YLIOPPILASLEHTI nro 3 / 2024 s. 12 K A U A S A RV O T K A R K A AVAT
Pp. Kirjakauppa / Bookshop Tekstin talo, 1. krs. Lintulahdenkatu 3, Kallio, Helsinki Ti–Pe/Tue–Fri: 12–18 La/Sat: 12–16 www.paginae.page • pp.kirjakauppa • info@paginae.page
Kokoomuslaista erityissuojelua K U V A A av a E ro n en KESÄ KESÄ tulee, ja kaikillahan se on mielessä: toimeentulo. 16 päivää sen jälkeen, kun asumistuen leikkaukset astuivat huhtikuussa voimaan, pääministeri Petteri Orpo (kok) rikkoi kokoomusnuorille tekemänsä koulutuslupauksen: hallitus päätti siirtää opiskelijat pois yleisen asumistuen piiristä. Kehysriihessä päätetyn lisäleikkauksen tavoitteena on 57 miljoonan euron säästöt. Ennen eduskuntavaaleja Orpo lupasi myös, että koulutus on erityissuojelussa ja opintoraha turvassa indeksijäädytyksiltä. Ei ollut. Korotuksia opintorahaan ei tehdä, vaikka elinkustannukset nousevat. Opiskelijoihin kohdistuvia leikkauksia perustellaan sillä, että velkaantua voi nostamalla entistä enemmän opintolainaa ilman, että opintolainahyvityksen määrä kuitenkaan nousee. Lisäksi opiskelijoihin kohdistuvat leikkaukset ovat ikään kuin väliaikaisia. Opiskelijastatus ei kestä ikuisesti. Siis enää – ennenhän oppia oli ikä kaikki. Nykypäivän oppi, joka sisältää poikkitieteellistä näkemystä ja monialaista asiantuntijuutta on hankittava ennen työelämään astumista, sillä syksyyn mennessä aikuiskoulutustuki lakkautetaan. OPISKELIJAT OPISKELIJAT siirtyvät siis takaisin opintotuen asumislisän piiriin. Jatkossa asumislisä on arviolta 260 euroa kuukaudessa. Yksin asuvalle helsinkiläiselle se tarkoittaa jopa 130 euron menetystä kuussa. Ympärivuotinen tuki loppuu, ja kesäkuukausina tukea saa suorittamalla opintoja. Moni punninnee, miten opintotukikuukautensa käyttää, ja putoaa kesäksi toimeentulotuelle. Opintojen ohella töissä tienattu raha pienentää etuuksia, mutta vanhemmilta saatu taloudellinen tuki ei. Nuorisotutkimusseuran asiantuntijat ovat huolissaan opiskelijoiden eriarvoistumisesta leikkausten vuoksi. Onni on, että opiskelijoiden siirtoa asumislisälle suunnitellaan vasta elokuulle 2025. Siihen mennessä Helsingin yliopiston opiskelijat ehtivät hyvin punnita huokeampia asumisratkaisuja kauempana keskustasta. Säästöiltä välttyi Orpon oma lempihanke, mikä tarkoittaa, että halvempaan yksiöön pääsee pian matkustamaan kätevästi puolentoista tunnin junalla Turkuun. JOSKUS JOSKUS ajat kerta kaikkiaan ovat niin vaikeat, ettei sora ääniä haluta kuulla. Leikkauksia vastaan on protestoitu poikkeuksellisen näkyvästi ja pitkään, mutta tuloksetta. Opiskelijat leikkauksia vastaan -liikkeen mukaan tiedeja kulttuuriministeri Sari Multala (kok) on antanut odottaa audienssiaan syksystä 2023 saakka. Keskustelustakin voi ilmeisesti säästää. Opiskelijat ovat lukumäärältään pieni joukko, jonka suututtaminen ei kostaudu puolueen kannatuksessa kuten suurten ikäluokkien. Nuoria voi kurjistaa ilman, että seuraavissa vaalivalvojaisissa tarvitsee kauheasti jännittää. Jos hallituksen mediavastaisimmat edustajat joskus avaisivat sanomalehden, he tuskin voisivat välttyä lukemasta opiskelijoiden mielenterveysongelmista, jatkuvasta väsymyksestä ja talousahdingon aiheuttamasta stressistä. Terveyttä kukaan ei tosin tainnut luvata suojelevansa. Erityissuojelussa taitaakin koulutuksen sijaan olla petetty koulutuslupaus, josta on muodostumassa kokoomuslainen klassikko. A D I L E S E V I M L I ylioppilaslehti 3 / 2024 3 Pääkirjoitus
PÄÄTOIMITTAJA PÄÄTOIMITTAJA Adile Sevimli @adilesev ART DIRECTOR ART DIRECTOR Pauliina Nykänen TOIMITUSSIHTEERIT TOIMITUSSIHTEERIT Eveliina Mäntylä @evsum Petri Jääskeläinen @KmyBeat TEKIJÄT TEKIJÄT Aino Autere, Aava Eronen, Toivo Heinimäki, Hilla Kurki, Alma Onali, Sofia Okkonen, Harry Salmenniemi, Eetu Sihvonen, Mikko Suutarinen KIITOKSET KIITOKSET Ei kiitettävää KANNEN VALOKUVA KANNEN VALOKUVA Sofia Okkonen PERUSTETTU 1913. PERUSTETTU 1913. 111. vuosikerta. Ylioppilaslehden kustannus Oy on Aikakausmedian sekä Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. SÄHKÖPOSTIOSOITTEET SÄHKÖPOSTIOSOITTEET etunimi.sukunimi @ylioppilaslehti.fi SOMESSA SOMESSA @ylioppilaslehti KÄYNTIJA KÄYNTIJA POSTITUSOSOITE POSTITUSOSOITE Leppäsuonkatu 9 B 00100 Helsinki TILAUKSET JA TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET OSOITTEENMUUTOKSET www.ylioppilaslehti.fi/ tilaajapalvelut MEDIATIEDOT MEDIATIEDOT www.ylioppilaslehti.fi/mediatiedot KUSTANTAJA KUSTANTAJA Ylioppilaslehden kustannus oy Toimitusjohtaja Leea Tolvas, leea.tolvas@ylva.fi PAINO PAINO Printall AS, Tallinna, Viro ISSN 0355-9246 ISSN 1458-445X (verkkolehti) Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta eikä palauta sitä. SEURAAVA NUMERO SEURAAVA NUMERO ilmestyy syyskuussa Fiktiivinen ja todellinen sekopää K U V A A av a E ro n en Tekijöinä 2022–2024 Maryan Abdulkarim, Maryam Ahmed, Stina Alapirtti, Aino Autere, Sofia Blanco Sequeiros, Sabrina Bqain, Anssi Bwalya, Veikko Eromäki, Aava Eronen, Johannes Ekholm , Fiona El?ne, Anna Englund, Niklas Ferm, Amy Gelera, Sara Harju, Anne Haikola, Venla Helenius, Toivo Heinimäki, Kaisa Hietalahti, Ilpo Hirvonen, Aapo Huhta, Adele Hyry, Liisa Ilkka, Juho Kankaanpää, Joel Karppanen, Atte Koskinen, Minea Koskinen, Helen Korpak, Olli Korpela, Hilla Kurki, Aurora Lemma, Eetu Laine, Ennu Leiwo, Eveliina Lempiäinen, Heinä Loukimo, Annika Luukko, Touko Miikkulainen, Emmi Nieminen, Lotta Närhi, Sofia Okkonen, Alma Onali, Oskari Onninen, Karoliina Paananen, Jaakko Pallasvuo, Olga Palo, Mikko Pelttari, Miikka Pirinen, Iida Pohjolainen, Oona Pohjolainen, Antti Pokkinen, Heidi Puomisto, Sakri Pölönen, Evi Rinkinen, Taija Roiha, Arda Salaniemi, Harry Salmenniemi, Ronja Salmi, Eetu Sihvonen, Anu Silfverberg, Erik Solin, Pajtim Statovci, Riikka Suominen, Mikko Suutarinen, Selma af Schultén, Nikolai Tiitinen, Tuukka Tuomasjukka, Vilma Tyrylahti, Akseli Valmunen, Sara Vainio, Ville Verkkapuro, Levi Vepsä, Emilia Voltti, Sonia Zaki EHKÄ EHKÄ maailman vastenmielisimmästä ihmisestä ja ”somepersoonasta” kertovassa Yle Areenassa julkaistussa dokumentissa Minä olen Andrew Tate (2024) piirtyy kuva väkivaltaisesta naisvihaajasta ja jumalakompleksia potevasta sekopäästä. Andrew Taten mielestä Andrew Tate on kaikkein paras kaikessa ja kaikki, jotka ovat eri mieltä voivat suck dick tai jotain! Tällä hetkellä Tate odottaa Romaniassa veljensä kanssa oikeu denkäyntiä lukuisista raiskaussyytteistä sekä ihmiskaupasta. Jos Tatelle pitäisi valita sielunveli elokuvista, olisi hän American Psychon (2002) sarjamurhaaja Patric Bateman. Minulle, kuten valtaosalle katsojista on selvää, että Christian Balen esittämä murhaaja on itseään täynnä oleva kontrollifriikki, länsimaisen kulttuurin minäkeskeisyyden ja misogynian psykoottinen ilmentymä. Ei hahmoa kohtaan halua tuntea empatiaa, saati ihailua. Tai niin sitä luulisi. Somessa Batemanin hahmo on käännetty päälaelleen. Harmittomien meemien lisäksi American Psychon kohtauksia on viime vuosina irrotettu kontekstistaan pönkittämään miehistä ylivaltaa internetin manosfäärissä. Tässä kontekstissa Bateman on fanituksen kohde, ultimaattinen alfamies. Myös Andrew Tate on haalinut vastenmielisyydestään huolimatta – tai sen vuoksi – uskollisen poikien ja miesten seuraajajoukon. Heille Tate on väärinymmärretty esikuva. Rajut heitot ovat vitsejä, naiset eivät ymmärrä huumoria! Tämän lehden sivuilla 34–35 käsittelen väkivaltaelokuvien herättämää moraalipaniikkia. Siinä missä elokuvat ovat fiktiota, on Andrew Tate totta. Se, jos mikä on pelottavaa. E V E L I I N A M Ä N T Y L Ä OIKAISU Numerossa 2/2024 kirjailija Elli Valtosen lempilinnuksi kerrotaan kuvatekstissä valkoposkihanhi. Kuvassa näkyy kuitenkin kanadanhanhi, eli kuvateksti saattoi johtaa harhaan. 4 Toimitukselta Tekijöinä
Hyötyä huumeista Uusi seksi Sivistyksen kehto heiluu PÄ ÄKIRJOITUS s. 3 Klassikkojen klassikko TOIMITUKSELTA s. 4 Miehistä kulttuuria KULTTUURI s. 34 Näkökulma 3 x kesäheila Kolumni: Alma Onali Ruumiin avaus S. 30 S. 20 S. 12 Ä ÄRISÄ ÄENNUSTE s. 10 Roboralli ALKUPALA s. 11 Puuhasivu besserwissereille FIKTIO s. 38 Harry Salmenniemi: Tilaus NOPEAT s. 6 Meistä sanottua UUTISIA s. 8 Pelkoa ja inhoa edarissa ALAKULTTUURI s. 40 Postia Top-10 Asiaton kysymys: Evita Lestinen ja Pia-Maria Nickström TAKAIKKUNA s. 43 Sikailua osakunnassa HENKILÖ: ALEKSI HUPLI ylioppilaslehti 3 / 2024 5 Tässä lehdessä A L U K S I P I T K Ä T L O P U K S I
K O O N N U T Toimitus ”SIIS ”SIIS ketkä vitun pellet tätä Ylioppilaslehteä pyörittää?” IG @missccheyenne 12.9.2023 ”UPEAA, ”UPEAA, että Ylkkärin päätoimittajaksi on vihdoinkin saatu ruskea oletettu, joka uskaltaa täysillä vastustaa äärioikeistossa kuplivien ekofasististen liikkeiden nousua!” X @JariLeino3 20.5 .2022 ”KAUAS ”KAUAS ovat ylioppilaat tulleet 1960luvun radikalismista. Kun #nuoriso on paavillisempaa kuin #paavi, on syytä huolestua.” X @saarenmies 25.10.2022 ”TULEVAA ”TULEVAA työpaikkakiusaajien sukupolvea. Kivaksi menee.” X @PaiviKorhonen, 30.3.2024 ”MISTÄ ”MISTÄ tässä olisi pitänyt tajuta, että kyseessä on läppä? Mistä olisi pitänyt ymmärtää, että pyritte kommentoimaan väärin käytön kulttuuria, kun jutun taso on luokkaa ”höhöö söin huumetabletin ja tuli höpö olo”. Menkää nyt vittu oikeesti itseenne. Myöskään vakavasti otettavassa journalismia ei koskaan tehdä nimettömänä, teidänkin tasoisen median tulisi se ymmärtää. Suosittelen poistamaan artikkelin ja hankkimaan selkärangan. Tulen mielelläni kirjoittamaan vastineen lehteenne, niin saadaan edes osa aiemman jutun aiheuttamasta damagesta ehkä korjattua.” IG @myyttisin 13.9.2023 ”TODELLA ”TODELLA ala-arvoista ja suorastaan idioottimaista. Do better.” IG @withttiamarika 13.9.2023 ”TOIVON ”TOIVON että toimitus eroaa.” IG @suvisinimarja 13.9.2023 ”TOIVOTTAVASTI ”TOIVOTTAVASTI tästä tehdään rikosilmoituksia ja asia tutkitaan perinpohjaisesti.” IG @sarunina 13.9.2023 ”OISKO ”OISKO aika heittää päätoimittaja roskiin, ei näköjään osaa ottaa vastuuta luotsaamastaan lehdestä ” IG @raittiuden_roiskeet 13.9.2023 ”VITUN ”VITUN tyhmät.” IG @lauriikonen 13.9.2023 ”EN ”EN uskonut, että lehti jonka ”toimittajat” aikoinaan paskoivat housuun bussissa, tehden siitä jutun, voisi alittaa rimaa enempää. Mutta kyllä te pystyitte siihen. Ja jos teidän mielestä juttu on hyvä, niin suosittelen alan vaihtoa. ” IG @jannem79 13.9.2023 ”JUTTUNNE ”JUTTUNNE ei mielestäni ollut erityisen hyvä tai oivaltava. Olen kuitenkin huomattavasti enemmän huolissani useiden teitä kritisoivien ihmisten kyvystä tunnistaa eri tekstilajeja, kuin pikku pakinanne mahdollisista vaikutuksista adhd-ihmisiin tai lääkkeiden väärinkäytön suosioon.” IG @jartzaj 3.9.2023 ”YLIOPPILASLEHTI ”YLIOPPILASLEHTI jatkaa laadukkaiden repotaasien sarjaa: testattuaan aiemmin linja-autossa paskantamista, Ylioppilaslehden toimittelija laittaa itsensä likoon testaamalla ADHD -lääkkeillä tehostettua työskentelyä. Jääkäämme odottamaan tutkivan journalismin seuraavaa triumfia, kun Ylioppilaslehden ( VIHR + VAS ) toimittelija uppoutuu nekrofilian ihmeelliseen maailmaan.” Ylilauta @anonyymi poistetussa langassa ”OLIPA ”OLIPA mukanokkela raapustus. Kiitos, en saa ikinä tätä menetettyä minuuttia takaisin.” Reddit @rbstwrt666 noin vuosi sitten ”MILLÄ ”MILLÄ meriiteillä on muuten päästy politiikan erityispäätoimittajaksi? Riittääkö @vihreat jäsenkirja? T:195cm” X @Johanne17229159 26.10.2023 ”MIKSI ”MIKSI toimittaja haluaa nolata itsensä ja kertoa kaikille, että toimii kuin ”bimbo” ja ehkä onkin sellainen? En ymmärrä.” X @TsalmeK 23.10.2023 ”YLIOPPILASLEHTI ”YLIOPPILASLEHTI ahdistaa.” X @ahdistaa 18.5.2023 ”HUOMIOTALOUS ”HUOMIOTALOUS pakottaa yhdentekevät toimijat alhaisiin toimintamalleihin pysyäkseen edes jollain tasolla ihmisten huulilla. Viimeisiä epätoivoisia kuolon korahduksia. Lepää rauhassa @ylioppilaslehti ” IG @petteriorpofanpage 28.3.2024 ”KUULOSTAA ”KUULOSTAA ylioppilaslehden tasoiselta kirjoitukselta. Kyse on trollilehdestä, jossa lähinnä katsellaan kansaa omasta ylemmyydestä käsin ” IG @ranttantan 28.3.2024 ”NYT ”NYT at Ylioppilaslehti ihan aikuisten oikeasti . Mitä kuvittelette saavuttavanne ihan suoralla mustamaalaamisella. Loitte vaan yhden uuden syyn ylioppilaskunnan pakkojäsenyyttä vastaan. Ei näin toimita työelämässäkään ” X @tanhisjussi 30.3.2024 ”USEAMPIKIN ”USEAMPIKIN Ylioppilaslehden päätoimittajana viimeisten vuosikymmenien aikana olleista henkilöistä on sittemmin jatkanut varsin vasemmistolaisen aate maailmansa julistamista HS :n, YLE :n, SK :n, KU :n ja aiemmin myös Vihreän Langan toimittajana. Tämä kertoo millainen aviisi YL on.” X @pekka_siltala 30.3.2024 ”YLKKÄRI ”YLKKÄRI on muutenkin ollut viime aikoina aidosti todella hauska ja fiksu lehti yhtä aikaa. Se on tosi vaikeaa, kuten samaa yrittäneet tietävät.” FB Jaakko Lyytinen 6.4.2024 Ylkkäristä sanottua 2022–2024 Paperiroskaksi ja mukaälykkääksi edgyjournalismiksi tituleerattu Ylioppilaslehti on jälleen yhden toimituskautensa päässä. Kiitos kaikille, jotka ajattelivat meitä vapaa-aikanaan. ylioppilaslehti 3 / 2024 6 T E R V E I S I Ä T O I M I T U K S E L L E Nopeat
