1w w . s i n a m i n a . f i /2011 w
k Lu
Avril Lavigne: Fanikuva+faktaa Rihanna: Fanikuva+faktaa
Su
un
id i jo
Su
ol
ni
ai
te
st
lla
at
lo ar go jo ja tta ! va a
an
A!!! O ja KUNDI AUTTA ISOSISK ?!? A ALIT! a AV uj SKUNT EDU kam ti a net j muja a irjek K
Piilossa Babyface Liian kaunis Sano muikku! Tuut tuut tuut Punainen Volvo Enkelten tanssi Syksyn sateissa Eihän sitä koskaan tiedä Meidän tulevaisuutemme Joka päivä on yhtä tuskaa Juu ei vaarinhousut (osa1) Sanoinkuvaamaton kaipaus
1
en ru ja no
Tekstarikamut Kundi vastaa SinäMinäme Kirjekamut Nettikamut Isosisko X3 Kirppis
www.sinamina.fi www.sinamina.fi www.sinamina.fi
Valoa kohti mennään!
npas mukavaa! Ainakin minusta, sillä valoa tulee koko ajan enemmän, ja töiden/koulun jälkeen viitsii olla jopa ulkona, kun näkee jotakin. Valoisana ja aurinkoisena päivänä jaksaa muuten olla aina optimistisena, jos olette huomanneet. Jos et tiedä mikä on optimisti niin tässä kaksi kuvausta, tunnetko itsesi. · Optimistin määritelmä: Mennä 89 -vuotiaana naimisiin ja hankkia uusi talo läheltä koulua lapsia varten. · Optimisti näkee munkkirinkilän, pessimisti reiän.
O
No
Tässä lehdessä: 1.2011
6. 8. 22. 23. 36. 37. 46. 53. 54. 56. Horoskooppi Avril Lavigne Uudistetaanpa logoja! Eduskuntavaalit 2011 nuorille??? PAULIINA KOKKAA: Suolaista tarjottavaa Teetä tarjolla! Rihanna: Lukijan arvostelu+video INFO: Miten kirjoitat lehteen. Lukijoiden kirjoittamia runoja INFO: Miten kirjoitat lehteen.
niin! mennäänpä eteenpäin. Lukijoiden tarinoita ja novelleja on tullut taas hienosti ja jotkut ovat jopa lähettäneet niihin kuvituksen, että saamme siitä juuri oman näköisen tarinan. Kiitoksia!!!! Lisää vain omaa kuvitusta eli piirustuksia tai ottakaa kavereiden kanssa valokuvia tarinan tueksi. Jos et tiedä miten aloittaa tai miten se tehdään niin kysy! Niin ovat monet muutkin tehneet ja kirjoittaneet/kuvittaneet sitten hienoja novelleja. www.jcotton.com/sinamina/palaute.html
Stoorit:
4. 5. 10. 12. 16. 18. 28. 32. 34. 35. 38. 44. 48. Tuut tuut tuut -moon of destroyed earth Liian kaunis -NIKU Piilossa -Sara Eihän sitä koskaan tiedä -Hanae Joka päivä on yhtä tuskaa -Sonya Hannel Punainen Volvo -Honeymelon Meidän tulevaisuutemme -_TASHA_ Syksyn sateissa -Stella Sanoinkuvaamaton kaipaus -H. J Sano muikku! -Beea Babyface -Ceme Enkelten tanssi -Tirsu Juu ei vaarinhousut (osa1) -Timo Surkka
ukavia lukuhetkiä kaikille ja tsemppiä sinne koulun penkille, kyllä se kevät ja kesä sieltä vielä tulee. Minäkin olen näköjään optimisti :)
M
Palstat:
24. 27. 29. 30. 31. 55. 58. Isosisko Kundi vastaa Kirppis, Tekstarikamu Nettikamut Kirjekamu Parhaat verkkokaupat SinäMinäMe, Stooripörssi
Kansikuva: Avril Lavigne photo: RCA MUSIC GROUP
3
4
T
uijotan peilikuvaani. Suuret ruskeat silmät, paksut kiiltävänmustat hiukset, pähkinänruskea iho. Täydellinen vartalo. Näytän uskomattoman kauniilta, kuten aina. Silti vihaan peilikuvaani. Antaisin mitä vain, jotta näkisin peilissä jonkun muun, jonkun aivan tavallisen tytön. Vihaan olla kaunis.
K
oulussa minulla on vähän ystäviä. Suurin osa tytöistä kadehtii minua, koska olen niin kaunis. Mikäs siis sen mukavempaa, kuin levittää ilkeitä juoruja siitä "vitun täydellisestä tytöstä". Pojat eivät niinkään sorru juoruiluun, muttei heistäkään kavereiksi ole. Yleensä aina pojat ihastuvat ulkonäkööni, eivätkä vain yksinkertaisesti voi olla ajattelematta minua "enemmän kuin kaverina". Olisihan se mahtavaa, saadapa nyt koulun kuumin muija ihan itselleen.
U
seat tytöt varmaan ajattelevat, että olisipa hienoa olla kaunis, kauniimpi kuin kukaan toinen. Silloin olisi varmaan myös suosittu, saisi paljon ystäviä ja kutsuja bileisiin. Todellisuudessa se ei ole lainkaan hienoa. On inhottavaa huomata, kuinka likaiset vanhat miehet tuijottavat himoiten kaupungilla, tuntea, kuinka he "vahingossa" hipaisevat takamustasi tai rintojasi liukuportaissa. On myös inhottavaa nähdä, kuinka muut tytöt ja naiset tuijottavat, katse täynnä kateutta ja vihaa. Vihaa, joka johtuu vain ja ainoastaan siitä, että olet niin kaunis.
O
n kamalaa kuulla, kuinka nimitellään hutsuksi, bimboksi, tyrkyksi, halvaksi ja oudoksi vain sen takia, että on kaunis.
E
n ole ylpeä kauneudestani. Vihaan sitä, vihaan kaikkea itsessäni. Kun joku sanoo kadehtivansa silmiäni, ne täyttyvät inhon kyynelistä. Kun taas joku sanoo tahtovansa samanlaisen vartalon kuin minulla, inhon väreet kulkevat selässäni. En tahdo näyttää tältä, tahdon näyttää tavalliselta.
O
len rakastunut kerran elämässäni. Rakastuin pitkäaikaiseen ystävääni, uskomattoman ihanaan poikaan. Hän ymmärsi minua, ei tuijottanut häiritsevästi, eikä kysellyt typeriä. Hän oli oma itsensä, uskomattoman ihana ihminen. Sellainen, jota kuka tahansa arvostaisi. Rakastuin häneen tosissani, rakastin häntä niin että sattui. Ja hän rakasti minua.
M
utta sitten tapahtui jotain. Tuli päivä, jolloin poika oli hiljainen. Hän vain katseli minua, ei häiritsevästi, mutta oudosti. Hän oli hiljaa, näytti surulliselta. En tiennyt, mitä tehdä. Kun sitten sain kysyttyä, mikä hänen mieltään painaa, vastaus oli kuin isku kasvoihin. "Kun sä oot niin hyvännäköinen, että mä melkein inhoan sua välillä. "
5
19.1. 2010 - 19.2. 2011
22.6 - 23.7
RAPU
Tässä kuussa Uusi vuosi on lähtenyt rullaamaan kohdallasi sujuvasti. Kärsivällisyytesi palkitaan. Rakkaus TMTMTM Taidat olla itsestäsi nyt varma, että se on juuri hän. Lähempää tuttavuutta siis tekemään, mutta etene rauhallisesti. Kamut Ystävilläsi on jokin salaisuus, josta he eivät uskalla sinulle kertoa. Taidatkin joutua salapoliisin hommiin.
Onnenpäivä: 5.2. Onnenväri: valkoinen Onnennumero: 6
Tässä kuussa Olet tainnut tehdä uuden vuoden lupauksen ja haluat sen toteutuvan. Lupauksesi tuo onnea myös muille. Rakkaus TMTMTMTM Olet jälleen Amorin nuolien kohteena. Muista kuitenkin pitää järki pelissä, jottei kukaan saa haavoja sydämeen. Kamut Ystäväsi taitaa olla katkera saavutuksellesi, mutta kerro hänelle kuinka paljon se on vaatinut sinulta, niin hän ymmärtää.
Onnenpäivä: 1.2. Onnenväri: vihreä Onnennumero: 5
Tässä kuussa Sinulla on jälleen kerran pää täynnä suunnitelmia, mutta et ehdi millään kaikkea toteuttaa. Valitse parhaat. Rakkaus TMTMTMTM Olet saanut ympärillesi ihailijoita aivan yllättäen. Tekosi ovat saaneet sen aikaan ja sokaisseet monen mielen. Kamut
Ystäväsi on sinulle mustis, koska vetovoimasi toimii aivan yllättävissä tilanteissa. Älä anna aihetta mustasukkaisuuteen. Onnenpäivä: 4.2. Onnenväri: sininen Onnennumero: 8
Tässä kuussa Sinusta tuntuu, että olet unohtanut jotain tärkeää. Älä vaivaa sillä päätäsi, koska se ei ehkä ollut kovin tärkeää. Rakkaus TMTMTM Kaipuu kaukorakkauteen tuntuu jälleen syttyvän. Ota ihmeessä yhteyttä, hänkin ehkä haluaa kuulla sinusta. Kamut Olet saanut ystäväsi ymmälleen tekemilläsi. Toki joskus saa hullutella, mutta kohtuus kaikessa.
Onnenpäivä: 27.1. Onnenväri: keltainen Onnenumero: 2
LEIJONA
24.7 - 23.8
NEITSYT
24.8 - 23.9
VAAKA
24.9 - 23.10
Tässä kuussa Pakkaset taitavat pitää sinut neljän seinän sisällä. Pääsi kaipaisi kuitenkin happihyppelyä. Ryhdistäydy. Rakkaus TMTMTM Olet tainnut kokea pienen pettymyksen rakkausasioissa, mutta tiedäthän, että nämä asiat eivät mene aina nappiin. Kamut Ystäväsi on luottamuksen arvoinen, koska hän pitää aina lupauksensa. Pitäkää siis hauskaa, senhän te osaatte.
Onnenpäivä: 10.2. Onnenväri: punainen Onnennumero: 9
Tässä kuussa Taidat tykätä tästä vuoden ajasta, koska se tuo virtaa . Käytä se hillitysti ja viisaasti, niin saat paljon aikaan. Rakkaus TMTMTM Nyt et oikein jaksa lemmenlepertelyjä, mutta sehän on ihan normaalia. Torjut vain liikaannostusta. Kamut Ystäväsi mielestä olet toiminut liian itsekkäästi. Anna hänellekin mahdollisuus kertoa mielipiteensä.
Onnenpäivä: 16.2. Onnenväri: vihreä Onnennumero: 4
Tässä kuussa Olet jäänyt koukkuun johonkin uuteen harrastukseen, mutta se ei ole ollenkaan pahaksi. Rakkaus TMTMTM Hän taitaa luulla, että sinulla on joku toinen. Olet vain uppoutunut muihin asioihin, korjaa tilanne. Kamut Ystäväsi on ihmeissään, mistä saat tuon kaiken tarmon. Kerro hänelle salaisuutesi.
Onnenpäivä: 3.2. Onnenväri: oranssi Onnennumero: 10
Tässä kuussa Jokin pöpö yrittää saada sinusta otetta. Karista se kannoiltasi syömällä terveellisesti ja nukkumalla riittävästi. Rakkaus TMTMTMTM Nyt olet rakastunut ja sen kyllä huomaavat muutkin. Kuljet kuin unessa, etkä huomaa, mitä ympärillä tapahtuu. Kamut Ystäväsi yrittää herätellä sinua, mutta se taitaa olla nyt turhaa. Saavat odotella, koska rakkaus on sekoittanut pääsi.
Onnenpäivä: 19.2. Onnenväri: musta Onnennumero: 3
KAURIS
22.12 - 20.1
VESIMIES
21.1 - 19.2
20.2 - 20.3
KALAT
Tässä kuussa Olet saavuttanut jotain suurta ja tehnyt sen, mistä moni vielä haaveilee. Voit olla ylpeä itsestäsi. Rakkaus TMTMTMTM Hän on myös sinusta ylpeä ja pörhistelee rintaansa puolestasi. Nauttikaa yhdessäolosta juuri nyt. Kamut Ystävä on hieman kateellinen saavutuksillesi, mutta käännä hänen päänsä. Kateus on hölmöä.
Onnenpäivä: 8.2. Onnenväri: vaaleanpunainen Onnennumero: 6
Tässä kuussa Olet päättänyt kääntää elämässäsi sivua ja aloittaa uuden terveellisemmän elämän. Hyvä päätös. Rakkaus TMTMTM Sinulla taitaa olla se kehräävä kissa jo siinä kainalossa. Lämmin ja hyvä olla - nauttikaa elämästä. Kamut Näytät ystävillesi hyvää mallia, miten ihminen voi halutessaan toimia. He innostuvat myös.
Tässä kuussa Sinun ei suinkaan tarvitse aina tehdä, mitä muut pyytävät. Osaatko kieltäytyä, jos siltä tuntuu? Kokeile. Rakkaus TMTMTMTM Tiedät, että sinusta välitetään vaikka välillä kiukutteletkin. Hän tuntee sinut paremmin, kuin kuvittelit. Kamut Hieman matalalentoa ystäväpiirissä. Nyt et vain jaksa mennä, vaan haluat hieman puhaltaa ja olla vain.
Onnenpäivä: 10.2. Onnenväri: keltainen Onnennumero:13
Tässä kuussa Olet päättänyt saada työsi loppuun ja onnistutkin, mutta se vaatii hieman lisäponnisteluja. Rakkaus TMTMTM Sinua ihaillaan ja sinua kuunnellaan. Osaat leperrellä niitä lemmenlorujasi aivan oikealla hetkellä. Kamut Ystäväsi on suuttunut sinulle ja ehkä siihen onkin aivan oikea syy. Katsopas peiliin, pitäisikö pyytää anteeksi.
Onnenpäivä: 18.2. Onnenväri: valkoinen Onnennumero: 9
6
Onnenpäivä: 25.1. Onnenväri: violetti Onnennumero: 11
KAURIS 22.12 - 20.1
Pukeutumistyyli ja värit: Kauris pukeutuu mielellään laadukkaisiin ja käytännöllisiin vaatteisiin. Kauris ei juokse muodin perässä vaan pukeutuu pikemminkin konservatiivisesti ja neutraalisti. Kauris haluaa antaa itsestään arvokkaa kuvan ja noudattaa hyvää makua vaatteissaan. Hän luottaa ensivaikutelmaan. Räikeät värit eivät ole kauriin mieleen vaan hän suosii mustaa, harmaata, laivastonsinistä, ruskeaa ja tummanvihreää. Kauris arvostaa kestäviä materiaaleja, vaatteissa etenkin villaa. Kauris ei hanki paljoa vaatteita vaan säästää saadakseen sen, mitä oikeasti haluaa. Sisustustyyli: Myös sisustuksessa kauris suosii laatua ja kestäviä materiaaleja. Hän pitää puusta, metallista ja kivestä. Kauriin koti on edustuskelpoinen ja muodollinen. Huonekalut ovat yleensä kalliita, samoin matot. Kauriin kodin pitää olla avara ja toimiva. Kauris arvostaa arkielämän sujuvuutta ja tämä tarkoittaa sitä, että koti on järjestyksessä ja tavaroille on omat paikkansa. Kauris suosii kerrostaloasumista. Kodissa vallitsevia värejä ovat maanläheiset sävyt: sammaleenvihreä ja grafiitinharmaa. Myös mustaa löytyy kauriin sisustuksesta. Kauriita: näyttelijä Nicolas Cage näyttelijä Jim Carrey muusikko David Bowie näyttelijä Julianne Moore kirjailija Kari Hotakainen taidemaalari Kaj Stenvall mäkihyppäjä Harri Olli näyttelijä Noomi Rapace hip hop-artisti Cheek kirjailija Stephenie Meyer Suomen tasavallan presidentti Tarja Halonen näyttelijä / laulaja Jared Leto näyttelijä / malli Sienna Miller näyttelijä Orlando Bloom malli Kate Moss tyyli-ikoni / Yhdysvaltain presidentin vaimo Michelle Obama 7
Avril Lavigne photo: RCA MUSIC GROUP
8
Lukijan toive: Karoliina AVRIL LAVIGNE
AVRIL LAVIGNE TULEE TAAS !!!
· Kanadalaisen Avrilin neljäs studioalbumi GOODBYE LULLABY julkaistaan 8. maaliskuuta 2011. · Ensimmäinen single albumilta on nimeltään "What the Hell", ja se julkaistiin tammikuussa Avril on julkistanut albumin virallisen kappalelistan: Black Star What The Hell Push Wish You Were Here Smile Stop Standing There I Love You Everybody Hurts Not Enough 4 Real Darlin Remember When Goodbye Alice
photo: RCA MUSIC GROUP
A
vril Lavigne on muutakin kuin rokkari ja julkkis, hän on perustanut säätiön R.O.C.K.S. (Respect, Opportunity, Choices, Knowledge, and Strength). Säätiö tukee ja auttaa nuoria sekä lapsia elämään vakavan sairauden tai vammaisuuden kanssa.
· Respect the needs of all children and youth, no matter their circumstances, and encourage others to do the same. · Create the Opportunity for children and youth with serious illnesses or disabilities to follow their dreams. · Offer Choices so children and youth see they have many options in life and not just a single path defined by their circumstances; · Provide Knowledge about what is possible to children, youth and their families through new program ideas that The Avril Lavigne Foundation will support and help expand; · Give kids and their families the Strength to face their daily challenges.
Avril stops by an Easter Seals after school program in Glendale, CA! Photo: Avril Lavigne foundation www.theavrillavignefoundation.org
Avrilin sivut: www.avrillavigne.com/us/bio Avrilin vaatemallisto nuorille: www.abbeydawn.com Avrilin hajuvedet: www.avril-lavigne-perfumes.com/home.aspx?lang=en
9
"Hei, mitä kuuluu? Miten koulu sujuu? Koe oli vaikea, eikö? Uusi paitasi on muuten hieno. Mistä ostit sen? Ostitko jotain muuta? Etkö suunnitellut meneväsi taas joulualennusmyynteihin? Viime vuonna kaadoimme vahingossa yhdessä liikkeessä sen jouluvalopinon. Juoksimme äkkiä pakoon ja nauroimme kippurassa kulman takana. Muistatko? Pian on taas joulu. Mitä toivot lahjaksi? Eipä minulla oikeastaan muuta asiaa ollutkaan. Siri" uttaan valkoiselle matikanvihosta repäistylle ruutupaperille kirjoittamani kirjeen ja rypistän sen mustan laukkuni pohjalle. Askelia. Miksi ne nauravat? Hymyä. Kulkevat ohitseni. En edes erotu harmaasta seinästä. Lommoisesta metallikaapista heijastuu kuvani. Minun kajalini on mustaa. Koulun seinissä on keltaista, punaista ja harmaata.
elkein vuosi. Se on kulunut hitaammin kuin koskaan. Jokainen päivä on liikaa. Jokainen kirje pöytälaatikossani on liikaa. Miksi kirjoitan niitä? Eivät ne ketään hyödytä. En kai tosissani luule, että joskus pääsisin ulos kolostani? Kello on yli puolen yön, enkä saa unta. Suljen silmäni, ja kun avaan ne, en tiedä, olenko vieläkin pimeydessäni. Kukaan ei ajattele, että minäkin ehkä kovan kuoreni alla tuntisin jotakin. Vaikka sitten surua.
M
R
"Heippa, ensilumi satoi! Eikö olekin ihmeellistä, kaikki näyttää nyt ihan erilaiselta. Eikö sinustakin ole kivaa laittaa jalkaasi talvisaappaat? Lumeen jää jälkiä, mutta ne peittyvät pian. Ne eivät painu syvälle ja näy seuraavana päivänä. Oletko tehnyt jo lumienkeleitä? Mitä he tänään sanoivat sinulle? Hymyilit todella iloisesti. Selvästi sinulla on taas parempi mieli. Se on hyvä! Iloista joulunodotusta! Siri"
"Hei taas, tänään et näyttänyt iloiselta. Menikö kokeesi huonosti? Huomaan, että olet hiljainen muiden seurassa. He kuitenkin haluavat olla kanssasi. Tiedätkö, miltä tuntuisi jäädä yksin? Sinua ei jätetä syrjään, sinut nähdään. Eikö se olekin hauskaa? Huomasin yhdellä välitunnilla, että vilkaisit minua. Eikö se ollutkin vahinko? Minäkin haluaisin samanlaiset kauniit hiukset kuin sinulla. Huomaatko, kun sinua katsotaan ihailevasti? Kukaan ei pidä mustasta sojottavasta tukasta. Mutta eihän se olekaan sinun ongelmasi. Siri"
R
isat maiharini päästävät sisään lunta. Sitä on maassa ainakin viisi senttiä. Seinän vieressä lunta ei ole. Vain soraa ja pikkukiviä. Katsokaa, tuo on peikko! Ykkösluokkalaisen ystävät nauravat. Isommat osaavat pitää suunsa kiinni, mutta katseet ovat melkein pahempia kuin sanat. En minäkään ole ketään nimitellyt.
10
KLIKKAA KESKUSTELEMAAN NOVELLEISTA: http://p1.foorumi.info/sinamina/index.php
"Tervehdys, sinun esitelmäsi oli hyvä! Olet aina ollut hyvä kirjoittamaan. Sinulle taputettiin ja sinua kehuttiin. Olet luokan prinsessa. Ei ihme, että sinulla on niin paljon kavereita. Oletko tullut koskaan ajatelleeksi, kuinka onnellinen olet? Jos raha ei tee onnelliseksi, tekeekö muiden ihmisten kunnioitus? Mitä mieltä olet? Sinua kunnioitetaan, ja varmasti kunnioitat kavereitasi. Ovatko he sinulle tärkeitä? He ovat samanlaisia kuin sinä, ainakin melkein. Eikö olekin mukavaa, kun voi puhua samoista asioista? Ei kai tässä muuta, turhaa selitystä vain. Siri"
"Moi vielä, miksi istuit viereeni? Kyllä tyhjiä paikkoja oli vielä muuallakin. Minun vieressäni olevaa tyhjää paikkaa kukaan ei ota huomioon. Tiedäthän sen? En usko, että haluat samaa kohtelua, kuin minä. Etkä halua tutustua minuun uudelleen. Oletko sinä muuttunut viime vuodesta? Minä olen. Vaikka luulette kaikki, että vain ulkoapäin. Oikeasti minullakin on sydän. Minäkin tunnen, eikö olekin ihmeellistä? Pysy sinä prinsessana. Minä kestän kyllä kolossani.
Siri" n kylmä. Lumi narskuu maiharien alla. Kaikkialla on niin valkoista. Alan nähdä värejä. Ennen lumi oli mustaa. Kuljen puiston poikki. Lasken kynttilän lumeen. Sytytin risahtaa ja liekki muuttaa kaiken oranssiksi. Otan kirjeet taskustani. Välitunnit, koulumatkat, yksinäiset illat, valvotut yöt, otan ne kaikki esiin. En halua enää nähdä niitä. Ehkä kaikki ei olekaan niin, kuin olen omassa pikku maailmassani luullut. Siellä on niin pimeää. Ehkä pinnan alta on huomattu todellisuus. Enkä olekaan niin näkymätön enää. Niin ainakin toivoisin. Yksitellen annan liekin mustata kirjeet.
I
han kuin hän olisi hymyillyt minulle tänään. Mutta ystäville hymyillään. Minun lävitseni katsotaan. Olen joskus ollut sellainen kuin muut. Oikeasti. Mutta mitä olen nyt? Nahkatakkinen tyttö. Kuinka helppoa onkaan tulla unohdetuksi? Vetäytyä omaan kuoreensa ja tarkastella muita verhonsa takaa. Raskaan mustan verhon. Enkä varmasti saa sitä koskaan vedettyä sivuun. Minä pyytäisin anteeksi. Ja antaisin anteeksi. Tekisin vaikka mitä, kunhan ei enää tarvitsisi istua iltoja yksin huoneessani kirjoittaen kirjeitä, joita kukaan ei tule näkemään.
O
"Hei, tulit tänään puhumaan minulle. Miksi? Miksi koenumeroni kiinnostaa sinua? Minä olen erilainen, hiljainen, kylmä. Etkö huomaa, kun kaikki katsovat sinua ihmetellen, kun tulet lähelleni? Minulla on ikävä sinua. Sinulla ei taida olla minua. Älä tee elettäkään minua kohti, pyydän. Tiedän, ettet oikeasti halua olla kanssani enkä halua saada turhaa toivoa. Jooko? Enää kaksi viikkoa jouluun. Odotatko kovasti lomaa? Siri"
P
eilikuvani on kamala. Olen niin kalpea. Suttuinen musta meikki ei auta asiaa. En ole käynyt ulkona koulumatkojen lisäksi moneen kuukauteen. Kai. Haluaisin ryömiä ulos kolostani ja tulla esiin. Haluaisin tuntea päivänvalon. En vain ole tarpeeksi vahva. Pelkään. Helpointa on ottaa tyly ilme naamalle ja lähteä taas muiden syrjimäksi.
KLIKKAA KESKUSTELEMAAN NOVELLEISTA: http://p1.foorumi.info/sinamina/index.php
11
oltiin juotu aika paljon sinä iltana. Me oltiin istuttu Mapen huoneessa ja kuunneltu sen isän huonoja levyjä ja tietysti hoilattu täysillä mukana. Ulkopuolinen ei olisi varmaan tunnistanut meitä edes ihmisiksi. Meitä oli kuusi: minä, Mape, Bansku, Elli, Joonas ja... Mila. Mape ja Bansku olivat seurustelleet jo vuoden. Banskun oikea nimi oli Tanja, mutta se oli vääntynyt Tanskun kautta Banskuksi. Mapen oikea nimi taas oli Markku-Pekka. Se ei itse kamalasti tykännyt siitä, joten sitä piti aina kutsua Mapeksi. Elli oli ollut salaa ihastunut Joonakseen pari vuotta sitten. Se oli kertonut ihastuksestaan vain mulle, parhaalle ystävälleen. Mutta pian Joonas olikin paljastanut olevansa homo. Me oltiin silloin istuttu samalla tavalla Mapen huoneessa. Joonaksen tunnustuksen jälkeen kaikki olivat olleet vähän aikaa hiljaa, ja Elli oli mennyt hakemaan juomista ja viipynyt aika kauan. Mutta Mila... Mila oli uusi meidän porukassa. Elli oli tutustunut siihen musiikintunneilla, joilla Elli lauloi ja Mila soitti pianoa. Elli oli kertonut, että Mila oli usein melko hiljainen ja sulkeutunut, mutta yllättävän mukava, kun sille vain meni juttelemaan. Mila oli mahtava pianisti; se oli soittanut melkein kymmenen vuotta.
Me
inä iltana Milaa ei olisi uskonut hiljaiseksi tytöksi. Se oli kyllä vähän vähemmän puhelias kuin me muut, mutta nauroi muiden mukana ja imi nestettä kuin sieni. Sen nauru kuulosti ihan solisevalta purolta. Niin kuin sen nimikin. Mila, Mila, Mila. Mä en ollut ikinä ennen tuntenut ketään, jonka nimi olisi ollut Mila. Se kuulosti siltä, kuin joku pieni lapsi olisi yrittänyt sanoa "Mira", mutta ei vielä osannut ärrää.
