lainen oppija Eri ?
Mikä on HERO
Aleksi Sariola
OLE OMA ITSESI mättä.
ta välittä muis
I F .YL R U C .W W W
1
E L L I R O U N I T H E L N E TR O U N
#35
4/06 15.12.2006 10. VUOSIKERTA ISSN 1455-2574
Ihana Illi
kysymystulvas sa
t inkun koöhtääalo K ap y n
Sikapossun ma tk
Queer
Pääkirjoitus
Jälleen vuosi pulkassa
Vuoden lopussa on aina hauska miettiä kaikkea tapahtunutta. Meille kaikille on varmasti tapahtunut isoja ja tärkeitä asioita, jotka vaikuttavat meihin vielä pitkään. Jollekin se voi olla lupaus tulevasta vaihto-oppilasvuodesta, toiselle taas on tapahtunut maailmaa mullistava asenne muutos tietyn kirjan luettuaan.
Kannen kuva: Antti Westerberg
15.12.2006 10.Vuosikerta ISSN 1455-2574 Nuorten lehti Nuorille. Ilmaisjakelulehti. Osoitelähde: Väestötietojärjestelmä Väestörekisterikeskus PL 70 00581 Helsinki ja Curly ry:n oma tilaajarekisteri Lisäksi lehteä jaetaan nuorisotaloihin sekä kirjastoihin. Curly kuuluu Aikakauslehtien liittoon
Curly-lehden päätoimittaja: Semira Ben-Amor 041 - 533 6541 semira@curly.fi Toimitus numerossa 04/06: Ahonen Liisa, Blomberg Paula, Castrén Verna, Heikkinen Heidi, Heiskanen Essi, Hokkanen Mari, Holopainen Eeva, Jaranne Marjaana, Kinos Tuula, Kärnä Aino, Laakso Jonne, Kati Koskinen, Lehtinen Arla, Leinonen Laura, Loikkanen Anu, Moilanen Pauliina, Mutru Mira, Niemi Anssi, Niemiaho Johanna, Nuorteva Leena, Nyholm Laura, Oksanen Marianne, Pulju Kaisa, Puukko Caroliina, Puumalainen Saija, Simola Suvi, Suonpää Sini, Tihilä Katri, Tzortzis Joanna,Voutilainen Petri Lehden ulkoasu: Topias Rajajärvi Kansi: Antti Westerberg Toimituksen osoite: Curly ry Larin Kyöstin tie 7 00650 Helsinki 09 - 27 22 830/850 curly@curly.fi www.curly.fi Toiminnanjohtaja: Ira Kinnunen 041 - 533 65 42 ira.kinnunen@curly.fi Puheenjohtaja: Kaija-Leena Sinkko kaija-leena@sinkko.pp.fi Painopaikka: SanomaPrint Hämeenpaino Oy Forssa 2006 www.sanomaprint.fi Curly Media ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä, eikä palauttamisesta. Tarjottu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että sitä saa käyttää uudelleen lehden tai muun käytön yhteydessä toteutustai jakelutavasta riippumatta.
Vanha sanonta "kauneus on katsojan silmissä" on verrannollinen siihen miltä omat tai muiden kokemukset tuntuvat. Aina välillä törmää ihmisiin, joiden omat kokemukset ovat todella tärkeitä ja sinun ovat mitättömiä. Tällainen itsekeskeinen asenne on liiankin yleistä.
Sisällys
3 4 5 5 6
Curly-sarjis Hero? Siis mikä? Kinkun kohtalo Hiljaista kuin huopatossutehtaassa Luovaa kirjoittamista Vimmassa Nuori seksi Mitä tapahtuu vanhustenkodin ovien sisällä? Kännykkäpeli paljastaa tupakan vaarat 2 tapaa lähestyä sanaa yksinäisyys Maailman ihanin tyttö Ylipaino vs. anoreksia Täältä tullaan, Jenkit Queer-stoori Lahjoja! Lahjoja! Lahjoja! Illi Arvostelut
Joulun alla ja vuoden lopussa on hyvä mennä itseensä ja miettiä kuinka paljon on tullut oikeasti kuunneltua ystäviään. Ja kuinka moni on oikeasti kuunnellut juuri sinua. Toden näköisesti pääset melko tasalukuun. Meistä kukaan ei ole täydellinen ja itse ainakin tiedän liiankin usein ajattelevan ihan muita asioita ystäväni minulle avautuessa.
Se onkin allekirjoittaneella asia, johon tulevana vuonna aion panostaa. En aio tehdä mitään uuden vuoden lupausta, koska ne eivät koskaan pidä. Se sijaan yksinkertaisesti päätän pitää korvani auki ihan eri tavalla kuin ennen.
7 8 9 10 12 14 15 16 17 18 20
Semira
2
Curly-sarjis
Steps
TARU MOILANEN I ANNANTALON SARJAKUVATYÖPAJA
Erilainen
MIRA-PAULIINA PUHAKKA I ANNANTALON SARJAKUVATYÖPAJA
3
HERO?
Siis mikä?
ja virheellisenä ilmaisuna jo jäämässä pois kielenkäytöstä Suomessa, vaikka esimerkiksi Tanskassa ilmaisua pidetään kuvaavana ja sitä käytetään yleisesti. HERO eli Helsingin erilaiset oppijat järjestää nuorille kursseja mm. erilaisiin elämäntilanteiden hallintaan liittyvissä asioissa. Työelämään tutustuminen, opiskelupaikkojen hakeminen ja oman asunnon hankkimiseen liittyvät asiat ovat nuorille tärkeitä. Kaikilla ei kuitenkaan ole esim. kotioloista johtuen mahdollisuuksia panostaa näihin asioihin, ja tässä kohtaa HERO on yksi auttavista tahoista. Maksuttomat kurssit ovat olleet monelle nuorelle avuksi, ja tämän lisäksi nuorilla on mahdollisuus saada kuntoutuspäivärahaa kurssipäiviltä. HERO järjestää myös leirejä kesäisin, mm. Nuorisoasiain keskuksen Bengtsårin leirisaaressa Hangon edustalla. lähteet ja lisäinfoa: www.lukihero.fi ja Heron päivystysnum.: (09) 6869 3500
TEKSTI: KATI KOSKINEN
Helsingin seudun erilaiset oppijat ry on aikuisten ja lasten rekisteröity yhdistys. Jäsenet ovat joko asiasta kiinnostuneita tai erilaisia oppijoita, joilla on lukemis- ja kirjoittamishäiriöstä johtuvia oppimis- ja kommunikaatiovaikeuksia. Hallituksessa erilaisilla oppijoilla on oltava enemmistö.
E
rilainen oppija ei pysty käyttämään kapasiteettiaan täydesti opiskelussa tai työelämässä. Sen taustalla voi olla lukemis- ja/tai kirjoittamisvaikeus, matemaattinen hahmottamisvaikeus, koordinaation tai hahmottamisen vaikeus, aivojen tiedonprosessoinnin erilaisuus.
OPPIMISHÄIRIÖIDEN SANASTOA Neurologiassa on runsaasti käsitteitä, joilla kuvataan niitä aivotoiminnoissa havaittuja eroavuuksia, jotka tavalla tai toisella liittyvät oppimishäiriöihin. Seuraavassa luetellaan niistä joitakin. A-etuliite sanoissa tarkoittaa täydellistä häiriötä kyseisessä toiminnassa, esim. aleksia, agrafia, ja dys-etuliite tarkoittaa osittaista häiriötä Agnosia on aivotoiminnan häiriötila, jolle on ominaista kyvyttömyys tunnistaa tuttuja esineitä ja asioita huolimatta aistien normaalista toiminnasta. Dysfasia tarkoittaa aivoperäistä puhehäiriötä, joka ilmenee puheen tuottamisen vaikeutena ja/tai puheen ymmärtämisen vaikeutena. Dysgrafia on aivoperäinen kirjoittamishäiriö. Dysleksia tarkoittaa aivoperäistä lukemisvaikeutta. Sitä käytetään yleisnimityksenä lukemisen ja kirjoittamisen häiriölle. Lukihäiriö, lukivaikeus. Näillä määritelmillä tarkoitetaan synnynnäistä eri asteista vaikeutta oppia lukemaan ja kirjoittamaan. Lukihäiriö tai lukivaikeus voi esiintyä erillisenä tai yhdessä muiden oppimishäiriöiden kanssa. MBD-oireyhtymä (Minimal Brain Dysfunction) tarkoittaa melkein samaa kuin DAMP. Toisin sanoen aivotoiminnan häiriötä, joka usein ilmenee tarkkaavuuden, motoriikan ja hahmottamisen häiriöinä, impulsiivisuutena ja oppimishäiriöinä. Oppimisvaikeus tarkoittaa lukivaikeutta laajempaa käsitettä. Lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksien lisäksi siihen kuuluvat mm. MBD-oireista keskittymis- ja tarkkaavaisuushäiröt. Samoin niihin luetaan matematiikan tai kielten opiskelun erityisvaikeudet. Jos lukivaikeus jää hoitamatta se saattaa vajavaisen kielen ymmärryksen ja kirjoitustaidon vuoksi johtaa yleisempiin oppimisvaikeuksiin. Sanasokeus-käsitettä käytettiin aikaisemmin synonyymina lukihäiriölle tai lukivaikeudelle. Lukihäiriöllä, lukivaikeudella, dysleksialla ja sanasokeudella tarkoitetaan siis kaiken kaikkiaan samaa ilmiötä. Yleisessä kielenkäytössä puhutaan lukihäiriöstä tai lukivaikeudesta lievempiasteisten vaikeuksien yhteydessä, dysleksiasta puhutaan silloin, kun kyse on vaikeammasta toimintahäiriöstä. Sanasokeus on vanhahtavana 4
Nuortenkurssin kokemuksia.
Alussa en oikein edes tiennyt mikä HERO oli ja nuortenkurisistakin olin kuullut etu päässä vain nurinaa. Asiasta puhuttiin minulle sitä enemmän mitä lähemmäksi viimeinen alkuhaastattelu päivä kurssille oli. En todellakaan voi sanoa olleeni kamalan innostunut ajatuksesta sinne menemisestä. Näin jälkikäteen miettien siitä oli itselleni enemmän kun paljon hyötyä. Paljon sellaisia näkökulmia nousi esiin joita edes osannut ajatella. Normaalisti kurssi päivämme olivat klo 10-16 ja puolen päivän aikaan aina sinä päivänä vuorossa ollut ruokaryhmä kävi kaupassa ja teki päivän ruuan. Päivällä juttelimme hyvin paljon asioista ja mietimme kunkin kurssilaisen motivaatiota ja mietimme mikä voisi olla itselleen se paras mahdollinen jatko eteenpäin. Myös yksilökeskustelut kurssin vetäjien kanssa kuuluivat kurssin tarjontaan ja antoivat paljon uusia näkemyksiä. Meille kerrottiin myös paljon erilaisista opiskelu muodoista ja niiden hankaluuksista ja hyvistä puolista. Yksin asumista käytiin läpi kanssa (mitä kaikkia on otettava huomioon ja varautuminen ylimääräisiin kustannuksiin) koski asia juuri sillä hetkellä itseään tai tulevaisuutta ajatellen. Myös vuorokausirytmi ja ruokailutottumukset olivat esillä kurssin aikana. Mitä avoimemmalla mielellä oli liikkeellä sitä enemmän kurssin tarjonnasta ja omista ajatuksista sai irti. Päästiinpä kurssilla harrastepäivinä kokeilemaan myös yhdessä mietittyjä harrastus muotoja joista voiton vei omasta mielestä kevyestikin curling.
TEKSTI: TUOMO
"
Lukiyhdistykset Suomessa
· · · · · · · · · · · · · · · Helsingin seudun erilaiset oppijat (HERO) Svenskspråkig service/Herosak Nurmijärven erilaiset oppijat (NERO) Sipoon erilaiset oppijat Kanta-Hämeen erilaiset oppijat Keski-Suomen Erilaiset Oppijat Kouvolan seudun erilaiset oppijat Pirkanmaan Erilaiset Oppijat (PEO) Pohjois-Suomen lukiyhdistys Ylä-Savon lukiyhdistys Hangon erilaiset oppijat (HANERO) Kokkolan ja Kaustisen seutukunnan lukiyhdistys LOSSI, Pohjanmaan lukiyhdistys Keravan seudun erilaiset oppijat (KSERO) Lahden seudun erilaiset oppijat
"
Kinkun kohtalo.
arkonkin perheessä syödään jouluna sikaa. Joulupöytä ei ole täydellinen jos sitä ei korista mehevä kinkku. Toki jotkut syövät myös muita elukoita, esim. kalkkunaa, mutta tässä jutussa keskitymme tuon röhkijän matkaan sikalasta pöytään. Sikapossun matka alkaa siitä, että se syntyy emakosta. Sen jälkeen sitä ruokitaan kaikella mahdollisella ruualla. Siat eivät näes ole nirsoja, kuten useat ihmiset. Kasvaessaan possut voivat syödä jopa pihan kasvimaan tyhjäksi, jos ne sinne asti pääsevät. Muutoin sikoja pidetään karsinoissa tai pihattosikaloissa. Karsinassa on useita sikoja samassa paketissa, ja niillä on aika vähän liikkumatilaa. Pihoilla kasvavat töpselikärsät saavat enemmän liikuntaa ja ne voivatkin vähän paremmin(kuten myös onnelliset kanat). Luomu on yleistymässä tässäkin maatalouden lajissa, mikä on tietysti mainio asia. Luomusikaloissa emakot ovat ryhmissä paitsi porsiessaan ja imettäessään ja näin ollen niillä on vertaiskavereita vierellä. Uukuniemellä Rantalan tilalla possut ovat erinomaisen tyytyväisiä. Viidellekymmenelle sialle on järjestetty ulkokesäpihatto, jossa ne saavat remuta mielensä mukaan. Ruokintapaikka ja pahnat
TEKSTI: JARKKO HÄNNINEN JA KATI
J
takaavat mukavan olon. Possuille syötetään oman tilan rehua, joten tässäkin luomu saa jalansijaa. Muu ruoka koostuu perunasta, apilasta ja valkuaistiivisteestä. Sadesäällä siat ovat vähän nirsompia ja ne siirtyvätkin kellottelemaan sateensuojaan. Kuluttaja tietää saavansa parasta A-luokan possua, kun hän tekee tilauksen talon isännälle. Teurastus kuuluu olennaisena osana siihen, että kinkku päätyy joulupöytään. Muutoinhan se saattaisi karata. Teurastuksen vaiheista ei tässä kohtaa ole tarkoitus antaa yksityiskohtaista kuvaa, mutta kirjoittaja vakuuttaa, että ainakin Suomessa teurastetut siat saavat inhimillisen kohtelun ennen päätymistään parempiin suihin. Kinkkuja saa ostaa ja tilata reilusti ennen joulua. Monet suomalaisperheet suosivat lähitiloilla tuotettua kinkkua ja jotkut syövät kinkkua jo ennen jouluakin. Onpa toimituksen korviin kantautunut tieto pariskunnasta, joka viime vuonna söi koko vuoden aikana 13 kinkkua. Kinkun paisto juhlakuntoon tapahtuu useimmiten jouluaaton vastaisena yönä. Perheiden gourmetmaakarit valvovat kinkunvalvojaisissa ja ovat ensimmäisinä viiltämässä kankusta, ei kun siis kinkusta maistiaispalaa. Kinkun paistoon hyvät ohjeet ovat tässä: Työnnä kinkunpaistomittari kiehuvaan veteen. Jos mittari
näyttää 100 astetta, se on kunnossa. Laita pyyhitty kinkku paistopussiin ja leikkaa pussin ylin kulma auki. Työnnä paistomittari kinkun paksuimman lihaksen keskiosaan. Mittarin kärki ei saa koskettaa luuta eikä silavaa. Paista kinkkua 200 asteisessa uunissa puoli tuntia alaritilällä ja jatka paistamista 100-120 asteessa. Paistoaika on tunti/kilo. Kypsennä kinkkua, kunnes mittari näyttää 75-78 astetta. Kun otat mittarin pois, tarkista lihasmehusteen väri. Jos reiästä tuleva liemi on kirkasta, kinkku on kypsä. Jotkut haluavat kuorruttaa kinkun sinapilla ja korppujauholla, mutta myös ilman se maistuu hyvältä. Pöytään kannettavan komean kinkun voi koristella havunoksilla tai foliokoristeilla. Sioista saa maukkaan jouluherkun lisäksi myös vitsin aihetta. Possu kysyi pistorasian ohi käveltyään... ."kuka sut sinne on tunkenut?" Hieno nainen käveli tiellä ja kohtasi sian joka söi ruokaansa kaukalosta. - Hyi! , nainen sanoi. - Sinähän syöt kuin sika. - Minähän olen sika, sika sanoi Jutun sisältöön on otettu omia kokemuksia sekä tietoa Wikipediasta ja Maija Kuuramaan Puruvesilehteen kirjoittamasta artikkelista Rantalan sikatilasta.
