”Nyt on välittämisen aika” 8 | Uuden jäsenen muotokuva 10 | Kaihon karavaani kulkee 25 Korona pysäytti toiminnan 3 2/2020 | 2. huhtikuuta 2020 | Eläkeläiset ry:n jäsenlehti | elakelaiset.fi Kuutti Lavosen mukaan kaiken taiteen pohjalla on aina suurin tunteista: rakkaus. 26 ”Vaikeina aikoina taiteen merkitys kasvaa”
tilanteen eteen. Itse kukin meistä on nyt ratkaisijan roolissa siinä, miten pienin vaurioin tämä kriisi selvitetään. Riskiryhmässä olevat iäkkäät ja monisairaat ovat vakavimmassa asemassa. Meidän kaikkein on nyt ajateltava heidän parastaan. Vältetään fyysisiä kontakteja mahdollisimman paljon. Ollaan yhteydessä puhelimella ja sähköisesti, kenellä se suinkin on mahdollista. Pidetään turvavälit. Ennen kaikkea: huolehditaan itsestämme ja toisistamme. Yhteinen vastuu kaikista on nyt parasta vastuuta. KORONA-VIRUKSEN AIKAANSAAMA epidemia on ehkä pahin suomalaista yhteiskuntaa koetteleva kriisi sitten sotavuosien. Jokapäiväiseen elämään on asetettu voimakkaita rajoituksia, jotta taudin leviämistä voitaisiin hidastaa ja terveydenhuoltojärjestelmämme pystyisi siihen vastaamaan. Voimakkaimmin epidemian vuoksi asetetut rajoitukset koskettavat riskiryhmiä, kuten ikäihmisiä. Kriisin aikana mitataan suomalaisen yhteiskunnan kestävyys. Erityisen vaikeaksi ajankohtaisen tilanteen tekee se, että samaan aikaan kun meidän tulisi pitää huolta läheisistämme ja omaisistamme, on nimenomaan vältettävä fyysisiä kontakteja. Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö tiivisti tilanteen hienosti kehottamalla kansalaisia lisäämään henkistä läheisyyttä samalla, kun pidetään fyysistä etäisyyttä. Eläkeläiset ry:n jäsenistön valtaosa kuuluu epidemian riskiryhmään. Heidän terveytensä on nyt ensisijaista. Eläkeläiset ry:n hallitus päätti siksi peruuttaa järjestön kaikki tapahtumat ja koulutukset tältä keväältä, ja kehotti paikallisyhdistyksiä tekemään samoin. Tämä merkitsee sääntömääräisten kokousten pitämättä jättämistä, lukemattomien paikallisten tapahtumien, kokoontumisten ja kohtaamisten peruuntumista. ELÄKELÄISET RY on kansalaisjärjestö, joka perustuu ihmisten väliseen yhdessäoloon, yhdessä asioiden pohtimiseen ja vaikuttamiseen. Monille eläkeläisille järjestötoiminta on tärkeä henkireikä elämässä. Nyt tämä järjestön perustoiminta on tauolla. Tämä ei kuitenkaan merkitse, että yhteisömme lakkaisi olemasta, päin vastoin; eläkeläistoiminnassa syntyneet ystävyyssuhteet ja huolenpito toisistamme nousevat nyt arvoonsa. Monet kotona asuvat ikäihmiset kokevat yksinäisyyttä, ahdistusta ja pelkoa. Heidän hyvinvointinsa ja terveytensä riippuu paljolti paitsi kotihoidon palveluiden toimivuudesta, myös siitä tuesta minkä omaiset, läheiset ja ystävät voivat antaa. Vaikka epidemia estää meitä tapaamasta toisiamme, voimme soittaa ja lähettää viestejä toisillemme entistä useammin. Mitä sinulle kuuluu, kuinka sinä voit? Emme ole yksin, vaan kohtaamme vaikean ajan yhdessä. JAN KOSKIMIES PÄÄTOIMITTAJA TÄTÄ KIRJOITTAESSANI 23.3. maan hallitus istuu miettimässä lisää liikkumisrajoituksia maahamme. Ei tätä poikkeustilannetta kukaan osannut aavistaa vielä muutama viikko sitten. Meidän on nyt kaikkien oltava valmiita ratkaisuihin, jotka eivät ole mukavia eivätkä helppoja ja ehkä tuntuvat omalla kohdallamme ylimitoitetuiltakin. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään itsestä ja omasta turvallisuudesta, vaan koko terveydenhoitojärjestelmämme kyvystä hoitaa tämä kriisi. Yhteiskuntamme perusrakenteet ovat onneksi kunnossa. Olemme kuitenkin joutuneet erittäin haastavan Pidetään huolta toisistamme Yhteinen vastuu 2/2020 Kannen kuva Vesa Moilanen / Lehtikuva ”Nyt on välittämisen aika” 8 | Uuden jäsenen muotokuva 10 | Kaihon karavaani kulkee 25 Korona pysäytti toiminnan 3 2/2020 | 2. huhtikuuta 2020 | Eläkeläiset ry:n jäsenlehti | elakelaiset.fi Kuutti Lavosen mukaan kaiken taiteen pohjalla on aina suurin tunteista: rakkaus. 26 ”Vaikeina aikoina taiteen merkitys kasvaa” Onni on terveet jalat Pekka Isaksson osallistui ohjaaja kurssille ja kertoo nyt, mitä oppi. 17 Aluekierros käyty Mukana yli 300 osanottajaa 132 eri yhdistyksestä. 12 ”Elämä on kitkerää” Libanonin Bourj El Barajneh on kuormittunut pakolaisleiri. 20 Lyhyen elokuvan juhlaa Tampereen festivaali saavutti 50vuoden virstanpylvään. 31 ”Universumi säätää” Kodin sisustusta voi ajatella myös toisin. 33 Vakiot Kalevin kynästä 15 Kurssikalenteri 19 Pensionären 22 TuulaLiina Varis 23 Runopysäkki 28 Ristikko 39 SENNI JA SAFIRA POIMINTA Emme ole yksin, vaan kohtaamme vaikean ajan yhdessä.” PUHEENJOHTAJALTA MARTTI KORHONEN PÄÄKIRJOITUS ”Niitä ikätovereitani en ole ymmärtänyt, jotka uhoilevat että heidän liikkumisiaan eivät hallitus tai lapset määräile.” Pekka Isaksson Kävelypässit-blogissa Lue blogejamme: elakelaiset.fi/blogit 2 Eläkeläinen 2/2020
KORONAVIRUS TIINA RAJALA TUOMAS TALVILA K oronaviruksen vuoksi Eläkeläiset ry on peruuttanut tapahtumansa toukokuun loppuun asti. Peruuttaminen koskee sekä valtakunnallisia että alueellisia kursseja, yhdistysverstaita ja tietotekniikkaopastusta. Eläkeläiset ry:n valtuuston kokous 25.–26.5. on peruutettu. Uusi valtuuston kokous pidetään 20.–21.8. Yhdistystemme kerhot ja harrastusryhmät ovat niin ikään joutuneet tauolle. Mitään jäsentapahtumia, kuten esimerkiksi juhlia, pilkkikilpailuja tai retkiä ei nyt pidäkään järjestää. Yhdistysten johtokunnan kokoukset ja muut palaverit on syytä pitää puhelimitse, sähköpostitse tai muita etäyhteyksiä käyttäen. Eläkeläiset ry noudattaa viranomaisten koronavirustilanteen vuoksi antamia ohjeita. Tilanteen vakavuus on mielessämme, mutta suunnittelemme kuitenkin myös järjestön syyskauden toimintaa. Syystärräykset Jatkamme suunnitelmien mukaisesti 31.8.–6.9. Lomakeskus Kuntorannassa pidettävän Syystärräys-tapahtuman valmistelua. Koronavirustilanteesta johtuen ilmoittautumisaikoihin ja ohjeisiin tulee todennäköisesti muutoksia. Ilmoitamme niistä seuraavassa yhdistyspostikirjeessä, kotisivuillamme (elakelaiset.fi) sekä ottamalla yhteyttä suoraan aluejärjestöihin. Syksyn kurssit: Alustava kurssikalenteri on julkaistu, se löytyy tämän lehden sivulta 19. Kalenterin tietoja päivitämme kotisivullemme. Jäsenhankintakampanjan jatkaminen Jäsenhankintakampanjamme jatkuu suunnitelmien mukaisesti, mutta aiottua pidempään. Alunperinhän kampanja oli puolivuotinen, mutta koska koronaviruksen suojatoimet ovat keskeyttäneet yhdistystemme kevätkauden toiminnan, jatkamme jäsenhankintakampanjaamme vuoden loppuun saakka. Hyviäkin uutisia Osuuskunta Tradekalta saamamme avustuksen ansiosta voimme tarjota järjestöllisten aineiden kurssit, ikääntymispolitiikan ja viestintäkurssit erittäin edulliseen hintaan. Normaalihintaisille kursseille voimme myöntää harkinnanvaraista kurssitukea. Toinen hyvä uutinen on, että Opetusja kulttuuriministeriö on myöntänyt järjestöllemme avustuksen uuteen hankkeeseen, jonka nimenä on Liikumme luonnossa. Hankkeessa yhteistyökumppaneitamme ovat Työväen Urheiluliitto TUL ry sekä Suomen latu. Avustuksen ansiosta voimme tukea yhdistystemme liikuntatoimintaa ja sen monipuolistamista – sitten, kun normaalin toiminnan jatkamiselle on taas edellytykset. Toiminta on tauolla ja kokoontumistilat kiinni, niin myös Oulun kaupungin yhteisötalo Aleksinkulmassa. Korona pysäytti toiminnan Kursseihin ja liikuntaan on luvassa uutta tukea – sitten, kun normaalin toiminnan jatkamiselle on taas edellytykset. Jäsenhankinta kampanja saa jatkoaikaa vuoden loppuun.” TU O M A S TA LV IL A Eläkeläinen 2/2020 3