S
-V
koa palatakseni takaisin yläkertaan Mapen huoneeseen. Liian myöhään huomasin valtavan sipsikulhon ilmestyvän keittiön ovesta. Törmäsin kulhoa kantavaan Milaan ja sipsit ryöppysivät meidän molempien päälle ja lattialle. oi eiii, sori vaan ihan kauheasti, mä voin siivota nää, voivottelin. - Eiku, ei se mitään. Oisin mäkin voinu vähän varoa, Mila sanoi. Me kyykistyttiin molemmat noukkimaan sipsejä lattialta takaisin kulhoon. Mila näytti ihan joltain pieneltä menninkäiseltä tai haltialta kyykkiessään siinä mun vieressä. Sillä oli jännät silmät,
J
ossain vaiheessa meidän illanviettoa mun oli pakko mennä vessaan. Toimitettuani asiani lähdin kohti portaik-
vähän viirut, niin kuin kissalla. Ja sen punaruskeat hiukset kehystivät täydellisesti sen korkeita poskipäitä. Huomasin myös ensimmäisen kerran, että Milalla oli vähän pisamia nenänvarressa ja silmien alapuolella. - Mitä nyt? Mila kysyi. Mä olin varmaan tuijottanut aika kauan, koska Mila näytti vähän kiusaantuneelta. - Eiku, mä vaan... sulla on tosi kauniit silmät, äkisin epämääräisesti. Milan hiukset näyttivät takaa tulevaa valoa vasten niin pehmeiltä, että niitä olisi tehnyt mieli silittää. Jos vain ihan vähän... Mila hätkähti vähän, kun painoin
12
KLIKKAA KESKUSTELEMAAN NOVELLEISTA: http://p1.foorumi.info/sinamina/index.php
K
M
ello löi viisi iltapäivällä ja äiti passitti mut ulos kävelylle. Suostuin mukisematta, olinhan mä jo maanut sisällä ihan tarpeeksi. Otin mukaan meidän japaninpystykorvan, Vanun, ja suunnistin puistoon. Ilma oli loppusyksyisen raikas ja selvitti mukavasti mun ummehtuneita aivoja. Mä pystyin miettimään kunnolla Milaa ja edellisiltaista tapausta. Mitä ihmettä mä nyt tekisin, sitä mietin Vanun peuhatessa puiston lehtikasoissa. Mulle itselleni pieni suudelma oli no big deal, mutta entäs Mila? Mulla oli siitä sellainen kuva, ettei se ehkä olisi tottunut suutelemaan tyttöjä. Jospa Mila olisikin unohtanut koko jutun? Äh, ei sekään sentään missään änkyräkännissä ollut ollut, joten sen varaan ei kannattanut laskea. Mun ei kai auttanut muuta kuin teeskennellä, että koko juttu oli pelkkä vahinko. Niinhän se oikeastaan olikin. Vahinko, hetken mielijohde. Eihän mulla ollut mitään tunteita Milaa kohtaan. Kaivoin kännykän taskusta ja näpyttelin viestin. Jostain syystä se tuntui paremmalta vaihtoehdolta kuin soitto. "Mä oon pahoillani siitä eilisestä. Mun ei todellakaan ollut tarkoitus tehdä sitä. Ethän loukkaantunut?" Vedin syvään henkeä ja painoin lähetä-nappulaa. Vatsanpohjassa tuntui pieni jännitys. Mua pelotti Milan vastaus ja vielä enemmän se, ettei vastausta tulisi ollenkaan. Halusin saada ajan kulumaan ja lähdin kävelemään kotia kohti.
un ilta kului pelonsekaisen odotuksen tunnelmissa. Katselin Disneypiirrettyjä pikkusiskon- ja veljen kanssa ja yritin vähän lukea läksyjä, mutta vilkuilin kännykkää vähän väliä. En tosissani keskittynyt mihinkään tekemääni, vaan vatvoin mielessäni kaikki mahdolliset vaihtoehdot, miten Mila voisi
aanantaiaamuna herätyskellon ääni räjäytti mun tajunnan kuin pommi. Mua suututti, että piti herätä. Mä olin nähnyt niin ihanaa unta, että sitä ei olisi halunnut jättää kesken. En muistanut unen tapahtumia, vain sen, että se oli ihana. Mutta kiskoessani farkkuja jalkaani muhun iski outo epämukavuuden tunne. En tajunnut, mistä se johtui kunnes muistin, että mun täytyisi kohdata Mila koulussa. Aloin ärsyyntyä itseeni. Juttuhan oli sovittu jo, joten miksen mä voinut vain antaa olla? Miksi mun ylipäätään piti ottaa koko juttu niin tosissani? "Koska"... sanoi pieni ääni jostain mun pään sisältä... "eihän sitä voi todella tietää, mitä Mila oikeasti ajattelee siitä suudelmasta". Ehkä musta tulisikin sille joku iso paha
M
vastata mun viestiin. Mietin, mitä tekisin, jos se ei vastaisi ollenkaan. Menisinkö puhumaan sille vai välttelisinkö, vai olisinko kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? Kello 21.05 mä istuin kirjoituspöytäni ääressä ja väritin piirrostani animehahmosta. Piirtäminen oli sentään asia, joka vei mun huomion kaikesta muusta. Sain melkein kohtauksen, kun kännykän merkkiääni viilsi huoneen hiljaisuuden kahtia. Kahmaisin kännykän käteeni ja räpelsin viestin auki. "Totta kai se oli vahinko. Ei muistella sitä". Taivaallinen helpotuksen tunne kulki mun läpi. Luin viestin vielä kertaalleen ennen kuin laskin puhelimen käsistäni. Se oli vahinko, ei muistella sitä. Juuri nuo sanat olinkin halunnut lukea. Suihkussa seisoessani ja hampaita pestessäni mua nauratti jo oma hätäännykseni. Mitä mä oikein olin pelännyt? Pahempiakin kömmähdyksiä, kuin väärän henkilön suuteleminen, saattoi ihmisille sattua. Yhden aikaan mä painoin pääni tyynyyn tyytyväisenä. Uni tuli nopeasti.
ahdistelija. Mitäs mä voisin tietää sen ajatusmaailmasta, kun en edes vielä tuntenut sitä kunnolla? Aivan, mun täytyisi puhua sille ihan aikuisten oikeasti ja selvittää kaikki kunnolla. Mitkään tekstarit eivät siihen riittäneet. Ja niin mä marssin päättäväisesti alakertaan, söin aamupalan ja lähdin kouluun. oulun pihalla oli vain muutama ihminen. Suurin osa oli jo mennyt sisälle lämpimään. Kirpakka syystuuli sekoitti mun jo ennestään pörröistä hiuspehkoa. Mä töhelsin pyörän lukon kanssa sormet kohmeessa. Potutti, kun oli pitänyt unohtaa hanskat kotiin. Bussikyytiläisten sankka joukko alkoi vyöryä kohti koulun pääovia, joukossaan Elli ja Mila. - Paula! Ellin kirkas ääni kantautui pihan halki. Mila käveli puoliksi Ellin takana, mutta mä pystyin silti tavoittamaan sen katseen jo kaukaa. Sen silmistä ei pystynyt lukemaan mitään. Ne olivat normaalin avoimet ja tyynet. Tulkitsematon tilanne sai mut taas jännittämään. - Moi, mä sanoin ja yritin hymyillä mahdollisimman leveästi. Milakin moikkasi mulle, mutta vetäytyi keskustelussa taka-alalle, kun Elli alkoi höpistä koulujutuista. Sisällä Ellin piti erkaantua meistä, koska sillä oli tunti eri suunnassa kuin mulla ja Milalla. Mä päätin tarttua tilanteeseen heti. Nyt tai ei koskaan. Parempi oli hoitaa mokoma asia pois päiväjärjestyksestä. Mä olin juuri avaamassa suuni, kun tajusin Milan karanneen mun luota jonkun kaverinsa seuraan. Teki mielä lyödä nyrkillä seinään. Eihän me mitään sydänystäviä oltu, mutta tämä oli jo aika paksua. Oltiinhan me sentään oltu juuri samassa seurassa, joten Mila olisi ainakin voinut ilmoittaa vaihtavansa maisemaa. Se taisi siis vältellä mua. Mahtavaa.
K
14
KLIKKAA KESKUSTELEMAAN NOVELLEISTA: http://p1.foorumi.info/sinamina/index.php
I
Sama meno jatkui koko päivän. Mä törmäsin Elliin ja Milaan tuntien välillä, mutta Mila ehti aina kaikota ennen kuin me ehdittiin jäädä kahdestaan mihinkään. Samoja tunteja meillä ei ollut, mutta eipä sekään olisi tilannetta paljon helpottanut, kun Mila juoksi karkuun minkä ehti. Mua alkoi toden teolla kyllästyttää sen jahtaaminen. Hittoon Mila. Hittoon kaikki, mitä mun oli pitänyt sille sanoa!
M
ltapäivällä viimeisen tunnin jälkeen mä menin katsomaan, oliko Elli vielä päässyt musiikin tunnilta. Pettymyksekseni jouduin toteamaan, että ne olivat taas päässeet etuajassa, sillä luokan ovi oli auki ja musiikinopettaja tuli mua vastaan hervoton nuottikasa sylissään. Toivotin sille kohteliaasti hyvät päivänjatkot ja jatkoin matkaa, vaikka tiesin, etten enää löytäisi Elliä musiikin luokasta. Olin kuullut sieltä pianonsoittoa. Mä kurkistin varovasti luokan ovesta. Mila istui mustan pianon ääressä selin muhun, sormet koskettimilla tanssien. Sävelmä oli kaunis, mutta mä en tunnistanut sitä. Siinä oli unenomainen tunnelma, ja Milan pehmeä kosketus kuului jokaisessa sävelessä niin hyvin, että sen saattoi melkein tuntea iholla. ä tuijotin ovella haltioituneena, enkä halunnut rikkoa tunnelmaa astumalla kynnyksen yli. Tajusin kuitenkin, että nyt mulla olisi vihdoinkin tilaisuus selvittää kaikki, mitä mä olin vatvonut mielessäni ja panna hommalle piste. Täältä Mila ei voisi paeta mua tai ainakaan sivuuttaa ihan kokonaan. Niinpä mä astuin päättäväisesti ovesta sisään ja kävelin Milan viereen. Se ei lopettanut soittamista eikä edes vilkaissut mua. Oli sen kuitenkin pakko huomata mut, kun mä seisoin senvieressä pianoon nojaten.
- Moi, mä sanoin. Ei vastausta. - Meidän pitäisi mun mielestä puhua siitä lauantai-iltaisesta. Ei minkäänlaista noteerausta. Mä vaihdoin turhautuneena painoa jalalta toiselle. Kädet tuntuivat nihkeiltä. - Mä en tiedä, kuunteletko sä vai et, mutta mun on pakko sanoa tää. Mä olen edelleen pahoillani siitä tapahtuneesta. Pidin pienen tauon. Mila jatkoi soittamista. - Mä tykkään tytöistä. Mä en häpeile kertoa sitä. Mutta ei mulla ole tapana suudella ihmisiä tosta noin vaan. En tiedä, mikä muhun meni ja oon tosi pahoillani. Yskäisin. Tuntui, että olisin yhtä hyvin voinut puhua kivelle. - No ehkä mä tästä lähden... kiitos juttuseurasta ja toivottavasti asia ei enää kaivele sua. Käännyin lähteäkseni, mutta silloin Mila lopetti soittamisen ja laski kannen koskettimien ylle. - Paula, se sanoi ja katsoi mua tiiviisti silmiin. Sellaista katsetta mä en ollut sillä ikinä nähnyt. Sen ilme oli päättäväinen, mutta samalla jotenkin lempeä. Se selvästi halusi todella, että mä jäisin ja kuuntelisin sitä. Mä istuin lähimmälle pulpetille. - Totta puhuen mä olen hieman... pettynyt, Mila sanoi. - Miksi? mä hämmästyin. - Sä sanoit, ettei sulla ole tapana suudella ihmisiä tosta vaan, mutta teit poikkeuksen mun kohdalla, vai? Mä olen pettynyt. Mä luulin vihdoin merkitseväni sulle jotain. Mun sydän pomppasi kurkkuun. Mitään tällaista mä en ollut osannut odottaa. Mila näytti itsekin hämmästyneeltä
sanomastaan. Sitten se jatkoi: - Paula, mä olen ollut ihastunut suhun ennen kuin sä varmaan edes tiesit mun olemassaolosta. Kun sä suutelit mua, mä olin taivaassa. Mutta tietysti mä vaan pakenin, sellainen mä olen. Sun viestin saatuani olin tosi pettynyt. Ajattelin, että olisi parempi unohtaa sut, joten yritin vältellä sua. Susta varmaan tuntui pahalta, anteeksi. Mila lopetti ja laski huokaisten katseensa lattiaan. Mä tuijotin sitä lamaantuneena. Kurkkua kuivasi. - Etkö sä aio sanoa mitään? Mila kysyi melkein huolissaan. Tajusin, että totta kai mun oli vastattava sille jotenkin. Mulla vain ei ollut mitään sanottavaa. - Ehkä nyt on mun vuoro olla hiljaa, totesin, ja yritin hymyillä pienesti, ettei Mila käsittäisi mun lausetta väärin. Se nousi pianojakkaralta ja käveli mun eteen. - Anna mulle mahdollisuus, se sanoi ja oli niin lähellä, että mä tunsin sen hengityksen kasvoillani. Sen silmistä kuvastui sellainen toivo ja kaipaus, jollaista mä en ollut nähnyt. Kuin yhteisestä sopimuksesta meidän huulet hakeutuivat yhteen, eikä mun tarvinnut lausua vastausta ääneen.
inä iltana mä makasin pitkään valveilla, haaveillen ja hymyillen itsekseni pimeille seinille. Mila oli herättänyt mussa jotain uutta. Jotain, mitä mä halusin helliä ja varjella ja nähdä, mihin se johtaisi. Lopulta mä nukahdin ihanaan uneen, josta en pelkäisi herätä.
S
15
ästä päivästä tulee viimeinen. Tästä päivästä tulee viimeinen, mantra jota olen hokenut viimeiset puoli vuotta. Kenenkään ei tulisi kärsiä tällä tavalla. Kuolema leikkii kansani, kiusaa. Se leikkii myös äitini kanssa. Pahentaen syöpää ja antaen kuin armosta pari hyvää päivää. Kunpa tämä loppuisi kohta, on lause, joka pyörii päässäni, joka kerta kun näen hänet. Millainen tytär ajattelee niin? Minä ansaitsen helvetin tulen vaikka en uskokaan siihen. En usko mihinkään. Usko on lapsenomainen yritys selittää, miksi paskaa tapahtuu hyville ihmisille. Minä en ole hyvä ihminen, mutta äitini on. Mutta koska isänikään ei ole hyvä ihminen ehkä tämä on meidän molempien helvetti. Ehkä me kaikki kolme olemme omassa helvetissä, josta emme pääse pois.
T
O
vi pamahtaa kiinni eteisessä. Isä tuli kotiin töistä, seitsemältä. Ei kestä kauan, kun baarin lemu alkaa levitä ympäri taloa. Kuulen hänen askeleensa. Kuten aina hän käy äidin luona, kertoo jotain kivaa hänelle, saa hänet hymyilemään, hymyilee itse, mikä teeskentelijä! Hänessä on yhtä paljon vihaa kuin minussakin. Ainoa ero on, etten minä teeskentele.
kaisin nopeammin kuin kobra iskee uhriinsa. Vedän henkeä keuhkot täyteen. "Taasko oot ryypännyt kamujesi kanssa? " ehdin kysyä ennen kuin isku osuu poskeeni. Tunnen vertaa suussani. "Kusipää!" huudan isän perään kun hän lähtee keittiöön. Ei mitään uutta tässä. Purkaamme vihaa toisiimme, saa nähdä, kuka on pystyssä viimeisenä.
vuotta sitten. Kuinka nopeasti onnellinen arki mureni. Muistot vievät kaukaiseen aikaan silloin, kun olin vielä onnellinen ja elossa. inun paras kaverini, Noora, odotti koulun edessä. "Tänään on tiedossa kuumat bileet Mikon luona", hän informoi minua ennen kuin ehdin avata suutani. Mikko oli Nooran tämänhetkinen poikaystävä. "Tämä tarkoittaa, että sinun sydänkäpysesi tulee myös paikalle", Noora sanoi ilkikurinen hymy sievillä kasvoillaan. Tuomas, ajattelin ja huokaisin. Olin katsellut häntä
M
K
16
iroilu kuuluu huoneeseeni. Isä riuhtaisee oven auki. "Taas sä jätit sun kenkäs tielle" hän sihisee raivosta. "Se oli tarkoituskin", vastaan ta-
I
stuudun sängyn reunalle. Elämä ei aina ollut niin synkkä. Meillä oli hyvä elämä ennen äidin sairautta. Me olimme perhe joskus aikoinaan, joskus miljoona
inä bileiltana valmistauduimme Nooran luona. Ennen lähtöä peilistä katsoivat kaksi nuorta naisen alkua, joilla oli koko elämä edessä. No ainakin se pitää Nooran kohdalla. Ennen lähtöä Noora kuiskasi korvaani: "Luulen, ett tänään on se yö."
S
M
ikko avasi oven ja Noora hyppäsi hänen kaulaansa. Se oli viimeinen kerta, kun olin nähnyt heitä siinä iltana. Lähdin vaeltamaan ympäri kämppää. Ihmiset tönivät minua puolelta toiselle yrittäessään tanssia. Lopulta päädyin pieneen työhuoneeseen. Sen seinät olivat täynnä kirjoja, lattiasta kattoon. Rakastin kirjoja ja tunsin olevani Belle, kun Hirviö näytti hänelle kirjastoaan.
mitään. Jolloin päätin soittaa hänelle. Hän vastasi iloisena puhelimeen. "Minä täällä", sanoin hiljaisella äänellä. "Ou, Meeri tota nyt ois paha paikka puhuu, mä soitan sulle myöhemmin, jooko." Ainoa ystäväni jätti minut kun häntä olisin kaivanut eniten.
Y
ö tulee kuten aina ja kylmyys valtaa kehoni. Mitä tapahtuu, kun äiti kuolee? Miten isä ottaa sen? Toivottavasti en ole silloin täällä, kun se tapahtuu. Tämä päivä on viimeinen.
A T
H
yllyillä oli klassikoita ja nykyajan bestsellereitä. Kuljetin sormiani kanteiden päältä. "Kyllä niitä saa lukeakin", kuuluin matala ja pehmeä ääni. Kääntymättäkin tiesin sen olevan Tuomas. "Sori", sanoin kääntyessä. Katseeni päättyi hänen silmiin. "Lukeeko kukaan näitä kirjoja?" kysyin. "Äiti, nää ovat kaikki hänen lempi kirjojaan", Tuomas sanoi yhä pehmeällä äänellä. viimeiset puoli vuotta. Mieleni löysi jostain aivojen sopukoiden takaa Tuomaksen kasvot. Hänen silkkiset yön mustat hiukset, silmät, joihin uppoan aina, syvän siniset. Huulet hennon vaaleanpunaiset. Tuntea hänen suudelmat, jotka olisivat täynnä rakkautta. ulta", hänen takaa kuului ääni. Hoidetut sormet työntyivät Tuomaksen sormien lomitse. Katsoin kaunista tyttöä, ainakin vuoden vanhempi kuin minä. Tyttö voisi olla ulkonäöltään yksi Hollywoodin näyttelijöistä. Silmäni tipahtivat alas kokolattiamatolle. "Minä tästä lähdenkin", sopersin. Kyynelet pyrkivät ulos ja kurkussa tuntui olevan nyrkin kokoinen pala jota en pystynyt nielemään. euraavan päiväni sain tietää äidin syövästä. Parin viikon horroksen jälkeen tajusin, etten ole kuulut Noorasta yhtään
amu sarastaa ja kiroan jälleen olemassaoloani. Ihmisiä kuolee joka päivä, kuinka vaikeata maailmankaikkeuden on pyyhkiä minut maankamaralta. Kuulen isän raskaat askeleet. Hän avaa vessan oven ja antaa ylleen eiliset viinat.
uuli leikittelee hiuksieni kanssa. Aurinko on vasta nousemassa horisontin yläpuolelle. "Tämä on viimeinen päiväni", kuiskaan sanani tuuleen ja hyppään kiroten elämäni. Ehkä kuolemassa löydän rauhan, jota en saanut maan pinnalla.
"K
M
utta se oli silloin. Nyt olin yksin huoneessani uppoutuneena muistoihin, jotka repivät vanhat haavani verelle. Kuinka julma onkaan tämä maailma. Siinä ei ole sijaa millekään kuin rahalle ja ulkoiselle olemukselle.
S
17
SinäMinähän on täynnä erilaisia logoja. Nyt voit osallistua niiden tekemiseen jos tykkäät piirtää. Voit esimerkiksi suunnitella uuden horoskooppimerkin, Isosisko-palstan logon tai vaikka uuden enkelin etsi enkeli kilpailuun. Logoja voi suunnitella useampiakin eli ei muuta kuin kynät ja kumit esiin!!! Logon voi lähettää paperille piirrettynä tai vaikka sähköpostilla (sinamina@jcotton.com) Kaikki logot, mitkä otetaan käyttöön palkitaan ylläripalkinnoilla, eli muistathan laittaa täydelliset yhteystietosi kuvan yhteyteen minne voimme palkinnon lähettää. Voit aloittaa vaikka siitä, että keksit omalle horoskooppimerkillesi uuden merkin jos haluat. SÄÄNNÖT: Ei ole! :)
Piirrä tähän logosi. Tai hei!!! äläpä piirräkkään ettei mene näyttö pilalle. Ota paperia ja piirrä siihen ja lähetä sitten se tänne toimitukseen. Huom! Jos nyt kuitenkin piirsit siihen näyttöön vaikka tussilla sen logon ja siitä tuli hyvä, niin ota siitä vaikka valokuva ja lähetä se meille. saat ainakin lohdutuspalkinnon.
Etkö millään keksi mitä sanoisit hänelle? Tekisi mieli sanoa hänelle että tykkäät, mutta miten sen sanoisi ettei se kuulosta hölmöltä?
Tilaa rakkausviesti, jonka voit lähettää eteenpäin tärkeälle henkilölle. Tilaa rakkausviesti joko omalla tai hänen tähtimerkillään
Jos haluat viestin, jonka voit lähettää ihastuksellesi, näppäile puhelimeen seuraavasti:SM VIESTI ja tähtimerkkisi tai hänen tähtimerkkinsä, esim SM VIESTI RAPU Lähetä viesti numeroon 173664 Jos haluat tietää, mitä ihastuksesi tällä hetkellä sinusta ajattelee, toimi seuraavasti: Näppäile SM RAKAS ja tähtimerkkisi, esim. SM RAKAS OINAS ja lähetä viesti numeroon 173664 Viestin hinta on 0,95 . Palvelu toimii liittymissä, jotka sallivat maksulliset palvelut ja joissa niiden käyttöä ei ole estetty. Uudet viestit jokaiselle tähtimerkille aina jokaisen kuukauden 15. päivä. Jos haluat viestin, jonka voit lähettä omalle rakkaallesi, näppäile puhelimeesi viestiksi: SM SYDÄN ja joko sinun tai hänen tähtimerkki, esim SM SYDÄN KALAT Lähetä viesti numeroon 173664 Viestin hinta on 0,95 . Palvelu toimii liittymissä, jotka sallivat maksulliset palvelut ja joissa niiden käyttöä ei ole estetty. Uudet viestit jokaiselle tähtimerkille aina jokaisen kuukauden 15. päivä.
22
T
J
örmäätkö koskaan tiedotusvälineissä kansanedustajien edesottamuksiin ja ihmettelet? Tuntuuko sinusta, että Suomessa päättäjät ovat useimmiten oman edun tavoittelijoita?
- Onko sinulla tunne, että vaalilupauksia ei ole täytetty? - Manaavatko vanhempasi poliitikkojen saamattomuutta? - Onko politiikka mielestäsi vaikeaselkoista nuorille? - Jos äänestäisit, niin et tiedä ketä pitäisi äänestää ja miksi? - Tuntuuko, että äänestäminen on ihan turhaa, koska mikään ei muutu kuitenkaan miksikään. - Onko politikointi tylsää? - Ovatko kansanedustajat liian vanhoja? - Kysytkö vanhemmiltasi ketä sinun pitäisi äänestää?
os vastasit myöntäväsi vähintään kolmeen kysymykseen, niin sinussa on jo ainesta äänestäjäksi eli kyllä kannattaisi lukea tämä juttu. Vaikka olisit nyt vasta 14-vuotias, niin seuraavissa vaaleissa olet jo äänestysikäinen.
O
K
lemme keränneet Sinäminä-digilehteen ja www-sivuille vuoden 2011 vaaleissa ehdolla olevien kansanedustajaehdokkaiden omia www-sivustoja. Emme ole tässä vaiheessa jaotelleet tai järjestäneet ehdokkaiden www-sivustoja mitenkään, vaan kaikki ovat ihan sattumanvaraisessa järjestyksessä sivuillamme. Ajattelimme, että lehtemme lukijat voivat tutustua puolueettomasti jokaiseen ehdokkaaseen ja valita ensin ne ihmiset, joka ovat lähinnä jokaisen omaa ajatusmaailmaa. Kun sen tai sellaisia ihmisiä löytää, niin sitten rupeaa vasta hahmottumaan puolue.
Ei niin, mutta jos kaikista alkaa puuttua puolet, niin se jo näkyy. Pahimmassa tapauksessa muuttaa koko elämän eli puolituntia ilman elämää on jo kuolema. Eikö siis tällaisella "suhteellisuusteorialla" kannattaisi siis jo äänestää eduskuntavaaleissakin, koska sittenkin kaikki vaikuttaa kaikkeen.
60-luvun aktiiviset nuoret
960-luvun nuoret muuttivat maailmaa miksei myös 2011-luvun nuoret voisi sitä tehdä? Kävikö niin, että nämä 60-luvun nuoret olivat niitä älykkäitä insinöörejä ja tehoäitejä, jotka panivat kaiken toimimaan ja lujaa. Nyt mennään tuhatta ja sataa kohti perikatoa, koska maailma saastuu ennätysvauhdilla. Olisikohan 2011-luvun nuorista vaihtamaan suuntaa? Olisikohan edes Suomessa? Ota kantaa! Kirjoita Sinäminään! Meille saa kirjoitta nimimerkilläkin! Ota kantaa! Viemme sanomaasi eteenpäin muille nuorille lehtemme välityksellä! Vie sinäkin! Yhdessä me voimme jotakin! Yksin ei kukaan! Katso sivumme EDUSKUNTAVAALIT 2011. www.jcotton.com/sinamina/eduskunta2011.html Terveisin Elina
1
Suomessa äänestäminen on vapaaehtoista
etään ei pakoteta eikä kukaan saa painostaa toista ihmistä äänestämään vasten omaa tahtoaan. Saa äänestää tai olla äänestämättä. Kun jokin asia tuntuu liian isolta tai liian pieneltä, niin se muuttuu yhden ihmisen mielessä tarpeettomaksi. Pisara meressä ei ole mitään. Yksi hiekanjyvä hiekkarannalla ei ole mitään. Yksi havuneulasen puuttuminen Joulukuusesta ei merkitse mitään. Yksi tunti elämästä ei ole paljon. Yksi äänestäjä sinne tai tänne ei ole mitään!
www.jcotton.com/sinamina/eduskunta2011.html
23
www.jcotton.com/sinamina/isosisko.html
aluksi ikäviltäkin. Aikaa myöten opit elämään itsesi kanssa. Veikkaanpa, että muutkin tytöt luokallasi tuntevat itsensä lihaviksi et ole ainoa. 3. Rintojen kasvu on yksilöllistä. Kaikilla rinnat eivät koskaan kasva kovin isoiksi. Rinnassa olevaa pahkuraa voit käydä näyttämässä terveydenhoitajalle. Kuukautisetkin alkavat yksilöllisesti, yleensä 10-15 vuoden iässä. Malta mielesi, kyllä ne alkavat. 4. Yläasteelle menoa ei kannata pelätä. Yläasteellehan tulee tuttuja ihmisiä ja sinulla on kavereita. On lapsellista haukkua toisia lesboiksi tai muuksi. Jätä tuollaiset haukkumiset omaan arvoonsa. mutta meinasin aloittaa polttamisen, mutta en aloittanut, koska tiesin, että mun terveys on vaarassa jo nyt!! Mä laskin, että mun painoindeksi on 29, ja se oikee pitäs olla 25. Ja hei oon 12 vee. Juon myös joka päivä 4 isoa lasia maitoa päivässä, pesen aamuin illoin hampaat, syön iltapalaksi leipää tai 2 porkkanaa, aamupalan jätän pois tai tyydyn hedelmiin. Minulle on tosi vaikea löytää sopivia housuja, koska minulla on niin paksut reidet ja maha. Naamani ei ole niin lihava, mutta MAHA JA JALAT! Mitä teen? Ja toiseksi. Toivon kiihkeästi omaa poikaystävää ja menkkoja. Onko noloa, jos mulla on koulussa aina mukana varalta siteitä ja puhtaat pikkarit? Toivottavasti vastaat, nimittäin en keksi muuta kenelle puhua 8( - MegaIHQdaa<3 Jos ilmoitat pituutesi ja painosi oikein, niin sinulla on lievää ylipainoa. Toisaalta olet vielä kasvuiässä ja saatat kasvaa pituutta paljonkin lyhyessä ajassa.En suosittele sinullekaan mitään laihdutuskuuria, koska se ei ole hyväksi kasvuikäisille. Kirjoituksesi perusteella harrastat liikuntaa riittävästi. Liikunnan aloittaminen saattaa nostaa painoa, koska lihakset painavat enemmän kuin "läski". Suosittelen, että söisit aamullakin jotain, vaikkapa maustamatonta joguttia ja marjoja. Muista kohtuus kaikessa syömisessä ja pienennä annoskokoja pikkuhiljaa. Ei ole noloa kuljettaa mukana siteitä ja puhtaita pikkareita. Eihän sinun tarvitse niitä "mainostaa" vaan pidät niiden kuljettamisen omana tietona. Kuukautiset sinulla varmaan alkaa lähiaikoina ja varmasti löydät poikaystävänkin jossain vaiheessa Heissan! Mulla olis sellanen ongelma, et mullon ulkomaalaisia kavereita ja jotku on vähä liianki ärsyttäviä. Oon tutustunu niihi kavereitten kautta ja ne on vähä semmosia, et kokeillaan ja sit vaihetaan uus vastakkaispuoli. Mä en olis tosiaankaa vielä valmis ja ei mun porukat antas mun seukata ulkomaalaisen kans. Ja varsinkaan, jolla on tuollanen tyyli. Mä en uskalla luopua niistä, ku ne on kumminki mun kavereita, mut silti oon sanonu niille monta kertaa, että mä haluan olla vain kaveri.. silti ne luulee, että haluan olla enempi ku kaveri.. mitäs tekisin, että ei kaveruus hiipuis vaan niiden luulot, et haluan enempi ja enempi olla niiden kans? Sit tokana, joka varmana on kaikilla mun ikäsillä (oon sellanen 17-vuotias), niin mun äiti on hirvee urkkija. Mä en saa olla rauhassa missään nimessä, kellonajat kymmenen vuotiaan tasolle. Se kertoilee kaikkia juttuja siihen tyyliin, että olisin joku kymmenvuotias. Oon yrittäny sanoa sille, että en oo enää pikkulikka. Varmaan syynä on se, että petin lapsena aika monesti luottamuksen äitiin, menemällä kavereille ilman ilmotusta, karkaamalla koulusta kesken kaiken tms. Mä en oo enää sellanen ja siitä on jo yli neljä vuotta. Sitte se hirveesti kyselee kaiken maailman asioita. Tutkii aina, mitä kirjoja luen (vaikka jos on seksikirja niin sanoo, että ei tää oo sun ikäsille tms ja totta kai se on mun oma asia, et mitä luen). Sitte mun äiti on niin "vanhanaikanen", että se ei ymmärrä mun ikäisten asioista mitään.. Nyt äitillä on jonkilainen luottamus muhun, mut mulla ei oo siihen, koska se urkkii mun asioita niin paljo.. tutkii huonetta, ku siivoo samalla sitä.. näihi asioihi tarvisin kovasti apua. - snoukkaaja93 Ei kannata lähteä kaikkeen mukaan vain sen takia, että kaverit "painostaa". Kannattaa kuunnella itseään ja toimia sen mukaan. Kavereittesi on ymmärrettävä, että ei tarkoittaa todellakin ei. Jos et kelpaa heille pelkkänä kaverina, niin voit
Murroikä vai mikä?
