Joulun tunnelmaa JUGENDHUVILASSA LAPPI LUMOAA SISUSTAJAN Pohjoisen muotoilua & taidetta PALATSIEN PIETARI Taidematkailijan kohteet LAPPI LUMOAA SISUSTAJAN Pohjoisen muotoilua & taidetta PALATSIEN PIETARI Taidematkailijan kohteet JO U LU JU G EN D KO D IS SA H EL EN E SC H JE RF BE C KIN TA ID E M U O TO ILU A LA PIS TA 10/2019 Hinta 12,50 € AN TII KK I & D ES IG N 18 5 10 /20 19 PAL. VKO 2020-03 16 89 30 -1 91 ANTIIKKI • DESIGN • KERÄILY • SISUSTUS • TAIDE • VINTAGE Keräily Perinteikkäät kuusenkoristeet Keräily Perinteikkäät kuusenkoristeet Näyttely Helene Schjerfbeckin vaikuttavat omakuvat Näyttely Helene Schjerfbeckin vaikuttavat omakuvat 102959_.indd 1 11.11.2019 9.51.16
onxon.fi Perinteinen Puhdistuskivi poistaa pinttyneen lian, tahrat, kalkin, rasvan ja noen. Liedet, grillit, takat, pesualtaat, ulkokalusteet, keittoastiat, kaakelit, kivi, metalli ja paljon muuta. Ei naarmuta. Ei säilöntäaineita eikä hajusteita. Sappisaippua poistaa luonnonmukaisesti vaikeatkin tomaatti-, punaviinija sinappitahrat. Vaahto on helppo levittää sienellä. Annetaan vaikuttaa ja huuhdellaan tai pestään koneessa. Nahkabalsami tuo kiiltoa ja pehmeyttä nahkapinnoille. Torjuu kuivumista ja halkeilua. Ei tahraa. Sisältää lanoliinia ja mehiläisvahaa. Nahkasaippua pesee hellästi vyöt, laukut, kengät ja takit. Nahkasohvat, autonistuimet, moottoripyöräja ratsastusvarusteet puhdistuvat nopeasti. Puhdistusgeeli puhdistaa lian maali-, muovija posliinipinnoilta sekä tekstiileistä. Sopii tahranpoistoon verhoista, matoista ja sohvista. Tehoaa sormenjälkiin. Kodinhoidon haasteisiin on olemassa luontoa kunnioittava ja tehokas ratkaisu. Onneksi on! 102960_.indd 2 8.11.2019 12.45.27
RAKKAUTTA, EI TUHLAUSTA Lumen saartama torppa, jonka ikkunoista kynttilänvalo siivilöityy hangelle, kuuluu suomalaisiin joulu-unelmiin. Kuvaan kuuluu luonnollisesti kiireetön yhdessäolo. Haavekuva liippaa vain harvan nykytodellisuutta. Ilmastonmuutoksen vuoksi lumihiutaleet leijailevat aniharvoin ainakaan Etelä-Suomeen ennen vuodenvaihdetta. Kiire ajaa monen perheen rallimaratonille, kun velvollisuudentunnosta pyritään visiteeraamaan jokaisen mummin ja kummin luona. Joulun nurjaan puoleen kuuluvat myös revityt lahjapaperija pakettinauharöykkiöt sekä luonnollisesti lelupaljous, johon sen saajat ovat menettäneet kiinnostuksensa tapaniin mennessä. Hoppu ja materialismi ovat muuttaneet unelman painajaiseksi. Vaikka kaikki ei todellakaan ollut ennen paremmin, korostui joulun merkitys ehkä karun elämän keskellä kauniimmin. Vanhan ajan jouluperinteisiin voi sukeltaa lehtemme neuvonantajan, kamarineuvos Kari-Paavo Kokin jutun Palatsi pukeutuu juhlaan myötä, s. 42 –45. Jutussa esitellään paitsi Sinebrychoffin taidemuseon vallanneita hurmaavia joulukattauksia, myös kerrotaan lahjaperinteiden muuttumisesta. Ajatella: 1700-luvulla joululahjaksi riitti pätkä silkkinauhaa tai lyijykynä. Niistä ajoista ollaan kuljettu etäälle. Harmonisempien aikojen kaipuussa kodin voi koristella juhlaan vaikkapa vanhoilla joulukoristeilla, jotka tuovat mieleen muistoja sukupolvien takaa. Heikki Rautio vieraili keräilijä Sirke Mikkolan kotona ja pääsi ihailemaan tämän vaikuttavaa joulukoristekokoelmaa: vanuenkeleitä, keraamisia tonttuja ja kotimaisen Weisteen taidolla valmistettuja palloja takavuosikymmeniltä. Jouluihmisen paratiisiin pääset tutustumaan sivuilla 38–41. Jouluun liitetään usein runsaus, mutta tässä ajassamme voisimme oppia pelkistämään. Pukinkonttia ei tarvitse hädissään kahmia täyteen uutta tavaraa. Sen sijaan voi satsata esimerkiksi kauniiseen vanhaan antiikkija vintage-esineeseen, joka ei kasvata hiilijalanjälkeämme. Tavaraan tuhlaamisen sijaan olisi hyvä ennen kaikkea ilmentää joulun aikaan läheisillemme rakkautta. Kiehtooko antiikin aika? Tervetuloa Ostia-lukijatapahtumaamme, s. 9. Valokuvaaja Erja Lempinen VIERASTAN modernia arkkitehtuuria ja sisustamista. Ne merkitsevät minulle vain hienoja sommitteluja ja graafisia linjoja. Niistä en tunnista itseäni. Kuvauspäivä Pölkkylässä olikin kuin kaivattu kotiinpaluu. Tunnen oloni kotoisaksi ja eläväksi vanhoissa ja aidoissa miljöissä. Arkkitehtuuri sekä värija muotomaailma ovat niissä parhaimmillaan. Mieleen tulee pitkä hyväily, joka inspiroi elämään. Juttu s. 14–21. Valokuvaaja Katri Lehtola Tekijä esiin PITKÄN urani aikana olen vieraillut monissa merkittävissä antiikkikohteissa. Olen saanut esitellä niitä suomalaisissa ja ruotsalaisissa aikakauslehdissä. Sisustus on mielestäni visuaalisen kulttuurin muodoista avarin ja monipuolisin. On hienoa, että kiinnostus antiikkia kohtaan syvenee. Pölkkylä, jonka vaiheita olen pitkään seurannut, on yksi sykähdyttävimmistä talon säilymistarinoista. Juttu s. 14–21. VIEHÄTYIN vanhasta piparkakkuperinteestä, kun kuvasin Petrus Kurppaa Perinne elää -juttua varten. Taidokkaasti kaiverretut puumuotit olivat hurmaavia. Oli innostavaa tavata Petrus Kurppa, jonka kyvyt ja perehtyneisyys perinteen vaalijana tekivät minuun vaikutuksen. Vinkkinä aiheesta innostuneille: Turun linnassa järjestetään piparkakkukursseja marras–joulukuussa! Juttu s. 46–49. Kolme tekijää kertoo, millaista oli tehdä juttu tähän numeroon. Toimittaja Antti Nuortio Vanhan ajan koristeet, s. 38. mirva.saukkola@fokusmedia.fi Antiikki & Design 3 pääkirjoitus 102961_.indd 3 8.11.2019 12.56.26
28. marraskuuta 2019 numero 185 Sisältö Houkuttelevat messulöydöt Sivu 62 14 Jugendhuvila virittäytyy jouluun Tunnelmia tamperelaisesta Pölkkylästä. 23 Turha porata vanhaa Janne Palkisto ihmettelee hävitysvimmaa. 24 Lapin tenhoa ja kultaa Sisustustuulia pohjoisesta. 26 Omakuvat tunkeutuivat syvälle Helene Schjerfbeckin taide vaikuttaa. 32 ”Design ilahduttaa arkeani” Iivari Viilomaa keräilee kotimaista. Asiakaspalvelu asiakaspalvelu@fokusmedia.? puh. 020 7354 130* *Puhelun hinta on lankapuhelinliittymästä soitettaessa 8,35 snt/ puhelu + 7,02 snt/min, matkapuhelinliittymästä soitettaessa 8,35 snt/puhelu + 17,17 snt/min. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Painopaikka Kroonpress AS, GTi Printall AS 26. vuosikerta, 10 nroa vuodessa Antiikki & Design verkossa ja somessa antiikkidesign.? facebook.com/antiikkijadesign instagram.com/antiikkidesign Digilehti tilaajille ja irtonumeron ostajille: lehtiluukku.? ISSN 2342-7655 Piparkakkujen mestari Sivu 46 Päätoimittaja Mirva Saukkola Toimittaja Antti Kaijalainen Visuaalinen suunnittelija Miia Taskinen Erityisasiantuntijat Kari-Paavo Kokki Tuija Peltomaa Julkaisujohtaja Laura Luoma Myyntijohtaja Jaana Lindvall-Harki Levikkimyynti Riitta Elovaara Kustantaja Fokus Media Finland Oy www.fokusmedia.? Aikakauslehtien Liiton jäsen Postiosoite Antiikki & Design Hämeentie 135 A (uusi osoite!) 00560 Helsinki Sähköpostit etunimi.sukunimi@fokusmedia.? antiikkidesign@fokusmedia.? Antiikki & Design 4 102962_.indd 4 11.11.2019 9.39.20
KANNEN KUVA: ERJA LEMPINEN JOKA NUMEROSSA 3 Pääkirjoitus Rakkautta, ei tuhlausta. 6 Lukijalta Palautetta lehtemme lukijoilta. 6 Vastaa ja voita! Palkintona pellavaa. 8 Ajankohtaista Kirjat, löydöt, näyttelyt ja huutokaupat. 66 Mikä missä milloin Asiantuntijamme vastaavat kysymyksiin esineistä. 73 Minne mennä Talven tapahtumat. 38 Herkkää hopealankaa ja enkeleitä Sirke Mikkola rakastaa vanhoja joulukoristeita. 42 Palatsi pukeutuu juhlaan Joulu Sinebrycho n taidemuseossa. 46 Vanhoja piparkakkuperinteitä Petrus Kurppa vaalii luostareissa kehittynyttä taitoa. 50 Legendaariset parfyymit 1900-luvun tunnetut tuoksut. 54 Muistojen joulu 1960-luvun rivitalokoti koristetaan rakennuksen tyylisesti. 60 Palatsien Pietari Esittelyssä taidematkaajan runsaudensarvi. 62 Aito ja alkuperäinen kunniaan Wanhan Sataman messupoiminnat. 74 Tuntematon kaunotar Uutisankkuri Kirsi Alm-Siiran kotia somistaa naisveistos. Kanttamme koristaa kuva Pölkkylän jugendhuvilasta. Helene Schjerbeckin taide henki elämänmenon modernisoitumista, s. 26. Designmuseo toi intohimoisten keräilijöiden kokoelmat yleisön ihailtaviksi, s. 32. Uutisankkuri Kirsi Alm-Siira ihastui patsaisiin ja mietti jopa haarniskan hankkimista, s. 74. Ihanat, vanhat koristeet Sivu 38 Sivu 38 Rakkautta, ei tuhlausta. Palautetta lehtemme lukijoilta. Kirjat, löydöt, näyttelyt Asiantuntijamme vastaavat kysymyksiin esineistä. 62 Aito ja alkuperäinen kunniaan Wanhan Sataman messupoiminnat. 74 Tuntematon kaunotar Uutisankkuri Kirsi Alm-Siiran kotia Sivu 38 Antiikki & Design 5 SISÄLTÖ 102962_.indd 5 11.11.2019 9.40.39
Mitä mieltä olet lehdestämme? Anna palautetta, yhteystiedot s. 4. Tällä kertaa arvoimme vastanneiden kesken Nordic Interior Book -sisustuskirjan (Cozy). Sen voitti Alma Olanko. KIRJOITA MEILLE LEHTI on yhdellä sanalla sanottuna ihana! En millään malta lukea lehteä heti, kun se tulee, vaan säästän lukuhetken sopivaan tilanteeseen. Lehden sisältö tuottaa joka kerta ainakin minulle uutta, monipuolista ja kiinnostavaa tietoa usealta eri erikoisalalta. Eija Pasanen, Kuopio UPEA lehti! Pidin erityisesti näyttelijä Riko Eklundhin historiaa huokuvasta kodista kertovasta jutusta. Inka Hein, Helsinki KAIPAAN enemmän sisältöä lehteen. Marja-Leena Laakso, Oulu MONIPUOLINEN lehti kertoo laajasti niin menneisyydestä kuin nykyajasta. Sinikka Huuki, Salo HIENOT , laadukkaat kuvat täydentävät mielenkiintoisia juttuja. Ne ovat tärkeä osa lehteä. Kaija Lietzén, Tampere PARHAAN jutun valinta oli vaikeaa. Valitsin taidetta koskevan, sillä se innosti minut lähtemään museoon. Marja-Liisa Muilu, Kuopio AINUTLAATUINEN juttu kiiltokuvista sai minut ottamaan esiin oman kiiltokuvakansioni. Löytyipä jopa samoja kiiltokuvia kuin Leena Järvenpäällä. Oi niitä aikoja. Anne Pulliainen, Oulu LUKIJAT ÄÄNESTIVÄT numeromme 8 parhaaksi jutuksi Antti Kaijalaisen kirjoittaman ja Jaanis Kerkiksen kuvaaman kotijutun Keräily ohjaa sisustamista. Toiseksi tuli Pia-Maria Lehtolan kirjoittama ja Tomi Parkkosen kuvaama juttu Valistuksen ajan astiasto. Balmuirin Aurora Kid Mohair -peiton voitti Katariina Pukkila Jurvasta. Onnittelut! lukijalta PARAS JUTTU 8/2019 VASTAA JA VOITA! Mikä on tämän lehden paras juttu? Vastaajien kesken arvotaan pellavatuotteita. PALKINTOMME on tällä kertaa Lapuan Kankureiden laadukas pyyhesetti. Elina Heleniuksen suunnittelemat upeat Ulappa-pyyhkeet ovat sataprosenttista, pestyä pellavaa. Näiden paksujen pyyhkeiden imukyky on huippuluokkaa. Pyyhkeet kudotaan Lapuan Kankureiden kutomossa Lapualla eurooppalaisesta laatupellavasta. Palkinto sisältää seuraavat tuotteet: kaksi Ulappa-jättipyyhettä (90 x 180 cm), kaksi Ulappa-kylpypyyhettä (70 x 130 cm), kaksi Ulappa-käsipyyhettä (44 x 70 cm) sekä kaksi Ulappa-vieraspyyhettä (35 x 50 cm). Palkinnon arvo on yhteensä 319,20 e. Arvomme yhden palkinnon. TOIMI NÄIN Täytä vastauslomake osoitteessa www.antiikkidesign.fi/kilpailut ja kerro parhaan jutun sivunumero. Voit myös osallistua postikortilla, osoitteemme löydät sivulta 4. Muista kertoa omat yhteystietosi. Antiikki & Design 6 102963_.indd 6 8.11.2019 13.01.07
Maria Ekman-Kolari Tule mukaan lukijamatkallemme Pietariin 21.–23. toukokuuta 2020. Viisumivapaalla kahden yön laivaristeilyllä vietämme päivän tutustumassa Pietarin taideaarteisiin. Oppaana toimii taiteen ja antiikin asiantuntija Maria Ekman-Kolari. Suomenlahden yli meidät vie Moby SPL -laiva Princess Anastasia. OHJELMA TORSTAI 21.5. 14.00 alkaen matkustajat pääsevät laivaan Helsingin Eteläsataman Makasiiniterminaalissa , Eteläranta 7, Helsinki 17.00 Tervetuliaismalja kokoustilassa. Maria Ekman-Kolari kertoo Pietarin palatseista ja taideaarteista. 19.00 Yhteinen kolmen ruokalajin illallinen viineineen New York -ravintolassa. PERJANTAI 22.5. 7.00 alkaen à la carte tai buffetaamiainen valintasi mukaan (ilmoitathan valintasi varauksen yhteydessä). 9.00 Laiva saapuu Pietarin Morskoy Vokzalin satamaan. 10.00 Bussikuljetus keskustaan ja pieni kierros suomenkielisen oppaan johdolla. 11.00–2.30 Tutustuminen maailman kuuluisimpiin kuuluvaan Eremitaasin taide museoon. 13.00–14.00 Lounas venäläisessä Sadko-ravintolassa. Tervetuloa taidematkalle Pietariin! 14.30–16.00 Vierailu Verikirkossa eli museona toimivassa Kristuksen ylösnousemuksen katedraalissa, joka on kuuluisa mosaiikkikoristelustaan. Siirrymme Fabergé-museoon, joka esittelee jalokivitalon mestariteoksia. Kokoelmiin kuuluu viimeiselle tsaari perheelle valmistettuja pääsiäismunia. 16–17 Omaa aikaa. Lähistöllä ovat muun muassa Mihailin puutarhan puisto, Rynok suverinov -tori maatuskanukkeineen sekä Nevski prospekt -pääkatu. 17.15 Kuljetus Verikirkolta satamaan. 19.00 Laiva lähtee paluumatkalle. LAUANTAI 23.5. 7.00 alkaen à la cartetai buffetaamiainen (ilmoitathan valintasi varauksen yhteydessä). 8.00 Saapuminen Helsingin Eteläsatamaan, Maksiiniterminaaliin HINTA 334 e / hlö Commodore 2 hengen hytissä 286 e / hlö A-luokan 2 hengen hytissä HINTAAN SISÄLTYY • Edestakaiset laivamatkat valitussa hyttiluokassa , viisumivapaus sekä satamaja polttoainemaksut • Tervetuliaismalja laivan kokoustilassa, 3 ruokalajin illallinen viineineen (2 lasia viiniä ja kahvi + avec) à la carte -ravintolassa • Bussikuljetukset sekä suomenkielinen opaspalvelu koko päivän ajan Pietarissa • Sisäänpääsyliput museohin sekä lounas Pietarissa Sadko-ravintolassa. Mirva Saukkola Hurmaava Pietari on kauneimmillaan juuri keväällä. Vierailu Verikirkossa kuuluu matkaohjelmaamme. Commodore-luokan hytin hintaan sisältyvät deluxe-aamiaiset mennen tullen. A-luokan hytissä lisämaksusta buffetaamiainen 13 e / hlö tai deluxe-aamiainen 18 e / hlö per suunta. Yhden hengen hytin paketista hinta tiedusteltaessa. HUOMIOITAVAA Verikirkon ja Fabergé-museon välinen matka kuljetaan kävellen. ILMOITTAUTUMINEN 31.3. MENNESSÄ Moby SPL , p. (09) 6187 2050 tai ryhmat@stpeterline.com, viite: Antiikki & design lukijamatka Matkalla mukana ovat suomenkielisen oppaan lisäksi antiikin ja taiteen asiantuntija Maria Ekman-Kolari ja päätoimittaja, FT Mirva Saukkola. Antiikki & Design 7 lukijamatka 102964_.indd 7 8.11.2019 14.03.37
WIRKKALAN KOKONAISTAIDETEOS KUN SEURAAVAN KERRAN vierailette Suomen lasimuseossa Riihimäellä, kannattaa kiinnittää huomiota tiloihin ja perusnäyttelyyn aikaisempaa tarkemmin. Ne nimittäin suunnitteli Tapio Wirkkala. Hänet nimitettiin Lasimuseon uusien tilojen toteuttajaksi vuonna 1975. Uudistettu Lasimuseo avattiin vuonna 1981 entiseen teollisuusrakennukseen. Aiemmin siinä oli toiminut muovitehdas, silkkipaino ja Riihimäen lasitehtaan kristallihiomo. Nykyisessä kahvilassa pidettiin aikoinaan lasitehtaan hevosia. Tapio Wirkkala loi Lasimuseosta kokonaistaideteoksen ja suunnitteli tilat yksityiskohtia myöten. Wirkkalan ote oli hyvin rustiikkinen. Hän halusi kunnioittaa rakennuksen teollista historiaa jättämällä tiiliseinät näkyviin. Wirkkalan toimistossa luotiin sisätiloja ja kalusteita, joissa näkyy vankka ja konstailematon muoto kieli. Yleisö tilojen nojatuolien ja jakkaroiden tammirunko sekä paksusta nahasta leikatut istuimet tukevat kokonaisuutta onnistuneesti. Myös monitahoisista lasivarjostimista muodostuvat katto valaisimet ovat persoonalliset. Wirkkalalla oli kokemusta näyttelyiden toteuttamisesta. Olihan hän suunnitellut Suomen osaston Milanon triennaaliin vuonna 1951. Wirkkala voitti tuolloin Grand Prix -palkinnon muotoilemiensa esineidensä lisäksi näyttelyarkkitehtuurista. Vastailmestynyt kirja Lasitehtaasta museoksi kertoo uudistuksesta kiinnostavasti. Sen ansiosta museon tiloja katselee eri tavoin kuin ennen. (AK) Lasitehtaasta museoksi. Tapio Wirkkala Suomen lasimuseon suunnittelijana. Parvs. Omien juurien tutkiminen on nyt suosiossa, onhan se mitä mielenkiintoisin harrastus. Juuria ja juurettomia -kirja imaisee lukijansa mukaan sukututkimuksen kiehtovaan historiaan. Teos nostaa sieltä esille monia kiehtovia vaiheita ja ilmiöi tä. Miksi esimerkiksi sukututkimuksessa on perinteisesti keskitytty mieslinjaan? Ja kuinka 1800-luvun sivistyneistö pyrki häivyttämään rahvaan parista nousevia sukujuuriaan. Suosittujen geenitestien suhteen kirjoittaja varoittaa, että niistä voidaan vetää liian suoria johtopäätöksiä. (AK) AATELISNAINEN, nunna ja kurtisaani elivät 1600-luvun Pariisissa keskenään kovin erilaista elämää. Yllättäen heitä yhdisti itsenäisyys. Toisin kuin monina muina aikoina tai muissa paikoissa, nämä pariisilaisnaiset elivät epätavallisen itsenäistä elämää. Kukin heistä edusti oman aikansa eliittiä. Kahden historioitsijan perinpohjainen teos avaa syitä siihen, miksi barokin pariisittarelle saattoi kertyä vaikutusvaltaa politiikassa, kulttuurissa ja seuraelämässä. Kiehtovat elämäntarinat ja tieto esimerkiksi kauneudenhoitoja pukeutumistottumuksista avaavat myös näiden hurmaavien naisten jokapäiväsitä arkea. Siihen tosin ei näytä mahtuneen juuri mitään kovinkaan arkista. (MS) Tiina Miettinen: Juuria ja juurettomia. Suomalaiset ja suku keskiajalta 2000-luvulle. Atena. Rose-Marie Peake ja Riikka-Maria Rosenberg: Korsetti ja krusifiksi. Gaudeamus. Yleisötuolien jykevä muotokieli on kestänyt vuosikymmenien käyttöä. Wirkkalan muotoilemat istuimet ovat tammea ja tukevaa nahkaa. Tuolit valmisti riihimäkeläinen puuseppä Reino Huotari. Lasimuseon kahvilan uudistyöt alkoivat vuonna 1977. Aiemmin tilassa oli hevostalli. Wirkkala uudisti Lasimuseon tiloja vanhaa kunnioittaen. Kuva on kirjan kannesta. Antiikki & Design 8 kirjat 102967_.indd 8 8.11.2019 13.16.13
Elämyksellistä näyttelyistään tunnettu, tamperelainen Museokeskus Vapriikki kutsuu Antiikki & design -lehden lukijat keskiviikkona 22. tammikuuta roomalaiseen iltaan. Tutustumme Ostia-näyttelyyn ja kuulemme roomalaisesta elämänmenosta. Tervetuloa roomalaiseen Ostia-iltaan! AIKA: Keskiviikkona 22. tammikuuta klo 18–19.30. PAIKKA: Museokeskus Vapriikki, Alaverstaanraitti 5, Tampere. ILMOITTAUTUMINEN: 15.tammikuuta mennessä, vp@tampere.fi, p. (03) 5656 6966. Huomioithan, että paikkoja on rajoitetusti ja ne täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. lukijatapahtuma TERVETULOA VAPRIIKIN ROOMALAISEEN ILTAAN! Sen aluksi Ostia-näyttelyn projektipäällikkönä toiminut FT Marjo Meriluoto kertoo meille elämästä roomalaisessa Ostian satamakaupungissa antiikin aikana. Ostia oli ennen kaikkea työtä tekevän kansan kaupunki. Lisäksi kuulemme näyttelyn synnystä. PUHEENVUORON aikana nautimme lasillisen italialaista viiniä. Sitten tutustumme näyttelyyn oppaan seurassa. Ostia-näyttelyyn on koottu ikään kuin kaupunki pienoiskoossa, joten pääsemme vierailemaan satamassa, kalakauppiaan puodissa, baarissa ja monissa muissa kiinnostavissa paikoissa. Edellisessä numerossamme 9/2019 oli juttu näyttelystä. Sydämellisesti tervetuloa! 132333_.indd 9 8.11.2019 13.57.16