KORONAVIRUS Varoituksen sana on paikallaan myös siinä, että erilaiset huijarit voivat yrittää hyötyä koronaviruksesta. TIINA RAJALA TUOMAS TALVILA E läkeläiset ry kehottaa jäsenistöään noudattamaan hallituksen ja viranomaisten koronavirustilanteen vuoksi antamia ohjeita. Ohjeiden tarkoitus on hillitä koronaviruksen leviämistä ja suojella suurimmassa vaarassa olevaa väestönosaa. Siihen kuuluvat muun muassa ikääntyneet ja perussairauksia sairastavat ihmiset. Ohje tarpeettomien sosiaalisten kontaktien välttämisestä koskee kaikkia ihmisiä. Hallitus on kehottanut jo 16.3. yli 70-vuotiaita välttämään lähikontakteja ja liikkumista kodin ulkopuolella, koska ne lisäävät koronaviruksen tartuntariskiä. Tiedotusvälineet jakavat jatkuvasti päivitettyä tietoa koronavirustilanteesta sekä antavat siihen liittyviä toimintaohjeita. Sosiaalija terveysministeriö STM on ilmoittanut toimittavansa joka kotiin toimintaohjeita sisältävän kirjeen huhtikuun alussa. Kirjeessä on tietoa tartunnan ennaltaehkäisystä sekä ohjeita saiTietoa viruksesta › Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL päivittää sivulleen tuoreimmat tiedot taudin esiintymisestä sekä ohjeista tartuntojen torjumiseksi. Sivuilla on vastauksia usein kysyttyihin kysymyksiin. thl.fi › Viranomaistietoa löytyy valtioneuvoston sivulta valtioneuvosto.fi/tietoa-koronaviruksesta › Tietoa koronaviruksesta -puhelinneuvonta numerossa 0295 535 535 tarjoaa yleisneuvontaa arkipäivisin klo 8–21 ja lauantaisin klo 9–15. › Sosiaalija terveysministeriö on ilmoittanut toimittavansa joka kotiin toimintaohjeita sisältävän kirjeen huhtikuun alussa. Useat ruokakaupat ovat järjestäneet omia ostosaikoja koronaviruksen riskiryhmiin kuuluville. Eero Hosio saapui ostoksille Äänekosken Suolahdessa aamukuudelta tiistaina 17. maaliskuuta. TO M M I A N TT O N EN / LE H TI K U VA Viranomaisohjeita on noudatettava rastumisen varalta. Erilaiset huijarit voivat yrittää hyötyä koronaviruksesta. Liikkeellä on useita huijausviestejä, joissa hyödynnetään koronaviruksen aiheuttamaa pelkoa ja epätietoisuutta. Älä lataa outoja ja yllättäviä tiedostoja, jos et ole varma lähettäjästä. Älä avaa outoja linkkejä ja syötä tietojasi, jos et ole varma sivun aitoudesta. Älä myöskään päästä kotiisi ”koronatarkastajina” esiintyviä henkilöitä. Poliisi muistuttaa, että viranomaiset eivät tarjoa palveluita, joissa asuntoa voitaisiin tarkastaa tai suojata koronan varalta. Myös muihin avuntarjouksiin kannattaa poliisin mukaan suhtautua terveellä epäluulolla. Tavoite on suojata erityisesti yli 70-vuotiaat henkilöt koronavirustartunnalta.” 4 Eläkeläinen 2/2020
KEVÄT 2020 jää historiaan murrosaikana, jolloin korona-epidemia järisytti maailmaa. Yllättäen ja vauhdilla yhteiskuntien perustukset vavahtelivat uuden uhan edessä. Vasta aika näyttää ihmiskunnan ensimmäisen korona-epidemian jättämät arvet ja sen, jääkö se tässä laajuudessa yksittäiseksi, vai toistuvaksi ilmiöksi. Varmaa on, että arpia jää. Epidemia tulee lyhyellä aikavälillä jättämään jälkiä niin ihmisten terveyteen ja kuolleisuuteen, kansantalouteen ja työllisyyteen kuin yhteiskunnan varautumiseen. Merkittävimmät muutokset nähtäneen kuitenkin vasta pidemmän ajan kuluessa, paitsi yhteiskunnan ja talouden rakenteissa, myös ihmisten ajattelutavoissa. Lähihistorian suuria murroskohtia oli muun muassa 1973 öljykriisi, joka päätti pitkän nousukauden ja ihmiskuntaa yhdistäneen tulevaisuudenuskon. Sitä seurasi epävarmempi, synkempi ja kärjistyneempi aikakausi. Seuraava järistys tuli 15 vuotta myöhemmin Berliinin muuri murtuessa, jota seurasi ainakin länsimaissa suuren optimismin, yhdessä sopimisen, liberalismin ja globalisaation aika. LIBERALISMI PUOLESTAAN sai ensimmäisen kolhunsa syyskuussa 2001 New Yorkin terrori-iskuissa, jonka jälkeen vahvistuivat epävarmuus, epäluulo ja vahvimman oikeus. Toinen isku oli vuonna 2007 alkanut finanssikriisi, jonka jälkeen oikeistopopulismi, rasismi ja tutkitun tiedon halveksunta ovat vallanneet alaa. Yhdessä sopiminen, kansalliset ja ylikansalliset päätöksenteon rakenteet ovat vaikeuksissa. Maailmantalous on viime vuosikymmenet perustunut tuotannon siirtämiseen Kiinaan ja muihin halpojen kustannusten maihin. Tämä on lisännyt suomalaisten tavaranpaljoutta ja samalla pitänyt hinnat ja palkat alhaalla. Inflaatio ja korot ovat vuosia olleet nollassa tai sen alle. Fossiilisin polttoaineisiin pohjaava talous on kiihdyttänyt ilmastonmuutosta, ja turismi on halpojen lentojen myötä paisunut valtaviin mittoihin, tuhoten ympäristöä ja paikallisia kulttuureita. Korona-epidemian vuoksi on rajoja nyt suljettu ympäri maailmaa tavoilla, joita ennen pidettiin mahdottomana. Jääkö rajojen sulkeminen pysyväksi osaksi valtioiden keinovalikoimaa? Yritykset joutuvat entistä tarkemmin miettimään tuotantoketjujensa haavoittuvuutta. Siirtyykö tuotantoa ja työpaikkoja takaisin halpatuotannon maista, tuoden myös inflaation takaisin elämäämme. Onko massaturismin kasvu ohitse? Näemmekö pysyvän siirtymän työelämässä etätöihin? HISTORIAN MURROSKAUSIEN näkyvät seuraukset taloudessa ja politiikassa heijastavat usein syvällisempiä muutoksia ihmisten ajatusmaailmassa, mentaliteetissa. Nähtäväksi jää, onko korona-epidemia tällainen murroskausi. Saako ihmiskuntaa yhdistävä uhka meidät tulevaisuudessa toimimaan paremmin yhdessä? Mitä koronajäristyksen jälkeen? NÄKÖKULMA JAN KOSKIMIES Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja. Yllättäen ja vauhdilla yhteis kuntien perustukset vavahtelivat uuden uhan edessä.” Mielenrauhaa ja tekemistä Nyt kun arjen tavalliset tekemiset ovat muuttuneet ja tapaamiset yhdistysten kerhoissa ovat toistaiseksi tauolla, on aikaa etsiä uutta tekemistä kotona ja sen lähiympäristössä. Muuttunut aika tuo mahdollisuuksia, joita emme tavallisen arjen kiireessä ehkä huomanneet. Kannattaa tutustua Eläkeläiset ry:n verkkosivuilla elakelaiset.fi kohtaan Toiminta. Sen alta Liikunta-sivulta löytyy vinkkejä ja ohjeita sekä sisäettä ulkoliikuntaan. Uudelta Tekemistä mielelle ja keholle -sivultamme puolestaan löytyy ideoita siihen, mitä kotona voi tehdä, muassa taukojumppaa, ”aivopähkinöitä” ja muuta puuhaa. Täydennämme sivuja uusilla materiaaleilla. Parhain terveisin EVA RÖNKKÖ JA EVGENIA MAZUROVA Koronaviruksen ehkäisytoimet ovat sulkeneet karanteeniin 844?000 yli 70-vuotiasta. He pysyvät hyvässä kunnossa kuntoilemalla ja vahvistamalla mielen voimavaroja päivittäin. Myös yhteyksiä toisiin ihmisiin pitää muistaa vaalia. Iäkkäillä ihmisillä liikkumisen epävarmuus ja liikkumiskyvyn ongelmat johtuvat usein heikentyneestä jalkojen lihasvoimasta ja tasapainosta. Esimerkiksi vuodelepo vähentää lihasmassaa jopa 1?2 prosenttia vuorokaudessa. Viikkojen koronakaranteeni sohvalla istuen voi sananmukaisesti viedä voimat, todetaan Ikäinstituutin tiedotteessa. – Jos tuolista nouseminen on vaikeaa tai kävely hidasta, niin kannattaa vahvistaa jalkoja säännöllisellä kotivoimistelulla ja kävelylenkeillä ulkona. Ikä ei estä kuntoilua, eikä korona luontoon lähtemistä, ohjeistaa kansanterveystieteen dosentti Katja Borodulin Ikäinstituutista. Ikäinsitituutin asiantuntijat painottavat että mielen hyvinvointia voi ja kannattaa vahvistaa. On tärkeää tunnistaa ja arvostaa arjessa iloa ja voimaa antavia asioita. Asioihin suhtautumisen tavalla on merkitystä. Myönteiseen suuntaaminen ja toiveikkuus kannattelevat arjen haasteissa. – Nyt on aika tehdä itselle ja muille mielen hyvinvoinnin tekoja. Suunnata ajatuksia myönteisiin asioihin, pitää yhteyttä puhelimitse tai verkossa läheisiin sekä tehdä mieluisia asioita ja tuttuja arkirutiineja kotona, korostaa psykologian tohtori Sirkkaliisa Heimonen Ikäinstituutista. Ikäinstituutti: Iäkkäille jumppa ohjeita ja mieli treenejä kotikaranteeniin Tehtäviä verkossa kehon ja mielen vahvistamiseen › Ikäinstituutin voimaja tasapainoharjoittelun liikepankista, voitas.fi, löytyy 20–30 minuutin jumppavideoita ja jumppaohjelmia. › Mielen hyvinvoinnin taitopankki, ikäopisto.fi, tarjoaa tietoa, kuunneltavaa ja kokeiltavaa viidestä eri teemasta. › Ikäinstituutti.fi sivuilla on maksutta tulostettavia jumppaohjelmia kotivoimisteluun. Eläkeläinen 2/2020 5