Moi isosisko! Ekaks tää palsta on ihan paras, mutta sitten itse ongelmaan. Oon 12.v ja jonkun verran ylipainoinen. En tosin näytä siltä, en tiedä miksi. Minua ei huvita mennä enää kouluun,ennen halusin kouluun aina. Ja kun olen pahalla tuulella siihen reagoidaan todella voimakkaasti. Tuntuu, että äitini ei välitä minusta enää, käyn ainakin kaksi kertaa viikossa tai enemmän uimassa tai teen jotain muuta. Minulla ei ole sellaista ystävää, jonka kanssa voisin mennä. Niin äiti vain sanoo jyrkästi, että sitten menet yksin. En jaksa enää... Kiitos, jos vastaat. - girl On vaikea sanoa, oletko ylipainoinen vai normaali, koska et kerro mittojasi. Uskoisin kuitenkin, että olet täysin normaalikokoinen. Luulenpa, että sinulla on murrosikä sillon voi koulunkäyntikin tuntua vaikealta, niin kuin moni muukin asia. Koulu on kuitenkin työtäsi ja siellä kannattaa käydä vaikkei aina niin huvittaisikaan. Ettei sitten muutaman vuoden kuluttua harmita. Varmastikin äitisi välittää sinusta. Murrosikä saattaa näkyä niinkin, että olet tavallista herkempi ja tulkitset toisten sanomiset negatiivisesti vaikka ne olisivat kaikkea muuta. On hyvä, että sinulla on harrastuksia. Harrastusten parista voit saada ystäviä mene vain rohkeasti juttelemaan ihmisille. Tsemppiä
Monta kysymystä
Moi Isosisko! 1. Mulla on sellanen ongelma, että mulla on koulussa yks paras kaveri, ja meillä on yhteisiä kavereita ja sillon kun oon kipeenä tai jonki muun takia jossain muualla ku se, nii aattelen heti, että ku se on muiden kanssa, niin sen jälkeen se ei enää haluis olla mun kaveri. Pidän itteeni tyhmänä ja vertaan itteeni liikaa muihin, mutta en huomaa sitä itse, mun kaverit vaa huomaa sen. 2. Murehdin sitä, että olen 64,8kg / 159cm, koska tiedän olevani ylipainonen. Kaikki meijän luokkalaiset on tosi laihoja:( 3.Mulla ei oo vielä rinnat kasvanut ja muilla on. Ja sellanen pelottaa mua, kun mulla on oikeessa rinnassa sellanen pahkura, joka on ollu siinä jo kolme viikkoo, mut se ei oo kasvanu, eikä vasemmassa rinnassani oo sellasta. Kuukautisenikaan ei oo vielä alkanu. 4. Pelottaa mennä ylä-asteelle, koska mua ja mun kaverii haukutaan lesboiks, mutta vaan vapaaajalla. HELP!!! - 13v. 1. Luota ystävääsi, hän ei varmastikaan ole hylännyt sinua kertaakaan ja miksi hylkäisi jatkossakaan, jos vain itse pidät häntä arvossa ja ystävänäsi. Opettele luottamaan ja hyväksymään itsesi, turha vertailu kannattaa jättää pois. Kaikki me olemme erilaisia ja jokaisella meillä on omat hyvät ja huonot puolet. 2. Sinulla on muutamia ylimääräisiä kiloja, mutta olet vielä kasvuiässä, joten älä liikaa murehdi painoasi. Murrosiässä tapahtuu monia muutoksia, joista osa voi tuntua
Heippa! Tää on mun eka kerta, ku kirjotan tänne, olen 10 wee ja täytän lokakuussa 11 wee. Pituutta löytyy 158-162 ja paino on ongelmani, painan vähän alle 70. Auttaisitko minua, että miten voisin piettää tuon painoni kurissa. Haluaisin, että se olisi 40-60 välillä, mutta se menee vain yli ja yli. Ainaki olen lopettanut karkkien syönnin, mutta auttaako se edes ? Pidän yhdestä pojasta, niin aina kun olen sen lähellä niin minun pitää laihistella ;__; Se on ikävää, ja kun katson peiliin, niin alan melkein itkeä. En pidä itsestäni, enkä minun vartalostani, voisitko auttaa minua?? Tarvisin nyt sitä! Kiitos jo etukäteen <33 -tarviiapua! Sinulla on lievää ylipainoa ja olet oikeassa siinä, että paino kannattaa saada kuriin. Paino-ongelmat voivat aiheuttaa monenlaisia ongelmia ja siksi kannattaa kiinnittää huomiota omiin elämäntapoihin. Painonhallintaan liittyy ruokavalio ja liikunta sekä riittävä uni. Hyvä ruokavalio on monipuolinen, se sisältää runsaasti kasviksia, hedelmiä, marjoja ja kuituja. Kannattaa vähentää vehnäjauhoja ja sokeria sisältäviä tuotteita. Mitään ei tarvitse jättää kokonaan pois, mutta määriin kannattaa kiinnittää huomiota. Kohtuudella kaikkea. Koeta löytää itsellesi liikuntamuoto, josta tykkäät. Se voi olla mitä vain: tanssia, kävelyä, uintia, sählyä... Voisit myös jutella vanhempiesi kanssa kotona syötävästä ruoasta: voisivatko vanhempasi auttaa ja tukea sinua terveellisten elämäntapojen opettelussa. Missään tapauksessa en suosittele sinulle laihdutuskuuria, koska olet vielä kasvuiässä ja tarvitset monipuolista ja ravitsevaa ruokaa. Opettele tarkastelemaan itseäsi hyväksyvästi varmasti sinulta löytyy piirteitä, mistä pidät. Kiinnitä huomiota niihin, niin "huonot puolet" jäävät varjoon.
Paino-ongelmia
Äiti urkkii ja utelee
Painosta ja kuukautisista
Nyt mä tarvitsen sun apua, kun en kenellekään muulle aijo tästä sanoa.. koska tämä on noloa. Veikkaisin, että olen noin 152 cm pitkä. Ja arvaa mitä, mä kävin äsken puntarilla, ja se näytti 69kg!!! Tää ei voi olla totta, ihan oikeesti! Mä oon harrastanut jumppaa jo puol vuotta, joka päivä, joka ilta. Ja mä saan oman hevosen keväällä, jonka kanssa alan treenaamaan. Mutta teen joka ilta nämä sarjat: 50 vatsa & selkälihasliikettä, 20 kyykkyä, venytysharjoituksia, ja nostelen 2 kg puntteja. Liikun koirieni kanssa, ja juoksen ja pyöräilen. Talvisin käyn joka viikko kerran uimahallissa. Nyt kun aloitin liikunnan, painoni nousi 5 kg. Mä oon varmasti joku hirviä läskisairas, jonka paino nousee vaikka mitä tekis. Auta!! Mä en syö karkkia paljon, ja karkin sijasta ostan usein viinirypäleitä tai jotain muuta hedelmiä tai marjoja. Mä en polta enkä juo,
Askarruttaako jokin asia mieltäsi, eikä ole ketään keneltä kysyä? Isosisko vastaa sinulle. Lähetä lyhyt ja selkeä kysymyksesi, jossa kerrot ikäsi ja ongelman sekä nimimerkkisi sinaminan webbisivujen kautta: www.sinamina.fi/isosisko.html, sähköpostilla: sinamina@jcotton. com tai postiosoitteella Sinäminä, Isosisko Kauppurienkatu 33, 90100 Oulu. Kysymyksiin vastataan lehden Isosisko-palstalla. Toimitus 24 tarvittaessa lyhentää kysymyksiä tai muuttaa muuttaa niiden sanamuotoa www.jcotton.com/sinamina/isosisko.html voi
www.jcotton.com/sinamina/isosisko.html
miettiä, että ovatko he ystävyytesi arvoisia. Äitisi ei varmastikaan tarkoita pahaa urkkimisella. Luulen, että hän on ennemminkin huolissaan sinusta. Voit vähentää aiheettomia ja aiheellisia epäluuloja kertomalla minne menet ja keiden kanssa liikut. Ja omalta osaltasi voit parantaa luottamusta noudattamalla kotiintuloaikoja yms. Kerro äidillesi, että ei ole kiva, kun hän penkoo tavaroitasi ja arvostelee tekemisiäsi. Uskon kuitenkin, että äitisi haluaisi vain jutella kanssasi asioista ja että hänelle on vaikea luopua "omasta pikkutytöstään". Moi! 145 cm / 36 kg, ok? Oon 12 ja olen huolissani yhdestä jutusta. Olen tyydyttänyt itseäni pari kertaa, ja haluaisin tietää, olenko vielä neitsyt. Ja myös, että millä luokilla tarkastetaan, onko neitsyt? Olen kuullut, että kuudennella... Ole kiltti ja vastaa! Mua pelottaa tää asia!! En ole ollut yhdynnässä. Minulla ei myöskään ole vielä alkanut valkovuodot. Pitäisikö huolestua? Kiitos, jos vastaat. HYVIN HUOLISSAAN!! Olet mitoiltasi aivan normaali. Sinun ei tarvitse olla huolissasi vaikka valkovuoto ei ole vielä alkanut. Kuukautiset alkavat yleensä 10-15 vuoden iässä, joten odottele rauhassa. Yleensä neitsyellä tarkoitetaan tyttöä, joka ei ole harrastanut seksiä. Immenkalvo saattaa repeytyä myös itsetyydytyksessä tai tamponin (kuukupin) käytöstä. Luulenpa, että "neitsyttarkastus" on vain legenda ja ettei niitä oikeasti tehdä missään. Ole siis levollisin mielin.
Muutamia kysymyksiä...
Huolestunut
Hei! Mul on monta kysymyst.1) Mä oon 168 cm ja painan 52 kg, oonko normi. 2) Mul on alkanu valkovuoto. Kui kauva kestää enne ku alkaa kuukautiset? Valkovuotoo on tullu jotai 2 kk. 3) Mul on vasta n.11-vuotiaan rinnat ja oon ite jo 13. Sit käytän liivei, ku mun rinnat hölskyy, ku liikun. Käytän liivei, mut must tuntuu, ku käytän liivei, ni mun rinnat ei kasva yhtää. Mikä neuvoks? Tiiän, et kehitys on yksilöllist. Kiitos jo etukätee vastauksest. :D - NIPSU97 1. Olet todella hoikka. 2. Valkovuoto on merkki siitä, että kuukautiset ovat tulossa. On mahdotonta sanoa, että milloin kuukautiset alkavat, mutta kaikki viittaa siihen, että ne voivat alkaa milloin tahansa. 3. Rintojen kasvu on yksilöllistä ja toisilla rinnat jäävätkin pieniksi. On hyvä käyttää liivejä ainakin urheillessa. Liivien käyttö ei vaikuta rintojen kasvuun. Yleensä hoikilla tytöillä on pienemmät rinnat.
Mooi! Mull on ongelma.. Valehtelen usein kamuilleni.. MIKÄ MUA VAIVAA??!! Mun sisko käy mun hermoille joka päivä! Mull on tullu 2 vuotta valkovuotoo ja rinnat on kasvanu. Ne on sairaan pienet! Oon mitoiltani 161cm ja 45 kg ja oon 13 vee.. Oonks normi? Randomi Mietipä, että miksi valehtelet kavereillesi? Monesti valehtelu on vain tapa, josta kyllä kannattaa yrittää päästä eroon. Se vaatii päättäväisyyttä ja itsekuria. Ajattele asiaa omalta kannaltasi miltä tuntuisi, jos kaverit valehtelisivat sinulle. Valehtelu kuluttaa myös voimavarojasi, sillä sinunhan on muistettava, mitä kaikkea olet kenellekin valehdellut. On normaalia, että sinun iässäsi siskot ottavat päähän ja käyvät hermoille. Se on osa murrosikää vaikkakin ikävää. Valkovuoto viittaisi siihen, että kuukautisesi alkavat pian, myös ikä ja paino viittaavat siihen. Olet mitoiltasi hoikka.
Ongelmia...
Äiti valittaa syömisestä
Surua ja huolia
Epäsäännölliset kuukautiset
Moi! Tää on tosi hyvä palsta, täältä löytää ongelmiin varmasti ratkaisuja! No, oma ongelmani on se, että mulla on alkanu menkat ja ne ei oo säännölliset vielä. Ja mua ärsyttää, kun en sitten tiedä, koska seuraavat alkaa, nii sit on pikkaritki joskus veressä! Onko tähän ongelmaan ratkaisua? Viimeset menkat oli varmaan pari kuukautta sitten...Ja tiedän kyllä, että alussa ne on hyvinkin epäsäännölliset, mutta kaverini sanoi, että kolmannet menkat on säännölliset. Ja mulla on ollu jo varmaan viis kertaa menkat, mutta ei oo vielä säännölliset. Kerran ne kyl tuli sinä päivänä, ku olin laskenutkin, mutta sen jälkeen ne tuli milloin minäkin päivänä. Ja onhan se yksilöllistä, että koska ne alkaa oleen säännölliset. Mutta mua silti huolestuttaa, että pitäskö ne jo olla mun kohdalla säännölliset? Oon 12-vuotias, vähän yli 150 cm ja n. 45 kg. Että oon kai muuten ihan normaali tyttö? Kiitos todella, jos vastaat! Luen aina SinäMinän, eli tuskin vastaat turhaan. - Kala98 Olet aivan normaali tyttönen niin mitoiltasi kuin kuukautisten suhteenkin. Joillakin tytöillä kuukautiset voivat olla säännölliset heti alusta alkaen, kun taas toisilla ne voivat olla epäsäännölliset aina. Tietysti on ikävää, että kuukautiset ovat epäsäännölliset, koska silloin hankalampi varautua niihin. Uskon, että ajan myötä opit tunnistamaan itsestäsi "oireita", jotka viittaavaat siihen, että kuukautiset ovat tulollaan. Osa tunnistaa kuukautisten alkamisen tietynlaisesta maha- tai selkäkivusta, jollakin voi olla päänsärkyä ja aika monella mieliala muuttuu kiukkuisemmaksi, kun kuukautiset lähestyvät. Kuukautisten varalta kannattaa pitää siteitä tai tamponeja laukussa. Odottele rauhassa, jospa kuukautisesi muuttuvat vielä säännöllisimmiksi.
Moi!<3 Mulla on ongelma: mun äiti. Ei siitä muuta ongelmaa oo, ku se, et se valittaa koko ajan mulle siitä, et en oo syöny viikkoon paljoo mitää (näkkärii koulussa... ei paljon muuta...). Se pelkää, et musta tulee anorektikko tai jotain. Mut ei musta tuu... Mut miten saisin äitin lopettaa ne valitukset? Toivottavasti vastaat! <3 Anorektikkoko? Ole iloinen, että äitisi huolehtii sinusta. On ihan hyvä, että vanhemmat seuraavat lastensa syömistä, koska erilaiset syömishäiriöt ovat yleisiä nykyään. Kannattaa syödä monipuolisesti ja terveellisesti, se auttaa jaksamaan ja pitää mielenkin hyvänä. Voisit yrittää jutella äitisi kanssa asiasta: kerro hänelle, että sinusta tuntuu ikävältä, kun hän jankuttaa syömisestä. Vastaavasti sinä voit luvata, että syöt muutakin kuin vain näkkäriä koulussa. Ensinnäkin tää on ihan paras lehti, joten kiitos <3! 1. Olenko ok, jos olen 172cm pitkä ja painan melkein 68-70kg? Olenko hirveän ylipainoinen? 2. Tässä on varsinainen ongelmani: olen koukussa suklaaseen, saatan syödä kaupalta kotiin kävellessäni yli puoli levyä! ja kotona vielä lisää. Aina kun saan rahaa, ajattelen, että tällä kertaa en osta, mutta kumminkin ostan. Pystyn kyllä olemaan viikonkin ilman suklaata, mutta olisi kiva jos vastaisit, että en lihoisi hirveästi.. 3. Mitä teen, kun menkkani ovat hirveän epäsäännöliset ja runsaat?? Vaikka käytän koulussa yösiteitä, niistäkin menee ohi. OLISIN KIITOLLINEN, JOS VASTAISIT! :)) - täynnä huolia^ 1. Olet mitoiltasi normaali, et siis ylipainoinen. 2. Suklaan syöntiä kannattaa ainakin vähentää. Suklaasta saa runsaasti energiaa ja pitemmän päälle runsas suklaan syönti lihottaa. Eikä se muutenkaan ole terveellistä, koska siinä on runsaasti rasvaa ja sokeria. Kokeilepa vähentää suklaansyöntiä (tiedän, vaatii hirmuisesti itsekuria) päätä jo ennen kuin avaat levyn, että minkä verran syöt ja pysy päätöksessäsi. Voit myös kokeilla syödä tummaa suklaata. 3. Epäsäännölliset kuukautiset ovat monen riesana. Asiasta kannattaa jutella terveydenhoitajan tai gynekologin kanssa. Oletko kokeillut runsaaseen vuotoon tamponin ja siteen yhdistelmää? Tai esimerkiksi kuukuppia ja lisänä sidettä? Runsas vuoto vaatii, että side vaihdetaan usein.
Huolia
Apua! Mua mietittyttää tai no mun kaveria, että voiko raskaaks tulla ilman, että on sängys? Sillä mun kaveri kertoo mulle koko ajan kello 23.30 asti (joka päivä) murheistaan. Esim. siitä, että se pelkää, että voiko tulla raskaaks ilman, ku on sängys.. :( Mä oon sanonu, että en jaksa puhuu sen kaa nii myöhään, mutta se ei usko! Ja sit että mun äiti kuoli 2 kuukautta sitten. Se oli mulle kaikki kaikessa, mutta mulla ei oo ketään kelle puhuu, ku mun kaveritkin vaan puhuuu omista murheista. Mä tarviin apuu, mä en kohta enää kestä! Mä oon masentunukki ja koulu on vaan poskellaan. Mitä mä voin tehä!!?? -miettiä Voit kertoa ystävällesi, että raskaaksi tuleminen vaatii yhdyntää. Jos harrastaa seksiä, eikä halua tulla raskaaksi, on huolehdittava ehkäisystä. Kondomi on hyvä ehkäisyväline ja lisäksi se suojaa sukupuolitaudeilta. Jos ystäväsi ei ymmärrä, että et halua tai jaksa puhua hänen kanssaan iltamyöhäiseen, niin älä vastaa hänen puheluihinsa illalla. Tai sano hänelle, että jutellaan huomenna lisää. On järkevää huolehtia riittävästä unensaannista, sillä se vaikuttaa mielialaan ja jaksamiseen. Mielestäni ystävyys on sitä, että surut ja ilot jaetaan. Se ei tarkoita sitä, että joku vain kuuntelee toisten murheita, mutta kukaan ei kuuntelua sinua. Kuolemasta puhuminen voi olla monelle hyvin vaikeaa, mutta yritä vielä puhua asiasta ystäviesi kanssa. On tosi surullista menettää äitinsä. Jos sinusta tuntuu, että tarvitset apua, niin juttele terveydenhoitajalle. Joskus on hyvä puhua pahasta olosta aikuiselle. On aivan normaalia olla surullinen ja alakuloinen menetettyään läheisen ihmisen. Voimia sinulle!
Painosta ja ystävistä
1. Oonko ok, jos oon 166 cm pitkä ja painan 60 kg. Siis oon tosi urheilullinen ja kaikkee ja kaikki sanoo, et se johtuu vaan lihaksista?? 2. Oon koko ajan yksin, en tiiä mitä pitäis tehä. Mul oli paljon hyviä ystäviä ennen, mut nyt oon vaan aina yksin, jos meen johonki kaveriporukkaan, ne menee muualle.. Oonko niin kamala, ettei kanssani kannata olla? :(( kiitos jo etukäteen, jos vastaat! - joo.. 1. Olet aivan normaalipainoinen. Ja jos harrastat paljon liikuntaa, niin todennäköisesti olet lihaksikas ja kiinteä. Lihakset painavat enemmän kuin läski. Älä murehdi siis painostasi. 2. Mihin ystäväsi ovat kaikonneet? Vai onko heillä eri kiinnostuksen kohteet kuin sinulla? Tuskin olet niin kamala, ettei kukaan halua olla kanssasi, mutta
Askarruttaako jokin asia mieltäsi, eikä ole ketään keneltä kysyä? Isosisko vastaa sinulle. Lähetä lyhyt ja selkeä kysymyksesi, jossa kerrot ikäsi ja ongelman sekä nimimerkkisi sinaminan webbisivujen kautta: www.sinamina.fi/isosisko.html, sähköpostilla: sinamina@jcotton. com tai postiosoitteella Sinäminä, Isosisko Kauppurienkatu 33, 90100 Oulu. Kysymyksiin vastataan lehden Isosisko-palstalla. Toimitus voi tarvittaessa lyhentää kysymyksiä tai muuttaa muuttaa niiden sanamuotoa www.jcotton.com/sinamina/isosisko.html
25
En osaa enää kuvitella elämääni ilman sinua. Olet minulle niin tärkeä ja rakas, ettei kukaan toinen voi sinua korvata. Koskaan.
letko ikinä huomannut, että tuijotat noin eteesi ilkuilit vielä söpön pojan suuntaan, mutta et kuitenaina, kun keskityt johonin kovasti?"kysyit mikaan mennyt hänen luokseen. Sen sijaan katsoit suonulta. Havahduin mietteistäni. Sehän oli Johanraan minuun. Vatsani heitti tuplavoltin takaperin. Sinä na, minun kaikista parhain ystäväni. lähestyit minua. Minä lähestyin sinua. Sinä katsoit minua "Vastaa kysymykseeni, Siiri" sinä huhuilit minua. silmiin. Läiskäytit kätesi olkapäälleni ja huusit "hippa!" Hymyilin ja tokaisin: "Oletko ikinä huomannut, että äänesi nousee oktaavin, lin niin pökerryksissä, että minulta kesti hetken tajuta kun poltat hihasi?" Näytät silloin upealta, halusin sanoa. sinun lähteneen polkemaan täyttä vauhtia pois minusta. Mutten kehdannut. "Se kuka on viimeiseksi kotona, on mätämuna!" "No okei, annan sun olla. Mut lähdetään nyt." huusit minulle. Nostin tarjottimen mäkkärin ulkopöydästä ja vein roskat Lähdin perääsi. Nauroin, mutta sisimmässäni olin pettynyt. roskikseen. oljimme kilpaa koululle. Siinä kohtaa meidän piti eroenimme kohti pyöriämme, jotka nojasivat seinään. ta. Katsoimme toisiamme yhteisymmärryksen vallassa Hyppäsin pyörän selkään, mutta ennen kuin lähdimja jatkoimmekin samaan suuntaan, eli toisin sanoen me, muistin avaimen, joka oli jäänyt pöytään. Voi minun luokseni. hittolainen, siihen on istunut joku, ajattelin, kun suunnistin "Siiri, tule syömään!" huusi äitini keittiöstä. kohti yksinäistä poikaa. Poika katsoi minua ja kohtasin "Ei kiitos, söimme juuri. Muuten, Johanna on meillä", vashänen katseensa. Pojalla oli lumoavat silmät, mutta ne eivät tasin. tehonneet minuun. Olin jo valmiina tiuskaisemaan pojalle, kunnes hän ojensi minun avaimeni minulle. enimme yläkertaan minun huoneeseeni. Kuuntelimme "Tätäkö etsit?" hän kysyi. musiikkia. Minä olin ollut viikon Saksassa ja toin siel"Joo." tä levyn, jossa oli saksalaisia kappaleita. Juttelimme "No olepa hyvä." kaikesta maan ja taivaan välillä. "Kiitos." Kohta tuli viimeinen kappale. Se oli Wie Sind Helden, Nur Siinä olikin meidän sananvaihtomme. Kun tulin taas si- ein Wolt. Silloin katsoimme toisiamme syvälle silmiin ja me nun luoksesi, kysyit minulta: suutelimme. Häkellyin. Suudelma oli pitkä, mtta viimein sinä "Mikset pyytänyt numeroa? Se on ihan syötävän söpö!" irtaannuit minusta, mutisit: Ynähdin vastakseni, et kuitenkaan kuullut sitä. Olin sa"Heippa, mätämuna" ja juoksit pois. nonut, että olin ihastunut toiseen. Mutta samapa tuo. Kelasin kappaleen alkuun ja kuuntelin sen uudelleen. Samalla mietin meitä. Ja meidän tulevaisuuttamme.
