LEHTI NUORILTA NUORILLE
CURLY
2/2013 | #59 | 15.5.2013 | 16. Vuosikerta ISSN 1455-2574 | www.curly.fi
N
Ö
Ö
K
EL Ä NVALL A US!
O
M
U
K
ELÄVÄ
KIRJASTO
CHE
GUEVARA
PALEFACE
FURRY
?
INTTI
VAI
SIVARI
C U R LY 2/ 2 013
1
SISÄLLYSLUETTELO
Kuva: Grape Productions Oy
15.05.2013
16. vuosikerta, ISSN 1455-2574
LEHTI NUORILTA NUORILLE
Ilmaisjakelulehti, Painosmäärä 18 000
Kannessa:
Eläköön vallankumous!
Intti vai sivari? s.6&21
Che Guevara s.10
Elävä kirjasto s.25
Paleface s.14
Furry s.20
14
2 Sisällysluettelo
20 Furry on vain harrastus
3 Pääkirjoitus
21 Siviilipalvelus tarjoaa vaihtoehdon
4 Silppuri: Jekyll&Hyde,
Kamarisinfoniakonsertti IV
22 Onko kirjeiden aika ohi?
5 Silppuri: Keitäs tyttö kahvia,
Barrikadikesä, Joko taas?
6 Silppuri: Esittelyssä Tampereen ja
Tornion ryhmät, Kansikuvan Mikko,
Mielenosoitus
7 Silppuri: Lukio takana,
Kotini on Kolarissa
8 Kotipaikkakuntani: Rauma
9 Curly-kolumni: Opiskelijoiden
vallankumous?
10 Che Guevara
12 Arjen vallankumouksia
kansalaisjärjestössä
13 Me muuttaisimme tämän,
entä sinä?
14 Paleface
16 Toimittajan vapautta ja vastuuta
24 Lukutaidon tärkeys
25 Elävä kirjasto
26 Elämää Tikkurilassa ja
Phnom Penhissä
27 Lukutaidoton ihminen on voimaton
28 Musiikki vallankumouksen välineenä
30 The Weekend
? Nuorten oma viikonloppu
31 Järjestötoiminnan nielemä
32 Lasten näkökulma oikeuksista
ja osallisuudesta
33 Bändihaastattelussa
Jonathan,
Sarjakuva:
Haluaisin osata
34 Hallituksen ääni:
Painava sana
35 Mielipide
17 Gallup vaikuttamisesta,
Sarjakuva: X-Market
Kolari
Rovaniemi
Tornio
18 Vallankumouksen ystävät
Tämä Curly on toteutettu yhteistyössä
Taksvärkki ry:n kanssa. Taksvärkki on tehnyt
kehitysyhteistyötä ympäri maailman vuodesta
1967. Tavoitteena on edistää lasten ja
nuorten oikeuksia ja vaikutusmahdollisuuksia
sekä kannustaa suomalaisia nuoria
yhteisvastuuseen. Lue lisää lehden sivuilta!
2
C U R LY 2 / 2 013
Curly-lehti on valtakunnallinen nuorten tekemä ilmaisjakelulehti nuorille. Lehteä julkaisee mediakasvatuksellinen nuorisoyhdistys Curly ry. Curly-lehti
ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Curly ry on Aikakauslehtien Liiton ja Mediakasvatusseura ry:n jäsen.
Tätä numeroa jaetaan suorapostituksena lehden tilaajille, Helsingin, Espoon ja Vantaan kirjastoihin ja
nuorisotaloille sekä kymmenien paikkakuntien nuorisotaloille ja oppilaitoksiin. Lisäksi yhteistyökumppani
Taksvärkki ry jakaa lehteä omille yhteistyötahoilleen.
Lehti on luettavissa sähköisesti osoitteessa www.curly.fi ja www.lehtiluukku.com
PÄÄTOIMITTAJA:
Pipsa Sinkko-Westerholm
041-533 6541, pipsa.sinkko@curly.fi
www.curly.fi, Curlyn Pipsa (Facebook)
TÄTÄ LEHTEÄ OVAT OLLEET TEKEMÄSSÄ:
Amanda
Pamela Arslan
Omar Fasolah
Topi Hartikainen
Laura Helin
Nella Hietanen
Alina Härmälä
Jesse Juopperi
Katariina Jurvalainen
Wilma Kaave
Roosa Karjunen
Janina Kojo
Joni Kokkinen
Paula Kronqvist
Inga Kähkönen
Saara Lehtonen
Essi Lind
Carmin M.L. Llanque Machicado
Astrid Aymé Mazariegos Montenegro
Ville Mustaniemi
Anni Mäkelä
Hannika Nihervä
Taru Noronen
Jaana Oikarinen
Viivi Osmonen
Ronja Paajanen
Ilana Pantzar
Mia Parpala
Victor Daniel Pérez Pérez
Lauri Petrell
Kristina Pilke
Maija Puska
Essi Ranta
Saija Raskulla
Heini Rosqvist
Janne Salo
Sini Satola
Henrietta Soininen
Mari Syväjärvi
Viliina Varis
Emma Vormisto
Elisabeth Wide
Ivan Inti Limachi Zelada
ASSCODECHAn nuoret Mosambikista
Täällä Nyt -sarjakuvapajan nuoret:
Julian ja Maxim
LEHDEN ULKOASU: Minna Hujanen
KANNEN KUVA: Elli Vormisto, 17v.
MALLI: Mikko Laakkonen, 20v.
CURLY RY:N OSOITE:
Larin Kyöstin tie 7, 00650 Helsinki
HALLITUKSEN PUHEENJOHTAJA:
Jorma Pilke, 04-533 6542, 0400-492 241
jorma.pilke@curly.fi
PAINOPAIKKA:
Sanomapaino OY, Vantaa 2013
www.sanomapaino.fi
Curly Media ei vastaa aineistojen säilyttämisestä
eikä palauttamisesta, ellei toisin sovita. Curly Media
pidättää oikeuden käyttää ja julkaista aineistoa uudelleen eri julkaisukanavissa.
Rauma
Tampere
Helsinki
Lähetä palautetta osoitteeseen curly@curly.fi
Osoitemuutokset sähköpostilla tai tekstiviestillä!
Tähän lehteen juttuja ovat kirjoittaneet, kuvanneet
ja kuvittaneet nuoret mm. Kolarista, Torniosta,
Rovaniemeltä, Raumalta, Tampereelta ja Helsingistä.
PÄÄKIRJOITUS
Eläköön elämä!
MIKÄ CURLY?
K
arri ?Paleface? Miettinen on siisti tyyppi. Hän on tosi fiksu, mutta ei tee siitä numeroa. Hän on aktivisti, mutta ei paasaa
aatteestaan kuin kysyttäessä. Hän elää päihteetöntä elämää, mutta ei ole mikään nörtti. Palefacen
mielestä vallankumouksia tehdään joka päivä,
samaa ajattelevat nuoret maailman toisella laidalla
Mosambikissa. Heille kaikille vallankumous tänä
päivänä syntyy teknologian tuomista mahdollisuuksista ja toisaalta pienistä oivalluksista arkisessa elämässä. Heille, kuten monille muillekin
ihmisille ympäri maailman myös musiikki ja taide
voivat toimia vallankumouksen välineinä.
Mielenosoitus on edelleen ajankohtainen tapa
ottaa kantaa ja Suomessakin marssitaan tuon
tuosta. Toisaalta on vielä paikkoja, joissa mieltä
osoitetaan väkivaltaisesti kuten Chilessä, jossa
toimittajamme kuvasi opiskelijoiden hulinointia.
Myös minulle vallankumous näyttäytyy teknologian kehityksessä. Vielä vähän aikaa sitten ?näköpuhelin? oli täyttä scifiä, nyt se on arkipäivää.
On mahtavaa, että kaikki maailman tieto on hyppysissäni heti saatavilla vain parilla hipaisulla.
Mitähän tulevaisuudessa vielä tuleekaan tapahtumaan? Kuoleeko ja kuopataanko paperi ja sen
mukana kirjeet ja lehdet?
Tietotekniikkakehityksessä tärkeässä roolissa
on lukutaito, joka meille suomalaisille on itsestäänselvyys. Kaikkialla ei kuitenkaan ole näin.
Curly on nuorten mediaprojekti,
jossa tehdään mm. lehteä, videoita
ja internetsivuja. Lehteä julkaisee
valtakunnallinen nuorisoyhdistys
Curly ry. Curly tarjoaa nuorille
mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa median keinoin. Samalla
yhdistys edistää nuorten mediakulttuuria ja kannattaa terveitä
elämäntapoja.
Armeija vai sivari, Furrysuit vai maastotakki, päätä itse. Tätä lehteä tekemässä ovat olleet
kymmenet nuoret ympäri Suomen, uusista lehtiryhmistä mukana ovat Tampereen, Rovaniemen, Rauman ja Tornion nuoret. Lehti on tehty
yhteistyössä Taksvärkki ry:n kanssa joten juttuja
ovat kirjoittaneet myös nuoret ympäri maailman.
Vaikka kulttuurit ja tavat ovat erilaisia, kaikkia
juttuja ja kirjoittajia yhdistää sama vallankumouksellinen aate: tärkeintä on olla vapaa toteuttamaan itseään.
Pipsa
Curlyn päätoimittaja
Toiminnassa nuoret oppivat mediataitoja monipuolisesti, esim. kirjoittamista,
valokuvaamista, videoiden toteutusta,
internetin käyttöä ja mediakriittisyyttä.
Toiminnan vetäjinä työskentelevät nuorisotyön ja viestinnän ammattilaiset.
Curly ry järjestää nuorille mediaan liittyvää harrastustoimintaa, mm. viikoittain kokoontuvia mediakerhoja, viikonloppukursseja ja leirejä.
Lisätietoa yhdistyksestä
ja sen toiminnasta
www.curly.fi
Tervetuloa Curlyn
ihmeelliseen maailmaan!
P.S. Kirjoituksessa viittasin yhteensä ainakin
kahteentoista lehden juttuun. Bongasitko kaikki?
TILAA ILMAINEN
CURLY-LEHTI
Kirjepostimerkki
Curly on 4 kertaa vuodessa ilmestyvä nuorten
tekemä lehti nuorille. Tutustu ja ihastu!
Kyllä kiitos, haluan saada Curly-lehdet
veloituksetta suoraan kotiin.
Sukunimi
Curly ry
Larin Kyöstin tie 7
00650 Helsinki
Etunimi
Lähiosoite
Postinumero
Syntymävuosi
Postitoimipaikka
Yhteystietojani saa käyttää suoramarkkinointiin.
Tarjous koskee Suomea.
Aiemmat tilaukset yhä
voimassa.
CURLYN VOI TILATA ILMAISEKSI MYÖS NETISTÄ OSOITTEESTA: WWW.CURLY.FI
C U R LY 2/ 2 013
3
SILPPURI
MUSIKAALIARVOSTELU
Lapin Kamariorkesteri johtajanaan John Storgårds.
TURUN KAUPUNGINTEATTERI:
JEKYLL & HYDE
Teksti: Lauri Petrell, 13v., Rauma
Kuva: Turun kaupunginteatteri/ Robert Seger
Onko minussakin sisällä oma paha Hydeni? Onko se ottamassa
minusta vallan? Taisteleeko se hyvää Jekylliäni vastaan? Vai onko
sellaista edes? Tällaisia tunteita herätti erinomainen Riku Niemisen
tähdittämä Jekyll & Hyde.
Vanhaan klassikkonovelliin perustuva musikaali yllätti musiikillaan,
näyttelijöillään sekä lavasteillaan. Niille, jotka eivät ole kuulleet
mitään Jekyllistä ja Hydestä, voinen selittää juonen lyhyesti. No,
oikeastaan Jekyll ja Hyde ovat yksi ja sama henkilö. Tarinan mukaan jokaisessa ihmisessä on sekä hyvä että paha puolensa. Tässä
tapauksessa Jekyll on se hyvä, Hyde se paha. Oikean, toistaiseksi
vielä hyvän, Jekyllin tarkoitus on saada paha puoli rohdon kanssa
karkotettua kokonaan, mutta kun kukaan ei suostu koekaniiniksi, Jekyll joutuu testaamaan ainetta itseensä. Erehdyksen kautta Hyde
kuitenkin ottaa vallan ja saa Jekyllin tekemään kamalia hirmutekoja.
Lopulta sekä hyvä että paha kamppailevat Jekyllin herruudesta.
Näytelmä oli kerta kaikkiaan huikaiseva. Laulajat olivat taitavia ja
rekvisiitta mahtavaa. Suosittelen sitä kaikille. Aivan kaikille. Paitsi
niille, jotka helposti uskovat elokuvien, kirjojen ja näytelmien juonet
todellisiksi. Enkä myöskään kehota ketään heikkohermoista tätä katsomaan.
Alkuperäistä novellia, joka on muuten jo 1800-luvulta, en ole vielä lukenut, mutta senkin aion vielä tehdä. Mainittakoon vielä, että
äitini pikkuserkku Jussi Vahvaselkä oli orkesterin kapellimestari ja
hänen poikansa esitti nuorta Jekylliä, lehtimyyjää sekä kirkon nuorta
poikaa.
LAPIN KAMARIORKESTERI:
KAMARISINFONIAKONSERTTI IV
Rovaniemen kulttuuritalo Korundissa esitettiin maaliskuussa Lapin Kamariorkesterin konsertti. Tähtinimet
olivat kapellimestari John Storgårds
sekä nokkahuilisti Piers Adams.
Nokkahuilisti Adams puolestaan oli
kuin sinfoninen rokkitähti. Punaisessa nahkatakissaan hän sai yleisön
nauramaan ja haukkomaan henkeään. Adamsin taitoa ja nopeutta ei
voinut kuin ihailla eikä hänen tavassaan esiintyä ollut silti diivan elettäkään.
Lähes kolmetuntinen konsertti
alkoi tavanomaisesti viulujen soitolla. Soittajien kunnioitusta kapellimestari Storgårdsia kohtaan
ei voinut olla huomaamatta. Yleisön hänelle antamat aplodit eivät
myöskään olleet vain kohteliaisuutta, vaan koko ilmapiiristä huomasi Storgårdsin olevan arvostettu
alallaan. Hän eläytyikin työhönsä
hyvin ja sai soittajat antautumaan
musiikille.
Konsertista olisi varmasti saanut
enemmän irti, jos olisi perehtynyt
tämänkaltaiseen taiteenlajiin. Konsertti oli silti kaltaiselleni keltanokalle loistava valinta, sillä vaikka kaikki
musiikilliset taidonnäytteet eivät
avautuneetkaan, oli konserttia hieno
kuunnella ja soittajien antautumista
katsella. Myös Storgårdsin jykevä
johtaminen ja Adamsin pilke silmäkulmassa toivat hyvää tuulta torstaiillan harmauteen.
Teksti ja kuva: Laura Helin, 19v.,
Rovaniemi
Huom!
Sivulla 17 on gallup, jossa
kysytään mm. Tahdon 2013
-kampanjasta.
Se on kansalaisaloitekampanja
tasa-arvoisen avioliittolain
puolesta. Kannatusilmoituksia
kerätään 19.3.?18.9.
Voit allekirjoittaa aloitteen netissä www.kansalaisaloite.fi
-palvelussa, jota varten tarvitsee
pankkitunnukset.
Aloitteen voi allekirjoittaa
myös useissa paikoissa, kuten
kirjastoissa, ympäri Suomen.
Katso paikat osoitteesta:
www.avoinministeriö.fi.
Tohtori Henry Jekyll (Riku Nieminen) laboratoriossaan.
4
C U R LY 2 / 2 013
SILPPURI
KIRJA-ARVOSTELU
Jussi Siirilä:
Barrikadikesä
Gummerus, 2013
MIELENOSOITUKSIA
JA TOSI-TV:TÄ
Kirja kertoo 13-vuotiaasta Mayasta,
joka isänsä potkuista kuullessaan
lähtee mummonsa luokse kesäksi.