KORONAVIRUS POIKKEUSOLOISSA Hallitus päätti 16.3. poikkeuksellisista, käytännössä kaikkien kansalaisten arkeen vaikuttavista rajoitustoimenpiteistä korona virusepidemian hillitsemiseksi ja riskiryhmien suojelemiseksi. Eläkeläiset ry:n paikallis yhdistysten toiminta on pysähdyksissä ja jäsenet kotioloissa. Toimettomana ei silti tarvitse välttämättä olla, ja yhteydenpitokin onnistuu puhelimitse, sähköpostitse tai muita etäyhteyksiä käyttäen. – OLEMME LÄHETTÄNEET jäsenille kannustavan kirjeen, että toiminta jatkuu kyllä kunhan epidemia hellittää, kertoo Etelä-Vantaan Eläkeläiset ry:n sihteeri Tuula Kivijärvi. – Haluamme viestittää, että yhdistys ja sen johtokunta eivät ole jäseniään unohtaneet. Kivijärvi kertoo että keskisuuressa yhdistyksessä – jäseniä on noin 170 – on paljon yksin asuvia ikäihmisiä. – Heille erityisesti tiistaikerhomme on ollut tärkeä ja mieluisa paikka. Ja juuri sitä vartenhan me toimintaa pyöritämme, että kenenkään ei tarvitse olla yksin kotona. Nyt kerho ja yhdistyksen muu monipuolinen toiminta ovat pysähdyksissä ja maailman meno kääntynyt jotenkin päälaelleen. – Mutta me päätimme heti puheenjohtajamme Ari Martinahon ja koko johtokunnan voimin että me tähtäämme eteenpäin. Kannustetaan toinen toisiamme, ja pysytään terveinä jotta jaksamme olla mukana toiminnassa sitten kun on taas ”Jäseniä ei ole unohdettu” ”Nuoremmat pitävät huolta vanhemmistaan” – LASKIAISRIEHA EHDITTIIN juuri pitää 12. maaliskuuta. Jo samana iltana pidettiin yhdistyksen piirissä puhelinneuvottelut ja pantiin loppukevään toiminta poikki, kertoo Jokilaaksojen Aluejärjestöön kuuluvan Iin Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Eero Teppo. – Jäsenet ymmärsivät heti hirveän hyvin tilanteen. Minkään valtakunnan kritiikkiä ei ole tullut. Kaikki ovat tuntuneet olevan hyvällä mielellä poikkeustilasta huolimatta. Teppo kertoo soitelleensa yhdistyksen jäseniä läpi, varsinkin heitä, joiden tietää kuuluvan riskiryhmään. – Tilanne on vaikuttanut aika mukavalta, useimmat ovat kertoneet että heidän ei tarvitse kotikaranteenista lähteä mihinkään, lapset huolehtivat ja tuovat evästä oven taakse. Nuoret ovat täällä lähteneet positiivisesti mukaan ja pitävät vanhemmista ihmisistä huolta, Teppo kiittää. Tämä on tilanne myös Eero Tepolla ja hänen vaimollaan. – On se poika soitellut että hän kyllä tuo evästä. Meillähän ei seitsemääkymmentä vuotta vielä ole mittarissa, mutta perussairauksien puolesta tässä saa olla varuillaan. – Tietenkin täällä haikaillaan sen perään, että nyt ei päästä jumppiin ja muihin toimintoihin. Mutta tälle tilanteellehan me emme voi mitään. Pysytään vain kaikki kotona ja turvassa. sen aika. Nyt on kaikkien suomalaisten tärkeä noudattaa karanteeniohjeita että saadaan tauti mahdollisimman nopeasti nujerrettua. Menevänä järjestöihmisenä Tuula Kivijärveä itseäänkin toki harmittaa se, että täytyy ”nyhrätä kotona”. Rakas kuoroharrastuskin on nyt tauolla. – Mutta jokainen ymmärtää tämän tilanteen. Minä olen käynyt päivittäin pitkillä kävelylenkeillä. Hoidan kuntoa ja mielialaa silläkin tavalla. – Ja kyllä myönnän, että kaikenlaista hommaa kotonakin löytyy. Täytyykin tehdä kaikki rästiin jääneet käsityöt ja aloittaa kunnollinen siivoussessio. Nyt on aikaa puhdistaa huolella nekin nurkat, jotka unohtuvat silloin kun on muuta menoa ja meininkiä. Ajatukset ovat silti myös tulevassa yhdistystoiminnassa. Etelä-Vantaan Eläkeläisillä on ollut mahdollisuus kokoontumisiin myös kesäisin, Vantaanjoen partaalla Viherkummussa Pikku-Buldersin huvilassa ja sen pihapiirissä. – Sitten kun tilanne on taas turvallinen niin juodaan Pikku-Buldersissa yhdessä oikein kunnon kahvit. TUOMAS TALVILA HYRYNSALMEN ELÄKELÄISET ry:n kevätkokous pidettiin 19.3. poikkeustilan vuoksi Kylätalo Iskun pihalla. Erityisen poikkeukselliseksi tapauksen tekee sekin, että kainuulaisyhdistyksen koDrive-inkokous pihamaalla 6 Eläkeläinen 2/2020
”MIETISKELIN saunanlauteilla, että mitähän voitaisi tehdä yhdessä täällä facessa ja tuli mieleen, että kerätään jokaiselta ensimmäinen lapsuuden muisto, siis se ihan ensimmäinen, jonka muistaa. Osuu varmaan jonnekin sinne alle kouluikään. Muisto voi olla tuoksu, kuva jostain huoneesta, henkilöstä tms. Muisto voi olla myös lyhyt tai pitkä – miten vaan muistaa. Lupaan koota muistot paperiseksi versioksi ja syksyllä voimme näiden muistojen tiimoilta pitää vaikka kerhoa. Nyt ensin se ensimmäinen muisto ja ensi viikolla voimme siirtyä ensimmäiseen koulumuistoon. Tällä viikolla kestetään siellä varhaislapsuudessa. Jään mielenkiinnolla odottamaan muistojanne : ) Kiitos : ) Voi laittaa mukaan myös kuvan.” Näin kirjoitti Varkauden Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Leena Salo yhdistyksen Facebook-ryhmässä kouksen osallistujat istuivat pihalle pysäköidyissä autoissa. Drive-in-kokous siis, vai kuinka, kokouksen sihteerinä toiminut Arja Heikkinen? – Meillähän on aika pieni yhdistys ja ennakko-odotuskin oli, että kokoontumiseen tulee alle kymmenen henkeä. Johtokunta kävi tilanteen etukäteen puhelimitse läpi ja sovimme että kokoonnutaan kylätalon pihalla. Paikalle tuli kuusi henkeä, todettiin kokouksen olevan laillinen ja päätösvaltainen. Päätettiin, että istutaan autoissa. Käytiin ihan normaalissa järjestyksessä asiat läpi. Pitkään ei tarvinnut kokoustaa. Sääntömääräiset asiat käytiin läpi ja todettiin että tulevat tapahtumat on peruttu toukokuun loppuun asti ja soveltuvin osin siirretty syksylle. – Meillä olisi ollut näinä aikoina myös Solaris-loma Kuntorannassa, mutta sekin siirtyi nyt tuonnemmas. Arja Heikkinen kertoo että suurin osa Hyrynsalmen Eläkeläisten jäsenistä on yli 70-vuotiaita. – Täälläpäin ihmiset uskovat tämän karanteenihomman ihan tosissaan. Riskiryhmään kuuluvat eivät lähde kotoaan mihinkään huitelemaan. – SUURI OSA jäsenistöstämme ja ystävistämme kuuluu riskiryhmään yli 70-vuotiaat, joten etenemme nyt heidän terveyttään vaalien, sanoo Porin Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Tuula Telin. – Yhdistyksellä on menossa 60-vuotisjuhlavuosi ja kaikenlaisia aktiviteetteja oli suunniteltu, mutta nyt ollaan nollatilanteessa. Pakko myöntää että olo on pettynyt. Mutta tietysti ymmärrämme tilanteen. Mitään muuta ei tässä voi tehdä kuin pysyä turvassa. – Kesäkauden alkamisesta yhdistyksen Suvipirtillä tiedotamme erikseen kunhan tilanne tapahtumat taas mahdollistaa. Pidetään huolta läheisistämme ja itsestämme! Muistot talteen naamakirjassa ”Juhlavuoden suunnitelmat uusiksi” 18.3. Ja muistoja alkoi tulla. ”Vuosi 1947. Uutuuttaan hohtava hirsirakenteinen tupa. Vietettiin Maija-siskon häitä. Olin hieman