"O M
V O P
M
28
KLIKKAA KESKUSTELEMAAN NOVELLEISTA: http://p1.foorumi.info/sinamina/index.php
www.jcotton.com/sinamina/nettikamu.html
Moro! Oon Patrick.. mutta voit toki sanoo mua lempinimellä.. eli Pate. Oon 14-vuotias ja vailla paria mukavaa nettikamua 8) mesessä jne.. Multa löytyy Irc-galleria, nikki ja facebook. Oon rehellinen ja rauhallinen ihminen.. Osaan käyttäytyä ja olen ns. "gentleman" eli pidän kunnollisista käytöstavoista.. Ota muhun yhteyttä? (: patelius-349@hotmail.com Pitkä, hoikka, ihan ok, töitätekevä jätkä ja musti etsivät mukavasta tytöstä seuraa Pohjois-Pohjanmaalta tai vaan kirjotuskaveria jostain muualtakin. jeppe@pp.sonera.net Tyttö 15v Etelä -Suomesta etsii meseseuraa puheliaista 15-17v. normi jätkistä? ..Joo kerron enemmän, ku lisäätte mut meseenne ;) anski42@gmail.com 18 v. tyttö etsii sähkärii kaverii 18-20 v. pojist. Vaihetaa joskus numeroit. maarit-92-@hotmail.com Etsin mese- ja mailikamuja!! Iällä ei niin väliä... Harrastuksiin kuuluu: ratsastus, musan kuuntelu, kirjeenvaihtoa.. Niin ja bändien/artistien keikoilla käyminen.. postia: halinalle21@luukku.com , jos kiinnostaa mailailla! Enemmän seuraavissa kirjeissä!! Hei, olen 17v kundi Lahest. Harrastan salibandya.Tykkään myös lätkästä. Jos kiinnostaa, ni ota yhteyttä.(Etin pääasiasssa mese- ja facebook-kavereita). arska17@hotmail.fi Heissan, 16wee tyttö etsisi meilikaveria 16-17vuotiaista tytöistä ja pojista.Harrastuksiini kuuluu lukeminen ja netissä surffailu. Jos kiinnostuit, niin pistä meiliä tulemaan. jenva5@luukku.com 18-vuotias tyttö kaipailis 15-19-vuotiasta kaveripoikaa juttelemaan meseen tai sähkärillä. Voidaan vaihtaa myös numeroita myöhemmin. Kuitenkin ihan vaan kaveripohjalla voitas puhua kaikesta :) Lisääthän meseni, jos kolahti? kriss_@windowslive.com Olen 21-vuotias tyttö 03-alueelta. Etsin ystäviä meseen, sähköpostiin. Mutta voisit kirjoittaa aluksi itsestäsi mailin kautta, ei pakko. Musiikkimakuni on laaja, harrastuksina elokuvien katselu, eläinten kanssa oleminen. Olen hieman hiljainen ehkä (@InRealLife), huumorintajuinen, ystävällinen, hölmö. Olen ollut koulukiusattu ja semmosta. Mukavat ihmiset saa kirjoitella, iällä ei niin väliä mutta sanotaan että n. 17-25v. hanna89@hotmail.fi Mesekavereita kivasta, kauniista, Savonlinnan Juvan tyttösestä autoilijajätkälle, söpö ja vapaa. Voit olla villikin. man-pete@hotmail.com Täällä olisi yksi 19-vuotias tyttö. Ikäsi voisi olla 16-vuodesta ylös päin. Olen ollut jo pitkään vailla pitkäaikaista juttukaveria. Olen positiivinen ihminen ja aina jaksan auttaa muita vaikka itsellä menisi miten huonosti vaan. Harrastuksiini kuuluu karaokenlaulaminen ja lukeminen =). Yhteyttä saa ottaa niin tytöt kuin pojatkin. Kerron sitte itsestäni enemmän, kun kirjoitatte minulle, kiitos jo etukäteen =) viva.91@jippii.fi
Joskus on vähän turhankin yksinäistä, vaikka ympärillä pyörii kourallisittain ihmisiä. Tekisi mieli tutustua uusiin ihmisiin. Jos tunnistat toivovasi samaa ja olet vielä tyttö, 14-19-vuotias ja iloinen, huumorintajuinen, osaat puhua mesessä, niin tämä ilmotus on sua varten. Olen -93 syntynyt tyttö. Luonteeltani olen omistautuva, uskollinen, herkkä, epävarma, kiltti, sympaattinen ja hyvä kuuntelija. Fiksuksikin minua on sanottu, ja omaan kuulemma erikoisen huumorintajun, jota eivät ihan kaikki ymmärrä. Vastapuolelta toivon suunnilleen samaa luonnetta, varsinkin tuo kuuntelutaito ja uskollisuus olisi paikallaan. Toivon myös, että arvostaisit huonojakin piirteitäni ja jaksaisit olla kärsivällinen. Vihaan riitelemistä ja tilanteita, joissa on vähänkin jotain epävarmaa. Olen utelias ja tiedonjanoinen, kyselen paljon ja toivon, että mietteisiini vastataan ajatuksella. Haluan oppia tuntemaan sinut läpikotaisin. Jos yhtään nappasi ja haluat tutustua minuun paremmin ja koet olevasi etsimäni henkilö, laita ihmeessä meiliä tulemaan tai lisää meseen! Toivon, että jos meilaat, vastaisit enemmän kuin muutamalla lauseella ja kertoisit jotakin itsestäsi ja ajatuksistasi ja mistä vain ikinä keksitkään. Haluan nähdä, että minulle vastaaminen on oikeasti sinulle tärkeää ja että olet panostanut vastaukseesi :) lumiprinsessa@ hotmail.fi Moikka kaikki :) Etin sellasii suunnilleen saman ikäsii tyttöi (13-17) mesekavereiks tai s-postin vaihtoo. Oon siis -95 syntyny tyttö. Toivottavasti tykkäät piirtää tai tehä käsitöitä tms. Rakastan piirtämistä ja valokuvausta ja teen paljon käsitöitä, toivottavasti säkin.:) Oon ilonen ihminen yleensä. Niin ja sit toivon, ettei mitään yhen viestin kirjottajii ja mesessä puhukaa! :) Joo lisätkää mut: sini.t@windowslive.com Heipsulivei. Täälä ois -95 syntyny tyttö Pohjanmaalta, joka mielellään kirjoittelis sähköposteja sulle vaikka ja mistä aiheista. Sun iällä ei niinkää oo väliä, mutta ois se ihan mukava, jos oisit 1996- 1994 syntyny. Eli siis suurinpiirtein 14-16v. Tän hetkisiä kiinnostuksen kohteita on koirat, musiikki, virkkaus.. Jos kiinnostaa, niin pistäppä spostia tulemaan niin voin kertoa ittestäni lisää! :-) ps. ilmotus ei vanhene! hiirulix@hotmail.com Olen 17v poika Lahest. Etsin facebook ja mesekavereit. Jos kiinnostaa tietää lisää, ni ota yhteyttä. arska17@hotmail.fi Moi! Tääl ois tällänen 16v poika Helsingistä. Etsisin vapaata tyttöä, joka on suurin piirtein saman ikäinen. (Muutama vuos suuntaan tai toiseen ei haittaa.) Harrastuksiini kuuluu pianonsoitto, judo sekä tietokoneet. Kaikki kaverini asuvat sen verran kaukana, ettei heitä tule paljon nähtyä. Sun asuinpaikallas tai harrastuksillas ei oo mitään välii. Jos kiinnostuit, ni kirjota mailii tai lisää meseen: klausfrick1@gmail.com PS: tutustutaan sit lähemmin :) Hei! Olisi kiva saada mesekaveri. Olen 12vuotias, ja haluaisin mieluiten -98 vuonna syntyneitä tyttöjä ja poikia. Musiikkimakuuni
kuuluu Green Day ja Adam Lambert. Ps. Tää ei vanhene! lilli-marie@luukku.com Moiks! Haluisin nettikamuja 10-14-vuotiaista tytöistä ja pojista. Ite oon 11w. Kirjottele:) Twilighttytsy@hotmail.fi Tarviin juttukaveria, jonka kans vois vaihtaa kuulumiset ja shoppaus"kokemukset". Meili ja mese(joka ei nyt valitettavasti toimi): roosa.sandelin@rokki.net Moi kaikki :) Oon 97 syntyny tyttö, etin 98-95 syntyneitä mesekamuja. Ei oo väliä onko tyttö vai poika :).Tykkään räppi, rokki, poppi ja muusta musasta ja rakastan eläimiä :) Harrastuksella ja musamaulla ei oo väliä, mut pyyntöjä sateleen :)xD. henna.hennuliini@windowslive.com Mooi! Etsin 10-12 vuotiatita likkoja tai poikia meili/facebook kavereiksi. Itse olen 11 w. Harrastuksiini kuuluu ratsastus. Musana kuuntelen Adam Lamberttia, Katy Perryä ja satunnaisia kappaleita. Sun harrastuksilla tai musamaullas ei oo väliä. Jos innosti, meilatkaa. Tizzu_tikkari@hotmail.com Moi! Oon 12-vuotias tyttö täältä Mikkelin lähettyviltä. Etsisin mesekamuiksi 10-14 vuotiait kamui. Harrastan ratsastusta ja pianon soittoa. Fanitan TOSI paljon japania,mangaa ja animea. Ois kiva, jos säki tykkäisit ees jostai noista. Musamakuuni kuulu Miley Curys, Anna Abreu, Katy Perry ja Lady Gaga. Ei kun lisäilemään! ojalaannika@hotmail.com Moi! Täällä kirjottelee kohta 13 täyttävä espoolaistyttö. Etin suunnilleen saman ikäsii mesekamui ja jos sopiva sattuu kohdalle, jonkunlaista poikakaveriakin :) Oon suunnilleen 160cm pitkä ja iha suht. hoikka. Mulla on aika lyhyet ruskeat hiukset ja jotkut sanoo takapiiskaks. Meikkityyli on välillä vähän omaperäinen. Tyksin hevosia ja ois kiva, jos säki.. Jos yhtää kiinnostaa, lisää vaa jasmin-h@hotmail.com Hyväksyn kyllä. HOX!!! Haluaisiko joku mesekamun?? Tääl ois yks!!:) Kerron lisää, jos oot kiinnostunut. OON TYTTÖ. anskuu.k@hotmail.com Moroskuukkeli! Olen tällainen 12 wee tyttö, joka etsiskelee itselleen sähköpostikamuja, hauskoja, fiksuja ja mukavia tyttöjä ja poikia, mielellään 11-14 wee. Oon huumorintajuinen, mutta osaan myös ottaa asiasi vakavasti tarpeen vaatiessa. Musamakuni on sekalainen ja pidän eläimistä. Kaikki samanhenkiset lähettäkää viestiä osoitteeseen kaihumala@mymail.fi Olen 16-vuotias poika Raahesta ja etsin seurustelua. Harrastuksiini kuuluvat kaikenlaiset tietokone- ja elektroniikkajutut sekä kavereiden kannssa olo. Etsin vapaata tyttöä, joka olisi valmis seurusteluun eikä haittaa vaikka olisi muutaman vuoden vanhempi. Toki voidaan ensin tutustua. Ottakaa rohkeasti yhteyttä sähköpostiini. sami.alakopsa@hotmail.com
30
Voit lähettää ilmoituksen nettisivujen kautta: www.jcotton.com/sinamina/kirjekamu.html tai sinamina@jcotton.com www.jco Etanapos Etanapostilla: SinäMinä, kirjekamu Kauppurienkatu 33, 90100 Oulu. Toimitus voi tarvittaessa lyhentää tai muokata ilmoituksia san ja niiden sanamuotoa. Huomioithan, että jos liität ilmoitukseen sähköpostiosoitteesi, toimitus ei vastaa mahdollisista kirjoitusvirheistä.
Hei! Olen 16 wee tyttö Etelä-Suomesta j vailla telä-Suomesta ja kirjekamua. Harrastan lukemista ja netissä surffamista s ffailua. Etsin kirjeenvaihtoon 16-24 vuotiaita tyttöjä ja 24 poikia. Simun harrastuksillasi ja musamaullasi ei a e ole väliä. Kerron Itsestäni lisää kirjeessä. Toivoisin eessä. pitkäaikaista kirjekamua! Pojat myös rohkeasti ös kirjoittelemaan! :) Vastaan kaikille! Jos tärppäsi niin ärppäsi n raapusta kirjeeseen: Jenni Vatanen, Kausansaarenansaarentie 11 A7, 47400 Kausala. Ps ilmoitus ei vanhene! hene! H ippa Heippa hei! Etsin uusia kirjevaihtokavereita ympäri Suomen. : ) Oon 25 v. neito! Iälläsi ei oo y äri Suomen mitään väliä. Harrastan lenkkeilyä, k-vaihtoa, mitä än Harr elokuvan kattomista ja musiikin kuuntelua. Olen elokuvan j iloinen, kiltti, huumorintajuinen, ymmärrän ihmisiä. nen, k i, huumorintaj : ) ota kynä käteen ja kirjo kirjoita! Maarit Rajala, Isona rjoit kyläntie 325, 66450 JAKKULA kylän 6 50 JAKKULA AKKUL Pidän eläimistä, luonnosta, kauhuelokuvista, (esim. Psyko, Scream, Kauna). Jos kiinnostaa, niin kirjoittele: Pauliina Ropponen, Repomäki 14, 70800 Kuopio. P.s. vastaan kaikille, kuva ei oo pakollinen. Hei kaikki! 25-vuotias neitonen etsii ystäviä k-kamuiks, shoppailukavereiks, kyläilykavereiksi. : ) Olen tällainen mukva, iloinen, toiset huomioonottava, rehellinen, lapsirakas. : ) Rakastan kynttilöitä, pimeitä iltoja. Tykkään lenkkeillä, uida, kesästä, talvesta ym! Lempparimusiikki on Yö, Suvi Teräsniksa, discomusa! Minulla on laaja musamaku. Lempieläin on kissa ja koira. ota kynä käteen ja kirjoita, tutustutaan. Ystävällisin terveisin, Maarit Rajala, Isonkyläntie 325, 66450 Jakkula. Moro! Olen 20-vuotias tyttö ja etsin 18-22-vuotiaita tyttöjä tai poikia kirjekaveriksi. Rakastan musiikkia, ja musiikkimakuuni kuuluu esimerkiksi The 69 eyes, Hanoi rocks, Kotiteollisuus, Yö, Herra Ylppö ja ihmiH set jne. Sinun musiikkimaullasi ei ole väliä. Lisäksi se rakastan eläimiä! Toivon, että olet huumorintajuinen rak ja rohkea luonteinen. Kuva olisi plussaa, mutta ei roh pakollinen. Meeri Åman, Järilänkoulutie 100, 32810 pakolli Peipohja Moi! Täällä 27v nainen Espoosta etsii uusia k-kai! Tääll muja. Sun iällä ja harrastuksilla ei ole väliä kunhan m a. iä olet: rehellinen, luotettava, oma itsesia ja useamman ole rehelline kirjeen kirjoittaja. Joten kaikki kirjoittamaan. kirje irjoittaj Satu1983@luukku.com atu1 3@luuk Heips. T s. Täällä kirjottelis 12.w tytsy, joka ettii 11-13v ä kirj k-kamua. k-k ua. Saisit olla poika ;) hehe... Harrastan taeksit oll wondoa ja olen eläinrakas, omistan kaks koiraa. won elä Pidän pista räp Pidä popista ja räpistä. Jos olet kiinnostunut, niin raapusta rjekuoreen raapus kirjekuoreen: Julia Hämäläinen, Sirkkelitie 3, 2110 Naantali ntal Hello, oon 22-vuotias ty Stockiksesta (Tukholoo vuotias tyttö masta) ja haluisin kirjeystävän. Mielellään saman ha in kirjey ikäsistä, mutta ei haittaa, vaikka ei oiskaa ihan tässistä, mällee saman ikäne ,,, oisi ihan kiva vaihtaa ajatuksia e i :) terveisin Dese Desire Borg, Prästgårdsgränd 16 sin Dese. esire B 2tr, 125 44 Älvsjö Sverige 4 Älvsjö, erige Heipsan! =) Olen 13- tyttö, jok etsisi hulluja, h-tajuisia n 13-v. tö, joka & mukavia 12-14 tyttöjä ja poikia. En sitten halua mitään ttöj poiki yhden kirjeen kirjoittajia :) Kuvan lähetän sitten kirjeen mua: an kana + jos teet samoin... haha. Minulla on myös Facebook .h Mi & Irc-galleriassa kuvii. Toivottavasti kirjoittajat ovat sitten oiv vas aktiivisia, ja sopivan pituisten kirjeiden kirjoittajia. Olisi st rje myös kiva, jos asuisit lähellä. Niin voitaisiin tavata meyby. ä. voi Kiitos kebab-eläimet, ja kirjeita tulemaan myös POJILTA : ita ma DD Sofia Kettunen, Proomukatu 1 A 30, 15140 Lahti atu Hei! Olen 25-vuotias neitonen, joka kaipaa ystävää : ) ,j kaip Olen justiin muuttanut Laihialle. Olen tällainen iloinen, .O äll kiltti, ymmärtäväinen, huumorintajuinen. Kuuntelen nta en iskelmää, teknoa, ym. Kaikki menee :) Harrastan ruone Har anlaittoa, lenkkeiyä, siivousta : ) Ol erittäin puheOlen ritt lias. Tykkään kesästä, talvesta, kynttilöistä. Tykkään ntt tä. käydä baareissa. Ja kirjoitella. Tykkään elokuvista. kä elo Tarttisin uusia tuttavuuksia. Toivottavasti olet samanas et s lainen. ota kynä kätehen ja raaputa. Maarit Rajala, M tR Isonkyläntie 325, 66450 Jakkula. Kirjoittele pian! ele an! Hei! OLen Lahdesta tavallinen 12v. tyttö jok etsisi joka et kirjekaveria...Musiikkimakuuni kuuluu: Adam Lambert, Lambe Justin Bieber ja sit jotain muutakin. Harrastan Move Miove M xii. Tykkään Mangasta ja piirtämisestä. Ja pidän todella odella paljon hello kittystä! :D Kirjoitan pitkiä kirjeitä ja toivon, von, että sinäkin kirjoittaisit. Jos ilmoituksia tulee monta saatan ottaa jopa 2 kirjekaveria. Edellinen kun ei kirjoitele ele enää minulle. melina pekkola sorsankatu 1 Lahti
:)
Moi! Hei kaikki 25-29-vuotiaat neidot! KirjeitänHe kki 2 29 vuotiaat v o iaa ne odottelee 28 v. neito. Kuuntelen mm. Savage 8 n . Kuuntel untel Heippa kaikki! Täälä olis -95 syntyny 15-vuotias Gardenia Linkin Parkia ja Madonnaa. Kirjoitelkaa. tias Gardenia, Linki Parki a Madonnaa k on aa tyttö, jos kiinnostaa =). Tykkään eläimistä, suklaas- Ni na K. Miellahdentie 96 A, 51200 Kangasniemi s- Niina Miellahd ie 9 lahd e 5 200 Kan ta, lenkkeilystä jne. Kaiken ikäiset kirjoittajat käy, mut mielellään jos sopis niin 20-vuotiaat rajaksi. Moikka m Oon 9 vuonna. syntyny tyttö Lahesmoi! on 95 on n nna. syntyny ty tö y ty yttö Olen ruskea silmäinen blondi, 159cm pitkä, olen ta ja e sin kirje kirjekaveria, ka o s 14-16 K a etsin kirjekaveria joka olis 14-16 v. Kerron ria a ol valmis tutustumaan ihan kaveriksi jos mahdollista. nyt vähän itestäni eli mun musamakuun kuuluu t vä ä ähä m musa a uu n ku mus Olen hyvä kuuntelija =). Kirjoittakaa tai meilatkaa Paramore, Eminem, Uniikki, Mc Mane ym. Vapaamore more, E nem, Uniik re, em, Uniikk c M ne ym Vapaa Ma m. a mulle! Sanna Hautala, Taavetinpolku 1, 62375 Yli- ajalla mä oon paljon kavereiden kans tai kuunpa paljo aver en ka ns a ave n härmä tai hevostyttö95@hotmail.com telen musaa. Voisit olla mielellää pitkäkestonen, saa. Vo saa. Voisi lla m el Voisit ois pitk estonen, e joka kirjottaa pitkiä kirjeitä ja joka voi puhuu suunaa p a pitki rjeitä jok jo i p uu pu Heips sinä Tokio Hotel fani! Täällä olis 15v tyttö, nillee mistä vaa. Vastaan jokaiselle:) Eva Sakki, Va aan jokaise Vas n Ev joka on 100% Tokio Hotel fani ja joka haluis kirjeka- Katosuonkatu 7, 15680 Lahti , 15680 15 0 veriks TH-fanin. Eli siis mä oon ihan normaali tyttö ja mun musiikkimakuun kuuluu Tokio Hotel, Adam Hei kaikki! Olen 14-vuotias hippityttö, ja kaipaisin 4-vuoti hippityttö 4-vuo vuotia hip aipa Lambert ja kaikkee, mikä vaa kuulostaa hyvältä. Mä k-kamuksi 11-17 vuotiasta tyttöä tai poikaa, jonka otiasta tyt tiasta po onk rakastan eläimiä todella paljon. Mä harrastan tällä kanssa voisi jutella ihan mistä vain. Harrastan han m an n H stan hetkellä vaan partioo, mut soitan kanssa bassoa. partiota ja kuvista ja olen The Doors-fani, mutta n ta Eli siis nyt kaikki Tokio Hotel fanit kirjottakaa mulle. sillä ei ole väliä mitä harrastat tai mistä musiikista stat musi a Vastaan kahdelle ensimmäiselle kirjoittajalle, joten pidät. Jos innostuit, kirjoita kuoreen: Jenny Sainio, uoreen: J en: Sai kannattaa toimii nopeesti, jos kiinnostaa. :) Osote Luhtaniituntie 10, 40200 KERAVA. VA. mukaan ja kuva olis kiva kans . :) Nea Zukale, Lepolanmäentie 4, 08700 Lohja Hello :) Oon 22-vuotias tyttö, haluisin kirjeysaluisin tävän. Mielellää suurin piirtein saman ikäsestä. man Moi! Olen 11-wuotias tyttö, joka etsii kirjekamua terveisin Dese :) Desire Borg, Prästgårdsgränd 16 dsgränd 10-15-vuotiaista pojista & tytöistä:) Harrastan 2tr, 125 44 Älvsjö, Sverige. Kyykkää, piirtämistä, näytelmäkerhoa, 4H-kerhoa, roolipelausta ja lenkkeilyä. Musiikkia kuuntelen Hei, kaipailisin kirjeystäviksi pitkäaikaisia ja ia tosi paljon. Esim. Britney Spearsia, Tokio Hotellia, luotettavia ihmisiä. Iällä tai sukupuolella ei ole BigBangiä, Rihannaa ja Justin Bieberiä. Kerron kir- väliä, kunhan tulemme hyvin juttuun, eikä kirjeesi i jeessä lisää. Tuisku Kärkkäinen, Kontioniementie 25 ole yhden sivun pituisia eikä niissä kestä kuukaub, 80770 Kontiolahti as sia. Eli toivon siis, että kirjeemme vaihtuvat usein :) Olen itse 18-vuotias naisenalku Lahdesta ja harMoi kaikki! Etsin ystävää 19-26 vuotiaista tytöistä. rastuksiini kuuluvat ratsastus, kirjeenvaihto sekä Olen itse 20wee tyttönen. Minä haluaisin todellisen palapelit. Tykkään leipomisesta, siivouksesta, ystävän, joka olisi luotettava ja rehellinen. Et saa kirjoittamisesta, talvesta, joulusta sekä autourheiolla Pinnallinen ihminen. Minä harrastan lukemis- lusta. En pidä pinnallisista ihmisistä, kaupungeista ta, kirjoittelua, elokuvien katselua. Olen mieletön enkä väenpaljouksista. Opiskelen viimeistä vuotta disneyfriikki <333 Haluaisin ystävän, jonka kanssa leipuri-kondiittoriksi, mutta enemmän sitten kirvoi nauraa, itkeä, kahvitella, lenkkeillä, yökyläillä, jeessä! Kirjoittelemisiin! Salla Heinonen, Kivikatu leipoa, pelleillä, pitää pieniä bileitä. Käydä bailaa- 9 A 21, 15700 Lahti. massa. Yritän vastata kaikille! Ronja Kossila, Pohjankorventie 19, 45740 Kuusankoski Moi! Mä haluisin kirjystäviä. Saisit olla tyttö tai poika. Ihan sama minkä ikänen oot tai mitä kuunMoikka! Oon ammattikoulua käyvä luotettava, telet tai harrastat. Olis kiva, jos tykkäät eläimistä mukava, iloinen, rehellinen ja huumorintajuinen (ei pakko). Saisit olla luotettava, huumorintajunen 16- vuotias tyttö. Haluisin noin 16-18 vuotiaita tyt- ja rento. Ei pliis yhen kirjeen kirjoittajille! Mut, oon töjä kirjekavereiks. Mä tykkään eläimistä, varsinkin 11 -vuotias (pian 12). Tykkään eläimistä. Oon kissoista, musiikin kuuntelusta, leffoista ja lukemi- huumorintajunen, luotettava ja rento! Tykkään sesta. Mun suosikki musaa on: Cheek, Aste, Mikael kirjottaa ja piirtää. Harrastan vähän kaikkee (lisää Gabriel, Reckless Love, Uniklubi, Kymppilinja jne.. kirjeessä). Mun musiikkimaku on todella laaja. Jos haluut tietää musta lisää, niin kirjoita mulle!!!! :) Mulla on myös koira. Mitäs vielä? No kysele lisää kirjeessä. P.S Vastaan kaikille! P.P.S. Tää viesti ei Marika Nousiainen, Katajakuja 2, 37800 Toijala vanhene koskaan. : D Sarika Leppänen , NikkarinHelou! Täällä olisi 19v. nuori nainen vailla kirjeka- katu 5, 60100 Seinäjoki. mua. Kaipaisin k-kamuksi mielellään yli 17-vuotiasta neitokaista. Perheeseeni kuuluu avomies ja alle 2v. Etsin kavereita kaiken ikäisistä tytöistä ja popoika. Harrastan leffojen keräämistä ja katselemis- jista. Itse olen 14v ja asun Hyvinkäällä. Harrastan ta. Pidän pitkien kirjeiden kirjoittamisesta, kaverei- jumppaa. Olen tyttö. Haluan niin kovasti kirjeystäden kaa hengailusta, nettishoppailusta ja lapsista. vää, joka kirjoittaa pitkiä kirjeitä, koska minulla ei :) Toivoisin luotettavaa ja pitkäaikaista k-kamua oikein oikeita ystäviä ole... Käyn Vehkojan koulua. jakamaan salaisuudet... :) Jos kiinnostuit, niin laita Vastailkaa! :-) Milja Lind, Jurvantie 6, 05840 Hypostia tulemaan! Janika Koivisto, Petäjäpolku 11-15 vinkää. G 56, 37130 Nokia Zäpädää! Tääl ois yks 15 w likka, joka etsii kkamua. Voit olla tyttö tai poika, iältäs 10 ylöspäin.
31
H U
eräsin silmäluomet raskaina. Ympärillä oli hiljaista. Näkökenttä oli ja pysyi sumeana, näin kaiken kuin paksun himmeän muovikalvon läpi. Suussa oli karvas maku ja päätäni kivisti. Heräämistä edeltävät tapahtumat alkoivat vyöryä mieleeni. Kevät, Matias, koti, parvekkeen kaide, vapaapudotus.
lkona vallitsi kirjava syys. Yritin nousta, mutten saanut käsivarsia tottelemaan. Hengittäminen tuntui vaikealta, tuntui kuin kaikki lihakset olisi imaistu vartalostani. Ilma kulki raskaana keuhkoihin ja takaisin. Se rahisi kurkussa ja tuntui kiinnittyvän sen limaisiin seinämiin. Olo oli voimaton.
asta silloin huomasin äidin vierelläni. Hän istui hiljaa ja tuijotti minua väsyneillä silmillään. Hän ei ollut sanonut sanaakaan, tai sitten minä en enää kuullut mitään. Hänen takanaan seisoi sisko, hänen kasvoiltaan paistoi hämmennys. Ovi heilahti ja suureen vaaleaan huoneeseen astui hoitaja. Vilkuilin hätääntyneenä ympärilleni. Missä Matias? olivat ainoat sanat, jotka sain vaivoin huuliltani. Ääni ei meinannut millään muodostua, se kuulosti ennemmin vanhan mummon pihinältä. Äitini käänsi katseensa pois, siskoni repi kynsinauhaansa keskittyneenä. Parempi on, ettet rasita itseäsi, äiti huokaisi. Nuku nyt, hän lisäsi ja laski kätensä omalleni. En tuntenut hänen kosketustaan ja huomasin hänen itkevän.
V
N
ukuin kauan. Heräsin sateen ropinaan. Ikkunaan oli liimautunut sateesta märkä lehti. Se oli kirkkaan keltainen, huoneen ainoa väripilkku ja se kiinnitti poikkeuksetta jokaisen sisään tulijan huomion. Makasin paikoillani tuijottamassa sitä kauan. En muista, milloin olin viimeksi syönyt, miten olin ylipäänsä pysynyt hengissä kaikki nämä kuukaudet. Nostin käteni ja vein sen vatsalleni. Se oli kadonnut ja sen tilalle oli ilmestynyt pahaenteinen kuoppa. Minusta ei ollut enää mitään jäljellä.
32
Älä tee sitä
.
Ne olivat sinun viimeiset sanasi, kun nojasin selkä metsää kohden. Huulesi tuskin liikkuivat, mutta kuulin sanat silti selvästi. Älä tee sitä. Ja silti minä nojauduin. Poispäin sinusta. Poispäin meistä. En tuntenut enää rauhoittavaa, putoamiselta estävää kaidetta, niin kuin joskus lapsena, kun olin istunut ikkunalla. Nyt oli pelkkä tyhjyys. Näin vain kauhusta laajenneet silmäsi, kunnes katseeni kääntyi kohti taivasta. Lamaannus iski pudotuksen alkaessa. Hapuilin otetta ilmasta, mutta vauhtini kiihtyi, vaikka halusin sen hidastuvan. Lintujen viserrys katosi huminaan, kirpeä huhtikuun ilma löi ruumiiseen. Halusin huutaa, mutten pystynyt. Ymmärsin vain, etten halunnut kuolla, mutta tajusin, että oli liian myöhäistä.
K
untoutus oli pitkä ja tuskallinen. Usein aamuisin, kun heräsin hoitajan häärivän pienessä huoneessani, mietin, miksi vaivautua? Miksi tuntea kaikki se tuska, kun ei ollut mitään, minkä vuoksi taistella? Tunsin vatsani kuopan, olemattomiin laihtuneet rintani ja surkastuneet pohkeeni. Matias oli vienyt minut mukanaan. Kaikki mitä minusta oli jäänyt, oli sairaalassa keitolla elelevä nahkasäkki.
V
ain kuulla, miksi minulle ei ollut vastattu Matiasta koskevaan kysymykseeni. Kuulin siskoni puhuvan siitä käytävässä. Se kuulosti riidalta. En pystynyt kuulemaan keskustelun toista osapuolta, mutta siskon lähestyessä huonetta ymmärsin, että hänen täytyi riidellä jonkun kanssa puhelimitse. Matias oli lähtenyt. Heti samana iltana kun onnettomuus oli tapahtunut. En edes tiennyt, tiesikö hän minun heränneen. Entä jos tiesi, muttei ollut tullut katsomaan? Oliko hän kysellyt perääni? Oliko hän koskaan käynyt katsomassa minua, tai pitänyt yhteyttä perheeseeni? Oliko hänellä jo tyttöystävä uudella paikkakunnallaan? En saanut tietää, minne hän oli lähtenyt. Pois vain. En tiennyt, miksei minulle kerrottu mitään.
