H EN R IE T TA K EK Ä LÄ IN EN : ”JO S ET YM M Ä R R Ä TE K N O LO G IA A LA IN K A A N JA S E VA A N LIS Ä Ä N TY Y, ET PIA N EN Ä Ä TA JU A , M IL LA IS ES SA M A A IL M A S SA EL Ä T.” IM A G E 24 3 TO U KO K U U 20 17 4/2017 TOUKOKUU 8,20?€
. . . CEE BR OLIS TIC S DISC O ENS EM BLE SECTION BOYZ TIPPA-T IIS A PIMEYS THE RADIO DEPT. HELSINKI, TEURASTAMO 9.–10.6.2017 FULLSTEAM 2002 2017 15 w w w . . RÖYKSOPP NO CEEBROLISTICS DINOSAUR JR. . . SWE SECTION BOYZ UK HURULA SWE THE COATHANGERS USA DEATH HAWKS DISCO ENSEMBLE HIDRIA SPACEFOLK ITÄ-HOLLOLA INSTALLAATIO JANNE LAURILA JUKKA NOUSIAINEN KAIRON; IRSE! KANSAKUNNAN YLPEYS KAURIINMETSÄSTÄJÄT KUBE LAKE JONS MIKA VAINIO ODDARRANG PIMEYS SANNI SATELLITE STORIES TUUTTIMÖRKÖ U.F.OJALA + LISÄYKSIÄ LUVASSA. WW W.S IDE WA YSH ELS INK I.FI /LI PUT . EDITOR S DJ SHADOW LA DY LE SH UR R CHE LSEA WOL FE IIS A HU OR AT RO N DINOSAUR JR. USA CHELSEA WOLFE USA THE RADIO DEPT. . F u l l s t e a m . DJ SHADOW USA EDITORS UK THE THURSTON MOORE GROUP USA LADY LESHURR UK DEMDIKE STARE UK ACID RUNS THE HOLY HUORATRON IISA KALEIDOBOLT KYNNET LITKU KLEMETTI & TUNTEMATON NUMERO RAINBOWLICKER RUUDOLF & KARRI KOIRA RÄJÄYTTÄJÄT TIPPA-T VILLA NAH + LISÄYKSIÄ LUVASSA LAUANTAI 10.6. SANNI RA INB OW LIC KER LITKU KLEMETTI HURULA VILLA NAH KUBE RÖ YK SO PP LIPUT: 2PV 95€ 1PV 65€ . . f i DEMDIKE STARE PERJANTAI 9.6
Te rä vä aik ak au sl eh Ti | N u m er o 24 3 | To u ko ku u 20 17 sisältö. Oopiumia kansalle 40 Suomalainen sisu on historiamme suurin vedätys. Lihan loppu 49 Pelastaako kantasoluista tuotettu keinoliha maailman. (s. 41). TOUKOKUU 2017 IMAGE 3 Kun on kylliksi sisua, ei ole esteitä eikä aikaa miettiä vaihtoehtoja. Vilma Pimenoff kuvasi. Sankarit 24 Image esittelee: yksitoista alojensa edelläkävijää ja uudistajaa. KU VA : V IL M A PI M EN O FF . K A N N EN KU V IT U S : C O TI LÓ U . Aivokirurgiaa Albaniassa 55 Kirjailija Karl Ove Knausgård löysi brittiläisen aivokirurgin Henry Marshin leikkauksia seuratessaan ihmisyyden ytimen
73 Elokuva Kalle Kinnunen tietää, miksi Alien: Covenant ja muut jatkoosat ovat kritiikille immuuneja. 80 Hanna Nikkanen Putkakuolemien syy on usein se, etteivät poliisit ole toimittaneet ihmistä hoitoon. 22 Heli Mäenpää Markkinointiasiantuntija kertoo, miksi itsestä kannattaa tehdä brändi. 76 Musiikki Lorde on sukupolvensa tyypillinen edustaja mutta tajuaa nyansseja, kirjoittaa Iida Sofia Hirvonen. Sen pitäisi olla skandaali. 82 Viimeinen sivu Nämä meidän piti vielä kysyä. 4 IMAGE TOUKOKUU 2017 19 KU VA T: C H A R LE S H O W EL LS , JU SS I PU IK KO N EN , ES PO O C IN É. 13 – 21 Hyvä elämä Mäntyniemen herra, kauppojen hoikentavat peilit, seitanin nousu, Espoo Ciné, Miki Liukkonen, Mikko Rimminen ja Twin Peaks. 79 Kirja Miina Supisesta Vegataristi on käsittämätön ja kaunis mestari teos, joka etenee unen logiikalla. sisältö 14 76 5 Pää kirjoitus 7 Lukijoilta 8 Avaaja Suomessa ei nähdä köyhyyden lisääntymistä, sanoo Ihmis oikeus liiton Kaari Mattila. 11 Kalenteri Toukokuun tärpit. 18 Erkka Nissinen ja Nathaniel Mellors Taiteilijat edustavat Suomea Venetsian biennaalissa. nyt loppu. 17 Mari Isopahkala Muotoilija tekee taiteellisia käyttöesineitä
Etsimme uudistajia ja arjenihmeidentekijöitä. Kysymys on vaativa, mutta itse katsoisin ulkomaille. Mitä isompi hanke, sitä useammin rahoittajien pitäisi kysyä: kuka on maailman paras tämän alan asiantuntija ja mitä hänen palkkaamisensa maksaa. Länsimetro on yksi Virtasen esiin nostamista epäonnistuneista julkisista rakennushankkeista. (Hyvä kysymys tietenkin on, mitä pitäisi tehdä toisin, jotta revittäisiin!) Hankkimalla parhaan osaajan voi joutua maksamaan paljon, mutta laatutyö korvaa hinnan. Toimeksiantooni kuulumattomana esitän huomionani, että projektiosaamiseen tulisi rakennusalalla kiinnittää paljon nykyistä enemmän huomiota, Virtanen toteaa raportissaan. Mahdollista, mutta ei kovin uskottavaa. Tai oikeastaan mihin tahansa laatua vaativaan projektiin. Moneen kertaan on ehditty kysyä, kuinka tässä näin pääsi käymään. Suunnitelma esiteltiin 700 miljoonan euron kokonaisuutena, nyt hinta-arvio liikkuu 1,2 miljardissa eurossa. Tällä kertaa listallamme on esimerkiksi perustuslain puolustaja Martti Koskenniemi, humanitaarisen logistiikan pioneeri Gyöngyi Kovács ja vauhdilla tanssin huipulle noussut Ima Iduozee. Hyvänä perustana on yk:n ihmisoikeuksien julistus. Yksi sankari kieltäytyi jutusta. Miten kiinalainen tai yhdysvaltalainen asiantuntija ratkaisisi saman pulman tai järjestäisi projektin. Pastori Marjaana Toiviainen totesi haastattelupyyntöön, ettei halua olla sankari. Ehdotuksia sankareiksi tuli paljon – se kertoo siitä, että Suomessa tehdään monella alalla oikeita asioita. mistä sitten löytyy hyvää johtamista. Sanonta kuuluu, että köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa. Siitä saa moniin asioihin tarpeellista perspektiiviä. Hankkeen hinta on paisunut sadoilla miljoonilla aiotusta. . Kun huhtikuun alussa Suomesta käännytettiin ihmisiä hengenvaaraan Afganistaniin, Toiviainen oli eturivissä puolustamassa ihmisoikeuksia – ja on joutunut siksi sairaalloisen vihan kohteeksi. Tosin Länsimetron taival on oikeasti kaikkea muuta kuin hauska. Olemme taas poimineet joukon sankareita, jotka ovat onnistuneet tekemään vai kutuksen ja muuttamaan maailmaa. Tuskin maailman parhaan pestaaminen olisi maksanut saman, mitä epäonnistumisten myötä hassattiin. pääkirjoitus. En tunne metronrakennusalaa, mutta tuskin maailman parhaan metroinsinööritoimiston pestaaminen olisi maksanut satoja miljoonia euroja, jotka nyt epäonnistumisten myötä on jo onnistuttu hassaamaan. Jos asioita katsoo liian läheltä, ei näe ongelmia. tämä imagen numero on Sankarit-teemanumero. Henrietta Kekäläinen on perustanut energiatehokasta biohiiltä valmistavan yrityksen, ja Anna-Riikka Carlson puolestaan uudistaa kirja-alaa. Yleensä sitä seuraa nykyisin jokin vitsi. L änsimetro. Ihmisoikeuksien puolustajia tarvitaan. Heikki Valkama, päätoimittaja | Twitter @heikkivalkama TOUKOKUU 2017 IMAGE 5 Kuka on paras. Maaliskuun lopulla julkaistiin selvitysmies Erkki Virta sen tekemä raportti valtion rahoittaman rakentamisen ongelmista. Tai ehkä näkee vielä ongelmat, mutta ei ratkaisuja. Vastaavia suurhankkeita on eri aloilla, kuten vaikkapa satojen miljoonien eurojen Apotti, joka julkisten tietojen perusteella olisi kaivannut parempaa vetämistä. On toki mahdollista, että maailman parhaat suurten hankkeiden vetäjät löytyvät suomalaisesta julkishallinnosta. Jo nimen kuuleminen naurattaa. Suomalaisia metroyhtiöiden (tai vastaavien) johtajia ei varsinaisesti revitä ulkomaille. Saman luulisi pätevän suuriin julkisiin hankintoihin. Usein kyse on perspektiivistä. Virtasen raportti ei varsinaisesti etsi syyllisiä, mutta siihen kuuluu myös viesti: Suomessa ei osata johtaa rakennushankkeita. Toiviainen tekee hienoa työtä: hän ei ole vain auttanut turvapaikanhakijoita, vaan majoittanut heitä kotiinsa. Hän saa jatkuvasti osakseen solvauksia ja tappouhkauksia. K U VA : JU H A TÖ R M Ä LÄ . Aikatauluarvioihin ei usko enää kukaan. Parhaiden palkkaaminen vaatii uskallusta myöntää, että omalla organisaatiolla tai itsellä ei ole aina parasta osaamista. Sankareita yhdistää kyky katsoa asioita toisesta näkökulmasta. Toiviainen on minulle tämän ajan suuria sankareita
Virallinen osoitteenmuutos postiin tai vtj:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme. numero Aikakauslehtien liiton jäsen. Mainostajat MEDIAMYYNTI JA MARKKINOINTI mediaopas.a-lehdet.fi TRAFIIKKI Katja Bruun asiakaspalvelu ja lehtitilaukset INTERNET www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu PUHELIN 09 759 6600 (ma–pe klo 8–17) Puhelun hinta määräytyy liittymäsopimuksenne mukaan. ISSN 0782-3614 päätoiMittaja Heikki Valkama toiMituspäälliköt Niklas THessluNd, TiiNa TuPPuRaiNeN ulkoasu aNNa-maRi TeNHuNeN POSTIOSOITE Image, 00081 A-lehdet KÄYNTIOSOITE Risto Rytin tie 33, Kulosaari, Helsinki PUHELIN (09)?759?61 TWITTER @imagelehti SÄHKÖPOSTI image@a-lehdet.fi, etunimi.sukunimi@a-lehdet.fi FACEBOOK www.facebook.com/imagelehti INTERNET www.image.fi avustajina tässä nuMerossa Antti Ahtiluoto, Anna Autio, Cotilóu, Reetta Haarajoki, Iida Sofia Hirvonen, Katriina Huttunen, Janne Iivonen, Leena Kangaskoski, Kalle Kinnunen, Karl Ove Knausgård, Hanna Konola, Sanna Lehto, Patisse A Lody, Reetta Niemensivu, Hanna Nikkanen, Oskari Onninen, Antti Pikkanen, Vilma Pimenoff, Timo Pyykkö, Venla Rossi, Miina Supinen, Jussi Särkilahti, Anton Vanha-Majamaa, Sami Viljanto, Valtteri Väkevä ja Marko Ylitalo. terävä aikakauslehti Helsinki, Tapiola, Itis, Jumbo, Turku, Tampere. toukokuuta 2017. yhden aksoisnumeron). Vuonna 2017 Image ilmestyy 12 kertaa (sis. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoi mainen este, kuten lakko tai tuotannolliset häiriöt). 32. KUSTANTAJA A-lehdet Oy / Anne Lyytikäinen-Palmroth MYYNTIPÄÄLLIKÖT Mediaopas.a-lehdet.fi REPRO JA SIVUNVALMISTUS Satu Salmitie, Aste Helsinki Oy PAINATUS Printall, Tallinna 2017 SEURAAVA NUMERO ilmestyy 24. vuosikerta, 242. Toimitus ei vastaa tilaa matta lähetetystä aineistosta
Liittyvätkö muutokset nimen omaan nykyiseen hallitukseen. Siinä kiitettiin viime hallitusta tietystä parannuksista, kuten isyyslaista, mutta silloinkin jätettiin pöydälle translaki ja laki paperittomien sairaanhoidosta. TeksTi oskari onninen kuva timo pyykkö Onko Suomen ihmisoikeustilanne huonontunut viime vuosina. Osa liittyy, mutta toki oppositio ottaa nyky tilanteesta kaiken irti. Perheen yhdistämisen tiukennukset voivat heiken tää joidenkin oikeutta perhe-elämään. Eikä se hallitus myösHumanitaarinen politiikkamme on aina ollut nihkeää” ”. Toisaalta esimerkiksi homoseksuaalien oikeudet ovat parantuneet, kun tasa-arvoinen avioliittolaki saatiin voimaan. TOUKOKUU 2017 IMAGE 9 avaaja Suomi ei ole koskaan ollut ajamassa ihmisoikeuksia ensimmäisenä, sanoo Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kaari Mattila. Ei voi sanoa, että on kokonaisuutena radikaalisti huonontunut, mutta nykyinen hallitus on tehnyt joitain lakimuutoksia, jotka ovat heikentäneet joidenkin ryhmien asemaa. Luin juuri liittomme avoimen kirjeen juuri aloittaneelle pääministerille Juha Sipilälle. Asia, josta puhutaan vähem män, on, että jos katsotaan kaikkein köyhimpiä suoma laisia, niin tällä hallituskaudella samoihin ihmisiin kohdis tuu useita etuusleik kauksia, vaikka toimeentulon perus turvan taso oli jo edellisen hallituksen aikana kansainvälisestä ihmisoikeus näkökulmasta katsottuna liian alhainen
Kun on tapahtunut ihmisoikeusloukkaus, järjestelmä on aika hidas, mutta siinä vaiheessa kun tulee huomautuksia, niillä on kyllä vaikutusta. Suomessa ei nähdä köyhyyden lisääntymistä tai lapsia, vammaisia ja vanhuksia koskevia heikennyksiä, jotka voivat rikkoa yhden vertaisuusperiaatteita. Suomen politiikka on ollut aina nihkeää ihmisoikeuksien ja humani tääristen asioiden näkökulmasta. siellä oli salissa suunnilleen viisi ihmistä, kristillisistä, perussuomalaisista ja vasen ryhmästä. Olemme nyt ajaneet sitä, ettei vammaispalveluita alistettaisi kilpailulle uuden hankinta lain myötä. En näkisi, että sillä tulee olemaan valtavan suurta merkitystä, eikä sillä pitäisikään olla. Muita lähinnä piipahti. Kenties siksi, että Suomi on oikeusvaltio, jossa useimpien ryhmien oikeudet toteutuvat oikein hyvin. Viime kaudella olin menossa eduskuntaan seuraamaan paperittomien terveyden huoltoa käsittelevää keskustelua, joka olikin siirtynyt. Samoin se näkyy siinä, ettei kansalaisjärjestöjä enää pyydetä kuultavaksi samalla tavalla kuin ennen tai jos pyydetään, sillä on hyvin vähän vaikutusta ihmisoikeusasioissa. Sama juttu köyhyyskysymyksissä, joissa katso taan sosiaalietuuksien detaljeja. Toukokuussa valitaan uusi oikeus kansleri. Paperittomissa on popu listista imua, hyvä tietenkin niin, mutta kun tilalla olikin keskustelu työllisyystur van heikennyksistä ja peruspäivärahasta, ”. Yksi ryhmä, jolla ymmär ryksen soisi lisääntyvän, on kansanedus tajat, koska moni ei välttämättä tunne ihmisoikeus järjestelmää kovinkaan hyvin. Eri aikoina eri oikeudet. Ne ryhmät, joiden asiaa ei ole freimattu ihmisoikeuksien vinkkelistä. Loukkauksen uhrin kannalta se on toki yleensä myöhäistä. Jatkuvasti vedotaan myös kansain välisiin sopimuksiin. Onko poliitikkojen suhtautuminen perustuslakiin muut tunut ihmisoikeusnäkökulmasta. Kansalaiset ymmärtä vät prosesseja aika heikosti. Onko ihmisoikeuksien ympärillä paljon populismia. Soteuudistuksessa pitäisi ottaa perustuslaki ja ihmisoikeudet ohjenuoraksi nyt, eikä vasta sitten, kun Suomi 12 vuoden päästä alkaa saada huomautuksia, kun tämä muutos tarkoit tikin tätä ja tätä ja eriarvoisuus on de facto lisääntynyt. Uutta on, että vaikka yhden vertaisuus on fundamentaali periaate, meillä on ministereinä ihmisiä, jotka heittää sii hen, että ”minä en oo ekspertti, mutta olisi mietittävä, pitäisikö perus tuslakia muuttaa”. Nyt uskon, että Suomessa on paljon voimaa käydä pitkään puuttunutta rasisminvastaista keskustelua. Mutta eivät toimeentulokysymykset kiinnosta keski luokkaa, vaikka keskiluokka on usein se, joka vie uudistuksia eteenpäin. Perustuslaki toimii Suomessa oikein hyvin. Ylipäätään on kansainvälisesti nuori ajatus, että taloudelliset ja sosiaali set oikeudet ovat myös ihmisoikeuksia. Perustuslakikortti on viuhunut viime aikona taajaan. Lakiesityksiä, jotka ovat perustuslain kanssa ristiriidassa, on ollut edellisilläkin hallituksilla. Nyt sitä ruuvia kiristetään. Ovatko ne enää millainen auktoriteetti. . Mikä sitten on ”populistisesti imevin” ihmisoikeuskysymys. Uuden kanslerin kannan otot sen sijaan voivat vaikuttaa poliitik koihin ja muihin. Siihen on melko hiljan tehty mittava uudistus, joka perus tui fantastiseen harkintaan. 10 IMAGE TOUKOKUU 2017 avaaja Yksi ryhmä, jonka ymmärryksen soisi lisääntyvän, on kansanedustajat.” –?kaari mattila kään tehnyt vahvaa turvapaikanhakijoiden oikeuksien politiikkaa: pakolaiskiintiö pysyi alhaisena. Voiko yksittäisellä lailli suusvalvojalla olla vaikutusta lain tulkintaan. Siinä on ihmisoikeusvinkkeli, mutta ei siitä moni puhu. Ketkä tästä kärsivät eniten
Illalla Teemu Selänne uhkasi haastaa minut oikeuteen, koska en ollut vastannut Hjallikselle. Logo on peilin reunassa. Muusikko. Hän puhuu Finlandiataloefektistä: peili saattaa kupruilla epätasaisella pinnalla kuin Suomen ilmastoon sopimaton marmori raken nuksen seinissä. Toinen peili antaa realistisemman kuvan. ”Mistä tämä faktatieto on peräisin. 26.3. Aamulla Hjallis tarjosi minulle viisi miljoonaa venäläiseuroa, jotta en tavoittelisi toista kautta. 19.3. Kukaan ei enää itke, koska lopetin juuri Diandran ja Robinin kanssa koulukiusaamisen Suomessa. Ehkä kokeilen kau pan vaatteita jatkossa kotona. Mänty niemen herra Mäntyniemen herra Twitterissä: @niinistop nyt KUVITUS JANNE IIVONEN. Normipäivä nykydemokratiassa. Venäläi sen mukaan siihen panostetaan. MU IST A! Maaliskuu: Nimeni on Mark Rothko 9.3. 22.3. 11.3. Oliko kaupassa hoikentava peili. Meillä ei ole sellaisia pei lejä”, sanoo Stockmannin Senior Manager Merja Venäläinen. Helsingin keskustan Stock mannilla naistenosaston peilit eivät vaikuta kaventavan, vaikka kollegani toisin väittää. 13.3. Takapuoli näyttää pukukopissa upealta uusissa farkuissa, mutta kotona näky on erilainen. Sama ”fiilis” valtaa minut näillä maakuntamatkoilla. Yrityk sen sivujen mukaan peilit lisäävät ostohalukkuutta 18,2 prosenttia. Muodin ostaminen on tunnepohjainen päätös”, sanoo muodin professori Kirsi Niinimäki Aaltoyliopistosta. Rouvalla kestokyky kasvanut. 15.3. Tahallista se ei ole. Tuli tässä ulkoministeri Soinia kuunnellessa kova halu viiltää kurkkuni auki ja tanssia verilammikossa Timon edessä. Uskon, että se on laskelmoitua, vaikkei minulla fakta tietoa olekaan. Vero Modan, Bik Bokin ja H&M:n edustajat vakuut tavat, ettei näin ole. Kuunneltuani kuusi tuntia yhteen menoon Popedan kappaletta Lihaa ja perunaa Jenni viimein soitti paikalle poliisit. ”Kyllä pukukoppien peilit var maan on imartelevia. Yritän saada Jenniä allekirjoit tamaan vaitiolosopimuksen koskien kaikkea minuun liittyvää. Ehkä kyse on valaistuksesta. Shhh! Kuunnelkaa! Kuuletteko tuon hiljaisuuden. Silti epäilyttää. Rauhoittavaa lukea suomalais toimittajien yhä tuohtuneempia näkökulmia siitä, ettei Trump ole vieläkään päätöksissään ottanut huomioon suomalaistoimittajien aiempia tuohtuneita näkökulmia. Nuorisobarometrin julkaisu, jolloin puhun nuorista niin kuin minulla ei olisi taaskaan mitään sanottavaa. ”Jos on väärä valo, varjot tekevät sinusta sellaisen, mitä et ole.” Kymmenestä keskustan vaate liikkeestä seitsemässä tuntuu, että peili laihentaa. TOUKOKUU 2017 IMAGE 13 T uttu tilanne. Onko näin. . Mark Rothkon väitetään tap paneen itsensä sen jälkeen, kun Rothko oli tavannut Rothkon taidetta ostaneita ihmisiä. 20.3. Aikuiset reagoivat niin kuin minulla olisi sanottavaa, ja lopulta päädyn toiveikkaana etsimään nurkista edes yhtä liimaa imppaavaa nuorta. Kalifornialainen Skinny Mirror peili laihentaa rehellisesti. Yritän miettiä koko päivän ajan Rosa Meriläisen vaginaa, kun Meriläinen tuntuu pitävän sitä niin tärkeänä aiheena. 24.3. JC:n myyjä kertoo näyttävänsä itsekin mielestään yhdessä pei lissä epäsuhtaiselta. Suo messa en ole niihin törmännyt. Jenni yllättävän tiukka neuvottelija, viimeisin ehto: ”majavat”. Petos pukukopissa Lorde Lordi Muusikko. Olen itsekin huomannut sen. tiina tuppurainen Vaatekauppojen sovituskoppien peilit tuntuvat laihentavan. 14.3. Totean leikkisästi Sipilälle, että hän on kuin väärään paikkaan tungettu välimerkki väärin käänne tyssä lauseessa, ja Sipilä kiittää liikuttuneena. JC:n Operations Manager Sten Klim bek epäilee syyksi ohutta peili lasia ja epä tasaista taustaa. Epäsuora valaistus on imartelevin
Sinne pääsee esimerkiksi Kastru pin lentokentältä Kööpenhaminasta junalla. Laatucocktaileja saa vanhan apteekin tiloissa toimivasta St. Savupaprika on ehdoton. Vaivaa taikinaan kunnon sitko, ja leikkaaminen helpottuu. Matka kestää noin kolme tuntia. Noin 330 000 asukkaan Aarhus tar joaa kompaktissa koossa kaikkea, mitä kaupunki lomalta voi toivoa. Näkemisen arvoinen on myös arostai demuseon katolla jököttävä sateen kaaren värinen lasiseinäinen kävely silta, jonka on suunnitellut islantilaistanskalainen tai teilija Olafur Eliasson. Halvemmalla pääsee Aarhus Street Food katuruokakeskittymässä, jossa on tarjolla kaikkea vietnamilaisista bánh mì sämpylöistä karibialais länsiafrikka laiseen grilliruokaan. Se on paitsi Tanskan toiseksi suurin kaupunki, myös toinen Euroopan kulttuuripää kaupungeista tänä vuonna. Pane kulhot heti likoamaan. Jos et jaksa odottaa, että lähi pizzeriasi ottaa vönerin listoille, seitankebabia voi tehdä myös Seitan tuli Suomeen Jos naapuripizzeriasi ei vielä tarjoa seitanista tehtyä kebabia, voit tehdä sitä myös itse. Seitantaikina jämähtää hel posti. Musiikinystävä suuntaa kesäkuussa Northsidefestivaaleille, jossa esiintyvät muun muassa Radiohead ja Frank Ocean. Seitanin raakaaineet eivät maistu itsessään miltään. Seitan on vehnäglu teenista tehty kasvisproteiinival miste, jossa on sitkeän kiinteä, lihaa muistuttava rakenne. Pauls Apothekista. Hipsteribaristojen suodattamaa sumppia tarjoaa Great Coffee kahvila. Ne tekevät seitanista mureaa. Ravintola elämä on kovassa nousussa. Jos tuntuu, että Kööpenhamina on jo nähty, miltä kuulostaisi Aarhus. Kyseinen tuote on monille tuttu Berliinistä, jossa toimii vegaani kebabiin erikois tunut Vöner ravintola. Käytä taikinaan myös kikherne jauhoja. Pelkillä gluteenijauhoilla lopputulos on sitkeää purkkaa. Matkustaminen Aarhusiin on melko helppoa. aarhus2017.dk MATKA RUOKA. 14 IMAGE TOUKOKUU 2017 V ielä kymmenen vuotta sitten seitan oli harvinai suus, mutta kasvisruoka trendin ansiosta sitä tarjoaa nyt lähes jokainen katuruoka ravintola. Onnistuneeseen loppu tulokseen pääset, kun noudatat näitä Chocochiliblogista tutun Elina Innasen vinkkejä: Ihan jokainen kauppa ei myy gluteenijauhoja, joten varaa aikaa etsimiselle. Fine dining elämystä kaipaava suuntaa vaikkapa ravintola Domesticiin tai Gastroméen, joilla on molemmilla yksi Michelintähti. Aarhus haastaa Köpiksen kotona. Viimeksi se nousi tapetille hel mikuussa, kun Helsingin Kruu nunhaassa toimiva Pizza Express ravintola lanseerasi ensimmäi senä Suomessa vönerin, seitanista tehdyn dönerkebabin. Taikinan tulisi olla melko kiinteää. aroSissa on loppu keväästä iso nykytaiteen triennaali, joka levittäytyy pitkin kaupungin rantaviivaa. Mausta runsaasti
Pelkistetysti sisus tetussa pubissa on tarjolla myös oluen kylkeen sopivaa syötävää. Halparuokakirja 24,90 e. Noin 22–48 e / kpl. Emman näyttelyssä nähdään esimerkiksi Onar, joka valmistaa asusteita teuraseläinten turkiksista, ja Satu Maaranen, joka voitti Hyéres-muoti kilpailun vuonna 2013 (kuva). Natalia Tolmatsovan ja Alisa Wilskan esikoiskeitto kirja tarjoaa 47 todella edullista reseptiä. Mauk kaita oluita on helppo yhdistää ruokaan. lokalhelsinki.com Muotia museossa. OHRANA PANIMO & KROUVI Helmikuussa Helsingin Kaartin kaupunkiin avattu uusi panimopubi, jonka omat oluet sopivat niin janoon kuin nautiskeluunkin. Kokeile vaikkapa ”Oikeasti köyhiä ritareita” tai ”Panopastaa”, joka on tekijöiden mukaan kaatanut useita naisia ja miehiä. TOUKOKUU 2017 IMAGE 15 Natalia Tolmatsova & Alisa Wilska H A L P A R U O K A K I R J A Halvalla lähtee (nälkä). notofupublishing.com Himotuimmat kupit. emma.museum Uudet pienpanimot KALEVA BREWING COMPANY Vuonna 2016 perus tettu tamperelainen pienpanimo, jonka ensimmäiset oluet tulivat myyntiin syys kuussa. Valikoimassa on sekä perinteisiä että moderneja maus tettuja oluita, joita myydään pääasiassa Tampereen alueella. Keskihinta on vain noin kolme euroa per annos. Kanavan Panimon oluita saa monista ruokakaupoista. nyt TEKSTI VALTTERI VÄKEVÄ. Suomesta tulee nyt ennätystahtia lupaavia nuoria muotisuunnittelijoita. KANAVAN PANIMO Viime vuonna aloitta nut pikkupanimo, jota pyörittävät Vääk syssä kaksi veljestä ja heidän isänsä. Olutasiantuntija Aniko Lehtinen 3 JUOMA TYYLI RUOKA DESIGN KU VA T: V IS IT A A R H U S, JU SS I PU IK KO N EN , O S M O H A RV IL A H TI , N O TO FU PU PL IS H IN G , LO K A L. For Fashion’s Sake -näyttely Emmassa 3.5.–3.9. Sen suosituimpia tuotteita ovat Nathalie L:n käsintehdyt keraamiset astiat, jotka ovat siron elegantteja mutta kestävät konepesun. Valokuvaaja Katja Hagelstamin pyörittämästä Lokalista on tullut viidessä vuodessa persoonallisen kotimaisen designin aarreaitta
nissinen: Tutustuimme suomalaiseen kansallistaiteeseen, ja mukaan tuli vaikutteita Kalevalan narratiivista. mellors: Oli kiinnostavaa katsoa kuvia, joissa yritetään rakentaa kansakunnalle perustaa Taru sormusten herrasta -tyyppisellä fantasialla. Jos haluaisin nuijia katsojia päähän näkemyksilläni, olisin poliitikko. TAIDE TEKSTI ANTON VANHA-MAJAMAA KUVA SANNA LEHTO. Keitä elokuvantekijöitä ihailette. mellors: Poliittinen taide on usein kirjaimellista ja tylsää. . Miten työnne syntyi. Pidän epäselvistä asioista. mellors: Nautin Pier Paolo Pasolinista ja Robert Zemeckisistä. Miltä tuntuu edustaa Venetsiassa. Absurdi ajatus edustaa jotakin valtiota tai kansaa. Se on viimeiset pari vuotta ollut hallitseva narratiivi Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Haluatteko vaikuttaa maailmaan. Heittelimme ideoita, ja syntyi ajatus kansallisesta identiteetistä ulkopuolisen silmin katsottuna. 18 IMAGE TOUKOKUU 2017 nyt Meidän pojat maailmalla Erkka Nissinen (vas.) ja Nathaniel Mellors edustavat Suomea Venetsian biennaalissa. Venetsian biennaali 13.5.–27.11. mellors: Työskentelen Englannin, Alankomaiden ja Los Angelesin välillä, ja kansallinen identiteetti on kiinnostava kysymys. nissinen: Olen ollut pitkään poissa Suomesta, joten tämä on eräänlainen comeback. nissinen: Pidän David Lynchistä, hänellä on kyky luoda erikoisia tiloja. nissinen: En ole kiinnostunut puhumaan politiikasta
Hän vapautuu vankilasta, lähtee metsästämään itselleen heppulia deitiksi häihin ja ihastuukin tyttöön. Kevät saapuu Tapiolaan The Dancer Belle Époquen tanssitähdestä Loie Fullerista kertova The Dancer on teknisesti kiitelty elämäkerta, jonka tarinan suhteen esikoisohjaaja-käsikirjoittaja Stéphanie Di Giusto ottaa tosin valtavia taiteellisia vapauksia. Jättihitiksi yltäneessä aktivistidokumentissaan Francois Ruffin painii sikamiestä vastaan kuin Euroopan oma Michael Moore. Kahteen osaan siististi jaettu viileä draama on elokuvakäsityön juhlaa. Kymmenen päivää parasta, etupäässä eurooppalaista elokuvaa. Thanks Boss! Louis Vuittonin, Tag Heuerin ja Diorin kaltaisia luksusbrändejä omistavan LVMH:n toimitusjohtaja Bernard Arnault on Ranskan rikkain mies. Pyörätuoliin sidotusta palkka murhaajasta ja tämän liikuntarajoitteisista apureista kertova hauska unkarilaisfilmi ei sorru paapomiseen tai sääliin. Espoo Ciné 5.–14.5. espoocine.fi ELOKUVA nyt KU VA T: ES PO O C IN É. Välissä on spagettiwesternmäisesti säestettyjä fantasiakuvitelmia. Kills on Wheels Kehitysvammaisia nähdään harvoin päärooleissa vauhdikkaissa toimintaelokuvissa. TEKSTI ANTON VANHA-MAJAMAA. TOUKOKUU 2017 IMAGE 19 Espoo Ciné siirtyi elokuun tapahtumaruuhkasta toukokuulle, mutta ohjelmisto pysyy samankaltaisena kuin ennen. Jätten Ruotsin Guldbagge-gaalassa palkittu Jätten seuraa autistista, kasvoiltaan epämuodostunutta miestä, joka yrittää voittaa petankkiturnauksen. Nocturama Puolisen vuotta Pariisin terrori-iskujen jälkeen ilmestynyt Nocturama sai kriitikot varpailleen, sillä sen sanottiin tekevän terrorismista coolia. A Date for Mad Mary Darren Thorntonin ohjausdebyytti on vuoroin hauska ja surumielinen kasvukertomus nuoresta Marysta