Perinteet kunniaan! Viime vuonna katukuvaan palasi Lapikkaat. Onko nyt huopatossujen vuoro?
TEKSTI: ANNI LAITILA
HILJAISTA KUIN
uopaliike Lahtinen on toiminut Jämsässä jo vuodesta 1921 saakka. Toiminta aloitettiin pienen pienessä saunassa, josta siirryt tiin sitten vähitellen tehtaisiin. Partalan kylässä on toiminut kaiken kaikkiaan seitsemän tehdasta, joista jäljellä on nyt kaksi. Vuonna 1965 liike siirtyi Eero Lahtiselle ja hänen vaimolleen Seijalle ja perinteitä kunnioittaen yhtiön nimessä on haluttu säilyttää nimike "huopaliike". Nykyihmiselle se ei välttämättä merkitse paljoa, mutta perinteet ovat tärkeitä ja vaalimisen arvoisia. Vanhasta huopatossu"verstaasta" ollaan nyt tekemässä museota. Huopatossujen ja muiden huopatuotteiden valmistus on aikaa ja käsityötä vaativaa ja vievää puuhaa. Tossut ja muut valmistetaan puhtaasta lampaanvillasta huovuttamalla. Lampaanvilla on ainoa mahdollinen materiaali, jotta tuotteista saataisiin kestäviä ja lämpimiä. Huopikasaihiolla aloitetaan. Se on kaksi kertaa suurempi joka suuntaan kuin lopullinen tuota. Aihioita huovutetaan 2-3%: lla rikkihapolla, kunnes huovan tiheys ja haluttu vahvuus on saavutettu. Huopakankaan värjäykseen käytetään synteettisiä eli keinotekoisia villavärejä. Tuotteiden valmistukseen kuluu myös paljon lämmintä vettä. Vesi ei kuitenkaan lämpiä tavanomaisesti, vaan se lämmitetään öljykäyttöisellä
huopatossutehtaassa H
höyrykattilalla. Tehtaan yhteydessä on kolme omaa kaivoa ja osa vedestä tulee myös läheiseltä suoalueelta. Veden puhdistukseen käytetään tavanomaisia saostusja imeytyskaivoja. Tehtaassa valmistetaan erilaisia tuotteita, joista tossut ovat vain yksi osa. Muita tuotteita ovat mm. pohjalliset, huopaliivit ja hatut. Myös askarteluun tarvittavia huopakankaita on myynnissä. Huovutuksessa käytettäväksi tehdas tarjoaa myös karstattua villaa ja värejä värjäykseen. Huopatuotteitakin pitää hoitaa, siinä missä muitakin kenkiä näin talvisin varsinkin. Käytön jälkeen tossukat muotoillaan, tarvittaessa täytetään paperilla ja kuivataan miedossa lämmössä, eli noin +40 asteessa. Huopikkaita ei kannata kastella, koska ne voivat menettää muotonsa tai kutistua. Karheaa pintaa voi puhdistaa harjaamalla ja mahdollisesti syntynyttä nukkaa voi irrottaa kertakäyttöpartakoneen terällä. Tossut kan-
nattaa säilyttää (hiljaisessa, hih) pimeässä paikassa ja koilta suojattuina.
5
Luovaa kirjoittamista
VIMMASSA
Nuorten taide ja toimintatalo VIMMA aloitti toimintansa Turussa syyskuun alussa. Runsaan kurssitarjonnan virtaan ui mukaan myös Luovan Toiminnan sanataide, ohjaajinaan Helena Mart-tinen ja Marko Laihinen. Heidän kehittämänsä nk. trondheimilainen sanataidemalli pohjautuu siihen, että erilaisen luovan tekemisen kautta saadaan luovan kirjoittamisenkin padot auki. In-spiraation herättiminä käytetään mm. savea, maalausta ja valokuvaa.
4 -17 -vuotiaille suunnatun pilottikurssin aiheena oli Tarina, ja jokainen osallistuja loi oman kuvitteellisen hahmon ja sille oman maailman ja tapahtumat. Seuraavat tarinat ovat valikoituja otteita näistä nuorten luomista tarinoista. Tehtävään kuului myös sijoittaa toisten luomia hahmo-ja omaan tarinaan, joten siitä nämä mielenkiintoiset päällekkäisyydet. Tarinoiden kirjoittajia ovat: Ida Busk, Henrietta Tavio, Otto Tuominen ja Tytti Toukola. 1. HENKILÖ X Katselin, katselin, katselin. Mitä muuta voisin ikinä tehdä? Katsoin sinne ja sitten ehkä tuonne. Näin elämää. Kaupungit, puistot, kylätiet, mantereet, kaikki näin ja näen vieläkin. Sisältäni kuu-luu ääni: "Miksi". En vastaa. Minulla on kaikki eli minulla minut. En tarvitse muita. Katson erästä kaupunkia, vaikuttaa autiolta. Kadun varjoista puolta kävelee nainen sylissään pieni käärö. Hän taapertaa nopeasti heiluen kuten pingviini. Hän loikkaa ensimmäisen lätäkön yli ja sitten toisenkin mutta kolmanteen hänen saappaansa uppoaa. Hän pysähtyy ja ravistelee vasenta saapasta. Vesi roiskuu noin 35 senttimetrin päähän. Kulkija jatkaa matkaansa ja katoaa nurkan taakse. Nostan katsetta kerrostalon kolmannen kerroksen ikkunaan. Ikkunan takaa näkyy patja ja kynttilä. Tyttö istuu patjalla ja katselee seinässä olevaa salmiak-kikuviota. Yhdessä nurkassa makaa puujalat. Huoneen poikki vilistää hämähäkki, mutta tyttö ei liikahda, hän ei ehkä huomannut sitä. Tekisi mieli huutaa hänelle, mutta ketä se nyt auttaisi. Ei ketään. Tyttö kuljettaa huoneen poikki esineen. Mutta kuljetuskapasiteetti on hyvin pieni koska hänellä ei ole käsiä. Taitavasti hän jaloillaan tuo esineen patjalle. Hän menee sikiöasentoon. Hetken kuluttua hän huokaisee. Huoneen ovi aukeaa. Vanhempi nainen astuu sisään ja puhut-telee tyttöä nimeltä Roosa. He puhuvat 3 minuuttia ja 27,5 sekuntia. Mitä ajan tuhlausta. Nainen lähtee huoneesta. Tyttö ottaa nokkahuilun esiin ja alkaa soittaa surumielistä musiikkia. Siirrän katsetta korttelin päähän olevaan huoltoasemaan. Vaikka alkaa olla myöhä, Shellin valot loistavat kaupungin pimeydessä. Asemalla on tyhjää. Bensatankin vieressä koira virtsaa pumppua kohti. Sisällä myyjä polttaa sätkää takahuoneessa. Ainoa asiakas näyttää olevan huppupäinen henkilö pelikoneen äärellä. Hän painaa nappia ja odottaa. Mitään ei tapahdu. Hän laittaa uuden rahan sisään ja painaa nappia. Ei mitään. Henkilö kaivaa taskujaan, mutta kun ei löydy mitään hän lähtee ovelle. On alkanut sataa. Henkilö kiristää huppua ja lähtee kirkkaalta asemalta kaupungin pimeyteen. 2. ROOSA Tässä on Roosa. Roosa ei oikeasti ole kovin pitkä, hänellä on puujalat. Roosa on kapinallinen, kos6
1
ka kuten huomaatte, Roosalla on keesi. Roosalla ei enää ole käsiä, koska hänen vanhem-pansa katkaisivat ne. Katsokaas, Roosalla oli tapana tykittää heroiinia suoniinsa, ja hänen van-hempansa päättivät ratkaista ongelman katkomalla ainoan tyttärensä kädet. Nykyisin Roosa sytyttää tupakan varpaillaan, ja suihkuttaa heroiinia - minnekäs muualle kuin silmiinsä. Joskus Roosan varpaat ovat tärisevät ja heikot liian kovan aineiden käytön takia, mutta onneksi Roosal-la on apureita hänen kolme poikaystäväänsä. Jos joku miettii miksi Roosa on suosittu, se johtuu siitä, että silloin kun hän ei ole päihteiden vaikutuksen alaisena, hän soittaa nokkahuilua varpaillaan. Kuka nyt sitä voisi vastustaa? Kun Roosa on kotonaan pienessä kerrostalokaksiossaan äitinsä kanssa (Roosa on vasta 16 vuotias eikä siksi asu vielä yksin), hän katsoo TV:stä Elämäni eläimiä, ja ruokkii ja leikkii lem-mikkitarantellansa Napoleon Jauhosen kanssa. Roosa ei käy enää koulussa, mutta hän käy hoitamassa naapurin lapsia lähes joka päivä. Se on hyvä, sillä silloin kun hänellä on vaikeaa hän unelmoi tulevaisuudesta: hän haluaisi asua jossain kaukaisessa lämpimässä paikassa omi-ensa sekä Napoleon Jauhosen mahdollisten lasten kanssa. Vaikka aikuiset tuomitsevat Roosan ulkonäön perusteella, lapset kadehtivat häntä, koska Roosa on niin rohkea. Ja osaahan hän soittaa varpaillaan. 3. HÄN Yritin vältellä lätäköitä, pohjattoman mustia suonsilmäkkeitä, joista tähdet peilasivat loputonta arvoituksellisuuttaan. Ja ne täyttivät kadut, puistot, torin. Ne lähestyivät toisiaan ja lopulta muo-dostaisivat arvaamattoman kokonaisuuden, johon kuka tahansa saattaisi eksyä. Heille tarjottai-siin taas tilaisuus päästä pakoon vanhaa kaavamaisuutta ja irrottautua yhteiskunnan niskalen-kistä. Oli pimeää, hämärät muodot sekoittuivat varjoihin. Ostoskeskuksen räikeät valot loistivat etäämmällä. Niiden suojissa ihmisillä oli pakopako-paikka karulta todellisuudelta. Se sulki todellisen maailman ulkopuolelleen. Marraskuun pimeän illan, kylmyyden ja suuret vesipisarat. Ne olisivat heijastaneet värejä ja muodostaneet lapsille sateenkaaren. Mutta mitään värejä ei ollut. Eikä kulta-aarretta sateenkaaren päässä. Pääsisäänkäynnin ulkopuolella kellertävän mainosvalon alla mustalla asvaltilla istui nuori tyttö. Pitkät ruskeat hiukset valuivat valkoiselle mekolle. Neitsyt-mekko, ajattelin. Miten neitsyy-destä olikin tehty pyhää. Puhtaus, valhe johon on helppo kietoutua. Itselleen on helppo valeh-della. Tyttö ei sopinut joukkoon. Aivan kuin hänet olisi kiskaistu pois jostain aivan toisesta tilan-teesta ja jätetty yksin tähän salaliiton keskukseen. Ohut mekko kiljui mustassa illassa. Eikä ku-kaan huomannut. Tytön mustat silmät vaelsivat eksyneinä autojen kattojen yllä. Pieni sitruuna-perhonen lensi tytön ohi pimeyteen. En ollut ollut tottunut näkemään perhosia marraskuussa.
Musta katse porautui syvälle tajuntaani. Riuhtaisin itseni irti tytön painostavasta katseesta. Se oli suora. Ei selityksiä, ei korulauseita. Mutta ei sillä silti ollut oikeutta vaatia minulta mitään. Kiirehdin askeleitani ja yritin karistaa tytön mielestäni. Pyöröovi kulki liian hitaasti. kaikki tässä maailmassa kulkee liian hitaasti. Tulevaisuutta uskalletaan katsoa vain sormien välistä. Minkään ei anneta tapahtua. 4. TONTTUTYTTÖ LILJA Kun Roosa oli ilmoittanut lähtemisestämme ja antanut tavaran pakkaamiskehotuksen, löysin porsaanreiän pakosuunnitelmistani: en ollut suunnitellut mitä tavaraa ottaisin mukaan. Sanoin Roosalle: "Okei, kohta päästään lähtee, mä käyn hakees kamani" ja luikahdin käytävään. Tava-rani olivat huoneessa 457, kaapissa numero 3524,5. Koputin kaapin oveen hiljaa kolmesti niin, ettei kukaan kuulisi ja kaapin ovi aukesi tarkalleen 90 asteen kulmaan. Ei kaapissani paljon mitään ollut: siellä oli pieni, hiukan rupsahtanut kangaskassi, pussillinen hampaita (ne olivat omiani, olen alkanut kerätä niitä talteen siitä lähtien kun viidennet hampaani lähtivät, en ole varma kuinka monet hampaat sinne saan, mutta käsittääkseni ne uusiutuvat koko elämäni ajan), poron sääriluu, johon olen alkanut kaivertaa kuvioita, nahkapäällysteinen rumpu johon on alkanut ilmaantua kuvioita itsestään, tasaharmaa kameleonttitakki, ja kaulakoru, johon olen aikojen myötä kerännyt erilaisia pikkuesineitä. Pakkasin tavarani kasiin ja vedin takin ylleni. Mitä muuta tarvitsisin? Tietysti! Liimaa! Ennen lähtöäni tavaravarastosta suljin kaappini oven ja irrotin varovasti oikeanpuoleisen korvani ja kirjoitin punaisella kaappini harmaanvihreään oveen: HA HAA SIITÄ SAITTE RUNTUT JA MUUT! TÄMÄ KARKURI LÄHTEE PAKOON ETTEKÄ TE MAHDA SILLE MITÄÄN! Astuin pari askelta taaksepäin ja ihastelin työtäni. Tyylikästä. En ehtinyt ihastella työtäni kauan-kaan kun toinen korvani jo kuuli askeleita. Peräännyin tottuneesti varjoihin ja jäin odottelemaan tarkastusrentun saapumista. Siinä ei mennyt kovin pitkä aika, kun runtun ylösalaisin ja käänne-tyn päärynän muotoinen hahmo jo ilmestyi ovelle. Runttu kiersi huoneen ympäri verkkaisesti maleksien. Kun hän mitään huomaamatta löntysti ohitseni, minulle tuli suuri halu kampata hänet niin että hän kaatuisi äärimmäisen koomisesti, eikä hän pääsisi ylös vähään aikaan kaksihaa-raisten kenkiensä takia. Mutta minä sain hillittyä haluni. Kun runttu oli lähtenyt lähdin maaliva-rastolle päin olin tyytyväinen, ettei runttu ollut huomannut tekstiä kaapinovessa. Kemikaalivarastoon saavuttuani valintani oli helppoa: 3 suurta kanisteria Tikkurilan talomaalia ja kaksi pulloa Sinolia. Sujautin matkaeväät laukkuuni, onneksi se oli mahdutettu, muuten sinne ei olisi mahtunut mitään. Tarkistin vielä, että kaikki oli mukana ja päätin lähteä takaisin Roosan luokse.
sex? s ? sex? x sex? se x? se ? sex? x? sex sex? se sex? se ex? ex? s ? sex? ex? sex sex? s sex? se ex? ex? s ? sex? ex? sex ? sex? s sex? s sex ex? x? sex? sex? se ? sex? sex ? sex? s sex? x? sex sex? se ? sex? sex ? sex? sex? ex? sex sex? s ? ? ex?