Vanhat sakset palvelevat paketoijaa. TONTTUJEN SALAT Kaunis lahja ilahduttaa siinä kuin paketin sisältö. Joululahjaperinne saapui Suomeen Ruotsin kautta. Ensimmäiset joululahjat avattiin kääreistään säätyläiskodeissa 1700-luvun lopulla. Talonpoikaisissa tuvissa ne yleistyivät 1800-luvun lopulla. 1. Pakettikortin kirjoittaminen mustekynällä vaatii harjaantunutta kättä. 10 e, Old Times. 2. Juhlavasti messinkiä ja kiveä. Uusrenessanssityylisen kynäpurkin muotoilu hakee innoitusta antiikista. 65 e, Old Times. 3. Leveä lahjanauha myydään metritavarana. 0,50 e / m, Kaunis Arki. 4. 1940-luvun kipsitonttu tuo joulutunnelmaa tupaan. 40 e, Old Times. 5. Pakettikorttia koristaa jouluinen kuvitus ja tupsu. Pienet joulukortit sopivat niin ikään lahjaa somistamaan. 2–4 e, Antiikki Maini ja Veli. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI RAUTIO A nt iik ki M ai ni ja Ve li, p. 40 54 37 18 7, Ka un is A rk i in fo @ ka un is ar ki .f i, O ld Ti m es , p. (0 9) 60 4 60 6 1 5 2 6 3 8 4 7 9 10 11 Löydöt 6. Kuusitoistaosainen numeroleimasinsetti edustaa 1900-luvun tuotantoa. 15 e, Kaunis Arki . 7. Metallisen 1800ja 1900-luvun vaihteen tarjottimen reunaa kiertää herkkä pitsimäinen kuvio. 110 e, Old Times. 8. Fiskarsin valmistamat 1800-luvun lopun sakset on koristeltu kauniisti. 48 e, Old Times. 9. Ehjä sinetti paketissa paljasti, ettei joulusalaisuuksia yritetty urkkia ennakkoon. 10 e, Kaunis Arki. 10. Saksalaisen kirjoitusvälinevalmistaja Faberin historia alkaa 1700-luvulta. Puinen viivoitin on peräisin 1800ja 1900-lukujen vaihteesta. 20 e, Old Times. 11. Nyt leikkaa! Kyläsepän käsintakomat komeat sakset ovat 1800-luvulta. 85 e, Old Times. Antiikki & Design 10 löydöt 132386_.indd 10 8.11.2019 13.55.14
”VANHIN löydetty keramiikka on peräisin jääkaudelta!” Näin huikkaa kahdeksanvuotias koe lukijamme ja hyppää sohvalle paksun tietokuvakirjan kanssa historialliselle seikkailulle ympäri maailman. Elli, Iiro ja heidän koi ransa Rekku matkustavat kirjan sivuilla ajassa taakse päin villistä lännestä Rooman valtakunnan kautta jääkaudelle. Heidän kans saan tutustutaan historian kiin nostaviin tapahtumiin ja paikkoi hin. Teoksen paksut pahvisivut helpottavat kerroksellista luke mista, ja kirja on kuvitettu haus kasti ja värikkäästi. Lapsen luke mista seuratessa huomaan, että mielenkiinto säilyy läpi kirjan. Siinä riittää sopivasti nippeli tietoa ja iloisesti kuvitettuja aika kauden hahmoja. Kirjan suolana on etsiä ja löytää mielenkiintoisia esineitä tai asioita vastaavalta aikakaudelta. Oiva joululahja lapsille tai vähän vanhemmille! (MT) MITEN TAIDETEOS syntyy? Entä miksi se päätyy museoon ja millä tavalla siitä pidetään siellä huolta? Näihin kysymyksiin harvalta aikui seltakaan löytyy vastausta, saati lapsilta. Siksi Tampereen Muumi museon ammattilaisten laatima hauska ja värikäs kirja tulee tarpee seen, sillä siihen tutustumisen myötä vierailusta saa enemmän irti. Kirjassa kerrotaan toki Tove Janssonin ja Muumimuseon tarina seikka peräisesti, mutta niiden ohella esitellään myös muita museoita. Miltä näyttää Guggenheimin taide museo New Yorkissa, entä mikä on Pariisin Louvren kuuluisin teos? Myös taiteen käsitteitä avataan, joten kirjasta selviää esimerkiksi, mikä on installaatio tai mediataide teos. Kirja ei tuputa tapoja tulkita taidetta, vaan opastaa nuoria luki joita siihen, mihin kannattaa taide teosta katsoessa kiinnittää huomiota. Kirjan lopusta löytyy vielä tehtävä sivuja omien museokokemusten kirjaamiseen. (MS) Janina Ahlfors ja Minna Honkasalo: Muumimuseokirja. Kuvittanut Päivi Arenius. WSOY. HELENE SCHJERFBECK 15.11.2019–26.1.2020 KLASSIKOT UUDESSA VALOSSA HELENE SCHJERFBECK: Omakuva, 1884–1885, yksityiskohta. Ateneum, kok. Ateneumin ystävät. Kuva: Kansallisgalleria / Henri Tuomi. Mustataustainen omakuva, 1915, yksityiskohta. Ateneum. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen. Timothy Knapman ja Wesley Robins: Hyppää historiaan – Kaiva tuhansien vuosien syvyyteen! Suomentanut Mika Siimes. Nemo. kirjat 132331_.indd 11 11.11.2019 8.32.05
Perulainen laamahahmo (noin 1300–1400 jaa.) on valmistettu hopean ja kuparin seoksesta. UUDEN MAAILMAN VANHAT KULTTUURIT Ku va t Fo nd az io ne G ia nc ar lo Li ga bu e KANSALLISMUSEOSSA on tarjolla harvinaista herkkua. Maailma, jota ei ollut -näyttely esittelee noin 200 häkellyttävän upeaa esinettä Mesoamerikan ja Andien kulttuureista vuosien 2500 eaa. – 1500 jaa. väliltä. Mukana on niin keramiikkaa, kultakoruja kuin esimerkiksi papukaijojen sulista koottuja seinävaatteita. Esineet LASITAITEILIJA Aimo Okkolinin (1917–82) muotokieli perustui syviin hiontaleikkauksiin. Niiden tekeminen vaati paksua kristallilasia. Okkolinin suunnittelemat lasit ovatkin jykeviä kuin peruskallio. Sellaisia presidentti Kekkonen antoi mielellään lahjoiksi valtiovierailuillaan. Riihimäen Lasi Oy:n ylenpalttisesti koristellun kristalli lasin suosio hiipui 1950-luvulla. Okkolin uudisti malliston niin hyvin, että syntyi Lumpeen kukan (1960) kaltainen klassikko ja keräilijöiden ikisuosikki. (AK) Kuin kukka lumpeen – Aimo Okkolinin lasitaidetta 31.12. asti Suomen lasimuseossa, suomenlasimuseo.fi Ku va Po hj oi sPo hj an m aa n m us eo n ku va -a rk is to / U un o La uk an ko ko el m a Aarteeksi voi kohota mikä tahansa esine, vaate tai valokuva. Sellaisen esineen muistoarvo on usein paljon mittavampi kuin rahallinen. Tavarat voivat myös kertoa yksilöä tai sukua laajempaa tarinaa, kuten elämäntapojen muutoksia tai paikallishistorian kulkua. Pohjois-Pohjanmaan museossa voi nähdä, millaisia aarteita oululaiset ovat lainanneet näyttelyyn. (AK) Minun aarteeni – esineitä oululaiskodeista Pohjois-Pohjanmaan museossa 5.1.2020 asti, ouka.fi ovat lainassa italialaisen isän ja pojan, Giancarlo ja Inti Ligabuen yksityiskokoelmasta. Vastaavia harva eurooppalainen on nykyäänkään nähnyt, sillä valitettavasti konkistadorien maihinnousu tuhosi lukuisia kulttuureja ja niiden tuottamia esineitä. Siksi erityislaatuisen kokoelman saaminen Helsinkiin on merkkitapaus. Nimensä näyttely on saanut eurooppalaisten suhteesta Amerikkaan. Valloittajille kyseessä oli uusi manner, vaikka sen vanhat kulttuurit olivat kukoistaneet jo tuhansia vuosia. (MS) Maailma, jota ei ollut Kansallismuseossa 15.3.2020 asti, kansallismuseo.fi Noin tuhat vuotta vanha savijaguaari on kotoisin nykyisen Panaman alueelta. Se edustaa Coclén kulttuuria. Kuparinen, kullattu kuolinnaamio on peräisin Perusta. Se on valmistettu noin 1200 jaa. Aimo Okkolinin Lumpeenkukka 1962. Ku va Ti m o Sy rj än en Antiikki & Design 12 näyttelyt 134061_.indd 12 8.11.2019 13.15.00
Pohjoismainen 1940–60-luvun muotoilu paistattelee nyt parrasvaloissa. Huipputöistä maksetaan pieniä omaisuuksia. Myös harvinaiset kunniamerkit saavat keräilijät hehkumaan. Saksalainen laterna magica Rut Brykin reliefi 1 2 3 4 ANTTI KAIJALAINEN Nyt nousussa Nyt edullisesti 1 2 3 4 1. Pyhän Katariinan ritarikunnan kunniamerkki tulee keisarillisen Venäjän ajalta 1800-luvun lopulta. Se on tiettävästi ensimmäinen, joka on myyty Suomessa yli kymmeneen vuoteen. 50 000 e (lähtöhinta 50 000 e), Hagelstam & Co. 2. Niinkin arkisen esineen kuin saippuapullon hinta voi kohota 1 050 euroon (400–600 e) – kunhan se on Alvar Aallon muotoilema. Alvar Aalto suunnitteli posliinisen saippuapullon 1930-luvulla. Bukowskis. 3. Kotimaisen keramiikan kärkipaikkaa pitää nyt Rut Bryk. Tämä upea ja keraamikolle tyypillinen reliefi (73 x 73 cm) on valmistettu Arabiassa 1970-luvulla. 15 000 e (6 000–7 000 e), Stockholms Auktionsverk. 4. Sohvaryhmä ei näytä mitenkään erityiseltä, mutta sen hinta kipusi Bukowskilla 12 200 euroon (4 000–5 000 e). Istuimet suunnitteli 1950-luvun alussa Flemming Lassenin huonekalutehdas Askolle. Tanskalainen Lassen (1902–84) oli maineikas arkkitehti ja suunnittelija, jolla oli yhteinen toimisto vielä tunnetumman Arne Jacobsenin kanssa. 1. Mittavia lasistoja voi saada houkuttelevaan hintaan. Tästä 72-osaisesta kokonaisuudesta löytyy lasi jokaiselle juomalle. Vihreät lasit ovat perinteisesti valkoviinille. Pääosa näistä korkeatasoisista, hiotuista laseista on 1800-luvun lopulta. 300 e (600 e), Bukowskis. 2. Ennakkoon olisi luullut, että Otto Korhosen ja Alvar Aallon yhteistyönä valmistuneet ravintolatuolit olisivat kiinnostaneet enemmän kuin 200 euron edestä (400 e). Keräilijöitä lienee karsinut myöhempi maalaus ja verhoilu sekä tuoleista lähtevä haju. Sen poistaminen voi olla hyvin vaikeaa. Bukowskis. 3. Keraamikko Toini Muonan näyttävän designesineen loppuhinta jäi 200 euroon (lähtöhinta 300–400 e). Selitys löytyi valmistusvirheestä, jota silmä tosin tuskin huomaa. Arabialle 1940–50-luvulla suunnitellun vadin halkaisija on 32,5 cm. Stockholms Auktionsverk. 4. Saksalaisen lelutehdas Bing Werken todennäköisesti 1910luvulla valmistama ja kuvan perusteella hyväkuntoinen laterna magica eli taikalyhty huudettiin Helanderilla 60 euroon. Taikalyhdyllä heijastettiin lasille maalattuja kuvia vaalealle seinälle. Antiikki & Design 13 antiikkipörssi 102968_.indd 13 8.11.2019 13.22.06
Ruokasalin joulukattauksessa käytetään Arabian Fasaani-lautasia ja viinilaseina remmareina tunnetut pikarit. Niillä jo Heikki Björkbomin isovanhemmat kat toivat joulupöydän lähes sata vuotta sitten. Tukholmalaisesta huutokaupasta löytynyt ruokasalin kalusto on ruotsalaisen taidemaalari–muotoilija Alf Wallanderin suunnittelema. Antiikki & Design 14 102969_.indd 14 8.11.2019 14.12.08
Kynttilät sytytetään ruokasalin katto kruunuun ennen pöytään asettumista. Ruotsalaisen Skultunan valmistama barokkikruunu löytyi Tukholmasta. Taustalla William Morrisin maineikas Golden Lily -tapetti. › TEKSTI ANTTI NUORTIO KUVAT ERJA LEMPINEN Tamperelaisen Heikki Björkbomin Pölkkylä-puuhuvilan kansallisromanttinen tyyli sopii talven tunnelmointiin. Jugendhuvila virittäytyy jouluun T alojen tarinat ovat joskus yllättäviä. Heikki Björkbomin Pölkkylä kohosi Tampereen Pispalaan vuonna 1900. Se purettiin 76 vuotta myöhemmin ja koottiin uudelleen pala palalta 1980-luvulla. Nyt huvila kohoaa Näsijärven rantatöyräällä komeampana kuin koskaan ennen. – Lapsuuden kesät vietin perheeni kanssa läheisessä Näsijärven saaressa, joka näkyy nyt keittiömme ikkunasta, Heikki Björkbom muistelee. – Vuosien karttuessa vanhempani alkoivat harkita, että mantereen puolelle olisi helpompi tulla, kun ei tarvitse soutaa saareen. Tämä rantatontti oli silloin läpitunkemattoman kuusikon peitossa. Se tuli perheemme omistukseen 1960-luvulla, ja tältä tontilta haettiin sitten joka vuosi joulukuusi. Silloin antiikkikauppiaana uraansa aloitteleva Heikki Björkbom sai idean. Hän oli löytänyt Tampereen seudulta Terijoen huviloita muistuttavan pitsihuvilan, jonka voisi siirtää tänne Länsi-Teiskoon. – Kuvaamataidon opettajani, professori Paula Kivinen, joka on myös Tampereen jugend -kirjan (Otava 1982) tekijä, mainitsi tästä Pispalassa purku-uhan alla olevasta jugendajan hirsihuvilasta. Lähdin heti katsomaan sitä ja rakennus puhutteli minua. Tiesin, että tämä oli se oikea, jos vain mahdollista. Haave pitsihuvilasta jäi itämään. Antiikki & Design 15 kotona 102969_.indd 15 8.11.2019 14.12.34
Ruokasalin kaakeliuuni on siirretty tänne Tampereelta niin kutsutusta Pulla-Heinon talosta, joka purettiin 1970-luvulla. Tarjoilupöydän yläpuolella on mytologia-aiheinen maalaus 1800-luvun lopulta. Sen aiheena on ehkä antiikin tarujen Ifigeneia. Lattialla seisoo komea öljylamppu. Antiikki & Design 16 kotona 102969_.indd 16 8.11.2019 14.12.58
KODIN AVAIMET TÄÄLLÄ ASUVAT Heikki Björkbom, Kari Lahti sekä bassetkoira Olli. ASUNTO Huvilan pinta-ala kahdessa kerroksessa on yhteensä noin 300 neliötä. Parveke ja terassi asettuvat järven puolelle. ERITYISTÄ Huvilan arkkitehtuuri edustaa 1800–1900-lukujen vaihteen karelianismia, joka haki vaikutteita Karjalasta. Sisustus yhdistelee 1900-luvun alun porvariskodin tyyliin kuuluvia huonekaluja, harvinaisen kauniita öljylamppuja, kupariesineitä sekä talonpoikaisantiikkia. Vuonna 1900 valmistuneen huvilan oli rakennuttanut maineikkaan teollisuussuvun jäsen Oscar Rosenlew. Sen suunnittelivat nuoret arkkitehdit Birger Federley (1874–1935) ja Lars Sonck (1870–1956), joilla oli uransa alussa yhteinen toimisto Tampereella. PÖLKKYLÄN alkuperäisen rakennuspaikan rannalla Tampereen Pispalassa käsiteltiin ulkomaille vietävää puutavaraa, pölkkyjä. Sen johdosta Villa Rosenlew sai kansan suussa nimen Pölkkylä. Huvilan ulkoseinien pyöröhirsipanelointi lienee myös vaikuttanut asiaan. Oscar Rosenlew ja hänen ranskalaissyntyinen puolisonsa Mimi luopuivat melko pian huvilasta. Se siirtyi Rosenlewyhtymän ylempien toimihenkilöiden työsuhdeasunnoiksi. Vähitellen se jäi pois käytöstä ja alkoi rappeutua. Viime vaiheessa se palveli laitapuolen kulkijoiden tilapäisenä majapaikkana. Huvilan rakennustaiteellinen erikoisuus on sen arkkitehtuurin karelianistinen tyyli. – Karjala innoitti 1800-luvun viimeisinä vuosina taiteilijoita ja arkkitehtejä. Karjalan laulumaille menivät ideoita etsimään kultakauden merkittävimmät taiteilijat, kuten Akseli Gallen-Kallela ja Pekka Halonen. Molemmat saivat vaikutteita ateljeehuviloihinsa Karjalasta. Arkkitehdeistä kansallisKarjala innoitti Pölkkylän tyyliä. › Antiikki & Design 17 kotona 102969_.indd 17 8.11.2019 14.13.17
Uusi pystytys vaati kärsivällisyyttä. romantiikan löysivät myös Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen, mutta se innoitti myös tämän huvilan suunnittelijoita. 1970-luvulla Pölkkylä oli jäämässä liikenne järjestelyjen ja mahdollisen purku-uhan alle. Jännittävän tarjouskilpailun tuloksena Heikki Björkbom sai ostaa huvilan purettavaksi vuonna 1976. RAKENNUS purettiin hirsi hirreltä kaikkine koristeineen ja yksityiskohtineen ja varastoitiin. Alkoi kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä koetteleva, vuosia kestävä pystytys Länsi-Teiskoon. Hirret, koristeet ja yksityiskohdat löysivät oikeat paikkansa aikaa vieneen työn tuloksena. – Vain lohikäärmeen muotoiset koristeet puuttuvat vielä katonharjan päädyistä, Heikki Björkbom naurahtaa. 1900-luvun alkuvuosina vallinneesta karjalaisen kansantaiteen ihailusta kertovat Pölkkylän yksityiskohdat: ulkoseinien pyörö hirsipaneelit, sisäänkäynnin, kuistin ja parvekkeiden kaiteet, ikkunoiden ja ovien kehyslaudat, päätykolmioiden koristeet sekä hirsien yksinkertaiset uurrekoristeet. Karelianismi jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi suuntaukseksi vuosisadanvaihteen arkkitehtuurissa. – Esimerkiksi Lars Sonck ei enää Sibeliusten Ainolassa (1904) hyödyntänyt karelianistisia ideoita. Suuntauksen aika oli jo ohi, Heikki Björkbom kertoo. – Suomalaista karelianismia alettiin sitä paitsi maailmalla pitää juuriltaan siperialaisena ja venäläisenä. Se ei istunut alkuunkaan ajan suomalaisuuspyrkimyksiin. Antiikkikauppiasvuosinaan Heikki Björkbomilla oli mahdollisuus sisustaa Pölkkylä sen rakentamisajankohdan eli 1900-luvun alun huonekaluilla, jotka parhaiten sopivat Talonpoikaisesineiden karkea charmi ja ryijyn lämpimät värit täydentävät luontevasti kokonaisuutta Pölkkylän salissa. Pölkkylän salissa katseen vangitsevat muun muassa gramofoni, keinu hevonen ja korkeavartinen öljylamppu. Oikealla istujia odottelee Eliel Saarisen suunnittelema sohva. Antiikki & Design 18 kotona 102969_.indd 18 8.11.2019 14.13.45
› Ruokasalin kustavilaisen kaapin seurana on taiteilija Ingrid Ruinin (1881–1956) maalaama tuntemattoman naisen muotokuva. Tunnistaisiko joku lukijoista, kuka maalauksen hymyilevä kaunotar on? Salin atrappijoutsenet ovat muistona kesystä joutsenpariskunnasta, joka vietti kesät 1980-luvulla Pölkkylässä ja talvet naapurin navetassa. Joulua vietetään Näsijärven rannalla joskus hankien keskellä, toisinaan lumettomassa maisemassa. Olli-koira johdattaa isäntänsä joulukävelylle. Antiikki & Design 19 kotona 102969_.indd 19 8.11.2019 14.14.38
Heikki Björkbom sai luvan toteuttaa salin takan kuvanveistäjä Emil Wikströmin Visavuoressa olevan tulisijan mallin mukaan. Etualalla näkyy kynttilöiden valmistuksessa käytetty kuparinen steariiniastia. Takassa odottelee kuparinen hanhenkeittoastia. Antiikki & Design 20 102969_.indd 20 8.11.2019 14.15.20
Esineet löytyivät sattumalta. rakennuksen tyyliin. Juuri sellaisia porvarishuvilassa on oletettavasti aiemminkin ollut. – Oscar Rosenlewin ranskalainen puoliso Mimi toi varmaankin huvilaan Belle Époqueksi eli kauniiksi aikakaudeksi kutsutun ajankohdan eleganssia ja kansainvälisyyttä. Tunnelmaan kuuluivat muun muassa William Morrisin tapetit ja öljylamput. MONET NYKYISET Pölkkylän huonekalut ja esineet ovat onnelliseen sattumaan perustuvia löytöjä, jotka Heikki Björkbom on antiikkikauppiaana matkaillessaan kohdannut. Esimerkiksi Eliel Saarisen suunnittelema tamminen salin kalusto noin vuodelta 1900 on lähtöisin Tampereelta. Heikki Björkbom kuitenkin löysi sen Tukholmasta ja palautti takaisin Suomeen Pölkkylän saliin. Ruotsalaisen jugendajan taiteilijan ja muotoilijan Alf Wallanderin (1862–1914) suunnittelema punaiseksi petsattu ruokasalinkalusto on niin ikään löytö Tukholmasta. Harvinaisia ja upeita 1800-luvun öljylamppuja on keräilyn tuloksena karttunut lähes kahdensadan kappaleen kokoelma. – Niitä on löytynyt muun muassa ruotsalaisista, saksalaisista ja kotimaisista antiikkikaupoista sekä kansainvälisistä nettihuutokaupoista, Heikki Björkbom avaa. Pölkkylän sisustuksessa porvarillinen vuosisadanvaihteen tyyli ja karkeatekoiset talonpoikaisesineet viihtyvät rinnakkain. Takkatulen loiste, hirsiseinien turvallinen tummuus ja koristeellisten öljylamppujen himmeä valo luovat rauhoittavaa tunnelmaa pimeään talvi-iltaan. JOULUA Pölkkylässä on vietetty joskus hankien keskellä, mutta useimmiten syksyisen lumettomissa tunnelmissa sukulaisten ja ystävien kanssa. Lumi tulee tänne usein vasta tammikuun lopulla. Pöytään katetaan Arabian Fasaani-lautaset ja remmareina tunnetut viinilasit, jotka palvelivat jo Heikki Björkbomin isovanhempien joulupöydässä Tampereella. Ruokasalin pöydän yläpuolelle ripustettuun, Skultunan valmistamaan barokkikruunuun sytytetään kynttilät ja salissa nautitaan kahvit takkatulen loisteessa. Joulupyramidi pyörii verkkaisesti ja joulukuusessa poltetaan hetki oikeita kynttilöitä. Sauna lämpenee jo rannassa. ? Näsijärven suuntaan avautuvien salin ikkunoiden edessä komeilee keskieurooppalainen joulupyramidi. Muhkeat Chesterfield-tyyliset nojatuolit ja sohva houkuttelevat lekottelemaan. Joulupyramidi on tuotu Saksasta. Pieni viulunsoittaja ilmestyy näkyviin kehällä, joka pyörii ympäri kynttilöistä kohoavan lämpöenergian avulla. Antiikki & Design 21 kotona 102969_.indd 21 8.11.2019 14.15.53