S
oka kerta, kun taistelin löysiä lihaksiani vastaan ja pidin itseni omin voimin pystyssä itkua pidätellen, muistin Matiaksen sanat. Älä tee sitä. Niin hän oli sanonut. Ei sillä ole väliä, vaikka isäsi on alkoholisti ja äitisi hakkaa lapsiaan. Ei sillä ole väliä, että siskosi ei pärjää, koska on vammainen. Minä rakastan sinua. Kiltti, älä tee sitä. Enkä minä ollut kunnioittanut sitä. En ollut ottanut häntä tosissaan. Olin heittänyt keveästi ja ylpeänä olkani yli hänen lohdutuksensa. Liian keveästi. Miten olin kehdannut. Nyt sain maksaa siitä kalliisti, enkä kyennyt enää tarttumaan hänen käteensä.
J
ähän yli vuosi aiemmin olin herännyt suuresta valkeasta huoneesta ja katsonut äitini itkuisiin silmiin ja siskoni hermostunutta kynsinauhan repimistä. Koko vuosi oli kulunut kuin sumussa. Havahduin siihen kun näin ulkona myrskyävän syksyn. Vuosi sumussa. Olin vanhentunut, eikä mikään ollut muuttunut. Samalla maailma oli humahtanut eteenpäin. Vain minä olin jäänyt kelkasta. Enkä tiennyt, olisinko kykenevä enää saamaan vauhdista kiinni.
H
K
uukaudet matelivat eteenpäin yhtä tuskaisesti kuin minä kuntoutusharjoituksissa. Kevät muuttui kesäksi, joka taas kallistui kohti kosteaa syksyä. Minä yhä makasin sairaalassa ja katsoin ulkona muuttuvaa maisemaa, kunnes tuli taas aika, jolloin syksy maalasi maailman. Kun kaunis väriloisto kuoli harmaan likaisen myöhäissyksyn tieltä, tappoi se minunkin pienen elämänhaluni, joka oli putoamishetkellä vielä siinnyt jossain sisälläni kirkkaana kuin tähti. Siitä oli nyt vuosi. Se painoi raskaana kuin kivi sydämessä, oli vetämässä minua tuon tuostakin maan rakoon. Enkä jaksanut taistella sitä vastaan. En ollut jaksanut enää aikoihin.
eräsin kesken levottoman unen, kun pikkusiskoni astui huoneeseen. Näin heti hänen ryhdistään, että jotain on tapahtunut. Kylmä tunne velloi sisälläni. Pelkäsin. Näin hänen silmistään kiihkon. Jotain oli tapahtunut. Hänen pähkinänväriset silmänsä eivät kertoneet, oliko kyseessä hyvä uutinen vai huono. Mutta jotain kiihdyttävää se oli. Samoin hänen tavassaan seistä, kun toinen jalka ja olkapää nykivät hänen vammansa takia. Oliko äiti heittänyt hänet pihalle, oliko isälle tapahtunut jotakin? Näin siskon tuskin liikuttavan huuliaan, mutta ymmärsin täysin sanat, jotka taistelivat tietään ulos huulilta. Siellä on Matias.
KLIKKAA KESKUSTELEMAAN NOVELLEISTA: http://p1.foorumi.info/sinamina/index.php
33
uljen käsi kädessä Tommin kanssa, me jutellaan kaikkea, hymyillään ja syödään jäätelöä auringon paisteessa. On kevät, vihaan kevättä. Tommin kanssa osaan vähän nauttia siitä. Mutta silti, inhoan sitä. Me seisahdetaan penkin viereen, Tommi puhuu edelleen jotain. Mä seison, annan tuulen pörröttää hiuksia ja vaivun omiin mietteisiin. Miten erilainen kevät oli ennen, ennen Tommia.. Kevät oli parempi, silloin kun olin vielä hänen kanssaan... Tommi katsoo minua ja pyydän anteeksi, että olin jälleen omissa maailmoissani. Jatkamme kävelyä käsi kädessä, mielessäni kaikki mitä olin ennen ja käännyn katsomaan taakseni toivoen, että näkisin hänet vielä. ommin kanssa jatketaan seurustelua kuten ennenkin. Olen edelleen siinä, vaikken edelleenkään tiedä, miksi. Olen pitkään ajatellut häntä, enkä voi lopettaa enää. Tommi on ihana, me jutellaan paljon ja jaetaan kiinnostusta samoihin asioihin. Silti aina välillä mietin entisiä aikoja ja tuun haikeaksi, kun ei tiiä tekikö sittenkään oikein silloin aikanaan. Vaikka eihän siitä ole kuin kahdeksan kuukautta... inä ja Mikko oltiin niin onnellisia. Suudelmat oli kiihkeitä, yöt vähintään yhtä kiihkeitä, jotka ei kylmäksi jättäny. Vaikka me oltiin erilaisia, me jotenkin täydennettiin toisiamme ja tykättiin osin samoista asioista. Kaikki ei tietenkään ollut aina ihanaa ja auvoisaa onnea. Mutta mikä meni pieleen, miks me erottiin? Minkä takia suudelmat, kädestä pitämiset, yhteiset yöt, meidän rakkaus ei kestäny? Miks kaikki tuntui eron hetkellä niin selvältä ja nyt... Nyt ei tuu mieleen ees syitä, miksi erottiin vaikka eron hetkellä niitä huudettiin puolin ja toisin. Kaikki jäi niin epäselväksi, jopa sirpaleet jäi Mikon lautasesta lattialle, kun mä lähdin ja suljin oven hiljaa perässäni. ommi katsoo mua silmiin, me istutaan mun sängyllä. Nojaan Tommiin ja oon tavallaan Tommin sylissä. Mulla on ihan hyvä olla siinä, me jutellaan jälleen ja puhutaan tulevaisuu34
K
T
M
destamme. Katson Tommia ja kysyn, haluaisiko Tommi nyt, ensimmäisen kerran, olla mun kanssa yhtä? Tommi katsoo mua hämmästyneenä, kysyy, että haluanko mä varmasti ja mä kysyn haluaako Tommi. Mä riisun toppini, suutelen Tommia ja Tommi riisuu oman paitansa. Niin me edetään loppuun asti, kömpelösti. Se on mukavaa, mutta kaipaan jotain, mitä ei enää ole. Puhun Tommin syleilyssä siitä, kuinka haluan oppia tuntemaan Tommin kunnolla ennen kuin mennään kihloihin ja katson silmiin, joita kaipaan: näen Mikon silmät hetken aikaa ja mieleen tulee muisto yhdestä mun ja Mikon yhteisestä yöstä, paljaat ihot vastakkain, jotka vain haluaa painautua kiinni toisen ihoon, olla lähellä ja tuntea, päästä ikävästä... Katson edelleen silmiin nähden Mikolle kuuluvat silmät, kunnes ne muuttuvat Tommin silmiksi.Tajuan, etten tunne niitä silmiä enkä yhtäkkiä enää ymmärrä, miksi olen katsomassa niitä silmiä. Tommi naurahtaa, ja kutsuu mua ihanaksi sekä kierähtää mun kylkeen kiinni. Mieleen tulvahtaa toinen muisto musta ja Mikosta, kuinka Mikko aina kutsui mua ihanaksi, useasti, kun sanoin jotain mukavaa ja aina silloin, Mikko tuli lähemmäksi ja usein painautui mun kylkeen tai niin lähelle, kuin vain pääsi.
-M M S
issä Heli on? Johanna kysyi. Tommi istui yksin penkillä murheellisen näköisenä, sydän särkyneenä puku päällä, ja se näytti Johannalle lapun, jonka olin kirjoittanut: "Mä olen pahoillani, mutten voi mennä naimisiin sellaisen ihmisen kanssa, jota en todella rakasta. Mun sydämeni kuuluu toiselle. Anteeksi. Heli" ä olin melkein kirjoittanut Mikolle tekstiviestin, etten enää ole kauaa vapaa ja tässä on tilaisuutesi nyt saada mut. Mutta äiti ja isä ryntäsi paikalle, jolloin laitoin kännykän piiloon ja päätin poistua, korjaamaan kaiken, ellei ollut jo liian myöhäistä. Häämekossani juoksin kohti Mikon asuntoa, enkä tuntenut jaloissani kipua ollenkaan. Olin peloissani ja toivoa täynnä, ottaisiko Mikko enää mua takaisin. iihen mä heräsin. Koko aamun ennen kouluun menoa mä mietin mun unta sekä koulussa ja koulun jälkeen enkä saanut päähäni, miksi näin moisen unen. Ymmärsin sen vasta illalla nähdessäni Mikon ja kinasteltuamme jälleen: rakastin Mikkoa aidosti. Kinastelun aikana Mikko meinasi lähteä kävelemään, ja silloin tajusin, etten voinu päästää Mikkoa. En edes halunnut, ajatuskin koski liikaa. Tein kaikkeni saadakseni Mikon jäämään, onneksi hän jäi mun luo saatuamme sovittua. Kuka tietää, ollaanko me ikuisesti yhdessä, kun ollaan niin nuoria. Rakastan silti Mikkoa hyvin paljon, eikä yhdet riidat saa meitä eroamaan. Ainakin se on varmaa, ettei Mikko koskaan häivy mun sydämestäni, enkä taida koskaan tulla antamaan sydäntäni kenellekään muulle kokonaan, kuten se Mikolle kuuluu.
M K
ä nousen ylös, Tommi kysyy mikä mulle tuli ja selitän vain jotain matkalla vessaan. Mun oli pakko päästä pois, pois Tommin luota ja pois huoneesta, johon liittyi liikaa muistoja musta ja Mikosta. atson mun vasemman sormen nimetöntä, ja siinä killuvaa kultaista sormusta. Mikon en olisi koskaan antanut kosia mua kultaisella sormuksella, Tommin kanssa se oli aivan sama. Miten mä ajauduin tähän? Olin lupautunut avioliittoon ihmisen kanssa, jota en rakastanut. Mä mietin vain enemmän Mikkoa, ja tajusin miten paljon rakastin ja kaipasin ja olin tukehtua. Tukehduin rakkauteen, jota en itse tuntenut, mutta sain aivan liikaa.
T
V
K
alokuvaus on aina ahdistanut minua. Tuntuu, etten voi mennä minnekään joutumatta kuvatuksi. Joka kerta, kun lähden viettelemään iltaa ystävieni luo, minun täytyy tälläytyä täyteen pakkeliin, suoristaa hiukseni ja valita siistit ja muodikkaat vaatteet. Haluaisin vetää päälleni vanhat collegehousut ja venähtäneen t-paidan, sipaista hiukseni poninhännälle ja olla meikittä, rentoutua. Mutta se ei ole mahdollista. Jollakulla on kuitenkin kamera mukana.
uvat ilmestyvät seuraavana päivänä facebookkiin, IRC-galleriaan, kuvakkeeseen ja vaikka ties minne. Eikä kukaan kysy minulta mitään. Tuntuu, ettei minulla olisi minkäänlaista sananvaltaa kuviin, joissa itsekin esiinnyn. En tiedä, mistä kuviani löytyy. Niiden ikuisuus internetissä pelottaa minua. En kuitenkaan uskalla sanoa mitään ystävilleni, he vain nauraisivat. Eiväthän he pahaa tarkoita, mutten haluaisi kuvia esille. Voisin toki helposti ilmiantaa heidät kuvieni luvattomasta julkaisusta, mutten pysty.
euraavana päivänä kirjaudun sisään facebookkiin. Ilmoitukset-sarake välkyttää pientä punaista numeroa. Klikkaan sitä ja teksti: "sinut on merkitty henkilön Minna Mäkinen kuvaan" salpaannuttaa hengitykseni. Monet ovat kommentoineet tuota kuvaa. Bongaan myös ihastukseni Eeron nimen. Napsautan itseni kuvaan.
S K
len taas matkalla ystävieni luo. Hiukseni ovat täysin suorat ja vaatteikseni olen valinnut mustat farkut, sekä kaksi eriväristä toppia. Kasvoni olen ehostanut meikillä. Koputan oveen ja ystäväni avaa. Halaan jokaista talossa olevaa ystävääni ja tunnelma on letkeä. Juomme limonadia ja napsimme jonkun tuomia popcorneja. Joku löytää kaapista sipsipussin, se kestää vain hetken. Kaikki vaikuttaa hyvältä ja olemme juuri aloittamassa elokuvan katsomista. Silloin se tulee. "Hei! Minnalla on kamera, otetaan ryhmäkuvia!" En ajattele, kuka ehdottaa valokuvaamista, sillä tunnen heti palan kasvavan kurkussani. Toivon, että Minnan kamera tipahtaisi lattialle ja särkyisi tuhansiksi palasiksi.
O
A
auhukseni huomaan heidän valinneen juuri sen kuvan, jossa yskäisin. Ilmeeni näyttää järkyttävältä ja epäinhimilliseltä. Muut hymyilevät kauniisti kohti kameraa ja näyttävät jonkin sortin huippumalleilta, täydellisiltä. Omituinen ilmeeni paistaa liian kirkkaasti kuvaa katsovan silmään. Selaan sivua alaspäin nähdäkseni kommentit. "Ei hele mikä ilme Lillillä!" "Söpöt, mut Lillin ilme reps!" "Mikä ilme Lilli! Hahahaha!" Pidättelen kyyneleitä ja pakotan itseni selaamaan alemmas, kohti Eeron kommenttia. "Ootte te kyl nätskiä, mutta Lillin ilme hahah!" En voi enää estää kyyneleiden valumista. Ne vierivät vuolaana virtana poskilleni. Jotkut saattaisivat ottaa tuommoiset kommentit vastaan naureskellen, mutta minä en pysty siihen. Olen vain hiljaa ja tyydyn kohtalooni kuvan rumiluksena. Neljä kaunotarta ja hirviö. Tälläistä tämä aina on. aluaisin viettää joskus kameravapaan viikonlopun tai edes yhden illan. Mennä ystävieni kanssa keilailemaan ilman häiritsevää kuvien räpsimistä. Mennä edes ravintolaan ilman, että joku raahaisi sen ärsyttävän pienen esineen mukaansa. Miksi joka paikassa pitää valokuvata?Tai paremminkin, miksi ne kuvat täytyy laittaa nettiin, kaikkien näkyville?Vihaan valokuvausta.
setun kuitenkin muiden kanssa sohvalle, Katin ja Saaran väliin. Iiris säätää itselaukaisimen päälle ja ryntää lattialle makaamaan. Katson kameraa vaivalloisesti hymyillen. Pieni valo ylänurkassa välkkyy pahaenteisesti. Silloin minua alkaa yskittää. Tajuan yskäiseväni juuri silloin, kun salama välähtää. Tunnen epätoivon lävistävän kehoni. Otamme kuitenkin vielä muutaman kuvan ja saan pidettyä väkinäisen tekohymyn huulillani ilman suurempia konflikteja. Toivon, että he eivät valitse ensimmäistä kuvaa.
H
35
aihteeksi kokataan jotain suolaista tarjottavaa. Munakaskääryle maistuu iltapalana, mutta se sopii hyvin myös ruuaksi. Tarjoa lisäksi raikasta salaattia. Kääryleen voi täyttää pelkillä kasviksillakin (kuullota kasvikset kevyesti) tai vaikkapa joulukinkun jäänteillä. Tonnikalatäytteiset muffinsit on helppo valmistaa. Tonnikalan sijasta voit käyttää vaikka savukalaa tai graavilohta.
V
Suolaista tarjottavaa
Keksi palstalle osuva nimi! Paras nimiehdotus otetaan käyttöön ja ehdottaja palkitaan keittokirjalla. Nyt siis keksimään kuvaavaa nimeä palstalle, jossa Pauliina kokkaa eri teemojen ympärillä ja kertoo lukijoille helppoja ohjeita ja vinkkejä leipomiseen ja ruoanlaittoon liittyvissä asioissa. Lähetä nimiehdotus osoitteeseen: stoorit@jcotton.com ja voit ehdottaa Pauliinalle palautteen kautta ehdotuksia mitä tehtäisiin seuraavaksi. www.jcotton.com/sinamina/palaute.html
MUNAKASKÄÄRYLE
pohja: 4 kananmunaa 3 dl maitoa 1 dl vehnäjauhoja 1 tl suolaa 0,5 dl ruokaöljyä
1. Riko kananmunien rakenne rikki vispilällä. 2. Sekoita kananmunien joukkoon maito, vehnäjauhot, suola ja öljy. 3. Sekoita tasaiseksi. täyte: 400 g jauhelihaa 1 sipuli 0,5 tl jauhettua valkopippuria 0,5 tl neilikkaa 0,5 tl inkivääriä 0,5 tl suolaa punainen paprika, oranssi paprika 1. Ruskista jauheliha ja sipuli. Mausta. 2. Pese ja pilko paprikat pieniksi kuutioiksi. 1. Laita pellille leivinpaperi ja kaada papri kakuutiot ja jauheliha siihen. Tasoittele. 2. Kaada täytteen päälle pohjataikina. 3. Paista 200 asteessa noin 20-30 minuuttia. 4. Kumoa toiselle leivinpaperille ja kääri tiukalle rullalle. 5. Jos haluat, voit laittaa rullan päälle juustoraastetta ja paistaa rullaa uunissa noin 5 minuuttia. 6. Koristele rucolalla ja kirsikkatomaateilla.
36 kuvat: Juhani Niemelä
MUFFINSIT TONNIKALATÄYTTEELLÄ (6kpl.)
2 dl kermaviiliä 1 kananmuna 2 dl vehnäjauhoja 1 dl ruisjauhoja ¾ dl öljyä täyte: 100 g tonnikalaa öljyssä 0,5 dl raejuustoa 0,25 dl ranskankermaa 1 tl sitruunapippuria
1. Sekoita kermaviili ja kananmuna keskenään. 2. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja lisää ne öljyn kanssa vuorotellen taikinaan. 3. Jaa taikina voideltuun muffinsipeltiin. 4. Paista 200 asteessa noin 25 minuuttia. 5. Anna muffinsien jäähtyä ennen kumoamista. 6. Sekoita täytteen aineet keskenään. 7. Leikkaa muffinsit halki ja täytä. 8. Koristele tillillä, rucolalla tai basilikalla.
Tee on ikivanha juoma se tunnettiin Kiinassa jo yli 5000 vuotta sitten. Eurooppaan tee saapui 1600-luvulla. Suomessakin teen juonti oli aluksi suositumpaa kuin kahvin juonti. Teepussit keksi vahingossa newyorkilainen kauppias vuonna 1904.
T
ee valmistetaan teepuun lehdistä. Teelaadut jaetaan valmistustavasta riippuen esimerkiksi mustaan, vihreään ja valkoiseen teehen. Muusta kuin teepuun lehdistä valmistetusta teestä käytetään nimitystä yrttitee. Musta tee on teelaaduista käsitellyintä ja edullisinta. Musta tee voidaan maustaa useilla eri tavoilla. Musta tee on länsimaissa suosittua. Vihreä tee on suosittua Kiinassa ja Japanissa, länsimaissa sillä on enemmänkin terveysjuoman maine. Vihreä tee on yleensä maustamatonta. Valkoinen tee on teelaaduista kalleinta yhdessä keltaisen teen kanssa. Valkoinen tee valmistetaan pelkästään teepensaan yläosan nupuista ja kärkilehdistä. Länsimaissa valkoinen tee on melko tuntematon.
ehmuksenkukkatee vaikuttaa myös rauhoittavasti. Sen uskotaan auttavan stressiperäiseen päänsärkyyn, vähentävän kireyttä ja helpottavan nukahtamista.
L
iparminttutee sopii nautittavaksi aterian jälkeen, sillä se tehostaa ruoansulatusta ja lievittää ilmavaivoja. itruunamelissatee voi rauhoittaa ja lievittää jännitysoireita. Parhaimmillaan tee on tuoreista lehdistä valmistettuna. imjamitee on hyväksi kaikenlaisissa infektioissa: vilustumisessa, poskiontelotulehduksissa, flunssassa. Ruusunmarjatee valmistetaan murskatuista ruusunmarjoista ja se sisältää Cvitamiinia. Ruusunmarjatee voi ehkäistä vilustumista ja infektioita. Englantilaiset nauttivat teensä yleensä maidon ja sokerin kera. Venäläiset taas lisäävät teehensä usein sitruunaa sokerin lisäksi. Rooibos ei ole teetä vaikka se valmistetaankin samalla tavalla. Rooibosta saadaan hernekasveihin kuuluvasta pensaasta. Rooibos on kofeiiniton juoma, joten sen nauttiminen illalla ei vie yöunia. Rooibos-juomaa haudutetaan myös pitkään (6-10 minuuttia), sillä pitkällä haudutuksella juomaan saadaan runsaasti makua. Juoma ei muutu kitkeräksi, sillä se ei sisällä tanniineja kuten teet. Hopeatee ei ole teetä lainkaan. Se on juoma, joka tunnettiin jo 1800-luvulla Englannissa ja Irlannissa. Hopeatee sisältää kuumaa vettä, rasvaista maitoa tai kermaa. Hopeatee voidaan makeuttaa sokerilla tai hunajalla. Lähteet: · Terveyttä vai sairautta ruoasta? · wikipedia
Teen valmistukseen kannattaa kiinnittää huomiota, sillä esimerkiksi veden lämpötilalla on suuri vaikutus makuun. Tee valmistetaan hauduttamalla teelehtiä 1-15 minuuttia teelaadusta riippuen. Teelehtien päälle kaadettava vesi ei saisi olla aivan kiehuvaa ja vihreää teetä tulisi hauduttaa alhaisemmassa lämpötilassa (70-80 asteessa). Tämä estää vihreän teen kitkeröitymisen. Teen ravintoarvo on vähäinen, mutta jos teehen lisää sokeria tai maitoa, voi kupillisesta teetä saada jopa 40-50 kilokaloria. Tee koetaan virkistäväksi juomaksi ja sen aktiiviset aineet, kuten kofeiini, voivat helpottaa hengitystä, kiihdyttää aivosolujen toimintaa ja tehostaa sydämen pumppaustyötä. Teen sisältämät tanniinit eli parkkihapot ovat haitallisia. Ne ehkäisevät raudan imeytymistä ja voivat aiheuttaa ummetusta. Tanniinit voivat myös tummentaa hampaita. Yrttiteet ovat suosittuja. Niillä uskotaan olevan lääkitseviä ominaisuuksia, mutta tieteelliset näytöt puuttuvat. amomillatee voi auttaa nukahtamiseen. Sen uskotaan myös rauhoittavan hermoja ja lieventävän ahdistusta.
N P S T
okkosenlehtitee sisältää vitamiineja ja kivennäisaineita, joten sen uskotaan vahvistavan elimistöä.
www.jcotton.com/jekku
K
www.sinamina.fi tai 044 5350360
37
M
licia Keys pärähti soimaan. No nyt vihdoinkin! - Moi! Mirva vastasi. Mirva nappasi kaakaon käsiin ja rynnisteli puhelimen kanssa omaan huoneeseensa siltä varalta, jos pikkuveli tulisi kohta kaverilauman kanssa apinoimaan. - Sä halusit, että mä soitan. - Jos sulla on siis minuutteja, kun tahdoin vaan vähän jutella. Silja asui Tampereella, yli sadan kilsan päässä, joten arkitapaamiset oli aika vähäiset. Puhelimessa juoruaminen onnistui kyllä hyvin. Liian hyvin, vanhempien puhelinlaskukommenteista päätellen... - On mulla, just katkes edellinen. Ja aina mä haluan tietää sun miehistäs! Mirva sulki huoneensa oven takanaan. Ovi aukesi ja eteisen täyttivät parin kymmenvuotiaan pojan äänet. Tyypillistä Siljaa, joka oli häntä kaksi vuotta vanhempi. Siljasta tulisi sekä ylioppilas että rakennusmaalari samalla kerralla. Silja oli
A
irva katseli ulos ja haaveili jo tulevasta kesälomasta ennen kuin hän olisi oikea opiskelija. Ei edes ollut vielä kunnolla kevät, mutta kesä välkkyi pitenevän päivän myötä aina lähempänä. Mirvan matikankirja retkotti auki ja nopeasti tyhjenevä kaakaokuppi lämmitti käsiä. Keskittymiskykyä haittasi pöydällä lojuva vanhemmilta syntymäpäivälahjaksi saatu kännykkä, joka itsepintaisesti pysyi hiljaisena. Mirva teki läksyjä laiskasti ja hän huomasi monesti jäävänsä vain vahvistamaan lyijykynällä kirjoitettuja numeroita tai piirtämään niille mystisiä kiekuroita ympärille. Kun jotakin odotti, oli hankala täyttää aikaa millään muulla kuin pelkällä odottamisella. Kouluun pitäisi panostaa, kaikki sanoivat ja jankkasivat. Viimeinen vuosi yläasteella ratkaisi paljon, ja tietenkin Mirva itsekin tajusi sen. Joskus vaan tuli muita asioita, jotka mullisti suunnitelmat.
aina menossa tai tulossa, hänellä oli tuhat tekemistä aina kesken. Kuulema itsensä kiireisenä pitäminen oli hyvä keino pysytellä poissa ahtaasta soluasunnosta, Silja oli neuvonnut kertoessaan liioiteltuja kauhukertomuksia kämppäkavereistansa. Niiden oli pakko olla liioiteltuja. Eihän kukaan aikuiselle oikeasti pitäisi kirjaa siitä milloin tulit kotiin ja milloin lähdit. Eihän? - No älä ny! Enkö mä voi halua puhua sun kanssa muuten vaan? - Havemmin sä pyydät noin paljon, että soittaisin sulle, jos se ei ole jostakin tärkeästä. Ja mä tiedän, että se tärkeä liittyy nyt siihen yhteen poikaan. - No... Nyt olit oikeassa, ihan tän kerran vaan, mutta kyllä mä muutenkin tahdon sun kanssa jutella. Ja en tiedä siitä muuta kun sen nimen, ja että se muutti tänne vasta joku viikko sit. Kyl mä olen kertonut siitä. - Nimen tietäminenkin on jo hyvä alku. Enemmän mitä vielä joku aikaa sitten tiesit, Silja filosofoi. Mirvalle koko tälläinen ihastuminen tuntui niin uudelta. Tietenkin oli hän nähnyt mukavia poikia, mutta koskaan ennen hän ei ollut ajatellut alkavansa seurustelemaan, joka tietenkin oli nyt vielä aika kaukainen asia, mutta se tuntui silti nyt olevan paljon lähempänä. Ehkä hänkin voisi seurustella, eikä se enää ollut vain muiden tai elokuvien tähtien asia. Mirvan aikaisemmat olivat olleet kaukoihastuksia, julkkiksia mutta myös muita, eikä hän ikinä olisi uskaltanut edes kunnolla puhua tykkäämällensä pojalle. Vuosien aikana Silja oli valanut häneen uskoa, sillä ystävä oli häntä rohkeampi. Silja oli aina sanonut, ettei Mirvan pitäisi pitää kynttilää vakan alla, mutta helppohan kauniin ja itsevarman tytön oli niin neuvoa. Lopetettuaan pitkän puhelin Mirva laittoi My Chemical Romancen uusimman pyörimään ja haaveili siitä millaista olisi, jos hänelläkin olisi poikaystävä.
38
lyhyesti. Piia puhui vähän ja oli usein vähän tyly. Ei tyttö tehnyt sitä tahallaan tai tarkoittanut mitään, hän vain oli vähän sellainen kaikkia kohtaan. Se oli hänen tyylinsä, jota aluksi Mirva oli vierastanut, mutta nyt jo tottunut siihen. Piia itse seurusteli turkkilaisen pojan kanssa, joka oli tosin asunut Suomessa lähes koko elämänsä ja erottui joukosta lähinnä vain vähän ulkonäöllisesti. Se minkä takia Piia oli joskus iskenyt silmänsä poikaan. Mirva muisti senkin selvästi, sillä silloin hän oli vielä enemmän jäänyt, tai ehkä itse myös vähän jättäytynyt, keskusteluiden ulkopuolelle kuin nyt. - Aika selkeä suomipoika, Henna sanoi. Ihan söpö. Toi kun kuitenkin all yours, Mirva. - Kato, ne tulee tännepäin, Mirva henkäisi. Babyface kulki aivan hänen vierestänsä ja katsoi Mirvaa suloisilla suklaasilmillään. Mirvasta hetki tuntui sellaiselta, mitä Hollywoodissa rakkauden kuvataan olevan. Niissä kohtauksissa, joissa aika pysähtyi, katse kohtaa, ihastus syttyy ja maailmassa ei ole kuin he kaksi. Ja oliko Pasi vähän hymyillytkin hänelle? Pojat kävivät istumaan seinän vierustan edessä olevaan valkoiseen pöytään. Mirva kuuli poikien juttelevan. He puhuivat päällekkäin, aiheet sinkoilivat ilmassa. Oliko Babyface siis todella hymyillyt? - Puhu sille, Piia sanoi. Hän oli suorantoiminnan ja kiertelemättömän puheen vankkumaton kannattajana. Mirvalle se ei ollut niin helppoa. Hänestä tuntui, että monet asiat olivat muille aivan arkisia, mutta hänen omalla kohdallaan ne muuttuivat vuoren kokoisiksi. Hän pudisti päätänsä ja tökki haarukalla perunaa. Se pitäisi varmaan syödäkin... - En mä voi. Mulla ei ole... Mitä mä edes sanoisin sille? Me ollaan vaan parilla samoilla tunneillakin. - Tai sitten sä voisit kirjoittaa sille, Henna ehdotti.