TEKSTI: LEENA NUORTEVA
Nuori seksi
onet nuoret ostavat alkoholijuomia ns. lokittamalla, (pyytämällä täysi-ikäistä ostamaan,) mutta jos kondomitkin ostetaan sillä tavalla, se ei kuulosta korviini hienolta, vaan lähinnäkin säälittävältä. Onko hienoa kertoa kavereille asiasta, jota ei uskalla tehdä, joka usein salataan vanhemmilta, ja johon ei välttämättä riittäisi ikä? Mitä hienoa on seksissä, jos siitä ei pääse nauttimaan sille edullisimmalla tavalla; kehittyneen mielen ja vartalon sekä oikean ihmisen kanssa? Kaikki kuitenkin tietävät itse parhaiten, milloin on sopiva ikä aloittaa seksuaalinen kanssakäyminen. Jotkut ovat valmiita hyvinkin nuorina, monet luulevat olevansa valmiita nuorina, ja jotkut haluavat odottaa avioliittoon saakka. Siitä, miltä seksi tuntuu, ei paljon puhuta. Ymmärtäähän sen, on se niin henkilökohtainen kokemus ja asia. Mutta hyvältä se on monen mielestä tuntunut. Onhan se kahden ihmisen välinen kaunis asia, rakkaudenosoitus. Ei voi olla fyysisesti intiimimmässä tilanteessa toisen kanssa, ja se siinä uskoakseni hienolta tuntuukin, fyysisen tyydytyksen lisäksi. Tuntuu myös hienolta antaa toiselle ihmiselle nautintoa. Eka kerta on myös puhuttu aihe. Tytöt enimmikseen miettivät, sattuuko se. Kamala kysymys ja tylsä vastaus. Se on nimittäin täysin kiinni ihmisestä. Joitakin sattuu kauheasti, kun taas joillekin se menee ihan kuin vettä vaan. Se riippuu myös iästä ja siitä, kuinka kehittynyt vartalo on. Jos sattuu kamalasti, on vain hyvä yrittää hitaasti ja varovaisesti ja yrittää rentoutua. Nuorilla on paljon pelkoja seksistä. Pelot aiheuttavat paljon väärinkäsityksiä ja usein ne ovat täysin turhia. Esimerkiksi monet pelkäävät, ovatko he tarpeeksi kokeneita, tai näyttävätkö he tarpeeksi hyvältä toisen silmissä. On iso askel näyttäytyä alasti toisen edessä. Usein näistä peloista selviää juttelemalla kumppaninsa kanssa, mikä onkin hyvin kannattavaa välttääkseen ongelmat: seurustelukumppani saattaa luulla, että hänessä on jotain vikaa, vaikka kysymys onkin omasta valmiudesta seksiin. Juttelemalla voi selvitä, että toinen tuntee aivan samoin ja kun ajatuksista on keskusteltu, voi olla hyvinkin mahdollista, että aikaisemmille peloille ja ajatuksille voi nauraa yhdessä. Jos seurustelukumppanin kanssa ei ole valmis keskustelemaan kai-
M
kesta, olisi syytä miettiä, ovatko parin osapuolet silloin valmiita seksiin. Pelko voi olla myös seksin kokemattomuus. Pelätään, ettei pääse ikinä "hommiin". Ihan kuin neitsyydestään/ poikuudestaan olisi pakko päästä eroon - ja nopeasti. Vaikka muut painostavatkin ja pitävät pikkupoikana/- tyttönä, jos ei ole kokemusta, totuus on kuitenkin toisenlainen. Niin monet jutut ovat pelkkää puhetta ja yritystä olla aikuinen. Se, joka puhuu eniten, on yleensä kokenut vähiten. Veikkaan, että tosipaikan tullessa kyseiset mahtailevat henkilöt olisivat hädissään ja häipyisivät ensimmäisinä ja nopeasti pois paikalta häntä koipien välissä. Koulun seksivalistus on nykypäivänä hyvin vähäistä, ja se aloitetaan usein liian myöhään. Media on jo aikaisemmin ehtinyt luoda ihmisen mieleen mielikuvan seksistä, ja kun terveydenhoitaja näyttää kondomeja, se ei hirveästi enää vakuuta. Valistus olisi kuitenkin tarpeen. Useat eivät tiedä perusjuttuja, kuten voiko ensimmäisellä kerralla tulla raskaaksi. Vastaus on: kyllä voi. Monet myös luulevat tietävänsä seksistä tarpeeksi, ja eikö olisikin kamala häpeä ottaa asiasta selvää, ihan kuin ei ymmärtäisi koko juttua? Jos käy kuitenkin niin, että valistus ei ole mennyt perille, saattaa käydä vahinkoja. Kaikki varmasti tietävät, että kondomi on se ainoa suojaväline, joka suojaa kaikilta sukupuolitaudeilta. Uskallan silti väittää, että harvat tietävät, miten menetellä, jos kondomi jostain syystä hajoaa. Olen saanut huomata, että ihmiset, jotka tietävät aiheesta paljonkin, ovat silti täysin paniikissa, jos näin pääsee käymään. Kiitos lääketieteen, ratkaisu kuitenkin on, ja se on jälkiehkäisy. 15-vuotias saa lääkettä ilman reseptiä lähimmästä apteekista. Se suositellaan ottamaan 12 tunnin päästä yhdynnästä, viimeistään 72 tunnin päästä. Mitä aikaisemmin lääkkeen ottaa, sitä paremmat ovat mahdollisuudet raskauden estoon. Se on siis vain 85 prosenttisen varma ehkäisykeino. Joten reippaasti ja nopeasti apteekkiin, vaikka ohjeet kannattaakin lukea kunnolla ja hätäilemättä. Se on erityisen tärkeää, koska lääkkeellä saattaa olla vahvuutensa takia myös hyvin ikäviä sivuvaikutuksia, eikä lääkettä saa sen takia käyttää jatkuvasti. Pitää siis
muistaa, että tämä voi olla ratkaisu, mutta ei vaihtoehto ehkäisylle! Voisi melkein ajatella, että siinä vaiheessa, kun seksi yhdyntämielessä aloitetaan, tulisi osapuolten olla tietoisia mahdollisista seurauksista ja ottaa vastuu. Jälkiehkäisyn ei siis tulisi olla varsinainen ehkäisymuoto. Kumppani kannattaa tarkistaa myös hyvin tarkasti. Jos nuori ei ole ensikertalainen, on mahdollista, että hänellä on joku sukupuolitauti. Usein niistä nolottaa puhua, eikä ymmärretä, että se voi olla ratkaisevaa toisen terveydelle. Tauteja on monenlaisia; yleisimmät niistä ovat hiv, klamydia, kondylooma, (eli visvasyylä,) herpes, tippuri, kuppa ja satiaiset. Taudit voivat tarttua joko tavallisessa yhdynnässä, tai oraaliseksissä. Jotkut taudit ovat todella ilkeitä ja voivat pysyä vuosia piilossa, ja esiintyä vasta sitten. Jos kuitenkin saat tartunnan, ei se tarkoita automaattisesti seksin loppua elämässäsi. Tiettyjä tauteja voidaan hoitaa, ja jos rakkautta on tarpeeksi, kumppani todennäköisesti hyväksyy toisen taudin. Sen kanssa ei kuitenkaan ole mukavaa elää, ja esimerkiksi hiv:iin (aids) ei ole kehitelty mitään parannuskeinoa, joten se pahimmassa tapauksessa tappaa siis ihmisen hitaasti. Elokuvia katsellessa ei tulisi mieleenkään, että samanlaista voisi tapahtua oikeassa elämässä. Sitten kun elokuva loppuu, ja jatketaan sosiaalista elämää, kuuleekin samoja juttuja tapahtuvan oikeasti, jopa lähipiirissä, tai niinkin lähellä, että voi löytää itsensä kyseisestä tilanteesta. Siis mistä? Esimerkiksi juhlista, joissa tyttöystäviä ja poikaystäviä vaihdellaan tai lainataan keskenään, periaatteella "kaverille kans". Eikö tällä tavalla seksi menetäkin merkityksensä? Eikö tarkoitus ole ennemminkin rakastaa, kuin pelata? Niin, rakastaa. Voisi nostaa esille kysymyksen siitä, missä menee raja seksin ja rakastelun välillä? Mikä niiden ero on nykyään? Onko niillä eroa? Kuitenkin, erilaiset asiat, kuten ihastuminen, rakastuminen, seurustelu ja seksi kuuluvat hiljalleen elämään ja aikuistumiseen. Täytyy kuitenkin kaiken hormonien jylläämisen keskellä muistaa, että niin kuuluvat myös opiskelu, ystävät, perhe, harrastukset ja tuhannet muut asiat.
Milloin olet valmis?
7
Mitä tapahtuu vanhustenkodin ovien sisällä?
TEKSTI: NOORA HEIKINHEIMO + CURLY TEAM
Kustaankartanon asukkaiden kertomaa...
ustaankartanon vanhustyön ja gerontologisen hoidon osaamiskeskus(onpa mahtava nimi :) tarjoaa asukkailleen paikan viettää vanhuutta kunnollisessa ja asiantuntevassa ympäristössä. Turvallisuus ja hyvinvointi ovat tärkeässä asemassa, kun puhutaan nykyvanhusten elämästä. Tosin useista vanhuksista pitäisi pitää vielä parempaa huolta...(sukulaiset huomio!). Hoitokoti on Suomen toiseksi suurin, 600 asiakaspaikallaan. Osa 12 osastosta on erikoistunut hoitamaan mm. dementikkoja tai liikuntarajoitteisia vanhuksia. Curlyn haastattelijat kävivät tutustumassa Kustaankartanon B2-osastoon ja sen kahteen asukkaaseen. 80-vuotias Aune Sinda ja 97-vuotias(!) Birger Molin kertoivat, millaista Kustaankartanossa on asua ja hieman siitä, käykö heidän luonaan varsinkin nuorempia sukulaisia. Kyselimme myös heidän harrastuksistaan ja siitä, mitä he ovat nuorena tehneet ja mitä he ajattelevat nykynuorista. Aune kertoo, että hänen luonaan vierailee tyttärenlapset parin kolmen viikon välein. Nämä vierailut ovat kovin odotettuja. Pääasiassa sukulaisten kanssa jutustellaan ja vaihdetaan kuulumisia. Joulut Aune on viettänyt tyttären luona Järvenpäässä koko perheen voimin. Joulu on perinteinen ruokineen kaikkineen. Vanhainkodissa vierailee muutoin harvakseltaan nuorten kuoro, joka esittää vanhuksille erilaisia kappaleita. Ja joskus toivelaulujakin. Sekä Aune että Birger käyvät mielellään kuuntelemassa näitä lauluhetkiä. Aune viettää päivät muiden kanssa jutustellen ja ruokailuhetket ovat kuulemma mukavia, kun kaikki ovat samassa poppoossa. Lisäksi Aune käy bingossa, Kisat ja visat- visailutuokiossa ja silloin tällöin askartelemassa. Häneltä kuulemma löytyy vielä leikkimieltäkin. Birgerin luona käy melkein päivittäin hänen 63-vuotias tyttärensä. Tytär hoitaa Birgerin tärkeitä asioita, mm. silmälasien hankintaa ja muuta sellaista. Birgerillä näes on hieman heikentyneet näkö ja kuulo. Lisäksi he juttelevat kaikesta maan ja taivaan välillä. Nuorempana Birger harrasti kalastusta. Hänen suurin kalansa ilman kalavaleita oli 6-kiloinen lahna. Aika vonkale. Hyvät kalastuspaikat sijaitsivat Tammisaaren lähellä. Vanhainkodista ei kauheasti valitettavasti pystytä tekemään retkiä ulkopuolelle. Monet vanhukset eivät kunnolla pääse liikkumaan, joten enimmäkseen aikaa vietetään sisällä tai pihalla. Viime kesänä vanhukset kuitenkin tekivät retken Kaivopuistoon jäätelöä syömään ja sitä Birger vieläkin ilolla muistelee. Nuorisoa nämäkin vanhukset kaipaisivat vierailuille, esimerkiksi juuri laulamaan tai esittämään näytelmiä, vaikkapa omatekoisia. Ääneen lukeminen ja kuulumisten vaihtaminen ovat myös mieluisia asioita. Vanhuksista pitää pitää huolta, sillä he ovat aikoinaan pitäneet huolta meistä nuoremmista, ja siitä, että meillä olisi hyvä olla ja asua täällä.
K
8
Päihdevalistajana ketjupolttava lohikäärme...
Kännykkäpeli paljastaa tupakan vaarat!
