Niinpä he jatkuvasti synnyttävät ongelmia, kuten riitelyä, raiskauksia, sotia ja ympäristötuhoja.” – Moby VAIHTOEHTORAPIN PROFEETAT Gasellit, Oukkidouppi, Paperi T ja Tuuttimörkö räppäävät normeista välittämättä BEASTMILK Postpunk syntyy elämän perusnesteistä INDIESTÄ TULI TYLSÄÄ Viime vuosikymmenen suosikit ovat nyt pappamusaa Depeche Mode Seksiä, huumeita ja hermoromahduksia. NO 11/2013 | 15.11.2013 - 13.12.2013 | 6,90€ ”Monet puhuvat rakkaudesta ja rauhasta, mutta syvällä sisimmässään he pitävät niitä vähän pitkästyttävinä asioina
Niissä yhdistyvät Bower & Wilkinsin vuosikymmenten mittainen asiantuntijuus äänestä sekä Applen AirPlay-teknologia. Tule tutustumaan ja kuulemaan ero!. B&W A5 & A7 Airplay – huippulaatuista ääntä Bowers & Wilkinsin langattoman musiikkijärjestelmän WMS:n – Wireless Music System – uusimmat laitteet A5 ja A7 mahdollistavat langattoman striimauksen upealla B&Wlaatuäänellä. Tuloksena on helppo langattomasti toimiva musiikkijärjestelmä, jossa korkea äänenlaatu on ensisijainen
19 95 /CD The Beatles Johanna Kurkela – Joulun lauluja Club For Five – Jouluna Paula Koivuniemi – Kun joulu on 29 95 /CD. UUTTA JA AJANKOHTAISTA PRISMASTA Uuno – 10-DVD 5995 Spede – 12-DVD 5995 Frendit – 20-BD /BD Pohjantuuli Vesa-Matti Loiri ja Kaihon karavaani – /kpl 1695 1995 /DVD /BD The Internship 2995 1795 2195 /DVD /DVD Suvi Teräsniska – Star Wars – DVD-boksit 1695 1995 1495 1995 Man of Steel 7995 /DVD /BD The Lone Ranger Lady Gaga – Artpop Tuomittuna kulkemaan /BD The Wolverine (julkaisu 27.11.) The Beatles – On Air – Live at the BBC Volume 2
Parasta juuri nyt! GIRLS ei yllä kakkoskaudellaan aivan ensimmäisen nerokkuuteen, mutta on silti kevyesti parasta tv-komediaa vuonna 2013. Saku Schildt, toimituspäällikkö. Yömusiikkia subtrooppisen vyöhykkeen kaupunkeihin."" YMPYRÄT ja sulkeutumiset ja mitä näitä nyt on. 14 Eminem Kuinka aikamme suurimman valkoihoisen räppärin ura sai alkunsa. Haju oli ikävä, mutta ei siinä tilanteessa oikein mitään voinut, kun keikka oli kesken ja wc toisella puolella tanssisalia. Lue koko haastattelu sivulta 78. 19 Veronica Maggio Ruotsalainen supertähti etsii faneja Suomesta, tositarkoituksella 30 20 MGMT Hörhöily on parasta huumetta 22 Moby Päätoimittajamme näköinen teknovegaani paasaa suu vaahdossa 54 Arviot Nousussa Arcade Fire, Risto, The Hearing, M.I.A., Cut Copy, Machinedrum, Pearl Jam, Stig, Kumma heppu & Lopunajan voidellut, Spekti, Cher, Miley Cyrus, Revamp, Blood Orange, Poisonblack, Moonface, Trivium, Glasser, Jonathan Wilson, Oddarrang, Icona Pop, Lee Ranaldo & The Dust, Medeia, Jukka Poika, Paul McCartney, Bulle, Beastmilk, Gasellit, Dizzee Rascal, Wasted, Katy Perry, Birdy, Kolmas nainen, Sin Cos Tan, Sunrise Avenue, Lorde, Omar Souleyman, Dream Theater, Cass McCombs, The Pistones, Pelican, Lauri Tähkä Viimeisin luku kotimaisen postpunkin aikakirjassa 66 Hittikaruselli 23 Shine 2009 Mistä on tanssipoppareiden kakkoslevy tehty. Rumba 7. ARCADE FIREN uutukainen on myös hyvyyttä. 24 Vieraissa: Ville Rönkkö / Wasted Punk-laulaja ei polvilumpioita säästele 26 Beastmilk 68 Rumban albumilista ja listakolumni 71 Kolumni: Jami Järvinen 72 Live! 78 Kysymys & vastaus: Twist Twist Erkinharju Veteraanirumpali myöntää ottaneensa joskus kaljan tai pari ennen keikkaa 82 Nisse M Kimmo Vanhatalo ja Teemu Fiilin penkovat loppusyksyn uutuusbiisiläjää 30 Depeche Mode Samuli Knuuti teki aikamatkan konepop-suosikin kulta-aikaan 1980–90-luvuille 38 2000-luvun indien kuihtuminen Oskari Onninen kertoo, miksi kymmenen vuoden takaiset indiesuosikit ovat nyt pysähtyneisyyden monumentteja 44 Suomirapin toisinajattelijat Paperi T, Oukkidouppi, Gasellit ja Tuuttimörkö löysivät hiphopista kanavan vaihtoehtoiselle ilmaisulle 50 Soitinnurkka: Eicca Toppinen “Don’t play cello”, opasti 22-Pistepirkko jo 20 vuotta sitten, mutta eihän Eicca ottanut opikseen ”Kesken keikan tajusin, että lahjetta pitkin valuu jotain. BLOOD ORANGEN Cupid Deluxessa on taikaa. Teemu Fiilin, päätoimittaja. Ajattelin, että kai se on paskaa kun se perseestä tulee, mutta lähinnä se oli sellaista liejua. SISÄLLYS 11/2013 Ajankohta 12 Sin Cos Tan Totuus löytyy taskulaskimesta 16 Lady Gaga 5 DVD 5 D 11.) Mikä on vaalea, alusvaatteissa ja varastelee taiteilijoiden ideat. Sinä iltana ei kylläkään soitettu encorea.” – Rumpali Twist Twist Erkinharju tutustuu ihmisen aina yhtä jännittävään fysiologiaan. Mikko Marjakangas, AD
proudly presents 15.12.2013 HART WALL AREENA , HELSINKI
Toparinkymmenen albumin mittainen ura on sin ne olisivat voineet olla vaikkapa puoihan kunnioitettava saavutus. Kippis sille! liksi runonlausuntaa, kuten Reedin ja lesUutinen sai tietysti Reed-fanit pahoitkensä Laurie Andersonin Juhlaviikkojen telemaan tapahtunutta – monet olivat oikeikka vuonna 2009. Kukapa ei joskus jäämme kaipaamaan, kun kuuluista muutykkäisi kiusata itseään miettien, kuinka sikko kuolee. Eikä Lou voineet kuulostaa. Uusi Lulu olisi saattanut tullakin, mutta olisimmeko todella halunneet kuulla sen. krs 00100 HELSINKI etunimi.sukunimi@popmedia.fi www.rumba.fi ___________________________________________ TOIMITUS Päätoimittaja Teemu Fiilin Toimituspäällikkö Saku Schildt Listatoimittaja Markus Hilden AD Mikko Marjakangas Puh. 03 4246 5302 tilaajapalvelu@popmedia.fi ___________________________________________ RUMBA KESTOTILAUS 12 NUMEROA / VUOSI 64,40 € 6 NUMEROA / ½ vuotta 32,20 € ___________________________________________ ILMOITUSMYYNTI JA MARKKINOINTI Puh 045 110 5522 Fax 09 4369 2409 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Oskari Anttonen Peter Lindroos Oona Lukkarinen Mikko Mali Veikko Virtanen Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen KUSTANTAJA Pop Media Oy Painopaikka Lönnberg Painot Oy ISSN: 0781-0326 MUSTANAAMION SUOJELUKSESSA JO VUODESTA 1984 Fiilin Valoa kuolleesta tähdestä TÄMÄ VIIKKO ALKOI IKÄVILLÄ uukun Lou Reedin menetys tuo palan kurktisilla. Tuomassa turvaa ja jattistiin saattaa muodostua läheikuvuutta elämään. Jos artisjä vuotta sitten. Levyti on olemassa meitä varjen ja kappaleiden kautta arten. Euroopassa Reed tysti suuri tragedia, mutta en voi sanoa on kiertänyt vielä viime vuosina varsin anparhaalla tahdollanikaan, että se olisi ollut teliaasti, ja Suomessa hänet nähtiin nelmillään muotoa yllätys tai shokki. Herlut melko vaatimaton niin uusien julkaisura, jos kuulet tämän: jen määrän kuin laadunkin suhteen, voisäästä meidät jatkosdaan olla melko varmoja siitä, että uutta sakin rocktähtien Walk on the Wild Sidea, Venus in Fursia, hologrammikonserPerfect Daytä tai edes Dirty Blvd:ia ei oliteilta. Jos viikatemies ei olisi poiti omistaa koko elämänsä rappiota ja itseminut häntä kyytiinsä vielä tässä vaiheestuhoa käsittelevälle taiteelle sekä elää teesa, kukaties Reed olisi nähty Suomessa siensä mukaisesti, 71 vuoden ikä ja reilun vielä kerran tai pari. nan majoille. Kyllä tässä kelpaa! Rumba 9. oikein jäämme Reed ymmärtääkseni Uskon kuitenkaipaamaan, kun juuri nauttinut medikin, että tähden kuolkuuluista muusikko assa esiintymisestä, jolessa me kaipaamme kuolee. Niiljollain uudella biisillä, räväkällä haastattelä artisti on aina nuori, tai vanha, tai keslukommentilla tai jopa keikkauuki-ikäinen. si ollut tulossa ihan lähiaikoina. monta klassikkoa Kurt Cobain, The Amerikkalainen muusikko ei Notorious B.I.G., Amy Wineole suurimmalle osalle suohouse, Pekka Streng, Aaliymalaisista rockfaneista läah tai Jay Reatard olisivat heinen ystävä tai sukulaimahdollisesti vielä tehMitä me nen, jota tapaisi henkineet ja miltä ne olisivat lökohtaisesti. ten sielläkin häntä näkyi kaikkein eniten ajatusvähänlaisesti ja useimta siitä, että tuo artismiten kärttyisenä. tisella juuri sillä hetkellä, kun On tietysti aivan oikein muistella sanhän on vaipumassa mielistämkariaan ja hänen sankaritekojaan sekä niime unholaan. 09 4369 2407 | Fax 09 4369 2409 AVUSTAJAT Ville Aalto, Mikko Aaltonen, Tapio Ahola, Annastiina Airaksinen, Lasse Auranne, Kira Autiosuo, Mia Bergius, Kalle Björklid, Jana Blomqvist, Anna Brotkin, Laura Friman, Laura Haapala, Manu Haapalainen, Pertti Hakala, Markku Halme, Sanna-Maija Hannuksela, Mikael Helenius, Perttu Häkkinen, Jarmo Juhala, Jami Järvinen, Markus Karlqvist, Tero Kartastenpää, Sanne Katainen, Jarmo Katila, Jaakko Kilpeläinen, Aleksi Kinnunen, Maria Kivimaa, Samuli Knuuti, Antti Koivumäki, Tina Korhonen, Ari Korpi, Kimmo K. Joka kerta, Teemu Fiilin Kirjoittaja on karmivan syysflunssan kourissa ja keskellä remonttikaaosta. Jälleen yksi legendaksi jo eläessään kuun, laita se banaanilevy soimaan. Hyvässä lykyssä. 8–16) Puh. Se Nuorena nukkuneet suurhenkilöt ovat sai minut miettimään: mitä me oikein tietysti luku erikseen. Koskinen, Pasi Kostiainen, Joonas Kuisma, Juha Kurri, Markus Laakso, Julius Lahdenoja, Emmi Laukkanen, Antti Lähde, Nisse Mannerheim, Matti Markkola, Jussi Mäntysaari, Risto Nevanlinna, Jari Nikkola, Tomi Nordlund, Christer Nuutinen, Oskari Onninen, Tomi Palsa, Black Peider, Jean Ramsay, Matti Riekki, Jose Riikonen, Markku Roinila, Jussi Saarinen, Jari Setälä, Heini Strand, Tuomo Stenberg, Miika Särmäkari, Hippo Taatila, Ville Tiihonen, Niko Toiskallio, Kirpi Uimonen Ballesteros, Anton Vanha-Majamaa, Kimmo Vanhatalo, Auroora Vihervalli, Mervi Vuorela, Verna Vuoripuro ja Marko Ylitalo ___________________________________________ TILAAJAPALVELU (ark. 11 / 13 | 30. Että artisseltä tuntuva suhde, mutta levyt – kuti muistuttaa meitä olemassaolostaan ten timantit – ovat tunnetusti ikuisia. ei tunnetusti oikein voi Kun artisti on tehnyt liki viidenkymtehdä – jollei ole räpmenen vuoden uran, josta – kaikella rakpäri ja tykkää esiintyä kaudella – viimeinen vuosikymmen on olhologrammina. Mutta on paremelää suurista comebackeista, pi iloita edesmenneen saavutuksista kuin ja kuoleman jälkeen niitä surra hänen menettämistään. keasti yllättyneitä ja hämmentyneitä. Saa 2000-luvun rockteollisuus olla jopa surullinen. vuosikerta Numero 647 ___________________________________________ Rumba / Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 3. den merkitystä omassa elämässään. Lou Reedin kuolema oli tieEntä konsertit sitten. Sillä kanonisoitu muusikko on poistunut maLou on ikuisesti kaksivitonen
Viimeksi mainitusta koettelemuksesta otettu kuvamateriaali on brutaalin näköistä kamaa. ”Lou muutti vedet kuseksi, miehet naisiksi, laittoi kitarat kiertämään ja astui itse sivuun”, Ramsay maalaili. Odotamme mielenkiinnolla tilanteen kehittymistä. Mutta sattuipa sitä kiertuekaverillekin: Kadavarin ranskalainen basisti sai mietittävää, kun Death Hawks valisti miekkosta, että kärpässienten syömisellä voi olla muunkinlaisia kuin trippailuhenkisiä vaikutuksia elimistöön. Helsingin Tavastialla. • KIMMO VALTANEN valittiin Universal Music Finlandin uudeksi markkinointijohtajaksi. Eipä kitaristi bändissä enää pitkään viihtynytkään. Suvilahdessa. • Nicke Anderssonin IMPERIAL STATE ELECTRIC (SWE) saapuu klubikiertueelle Suomeen. • Lou Reed ei ollut ainoa merkittävä muusikko, joka siirtyi syksyllä ajasta iäisyy- teen. • Harvoin on nähty järjestäjältä yhtä kummallista tiedottamista kuin METAL ALL STARS -tapahtuman yhteydessä. Valtanen on toiminut aiemmin muun muassa Sony Musi- cin toimitusjohtajana. Minun taas on vaikeampi ymmärtää, miksi aikuisen ihmisen on vaikea ymmärtää, miksi aikuinen ihminen uskoo Jumalaan”, Pappi kirjoittaa Rytmihäiriön yhteydessä. Jean Ramsay kirjoitti pitkän jutun suhteestaan tämän pelottavan, kiehtovan ja kompromissittoman taiteilijan tuotantoon. Slayerin Tom Arayakin oli lisätty esiintyjälistalle ennen aikojaan, eikä häntä loppujen lopuksi keikalla nähdä. Tampereen Klubilla, 31.1. Lue lisää: www.rumba.fi!. • Tuottaja-dj BONOBO (GBR) esiintyy livebändin kera 16.2. Yhtye esiintyy 29.1. marraskuuta. ”Monien näyttäisi olevan aidosti vaikea ymmärtää, miksi aikuinen ihminen uskoo Jumalaan tai ’Jeesus-satuihin’. Tosimetallistien tosifestari järjestetään 25.–26.7. Markku Halme kirjoitti herralle muistokirjoituksen. Rumba 10 Uutispoimintoja • ARVIOUUSINNOISSA julkaistiin lokakuussa muun muassa vuonna 1991 alun perin ilmestynyt reportaasi GUNS N’ ROSESIN Helsingin-keikasta sekä NINE INCH NAILSIN ja TYPE O NEGATIVEN debyyttilevyjen arviot. Hän aloittaa toimessa 8. Pappi tutki Rytmihäiriön sanoituksia Helmikuussa esikoislevynsä julkaissut PAPPI julkaisee seuraavaksi Rukoileva kädellinen -kirjan, jossa tämä oikeastikin papin töitä tehnyt teologi muun muassa tutkii rockbiisien jumaluutta sivuavia sanoituksia. lokakuuta maksasairauteen. Jose Riikonen puolestaan kertoi ahdistavasta kohtaamisestaan idolinsa kanssa, kun tapansa mukaan pahalla tuulella ollut Reed nolasi nuoren toimittajakokelaan lehdistötilaisuudessa Helsingissä vuonna 2009. MAX CAVALERAN (BRA) ja PHIL ANSELMON (USA) tähdittämä sekalainen seurakunta saapuu kuitenkin Hartwall-areenalle 6.4. Emme voi emmekä halua pysyä samassa muotissa koko aikaa. Saksalaisen KADAVAR-yhtyeen kanssa rundannut suomalaisbändi kertoi, millaista oli kulkea darravainoissa Itävallan pääkaupungissa, missä keikkapaikassa oli asennevikainen miksaaja ja minkä yösijan punkasta tarttui basistiin epämääräisiä syöpäläisiä, jotka likimain söivät muusikkoparan elävältä. lokakuuta. Jyväskylän Lutakossa. Pappi kirjoitti Rumbablogiin artikkelin, josta selviää, miltä esimerkiksi Rytmihäiriön Vain henkisesti sairas ihminen uskoo Jumalaan tai 2Pacin Only God Can Judge Me kuulostavat pappismiehen korvin. Death Hawksilta kiertueblogi Keski-Euroopassa lokakuussa kiertänyt DEATH HAWKS kirjoitti Rumban verkkosivuille kaksiosaisen kiertueblogin, jossa yhtye kertasi Saksassa ja Itävallassa kokemiaan koettelemuksia. Lue lisää blogista. In Memoriam: Lou Reed 1942–2013 Rockin ikoni ja punkin edelläkävijä LEWIS ALLAN ”LOU” REED kuoli 27. Suru-uutinen sai Slashin, Flean, Alice Cooperin ja Paul Stanleyn kaltaiset tähdet osoittamaan kunnioitustaan Twitterissä, ja lukemattomat toimittajat kirjoittivat aiheesta blogeihin ja lehtiin. Mehän emme ole koskaan tehneet sitä. Helsingin Tavastial- la, 30.1. Rumbassakin suurmiehen poistuminen innoitti skribentit töihin. Facebookiin ilmestyi eräänä kauniina päivänä ”Mikko Kotamäki Idols 2014 kilpailuun” -sivu, joka on pyhitetty tälle asialle. Kirjan viiteluettelossa mainitaan muun muassa RAGE AGAINST THE MACHINE, RYTMIHÄIRIÖ, CMX, BON JOVI ja AVAIN. (...) Yritämme pitää levymme mahdollisimman tuoreina ja erilaisina.” – Manowarin Ross the Bossin Rumbaan 12/87 antama lausunto kuulostaa metkalta kaikkien näiden vuosien ja samankaltaisten albumien jälkeen. ”Kuinka monta kertaa yhtye voi toistaa itseään. • SWALLOW THE SUNIN murisija MIKKO KOTAMÄKI suunnittelee Idols-kisaan osallistumista. RUMBA.FI POIMINTOJA BLOGISTA Pikakelaus Rumbablogin uutis- ja artikkelitarjonnasta. Oulun 45 Specialissa ja 1.2. THE POGUESIN kitaristi PHIL CHEVRON kuoli 8. Keikkauutisia • Wimps and posers leave the hall: MANOWAR (USA) tuo Magic Circle -festivaalinsa ensi kesänä Helsinkiin
oOoOO (US), Butterclock 13/15 € Pe 22.11. K-20.www.kuudeslinja.com LeBonk, Yrjönkatu 24 Helsinki KLO 21-04 SISÄÄNPÄÄSY 5 € -k18- HYVÄ KLUBI KESKIVIIKKOISIN LE BONKISSA Ke 13.11. Death Hawks + The Mutants, Suomen Karvapääkuninkaat 1968 +Dj Skenikswee. Dead Meadow (US), Tombstoned; 18 € To 21.11. Lipumyynti alkaa ovelta ke klo 22, to klo 23 ja viikonloppuisin klo 22. Giant Robot; loppuunmyyty Ke 27.11. Aivovuoto, Eevil Stöö, DJ Kridlokk & Koksukoo; 10 € La 16.11. Jessy Lanza (CA); 12/14 € Tarkemmat tiedot ja muiden iltojen ohjelma: www.kuudeslinja.com Avoinna ke 22–04, to 23–04, pe–la 22–04, poikkeuksista tiedotetaan erikseen. LIVE!!! LIVE!!! LIVE!!! Pe 15.11. Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi, Hermanni Turkki Ke 11.12. Kaikukatu 4 (sisäpiha). Jacuzzi Boys (US), Kakkahätä ’77; 12 € Ke 20.11
22.11. Judas Priestissä aikanaan laulaneen TIM ”RIPPER” OWENSIN ja kumppaneiden PROJECT ROCK (USA) esiintyy GARAGEDAYSIN (AUS) kanssa 19.11. Helsingin Nosturi. ”Kun meillä alkoi olla kasassa uutta musiikkia, ryhdyimme miettimään avainsanoja, jotka voisivat kuvata tätä kakkoslevyä. Yksi niistä oli tuonpuoleinen”, Hulkkonen kertoo. Tästä kertovat jo yhtyeen toisen albumin ja sen ensisinglen nimet: Afterlife ja Limbo. 19.–23.11. Kouvolan Rytmi-katti ja 23.11. Se olisi ahkerasti maassamme vierailevalta artistilta luonteva siirto. 19.–21.11. Oulun Teatriassa ja 20.11. Äärimetallibändi ROTTING CHRIST (GRE) tuo pikkujoulumieltä Suomeen. KIMMO VANHATALO DEPECHE MODEN ja Tears for Fearsin kaltaisten 1980-luvun synapop-edeltäjiensä tapaan Jori Hulkkosen ja Juho Paalosmaan muodostama Sin Cos Tan arvostaa suureellisia teemoja. 23.11. Etnopunk-vakiovieraamme FLOGGING MOLLY (USA) esiintyy 19.11. UNCLE ACID & THE DEADBEATS (GBR) lämmittelee. Tampereen Klubilla nähdään erikoinen kokoonpano, kun illan anniksi on merkitty SAX RUINS (JAP) VS. Helsinkiin saapuu metallivieraita vaihteeksi Ranskasta. Oulun Teatriassa ja 21.11. Jyväskylän Lutakossa. Turun Klubi, 21.11. 20.–23.11. Yhtyeen esiintymispaikkoja ovat 20.11. ”Limbo oli avainkappale, joka avasi oven siihen teemaan. Tuonpuoleinen tuntui sopivan. ONO RYOKO (JAP) ja kaupan päälle vielä BLACK MOTOR. Tornion Umpitunnelissa ja 23.11. Tampereen Pakkahuoneella, 20.11. 18.–20.11. 24.11. Sikäläinen BETRAYING THE MARTYRS konsertoi On the Rocksissa mukanaan ADEPT (SWE), CIRCLE OF CONTEMPT, CONSTRAIN (SWE) ja NORMANDIE (SWE). Koskahan DANKO JONES (CAN) ostaa asunnon Suomesta. Vaasan Amarillossa. Helsingin Circuksessa. Kuopion Henry’s Pubissa, 21.11. VIIKKO 47 (18.–24.11.) 18.11. Sabbath Bloody Sabbath! Nyt selviää, onko nykymuotoisella BLACK SABBATHILLA (GBR) kunto korkealla vai toinen jalka haudassa – vai kenties molemmat. Tampereen Klubi, 22.11. Helsingin Circuksessa, 20.11. RUINS ALONE (JAP) VS. MINDLESS SELF INDULGENCE (USA) ja THE RED PAINTINGS (AUS) tuovat taiderockia Helsingin Nosturiin. Levyjulkaisuja: • Pertti Kurikan Nimipäivät: Jarmo • Billie Joe Armstrong & Norah Jones: Foreverly • Black Magic Six: Halfway to Hell • Black Sabbath: Gathered in Their Masses (dvd) • Bonobo: Late Night Tales • Ghost: If You Have Ghost Rumba 12 Matkalla tuonpuoleiseen Kun levyn nimi on Afterlife ja sen kannessa antiikin Kreikan sankari Herakles taistelee Nemean leijonan kanssa, voi olla kohtuullisen varma, ettei luvassa ole harmaata suomirockia.Tervetuloa takaisin, dramatiikkaa, suurieleisyyttä ja tunteellista paisuttelua pelkäämätön synapop-duo SIN COS TAN. 20.11. Kokkolan Seurahuoneella, 22.11. Kokeellista rockia luvassa. Jones päättää edellisellä viikolla aloittamansa Suomen-rundin 18.11. Komeaääninen NEKO CASE (USA) ilahduttaa americana-yleisöä Helsingin Tavastialla. ?Päivyri Syksyllä sattuu & tapahtuu Tapahtumatietoihin saattaa tulla muutoksia
Sen lajin ystävät kulkeutukoot Jyväskylän Lutakkoon, missä esiintyy DEAD BY APRIL (SWE). Jyväskylän Lutakossa on yhtyeen mukana WARCHIEF, 28.11. Hämeenlinnan Verkatehdas, 29.11. VIIKKO 48 (25.11.–1.12.) 26.11. Jos musiikkia syntyy, van suuritöinen, mutta Aftä: niin sitten julkaistaan terlife ilmestyy vain hie”Ensilevyn kohdalla halevyjä vähän tiuhemman alle vuosi edeltäjänsä ettiin tietoisesti sellaista jälkeen. 30.11. Tuskin ovat progen ystävät toipuneet taannoisesta Fishin vierailusta, kun taas on kova keikka edessä. LENINGRAD COWBOYS matkaa 20 vuoden takaisen Total Balalaika Show’n tunnelmiin tekemällä pariviikkoisen Suomen-kiertueen VENÄJÄN ILMAVOIMIEN KUORON kanssa. 27.11. Jännää, että myös SIGUR RÓS (ISL) esiintyy nykyään Hartwallareenalla. 29.–30.11. Kokeellista kamaa tämä. Jos psykedeelinen stoner rock kiinnostaa, MARS RED SKY (FRA) tarjoaa sellaista ranskalaisittain. Tampereen Tähti-areena. Ai kun kiva. nen on jatkuva proseslevän levyn voisi luulla olePaalosmaa on samaa mielsi. mystiseltä aiheelta”, Paalosmaa jatkaa. Popmetallia. sen levyn tunnelma”, HulkSuuria teemoja käsittekonen kertoo. ?Päivyri Syksyllä sattuu & tapahtuu Tapahtumatietoihin saattaa tulla muutoksia. Afterli”Mystisyys on tärkeää siinä mielessä, etfe ei ole sekään vailla synkempiä puolia, muttei kaikkea avata liian helposti. se lokeroida itseämme johonkin syn”Meille musiikin tekeminen on jatkuva kistelynurkkaan. Seinäjoen Rytmikorjaamolle. Se on olennaista levyltä hohkaa myös entistä vahvemmin toita etenkin näinä sosiaalisen median aikoina, jolveikkuus. ”Limbo oli tässäkin mielessä todelKaikesta puhutaan liikaa, ja kaikki ylila käänteentekevä kappale. Turun Logomo ja 30.11. Levyuutuuksia: • Beastmilk: Climax • Kuolemanlaakso: Musta aurinko nousee • Riistetyt: Korppien paraati • Risto: II Rumba 13. Helsingin Loosessa TOMBSTONED ja 29.11. Jos tuntuu siltä, voimme tehprosessi. Se nähdään Helsingin Hartwall-areenalla, missä juutit soittavat ICED EARTHIN (USA) ja TEENAGE BOTTLEROCKETIN (USA) kanssa. 28.11. Kuopiohalli, 28.11. Helsingissä tunnelmoidaan. Miten käy, tuleeko täyttä. 28.11. Kuudes aisti -tapahtumassa kesällä konsertoineet FOREST SWORDS (GBR) ja THE HAXAN CLOAK (GBR) esiintyvät PHARMAKONIN (USA) kanssa Helsingin Ääniwallissa. Tampereen Pakkahuoneelle ja 30.11. Bändikaksikko jatkaa Helsingistä 29.11. Vuosi 1993 palaa rytinällä. yhtye soittaa Turun Klubilla itsekseen. STEVEN WILSON (GBR) yhtyeineen konsertoi Helsingin Circuksessa. Tämän vuoden Novus-klubit päättyvät JESSY LANZAN (CAN) keikkaan Kuudennella linjalla. 27.11. maalasi tummasävyisiä yömaisemia. Jos musiikkia syntyy, niin sitten juldä myös kepeämpää soundia. Tämän viikon pysähtymispaikkoja ovat 27.11. Kuumaa! Tulikuumaa! SCOOTER (GER) tarjoaa vuosisadan tanssibileet ensin 29.11. 27.11. Kovasta työtahdis”yöajelutunnelmaa”. Oli heti selitetään. Volbeat saa kamppailla heavy-yleisön sieluista SOILWORKIN (USA) kanssa. On hyvä jättää asioiselvää, että siitä tulisi levyn aloi”Meille ta kuulijan vastuulle”, Hulkkotusbiisi, jolla nollataan edellimusiikin tekeminen lisää. 27.–30.11. Helsingin Kaapelitehtaalla. On hienoa, että kaistaan levyjä vähän tiuhempaan tahtiin.” koko paletti on auki ja voimme mennä mihin Nimettömällä ensilevyllään Sin Cos Tan suuntaan tahansa.” 28.–30.11. Limpaan tahtiin.” taan tunnettu Hulkkonen ei boa tehtäessä syntyi ajatus, – Jori Hulkkonen oikein ymmärrä, miten joillain että tästä voisi tulla valoisampi yhtyeillä kestää niin kauan levyja värikkäämpi. loin kaikki on liian helposti selvitettävissä. Lahden Messukeskuksessa ja 30.11. Viimeksi mainittu soittaa KEEP OF KALESSININ (NOR) kera Helsingin Tavastialla. DJ SASH! (GER) ja MUTE! (SWE) avaavat illan. Meidän ei tarvitjen tekemisessä. VOLBEAT (DEN) uskoo kasvaneensa Suomessa jo areenaluokkaan. 27.–29.11
Teemat syvensivät synkkiä aihepiirejä Nuori Eminem kasvoi ilman miehen mallia. parisuhteista. oppi sanomaan ”painu vittuun”. Vuonna 1996 WebThe Marshall Mathers LP 2 arvioidaan seuraavassa numerossa. aikakirjoihin: 2000-luvun alun homma sikseen. pikkulafkalla julkaistu Infinite-debyytti yltyy www.eminem.com Rumba 14. Slim Shady oli Tuo raivokohtaus on useiden Eminemin ilkeäkielinen, itsetuhoinen ja suorastaan sadistinen. kun vuosia hiottu riimitekniikka ja ilmaisun Infiniten julkaisun jälkeen Eminem sai piskuisuus yhdistyivät sanoitusten pahaan oloon potkut tiskaajan pestistään ja yritti itsemurhaa ja näsäviisaisiin raivokohtauksiin. äänellä. Ainakin se on varmaa, ettei Eminemin räppi ole aina ollut yhtä vihaista. Tuolloin Eminemin tyylissä kuuluivat Hän oli kuitenkin jo alun alkaen oman tiensä turhankin vahvasti esimerkiksi Nasin ja AZ:n kulkija ja omalaatuisen hiphop-ilmaisun kehittäjä. Nelsonin oppi oli, että miehen tuli The Marshall Mathers LP 2 osoittaa olla naisen kanssa ja toisin päin – muut mallit ensimmäisten biisinäytteiden perusteella, että eivät ole oikein. Bruce Marshall Mathers II leikkisät ja rääväsuiset albumit oli perheelle vain yksi isäpuoli, (The Marshall Mathers LP, 2000, joka tuli, jätti nimensä ja pakeni The Eminem Show, 2002 ja Encore, ennen kuin Marshall Mathers III 2004) tekivät Eminemistä tähtiräppärin. MARRASKUU Pahan olon prinssi EMINEMIN marraskuussa julkaisema The Marshall Mathers LP2 tarjoaa tuttua, tylyä tykitystä. Kun 2000-luvun paluulevyt Relapse (2009) ja soppaan sekoitetaan Ronnie-sedän itsemurha, oli Recovery (2010) käsittelivät henkilökohtaista turvattomuuden tunne pedattu jo varsin nuorella ahdistusta ja lääkeriippuvuutta aikuisemmalla iällä. Slim Shady EP:ltä (1997) löytyvän Just Don’t Mathersin äidin suku on kärsinyt Give a Fuck -singlen henki oli 2Pacsukupolvien ajan perheväkivallan viittauksineen jo sellaista väkivaltavaista ja alkoholismin kierteestä. vahvasti läsnä Eminemin sanoituksissa. Siksi ei ole ehkä sattumaa, että ja erottua joukosta. Nuori responsiivisuutta, joka saattoi olla Marshall muutti äidin mukana osasyynä siihen, miksi Dr. Mutta tiesitkö, että ennen läpimurtoaan Marshall Mathers teki jopa bailuräpiksi laskettavaa musiikkia. Silti vain Eminem-tyylinen raivokohtaus on sellainen, vuotta myöhemmin Eminem palasi jo uudella joka herää sisällämme hetkeä ennen luovuttamista. Kenties jopa Recovery-levyllä kontroversiaali homottelu ja provosointi ovat syrjään siirretty Slim Shady -hahmo palaa ääneen. Koulu vaihtui ensimmäistä kertaa koskaan. kappaleiden keskeinen teema. Palaamme hetkeksi Eminem-ilmiön juurille. – vaihtelevien tietolähteiden mukaan. kaltaisten New York -räppäreiden nokkelan 1990-luvun lopulla Eminemin lyriikoista tuli riimittelyn vaikutteet. ep:llä ja Slim Shady -alter egolla. Myös Todd-setä teki myöhemmin Eminem haluaa jälleen räpätä muita paremmin itsemurhan. MIIKA SÄRMÄKARI MARSHALL BRUCE MATHERS III ei ole esimerkiksi Tonite-kappaleella jopa pirtsakaksi kaikkien aikojen ensimmäinen valkoinen räppäri. Voisivatko Jos näin käy, voimme spekuloida uudemman ne olla kaikuja lapsuusaikojen ainoan miehisen kerran alter egon todellista vaikutusta Eminemin roolimallin opetuksista. ja voimistivat pinnalle ponnistamisen eeppistä Setä Todd Nelson opetti kalastamaan ja kertoi kuvastoa. bailuräpiksi. kappaletta, ja räppäriä kehotettiin jättämään Lopullinen läpimurto tapahtui kuitenkin vasta homma sikseen. Infinite myi vain noin tuhat pahoinvoivan esikaupunkinuorison ilmestyskirja. Dre Eminemin pakoon milloin koulukiusaajia päätti ottaa uuden artistin talliinsa debyyttilevy Infinite ja milloin veitsiä heittelevää pelkän demon perusteella – myi vain noin tuhat isäpuolta. kappaletta, ja räppäriä kymmeniä kertoja, kun äiti ja Tätä seuranneet tapahtumat poika sahasivat Missourin ja on polttomerkitty hiphopin kehotettiin jättämään Detroitin väliä. vetovoimaan