Mummo ei olekaan mikä tahansa
keinutuolissa istuva mummeli, vaan
aktiivinen mielenosoittaja. Paikkakunnalla oleva sellutehdas aiotaan
lopettaa ja mielenosoituksia johtaa
kukapa muu kuin mummo. Isän potkuja enemmän Mayaa huolestuttaa
mauton remonttiohjelma, jonne vanhemmat aikovat hakea.
Maya viettää suurimman osan aikaa
serkkunsa Nooran kanssa, joka haluaisi alkaa seurustella luokan suosituimman pojan, Urhon, kanssa. Urho
on sellutehtaan johtajan poika ja
ongelmat alkavat, kun Urho eräänä
päivänä katoaa.
Kirja kerrotaan kokonaan Mayan näkökulmasta. Mayan kriittiset mielipiteet puuttuvat kaikkeen, omituisista
mielenosoittajista tosi-tv:n kiroihin.
Kirjan vitsit keskittyvät lähinnä mielenosoittajamummon tempauksiin
ja karikatyyrimäiseen remonttiohjelmaan.
Kirja oli hyvä, mutta toisti vähän
liikaa itseään. Se sopii mielestäni
13-16-vuotiaille tytöille ja pojille.
Teksti: Mia Parpala, 15v., Helsinki
KIRJA-ARVOSTELU
Eveliina Talvitie:
Keitäs tyttö kahvia. Naisia
politiikan portailla
WSOY, 2013
JOKO TAAS?
VALTAKAPULA
VAIHTOON
Vastikään ilmestynyt Eveliina Talvitien Keitäs tyttö kahvia. Naisia politiikan portailla ottaa kantaa naisten asemaan politiikan raa?assa
maailmassa. Kirjassa käsitellään
mm. miesten ja naisten valtakapulan suuruutta sekä naisiin kohdistuvaa arvostelua. Kirjassa on haastateltu niin entisiä kuin nykyisiäkin
naiskansanedustajia, ministereitä,
kuntien virkailijoita sekä useita toimittajia.
Kirjan kannen värien kontrasti ja
ihmetystä herättävä otsikko herät-
Teksti: Mia Parpala, 15v., Helsinki
Kuva: Seppälä Oy/Maria Ketelimäki
tävät ohikulkijan mielenkiinnon.
Vaikka lukija ei olisikaan politiikasta kiinnostunut, tämä teos panee
lukijan miettimään valtakunnan
asioita. Talvitien muita yhteiskunnallisia asioita käsittelevät teokset
ovat Matti Vanhanen ja Moniottelija Ilkka Kanerva.
Armeijavaatteet ovat taas kerran tulleet
muotiin, mutta onko niissä samaa näköä
kuin aiemmin? Onko mikään muuttunut,
lukuun ottamatta niihin lisättyjä niittejä?
Teksti: Paula Kronqvist, 17v., Tornio
C U R LY 2/ 2 013
5
SILPPURI
HAASTATTELUSSA
KANSIKUVAN MIKKO,
20V., JOENSUU
Teksti ja kuva: Emma Vormisto, 18v., Ylöjärvi
Sara (vas.), Daniel, Lauri ja Niina osallistuivat mielenosoitukseen
ensimmäistä kertaa. Ari on ehtinyt marssia jo monta kertaa.
MIELENOSOITUS ON
MIELENILMAUSTA
Mielenosoitus on edelleen toimiva tapa ottaa kantaa ja vaikuttaa asioihin. Keväällä
Helsingissä marssittiin mm. opintorahojen
ja asukastalojen määrärahojen leikkaamisen vuoksi. Jälkimmäiseen otti osaa asukastalo Oulunkylän Seurahuoneen väki.
Mielenosoitus tuotti tulosta: Sosiaali- ja
terveyslautakunta päätti olla tekemättä
leikkauksia asukastalojen määrärahoihin
ainakaan tänä vuonna!
TORNION
CURLY-RYHMÄN
ESITTELY
Maaliskuussa Torniossa toimintansa aloittanut ryhmä hakee vielä lopullista muotoaan, mutta mukana on jo kuudesta seitsemään
nuorta kirjoittajaa yläasteelta
alkaen.
Tornion toimittajaryhmä kokoontuu Nuorisotiedotuspiste Aaltosessa, joka tarjoaa Adapteri-mediaprojektin puitteissa paikallisille
nuorille lehtitoimituksen lisäksi
mahdollisuuden myös esimerkiksi
radio-, valokuvaus- ja videointiharrastuksiin.
Ensimmäiset torniolaissävytteiset
jutut julkaistaan vallankumouksen merkeissä tässä numerossa!
6
C U R LY 2 / 2 013
Miksi menit inttiin etkä sivariin?
? Intti on kuitenkin velvollisuus eikä mikään ?pakote?. Ihan kunnialla lähdin suorittamaan sitä.
Onko intissä kivaa? Mikä on kivointa
ja mikä tylsintä?
? Intissä on paljon kivaa ja sitten jotain
ei niin kivaa. Oon tykännyt yhteishengestä, mikä siellä syntyy. Kaikki on kavereita
keskenään, kun kaikki on siellä samassa
jamassa. Tylsintä on ?nakkihommat? kuten
ylimääräiset siivoilut, mutta hoidettavahan nekin on.
Pitäisikö intin olla kaikille pakollista
vai vapaaehtoista?
? Olen sillä kannalla, että koska Suomella ei ole todellista uhkaa sodalle, asepalveluksen voisi vaihtaa vapaaehtoiseksi
kaikille. Silloin armeijassa olisivat kaikista
motivoituneimmat miehet ja naiset.
TAMPEREEN
MEDIADEKKARIT
ESITTÄYTYY!
Olemme Tampereen Curly-toimitus nimeltä Mediadekkarit. Ryhmäämme kuuluu
Sini 14v., Saara 18v. ja Taru 18v. Haluamme päästä muun muassa haastattelemaan erilaisia ihmisiä, kuvaamaan ja kir-
SILPPURI
Kolari sijaitsee Tornionjoen
ja Muonionjoen varrella.
KOTINI ON TÄÄLLÄ
Asun kunnassa nimeltä Kolari. Se
sijaitsee Luoteis-Lapissa, Ruotsin rajalla, Tornionjoen ja Muonionjoen varrella.
Kolari on harvaanasuttua aluetta, mutta emme ole kuitenkaan mitään erakkoja. Itse olen tyytyväinen tilanteeseen,
koska saa omaa rauhaa, varsinkin, kun
asun maaseudulla.
Kolarissa asumisessa on paljon hyviä puolia. Ihmiset ovat ystävällisiä,
maisemat ovat kauniita ja kaikenlaisille
harrastuksille on mahdollisuus. Huonoja puolia taas ovat ne, että kauppaan ja
kouluun on pitkä matka. Talvella pakkanen tekee kulkemisesta hidasta ja vaarallista.
Kolari ei ole kaikkein pohjoisinta Suomea, mutta kyllä täälläkin pakkanen
puree kovasti talvella. Talvet ovat pitkiä
ja kylmiä, mutta hyvin kauniita. Kesät
taas ovat lyhyitä, kylmiä ja sateisia. Se
ei minua haittaa, koska olen aina olut
talvi-ihminen.
Haluaisin asua Kolarissa koko loppuelämäni, koska kotini on täällä. Myös
kaikki sukulaiseni ja tuttuni asuvat täällä tai rajan takana Ruotsissa. Isona haluaisin olla täällä Kolarissa eläinlääkäri.
Tampereen
Mediadekkarit
-ryhmään kuuluu
Sini (vas.), Saara
ja Taru. Vetäjänä
toimii Ilana Pantzar.
joittelemaan. Haluamme samalla
tarjota uusia näkökulmia asioihin.
Tapaamisissamme aiomme myös
perehtyä median saloihin. Toivottavasti nautitte projektimme parissa yhtä paljon kuin me!
Teksti ja kuva: Nella Hietanen, 14v., Kolari
LUKIO TAKANA, OVET
AVOINNA MAAILMALLE
Melkein kuusi vuotta sitten aloitin yläasteen, jonka yhteydessä vielä tuolloin oli lukio. Katsoin vuosi
vuodelta kuinka abit lähtivät penkkariajeluilleen.
Tuolloin tajusin, että haluan itsekin painaa valkolakin päähäni. Nyt voin toivottavasti itse tehdä niin
kesällä.
Olen lopettamassa lukiotaivaltani Tampereen
teknillisessä lukiossa. Tämä kaikki tuntuu uskomattomalta! Viime syksynä olin valmis jo jättämään leikin kesken. Onneksi en kyennyt lopettamaan lukiota,
sillä nyt olen lähellä tavoitettani. Tämän taipaleen
varrella olen huomannut, että opettajien lisäksi olen
oppinut jotain myös ystäviltäni. He ovat kokeneet
kanssani nämä vuodet. He tietävät, miltä on tuntunut ennen ylioppilaskoetta tai vanhojentansseja.
Teoriatietojen ja iki-ihanien matematiikankaavojen
lisäksi olen oppinut paljon myös itsestäni niin opiskelijana kuin ihmisenä muutenkin.
Viimeisen kolmen vuoden aikana elämäni on
pyörinyt saman asian ja saman rakennuksen ympärillä. Siinä ajassa ovat jo rutiinit juurtuneet syvälle.
Tämä tekeekin lukion tai minkä tahansa asian loppumisesta aina haikeaa. On haikeaa jättää kaikki
se mihin olen tutustunut: opettajat, toiset oppilaat
ja tuttu rakennus. En enää näe lukioystäviäni yhtä
useasti.
Vaikka lukio loppuu, se tuntuu myös mahtavalta.
Nyt meillä kaikilla ovat ovet avoinna maailmalle ja
mahdollisuus tehdä sitä mitä haluamme. Valkolakin
päähän painamisen jälkeen suuntana on uusi opiskelupaikka ja uudet kujeet.
Teksti ja kuva: Saara Lehtonen, 18v.,Tampere
C U R LY 2/ 2 013
7
KOTIPAIKKAKUNTANI
KOTIPAIKKAKUNTANI:
RAUMA
h
Rauman kesäinen
tori Vanhan Rauman
sydämessä. Taustalla
vanha raatihuone.
Rauma on merenrantakaupunki eteläisessä Satakunnassa.
Se on kolmanneksi vanhin kaupunki Suomessa. Raumalla
puhutaan ihan omaa murretta, Rauman giältä.
f
Kylmäpihlajan
majakka rakennettiin
vuonna 1952
Rauman saariston
uloimmalle luodolle.
Alkujaan se palveli
luotsiasemana ja
majakkana, nykyisin
matkailukohteena.
Teksti: Viivi Osmonen,13 v., Rauma
Kuvat: Rauman kaupungin kuvapankki
VANHA HISTORIA
1500-luvulla Rauma paloi monta kertaa. Viimeisin lähes koko kaupungin tuhonnut palo tapahtui
vuonna 1682. Sen jälkeen kaupunki on säästynyt
pahoilta tulipaloilta ja puutalokeskusta Vanha
Rauma säilyi nykysukupolville. Vanha Rauma on
elävä keskus, jossa asutaan ja käydään kauppaa.
Vanha Rauma on valittu Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1991.
1800-luvulla Rauman purjelaivakausi oli parhaimmillaan, ja Rauman purjelaivasto oli Suomen
suurin. 1900-luvulla Rauma muuttui merenkulkuja koulukaupungista teollisuuskaupungiksi.
Oman murteen lisäksi Rauma on tunnettu esimerkiksi pitsinnypläyksestä.
JÄÄKIEKKO ON TÄRKEÄ
Raumalla on oma jääkiekkojoukkue, Rauman Lukko. Rauman Lukko perustettiin vuonna 1936.
8
C U R LY 2 / 2 013
Lukko on voittanut jääkiekon Suomen mestaruuden vuonna 1963. Jääkiekko on tärkeä osa raumalaista kulttuuria.
Tiesitkö, että Rauma on kahden Unescon maailmanperintökohteen kaupunki? Vanha Rauman
lisäksi kaupungissa sijaitsee Sammallahdenmäen
pronssikautiset röykkiöhaudat.
NÄHTÄVYYKSIÄ:
l
Rauma
Perustettu: v. 1442
Pinta-ala: n. 1110 km2
Asukasluku: n. 40 000
Maakunta: Satakunta
Tunnettuja lauseita Rauman giälellä:
?Kyl Raum o ain Raum? ja
?Ol niingon gotonas?
l
l
l
l
Harmaakivinen Pyhän Ristin kirkko,
joka on alun perin rakennettu Rauman
fransiskaaniluostarin kirkoksi
Vanha raatihuone kauppatorin laidalla,
rakennettu v.1776
Pyhän Kolminaisuuden kirkon
rauniot keskiajalta
Suomen kapein katu Kitukränn
Vanha Rauma, jonka 28 hehtaarin
suuruisella alueella on 250 tonttia,
joilla sijaitsee kuutisen sataa rakennusta.
CURLY-KOLUMNI
Nämä mielenosoitukset ovat näkyneet jopa
Suomen uutisissa. Koulutusongelmat ovat täällä
isoja ja helppoa ratkaisua ei ole. Chilessä ei ole
Kelan tapaista ihmeidentekijälaitosta eikä lähes
minkäänlaista sosiaaliturvaa. Opiskelijat saattavat saada stipendejä tai opintolainaa, mutta
nekin menevät suoraan yliopiston tilille. Niinpä äärimmäisen harva opiskelija asuu omillaan,
sillä vanhempien helmoissa on helppo ja kiva
olla. Koska vanhemmat maksavat koulutuksen,
on heillä myös paljon sanavaltaa alan valinnan
suhteen. Moni kurssikaveri on opiskellut aikaisemmin alaa, joka ei koskaan tuntunut omalta,
koska eivät ole saaneet vanhempia suostuteltua
maksamaan taideopintoja.
?Muutin viime
vuonna Turusta
maailman toiselle
puolelle rakkauden
perässä. Asun
Chilen jättimäisessä
Santiagossa pienessä
vuokrakaksiossa
chileläisen poikaystävän
ja kadulta adoptoidun
koiran kanssa.
Opiskelen yliopistolla
kuvataidetta
ja kulttuuria ja
tarkoituksenani on
jäädä tänne koko
opintojen ajaksi.?
Opiskelijoiden
vallankumous?
C
hileläiset opiskelijat
nousevat melkein
viikoittain barrikadeille vaatimaan parempaa
ja ilmaista koulutusta.
Näin
tilanne on ollut
jo vuosia, eikä
mikään näytä
paranevan. Mielenosoitukset ovat sekä opiskelijoiden että poliisin puolelta väkivaltaisia. Toisinaan ilmassa leijuu kitkerä kyynelkaasun haju ja
matkustajien silmiä kivistää metrossa.
Nuori mielenosoittaja peittää kasvonsa.
Vähän aikaa sitten huppupäiset mielenosoittajat, usein alaikäisiä lukiolaisia, lähestyivät aggressiivisesti vanginvartijoita kuljettavaa autoa.
Vartijoista eräs laukaisi varoitukseksi aseensa
taivaalle ja eräs onneton sivullinen sai asuntonsa
ikkunan läpi luodin otsaansa.
Edellisvuonna opiskelijat osoittivat mieltään viikoittain ja useat lukiot ja yliopistot olivat vallattu
ja suljettuina. Monet menettivät koko lukuvuoden opintonsa. Vallatuissa kouluissa hajotettiin
televisioita, pöytiä ja tuoleja miljoonien arvosta.
Mietin, miten nuoret luulevat opiskelun muuttuvan ilmaiseksi, jos ensiksi pitää korjata heidän
aiheuttamia vahinkoja.
Poliisit suihkuttavat vettä mielenosoittajien päälle.
