74 Lutukka 39. 2023 nessä todenneet Turun seudun pääpopulaatiossa yhteensä 220 esiintymää, joissa havaittiin 509 isäntäpuuyksilöä ja 1 464 mistelipensasta. Lukumääriä tulee pitää tämän hetken tiedon mukaisina minimiarvoina. Todelliset luvut lienevät jonkin verran suurempia, sillä kaikkia esiintymiä on tuskin vielä löydetty. Joillekin nuorina mitatuille esiintymille on myös tehty uusintakäyntejä, ja näillä havaittujen yksilöiden määrän on todettu useimmiten olevan noin 0?20 % suurempi kuin ensimmäisellä laskentakerralla, joskus se on jopa kaksintai kolminkertaistunut huomaamatta jääneiden taimien vuoksi. Yksittäisen esiintymän leveys vaihteli yhdestä 250 metriin (keskiarvo, ka, 18 m). Laajimmat voivat olla seurausta useammasta levittäjälintujen käyntikerrasta, mutta ne eivät olleet selvästi toisistaan rajattavissa maastossa eivätkä ikäjakaumansa suhteen. Kussakin esiintymässä oli 1?24 mistelin loisimaa puuta (ka 2,3). Loisittujen puiden seassa kasvoi usein myös mistelittömiä puita, joita ei laskettu. Yksittäistä isäntää kohden havaittiin 1?16 (ka 2,8) misteliyksilöä. Näin yksittäisen puun mistelit voitiin aina selittää jo yhdenkin linnun kertavierailulla. Esimerkiksi kulorastaan kerta-ateria lienee noin 16?18 marjaa (Lütken 2009) . Havainto ei kuitenkaan sulje pois useamman linnun parven ulostamista samassa puussa. Kukin esiintymä sisälsi 1?84 (ka 6,7) misteliyksilöä. Vaihtelu on esitetty viereisessä kaaviossa. Siitä ilmenee, että valtaosassa esiintymistä (204 kpl, 93 % esiintymistä) oli alle 16 versoa. Nämä voisivat laskennallisesti selittyä jo yhden, lähipuiden välillä siirtyilevän linnun kertavierailulla. 11 esiintymässä (5 %) oli yli 20 versoa, mikä vaatii selitykseksi vähintään 2?5 lintuyksilön parvia, jos esiintymä on kylväytynyt niiden kertakäynnillä. Puumäärältään ja pintaalaltaan suurimmissa esiintymissä on luontevaa olettaa parvi suuremmaksi, esimerkiksi puuluvun mukaiseksi. Parven tekemät kylvöt viittaisivat levintään lintujen muuttoaikana. Mistelin isäntäpuut Aiemman työmme (Issakainen ym. 2019) jälkeen Kasvi ja Sarvarinne (2022) ovat julkaisseet isäntäpuista omia havaintojaan. Turun pääpopulaatiosta tällä hetkellä tuntemamme isäntäpuulajisto ja mistelien jakautuminen eri isäntäpuusukuihin on esitetty ohessa. 20 40 60 80 100 120 140 1?5 6?10 11?15 16?20 21?30 31?40 41?50 51?60 61?70 71?80 81?90 Es iin ty m ie n lu ku m ää rä Versojen lukumäärä esiintymässä Mistelinversojen lukumäärä esiintymittäin Turun seudun pääpopulaatiossa. Turun seudun mistelin pääpopulaation isäntä puulajit. Acer platanoides, metsävaahtera A. saccharinum, hopeavaahtera Alnus incana, harmaaleppä Corylus avellana, pähkinäpensas Crataegus flabellata var. grayana, aita ora pihlaja Fraxinus pennsylvanica, punasaarni Hedlundia (Sorbus) hybrida, suomenpihlaja Juglans mandshurica, idänjalopähkinä Malus domestica, tarhaomenapuu M. prunifolia coll., siperianomenapuu Populus balsamifera coll., palsamipoppeli P. ×berolinensis ’Petrowskiana’, tsaarinpoppeli P. ×canadensis, kanadanpoppeli P. ×generosa, isopoppeli P. ×jackii, ontarionpoppeli P. tremula, metsähaapa P. trichocarpa, jättipoppeli P. ×wettsteinii, hybridihaapa Prunus padus, lehtotuomi P. pensylvanica, pilvikirsikka Quercus rubra, punatammi Salix alba ’Sibirica’, hopeasalava S. aurita, virpapaju S. caprea, raita S. euxina (S. fragilis), silosalava S. myrsinifolia, mustuvapaju S. pentandra, halava S. phylicifolia, kiiltopaju S. aucuparia, kotipihlaja Tilia ×europaea, puistolehmus T. platyphyllos, isolehtilehmus Es iin ty m ie n lu ku m ää rä Versojen lukumäärä esiintymässä Mistelin isäntävalikoima puusuvuittain. A. versojen lukumäärä (jokainen löydetty mistelinverso erikseen). B. mistelin loisimien puuyksilöiden lkm. C. esiintymien lkm (kukin isäntäpuusuku ilmaistu kustakin esiintymästä vain kerran. A B C puusuku versoja isäntiä esiintymiä Tilia 340 113 43 Sorbus s.l. 300 84 40 Populus 292 114 42 Malus 203 66 49 Acer 144 56 41 Salix 98 42 25 Crataegus 32 16 7 Prunus 19 5 5 Juglans 16 6 1 Corylus 5 3 1 Fraxinus 8 2 1 Quercus 4 1 1 Alnus 3 1 1 Yhteensä 1464 509 –
76 Lutukka 39. 2023 telipuiden maastossa arvioidut pituudet kuudessa yleisimmässä isäntäpuusuvussa ilmenevät oheisen kuvan vaaka-akselilla. Kaikki puulajit huomioiden mistelipuut olivat havaintohetkellä keskimäärin 6,9 m pitkiä (2?18 m). Tiedossamme ei ole ulkomailta vastaavaa mittausaineistoa, mutta esimerkiksi Ruotsin ja Keski-Euroopan satunnaisista valokuvista päätellen misteli ei siellä vältä korkeitakaan puita. Mistelipuiden mataluus ilmenee myös suhteessa samojen puulajien yleiseen korkeuteen Turun seudulla. Ainakin haapojen ja poppelien (aineistossa isäntäpuiden keskipituus 9,3 m), vaahteroiden (7,3 m) ja lehmusten (7,5 m) pituusjakauma Turun seudulla ulottuu tässä todettua jakaumaa korkeammalle. Lisäksi nopeakasvuiset puuyksilöt ovat voineet venyä kylvöja havaintovuoden välillä jopa pari metriä, joten lintu on siementä levittäessään istunut vielä matalammalla puulla kuin kuva esittää. Osasyy jakaumaan lienee meikäläisten levittäjälintujen käyttäytyminen. Esimerkiksi räkättirastas voi suosia maassa ruokaillessaan avoimia pensasmaita. Jotkin linnuille mieluisat lajit, kuten omenapuut, ovat luontaisesti matalia. Ohuet oksat otollisimpia Mistelien todettu sijainti puissa kuuden yleisimmän isäntäpuusuvun osalta on esitetty oheisen kuvan pystyakselilla. Mistelit kasvoivat keskimäärin 4,0 metrin korkeudella maasta (vaihteluväli 0,9?12 m). Mistelit sijoittuvat keskimäärin 59 prosentin (12?100 %) korkeudelle suhteessa isäntäpuun koko pituuteen havaintohetkellä. Misteli kasvoi melko ohuilla oksilla ja rungoilla. Keskimääräinen kasvuoksan, -haaran tai -latvan paksuus aineistossa oli 3,7 cm (ääriarvot 1?22 Ve rs on et äi sy ys m aa n pi nn as ta (m ) Puun pituus (m) Puun pituus (m) Tilia, lehmukset Sorbus s.l., pihlajat Populus, poppelit ja haavat ? Mistelinversojen etäisyys maasta suhteessa isäntäpuun pituuteen havaintohetkellä Turun seudun ylei simmissä isäntäpuusuvuissa. Vaa leansininen pallo kuvaa yksittäistä misteliyksilöä, tummansininen kahta tai useampaa yksilöä. Malus, omenapuut Acer, vaahterat Salix, pajut cm). Havaituista kasvuoksista 85 % oli paksuudeltaan enintään 5 cm. Ohuehkojen oksien suosinta on ymmärrettävää loissuhteen syntymisen kannalta, koska paksu kaarna vaikeuttaa juuren tunkeutumista puun johtosolukkoon. Yksittäiset mistelit jopa noin 22 cm paksuilla haaroilla voivat joissakin tapauksissa olla todella tunkeutuneet tämän kohdan kaarnan läpi, mutta joskus ne voivat edustaa kasvullista levintää ohuelta, sittemmin kuolleelta sivuoksalta. Linnun istumapaikka on ulostushetkellä ollut suhteessa vielä lähempänä latvaa ja vielä hennommilla oksilla kuin
82 Lutukka 39. 2023 Kukinnan alkaminen voidaan selvimmin todeta hedekukista, joiden turbaanimaisen nupun kehälehdet taipuvat kärjistä ulospäin kruunuksi. Viileänä keväänä 2022 ensimmäiset aukeavat hedekukat havaittiin Turussa maaliskuun 20. päivä. Vuonna 2018 kukinnan pääkausi oli toukokuussa. Kukinta-ajan päättymisestä havaintoja ei ole, mutta todennäköisesti se päättyy noin isäntäpuun lehtien puhkeamisen aikaan. Varhaiskevään sään jyrkät vaihtelut heijastuvat myös kukintaan. Aromikas tuoksu Teimme 11.4.2021 klo 12 kokeen kukkien tuoksusta taittamalla mistelistä yhden hedeja yhden emioksan latvan erillisiin vesilaseihin huoneenlämpöön, valoisalle ikkunalle. Kummankin lasin päälle laitettiin ylösalaisin suurempi lasi, jota muutaman tunnin välein nosteltiin kukkien haistelemiseksi. Koe kesti vuorokauden. Tuoksuja oli vaikea kuvailla, ja ne vaihtelivat kokeen kuluessa. Yleisesti kuitenkin hedekukkien tuoksut olivat koko ajan voimakkaampia kuin emikukkien. Vielä maastossa hedekasvissa ei tuntunut selvää tuoksua, mutta jo parissa tunnissa kehittyi lasin alla tuoksu, jota kuvailtiin sanoilla makeahko, hapan, käynyt tai pihkamainen. Noin viiden tunnin kuluessa tuoksu selveni ja toi mieleen tuoksusiipiorkidean (Lycaste aromatica) hienon aromin! Tämä tuoksu oli ennallaan vielä seuraavana aamuna, jonka jälkeen se alkoi muuntua kitkerämmäksi ja heiketä. Kokeessa emikasvista saatiin koko vuorokauden ajan vastaavan tyyppisiä makeita vivahteita kuin hedekasvistakin mutta paljon heikompina ja epäselvempinä. Saimme kerran maastossa emikasvista myös vahvan, imelän, ”näsiämäisen” tuoksun, mutta tämä tulos olisi syytä varmistaa. Walldén (1961) kuvaa emikasvia hyvin heikkotuoksuiseksi. Tuoksujen kemiaa on tutkittu misteleille läheiseen Loranthaceae-heimoon kuuluvasta meksikolaisesta puoliloisesta Psittacanthus calyculatus. Sen kukissa todettiin yli kymmenen haihtuvaa aromaattista ? Kukinnan alkaminen on helpoin ta todeta hedekukista ( ? ) , jotka auenneina ovat leveimmillään kär jestä ja muistuttavat kruunua, jonka neljä sakaraa kaartuvat kärjistään ulospäin. Kuvataulu teoksesta: Prof. Dr. Thomé's Flora von Deutschland, O?sterreich und der Schweiz, in Wort und Bild, fu?r Schule und Haus, vuo delta 1886. Lä hd e: B io di ve rs ity H er ita ge Li br ar y ? ? ? ? ? ? ?