aiemmin täyttänyt 3 vuotta. Vieraita mielestäni paljon ja kakkua ja pipareita. Nam-nam. Harmitti vain kun jouduin nukkumaan ns. vanhalle puolelle ja siihen se muisto sitten päättyi”, kirjoitti Raimo Heikkinen. Ja moni muu. Seuraavaksi kerättiin muistoja siitä, kuinka aikoinaan opeteltiin ajamaan polkupyörällä. Ja tarinat jatkuvat. Myös KSL-opintokeskus ihastui varkautelaisten muistelokeräykseen ja siihen liittyvään opintokerhoideaan. ”Mielestäni siinä yhdistyy hyvin nykytilanteen rakentava käsittely ja samalla luodaan toivoa siitä että paremmat ajat siintävät edessä”, kirjoitti KSL-opintokeskuksen kurssisihteeri Emmi Alho ryhmäläisille. ”Varkauden Eläkeläiset” on yksityinen Facebook-ryhmä joka on määritelmänsä mukaan tarkoitettu Eläkeläiset ry:n jäsenille. Muistojen keräys myös laajenee. – Kaikkihan eivät ole Facebookissa ja netissä. Nyt tiedotamme kirjoituskampanjastamme ja uusista aiheista paikallisessa ilmaisjakelulehdessä ja kannustamme jäseniämme laittamaan muistonsa paperille. Laitamme myös sanelukoneen kiertämään ovelta ovelle, varmistaen luonnollisesti että teemme sen turvallisesti ja puhtaudesta huolehtien, kertoo Leena Salo puhelimitse. Haastattelut on tehty puhelimitse 20.–24.3. Haastateltujen kuvat ovat Eläkeläinen-lehden arkistosta. VTKL:n Heikkinen: Ikäihmisten on noudatettava ohjeita Vanhustyön keskusliiton puheenjohtaja Hannakaisa Heikkinen tähdentää, että yli 70-vuotiaiden suomalaisten on nyt välttämätöntä noudattaa hallituksen ja viranomaisten ohjeita omasta eristäytymisestä toistaiseksi. – On ymmärrettävää, että rajoitustoimet voivat tuntua monesta ikäihmisestä liioittelulta. Tätä virusta ei kuitenkaan missään nimessä pidä vähätellä. Asiantuntijoiden mukaan se on vaarallisin ikäihmisille ja valmiiksi sairaille. Kuolonuhrit muissa maissa ovat hyvin pitkälti olleet iäkkäämpiä. Tämä kaikki on kerta kaikkiaan nyt otettava vakavasti etenkin, kun virus on uusi ja osin vielä tuntematon, Heikkinen kirjoitti tiedotteessa 19. maaliskuuta. – Myönteistä suhtautumista rajoituksiin helpottaa se, kun muistaa, että suojelemalla itseä virustartunnalta, suojelee samalla omia läheisiään ja koko yhteiskuntaa ja terveydenhuollon resurssien riittävyyttä. Myös asetetulla 70-vuoden karanteeni-ikärajalle on järkiperustelut: sillä pyritään ehkäisemään juuri aktiivisen suuren ikäluokan joukkosairastuminen, Heikkinen perustelee. Heikkinen pitää kirjoituksessaan suomalaisen yhteiskunnan peruskivenä sitä, että perheet elävät ylisukupolvisesti ja että isovanhemmat ovat tiiviisti mukana lasten ja lastenlasten arjessa. Nyt yhteyttä on kuitenkin pidettävä muuten kuin fyysisesti kohtaamalla. – Poikkeustila ei kuitenkaan jatku loputtomiin. Kyllä tästäkin yhdessä selvitään, ja kokemuksestani tiedän, että ikäihmiset kantavat vastuuta usein muidenkin puolesta ja toimivat annettujen ohjeiden mukaan, kun vain perustelut tuntuvat järkeviltä, Heikkinen summaa. Hannakaisa Heikkinen on keskustan kansanedustaja, joka aikaisemmin on toiminut vanhustenhoitoyksiköissä sairaanhoitajana ja esimiehenä. Oikaisu Eläkeläinen-lehden numero jutussa ”Muutoksia Kelan etuuksiin vuonna 2020” oli epätarkkuus rintamalisän kohdalla. Jutussa sanottiin, että rintamalisän määrä vuonna 2020 on 50,68 euroa kuukaudessa. Näin onkin 1.1. –31.3. välisenä aikana, mutta 1.4. 2020 lukien rintamalisä nousee 125 euroon. Eläkeläinen 2/2020 7
asiaa, kun on näyttänyt siltä, ettei käytäntöä tunneta. Ei ole olemassa myöskään yhtenäistä käytäntöä siitä, kuinka huoli-ilmoituksen voi tehdä helposti, sanoo suunnittelija Päivi Tiittula Valli ry:n ja Etsivän vanhustyön verkostokeskuksesta. Hyvä työkalu, vähän tietoa Tamperelainen kaupunginvaltuutettu ja sosiaalija terveyslautakunnan jäsen Ulla-Leena Alppi (vas) törmäsi huoli-ilmoitukseen vähän kuin sattumalta. – Lautakunnassa käsiteltiin ikäihmisten tukemisen suunnitelmaa ja siinä oli mainittu huoli-ilmoitus. Kiinnostuin oitis asiasta. – Hämmästyin, että asiaa ei ollut käsitelty lautakunnassa eikä moniEi suljeta silmiä siltä, että joku ikääntynyt saattaa olla avun tarpeessa.” Kerrostalossa voi asua ikäihminen, josta ei kuulu vähään aikaan mitään. Silloin voi olla huoli-ilmoituksen paikka. Jokainen voi tehdä HUOLI-ILMOITUKSEN Vanhuspalvelulakiin perustuvan ilmoituksen voi tehdä, kun epäilee ikääntyneen joutuneen ongelmiin. Moni ei kuitenkaan tunne koko ilmoitusmenettelyä. TEKSTI JA KUVAT ESA TUOMINEN J o muutaman vuoden kuka tahansa kansalainen on voinut tehdä ikäihmisestä huoli-ilmoituksen, jos epäilee, että vanhuksella eivät asiat ole hyvin. Huoli-ilmoitus perustuu vanhuspalvelulakiin ja se tehdään tavallisimmin kunnan sosiaalipalvelun henkilöstölle. – Valitettavasti näyttää siltä, että läheskään kaikki kansalaiset eivät ole tietoisia siitä, että heidän on mahdollista tehdä ilmoitus silloin kun havaitsevat tuttavapiirissään tai naapurustossaan jonkun ikäihmisen, jonka selviytyminen herättää epäilyksiä. – Olemme yrittäneet rummuttaa kaan näyttänyt edes tuntevan koko ilmoitusmenettelyä. Alpin mielestä huoli-ilmoitus on erinomaisen tarpeellinen työkalu kun pyritään edistämään ikäihmisten selviytymistä. Hän pyysikin viranomaisilta selvitystä siitä, miten ilmoitusmenettely on Tampereella toiminut. Huoli-ilmoituksen voi tehdä, jos huomaa, että vanhus ei ole esimerkiksi poistunut asunnostaan mihinkään pitkään aikaan. Esimerkiksi kaupan kassa voi tehdä ilmoituksen, jos havaitsee, että ikääntynyt asiakas tuntuisi olevan tavalla tai toisella avun tarpeessa fyysisesti tai henkisesti. – Suositeltavaa tietysti olisi, että ilmoituksen kohteelta kysytään lu8 Eläkeläinen 2/2020
Tamperelainen kaupunginvaltuutettu Ulla-Leena Alppi (vas) pitää huoli-ilmoitusta erinomaisena asiana, mutta harmittelee sitä, että menettelyä tunnetaan niin vähän. pa ennen kuin ilmoitus tehdään. Toisaalta ilmoituksen voi tehdä, vaikka lupaa ei saisikaan. Alppi kertoo kysyneensä kaupungin sote-viranomaisilta tietoa siitä, millaisista asioista on huoli-ilmoituksia tehty eniten. Helmikuun puolivälissä kyselyyn ei vielä ollut tullut vastausta. Vanhusasiamiehelle muutama kymmenen ilmoitusta Tampereen vanhusasiamiehen tehtäviä hoitava Heidi Setälä kertoo, että asiamiehelle tuli viime vuoden aikana 33 huoli-ilmoitusta. Niistä suurin osa tuli kansalaisilta ja loput sosiaalitai terveydenhuollon ammattilaisilta. Kaikkiaan Tampereella tehtiin viime vuonna huoli-ilmoituksia yli 500, mutta vain pieni osa niistä oli kansalaisten tekemiä. Ilmoituksista suurin osa tuli viranomaisilta, kuten ensihoidosta, hätäkeskuksesta tai poliisilta. Viime kesästä lähtien on Tampereella voinut huoli-ilmoituksen tehdä sähköisellä E-lomakkeella, joka on lyhyt ja ytimekäs. Lomake opastaa ilmoituksen tekemiseen seuraavin sanoin: ”Huoli iäkkään henkilön hyvinvoinnista voi herätä, jos henkilö ei enää itse kykene hankkimaan apua tai ymmärrä avun tarvettaan. Kuka vain voi tehdä huoli-ilmoituksen. Huolen kohteena olevalle henkilölle olisi hyvä kertoa huolestaan ja aikomuksestaan olla asiasta yhteydessä yhteistyön helpottamiseksi.” Lomake on tarkoitettu ei-kiireellisten ilmoitusten tekemiseen. Kiireelliset tehdään sosiaalipäivystykseen. – Ilmoituksen perusteella otetaan yhteyttä sen kohteeseen ja selvitetään hänen tilannettaan. Tarvittaessa tehdään kotikäynti palvelutarpeen arvioimiseksi, vanhusasiamiehen tehtäviä hoitava Heidi Setälä sanoo. – Huoli-ilmoituksen kohde voi tietenkin kieltäytyä kotikäynnistä ja