Suomessa opiskelu on ilmaista, mikä on tietysti
sairaan siistiä. Mutta siellä ei kuka tahansa pääsekään sisään korkeakouluun ja tunnustan, että
tuskinpa olisin näillä piirustuslahjoilla Suomessa taidetta opiskelemassa. Suomessa pitää olla jo
huippulahjakas, jotta pääsee opiskelemaan. Ne,
jotka pääsevät yliopistoon päntättyään kolmena
peräkkäisenä vuotena pääsykokeisiin, ovat tietysti paljon motivoituneimpia, kuin suurin osa
chileläisopiskelijoista. Täällä tarjontaa on valtavasti ja kuka tahansa tarpeeksi lihavan kukkaron
omistava pääsee kyllä opiskelemaan. Pelkästään
Santiagossa on 34 yliopistoa ja 33 ammattikorkeaa. Osa julkisia ja osa yksityisiä ? kaikki kalliita.
Minun yliopistoni on tavallista kiinnostuneempi sosiaalisista kysymyksistä ja kannustaa meitä
opiskelijoita osallistumaan mielenosoituksiin.
Protestipäivinä ei ole oppitunteja. Minulle on
ihan uutta tällainen epävarmuus siitä, sotkevatko
lakot lukuvuoden. Suomessa vain opiskelin. Taiteen opiskeleminen alituisesti muutokseen pyrkivässä maassa on kyllä rikastuttavaa. Sosiaalisia
kysymyksiä on ilmassa pilvin pimein.
Ja tottakai kiukuttaa maksaa monta tuhatta
vuodessa, kun koulun vessoissa ei ole edes vessapaperia ja maalaustelineet hajoavat käsiin. Opiskelijat valittavat ihan syystä. Yliopistot nostavat
lukukausimaksujaan jatkuvasti opetuksen tason
pysyessä entisenä. Ja omistajat sen kuin rikastuvat. Pitää varmaan taas nousta barrikadeille.
Teksti ja kuvat: Henrietta Soininen, 20v., Turku/Santiago
Toimittaja
lähettää
kuvaaineistoa
paikanpäältä,
kaasunaamari
roikkuu
kädessä.
C U R LY 2/ 2 013
9
Che
Guevar
Kaikki tuntevat nimen historiasta
ja populaarikulttuurista, mutta
muistaako kukaan enää mistä
hänet alun perin tunnettiin?
Teksti: Mia Parpala, 15v. ja Omar Fasolah, 18v., Helsinki
Kuvat: Happoradio: Katja Malinen/Sony Music Finland, Che-paita: Shirtstore, Elokuvat: Scanbox Finland Oy
Che oli Fidel Castron (vas.) luottomies.
Kuva elokuvasta Che - Sankari. Castron
roolissa Demián Bichir.
CHE-ELOKUVAT
Kuka?
Sissijohtaja Ernesto ?Che? Guevara oli Fidel Gastron johtaman liikkeen jäsen ja tärkeä marxilainen
poliittinen hahmo. Vuonna 1959
liike kaappasi vallan Kuuban johtaja Batistalta. Che yritti käynnistää
vallankumouksia muissakin maissa, kuten Boliviassa ja Kongon
demokraattisessa
tasavallassa,
10
C U R LY 2 / 2 013
Kapinallinen vai Sankari?
mutta ei onnistunut. Vuonna 1967
Che jäi Boliviassa armeijan vangiksi ja teloitettiin. Chen perintö jäi
kuitenkin elämään Alberto Kordan
ottaman valokuvan myötä, joka
tunnetaan paidoista ja julisteista. Nimitys ?Che? tulee Rio de la
Platan alueella puhutun espanjan
huudahduksesta ??Hei sinä siellä!??
Steven Soderbergh ohjasi 2008
kaksi Ernesto ?Che? Guevarasta
kertovaa
elokuvaa. Ensimmäinen osa sijoittuu pääosin Kuubaan 1950-luvulle. Toinen osa
perustuu pääasiassa Boliviaan
1960-luvulle. Pääosassa Che
Guevaraa näyttelee Benicio Del
Toro, joka tunnetaan mm. elokuvista Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa, 21 grammaa ja Epäillyt.
En pidä elämänkertaelokuvista
juurikaan, sillä ne toistavat usein
samaa kaavaa. Vielä tuntematon henkilö kamppailee itsensä
Che-paita
ra
Che Guevara -paidat olivat suosittuja muutama vuosi
sitten. Paitojen kuva perustuu Alberto Kordan ottamaan
kuvaan Chestä ja irlantilaistaiteilija Jim Fitzpatrickin karikatyyriin. Chen kuva yhdistetään vallankumoukseen ja
hänestä on tullut symboli idealisteille ja kapinallisille.
Nämä olivat
suosittuja paitoja
muutama vuosi sitten.
Happoradion
Che Guevara
Happoradion vuonna 2008 tekemässä laulussa ei mainita
nimikkohahmoa kuin kertosäkeessä: ??Käske miestäsi pukeutumaan
Che Guevaraan??. Laulu kertoo entisten rakastavaisten muisteloista.
Salin lattia oli tahmea ja täynnä
tanssia ja kummia rajoja
Isäs kaapista olit varastanut pullon
minttua ja markan rahoja
Ja kun me suutelimme
uskoin voittoon tai kuolemaan
Che-elokuvien
nimikkoroolia esitti
Benicio del Toro.
tunnetuksi, ja joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa,
päähenkilön elämä suistuu raiteilta, ja tarinan sankari kuolee
ihmisrauniona. Soderberghin
Che kiertää tämän perinteisen
kaavan leikkaamalla tapahtumia ristiin, epälineaariseen järjestykseen.
Elokuvan tyyli on amerikkalaisten nykyohjaajien keskuudessa
epätavallinen. Soderbergh vie-
raannuttaa katsojaa, laittaa tämän ottamaan kantaa. Osittain
tästä syystä elokuva tuntuu monista unilääkkeeltä. Musiikkia
ei elokuvassa juurikaan kuulla,
eikä näin ollen pääse manipuloimaan katsojan tunteita. Dokumentaarinen kuvaustyyli toimii erittäin hyvin, ja toisen osan
alussa nähtävä montaasi voisi
olla mistä tahansa eteläamerikkalaisesta kylästä kertovasta
dokumentista.
Käske miestäsi pukeutumaan Che Guevaraan
kun te kaadutte sänkyyn
Hetkeksi toisiko se sitä vaaraa
joka vatsassa vääntyi silloin
kun me silmät mustalla maalasimme
tupakkapaikalla kapinoimme
ja sitä konetta vastaan raivosimme
Kolmioonne nyt tuovat suolaa ja leipää
mä nurkassa ootan humalaa
Miehes sulle tuo lasin viiniä ja vettä
on niin herttaista että se kuvottaa
Ja kun te suutelette tahdon olla muualla tai joku muu
2x
Käske miestäsi pukeutumaan Che Guevaraan
kun te kaadutte sänkyyn
Hetkeksi toisiko se sitä vaaraa
joka vatsassa vääntyi silloin
kun me silmät mustalla maalasimme
tupakkapaikalla kapinoimme
ja sitä konetta vastaan raivosimme
Sanat: Aki Tykki/Happoradio
C U R LY 2 / 2013
11
ARJEN VALLANKUMOUKSIA
KANSALAISJÄRJESTÖSSÄ
Pöydän ääressä ASSCODECHA -järjestön toimistolla
istuu joukko tavallisia mosambikilaisia nuoria. Heidän
sukupolvensa ei enää muista, mitä vallankumous tarkoittaa.
Teksti ja kuvat: ASSCODECHAn nuoret ja
Jaana Oikarinen, Chamanculo, Mosambik
N
uoret ovat Maputon yhden suurimman slummin asukkaita ja
yhtä lukuun ottamatta kaikki
opiskelevat lukiossa ja asuvat
vanhempiensa luona. Nuoret
harjoittelevat ASSCODECHAlla kommunikaatiotaitoja ja tarkoitus on luoda yhteys myös suomalaisiin nuoriin Taksvärkki ry:n hankkeessa.
Nuorten ohjaaja, Zego kysyy tietääkö kukaan
mitä vallankumous tarkoittaa. Toimistossa tulee
hiljaista. Yllättävää! Nuoret, joiden vanhempien
sukupolvi on taistellut itsenäisyydestä kolonisteja vastaan vasta 30 vuotta sitten, eivät osaa kertoa
mitä vallankumous tarkoittaa.
Nykyään mosambikilaisilla nuorilla on vapaus
vaikuttaa omiin ja maansa asioihin. Heillä on
mahdollisuus äänestää monipuoluejärjestelmässä, perustaa kansalaisjärjestöjä ja osallistua sellaisten toimintaan. Kansalaisjärjestöt ovat tuoneet nuorille lisää mahdollisuuksia oppia uutta
ja sitä kautta osallistua kansalaistoimintaan aktiivisesti.
Felicidade räplää kännykkäänsä pöydän päässä. Millaisia henkilökohtaisia vallankumouksia
nämä nuoret ovat elämässään kokeneet?
Agostinho, 20v.: ?Järjestö on ollut elämässäni
yksi vallankumous. Aikaisemmin minulla ei ollut
minkäänlaista mahdollisuutta käyttää teknologiaa, kuten Internetiä ja
Facebookia. Täällä olen
oppinut kommunikoimaan paremmin toisten
nuorten kanssa, jopa
ulkomaalaisten. ?
Andersan, 14v.:
?Suurin kokemukseni täällä
oli videoiden
tekeminen.?
Isac, 20v.:
?Olen oppinut
täällä kommunikoimaan
paremmin
toisten kanssa,
valokuvaamaan
ja tekemään
videoita. Facebookin kautta
olen pystynyt
jakamaan
töitäni muun
muassa Vietnamiin asti.?
Sergio, 18v.:
?ASSCODECHA on
muuttanut nuorten
elämää täällä Chamanculossa ja minä olen
yksi heistä. Olen täällä
oppiakseni monia asioita, joiden oppimiseen
menisi muuten kymmeniä vuosia.?
12
C U R LY 2 / 2 013
Neide, 18v.: ?Ennen kun saavuin
tänne järjestölle
en tiennyt mitään
tietokoneista.
Täällä myös opin
tekemämme kyselyn kautta kuinka
paljon Chamanculon nuorilla on
ongelmia, muun
muassa alkoholin
ja huumeiden
kanssa.?
Felicidade, 13v.: ?Olen
ASSCODECHAn kautta
oppinut tuntemaan muitakin järjestöjä. Olen
myös oppinut kuinka
keskittyä päämäärään,
siihen mitä haluan. Haluaisin opettaa muille
mitä olen oppinut.?
Victor ja Astrid
haluaisivat
muuttaa maataan
turvallisemmaksi
paikaksi elää.
ME MUUTTAISIMME
TÄMÄN, ENTÄ SINÄ?
Guatemalalaiset nuoret
haaveilevat yhteiskunnasta, jossa saisi
elää ja olla rauhassa.
Käännös: Hannika Nihervä
Kuvat: Victor Daniel Pérez Pérez, 16v.
ja Pamela Arslan
VICTOR DANIEL PÉREZ PÉREZ, 16V.,
MAZATENANGO, GUATEMALA:
ASTRID AYMÉ MAZARIEGOS MONTENEGRO,
14V., MAZATENANGO, GUATEMALA:
?Jos minulla olisi valtaa muuttaa jotain, vähentäisin
perheväkivaltaa. Se on erittäin keskeinen asia maassamme. Myös täällä Mazatenangossa on paljon rikkinäisiä perheitä. Äidit ja lapset ja joskus isätkin kärsivät ahdistelusta. Jotkut väkivallasta kärsivät nuoret
hakevat vaihtoehtoja irtautuakseen ongelmista ja lyöttäytyvät ryhmiksi tai jengeiksi. Se ei ole hyvä ratkaisu,
sillä jengeillä ei ole tarjota mitään hyvää. Ne tuovat
tullessaan vain huonoja asioita ja niiden vuoksi nuoret
muuttavat tapaansa ajatella ja toimia. He saattavat
alkaa esimerkiksi myydä ja käyttää huumeita.
Guatemalassa alaikäisiä käytetään hyväksi mm.
laittamalla heidät myymään kadulla kojuissa.
Taksvärkki ry ja nuoret Guatemalassa:
www.taksvarkki.fi > Taksvärkki maailmalla
?Jos voisin, puuttuisin Guatemalan rikollisuuteen sekä ihmisten syrjintään. Nuoret haluavat viettää aikaa ulkona kavereiden kanssa
ja mennä esimerkiksi puistoon kävelemään
ja juttelemaan ja pelaamaan rauhassa. Nyt
heitä pelottaa mennä ulos kadulle, koska
heille voidaan huudella pukeutumisesta tai
heille nauretaan tai heitä syrjitään ulkonäön
vuoksi.
Haluaisin myös puuttua alaikäisten kaltoinkohteluun. On ihmisiä, jotka käyttävät
alaikäisiä hyväkseen laittamalla heidät myymään tavaroita kadulla tai kiillottamaan kenkiä. Heidät lähetetään myymään purkkaa tai
karkkeja puistoon tai koulujen lähistölle sen
sijaan, että he voisivat opiskella. Silloin heillä voisi olla normaali nuoruus ja he voisivat
käydä kavereiden kanssa ulkona ja puistossa
leikkimässä, tutustua uusiin ihmisiin ja saada enemmän ystäviä. Silloin heistä tulisi tulevaisuudessa kunnon kansalaisia.?
C U R LY 2/ 2 013
13
:
E
C
A
F
PALE
?Joka päivä
tehdään pieniä
vallankumouksia?
Rap-artisti Karri ?Paleface? Miettinen kiinnostui
yhteiskunnallisista asioista jo ala-asteella.
Nyt hän ottaa kantaa asioihin taiteellaan.
Kenen tai minkä asialla olet? Kenen asiat ovat
sinulle tärkeimpiä?
? Ainutkertainen planeettamme, sen luonto ja
sen ihmisten hyvinvointi on kaiken edellä. Olen
Telluksen ja pienen ihmisen puolella.
Teksti: Curly Kuva: Grape Productions Oy
Mitkä asiat ovat maailmassa eniten rempallaan?
? Raha pyörittää maailmaa, vaikka seteleillä ja
kolikoilla ei todellisuudessa ole mitään arvoa.
Niillä on arvoa, koska me uskomme niin. Jatkuva
kasvu on harha, joka ei voi jatkua, koska maapallon resurssit ovat rajalliset. Kaikki maailman
suurimmat vääryydet linkittyvät tähän.
Mistä yhteiskunnallinen aktiivisuutesi on peräisin?
? Mulle on opetettu pienestä asti olemaan oikeudenmukainen ja siitähän kaikessa on kysymys.
Kaikilla on ihmisarvo ja tulisi olla tasapuoliset
oikeudet. Olen ollut pienenä halvaantunut ja istunut pyörätuolissa. Myös siitä sain uuden näkökulman maailmaan.
14
C U R LY 2 / 2 013
Kuinka vanhana kiinnostuit aatteista ja vaikuttamisesta?
? Ala-asteiässä. Muistan kiinnostuneeni Etelä-Afrikan tilanteesta, Nelson Mandelasta ja rotuerottelusta. Sen myötä aloin tutkia kolonialismin historiaa ja vastarintaliikkeitä. Kuudennella sain käsiini
Public Enemy-yhtyeen albumin It Takes A Nation
of Millions To Hold Us Back. Loppu on historiaa.
Entä Suomessa?
? Suomi on monella tapaa esimerkillinen maa,
Kuka?
l
l
l
l
l
l
l
Paleface oikealta nimeltään
Karri Miettinen
Syntynyt 21.4.1978 Järvenpäässä
Sai lempinimensä vaihto-oppilasvuonna
Yhdysvalloissa vaalean ihonvärinsä vuoksi.
Julkaissut 7 albumia, joista ensimmäinen
The Pale Ontologist v.2001
Uusin albumi Food For The Gods v.2013
Tehnyt myös mm. suomennoksia elokuviin
ja kirjoihin, toiminut tv- ja radiojuontajana
ja toimittanut teoksen Rappiotaidetta
(LIKE 2011).