Mirva näki poikaa kaikkialla tai siltä se ainakin tuntui. Joku sisällä alkoi aina lepattamaan ja kaikki tuntui muuttuvan paljon elävämmäksi ikään kuin kaikki maailman värit muuttuisivat syvemmiksi. Pasi ilmaantui ruokailuun aina hänen jälkeensä omien tuttaviensa kanssa. Hän tuntui nauravan ja hymyilevän sekä näytti tutustuvansa helposti uusiin ihmisiin Mirvan vastakohta, siis. Osa näistä uusista kavereista oli tyttöjä. Mirva ei voinut olla miettimättä, oliko pojalla jo tyttöystävä. Jotkut tuntuivat katsovan Pasia tavallista pidemmillä katseilla, mutta Mirva yritti olla huomioimatta sitä. Ne olivat vaan ystäviä ja kavereita, kaverit olivat aina rikkaus. Eihän siinä ollut mitään pahaa. Hyvä vain, että poika oli kotiutunut niin nopeasti. Pasi hymyili paljon. Hänen hymynsä oli leveä ja ulottui aina silmiin asti saaden ne nauramaan. Jos Pasilla olisikin tyttöystävä, Mirva ei voisi tehdä sille mitään. Hän yritti suhtautua mahdollisuuteen kypsästi ja viileästi. Se asia ei ollut hänen vallassaan.
- Sulta valuu jotakin, Henna sanoi ja havahdutti Mirvan huolistaan. Mirva katsoi ystäväänsä tyhjällä katseella. - Kuolaa, Piia valaisi lyhyesti. Mirva hymyili nolona. Hän ei ollut koskaan ollut näin ihastunut. Aikaisemmin hän ei ollut usein edes kertonut siitä välttämättä kenellekään eivätkä koskaan muut olleet sitä ainakaan hänestä itse huomanneet. Kaikki se oli aika ristiriitaista. Samalla hän halusi kuuluttaa olevansa rakastunut koko maailmalle, sekä Pasille tietenkin, mutta saman aikaisesti hän halusi vaalia tätä uutta ja merkillistä tunnetta vain itsellänsä. Henna ja Piia olivat oikeastaan keskenään parhaita kavereita, ja Mirva tunsi usein olonsa heidän keskuudessaan vähän ulkopuoliseksi, sillä hän ei aina ollut oikein mukana heidän inside-vitseissänsä. - Mutta eikö se olekin suloinen, tuollainen oikea babyface, Mirva kysyi ja tunsi poskiansa kuumottavan. Sekin vielä! - Jos kerta tykkää noista tuollaisista vaaleatukkasista, Piia sanoi
39
Henna tiesi, miten hankalia tällaiset sosiaaliset tilanteet Mirvalle oli. Piiakin kyllä tiesi, mutta ei tuntunut sitä ymmärtävän niin hyvin kuin Henna. Mirva oli kuitenkin kiitollinen kummallekin, etteivät nämä koskaan pilkanneet tai pitäneet hänen pieniä ongelmiaan muutoin tyhminä. - Sen mä voisin tehdäkin, Mirva päätti. Hän kirjoittaisi kirjeen heti samana päivänä, ettei asia vain jäisi taas roikkumaan ja lipuisi lopulta kokonaan pois. Sinä päivänä oppitunnit tuntuvat harvinaisen pitkäveteiseltä ja hitaasti eteneviltä. Kirje osoittautui kuitenkin vaateliaammaksi, miltä se oli ajatuksissa vaikuttanut. Mirva kirjoitti monta versiota, ja repi ne kaikki mahdollisimman pieniksi paloiksi, ettei kukaan vain sattuisi niitä löytämään. Ikinä. Mirva päätti hylätä ajatuksen siitä, että kirjoittaisi heti. Puhuminenkin sai jäädä vielä jäihin. Hän ei löytänyt oikeita kirjoitettuja tai puhuttuja sanoja, vaikka tiesi, mitä olisi kyllä tahtonut sanoa. Mirva huomasi jopa harjoittelevansa peilin edessä ja kuvittelevansa mielessään tilanteet, joissa puhuisi Babyfacelle. Ne kaikki menivät ajatuksissa hyvin, mutta hänen horjuva itsetuntonsa heitti aina sekaan kaiken mahdollisen mikä voisi mennä pieleen. Siispä oli parempi vain vielä seurata tilannetta. Mirva yritti hakeutua Babyfacen luokse mahdollisimman paljon, mikä sinänsä jo sekin oli välillä hankalaa ja nolottavaa. Jos he olisivat olleet useammalla samalla kurssilla, se olisi ollut paljon luonnollisempaa ja helpompaa. Mirva kuitenkin tiesi, että hänen pitäisi uskaltautua tutulta mukavuusalueelta pois, jotta saavuttaisi jotakin. Ei vain tässä, vaan ylipäätänsä elämässä. Kouluajat olivat pian ohi, ja aikuisuus pian jo käsillä. Hän ei halunnut enää pelätä ja jännittää.Nyt kuitenkin riitti se, että Mirva sai katsella poikaa tai kuunnella tämän puhetta, uppoutua omiin haaveisiin ja tallettaa ne hetket ikuisesti muistoihin. Mirva ei itse huomannut sitä, mutta Hanne ja Piia olivat huomanneet muutoksen.
- Tiedätkö sä, että Pasi ja sä puhutte jatkuvasti, Hanne vihjasi. Kolmikko istui käytävässä ja odottivat maantiedon alkua. Pulkkinen oli vanha mies, joka puhui kuin olisi elänyt pari vuosisataa sitten. Tänään puhuttaisiin taas kaikista mahdollisista hasardeista Pulkkisen virkamiesmäisen selityksen saattelemana. Maailma oli mullistuksia täysi, mutta Mirvan ajatukset täytti vain Babyface. Siinä oli hänen oma hasardinsa, totta tosiaan. Oppilaita maleksi vain vähän ylimmän kerroksen käytävällä, ja siellä ei pidetty paljoakaan iltapäivätunteja muutoinkaan. Oli mukavaa kun ison koulun äänimaailma ja hälinä välillä rauhoittuivat. Etenkin kun omat ajatukset hälisivät vähintäänkin yhtä paljon kuin lauma teini-ikäisiä tyttöjä. - Ei me nyt niin paljon ees puhuta. Välillä jotakin ihan turhaa höpötystä vaan. - Etkö sä oo huomannut? Se moikkaa sua aina, Piiakin huomautti. - Ja hymyilee, Henna täydensi. - Oikeesti? Sen täytyi siis olla totta, eikä vain pelkkää Mirvan unelmointia. - Pasi puhuu monien kanssa, se moikkaa kaikkia, jotka moikkaa sitäkin, Mirva sanoi. Hän komensi ajatuksiansa pysymään kurssi ja olemasta liioittelemasta. Mutta kieltämättä Babyface puhui hänen kanssansa usein! Ja taisi poika hymyillä hänelle, mutta Pasihan hymyili paljon muutenkin. Paitsi ehkä hieman enemmän hänelle kuin joillekin tytöille. Voisiko Babyface oikeasti tykätä hänestä, vaikka hänen äänensä meni joskus melkein mykäksi ja sanat solmuun? - Sä oot päässyt sitä lähelle, sä voit alkaa vähän katsomaan sitä pidemmillä katseilla, yrittää vaikka saada sitä leffaan tai kahville. Kyllä sä tiedät, Hanne kannusti. No, oikeastaan, Mirva ei varsinaisesti edes tietänyt muuta kuin mahdollisia teorioita, paperilta ja lehdistä otettuja vinkkejä. Hän ei tietänyt mitkä niistä olivat oikeasti sellaisia, jotka voisi tuoda unelmista todellisuuteen.
- Entä oletko sä tulossa sinne bileisiin, Mirva?, Piia kysyi. Mirva ei ollut aivan varma, mutta hän tunsi erottavan pienen närkästyksen tytön äänessä. Piia ei halunnut jatkuvasti jahkailla samoista asioista, sillä he olivat käyneet tämänkaltaisia keskusteluita jo muutaman aikaisemminkin. - Mihin bileisiin? Mirva kävi harvoin bileissä ja silloinkin vain, jos sinne tuli joko Henna tai Piia. Yksin jonnekin meneminen, etenkin bileisiin, tuntui aivan liian kauhistuttavalta. - No sinne Helenin, tietty. Se pitää synttärit huomenna, kun porukat on matkalla. Niillä on iso ja upea kämppä, Henna selvensi. Sellainen koti, joka mullakin vielä joskus on. Helen oli tunnettu siitä, että hän piti juhlia tuon tuostakin. Vanhemmat matkustivat paljon ja suhtautuivat asiaan ymmärtäväisesti, joku olisi voinut sanoa jopa välinpitämättömästikin. Alkoholipitoisuudet tosin olivat aina pienet, sillä Helen piti tarkasti huolen, ettei alkoholia tuotu hänen kotiinsa. Se oli vanhemmilta tullut ainoa tarkka sääntö. Tosin yhtä hyvin tiedettiin, että Helen ei kuitenkaan lopulta pitänyt siitä säännöstä niin lujasti kiinni. Helen yritti, mutta illan vanhetessa lähes poikkeuksetta sääntö venyi ja meni rikkikin, eikä Helen oikeastaan lopulta sanonut siihen mitään. - Ei mua ees ole kutsuttu... - Kaikki on, Piia keskeytti. Ei yksitellen, vaan kaikki ketkä haluaa, saa mennä. Tällä kertaa ainakin. - Ja Pasi menee sinne, Henna houkutteli. Kuulin sen kemman tunnilla. - Entä sä ja Piia, meettekö te? Se oli Mirvalle se tärkein. Jos tytöt eivät menisi, mutta Babyface menisikin, olisiko se riittävän houkuttelevaa uskaltamaan? - Mä en, mutta Piia menee. Mä meen viikonlopuks mökille, Henna pyöräytti silmiään kattoa kohti. - Ei kyllä oikein huvittais lähtee maalle, mut vanhukset vaati. Sama kai se on, kuitenkin pitää lukea kokeisiin, niin voinhan mä sen siellä-
40
kin sit tehdä. Vanhukset sanoo, että mun pitää totella vielä niitä, että jos ensi vuonna olenkin jossakin muualla. Tehän tiedätte, mä haluan vaihto-oppilaaksi... Hennan puhe jatkui, mutta Mirvan ajatukset olivat jo muualla. Huomenna hänen pitäisi tehdä jotakin. Huomenna hän kertoisi Babyfacelle ihan kaiken. Mirva hymyili itseksensä. Sen hän tekisi, ja hurmaisi. Pian Mirvan taivaisiin kohonnut itsevarmuus kuitenkin laski ryminällä alas. Hän päätti kuitenkin kirjoittaa kirjeen, jonka hän antaisi kotibileissä Babyfacelle. Kotiolot olivat parempi sellaiselle kuin arkinen koulu. Siitä hän ei tietänyt mitä tekisi, jos poika alkaisi heti lukemaan kirjettä. Mirva sysäsi ajatuksen syrjään, ei halunnut miettiä, mitä tapahtuisi kirjeen antamisen jälkeen. Se oli suuri arvoitus. Kai hänen pitäisi kerrankin vain uskaltaa antaa tilanteen kuljettaa omalla painollaan. Jos vain osaisi olla jännittämättä! Perjantai-iltana Mirva hermoili peilin edessä, mutristeli suutansa ja totesi meikin olevan asteen liian räikeää. Värit tuntuivat kirkuvan esiin kalpeista kasvoista. Ensi kesänä hän ottaisi aurinkoa enemmän, hän sivumennen päätti. Pitäisikö Babyface miten meikatuista tytöistä? Eivätkö pojat ylipäätänsä vain pitäneet, että tytöt meikkasivat ja panostaisivat ulkonäköön? Tykkäisikö Pasi hänestä, vai oliko hän pojan silmissä ruma, typerä ja epäaito? Kirje poltteli farkkujen taskussa. Hän oli päätynyt uusimpiin farkkuihin, joiden pohkeissa oli aplikoinnit ja helmiä. Puseroksi hän oli ottanut tummanvihreän, leveähihaisen paidan. Sen hän oli löytänyt kirpputorilta, ihastunut ja ostanut, ja sitten unohtanut kaappiin kokonaan. Se oli tuntunut liian juhlalliselta ja hienolta tavalliseen arkipäivään. Kiusaus avata kirjekuori, repiä se ja yrittää kirjoittaa vielä parempi, oli hyvin suuri. Siihen ei ollut enää kuitenkaan aikaa, sillä summeri soi käskevästi.
Mirva ryntäsi nopeasti vastaamaan ovipuhelimeen. Totuttu tapa, vaikka kotona ei ollut ketään muita. Molemmat vanhemmat olivat vielä iltavuorossa. He suhtautuivat yleensä varsin ymmärrettävästi Mirvan vähäisiin iltamenoihin ja pitivät sitä vain merkkinä siitä, että heidän tyttärensä oli normaali nuori, kuten he olivat olleet siinä iässä. Isä oli ollut tälläkin kertaa tapansa mukaan äitiä tiukempi kotiintuloajasta ja vaatinut tietää kaiken mahdollisen paikalla olevista. Mirva oli varma, että kenenkään muun isät eivät halunneet tietää aivan niin paljon ja vannottaneet niin usein, että puhelin oli pidettävä tallessa ja auki. Sitä varten se oli kuulema Mirvalle hankittukin. Mirva tiesi joutuvansa kertomaan lisää huomenna, mutta hän oli jo tottunut siihen ja osasi sanoa sen, mitä vanhemmat halusivat mieluiten kuulla. Sellaisissa asioissa kehittyy taitoa harjoituksen myötä, ja Mirvalla oli jo viidentoista vuoden kokemus. Isä ainakin valvoisi kunnes hän olisi kotona, mutta tuskin alkaisi vaatimaan selontekoa heti. Lauantaina aamumurojen merkeissä oli tarkemman kuulusteluiden aika. Joskus kuitenkin tuntui, että isä piti häntä vielä pelkkänä lapsena ja täysin ajattelemattomana. Mirva nosti ovipuhelimen huokaisten. Nyt hän ei kuitenkaan miettisi vanhempiansa, ei tänä iltana. Saapuja oli odotetusti Piia, joka kertoi odottavansa alhaalla viisi minuuttia ja sitten lähtevänsä. Mirva ei voinut olla hymyilemättä itseksensä. Piia tunsi hänen jahkailunsa hyvin.Mirvan tyypillisen käytöksen lisäksi Piia tiesi missä Helen asui, vaikka tytöt olivat keskenään kuin yö ja päivä. Mirva kysyikin sitä päästyään alas ja kuullessaan kuinka ulko-ovi kolahti takana kiinni. Piia kertoi, että Helen oli hänen lapsuudentuttunsa, ja vaikka tiet olivat eronneet, yhteinen menneisyys painoi. Piia oli kertonut hyvin vähän lapsuudestansa, sanonut vain, että siinä ei ollut kovinkaan paljon muistelemisen arvoista. Ei meistä
koskaan kuitenkaan enää kavereita tule, ja se on ihan okei. - Onko tää mun meikki vähän... lutkahtava?, Mirva kysyi. Piian kanssa oli joskus hankala jutella, sillä Mirva tunsi aina esittävänsä tai sanovansa itsestäänselvyyksiä. - Musta se on oikein hyvä. Mikä siinä on huonoa? - Ei kun, mä vaan ajattelin, lähinnä tää huulipunan sävy... Eikö se oo vähän liian... näkyvä? - Älä höpötä, se on hyvä. Sä olet kaunis, ja muistakin se! Mirva ei voinut olla hymyilemättä. Piia sanoi kaiken suoraan, jolloin häneltä saamat kehutkin olivat suuremmassa arvossa. Niiden täytyi olla totta, ei pelkkää muodollista kohteliaisuutta. - Jos vaan Pasi on samaa mieltä. Piia kiersi Mirvan eteen, pysäytti tytön ja laittoi kätensä tämän olkapäille katsoen suoraan silmiin. Piia katsoi rohkeasti ihmisiä silmiin. Hermoiliko Piia oikeasti ikinä mistään? - Sä olet kaunis. Ja jos Pasi ei näe sitä, se on sokea tai todella ääliö, eikä sitten sen mielipiteellä ole paskankaan väliä. Ymmärrätkö? Mirva nyökkäsi. Joo, niin, sä oot varmaan oikeassa. - Tietty olen, ja tässä olen erityisen oikeassa. Piia päästi otteensa. Ja nyt mennään tyrmäämään se poika! Piia virnisti ja sai Mirvan sydämen kevenemään. Henna oli ehdottomasti ollut oikeassa; Helenin koti oli upea. Ulkoapäin se näytti varsin tavalliselta kaksikerroksiselta, joskin tilavalta ja hyvin hoidetulta talolta. Mirva oli kiitollinen oppaastaan, sillä varmaan ilman Piia hän ei olisi löytänyt perille. Jos Piia olikin saanut hänen sydämensä painon vähenemään, kirje kuitenkin tuntui edelleen painavan kuin kallio. Hän ei kuitenkaan perääntyisi. Paitsi vain hyvin äärimmäisessä tapauksessa. Oven avasi aina tyylikäs Helen. Tyttö näytti ikävuosiaan vanhemmalta huolitellun meikin ja pukeutumisen vuoksi. Helen tuntui sopivan
41
hyvin oman kotinsa kalustukseen. Kaikkialla oli paljon tavaraa, mutta kaikki näytti olevan tarkasti harkittua. Nuoria oli jo jonkin verran saapunut. Helen oli yksi suosituimmista kotibileiden järjestäjistä. Helen tarjosi aina hyviä ruokia ja musiikkia. Ja suhtautui lopulta myös alkoholiin myönteisesti. Huhuttiin Helenin tuntevan paljon julkkiksia ja etenkin laulajia vanhempiensa kautta ja monissa bileissä oli esiintynyt suomalaisittain kovia nimiä. Mirva ja Piia jättivät ulkovaatteet eteiseen monen muun kenkäparin (niistä suurin osa oli varmaan Helenin) ja takin seuraksi. - Entä jos se ei sittenkään tule? Mirva mutisi Piialle. Hän huomasi purevansa huultansa hermostuksissaan, vaikka miten yritti pysyä rauhallisena.Miten sitä voisi, sillä ilta tulisi muuttamaan kaiken. Jollakin tavalla huomenna kaikki olisi toisin. - Se tuli jo, Piia kuiskasi takaisin, aavistuksen äänekkäämmin. Mirva seurasi Piian katsetta. Babyface oli suurten ikkunoiden takana, talon takapihalla. Hän jutteli jonkun pojan ja tytön kanssa, jotka olivat tupakalla. Pasi nauroi ja Mirva melkein saattoi kuulla sen. Sydän tuntui jättävän muutaman lyönnin välistä. Taustalla musiikki soi, pelkästään taustaääninä. Mirva tiesi, että volyymit nousisivat vielä pitkin iltaa joku käväisisi aina nostamassa niitä, ja Helen taas laskemassa. Siitä oli tullut jo tapa, eikä Helen aivan tosissaan edes ollut. Piia katseli Mirvan ilmettä. - Sä voit vaikka mennä heti puhumaan sille. - Nytkö? Mutta enhän mä nyt voi! - Älä sitten, Piia sanoi ja meni pienen ryhmän luokse. Mirva jäi yksin seisomaan suuren oleskelutilan oviaukkoon. Huoneessa oli kaksi sohvaa ja niiden välissä puinen, pitkä pöytä. Tuoleja oli siellä täällä. Takkakin oli, mutta siinä ei palanut mitään. Seinillä oli paljon pieniä tauluja ja kansainvälisyys henki kaikkialla. Matkamuistoista kertoivat lukuisat valokuvat ja pienet koriste-esineet, jotka täyttivät tyhjät tilat kirjahyllyillä ja pöydillä. Verhoissa oli jotakin intialaista.Mirva meni kat-
somaan yhtä isoa värikästä taulua, kun tunsi käden omassaan. Hän hätkähti. - Tule, esittelen parit ihmiset, Piia sanoi eikä jäänyt odottamaan vastausta. Ilta tummui ja musiikin ja ihmisäänten voimakkuus sen mukana. Mirva oli kiertänyt pitkin taloa, välillä Piian ja tämän tuttujen kanssa, välillä illan emännän mukana joka jaksoi puhua loputtomasti ja kertoa tarinoita. Jotkut olivat tuoneet mukana siideriä ja jakaneet niitä salaa ulkona tupakkapaikalla. Siellä kävi illan kuluessa paljon niitäkin, jotka eivät polttaneet. Yllättäen ulkoilu tuntui olevan illan hitti. Piia oli yrittänyt yllyttää Mirvaakin, joka suostui vain vähän maistelemaan. Hänellä oli kuluvalle illalla päämäärä, eikä mikään saanut sumentaa ajatuksia. Kirje oli jatkuvasti mielessä. Mirva oli monta kertaa painanut taskuansa vain todetakseen sen olevan edelleen tallessa. Jossakin vaiheessa iltaa Mirva huomasi juttelevansa Babyfacen kanssa, ja vielä myöhemmin hän huomasi heidän tanssivan keskenään. Kaikki oli tapahtunut kuin huomaamatta. - Sä oot paljon huumorintajuisempi, mitä mä ajattelin sun olevan, Babyface huomautti. Mirva oli jo ehtinyt uppoutua tutkimaan tämän kasvoja, kun tajusi pojan sanoneen jotakin. Babyface oli suloinen vaaleine lyhyine hiuksineen ja sinisine silmineen. - Miten niin muka? Mirva kysyi. Uskomatonta, hän oli niin lähellä poikaa ja he juttelivat! - Jotenkin vain oot vaikuttanut niin vakavalta. - Mä oon vaan vähän ujo, se voi johtua siitä. Mirvasta sen tunnustaminen olikin yllättävän helppoa. Samalla tuntui, että kaikki kirkastui ja rohkeus kasvoi. Nyt ehkä olisi se hetki, joka ei voisi paremmaksi muuttua. Mirva kaivoi taskuaan. Kaikki tuntui pysähtyvän. - Mikä hätänä? Onks sulla huono olo?, Babyface kysyi ja Mirva tajusi myös näyttävänsä yhtä kauhistu-
neelta, miltä olokin tuntui. Mirva kokeili toista taskua. Ehkä hän olikin siirtänyt sitä... Ei, se oli poissa! Hän katsoi maahan, mutta missään ei näkynyt valkoista kirjekuorta. Se voisi olla missä tahansa. Kenellä tahansa. - Taidat etsiä tätä? Maria huikkasi sohvalta. Mirva tunsi kuitenkin veri pakeni kasvoilta entisestäänkin. Kuori oli avattu, hän tunnisti kapean ruutupaperin, jota Maria piteli. Viime vuotena Mirvasta oli tuntunut, että Mariasta oli tullut vain pisteliäämpi ja ilkeämpi myös muita kohtaan aikaisemmin hän oli tehnyt lähinnä vahinkoa itsellensä. Mirva ei ollut puhunut juurikaan tytön kanssa. - Joo, sitä etsinkin. Annatko sen mulle? Mirva yllättyi kuullossaan miten tasainen oma ääni oli. Hän kuitenkin tajusi, kuinka heitä katseli monta silmäparia uteliaana. Hän oli huomion keskipisteessä. - Ehkä se pitäisi antaa sille, jolle se on tarkoitettu, Maria sanoi. Pilkallinen hymy levisi tytön kasvoille samalla kun Mirva tajusi, että tyttö alkoi lukemaan hänen kirjettänsä kuuluvalla äänellä. Joku hiljensi musiikkiakin kuullakseen paremmin. Mirva tunsi, kuinka hänen jalkansa liimautuivat kiinni lattiaan. Maa ei niellyt häntä, meteoriitti ei osunut heihin eikä yksikään Pulkkisen hasardeista tietenkään tapahtunut sillä hetkellä. Maria luki nopeasti, mutta selkeästi. Oli hiljaista. Kaikki kuuntelivat. Mirva tajusi Babyfacen katselevan vuorotellen itseään, vuorotellen lukijaa. Ilmettä oli mahdotonta tulkita mitenkään. Mirvalle tuli vain yksi mahdollisuus kirkkaana mieleen, joka ylitti kaikki. Hänen piti paeta. Kaikki tuntui sekavalta. Eteiseen päästyään hän sai nopeasti kengät jalkaansa, takin yllensä ja oli pian jo ulkona. Joku taisi huutaa hänen nimeänsä, mutta hän ei pysähtynyt. Ovi pamahti takana kiinni. Kovin kauaksi Mirva ei ehtinyt mennä. Hän katseli ympärillensä ja yritti muistella mistä suunnasta oli saapunut. Entä pääsikö täältä kor-
42
vesta miten minne asti siihen aikaan illasta? Takaisinkaan taloon ei kuitenkaan ollut menemistä. Se vasta olisi ollut vielä nolompaa, vaikka heti ulos tultuaan hän oli ymmärtänyt olevansa todella lapsellinen. Tehty mikä tehty, kyllä hän pärjäisi. Ilta puhalsi koleaa tuulta. Mirva pysähtyi. Häntä oli huudettu jälleen. Ilta oli hiljainen ja liikenteen äänet kuuluivat kaukaa. Mirva tunnisti Pasin, kun kääntyi katsomaan taaksensa. Poika käveli harppoen häntä kohti. Illalle oli siis tulossa huikea noloushuipentuma. - Sulle tuli kiire, Babyface sanoi. Mirva oli odottanut hänen sanovan ensimmäiseksi jotakin aivan muuta. - No... Joo, tuli. Mun pitää mennä kotiin. Heidän välillensä laskeutui odottava, välttelevä hiljaisuus. Mirva siirteli jalkojansa ja katseli kengänkärkiänsä. - Mariasta ei kannata välittää, Pasi lopulta sanoi rikkoen hiljaisuuden. - Eipä, Mirva sanoi ja tunsi nolouden lisäksi kiukun nousevan. Se on... Jotain käsittämätöntä. - Keksikö se sit koko jutun? - Minkä niin? - Älä viitsi. Sen kirjeen tietty. - Joo. Taas hiljaisuus. - Tai ei se keksinyt, Mirva myönsi. Nyt olisi ollut hyvä tilaisuus torjua kaikki, kieltää kirjoitus. Hän ei vain osannut valehdella ikinä uskottavaksi. Totuuden kiertäminen onnistui, valehtelu ei. - Tai ehkä se lisäsi vähän omiaan siihen. Mirva halusi paeta. Hän voisi tietenkin lähteä. Kävellä vain pois, kuten elokuvissa. Ei Babyface häntä koko iltaa seuraisi. Maanantaina asiasta puhuttaisiin, mutta kohta kaikki oli taas unohtunut. Kaikki jatkuisi samana. - Se oli hyvin kirjoitettu. Mirva nosti katseensa. Hänen suuri tunnustuksensa oli hyvin kirjoitettu? - Voinko mä tulla odottelemaan sun kanssa bussia? Vai tuletko sä takaisin? - En, mut tuu sä vaan. Jos sä haluat.