LIUKKONEN: Alun luettelossa esitelty yhteensä 99. KIRJA TIETOKIRJA. Juoni RIMMINEN: On, mutta aiheuttaa kertojalle jatkuvia ongelmia, vaikka tämä parhaansa yrittää. Henkilöt RIMMINEN: Päähenkilö Ernst, hänen kollegansa Sonia ja satunnaisia sivuhahmoja. LIUKKONEN: Piirustuksia, kuulustelupöytäkirjoja, reseptejä ja Munakoisosonaatin nuotinnos. heikki valkama Mitä RIMMINEN: Megametafiktio. LIUKKONEN: Megamegafiktio. LIUKKONEN: Munakoiso ja juutalaisten käyttämä Purimräikkä. Aikamatkailu RIMMINEN: Kuution likellä aika vääristyy, eikä kertoja pysy perässä vaan äheltää ja tuskailee tekstin lineaarisen luonteen kanssa. Tapahtumapaikat RIMMINEN: Berliini tai mikä tahansa keskieurooppalainen kaupunki. LIUKKONEN: Niin monia, että kirjailija joutui tekemään itselleen mind mapin. Mukana on niin kirkollisia piirejä kuin mormonien ja jehovien edustajia. Räikkä liittyy likipitäen kaikkeen. Siis siihen, kuinka esimerkiksi lapsia pelotellaan helvetillä, demoneilla ja syntisillä ihmisillä. Ruoho on käyttänyt kirjan aineistona kymmenen eri hengellisen yhteisön jäsenten kokemuksia ja kertomuksia. LIUKKONEN: Helsinki, Siófok Unkarissa ja A Guarda Espanjassa. Aika lukemista Mikko Rimmisen Maailman luonnollisin asia ja Miki Liukkosen O on tihennetty täyteen kaikkea kummaa. Sitaatit lukujen alussa RIMMINEN: Esimerkiksi kirjailija Greg Bearilta, Vladimir Nabokovilta ja fyysikko Richard Feynmanilta. Sivuilla tekstin lisäksi RIMMINEN: Valokuvia, kaavakuvia, yliviivauksia ja XXX-rivistöillä suoritettua sensuuria. oskari onninen K U VA T: A TE N A , ST EF A N B R EM ER , A K I R O U K A LA , H B O , TA M M I, W A LT D IS N EY ST U D IO S M O TI O N PI C TU R ES FI N LA N D , N ET FL IX FE M IN IS T PR ES S. Pelottelun hinta voi kuitenkin olla etenkin lapsille ja nuorille kova. LIUKKONEN: Muun muassa Mark Zuckerbergiltä, runoilija Vergiliukselta, kirjailija Marlon Jame siltä ja William Shakespeareltä. LIUKKONEN: Romaniperhe elää kaksi tuntia muuta maailmaa edellä. Se vaihtaa väriä ja määrittää lähes kaikkia tapahtumia. LIUKKONEN: 859 sivua, 139 alaviitettä. Tutkijat löytävät munakoisosta geneettisen yhteyden romaneihin. Monessa yhteisössä pelko on liima, jolla joukkoa pidetään kasassa. 20 IMAGE TOUKOKUU 2017 nyt Pelon hinta Televisio, video ja rytminen musiikki. Image suoritti vertailun. Lukuja RIMMINEN: 392 sivua, 72 ala viitettä. Vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä eronnut Raili kertoo lapsena pelänneensä näitä, koska ne olivat kiellettyjä asioita. Esine RIMMINEN: Mystinen vismutinvärinen kuutio, jota Ernst kaapataan valvomaan. Myös muita kissoja, joista osa muistuttaa Theoa. Aila Ruohon kirja Pyhät, pahat ja pelokkaat – Pelko ja itsetuhoisuus hengellisissä yhteisöissä tarttuu uskonnollisten yhteisöjen viljelemään pelkoon. LIUKKONEN: Kuollut kana nimeltä Bruce Springsteen, jonka kohtalosta kerrotaan sivulla 39. Eläimiä RIMMINEN: Kissa Theo
Se ker too tragediasta, joka ei anna elämän jatkua. TÄLLÄ PALSTALLA IMAGEN TOIMITUS PÄIHTYY HYVÄSTÄ KULTTUURISTA. Takapihoilla vihannoi maail manlopun outoja köynnöksiä, ja kylpyhuoneisiin lentää ötököitä, joilla on ihmisen iho. Sen aloittamaa outoilua on sittemmin nähty monissa 2000-luvun sarjoissa Hannibalista (2013–15) Fargoon (2014–) ja Bojack Horsemanista (2014–) Atlantaan (2016–). Black Wave on mel kein parempi kuin palkittu Valencia. Friscon queer piirejä omaelämä kerrallisesti tois tuvasti kuvannut Michelle Tea on yhtä terävä kuin aina. On elokuvia, jotka eivät tarjoa vapauttavaa käännettä tai helpottavaa loppua. Se saa viedä kertomuksensa rauhassa päätökseen, mikäli niin haluaa. Sen keskiössä on pieni ravintola, joka aukeaa puolilta öin ja sulkeutuu aamun koittaessa. Ja jopa viimeinen – ohjaako 71-vuotias enää uutta pitkää elokuvaa. Päähenkilö kaataa naisia ja vetää huumeita, kunnes on aika lähteä. Uusi loppu Twin Peaks kärsi toisella tuotantokaudellaan laskevista katsojaluvuista, ja kanava veivasi sitä esitys paikalta toiselle. Twin Peaks on edelläkävijä. Uudet tähdet Twin Peaksin näyttelijäkaarti on yli 200-henkinen. Uusi aika Kukaan ei tiedä, miten outoa jälkeä Lynchin käsistä lähtee – kolmetuntinen avantgarde-elokuva Inland Empire (2006) jätti monet ymmyrkäisiksi – mutta television uudella kultakaudella tuntuu riittävän yleisöä kaikelle mahdolliselle. Taitavasti luodun ja eheän maailman merkki on se, että se tuntuu jatkuvan ja laajenevan kirjan ulkopuolelle. Sarja löytyy Netflixistä. HBO Nordicilla Nautintoaiheita ELOKUVA. anton vanha-majamaa Santsikuppi David Lynchin ja Mark Frostin Twin Peaks (1990– 1991) palaa 26 vuoden jälkeen. Kirjoittamisen laatu laski, ja Laura Palmerin murhaajan ratkettua sarjasta kaikkosi dynamiikka. Vaikka tietoa sarjasta ei ole herunut, uskomme, että kahvi on yhä pahuksen hyvää. Uusia ovat muun muassa Jane Adams, Monica Bellucci, Jennifer Jason Leigh, Trent Reznor, Eddie Vedder ja Naomi Watts. Midnight Diner Tokyo Stories näyttää inhi millisen puolen Shinjukun bile kaupunginosasta. Se näyttää tuskan. 18-tuntinen uusi Twin Peaks, jonka kaikki jaksot Lynch ohjaa itse, voi olla kaikkien aikojen definitiivisin Lynch-kokemus. Mitä ihmettä Lynch heillä kaikilla tekee. Twin Peaks -konka reista liki kaikki ovat mukana Kyle MacLachla -nista (agentti Cooper) Sherilyn Fenniin (Audrey Horne) ja David Duchovnyyn. Elokuva ei selitä tai tulkitse. Eletään vuotta 1999. Ravintolan asiak kaina on taval li sia ihmisiä: yakuzoja, uhka pelaajia, love hotelien siivoojia ja drag queenejä. TOUKOKUU 2017 IMAGE 21 Suomalaiset fantasiakirjailija naiset alkavat olla ilmiö. Kenneth Lonerganin Manchester by the Sea jää pii naamaan. Uudella teoksellaan Naondel Maria Turtschaninoff jatkaa Maresista alkanutta Punaisen luostarin kronikoita sar jaa. Sen jälkeen hän on ohjannut lyhyitä dokumentteja, musiikkivideoita ja websarjoja. Vuonna 2014 tehty mainio Midnight Diner elokuva (Shinya shokudo) on saanut jatko osan lisäksi koko naisen televisio sarjan. San Francisco ei ole entisensä. Uusi kausi ei elä tai kuole katsojalukujen tai hätäilevän tv-kanavan myötä. Kun verkkaiseen sarjaan pääsee sisään, sen pieniä yksityiskohtia ja nyansseja ei voi olla rakastamatta. Twin Peaks ensiilta 22.5. Uusi Lynch Lynchin edellisestä pitkästä elokuvasta on jo 11 vuotta
Yksi somekanava voi riittää, esimerkiksi Instagram. Visuaalinen hissipuhe voi olla kännykkäportfolio, josta voit yhdellä silmäyksellä näyttää Coronan baaritiskillä, mitä teet. Tärkein asia on viestin yhtenäisyys. TYÖ nyt TEKSTI TIINA TUPPURAINEN KUVA ANTTI AHTILUOTO. Kyse on osaamisensa tiedottamisesta muille. Sinne voi postata kuvia onnistuneista projekteista. Myös visuaalisen linjan pitäisi olla yhtenäinen käyntikortista laskuun asti. Kaikissa kanavissa kannattaa käyttää samaa nimeä, tyyliä ja ääntä. 22 IMAGE TOUKOKUU 2017 nyt Tee itsestäsi brändi Työllistätkö itsesi. Miksi freelancerin pitäisi brändätä itsensä. Voit myös pyytää ihmisiä suosittelemaan itseäsi. Maanantaina sitten meiliä perään, että oli kiva tavata. Suurin virhe on yrittää olla muuta kuin mitä on, keinotekoisuus näkyy. Kaikilla on erityisosaamis alue, se pitäisi kommunikoida ulos. Pitää vain korostaa ylpeästi ja rohkeasti hyviä puoliaan. Kannattaa opetella 20 sekunnin hissipuhe, jolla esittelisit osaamisesi vaikka kesähäissä. Henkilöbrändäys lähtee ihmisen persoonasta. Miten brändi rakennetaan. Entä itsestä puhuminen. . Jonkun brändiin voi kuulua aggressiivinenkin markkinointi. Ensin pitää miettiä, millä nimellä esiintyy. Yllättävän tärkeä asia ovat nettisivut, joilta löytyy helposti yhteystiedot. Brändäysasiantuntija Heli Mäenpää kertoo, miten kerrot osaamisestasi muille. Jos kansainvälinen ura kiinnostaa ja sukunimi on pitkä ja täynnä ääkkösiä, voiko nimi olla joku muu
He ovat menneet rohkeasti eteenpäin ennakkoluuloista ja esteistä välittämättä. 24 IMAGE TOUKOKUU 2017 rit 20 17 Sa nk a He ovat tehneet jotain, mitä muut eivät ole uskaltaneet tai osan neet. TeksTi iida sofia hirvonen, oskari onninen, antti Pikkanen, tiina tuPPurainen ja anton vanhaMajaMaa kuvaT sanna lehto. He ovat Imagen sankarit 2017
Esimerkiksi keskiikäiset miehet. Aiheena olisi maahanmuutto mutta jotenkin päivitettynä. Samalla kävi kuitenkin niin, että Susani Mahaduran ja Yagmur Özberkanin ohjelmaa alkoivat kuunnella myös monet muut kuin nuoret naiset. Susani Mahadura Yagmur Özberkan. Tunnin suora lähetys joka viikko Yle Puhe -kanavalla. Yle sai mitä tilasi. TOUKOKUU 2017 IMAGE 25 uuden suomen edustajat S en piti olla alle kolmikymppisille naisille suunnattu radioohjelma, joka korvaisi Ali Jahangirin ja Abdirahim Husseinin ohjelman
Mä haluan, että meidän ohjelmaa kuunnellaan ja että se saa ihmiset ajattelemaan asioita uusista näkökulmista”, Özberkan sanoo. Riippuu katsantokannasta, ovatko Mahadura ja Özberkan maahanmuuttajia vai eivät. Avuksi riensivät mediatuottaja Risto Kuulasmaa ja toimitusjohtaja Elise Pietarila, joka mietti kylmästi lukuja. Tarkoitus oli puhua kasvotusten mahdollisimman henkilökohtaisella tasolla, ei kierrellen. Sitä heille tulee paljon hyvin erilaisilta ihmisiltä. Voittoa yritys teki 165 000 euroa. Se, ketä voi haastatella ja ketä ei, riippuu heidän mielestään aina tilanteesta ja käsittelytavasta. ”On eri tapoja tehdä journalismia. Monenlaisen palautteen vastaanottaminen on Mahadurasta ja Özberkanista toimittajan työtä. Toimitusjohtajan ja vastaavan tuottajan työ sopii mulle tosi hyvin sekä äitipohjalta että kontrollifriikkipohjalta. Lopulta kaikki tuntuivat olevan yhtä mieltä siitä, ettei keskustelu rasismista kannata. ”Meidän tavoitteena ei silti ole kasvu. Mä odotan valtavan paljon, mitä he tekevät siitä.” Elise Pietarila on osakkaana Gimmeyawallet-nimisessä tuotantoyhtiössä, joka tunnetaan parhaiten Docventuresista ja Madventuresista. Tubettamisesta tuli yhä useamman nuoren ammatti. Vuonna 2014 sen liikevaihto oli 760 000 euroa. Ohjelman aiheita taas ei näennäisesti yhdistä mikään muu kuin tapa käsitellä niitä. Tuomas Milonoffin ja Riku Rantalan projektista on tullut tuottava firma. Aivan niin kuin he radiossakin tekevät. ”Kaikki paperit on nyt tehty, ja näin tämä asia nyt on. Mahadura ja Özberkan kutsuivat studioon Perussuomalainenlehden päätoimittajan Matias Turkkilan ja Suomen Sisu -järjestön hallituksen jäsenen Kristian Vidingin. Tilan tulee olla suuri ja turvallinen, joten marssin Hartwall Arenalle ja varasin sen.” Paikalle tuli lähes 5 000 nuorta. Välillä ohjelmassa on vain yleistä lätinää maailman tilasta. Sitten toimittajapari väittelee maksimissaan 30 sekuntia kuin sisarukset ja palaa iloisesti takaisin siihen, mihin jäi. Viime kesänä hän lahjoitti omistuksensa, 40 prosenttia yhtiön osakekannasta, yhdistykselle, jonka perustivat tubettajat itse. 26 IMAGE TOUKOKUU 2017 ”Yksi postinkantaja Juvalta kertoi kuuntelevansa meidän ohjelman joka viikko ja keskustelevansa siitä työpaikalla aina seuraavana päivänä”, Mahadura sanoo. Özberkan on syntynyt Turkissa, Mahadura Mikkelissä. Syntyi Tubecon, Pohjoismaiden suurin Youtube-yhteisön tapahtuma. Torille kokoontui yli tuhat nuorta. Tästä kirjasta on suoraan mitattavissa, mitä yhteiskunta painottaa ja mitkä ovat meidän arvot.”. Siis teini-ikäiset nuoret. Heti ensimmäisen Tubeconin jälkeen Pietarilasta alkoi kuitenkin tuntua, että nuorten pitäisi itse ottaa ohjat käsiinsä. Jotkut olivat esimerkiksi sitä mieltä, ettei perussuomalaisia olisi saanut kutsua studioon lainkaan ja että kun kuitenkin kutsuttiin, toimittajat päästivät heidät liian helpolla. Saada nyrkkitappelu aikaiseksi siellä studiossa vai?” Özberkan kysyy kiihtymättä. ”Sitten tajusin, että olen liian tyhmä tutkijaksi. Ohjelma on käsitellyt maahanmuuttajien välistä rasismia, kinkykulttuuria, ympärileikkauksia ja uusnatseja. Kasvu on vain seurausta työstä.” Kuten nämä tarinat aina menevät, Pietarilasta piti tulla jotain aivan muuta kuin yritysjohtaja. Me mennään projekti kerrallaan ja katsotaan, onko sitä mielekästä tehdä. Tunnelma oli leppoisa, joskin tiukka, kuten vakava aihe vaati. Paikka oli aivan tukossa. Keväällä 2014 muutama varhaisteini-ikäinen Youtube-julkkis oli kutsunut faninsa koolle torille Tampereelle. Tapahtuma levisi ja levisi lisää. Kuuntelijalle tuli olo, että vieraiden ”maahanmuuttokriittiset” äänet kohdistuvat joihinkin aivan muihin kuin studiossa istuneisiin ihmisiin. Helmikuussa toimittajat päättivät testata, miten dialogi maahanmuuttajien ja perussuomalaisten välillä sujuu. nuorten pelastaja K ukaan ei olisi osannut arvata, mitä siitä syntyisi. Aina kun sitä oli jossain yritetty virittää, se oli epäonnistunut. ”Mua ei ole ikinä kiinnostanut bisnes sinänsä vaan tämäntyyppiset asiat. Riku ja Tunna voivat keskittyä siihen, mitä osaavat, eli sisällön tekemiseen.” Pietarila kaivaa työhuoneensa hyllystä paksun, keltaisen kirjan. Pietarila luki pääaineenaan kansantaloustiedettä ja oli jo tehnyt yhden artikkelin väitöskirjaansa, jossa hän tutki yritysten ja kuluttajien eettisiä valintoja. Ohjelma on ärsyttänyt joskus vähän kaikkia. ”Ja se juuri on se maahanmuutto kakspistenolla, joka meille annettiin teemaksi”, Mahadura sanoo. Nuoret eli tubettajat halusivat järjestää kokoontumisen uudestaan. Pietarila aloitti toimitusjohtajana tammikuussa 2015, ja samana vuonna liikevaihto nousi 1,3 miljoonaan. ”Mitä meidän olisi pitänyt tehdä. ”Totesin, että on toimittava niiden mukaisesti. Kolmikon käsialaa on myös Startup Refugees -verkosto, joka tukee turvapaikanhakijoiden työllistymistä ja kotoutumista. ”Mitä sä katsot sinne sun paitasi sisään”, Özberkan kysyi studiossa leikkimielisesti Turkkilalta. ”Ehkä vieraamme ovat sen jälkeen tajunneet, että puhuessaan maahanmuutosta tai maahanmuuttajista he eivät puhu jostain muista tuolla vaan juuri meistä”, Mahadura sanoo
TOUKOKUU 2017 IMAGE 27 Elise Pietarila
28 IMAGE TOUKOKUU 2017 Ima Iduozee
Moni Iduozeen työ käsittelee normaaliutta, identiteettiä ja kehoa. Se tapahtuu avaamalla kenttää yhä useammalle ammattilaiselle. Sitten siellä oli taas kuraattoreita ja niin edelleen”, Iduozee kertoo. Siksi hänestä on tärkeää tehdä myös kaupallisia töitä. ”Pariisin näytöstä oli katsomassa muutama kansainvälinen kuraattori, jotka pitivät työstäni. Yhdistyksen säännöissä piti lukea selkeästi, että se sitoutuu nettikiusaamisen vähentämiseen ja ehkäisemiseen. ”Jokaisen sukupolven tulisi omistaa oma tuotantovälineensä.” tanssin tähti I ma Iduozee oli juuri päässyt Teatterikorkeakouluun, kun hänen debyyttiteoksensa This is the Title sai ensi-iltansa URB-festivaaleilla. Se on valtion talousarvio. Viimeisin niistä oli koreografia, jonka Iduozee teki pop-artisti Almalle Emma-gaalaan. Elettiin heinäkuun loppua vuonna 2012. Ainoa asia, mitä me vanhukset voidaan tehdä, on tarjota heille resursseja ja koulutusta.” Kun Pietarila lahjoitti viime elokuussa osakkeensa tubettajien perustamalle yhdistykselle, hänellä oli yksi ainoa ehto. Se selittää Pietarilan filosofian. ”Ehkä tämä työ myös maalaa sitä maailmankuvaa, jonka toivon tulevaisuudessa näkeväni.”. Aiheet vetoavat ihmisiin ajassa, jossa identiteettejä on pikkuhiljaa tarjolla yhä enemmän. Haluan purkaa teoksillani teatteriin ja tanssitaiteeseen usein liitettyä elitististä leimaa”, Iduozee sanoo. Teos kertoo muistinsa menettäneestä ihmisestä, joka ei tiedä, mikä ja kuka on tai mistä on tullut. Moni muistaa Iduozeen myös television Dancekilpailun finaalista vuonna 2010. Viimeisin Iduozeen Suomessa nähty tanssiteos The Body of Work oli Zodiakissa loppuunmyyty. Kenties siksi, että tuloksen ja tekemisen liitto on hänestä erottamaton, Tubeconin lahjoittaminen tekijöilleen tuntui loogiselta. Lisäksi ketään ei saa rajata jäsenistöstä pois ja kaikkia jäseniä täytyy kuunnella, kun tärkeimpiä päätöksiä tehdään. ”Toistaiseksi työni on vain tuotantoa, työryhmän koolle kutsumista, kirjoittamista, lukemista ja suunnittelua.” Teemat ovat Iduozeelle sekä uusia että vanhoja eli jalostettuja. He kutsuivat minut omille festareilleen Torinoon ja Amsterdamiin. ”Kun nuoret voivat olla itse omia medioitaan, on oleellista, että skenessä olevat aikuiset kuratoivat ja vartioivat sitä. Garden of Eden käsittelee kehollisuutta ja afrofuturismia eli tulevaisuuden kuvittelemista rodullistettujen näkökulmasta. Debyyttiteos This is The Title valittiin eurooppalaiseen Aerowaves-ohjelmaan, josta monet merkittävät koreografit ovat ponnahtaneet kansainväliseen tietoisuuteen. Tilaisuuden kuuluisimpia vieraita oli yhdysvaltalainen koreografi ja taiteellinen johtaja Carolyn Carlson, jolla on suomalaiset sukujuuret. Ohjelma toimi ammatillisena ponnahduslautana. Hän kiinnitti huomionsa Iduozeehen ja pyysi tämän Pariisiin esittämään kokopitkän soolon. TOUKOKUU 2017 IMAGE 29 TY YL I: PA TI S S E A LO D Y. ”Yritän castata kaupallisiin töihini ihmisiä mahdollisimman monipuolisista taustoista, jotta suomalaisuuden todellinen kirjo olisi paremmin edustettuna. Iduozee esiintyi Aleksanterin teatterissa Tanssin juhlaa -gaalassa. Nyt hän on kiertänyt debyyttiteoksensa kanssa maailmalla jo neljä vuotta, kahdessatoista maassa. Se on Iduozeen mielestä virheellinen ajattelutapa. Kaikki on vasta alussa, joten siitä ei oikein voi vielä puhua teoksena. Teoksen nimi on Garden of Eden. Kun olin nuori, en nähnyt ketään näköisiäni yhdessäkään suomalaisessa näytelmässä tai tanssiteoksessa, joita kävin katsomassa.” Juuri nyt hän valmistelee esitystä, joka saa ensi-iltansa URB-festivaaleilla elokuussa. ”Tanssin ei tarvitse olla pienen porukan pienelle porukalle tekemää puuhastelua. Moninaisuuden vaalimisen kuvitellaan usein tarkoittavan, että joltakulta otetaan jotakin pois. Vuonna 2015 Iduozee sai Suomen arvostelijain liiton Kritiikin kannukset -palkinnon ja kutsun Linnan juhliin
30 IMAGE TOUKOKUU 2017 Anna-Riikka Carlson
Hänestä kirja-alan pitäisi tehdä asialle jotain. Hänen aikanaan Avain tunnettiin kunnianhimoisen ja laadukkaan kaunokirjallisuuden kustantajana, joka sai jatkajankin liiketoiminnalleen. Kun hän näki Pariisissa lomaillessaan Shakespeare & Co. Carlson on järjestänyt tapahtumia ennenkin. Kaikki muutkin alat taistelevat ihmisten vapaa-ajasta, joten kirjallisuus ei voi olla taistelun yläpuolella. Sen on moni kuullut, ja syitä on etsitty niin ihmisten tyhmentymisestä, sivistyksen katoamisesta kuin kupliin vetäytymisestäkin. Kun Carlson aloitti 1990-luvulla WSOY:n yritysjulkaisuissa, kirjallisuus oli kannattava bisnes. TOUKOKUU 2017 IMAGE 31 kirjallisuuden uudistaja K aunokirjallisuuden myynti on viime vuosina romahtanut. Hän teki kustantamossaan vuosia töitä käytännössä palkatta. ”Kirjallisuudella on aivan sama hohto kuin aina ennenkin, mutta ihmisillä ei vain ole aikaa”, Carlson sanoo. ”Ennen kaikkea olen aina ollut ihmisoikeuksien kriitikko”, Koskenniemi sanoo työhuoneessaan Helsingin yliopistossa. ”Ei voida kuvitella, että me kulkisimme selässämme reppu täynnä jotain juridisia oikeuksia, joita sitten voidaan käyttää voittaaksemme poliittisen vastustajamme. ”Mietin jatkuvasti, mikä on se potentiaalinen lukijoiden joukko, joka ei koskaan löydä valtavan hyvää kirjaa, vaikka sellainen on jo olemassa.” Carlsonista kirjallisuuden ympärille pitää rakentaa uusia asioita, kuten tapahtumia. Viimeisimmän hän pisti toimeen helmikuussa. Hänestä yksi syy löytyy peilistä. Sinä aikana hänelle on muotoutunut näkemys alasta, jolla meni ensin hyvin ja sitten huonosti. 1970-luvulla angloamerikkalaisesta maailmasta nousi slogan taking rights seriously. Kilpailevien kustantamoiden, kirjakauppojen, kaikkien.” Carlsonin mielestä ongelman tunnustaminen pelastaisi alan. Tämän argumentin varaan on perustettu ihmisoikeusinstituutioita ja kirjattu perustuslakiin perusoikeuspykälät vuonna 2000. Järjettömyyttä kesti vuoteen 2010, jolloin hän möi Avaimen BTJ Finlandille. Se on minusta oikeudenmukaisuuden kannalta haitallista.” Toisin sanoen: oikeuksien poliittisuus pitäisi osata tunnistaa, kun niihin vetoaa. Pahaa aavistamatta hän perustikin Avain-nimisen kustantamon vuonna 2003. ”Historiallisesti merkittävin oikeus on ollut omistusoikeus, mutta. Carlson ehti kuitenkin jättää yritykseen jälkensä. Carlson tarttui ideaan. Sittemmin kirjallisia treffejä on järjestetty muun muassa kirjakaupoissa, kirjastoissa ja kirjamessuilla. Koskenniemi on toista mieltä. ”Ehkä se oli suoraa jatkumoa sille, että olin juuri saanut opiskella 1990-luvulla megahumanistitutkinnon eli paljon ja kaikkea.” Carlson ei ole varsinaisesti ihminen, joka haikailisi menneisyyteen, mutta 1990-luvulta hän kaipaa silti jotain. ”Meidän pitäisi tunnustaa tosiasiat eli se, että meillä menee huonosti, ja tehdä jotakin yhdessä. Paljon hyvää on saatu aikaan, mutta kun jokainen eturyhmä voi verhoilla poliittiset vaatimuksensa oikeuksiksi, mikään ei ole enää oikeus. Miten oppia puhumaan uudelleen politiikasta?” Tässä nollapisteessä ”oikeuksien toteuttamisesta on tullut tyhjänpuhumista”, Koskenniemi sanoo. Carlson on toiminut kirja-alan yrittäjänä ja palkkatyöläisenä 18 vuotta. Tämä on ajanut meidät vaikeaan tilanteeseen. -kirjakaupan ikkunassa ilmoituksen yksinäisten sydänten tiistaista, hän ajatteli, että tällainen pitää saada Helsinkiinkin. Hiphop-artisti Tommy Lindgren kirjoitti Facebookissa, että olisipa Donald Trumpin järjestämän rukousaamiaisen tilalla runousaamiainen, tilaisuus, jossa juotaisiin kahvia ja luettaisiin runoja. Liikehdinnän ajatuksena oli, että enää ei ajeta etuja, vaan olisi jonkinlaisia politiikan yläpuolisia oikeuksia. Kun kirjallisuus jää yhä rajatummalle yleisölle, valtava määrä yhteiskunnan pääomaa jää käyttämättä. Monet ilmoittautuivat mukaan, ja viikon päästä runousaamiainen järjestettiin Bulevardin Kahvisalongissa Helsingissä. WSOY:n kustantaja Anna-Riikka Carlson ei näihin selityksiin usko. ”Voit vain kuvitella, että se on kaupallinen järjettömyys”, Carlson sanoo. Meistä on tullut tosikkomaisempia.” ihmisoikeus taisteilija K ansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi on Sankari siksi, että hän ja professorikollega Martin Scheinin ovat puhuneet ahkerasti kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ja perustuslain puolesta näinä aikoina, kun jotkut niitä kehtaavat kyseenalaistaa. ”Tämä ihmisoikeusaatemaailma on juridisoinut poliittista keskustelua, kun kaikki poliittiset arvot pyritään kuvaamaan niitä arvoja edustavien ihmisten oikeuksina. ”Silloin vallalla oli ilmapiiri, jossa erilaisuuteen suhtauduttiin kiinnostuneesti
Ihmisoikeudet ovat sen sisällä eivätkä yläpuolella. 32 IMAGE TOUKOKUU 2017 Martti Koskenniemi monet mun arvomaailmani jakavat vasemmistovihreät eivät ymmärrä sitä, että oikeuksien edistäminen on myös neoliberaalin omistajuusajattelun edistämistä.” ”Kaikki merkittävät oikeudet on sellaisia, että ne ovat jotain muuta oikeutta vastaan. Olennainen kysymys on, kenen oikeus pitää toteuttaa.” Siihen vastataan politiikalla, pyrkimyksellä siihen, mitä Koskenniemi kutsuu oikeudenmukaisuudeksi. Ei ole kiveen hakattua, politiikan ulkopuolista ja sieltä esiin kaivettavaa oikeudenmukaista maailmaa. ”Ne riippuvat niistä arvoista ja intresseistä, joita me kulloinkin ajamme, ja siitä, miten ne ymmärrämme. Välillä tasa-arvoja diversiteettikysymykset ovat oleellisempia.” New York Universitystä Suomeen palannut Koskenniemi kuitenkin sanoo, ettei ole huolissaan Suomesta. On vain muistettava, että vaikka yhteiskunnallisista päätöksistä puhuttaisiin ihmisoikeuksien kielellä, ne ovat politiikkaa. ”Mulla on sitten omat punavihreät ajatukseni siitä, millainen yhteiskunnan tulisi olla ja mitä oikeudenmukaisuus tarkoittaa, mutta tärkeämpää kuin mun omat mielipiteeni on ymmärrys siitä, että yhteiskunta toimii näiden yhteisesti hyväksyttyjen pelisääntöjen puitteissa.” Se jos mikä on Sankarin puhetta.. Se on politiikkaa jos mikä. Jollei näin homogeenisessa maassa osata puhua oikeudenmukaisuudesta, ei missään. Politiikka sitten heiluu välillä autoritäärisemmällä puolella
Melkein yhtä absurdia on, että moni ei ymmärrä teknologiaa, sanoo yrittäjä Henrietta Kekäläinen, 28. ”Jos et ymmärrä teknologiaa lainkaan ja se vaan lisääntyy ja muuttuu yhä huomaamattomammaksi, et pian enää tajua, millaisessa maailmassa elät. Vuonna 2013 Kekäläinen osallistui Singularity Universityn monitieteiselle kurssille Nasan tutkimuslaitoksessa Piilaaksossa. Hän ja fyysikko-kirjailija Hannu Rajaniemi. Hän asui lukion jälkeen Intiassa ja Itävallassa, opiskeli kauppatieteitä ja teki yhden kesän töitä ulkoministeriössä. Sellainen rapauttaa demokratiaa.” Kekäläinen on poikkeuksellinen moniosaaja. TOUKOKUU 2017 IMAGE 33 Henrietta Kekäläinen tulevaisuuden muuttaja M iten absurdia olisi, jos emme tietäisi, mistä kasvit tulevat ja miksi niitä kannattaa olla