Ehdottaa: Olkaa yhteydessä kansanedustajiin ja ministereihin, kertokaa heille
huolistanne ja tarpeistanne. He ovat
meillä töissä, eikä toisin päin.
Osoite on:
etunimi.sukunimi@eduskunta.fi
min on oma elämä vakaalla pohjalla. Sillon on
voimia jeesata muita ja jakaa energiaa hyvän
edistämiseen.
Mikä on paras tapa vaikuttaa maailmaan tai
yhteiskuntaan?
? Tapoja on monia: ensikädessä äänestäminen ja
päättäjien lempeä kuumottaminen ottamalla yhteyttä. Myös kansalaisjärjestöissä toimiminen tai
niiden tukeminen on hyvä tapa. Toimiva keino
on myös ostoboikotti ja muunlainen passiivinen
vastarinta. Myös taiteella voi parhaimmillaan
vaikuttaa.
mutta toivon, että perisuomalaiseen rasismiin
ja kaksinaismoralistiseen päihdekulttuuriin saataisiin muutos. Myös ihmisoikeusasioissa on
toivomisen varaa. Totaalikieltäytyjät ovat mielipidevankeja. Sellaisia ei pitäisi olla ?länsimaisessa sivistysvaltiossa.? Toivon myös, että sukupuolineutraali avioliittolaki menee tällä kertaa läpi.
Equal rights!
Miten maailmasta ja Suomesta saisi paremman paikan?
? Jokainen voi aloittaa omista kulutustottumuksistaan, miettiä mitä suuhunsa laittaa ja minkälaista elämää viettää. Ei ole mitään parempaa
kuin päihteetön elämä. Sitä on tosin vaikea bonjata nuorella iällä. Olen itse muuttanut myös ruokavaliotani radikaalisti ja syön ayurvedan oppien
mukaisesti. Kun voin kokonaisvaltaisesti parem-
Oletko ollut koskaan mielenosoituksessa, missä?
? Lukuisia kertoja, mm. globaalien ihmisoikeuksien ja sananvapauden puolesta sekä suomalaista
asekauppaa, Palestiinan miehitystä ja kaivosyhtiö Talvivaaran ympäristörikoksia vastaan. Mielenosoitukset ovat tärkeä vaikuttamisen keino,
joilla nostetaan ihmisten tietoisuutta ja muistutetaan mediaa ja päättäjiä tärkeistä asioista. Esimerkiksi Amnesty järjestää nastoja polkupyörämiekkareita.
Jos vallankumous tehtäisiin Suomessa nyt,
kuka sen tekisi?
? Joka päivä tehdään pieniä vallankumouksia.
Ne voivat olla tieteellisiä läpimurtoja tai vaikkapa onnistuneita kansalaisaloitteita joilla muutetaan lakeja. Vallankumous ei enää välttämättä
tarkoita väkivaltaista kansannousua, vaan ihmisten verkostoitumista yli luokka- ja puoluerajojen
yhteisten päämäärien saavuttamiseksi. Kaikenlainen ajattelu, joka tarjoaa uusia näkökulmia on
vallankumouksellista.
Olisitko mukana?
? Jokainen mun keikka on snadi uprising!
Ketä poliitikoita/johtajia/vapaustaistelijoita
fanitat?
? Ekana tulee mieleen Patrice Lumumba, Steve
Biko, Hänen Majesteettinsa Ras Tafari Haile Selassie I ja Tanka Yotanka. Nykyvaikuttajista esim.
valko-venäläinen oppositiopoliitikko Andrei
Sannikau ja Burman tuleva presidentti Aung San
Suu Kyi. Suomalaisista vaikkapa Ilkka Taipale ja
pasifistinen puolustusministeri Yrjö Kallinen.
Arvostan myös monia nykyisistä kansanedustajista jotka tekevät työtään vilpittömästi meidän
kaikkien eduksi.
Haluaisitko itse johtaa joukkoja?
? Mä johdan jo. Olenhan isä. Toistaiseksi heitä
on tosin vain yksi. Mun tytär, 2,5 vuotta. : )
Aiotko lähteä mukaan politiikkaan joskus?
? Koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan, mutta en
kyllä usko. Mä olen kiitollinen, että mulla on
mahdollisuus vaikuttaa yhteiskuntaan runoilijana ja artistina.
Räppäätkö mieluummin suomeksi vai englanniksi?
? Räppään sujuvasti molemmilla ja tulevaisuudessa toivottavasti vielä useammallakin kielellä.
Kielet ovat kuin eri instrumentteja. Tottakai suomalaiset ymmärtävät mua parhaiten kun räbäytän suomeksi.
Minkälaista musiikkia kuuntelet vapaa-ajallasi?
? Jotkut sanovat kuuntelevansa musaa laidasta
laitaan, mulla ei ole laitoja ollenkaan! Mulla on
himassa kolmisen tuhatta vinyyliä, tuhatkunta CD:tä ja kovalevyt pulloillaan räppiä, jazzia,
soulia, bluesia ja reggaeta. Lisäksi paljon folkkia,
punkkia, etnomusaa ja elektronista kamaa, kuten
junkkaa ja drum?n bassia sekä noin hyllymetri
Love Recordsin julkaisuja.
Kuka on Suomen paras räppääjä?
? Kokosin mielestäni 30 kiinnostavinta suomiräppääjää Rappiotaidetta -kirjaan. Lista pitää
edelleen paikkansa.
Mistä haaveilet?
? Siitä, että minä ja perheeni saisi pysyä terveenä ja elää pitkän ja vaiherikkaan elämän. Lisäksi
haaveilen, että ihmiskunta jonain päivänä havahtuu ymmärtämään, että kaikki on yhtä.
Jos saisit yhden supervoiman niin mikä se olisi?
? Ihmisillähän on jo lähtökohtaisesti aika uskomattomia voimia, kuten regenerointikyky, eli
kun tulee haava, se paranee. Kosmista! Jokaisella
ihmisellä on potentiaali tehdä mahdottomasta
mahdollista. Mut kyl mä diggaisin jos pystyisin
matkustamaan ajassa, niinku John Titor.
C U R LY 2/ 2 013
15
? Toimittajana olen oppinut
etsimään ja olemaan valppaana
elämässä, kertoo Roosa Murto.
TOIMITTAJAN
VAPAUTTA JA VASTUUTA
Toimittaja Roosa Murto haluaa työssään olla
luottamuksen arvoinen. Hyväksikäytetyn tytön haastattelu
teki häneen vaikutuksen. Oli hienoa, että joku tuntematon
halusi jakaa rankan elämäntarinansa hänen kanssaan.
R
oosa Murto, 21,
kiinnostui kirjoittamisesta jo nuorena.
Yläkoulun jälkeen
hän meni Helsingissä Nuorten ääni
-toimitukseen, jonka kautta hän pääsi tekemään juttuja Ylelle ja Helsingin Sanomiin.
Kun kokemusta karttui, Roosa haki
töihin Demiin. Nyt hän on tehnyt
töitä Demissä kolme vuotta. Samalla hän opiskelee tiedotusoppia
yliopistolla.
? Hienointa on, että koko ajan
oppii jotain uutta.
Roosa on palkattu myös Lilyn
mielipidetoimittajaksi. Lilyssä Roosa saa päättää, mistä kirjoittaa. Toisinaan Roosaa kehotetaan olemaan
16
C U R LY 2 / 2 013
Teksti: Sini Satola, 14v., Tampere Kuva: Taru Noronen, 18v., Tampere
esimerkiksi ajankohtaisempi, mutta
kaikki palaute on tervetullutta.
? Minulle on annettu kuitenkin
todella vapaat kädet.
KIRJOITTAMINEN
ON KUIN JUOKSULENKKI
Roosa kertoo, että kirjoittaminen
voi kuitenkin olla myös stressaavaa.
? Vaikeinta ja ärsyttävintä tässä
työssä on, että pitää kirjoittaa, vaikka ei huvittaisi.
Roosa kokee, että kirjoittaessakin
hyvien päivien seassa voi olla huonoja päiviä.
? Kirjoittaminen on kuin juoksulenkki, se riippuu ihan päivästä.
Deadlinen lähestyessä Roosa saa
inspiraatiota mietiskelemällä, mutta aiheita pitää etsiä myös tietoises-
ti. Roosa huomauttaa, että jonkin
verran aiheita tulee suoraan toimitukselta.
? Toimittajan työssä on parasta,
että pääsee tapaamaan uusia ihmisiä ja paikkoihin, joihin ei muuten
pääsisi.
TOIMITTAJAN TYÖ
ANTAA PALJON
Roosa tykkää kirjoittaa juttuja, jotka saavat lukijan tuntemaan jotain.
Kerran hän haastatteli poikaa, jolla
oli syöpä. Juttu käsitteli sitä, miltä
tuntuu olla juuri täysi-ikäinen ja
kuolemaisillaan. Poika oli todella
hauska ja suhtautui elämäänsä kuin
seikkailuun. Haastattelun jälkeen
poika kuoli. Hän jäi Roosan mieleen.
? Se oli mieleenpainuvin juttu,
jonka olen koskaan tehnyt.
Roosa kehottaa kaikkia tekemään
asioita, joista pitää, mutta myös asioita, joista ei pidä.
? Olin nuorempana menossa kesätöihin siivoojaksi ja se masensi.
Minua lohdutettiin sanomalla, että
sitä arvostetaan todella paljon, että
on myös muuta kuin toimittajan
työkokemusta.
Roosa ymmärsi lauseen myöhemmin, sillä mitä enemmän hän
on tehnyt ?tavallista työtä?, sitä
enemmän hän kokee löytävänsä
juttuaiheita.
? Vaikka olisi loistava kirjoittaja,
mutta jos ei ole tehnyt elämässään
mitään, niin ei sieltä mitään synnykään.
KATUGALLUP
VAIKUTTAMISESTA
1. Äänestätkö? Miksi/miksi et?
2. Oletko allekirjoittanut Tahdon 2013:n? Miksi/miksi et?
3. Pyritkö vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asioihin muuten?
4. Onko vaikuttaminen helppoa?
5. Jos saisit muuttaa jonkin asian yhteiskunnastamme,
niin mikä se olisi ja miksi?
ANNIKA SALMIJÄRVI, 16V.,
ROVANIEMI
1) Riippuu mistä äänestetään. Joskus en voi iän takia. Haluan vaikuttaa asioihin jotka koskevat minua tai
minun läheisiäni ja tuoda oman mielipiteeni julki.
2) En, mutta yhdessä vaiheessa harkitsin. Allekirjoittaminen näytti monimutkaiselta enkä ole varma olenko
liian nuori allekirjoittamaan sen.
3) Mahdollisuuden tullen kyllä, mutta en erityisen radikaalisti (esim.
osallistumalla
mielenosoituksiin).
Riippuu kyseessä olevasta asiasta.
4) En osaa sanoa; ei ehkä niin helppoa kuin sen pitäisi olla, mutta ei
kauhean hankalaakaan. Joskus kuitenkin tuntuu, että oikean vaikuttamisen sijaan annetaan vain kuva siitä
että on pystynyt vaikuttamaan.
5) Tasa-arvo on yksi asia jonka toivoisin muuttuvan parempaan suuntaan.
Teksti: Ville Mustaniemi, 18v. ja Wilma Kaave, 16v.
Kuvat: Essi Lind, 17v. ja Wilma Kaave, 16v. /Rovaniemen lehtiryhmä
ARTTU HAAVIKKO, 17V.,
ROVANIEMI
1) Minulla ei ole siihen vielä ikää, mutta jos olisi, niin äänestäisin. Uskon,
että sillä pystyy vaikuttamaan asioihin.
2) Olisin allekirjoittanut jos minulla olisi pankkitunnukset.
3) En pyri.
4) On se nykyisin tehty nykyisin suhteellisen helpoksi.
5) No haluaisin, että ihmiset olisivat
suvaitsevaisempia ja hyväksyisivät toisetkin ihmiset.
X-market
MATTI MAALISMAA, 19V.,
ROVANIEMI
1) Avaruuskulttuuri on jo täällä.
2) Kyllä, sillä ei ole olemassa oikeita argumentteja sitä vastaan.
3) En, koska ei ole puoluetta, joka
toteuttaisi omia näkemyksiäni asioista.
4) On ehkä liiankin helppoa. Kaikkea mitä päätetään, ei aina ole oikeasti mietitty.
5) Marxistinen viisivuotissuunnitelma.
Tekijä: Julian, 11v., Suomi-Nigeria
AHTI NYKÄNEN, 17V.,
ROVANIEMI
1) Ei ole tarpeeksi ikää, mutta äänestäisin jos olisi.
2) En, koska en ole siitä ennen kuullutkaan.
3) En.
4) On siihen mielestäni aika hyvät
mahdollisuudet, jos on tarve.
5) Verotusta voisi korjailla, mutta en
kyllä tiedä miten.
C U R LY 2/ 2 013
17
Vallankumou
Bolivia on maa, jossa on
monenmoisia ihmisiä,
tapoja ja kulttuureja ja tietenkin nuoria.
Teksti ja kuvat: Carmin M. L. Llanque Machicado,19v.
ja Ivan Inti Limachi Zelada,18v., Bolivia
Kuva nuorista: Saija Raskulla
Käännös: Saija Raskulla ja Janne Salo
B
olivian poliittinen tilanne on
nykyään sellainen, että meidän
nuorten on mahdotonta olla välittämättä asioista, joita maassamme
tapahtuu.
Vallankumouksen
mahdollisuus on täällä aina läsnä. Meille
on pienestä pitäen selvää, ettei ympäristössämme voi tapahtua syvällisiä muutoksia, mikäli me
emme itse vaikuta asioihin. Aina ja kaikkialla
asetamme etusijalle perusoikeuksien toteutumisen: tasa-arvon, mielipiteen vapauden sekä oikeudenmukaisuuden.
AKTIIVISET NUORET
Mielenosoituksiin me olemme osallistuneet lukuisia kertoja, monet jopa alaikäisinä. Sitäkin
useammin keskustelemme ja väittelemme vapaa-aikanamme koulukavereiden, naapureiden
ja ystävien kanssa maan sisäisistä ongelmista ja
kipupisteistä.
Sotilasjunttien (1964?1982) ja diktatuurin
(1971?1982) aikana maassamme oli vahvoja
nuorten, koululaisten ja yliopisto-opiskelijoiden
liikkeitä, jotka taistelivat oikeudenmukaisemman yhteiskunnan puolesta. Alkuun opiskelijaliikkeet tuntuivat saavan tahtonsa läpi, mutta kun
niiden voima yhä kasvoi, alkoivat silloiset vallanpitäjät pelätä menettävänsä otteen tilanteesta.
Tästä syystä nämä ryhtyivät ottamaan poliittisia
vankeja sekä kiduttamaan aktivisteja. Hallituksen toimet liikkeiden hiljentämiseksi koskivat
siis läheisesti maamme nuorisoa.
COMPA JA KAASUSOTA
Jotta äänemme kuultaisiin, me kuulumme
nuorten taiteilijoiden yhteisöön, jossa me kaik-
18
C U R LY 2 / 2 013
?Valkoinen pöytä? on uhrilahja Pachamamalle, Äitimaalle.
Perinne on yhä on voimissaan Bolivian länsiosissa.
ki olemme kuin veljiä keskenämme, vailla minkäänlaista syrjintää tai epätasa-arvoa. Ryhmä
tunnetaan nimellä COMPA, joka tulee sanoista
?Comunidad de Productores en Arte? eli taiteen
tuottajien yhteisö. Työmme tavoitteena on varmistaa, ettei maamme historiallinen, kulttuurillinen ja poliittinen muisti häviä, sillä monet
menneet tapahtumat ovat leimanneet vahvasti
nuoruuttamme.