Millaisia terveisiä haluat lähettää Suomen hallitukselle? K U V A T P au lii n a N yk än en Hallitus tervehtii opiskelijoita leikkaamalla asumistukea ja jäädyttämällä opintorahan indeksikorotuksen. Asumistuen leikkaukset astuivat voimaan 1. huhtikuuta. Näiden haastattelujen jälkeen kehysriihessä päätettiin leikata opiskelijoiden asumisesta vielä lisää. T E K S T I Eveliina Mäntylä ”HALUAN ”HALUAN lähettää tulikivenkatkuisia terveisiä ja toiveen siitä, että kaikista pidettäisiin huolta, kuten musta ja mun vähä varaisista ystävistä. Empatia kuuluu politiikkaan ja kuka tahansa, joka väittää ettei kuulu, on välitön ja vaarallinen haitta tälle yhteiskunnalle.” A AT O S K E T V E L , 2 4 e l o k u v a j a t e l e v i s i o t u t k i m u s ”EN ”EN ole omasta puolestani erityisen haavoittuvaisessa asemassa. Elämäni ei muutu leikkauksista suuresti. Terveiseni liittyvät siihen, mitä leikkaukset tekevät opintojen saavutettavuudelle. Millainen on yhteiskunta, jossa vain hyvin toimeentulevien perheiden lapset pystyvät opiskelemaan? Ilmastopolitiikan osalta haluan lähettää hallitukselle sellaisia terveisiä, että mitä helvettiä.” L A S S I L A A K S O, 2 3 t a l o u s j a s o s i a a l i h i s t o r i a ”ON ”ON tosi paha mieli. Kaikki on jo sanottu. Ei voi sanoa muuta kuin mitä helvettiä. Oletteko tosissanne?” C I N D Y K AT I L A J A K AT I A K O M U , 2 4 s o s i a a l i t i e t e e t j a y h t e i s k u n n a l l i s e n m u u t o k s e n t u t k i n t o o h j e l m a ”OLEMME ”OLEMME hyvin haastavassa taloudellisessa tilanteessa. Hyvinvointivaltiomme ei pyöri tällä tavalla. Samanaikaisesti, onko järkevää leikata sieltä, missä tulevaisuutemme on? Jossain määrin ajattelen, että kaikkien on syytä osallistua talouden uudelleenlaittamiseen, mutta meidän täytyy ajatella opiskelijoita investointeina.” J O H A N N A S U I H K O N E N , 2 9 tietoja palvelujohtaminen, Aalto-yliopisto ”LEIKKAAMINEN ”LEIKKAAMINEN ei ole kovin reilua, koska opiskelijana pitäisi pystyä keskittymään opintoihin, jotka stressaavat jo tarpeeksi. Se, että pitää stressata myös rahasta, jaksaa käydä töissä ja valmistua ajallaan, kasvattaa painetta. Otetaan pois niin vähästä.” S U V I P Y N N Ö N E N , 2 1 k a s v a t u s t i e t e e t, l u o k a n o p e t t a j a n o p i n t o s u u n t a ”HALUAISIN, ”HALUAISIN, että politiikka menisi täysin eri suuntaan kuin nyt, mutta minulla ei ole harhakuvia, että nykyinen hallitus tekisi niin. Mielestäni heidän pitäisi erota. Se olisi mukavaa.” V I C T O R N I S S É N , 2 3 f i l o s o f i a ylioppilaslehti 3 / 2024 7 T E R V E I S I Ä H A L L I T U K S E L L E Gallup
Riistoporvarit versus vasentuneet elmikuussa Helsingin Sanomat uutisoi tutkimuksesta, jossa kartoitettiin puheenaiheita, jotka yliopisto-opiskelijat kokevat vaikeiksi opetustilanteissa. Tällaisia aiheita ovat sukupuoli, etninen tausta ja politiikka. Oikeistolaiset kokivat aiheet vaikeammiksi kuin vasemmistolaiset tai vihreät. Pian kokoomusopiskelijat julkaisivat somessa huolestuneen tekstin. Instagrampäivityksen mukaan ”Helsingin yliopiston opiskelijapolitiikassa eletään haastavaa aikaa, jossa kärjistyneesti vasemmistolaiset näkökulmat ovat saaneet yhä laajempaa hyväksyntää suurien edustajistoryhmien keskuudessa.” Osa oikeistolaisista pelkää kertoa näkemyksiään ja liittyä opiskelijaliikkeeseen ”ahdistavan ilmapiirin vuoksi”. Liittohallituksen jäsen kertoo, että ”oman olemassaolonsa jatkuva perustelu on uuvuttavaa”. Edustajiston kokouksessa liki puolet edustajistosta käveli ulos kesken kaiken, julkaisussa kerrotaan. Mitä opiskelijapolitiikassa tapahtuu? HELSINGIN HELSINGIN yliopiston ylioppilaskunnan (Hyy) talousarviosta sopiminen on pitkä prosessi. Budjettia käsitellään kuukausia useissa ylioppilaskunnan toimielimissä. Lopulta siitä päätetään koko edustajiston kokouksessa. Siellä opiskelijapoliitikkojen muodostamien ryhmien välille syntyi skismaa, joka purkautui lähes puolen edustajiston ulosmarssiin joulukuussa. Kokouksesta poistuivat Help, Keskeiset, Kokoomus, Osakunnat ja Snäf. ”Kokouksessa esitettiin pienempiä sopeutuksia, kuin mitä oltiin pohjaesityksessä esitetty”, kertoo Kokoomusopiskelijoiden varapuheenjohtaja Emilia Junnila. ”Maailmanpyörän ryhmät ja Hyal olivat keskustelleet ennakkoon informoimatta avoimesti muita. Se koettiin muiden työn alentamisena.” Junnilan mukaan ulosmarssi oli tapa osoittaa turhautuminen budjettiprosessiin. Vasemmisto-opiskelijoiden puheenjohtaja Nea Hakala ymmärtää turhautumisen. ”Osa koki, ettei kokouksessa ollut tosiasiallista mahdollisuutta vaikuttaa lopputulokseen. Keskusteluista ennen kokousta ei kommunikoitu kaikille”, Hakala sanoo. ”Nyt on nostettu käsi ylös virheen merkiksi.” Hakala viittaa ryhmiin, jotka eivät osallistuneet ulosmarssiin, eli Sitoutumattomaan vasemmistoon, Vihreisiin, Osyyn ja Hyaliin. Hakalan mukaan muistakaan ryhmistä ei kuitenkaan tuotu ennen kokousta yleisesti omia ehdotuksia tietoon. ”Kommunikaatio riippuu kaikista osapuolista.” Hänen mukaansa kaikki ulosmarssineet ryhmät eivät ole osallistuneet keskusteluihin, joissa tilannetta on myöhemmin puitu. Hakala toimi kyseisessä kokouksessa Hyyn hallituksen puheenjohtajana. Tässä haastattelussa hän kommentoi Vasemmistoopiskelijoiden edustajana. KESKUSTELUILMAPIIRIN KESKUSTELUILMAPIIRIN ruotiminen ei tyhjene yhteen kokoukseen. Junnila kertoo, että kokoomusopiskelijat julkaisivat sometekstin, koska Helsingin Sanomien juttu huolestutti heitä. ”Että identifioidut oikeistoon, siitä tulee hankala olo ja politiikasta puhuminen vaikeutuu. Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan turvattomuuden tunnetta, koska on jotain mieltä.” Miten turvattomuus näkyy kokoomuslaisten opiskelijoiden arjessa? Kokoomusopiskelijoiden mukaan opiskelijapolitiikan keskusteluilmapiiri on kärjistynyt ja yhteys ryhmien välillä heikentynyt. Kuuluuko missään enää sivistyksen ääni? H T E K S T I Adile Sevimli K U VAT Mikko Suutarinen ylioppilaslehti 3 / 2024 8 U U T I S I A
”Olen kuullut, että joku on kertonut olevansa kokoomuslainen ja joutunut kohtaamaan vähättelyä. Sävy on kyseenalaistava eikä utelias. Olen kuullut tapauksesta, jossa on ihmetelty, miten joku voi olla kokoomuslaisen kaveri. Kyllä se kertoo, että on vahva polarisaatio käynnissä”, Junnila sanoo. ”Kokouksessa kokoomuslaisen puheenvuorolle on naureskeltu. Olen saanut aggressiivistakin viestiä, koska olen kokoomuslainen. Ei se kivalta tunnu.” Junnila sanoo, ettei voi näyttää viestiä, koska hän on blokannut henkilön somessa. Henkilö ei hänen mukaansa ole aktiivinen opiskelijapolitiikassa. VASEMMISTO-OPISKELIJOIDEN VASEMMISTO-OPISKELIJOIDEN Hakalan mukaan kokoomusopiskelijoiden julkaisussa vedettiin yhtä kuin -merkki yliopistolla käytävän keskustelun ja opiskelijapolitiikan välille. ”Tutkimus viittaa opiskelijoiden välisiin vuorovaikutussuhteisiin. Edustajisto on poliittinen toimielin, jossa debattiin kuuluu kriittinen keskustelu, myös konfliktit ja erimielisyydet”, Hakala sanoo. Hän on toiminut opiskelijapolitiikassa vuodesta 2018. Keskusteluilma piirin parantamisesta on puhuttu Hakalan mukaan pitkään. ”En ihan ymmärrä, mitä niillä ’kärjistyneillä vasemmistolaisilla mielipiteillä’ tarkoitetaan.” Kysytään Junnilalta. ”Jotkut osallistuvat Elokapinan toimintaan tai kokevat radikaalimman toiminnan hyväksyttäväksi, ja haluavat osallistua siihen. On jopa esitetty nykyisen talousjärjestelmämme kaatamista ja sen korvaamista sosialistisella järjestelmällä.” Eikö vassareiden ja kokkareiden molemminpuolinen pilkka ole aina kuulunut opiskelijapolitiikkaan? Junnila ei ole varma. Hän on ollut mukana opiskelijapolitiikassa vuodesta 2020. Junnilan mukaan kokoomusopiskelijoiden kannan oton ei ollut tarkoitus syyllistää. ”Ei ole missään tilanteessa ok naureskella myöskään vasemmistolaisille. Se on epäkunnioittavaa käytöstä.” HAKALA HAKALA arvelee, että mielipiteiden yleisellä polarisoitumisella on vaikutuksensa myös opiskelijapolitiikassa. Edustajistoa jakavat Hyyn talouden sopeuttaminen ja Israelin miehityspolitiikka. Hakalan mukaan uutta on se, että aidon keskustelun sijaan ”yritetään laittaa kapuloita rattaisiin”. Hänen mukaansa edustajistossa on keksitty sääntövetoisia keinoja, joilla ratkaisuvalta pidätetään hallitukselta ja siirretään edustajistolle, kun politiikka ei miellytä. Lisäksi Hyyn toiminnasta on kanneltu lukuisia kertoja hallinto-oikeuteen ja oikeuskanslerille. Ylioppilaslehti uutisoi asiasta syksyllä 2022. Myös vasemmistolaisuuttaan jout uu perustelemaan, Hakala sanoo. ”Jos yliopistolla ei päädy tilanteeseen, jossa omia näkemyksiä haastetaan, se vasta olisi huolestuttavaa.” Kuulostaa uskottavalta, että kokoomuslaisuudesta saa nyt kuulla kuittailua. Opiskelijat ovat vastustaneet Suomen oikeistohallitusta useissa mielenosoituksissa. Hakalan mukaan se johtuu siitä, että leikkaukset osuvat opiskelijoihin. ”Olisi hienoa kuulla myös kokoomuksesta kriittisiä ääniä siihen politiikkaan, koska se vaikuttaa ihmisiin, keiden kanssa yliopistoyhteisössä ollaan.” Kuviota voi värittää poliittinen spinnaus: konkreettiset esimerkit koville väitteille ilmapiirin huonontumisesta ovat vähäisiä ja koskevat kuulopuheita yliopistolla, eivät niinkään edustajistoa. Siellä roolit näyttävät vaihtuneen: suurin ryhmä on sitoutumaton vasemmisto, ja vasemmisto-opiskelijat vastaavat somessa kipakasti takaisin vähemmistössä oleville kokoomusopiskelijoille, jotka peräänkuuluttavat empatiaa. Sekä Junnila että Hakala painottavat, etteivät halua lietsoa kahtiajakoa. Molemmat toivovat rakentavaa keskustelua. ”Korkeakoulumaailmassa ihmisten toivoisi olevan kiinnostuneita siitä, että ollaan asioista eri mieltä. Eri poliittisiin ryhmiin kuuluvat voivat olla ystäviä”, Junnila sanoo. ”Puoluekirja ei kerro, millainen ihminen olet.” Emilia Junnila ( ) ja Nea Hakala ( ) toivovat rakentavaa keskusteluilmapiiriä opiskelijapolitiikkaan. ylioppilaslehti 3 / 2024 9 U U T I S I A
Palstalla ekokriisi näkyy. K U V A P au lii n a N yk än en Botti ota ratti T E K S T I Petri Jääskeläinen oni bussiin hyppäävä matkustaja vilauttaa matkalippuaan kuskille katsettaan kohottamatta. Lähitulevaisuudessa sosiaalisen tilanteen väistäminen onnistuu entistä sujuvammin, kun kuskit katoavat autoista. Maailma siirtyy lähitulevaisuudessa enenevissä määrin autonomiseen eli itseohjautuvaan liikenteeseen. Erilaiset pienet robottibussit huristelevat jo Helsingissä, Lahdessa ja Tampereella. Nämä menopelit ovat sähköisiä, mikä vaikuttaa myös ilmastoon. Tutkimusten valossa julkisen liikenteen käyttö on ilmastoystävällisempää kuin yksityisautoilu, ja sähkö vähemmän haitallista kuin polttomoottorit. Se on johtanut sähköbussien yleistymiseen. Viime vuonna Savonlinna muutti koko paikallisliikenteensä sähköiseksi ensimmäisenä suomalaiskaupunkina. Voiko sähköistyvä ja automatisoituva liikenne ratkaista Suomen päästöongelmat? SPATIOTEMPORAALISEN SPATIOTEMPORAALISEN data-analyysin professori Laura Ruotsalainen Helsingin yliopistosta tutkii julkisen liikenteen järjestämistä tulevaisuudessa teko älyn avulla. Liikennettä tutkitaan kolmella tasolla: miten ajoneuvojen liikkuminen pitää optimoida päästöjen vähentämiseksi, minkälaiset liikennejärjestelyt edistävät päästövähennyksiä ja miten liikenne tulisi järjestää kaupungeissa. Tutkimus toteutetaan erilaisilla skenaarioilla. Yksi sellainen on Ruotsalaisen ryhmän tutkima tilanne, jossa liikkuminen suoritetaan julkisilla kaikkialla paitsi siellä, minne ne eivät pääse. Näissä paikoissa matkustetaan yhteiskäyttöisillä automaattiajoneuvoilla. Tavoite on selvittää, paljonko järjestely vähentää päästöjä. ”Siirtymävaihe on varmaan hurja, kun itseohjautuvat ja ihmisen ohjaamat ajoneuvot kulkevat liikenteessä sekaisin”, Ruotsalainen sanoo. Tilanne olisi helpompi, jos kaikki olisivat robotteja. ”Silloin kaikki toimisivat samojen sääntöjen mukaan.” YKSI YKSI ongelma autonomisessa julkisessa liikenteessä liittyy testaamiseen. ”Datasta pitää löytää testien avulla valtava määrä ongelmatilanteita, jotta niiden pohjalta voidaan tehdä kattava määrä testattavia skenaarioita. Suurin vaikeus tässä on yllättävien tilanteiden määrä”, Ruotsalainen sanoo. Toinen ongelma on, että autonominen liikenne perustuu monimutkaisiin koneoppimismenetelmiin. Ne ovat ”mustia laatikoita” eli ihminen ei tarkalleen ottaen tiedä, mitä niiden sisällä tapahtuu. Tekoälytutkijat ympäri maailman painivat saman ongelman kanssa. On helpompi ymmärtää, miksi liikennevaloissa uudella Audillaan ylpeilevä ihmiskuski haastaa toisen autoilijan kiihdytyskilpailuun kuin miksi tekoäly kuski päättää virheellisen tilannearvionsa takia oikaista jalkakäytävän kautta. Ruotsalainen uskoo, että automatisoitu liikenne yleistyy vuosikymmenen sisällä. ”Maanteiden rekkaletkoja on helpompi automatisoida kuin kaupunkiliikennettä, jossa on enemmän muuttujia. Yksittäisten ajoneuvojen automatisoinnin ongelmat ovat pienempiä kuin koko liikenteen”, Ruotsalainen sanoo. MONI MONI suomalainen ihastui vuoden 2022 lopulla yleisölle avattuun Chat GPT :hen. Se ja muut vastaavat tekoälyt muodostavat tilastollisen mallin avulla tekstejä, biisejä ja muita kulttuurituotteita valtavien hiilidioksidipäästöjen kustannuksella. ”Chat GPT :llä on niin valtavasti käyttäjiä, että se kuluttaa kuukaudessa enemmän energiaa kuin mitä sen kehitys aiheuttaa”, Ruotsalainen sanoo. Hänen tutkimuksessaan tekoälyn päästöt syntyvät etenkin tekoälyn kouluttamisesta. Liikenteen järjestämisen suunnittelu näin energia syöpöllä teknologialla kuulostaa enemmän uhalta kuin mahdollisuudelta. Ruotsalaisen mukaan heidän tutkimushankkeessaan käytetään ekologista Lumi-supertietokonetta. Sen päästöt on otettu mukaan tutkimusryhmän laskelmissa. Aiempien tutkimusten mukaan tekoälyn hyödyt ylittävät kokonaisuutena päästöjen aiheuttamat haitat. M ylioppilaslehti 3 / 2024 10 Äärisääennuste
R A T K A I S U R A T K A I S U 44 ha maa Ehdokas 1488 Paska maa Br + norjalainen draamasarja EU:n köyhin valtio Valutta Minoksen äiti ja bändi KOTI PIZZAN PÄÄ MINISTERI Mariaanien+la Vergès Georgian kaupunki nukkuu Le crayon Heppa vakoilee Pahisjumala Suomen sukukieli -oppa Pysyvästi jäässä Vlatava Festarikaupunki P.S. maan teiden kuningas + direktiivi U hk aa va id eo lo gi a Poliitikon haluamaa Le nt ok yv yt ön Epämääräinen artikkeli + vihreä Emma Vanhin monarkia Samuli Edelmann joi täällä Oodi ilolle -a -a ¹ . ¹ 2 22 ¹6 ¹7 25 26 23 24 ¹¹ 9 27 2¹ 3 4 ¹8 5 6 ¹4 ¹5 7 ¹2 ¹3 ¹9 20 8 ¹0 2 . ¹0 . ¹¹ . ¹2 . ¹3 . ¹4 . ¹5 . ¹6 . ¹7 . ¹ 8. ¹ 9. 20 . 2¹ . 22 . 23 . 24 . 25 . 26 . 27 . 3. 4 . 5 . 6 . 7 . 8 . 9 . L A AT I N U T Toimitus Ristikko sivistyneen eurooppalaisen makuun Vastaa ja voita Lähetä ristikon ratkaisu kesän aikana osoitteeseen toimitus@ylio ppilaslehti.fi ja osallistut arvontaan. Voittaja julistetaan syksyllä. ylioppilaslehti 3 / 2024 11 Alkupala Palstalla kasvatetaan nälkää.