tällöin kunnioitamme hänen oikeuttaan. – Yleisesti ottaen voi sanoa, että huoli-ilmoitusten perusteella on onnistuttu löytämään yksin asuvia ja apua tarvitsevia ikäihmisiä. Ihmisten välitettävä toisistaan Ikääntyneistä tehtävä huoli-ilmoitus on sukua lastensuojeluilmoitukselle. Molemmissa kuvastuu lähimmäisen huoli toisesta ihmisestä. Ovatko toisista ihmisistä viranomaisille tehtävät ilmoitukset kyttäämistä tai voidaanko ne nähdä jonkinlaisen ilmiantokulttuurin ilmentyminä? Sanotaanhan joskus vitsikkäästi: ”Tarkkailkaa naapureitanne, raportoikaa poikkeavuuksista”. – En pitäisi huolta ikäihmisen selviytymisestä minkäänlaisena kyttäyksenä tai ilmiantokulttuurin muotona. Pikemmin se on välittämistä ja huolenpitoa toisista, arvioi sosiaalipolitiikkaan erikoistunut kuntapoliitikko Ulla-Leena Alppi. Etsivän vanhustyön suunnittelija Päivi Tiittula on Alpin kanssa samoilla linjoilla: – Jos jonkun mielestä huoli-ilmoituksen tekeminen on kyttäystä, niin sitten se on ainakin ”positiivista kyttäämistä”. Ei suljeta silmiä siltä, että joku ikääntynyt saattaa olla avun tarpeessa. Ulla-Leena Alppi jalkautui jokin aika sitten kotihoidon työntekijöiden mukaan kun nämä kävivät yhä kotona asuvien ikäihmisten luona. Hän sanoo yllättyneensä, kuinka huo nokuntoiset vanhukset saattavat yhä asua kotona. – Ajattelin silloin, että miten ihmeessä nämä ihmiset voivat asua yksin kotona. – Kun asiasta sitten keskustelin kotihoidon kanssa, niin sain vastaukseksi, että omaiset vaativat usein, että huonokuntoisenkin ikäihmisen on saatava asua kotona. TUOMAS TALVILA VIEREINEN HUOLI-ILMOITUKSESTA kertova juttu on tehty tammi-helmikuun vaihteessa. Koronaviruksen leviämisen aiheuttama poikkeustila on sen jälkeen tuonut ikäihmisten pärjäämisestä kannettavaan huoleen vielä uuden ulottuvuuden. ”Nyt jos koskaan on aika toimia, huomata naapuruston vanhat ihmiset, välittää heistä”, kirjoittivat Etsivän vanhustyön verkostokeskuksen Päivi Tiittula ja Kati Harkoma valli ry:n sivulla (valli.fi) 18. maaliskuuta. Tuolloin hallitus oli kertonut ensimmäisistä poikkeuksellisista toimista, jotta koronaviruksen leviäminen saataisiin hidastumaan Suomessa Tiittula ja Harkoma ovat myönteisenä ilmiönä panneet merkille, kuinka some on täynnä hienoja ideoita siitä, miten naapurit ja kylänmiehet/naiset ovat keksineet, miten pidetään huolta vanhoista ihmisistä. ”On laiteltu positiivisia ’heippa-lappuja’ taloyhtiöiden ilmoitustauluille ja erilaiset ’naapuriapu-ryhmät’ ovat ottaneet asiakseen kysellä, tarvitseeko joku apua kaupassa tai apteekissa käymiseen tai muuten. Myös taloyhtiön hallitus yhdessä asukkaiden kanssa voi ottaa asiassa merkittävämmän roolin asukkaiden yhteisestä hyvinvoinnista, ja siten rakentaa tavoitteellisesti tulevaisuuden yhteisöllistä asumista”. ”Apua ensimmäistä kertaa tarjoavat ihmiset voivat yllätyksekseen tuntea hyvän tekemisen positiiviset vaikutukset omissa nahoissaan ja siten innostua vapaaehtoistoiminnasta. Ehkäpä pirullisen koronaviruspandemian seurauksena ihmisten auttamisen halu kukoistaa ja ’innovatiiviset auttamisen muodot’ rikastuttavat yhteiskuntaa, ja hekin, jotka ovat saaneet muilta apua, laittavat hyvän kiertämään”, etsivän vanhustyön asiantuntijat kirjoittavat. Tiedätkö kuka naapurissasi asuu, he kysyvät. ”Viimeistään nyt on aika kartoittaa ja paikallistaa kaikki ikäihmiset Suomessa. Alueelliset toimijat ( järjestöt, seurakunnat, kunnat ja kansalaiset) voivat kerätä tietoa kukin oman alueensa vanhoista ihmisistä; heistä, jotka jo ovat palvelujen piirissä, mutta ennen kaikkea heistä, jotka eivät vielä ole minkään palvelun piirissä, mutta selkeästi ovat avun tarpeessa. On myös heitä, jotka tässä tilanteessa eivät yksin pärjää: mikäli huoli herää, niin tee huoli-ilmoitus oman paikkakuntasi sosiaaliviranomaisille.” Tiittula ja Harkoma muistuttavat että meilllä on on iso joukko seniorikansalaisia, jotka pärjäävät oikein hyvin ja huolehtivat omista asioistaan, eivätkä kaipaa apua keneltäkään normaalioloissa. Poikkeustilanteessa myös he voivat kuitenkin tarvita ulkopuolista apua. ”On kuitenkin hyvä muistaa hienovaraisuus avuntarjoamisessa, mutta ennen kaikkea apua tarjoavien täytyy olla terveitä ja pitää visusti huoli hygieniasta, etteivät auttaessaan levitä tartuntaa”, asiantuntijat painottavat. Etsivän vanhustyön asiantuntijat: ”Nyt on välittämisen aika” Eläkeläinen 2/2020 9
JÄRJESTÖ Uuden jäsenen muotokuva Liityitkö sinäkin jäseneksi matkojen houkuttamana? Lukeutuuko liikunta sinua eniten kiinnostavien harrastusmuotojen joukkoon? Jos vastasit molempiin kysymyksiin myöntävästi, muistutat näiltä osin ”tyypillistä” uutta jäsentä – ainakin, jos jäsenkyselyn vastauksiin on uskominen! TEKSTI ANNA ESKOLA 75?% Yli -vuotiaita. 75 alle kaikista uusista jäsenistä on Mikä sai sinut liittymään jäseneksi? Haluan osallistua yhdistyksen järjestämille matkoille/retkille Ystävä/kaveri pyysi minut mukaan Haluan vaikuttaa eläkeläisten asemaan ja yhteiskuntaan Haluan tukea tätä eläkeläisyhdistystä Yhdistyksessä on minua kiinnostava harrastusryhmä Haluan seuraa 50 40 30 20 10 prosenttia 44,8 % 40,9 % 33,1 % 28,5 % 25,6 % 18,5 % 10 Eläkeläinen 2/2020
SUPERSUOSITUT KÄYTETYT TIETOKONEET HELPOSTI VERKKOKAUPASTA, ALKAEN 199€! Koneet ovat heti käyttövalmiita. Hyödynnä tarjouskoodi SENIORI5 ja saat 5% alennuksen! OULUN MYYMÄLÄ JA VERKKOKAUPPA 24/7 TAKU U 12 KK TOIM ITUSK ULUT 0€ -5% Koodilla: SENIORI5 Alennus on voimassa 1.6.2020 asti Liikunta Tanssi Musiikki Opintotoiminta Käsityö Valokuvaus Muu Kyselyn toteutustapa Lähetimme vastaamislinkin sähköiseen kyselyyn jäsenille, jotka olivat liittyneet johonkin järjestön paikallisyhdistyksistä 1.1.2018–11.11.2019 ja jotka olivat liittyessään antaneet sähköpostiosoitteensa. Kyselyn vastausprosentti oli 34. Hieman alle 40 % kyseisenä aikana liittyneistä jäsenistä oli antanut sähköpostinsa. Tuloksia tarkastellessa onkin hyvä pitää mielessä kyselyn toteutustavan aiheuttamat vääristymät. Kyselyn vastaajissa 60–69-vuotiaat ovat selvästi yliedustettuina. Tämän koosteen ikäjakaumaa koskeva nosto ei kuitenkaan nojaa kyselyn tuloksiin; tieto perustuu jäsenrekisteristä ajettuihin kaikkien uusien jäsenten ikäjakaumaa koskeviin tietoihin kyselyn toteutushetkellä. Oheisen koosteen kysymykseen ”Mikä sai sinut liittymään jäseneksi?” vastaajat saivat valita kolme vastausvaihtoehtoa. Koosteen muiden kysymysten kohdalla valintojen määrää ei rajoitettu. Millaista toimintaa toivot lisää yhdistykseesi? 50 40 30 20 10 5 10 15 20 25 30 35 Avoimissa vastauksissa uudet jäsenet ehdottivat yhdistysten toimintaan lisää pelejä, korttipeleistä shakkiin, ohjattua sanataidetta, ryhmässä tapahtuvaa yhteiskunnallisten asioiden seuraamista ja yhdessä toteutettavia edunvalvontatoimia, tietotekniikkakerhoja, sinkkukerhoja ja esimerkiksi retkiä, joille olisi mahdollista ottaa oma koira mukaan. Mitkä harrastusmuodot kiinnostavat sinua? Avoimissa vastauksissa uudet jäsenet toivoivat muun muassa mahdollisuutta harrastaa ilmaisutaitoa, lausuntaa ja näyttelemistä, lisää vapaaehtoistyömahdollisuuksia, kulttuuriin, kirjallisuuteen ja sanataiteeseen sekä maalaukseen ja piirustukseen liittyvää harrastustoimintaa sekä yhteistä luonnossa liikkumista. prosenttia 31,1 % 44,3 % 25,6 % 15,7 % 8,8 % 5,7 % 18,8 % 18,4 % 9,4 % 9,4 % 2,9 % 10,1% Matkoja/retkiä Tiedotus tilaisuuksia eläke läisten etuuksis ta/palveluista Vapaa muotoisia keskustelu tilaisuuksia (porina kerhoja) Harrastus toimintaa Muuta prosenttia Eläkeläinen 2/2020 11