Me 18?19 -vuotiaat emme voi olla muistamatta niin kutsuttua ?Kaasusotaa? lokakuussa
2003. Tuo tapahtumaketju alkoi, kun Gonzalo
Sánchez de Lozadan hallinto päätti viedä maakaasua ? merkittävää luonnonvaraamme ? Chileen, Yhdysvaltoihin ja Meksikoon lähestulkoon
ilmaiseksi. Tämän ymmärtäessään asukkaat
kotikaupungissani El Altossa, joka sijaitsee pääkaupungin La Pazin kupeessa missä hallituskin
majailee, alkoivat osoittaa mieltään. Protestiliike
levisi nopeasti muuallekin, ja kohta oli koko maa
vaatimassa presidentin eroa. Presidentti tahtoi
tietysti säilyttää asemansa ja pitää kaasukauppansa, niinpä hän kutsui poliisin ja armeijan
apuun. Tästä seurasi katastrofi: noin 65 ihmistä
menetti henkensä, satoja haavoittui.
Aymara-kulttuurin käsitys kehityksestä on,
että ihminen kasvaa rinnan luonnon kanssa.
TEATTERILLA LÄHEMMÄKSI IHMISIÄ
Meihin, jotka olimme todistamassa kaasusotaa,
tapahtumat jättivät lähtemättömän oikeudenmukaisuuden halun. Tähän taisteluun käytämme sitä, mistä eniten pidämme ja mitä parhaiten
osaamme tehdä ? teatteria.
Me compalaiset olemme outo ryhmä, meillä
kaikilla on ollut ongelmia lapsuudessamme. No,
elämä ei yleensäkään ole täälläpäin helppoa, ja
sitä oppii pienestä pitäen tekemään työtä leipänsä eteen. Tästä huolimatta me teemme teatteria.
Teemme sitä siksi, että pääsisimme lähemmäksi
ihmisiä; jotta tämä taidelaji ei olisi varattu vain
varakkaille ja jotta sitä ei nähtäisi yksinomaan
turhanpäiväisenä viihteenä. Haluamme teatterin
välittävän tietoa. Haluamme sen muistuttavan
meitä siitä, ettemme vain voi jäädä aloillemme.
On muutettava se mikä on väärin, eikä sitä varten ole tarpeen odottaa aikuisikää.
Vallankumouksen on tapahduttava, se tapahtuu parhaillaan, me nuoret teemme sen!
Taksvärkki ry ja nuoret Boliviassa:
www.taksvarkki.fi > Taksvärkki maailmalla
uksen ystävät
Artikkelin kirjoittajat Carmin, 19v.(vas.) ja Ivan, 18v.
Säe kuuluisasta Bolivialle omistetusta kansanlaulusta.
Aurinkojumala Inti Raymi bolivialaisten nuorten kuvaamana.
C U R LY 2 / 2013
19
Furry
ON VAIN HARRASTUS
Furry on ollut olemassa jo
kauan, mutta suuri osa ihmisistä
ei ole koskaan kuullutkaan siitä.
Teksti: Amanda, 13v., Rauma
Kuvat: Kristina Pilke, 17v., Siuntio
F
urry on harrastus, jonka ideana on pukeutua eläinhahmoihin. Pukuun kuuluu yleensä eläinpäähine
ja kokovartalopuku, jota kutsutaan fursuitiksi. Harrastukseen kuuluu myös hahmojen piirtäminen.
FURRY ON INHIMILLINEN ELÄINHAHMO
Furry sai alkunsa sarjakuvista 1990-luvulla. Myöhemmin
se tuli enemmänkin harrastukseksi ja omaksi fandomiksi.
Fandomilla tarkoitetaan fanien omaa yhteisöä, valtakuntaa. Furryllä on paljon faneja, mutta on myös niitä ihmisiä, joiden mielestä se on naurettavaa ja typerää.
Furrypuvussa mennään ulos tapaamaan toisia harrastajia. Yleensä tapaamiset ovat sovittuja ja tapahtuvat melko
harvoin, mutta monet nauttivat tapahtumista paljon.
PUVUT TEHDÄÄN USEIN ITSE
Fanit tekevät usein itse asunsa, jotka ovat loppujen lopuksi
melko vaikuttavia. Harrastuksessa ei ole mitään ikärajaa,
mutta yleensä se on nuorten aikuisten ja vanhempien ihmisten harrastus. Yhteistä harrastajille on, että he tuntevat
itsensä vapaaksi eläimeksi furrypuvussa.
Furryn harrastamisesta on joskus hankalaa kertoa ystävilleen, vanhemmilleen tai muille ihmisille. Harrastaja ei
voi olla varma, miten muut reagoivat siihen. Useat pelkäävät torjutuksi jäämistä tai pilkkaamista.
Monet ihmiset saavat yleensä väärän kuvan furryista tai
eivät vain yksinkertaisesti pidä niistä. Loppujen lopuksi
furry on yleensä vain yksinkertainen harrastus.
20
C U R LY 2 / 2 013
Siviilipalvelus
tarjosi
vaihtoehdon
Julius Rantalalle.
Jokaista suomalaista
koskee maanpuolustusvelvollisuus, jonka
voi suorittaa myös
siviilipalveluksena.
Vaihtoehtoon tarttuukin
vuosittain noin 2500
asevelvollista.
Torniolainen Julius
Rantala on yksi heistä.
Teksti ja kuva: Jesse Juopperi, 18v., Tornio
SIVIILIPALVELUS
TARJOAA VAIHTOEHDON
J
ulius Rantala
suorittaa siviilipalvelustaan
Tornion nuorisotoimella.
Ennen palvelukseen hakeutumistaan hän
tutki
kaikkia
mahdollisuuksia, sillä valinta ei
ollut hänelle itsestäänselvyys.
? Kukaan ei voi ennustaa oikeaa
tapaa toimia tai tehokkainta tapaa
lisätä turvallisuutta. Se sai minut
valitsemaan sivarin, Julius kertoo.
? Tutkin historiallisia menettelytapoja ja niiden vaikutuksia, sekä
elämänfilosofisia oivalluksia aiheesta. Sivari on jokaisesta näkökulmasta vähiten haitallinen vaihtoehto.
YLI VUODEN PESTI
Siviilipalvelusta suorittamaan voi ilmoittautua kutsunnoissa tai niiden
jälkeen. Edellytyksenä on A tai B
palveluskelpoisuus.
Noin vuoden kestävään palvelukseen kuuluu kuukauden koulutusjakso, joka järjestetään Lapinjärven
koulutuskeskuksessa. Sen jälkeen
työskennellään
palveluspaikassa,
joka kannattaa järjestää itse.
? Koulutusjakso on verkkainen ja
epäkäytännöllinen. Tarpeettoman
suuri joukko sivareita suorittaa
myös palveluksensa Lapinjärvellä,
koska jäävät ilman palveluspaikkaa.
? Palveluspaikat taas ovat yksipuolisia ja harvoin vastaavat palvelijan kykyjä, kommentoi Julius sivarin epäkohtia.
Hänen mukaansa siviilipalveluksessa on kuitenkin myös hyviä puolia, joita armeijassa ei ole.
? Sivari antaa mahdollisuuden
toteuttaa vapaata tahtoa laajemmin,
kehittää oman elämänsä hallintaa ja
tutustua työkulttuuriin.
SIVARI HERÄTTÄÄ KESKUSTELUA
Suomessa on keskusteltu pitkään siviilipalveluksen pituudesta varusmiespalvelukseen verrattuna. YK sekä ihmisoikeusjärjestö Amnesty International
ovat ilmoittaneet sivarin merkittävästi pidemmän keston olevan
rangaistuksenomainen. Sekä varusmies- että siviilipalveluksesta
kieltäytyvät totaalikieltäytyjät, jotka tuomitaan Suomessa vankeuteen, ovat Amnestyn määritelmän
mukaan mielipidevankeja. Juliuksenkaan mielestä suomalainen
asevelvollisuusjärjestelmä ei ole
oikeudenmukainen.
Siviilipalvelus on Juliukselle käytännön individualismia, jolla hän
ei kuitenkaan pyri suoraan vastustamaan mitään tai ketään, vaikkakaan mikään pakotettu ei hänen
mukaansa voi olla täysin moraalista.
Valintansa vaikutusten hän kertoo
olleen kaksijakoisia: hän on saanut
osakseen arvostusta, mutta myös
vähättelyä.
KENELLE SIVARI SOPII?
Julius ei osaa kuvailla tiettyä ihmistyyppiä, jolle siviilipalvelus sopisi,
mutta tulevaa uraansa miettinyt voi
saada oikein valitusta palveluspaikasta hyödyllistä työkokemusta. Kaikilta osin sivari ei hänen mukaansa
sovi todennäköisesti kenellekään,
ainakaan henkilölle, joka ei halua
haastaa toisen ihmisen ajattelutapaa,
vaikka huomaisikin siinä puutteita.
Myös asepalvelustaan jo suorittava henkilö voi hakeutua sivariin.
Aloitettua siviilipalvelusta ei sitä
vastoin voi suorittaa loppuun armeijassa. Julius ei ole tähän mennessä katunut omaa valintaansa.
? Katuminen ei auta vaan häiritsee, jokainen valinta tehdään sen
hetkisen tietoisuuden mukaan. Näkemykset kehittyvät yhteiskunnan
ja yksilön muutoksen rinnalla.
C U R LY 2 / 2013
21
Isi, saanko laittaa kuvia Ircgalleriaan? Ope, enkö voi
vaan kattoo sitä Wikipediasta?
Kaverit hei, miten se Instagram
oikein toimii? Tietotekniikka on
nykyisin osa nuorten arkipäivää.
Teksti ja kuvat: Emma Vormisto, 18v., Ylöjärvi
?
Onko
kirjeiden
aika ohi
V
äitetään,
että
1990-luvulla syntyneet lapset eivät
muista aikaa ennen tietokoneita ja kännyköitä,
koska ne ovat aina olleet
läsnä heidän elämässään.
Sen sijaan 1950-luvulla syntyneet päivittelevät, miten pystyvät
hakemaan lääkkeensä apteekista,
kun ne ovat siellä eReseptillä.
Ennen teknologian vallankumousta ihmisiin tutustuttiin ja
pidettiin yhteyttä eri tavoin. Kun
taskusta ei voinutkaan kaivaa älypuhelinta ja soittaa kaverille kilometrin päähän, oli otettava jalat
alle ja käytävä koputtamassa oveen
josko hän haluaisi lähteä ulos. Ei
voinut myöskään avata läppäriä ja
alkaa jutella uusien ihmisten kanssa, vaan tavanomaista oli vastata
kirjeilmoituksiin.
22
C U R LY 2 / 2 013
PUHELIMIEN MULLISTUS
Anniriikka Rantala, 18, Ylöjärveltä
toteaa, että tietotekniikka on mennyt huimasti eteenpäin hänen elinaikanaan.
? Ala-asteella koulussamme oli
vain muutama tietokone, joita käytettiin korkeintaan kerran kuukaudessa, nykyään erilaiset tabletit ovat
koululaisten arkipäivää. Myöskään
kännykkää ei löytynyt läheskään
jokaiselta ja välitunneilla leikittiin
ulkona puhelimen räpläämisen sijaan.
Kun 2000-luvun alussa kännyköitä alkoi tupsahdella alakoululaistenkin taskuihin, tärkeimpiin
ominaisuuksiin lukeutui matopeli
ja hieno logo pikkuruisella näytöllä.
Kännykät pysyivät visusti repuissa
koko koulupäivän ajan, mikäli ne
oli kouluun saatu ottaa mukaan.
Niitä ei todellakaan hipelöity väli-
tunneilla.
Pikkuhiljaa puhelimetkin kehittyivät ja värinäytöllisistä luureista
alettiin edetä kamerakännyköihin.
Nykyisin on paljon helpompaa löytää kaupasta kosketusnäytöllinen
älypuhelin kuin tavallinen peruspuhelin. Matopelin sijaan puhelimeen
halutaan Instagram ja monen megan muisti, jotta nettisurffailu käy
mahdollisimman helposti.
? Käytän erilaisia viestintään
tarkoitettuja sovelluksia kuten Facebookia ja WhatsAppia sekä urheiluun tarkoitettuja sovelluksia.
Taitaa sieltä pari peliäkin löytyä,
Rantala valaisee kännykkänsä toimintoja.
Puhelimien kehittyminen onkin ollut mullistava keksintö. Nyt
muutamalla klikkauksella meidät
saadaan kiinni vaikka maapallon
toiselta puolelta!
SOSIAALINEN MEDIA
HYVÄSSÄ JA PAHASSA
Internetin käytön yleistymisen
myötä myös sosiaalisen median
vaaroista on tiedotettu mittavasti.
Koulujen seinillä on näkynyt julisteita siitä, mitä saattaa tapahtua, jos
netissä menee kertomaan oman nimensä tai jakamaan kuvansa. Mutta
mitä tänä päivänä nuoret tekevät?
Uusien profiilikuvien jakaminen eri
palveluissa on arkipäivää, eikä jokaista keskustelukumppania chatissa pidetä vaarallisena monsterina.
Nuoret, jotka ovat kasvaneet sosiaalisen median kehityksen keskellä,
pitävät tällaista täysin normaalina.
? Sosiaalinen media on osa arkipäivääni, sillä sen kautta tulee
pidettyä yhteyttä kavereihin. On
myös hauskaa, että sitä kautta kuulee kaukaisempienkin tuttujen kuulumisia, joista ei muuten saisi tietää
Anniriikka Rantala
käyttää älypuhelinta
ja tietokonetta monta
kertaa päivässä.
Lähetetäänkö
tulevaisuudessa
kirjeitä enää
ollenkaan?
mitään, Rantala kertoo.
? Sosiaalisen median hyviä puolia
on sen nopeus ja helppous, sekä se,
kuinka laajalle sen avulla pääsee.
Se voi olla myös foorumi omille
mielipiteille ja aatteille, sekä toimia
tiedonvälityskanavana.
Huonoja
puolia ovat ainakin tietoturvariskit,
sekä se, että kaikki eivät välttämättä
ymmärrä kuinka isoja seurauksia
vaikka joistakin mielipidepäivityksistä voi kasvaa. Erityisesti lapset
voivat tehdä itselleen ja muille hallaa, sillä he eivät välttämättä ymmärrä tekojensa seurauksia. Netissä
piilee aina se vaara, että joku käyttää esimerkiksi kuviasi vääriin tarkoituksiin, Rantala summaa sosiaalisen median plussia ja miinuksia.
OSA ARKEA
Tietotekniikka ja sosiaalinen media
ovat nykyisin osa nuorten arkea.
? Käytän tietokonetta päivittäin,
yleensä iltaisin. Käytän lähinnä Internettiä, vaikka nykyään se kulkee
mukana joka paikassa kännykässä.
Netissä käytän lähinnä viestintäpalveluita, luen blogeja ja keskusteluofoorumeja, sekä selailen nettikauppoja, Rantala luettelee.
Mutta mitä tulevaisuudessa tulee
vielä tapahtumaan? Miten paljon
tietotekniikka voi vielä kehittyä ja
mitä siitä seuraa? Tietosanakirjat
ovat käyneet jo aikoja sitten turhiksi, sillä nuoret avaavat mieluummin
netin ja tarkistavat asian Wikipediasta kuin kaivavat paksun opuksen
hyllystä. Uusiin ihmisiin tutustutaan aiempaa enemmän netissä ja
sieltä löydetään hyviäkin ystäviä.
Facebookissa yksityisetkin asiat on
helppo viestittää sen sijaan, että
kirjoittaisi kirjeen ja lähettäisi sen
postissa.
? Luulen, että kaikki on mahdollista sillä koko ajan tulee uusia
keksintöjä. Toisaalta toivoisin, ettei
kehitys karkaisi käsistä, emmekä
vieraantuisi täysin arkisista taidoista, Rantala pohtii.
? Välillä voisi ottaa ?back to
nature? idean, ja käydä kaverin
kanssa vaikka kahvilla Facebookissa
chattailemisen sijaan.