VIIKKO 49 (2.–8.12.) 4.–7.12. Helsingin Nosturi täyttyy konemusiikista ja tanssivista vartaloista, kun CRYSTAL FIGHTERS (GBR) saapuu kaupunkiin. 5.12. 6.12. Oulun Teatriassa ja 8.12. Suomalaisten kestosuosikki saapuu maahamme seitsemän keikan rundille, joka käynnistetään komeasti kolmella perättäisellä Tavastian-keikalla 4.–6.12. BRING ME THE HORIZON (GBR) esittää oman argumenttinsa asiasta 7.12. Itsenäisyyspäivää voi viettää myös bluegrassiksi sovitetyn AC/DC:n merkeissä. 4.–8.12. Jämsän Paviljongissa. Rähinä-yhtiö ottaa perinteittensä mukaisesti Helsingin Nosturin haltuunsa. Kiertueen seuraavia paikkoja ovat 7.12. Seinäjoen Rytmikorjaamoon. Levyjulkaisuja: • Black Flag: What the... Turun Caribiaan ja 8.12. Helsingin Lebonkissa ja suuntaa sieltä pohjoiseen. PIERCE THE VEIL (USA) ja SIGHTS & SOUNDS (CAN) ovat tukena. Tavastialla on mukana VIKTOR & THE BLOOD (SWE). Universal Music ?Päivyri Talvella sattuu & tapahtuu Tapahtumatietoihin saattaa tulla muutoksia. Seuraavalla viikolla jatkuu. Oulun 45 Special. Onko nykyajan metallibändeistä mihinkään. Vanha kunnon CMX on pysynyt koko syksyn pois keikkalavoilta, mutta nyt yhtye olisi mahdollista nähdä Helsingin Tavastialla. RÄHINÄ LIVE -tapahtumassa esiintyvät MIKAEL GABRIEL, UNIIKKI, ELASTINEN, SPEKTI ja BRÄDI. 7.12. 6.–8.12. LENINGRAD COWBOYSIN ja VENÄJÄN ILMAVOIMIEN KUORON kiertue jatkuu 4.–5.12. 7.–8.12. • Cerebral Ballzy: City’s Girl • Imperial State Electric: Reptile Brain Music • Britney Spears: Britney Jean • Brian DeGraw: Beedeegee Rumba 15. Kerrankin yhtye, joka uskaltaa luokitella itsensä ainakin osittain grungebändiksi. AVES aloittaa illan. 7.12. Helsingin Kaapelitehtaalla ja 7.12. Muita keikkoja ei bändillä kalenterissa olekaan. Monet asiat muuttuvat, mutta THE SOUNDSIN (SWE) suosio pysyy. HAYSEED DIXIE (USA) konsertoi 6.12. FRANKLIN ZOO (DEN) saapuu Helsingin On the Rocksiin. Helsingin Circuksessa. Kouvolan House of Rock ja 8.12. Samalla viikolla yhtye ennättää vielä 7.12
Lady Gagan puolustukseksi voi todeta, että hänen lainailunsa ovat aina osoittaneet taiteen nyanssien tajua. MARRASKUU Popparit taidevarkaissa LADY GAGA markkinoi Artpop-albumiaan taatun provokatiivisella mainoskampanjalla. Tai kuinka yli 80-vuotias Marlene Dietrich kiukutteli 1980-luvun lopulla lähipiirilleen uudesta tähtösestä Madonnasta, joka häpeilemättä varasti lookkeja melkeinpä konkrettisesti legendan vaatekaapista. JANNE SIIRONEN LOKAKUUSSA NETISSÄ PYÖRI esimerkiksi meemi jossa väitettiin, että Gagan Applause-singlen kansitaide on melkein identtinen kopio turkkilaisen tähden Zeki Mürenin levynkannesta. Kun nostaa nostalgian värittämät ruusunpunaiset lasit hetkeksi silmiltään voi nähdä mielenkiintoisia yhteyksiä. Alkuperäinen New Yorkin Vogue-skene ei myöskään koskaan antanut anteeksi sitä, kuinka neiti Ciccone tuli näki ja pölli koko elämäntavan nimiinsä ”tribuuttisinglellään” Vogue. Some-päivittelyä ei paljoa tuntunut häiritsevän se, että kyse oli ilmiselvästä väärennöksestä. Ennen internetiä tavallisen musiikinkuluttajan on ollut vaikeampi tajuta popin lainauksia ja jäljittää niitten alkuperää. Tiesitkö vaikkapa, että Michael Jacksonin tavaramerkkinen liike ”moonwalk” oli käytössä jo ennen tähden syntymää. Samaa ovat tehneet esimerkiksi Madonna, Michael Jackson ja Elton John. Räväkkä kampanja ja Lady Gaga -hahmo ylipäätään ovat esimerkkejä siitä, kuinka popparit lainailevat ideoita edelläkävijöiltä. Vaikka Lady Gaga on tyylistään epäilemättä paljon velkaa Klaus Nomin kaltaisille takavuosien eksentrikoille, on vaikea kuvitella, että hän istuisi yksin iltaisin ompelukoneella ompelemassa kyljysmekkojaan. Artpop arvioidaan seuraavassa numerossa. Alakulttuurien ideat ja tyylit nousevat kansan tietoisuuteen isompien tähtien kautta. David Bowien muutos 1960-luvun lopun perus-modista tähtien lähettilääksi on taas paljon velkaa ajan amerikkalaisille protopunkkareille, ja ainakin Bowien ex-vaimo Angela Bowien mielestä hänelle. Popin historia tuntee nimittäin myös melkoisen tökeröitä yrityksiä valjastaa muiden ideoita ja ajatuksia omaan käyttöön. Mutta lainaukset, niin visuaaliset kuin musiikilliset ovat aina kuuluneet popkulttuuriin. Jokaista legendaa on kopioitu ja legendat ovat itse myös kopioineet. Myös tuoretta singleä Do What U Wantia on ehditty epäillä plagiaatiksi, vaikka väitetty plagioinnin kohde, melko tuntematon Dance with the Dead -yhtye on itse kiistänyt syytökset jyrkästi. Elton Johnin 1970-luvulla kokema metamorfoosi tavanomaisesta trubaduurista elämää suuremmaksi showpelleksi puhututti myös, eikä vähiten Eltonin ihailemaa, alkuperäistä ”Mr Showmanshipiä” Liberacea. Härskinä esimerkkinä vaikkapa Billy Idolin surullisenkuuluisa yritys päivittää itsensä cyberpunkin viralliseksi ääneksi 1990-luvun alussa. www.ladygaga.com. Tuolloin nimellä backsliRumba 16 de tunnettu tanssiliike oli sekä miimikko Marcel Marceaun, että Jacksonin suuren esikuvan James Brownin vakiotemppuja lavalla. Nomin kaltaisten uranuurtajien merkitystä ei voi kiistää, mutta suuret massat haluavat erikoisuutensa miedommaksi lantrattuna ja kivalla cocktail-sateenvarjolla koristeltuna
Rumba 17. Inez & Vinoodh Ime tätä Billy Idol! Myös Lady Gaga osaa halutessaan leikkiä cyberpunkkia
Bluegrassia ja rockia arvostavan HAYSEED DIXIEN (USA) edellisellä viikolla alkanut kiertue jatkuu 9.12. ”Sano sinä minulle, miksi ette tykkää minusta?” Maggio mutristaa suutaan ja nauraa perään. ?Päivyri Talvella sattuu & tapahtuu Tapahtumatietoihin saattaa tulla muutoksia. Konepopin ystävät saavat joululahjansa etuajassa. 13.–14.12. DJ SASH! (GER) ja MUTE! (SWE) ovat mukana näilläkin keikoilla. 10.12. 9.–10.12. Kulmat ovat terävämpiä.” Uutukaiseen liittyvä mielikuva elää artistin omassa päässä vahvana. Oulun Teatriasta ja jatkuu 12.12. Helsingin Circukseen. ”Löin itseäni kasvoihin ja sanoin, että minun täytyy tehdä jotain. Mielikuvaharjoituksilla listakuningattareksi Ruotsissa huippusuosittu VERONICA MAGGIO toivoo suomalaistenkin oppivan pian pitämään hänestä. Seisoin pökkelönä ja sain kritiikkiä, joka ei auttanut tilannetta yhtään vaan teki olostani vielä epämukavamman”, Maggio muistelee. THE SOUNDS jatkaa edellisellä viikolla alkanutta Suomen-kiertuettaan 9.12. Vatten och bröd (2007) -debyyttilevyään seuranneella kiertueella Maggio tajusi, että hän on surkea esiintyjä. Konserttipaikkoja ovat 11.12. Aloin kasvaa esiintyjänä.” Kun kysyn Maggion metodeja, hän sa- noo ettei mitenkään erityisemmin harjoitellut esiintymistä tai ottanut oppitunteja. Rockin ilosanomaa saarnaava ROYAL REPUBLIC (SWE) tekee kolmen keikan Suomen-rundin. Maailmanvalloituksesta tai laulukielen vaihtamisesta hän ei haaveile. Tampereen Pakkahuoneelle sekä 13.12. Pirullinen Papa Emeritus ja hänen nimettömät örkkyrinsä saapuvat kolmen konsertin Suomen-kiertueelle. Oulun Teatriassa ja 14.12. Aina näin ei ole ollut. 15.12. Suomessa artisti on kuitenkin pysynyt tuntemattomampana. SCOOTER (GER) jatkaa voittokulkuaan 13.12. Helsingin Nosturi. Seinäjoen Areenalla. GHOSTIN taival alkaa 11.12. ”Ihmisiä ei voi pakottaa tykkäämään jostain. Mistä se johtuu. ANNA BROTKIN VERONICA MAGGIO, tuo ruotsalaisten oma Jenni Vartiainen, on kotimaansa lisäksi suosittu myös Norjassa ja Tanskassa. ”Tykkään sanoittaa ruotsiksi, enkä näe maailmanvalloitusta minään itseisarvona. Turun Klubi ja 13.12. Helsingissä on lämmittelijänä WHAT NOW. Turun Klubilla, 10.12. Toisen albuminsa (Och vinnaren är, 2008) kohdalla hän puhuu uudelleensyntymisestä. Tampereen Klubi, 12.12. Se vaatii paljon työtä, ja mahdollisuudet ovat pienet.” Vastikään ilmestyneellä Handen i fickan fast jag bryr mig -levyllä Maggio sanoo kääntyneensä aiempaa synkempiin sävyihin. Levyuutuuksia: • R. Lopulta nainen tunnustaa. Helsingin Kaapelitehtaalla tuplabassarit jauhavat, kun AMON AMARTH (SWE), CARCASS (GBR) ja HELL (GBR) nousevat lavalle. Lemmy-hampaan kolotusta voi parantaa Helsingin On the Rocksissa, jossa LOS BASTARDOS FINLANDESES esiintyy Motörhead-teemalla. Kun puhe kääntyy keikkailuun, syttyy artistin silmissä valo. ”Toivon, että se kuulostaa siltä kuin olisit kuumeessa ja juoksisit pimeässä metsässä.” Handen i fickan arvioidaan seuraavassa numerossa. Tampereen Pakkahuoneella ja 10.12. Jyväskylän Lutakossa. ”Ehkä se johtuu kielimuurista?” Mutta ovathan Kent ja Anna Järvinenkin suosittuja Suomessa, vaikka laulavat ruotsiksi. Oulun Teatriassa. Ihana ANNEKE VAN GIERSBERGEN (NLD) esittelee uljasta ääntään Helsingin Nosturissa. Kuopion Henry’s Pubissa ja 11.12. Helsingin Hartwall-areenalla tapahtuu. Helmikuussa tilanteeseen saattaa tulla muutos, kun Maggio saapuu keikalle Helsinkiin. Tiedätkö, sellaisia ’näe itsesi saavuttamassa päämääräsi’ -juttuja. Tampereella on mukana VIKTOR & THE BLOOD (SWE). ”Tämä on ihan tyhmää, mutta kuuntelin sellaisia kasetteja, joita urheilijat kuuntelevat. VIIKKO 50 (9.–15.12.) 9.12. Motörhead perui kiertueensa, mutta tämä ilta ilmeisesti pysyy suunnitellulla paikallaan. Kelly: Black Panties • Dam-Funk & Snoopzilla: 7 Days of Funk • Alghazanth: The Three-faced Pilgrim • Kauan: Pirut • Spiritual Front: Black Hearts in Black Suits Rumba 19. Pitää vain toivoa”, Maggio sanoo. Muistan, että makasin sängyllä ja kuvittelin itseni lavalle niin, että kaikki taputtavat.” Tasaisin väliajoin artisti joutuu vastaamaan kysymyksiin siitä, miksei vaihda kieltä englanniksi. 11.–13.12. ”Dumpa mig -hitin jälkeen minut heitettiin lavalle ja suorastaan halvaannuin siellä. 11.–13.12. Edellinen albumi Satan i gatan (2011) tuntuu artistin omasta mielestä nyt turhankin kiillotetulta. 9.–11.12. 14.12. DEPECHE MODE (GBR) ei kenties ole saanut viime vuosina levymuodossa paljoa aikaiseksi, mutta yhtyeen keikkakunnosta ei ole kuulunut montaa poikkipuolista sanaa. ”Studiossa minulla on koko ajan tarve ottaa elementtejä pois
tä meillä on pari sellaista. Uusi matelauluja vaan annoimme soittamisesta.” riaali sopii hyvin yhteen vanasioiden tapahtua luonnolhan kanssa – kun sitä soittaa lisesti. jo takaisin studioon ja vaikuttaa siltä, ettei Uusin julkaisu kuulostaa jopa edellevy-yhtiön kannata toivoa jättihittejä nellistä vaikeammin lähestyttävältä, vaikjänneltäkään albumilta. mann. Goldwasser ei tun”Emme ”Emme ole koskaan yritnu itsekään tietävän, misole koskaan yrittäneet tehdä hittejä, mutta tä MGMT-levyllä oikein olemme onnekkaita, ettäneet tehdä hittejä, on kyse. Goldwasserin ka tuottajana toimi ensilevyllämukaan aikaisemmat listaosumat kin päsmäröinyt Dave Fridolivatkin silkkaa sattumaa. Ainoa paine tulee meiltä itseltämme.” Epäkaupallisen Congratulations-kakkosalbumin (2010) ilmestymisen jälkeen arveltiin, että Goldwasserin ja Andrew VanWyngardenin muodostaman yhtyeen välit levy-yhtiöönsä Columbiaan olisivat tulehtuneet. Levy-yhtiömme antaa meidän julkaista ihan mitä tahansa, eivätkä he ole koskaan asettaneet rajoituksia sen suhteen. Debyytin kolme singleä (Time to Pretend, Electric Feel ja Kids) ovat edelleen kaksiRumba 20 delleen ja uudelleen ”Meille musiikissa ei ole kyse tietystä tyylistä. Emme esimerkiksi yritä tehdä kappaleita, jotka kuulostavat hyviltä ainoastaan huumeiden vaikutuksen alaisena.” Goldwasser ja VanWyngarden hinkuvat kon tunnetuimmat kappaleet. ”Ilmaisumme tiellä ei ole mitään esteitä, mikä on hyvin vapauttavaa. ”Päätavoitteemme mutta olemme onnekNautimme edelleen niioli mahdollisimman eskaita, että meillä on den soittamisesta emmetoton luomisprosessi. Ver tiketti_rum. MARKO YLITALO NEW YORKIN BROOKLYNISSÄ operoivan MGMT:n Benjamin Goldwasser vakuuttaa, että yhtye voi edelleen tehdä, mitä lystää. Yllätimme itsemmekin tarpeeksi kovaa.” luomalla musiikkia, joka ei edusta mitään tiettyä määritettä.” Heidän lisäkseen yllättyneitä ovat olleet myös kuulijat, joita tekijät yrittävät olla ajattelematta keksiessään itseään yhä uuMGMT arvioitiin edellisessä numerossa. Näin väittää ainakin yhtyeen toinen puolisko Benjamin Goldwasser. MARRASKUU Suuren yhtiön raikulipojat MGMT:N musiikista voi nauttia ilman huumeitakin. Goldwasserin vakuuttelun uskottavuutta lisää se, ettei MGMT:n kolmosalbumiltakaan löydy Oracular Spectacular -ensilevystä (2007) muistuttavia tanssitäkyjä. pari sellaista ja naukä yritä ottaa välimatkaa Pyrimme tilaan, jossa mihinkään, mitä olemme timme edelleen niiden emme miettineet liikaa joskus tehneet
KEIKAT LOPPUUNMYYTY LA 7.12. Varatut tai maksetut liput noudettavissa myös R-kioskeilta kautta maan . AT WINTERS END, DENIGRATE 6 € + DJ WALLO klo 23-04 3 € TO 05.12. 26,50/28 € NEKO CASE (USA) www.lebonk.fi SU 24.11. SHOTGUN CLUB, WHC 6/8 € (E) + BIFF! BANG! BOW! FEAT. ALK. KLO 12 VAPAA PÄÄSY MYYNTIPAIKKA 35 € TAVASTIAN KIRPPUTORI WITH LUOMUSTUDIO TO 28.11. 6 €/8 € TI 19.11. Postimaksu: Kotimaa 7 € / lähetys | muut EU-maat 10 € / lähetys | muut maat 25 € / lähetys tiketti_rumba11_2013_210x275.indd 1 31.10.2013 14:53:01. PE 29.11. 12 € SU 01.12. KLO 14 ALK. ALK. SVART NIGHT #5: ORANSSI PAZUZU, SPEEDTRAP, RANGER 7/9 € (E) + DJ HRA MEZOLA klo 23-04 4 € LA 23.11. KUMIKAMELI, KOMETA 6/8 € (E) + LOOSER-KLUBI: DJ´S NOORA KOBAIN & NATASHA NEVERMIND klo 23-04 4 € KE 27.11. 12 € faDe tour 2013 Presents joHn aCQuaviva uusi ke 20.11. & PE 6.12. MARKO HAAVISTO (Marko Haavisto & Poutahaukat) Vapaa pääsy NOTKEA ROTTA ALLSTARS VS. 3 € Keikat alkavat klo 21 (kaksi bändiä) tai klo 22 (yksi bändi). 29/30 € SOILWORK (SWE) KEEP OF KALESSIN (NOR) LA 30.11. DJ SLIM MIKE & FRIENDS 4 € TULOSSA SYKSYLLÄ avoinna: ke-la 16-04 to 28.11. 23,50/24 € FUCK BUTTONS (UK) PE 22.11. 15,50/16 € KATSO KAIKKI KEIKAT TAVASTIAKLUBI.FI URHO KEKKOSEN KATU 4-6, HELSINKI K-18 ikärajat: Pe k-22 / la k-24 keikat k-18 la 30.11. KEVIN, MIKKO KAPANEN PLAYS KEVIN 6 € + DJ MORTTI klo 23-04 3 € TO 21.11. ALK. HYvä klubi: DeatH Hawks, tHe mutants, suomen karvaPääkuninkaat 1968, Dj skenikswee (uusi Perjantai) PE 15.11. SMC LÄHIÖROTAT LA 23.11. 13,50/14 € MYRON & E (USA) WITH THE SOUL INVESTIGATORS LA 16.11. 5 € KE 04.12. Annankatu 21, 00100 Helsinki K-22 latin beat to 21.11. 8 € rePlaY SU 17.11. Toimipisteet 18 kaupungissa. 11,50/12 € LIEMINEN SU 17.11. MURMANSK, MUSHMOUTHED TALK 7/9 € (E) + LOOSER-KLUBI: DJ´S NOORA KOBAIN & NATASHA NEVERMIND klo 23-04 4 € (E) Ennakkoliput www.tiketti.fi Hintoihin lisätään mahdolliset toimituskulut. 1,50 – 3,50 € / lippu . STURLE DAGSLAND, SONÍA, NEAT NEAT 6/8 € (E) + GRANDE ROCK feat. MARS RED SKY (FRA), TOMBSTONED 10/12 € (E) + DJ MIKA JÄRVINEN klo 23-04 3 € www.barloose.com Yrjönkatu 24 Helsinki ke 27.11. ANKKURIKLUBI: HUNTERS, GOD GIVEN ASS, THE ACHTUNGS 6 € + TANSSI TAI KUOLE VOL.6 klo 23-04 4 € Pe 6.12. 44/45 € THE SOUNDS (SWE) VIKTOR & THE BLOOD (SWE) TO 5.12. TOMI SALESVUO EAST FUNK ATTACK 6 € + DJ WALLO klo 23-04 3 € tHe CaPital beat uusi Perjantai esittää: Dj mortti LA 30.11. KLO 14 ALK. 19,50/20 € SUPERCHUNK (USA) THE LIEBLINGS, GIM KORDON Verkkokauppa avoinna 24/7 . 21,50/23 € CMX SU 8.12. SAMETTIKLUBI - OPEN STAGE klo 18.30-22 1 € ke 11.12. Elektroniset liput suoraan sähköpostiin tai kännykkään . ALK. KALLE SALOSEN HAMMOND-KLUBI feat. SEKSIHULLUT, SUR-SUR, MERRIES 6 € + DJ MIKA JÄRVINEN klo 23-04 3 € PE 22.11. 21,50/23 € STRATOVARIUS KE 4.12. 8 €/10 € Perjantai blaCk lizarD, seremonia aina Perjantaisin klo 23 alkaen liPut 8 € Pe 22.11. ALK. 12 €/15 € anna Puu: juurilla-klubikiertue PE 15.11. ALK. DIVINE PAISTE (FR) + CONSTABLES 8/10 € (E) + DJ JOHAN VENTUS & JONATHAN KÜSTER klo 23-04 4 € LA 16.11. 8 € Club ParaDise TO 28.11. Palvelumaksu alk. LATE NIGHT @ BAR LOOSE: ANKKURIKLUBI DJ´S klo 23-04 Vapaa pääsy HaYseeD Dixie (usa) TI 03.12. BEASTMILK (LEVYJULKKARIT), ISLAJA 7/9 € (E) + DJ JUHA PERÄLÄ klo 23-04 4 € PE 06.12. WIZARD OF LOOSE - ROCKHENKINEN TIETOVISA Vapaa pääsy + LATE NIGHT @ BAR LOOSE: DJ MORTTI klo 23-04 Vapaa pääsy blaCk twig, tHe new tigers, uusi Perjantai Dj’s KE 20.11. 8 € ke 4.12. ALK. Aukioloajat: ma–ti klo 16–02, ke–la klo 16–04 ja su 18–04. ALK. 15,50-62,50 € (1-5 HLÖ) TAVASTIAN LASTENKONSERTIT: PAUKKUMAISSI SU 17.11. BERLIN NUN, GET ME 6/8 € (E) + BIG SHAKE w/ Djs Sampsa Vilhunen, Vesa Yli-Pelkonen & Special guest Dj Antti Eerikäinen klo 23-04 4 € la 23.11. DJ´S SÄRMÄ & JR SOUL klo 23-04 4 € LA 07.12. la 16.11. Ke-su iltoina 2 € eteispalvelumaksu. ALK
Monet ekologiset, poliittiset ja taloudelliset ongelmat ovat alueellisia, mutta ilmastonmuutos yhdistää meitä kaikkia kotimaasta riippumatta emmekä enää voi Rumba 22 Aivan kuin nauttisimme draamasta. Jo se, että elää länsimaisessa yhteiskunnassa, tekee jokaisesta osallisen ympäristön tuhoamiseen. Esimerkiksi joka kerYK julkisti hiljattain käytännössä parata kun istun alas ja avaan raportin jonka mukaan Facebookin tai Twitteeläintuotanto on suutiisissa, mutta olemme rin, tuhlaan kallisarvoisrempi tekijä ilmastonitse luoneet siitä ympäta aikaani. Käytämme paljon aikaa ja rahaa oman elämän parantamiseen, tehdä mitään sen pysäyttämiseksi. Jos kerran muutoksessa kuin yksiristön, joka aiheuttaa päätavoitteeni elämästyisautot, bussit, lentokokaikki ongelmamme.” sä on tehdä musiikkia, en neet ja moottoriveneet yhsaisi hukata hetkeäkään teensä. Yritän tehdä myös hyvää, mutta aina voisin tehdä enemmän. Mobylla on asiaa New Yorkista Los Angelesiin muuttanut MOBY ei ole muuttunut. MARKO YLITALO ”KIEHTOVAA TÄLLE LAJILLE ON, että me kaikki – minä mukaan lukien – teemme jotakin, jonka tiedämme olevan väärin. www.moby.com Eleanor Stills MARRASKUU. Kuten suurin osa ihmisistä, olen aika itsekäs. Kun tulee kylmä, käännän päälle lämmityksen. Vaikka si vegaaniksi, olisi sillä todella musiikkikin on teknisesti vain suuri vaikutus. Valitettavasti en ilman liikkumista tilassa, saa se silusko, että niin tapahtuu. Ihmiskunnan käyttäytyminen huolettaa edelleen yhteiskunnallisesta aktivismista tunnettua kuulapäätä.Yksi Mobyn vastaus kestää kymmenen minuuttia, joten annamme poikkeuksellisesti puheenvuoron tyystin artistille itselleen. Moni puhuu rakkaudesta ja rauhasta, mutta syvällä sisimmässään he pitävät niitä vähän pitkästyttävinä asioina, joten he jatkuvasti synnyttävät ongelmia kuten riitelyä, raiskauksia, sotia ja ympäristötuhoja. kainen tällä planeetalla lopettaisi huoKaikista suurin huoleni on menna polttomoottoreiden käykai se, että hukkaamme meiltön, ilmastonmuutos etenisi le suotuja mahdollisuuksiitä huolimatta. Joka kerta kun starttaan autoni, teen maailmasta huonomman paikan elää. Kun on kuuma, laitan päälle ilmastoinnin. Tämä on ti ihmiset nauramaan ja itkemään, tanssikiehtovaa, koska esivanhempamme elivät tumaan ja harrastamaan seksiä – jopa armeihansia vuosia hyvin vihamielisessä ympärisjat marssimaan sotaan.” tössä. Vaikka jomutta silti olemme onnettomia. Jos jokainen ryhtyi–Moby mihinkään muuhun. Toivon, että jonakin päivänä väärien tekojemme seuraukset kasvavat niin suuriksi, että meidän pitää pysähtyä uudelleen arvioimaan toimintaamme ja lakata käyttäytymästä kuin idiootit. Nyt elämme käytännössä paratiisissa, mutta olemme itse luoneet siitä ympäristön, joka aiheuttaa kaikki ongelmamme. ”Elämme sia. Toinen erittäin sairas piirre ihmislajissa on se, että olemme hyvin itsekkäitä
Tämä tehdään selväksi Mark Christopher Covinon ja Jeff Howlettin dokumenttielokuvassa A Band Called Death (2012). Rumba 23. Sen keskushenkilö Sixto Rodriguez oli maailman unohtama ja internetin avulla uudelleen löydetty folkpop-artisti, Death oli jo ennen ainuttakaan albumijulkaisua omaan tinkimättömyyteensä tuhoutunut protopunk-yhtye 1970-luvulta. Vaikka käytännössä kyse on vain puolitoistatuntisesta puhuvien päiden kavalkadista, dokumentti on hieno, koskettava ja liikuttava. Rakkaus ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” 4. TOIMITTANUT TEEMU FIILIN 1. Shine 2009 kertoo, mitkä teemat muodostavat heidän uuden Our Nation -albuminsa. Myös Death löydettiin uudelleen innokkaiden levyrottien sekä bändin jäsenten omien lasten avulla. Jukka Ovaskainen Eleanor Stills INVENTAARIO Shine 2009 Tällä palstalla otamme selvää, mitkä asiat ovat välttämättömiä levyn tekemisessä. Rokumentti- ja Night Visions -festivaaleilla nähty Band Called Death kertoo pitkälti saman tarinan kuin taannoinen suosikkidokumentti Searching for Sugar Man (2012). Raha ”Kestoaihe, toivottavasti saadaan pian lisää.” 2. Vilpittömyys ”Aina kiinnostavampaa kuin ironia tai vilppi.” Arvioitavana A Band Called Death Mustat punkkaa tykimmin TEEMU FIILIN SIITÄ, MIKÄ OLI ENSIMMÄINEN punkbändi, voidaan kiistellä maailman tappiin saakka, mutta ensimmäinen musta punkbändi ei ollut ainakaan Bad Brains. Suomi 2013 ”Kiteytyy kannen objekteihin: Lumia, puukko, kuksa, mansikka, mustikka, muovinen kielokimppu, multa, Aalto-maljakko ja HK:n sininen.” 3. Ja vaikkei vertauksilta voi välttyä, elokuva itse ei voi mitään tarinansa samankaltaisuudelle Searching for Sugar Manin kanssa. Deathin soittajat nyt vain sattuivat olemaan Detroitissa Motownin varjossa kasvaneita afrikkalais-amerikka- laisia poikia
Siihen aikällä taitaa olla skeittipätkät kolmessa Tikarin vikaan punkrock ja skeittaus kulkivat vielä käsi kädeossa”, Ville muistelee. Rumba 24. mihäiriön dekit. Lightjalassa.” muusta skedeämisestä lähtevä house Project -solisti Toni Sal– Ville Rönkkö melu on ”tavallaan aika siistiä”. sä. Myös skeittareiden taso on täällä korkeamHere Comes the Darkness -levynsä julkaisua Helpi”, Ville sanoo ja johdattaa meidät ramppeja ja singin Lepakkomiehessä. TEKSTI MERVI VUORELA KUVAT JULIUS TÖYRYLÄ YMPÄRILLÄNI ON BETONIA. Wastedissä musisoiva Ville Rönkkö on tuonut pahasti, että siihen on jäänyt nivelrikko. man skeittausta. Harrastus alkoi normalisoitua vasta siinä min yhdistää. Here Comes the Darkness on arvioitu sivulla 65. Black Flagin kappale joilla käytiin skeittaamassa eri kaupungeissa. dessä, toisin kuin nyt, kun skeittauksesta on tullut Tikarin ensimmäinen dekki oli Wastedin nimainstreamia ja on isoja Red Bull -sponsseja sekä mikkolauta. vaiheessa, kun kuvioihin tulivat punkrock, bänditouhut, alkoholi ja loukkaantumiset. Helvetisti beto”Polvilumpioni on muljahtanut skeitatessa niin nia. Tehtiin jopa kiertueita, Cruz -skeittilafkan leffoista. misen perustama Tikari on Punkrock ja skeittaus tarkoittavat punkkareiden miehittämä skeittisilti Villelle samaa asiaa, mistä kertoo lafka, joka tekee muun muassa renmyös se, ettei Wastedia olisi olemassa ilkaita, dekkejä, leffoja ja paitoja. Siellä skeittaa pääasiassa nuolaji, että sitä pystyy harrastamaan känrisoa, kun taas ”varttuneempi vänissä ja farkut jalassa”, Ville sanoo ki” hengaa hallin perällä olevasja pyyhkäisee hikeä stretcheihinsa poolissa. ryhtyy tekemään lip trickejä, kipeästä polvesta ei ”Helsingissä on kokoonsa nähden paljon näy jälkeäkään. Sitä ovat seuranneet muun muassa X Games -kisoja”, DIY-kulttuurin nimeen vannoAnal Thunderin, Endstandin, Baltimorin ja Rytva Ville sanoo. ”Alkuaikoina olin paljonkin mukana Tikarin ”Löysin punkrockin 1980-luvun lopulla Santa toiminnassa ja leffoissa. Nykyisin Ville asuu Berliinisajan, mutta alan olla tottunut siihen.” sä, joka ei – stop press! – ole läheskään yhtä skeitKun Ville sukeltaa lautoineen skeittipooliin ja tiystävällinen kaupunki kuin Helsinki. MeiWasted oli eka punkbiisi, jonka kuulin. Kahdeksan tunnin ”Bändidekki on minulle ihan yhtä tärkeä juttu päivittäisen treenin lisäksi mies käytti iltansa katkuin levyjen tekeminen.” somalla skeittileffoja ja lukemalla Thrasher-skeitVoisiko punkrockia ja skeittausta enää paremtilehteä. hyppyreitä sisältävän jättimäisen skeittihallin ”Skeittaus on siitä harvinainen urheiluohitse. Jalkaan sattuu melkein koko skeittasi viikoittain. Ville tapa.” että sitä pystyy harrastakertoo, ettei ole enää aikoihin Elämäntavasta kertoo maan kännissä ja farkut kuunnellut musiikkia skeitamyös Villen käyttämä 8,5-tuutessaan, koska grindauksesta ja mainen Tikari-dekki. ”Skeittaus on siitä Mitä syvemmälle pommi”Mutta tämä onkin enemsuojaan etenemme, sitä komän katu-urheilua ja elämänharvinainen urheilulaji, vemmaksi melu yltyy. Darrahikeä taas puskee senkin enemmän skeittimestoja ja skeittareita kuin Berliiedestä, koska Wasted on edellisenä iltana juhlinut nissä. Lääkäminut Itä-Helsingin sydämessä sijaitsevaan Konri sanoi, että näin huonossa kunnossa polvi on tulan sisäskeittihalliin, jossa hän vielä vuosi sitten yleensä 80-vuotiailla. MARRASKUU VIERAISSA Punkkia ja sporttia Tapasimme Kontulan skeittihallissa WASTEDISTÄ tutun VILLE RÖNKÖN, joka ei suostu luopumaan skeittauksesta, vaikka hänen toinen polvensa muistuttaa nykyisin 80-vuotiaan polvea. Ville kertoo haaveilleensa omasta Kun Ville innostui skeittauksesta vuonna 1988, dekistä jo teininä: homma meni kerralla överiksi
Rumba 25. Kun se punkki teki sen, täydellisen frontside ollien
SAKU SCHILDT R ock’n’roll on kuollut. Tai eivät nyt pelotelleet, mutta onhan se selvää, että jos pyörii bussissa ympäri maailmaa, alkavat nuppi ja ihmissuhteet olla kovilla.” O ppi voi tulla Beastmilkille tarpeeseen, sillä bändillä menee mukavasti. Mikäli Darkthronen ja Convergen miehistöön on uskominen, apokalyptisiä visioita viljelevä helsinkiläisyhtye on noteeraamisen arvoinen. Kotimaisen Beastmilkin kanssa Suomea kiertäneellä islantilaisyhtyeellä on maine kuppia innokkaasti nostavana hurjien miesten laumana – laulaja Aðalbjörn Tryggvason jopa kertoi Rumbassa 14/11 Svartir Sandar -levyn äänitysten kiristyneen veriseksi tappeluksi yhden bändin jäsenen ja tuottajan välillä. ”Ei täällä ole ollut mitään peruskohinaa kummempaa. Beastmilkin kannalta oli kenties parempi, että kiertuekaveri osoittautui odotettua rauhallisemmaksi. Mitä muuta voi sanoa, kun kuuleman mukaan jopa Sólstafir on kesyyntynyt. Tai ainakin rock’n’roll-elämä. NOUSUSSA MARRASKUU Lopunajan lauluja Postpunk-yhtye BEASTMILK sulattaa sydämiä paitsi omalla alallaan myös black metalin ja hardcoren piireissä. Joku niistä on nähty lenkilläkin”, Snell kertoo. Keikkabussista tavoitettu krapulainen kitaristi Goatspeed alias Juho Snell on haluton Rumba 26 kommentoimaan asiaa mutta sanoo, että kiertue on edennyt leppoisissa merkeissä. Vuonna 2010 perustettu yhtye on saanut kahdella pienjulkaisullaan niin hyvän hypen alleen, et-. Miten väitteitä kommentoi tilannetta vierestä seurannut Beastmilk. ”Ovathan ne vähän pelotelleet meitä, että mitä voi olla luvassa. Orkesterin lokakuista Suomen-kiertuetta läheltä seuranneet kuitenkin huhuavat, että islantilaiset ovat nykyisin mainettaan rauhallisempia, jopa terveellisten elintapojen ystäviä. Nyt pääesiintyjällä oli aikaa evästää nuorempiaan pitkien kiertueiden nikseistä