Liljalla ei ollut kokemusta yrittäjyydestä. Vuonna 2014 hän perusti Mehackit-yrityksen, joka tarjoaa koululaisille teknologiaan ja koodaukseen keskittyviä kursseja. Me voidaan vähän nopeuttaa sen luontaista parantumista sitomalla hiilidioksidia maahan.” Aina maailmanparannus ei ole teknologiasta kiinni. Hän oli työskennellyt projektipäällikkönä nanotekniikkaan erikoistuneessa firmassa ja irtisanoutunut keväällä 2015, kun hän muutti Lontooseen poikaystävänsä kanssa. Puhelinsovelluksessa äidit voivat tutustua lähialueiden äiteihin. Yritys valmistaa jätteestä energiatehokasta biohiiltä, joka parantaa maaperän kykyä sitoa vettä, ravinteita ja hiilidioksidia. He ovat äitejä, jotka etsivät ystävää. Monet hänen tuntemansa äidit kaipasivat vertaistukea. Joskus innovaatiot tulevat startupeista, joskus niihin tarvitaan Googlen tai valtioiden jättiresursseja. Jo parin kuukauden päästä hän perusti kahden ystävänsä kanssa firman Suomessa. Tänä keväänä Lilja pitää sijoittajille hissipuheita ja etsii Momzielle rahoittajia. Momzien käyttäjillä on jo valmiiksi samanlainen elämäntilanne ja motiivi seuranhakuun. Pikkupaikkakunnat eivät ole enää sellaisia kyläyhteisöjä, joita ne ehkä ennen olivat. Toisinaan taas stressasin, ettei kukaan halua käyttää Momzieta.” Momzie keräsi kuitenkin nopeasti käyttäjiä ja kiittävää palautetta. Tähän asti yrittäjät ovat pärjänneet omilla varoillaan ja teknologian kehittämiskeskus Tekesin rahoituksella. Välillä olin hyvin rauhallinen ja luotin ideaani. Luovan teknologian kursseilla rakennetaan esimerkiksi robotteja. Ainoa saamani negatiivinen kommentti oli, että miksi tästä ei ole jo Android-versiota”, Lilja naurahtaa. Hyödyllisin innovaatio Lesboksella ei ollutkaan teknologinen vaan sosiaalinen. Yritys räätälöi kurssimateriaalit avoimen lähdekoodin ohjelmistoista, ja opetuksesta vastaavat alan huipputekijät ja opiskelijat. Märät vaatteet pestiin ja annettiin seuraaville tyypeille. Eniten sovellusta käytetään Suomen suurimmissa kaupungeissa, mutta Lilja yllättyi, kun myös pienillä paikkakunnilla oli kiinnostuneita. Hän on puhunut tilaisuuksissa Tedxistä Slushiin, ollut mukana Linda Liukkaan ja Karri Saarisen Rails Girls -yhteisössä, joka houkuttelee naisia koodauksen pariin, ja istuu Yleiselektroniikka Oyj:n hallituksessa. Momzie laajeni Britteihin viime helmikuussa, ja seuraavaksi toimintaa on tarkoitus viedä muihinkin maihin. Elämäntilanne oli otollinen uuden kokeilemiseen. Näin jokaisessa pisteessä saatiin ihmisille kuivia puhtaita vaatteita, eikä mitään mennyt hukkaan.” äitien yhdistäjä H anna Lilja huomasi elokuussa 2015 ilmiön ystäväpiirissään. ”Halusimme saada äitien kynnyksen kokeilla Momzieta mahdollisimman matalaksi. Minua tuskastutti, kun en ehtinyt olla äitien tukena niin paljon kuin olisin halunnut.” Lilja alkoi miettiä Tinderiä. Pakolaistilanne ratkaistaan Kekäläisen mukaan sillä, että päättäjät avaavat silmänsä ja pääsevät yhteisymmärrykseen. 34 IMAGE TOUKOKUU 2017 olivat ensimmäiset kurssille valitut suomalaiset. ”Maapallolla on hieno hiiliympyrä, se on vain epätasapainossa. Uusia ystäviä on vaikea saada. Nyt palvelulla on tuhansia käyttäjiä. Nyt hän uskoo, että keinoja on monia. Välillä hän saa käyttäjiltä viestejä ja kuvia, joissa he kertovat löytäneensä sovelluksen kautta sydänystävän. Kekäläinen on Suomen nuorin pörssiyhtiön hallituksen jäsen, jolla ei ole taustaa omistajasuvussa. Lisäksi yrittäjätutut antoivat arvokkaita vinkkejä. Kekäläinen uskoi pitkään, että startup-skene on nopein tapa vaikuttaa maailmaan. Testiversiota kokeilleet kaverit kehuivat sovelluksen tarpeellisuutta. Sen ansiosta sovellus toimii. Sellainen kehitettiin seuraavaksi syksyksi. ”Ihmisten märät vaatteet otettiin talteen ja tilalle annettiin kuivat ja puhtaat. ”Pari viikkoa ennen julkaisupäivää tunteeni heittelivät laidasta laitaan. Siksi päätimme rajata sovelluksen vain naisille. Äidit kokivat olevansa yksin uudessa elämäntilanteessa. Miksei isiä ole otettu mukaan. ”Mulle ei toimisi se, että istuisin kymmenen vuotta yksin labrassa. Silloin tuntuu, että hän on onnistunut siinä, mihin ei alun perin kuvitellut ehtivänsä: tukemaan äitejä ja vähentämään heidän yksinäisyyttään.. ”Se voi johtua muutoksesta. Toukokuussa 2016 ilmestyi ensimmäinen versio Momziesta iOS-laitteille. Siksi hän siirtyi sinne ja hylkäsi haaveet diplomaatin urasta. Piilaaksosta tarttui mukaan ymmärrystä niin sanotuista streamaloista (science, technology, religion, engineering, arts ja mathematics). Profiilissa ilmoitetaan lasten ja äidin iät. Teknologia onneksi helpottaa asioita. Deittisovellusten käyttäjien toiveet osuvat harvoin yksiin. ”Itselläni ei ole lapsia mutta ystävillä on. Mehackitissa ja uudessa biohiileen keskittyvässä firmassani on mahtavat tiimit, joissa voin kukoistaa.” Nyt Kekäläinen on irtautumassa Mehackitin pyörittämisestä keskittyäkseen Carbo Cultureen. Kekäläinen on jakanut tietouttaan myös Suomessa. Jos ihmiset löysivät sen kautta seuralaisia, miksei äideille voisi kehittää vastaavaa sovellusta ystävystymistä varten. Yksi etsii vakavaa parisuhdetta, toinen seksiseuraa ja kolmas ystävää. Lilja googlaili, perehtyi sovelluksiin ja opetteli käyttämään tietokoneohjelmistoja. Olemme miettineet eri vaihtoehtoja, miten saisimme isät mukaan, mutta emme ole toistaiseksi tehneet päätöksiä”, Lilja sanoo. Seurauksena on harvoin merkityksellisiä ihmissuhteita. Kekäläinen vietti lyhyen ajan vapaaehtoisena Lesboksen saarella, jonne ihmiset taittavat vaarallisen matkan ja päätyvät hytisemään porttien taa
TOUKOKUU 2017 IMAGE 35 Hanna Lilja
Hoidosta ei kuitenkaan ole tullut lainkaan muistutuksia, kanteluita eikä potilasvahinkoilmoituksia. Miksi kukaan ei ole keksinyt sitä aiemmin. Puhelun on oltava kiireetön, jotta potilas saa kysyä mieltä vaivaavia kysymyksiä. 36 IMAGE TOUKOKUU 2017 w potilasjonojen raivaaja K un Hanna Kuusisto työskenteli 2000-luvun alussa neurologian erikoislääkärinä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa, jonot olivat venyneet kestämättömän pitkiksi. Etähoidolla ei ole alun perin pyritty säästämään mistään vaan parantamaan palvelua. Malli on otettu käyttöön ainakin Seinäjoella, Lahdessa, Helsingissä ja Tampereella. ”Tietenkin onnistunut tehostaminen tuottaa aina sivutuotteena myös säästöä.”. Uuden toimintamallin tieteellinen todistaminen oli välttämätöntä, jotta se otettaisiin lääkäriyhteisössä vakavasti. Toki myös etähoidossa varataan tarvittaessa aika vastaanotolle.” Kuusisto alkoi kehittää etähoitomallia ja kirjoitti Molnárin kanssa aiheesta artikkelin Lääkärilehteen. Lääkärit pitivät etähoidon suurimpina riskeinä sitä, että lähete tietoihin jää virheitä, ja sitä, että potilasta hoidetaan näkemättä. Silloin hänelle tulee olo, että asiantuntija välittää ja on perillä hänen tilanteestaan. Jos ylilääkäri soittaa potilaalle, tunnissa saadaan edistettyä parhaimmillaan jopa neljän potilaan asioita. Potilaat ja henkilökunta olivat tyytyväisiä. Kolmannes lähetteistä vaikutti lääketieteellisesti arvioituina aiheettomilta. Potilas saattoi joutua odottamaan lähetteen saatuaan jopa vuoden ennen kuin hänelle selvisi, olivatko oireet vaarattomia vai kertoivatko ne hoitoa vaativasta sairaudesta. ”Oleellista oli, että nimenomaan asiantunteva lääkäri soittaa, ei hoitaja. Hanna Kuusisto ”Onneksi minulla oli uudistusmyönteinen esimies. Lisäresursseja ei ollut, mutta jono-ongelma oli ratkaistava. Idea kuulostaa helpolta ja järkevältä. Potilaat olivat kiitollisia, kun he pääsivät nopeasti hoitoon. Lääkärit suhtautuvat niihin epäilevästi, koska he ovat tottuneet tekemään asiat niin kuin ne on aina tehty. Kuusisto teki aiheesta myös väitöskirjan, joka valmistui vuonna 2016. Viime syksynä Kanta-Hämeen keskussairaalan neurologian yksikkö sai Lääkäriliiton laatupalkinnon etähoitomallistaan. Nyt jonot ovat neurologian yksikössä korkeintaan kahden kuukauden mittaisia. Kuusisto katsoi pöydällä olevaa puhelinta ja sai yksinkertaisen idean. ”Karuimmillaan tämä tarkoitti sitä, että osa potilaista kuoli jonottaessaan hoitoon pääsyä”, Kuusisto kertoo. Kuusisto päätti kokeilla puhelinhoitoa kysymättä ensin esimiehensä Gábor Molnárin mielipidettä. Heidän ei tarvinnut ottaa vapaata töistä ja matkustaa sairaalaan vain kuullakseen jatkotoimenpiteistä. Se ei ole vanhoillisissa lääkäripiireissä mitenkään itsestäänselvää”, Kuusisto sanoo ja nauraa. Siksi niinkin yksinkertainen idea kuin puhelinvastaanotto herätti aluksi epäilyä.” Ehkä lääkärit eivät myöskään koe arvolleen sopivaksi niin hoitajamaista toimintaa kuin puhelimella soittelua. Kuusisto toimii Kanta-Hämeen keskussairaalassa hallintoylilääkärinä ja kiertää eri puolilla Suomea luennoimassa jonojen lyhentämisestä. ”Uudistusten läpivieminen on lääkärialalla hidasta vääntöä. ”Puhelun ajan pitää oikeasti keskittyä potilaaseen, ei voi naputella omiaan tietokoneella”, Kuusisto naurahtaa. Kun hän kertoi asiasta Molnárille, tämä oli tyytyväinen
Viitekehyksenä vain on liiketoiminnan sijaan avustustyö”, hän sanoo. Alustus synnytti konferenssissa kiinnostusta avustusjärjestöissä ja Maanpuolustuskorkeakoulussa. Kovács on humanitaarisen logistiikan pioneereja. ”Periaatteessa on kyse samanlaisesta logistii kan hallinnasta kuin missä tahansa yrityksessä. Itävaltalaisella Kovácsilla on professuuri ruotsin kielisen kauppakorkeakoulun Hankenin sisällä toimivassa humanitaarisen logistiikan instituutissa. ”80 prosenttia katastrofityön kuluista tulee logistiikasta. TOUKOKUU 2017 IMAGE 37 Gyöngyi Kovács hengenpelastaja G yöngyi Kovács työskentelee maailman katastrofien parissa Helsingin Kampista käsin. Vii meisen vuoden sisällä hän on edistänyt evakuointia metsä paloissa ja tutkinut, miten viedä apua Syyrian kriisialueille. Taju simme Karenin kanssa, että tämä on ala, jolla voimme vaikuttaa asioihin.” Vuonna 2008 Hanken ja MPKK perustivat yhdessä Humlogins. Kymmenen vuotta sitten hän valmisteli aiheesta artikkelia Hankenin nykyisen rehtorin Karen Spensin kanssa, ja taustamateriaalia oli niukalti
Sota-alueella ei yleensä ole muuta bisnestä kuin se, mitä armeija ja aseteollisuus tekevät.” Mitä Kovács haluaisi saavuttaa. Saan olla subjekti.” Paavilainen teki töitä kamera-asistenttina, muutti Ruotsiin ja kirjoitti iltaisin monologiaan. Vuoden 2006 tsunami sai huomiota, koska alueella oli paljon pohjoismaisia turisteja. Moni on valmis keräämään rahaa alueille, mutta logistiikka on yhä pullonkaula.” Kiinnostus kasvaa, kun alueella tapahtuu edistystä. Menestykseen vaikuttavat paljon myös suhteet ja se, millaiseen kotiin syntyy. Työ tapahtuu Syyriassa ja sen lähialueilla, mutta periaatteessa mallia voisi soveltaa missä päin maailmaa tahansa. Mutta kiitos patriarkaatille, saatiin siitä hyvä alkuspiikki näytelmälle ja esitettiin yksi kohtaus mykkänä.” Paavilainen tarkkailee maailmaa intersektionaalisesti, myös luokan ja etnisyyden kautta. EU:n rahoittama iTrack-projekti tutkii lähetysten jäljittämistä. ”Tajusin, miten sukupuolittunutta opiskelu oli, lähes aina oli tyttö-poikaparit. Ristiriitaisille tunteille ei ollut sanoja. ”Luimme manifestia, jossa sanottiin, että koska me eletään patriarkaatissa, me kirjoitetaan patriarkaatista. Tämän oivalluksen jälkeen Paavilainen viimeisteli teatteriraiskauksista kertovan Play Rape -monologinsa, josta tuli Suomen teatterimaailman tapaus. Halusin elokuvaajaksi, koska kukaan ei koske kuvaajaan. Harva järjestö pystyy tai uskaltaa viedä niille toimituksia. Monet Afrikan ja Väli-Amerikan katastrofeista ovat liian kaukana ja liian köyhissä maissa. Aleppo oli kaatumassa, ja vaikutti, että siellä voisi olla tilaa bisnekselle. Paavilainen muisti samankaltaisen tehtävän Teakin pääsykokeista. Ruotsissa opiskelu tuntui vapauttavalta. Suuri huolenaihe ovat niin kutsutut unohdetut katastrofit – ne, jotka tapahtuvat väärään aikaan väärällä puolella maailmaa, eivätkä kiinnosta mediaa ja yrityksiä. Haitilla armeija rakensi maanjäristyksen jälkeen uudelleen satamat ja lentokentät.” Sota-alueet ovat sen sijaan hankalampia. Kovács osallistui tammikuussa Helsingissä Syyria-konferenssiin, jossa yritykset näkivät yhtäkkiä paljon mahdollisuuksia Lähi-idässä. Hän oli hylännyt ”hautakiviviran” Kansallisteatterissa ja samalla vakituiset tulot. ”Yleensä rahaa käytetään vasta, kun katastrofi iskee, ja silloin esimerkiksi lentokoneiden vuokraaminen on huomattavasti kalliimpaa, koska kysyntää on yhtäkkiä moninkertaisesti. Ensin se esitettiin Suomessa pienelle yleisölle, mutta suosion myötä Play Rape siirtyi Kansallisteatterin Suurelle näyttämölle. Apua voi viedä vain paikkoihin, joihin avustustyöntekijöillä on pääsy. Luonnonkatastrofin kohdalla avustustyö on usein melko helppoa ja suoraviivaista. ”Miten näin voi olla vielä vuonna2016. ”Tsunami tai maanjäristys on voinut tuhota infrastruktuurin, mutta yleensä reittien raivaaminen onnistuu ja apu saadaan paikalle. Ja se on täysin ymmärrettävää. Kovács haluaisi nähdä verkostoja, sopimuksia ja järjestelmiä, jotka tehostavat katastrofeihin valmistautumista. Viime vuonna Paavilainen kiersi työryhmänsä kanssa hoitolaitoksissa vetämässä Mitä tuijotat. Samaan projektiin liittyi Sinuus-esitys. ”En ole nähnyt yritysten kiinnostuvan Irakista, Jemenistä tai Kongosta. Haasteita riittää. ”Puhuttiin koulutusohjelmista, vesijärjestelmistä sekä uudelleenrakentamisesta. Vieraileva opettaja Helena Kallio kertoi ikävänä anekdoottina opiskeluaikojensa raiskausharjoituksesta. Palaute oli ylistävää: kollegat tulivat sanomaan, että vihdoin tästä uskaltaa puhua. Nykyään hän on instituutissa professorina ja hallituksen jäsenenä, ja instituuttia johtaa Ira Haavisto. Siinä sanottiin myös, ettei naisten esikoisteoksia saisi arvostella huonoiksi, koska niitä yleensä herkemmin lytätään”, hän sanoo nyt. ”Olen keskiluokkainen ja valkoinen eli monin tavoin etuoikeutettu. Ärsyttää, kun puhutaan, että menestyäkseen pitää tehdä paljon töitä. Miksi naisen osa oli olla raiskattavana. ”Maailmanrauhan”, hän vastaa ensin ja vitsailee vain osittain. ”Emme voi pelastaa riittävästi ihmisiä, jos emme saa pidettyä yllä rauhaa.” Realistisempi tavoite on logistiikan ymmärryksen edistäminen. Paavilainen oli tyhjän päällä, eikä kukaan tuntenut häntä. Paavilainen mainitsi raiskausten ahdistavuudesta Kansallisteatterin kirjalliselle neuvonantajalle Aina Bergrothille, joka sanoi, että tuosta sinun pitää kirjoittaa. 38 IMAGE TOUKOKUU 2017 tituutin, ja Kovács valittiin sen johtajaksi. -muuttumisleikkityöpajoja, joissa käsiteltiin ulkonäköodotuksia. ”Aloin itkeä. Miten turvata avustussaattueiden liikkuminen konfliktialueilla. Tajusin, että tämä on se syy, miksen halua enää näytellä. Minulla oli varaa jättää vakivirka.” ?. Tarkoitus oli kirjoittaa se Samuel Beckettin klassikkonäytelmän Huomenna hän tulee päälle, mutta ennen ensi-iltaa he saivat tietää, etteivät naiset saaneet esittää Godot’n henkilöitä. Se avasi silmiä, aiheutti voimattomuutta ja lietsoi kapinan tunnetta. Feministi Paavilaisesta tuli jo Teatterikorkeakoulussa. Se on ihan markkinalogiikkaa.” suorasanainen feministi N äyttelijä Anna Paavilainen sai ahaa-elämyksen opiskellessaan Stockholms Filmskolanissa vuonna 2014. Mitä näkymättömille rakenteille voisi tehdä?” Paavilainen valmistui ja pääsi töihin Kansallisteatteriin. Työ oli kivaa, mutta silti oli ikävä olo. ”Välillä valitin, että raiskauskohtaukset on perseestä, mutta en osannut yhdistää sitä tuohon tunteeseen.” Oivallus tuli vasta vuonna 2012, kun hän jäi virkavapaalle ja sai apurahan pamflettiin
TOUKOKUU 2017 IMAGE 39 Anna Paavilainen
TeksTi oskari onninen kuvaT vilma pimenoff. 40 IMAGE TOUKOKUU 2017 O op iu m ia ka ns al le Paras satavuotislahja Suomelle olisi päästä yli sisusta
TOUKOKUU 2017 IMAGE 41 TOUKOKUU 2017 IMAGE 41
Jussi ka?a?nsi maata selka. Tekstissä sisun esiteltiin olevan suomalainen ilmaisu stoalaisuudelle, urheudelle ja kestävyydelle. Hygge on konmarimaiseen maailmansuosioon noussut ajatus hymistelystä ja naatiskelusta villasaalin alla. Tanskalaisille hygge on henkinen kansallisaarre. Sen päähenkilö makaa kolarin jälkeen ihmisromuna sairaalassa, jossa hänet parsitaan kuntoon hoidolla, joka on maksettu yhteisistä seteleistä. Villasukissa, ihanassa valossa, lautalattialle design-huonekaluilla rakennetussa leirimäisessä idyllissä. Sieltä on lähtöisin Martin Seligman, tähtiprofessori, jonka ansiosta puhumme muun muassa kukoistuksesta. Yhdessä. Ei tarvita crosbyja tai malkineita, jos viisikko pelaa hyvin yhteen. T anskassa asuu tutkitusti maailman onnellisin kansa. Yksintekemisen sijaan yhteisön liimalta, josta ongelmat on kiillotettu pois. Tulevaisuutta sisu on tehnyt, ja menneisyyden, koska Suomen historia on sisulla kirjoitettu. Siksi se väitöskirjakin. Siinä mallissa jokainen voi olla ”oman onnensa keskushyökkääjä”, kuten Lahden kollega Frank Martela ilmaisee. Se saattaa johtua siitä, että maassa maksetaan veroja eniten maailmassa. Parhaillaan hän joukkorahoittaa Sisu not Silence -hyväntekeväisyystempausta, jossa hän aikoo juosta Uuden-Seelannin läpi 50 päivässä – noin yhden maratonin päivävauhtia – ja kerätä samalla varoja ja lisätä tietoisuutta parisuhdeväkivallasta. (Jos Norjan ja Luxemburgin kaltaisia talouskummajaisia ei lasketa.) Tai siitä, että heidän kansallinen pakkomielteensä on nimeltään hygge, joka tosin on aivan liian miellyttävää tullakseen kuvatuksi millään pakkoon viittaavalla. sisun ma?a?ritelma. Hänet kuljetettiin Medi-Helillä sairaalaan, ja hänen jokainen raajansa operoitiin yhdeksäntuntisessa leikkauksessa. Sisu on se, jolla juostiin 1920-luvulla pieni Suomi maailmankartalle ja kaksikymmentä vuotta myöhemmin kaadettiin suuri Neuvostoliito. ”Mutta ei mulla ole sellaista hienoa sankaritarinaa, että sinä päivänä päätin, että vittu nyt loppuu. Se on jotain aivan omanlaistaan, ja jos joku sen tietää, niin tohtorikoulutettava Emilia Lahti. Jo otsikossa luki: ”Hello sisu”. 250 vuotta myöhemmin, tämän vuoden tammikuun loppupuolella brittisanomalehti The Times kirjoitti, että on aika unohtaa hygge ja tutustua näihin muihin skandinaavisiin uniikkisanoihin. Linnan klassikkoteoksen Ta?a?lla. Se on se tarina, mutta ihmiset haluaisivat aina kohottavan muutoshetken”, Lahti sanoo. Lahdella on brändi sisututkijana, mutta hän toteaa olevansa ennen kaikkea sosiaaliaktivisti ja inhoavansa ”ihan kauheesti” sisututkijan leimaa. Samojen aikojen kirjallisuudessa sisu kuvasi ihmisluonnetta pahassa mielessä. Autokauppiaat, rintamamiestaloprojektit, kansalliset pakkomielteet ja sukupolvikokemukset. Ensimmäinen tutkimuspaperi julkaistaan pian, väitös voisi valmistua vuoden päästä, hän sanoo. Australiasta Skype-puheluun vastaava Lahti kuvaa termin olevan ennen muuta se jokin, josta saa lisävaihteen silloin, kun pelkkä sinnikkyys ei riitä. luodakseen tulevaisuutta itselleen ja ja?lkikasvulleen. Hotakainen ei saanut seitsemään kuukauteen kirjoittaa, joten hän keräsi irtolauseita puhelimensa muistiinpanoihin. Ehkä siksi hänestä löytyi sisua selviytyä silloin, kun tarvitsi. Sisu on samankaltainen ilmaus, mutta silti ihan omansa, jota Lahti nyt teoretisoi. Lahti itse on aikoinaan lähtenyt väkivaltaisesta suhteesta ja aloittanut elämänsä uudelleen, tehnyt selviämisestä elämäntyönsä. 1700-luvun puolivälissä ilmestyneessä sanakirjassa sisucunda oli ne sisäelimet, joissa voimakkaat tunteenpurkaukset syntyivät. Mikä voima saa miehen tämmöiseen suoritukseen – eloonjääneen sisu. Turvallisesti ja toverillisesti, vieraanvaraisesti ja tyytyväisesti. Va?ino. Puolitoista vuotta myöhemmin Hotakainen julkaisi romaanin. Sosiologi Matti Virtanen kirjoitti Hotakaisen tapauksesta THL:n blogiin. Törmäsi. Lasse Viréninkin nosti ja vei olympiavoittoon vuonna 1972 suomalainen sisu. Tutkijuuttaan Lahti jarruttelee ihan syystä. Tähän mennessä hän on tehnyt Pennsylvanian yliopistossa soveltavan psykologian gradun, jossa hän selvitti kyselytutkimuksella sisun ominaisuuksia. Vuoden 1936 Garmisch-Partenkirchenin talviolympialaisissa hiihtäjä Kalle Jalkanen etsi hangesta vahingossa sinne sylkäisemänsä tekohampaat ja ehti silti hiihtää norjalaisen kiinni ja Suomelle kultaa. Vuosimallin 1993 Volvo 850:n turvatyynyt laukesivat. Moderni sisu, sisu infused with compassion, on positiivinen ja yhteisöllinen voimavara, joka mahdollistaa avunpyynnöt ja myötätunnon tai epäkohdista huomauttamisen, Lahti selittää. Olin niin lyttyynlyöty, että se olisi voinut jatkuakin. 42 IMAGE TOUKOKUU 2017 V uonna 2012 vastaantuleva auto ajautui kirjailija Kari Hotakaisen kaistalle Hämeenlinnan Rengossa. Hotakainen oli tunnin puristuksissa. Alussa oli suo, kuokka – ja Jussi. Meidän suomalaisten hygge on tietenkin sisu. Saman näkee nyky-Suomessakin: omapäisten yksilöiden sijaan puhutaan suomalaisesta joukkuepelaamisesta. ”Hotakaisen kokemus on kaunis ja väkevä esimerkki siitä sisäisestä voimasta, mikä meissä kaikissa piilee. Esimerkki ei tokikaan ole uniikki, ja minua mietityttää, kun nostamme mediassa selviyty. Se oli asteittaista ja lopulta serendipinen tilanne ja melkein satumainen interventio. Mikä tärkeintä: muissa kielissä ei ole hyggelle käännöstä tai tarkkaa synonyymiä, ja siksi muissa maissa hygge on aina matkittua eikä sisäsyntyistä. Ensimmäiset merkinnät sanasta ovat 1500-luvulta, jolloin sisu merkitsi agricolalaisessa kielessä asian ominaislaatua, sen ydintä tai sisintä. Entä miltä Lahdesta kuulostaa Hotakaisen tarina. Mitä ihminen tekee, kun tulee pisteeseen, jossa voimavarat eivät riitä. Puhumattakaan muista, jotka ovat selvinneet yöpakkasista, devalvaatiosta ja omista tervanevoistaan. ”Tutkimus, jota teen, liittyy itsensä ylittämisen ilmiöön. Sisulla. Suomessa me vain kutsutaan sitä sisuksi.” Amerikkalaista, kyllä, mutta Lahden suussa kansallinen käsite alkaa kuulostaa universaalilta ihmisen ominaisuudelta, jonka voi syöttää suoraan kohti Piilaakson intopuhujia. Ehka?pa. va?a?ra?na. Lahden kouluttanut Pennsylvanian yliopisto tunnetaan positiivisen psykologian kotina. Virtanen kysyi. Viime vuodet Lahti on valmistellut muiden töidensä lomassa sisua ja parisuhdeväkivallan narratiiveja käsittelevää väitöskirjaa Esa Saarisen ohjauksessa. Kirjoillaan Hotakainen on tullut tunnetuksi suomalaisuuden tragikomiikan ymmärtäjänä. Lahden graduohjaaja Angela Duckworth on luonut gritin, pitkäjänteisyyden käsitteen. pelkimmilla?a?n onkin juuri se: sisu tekee tulevaisuutta, maalaillaan historioitsijoiden Lauri Haatajan ja Veikko Kallion Suomalainen sisu -kirjassa vuodelta 1994. Pohjanta?hden alla torppari, Koskelan Jussi, on suomalaisen sisun arkkityyppi. Sisun puhuminen – tai oikeastaan juokseminen – maailmankartalle on ollut nimenomaan Lahden missio. ”Miksi sellainen kamala trauma tuli kohdalle, pakotti mut kysymään kysymyksen, joka liittyy selviämiseen ja eloonjäämiseen”, Lahti sanoo. Nousu kipseistä kirjamessuille. Tai siitä, että saa saunottua venäläisen hengiltä ja selviää itse ihmeen kaupalla
TOUKOKUU 2017 IMAGE 43 TOUKOKUU 2017 IMAGE 43
44 IMAGE TOUKOKUU 2017 44 IMAGE TOUKOKUU 2017
Lyhyt vastaus: sisu on Filosofian akatemian kovasta maineenpuhdistamisesta huolimatta käsitteenä ”ongelmakeskeinen”. Tänä vuonna Emilia Lahti pyysi sosiaalisessa mediassa kertomaan #sisuteoista. Sitä seurasi nippu samankaltaisia matkijoita. Sisusta on tullut banaalia nationalismia, kansallinen itsestäänselvyys, lepattava siniristilippu viraston pihassa, mutta yhtälailla myös kornia nationalismia, jonka nimissä hekumoidaan kyydityksillä ja fiilistellään puhdistuksia. Ootko nähnyt tän, entä tän, entä tän. Esimerkkeinä poliittisesta sisusta Heikka piti soteuudistusta ja yliopistouudistusta, ”rohkeutta raivata vanha maailma rysäyksellä pois uuden tieltä”. Siihen asti, että se loppui. Taannoisessa maabrändiraportissakin tyydyttiin vain toteamaan kahteen kertaan sama lause: ”Kun tilanne on mahdoton, me sisuunnumme.” Mutta vuosi 2015 oli käänteentekevä. K ari Hotakaisen ensimmäiset kaksi ja puoli kuukautta menivät liikuntakyvyttömänä. Jos röökaat koko ajan, niin luutuminen hidastuu.” Helppo se oli tehdäkin, kun oli jonkin verran liikunnallinen tausta. Ollaan kaukana tilanteesta, jolle The Guardian -lehdessä naureskeltiin ennen joulua. Asiasanaluetteloituna: Concept, Cosy, Danish, Happiness, Hygge, Joy, Nordic. Työja elinkeinoministeriön, Tekesin, työeläkeyhtiö Varman, Allerin, Fujitsun ja ties minkä yhtiöiden tukema vuosi alkoi Kalevalan päivästä, jolloin kalenteriin lisättiin Sisun nimipäivä. Kun Lahti alkoi tehdä tutkimustaan, sisusta ei oikein puhuttu. Toimintakyky palaisi suunnilleen ennalleen, kun pistäisi vain pumpaten, nousisi jaloilleen ja ottaisi ensiaskeleet. Seuraavana vuonna #hourofsisu kirvoitti enää satunnaisia twiittejä. Tutut vierailivat ja kantoivat sairaalaan ”kaikki tv-sarjat, joita maailmalla on tehty”. Nyt piti vain nähdä vähän enemmän vaivaa. Jos et tee liikesarjoja, homma viivästyy. Joten miksei sisukin. ”Hyggesalaliitosta” kertoneen pitkän artikkelin alussa esiteltiin koominen lista joulumarkkinoiden keskenään liki identtisiä hyggekirjannimiä. Ja hei, se jäänmurtaja! Muuten sisu ei ole mitenkään erityisen suomalainen asia, vaan kaiken takana on nationalismi. ”Se on sellainen Saarijärven Paavo meets Raamatun Job. Tai paremminkin siitä oli puhuttu vuosien aikana niin paljon, että siitä oli tullut arkea ja yhtenäiskulttuuria. Juhlavuoden alla kolumnisti Taneli Heikka kirjoitti Helsingin Sanomissa, kuinka sisu on yksityistetty ja politiikoille jäänyt sisun kääntöpuoli eli erimielisyys eli politiikka. Sen ydinryhmään kuuluu kolmekymppisiä filosofeja ja tutkijoita, jotka suurfilosofi Esa Saarinen on enemmän tai vähemmän ottanut siipiensä suojiin. Pidempi vastaus: Sisu ei anna samanlaista lupausta paremmasta elämästä ja sen hallinnasta kuin hygge tai vaikka konmari. Silloin vietettiin sisun juhlavuotta, jonka organisoi Filosofian akatemia. Internet vastasi lähinnä irtopeukuilla. ”Jos lievästi nostan itseäni, voin sanoa, että kuntoutuksessa tarvitaan sinnikkyyttä, mutta en liitä sitä siihen, että se olisi suomalaista sisua. Teet oman osuutesi, menee paremmin. Islannin saga-kirjallisuudesta löytyy aivan samaa mentaliteettia, Saksassa on luotu sosiologinen käsite eigensinn, omapäisyys, joka kuvasi sitä, että. Silloin Korjaamolla Töölössä järjestettiin kampanjastartti, jota tähdittivät Peter Vesterbacka, Meeri Koutaniemi ja Pekka Hyysalo, jolle annettiin Sisu-vuoden juhlaraha numero yksi. Nimestään huolimatta Filosofian akatemia kuvaa olevansa tutkimus-, valmennusja konsultointiyritys, joka tarjoaa tieteeseen pohjaavia ratkaisuja tuottavuuteen ja työhyvinvointiin. Varsinkin, kun sekin on ”maabrändääjän märkä uni”. Liikuntakyvyttömyys oli toki ikävää, mutta siinä se. Luuserin onnistumista.” Y hdellä tavalla sisun sanansaattajat ovat oikeassa: sisun ainoa erityislaatu on, että se on sisua. ”Se ei ole sisukkuutta, millään tavalla, että jaksaa olla sairaalassa pitkän aikaa, kun toiset parsii sut kuntoon yhteiskunnan rahoilla”, Hotakainen sanoo nyt. Siinä on kyse maaliviivalle raahautumisesta, kun on Mattilan sanoin ”huono päivä, sauva katki ja voitelu pielessä”. Niin sanoo Aalto-yliopiston työelämäprofessori, brändiasiantuntija Pekka Mattila, mutta jatkaa heti, että on ymmärrettävää, miksei mistään ole tullut mitään. ”Se vituttaa, kun invataksi pörähtää pihaan, eikä jaksaisi millään lähteä vesijuoksemaan. TOUKOKUU 2017 IMAGE 45 jiä supersankarin jalustalle, itseni mukaan lukien. Kaipaamaan jäivät alle 200 Twitter-seuraajaa. Kipulääkkeet toimivat. Sisu-pastilliaskille järjestettiin suunnittelukilpailu, jota tuomaroi Hyysalon ja Lahden ohella Juha Mieto. ”Sisu on vaikea konsepti, kun ihmisen pitää ensin hirveästi kärsiä ja sitten ei saa edes juhlia voittoa. Topeliaanis-runebergiläinen kansallisaarre, jonka vain suomalaiset ymmärtävät. Tätä asennetta, Heikan sanoin ”globaalin lukeneiston optimismia, sipausta rahan kimallusta ja ripausta työelämäkonsulttien korukieltä”, Sisun juhlavuosi julisti. Luita oli poikki monta ja monesta kohtaa, mutta päässä ja vatsassa kaikki oli kunnossa ja ennuste hyvä. Se on ihan oksymoron markkinoida sellaista”, Mattila sanoo. Kulttuurihistorian professori Hannu Salmi Turun yliopistosta osaa kertoa monia sisuvariaatioita toisaalta. Emilia Lahti on yksi heistä, Frank Martela toinen. S isu on täydellisen brändättävä, ja sitä on brändätty, eh, perisuomalaisen sisukkaasti. Ensin oli onnellisuuskonsultti Meit Wikingin kirjoittama hittikirja The Little Book of Hygge. Sisu ei vaadi täydellisyyttä, vaan kaikkensa antamista. Osa pyhää kolminaisuutta, saunaa, sisua ja Sibeliusta, kuten huumoriyhtye Kivikasvot 1970-luvulla lauloi, ilman, että siinä enää muistetaan olleen mukana huumoria. Jokin siinä on silti kovin vaikeaa. Pari viikkoa myöhemmin luvassa oli #hourofsisu, sisuvastine Earth Hourille ja Hour of Codelle, jonka aikana koko maailman oli tarkoitus twiitata omia kokemuksia itsensä ylittämisestä. Syksyllä Meeri Koutaniemi kuvasi kirjan ja näyttelyn sisukkaista suomalaisista, joita määritti aktiivinen tapa kohdata haasteet, rajoja uhmaava päättäväisyys tai vastoinkäymisistä kumpuava voima. Mutta ei kovin kauaa, kun tietää, että järjestelmä on hoitanut sut helvetin hyvään kuntoon dramaattisen rysäyksen jälkeen.” Paino on sanalla järjestelmä. Ei se taistelua tarvitsisi, kuntoutusohjelman noudattamista vain. Tällaisia tarinoita tehdään, koska niistä tykätään, mutta ne vahvistavat vinoutunutta selviytyjäkulttia.” O ikeastaan sisun olisi pitänyt nousta maailmankartalle jo vuonna 2015. Ja on pastillit, niiden lisäksi ne kuorma-autot