KIRJE VAI TEKSTIVIESTI
TULEVAISUUDESSA?
On hieman karmivaa, että jatkuvasti luodaan uusia, entistä älykkäämpiä sovelluksia ja laitteita.
Voiko tietokoneista tulla ihmisiä
älykkäämpiä ja kääntyvätkö ne silloin meitä vastaan?
? Luulen, että tietotekniikan kehitys on ihmisille enemmän hyödyllistä kuin haitallista, jos sillä
voidaan helpottaa kaikkien arkipäi-
vää, Rantala sanoo.
Myös tiedonvälityksen nopeus ja
globaalius on tietotekniikan kehityksen tärkeitä kulmakiviä, joiden
avulla voidaan mahdollisesti lisätä
tietoisuutta ja sitä kautta myös tasaarvon kehittymistä.
Saatko syntymäpäivänäsi kymmenen vuoden kuluttua yhtäkään
postikorttia vai lähettävätkö kaikki pelkästään tekstiviestin? Kannattaako vanhoja tietosanakirjoja
enää pitää pölyttymässä hyllyssä?
Varmasti sähköposti korvaa monta
kirjelähetystä ja Wikipedia aukeaa
huomattavasti useammin kuin tietosanakirja, mutta mitäs sitten tapahtuu, kun sähköt menevät poikki
ja tekniikka ei toimi? Ei kannata
luottaa liikaa teknologiaan, sillä joskus voi tarvita oikeasti ihan tavallista kynää ja paperiakin asioiden
hoitamiseen.
C U R LY 2/ 2 013
23
ELÄVÄ
KIRJASTO
Elävässä kirjastossa lainataan
kirjojen sijaan ihmisiä.
Elävä kirjasto tarkoittaa nimensä
mukaisesti kirjastoa, jossa kirjojen sijasta
lainataan eläviä ihmisiä, jotka kertovat
oman kokemuksensa ja tietämyksensä
lainatusta aiheesta. Kuva: Ilana Pantzar, Tampere
E
lävän kirjaston kirjat
edustavat erilaisia vähemmistöjä ja muita
ryhmiä, jotka kohtaavat
syrjintää, ennakkoluuloja, stereotypioita ja rasismia, joista
esimerkkiaiheena voisi olla erilaiset
seksuaalisuuden suuntautumismuodot, kuten biseksuaalisuus.
Tutustuimme ryhmän kanssa Elävään kirjastoon rasisminvastaisena
päivänä Monitoimitalo 13:ssa Tampereella. Lainasimme kirjastosta
useita eläviä kirjoja, kuten Panseksuaalin ja Mystikon. Kaikkien kirjojen
kertomukset olivat mielenkiintoista
kuunneltavaa, ja kaikki ryhmämme
jäsenet kiinnostuivat lainaamaan
useampiakin kirjoja päivän aikana.
Suosittelemme siis Elävässä kirjastossa käyntiä, jos siihen tulee joskus
mahdollisuus, koska aiheeseen voi
samaistua tai suhtautua paremmin
elävänä kuin painettuna kirjana.
Teksti: Taru Noronen, 18v., Tampere
ELÄVÄ KIRJA ? PANSEKSUAALI
Minä ja kaksi muuta lehtiryhmämme jäsentä päätämme lainata kirjan Elävästä kirjastosta. Katsomme
kirjavalikoimaa
kiinnostuneena.
Homo, feministi, vegaani ja panseksuaali. Huomiomme kiinnittyy
panseksuaaliin, sillä sana on vieras.
Millainen ihminen panseksuaali on?
Keistä hän on seksuaalisesti kiinnostunut?
Naiskirja nimeltä Laurenzia
kättelee meitä hymyillen, minkä
jälkeen istuudumme juttelemaan.
Laurenzia selittää, että sana pan
tarkoittaa kaikkia. Se on aiheuttanut väärinkäsityksiä, sillä panseksuaali ei suinkaan ole kiinnostunut
esineistä tai kaikista ihmisistä.
? Panseksuaali on seksuaalisesti
kiinnostunut molemmista sukupuolista ja niiden välimuodoista, mutta
myös persoonasta.
Sukupuolen välimuotoja voivat
olla transsukupuolinen, transvestiitti ja joku, joka ei halua määritellä
sukupuoltaan.
Teini-iässä Laurenzia koki itsensä
biseksuaaliksi. Hän törmäsi sanaan
panseksuaali noin viitisen vuotta
sitten, jolloin hän ymmärsi aina olleensa sellainen.
Meitä kiinnostaa, miten seksuaalinen suuntautuminen on vaikuttanut Laurenzian elämään.
Hänelle seksuaalisuus on ollut
aina luonteva asia, eikä hänellä ole
ollut tarvetta puhua siitä vanhempiensa kanssa. Laurenzian mielestä
seksuaalinen suuntautuminen ei
määrittele ihmistä juuri ollenkaan.
? Se ei näy arkielämässä kuten
töissä, hän tiivistää.
Teksti: Sini Satola, 14v., Tampere
ELÄVÄ KIRJA ? MYSTIKKO
Mystikko eli Joonas loi meihin tiukan
katsekontaktin. Hän näytti tutkivan
meitä katseellaan.
Kysyimme ensimmäiseksi Joonakselta, mitä mystikko tarkoittaa.
Hän torjui kysymyksemme ja halusi aloittaa kysymällä nimiämme ja
sitä, miksi olimme halunneet lainata
juuri tämän kirjan.
Hänen vastauksena olivat hyvin
syvällisiä, ja hän kertoi paljon esimerkkejä. Joonas kertoi olevansa
koko ajan tietoinen siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Hän kertoi, että
huomasi tilaan tulleen uuden henkilön. Silmät suljettuna mystikko pystyi kertomaan huoneessa olijoiden
lukumäärän korkeintaan kahden
numeron heitolla. Hän myös kertoi,
kuinka jokainen pystyisi tuntemaan
tuolin ja jalkapohjissaan lattian, jos
vain keskittyisi tarpeeksi. Nämä mielenkiintoiset kyvyt selittyivät sillä,
että hän oli harjoitellut niitä paljon.
Mystikko kertoi meille, kuinka hän
päätyi mystiikan pariin. Hän kertoi
miettineensä päänsä puhki kysymystä ?onko mitään olemassa?. Jätettyään kysymyksen hautumaan vähäksi aikaa, hän tunsi kuinka yhtäkkiä
kysymys muuttui järkeenkäyväksi.
Hän sanoi: ?Syvin kivi kääntyi mustasta valkoiseksi. Mystikoksi ei tulla,
siksi kutsutaan.?
Teksti: Saara Lehtonen, 18v., Tampere
C U R LY 2/ 2 013
25
ELÄMÄÄ TIKKURILASSA
JA PHNOM PENHISSÄ
Tikkurilan lukion opiskelijat tekivät
yhdessä kambodzhalaisten nuorten
kanssa lyhytelokuvan nuorten elämästä.
Teksti ja kuvat: Ronja Paajanen, 17v., Vantaa
T
Videossa suomalaiset ja kambodzhalaiset
nuoret puhuvat elämästään ja unelmistaan.
ikkurilan lukion opiskelijat osallistuivat lukukaudella 2012?2013
Taksvärkki ry:n projektiin lapsityövoimaa
vastaan. Projektin tuloksena syntyi
lyhytelokuva, jossa kambodzhalaiset ja suomalaiset nuoret itse kertoivat elämästään, tavoitteistaan ja
unelmistaan.
Elokuva näytettiin Tikkurilan
lukion ensimmäisellä vuosiasteella opiskeleville viime huhtikuussa
Earth Dayn yhteydessä. Opiskelijat
kertoivat omia ajatuksiaan lapsityövoimasta ja lyhytelokuvasta.
Laurin mielestä suomalaisten ja
kambodzhalaisten nuorten elämä
on pohjimmiltaan aika samanlaista.
26
C U R LY 2 / 2 013
Mitä ajattelet
lapsityövoiman käytöstä?
Lauri Kuusisto, 16v.: ?Olen ehdottomasti sitä vastaan. Elokuvan
aikana mietin miten hirveää on,
kun ei voi tietää mikä on valmistettu lapsityövoimalla ja mikä ei. Siksi
esimerkiksi boikotointi on hyvin
hankalaa.?
Rebecca Hopkins, 17v.: ?Lapsityövoiman käyttö on huono asia, se
pitäisi lopettaa kokonaan. Ongelma
on, että ihmiset silti ostavat lapsityövoimalla tuotettuja tuotteita.
Olen perehtynyt asiaan ja koko perheeni on lapsityövoiman vastainen.
Rebecan perhe toimii
lapsityövoimaa
vastaan.
Kambodzhalaisten nuorten unelmat ovat usein
vaatimattomampia kuin suomalaisten nuorten.
Ostamme siksi paljon tavaroita esimerkiksi kirpputorilta.?
Sani Silvonen, 17v.: ?Lapsityövoiman käyttö tulisi lopettaa ja
lasten oloja tulisi parantaa muun
muassa koulutuksella ja erilaisten
tukien avulla.?
Hanna-Marie Kontio, 16v.: ?Se
on väärin, ja video auttoi ymmärtämään asiaa paremmin.?
Lauri: ?Mieleen jäi se, että kummankin maan nuoret ajattelivat
melko samalla tavalla. Nuorten
elämissä ei ollut paljoa eroa, kambodzhalaisten unelmat olivat vaan
vaatimattomampia.?
Rebecca: ?Videossa käytetty vertailu oli hienoa, se toi nuoret jotenkin lähemmäs toisiaan. Pystyin samaistumaan heihin paremmin. Oli
hyvä, ettei kambodzhalaisista nuorista oltu tehty uhreja, joita kaikkien tulisi sääliä.?
Sani: ?Se oli koskettava, toi nuoret lähemmäs omaa ja muidenkin
suomalaisten elämää.?
Hanna-Marie: ?Video oli hyvä.
Oli kiva nähdä, miten siellä elettiin ja
kuinka sitä voi verrata suomalaisiin.?
Sani huomasi, että moni
kambodzhalainen nuori halusi
työskennellä yhteisön parhaaksi.
Hanna-Marie piti Tikkurilan
lukion ja kambodzhalaisten
nuorten tekemästä videosta.
Mikä fiilis sinulle
jäi lyhytelokuvasta?
Minkälaista sinun elämäsi olisi
jos joutuisit työskentelemään
kuten jotkut kambodzhalaiset
lapset?
Lauri: ?Elämä olisi paljon rankempaa, minulla ei olisi varmastikaan paljoa oikeuksia eikä aikaa
muuhun kuin opiskeluun ja työhön.?
Rebecca: ?Se ei olisi hauskaa, ja
en kokisi itseäni intellektuelliksi.?
Sani: ?Joutuisi varmasti olemaan niukilla, olisi ehkä pulaa perustarpeista.?
Hanna-Marie: ?Tosi raskasta,
en kestäisi sitä.?
Millaisia unelmia ja tavoitteita
nuorilla on ja miten ne eroavat
toisistaan?
Lauri: ?Monet asiat, jotka ovat
meille velvollisuuksia, ovat heille
oikeuksia. He varmasti arvostavat esimerkiksi ruokaa enemmän
kuin me.?
Rebecca: ?Monet heistä haluavat auttaa toisia ja valita ammattinsa sen mukaan. Täällä taas seurataan enemmän unelmia.?
Sani: ?Kun kuunteli kambodzhalaisten nuorten kertomuksia, huomasi, että heillä on
unelmina olla jotain tärkeää kuten
lääkäri tai opettaja. Meillä taas on
asiat hyvin ja on varaa olla myös
?turhissa? ammateissa.?
Hanna-Marie: ?Ei ole suurta
eroa, he ovat varmastikin tyytyväisempiä elämäänsä, kun taas me
valitamme pikkuasioista.?
Miten lapsityövoiman
käyttöön voisi vaikuttaa?
Kaikki: ?Boikotoimalla, tai tekemällä jotain isoa, kuten aloittamalla adressin ja laittamalla yhtiöt
vastuuseen.?
Videon voi käydä katsomassa Taksvärkki ry:n
nettisivulla osoitteessa:
www.taksvarkki.fi >
Nuorelta nuorelle >
Phnom Penh?Tikkurila
tai YouTubessa:
Ajatuksia lapsityöstä:
Tikkurila-Phnom Penh
LUKUTAIDOTON IHMINEN
ON VOIMATON
Madagaskarilla
kaikilla lapsilla ei
ole varaa käydä
koulua.
Madagaskar on yksi maailman
köyhimmistä maista ja kolmasosa sen
aikuisväestöstä on lukutaidotonta.
Teksti: Elisabeth Wide, 24v., Helsinki Kuvat: Heini Rosqvist ja Taksvärkki
L
uku- ja kirjoitustaidon oppiminen on nykypäivänä suomalaisille itsestäänselvyys.
Ajattele miltä elämäsi näyttäisi, jos
et osaisi lukea? Voisit heti paikalla
unohtaa opiskelun, Facebookin ja
tekstiviestit. Yhdestäkään työstä et
selviäisi lukutaidottomana.
LUKUTAITO ON IHMISOIKEUS
UNESCO määrittelee lukutaidon
ihmisoikeudeksi. Kehitysmaissa on
kuitenkin miljoonia lukutaidottomia ihmisiä. Yksi esimerkki tästä
on Madagaskar, jossa kolmasosa aikuisväestöstä ei osaa lukea. Tämän
takia Taksvärkki ry on perustanut
kehitysyhteistyöprojektin yhdessä
madagaskarilaisen Malagasy Mahomby -nimisen järjestön kanssa,
jonka tavoite on tarjota köyhille
lapsille ja nuorille luku- ja kirjoitustaidon peruskursseja.
Heini Rosqvist, Taksvärkin entinen vapaaehtoinen työntekijä
kertoo, että monilla perheillä ei
ole varaa koulumaksuihin. Se on
suurin syy sille, etteivät lapset voi
käydä koulua. Madagaskarilla monille köyhille perheille jopa pieni
koulumaksu on liikaa. Tämä koskee
erityisesti perheitä, joissa on paljon
lapsia. Köyhyys on niin laajaa, että
jopa ravinnon saaminen on iso ongelma. Yksi projektin tärkeimmistä
tavoitteista onkin nuorten motivoiminen opiskeluun kertomalla heille
lukutaidon hyvistä vaikutuksista.
LUKUTAITO VÄHENTÄÄ
KÖYHYYTTÄ JA EPÄTASA-ARVOA
Heini painottaa luku- ja laskutaidon merkitystä sekä yksilölle että
yhteiskunnalle.
Lukutaitoisella ihmisellä on
lukutaidotonta enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämäänsä. Heini korostaa, että näin
parannetaan myös perheiden hyvinvointia, mikä ulottuu laajemmin
Heini Rosqvist (oik.) yhdessä työkavereidensa Tefin (vas.) ja Mireillen kanssa.
yhteiskuntaan.
? Luku- ja laskutaidon avulla
pääsee käsiksi uusiin tietoihin ja
taitoihin, joiden avulla voi kehittää
asuinympäristöään, Heini Rosqvist
sanoo.
Lukutaidottoman ihmisen on
vaikea vaikuttaa yhteiskunnassa,
esimerkiksi poliittisesti. Kyse on
myös jokapäiväisistä asioista, kuten
lomakkeen täyttämisestä.
Voit lukea lisää Taksvärkki ry:n Madagaskarin hankkeesta:
www.taksvarkki.fi > Taksvärkki maailmalla
C U R LY 2/ 2 013
27
Musiikki
n
e
s
k
u
o
m
u
k
n
a
l
l
va
välineenä
Musiikki on ääntä, musiikki on
värähtelyä, se on elämäntapa. Musiikkia
on aina käytetty rauhoittumiseen ja eri
mielentilojen aiheuttamiseen. Sitä on
käytetty myös viestimiseen ja mielipiteiden
esittämiseen läpi ihmiskunnan historian.