83 Lutukka 39. 2023 yhdistettä, jotka yhdessä vaikuttavat tuoksuun (QuintanaRodriguez ym. 2018). Vastaava monen yhdisteen seos myös euroopanmistelissä selittäisi tulosten vaihtelua. Tuoksuilla voi olla merkitystä paitsi pölyttäjien, ehkä myös marjanlevittäjälintujen aistimaailmassa. Turussa yleisen isäntäpuun, palsamipoppelin lisäksi ainakin kukkivilla vaahteroilla on makea tuoksu. Tuoksuainepitoisuuksien nopea, säistä riippuvainen vaihtelu voisi tällöin myös selittää mistelin marjojen vaihtelevaa kulumista pensaista. Pölyttäjähyönteiset Hyönteisten tunnistukseen riittävä valokuvaus misteleistä on hankalaa muun muassa kasvien korkean sijainnin ja hyönteisten liikkuvuuden vuoksi. Kevään jyrkät säävaihtelut heijastuvat myös hyönteisiin. Arvi Uotila sai kuvauskäynneillään keväällä 2021 ja 2022 misteleiltä joitakin hyönteiskuvia, joita Anders Albrecht meille pyrki kuvista tunnistamaan. Hyvin todennäköiset määritykset saatiin puna-ampiaisesta (Vespula rufa) sekä mustamuurahaisesta (Formica fusca). Sattumahavaintoina on työmme kuluessa nähty mistelin kukilla myös pieniä kaksisiipisiä tai pistiäisiä sekä kesymehiläisen suuruusluokkaa olevia hyönteisiä. Tulokset eivät osoita mitään säännönmukaista mistelin pölyttäjää vaan edustanevat sekalaista, varhain keväällä heräävää lajistoa. Ruotsissa Walldénin (1961) tärkeiksi pölyttäjiksi mainitsemat ullakkokärpäset (Pollenia) ovat yleisiä myös meillä. Pölytyksen onnistuminen Pienellä erillisellä havaintosarjalla arvioimme pölytyksen onnistumista kasvukaudella 2020 Turun Halisissa noin 50 metrin pituisessa suomenpihlajarivissä, jossa oli 3?5 metrin korkeudessa yhteensä 29 visuaalisesti erottuvaa mistelipensasta. Pihlajia oli rivissä kymmenen, joista seitsemässä kasvoi misteliä. Pensaat olivat noin nelivuotiaita ja kukkivat ensimmäistä kertaa. Niissä todettiin 11 erillistä emija 11 hedekasvia. Lisäksi neljässä pensaassa olivat molemmat sukupuolet yhdessä (ts. koirasja naarassiemenet olivat kylväytyneet lähekkäin). Kolme pensasta ei vielä kukkinut. Keväällä 2020 laskettiin kiikarilla puurivin kaikki mistelien emikukat. Syksyllä laskettiin kuhunkin pensaaseen kehittyneet marjat. Laskentateknisistä syistä lukuihin voi olettaa muutaman prosentin virhemarginaalin. Marjojen laskija ei tiennyt kevään kukkalaskennan tuloksia. Kirjasimme myös, kuinka kaukana (lyhintä tietä, myös korkeusero huomioiden) lähimmästä hedekasvista kukin emikasvi oli. ”Sekapensaissa” etäisyydeksi merkittiin 0,1 m. Laskennan tulokset on esitetty alla. Emikukkia todettiin keväällä 1 014. Marjoja kehittyi koko puurivissä yhteensä 236, mikä vastaa pölytyksen keskimääräistä onnistumisprosenttia 23 %. Pölytys oli sitä tehokkaampaa, mitä lähempänä Laji.fi /Jyrki Virtanen Laji.fi / Anders Albrecht Laji.fi / Henry Ekholm ? Misteliä pölyttävät satunnaiset, varhain keväällä heräävät hyöntei set. Kuvassa ylimpänä punaampi ainen, keskellä mustamuurahainen, alimpana ullakkokärpänen. Mistelin pölytyksen onnistuminen ( marjojen lkm / kukkien lkm) suhteessa emikasvin etäisyyteen lähimmästä hedekasvista. Turku, Halinen 22.4.–18.11.2020. Etäisyys hedekasviin, m emipensaita emikukkia marjoja pölytys onnistunut, % 0,1 ( sekapensas) 4 153 58 38 0,2–0,5 5 387 111 29 0,6–1 5 438 64 15 10 1 36 3 8 Yhteensä 15 1014 236 23
85 Lutukka 39. 2023 kasvukauden yli, jolloin samassa pensaassa voi olla kahden eri kasvukauden aikana kehittyneitä marjoja. Oletamme, että tällaisten ”ylivuotisten” marjojen kokonaismäärä ei kuitenkaan ole suuri. Marjonta alkoi aikaisimmillaan kasveissa, joiden nivelväli-ikä pölytyskeväänä oli kolme vuotta. Tällaisia pensaita oli aineistossamme kahdeksan. Ensimmäisenä marjomisvuonna syntyi usein vain yksittäisiä marjoja, enimmillään parikymmentä kappaletta pensasta kohden. Tyypillisempää oli, että marjonta alkoi vasta kasveissa, jotka olivat pölytyskeväänä nivelväli-iältään neljätai viisivuotiaita. Pölytyskeväänä nelivuotiaan kasvin (marjat laskettu 33 pensaasta) keskisato oli vain 17 kappaletta, mutta enimmillään tämän ikäinen pensas tuotti jo noin sata marjaa. Pölytyskeväänä nivelväliiältään viisija kuusivuotiaissa kasveissa (yhteensä 115) sadon keskiarvo oli 60?65 marjaa, ja huippuarvot olivat jo 500?600 marjaa pensasta kohti. Pölytyskeväänä nivelväli-iältään seitsemänvuotiaissa kasveissa (yhteensä 5) keskisato oli jo noussut noin 250 marjaan. Huippuarvot eivät kuitenkaan enää nousseet nuorempiin ikäluokkiin nähden, vaan jäivät noin 450 marjaan pensasta kohti. Vanhakaan pensas ei automaattisesti tuottanut marjoja, tai sen sato jäi hyvin niukaksi, jos se kasvoi varjossa tai voi muuten huonosti. Edellisen työmme jälkeen, vuodesta 2019 eteenpäin, yhä useampi misteliesiintymä on saavuttanut marjomisiän. Esimerkiksi vuonna 2020 marjontaa kirjattiin satunnaishavainnointina 22 esiintymästä, joissa todettiin yhteensä 6 300 marjaa. Vuosista 2021?2022 eteenpäin alueen kokonaissato lienee joitakin kymmeniä tuhansia marjoja vuodessa. Satoa alentavat muun muassa kylmien talvien pakkasvauriot sekä ihmisen aiheuttama keruupaine ja satunnaiset vauriot. Sadon katoaminen parempiin suihin Yksi käytännön keino havainnoida levintää on seurata, mitä vauhtia marjat häviävät pensaista. Ilmiössä on vielä avoimia kysymyksiä ja paikkakohtaista vaihtelua. Wallden (1961) , joka seurasi misteliä Mälarenin rannalla, havaitsi toisinaan tilhien ja räkättirastaiden hyvin kiihkeää ja perusteellista marjasyöntiä mutta toisaalta kertoi myös marjoista, jotka säilyvät pensaissa pitkälle seuraavaan kesään. Talvella 2020?2021 laskimme muutamien esiintymien marjamääriä sekä vuodenvaihteen tienoilla että uudestaan maaliskuussa ennen rastaiden pääjoukkojen kevätmuuttoa. Havaitsimme, että monissa esiintymissä marjoja ei ollut kadonnut tällä aikavälillä lähes ollenkaan, kun taas toisissa esiintymissä melkein kaikki oli syöty. Epäselvää on, syövätkö jotkin talvehtivat lintuparvet marjasadon kerralla pensaan löytäessään vai onko kyseessä yksittäinen lintu tai esimerkiksi orava, joka tyhjentää sitä vähitellen talven aikana. Marjojen häviäminen pensaista kuitenkin selvästi alkaa jo ennen lintujen kevätmuuttoa. Satunnaisten havaintojen perusteella toukokuun aikana marjat edelleen vähenevät pensaista, alkaen pensaiden helposti tavoitettavista pintaosista, mutta joihinkin pensaisiin marjat jäävät enemmän tai vähemmän koskemattomina pitkälle kesään. Marjat ovat siis huvenneet varsin vähittäin, vaikka mahdollisia levittäjälajeja on jo kyseisenä keväänä muuttanut seudulle runsaasti. Misteli ja levittäjälinnut Turun seudulla joudumme pohtimaan siementen lintulevintää vasta epäsuorista havainnoista, kuten mistelipuiden sijainnista seudulla. Tulkintaa helpottaisi, jos emokasvuston paikka ja sen vuosikohtainen marjamäärä olisi edes likimain tunnettu. Joitakin avoimia kysymyksiä on listattu sivulla 86. ? Mistelin marjat saattavat kelvata kurren talvivarastoihin. Flic kr / he de ra .b alti ca
86 Lutukka 39. 2023 Paljonko siemeniä joutuu hukkaan? Mistelin siemenen on lisääntyäkseen päästävä sopivan puulajin riittävän ohutkaarnaiselle ja valoisalle oksalle, luotava loissuhde, kasvettava lisääntymisikään, kukittava, pölytyttävä ja levitettävä siemeniä. Kuhunkin vaiheeseen vaikuttaa moni vielä tuntematon osatekijä. Mistelissä voi olla esimerkiksi lintujen ruuansulatukseen tai hermostoon vaikuttavia kemiallisia yhdisteitä, jotka vähentävät hukkaan joutuvia siemeniä ja kohdentavat levintää sopiville isäntäpuille. Yksi toistaiseksi tutkimaton tappioiden lähde ovat kokonaan ”ohi ulostetut” siemenet. Kun rastaat viettävät suuren osan ajastaan ruokailemalla maassa, herää kysymys, eikö suurin osa siemenistä joudu maahan ulostettuina hukkaan? Asian voi kuitenkin ilmaista myös niin, että rastas ”asuu” puissa ja ”käy” maassa vain syömässä. Eli puun oksisto voidaan nähdä myös nollatilaksi, jolta linnun on helppo lähteä pakolentoon ja johon se aina palaa lepäämään ja tähystämään. Näin siemeniä päätyy myös puiden oksille. Mistelin tulo Suomeen: 2010-luvun levintäryöppy Sekä edellisen työmme (Issakainen ym. 2019) että uusien havaintojen valossa pidämme tosiasiana, että mistelin nykyinen pääpopulaatio on levinnyt Turun seudulle 2010-luvun kuluessa yksittäisenä levintäryöppynä. Lajin alkuperä, tarkempi saapumistapa