Laitaoikeistolle povataan eurovaaleissa historiallista voittoa. Parlamentissa istuu jo edustajia, jotka myötäilevät Venäjää ja rikkovat oikeusvaltioperiaatetta – siis unionin omia sääntöjä. Brysselin pahin PAI I J N N N E A A T E K S T I Adile Sevimli K U VAT Sofia Okkonen ja Pauliina Nykänen ylioppilaslehti 3 / 2024 12
Eurooppalaiset ovat jo pitkään matkanneet, naineet, syöneet ja juoneet ristiin rastiin toistensa kanssa. Siitä sikailusta on rotupuhtaus kaukana. ylioppilaslehti 3 / 2024 14
uonna 2000 maltalainen pankkiiri Norman Lowell päätti perustaa puolueen. Sen nimeksi tuli Imperium Europa. Kärkiteema: Euroopan yhdistäminen yhdeksi suureksi poliittiseksi yksiköksi. Ihan heti ei arvaisi, että kyseessä on äärioikeistopuolue. Lowell on ylistänyt natsiSaksaa ja hänet on tuomittu viharikoksista. Imperium Europa on Maltan kolmanneksi suosituin puolue. Euroopan parlamentissa sillä ei ole edustajaa. Alkutaipaleellaan puolue suhtautui Euroopan yhdentymiseen skep tisesti. Vaan ei enää. Malta on pieni, reilun puolen miljoonan asukkaan saarivaltio Välimerellä. Jos maltalainen haluaa päätöksenteon ytimeen, on hänen suunnattava katseensa Eurooppaan . Isot päätökset tehdään siellä. Ennen Euroopassa puhuttiin sisäisestä maahanmuutosta. Saksalaiset nyrpistelivät neniään italialaisille ja espanjalaisille, jotka toisen maailmansodan jälkeen hakeutuivat paremmille työmarkkinoille naapurimaihin. Hiljalleen 1980-luvulta lähtien muuttoliike vaihtoi suuntaansa. Siirtotyöläiset palasivat kotiin. Etelä-Euroopan raja maista tuli 2010-luvulla vastaanottajia, kun ihmisiä saapui meren toiselta puolen. Eurooppalaiset ovat jo pitkään matkanneet, naineet, syöneet ja juoneet ristiin rastiin toistensa kanssa. Siitä sikailusta on rotupuhtaus kaukana. Nykyään laitaoikeisto vastustaa Euroopan ulkopuolelta tulevia, hakivatpa he sitten työtä tai turvapaikkaa. Omaa kansaa ei uhkaakaan naapuri, vaan afrikkalaiset ja islam. Euroskeptikot ovat kääntyneet Eurooppamielisiksi. Kun hetken makustelee konnotaatioita, joita me eurooppalaiset mielellämme liitämme maanosaamme, ei ole ihme, että si vistyksen kehto , Eurooppa, on laitaoikeiston lempi lapsi. EUROPARLAMENTTIVAALIT EUROPARLAMENTTIVAALIT järjestetään 9. kesäkuuta. Ennusteet povaavat laitaoikeistolle historiallista voittoa. Se tarkoittaa, että joko laitaoikeistolainen Euroopan konservatiivit ja reformistit ( ECR ) tai äärioikeistolainen Identiteetti ja demokratia ( ID ) voi olla parlamentin kolmanneksi suurin ryhmä. Suurempia ovat vain keskustaoikeistolainen EPP ja sosiaalidemokraattinen S&D . Kolmospaikasta taistelee myös liberaali Uudistuva Eurooppa -ryhmä. Taakse näyttävät jäävän Vihreät ja Vasemmisto, jotka edellisissä vaaleissa muodostivat suuren koalition EPP :n, S&D:n ja Uudistuvan Euroopan kanssa. Ennen viime vaaleja kaikkialla puhuttiin ilmastosta. 15-vuotias Greta Thunberg istui perjantaisin Ruotsin eduskuntatalon portailla koululakossa. Fridays for Future -liike innoitti ilmastokriisistä huolestuneiden koululaisten protestiaaltoja ympäri maailmaa. Nyt vihreät teemat ovat jääneet turvallisuuden ja talouden jalkoihin. Jos mielipidemittaukset pitävät paikkansa, Vihreät häviää eniten paikkoja näissä eurovaaleissa. Euroopan katse suuntautuu ”omiin ongelmiin”. Pandemian ja Ukrainan sodan jälkeen alkanut energiakriisi ja inflaatio vievät huomion ekokatastrofeilta ja osaajaja työvoimapulalta, joita ratkotaan globaalisti. ”Vuoden 2019 vaaleissa pärjäsivät joko selkeästi inklusiiviset tai eksklusiiviset puolueet”, sanoo Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Manuel Müller. Inklusiiviset puolueet huolehtivat tulevista sukupolvista, kannattavat avoimia rajoja ja progressiivista tasa-arvopolitiikkaa. Eksklusiiviset kannattavat rajojen sulkemista ja keskittymistä täällä oleviin ihmisiin. ”Viime vaaleissa molemmat voittivat paikkoja perinteisten, keskelle sijoittuvien valtapuolueiden kustannuksella. Näissä vaaleissa eksklusiiviset jatkavat nousuaan.” Laitaoikeiston nousu ei ole uusi trendi, vaan kannatus on kasvanut läpi 2000-luvun. Samalla moni aiemmin euroskeptinen puolue on muuttanut linjaansa. Esimerkiksi perussuomalaisten edellisen europoliittisen ohjelman tavoite EU -erosta siirtyi uudessa ohjelmassa kaukaisuuteen. Sen ensimmäinen lause kuuluu: ”Perussuomalaiset on Suomen Eurooppa-myönteisin puolue.” Vuosi sitten ulkomaankauppa ja kehitysministeri Ville Tavio (ps) kertoi Ylelle, että ”perussuomalaisuuteen kuuluu kansainvälisyyden ja kansakuntien välisen yhteistyön vaaliminen ja yhteistyöhalu Euroopassa.” Eurooppa on toki eri kuin EU . Kaoottinen brexit teki exitistä monelle laitaoikeistopuolueelle vähemmän houkuttelevan. Eron sijaan unionia halutaan muuttaa sisältä päin. MANUEL MÜLLER MANUEL MÜLLER tekee joka kahdeksas viikko paikkaennustuksen parlamenttivaalien tuloksesta Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansallisten mielipidemittausten pohjalta. Viimeisin on huhtikuun lopulta. Sen mukaan EPP on johdossa ja laitaoikeiston kasvu hieman hidastunut. Müllerin mukaan kiinnostavaa on seurata valtatasapainon jakautumista vaalien jälkeen. Erityisrooli on suurimmalla ryhmällä EPP :llä. Suomesta siihen kuuluu kokoomus. EPP voi yrittää koota enemmistön laitaoikeistolaisen ECR -ryhmän ja Uudistuvan Euroopan kanssa. Siihen kuuluvat Suomesta keskusta ja rkp. Tällöin enemmistö kasataan ilman sosiaalidemokraatteja, ja ECR :n merkitys päätöksenteossa kasvaa. Legitimoisiko se äärioikeiston asemaa EU :ssa? ”Äärioikeistolaiset argumentit näkyvät ja kuuluvat vahvemmin, ja heidän rahoituksensa kasvaa”, Müller sanoo. Hänen mukaansa EPP lähettää ristiriitaisia viestejä. ”Toisaalta he lupaavat koota EU -myönteisen enemmistön, joka ei tee yhteistyötä äärioikeiston kanssa. Toisaalta he sanovat, etteivät kaikki puolueet ECR :ssä ole yhtä pahoja.” Ryhmään kuuluu Suomesta perussuomalaiset. Jo hallituskoalitio kokoomuksen kanssa tarkoittaa, että perussuomalaiset on yksi kelpuutettavista puolueista. Müllerin mukaan EPP :n kriteerit yhteistyölle ovat Euroopan integraatio, Ukrainan tuki ja oikeusvaltioperiaate. ”Mutta ECR ei anna keskustaoikeiston jakaa itseään kahtia.” Kun joutuu tekemään kompromisseja laita oikeiston kanssa, omille äänestäjille viestitään, että lopputulos on hyvä – uskottiinpa siihen itse tai ei. ” EPP ja S&D saattavat havitella äänestäjiä tekemällä oikeistolaisempaa politiikkaa, ja viestiä siitä muka omanaan.” KAHDEN KAHDEN laitaoikeistolaisen V ylioppilaslehti 3 / 2024 15
Vitsi kuuluu, ettei EPP:ssä voi tehdä mitään ilman Saksan siunausta. Isot maat vievät, muut vikisevät. ylioppilaslehti 3 / 2024 16
pakotettu itäeurooppalaisten kurkusta alas. EU on tarkoituksella häirinnyt ja polarisoinut Keskija Itä-Euroopan kansallista kulttuuria politisoimalla seksuaalisen identiteetin, raportissa sanotaan. ECR :n verkkosivuilla kerrotaan, että Euroopassa on käynnissä aggressiivinen yritys kääntää ylösalaisin arvot ja periaatteet, jotka muodostavat eurooppalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin pohjan. Perinteisiä perhearvoja uhkaa ”gender-ideologia”, joka ”kieltää biologisen todellisuuden”. Erityisen huolissaan ECR on oikeudesta ”luonnolliseen” naiseuteen ja äitiyteen, sekä oikeudesta elämään: ”Haluamme puolustaa elämää, hedelmöityksestä aina sen luonnolliseen loppuun”, verkkosivuilla kerrotaan. KUN KUN Neuvostoliitto hajosi, entisen itäblokin maat olivat valmiita tekemään myönnytyksiä päästäkseen EU :hun. Esimerkiksi Viron, Latvian, Liettuan, Puolan, Unkarin, Romanian ja Slovenian oli hyväksyttävä unionin ylhäältä alas sanelemat ihmisoikeusvaatimukset. Paperilla arvomaailmat muuttuivat nopeasti. Maista kuitenkin puuttui samanlainen seksuaalija sukupuolivähemmistöjen vapaustaistelun historia, jollainen Yhdysvalloissa ja osassa Eurooppaa tapahtui hitaasti ja orgaanisesti. Brittiläinen historioitsija Timothy Garton Ash kirjoittaa teoksessaan Home lands – A personal history of Europe (Penguin Random House, 2023), ettei eurooppalaisuus ole koskaan kuulunut tasaisesti kaikille eurooppalaisille. Ranska on ehkä ainoa maa, joka ei ole koskaan kyseenalaistanut omaa eurooppalaisuuttaan, vaan pikemminkin kuvittelee olevansa Eurooppa. Belgiassa, Hollannissa ja Luxemburgissa harvoin epäillään omaa eurooppalaisuutta, Garton Ash kirjoittaa. Saksalla oli identiteettikriisi natsi menneisyytensä takia, vaikka se onkin EU -kentällä iso peluri. Puolalaiset tutkijat ovat kirjoittaneet rauta esiripun eristäneistä Itä-Euroopan maista, joita ei edelleenkään aina mielletä eurooppalaisiksi, vaan ”Euroopan lähiöiksi”. Monessa jäsenmaassa ajatellaankin, ettei parlamentti ole tasa-arvoinen. Suuret taloudet nauttivat suurista tuista. Vitsi kuuluu, ettei EPP :ssä voi tehdä mitään ilman Saksan siunausta. Isot maat vievät, muut vikisevät. Laitaoikeistolaisessa ECR :ssä uskotaankin kansallishallitusten johtamaan unioniin, ei Brysselin byrokraattien. Se kannattaa ”eurorealismia”. Unionin valtaa tulisi purkaa ja jäsenmaiden suvereniteettia lisätä. ECR :n mukaan niiden kykyä päättää itsenäisesti asioistaan on ali arvioitu. EUROOPAN EUROOPAN komissiota johtaa nyt ensimmäistä kertaa nainen, keskustaoikeistolaisen EPP :n Ursula von der Leyen. Hänen kaudellaan tasa-arvokysymyksiä on edistetty: väkivaltadirektiivi on ensimmäinen naisia väkivallalta suojeleva EU -laki. Palkka-avoimuusdirektiivi lisää avoimuutta naisten ja miesten palkkojen välillä, ja Women on boards lisää naisten edustusta suurten pörssi yhtiöiden hallituksissa. Moni kysymys junnasi neuvostossa pitkään, mutta nyt ne on nuijittu läpi. ”Seuraava kysymys koskee direktiivien toimeenpanon valvomista”, sanoo Euroopan politiikan tutkimuksen professori Johanna Kantola. Hän on erikoistunut muun muassa EU :n tasa-arvopolitiikkaan. Jos jäsenmaat eivät noudata direktiivejä, pallo siirtyy komissiolle. Se valvoo ja sanktioi jäsenmaiden toimintaa. Valvonnan kannalta ratkaisevaa on, minkälainen seuraava komissio on kokoonpanoltaan, arvoiltaan ja politiikaltaan, Kantola muistuttaa. Von der Leyenin kaudella on tehty myös median vapautta tukevaa lainsäädäntöä. EU :ssa on jo nähty toimittajien valtiollista valvontaa esimerkiksi Kreikassa ja Maltalla. ”Perinteisesti laitaoikeisto ei ole siitä huolestunut.” Tasa-arvonäkökulmasta konservatiivisuuden ytimessä ovat perinteiset sukupuoliroolit, perhe ja heteroseksuaalisuus. Retoriikka niistä on koventunut. ”Parlamentin täysistuntokeskusteluissa laitaja äärioikeistolaiset mepit ovat kyseenalaistaneet naisten oikeuksia puheenvuoroissaan”, Kantola sanoo. Erilaisia kirjauksia tasa-arvotavoitteista löytyy kaikkien Euroopan parlamentin poliittisten ryhmien työjärjestyksistä ja ohjelmatavoitteista. Samalla parlamentissa käydään lobbaamassa seksuaalija sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ja aborttioikeuksia vastaan. ”Pitääkin kysyä, kenen tasa-arvosta puhutaan”, Kantola sanoo. Moni meppi sanoo kannattavansa suku puolten tasa-arvoa, mutta vastustaa trans oikeuksia. Parlamentin rasistisiin käytäntöihin ei kiinnitetä huomiota. Väkivaltadirektiiviin ei saatu raiskauksen tunnusmerkistöön suostumuksen puutetta, Kantola luettelee. europarlamentti ryhmän suurin ero on niiden suhtautuminen Venäjään. ECR :ään kuuluvat perussuomalaisten lisäksi esimerkiksi Ruotsidemokraatit ja Puolan Laki ja oikeus -puolue. Ne kaikki tukevat Ukrainaa. ID -ryhmään kuuluvat esimerkiksi äärioikeistolaiset Ranskan Kansallinen liittouma, Saksan AfD ja Italian La Lega, jotka myötäilevät Venäjää. Tässä jutussa äärioikeistolla viitataan fasistisista liikkeistä periytyviin tai radikaalisti etno nationalistisiin ja homogeenistä yhteisöä tavoitteleviin puolueisiin. Esimerkiksi Saksassa keskustellaan AfD:n kieltämisestä lailla, koska se uhkaa demokratiaa. Harva puolue määrittelee itse itsensä ääri-etuliitteellä. Jutussa äärioikeisto viittaa ideologiaan, ei väkivallan tekoihin. Perussuomalaiset irtaantui ID -ryhmästä vuosi sitten huhtikuussa Venäjän hyökkäyssodan vuoksi. Pian puolueen ex-puheenjohtaja Timo Soini kommentoi Helsingin Sanomille, että perussuomalaisten hyppy oli ”kasvojenpesuja hygieniatemppu”. Kommentin voinee ymmärtää ripauksella katkeruutta. Äärioikeistolaisia on ECR :ssäkin, esimerkiksi Italian pääministeripuolue, Giorgia Melonin johtama Italian veljet. Lisää valtaa ECR saa, jos Unkarin pääministeripuolue Fidesz liittyy siihen. Vuonna 2021 EPP aikoi hyllyttää Fideszin ryhmästään Unkarin oikeusvaltiorikkomusten vuoksi, joten Viktor Orbàn johti puolueensa itse ovelle. Nyt se ei kuulu mihinkään ryhmään, vaan istuu kiukuttelijoiden pöydässä, eristettynä politiikanteon ytimestä. Ei kauaa. Syksyllä Unkarista tulee EU :n puheenjohtajamaa. Laitaoikeiston menestyksen myötä Fideszin euroskeptinen linja saanee lisäkannatusta. Puolueen puheenjohtaja, pääministeri Orbàn kirjoitti maaliskuussa viestipalvelu X:ssä, että kansalliset, konservatiiviset ja kristilliset voimat ovat nousussa kaikkialla Euroopassa. ”Olemme Brysselin byrokraattien pahin painajainen.” Suomessa Orbàn tunnetaan parhaiten Nato-jäsenyytemme ratifioinnin viivästyttämisestä, oman perheensä rikastuttamisesta ohjaamalla EU -tuet lähipiirin yhtiöihin sekä median valjastamisesta valtion äänitorveksi. Fidesziä ja laitaoikeistoa yhdistää käsitys tasa-arvosta. Orbànin tukeman ajatushautomon MCC :n tuoreessa raportissa kerrotaan, että ”lgbtq-ideologiaa” on vuosikymmenet ylioppilaslehti 3 / 2024 17