Joillain heistä ei kuitenkaan ollut paljoa kokemusRudimentary Peni: Beastmilkin historiassa on ta studiosta tai tuottajista. soundcloud.com/ ”Keskustelimme aikoinaan aiheesta laulajamme Climax on arvioitu sivulla 59. Häxia medialle jo hyvissä ajoin mään tällaisen vaikean, laajan ajatuksen”, Snell sanoo. Se on levy, josiikin tekemistä vielä koituksesta ja sanomasta. Ensin ei kuultu niistä mitään, mutta vähän ajan lou pyysi, voisivatko he vielä kokeilla mat uudestaan, koska päästä ne olivat, että julkaistaan heti myös hänen tapaansa ja katsoa sitten olimme unohtaneet kaikki mitä löytyy”, Snell sanoo. Editorsin, Killing myksistään tarkka suomalaisyhtye antoi vieraan sorkkia ti Smithiksi ei tulla yrittämällä, hän Joken ja Joy Divisionin ystätuotantoaan. kaistavaa Climax-debyyttialhuom.) kanssa. Kolme tärkeää levyä tä marraskuun lopussa julKvhostin (Hexvesselistäkin tuttu Mat McNerney, toim. svart-records B Rumba 27. Bar Loose, Helsinki hymähtää joitain alkuperäisiä otoksiani on ”Huomasimme silloin, että he olivat tulossa Helsinmukana lopullisessa miksaukses›SANOTTUA kiin keikalle, ja lupasimme tuoda kamat Nosturiin. nen äänensä, laulutyylinsä ja tapansyksyllä. Sielsa, mutta enemmän Kurtin.” ”Beastmilk on fantaslä Kurt kertoi olevansa kiinnostunut nauhoittamaan leBallou lisää olevansa kiintinen bändi, joka tekee todella erityisiä levyjä. Jos hän olisi käs• Paile (rummut) • Arino (basso) sellaista. Yksi on tietenkin Climaxin tuottaja, yhdyskein riffi riffiltä, mikä ›PERUSTETTU valtalaisen hardcoresuuruuden Convergen kitaristi Kurt on siihen sopiva kitara ja oikea Helsingissä 2010 Ballou, mutta Snell haluaa tuoda esiin kolmannenkin vahvari”, Snell sanoo ja jatkaa: ›JÄSENET hahmon. Minua kiehtoi ajatus, että maailmaa Patti Smith: Horses (1975) bumia odotetaan kiinnospyörittävät nesteet, siis öljy, vesi, veri, sperma, äidinmai”Patti on runoilija ja visionääri, joka tuksella. Climaxista hän kermiselleen ei ole rajoituksia. vymme. Itsekin pyrin olemaan yhvien kannattaa pitää korvat äänityksiä silti lämmöllä. Sähköpostitse tavoitettu Ballou muistelee vain on. Mikrokosmisella tasolla veri on elälaulaa sydämestä ja jonka ääni on feSvart Records kasvatti män ehto, ja makrokosmisella tasolla voi miettiä vaikka miniininen mutta silti voimakas, raporua esittelemällä Climaöljyn roolia maailmassa. Tämä voi kuusa. Hän osaa päästää itsensä irti ja olla aito. Mo”Levy, joka 1990-luvulla järjesteli uuvoa, sillä kirjoituksen myötä net parhaat työni ovat syntyneet ankaran prässäämisen delleen käsityksemme siitä, miten Beastmilk alkoi saada yhtuloksena. Hommani olikin saada heiDeath Church (1983) Darkthronen toinen puodät tuntemaan olonsa mukavaksi ja rakentaa välillemme ”Tunnelmaltaan ja sävellyksiltään intensiivinen teos, johon tiivistyvät lisko Fenriz, joka kirjoitluottamusta”, Ballou kirjoittaa ja jatkaa: hulluus ja intohimo, nuo hyvän muti yhtyeestä vuonna 2010 ”Nyt tuntuu, että olisi pitänyt kannustaa heitä olesiikin ainesosat.” (Goatspeed) Band of the Week -blogiinmaan vielä vahvempia mielipiteissään. to ja niin edelleen. Oltiin että häh, ja luvattiin lähettää ilmaiseksi kenyt heti alkuun, että nyt tehmatskua. ”Oli fiksu veto, että Kurt an• Goatspeed (kitara) ”Se oli Convergen basisti Nate Newton, joka meidät toi minun ensin tehdä hommat • Kvohst (laulu) alun perin huomasi. Hän tilasi meiltä levyjä, paitoja ja omaan tyyliini. Patkuultavaa. yhdessä, kumpi toimii paremmin. Kitaroita äänitton tilasi meiltä levyjä, livat, ettäessä tuottaja antoi ensin muusikon paitoja ja sellaista. Kului tä kiinnostaisiko. tä.” Ballou, Converge Jos jotkut yhtyeet keksivät nimensä puhelinluettelosta, ›KUUNTELE Beastmilkiin kätkeytyy kiemuraisempi ajatus. Katsottiin melsa. vä rooli Beastmilkin lentoon saattamisessä. Ja kelpaahan sitä Ei siis ihme, että tuottaja Ballou sai maineestaan ja sa säveltää ovat aidosti ja häpeäesitellä, kun levy on komeaa asemastaan huolimatta tehdä töitä, ennen kuin näkemättömästi häntä itseään, elämänkokemuksesta ammennettuja. Vasta sitten Balmin yhteyttä Svartiin. Otimme mieluumnauhoittaa osuutensa kuten oli tottupuoli vuotta, ja se tilasi ka- nut nauhoittamaan. Black metal -veteraanin lostaa oudolta, mutta vaikka haluan yhtyeen luottavan Ved Buens Ende: Written in Waters (1995) sanalla on edelleen painoarkykyihini, en halua heidän luottavan niihin liikaa. Tämän havaitakseen ta kuuntelen vielä vuosien pääsvuosien ajan.” – Kurt ei tarvitse kuin kysyä bändin nimen taustaa. postittaa ne.” On muitakin orkesterin ulkopuo”Silloin se – Goatspeed lisia henkilöitä, joilla on ollut merkittäpääsi elementtiinMistä kyse. ”Bändin kaverit ovat loistotyyppejä, erittäin lahjak(Kvhost) Yksi tärkeä henkilö kaita. Näin päädyimme Jenkkeihin levyä tekemään, nostunut jatkamaan yhteistyötä Jos bändi saa mahdolmutta Nate oli tässä se oleellinen linkki.” Beastmilkin kanssa seuraavallalisuuden, heidän osaakin levyllä. Sitten kului puoli vuotta, ja se tilasi kamat uudään näin, siitä olisi voinut seu›KEIKAT destaan, koska olimme unohtaneet postittaa ne”, Snell rata myrkyllinen tunnelma. Nimi pyrkii tavallaan kiteyttädikaali ja villi instrumentti. sa, mutta olisin ehkä kyennyt vielä parempaan, joittaa.” (Goatspeed) ”Jotkut vähän jos bändi olisi ollut vaativampi äänitysvai”Convergen isommat leheessa.” basisti Nate Newvy-yhtiöt Snell kertoo esimerkin Balloun psytunnustekologisesta pelisilmästä. Kyllä • 5.12. tä rehellinen ja humaani kuin hän.” höröllä. Itse toivon, että eastmilk on ajattelevien miesten bändi, joltoo olevansa tohkeissaan: he jatkavat upean mula on monimutkaisia visioita musiikkinsa tar”Rakastan sitä. Beastmilk piti minua kovilla miksauksessoittimia voi soittaa ja biisejä voi kirteydenottoja
KUUNTELE www.soundcloud.com/korprofiili KEIKALLA 22.11. Toisaalta yhtyeeseen pakkautunut näkemyksellisyys pitää huolen siitä, ettei ajoittainen hölmöily laimene vitsiksi.” – Lauri Hannus, Turun Ylioppilaslehti Gim Kordon Kun Duplo!-yhtyeen rumpali ja tämän lehden entinen kolumnisti Tommi Forsström pakeni Brooklyniin, bändistä jäi jäljelle Gim Kordonin aihio. KIITORADALLA MARRASKUU Tippa-T Oli jo aikakin, että Suomeen saadaan uskottava trap rap -artisti. Viime vuoden Kuudennessa aistissa ensikeikkansa soittaneen yhtyeen ysärirock imee vaikutteensa Sonic Youthista ja Teenage Fanclubista, mutta suomeksi.Yhtyeen solistina kuullaan Stupido Shop -pomoa Aleksi Pahkalaa. Tällä hetkellä studiokäsittelyssä on isompi kappalesatsi, josta on määrä muodostua yhtyeen esikoislevy. Tosin Turussa huumeräppi ei ole aivan samaa kuin Yhdysvaltain etelävaltioissa. Nyt meillä on turkulainen Tippa-T, jonka soundimaailmasta ja misogynistisestä sielunmaisemasta välittyy Young Yeezyn ja Gucci Manen kaltaisten tekijöiden vaikutus. KUUNTELE www.pollot.bandcamp.com KEIKALLA – SANOTTUA ”Pöllöt on nimensä mukaisesti samanaikaisesti lupsakka ja päällekäyvä. Tavastia, Helsinki 7.–8.2. Bändissä on parasta se, ettei kokeneiden soittajien yhteispeli kuivu teknisen tylsäksi insinöörintyöksi, vaan mukaan mahtuu pidäkkeetöntä kaahausta. KEIKALLA www.solitimusic.com/gim-kordon KUUNTELE T 8.12. Soliti julkaisee yhtyeen esikoisalbumin ensi keväänä. Pikku-Torre, Turku SANOTTUA Lauri Hannus "On aivan sama, onko Tippa T:n turkulainen gangsterilarppaus puoliksi vitsi vai ei ja leikkiikö artisti vain Suomen Lil B:tä, mutta vuoden 2006 höyryräpin Tippa tekee paremmin kuin kukaan Suomessa tähän mennessä." – Oskari Onninen Pöllöt Pöllöt on synkkää, suomenkielistä ja Kari Peitsamolta vaikutteita saanutta indiepoppia soittava yhtye, jonka jäsenillä on yhteyksiä Cats on Fireen, The New Tigersiin, Barry Andrewsin diskoon ja Lau Nauhun.Yhtye on laittanut viiden biisin demon jakoon verkkoon. Mä oon timantti -videobiisissä esitellään Tippa-T:n kolminaisuus: pöytä-MD, käsiase ja pullo. Valoa Festival, Tampere SANOTTUA ”Gim Kordon tuo mieleen ajan, jolloin nuoret teiniviiksiset miehenalut ostivat kädet täristen itselleen Sonicsin levyjä ja pelkäsivät mennä ensimmäisten kuuntelukertojen jälkeen nukkumaan sen pelossa, että Larry Parypan henki olisi herättänyt vinyylin eloon, pakottanut sen ulos pahvikotelostaan ja noitunut sen leikkaamaan pahaa-aavistamattoman teinin kurkun auki.” – Antti Granlund, rosvot.fi/stopshakehoneygo Rumba 28 0 LIP 0 10 UT
1 05. 2. 12. T A 1 V 06. . T A A S T 07. 2. 12. inki A, AR A S H R 09. C L K A H U J A A M N A , Tu UB rku O UT O N Y T E AT N E , Ta , Seinäjo mp TM ki R Y Y N I A , Oulu ere N ISS Ä! EN ÄS U OM ESS A www.the-sounds.com www.facebook.com/thesounds. THE SOUNDS WEEKEND U U SI AL BU MI NYT KAU POI SSA! TH ES OU N DS LIV 04. Y T M I B I A T I A , elsink i 12 He I A 10. V IA 08. P A K K O R R E E lsinki L I P 12. C T A V A S T I , Hels 12
”Sellaiset asiat aina pysäyttävät ällistelemään, mitä kaikkea olemme Depeche Moden avulla saavuttaneet.” Kuka tuo idoli oli, NME:n toimittaja utelee. ”Ei vaan Steffi Graf”, Gore kertoo epäuskoiselle toimittajalle, jonka on vaikea uskoa, että nahkahameeseen ja nännit paljastavaan toppiin pukeutuneen englantilaismuusikon suurin idoli todellakin on isonenäinen saksalainen tennispelaaja. Giorgio Moroder. David Bowie. Mick Jagger. MUSTAN JUHLAN POJAN PALUU DEPECHE MODE esiintyy joulukuussa Suomessa viidettä kertaa. Niinpä Samuli Knuuti nostaa vertauskuvallisesti hattuaan näille ajoille ja käy läpi kaikkien aikojen suurimman syntikkarockbändin kultakauden. ”Eiliselle keikallemme tuli suurin idolini”, hän paljastaa punastellen NME:n toimittajalle. Konsertti on osa keväällä ilmestyneen Delta Machine -albumin kiertuetta, mutta ollaanpa rehellisiä: Depeche Moden keikalle mennään nykyään kuulemaan 1980–90-lukujen klassikoita. ”Graf tanssi koko Frankfurtin-keikan ajan lavan vieressä”, Gore jatkaa. TEKSTI SAMULI KNUUTI KUVAT POP MEDIAN ARKISTO O n syksy 1990, ja Martin Gore on tohkeissaan. Joku on sanonut meille, että vaikutamme lavalla enemmän urheilu- kuin rocktähRumba 30. ”Hän ilmeisesti seurustelee tällä hetkellä Mick Hucknallin kanssa
Rumba 31. Depeche Mode 1981–1995: Martin Gore, Andrew Fletcher, Alan Wilder ja David Gahan (edessä)
”Ottaisimme kyllä bändiin rumpalin, jos sopiva sellainen löytyisi”, Dave Gahan kertoi Melody Makerille, joka haluasi tietää, edustaako yhtye uudenaikaista pop-estetiikkaa. Me yritämme vain olla omia itsejämme, emmekä ole rähjäisiä ihmisiä.” Niinpä niin. Clarke kuitenkin lupasi kirjoittaa Depeche Modelle vielä kappaleita – hän tarjosi vanhoille bändikavereilleen esimerkiksi Only Youta, josta tuli listahitti Yazoo-yhtyeelle. Kiinnostusta herätti tosin jo tuolloin se, että bändin levy-yhtiönä oli kokeellisemmasta elektronisesta muRumba 32 siikista tuttu Mute. Läpimurtohitit New Life ja Just Can’t Get Enough olivat toki näppäriä poplauluja, mutta 1980-luvun alku oli aikaa, jolloin jokainen tuntui osaavan näppärien poplaulujen kirjoittamisen. Pikkulafkan johtaja Daniel Miller tuntui siis tietävän jotakin enemmän kuin muut: itse asiassa Depeche Mode saattoi olla pop-historian tuottoisimpia kiinnityksiä, sillä samalla Muteen sitoutuivat Vince Clarkin tulevat yhtyeet Yazoo ja Erasure. Syy hylkäämiseen ei ollut biisissä itsessään vaan siinä, että jos Depeche Mode halusi itsellään olevan tulevaisuutta, heidän täytyisi itse rakentaa sellainen. Depeche Mode ensimmäisellä Amerikan-keikallaan New Yorkin Ritz-klubilla tammikuussa 1982.. Kun neljä vauvankasvoista Basildonin poikaa julkaisi vuonna 1981 esikoislevynsä Speak and Spell, kukaan ei ottanut heitä kovin vakavasti. Näin myös Depeche Moden voittokulku. U seimmat menestystarinat ovat ylistyslauluja epätodennäköisyydelle. Ratsastaessaan syntikkapopin, uusromantiikan ja postpunkin aallonharralla he vaikuttivat juuri sellaiselta yhtyeeltä, joka tuulensuunnan muuttuessa uppoaa pohjaan alasimen lailla. Monet rockbändit yrittävät hampaat irvessä näyttää väkisin rähjäisiltä. ”Alkuaikoina meidän oli vain pakko harjoitella Vincen kotona kuulokkeet päässä, eikä hänen äitinsä tahtonut sietää edes syntikan näppäimien kilkettä.” Lisäksi bändin taru näytti päättyvän jo alkuunsa, kun pääasiallinen laulunkirjoittaja Vince Clarke ilmoitti jättävänsä yhtyeen marraskuussa 1981. diltä
Nyt oli aika debyyttilevylle kaksi kappaletta kirjoittaneen Martin Goren astua eturiviin. Price -leluversio Einstürzende Neubautenin ko”Länsimaailma on täynnä häiriötekijöitä, jotka linaterrorismista. ”Kun meistä otettiin valokuvia, hymyilimme kameralle, koska niin koulukuvissakin meitä oli aina kehotettu toimimaan. Kuin yhdessä yössä popmusiikki laimeni ai- A V Rumba 33. nesoundit olivat vuoroin titaania ja Master and Servant vei kapitalismin herra–orja-suhvuoroin piestyä bambua, uuden teolteen makuuhuoneeseen, kun taas Blasphemous Rulisen utopian ja karun käsityöläismours listasi jokapäiväisiä inhimillisiä tragedioita ja teollisuuden täydellinen liitto. Sen kopänä toisiaan kuin papisto on kehdannut myöntää. päätyi niiden avulla johtopäätökseen, että Jumalalla Tulos oli jonkinlainen Fisher täytyy olla sairas huumorintaju. muutimme Berliiniin, jossa heittäydyin paikalliseen S/M-skeneen.” ”Kukaan ei ole valmentanut meitä poptähteyteen”, Andy Fletcher sanoi Melody Makerille. keilua ja väkinäisiä yrityksiä jäljiTietenkin vuoden 1984 Depeche Modessa tellä Clarken pulppuavaa kuului vielä jäänteitä vanhasta naiiviudesta: pop-estetiikkaa. Mutta People Are People kuulostaa siltä kuin ”Seurustelin niillä oli myös joukko pölykapselitehdas heräisi hiljalleen ja hienoja pop-singleverryttelisi itseään uuteen aamuun, hyvin uskonnollijä, varsinkin Evemutta sanoituksen ”miksi ei vain sen tytön kanssa. Emmekä ajatelleet, että olisi jotenkin noloa tai lapsellista olla esimerkiksi piilosilla, kun toimittaja tulee tapaamaan meitä.” N iin, muutto Berliiniin. mutta juuri siinä piilee niiden voima.” Samalla bändin oma esteettinen näkemys alkoi Vuonna 1985 ilmestyi kokoelma Singles 81–85, kehkeytyä. ”Moomiseen ja vähemmän rakennustyömailla nauhureinet pilkkaavat Martinin lauluja yksinkertaisiksi, den kanssa hengailuun. Jos katluovuus ja älyllisyys – silloin jokainen selin televisiota ja alaston ihminen vilahti ruudussa, poptähti oli teoreetikko – valui viemäriin Live Aidin sekin oli perverssiä. ”Seurustelin muutaman vuoden hyvin uskonnoluosi 1985 tuhosi englantilaisen popmusiilisen tytön kanssa”, Martin Gore kertoi Uncutille kin, kenties lopullisesti. Kokoelma olisi ollut komea päätös minkä astui mukaan ohjaamaan bändin videoita ja suunhyvänsä bändin uralle, mutta Depeche Modelle se nittelemaan levyjen kansia, Depeche Mode aikuistui oli vasta alkua. Depeche Moden jäsenet ovatkin estävät ihmisiä käsittämästä ja käsittelemästä omia myöhemmin tunnustaneet, että heidän olisi pitänyt tunteitaan”, Dave Gahan sanoi jo kauan sitten kuokäyttää enemmän aikaa laulunkirjoitustaitojensa hipatulle Number One -lehdelle vuonna 1986. Ne oliMode levytti Some Great Rewardin samaisessa Bervat epätasaisia kuin Holmenkollenin liinin Hansa-studiossa, jossa syntyi myös esimerkiksi latuprofiilit, pullollaan kiusallisia koBowien Heroes (1977). dessaan suorastaan sankarillisen tyUncutissa 2001 Alkuaikojen höperyyden kanssa. 1980-luvun alkuvuonna 2001. Oli helppoa bailata kuin huomista ei olisi, kun (1983) ja Some Great todella tuntui siltä, että seuraavana aamuna verhoa Reward (1984) olivat selraottaessaan saattaisi nähdä sienipilven. 1970-luvulla David Bowie syntyi uudelleen taiteilijana jaetussa kaupungissa, joka eli kuin väisBroken Frame (1982), tämättä pian alkavan ydinsodan varjosConstruction Time Again sa. Jätin rything Counts, voitaisi tulla toimeen keskenämhänet samaan aikaan, jolla kovat teollime?” -perusidea asettaa kappaset soundit kohleen samalle tasolle Culture Clukun heittäydyin Berliinin tasivat Goren siibin The War Songin (”The war is S/M-skeneen.” hen asti hienoimstupid / And people stupid”) julkeu– Martin Gore man melodian. suuren yleisön silmien edessä: ruutupaidat vaihtuivat nahkaan, muoviin ja meikkeihin. lynpölytekstien tilalMutta uudet ideat löytyivät seksistä le astuivat tuolla kappaleelja uskonnosta, jotka ovat aina olleet lähemla yhteiskunnalliset teemat. Jo ennen kuin Anton Corbijn – joka kuhäkellyttävän tasokas katras kappaleita yhtyeeltä, jovatessaan bändiä NME:n kanteen ensi kertaa vuonka oli jo ehtinyt saada leiman epätasaisten albumien na 1981 piti näitä tyhjänpäiväisinä pop-perhosina – tekijänä. Jätin hänet samaan aikaan kun myötä. Ensin he halusivat osoittaa maailmalle kykenevänsä tekemään musiikkia ihan vain kolmeen pekkaan. vuosien ja punkin jälkeinen kekseliäisyys, ”Hänen mielestään kaikki oli perverssiä. Vincen jälkeensä jättämää muusikkovajetta täyttämään he ottivat Alan Wilderin (lehti-ilmoituksella: ”tunnettu bändi, syntetisaattorin soittaja, alle 21 vuotta”), mutta vasta kakkosalbumin jälkeiselle kiertueelle. Depeche västi siirtymävaiheen levyjä
”Minusta tuntuu, että miehet ovat luonnostaan luuSyntikkapop-yhtyeet vaihtoivat varhaisen kirpputolosairaita. Kun on alkeikkayleisönsä keski-ikä laskee. nyt Daniel Miller. Siksi me pelkäämme kuolemaa, kun naiset kanssa, se oli naiiviudestaan huolimatta jyrkkää ja itse keskittyvät elämiseen.” löydettyä. Majesteettisen Fly joutuu pelastamaan kohteensa turmiolta – piilotekstion the Windscreenin metafora tuulilasiin kuolleista kärnä toki se, ettei kuulija tunne laulun puhujan motiiveja ja päsistä on toki ilmeinen, mutta osittain juuri siksi niin päinvastoin pelkää tämän olevan vielä pahempaa myrkvoimakas. Omaa Bändi itse väittää nimenneensä vuonna polkuaan alusta saakka tarponut yhtye tuskin itsekään 1987 ilmestyneen kuudennen studioaltiesi, mitä oli tekemässä, kun bändi hioi studiossa enbuminsa humoristisesti: edellisen albusimmäistä mestariteostaan. Kun muu popmaailma mukautui, Depeche Mode usic for the Masses. Vastapainokmaa vaivaa. merkkinä Behind the Wheel, joka ajaa He olivat haamu koneessa, mikropiiriin takaa omaa häntäänsä viisi minuuttia eivangittu sielu. seksi souliksi. reeprojektiaan Erasurea, ja nyt miehen haamu saatiin Albumi oli ensimmäinen, jota ei tuottanut Muten lopullisesti manattua pois myös Depeche Moden nurpääjehu, itsekin The Normal -nimen alla musiikkia tehkista. kä missään vaiheessa edes teeskentele tarjo”Martin on täysin muuttunut mies”, Dave avansa kertosäettä. Samalla yhtyeen sisäinen roolijako Black Celebration yhdisti englantilaisen otti uuden kuosin: Martin Gore kirjoitti laumodernin pop-perinteen brechtiläisiin lut, Dave Gahan keskittyi laulamiseen, Ansoihtuballadeihin. A Question of Time ja Little 15 molemmat Seksi, kuolema, rakkaus, usko – ei kai elämässä lopäästävät ääneen saalistajamaisen ”isähahmon”, joka tarpulta muita tärkeitä asioita olekaan. Yhtyeen musiikin sile kolmekymppinen ja tehnyt kovasti työtä päästäkseen sällä sykki lakritsinmusta sydän, joka veti puoleensa nimihin on päässyt, luulee olevansa kuolematon.” menomaan teini-ikäisiä. Tuloksena oli joukdy Fletcher toimi enemmän manage”Noihin ko sadomaso-tuutulauluja, pakahdutrina kuin muusikkona – ja ”uusi” jäaikoihin alkoitavan romanttisia kappaleita, jotka sen Alan Wilder alkoi ottaa musiikilvat meidän kaikkien olivat yhtä aikaa kuumia ja kylmiä lisia ohjaksia käsiinsä. nian saanut ystävättäreni on kertonut. ”Danielin lähtö muutti kaiken”, Wilder on myöhem”Hän sanoo, ettei inhoa mitään niin paljon kuin itmin paljastanut nettisivuillaan. sarjan alkukohtaukset, joissa näytetään hautaustoimisSamoihin aikoihin bändin keikoilla alkoivat turvaton tulevien asiakkaiden viimeisiä hetkiä, kappale muismiehet scouttaamaan nuoria kaunokaisia yleisöstä tatuttaa meitä siitä, että meillekin voi käydä näin ja itse kahuoneeseen – traditio, joka toimi sutjakkaasti ainakin asiassa meille tulee käymään näin. Wilderia kiehongelmat huumeiden ja kuin uunijäätelö. Kiertueella saan koko ajan paniikkikohtaukri-glamourinsa valkoiseen funkiin, ihmiset aivan oikeassia, tuntuu kuin kuolisin hetkenä minä hyvänsä. Black Celebration (1986), min loistavat singlet olivat olleet liian synkkiä pärjätäkmusta juhla, on toki jo nimenä jylhä: se lupaa ja uhkaa seen brittilistoilla, eikä yhtyeen nopeasti kasvava kultkuulijalle jotakin definitiivistä. Silloin ti kuuntelivat Huey Lewis & The Newsia vailla ironian kun uskaltaudun kertomaan niistä kavereilleni, useimhäivää ja jokainen poptähti esiintyi julkisuudessa laupemiten kovassa kännissä, he sanovat potevansa aivan saana hyväntekijänä ja kokaiinisosialistina. Noihin aikoihin Martin itse sanoi toisaalla, että aina kun Depeche alkoivat myös meidän kaikkien ongelmat huumeiden ja Moden suosio kasvaa jossakin tietyssä maassa, heidän viinan kanssa sekä bändärien kanssa sekoilu. Goren suorat tekstit ja emotiPedofilia on ruma sana ja vakava syytös, eikä Depeche onaalinen alastomuus puhuttelivat nimenomaan niitä, Moden jäseniä ole koskaan syytetty mistään, mutta siljotka eivät osanneet kovettaa itselleen rutiinin ja ironian ti kauden 1986–87 tuotannossa on kielletyn hedelmän suojakuorta. sensä normaaliksi tuntemista kadulla kulkiessa. Gahan kertoi albumin ilmestyessä NME:lle. Miehillä on si: kun Depeche Mode vuosina 1982–84 flirttaili teksniin suuret egot, että me luulemme olevamme kuoleteissään ja levynkansissaan ”kommunistisen realismin” mattomia. sivumaku. Aivan kuten hienon Mullan alla -televisiokyä kuin ne, joilta hän pyrkii kohteensa säästämään. M Rumba 34. Mutta naiset eivät koskaan. Mi”Olimme saavuttaneet jo yhteistyömme loogisen nusta hän tekee ihan niitä samoja juttuja, joita itse tein päätepisteen, mutta Millerin jälkeen syntyi musiikilli16-vuotiaana: pukeuduin mekkoihin ja käytin lapioitnen tyhjiö, jonka mielelläni täytin mutta mistä en saatain meikkiä.” nut koskaan tarpeeksi kiitosta muilta. Siinä missä muut toi yhtä lailla minimalismi kuin makelektroyhtyeet yrittivät vuonna 1986 simalismi, ja niin hän rakensi uusisviinan kanssa sekä bänkuulostaa autenttisilta bändeiltä, ta kappaleista parhaimmillaan huikeidärien kanssa sekoilu.” Depeche Mode ilmensi itseään kylta Escherin portaikkoja, parhaana esi– Alan Wilder myyden ja teollisten soundien kanssa. Musiikkia massoille. He olivat marxisteja siinä missä 1980-luvun loppupuoli oli Richard Marxia. kuisrockiksi, Stock & Aitken & Watermanin muoviseksi ”Ajattelen kuolemaa koko ajan, etenkin omaa kuoleliukuhihna-Motowniksi ja juustoja maistelevaksi valkoimaani”, Martin Gore tunnusti NME:lle vuonna 1993. Tuota nykyä Vince Clartimaine Euroopassa ja Yhdysvalloissa ollut vielä tullut ke oli aloittelemassa Andy Bellin kanssa elektrokababändin itsensä tietoon. Vain kärpäsiä elämän vielä vuoden 2006 Helsingin-keikalla, kuten eräs kuntuulilasissa, me kaikki. erottui kaikessa uljaassa ulkopuolisuudessaan
A. Tai vähintään simuloidun vaaran tunteen. ”Se oli hyvin hämmentävää”, Alan Wilder on myöhemmin sanonut. Pennebaker, konserttielokuvien arvostettu veteraani, jolle 1980-lukulaisen syntikkabändin konseptin on täytynyt olla yhtä vieras kuin kodinkoneiden muodostama balettiryhmä. Konsertin tallensi elokuvaksi tuolloin jo 63-vuotias D. Varsin hyvä tulos brittiyhtyeeltä, joka ei Yhdysvalloissa ollut saanut juuri lainkaan tukea radiolta tai levy-yhtiöltään. Nimen 101 saanut elokuva oli ruohonjuuritason menestys samoihin aikoihin kuin U2:n suurella budjetilla markkinoitu ja tehty Rattle and Hum (1988) uhkasi upottaa koko irlantilaisbändin uran. Vauvamiehet ovat täällä! Depeche Mode alkuperäismuodossaan 1980-luvun alussa. M usic for the Massesia seurannut massiivinen kiertue huipentui konserttiin Hollywood Rose Bowlilla, jolle bändi sai myydyksi yli 66 000 lippua, noin 95 % prosenttia paikan kapasiteetista. Face-lehti roudasi hämmentyneen Depeche Moden Detroitiin tapaamaan house-tuottaja Derrick Maytä ja käymään klubeilla, joilla esimerkiksi vuoden 1983 floppisingle Get the Balance Right oli osoittautunut seminaaliksi levyksi. Oli selvää, että Depeche Mode oli haalimassa itselleen yleisöä, joka traditionaalisesti olisi ajautunut kohti rockbändejä: itsensä kapinalliseksi tai ulkopuoliseksi kokevia teinejä, jotka löysivät musiikista heille puhuvan äänen. Rumba 35. Samaan aikaan toisaalla Depeche Moden 12-tuumaiset maksisinglet olivat löytäneet amerikkalaisen mustan yleisön samalla tavalla kuin Kraftwerkin klassikot olivat inspiroineet hiphopin uranuurtajia
Rose kutsui bändin myös Cat House -metalliklubilleen, jonka yhteydessä pidetyissä barbecue-iltamissa Rose itse ampui syötäväksi tarkoitetut siat. M usic for the Massesin jälkeen tuottajana itsevarmuutta kerännyt Wilder esitti Gorelle toiveen. Hän tuskin oli tietoinen siitä, että Depeche Moden jäsenistä kolme oli kasvissyöjiä. Meidän miljöömme on kotistereot, joten tapamme tehdä pidennettyjä remiksauksia on aina lähtenyt ajatuksesta, että nyt meillä on seitsemän minuuttia käytettävissämme, kuinka saisimme kuulijan mielenkiinnon säilytetyksi koko sen ajan.” Depeche Moden kyvyistä ylittää musiikillisia raja-aitoja kertoivat myös yllättävät fanit. Näistä innokkaimpia oli Axl Rose, joka liki väkivalloin murtautui Rumba 36 keikan jälkeen takahuoneeseen ja todisti faniutensa aitouden heittämällä ulkomuistista vuonna 1984 ilmestyneen Somebody-kappaleen lyriikat. ”Jos rehellisiä ollaan, Derrick May oli täysi runkku, töykeä tyyppi. Äkkiä viinaa pöytään, päätimme, mutta koko paikassa ei edes myyty alkoholia! Emme ole itse asiassa koskaan tehneet musiikkia klubeja varten, emme edes tiedä, kuinka sellaista tehdään. Edellisillä albumeilla Gore oli lyönyt tiskiin hyvin valmiit, jo melkein sellaisenaan julkaisukelpoiset demot, joi-. Meidät vietiin klubille, jolla oli pelkkiä mustia – kukaan ei reagoinut meihin mitenkään, mikä oli tosin enemmän helpotus