ja monet muut yksityiskohdat ovat kuitenkin epäselviä. Avoimia kysymyksiä mistelin ja levittäjälintujen suhteista • Mitkä lintulajit levittävät misteliä Suomessa? Ehdokkaita Turun seudulla ovat etenkin räkätti ja muut rastaat sekä tilhi. • Jos nykyesiintymät ovat lintujen levittämiä pienestä emokasvustosta, niin miksi nykyisistä esiintymistä ei ole vielä havaittu merkittävää jatkolevin tää? • Miten levitys sijoittuu eri vuosiin ja vuodenaikoihin? • Millaisina parvina linnut liikkuvat misteliä syödessään? • Minkä ikäisiä ja sukupuolisia syöjät ovat? • Mikä on yksilöiden aiempi kokemus mistelistä yleensä tai tiettyjen kasvus tojen paikasta? Esim. painaako lintu mieleensä reitin niille? • Miten ruokailu sijoittuu linnun muuhun toimintaan? Onko se esim. vielä läpimuutolla, vasta saapunut muutolta vai jo pesintävaiheessa? • Jos lintu jo pesii, niin miten ruokailu ja ulostuspaikat sijoittuvat pesään nähden? • Millä aistivirikkeillä linnut löytävät mistelin? • Miten linnut käyttäytyvät syödessään? Esim. tyhjennetäänkö esiintymä marjoista kerralla vai monessa erässä? • Mitkä virikkeet ohjaavat syömistä seuraavaa lentomatkaa? • Miten lintu käyttäytyy hakiessaan ulostuspaikkaa ja ulostamisen aikana? • Mikä osuus siemenistä joutuu hukkaan kussakin kasvun ja levityksen vaiheessa? ? Asiaa valottaa sivun 87 päivitetty pylväskaavio, jossa pääpopulaation esiintymät ja yksilöt on kuvattu laskennallisen kylväytymisvuotensa mukaan. Perustana on käytetty kunkin esiintymän vanhimmasta yksilöstä todettua nivelväli-ikää ja oletusta, että kunkin esiintymän kaikki yksilöt ovat kylväytyneet samalla kertaa. Ensimmäisessä työssämme (Issakainen ym. 2019) saatiin populaation ikäjakaumasta käsitys, että mistelit olisivat levinneet vain noin viisivuotisena, vähitellen kiihtyvänä ryöppynä noin 2010-luvun alkupuoliskolla ja sitten siementarjonta olisi äkillisesti loppunut. Tämä johti päätelmään, että emokasvusto olisi levinnän päätteeksi tuhoutunut kerralla. Hävitys olisi saattanut tapahtua jo vuonna 2015. Nykyaineistomme valossa kertaluontoinen levintäryöppy vaikuttaa edelleenkin tapahtuneen, mutta sen lasku loppua kohden on kaavion perusteella ollut hitaampi. Emokasvuston nopean häviämisen mahdollisuus olisi yhä olemassa, jos loiva lasku selitettäisiin pelkillä iänmäärityksen ongelmilla ja juronnalla. Nyt yleiskuva sopii kuitenkin paremmin emokasvuston asteittaiseen tuhoon noin vuosien 2015?2018 välisenä aikana. Ilmatieteen laitoksen (2023) tilaston lyhyen tarkastelun pohjalta tiedossamme ei ole selviä eroja esimerkiksi talvien kylmyydessä,
88 Lutukka 39. 2023 Lintulevintään erikoistunut Vaikka misteli herättää ihmisten mielenkiintoa, on loogisesti lupa ottaa jonkinlainen lintulevintä perusoletukseksi. Laji on nimittäin pitkässä evoluutiossaan juuri siihen erikoistunut. Samoin esimerkiksi tuomipihlaja (Amelanchier spicata) oletetaan Suomessa lintujen levittämäksi, ulkomaiset horsmalajit (Epilobium) tuulen levittämiksi ja majavankaali (Lysichiton americanus) jokien alajuoksulla veden levittämäksi, vaikka kaikkia näistä voitaisiin myös kylvää. Missä on emokasvusto? Jos linnut oletetaan mistelin levittäjiksi, seuraa kysymys, mistä ne ovat saaneet siemeniä. Asiaa on pohdittu aiemmassa työssämme (Issakainen ym. 2019). Emokasvustoa ei ole uusistakaan etsinnöistä huolimatta vielä löytynyt. Ensimmäisen työmme emokasvustoehdokas Naantalin Luolalassa olisi sopinut sellaiseen lintujen käyttäytymiseen, jossa muutolta palaavat linnut olisivat ruokailleet kasvustossa nopeasti ja jatkaneet heti muuttomatkaansa valtaosin itään. Laajemman nykyaineiston pohjalla esiintymien maantieteellinen keskipiste eli ”painopiste” sijoittuu läntiseen Turkuun, Pohjolan kaupunginosan tienoille, suunnilleen Juhannuskukkulan ja Pukkilan puretun kaakelitehtaan välimaastoon. Myös yksilömäärän mukaan painotettu maantieteellinen keskiarvo sijoittuu noin puolen kilometrin tarkkuudella samalle alueelle. Sieltä esiintymät harvenevat varsin säännöllisesti eri suuntiin. Painopisteestä laskien levinnän keskietäisyys olisi 6 km ja äärietäisyys 32 km (kartta s. 72 ja pylväskaavio alla). Emme tiedä, miksi levitys olisi Naantalista kohdentunut näin järjestelmällisesti keskimäärin 10 kilometriä itään eikä levintäkuvio ole viuhkamainen vaan pyöreähkö. Aiempaa suullista muistitietoa Naantalin Luolalan vanhasta misteliesiintymästä ei myöskään ole voitu varmistaa. Siksi oletuksemme nyt on, että hävinnyt emokasvusto olisi sijainnut 2010-luvulla jossakin läntisessä Turussa, sen marjoja olisi verotettu vähitellen, ja lintujen lentomatkat olisivat säteilleet siitä melko sattumanvaraisesti eri suuntiin. Sivun 72 karttaan on merkitty mistelin pääpopulaation esiintymien maantieteellisestä keskipisteestä lasketut, 10 kilometrin välein olevat etäisyyskehät. Nämä kuvastavat oletetun levittäjälinnun lentomatkaa syömisen ja ulostuksen välillä, olettaen, että emokasvusto olisi sijainnut kaikkien esiinP ix ab ay / S us an ne Ju tz el er Etenkin rastaat syövät mielellään mistelin marjoja. Kulorastas on oikein nimetty kasvin mukaan: Turdus viscivorus (visci – Viscum, mistelin suku, vorus – voro, niellä) ja englanniksi Mistle thrush. Turun seudun mistelinversojen etäisyys linnuntietä koko esiintymäalueen kaikkien versojen geometrisestä keskipisteestä Turun Pohjolassa ( vrt. sivun 72 kartan kehät, mutta koskien yksittäisiä mistelipensaita). Etäisyy det on pyöristetty lähimpään 500 metriin. Kaavio kuvastaa, miten lintujen levitysmat kan pituus jakautuisi, jos emokasvusto olisi ollut keskipisteen lähellä. Etäisyys versojen keskipisteestä, km Ve rs oj a, kp l
90 Lutukka 39. 2023 (kuvasarja sivulla 76). Tämä sopii hyvin yhteen lintulevinnän kanssa. Edes lintulevintää tietoisesti matkivan kylväjän olisi erittäin työlästä tavoittaa tällaista jakaumaa maasta käsin. Olemme myös toistuvasti havainneet räkättirastaita samoissa puissa juuri mistelien korkeudella. Montako populaatiota Varsinais-Suomessa on? Tutkimuksen kuluessa meille on syntynyt käsitys, että kaikki Varsinais-Suomen mistelit eivät ole samaa alkuperää. Oletamme osapopulaatioita olevan ainakin kolme. Näistä edellä on tekstissä ja kaavioissa käsitelty suurta ”pääpopulaatiota”, jonka emokasvusto on saattanut syntyä ihmisen hylkäämistä koristemisteleistä (Issakainen ym. 2019), mutta jonka jatkolevintä seudulla olisi luontaista lintulevintää. Miksi joku kylvää? Viime vuosina on yllätykseksemme löytynyt mistelintaimia tai puuhun liimautuneita siemeniä paikoilta, joilla oletamme niiden tietoisiksi kylväjiksi yhtä tai useampaa, meille tuntematonta ihmistä. Näitä paikkoja on tullut tietoomme vuoden 2022 loppuun mennessä 17. Kutsumme näitä misteleitä kylvöpopulaatioksi (sivun 72 kartassa). Tahallisia kylvöjä yhdistää useampi piirre: • Ne on kylvetty noin vuodesta 2018?2019 lähtien, siis mahdollisesti vasta oman misteliuutisointimme inspiroimana. Kylvöjä on tämän jälkeen tehty vuosittain, ja tuoreimmat löytämämme on tehty keväällä 2022. • Kaikki versot ovat matalalla, lähes kaikki alle 2,2 metrissä, mihin ulottuu kurkottamalla. • Paikat ovat helposti tavoitettavia, usein runsaasti liikennöityjä. • Niissä on levitetty useita, monesti kymmeniä tai satojakin marjoja kerrallaan, yleensä pienten istutuspuiden alaoksille. • Joidenkin kylvöjen alta on löytynyt vanhojen, kylvössä käytettyjen mistelinversojen kappaleita. • Kylvöiksi esiintymät vahvisti vielä se, että kun levityksen logiikka tajuttiin, uusia paikkoja löytyi heti useita lisää. Ihmisen tekemiä kylvöjä on löytynyt Paimion ja Raision väliseltä alueelta. Muutamien villiomenapuiden lisäksi niitä on ollut etenkin elintarvikkeita sekä elektroniikkaa myyvien markettien pysäköintipaikkojen pienissä istutuspihlajissa. Isäntäpuut olivat kuitenkin niin vanhoja, että mistelit eivät ole voineet tulla puun mukana taimitarhoilta. Kasvien kylväminen toisten maille ilman lupaa on laitonta. Emme tunne mistelin kylväjän motivaatiota, mutta hän on käyttänyt työhönsä runsaasti siemeniä, eräässä paikassa jopa noin 250 siementä kerralla. Emme tiedä, onko marjat onnistuttu kokoamaan Turun pääpopulaation marjovista pensaista. Mahdollisesti ainakin osa on hankittu kaupallisia teitä. ? Suomen ainut koivulla tavattu misteli kasvaa Kemiönsaaren Vänössä.