NYT KAUPOIS SA. HAE OMASI! KAIKKI MITÄ TARVITSET JOULUN TAIKAAN! 4 90 Vain 132415_.indd 22 8.11.2019 12.46.10
TURHA PORATA VANHAA Aivan erityinen juhla-ateria makaa keskellä Espoon Tapiolan kulttuurimaisemaa. Aarne Ervin suunnittelema uimahalli on irvistävine saumoineen yhtä kutsuva kuin uunissa pitkään hautunut naudankylki. Porakoneiden tarmonnälkä kaikuu kaupunginvaltuutettujen korvissa joka kokouksessa, kun rakennuksen kohtaloa selvitetään. SAMA uhkaa Timo Suomalaisen suunnittelemaa Matinkylän terveysasemaa. Vaan mitäs siitä. Samalla kun porankärsä kerkeää kannattajapalkin uumeniin, voi riemuita siitä, miten terveitä ihmiset nykyään ovat. Olisi ikävä kunnostaa semmoista, mikä jo tuoksahtaakin sairaudelle. Naapurikaupunki Helsingissä on ristinmerkki jo piirretty Hakaniemen virastotalojen kohdalle. Kaupungin selvityksen mukaan nykyiset virastorakennukset ovat teknisesti ja toiminnallisesti niin vanhanaikaisia, ettei niitä kannata remontoida. Paikalle nousee isompi Lyyra-kompleksi. Sekin kelpaa aikansa siinä hapannuttuaan taas uudeksi poranmuonaksi – verrattomasti aiemmin kuin taimikko ehtii tukkipuuksi. NELJÄ–VIISIKYMMENTÄ vuotta vanhat rakennukset ovat purkukoneille herkkua, koska ne sisältävät niin paljon erilaisia materiaaleja. Niiden rakennetta kutsutaan jopa sandwichiksi eli voileiväksi. On kuorta, sisusta ja eristettä, joiden korjaaminen on osoittautunut vaikeaksi. Vanhat puurakennukset ja kivilinnat ovat yksinkertaisuudessaan helpompi korjata. Siinäkin on Suomessa aika hyvin onnistuttu epäonnistumaan. Betonibrutalismi ja konstruktivismi ovat purkuvimman takia jo uhanalaisia tyylisuuntia. Niitä eivät kaikki arvosta, mutta eipä sodan jälkeen arvostettu kertaustyylejäkään. Historiasta ei kuitenkaan opita mitään, paitsi sen voi oppia, ettei siitä opita. Suomessa kaiken pitää näyttää uudelta, valkoiselta ja massiiviselta. Jos jotain pääsisin tekemään, surauttaisin pienellä porakoneella päättäjän välikorvan auki. Kuiskaisin sinne, että uutuus ei pitemmän päälle ole pysyväinen asiaintila. ? VÄLILLÄ se kiihtyy hitaasti, välillä nopeasti. Naapurissa kylpyhuonetta purkaa tuttu vieraslaji, porakone. Pora on sellainen riesa, että se siitä vain innostuu, mitä syvemmälle betoniin se työntää kärsänsä. Ytimeen päästyään kajauttaa se ilmoille sankarillisen tenorihuudon. Osaa pora olla myös äreä, kuonollaan kuopsutteleva kärttyleuka, kun ei millään tahdo löytää riittävän sileäksi herkkujauhoksi tomuuntuvaa kohtaa soraisesta seinästä. PORA ei koskaan tyydy yhteen ryöstösaaliiseen, vaan ensimmäisestä vasta innostuu seuraavia paikkoja etsimään. Oman parvekkeeni kattoon ilmestyi yhden kymmen minuuttisen aikana yhden reiän sijasta kolme. Yhteen koukkuun ripustin krysanteemin, toiseen keksin kynttelikön. Kolmas on turha. Poran ja muiden roustimien ääni kaikuu nykyään kuorona suomalaisista kaupungeista, kun hajottajalajit ovat kaapanneet isäntiensä ajatukset. Suomessa eletään taas sellaista talojen purkuvimmaa, ettei ole sodan jälkeen vastaavaa nähty. Ja se on paljon se. Uusrenessanssitalot eivät tällä kertaa ole jyrsinnän kohteena. Herkumpaa kivi ainesta löytyy 1970ja 1980-lukujen nuoren kosteasta betonista. Poran ääni kaikuu kuorona kaupungeissa. kolumni Janne Palkisto on Yleisradion toimittaja. Antiikki & Design 23 126372_.indd 23 8.11.2019 13.46.16
1 LAPIN TENHOA JA KULTAA Revontulet, karun jylhä luonto, porot ja ruskan värikkyys. Kaikki nämä Lapin huikeat ilmiöt ovat puhutelleet ja inspiroineet niin taiteilijoita kuin muotoilijoita. Lappiin hurahtaneisiin kuului esimerkiksi Tapio Wirkkala (1915–85). Hänen innoituksensa lähteenä oli kesäpaikka Paatarijärveen laskevan Lemmenjoen suulla Inarissa. Järvi teki Wirkkalaan niin suuren vaikutuksen, että hän suunnitteli sille kuin kunnianosoituksena Paadar-lasisarjan ja Paadarin jää -lasiveistoksen. Wirkkalan tulkinta Lapista oli moderni mutta silti alkuperää ymmärtävä ja kunnioittava. ANTTI KAIJALAINEN 2 3 Kestosuosikki Lappi SUOMEN LAPISTA kehittyi turistikohde 1900-luvun alussa. Ilmiön syntymiseen vaikutti erityisesti Petsamo, joka liitettiin Suomeen Venäjästä Tarton rauhassa 1920. Petsamon-matkailuun kutoutui kansallisromanttista henkeä. Myöhemmin Lappi on houkutellut sekä syksyn ruskavaellukselle että talvella maastohiihtämään ja laskettelemaan. Kun idea Lapista joulupukin kotipaikkana levisi maailmalle, sinne alkoi lentää etenkin brittimatkailijoita. Nykyään Lapin rauhoittavasta tunnelmasta voi nauttia muuallakin, kuten vaikkapa Helsingin keskustassa Lapland Hotels -ketjun hotellissa ja ravintolassa. Lappilaista tunnelmaa sinne luovat Anu Pentikin keramiikka sekä Veli Koljosen ja Reidar Särestöniemen taide. 1. Björn Weckströmin 1969 muotoilema rannekoru Kultajoki. Weckströmin Lapponialle suunnittelemat korut saivat inspiraation Lapin kultahipuista. Lähtöhinta 3 600–4 100 e, Stockholms Auktionsverk. 2. Toivo Fahleniuksen 1950-luvun julisteessa myytiin Lappia ruskalla. Se saattoi olla ensimmäinen kerta, kun ruskaa käytettiin Lapin matkailun markkinoinnissa. Julisteen mainoslause kuului: Rovaniemi – portti Lapin tuntureille. Lähtöhinta 200 e, Bukowskis. 3. Tapio Wirkkalan Iittalalle suunnittelema kristallilasinen taide-esine Tunturi oli esillä Milanon triennaalissa 1951. Aiheen on kaivertanut Theodor Käppi. 800 e, Bukowskis. Ku va Ju us o H ol st ei n / La pl an d H ot el s O y Antiikki & Design 24 trendit 102970_.indd 24 11.11.2019 9.29.32
4. Tunturipurojen raikkaus kasvatti janoa ja myyntiä. Legendaarinen Lapin Kulta -oluen mainoskyltti 1990-luvun alusta, 33 x 32 cm. Lähtöhinta 80 e, Hagelstam & Co. 5. Helena Tynellin kristallilasinen Revontulet oli Riihimäen Lasin tuotannossa 1960-luvulla. 2 100 e, Hagestam & Co. 6. Einari Junttila (1901–75) oli Suomen tunnetuimpia lappilaistaiteilijoita. Lappi-aiheinen vesivärityö, 34 x 40 cm, 220 e, Hagelstam & Co. 7. Suomalaisen Hálo-yrityksen Reidar-huivi (koko 90 x 90 cm) toistaa Reidar Särestöniemen (1925–81) teosta Yössä kukkii kummat kukat. Silkkihuivi on valmistettu Italiassa, 180 e. 8. Uppsalan yliopiston professorin Johannes Sche eruksen kirja Ruotsin Lapista ilmestyi 1673. Historialliseen Lappiin kuului alueita Ruotsin ja Suomen lisäksi Norjasta ja Venäjältä. 840 e, Stockholms Auktionsverk. 9. Hopeaseppä Frans Vilhelm Tiura teki niin sanotun lapinlusikan Kemissä vuonna 1903. Se myytiin Helanderilla 110 eurolla. 10. Perinteisessä saamelaispuukossa, varsinkin turisteille myytävissä, on aina poronluuta. Tämä puukko ei kuitenkaan ole mikään tavallinen matkamuisto, vaan maineikkaan Johannes Laurin tekemä laatupuukko. Kultaseppä Lauri muutti Etelä-Pohjanmaalta Rovaniemelle ja perusti sinne puukkotehtaan 1920-luvulla. Lähtöhinta 180 e, Bukowskis. 5 6 9 8 10 Särestöniemen taide toistuu kuosissa. 7 4 Vuonna 1673 ilmestynyt Lappi-kirja Antiikki & Design 25 TRENDIT 102970_.indd 25 11.11.2019 9.30.17
Musta tausta luo kasvoille vahvan kontrastin. Samaa tehokeinoa käyttivät Alankomaiden ja Saksan renessanssiajan maalarit. Mustataustainen omakuva (1915). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, kokoelma Hallonblad. Ku va Ye hi a Ew eis Antiikki & Design 26 128011_.indd 26 11.11.2019 8.55.26
› Omakuvat tunkeutuivat pintaa syvemmälle Helene Schjerfbeck on noussut kuumaksi nimeksi kansainvälisessä museomaailmassa. Ateneumin taidemuseossa juuri avautunut näyttely kertoo, kuinka tärkeitä ulkomaan matkat olivat hänen uralleen. Esillä on myös Schjerfbeckin omakuvien sarja. Se hakee vertaistaan maailman taiteen historiassa. ANTTI KAIJALAINEN K esällä saimme pyöritellä päitämme kummastuksesta, kun kuulimme The Guardian -sanomalehden kriitikon Johathan Jonesin arvion Helene Schjerfbeckin (1862– 1946) taiteen näyttelystä. Hän antoi Lontoon Kuninkaallisessa taideakatemiassa Hän toimi yhtenä Lontoon-näyttelyn kuraattoreista, ja on nyt Ateneumissa pari viikkoa sitten avautuneen Schjerfbecknäyttelyn pääkuraattori. KUNINKAALLINEN taideakatemia oli Helene Schjerfbeckin taiteen ensiesiintyminen Englannissa. Se muodostui pidetylle näyttelylle vain kaksi tähteä viidestä! Kriitikko ei selvästikään ymmärtänyt näkemäänsä. – Tuntuu, että vain tämä yksi negatiivinen arvostelu on nostettu mediassa esille. Muutenhan näyttelyä kehuttiin, Atenumin intendentti, FT Anna-Maria von Bonsdorff huomauttaa. Taiteilijan omakuvien sarja on taidehistoriallisesti merkittävä. Tämä omakuva on maalattu itsetietoisena, vähän yli 20-vuotiaana vuosina 1884–85. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, Ateneumin ystävien kokoelma. Helene Schjerfbeckistä on säilynyt vain harvoja valokuvia. Tämä on kuvattu 1890-luvulla, jolloin hän oli palannut maalausmatkoiltaan ulkomailta Suomeen. Kansallisgalleria / Arkistokokoelmat. Ku va H en ri Tu om i Antiikki & Design 27 taide 128011_.indd 27 11.11.2019 8.55.48
joista 16 on Helene Schjerfbeckin omakuvia vuosilta 1884–1945. Osaa töistä ei ole Suo messa aiemmin nähty. Teokset luovat Helene Schjerfbeckin tai teesta kehityskaaren. Se alkaa ranskalaises ta naturalismista ja päätyy hänen itsensä näköiseen modernismiin, jossa yhdistyvät aikaisemmat kokemukset ja vaikutteet. VON BONSDORFFIN mukaan Helene Schjerfbeck kuului aikansa ajankohtaisiin Toipilas (1888) syntyi St Ivesissä, Cornwallin pohjoisrannikolla Lounais-Englannissa sijaitsevassa satamakaupungissa. Helene Schjerfbeck matkusti sinne taiteilijaystävänsä Marianne Preindlsbergerin kutsusta. Toipilas vakuutti taiteentuntijat, ja siitä tuli Schjerfbeckin läpimurtoteos. Se hankittiin välittömästi Suomen Taideyhdistyksen kokoelmaan. Maaluksen hellyttävä malli oli todellisuudessa oikutteleva tyttö. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. merkittäväksi myös siksi, että Lontoo tun netaan kansainvälisesti johtavana taide keskuksena. – Naistaiteilijat ovat nyt suosittuja maa ilmalla. Trendiin vaikuttavat Me too kam panjan jälkiaallot, mutta ennen kaikkea se, että eri puolilta maailmaa löytyy kiinnostavia naistaiteilijoita. Minultakin kysyttiin, miten teillä Suomessa on niin hieno taiteilija kuin Helene Schjerfbeck, von Bonsdorff arvioi. – Suomalaisia ehkä yllättää, mutta arvoil taan perinteisessä Englannissa naistaitei lijoiden näyttelyt ovat uusi ilmiö, hän jatkaa. Ateneumin taidemuseossa keskitytään kertomaan, kuinka matkat Pariisissa, PohjoisRanskan PontAvenissa, Italian Fiesolessa ja Englannin St Ivesissa 1800 luvun lopulla muokkasivat Helene Schjerf beckin taidetta. Esillä on noin 130 teosta, taiteilijoihin Euroopassa. Naistaiteilijoille ei ollut itsensään selvää luoda kansainvälinen ura 1800luvun lopulla. Helene Schjerf beck oli niin taitava ja periksiantamaton, että hän ohitti sukupuolirajat. Aikansa ihme lapsi oli hyväksytty Suomen Taide yhdistyksen piirustuskouluun (nyk. Taideyli opiston Kuvataideakatemia) 11vuotiaana. – Helene Schjerfbeck teki taidetta alusta lähtien eurooppalaisiin taidekeskuksiin ja markkinoille. Hän pyrki saamaan töitään keskeisiin näyttelyihin ja ennen kaikkea Pariisin salonkiin. Esimerkiksi Toipilas teoksen hän tarkoitti Salonkiin. Schjerf beckin taiteessa eivät korostuneet suomalais kansalliset piirteet toisin kuin monilla muilla aikalaismaalareilla. – Lontoossa minulta kysyttiin, mikä Helene Schjerfbeckissä on suomalaista Schjerfbeck haaveili perheestä. Ku va Ye hi a Ew eis Antiikki & Design 28 128011_.indd 28 11.11.2019 8.56.05
Vuonna 1884 Ranskan Pont-Avenissa maalattu Ovi esiteltiin ensimmäisen kerran julkisesti vasta Schjerfbeckin ensimmäisessä yksityisnäyttelyssä 1917. Taiteilija piti teosta aluksi aivan liian pelkistettynä ja modernina. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Tämä nuoria tyttöjä esittävä teos on maalattu Hyvinkään-vuosien aikana. Tuolloin teoksiin tuli uutta keveyttä, väriä ja elämäniloa. Perhekoru (1915–1916). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, kokoelma Keirkner. 1800-luvun lopun teoksissa näkyvät ranskalaisen ulkoilmamaalauksen perinteet. Tässäkin teoksessa Schjerfbeckiä ovat enemmän kiehtoneet suuret väripinnat kuin niityllä tepastelevat linnut. Kanat heinäsuovien edessä, St Ives (n. 1887). Penlee House Gallery & Museum. › Taiteilija teki 1920-luvulla uusintaversioita varhaisteoksistaan. Varjo muurilla (1927–28). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, kokoelma Sihtola. Ku va Ja nn e M äk in en Ku va H an nu Ka rja lai ne n Ku va Ye hi a Ew eis Ku va Ye hi a Ew eis taide Antiikki & Design 29 128011_.indd 29 11.11.2019 8.56.21
– Toipilaaseen, alkuperäiseltä nimeltään Ensi viherrys, Helene Schjerfbeck lainasi englantilaisesta viktoriaanisen ajan taiteesta tutun symbolin: kasvin. Myöhemmin Helene Schjerfbeck vaikuttui Italian renessanssiajan freskoista sekä Alppien pohjoispuolen renessanssimestareiden maalauksista. Hän ihaili niiden monokromaattisia ja laajoja väripintoja sekä mustan värin käyttämistä kasvojen ja alastomien vartaloiden taustana. Ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen Helene Schjerfbeck palasi Suomeen 1890. Hän teki yhä maalausmatkoja Pietariin, Wieniin, Italiaan ja Norjaan. Vuonna 1902 hän muutti Hyvinkäälle. Synnyinkaupungissaan Helsingissä hän ei enää tämän jälkeen asunut. TAITEILIJA asui Hyvinkäällä äitinsä Olgan kanssa vaatimattomissa oloissa. Asunnossa oli kaksi huonetta, mutta karuus ei tukahduttanut luovuutta. Kaikki maailmalla koettu ja nähty jalostui Hyvinkään-vuosien aikana maalaustapaan, joka perustui yhtenäisiin värialoihin ja niukkoihin yksityiskohtiin. Helene Schjerfbeck oli alkanut nähdä maailman aiempaa tarkemmin ja syvemmin. Helene Schjerfbeck poti sydänja hengitysvaivoja. Myös nelivuotiaana onnettomuudessa murtunut lonkkaluu vaivasi. Hyvinkään rauhallinen elämänmeno, samoilu sienimetsissä ja kuiva ilmanala tuntuivat kuitenkin sopivan hänen mielelleen ja keholleen. Olga-äiti kuoli 1923, ja vuonna 1925 Helene Schjerfbeck muutti Tammisaareen. Kaupunki oli tuttu, sillä siellä oli asunut hänen sukulaisiaan jo 1800-luvun alusta lähtien. Helene Schjerfbeckistä puhuttaessa ei voi sivuuttaa hänen omakuviaan. Hänet tunnetaan niistä kansainvälisesti, ja ne muodostavat kokonaisuutena poikkeuksellisen sarjan maailman taidehistoriassa. Vastaavan kaltaisen voi löytää lähinnä Rembrandtin, Vincent van Goghin ja Edvard Munchin tuotannoista. Omakuvia taiteilija teki läpi uransa, usein mallien puuttuessa. Eniten ja hätkähdyttävimpiä niistä hän kuitenkin loi elämänsä loppupuolella. Omat kasvot korvasivat mallit. Schjerfbeck asui Tammisaaressa vuosina 1925–41. Se oli tuotteliasta aikaa, sillä teoksia syntyi kolmisen sataa. Taiteilijan väripaletti tummeni. Eydtkuhnenin tyttö II -teoksessa (1927) voi nähdä Schjerfbeckin kiinnostuksen muotiin. Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo, kokoelma Kaunisto. tai pohjoismaista. En keksinyt muuta kuin hiljaisuuden, jota tapaa myös tanskalaisen Vilhelm Hammershøin maalauksissa. Ranskaan ja Englantiin suuntautuneet maalausmatkat 1880-luvulla olivat Helene Schjerfbeckin uralle elintärkeät. PontAvenissa syntyi muun muassa Ovi-maalaus (1884), Englannin St Ivesissa puolestaan Leipomo (1887) sekä läpimurtoteokseksi noussut Toipilas (1888). – Varsinkin Ovi ja Leipomo olivat teoksia, jotka osoittivat suunnan taiteilijan kehitykselle kohti modernismia. Ovi-teos oli tyyliltään niin paljas ja pelkistetty, että Helene Schjerfbeck esitteli sen julkisesti vasta ensimmäisessä yksityisnäyttelyssään 1917. Se pidettiin Gösta Stenmanin taidesalongissa Helsingissä, von Bonsdorff arvioi. TOIPILAS kurottautuu Helene Schjerfbeckin naturalistisen vaiheen joutsenlauluksi. Maalausta pidetään omakuvana ja symbolina uuteen taiteelliseen vaiheeseen heräämisestä. Se on myös kunnianosoitus Louis Pasteurin kehittämille keinoille torjua tartuntatauteja. Tarinan mukaan Toipilaan malliksi istuutui oikutteleva lapsi, jonka poissaoloja koulusta ei juuri paheksuttu. Ku va H an nu Aa lto ne n Antiikki & Design 30 taide 128011_.indd 30 11.11.2019 8.56.39
KIRJEESSÄÄN taidemaalari Ada Thilénille vuonna 1921 Helene Schjerfbeck kertoi: ”Kun nyt harvoin jaksan maalata, olen aloittanut omakuvan, silloin on malli aina käsillä, itsensä tarkasteleminen ei vain ole ollenkaan hauskaa.” Helene Schjerfbeck luonnollisesti tunsi Rembrandtin omakuvat. Hän pyrki omissaan samaan ikääntymisen tarkkanäköiseen esittämiseen. Samalla hän sai mahdollisuuden ammentaa niihin aineistoa sekä laji tyypin perinteistä että tehdä omia kokeilujaan. Schjerfbeckin omakuvat ovat vanhenemisen säälimätöntä, lähes kauhun sekaista ikuistamista. Ne myös etääntyvät siitä hänen taiteellisen kehityksensä aika janaksi, ovat siirtymä realismista kohti modernismia. MUOTOKUVIEN TAITAJA 1862 Syntyi Helsingissä 10. heinäkuuta. 1866 Kaatui portaissa ja mursi lonkkansa, joka aiheutti elinikäisen ontumisen. 1877?79 Opiskeli Adolf von Beckerin yksityisakatemiassa Helsingissä. 1879 Ensimmäinen osallistuminen Suomen Taideyhdistyksen vuosinäyttelyyn. 1880?82 Myi Haavoittunut soturi hangella -teoksen. Ensimmäinen opintomatka Ranskaan senaatin matka-apurahoilla. 1883?1884 Matkusti Ranskaan: Pariisi ja Pont-Aven. Kihlaus luultavasti ruotsalaisen taiteilijan Otto Hagborgin kanssa. 1885?86 Kihlaus purkautui. 1887?88 Kevät Pariisissa, kesä Cornwallissa. Toipilas (1888) ostettiin Suomen Taideyhdistyksen kokoelmaan. 1889 Toipilas esillä Pariisin maailmannäyttelyssä, jossa se sai pronssimitalin. 1902 Hyvinkäälle. Suunnitteli käsityömalleja Suomen Käsityön Ystäville. 1913 Kontakti taidekauppias Gösta Stenmaniin syntyy. Teokset käyvät kaupaksi. 1914?17 Osallistumisia näyttelyihin: Malmö, Tukholma ja Pietari. 1921 Alkoi saada säännöllisiä taiteilijaavustuksia valtiolta. 1928–29 Mukana Tukholman Liljevalchsin suomalaisen taiteen näyttelyssä. 1934?40 Yksityisnäyttely Stenmanin taidesalongissa Tukholmassa. 1941?43 Muutti Loviisan kautta Nummelaan. 1944?45 Muutti Tukholmaan ja asettui Saltsjöbadeniin. 1946 Kuoli 23. tammikuuta Tukholmassa. – Modernismi näkyi tosin teoksissa laajemminkin. Helene Schjerfbeck oli hyvin kiinnostunut muodista, jota hän seurasi tiiviisti ulkomaisista muotilehdistä. Hänen 1920-luvun teoksensa tulvivat jazz-ajan elämäniloa, geometrisiä polkkatukkia ja vahvasti punattuja huulia, Anna-Maria von Bonsdorff luettelee. Helene Schjerfbeck vietti Tukholmassa elämänsä loppuvuodet 1944–46. Hänen viimeisissä muotokuvissaan kasvot näyttäytyvät sukupuolen ja iän leimoista karsittuina. ”Jäljelle jäi vain voimakas läsnäolo. Merkittävää muotokuvataidetta.” ? Sitaatit: Lena Holger, Ateneumin taiteilijat – Helene Schjerfbeck (Ateneumin taidemuseo, 2016). Maailmalta löysin itseni -näyttely Ateneumin taidemuseossa 26.1.2020 asti, ateneum.fi Helene Schjerfbeckin taidetta on esillä myös Villa Gyllenbergissä Helsingissä Schjerfbeck – muiden muassa -näyttelyssä 29.3.2020 asti, gyllenbergs.fi. Helene Schjerfbeckistä kertova, Antti J. Jokisen ohjaama elokuva Helene tulee ensi-iltaan 17.1.2020. Mustuvat omenat -teoksen Schjerfbeck maalasi 82-vuotiaana 1944. Elämän hajoamisen symbolina teos luo kiinnostavan vertauskohdan taiteilijan viimeisille omakuville. Didrichsenin taidemuseo. Taide oli vahvaa elämän loppuun asti. Punatäpläinen omakuva (1944). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, kokoelma Stenman. Ku va Ju ss i Pa kk ala Ku va H en ri Tu om i Antiikki & Design 31 taide 128011_.indd 31 11.11.2019 8.56.50