Mutta he selvisivät, kuivuivat ja viettämään sellaista elämää, että Gahanin muodikkaiktekivät viisi albumia lisää. Enlissä oppinut juomaan korillisen olutta päivässä. Ilman hänen ja tuottaja Floodin puunaamaan soundia. ensimmäisen singlen I Feel Youn musiikkivideVaikka tämä kirjoittaja suosiikin Black olla Gahan ei partoineen ja pitkine hiukCelebrationin teutonista dekadenssia, sineen näyttänyt enää urheilutähdeltä Depeche Violatorista tuli heti ilmestyessään Devaan korvaushoito-Jeesukselta. Toisin peche Moden uran huipentanut klassanoen hän näytti rähjäiseltä. Tuloksena oli albumi, jonka päällähes ympärivuorokautista työpanosta Depeche Moden tä voisi syödä kolmen Michelin-tähden ravintolan annokkahdeksas albumi olisi varmasti jäänyt tekemättä. Vuoden työn ja työn välttelyn tueella mukanaan taval”Olimme aina vitsailleet edustaloksena oli vihainen hybridi, selisen kiertuehenkilökunvamme keskiraskasta metallia”, Gokoitus grungea ja vanhaa Depenan lisäksi kuukausipalkre myöhemmin kertoi Uncutille. Uuden vuosikymmenen alussa, Berliipäribändiksi, he järkyttyivät sekä nirson yleisön vihanin muurin murruttua, Depeche Mode oli harvinaimielisyydestä Bobby Gillespien lauman retropelleilyä sessa tienhaarassa: heidän ensimmäisen seitsemän alkohtaan että Depeche Moden kavereiden turmeltuneibuminsa vaikutus alkoi näkyä sekä elektronisen musuudesta. Tietysti ryhtyä peche Moden tarina. Modella oli kiertusikko. Some joy the Silence oli alun perin urkuhenkinen balladi, Great Rewardin levyttämisen aikana hän väittää juomutta Wilder kuuli melodiassa heti jotakin, minkä saaneensa yhden ”illan” aikana 71 pullollista Hoegaardevuttaakseen Pet Shop Boys (bändi, josta Wilder ei erinia. 1990-luvun alkuvuosina Gahan otti eron ensimPotki itseäsi naamaan, jos et mene katsomaan heitä mäisestä vaimostaan, laittoi hynttyyt yhteen pr-naisenvielä kun voit. Songs of Faith and Devotion joka saa kaiken albumilla esiintymään on kiehtovan pingottunut dokumentti jotenkin epäilyttävässä valossa. Kun tuolloin omaa dekadenttia vaihettaan läpi Vuonna 2010 Violatoria oli myyty jo yli 15 miljookäynyt Primal Scream liittyi kiertueelle mukaan lämpnaa kappaletta. tionin (1993) levytyssessioden ajan. Se olisi ollut dramaattisesti hieno hetki päättää DeMitä sellaisessa tilanteessa voi tehdä. Andrew Fletcher valitsi omaksi itsetuhon metodiktyisemmin välittänyt) voisi ryömiä tulisten hiilien ylitseen vanhanaikaisen hermoromahduksen, ja hän vietse. sa kanssa ja ryhtyi käyttämään heroiinia samanlaisella tarmolla kuin jotkut aloittavat kuntoilun mässäilykeDepeche Mode Helsingin Hartwall-areenalla 15. Toiset niistä olivat hyviä, toisi tekemien valkoisten farkkujen käyttäminen julkisilla set kehnoja, mutta mikään ei enää vastannut vuosien paikoilla alkoi vaikuttaa jo huonolta ajatukselta. Kun Wilder ymppäsi mukaan kepeäkenkäisen houtikin laitoshoidossa liki koko Songs of Faith and Devose-biitin, klassikko oli syntynyt. sen. Se on tapamme todistaa ainakin itsellemme, Modella oli mukanaan tavallisen kiertuehenkilökunnan että tajuamme myös koomiset puolet omissa tekemilisäksi kuukausipalkkaa nauttinut psykiatri ja huumesissämme.” diileri. Kun laulajaa kannettiin paareilla Pumpkins, Garbage, Nine Inch Nails, Marilyn Manpois lavalta, muu bändi Goren johdolla päätti son ja monet muut tunnustivat Depeche Mode -faniuesittää suunnittelemattomana Death’s Door -kappaleen. siikin kulttuurissa (monen musiikkifanin ensikosketus esimerkiksi Portisheadiin ja Airiin tapahtui Depeche Moden maksisingleiltä löytyvien remiksauksien kautta, okakuun 8. den päälle studiossa vain ripoteltiin tuotannollisia nonsän jälkeen. Tämä on harvoin hyvä idea – etenkin, jos parelleja. joulukuuta. Vain elämää sekin. Skynyrdistä ja prätkärockista noin ylipäätään. Muun muassa Kraftwerkin kanssa työskennellyt houAlan Wilderin harteille jäi ottaa aikuisen rooli hajoase-dj ja -tuottaja Francois Kevorkian otettiin mukaan vassa bändiyhteisössä. Sellainen, tivätkin. tensa haastatteluissaan ja paljastivat sen musiikissaan). Promokuvissa ja levyn kakaudelle. Kuten moeri vaikutteiden leikkauspisteestä. nen muun albumimme nimi, tämäkin on sisäAlbumia seuranneella kiertueella Depeche piirivitsi. päivänä vuonna 1993 Gahan sai paljon ennen kuin bändit julkaisivat omat debyyttinsydänkohtauksen New Orleansissa lavalla kessä) että raskaammassa vaihtoehtorockissa (Smashing ken encoren. Personal Jesus Martin Gore puolestaan oli jo 1980-luvun puolivä-kappaleen Wilder jätti tömäkäksi Glitter-bluesiksi. L Rumba 37. Aivan kuin jokainen lekaa nauttinut psykiatri ”Niinpä Violator (häpäisijä, tunvyn eteen työskennellyt olisi vetänyt keutuja) oli meidän mielestämme kelkkaa eri suuntaan – kuten he veja huumediileri. Kun muu maailma oli vihdoin Depeche Modea, mutta joka edustaa silti kaikkea muuoppinut arvostamaan bändiä teknon uranuurtajana, ta kuin itsensä myymistä, pikemmin oman paikkansa lunyt Depeche Mode väitti, että yhtyeen musiikissa oli nastamista rockhistoriasta. Nyt Wilder halusi kappaleet mahdollisimsen seurauksena löytää itsensä intoilemasta Jane’s Adman riisuttuina, jotta hän voisi rakentaa studiossa niildictionista, Rage Against the Machinesta, Lynyrd vitun le soundin. Se oli bluesia mikrosirujen aiaina ollut vahva rock-pohjavire. sopivan törkeä nimi levylle. che-poppia. 1986–93 tasoa. Uusi metodi kantoi heti hedelmää. Kova, kirkas, minimalistinen mutta ei koskaan simpHämmennystä niitti myös itse albumi, kun se ilmespeli: Violator on albumi, josta saattaa pitää rakastamatta tyi maaliskuussa 1993
Jotain, joka yllättää. Ero on lähinnä semanttinen. Keskiluokkaistunut indie tuottaa yhä omat hedelmänsä, mutta se on kasvanut erilleen innovatiivisuuden ja edelläkävijyyden kanssa. TEKSTI OSKARI ONNINEN KUVITUS MIKKO MARJAKANGAS & MARKUS PAAJALA 1. Indie on mammuttien temmellyskenttä 2000-luvun indiemammutit ovat kasvaneet todella isoiksi. Ai tällaistakin voi tehdä! Ooh! Wau! Mutta jos kerta toisensa jälkeen kuulee My Bloody Valentinea tai Cocteau Twinsiä matkivaa unipoppia, garagepsykedeliaa tai särisevää lo-fi-läppäripoppia, on edessä kyllästyminen ja pakottava halu riistää kitaristeilta delay-pedaalit. Oskari Onninen nimeää viisi ongelmaa, jotka ovat ajaneet indiekoneen epäkuntoon. Ilmiössä ei ole mitään uutta. Samaan aikaan harvat kiinnostavat debytantit lähinnä kopioivat vanhaa. Indien vuodet 2003–13 ovat verrattavissa vuosiin 1977–87. Jättiläisten hallinnasta ja taantumuksen tilasta kertoo riittävästi uusien nousukkaiden hiljeneminen. Koko indiemarkkinasta on tullut jättien tömistelytanner. Jos viimeisin aidosti päräyttävä, sekä kriitikoiden että yleisön rakastama indiedebyytti on ajalta, jolloin adjektiivia päräyttävä kehtasi vielä julkisesti käyttää, meidän pitäisi olla huolissamme. Toiset indiesuuruudet, kuten Beach House ja National, ovat kokeneet asemansa jo niin turvatuiksi, etteivät ne edes yritä tarjota muuta kuin lisää samaa, 3d-tulostettua versiota omista huippulevyistään. on nyt vai siksi, mitä hän oli seitsemän vuotta sitten. Punk muuttui new waveksi, mutta indie on ollut O.C.:n aloittamasta murroksestaan lähtien aina saman sateenvarjotermin alla. Indiestä puuttuu wau Minä ja todennäköisesti sinäkin tiedämme sen tunteen, kun korviin soljuu huikaisevan erityislaatuista musiikkia. Hurjin esimerkki on Arcade Fire, josta yksi Pitchfork-arvio vuonna 2004 on tehnyt kymmenessä vuodessa useamman Madison Square Gardenin kokoisen yhtyeen. Subjektiivisella tasolla kuluneen vuoden ainut indien aiheuttama wau-efekti on löytynyt Vampi- Rumba 39. Siinä se. Yhteistä kaikille jättiläisille on, että ne ovat luoneet statuksensa vuosia sitten ja ratsastavat ensisijaisesti menneisyydellään. Vastakulttuuri on vain hivuttautunut kohti valtakulttuuria. 2. Uusia mikrogenrejä ei synny, innovaatiot ovat hukassa ja koko musiikin laji on hukannut cooliutensa. Wau-efektit puuttuvat, kun dinosaurukset julkaisevat pöhöttyneitä levyjä möhömahayleisölleen. Möhöä ja pöhöä Viisi teesiä indien kriisistä Siitä INDIEMUSIIKISTA ja kulttuurisesta ilmiöstä, jolla 2000-luvulla ei ollut enää mitään tekemistä levy-yhtiön itsenäisyyden kanssa, on tullut tylsempää kuin koskaan. On mahdoton ajatus odottaa Arcade Firelta uutta Funeralia (2004), The Nationalilta uutta Boxeria (2007) tai The Strokesilta Is This Itiä (2001). Ydinkysymys on, olemmeko kiinnostuneita M.I.A.:n uudesta levystä vuonna 2013 siksi, mitä M.I.A
Kanye on selvin esimerkki uudesta ajattelusta: massakulutuksen aikana avantgarde voi tapahtua marginaalin sijaan valtavirrassa. Indie on gentrifikoitunut Keskeisin syy indiesoundin turpeutumiseen ja aikuistumiseen on sen tärkeimmässä markkinaryhmässä, joka on niin ikään turpeutunut ja aikuistunut. Nyt tilanne on helpottanut. Siksi he ovat indiebisnekselle paljon aiempaa houkuttelevampi yleisösegmentti. Tendenssi käy selväksi viime vuosien suurimmista indielevyistä: on tehtävä laskelmoitua laatua massoille. Vuoden 2013 indieyleisölle räätälöidyltä Haimilta on kuitenkin noussut tätä kirjoittaessa soittoon jo kaksi kappaletta. Vuonna 2011 uuden vuosituhannen indie alkoi päästellä ensimmäisiä kuolinkorahtelujaan, mutta selkeää korvaajaa ei ollut tullut. Konemusiikkipuolella on noussut Laurel Halon ja Nicolas Jaarin edustama sukupolvi, joka tekee nykyajalta kuulostavaa ja lokerointia pakenevaa musiikkia. On lohdullista huomata, että nyt Reynoldsin kirja vaikuttaa kahden suuren aallon välitilan kuvaukselta. Indie ei ole koskaan ollut yhtä lähellä stadionhapatusta kuin se on nyt. Olennaisinta indieyleisön aikuistumisessa on, että he voivat kuluttaa enemmän kuin koskaan aiemmin. Toiset ovat rakastuneet Nuggets-boksiin, toiset Sonic Youthiin. Sen vuoksi liki kaikki aiempien vuosikymmenten olennaiset bändit ovat haistaneet rahan ja tehneet comebackin. Voisiko valkoinen, liberaali heteromies rakastaa mitään enempää kuin American Appareliin puettuja nuoria tyttöjä soittamassa Fleetwood Macistä muistuttavaa aikuisrockia Instagram-sävytetyissä kuvissa. Samoin hiphop-kentän rihmastot ovat täynnä uudistajia, joille Kanye Westin 808s & Heartbreak (2008) on kovempi juttu kuin Wu-Tang Clanin tai Public Enemyn ikivanhat tekemiset. 3. Kyse ei ole pelkästä musiikista. re Weekendin kolmoslevyn lyriikkavihkosta. Kuuntele vaikka Bon Iverin, M83:n, Arcade Firen, The Nationalin ja Beach Housen uusimmat levyt. Ei siinä mitään, minusta bändipaitaindie on parhaimmillaan ihanaa. I rest my case. Simon Reynolds kirjoitti kahden vuoden takaisessa Retromania-kirjassaan siitä, kuinka populaarimusiikki on niin rakastunut omaan menneisyyteensä, ettei se luo enää uutta. Esimerkki erinomaisesta bändibrändäyksestä on Haim. Tarjolle on tullut levyjä, jotka kuulostavat joltain aivan uudelta ja aiheuttavat wau-efektin. Reynoldsin huomiot olivat pistävimpiä juuri indien saralla. Ohi ovat villit vuodet, joina jokaisen ihoa nuolivat tiukat Cheap Monday -farkut. Bändipaitamuusikot soittavat levyhyllyjensä kuuloista musiikkia. Indiekeskiluokka rakastaa ennen kaikkea nostalgiaa. Vaikka esimerkiksi Arcade Fire tai TV on the Radio ovat tehneet komeat urat, niiden kultakaudet ovat kuitenkin yhtä olennainen osa 2000-luvun ensimmäisen kymmenyksen puoliväliä kuin LÄS-lehti sekä Rose Garden- ja Erottaja-baarit. Jos tuote on viimeistelty oikealla tavalla Williamsburgin, Kreuzbergin ja Kallion kaltaisten gentrifikaatiokortteleiden kahviloita varten, se myy. Bileputket ja mattolaiturijatkot ovat muuttuneet perheiksi ja omistus- Rumba 40 asunnoiksi. Paraskin melurock on – niin – vain melurockia, jonka genretoteemit ovat olleet pystyssä jo liki 30 vuotta. Kuten Reynolds korostaa, varsinkin kitaramusiikki on jo läpeensä kertaalleen kuultua. Indie on ollut kaupallista läpi 2000-luvun. Ne ovat mammuttien turvaindietä, jonka päätehtävä on olla ärsyttämättä ja häiritsemättä. Nyt kaupallisuus on vain muuttunut laskelmoiduksi. Eikä tämä tarkoita sitä, etteikö tänä vuonna olisi ilmestynyt useita erinomaisia indielevyjä. Suomessa selvin esimerkki indien gentrifikaatiosta eli keskiluokkaistumisesta on Flow-festivaalin valtava menestystarina. Arcadefiret ja strokesit ovat kasvaneet yleisön mukana. 4. Indie ei osaa hyödyntää internetiä 2000-luvun indiebuumilla oli kaksi katalysaattoria:. Promokuvien värit on vääristettävä oikein, levystä on painettava vinyyli ja on tarjottava tapahtumiin ekologiaa, erikoiskahvia ja wi-fi. Indien hukkuminen retromaniaan on ollut suoraan verrannollista sen tylsistymisen kanssa. Mutta wau-efektejä se ei aiheuta. On perverssi ajatus, että Arcade Fire olisi päässyt YleX:n soittolistalle Funeral-levyn aikaan vuonna 2004. Niitä pitää vain etsiä muualta kuin indiekentältä. Puhumattakaan tietty Kanyesta itsestään
Yksittäisistä muodin henkilöitymistä M.I.A. Oli blogibändejä ja jopa blogihouseksi vakiintunut genrenimike. M.I.A.:n Matangi on arvioitu sivulla 64. Viimeinen muoto, jolla indie yritti coolin huipulle, oli chillwave, joka sekin oli Hipster Runoff -blogia pyörittävän Carlesin suoraa vittuilua mikrogenrepöhinälle ja trendien perässä juoksijoille. Indien ja coolin lyhyt käsi kädessä vietetty taival huipentui Klaxonsin johdolla vallalla olleeseen nu-raveen vuonna 2007. Konkreettisemmin ilmaistuna tämä tarkoittaa sitä, että indie ja edistyksen ääni ovat kasvaneet erilleen. Samoin tyyli-ikonit on syösty jalustoiltaan. Kanadalaisen Grimesin brändille Tumblr ja Twitter ovat tätä nykyä vähintään musiikin veroisia osia. Räppipuolelta vastaavia verkkobrändeillään meuhkaavia sankareita löytyy Kanye Westistä Lil B:hen ja Yung Leanista Oukkidouppiin. Se ruokki hypeä rakastavaa musiikkilehdistöä ja varsinkin blogeja, mutta ennen kaikkea se osoitti, että kenttä elää ja voi hyvin. Etsintätyötä, joiden avulla blogit porskuttivat, ei tarvinnut enää tehdä, kun tiedottajat lähettivät sähköpostia ja tarjosivat mp3:sia indieblogeihin. Toki on Best Coastin ja Wavvesin Nathan Williamsin kaltaisia artisteja, joille Twitter on julkinen sekoilupäiväkirja. Todennäköisesti siksi, ettei moniakaan nostamisen arvoisia yhtyeitä ole juuri ilmaantunut. on menettänyt otteensa ja edelläkävijyytensä samalla tavalla kuin Björkille kävi 2000-luvun taitteessa. Ollakseen kiinnostava 2010-luvulla on tehtävä 2010-luvun musiikkia tai oltava läsnä 2010-luvun mukaisilla tavoilla. Arcade Firen Reflektor on arvioitu sivulla 54. Samoin supertähtisarjassa Instagram-preesens on jo sääntö eikä poikkeus, kuten Iida Sofia Hirvonen edellisen Rumban kolumnissaan kirjoitti. Ainut internetin indiesupertähti on Grimes. Samoin M.I.A.:n Maya-levyn (2010) kannessa on Youtubesta silvottuja ruutukaappauksia, mutta ne ovat samankaltainen tätimäinen yritys pysyä kiinni ajassa kuin uuden Matangi-levyn pari vuotta myöhässä tehty, Drakelle suunnattu Y.A.L.A. Kovasta yrityksestä huolimatta blogihype ei ole nostanut enää aikoihin yhtään indiebändiä suureen menestykseen. Yllättävän moni siihen silti tarttui. Viimeiseksi näkyväksi aalloksi on jäänyt 2010-luvun taitteessa alkanut shoegazen uudelleenlämmitys. Hipster Runoff syyttää hypesysteemin hajoamisesta sitä, että levy-yhtiöt alkoivat itse tarjota sisältöä blogeille. Kukkeimpina aikoinaan indiekulttuuri eli siitä, että joka toinen viikko löytyi uusi hehkutuksen kohde. Nu-raven jälkeen on ollut alamäkeä. Sen jälkeen mikrogenret ovat hiljenneet. Muuten on kovin hiljaista. Kirjoittavat tekevät jatkuvasti uusia löytöjä, jotka kiinnostavat uutuutensa, eivät substanssinsa vuoksi. Myspace ja blogit. Ilmiö huipentui Lana Del Reyn aiheuttamaan ”hypeapokalypsiin”. Karen O.:n johtaman Yeah Yeah Yeahsin tämänvuotisen levyn ilmestymistä tuskin moni edes muistaa. Hypestä tuli keinotekoista. Sen jälkeiset aallot – ellei mammuttien edustamaa ”mainstream-indietä” lasketa, ovat olleet hädin tuskin vaimeita kohahduksia. Jos ennen mikrogenrejä ja trendejä loivat indieblogit, niiden teho on katoamaan päin ellei läpeensä menetetty. 5. Se, millaisella volyymillä Lana Del Reyn markkinoinnissa onnistuttiin hyväksikäyttämään blogosfääriä, rikkoi niiden portinvartija-aseman lopullisesti. Silloin neonvärinen indiemusiikki oli viimeksi osa laajempia muotivirtauksia ja päinvastoin. Koskaan aiemmin musiikkitrendit eivät olleet nousseet internetistä samalla tavalla. Näytä minulle toinen yhtä kiinnostavasti internetiä hyödyntävä artisti, niin minä menen levykauppaan ostamaan hänen levynsä fyysisessä muodossa. Kaunis ajatus sinänsä, mutta puhuttiin sitten Jimi Hendrixistä, The Smithsistä tai Nirvanasta, yhtyeiden tarina ja tekijät olivat aivan yhtä keskeisiä kuin musiikkikin. Indien ja trendien yhteisliikehdintä näkyi ennen kaikkea 2000-luvun mikrogenreissä, joiden alle niputtui kokonainen estetiikka, ei pelkkä yhtye. Rumba 43. Siihen nähden, että koko genren lähtöpiste on ollut netissä, juuri kukaan ei käytä tällä hetkellä verkkoa kiinnostavasti. Voi tietty ajatella, etteikö pelkkä musiikki riitä. Indie ei ole enää coolia Aluksi tietoisku kaikille hipstereiden paheksujille: indie ei ole ollut niin sanottua hipsterimusiikkia enää vuosiin. Nyt olemme pisteessä, jossa mammutit ovat talloneet ruohon alleen. Hän ei tarvitse blogeja tai hypekoneistoja itsensä ja yleisönsä väliin, ja juuri se tekee hänestä kiinnostavan. -kommentaari
2013 SUOMIRAPIN SIVUKUJILLA unut 14 Fintelligensin debyyttisinglestä on kul ut tiensä päähän. Jos vuotta, ja suomirap on tavallaan kulken hopparit heiluttelivat vielä 1990-luvun lopulla kotimaiset aisia esikuviaan imivideoilla maanisesti käsiään amerikkal hop paljon enemmän. toiden, on vuoden 2013 kotimainen hip SELLIT ja PAPERI T, TUUTTIMÖRKÖ, GA ia suuntia. OUKKIDOUPPI edustavat sen uus Ä AMAA KUVAT JULIUS TÖYRYL TEKSTI ANTON VANHA-MAJ Rumba 44
Rumba 45
Samoin siihen asti Ricky-Tick la, ilmiö, joka imi itsensä tyhjäksi muutamassa vuodessa Big Band & Julkisen Sanan tai GG Caravanin kaltaiset ja jätti liudan Rähinän artisteja sekä koko Royal Famiprojektit ovat musiikkia rap-maustein, tai toisin päin. lyn tyhjän päälle. Tällöin ne nuttanut paikkansa. Musiikkia leimasivat tyylikokeilut, joissa lama-SuoGenren kehitykselle on elintärkeää se, ettei räppäysmelle vieras kulttuuri-ilmasto yritettiin kritiikittömästi istä ajateltaisi vain taustoista – eli “musiikista” – erillisetuttaa Pohjolaan. Paperi T:tä kuullaan Ruger Hauerin lisäksi Paavoharjun kanssa hiljattain tehdyllä, Pitchforkissakin huomiota saaneella Joko sinä tulet tänne alas tai minä nousen sinne -albumilla. Tai kuka sikymmenen taitteessa. kuuntelevat. Harilman räppejä”, valittelee Paperi T ja räppejä.” vat vanhemmat ovat kasvaneet sen viittaa Paavoharjun kanssa tekemäänparissa. peri T heittää. Hätä-Miikka on neljännes Gaselleista, joiden toinen pitkä albumi Aina on vastikään nähnyt päivänvalon, Tuuttimörön debyytti On totta taas julkaistiin tammikuussa. Ne eivät pysty kuuntelesa kehuja “yllättävänkin kypsiltä” henkilöiltä. Väylä räppiin käy monil“Räppi kelataan yhä vain jonkinlaialbumin, jossa la edelleen lasten kautta. Syksyn isoimpia rölle tuottaa vaikeuksia puhua nuorena kuuntelemastaan rapjulkaisuja oli Draken kolmosalbumi Nothing Was the S ” Y Rumba 46. Kun rajat löytyvät, voidaan niitä myös uskottavammin rikkoa. P öydän ympärillä mölyää kuusi mielenkiintoista suomalaisen rapin tekijää. Lopputulos oli kotimaisen hiphopin suuri kupinstrumentaaliversioita. Ajalle tyypillistä oli kuitenkin lämuka kysyy, saisiko tästä John Coltranen levystä saksohinnä amerikkalaisen musiikkiperinteen imitointi ja parofonin pois”, Paperi T tuhahtaa. Uudelle genrelle ylä- ja alamäet ovat elinehto. täytyy myös voida erottaa toisistaan. toista vaihetta. Muutkin tunnistavat sen kollektiivisen häpeän, joka siihen liittyy. sa jo 1980-luvulla, ja Pääkköset, Raptori sekä MC Nikke “Ei Arcade Fireltakaan kukaan toivo instruversiota leT nostivat suomirapin ensimmäisen aallon seuraavan vuovystä, vaan sanotaan, että se on hyvä tai paska. Kun Rockin’ Da Northit ja muut aikansa ilmiöt vajoavat suurten odotustensa alle, alkaa marginaaleista puskea esiin artisteja, jotka eivät etene samoilla pakottavilla ehdoilla. Muutamat toki myös Memmy Possea, MC Taakibörstaa tai Ceebrolisticsia, jotka eivät juuri listoilla juhlineet. Yhdysvalloissa tilanne alkaa sä albumiin. Omia rajoja täytyy etsiä, ja suomalainen rap tuntuu nyt hiljalleen ne löytäneen. “Nämä räppijormat kelaavat helposti juttuja liikaa raTuuttimörkö kertoo perään saaneenpin lainalaisuuksien kautta. Kukaan yllä mainituista ei tunnu istuvan siihen suomirapin aihioon, jota Fintelligens, Cheek, Brädi, JVG, Mikael Gabriel, Uniikki ja muut suuremman profiilin räppärit edustavat. diointi. Fakta on kuitenkin se, että useimmat 1990–2000-lukujen vaihteessa räpistä kiinnostuneet ovat diggailleet Fintelligensin Renesanssia (2000) ja Avaimen Punaista tiiltä (2001). Niihin, joita nettifoorumeilla ja e johtuu Vain elämää -sarjasta! Jos Oukkigenreen vihkiytyneessä journalismissa paikoin douppi olisi ollut siinä ohjelmassa…”, Paviljellään. Oukkidouppi on ”post-futuristinen” Youtubessa, Twitterissä ja Tumblrissa elävä performanssi, jonka musiikkia ei perinteisillä tallenteilla ole julkaistu. P öydän ääressä istuvia räppäreitä leimaa nimenomaan se, ettei heillä ole tarvetta istua hiphopin konventioihin. “Rap nähdään jonakin, – Paperi T olla eri: Grandmaster Flash and the jonka voi vaan liimata johonkin.” Furious Fiven debyyttilevystä on yli 30 Tuuttimörkökin on törmännyt ilmiöön, vuotta, Tupacin kuolemastakin jo 17. Tuuttimötaan vaikutteita ja risteävät. Silti että solisti ja tuottaja nähdään levyillä toisisjo tuolloin, vuonna 1996, gangsta rap oli vakiintaan erillisinä, itsenäisinä toimijoina. Kuinka moni kehtaa tunhdysvalloissa rap elää juuri nyt mielenkiinnustaa joskus kuunnelleensa heitä. sena elementtinä. Kun teet albumin, on räppiä, jengi toivoo Vastaus korostaa sitä, kuinka nuojossa on räppiä, jengi toivoo versiota versiota ilman ri rapin perinne Suomessa on. On nähty, kuinka valtavirPöydän ympärillä istuvien miesten suhde suomirapin ta ja vaihtoehtoisempi hiphop imevät toisistuoreeseen historiaan tuntuu ongelmalliselta. Ajatuskulku on outo, Suomessa General Njassa kyllä taaperoi rapin parismutta räppipiireille tyypillinen. nä elementtinä. maan sitä muuna musiikkina”, Hätä-Miikka Osalla vanhemmista on halu ja tarve pysyä sanoo ja valittelee sitä, että liikaa takerruperillä siitä, mitä musiikissa juuri nyt tataan riimeihin, niiden määrään ja tekni”Kun teet pahtuu – ja mitä heidän omat lapsensa seen laatuun. Ero on useimmille itsestäänselvä, mutta mihin se oikeastaan perustuu. muut “kellareiden kasvatit” toivat katujen ääntä soittoSiihen asti Paavoharjun levystä tullaan kinuamaan listoille. Vasta kun tuotannon ja riimien välisesSama ongelma toistui vuosituhannen taitteessa, kun tä kahtiajaosta päästään yli, voi rap-musiikki luontevasti Seremoniamestari, Fintelligens, Kapasiteettiyksikkö ja laajeta lähtökohtansa ulkopuolelle. Kuinka moni muistaa vielä Skandaalin, Yor-123:n tai Pikku G:n. Miksi edellä mainitut ovat ”valtavirtaa” ja Eevil Stöö ei, vaikka jälkimmäiselläkin on levylistan kärkisija plakkarissa. räpistä
Rumba 47. Straight Outta Hesa
Hätä-Miikka Nuori Karvane Överi Börje Rumba 48 Paperi T Tuuttimörkö Luu T
“Venaan, milloin Suomessa päästään siihen pisteeTumblrissa Oukkidouppi jakaa loputtomalta tuntuseen, että mainstream kuulostaa siltä miltä vaihtoehtovaa äänivirtaansa tavalla, joka haastaa perinteiset tavat räppikin. Jos Cheekistuneita räppijormia. puolistuu ja yhdenvertaistuu. – Paperi T vat ja käyttävät ahkerasti Twitteriä. Eritomikko kiteyttää itseensä post-internetin ajatuksen. Oukkidoupin kohdalla rajanveto internetin ja “todelEikä suomiräppiä enää pian ole. Cheek on jäätava artisti, toteutuu paraikaa. Rakkautta riittää suomalaisessa rapissä mielenjokaiselle, ja pohjimmiltaan kaikki voivat olla osa Oukkiintoinen, rajanveto hälvenee kidouppia. kidoupin syvällisin sanoma on, että välillä kannattaa alTäten päästään yhä lähemmäksi sitä, mistä räpissä kaa kokonaan tyhmäksi. ko ryhmä yhä aktiivinen (verkosta inpäästään siihen pisTämä pätee myös Oukkidoupformaatio ei häviä ajan myötä mihinteeseen, että mainstream piin, joka on tässä porukassa olenkään). Verkkoon ladatut riimit saavat muiden ternet-taide terminä tulee tiensä päähän, kun internetiskäsittelyssä uusia muotoja ja tulkintoja. Internetin myötä itseiltynyt internetiin. henkilö, Jare Henrik Tiihonen, on Oukkidoupin kohdal“Tällä hetkellä amerikkalaisessa hiphopissa vaihtoehla olennaisempaa seurata sen Tumblr-sivua kuin jututtoiset räppärit päättävät, miltä mainstream kuulostaa”, taa kollektiivia kasvotusten. kia nuoria nousevia taiteilijoita, jotka pyrkivät tekemään Matalimman kynnyksen musiikkina se on koko olemaspersoonallista soundia ja joilla on oma habi. Suomi on kuitenkin niin pieni maa, että täällä nauttia musiikkia. Samaan kategoriaan menee Kanye West, jonka kesijaan ennen kaikkea niiden takaa paljastuva “oikea” sällä julkaisema Yeezus-levy haastaa ja provosoi. V oukkidouppi.tumblr.com | facebook.com/Gasellit | facebook.com/Tuuttimorko | facebook.com/PaperiTKhid Rumba 49. Överi Börje, Nuohaastattelussa esittämäni kysymykset ri Karvane ja Luu T julkaisevat kaiktoimimalla sfäärissä, jossa ne eivät ykvaihtoehtoräppikin.” ki kappaleensa Youtubessa, tumblaasinkertaisesti ole relevantteja. Eikä siihen erikoislisen maailman” välillä kääntyy päälaelleen. Kumpikaan artisti ei ole perinteisillä mittareilkuuluvat meemit, GIF-animaatiot, Comic Sans -fontti, la valtavirtaa, mutta he kiinnostavat silti enemmän kuin tekoparrat sekä kaikki prosessia seuraavat ja siihen osalunderground-rap koskaan aikaisemmin. Se väistää tehokkaasti kaikki kuulostaa siltä miltä nainen poikkeus. kopuolelle. Ympärillä on kollektiivia suojeleva, aktiivifasamaan aikaan kovaa vauhtia. tä Tuuttimörkö tai Oukkidouppi eivät luultavasti ole Luu T korostaa, että kyse ei ole huumorimusiikista, stadionluokan esiintyjiä, mutta stadionluokan esiintyjät mutta hauskaa se toki on. Kymmenen vuoden pääsneista koostuva ”vosulauma”. Taiteen tekemisessä muutos tarkoittaa sitä, etteivät Samalla netti antaa väylät tuottaa musiikkia entistä taiteilija ja teos voi koskaan toimia verkosta irrallaan. Siinä tilanteessa kaikki voittavat. Teemme ostoksemme, sosialisoimme, maisu saa yleisön, joka kurottaa kauas oman lähiön ulmaksamme laskut ja luemme lehdet verkossa. Oukkidouhallitason artisti, mutta kirkkaimman pin kohdalla ei ole olennaista se, myyvät”Venaan, kärjen jälkeen riittää yhä moninaisemkö levyt (joita ei ole), mihin rapin genmalle rapille kuulijoita ja maksavaa reen se asettuu (ei mihinkään) tai onmilloin Suomessa yleisöä. Överi Börjen mukaan Oukkuulostavat yhä enemmän heiltä. Levymyyntien romahdettua ja internetin tapahduttua Tietyllä tapaa Paperi T:n esittämä toive siitä, että pian populaarimusiikki on myös rapin osalta muuttulisi täysin uusi, kaikille muille paskat haistattunut tasa-arvoisemmaksi. Musiikkivideoiden ohella Oukkidouppiin kärkeen. Käsitys tekihuumoripitoinen mutta synkän huuruinen debyytti häjästä ja auktoriteetista ei päde maailmaan, jossa jokaityytteli alkuvuodesta Suomen virallisen albumilistan nen voi osallistua sisältöjen tekemiseen ja uudelleentulkärkisijoja. Kuvaa, ääntä ja videota yhdistävä, voit tehdä vaihtoehtoista musaa ja menestyä siinä.” meemikieltä puhuva portaali kutsuu seuraajansa osalTästä hyvänä osoituksena on Tuuttimörkö, jonka listumaan kollektiiviseen performanssiin. ti on netissä. Kyse on performanssista, jonka ytimessä on aikka undergroundin ja valtaviramerikkalaisen nettiräppärin Lil’ B:n yltiöporan välinen suhde on juuri nyt sitiivista filosofiaa heijasteleva ”habi”. Same, joka on muotokieleltään kaukana valtavirta-hosä iltapäivälehtiä kiinnostaa nettipuheiden ja videoiden pista. Musiikki monitä irrallista taidetta ei enää ole. Terten rikkaissa, monikansallisissa kulttuureissa se on ollut min voi tiivistää siihen, että arki, josta internetiä on sen tapa paitsi ylläpitää ryhmäidentiteettiä, myös keino rakeksimisestä asti yritetty erottaa, on yksinkertaisesti siirkentaa siltoja eri ryhmien välille. Cheekille netti on vanhanPaperi T sanoo, ja mainitsee A$AP Rockyn hyvänä esiaikaisesti artistin esittelyä varten, Oukkidoupille artismerkkinä. Oukkidouppi myös tukee kaikon aina ollut kyse: yhtenäisyydestä ja yhteisöllisyydestä. saolonsa ajan tarjonnut demokraattisen väylän kaikkien Naamioiden ja habi-puheiden taakse kätkeytyvä kolyhteiskuntaluokkien edustajille ilmaista itseään. listuvat. Reilu vuosi aiemmin Eevil Stöö nousi listakitsemiseen. Inyhteisöllisemmin