”On yllättävää, kuinka vähän konkreettista antirasistista politiikkaa esimerkiksi Vihreiden ja Vasemmiston ryhmillä on. Von der Leyenin kauden tasa-arvopolitiikka ei yltänyt rajoille tai ilmastopolitiikkaan.” VON DER VON DER LEYENIN LEYENIN tasa-arvopolitiikkaa voisi kutsua bossladyfeminismiksi. Kirjassaan De koloniaalinen feminismi (Tutkijaliitto, 2024) tutkija ja aktivisti Françoise Vergès kirjoittaa vaihtoehtoisesti ”sivistystehtäväfeminismistä”. Vergèsin mukaan feminismistä on tullut hajuton ja mauton uusliberalistisen yhteiskunnan ja markkinatalouden tuote, joka palvelee valkoisia naisia. ”Miksi sanoa olevansa feministi, miksi puolustaa feminismiä, kun nämä ryöstöviljellyt sanat ovat menettäneet merkityksensä siinä määrin, että jopa äärioikeisto voi omia ne käyttöönsä?”, Vergès kirjoittaa. Muu Eurooppa seurasi vuosia sivusta, kun pakolaisia saapui vuodesta 2016 lähtien Välimeren yli Italiaan, Kreikkaan ja Espanjaan. Heitä sullottiin saarille ja jätettiin oman onnensa varaan merelle. Viime vuonna Italian Giorgia Melonin hallitus rajoitti pelastus veneiden läsnäoloa merellä. Samana vuonna Välimereen kuoli arviolta 3?000 ihmistä. Joulukuussa EU sopi maahanmuuttoja turvapaikkalakien uudistamisesta. Nyt jäsenmaiden on joko vastaanotettava osa tulijoista tai tuettava vastaanottajamaita taloudellisesti. Maahantulotarkastuksia ja maasta karkottamista nopeutetaan. Muun muassa Turkille ja Libyalle maksetaan turvapaikkaa hakevien pääsyn estämisestä unionin alueelle. Turvapaikanhakijat ovat kamala taakka jäsenmaille, mutta eivät ilmeisesti Tunisialle tai Albanialle, kunhan niille annetaan tarpeeksi rahaa. Ihmisoikeusjärjestö Amnestyn mukaan laki uudistus normalisoi suhteettomia hätätoimenpiteitä rajoilla, mahdollistaa yhä useamman ihmisen, myös lasten, säilöönoton sekä poikkeamisen EU :n turvapaikkasäännöistä, kun turvaa hakevien määrä kasvaa tai kun kyseessä on vieraan valtion ”välineellistäminen”. Ulkopuolelta toiminta näyttää tekopyhältä. Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa EU :n arvojohtajuus on kyseenalaistettu aikaa sitten. EU antaa ihmisten hukkua Välimereen, hyödyttää omaa maatalouttaan afrikkalaisten tuottajien kustannuksella ja on suhtautunut passiivisesti esimerkiksi IsraelinPalestiinan-konfliktiin. Arvojohtajuus on pönkittänyt eurooppalaista identiteettiä ja kauppasuhteita. Hyvä maine houkuttelee työvoimaa. EU on kuitenkin muuttanut viestiään: sen sijaan, että se näyttäisi maailmalle humaania mallia, unioni puolustaa omia intressejään. EUROOPAN EUROOPAN omasta näkökulmasta seuraavaa kautta määrittää unionin laajentuminen. Vuonna 2022 Ukraina, Moldova ja Georgia hakivat jäsenyyttä turvallisuuspoliittisen tilanteen kärjistyttyä Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Balkanin maita on koitettu integroida vauhdilla, sillä niiden pelätään lipeävän Venäjän vaikutuspiiriin. Esimerkiksi Bosnia ja Hertsegovina pääsi maaliskuussa jäsenyysneuvotteluihin. Nopeasti laajeneva unioni tarkoittaa, että asioista on yhä vaikeampaa sopia yksimielisesti. Erimielisyydet voivat johtaa siihen, että tietyt valtiot haluavat tehdä yhteistyötä vain keskenään. Hajanainen EU on heikompi, hallitsemattomampi ja arvaamattomampi. Ennen euroskeptiset protestoivat parlamentissa no-show’lla tai jättämällä puheenvuoronsa käyttämättä. Nyt laitaoikeisto haluaa käyttää parlamenttia ja lainsäädäntöprosesseja unionin muuttamiseen. ”Tässä tullaan EU :n toisen artiklan perusarvoihin”, tutkija Johanna Kantola sanoo. ”Pidetäänkö niistä kiinni, puolustetaanko arvoja?” Niitä ovat muun muassa ihmisarvon kunnioittaminen, oikeusvaltio ja vähemmistöjen oikeudet. Komissio aloitti rikosmenettelyn arvojen loukkaamisesta Puolaa ja Unkaria vastaan kesällä 2021. Ennen sitä laitaoikeistolaisen Lakija oikeus -puolueen valtakaudella Puolassa nähtiin ” HLBTIQ -vastaisia vyöhykkeitä”, jotka peittivät kolmanneksen maan pinta-alasta. Kun EU :n perusarvot ovat jäsenvaltiossa uhattuna, sen toimielimissä pyritään vaikuttamaan valtioon, jonka johto taas haluaa vähentää unionin määräysvaltaa kansalliseen politiikkaansa. ”Meillä oli Puola-ongelma, meillä on Unkari-ongelma ja nyt kehitteillä on Slovakiaongelma”, tutkija Manuel Müller sanoo. Slovakian pääministeriksi nousi syksyllä Venäjä-mielinen arvokonservatiivi, vasemmistopopulisti Robert Fico. Hän aiheuttaa EU :lle samanlaista migreeniä kuin Unkarin Orbàn ja osoittaa, että öykkäreitä löytyy myös laitavasemmalta. PARLAMENTIN PARLAMENTIN enemmistö säilyy oikeusvaltiomyönteisenä ja tukee Ukrainaa. Eurooppaneuvosto onkin sitten kinkkisempi juttu. Muutama Venäjä-mielinen valtionjohtaja voi hankaloittaa ulkoja turvallisuuspolitiikkaa, jossa vaaditaan yksimielisyyttä. ”Kun sota pitkittyy, voi tulla houkutus sanoa, että eikö Ukraina voisi hakea kompromissia Venäjän kanssa”, Manuel Müller sanoo. Jos laitaoikeisto voittaa europarlamenttivaalit, Donald Trump valitaan Yhdysvaltain presidentiksi ja Yhdysvaltojen tuki Ukrainalle loppuu, pitääkö Euroopassa olla huolissaan sodan eskalaatiosta? ”Se voi kannustaa Putinia ottamaan seuraavan askeleen. Jos Naton solidaarisuus horjuu, Euroopan on kyettävä luomaan itse pelote, jolla hyökkäyksen laajentaminen näyttäytyy Venäjälle liian isona riskinä otettavaksi”, Müller sanoo. ”Uskon, että pelotteen voi luoda myös ilman Yhdysvaltoja.” Ilmoille on jo heitetty ajatus EU :n yhteisestä ydinaseesta. Natossa skenaarioon valmistaudutaan suunnittelemalla Ukrainalle monivuotista sadan miljardin dollarin apupakettia, jota Trump ei voisi perua. Valta vetää EU :ssa kohti poliittista keskustaa: päätöksiä ei tehdä yksin, eikä äärioikeisto tule koskaan olemaan niin sanotusti täydessä vallassa. Pitääkö radikaaleimmista oikeistolaisista silti olla huolissaan? ”Olematta puoluepoliittinen, sanotaan näin: Jos välittää ilmastosta, maahanmuuttajien menestyksekkäästä integraatiosta ja ihmisten yhtäläisistä oikeuksista huolimatta siitä, mistä he tulevat, pitää. Jos välittää Ukrainan kohtalosta tai mieltää aikamme suuret ongelmat globaaleiksi ja ajattelee niiden ratkomisen vaativan kansallisvaltioiden rajat ylittäviä demokraattisia instituutioita, niin kyllä, pitää olla huolissaan”, Müller sanoo. ”Laitaoikeiston visioon kansainvälisestä politiikasta ne eivät sovi.” ylioppilaslehti 3 / 2024 18
Tur vapaikanhakijat ovat kamala taakka jäsenmaille, mutta eivät ilmeisesti Tunisialle tai Albanialle, kunhan niille annetaan tarpeeksi rahaa. ylioppilaslehti 3 / 2024 19
n u k u t t u ylioppilaslehti 3 / 2024 20
Tehokas uni on talouskasvun edellytys. Vastarinta mätänee sängyssä. T E K S T I Eveliina Mäntylä K U VAT Aino Autere n u k u t t u ylioppilaslehti 3 / 2024 21
obiasta vituttaa, koska hänen tyttöystävänsä ”nukkuu liikaa”. Taralla on tapana ottaa tunnin tai parin päiväunet ja työskennellä yömyöhään. The Guardianin maaliskuisessa jutussa You be the judge: should my girlfriend stop napping while ’ working’ from home? Tobiaksesta on outoa nähdä Tara nukkumassa, kun hän tulee itse töistä kotiin. Luovan alan freelancerina kotona työskentelevälle Taralle torkkuminen ja myöhään kukkuminen sopii. ”Rakastan päivä uniani ja olen aina rakastanut”, hän kertoo The Guardianille. Minäkin rakastan päiväuniani. Instagramin algoritmitkin tietävät sen, sillä feedini täyttyy pötköttelyä ylistävistä sleepy girl meemeistä ja nukkuvista kissanpennuista. Uni ei ole vain biologiaa ja neurotiedettä, vaan se kietoutuu yhteiskuntaan ja talouteen. Tästä näkökulmasta ihminen voi nukkua väärin. MEDIASSA MEDIASSA on viime vuosikymmeninä kirjoitettu holhoavia juttuja unen tärkeydestä kyllästymiseen asti. Älä tee näitä virheitä ennen nukkumaanmenoa, älä syö näitä ruokia ennen nukkumaanmenoa, viisi vinkkiä parempaan uneen, älä nuku liian pitkään, näin unenpuute tappaa ja niin edelleen. Kun puhutaan unesta, puhutaan usein uni ongelmista. Ymmärtäähän sen: ihmiset ovat tutkitusti väsyneitä ja nukkuvat huonosti. Samalla tiedetään, kuinka elintärkeää uni on: nukkuessa aivot ”puhdistautuvat”, muis ti ja oppimiskyky paranevat, keho ja mieli palautuvat ja aivot erittävät kasvuhormonia. Unettomuus näyttäytyy lähes kuolemantuomiona. Pitkäaikainen, yli kolme kuukautta kestänyt unettomuus altistaa tutkimusten mukaan muun muassa masennukselle, muisti sairauksille ja sydänja verisuonitaudeille. Itsemurhariski kaksinkertaistuu ja lääke riippuvuuden riski jopa seitsenkertaistuu. On pakko nukkua. Suositusten mukaan ihanneuni kestää 7–9 tuntia yhtäjaksoisesti yöaikaan. Jos on pakko, voi iltapäivällä ottaa korkeintaan 20 minuutin tehotorkut, power napit . Univaje on maailmanlaajuinen ongelma. Useiden tilastojen mukaan Japanissa nukutaan keskimäärin kaikkein vähiten. Syyksi on arveltu maan työkeskeisyyttä. Japanin kielessä on virallinen termikin liiallisen työnteon aiheuttamalle kuolemalle: kar?shi . Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen mukaan työikäisten lyhytaikaiset unihäiriöt ovat lisääntyneet Suomessa 2000-luvulta alkaen. Sama notkahdus näkyy myös muissa länsimaissa. Ihmisten nukkumiseen erikoistunut THL :n tutkimusprofessori Timo Partonen kertoo, että lyhytaikaisten unihäiriöiden taustalla on ennen kaikkea lisääntynyt kuormitus työelämässä. Myös älylaitteet nakertavat unta. ”Työstä on tullut vaativampaa, rasittavampaa. Se vie enemmän aikaa ja työhön liittyvät ajatukset rasittavat vielä vapaa-ajallakin ja häiritsevät nukkumista”, hän sanoo. Perinteisten unilääkkeiden eli bentsodiatsepiinien käyttö on vähentynyt hoitosuosituksen muuttumisen takia roimasti 2010-luvulta alkaen, mutta turvallista melatoniinia popsitaan enemmän kuin koskaan ennen. Potilaan lääkärilehden mukaan melatoniinia myytiin vuonna 2022 itsehoitovalmisteena ja reseptillä jopa 1?050?000 pakkausta. Pitkäaikaiskäyttöön sitä ei suositella. Partonen sanoo, että melatoniini voi menettää tehonsa. ”Sitten se on vain rahanmenoa. Melatoniinitabletit ovat aika arvokkaita.” LUKUISAT LUKUISAT tutkimukset ja median itsehoitovinkit osoittavat, että nukkuminen on yksi nykyihmisen tärkeimmistä taidoista, velvollisuuksista ja hyvinvoinnin peruspilareista. Lapin yliopiston kulttuuritalouden professori Anu Valtonen kirjoittaa vuonna 2014 julkaistussa Sosiologia-lehden Talous nukkuu meissä -artikkelissaan, että länsimaissa voimistui 2000-luvun aikana nukkumisen, talouden ja työn yhteen nivova puhetapa. Media kiinnostui unesta, työpaikoille rakennettiin lepohuoneita ja unibisnes kasvoi. Valtonen kirjoittaa, että talouspuheessa paheena näyttäytynyt nukkuminen on muuttunut hyveeksi, johon työntekijöitä kannustetaan. Uni on brändätty uudelleen. Artikkelin julkaisusta on aikaa 10 vuotta. Valtonen kertoo puhelimessa, että viime vuosina taloudellinen diskurssi on vain voimistunut. ”Talous on lähtenyt määrittämään sitä, miten unta toteutetaan ja ymmärretään”, hän sanoo. Talouden diskurssit, arvot ja käytänteet ohjaavat tapojamme nukkua. Uni onkin huomioitu klassisissa talousteorioissa Karl Marxista Max Weberiin. Teoriasta riippuen se on nähty joko työvoiman uusintamisen välineenä, tuomittavana tuhlauksena tai tehokkuuden edistäjänä. Valtosen mukaan uni ei ole enää talouden näkökulmasta tyhjänpäiväistä, hukattua aikaa. 2010-luvulla mediassa korostui yksilön terveyden ja hyvinvoinnin lisäksi unen vaikutus taloudelliseen tuottavuuteen. Esimerkiksi Uniliitto ja muut asian tuntijat ovat korostaneet yhä useammin unen vaikutusta työkykyyn ja kansantalouteen. Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen työkykyjohtaja Kristiina Halonen kommentoi Talouselämälle helmikuussa 2023, että huonolla nukkumisella on miljardien arvoiset yhteiskunnalliset vaikutukset. Anu Valtonen on tutkinut unta kulttuurintutkimuksellisesta ja sosiologisesta näkökulmasta. Tällöin nukkuminen näyttäytyy kussakin kulttuurissa opittavana ja opetettavana asiana. ”Nykyinen vallitseva normi kahdeksan tunnin yöunista syntyi teollisen vallankumouksen aikaan. Uni ja valve rytmitettiin niin, että se palvelee talouden tarpeita”, Valtonen sanoo. Kahdeksan tuntia töitä, kahdeksan tuntia vapaa-aikaa, kahdeksan tuntia unta. Samaan aikaan uniongelmat lisääntyivät länsimaissa. Unettomuutta on esiintynyt ihmisillä käytännössä aina, mutta 1800-luvun teollistumisen ja kaupungistumisen aikaan tapahtui selvä notkahdus. Valosaasteen lisäksi unihäiriöiden lisääntymiseen vaikutti kiihtyvä työtahti. Talouspuheessa paheena näyttäytynyt nukkuminen on muuttunut hyveeksi, johon työntekijöitä kannustetaan. Uni on brändätty uudelleen. T ylioppilaslehti 3 / 2024 22
Ranskalainen sosiologi Marcel Mauss tutki nukkumisen tapoja eri kulttuureissa ja kehitti 1970-luvulla teorian, jonka mukaan nukkuminen on ennen kaikkea ruumiillinen taito, tapa ja tekniikka sekä osa sosiaalisen järjestyksen ylläpitoa. Maussin tulkinnat osoittavat, etteivät ajassamme itsestään selvinä pidetyt unikäytännöt ole tyhjentävä totuus nukkumisesta, kirjoittaa kulttuurihistorioitsija Pälvi Rantala teoksessaan Nokka unia ja teho torkkuja: Tutkimusmatka päivä unien kulttuuri historiaan (Lapland University Press, 2016). Eri aikoina ja kulttuureissa on nukuttu eri tavalla. Ennen teollistumista Euroopassa oli tavallista nukkua uni kahdessa vaiheessa. Ihmiset heräsivät keskellä yötä parin tunnin ajaksi esimerkiksi rukoilemaan, lukemaan, mietiskelemään tai harrastamaan seksiä. Nykyään osa biohakkereista vannoo kaksivaiheisen unen nimeen ikään kuin luonnollisempana ja siten parempana tapana nukkua nojaamalla historioitsija Roger Ekirchin suosittuun tietokirjaan At Day’s Close: A History of Nighttime (2006). Lääkärit ovat eri mieltä biohakkereiden kanssa. TÄNÄ TÄNÄ vuonna unta yritetään parantaa Suomessa kansallisesti. Uni on valittu kansallisen aivoterveysohjelman ”Suomen yhteisen pääoman” vuoden teemaksi. Jokaisella on mahdollisuus virkistävään ja palauttavaan uneen, ohjelman nettisivuilla sanotaan. Vaikka unettomuuden yhteiskunnallisia vaikutuksia on viime vuosina korostettu, näyttäytyy uniongelmien hoito yhä yksilön asiana, johon ”jokaisella” on velvollisuus tarttua. Päiväunia ja unettomuutta tutkineen kulttuurihistorioitsijan Pälvi Rantalan mukaan julkisessa keskustelussa unettomuutta pidetään pitkälti aivotyöläisten ongelmana, vaativasta asiantuntijatyöstä kumpuavan stressin kylkiäisenä. ”Näin ei todellisuudessa ole. Esimerkiksi t yöttömillä on paljon uniongelmia”, hän sanoo. Ihmiset heräsivät keskellä yötä rukoilemaan, lukemaan, mietiskelemään tai harrastamaan seksiä. ylioppilaslehti 3 / 2024 23
ylioppilaslehti 3 / 2024 24