TEKSTI: PETRI VOUTILAINEN, EOPH-TIEDOTE I KUVAT: EOPH
amperelainen mobiilipelitalo Universomo kehitti "Mobihubu Tupakka" -nimisen kännykkäpelin Elämä On Parasta Huumetta ry:lle. Mobiilipelin muotoon muokattu tietopaketti on lajiaan ensimmäinen. - On ihan turhaa jakaa nuorille tietoa paperilla, koska ei sitä kukaan lue. Tavoitteenamme on jakaa nuorille uutta informaatiota hauskalla tavalla, projektipäällikkö Michael "Miki" Schafranek toteaa. Keväällä 2005 tehdyn Elämä On Parasta Huumetta ry:n hyvinvointikyselyn tuloksista ilmeni, että tupakoivien nuorten suhtautuminen muihin huumausaineisiin on selvästi myötämielisempi kuin tupakoimattomien. ENSIMMÄISEN ILMAISPELIN TEEMAKSI VALITTIIN TUPAKKA - Jo ala-asteikäiset mieltävät tupakoinnin aloittamisen ikään kuin aikuistumisriitiksi. Samalla tupakka mielletään hallituksi riskinotoksi ja seksikkääksi, sanoo projektin sisältösuunnittelija Ilmo Jokinen. Peli on saanut positiivista palautetta nuorilta. Kohderyhmänä ovat ala- ja yläasteikäiset koululaiset. - Olemme jopa saaneet palautteita, että peli kannusti tupakoinnin lopettamiseen. Sen rohkaisemana suunnitteilla on uusi samanlainen visailu alkoholista. JULKKIKSET ESIINTYVÄT PALKINTOVIDEOILLA Pelaajan on tarkoitus kulkea linnan kellarista katolle prinsessan tai prinssin roolissa. Matkan edetessä pelaaja vastaa 14 kysymykseen, joissa on neljä vaikeustasoa. Tornissa oikein vastanneita odottaa palkintokoodi, jolla pääsee lunastamaan julkkis-videon. Nuorten mediakeskus Hattutehtaan vapaaehtoistyöntekijät ovat työstäneet palkinnot, jotka voi valita musiikki-, urheilu- tai pro-osiosta. - Videoleikkeitä uusitaan ja vaihdetaan koko ajan, joten palkintovalikoimasta voi löytää aina jotain uutta. Internetissä katsottavissa haastatteluissa oman mielipiteensä päihteistä kertovat muun muassa Mikael Forssell, Theon (Lovex), Jussi69, kertoo Ilmo Jokinen. Mobihubu keikkuu suosituimpien javapelien listoilla MTV3:n ja SubTV:n mobiilisivuilla. - Mobihubua on tilattu noin 10 000 kertaa MTV3:n palvelimelta. Uusimpien tietojen mukaan palkintoja on katsottu noin 4300 kertaa, tilastot kertovat.
T
Pelin tilaus
Jos sinulla on kännykässäsi valmiiksi WAPasetukset, niin tilaat pelin lähettämällä viestin MOBIHUBU numerooon 18181. Viesti on ilmainen. Saat paluuviestinä WAP-linkin. Operaattorisi veloittaa pelin lataamisesta aiheutuvan datasiirtomaksun. Se on operaattorisopimuksestasi riippuen 0-30 senttiä. Lisätietoja löydät osoitteesta: http://www.eoph.fi/hubufi/mobihubu
MIKÄ ON ELÄMÄ ON PARASTA HUUMETTA RY?
Elämä On parasta Huumetta ry:n toiminta alkoi jo vuonna 1992. EOPH tekee terveyttä edistävää ehkäisevää päihdekasvatus- ja lastensuojelutyötä. Yhdistyksellä on käytössä muun muassa erilaisia tapahtumia kiertävä Hubu-tietobussi ja Habbo Hotel Kultakalassa toimiva virtuaalinen linja-auto.
9
Kuka pelkää itseään?
TEKSTI: LEENA NUORTEVA
itä nuoret pelkäävät eniten? Ainakin yksin jäämistä. Sitä, ettei oteta mukaan porukkaan, sitä, ettei ole kavereita, sitä, ettei ole tekemistä, sitä, ettei saa tyttö tai poikaystävää, sitä, että joutuu olemaan kotona yksin, ja sitä, joutuuko jäämään tulevaisuudessa yksin. Yksinäisyys voi olla kahdenlaista. Joko "maantieteellistä", jossa ihmisellä on vain vähän ihmiskontakteja, tai "henkistä", eli ihminen voi tuntea itsensä yksinäiseksi, vaikka ympärillä olisikin paljon muita ihmisiä. Yksinäisyys on täysin ihmisen omakohtainen kokemus, ja siksi onkin melkein mahdottomuus ulkopuolisena sanoa, kärsiikö ihminen siitä, vai ei. Jokainen ihminen tarvitsee hyvän ja läheisen ihmissuhteen. Kun tietää, että on joku, joka välittää, ei koskaan ole yksin. Näitä ihmissuhteita tarvitsee vain yhden, tai muutaman, niin on jo turvallinen olo. Jokainen haluaa olla merkityksellinen toiselle, ja jonkun syyn elää. Usein se on juuri toinen ihminen. Yleisiä ajatuksia ovatkin; Miksi herätä päivään, kun joutuu heräämään yksin? Taistella yksinäisyyttä vastaan koko päivä, ja nukahtaa yksinäiseen yöhön? Yksinäisyys kuitenkin kasvattaa ihmistä. On uskomatonta, kuinka sitä kautta opimme nauttimaan omasta seurastamme. Saa tehdä asioita, mistä itse pitää, ilman että kukaan on sanomassa, mitä pitäisi tehdä ja miten. Siksi kaikki me kaipaamme välillä yksinäisyyttä, ja yksityisyyttä. Sitä meidän pitääkin saada. Kuitenkin jossain vaiheessa, kun olemme saaneet olla tarpeeksi omissa oloissamme, muuttuu yksinäisyys ahdistavaksi ja vaikeaksi. Silloin pitäisi vain yrittää tutustua uusiin ihmisiin erilaisissa paikoissa, ja yrittää nähdä vanhoja kavereita. Koska yksinäisyys on myös paljon kiinni itsestään, pitää nähdä vaivaa kavereiden hankkimiseen. Usein esteenä voi olla ujous, arkuus, huono kokemus tai huono itsetunto. Ei uskota, että olisi yhtä kiinnostava kuin muut. Joskus syyt voivat olla myös itse aiheutettuja, kuten jos oma käyttäytyminen on ajanut muut pois luotaan. Jos kuitenkin sortuu masentuneisuuteen ja ainaiseen pessimistisyyteen, eivät muut jaksa kuunnella sitä. Niin epäreilua kuin se onkin, täytyisi vain olla mahdollisimman positiivinen ja hakeutua ihmisten seuraan. Muuten aloittaa ikävän yksinäisyyden kierteen. Joskus saa silti olla surullinen ja purkaa tunteitaan, mutta kukaan ei kaipaa jatkuvaa surullista seuraa. Huono itsetunto voi siis johtaa siihen, että muutkaan eivät enää tiedä, miten arvostaa sinua. Muut aistivat epävarmuutesi ja tuntevat sen takia itsensäkin epävarmoiksi seurassasi. Joskus yksinäisyyttä voi kokea myös, vaikka olisikin paljon ystäviä. Tuntuu vain siltä, ettei saa kaipaamaan toisen sukupuolen välittämistä. Ei saa seurustelukumppania itselleen. Kuitenkaan kaikki eivät voi tavata unelmakumppaniaan tai pakottaa tunteitaan vielä nuores-
M
sa iässä. Jotkut löytävät kumppaninsa vasta hyvinkin vanhoina, ja yleensä odotus on palkittua. Täytyy sitä odotellessa yrittää keskittyä muihin asioihin, vaikka vaikeaa se voi ollakin. Yksinäiselle ihmiselle saattaa kehkeytyä pelkoja hänen ollessaan paljon yksin. Yksi yleisimmistä peloista on pimeän pelko. Vaikka siltä tuntuisikin, se ei ole naurettava asia koululaisellakaan, koska kukaan ei ole liian vanha mihinkään pelkoon. Pimeän pelko yleensä silti puhkeaa lapsena, ja joillakin jatkuu vielä aikuisiälläkin. Pelko perustuu uskoakseni siihen, että näköaistimme heikkenee, emmekä tunne silloin hallitsevamme tilannetta kokonaan. Ajattelemme kaikkien varjojen muodostavat erilaisia muotoja, emmekä tiedä, näe tai osaa ennakoida, mitä ympärillämme tapahtuu. Kotipihammekin tuntuu pelottavalta, jos on pimeää. Pohjimmiltaan kuitenkin pimeän pelko on pelkoa kuolemisesta. Pelkäämme, että meille tapahtuu jotain; joku hyökkää päällemme tai muuta vastaavaa, ja kuolemme. Pelot ovat muuttuneet ajan mukana, ja media on mm. aiheuttanut meille lisää pelkoja kauhuelokuvia ja yliluonnollisia elokuvia näyttämällä.. Myös sisällä voidaan pelätä ihan yhtä hyvin kuin ulkonakin. Joskus se voi pitää meidät hereillä öisin. Onneksi sitä voi lievittää laittamalla valon päälle, koska se ei ole edellytys nukkumiselle. Voi myös ajatella itse, mitä asioita tekee ennen pimeän tuloa, tai ennen nukkumaan menoa. Asioita, jotka järkyttävät mieltä, vilkastavat mielikuvitusta, tai saavat pelkoja aikaiseksi, kannattaisi välttää mahdollisimman paljon, että uni maistuisi paremmin. Suomi on meidän onneksemme turvallinen maa, eikä monetkaan pelkää liikkua yksin pimeässä. Täytyy vain pitää tiukasti mielessä, että paikat omat samat, valaistus vain vaihtelee. Ja yhtä hyvät mahdollisuudet rikoksien tapahtumiseen on keskellä päivää, kuin pimeälläkin. Tervettä järkeä saa silti käyttää, ja välttää epämääräisiä ja huonomaineisia paikkoja pimeällä.
Mannerheimin lastensuojeluliiton nuortennetin ohjeita yksinäisyyden lievittämiseksi: · harrastukset esim. joukkuepelit, käsityöt, askartelu uuden taidon opetteleminen, kuten vieras kieli tai musiikkisoitin kerhot ja yhdistykset elokuvat, konsertit, erilaiset messut ja tapahtumat ulkoilu, retkeily, mökkeily matkustelu seurustelu toisten ihmisten kanssa kuten kyläilyt puhelut ja netin keskustelualueet lemmikkieläimet SPR:n ystäväpalvelu
·
· ·
· · · · · ·
Ota siis kaikki hyöty yksin olemisesta ja nauti jokaisesta päivästä, yksin tai seurassa!
sanaa yksinäisyys
11
Maailman ihanin tyttö on jokainen itse!
Kauneus on katsojan silmissä ja jokainen meistä on kaunis omalla tavallaan.
T: REETTA TEKSTI JA KUVA + IHANAT TYTÖ T
T
ällä hetkellä joka tuutista tulee kuvia ja malleja siitä, miltä varsinkin tyttöjen tulisi näyttää. Ja ei ole pojillakaan helpompaa. Monet unohtavat ihmisten täydellisten kasvojen takana olevan vain ihmisiä. Lehdissä näkyviä kuvia käsitellään tietokoneella. Supertreenatut tähdet elävät kurinalaista elämää. Heillä on liuta ihmisiä pitämässä huolta siitä, ettei suuhun lipsahda yhtään ylimääräistä suupalaa ja etteivät he jätä väliin yhtään aamulenkkiä tai iltapäivän salitreeniä. Miina Savolainen on kehittänyt Maailman ihanin tyttö projektin ja Curly lähti innolla mukaan. Reetta ja ihanat tytöt kertovat kokemuksistaan projektissa:
tiin löysin Curly-kahvilasta. Lopulliseksi kokoonpanoksi jäi hieno kolmenkopla: Henna, Jonna ja Laura. Ensin tutustuimme toisiimme kahdenkeskeisissä tapaamisissa sekä ryhmänä. Samalla käsittelimme kauneutta, kauneusihanteita, tyttöjen vanhoja valokuvia sekä sitä mitä toivoimme kuvista ja projektilta. Kävimme myös vuokraamassa pukuja Vantaan Kaupungin Nuorisopajojen Pukuvuokraamosta. Kesän alusta syksyn viimeisiin päiviin kävimme kuvaamassa tyttöjen kanssa, jokaisen kanssa kolme tai neljä kertaa. Suunnittelimme aina yhdessä kuvauspaikan, puvustuksen, maskeerauksen sekä kuvien teemat. Yksi tavoitteeni oli, että löytäisin jokaisesta tytöstä sen heidän "oman juttunsa". Uskon nimittäin itse, että kun kuvissa poseeraaminen loppuu, tulee kuvista aidompia ja herkempiä. Sitä kautta niistä tulee myös
Reetta:
Olen töissä Curlyn Mediakahvilassa sosionomiopiskelujeni ohella. Toissa syksynä kuulin Miina Savolaisen Maailman ihanin tyttö -projektista, jossa Miina on valokuvannut kymmentä tyttöä. Projektin ajatus on, että jokainen tyttö on kaunis ja täydellinen kuvaukseen. Jokaisen tytön pitäisi saada olla oman maailmansa ihanin tyttö. Valokuva on hieno väline tuoda esille jokaisessa tytössä piilevä kauneus ja ihanuus. Itsekin paljon valokuvanneena innostuin projektista niin paljon, että halusin tehdä oman, Miinan pääteemoja mukailevan projektin yhtenä työharjoittelunani. Toiveena minulla oli, että tytöt opettelisivat katsomaan itseään kokonaisvaltaisesti ihanina ja tutustuisivat yhä paremmin omiin persoonallisiin puoliinsa. Miinan projektista löysin tähän sopivan keinon. Tytöt projek12
kauniimpia. On ollut hienoa näin jälkeenpäin kuvia katsellessamme huomata, kuinka erilaisia kuvia tytöistä tuli. Ja miten me kuvauskertojen aikana ja ajan kuluessa saimme aikaan yhä uudenlaisia kuvia. Syynä en usko olleen pelkästään paikkojen, päivä- tai kuukausirytmin tai kuvakulmien muutosten. Niiden kaikkien yhdistelmä lisättynä tytön oman persoonaan, itseluottamukseen ja sen hetkiseen olotilaan saivat aikaan sen, että vähitellen nämä omat piirteet vahvistuivat. Välillä oli liian kylmä tai lämmin, pimeä tai kirkas, vesisade ja mieli maassa tai vähän väsynyt sekä tuntui, että lähes kaikki on vastaan. Joinain hetkinä taas kaikki tuntui sujuvan hienosti. Sää, värit ja maisema olivat upeita, olo raukea, rento sekä iloinen. Nämä tunteet näkyivät iloksemme myös kuvissa selvästi. Luulen, että persoonallisten ja hienojen kuvien synnyssä auttoi luottamus siihen, että kuvissa on mukana hyviä kuvia ja että omana itsenä mukana olo riittää. Tuli myös uskallusta kokeilla omia rajoja. Senpä takia uskonkin, että lopulliset kuvat kertovat jotain tytöistä ja niistä tilanteista ja tunteista, joita elimme. Nyt projektin loppumetreillä olo on ylpeä, haikea ja tyytyväinen. Kuvauskerroista ja kuvienkatselutuokioista on jäänyt hyvä mieli. Kuvausten ajankohdat, eri paikat, säänvaihtelut ja ennen kaikkea jokainen tyttö on saanut aikaan sen, että jokainen retki oli erilainen. Projektin aikana olen saanut mahdollisuuden tutustua myös tyttöihin. Keskusteluissa kävimme läpi esimerkiksi ihmissuhteita, kauneutta, tyttöjen eri puolia, valokuvaamista ja harrastuksia. Paljon kohtaamista on tapahtunut myös yhteisten kokemusten kautta. Kiva on ollut huomata se, että myös tytöt tykkäsivät lopulta kuvattavana olemisesta, kuvista, yhdessäolosta.