Kerran jäin keikalla korvamonitorista kiinni ja potkaisin hermostuksissani jalan sellosta läpi.” ”Tässä komeilee Pertun piirtämä kirkkovene. Lakkapinta on kulunut pois ja puuaineskin hioutunut.” HEVISELLO EICCA TOPPINEN Rumba 50. Muutenkin soitin on ikäisekseen aika kulahtanut. Meillä oli Saksan-kiertueella yksi teleoperaattori sponsorina, ja maalautimme sellon heidän tunnusvärinsä mukaiseksi. Toisessa sellossa on viritystapissa jäljet, kun avasin sillä kaljapullon.” ”Yhdessä vaiheessa kulutimme kirjaimellisesti enemmän kieliä kuin muut Suomen sellistit yhteensä. Tavallisesti sellisti vaihtaa ne kerran vuodessa.” ”Kerran maalasimme yhden sellon automaalaamossa siniseksi. Näissä kiinalaisissa on hyvää puuta ja kiva värisävy.” ”Tätä ei näy kuvassa, mutta niittivyö on kuluttanut sellon takaosaan kunnon jäljen. Vaihdan ne kuitenkin hikoilun takia kerran viikossa. Pertun kanssa meno menee välillä holtittomaksi. SOITINNURKKA ”Heviselloihin tuppaa tulemaan halkeamia, kun ne saavat aina iskua jossain. Nykyään kieletkin ovat kestävämpiä
Ja jos sellon sointi ”Halvat selkaan erotellut klassista ja kevytmuuttuu, koko soundiketju metä musiikkia, kuuntelin molemnee sekaisin. En muista, olisimän mikit, efektit ja sellaiset. Tällainen maksaa meille vastaavanlaisia kokoonpanoja, jotka soittavat seljotain 2500€. Jossain vaiheessa tuli sä, ja siellä joku kävi sanomassa, että teisäädös, että sellot piti turvallisuussyistä dän pitäisi tehdä levy. Nyt olemme saaneet möhköiksi kutsutut van minua parempia ja oli kova kiire päästä niistä tuplakotelot, eikä aikoihin ole hajonnut yhtään ohi. Rumba 51. Hyvien 1800-luvun sellojen soundia genravintoa. SelPA:sta vahvistettuina. Yksi Apocalyptican parhaita juttuja on ollut, Hevisello on Kiinassa käsin tehty halpissello, että törmäämme usein ihmisiin, jotka ovat meijossa on hintaansa nähden hyvä soundi. kiertueillakin paremmat selsa on käsittämätön. Merkitsin ne 9-vuotiaana sellon ohella tallissa eivät nyanssit ja hienoudet juuri erotu kiinnostaviksi soittimiksi musiikkiopistossa. Hienoa, kun voi näyttää esikalliimpi selloni maksaa jotain 35000€ ja yli satamerkkiä. On orpo olo soittaa muulla kuin omalInnostuin metallista teininä. Verrokiksi voi sanoa, että se astetta loilla mielimusaansa. TEKSTI SAKU SCHILDT KUVA MARKUS PAAJALA ”OLISIN VOINUT VALITA myös trumpetin tai Heviselloksi käy halvempikin soitin, koska mepasuunan. Silloin on tärkeä hoksata, että musiion nykyään mahdotonta jäljentää. Nauroimme sen pihalle. selloa. Halvat, perushyvät vatko vanhemmat hieman johdatelleet valinnassa, sellot ovat siksikin kivoja, että saamme helposti kun toinen siskoni soitti pianoa ja toinen viulua. Yhteissoitto on kiinnostanut alusta asti enemmän Hevisello ei kuitenkaan voi olla ihan mikä takuin yksin harjoitteleminen. On myös me kaikki samanlaisilla. Syytä ei tiedekissa voi tehdä mitä huvittaa.” tä, se menee vähän metafysiikan puolelle. Hevisello kestää kuritusta Apocalyptican EICCA TOPPINEN tarttui alun perin SELLOON puolivahingossa, mutta lopulta hänestä muodostui yksi soittimen suunnannäyttäjistä. Soundiin vaikuttavat enemlo valikoitui melkein vahingossa. köyttää ylösalaisin penkkeihin. Pari ekaa vuotta hin, eivätkä ne saaneet edes omaa soitimme Akatemian opiskelijabileisruoka-annosta. lentoliput. Ainakin kun pääsin Kerran trukki ajoi lentokentällä piikkinsä tällaiSibelius-Akatemiaan, kaikki siellä tuntuivat olesen läpi. Sitten on yksi kalliimpi sello ja vat vielä, että nämä neljä sellistiä ovat syynä. numerossa. Šostakovitš oli ja on yhä säädetty oman soittimen muvoja, että saamme helsuosikkini klassiselta puolelkaan. Ensin tulivat Billa instrumentilla, sellot ovat niin yksilöllisiä. Toppinen on ollut yhtyeineen tarpeellinen osatekijä taide- ja populaarimusiikin välisten rajalinjojen hälventymisessä. Tämä hevisello on vuodelmen vartin ajan. Soitamdän vuoksemme innostuneet sellosta. hansa. Yhdellä lennolla Minulla on nyt kolme selloa, kaikki aika hiltuli huoltoäijä, joka köytti niitä hiki hatussa koljattain hommattuja. on ajanut pieni kilpailuvietti. EQ:t ja muut on lot ovat siksikin kipia. Varmaan miljoona tokentällä piikkinsä Apocalyptica perustettiin mummonmarkkaa meni lippuitällaisen läpi.” vuonna 1993. vielä yksi tosi kallis 1800-luvulla tehty soitin. Liittyy varmaan soittimen puuaineksen elämiseen ja siiApocalyptican Wagner Reloaded arvioidaan seuraavassa nä tapahtuviin solumuutoksiin. Moni teini lopettaa soittamisen sen tavuotiaiden sellojen hinta saattaa mennä sadoissakia, ettei esitettävä musiikki ole sitä ominta hentuhansissa. Se oli ensimmäinen klassinen teos, jolot. Esily Idol ja Jimi Hendrix, ja ne johdattivat Metallimerkiksi kitaroissa tietää, miltä Stratocaster kuucan äärelle ja edelleen Sepultura–Panlostaa, mutta sellon soundi on aina etutera-osastolle. En kuitenkaan koskäteen mysteeri. Olen tosin aina ollut vähän laiska treenaaja. Lento myöhästyi, ja ne kuuluttita 2004 tai jotain. Yksi varasoitin riittää koko bändille. Niille piti aina ostaa omat Kerran trukki ajoi lenka kolahti. posti korvaajan, jos vaikta, hänen seitsemäs sinfonian1990-luvulla meillä oli ka lentoyhtiö rikkoo yhden. Kehityin sellossa aika nopeasti. korvaajan, jos vaikka lentoyhtiö rikkoo yhden. Ehkä minua Ennen selloja meni pari kappaletta vuodessa
KULISSIEN TAKANA THOMAS GOLUBÍC Musiikkinörtti vallan kahvassa THOMAS GOLUBÍC on mies, joka toi indiemusiikin amerikkalaisiin tv-sarjoihin. Amerikkalaisten sarjojen innostus käyttää indiemusiikkia on osittain hänen ansiotaan. Jenkeissä tv-sarjabisnes on bändeille iso juttu ja Music Supervisoreilla on valtaa. Jimi Hendrix oli hyvä, koska hän harjoitteli jatkuvasti. Lapsesta asti uutta musiikkia metsästäneelle Golubícille biisit ovat kuin maalia, joiden on sovittava maalaukseen. Nämä työt eivät tekemällä lopu, koska aina on uutta musiikkia kuunneltavana. Tärkeintä on työmoraali. Esimerkiksi Sia breikkasi Yhdysvalloissa sen jälkeen, kun Breathe Me soi Mullan alla -sarjan päätösjaksossa vuonna 2005. Mullan alla -sarjassa soivat miehen valitsemat biisit jo 2000-luvun alussa. Siis siitä, ettei kohtausten lopussa soi panhuilut vaan Tv on the Radion, Knife Partyn ja Gnarls Barkleyn kaltaiset indienimet. Onnekseni musiikki on yksi niistä harvoista asioista, joihin en kyllästy koskaan. Olen onnekas, kun saan jakaa nuo löydöt niin laajan yleisön kanssa.” Ennen nykyistä työtään Golubíc työskenteli dj:nä ja tuotti omaa radio-ohjelmaansa. Hän ottaisi kuulokkeisiinsa mielellään myös suomalaista musiikkia. Ensin piti kävellä vartin matka kaupungin laidalta bussipysäkille ja sitten istua puoli tuntia bussissa, jotta pääsisi juna-asemalle. ”Käytin toisin sanoen koko päivän siihen, että pääsin levykauppaan valitsemaan kansien perusteella levyjä, jotka saattaisivat olla kiinnostavia. ”Minulle biisit ovat maalia, jota voin käyttää kankaalla”, Golubíc selittää. Ja koko ajan tulee lisää. Se jos mikä opetti kärsivällisyyttä”, Golubíc nauraa. ”Tuhannet bändit ottavat yhteyttä, koska he haluavat, että kuuntelen heidän musiikkiaan. Sittemmin musiikin kuuntelusta on tullut miehelle kokopäivätyö. Ei tällaista olisi ennen Rumba 52 käynyt. Thomas Golubícin duuni on varmasti jokaisen musanörtin päiväuni. Sarjan pilottijakson nähtyään Golubíc oli sitä mieltä, ettei tarina kaipaa niin paljon musiikkia. Näin kävi yllättäen Breaking Badin kanssa. Se on tietysti mahdotonta, mutta yritän luoda systeemin, jossa minä tai assistenttini kuulisimme mahdollisimman paljon. Internetissä kaikki on saatavilla koko ajan, koska vain. Music Supervisor -nimikkeen alla hän vastaa muun muassa Breaking Bad ja The Walking Dead -sarjojen musiikkivalinnoista. Kun mies sitten pääsi puikkoihin, alkoi hän toteuttaa omaa näkemystään: harkittuja biisejä harkituissa kohdissa. ”Jotta biisi valitaan sarjaan, sen täytyy osua sarjan omaan värikarttaan.” Mutta joskus elokuva tai tv-sarja vaatii ennemmin hiljaisuutta. Lapsuuden levykauppapyhiinvaellusten sijaan Golubíc istuu nyt tietokoneellaan Los Angelesissa. ANNA BROTKIN KUN THOMAS GOLUBÍC oli teini-ikäinen, musiikkilöytöjen eteen oli tehtävä töitä. Hän kertoi nähneensä puolikkaan jakson Breaking Badiä laittomasti ladatusta nettiversiosta ja tarjosi omaa biisiään sarjaan. Junassa hurahti melkein tunti, ja sitten oli vielä asemalta kymmenen minuutin kävelymatka levykauppaan. ”Olisi ihanaa sanoa, että tärkeintä tässä työssä on luovuus, mutta ei. En panisi pahakseni, että joku Suomesta lähettäisi musiikkiaan”, Golubíc ehdottaa. En vain saa sitä osaa aivoistani pois päältä.”. Pelkällä musiikin tuntemuksella ei hänen mielestään kuitenkaan pääse vielä pitkälle. ”Mutta se on oma valintani. Tunnen paljon lahjakkaita ihmisiä, mutta loppupeleissä ahkeruus ratkaisee.” Jotain Golubícin omasta ahkeruudesta kertoo se, ettei mies muista, koska hänellä olisi ollut edellisen kerran vapaapäivä. ”Kerran sain sähköpostia joltain tyypiltä Zimbabwessa
Harold And Maude (1971) ”Romanttinen tarina, joka kerrotaan Cat Stevensin parhaiden biisien avulla. Musiikin kautta tavoitetaan sekä elokuvan kuvaama kasvutarina että tuon ajan henki.” 4. Biisivalinnat ovat tarinalle ja hahmoille uskollisia.” 5. Trainspotting (1996) ”Elokuva on loputon vuoristorata mahtavia valintoja Iggy Popista Brian Enoon. Boogie Nights (1997) ”Musiikki vangitsee 1970–80-lukujen taitteen hengen. The Graduate (1967) ”Tässä on joitain Simon & Garfunkelin parhaista biiseistä. 2001: A Space Odyssey (1968) ”Mahtava yhdistelmä modernia ja vanhaa klassista musiikkia. Kubrickin valinnat lopulliseen leffaan ovat parempia kuin Alex Northin alkuperäinen score.” 2. Lou Reedin biisin käyttäminen yliannostuskohtauksessa on mieletön.” Rumba 53. Valinnoissa on älyä ja terävyyttä.” 3. TOP 5 ELOKUVASOUNDTRACKIT 1
Murphyn tuomasta ja kauniisti taustalle jäävästä sipaisusta huolimatta Reflektor on ennen muuta Suburbsin jatkoksi istuva, hieno teos. Likimain kenen tahansa muun tuotoksena – saati debyyttilevynä – Reflektor olisi tapaus. Jos Suburbs kuulosti uudelta, rentoutuneelta luvulta, Reflektoria voi pitää samalla tavalla kokonaisteoksena, joka vie rentouden entistä pidemmälle. Arcade Fire vieraili myös LCD Soundsystemin vihoviimeisellä keikalla. Neon Bible (2007) oli hieno yritys luoda jotain elämää suurempaa, mystistä ja myyttistä. Mikä kipinöisikään indie-kiihkoilijan rinnassa ravistelevammin kuin montrealilaisten synkeä vyörytys yhdistyneenä DFA-kuninkaan orgaaniseen diskoepiikkaan. Funeral (2004) ja The Suburbs (2010) ovat huikeita, ikuisten kappaleiden lävistämiä, elämää suurempia levyjä. Sitten se alkaa parantua. Arcade Fire on selvästi ladannut paukkuja nimikappaleeseen. Sen lopussa tekee cameo-henkisen piipahduksen jopa itse David Bowie, jota voi pitää yhtyeen keskeisenä esikuvana. Lähtökohdat levylle ovat siis erinomaiset. Ennen muuta levy Rumba 54 muistetaan bändin yhteistyöstä LCD Soundsystemin James Murphyn kanssa. Muutamissa kaupungeissa nähtiin keikkajulisteita, joissa kerrottiin kasvottomaksi leikatun The Reflektors -nimisen yhtyeen tulevista esiintymisistä. Arcade Fire on tärkeä bändi. Here Comes the Night Time paljastaa hyvällä tavalla rentoutuneen ja jamihenkisen puolen bändistä, blues-tyylisen Normal Personin riffi osuu maaliin, You Already Know’n ränttätänttä helmeilee tarraavasti, Porno kimmeltää kuin joku kadonnut DFA-maksi, Afterlife pörisee indie-tanssittavuutta. Mutta eipä tuikata tuplavinyyliä nettiin. Vaikka musiikillisesti yhtyeet ovat kaukana toisistaan, Arcade Fire ja Murphy muodostavat epäloogisen, taivaallisen liiton. Yhtye on mystiikan jäljillä myös tällä neljännellä albumillaan. Saimme lukea netistä, kuinka merkkejä ilmestyi eri puolille maailmaa mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Hylätyssä kirkossa äänitetyllä Neon Biblella, jonka konsertteja ja levynkansia koristi kuva neonputkiraamatusta, kappaleet saivat nimiä kuten ”musta peili”, ”musta aalto, pahat vibat”, ”kaivo ja majakka”, ”väliintulo” ja ”ruumiini on häkki”. Parivaljakon hitintekopotentiaali tiivistyy jo Reflektor-avausbiisiin, minkä välkkeessä koko loppulevy saattaa tuntua laimealta. Alkuun Reflektor kuulostaa laahaavalta ja tylsän luonnokselliselta, ja siltä tuntuu puuttuvan niin Neon Biblen kiimainen yliyrittäminen kuin Funeralin ja Suburbsin kaunis kappalemateriaali. Yhteistyö juontaa ainakin vuoteen 2007, jolloin vuoden puhutuimpien indielevyjen tekijät kiersivät yhdessä ja julkaisivat seiskatuumaisen splitin. KLASSIKKO LOISTAVA KESKINKERTAINEN HUONO HENGENVAARALLINEN IIIII IIII II ½ I e TOIMITTANUT TEEMU FIILIN Synkeän peilipallon välkkeessä Arcade Fire Reflektor Merge III ½ 1/2 Palkitseva indiejärkäle. Aleksi Kinnunen. Arcade Firen albumina se syventää jo ennestään kaunista suhdetta, vaikka suhde ei nyt tuottanut odotettua ekstaasia. Kaiken tuon ennakkohypen jälkeen Montrealin Grammy-voittaja on julkaissut albumin, joka ei alkuun vastaa lähellekään odotuksia. Mutta silti, juuri nyt, vastoin ensitunnelmiani, ennustan albumille pitkää ikää. Siksi ei suuremmin yllättänyt, kun muutamia viikkoja ennen syksyn ja ehkä koko vuoden odotetuimman kitara-indielevyn julkaisua Helsingin Iso Roobertinkadun asfalttiin ilmestyi liidulla piirretty pyöreä Reflektor-kuvio, kuin saatanallinen pentagrammi tai stigma. Synkeän sekstetin konserttien projisoinneissa esiintyi hurmoshenkinen lapsisaarnaaja, ja lavan taustalla häämöttivät pahaenteiset kirkkourut. Yhtye taisi olla hyvä, sillä esimerkiksi lippupari The Reflektorsin varastohallikeikalle Brooklynin Bushwickissä hinnoiteltiin netissä vitsikkääseen 5000 dollariin
+ Aiempaa rentoutuneempi ote. + Synkeän massiivinen sointi on edelleen ihanaa kuultavaa. – Albumilta irrotettuina näissä kappaleissa on tuskin ainesta radiosingleiksi. TÄTÄ ENNEN Arcade Fire: The Suburbs IIII “Aluksi vaikuttaa siltä, että Suburbs on 63-minuuttinen möhkäle, jonka materiaalista vähintään puolet on turhuutta. AVAINBIISIT Reflektor Hurja avaus, jolla kaikki Arcade Firen ja James Murphyn kohtaamiseen kohdistuva kiima saa muodon. + Tuplalevy ja suurieleisyys ovat tervetulleita. Harvoin kuulee levyä, jossa palikat ovat näin täydellisesti paikallaan.” – Antti Lähde Rumbassa 4/07 Rumba 55. We Exist Täydellistä musiikkia yölliseen ajeluun pitkin maita ja mantuja, kun rinnassa roihuaa. TUOMIO + Uuden suunnan hakeminen James Murphyn avustuksella. Helmi. It’s Never Over (Oh Orpheus) Ihana yhdistelmä konerytmejä, yrmeitä kitaroita ja Régine Chassagnen ranskankielistä laulua. + Näinä aikoina kokonaisuus edellä meneminen on kaunis asia. – Kuulostaa alkuun tylsältä ja laahaavalta. Kuunteluiden ja syvän paneutumisen seurauksena levy kuitenkin paljastuu groweriksi – jopa niin voimakkaaksi sellaiseksi, että kolmen vuoden takainen Neon Bible jää erinomaisuudestaan huolimatta Suburbsin varjoon.” – Oskari Onninen Rumbassa 11/10 Arcade Fire: Neon Bible IIII ”Black Mirrorin pahaenteisestä ukkosenjylinästä My Body Is a Cagen viimeiseen ’set my body free’ -pyyntöön asti homma on täysin Arcade Firen hallinnassa
Kenties siksi levystä on poikkeuksellisen hankala saada otetta, vaikka siinä on samaan aikaan jotain kovin vetoavaa. Se on kuin jatko-osa Nina, olen palasina -junaodysseialle. Sin Cos Tan Domino Universal Solina Wenu Wenu Pure Heroine. Uusi Risto syntyi melkein. Ja sen tappoi Risto, joka ajoi itsensä Sähköhäiriöön-levyn (2009) myötä taiteelliseen umpikujaan – vei konseptinsa niin pitkälle, ettei sitä voinut enää kehittää. Mikä yhdistää uusiseelantilaista Lordea ja ruotsalaista Miike Snow’ta. Kakkossingle Tennis Courtin romantisoitu dekadenssi osuu vielä lähemmäs viimeksi mainittua, jonka Lorde (o.s. Uusiseelantilaisuuden lisäksi yhteistä ovat hienot sävellykset ja puolielektroninen indiepop. Vaikka kyseessä on Riston neljäs levy, II on sille osuvin mahdollinen nimi. Hövelinlevottomat syntikkalinjat ovat parhaimmillaan silkkaa thunderstruckia. Wenu Wenu on vangitseva ja vastustamaton albumi, joka henkii samaa kulttiklassikkoainesta kuin intialaisen Charanjit Singhin vuonna 1982 julkaisema acid housen esiastelevy Synthesizing: Ten Ragas to the Disco Beat. Perinteen mukaisesti yhden soinnun päälle rakentuneet kappaleet junnaavat nelijakoista tanssirytmiä. Marko Ylitalo Rumba 56 Risto II Fonal III ½ 11/2 Risto kuoli melkein. Youtube-hitti Royals antaa debyyttialbumista hyvän kuvan, eikä biisi jää ainoaksi täysosumaksi. Omaäänisenä räppärinä hän edelleen loistaa, mikä oikeastaan tekee tästä kaikesta entistä surullisempaa. Oskari Onninen Marko Ylitalo Teemu Fiilin ”Minä nään just nyt Jumalan kasvot” Dizzee Rascal. Lopputulos on synkintä Ristoa ikinä, mutta sen päättävä, psykoottinen mantra käy myös tiivistelmäksi Riston nykytilasta: ”Uskotko Jeesukseen Kristukseen / Ota se minkä voit hänestä sydämeen / Sillä kuolema tulee nyt.” Uskosta on kyse Ristonkin kohdalla. Omar Souleyman on syyrialainen häälaulaja ja musiikkilegenda. Jos uskoa ei ole, II:n voi lukea Riston viimeisiksi näyiksi ja hautakiveksi. Muodoltaan se on tyypillistä dabkea. Eteerisesti nykivä kappale istuisi yhtä hyvin niin Bat for Lashesin, Florence Welchin kuin Lana del Reynkin repertuaariin. Hyvän vastaanoton saaneen debyytin jälkeen yhtyeen laulaja-säveltäjä Juho Paalosmaa ja tuottaja Jori Hulkkonen tekevät albumin ”sivuprojekti” Sin Cos Tanin nimellä. Jos uskoa on, levy on kuin valmistautumista reinkarnaatioon. Artistin suisti alamäkeen edellislevyn (Tongue n’ Cheek, 2009) ykköshittikimara, joista Bonkers oli tehty yhdessä house-tuottaja Armand van Heldenin kanssa. Tuotannon tylsyydelle vetää vertoja ainoastaan vierailijakatraan kokoonpano: Jessie J, Tinie Tempah, Sean Kingston ja itse tyylittömyyden multihuipennus Will.i.am. Biisit toimivat paremmin kokonaisuutena kuin siitä erotettuina. Afterlife IIII IIII IIII Eksotiikkaa hipstereille. Yhtä varmasti tullaan kuulemaan tuottaja Joel Littlestä. Kertoja on selviytynyt Riihimäeltä Vantaalle asti, jossa tragedian alas viettävä spiraali ottaa vain lisäkierroksia. Levyn kappaleet ovat täynnä kuolemaa edeltävää kirkasta valoa, elämän pikakaelausta ja maailmanlopun näkyjä. Samalla se asettaa bändin entistä enemmän 1980-luvun synkimmän postpunkin perinteeseen. Albumi tukee kumpaakin teoriaa yhtä hyvin. Omaa ääntä ja tyylitajua on riittämiin, joten teini pysyy helposti omalla puolella pelikenttää. Pop-muoto ja kertosäkeet ovat hävinneet matkalle. Niin Risto melkein tekikin. Kun hänet repii irti kontekstistaan Domino-levy-yhtiölle, Flow-festivaalille ja Four Tetin Kieran Hebdenin ja Björkin hoiviin, on kysyttävä, kuinka paljon mukana on hipstereiden postkolonialismia ja vakuuttaisiko Souleymanin musiikki on ilman eksotiikkaekstroja. Souleyman kertoi Guardianissa, että sisällissodan vuoksi musiikin tekeminen on muuttunut Syyriassa liki mahdottomaksi. Ainakin se, että molemmat ovat paikanneet festivaalikeikkansa perunutta Frank Oceania. Internet-sensaatioita tulee ja menee, mutta Lorde vaikuttaa tulleen jäädäkseen. Viidennen albumin edm-tamppaus kuulostaa jo laskelmoivalta listasijoituskalastelulta. Risto II on pikemminkin rajatilakokemus entisen ja tulevan Riston väliltä. Sitäkin enemmän Pure Heroine tuo mieleen Ladyhawken ensilevyn. Lähin verrokki aiemmasta tuotannosta on edellislevyn Ihmeauto KITT -biisi. Parhaimmillaan Risto on yhä elämää ja olemista suurempi yhtye. Artisti nappasi palkinnon heti debyytillään (Boy in da Corner, 2003), jonka jälkeen levytysten taso on vaihdellut onnistumisista yhdentekeviin. Kolme vuotta sitten koko Suomi kohisi Villa Nahista. Risto on siirtynyt arkirealismista syvälle dissosiaation hämäriin. II-levyllä soi jotain, joka ei ole aivan vanhan Riston tuhkat muttei myöskään uusi Risto. Välillä asiat menevät oudosti pop-maailmassa. Joskus poliittisuus rakentuu levyihin yrittämättäkin. Synapop-duon toinen luku. Itse haluan uskoa, että vakuuttaisi. Levy on lo-fi-synteettinen, ujeltava ja jumittava. Vaikka tiedettiin, ettei Rascalilla ole uutuudellakaan aikeita hylätä kaupallista soundiaan, onnistuu The Fifth tarjoamaan negatiivisen yllätyksen. Afterlifen biisit nojaavat pitkälti samaan tunnelmaan. Levyn estetiikka on luontevaa kehitystä vanhan Riston livesoundin suuntaan. Tilalla on mantramaisia ääniä pään sisältä tai korkeammilta voimilta. Siksi levyn 11 kappaleesta ei nopeasti erotu kohtokohtia. Island I ”Let’s get freaky.” Mercury Music Prize -kirous lienee saavuttanut brittiläisen grime-räppäri Dizzee Rascalin, joka on tähän asti onnistunut välttelemään sitä vaihtelevalla menestyksellä. Lisäksi jälkimmäinen on työskennellyt Sky Ferreiran kanssa, kun taas ensin mainittua on verrattu häneen. Nyt, vuosi esikoisen jälkeen, ilmestyy toinen levy ja alkaa näyttää jo siltä, että Sin Cos Tan on nielaissut Villa Nahin. Jos Aurinko aurinko plaa plaa plaa -levyllä (2006) Risto lauloi nähneensä Jumalan kasvot, nyt hän tuijottaa niitä koko ajan. Ainut vaihtoehto oli tuhota kaikki se, minkä me tunsimme Ristona. Ristoa sellaisena kuin tunnemme ei nimittäin enää ole. Lisäksi hän on perheineen joutunut jättämään kotikylänsä. Oskari Onninen. Ella Maria Lani Yelich-O’Connor) myöntää esikuvakseen. Mikä pahinta, Dizzee Rascal alkaa muistuttaa viimeksi mainittua. Mutta onneksi Sin Cos Tanissa on kaikki Villa Nahin hyvät puolet: tumman kaihoisat melodiat, dramaattinen laulusoundi ja ajattomasti 1980-luvulle kumartava soundi. Fiona Apple <3 Grimes = Lorde. Levyn ainut ilmiselvä klassikko on Uskotko Jeesukseen Kristukseen. ”OMAR SOULEYMANIN perinteen mukaisesti yhden soinnun päälle rakentuneet kappaleet junnaavat nelijakoista tanssirytmiä.” Omar Souleyman Lorde. Hulkkonen on aina ollut erinomainen housen ja tanssimusiikin tuottaja, mutta on hienoa huomata, kuinka paljon hänellä on näkemystä synapopin tekemiseen. The Fifth. Mutta se, ettei albumilta kenties poimita liutaa singlehittejä, ei suinkaan vähennä sen arvoa erinomaisena kuuntelulevynä
Periaatteessa laaja-alaisuus on levyn vahvuus, mutta samalla myös intensiteetti hälvenee, vaikka monensorttiset biisit ovat pääasiassa ihan kiinnostavia. Viime vuonna Moonface, siis Wolf Paradesta tuttu Spencer Krug, äänitti Helsingissä komean Heartbreaking Bravery -levyn yhdessä Siinain kanssa. Soul Captain Bandin, Kompostikoplan ja muiden projektien jälkeen Jukka Rousu sohaisi kultasuoneen, eikä hitikäs pulputus ole päässyt tyrehtymään. Levyn 20 laulusta 9 on kahdelta uusimmalta studioalbumilta. Kansien väliin on viskelty uusimmat hitit ja muutama salonkikelpoinen vanhempi pala satunnaisessa järjestyksessä. Puumaa mä metsästän -levyllä (2012) Stig uudistui taitavine taustajoukkoineen hienosti. Nyt bändi kuulostaa ennemmin elämänmyönteiseltä Neurosisilta kuin aiemmin mieleen tulleelta vimmaiselta Mogwailta. Levyn voi jakaa karkeasti kahtia tanssibiiseihin ja slovareihin, ja väliin on sovitettu liiman lailla kokonaisuutta kasassa pitävät poprock-raidat Favorite Scars ja I Walk Alone. Samaan aikaan se on yhtä tyhjän kanssa faneille. Loppukolmannes jää valjuksi, vaikka onhan Vedderin ukulele hassu ja pianokin otetaan esiin. Koskinen Rumba 57. Mutta kun ei. Samaa on kysynyt loppumattomalta tuntunutta, kolmanneksi viimeistä jäähyväiskiertuetta hiljan todistanut popmaailma noin kymmenen vuoden ajan. Myös yhtyeen alkuaikojen sävyt kaikuvat kappaleissa. Krug laulaa vähän totuttua maltillisemmin, ja flyygeli soi todella komeasti. Rullailevaa postrock-metallia. Vaan ei: kun meininki on suitsittu selkeämpään muottiin, turha haahuilu tai vaihtelevasti onnistuvat kokeilut eivät haittaa kokonaisuutta. Pitkän pohjatyön jälkeen tuli menestys. Niks ja naks on oikeasti koskettava surusävel, ja Kaija Koon vahvistama Kissankarvoja on hauska rallatus. Closer to the Truth Forever Becoming III IIII IIII Koskettavasti koskettimilla. Nyt Pearl Jam kurottelee perinteisiin taas rohkeammin ja laveammin. Biiseissä juodaan, naidaan ja haikaillaan rakkauden perään. Closer to the Truthin kansilehdessä Cher kiittää manageriaan siitä, että tämä on tasaisin väliajoin kysynyt tähdeltä, mikset ole studiossa. Warner Southern Lord Julia with the Blue Jeans on. Suoranaisilla tappajariffeillä tai johtomelodioilla ei tarvitse kosiskella, koska sulavasti etenevät kappaleet ovat nimenomaan instrumentaalimielessä hyvin sävellettyjä. Ja totta kai jokainen ohjelmassa versioitu kappale pääsi kokoelmalle. Joukossa kimaltelee pari helmeäkin. Reggaesta rikkauksiin. Keskeinen teema tuntuu olevan oman paikan etsiminen. Krug ei ole mikään norsuunluun suurmestari, mutta hänen yksinkertaisetkin kuvionsa toimivat hyvin ja antavat tilaa kammaritunnelmalle. Tämän tarinan olisi voinut piirtää komeasti kokoelmalevylle. Marginaalista radioiden soittolistoille, ganjapäisestä hihhuloinnista hitintekijäksi. Koskinen Heini Strand Jussi Saarinen Moonface Cher Pelican Jagjaguwar. ”MODERAT on luonut häkellyttävän albumin, jossa on elektronisista soundeista huolimatta jotakin syvästi inhimillistä.” Pearl Jam Stig Jukka Poika Monkeywrench Fried Suomen musiikki Lightning Bolt Niks ja naks Kokoelma III II II Grungesedät nousussa. Paikoitellen itse asiassa komeammin kuin itse biisit, joista osa painuu pikaisesti unholaan. Erinomaisen edeltäjänsä Backspacerin (2009) tasolle Lightning Bolt ei ihan yllä, mutta toisaalta se on muutenkin erityyppinen levy. Väkinäistä mukavuutta. Instrumentaalista postrockia metallisella otteella jo vuodesta 2001 veivannut chicagolaisyhtye on siirtynyt vihdoin musiikillisesti järjelliseen ruutuun. Markku Roinila Markus Hilden Kimmo K. Jälkimmäinen tuntuu saaneen sytykkeen Teflon Brothersin Seksikkäin jäbä -hitistä, jolla Stig luritteli Meiju Suvaksen kanssa. Rockbändinä grungeveteraani on silti edelleen rautaa. Ajatus levyllisestä flyygeliä ja Krugin omaleimaista laulua tuntui etukäteen aika rajulta, mutta levy toimii yllättävän hyvin. Stigin härski melankolia ammentaa suomalaisen musiikin perinteistä. Dream Summersissa koskettimet tuovat mieleen veden välkkeen, ja Barbarianissa flyygeli helmeilee kuulaasti. Nyt julkaistaan samoihin aikoihin tehty intiimi ja mietiskelevä albumi, joka sijoittuu selvästi ihmissuhteen jälkeiseen aikaan. Voi ei. Uutuudellaan yhtye svengaa ja rämisee, herkistelee ja fiilistelee tyylillä ja taidolla. Banjo soi ja huulet vislaa, mutta mukavuus on vain väkinäistä. Jälkimmäisessä ikoni saa tukea Pinkiltä. Instrumentaalilevyksi Forever Becoming on hämmästyttävän vetävää ja diggailukelpoista musiikkia. Niks ja naks herättää enää lähinnä myötähäpeää. Mukana on bändin laajan vaikutepohjan myötä ärhäkkää punkia, juurevaa rockia, kirkasotsaista poppia ja psykedeelissävytteistä folk-poljentoa. Cher on yhä huikea laulaja, ja Closer to the Truth on varman päälle vedetty mutta erinomaisen vireä paluualbumi, jolla peruukki-ihme pääsee esittämään parasta osaamistaan. Pelicanin ilmaisu on kehittynyt parempaan suuntaan läpi yhtyeen uran, mutta puolikokeellisella Atarxia/Taraxis-ep:llä (2012) yhtye näytti menettäneen otteensa. Nyt kun Pelican on selkeämmin postmetallia, rullaavuus ja melodiat nousevat uudelle tasolle. Pääasiassa DJPP:n, Matti Mikkolan ja Kyösti Salokorven avustuksella tehdyt biisit ovat tylsiä niin lyriikoiltaan kuin säveliltään. Musiikki on myös aivan eri tavalla jämäkkää, kuitenkin ilman ankeaa heavyvaikutelmaa. Todella jämerästi starttaava albumi on puoliväliin saakka priimaluokan tavaraa. Lähempänä täysosumaa. Kokoelma on tarkoitettu Jukka Poika -tutustumispaketiksi, sitä on turha kieltää. Kuunnelkaa vaikka virheettömät Take It Like a Man ja My Love, robottimainen ja huipputarttuva Dressed to Kill, päivänpolttavaa soundia nätisti tarjoava Red sekä Lovers Foreverin poljento, joka naittaa Pet Shop Boysin, Euroviisut ja EDM:n. Pearl Jam ei ole varsinaisesti ikinä ollut alamaissa, mutta silti voi sanoa, että sen otteet ovat piristyneet viimeisillä levyillä. Se esitteli hivenen pikkutuhman ja sympaattisen hahmon, jonka musiikissa oli ilon ohella vakavasti ottamisen varaa. Hehkeimmillään Closer to the Truth lyö laudalta lähes kaikki tänä vuonna ilmestyneet tanssipoplevyt. Se on suunnattu ihmisille, jotka Vain elämää -ohjelman katsottuaan huomaavat tutun naaman marketin levyhyllyssä. Kimmo K. Joukosta löytyy suorasanaisia viittauksia esimerkiksi Leevi and the Leavingsiin (Lastauslaiturilla) ja Kikkaan (Voi hemmetti). Tämähän meni nyt aivan plörinäksi. Se kuuluu ainakin monipolvisessa teoksessa Everyone Is Noah, Everyone Is the Ark ja levyn toisessa hienoudessa Love the House You’re In. Jukka Pojan tarinalla on suorastaan klassinen kaari. Artisti on itse kertonut haastattelussa, että nyt on oikea aika julkaista levy ”Vain elämää -hässäkän” takia