Rantalan mukaan luovilla aloilla päiväunet ovat olleet pitkään sallittuja, ja 2000luvulta lähtien niitä on normalisoitu myös muussa asiantuntijatyössä. On silti vaikea kuvitella, että päikkärit olisivat luonteva osa kellokortilla mitattavia duunaritöitä. Yksi Suomen kuuluisimmista hyvän unen sanansaattajista on unilääkäri, tutkija ja puhuja Henri Tuomilehto. Tiedottaja Jouni Vornasen kanssa tekemässään kirjassa Nuk kumalla menestykseen (Tammi, 2019) Tuomilehto neuvoo, kuinka ”jokainen pystyy kehittämään ja vahvistamaan nukkumistaan, jos haluaa” – ja siten menestymään. Kirja on täynnä lentäviä lauseita: ”Nukkuminen määrittelee seuraavan päivän ja koko tulevaisuuden.” ”Huono nukkuminen ja siitä seuraava väsymys tuhoaa yhteiskuntamme.” Kaikki on joko unen ansiota tai syytä, ja koska ”jokainen” voi parantaa untaan, näyttäytyvät huonon unen seurauksetkin yksilön syynä. Tuomilehdon mukaan ihmisen pitäisi vastata työelämän kuormittavuuteen ”tasapainottamalla” tilannetta, eli keskittymällä enemmän omaan palautumiseensa. Arki optimoidaan unta varten, ja uni nukutaan arkea varten. Puhe unen tärkeydestä sopii loistavasti suoritusyhteiskuntaan, jossa uni on mitattava suorite. Koska omaa untaan ei voi nukahtamisen jälkeen hallita – vielä! –, keskittyvät uniohjeet päivän rutiineihin. Unitulosta voi arvioida heräämisen jälkeen älylaitteella. THL :n Timo Partosen mukaan ajan ihanteet tehokkuudesta ja virkeyden vaikutelmasta lisäävät unettomuuteen liittyvää kärsimystä. ”Voi syntyä pakonomainen tunne, että pitää pystyä nukahtamaan nopeasti, nukkua hyvin ja laadullista unta. Ihmiset ovat alkaneet suorittaa nukkumista ja arvioimaan suoriutumistaan. Koska aina ei tule nukuttua hyvin, kärsimyksen tunne lisääntyy. Että taas meni pieleen, olen epäonnistunut tässäkin asiassa.” Suhtautuminen uneen suoritteena tekee usein sen, miltä ihmiset haluaisivat välttyä: uni on heikkoa. EI EI TARVITSE TARVITSE olla lääkäri tai unitutkija kertoakseen muille, miten nukkua. Vuonna 2018 kanadalainen johtajuusvalmentaja Robin Sharma lanseerasi 5 am -klubin eli voittajantunnin. Sen tarkoituksena on maksimoida tehokkuus: heräämällä aamuviideltä saa enemmän asioita aikaiseksi kuin muut ja menestyy. Sharma ei keksinyt ajatusta aikaisin heräävästä poikkeusyksilö-superjohtajasta, mutta kuuluisan konseptinsa avulla hän levitti ajatusta aamuvirkkuuden ylivoimaisuudesta. Media rakastaa ”menestyjien” aikaisia arkirutiineja. Voimme lukea, moneltako tasavallan presidentti Alexander Stubb herää (aamuviideltä) ja Applen toimitusjohtaja Tim Cook nousee sängystä (aamuneljältä) tai milloin Kardashian-dynastian äiti Kris Jenner meditoi (aamulla puoli viideltä), kun samoihin aikoihin Michelle Obama suuntaa kuntosalille. Hiljattain näyttelijä Sydney Sweeney kohautti sanomalla The Wall Street Journalin haastattelussa, että hän tarvitsee ”toimiakseen” unta vain noin kaksi tuntia. Ajatus aamuvirkkujen tehokkuudesta elää sitkeästi. Historia osoittaa, kuinka vahvasti nukkuminen on liittynyt moraaliin. Kun keski ajalla ja uudella ajalla varhain herääminen liitettiin oikeanlaisena kristittynä elämiseen ja Jumalan palvelemiseen, näyttäytyy aamuvirkkuus nykyaikana tehokkuuden ja menestyksen merkkinä, Pälvi Rantala kirjoittaa teoksessaan Valvojat – Tutkimusmat ka unettomuuden historiaan (Avain, 2022). Neljältä nouseminen vaatii itsekuria ja tahdonvoimaa. Samat ominaisuudet toistuvat menestyjien sankarikertomuksissa, vaikka menestyminen on tuskin koskaan vain omaa ansiota. VÄLILLÄ VÄLILLÄ tekee mieli rötvätä kunnolla. Kesällä 2023 medioiden otsikoihin nousi ilahduttava uusi trendi, bed rotting . Sängyssä mätänemisen ideana on viettää koko päivä, tai ainakin useita tunteja, sängyssä pötköttelemässä tekemättä mitään. Korkeintaan voi skrollata puhelinta tai tuijottaa Netflixiä. Pötköttely herätti kritiikkiä. Perinteisessä mediassa korostui holhoava uhkapuhe, kun toimittajat haastattelivat terveydenalan asiantuntijoita sängyssä makoilun terveysriskeistä (voi olla merkki mielenterveysongelmista!). Osa tiktokkaajista syytti pötköttelyvideoita ableismista, koska kaikki eivät oikeasti pysty nousemaan sängystä psyykkisten tai fyysisten syiden takia, ja siksi on irvokasta tehdä sängyssä makaamisesta ”trendi”. Yksi tiktokkaaja tylyttää videollaan, että pötköttelijät ovat laiskoja ihmisiä, jotka lisäävät stigmaa niille, joita luullaan virheellisesti laiskoiksi sängyssä olon takia, vaikka he eivät voi sille mitään. Minulle pötköttelyvideot näyttäytyvät suorituskeskeisen bosslady-kulttuurin vastaisena liikehdintänä, johon voi lukea muitakin ”trendejä”, kuten quiet quittingin eli hiljaiset loparit ja soft lifen , pehmeän elämän. Molemmissa on kyse itsensä kuuntelemisesta ja suorituspaineista irti päästämisestä. Itsestään selviä asioita, mutta näinhän ilmiöt nykyaikana syntyvät. Banaali asia naamioidaan ”trendiksi”, jotta ihmiset saavat uutta materiaalia oman yksilöllisen, mutta yhteisöllisen identiteettinsä rakentamiseen. Vasemmistopiireissä on ollut viime vuosina suosittua puhua unesta ja levosta yhtenä vastarinnan muotona. Kirjailija ja podcastaaja Pontus Purokuru kirjoittaa esseekirjassaan Täysin automatisoitu avaruushomoluksus kommunismi (Kosmos, 2018), että uni on sietämättömältä tuntuva rajoite, irrationaaliselta vaikuttava viesti siitä, että pääomalla on rajoja. Purokuru viittaa tekstissään esseisti Jonathan Craryn vuonna 2013 julkaistuun kirjaan 24/7: Late Capitalism and the Ends of Sleep (Verso), jossa uni julistetaan vastarinnan viimeiseksi linnakkeeksi, koska kaikki muu paitsi nukkuminen palvelee pääoman lisäämistä myöhäiskapitalistisessa yhteiskunnassa. Tällä hetkellä yksi suosituista levon sanan saattajista on yhdysvaltalainen taiteilija, aktivisti ja teologi Tricia Hersey, jonka manifesti Rest is resistance (Octopus Publishing Group, 2022) nousi ilmestyessään The New York Timesin bestsellerien listalle. Hersey luotsaa vuonna 2016 perustamaansa The Nap Ministry -yhteisöä, joka järjestää muun muassa taidetta ja self carea yhdistäviä ”parantavia” työpajoja. Insta gramissa torkkuministeriöllä on 548 tuhatta seuraajaa. Banaali asia naamioidaan ” trendiksi”, jotta ihmiset saavat uutta materiaalia oman yksilöllisen, mutta yhteisöllisen identiteettinsä rakentamiseen. ylioppilaslehti 3 / 2024 25
Juttua varten on luettu myös Timo Partosen, Katinka Tuiskun, Georgios Nikolakaroksen ja Markku Partisen Duodecim-lehden artikkeli Mistä unettomuushäiriössä on kyse? (2020) sekä Anu Silfverbergin Long Playssa julkaistu juttu Yön sankarit (2019). Herseyn kirja on yhdistelmä mustaa teologiaa ja feminismiä, hengellisyyttä, kapitalismikritiikkiä ja self-helpiä. Kyseessä ei ole niinkään kriittinen analyysi yhteiskunnasta, vaan saarnankaltainen julistus ”radikaalin levon” parantavasta voimasta valkoisen ylivallan, patriarkaatin ja kapitalismin synnyttämää grind -kulttuuria vastaan. Maallistuneesta suomalaisesta vinkkelistä uskonnollisen hengellisyyden ja antikapitalismin yhdistäminen tuntuu ehkä oudolta, mutta yhdysvaltalaisyleisöön viesti on purrut. Lokakuussa 2022 Hersey kertoi The New York Timesille, että osa yhteisön jäsenistä on irtisanoutunut töistään, aloittanut sapattivuoden tai ”hidastanut liiketoimintansa kasvua palvellakseen omaa henkistä ja fyysistä hyvinvointiaan”. Herseyn mukaan olemme kaikki kapitalismin aivopesemiä ja uuvuttamia, mutta mustiin amerikkalaisiin vahinko on osunut erityisen kovaa. Siksi pitää levätä. The New York Timesin jutussa kerrotaan mustien kollektiivisesta univajeesta Yhdysvalloissa. Lehti viittaa vuonna 2020 julkaistuun tutkimukseen, jonka mukaan lähes 44 prosenttia mustista saa unta yössä alle 7 tunnin suosituksen, kun valkoisilla amerikkalaisilla vastaava luku on 31 prosenttia. UNI UNI kapitalismin viimeisenä linnakkeena taidettiin jo vallata. Kuinka ”radikaalia” lepo voi olla, kun talous näkökulmasta palautuminen ja hyvä uni tekevät ihmisistä tehokkaita ja tuottavia? Anu Valtonen kirjoittaa artikkelissaan, että unesta on rakennettu tehokas tietotalouden toimintatila, jossa talous on luovimmillaan, hypertilassa. Uneen kuuluva passiivisuus on käännetty aktiiviseksi ja tärkeäksi aivotoiminnaksi, joka ei ole pelkästään hyväksyttävää, vaan tärkeä työkyvyn ja tuottavuuden edellytys. Uni on miljardibisnes ja sen voittokulun odotetaan jatkuvan. Markkinatutkimuksia tekevän Straits researchin mukaan globaalin unibisneksen arvo oli vuonna 2022 noin 60 miljardia dollaria. Markkinat ennustavat, että vuoteen 2031 mennessä rikkoutuu 100 miljardin dollarin rajapyykki. Unibisnes käsittää kaiken nukkumiseen liittyvän sängyistä melatoniinivalmisteisiin ja älylaitteista uniturismiin. Viime aikoina Insta gramiini on alkanut pulpahdella mainoksia unipannasta, joka lupaa vaimentaa kumppanin kuorsaamisen. Maailman suurimpiin hotelliketjuihin kuuluva Hilton kertoi tämän vuoden raportissaan, että suurin syy, miksi ihmiset matkustavat on lepo ja akkujen lataaminen – hyvät yöunet. Ei ihme, että unibisnes porskuttaa täysillä, kun käsillä on jatkuvasti enemmän tietoa nukkumisen terveysvaikutuksista ja unettomuuden pelottavista haitoista. Kukapa ei haluaisi nukkua paremmin? Vuosi sitten Harper’s Bazaar -lehden toimittaja Nilgin Yusuf julisti jutussaan, että uni on uusi seksi: ”kaikki puhuvat siitä, kuka saa sitä, kuka tarvitsee sitä enemmän ja onko oma parempaa kuin muiden”. Yusufin mukaan hyvät yöunet nähdään inspiroivina osin siksi, että hyvä uni näkyy naamasta. Muotilehti Voguen tuore juttu neuvoo, miten nukkumalla hyvin pääsee eroon ”ikääntymisen merkeistä yhdessä yössä”. Yövoiteen ja retinol-seerumeiden lisäksi lehden kokoamaan ostoslistaan kuuluu muun muassa ilmankostutin, silkkityynyliina, magnesiumpulveria, sydämenmuotoisia melatoniinikarkkeja ja kultainen Oura-sormus. Kuuluuko hyvä uni kaikille, kuten unilääkärit vakuuttavat? Siinä missä rikkaat matkustavat unihotellin futuristisiin kapseleihin maksimoimaan syvää unta ja keskiluokka satsaa painopeittoon ja älykelloon, tuhoaa kaupankassa biologisen kellonsa 24h-kaupan yövuoroputkessa. Asunnoton ei saa edes jalkojaan ojennettua puistonpenkillä ylimääräisten käsi nojien takia. Uni on uusi statussymboli, The New York Times julisti jo vuonna 2017 uutisoidessaan uusimmista uniteknologioista. Unibisneksen kiihtyessä on odotettavissa, että ”hyvä uni” tarkoittaa yhä enemmän arjen optimointia, tuotteita ja rahaa. Mutta liikaa ei saa ahnehtia. Näyttelijä Dakota Johnson joutui alkuvuonna kohun keskelle möläytettyään haastattelussa voivansa nukkua helposti 14 tuntia. The Tonight Show -keskusteluohjelmassa Johnson selitteli, ettei vaadi 14 tunnin yöunia: ”En ole mikään hirviö. Minulla on työ.” Johnson ihmetteli kohtaamaansa paheksuntaa, koska eihän hän edes tee nukkuessaan mitään. ”Minä vain nukun!” Siinä ongelma onkin. Miksi sängyssä pitäisi maata vapaaehtoisesti tekemättä mitään, kun aivot ovat jo puhdistautuneet seuraavaa päivää varten? Siinä missä rikkaat matkustavat unihotel lin futuristisiin kapseleihin ja keskiluokka satsaa painopeittoon ja älykelloon, tuhoaa kaupankassa biologisen kellonsa 24h-kaupan yövuoroputkessa. ylioppilaslehti 3 / 2024 26
29 23 HYVÄ YLIOPPILASLEHDEN KESTOTILAAJA, Ylioppilaslehti ilmestyy tänä vuonna viisi kertaa aiemman kuuden numeron sijaan. Se johtuu siitä, että lehden rahoitusta leikataan. Ylioppilaslehti tekee jatkossakin tinkimättömän omannäköistä, yllättävää ja kriittistä journalismia. Kiitämme tilaajia ymmärryksestä. Kysymyksissä ole yhteydessä: toimitus@ylioppilaslehti.fi TI E DO T E TI E DO T E
Tajunnan portit T E K S T I Petri Jääskeläinen K U VAT Hilla Kurki Aleksi Hupli tutkii tajuntaan vaikuttavien aineiden hyötykäyttöä. Tutkimuksen keskiössä ovat älylääkkeet, joiden käytön uskotaan tehostavan esimerkiksi opiskelua. uonna 2023 Julkisen sanan neuvosto teki kanteluennätyksensä. Osasyy siihen oli Ylioppilaslehden juttu, jossa toimittaja testasi adhd-lääkkeitä työntekoa tehostavina ”älylääkkeinä”. Juttu aiheutti osassa yleisöä närää, ja siitä tehtiin useita kymmeniä kanteluita. Yksikään ei tosin edennyt neuvoston käsittelyyn saakka. Älylääkkeiden käytön yleisyydestä ei tutkimusten valossa tiedetä tarkasti, mutta ilmiöstä puhutaan paljon. Yhteiskuntatieteiden tohtori Aleksi Hupli tuntee Ylioppilaslehden kohujutun. Hänellä on vankka arvaus siitä, mistä reaktio johtui. ”Älylääkkeiden eteenpäin jakamisen koetaan syventävän kuilua neuroepätyypillisten ja neurotyypillisten välillä. Neurotehostaminen koetaan moraalittomana ja epäreiluna, kun toiset käyttävät aineita toimiakseen ’normaalin’ yhteiskunnan tasolla”, Hupli sanoo. Aihe nousi esiin, kun Hupli haastatteli adhd-aikuisia väitöskirjansa alussa Tampereella vuonna 2014. Tänä keväänä Hupli julkaisi väitöskirjaansa pohjautuvan tietokirjan Älyä lääk keistä ja päihteistä – Tajusteiden hyötykäyttö ( Siltala, 2024). Se käsittelee neurotehostamisen hyötyjä. Siis huumeiden hyötykäyttöä? Keskustelemme Helsingin yliopiston sosiologian laitoksella perinteisten kognitiivisten tehostajien käyttöhuoneessa eli Unicafe Soc & Comin lounasravintolassa, jossa voi täyttää sekä energianettä kofeiinintarpeensa. Näitä tehostajia ostaessa ei tarvitse vilkuilla olkansa yli. Hupli kertoo näkemyksistään rauhallisesti ja tutkimustietoon viitaten. Hän käyttää lääkkeiden tai huumeiden sijaan sanaa tajuste eli tajuntaan vaikuttava aine. Termi ei ole yleinen. Googlekin ehdottaa muuttamaan tajusteet hajusteiksi. Tajuste on Huplin mukaan vähemmän latautunut sana kuin pahana pidetty huume tai hyvänä pidetty lääke. Syyt hyötykäytöstä puhumiseen ovat ilmeiset – eihän kukaan käytä päihteitä niiden haittojen, vaan koettujen hyötyjen vuoksi. Silti hyötykäytöstä puhuminen ei ole yhteiskunnassa kovin soveliasta. Kirjassaan Hupli muotoilee asian osuvasti kuvatessaan syväaivostimulaatiota, jossa aivojen osia stimuloidaan asettamalla kallon sisälle magneettisilmukka. Se, että terapiassa ihmisen kallo avataan ja sen sisälle asetetaan laite, jolla ohjaillaan aivojen toimintaa tehostaakseen niitä, on yhteis kunnassa hyväksyttävämpää kuin tehostaa omia aivojaan huumeiksi luokitelluilla aineilla. V ylioppilaslehti 3 / 2024 30 Henkilö Palstalla henkilö määritellään työnsä kautta, kuten nykyajalle on ominaista.