”Se onnettomuus sai karsean ison julkisuuden. Tällainen valikoiva sisukkuus ei ole vain Suomen ongelma. Välttämättömyydestä tuli yhtäkkiä hyve. Ihan mieletöntä. Vaikka meillä Suomessa on Saarijärven Paavo, samanlainen torpparikulttuuri oli 1800-luvun Ruotsissa. Myös mun omista syistäni. ”Jos sanotaan, että mä oon se jätkä, joka selvisi kolarista ja puolusti hyvinvointiyhteiskuntaa, wooooow, ihan mieletöntä. Maaliskuussa toimittaja Saska Saarikoski kirjoitti Helsingin Sanomien kolumnissaan sisun olevan ”suomalaista antiuhriutumista”, sitä, että vaikka olemme kuinka kokeneet kansakuntana sortoa, niin ei tehrä tästä ny numeroo, vaikka aihetta usein olisi. työläinen tekee urakkansa loppuun, vaikka ”selkä olisi poikki”. Kiven kiertämistä kukaan ei edes rohkene ehdottaa, vaikka taktiikalla se Raatteentiekin voitettiin. Sillä sisukkuus on aina myös estynyttä jääräpäisyyttä, jolla näyttää ulkopuolisille, että minä kyllä pystyn tähän, minä pärjään, minä menen avantoon! Sisupuheessa jokaiseen ongelmaan on vain yksi ratkaisu. Työhön kun kuuluu se, että mennään kun alkaa ja lähdetään pois, kun päättyy. Siitä lähtien sisu on toistanut itseään niin, että siitä on tullut annettua ja itseään toteuttavaa kansallismytologista ominaisluonnetta, jonka voi tuotteistaa Emilia Lahden hengessä positiiviseksi sisu 2.0:ksi, mutta johon kuitenkin sisältyy oma änkyryytensä, pakkomielteisyytensä ja itsetuhoisuutensa. Sen, ettei luottamus katoa, vaikka jumala tai jokin kuinka rankaisisi tai siihen uskomalla aiheuttaisi vain tuhoa itselleen. Melkein mihin tahansa toimintoon, joka on aivan luontevaa homo sapiensille, suhtaudutaan yhtäkkiä, että miten sä vittu jaksoit.” Ja kun on selviydytty, siitä on kirjoitettava uudelle elämälle alku ja tehtävä. ”Eihän heidän logiikkaansa ole voinut kuulua uhriutuminen välittömästi sen jälkeen, vaan päinvastoin on täytynyt tarttua asioihin ja jatkaa toimintaa.” Se on isänmaan verenperintö, suomalaisuutta. Enkä mä halua ruveta hurskastelemaan tai valittamaan siitä, koska on pöyristyttävää, jos julkinen henkilö valittaa julkisuutensa määrästä, mutta överiksi se meni. 46 IMAGE TOUKOKUU 2017 ”Aivan mieletöntä tuo suomalainen sisu, sä oot täällä silloin kun pitää. Suomessa se – ja kaikki muu – piti vain valtiollistumishuumassa pakottaa kansanperinteeksi. Minuun liitettiin sanoja, että oletpa sinnikäs jätkä, ja että sisukasta tää sun helvetin nopea kuntoutus, kun kirjankin kirjoitit.” Luonnon laki -romaanin piti alkujaankin käsitellä hyvinvointivaltiota ja sen jatkuvia leikkauksia, mutta tapahtumat saivat Hotakaisen mukaan homman näyttämään ajoittain pateettiselta. Toipumista seurasi julkisuuspiikki, jossa framilla oli erilainen Hotakainen kuin aiemmin. ”Sankaritarinoita, joista kohta tehdään artikkeleita on suurin piirtein se, että ihminen tekee ruokaa joka päivä. Harmaan kiven läpi mennään monomaanisesti, kovalla tahdolla ja pää edellä, luovuudella sen kanssa ei ole mitään tekemistä. Miten niin mieletöntä, tätähän puolustaa suurin osa suomalaisista.” ”En mä oo ensimmäinen ihminen, joka on sairaalassa maannut.” Jälkiviisastelua tämä kaikki on, tietenkin, mutta tärkein ero on se, että siitä, minkä piti olla looginen tarina, tulikin ihmisten silmissä ja median käsissä elämän muuttanut sankaritarina ja sisuteko. Siinä Hochschild teki kolme vuotta kenttätutkimusta teekutsuliikkeen linnakeosavaltiossa Louisianassa. Heidän pärjäämisensä tapa tuo mieleen juurikin suomalaisen sisun stereotyypin. Tuli töihin kello 7.30, lähti kotiin kahdeksan tuntia myöhemmin. Sisu ei ole ikävien tai välttämättömien asioiden tekemistä.” Kolarinjälkeisessäkin ajassa oli kyse vain välttämättömistä toiminnoista, mutta sellaisina niitä ei haluttu nähdä. Osavaltio on vasta maan kolmanneksi köyhin, mutta sen eliniänodote on Nicaraguan tasolla. Tuli palautteita, joiden sävystä en tunnistanut itseäni. Toiminnastaan hän sai työnjohtaja Svante Falenilta palautetta: aivan mieletöntä tuo suomalainen sisu, sä oot täällä silloin, kun pitää! ”Katoin niitä viereisiä äijiä. Siellä Hochschild huomasi, että vaikka öljy-yhtiöt saastuttivat ympäristön ja sairastuttivat perheet, ihmiset eivät menettäneet luottamustaan niihin tai republikaanipuolueeseen, vaan vastustavat kaikkea ympäristöön liittyvää sääntelyä niin kuin aina ennenkin. En mä ajattele sitä enää edes päivittäin.” ”. Sen jälkeen olen ajatellut, että ei ole sisua, jos ihminen parisuhteessa vaikka siivoaa. Ruotsissa hyvinvointivaltio oli niin pitkällä, että oli ilmoitusluontoista sanoa olevansa sairaana, kun oli rock-keikka Tukholmassa ja meni vähän myöhään”, Hotakainen selittää. Trumpin-jälkeisen Amerikan yksi hittiselitys on sosiologi Arlie Russell Hochschildin kirja Strangers in Their Own Land. Mutta kuten professori Hannu Salmi huomauttaa, Suomi on myöhään kaupungistunut valtio: Saksassa puolet väestöstä asui kaupungeissa vuonna 1851, Suomessa vasta 1969. V uonna 1978 Kari Hotakainen oli Ruotsissa töissä trukkikuskina. Taannoisessa televisiopuheessaan Juha Sipilä vaati – tietenkin – sisua ja yhteistä tekemistä, samoja vanhoja talkoita, joissa kaikki antavat ja tekevät vielä vähän enemmän, jospa se riittäisi tai sitten ei. Kansakunnan suurina kriisihetkinä, sodissa itseä ja itänaapuria vastaan, suomalaisten keski-ikä oli valtavan nuori. Se on kovin maalaista ajattelua, omaan satoon tuijottamista ja katovuoden pelkoa, sillä vaihtoehtoihin ei voida myöntyä. ”Kolarihan on sellainen asia, johon en haluaisi enää koskaan palata. Se on suomalaisille looginen defenssimekanismi, eteenpäin katsomista, Hannu Salmi sanoo. Jos on. Ne ottaa sairaskassapäiviä, nuoret äijät. ”Mua huvitti helvetisti se, että kun nousee aamulla normaalisti ja menee töihin, olisi jotain suomalaista sisua. ”Ei Paavossa ole vähäänkään sellaista itsepäisyyttä, joka nousisi esivaltaa vastaan tai puolustaisi oikeuksiaan”, Salmi sanoo
Linjalta poikkeaminen tuomitaan takinkäännöksi, vaikka se on miellyttävää ja usein jopa kannatettavaa kompromissipolitiikkaa. Ulkoministeriössä ei ole ainakaan vielä teetetty veronmaksajaemojia. Tai sitten Uuno Turhapuro, sisuton jos joku. (Sitä paitsi: näin vaikeasti hahmoteltavia nykyisyyden ja tulevaisuuden työelämätaidot ovat.) Tutkimuksissa on havaittu, että nuoret suhtautuvat pessimistisesti Suomen ja maailman tulevaisuuteen, mutta luottavat yhä ystäviin ja yhdessä tekemiseen. Terveysbyrokratiasta, lääkärimaksuista, kaikesta muusta selviytymistä vaativasta. Sitä paitsi: Suomessa on aina rakastettu yli kaiken sisuttomia hahmoja, jotka eivät todellakaan anna kaikkeaan. Kaltaiselleni pelaajalle itseluottamus on pääasia. Yksin puskeminen on Laition mukaan jäänyt nuorille miehille. Analyysinä se ei silti ole sen kummempi kuin se, että suomalaiset ovat hiljaisia, pitävät metsistä, luonnosta, mistä vain. Juttu oli lehden sunnuntailiitteen kannessa. ”Monta kertaa maaseutujen isoissa fyysisissä urakoissa tai kalustettujen huoneiden henkisissä ponnistuksissa käy niin, että päämäärää pidetään pyhänä ja hienona, mutta ei sen jälkeen mietitä, onko se oikeasti pyhä ja hieno. Totta on ainoastaan, että järviä maassa on tuhansia. Sisuttomuudelle löytää todellisiakin muotoja. Kun peli ei kulkenut Buffalossa, Leino analysoi sitä näin epäleijonamaisesti: ”Tunnelma oli huono, rentous puuttui ja mojo puuttui. ”Se on ihastuttava ajatus, että joku on vitun hyvä, kun se ei yritä, koska huomio menee siihen, miten hyvä se olisi, jos yrittäisi.” Romanttista, toki, mutta romanttisilla ajatuksilla synnytetään mieluummin taidetta kuin valtioita. Jussi Halla-aho on kyyninen laskelmoija, jonka politiikan lähtökohta ei ainakaan ole henkilökohtainen näyttämisen tarve. Yksi syy syrjäytymisen taustalla ovat tunnehallinnan ongelmat, jotka toisaalta lannistavat ja toisaalta saavat jatkamaan itsepintaisesti radalla, jolle on päätynyt”, Laitio sanoo. Härkätaistelussa, presidenttiydessä, lentokoneella hätälaskeutumisessa. ”Puristeisen onnistumisen väite on pohjimmiltaan sitä, että tekeminen on sallittua ja hyödyllistä vain silloin, kun sitä seuraa onnistuminen. Professori Hannu Salmi selittää, että 1950-luvulla jälleenrakennuksen aikaan suomalaiset tekivät töitä kenties ahkerammin kuin koskaan ja maksoivat sotavelat pennilleen, mutta silti ihastelivat Pekka Puupään ja Pätkän utopiaa, jossa hahmot ovat milloin puistotätejä ja milloin YK-sotilaita, ottavat yhteiskunnan työvaatimuksen vähän leikillään, epäonnistuvat ja löytävät oikean nautintonsa punkassa velttoilusta. Paljon kiinnostavampia ovat aina ihmiset, jotka herättävät kysymyksen kuin ne, jotka sanovat kaiken”, Putro selittää. Vituttaa kuunnella läpi elämänsä sitä, mikä on suomalaisille yleistä. Kun sitä ei ole, pelaaminen muuttuu puskemiseksi.” Vastikään muusikko Samuli Putro kertoi radiohaastattelussa arvostavansa enemmän vaivatonta epäonnistumista kuin onnistumista kovan työn jälkeen. TOUKOKUU 2017 IMAGE 47 T ietenkin sisu on kulttuuria, jota voi pakottaa psykologian kautta tieteellisiin raameihin. Urheilusanomien haastattelussa Leinon todettiin olevan taiteilijaluonne, joka on tehnyt kaiken omilla ehdoillaan – aivan kuin Tuntemattoman sotilaan Rokka. Chicago Tribune, New York Magazine, The Independent ja lopulta Vogue kuulivat, että suomen kielessä on oma sanansa sille, kun ryyppää yksin kotona ilman sen kummempia suunnitelmia tai vaatteita. Näin esimerkiksi Martti Ahtisaari on mies, joka ei totisesti ole toiminut sisukkuus lähtökohtanaan. ”Aitoa valinnanvapautta on se, että tiedän, ettei sairastumiseni voi ajaa minua konkurssiin”, Partanen kirjoitti ja soimasi jenkkijärjestelmää niin vapaaksi, että se ottaa lopulta vapauden pois. ”Se, mikä mua ärsyttää, on kovaksi jääneet perunat ja yleistykset. Sen sijaan hän uskoo ajatukseen siitä, että kymmenentuhannen tunnin harjoitus vie huipputasolle, oli kyse puutyötai vuorovaikutustaidoista. I magen entinen toimituspäällikkö, Yhdysvaltoihin muuttanut Anu Partanen julkaisi viime syksynä kirjan. Pohjoisessa teoriassa kaikesta on kyse utooppisesta yhteiskunnasta, jossa sisua ei tarvita ainakaan totutussa merkityksessä. Vastavuoroisesti sisukkaasti ja jääräpäisesti omalla linjallaan pysyvä ihminen on rasittava ja sietämätön, Hotakainen huomauttaa. Sisu on asia, että jumalauta vittu me tehdään tää. Ja tehdään nopeasti ja ehkä ajattelemattakin, mutta nopeasti”, Hotakainen sanoo. ”Montakohan suomalaista ulkorakennusta on tehty joko huonon itsetunnon tai raivon tai valtavan sisupuuskan vallassa.” Sillä: ei ole mies eikä mikään jos ei ja niin edelleen. Laiskuri, joka onnistuu kaikessa mahdollisessa, mihin ryhtyy. ?. En päässyt tekemään peliä, enkä saanut taitotasoani esiin. Siitä seuraa ongelmia: uhoa, voimannäyttöä, väkivaltaisuutta ja alkoholinkäyttöä. Professori Hannu Salmi katsoo sisua kansallisluonteen kautta. Enää ei paineta lisää kaasua ja mennä kohti maalia välittämättä siitä, että se maali on saattanut siirtyä.” Sisu on sodista selvinneen kansan ajattelumalli ja puhetapa ja tuntuu siksi nyt jopa traagisuuteen asti vieraalta. Sisutonta sekin. Eritoten niille, jotka eivät pärjää tunteita ja vuorovaikutusta korostavassa nykykulttuurissa. Sisua ei enää muistanut kukaan, kun lehdet hehkuttivat jälleen ”seuraavaa hyggeä”, mikä tietenkin riemastutti suomalaista mediaa ja parhaassa tapauksessa suomalaisiakin. Hän on tehnyt hieman vastahakoisesti sen, mitä häneltä on pyydetty. Jääkiekkoilija Ville Leino taas teki Buffalon kanssa miljoonasopimuksen, mutta romahti urallaan ensin Kroatiaan pelaamaan KHL:ää ja nyt Ruotsin pääsarjaan – Buffalon maksamana. Suomen satavuotisjuhla sai hienoa jatkoa pari viikkoa sen jälkeen, kun Times oli hehkuttanut sisua neljän lauseensa edestä. Helsingin kaupungin kulttuurin ja vapaa-ajan toimialajohtaja Tommi Laitio on Putron kanssa eri mieltä siitä, että elämän tavoitteena asioiden helppous olisi ihailtavaa tai että luovuus olisi työn vastakohta. Tämän huolettomuuden turvin voi keskittyä olemaan luova, kehittymään, mitä tahansa – ja lopettamaan, kun tuntuu hyvältä. Siitä, kuka maksaa ja mitä, jos räsähtää onnettomuudessa siruiksi. Sisulla ja kalsarikänneillä on ollut omansa alusta asti. Bernie Sanders twiittasi artikkelin kuudelle miljoonalle seuraajalleen. Tuijottanut intohimottomasti lukuja ja laskenut ihan kaikelle hinnan. ”Sisukas ihminen ei koskaan voisi voittaa rauhan Nobelia”, Salmi sanoo. Suomen lehdissä siitä ei kirjoitettu. Vuorovaikutustaitojen ja tunnetaitojen merkitys korostuu nykyisessä ärsykemaailmassa. Partanen argumentoi, että tarpeeksi vahvan hyvinvointivaltion paras puolustuspuhe on se, että vaivaton ja valtiollinen terveydenhuoltojärjestelmä, erilainen kuin Yhdysvaltojen yksilölle loputtoman valinnanvapauden antava, jättää ajan ja huolen pois epäolennaisesta. Löytyy noin 50 kansakuntaa, joihin käy samat määreet”, Kari Hotakainen sanoo. ”Perusasiat ovat muuttuneet. ”Epävarmassa maailmassa ratkaisee resilienssi eli kyky sopeutua muutokseen tunnistamalla tunteita, viestimällä tarpeensa ja välttämällä äärimmäisiä reaktioita. Sisukkaassa Suomessa on aina suhtauduttu huumorilla ruotsalaiseen diskuteerauskulttuuriin, neuvotteluhaluun ja -kykyyn sekä konfliktien välttämiseen. Maaliskuun puolivälissä Partanen kirjoitti suomalaisesta terveydenhuollosta New York Timesiin
48 IMAGE TOUKOKUU 2017 48 IMAGE TOUKOKUU 2017
TeksTi venla rossi kuvaT marko ylitalo TOUKOKUU 2017 IMAGE 49. TOUKOKUU 2017 IMAGE 49 Lihan loppu Pelastaako kantasoluista tuotettu keinoliha maailman
Toistakseksi nimittäin käytetään eläinperäistä ravintoliuosta, joka on erittäin kallista. Ehkä sen voisi muotoilla niin, että ihmisen kulttuurinen evoluutio on viimeisen vuosisadan aikana ottanut aikamoisia harppauksia. Kukaan ei kuitenkaan toistaiseksi ole päässyt yhtä pitkälle kuin Mark Post. Brin on toinen Googlen perustajista. Maljaan täytyy lisätä myös ravintoliuosta, jotta solut alkavat jakautua. Kasvissyöjiltä odotetaan moraalista oikeaoppisuutta. Useat tuttuni kamppailevat asian kanssa. Usein hän puhuessaan heiluttelee kädessään pientä mustaa tarranauhaa. Samaan aikaan kun Postin keinolihatutkimus etenee, on professorista itsestään tullut superjulkkis. Post on keinolihatutkimuksen pioneeri Maastrichtin yliopistosta ja luennoinut keinolihavallankumouksesta viime vuosina kymmeniä ellei satoja kertoja. Keinolihan valmistus lähtee siitä, että eläimestä, Postin tapauksessa nimenomaan lehmästä, otetaan lihasnäyte. 50 IMAGE TOUKOKUU 2017 A lle 20-vuotiaana paasasin usein ihmisille, miksi heidän ei pitäisi syödä lihaa. 250 000 euroa maksanut hampurilaispihvi oli maistajien mielestä ”hieman mauton, mutta muistutti erittäin paljon lihaa”. 5. Yksi yleinen syy on varmasti laiskuus ja välinpitämättömyys. Mielikuvat laboratorioista eivät erityisesti kiihota ruokahalua. Keskimääräinen kulutus on tällä hetkellä noin 80 kiloa vuodessa. Silti vielä enemmän on heitä, jotka eivät yritä muuttaa ruokailutottumuksiaan. Tulevaisuudessa maailman lihankulutus todennäköisesti kasvaa, erityisesti, kun miljoonat kiinalaiset keskiluokkaistuvat. Ja mikä saa solut tehokkaasti treenaamaan, eli kurkottelemaan, venymään ja muodostamaan lihassäkeitä. Postin tutkimusryhmää on rahoittanut muun muassa Sergei Brinin perheen säätiö. Viimeisen vuoden aikana aikakauslehdet ovat olleet täynnä vegereseptejä, ja nyhtökauran metsästyksestä on tullut uusi kansallisurheilulaji. Jos voin joskus syödä lihaa, miksi en voisi tehdä niin isoäitini luona kyläillessä. Lihassoluihin voi myös esimerkiksi johtaa sähköä. NASA aloitti oman keinolihatutkimuksensa jo vuosikymmeniä sitten – jotta astronauttien ei tarvitsisi pitkillä matkoilla jäädä ilman lihan iloja. ”Oikeastaan ne ovat aikamoisia treeniaddikteja”, Mark Post naureskelee luennollaan. Melkein yhtä kauan kuin olen ollut kasvissyöjä minulla on ollut satunnainen salapahe. Ratkaisua on kuitenkin lupailtu jo pitkään. Eli siis syntymättömistä vasikoista. Vastaus: kaikkia tarvitaan keinolihan valmistamiseen. Tarranauhajumppa on vain yksi niistä tavoista, joilla keinolihaan luodaan oikeaa tekstuuria. Se on ympäristökatastrofi. Ja nyt kantasoluista laboratorioissa kasvatettava liha ei ole enää etäinen haave vaan toiveikkaimpien arvioiden mukaan jopa viiden vuoden päästä markkinoille tuleva tosiasia. Syöpäriskistä, verisuonitaudeista tai ilmastonmuutoksesta ei tarvinnut huolehtia. Solut muistuttavat ihmisiä siinä mielessä, että ne tarvitsevat ruoan lisäksi liikuntaa. Silloin sokeri ja liha olivat tehokasta ravintoa: niistä sai paljon energiaa tiiviissä muodossa. Alussa on lehmä. Ai kaipaanko lihaa. Siihen tarvitaan esimerkiksi seerumia naudan sikiöistä. Itse asiassa se vaikuttaa melkein liian hyvältä ollakseen totta. Kun ne tarpeeksi kurkottelevat ja kasvavat muoviväkästen ympärille, muodostuu säikeistä yhtenäistä kudosta. Salailu liittyy myös lähipiiriini. Tämän liuoksen koostumus on yksi ongelmista, jotka Mark Postin ja muiden keinolihan kehittäjien pitää ratkaista ennen kuin tuotantoa voi kaupallistaa. No, se tarranauha. Summa oli tietenkin vain arvio. Niin tälläkin videolla. En voisi kuvitella syöväni lihaa, jos joku muu olisi paikalla. Sen ensisijainen kohde on lauantaimakkara mutta välillä krapulassa myös salamipizza. Suomalaiset syövät joka vuosi yhä enemmän lihaa. Jo nyt perinteinen lihateollisuus on merkittävimpiä syitä siille, että sademetsiä hakataan.” Tuomisto työskentelee London School of Hygiene & Tropical. Viime vuosinakin olen kirjoittanut useita lehtijuttuja, joissa kerron kasvissyönnistäni. En todellakaan, ajatuskin ällöttää. Perinteiseen tyyliin emme nimittäin voi jatkaa, sanoo tutkijatohtori Hanna Tuomisto. Laitteet varmistavat, että soluilla on koko ajan hyvä olla. Sehän on nykyään yhä helpompaa, kun erilaisten kasviproteiinien tarjonta lisääntyy ja vaihtoehtoja on vaikka muille jakaa. Elimistömme asetukset ovat siis vanhentuneita. Miksi en silti voi jättää makkarapakettia kauppaan. Selkeät valinnat ovat muiden kannalta yksinkertaisempia. Moni siis syö vuoden aikana lihaa suunnilleen painonsa verran, vaikka tietää sen olevan epäterveellistä ja -eettistä. ”Olen laskenut, että jos lihankulutus kasvaa ennustetusti, meidän täytyy vuoteen 2050 mennessä hakata kaikki metsät maapallolta. Tavoitteena on kehittää kasviperäinen ja halvempi vaihtoehto. Näin kertoo professori Mark Post Meet the new meat -nimisessä Ted-puheessaan. Biologinen evoluutio ei ole pysynyt siinä vauhdissa mukana”, vastaa Antti Knaapila, elintarviketeknologian yliopistonlehtori Helsingin yliopistosta. En ole ainut, jonka on vaikea luopua lihasta. Siitä kokattiin ”maailman kallein hampurilainen”, kuten lehtiotsikot ympäri maailmaa julistivat. Mark Postin työ oli kestänyt useita vuosia ja vaatinut miljoonia euroa – mutta rahasta hänellä ei ole ollut pulaa. Se ei ole sattumaa, sillä keinolihan tuottamiseen käytetyt keinot ovat samoja, joiden avulla lääketieteessä kasvatetaan ihmisille vaikkapa uusia sarveiskalvoja tai lihaksia. Mutta miksi. Näytteestä eristetään kantasoluja tai niin sanottuja satelliittisoluja. Hän on alkujaan lääketieteen tohtori ja erikoistunut verisuonien rakentamiseen. Kuinka nopeasti kehoni voisi oppia himoitsemaan tofua makkaran sijaan. Lauantaimakkaratunnustukseni jälkeen en monen silmissä enää ole oikea kasvissyöjä, vaikka se on pääasiallinen elämäntapani. En ole kertonut hairahduksistani edes puolisolleni. Ä llötyksestä on kuitenkin syytä päästä eroon, pian. Himoitsemme edelleen niitä ruokia, joista oli meille eniten hyötyä tuhansia vuosia sitten. ”Jaa, tuota. Sorrun syömään lihaa parin kuukauden välein. Ne siirretään laboratoriomaljaan, joka ympäröidään erilaisilla teknisillä laitteilla. Palanen tarranauhaa pannaan laboratoriomaljaan, ja solut tarttuvat siihen melkein heti. Monien mielestä on vähän ällöttävää, että ruokaa tuotetaan samalla tavalla kuin ihmisille elimiä. Autenttisen lihakokemuksen luomiseksi joukkoon lisätään usein myös keinotekoisia verisuonia tai rasvasoluja. Ne pitävät solut lämpiminä, sekoittavat niitä, syöttävät happea ja niin edelleen. Eli lihaa, ainakin tavallaan. elokuuta vuonna 2013 Lontoossa järjestettiin tiedotustilaisuus, jossa ensimmäistä kertaa julkisesti herkuteltiin keinolihalla. Siis ihan kaikki. Olisipa se totta. Winston Churchill arveli jo 1930-luvulla, että viidenkymmenen vuoden päästä ei enää kasvatettaisi kokonaisia kanoja, vaan vain syötäviä osia sopivalla alustalla. K ysymys: mitä yhteistä on tarranauhalla, bioreaktorilla ja lehmällä. Tarranauha on tärkeä, mutta aloitetaan alusta. ”Ei siihen taida yksi ihmisikä riittää”, Knaapila hymähtää. Itse en suhtaudu aiheeseen välinpitämättömästi
Yhden naudanlihakilon tuottaminen hörppäisee hulppeat 13 000 litraa makeaa vettä. Kun lihaa kasvatetaan kantatai satelliittisoluista, ei ole oikeastaan väliä, mistä eläimestä solut otetaan. Jotkut sanovat, että kysymys alkaa olla enää oikeanlaisesta tuotteistamisesta. Tämän lisäksi häntä epäilyttää ajatus siitä, että uudet ruoan tuottamisen tavat siirtyisivät yksityiskoteihin. ”Meillä on ollut tämä ruokaja kokkibuumi meneillään jo monta vuotta, mutta ei se ole johtanut siihen, että kotona kokattaisiin enemmän.” Kun siirrymme puhumaan siitä, kenen intresseissä olisi tuottaa keinolihaa, professori ei ole enää yhtä skeptinen. Tuomisto on yksi harvoista ihmisistä maailmassa, joka on tutkinut myös keinolihan ympäristövaikutuksia. Keinoliha kiinnostaa tutkijoiden lisäksi myös yrityksiä ja sijoittajia. Jos käytetään fossiilisia energiamuotoja, vaikutukset ovat suurempia.” Keinolihatuotanto tarvitsee energiaa esimerkiksi bioreaktoreiden pyörittämiseen. Lehmä sen sijaan on edelleenkin, no, vain lehmä. Siksi Tuomiston johtopäätös on, että keinoliha olisi huomattavasti ympäristöystävällisempi vaihtoehto, vaikkakaan ei sellainen ihmelääke, millaisena siitä on välillä puhuttu. Professori uskoo, että keinoliha tulee kauppoihin vasta vuosikymmenten päästä. Hän on erikoistunut tutkimuksessaan ruoan ympäristövaikutuksiin. Pienempi määrä eläimiä tarvitsee vähemmän rehua. E hdin istua tutkimusprofessori Sirpa Kurpan keittiössä noin tunnin ennen kuin hän alkaa puhua ihmissyönnistä. Ja sitten on se ravintoliuoksen hintakin. Ympäristövaikutukset riippuvat siitä, millä tavalla prosessiin tarvittava energia tuotetaan. Napapiirille saakka pystytään vetämään tehokas eläintuotanto, jossa eläimet ovat pääosan vuotta ulkona. ”Olen aivan varma, että jossain tätä on jo testattu tai testataan parhaillaan”, hän sanoo ja hymyilee.. Siis niitä puheita, joiden mukaan me jo parin vuoden päästä paitsi herkuttelemme keinolihapihveillä myös kasvatamme ja 3D-printtaamme niitä kätevästi kotonamme. Sekä minun että toisen tutkijan havainto kuitenkin on, että keinolihan tuottaminen suuressa mittakaavassa todennäköisesti vaatisi paljon energiaa. Olisi siis teoriassa aivan mahdollista kasvattaa uhanalaisten eläinten, vaikka saimaannorpan, lihaa. Todennäköisesti ensimmäinen muoto on energiapatukka. Ilmastonmuutos aiheuttaa puutetta vedestä, joka taas vaikeuttaa rehun tuotantoa.” Eteläisellä pallonpuoliskolla Australia ja Uusi-Seelanti taistelevat jo nyt vakavien vedenpuutosongelmien kanssa, Kurppa kertoo. ”Jos siirryttäisiin kokonaan keinolihaan, tulisimme toimeen noin yhdellä prosentilla siitä eläinmäärästä, mitä nyt kasvatamme.” Vaikka keinolihan tuotanto vaatisikin paljon energiaa, vapautuisi maapinta-alaa joka tapauksessa. Pahinta on se, että lihateollisuus tuottaa kasvihuonekaasupäästöjä noin seitsemän gigatonnia vuodessa. Alalle on viimeisen vuoden aikana tullut useita start up -yrityksiä, esimerkiksi yhdysvaltalainen Memphis Meat, joka esitteli tänä vuonna toimittajille kehittämäänsä kananja ankan keinolihaa. Yhdestä kantasolusta saadaan todennäköisesti tuotettua vähintään kilo valmista keinolihaa, ja yhdessä solunäytteessä on satoja kantasoluja. Keinolihalla tulee olemaan jonkinlaista laajempaa kauppapoliittista merkitystä todennäköisesti vasta vuoden 2050 tienoilla, Kurppa arvelee. Mutta entä se ihmissyönti. ”Suomella sen sijaan ei ole kauppapoliittisesti mitään syytä mennä keinolihaan. Se on enemmän kuin kaikki maailman liikennevälineet yhteensä. Ilmastonmuutoksen myötä Etelä-Suomessa pystytään pian kasvattamaan rehua ja maissia. 52 IMAGE TOUKOKUU 2017 ”Ehdin istua tutkimusprofessori Sirpa Kurpan keittiössä noin tunnin, ennen kuin hän alkaa puhua ihmissyönnistä.” Medicine -keskuksessa. ”Keinolihan ympäristövaikutukset riippuvat siitä, miten asiaa katsotaan. Sitä ennen Luonnonvarakeskuksessa työskentelevä Kurppa on lähinnä toppuutellut ”Slushissa ja semmoisissa” esitettyjä huimia visioita ruoan tulevaisuudeta. Prosessoidun tuotteen tekeminen on ihan hirveän paljon helpompaa kuin saada aikaan rakenteeltaan uskottava pihvi”, Kurppa sanoo ja tarjoaa kahvia. ”En usko, että keinoliha tulee markkinoille ainakaan aluksi pihvinä. Laboratoriossa on helppo työskennellä streriileissä olosuhteissa, mutta isoissa kasvatustankeissa piilevät erilaisten bakteerien riskit. Tai ihmisen. Metsien hakkaaminen ei ole ainoa seuraus siitä, että lihankulutus kasvaa. Mark Post ja muut keinolihauskovaiset ovat välillä maalailleet visiota, jossa keinoliha suunnilleen pysäyttää ilmastonmuutoksen. Mutta myös keinolihan tuottamiseen tarvitaan energiaa, Tuomisto muistuttaa. ”Miksi me kotona ruvettaisiin printtaamaan ruokaa, kun valmiin ravintola-annoksen pystyy tilaamaan kotiin kännykkäsovelluksella?” Sirpa Kurppa ei usko, että tulevaisuudessa tehdään kovin paljon ruokaa kotona. Joidenkin voi nimittäin olla pakko. ”Monissa perinteisissä lihantuottajamaissa voidaan joutua vaihtamaan lehmät kantasolukasvattamoihin, koska perinteinen maatalous ei yksinkertaisesti enää onnistu. Yhdeltä eläimeltä voidaan myös ottaa monta solunäytettä, eikä sitä tarvitse tappaa tai vahingoittaa. Energiataso saattaa olla sama kuin esimerkiksi siipikarjan tuottamisessa. Meille tulee olosuhteet, jotka vähän aikaa sitten vallitsivat Uudessa-Seelannissa, jossa 50 prosenttia viennistä on maitoa ja lihaa.” Keinolihaan tullaan kuitenkin suhtautumaan sitä myönteisemmin, mitä useammassa maassa sitä aletaan tuottaa, Kurppa sanoo. Kun tuotantoa siirretään suurempaan mittakaavaan, törmätään uusiin ongelmiin. Sellaisiahan meillä on jo hyönteisistäkin. Sirpa Kurppa ei usko, että se on pelkkää teoriaa. Eläimiä sinänsä ei tarvita montaa. Viimeisten arvioiden mukaan Mark Postin keinolihapihvin hinta olisi laskenut 250 000 eurosta 11 euroon. Kotimaista ruokaa nimittäin pidetään parhaana ja turvallisimpana vaihtoehtona melkein kaikkialla maailmassa. Liikenteen puolella on viime vuosina tehty uusia innovaatioita ja onnistuttu kehittämään ekologisempia kulkuvälineitä