Jonna:
Olen 17-vuotias opiskelija Vantaan Tikkurilasta. Pyörin ystävieni kanssa Curlyssä ja siellä tutustuin Reettaan. Reetta harrasti valokuvausta. Hän pyysi minut mukaan tähän projektiin. Ensin oli tapaamisia, joissa sovittiin minkälaisia kuvia otetaan ja sitten siirryttiin kuvien ottoon. Kävimme kuvaamassa kolmessa paikassa. Ensimmäisissä kuvauksissa jännitti, kun muut ihmiset katselivat. Siihen tottui nopeasti. Oli myös outoa näh-
dä kuvat ensimmäisen kerran. Kun tutustuin Reettaan paremmin ja totuin ja uskoin, että olisi myös kivoja kuvia, sekin helpotti. Seuraavatkin kuvaukset onnistuivat mainiosti. Suomenlinna oli suosikki kuvauspaikkani. Kuvat onnistuivat hyvin ja maisema oli upea. Nyt kun mietin, en olisi jäänyt kuvauksista pois millään. Minulla oli todella hauskaa, opin valokuvaamisesta ja tutustuin Reettaan paremmin. Laitoin kuvia paljon galleriaan sillä olen kiinnostunut kuulemaan mitä muut ovat mieltä. Reetta oli hyvä kuvaaja ja hän osaa ottaa hienoja kuvia. Jään kaipaamaan kuvausretkiä ja hauskanpitoa. Olen iloinen, että pääsin mukaan projektiin.
Kiitos Reetta TODELLA PALJON, että pääsit tähän projektiin mukaan. Se on merkannut minulle paljon:)! Mitä tästä projektista voi sanoa. Ei sitä hyvää tunnetta voi sanoin kuvailla, minkä olen saanut tästä projektista. !!! kauniit, ja ihan uudestaankin täällä kotikulmilla josta löytyi upeita syksyn lehtiä sun muuta "rekvisiittaa". Vaikka näyttely on vielä edessä, oon ollu tosi tyytyväinen reissuihin, kuviin, ja koko projektiin ihan kokonaisuudessa =)
Laura:
Yhtenä sateisena kevätsunnuntaina istuin Curlyssä masentuneena tulevista koeviikoista, kun Reetta kysyi oisko kävijöiden joukossa kiinnostuneita jonkun näkösestä "maailman ihanin tyttö" valokuvausprojektista. Ilmottauduin suorilta käsin. Alkuhäslän jälkeen käytiin kaikki kolme erikseen kuvaamassa ekan kerran ilman mitään erikoisvaatteita, meikkejä tai mitään, ihan tässä lähellä, Tikkurilassa. Kun sain ekan kuvauskerran cd:n katsottua läpi, olin tosi tyytyväinen. Muutamassa ekassa kuvassa näkyi vielä jännityneisyys ja se etten ollut osannut pysyä paikallani, Mutta muut kuvat olivat arkisesta pukeutumisesta ja tavallisen aurinkoisesta ilmasta huolimatta erittäin tunnelmallisia ja muutenkin onnistuneita. Syksyisemmätkin kuvausreissut, lehtien ollessa maassa ja maan jäässä, ovat olleet tosi mukavia, vaikkakin valo(tai sen puute) ovat saattaneet keskeyttää kuvaamisen. Olemme käyneet Vantaankoskella jossa huomasin, että Vantaankin maisemat voivat olla hyvin
Henna:
Hei! Mä oon Henna. 14-vuotias tyttö Vantaalta. Harmi, että tämä Maailman ihanin tyttö projekti loppuu:( En ole meinaan pitänyt koskaan näin kivaa kameran kanssa. Kuvat ovat mielestäni mahtavia! Toivoin, että kuvissani näkyisivät tunteet. Hyvät sekä huonot. Ja toiveeni toteutui. JES! Mulla ja kahdella muulla tytöllä on ollut älyttömän hauskaa kuvaajamme kanssa. Meillä oli älyttömän hyvä kuvaaja sekä kamera. Kiitos siitä reetta<3 Pystyin kertomaan sinulle hyvät kuin huonotkin asiat ja se varmasti näkyy kuvissakin. Tunteiden kautta meinaan. Tykkäsin hurjasti kuvaus kerroistamme ja paikoista missä olemme ottaneet kuvia. Tikkurilan tiedekeskuksen Heurekan vesiputouksella, Helsingissä Pihlajasaaressa, Jokiniemessä ja Helsingissä Kaivarissa. Hih! 13
Ylipaino
iikunta ja oikeat ja terveelliset ruokatottumukset pitäisi lähteä jo kotoa. Monissa perheissä syödään erikseen ja kiireellä, vaikka pitäisi yhdessä rauhoittua ruokailemaan ja keskustelemaan. Valmisruoka kotona on aikamoinen aikapommi, jonka liiallisella suosimisella voi olla tuhoisat vaikutukset. Äideillä ja iseillä pitää olla aikaa ja halua laittaa kunnollista kotiruokaa. Toisaalta sitten taas anoreksia ja muut hengenvaaralliseksikin pahimmillaan koituvat syömishäiriöt ovat yleisiä nuorten keskuudessa. Mikä laittaa liian nuoret tytöt ja pojatkin liian aikaisin tarkkailemaan sairaalloisesti painoaan ja kehoaan, vaikka se monissa tapauksissa ei ole vielä edes kunnolla kehittynyt. 11-12-vuotias tyttö on vielä kehityksensä alussa, ja jos tässä vaiheessa aletaan miettimään, voiko tätä kouluruokaa ja tätä munkkia syödä, puhutaan jo hälyyttävästä syömisen tarkkailusta. Yhteiskunnan mallit laihoista tikkumalleista eivät auta yhtään asiaa. Rasvaprosentti pitäisi olla miinuksen puolella, jotta olisit kaunis. Tämä on suoranaista soopaa, jota nuori ei pysty käsittelemään mediakriittisesti, vaan tottelee ja matkii näitä niin sanottuja esikuvia. Anoreksiasta seuraa nuorilla tytöillä kuukautisten poisjäämistä ja muita vakavia ongelmia, jotka voivat aiheuttaa jopa lapsettomuutta. Vähän ikävää varmaan vanhempana ajatella, että koska olin muka sen 2 kiloa liian "lihava", en voi saada ikinä
vs. anoreksia
Terveelliset ruokailutottumukset pitäisi olla itsestään selvyys meillä täällä Suomessa, maassa, jossa vihannekset, hedelmät, täysjyväleipä ja muuta tuotteet ovat helposti saatavilla ja vielä suhteellisen edullisiakin. Turhaan ei kuuluteta kunnollisen aamupalan ja terveellisten välipalojen perään. Koulussa jopa opetetaan kotitaloutta ja ruuanlaittoa, jos sitä ei keretä/haluta kotona tehdä. Monet nuoret eivät myöskään tajua sitä, että samalla hinnalla kuin he käyvät jossain pikaruokapaikassa syömässä turhaa energiaa, he saisivat vaikkapa jostain orientaaliravintolasta kunnollisen, maukkaan ja täyttävän kokonaisen aterian. Pitämällä itsestä huolta, liikkumalla ja harrastamalla sekä kunnolla leväten monet elämän asiat tuntuvat paljon helpommalta. Sekä ylipaino että syömishäiriöt lisäävät kehon rasituksen ja hengenvaaran lisäksi myös psyykkisiä ongelmia. Masennus on sekin hyvin yleistä nuorilla, tosin useat nuoret voisivat erottaa omalla kohdallaan hetkittäisen ketutuksen ja laiskuuden oikeasta masennuksesta. Kun ruoka maistuu, ei liikaa eikä liian vähän, silloin on hyvä olla. Ajoittainen herkuttelu ja toisaalta myös huonon omatunnon poteminen siitä on ihan sallittua. Kunhan ei mässää liikaa eikä toisaalta tarkkaile sairaalloisesti vielä kehittyvää kehoa, silloin menee hyvin.
Välillä kannattaa katsoa, mitä suuhunsa laittaa. Tämä ei ole mikään turha klisee, vaan amerikkalaisten nuorten tapaan myös täällä Suomessa kärsitään ylipainosta ja sen aiheuttamista ongelmista. Suomalaiseen kansankulttuuriin on aikojen alusta kuuluneet sydän- ja verisuonitaudit sekä diabetes ja korkea kolesteroli.
L
lapsia..Nuorilla pojilla taas lihasten kehittyminen ja jopa hormonaaliset vaivat ovat mahdollisia. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan taas nuorten ylipaino alkaa olemaan kansallinen ongelma, jonka haitat tulevat esiin vuosien päästä. Varsinkin kouluruokailutottumusten heikentyminen on iso asia. Nuoret korvaavat päivän kouluaterian usein virvoitusjuomilla tai makeisilla. Monissa kouluissa tähän on tosin herätty, ja automaatit on poistettu. Tilalle on sitten tullut kioskit, josta myydään hedelmiä, leipää ja muuta terveellistä. TÄSSÄ OTE HELSINGISSÄ TEHDYSTÄ KOULUTERVEYSKYSELYSTÄ: Nuorten ylipaino on lisääntynyt vuosi vuodelta. Vuonna 2006 pääkaupunkiseudun peruskoulun yläluokkalaisista 13 % ja lukiolaisista 11 % oli ylipainoisia, selviää tänään julkistetusta pääkaupunkiseudun Kouluterveyskyselystä. Vastaavat prosenttiosuudet vuonna 2000 olivat 9 % ja 8 %. Pojista joka kuudes oli ylipainoinen, tytöistä vajaa joka kymmenes. Tänä vuonna Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa Kouluterveyskyselyyn vastaajia oli peruskoulun 8. ja 9. luokilla noin 17 000 ja lukioiden 1. ja 2. vuosikursseilla yli 10 000. Nuorten arkirytmi on kyselyn tulosten mukaan hakusessa. Työ-lepo -rytmi on monella oppilailla koulutyön näkökulmasta epäedullinen.
14
***** TULLAAN,JENKIT! ***
TEKSTI: VANILLA
TÄÄLTÄ
Hammasharja,sukkia,me ikit,harja,lompakko,kän nykkä kaikki pitäis olla" sanoin. "No niin pitäis sitten lähtee" Äiti huokasi ja taputti mua päähän. Mä oon siis Sanna ja mä oon menossa jenkkeihin vaihto-oppilaaks, ja just tänään, tunnin päästä mun lento lähtee. Mua jännittää, mutta samalla oon innoissani. Äiti kyl stressaa ihan liikaa, faija ymmärtää ja mun siskoa itkettää, nii ja melkein unohtu broidii ei varmaa ees kunnolla tajuu. Siinä ne tuliki mun iki-ihanan perheen jäsenet. Mulla on vuotta nuorempi sisko, Silja, ja 8-vuotias pikkuveli Matias, ja mä itse oon 16, kohta 17 vuotias Sanna. "Onhan sulla nyt kaikki, Sanna?" Iskä kysyy pukiessa takkia. "On on, mennää jo" Vastaan katsellen viimesen kerran meijän taloa. Se ois sit 6kk poissa täältä, himasta. Kattelen pihakatua ja tiellä riehuvia kakaroita, "miks just nyt pitää paistaa aurinko ja olla tosi kaunista ku mä lähen?" Kysyn mielessäni. Automatka tuntuu ikuisuudelta, mun mahassa pörrää ainaki tuhat perhosta ja kaiken maailman ajatukset pyörii mielessä, "millasta siellä on?" "Sopeudunko mä?". Kaikki on hiljaa, radiosta tulee jotain uutisia ja faija ruuvaa kovemalle. "Huomenna sataa vettä" Iskä tokasee. "Nii huomenna mä en enää oot tääl, kattomassa suomen suven vesisadetta, mä oon kaukana" Mietiskelen. "Miks sä lähet?" Matias kysyy ja tuijottaa mua suloisilla suklaasilmillään. "Mä nyt vaan meen opiskelee vähän kauemmas" Mä naurahdan. Toisinaan Matias on tosi ärsyttävä pikku hirviö, joka tuhoo kaiken, mut nyt ku mä lähen ja ajattelen sitä kaikkee ni Matias on ihanin pikkubroidi, jota tuun ikävöimää.
"
Auto pysähtyy parkkipaikalle, edessä on lentikenttä ja paljon ihmisiä. Ja mun mahassa on nyt yli tuhat perhosta. Näen Ellin, mun hyvän kaverin joka tulee mun kans Jenkkeihin. Elli seisoo ja vilkuttaa kauempana, ja sen äiti ja sisko on sen mukana. "Moi, ootko valmis?" Elli kysyy ja hymyilee jännityneesti. "Kai mä oon" Vastaan yhtä jännityneesti. Elli meni hyvästelee perheensä ja mä jäin seisomaan mun perheen luo. "Täs ois nää kassit" Faija sanoo ja ojentaa painavat laukut mun luo. Katon hetken perhettä, jota oikeesti rakastan ylikaiken. Mutsin kyyneleet valuu pitkin poskia kun se pitelee mun käsiä. "Mulla tulee kauhee ikävä sua Sanna" Äiti sanoo ja halaa mua itkien hiljaa. Faijallakin alkaa kyyneleet virrata ja se halaa mua myös. "Pidä järki päässä, ja opiskele ahkerasti, eikä mitään kännitoilailuja" Iskä sanoo ja rutistaa mut syliinsä ja tunnen itteni taas pieneksi vauvaksi. "Hyvää matkaa ja kirjottele!" Silja sanoo ja halaa mua tiukasti purskahtaen kuitenkin itkuun. "Kiitti, ja kirjotellaan mä rakastan teitä" sanon ja pian me kaikki itketään yhessä ja halitaan. Pian mun pikkubroidiki uskaltaa halaa ja sanoo sulosesti "tulee ikävä". Nyt sen vast tajuu miten tärkee tää perhe mulle on, vaik välil riidellääki. Hyvästeltiin siinä hetki. Juteltiin, halailtiin ja itkettiin ja sit se hetki koitti. Elli tuli mun luo halas vielä muokin ja me lähettiin, astuttiin lentokoneesee ja vilkuteltiin perheillemme, moikka rakkaat, nähdään! Vaik tää oliki surullista, tää on tosi siistii. "HERE WE COME, JENKIT!"
15
QUEER-stoori
ihastuneensa ystäväänsä Niinaan kolmetoista vuotiaana.