Aleksi Hupli Kansalaistorilla ennen Kannabis lailliseksi -mielenosoitusta 20.4. klo 16.20. Hupli oli yksi tapahtuman puhujista. En koe olevani tajustekokemusteni vuoksi älykkäämpi, mutta en myöskään tyhmempi. " TUTKIMUSTIEDON TUTKIMUSTIEDON lisäksi Hupli tuntee tajusteet omakohtaisesti. Hän sanoo keränneensä kokemustietoa kirjassa kirjoitetuista tajusteista eli kannabiksesta, psykedeeleistä ja esimerkiksi adhd:n hoidossa käytetystä metyylifenidaatista, muttei suostu erittelemään kokemuksiaan tarkemmin. ”En koe olevani tajustekokemusteni vuoksi älykkäämpi, mutta en myöskään tyhmempi.” Hupli sanoo haluavansa rikkoa mielikuvia tyypillisestä tajusteiden käyttäjästä. Hänellä on työpaikka ja useampi korkeakoulututkinto, eikä hän pidä itseään huumemyönteisenä. Tajustekokemuksensa Hupli hankki Alankomaista, jossa hän ei ole kertomansa mukaan syyllistynyt rikoksiin. Hän lisää, että antropologinen ote on tyypillistä sosiologiassa, sillä osallistuva havainnointi auttaa ymmärtämään ilmiötä. Alankomaat on ollut Huplin uralle keskeinen paikka. Hän päätyi sinne jatko-opiskelemaan osin sattumalta: Isossa-Britanniassa tutkinnot olivat liian kalliita ja Pohjoismaissa turhan pitkiä. Alankomaat vaikutti sopivalta. Tyypillisesti tajusteiden käyttö jaetaan viihdeja ongelmakäyttöön. Eräällä luennolla Alankomaissa Hupli kuuli ensimmäisen kerran termin enhancement , tehostaminen. Se viittasi hyötykäyttöön. Termi herätti tutkijanvaistot. Samalla syntyi idea neurotehostamista käsittelevästä väitöskirjasta. Huplin piti viettää Alankomaissa vuosi, mutta niitä vierähti kymmenkunta. Ympäristö oli sopiva neurotehostajien tutkimiselle. Hän teki haastatteluita asuntolansa alakerran salakapakassa, jossa sai polttaa sisällä tupakkaa ja kannabista. Hupli työskenteli siellä ylioppilaslehti 3 / 2024 31
Aleksi Huplin kannabis-paidan on teettänyt hänen isänsä mittatilauksena. Myös Huplin veljille on teetetty omat kannabis-paidat. ylioppilaslehti 3 / 2024 32
A L E K SI H U P L I, 38 tietokirjailija ja päihdepoliittinen aktivisti M IS TÄ T U N N E TA A N Tajusteiden käyttöön perehtynyt tutkija ja kirjailija sekä Humaania päihdepolitiikkaa -yhdistyksen aktiivi. T Y Ö P Ö Y D Ä L L Ä N Y T Kyselyja haastattelututkimus ei-lääkelaatuisen kannabiksen itse lääkinnällisestä käytöstä. Lisäksi Hupli koordinoi kliinistä tutkimuskeskusta Kouvolassa psilosybiiniavusteisesta terapiasta alkoholismin hoidossa. U N E L M I E N P R O J E K T I ”Haluaisin tutkia kliinisen lääketutkimuksen vaiheiden onnistumisen edellytyksiä eli esimerkiksi sitä, miten eläinkokeissa havaittu psykedeelien kiinnittyminen tiettyyn aivoreseptorin osaan etenisi seuraavaan vaiheeseen, ja miten sitä päästään testaamaan ensin terveillä koehenkilöillä ja sitten masennuspotilailla.” A L A L L A M ÄT TÄ Ä ”Tutkimukseen ei ole tarpeeksi rahoitusta. Tarvitaan uusia innostuneita tutkijasukupolvia. Siihen tarvitaan peruskursseja, jonne voidaan tulla oppimaan eri taustoista ja lähtökohdista.” satunnaisesti baarimikkona, mikä auttoi tutustumaan skeneen ja hankkimaan aineistoa. KIRJANSA KIRJANSA nimestä huolimatta Hupli suhtautuu kriittisesti älylääke-termiin. Tyypillisesti se tarkoittaa adhd-lääkkeenä käytettyä metyylifenidaattia, mutta ratkaisevaa ei ole aine, vaan sen käyttötarkoitus. Huplin hollantilaiset korkeakoulussa opiskelleet haastateltavat olivat käyttäneet monenlaisia tajusteita kognitionsa tehostamiseen: kannabista, psykedeelejä, adhd-lääkkeitä, kokaiinia. Itse hän ei halua antaa käyttöohjeita siihen, mitä tajusteita voi hyödyntää missäkin tilanteessa. ”Ideaalisti ihmisen ei tarvitsisi käyttää mitään, mutta aineryhmille on annettu kuvaavia nimiä: stimulantit keskittymiskyvyn stimuloimiseen tai muistin parantamiseen, rauhoittavat rauhoittumiseen, empatogeenit kuten MDMA empatian lisäämiseen, psykedeelit mielialaan vaikuttamiseen ja niin edelleen”, hän sanoo. Neurotehostajien vaikutukset ovat yksilöllisiä ja niihin liittyy monia muuttujia, kuten olosuhteet, valittu aine, annoskoko ja yksilön ominaisuudet. Huplin mukaan älyä ei voi edes välttämättä lainkaan lääkitä. ”Ihmiskognitiolla on tietyt rajansa, eikä niitä välttämättä voi ylittää. Yleissivistys, uni, ravinto ja liikunta auttavat ylläpitämään kognitiota paremmin kuin tajusteet. Niissä on silti potentiaalia, mitä ei välttämättä ymmärretä, hyväksytä tai sallita.” Tajusteiden käytön syistä ei vielä ole kattavaa tutkimusta, mutta yksi syy lienee yhteiskunnan asettamat suorituspaineet, kuten pyrkimys saada opiskelijat valmistumaan yhä nopeammin. Huplin mukaan tajusteet voivat auttaa esimerkiksi opiskelemaan kauemmin ja tehokkaammin. Kirjassaan hän mainitsee myös esi merkiksi psykedeelit mahdollisina luovuuden lisääjinä. Ilmiötä ovat tuoneet esiin edesmenneen Steve Jobsin kaltaiset teknologiagurut, jotka ovat kertoneet lsd-kokemuksistaan. Vaakakupin toisella puolella ovat tajusteiden aiheuttamat riskit esimerkiksi yöunien menettämisestä piristeiden käytön vuoksi tai liian vähäisen levon aiheuttama loppuun palaminen. VIIME VIIME vuosina yhteiskunnallinen keskustelu päihteiden käytöstä on hiljalleen muuttunut. Enää suomalaisnuoria ei pelotella jatkuvasti tarinoilla, joissa lsd:tä käyttänyt henkilö luuli osaavansa lentää ja hyppäsi ikkunasta tai huhulla henkilöstä, joka huumetripin jälkeen luuli itseään appelsiiniksi. Kumpikin urbaanilegenda on alun perin osa Yhdysvaltojen huumevastaista Kannabis voitaisiin tuoda samanlaisen sääntelyn piiriin kuin alkoholi. Kun poliisin uhka ei ole tehonnut, ehkä verottaja toimii paremmin. " propagandaa. Amerikkalaisjuontaja Art Linklaterin Diane-tytär teki itsemurhan vuonna 1969. Onnettomuuden jälkeen juontaja alkoi levittää tarinaa ”huonon tripin” aiheuttamasta tragediasta kamppaillessaan huumeiden leviämistä vastaan. Appelsiinimies puolestaan oli 1960-luvun suurimpia huumevastaisia legendoja, jotka kiersivät eri muodoissaan ympäri Yhdysvaltoja. Osassa hän luuli olevansa appelsiini ja kuori ihoaan kuorimaveitsellä, osassa hän luuli olevansa appelsiinimehulasillinen ja joutui psykiatriseen hoitoon. Sosiaalisen median myötä mikä tahansa viranomaisten tai kristillisten saarnaajien levittämä huumeidenkäytön vaaroista kertova tarina ei mene yleisöltä läpi. Huplin mukaan se voi muuttaa keskustelukulttuuria rakentavammaksi. Muutos kansalaisten päihdesuhtautumisessa näkyy maailmalla. Saksa laillisti aikuisten kannabiksen käytön maalis-huhtikuun taitteessa. Huumeidenkäytön dekriminalisointia eli käytön rangaistavuudesta luopumista on edistetty useissa maissa. Suomen eduskunnassa on puhuttu varovaisen hyväksyvästi kannabiksen käytöstä lääkintätarkoituksiin. Dekriminalisointi ei ole Suomessa vielä näköpiirissä, vaikka Terveyden ja hyvin voinninlaitos on suositellut sitä kaikkiin huumausaineisiin vetoamalla tutkimusnäyttöön, jonka mukaan huumeista koituvat haitat ja kuolemat vähentyisivät käytön laillistamisella. Huplin mielestä on liian aikaista puhua uudesta huumevallankumouksesta, mutta hän toivoo siirtymää huumesodasta huumerauhaan. Hän kaipaa Suomeen asiapohjaisempaa päihdekeskustelua. Älylääkkeiden käyttö on laitonta. Huplin mukaan käytön sallimisessa olisi hyvät ja huonot puolensa. Käytön yleistyminen voi aiheuttaa lisäpaineita suorittaa enemmän. Riskit lisääntyvät, mikäli käytettävät määrät ovat suuria. Kaiken ytimessä on sääntely. ”Alkoholi on hyvä sosiaalinen tehostaja, mutta isoina annoksina se tekee kaikkea muuta kuin tehostaa älyä. Esimerkiksi kannabis voitaisiin tuoda samanlaisen sääntelyn piiriin kuin alkoholi. Kun poliisin uhka ei ole tehonnut, ehkä verottaja toimii paremmin”, Hupli sanoo. Ainakin on selvää, että tajusteiden jaottelu hyviin ja pahoihin on vanhanaikaista. Pohjimmiltaan ne ovat vain molekyyliyhdistelmiä, joita käytetään eri syistä eri tarkoituksiin. ylioppilaslehti 3 / 2024 33
Näiden kanssa aurinkoista oikotietä onneen. kesäheila 3x Timothée Chalamet SUOMEKSI SUOMEKSI Timotei Kalametsä. Hollywoodin kultapojun suomalainen nimi ei ole sattumaa. Timotei rakastaa Suomen luontoa yhtä palavasti kuin Emma Thompsonin ”kirjeen” rustanneet lobbarit. Kulturellit ihmiset tietävät, että toistaiseksi Timotei kuhertelee tyttöjen huuliulkonäköpaineilla rikastuneen Kylie Jennerin kanssa. Juhannusyönä on aika lurittaa muinaispohjolaisia loitsuja. Kuten Midsommar elokuvasta opimme, pitää vain tuupata muutama mummo ja pappa alas kalliolta ja sujauttaa omia häpykarvoja jonkun Timon juomaan. Hokkuspokkus, seuraava Dyyni kuvataan Levin laskettelu keskuksessa ja tuotantokannustimia satelee. E V E L I I N A M Ä N T Y L Ä K U V A P au lii n a N yk än en K U V A T P au lii n a N yk än en T E K S T I Eveliina Mäntylä Nuorison puolesta on pelätty siitä lähtien, kun ensimmäiset elokuvateatterit avasivat ovensa. Pi la a ko väkivaltaviihde nuoret? un yhteiskunta kohtaa tragedian, kansalaiset haluavat selityksiä. Miksi 12-vuotias lapsi otti aseen kouluun ja ampui luokkatovereitaan? Tavallisesti syitä etsitään mediasta. Vantaan kouluampumisen jälkeen lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen oli huolissaan lasten ja nuorten kuluttamasta väkivaltasisällöstä mediassa. Pekkarinen kommentoi huhtikuussa Ilta-Sanomille, että jos ihminen harjoittaa psyykettään sietämään toisen kärsimystä esimerkiksi väkivaltaisia elokuvia katsomalla, voi käydä niin, ettei katsominen enää tunnu miltään tai alkaa tuntua jopa hyvältä. Pekkarisen mukaan psykologisissa testeissä on todettu, että toistuvasti pelien, elokuvien, televisiosarjojen tai sosiaalisen median väkivaltasisällölle altistuva lapsi käyttäytyy todennäköisemmin myös itse väkivaltaisesti. Jos väkivaltaviihteen kuluttaminen lisää väkivaltaa, myös minusta ja monesta muusta olisi tullut kouluampujia. VÄKIVALTASISÄLLÖN VÄKIVALTASISÄLLÖN vaikutus katsojaan on ikuisuusaihe, joka muistuttaa rapista ( gangsta rap made me do it ) ja hevistä (saatananpalvontaa) viime vuosikymmeninä käytyä keskustelua. Elokuvat ovat aiheuttaneet vähintään yhtä suurta moraalipaniikkia kuin musiikki. Elokuvien vaikutuksista on oltu huolissaan siitä lähtien, kun elokuvasta tuli suuren yleisön viihdettä 1900-luvun alussa. Erityisesti pelättiin nuorison puolesta. Elokuvan ajateltiin toimivan mallina, joka alkaa ohjata ihmisten käyttäytymistä. Historiasta löytyy useita esimerkkejä, joissa elokuvan on ajateltu inspiroineen tosielämän rikosta. Yksi kuuluisimmista tapahtui Yhdysvalloissa vuonna 1981, kun John Hinckley Jr. yritti salamurhata silloisen presidentin Ronald Reaganin. Presidentti jäi henkiin, mutta Valkoisen talon mediavastaava James Brady kuoli. Rikoksen jälkeen Hinckley Jr. kertoi halunneensa herättää näyttelijä Jodie Fosterin huomion. Miehellä oli pakkomielle Fosterista ja tämän tähdittämästä Taksikuski (1976) elokuvasta. Siinä Robert De Niron esittämä päähenkilö yrittää salamurhata presidentiksi pyrkivän senaattorin. Oikeudessa Hinckley Jr. todettiin syyntakeettomaksi. 1970-luvulla Yhdysvalloissa alkoi myös slasher-kauhun pitkä kultakausi. Genreä vauhditti John Carpenterin pienen budjetin Halloween (1978), josta tuli odottamaton hitti. Vanhempien ja konservatiivien lisäksi monet feministit paheksuivat nuorison uutta hupia. Useita väkivaltaelokuvia bännättiin ympäri maailman. Vuonna 1987 Suomessa astui voimaan video laki, joka kielsi K18-elokuvien levittämisen videokasetteina. Elokuvia leikattiin uusiksi, jotta niihin saatiin hyväksyttävä ikäraja. Taustalla oli huoli siitä, että väkivaltaviihde lisää nuorten väkivaltaa. Vuonna K ylioppilaslehti 3 / 2024 34 K U L T T U U R I Näkökulma
Patrizio Lainà ON ON aina seksikästä, kun nimi osuu yksiin ammatin kanssa. Tulee olo, että tällä prinssillä on tähdet kohdillaan ja kohtalo hyppysissään. STTK:n pääekonomistin soisi ottavan omiin käsiinsä myös listaamattomien yhtiöiden osinkoverohuojennuksen. Kesä Patrizion kanssa tarkoittaa Euroopan interrailia, jolla pääsee valtaamaan tämän synnyinkaupungin Kölnin tuomiokirkon sekä Toscanan viinitarhat, jotka miljonääriveron käyttöönotolla siirretään yhteisomistukseen. Kollektiivin nurmella juodaan limoncelloa ja vaihdetaan lemppari Karl Marx -quoteja. Jos köyhän opiskelijan fyrkka loppuu, Patrizio lainaa. L’amore domina senza regole! A D I L E S E V I M L I Mari Rantanen JOS JOS ei heilaa helluntaina, ei heilaa koko kesänä , tiedättehän. Vaikka poliisiministerimme nimi viittaa rentoon päihdekäyttöön laiturinnokassa, tämä tiukka täti laittaa katujengit ruotuun, pysäyttää sinisilmäisten sukupuuton ja estää Putinia saapumasta itärajan yli taikasanalla asylum . Rantanen (ps) tuo ”rotia ja järjestystä” anarkistiseen Suomeen. Hän on sopiva kumppani vappuriehan jälkeen kaitsemista ja kaitaa tietä etsivälle opiskelijalle, jolla on suunta hukassa. Kesän kuherruskuukaudet kuluvat Itä-Suomessa, jossa ex-poliisi lukitsee hoitonsa käsiraudoilla raja-aitaan. Mari, ota ohjat! P E T R I J Ä Ä S K E L Ä I N E N 2000 videolaki kumottiin, koska se oli ajastaan jäljessä: väkivaltaa esiintyi yhä enemmän niin videopeleissä kuin internetissä. AUDIOVISUAALINEN AUDIOVISUAALINEN kulttuuri muovaa ihmisiä. Elokuvat voivat vaikuttaa maailmankuvaan, eikä niitä ole syyttä käytetty poliittisena propagandana. Katsojan ja elokuvan välistä suhdetta onkin tutkittu paljon. Kysymys siitä, miten elokuva vaikuttaa on monimutkainen: vastaus riippuu tutkimusalasta ja -perinteestä. Helsingin yliopiston audiovisuaalisen kulttuurin professorin Ilona Hongiston mukaan yhdestä asiasta ollaan elokuvatutkimuksessa yhtä mieltä: elokuva ei heijasta sanomaansa katsojaan sellaisenaan. ”Ei voida ajatella, että elokuva taiteellisena tai kulttuurisena tuotteena muuttaa ihmiset pahoiksi, jos elokuvassa näytetään pahuutta”, Hongisto kertoo. ”Elokuvat, tv-sarjat, pelit ja sosiaalinen media rakentavat kukin erilaista suhdetta katsojaan.” Some kannustaa samanmielisten yhteisöjen rakentamiseen, ruokkii shokeeraavaa sisältöä ja hämärtää faktan ja fiktion rajoja – hyvä tarina tai provosoiva sisältö on näkyvyyden tae. ELOKUVAN ELOKUVAN genre sanelee katsojalle ehdot. Elokuvaja televisiotutkimuksen dosentin Jaakko Seppälän mukaan on tärkeää eritellä, millaisesta elokuvaväkivallasta puhutaan. ”Komedia tekee siitä hauskaa, toiminnassa väkivalta on ratkaisumalli ja kauhu ohjaa pelkäämään väkivaltaa”, hän sanoo. Tilastojen perusteella väite siitä, että elokuvaväkivalta lisäisi väkivaltaisuutta ”ei voi kerta kaikkiaan pitää paikkansa”. ”Elokuvia tehdään nyt enemmän kuin koskaan aiemmin. Samaan aikaan elokuvaväkivalta on muuttunut graafisemmaksi. Kun katsotaan pitkällä aikavälillä yhteiskunnassa esiintyvää väkivaltaa, se laskee kuin lehmän häntä”, Seppälä sanoo. Suomessa väkivaltarikollisuus on ollut pitkään laskussa. Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen mukaan viime aikoina on kuitenkin havaittu vakavan väkivallan lisääntymistä. Sitä tekevät harvat nuoret, joille on usein kasautunut ongelmia, kuten päihderiippuvuutta. On totta, että katsoja tavallaan tottuu ja turtuu, Seppälä sanoo. Siksi väkivaltaa on uudistettu kuvaamalla sitä graafisemmin. Pelkkä turtuminen saa tuskin hakemaan sävähdystä todellisuudesta. Tiedetään, että lapsi ei pysty käsittelemään kokemuksiaan kuten aikuinen. Tutkimusten mukaan rajun väkivaltaviihteen näkeminen voi aiheuttaa lapsilla nukahtamisvaikeuksia, painajaisia ja pelkoja, joskus jopa aggressiivisuutta. KATSOIN KATSOIN ensimmäisen kauhuleffani, Hallo ween H20 -teinislasherin (1998), tyttökavereideni kanssa noin 10-vuotiaana. Jäimme heti koukkuun, halusimme lisää. 12-ikävuoteen mennessä kauhusaldomme oli kiitettävä. Ainakin kerran kaverini kiersi yksin kotiin jäätyään joka nurkan veitsi kädessä vakuuttuneena, että talossa oli murhaaja. Itse näin Michael Myersin valkoisen naamarin, kun suljin silmäni kylpyhuoneessa kasvoja pestessäni. Kun en saanut unta, luettelin mielessäni lapsille ominaiseen ocd-tyyliin kaukaisia maita, joissa murhaaja voisi olla kotitaloni sijaan. Sain rauhan, kun pääsin Uuteen-Seelantiin. Oli kiire aikuistua, oppia olemaan pelkäämättä. K16-leffat pönkittivät ajatusta pystyvyydestäni: en tarvitse paapomista, osaan ajatella itse! SLASHER-KAUHUN SLASHER-KAUHUN kohdeyleisön, nuorten miesten, ajateltiin 1970-luvun Yhdysvalloissa samastuvan sukupuolensa takia elokuvien murhaajamiehiin. Elokuvilla selitettiin miesten väkivaltaista ja naisvihaista käytöstä todellisessa elämässä. Slasheriä analysoinut elokuvatutkija Carol J. Clover kyseenalaisti sukupuoleen perustuvan samastumisteorian. Hän havaitsi, että katsoja ohjataan samastumaan sukupuolestaan riippumatta elokuvan naispuoliseen selviytyjäsankariin, final girliin . Kun todellisuudentaju on häiriintynyt esimerkiksi psyykkisen sairauden takia, voi elokuva toimia kimmokkeena väkivaltarikoksiin. Lokakuussa 2022 Halloween -elokuvien naamariin ja mustaan haalariin pukeutunut 19-vuotias raahelaismies tappoi 17-vuotiaan pojan tämän kotitalon pihalla isolla veitsellä. Tekijän aikomuksena oli tappaa myös pojan perhe. Oikeus totesi miehen syyntakeettomaksi, mutta syylliseksi murhaan ja murhan yrityksiin. Rikosten esikuvana oli oikeuden mukaan Halloween -elokuvien sarjamurhaajahahmo. Tekijä kertoi katsoneensa elokuvat aiemmin sairaalassa, jossa hän oli psykiatrisessa hoidossa. Tekivätkö Halloween -elokuvat hänestä murhaajan? Tavallaan, näennäisesti ainakin. Olivatko elokuvat syyllisiä siihen, että mies murhasi? Ei. Elokuvilla selitettiin miesten väkivaltaista ja naisvihaista käytöstä todellisessa elämässä. ylioppilaslehti 3 / 2024 35 K U L T T U U R I