Löysin rantein. IIII Bulle Oddarrang Birdy Metronom Edition Warner II IIII I Tästä ei äiti tykkää. Puolitoistatuntiselta julkaisulta ei montaa heikkoa hetkeä löydy. Hän on ärsyyntynyt ja turhautunut. Toisaalta melodisen progemetallin kärkikastiin kuuluvaan bändiin tiivistyy uskomaton määrä musiikillista näkemystä ja teknistä osaamista. Vaikka dynamiikassa on paikoin samankaltaisuutta Mogwain, Godspeed You! Black Emperorin ja esimerkiksi kotimaisen Magyar Possen kanssa, bändin sointinarsenaaliin keskeisesti kuuluvat pasuuna ja sello tuovat ilmaisuun lämpöä ja väriä. Hänen äänensä on hieno ja ammattimainen, mutta ei kovin erottuva. Avausbiisi Lecce, Leaving tuo hyvällä tavalla mieleen Hüsker Dün, eikä sen jälkeen petä enää mikään. Biiseissä on runsaasti tilaa ja tunnelmaa, ja vierailevat saksofoni ja pedal steel ovat paikallaan. Ongelma syntyy, kun 17-vuotias laulaa ääni väristen säkeitä kuten “You think you’re under my skin / you’re trying to keep me suffering”. Yhtyeestä haluaisi välittää valtavasti, mutta nykyisellään se tarjoaa kiintymiseen kovin laihoja eväitä. Visuaalipohjaista äänimaisemointia. Bulle tekee räppiä, josta eivät äidit tykkää. Dream Theater Cass McCombs Roadrunner Domino Dream Theater Big Wheel and Others II ½ 1/2 IIII Soonista psykedeliaa. Geneeriset biisit ovat keskitason herkistelypoppia, mutta joku piuha ei kohtaa. Cass ja hänen tukiryhmänsä svengaavat niin vaivattomasti, että tuplalevyllinen neliminuuttisia biisejä vain kasvattaa nälkää. Brittiläinen Jasmine van den Bogaerden eli Birdy on 17-vuotias, siis Robinin ja Diandran välissä. Visuaalisuuden aistii musiikista. Räppilevyn biiseissä dissataan oikein urakalla riimittelijäkollegoita (esimerkiksi Heikki Kuula saa osansa kappaleessa Pellejä miljoona) sekä naisia, jotka vaikuttavat Bullen maailmassa olevan pääsääntöisesti huoria. Elämän epäkohdat ovat esillä, mutta Bullen ei enää tarvitse liikaa korostaa romanitaustaansa. Koukut on kuultu jo ties kuinka moneen kertaan, palaset roikkuvat biiseissä toisistaan irrallaan eikä popahtavia melodiakulkuja kierrättävän kiiltävän pinnan alta paljastu yhtään mitään. Unien uusintateatteri. Taustat tukevat biisien tunnelmia, ja sampleissakin on ideaa. Lyriikoissa ei vain ole tarttumapintaa. Suurin osa sanoista tippuu dissien mukana käytettyjen riimien laatikkoon. Albumin vahvuus on etenkin vaikuttavissa teemoissa ja sävellyksissä. Lisäksi mahtava Sonic Youth -rumpali Steve Shelley pitää huolen siitä, ettei homma mene läpsyttelyksi. Dream Theater on omanlaisensa kimppu paradokseja. Hienoja ovat myös Self-Portrait tai The Sage, joiden loppunostatukset ovat komeaa kuultavaa. Toisin kuin monien muiden uholla käyvien räppärien, Bullen ei tarvitse ainakaan levyllä huutaa tai räyhätä. McCombsiin yleensä liitetty laiskanpulskea tunnelmointi ei suinkaan ole levyn ainoa moodi. ”LEE RANALDON JA THE DUSTIN melodisessa psykedeliassa on sopivasti sekä meteliä että tunnelmointia.” Lee Ranaldo and the Dust Last Night on Earth. Vihainen sanoma tulee perille ilmankin. Heini Strand Tuomo Stenberg Anna Brotkin Räppilevy Rumba 58 Fire Within In Cinema. Nimetön uusi levy havainnollistaa ongelman heti ensimmäisen kuuntelukerran aikana. . Dream Theater muiluttaa kappaleisiinsa kikkoja sieltä täältä reilusti yli kahdelle vuosikymmenelle venyvän uransa varrelta, mutta bändi ei keskity mihinkään kunnolla. Brighter!-kaunokista on jopa kaksi eri tavalla upeaa versiota, joista toisella laulaa elokuussa kuollut Karen Black. Viime vuosina ”Uniteatterin” ensi-illat ovat kuitenkin aina paljastuneet entisten hyvien ideoiden ryöstöviljelyksi, vanhojen mestariteosten uusintanäytöksiksi. Jos kansikuva vastaisi todellisuutta, olisi siinä huonosti photoshopattu Birdy farkkumekossa ja valahtaneessa kiharakampauksessa vahvan takavalon loimuttaessa suoraan kohti. Bullen ääni on miellyttävä. Kitaroinnin lisäksi Ranaldo kirjoitti Sonic Youthissa monia muistettavia melodioita, kuten vaikkapa Eric’s Tripin (1988) ja Moten (1990). Ranaldon ja The Dustin melodisessa psykedeliassa on sopivasti sekä meteliä että tunnelmointia. . Birdy on huijari! Levyn kansikuva antaa olettaa, että sen sisällä olisi kunnianhimoista tai edes kiinnostavaa indiepoppia. Vaikutteet Adelesta lähtien kuuluvat liikaa läpi. Olisiko liioittelua kutsua Lee Ranaldoa Sonic Youthin salaiseksi aseeksi. Olavi Louhivuoren johtama yhtye on laajentanut soinnillista palettiaan jazz-lähtökohdista vähintään muutaman askeleen verran postrockin suuntaan. Joustavasti soittava bändi taipuu sujuvasti niin kevytjazzahtavaan It Means a Lot to Know You Care -instrumentaaliin, hienolla saksofonisoololla maustettuun The Burning of the Temple, 2012:een kuin tummaan, 16 Horsepower -tyyppiseen Joe Murder -tunnelmointiin. Kykykilpailuista ponnahtaneet teinitähtöset valtaavat maailmaa yksi kerrallaan. Vierailijat ovat lähtöisin samoista pääkaupunkiseudun piireistä, joissa levyn läpätkin liikkuvat. Oddarrangin kolmannen albumin nimi paljastaa paljon. Albumi vie pitkälle sumuiseen soonisuuteen, ja kunnianhimoisimmillaan (The Rising Tide, Blackt Out) ryhmä ei ole kovinkaan kaukana Pink Floydin 1970-luvun alkupuolen hämyilystä. Olen peruuttamattomasti rakastunut Cass McCombsin musiikkiin. Enkä ole vielä edes ehtinyt americanaa puiviin sanoituksiin asti. Kohokohdaksi nousee yli kymmenminuuttinen Missing Tapes from a Highway Set, jonka kiireettömästi kehittyvässä rakenteessa ja tunnelmassa on majesteetillista, tummanpuhuvaa kauneutta. Radiosta kuulee samanlaisia monta kertaa tunnissa. Nimenomaan jälkimmäisen linjoilla mennään. Se ei ole totta. Tämä siitäkin huolimatta, että tempo on suunnilleen sama koko ajan, soitto on säästeliästä eikä isoja efektejä löydy. Sellaiseksi vähän georgeharrisonmaiseksi hahmoksi Moore–Gordon-parivaljakon taustalla. Vantaalaisräppäri kertoo lähiöelämästä ja omista tinkimättömistä periaatteistaan. Kun proge-eepos ei onnistu upottamaan kuulijaansa syvälle sisäänsä sekä hämärtämään ajan ja paikan tajua, se epäonnistuu pahemman kerran. Markku Roinila Juha Wakonen Markku Roinila Matador. Levyn seitsemästä kappaleesta neljä kirjoitettiin alun perin lyhytelokuvan äänimaisemaksi. Tylsää ei kuitenkaan ole missään vaiheessa, siitä pitävät huolen komeat melodiat (pehmeänkaunis Key/Hole ja tarttuva Last Night on Earth) sekä hallitut temponvaihdot (Home Chds). Ja kyllä, tiedoksi uteliaille: Matala profiili -biisissä Steen1 vastaa Rekamille. Ongelma ei ole heidän ikänsä vaan se, etteivät heille tehdyt biisit koskaan kuulosta heiltä itseltään vaan unelmalta siitä, millaista on aikuisten musiikki
Tuotannon, äänityksen, miksauksen ja masteroinnin on hoidellut Pasi Vii- Unholy Ground Universal I tanen, joka kuuleman mukaan on Mannerin sydämen valittu. Revamp nakkaa mukaan myös progeaineksia, jotka toimivat hyvin ja tekevät ansaittua pesäeroa perinteisempään naisvetoiseen jylhistelyyn. Yhtye on onnistunut kaivamaan haudasta rockin ja popin kuluneimmat, mädimmät ja homeisimmat osat, kursinut ne kasaan ja luonut niistä rujon musiikillisen Frankensteinin hirviön. Mukaan mahtuu reilusti Joy Divisionin tummanpuhuvia uuden aallon pakkoliikkeitä, mutta Beastmilk ei ole nostalgiabändi. Climaxin perusteella Beastmilk onnistuu missä tahansa. Ennemmin meinaa tahattomasti pidättää hengitystään ja tirauttaa kyyneleen tai pari. Kun albumin sounditkin pohjaavat tietynlaiseen minimalistisuuteen, mielleyhtymät kulkeutuvat väistämättä naamionaisten pariin. Ringa Manner on merkitty biisien ja niiden esitysten vastuuhenkilöksi. Kimmo Vanhatalo Rumba 59. Sen teema on Jansenille henkilökohtainen, koska hän laulaa nyt auki omia epävarmuuksiaan ja loppuun palamistaan. Vanha banjosilmä on kuitenkin arvaamaton mies, ja vielä samana vuonna hän tykitteli lavalla ja levyllä Nirvanan elossa olevien jäsenten kanssa. Hollantilaisen Floor Jansenin nimi on tuttu jokaiselle kotimaisen metallimusiikin juonenkäänteitä ja iltapäivälehdistön lööppejä seuraavalle. Jos osaisin. Vertailulta on valitettavasti vaikea välttyä. Dorian on täynnä eroa, sen kauneutta ja kauheutta. Sunrise Avenuen neljäs albumi Unholy Ground on nimittäin pelottava levy. Musiikillisesti Unholy Ground on väljähtynyt yhdistelmä turpeaa stadionrockia, laimeaa poppia, mahtailevia voimaballadeja ja tunkkaista jälkigrungea. Yhtye ylevöittää perinteitä ajanmukaisiksi ja ottaa ne omikseen vangitsevalla tyylillään. Laulajan pestin Nightwishissä varmoin ottein haltuunsa ottanut Jansen ehti kuitenkin kaikilta kiireiltään julkaista myös Revamp-yhtyeensä kanssa bändin toisen levyn. Heini Strand Silkkaa tuskaa. Kylmät ja lohduttomat riffit kantautuvat aina Yhdysvaltoihin asti, ja loppu on historiaa. Tuottajana toiminut Converge-mies Kurt Ballou on saanut levylle tuttuun tapaansa valtavia kitaravalleja ja helvetin vaarallisen kuuloisia rumpuja. Mannerin ohut ääni on miksattu monissa biiseissä soitinten sekaan, jonne se välillä hukkuu. Levyä on ollut tuottamassa modernien poplevyjen tyyliin kokonaiset neljä nuoremman polven tuottajaa: Paul Epworth, Mark Ronson, Ethan Johns ja Giles Martin. Pelottavinta Unholy Groundissa on, että esittelemällä rockmusiikin eltaantuneimmat ja laimeimmat puolet se saa ainakin hetkellisesti vihaamaan koko musiikkityyliä. Varsinaisia päännostoja levyltä ei löydy, ja kertosäkeetkin uupuvat useista kappaleista. ”BEASTMILKIN debyyttilevy kuulostaa poikkeuksellisen harkitulta ja vapautuneelta.” Revamp Paul McCartney Beastmilk Nuclear Blast MPL Communications Svart Wild Card New Climax IIII IIII IIII ½ 1/2 Yhden naisen show. Juha Wakonen Kimmo Vanhatalo Juha Wakonen Sunrise Avenue Eron hetki kun lyö The Hearing Dorian GAEA IIII Karikoiden kauneudesta ja kauheudesta. Länkkäritempoisen Wailoreen kaiho on tuttua mutta kaunista. Paul McCartneyn edellinen levy, amerikkalaisen laulukirjan ikivihreitä sisältänyt Kisses on the Bottom (2012) sai epäilemään, jaksaisiko Macca yli 70-vuotiaana pysyä modernin popin kelkassa vai olisiko aika asettua löhötuoliin viettämään ansaittuja eläkepäiviä. Vaikka McCartney tähyää toiveikkaana tulevaisuuteen, hän ei unohda menneisyyttään eikä tärkeintä valttikorttiaan – kuuntelijan pehmeään syleilyynsä kietovia melodioita. Oli tällaisista määritelmistä mitä mieltä tahansa, käsitehirviö kuvastaa yhtyettä onnistuneesti. Tätä ei pidä käsittää väärin, sillä se ei ole moite. Jotain uutta, jotain vanhaa. Beastmilk kuvailee musiikkiaan apokalyptiseksi postpunkiksi. Myös kerrostettu laulu ja piano toimivat soundin rakennuspalikoina. Nuo yliluonnolliset kauhut vaikuttavat silti söpöiltä kissanpennuilta stereoissani soivan musiikin rinnalla. Rituaalimusiikkia kylmiin pakkasöihin. Paremmalla perehtymisellä Mannerin sooloilu vie onneksi kauemmas. Biiseistä löytyykin tiheää tunnelmaa. Sanoitukset puolestaan ovat tuoreita kuin keskikaljanmakuiset iskurepliikit ja känninen itsesääli. Moderneja soundeja New’llä kyllä kuullaan, mutta se on ennen kaikkea onnistunut yhdistelmä uutta ja vanhaa. Hearingin levyn äärellä ei juuri hymyilytä. Jansenin varmat otteet ja kertakaikkisen upea ääni pelastavat levyllä kaiken sen, joka muuten kärsii paikoin tylsyneestä sävellyskynästä. Se kehottaa pitämään kiinni hetkestä ja ottamaan toista kädestä. Nothing Special paljastaa ihmisen siinä eron hetkessä, kun hän on vaarassa murtua. Kyse ei ole mistään vasemmalla kädellä kokoon kursitusta tuotoksesta. Soitannossa tärkeään osaan nousevat rummut, jotka muodostavat monen biisin sydämen (Wailoree, Wohu wohu, Metro). Helsinkiläinen Beastmilk herätti kiinnostusta marginaalimusiikkipiireissä heti ensimmäisellä kasettidemollaan, mutta toden teolla yhtye teki itseään tunnetuksi Use Your Deluge -ep:llään (2012). George as a Boyn aloitussäkeet tiivistävät kenties jotain olennaista miehisyydestä: ”It won’t take much / To get a black eye / With all the kinds of beautiful / You’ll grow up to be”. Wild Card on hieno ja hyvällä maulla kevyesti sinfonoitu paketti. Biisit kertovat ihmissuhteiden karikoista tavoilla, jotka on helppo tunnistaa ja joilla itsekin niistä puhuisin. Kirjoitan tätä arviota halloween-yönä, jolloin tarujen mukaan demonit ja aaveet vaanivat ikkunan ulkopuolisessa pimeydessä. Mannerin lauluääni on tullut Pintandwefallin levyiltä sen verran tutuksi, että se muistuttaa emoyhtyeestä. Dorianin tunnelma on vakava. Poissa on Pinttien siellä täällä pilkahteleva päättömyys. Sanoista saa alkuun selvää vain tavaamalla kansivihkosta (joka on söpösti nimetty Songbookiksi). New’n tekijätietoja silmäillessä alkaa kuitenkin pelottaa, että McCartney haluaa pysyä ajankohtaisena vähän liiankin innokkaasti. Kliseet hyökkäävät päälle monilukuisena kuin raadon ympärillä pörräävä kärpäsparvi. Kappaleet rakennetaan erilaisista osista, mutta ne kaikki pelaavat yhteen: biisit ovat muuta kuin osiensa summia. Metro taas on kaunis kuvaus arjessa piilevästä pelosta. The Hearing on Pintandwefallin Ringa Mannerin sooloprojekti, ja sen kyllä kuulee. Beastmilkin debyyttilevy kuulostaa kuitenkin poikkeuksellisen harkitulta ja vapautuneelta
Viileänpuoleiset bileet Lauri Tähkä Hurmaan Cut Copy Universal Free Your Mind II Suo, iskelmä ja Jarkko. FACEBOOK.COM/STIGOFFICIAL. Levy on edeltäjiään kliinisempi, ja esimerkiksi In Ghost Coloursia (2008) värittänyt leikkisyys on tipotiessään. Vähitellen levyn nimibiisi pehmenee pumpuliseksi ääniviidakoksi, jossa kaikki tietävät viidakon lait: etnorummut ja naisäänen oh yeah -huudahdukset ovat sulassa sovussa. Minulle albumin tietoisesti kaksimielinen nimi painottuu siihen minäkeskeiseen, turhanpäiväisen itsetietoiseen merkitykseen, joka viittaa keltasävyisen nesteen yläpainotteisuuden suuntaan. Aussiaksentilla ja vuoroin unenomaisilla, vuoroin hieman terävämmillä elementeillä höystetyt elektrokudelmat ovat muodostuneet yhtyeen soundin kulmakiviksi. Kiusallisin kappale on Puolikas, jonka ydinidea on suora mutta kiusallisen kömpelösti toimiva kopio PMMP:n upean Kiitos-balladin pääsanomasta. Laura Korpikunnas UUSI ALBUMI NIKS JA NAKS K AU P O I SSA 2 5 .1 0. Avioeron jälkeen Elonkerjuun ura jatkuu kunniakkaalla tavalla. Samaan aikaan Tähkän taival suorittuu suhteellisen rimpisesti. Mutta kuten hipsteritkin tietävät syvällä sisimmässään, äärimmäinen viileys on lopulta aika tylsää. Pääosin pakottomilta vaikuttaneet Poltteen tekstit ovat vaihtuneet pääosin pakotettuihin sanoituksiin, joiden takaa pahimmillaan kurkkii lattea kotimainen roskaiskelmä – vaikka laatujälkeäkin on havaittavissa. Loistavan alun jälkeen esimerkiksi Dark Corners, Mountain Tops kuulostaa sangen valjulta ja Walking in the Sky jo hoilotukselta. Mutta tuskin ovat ”jaahas, samalla linjalla mennään” -tyyppiset ajatukset ehtineet muodostua, kun vastaan iskee aiempaa hyökkäävämpi klubipoljento. Neljännen albumin Free Your Mindin alkaessa tutut kaiut ovat läsnä heti introsta alkaen. Markku Halme Modular III Aussipoppareiden uusi, kapeampi paletti. Aiempien levyjen tapaan Free Your Mind on rytmitetty eri osioihin välisoittojen avulla. Tutkimus- matkailijoita klubien tanssilattioilla, euforian ja sinisen savun kietoutuessa ympärille. Australialaisen Cut Copyn tunnistaa yhdestä asiasta: laulaja Dan Whitfordin äänestä. Aivan kuin kuva kaikesta ”yhteistoiminnasta” ei olisi muutenkin siihen suuntaan painottunut. Jos Free Your Mind olisi bileet, niissä tanssittaisiin luultavasti äärimmäisen viileästi puolelta toiselle hytkyen, eikä kukaan kehtaisi edes nostaa käsiään ilmaan. Ne tukevat kappaleita onnistuen päätehtävässään, fiiliksen nostattamisessa, mutta osiot tuntuvat toisistaan irrallisilta. Aivan kuin levy olisi jaettu kahtia: puolivälissä tanssijalka alkaa väsyä ja tunnelma väljähtyä. Seuraavana kuultava We Are Explorers on kerrassaan erinomainen tanssibiisi, juuri se kappale, jonka toivoisi soivan illan ollessa parhaimmillaan. ”We are the people, we are here alone / We are explores when the beat goes on / We are on a journey to the morning sun / Together”, laulaa Whitford kiteyttäen bileiltojen olemuksen. Sillä niitähän me seuraa etsiessämme olemme, tutkimusmatkailijoita. Kenties tarkoituksellisesti, mutta häiritsevästi. Toimivalla Polte-albumilla (2011) varsinkin nimikappale oli täydellinen Las Vegas -iskelmä, mutta tällä liiankin samoja jälkiä sammaleeseen painaltavalla suoritteella uppoaa ainakin toinen jalka hetteikön silmäkkeeseen
Rohkeasti slovari Adore Youlla käynnistyvä neloslevy Bangerz on lähtökohtiinsa nähden yllättävän laadukas. Biisien teemat kertovat kasvusta, ja Gasellit on löytänyt teksteihinsä sielun. Juha Wakonen Kimmo Vanhatalo Kimmo Vanhatalo This Is Icona Pop Lyijy Prism Rumba 61. Kolkkoa riemua. Suhtauduin Gaselleihin varauksella. Vähemmälläkin olisi pärjätty, mutta runsaudenpulasta huolimatta Fanfare kiilaa takuuvarmasti vuoden tärkeimpien levyjen kärkeen. Sanoisin, ettei tällä laumalla ole välitöntä vaaraa. Helsinkiläisen rap-nelikon debyytti Kiittämätön (2012) oli karismaton, osin jopa vastenmielinen levy, joka oli parhaimmillaan keskitasoa. Joutuuko Gasellit petojen lounaaksi suomirapin kasvavalla aavikolla. Duon kappalemateriaali on kieltämättä vahvaa kautta linjan, ja sen tanssipopin, kimaltelevan uuden aallon, indiesävyjen ja leikkisän räävittömyyden yhdistelmä saa kuplivaan nousuhumalaan. Prism ei ole surkea levy. Kyseessä ei ole kuitenkaan pastissi, vaan Wilson on omaa luokkaansa sekä monipuolisuutensa että perinnetietämyksensä ansiosta. Silti levyn puoliväliin mennessä alkaa kaiken pyörityksen ja liian kuoharin takia olla hiukan heikko olo. Lähentymistä Laihialan entiseen yhtyeeseen Sentencediin tuntuu tapahtuneen, varsinkin temaattisesti. Melodisuuden vastapainona on kuitenkin raffisti paukkuvaa biittiä, jottei homma menisi ihan herkistelyksi. Tuttu mauttomuuskin nostaa päätään: Birthdayssä riisuudutaan syntymäasuun ja vedetään “isot pallot” esiin, ja This Is How We Dossa puolestaan bailataan kuin vain etuoikeutetut valkoiset rikkaat osaavat. Tätä vasten on ironista, että Jonathan Wilsonin progressiiviseen tunnelmointiin ja pehmeään rockiin luottava uusi levy on nimeltään Fanfare. Toinen parhaista, Mä meen naimisiin, on humoristinen visio morsiamen ryöstöstä, johon itsekin voin pakkini saaneena miehenä samaistua. Lisäksi hän esiintyy albumin kannessa hippimäisesti auringonkukkapellolla. On kuitenkin toinen juttu, jaksaako kuuntelija heidän mukanaan Then We Kissin viimeiseen suudelmaan asti. CIAL ”GASELLIT tarjoaa pääosin musiikillisesti rikkaita teoksia: monikerroksisia, yksityiskohtaisia, paikoin jopa kauniita ja nostattavia.” Jonathan Wilson Miley Cyrus Gasellit Bella Union RCA Monsp IIIII III ½ 1/2 IIII Täydellisyyttä hipova suoritus. Onko hävyttömän tahmealla popkaramellilla ja pin up -kuvastolla pelannut Perry yhtäkkiä aikuistunut. Cecil Taylorin kaltaiset riisutummat kappaleet ovat vertaansa vailla, mutta esimerkiksi Dear Friendin psykedeelisiin kurvailuihin on saatu poikkeuksellista rentoutta ja pidäkkeettömyyttä. Silti häntä on vieläkin kovin vaikea rakastaa. Vaikka aihe vetoaa, samaa viskinhuuruista itsemurhaa ei enää montaa levyä jaksaisi kuunnella. Kaikki on soundeista alkaen kuin Wilsonin rakastaman Laurel Canyonin musiikkipiirien huuruiselta 1970-luvulta. Riffit kulkevat keskitempoisen raskaina ja laadukkaina, kokonaisuus kuulostaa samaan aikaan monipuoliselta ja yhtenäiseltä ja Ville Laihiala kuulostaa aivan helvetin hyvältä. SMS (Bangerz) on yksi levyn harvoja hukattuja mahdollisuuksia: tiivis ja geneerinen klubibängeri, jolla Britney Spears huomaamattomasti vierailee. Kaiken värikkyyden ja riemun sydämessä piilee yhä jotain tyhjää ja kylmää. Etupäässä Mike Will Made-Itin tuottama albumi kuulostaa hyvältä, eikä se nojaa lainkaan niihin halpoihin jippoihin, joita Paris Hiltonin kaltaiset hömppätähdet musiikissaan kierrättävät. Shokkipoppari teki hyvän levyn. Freesiä kuin Alaskan tuuli. Debyyttilevy Escapextacyn (2003) aikaan Poisonblackin kevyesti gootahtava tematiikka vaikutti lähinnä päälleliimatulta, eikä yhtyeen musiikissa ollut niin teräviä kulmia, että se olisi kiinnostanut. Levyn polkaisee hienosti käyntiin Jäniksen vuosi, jossa haaveillaan halpalennoista kauas pois luontoon ja vapauteen. Musiikki on yhtälössä sivuroolissa. Kun A Dead Heavy Dayn (2008) aikaan bändi unohti pahimmat mustahuulielkeet, alkoi tapahtua. Fanfare on edeltäjäänsä riskimpi veto, mutta suurieleisestä rönsyilystä huolimatta se kantaa mukanaan samaa ajattomuutta ja toismaailmallisuutta. Sen 2010-lukulainen tanssituotanto tukee hienosti Cyrusin ääntä, joka voisi kaikkien tyylikokeilujen jälkeenkin soveltua parhaiten countryyn. Gasellit vaeltavat oikeaan suuntaan. Musajusan taustat erottuvat nyky-rapin massasta upeasti edukseen. Gentle Spirit (2011) oli vuotensa huikeimpia julkaisuja. Yhtäkkiä yhtye oli särmikäs ja äijääntynyt jengi, jonka biiseissä oli groovea ja tummaa syvyyttä. Levyn avaa yhtyeen epäilemättä tunnetuin (ja paras) kappale, lähes hysteerisen riehakas I Love It, eikä tahtia tämän jälkeen paljon hidasteta. Albumin parasta antia taas on Drive. Ainakin se eroaa edeltäjistään siinä, ettei Perry enää tunnu naureskelevan yleisölleen kaupatessaan näille korostetun mautonta roskapoppiaan. VMA-gaalan twerkkaukset ja Terry Richardsonin ronskit valokuvat ovat juuri sellaista imagonrakentamista, joka 2010-luvulla kannattaa. Nyt on bileet! This Is Icona Popin kappaleiden nimiä lukiessa käy selväksi, mikä meno tällä levyllä on: All Night, Ready for the Weekend, We Got the World. Cyrusin ympärille on kasattu osaava joukko ammattilaisia tehtävänään maailman relevanteimman pop-tähden luominen. Kuin varkain 20 vuoden ikään ennättänyt Miley Cyrus on ihailtavasti onnistunut pitämään itsensä puheenaiheena. Toisin sanoen ruotsalaisen tanssipop-duon ensimmäisellä kansainvälisellä pitkäsoitolla bailataan ja huolella. Poisonblack näyttää urautuneen sanoissaan siihen samaan itsetuhoisen elehtimisen ylistämiseen kuin Senarit aikanaan. Katy Perry tuntuu viittaavan kolmannen levynsä Roar-singlellä Helen Reddyn feministianthemiin I Am Woman. Osittain kyllä, mutta pelko pois: Roarin voimaantumisluennon ja huolestuttavan newagemaisen Legendary Loversin jälkeen Perry hyökkää tanssilattialle, jossa hän pysyy pitkälti läpi loppulevyn. Juha Wakonen Anton Vanha-Majamaa Teemu Kilpi Fanfare Aina Bangerz Poisonblack Icona Pop Katy Perry Warner Big Beat Capitol III ½ 1/2 III ½ 1/2 II ½ 1/21/2 Lyijylle altistumisen pitkäaikaisseuraukset. Kun Caroline Hjelt ja Aino Jawo hoilaavat “we can do this all night”, väite on helppo uskoa. Lyijy on helposti Poisonblackin paras levy. Tämä toinen albumi on kuitenkin jotain aivan ihan muuta. Fanfaari määritellään vaskipuhaltimilla soitetuksi lyhyeksi musiikkikappaleeksi. Maybe Life is Not for Everyone alleviivaa hienosti sitä, että juurevasta bluesistahan tässä on kysymys. Mukana on pääosin musiikillisesti rikkaita teoksia: monikerroksisia, yksityiskohtaisia, paikoin jopa kauniita ja nostattavia. Autot rysäytetään siltaa päin, yötaivas tuikkii loputtomia mahdollisuuksia ja tanssi jatkuu auringonnousuun
Tällä kertaa soundi on kuitenkin pehmeämpi ja eteerisempi – yhtä paljon raukeaa aamuaurinkoa kuin suurkaupungin yömaisemia. Vain luojamme evoluutio tietää. Terveen rokkauskäsitteen ydinmehua. Hynesin soundi rakentuu samoista peruselementeistä kuin vuonna 2011 julkaistulla Coastal Groovesilla: uudesta aallosta, makuuhuone-r&b:stä, kutusoulista, synapopista ja Princestä. Lämmintä hyväilyä. Siltä uupuu tyystin sisältö, ja parhaat riffitkin Trivium on käynyt lainaamassa omista vanhoista julkaisuistaan. Pehmeän usvan seasta saattaa olla aluksi vaikea erottaa kappaleita, jotka tarttuisivat Coastal Groovesin iskevimpien raitojen tapaan, mutta kärsivällisyys palkitaan. Se ei ole pikaista himon tyydyttämistä auton takapenkillä, vaan hidasta viettelyä silkkilakanoiden välissä. Levy todistaa kipeästi siitä, etteivät tarttuvuus ja tekninen taituruus aina riitä. Aiempien levyjen tarttuvimmista riffeistä on tislattu uutta laukkaa, joka polkaisee parin raskaamman kertosäkeen jälkeen viimeisetkin thrash-vaikutteet syvälle suohon. Devonté Hynesin Blood Orange -projektin toisen levyn kanssa ei pidä hätiköidä. At the End of This War väläyttää esiin sitä polveilevampaa Triviumia, mutta tunnelmasta ei saada enää uudelleen kiinni. Aluksi unenomainen Cupid Deluxe saattaa tuntua köykäiseltä, mutta ohimennen yössä tavatun salaperäisen kaunottaren tavoin se jää kuin varkain ajatuksiin pyörimään. Musiikki on ilmiselvästi tehty syystä, ei pelkästään huvituksen tai kunnian metsästämisen nimissä. Juha Wakonen Markku Halme Kimmo Vanhatalo Eyes Over the City Vengeance Falls Rumba 62 Cupid Deluxe. Mutta mistä syystä. Biiseistä yksikään ei sijoitu varsinaiseen kuningasluokkaan eli hittikerhoon, mutta toistensa seurassa ne kasvavat huomattavasti yksittäisvaikutuksiaan tehokkaammaksi kimpuksi. Biisit ripustetaan lähes identtisesti tarttuvan melodian varaan tavalla, joka tuo enemmänkin mieleen popin kuin raskaan metallin. Sisäämme rakentuneiden sydämen ja sielun eritteet on hyvä ulkoistaa muidenkin nautinnonlähteiksi kitaran, basson, rumpujen ja harvinaisen uskottavaa englantia suoltavan kurkkutorven välityksellä. ”Vallan erinomaisia opetuslapsia”, myhäilee Joe Strummer haudassaan. Vengeance Fallsilta löytyy ihan hienosti rullaavaa vääntöä, mutta yhtye tuntuu pelaavan häpeilemättä varman päälle. Miehistön taustat Heartburnsissa, Lehtivihreissä ja Nollaseiskassa antavat otteeseen varmuuden. Triviumin kosto on vain uhittelua. Punkia ja rehevää rhythm’n’bluesia yhdistelevä, rehellisyyttä ja inhimillisyyttä huokuva ote on samanaikaisesti tiukka ja rento. Rässipoljento ei toki ole mikään itseisarvo, mutta Triviumin tapauksessa en voi välttyä ajatukselta, että vauhtia on hidastettu vastaamaan laventuneen yleisön makua. Pistonsin kappaleet ja koko meininki on helppo sijoittaa ajanjaksolle jälkeen The Clashin toisen albumin ja ennen London Callingin ilmestymistä. Pian kappaleet kuten haaveileva Chamakay, palmunlehvien alla keinuva It Is What It Is ja ultramariinin sävyisten aaltojen kuljettama Chosen kiertävät kuulijan pikkusormensa ympärille. ”En sittenkään elänyt turhaan”. Trivium The Pistones Blood Orange Roadrunner Combat Rock Industry Domino III IIII IIII Kuumaa ilmaa ja muutama riffi. Matt Heafy keskittyy muutamaa lyhyttä rykäisyä lukuun ottamatta laulamaan puhtaasti