ANNA ESKOLA Tammi-helmikuun aikana järjestetyt alueelliset opintoja työpäivät, jotka myös ”aluekierroksena” tunnetaan, keräsivät yhteen aktiivisen ja keskustelevan joukon järjestömme uusia ja vanhoja jäseniä. 15 eri paikkakunnalla järjestettyihin tilaisuuksiin osallistui yhteensä yli 300 osanottajaa 132 eri yhdistyksestä. Tilaisuuksissa käsiteltiin erinäisiä ajankohtaisia aiheita: Ohjelmassa oli mm. jäsenhankintakampanja, käsikanto-ohjeistus, tietotekniikkaopastuksen tilannepäivitys ja tulevat Syystärräykset. Lisäksi osallistujat tekivät ryhmätöitä, joiden avulla luodattiin osallistujien näkemyksiä järjestön ja yhdistysten asemasta nyt ja tulevaisuudessa; nämä ryhmätyöt nivoutuvat osaksi järjestön strategiatyöskentelyä. TU O M A S TA LV IL A Savon Aluejärjestön opintoja työpäivistä toinen järjestettiin Kiuruvedellä. Aluekierroksella keskusteltiin vilkkaasti Hallituksen tulisi eetu:n mielestä viivyttelemättä etsiä ratkaisu vanhustenhoidon kasvavaan henkilöstövajeeseen. Laitoshoidon ohella olisi panostettava kotiin vietäviin palveluihin. eetu:n budjettitoiveissa viitataan oecd:n vertailuun, jonka mukaan asiakasmaksujen ja muun yksityisen rahoituksen osuus terveydenhuollon maksuissa on Suomessa korkeampi kuin muissa Pohjoisja Länsi-Euroopan maissa. Asiakkailla on kolme maksukattoa. Nämä tulisi eetun mukaan yhdistää ja laskea nykyistä alemmalle tasolle. Sosiaalija terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen piti eetu:n tavoitteita tärkeinä. Hän muistutti, että pieniä toimenpiteitä eläkeläisköyhyyden vähentämiseksi ovat jo olleet vuoden alusta voimaan tulleet takuueläkkeen ja pienimpien kansaneläkkeiden korotukset. – Vanhustenhoidon laatuun vaikuttaa mitä suurimassa määrin hoitajamitoitus. Sen takia on tärkeää, että hallitus nyt kirjaa laitoshoidon minimimitoituksen, Pekonen sanoi. – Ja kuten hallitusohjelmassa on todettu, niin myös kotihoitoa kehitetään siinä rinnalla, Pekonen vakuutti. eetu ry:n ja ministerin tapaamisessa puhuttiin myös mm. kotitalousvähennyksestä, asumisen kuluista ja esteettömyydestä, digitalisaatiosta ja ikääntyvien ihmisoikeuksien kunnioittamisesta myös kansainvälisellä tasolla. eetu ry on kuuden valtakunnallisen eläkeläisjärjestön yhteistyöelin. Sen jäseniä ovat Eläkeliitto, Eläkeläiset, Eläkkeensaajien keskusliitto ekl, Kansallinen senioriliitto, Kristillinen Eläkeliitto ja Svenska pensionärsförbundet. eetu:n puheenjohtajuus vaihtuu vuosittain. Vuonna 2020 puheenjohtajajärjestönä toimii Svenska pensionärsförbundet rf. Tapaamisessa sosiaalija terveysministeri Aino-Kaisa Pekosen kanssa olivat esillä mm. eläkeläisköyhyys, vanhustenhoito ja asiakasmaksut. EETU ry esitteli ministerille tavoitteitaan SUOMEN SUURIN eläkeläisjärjestö Eläkeliitto vietti 50-vuotisjuhlaansa Finlandia-talossa 26. helmikuuta. Juhlapuheessaan liiton puheenjohtaja, hallintotieteiden tohtori Raimo Ikonen nosti esiin ikääntyneiden kansalaisten perusoikeudet, joihin tulee kuulua valtakunnallisesti yhtenäinen ja laadukas kotihoito. ”Avohoito on lainsäädäntöön perustuva vanhustenhuollon painopiste. Nyt tarvitaan hoitotakuun ja ympärivuorokautisen hoidon mitoituksen lisäksi valtakunnallisesti määritellyt kotihoidon kriteerit ja linjaukset”, Ikonen vaatii. Puheenjohtaja Ikonen otti kantaa myös eläkeläisten arvostukseen Suomessa. Hän huomautti, että suuri osa eläkeläisistä tuntee olevansa toisen luokan kansalaisia ja arvioi yhteiskunnassamme olevan paljon ikään perustuvaa syrjintää. ”Eläkeläiset ovat monimuotoinen väestöryhmä. He eivät ole vain hoivan kohteita vaan myös aktiivisia kansalaisia, jotka haluavat vaikuttaa suomalaisen yhteiskunnan kehitykseen. Eläkkeelle siirtyneet tulee tunnistaa myös yhteiskunnallisena voimavarana, kuluttajina ja veronmaksajina”, Ikonen lisää. Eläkeliittoon kuuluu 20 piiriä ja niihin 400 yhdistystä ja noin 130?000 jäsentä ympäri maata. Piirit ja yhdistykset juhlivat Eläkeliittoa lukuisin tapahtumin pitkin vuotta. Eläkeliitto vietti 50-vuotisjuhlaansa TEKSTI JA KUVA TUOMAS TALVILA S uomi tarvitsee eläkeläisköyhyyden vähentämisohjelman, vanhustenhoidon laatuun on saatava parannus ja terveydenhuollon asiakasmaksukatot tulisi yhdistää. Muun muassa nämä asiat olivat esillä, kun Eläkeläisliittojen etujärjestö eetu ry:n edustajat vierailivat torstaina 6. helmikuuta sosiaalija terveysministeriössä esittelemässä ministeri Aino-Kaisa Pekoselle (vas.) järjestön tavoitteita vuoden 2021 talousarviota silmällä pitäen. – Eläkeläisten tulokehitys jää jatkuvasti enemmän jälkeen palkkakehityksestä, eetu:n puheenjohtaja Ole Norrback totesi. – Vuonna 2019 noin 117 000:n yli 65-vuotiaan eläkeläisen kuukausitulot olivat alle 1?239 euroa, mitä pidetään rajana taloudellisesti haastavaan asemaan. Katsomme, että leskeneläkkeen tulisi jatkossakin olla elinikäinen ja tämä tulisi huomioida perhe-eläkejärjestelmää uudistettaessa, eetu:n tavoitelistassa todetaan. Laitoshoidon ohella olisi panostettava kotiin vietäviin palveluihin.” 12 Eläkeläinen 2/2020
Kiitos, että saamme auttaa. Debora Oy | palvelemme valtakunnallisesti | asiakkaaksi@debora.fi | debora.fi | Soita 010 339 4400 Pieniä ja suuria tekoja. Auttamisen iloa. Debora tuo asiakkaan kotiin kattavat sosiaalija terveyspalvelut kotona asumisen ja arjessa selviytymisen tueksi. Palvelujemme avulla asiakkaamme kuntoutuvat ja voivat paremmin. Turvaamme yksilölliset palvelut kotiin monenlaisille asiakasryhmille sitoutuneen henkilöstön voimin. Ota yhteyttä ja pyydä maksuton kartoituskäynti. Evgenia Mazurova Maaliskuun alussa aloitti Evgenia Mazurova työt Eläkeläiset ry:n toimistossa monikulttuurisen toiminnan apuna. Evgenia on kotoisin Moskovasta. Suomeen hän muutti viisi vuotta sitten. ”Moskovassa työskentelin juutalais-amerikkalaisessa säätiössä, jossa johdin sosiaaliavustusosastoa. Tuimme ikäihmisiä ja heidän perheitään: järjestimme kotija terveydenhoitoa ja ruokahuoltoa. Pidimme kerhoja ja juhlia ja teimme retkiä.” ”Olen opiskellut muistisairauteen ja aivoterveyteen liittyviä asioita ja ohjasin Moskovassa muistikoulua, jossa pyrimme helpottamaan jo sairastuneiden ihmisten elämää. Muistityötä on ollut antoisaa jatkaa vapaaehtoisena myös Suomessa.” ”Suomessa olen opiskellut gerontologista hoitotyötä. Oli kiva tulla nyt töihin nimenomaan eläkeläisjärjestöön.” Eläkeläiset ry:n monikulttuurisuustyön suunnittelija Eva Rönkkö on iloinen, että järjestö sai uuden osaajan joukkoonsa. Palkkauksen mahdollisti sosiaalija terveysjärjestöjen avustuskeskus stea:n Paikka auki -ohjelma. ”Evgenian osaamisesta vähemmistöön kuuluvien iäkkäiden kansUusia ihmisiä toimistolla TIINA RAJALA Jouduimme valitettavasti perumaan tältä keväältä monta kurssia koronaviruksen vuoksi. Kuntorantaan suunnitelluista kursseistamme peruuntuivat matkavastaavien peruskurssi sekä viestintäkurssi. Peruutimme myös monta alueellista kurssia. Seuraamme tilannetta ja ilmoitamme, kun kurssien järjestäminen on taas mahdollista. Julkaisemme tämän lehden sivulla 19 ensi syyskauden alustavan kurssikalenterin. Kurssit käynnistyvät heti Syystärräys-tapahtuman jälkeen, syyskuun toisella viikolla Kuntorannassa. Kansantanssikurssi on kursseista ensimmäinen ja sen jälkeen alkavat yhdistystoiminnan ja taloudenhoidon jatkokurssit. Syyskauden viimeisellä viikolla pidettävän liikuntakurssin otsikkona on ”liikkuen ja tanssien kohti kulttuurija retkeilypäiviä”. Järjestämme parisen vuotta kestäneen tauon jälkeen kädentaitojen kurssin, jonka teemana on huovutus. Tämä kurssi on lokakuussa, yhtaikaa viestintäkurssin kanssa. Musiikkikurssi pidetään tavalliseen tapaan ja tällä kertaa sen kanssa samaan aikaan on Ohjelmia kerhoon ja esiintymistaitoa-kurssi. Kurssia tulee vetämään uusi opettaja, näyttelijä Annikka Kaistinen. Matkavastaavien jatkokurssi (eli opintoja neuvottelupäivät) pidetään alueellisena 21.