N uori mies pahoittelee, että tavaraa on kotona niin vähän. Suurin osa Iivari Viilomaan lasikokoelmasta esittäytyy parhaillaan Keräilijät ja kokoelmat -näyttelyssä Designmuseossa. Ei hätää, kyllä kuvattavaa riittää. Viilomaa kerää myös kotimaista 1950–70-luvun keramiikkaa, valaisimia ja huonekaluja. Hän keskittyy Nuutajärven laseihin ja niiden alkuperäisiin myyntipakkauksiin. – Nuutajärven lasi on aina kiehtonut eniten. Ensimmäiseksi kiinnitin huomioni sen väreihin. Tehtaan suunnittelijoiden, varsinkin Kaj Franckin ja Saara Hopean, edustama ajatusmaailma yksinkertaisista ja käytännöllisistä tuotteista sopii omaan näkemykseeni. Toki muidenkin tehtaiden tuotantoa on kertynyt, Viilomaa sanoo. MUIDEN TEHTAIDEN tuotannosta mainittakoon Aino Aallon Karhulalle 1930-luvulla suunnittelemat, muodoltaan porrasmaiset juomalasit ja Gunnel Nymanin Riihimäelle 1932 muotoilemat snapsilasit. Viilomaa työskentelee huonekalupuuseppänä Nikari Oy:ssä Fiskarsissa. Samaan tarkoituksenmukaiseen ja yksinkertaiseen › ANTTI KAIJALAINEN KUVAT IIVARI VIILOMAA, FABIAN BJÖRK JA DESIGNMUSEO Suomalainen kulta-ajan muotoilu kiehtoo nyt nuoria keräilijöitä. He kiertävät kirpputoreja ja kierrätyskeskuksia sekä esittelevät löytöjään sosiaalisessa mediassa. Nuutajärven lasitehtaan tuotantoon keskittynyt helsinkiläinen Iivari Viilomaa edustaa tämän uuden keräilijäsukupolven airuita. ”Design ilahduttaa arkeani” Aino Aalto osallistui vuonna 1932 Karhulan lasikilpailuun puristelasisarjalla, joka perustui porrasmaiseen pintaan. Muotoa loivennettiin pian. Kirkas puristelasi oikealla on myös Aino Aallon, Karhulan tuotannossa 1937–38. Antiikki & Design 32 design 102971_.indd 32 11.11.2019 10.10.43
› Iivari Viilomaa keskittyy Nuutajärven lasitehtaan tuotantoon, josta kirjahyllyssä on aseteltuna pieni näyte. Muotoiluaiheinen kirjallisuus on keräilijälle kaikki kaikessa. Viilomaan avopuoliso kerää Muumi-mukeja. Antiikki & Design 33 102971_.indd 33 11.11.2019 10.10.59
Tarinan mukaan nämä fantasialasit olisivat Oiva Toikan suunnittelemat ja Nuutajärven legendaarisiin mestareihin kuuluneen Unto Suomisen puhaltamat. Muuten toimin fiiliksen mukaan. Kauniiden huonekalujen ja valaisimen löytäminen tuo tyydytystä. Olen erityisesti tuolien fanittaja, Viilomaa sanoo ja näyttää erästä sohvaa. – Löysin Carl-Gustaf Hiort af Ornäsin 1950-luvulla suunnitteleman Kim-sohvan kaverini mökiltä. Huonekaluja täytyy ostaa harkiten, koska ne vievät paljon tilaa. Tarvittaessa vanhat siirtyvät uusien hankintojen tieltä. VIILOMAA PITÄÄ keräilyään jo elämäntapana. Sen ansiosta hän osaa arvostaa käsityötä ja ymmärtää esineiden suunnitteluun kauneuteen kuin kotimaisessa kulta-ajan lasimuotoilussa hän pyrkii tekemissään huonekaluissakin. 27-vuotiaan Viilomaan keräilyharrastus syttyi viitisen vuotta sitten. Nyt se on tuottanut noin 700 esineen kokoelman. Lisää kertyy koko ajan, ja kotona alkaa olla jo ahdasta. Lasit ja keramiikka lepäilevät hyllyillä, tasoilla ja vitriineissä. Huonekalut ja valaisimet ovat jokapäiväisessä käytössä. Lasikokoelma saa olla omassa rauhassa sille varatussa huoneessa. Se on kuin designille pyhitetty miesluola. Viilomaa tavoittelee Nuutajärven käyttölasien kokoelmastaan niin kattavaa kuin mahdollista, mutta se vaatii vuosien urakointia. Siksi tehtaan tuotantoa on viisasta kerätä pieninä kokonaisuuksina. Viilomaa tähyileekin nyt erityisesti kaatimia ja juomalaseja. – Nuutajärven lasi on minulla ehkä ainoa johdonmukaisesti etenevä keräilylinja. Kokoelma kasvaa lähes päivittäin. Kaadin ja lasit ovat Saara Hopean muotoilua 1950-luvulta. Kaadinta valmistettiin värittömänä ja savun värisenä, mutta pinottavia juomalaseja kymmenessä eri värissä. Laseja myytiin myös rottinkikorissa, jolloin mehulasiston saattoi ottaa retkelle mukaan. Lasien rottinkipidikkeet ovat harvinaiset. Nuutajärven alkuperäiset lasien myyntipakkaukset ovat tärkeä osa Viilomaan lasikokoelmaa. Kuvassa Kaj Franckin ja Saara Hopean muotoilua. Saara Hopean vuonna 1958 suunnittelema Omena-taide-esine tai -pullo. Koristeluna käytettiin kyljessä lilaa tai ruskeaa täplää. Omena oli Nuutajärven tuotannossa 1960luvun loppuun. Antiikki & Design 34 design design 102971_.indd 34 11.11.2019 10.11.17
ja tekemiseen käytetyn vaivan aikaisempaa syvemmin. Kierrättämisen filosofiastakin on tullut tärkeää. Keräilyssä ei voi liikaa korostaa dokumentointia. Siten esineistä ja kokoelmista jää tuleville sukupolville tärkeää tietoa. Provenienssin eli alkuperän selvittäminen nousee arvoon, kun halutaan jäljittää esija jakaa tietoa historiasta jälkipolville. Pidän sitä erittäin tärkeänä! – Onneksi äitini osaa auttaa siinä. ÄITI ON Hannele Viilomaa, joka työskentelee tutkijana Suomen lasimuseossa. Hän on ollut korvaamaton apu myös esineiden tunnistamisessa. Viilomaan mukaan neen omistussuhteet vaikkapa aitouden selvittämiseksi. – Olen arkistoinut esineeni sosiaalisen median Instagram-palveluun. Mutta nyt kun kokoelma kasvaa vauhdilla, aion tallettaa tiedot esineistä ja niiden ostopaikoista perinteisimmin. Onhan se mukava sitten vuosien päästä tarkistaa esineiden historia › Iivari Viilomaata puhuttelee Nuutajärven 1950-luvulla syntyneiden käyttölasien tarkoituksenmukaisuus, selkeä muotokieli ja värimaailma. Kuvassa hänen suosikkiensa Kaj Franckin ja Saara Hopean suunnittelua. Party-pakkauksessa myytiin Franckin kaadinta (1609) ja sisälle pinottuja kimaralaseja (2744). Suoralinjainen ja pallotulppainen pullo on Saara Hopean muotoilema Saara-karahvi. Antiikki & Design 35 design 102971_.indd 35 11.11.2019 10.11.25
KATSE KERÄILYN LUONTEESEEN DESIGNMUSEON näyttely Keräilijät ja kokoelmat kertoo yksityiskeräilijöiden designkokoelmista, jotka eivät normaalisti ole nähtävillä. Näyttelyn kokoelmat tavoittavat suomalaisen muotoilun keräilyn ääripäät: Kyösti Kakkosen kansainvälisesti merkittävästä kokoelmasta arkisiin emaliastioihin. KAKKOSEN kokoelman tasolle ei pääse ilman huomattavia rahasummia. Kerätä voi tietysti hyvin pienilläkin summilla. Loppujen lopuksi keräilyn moottorina toimii tiedon tai muistojen keruu tai vaikka merkittävän designin säilyttäminen Suomessa, kuten Kakkosella. Keräilijät ovat kokoelman ohella hankkineet merkittävää tietoa esineiden suunnittelijasta, valmistajasta, materiaaleista ja käyttötarkoituksesta. Yksityiskokoelmien ympärille onkin aikoinaan syntynyt moni museo, ja yksityiset kokoelmalahjoitukset rikastuttavat yhä museoiden kokoelmia. NÄYTTELY kiinnittää huomionsa tapoihin, miten kokoelmia ylipäätään kartutetaan. Sysäyksenä voi olla harvinaisuus, nostalgia, valmistuspaikka tai kauneus. Joku voi kerätä esimerkiksi synnyinkaupunkinsa hopeaa tai lapsuutensa ajan leluja. Toinen voi innostua harvinaisuuksista. Jos esineitä on vaikea hankkia, se voi turhauttaa. Harvinaisuudet eivät myöskään välttämättä ole rahallisesti erityisen arvokkaita. ENNEN keräilijät kulkivat antiikkiliikkeissä ja huutokaupoissa, nyt he täydentävät kokoelmiaan kirpputoreilta, kierrätyskeskuksista ja Facebookin ostoja myyntiryhmistä. Sosiaalisen median merkitys keräämiselle on ollut suuri. Joukkovoimasta löytyy aina joku, joka tietää esineen suunnittelijan tai osaa sanoa sille suuntaa-antavan arvon. Keräilijät ja kokoelmat -näyttely 15.3.2020 asti Designmuseossa, designmuseum.fi signeeramalla väärennettyä designlasia liikkuu onneksi harvoin ja silloinkin lähinnä internetin myyntipalstoilla. Mutta tarkkana täytyy olla. Epävarmoissa tilanteissa Viilomaa suosittelee kysymään esimerkiksi Facebookin keräilyja design-ryhmän jäseniltä. Siellä on aina joku, jolta saa luotettavan vastauksen. räilybudjetista, joka yltää satoihin tuhansiin euroihin. Myös Kakkosen kokoelmaa esitellään nyt Designmuseon näyttelyssä. Vaikka äkkiseltään Viilomaan ja Kakkosen välille näyttää aukeavan ylittämätön kuilu, heissä on paljon yhteistäkin, ja kenties koko keräilyn tärkein ydin. – Jokainen kerää omalla tavallaan. Se tässä onkin parasta, että keräilykohteet ja -tavat saa päättää itse. Minulle kirpputorien koluaminen on paras vaihtoehto. Minua ja Kakkosta yhdistävät intohimo esineisiin sekä niiden pelastamiseen jälkipolville. Hyviin kirppishankintoihin – ja edullisiin – Viilomaa nostaa Nanny Stillin suuren, uniikin näyttelytyön vuodelta 1976 ja Dorrit von Fieandtin niin ikään uniikin keramiikkaterriinin, jolla on linnun muoto. Ovatko esineet sijoituksia, joiden arvo tulee kasvamaan? Nuoren miehen keräilyä kantaa innostus löytämiseen. Koskaan ei tiedä, mitä kirpputorilta löytää. Siinä on samaa jännityksen tuntua kuin hänen toisessa harrastuksessaan, kalastuksessa. Kalareissujen anti ei ole jäänyt vain taimeniin ja lohiin. Oulusta hän nappasi mukaansa Alvar Aallon suunnitteleman penkin, Islannista Gunnel Nymanin vuonna 1953 signeeraaman maljakon. Viilomaa kiertää kirpputoreja ja kierrätys keskuksia päivittäin eikä edes malta ajaa työmatkaansa Helsingistä Fiskarsiin ilman pysähtymistä niihin. Tiheät käynnit ja tarkat silmät löytävät lähes päivittäin jotain kiinnostavaa. Viilomaa käyttää kertahankin toihinsa yleensä hämmästyttävän vähän, alle 10 euroa. HÄNEN KÄYTTÄMÄNSÄ rahamäärä on kaukana esimerkiksi Kyösti Kakkosen keKeräilijät ja kokoelmat -näyttely esittelee suomalaisen muotoilun keräilyä laajasti, arkisista Finelin emalikattiloista Oiva Toikan lasitaiteeseen. Designmuseossa nähdään myös muun muassa suomalais–yhdysvaltalaisen pariskunnan, Liisa ja John Herwegin keräämää Arabian Fennia-sarjan keramiikkaa. Pariskunta on hankkinut kokoelmiinsa Arabiaa yli 40 vuotta, enimmäkseen Yhdysvalloissa. Myös Karhu Oy:n juoksukenkien kokoelma on päässyt esille. Antiikki & Design 36 design 102971_.indd 36 11.11.2019 10.11.33
Ull a Jok isa lo, Mi nä -pe li, # 1, 20 19 , pig me ntt im ust eve do s (ra jat tu) SIL UE TT EJA JA VA RJ OK UV IA SIL HO UE TTE S AN D SH AD OW S Kultasepänkatu 2, Kerava 040 318 4300 | www.sinkka.? 7.9.–5.1.2020 Emil Cedercreutz | Saara Ekström & Thom Vink | Axel Gallén Sasha Huber & Petri Saarikko | Johanna Ilvessalo Ulla Jokisalo | Anu Kauhaniemi | William Kentridge Andreas Kocks | Katri Kuparinen | Lotte Reiniger Randal Thurston | Heike Weber Siluettileikkausten ja varjoanimaatioiden pioneereja sekä suomalaisia ja kansainvälisiä nykytaitelijoita. Avoinna: ti, to, pe klo 11–18, ke 12–19, la–su 11–17 Liput: 6 € aikuiset | 4 € eläkeläiset, opiskelijat | € alle 18–v. | Museokortti – Olen iloinen, että suomalaista muotoilua voi nykypäivänä kutsua sijoitukseksi. Se kertoo sen menestyneestä ja arvostetusta historiasta! Suhtaudun näihin pieninä sijoituksina, ehkä pahan päivän varalle, jos sellainen tulee. Mutta rakkaiden esineiden myyminen tuntuu kaukaiselta ajatukselta. Nuoren keräilijän mielestä tärkeintä on kuitenkin pitää suomalaisen muotoilun historia tunnettuna. Se auttaa arvostamaan kansainvälisestikin palkitun muotoilumme vanhoja perinteitä, valmistustapoja ja arvoja. – Keräily on myös tuonut mukanaan monta mahtavaa tuttavaa, ystäviäkin, joiden kanssa voi vaihtaa niin esineitä kuin tietojakin. Keräily ilostuttaa arkeani. Katso Iivari Viilomaan upeita designlöytöjä Instagramissa: @? nvint Keräilyssä ja kalastuksessa on jännitystä. Antiikki & Design 37 102971_.indd 37 11.11.2019 10.11.44
Enkelit tuovat terveiset 1940luvulta. Niiden mekot ovat sideharsoa, siivet taas kreppipaperista. Pienin enkeli oli rompetorilöytö. Antiikki & Design 38 102972_.indd 38 8.11.2019 14.38.07
S irke Mikkolan rakkaimmassa joulumuistossa eletään aatto iltaa. Lumisen metsämaiseman keskellä seisoo pieni torppa, jonka ikkunasta loistaa ulko puolelle kuusenkynttilöiden valo. Joulu korttimaiseman tuvassa tulijoita odottaa Sirken Ennimummo. – Ikkunan eteen oli nostettu pieni pöytä kuusi, joka oli koristeltu kauniisti kynttilöin, makeisin ja palloin. Muistan edelleen elä västi tuvan tunnelman. Minun oli joka joulu päästävä mummon luo, Sirke huokaa viiden kymmenen vuoden takaiselle muistolle. KERÄILIJÄ ihastui vanhoihin joulukuusen koristeisiin kymmenen vuotta sitten. Innon sytyttivät vaaleaa, romanttista ja boheemia tyyliä esittelevät sisustuslehdet. Lehtien si vuilta Sirken silmään osuivat hopeoidut lasi koristeet ja metalliset joulukuusenkynttilän pidikkeet. Niitä oli aseteltu niin havuja kuin kuivia risuja kaunistamaan. Nyt nuo samat lasikoristeet näyttävät harjaantuneen keräi lijän silmään intialaiselta uustuotannolta. – Olen luonteeltani keräilijä. Ennen kerä sin postimerkkejä, sitten taidepostikortteja ja kiiltokuvia. Sirken kiiltokuvista järjestettiin Enkeli parvesta pukkiparaatiin niminen näyttely vuonna 2002 turkulaisessa Galleria Justissa. Sirke Mikkola ihastui vanhoihin joulukoristeisiin kymmenen vuotta sitten. Perheen joulukuusi koristellaan perinteiseen tapaan joka vuosi. › TEKSTI JA KUVAT HEIKKI RAUTIO Sirke Mikkola ihastui vanhoihin joulukoristeisiin kymmenen vuotta sitten. Nyt hänen kokoelmassaan on monta sataa kuusenkoristetta ja muita jouluaiheisia ihanuuksia. Herkkää hopealankaa, suloisia enkeleitä – Kiinnostuin vanhoista joulukoristeista aluksi sisustusmielessä. Aloin samoihin ai koihin kerätä köyhän miehen hopeaksi kut suttuja lasiesineitä. Ne jäljittelevät hopeaa, ja niitä kutsutaan myös elohopealasiksi. Myöhemmin Sirkel le selvisi, että lasisia joulukuusenkoristeita valmistettiin samalla tavalla puhaltamalla ja hopeoimalla kuin köyhän miehen hopeaa. KOKOELMANSA ensimmäiset joulukoris teet Sirke löysi läheiseltä kirpputorilta kesä helteillä. – Pöydän alla oli pahvilaatikollinen van hoja joulukoristeita, kuten metallisia joulu kuusenkynttilänpidikkeitä, joita olin toivo nut löytäväni. Pienestä alkanut koristekeräily paisui nopeasti. – Varasin alussa koristekokoelman säi lytystä varten pienen, talonpoikaisen ren ginkaapin. Se jäi hetkessä auttamattoman pieneksi. Nyt meillä on kotona kokonainen huone joulukeräilyäni varten. Pelkästään lasisia joulukuusenkoristei ta löytyy Sirken kokoelmasta niin palloina, pukkeina, käpyinä, torvina, eläinhahmoina kuin helminauhoina. Oman, Technicolorsävyisen maailman sa muodostavat muovista tehdyt pallot, joita on kymmenittäin. Ohuita ja paksuja, Latvatähden Weiste valmisti 1940–50-luvulla. Materiaalina käytettiin hopealankaa ja keskelle on sijoitettu foliopaperinen kuvio. Lasikoristeet ovat todennäköisesti Saksasta. Antiikki & Design 39 keräilijä 102972_.indd 39 8.11.2019 14.38.34
erityisen pörheitä ja koristeltuja nauhoja löytyy eri vuosikymmeniltä. – Ennen muovia nauhoja tehtiin muun muassa lasihelmistä ja metallipunoksesta. Kokoelmani vanhimmat koristeet ovat 1900-luvun alusta ja uusimmat 30 vuoden takaa. KERÄILYN punaisena lankana kulkee joulu. – Kerään vain ja ainoastaan sitä, mistä itse pidän. Se, mikäli jokin on muiden mielestä haluttua, ei tee siitä minulle yhtään sen merkityksellisempää, Sirke Mikkola arvioi. Kokoelma on karttunut pääosin antiikkimessuilla, kirppareilla sekä ostoja myyntiliikkeissä. – Fiskarsin ja Billnäsin kesätapahtumissa olen käynyt jo kaksi vuosikymmentä. Koristeita voi tulla vastaan yllättävissä paikoissa. – Löysin paperisen enkelihahmon Loimaan rompetorilta. Valkoinen enkeli suorastaan säkenöi keskellä kaikenlaisia autojen varaosia ja muuta sälää. MIELEEN on jäänyt myös lietolainen ostoja myyntiliike, josta löytyivät vanhan kaupan jäämistöstä sinne päätyneet lasiset joulu pukkikoristeet. – Jokainen koriste on kääritty omaan paperikääreeseensä. Osa niistä oli edelleen avaamattomia. Suosikeikseen Sirke Mikkola nimeää vanhat metallilankakoristeet sekä venäläiset vanuhahmot ja lasikoristeet. Metallilankakoristeissa Sirke Mikkolaa viehättävät niiden pintaan nostattamat, nostalgiset muistot. – Lapsuudenkotini joulukuusta somistivat Weisteen valmistamat, ohuesta metallilangasta punotut koristeet. Kokoelmassani on nyt 60 kappaletta samalla tekniikalla valmistettuja koristeita. Tunnistan lapsuudestani tutut koristeet edelleen muista. Vanukoristeista useimmille ovat tutuimpia sienet, joita myytiin vielä 1970–1980luvuilla. Samasta materiaalista valmistettiin jo 1800-luvun lopulta Saksan vuoristoLippunauhat ilmestyivät 1870-luvulla. seuduilla sekä Venäjällä ja myöhemmin Neuvostoliitossa erilaisia ihmisfiguureja sekä sieniä ja hedelmiä. Sirke Mikkonen on onnistunut kymmenessä vuodessa keräämään kokoelmaansa kymmenkunta ihmishahmoa. – Erityisesti 1930–1950-lukujen neuvostoliittolaiset vanukoristeet ovat maailmalla hyvin kysyttyjä. Olen hankkinut omat vanukoristeeni tuttavani kautta suoraan Venäjältä. Suurin osa Suomessa myydyistä vanhoista lasikoristeista ovat alkujaan saksalaisia. Saksasta tuli joulukoristeiden valmistamisen suurvalta massatuotannon alkamisen myötä jo 1860–1870-luvuilla. Koristeista on Harvinaiset, pahviset figuuripukit tehtiin todennäköisesti makeisrasioiksi. Punavalkoinen, hilekoristeltu koriste on Weisteen saumapallo 1960-luvulta. Sen Sirke sai lapsena vanhemmiltaan. Foliokukka on koristeltu helmillä. Köyhän miehen hopeamaljaa sulostuttavat todennäköisesti keskieurooppalaista alkuperää olevat lasikoristeet. Syötävän näköiset herkut imitoivat oikeita hedelmiä. Vanhan keksirasian sisältä kurkistavat harvinaiset vanukoristeet, jotka on tehty Neuvostoliitossa. Samalla tekniikalla loihdittiin koristeita myös Saksassa ja Puolassa. Antiikki & Design 40 keräilijä 102972_.indd 40 8.11.2019 14.39.24