92 Lutukka 39. 2023 goivat kylmyyteen eri tavoin. Taimet ovat erityisen kylmänherkkiä itämiskesää seuraavana talvena, jolloin sirkkalehdet ja kärkikasvupiste ovat vielä piilossa puunoksaa vasten liimautuneen hedelmäluun sisällä. Tikkanen ym. (2021) ovat todenneet, että laboratorio-olosuhteissa puolet mistelinsiemenistä kuolee –19 °C lämpötilassa ja kaikki –28 °C lämpötilassa. Talvella 2020?21 Turun keskustan lähellä olevassa kylvössä (20 m mpy) arviolta useita kymmeniä prosentteja taimista tuhoutui, mutta jo 10 km pohjoisempana (25 m mpy) tuhoutuivat kaikki, määrältään kymmenet alkiot. Kyseisen talven kylmimmän kuukauden keskilämpötila oli –5,8 °C ja matalin hetkellinen pakkaslukema –22,3 °C Turun Artukaisten mittausasemalla (Ilmatieteen laitos 2023). Sama kylmäkausi vahingoitti näkyvästi myös alueen aikuisia kasveja. Tämä ilmeni kokonaisten pensaiden tai niiden osien kellastumisena ja kuihtumisena. Näissä esiintymissä tappiot olivat kuitenkin osittaisia. Saman esiintymän sisälläkin osa pensaista vaurioitui eri asteisesti ja osa selvisi täysin vihreinä. Yhdellä paikalla metsikön keskellä kasvaneet pensaat selvisivät paremmin kuin tuulisella pohjoislaidalla. Monien kuolleiden ja säästyneiden pensaiden välillä ei kuitenkaan havaittu eroja kasvupaikassa, joten pensaiden geneettinen kylmänkesto ilmeisesti vaihtelee. Pakkasessa kerran kellastunut kasvinosa ei enää palautunut ennalleen, vaan kuivui kokonaan. Monesti kuihtuminen eteni myöhemmin saman pensaan vihreäänkin osaan. On vielä epäselvää, miten hyvin paleltuneet kasvit uusiutuvat juurivesoista. Nisäkkäät ja linnut tuholaisina Eläimiä ei tavattu itse teossa misteliä syömässä, mutta kasvien vaurioista päätellen ne kelpaavat ainakin metsäkauriille. Tulkitsemme kauriin kaluamiksi pari matalaa orapih? Erityisesti taimivaiheessa misteli on hyvinkin kylmänarka. Monivuo tiset versot ovat jo kestävämpiä. Kuva Saksan Dessausta tammi kuussa 2019. Flic kr / M arc o Ve rch ? Talvivihreät mistelinversot mais tuvat ainakin metsäkauriille. P ixa ba y
93 Lutukka 39. 2023 lajaesiintymää, joissa mistelien ympäriltä myös puun kaarna oli rikkoutunut ja nuoria, uusia vesoja oli alkanut tulla esiin hävinneen emokasvin ympäriltä. Jänikset ylettyvät misteleihin harvoin. Misteli kelpaa nisäkkäille myös Walldénin (1961) mukaan. Parissa paikassa mistelin lehtiä oli hävinnyt myös ylempänä puissa, muutaman metrin korkeudella. Ainakin tikkalinnut pystyvät syömään misteliä, muutkin eläimet ovat mahdollisia. Tiaiset mainitaan kaarnalle kylväytyneiden mistelinsiementen verottajiksi jo ennen kuin nämä ehtivät muodostaa loissuhteen (Walldén 1961) . Joidenkin hyönteisten ainoa ravintokasvi Mistelin vanhoilla levinneisyysalueilla elää useita hyönteislajeja, jotka ovat täysin misteliravinnosta riippuvaisia. Näin misteli ylläpitää myös osaltaan luonnon monimuotoisuutta. Suomessa mitään näistä lajeista ei ole vielä todettu. Euroopasta tunnetaan mistelispesialisteina kemppilaj Cacopsylla visci, kaksi ludelajia Hypseloecus visci ja Pinalitus viscicola, kilpikirva Carulaspis visci, kärsäkäs Ixapion variegatum, kirjanpainaja Liparthrum bartschti, kääriäinen Celypha woodiana sekä lasisiipiin kuuluva perhonen Synanthedon loranthi (Varga ym. 2012). Ihminen vaurioittaa Tutkimuksemme aikana monia Turun seudun misteliesiintymiä vaurioitui tai tuhoutui ihmistoiminnan seurauksena. Asiaa ei seurattu systemaattisesti, mutta jo muiden käyntien ohessa ja yleisöhavaintojen pohjalta todettiin, että viiden seurantavuoden aikana ainakin 13 prosentissa esiintymistä (30 paikkaa) oli ihmisen aiheuttamia vaurioita. Näistä 6 prosentissa (14 paikkaa) esiintymä oli hävinnyt osittain ja 7 prosentissa (16 paikkaa) kokonaan. Sikäli kun vaurioiden syy voitiin päätellä, ne voidaan jaotella karkeasti neljään ryhmään, jotka on esitetty yllä. Missään vaurioluokassa ei havaittu pyrkimystä mistelin täydelliseen hävittämiseen paikalta, vaan motiivina oli ilmeisesti ollut kerääjän oma hyöty, esimerkiksi mistelin käyttö koristeena tai siemeninä. Pensaista oli viety vain osa, vaikka tämä käsitti joskus puun lähes kaikki misteliyksilöt. Kokonaan sahatuissa oksissa saattoi tavoitteena olla mistelioksan ymppäys kerääjän omaan puuhun. Puiden kaadossa mistelin tuhoutuminen oli muiden tavoitteiden sivuseuraus. Myöskään eri kaupunkien arboristeilla ei tiettävästi ole ollut yleisohjetta hävittää lajia, vaan leikkaukset oli tehty yleensä latvuksen muun avartamistarpeen mukaan. Misteliin kohdistuu siis Turun seudulla selvää hävityspainetta. Tämä painottuu matalalla oleviin oksiin, mutta kasvia kerätään määrätietoisesti myös varrellisin työkaluin korkealtakin puusta, vaikka lajin poisto ei ole jokamiehenoikeuden piirissä. Toiminta voi jatkossa lisääntyä ja tehostua, kun mistelipensaat ovat vanhetessaan näkyvämpiä ja suuri osa löydöistä on kirjattu julkisiin tietokantoihin. iNaturalist / Thomas Oswald via Gbif.org ? Ruotsista on tavattu misteliin erikoistunut kemppilaji Cacopsyl la visci (ylempi kuva) ja luteisiin kuuluva Pinalitus viscicola (alempi kuva) (Artfakta 2023b, c). iNaturalist / Gilles San Martin via Gbif.org Turun seudun pääpopulaatiossa vuosina 2018?2022 satunnaiskäynneillä todetut ihmisen aiheutta mat vauriot misteleille. Vaurion syy Esiin tymien määrä, kpl Osuus kaikista esiin tymistä, % Mistelipuita kaadettu pientareiden raivauksen tai rakennustöiden yhteydessä 14 6 Isäntäpuun oksia sahattu tai korkealla olevia misteliversoja otettu kerääjän käyttöön työkaluilla 10 5 Matalalla olevia versoja leikattu tai taitettu esim. yksityiseen koristekäyttöön 4 2 Arboristi poistanut mistelin isäntäoksia puistopuun muun hoidon osana 2 1
94 Lutukka 39. 2023 Kasvullinen uusiutumiskyky Paikoilla, joilla misteleitä oli vaurioitunut, pyrimme muiden käyntien ohessa havainnoimaan lajin kasvullista uusiutumista. Totesimme, että laji saattaa meilläkin uudistua juurivesoista hyvissä oloissa. Parista kauriin jyrsimästä pensaasta nousi seuraavina vuosina pieniä juurivesoja. Tämä oli kuitenkin tehotonta ja hidasta, mahdollisesti talvien vähäisen valoja lämpösumman ja isäntäpuun jäätymisen vuoksi. Monilla paikoilla, joista misteli oli katkaistu tyvestä, uusia vesoja ei noussut monen vuodenkaan kuluessa ja kasvi aivan ilmeisesti kuoli. On mahdollista, että tyveä mädättävät mikrobit leviävät taittokohdasta juuriin. Jos mistelin halutaan jäävän leikkuukohdassa henkiin, sille kannattaa jättää tyvestä asti hyväkuntoisia, lehdellisiä haaroja jäljelle. Levinneisyyden pohjoisilla rajoilla pelkät juuret eivät välttämättä saa puhkaistuksi uutta juurivesaa kuoren läpi pintaan. Heikon uusiutumisensa vuoksi misteli tuntuu olevan pidettävissä Suomessa varsin helposti mekaanisesti kurissa, jos sitä ilmaantuu hedelmätarhojen ynnä muiden ammattiviljelmien haittakasviksi. Tulevaisuus Suomessa Mistelin luontaista leviämisnopeutta arvioitiin aiemmassa työssämme rastaiden lentonopeuden ja mistelinmarjan syömisen ja ulostamisen välisen ajan avulla (Issakainen ym. 2019). Marjan liimamainen malto nopeuttaa rastaan suolen toimintaa, jolloin levitysmatka jää lyhyeksi (Lütken 2009). Marjovan populaation rintama etenee lintujen avulla laskennallisesti vain alle neljä kilometriä vuodessa. Toisaalta De Araújo Dourado (2015) on Brasiliassa pystynyt seuraamaan mustamulperin siementen ulostamisnopeutta hyvinkin tarkkaan eri rastaslajeilla. Hänen mukaansa ulostamisaika on enimmillään tunnista kahteen tuntiin, jona aikana rastas pystyy lentämään noin 40?80 km. Lisäksi linnun ulkopintaan kiinnittyneenä mistelinsiemen voi levitä tätäkin pidemmälle. Omassa aineistossamme ylivoimainen valtaosa misteleistä sijoittuu alle viiden kilometrin säteelle levinneisyyden painopisteestä, jossa emokasvusto on saattanut olla. Yksittäisiä, vaikeammin pölyttyviä erakkoyksilöitä leviää ”satelliitteina” hajanaisesti kauemmaksi, joten levinnän reunasta tulee käytännössä saarekkeinen. Havaitsemiemme pakkasvaurioiden ja Mälarenin populaation pohjoisrajan perusteella mistelin luontainen pohjoisraja voi jatkossa asettua noin hemiboreaalisen vyöhykkeen eli tammen levinneisyyden pohjoisrajan tuntumaan. Ilmastonmuutos on parhaillaan työntämässä tätä rajaa syvemmälle sisämaahan. Misteliä rajoittanevat sisämaassa etenkin sirkkataimen ensimmäisen talven säät. Itälänsi-suunnassa laji voi levitä lauhalla rannikolla helpommin, mutta sielläkin hitaasti. Jos mistelin taimi selviää joko sattumalta tai tietoisesti suojattuna aran taimivaiheen yli, se voi mikroilmastoltaan lämpimillä paikoilla säilyä hyvinkin pohjoisessa. Ruotsissa yksittäinen kylvetty kasvi on pysynyt hengissä Örnsköldsvikissä, noin Vaasan leveydellä (Artfakta 2023a). Pohjoisessa lajilla ei tällä hetkellä vaikuta olevan suurta leviämistaipumusta. Walas ym. (2022) ovat mallintaneet mistelin eri alalajien mahdollisia levinneisyysmuutoksia ilmastonmuutoksen edetessä. Heidän mukaansa lehtipuunmistelin (Viscum album subsp. album) levinneisyys saattaa Pohjoismaissa muuttua paljonkin. Tutkimuksen mukaan lehtipuunmistelille on paikoin sopivia oloja jo nyt Suomen lounaisja länsirannikolla, mikä sopii omiin havaintoihimme. Eri skenaarioiden mukaan nykyisen vuosisadan loppupuolella lämpöolot voivat olla sopivia vähintään Eteläja Länsi-Suomessa, joissain mallinnuksissa jopa Kainuussa ja Etelä-Lapissa saakka. Muissa mistelin alalajeissa ei heidän mukaansa ole nähtävillä vastaavaa levintää kohti pohjoista, lähinnä niiden korkeampien lämpötilavaatimusten ja pienemmän isäntäpuuvalikoiman vuoksi. Seuranta tarpeen Emme edelleenkään näe misteliä uhkaksi Suomen luonnolle tai puiden kaupalliselle kasvatukselle emmekä katso mistelin ansaitsevan erityistä häätämistä. Mistelin lehtipuihin kohdistama haitta on moniin ihmisen aiheuttamiin luonnon muutoksiin nähden erittäin marginaalinen, ja hedelmäpuiden ammattiviljelmillä sitä