Teksti: Joni Kokkinen, 22v., Tornio
Kuva: Jesse Juopperi, 18v., Tornio
28
C U R LY 2 / 2 013
O
letko koskaan kuunnellut musiikkia
ja saanut vilunväreitä? Onko se
nostanut
sinut
epätoivon alhosta
tai alakuloisuudesta? Nämä ovat fyysisiä
vaikutuksia, joita musiikin ihmeellinen maailma saa aikaan.
Musiikki voi tehdä kiihtyneen
oloiseksi, vihaiseksi, surulliseksi
tai iloiseksi. Sillä on jopa taipumus
nostattaa adrenaliinia. Terapiassa
musiikki on usein käytetty apuväli-
Rock-konsertti
on vaikuttava
kokemus, joka luo
yhteenkuuluvuutta
ja ryhmähenkeä.
mista tai huumeiden, alkoholin
tai rikollisen polun tuomista vaikeuksista aina elämän omiin arkisiin solmuihin.
MUITA VAIKUTUKSIA
JA VIRKOJA
Musiikin vaikutuksia on tutkittu tarkasti. On huomattu, että
musiikki vaikuttaa ihmiseen jo
sikiövaiheessa lisäten älykkyyttä
ja motorisia kykyjä. Myös vaikutus aikuisten onnellisuuteen on
aina kysymyksen alla. Jotkut sanovat, että kun kuuntelee Bachia
tai nukahtaa Yo-Yo Manin sellon
ääneen niin herää onnellisempana. Jopa eläimille on soitettu musiikkia, esim. lehmille paremman
maidontuotannon toivossa.
Musiikilla on myös erittäin
tärkeä rooli ihmisten henkisellä
puolella. Läpi ihmiskunnan historian on tunnettu mietiskelyyn
ja meditaatioon liittyvä musikaalinen ilmaisu mantra. Mantralla
tyhjennettiin mieli meditoimisen
yhteydessä, se oli ehkä vain tavu,
tavuyhdistelmä, sana, sanapari tai
kokonainen lause. Monissa kulttuureissa musiikki yhdistettiin
shamanismiin ja uskonnollisiin
menoihin. Nykyisin jumalanpalveluksissa musiikki on tärkeässä
osassa.
Musiikilla on myös tärkeä kansallinen rooli. Kansallislaulut ja
-hymnit on tehty edustamaan
kutakin maata, ja niitä soitetaan
aina esimerkiksi kansainvälisissä
kilpailuissa. Omaa kansallishymniä lauletaan ylpeydellä. Se tuo
yhteenkuuluvuuden tunnetta.
ne, se rentouttaa ja rauhoittaa. Kappaleisiin voi sisältyä muistoja jotka
aiheuttavat meissä eri reaktioita, se
voi saada meidät palaamaan menneeseen.
Musiikilla voidaan ilmaista oma
kanta asioihin, niin poliittisiin kuin
yleismaailmallisiinkin. Sen avulla
saatetaan oma sanoma maailman
kuultavaksi ja omaksuttavaksi. Erityisesti rap -musiikin kautta ihmiset
ovat jo vuosikymmenet kertoneet
omaa tarinaansa. Sillä on kritisoitu
hallitusta tai sen politiikkaa, sillä on
kerrottu oman asuinalueen ongel-
MUSIIKKI
VALLANKUMOUKSEN
VÄLINEENÄ
Oletko nähnyt ihmisiä eduskuntatalon edessä musiikkia soittaen?
He paukuttavat rumpujaan, soittavat kitaraa ja laulavat. Musiikki
vangitsee kaikki mukaansa ja yhdistää heidät yhdeksi rintamaksi.
Yksi ihminen on heikko, mutta
kun samaan säveleen yhtyy satoja muita, on voima sanoinkuvaamaton. Sitä ei voi sivuuttaa, siltä
ei voi sulkea silmiään tai tukkia
korviaan.
Orjuuden aikakautena musiikkia käytettiin myös viestimiseen.
Orjat eivät saaneet kommunikoida
keskenään; ei supistu eikä puhuttu
mistään tai tuli rangaistus. Niinpä
he alkoivat piilottaa lauluihinsa sanomia, joilla viesti välitettiin muille. Laulussa laulettiin vaikka kuolemasta ja taivaaseen menosta, mutta
tosiasiassa laulaja saattoi ilmoittaa
muille, että oli aikeissa karata.
MUSIIKKIA ON
KAIKKIALLA
Musikaaliset ihmiset kuulevat kaikessa säveliä, niin jalkakäytävän
kopinassa kuin liikenteen melussakin. Jotkut ihmiset eivät välttämättä ole kiinnostuneita musiikista,
vaan sanomasta. He kuuntelevat
kappaleiden sanoja ja ovat todella
kiinnostuneita siitä, mitä artisti haluaa heille kertoa. Musiikkia
voisi verrata vahvistimeen, jota
kautta tunteet, ajatukset ja mietteet
pääsevät ilmoille. Tunnetko että sinulla on sanottavaa? Tee siitä laulu,
voimakkaampaa sanomaa tuskin
edes on.
Musiikki kehittyy jatkuvasti. Esimerkiksi rock syntyi Yhdysvalloissa
1950-luvulla ja saavutti nuorison
parissa heti suuren suosion. Vähän
myöhemmin kehittyi pop-musiikki,
joka oli rauhallisempi versio rockista. Rock ja pop muuttivat nuorisoa
niin ajattelultaan kuin pukeutumistyyliltäänkin. Sittemmin eri rockin
ja popin tyylilajit ovat jakautuneet
lukemattomiksi eri haaroiksi ja tyyleiksi.
Yksi asia on ainakin varmaa: Ei
ole olemassa sellaista kulttuuria,
jossa musiikkia ei lainkaan olisi.
Kaikki ovat varmasti myös samaa
mieltä siitä, että musiikki on yksi
hienoimmista asioista mitä ihminen voi tuottaa.
The Weekend
Tornion nuorisoneuvoston Sesilia
Tofferi (vas.), Milka Rämö, Roope
Leineberg ja Jenna Lehtinen tekevät
mainosta ja esitystä aiheesta kuinka
katkaistusta hammasharjasta
keksittyä uutta tuotetta saisi myytyä.
PPO:n
opiskelijoiden
ohjaamaa
lämmittelymeininkiä.
? NUORTEN OMA VIIKONLOPPU
The Weekend on Torniossa järjestettävä
verkostoitumis- ja koulutusviikonloppu,
joka on suunnattu nuorille vaikuttajille ja
vaikuttamisesta kiinnostuneille.
Teksti: Mari Syväjärvi, 22v., Tornio
Kuvat: Katariina Jurvakainen, 16v., Tornio
H
elmikuussa Tornion Peräpohjolan Opistolla
(PPO) järjestetty The
Weekend oli jo neljäs
laatuaan. Viikonloppu
hujahti ohi hetkessä, mutta käteen
jäi paljon mukavia muistoja ja tärkeitä taitoja tulevaisuuden varalle.
MIELIPITEET ESIIN
Osallistujia tapahtumassa oli yhteensä 17; Torniosta, Limingasta ja
Vaalasta. Kaikki osallistujat olivat
nuorisoneuvostoaktiiveja. Viikonlopun ohjaajina ja toteuttajina toimivat Nina ?Ninnu? Hämäläinen ja Ari
?Arska? Muotka Peräpohjolan Opistolta. Tärkeässä roolissa olivat myös
30
C U R LY 2 / 2 013
PPO:n nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaopiskelijat jotka pitivät huolen vieraiden viihtyvyydestä ja omalla persoonallaan innostivat osallistujia koko
viikonlopun ajan.
? The Weekendin tavoitteena on
voimaannuttaa vaikuttamisen ensiaskeleilla olevia nuoria sekä kannustaa heitä tuomaan omia ajatuksia ja
mielipiteitä rohkeasti esiin. Viikonlopun aikana pohditaan ja otetaan
kantaa päivänpolttaviin kysymyksiin,
kertoivat Ninnu ja Arska.
HARJOITTEITA JA
HAUSKOJA ESITYKSIÄ
Lauantai- ja sunnuntaipäivät koostuivat harjoitteista, joiden kautta
pohdimme nuoria koskevia ajankohtaisia kysymyksiä, kuumimpina
niistä nuorisotakuu ja pohjoisen
koulutuspaikkojen vähentäminen.
Kansalaisten kaupunki -harjoitteessa pääsimme itse keksimään
ratkaisuja kuviteltuihin ongelmiin.
Pohdimme, miten aktiivinen kansalainen voisi oman alueensa ongelmakohtiin vaikuttaa.
Puheviestintä ja esiintymistaidot
olivat Weekendin tärkeät teemat, ja
viikonlopun aikana nähtiinkin monia
esityksiä mm. katkaistun hammasharjan monikäyttöisyydestä. Myös
ryhmien rakenteisiin perehdyttiin.
Hyvä ryhmähenki ja turvallisen ryhmän merkitys korostui paljon.
OSALLISTUMALLA
VOI VAIKUTTAA
Olen itse yksi Tornion nuorisoneuvoston 20:stä jäsenestä. Pyrimme
kokoontumaan kerran kuukaudessa,
aina silloin kun tarve vaatii. Teemme
tiivistä yhteistyötä Inarin nuorisovaltuuston kanssa. Myös Haaparannan
nuorisoneuvoston kanssa yhteistyötä
on kehitteillä. Tornion nuorisoneuvostossa on paljon aktiivisia ja osaavia
nuoria, jotka uskaltavat avata suunsa ja todella toimia. Hyvänä esimerkkinä on viime vuoden lopulla toteutettu Helsingin vierailu, jossa Inarin
ja Tornion nuoret pistivät kysymyksillään koville mm. opetusministeri Jukka Gustafssonin.
JÄRJESTÖTOIMINNAN
NIELEMÄ
Iida Niva on 18-vuotias
IB-opiskelija, jolla on koulun
lisäksi paljon muuta ajateltavaa.
Hän on mukana monen järjestön
toiminnassa aina paikalliselta
tasolta piirijärjestöihin asti.
Teksti ja kuvat: Essi Ranta, 18v., Rovaniemi
I
ida on mukana Kokoomusnuorissa, Suomen lukiolaistenliitossa, Suomen nuorisovaltuustojen liitossa, Rovaniemen
nuorisovaltuustossa, partiossa
ja seurakunnan isostoiminnassa. Syksyllä hänet myös valittiin Lyseonpuiston lukion oppilaskunnan hallituksen
puheenjohtajaksi.
? Eikä ollut edes vastaehdokkaita,
Iida naurahtaa.
MONESSA MUKANA
Kokoomusnuoret on Kokoomuksen
nuorille suuntaama alajärjestö. Mukanaolo on tuonut Iidalle lisää tietoa
puolueesta sekä myös konkreettisia
asioita: hän on Rovaniemen Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja ja
pääsi kunnallisvaaliehdokkaaksi Kokoomuksen listalle. Vaikkei Iidaa kunnanvaltuustoon tällä kertaa valittukaan, vaikuttaa hän kunnan asioihin
nuorisovaltuuston kautta.
Tultuaan valituksi oppilaskunnan
puheenjohtajaksi, on tie vienyt Iidan
myös Suomen lukiolaistenliittoon
(SLL), jossa hän toimii Lapin piirin piirihallituksen sihteerinä. Piiri järjestää
tapahtumia lukiolaisille ja lisää lukio-
? On mukavaa saada parantaa asioita, jotka jossain ovat huonosti, sanoo Iida Niva.
laiskortilla saatavia etuja.
? Sihteerinä olo on ollut yllättävän
mukavaa! Pöytäkirjojen ynnä muiden
kirjoittaminen on välillä tylsää, mutta niitäkin pitää tehdä, Iida toteaa.
Iida on myös Suomen nuorisovaltuustojen liiton, NUVA ry:n, Lapin
piirin puheenjohtaja. Aikaisemmin
toimintaa ei käytännössä ole ollut,
joten Iida oli tärkeässä roolissa toiminnan elvyttämisessä.
? On ollut todella hienoa olla luomassa toimintaa uudestaan, Iida
kertoo.
Järjestöissä mukanaolo on antanut Iidalle paljon.
? Olen oppinut organisoimaan asioita paremmin ja myös järjestämään
tapahtumia, Iida kertoo.
? Olen saanut paljon kontakteja eri
puolilta Suomea ja tutustunut eri tavoin ajatteleviin ihmisiin. Se on avartanut maailmankuvaa ja olen myös
oppinut ajattelemaan laajemmin.
MYÖS VAPAA-AIKAA
Viime lukuvuoden Iida oli vaihtooppilaana Belgiassa. Kokemus oli
upea ja ainutlaatuinen. Edes toisessa
maassa olo tai vieras kieli ei hidas-
tanut Iida osallistumasta järjestötoimintaan. Hän oli vaihtojärjestössään
aktiivinen, kävi kuukausittain kokouksissa ja nyt jatkaa mukana toiminnassa täällä Suomessa. Ainoana ongelmana on etäisyys, sillä suurin osa
tapahtumista on Etelä-Suomessa.
Vaikka koulu ja järjestötoiminnat
vievät paljon aikaa ja energiaa, jää
Iidalle aikaa myös kavereille ja tietenkin poikaystävälle.
? Vapaa-ajalla harrastan vähän
kaikkea, myös koulua, sitä ehkä vähän liikaakin, Iida nauraa.
Hänen mukaansa on totta, että IB
(International Baccalaureate) vaatii
paljon työtä, mutta liikaa sitä ei Iidan
mielestä ole. Organisoimalla asioita
selviää suuristakin taakoista.
Myös lukuharrastus on mieluisa,
sillä silloin pääsee mukaan täysin
toisenlaiseen maailmaan ja arkihuolet unohtuvat. Iida kertoo lukuharrastuksen alkaneen Viirusta ja
Pesosesta, joiden jälkeen tuli vuoroon Harry Potter. Nykyään Iida
lukee kirjoja myös englanniksi. Se
kehittää ja ylläpitää kielitaitoa, ja
alkuperäiskielellä kirjoihin pääsee
hiukan syvemmälle kiinni.
Iidan suosikit
Tällä hetkellä luen:
George R. R. Martin ?
A Dance With Dragons
(A Song of Ice and Fire
-sarjan viides osa)
TV-sarjat, joita seuraan:
How I Met Your Mother,
Game of Thrones, Doctor
Who ja joskus myös Glee
Viimeisin elokuva:
Viisi legendaa
Ihailemani henkilöt:
Alexander Stubb, Margaret
Thatcher ja J. K. Rowling
Suurin unelmani:
Talo, jossa on oma
kirjasto täynnä kirjoja.
Hyllyssä olisi liukuvat
tikkaat, kuten Harry
Potterissa Ollivanderin
sauvakaupassa. Myös
salaovet olisivat kivoja.
C U R LY 2 / 2013
31
Ihmisoikeudet
kuuluvat myös
lapsille, muistuttaa
Viliina Varis, 14v.
Kaikilla lapsilla on
omat oikeutensa.
Miten ne nykyaikana
toteutuvat ja miten
tätä voisi kehittää?
Osallisuus on
ajankohtainen
puheenaihe. Miten
lapset pääsevät
osallistumaan ja
vaikuttamaan omiin
asioihinsa?
Teksti: Viliina Varis, 14v., Pori
Kuva: Alina Härmälä, 13v., Pori
Y
K:n lapsen oikeuksien sopimus on kaikkia alle 18-vuotiaita
koskeva ihmisoikeussopimus. Se luettelee
lapsille kuuluvat ihmisoikeudet ja
asettaa valtioille ensisijaisen vastuun toteuttaa ne. Sopimus on
esimerkiksi UNICEFin, maailman
vaikutusvaltaisimman
lastenjärjestön, työn perusta. Kun oikeudet
toteutuvat, lapset saavat kasvaa
ja käydä koulua terveenä, ilman
pelkoa väkivallasta. Nämä ovat
välttämättömiä asioita kehityksen
edellytykselle maailmassa. Sopimuksen on hyväksynyt 193 maata
Suomi mukaan lukien.