AJOITA KORISTEESI SYNTY JOULUKORISTEIDEN ajoittaminen ja tunnistaminen on vaikeaa. Mallit ovat pitkään säilyneet samoina. Koristeista löytyy harvoin valmistajan merkintöjä, mikä vaikeuttaa tunnistamista. VANHAT 1800-luvun joulukoristeet tulevat varsinkin Saksasta. KOTIMAISIA JOULUKORISTEITA löytyy etenkin 1920-luvulta alkaen. VANUKORISTEIDEN tunnistamisessa auttaa Christmas Decorations Guide Catalogue 1936–1870 -kirja, jossa on esitelty valmistetut koristeet hinta-arvioineen. Weiste Oy:tä. Hän haki oppia koristeiden tekemiseen Saksasta. Yrityksen perustamisen jälkeen koristeiden tuonti Saksasta romahti. 1950-luvulla muovi korvasi metallin ja lasin. Weisteellä ensimmäiset muovipallot valmistettiin pehmeästä muovista. Kovia kuusenpalloja alettiin puhaltaa muotteihin vuodesta 1969 lähtien. Mikkolan perheessä jouluvalmistelut alkavat vasta vähän ennen joulua. – Käyn joka joulu katsomassa Turun Stockmannin joulukoristeet, josko sieltä löytyisi kiinnostavia, uusia hankintoja. Joulukuusi nostetaan olohuoneeseen pari päivää ennen joulua. – Sen aika on vasta, kun joulusiivous on tehty. Sitten menen koristekaapeille ja mietin, millä koristeilla kaunistaisin kuusen. Yksi on varma. Joka joulu valitsen lapsuudesta tutut metallilankakoristeet. ? Koivisto, Nyman & Saloniemi: Joulupuu on rakennettu (Tammi 2010). Flinck: Granna granen (Bonnier 1998). säilynyt muun muassa tukkumyyjien listauksia, joista voi huomata, kuinka uskollisesti kuusenkoristeet ovat säilyneet samankaltaisina tähän päivään asti. Jo 1800-luvun lopussa joulua juhlistamaan kaupiteltiin tuttuja lameeta, lippuja, latvatähtiä ja palloja. Suomessakin myytiin lasikoristeita jo 1870-luvulla. Myös lippunauhat ilmaantuivat kuusiimme samalla vuosikymmenellä. Joulukoristeista ja niiden keräilystä ei Suomessa voi puhua mainitsematta Kalle Aimo Weisteen vuonna 1924 perustamaa Sirke kerää myös jouluisia makeisia ja makeisrasioita. Muotoon leikattu joulupukki on todennäköisesti 1930-luvulta. Pyöreä rasia on Huhtamäki Hellaksen valmistama. 1950–1960-luvun lasiukot ovat kulkeutuneet alkujaan Neuvostoliitosta. Ne Sirke on saanut venäläiseltä tuttavaltaan. Antiikki & Design 41 keräilijä 102972_.indd 41 8.11.2019 14.40.36
Ruokasalin pöytä on katettu Adlerberg-suvulle kuuluneelle ranskalaisella Sèvres-astiastolla. Etualalla odottaa Ekbergin valmistama krokaani. Vasemmalta löytyy makeispöytä marsipaaneineen, rusinoineen ja pähkinöineen. Antiikki & Design 42 JOULUPERINTEET 128529_.indd 42 8.11.2019 14.32.27
V ielä 1800-luvun alkupuolella joulu oli yhteisöllinen juhla. Esimerkiksi Savon kartanoalueella kuljettiin yhdessä talosta taloon, syötiin voileipiä, ajettiin reellä, musisoitiin ja tanssittiin. Vasta vuosisadan puolenvälin jälkeen alkoi yleistyä perhekeskeinen joulu. Sen esikuvana voidaan osittain pitää Englannin kuningattaren Viktorian ja hänen saksalaisen prinssi puolisonsa Albertin luomaa ihannekuvaa perheestä. Protestanttisessa Euroopassa levitettiin myös keksittyä kuvaa Martti Lutherista perheineen joulukuusen ympärillä. Kuvan tarkoitus oli korostaa joulun perhearvoja. MONET keskeisistä joulutavoistamme, joiden ympärille juhlamme rakentuu, eivät ole kovinkaan vanhoja. Koristellusta kuusesta on tietoja jo 1700-luvulta joissakin ylhäisaatelisissa kodeissa, mutta se alkoi yleistyä tavallisissa suomalaisissa kodeissa vasta 1900-luvun alkuvuosina. Kansakoululaitoksen kuusijuhla levitti › KARI-PAAVO KOKKI KUVAT SINEBRYCHOFFIN TAIDEMUSEO Monet jouluperinteistämme ovat vain muutamia satoja vuosia vanhoja. Sinebrychoffin taidemuseossa päästään joulun aikaan tutustumaan niiden syntyyn joulupöytiä esittelevässä näyttelyssä, jonka on suunnitellut lehtemme neuvonantaja, kamarineuvos Kari-Paavo Kokki. Tässä jutussa hän kertoo tavallisimpien joulutapojemme yleistymisestä. Palatsi pukeutuu juhlaan Antiikki & Design 43 jouluperinteet 128529_.indd 43 8.11.2019 14.33.11
lähellä Årstan kartanon ponteva emäntä Märta Helena Reenstierna (1753–1841) antoi 1700-luvun lopulla sorvausta muodikkaasti harrastavalle miehelleen joululahjaksi lisäosan hänen sorviinsa, kun taas palveluskunta sai rahaa tai sukat. Lahjojen antaminen alkoi lisääntyä 1800-luvun aikana. Jo vuosisadan lopulla lehdissä alettiin paheksua liian runsaita, kalliita ja ylellisiä joululahjoja. Suomalainen joulupukki oli alkuaan kansanomainen – hieman pelottavakin – kulkuehahmo. Nykyisen punanuttuisen muotonsa joulupukki sai oikeastaan vasta meidän aikanamme. JOULU ON ennen kaikkea tunnettu ruokajuhlana. Tarjoilu määrittyi perheen sosiaalisen aseman ja varallisuuden mukaan. tehokkaasti joulupuun koteihimme. Kuusta pidettiin aluksi hyvin protestanttisena ilmiönä. Niinpä esimerkiksi Moskovan patriarkka vastusti sitä 1800-luvulla koristeena, joka ei kuulunut oikeauskoiseen ortodoksikotiin. Lahjojen antaminen liittyy roomalaisten uudenvuodenjuhliin, josta kristityt sen Joulu tunnetaan ruokajuhlana. RAKKAAT, VANHAT PERINTEET HUFVUDSTADSBLADETsanomalehden ja Folkhälsan-järjestön Lucia-kulkueen voi katsoa aloittavan joulun 13. joulukuuta. JOULU on aina ollut hyvin ruokakeskeinen juhla. Nykyiset jouluruoat ovat alkujaan yleensäkin juhlaruokia. JOULUPUKIN nykyinen hahmo perustuu katoliseen piispaan, Pyhään Nikolaukseen, joka tuo Keski-Euroopassa 6. joulukuuta kilteille lapsille lahjoja. Lahjoja on meillä annettu ainakin 1700-luvulta lähtien. POHJOISMAISEEN kansanomaiseen tonttuperinteeseen perustuva joulutonttu on pääosin ruotsalaisten taiteilija Jenny Nyströmin ja kirjailija Viktor Rydbergin luomus 1800-luvun lopulta. KORISTELTU JOULU yleistyi 1800-luvun lopulla. Nykyään suositut, alkuaan kansanomaiset koristeet kuten himmelit ja tuomaanristit esitteli Marttaliitto 1930-luvulla. KUUSI YLEISTYI meillä 1900-luvun vaihteessa. Usein se koristettiin oma tekoisilla koristeilla. Hienoimmat, lasiset kuusenkoristeet tuotiin Saksasta. omaksuivat. Meillä varhaisimpia kirjallisia tietoja joululahjoista on Elimäen Hämeenkylän kartanon tyttären Jocobina Charlotta Musterhjelmin (1786–1842) päiväkirjoissa vuosilta 1799–1801. Lahjat, joita annettiin, olivat vaatimattomia, kuten pala silkkinauhaa tai lyijykynä. Tukholman Sinebrychoffin taidemuseon empiresaliin on katettu jouluinen teepöytä. Kupit ovat 1800-luvun puolivälistä. Ne on valmistanut venäläinen Kornilovin tehdas. Hopeoitu samovaari on venäläinen, ja se kuuluu Presidentinlinnan kokoelmaan. Perinteiset leivonnaiset ovat Ekbergin konditorian valmistamia. Antiikki & Design 44 jouluperinteet 128529_.indd 44 8.11.2019 14.33.30
Monet ruokalajit, kuten laatikot ja joulupuuro, ovat hyvin vanhaa perua. Kaikkein köyhimmissäkin perheissä pyrittiin säästämään joulun varalle, jotta edes silloin saisi syödä vatsansa täyteen. 1800-luvulla yleistyivät myös monenlaiset joululeivonnaiset: kuivakakut, pikkuleivät ja joulutortut. Marsipaanikonvehdit, kuivatut ja sokerikandeeratut hedelmät ja pähkinät kuuluivat myös joulun tarjottaviin. Monessa perheessä katetaan vieläkin erillinen makeispöytä joulun ajaksi. Uudempia jouluperinteitä ovat joulukukat ja hautakynttilät. Jälkimmäiset yleistyivät vasta 1960-luvulla. Joulumme on jatkuvasti muuttuva ja uudistuva juhla. Jouluun liitetään jatkuvasti myös uusia asioita, joista toiset jäävät ja toiset katoavat. Kuitenkin sen syvin ajatus suurena rakkauden ja suvaitsevaisuuden juhlana pysyy. Joulussa kiteytyvät kaikki niin kristillisyyden kuin inhimillisyyden jaloimmat ja hienoimmat arvot. ? Kuvat ovat Sinebrychoffin viime joulun näyttelystä. Tänä vuonna pöydät katetaan pääosin Sinebrychoffin perheelle kuuluneilla pellavadamasteilla, astioilla ja pöytähopeilla. Ne ovat esillä 30.11.2019–12.1.2020. Kustavilaisen salin pöydälle on katettu kahvipöytä. Ruusunmuotoiset kupit on valmistanut venäläinen Kuznetsovin tehdas. Venäläinen, lehtiaiheinen kahvikalusto on valmistettu hopeasta 1860-luvulla. Perinteiset leivonnaiset on valmistanut helsinkiläinen Ekbergin konditoria, joka on perustettu vuonna 1852. Sieltä Sinebrychoffitkin hankkivat joulutarjottaviaan. Museon kuusi on koristettu punaisesta kreppipaperista tehdyillä ruusuilla. Vanhan perinteen mukaan kuusikin jouluna puhkeaa kukkaan. Niin sanotussa marsalkan nauhassa on teksti Gloria in excelsis Deo – Kunnia Jumalalle korkeuksissa. Antiikki & Design 45 jouluperinteet 128529_.indd 45 8.11.2019 14.34.03
› Piparkakkuperinteitä vuosisatojen takaa – Piparkakkujen maailma on äärettömän kiehtova sekoitus historiaa ja kansantaruja. Pelkästään puukaiverrusten yksityiskohdissa riittää loputtomasti tutkittavaa. Kurpan hankkimat keskieurooppalaiset puumuotit ovat taidokkaita, mutta myös niillä leipominen on oma taiteenlajinsa. Perinnepipareissa käytetään usein vain jauhoja, hunajaa ja mausteita – ei vettä tai voita. – Taikina ei saa olla liian kosteaa, sillä silloin se takertuu huokoiseen puuhun, eikä Turkulainen piparkakkumestari Petrus Kurppa tekee kaiverrettujen puumuottien avulla keskieurooppalaisia perinneleivonnaisia. MATTI VÄLIMÄKI KUVAT KATRI LEHTOLA P etrus Kurpan piparkakkumuoteissa seikkailevat niin arkkienkeli Mikael kuin Krampus-paholaishahmokin. Suuri maustelaiva vie ajatukset 1600-luvulle, jolloin Eurooppaan alkoi tulla kaukomailta entistä enemmän muun muassa kallisarvoista mustapippuria, kardemummaa ja muskottipähkinää. Koristeelliset, maustetut hunajaleivonnaiset nousivat aatelisten suosioon. Perinnepiparit syntyvät hunajasta ja mausteista. Petrus Kurppa on hankkinut Keski-Euroopasta piparkakkualan kirjallisuutta. Perinneleivonnaisten tekeminen vaatii aikaa, tarkkuutta ja kärsivällisyyttä. Kun Springerle-pikkuleipä eli ”Hyppäävä hevonen” tehdään oikein, se nousee hieman pohjastaan. Antiikki & Design 46 perinne elää Esittelemme mestarillisia kädentaitajia 132303_.indd 46 11.11.2019 8.50.05
› Taikinaan otetaan kunnolla tuntumaa ennen leipomisen alkua. Sen pitää olla juuri sopivaa: ei liian kosteaa eikä kuivaa. Antiikki & Design 47 132303_.indd 47 11.11.2019 8.50.32
tietenkään liian kuivaa, jolloin se murenee. Jokaiselta piparkakkumestarilta löytyy oma salainen mausteseoksensa. Miten innostuit alasta? Minulla on kokin koulutus. Kymmenisen vuotta sitten päädyin selvittelemään puumuottien hyödyntämistä ruuanlaitossa. Löysin ensin suomalaiset voija juustomuotit, sitten keskieurooppalaiset piparkakkumuotit. Nykyään olen töissä ravintolassa ja piparkakut ovat rakas harrastukseni. Keskieurooppalaisista perinnepipareista ei ole Suomessa ihan leipätyöksi asti. Mistä olet saanut oppisi? Vuonna 2008 tutustuin tšekkiläiseen kaivertajamestariin Oldrich Kvapiliin ja leipureihin, jotka käyttivät Kvapilin kaivertamia muotteja. He opettivat minulle paljon muun muassa erilaisista taikinoista. Olen hankkinut myös alan eurooppalaista kirjallisuutta ja käynyt tutustumassa keskieurooppalaisten museoiden muottikokoelmiin. Onko keskieurooppalainen piparkakkukulttuuri yhä voimissaan? Monin paikoin esimerkiksi Saksassa, Puolassa ja Tšekissä joulumarkkinoilta löytyy vielä paljon puumuottien avulla valmistettuja piparkakkuja ja leivonnaisia. Vahvoja piparkakkukaupunkeja ovat esimerkiksi Puolan Torun´ ja Wroc?aw, Saksan Nürnberg sekä Venäjän Tula. Mutta ero vaikkapa puumuottien kulta-aikaan eli 1600-lukuun verrattuna on valtaisa. Piparkakkujen mahti alkoi lopullisesti murentua, kun suklaa yleistyi ja tuli edullisemmaksi. Mistä piparkakkujen historia alkaa? Paljon riippuu siitä, miten piparkakku määritellään. Puisia leipämuotteja käytettiin jo muinaisessa Egyptissä. Viikinkienkin väitetään valloittaneen maailmaa hyvin säilyvien hunajaleipien avulla. Modernimmat piparit syntyivät, kun kaukomailta alettiin tuoda eksoottisia mausteita noin vuoden 1400 tienoilla. Piparkakkuja valmistettiin tuolloin muun muassa luostareissa. Pikkuleipien mausteiden väitettiin tepsivän moneen vaivaan. Esimerkiksi muskottipähkinän kerrottiin helpottavan ritarin itseaiheutettua päänsärkyä. Joskus on epäilty, että luostarit maustoivat pipareitaan voimakkaasti senkin takia, jotta niiden tekemä olut kävisi hyvin kaupaksi. Mistä olet hankkinut muottisi? Olen ostanut piparimuottini pääosin alan keskieurooppalaisilta harrastajilta. Minulla ei ole varsinaisia antiikkimuotteja, mutta vanhimmat muoteistani saattavat ajoittua toisen maailmansodan aikoihin. Tavallista on, että Keski-Euroopassa piparkakkumuotit siirtyvät suvussa sukupolvelta toiselle. Nykyään piparkakkumuotteja on paljon myytävänä myös netissä. Mitkä ovat tärkeimmät työvaiheet puumuoteilla leivottaessa? Tärkeimmäksi työvaiheeksi kohoaa tietenkin taikinan tekeminen. Hunajan ja jauhojen sekoittaminen on tarkkaa ja myös voimia vaativaa työtä. Huolellisuutta vaaditaan myös siinä, kun taikina painellaan peukaloilla muotin päälle. Taikina ei saa esimerkiksi liikkua yhtään, jotta piparkakkuun ei synny kaksoiskuvioita. Myös uunin kanssa operointi on usein sekuntipeliä. Saksalaisia Springerle-pikkuleipiä ei saisi oikeastaan lainkaan leipoa syksyllä, jolloin ilmankosteus on niiden taikinalle liian suuri. Miten kauan yhden reseptin toteuttamiseen kuluu aikaa? Joillakin resepteillä valmista tulee yhdessä päivässä. Toisiin taikinoihin saatetaan lisätä jauhoja vaiheittain vaikkapa kolmen päivän aikana. Vanhoina aikoina keskieurooppalaiset piparkakkumestarit saattoivat antaa taikinan nukkua prinsessa ruususen unta jopa puoli vuotta. Se oli mahdollista, koska taikinassa ei ole oikein muuta kuin hunajaa ja jauhoja. Hunaja on antibakteerinen aine, joka estää taikinaa pilaantumasta. Mikä on rakkain työvälineesi? Rakkain työvälineeni taitaa olla merihevosta esittävä piparkakkumuotti. Se on pieni, kaunis ja elegantti – aivan kuten merihevoset mielestäni ovat. Missä työsi tuloksia näkee? Piparkakkujani voi nähdä joka vuosi Turun linnan Katetut joulupöydät -näyttelyssä. Kuvia ja tietoa piparkakuistani löytyy myös Facebook-sivultani Petruksen piparkakut. Olen vetänyt Turussa ja Tallinnassa myös erilaisia piparkakkutyöpajoja. Niissä opetellaan perinteisten piparkakkujen tekoa puumuoteilla. Minkä neuvon antaisit alalle pyrkivälle? Piparkakut ovat todellista slow foodia. Niitä tehdessä pitää pyrkiä hitauteen eikä nopeuTärkein työvaihe on taikinanteko. Taikina luetaan eli painellaan peukaloilla tarkasti muotin päälle. Ennen uuniin menoa piparkakkuaihiot leikataan lopulliseen muotoonsa. Piparkakut kuuluvat jouluun, mutta myös muihin juhliin. Alun perin niitä markkinoitiin lääkkeinä. Antiikki & Design 48 perinne elää 132303_.indd 48 11.11.2019 8.50.55
”HAAVEILEN PÄÄSEVÄNI PIPARKAKKUMESTARIN OPPIPOJAKSI” 07.00 Herään automaattisesti ilman kelloa. Aamiaisen jälkeen suuntaan lenkille läheisen ison kukkulan eli Kuuvuoren portaille ja urheilukentälle. Nostelen vähän rautaa ulkokuntosalin laitteissa. 10.00 Otan yön yli jäähtymässä olleen piparkakkutaikinan ja ryhdyn työstämään sitä. Sitten laitan taikinan muotin päälle ja painelen sitä tasaisesti muottiin. Irrottelen piparkakkuaihiot muoteista ja leikkaan niiden reunat veitsellä. Piparkakut saavat odottaa vielä hetken uuniin menoa. 11.00 Mikrolounas kotona. 12.00 Pistän piparkakut uuniin. Pellillisen paistoaika on noin 15 minuuttia. Joitakin hunajapiparkakkuja voidellaan välillä, jotta niiden pinnalle tulisi tummempia ja vaaleampia kohtia eli kiiltoa ja kontrastia. 14.00 Päiväkahvit piparkakun kera. 14.30 Laitan uuden taikinan vireille, vaikkapa seuraavaa päivää varten. 15.00 Tiskaamista ja siivoamista. Sitä riittää, sillä jauhoja leviää helposti ympäriinsä. 17.00 Ruokailu kotona. 18.00 Lähden ihailemaan kuuta kaukoputkellani. Kuu on piparkakkujen ohella intohimoni. Kuun pinnan muotoihin perehtyminen ja kuun valokuvaaminen on äärimmäisen mielenkiintoista. Kuten piparkakuissa, myös kuuharrastuksessani tärkeässä osassa ovat pinnan muodot ja hahmot. Petrus Kurppa Piparkakkumestari teen. Lisäksi harrastukseen tulee tietenkin uutta syvyyttä, kun perehtyy alan historiaan. Mitä taitoja tällä alalla ennen kaikkea tarvitaan? Kärsivällisyyttä ja visuaalista silmää. Hyvä kielitaito, vaikkapa saksan kielen taito olisi plussaa, sillä se auttaisi verkostojen luomisessa Keski-Euroopassa. Itse olen joutunut sinnittelemään eteenpäin rallienglannilla ja avoimella mielellä. Suomesta alan kirjallisuutta ja tietotaitoa löytyy aika vähän. Meille pikkuleipien puumuotit eivät koskaan juurtuneet. Suomessa on käytetty metallimuotteja. Millaisesta työtehtävästä haaveilet? Haaveilen, että pääsisin vielä joskus tulevaisuudessakin jonkun keskieurooppalaisen piparkakkumestarin oppipojaksi. Ehkäpä minun pitäisi jonakin päivänä kokeilla myös itse puukaiverrusten tekemistä. Lähelle pitäisi varata kuitenkin iso pino laastareita ja sidetarpeita. Isoisäni oli taitava puuseppä, mutta itse en ollut koulun puukäsitöissä se luokan taitavin oppilas. ? Taidokkaat piparkakkumuotit ovat suvussa kulkevia aarteita. Ne on kaiverrettu usein kovaan, mutta helposti työstettävään päärynäpuuhun. Antiikki & Design 49 perinne elää 132303_.indd 49 11.11.2019 8.51.12
Hermès’n Calèche (1961) kuului ruhtinatar Gracen suosikkeihin. Nina Riccin L’Air du Tempsin (1948, ylh. oik.) korkki symboloi rauhankyyhkyä. Chanelin ensimmäinen tuoksu (1921) kuuluu yhä maailman myydyimpiin. Guerlainin itämainen Mitsouko (1919) huokuu jazzin aikakautta. 50 Antiikki & Design vintage 128012_.indd 50 11.11.2019 9.00.24
› MIRVA SAUKKOLA KUVAT FABIAN BJÖRK, MVPHOTOS JA VALMISTAJAT Tuoksumarkkinoille rynnistää vuosittain uutuuksia, mutta ikonisimmat ikiklassikot kuitenkin pitävät pintansa. Esittelemme 1900-luvun unohtumattomimmat tuoksut. Legendaariset parfyymit 1900-LUKU: KUKKIA NAISILLE, SITRUUNAA HERRASMIEHILLE Pitkään naiset ja miehet käyttivät samoja tuoksuja olemustaan raikastamaan. Esimerkiksi Wilhelm Mühlensin Kölnissä nähtävästi vuonna 1799 luoma tuoksu vesi oli suosittu niin herrojen kuin daamien keskuudessa. Sen nimi, 4711, on peräisin Napoleonin sotilaiden apteekin kylkeen maalaamasta talon järjestysnumerosta. Brittiläinen Penhaligon Blenheim Bouquet oli jo selkeästi kuitenkin tarkoitettu miehille. Se sekoitettiin muun muassa männystä, myskistä ja laventelista vuonna 1902. Aikanaan sitä suosi Winston Churchill, nykyään se tunnetaan prinssi Williamin lempituoksuna. 1910-LUKU: YLELLISYYDESTÄ SODAN SYLIIN Belle Époquella viitataan ensimmäistä maailmansotaa edeltävään vaurauden aikaan. Moni asia oli kuitenkin jo muuttunut ennen maailmanpaloa: naisten hameenhelmat lyhenivät, meikistä tuli sallittua muillekin kuin viihdetaiteilijoille ja ilotytöille sekä elämä muuttui urheilullisemmaksi. Raikkaat kukkaisja sitrusvedet kuuluivat varsinkin nuorten naisten kampauspöydälle. Yardleyn vuonna 1913 esittelemä laventelivesi oli varsinkin kainompien valinta, sillä kukka liitettiin siveyteen. Terveiset aurinkoisesta Italiasta toi jo sodan sytyttyä vuonna 1916 esitelty Acqua di Parma Colonia. Se Yardleyn Old English Lavender on vuonna 1913 luotu kukkaistuoksu, jota myydään edelleen. Näin viehkeästi sitä mainostettiin vuonna 1929. Guerlainin L’Heure Bleuen (1912) väitetään kohonneen yhdeksi paitsi kuningataräidin, myös Elisabet II:n suosikkihajuvesistä. Amerikkalaisen Elizabeth Ardenin Blue Grass eli sininen ruoho (1936) etsii innoitusta laukkakilpailujen jännittävästä maailmasta. ltalialainen sitrustuoksu Aqcua di Parma esiteltiin vuonna 1916. Se sopii niin naisille kuin miehille. 51 Antiikki & Design vintage 128012_.indd 51 11.11.2019 9.00.38