Hän sanoo näin: ”Jo se, että lihatalouteen tarvittu maapinta-ala vapautuisi luonnon eläinpopulaatioiden käyttöön, olisi merkittävä askel eteenpäin. Ruoan tuotanto on niin suuri ala, että siellä liikkuu todella isoja rahoja. Nämä tuotteet on kehitetty samaan tarpeeseen kuin keinoliha, mutta niistä puuttuvat kantasolutuotannon ongelmat, niin moraaliset kuin käytännöllisetkin. Muutkaan keinolihaa kehittävät yritykset eivät myy tuotteitaan julkisesti. Heti ensimmäisen haarukallisen jälkeen suustani pääsee äännähdys: ”Oho.” Tämä tuote on nimittäin tosi hyvää. Aaltolalle eläin ei ole ruokaa. Miten mielikuvat muuttuvat, jos liha tuotetaankin laboratorio-olosuhteissa?” Vinnari ei syö oikeaa lihaa, mutta keinolihaa hän voisi syödä. Voisiko esimerkiksi vakaumuksellinen vegaani syödä keinolihaa. Tekstuuri on tietysti voinut kärsiä kuljetuksessa. Kirjailija ja esseisti Antti Nylén pitää keinolihaa äärimmilleen vietynä tehotuotantona. Minusta keinolihaan uskomisessa on jotain samaa avaruusteknologiassa. Ne valmistetaan soijaja herneproteiinista, eikä niitä vielä myydä Euroopassa. TOUKOKUU 2017 IMAGE 53 K einolihaan liittyy paitsi tieteellinen myös moraalinen puoli. Määritämme ravinnon merkitystä sen alkuperän kautta. . Nimi on painettu suurin kirjaimin: Beyond Meat. Liha ajatellaan esimerkiksi mystiseksi voiman lähteeksi, osaksi jokaista kunnollista ateriaa ja myös maskuliinisen ruokavalion perustaksi. Itse en pysty tällaisiin uskomaan.” Nylén sanoo, että eettisin ratkaisu, jos nyt lihaa ylipäätään haluaa syödä, olisi ryhtyä syömään ihmisiä. En ole varma siitäkään, tulisiko keinolihasta osa ruokavaliotani, edes teoriassa. Se ei ole ihan sama asia kuin maailman pelastaminen, mutta askel oikeaan suuntaan. Tämä on tällaista teknologiauskoista viivyttelyä, kun hinnalla millä hyvänsä haluataan jatkaa eläinten syömistä, vaikka se on todettu haitalliseksi monin tavoin, esimerkiksi ympäristölle. On luultavaa, että päädymme tulevaisuudessa tilanteeseen, jossa tarjolla on samaan aikaan hyvin autenttisia lihankorvikkeita, keinolihaa ja tavallista lihaa. Puhuttaisiin ensimmäistä kertaa siitä, mitä liha oikeastaan on. ”Nykyään voi testamentata elimiään lääketieteelle. Beyond Meatilla on Yhdysvalloissa myös kilpailijoita. Lisäksi rinnalle tulevat hyönteismassasta tehdyt tuotteet, sillä niiden kasvattaminen on paljon nopeampaa kuin nisäkkäistä peräisin olevien solujen. Eli: kohta kaikki ongelmat ratkeavat, kun muutetaan Marsiin. Kysytään heiltä. Beyond Meat on kasvipohjaisia proteiininlähteitä valmistava yritys, jonka tuotteet ovat vegaanisia ja gluteenittomia. Voi nimittäin olla, että keinoliha ei yksinkertaisesti ehdi markkinoille ajoissa. Se pelastaisi ainakin minun maailmani seuraavana krapulasunnuntaina. ”Tällä hetkellä sen yleistyminen kuulostaa kuitenkin vielä aika utopistiselta. Silloin ongelma nimeltä tehotuotanto olisi edes osittain ratkaistu. Artikkelin kuvat ottaneen Marko Ylitalon Visvalerssi-valokuvausprojektia voi seurata Instagramissa: instagram.com/make_with_attitude. Kantasolulihasta on nimittäin vaikea tehdä kateenkorvaa tai marmoroitua filettä. Seuraavaksi paistan niin kutsutun jauhelihan. Eräät muut nimittäin menevät pian etuoikealta ohi. ”Meidän ei tarvitse syödä eläimiä. Ruokaan erikoistunut tutkijatohtori Markus Vinnari sanoo, että keinoliha saisi aikaan todellisen keskustelun lihansyönnistä: ”Yleistyessään keinoliha aiheuttaisi äärimmäisen kiinnostavia keskusteluita. Se ei valitettavasti ole mahdollista. Kuuluisin on hampurilaisiin erikoistunut Impossible Foods. Beyond Meatin testaamista seuraavanakin päivänä kotona leijailee lihaisa tuoksu. Mutta toisaalta: makutottumukset ovat muuttuvia, eivät kiveen kirjoitettuja”, Aaltola pohtii. Nyt lihaan liittyy Suomessa paljon mielikuvia ja tunteita, jotka eivät perustu järkiargumentteihin. Toisin kuin siis esimerkiksi soijarouheen tai nyhtökauran. Hän on ruoasta kirjoittava toimittaja ja ravintolakriitikko ja luvannut maistella lihankorviketta kanssani. Elisa Aaltola, eläinja ympäristökysymyksiin sekä moraalipsykologiaan keskittynyt filosofi pitää keinolihaa myönteisenä asiana, sekä eläinten kannalta että ilmastonäkökulmasta. Ja kenelle tuote on oikeastaan kehitetty. Jos jokin tuote tai tekniikka saa sopivan rahoituksen, voidaan isojakin teknologisia kehitysaskeleita ottaa nopeasti.” Toisaalta voi olla, että keinoliha on fuusiovoimalan kaltainen asia, josta puhutaan ja puhutaan, mutta jota ei ikinä oikeasti tule isossa mittakaavassa käyttöön, Vinnari muistuttaa. Haistelen sitä ja toivon, että näin hyviä lihankorvikkeita aletaan pian myydä Suomessa. Myös heidän tuotteensa ovat kasviperäisiä. Se auttaisi torjumaan meneillään olevaa massasukupuuttoa.” Itse hän ei söisi keinolihaa. Vaikka Googlen perustaja uskoo keinolihaan, Beyond Meatin takana on vieläkin suurempi rahoittajanimi: Bill Gates. Toisaalta, ei aiemmin olisi uskottu sitäkään, että voisi olla sellainen eläin kuin broileri, joka kasvattaa muutamassa viikossa valtavat rintalihakset. Aloitamme pihveistä. Tuttava on tuonut pyynnöstä Atlantin takaa kaksi tuotetta, joiden tarkoitus on tehdä niin perinteinen kuin laboratoriossa tuotettu liha turhaksi. Kantasoluliha ratkaisee tämän ongelman. Aito liha tulee luultavasti olemaan erilaisten ruokaharrastajien ja hifistelijöiden suosikki vielä pitkään. ”Ihmisten moraalipsykologiset käsitykset perustuvat yleensä selkeisiin tunteisiin, kuten inhoon, pelkoon ja vihaan. R apisevat, värikkäät ja kiiltävät pussit näyttävät juuri siltä, miltä Amerikan-tuliaisten kuuluukin. Ehkä seuraava askel voisi olla mahdollisuus jättää ruumiinsa lihateollisuuden käyttöön.” Aaltolan, Vinnarin ja Nylénin mielipiteistä on vaikea johtaa yhtä moraalista linjaa. Pohdittuani keinolihaa parin kuukauden ajan maistaisin sitä enemmän kuin mielelläni. Laitan pannun lämpenemään ja huikkaan puolisoni paikalle. Kyllähän tätä syö, mutta ei nyt suorastaan ilokseen. Mark Post ei ole päästänyt toimittajia laboratorioonsa sen jälkeen, kun venäläinen journalisti varasti palan keinolihaa. Keinolihan hyväksyminen voisi siksi olla pitkä prosessi. Yhtä kiusallista yksityiskohtaa ei ole kuitenkaan onnistuttu poistamaan: eläinten tietoisuutta. Olemme puolison kanssa yhtä mieltä siitä, että sokkotestissä emme erottaisi sitä oikeasta jauhelihasta. Maku on lihaisa mutta koostumus kuiva. Sekaan ihan vähän suolaa ja pippuria. Se on tehotuotannon fantasia äärimmilleen vietynä, extreme-esineellistämistä.” Nylénin mukaan keinoliha on täysin tarpeetonta – ainakin hänen omasta näkökulmastaan. ”Tähän mennessä on onnistuttu jalostamaan eläimiä esimerkiksi niin, että jotkut niiden osat paisuvat valtavasti tai kasvavat todella nopeasti. Mutta jos maataloudessa keskitytään erilaisiin luksustuotteisiin, aletaan eläimiä todennäköisesti kohdella paremmin. Minulla on keittiöni tasolla kaksi pakkausta tätä jenkkien nyhtökauraa: jauhelihaa muistuttava Feisty Crumble ja hampurilaispihveiksi ajateltu Beast Burger. Ensimmäinen haarukallinen on pettymys. Ne näyttävät hieman kuivakoilta einesjauhe lihapihveiltä, eikä tuoksukaan kavalla tuotetta feikiksi
54 IMAGE TOUKOKUU 2017
TOUKOKUU 2017 IMAGE 55 Aivo kirur giaa Alban iassa Henry Marsh on tunnettu aivokirurgi, jonka työtä Karl Ove Knausgård lähti seuraamaan, koska aivoissa on ”kaikki se, mikä tekee meistä ihmisiä”. TeksTi Karl Ove Knausgård suomennos Katriina Huttunen kuviTus leena KangasKOsKi
”Mr. Olin lähettänyt Marshille sähköpostia ja kysynyt, voisinko tavata hänet Lontoossa ja ehkä seurata leikkausta. Kävelin jännittyneenä ja levottomana lentokoneen ovesta ulos ja laskeuduin portaat, sillä minulla ei ollut aavistustakaan, mikä minua odotti. Ilman leikkausta viisikymmentä prosenttia potilaista kuolee viidessä vuodessa, kahdeksankymmentä prosenttia kymmenessä vuodessa. Pudistin päätäni, työnsin reppuun kirjan, jota olin ollut lukemassa, nousin seisomaan, otin matkalaukun ylähyllyltä ja jäin keskikäytävälle odottamaan etuoven aukeamista. Sen nimi oli Do No Harm (Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta, suom. Auto ajoi sivuun ja pysähtyi hotellin viereen. ”Kiinalaiset rakensivat sen kommunismin aikana. Hän oli myös ollut muutaman kuukauden ajan työharjoittelussa eräässä sairaalassa Lontoossa Mr. Selkäpiitäni karmi. Ja tuolla toisella puolella on ooppera. Sain ystävällisen vastauksen, jossa hän kirjoitti, että leikkasi nykyään vain harvakseltaan Lontoossa, mutta eiköhän sen voisi järjestää. Ulkopuolella olevan pöydän ääressä istunut seurue nousi, kun tulimme. Tiesin Albaniasta yhtä vähän kuin aivokirurgiasta. Ensin näytti siltä kuin olisimme maaseudulla, sitten pimeyden rikkoivat yhä useammin talojen, liikerakennusten ja risteävien teiden valot. Viereinen matkustaja, nuori punatukkainen amerikkalainen, jolla oli olkihattu päässä, kysyi minulta, tiesinkö, miten lentokentältä pääsi kaupunkiin. Marshin alaisena, kuten hän tätä brittiläisten kirurgien vanhan tavan mukaan johdonmukaisesti kutsui. Se on neuvostoliittolaisten rakentama.” Kumarsin päätäni kohti ikkunaa ja tuijotin valtavaa mosaiikkia, joka esitti herooisissa asennoissa poseeraavia ihmisiä. ”Millainen hän on”, kysyin. Tiedustelin varovaisesti, olisiko minun mahdollista lähteä hänen kanssaan Albaniaan. Ohimennen hän mainitsi, että leikkaisi elokuussa Albaniassa ja syyskuussa Nepalissa. Tuolloin Albania oli Euroopan viimeinen kommunistinen valtio ja ulkomaailmalta suljettu, suunnilleen kuten Pohjois-Korea nykyään. Nimeni on Geldon Fejzo. Olin erityisen heikkona kommunismin aikakaudelle, rautaesiripun takana piilotellulle salaperäiselle kulttuurille, työväen sankaruudelle, teollisuuden ihannoinnille, monumentaalirakennuksille, Tarkovskin elokuville, kosmonauteille, sotilasparaateille ja ylimaallisille jääkiekkojoukkueille. Kuten aina kun saavuin isoon kaupunkiin autolla, ajattelin väkisinkin Tomas Tranströmerin runoa. Menetelmää käytetään sellaisiin kasvaimiin, jotka näyttävät samalta kuin aivot itse. Pysähdyimme punaisiin valoihin. Kävi ilmi, että Fejzo oli vastikään valmistunut aivokirurgiksi. Sitten ajattelin ranskalaisen fyysikon René Lerichen lausetta, jota Marsh siteeraa kirjassaan: kaikilla lääkäreillä on sisimmässään hautausmaa. Tulin ajatelleeksi, että kaksikymmentäviisi vuotta sitten en varmaankaan olisi päässyt maahan. En tiennyt, mikä siinä veti minua puoleensa, sillä todellisuudessa vastustin kaikkea, mitä kommunismi edusti: kollektiivisuuden ylevöittämistä, elämän teollistamista ja monumentaalista estetiikkaa. Useimmat kyytiin nousseet matkustajat olivat hiljaa, vain jotkut harvat puhuivat keskenään kieltä, jota en tuntenut. Uskoin kompuroivaan ihmiseen ja ohimenevään hetkeen. 56 IMAGE TOUKOKUU 2017 S aavuin Albanian pääkaupunkiin Tiranaan eräänä sunnuntai-iltana elokuun lopussa lentokoneella Istanbulista. ”Tervetuloa Albaniaan, Mr. Hän oli kolmekymmentäyksivuotias, ja hän oli opiskellut Firenzessä. Niissä on kaikki se, mikä tekee meistä ihmisiä, ja yhdistelmä äärimmäistä kehittyneisyyttä ja äärimmäistä alkukantaisuutta – sitähän veitsien, porien ja sahojen avulla työskenteleminen on – oli mielestäni erittäin kiehtova. Ilma oli lämmin ja seisova, pimeys tiivis. Leikkaus pidentää heidän elämäänsä kymmenestä kahteenkymmeneen vuoteen, joskus enemmänkin. Tuloaulassa minua kohti tuli mies, jolla oli hohtavan valkoinen paita. Hautajaisia tulee yhä tiheämmin, niin kuin tienviittoja lähestyttäessä kaupunkia, hän kirjoitti elämänsä loppuvaiheessa. Mr. Marshko?” Nyökkäsin. Knausgård. Ulla Lempinen, S&S 2017), ja sen oli kirjoittanut brittiläinen neurokirurgi Henry Marsh. Edessämme levittäytyi iso aukio. Albanian-tiimi oli valmistautunut leikkaukseen puoli vuotta ja valinnut kaksi tapausta, jotka soveltuisivat erityisesti menetelmän demonstraatioon. Nojauduin taaksepäin istuimellani ja katselin ulos pimeyteen. ”Hän on suurenmoinen ihminen”, Fejzo sanoi. Tällöin lääkäri näkee, reagoiko potilas ja miten. Siitä huolimatta jokin neuvostoajan aurassa puhutteli minua, ajoittain melkein hillittömän voimallisesti. Aurinko oli laskenut sillä välin kun olimme ilmassa, ja kun laskeuduimme lentokentälle pimeässä, pääni oli edelleen täynnä kuvia katoavasta valosta. Ne olivat kuin pieni eläin luolassa.. Bussi odotti moottori käynnissä. Tunnistin Henry Paljaat aivot sykkivät heikosti kallon sisällä. Marsh ja professori Petrela odottavat sinua hotellissa. Jotta lääkäri voisi tietää, mikä aivoissa on kasvainta ja mikä terveitä aivosoluja, potilas pidetään leikkauksen aikana hereillä ja aivoja stimuloidaan sähköisen stimulaattorin avulla. ”Tuossa on kansallisgalleria”, Fejzo sanoi osoittaen vasemmalla näkyvää komeaa rakennusta. Se kirja oli syy siihen, miksi olin täällä. Nyt virkailija vain vilkaisi passiani, leimasi sen ja ojensi sen minulle veltosti takaisin, ja niin pääsin Albaniaan. Marsh oli Albaniassa demonstroimassa awake craniotomya eli valvekraniotomiaa, aivoleikkausta, jota ei ollut koskaan ennen tehty siellä ja jonka asiantuntija Marsh oli. Nyt olin täällä. Hän leikkasi työkseen ihmisaivoja, jotka ovat monimutkaisimmat tuntemistamme maailmankaikkeuden rakenteista. Kasvain esiintyy useimmiten nuorilla ihmisillä, ja se on parantumaton. Auto on täällä ulkona.” Auto oli musta Mercedes, ja siinä oli nahkaistuimet ja ilmastointi
”Näköni huononee asteittain.” ”Hän miettii, onko se hänen kimmokkeensa”, Marsh sanoi. ”Näetkö siinä mitään yhtäläisyyksiä omaan työhösi”, kysyin Mar shilta. I’m full of anxiety, you know.” Tarjoilijat olivat kaikki nuoria lyhythiuksisia miehiä, ja he kii kuttivat meille alkuruoan. Ei tosin ainakaan tietoisesti. Lisäksi hän voi tulkita leikkauksen seurauksia suoraan ja välittömästi, jolloin hän pystyy lopettamaan ennen kuin kohta lokasta vahinkoa on ehtinyt tapahtua. The truth. Potilas saattaa halvautua kokonaan tai osittain, hän voi saada aivovamman, tai hänen persoonallisuutensa saattaa muuttua. Olinko menettänyt heidät. ”Ah, the famous writer has arrived!” hän sanoi. Ne olivat jykevät, ja niissä oli leveät sormet, kuin työmiehellä. Epäilemättä se on kuitenkin tehnyt minusta paremman lääkärin.” Marshin pojalta leikattiin aivokasvain vain muutaman kuukau den ikäisenä. Kun potilas on valveilla, lääkäri on koko ajan perillä siitä, missä rajat menevät. Hänen assistenttinsa Alessio Cupelli oli nuori ja erikoisen kaunis italialainen, joka oli peittänyt pitkät, mustat hiuksensa huivilla. Hänestä kuvattiin siellä dokumenttielokuva The English Surgeon, jossa esitettiin uskomattoman raakoja ja alkeellisia leikkauksia. Professori Mentor Petrela oli Tiranan sairaalan aivokirurgian osaston johtaja. TOUKOKUU 2017 IMAGE 57 Marshin valokuvien ja näkemäni dokumenttielokuvan perusteella. Kävin nopeasti suihkussa, vaihdoin vaatteet ja menin alakerran vastaanottoon, jonne Marsh, Pellegrin, Cupelli ja Fejzo olivat jo kokoontuneet, ja kaksi autoa odotti viedäkseen meidät sairaalaan. ”Olemme varanneet pöydän läheisestä ravintolasta”, hän sanoi. Marsh siristi silmiään ja venytti suupieliään irvistykseen. Missä lapset olivat. ”We came friends instantly”, Petrela sanoi, kun Marsh kertoi tarinan. ”That’s maybe why I have been doing it all these years. Sitten muistin, kuka ja missä olin, kaikki oli taas kunnossa, ja menin helpottuneena takaisin nukkumaan. ”Ehkä sillä oli vaiku tuksensa. Hän levitti käsiään kuin sanoakseen, että oli kuullut kysymyksen monta kertaa ennenkin ja että tilanne saattoi näyttää siltä, mutta että luultavasti niin ei ollut asianlaita. Mars oli silloin lääketieteenopiskelija, ja kirjassaan hän kuvaa sitä hurjaa epätoivoa ja täydellistä avuttomuutta, jota tunsi ennen kuin sai tietää, että leikkaus oli onnistunut. Vaikutelmaa korosti terassin muuria vasten kasvavien pensaiden takaa alkanut tiivis, läpitunkematon pimeys. Fejzo esitteli minut muille. ”What I do keeps the wolf from the door”, Marsh sanoi. ”Instantly! Henry Marsh is an honest doctor. Sitten tajusin kävelleeni unissani, mutta vaikka kuinka yritin, en voinut käsittää, missä olin ja missä lapseni olivat. En ymmärtänyt sanoja, mutta niiden kaiku täytti ilman alakulolla ja nöyryydellä. ”Haluatko tulla mukaamme?” K un kävimme istumaan pöytään, joka oli kapealla terassilla varsinaisen ravintolasalin ulkopuolella, jostakin pimeydestä kantautui moskeijan rukous kutsu. Pellegrin otti silmälasit päästä ja hieroi silmäänsä, ja pantuaan ne takaisin paikalleen hän katsoi minua. Seitsemän vuotta sitten hän oli leikannut Englannin tulevan Albaniansuurlähettilään ja ystävys tynyt tämän kanssa. Samaan aikaan minulla oli tunne, että hänen mielessään liikkui myös sel laista, mikä ei liittynyt asiaan. Kaupunki oli nyt aivan erilainen. Ihminen on pieni, elämä on suuri, kuulin äänen soinnista. I’m a coward. Hänen silmänsä olivat raskaiden yläluomien alla yhtä aikaa valppaat ja surumieliset. His book is all about honesty. Kun joku muu sanoi jotakin, hän saattoi ottaa siihen kantaa, sanoa ”exactly” ja jatkaa aiheesta, mutta hän saattoi myös hiljentyä, ikään kuin lakata kuuntelemasta, ja vaipua omaan maailmaansa. Hän oli lähettänyt sinne lääke tieteellisiä laitteita ja kerran vienyt niitä omalla autollaan, jonka oli lastannut täyteen tarvikkeita. ”Puhumme silmäsairaudestani”, hän sanoi. Kallon avaamiseen oli ensin käytetty Boschin poraa, sellaista, jonka voi ostaa rautakaupasta, sen jälkeen käsikäyttöistä sahaa niin, että luupölyä ja verta roiskui kaikkialle. Siellä hän ei halunnut olla, ajattelin, kun juttelimme ruokapöydässä kirkkaiden kattolamppujen valossa, joka sai lasimme kimmeltämään ja valkoisen liinan hohtamaan. Sillä välin kun Fejzo neuvotteli hovimesta rin kanssa ja Pellegrin ja Marsh jatkoivat aiempaa keskusteluaan, kuuntelin muessinin nousevaa ja laskevaa ääntä. Hän oli nelikymppinen pitkä mies, ja hänellä oli kiharat hiukset ja silmälasit. Aivokirurginahan ei riskeeraa mitään itse. Hän oli kuusikymppinen ja tyylikkäästi pukeutunut, ja hän hymyili koko ajan lämpimästi. Keskustelua johti päivällisen aikana Marsh. Marsh oli sujuvasanainen, valveutunut ja viihdyttävä. Suurlähettiläs oli esitellyt hänet Petrelalle. ”Se kun hän tietää, että hänen aikansa valokuvaajana on rajallinen.” ”Olet sotakuvaaja, etkö olekin”, kysyin. Hän oli kiinnostunut Neuvostoliitosta, ja heti rautaesiripun kaatumisen jälkeen hän alkoi työskennellä vapaaehtoisena Kiovan neuro kirurgisessa sairaalassa, jonka olot olivat alkeelliset ja puutteelliset. Kädenpuristus oli luja, ja vilkaisin vaivihkaa hänen käsiään. ”Eikös aivokirurgiassakin ole kyse elämästä ja kuolemasta?” ”Ei, ei, en ollenkaan. Se mikä oli illalla ollut pimeää ja salaperäistä, kylpi nyt päivänvalossa, eikä missään ollut mystiikan. Hän oli lyhyempi kuin olin odottanut, ja hänen olemuksestaan uhkui sitkeyttä ja kestävyyttä, vaikka hänen liikkeissään olikin jotain vanhan miehen kaltaista. It has been a way to keep the wolf from the door.” K un heräsin seuraavana aamuna matkapuhelimeni hälytykseen, minulla oli hämärä muistikuva siitä, että olin ollut yön aikana pakokauhun vallassa, pompannut sängystä ylös, koska en muistanut, missä lapseni olivat. Hän selitti, mihin valvekraniotomia perustui, ja sanoi, että aivokirurgi tuntee jatku vasti kiusausta poistaa koko kasvaimen, mutta jos siinä menee liian pitkälle ja tulee poistaneeksi liikaa, seuraukset voivat olla vakavat. It is so important, the truth.” ”Poikasi tapausko sinut sai erikoistumaan aivokirurgiaan”, kysyin samalla kun nojauduin taaksepäin tehdäkseni tilaa tarjoilijalle niin, että hän mahtui annostelemaan lautaselleni salaattia ottimilla. Marsh oli opiskellut Oxfordin yliopistossa filosofiaa, valtiotieteitä ja taloustiedettä ennen kuin päätti, että hänestä tulisi kirurgi. Missä lapset ovat, missä lapset ovat, olin miettinyt ja noussut etsimään heitä huoneesta, kylpyhuoneesta, parvekkeelta, lattialta sängyn alta. ”You can never know, can you”, hän sanoi. Valkoisella liinalla katetun pöydän ainoa väri oli siihen saakka ollut läpinäkyvien pullojen kalpeanvihreä oliiviöljy, mutta pian pöytä oli täynnä tummanpunaisia tomaatteja, mehukkaanvihreitä salaatinlehtiä, sinisenmustia mustekalanpaloja, joiden liha oli hohtavan valkoista, vaaleanpunaisia katkarapuja, punaruskeita kinkunsiivuja ja beigejä leipäviipaleita, joissa oli tumma, lähes musta kuori. ”Kyllä, sitäkin”, hän vastasi. Lapsia ei ollut missään. Paolo Pellegrin oli valokuvaaja ja ottaisi kuvia leikkauksesta. Hän puhui yhtä helposti aivojen eri osista kuin Zimbabwen poliittisista oloista tai rakastamansa saksalaisen kirjailijan Sebaldin kirjoista
En ollut koskaan nähnyt mitään niin kaunista, ja kun suoristauduin ja astuin askeleen taaksepäin luovuttaakseni paikan taas lääkärille, silmäni olivat hetken ajan kyynelten sumentamat. Se oli pelkistetty betonirakennus, ja sen suorat kulmat ja kovat pinnat olivat vastakohtana ihmisille, joita istuskeli tai seisoskeli ulkopuolella auringonpaisteessa kukkamekoissaan, kauluspaidoissaan ja puvunhousussaan, samantapaisissa kuin isovanhemmillani oli ollut 50ja 60-luvuilla. Nyökkäsin. ”My experience with English patients is that it’s usually very easy for the patient. Oli vaikea ymmärtää, että se hiljainen, heikosti humiseva huone, jossa olin äsken ollut teknisten laitteiden ympäröimänä, oli vain muutaman metrin päässä tästä ulkona vallitsevasta vilskeestä. Hänestä näkyivät suusuojan yläpuolelta vain silmät. Hän asui kaupungin laidalla ja oli naimisissa, mutta hänellä ei ollut lapsia. Hän pääsi istumaan tuolille. Sitten voimme mennä leikkaussaleihin.” Meille jaettiin kaavut, myssyt ja suusuojukset, ja meidät opastettiin pienen käytävälabyrintin kautta toiseen kerrokseen ja leikkaussaliin. Toisesta instrumentista lähti tasainen, osittain suriseva, osittain ryystävä ääni, suunnilleen samanlainen kuin siitä, jota hammaslääkäri käyttää imeäkseen sylkeä pois potilaan suusta. Menin takaisin sairaalaan ja löysin Petrelan ja Marshin oleskeluhuoneesta juomassa kahvia ja juttelemassa. Tuntui kuin minut olisi siirretty toiseen maailmaan tai maailmankaikkeuden toiselle reunalle. S airaalan ulkopuolella ilma oli täynnä ihmisten ääniä, moottorin hurinaa, kaskaiden siritystä. ”I have done over four hundred of these operations”, hän sanoi. And I suspect that the Albanians are much tougher than the English. Hän kertoi olevansa töissä rakennuksella. Ne kohosivat jyrkkinä ja utuun verhoutuneina, mutta silti ne erottuivat kirkkaanvihreinä sinistä, pilvetöntä taivasta vasten. I believe that the Albanians will do very well.” Hasanaj nauroi kun se tulkattiin hänelle. Kohotin katseeni ja tuijotin sairaalasiiven ylintä kerrosta. And if, when we are removing the tumor, you start to feel a little weak, then we know that it’s time. Hän oli ollut tekemässä kattoa ja lähtenyt keskellä päivää hakemaan jotakin varastosta, kun hänen vasen kätensä oli yhtäkkiä alkanut vapista hallitsemattomasti. Ne olivat kuin tämän katoavaisuutta vastaan käydyn inhimillisen taistelun liikkumattomia todistajia, olivat olleet täsmälleen samassa paikassa jo silloin, kun Tirana kuului 400-luvulla Rooman valtakuntaan ja ottomaanien valtakuntaan 1600-luvulla. ”Kyllä.” Marsh kumartui eteenpäin. Se oli ilmeisesti kovempaa ainetta kuin aivot, näytti kumimaiselta ja toi mieleen mustekalanlihan. Nyökkäsin. Marsh puhui aina potilaan kanssa ennen leikkausta ja sen jälkeen. Menin Marshin perässä viereiseen huoneeseen. Pään ylle oli kumartunut kaksi lääkäriä, ja kumpikin piti käsissään pitkiä, ohuita instrumentteja. Mutta minä olin katsonut niitä ja kuvitellut, että ne olivat paikka. Kaikki tuikki ja kimmelsi. Voi luoja. Hänen täytyi kertoa totuus, eikä hän kuitenkaan saanut riistää potilaalta toivoa. Petrela odotti meitä aivokirurgian osastolla leveästi hymyilevänä ja moitteettomasti pukeutuneena. Hänen nimensä oli Ilmi Hasanaj, hän oli kolmekymmentävuotias ja työskenteli Tiranassa muurarina. Ne olivat kapeat ja kettumaiset. Vieläkin vaikeampi oli ymmärtää, että se tarjosi näkymän toiseen tilaan, ihmisaivoihin. ”It’s not painful”, Marsh sanoi. He liikuttivat niitä edes takaisin aukossa. Myös suu ja vasen silmä olivat liikkuneet holtittomasti. Pisimpään tuijotin jäätikköä, se oli kuin korokkeella laakson yläpuolella, häikäisevän valkoinen, kuin lumi tunturin laella aurinkoisena talvipäivänä. Kaikki huomio oli keskittynyt päähän, joka oli kiinnitetty keskellä huonetta ruuvipuristimeen. Keskelle oli kaivettu kuoppa. 58 IMAGE TOUKOKUU 2017 häivääkään. ”Olin tehnyt viime aikoina paljon töitä.” Tuli tauko. ”Luulin, että se johtui väsymyksestä ja stressistä”, hän sanoi. Tuntui kuin olisin seisonut vuoren huipulla ja katsellut tasankoa, jolla risteili pitkiä, mutkittelevia jokia. Lääkäri astui askeleen sivuun, ja kumarruin mikroskoopin ylle. Potilas, lyhyt tanakka mies, jolla oli jykevät nuoret kasvot, tuli sisään seuranaan Florian Dashi, neurologi, jonka oli määrä puhua hänen kanssaan leikkauksen aikana. Ne olivat kuin pieni eläin luolassa tai kuin avonaisen simpukan liha. Vasta nyt näin kaupunkia reunustavat vuoret. Istahdimme Petrelan kirjoituspöydän ääreen. Toinen lääkäreistä kohotti päätään mikroskoopista, joka riippui aivojen yläpuolella, ja kääntyi minuun päin. Tajusin että se oli kasvain. ”The reason for doing the operation like this is to make it safer. Keskellä kuoppaa oli valkoinen kuutio. ”Oletko valmis tapaamaan ensimmäisen potilaan”, Marsh kysyi. Yhtäkkiä pintaan tulvahti punainen aalto. Yksi joki oli violetti, toiset joet olivat tummanpunaisia, ja ne virtasivat ihmeellisten, vieraan väristen maisemien poikki. Potilas hymyili, ja hänen liikkeensä olivat itsevarmoja, mutta hänen katseestaan välittyi jotakin epävarmaa, ehkä jopa pelkoa. Oli aivan hiljaista. Pian sen jälkeen ovelle koputettiin. ”Mitä itse luulit sen olevan”, kysyin. He viettivät päivänsä sairaalan ulkopuolella ollakseen lähellä rakkaitaan. Kauhukseni siellä oli menossa leikkaus. Ne aivot kuuluivat ihmiselle, jolla oli aivan oma persoonallisuutensa. Pääkallon yläosa oli poistettu, ja veriset sideharsotaitokset reunustivat aukkoa, joka avautui kuin suppilo pään sisuksia kohti. Minulle tuli syyllinen olo. Eteeni avautui maisema. Tasangon toisessa päässä kohosi lisää vuoria, niiden välissä oli laaksoja, ja yhtä laaksoa peitti valtava, valkoinen jäätikkö. Heitä avusti sairaanhoitaja, ja toinen hoitaja seisoi muutaman metrin päässä tarkkailemassa. Viereisestä monitorista näkyi aivojen kuva suurennettuna. ”Do you want to have a look”, hän kysyi. ”Voitte jättää päällysvaatteenne työhuoneeseeni, jos haluatte. First we will touch your brain with a little electric instrument, which I brought from London, and when we touch the movement area, we’ll make you move. Ne ikään kuin kehystivät kaupunkia ja antoivat sille luonnetta. And that way we’ll be continuously asking you to move your foot, to move your knee, to move your hip, to move your fingers, to check if you could still move them. Hän nyökkäsi ennen kuin kysymys tulkattiin hänelle. Monet niistä olivat rähjäisiä, ja niiden alakerrassa oli pieniä, tilapäisen näköisiä kahviloita ja puoteja. ”Tervetuloa, ystäväni”, hän sanoi. ”Pelkäätkö leikkausta”, kysyin. ”You can meet him in my office”, Petrela sanoi. Ajoimme betonilla reunustetun joen rantaa pitkin ja ohitimme rivitolkulla tiilitaloja. Fejzo oli selittänyt, että pihalla näkemäni ihmiset, joista osa istui, jotkut seisoskelivat, jotkut juttelivat innokkaasti, toiset taas hiljaa omissa oloissaan, olivat potilaiden omaisia. Työtoverit ymmärsivät, että jotakin oli pahasti vialla ja veivät hänet sairaalaan. Paljaat aivot sykkivät heikosti kallon sisällä. Hän toisti monta kertaa, että se saattoi olla työn vaikein osa. Autot hidastivat vauhtia, ja me pysäköimme sairaalan eteen. Olinko tosiaan katsonut ihmisen pään sisään