Musiikkia kuului avonaisista ikkunoista, valot loistivat taloista ja houkuttelivat luoksensa. Mirva halusi pian kotiin ja nukkumaan pois illan nöyryytyksen. Babyface oli arvoitus, johon Mirva ei olisi edes nyt jaksanut miettiä ratkaisua. Mutta he olivat kahdestaan. Pasi oli tullut hänen peräänsä, ja halusi saattaa hänet bussipysäkille. Ehkä Pasi halusi hänestä nopeasti eroon, mutta kohteliaana ei halunnut jättää häntä yksin harhailemaankaan. Mutta miksi Pasi ei sano mitään kirjeestä! Bussipysäkki oli lähellä, kuten Mirva oli muistanutkin. He olivat kävelleet vaitonaisina. - Kiitti, Mirva sanoi. Ainakin Babyface tiesi nyt. Siitä hänen ei tarvinnut enää murehtia. Oliko se ollut todellakin niin tyhmä teko, edes kirjoittaa sellaista? Ehkä hänen ei olisi pitänyt toimia niin, tai toimia ylipäätänsä mitenkään. - Mä voin kyllä odottaa, Babyface sanoi. Piina siis jatkuisi. Bussin tulemiseen voisi viedä vaikka miten paljon aikaa, ja hän joutuisi miettimään sen koko ajan miksi Pasi vaikeni kaikkein tärkeimmästä. - Musta se oli... Ei mulle kukaan ole tuollaisia koskaan kirjoittanut. Kai se vähän pistää kenet tahansa miettimään, Pasi lopulta sai sanotuksi ja Mirva ymmärsi, että pojan täytyi olla yhtä hämmentynyt miltä hän omankin olon tunsi. Se oli helpottava ajatus. - Mun oli vaan pakko. Mirva piti tiiviisti katseensa vastakkaisen kadun talon seinässä. Mä en ole koskaan oikein uskaltanut. Mä olen antanut tilaisuuksien mennä, siis ylipäätänsä. Nyt mä päätin, että mä en enää pelkää. Sitten kirjoitin sulle. Mä en odota, että sä sanot mitään, mä vaan... Mun oli pakko, muuten se jatkuu aina. Mä en uskalla ikinä mitään. Jos sä et oo ees huomannut mua, kyl mä tajuun, ihan totta. - Oon mä sut huomannut. Jo ennen kun juteltiinkaan mä huomasin sut. Mirva tunsi kurkkuansa kuivavan. - Ja se miten sä kirjotit, se... Oli aivan mahtavaa. Mä en oikeen
osaa sanoa siitä mitään. - Mun piti antaa se vaan sulle. Nopeasti... Maria vaan löysi sen sit. Ei sen ihan näin pitänyt mennä. Mirva rohkaistui ja katsoi syrjäsilmällä poikaa. Mut se luki sen kyllä ihan oikein, siis ainakin sen mitä mä kuulin. Mä kirjoitin sen, ja mä tarkoitan sitä. Bussin valot näkyivät mäen alla. - Ja mä vastaan sit siihen, kyllä. Mirva tuijotti Pasia avoimesti. Mitä... - Mennään vaikka leffaan, tai kahville, tai ihan mitä vaan. Käyks sulle vaikka sunnuntaina? Ääni tuntui pettävän ennen kuin Mirva sai edes suunsa auki. Ajatukset myllersivät ja etsivät uudesti muodostuneita paikkojaan. Hän sai sanottua vain lyhyesti jotakin niistä ääneen. Käy, vaikka sunnuntaina. - Selvä. Mä vielä soitan sulle. Sun bussi tais tulla jo. Mirva otti lipun esiin ja väläytti sitä kuljettajalle. Bussi kaartoi pysäkille. - Sulla ei vaan ole mun numeroa, Mirva huomautti. Bussin ovet aukenivat tutun sihahduksen saatteleman. - Mä kysyn vaikka Piialta. Mä soitan sulle. Mä lupaan, ja mä pidän lupauksen. Sitä paitsi, mä taidan soittaa heti huomenna, että tiedän sun päässeen kotiin. Pasi virnisti. Älä näytä tuollaiselta, noin säikähtäneeltä. Mä soitan. Mirva astui bussiin. Jalat tuntuivat nyt irtoavan maasta helposti. Hän näppäili nopeasti kortinlukijaa. Ovet sulkeutuivat, bussi heilahteli liikkeelle. Mirva käveli bussin takaosaan. Pasi seisoi vielä pysäkille ja heilautti hänelle kättänsä. Mirva katsoi pitkään taaksensa kunnes bussi kääntyi eikä hän voinut nähdä enää Babyfacea, ei tänään. Kääntyen istumaan penkillä kunnolla Mirvasta tuntui, ettei hän voisi ikinä lakata hymyilemästä.
KLIKKAA KESKUSTELEMAAN NOVELLEISTA: http://p1.foorumi.info/sinamina/index.php
43
www.islanddefjam.com/artist/home.aspx?artistID=7366 www.myspace.com/rihanna www.rihannanow.com
46 photo: Camilla Akrans / Universal Music Group
OSA 1
aksi naista on kiinnostunut salaperäisestä miehestä samalla työpaikalla. Heistä vanhempi, Paula, on aloittanut dieetin ja käyttää miestä kannustimenaan, mutta nuorempi Anu käyttää epäluomuja keinoja. Mutta mikä on Anun synkkä salaisuus? Kenestä outo mies on todella kiinnostunut ja onko hän lopulta niin ihana? Mitkä ovat nuoren lähetin motiivit? Muutkaan avokonttorissa työskentelevät eivät vakuuta sosiaalisilla taidoillaan tai ammattitaidollaan.
K E
T
nnen kaikkea, kuka toimistolla on salaisella motiivilla liikkuva tuhon enkeli, joka suunnittelee jotakin peruuttamattoman kohtalokasta ja hyväuskoisuuden tärvelevää tuhotyötä, jolla on vaikutus kuudentoista työntekijän ja heidän läheistensä elämään?
yömuurahaiset kihisivät pesässä tietämättä joukkoonsa saapuneesta termiitistä. Kärsivällisesti mies tarkkaili tilannetta ja odotti tilaisuutta, joka astuisi kuvaan ennemmin tai myöhemmin. Minä otan omani tyynesti ja helposti tai vaatimalla ja väkisin, hän mietti katsellessaan avokonttorin asukkeja. Kestäisinkö tällaista ihmissaastaa ja tuollaisia älykääpiöitä vielä kuukauden? Mies käveli konttorin läpi ja suoristi hihaansa tullutta ryppyä.
Kun suoritan oikeudenmukaisen tasapäistämisen, minulle tuskin hurrataan. Odotettavissa oleva tärvely, raakuus ja pilaaminen tuhoaa samalla monta ihmistä, mutta se ei ole ennenkään ollut mikään este, hän ajatteli silmät nauraen. Ainahan omaiset ja ystävät kärsivät menetyksen vuoksi, mutta itseään ne surevat ja aina joku pitää huolta raihnaisista kidutetuista. Voiko tätä lantakööriä kutsua työläisiksi, jos ne kokevat kuuluvansa ylempiin toimihenkilöihin? Mitä hal-
vatun ylempiä? Keon huipulle pääsee, kun muodostaa sen kasan hienopieruista kermapeffoista. Onnellinen on se, joka pääsee pois löysästä hirrestä, se, joka saa uuden kriisin kautta uutta ajateltavaa. Siinä mielessä teen kaikille palveluksen. Työläiset pitävät kuulema pesän toiminnassa, sillä ravinnon hankinnan ohella ne huolehtivat kuningattaresta ja munista. Ne myös siivoavat kuolleet pois. Sen nämä hymiöntärvelijät tosiaan joutavat tekemään, kun minä
48
kuva: Shutterstock
olen harrastanut vähän yllätysseksiä tässä superorganismissa. Mies tikitti ja oli jokaisella sydämenlyönnillä lähempänä siirtoaan. Pesän työläiset ovat kuulema aina naaraita ja niiden elinajan ennuste on huono. Noita aneemisia lattavartaloita, jotka etsivät netistä "akateemisesti koulutettua" eivätkä edes tiedä, mitä se tarkoittaa. Olettavat, että puku on hieno ihminen, joka ei juo eikä hakkaa ja joka on hyvä isä ja kumppani. Lopulta se akateeminen paljastuu kumminkin juopoksi, joka pistää rakastetun läskit sinertämään. Eikö silloin ole se ja sama, kuka sen homman hoitaa? Miehen panssarivaunun tornin lailla kiertävä katse pysähtyi. Menopausseja kohti matkaava farkkutakalisto keinui ohi. Kun kello on tarpeeksi, tämä mies näyttää tipusille, mistä kanat pissii, tasapäistäjä ajatteli ja hymyili vinosti. Mutta siihen on vielä aikaa. Paula katsoi Marttia vaivihkaa. Martti näytti yrittävän purkaa koko kopiokoneen osiin, niin ankaralla kädellä mies sitä peliä käsitteli. Siellä täällä avokonttorissa muutamat naiset tirskahtelivat, kun yleensä niin mukava ja hyväkäytöksinen mies kiroili kuin merimies. Paula ajatteli, että Martissa oli myös karski puolensa. Paula tunsi katseen niskassaan ja kääntyi. Hänen edessään seisoi lähetti pahvikuorensa kanssa. - Sulle tuli taas tällainen, miehenalku mutisi kengänkärkiään vilkuillen. Paula hymyili jokapäiväiselle vieraalle. - Kiitos taas, Paula sanoi. - On kai jotain niin arvokasta, että se pitäisi kuitata. Paula haki pöydältään kynää. Nainen oli ennenkin huomannut lähetin estoisen ujouden, mutta tällä kertaa poika osasi avata suunsa. - Kaikki ei sitten vieläkään tule johtoja pitkin, nuorukainen sanoi. - Ei, vielä tarvitaan jotakin ihmiskontaktia. Paulan lause sai nuoren miehen hymyilemään ja siniset silmät vilkkumaan.
Lähetti karkasi vaivihkaa, kun Paula availi kuorta ja otti esiin asiakkaalta saapunutta ilmoitusmateriaalia. Pilvi purjehti auringon eteen ja sälekaihtimien luoma seeprakuvio katosi työpöydältä. Ulkona oli samea keli. Yleensä eräästä ikkunasta näki Lappeenrannan linnoituksenkin, mutta nyt ulkona leijui sumua. Linnoituksen edessä sijaitsi satama huvialuksineen ja risteilijöineen, joilla pääsi Saimaan kanavaa pitkin Viipuriin. Metropolihan tämä on, Paula ajatteli sarkastisesti. Lappeenranta, Etelä-Karjalan maakunnan keskus ja venäläisten ostoparatiisi... tai -helvetti. Kun Venäjän kanssa on yhteistä rajaa seitsemänkymmentä kilometriä, niin kai tänne sieltä jokunen turistikin eksyy. Paula vilkaisi jälleen arvoituksellista Marttia. Mistä sinä oikein olet tullut ja minne olet menossa? Mies oli firman kirjanpitäjä ja kassanhoitaja, joka ei tosiaankaan vastannut kutsumanimestä "konttorirotta" syntyvää mielikuvaa. Mies oli urheilullinen ja pukeutui melkein viimeisimmän muodin mukaan. Hän oli ystävällinen, tuli toimeen kaikkien seurassa ja oli ihan hyvää pataa jopa pomon kanssa. Melkein liian hyvää ollakseen totta, Paula ajatteli. Olisiko minulla koskaan mahdollisuuksia häneen? Ulkona alkoi sataa ja se oli kaunista katsottavaa. Mikään automatiikka ei vaivautunut katkaisemaan lahdella olevan suihkulähteen taukoamatonta virtaa sateen ajaksi. Katuvalot ovat useimmiten hyödyttömiä päivällä, mutta suihkulähde on kai sitten aina hyödyllinen. Joku naisista meni auttamaan Marttia. Paula käänsi katseensa työpöydällään olleeseen puristeltavaan stressileluun, kuulilla täytettyyn kangaspussiin. Stressilelun tarkoitus oli poistaa stressiä, mutta pullea pussi toi hänen mieleensä vain hänen painoongelmansa. Naisvaltaisen mainostoimisto Real Nostalgian avokonttorissa istui kuusitoista henkeä. Lama oli hieman korjannut satoa ja väki oli vähentynyt kuudella hengellä. Mutta heistäkin
kaksi oli vain vaihtanut työpaikkaa ja neljä oli lähtenyt äitiyslomalle, koska oli ollut otollinen aika tehdä sellainen siirto. Silti Paula tunnisti käsin kosketeltavan pelon firman pystyssä pysymisestä. Lappeenrannassa ei tällä alalla ollut kovin monia kilpailijoita ja kaikki söivät toistensa leipää. Jos nyt lähtisi äitiyslomalle, keskisuuri firma saattaisi sinä aikana kutistua ja lakata kokonaan olemasta. Mutta ei Paulalla sellaisia aikomuksia ollut. Biologinen pelikello tikitti kohti deadlinea, mutta kestävämpää suhdetta ei ollut näköpiirissä. Reilusti yli kolmekymmentä kesää oli jo jäänyt taakse. Paula näki Martin palaavan paikalleen, sermin toiselle puolelle ja huomasi ajattelevansa miestä täyspäiväisesti sillä mielellä. Oli hän ajatellut jo pitkään, ja niin varmaan moni muukin, työpaikalla ja muualla. Martti oli pitkä, hoikka, huumorintajuinen ja älykäs ja edelleen vapaalla jalalla, mikä hämmästytti monia. Mutta kyllä Martti naisista piti, oli Paula sen verran hänen puhelinkeskustelujaan joutunut kuulemaan. Ehkä mies ei vain halunnut töissä syödä kuormasta. Sekin oli yksi hieno piirre tässä namussa, nainen unelmoi. - Kuule, olisko sulla lainata kynää? Martti oli kohottanut päänsä sermin yläpuolelle ja Paula hätkähti. Lievästi punastuen nainen sopersi jotakin tyyliin "totta kai AD:lla kynä on" ja ojensi miehelle tussin. Martti kiitti hymyillen ja sai Paulan jalat veteliksi, vaikka nainen istuikin tuolilla. Paula siirsi katseensa ujosti takaisin tietokoneen ruudulle, jossa hän yritti sovittaa sukkahousujen kuvaa hirvittävien hintaräiskäleiden sekaan. Asiakas vaati, että hintojen täytyy näkyä ja niiden täytyy näkyä suurina. Siihen ei ollut paljon nokan koputtamista. Tehdään niin kuin pöljät määräilee. Art Director, Paula ajatteli, hassu nimitys. Kuvankäsittelijä ei sentään ollut minkään valtakunnan johtaja. Ei häntä voinut pitää edes nimikkeen mukaisena "taiteellisena johtajana", kyllä ne muut määräsivät, mitä kuului tehdä. Teepä tässä sitten laatua ja klassisen kaunista jälkeä, kun kuvan eteen on pakko laittaa jokin 12.99,
49
mutta jonnekin samoista kuvioista. Mutta meni hän minne tahansa, se varsinainen karjalainen identiteetti ei hänestä lähtisi haukkumalla eikä pieksämällä. Hän kaipasi jotakin muutosta kaikin tavoin. Loppuisi tämä linja-autoaikataulujen kyttääminen edes yhdeksi päiväksi. Hän oli aikoinaan asunut ydinkeskustassa ja oli ehkä päässyt silloin liian helpolla, kun kaikki oli kävelymatkan päässä. Paulalla oli huolenaihe, johon hän haki ratkaisua hakuohjelman avulla. Tätä hakua hän suoritti kotikoneellaan, koska häntä olisi hävettänyt tehdä sitä töissä. Painoindeksi ei valehtele, hän ajatteli. Hän oli "lievästi" lihava. Vaikka hän kuinka sormeili erään kotisivun painoindeksilaskuria ja vähensi kilojaan, hän ei saanut ihannepainoa aikaiseksi. Paula oli jo pitkään kauhistellut alati kohoavaa vaa´an viisarin lukemaa. Jokaisella kerralla, kun hän oli suunnitellut jälleen uutta laihdutuskuuria, oli aina tullut eteen jokin "mutta". Työkiireet ja kellon viisareiden perässä juokseminen olivat aina hyvä tekosyy ja este kaikelle terveelliselle. Eihän töiden jälkeen enää jaksa pinnistellä ja laskea kaloreita. Mutta jos sitä tekisi jatkuvasti, läpi vuorokauden? Ottaisi dieetin elämäntavaksi? Painoindeksin mukaan hänen pitäisi pudottaa yli kymmenen kiloa! Voiko se olla mahdollista? Välillä hän kävi peilin edessä ja tutki leukaansa. Oliko sen takana toinen leuka? Kun hän otti avuksi käsipeilin, hän onnistui toisen peilin kautta näkemään orastavat merkit kaksoisleuasta. Kyllä se oli totta. Hän meni heti jääkaapilleen ja heitti roskiin pizzanpalan, avatun smetanapurkin ja levitteet, joissa ei ollut mitään kevyt-merkintää. Hän palasi tietokoneen ääreen ja tutki eri vaihtoehtoja, joita keskusteluryhmissä mainittiin. Arimpien kokeilijoiden tarinoiden perusteella South Beach -dieetti vaikuttaa vievän voimat ja aiheuttavan päänsärkyä. Montignacin dieetti on turhan tiukka sen suhteen, mitä mihinkin aikaan saa syödä ja siinä keho alkaa kaivata oikeita eläinras-
joka näyttää silmille syöksyvältä krapulayrjöltä. Oli yhteisesti sovittu juttu, että avokonttorissa ei kuunnella kahtakymmentä radiota yhtä aikaa. Vain kaksi radiota oli hiljaisella volyymillä salin vastakkaisissa päissä. Paulaa lähimpänä olleesta radiosta tuli Jiri Nikkisen esittämä, työpaikkaromanssista kertova kappale "Läpinäkyvää". Paula pidätti hengitystään kohdassa "Onkohan tää, jo liian, läpinäkyvää, kun duuniajallakin tahdon sua koskettaa". Paula kuvitteli tuntevansa Martin keskittyneen katseen sermin toisella puolella hänen päänsä korkeudella. Heidän välissään oli vain kaksi tietokonetta ja sermi ja ainakin Paulan puolella kaistale hehkuvaa ilmaa. Nainen ravisteli kuvitteellisesti päätään ja yritti keskittyä työhönsä, vähemmän houkuttelevan näyttöpäätteen ruudun valoon. Paulaa huvitti se, että juuri kun toimitusjohtajan paksu päälaki kulki hieman sermien labyrintin yläpuolella kuin kauko-ohjattu robotti, radiosta kuului riimi "Nieminen niskaan hengittää...". Haihattelu sikseen, koska oli töitäkin: varsiruusuja ja posliinikippoja äitienpäiväksi. Layout piti tehdä yhdessä leiskauksessa ja älyvalo asiakas oli kirjoittanut keltaiseen Post-it-lappuun ohjeistukseksi "sydäntä mukaan herttasesti". Voi himskatti, mitä runosielun paskaa, hän ajatteli korulausei-
siin kyllästyneenä. Kenties en olekaan ihastunut. Vastaleikatun ja sateen kasteleman ruohon tuoksu leijui ilmassa ja peitti alleen autojen pakokaasun. Paula käveli pitkin Ainonkatua ja ohitti kylpylän, jossa hän ei ollut koskaan käynyt. Venäläisturistit kai senkin ovat vallanneet. Kaupunki ostaa kuulema kylpylältä vanhusten hoivapalveluja ja kuntoutusta. Sellaisen tarpeessa minä ainakin olisin, nainen ajatteli. Sataman suihkulähde heijasti pienen sateenkaaren. Loppukesä toisi mukanaan taas vuosi vuodelta kasvaneen Linnoituksen Yön, kaupunkilaisten juhlan. Ei tullut juhlittua viimekään vuonna, ei ole aihetta. Bussipysäkille päästyään hän oli täysin turta ja väsynyt päivän suomiin epäyllätyksiin. Kun hän nousi linjaautoon, hänelle tuli outo tunne siitä, että joku tarkkaili häntä. Mutta objektina olemisen ilmapiiri ja vire meni nopeasti ohi. Bussi matkasi itään, jossa nainen asui. Kananvansuun lähiöön oli matkaa kahdeksan kilometriä keskustasta. Omakotitaloja, kerrostaloja, kampaamo, kioski, päiväkoti, koulu, siinäpä se lyhyesti. Niin, ja Saimaan kanava sekä vanha telakka-alue, nainen ajatteli katsoessaan synkähköä maisemaa. Paula ei ollut koskaan tuntenut kovin suurta kotiseuturakkautta. Hän odotti innolla päivää, jolloin hän pääsisi muuttamaan uuteen paikkaan, ei välttämättä pois Etelä-Karjalasta,
50
voja. Atkinsin dieetti tuntui sopivan vain elämäntavaksi, ei kertaluonteiseksi rupeamaksi, tai sitten sitä lihoisi takaisin entisiin mittoihin. Siinä tulisi bonuksena myös ummetus ja pahanhajuinen hengitys, joku taho varoitteli. Ei kiitos. Otapa näistä selvä. Entä sitten Gi-dieetti vähällä hiilihydraatilla, nainen ajatteli naputellessaan uutta hakua tietokoneelleen. Kotikone näytti suomenkielisiltä sivuilta noin 1760 osumaa. Hän tutki asiaa. Jos vähentäisi hiilihydraatteja? Siinä saisi nauttia punaviiniä ja suklaatakin, niinkö? Putoaisi jopa kolmekin kiloa viikossa? Lopputulos kuulosti turhan helpolta ja kurinalaisuus kaikkien hiilihydraattituotteiden suhteen liian vaikealta. Vhh-dieetti, eikö se ollut sama kuin vähähiilihydraattinen? Entä Hershberg-dieetti, mikä se sitten oli? Näiden sääntöviidakossa menee sekaisin, Paula ajatteli. Paula päätyi kaalikeittoon, joka lupasi muutaman kilon pudotusta per viikko. Vielä samana iltana hän kävi kaupassa ja osti kaalia, varsiselleriä ja persiljaa, joiden kaikkien oli tarkoitus poistaa nestettä. Keittoon tuli myös kasvisliemikuutio (jonka rasva- ja hiilihydraattipitoisuudet hän tarkisti), paprika, porkkanaa, sipulia, tomaattimurskaa, valkosipulia, chiliä ja pippuria. Hän ryhtyi laittamaan paljon lupailevaa kaalikeittoa ihmereseptin mukaan. Keitto ei ollut hassumpaa, mutta hän tiesi, että vielä hän siihen ennättäisi kyllästyä. Hän tekisi tämän ihan kokonaan omaksi ilokseen mutta se työpaikan Martti voisi olla hyvä kannustin. Ehkä Martti lopulta huomaisi hänetkin siinä mielessä, sitten kun hän olisi sopusuhtaisissa mitoissa. Paula jutteli puhelimessa parhaan ystävättärensä Tuiren kanssa. Tuire asui Harapaisen vanhassa kaupunginosassa. - Kuinka sun dieetti jaksaa? Tuire kysyi. - Ihan kivasti. - Eli kompastellen kohti voittoa? - Niinkin voi varmaan sanoa. - Että se on sitten vain sitä mehukeittoa, appelsiinia ja puuroa? Tuire
kysyi. - Mulla on vasta etsikkoaika tämän dieetin muodon kanssa, Paula vastasi. - Tarkoittaa... - Että viimeksi eilen söin niin paljon taffeleita että vatsa tuli sairaan kipeäksi ja meni kuralle. - Tosi järkevää. - Niinpä oli. Jossakin iässä sitä lopettaa takapuolen jumppaamisen ja taputtelun turhana puuhana ja alkaa käsitellä leukansa alapuolta, joka on ihan yhtä toivotonta. - Mutta mikä se ikä sitten on. Olisitsä tarvinnut jonkun, vaikka minut, henkiseksi tueksi laihduttamiseen? - Niin kuin alkoholistin tukihenkilö, vai? - Ei, Tuire nauroi. - Vaan jos minäkin olisin laihdutellut. Vähäsen siis. Kokeillut. - Eihän sun kannata, Paula sanoi. Oot muutenkin niin hoikka. Sitä paitsi kuulin töissä kahdesta naisesta, parhaista kavereista, joista toinen saattoi silloin tällöin sortua makeisiin. Hänen kimppalaihduttava ystävättärensä taas sai näistä toisen retkahduksista voimaa. Hän uskoi olevansa nopeammin hoikempi ja kauniimpi kuin tämä niin sanottu hänen paras kaverinsa. - Miten siinä kävi? - Tarinan loppua en tiedä, mutta tämä toisen lihomisesta voimaa saanut vampyyri sujautteli joskus kaverinsa käsilaukkuun suklaapatukoita ja makeisia tietäen, että se syö ne kumminkin eikä kysele, että mistä nämä on tänne ilmestyneet! - Mistä tunnet sä ystävän, Tuire nauroi. - Onko oikea sulle hän. Todellinen reilukerho! - Joskus mun dieetti on loppunut siihen, kun olen mennyt kertomaan asiasta muille, Paula mietti. - Ei kai muiden mielipiteiden pitäisi mitenkään vaikuttaa siihen, Tuire sanoi. - Ehkä sitä sitten alkaa kuvitella, että nyt ne punnitsee minua katseellaan. - Mä oon miettinyt, että jos tulee raskaaksi, niin joutuuko sitä tosiaan syömään kahden edestä, Tuire mietti. - Mitä? Tekö aiotte hankkia lapsia? - En mä tiedä, mutta on siitä puhuttu. - Sitten sinusta tulee sellainen, joka
esittelee lapsensa valokuvia jokaiselle vastaantulijalle. - Hyi älä viitsi. Tiedät, miten mä inhoon sitä! - Ei sitä voi välttää, se tapahtuu jokaiselle. Saa kai sitä olla ylpeä jälkikasvustaan. - Mutta ei liikaa, niin kuin eräät, joiden pitää jokaisessa lauseessaan, vaikka ne puhuisi lentokoneen moottorista, viitata pentuunsa. - Jokaisellahan on eri aikoina omat kiinnostuksen kohteensa. Mulla on nyt tämä laihdutus enkä osaa ajatella mitään muuta. - Täytyykö sun ihan jokaista suupalaa vahtia? Tuire kysyi. - Kyllä, Paula väitti. - Vaikka söisit vain leipää? - Etenkin silloin. Tummalla ja vaalealla leivällä on eroa. Minä suosin täysjyvää. - Onko tuo loppujen lopuksi täyspäistä hommaa? Puhelun jälkeen Paula katseli taas jääkaappinsa sisältöä. Ruokavalioon olisi yhä tehtävä järeitä muutoksia. Hän uskoi jo tunnistavansa laihduttamisen sudenkuopat. Olihan hän niin monta kertaa aikonut yrittää, yrittänyt ja epäonnistunut yrittäessään. Eräät laihduttajat tunsivat hyvää oloa lukiessaan toisten onnistumisista, mutta Paula ei kyennyt tällaiseen. Harmikseen hän tunsi vain kateutta onnistujia kohtaan. Jossakin ryhmässä saattaisi olla kannustava ilmapiiri, mutta entä jos sitä retkahtaa. Mitä ne muut ajattelevat? Vaan olenko ennenkään korvaani lotkauttanut sille, mitä muut minusta miettivät? Jos en halua kuulla muiden mielipiteitä, minä en kuuntele. Joten eikö se olisi parempi yrittää tätä ihan yksin? Silloin sitä pettyykin yksin eikä tuota muille mieliharmia tai jutunaihetta. Eivätkä pääse puukottamaan selkään. Hän oli kuullut tytöiltä tuhat tarinaa siitä, kuinka kaikki ovat innoissaan menossa sellaiseen painonpudotusryhmään ja parin viikon kuluttua homma menee karille ja loppuu kuin kanan lento. Tai kanalauman lento, Paula naurahti ajatukselle. Ja miksi laihduttamisesta pitäisi vielä erikseen maksaa? Eikö se riitä, että joutuu ostamaan vähärasvaisia tuotteita, jotka
51
jostakin syystä ovat aina kalliimpia kuin muut? En vaadi ketään ottaman osaa minun haasteisiini eikä kukaan tule vaatimaan minulta samaa, nainen päätti. - Kuule Martti.... voisitko... tuota, antaa mulle ton punasen mapin sitten kun nouset, mä en yllä sinne, Paula sanoi. - Totta kai, Martti hymyili ponkaisten tuoliltaan ja kurottaessaan ylähyllylle. Mies jatkoi vitsikkäästi: - Mutta syyllistän sinua tästä hyvästä koko loppupäivän. Paula oli onnensa kukkuloilla. - Ei se nyt ole tämän sekunnin juttu... - Kun kiireellä rakentaa, syntyy nopeammin valmista, mies hymyili ja ojensi mapin naiselle. Töissäkin Paula söi ruokatunnilla kaalikeittoa muovirasiasta. Työpaikan tunnetuin ja kenties yksinkertaisin vamppi, Anu, istuutui kahvihuoneeseen Paulaa vastapäätä. Anu oli vaaleahiuksinen, hoikka ja nuori, mutta Paulan mielestä ei aivan laatikon terävin veitsi. Miksihän kummassa en voi sietää tuota ilmapäätä? Paula mietti. Hoikka ja nuori. - Ootsä ruvennu dieetille? - Kuinka niin? - Kun tuosta tupperwaresta tuota mössöä lipität, Anu sanoi avatessaan raejuustopurkin. - No... jaa...