” TUOKSU, TIE ROOLIIN HOTELLI PUNKAHARJUN yrittäjällä, kansain välisestä mallinurastaan tunnetulla Saimi Hoyerilla on erityissuhde tuoksuihin. ”ÄITINI, näyttelijä Soila Komin puku huoneessa Kansallisteatterissa oli liuta tuok suja. Ihmettelin pikkutyttönä, mihin hän niitä tarvitsee. Vastaus oli yllättävä: rooleihin. Jokaisella hahmolla oli oma tuoksunsa.” SAIMI HOYER uskoo tuoksujen vaikuttavan samalla tavalla omiin mielialoihinsa. ”Minulla on pitkäaikainen suhde muun muassa italialaisen Dolce & Gabbana muoti talon Light Blue tuoksuun. Olen viettänyt paljon aikaani niin työn kuin vapaankin mer keissä Italiassa. Tämä tuoksu tuo mieleeni aurinkoiset hetket siellä.” YRITTÄJÄSTÄ tuoksut kantavat syvällisiä merkityksiä. ”Tuoksu kuljettaa meidät muistoihin ja palauttaa mieleen jo unohtuneita asioita.” termistä arpeggio, sillä muotitalon omistajan Jeanne Lanvinin muusa, Margueritetytär harjoitteli ahkerasti pianoläksyjään. Guerlainin vuonna 1925 esittelemä, vaniljainen Shalimar taas herkutteli Taj Mahaliin liittyvällä rakkaustarinalla. Neljäs vuosikymmenen kuuluisista tuoksuista oli Jean Patoun Joy, yhdistelmä bulgarialaista ruusua, jasmiinia ja santelipuuta. Säästelemättä käytettyjen raaka-aineiden vuoksi sitä kutsuttiin pitkään maailman kalleimmaksopi sitruunaisuudessaan niin naisille kuin miehille. Sotaa edeltävän ja seuraavan ajan välisiä eroja ilmentävät kaksi Guerlainin tuoksua: L’Heure Bleue vuodelta 1912 ja Mitsouko vuodelta 1919. Ne on pakattu identtisiin pulloihin. Silti ensin mainittu orvokkija ruususinfonia – sen nimi eli sininen hetki viittaa ajankohtaan, jona herrat kohtasivat rakastajattariaan – viestittää menneestä maailmasta. Jälkimmäinen aloittaa jazzin estottoman aikakauden itämaisten mausteiden ja hedelmien aistillisella kohtaamisella. 1920-LUKU: EDISTYKSEN JA KEMIAN VUOSIKYMMEN Usko tulevaan ja tekniikkaan leimaa koko 1920-lukua. Vuosikymmenen leimallisin tuoksu on Chanel No° 5. Tuoksunenä Ernest Beaux loi sen muotitaiteilija Gabrielle ”Coco” Chanelin pyynnöstä vuonna 1921. Siitä huokuu jasmiini, mutta myös tuhti annos kemiallisesti aikaansaatuja aldehydejä. Coco Chanelin mielestä modernin naisen oli turha tuoksua kukkasilta – kemiallinen tuoksu edusti nykypäivää. Romanttisempi vaihtoehto tarjoutui Paul Vacherin ja André Frayssen Lanvinin muotitalolle vuonna 1927 luomasta Arpègesta. Siinä miksattiin kieloa ja appelsiininkukkaa. Nimi tulee musiikkisi parfyymiksi. Se esiteltiin pahaenteisesti vuonna 1929, juuri Wall Streetin suuren pörssiromahduksen ja laman kynnyksellä. 1930-LUKU: HOLLYWOODIN HURMAUSTIPAT Syvän laskusuhdanteen vuosikymmenellä luksusta ihailtiin innokkaasti valkokankaalta, sillä elokuvien eleganssin täyttämään maailmaan oli ilo paeta arjen ankeutta. Hollywoodista tuli myös markkinoinnin mahti. Kosmetiikkailmoituksissa poseeraavat filmitähdet saivat ihailijat ostamaan sen minkä voivat. Esimerkiksi Jacques Guerlainin vuonna 1933 luoma Vol de Nuit -tuoksu, sekoitus bergamottia, narsissia ja mausteita, tuli tunnetuksi etenkin komediatähtenä hurmanneen Katharine Hepburnin ihailijoiden keskuudessa. Nimensä tuoksu sai Antoine de Saint-Exupéryn romaanin Vol de Nuit (Yölento, 1931) perusteella. Amerikka vahvisti asemiaan tuoksuteollisuudessa. Ajan ikonisimpiin hajuFilmitähdet vauhdittivat tuoksumyyntiä. Guerlainin Vol de Nuit (1933), Lanvinin Arpège (1927) ja Guerlainin Shalimar (1925) hurmaavat yhä uusia käyttäjiä. Suomessa kolmikosta myydään tällä hetkellä vain Shalimaria. 52 Antiikki & Design vintage 128012_.indd 52 11.11.2019 9.01.07
rikankiinalaiset osoittivat mieltään, sillä heille nimi symboloi oopiumisotien väheksymistä. Myyntiä kohu ei haitannut. 1980-LUKU: EROTIIKAN ELIKSIIRIT Ahneuden vuosikymmenellä oltiin paitsi rahan, myös seksin perässä – ainakin mainosten perusteella. Siksi eläimellisten raakaaineiden, kuten myskin ja ambran käyttö oli ajan tuoksuille tyypillistä. Sekä Dior Poisonissa että Calvin Klein Obsessionissa, jotka tulivat markkinoille vuonna 1985, yhdistellään niitä itämaisiin mausteisiin. Chanelin muotitalo, jonka pölyttynyttä imagoa raikastamaan palkattiin vuonna 1983 Karl Lagerfeld, luotti samaan temppuun. Vuonna 1984 markkinoille saapui sensuelli Coco-tuoksu, joka huokui ambraa, myskiä ja patsulia. Chanelilla pidettiin kuitenkin myös perinteistä kiinni. Pullo oli täsmälleen samanlainen kuin vuonna 1921 esitellyllä ensimmäisellä parfyymillä. ? YSL Rive Gauche (1971) sai nimensä maineikkaan muotitalon valmisvaatemalliston mukaan. Calvin Kleinin Obsessed for Women (2017) vaalii 32 vuotta aiemmin esitellyn Obsessionin muistoa. Cacharelin Anaïs Anaïs (1978) tuo herkät kukkaisterveiset luonnonläheiseltä 1970-luvulta. vesiin kuuluu Elizabeth Ardenin Blue Grass. Vuonna 1936 markkinoille rysähtänyt hajuvesi ristittiin kosmetiikkakeisarinnan rakastamien laukkakisojen mukaan. Sen tuoksusta erottuvat appelsiininkukka ja lilja. 1940-LUKU: NAISELLISUUDEN LOHTU Sodan ankeuden jälkeen väki halusi palata tavalliseen elämään – mieluusti pikku ylellisyyksillä maustettuna. Säännöstely ei tehnyt siitä helppoa. Silti Christian Diorin pariisilainen muotihuone esitteli vuonna 1947 Corolle-mallistonsa. Sen leveiden hameiden loihtiminen vaati kymmeniä kangasmetrejä. Lisäksi vauraat asiakkaat saivat nuuhkia uutta Miss Dioria: gardeniaa, kieloa ja ruusua yhdistelevää naisellista parfyymiä. Vuotta myöhemmin italialaistaustainen Nina Ricci esitteli muotimallistonsa yhteydessä uutuustuoksun L’Air du Temps eli ajan henki. Neilikkaa, jasmiinia ja mausteita huokuva oli pakattu Laliquen lasitalon herkkään pulloon. Sen korkki oli rauhan symbolin eli kyyhkysen muotoinen. 1950-LUKU: NUORTEN AIKAKAUSI Popmusiikki ja uudenlaiset elokuvaidolit puhuttelivat nuoria. Amerikkalainen Estée Lauder esitteli jo vuonna 1953 persikkaisen tuoksun nimeltä Youth-Dew eli nuoruuden kaste. Se oli pakattu tiimalasimaiseen pulloon, joka toi mieleen ajan kellohametytöt. Myös idolituoksut olivat pinnalla. Teinitytöt jumaloivat Audrey Hepburnia. Tämän hovipuvustaja Hubert de Givenchy loi vuonna 1957 tähdelle nimikkotuoksun L’Interdit – kielletty muilta paitsi Audreylta. Tämä teki keveästä kukkaistuoksusta entistäkin himoitumman fanien keskuudessa. 1960-LUKU: KUNINKAALLISTA LOISTOA Aiemmin etäisinä pidetyistä kuninkaallisista tuli 1960-luvulla kansansuosikkeja. Olivathan he kuningatar Elisabet II:n jo jouluna 1957 pitämän tv-puheen myötä televisiosta tuttuja. Toisaalta Hollywoodin kuninkaalliset vahvistivat asemiaan. Monesta viehkein kaikista oli kaksi maailmaa yhdistävä Monacon ruhtinatar Grace. Tämän lempiasustetalo oli silkkihuiveista ja luksuslaukuista tunnettu pariisilainen Hermès. Sen vuoden 1961 uutuustuoksu Calèche hurmasi sypressillä, iiriksellä ja kielolla niin ruhtinattaren kuin tämän lukuisat ihailijat. Myös miehen malli muuttui. Ihanne ei enää ollut hillitty herrasmies, vaan urheilullinen seikkailija. Tälle sankarityypille Christian Diorin muotitalo loi vuonna 1966 kirpeän mausteisen Eau Sauvagen, villin veden. 1970-LUKU: MUOTIGURUN MATKASSA Jo 1960-luvulla tapa hankkia muotia muuttui. Ompeluateljeen sijaan suunnattiin valmis vaateliikkeisiin ja hienoja merkkejä himoittiin. Edelläkävijä oli ranskalainen Yves Saint Laurent, joka toi markkinoille vuonna 1966 nuorekkaan Rive Gauche -valmis vaatemalliston. Nimi viittasi Seinen boheemiin vasempaan rantaan Pariisissa. Viisi vuotta myöhemmin mallisto sai metsäisen nimikkotuoksun. Kuusi vuotta myöhemmin lanseerattiin mausteinen Opium. Sen ensiesittelyn aikaan New Yorkissa ame53 Antiikki & Design vintage 128012_.indd 53 11.11.2019 9.01.29
Pipareita on leivottu ja koristeltu useaan otteeseen ennen aattoa. Keittiön pöydällä Finelin tonttu astioita ja Aarikan esineitä. Antiikki & Design 54 132302_.indd 54 11.11.2019 9.16.34
M yyjäisissä, antiikkitapahtumissa ja vintageliikkeissä joulutilpehööriä on tähän vuodenaikaan tarjolla runsain mitoin. Esimerkiksi kierrätyskeskuksissa niille on usein varattu jopa erillinen pöytä. Silmät kannattaakin pitää auki, sillä hyvällä onnella voit tehdä huippulöytöjä. Näin kävi ystävälleni, joka törmäsi messujen joulukoristepöydässä Kaj Franckin Nuutajärven lasitehtaalle vuonna Arabian tonttulautasilta maistuu jouluinen puolukkakiisseli. Kulho ja lautanen, Helsinki Secondhand. › KATJA WEILAND-SÄRMÄLÄ KUVAT PIA INBERG Miten puet kotisi jouluun? Katja Weiland-Särmälä kertoo, miten hän somistaa 1960-luvun rivitalokodin suureen juhlaan. Muistojen joulu 1954 suunnittelemaan Ateenan aamu -lasiveistokseen. Ja vaikkei designaarteita löytyisikään, perinteikkäät joulukoristeet kuten hopealamee, käsintehdyt Weisteen tontut ja taitellut paperienkelit luovat uusia koristeita paremmin tunnelmaa. Sama koskee itänaapurista aikoinaan hankittuja, kultaa ja kimalletta hohtavia kuusenkoristeita. JOULUPERINTEET muokkautuvat vuosien mittaan. Koristeissa näkyvät ajan henki, tyylin ihanteet ja tekniset innovaatiot. Aina joulukoristeiden kimallusta ei nielty pureskleematta. Esimerkiksi 1950–1960-luvuilla kansalaisten makua pyrittiin muotoilu valistuksen nimissä ohjaamaan kohti yksinkertaisempaa ja selkeämpää koristelutyyliä. Vuonna 1960 Arabian muotoilijat koristelivat Stockmannin tavaratalon joulukuuset. Tarkoituksena oli esitellä näyttää suurelle yleisölle hyvän maun mukaista koristelua. Esimerkiksi Birger Kaipiaisen kuusi oli somistettu runsaalla määrällä koristeita, mutta niissä oli käytetty Timo Sarpanevan vuonna 1975 suunnittelemat Archipelago-sarjan kynttiläjalat muistuttavat jäätä. Itsetehdyt tonttuhahmot piristävät mieltä. Antiikki & Design 55 kotona 132302_.indd 55 11.11.2019 9.17.01
Ulla Procopén vuonna 1960 suunnittelema, koristeellinen Valencia-sarja sopii jälkiruokapöytään. Kahvihetken kruunaavat maustekakku ja tomusokerissa kieritetyt karpalot. Valencia-lautanen, Helsinki Secondhand. Vanha Fazerin joulukaramellirasia palvelee hyvin kuusenkynttilöiden säilytysrasiana. Rasia, Fasaani. Sarjapöydälle on katettu herkkuja. Timo Sarpanevan vuonna 1957 suunnittelemassa Tsaikka-lasissa hehkuu glögi. Oksat ja perinteiset piparminttumakeiset on aseteltu Friedl Kjellbergin riisiposliinisiin maljakkoihin. Kaj Franckin kaunis 1950-luvun lokerikko palvelee jouluherkkujen tyylikkäänä tarjoilu astiana. 450 e, Bisarri. Antiikki & Design 56 kotona 132302_.indd 56 11.11.2019 9.17.51
vain kahta sävyä: latvassa kultaa ja oksissa punaista. Vastaavista kokeiluista nähtiin kuvia silloisten sisutuslehtien sivuilla, mutta niiden esittelemä ihanne näkyi harvemmin tavallisissa kodeissa. MASSATUOTANNON ja teollisten koristeiden yleistyessä alettiin suosia myös korkealaatuisia designkoristeita. Esimerkiksi Aarikan puiset koristeet pyrkivät 1970luvulla kohti selke ämpää tyyliä. Muotoilijan nimellä markkinoitavat joulukoristeet olivat sen sijaan harvinaisia. Poikkeuksiakin toki löytyy kuten sveitsiläisen muotoilija Roberto Niedererin lasipallot, joita myytiin Artekissa 1960-luvulta alkaen. Moni nimekäs Perinteikkäät koristeet luovat tunnelmaa. suunnittelija työskenteli myös pohjoismaisille tehtaille. Jouluisia lasikoristeita suunnittelivat Ruotsissa Kosta Bodan -lasitehtaalle muun muassa Bertil Vallienin ja tämän vaimo Ulrika Hydman-Vallienin 1970-luvun puolivälissä. Suomessa Kerttu Nurminen ja Jorma Vennola loihtivat lasikoristeita Iittalalle 1970–1980-luvuilla. Kotimaisista joulukoristeista sekä Arabian että Falcon keraamiset tontut ja enkelit ovat suosittuja keräilykohteita. Myös tanskalaisen Bjørn Wiinbladin Rosenthalille ja ruotsalaisen Lisa Larsonin Gustavsbergille suunnittelemat joulukeramiikkahahmot ovat haluttuja. Suomessa joulupöydän kynttilät ovat perinteisesti olleet valkoisia. Värilliset ja hahmokynttilät tulivat muotiin etenkin 1970-luvulla. Timo Sarpanevan Juhavalle 1960-luvulla suunnittelemat, eriväriset pallokynttilät on onneksi otettu nyt uustuotantoon. PUE KOTI VANHAN AJAN JOULUUN ITSETEHDYT KORISTEET, kuten piippu rassi-, kreppipaperija käpytontut sekä olkija paperienkelit olivat tyypillisiä ennen 1950-lukua. Ohjeita perinteisten koristeiden valmistamiseen löytyy vanhoista Kaunis koti ja Omin käsin -lehdistä. Niitä on edelleen tarjolla antikvariaateissa. VANHAT JOULUKORISTEET ovat nykyisin keräilytavaraa. Niitä kannattaa etsiä ennen joulua muun muassa antiikkiliikkeistä, myyjäisistä sekä kierrätyskeskuksista. MUOVIKORISTEET alkoivat vallata markkinoita 1950-luvun puolivälistä alkaen. Ne syrjäyttivät perinteiset lasiset kuusenkoristeet ja hopealameen. SÄILYTÄ KORISTEITA huolella. Ne pysyvät kauniina, kun säilytät niitä väljästi kuivassa ja suojaisassa paikassa. Aidot hopealankakoristeet tummuvat ajan mittaan. Siksi ne kannattaa säilyttää hapottomaan silkki paperiin käärittynä ja valolta suojattuna. Älä anna muovikoristeiden koskea toisiinsa tai muihin materiaaleihin, sillä niiden pinta voi herkästi vahingoittua. Pöytä on katettu Tapio Wirkkalan suunnittelemalla Rosenthalin Cumulus-astiasarjalla ja aterimilla. Cumulus-koriste on Rut Bykin käsialaa. Erityinen lasitus päästää valon heijastumaan kauniisti astiaston ja aterimien läpi. Aterimet ja astiat, Brummer & Brummer. › Antiikki & Design 57 kotona 132302_.indd 57 11.11.2019 9.18.27
taman elävän kynttilänliekin kuuseen palamaan ruokailun ajaksi. Oma jouluni jakautuu antiikkija vintagejouluun. Olemme jo vuosia viettäneet aaton vapaa-ajankodissamme, 1890-luvulla rakennetussa puutalossa Hangossa. Joulupäiväksi palaamme sukupäivällisten vuoksi rivitalokotiimme Espoon Tapiolaan. Koristelen molemmat kodit jouluun tyylillä, joka sopii rakennuksen valmistumisajankohtaan. Ostan myös monet lahjat pukinkonttiin kierrätettynä. Silloin saa jotakin sellaista, mikä ei muualla tule vastaan Perityt koristeet muistuttavat minua omasta lapsuudestani. Rikki menneiden tilalle olen pyrkinyt hankkimaan antiikkiliikkeistä toisia, mahdollisimman samankaltaisia. Vaikka ne olisi hankittu viime vuosina, niiden luoma tunnelma vie minut ajassa taakse päin. Niitä katsoessani muistan, miten koristelimme mummini kanssa kuusen samanlaisilla lasikoristeilla, jotka nykyään kaunistavat kuustamme. Mummi ojensi ne minulle varovasti aikoinaan pumpulilla vuoratusta pahvilaatikosta. Nyt niitä kuuseen asettelee Matias-poikani valvovan silmäni alla. Toivon, että tulevaisuudessa hän asettelee kuuseen samat koristeet omien lastensa kanssa. ? Valo luo pimeyteen juhlan. Modernia joulukotia sisustaessa on tärkeää karsia rönsyt. Muutama tarkkaan harkittu esine riittää. Omassa kattauksessani ja kukka-asetelmissa 1950–1960-lukujen design antaa tarjoiltavien ja kimppujen nousta tyylikkäästi esiin. Valkoinen väri yhdistettynä tummiin tiikkija palisanteriesineisiin tuo sisustukseen valoa ja luo illuusion lumisesta joulusta, jota kaupungissa harvemmin saa kokea. Jouluaikaan käytän värejä kuin Birger Kaipiainen Stockmannin kuusta koristellessaan: elävöittäjinä ja tunnelman luojina. VALO LUO pimeänä vuodenaikana juhlan. Tähtisädetikut kuuluivat jo vanhempieni lapsuuteen 1940-luvulla. Niitä ripustetaan yhä kuuseemme. Suosin turvallisuussyistä sähkökynttilöitä, mutta sytytän myös muuOlohuoneen lipastoa koristaa vihreän ja kullan sävyinen asetelma. Arabian maljakko on löytö kirpputorilta, Be & livin yhdenkukan maljakko joulumarkkinoilta ja Wilhelm Kågen Argenta-vati Helsinki Secondhandista. Tapio Wirkkalan Iittalalle suunnittelemat Festivo-kynttilänjalat ovat olleet tuotannossa vuodesta 1967 lähtien. Jouluna sohvalla lepäävät lämminsävyiset kelimtyynyt. Antiikki & Design 58 kotona 132302_.indd 58 11.11.2019 9.18.51
Katso lisää tilausvaihtoehtoja verkosta! Katso lisää tilausvaihtoehtoja verkosta! Annal ehtilahja! Tilaa heti osoitteesta: joululahjalehti.? + lahja! 29 € 6 kk VAIN 132417_.indd 59 8.11.2019 12.47.00
Talvipalatsi lienee Eremitaašin rakennuksista tunnetuin. vat vierailijoita. Siksi Talvipalatsin puolella käykin aina melkoinen vilske. Rauhallisemmin taiteesta saakin nauttia entisen pääesikunnan rakennuksen tiloissa. Siellä on esillä impressionistien taidetta ja vaihtuvia näyttelyitä. Jalokivitalon hurmaava historia Antoisan mutta uuvuttavan Eremitaašikierroksen jälkeen on ilo suunnata inhimillisemmän kokoiseen museoon. Mikäli jalokiviseppien työ kiehtoo sinua, suuntaa Fabergé-museoon (21, Fontankan rantakatu). Yksityismuseo esittelee ranskalaisen Palatsien Pietari Taidematkailijan viikonlopun unelmakohteeksi kohoaa Pietari. Mittavien museoiden ja ylellisten palatsien kaupunki pursuaa myös historiallisia miljöitä, joissa voi sukeltaa tsaarien aikaan. MIRVA SAUKKOLA KUVAT EKATERINA PONOMAREVA JA PIETARIN ALUEEN MATKAILUTOIMISTO Klassikkomaratoni Eremitaašissa Monen taiteenystävän ykköskohde Pietarissa on Eremitaaši. Palatsiaukion eri rakennuksista muodostuva museo koostuu noin 400 näyttelysalista. Ne nielevät sisälleen liki kolme miljoonaa esinettä. Suuri osa museo vieraista suuntaa vuosina 1754–1762 rakennettuun, julkisivultaan hienostuneen vihreä sävyiseen Talvipalatsiin, jonka italialainen arkkitehti Francesco Bartolomeo Rastrelli suunnitteli keisarinna Elisabetin tilauksesta. Sisällä odottaa runsaudensarvi taidetta eri aikakausilta: Rembrabdtin, Caravaggion ja muiden mestareiden töitä. Jopa suppeasta tuotannostaan taidemaalarina tunnetulta Leonardo Da Vinciltä esillä on kaksi Madonna-maalausta. Myös hallitsijoille kuuluneet aarteet, kuten kelloseppä James Coxin aikanaan Katariina Suurelle tämän rakastajan, kenraali Grigori Potjomkinin tilauksesta lahjaksi rakentama, jättiläismäinen riikinkukkokello kiehtohugenottisuvun jälkeläisen, jalokiviseppä Carl Fabergén työhuoneen saavutuksia. Pääset ihailemaan upeita jalokivikoruja, taidokkaasti emaloituja kelloja ja savukerasioita, mestarillista hopeatyötä ja paljon muuta. Moni pitää museon kiehtovimpana antina tsaariperhettä varten valmistettuja pääsiäismunia. Niistä ensimmäiset oli tehty tanskaistaustaiselle Dagmarille, joka otti Aleksanteri III:n kanssa avioiduttuaan nimen Maria Fjodorovna. Myöhäisemmät ovat Nikolai II:n tilaamia niin äidilleen Maria Fjodororovnalle kuin puolisolleen Alexandra Fjodorovnalle. Munien koristelussa luonto kerää eloon, sillä lehvien vihreys ja kukkien hehku on toteutettu taiten värikivien avulla. Yksi kauneimmista on vuonna 1898 toteutettu kielomuna. Sen pinnalle istutetut helmet toistavat keisarinna Alexandran lempikukkien viehkeyttä. Meille suomalaisille Fabergé-museo näyttäytyy tavallistakin kiehtovampana kohFabergé-museon pääsiäismunat ihastuttavat. Eremitaašissa on nelisensataa näyttelysalia. Vuonna 1897 Nikolai II lahjoitti vaimolleen ns. kruunajaismunan. Se löytyy Fabergémuseosta. Antiikki & Design 60 kultturimatka 132307_.indd 60 8.11.2019 13.31.52