Diktaattorimiehen jälkeen on mahdotonta sanoa, kuka Spekti on, mitä hän tekee ja mitä hän oikeasti asioista mieltä. Uniikin Pojat on poikii -hitillä ikimuistoisen tyhmiä kaksimielisyyksiä laukoneen Spektin sooloalbumi on tyhjänpäiväisintä suomirappia aikoihin. Suomimetallikaan ei ole jäänyt McIverilta huomioimatta. True Panther III Marko Ylitalo Led ZeppeLin & t sooLovuode Min erv a Neil Daniels ROBERT PLANT Led Zeppelin & soolovuodet Ensimmäinen henkilökuva Robert Plantista, joka kattaa myös Zeppelin-vuosien jälkeisen merkittävän soolouran. Berliinissä asustavan amerikkalaistuottajan Machinedrumin musiikin juuret ovat syvällä 1990-luvun idm:ssä ja junglessa, mutta se on silti visusti kiinni tässä päivässä. Ensilevyllä mukana ollut ruotsalaistuottaja Van Rivers (Fever Ray, Blonde Redhead, Delorean) tukee vahvaäänistä tulkitsijaa kolkoilla teknobiiteillä, orgaanisilla pulputuksilla ja puolitarttuvilla syntikkateemoilla. ILKKA MATTILA EGOTRIPPI Machinedrum Vapor City Ilkka Mattila Ninja Tune EGOTRIPPI IIII ½ Aave koneessa. Jos Azealia Banksille tuotetut kappaleet antavat mitään vihjettä Machinedrumin tulevaisuudesta, voi olla, että hänestä tulee jonain päivänä suosittu rap-tuottaja. Robertt Interiors. Omahyväiseen ja provosoivan mauttomaan vierailuun mahtuu enemmän tunteita ja ajatuksia kuin muuhun levyyn yhteensä. Kokeellinen elektropop vaatii paljon tekijältään ja jonkin verran kuulijoiltaan. Aivan kuten edellä mainituilla artisteilla, myös Glasserin musiikin päärooliin nousee hänen laulunsa. Tylyin todistus Spektin persoonattomuudesta on Cheekin vierailu kappaleessa Juppi. Deep Purplen tarina 100 KOVINTA METALLIKITARISTIA Tilaa uutiskirje Minervan nettisivuilta, saat kuukausittain tietoa kirjauutuuksista. En jaksa ärsyyntyä läpeensä kaupallisesta ja laskelmoivasta klubiräpistä. Joel McIver 100 KOVINTA Diktaattorimies Rähinä I½ Säästöliekillä klubeille. Ring-debyyttialbumillaan (2010) ällistyttänyt yhdysvaltalainen Glasser eli Cameron Mesirow jatkaa tyylikkäästi omalla tiellään. Neljän metallisukupolven kaikki suurimmat kitarasankarit paremmuusjärjestyksessä. Jäljelle on jäänyt matalaotsaista ja läpeensä kuultua rahalla rehentelyä ja jankuttamista dokaamisen hienoudesta. Baleaarisuudesta kappaleen erottavat vain hakkaavat rummut. Sitä en kuitenkaan toivo, sillä näin hyviä artistilevyjä olisi kiva kuulla lisää. Kirjakaupoista ja Minervan verkkokaupasta www.minervakustannus.fi. Plan Brad Tolinski JIMMY PAGE Yksinoikeudella Jimmy Pagen Brad Tolinskille kertoma omaelämäkerta on täydellisin ja paljastavin koskaan julkaistu kuva Led Zeppelinin perustajasta. Avauskappale Shape ei kuulosta pikahitiltä, mutta se perehdyttää artistin lumoavaan äänimaailmaan ja New Yorkin arkkitehtuurista inspiroituneeseen teemaan. Dav e Th o m p s o n S moke on the W ater Deep Purplen tarina Spekti Jimmy Page Yksinoikeu della Minerva Arkkitehtonista taidepoppia. Välillä kuittaillaan Tauskille ja BB-julkkiksille. Ulkokohtaisuus tiivistyy levyn diktaattoriteemaan, joka on vain irrallinen vitsi. Sen sijaan ärsyynnyn, jos sitä yritetään tehdä itseään säästellen. Englannin lausuminen erottaa hänet Björkista, joka tulee mieleen tahtomattakin. Ja tänä vuonna sentään julkaistiin Mäk Gäliksen levy. Machinedrumin tapa koota vahvasti käsiteltyjä laulusampleja väkivaltaisesti hakkaavien rytmien ja aavemaisesti kaikuven syntikkaraitojen päälle yhdistää musiikin Burialin nokturnaaliseen post-dubstepiin, mutta Burial ei koskaan tekisi mitään niin ilmiselvän pop-henkistä kuin vaikkapa tämän levyn ekstaattinen Center Your Love. NEIL DANIELS Minerva Brad Tolinski Teemu Fiilin Glasser. Spektin räpeistä on suorastaan kirurgisesti poistettu kaikki persoonallisuus. Mikael Helenius M i n e r va MINERVA Dave Thompson SMOKE ON THE WATER Joel McIver Yhtyeen koko pitkä ja monipolvinen historia myrskyineen, miehistönvaihdoksineen ja megahitteineen aina tämän päivän maailmankiertueisiin saakka. AINA MATKALLA JONNEKIN Haastattelemalla yhtyeen entisiä ja nykyisiä jäseniä, tuottajia ja ystäviä Ilkka Mattila on koonnut värikkään historiikin bändin 20-vuotisesta taipaleesta. Kaikki peliin tai kotiin siitä. Hektisten rumpuohjelmointien myötä Machinedrumia on liitetty myös 2000-luvun Chicagon footwork-skeneen, mutta siitä hänet erottaa rumpujen päälle kudotut kauniin kerrokselliset äänimaisemat ja autereiset melodiat. Lopputulos soi ehjästi, ja Glasserin laulu pitäisi kasassa huomattavasti heppoisemmankin materiaalin. Glasser leikittelee äänellään maltillisemmin kuin vaikka kotimainen The Hearing mutta uskaliaammin kuin ilmeisin esikuva Kate Bush
Macbook-efekteillä koristeltu Come Walk with Me on M.I.A.:n muistutus siitä, että isoveli valvoo. Zeitgeistia googlaillessa Kolmas nainen Me ollaan ne M.I.A. ”There’s a thousand ways to meet you now / There’s a thousand ways to track you down” -säkeet vaikuttavat tätimäiseltä varoittelulta, eikä kappale tarjoa kuulijalle uusia oivalluksia. on itse kuvaillut uuttta materiaaliaan määritelmällä ”Paul Simon hapoissa”. joutui paineiden eteen. Y.A.L.A. Edes rutinoitumisesta ei bändiä voi syyttää, mutta ”se jokin” vain tuppaa livahtamaan karkuteille. 1980–90-lukujen vaihteessa Eppu Normaalin paikan koko kansan suurimpana poprocksuosikkina muutamaksi vuodeksi perinyt Kolmas nainen ei lopulta onnistunut juurruttamaan itseään suuren yleisön solumuistiin ikiaikaisena klassikkobändinä. Vielä 2000-luvun puolivälissä M.I.A. M.I.A. on ympännyt albumilleen hindulais-buddhalaisia aiheita, kuten karmaa ja jälleensyntymistä. Itse ”yolosta” on kuitenkin jo muutama vuosi aikaa, joten You Always Live Again vaikuttaa auttamattoman myöhäiseltä yritykseltä napata meemistä kiinni. Tällöin M.I.A. Silloin hän sai selville, että hänen äitinsä oli nimennyt hänet musiikin ja taiteen hindujumalattaren Matangin mukaan. Pikemminkin albumi kuulostaa M.I.A.:lta kuumeisesti googlaamassa, mistä nuoriso nyt puhuu. Jumalatarkytköksistään hurmioitunut M.I.A. Universal III Kivaa ja heppoista. Mayan kokeellisuuteen verrattuna Matangi pelaakin tutun oloisten äänimaailmoiden parissa. saavutti aseman artistina, joka sai usein aikaan yhteistyökumppaniensa kanssa jotain yllätyksellistä. keksi googlattuaan oman etunimensä. Kappaleiden keskimääräinen taso ei yllä mainesanojen vuodattamiseen riittävälle tasolle, vaikka palikat periaatteessa kohdillaan ovatkin. on M.I.A.:n karmankatkuinen vastalause Draken suosituksi tekemää You Only Live Once -lausahdusta kohtaan. Albumia yhdistää löyhä teema, jonka M.I.A. Viimeistään Maya-albumin (2010) floppaamisen jälkeen M.I.A. Myös hindulaisteema jää puolivillaiseksi. Masentavinta Matangilla on se, etteivät M.I.A.:n monotoniset kappaleet ole kehittyneet vuosien saatossa yhtään paremmiksi. Ja niin jatkaa tämäkin, mutta minun mieleeni yhtye jätti hieman verevämmän ja hehkeämmän kuvan. Parin erinomaisen balladin lisäksi hattua nostattavat banjon voimin käynnistyvä ja muitakin akustishenkisiä välikkeitä sisältävä, todella verevä vanhakantainen hardrockaus Piru piti pitseeriaa sekä yhtä tehokas Pohatta, joka kääntyy jo melkein metalliseen suuntaan. Markku Halme Matangi Interscope II ½ 1/2 M.I.A. oli postmodernin popin edelläkävijä, jonka flirttailu terrorismin ja maailmanmusiikin kanssa vaikutti ennennäkemättömältä. Ainoastaan The Weekndin kanssa tehty Exodus ja sen versiointi Sexodus tuovat M.I.A.:n tribaalipoppiin synkeitä r&b-vaikutteita jotenkin uudella tavalla. Statusta ei ole helppo säilyttää. Ikään kuin M.I.A. Uudistumiskyvyttömyys ja pyrkimys ajankohtaisuuteen eivät ole sinänsä M.I.A.:n pahimpia ongelmia. Paitsi että kuvaus on ärsyttävä, se ei merkitse yhtään mitään. yrittää yhä tarttua ajankohtaisuuteen. Vuonna 1994 toimintansa lopettaneen koplan neljä vuotta sitten ilmestynyt paluualbumi Sydänääniä jatkoi aika lailla siitä, mihin muinoin jäätiin. kutsuisi temppeliksi asuntoa, jossa lojuu yksi Indiskasta ostettu muovijumalatarpatsas. Iida Sofia Hirvonen PE 6.12.2013 » Helsinki, LeBonk La 7.12.2013 » Kouvola, House of Rock Su 8.12.2013 » Oulu, 45 Special Ma 9.12.2013 » Turku, Klubi Ti 10.12.2013 » Kuopio, Henry’s Pub Ke 11.12.2013 » Jyväskylä, Lutakko
Meno on aina ollut tinkimätöntä niin keikoilla kuin levyilläkin. Vapautuneisuus myös kuuluu. Musiikillisesti yhtye on heijastellut aikansa trendejä, mutta se on silti säilynyt raikkaana. Yksinkertaisen kuuloiset biisit kätkevät sisäänsä paitsi kimurantteja jazz-kuvioita myös Talking Heads -estetiikkaa heijastelevaa kokeellista kitarointia. Huikean hieno Sleep kannattelee yksinään levyn vaisua alkupuoliskoa. Tämä on 17-vuotiaalle bändille vasta viides studioalbumi, mutta yhtyeen panos suomalaiseen punk-räimeeseen on merkittävä. Onneksi kehno ensivaikutelma antaa periksi. Kun perään isketään vielä täysosuma The Dominant Species, Medeia tuntuu saaneen tutun äkäisen tahtinsa takaisin. Albumi nappaa välittömästi kupletin juonesta kiinni. Iconoclastic väläyttelee yhtyeen parhaita puolia, mutta levyn huippuhetket ovat valitettavasti harvassa. Silloinkin kun poljetaan yhden riffin varassa, homma hoidetaan loppuun saakka kunnolla. Sounditkin on viilattu kohdilleen Jarno Alhon avustuksella. Myös taso on säilynyt: uusimmat näytteet Sininen liekki ja Japaniin ovat vanhojen veroisia. Kuvat jäävät pystyyn. Heppu on ennen kaikkea kirjallista musiikkia. Juha Wakonen Juha Wakonen Pienimuotoista neroutta. Medeia on aina ollut hyvä väistelemään lajityyppejä ja määritelmiä. Markku Roinila Here Comes the Darkness Iconoclastic Rumba 65. Tämä levy ei valitettavasti kuvia kaada. Biisit ovat riittävän monipuolisia kannattelemaan levyä, ja niistä löytyy jopa pientä hyväntuulisuutta. Wasted on yksi kotimaisen modernin punkin suoraselkäisistä konkareista. Tällä kertaa kuitenkin uskalletaan astua perinteisen katupunkin karsinasta ulos, jos biisi niin vaatii. Sen tuloksena on syntynyt ajatonta, pienimuotoista popmusiikkia, jonka ytimessä on hienoja musiikillisia ja sanoituksellisia ratkaisuja. Kumman hepun vuodesta 1981 jatkunut ura on ollut suomen kauneimpia. Iconoclasticin kaksi ensimmäistä biisiä junttaavat harmittavasti paikoillaan, ja niitä kuunnellessa eksyy helposti ajattelemaan kaikkea epäolennaista. Tiukkaa turpaanvetoa kampittaa tämän jälkeen enää tasapaksu Reverence, jonka jälkeen myllytys hoidetaan napakasti loppuun. Bonuslevyn Telakka-live herättää vahvoja mielikuvia Tampereesta lokakuussa: harmaa kaupunki, johon biisit Aamuöinen kaupunki ja Sateinen rautatieasema sopivat täydellisesti. Kappaleet puuroutuvat liian helposti kiinni toisiinsa, ja Medeialta olisi bändin aiemmat meriitit huomioiden odottanut enemmän. Meluvallit pystytetään liikaa yhden idean varaan, eikä jyrä yksinkertaisesti lähde käyntiin. Kumma heppu & Lopunajan voidellut Wasted Medeia Missit Combat Rock Industry Fullsteam Rockadillo IIII III IIII ½ 1/2 Vastustamatonta vastarintaa. Näillä meriiteillä Here Comes the Darkness kiilaa rivakasti Wastedin ykkösjulkaisuksi. Ari Närhen sanoitukset paljastavat lukeneen miehen, joka taitaa niin arvokkaan romanttisuuden kuin pelkistetyn arkisuudenkin. Homma ei särmästä huolimatta kompastu itsetarkoitukselliseksi meteliksi. Esimerkiksi Kesä (1987) voisi löytyä Pariisin kevään levyltä. The Gambler ja Tragedy ovat silkkaa rämisevää rockia, ja The Knife’s Still In My Backissä kaikuu se tummasävyinen punkrockin perinne, jota on aiemmin vaalittu parin Wasted-jäsenen I Walk the Line -yhtyeessä. Toivottavasti tämä kokoelma ei merkitse tien katkeamista
The Next Dayhän taisi olla vähän sellainen setälevy. Säkeistöissä Gaga laulaa avaruudesta ja “kuuluisasta takapuolestaan”, mutta kertosäkeessä hän tyytyy tosi tyypillisiin rakkaussanoituksiin. Eihän Mogwai varsinaisesti keksinyt mitään uutta. Gagalta pitäisi voida odottaa vähän enemmän. Esimerkiksi Heathen ja tämä uusi levy ovat olleet hyviä, mutta jotenkin niistä ei ole jaksanut innostua. Rumba 66 KV: Vaikka tässä lauletaan avaruudesta, kertosäe ei oikein nouse kiertoradalle. TF: Niin, pitäisikö siihen päästä jotenkin paremmin sisään. Parinkymmenen vuoden jälkeen sen pitäisi kaiken järjen mukaan olla pirun tylsä bändi, mutta kyllä sen levyt edelleen miellyttävät. David Bowie Born in a UFO Born in a UFO on yksi bonuskappaleista Bowien The Next Day -levyn marraskuussa julkaistavalta erikoispainokselta. KV: 1990-luvulla Bowie vielä jaksoi yrittää kokeilla, mutta 2000-luvulla hän on tehnyt levyjä, joita voisi tosiaan ilkeästi sanoa setämäisiksi. KV: Tavallaan hassua, että juuri tämä bändi on kestänyt näin kauan, koska se ei kuitenkaan ole maailman omaperäisin yhtye. Vaikka hän on artistina todella uniikki, tämäkin biisi kuulostaa melko geneeriseltä. Lopulta Venus kuitenkin julkaistiin levyn kolmantena singlenä lähes samanaikaisesti edeltäjänsä kanssa. Tämä on siisti yhdistelmä perinteisesti kitarabändiksi mielletyltä yhtyeeltä. TF: Lady Gaga päästää välillä itsensä ja kuulijansa vähän liian helpolla. Sanoituksetkin ovat vähän laiskat. Olen usein miettinyt sitä, että onko siinä jotain väärää, että kuuntelee tällaista musiikkia vain taustamusana, että onko se jotenkin musiikin väärinkäyttöä. Myönnettäköön, että kappale valikoitui Hittikaruselliin mukaan siinä (turhassa) toivossa, että se olisi uudelleensanoitettu versio Bruce Springsteenin Born in the U.S.A.:sta. Nyt Gaga vetää vähän autopilotilla. TF: Hyvin samalla tavallahan tämä lähtee kuin Born in the U.S.A. Lady GagaVenus Venuksen piti olla alun perin Lady Gagan odotetun kolmannen levyn Artpopin toinen single, mutta Do What U Want ilmestyikin sen sijaan. Itse levystä en suoraan sanoen muista paljoa. Yhtyeen edellinen julkaisu oli viime helmikuussa ilmestynyt ranskalaisen Les Revenants -kauhudraamasarjan soundtrack. Niillä Bowie tuli sinuiksi menneisyytensä kanssa sekä hyvässä että pahassa. TF: Soundi taas on aika lähellä teknoa. KV: Selvä viittaus kyllä! TF: Muuten biisi on aika tuttua Bowieta. KV: “Ihan hyvä” tämä oli, mutta olihan tuossa selvästi jämäbiisin makua.. KV: Instrumentaalimusiikkia kuunnellessa tuntuu toisinaan samalta kuin abstraktia taidetta esittelevässä taidenäyttelyssä. TF: Mielestäni The Stars (Are Out Tonight) -kappaleen video on edelleen paras asia The Next Dayssä. Mogwailla on kyllä ennenkin ollut synaa, mutta harvoin näin suuressa roolissa. TF: Mogwai on siitä hauska bändi, ettei se ole koskaan hirveästi muuttunut, vaikka soundi onkin pikkuhiljaa jalostunut. KV: Tässä synassa tulee nyt se levyn nimen rave! Melodia on toisaalta melkein folkhenkinen. Ei tämä huono ole, mutta ei erityisen hyväkään. Sitä taideteosta tuijottaa ja miettii, että pitäisikö tästä saada vielä enemmän irti. TF: Gagan epätasaisuus singleartistina häiritsee, koska hän on kuitenkin yksi 2010-luvun suurista poptähdistä. TF: En voi sille mitään, että tuollaisista kaksimielisistä Venusjutuista tulee välittömästi Kikka mieleen! KV: Kikan tavoin tuo teema olisi pitänyt vetää överiksi viimeistään kertosäkeessä. TF: Puolivälin jälkeen kappale tuntuu todella alkavan, kun syna tulee mukaan. Mogwai Remurdered Remurdered on ensimmäinen maistiainen skotlantilaisten postrock-veteraanien tammikuussa julkaistavalta kahdeksannelta studioalbumilta Rave Tapes. Hittikaruselli Rumban päätoimittaja TEEMU FIILIN ja avustaja KIMMO VANHATALO perkaavat loppusyksyn uutuusbiisit. Rock-legendoille uusien levyjen julkaiseminen taitaa olla vähän turhauttavaa, koska harva kuitenkaan kuuntelee sitä uutta levyä mieluummin kuin vanhoja klassikkoja
Tämä on esimerkiksi aivan liian hillitty, että tästä voisi tulla suuri hitti Suomessa. TF: Kappalehan ilmestyi jo muutama viikko sitten, mutta tuntuu, ettei sitä oikein noteerattu missään. Kokonaisuus on vain liian hämmentävä. Kuuntele biisit osoitteessa www.rumba.fi Rumba 67. Dubstep-vaikutteista tanssipoppia tekevä laulaja-laulunkirjoittaja on Adelen, Leona Lewisin ja monen muun viime vuosien brittitähden tavoin BRIT School for Performing Arts & Technologyn kasvatti. TF: Singlen kannen kiiltotakki ja punainen tukka ovat myös vahvaa ysäriä. Jos Matti Nykäsen ja Teflon Brothersin biisin jälkeen et muista siitä mitään, se on huono asia, mutta jos tämän kappaleen loputtua et muista siitä mitään, se ei välttämättä haittaa. Jotta tämä toimisi minulle täysillä, biisissä pitäisi olla vähän enemmän mauttomuutta – ei toki sellaisissa määrissä kuin Matti Nykäsellä. Leppoisassa slacker-meiningissä on jotain hauskaa. Jos niitä juttuja heittäisi valkoinen mies, se olisi kammottavan rasistista, mutta kun musta mies liittää negatiivisia stereotypioita itseensä, se vähentää niiden arvoa loukkausvälineenä. TF: Tässäkin kappaleessa on Vilelle tyypillistä haahuilua. TF: Kappaleessa on sama asetelma kuin Mustan Barbaarin versiossa. KV: Parhaiten Vilen musiikki toimii mielestäni albumimitassa. KV: Kannesta tulee mieleen, että tämä on joku firman työntekijöille joululahjaksi tehty mainoslevy. KV: Samoista aineksista voisi väärissä käsissä syntyä varsin tylsää musiikkia, mutta Vile onnistuu luomaan yksinkertaisista palasista jotain hienoa. Fanit tykkäävät varmasti. Matti Nykänen Kuten nimestäkin voi päätellä, Mäkki-nimisen virolaistaustaisen räppärin Laival eka laival vika on versio Mustan Barbaarin Salil eka salil vika -kappaleesta. Hänen levynsä vievät parhaimmillaan kuulijan mukanaan omaan maailmaansa, mikä on minulle yksi tärkeimmistä hyvän musiikin mittapuista. Pikkulevy julkaistaan myös viime huhtikuussa ilmestyneen Wakin on a Pretty Daze -albumin deluxe-version bonuslevynä. Kertosäe on helppo ja tarttuva.” TF: Tässä on kyllä monia asioita, jotka häiritsevät minua. Se ei tunnu mitenkään hyökkäävältä. Tanssipopilta tämä kuulostaa. KV: Vilen musiikki on vähän kuin uni, jota et muista kokonaan, mutta silti sen tunnelma jää mieleen. KV: Toimiva kappale, mutta aika hillitty tämä kyllä on, tietyllä tavalla vähän liiankin hyvällä maulla tehty. TF: Katy B oli ensimmäisiä artisteja, joiden yhteydessä alettiin puhua dubstepistä kaupallisena genrenä. Aluksi ajattelee, ettei tuollaista voi tehdä, mutta useammalla kuuntelulla se aluksi älytön elementti muuttuukin mielenkiintoiseksi. Tästä Mustan Barbaarin biitistä ja kertosäkeen melodiasta voisi tulla jopa kaikkien erilaisten ulkomaalaistaustaisten räppäreiden anthem, johon jokainen tuo oman näkökulmansa. KV: Teflon Brothersin Seksikkäin jäbä -kappaleen videollahan oli jo aika reippaasti tuotesijoittelua. TF: Hienoa, että suomiräppiin saadaan ulkomaalaisten myötä uusia teemoja. Vähän kuin Aikakoneen levynkansi, paljon tyylikkäämpi tosin. Vähän kummallista, koska kappaleen esittäjä on Matti Nykänen featuring Teflon Brothers eikä toisin päin. TF: Joku Kurt Vilen tyylissä jaksaa kiehtoa, vaikka tämä ei olekaan erityisen mullistavaa musiikkia. KV: Niin kauan kuin syntyy uusia hybridejä, suomirap elää ja voi hyvin. Matti Nykänen feat.Teflon Brothers Tuusula mielessäin (Vivus remix) Yleisnero Matti Nykäsen uusimmalla musiikillisella teoksella on mukana rap-yhtye Teflon Brothers. Kaiken lisäksi hän saa sen vielä kuulostamaan helpolta. Tässä kommentoidaan virolaisuuteen liitettyjä kliseitä, mutta hauskalla tavalla. Useimmille se on liian viileää. ja Teflon Brothers taas on kuin känni-ilta, jota ei haluakaan muistaa! Katy B 5 AM Toinen single englantilaisen Katy B:n ensi vuonna ilmestyvältä toiselta levyltä Little Red. Kuvittelin, että tästä tulisi sellainen biisi, josta puhuttaisiin, mutta eipä ole puhuttu. Hänellä on ollut hyviä hittejä, mutta tässä ei ole mitään, mitä allekirjoittaisin dubstepinä. Silloin se ehtii muhia rauhassa. Tässäkin oli näitä “hypätään eka”, “fifty-sixty” ja niin edelleen. Jos musiikkigenre pyörii omassa pienessä piirissään, siitä tulee helposti sisäsiittoista. Tykkäsin kyllä Seksikkäin jäbä -kappaleesta, ja tässäkin Teflon Brothers onnistuu omassa osuudessaan. Popin pitäisi olla uutta ja tuoretta. KV: Tuntuu jotenkin ankealta, että noita Matti Nykäsen iänikuisia hokemia jaksetaan yhä jauhaa. KV: Aika 1990-lukulaiset soundit. TF: Joo, eikä tässäkään ole kauheasti peitelty sitä, että pikavippifirma Vivus on ujutettuna mukaan. Kappale kulkee tekijältä toiselle ja siihen tuodaan mukaan oma tematiikka. TF: Tarttuvuus ei ole tässä musiikissa kauhean olennaista. TF: Matti Nykänen laulaa käytännössä vain kappaleen kertosäkeet, ei yhtään säkeistöä. Mäkki Laival eka laival vika KurtVile Feel My Pain Uusi kappale slacker-popin messiaan Kurt Vilen marraskuussa ilmestyvältä It’s a Big World Out There (And I Am Scared) -ep:ltä. Uudet sanat käsittelevät humoristiseen sävyyn useita Viroon ja virolaisiin yhdistettyjä stereotypioita. Hän ei seuraa klassista popkappaleen muotoa, eikä esimerkiksi kertosäkeitä hirveästi painoteta. Usein parhaat pophitit ovat sellaisia, joissa on mukana jotain naurettavaa. Enemmänkin fiilis on, että “taas Matti Nykänen”. KV: Tässä pelataan vähän turhan varman päälle, ei pistetä kaikkea likoon. TF: Tässä brittiläisen hillityssä meiningissä on ansana se, että se voi mennä St. KV: Tässä on jotain melkein kansanperinteeseen verrattavaa otetta. Ei siinä voi jauhaa vanhoja ja homehtuneita juttuja. Maestro itse kuvaili kappaletta Iltasanomien verkkosivuilla näin: “Se on kova biisi! Kaikki käy hyvin yhteen ja toimii, siinä ei ole mitään huonoja juttuja. Sitä perussuomiräppiä on kuultu jo aika paljon. Esimerkiksi tuo pikavippifirma Vivuksen logo singlen kannessa. TF: On aina hauska kuulla tyyppejä, jotka tekevät asiat vähän eri tavalla. KV: Varmaan se, että tämä ohitettiin täysin, kertoo siitä, ettei Matti Nykänen jaksa enää kauheasti innostaa. Etienneksi: vaikka olisi kuinka hyviä kappaleita, vain kourallista ihmisiä kiinnostaa
True käväisi myös Rumban listalla, jonka vuoden parhaiten menestyneet levyt ovat yhä vanhoja tuttuja: J. Rumban albumilista 3.–30.10.2013 1 ROBIN Boom kah 2 JENNI VARTIAINEN Terra 3 JUHA TAPIO Lapislatsulia 4 CHEEK Kuka muu muka 5 PEARL JAM Lightning Bolt 6 LAURI TÄHKÄ Hurmaan 7 TURMION KÄTILÖT Technodiktator 8 MOTÖRHEAD Aftershock 9 KOLMAS NAINEN Me ollaan ne 10 ARCADE FIRE Reflektor 11 WOLFHEART Winterborn 12 PAAVOHARJU Joko sinä tulet tänne alas tai minä... Se on ollut maamme radiolistan top tenissä, Saksan singlelistan ykkösenä, Australian kolmosena ja Britanniasta lohkesi peräti uran toiseksi paras singlelistasijoitus eli nelostila. Karjalaisen Et ole yksin, Daft Punkin Random Access Memories ja Black Sabbathin 13. Artistit vastaavat huutoon julkaisemalla tiiviiseen tahtiin uusia singlejä – jopa niin nopeasti, etteivät radioasemat pysy perässä. Toinenkin takavuosiin yhdistettävä artisti Fatboy Slim palasi hiljattain brittilistan top teniin 12 vuoden tauolta. Radiosuosiolle ei ole mitään esteitä – sen verran hyvin Robinin musiikki kelpaa ihan valistuneillekin kuuntelijoille. Suoratoistopalvelut, lataukset ja kuuntelijoiden omat soittolistat ovat tehneet hyvästä pop-albumikokonaisuudesta yhä triviaalimman muotoseikan, mikä näkyy konkreettisesti myös albumimyynnissä: lokakuun viimeisellä viikolla levymyynti oli Yhdysvalloissa alemmalla tasolla kuin kertaakaan vuoden 1991 jälkeen. 13 JOHANNA KURKELA Uneni kaunein: Parhaat 2005–2011 14 KORN The Paradigm Shift 15 MAARIT Miten elämästä kertoisin 16 TRIVIUM Vengeance Falls 17 EGOTRIPPI Pilvien alla, maan päällä 18 STIG Niks ja naks 19 DREAM THEATER Dream Theater 20 SPEKTI Diktaattorimies USA albumit Britannia albumit 1 KATY PERRY PRISM 2 PEARL JAM LIGHTNING BOLT 3 DRAKE NOTHING WAS THE SAME 4 MILEY CYRUS BANGERZ 5 LORDE PURE HEROINE 6 FIFTH HARMONY BETTER TOGETHER (EP) 7 DJ KHALED SUFFERING FROM SUCCESS 8 JUSTIN TIMBERLAKE THE 20/20 EXPERIENCE 2 9 AFI BURIALS 10 LUKE BRYAN CRASH MY PARTY 1 KATY PERRY PRISM 2 JAMES BLUNT MOON LANDING 3 JOHN NEWMAN TRIBUTE 4 ARCTIC MONKEYS AM 5 ANDREA BOCELLI LOVE IN PORTOFINO 6 PASSENGER ALL THE LITTLE LIGHTS 7 ANDREA BEGLEY THE MESSAGE 8 JONATHAN AND CHARLOTTE PERHAPS LOVE 9 LONDON GRAMMAR IF YOU WAIT 10 CHER CLOSER TO THE TRUTH 21.–27.10.2013 20.–26.10.2013. Joulumyynti nostanee ainakin Cheekin Kuka muu muka -levyn kamppailemaan hyvästä sijoituksesta vuosilistalla – kirjoitushetkellä se on juuri noussut top 20:een. Teinitähtien radiosuksee on ollut aina ailahtelevaa ja riippuvaista kohdeyleisön oletetusta ikärakenteesta – esimerkiksi Justin Bieberillä ei ole yhtään kunnon radiohittiä, mutta 17-vuotias brittilaulajatar Birdy on tälläkin viikolla Suomen radiolistan top 20:ssa perin aikuiselta kuulostavalla Wings-kappaleellaan ja Idols-voittaja Diandra ylsi alaikäisenä parhaimmillaan peräti kolmanneksi. Yksittäinen kappale on aina ollut suurempi huomion kohde: maailman seuratuimmat listat ovat singlelistoja ja albumien merkitys korostuu lähinnä säännöllisissä kriitikkolistauksissa, joissa listapop ei yleensä pärjää. James Blunt on monelle niin sanottu yhden hitin ihme, mutta hänen Bonfire Heart -kappaleensa on kehittynyt melko suureksi menestykseksi. Markus Paajala ODOTAN MIELENKIINNOLLA, milloin muutkin radioasemat kuin YleX alkavat toden teolla soittaa Robinia, joka nousi juuri kolmannella albumillaan Suomen virallisen listan ykköseksi ja on menestynyt Rumban listallakin paremmin kuin paljon radioaikaa saaneen Jenni Vartiaisen Terra. Isac Elliotin paras sijoitus on 14:s, mutta Robin ei siis vielä ole päässyt radiolistalla top 20:een. Radioasemille kävi ainakin Suomessa niin, että välissä hitiksi noussut You Make Me jouduttiin käytännössä sivuuttamaan. Suomalaisten teinitähtien kohdalla tuskin ainakaan haittaa, jos laulaa englanniksi. Hyvä esimerkki tästä on Avicii, jonka Wake Me Up -hitistä on vain muutama kuukausi, mutta True-albumin singlelaskenta on edennyt jo kolmanteen eli Hey Brotheriin, joka on kirjoitushetkellä kuunnelluin kappale Suomen Spotifyssa. Kyse lieneekin enemmän asemien ennakkoluuloista kuin Robinin todellisesta suosiosta, joka on keikkojen perusteella hurjaa monissa ikäryhmissä. Kuka onkaan koskaan keksinyt, että popissa olisi hyve tehdä 50 minuuttia kestävä laadukas kuuntelukokemus. Eat Sleep Rave Repeatiin on tosin yhdistetty myös Calvin Harrisin nimi. Albumilista Soittakaa Boom kah! Markus Hilden Rumba 68 Robin
Markus Paajala Nyt myös iPadille!