Palstalla väläytetään arkistojuttuja, kun ei jakseta kirjoittaa uusia. Parhaita timanttijuttuja Lopun aikojen sieni etsii bunkkerimiestä Brysseliläisten virtsat virtaavat Pohjanmereen ja Italian jätehuolto on suureksi osaksi mafian käsissä. K a j a G r ü n t h a l , Y l i o p p i l a s l e h t i n r o 3 / 1 9 9 4 M aailmassa on paljon pielessä. Ilmastonmuutos uhkaa elämän edellytyksiä, hömötiainen häviää metsäkadon keskellä, sodat runtelevat lapsia. Mielenterveys horjuu, syntyvyys laskee, hyvinvointivaltio rapistuu. Digijätit keräävät tietomme ja mainostavat meille muovia, jota emme tarvitse. Ostovoiman laskun myötä elämästä katoaa viimeinenkin merkityksen ripe. Maailma sellaisena kuin opimme sen tuntemaan on loppunsa päässä. Edessä on epävarmuuden epookki, arvaamaton aikakausi. Suhtautuminen maailmanloppuun jakaa ihmisiä. Yksi kevään kuumimmista puheenaiheista on nuorten naisten ja miesten väliin revennyt ideologinen kuilu: naiset ovat entistä liberaalimpia, miehet konservatiivisempia. Kuilun syvenemiselle on esitetty useita syitä: koulutustaso, työpaikkojen eriytyminen, kuplautuneet somesfäärit, tasa-arvon edistyminen, kaupungistuminen, poliittinen kyvyttömyys ottaa miesten ongelmia tosissaan… Kuilu on myös osoitus kyvystä sopeutua epävarmaan maailmaan. LIBERAALISSA LIBERAALISSA päädyssä selviytymistä edustaa feministisissä piireissä trendaava posthumanismi. Se vastaa maailmanloppuun visioimalla tulevaisuutta, joka on paikallinen, yhteisöllinen ja sovussa luonnon kanssa. Posthumanistit kyseenalaistavat perinteiset hierarkiat ja ihmisen erityisyyden ja luovat tilaa toisenlaisille tavoille elää. Nämä lopun aikojen sienet korostavat empatian ja yhteyksien merkityksiä yhteiskunnallisina voimina. Symbioosi on heidän symbolinsa. Mikään ei kukoista tyhjiössä, kaikki tapahtuu suhteessa. Maailma on monimutkainen ja sotkuinen, mutta juuri siksi myös lohdullinen. Pulmien äärellä täytyy pysytellä, kirjoittaa tutkija Donna Haraway. Rihmastomaisesti tämä ajattelutapa etsii uusia uria umpikujista eteenpäin. Toisessa selviytymisnurkassa ovat vihaiset oi keisto survivalistit. He haaveilevat maailmanlopusta, jotta kaikki viimein näkisivät, kuinka kovia äijiä he T E K S T I Alma Onali K U VA Aava Eronen AV OI M U U S =H A R H A A ovat. Oikeistosurvivalistit suunnittelevat bunkkereita, koska he linnoittuvat mieluummin maan alle kuin sopeutuvat epävarmaan, tietyn joukon etuoikeuksia kyseenalaistavaan maailmaan. Molemmat strategiat pyrkivät selviytymään, mutta siinä missä toista ajaa usko yhteistyöhön ja jälleen rakennukseen, toinen luottaa vahvimman voittoon: survival of the fittest . Rihmasto kukoistaa hävityksenkin jälkeen, etsii elämän mahdollisuuden siellä, missä toivo on sammunut, rakentaa pesän raunioiden keskelle. Bunkkeriin ei aurinko paista. Siellä ei ole tulevaisuutta eikä jatkuvuutta. Bunkkeri on läpitunkematon, sisäänpäin käpertynyt, eristäytynyt. Happea ei ole oven takana eikä sen sisäpuolella. AIKAMME AIKAMME suosii mukautuvaisia, joustavia naisia. Murroksen keskellä naiset löytävät paikkansa, luovat merkityksellisiä suhteita ja levittäytyvät uusille alueille. Sen sijaan muutosta vastustavat, ansaitsemattomiin etuoikeuksiinsa ripustautuvat miehet jäävät jälkeen. Miehisessä maailmanjärjestyksessä tila on vakio: kun joku muu saa sitä enemmän, miehelle jää vähemmän. Mies syrjäytyy. Siksi naisten ja vähemmistöjen pärjääminen on konservatiivisille miehille uhka. Manosfääriä lukiessa nuorten miesten katkeruuden taustalta paistaa yksinäisyys, epävarmuus ja kaipuu toisen ihmisen lähelle, mutta miehisyyden kapeat mallit ja armoton pärjäämiskulttuuri eivät anna siimaa haavoittuvuutta vaativien suhteiden luomiselle. On helpompaa rakentaa bunkkeri kuin yhteyttää. Voisivatko lopun aikojen sieni ja bunkkerisurvivalisti rakentaa tulevaisuutta yhdessä? Molemmat vastustavat kulutuskulttuuria ja pinnallista universalismia. Kumpaakaan nykymeno ei tyydytä. Ensimmäinen askel on oven avaaminen bunkkeriin. Antaa rihmaston kasvaa kynnyksen yli. ylioppilaslehti 3 / 2024 36 Kolumni K U L T T U U R I
eisoin pari vuotta sitten MAA -tila-gallerian täyteen pakatussa eteisessä katsomassa Anne Naukkarisen performanssia Car ried by Invisible Bodies . Esityksessä oli minusta hauska kohta, jossa tanssija liikkui ympäri tilaa, mutta en rohjennut nauraa. Muu yleisö seurasi hartaana ja totisena. Pelkään aina rikkovani taidetilaisuuksien etikettiä esimerkiksi naurun hörähdyksellä. Saako millekään enää nauraa? Norjalaisen läskiaktivistin Heidi Rosanderin mukaan ei. Yle Areenan Pohjoismaiset kulttuuriskandaalit -sarjassa hän huokailee taiteilija Iiu Susirajan näyttelyssä ja paheksuu taiteilijaa siitä, kuinka tämä esittää valokuvissaan lihavan kehonsa absurdeissa tilanteissa ja asennoissa – siis sellaisissa, jotka voisivat naurattaa katsojaa. Halventavat sketsit sorretuista ihmisryhmistä on laskettu ansaitusti haudan lepoon. Saatamme silti nauraa mitä omituisimmille tilanteille ja asioille, myös taideteoksille. Onko tahattomasti hupaisalle teokselle nauraminen aina pilkkaa? Nähdäkseni ei. Nauru voi syntyä yllätyksestä tai hämmennyksestä. Aina ei ehdi tajuta, mikä huvituksen aiheutti. Miksi taiteelle nauramista arkaillaan? Nauruhan elähdyttää ja on lähtökohtaisesti myönteinen reaktio. Ehkä pelkäämme kasvojen menettämistä. Useimmilla meistä on tarve antaa itsestämme ainakin kohtalaisen sivistynyt vaikutelma. Jos nauraa ”väärässä kohtaa”, voi paljastua idiootiksi ja tahtomattaan loukata taiteilijaa. Töpeksinnän seurauksena naurajapolo potkitaan taide laumasta ja joutuu kuolemaan yksin. Elämä lyhyt, taide pitkä ja haudan vakava. Susiraja kertoo Ylen haastattelussa, ettei ajattele teostensa kommentoivan kauneusihanteita tai sukupuolirooleja. Katsoja tulkitsee kuvia aina omasta kokemusmaailmastaan käsin. Taiteilija ei ole vastuussa yleisön reaktioista. On lannistavaa, jos vähemmistöön kuuluvan taiteilijan oletetaan aina kommentoivan töissään vähemmistöasemaansa. Voiko lihavan taiteilijan teosten antaa olla taidetta ilman läski-etuliitettä? Onko lihavan ihmisen kuville nauraminen aina lihavuudelle nauramista? Kävin WAM issa katsomassa Susirajan näyttelyn Ei mikään helppo nakki . Valokuvien ja videoiden huumori syntyy absurdin toiminnan ja taiteilijan tyhjän ilmeen yhdistämisestä: nakkimakkarat pyörivät poranterissä ja Susiraja nuolee valkoista maljakkoa viilipyttymäisellä antaumuksella. Hauskimmat jutut kerrotaan pokerinaamalla. Hauska taide mielletään usein vähemmän arvokkaaksi kuin vakava, vaikka onnistunut komiikka vaatii älyä ja tarkkaa nyanssien tajua. Minua ei aidosti naurata kovin moni asia. Silti en tiedä mitään parempaa kuin ankara naurukohtaus, jonka päätteeksi takoo reisiä kyynelten tirsuessa poskille. Sellainen nauru puhdistaa aivastuksen lailla – niin kuin joku tarttuisi rivakasti sisuskaluihin ja tomuttaisi niitä kuin vuodevaatteita. TOP 3 NAURATTAVAA ASIAA 1. Koomikko Natalie Friedmanin imitaatio Dena Rizzon 1980-lukulaisesta hiphop-tutoriaalista. Löytyy Youtubesta. 2. Anto Leikolan essee Naurun biologiaa saman nimisessä teoksessa (WSOY, 1982). 3. Koomikko Sheng Wangin stand up -esitys Sweet and Juicy (2022) Netflixissä. S Saako tälle edes nauraa? T E K S T I Eveliina Lempiäinen K U VA Pauliina Nykänen ylioppilaslehti 3 / 2024 37 Ruumiin avaus Palstalla poraudutaan syvemmälle. K U L T T U U R I
T T E K S T I Harry Salmenniemi – Siis mä ottaisin ihan tavallisen kahvin ilman mitään lisäsävyä. Ilman mitään kierrettä, että tää olis nyt mummolassa käymässä. Tai että tää olis jostakin syystä tiedostava valinta. Siis ihan tavallisen mustan plörön ilman mitään kommentaaria. Ilman makusiirappia. Onko siinä vielä santsi? Ihan vitun awesome . Totta kai mä otan tavallisen kahvin. Eihän tässä ole kuin yksi järkevä valinta: tavallinen musta kahvi ilman mitään kikkailua. Ja ilman yhtään mitään metatasoja. Ihan vaan sellaisen pikkasen sumpin aka sukkasen pimpin. Tai siis... Pikkasen kahvin aka kakkasen pihvin... Ei kun siis... Joka tapauksessa ihan tavan sumpin voisit laittaa pihisemään. Sorry, hehe. Mä en siis mahda tälle mitään. Näitä vaan tulee. Mutta siis ottaisin tavallisen kahvin ja ihan mustana. Eikä muuten johdu siitä, että sopii paremmin mun farkkuihin. Vaan ihan vaan siksi, että mä en tykkää maidosta. En kaura maidosta enkä murhamaidosta. Ihan mustana siis nautin. Like my men. Ei kun siis toi oli kyllä... Siis kai kaikki tietää, että toi oli Hei me lennetään! -sitaatti? Tai siis eihän kukaan kuullut? Tai siis kuulihan kaikki? En mä tiedä. Ihan sama. Tosi tärkeää, että me tiedostetaan kaikki nää asiat. Vanhat vitsit. Niiden tuomat assosiaatiot. Siis rakenteellinen rasismi assosiaatioiden taustalla... Ja siis mä ottaisin ihan tavallisen mustan kahvin... Baristalla oli yllään edullinen mutta hyvin istuva kauluspaita. Kauluspaidan alta näkyi t-paita, joka ei sopinut kauluspaitaan. Se teki rennon, mukavan vaikutelman: tyyli oli kuin lapsen piirtämä. Baristan ranteet olivat ohuet ja pehmeät. Mahdollisesti hän oli vielä lapsi. Hänellä oli aavistuksen lässyttävä, korkea ääni. – Miten tää voi olla näin vaikeeta? barista kysyi ja katsoi asiakasta suurilla, kauhistuneilla silmillään. – En mä tiedä. Siis joskus syksyllä -14 tavallisen kahvin tilaaminen muuttui mahdottomaksi. Siitä lähtien se on siis vaatinut... Musta tuntuu, ettei tästä selittämisestä ikinä tule loppua. Ei koskaan. Musta tuntuu, että mä oon jollakin mummolatripillä tai matkalla Kokkolaan niin kuin Aikuisissa , ja kaikkialla on home taloja ja tyhjiä keinuja. Ja sitten vaan niitä tavallisia kahvimasiinoita, joissa on Juhlamokkaa, tietysti Pauligin. Ihan tosi. Mä en pääse eroon siitä mielikuvasta, missä Oona ja Arttu on isossa leikkipuistossa ja keinuu ja kaikkialla on ihan sikatyhjää. Oothan sä nähnyt Aikuiset ? Tiedät mistä mä puhun? Etkö? Siis oikeesti! Sun pitää katsoa se heti... Tai en mä kyllä tiedä, se kolmas kausi on ihan skeidaa ja ne kaksi aiempaa vanhentui tosi nopeesti. Ei sun tarvitse katsoa sitä. Sä voit i l a u s K U VA Eetu Sihvonen ylioppilaslehti 3 / 2024 38 K U L T T U U R I Fiktio
vaan tuijottaa kylpyankkaa jossakin booliastiassa. Se ajaa saman asian... Mutta mä en pääse siitä... Siis siitä ei vaan pääse mitenkään yli. Ei Suomessa oo kyllä tehty mitään parempaa. Se on ainut sarja, joka oikeasti itketti mua. Mua surettaa vieläkin se, ettei se etene mihinkään. Ehkä Oonan pitäisi saada lapsi. Tai niiden pitäis kärsiä lapsettomuudesta vaikka, mennä johonkin hoitoihin. Vaikka toisaalta se just on niin kauhee klisee. Lapset on aina ihan kauheita kaikissa sarjoissa. Se johtuu siitä kun ne ei osaa näytellä. Joka tapauksessa siinä kolmannella kaudella pitäisi olla joku käänne, nyt ne ihmiset ei oikein syvene... Mutta siis teetkö mulle mustan kahvin? Vai otanko mä sen jostakin negatiivisesta termarista? – Joo. Ota tuolta termarista. – Vau. Oikeesti termari! Eikä! Mä rakastan Terminaattoria! Milloin toi sumppi on tippunut? Tänä aamunako? – Joo joskus seiskalta laitoin sen putoamaan. Se on nyt jo ehtinyt pudota koko avaruuden halki. Se on kuule kitkerämpää kuin seksi seniorin kanssa. En aio vaihtaa sitä illaksi. Siis iltauutisten aikaan se on kuin ruumista nussisi. – Siis mitä sä sanoit? – Se on ihan vitun vanhaa se kahvi. Se on eläkkeellä. Varo ettei sieltä tule kävelykeppi mukana. Siellä jossakin kahvissa lilluu tekarit. Ne valuu sellaista vanhan miehen lääke kuolaa siihen plöröön. Siinä on nitroja ja ties mitä skeidaa mukana. Ei sitä voi juoda. Näin meidän kesken se on ihan vitun pahaa. Ja se on vaarallista. Ja siinä on sen verran lääkkeitä mukana, ettei se virkistä yhtään. Se siis ainoastaan vaan väsyttää. Ootko sä varma, että sä aiot ottaa tavallisen sumpin? – Joo en tota... Mä ottaisinkin tuplaespresson. Voit laittaa tota vaaleeta paahtoa, vaikka paahtoaste kaksi, Kolumbia, luomu, voisit laittaa noista pienemmistä pavuista jos mahdollista, ne on vähän kitkeriä, mä tykkään just sellaisesta aavistuksen kitkerästä, joka lopussa kivasti pehmenee. Mä ottaisin sen keskilämpimään kuppiin. – Sitähän minäkin. Kone alkoi jauhaa papuja. Kuului ääni kuin maa järisisi hiljaa. Ihan mustana siis nautin. Like my men. ylioppilaslehti 3 / 2024 39 K U L T T U U R I
Arvon rkp:n väistyvä puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson, Kylläpä teitä taas itketti tiedotustilaisuudessa, kun suomalaislapsilla menee helvetin huonosti. Lähetämme teille kesäksi nenä liinoja, joilla voitte kuivata kyyneleenne. Onneksenne pääsette pian eroon ikävästä kotimaanpolitiikasta, kun suuntaatte lierihattu lepattaen paremman väen Brysseliin. Siellä lapset ovat ilahduttavan punaposkisia ja hyvinvoivia. Suomalaislapsille ja nuorille testamenttaatte ennen lähtöänne vaivaiset viisi miljoonaa, rippeitä, joista jengit puukkotappelevat keskenään. Arviolta sama summa budjetoitiin presidentin virka-asunnon rempattuun vessanpönttöön. Lähtönne ajoittuu täydellisesti ottaen huomioon, että olette juuri leikannut nuorisojärjestöiltä ja opiskelijoilta ja ylipäätään hylännyt arvonne ja periaatteenne lähtemällä yövartijavaltiota tavoittelevaan hallitukseen. Hejdå terapiatakuu, hej bättre folk! Tervemenoa, Ylioppilaslehti Suomen karismaattisin poliitikko Li Andersson, Ette enää palaa kesätauolta eduskuntaan, vaan jätätte kotimaan politiikan. Muita varteenotettavia vasemmistolaisia Suomessa ei sitten olekaan. Lähetämme teille suruadressin, jossa lainaamme jälkeenne jäävää instavasemmistoa: ”Viime aikoina oon ollu uupunu, tää sota, sydän ei meinaa kestää. Kapitalismi, kolonialismi, polyamoriastigma, nää herättää mussa ahdistusta, surua, syyllisyyttäkin. Mun liittolaisuus ei oo täydellistä, ja kun omat voimavarat on vähissä ja mua pelottaa puhua näistä, mä palautan mun mieleen millainen höpsöttelijä pohjimmiltani oon. Tuntuu lohdulliselta antaa sanojen livetä kieleltä, antautuu maailmalle.” Myös puolueenne tunnetuin kommari Anna Kontula on ilmoittanut, ettei hae enää eduskuntaan, koska ei usko parlamentarismiin. Emme mekään. Hyvästi tasaarvo, kevyet mullat. Muistoanne kunnioittaen, Ylioppilaslehti Arvon pitkä mies, sdp:n puheenjohtaja Antti Lindtman, Tarvitsetteko te todella mitään? Työministeri Arto Satonen (kok) tuhosi ammattiyhdistysliikkeen, joka varmuuden vuoksi vielä kielletään lailla. Hallitus uskaltautui Suomen historiassa ensimmäisenä sanomaan, että ehkä eläkkeensaajatkin voisivat joskus hieman osallistua yhteisiin säästötalkoisiin. Teidän ei tarvitse kuin rapsutella vatsaanne, sillä on aivan varmaa, että neljän vuoden päästä meillä on demarihallitus, elleivät äänestäjänne ehdi menehtyä hoitojonoihin. Odottavan aika on pitkä, joten lähetämme teille kesälukemiseksi Ylioppilas lehden vuosikerrat 2022–2024. Tarjotkaa torikahvilassa lehtiä myös teitä äänestäville taantuneille vanhuksille, jotka kaipaavat ravistelua sekä ay-pampuille, jotka eivät tunne freelancerinä toimivia moderneja tieto työläisiä. Maltti on valttia, terveisin Ylioppilaslehti Kantsua, vaippoja ja suruadressi eduskunnan kesälomapakettiin Eduskunta jää juhannuksena kesätauolle. Lähetimme puolueille lomatekemistä. T E K S T I Toimitus Y LEX TRA 40 ylioppilaslehti 3 / 2024 Palstalla lähetämme ihmisille postia. Postia A L A K U L T T U U R I