- Sellaselta rasvanpolttokeitolta tuo näyttää. - Saattaahan se ollakin. - Ei näytä ihan luksukselta. Sairaaloissakin käytetään tuota, jos potilaan painoa pitää pudottaa nopeasti, Anu kertoi. - Ai jaa. Anuhan olikin aidosti kiinnostunut ja tuntui tietävän asiasta. Ehkä tyttö ei ollutkaan niin mäntti, pinnallinen ja itsekäs, mitä hänestä ajateltiin ja mitä valkaistu ja pakkeloitu ulkokuori antoi ymmärtää. - Joo, sitä sairaaladieettiä käytetään ylipainoisille ennen isoja leikkauksia. Ekana päivänä keiton lisäksi vain joku hedelmä, mutta ei banaania. Toisena päivänä keiton lisäksi vihreitä vihanneksia ja ehkä yksi uuniperuna voin kanssa. - Voin? - Näin on. Kolmantena päivänä keittoa, vihanneksia ja hedelmiä, mutta ei perunaa. Neljäs päivä taisi olla... että keiton lisäksi rasvatonta maitoa, kolme banaania ja luonnonjogurttia niin paljon kuin sielu sietää. - Sinähän tiedät paljon. - Olin nuorempana sairaalassa töissä, Anu sanoi. Nuorempana! Paula ajatteli. Voiko tuota nuorempi enää mitenkään olla? - Miten vanha sinä nyt olet? - Kakskytkolme, Anu vastasi. - On se kauheeta, kun tuota ikää vaan kertyy. Tyttö sanoi tämän vieläpä ihan vakavissaan. Paula piti suunsa kiinni,
ettei hän olisi sanonut mitään terävää, jonka joku olisi voinut tulkita katkeruudeksi. - Viidennestä seitsemänteen päivään... nyt en muista sitä ruokavaliota. Joka tapauksessa koko dieetin aikana kokonaan kiellettyjä on alkoholi, leipä ja sokeriset tai hiilihappoiset juomat. - Oot tainnut joskus kokeilla tätä samaa? Anu kohautti olkapäitään jotenkin pikkutyttömäisesti. - Tuo keitto voi pudottaa viisi kiloa viikossa ja se myös putsaa elimistöä. Siksi pitäiskin muistaa juoda paljon nestettä. Mutta sitähän sulla riittää, eiks vaan? Paula synkistyi hieman. Tyttö nakkeli tuollaisia silkkaa ajattelemattomuuttaan. Vuosien saatossa Anu oli muuttunut kokemattomasta harjoittelijasta miestennielijäksi, joka tiesi täsmälleen keräävänsä katseita. Olisihan sille toisiakin nimityksiä, Paula mietti. Anu oli AD-assistentti, eli hän suoritti viimeistelevää kuvankäsittelyä, kun varsinainen AD on antanut suuntaviivat ja päälinjat. Seuraava lause, jonka Anu paukautti, yllätti Paulan täysin. Ei sinänsä lauseen sisältö ja sen sanoja, vaan se, että Anu jostakin syystä kertoi tämän asian juuri Paulalle. - Mä aion hankkia silikonit. Kaalikeitto oli mennä väärään kurkkuun. - Mitä, miksi? Taas tuo tyttömäinen olkapäiden kohautus. - Ihan muuten vaan, Anu vastasi kuin olisi sanonut "joskushan ne on hankittava". - Eihän sun rintas pienet ole, Paula hämmästeli. - Niin kaikki sanoo, Anu huokaisi. - Paitsi kirurgi yksityisklinikalla. Onneksi niille kelpaa riihikuiva raha, eivätkä ne ole sellaisia moralisteja kuin tavalliset ihmiset. Keneltä se on pois, jos mulla on äkkiä isommat rinnat? - Eikös juuri niiden lääkärien pitäisi olla eettisiä... - Eettisiä, totta kai. Etiikka ja moralismi ei kai ole sama asia? - Sulla on sitten niin paljon ylimää-
52
räistä rahaa? Ihan siis tuohon leikkaukseen? Paula uteli. - Mä oon säästänyt, Anu sanoi nuolaistessaan lusikkaa ja rutatessaan raejuustopurkin. - On se vaan kumma. Jos haluaa laihtua, siinä ei ole mitään pahaa. Mutta jos haluaa silikonit, tätä katsotaan kieroon, koska sellanen luksus on mukamas luontoäidin huijausta. Siinä muka oikaistaan metsän läpi niin kuin kyseessä olisi jokin urheilusuoritus. Että muut hiki hatussa juoksee stadionin kolmattakymmenettä kierrosta ja sitten yksi hurauttaa ohi plastiikkakirurgin mopon tarakalla. Ihmeen hyviä vertauksia Anu heitteli ollakseen sellainen ääliö. - Ajaako kirurgi mopolla? Paula kysyi. - Ehei. No sitten Harley Davidsonin tarakalla, Anu sanoi ja päästi anumaisen naurun, joka oli totuttu kuulemaan silloin, kun jollekin toiselle sattui vahinko. - Minä en ainakaan ikinä tule menemään mihinkään rasvaimuun, Paula väitti. - Mun ei tarvitse, Anu sanoi ryhtiään kohottaen. - Mutta vähän lisää tähän eteen, ei sellainen luksus haittaakaan tee. - Tallinnassako? Paula kysyi. - Joo. Siellähän selviää alle kolmella tonnilla. Ihan aikusten oikeesti! Matkat tietysti päälle. Miksi se minulle tuon kaiken kertoi? Paula mietti. En minä ole mikään Anun sydänystävä. Kauhistuttava ajatus iski Paulan mieleen se, että jos minä olenkin Anun mielestä lähin vastine ystävälle? Tai kenties tuo pikku noita tietää, etten minä kiltteyttäni aio käyttää äskeistä tietoa häntä vastaan. Tai luulee niin. - Vähän ehkä ulkona paistaa affa, Anu sanoi ja tiiraili sälekaihtimien läpi. Tyttö oli kai jo unohtanut, mistä äsken keskusteltiin. Joskus oli ollut vallalla harhaluulo, että kultakalan muisti olisi kolme sekuntia pitkä. Viimeisimpien tutkimusten mukaan se on todellisuudessa kolme kuukautta. Silti Anu jäi kakkoseksi tässä vertailussa. Vielä saman vuorokauden puolella Paulalle selvisi toinenkin seikka Anusta.
I
hminen on samaa silkkoa sisältä, vaikka se muuttuisi ulkoisesti. Ihmisen luonnekin muuttuu, kun ulkoinen habitus uudistuu. Kumpi noista väitteistä on totta? Paula mietti. - Paperiton toimisto, muistatko sellaisen käsitteen? Muistan, kun joskus höpöttivät sellaisista, Anu sanaili Paulalle arkistokaappien luona. - Joo, muistan. Että "se on pian tätä päivää", sanoi minunkin entinen pomoni, Paula sanoi. - Ja se itse tulosti jokaisen, siis jokaisen saamansa sähköpostin! Kai siitä ajatuksesta on vouhotettu jo 1970-luvulta saakka. - Pitäisihän sen tuoda muka säästöä, Anu sanoi. - Mutta joskus joutuu jopa tulostamaan jonkin käyttäjätunnushakemuksen, rastittamaan sen, allekirjoittamaan, hankkimaan esimiehen allekirjoituksen ja firman leiman ja sitten skannaamaan sen takaisin tietokoneelle. Sekö on säästöä? Ajansäästöä? Paula kyseli. Paulan katse kiinnittyi konttorin toiseen päähän. - Milloinkahan vessoista tulee paperittomia? Paula naurahti ja katseli jonnekin Anun olkapään yli. - Tuota Marttiako sinä katselet? Anu kysyi äkkiarvaamatta. Paulan hätkähdys jäi Anulta huomaamatta, sillä Anukin kääntyi katsomaan miestä. - Ei sentään, minä olen aikoinani nöyryyttänyt itseäni ja ollut naurunalaisena ihan tarpeeksi, Paula hymähti. - No hyvä, Anu sanoi Martin selkä-
puolta katsellen. - Hyvä, ettei meillä ole yhteiset intressit. Paula synkistyi. Anu oli siis metsästystuulella ja saalistamassa uutta uhria. - Martti on kai kotoisin Helsingistä? Anu kyseli. - Onko? - En ole ihan varma. Ei se juuri puhu entisestä elämästään tai mistään... menneisyydestä. Se olikin outo juttu, Paula mietti, ettei mies sanallakaan paljastanut itsestään mitään erityistä. Ehkä juuri se teki hänestä arvoituksellisen kulkijan. - Kivan tuntuinen tyyppi, Anu sanoi ja hihitti. - Oliskohan tuo kiva vakiohoito? - Juu, ei, vaarinhousut, Paula vastasi. - Häh? Niin mitä? - Se on... oli vanha leikki. Olikohan se sittenkin "ei, joo, vaarinhousut". Esitettiin kolme kysymystä ja toisen piti vastata vakavalla naamalla jokaiseen. Ensimmäiseen piti vastata "ei", toiseen "joo" ja kolmanteen "vaarinhousut". Joka nauroi, hävisi pelin. - Täytyy olla tosi vanha leikki, kun en oo ikinä kuullut. Tyttö kuulosti Paulan mielestä vähämieliseltä luntulta. Lapsiaikuinen pissis. Oliko sen pakko olla juuri Martti? Täytyikö tuon korppikotkanpoikasen vampin iskeä silmänsä juuri samaan ihmiseen kuin minä? Paula jäi miettimään sodanjulistusta.
Jatkuu......... SM 2/2011
KIRJOITA NOVELLI SINÄMINÄÄN! KLIKKAA TÄSTÄ! www.jcotton.com/sinamina/novelli.html
KLIKKAA KESKUSTELEMAAN NOVELLEISTA: http://p1.foorumi.info/sinamina/index.php
53
K
ta on. joi .jcott ir
ww w
n Mi sina nä com/ Si
o /ru än mina ä
r .h ma no
si no tml u
Valkoista huurretta Kimaltavia hopeisia helmiä pujotettuina lumisiin oksiin Auringon valoa Kirpeää tuulta ja talven pölyä askeliin Enää en löydä pimeyttä vaikka tahtoisin Tai ehkä sittenkin
w.j a Sin cot ton äMin .co m/s ään o ina min ma r Sitoutumiskammo a/ru uno s no. Mä en pelkää rakastaa, htm i l mä en pelkää menettää, mä pelkään kipua, mä en halua antaa ittestäni enempää, mä en haluu enää kokee henkistä kipua. ww
Kir
joit
Loputonta pimeyttä Kimaltavia, hohtavia helmiä Nyt mä satutan, piilotettuina pakkaseen nyt mä vien sun sielus, Tähtiä kaukana vaikka sä yrität antaa mulle kaikkes, Purevaa tuulta mä en vaan pysty, Raskasta loskaa askeliin musta ei oo enää tähän turhuuteen jota kutsutaan rakkaudeks, Kun sinut näin, Lyhtyjen sammua musta ei oo enää rakentaa pilvilinnoja. paikalleni jäin. jo antaisin Katsoin silmiis sinisiin, - Sara Sä et herätä mussa mitään tunnetta, hukuin niihin nopeesti niin. kukaan ei herätä mussa mitään tunnetta, Syliisi halusin painautua, jota kai rakkaudeks kutsutaan. ja vain sinun yksin olla. Mut sul oli jo toinen, Jotkut ystävät pettää, Mut koska mä oon niin itsekäs, mun unelmat rikkoi moinen. jotkut jättää, mä pidän sut tarpeeks lähellä, Nyt yksin vaellan jotkut unohtaa, kuitenkin yhtä kaukana, ja sitä päivää odotan, jotkut pois viskaa. jotten joutuis kokeen hylätykstulemisen tunnetta. kun kohdata saan Yks joka pysyy on se, Sitä mä pelkään, jonkun joka kaikessa kestää, joka muakin rakastaa. uskoo ja toivoo, mut mä oon liian itsekäs päästäkseni susta irti. - vaeltaja niinkuin rakkaus. Jotkut ei vaan oo sellasii, Anteeks. ja sitä mä en pysty antaa anteeks koskaan, -Kaakajo koska se jää mun sydämeen lasinsirpaleena. - Broken Lumi Valkoisen vaipan saa maa pilvet heittävät valkoista solkenaan. Lunta! Valoisaks yöt valkoinen saa muuten ois niin pimeää. Lumi! Kristallit tanssivat hangella, aurinko, kuu loistavat taivaalla. Lumi! sulaa keväällä ei palaa ennen talvea. Lumi! Ikuinen riesa ja rakkaus<3 - tälläinen... Taivuta kalterisi katki sillä minä tiedän syyttä sinut on teljetty, puoliverinen prinssini - Rinn Kuunkierrot näkyvät varjoina kasvoillasi Yritä uudestaan, yritä!
Mä en haluu luovuttaa ittestäni enää sielua toiselle, mä en tahdo joutua enää toisen armoille.
Onneton Missä oon sitä tiedä en, tiedän vain että tahdon luokse enkelien. Silmistäni näkee sen, en ole enää onnellinen. Kaikki kipu ja tuska mikä sisälläni tuntuu, tiedän, ei vie kauan kun sydämeni murtuu. Mitä tehdä voin, tiedä en, en ymmärrä miksi olen näin surullinen. Jokainen käytetty hetki mua vie, miks ei kukaan ei näytä minulle, missä on oikea, missä väärä tie? Kuka auttaisi tähän pahaan oloon joka sisälläni on, löytäisi vastauksen siihen miksi olen onneton. Kerro minulle se oi taivas ja tähdet nuo, miks ei ilon ja onnen hetkiä enää mikään mulle suo? - Bambubii
54 kuva: Morguefile
1. KORUT, LAUKUT, KENGÄT, HATUT. 2. TAVARATALOT, VAATTEET, MATKAT, MUOTI. 3. ELÄIMET, LIIKUNTA, LUONTO. 4. HIUKSET, KAUNEUS, TERVEYS. 5. TIETOTEKNIIKKA, KAMERAT, ELEKTRONIIKKA, TV, PUHELIN, WWW-SIVUT. 6. MUSIIKKI, PELIT, ELOKUVAT, BÄNDIKAMAT, KIRJAT. 7. LAHJATAVARAT, ASKARTELU, KODINSISUSTUS, TAIDE, KÄSITYÖ. 8. KOULUT, OPISTOT. 9. SOKERITON, VITAMIINIT, LUOMURUOKA, TERVEYSTUOTTEET
SinäMinä-lehden toimitus tutustui erilaisiin verkkokauppoihin ja listasimme mukaan hyviä, mukavia, toimivia, mielenkiintoisia, edullisia,ihania ja jänniä kauppoja. Katso itse mitä löytyy seuraavien www-osoitteiden takaa. Oudon nimen takaa saattaa löytyä yllättävän hauskoja tavaroita!!
1 7 1 2 1 9 2 2 2 1 8 4 1 4 4 2 1 2 5 2 5 5 1 2 2 9 3 7 2 4 2 2 7 6 6
7 www.helmiq.fi www.ostari.fi 2 www.tilkkutarha.fi www.donno.fi 1 www.juntuskorut.com www.greengaia.fi 4 www.keskusparturi.fi www.ilomieli.com 7 www.uuttakotiin.fi www.nettilaukku.fi 0 www.kauppahalli.eu www.ekolo.net 0 www.trendiks.fi www.asiaputiikki.fi 2 www.spiritstore.fi www.jeans.fi 2 www.salashop.fi www.ultimage.fi 4 www.lavera.fi www.candysign.fi 9 www.sokeriton.fi www.lk-julkaisut.fi 4 www.makeuphouse.net www.ilonia.com 2 www.t-paidat.fi www.silverlight.fi 2 www.feminelli.fi www.sitronella.fi 2 www.mirjamin.fi www.jonnajoonas.fi 2 www.taikanuttu.fi www.rockpaidat.com 2 www.juveniil.fi www.piercing.fi 7 www.kukunor.com www.rockjet.net 2 www.melinas.fi www.jimmspc-store.fi 2 www.dropinmarket.com www.rockgootti.fi 2 www.cybershop.fi www.e-ville.hk 1 www.ilokorut.fi www.tietoarmada.fi 2 www.trend-one.fi www.trendikoru.fi 7 www.sinelli.fi www.underworld.fi 4 www.elegiadayspa.fi www.fanytown.fi 5 www.rxtx-tuote.fi www.ullanunelma.fi www.akvaariokeskus.com 6 www.adlibris.com 2 www.royalkestot.fi www.sinisiipi.fi 2 www.ekoidea.fi www.roosaliina.net 8 www.vuolukoulu.fi www.hairium.com 4 www.aconordic.fi www.myinnerdiva.fi 2 www.wakeupwulf.com www.verkkari.fi 2 www.ilonadeco.fi www.lavierose.fi www.maanalainenlevykauppa.com www.swampmusic.com
PARTURI-KAMPAAMOT:
www.keskusparturi.fi www.salonpepeahman.fi www.hiusprisma.fi www.salonsara.net
KAUNEUSHOITOLAT:
www.bellabella.fi www.kaunesuhoitolabellissima.fi www.linnansalonki.fi www.sarika.fi
AUTOKOULUT:
www.movia.fi www.autokoulupaananen.fi www.safetycar.fi www.kangasalanautokoulu.fi www.helsinginliikennekoulu.fi
NUORTEN HYÖTYLINKIT / APUA ELÄMÄÄN:
www.vaestoliitto.fi www.midcoach.fi www.secure-tukinet.net www.perhekotiluonnonlapsi.fi
MUSIIKIN OPISKELU:
www.rockway.fi
Si näM inän lukijoille tuotteet ilman p o s t ima k s u ja !
TÖIHIN TÄNNE!
www.noviafinland.fi www.uranus.fi
KOULUUN TÄNNE! HUVITTELEMAAN!
www.pio.fi www.epopisto.fi
www.kierikki.fi www.heureka.fi www.urheilumuseo.fi www.sirkusfinlandia.fi
55
Novellit / Lukijan tarinat / Rakkaustarinasi: www.jcotton.com/sinamina/palstat.html
Suurin osa SinäMinän novelleista ja tarinoista on lukijoiden itsensä kirjoittamia, jotka kertovat omasta tai jonkun muun elämästä. Voit lähettää oman Novellisi / Tarinasi nettisivujen kautta: www.sinamina.fi. Kun juttusi julkaistaan lehdessä lähetämme sinulle jonkun kivan palkinnon muistoksi tarinastasi ja lehdessä julkastu juttusi on tietysti myös kiva muisto sinulle, joka käy myös portfolioosi tulevaisuutta varten :)
Isosisko / Vastaanotolla / Kundi vastaa / kauneussalonki: www.jcotton.com/sinamina/palstat.html
Nämä palstat on tarkoitettu niille, joita askaruttaa jokin asia, eikä halua niistä äidiltä / isältä / opettajalta / muilta suoraan kysyä. Täältä voit kysyä ihan mitä vain ja alan ammattilaiset vastaavat sinulle lehden palstalla. Nimeäsi sinun ei tarvitse ilmoittaa, sillä nimimerkki kyllä riittää. Rohkeasti vaan kysymään jos joku mietityttää.
Nettikamu / Kirjekamu / Tekstarikamu: www.jcotton.com/sinamina/palstat.html
Nämä palstat ovat niitä varten, jotka etsivät kavereita tai vaikka omaa kultaa. Nämä palstat ovat tarkoitettu lähinnä alle 20-vuotiaille. Täältä voit löytää samanhenkisiä ystäviä ja SinäMinän toimitus valvoo/poistaa asiattomia viestejä. Asiattomista / hämäristä ilmoituksista voi lähettää palautetta suoraan sinamina@jcotton.com sähköpostiin.
Piirustukset / Valokuvat / Logot: sinamina@jcotton.com
SinäMinään voi myös lähettää piirustuksia, valokuvia ja omia logoja palstoille. Nämä voi toki lähettää myös paperiversioina osoitteeseen: SinäMinä/MM-Kustannus. Kauppurienkatu 33, 90100 OULU. Paperiversiot voimme palauttaa jos mukana on palautuskuori ja siinä postimerkki. Valokuvissa olevien henkilöiltä pitää aina kysyä lupa, että kuvan saa lähettää ja julkaista SinäMinä lehden sivuilla. Kannattaa laitta Kuviin/piirustuksiin vielä teksti, mitä se esittä ja mielellään pieni tarina. Muista laittaa nimimerkki, jos et halua, että kuva/piirustus julkaistaan omalla nimelläsi.
Mokat / Wanted / Murkku / Ympäristövinkki: www.jcotton.com/sinamina/palstat.html
Mokat-palstalle voit lähettää tekemäsi mokan, jonka haluat muidenkin kuulevan. Wanted-palstalla etsitään kaveria/ihastusta, jonka on hukannut. Aina kannattaa koittaa vaikkei hän SinäMinää lukisikaan, joku hänen kavereistaan saattaa tekstistä hänet tunnistaa. Murkku-palstalla saa kertoa mikä murkkuiässä tympii/ketuttaa, onko ne finnit vai ylikasvaneet raajat??? Ympäristövinkki-palstalla voit kertoa mitä me voisimme tehdä, että tällä meidän maapallolla olis mukavempi olla.
Kirppis / Runot / SinäMinäMe: www.jcotton.com/sinamina/palstat.html
Kirppikselle voit lähettää ilmoituksen tavaroista josta haluat luopua/myydä/ostaa. Yritämme saada jokaiseen lehteen myös aina yhden sivun runoja, johon laitetaan lukijoiden hienoja runoja. SinäMinäMe-palstalla julkaistaa mielipiteitä ja tietenkin myös piirustuksia, Voit lähettää mielipiteesi ihan mistä vain, vaikka jonkun novellista tai jonkun toisen mielipiteestä jonka lehdessä näit. Täällä saat purnata, lähettää terveisiä kavereille tai kiittää jostakin jos siltä sattuu tuntumaan.
Julisteet / Fanikuvat / Juttuvinkit: www.jcotton.com/sinamina/palaute.html
Juliste-, fanikuva-, juttutoiveet voit lähettää tuonne palutelaatikkoon. SinäMinässä julkaistaan Julisteita / fanikuvia aina sitä mukaan mitä palautetta tulee. Juttutoiveista yritämme toteuttaa aina toivotuimmat. Palautetta lähettämällä pystyt vaikuttamaan eniten siihen minkälaisen lehden sinä haluat!!! SinäMinä on lähes 100% tehty palautteiden perusteella.
56
KIRJOITA RUNOSI SINÄMINÄÄN: www.jcotton.com/sinamina/runo.html
MAALISKUUSSA 2011
TAAS BAAAAAALJOOOOON novelleja! MOKIA! KÄMMEJÄ! RUNOJA! TESTEJÄ! mm. ETSI UUSIA KAVEREITA! (Nettikamu, Kirjekamu...) STOORIPÖRSSI OSA 2!!! äänestä paras! YM. JA VAIKKA MITÄ, SEKÄ, MYÖS, AND, OCKSÅ...
KLIKKAA SINÄMINÄN KESKUSTELUPALSTALLE! http://p1.foorumi.info/sinamina/index.php Käy tsekkaamassa ja rekisteröitymässä keskustelupalstalle!! Kenen novelli on paras ja miten parantaisit vielä lehteä? PALAUTETTA!!
56
SinäMinä on tilattavissa digilehtenä LEHTILUUKUSSA www.lehtiluukku.fi
57
K
Piirtänyt: nimetön
1. Itserakkaan ihmis...-TIRSU- 4/10 2. Enkelimaan puolikuu -Fiorelli- 6/10 3. Itsetunto romukopassa TIRSU- 11/10 4. Hymypoika -Nene- 7/10 5. Sateenvarjoenkeli Ginevre- 7/10 6. Muutos -Osina- 5/10 7. Pienen elämän...Viivi- 10/10 8. Kauneuspainajainen -zeze- 4/10 9. Emil -Minttu- 10/10 10. Valkoinen sydän... -Jonna- 5/10 11. Jalaton Beautiful lie- 6/10 12. Elämystä kerrakseen -MieVuan- 7/10 13. Kyyneleiden viemää -171205A- 11/10 14. Kuupoika -Bubble- 4/10 15. Kesäyö Tiina- 6/10 16. Muistot alliM- 7/10 17. Kaikki on mahdollista...Jackson98- 8/10 18. Kauneuspainajainen Janika-neiti- 8/10 19. Kultakutri ja...waitforliving- 10/10 20. Itserakas hevostyttö Jackson98- 11/10
ÄÄNESTYS OHJEET:
Lähetä viesti numeroon 173664, viestin hinta on 0,95 ja se veloitetaan puhelinlaskustasi. Laita viestin alkuun SM RI ja sitten sivunumero josta stoori alkaa ja sen jälkeen lehden numero. ESIMERKKIVIESTI: SM RI SIVU14 4/2010 Viesti saapuu meille ja annamme sille yhden äänen valitsemallesi stoorille, eikun tekstaileen!!!
58
www.jcotton.com/sinamina/stooriporssi.html
kommentoida, runoilla tai piirtää. Jos lähetät piirustuksen, piirrä se valkoiselle paperille tai voit lähettää sen sähköpostilla. Piirustuksia ei palauteta ellei siinä ole palautuskuorta ja postimerkkiä. Toimituksella on oikeus muuttaa tekstien sanamuotoa. Postin kautta tuleviin lähetykseen kuoreen osoite: SinäMinä, Sinä+Minä=Me, Kauppurienkatu 33, 90100 Oulu. Palstalle voit kirjottaa myös webissä: www.jcotton.com/sinamina/sinaminame.html
irjoita oma mielipiteesi jonkun mielipiteestä, lehdestä, elämästä, maailmasta, rakkaudesta, surusta, kavereista, ihan mistä vaan mieltäsi askarruttavasta asiasta. Voit lähettää terkkuja, kiittää, purnata,
ikä novelli/stoori/lukijan tarina on mielestäsi ollut paras? SinäMinä aloittaa StooriPörssin johon päivitetään aina Stoorien TOP 20 ja voit seurata siitä vaikka omasi tai kaverin tai suosikki-stoorisi sijoituksen. Tämä lista tietenkin muuttuu koko ajan sillä päivitämme tätä listaa aina kun viestejä saapuu, lista laitetaan myös nettiin jossa päivitys näkyy tietenkin nopeammin.Tarkoituksena on kerätä TOP 20 STOORIT lehdestä 4/2010 asti. PALKINNOT: 3 parasta stooria palkitaan!!!
M
TOP 20 STOORIT2:
VITSIT:
www.sinamina.fi
Vastaavatoimittaja: Taitto ja Ulkoasu: Avustajat: Timo Juntunen timo.juntunen@jcotton.com Timo Juntunen Susanne Puirava,Hanna Kauppila, Pauliina Niemelä, Elina Juntunen, SinäMinä, MM-Kustannus Ky Kauppurienkatu 33, 90100 Oulu 044-5350360 sinamina@jcotton.com www.sinamina.fi
Jumala lomalla Jumala päätti pitää lomaa, ja suunniteli Pyhän Pietarin kanssa lomakohdetta. Pietari ehdotti Mars-planeettaa, mutta Jumala sanoi, että siellä on liian kylmä. Sitten Pietari ehdotti Aurinkoa, mutta Jumala sanoi, että siellä on liian kuuma. Pietari ehdotti Maata, mutta Jumala sanoi: "Olin siellä parituhatta vuotta sitten, ja minulle sattui Marian kanssa lomaromanssi. Ne ihmiset puhuu siitä vieläkin!" Suolaa sipseissä Miksi turkulaiset lisäävät sipseihin suolaa? -Koska pussissa lukee "Pan suola". Kova kakka Kaksi kovaa kakkaa leikki hiekkalatikolla. Ripuli liittyi seuraan ja kysyi: -Saanko tulla leikkiin mukaan? Kovat kakat kääntyivät ja katsoivat ripulia ja tokaisivat: -Tämä leikki on vain koville kavereille! Darth Vader Miks Darth Vader meni optikolle? -Hän ei nähnyt Lukea. Punahilkka ja iso paha susi Punahilkka oli menossa viemään isoäidilleen eväskoria ja joutui kävelemään metsän halki. Yhtäkkiä hän näki pusikossa ison pahan suden. Hän kysyi: -Miksi sinulla on niin suuret silmät? johon iso paha susi vastasi: -Hus, mene pois. Etkö näe että mä oon kakalla! Soutulaite Turkulainen tuli palauttamaan ostamaansa soutulaitetta. -Minä en voi käyttää tätä. -Mikä siinä on vikana? myyjä kysyi. -Se ei mahdu kylpyammeeseen, turkulainen selitti.
Toimitus: Puh: E-mail: Web:
Toimitus ottaa vastaan lukijoiden tarinoita ja novelleja sekä piirustuksia. Käsinkirjoitettuja kirjoituksia ei julkaista, vaan kirjoitukset tulee lähettää mieluiten word-dokumenttina joko sähköpostitse tai levykkeelle tai levylle tallennettuna. Ilmoittakaa lähetyksenne yhteydessä nimenne ja osoitteenne ja mahdollinen nimimerkkinne mikäli haluatte käyttää sitä kirjoituksen julkaisun yhteydessä. Lehti varaa oikeudet tehdä tarpeelliseksi harkitsemansa muutokset lähetettyyyn materiaaliin, jota voidaan käyttää kaikessa SinäMinä tuotannossa sekä muussa MM-kustannuksen tuotannossa. Toimitus ei palauta materiaalia eikä vastaa kadonneista käsikirjoituksista. Julkaistujen novellien kirjoittajille lähetetäään tavarapalkinnot. Rahallisia korvauksia kirjoituksista ei makseta. Toimitukseen lähetettyjä kirjoituksia ja piirustuksia voidaan käyttää kaikessa MM-kustannuksen tuotannossa. Kustantaja: Markkinointi ja ilmoitusmyynti: Ilmestyy: MM-Kustannus Ky Juntunen, p. 044-5350360 Elina Juntunen, 0400285192 6-12 numeroa vuodessa,
ISSN 0359-0267 MM-Kustannus Ky Juntunen
Viestin hinta on 0,95 . Palvelu toimii DNA:n, Elisan, Kolumbuksen, Saunalahden, Soneran, TeleFinlandin ja Zerofortyn liittymissä, jotka sallivat maksulliset palvelut ja joissa niiden käyttöä ei ole estetty.
59