Luultavasti äitipuoleni Eija peitteli hämmästystään. Viihdyin hyvin poikien kanssa ja muutamiin olin ollut ihastunutkin. Eija oli liikunnanopettaja ja tottunut puhumaan nuorten kanssa seksuaalisuuteenkin liittyvistä asioista. Ensisanoikseen hän sanoi minulle, että on aivan normaalia minun ikäiselle ihastua myös tyttöihin. Se kuuluu kasvuun ja oman itsensä löytämiseen. Eija kuitenkin kehoitti minua antamaan mahdollisuuden myös pojille. Vaikka olin onnellinen siitä, miten äitipuoleni suhtautui kertomaani, olen jälkeenpäin tuntenut, että samaan aikaan tuntemuksiani vähäteltiin niiden tilapäisyyteen vedoten", Anna kertoo. Eijan suhtautumisesta rohkaistuneena Anna uskalsi kertoa tunteistaan myös Niinalle. " Kerroin Niinalle ihastumisestani, koska halusin ystäväni tietävän miten onnelliseksi hän sai oloni tuntumaan. En ikimaailmassa ajatellut, että se johtaisi mihinkään. Vastoin odotuksiani meille kehittyi kuitenkin vuoden mittainen salainen ystävyys, johon mahtui myös paljon pussailua ja halailua". Samaan aikaan Anna ja Niina kuitenkin tapailivat ja ihastuivat myös poikiin. Jälkeenpäin Anna ymmärsi, että osoitti kiinnostusta tuolloin poikiin, koska halusi olla samanlainen kuin muut. Jossain vaiheessa tyttöjen kaveripiirit muuttuivat ja samalla he etääntyivät toisistaan ja juttu loppui ilman sen suurempaa syytä. ENSIRAKASTUMINEN Rippikoulussa Anna ihastui Jessikaan, kaksi vuotta vanhempaan isoseen. Jessikasta tuli Annan ensirakkaus. " Olimme tosi ihastuneita toisiimme jo rippileirillä, mutta asiasta puhuttiin vasta myöhemmin riparin päätyttyä. Toisin kuin Niinan kanssa, Jessikan kanssa sovimme seurustelusta. Halusimme kuitenkin pitää asian salassa ja kerroimme vain muutamille kavereille ja perheenjäsenille. Isä otti asian hyvin. Hän kertoi rakastavansa minua juuri sellaisena kuin olen, mutta kertoi tarvitsevansa hieman aikaa sisäistääkseen, ettei saisikaan ikinä lapsenlapsia ", Anna muistelee naureskellen. " Totuimme suhteemme piilotteluun tosi nopeasti ja siitä tuli luonnollinen osa elämäämme. Jälkeenpäin ajatellen vastaavanlainen salailu tuntuisi tarpeettomalta ja vaivalloiselta. Julkisesti olin sinkkutyttö, mutta sydämessäni olin tietenkin varattu. Jotkut kaverit ihmettelivät miten minulla ei ollut poikakavereita, vaikka pojat ihastuivatkin minuun. Tavallaan kerroin totuuden, kun kerroin, ettei kukaan poika kiinnostanut". Annan ja Jessikan seurustelua jatkui yli vuoden
TEKSTI: EMILIA MANNER
Annaa ei pelottanut kertoa asiasta vanhemmilleen. Äitipuolelleen Anna kertoi
"
verran. Suhteen päätyttyä Anna lähti vaihto-oppilaaksi Quebeciin. TARVIIKO ITSEÄÄN MÄÄRITELLÄ? "Vaihto-oppilasvuosi oli minulle ratkaiseva vuosi siinä mielessä, että Quebecissä ollessani tajusin olevani lesbo enkä bi-seksuaali. Tähän saakka olin halunut ajatella olevani bi, koska se tuntui helpommalta vaihtoehdolta. Kanadan vuoden aikana seurustelin kahden pojan kanssa. Molemmat pojat olivat todella hauskoja tyyppejä, mutta jotain puuttui. En kokenut saavani oikeanlaista yhteyttä ja tunnetta, jota olin tuntenut aikaisemmin Jessikaa kohtaan. Vaikein asia lesbouden myöntämisestä itselleni oli varmasti se, etten kokenut voivani samaistua siihen stereotyyppiseen mielikuvaan, joka minulla oli lesboista. Ajattelin, että lesbot ovat flanelipaitoihin pukeutuvia tätejä. Myöhemmin tajusin, ettei ole vain yhtä oikeaa tapaa ilmaista itseään ja seksuaalisuuttan ulospäin. Tämän ymmärtäminen antoi minulle vapauden olla sellainen kuin olen". Vaihto-oppilasvuoden jälkeen Anna palasi lukion toiselle luokalle ja aika pian tämän jälkeen alkoi seurustelemaan luokkatoverinsa Lauran kanssa. " Emme kuitenkaan julkisesti osoittaneet seurustelevamme. Asuimme pienessä kaupungissa ja juorujen kohteeksi joutuminen ei tuntunut miellyttävältä vaihtoehdolta. Lauran paras ystävä kuitenkin kertoi suhteestamme Lauran entiselle poikaystävälle, jonka jälkeen koko koulu lopulta tiesi asiasta. Yhtäkkiä kaikki olivat tavattoman kiinnostuneita minusta. Yllättävää kyllä, suurin osa ihmisistä oli hyväntahtoisia ja uteliaita. Varsinkin alussa minua ja Lauraa tarkkailtiin herkeämättä koulussa, mutta kuten sanoin, enimmäkseen positiivisella uteliaisuudella. Kuuluin taiteelliseen ja avoimeen tyttöporukkaan, jossa seksuaalisuuteni herätti muutkin miettimään omaa suuntautumistaan. Monelle näyttäydyin turvallisena mahdollisuutena ikään kuin kokeilla jotain uutta. Koin tämän kuitenkin vaivaannuttavaksi, aivan kuin tykkäisin kaikista tytöistä. Eiväthän heterotkaan pidä kaikista vastakkaisen sukupuolen edustajista! Lesbouteeni suhtauduttiini yllättävän hyvin pienessä yhteisössämme, mutta olen jälkeenpäin ajatellut, että tilanne olisi varmasti ollut toinen, jos olisin ollut poikamaisempi tai poikennut enemmän joukosta. Olin hyvä koulussa ja en erottunut ulkoisesti muista koulumme tytöistä. Tästä syystä säästyin varmasti herjauksilta, mutta toisaalta en myöskään noussut vastustamaan sitä muottia, johon meidät helposti laitetaan:
tytöt näyttävät tytöiltä ja pojat pojilta. Nuorena on helpompaa sopeutua joukkoon kuin erottua siitä. Sorruin itse myös ennakkoluuloihin. Koko lukion ajan luokallani oli tyttö, joka ei koskaan puhunut kanssani ja joka vältteli minua. Ajattelin sen johtuvan lesboudestani ja tytön ennakkoluuloista minua kohtaan. Muistan tapauksen, jossa kysyessäni tytöltä jotain, mutisi hän nopeasti vastauksen minua silmiin katsomatta ja lähti toiseen suuntaan. Luulin, että hän pelkäsi, että jos hän on liian ystävällinen minulle, tulkitsen sen väärin. Sanomattakin on selvää, että en juuri kiinnittänyt häneen huomiota tapahtuman jälkeen. Kirjoitusten jälkeen törmäsimme yllättäen kesällä festareilla, jolloin hän kertoi olleensa ihastunut minuun, mutta ei koskaan uskaltanut kertoa sitä minulle". Yleisesti Anna tuntee olleensa onnekas siinä miten ihmiset ovat häneen nuorena suhtautuneet. Hän muistuttaa, että maailma ei välttämättä näyttäydy yhtä ruusuiselta kaikille ei-heteroille. " Tiedän monia, joille on ollut hyvin vaikeaa "tulla ulos" esimerkiksi vanhemmilleen tai omassa koulussaan. Meillä on kuitenkin oikeus kehittyä ja kasvaa seksuaalisiksi olennoiksi, ilman häpeää, syrjintää tai "homottelua". Typerät ennakkoluuloiset herjaukset kertovat yleensä aina enemmän niiden lausujista kuin itse kohteesta". Nykyään nuorena aikuisena Anna on avoimesti oma itsensä. Sen sijaan, että hän haluaisi lokeroida itseään johonkin tiettyyn ryhmään, hän on mitä on. " Heteroseksuaalisuus ei ole sen normaalimpaa kuin homoseksuaalisuuskaan, se on vain tavallisempaa. Ihmettelen, miksi meille on niin tärkeää, määritellä itsemme sukupuolen tai seksuaalisuuden kautta. Miksemme voisi ajatella, että lähdemme kaikki samalta viivalta ja yksilöinä erotumme toisistamme? Huolimatta siitä minkä tyylisiä olemme, millaista musiikkia kuuntelemme, mitä harrastamme tai olemmeko naisia vai miehiä meidän tulisi voida rakastaa ketä haluamme". Lisätietoa aiheesta: http://ranneliike.net www.seta.fi http://lepakkolaakso.net
Lahjoja! Lahjoja! Lahjoja!
Kaikki itse tehty on aina parempi kuin kaupasta paketissa ostettu. Jos silti menemme kauppaan, on parasta suosia luontoa säästäviä asioita. Kun ostaa jotain kierrätysmateriaaleista tehtyä tai asioita joita ei ole testattu eläimillä, antaa tavallaan lahjan luonnolle ja tuleville sukupolville.
J
uuri tästä syystä Curlyn tiimi on rakastunut Globe Hopen ideologiaan. Kaikki tuotteet tehdään kierrätysmateriaaleista, esimerkiksi vanhoista armeijan vaatteista sekä makuupusseista. Lisäksi possunsorkkia muistuttavat hanskat ovat jouluksi enemmän kuin osuva lahja. Bonuksena mainittakoon, että kaikki Globe Hopen tuotteet ovat edullisia. (10-40 euroa) Body Shopin uudet jouluiset mausteomenatuotteet saavat meidät kuolaamaan. Virkistävä karpalolta tuoksuva bodyspray on myös kiva lahjaidea. Nämä ovat tietenkin tuotteita joita ei ole testattu eläimillä, kuten kaikki muukin Body Shopissa.
. Vinkki 2
. Vinkki 4
. Vinkki 1
. Vinkki 3
. Vinkki 5 . Vinkki 7 . Vinkki 6 . Vinkki 8
ILPAILU! LPAILU! NOVELLIK I OVELLIK N
Kirjoita viime vuoden parhaasta tai kamalimmasta kokemuksestasi. Parhaat novellit julkaistaan ensi vuoden ensimmäisessä lehdessä. Lisäksi kolme parasta novellia palkitaan mahtavalla kirja- ja levypaketilla. Lähetä tekstisi osoitteeseen: curly@curly.fi 15.1.2007 mennessä
Ketchup
POLINA MORGUNOVA I ANNANTALON SARJAKUVATYÖPAJA
illi
TANSSIA, LAULUA, NÄYTTELEMISTÄ, JUONTAMISTA.. Mistä keksit liikkeet koreografioihisi? - Ne tuli oikeastaan sillä tavalla, että mä olin aika pitkään käynyt punttisalilla, ja mulla oli aina korvalappustereot mukana. Siellä salilla oli sellainen kokovartalopeili ja siellä tuli aina tapailtua kaikkia liikkeitä ja sitten kun mä olin niitä harjoitellut, niin sitten himassa ne muutin ja kokeilin että toimisiko ne. Miksi lopetit tanssimisen? - Mä lopetin tanssimisen kuin seinään. 16-vuotiaasta 22vuotiaaseen, varmaan 6 vuotta, mä tanssin ja pidin tunteja. Sitten mulle tuli toisia juttuja, tuli Salkkarit kuvioihin, tuli aika pitkiä päiviä ja sitten ne aikataulut meni päällekkäin. Se oli tosi ikävää ja mun piti tosi usein hankkia joku tuuraamaan. Se ei ole mukavaa sen ryhmän kannalta, että opetaja vaihtuu ja mä ajattelin että ehkä mun on vaan lopetettava. Mitä tanssia opetit? - Streetiä ja sitten joskus harvoin breikin alkeita, mutta ne oli pääsääntöisesti ihan streetiä. Aiotko vielä palata tanssinopettajaksi? - Mä en usko että mä enää opettajaksi ryhtyisin, kun tanssiminen jäi mulle vähän omaksi jammailuksi, kuuntelen korvalappuja ja jammailen, aiheutan yleistä pahennusta jossain punttisalilla, mutta sitten siinä, että jos oikein opettaa tanssia tunneilla, tulisi olla se intohimo kehittyä ja etsiä uusii tekniikoita ja olla ajan hermolla. Olet tehnyt monenlaista, tanssinut, tehnyt musiikkia, näytellyt Salkkareissa, juontanut Buusteria... Mikä niistä tuntuu omimmalta? - Sanon tuosta tanssista vielä sen verran että tanssi ehdottomasti tuntuu omalta mutta ei siinä mielessä, että enää opettaisin. Mutta kyllä musiikki tuntuu omimmalta, se liittyy tanssiin, sitä kautta mä siihen tanssiin pääsinkin. Michael Jackson oli mulle joskus sellainen majakka, silloin kun mä sain ensimmäisen kasetin, se oli Michael Jacksonin Thriller, ja silloin mä ajattelin, että ei vitsi jos voisin joskus tehdä musavideon! Mä en vieläkään osaa soittaa mitään tai ymmärrä teoriasta mitään, mutta musiikki on mulle sellainen asia mikä vie äärimmilleen, että jos mulla on tosi surullinen olo niin mä kuuntelen surullista musiikkia ja mä ikään kuin menen vielä enemmän sellaiseen surullisuuden vyöhykkeeseen. Jos mä olen iloinen, mä haluan kuunnella ilosta musiikkia, ja se tuo mulle lisää energiaa, sillä voi jokainen painottaa niitä tunteita mitä tuntee ja käydä läpi sillä hetkellä tai sitten voi yrittää pyristellä niistä eroon. Se auttaa ajattelemaan ja kelaamaan asioita, ja myös unelmoimaan. Jos ihminen kuuntelee bussissa korvalappuja, mä veikkaan että se ei ole sillä hetkellä siinä paikassa. Sanoit äsken ettet osaa soittaa mitään, mutta levyllähän on kuitenkin sun säveltämiä biisejä? - Mä olen säveltänyt yhden biisin pianolla. Se ei kiellä sitä, että vaikkei osaa soittaa mitään, ettei voisi yrittää. Mä tein levylle sellaisen balladin ja sitten mä soitin kaverille ja kerroin että olen säveltänyt tällaisen biisin ja nyt tarvittaisiin vielä ihminen, joka osaisi soittaa pianoa. Hyvä ystäväni Jyrki Nevala tuli hätiin ja soitti sen tosi upeasti. Mä kiitin kovasti ja olin tosi tyytyväinen. Kaikissa asioissa mitä olen tehnyt, mä olen tullut pystymetsästä, mä teen 18
TEKSTI: ESSI HEISKANEN, MARIANNE OKSANEN, SINI SUONPÄÄ, SUVI SIMOLA.
KUVA: MARKUS KAUPPILA
laulava missi vai vakavasti otettava muusikko?