MITEN NYKYAJAN LAPSET
KOKEVAT LASTEN OIKEUDET?
Suomessa se on lähes päivänselvää, että jokaisella lapsella on omat
oikeudet. Mutta entä ulkomailla
asuvat lapset? Esimerkiksi ne, jotka
asuvat köyhinä slummeissa Afrikan
32
C U R LY 2 / 2 013
LASTEN NÄKÖKULMA
OIKEUKSISTA JA
OSALLISUUDESTA
köyhissä valtioissa. Onko heillä samat oikeudet kuin suomalaisilla
lapsilla? Maailma kehittyy jatkuvasti ja kehitysmaat tulevat perässä.
Valitettavasti me pidämme oikeuksiamme itsestäänselvyytenä, kun
toisilla sellaisia ei edes ole.
LASTEN OSALLISUUS
On hienoa huomata, kuinka paljon
suomalainen lapsi voi vaikuttaa ja
osallistua. Monissa kouluissa on
oppilaskunta, ja kunnissa voi olla
oma lasten parlamentti tai nuorisovaltuusto. Lisäksi on vielä Suomen
Lasten Parlamentti, joka kokoaa
kaikki yhteen. Jos lapsi on halukas
vaikuttamaan, kyllä tilaisuus siihen
hänelle tarjotaan.
Itse olen saanut ääneni kuuluviin
asioissa, joissa olen halunnutkin.
Olen ollut Lasten Parlamentissa
kaksi vuotta jäsenenä ja kuuluin
myös hallitukseen. Saimme paljon
aloitteita aikaiseksi ja hyvän yhteishengen avulla myös vaikutimme
asioihin. Olen ollut myös kolme
vuotta
oppilaskuntatoiminnassa
mukana ja siellä pääsen vaikuttamaan koulua koskeviin asioihin.
Joskus ala-asteella pienikin asia, kuten liian vähäiset liikuntamahdollisuudet välitunneilla saatiin korjattua oppilaskunnan hallituksen
avulla. Saimme lisää jalkapalloja,
koripalloja, hyppynaruja?
LASTEN NYKYTILANNE
Tällä hetkellä, tässä maailmantilassa
asiat ovat näin. Kaikilla lapsilla ei ole
oikeuksia, jotkut eivät ole tietoisia
niistä. Kukaan ei osaa ennustaa mitä
kymmenessä vuodessa tapahtuu. Voi
olla, että silloin lapset saavat vaikuttaa asioihin enemmän. Ajetaan me
yhdessä asiaa eteenpäin ja pidetään
puolemme lasten oikeuksista!
Vaikuttakaa asioihin, joihin teillä on mahdollisuus. Yhteistyöllä ja
yrityksellä saamme lasten asemaa
parannettua ehkä maailmanlaajuisestikin. Aina kannattaa yrittää loppuun asti, jos haluaa tulla kuulluksi.
Kyllä ne aikuisetkin kuuntelevat, jos
on tärkeää asiaa sanottavana.
BÄNDIHAASTATTELUSSA
Jonttu Reinikainen
eli Jonathan tekee
rohkeaa musiikkia
nöyrällä asenteella.
Jonathan
ChillHouse -tapahtuman Tampere ilmiö
-bändikilpailuun osallistunut Jonathan
haluaa tehdä musiikkia röyhällä asenteella.
Teksti: Saara Lehtonen, 18v., Tampere Kuva: Taru Noronen, 18v., Tampere
Kuka olet?
? Olen 20-vuotias Jonttu Reinikainen
Tampereelta. Taiteilijanimeni on Jonathan.
Miltä ensimmäinen keikka tuntui?
? Keikanjälkeiset fiilikset ovat mahtavat. Ei jännittänyt yhtään! Yleisökin
lähti täysillä mukaan. Lavaesiintymistä
pitää vielä kehittää, mutta hyvin meni.
Millaista musiikkia teet?
? Musiikkityylini vaihtelee olotilan
mukaan. Kuuntelen biittiä ja mietin,
haluanko julkaista sen. Sitä kautta
lähden tekemään kappaleita. Sisältö
saattaa pohjautua vaikkapa omaan
elämääni. Teen kappaleita laidasta
laitaan.
? Teen musiikkia hyvin röyhällä eli
rohkeasti nöyrällä asenteella. En kui-
tenkaan halua olla kuten esimerkiksi
Rähinä. Haluan olla oma itseni, enkä
esittää jotain mitä en ole.
Onko sinulla idoleita tai esikuvia?
? Ihailen Brädin räppityyliä. Kaikkia
ei kuitenkaan voi musiikkimaailmassa miellyttää. Ihannoin artisteja,
jotka eivät piittaa näistä ihmisistä.
Räppärin pitää esiintyä uskottavasti
lavalla, jotta välittää oikean fiiliksen
yleisölleen.
Kuinka paljon teet itse kappaleistasi?
? Olen ostanut biittejä, ja kaksi biittiä on kaverini tekemiä. Muuten teen
itse kaikki työt. Haluan kuitenkin alkaa tehdä biittejä myös itse. Haluan
kokeilla loppuun asti. En tykkää jättää asioita puolitiehen.
Haluaisin osata
Tekijä: Maxim, 15v., Ranska
C U R LY 2/ 2 013
33
CURLY-SIVUT
Mielipide
HALLITUKSEN ÄÄNI:
Painava sana
Tiedätkö sen tunteen, kun tekisi mieli sanoa painava sana jostakin
aiheesta? Minun tekee välillä mieli vähän ravistella päättäjiä. Ja välillä tekee mieli antaa opettajien, sukulaisten, ystävien, nuorten, tai
vanhusten kuulla kunniansa.
Silloin sitä ajattelee, että nyt kyllä kirjoitan yleisönosastokirjoituksen.
Tai että tälle aiheelle perustan oman facebook-ryhmän. Tai että nyt
osallistun mielenosoitukseen ja vähintään köytän itseni kettingillä
kiinni johonkin.
Sitten tuo tunne menee ohi. Ei tule lähdettyä sinne mielenosoitukseen, kun on muka jotain tärkeämpää menoa. Ei tulekaan kirjoitettua sitä mielipidekirjoitusta, koska nolottaa liikaa tai ei jaksakaan
vaivautua. Vähitellen koko juttu unohtuu, vaikka niin ei saisi käydä.
Eihän omia mielipiteitä saisi noin vaan heittää romukoppaan.
Jokaisella meistä on mielipiteitä. Toisilla ne ovat ehdottomia ja toisilla ne vaihtuvat joka päivä. Mutta ne ovat omia. Ja ennen kaikkea,
ne ovat tärkeitä.
Siksi sanomalehdissä ja aikakauslehdissä julkaistaan lukijoiden mielipiteitä ja tarinoita. Mielipiteet kiinnostavat ja kutkuttavat. Ne herättävät tunteita. Ne ovat inhimillisiä. Mielipiteet ovat muutoksen alku.
Niiden avulla tästä maailmasta voi pikku hiljaa tulla joltakin osin
parempi paikka olla ja elää.
Henkilökohtaisen mielipidekirjoituksen lähettäminen lehteen vaatii
rohkeutta. Ja lisäksi aihetta on tutkittava vähän enemmän. Pelkkä
mustavalkoinen näkemys ilman järkeviä perusteluita ei riitä. Mutta
lopputulos palkitsee. On hienoa, kun omasta mielipiteestä lähtee liikkeelle monitahoinen keskustelu.
Ottaako sinua juuri nyt päähän joku yhteiskunnan epäkohta? Ärsyttääkö joku asia? Onko lähistössäsi jotain hyvää, jota ei mielestäsi
huomioida tarpeeksi? Mikä sinua ilahduttaa? Älä nielaise mielipidettäsi, vaan kirjoita siitä ja lähetä kirjoituksesi Curly-lehteen, tai Helsingin Sanomiin, tai Demiin,
Suomen Luontoon, Metroon,
Suomen Kuvalehteen, Tuulilasiin, Vauvaan, MeNaisiin, tai
vaikka koulusi lehteen.
Kirjoittaminen on mahtava tapa vaikuttaa. Meillä
kaikilla on siihen oikeus.
Maija Puska
Mediakasvatusasiantuntija,
Aikakausmedia
Curly ry:n hallituksen jäsen
34
C U R LY 2 / 2 013
METSÄSTYS ON
HYVÄ HARRASTUS
Metsästys on Lapissa aivan mainio harrastus,
koska tilaa metsästää on paljon eikä täällä ole
joka paikka täynnä metsästystä vastustavia aktivisteja. Metsästäjäliitto ajaa oikeuksiamme ja
tarjoaa neuvontaa, koulutusta, vakuutuksia ja
järjestää kilpailuja. Tämä helpottaa metsästystoimintaa sekä mahdollistaa yhteistyön eri seurojen
kanssa.
Suomen riistakeskus säätelee lakiasioita ja
myöntää suurriistaluvat ja säätelee metsästysaikoja yhdessä riistanhoitoyhdistysten kanssa. Riistanhoitoyhdistykset taas järjestävät metsästäjäntutkintoja ja koeammuntoja suuriistaa varten.
Topi Hartikainen, 15v., Kolari
KUN ÄIDINKIELI
EI RIITÄ
Maailma on muuttumassa yhdeksi isoksi mantereeksi globalisaation myötä. Kulttuurit sekoittuvat
ja maapallo avartuu yhä useammalle sekunti sekunnilta. Globalisaatio on näin tuonut opiskelijoiden tasolle vaatimuksen, kielitaidon.
Jokainen opiskelija on varmasti kuullut valistusta kielitaidon hyödyllisyydestä, siitä kuinka oma äidinkieli ei tulevaisuudessa enää riitä. Englannin ja
toisen kotimaisen kielemme ruotsin opiskelu aloitetaankin jo varhain. Englannin kieli pursuaa silmillemme minne ikinä päämme käännämmekään.
Se tarkoittaa, että kieltä on helppo kehittää, kun
sitä vastaanottaa arkielämässä jatkuvasti. Ruotsin
kieli taas on tärkeää suomalaisille ruotsinkielisen
vähemmistömme vuoksi.
Englanti ja ruotsi ovat hyvä apukeino elämässä,
mutta toisaalta nykyaikana pelkkää yleissivistystä.
Vieraat kielet kuten venäjä, kiina ja arabia ovat
erityistaito, jolla tulevaisuudessa erotutaan muista omalla osaamisella. Puhe siitä, että kielet ovat
hyvä lisä työelämään, ei siis ole huijausta.
Kieliä ei siis tulisi unohtaa, sillä tulevaisuus on
suoraan edessäpäin. Opiskelu ei ole koskaan liian
myöhäistä, mutta nuorena aloitettu taito kantaa
myöhemmin hedelmää. Kielitaito nimittäin on projekti, jossa harjoitus tekee mestarin!
Inga Kähkönen, 18v., Kankaanpää
CURLY-SIVUT
Kuva: Nella Hietanen, 14v., Kolari
YLIREAGOINTIA?
HYVÄ TEKO
LUONNOLLE
LAPPI ON
HYVÄ PAIKKA
On sanottu, että matkustaminen avartaa. Mielestäni kaikenlainen matkustaminen, jopa turistikohteessa rantaloman viettäminen, tekee ihmisistä
avoimempia, kielitaitoisempia ja kiinnostuneempia toisia kulttuureita kohtaan. Matkustaminen
lujittaa rakkautta omaan kotimaahan, jossa kaikki
on tuttua ja turvallista.
Matkustamisella on kumminkin kaksi puolta,
joista toinen jää unohduksiin. Se, kenellä on aikaa
ja varaa matkustaa, pitäisi olla myös viitseliäisyyttä korvata matkustamisesta koitunut vaurio luonnolle. Jokaisen matkailijan tulisi olla tästä huolissaan, jotta tulevaisuudessakin olisi jäljellä paikkoja
joita mennä ihailemaan. Ihmiset, jotka matkustavat mutteivät välitä seurauksista, saavat sappeni
kiehumaan huonolla asenteellaan.
Matkustan itse paljon, ja kuluneen vuoden aikana olen tehnyt kuusi lentomatkaa. Aina koneessa
istuessani alan miettiä mitä voin tehdä korvatakseni oman hiilijalanjälkeni. Olen päättänyt alkaa
lahjoittaa rahaa luonnonsäätiöille kuten WWF:lle,
ja tehdä omia hyviä pieniä tekojani päivittäin. Jokaisen matkailijan tulisi luvata itselleen edes pieni
hyvä teko, jonka toteuttaa joka vuosi kiittääkseen
planeettaamme, joka joutuu kestämään tätä modernisoitunutta yhteiskuntaa.
Lapissa on paljon harrastuksia, joita ei voi tehdä
etelässä. Tällaisia ovat poronhoito, kelkkailu, hiihto tai laskettelu, koska täällä on enemmän lunta
ja poronhoitoalue yltää vain Kainuuseen tai sinne
päin.
Lapissa on ystävällisiä, hienoja ihmisiä. Täällä on
rauhallista ja turvallisempaa kuin etelässä. Täällä
on ainutlaatuinen luonto, jossa voi vaikka metsästää tai hiihtää. Pitkät välimatkat eivät yleensä haittaa. Täällä on myös revontulet ja Joulupukki eikä
täällä ole ruuhkaa.
Täällä ei voi kyllä uida kesällä paljoa, mikä harmittaa eikä ole niin hyvät ostosmahdollisuudet,
mutta minua se ei haittaa. Jos Äkäslompolo pysyy
samanlaisena, aion pysyä täällä.
Anni Mäkelä, 17v., Kankaanpää
Lokakuussa 2012 ?Slut Walk?-tapahtumassa Brasiliassa kuohui. Noin
kolmekymppinen mies paljasti sukupuolielimensä tuhansille naisprotestoijille kesken tapahtuman, mikä
aiheutti suuren kohun paikan päällä.
Osa protestoijista käyttäytyi väkivaltaisesti miestä kohtaan, mikä synnytti mediassa käsityksen, että protestoijat ylireagoivat tapahtuneeseen.
En oikein ymmärrä, miten se olisi edes mahdollista. Tapahtuman
idea on rauhanomaisesti marssien
vastustaa ideaa, että raiskaus olisi
uhrin syy ja että nainen olisi esimerkiksi pukeutumisensa takia joutunut
raiskatuksi. Suuri osa näistä protestoijista on elämänsä aikana joutunut
tekemisiin seksuaalisen häirinnän ja
raiskauksen kanssa. Kun heidän rauhanomaisen protestinsa aikana ohikulkenut mies, joka piti koko juttua
lähes vitsinä, paljasti itsensä protestoijille samalla nauraen, he järkyttyivät ja suuttuivat tapahtuneesta.
Ylireagointiako? Ei minusta. Väittämällä niin todelliseen ongelmaan
ei selvästikään paneuduta niin paljon kuin pitäisi. Elämme 2010-lukua,
ja vieläkin seksuaalista häirintää ja
raiskausta puolustellaan. Rivien välistä voi helposti lukea yleisen ohjeen
?älä tule raiskatuksi?, kun sen pitäisi
olla ?älä raiskaa?.
Roosa Karjunen, 17v., Kankaanpää
Nimim. Poika Lapista -99
TÄYDELLINEN VARTALO
Monet ajattelee nykyään, että ne on hirveen ?läskejä?. Ja se on väärin!
Mä tiedän itekki sen tunteen ku ajattelen et oon
läski. Sit siitä alkaa ns. laihdutuspuuhat... Ja kaikki
aina tietää ne riskit ja et ne on vaarallisii keholle.
Joten nyt haluisin sanoo teille kaikille et jokainen
meist on täydellinen! Ei oo vaan sitä yhtä täydellistä! Jokainen meist on erilainen ja siks just se on
kaunista!
Janina Kojo, 14v., Kulomäki
C U R LY 2/ 2 013
35