95 Lutukka 39. 2023 voidaan rajoittaa tehokkaasti mekaanisin keinoin. Emme myöskään tämänhetkisen tiedon perusteella näe tarvetta antaa mistelille Suomessa virallista suojelustatusta, vaikka laji on Ruotsissa rauhoitettu. Mistelin muodollinen luokitteleminen luonnonvaraiseksi tai esimerkiksi vieraslajiksi on näiden tietojen perusteella hankalaa. Arvioinnin pohjaksi tarvitaan monia tietoja, joista osa vielä puuttuu. Pääpopulaation oletetun emokasvuston tulotapaa ei tunneta. Laji näyttää jo vakiintuneen Turun seudulle, vaikka sen toisen polven jatkolevintää ei ole vielä varmuudella todistettu. Suomen esiintymät koostunevat useasta eri tavoin maahan tulleesta osapopulaatiosta. Varsinkin ulkosaaristoon kasvi on voinut saapua itsestään, suoraan luonnonkasvupaikalta luonnonkasvupaikalle, ja myös Turun seudun pääpopulaatiossa joitakin esiintymiä on rakennetun ympäristön lisäksi selvästi luonnontilaisemmissakin elinympäristöissä. Lisäksi jotkin nuoremmat esiintymät ovat kylvöperäisiä. Lajin leviämistä ja biologiaa Suomessa olisi kuitenkin hyvä seurata. Jatkuuko esimerkiksi lajin luvaton keruu tai kylvö toisten mailla? Olemme pyrkineet luomaan kokonaiskuvan tämän meillä uudenlaisen kasvin biologiasta ja asettumisesta Suomeen. Onnistuminen edellytti ripeää aikataulua koska vanhojen pensaiden iän arviointi on vaikeampaa. Mahdollinen seuranta on tarpeen tehdä palkallisena ammattityönä. Misteliin liittyy edelleen monia arvoituksia. Esimerkiksi millainen geenipankki kullakin populaatiolla on ja miten niiden jälkeläiset asettuvat Suomen luontoon? Kun mistelikannat eri puolilla Eurooppaa ovat vielä toisilleen varsin läheistä sukua, niiden vertailu vaatii työläitä geneettisiä menetelmiä. Entä millaiset tekijät vaikuttavat mistelin selviämiseen levinnän eri vaiheissa? Näitä kysymyksiä on listattu sivulla 86. Suomessa asiaa olisi mahdollista tutkia, kun laji on täällä leviämässä uudelle alueelle. Kansalaistieteen etuja ja ongelmia Työssämme oli apua yleisön antamista mistelihavainnoista esimerkiksi Suomen lajitietokeskuksen ( Laji.fi ) kautta. Haluamme kuitenkin kirjata näiden sivujen nykyisten ohjelmaversioiden joitakin ongelmia. ? Mistelin ja sen isäntäpuun välille muodostuu vuosikymmeniä kestävä suhde. EteläSaksa, Veitshöchheim. Renardo la vulpo / Wikimedia Commons
96 Lutukka 39. 2023 Suositamme, että kansalaistiede-sivustojen algoritmeja parannettaisiin niin, että ilmoittajalta vaaditaan karttapisteen lisäksi jo ristiintarkistuksen vuoksi myös sanallinen tai muuten tarkennettu paikkatieto. Nyt osa karttapisteistä oli esimerkiksi käyttäjän näppäilyvirheen vuoksi jopa kilometrejä sivussa, ja osaa ei löytynyt koskaan. Algoritmeja voisi myös muuten räätälöidä eliöryhmittäin siten, että ilmoituksilta edellytetään jonkin verran lajille mielekästä lisätietoa, esimerkiksi kasvualustasta. Suositamme, että ilmoittajasta jäisi ainakin havainnoijan itse antamassa muodossa todellinen nimi ja yhteystieto sivuston moderaattorille mahdollista ammattitarvetta varten. Epäselviä tapauksia voisi näin tarvittaessa selvittää. Joitakin avoimia tietokantoja voidaan käyttää myös väärin, esimerkiksi kaupallisesti kiinnostavan lajin laittomaan keruuseen. Olisikin syytä pohtia ilmoitustapoja, joissa tarkka paikkatieto on saatavissa tutkimuksen käyttöön mutta julkinen tieto on suppeampi. Rannikko, A.M. 2021: Mystinen misteli. Turun Sanomat 21.4.2021: 15. Ranta, H. & Laine, J. 2018: Misteli Kemiönsaaren (V) Vänössä. Lutukka 34(1): 9–10. Sairanen, M. 2020: Päivän kuva. Turun Sanomat 28.11.2020: 2. Suomalainen, H. 2020: Druidien mystinen misteli Vakan alueellakin. Vakka-Suomen Sanomat 1.12. 2020 (vakka.fi). Tikkanen, O.P., Kilpeläinen, J., Mellado, A., Hämäläinen, A., Hódar, J.A., Jaroszewicz, B., Luoto, M., Repo, T., Rigling, A., Wang, A., Li, M. H. & Lehto, T. 2021: Freezing tolerance of seeds can explain differences in the distribution of two widespread mistletoe subspecies in Europe. Forest Ecology and Management 482: 118806. Varga, I., Keresztes, B. & Poczai, P. 2012: Data to the Hungarian insect fauna of European mistletoe (Viscum album). Növényvédelem 48 (4): 153?164. Viitanen, K. 2020: Misteleitä Runosmäessä. Ruutiset 43 (1): 8–9. Walas, ?., K?dziora, W., Ksepko, M., Rabska, M., Tomaszewski, D., Thomas, P.A., Wójcik, R. & Isz ku?o, G. 2022: The future of Viscum album L. in Europe will be shaped by temperature and host availability. Scientific Reports 12:17072. Walldén, B. 1961: Misteln vid dess nordgräns. Svensk Botanisk Tidskrift 55 (3): 427–549. O?stman, M. 2020: Gröna kvastar i vinterträden. Finlands Natur 79 (4): 23. Mistletoe in Finland: an update on distribution and ecology An update is given on the recent dispersal of mistletoe (Viscum album) in the vicinity of Turku, in the southwestern part of Finland, and on the biology of the species in the country. The known main population now comprises 1,464 bushes, in 220 locations. Deduced from the ages of the plants, these are still part of the same, first dispersal burst from an unknown ”mother colony”, probably now destroyed. Another mistletoe population may be spreading into the outermost archipelago directly across the Gulf of Finland. In addition, unknown human actors seem to have planted mistletoes in the area since 2019. Frost sensitivity of the seedling during its first winter seems to hinder dispersal northwards. Jouni Issakainen ja Kati Pihlaja, Kasvimuseo, Biodiversiteettiyksikkö, 20014 Turun yliopisto. jouni.issakainen@kolumbus.fi kmpihl@utu.fi Fir 00 02 / W ikim ed ia C om m on s Kiitokset Kiitämme kaikkia, jotka ovat työtä edistäneet. Arno Kasvi ja Jukka Sarvarinne ovat edelleen ilmoittaneet uusia löytöpaikkoja ja auttaneet joidenkin isäntäpuiden määrityksessä. Monista ahkerista löytöjen ilmoittajista, esim. Laji.fi -palvelun ja iNaturalistsovelluksen kautta, mainittakoon Liisa Heinonen, Eki Nieminen, Jussi Kivistö, Maarit Piitulainen, Satu Lehto, Tarja Marsh, Jaakko Nurmi, Ari Karhilahti ja Kimmo Syrjänen. Esiintymien maastomittauksissa ovat avustaneet Tytti Issakainen, Sanna Keronen, Matleena Tuomisto ja Tiia Forsström. Mika Malmivirta on antanut arvokasta apua graafisten kuvaajien teossa. Ruissalon kasvitieteellinen puutarha on välittänyt meille yleisöhavaintoja. Arvi Uotilaa ja Anders Albrechtia kiitämme pölyttäjähyönteisten kuvaamisesta ja tunnistamisesta. Seppo Kallio, Lennart Saari ja Turun lintutieteellinen yhdistys ry. ovat antaneet hyödyllisiä tietoja levittäjälinnuista. Arola, J. 2023: Misteli on mysteeri. Vakka-Suomen Sanomat 2.3.2023 (vakka.fi). Artfakta 2023a: artfakta.se/artinformation/taxa/viscum-album-1667/detaljer. Viitattu 4.6.2023 Artfakta 2023b: artfakta.se/artinformation/taxa/cacopsylla-visci-258577/detaljer. Viitattu 20.8.2023 Artfatka 2023c: artfakta.se/artinformation/taxa/pinalitus-viscicola-258578/detaljer. Viitattu 20.8.2023 De Araújo Dourado, M. 2015: Tempo de trânsito gastrointestinal de diferentes frutos e taxa de germinação de Morus nigra pós passagem pelo trato em Sabiás-barranco (Turdus leucomelas). 23 s. Kandidaatintutkielma. Institute of Biosciences, University State of São Paulo. Eskonen, H. 2020: Monen myytin misteli. Metsälehti 19.11.2020: 28. HeideJørgensen, H. S. 1989: Development and ultrastructure of the haustorium of Viscum minimum. I. The adhesive disk. Canadian Journal of Botany 67: 1161–1173. Ilmatieteen laitos 2023: Ilmatieteen laitoksen avoin data, säähavainnot. ilmatieteenlaitos.fi. Viitattu 9.4. 2023. Issakainen, J., Pihlaja, K. & Kasvi, A. 2019: Misteli on vakiintumassa Suomeen. Lutukka 35 (1): 8–23. Junttila J. 2022: Älä missaa mistelinoksaa. Tiede Luonto 2/2022: 8. Kasvi, A., Issakainen, J., Poutanen, T., Laine, J., Ranta, H. & Teerimäki, H. 2018: Mistelistä lisää. Sorbifolia 29 (1): 40?41. Kasvi, A. & Sarvarinne, J. 2022: Uusia mistelin isäntäkasveja. Sorbifolia 53 (1): 45. Koskensalo, T. 2019: Loiskasvi misteli valtaa alaa Raisiossa. Rannikkoseutu 22.3.2019: 16. Lu?tken, E. 2009: Mistelten spredes af fugle. Natur og Museum 48 (2): 4?13. Peltotalo M. 2021: Luontoa seuraava Anne Pietilä ilahtui Raisionkaaren misteleistä. Rannikkoseutu 15.12.2021 (rannikkoseutu.fi). QuintanaRodríguez, E., RamírezRodríguez, A.G., RamírezChávez, E., MolinaTorres, J., Ca machoCoronel, X., EsparzaClaudio, J., Heil, M. & OronaTamayo, D. 2018: Biochemical Traits in the Flower Lifetime of a Mexican Mistletoe Parasitizing Mesquite Biomass. Frontiers in Plant Science 9: 1031. Rannikko, A.M. 2020: Bongaa erikoinen puu. Turun Sanomat 23.11.2020: 13.