TOUKOKUU 2017 IMAGE 59
Se oli hyvin romanttinen huone. ”Ja sitten riisuimme sen pois, kun suljimme kotioven takanamme. Sen taakse kasvoi hitaasti ohut railo, suunnilleen samanlainen kuin silloin kun jäähän sahataan avantoa. Verta tirahti, kun hän painoi kallon laen paikalleen, suunnilleen kuten täpötäyden puolukkahillopurkin kan nen. Se oli kalustettu varmaankin samalla tavalla kuin 1920luvulla. Sen jälkeen kirurgi työnsi viiltoon litteän instrumentin ja taivutti ihoa, alla olevaa lihaa ja kallossa kiinni olevia jänteitä ylös. Hän porasi vielä kaksi samanlaista reikää, ja sitten hän otti esiin toisen instrumentin. Hän osittain leikkasi, osittain työnsi ja raaputti päänahkaa irti alapuolelta samalla, kun veti sitä taaksepäin yläpuolelta. Katto ja lattia olivat tummaa puuta, seinät olivat maalausten peitossa, seinustalla oli antiikkinen talonpoikaislipasto ja sen päällä pitkä antiikkinen pistooli, toisessa nurkassa riippui valkoinen leninki, jonka Petrela sanoi olevan samanlainen kuin se, jossa hänen iso äitinsä oli vihitty. Päivällinen tarjoiltiin ruokasalissa kaksi kerrosta alempana. The risk of leaving you permanently paralyzed is not zero percent, but it is very small, less than one percent. Se takavarikoitiin, kuten kaikki muutkin porvaristalot. I hope we can remove of all the tumor, but we might not, and you will need brain scans in the years to come. Sekin surisi kovaa ja kiihkeästi, ja äänen voimakkuus kasvoi sitä mukaa kuin saha eteni luussa. Ei instrumentteja, ei mitään, mies vain työnsi sor mensa aivoihin ja noukki kasvaimen. Se oli ruuvattu kiinni metal liseen ruuvipuristimeen. Kuvaruudulla näkyvä kuva esitti aivoja, ja se muuttui aina, kun hän siirsi tikkua, suunnilleen kuten ultraäänikuvat, joita olin nähnyt lapsistani silloin, kun he olivat äitinsä vatsassa. Petrela näytti minulle tekniikkaa. He neuvottelivat hiljaa keskenään sitä mukaa, kun kuvia tuli näkyviin, ja arvasin heidän harkitsevan, mistä kohtaa kallo avattaisiin. Professori Petrela poisti esiin tihkuvan veren imulla. ”Kaikki aivokirurgit pudottavat tämän joskus uransa aikana lattialle”, hän sanoi nauraen ennen kuin ojensi verisen päälaen sairaanhoitajalle, joka pani sen kulhoon pöydälleen ja peitti vih reällä muovisuojalla. Varsi naisen kasvaimen poisto tapahtuisi huomenna. Tiesin, että muistaisin sen eleen lopun elämääni. ”Se on dura mater”, Petrela sanoi. If that happens, you almost certainly will get better. ”Sitten kaikki on valmiina huomista varten.” Koko prosessi eteni päinvastaisessa järjestyksessä. Kun kommunistit nousivat sodan jälkeen valtaan, perhe menetti talon. Pää oli ajeltu paljaaksi siitä kohtaa, josta se oli tarkoitus avata. Sekin oli kiiltävää metal lia, ja hän työnsi sen kärjen ensimmäiseen reikään. If there is no weakness after the operation, I hope you will be back bricklaying in five or six weeks.” K un näin Hasanajin seuraavan kerran myöhemmin tuona iltapäivänä, hänet oli nukutettu ja hän makasi peiton alla leikkaussalissa. ”Uloin aivokalvo.” Xhumari leikkasi sen irti. Minulla on naamio seinällä riippumassa muistona siitä.” Hän nauroi. It is quite possible, maybe twenty, thirty percent that after the operation there will be some weakness on your left side. Kun hän oli valmis ja päänahka oli irti, se muistutti läppää, jonka hän taitteli sivuun ja peitti heti sideharsotaitoksilla. Kun saha oli kulkenut koko ympyrän ja tullut ensimmäisen reiän kohdalle toiselta puolella, Petrela nosti irti sahatun päälaen kuin kannen ja piti sitä edessäni. 60 IMAGE TOUKOKUU 2017 to stop. Ne sykkivät hitaasti ja sinertävinä lamppujen kirkkaassa valossa. Veri tulvahti viillosta ja alkoi valua reunoille. Kun seisoimme pimeässä tähtien alla ja kaupungin äänet koho sivat alhaalta ilman halki, Petrela kertoi minulle tarinan entisestä esimiehestään. Siitä leikattiin irti kaksi kolmasosaa, ja sitten se taitettiin kalloluun päälle niin, että aivot tulivat näkyviin. Sen päässä oli pora, ja hän asetti poran päätä vasten ja alkoi porata. Olin nähnyt, että alaisille hänen sanansa oli laki ja että vaikka Tiranan sairaala oli köyhä ja tehoton, sen neurokirurgian osasto oli tasolla, josta Marsh käytti nimitystä state of art, ja se kyllä vaati jotakin muuta kuin ystävällisyyttä. Hänen isänsä, joka oli myös ollut professori, joutui alakoulun opetta jaksi vuoristokylään kauas Tiranasta, Petrela kertoi minulle puoli pimeässä terassilla, joka kiersi koko ylimmäistä kerrosta. Sen alapuoli oli valkoinen ja muistutti vähän märkää vaatetta. Hänen perheensä omisti kokonaisen kivitalon kaupungin keskustassa, vähän moskeijan yläpuolella. Xhumari veti skalpellia puolikaaressa pään poikki. Kertaakaan en ollut ajatellut, että he viiltelivät Hasanajia. Se kohosi heikosti, ja poran ympärille muodos tui pieni keko hienoksi jauhettua luuta. Sitten Xhumari, mies, jolla oli kettumaiset silmät, painoi skalpellin kalloa vasten ja painoi sen lujasti ihon läpi. Ajattelin, että hän oli ensisijaisesti jonkun poika, sillä hänen olemuksensa oli niin poikamainen ja iloinen, ikään kuin puolustuskyvytön, mutta toisaalta hänessä oli paljon sellaista, mitä en ymmärtänyt. Professori Petrela ja hänen avustava kirurginsa Artur Xhumari kumartuivat pään ylle. Vasta kun istuuduimme pöytään, joka oli katettu valkoisella. Hän nosti etusormensa ilmaan, koukisti sen, oli kaivavinaan sillä jotakin ja nauroi. Hänen isoisänsä isä oli ollut Tiranan prefekti ensimmäisen maailman sodan aikana, kun kaupunki antautui Itävalta Unkarin keisarikunnan joukoille. Tuloksena oli siisti kolo, suunnilleen samanlainen kuin muovi huonekalun ruuvinreikä. Verta valui samaan aikaan päänahan reunoilta kovan, kellanvalkoisen kallon päälle. Ne värjäytyivät välittömästi verestä punaisiksi. P rofessori Petrela oli kutsunut meidät illaksi päi välliselle. Leikkaussalin täytti kova, suriseva ääni. ”Nyt me ompelemme sen umpeen”, Petrela sanoi. Tällä oli ollut tapana poistaa tietynlaisia kasvaimia etusormellaan. ”Isäni sanoi, että meidän täytyi peittää kasvomme naamiolla, kun menimme ulos”, Petrela sanoi. Kun pora oli mennyt luun läpi, Xhumari pysäytti sen ja veti instrumentin ulos. Xhumari veti sitä hitaasti kohti toista reikää samalla, kun Petrela imi vereen sekoittuneet luulastut. Ymmärsin että se oli saha. Hänen esivanhempansa olivat olleet poliitikkoja ja liikemiehiä. Vain hänen päänsä oli näkyvissä. Hänen äänessään oli surua, kun hän puhui isästään. Nyt paljastunut kallo oli aivan valkoinen, ja siinä risteili pieniä verivanoja. Avatun pääkallon alla oli märkä, veren täyttämä kalvo. Xhumari otti esiin kiiltävän metallisen instrumentin, joka oli muodoltaan kuin pamppu tai iso juotin. Kalvo ommel tiin kiinni, ja Xhumari sai kallon laen sairaanhoitajalta ja laski sen paikalleen aukon päälle. Tuntui hän olisi kuorinut kypsymätöntä hedelmää, jonka kuori oli tiukasti kiinni lihassa. Petrela osoitti päätä eräänlaisella tikulla, jossa oli sojottavia oksia ja niiden kärjessä pieniä pyöriä palloja, ja tuijotti samalla monitoria. Hänen isoisänsä oli tehnyt kaup paa oliiviöljyllä, vaurastunut ja rakennuttanut talon vuonna 1924. Yleensä Marsh suoritti molemmat vaiheet saman leikkauksen aikana, mutta tässä tapauksessa leikkaus kestäisi kaksi päivää, lähinnä sen vuoksi, että menetelmä oli tässä sairaalassa uusi. Sentti sentiltä päänahka irtosi kalloluusta. Sitten he levittivät päälle päänahan, joka tiheine hiustuppineen muistutti hieman paksua kalannahkaa, ja ompelivat sen kiinni. Hän oli vetävinään naamion kasvoilleen ja ikään kuin sulki suunsa
”How’s the patient?” Dashi kumartui eteenpäin ja kurkisti telttaan. Täällä on vertikaalimpaa. Hänen silmiensä yläpuolelle levitettiin vihreä kangas niin, että hänen kas vonsa jäivät eräänlaisen teltan sisään, kun taas kallo oli paljaana. Hän makaa sairaalasängyssä, päässään kipuja ja ajatus siitä, että huomenna hän olisi hereillä samaan aikaan kun ne kaksi lääkäriä, jotka nyt söivät, joivat ja nauroivat, leikkaisivat hänen aivojaan. Marsh käveli edestakaisin. Hasanaj on varmaankin nyt herännyt nukutuksesta, ajattelin. Toisaalta minulle tuli turvaton olo, sillä hänen hallitsemiensa puheenaiheiden laaja kirjo paljasti, että hänellä oli jatkuva tarve korostaa itseään. Marsh tuli huoneeseen ja ryhtyi tutkimaan monitoria, josta näkyi viimeinen aivoskannaus. TOUKOKUU 2017 IMAGE 61 liinalla jäykän muodollisesti mutta kauniisti posliineilla ja kris talleilla, muistelin, että olin vain muutama tunti aiemmin nähnyt, miten pora upposi millimetri millimetriltä Hasanajin kallon läpi ja miten Petrela oli myöhemmin irrottanut sen. Tämä oli suuri ongel mani. Päänahan märkä sisäpinta peitettiin heti sideharso taitoksilla, ja ne kiersivät päätä kuin punavalkoinen kraatteri. Eivätkö hänen poikkeukselliset ominaisuutensa, jotka olivat niin ilmeisiä kaikille hänen läheisyydessään, olleetkaan piintyneet osaksi hänen omakuvaansa. Siitä oli tullut minulle melkein pakkomielle. Tänään on tosin suhteellisen yksinker tainen leikkaus. Pian hän taittoi päänahan sivuun ja paljasti kallon. Hän muistutti lavalle astuvaa näytte lijää. Se teki varmasti kipeää, mutta Hasanaj ei päästänyt ääntäkään vaan makasi hievahtamatta. Lääkäri oli penslaamassa hänen päätään ruskealla liuoksella. Sairaanhoitaja pani päälaen kulhoon ja peitti sen. Hän makasi samassa asennossa kuin edellisenä päivänä, puoliksi pystyssä, toinen käsi käsinojalla ja pää ruuvipuristimeen kiinnitettynä. Hänestä huokui sama levoton, keskittynyt, hieman ahdistunut energia. Dashi istahti tuolille hänen viereensä. Tällä kertaa hän oli kuitenkin hereillä ja tuijotti ilmeettömänä eteensä. Kerran hän oli ajanut sillä tapaamaan kuningatarta, ja se oli näyttänyt muihin ajoneuvoihin verrattuna kovin nuhjuiselta ja rähjääntyneeltä. Edellisenä päivänä irrotettu kallon laki oli kiinnitetty metal linipistimillä. Ei kuitenkaan voi ikinä olla varma, joten on hyvä nähdä se todellisuudessa.” Xhumari alkoi poistaa tikkejä. Esimerkiksi David Cameron oli kuulemma lukenut sen ja liikuttunut kyyneliin. He eivät sanoneet mitään, huoneen täytti vain imun korahtelu. S euraava aamu oli yhtä lämmin ja säteilevä kuin edellinen. Hän ajoi töihin pyörällä, hänellä oli kotitalonsa pihassa Lontoossa verstas, jossa hän nikkaroi kaikkea mahdollista, ja hänellä oli puutarhassaan myös mehiläispesiä. Kun puhuimme autoista, Marsh päätti kertoa minulle tarinan vanhasta Saabistaan, jolla oli aikonut ajaa elämänsä loppuun saakka. Distraction is a good painkiller.” Hän katsoi minua. ”Olen aina hermostunut. Sitten Xhumari otti aivokalvon tikit, ja näin Sairaan hoitaja pani päälaen kulhoon ja peitti sen.. Olin ajatellut, että hän oli tarkoittanut sillä jotain suurta. ”Englannissa kaikki juttelisivat nyt vilkkaasti. Täytyy vain osata lopettaa ajoissa.” Menin leikkaussaliin. Xhumari nosti päälakea, jonka sisäpuoli oli kuivuneen veren peitossa, ja ojensi sen sairaanhoitajalle. Minulla oli tarve nostaa itseni hyvään valoon mainitsemalla mairittelevia tapahtumia ikään kuin ohimennen, jotta muut ymmär täisivät, että en suinkaan ole pelkkä ikävystyttävä ja vähäpuheinen norjalainen. ”Tuossa näet kasvaimen”, hän sanoi minulle. Entä jos se päinvastoin olikin jotain pientä. Hasanaj oli jo siirretty sinne. Vietettyäni hänen seurassaan vuorokauden olin saanut hänestä vaikutelman, että hän oli käytännönläheinen ihminen. Sen entinen omistaja oli kuollut yksinäisenä sotkun keskellä, mutta Marsh aikoi kunnostaa paikan itse. Ah, this churchlike silence!” Hän meni Dashin luo. Tarina oli sellainen, jonka minäkin olisin voinut kertoa, ja myö hemmin olisin hävennyt kuukausikaupalla. Kuulin Hasanajin äänen sanovan jotain albaniaksi. Vaivasiko jatkuva huomiohakuisuus myös Marshia, tuota loista vaa aivokirurgia. Hän nyökkäsi. Hän tuli luokseni. Katsoin häntä, kun hän istui pöydän päässä kunniapaikalla, hänen jykeviä sormiaan, jotka pitelivät hajamielisesti kiinni viini lasin jalasta hänen puhuessaan, hänen pyöreitä silmälasejaan ja pyöreitä, uurteisia kasvojaan, hänen eloisia silmiään, joiden ilme muuttui surumieliseksi heti, kun hän lakkasi puhumasta. Ajattelin sitä, mitä hän oli sanonut edellisenä iltana suden pitä misestä poissa ovelta. ”Oletko hermostunut ennen tällaisia leikkauksia”, kysyin. Xhumari työskenteli tasaisesti ja hitaasti, Petrela avusti vieressä. Lontoossa on horisontaalia. Tämä oli naamioitu hyvin, mutta huomasin silti, että hänen oli tärkeä painottaa, miten kaunis ja fiksu vaimo hänellä oli ja miten hyvin hänen kirjansa oli menestynyt. ”Good!” Marsh sanoi. Marsh istui mustalla sohvalla taka kenossa yllään siniset leikkaussalivaatteet, suu suojus leuan alla roikkuen. Tuntui kuin hänen tapansa elää oli pysyä liikkeessä, täyttää päivänsä puuhastelulla, aivan kuten hän täytti päivällisen puheellaan. Tavallaan hänen seurassaan oli turvallista olla, sillä hän otti niin viihdyttävästi vastuun keskustelusta. Molemmat seisoivat aivan liikkumattomina, pää kumartuneina lähes yhdeksänkymmenen asteen kulmaan, ja sama koski käsivarsia, joita he pitivät kyljissä kiinni kuin linnunsiipiä, kun taas kädet olivat ainoat ruumiinosat, joita he liikuttivat pitkiä aikoja kerrallaan pienillä, täsmällisillä siirroilla. Kun se oli tehty, lääkäri työnsi ruiskun pään nahkaan ja kävi läpi pistos pistokselta kaikki eilispäivän tikit. Dashi vilkaisi Marshia. Kuten eiliselläkin päivällisellä, keskustelua hallitsi Marsh tyypil liseen englantilaiseen tapaansa, täynnä säkenöivää älyä ja charmia. ”Taidankin tietää, mitä on odotettavissa. ”Täällä on toinen kulttuuri. Hän kertoi ostaneensa joen rannalta Oxfordista kanavan sulunvartijan mökin. Hän hymyili minulle lyhyesti kun tulin sisään. ”He is well”, hän sanoi
Kuului humiseva, sähköinen ääni. Kaikki näytti samanlaiselta. ”Näetkö tämän pienen kohdan. ”Left arm, movement”, Dashi sanoi. Sisimmäisen seinän takaa näin vilaukselta jotakin violettia. Hän piti vasemmassa kädessä instrumenttia ja käytti sitä veren hyydyttämiseksi, oikeassa kädessä hänellä oli imu. Miten niissä voisi olla maailman kuvia. En ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa, sillä tämän luolan seinät olivat niin ilmeisen eläviä. 62 IMAGE TOUKOKUU 2017 suoraan Hasanajin aivoihin. Ne olivat elävää kudosta. Hänelle ojennettiin pitkältä ja kapealta ääniraudalta näyttävä instrumentti, joka oli kytketty monitorin alla olevaan rasiaan. ”Säädä viitoseen.” Dashi puhui Hasanajin kanssa. Marsh jatkoi kahdella instrumentilla työskentelemistä. Näkymä oli tällä kertaa aivan erilainen. Väpättävä alahuuli ennen itkuun purskahtamista, raivosta kapenevat silmät, kasvojen vääntyminen nauruun. ”Nothing.” ”Nothing.” ”Left arm, face.”. Xhumari astui muutaman askeleen taaksepäin tehdäkseen tilaa Marshille, joka kumartui eteenpäin. ”Sensing here, face here”, Marsh sanoi kuin itsekseen. ”Tuossa kasvain on, eikö olekin. Siitä huolimatta ne muodostivat lihaa, ja niiden toiminnot olivat yksinkertaisia ja alkeellisia, erinäisten kemiallisten yhdisteiden säätelemiä ja sähkön liikuttamia. Marsh stimuloi taas pohjaa. Tuntuu kuin olisin katsonut valtavaan luolaan, jonka pohjalla oli punaisen nesteen täyttämä allas. ”Haluatko nähdä?” Hän astui askeleen taakse, ja kumarruin taas mikroskoopin ylle. Dashi sanoi jotakin Hasanajille, joka vastasi lyhyesti. ”Kasvain on hyvässä asennossa. Kun päästin Marshin takaisin paikalleen, minun oli lähes mahdotonta yhdistää näitä kahta näkökulmaa, ja minusta tuntui kuin olisin samaan aikaan kahdella todellisuuden tasolla, suunnilleen kuten silloin kun todellisuus ja uni taistelevat oikeudesta totuuteen. Menin sellaiseen kohtaan, että näin Hasanajin. Tällä kertaa se säädettiin kahdeksikkoon asti ennen kuin reaktio tuli, ja Dashi sanoi: Face. Hasanaj räpäytti muutaman kerran silmäänsä. Tällä kertaa Hasanaj nosti käsivartensa ilmaan kuin sätkynukke, jota ohjailtiin narusta. Dashi puhui Hasanajin kanssa, ja Hasanaj sanoi jotakin. ”Can you see it?” Pudistin päätäni. Hän otti taas esiin sähköisen stimulaattorin. Altaan reunoilla, punaisen vedenpinnan yläpuolella, seinät olivat risaiset. Hän hymyili heikosti ja sanoi jotakin albaniaksi. Marsh viittilöi minut luokseen. Marsh käski Hasanajin liikuttaa suuta ja silmiä. Ne imeytyivät veren ja veden mukana, ja näin, miten ne solahtivat muoviputkea pitkin ja katosivat. Marsh kosketti taas aivoja. Imulla hän taivutti, tuuppi ja tökki jatkuvasti, toista hän käytti vain välillä, koko ajan epäröimättä, pysähtymättä, ja näennäisesti myös ajattelematta. Se on hyvä. Marsh pysähtyi, otti taas esiin stimulaattorin ja työnsi sen koloon. Nekin olivat märät ja kosteutta kiiltelevät, nekin olivat saksanpähkinää muistuttava, heikosti sykkivä möykky. Käsivarsi väpätti muutaman sekunnin ennen kuin laskeutui. Se on kasvonliikkeiden keskus. Tuntui kuin hän olisi noussut korokkeelle, jolla vallitsivat eri säännöt. ”Nothing”, Dashi sanoi. Petrela ruiskutti kiiltävälle pinnalle vettä. ”Left arm, face, tongue”, hän sanoi. Kyykistyin Hasanajin eteen. Hoitaja seisoi siellä valmiina noudattamaan hänen ohjeitaan. Hän oli syvästi keskittynyt mutta samalla avoin kaikelle, mitä huoneessa tapahtui. Interesting.” Hän vilkaisi minua. Ne koostuivat sadoista miljardeista aivosoluista, jotka olivat niin pieniä ja joita oli niin loputtoman paljon, että niitä pystyi rinnastamaan vain jonkin galaksin tähtiin. ”It’s there, a slightly pinker area.” Hän suoristautui, ja menin vähän kauemmas, sillä ymmärtääkseni leikkaus alkaisi nyt. Miten tässä lihassa pystyi syntymään ajatuksia. Kaikki levoton energia katosi Marshista sillä hetkellä, kun hän kumartui mikroskoopin ylle ja alkoi leikata. Olin nähnyt tilaan, joka oli erilainen kuin mikään muu, ja kun nostin katseeni, se tila oli Hasanajin aivoissa. Marsh kosketti taas aivoja. ”Miltä tuntuu”, kysyin. Kaikki ne tilat olivat kerääntyneet omiin aivoihini, jotka näyttivät täsmälleen samanlaisilta kuin Hasanajin aivot. Petrela seisoi vieressä ja ruiskutti vettä pinnalle. ”The tumor is just like the brain here, that’s the problem”, hän sanoi. Hasanaj makasi tuijottaen suoraan eteensä peiton alla isossa tilassa, joka oli täynnä lääkäreitä ja sairaanhoitajia ja laitteita ja koneita, ja sen tilan ulkopuolella oli vieläkin suurempi tila, lämmin ja pölyinen, asvaltista ja betonista tehty, ja se sijaitsi vihreän vuoriston ja sinisen taivaan alla. Se pullistui kuin halkeamaisillaan oleva ilmapallo. ”Nothing?” Dashi pudisti päätään, ja Marsh jatkoi työskentelyään. Pian pyydän sinua liikuttamaan eri ruumiinosia, etenkin kasvoja.” Monitorista näin, että hän kaivoi pienen kolon kasvaimeen, joka näytti minusta aivan samalta kuin sitä ympäröivät aivot. Se oli kiinnitetty siirrettävällä nosturilla isoon laitteeseen, johon myös monitori oli kytketty. Voitiinko siihen paikallistaa kaikki ilo, kaikki suru, kaikki se valo ja kaikki se pimeys, jotka täyttivät kasvot elämän aikana. ”Feeling”, Dashi sanoi. ”We can bring in the microscope”, Marsh sanoi. If I’m wrong, there will be movement.” Hän pyysi hoitajaa säätämään voimakkuuden kolmoseen ja kosketti aivoja raudalla. Kasvaimen kolo kasvoi hitaasti. ”Dashi?” ”Ei mitään.” ”Säädä neloseen.” Hoitaja lisäsi tehoa. Aivot olivat kiiltävät, ja niiden päällä risteili verisuomia kuin pieniä, punertavia matoja muuten hohtavan, kostean harmaankeltaisen massan keskellä. Hänelle tuotiin mikroskooppi. ”Sattuuko sinuun?” ”Vain vähän korvaan”, hän sanoi. Hasanaj vain tuijotti suoraan eteensä. ”Nothing”, Dashi sanoi. ”Left eye, movement”, Dashi sanoi. Marsh otti taas esiin stimulaattorin. ”This should be the face again”, hän sanoi. Marsh siirsi instrumenttia. Välillä oikealta ryöppysi vettä kuin isosta letkusta. Se poisti kohisten mutta loputtoman varovaisesti kasvaimesta pieniä paloja, pätkä pätkältä. ”This should be the sensory cortex. Se meidän täytyy jättää rauhaan.” Olivatko kaikki ihmiskasvojen ilmeet peräisin tuosta pienestä kohdasta. Tällä kertaa hän työnsi sen kolon pohjaan asti. Hän kumartui eteenpäin ja puhui Hasanajille. ”Kaikki on ok”, Dashi sanoi
Erotin hänen kasvoistaan ainoastaan silmät, ja ne näyttivät iloisilta. Hän puhui nuoruudestaan, siitä, miten ujo hän oli ollut, istunut kotona lukemassa kirjoja sillä välin kun muut olivat ulkona. Vaikka olimme viettäneet yhdessä vain kolme päivää, tuntui kuin olisimme tunteneet toisemme monta vuotta. Eipä silti, että hän olisi ollut aiemmin sulkeutunut, mutta aiemmin hänessä vaistoamani varjo oli poissa. Minäkin olin iloinen. Niiden kirkkaat värit ja aineellisuus yhdistivät ne verannan alapuolella kasvavaan ruohoon, ja tuulessa heikosti ja lähes ääneti havisevat, hohtavan vihreät puut, ja se, mitä nämä aivot sisälsivät, kuvia ja ajatuksia, joita oli mahdotonta johtaa niiden aineellisesta olemuksesta, yhdistivät ne alapuolella olevaan kaupunkiin, joka oli niin täynnä haaveita, kaipuuta, toiveita ja kuvitelmia. But for the children themselves, it’s easy. En silloin ajatellut, että kaupunki oli täynnä hätää ja sairautta, tragedioita ja kuolemaa, en myöskään sitä, että näkemäni aivot olivat olleet sairaat, sillä leikkaus oli mennyt hyvin, jännitys oli lauennut ja kaikki näkemäni oli vain elämää ja eloa. Kaupungin takana häämöttävien vihreiden ja jyrkkien vuorien näky teki minut iloiseksi, ja tuntui hyvältä muistella aivojen ulkonäköä, niiden fysiologisutta, kallon rosoisia reunoja, joiden sisäpuolella aivot olivat sykkineet, ja punaisena valuvaa verta. Marsh lähti ulos, kun oli ensin puhunut Hasanajin kanssa ja sanonut, että kaikki oli mennyt hyvin ja että leikkaus oli onnistunut. Hän selitti, miten he menettelivät leikatessaan, jos kasvaimet olivat syvällä. Söimme siellä lounaan. Oli Xhumarin ja Petrelan vuoro jatkaa. Hän oli sairastunut masennukseen ja viettänyt jonkin aikaa mielisairaalassa. ”Voitko kuvitella. Siellä oli rustiikki ravintola, jossa oli ruskeaksi petsattua hirttä ja kansallispukuisia tarjoilijoita. Mutta ennen kuin aivokirurgista voi tulla paras, mikä on mahdollista vain kokemuksen kautta, hänen on joskus leikattava lapsia ilman kokemusta, ja mitä silloin sanot vanhemmille. Menin Hasanajin luo ja kumarruin hänen ylleen. Seuraavana aamuna lähdimme retkelle satamakaupunki Durresiin ja vuoristokaupunki Baretiin. Ehkä se johtui siitä, että lähtökohdat olivat niin keskittyneitä ja liittyivät elämään ja kuolemaan, ja kaiken lisäksi keskusteluja käytiin paikoissa, jotka olivat tavallaan suljettuja meiltä. Hän näytti uupuneelta, silmät olivat raollaan ja kasvot ilmeettömät. Hän kertoi, että lääkärin ammatti oli tuntunut turvalliselta, sellaiselta, joka kannattelisi häntä. L eikkaus oli kestänyt melkein kolme tuntia, ja sen jälkeen lähdimme puistoon, joka oli keskustan ulkopuolella vuorenrinteessä. Häneen oli tullut jotakin kevyempää ja avoimempaa. And the desperate anxiety of the parents is a heavy burden to carry. Hän kertoi kerroista, joina oli käynyt huonosti, niin, että potilas oli kuollut leikkauspöydälle hänen eteensä. A child is as fresh and clean on the inside as on the outside. I have killed people, hän sanoi. ”Kilpailin heidän kanssaan”, hän sanoi irvistäen muistolle. I have actually killed people. Hän kertoi kirjoittaneensa silloin Sylvia Plathin innoittamana runoja. Hän oli hyvin avoin mutta ei tunnustuksellinen, ennemminkin tuntui kuin kaikki keskustelut johtaisivat siihen, vakavuuteen, alkoivatpa ne melkein mistä tahansa. Hän sanoi, että aivokirurgia on käsityötä. Oli olemassa myös niin sanottuja hiljaisia alueita, joita voitiin leikata vahingoittamatta aivojen toimintoja. But the problem of blood loss is great, they can lose a life threatening amount of blood very quickly. If they’re not in pain, they are happy. Ja ennen kuin käsityöläisestä tuli hyvä, hänen oli harjoiteltava ja tehtävä virheitä, mutta tässä ammatissa virheet olivat kohtalokkaita, eikä niitä saisi tulla. Hän kertoi romahduksesta, jonka koki nuorena. Marsh puhui siitä, miten erityistä lasten leikkaaminen oli. Aivot olivat kuin rypistettyä paperia, täynnä poimuja ja kuiluja, jotka voitiin avata ja ohittaa. TOUKOKUU 2017 IMAGE 63 ”Left arm and face?” ”Yes.” ”Sitten lopetamme.” Marsh astui muutaman askeleen taaksepäin, ja mikroskooppi työnnettiin pois. Hän sanoi, että leikkaus perustui viisikymmentäprosenttisesti näköaistiin ja viisikymmentäprosenttisesti tuntoaistiin. Että lapsenne on nuoren ja kokemattoman aivokirurgin tulevaisuuden kannalta tärkeä. Halusin aina näyttää heille, miten fiksu olin. Se on pahimpia asioita, joita voit tehdä lapsia kohtaan.” Hän kertoi, miten hänen ensimmäinen avioliittonsa hajosi ja millainen hänen nykyinen avioliittonsa on. Hän puhui isästään, joka oli oikeustieteen professori Oxfordin yliopistossa, ja äidistään, joka oli tullut pakolaisena natsi-Saksasta ennen sotaa, siitä, miten he molemmat olivat olleet perustamassa Amnesty Internationalia. Hän kertoi vaikeista leikkauksista, jotka olivat menneet hyvin, ja niiden synnyttämästä euforiasta. The tissues are soft and beautiful, very different from those of older people. Oli kolmekymmentäviisi astetta lämmintä, kaskaat lauloivat ja meitä ympäröivä vehreys oli polttavan auringon kultaisten säteiden valaisemaa. Kulttuuri oli vierasta ja toisella tavalla avointa: Silloin kun istuimme terassilla seitsemännessä kerroksessa, joka suuntaan ulottuvan, auringonpaisteessa kimmeltävän tumman meren rannalla, ja pienet ihmiset kahlasivat vihertävällä vedenalaisella luodolla ehkä viidenkymmenen metrin päässä, aavistuksen Olin nähnyt tilaan, joka oli erilainen kuin mikään muu, ja kun nostin katseeni, se tila oli Hasanajin aivoissa.. Kaikki olivat hyvällä tuulella, etenkin Marsh. Dashi nauroi. Jos lapsellasi on aivokasvain, haluat aivokirurgin olevan paras. Hän kertoi suhteestaan sisaruksiinsa ja lapsiinsa. Hän ei koskaan käynyt yökerhossa, ei koskaan ollut tyttöjen kanssa. ”Miltä sinusta tuntuu”, kysyin. Marsh selitti minulle aivojen arkkitehtuuria ja toimintaa. They don’t have any existential perspective. Hasanaj hymyili ja nosti peukalon pystyyn. Hänen selkänsä oli hiestä märkä