Kun tyneillä ulosteviiruilla kehuskeleva Jussi Pöyröö on suolletaan jotain vähän kaikille, tavoitetaan maakunnan peilikuva. Jossain vaiheesvuliasta. Paintyttänyt. Viihdetuotteena Pöyrööt on siis sanalla sanottuJami Järvinen na sietämätön. Kirjoittaja poseeraa Facebook-profiilikuvassaan yhdessä Jouko Pihon kanssa. votettuaan tulijat tervetulleiksi – vinkSiitä ei saa otetta. Mikäli teokkaa siipalleen silmää ja kertoo mePyrkimykset tasapaksuun tyhnevänsä ”laittamahan verenkeittimyyteen ovat valitettavan ymmärsen haluaa tekevän men päälle”. ”There’s a crack, a crack in everything.?That’s how the Kaikki alkoi Turusta, jossa nuoret ihmistaimet light gets in.” Arttu Seppälä ja Liisa Peltonen olivat kohdanneet Huumori ei voi olla harmitonta. Järvinen Ärsytä ja ärsyynny TÖRMÄSIN JOITAKIN KUUKAUSIA SITTEN Pöyröiden tekijöitä ärtynyt palaute on hämmäsnettisarjakuvaan nimeltä Tröötöhö pröötöhö. Pöyrööt saa energiansa loputtää uskaltaa ottaa se riski, he ovat kuluttajatuote. Raivostuttavuuteen asti tyhmänylpeät hahvoi sanoittaa rohkeasti, säveltää mot ottavat elämän harmittomat takaiskut vastaan luovasti. Rumba 71. Viihdealan ammattilaivaikutuksen, sille pitää Voi pojat! Verta keittävät! Nyt set tajuavat useimpia muita siluoda tarttumapintoja. Sen stripit ovat virheettömiä. Ei ihme, että sarjakuva on tuotteistettu vahvasMikäli teoksen haluaa tekevän vaikutukti. Tietysti se myös harmittaa: he olivat ottatilla väännetyt, Punk in Finlandin syövereissä synneet tavoitteekseen tehdä juuri sitä, mitä lukijat hanytetyt stripit vilisivät väärin kirjoitettua Etelä-Pohluavat. Se on aina kija alkaneet seurustella keskenään. Huumori ei ole beigenvärinen sa yhteistä taivaltaan he huomasivat olevansa luokaakeliseinä – huumori on sitä, mikä tulvii huoneemisvoimaisia. uskaltaa ottaa se riski, että joku pahoittaa mieMuualla Suomessa huumoria ei nähdä. Sen voi tuottaa miesuut leveästi hymyillen. Musiikissa siihen voi ylolisivat liian yksinkertaisia jopa alakoulun välituntää useallakin tavalla: kappaleen nille. Ajatus on totta, mutta väärin. On uskallettava ottaa kantaa, oltava tarjoaa vain aivotonta höhötystä sutkauksille, jotka jotakin. Se viiltää. Pöyrööt-brändillä myydään pohjalaisille kaikkea sen, sille pitää luoda tarttumapintoja. olisivat kliseiset ja sävelmä Teknisesti ottaen Pöyröissä ei ole mitään vikaa, varastettu virsikirjasta. ti, nainen piirsi. Vaikka nyt viittaan sarjakuvaan, asian voi yleisNäin syntyi Pöyrööt-sarjakuva ja sen mukatää muuallekin populaarikulttuuriin. rettäviä. Itseriittoimä johtaa kiusaukseen optimoida tekeset hahmot selvästi resonoivat juurevan härleet Gaussin käyrän keskiakselille tymäläisen heimohengen kanssa. Harald Hirmuisessakin on lenkiintoisesti, vaikka lyriikat laadukkaampaa analyysiä. parodiat. Omassa lajisna myös vitsi, joka sai jopa karskit punkkarit voisaan Pöyrööt on samaa kuin soittolistaradioon yrittämaan pahoin: kahden ruudun strippi, jossa hienovän bändin itsensensuroitu iskelmärock, josta on ensin helmaista helsinkiläisyyttä edustavat kesävieraat silpoistettu sanoma, sitten melodia, ja joka on lopuksi minnähden säikähtävät, kun emäntä – toihiottu autotunella liukkaaksi saippuapalaksi. Pohjalainen näkee hahmossa isoin yleisö. asettelusta. Täsuosittu Etelä-Pohjanmaalla. Sen dun välisestä räikeästä vastakkainottaa kantaa. Pitää ABC-lounaista limppuihin. Tai kuten piirtäjä sen on itse sanonut: Pöyjanmaan murretta, takavuosien hiihtäjäsankareirööt on sarjakuva, joka ei loukkaa ketään. Kuinka se voisi ärsyttää. Se oli syntynyt vilpittömästä ivasta, halveksunJa tässä tulemme itse asiaan, jonka Leonard nasta ja ärtymyksestä yhtä aivan tiettyä pohjalaisCohen on sanonut paremmin kuin kukaan muu: sarjakuvaa kohtaan. hymyilevät suut. Ne Muussa tapauksessa huipentuvat kerta toisensa jälkeen tasaisella tahdilon kohdattava petettyjen la joko päähenkilön tai hänen topakan eukkonsa kuluttajien raivo ja Punk tappavan koomiseen heittoon, joka on aina yhtä ylin Finlandin räävittömät lätyksellinen kuin lakeuden kevättulvat. Sarjakuva on valtavan on oltava heti käyttövalmista. Heillä oli taiteen lahja. Jokainen sarjakuva on voi esittää huimapäisesti. Mies kirjoitseen kaakelien väliin murtuneesta raosta. piirretty kömpelösti, mutta pedanttisen siististi. Viihteeltoman suositusta murrehuumolä ei ole taiteen etuoikeutta kypettä joku pahoittaa mierista ja kaupunkien sekä maaseusyä rauhassa ja karata maailmalle lensä. omat kasvonsa ja on siitä tavattoman ylpeä. Kaikilhimme liitettyjä nyrkkinaintivihjauksia ja aivan erile hahmoillekin piirretään mielipahan välttämiseksi tyisesti loputtomia viittauksia ”verenkeittimeen”. Pi- sällöntuottajia paremmin, että kyllä naurattaa. On uskallettava vaikeana ja arvoituksellisena. Kalsareihinsa kerperimmän kolmanneksen tuntumaan. Pöyrööt lensä
LIVE! Syksy 2013 Rumba 72
Matt Berningerin lyriikat ovat nerokkaita fragmentaarisuudessaan, sillä niiden väleihin voi sijoittaa itsensä. Se on kuin ystävä, nuhjuinen ikätoveri, jolla on samat ongelmat ja ilonaiheet. The National Jäähalli, Helsinki 31.10. Berninger kirjoittaa kuin kännipuheluita neljän promillen humalassa elämänsä rakkaudelle soittava nynny, jonka mutinoissa on timantteja ja turhuuksia sekaisin.” Lue koko arvio osoitteesta www.rumba.fi Rumba 73. Ramsay oli muutenkin Nationalin pauloissa. Kuva: Julius Töyrylä The Nationalin keikkapaikan valintaa oli ehditty parjata jo etukäteen, mutta paikalla ollut avustajamme Jean Ramsay oli vakuuttunut, että valinta oli hyvä yhtyeelle. Keikka kirvoitti paatuneen musiikkitoimittajan muun muassa seuraavaan rakkaudentunnustukseen: “Rakastan tätä yhtyettä
”Suurin osa keikasta menee haltioituneeseen äimistelyyn. Paikalla oli myös agenttimme Mikael Mattila, joka vaikuttui ainakin äänivallin koosta. Vaan onhan silti mukavaa, että joku pitkästä aikaa tekee näin häpeilemättömän paisuttelevasta ja jylhään melodiikkaan luottavasta musiikista aidosti kiinnostavaa.” Lue koko arvio osoitteesta www.rumba.fi Rumba 74. Silti on huomautettava ja samalla toivottava, että Anna on lauluntekijänä vielä kehitysvaiheessa. Kuva: Julius Töyrylä Kehutun Ceremony-kakkosalbuminsa viime vuonna julkaissut ruotsalainen Anna Von Hausswolff täytti Halloween-viikonloppuna Tavastian salin pikemminkin jättimäisellä soundilla kuin yleisöllä, jota oli saapunut paikalle melko vaatimattomasti. Karismaa ja paatosta hänellä piisaa, mutta välillä mahdollisimman ison äänen tuottaminen ja dronepätkien venyttäminen tuntuu keinolta peittää joidenkin sävellysten köykäisyys. LIVE! Syksy 2013 Anna von Hausswolff Tavastia, Helsinki 2.11
Saavutus sekin! Rumba 75. Kuva: Jana Blomqvist System of a Down -päällikkö Serj Tankian kävi Suomessa tällä kertaa 52-henkisen sinfoniaorkesterin kanssa. 2500 hengen yleisölle muokattua ja amfiteatterimaiseksi rajattua Hartwall-areenaa kutsuttiin keikan yhteydessä kenties ensimmäistä kertaa intiimiksi keikkapaikaksi. Serj Tankian Hartwall-areena, Helsinki 29.9
LIVE! Syksy 2013 Rumba 76
Kun seuraan aivan viimeisenä encorena soitettua, rikkinäisestä lapsuudesta kertovaa, pakahduttavan voimauttavaa Tytöt-kappaletta, voin jo nähdä comebackin. Senkin uhalla, että aihe on loppuun kaluttu, tartumme siihen vielä kerran Anton Vanha-Majamaan keikkaraportin ja Tomi Palsan kuvan välityksellä. PMMP Jäähalli, Helsinki 27.10. Tällaista oli siis, kun PMMP astui Helsingin Jäähallissa lavalle viimeistä kertaa (toistaiseksi). Rumba 77. Tämä ei ole ennustus eikä epäluottamuslause yhtyeen lopettamispäätöstä kohtaan, vaan pikemminkin jonkinlainen ymmärrys siitä, ettei PMMP:n musiikki vanhene.” Lue lisää osoitteesta www.rumba.fi. “Jos Ultra Bra oli aikansa kuva, pala 1990-luvun alun Suomeen sidottua magiaa, ei PMMP välttämättä vanhene samalla tavalla. Kuva: Tomi Palsa PMMP:n lopettaminen ja jäähyväiskiertue on syksyn suurtapauksia suomalaisella musiikkikentällä
Rumba 78
Oletko puhunut Nikin kanssa välirikon jälkeen. Silloin ei varmaan pystyisi olemaan kännissä keikalla. TEKSTI MERVI VUORELA KUVAT MARKUS PAAJALA FAKTA • Teijo Tapani ”Twist Twist” Erkinharju, syntynyt vuonna 1962 Kuusankoskella. ”Ei olla oltu missään väleissä. • Kuului Leningrad Cowboysiin vuosina 1993-2000. Itse olen aina pelannut varman päälle ja ottanut muutaman ennen keikkaa.” Vuonna 1987 taisit ottaa enemmänkin kuin muutaman, koska paskoit housuusi kesken Peer Güntin keikan. ”Käytän nykyisin tuplapedaalia. Kesken keikan tajusin, että lahjetta pitkin valuu jotain. Alkoholi ja Motörhead-lippis kulkevat yhä mukana keikkareissussa, mutta enää Twist Twist ei pasko kännissä housuunsa – kiitos Imodiumin. En pystyisi ikinä vetämään tuplabassareita sillä valonnopeudella, millä jotkut pikametallihörhöt niitä vetävät. Tällä hetkellä miestä työllistävät punaniskaboogieta veivaava Los Bastardos Finlandeses ja AC/DC-coverbändinä aloittanut Dog Days Revolution. Oltiin Lapuan Latosaaressa ja paikalla oli 1100 ihmistä. Kyllä lapsuuskin pitää elää.” Vielä 1980-luvulla Peer Güntissä taoit tuplabassareita. Debyyttilevy Overloaded julkaistiin lokakuussa. Kun muut jätkät heittävät toisiaan pallolla päähän, nämä vain rummuttavat himassa. ”Soittooni on vaikuttanut eniten John Bonham, joka ei ollut mikään jazz-kikkailija vaan maailman ensimmäinen perusrumpali. Pitää aina mennä biisien ehdoilla. Sinä iltana ei kylläkään soitettu encorea.” Vuonna 2005 Peer Güntin laulaja Timo Nikki erotti sinut ja basisti Teijo ”Tsöötz” Kettulan yhtyeestä alkoholiongelmiin vedoten. Valehtelisinko jos väittäisin, että sinulla on Suomen kovin peruskomppi. Me siis tienasimme aika hyvin sillä, että yleisö tuli katsomaan näitä.” Rumba 79. Yhtyeen Senaatintorin konsertista kuvattiin Aki Kaurismäen ohjaama dokumentti Total Balalaika Show (1994). En ollut syönyt enkä nukkunut vähään aikaan, mutta kaljaa ja viinaa olin juonut useamman päivän. Yhtä masentavaa on katsoa nykyisin Youtubea, kun siellä on jumalauta seitsemänvuotiaita jätkiä, jotka ovat taitavampia kuin meikäläinen! Herää tosin kysymys, osaavatko ne mitään muuta. Ajattelin, että kai se on paskaa kun se perseestä tulee, mutta lähinnä se oli sellaista liejua. Toki diggasin 1970-luvulla myös Bill Brufordia ja muita proge-jätkiä, mutta ne olivat kaikki niin helvetin taitavia, että se masensi. Ainoa negatiivinen puoli välirikossa oli, että Peer Güntillä oli helvetin vankka kannattajakunta. Peer Güntista ja Leningrad Cowboysista tuttu rumpali on paukuttanut peruskomppia 1970-luvulta lähtien ja ryypännyt siinä sivussa alkoholimääriä, joihin nykyrokut hukkuisivat. • Uudessa Dog Days Revolution -yhtyeessä soittavat Twist Twistin lisäksi Teijo “Tsöötz” Kettula, Esa Palosaari ja Timo Lindholm. Siinä iässä en vielä tiennyt, että apteekista löytyy sellainen ihmelääke kuin Imodium. Hyvä, että tiemme erkanivat, koska nyt olen päässyt itse eteenpäin. En jaksaisi vatvoa tätä enää, mutta viinanjuonti ei todellakaan ollut ainoa erottamissyy. Mihin toinen bassorumpusi on kadonnut. • Perusti vuonna 2005 Los Bastardos Finlandesesin, joka on julkaissut viisi levyä. ”Joo. Olen kuunnellut paljon myös Remua ja Cozy Powellia, joiden soitto oli omien kykyjen rajoissa. • Soitti rumpuja Peer Güntin klassisessa kokoonpanossa vuosina 1981–2005, kunnes laulaja-kitaristi Timo Nikki erotti Twist Twistin ja basisti Teijo ”Tsöötz” Kettulan. Haju oli ikävä, mutta ei siinä tilanteessa oikein mitään voinut, kun keikka oli kesken ja wc toisella puolella tanssisalia. Ennen keikkaa yritin kovettaa vatsaa minttu-Fernetillä, mutta vitut se mitään auttoi. Kysymys & vastaus Peruskompin puolustaja TEIJO ”TWIST TWIST” ERKINHARJU on vanhan liiton rockjätkä, jollaisia ei enää tehdä. En silti hakkaa nuijia yhtä paljon kuin 1980-luvulla, koska biiseistä on tullut erilaisia
Silloin tuntui kuin olisin ollut yleisön edessä lä. Räppilyriikoihin verrattuMitä muistat New Yorkin MTV Video Music Awardsista, na me tehdään jopa naisia arvostavia tekstejä! Räppinulikat jossa Cowboysit esiintyivät vuonna 1994 Aerosmithin, eivät tajua naisista yhtään mitään, mutta silti pikkumimmit Rolling Stonesin ja Bruce Springsteenin seurassa. Silloin en tosin ollut ainoa. Oltiin treenattu vain yhtenä viikonloppuna, mutta onneksi kaikki mekun siellä on jumalauta seitseni nappiin. Ehkä rockin siistiytyminen johtuu siitä, etri senttiä eli luurien sangat on liian lyhyet. Myönnettäköön, että yhdellä Bastardos-keikalla ja parilla DDR-keikalla olen ollut liian jurrissa. Sama DDR:n kanssa. Meillä oli mula keikalle pitämään hauskaa eivätkä miettimään sitä, kuinkana 30 ryssää, joiden laulu tuli nauhalta, ja Leningrad ka kaikki on päin persettä.” Cowboys esiintyi livenä. PA:sta! Kun kokeiltiin uudestaan, Bändejäsi yhdistää riffivetoinen ja sama tilanne toistui. ”Kyllähän sitä kännissä on tullut oltua, mutta kertaakaan ei ole jäänyt rahat saamatta sen takia – ja olen soittanut varmaan 3000 keikkaa. Ihan niin hyvin ei mennyt mänvuotiaita jätkiä, jotka ovat Hollannissa, jossa soitettiin isolla festataitavampia kuin meikäläinen! rilla. juoksevat niiden perässä. Shown vat ruoan kanssa kokista, joka ei mielestäni ole ruokajuoma jälkeen studioäänittäjä kätteli, ojensi kalliin viskipullon ja lainkaan. Yritin huutaa jätkille, että bluesahtava hard rock -boogie, jossa seuraava biisi, mutta ne vain pyörivät lavalla häviina, naiset ja autot ovat näyttävästi esilmillään. Kun toinen biiosaavatko ne mitään seistä lähti, mistäköhän se saatanan klikmuuta.” ki kuului. Maailmanparannusta taas löytyy ”Tätä en olekaan aiemmin kertonut julkisesti. Tärkeintä on olla pelikunnossa silloin, kun nen show'ta, hiffasin, että kuulokkeeni nostivat hiuksia pakeikka alkaa. Miltä tuntui esiintyä 60 000 ihmiselle. Youtubesta voi katsoa, tottunut siihen, että hommat hoidetaan näin. Käsittääkseni ihmiset haluavat tullähetys, eli kaikki saattoi mennä munilleen. Mutta jokainen taaplaa tyylillään.” sanoi good job, well done.” Rumba 80 N (P *n my Ne Ele. Moni ei juo kuinka rumpalin pää ei kolmen minuutin aikana käänny alkoholia ollenkaan, mikä on perin outoa. Keikkakin meni yllättävän hyvin, kun katsoin sen myöhemmin nauhalta. ”Se oli ehkä hienoin yksittäinen keikka. Lisäksi ne juoyhtään mihinkään, ettei kuulokkeet putoa päästä. Se oli suora teksteistä ihan tarpeeksi. Kahdessa biisissämme oli taustanauha, jolloin meikäläisen monitoriin piHerää tosin kysymys, ti tulla se tavara ja klikki. Samalla ärsytti, etteivät ihmiset tajunneet, että tässä on kaksi helvetin hyvää bändiä, joissa on helvetin hyviä jätkiä, jotka eivät laske, montako kaljaa saa ottaa.” Oletko sössinyt keikkoja humalan vuoksi. hiljaa, hoidan tämän helvetin hyvin. Kun tehtiin läpiajo en”Ei välttämättä. munasillani puoli vuotta.” ”Kuten Dave Lindholm sanoi, musa voi olla mitä tahansa, kunhan se tuntuu luontevalta. Olisi pitänyt hatä moni nykymuusikko tulee alalle suoraan koulusta ja on kea uudet luurit, mutta en viitsinyt. N Miten Peer Günt -fanit ovat suhtautuneet Los Bastardos Finlandesesiin ja Dog Days Revolutioniin. Mutta paskat, mitään ei tapahtunut! Oli valtava pettymys huomata, että Peer Güntin jälkeen kaikki piti aloittaa nollasta. Vä”On masentavaa keä oli niin paljon, että koko tori lainehti katsoa nykyisin Youtubea, kusessa. Ei siitä edes huomaa, että olen jurrissa!” Vuonna 1993 Leningrad Cowboys esiintyi Senaatintorilla Puna-armeijan kuoron kanssa. Onko lä koko paska oli meikäläisen luureissa. ”Kun Bastardos aloitti, kelasin, että bändi on heittämällä parempi kuin Günt ja lähtee saman tien nousuun. Studioäänittäjä kysyi jossain vaiheessa, että tajuanko, mihin kuseen olen itseni ajanut, silRock on nykyisin siistimpää kuin 1980-luvulla. Eikö muu kiinnosta. Sanoin sille, että ole samalla kadotettu jotain olennaista
keikkabussiin. Näihin tunnelmiin, heippuliveippuli! hyvää yötä ja parempaa Yötä! BOMBINO B TUNNE Rumba 8_2 2012.indd 86 Liput Lippu www.helsinginjuhlaviikot.. Huvilaan Rodrigo lemiaan poikkeuksellista sen si-ja Gabriela tuovat mukanaan C.U.B.A.-projektin, tiin ennakoita. sivussa stadionkeikan perussuomalaisia. ne osalta, mikä lienee kaikkien kannalta paras kaa! Muutoin meillä olisi ollut nautittavaasia. a on puhuttava siksi, odotusten vastaisesty love Music Festikeskisen mittapuulla vaihdettu kummemoli tsekattu kantalasipäisten festari käujen sekä kangasdatettu erilaisia naa basementjaxxittöain bileyön parhaaseen llut jopa lähes 80 ihyt myös itse rakkaudelen kuuluisassa helsinmassa, tällä kertaa totodistaneet jääkaapns n’ roses -draama to on koukussa! on- Music Festivalin jäliin hoivailevan aamuielä viikkojen pääspers -juhlatunnelmiin tämällä samoja aineiä sivussa stadionkeikan uuttunut roger Waters lostavaksi Poet of the uolisuuden vuoksi The arvostettu sanomalehyleisökommentin liosivuillaan tasan parkja vessatilanteen ”puoHatanpään puoleisella akoi ”pissismiehen”, julkisesti urinoivan n tunnistusoppaan. vile lienee syntynyt musten lisäksi aurinkolasipäisten festari käMutta osataan sitä tässäkin puljussa! Nivauhti kallossaan, sillä hän oli nissen saamivijöiden silmät ja laukkujen sekämusiikkilehkangasmittäin Suomen vanhimman en tietojen mukaan yrittänyt kassien osalta oli festivaalin noudatettuloerilaisia naden Rytmin printtimuodon lakkauttaminen massa ostaarikkasäädöksiä. tönköstikeistä voisikrapulaa ilmaista, että ei nimitatuhoivailevan aamutasta tai muistanäytettiin kotimaisen internet-julistukointi sääriä pahenna! lehden toimituksessa vielä viikkojen päässen moskeijoista. suihkittiin raastupaan Virtuoosimaisen meksikolaisduon akustisista kitaroista irtoaa ?amenco Vir putkeen, nyt siltasessa nähtiin paikalrytmiikkaa, metalliriffejä ja vauhdikasta näppäilyä hengästyttävään tahasti, kun mitä Michael Mac koetti pimittää saaryt tiin. vile lienee syntynyt voiton ja nousi yhtyeen managerin pallille. KLO 19, HUVILA, 39 €+* RO PE PÄÄ Hilipatihippaa! Syksy on taitavan tiedottamisen ja + TEEMARUOKA 54 €+* ielle asti kantautui Kalle Keskisen paluu, festariMökkitielle asti kantautui Kalle Keskisen paluu,PÄÄSYLIPPU festariaikaa! portoinnin Pulitzer ja kesän tatuointimuoti! raportoinnin manageroinnin Pulitzer ja kesän tatuointimuoti! imittäin ihan mieletoitetaan hyvillä uutisilastudio seurasi suurelariseksi muodostuneen a festivaalitoimintaan. erästä vauhdikasta huumaavaa Ja olipa basementjaxxittökääntyi sekin positiiviseksi asiaksi, nimittäin ainetta – samalta henkilöltä kahdesti! män päivän eli ja lauantain bileyön parhaaseen Soundin kanssa yhdistämiseksi. eri tahoilta. Kit puutteellisesti. Mutta Guns n’tartturoses -draama Mussolini-fani, kansannut kenenkäs muunkaan ilosaarirockin onedustaja voitettu, jakuin uusi matoNissen on koukussa! Juho Eerola! saamienontieohjelmavastaava Panu Hattusen nimikappaleet – muo- eivät ole nea kalle! tojen mukaan yhtyeen dossa, joka tuskin vedellä jalove saippualla lähtampereella Festivalin jälHomma-rockia saatiMusic tekstit revittyjä Scriptee. sen surullisen sijaan palstan fesle! toisin kuin kuuluisassa helsinKerrottakoon myös, että kotkalaisyhtye taritatuointivaroituksista tämä F-yhtiön prokiSuuri live Tuntematon 2010 -tapahtumassa, tällä kertaa tojulkaisi debyyttilevynsä. ovat yönpi- sanomalehWaccinesiksi. NISSE M. ei todellakaan, Roukalalla toto-tatuoinnit sijaitsevat pohkeile mainitut lätkäistiin päälle vieläpä kielto saapua seuden sijaanmanageroitaviensa etureisissä. Muista mainitsemipuutteellisesti. Nimittäin reilu vuosi sittenThe een keikkabussiin. li SS-yhtyeen yhdeksältä stadionin Hatanpään puoleisella saksalaisyhteyksisen Michael Mutta nyt kesä Managementin onlisäksi ohitse, lehti ja yöjakoi saapuu laidalla”. Mutta Muusikoiden.neyötä yöttömyyden sekaan, tiä siteeraten: kevyet mullathämmennetään vain! Tulee ihan sekaan vielävanhusten maininta sydän, ikävä ihan oikeasti.sydän -yhtyeesLAFlycktin 1.9. Mutta liekö sattumaa, etJa jotta napapiirillekin saataisiin ripaus tä.täred hot Chili peppers -juhlatunnelmiin albumin tiedotuksen yhteydessä yhtyeen yötä yöttömyyden sekaan, hämmennetään olitähtilaulaja yritetty loiventaa vetämällä samoja aineisivuutettiin tyystin. yleisötapahtumassa julkisesti urinoivan Vaikka Satellite Storiesin piti astuminen voidaan lopettaakuvallisen – ainakin hetkeksi. Syrjitäänkö sekaan vielätamaininta sydän, siinä sydän -yhtyeeskuin bändikin. varmaa on tosin se,Bombinon tarinaan on liittynyt namme lähinnä Cheekin ja kotimaisen muuuden sukupolven aavikkorock on kerännyt kiitosta useilta Bo likaista legendaa. Nuoren tuaregin hypnoottitek meän peitossa kuin nissenkin onnittelut siitä,niin ettäFlycktin Radio Helsinki saa jatnen Sahara-blues astelee Tinariwenin ja Jimi Hendrixin jalanjäljissä. yh vin viileen kurt vilen raideri oli epämääkenut, mutta mikään ei näemmä muutu. Bändin tomi LA Iloisistabasistin uutisista mainittakoon se, että30 €+* helin oli päätynyt mitä epämääräisimmissä suomalaisen musiikkikulttuurin lopullinen oloissa kaikista maailman Yö-yhtykuolema on tältä syksyltä paikoista onneksi perutSodan ja väkivallan keskellä kasvanut, Nigeristä kotoisin oleva Bombino So een Yksityiskohdat ovattekijöille yönpitu. Mm. tai sitten kiharapää oli ottapäätyi X-Ray Touringin nimekkääseen rosnut lähellä sijaitsevan ”piritorin” tittelin turteriin, ja eikös Michael Mac saapunut jälleen han vakavasti ja pitänyt sitä nimensä haaskalle! Mutta tällä kertaa Roukalamukaivei sena kauppapaikkana. jokanäyttäneen nostaa duonjataustalle nuorista havannalaismuusikoista koostuvan jok jaanKoirat yhä hoitoainemallilta koovat haukkuneet ja karavaani kulyhtyeen. tä olisi voinutkaan kir- AIVAN ENSI ALKUUN NISSE haluaa joittaa, kun no Chilipippurit eiväton”polttaneet” huhhuh, nimittäinSony ihan mieletmyöntää henkisen diplomin Musilavalla lähellekään neljää tuntia! tömät kesäfiilikset! aloitetaan uutisilcin Kari Holmgrenille, jonkahyvillä näppäimistöshelsinginla!tä festivaalitulokkaassa kuudenYllekirjoittaneen kisastudio suurelon viime viikkojen kuluessaseurasi irronnut usnessa aistissa touhu meniherkkua, hieman paremmin lakomatonta jännityksellä legendaariseksi muodostuneenesikuten ”sielukkuuden putkeen, mitä nytkeskisen siltasessa nähtiin paikal- Holmgren kalle paluuta festivaalitoimintaan. Luojalle ja kristukselle kiitos sekä tekee vallankumousta sähkökitaran avulla. tua Kioskin talliin, Kioski ja Roukala totesihyvää yötä Mutta ja parempaa mistä Yötä! muusta sitä olisi voinutkaan kir- Thrash metal –juurilta akustiseen ilmaisuun ponnistanut Rodrigo y Th vat ”juuh elikkäs” ja kieltäytyivät allekirjoitGabriela on tullut oman materiaalinsa lisäksi tunnetuksi mm. miesalastomuutta. sen si- kirkkaimnimenomaan uutisista on puhuttava siksi, loi suoraan popmusiikkisanaston jaan yhä hoitoainemallilta näyttäneen ko- vastaisesettä kaikkien ennakko-odotusten paan kaanoniin kuuluvanjatermin ”tuottajan vin viileen kurt vilen raideri oliOsmo epämääti hansikkaat”, tampereella järjestetty love joita uuttaMusic levyä Festitehdesräisten todistajahavaintojen mukaan täytettymittapuulla val oli mennyt ainakinuroteoista keskisen sään lainasi. kuva” Osmo, jonka yhteydessä le poikkeuksellista miesalastomuutta. Onko levybisnes täynnä tä. voisi ilmaista, että ei nimitatumintönkösti surulliseen loppuun liittyvistä taustaointi syistäsääriä saati pahenna! Pop Median yhteyksistä niihin Ja jotta napapiirillekin saataisiin ripaus eivät ole mitään. duction manager ei ollutlaulaa ottanut oppia. Kotkan Mussolini ja einän runoilija ja muita Seinän runoilija ja muita RODRIGO Y GABRIELA Oulun SS-miehet mperelaisia tapahtumia tamperelaisia tapahtumia PE 24.8. Ag linen nuorisoradiokanava, jonka musiikkikaikkialle jotenJori Yöhön turvaupäällikkö maahamme, ei ole konevelho Hulkkonen. helin oli päätynyt mitä epämääräisimmissä -tribuuttiyhtyeeltä kuulostavaksi of the Mutta sitten seuraa laajempi,Poet sotkunkaloloissa kaikista maailman paikoista Yö-yhtyWalliksi ja toinen tasapuolisuuden vuoksi tainen vyyhti. tuminen voidaan lopettaa – ainakin hetkeksi. keikasta arvostettu tälläYksityiskohdat palstalla käsiteltiin oululaisyhtye Satelmeän peitossa niin Flycktin kuin nissenkin ti lite onnistui muutaman yleisökommentin liStoriesiin liittynyttä managerointisotosalta, mikäsäksi lienee kaikkien kannalta paras tasan parkverkkosivuillaan kua.kertomaan asia. Liki sanolopuksi tanssiaikaan oikaistakoon, että viime palstalpaikalla ollut jopa lähes 80näinä ihmalaista riemua hipovan ilon kautta la mainitut toto-tatuoinnit pohkeimistä, eli tilaa olisijaitsevat jäänyt myös itse rakkaudelvaikeina aikoina! den sijaan etureisissä. oivalta-Ga joittaa, Chilipippurit eivät ”polttaneet” tamastakun SS-yhtyeen sopimusta. Manageri vista Led Zeppelin- ja Metallica-covereistaan. Jo-Kotkan distajahavainnot eivät todistaneet jääkaapYhtyeessä ja sanoittaa suurin ensuun tuliaisina koipiin oli perussuomalaisten nimittäin pimyyntiä. räisten todistajahavaintojen mukaan täytetty Nyt Oulun The Mars Volta eli The Scenes Kitarakattauksen täydentää illan aloittava Petteri Sariola. KLO 19,matkapuHUVILA, tä. sen sijaan palstan fesraamaan keikkaa. NISSE M. 86 Rumba 82 7.8.2012 20.13 w 7.8.2012 20.13. Viime vuosina yhtyeenvis lavalla lähellekään neljää tuntia! toki omassa ulostulossaan käänsi tie on vienyttilanteen loppuunmyytyihin konserttisaleihin ympäri maailman.tie helsingin festivaalitulokkaassa muotoon, että Satellite Stories olikuudenkieltäytynessa aistissaLopulta touhu meni hieman paremmin vä osapuoli. Todeltaritatuointivaroituksista F-yhtiön prolisten salaliittoteorioidentämä ystäville kerrotduction manager ollut ottanut Jotakoon vielä, ettäeiScenesin keikkaoppia. peruunensuun tuliaisina koipiin oli nimittäin tarttutui yhtyeen rumpalin ”kaaduttua pyörällä” nut kenenkäs kätensä! muunkaan kuin ilosaarirockin ja murrettua Reptiilit! Bilderberg! ohjelmavastaava Panu Hattusen nimi – muoSaksalaiset! dossa, jokaverrattuna tuskin vedellä ja saippualla lähTähän spekulaatiot Nuorgatee. lopuksiNo oikaistakoon, ettäsillä viime palstaltumaako. NPR Music ja Nuorgam noteerasivat debyyttialbumi siikin hyvinvoinnin toisiinsa liittävä kansaleri Agadezin materiaalin Mutta nyt kesä on ohitse, ja yö saapuu vuoden 2011 top-listoillaan. ”pissismiehen”, Mac välit tulehtuivat tokaikkialle maahamme, joten Yöhön turvauelitaalisesti. sena kauppapaikkana. uroshenkilön tunnistusoppaan. vauhti hän oli nissen saamiSitäkallossaan, seuraavanasillä toimenpiteenä Scenesin en tietojen kaveribändinsä mukaan yrittänyt festivaalin losoittoaika Satellite Storiesin massa ostaa erästä vauhdikasta huumaavaa lämppärinä oululaisessa rokkiluolassa siirtyi ainetta – samalta henkilöltä ja kahdesti! Satsekä aikaisemmaksi että lyhyemmäksi. Bändin basistin tomi matkapu-roger Waters lämmittelybändi oli muuttunut hyysääjiä ja Flycktin mokuttajia. varmaakipaikkojen on Kioski-levyfirman tosin se, tarinaan on täyttöasteen ja liittynyt vessatilanteen Aki Roukalan ja”puolikaista legendaa. tai sitten kiharapää olihysteriaa otta- villitsevä” ihan putkeen! sen arvoinen on ”eniten nut lähellä sijaitsevan ”piritorin” tur-kummemaikataulua oli julkaisi toki tittelin vaihdettu Isac Elliot, joka kaikkien yllätykseksi han vakavasti ja pitänyt sitä nimensä min infoamatta, ovella olimukaitsekattu kanta”julkaisemattoman kappaleen”