98 Lutukka 39. 2023 ? Sarjanumerolla 220972 on Helsingin herbaa riossa leimattu ainakin kolme eri kasvinäytettä, jotka nyt on valokuvattu. kan dokumentit toisiinsa, mutta käytännössä yhdistämisessä on ongelmia. Kastikan tiedot tallennettiin 1960ja 1970-luvuilla reikäkorteille, joiden 80 ? Vuonna 1985 tallennettu ensimmäinen uu simuotoinen Kastikan dokumentti ja vuonna 2023 valokuvattu näyteetiketti, josta tiedot ovat peräisin. 1980luvulla etikettitietoja ei tallennettu sellaisenaan tietokantaan, esimer kiksi lajinimi on muutettu tuolloin voimassa olleen nimistön mukaiseksi. Huomaa myös Kastikkaan tallennettu virheellinen päivämää rä ja väärin tulkittu kaupunginosa (Degerö = Laajasalo). A. Hoikkarantavihvilä (Utajärvi 1869). merkin tila ei riittänyt sarjanumeron tallentamiseen. Siksi Kastikassa olevista noin 910 000 näytteestä sarjanumero puuttuu noin 263 000:sta. Toinen sarjanumeron käyttöön liittyvä ongelma on se, että Helsingin herbaariossa on aikanaan vahingossa käytetty samoja sarjanumeroita use
99 Lutukka 39. 2023 B. Hapsivita (Eurajoki 1895). ampaan kertaan eri näytteiden rekisteröinnissä. Siksi Kastikan ja Kotkan dokumenttien yhdistäminen pelkän sarjanumeron perusteella osoittautui mahdottomaksi. Toimiva ratkaisu dokumenttien yhdistämiseen saadaan käyttämällä apuna myös muita näytteistä kirjattuja tietoja. Sarjanumeron lisäksi taksoninimiä, paikannimiä ja keruuvuosia on mahdollista käyttää yhdistelyssä. Samoista taksoneista on eri aikoina käytetty eri nimiä, mikä täytyy ottaa huomioon yhdistelyssä. C. Suok orte (Jäm sänko ski 1970)
100 Lutukka 39. 2023 Ympyrä sulkeutuu Edellä kuvatulla menetelmällä tehty Kastikan ja Kotkan dokumenttien yhdistelyn ensimmäinen erä on nyt valmis ja Kastikkaan on viety runsaat 87 000 digitoitua näytekuvaa. Nämä kuvat ovat nyt näkyvissä Kastikan dokumenttien yhtey dessä portaalissa Laji.fi, missä ne löytyvät tällä haulla: V Vuodesta 2007 alkaen olemme vuosittain julkaisseet uusimmat tiedot Suomen putkilokasvien levinneisyydestä Kasviatlas-verkkojulkaisussa, jonka nykyinen osoite on kasviatlas. fi . Atlaksessa on kullekin lajille esitetty kartalla tunnetut 10 km × 10 km havaintoruudut ja niistä tehtyjen havaintojen lukumäärä sekä vanhin ja uusin havaintovuosi. Aikoinaan kasvihavaintojen paikannustarkkuudeksi riitti neliöpeninkulman kokoinen ruutu, mutta vaatimukset ovat kasvaneet. Nyt lähtökohdaksi voidaan halutessa ottaa se, että kaikki havainnot paikannetaan maastossa mahdollisimman tarkasti. Tämä mahdollistaa tarvittaessa kasvin löytämisen uudelleen ja sen elinympäristötietojen analysoinnin. Vuodesta 2020 alkaen olemme testanneet kasvihavaintojen keruussa puhelinsovellusta, jolla havaintojen kirjaaminen suoraan maastossa käy mahdollisimman nopeasti. Sovellus tallentaa havaintopaikan ja -ajan laitteesta, havainnoija valitsee lajinimen luettelosta ja tallentaa havainnon laitteen muistiin. Nopeimmillaan yhden havainnon kirjaamiseen kuluu aikaa alle viisi sekuntia. Sovellus toimii myös ilman verkkoyhteyttä syrjäisimmilläkin alueilla. Retken jälkeen havainnot lähetetään palvelimelle jatkokäsittelyä varten. Kaikkiaan Kastikka-tietokantaan on vuosina 2020–2023 tallennettu hieman yli 180 000 Raino Lampisen tällä sovellukRAINO LAMPINEN TAPANI LAHTI ? Raino Lampisen mobiili sovelluksella kirjaamia kas vihavaintoja Nurmeksessa 2.7.2023. Kukin havainto on paikannettu metrin tarkkuu della satelliittipaikannusta käyttäen. puhelinsovelluksella laji.fi/observation/list?sourceId =KE.167&hasUnitImages=true Lisää kuvia Kastikan dokumentteihin liitetään jatkossa sitä mukaa kun dokumenttien yhdistely saadaan tehtyä. Toivon mukaan myös muiden kasvimuseoiden Kastikassa oleviin näytteisiin pystytään ajan mittaan yhdistämään valokuvat näytteistä. Kastikan dokumentteihin liitetyt näytekuvat juhlistavat samalla 60 vuotta sitten alkanutta Suomen museokokoelmien digitointia, missä vanhat ja uudet menetelmät täydentävät erinomaisesti toisiaan. Lahti, T. & Lampinen, R. 2022: Kastikan kuusi vuosikymmentä. Lutukka 38: 98–111. Schulman, L. 2013: Suomen lajitietokeskus – tehokas ratkaisu tutkimuksen ja hallinnon tietotarpeisiin. Luonnon Tutkija 116: 168–173. Images of herbarium sheets combined with previously digitized label data Digitization of natural history museum collections in Finland began in 1963, when data from herbarium sheets were entered onto punched cards. These data were then used in the distribution mapping of vascular plants in Finland. During the last couple of years, the same herbarium specimens have been photographed, making it possible to show specimen images together with the previously digitized label data on the web. Tapani Lahti, Luonnontieteellinen keskusmuseo, kasvija sienitieteen yksikkö, 00014 Helsingin yliopisto. etunimi.sukunimi@helsinki.fi
101 Lutukka 39. 2023 sella kirjaamaa kasvihavaintoa. Oheisessa kuvassa on esimerkki yhden retken aikana tehdyistä havainnoista. Liity mukaan Sovelluksen kehitys on niin pitkällä, että haluamme tarjota muillekin mahdollisuuden siihen tutustumiseen. Jos olet kiinnostunut, lähetä sähköpostia Raino Lampiselle ( etunimi.sukunimi@helsinki.fi ) ja ilmoita ni? Raino Lampisen mobiilisovelluk sella kirjaamia kasvihavaintoja Nur meksessa 2.7.2023. Kukin havainto on paikannettu metrin tarkkuudella satelliittipaikannusta käyttäen. mesi, syntymävuotesi, mahdollinen Lajitietokeskuksen käyttäjätunnuksesi ja ne kunnat, joissa pääasiassa teet havaintoja kasveista. Kerro lyhyesti myös omasta kasviharrastustaustastasi. Kevään 2024 aikana päivitämme Kasviatlaksen verkkosivuille tarkempia ohjeita kasvihavaintojen keräämisestä ja raportoinnista kasviston seurantaa varten osoitteeseen: Recording plant occurrences with higher accuracy Since 2020, we have been testing a mobile application for fast recording of plant occurrences to the nearest metre in the field. In 2024, the application is ready for a wider user base among interested botanists. Raino Lampinen ja Tapani Lahti, Luonnontieteellinen keskusmuseo, kasvija sienitieteen yksikkö, 00014 Helsingin yliopisto. etunimi.sukunimi@helsinki.fi Havaintopaikat puhelinsovelluksella 101 Lutukka 39. 2023 metrilleen kasviatlas.fi/osallistu
132 Lutukka 39. 2023 vain yhdessä tapauksessa (ratarusojuuresta vainiorusojuuri), syynä aiemman nimen vajavaiseen tietoon perustunut epätyydyttävyys. Tämänkertaisista muutoksista ovat suomalaisittain merkittävimpiä ja varmaan myös puhuttavimpia puutarha-alaakin koskettava suvun Hyssopus sisällyttäminen sukuun Dracocephalum ja uhanalaistarkasteluissakin esiintyvän suvun Arctophila sisällyttäminen sukuun Dupontia sekä aasianlimaskan (Lemna japonica) ja allinsaran (Carex concolor) ”ilmaantuminen” alkuperäiskasvistoomme ja maariankämmekän alalajijako. Nämä ja enimmät muutkin päivitykset on perusteltu. Tämän toivomme ainakin syventävän ymmärrystä erityisesti nimimuutoksia kohtaan eli osaltaan vastaavan varsin yleisesti esitettyyn kysymykseen Miksi nimet muuttuvat. Varsinaisia perusteluja on toisinaan syvennetty lukijoita mahdollisesti kiinnostavilla lisätiedoilla. Kuvilla teksteineen on myös informatiivinen merkityksensä koosteemme elävöittämisen ohella. Tietojen tulkinnoista ja käytettävyydestä Kaikkia Kasviatlaksessa olleita taksoneita ei kelpuutettu mukaan nimistöluetteloomme (Kurtto ym. 2019) ja sen kolmeen ensimmäiseen päivitykseen (Kurtto ym. 2020, 2021, 2022). Yleisimmin näissä tapauksissa on kyse siitä, että tiedot eivät riitä esiintymien luonnonvaraisuuden varmistamiseen. Tällaisia eroja jää yhä jäljelle, muistakin syistä (etenkin siksi, että Kasviatlaksen ja nimistöluettelon päivitykset tapahtuvat käytännön syistä hieman eri tahtiin). Edelleen on syytä painottaa, että luonnonvaraisuuden arviointia tietysti helpottaa, jos havaintoja (kenttäkortit, valokuvat, näyte-esitteet ym.) on pelkän statuskoodin ohella täsmennetty tiedoilla esiintymän alkuperästä, laajuudesta, yksilömäärästä, iästä, kasvupaikan luonteesta ja niin edelleen. Joissakin tapauksissa näyttää siltä, että havainnoijat ovat tahtoneet tulkita vakinaisen ja satunnaisen esiintymisen sekä jopa luonnonvaraisuuden käsitteitä kovinkin eri tavalla kuin ne määriteltiin nimistöluettelomme johdannossa (Kurtto ym. 2019) . Määritelmiin on suotavaa tarkasti tutustua. Nimistöluetteloomme otetaan mukaan vain luonnonvaraisiksi katsomamme kasvit. Kuten olemme rajanneet (Kurtto ym. 2019) niihin eivät kuulu pelkästään viljeltyinä tavattavat taksonit ja niihin rinnastettavat viljelyjäänteet, lyhytmatkaiset viljelykarkulaiset ja kasvihuoneiden ja huonekasvien rikkaruohot. Tämä(kään) rajaus ei ole aina helppo, mutta olemme katsoneet viljelyjäänteiksi esimerkiksi metsäalppikellon (Soldanella montana), jonka kaikki ”villit” suomalaiset esiintymät sijaitsevat aiemmilla ja nykyisillä metsäntutkimusalueilla, arboretumeissa ja huviloiden tuntumassa alun perin istutettuina ja usein omin avuin alueitaan vähän laajentaneina, sekä Haminan Summan kartanon puistossa ”luonnonympäristössä” kasvavan bambun, joka hiljattain sai runsaasti huomiota potentiaalisesti haitalliseksi katsottuna vieraslajina (mm. Kunttu ym. 2023). Joskus esiintymien tausta ei ole näin selvä ja luonnonvaraisuuskin on varteenotettava mahdollisuus. Silloin taksoni on voinut päästä luetteloomme kysymysmerkin kera, kuten tässä päivityksessä alppikatkero (Gentiana acaulis). Paljon yleisemmin kysymysmerkki tarkoittaa joko määrityksen tai Suomen alueella tapaamisen epävarmuutta tahi havaintojen epäluotettavuutta. Suomen Lajitietokeskus pitää yllä primääritietokantoja ja kerää tietoja myös muiden organisaatioiden tietojärjestelmistä. Näistä on Lajitietokeskuksen tietovarastoon kertynyt 14.11.2023 mennessä Suomesta julkisesti nähtävillä olevia putkilokasvihavaintoja noin 1.75 miljoonaa, suurimpina lähteinä • LajiGIS 676 000 • Kotka kokoelmanhallintajärjestelmä 418 000 • iNaturalist 323 000 • Vihko-tietojärjestelmä 133 000 • Hatikka (vanha) 118 000 Ikävä kyllä emme kovinkaan paljon pysty käyttämään tietovaraston joihinkin järjestelmiin tallennettuja havaintoja eikä niitä ole mukana myöskään Kasviatlaksen kartoissa. Tämä johtuu ennen muuta luonnonvaraisuutta ilmaisevan tunnisteen puuttumisesta, erilaisista taksonikonsepteista, väärinkäytetyistä nimistä ja huomattavan suuresta virhemääritysten osuudesta (Kurtto ym. 2020) .