Nukahtamiseen Palstalla laitetaan asioita tärkeysjärjestykseen. 1. Sleepy girl -mocktail 2. Magnesium-tabletit 3. Uusin Image 4. Sikainfluenssarokote 5. Ketipinor 6. Korona-ajan analyysit ja muistelot 7. Aimo Rykämö -dokaushaaste (Vostok ry) 8. Yle Kulttuuricocktail 9. Bongisavut 10. Maailman paras elokuva Jeanne Dielman, 23, Quai du Commerce, 1080 Bruxelles top 10 Arvon liike nytin puheenjohtaja Hjallis Harkimo, Meinasimme unohtaa teidät, mutta emme suinkaan häikäisevää kumppanianne Jasmine Pajaria! Kroisoksen himopurjehtijan ja laitesukeltaja-räpyläuimarin kesäloma taittuu tietysti Välimerellä purjehtien. Koska suolainen merivesi kuivattaa limakalvoja, lähetämme teille liukastevoidetta. Suunnatkaa paattinne kurssi ajoissa takaisin Pohjolaan – sitä ei tiedä mitä hallitus vielä keksii maahanmuuttopolitiikkaansa. Tiedetään, ihana Jasmine ei ole maahanmuuttaja, mutta sillä ei ole merkitystä. Kohta olemme kaikki sekarotuiset näyttämässä passia kuukauden välein jollekin Vilhelm Junnilalle. Ylioppilaslehti toivottaa Suomen seuratuimmalle seurapiiriparille kuumaa kesää! Ahoy, wet hot summer, Ylioppilaslehti Arvon keskustan eduskuntaryhmä, Suomen Keskustasta ”ennen poliittisia asioita mieleen tulee muuan muistomerkki Piippolan–Siikalatvan seutuvilta”, kirjoitti puoluevaikuttaja Juha Kuisma huhtikuussa Suomenmaa-lehdessä. Olemme samaa mieltä siitä, että keskustan poliittinen suunta on hukassa kuin suon silimän nielemänä. Muistomerkki on varmasti komea, mutta siitä ei ole kiukuttelevan lapsen tasolle taantuneen puolueen symboliksi. Aika oppositiossa käy helposti pitkäksi, joten lähetämme teille kirjan Sanna Marinin -väritys kuvilla. Niitä töhriessänne voitte pohtia, millainen johtotähti nostaa pienpuolueenne uuteen nousuun. Vinkki: ei Väyrynen. Eteenpäin, terveisin Ylioppilaslehti Armon kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah, Puolueenne pyhin tehtävä hallituksessa on vastustaa limuviinojen myymistä nuorille naisille. Kristillisdemokraattisessa Suomessa Jeesuskaan ei saa muuttaa vettä viiniksi, sillä rajasitte käymällä valmistettavat juomat Alkon yksinoikeudeksi. Alko holin sijaan voitte paeta todellisuutta ja tuntea pyhän hengen kosketuksen kokeilemalla psykedeelejä. Kesällä on kiva mennä metsään syömään sieniä ja olla lähellä Jumalaa. Lähetämme eduskuntaryhmällenne (ketä muita siellä teidän lisäksenne olikaan?) psilosybiinisieniä. Jakakaa ne kristillisen tasajaon mukaan: yksi sieni per kristitty riittää. Jumalan terve, Ylioppilaslehti Arvon vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta, Puolueenne kannatus on pohjamudissa. Lähetämme teille kesäksi muutaman reilun gramman tahmeaa ja hartsista kantsua, jota polttelemalla voi tappaa aikaa vuoteen 2035 saakka. Silloin käy ilmi, ettei Suomesta tullut ajoissa hiilineutraali, ja Vihreillä on taas mahdollisuus kaapata julkisen keskustelun herruus. Ilmastosta saattaa tulla puheenaihe jo aiemmin, mikäli joku elokapinalaisista ymmärtää, että hierarkiaton toiminta on typerää ja tehotonta paikallaan pyörimistä, ja tempaisee kunnon greta thunbergit. Koska puolueenne tarvitsee eniten apua, lähetämme ekstralahjana myös Ville Niinistö -naamarin. Pukemalla sen kasvoillenne voitte paitsi välttyä rikosoikeudellisilta seuraamuksilta, ehkä lietsoa kansan taas vihreään aaltoon. One love, Ylioppilaslehti Arvon kokoomuksen eduskuntaryhmä, Ympäristöja ilmastoministerinne Kai Mykkänen (kok) on niin surkea, että toiminnan luulisi olevan rikollista. Hän on ihastunut perussuomalaisten jääkuningattareen Iiro Viinas... siis Riikka Purraan, jonka mieliksi polttoaineveroa on alennettu ympäristöministeriön vuosibudjettia vastaavalla summalla. Kokoomusta käskyttävät persut torjuisivat ekokriisiä lähinnä ideoimallaan ilmastoabortilla. Mykkänen taas höpisee tukkivansa isot piiput pakoputkien sijaan. Voisiko putket napsia kiinni sittenkin kokoomuslaisilta? Afrikkalaisten naisten sijaan mallia voisivat näyttää suomalaiset miehet. Joukkovasektomia on ilmastoteko, jonka myötä uusien hiilijalanjälkien sijaan Suomeen saadaan nettonollapäästöt. Ilmastosyistä emme postita teille mitään. Sakset voitte lainata riikalta. Suomen luonnon puolesta, Ylioppilaslehti Arvon perussuomalaisten puheenjohtaja, pick me -girl Riikka Purra, Leikkaatte eläkkeistä ja karsitte hoitajamitoitusta entisestään. Ympärivuorokautisissa hoivapaikoissa yhtä vanhusta valvoo jatkossa 0,6 ihmistä. Lähetämme teille kesäksi vaippoja, joihin alv-korotusten jälkeen harvalla on varaa. Arvon puheenjohtaja kakkaa niihin ja kierii sitten ulosteessaan useamman päivän, kuten alasajetun hyvinvointivaltion hylkäämät vanhukset. Kehysriihi oli tiukkaa vääntöä , ja jos valtiovarainministerin vatsa on edelleen kovalla, voitte valita paketista valmiiksi kontaminoidun vaipan jouduttamaan kokeilua. Kohta helpottaa, terveisin Ylioppilaslehti 41 ylioppilaslehti 3 / 2024 A L A K U L T T U U R I
K U V A T M ar ek S ab o g al / G u m m er u s Mimmit, teiltä ilmestyi juuri kirja Mimmit sijoittaa – Sijoitusopas, jota ymmärrät . Onnea! Avautuuko tänään perjantai-Bollinger? Hahhahhahahh! Kiitos paljon, ei tänään. Eilen poksauteltiin kuohupulloja, kun oli kirjajulkkarit. Saimme lahjaksi pari samppanjaa, mutta emme Bollingeria. Mitä haluaisitte sanoa Mimmi-nimisille mimmeille, jotka ovat mimmejä isolla M:llä mutta eivät halua sijoittaa? Kaikkien ei tarvitse sijoittaa. Maailma ei muutu siten paremmaksi paikaksi. Kun ymmärtää, miten sijoittaminen toimii, Mimmi voi itse päättää, haluaako sijoittaa, mutta ainakaan se ei jää tiedon puutteesta kiinni. Naiset kun eivät ymmärrä taloudesta ennen kuin se paketoidaan pinkkiin, niin tiivistättekö vielä ekonomisesti, mihin Ylioppilaslehden naislukijoiden tulisi juuri nyt opintolainansa sijoittaa? Emme saa antaa sijoitusneuvontaa. Se on luvanvaraista toimintaa. Mutta omasta riskinsietokyvystä riippuen aika usein matalakuluiset indeksirahastot ovat ihan hyvä vaihtoehto. Ymmärtääkseni kirja kannustaa suunnittelemaan talouttaan. Eikö niitä markkinoita ohjaakaan se näkymätön käsi? On paljon asioita, joihin ei pysty itse vaikuttamaan. Siihen voi, mihin omat rahat käyttää, kun vaikka opintolaina tai -tuki kilahtaa tilille. Kannustamme rahankäytön suunnittelemiseen. Mielestänne rahasta on puhuttava rehellisesti. Näin meidän bossladyjen kesken, paljonko tienaatte kuussa? Bosslady on ihan kamala termi, mutta siitä saattaa tulla taas cool . Olemme yrittäjiä, eli palkkakuukaudet ovat erilaisia. Nickström: Olen keskituloinen, joskus pienituloinen. Bossladyna halusin heti valmistuttuani toimitusjohtajaksi. Kun perustaa oman firman, pitää luopua kauppislaisen kivasta viiden tonnin kuukausipalkasta, johon en ole itse vielä päässyt. Let’s puhutaan vaurastumisen prosesseista. Sijoittaminen on säästämistä, jonka voitot realisoituvat kymmenien vuosien viiveellä. Instagraminne mukaan olette jatkuvasti ravintoloissa tai matkoilla vaihtuvat muotiluomukset päällänne. Elämänne on runsasta ja kulutuskeskeistä. Miten selitätte törsäystä? Saamme PR -toimistoilta lainaksi vaatteita. Uuden ostaminen tuo hetken mielihyvän, muttei kestävää autuutta. Raha on pääomaa, mutta myös seuraajat on pääomaa, joilla voi saada näkyvyyden kautta esimerkiksi vaatteita lainaan tai illallisia ilmaiseksi. Se on totta kai epäreilua ja kauheeta. Ei me sitä kielletä. Mutta ei me niin hyviä ihmisiä olla, että voitaisiin niistä kieltäytyä. Otetaanpa lainaus kirjan alusta: ”Vapaat markkinat noudattavat kysynnän ja tarjonnan lakia”. Oliko teos siis suunnattu naisille vai lapsille? Ihan kaikille! Selkokielinen sisältö sopii pääministerin suunnitelmaan sijoittaa sijoitussalkku jokaiseen äitiyspakkaukseen. Rahamimmeinä ymmärrätte, että tällöin kirjanne kohdeyleisö kasvaisi. ... Etenkin jos sinne äitiyspakkaukseen sujauttaa vielä teidän kirjannekin. Yrittäjän näkökulmasta oma tuote äitiyspakkauksessa olisi helvetin kova markkinointiveto. Tämä ajatus todella innosti. Hienoa, annan vinkin ilmaiseksi, kun tässä nyt tehdään kaupallista yhteistyötä puolin ja toisin: teille kirjanäkyvyyttä ja Ylioppilaslehdelle kiva pieni nosto teidän someen. No katsotaan ensin, millainen juttu tulee. Kirjassanne kerrotaan vastuullisesta sijoittamisesta. Mikä näistä on vastuullisin sijoitus, jos yksi on pakko valita: a) Sodastream, jonka pääkonttori sijaitsee Israelissa b) oma saari Saudi-Arabiasta c) suomalaisen energiayhtiö Neste Oilin osakkeet? Huolestuttaa vastata, mutta mietitään. No toisella meistä on Nesteen osake osakesalkussa, eli vastaamme sen. Pelolla odotamme tietokaivelua siitä, millaisia kytköksiä Nesteellä on. Kollegiaalinen huomio, että kirjassanne on virhe: ”Kapitalismin käsite juontaa juurensa englannin kielen sanasta capital, joka tarkoittaa pääomaa eli käytännössä rahaa ja omaisuutta.” Tosiasiassa sanan etymologia vie saksan kielen sanaan ”kapital”. Oikaisuun menee. Voi ei! Toivotaan, että kirja myy niin kovasti, että saadaan ottaa toinen painos ja korjata asia siihen. Inflaation, korkeiden korkojen ja hallituksen leikkausten takia monella ei ole varaa maksaa asuntolainojaan, ja he joutuvat myymään kotinsa rikkaille polkuhintaan. Onko nyt oikea hetki ”iskeä kiinni”, kuten grynderit tekivät ysärillä? Ylioppilaslehden lukijoissa on varmaan nuoria ensiasunnon ostajia. Heille aika voi olla otollinen. Stadissa asunnot ovat olleet pitkään niin kalliita, että monelle on ollut epäselvää, pääseekö ikinä markkinoihin kiinni. Moni asuntosijoittaja on kiipelissä ostettuaan isoja asuntoja velkarahalla. Ei tilanne sijoittajia pelkästään hyödytä. Huomasin, että teillä on uusi podcast Mim mit sijoittaa asuntoihin . Ajattelin, että sitä on inspiroinut lama-ajan henki. Ensimmäinen tuotantokausi käsittelee juuri ensiasunnon ostamista! Antikapitalisti-ekonomisti Anni Marttinen julkaisee kiusaksenne kilpailevan kirjan Hattaratalous . Millaisia terveisiä lähetätte hänelle? Onnea ja menestystä kirjalle! Olemme haastatelleet Annia kirjaamme yhteiskuntaluokista. Kieltämättä helpotuimme kuullessamme, että hänen kirjansa tulee vasta syksyllä. Minä kun luulin, että vaurastumiseen liittyy kilpailu ja kyynärpäätaktiikka. Emme usko sellaiseen ollenkaan. Uskomme, että kaikki pääsevät hyötymään talouden voitoista. Saa nähdä, riittääkö ostovoimamme enää voitokkaaseen talouteen. Kasvatetaan kakkua yhdessä. Sijoittaminen ei ole nollasummapeliä. On yleinen harhaluulo, että olisi. Ihanaa perjantaita, mimmit! Voi ei ai tää loppui näin aikaisin! Ihan liian lyhyt haastattelu. Oli ihan kamalaa! Kiitos paljon. Onko sijoitusoppaanne suunnattu naisille vai lapsille, Evita Lestinen ja Pia-Maria Nickström? T E K S T I Adile Sevimli ylioppilaslehti 3 / 2024 42 A L A K U L T T U U R I Asiaton kysymys Palstalla soitellaan.
Takaikkuna 43 ylioppilaslehti 3 / 2024 Palstalla kurkistetaan yliopistoon. T E K S T I Petri Jääskeläinen K U VA Toivo Heinimäki teläsuomalaisen osakunnan seinällä roikkuu maa laus, jossa pukuun sonnustautunut viiksekäs herras mies tuijottaa tuimasti suoraan katsojaan. Taulua somistaa puhekupla, jota on yritetty poistaa hei koin tuloksin. Olen sika. Puhekuplan eläinvertaus tuntuu osuvalta kahdesta syystä. Ensinnäkin Ernst Palmén (1916–1991) oli Eläin lääketieteellisen tiedekunnan professori. Hän ei tosin erikoistunut selkärankaisiin sorkkaeläimiin, vaan selkä rangattomiin kuuluviin lajeihin. Toiseksi Palménilla oli maine härskien ja ruokottomien juttujen kertojana, vaikka hän oli sivistynyt tutkija. Ei hän tä silti sen vuoksi haukuttu siaksi. TAULUUN TAULUUN kirjoitettu palaute on peräisin 1960–1970luku jen taitteesta. Tuolloin oli suunnitteilla lakimuutos, jon ka mukaan jokaisella ylioppilaalla olisi yksi ääni yliopiston hallintoa valittaessa. Aiemmin äänioikeus oli vain profes soreilla. Tällainen moderni hapatus ei Palménille sopinut, sillä muutos tuntui hänestä näennäisdemokratialta. Lopulta lakisuunnitelma kaatui pitkän väännön jälkeen. Lakimuutoskinastelun aikana tuntemattomaksi jäänyt vandaali suivaantui Palménin mielipiteisiin ja käytti sanan vapauttaan Eteläsuomalaisen osakunnan tiloissa riippu vaan maalaukseen. Palménia siaksi nimitteleminen ei hetkauttanut: tiettä västi hän otti töhritystä maalauksesta valokuvan ja jakeli siitä kopioita ympäriinsä. E SIKA SIKA on viisas eläin, mutta yleensä sanaa käytetään louk kaustarkoituksessa. Kriitikko August Ahlqvist kirjoitti Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen kritiikissään vuonna 1870, miten ”luulta vasti ei ole koskaan koko maailmassa painettu kirjaa, jossa olisi niin paljon haukkumasanoja, kirouksia, herjauksia ja raakoja kuvauksia kuin tässä kirjassa”. Yksi esimerkkisanoista oli sika. Sian lisäksi Palménia ja Kiveä yhdistää Eteläsuomalai nen osakunta. Palménin maalauksen lisäksi osakunnan tiloissa möllöttää Kiven pää – ei onneksi oikea, vaan rin takuva. Rintakuva on joutunut kokemaan kovia. Se anastet tiin helmikuun alussa vuonna 2013. Varkaus sai näkyvyyt tä mediassa, sillä kymmenien kilojen painoinen patsas on harvinainen ja arvokas. Aluksi pään puuttumista ei huomattu osakunnassa. Kun tieto anastuksesta levisi mediaan, tapahtui ihme. Poika palasi kotiin taksikyydillä tuntemattoman henkilön avustamana. Joku halusi välttää mahdollisen rikosoikeu dellisen vastuun. Osakunnan kuraattori Mirja Komulainen arvioi tuol loin Ylelle, että rintakuvan vieminen saattoi tapahtua jon kin toisen osakunnan jatkoilla keksittynä päähänpistona. Nykyään Eteläsuomalaisen osakunnan ohjeissa keho tetaan päivystysvuorossa olevaa virkailijaa tarkistamaan, että Kiven pää on paikallaan. Julkisuuteen ei ole paljastunut, missä Kivi vietti helmi kuunsa vuonna 2013. Liekö osakuntajuhlissa sikailemassa. L Ä H T E E T Hannu Tarmio ja Jaakko Syrjämäki: Ernst Palmén – kuriton kansleri. Kertomus biologista, taistelijasta ja vapaaherrasta (Art House, 2002) Ent. osakuntaaktiivin ja tulevan metsänhoitajan Riina Karvosen taustahaastattelu Anto Leikola: Rämäpäinen vapaaherra oli heikkona hyönteisiin – kansleri Ernst Palmén hankki miljoonia tieteelle ja käännytti tarvittaessa öljytankkerit pois tieltä . Helsingin Sanomat 4.9.2002. Sikailua osakunnassa Eteläsuomalaisen osa kunnan haluttuja aarteita.
VAUHTIA opintoihin. Opiskelija tai opettaja! Saat 8 % alennuksen normaalihintaisesta Mac-kannettavasta! Tule myymälään tai lue lisää tector.fi. Voimassa 30.6.2024 asti. Ehtoja sovelletaan.