26-vuotias Illi, eli Aleksi Sariola, on vihdoin päässyt panostamaan siihen, mitä oikeasti rakastaa: musiikkiin. Miehen ensimmäinen levy Kokoa mut julkaistiin marraskuussa. Curly haastatteli tätä nöyrää monilahjakkuutta.
sitä tekemisen riemun ja tekemisen kautta, mikä ei tietenkään ole itsestäänselvyys. Koulutus ennen kaikkea, se luo tietyn pohjan, mutta mä olen saanut olla tosi onnellinen kun olen päässyt tekemään kaikkea, vaikka mä en ole kouluja käynytkään. Säveltänyt mä olen biisejä sillä tavalla, että mä olen tehnyt laulun melodioita. Mulle on tullut mieleen joku komppi, ja ollaan sitten yhdessä katsottu siihen stemmoja ja sovituksellisia asioita. Periaatteessa ensin Elastinen tai Jukka Immonen on säveltänyt siihen pohjaa ja sitten mä olen säveltänyt siihen päälle jotain omaa, vaikka sanat, ja sitten nämä kaksi on yhdistetty ja katsottu stemmoja ja sovitusjuttuja. Mikä biisi se oli minkä sävelsit itse? - Se oli sellainen kun Anna tulla vaan. Mä halusin tälle levylle sellaisen biisin missä on stemmalaulantaa, mä kuuntelen tosi paljon sellaista musiikkia, missä on vuorosovituksia, paljon taustalaulantaa ja köörejä, mä tykkään kuunnella sellaista ja mä tykkään tehdä sellaista. Mulla käy tosi usein sillä tavalla että kun mä ekan kerran laulan, se menee mulle väärältä sävelkorkeudelta, ja sen takia mä olen laulanut päälle stemmoja ja riimitellyt ihan omiani. Siksi mä tykkään kikkailla noilla stemmoilla, ja muutenkin se antaa siihen sellaisen täyteläisemmän kuuntelun. Mä halusin, että mun levyllä olisi sellainen biisi missä on vain minä, että näkisi kannatteleeko se koko biisiä. Jos siinä taustalla on paljon muita ääniä, niin luonnollisesti ne tekee siitä soundista isompaa ja tuo vaihtelua. Oletko ikinä ollut kuorossa? - En ole, se on tosi sääli ja mua harmittaa tosi paljon. Mä olen käynyt pianotunneillakin vain pari kertaa. Pienenä mä pelasin fudista ja mulla ei ollut kaveripiirissä musikaalisia ystäviä, ja sitten ne pianotunnit jäi muutamaan kertaan. Mulla oli monta kertaa mielessä pienestä pitäen, että olisi kiva mennä kuoroon, mutta ala-asteella ja yläasteella siellä oli vain tyttöjä, ja lukiossa oli jo niin paljon kaikkea muuta ettei ollut enää aikaakaan. Mitä haluat saavuttaa urallasi? - Se on kauhean kaksijakoista. Toisaalta kaikista tärkeintä on, että tuntee itse saavuttaneensa tavoitteet. Mulla oli tavoitteena saada levy tehtyä, enkä mä sillä hetkellä ajatellut mitään muuta. Myöskin tottakai se, että se levy kuulostaa hyvältä, oli tärkeää. Se on ollut niin tavoite niin pienestä pitäen, niin mä olin tosi onnellinen kun levy valmistui. Mä toivon, niin uralla kuin elämässäkin, että saa tehdä asioita, ettei tarvitse kauheasti mennä taaksepäin. Mä haluan mennä koko ajan eteenpäin. Se, että jos olisi viiden vuoden päästä vaikka luokanopettaja, joka on hyvä vaihtoehto, tärkeintä on, että pysyy liikkeessä, koska jos on liian kauan paikoillaan, käy niin, että alkaa pyörittää sitä samaa kelaa ja kadottaa elämän. Se ei tee hyvää kenellekään. Mitä mieltä olet julkisuudesta? - Se ei ole mulle missään nimessä sellainen asia, jota mä haen. Se on oikeastaan sivutuote. Mä mielelläni toimisin siellä taustapuolella. Mä en koe olevani mikään taivaan lahja juontamiselle. Juontaminen on vaan jäävuoren huippu, se että me järjestetään ja luodaan sisältö ja hoidetaan tuotantopuolta. Se on sellainen makasiiniohjelma. Sellainen toimitsimisen oppiminen ja mitä siihen kuuluu on tärkeämpää. Tv-työskentelyn idean oppiminen on ollut mulle kaikista tärkeintä. Mielihyvin siirtyisin kameran toiselle puolelle. Mä rakastan ideointia. Oikeastaan musiikinkin parissa mulle riittäisi vaan se yhdessä tekeminen ja luominen, vaikka olisi tuhannes biisi menossa. Sen takia nämä välttämättömät asiat, kuten levyn julkaiseminen ja julkisuudessa oleminen on mulle vierasta, mutta välttämätöntä. Eli onko julkisuus sulle enemmänkin välttämätön paha kuin hyvä juttu? - No se on oikeastaan välttämätön vaan. Toistaiseksi kaikki asiat mitä mä olen tehnyt ja ollut mukana, on liittyneet julkisuuteen. Mulle kiinnostavimmat jutut liittyy mediaan, ja ne asiat on julkisia jossain muodossa. Mutta en mä sitä karsasta sillä tavalla, että pelkäisin hirveästi, mutta en mä mielelläni ole esillä jos mulla ei ole mitään syytä olla esillä. SALATUT ELÄMÄT TÄRKEÄ OSA ELÄMÄÄ Miten päädyit Salattuihin elämiin? - Kun mä olin kirjoittanut ylioppilaaksi mä ajattelin, että mä pidän välivuoden ja opetan tanssia, ja rupean keräilemään biittejä ja tekee biisejä, mutta sitten yllättäen Salkkareista tulikin soitto että täällä olisi tällainen rooli, kiinnostaisiko sua. Mä ajattelin että mikä ettei, kokeillaan. Ai että sulle vain soitettiin että haluatko Salkkareihin? - Joo silleen "oho väärä numero, no mutta hei kinnostaisiko sua?" Ei kun siinä kävi niin, että kun mä olin vielä lukiossa, niin mun kaveri joka oli silloin Salkkareissa töissä, kertoi yhdestä roolista joka oli tarjolla. Mä kävin sitten koekuvauksissa ja tein maailman huonoimman koekuvauksen ikinä. Jos joku ikinä masentuu tosi pahasti omasta koekuvauksesta, siellä on varmasti seinällä sellainen hylly missä on lasi jossa lukee "hädän tullessa riko lasi" ja sieltä voi sitten katsoa mun koekuvauksen. Jos vertaa siihen niin hei, ei se niin pahasti mennytkään. Kun mä olin sen tehnyt, mua jännitti tosi paljon, ja ajattelin että ei kyllä varmasti soittele mulle enää. Sitten siinä meni puoli vuotta ja mä olin unohtanut koko asian, kunnes tuli ihan kuin salama kirkkaalta taivaalta se soitto. Sitten mä siihen lähdin ja mun onnekseni käsikirjoitusporukka päätti kirjoittaa siihen rooliin lisää syvyyttä. Kentsu oli siellä jonkun aikaa, lähti vähäksi aikaa pois ja sitten tuli takasin. Olin Salkkareissa kolme ja puoli vuotta. Ärsyttääkö sua kun joka haastattelussa viitataan aina Salkkareihin? - Ei missään nimessä. Koska mä tulin pystymetsästä Salkkareihin, ja se oli mulle joka päivä uusi kokemus ja se kehitti mua, se oli vähän että sain siitä lisää ranskalaisia viivoja cv:seen. Minähän tulin siihen aika nuorena, eri asia jos mä olisin tehnyt sitä kymmenen vuotta, niin mitä mä olisin tehnyt sen jälkeen kun mulla ei olisi ollut mitään muuta kokemusta. Ennen kaikkea mun oli panostettava musiikkiin. Salkkareissa mulla oli hyvä olla, mutta mun oli tavallaan pakko asettaa itseni ahdinkoon, koska levy oli saatava tehtyä. No sitten siihen tuli yllättäen Buusteri, vaikka mä olin varautunut jäämään tyhjän päälle. Mutta siis ei missään nimessä ärsytä. Mä olen tosi tyytyväinen ja ylpeä ja onnellinen kaikesta siitä, mitä Salkkarit oli ja toi tullessaan. Se oli mulle hyvä juttu. Kuka oli sun bestis Salkkareista? - Ne oli pitkälti taustalta. Taustatiimi on aina melkein sama, mutta näyttelijät, kuvausten aikataulut ja kaikki muu
vaihtelee. Tekniikka ja tiimi on aina samanlainen ja niiden kanssa tuli heitettyä oikeastaan enemmän läppää. Riippuu tietysti miten viettää vapaa-ajalla aikaa muiden näyttelijöiden kanssa. Oliko vaikeaa mukautua sun rooliin? - Ei, se oli oikeastaan tosi helppoa, koska Kentsu oli mielenkiintoinen hahmo. Mä olin onnekas kun mä sain niin moniulotteisen hahmon, se ei ollut läpeensä paha, eikä se ollut läpeensä kiltti, se ei ollut oikeastaan läpeensä mitään ja toisaalta kaikennäköistä. Hienoja taustoja oli käsikirjoittajat keksineet sille. Se hahmo oli vielä sen verran erilainen kuin minä, että se oli oikein hieno kokemus. Seuraatko nykyään paljon Salkkareita? - Mä en ole oikeastaan pitkään aikaan katsonut, joskus silloin kun olen kotona. Mulla ei tule telkkaria katsottua niin kauheasti mutta jos se on päällä, on hauska katsoa, että mikä meininki. Silloin kun mä olin siellä itse, niin niitä valmiita jaksoja tuli katsottua joka viikko ihan vaan siksi, että näki miten ne hommat toimi ja et onko onnistunut vai epäonnistunut ihan totaalisesti. Kentsuhan oli aluksi sellainen pahis, mutta sitten siitä tuli nössykkä. Saulilla ja Romeolla on ollut ihan sama juttu. Onko se oikeassa elämässäkin niin, että kun mies rakastuu siitä tulee nössö? - Kyllä! Tai sanotaan näin, että ehkä vähän rauhoittuu. Silloin kun on yksin ei ole tilivelvollinen oikeastaan kenellekään muulle kuin itselleen ja tulee häröiltyä ja näin, mutta sitten kun on kaks ihmistä tai enemmän se tasapainottaa sitä, ja voi olla et joku sellainen levottomuus katoaa sitä, kun on rauhallisempi olo. Miten sä eroat Kentsusta, millanen sä itse olet luonteeltasi? - Ehkä mä olen sellainen nössykkä. Mä olen aika rauhallinen ja ehkä vähän erakkoluonne. Mä en ole aina menossa kuten on tapana sanoa. Mieluummin diggailen sellaisesta rauhallisemmasta meiningistä. Sen takia onkin kohtalon ivaa kun mä toisaalta tykkään itse esiintymisestä. Oletko lukenut kirjan Kentsu ja Sauli Australiassa? - En itse asiassa ole. Kuvattiin viime talvena sen kansi ja sen jälkeen en ole sitä kirjaa edes ajatellutkaan. Aiotko vielä joskus jatkaa näyttelemistä? - Mikäli se vaan musta on kiinni niin tottakai, ehdottomasti. Jos tilaisuuksia saa. Onko sulle tehty jotain tarjouksia? - Joitain joo, mutta ne on olleet aika pieniä. Mua ei pidetä ammattinäyttelijänä, niin silloin ei niitä tarjouksia myöskään tule. Sitäkään mitä mä olen Salkkareissa tehnyt, ei välttämättä pidetä näyttelemisenä. Se on tietyn formaatin sarja. Mä teen aika paljon töitä tällä hetkellä, Buusterin ja musiikin parissa, että mä en ole hakenut rooleja sen suuremmin, enkä mä ole soitellut paikkoihin ja kysellyt et olisiko rooleja tarjolla. Mulla on ollut siinä mielessä tosi hyvä tuuri, että olen päässyt projektista toiseen, sattumalta. Mutta jos se musta on kiinni, että näyttelenkö mä tulevaisuudessa, niin ehdottomasti. KOKOA MUT Mistä taiteilijanimi Illi juontaa juurensa? - Illi - nimitys tulee jo mun nuoruudesta. Me tehtiin erilaisia näytelmiä ja kässäreitä, meillä oli erilaisia roolinimiä. Mulla oli varmaan kymmenen lempinimeä. Illi oli yksi niistä ja se jäi elämään. Ja valitsin sen sitten artistinimeksi. Millaisia muistoja levynteosta? - Huikeita muistoja. Kaikkein rakkain muisto on kun oltiin vihdoinkin kaikki yhdessä Jukka Immosen ja Elastisen kanssa studiolla ja koottiin kaikki materiaali yhteen. Elastinen on vaikuttanut suuresti sun levyn tekoon, miten yhteistyönne sai alkunsa? - Oltiin Elastisen kanssa samassa tarhassa ja asuttiin lähekkäin. Tehtiin pieninä poikina yhdessä pienten poikien kolttosia ja isompana isompien poikien kolttosia. Aloitettiin samoihin aikoihin tanssiminenkin ja oltiin samassa nuorisomusikaalissa. Ei oltu nähty sen jälkeen pitkään aikaan kunnes törmättiin Kampissa. Kerroin, että teen nykyisin musiikkia ja Elastinen heitti mulle pari biisipohjaa. Sitten mä keksin laulumelodian ja sanoitin sen ja demotin. Elastinen tykkäsi siitä ja näin yhteistyö alkoi. Kenen kanssa haluaisit tehdä yhteistyötä? - Maailma on täynnä hyviä muusikoita. Buusterin toimittajatyön kautta olen tavannut useita upeita musiikin tekijöitä. Suomessa tehdään oikeasti tosi hyvää musiikkia. En osaa nimetä ketään erityistä, ekalle levylle en kuitenkaan halunnut muita kuin itseni. Kuka sun esikuva on? - Vaikka Michael Jackson oli lapsena ja teininä mun idoli,
niin tällä hetkellä en oikeastaan fanita ketään. Mutta sellaisia muusikoita arvostan, jotka tekee itse musiikkiaan. Nykyäänkin joistain artisteista ja niiden tekemästä työstä voi innostua tosi paljon, mutta en enää vuoraa seinääni niiden kuvilla tai mieti mikä on niiden lempiruoka. Yleensä ottaen suurimpana esikuvana on ollut oma äiti, jos mennään back to basics. Ja oma tyttöystävä on myös vaikuttanut paljon siihen, millainen ihminen mä nyt olen. Onko levyssä jokin punainen lanka? - Veikkaan että punainen lanka on minä ja mun ääni, mutta sanoitukset sanotukset myös yhdistävät tätä, sanotukset pysyvät "perhepiirissä": tässä on paljon muun muassa parisuhdeasioita. Monet sanoitukset on kirjoitettu parisuhdetta pohtivaan muotoon, vaikka oikeasti kuvaa jotain muuta, esimerkiksi Viimeinen tanssi-biisissä puhutaan alkoholismista. Yhtenä punaisena lankana voisi olla myös yksinäisyys ja melankolia, vaikka siellä pari iloista biisiä onkin. Miten sanotukset syntyvät? - Aika pitkälti ihmisten välisistä kontakteista. Suhteet ja se, miten ihmiset käyttäytyy missäkin tilanteissa on mielenkiintoisia. En ole niin sanotusti kirjoittanut päiväkirjaa, vaan sanotukset on enemmänkin ajatuksia, joita olen lähtenyt viemään johonkin suuntaan, yhteiskunnalliselle tasolle. Oliko helppo saada levytyssopimus? - No periaatteessa joo. Levytyssopimuksen voi saada kuka tahansa, kuka tahansa voi oikeastaan tehdä levynkin, mutta siihen tarvitaan pitkäjänteisyyttä. Miksi levy tulee vasta nyt ulos, vaikka Punaista - sinkku julkaistiin jo keväällä 2005? - Se on monien tekijöiden summa. Meitä on kolme ihmistä ja aikataulujen yhteensovittaminen on hankalaa. Kun kaikilla oli omia kiireitä niin sitä ei saatukaan valmiiksi halutussa aikataulussa. Ja siinä vaiheessa kun oltiin päästy loppuvaiheeseen, niin huomattiin, ettei se kuitenkaan halutussa ajassa tule ulos, ja siinä olisi ollut liikaa kiirettä. Suurin osa noista biiseistä oli valmiina mutta ne piti saada levytettyä, ja studioaika oli kortilla. Mutta se teki ihan hyvää, että tekstit kerkesivät kypsyä ja pystyi tehdä muokkauksia. Tämä viivytys ei ollut tarkoituksellista, näin vain kävi. Aiotko tehdä vielä pitkään musiikkia? - Jos se musta on kiinni niin kyllä. Haluun että ihmiset tajuaa, että teen tätä ihan tosissani. Tällä hetkellä olen laulavan missin maineessa, koska olen tullut tutuksi näyttelemisen kautta. Ja voi olla, että mulla on vähän sellainen pyrkyrin maine. Millä biisillä on sulla eniten tunnearvoa? - No sinäänsä Viimeisellä tanssilla, koska se oli ensimmäinen biisi mistä lähdettiin liikkeelle, sanotuksellisesti eniten mua kuvaa Kokoa mut, joka on tämän levyn nimikkobiisi. Kokoa mut on sellainen, joka syntyi kaikista helpoiten, se on onnistunein kappale, vaikka ne kaikki onkin erilaisia ja niillä on erilaiset tarkoitusperät. Millä perusteella sinkkubiisit on valittu? - Punaista oli sellainen, että Elastinen oli tehnyt siihen ihan huikean taustan, ja siinä oli tosi yksinkertainen idea ja symboliikka parisuhteesta, se on pistetty ruusuun, mikä on sinänsä kornia. Mutta jos haluaa ottaa sen vastaan niin silloin se on ihan ok idea. Se on hyvä biisi. Toi levy ei sinänsä ole täynnä sellaisia radion hittibiisejä. Se on enemmänkin fiilistelylevy, hidas. Palaan luoksesi, se taas oli sellainen kesäinen biisi, se saatiin valmiiksi ennen kesää, mutta se päätyi radiosoittoon vasta myöhemmin. Sitä ei tehty kesäbiisiksi vaan se oli vain sellainen iloinen. Siinä on enemmän duuria kuin mollia, mutta se ei ole myöskään niin että "maailma on ihq!" Hukkaa päivä oli sama, siinä oli vauhtia, niin siksi se päätyi sinkuksi. Onko suomen kiellä vaikea hempeillä? - Nojoo, sanotaan, että kaikki nämä mitä kuuntelen, soulia ja r&b:tä englanniksi, niin jos ne käännettäisiin suomeksi niin olisi vähän kornia. Loppujen lopuksi ei ole vaikea hempeillä, mutta asioiden kuuntelemissa pitää olla tietty tunnetila. Pitää olla avoin. Onko sulla jokin tietty kohdeyleisö, mihin pyrit? - Ei, mä en mieti yleisöä silloin kun teen biisejä. Aika monessa biisissä on aika aikuisia aiheita, että nuoriso, nuoret aikuiset ehkä voisi olla. Monessa biisissä puhutaan nuorten aikuisten elämää, että on jo koulusta pois päässyt. Levykin kertoo jutuista, mitä mun ikäinen tekee, elää ja kokee. Tunnistetaanko sut usein kadulla? - No ei oikeastaan, ei se ole mikään ongelma. Kyllä jengi tunnistaa, ja varsinkin joissain tilaisuuksissa tullaan vetämään hihasta.