133 Lutukka 39. 2023 Equisetaceae kortekasvit . 8×7 Equisetum hyemale × variegatum kuusamon korte älvfräken = Equisetum × trachyodon A. Braun ? . 8×7 Equisetum hyemale × variegatum kuusa monkorte älvfräken = Equisetum ×mackayi (Newman) Brichan Equisetum ×trachyodon (A. Braun) W. D. J. Koch Tästä risteymästä on yleisesti käytetty nimeä Equisetum ×trachyodon A. Braun 1839. Kuitenkin jo muun muassa Kartesz ja Gandhi (1991) totesivat Braunin itse asiassa julkaisseenkin nimen E. hyemale subsp. trachyodon ja siihen perustuvan nimen E. ×trachyodon (A. Braun) W. D. J. Koch tulleen julkaistuksi vasta 1845. Sitä ennen (1843) samainen risteymä oli kuitenkin jo ehtinyt saada nimen E. ×mackayi (Newman) Brichan (”mackaii”), jolla siis on nimistöllinen prioriteetti. Aspleniaceae raunioiskasvit ? Asplenium trichomanes L. tummaraunioinen svartbräken ? Asplenium trichomanes ryhmä tummaraunioisryhmä [uusi ryhmä, johon sisältyvät alla mainitut kaksi lajia ja niiden risteymä] ? Asplenium quadrivalens (D. E. Mey.) Landolt kalkki tummaraunioinen kalksvartbräken Asplenium trichomanes subsp. quadrivalens D. E. Mey. . Asplenium quadrivalens × trichomanes = Asplenium ×lusaticum D. E. Mey. ? Asplenium trichomanes L. kalliotummaraunioinen vanlig svartbräken Lajiluettelo verkossa Alun perin vuonna 2019 julkaistiin Suomessa luonnonvaraisena tavattujen putkilokasvien luettelo kolmena versiona: painettuna, pdf-tiedostona ja Excel-taulukkona. Luetteloa on sittemmin pidetty yllä osana Suomen Lajitietokeskuksen taksonitietokantaa. Siitä on vuosittain poimittu jäädytetty versio Lajitietokeskuksen julkaisemaan Suomen lajiluetteloon. Tässäkin neljännessä päivityksessämme esitettävät muutokset ja lisät on viety taksonitietokantaan. Vuosittaisten luetteloiden metatieto-osiossa olemme tätä katsausta yksityiskohtaisemmin selostaneet, miten muutokset on taksonitietokannassa teknisesti toteutettu suhteessa jo aiemmin käytössä olleisiin taksonien rajauksiin. Ajantasaisen Suomen luonnonvaraisten putkilokasvien luettelon (ilman epävarmoiksi merkittyjä taksoneita) saa Lajitietokeskuksen taksonitietokannasta poimittua kyselyllä: laji.fi/taxon/list?target=MX.53078&onlyFinnish=true Epävarmojenkin taksonien mukaan saamiseksi kysely täytyy muotoilla toisella tavalla: laji.fi/taxon/list?target=MX.53078&typesOfOccurre nceFilters=MX.typeOfOccurrenceUncertain&types OfOccurrenceFilters=MX.typeOfOccurrenceSponta neousOldResident&typesOfOccurrenceFilters=MX. typeOfOccurrenceSpontaneousNewResident&typ esOfOccurrenceFilters=MX.typeOfOccurrenceAlie nOldResident&typesOfOccurrenceFilters=MX.type OfOccurrenceSpontaneousNewEphemeral&types OfOccurrenceFilters=MX.typeOfOccurrenceSpont aneousNewEphemeralOnlyOld&typesOfOccurren ceFilters=MX.typeOfOccurrenceSpontaneousOldFormerlyResidentPossiblyExtinct&typesOfOccurre nceFilters=MX.typeOfOccurrenceSpontaneousOld FormerlyResidentExtinct&typesOfOccurrenceFilte rs=MX.typeOfOccurrenceAlienNewEphemeral&typ esOfOccurrenceFilters=MX.typeOfOccurrenceAlie nNewEphemeralOnlyold&typesOfOccurrenceFilter s=MX.typeOfOccurrenceAlienNewResident&types OfOccurrenceFilters=MX.typeOfOccurrenceAlienO ldFormerlyResidentPossiblyExtinct&typesOfOccur renceFilters=MX.typeOfOccurrenceAlienOldExtinct Kyselytuloksiin voi oletusasetusten sijasta poimia itse haluamansa valikoiman yli 40 eri muuttujan arvoista. . Asplenium septentrionale × trichomanes = Asplenium ×alternifolium Wulfen . Asplenium septentrionale × trichomanes subsp. quadrivalens . Asplenium septentrionale × trichomanes subsp. trichomanes ? . Asplenium quadrivalens × septentrionale = Asplenium ×heufleri Reichardt . Asplenium septentrionale × trichomanes = Asplenium ×alternifolium Wulfen Tummaraunioinen (A. trichomanes s. lato) sisältää Euroopassa ainakin viisi diploidia ja neljä tetraploidia, morfologisesti hankalasti erotettavaa taksonia, joista pääosa on harvinaisia Keskija Etelä-Euroopan vuoristojen kalkkikallioiden kasveja (mm. Ekrt & Štech 2008, Kessler & Zenner 2021). Käytännön syistä ne on usein käsitelty alalajitasolla, vaikka ne eroavat myös kromosomiluvultaan ja eri ploidiatasojen väliset risteymät ovat steriilejä. Kromosomiston ploidiataso näkyy myös itiöiden ja ilmarakojen kokoeroina; kummatkin ovat tetraploideilla suurempia kuin diploideilla. Lisäksi ainakin diploidit ovat polveutumiseltaan polyfyleettisiä (Liu ym. 2018, Xu ym. 2000). Tässä noudatetaan Kessleriä ja Zenneriä (2021), jotka käsittelevät myös tetraploidit lajeina. Pohjoisessa kasvaa paljolti yleisinä kaksi ryhmän lajia: A. trichomanes s. str. (diploidi, 2n=72) ja jonkin verran eteläisempi A. quadrivalens (tetraploidi, 2n = 144; luku on laskettu myös suomalaisesta näytteestä, mutta tieto puuttuu kasvien suomalaisten kromosomimääritysten luettelosta (Uotila & Pellinen 1985)). Lajit risteytyvät yhteisellä alueellaan ja kromosomistoltaan triplodi (2n=108) risteymä on steriili. Ensin mainittu laji
138 Lutukka 39. 2023 Lisäys ? Carex concolor R. Br. allinsara tundrastarr Carex aquatilis subsp. stans (Drejer) Hultén Carex stans Drejer Carex concolor on risteymästä C. aquatilis × bigelowii subsp. bigelowii itsenäistynyt fertiili laji, joka tunnetaan laajalti vanhempiensa alueiden ulkopuoleltakin. Levinneisyys (läsnä ainakin maakunnissa EnL ja InL) ja ekologia (pohjoisten soiden laji allin tapaan) Suomessa ovat kunnon selvitystä vailla. Osa tunturiseutujen primaariristeymiksi määritetystä aineistosta varmaankin kuuluu tähän lajiin (vrt. Elven ym. 2011: ”We also found, to our surprise, that the majority of specimens (hundreds) that we now would assign to C. concolor from the Scandinavian mountains previously had been assigned to the hybrid C. aquatilis × bigelowii, in spite of their fertility and of these two proposed parental species rarely growing close together.”). Lisäys ? Carex intumescens Rudge intiaanisara indianstarr EH. Tampere, Hyhky, Pispalan valtatien eteläpuoli (6826:3323), kerrostalon pihaan viettävässä luiskassa. Koristeistutusten keskellä. Kaksi kookasta mätästä. 4.10.1998 P. Ranta (H; det. A. Kurtto 1998). Tämä luontaisena itäisen Pohjois-Amerikan sara oli tullut paikalle ehkä koristekasvien mukana. ? Schoenoplectus lacustris × tabernaemontani ? ? Schoenoplectus lacustris × tabernaemontani = Schoenoplectus ×flevensis Lansdown & Rumsey Landsdown ja Rumsey (2020) kuvailevat tämän risteymän ja sen kantalajien eroja niin perusteellisesti sanoin ja kuvin, että ? Allinsara, Carex concolor, on risteymäsyntyinen laji, joka muistuttaa etenkin toista kantalajiaan vesisaraa, C. aquatilis, mutta säilyttää tyvellään kuin kauluksena runsaasti edellisvuosien kuihtuneita lehtiä ja tavalli sesti kantaa vain yhtä hedetähkää ja enintään kolmea emitähkää. Kuva Oslon herbaarion (O) näytteestä Norjan Sør-Trøndelagista. S. lacustris S. tabernaemontani P iirr ok se t M arja K ois tin en 12 × 12 × 138
152 Lutukka 39. 2023 German, D.A. 2022: Critical notes on Cruciferae. Turczaninowia 25: 55–61. Hæggström, C.-A. 1994: Does Platanthera bifolia subsp. bifolia (Orchidaceae) occur in Finland? Annales Botanici Fennici 31: 215–221. Hiitonen, I. 1933: Suomen kasvio. 771 s. Otava. Helsinki. Hoggard, R.K., Kores, P.J., Molvray, M., Hog gard, G.D. & Broughton, D.A. 2003: Molecular systematics and biogeography of the amphibious genus Littorella (Plantaginaceae). American Journal of Botany 90: 429–435. Hämet-Ahti, L., Kurtto, A., Lampinen, R., Piirai nen, M., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. & Väre, H. 2005: Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen. Lutukka 21: 41–85. Jalas, J. ( toim.) 1958: Suuri kasvikirja I. 851 s. Otava. Helsinki. Jiménez-López, F.J., Viruel, J., Arista, M., Ortiz, L. & Talavera, M. 2022: Molecular approaches reveal speciation between redand blue-flowered plants in the Mediterranean Lysimachia arvensis and L. monelli (Primulaceae). Botanical Journal of the Linnean Society 199: 557–577. Kartesz, J.Y. & Gandhi, K.N. 1991: Nomenclatural notes for the North American Flora, V. Phytologia 70: 194–208. Kessler, M. & Zenner, G. 2021: Die Asplenium trichomanes-Gruppe in der Schweiz. FernFolio 2: 17–29. Kunttu, P., Ryttäri, T., Karttunen, K., Könönen, K. & Heilala, T. 2023: Bambu voi levitä luontoon Suomessa. Luonnon Tutkija 126: 21–28. Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, P. & Uoti la, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. Norrlinia 34: 1–206. Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2020: Suomen putkilokasvien luettelo. Lisäyksiä ja muutoksia perusteluineen 1. Lutukka 36: 113–134. Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, P. & Uotila, P. 2021: Suomen putkilokasvien luettelo. Lisäyksiä ja muutoksia perusteluineen 2. Lutukka 37: 33–48. Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, P. & Uotila, P. 2022: Suomen putkilokasvien luettelo. Lisäyksiä ja muutoksia perusteluineen 3. Lutukka 38: 117–144. Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M., Uotila, P., Hämet-Ahti, L., Leikkonen, M., Pihlajaniemi, L., Räsänen, J., Sennikov, A., Toivonen, H. & Väre, H. 2023: Putkilokasvit – Tracheophyta. Julkaisussa: Suomen Lajitietokeskus 2023: Lajiluettelo 2022. Suomen Lajitietokeskus, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. Lack, H.W. 2019: (2680) To conserve Papaver pseudo-orientale (Fedde) Medw. against Papaver ×pseudo-orientale E.G. Camus (Papaveraceae). Taxon 68: 406–407. 2019. Lampinen, R. & Lahti, T. 2023: Kasviatlas 2022. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo. Lansdown, R.V. & Rumsey, F.J. 2020: Schoenoplectus× flevensis (S. lacustris × S. tabernaemontani, Cyperaceae) in the British Isles. British & Irish Botany 2: 190–201. Liu, H.-M., Russel, S.R., Vogel, J. & Schneider, H. 2018: Inferring the potential of plastid DNAbased identification of derived ferns: a case study on the Asplenium trichomanes aggregate in Europe. Plant Systematics and Evolution 304: 1009–1022. Mower, J.P., Guo, W., Partha, R., Fan, W., Levs en, N., Wolff, K., Nugent, J.M., Pabón-Mora, N. & González, F. 2021: Plastomes from tribe Plantagineae (Plantaginaceae) reveal infrageneric structural synapormorphies and localized hypermutation for Plantago and functional loss of ndh genes from Littorella. Molecular Phylogenetics and Evolution 162: 107217. Pedersen, H.Æ. & Lange C.B.A. 2021: Biosystematics of Platanthera bifolia s.l. (Orchidaceae): inferences from analysis of Scandinavian population samples. Nordic Journal of Botany 2021: e03199. Polatschek, A. 2013: Revision der Gattung Erysimum (Cruciferae): Teil 5. Nord-, West-, Zentraleuropa, Rumänien und westliche Balkan-Halbinsel bis Albanien. Annalen des Naturhistorischen Museums in Wien. Serie B für Botanik und Zoologie 115: 87–105. Polatschek, A. & Vitek, E. 2010: Quid est Erysimum hieracifolium L. (Brassicaceae)? Annalen des Naturhistorischen Museums in Wien. Serie B für Botanik und Zoologie 111: 282–283. Rahn, K. 1996: A phylogenetic study of the Plantaginaceae. Botanical Journal of the Linnean Society 120: 145–198. Reichert, H., Gregor, T. & Meierott, L. 2018: Euphorbia saratoi (= E. podperae, E. pseudovirgata auct., E. virgata var. orientalis, E. virgultosa) – in Mitteleuropa und Nordamerika ein Neophyt unklarer Herkunft. Kochia 11: 1–36. Rooks, F., Jarolímová, V., Záveská Drábková, L. & Kirschner, J. 2011: The elusive Juncus minutulus: a failure to separate tetraand hexaploid individuals of the Juncus bufonius complex in a morphometric comparison of cytometrically defined groups. Preslia 83: 565–589. Rønsted, N., Chase, M., Albach, D. & Bello, M. 2002: Phylogenetic relationships within Plantago (Plantaginaceae): evidence from nuclear ribosomal ITS and plastid trnL-F sequence data. Botanical Journal of the Linnean Society 139: 323–338. Schönswetter, P., Elven, R. & Brochmann, C. 2008: Trans-Atlantic dispersal and large-scale lack of genetic structure in the circumpolar, arctic–alpine sedge Carex bigelowii s. lat. (Cyperaceae). American Journal of Botany 95: 1006–1014. Shaw, J.M.H. & Stephenson, R. 2023: A botanical name for a well-known Hylotelephium (Crassulaceae) hybrid. British & Irish Botany 5: 101–108. Sipunov, A.A. & Efimov, P. 2015: ”Northern tetraploids” clarified: A study of dactylorchids (Dactylorhiza, Orchidaceae) from North European Russia. Flora 215: 40–45. Soares Neto, R.L, Thomas, W.W., Roalson, E.H. & de Vasconcellos Barbosa, M.R. 2022: Taxonomic revision of Tarenaya (Cleomaceae). Annals of the Missouri Botanical Garden 107: 250–313. Ståhlberg, D. & Hedrén, M. 2008: Systematics and phylogeography of the Dactylorhiza maculata complex (Orchidaceae) in Scandinavia: insights from cytological, morphological and molecular data. Plant Systematics and Evolution 273: 107–132. Suominen, J. 1979: The grain immigrant flora of Finland. Acta Botanica Fennica 111: 1–108. Suominen, J. 2013: Satakunnan kasvit. Norrlinia 26: 1–783. Tigerschiöld, E. 1980: Tre underarter av Asplenium trichomanes, svartbräken, i Sverige. Svensk Botanisk Tidskrift 74: 353–360. Tigerschiöld, E. 2000: Asplenium trichomanes. Teoksessa: Jonsell, B. (toim.), Flora Nordica 1: 52–54. Tkach, N.T., Schneider, J., Döring, E., Wölk, A., Hochbach, A., Nissen, J., Winterfeld, G., Meyer, S., Gabriel, J., Hoffmann, M.H. & Röser, M. 2020: Phylogenetic lineages and the role of hybridization as driving force ofevolution in grass supertribe Poodae. Taxon 69(2): 234–277. Uotila, P. & Pellinen, K. 1985: Chromosome numbers in vascular plants from Finland. Acta Botanica Fennica 130: 1–37. Valdés, B. & Raab-Straube, E. von 2011+: Boraginaceae. In: Euro+Med Plantbase – the information resource for Euro-Mediterranean plant diversity. van de Beek, A., Drenckhahn, D., De Vriese, H., Gregor, T., van den Ham, E., Haveman, R., Hohla, M., Kiraly, G., Kosi?ski, P., Matzke-Hajek, G., Mei jer, K., Mercier, D.P., de Ronde, I., Ryde, U. & Travnicek, B. 2023: (2963) Proposal to reject the name Rubus pseudoidaeus (Rosaceae). Taxon 72(3): 672–673. Volkova, P.A., Nachatoi, V.A. & Bobrov. A.A. 2023: Hybrid between Lemna minor and L. turionifera (L. × japonica, Lemnaceae) in East Europe is more frequent than parental species and poorly distinguishable from them. Aquatic Botany 184(11): 103593. Väre, H. 2022: Kasvihavaintoja. Tuntureiden tulokkaita. Lutukka 38: 114–116. Wiegleb, G., Bobrov, A.A. & Zalewska-Galosz, J. 2017: A taxonomic account of Ranunculus section Batrachium (Ranunculaceae). Phytotaxa 319 (1): 1–55. Xu, K.-W., Zhang, L., Rothfels, C.J., Smith, A.R., Viane, R., Lorence, D., Wood, K.R., Cheng-Wei, C., Knapp, R., Zhou, L., Lu, N.T., Zhou, X.-M., Wei, H.-J., Fan, Q., Chen, S.-F., Cicuzza, D., Gao, X.F., Liao, W.-B. & Zhang, L.B. 2020: A global plastid phylogeny of the fern genus Asplenium (Aspleniaceae). Cladistics 36(1): 22–71. Zippel, E. & Raus, Th. 2020: Buglossoides incrassata subsp. splitgerberi (Guss.) E. Zippel & Selvi. In: Raab-Straube, E. von & Raus, Th. (toim.) 2020: Euro+Med-Checklist Notulae, 12 [Notulae ad floram euro-mediterraneam pertinentes No. 41]. Willdenowia 50(2), s. 308–310. Checklist of the vascular plants of Finland. Annotated additions and changes, no. 4 This is the fourth list of additions and changes to the Checklist of the Vascular Plants of Finland published in printed form and on the internet in 2019, and available as pdf ( checklist_plants_finland.pdf ) and Excel files ( checklist_plants_finland.xlsx ) as well as annually published checklists ( laji.fi/en/theme/ checklist ). Additions are mostly the results of recent floristic activity and their documentation appears mainly in the Kastikka database maintained by the Botany and Mycology Unit of the Finnish Museum of Natural History. Background information is given for the changes, which are mainly based on the results of recent taxonomic and phylogenetic studies. The symbols and the style of the name rows follow the layout of the pdf version of the printed version of the 2019 checklist. The additions and changes have been or will be implemented in the taxon database of the Finnish Biodiversity Information Facility ( https://laji.fi/en/taxon/list ). Arto Kurtto, Raino Lampinen, Mikko Piirainen, Pertti Uotila, Luonnontieteellinen keskusmuseo, kasvija sienitieteen yksikkö, 00014 Helsingin yliopisto. etunimi.sukunimi @ helsinki.fi