64 IMAGE TOUKOKUU 2017
Koko pään yläosa oli kääritty siteisiin. Tai kun kuljimme häthätää kyhättyjen lisärakennusten ja porttikongeissa leikkivien likaisten lapsien ohi vain muutaman sadan metrin päässä pääkaduista. Hän ei koskaan käynyt lääkärissä, ei ennen kuin vasta seitsemäntoistavuotiaana. Kotiin tultuaan hän ei nähnyt vasemmalla puolella mitään, ja ystävät huolestuivat ja veivät hänet sairaalaan. Seferi pani päänahan sivuun, peitti sen sideharsolla ja alkoi irrottaa kalloa kiertäviä nipistimiä. Välillä kaikki äänet kuulostivat kelloilta. ”On jo melkoinen koettelemus sinänsä juuttua hissiin ruumiin kans sa”, Marsh sanoi. Marsh sanoi, että toinen puoli vartalosta oli väliaikaisesti tunno ton, mutta se oli täysin normaalia ja paranisi pian. That’ll have to do”, Marsh sanoi rauhallisesti mutta edel leen vihaisen näköisenä. ”Silloin lääkäri näkee potilaan koko ajan.” Sen jälkeen kun pää oli penslattu ja paikallispuudutus annettu, avustava kirurgi Arsen Seferi alkoi irrottaa tikkejä. Toisen kerran hän näki pihalla tulipalon, ison tulipalon, ja hän aikoi juuri huutaa apua, kun se katosi. Silloin hän hymyili ja sanoi, että se olikin hänen strategiansa: mitä henkilökohtaisempi hän oli, sitä todennäköi sempää oli, että pitäisin hänestä ja kirjoittaisin hänestä suopeasti. Hänellä oli koulussa matematiikankoe, ja yhtäkkiä hän näki numeroiden sijasta kukkia. Aina kun hän puhui yksityiselämästään, muistutin hänelle, että aioin kirjoittaa hänestä ja mainita ehkä sen, mitä hän juuri oli sanonut. Kohtausten seurauksina oli päänsärkyä ja painajaisia, joskus puutumista. Tai kun seisoimme vuoristossa vanhassa ortodoksisessa kivikirkossa kultaisina, punaisina ja sinisinä hohtavien ikonien edessä, yllämme kupoli, jonka kolmesta pyöreästä aukosta valo lankesi sisään. ”Okey. TOUKOKUU 2017 IMAGE 65 verran vaaleammansinisen taivaan kaartuessa kaiken yllä. Hänen nimensä oli Gjinovefa Merxira, ja hän oli kaksikym mentäyksivuotias nuori nainen. Tällä kertaa lääkärit löysivät vian, hänellä oli kasvain aivojen näkökeskuksessa. Dashi puhui hänelle, ja hän vastasi ja hiljeni sitten. Hän oli kotoisin Albanian pohjoisosasta, pienestä viidentoista tuhannen asukkaan kokoisesta Burrelin kaupun gista, ja hän kertoi muuttaneensa lukion jälkeen Tiranaan aloittaakseen lääketieteen opinnot. Ja siinä missä Pellegrin oli kuvannut Hasanajin leikkausta lähes huomaamatta, kuin osana kaikkia huoneen liikkeitä, Merxiran haavoittuvaisuus sai minut huomaamaan kameran ja salamavalot aivan eri tavalla. Tuntui kuin hän olisi huoneessa joka puo lella ja vaikuttaisi kaikkeen, toisin kuin Hasanaj, joka ei tullut yhtään vastaan, oli vain alistunut ja päättänyt kestää, kunnes leikkaus olisi ohi. Tai kun kuljimme eräänä iltapäivänä Tiranan keskustassa pienillä, kapeilla kaduilla, joilla oli aivan hiljaista, ja ohitimme rapistuneita taloja ja muureja, joita pitkin oli viritetty väliaikaisia sähköjohtoja. Lääkärit kiinnittivät muovisuojan telineeseen, niin että Merxi ran pää jäi pienen teltan sisään ja kallon alaosa oli peitossa, mutta yläpuoli oli paljaana. Hänet tutkittiin, mutta mitään vikaa ei löytynyt, joten hänelle annettiin kohtausten varalle lääkettä ja hänet lähetettiin kotiin. Hänet päätettiin leikata, tosin vasta elokuussa, sitten kun Henry Marsh tulisi. Koska kohtaukset olivat aina voimakkuudeltaan samanlaisia ja niitä tuli harvoin, joskin säännöllisesti, hän ei pitänyt niitä vaa rallisina. Silloin hän lähti sairaalaan. Näin Marshin vihaisena vain kerran, toista leikkausta edeltä neenä aamupäivänä. Sen sijaan hän ja Petrela päättivät käydä katsomassa, mitä Hasanajille kuului. T apasin toisen potilaan seuraavana päivänä. ”You could see her tomorrow morning, before the operation”, Petrela sanoi. Lähdin heidän mukaansa. K un näin hänet uudestaan muutaman tunnin kuluttua leikkaussalissa pää ruuvipuristimeen kiinnitettynä, hätä paistoi hänen silmistään vie läkin. Hän oli seitsemänvuotias, ja hänellä oli kova päänsärky, mutta kukaan ei ajatellut, että mikään olisi pahasti vialla. Petrela painoi käytävän päässä hissin nappulaa ja kertoi, että kun kuningas kuoli, tai oikeastaan kuninkaan poika, hänen perillisensä, ruumis oli tuotu tähän sairaalaan, ja kun se piti viedä pois, he olivat käyttäneet tätä hissiä. Hän katsoi suoraan äitiään eikä tunnistanut tätä. Hän sanoi saaneensa sen seitsemänvuotiaana. Hän itse oli rauhallinen, koska tiesi koh tauksen menevän ohi. Ovet aukesivat, ja me astuimme sisään. Oli talvi, ja hän oli luistele massa ystäviensä kanssa, kun hän yhtäkkiä kaatui. Hän oli suunnitellut tapaavansa potilaan, ja sitten hän saikin tietää Petrelalta, että potilas oli jo leikkaussalissa ja että kalloa oltiin avaamassa. Pian kallon laki pantiin sivuun, dura avattiin ja aivot olivat paljaina. Marsh astui lähemmäs ja tutki aivoja.. Ehkä Merxira juuri sen vuoksi vaikuttikin pelokkaammalta. Nyt Marsh vihdoin kin pysähtyi hänen sänkynsä eteen Tiranan sairaalan kolmannen kerroksen vuodeosastolla. Hän näki kaikki ystävänsä kuin sumun läpi. Äiti kysyi, miksi hän tuijotti, ja Merxira kielsi tuijottavansa, ja sitten hän alkoi itkeä. Hän sai tällaisia kohtauksia kerran, pari vuodessa. Merxiran pää oli siteissä, koska hänen kallonsa oli avattu edelli senä iltana, ja hän tuijotti Marshia nuorin, pelokkain silmin. Hasanaj nyökkäsi, hän ymmärsi, ja sitten hän irvisti taas ja naurahti silmät loistaen. Kerran kun hän katsoi televisiota, tekstityksen kirjaimet alkoivat liikkua pois televisiosta huoneeseen, jossa hän oli. Kotiin palattuaan hän ei tunnistanut äitiään. Tai kun istuimme autossa, joka huristi pimeyden halki Albanian maaseudulla vietettyämme pitkän päivän auringossa. Merxira oli nostanut käsivarren silmilleen. Marraskuussa 2014 hän istui ystäviensä kanssa kahvilassa Tira nassa ja näki pöydän yllä leijailevia esineitä. ”Damn”, hän sanoi kovalla äänellä, polki jalkaa ja huitoi kättään. Hymyssä oli kuitenkin jotakin irvokasta, sillä hänen kasvonsa olivat halvaantuneet toiselta puolelta ja suu ikään kuin roikkui, niin että hymy muistutti ennemminkin irvistystä. Hänellä oli ruskeat silmät, leveät kasvot ja puhtaat, nuoret piirteet. Häneltä pääsi matala, valittava ääni. Hänet oli tuettu sängylle puoliksi istuvaan asentoon tyynyjen varaan. Ne sykkivät heikosti kallon aukossa, jota reunustavat veren väriset sideharsotaitokset näyttivät kauempaa katsottuna kukan terälehdiltä. Tällä kertaa Marsh oli yksityiskohtaisempi, luultavasti koska Mer xira opiskeli lääketiedettä ja oli perehtyneempi siihen, mitä tapah tuisi. Marsh sanoi suunnilleen samat asiat kuin Hasanajille, että oli tehnyt tämän leikkauksen yli neljäsataa kertaa, se oli jokseenkin vaaraton, ja potilas pidettäisiin hereillä, koska se oli turvallisempaa. Hänen ilmeensä kirkastui, kun hän näki Marshin ja Petrelan. ”Puhumattakaan siitä, että ruumis on kunin kaan.” Hasanaj oli yksin huoneessaan kolmannessa kerroksessa. Hän alkoi itkeä, sillä hän halusi saada kokeista hyvän numeron, mutta hän ei pystynyt laskemaan, koska ei nähnyt numeroita, ainoastaan mustavalkoisia kukkia. Pyysin häntä kertomaan ensimmäisestä kohtauksesta. ”Lontoossa peite on läpinäkyvä”, Marsh sanoi. Hissi oli pysähtynyt kerrosten väliin kuollut kuningas kyydissä, ja se saivat sen käyntiin vasta kahden tunnin kuluttua
Oli melkein sietämätöntä olla siellä. ”Oooooooooooooooo”, Merxira vaikersi. Imun tasaista huminaa lukuun ottamatta leikkaussalissa oli hetken täysin hiljaista. Mikäpä ei olisi. Mitä vikaa oli siinä maailmassa, jota ne kuvasivat. Se surahti lyhyesti. Pisimpään katsoin maalausta, joka esitti nuorta modernia perhettä. ”Oh man”, Pellegrin sanoi. ”It was like her mind occupied the room.” I ltapäivällä kävin kansallisgalleriassa katsomassa kommunismin aikakauden maalauksia. Nostin katseeni. Se oli eräänlainen utopia, tulevaisuuden yhteiskunta, ihanne, jota meidän kannatti tavoitella. Olin aina ajatellut, että ajatukset olivat abstrakteja, mutta eivät ne olleet, ne olivat yhtä fysiologisia kuin rinnassa lyövä sydän. En ollut uskaltanut puhua Merxiran kanssa leikkauksen aikana, mutta nyt menin hänen luokseen. Istahdin ulos vapaalle tuolille, katselin ihmisiä ja pohdin, millainen suhde heillä oli toisiinsa ja maailmaan. Maata rakennettiin, uusi maailma oli syntymässä. Kuului sama sähköinen surahdus. Vielä 70-luvun Norjassa nuori älymystö oli pitänyt Albaniaa edelläkävijämaana. Dashi puhui Merxiran kanssa ja sanoi jotakin Marshille. Mutta kun nyt näin maalaukset museossa, tunsin niiden tenhon. Dashi puhui Merxiran kanssa säännöllisin väliajoin, näytti hänelle kaaviota ja arvioi Marshin työtä hänen vastaustensa perusteella. ”You stop when you start getting more anxious”, hän sanoi. ”Verisuoniin sen sijaan voi sattua, kun niitä siirretään tai taivutetaan. Kader Attou / Cie Accrorap (Ranska) THE ROOTS 25.–27.5.2017 Kansallisteatteri Suuri näyttämö “ Räjähtävän elinvoimainen ” LE MONDE “ Suurenmoisen taidokasta ja tarkkaa ” THE NEW YORK TIMES. Kun riisuin kertakäyttökaavun, suusuojan ja myssyn myöhemmin alakerrassa, vapisin kauttaaltaan. Autot odottivat vihreää valoa puukujalla edessäni. Sen hän tuntee. Marsh otti ulos kokonaisen palan kasvainta, ja hoitaja pani sen kulhoon. ”That’s experience.” Hän kumartui Merxiran puoleen ja sanoi, että leikkaus oli onnistunut ja että kaikki oli mennyt niin kuin pitikin. The surface looks normal. Autossa istui kaksi naista, ja molemmat käänsivät päänsä pois ja katsoivat toiseen suuntaan, kuten ihmiset aina katsovat poispäin kerjäläisistä. ”Is the pain bad?” Hän sanoi jotakin Merxiralle, joka vastasi hiljaisella äänellä. ”We were being misled by the GPS”, Marsh sanoi. Isällä oli lapsi harteilla, äiti kantoi kädessään matkalaukkua, toinen lapsi juoksi heidän edellään. Miten he saattoivatkin uskoa siihen?” ”En tiedä”, olin silloin sanonut. Hän jatkoi aivojen kovertamista. Kaikki järjestelmämme – kommunismi, kapitalismi, uskonto, tiede – olivat nekin peräisin sähkökemiallisista virtauksista, joita kulki kallon sisällä olevasta puolentoista kilon painoisen materiakimpaleen läpi. Jonkin ajan kuluttua hän vaihtoi instrumenttia. The tumor is underneath.” Hänelle ojennettiin viisihaarainen tikku, jota Marsh ja muut kutsuivat GPS:ksi, ja hän kuljetti sitä hitaasti aivojen yllä samalla, kun tarkasteli monitoriin ilmestynyttä kuvaa. Hän jatkoi työskentelyä, ja Petrela avusti häntä ruiskuttamalla vettä aivojen pinnalle. Marsh stimuloi aivoja uudestaan. ”Slight blurry on the vision on the left”, hän sanoi. Kun mainitsin siitä Petrelalle ensimmäisen päivällisemme aikana, hän laski päänsä käsien varaan. Hän makasi käsivarsi silmillään. Sen takana oli matala mutta laakea sininen allas, jonka maali oli rapissut. Mitä vikaa näissä maalauksissa oli. Marsh pysähtyi ja nosti päänsä mikroskoopista. Nyt hän sai käteensä sähköisen stimulaattorin ja työnsi sen aivojen pintaan. Dashi piti taas paperia Merxiran edessä. Niitä oli kahdessa isossa salissa, ja sen tunnin aikana, jonka vietin siellä, en nähnyt yhtään ihmistä. Pellegrin kyykötti seinän vieressä ja otti kuvia välineistä, jotka olivat keskellä huonetta. Fejzo oli kertonut, että puisto oli kiinalaisten rakentama, ja kansan suussa sitä kutsuttiin Taiwaniksi. Tämä ei vielä sanonut mitään. Dashi antoi hänelle uuden tiedon, ja hän alkoi leikata. Se oli sama kuin etsisi perusmuurin kivestä vastausta Pietarinkirkon salaisuuteen. Kaikki hymyilivät, sekä aikuiset että lapset, he olivat matkalla tulevaisuuteen, täynnä onnea ja toivoa. Salamavalo välähti. ”Kaikki oli valhetta. Vanha kumara nainen kulki niiden välissä keppiin nojaten, kuppi kädessä. 66 IMAGE TOUKOKUU 2017 ”You cannot tell, as I thought. ”Here you can see”, Marsh sanoi ja viittilöi minut luokseen. ”Sehän oli vain valhetta”, hän oli sanonut silloin. ”You don’t want to damage that”, Marsh sanoi ja antoi minun nähdä mikroskoopissa verisuonen, joka erottui sinisenä aivopoimujen joukossa. Kipu voi olla sokkimaista.” Hän katsoi Dashia. Merxira vaikersi. Monet maalauksista esittivät työtä tekeviä ihmisiä. Merxira vaikersi. Kaikki oli kirkasta, puhdasta, yksinkertaista ja voimallista. Sama koski mieltä, sielua, persoonallisuutta, kaikki oli yhteydessä soluihin ja syntyi solujen keskinäisistä reaktioista. ”Hän tuntee sen, mutta se on ok”, Dashi sanoi. Miksi maailma ei voinut näyttää sellaiselta. ”Jos sen tuhoaa, veri ei pääse kiertämään, ja aivot täyttyvät verestä.” ”Miten kaukana se on kasvaimesta”, kysyin. ”We would feel a rubbery tumor within short time”, hän sanoi. Marsh jatkoi kasvaimen imemistä kuopasta. ”Aaaaaah!” ”Aivoissa ei ole tuntoa”, Marsh sanoi. Kun tulin taas ulos kadulle, aurinko paistoi matalalta, ja aiemmin niin kirkas ilma oli muuttunut hieman himmeäksi ja heikon utuiseksi, niin kuin usein käy ennen hämärän laskeutumista. Menin puistoon ja kävelin kohti suurta ravintolakompleksia. ”Yhden tai kahden millin päässä”, Marsh sanoi. Insinööriltä näyttävä nainen tutki piirroksia ja mies osoitti eteenpäin. ”Do you see the difference?” Toinen alue oli kellertävämmän harmaa kuin toinen, mutta sävyero oli niin pieni, etten olisi ikinä huomannut sitä, ellei Marsh olisi sanonut. Hän koputti yhden auton ikkunaa. Olin ajatellut kysyä hänen vointiaan, mutta kun näin hänen makaavan siinä käsi puoliksi silmien peittona, sanoin sen sijaan tukahtuneella äänellä: You were very brave. Välillä kuulin ulkopuolelta leikkivien lasten ääniä, heidän naurunsa ja huutonsa kantautuivat välillä kaupungin tasaisen, kaukaisen kohinan yli. Katsoin häntä. Heidät oli kuvattu maisemassa, jossa oli vuoria ja laaksoja, ruoho oli lähes pastellinvihreää, taivas kirkas, kaukana ylhäällä lensi helikopteri. Se oli vain valhetta, Petrela oli sanonut Albanian kommunismista. Marsh työskenteli keskittyneesti, vain hänen kätensä liikkuivat. Yhdessä nostettiin valtavaa mastoa paljaassa tunturimaisemassa, joka oli täynnä toimintaa. Yhtäkkiä huoneessa kajahti melkein kuin huuto. ”Oh. Luultavasti Merxiran kasvot näkyivät vihreän peiton alta. Here it is!” ”If you trust the GPS too much, you would end up in the cemetery”, Petrela sanoi minulle hiljaa
Isä irrotti lapsen rattaista ja nosti hänet syliinsä, hassutteli hänen kanssaan hetken, ja poika nauroi. Artikkeli on julkaistu alun perin New York Times Magazinessä joulu kuussa 2015. Hänen suuruutensa oli siinä, että hän ei kätkenyt pienuuttaan vaan käytti tietämystään vastustaakseen kaikkea sen kätkemistä, sairaaloiden laitostamista, potilaiden epäinhimillistämistä, kaikkia niitä rituaaleja, joita lääketiede kehitti saadakseen aikaan etäisyyttä, tehdäkseen ruumiista jotakin abstraktia, yleistä, järjestelmän osan. Fejzo oli kertonut minulle tarinan, jonka oli kuullut Lontoossa. Leena Kangaskosken kuvat ovat näyttelystä Noodle – Works of the human brain. Siinä hän pystyi pätemään ja hallitsemaan elämää ja kuolemaa, eikä siinä ollut sijaa hänen pienuudelleen ja epävarmuudelleen. Marsh oli itse mennyt vanhempien luo. Kader Attou / Cie Accrorap (Ranska) THE ROOTS 25.–27.5.2017 Kansallisteatteri Suuri näyttämö “ Räjähtävän elinvoimainen ” LE MONDE “ Suurenmoisen taidokasta ja tarkkaa ” THE NEW YORK TIMES. Niissä istui pieni poika, ehkä puolitoistavuotias, ja kun isä istahti pöydän ääreen, lapsi kurkotti käsiään häntä kohti. Hän oli sanonut, että oli tehnyt virheen ja että heidän lapsensa oli kuollut. Olin kysynyt Marshilta, uskoiko hän Jumalaan ja kuolemanjälkeiseen elämään. This is it, hän oli sanonut. Susi on sitä ihmisyyttä, jolle ei ole sijaa järjestelmissä, sitä todellisuutta, jota ideamme, taivas, jonka aivot saavat kaartumaan elämämme ylle, ei voi syleillä. Pöytien välistä tuli mies rattaita työntäen. Sitä ei ole Marshin kirjassa, ja sikäli kuin Fejzo tiesi, Marsh ei ollut koskaan puhunut siitä – eräs hänen kollegansa oli kertonut sen Fejzolle. Leikkaus oli epäonnistunut, ja lapsi oli kuollut leikkauspöydälle. Järjestelmät taas eivät ole mitään muuta kuin suuria käsityskokonaisuuksia, kaikkea sitä, mikä saa meidät menettämään näkyvistä oman pienuutemme, raukkamaisuutemme ja mitättömyytemme. ”Kukaan lääkäri ei tee niin”, Fejzo oli sanonut. Käännös on tehty norjankielisestä alkuperäistekstistä. Susi on totuutta. Kirurgin rooli antoi hänen elämälleen tarkoituksen, mutta se siirsi tarkoituksen hänestä itsestään järjestelmään – se piti suden poissa. Se voitiin kätkeä lukujen, tilastojen, potilaat kasvottomiksi tekevien muovisuojien taakse. Poika vastusteli, kun ei enää saanut huomiota, ja isä ojensi hänelle tupakka-askin. ”Ei kukaan.” Ympärilläni oli alkanut pimentyä. Hän oli itkenyt heidän kanssaan. Näyttelyn teoksia on esillä Art Fair Suomi ’17 –nykytaidefestivaalilla Kaapelitehtaalla 25.–28.5. Henry Marsh esiintyy Helsinki Lit kirjallisuustapahtumassa lauan taina 13.5. . Se on sielun kulmikkuutta, vinoutuneisuutta, kovuutta tai typeryyttä, kaunaa ja kateutta, toivottomuutta ja pimeyttä, lapsellista iloa ja hallitsematonta himoa. Me kehitämme järjestelmiä pitääksemme suden poissa ovelta, ajattelin. Poika alkoi onnellisena leikkiä sillä samalla, kun kuu nousi hitaasti kattojen ylle, hohtavan keltaisena sinisenmustaa taivasta vasten. Samalla tämä rooli paljasti kaiken turhuuden. Se on susi. Marsh oli leikannut muutaman kuukauden ikäisen vauvan. Sivullisen silmin katsottuna näytti siltä, että lääkärin rooli oli antanut Marshille merkityksen hänen itsensä ulkopuolelta. Miksi Marsh siis halusi pitää suden poissa. Sitten mies sytytti tupakan, otti esiin matkapuhelimensa ja alkoi kirjoittaa tekstiviestiä. Hän oli vain pudistellut päätään. Sekin oli totuutta. Kasvaimia syntyi sattumanvaraisesti, ihmisiä kuoli sattumanvaraisesti, joka päivä, kaikkialla
Melkein tohtisin sanoa, että Kivi on ollut asettelemassa niitä kiviä sille polulle, joka sittemmin johti Suomen itsenäistymiseen. Mikä ovat ne tekijät, jotka Kiven teok sesta kirkkaimmin nousevat esiin. Kaikki haluaisivat, että ne pannaan rautoihin ja viedään pois. Kolmas vetoava asia on varmaan kau neus. Tunnistatko itsessäsi samoja pyrkimyksiä kuin silloin. Joitain vuosia sitten hallituksella oli tällainen nuorisoKiven pyörittäjä keskustelija. Tunnistan saman eetoksen, saman riemun ja rakkauden tätä teosta ja Kiven persoonaa kohtaan. Ohjasit Seitsemän veljestä myös 15 vuotta sitten Lahden kaupungin teatteriin. Viertolan isännältä tapetaan 40 härkää, mutta siitä huolimatta he tekevät sovinnon ja veljekset pystyvät sovittamaan tapahtuneen työllään. Jos tällaista veljessarjaa nyt ajatellaan, tuolla resuaisivat aravakaksiossa yötä päivää sen sijaan, että kävisivät töissä, sehän olisi ihan sietämätön porukka. Se mikä Kivestä tekee suuren kirjailijan ja Veljeksistä suuren teoksen, on se, miten Kivi päättää teoksensa kuvaamalla melkein yhden tai kahden jatko-osan arvoisesti veljesten elämän myöhempiä päiviä. Mutta Kivi kuvaa, miten yhteiskunta tekee niiden kanssa sovinnon. Suomalaisista puhutaan aina juroina, eristäytyvinä ja tuppisuina, mutta luulen, että siellä alla on jotain isompaa, vapauden tahto ja halu säilyttää itsenäisyys sekä fyysinen koskemattomuus. Eivät ne osaa sitä verbalisoida, mutta siitä siinä on kysymys. Mutta kun sanotaan, että kauneus valmistaa tietä vapaudelle, niin ehkä Kivellä just tämä kuvauksen kauneus ja osuvuus, se on jotain sellaista, joka antaa nimen tai hahmon kansakunnalle. Siinäkin on näinä aikoina jotain aika ylvästä. Yksi on Kiven ihmiskuvan tarkkuus, tarinahan on vain veruke sille, että voidaan kuvata ihmisiä, törmäyttää ihmiset itseensä ja toisiinsa. TeksTi niklas thesslund kuva jussi särkilahti Miksi juuri tämä näytelmä juuri nyt. Seitsemän veljestä herättää halun keskustella ja tulkita sitä uudestaan. Ne ovat ehkä ne laadut, jotka siellä vetoavat. Kyllä se on todella tärkeää. Se on hyvin toiveikas, se herättää toivoa ja luottamusta tulevaan sekä uskoa yksilön mahdollisuuksiin. Siinä muhun vetoaa esimerkiksi Tuomas, joka voisi toimia vedoten voimaansa, mutta se näkee kaksi keräjäläistyttöä, adoptoi ne ja kasvattaa rakkaasti kuin omansa. Sen toiveikkuus on tärkeää, sanoo Heiskanen, jonka vanhat hupailut Velipuolikuu ja Mutapainin ystävät ovat nyt vihdoin kokonaisuudessaan Yle Areenassa. Kuinka tärkeää se on, että teos antaa toivoa. Toinen asia on, että Seitsemän veljestä on kehityskertomus. 68 IMAGE TOUKOKUU 2017 Kari Heiskasen ohjaama Seitsemän veljestä on kesällä Ryhmä teatterin 50-vuotisjuhlanäytelmä. Hahmon, jota ei liiemmin sitä ennen ollut annettu. Kaikkien muidenkin kanssa tehdään sovinto. Veljesten tempoilu ennen kuin ne lähtevät yhteiskuntaan kuvaa musta juuri tätä. Koska yhteiskunta tulee vastaan, ojentaa veljeksille kätensä. Mähän olen pohjimmiltani suuri romantikko ja sentimentaalinen ihminen, liikutun valtavan helposti ja kyynelehdin, en ainoastaan omia ohjauksia katsoessa, vaan jopa muiden
TOUKOKUU 2017 IMAGE 69
Tässähän mä olen väistämättä enemmän omilla jäljilläni kuin kenenkään toisen, koska olen tämän ennenkin tehnyt. Jos joku väittää, että lännen valloittaminen tai saamelaisten elämä tai ruotsalaisten elämä ei ole vaatinut sisua, niin se on ihan kummallista. Kun me ollaan kaikki intentionaalisia, eletään jonkin odotuksessa, ollaan koko ajan tulossa joksikin, niin kyllä toiveikkuus on ihan keskeinen elämää koossa pitävä voima. Moraalin ja etiikan kysymyksissä on aika yksinkertaista valita puoli. Ilmoitin, että ei tähän versioon, not in my backyard. Lähekkö paariin. Teat terissa niistä syntyy henkilöiden totuus vaikka ne olisivat huonoja tai vääriä tulkintoja. Mun kohdalla ei oikeastaan millään lailla. Kotona mulle ilmoitettiin ykskantaan, että mun täytyy ottaa siihen myös naisia veljeksiksi. . Sen jälkeen olen kirjoittanut ja tehnyt sovituksia ja kir joittanut pariakin tvsarjaa sekä näytelmiä. Millainen käyttövoima sisu on Seitsemässä veljeksessä. Hyvin ajateltu tvviihde voi olla tasaveroi nen tekijä muun kriittisen journalismin kentällä. Sen estetiikka on niin sisäänpäin kääntynyt ja umpimielinen, että se ei avaa mulle mitään tulkintoja. Trumpista on vaikea tehdä parodiaa, hän kun tekee sen itse. Se tarkoitti lisää työtilanteita. Sarjoista on jo yli 30 vuotta aikaa. ”. Mitä sanot heille, jotka puuskahtavat siitä, että juhlavuoden näytelmä on todellinen all male panel. Patenttivastaus on. Jos sitä Juha Mujeen energiaa ja ilkikurisuutta saa erilaisiin rooleihin, niin oikein kiitollisena otan sen. Mitä totuuden puhu miseen tulee, Amerikan presidenttiinsti tuutiosta on hyvää vauhtia tulossa korkean kontekstin toimija samassa mielessä kuin entinen Neuvostoliitto oli. Luulen, että teatterin pitäisi vastustaa asioiden mustavalkoistamista, mutta kyllä se varmasti valuu. Kirjoitin ensimmäiset sketsini Velipuolikuuhun ja Mutapainin ystäviin. Se on viheliäistä, sillä se levit tää perusteetonta politiikan vastaisuutta. Mitä nuo sarjat ovat sinulle tehneet. Noin viikon uutiset on sitä ja ehkä juuri sen vuoksi niin pirun hauska. Sisu kaikkineen on musta problemaatti nen käsite. Yhteiskunnan polarisoituminen taas on jotakin, jossa teatteri on omimmillaan kuvatessaan ihmisten kokemuksia. Velipuolikuu ja Mutapainin ystävät tulivat juuri kokonaisuudessaan Yle Areenaan. Ankarat olosuhteet synnyttä vät välttämättömyyden, ja se on nimeltään sisu ja se on kaikkialla ihan samanlaista. Puolien valitseminen on korostunut erilaisissa keskusteluissa viime vuosina, on tehtävä tiettäväksi, kenen puolella on ja ketä vastaan. Tässä yhteydessä komiikan ja satiirin tekemisen sanotaan usein käyvän vai keaksi, kun toinen puoli tekee sen itse. 70 IMAGE TOUKOKUU 2017 Huumori edellyttää elämästä innostuneisuutta. Kalle Holmbergin ja Jouko Turkan Seitsemän veljestä ovat suomalaisen teatterin ja television merkkipaaluja. Ne nostivat mut julkisuuteen. Usein se on sitä, että huumori rikkoo hierarkioita ja luutuneita asenteita ja vastustaa määrittelyjä. Olen sen ajatuksen jo sanonut. Yhdeltä osalta ne tar koittivat julkisuudelle pohjaavaa, väärin rakentunutta itsetuntoa, mutta myös itse luottamuksen kasvua. Venäjällä sisua on tarvittu hirveän paljon enemmän, kun siellä vallanpitäjät ovat aina nujertaneet kansaa. Tunnen miesten tuntoja paremmin kuin naisten ja luulen, että jonkun naisen täytyy tehdä se versio. Se oli yksi hienoimpia hankkeita, mitä hallituksilla on ollut. En mä tiedä miksi suomalaiset ovat sen niin omineet. Tässä mielessä se tuo hurjan paljon ilmaa ja voi telee ajattelua ja kaikkea yhteistä elämää. Ryhmäteatteri täyttää tänä vuonna 50 vuotta ja Suomi 100. Ryhmäteatterissa minuun asetettiin suurempia odotuksia, joihin sitten halusin ja pystyin vastaamaan. Siksi se on myös luovuuden tunnusmerkki.” –?kari heiskanen keskustelija takuu, että jokainen nuori kopattaisiin kiinni. Valuuko tämä teatteriin. Kun huumori edellyttää vähintään tiettyä määrää elämästä innostuneisuutta, huu mori on myös luovuuden tunnusmerkki. Holm bergin versiosta, jonka olen ehkä videolta teatterikoulussa 70luvulla nähnyt, muis tan oikeastaan vain Esko Salmisen Juha nin ja Juha Mujeen. Turkan Seitsemää veljestä en jaksanut kat soa alkua pidemmälle, se on niin erityinen, että siitä ei ole minkäänlaiseksi teatteril liseksi esikuvaksi. Onko teoksen ohjaaminen kansa kunnan kaapin päälle astumista samalla tavalla kuin Tuntemattomaan sotilaaseen tarttuminen. Olen aina ollut sitä mieltä, että kaikki kansat ovat tasan yhtä sisukkaita. Piti tuntea sano jen konteksti ymmärtääkseen, että valkoi nen on todellisuudessa mustaa ja ”ravinto arvoltaan kaikki normit ylittävä” tarkoittaa vetistä kaalisoppaa. Onko sulle muodostunut näiden vuosien aikana käsitys tai patenttivas taus siitä, mikä on hauskaa. Toisaalla tässä numerossa on artik keli Oopiumia kansalle, joka kritisoi suomalaisten hellimää käsitystä itsestään maailman sisukkaimpana kansana. Enemmän ajattelen omaa edellistä ver siotani ja sitä, mikä siinä jäi korostamatta. Lähen. Sanojen merkitysten väljeneminen merkitsee politiikan dege neraatiota