TAIDEMATKALLE NAAPURIIN • Loppuvuodesta voimaan tuli sähköinen viisumi. Sillä voi ylittää rajan autolla, mutta Allegrojunassa sitä ei vielä hyväksytä. Risteilyn Pietariin on voinut tehdä vailla viisumia jo pitkään. • Varaa viisumin hankkimiseen aikaa. Pikaviisumi on kallis. • Mikäli matkustat ilman ryhmää, varaudu hankkimaan museoliput ennakkoon. Näin vältät pahimmat jonot. • Antiikki & Design järjestää toukokuussa lukijamatkan Pietariin. Lue lisää, s. 7. teena. Moni suurista mestareista, kuten Henrik Wigström ja Alma Pihl, olivat suomalaisia. Molemmat heistä pääsivät toteuttamaan keisarinnojen pääsiäismunalahjoja. Kävelykierros Nevski Prospektilla Pietarin lukuisat puistot ja aukiot kertovat tenhoavia tarinoita kaupungin kirjailijoista ja säveltäjistä. Korskea Nevski Prospektin pääkatu kuuluu nähtävyyksiin, joita yksikään turisti ei tahdo jättää väliin. Sitä marssiessa voi ottaa myös muutaman askeleen sivuun ja ihailla ikimuistoisen kauniita kirkkoja. Gribojedovin kanavan varrella sijaitsee Aleksanteri III:n käskystä vuosina 1883– 1907 rakennettu Kristuksen ylösnousemuksen katedraali, joka tunnetaan paremmin verikirkkona. Aleksanteri II joutui paikalla terrori-iskun kohteeksi ja menehtyi saamiinsa vammoihin vuonna 1881. Runsain mosaiikein koristeltu, uusbysanttilaista tyyliä edustava rakennus on outo lintu muuten sangen eurooppalaishenkisessä Pietarissa. Lähellä sijaitseva, liki sata vuotta vanhempi Kazanin Jumalanäidin katedraali edustaa toista maata. Sen esikuvana komeilee Rooman Pietarinkirkko. Jos kävelykierros uuvuttaa jalat, suuntaa Jelisejevin ylelliseen herkkukauppaan (56, Nevski Prospekt). Vuonna 1903 avattu herkkusuun paratiisi on kunnostettu alkuperäiseen loistoonsa. Sen katutason palmuhuoneessa voit shoppailla makuja kaikkialta maailmasta tai nauttia kahvikupillisen pianomusiikin kera. Yläherrassa odottaa ylellinen ravintola, jossa voit hemmotella itseäsi vaikka blineillä kaviaarin kera. Modernin taiteen lumo Vaikka Pietari tunnetaan keisarien kaupunkina, se ei silti ole jämähtänyt menneisyyteen. Modernin metropolin sykettä hakeva voi suunnata New Hollandin alueelle. Vanhan sotilasvankilan alueena aiemmin palvellut saari on nyky-designin keidas, joka pursuaa putiikkeja ja rentoja ravintoloita. Jos taas haluat tutustua venäläiseen nykytaiteeseen, Erarta-museo on oikea osoite (29 Liniya Vasil’yevskogo Ostrov). Neuvostohenkinen rakennus nielee sisälleen kekseliäästi kuratoidun nykytaiteen kokoelman, joka ottaa kursailematta kantaa niin menneisyyden arpiin kuin ympäristötuhoihin. ? Vanhimmat Eremitaašin kokoelman esineistä ovat antiikin ajoilta, uusimmat 1900-luvulta. Yury Sychevin akryylivärimaalaus Käsivarret, olkapäät (2008) löytyy Erarta-museosta. Antiikki & Design 61 kulttuurimatka 132307_.indd 61 8.11.2019 13.32.15
Alkuperäiskuntoinen kerrossänky, johon kuuluu astiakaappi, oli Raul Pohjosen messuosastolla. Sänky on tehty Björkössä noin vuonna 1800. Hintatiedustelut kauppiaalta. Antiikki & Design 62 132416_.indd 62 11.11.2019 10.34.41
H elsinki Antiques järjestettiin vanhaan tapaan pyhäinpäivän viikonloppuna 2.–3.11. Wanhassa Satamassa Helsingin Katajanokalla. Antiikkia, muotoilua, taidetta ja mitä erilaisinta keräilytavaraa, kuten 1910-luvun herrainpukimon myyntiluetteloita, myytiin yli 70 kauppiaan voimalla. Paluun messuille vuosien jälkeen teki kaksi hyvin tervetullutta kauppiasta: kokkolalainen Raul Pohjonen ja Helsingissä Old Times -liikettään pitävä Bernt Morelius. Pohjonen tunnetaan korkealuokkaisen pohjalaisen talonpoikaistavaran kauppiaana, Morelius muun muassa klassisesta antiikista sekä laajoista hopeaja juomalasivalikoimistaan. POHJOSEN osaston katseenkääntäjänä oli talonpoikaiskulttuurin aarre: täysin alkuperäiskuntoinen björköläinen kerrossänky, jonka päätyä komisti siihen kiinteästi rakennettu astiakaappi hyllyineen. Björkön saaristo Vaasan edustalla tunnettiin 1800luvulla taitavista huonekalunikkareista ja koristemaalareista. Kerrossängyn kauniit kukkamaalaukset ja ootraukset oli taiteillut Isak Österholm (1816–81) viimeisinä töinään vuonna 1880. › ANTTI KAIJALAINEN KUVAT HEIKKI RAUTIO Perinteisillä antiikkimessuilla Helsingin Wanhassa Satamassa vallitsee ainutlaatuinen tunnelma. Tapahtuma kerää paikalle parhaat esineet ja kauppiaat eri puolilta Suomea. Pari kauppiasta teki ilahduttavan paluun mielenkiintoisine osastoineen. Tarjolla oli myös museotason esineitä. Aito ja alkuperäinen kunniaan Vapaaherratar Barbro Cedercreutz osti miehelleen, vapaaherra Axel Cedercreutzille isänpäivälahjaksi tämän sukulaisen, kuvanveistäjä Emil Cedercreutzin tekemän pronssireliefin 1900luvun alusta. Teos löytyi Prenikan osastolta. Turkkilainen tanssijafiguriini on Rosenthalin tuotantoa 1920-luvulta, 1 150 e, Antiikkiliike R. Muuri. Secticon-kellon suunnnitteli Angelo Mangiarotti 1950luvulla. 1 100 e, Kellohuone Pietilä. Antiikki & Design 63 messut 132416_.indd 63 11.11.2019 10.35.11
Pullo on Grankullan Saviteollisuuden (1924–36) tuotantoa 1930-luvulta. Grankullassa työskenteli muun muassa Marita Lybeck. Vuonna 1936 yrityksen nimeksi tuli Kera. 98 e, Muija. Eric O. W. Ehrströmin suunnittelema ja valmistama kynttilänjalka on vuodelta 1910. Siitä puuttuu mansetti eli valumissuoja. Hintatiedustelut kauppiaalta, Antiques-Helsinki.com. Paluun messuille tehnyt Old Times -liike oli valmistautunut jouluun. Perinteiset, punaiset puukynttilänjalat 1900-luvun alusta maksoivat 30–45 e / kpl. Näyttävä ja korkeakiiltoinen empiretuoli 1820-luvulta on pietarilainen, mutta samaa tyyppiä teki puuseppämestari Eric Österman Helsingissä. 2 400 e / pari, Galerie Nabis. Näin tyylikkäästi herrasmiehet pukeutuivat Lontoossa 1910-luvulla. Myös englantilaiset herrainpukineluettelot painettuine värikuvineen ovat elegantteja. 65 e / kpl, Piijuska. Anneli Kivelä osti helmisormuksen, joka on tehty Turussa 1950–60luvulla. 190 e, Gema Antik. Tapio Wirkkala muotoili Briljant-lasit Iittalalle vuonna 1959. Tuotanto siirtyi Riihimäen Lasille, jossa niitä tehtiin vuosina 1963–71 värillisestä lasimassasta. 290 e, Purppura Antiikki. Hauska, retkeilyaiheinen villahuopa on todennäköisesti kuulunut Volkswagenin Kupla-auton varustukseen. Laadukas peitto 1960-luvulta on kaksipuolinen. 280 e, Occasion. Arabian Japan-astioita näkee antiikkimarkkinoilla enää harvoin. Sarja oli tuotannossa vuosina 1876–1906. Hyväkuntoiset fajanssilautaset maksoivat 45 e / kpl Antiikki Minnan osastolla. Antiikki & Design 64 messut 132416_.indd 64 11.11.2019 10.44.01
Italialainen geridoni on 1880-luvulta. Tämä usein veistosten alustana toimiva, yksijalkainen pikku pöytä myytiin heti messujen alussa Schulmanin Taideja antiikkiliikkeen osastolla. Näyttelijä Miitta Sorvali ihastui Etelä-Pohjanmaan Kortesjärvellä 1800-luvulla tehtyyn morsiustuoliin. Hän osti sen talonpoikaisantiikkiin erikoistuneen Raul Pohjosen osastolta. Kullattu myöhäiskustavilainen kello 1700ja 1800-luvun vaihteesta on tukholmalaista työtä. Koristelu pursuaa tyyliin kuuluvaa antiikin ajan symboliikkaa. 1 990 e, BelAntico. Gema Antikin Kari Tuominen esittelee Hjalmar Munsterhjelmin maalausta vuodelta 1875. Hintatiedustelut kauppiaalta. Ruotsalainen myöhäisbarokkipöytä 1600ja 1700-luvun vaihteesta, 1 200 e. Sosiaalisessa ja perinteisessä mediassa on jo kauan niin puhuttu kuin kirjoitettu, että antiikki ja talonpoikaisesineistö eivät kävisi kaupaksi. Messujen perusteella asia näytti olevan toisin – ainakin silloin, kun tarjolla on laatua, sillä se löytää aina ostajansa. – Keskinkertaista tavaraa ei saa olla, Minna Santalo vahvisti. Hän osallistui messuille ensimmäistä kertaa tuoreella Antiikki Minna -yrityksellään. Aikaisemmin hänet oli totuttu näkemään Antiikkiliike R. Nevalaisen osastolla. Minna Santalon myyntipöydät olivat täyttyneet vaativista ja harvinaisista esineistä, kuten oululaisesta 1700-1800-luvun hopeasta, pietarsaarelaisesta 1700-luvun juustomuotista sekä Arabian Japan-koristeisista astioista. MESSUT tarjosivat laadultaan myös museotason esineitä ja taidetta. Yksi niistä oli kuparinen kynttilänjalka Marko Pääkkösen Antiques-Helsinki.com-osastolla. Sen valmistaja oli Eric O. W. Ehrström (1881–1934) vuonna 1910. Taidetakoja ja koristetaiteilija Ehrström kuului niihin käsityöläisiin ja muotoilijoihin, jotka antoivat ilmeen suomalaiselle kansallisromantiikalle ja taide teollisuudelle 1900-luvun alussa. Turkulainen Gema Antik esitteli osastollaan komean Hjalmar Munsterhjelmin (1840–1905) maalauksen. Se oli maalattu vuonna 1875, jolloin taiteilija oli uransa huipulla. Suurikokoinen teos paljastaa taiteilijan teknisen taituruuden ja aikakauden romanttisen taidesuunnan. Munsterhjelm sekoitti teoksessaan suomalaisia ja keskieurooppalaisia maisemia, joita hän näki opiskellessaan Düsseldorfin maineikkaassa taideakatemiassa Saksassa. ? Tie du ste lut An tii kk i M in na 04 72 5 06 13 , An tii kk ilii ke R. M uu ri 04 55 3 13 78 , An tiq ue sH els in ki. co m 04 00 95 3 22 9, Be lA nt ico 04 70 4 61 98 , G ale rie N ab is 05 54 9 78 41 , G em a An tik 05 00 53 3 58 7, Ke llo hu on e Pi et ilä 05 36 2 83 78 , M uij a 04 1 54 8 84 38 , O cc as ion 04 53 6 49 03 , O ld Tim es 09 60 4 60 6, Pi iju sk a 04 58 4 13 29 , Pr en ikk a 04 52 9 33 93 , Pu rp pu ra An tii kk i 05 55 9 12 91 , Ra ul Po hj on en 04 4 91 3 82 84 , Sc hu lm an in Ta ide liik e 09 26 06 13 Antiikki & Design 65 messut 132416_.indd 65 11.11.2019 10.37.22
1 1. Gardnerin posliinia Minulla on venäläisen posliinitehdas Gardnerin valmistama koriste-esine. Voisitteko kertoa, miltä ajalta sen on? Arvokin kiinnostaa. Gardnerin posliinitehdas toimi Venäjällä Moskovan lähellä vuosina 1766–1891. Tehtaan perusti englantilainen Francis Gardner, ja sen tunnetuimpia tuotteita ovat Katariina Suuren tilaamat kunniamerkkiastiastot Talvipalatsiin. Tehdas teki myös käyttöastioita, kuten tämän noin vuonna 1890 valmistetun leikkuulaudan. Siinä on tehtaalle tyypillinen sininen väri ja rehevä Mikä missä milloin Asiantuntijamme vastaavat lukijoiden kysymyksiin esineistä ja arvioivat niiden hintoja. Lähetä meille oma kysymyksesi! kukkamaalauskoristelu. Kuvan perusteella esine on selvästi kulunut, ja siksi vakuutusarvo on 70–100 e. (AK) 2. Aris-valaisin Olisin kiinnostunut tietämään valaisimen arvon. Siinä on leimat Aris M 10. Valaisimen valmistaja on Arisuo Oy, joka toimi Kaarinassa vuosina 1947–81. Yrityksen tuotemerkki oli Aris. Yrityksen valaisintuotanto oli suurimmillaan 1970-luvulla, jolloin varsinkin peltiset kohdeja työpöytävalaisimet tulivat monille kuluttajille tutuiksi. Valaisimia suunnitteli muun muassa ASIANTUNTIJAT Kari-Paavo Kokki Kamarineuvos, antiikin asiantuntija Tuija Peltomaa FM, taiteen, antiikin ja designin asiantuntija Kaisa Koivisto FT, Suomen lasi museon intendentti Veli-Jorma Juusela VTK, M.Phil, antiikkikauppias Mari Wilenius FM, koruasiantuntija Harri Kalha FT, dosentti Helsingin yliopistossa Antti Kaijalainen FM, Antiikki & Designin toimittaja Päikki Priha TaT, tekstiilitaiteen professori Lähetä kysymyksesi osoitteeseen antti.kaijalainen@fokusmedia.fi tai Antti Kaijalainen, Antiikki & Design, Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki. Liitä mukaan tarkka valokuva (mahdollisimman suuri tiedosto) esineestä kokonaisena mielellään vaalealla taustalla. Lähetä myös kuvat leimoista, jos niitä on. Kuvia ei palauteta. Venäläistä posliinia Antiikki & Design 66 kysy esineestä 132301_.indd 66 8.11.2019 14.25.29
› 5 2 3 Aiemmin julkaistuja kysymyksiä ja vastauksia antiikkidesign.fi 4 Kai Salo. Tämä kattovalaisin näyttäisi kuvan perusteella olevan 1960-luvulta. Vakuutusarvo on 250 e. (AK) 3. Arabian maljakko Minulla on kirpputorilta ostettu, Arabian valmistama maljakko. Se on monikulmainen, harmaanvihreä ja lasitettu, ja sen korkeus on noin 12 cm. Onkohan kyseessä Arabian vientimalli 1930-luvulta? Maljakko on ilmeisen harvinainen. Mikä on maljakon arvo? Ranskan liljoilla koristeltu maljakko on merkitty niin kutsutulla piippuleimalla, jota Arabia käytti vuosina 1932–49. Leiman alla on kaareva Made in Finland -merkintä, joka on ilmeisen harvinainen. En löytänyt kirjallisuudesta tietoa, että se olisi vientileima. Maljakossa on selkeä art decon henki, ja se voi hyvinkin olla Greta-Lisa JäderholmSnellmanin suunnittelema. Hän nimittäin piirsi 1920–30-luvulla Arabialle parisenkymmentä tämän henkistä maljakkomallia. Niiden maalauskoristelun pohjana oli himmeä värilasitus, kuten tässä maljakossa, kiiltävä musta lasite tai niin sanottu craqueléeli säröilylasitus. Osan maljakoista Jäderholm-Snellman maalasi itse. Vakuutus arvo on 50 e. (AK) 4. Toikan Martin hanhi Minulla on Oiva Toikan lasilintu Martin hanhi (pit. 380 cm). Pohjassa on signeeraus O. Toikka Nuutajärvi 1440/5000. Onko kaiverruksessa virhe, kun olen selvittänyt, että numeroituja olisi 2000 kpl? Mikä olisi Martin hanhen arvo? Minunkin tietojeni mukaan Martin hanhia on tehty 2000 kappaleen numeroitu sarja. Kaiverruksiin voi tulla virheitä. Nehän tehdään käsityönä. Martin hanhi on suunniteltu vuonna 1996, ja Nuutajärven tuotannossa se oli vuosina 1997–2000. Se on Suomen itsenäisyyden 80-vuotisjuhlalintu. (KK) Vakuutusarvo 900 e. (AK) 5. Pehtoori-pannu Kesämökiltä löytyi tutun näköinen pannu, mutta onkohan se aito Pehtooripannu? Väri on mattamusta ja korkki erilainen kuin yleensä. Mikähän on arvo? Kyllä on. Antti Nurmesniemi muotoili emalipintaisen pannun kahvinkeittimeksi vuonna 1957 Wärtsilälle, jonka tuotannossa se oli vuosina 1959–77. Pannua valmistettiin kahdessa koossa: 0,7 l. ja 1,5 l. Lempiniminä käytettiin Pikku-Pehtooria ja Pehtooria. Väreistä yleisimpiä oli punainen ja keltainen. Pannua saattoi käyttää joko tavallisen pannu kahvin keittämiseen tai ns. aromikeittimenä sisään sijoitettavan perkolaattorin eli suodattimen avulla. Vakuutusarvo on koon ja kunnon mukaan 100–140 e. (AK) Ranskan liljoilla koristettu maljakko Wärtsilän Pehtoori-pannu Antiikki & Design 67 kysy esineestä 132301_.indd 67 8.11.2019 14.25.46
6. Meksikolainen korusetti Toivoisin tietoa koruistani. Ne ovat todennäköisesti Latinalaisesta Amerikasta ja tehty mahdollisesti ennen 1960-lukua. Mikä voisi olla setin vakuutusarvo? Korusetti on valmistettu Meksikossa noin 1900-luvun puolivälissä. Se on hopeaa, pitoisuudeltaan 925 eli se sisältää hopeaa 925/1000. Korussa on käytetty kivinä turkooseja. Yhdistelmänä hopea ja turkoosi sekä näistä valmistetut korusetit olivat erittäin suosittuja 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä 1970-luvulle. Meksikolaiset käsin valmistetut korut on usein, kuten tässäkin, leimattu leimalla ”Hecho en Mexico” (valmistettu Meksikossa). Valitettavasti en kuitenkaan löydä kuvasta tekijän leimaa. Korun työ ei ole kovin huolellista, sillä muun muassa juotokset, lenkit ja kivien istutukset on tehty nopeasti vähän sinne päin. Tarkoituksena 6 7 8 Viron taiteen klassikko Adamson-Eric: monipuolinen modernisti Järvenpään taidemuseo 20.10.2019–2.2.2020 loka – huhti ke – su 10–17 Kirjastokatu 8, Järvenpää, 040 315 3881 taidemuseo@jarvenpaa.fi www.jarvenpaa.fi/taidemuseo Ad am so nEr ic, De co ra tiv e pl at e, 19 37 , po rc el ai n pa in tin g, Ph ot o: Ar t M us eu m of Es ton ia. on luultavasti ollut valmistaa näyttävä koru mahdollisimman nopeasti, kenties turistimyyntiä ajatellen. Korusetin vakuutusarvo on 300 euroa. (MW) 7. Kauhavalainen hevosenpääpuukko Mitä voisitte kertoa puukostani? Mikä on sen hinta-arvio? Malliltaan tämä puukko on perinteinen kauhavalainen, jonka tunnistaa hevosenpäästä. Tarinan mukaan koriste on Juho Kustaa Lammin kehittämä joskus 1800luvun puolivälin jälkeen. Tämä puukko on kuitenkin paljon uudempi, mahdollisesti 1920–40-luvulta. Tämän päättelin kahvan materiaalista. Kuvan perusteella kahva on nimittäin maidon valkuaisaineesta tehtyä muovimaista ainetta, kaseiinia. Siitä tuli 1920-luvulla kauhavalaisten ja varmasti muidenkin pohjalaisten puukontekijöiden yleisesti käyttämä kahvan materiaali. Sen huonoja puolia on tosin heikko kosteuden sieto. Kuvan puukossa kahva näyttää kuitenkin oikein hyväkuntoiselta. Tuppi on puolestaan hieman kulunut. Mietin myös, puuttuukohan sen päästä mahdollisesti messinkihela. Vakuutusarvo on 50 e. (AK) 8. Metsästysaiheinen juomasetti Helsingissä eräs antiikkiliike teki muuttoa yli 20 vuotta sitten. Sain viime minuuteilla ostaa tämän kannun pikareineen edullisesti. Ei jäänyt aikaa tiedustella lisätietoja. Kannu (kork. 30 cm) painaa lähes kolme kiloa, pikarit ovat 15 cm korkeita. Leimoja en löydä. Arvelen materiaa lia tinaksi tai hopeaksi. Käyttö tarkoituskin kiinnostaisi. Meillä se on toiminut punaviinin ja mehujen tarjoilussa. Toivoisin lisätietoja. Nykyarvokin kiinnostaa. Metsästysretken juomasetti Espanjasta Kaseiinikahvainen pohjalaispuukko Antiikki & Design 68 KYSY ESINEESTÄ 132301_.indd 68 8.11.2019 14.26.08