–23.9. Kurssilla tutustutaan ensi vuoden kulttuurija retkeilypäivien tapahtumapaikkaan ja sisältöön. Paikka selviää Syystärräys-tapahtumassa 31.8.–6.9. Uusi alueellinen kurssi on Tule mukaan -perehdyttämiskoulutus uusille jäsenille. Kurssi koostuu kolmesta kahden päivän jaksosta: A) järjestötoiminnan esittely, B) edunvalvonta ja vaikuttamistyö, C) viestintätaidot yhdistystoiminnassa ja vaikuttamisessa. Tarkoitus on, että uusi jäsen osallistuu yhdistyskaverinsa kanssa jokaiseen jaksoon. Tarvittaessa voi ilmoittautua jaksoihin myös erikseen. Ensimmäinen jakso pidetään Kuntorannassa 29.–30.9. Tiedot täsmentyvät. Järjestölliset ja ikääntymispolitiikan kurssit tarjoamme erittäin edulliseen hintaan. Normaalihintaisetkin kurssit ovat edullisia, sillä ne maksavat vain Kuntorannan majoitusvuorokausien hinnan. Näille kursseille, kuten kansantanssi, liikunta, musiikkija ohjelmatoiminnan kurssit, voi hakea harkinnanvaraista kurssitukea. Peruutuksia ja syyskauden alustava kurssikalenteri sa toimimisessa on meille paljon apua. Evgenian joogaharrastuksestakin on hyötyä, sillä liikunta on mukavaa riippumatta siitä, millä kielellä sitä ohjataan” ”Evgenia tulee olemaan avuksi Eläkeläiset ry:n pääkaupunkiseudun yhdistyksille, joissa järjestämme toimintaa yhdessä venäjää ja muita kieliä puhuvien iäkkäiden kanssa.” Onni Kari ”Olen Onni Kari, 27-vuotias valtiotieteiden maisteri Itä-Pasilasta. Aloitin siviilipalveluksen Eläkeläiset ry:n toimistolla helmikuussa. Tammikuu vierähti Lapinjärven koulutuskeskuksella, kuten kaikilla sivareilla. Tuolla sain oppia muun muassa ensiaputaitoja. Mechelininkadun toimistolla olen saanut hoidettavakseni kurssihallinnon. Lisäksi olen muun muassa tilastoinut yhdistysten edellisen vuoden toimintaa ja auttanut erilaisissa toimiston töissä. Olen opiskellut pääaineenani poliittista historiaa. Graduni tein Espoon työväenliikkeen historiasta. Tarkoitus oli, että pitäisin huhtikuussa Eläkeläiset ry:n jäsenille historiakurssin Helsingissä, mutta valitettavasti se peruuntui kuten kaikki muutkin kevään kurssit. Yritämme saada perutut kurssit järjestettyä, kun se taas on mahdollista!” KURSSIUUTISIA Eläkeläinen 2/2020 13
JÄRJESTÖ TEKSTI PEKKA LEHTONEN KUVA EVA RÖNKKÖ ELÄKELÄISET RY:N monikulttuuri sen toiminnan tukiryhmä kokoon tui taas helmikuun lopulla Kunto rantaan tekemään yhteenvetoa vii me vuoden toiminnasta ja suunnit telemaan uutta. Mukana oli edusta jia Keravalta, Raisiosta, Kuopiosta, Tampereelta, Helsingin Kontulasta ja Rovaniemeltä. Paikkakuntaluette lo kertoo, että toiminta on levinnyt jo maan eri puolille mutta toisaal ta laajenemisen mahdollisuuksia on vielä paljon. Toiminnan suunnittelija Eva Rönkkö muistutti taas, että vanhus neuvostojen toiminnassa pitäisi jat kuvasti muistaa kysyä, miten vähem mistöjen ikäihmiset on otettu huo mioon kunnissa. Maahanmuutta jien lisäksi on syytä muistuttaa myös suomalaisista vähemmistöistä, ro maneista ja saamelaisista. Monikulttuuritoiminnan vaikein ongelma on edelleen se, ettei yhteyk siä ole helppo saada. Toisaalta viime vuonna on ollut yhteistoimintaa ve näläisten ja inkeriläisten lisäksi mui den muassa kiinalaisten ja syyrialais ten kanssa. Tampereelta kerrottiin, että suun nitelmissa on viettää syksyllä pai kallisten kiinalaisten kanssa yhdes sä Kuujuhlaa. Muiden paikkakuntien väki ilmoitti heti innoissaan: Mekin haluamme järjestää sellaisen! KESKUSTELU MUUTTUI välillä hy vin filosofiseksi, kun pohdittiin maa hanmuuttajien identiteetin ongel mia. Erityisesti mietittiin sitä, miten eri maista ja kulttuureista Suomeen muuttaneet eroavat identiteetiltään ja miten se pitäisi yhteistyössä huo mioida. Vakavasti pohdittiin myös, mi tä vaikuttaa toimintaamme Syyrian tilanne, jossa sotaa pakenevat ovat joutuneet kahden tulen väliin hyvin epäinhimillisiin oloihin. Vaikka mo net sanovat haluavansa auttaa, käy tännössä ei päästä juuri eteenpäin. goMoto 2.4 Tälläkin kaikki ajavat ilman ajokorttia. Kyllä! Saat ajaa ihan missä vain missä pyöräilisitkin – aja pyöräteillä, tien reunalla, pysäköi vaikkapa pyörätelineen viereen. Ei rekisteröintiä, ei pakollista vakuutusta: erittäin pienet käyttökulut. Hyvän maavaran ja neljän ison täysjousitetun(!) ilmakumirenkaan ansiosta pysyy tukevasti pystyssä huonollakin tiellä. Siksi ajaminen on helpompaa kuin polkupyörällä! Moottori on luokkansa tehokkain, silti pehmeätoiminen. Pakki, takapenkki ja avattavat ikkunat. Asiakkaamme Joel Juutilainen antoi palautetta:“Just niinkuin minulle tehty! Käytän laitetta kauppareissuilla ja myös vähän pidempiä matkoja teen ilman mitään ongelmia. Turengista Riihimäelle ja Hämeenlinnaan tapaamaan ystäviä.” Värit: MAX 25 KM/H 100 KM EI KORTTIA 3 490 € (112 €/kk) alk. NÄMÄVIEDÄÄN KÄSISTÄ! KATSOVIDEO: SKAND.FI TAKAPENKKI USB-PISTOKE TÄYSJOUSITETTU... TOIMI NÄIN: Käy nettisivuillamme skand.fi tai soita 02 480 9060. Valitse haluamasi sähköajoneuvo. Toimitamme sen kotiovellesi, kaikkialle Suomeen. Olemme niin varmoja tyytyväisyydestäsi tuotteeseemme, että annamme sille täyden 2 vuoden takuun – ilman kilometrirajoitusta. Sopii Suomen oloihin täydellisesti. Kaikki on huomioitu, jotta voit kulkea vapaasti, huolettomasti ja turvallisesti. Kattavassa huoltoverkostossamme on yli 500 pistettä ympäri Suomea – Helsingistä Ivaloon. Skand on luotettava kotimainen toimija, jolta on turvallista ostaa. Meiltä tilaat helposti puhelimella tai sähköpostilla. Laite toimitetaan aina ensin asiakkaalle ja vasta sitten hoidetaan laskutus. Jo tuhannet asiakkaat ovat todenneet tämän helpoimmaksi tavaksi ostaa sähköskootteri. WWW.SKAND.FI LEIJONA 1400 Täydellistä turvallisuudentunnetta nyt neljällä pyörällä, ja katso kuinka tyylikkäästi! Pehmeätoiminen luokkansa tehokkain moottori, sähköä säästävät kirkkaat LED-valot. Monista muista nelipyöräisistä poiketen kaikissa renkaissa on jousitus ja maavara on hyvä Suomen teille. Ei hankalia vaihteita, valitse vain ajatko eteenvai taaksepäin. Kyllä, tässä on myös pakki! USB-lataus puhelimelle tai naville. Tauno Taskinen Klaukkalasta kertoi meille: “Huolella tehty ja onnistunut laite. Ajelen postilaatikolle, katsomaan velipoikia ja Heinolan torille, joka on minun lempipaikkani kesällä. Saan aamusta kauppalistan vaimolta ja lähden iloisesti hakemaan tarvikkeet. Minun "Lamborghiini" ja kaikkien naapureiden suosikkilaite. Kaikki haluaa koeajaa." Värit: MAX 25 KM/H 55 KM EI KORTTIA VISIIRIKATTO VIHDOIN LISÄVARUSTEENA! VARMISTA HETI OMASI! VAKAAT KESTOSUOSIKIT! 