LIPUT alkaen 19 € KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,083 €+pvm/mpm) LIPPUPISTEESTÄ 0600 900 900 (1,98 €/min+pvm) lippu.fi Pääyhteistyökumppani Yhteistyökumppani ROOLEISSA Katariina Kaitue, Mari Lehtonen, Petri Manninen, Riku Nieminen, Harri Nousiainen, Karin Pacius, Jukka-Pekka Palo, Heikki Pitkänen, Jukka Puotila, Elsa Saisio, Sonja Salminen, Paula Siimes ja Tiina Weckström OHJAUS Laura Jäntti KANTAESITYS SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 13.9.2017 sirpaleita Suomesta
Anna arviosi ja voit voittaa 1?500 euron arvoisen Icelandairin matkalahjakortin! Arvomme osallistujien kesken myös Samsonite Engenero -matkalaukun (arvo 289 e). Julkaisemme Mondo Top 50 -listan Mondo-lehden numerossa 9/2017. Minkä arvosanan antaisit paikalle. Osallistu suureen Mondo Top 50 -kyselyyn! Missä olet matkustanut viimeisen vuoden aikana. Osallistu 31.7.2017 mennessä osoitteessa mondo.fi/top50. Osallistu vuoden 2017 parhaiden matkakohteiden ja -palveluiden valintaan. Entä hotellille ja lentoyhtiölle
TOUKOKUU 2017 IMAGE 73 Elokuva Musiikki Kirja Nikkanen Ridley Scott Lorde Han Kang
Tässä merkityksessä sanan franchise suomennokseksi sopii parhaiten ”tuoteperhe”. SpoileriallergiSet, älkää huoliko, ei tässä kolumnissa paljasteta Alien: Covenantista mitään. Nyt termi uudelleenkäynnistys. Leffateattereihin men nään katsomaan tuttuja juttuja. Samaan tapaan kuin suora teosansainta on eilistä päivää, yksittäisistä leffoista on tullut vain osia kokonaisuudessa. 74 IMAGE TOUKOKUU 2017 K un menet elokuviin, haluatko nähdä jotain uutta. Ehkä on aika alkaa rebootata myös tunnettuja näyt telijähahmoja ja tyyppejä. Mutta miten Suomi pääsisi tästä osalliseksi myös kan sainvälisesti, eikä ainoastaan Änkkärien ja paikallisten napapiirinsankarien ja mielensäpahoittajien kautta. En ole nähnyt sitä. Jotain yllät tävää, jotain mikä avaa uusia näkökulmia. Erillisten leffojen ketju ei riitä, pitää olla brändi ja jatkuva bisnes. Franchisen voima on paljon tähtiä suurempi. Eri eri mutta sama Tuoteperheessä elokuva on vain välttämätön paha, kirjoittaa Kalle Kinnunen. Luovan sisällön kanssa kun on aina se riski, että kone köhii, kun katsojien ja tekijöiden yhteys ei toimi. Jatko osailmiö kiihtyi Hollywoodissa 1980 luvulla ja on valloittanut Suomen elo kuvaalan tällä vuosikymmenellä. Alien on Angry Birdsin lintuja hurjempi otus, mutta katego risessa talousmielessä niillä on aika vähän eroa. Rebootnappia painettiin yhdessä. JoS ei puhuta Euroopan maista, joissa maltillisen bud jetin elokuvia toteutetaan julkisen rahoituksen turvin, elokuvaan sijoittamisen motivaatioita on yksi: raha. Enää ei edes puhuta remakeista eli uusintaversioista. Etenkin supersankarisarjakuviin perustuvissa elokuvasarjoissa osat markkinoivat ja tukevat toisiaan niin, että yksi floppi siellä välissä ei tunnu missään. Hugh Jackmanin esittämä Logan, toki myös Wolve rinena tunnettu, paketoitiin julistekuvia myöten myö hempien aikojen Clint Eastwoodiksi, jolla oli Armottoman asenne, Gran Torinon depressio ja Likaisen Harryn tuho voima. Ainakin siltä Logan tuntui. elokuva Kalle Kinnunen on kolumnisti joka aikoo rebootata idealisminsa.. SpiderMan lanseerataan kol matta kertaa 15 vuoden sisään. Meira esimerkiksi koki Saludokahvibrändinsä istuvan Luokkakokous 2:n spermankatkuun. Eikö Lego Moomin Movie kuulostaisi ihanalta. Tosin se on esiosa, eli tapahtuu ennen ensimmäistä Alienia. ALIEN: COVENANT ohjaus Ridley Scott ensi-ilta 17.5. Yksi franchisebisneksen etuja Hollywoodille on se, että nämä elokuvat ovat ”criticproof”. Siksi heikoimminkin menestyeet Marvelleffat saavat jatkoosia. Siksi tänäkin vuonna on nähty ja nähdään jatkoja men neiden vuosikymmenten draamallisemmille laatueloku ville. Maail manlaajuisesti jatkoosapotentiaalia tär keämpää on silti franchisen luominen. Sekavaa mutta tuottoisaa. Ei niitä arvoste luilla kaadeta eikä nosteta. Ensin vain pitäisi saada Muumit ja Lego lisensointiyhteistyöhön. Itse teokset, joista elokuvasarja koostuu, ovat bis neksen näkökulmasta välttämätön paha. K U VA : TW EN TI ET H C EN TU R Y FO X , K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Trainspotting 2 on tarinansa puolesta perusteltu ja looginen jatkoosa, mutta ei se hirveän hyvä elokuva silti ole. Franchiseelokuvana Logan oli turvallisesti myös X-Men osa kymmenen. Hämiksen leffaoikeudet omistanut Sony näki, että rahaa jäi pöydälle, ja löi hynttyyt yhteen leffoillaan jatkuvasti miljardisarjaan nousevan Marvelin kanssa. Uutena Hämiksenä on Tom Holland – lähes tuntematon nuori mies. Arvio elokuvan syvällisyydestä riippunee siitä, kummasta kulmasta sitä tuli katsomaan. Silloin on aika painaa rebootnappia. Vapise, Angry Birds! . Blade Runner 2049 valmistuu syksyllä. Alien: Covenant voisi olla nimeltään Alien 6. Kesän suurimmaksi leffahitiksi Yhdys valloissa uskotaan Hämähäkkimiehen paluuta. Ei tullut, vaan kunnon hitti – ja mikä tärkeintä, se pitää yllä Alienbisnestä, johon kuuluvat myös pelit sekä aiempien leffojen myyminen yhä uudelleen. Prometheuksen Alienyhtey det olisi aktiivisesti unohdettu, jos elokuvasta olisi tullut floppi. Keväällä nähtiin Lego Batman ja syksyllä valmistuu Ninjagoelokuva. Kuten kaikki franchiseleffat, se esitetään kriitikoille vasta muutama päivä ennen ensiiltaa. Taustalla olevalla elokuvalla voidaan myydä mitä vain. Totta kai! Älä valehtele. Se on myös jatkoosa Prometheukselle, joka valmistuessaan oli muka itsenäinen elokuva – tosin yhtäläisyydet Alieneihin olivat ilmiselviä. Edellinen inkarnaatio, Andrew Garfieldin esittämä, sai seikkailla vain kahdessa elokuvassa, sillä niiden leffateatteriliikevaihdot olivat vain 700 mil joonan euron luokkaa
Olinko väärässä, kun 18-vuotiaana vakuutuin siitä, että todellisuus tulisi aina olemaan pettymys voimakkaisiin mielikuviin verrattuna. Kun valmiista kappaleesta tuli yllättäen iloinen, hän tajusi sen muistuttavan eron jälkeistä humalaista iltaa ulkona, jolloin suru muuttuu hetkellisesti riemuksi. NUOReT SAATTAvAT olla itsevarmempia kuin koskaan, mutta tämä ei tarkoita itsekeskeisyyttä vaan sitä, että he välittävät toisistaan, jopa niistä, joita eivät henkilökohtaisesti tunne. Kiitos kuuluu jokaiselle, joka päätti viettää viikonloppuiltaansa meidän kaa. . He tietävät, että neoliberaalissa maailmassa menestys pitää rakentaa itse eikä kyynisyys auta ketään. Kyse ei ole vain nuorista, vaan hehkutteluasenne on levinnyt yli sukupolvien. Biisissä on epätoivoon sekoittuvaa vapautuneisuuden tunnetta, kuin istuisi lentokoneessa, joka kiihdyttää juuri ennen ilmaan nousemista. Lorde on kertonut Facebookissa, että kirjoitti biisin särjettyään sydämensä ensi kertaa. Täst on hyvä jatkaa #SANNITOUR2017 parissa loppukevät.” Instagramin ja YouTube-videoiden perusteella näyttää siltä, että Sanni ja monet ”tavallisetkaan” parikymppiset eivät juuri kärsi merkityksettömyyden tunteesta. Siltä, että se on tehty ”suuriin hetkiiin”, soimaan festareilla tai Skamsarjan dramaattisessa kohtauksessa. Nyt Lorde on 20 ja elää ”unelmaelämää”. Vihreä valo kammottaa, mutta kun se menee päälle, täytyy jatkaa eteenpäin. Hänen biisinsä kuulostivat salaisuuksilta, jotka on kirjoitettu glitterkynällä päiväkirjaan pimeässä makuuhuoneessa. Se tuntuu vieraalta, sillä vielä kymmenen vuotta sitten elämykselliselle ilotulitukselle ei altistunut missään. Muiden kiinnostavalta näyttävä elämä herättää ehkä kateutta ja fear of missing outia, mutta se myös ajaa ihmisiä haluamaan ja tekemään asioita omalla tavallaan. Toisin kuin energiset teinitähdet, Lorde oli tietoinen popin historiasta ja kypsän introvertti, kuin hahmo Sofia Coppolan leffasssa. Löytäisin kuitenkin netistä hyväksyntää ja kaltaisiani ihmisiä, jotka näyttäisivät minulle malleja siitä, miten lukemattomia ”vaihtoehtoisia”, outoja olemisen tapoja on olemassa. Kenelle riittäisi ”tavallinen elämä”, kun näytöltä voi seurata menestyjiä, jotka pukeutuvat coolisti ja toteuttavat itseään suosittujen tyyppien seurassa. Hänen sukupolvelleen on tyypillistä, että ihmiset uskovat itseensä. Se ilmaisee uuden elämäntilanteen muutamalla sanalla. Minimalistiseen debyyttiin verrattuna hänen keväällä julkaisemansa, kesäkuussa julkaistavaa Melodrama-albumia ennakoiva Green Light -singlensä kuulostaa geneerisesti tuotetulta hittipopilta. Kappaleissaan Lorde ilmaisi haluavansa tehdä suuria asioita, että hän ei ole Never not chasing a million things I want. Olin muodostanut popkulttuurin perusteella niin vahvan käsityksen siitä, millaista myyttisen teini-iän pitäisi olla, että kun olin ”teini”, en edes halunnut ”lähteä katsomaan”, millaista ”elämä” olisi. Syytän tästä huonoa itsetuntoa ja kasvamista ”vääränlaisten” kirjojen ja levyjen parissa. Nuoret pitävät säännöllisin väliajoin oscar-puheita, joissa he ihmettelevät, miten he ovat tähän maagiseen tilanteeseen päässeet, ja kiittävät, miten ihania ystäviä heillä onkaan. Kaikki haluavat olla merkittäviä yksilöitä, joilla on paljon seuraajia. Hän hengaa New Yorkissa Taylor Swiftin ja Tavi Gevinsonin seurassa ja tekee musiikkia kolminkertaisen Grammy-voittajan Jack Antonoffin kanssa. 76 IMAGE TOUKOKUU 2017 musiikki M ä oon täl hetkel kaikkeni anta nu, räjähtäny ja ihan päättömän onnellinen. Jos olisin nyt sellainen melankoliaan taipuvainen teini, jollainen olin kymmenen vuotta sitten, katsoisin Sannin kaltaisten tähtien porhellusta ehkä ihan yhtä hämmentyneesti kuin nyt. Milloin ihmiset alkoivat esittää, että heidän elämänsä on joku cokismainoksen montaasi. Kiitti teille, ja mulle! Sanni, Lorde ja kaikki nuoret tyypit tahtoo olla jotakin, kirjoittaa Iida Sofia Hirvonen. K U VA : U N IV ER SA L / C H A R LE S H O W EL LS , K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Lorden ilmaisutapa oli silti jo silloin myös sukupolvelleen tyypillinen. LORDE Green Light Universal Iida Sofia Hirvo nen on Imagen uusi musiikkikolumnisti ja hel sinkiläinen vapaa toimittaja, joka ei osaa ”fiilistellä”. ”. Lorde vaikutti heidän mielestään ”aidolta”, he uskoivat ymmärtävänsä häntä. Biisintekijänä Lorde tajuaa silti nyansseja. Green Light alkaa kohtauksella, jossa meikataan vieraassa autossa. kUN UUdeSSA-Seelannissa syntynyt Lorde julkaisi neljä vuotta sitten debyyttialbuminsa Pure Heroinen vain 16-vuotiaana, paria sukupolvea vanhemmat musiikkitoimittajat olivat ihastuksissaan. Se oli vaarallinen yhdistelmä, joka sai minut eristäytymään muista ihmisistä
ELÄMÖINTIÄ SALONGISSA Kaikki se, mitä tulee sisustamiseen, rakentamiseen ja remontoimiseen, DIY-tekemiseen ja puutarhanhoitoon, löytyy nyt yhdestä osoitteesta. ELA?MO?INTIA?_SALONGISSA_230x3000mm_AINEISTO.indd 1 2/16/16 10:48 AM
2017. Jos olet kohdannut sellaisia, kerrothan heistä meille. A P U J O K A L E V I S I T U L E N L A I L L A Kun tuli vei kahdelta lapsiperheeltä kodin aamuyöllä, ei naapurustossa jääty kauhistelemaan. Joltain löytyi juuri oikean kokoiset keltaiset kumpparit, toiselta sohva, lähi pizzeriasta ruokaa ja koko naapurustosta ennen kokematon yhteisöllisyys. Suomi on täynnä hyviä ihmisiä. apu.fi/apulaiset 8 .1 . Paula, Reea, Jenni ja Minna tarttuivat tuumasta toimeen ja perustivat Facebook-ryhmän, jonka avulla perheille kerättiin tavaroita tuhoutuneiden tilalle
Mies joutuu hämmingin valtaan: onko tuo olento edes ihminen vai sittenkin eläin tai kasvi. Romaanin viimeinen osa kerrotaan sisaren näkökulmasta. Päähenkilö ei pääse romaanissa ääneen muutamaa väkivaltaista unijaksoa lukuun ottamatta. Romaania on yritetty lukea hieman väkinäisesti feministisenä kannanottona. Ehkä maailma on sekaisin ja hän on oikeasti muuttumassa puuksi. Han Kang kertoi hiljattain Helsingin Sanomien haastattelussa, että korealaisille lukijoille puuksi muuttuva nainen ei ole välttämättä kovin häkellyttävä ajatus – sieluvaellusoppi on kuitenkin ihan perussettiä. TOUKOKUU 2017 IMAGE 79 V egetaristi alkaa leppoisasti mutta vähän pahaenteisesti. Romaani ja sen päähenkilö sukeltavat yhä syvemmälle outoon unimaailmaan. Länsimaiset kirjallisuuskriitikot ovat olleet melko yksimielisiä siitä, että teos on hienoa kirjallisuutta, mutta sen perimmäinen tarkoitus menee kriitikoilta yli ymmärryksen. Hienointa Vegetaristissa on selittämättömyys. Tietysti Vegetaristia on yritetty analysoida korealaisen kulttuurin kautta. Vaimo on hiljaisen peräänantamaton. tarina seuraa säyseää ja kuuliaista vaimoa Yeong-hyeä, joka hiippailee eräänä päivänä heittämään kalliit lihat ja merenelävät kodin pakastimesta roskikseen. vegetaristi on täynnä raakuuksia, mutta samalla se on kaunis ja kuulaan hienostunut kirja. Romaanin voi lukea myös mielisairauden kuvauksena, vimmaisena perhekuvauksena, trillerinä tai kauhutarinana. Mutta ei kaikkea tarvitse aina ymmärtää. Omituisessa seksijaksossa Yeong-hyen lanko, virkaheitto taiteilija, saa naisesta kovan luokan eroottisen pakkomielteen. . Kieli on ekonomista ja novellimaista, viileää ja toteavaa. Yeonghye kieltäytyy syömästä mitään, pitämästä vaatteita ja ottamasta osaa normaaliin elämään. Vegaanihaaste helvetistä Vegetaristi on kaunis ja käsittämätön kirja, kirjoittaa Miina Supinen. Romaani aukeaa varmasti kotiyleisölle eri tavoin kuin lännessä. Sen lukeminen on kuin näkisi painajaista, josta ei malta herätä. Ehkäpä se kuvaa nimenomaan korealaista elämäntapaa ja sen tuottamia kauhuja. Ehkä Vegetaristi on allegoria sille, kuinka naisia rajoitetaan ja heidän kehojaan pakotetaan ahtaisiin muotteihin, joissa ne eivät kuitenkaan voi koskaan pysyä. Stressaantunut In-hye seuraa avuttomana hullutta loppuun asti. Tähän kirjaan kannattaa tutustua, jos turvalliset lukuromaanit kyllästyttävät. Miina Supinen on helsinkiläinen kirjailija, joka syö tofua mieluiten inkiväärimaustettuna. Pieni korealainen mestariteos on kevään omalaatuisimpia käännöskirjoja. K U VA : G U M M ER U S, K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Unet kulkevat unen logiikalla. Tärkeillä työillallisilla Yeong-hye nolaa miehensä kieltäytymällä sapuskoista, esiintymällä ilman rintaliivejä niin, että nännit paistavat kiusallisesti paidan läpi, ja olemalla muutenkin kummallinen. Suvun patriarkka yrittää ensin hyvällä ja sitten pahalla, mutta Yeong-hye viiltää ennemmin ranteensa auki kuin maistaa possua. VEGETARISTI Han Kang Gummerus kirja. Rehellisesti sanottuna minäkään en ymmärtänyt yhtään mitään. Yeong-hye suostuu taideproggikseen kalsean välinpitämättömänä. Häntä kuvataan vain kusipäisen aviomiehen, kiimaisen langon ja huolestuneen sisaren näkökulmasta. Mies ottaa yhteyttä appivanhempiin. ”Ennen kuin vaimoni ryhtyi vegetaristiksi, pidin häntä kaikin puolin aivan tavallisena.” Eteläkorealaisen Han Kangin Bookerpalkittu romaani on aika järkyttävä kokemus. Jospa nämä laittaisivat tyttärensä kuriin. Monet parhaat kokemukset ovat käsittämättömiä. Hän haluaa maalata kälyn laihtuneen kehon täyteen värikkäitä paratiisikukkia, rakastella tämän kanssa ja videoida koko homman avantgarden nimissä. Ja tästä se vasta alkaa. Lukija jää miettimään, onko Yeong-hye sittenkään ihan sekaisin. Yeonghye toivoo muuttuvansa mahdollisimman pian puuksi. Vegetaristi on Etelä-Koreassa poliittisesti tulenarka kirja ja hallituksen mustalla listalla, mutta suomalaiselle lukijalle kirja näyttäytyy surrealistisena ja pienimuotoisena tarinana, jossa ei ole kovin selkeitä yhteiskunnallisia väittämiä. Aviomies pitää Yeong-hyen käytöstä rasittavana oikkuiluna ja komentaa häntä kokkailemaan lihapatoja. Kafkan novellit tulevat mieleen aika usein. Syöpäläiseksi muuttuva Gregor Samsa ja puun elämästä haaveileva Yeong-hye ovat saman painajaistehtaan eri linjastoilta. Jotain samaa on myös suomalaisella Hanna Haurulla, jonka pienet kirjat ovat kauniita mutta niin ahdistavia, että lukeminen sattuu vatsaan
Sitä esimerkiksi luulisi, että kun ihminen yllättäen kuolee poliisin hoteissa, tapahtunut päätyisi osaksi tilastoa, jota joku tarkalla silmällä valvoo. Emme osaa, jaksa tai halua katsella niin syviin varjoihin. Seppänen hallitsi uhrejaan viinalla ja pelolla. Turhaan, sillä poliisi uskoi jälleen Seppästä. Asiallinen hukuttaja Sarjahukuttajalla ja putkakuolemilla on yhteys, kirjoittaa Hanna Nikkanen. K ontiolahden sarjahukuttajan toimintaa puitiin Suomi24:ssä vuosikaudet. Pekka Seppäsestä tehtiin toistuvasti ilmoituksia poliisille. Kaupunkilainen perimä tieto esimerkiksi kertoo, ettei hätäkeskuspäivystäjälle sovi mainita, jos kadulle tuupertunut ihminen haisee viinalta. Itä-Suomen poliisi vaikuttaa tienneen Seppäsen tilalla tapahtuneista raiskauksista, parituksesta ja pahoinpitelyistä hyytävän paljon. Yhden hukkuneen omaiset kertoivat Suomen Kuvalehdelle käyneensä Kontiolahden poliisiasemalla toistakymmentä kertaa todistelemassa, ettei veneturma ollut onnettomuus. Pelastetut kertoivat poliisille ja ambulanssihoitajalle Seppäsen yrittäneen tappaa. Vaikka viranomaisten pitäisi olla. Poliisin hallitsemiseen näyttää riittäneen yksinkertaisempi keino: hän oli porukan ainoa asiallinen kaveri. Hanna Nikkanen on Tampereen yliopiston journalistiikan vierailijaprofessori, yksi Long Play -verkkomedian perustajista ja Pet Shop Boys -DJ. Emme saa tietää noiden kuolemien syistä käytännössä mitään. Tapa perustuu epäilykseen siitä, ettei hätäkeskus lähetä juopolle apua. Yhteinen syyllisyys on kuitenkin laiska selitys. Jos me kaikki olemme tasaisesti syypäitä rappioalkoholistien oikeusturvan tilaan, silloin kukaan ei erityisesti ole vastuussa siitä. Ja kun kokonaisella ihmisryhmällä ei ole edes viranomaisten silmissä kummoista oikeusturvaa, jostain löytyy joku käyttämään tilannetta hyväkseen – joku Pekka Seppäsen kaltainen. He eivät ole olleet häiriöksi tai aggressiivisia, ja osa heistä on tiedetty sairaiksi. Tikkanen tutki 55 putkakuolemaa, ja 33 tapauksessa poliisi ei ollut kirjannut raporttiin minkäänlaista kuolinsyytä. K un juopolla on hätä, tavallisen ohikulkijan moraali on mainettaan korkeampi. Putkakuolemia on kuitenkin tutkittu lähimenneisyydessä vain yhden, aukkoiseen aineistoon perustuvan gradun verran. Suomi on täynnä alkoholistien ja narkomaanien lojaaleja omaisia. K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . 80 IMAGE HUHTIKUU 2017 Seppänen hallitsi uhrejaan viinalla ja pelolla. Tikkasen putkakuolemagradun tapauskertomukset näyttävät vahvistavan ilmiön olemassaolon: sivulliset yrittävät auttaa, mutta poliisin vanha tuttu ei pääse hoitoon, vaikka olisi päävamma ja neljä promillea. K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Kahdeksan kuolemaa tuskin olisi jäänyt selvittämättä, jos uhrit olisivat olleet raittiimpaa väkeä. Myös stereotypia omaistensa hylkäämistä ja siksi suojattomista rapajuopoista on väärä. Nikkanen. Se tapaus olisi voinut edetä esitutkintaan, mutta ei. K U V IT U S : A N JA R EP O N EN . Jossain vaiheessa yötä hengen on vienyt myrkytystila, sairaskohtaus tai päävamma. I ltapäivälehtien ja sosiaalisen median levittämät moraalitarinat opettavat meille, että elämme huonossa ajassa, jossa kukaan ei pysähdy auttamaan hädänalaista kadulla. . Seppänen oli nimittäin vähemmän humalassa kuin muut. Heidät on löydetty julkiselta paikalta vahvassa humalatilassa ja viety putkaan vastoin lain suositusta. K erran naapuri pelasti sarjahukuttaja Pekka Seppäsen neljä ryyppykaveria kylmästä järvestä. Elina Järvisen ja Aurora Rämön Suomen Kuvalehteen (11/2017) kirjoittama erinomainen sarjahukuttajajuttu Isäntä on tarina rappioalkoholistin olemattomasta oikeusturvasta. He omistavat elämänsä epätoivoisille pelastusoperaatioille, jotka usein epäonnistuvat. Annika Tikkasen Putkakuolemat Suomessa (2015) paljastaa, että useimmat putkiin kuolleet olisivat kuuluneet selviämisasemalle tai hoitoon. Seppästä kuullut poliisi muisteli myöhemmin todenneensa, että kontiolahtelainen hukuttaja olikin asiallinen kaveri. Sen pitäisi olla skandaali. Poliisin hallitsemiseen näyttää riittäneen yksinkertaisempi keino. Hän palaa Imagen kolumnistiksi. Valkoisella valheella halutaan ostaa tuntemattomalle surkeat pari minuuttia tasa-arvoista kohtelua. Asiallinen kaveri. Itsekin olen ajatellut, että kannamme kollektiivista vastuuta deekikselle pudonneiden ihmisten perusoikeuksien polkemisesta
Maastaveto suorin jaloin loistava takareisien ja pakaroiden muokkaaja . UUD | STUNUT! TUTUSTU NYT! Ida Jemina ja 50 muuta bloggaajaa! Ida Jeminan jalkatreeniliikkeet TOP 3: . Bulgarialainen askelkyykky – piinaava mutta palkitseva liike treenin loppuun – Ida Jemina – idajemina.fitfashion.fi. Kyykky tehokas superliike koko alakropalle
Ei varmaan, vaikka eikö kirjan idea tavallaan ole juuri tuo. — 10. Onko nuorisossa sittenkin tulevaisuus, kun Cheek antoi Stefan Lindforsin suunnitella yökerhoonsa vain terassin katoksen eikä Sakke Järvenpään puhelin edes soinut. Keille Jussi 69 -likööri on oikeas taan tehty, näkönsä juo neille densoille ja Susanna Koskelle ennen seuraavaa köyhyyttä koskevaa ulostuloa. Saako sanoa ”En mä aio lukea Koko Hubaran kirjaa, kun en mä oo mikään fucking ruskea tyttö”. — 18. — 8. — 12. — 16. — 19. Pitäisikö Ylen tehdä doku mentti siitä, mitä kaikkea kulttuurihisto riallisesti arvokasta se tuhosi muuttaessaan pois Isosta Pajasta, ja voisiko sen dokumentin nimi olla vaikka ”100-vuotias Suomi tänään”. — 15. Voitaisiinko yhdessä sopia, että pukukoppi ei ole ”kuin elämä pienoiskoossa”. (On! Vaikka vittu mitä!) — 9. nämä meidän piti vielä kysyä 82 IMAGE TOUKOKUU 2017. — 2. — 6. — 13. 7. — 4. Eikä oikeastaan mikään muukaan asia. Onko mahdollista, että osa ongelmistasi johtuu siitä, että snadisti tyhmänä teit vääriä valintoja. — 3. Paranisiko journalismi, jos haastateltavat alkaisivat vastata rehellisesti, että ”Olipa tyhmä kysymys, keksi parempi!”, vai vajoaisimmeko mykkyyteen. Jos ketään ei saa kutsua ”homok si”, koska se loukkaa homo ja, ja jos ketään ei saa kut sua ”pedofiiliksi”, keitä silloin ovat ne, joita emme halua loukata. — 17. 1. Käsi pystyyn! Kenen mielestä ei ole hyvä idea rakentaa järjestelmää, jossa vanhus vain twiittaisi lähestyessään nälkäkuolemaa, ja sitten toivottaisiin parasta. Syntyikö Jussi Niinistössä eroottinen reaktio, kun USA:n puolustusministeri sanoi ”mottitaktiikka”. Eikö isänmaallisuus ole nolo ajatusvirhe, jossa oma synnyin maasi on paras vain siksi, että juuri sinä synnyit siihen. Voisiko sanoa, että Riku Rantalan vahvuus ei ole vain siinä, että hän saarnaa käännytetyille, vaan myös siinä, että tarjoaa niille sen lisäksi oraaliseksiä. — 11. Onko suurin osa ihmiskunnasta elossa vain siksi, että ihmisten tappaminen on laitonta. — 5. Pitäisikö Suomeen tuoda kielen irtileikkaus rangaistuksena. Onko narsismista enää ulospääsyä, kun vegaanisuudenkin eettisyys on alkanut tarkoittaa vain ”omasta hyvinvoinnista huolehtimista”. Miksi aikuiset häpeävät muita nuorisotyylivaiheitaan paitsi sitä, että olivat vuoden verran ”punk”. Aloittaisivatkohan kehittyvät maat Suomi-boikotin, jos siellä tiedettäisiin, millaisia ihmisiä me lähetämme opettamaan niille, miten innovoida ja katsoa kohti tulevaisuutta. 82 IMAGE TOUKOKUU 2017 14. Edes sille radiotoimittajalle, jonka mielestä ”Meidän ajalta, jos nimeäisimme Minna Canthin, se olisi varmasti Maria Veitola”. Ottiko MTV3 Heikoimman lenkin takaisin ohjelmistoon siksi, että ”täytyy meillä nyt olla edes yksi satavuotiaasta Suomesta kertova ohjelma”. Onkohan mitään hauskempaa kuin pienen lapsen viattomat, toisten sukuelimiin liittyvät kysymykset yleisessä saunassa
Oli oma perheesi sitten millainen tahansa, haluat sille varmasti vain parasta. 30 €/kk. 38 812,39 € (sis. Vapaa autoetu 735 €/kk, käyttöetu 585 €/kk. Sana ’perhe’ tarkoittaa kaikille erilaisia asioita. Monille perhe saattaa muodostua vaikkapa hyvien ystävien joukosta. 38 812 € GLA 180 Premium Business kokonaishinta alk. alv:n, arvioidun autoveron ja toimituskulut 600 €). Ajotietokoneen kieli: englanti.. CO 2 -päästöt 133 g/km, EU-keskikulutus 5,7 l/100 km. Aja www.mercedes-benz.fi/growup Grow up. Perusta perhe. On aika valita oma polkusi. Uusi GLA alk. Huolenpitosopimus 3 vuodeksi kiinteällä kk-maksulla alk. Kuvan auto lisävarustein. Mercedes-Benz GLA tarjoaa urheilullista pehmeyttä kaupunkiympäristöissä ja ärhäkkää tehoa niiden ulkopuolella
Fazer_PureDark_FIN_2017_230x270.indd 1 28.3.2017 9.17. PAL.VKO 2017-21 290361-1704 70% KAAKAO 100% FAZER VALMISTETTU 100% VASTUULLISESTI TUOTETUSTA KAAKAOSTA