10 9 Viron taiteen klassikko Adamson-Eric: monipuolinen modernisti Järvenpään taidemuseo 20.10.2019–2.2.2020 loka – huhti ke – su 10–17 Kirjastokatu 8, Järvenpää, 040 315 3881 taidemuseo@jarvenpaa.fi www.jarvenpaa.fi/taidemuseo monipuolinen modernisti Järvenpään taidemuseo Ad am so nEr ic, De co ra tiv e pl at e, 19 37 , po rc el ai n pa in tin g, Ph ot o: Ar t M us eu m of Es ton ia. ja tekstillä Virrat 12 VII 24 Toriseva. Tekijän signeeraus jää valitettavasti nyt arvoitukseksi. Kiinnostavaa tässä teoksessa on sen toteuttamispaikka eli Toriseva. Tämä Ylä-Pirkanmaalla sijaitseva alue tunnetaan kolmesta rotkojärvestä. Niiden jylhät maisemat ovat kiehtoneet lukuisia taiteilijoita. Ensimmäisiä lienee Werner Holmberg, joka teki paikan päällä luonnoksia Aihe Torisevalta -maalaukseensa jo 1850-luvulla. Myöhemmin Toriseva-aiheita ovat toteuttaneet Akseli Gallen-Kallela, Eemu Myntti ja Erkki Kulovesi. Taiteilija Armid Sandberg rakensi 1900-luvun alussa Torisevaan Pilvilinnaksi kutsutun huvilan, jossa vieraili taiteilijatovereita, kuten Verner Thomé. Mutta kuka on tämän akvarellin tekijä? Tunnistaisiko joku lukijoistamme? (AK) 10. Funkishenkinen maljakko Löysin kuvan maljakon (kork. 14 cm) kirpparilta. Sen väri toi mieleen vanhat kannelliset sipulitai kurkkupurkit, mutta muoto on moderni. Miltäköhän ajalta tämä esine on? En tunnista esinettä, mutta pohjan perusteella se on ilman muuta suupuhallettu. Ketään suomalaista en tunnista muotoilijaksi. Kävin läpi neljä kirjaa saksalaisen Wilhelm Wagenfeldin (1900–90) muotoilusta. Hänen 1930–40-luvun tuotannostaan löytyy muodoiltaan hyvin samanlainen, mutta se ei kuitenkaan ole tämä. Kirjojen kuvat olivat mustavalkoisia, mutta niistä näki, että lasi on värillistä. Tuollainen vihreä sävy näyttää nettitietojen mukaan sopivan Wagenfeldin tuotantoon, mutta noihin aikoihin myös monen suomalaisenkin tehtaan tuotantoon. Vihreään sävyyn kun kävi huonompilaatuinenkin hiekka. (KK) Näillä tiedoilla maljakon vakuutusarvo liikkuu korkeintaan muutamassa kymmenessä eurossa. (AK) Salaperäinen järvimaisema Vihreä maljakko funkis-ajalta Näyttävä kokonaisuus. Tästä metsästysaiheisesta juomasetistä oli aluksi vaikea päästä kärryille, mutta sitten kannusta löytyi onneksi leimat. Ne kertovat, että se on tehty aikanaan Espanjassa ja valmistaja on Valenti. Materiaalina ovat lasi ja hopeoitu metalli. Internetistä löysin sellaisen tiedon, jonka mukaan setti olisi valmistettu ja suunniteltu noin vuonna 1960. Verkon tietoihin on kuitenkin hyvä aina suhtautua jonkin verran varauksella. Vakuutusarvo kokonaisuudelle on 2 500 e. (V-JJ) 9. Akvarelli Torisevan rotkojärveltä Toivoisin tietoja maisema-aiheisesta vesivärityöstä (29 x 24 cm). Akvarelli on signeerattu tekijän nimellä KYSY ESINEESTÄ 132301_.indd 69 11.11.2019 10.47.45
g Siirry sähköiseen maksamiseen HYVÄ ASIAKKAAMME, Fokus Media Finland Oy veloittaa paperilla toimitettavista lehtien tilauslaskuista 2,90 euron suuruisen laskutustapalisän/lähetetty lasku 1.2.2020 alkaen. Laskutustapalisä lisätään tilauslaskuusi automaattisesti ja se näkyy laskulomakkeella eriteltynä. Käytössäsi olevat maksuttomat maksuvaihtoehdot: e-lasku ja sähköpostilasku. • Verkkopankistasi voit tilata e-laskun, jolloin tilauslaskusi ohjataan suoraan verkkopankkiin. Tililtäsi ei veloiteta mitään automaattisesti vaan hyväksyt laskut aina erikseen • Voit tilata laskut sähköpostiisi osoitteesta fokusmedia.fi/asiakaspalvelu Siirry sähköiseen maksamiseen ja hoida tilausasiasi kätevästi osoitteessa fokusmedia.fi/asiakaspalvelu 12 11 11. Hopeoitu kakkulapio Sain anopiltani tällaisen kakkulapion, ainakin hän on sitä aina kakkulapiona käyttänyt. En tiedä, mistä anoppini on tämän saanut. Mitäköhän nuo kaiverretut symbolit merkitsevät. Voisiko esine liittyä Vapaamuurareihin tai johonkin muuhun järjestöön tai yhdistykseen? Kakkulapio ei valitettavasti ole hopeaa, vaan hopeoitua metallia, jota nimitetään yleisesti uushopeaksi. Mielenkiintoinen se silti on. Erityisesti sen muoto poikkeaa tavanomaisesta. Lapiossa oleville merkinnöille en ole voinut löytää yhtymäkohtia mihinkään järjestöön. Vapaaamuurarisymboleja ne eivät varmuudella ole. Kun sitä on käytetty kakkulapiona, samaa kannattaa varmasti jatkaa edelleen. Lapion markkina-arvo ei ole kovin korkea, mutta tunneja käyttöarvo varmasti ylittävät sen. (V-JJ) 12. Gustavsbergin lautanen Toivoisin tietoa lautasen valmistusajasta ja arvosta. Hieno, hyväkuntoiselta näyttävä lautanen on ruotsalaisen Gustavsbergin posliinitehtaan tuotantoa 1800-luvun lopulta. Koristeen nimi on Krasse (krassi), ja se on tehty niin sanotulla liukuva sininen -tekniikalla. Samaa Krasse-koristetta käytti myös toinen kuuluisa ruotsalainen posliinitehdas eli Rörstrand 1800-luvulla. Vakuutusarvo on 25 e. (AK) 12. Villeroy & Bochin viskilasit Minulla on kolme Villeroy & Bochin lasia alkuperäispakkauksessa. Olin yhteydessä niistä valmistajaan, ja sain tietää, että Gustavsbergin lautanen 1800-luvulta 132301_.indd 70 8.11.2019 14.26.37
VAKUUTUSARVO tarkoittaa vakuutettavan omaisuuden nykyarvoa eli sitä hintaa, jolla esineen saa hankittua antiikkitai vanhantavaran liikkeestä. Silloin arvoon on lisätty liikkeen pitämiseen liittyvät kulut, kuten tilan vuokra ja arvonlisävero. 13 Järjestäjä: ExpoNova Varaukset ja tiedustelut: 044 5758 056 www.keräilykuume.? 4.-5.1.2020 Helsinki Retro & Vintage Design Expo Loppiainen. Lauantai kello 10 –17 ja sunnuntai kello 10 –16 Kaapelitehdas, Merikaapelihalli, Tallberginkatu 1, Helsinki 11.-12.1.2020 Turun Antiikkija Keräilymessut Lauantai – sunnuntai kello 10–16 Turun VPK-talo, Eskelinkatu 5, Turku 1.-2.2.2020 Hämeenlinnan Antiikkimessut & Vintagemessut Lauantaina ja sunnuntaina kello 10–16 Elenia Areena, Härkätie 17, Hämeenlinna 15.-16.2.2020 Järvenpään Antiikkija Keräilymessut Lauantai – sunnuntai kello 10–16 Järvenpää-talo, Hallintokatu 4, Järvenpää KERÄILYKUUME ANTIIKKIJA KERÄILYTAPAHTUMAT Exponova muutettava ilmoituspohja_2019.indd 1 7.10.2019 12:06:38 viskilasit ovat 1970-luvun loppupuolelta. Lasit ovat 24-prosenttista lyijykristallia ja Royal-koristekuvio on käsin hiottu. Villeroy & Boch on perustettu Ranskassa 1748. Myöhemmin se siirtyi Luxemburgiin ja Saksaan, jossa se toimii yhä. Alkujaan se oli keramiikkayritys, mutta myöhemmin tuotantoon on tullut myös muuta ruokapöydän kattaustavaraa, kuten aterimia ja laseja sekä saniteettikeramiikkaa. Yritys tunnetaan korkeasta laadusta, ja korkeatasoiset nämä viskilasitkin näyttävät olevan hiottuine koristeineen. Mukavaa, että lasien alkuperäispakkaus on säilynyt. Vakuutusarvo kokonaisuudelle on 60 e. (AK) 13. Kotimainen maljakko 1900-luvun alusta Mitä voisitte kertoa ruukusta (kork. 42 cm), joka on ollut jo vanhemmillani yli 60 vuotta sitten. Mikä on sen arvo? Uniikki perintömaljakkonne on punasavea ja todennäköisesti kotimaista työtä 1900-luvun alkupuolelta. Kuva pohjasta on epätarkka, mutta käsittääkseni esineessä ei ole minkäänlaista signeerausta. Dreijattu muoto on kuitenkin harmoninen ja plastinen pintakäsittely sen verran varmaa, että kyse tuskin on aivan harrastelijan työstä. Koska esinettä ei voi liittää kehenkään tunnettuun tekijään tai koulukuntaan, rahallinen arvo jää vaatimattomaksi. Vaalikaa silti antiikki-ikäistä perintökalua, jonka siniseksi lasitettu pinta tuo mieleen meren loiskuvat laineet, tai miksei myös lumipeitteisen kaarnan. (HK). Vakuutusarvo 40 e. (AK) Kotimainen punasavimaljakko 14 132301_.indd 71 8.11.2019 14.26.47
Aller Media Oy PL 5 Tunnus: 5022031 Info: V3 00003 VASTAUSLÄHETYS VitaFresh maksaa tilauksen postimaksun. TilauskorTTi TäyTä TieTosi: Etunimi Sukunimi Lähiosoite Postinro ja -toimipaikka Puhelin Sähköposti Allekirjoitus (alle 18 v. huoltajan) Kyllä kiitos. Aller Media sekä sen konserniyhtiöt saavat lähettää minulle tietoa uutuustuotteista ja -palveluista sekä muista eduista ja tapahtumista sähköpostilla tekstiviestillä Voin voittaa 35.000,00 € sekä 5.000,00 € puhtaana käteen! Toivottu suomalainen avainlipputuote on nyt saatavilla! Saat nyt D-vitamiinit tutustumisetuna vain 4,95 €. D-vitamiini tekee hyvää luustolle, lihaksille ja hampaille sekä edistää elimistön normaalia vastustuskykyä. Purutabletti on helposti pureskeltava ja miellyttävän makuinen. Tabletti sisältää hyvin imeytyvää D3-vitamiinia eli kolekalsiferolia 50 mikrogrammaa. Vain yksi kapseli päivässä riittää! D-vitamiini on aurinkovitamiini, sillä iho tuottaa D-vitamiinia auringonpaisteen vaikutuksesta. Kotimainen VitaFresh D-vitamiini tuo auringon ihollesi myös pohjoisen pimeässä. Tilaustunnus FC0297 Tilaa soittamalla: 075 326 7500 Puhelun hinta on 8,4 snt/min + pvm/mpm (hinta pätee myös jonotuksen ajan). (ma-pe klo. 8.30-16.00) Tilausehdot: Saat ensimmäisen D-vitamiinilähetyksen postilaatikkoosi noin kahden viikon kuluessa tilauksestasi ilman postikuluja. Lähetys sisältää 30 D-vitamiinitablettia, jotka riittävät yhdelle henkilölle 1 kk:si. Jatkolähetyksien hinta on 29,90 € / 180 tablettia. Ei sitoutumisaikaa. Voin lopettaa tilaamisen milloin haluan. Tarjous koskee uusia asiakkaita. Tutustumisjakson jälkeen D-vitamiinin tuotetoimitukset noin kuuden kuukauden välein edulliseen hintaan 29,90 € / 180 tablettia. Kestotilaus on jatkuva, ellei sitä erikseen irtisanota. Tarjous on voimassa 31.1.2020 asti ja se koskee vain kotimaan tilauksia. Antamiasi yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa Aller Media Oy:n ja sen yhteistyökumppaneiden suoramarkkinointiin soveltuvan lainsäädännön mukaisesti. Halutessasi voit kuitenkin kieltää yhteystietojesi käytön/luovutuksen ilmoittamalla siitä VitaFreshin asiakaspalveluun (ma-pe klo 8.30-16.00): Aller Media Oy, Lintulahdenkuja 10 A, 00500 Helsinki, puh. 075 326 7500. Puhelun hinta on 8,4 snt/min + pvm/mpm (hinta pätee myös jonotuksen ajan). Lähettämällä tämän tilauksen hyväksyn Aller MediaOy:n tietosuojaselosteen ja tilausehdot. Tietosuojaseloste: www.aller.fi/tietosuoja Tilausehdot: www.vitafresh.fi/tilausehdot. Arvonnan säännöt: Aller Media Oy järjestää arvonnan, jonka päävoittona on 35 000,00 € puhtaana käteen. Arvonta suoritetaan 20.12.2019 ja siihen osallistuvat kaikki 3 arkipäivää ennen arvontaa tilanneet. Joissakin kampanjoissa päävoiton arvontaan osallistuminen ei edellytä tilausta. Vuoden 2019 viiden tuhannen euron (5 000,00 €) arvonta suoritetaan 29.11.2019 ja niihin osallistuvat kaikki 3 arkipäivää ennen arvontaa tilanneet. Kaikki arvontahetkellä voimassa olevat Aller Media Oy:n kestotilaukset ovat automaattisesti mukana arvonnoissa. Voittajille ilmoitetaan voitoista henkilökohtaisesti. Voittajien nimet ja kuvat voidaan julkaista Aller Media Oy:n lehdissä, internet-sivuilla, markkinointikampanjoissa sekä sosiaalisessa mediassa. Aller Media Oy maksaa arpajaisverot. Aller Media Oy:n henkilökunta perheineen ei voi osallistua arvontoihin. Alle 18-vuotiaat tarvitsevat huoltajan suostumuksen osallistuakseen arvontoihin. kyllä kiiTos! Tilaan 1 kk:n D-vitamiinit (30 tbl.) tutustumispaketin vain 4,95 € (norm. 29,90 €/ 6 kk). Tilaukseni jatkuu kestotilauksena. Ei sitoutumisaikaa. Voin lopettaa tilaamisen milloin haluan. rajoitettu erä! Toimi heti! Toivottu suomalainen avainlipputuote on nyt saatavilla! Saat nyt D-vitamiinit tutustumisetuna vain D-vitamiini tekee hyvää luustolle, lihaksille ja hampaille sekä edistää elimistön normaalia vastustuskykyä. Purutabletti on helposti pureskeltava ja miellyttävän makuinen. Tabletti sisältää hyvin imeytyvää D3-vitamiinia eli kolekalsiferolia 50 mikrogrammaa. Vain yksi kapseli päivässä riittää! D-vitamiini on aurinkovitamiini, sillä iho tuottaa D-vitamiinia auringonpaisteen vaikutuksesta. Kotimainen VitaFresh D-vitamiini tuo auringon ihollesi myös pohjoisen pimeässä. Toimi heti! sinulle vain 4 95 € (norm. 29,90 €/6 kk) D3-vitamiini – metsämansikan makuinen purutabletti, ravintolisä. 1 tabletti sisältää: D3-vitamiini 50 µg (*1000%) * % vuorokautisen saannin vertailuarvosta Käyttösuositus: Aikuisille 1 tabletti päivässä. Ohjeen mukaista annostusta ei saa ylittää. Ravintolisä ei korvaa monipuolista ja tasapainoista ruokavaliota ja terveitä elämäntapoja. D-vitamiinin terveyshyötyjä ovat muun muassa: Vahvistaa luustoa: D-vitamiini edesauttaa luiden pysymistä normaaleina. ylläpitää lihasten toimintaa: D-vitamiini edesauttaa normaalin lihastoiminnan ylläpitämistä. Vahvistaa hampaita: D-vitamiini edesauttaa hampaiden pysymistä normaaleina. Parantaa vastustuskykyä: D-vitamiini edesauttaa immuunijärjestelmän normaalia toimintaa. – D-vitamiini tutustumisetu, kestotilauksena 1 kk vain 4,95 €. – D-vitamiini tutustumisetu, sinulle antiikki & Designin lukija Nopeimmin tilaat netissä: www.vitafresh.fi/supertarjous 132414_.indd 72 8.11.2019 12.47.35
“Aito puu ja ajaton muotoilu ovat olleet mallistomme perustana jo yli 30 vuoden ajan. Pohjoisen puulajien ekologisuus ja terveellinen huoneilma ovat kulmakivemme myös jatkossa” Jussi Vikkula AITOA PUUTA luonnollisesti Vantaa Petikontie 1 Espoo Suomalaistentie 1 09-8556210 www.juvi.fi Tapahtumat Lisää tapahtumia www. antiikkidesign.? Tapahtumien tiedot saattavat muuttua lehtemme painoon menon jälkeen. Tarkista tiedot järjestäjiltä. Ilmoita tapahtumasi meille antiikkidesign@fokusmedia.? klo / kl. 11–15 lauantaisin ja sunnuntaisin / lördagar och söndagar 30.11.–15.12. joka päivä / dagligen 26.–30.12.2019 Koristellaan kuusi Vi klär granen joulunäyttely / julutställning Naantalin museo / Nådendals museum Katinhäntä 1, 02 435 2727 www.naantali.fi/museo Studiofirenze.fi Kehysten, kultausten, puuesineiden ym. restaurointia 25v kokemuksella Merimiehenkatu 10, Hki 040-5038182 ANTIIKKI.FI Myynti: Jorma Viitanen, jorma.viitanen@kotiposti.net, 045 122 5305 MINNE MENNÄ Helsinki • 4.12. Classic Sale, klassisen taiteen huutokauppa, online, Stockholms Auktionsverk, näyttö Eteläranta 14, Helsinki, auktionsverk.? • 4.12. Huutokauppa, Helander, Hernepellonkuja 8–10, Helsinki, helander.com • 6.–8.12. Ornamon Design Joulu, Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1, Helsinki, ornamo.? • 8.12. Helsinki Winter Sale -huutokauppa, online, Bukowskis, näyttö Mastokatu 4–6, Wanha Satama, Helsinki, bukowskis.com • 4.–5.1.2020 Retro & Vintage + Design Expo, Kaapelitehtaan Merikaapelihalli. ExpoNova, kerailykuume.? Iittala • 30.11.–1.12. Lasimäen joulun avaus, Iittala Village, Könnölänmäentie 2, Iittala, iittalavillage.? Jokioinen • 7.–8.12. Joulupukin juna, junamatka historiallisella höyryjunalla Jokioisten Museorautatiellä, Kiipuntie 49, Minkiö. jokioistenmuseorautatie.? Kouvola • 30.11. Antiikin ja vanhan tavaran messut klo 10–16. Pato Areena, Taideruukki, Kyminväylä 2, Kuusankoski. Riihimäki • 25.1.2020 Lasipäivä, Suomen lasimuseo, Tehtaankatu 23, Riihimäki. Suomen lasimuseon ystävät, suomenlasimuseonystavat.? Tampere • 1.12. Modern Finnish Gold Smiths -huutokauppa, Annmaris, Hämeenkatu 30B 1B, Tampere, annmaris.? Turku • 11.-12.1.2020 Antiikkija Keräilymessut, Turun VPK-talo, Eskelinkatu 5. ExpoNova, kerailykuume.? Ylöjärvi • 30.11.–1.12. Antiikin, keräilyn ja vanhan tavaran markkinat, Kauppakeskus Elo, Elotie 1, Ylöjärvi. Toinen Aika, toinenaika.? 132299_.indd 73 11.11.2019 8.44.18
SAIN ostettua tämän naishahmon viitisen vuotta sitten silloisesta Apollo-huutokaupasta Helsingissä. Kukaan muu ei tätä tuntematonta kaunotarta halunnut, joten sain sen todella edullisesti. Veistos on maalattua kipsiä ja noin metrin korkea. Jalustassa on signeeraus, mutta en ole saanut siitä selvää. Elin tuolloin varsinaista patsaskautta: ostin hemmetisti erilaisia veistoksia. Mitä suurempia, sen parempi! Nyt olen jo luopunut suurimmasta osasta – joko myynyt ne pois tai lahjoittanut ystävilleni. Vain tästä en luovu! ETSIN edelleen sitä oikeaa patsaiden joukosta. Haaveilen todella kookkaasta ihmisfiguurista, jonka voisin sijoittaa korkeaan halliimme toivottamaan vieraat tervetulleiksi. Suunnittelin kerran haarniskankin hankkimista, mutta tyttäremme Stella ja Patricia vastustivat. He totesivat, etteivät uskaltaisi tulla kotiin, mikäli sellainen nököttäisi eteisessä. PARASTA veistoksessa ovat sen suloisuus ja huolella toteutetut yksityiskohdat, jotka viehättävät minua. Veistos näyttää sellaiselta, että se olisi varmasti myös mukava ihmisenä. Patsas on jo hieman kärsinyt tytärtemme leikeissä. Pienempänä heistä oli hauskaa vaatettaa alastonta tyttöparkaa. TOIVOISIN, että patsas kulkee perheemme mukana niin kauan kuin täällä tallustamme. Toivon, että se pääsisi lopulta paikkaan, josta se voisi katsella merelle. Haluaisin kovasti nähdä aaltojen liikkeen naisveistoksen taustalla. Tämä tosin paljastaa varmaan unelmani siitä, että haaveilen asuvani jonakin päivänä meren äärellä. ? Veistoksista hurmaantunut MTV:n uutistoimittaja Kirsi-Alm Siira hankki edullisesti sulokkaan naisveistoksen, joka sopisi hänestä merimaisemaan. Tuntematon kaunotar TEA HONKASALO KUVAT HANNA LINNAKKO Uutistoimittaja Kirsi Alm-Siira tunnustaa hankkineensa taannoin jo liikaa patsaita. Parasta naisveistoksessa on sen suloisuus ja yksityiskohdat. Antiikki & Design 74 minun antiikkini Tarinoita rakkaista esineistä 102956_.indd 74 11.11.2019 9.06.22
Uusi lehti ilmestyy 16.1. Sata vuotta svengaavasta 1920-luvusta Halutut designvalaisimet Koti henkii kustavilaista tunnelmaa VIEHÄTY KEITTIÖANTIIKISTA Uusi sarja! Antiikki & Designiin tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaisesti. |Antiikki & Design ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten, kuvien ja muun aineiston säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Antiikki & Design ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat lehdessä mahdollisesti julkaistuista painotai muista virheistä. Taidematka Elämysten Tukholma & Tallinna Taidematka Elämysten Tukholma & Tallinna Antiikki & Design 75 ensi numerossa 102976_.indd 75 11.11.2019 8.42.01
LAHJAKSI PARASTA Karl Fazer Collection. Valikoima hienoimpia suklaakonvehtejamme alkaen vuodesta 1908. LAHJAKSI PARASTA Karl Fazer Collection. Valikoima hienoimpia suklaakonvehtejamme 102977_.indd 76 8.11.2019 12.49.23
Joulun tunnelmaa JUGENDHUVILASSA LAPPI LUMOAA SISUSTAJAN Pohjoisen muotoilua & taidetta PALATSIEN PIETARI Taidematkailijan kohteet LAPPI LUMOAA SISUSTAJAN Pohjoisen muotoilua & taidetta PALATSIEN PIETARI Taidematkailijan kohteet JO U LU JU G EN D KO D IS SA H EL EN E SC H JE RF BE C KIN TA ID E M U O TO ILU A LA PIS TA 10/2019 Hinta 12,50 € AN TII KK I & D ES IG N 18 5 10 /20 19 PAL. VKO 2020-03 16 89 30 -1 91 ANTIIKKI • DESIGN • KERÄILY • SISUSTUS • TAIDE • VINTAGE Keräily Perinteikkäät kuusenkoristeet Keräily Perinteikkäät kuusenkoristeet Näyttely Helene Schjerfbeckin vaikuttavat omakuvat Näyttely Helene Schjerfbeckin vaikuttavat omakuvat leh t eä yh d e n h i n n a lla Nyt 102959_.indd 1 11.11.2019 9.59.06