HYVÄNTEKIJÄ JOULUTUNNELMISSA Mikä on ollut sun elämäsi tähtihetki? - Se, että on löytänyt ihmisen, jonka kanssa haluaa elää. Ja työn puolella tämä levy, ja toisaalta sekin, että pääsin tekemään Salkkareita, oli aikamoinen onnenpotku. Miten mielestäsi maailma on syntynyt? - Öö. Vai onko maailma edes syntynyt? En mä tiedä! Siinäpä kysymys. Ehkä me ollaan jonkun solun sisällä! Mikä sua pelottaa eniten? - Se että käy jotain negatiivista, että jollekin läheiselle käy jotain pahaa. Oletko naisten mies? - Mä olen naisen mies. Kuuluuko sun gängiin hyvikset vai pahikset? - Hyvikset ehdottomasti. Tiedätkö mitä mössy tarkoittaa? - Mössy? Tähän mulla on sellainen selkeä kuva, että mössy tarkoittaa semmoista viinimarjoista tehtyä sosetta, semmoista viininpunaista ja jäistä, vähän sorbetin tyyppistä. Olit mukana aids-päivässä, onko hyväntekeväisyys sydäntä lähellä? - Mulla on välillä sellainen fiilis, että mua kiitetään ihan turhasta. Jos mä oikeasti teen jotain konkreettista, vaikka annan rahaa johonkin keräykseen niin tuntuu kivalta. Hy väntekeväisyysjärjestöt järjestävät upeita juttuja! Tämä aidstempaus tuli eteeni levy-yhtiön kautta, halusin heti lähteä mukaan. Tämä oli mulle suuri kunnia päästä mukaan, nämä ovat tärkeitä juttuja ja tämä tapahtuma oli älyttömän hieno. Mikä on viimeisin hyvä tekosi? - En oikeastaan tiedä. Se on niin vaikea sanoa, mikä on hyvää toiselle. Ihan konkreettinen teko oli kun annoin rahaa. Oven avaaminen ynnä muut kuuluu enemmänkin hyviin tapoihin. Minkä asian puolesta voisit olla syömälakossa? - Oppilaiden hyvinvoinnin. Kun kouluissa on valtavasti ihmisiä ja sitten on yksi tai kaksi, jotka ei jaksa tai osaa, ja tarkoituksena olisi kuitenkin, että kaikki saisi henkilökohtaista opetusta. Mikä on Elviksen paras biisi? - Hmm, se on Suspicious mind. Kumpi on terveellisempää: appelsiini- vai omenamehu? - Appelsiinimehu kuulostaa terveellisemmältä, koska se on hapokkaampaa. Tai itse asiassa itse tehty omenamehu on kaikista parasta. Se tuntuu oikeasti siltä, että silmät aukeavat ja C- vitamiinit vaan tunkee kroppaan. Eli kaupasta ostettuna appelsiinimehua ja itse tehtynä omenaa. Mikä on hauskin joululahja, jonka olet saanut tai antanut? - Kyllä niitä joka vuosi jotain hauskoja on, mutta ei nyt äkkiseltään tule mieleen. Kyllä mä yritän aina olla tosi stand up koomikko kun annan omia lahjoja. Ehdottomasti on kuitenkin kivempi antaa lahjoja. Paras joulumuistosi? - Se on sellainen muisto, jota tulisi jatkaa joka joulu. Yhdessäolo ja jakamisen tunne, se kun sellainen ylimääräinen häslinki on poissa. Tärkeimmät ihmiset yhdessä jouluna. Myös kavereita on kiva nähdä. Mitä yhteistä on sulla ja joulupukilla? - Silloin kun me hymyillään, niin kumpikaan meistä ei näe eteenpäin. Jos hymyilee oikein kunnolla, niin menee silmät ihan sikkaraan ja kävelee päin seinää. Pukki näyttää olevan samanlainen. Mikä on paras joulun tuoksu? - Glögipiparimandariinikuusi. Neljä tuoksua, mutta se onkin vaan yksi pitkä sana. Jos joulua ei vietettäisi, olisiko maailma erilainen? - Kyllä varmaan, mutta sitten vietettäisiin luultavasti jotain muuta juhlaa. Sellainen lämmin juhla tarvittaisiin joka tapauksessa. Mitä sanot kun suutut? - En itse asiassa sano paljoakaan... Jotain "hmph". Jos suutun oikein kunnolla, niin sanon vaan "voi että!" Silloin kun mä suutun, niin en välttämättä sano mitään, syön sanani. En oikeastaan ole temperamenttinen. Voititko ala-asteen diskoissa kaikki tanssikilpailut? - Taisin mä jonkun voittaa! Mä olin yhdessä mukana ja sen kai voitin. Mitä jäi mieleen tästä haastattelusta? - Oli tosi hauska tavata ja rupatella kaikesta! Mulla on vaan se ongelma, että kun kysyt multa tästä näin niin mä aloitan että "olipa kerran tämä koko huone ja nuokin kirjat tuossa".
19
CURLYCURLY-LEHTI
Nuorten tekemää Curly-lehteä on julkaistu vuodesta 1997 lähtien. Curly on suunnattu 13-18 vuotiaille. Lehti ilmestyy 4-5 kertaa vuodessa.Voit tilata Curlyn ilmaiseksi kotiin! Lehden sisällöstä ja toteutuksesta vastaavat nuoret itse. Lehden tekoon voit osallistua asuitpa missä päin Suomea tahansa. Voit lähettää juttuja ja kuvia sähköisesti osoitteeseen curly@curly.fi tai voit tulla mukaan Curlyn mediakerhoihin pääkaupunkiseudulla.
toimintaa
CURLYRADIO
Nuorten tekemää CurlyRADIOTA voit kuunnella maanantaisin klo 18.00 19.00 Lähiradion taajuudella 100.3 MHz. Jos radiotoiminta kiinnostaa, niin tule itse mukaan ideoimaan ja tekemään radio-ohjelmia.
CURLYTV
CurlyTV:ssä nuoret tekevät itse haastatteluita, kuvaavat, ohjaavat ja leikkaavat. Kokemusta ei tarvitse olla, vaan ideana on: "Tekemällä oppii". TV-kerho kokoontuu joka tiistai Helsingissä Nuorten Mediassa, Hattutehtaalla. Keväällä alkaa paljon uusia kuvauksia, mihin kaikki uudet ovat tervetulleita!
WWW.CURLY.FI
Curlyn omilta nettisivuilta saat lisätietoa Curly ry:n toiminnasta. Lisäksi nettisivuilla on mm. Curly-Zine eli nuorten oma sähköinen lehti. CurlyZinestä löydät novelleja, peli- ja elokuva-arvosteluja, henkilökuvia, mielipiteitä ja artistihaastatteluja. Halutessasi sinäkin voit tuottaa sisältöä nettisivuille lähettämällä materiaalia osoitteeseen curly@curly.fi. Käy myös jättämässä vieraskirjaan terveisesi.
MEDIAKERHOT
Curly-mediakerhoja pidetään tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla seuraavasti: maanantaisin klo 1719 radiokerho Lähiradion tiloissa Hakaniemessä,
Mikä ihmeen Curly Càfe?
Curly càfe on nuorten oma mediakahvila joka on auki viikonloppuisin pe-la 17-22 ja su 16-20 ja se sijaitsee aivan Tikkurilan juna-aseman läheisyydessä. Kahvilassa voi hengailla, tavata kavereita, olla tietokoneella, kuunnella musiikkia, katsella tv:tä, ostaa kahvia ja jotain pientä suolaista tai makeaa purtavaa, lukea lehtiä, pelailla pelejä tai jutella ohjaajien kanssa. Välillä on teema-iltoja, kuten pikkujoulut tai vappurieha. Kahvilan kohderyhmänä on nuoret, siinä 13-18 ikävuoden välissä. Ilmapiiri on rento ja kaikille löytyy jotain tekemistä. Käydessään kahvilassa saa itselleen henkilökohtaisen Curly-kortin, joka on maksuton ja se oikeuttaa yhteen ilmaiseen kahviin viikonlopussa. Niin ja koska tämä on mediakahvila, niin tottakai myös mediatoimintaa löytyy eli tammikuussa starttaa taas uusi mediakerho perjantaisin. Kaikki ovat tervetulleita riippumatta aikaisemmasta kokemuksesta tai osaamisesta. Askel vain rohkeasti kohti Curly Càfetta ;)
TEKSTI: JESSE ILKKA & HEIDI KUMPULAINEN
Osoite: Paasivuorenkatu 5 A, 3.krs, 00530 Helsinki
tiistaisin klo 1720 tv-kerho Nuorten Mediassa, Hattutehtaalla
Osoite: Lönnrotinkatu 30 C, 2. krs, Helsinki
keskiviikkoisin klo 1618 lehtikerho Oulunkylän nuorisotalo Nuotassa
Osoite: Kylänvanhimmantie 25, Oulunkylä
CURLY CAFÉ
Curly Café on nuorten päihteetön viikonloppukahvila. Kahvilassa voit mm. tavata muita nuoria, lukea lehtiä, pelata pelejä ja käyttää ilmaiseksi internettiä. Curly Café on avoinna pe-la klo 1722 ja su klo 1620. Osoite: Ratatie 2, Vantaa (Nuorisotalo lähellä Tikkurilan asemaa, Sokos Hotelli Vantaan vieressä)
Lisätietoja Curly-toiminnasta saat lähettämällä postia osoitteeseen curly@curly.fi
22
TOIMINNANJOHTAJAN TERVEISET
E n muista koskaan aikaisemmin kitkeneeni kukkapenkkejä joulukuussa. Harvemmin tähän aikaan olen myöskään nähnyt karvamadon lyllertävän pitkin pyörätietä. Nythän pitäisi olla TALVI! Sukset odottavat pääsyä ladulle, pipot päähän laittamista ja villasukat varpaita, joita lämmittää. Pitäisikö tässä jo huolestua?
eestä vuodesta Menn en toivotamme kiittä
K aipaan kovasti valoa. Harmaa pimeä syksy
näyttää jatkuvan ja jatkuvan. Harmaus kietoutuu yhä tiukemmin ympärille. Yritän taistella harmautta vastaan vitamiinipillereillä, kalanmaksaöljyllä, päivänvalolampulla ja kynttilöillä. Jouluvalojakin olen ripustellut ympärilleni enemmän kuin koskaan ennen.
Joulua Hyvää iloista ja Vuotta! Uutta
Curly r y
E n suostu lannistumaan tämän harmauden
keskellä, vaikka taivaalta tulee lumen sijasta vettä. Uskon ja toivon veden pian muuttuvan lumeksi. Pidän monot ja sukset esillä, pipot ja villasukat hyllyllä odottamassa. Sytytän vielä lisää kynttilöitä muiden jo palamassa olevien seuraksi ja odotan valkeaa joulua.
VALOISAA JOULUN ODOTUSTA!
Ira Kinnunen Curly ry:n toiminnanjohtaja ira.kinnunen@curly.fi
P.S. Kiitokset kaikille lukijoille, yhteistyökumppaneille, rahoittajille, Curly ry:n työntekijöille, hallituksen ja Curly Median toimitusneuvoston jäsenille vuodesta 2006! Toivon hyvän yhteistyön jatkuvan myös tulevana vuotena.
23
URLY ILMA ILMAIS ISEK E
KSI SI
Tilaa ilmaiseksi nuortenlehti Curly! 5 numeroa vuodessa suoraan kotiisi kannettuna!
Curly on nuorten tekemä lehti nuorille ja juttuja on aiheista maan ja taivaan väliltä. Musiikki, leffat, pelit, tähtihaastattelut, liikunta, harrastukset ja monet muut kiinnostavat aiheet saavat varmasti naaman näkkärille.
TILAA CU
CURLY-LEHDEN TILAUSLO
veloituksetta suoraan kotiin!
MAKE
Kirj epos tim e r k ki
lehdet Kyllä kiitos, haluan saada Curly-
Sukunimi Lähiosoite Postinumero Syntymävuosi
Tarjous koskee Suomea ja on voimassa
Etunimi
CURLY RY Larin Kyöstin tie 7 00650 Helsinki
Postitoimipaikka Yhteystietojani saa käyttää suoramarkkinointiin.
mat joulukuun 2006 loppuun saakka. Aiem tilaukset ovat yhä voimassa.
www.curly.fi Tilaa lehti täysin maksutta kotiisi yllä olevalla kupongilla tai netistä osoitteesta www.curly.fi