2 590 € (94 €/kk) alk. NYTTAKABOKSI 0€! MUISTA VISIIRIKATTO! TILAA VIIMEISTÄÄN NYT NIIN VARMISTAT OMASI, KUN TIET OVAT PUHTAAT. SE TUOKSUU JO ILMASSA – KEVÄT! TÄYSIN UUDISTUNUT! LEIJONA 1300 Ei ajokorttia. Aito Leijona 1300 Plus -sähköskootteri on saatavilla vain meiltä. Et löydä vastaavaa mistään muualta. Plus-mallissa on hienot LEDpäiväajovalot ja automaattijarru joka tuo turvallisuutta ajoon ja pysäköimiseen, kuten premiumluokan autoissa. Ajaminen on paljon helpompaa ja pehmeämpää kuin millään kilpailevilla malleilla. Tehokas moottori vie turvallisesti ylös kaikista mäistä. Markkinoiden turvallisimmat akut. Ja kuten näet, designiin on satsattu erityisen paljon. Suunniteltu Suomen vaativiin keleihin, soveltuu erinomaisesti ympärivuotiseen käyttöön. Myös pakki. Kattava lisävarustelu: nastarenkaat, suojapeite, tuuliohjain, akkulämmitin. Näin kertoo asiakkaamme Sampo Santasalo Helsingistä: "Mainio väline arjessa ja korvaa minulle auton. Leijona kulkee kätevästi metrossa ja junassa tuoden ulottuvuutta runsaasti. Ainoa “haitta” on olla jatkuvasti katseiden kohde." Värit: MAX 25 KM/H 100 KM EI KORTTIA 1 890 € (64 €/kk) alk. NYTTAKABOKSI €! VAIN NOPEIMMILLE! 1 700 € (58 €/kk) alk. VARMISTA OMASI HETI AINOAAITO SCOGO! SCOGO Tilaa suositun SCOGO C+:n seuraaja SCOGO C2 nyt! Hiottu ajogeometria ja uudistettu jousitus tekeva ?t ajosta entista ?kin vakaampaa ja miellytta ?va?mpa?a?. Edistynyt moottorinohjaus mahdollistaa erinomaisen va ?a?nno?n ja markkinoiden pisimma ?n toimintamatkan, jonka voi jopa tuplata lisa ?akulla. Ei ika ?rajaa. Ei ajokorttia. Irrota kevyt litiumakku ja lataa ka ?teva?sti to ?issa? tai kotona. Joku tyytyy halpoihin kopioihin, aito Scogo vain meiltä! Värit: MAX 25/45 KM/H 130 KM× EI KORTTIA* *45 km/h -mallit vaativat mopokortin vuoden 1984 jälkeen syntyneiltä. LISÄTIEDOT JA MYYNTIPALVELU: 02 480 9060 | MYYNTI@SKAND.FI | PUUTARHATIE 18, VANTAA | VERKKOKAUPPA AVATTU! × Toimintamatka tupla-akulla jopa 130km Kuntorannassa koolla monikulttuurisuuden iloisia aktivisteja Oman hienon kulttuurilisän toi Rovaniemeltä mukaan tullut uzbekistanilainen Firuza, joka esitti lauluja uzbekin ja venäjän kielillä Taistelevilta valtioilta ei näytä löyty vän inhimillisyyttä tippaakaan. Kuntorannassa pohdittiin vakavia asioita mutta hauskaakin oli. Oman hienon kulttuurilisän toi Rovanie meltä mukaan tullut uzbekistanilai nen Firuza, joka esitti lauluja uzbe kin ja venäjän kielillä. Erityisen kau nis oli tunnettu karibialaisvaikuttei nen laulu Kyyhkynen, La Paloma, jon ka kuulimme myös uzbekiksi. Näin me olimmekin äkkiä keskellä idän ja lännen kulttuurien stereoesitykses sä. Näin hauskaa ja innostavaa Eläke läiset ry:n monikulttuurinen toimin ta on. Toivomme mukaan uusia ih misiä eri puolilta Suomea. 14 Eläkeläinen 2/2020
TASAVALLAN PRESIDENTTI lausui radiohaastattelunsa lopuksi (20.3.) sanat: elämä voittaa. Tunnus palautti mieleen muistoja vuosikymmenten takaa. Silloisen Tuberkuloosiliiton keväisin toistuvan keräyksen tunnus oli Elämä voittaa, ja keräykseen osallistunut sai sievän pääskysmerkin vastineeksi. Sairauden läpikäyneelle ja sen voittaneelle keräyksen onnistuminen oli ilon aihe. Sodan jälkeen sairastuneen elämä useimmiten voitti, koska markkinoille oli tullut uusia tehokkaita lääkkeitä. Tiheä parantolaverkosto takasi hoitopaikan ja hoidon ilmaisuus (vuodesta 1961) hoidon saatavuuden. Seuraavan sukupolven lääkkeet lyhensivät hoitoajat vielä muutamaan viikkoon aikaisempien kuukausien, jopa vuosien asemasta. 1960-luvun alussa sairastuneita oli vuosittain yli 6000, nykyisin tautiin sairastuminen on uutinen Hesaria myöten. ELÄMÄ TULEE voittamaan myös koronaviruksen aiheuttaman sairauden. Uuteen sairauteen pitää vain kehittää rokotteet, jotka mahdollistavat sairauden ennalta ehkäisyn, ja lääkkeet, joilla sairastuneet toipuvat. Kehittely ottaa oman aikansa. Ennen sitä täytyy turvautua keinoihin, joita on sovellettu aikaisemminkin tarttuvien tautien torjuntaan: kontaktien välttämiseen tartuntalähteisiin ja oireiden hoitoon lääkkeillä, jotka eivät vielä taudin varsinaista syytä poista. Maan hallitus onkin pontevasti ottanut käyttöön keinoja, joilla tartuntojen todennäköisyyttä pienennetään ja epidemian etenemistä hidastetaan. Järein keino on valmiuslain antamien valtuuksien käyttöön ottaminen. Lakihan siirtää käytännössä lainsäädäntövaltaa eduskunnalta hallitukselle. Eduskunnalle jää vain oikeus valvoa jälkikäteen sitä, voidaanko hallituksen päättämät säädökset hyväksyä. Tilanteen tekee ”tulenaraksi” se, että hallitus voi omilla päätöksillään kaventaa myös kansalaisten perusoikeuksia. Toinen iltapäivälehti revitteli tietonsa nimettömiin lähteisiin perustaen hallituksen sisäisillä erimielisyyksillä poikkeuslakiin turvautumisesta päätettäessä. Alkuvaiheessa terveydenhuollon asiantuntijat, hallitus ja presidentti pitivät tartuntatautilakia riittävänä välineenä. Kun tartuntaketjuja ei enää voitu selvittää ja tilanne muuttui epidemiaksi, vaadittiin uutta harkintaa. Tunnen oloni vain turvalliseksi, jos hallituksessa on käyty kriittisellä silmällä läpi kaikki mahdolliset ongelmat ja sen jälkeen kyetty yksimieliseen päätökseen. Valtaosa (2/3) suomalaisista luottaa Marinin hallitukseen ja ministerien esiintyminen on luottamusta vahvistanut. Vuonna 2011 säädetyn lain käyttöönotto ensimmäistä kertaa on kuitenkin ennakkotapaus. Jos lain käyttöönotossa tai sen soveltamisessa nyt ollaan huolimattomia, saattaa toisenlaisen hallituksen hallitessa olla edessä ongelmia. ALBERT CAMUS’N hienossa romaanissa Rutto kuvataan kolme erilaista tapaa suhtautua Oranian kaupunkia riivaavaan ruttoon. Yksi pitää sitä Jumalan rangaistuksena ja jää pohtimaan kärsimykseen kuolevan lapsen kohtalon oikeutusta. Toinen ei halua ”liata käsiään” ongelmaan vaan vaalii oman omantuntonsa puhtautta. Kolmas – tohtori Rieux – ei tahdo olla pyhimys eikä sankari vaan ihminen, joka ottaa täyden vastuun eteen tulevasta tilanteesta. Elämä voittaa Järein keino on valmiuslain antamien valtuuksien käyttöön ottaminen.” KALEVI KIVISTÖ Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja. KALEVIN KYNÄSTÄ VINKKIPANKKI TUNTUUKO SILTÄ, että aivan liian pieni osa yhdistyksen jäsenistä päätyy hoitamaan leijonanosan kaikista hommista? Askelten ottaminen kohti nykyistä reilumpaa työnjakoa ei ole aina helppoa, mutta työnjaon tehostamista sekä avun pyytämistä voi aina myös harjoitella. ANNA ESKOLA Top 5 Viisi vinkkiä töiden jakamiseen 1 Miettikää, mitä tehtäviä voisitte antaa muidenkin hoitaa. Tehkää yksinkertainen lista hoidettavista hommista. Listalle ei kuitenkaan kannata laittaa sellaisia asioita, joita tehdään vanhasta tottumuksesta, vaikka niiden hoitaminen ei enää ole edes tarpeen. Listan teko toimiikin samalla oivana apuvälineenä, jonka avulla voi nähdä, mitä todella tarvitsee hoitaa. 2 Luokaa tilaisuuksia ihmisille tarttua määriteltyihin tehtäviin pyytämällä heitä apuun. Selittäkää tarvittaessa, mitä tehtävään käytännössä sisältyy ja luvatkaa olla apuna ja tukena tarpeen vaatiessa. 3 Hyväksykää, että jokaisella on oma tapansa hoitaa hommat. Päsmäröinti on myrkkyä auttamishalukkuudelle. Uusien toimintatapojen hyväksyminen sen sijaan auttaa pitämään toiminnan luonnollisesti uusiutuvana. 4 Tarjotkaa kerralla vain yhtä hommaa. Älkää uuvuttako uutta aktivia liian suurella määrällä pyyntöjä. 5 Muistakaa kiittää ei vain hyvistä suorituksista mutta myös hyvistä yrityksistä. Bonusvinkki NYT KUN arjen tavalliset tekemiset ovat muuttuneet ja tapaamiset yhdistysten kerhoissa ovat toistaiseksi tauolla, on aikaa etsiä uutta tekemistä kotona ja sen lähiympäristössä. Muuttunut aika tuo mahdollisuuksia, joita emme tavallisen arjen kiireessä ehkä huomanneet. Kotisivultamme elakelaiset.fi kohdasta Toiminta löytyy uutta aineistoa: Tekemistä mielelle ja keholle. ENNAKKOILMOITUS ELÄKELÄISET RY:N VALTUUSTON KOKOUKSESTA Eläkeläiset ry:n valtuusto kutsutaan koolle sääntöjen 12 §:n mukaiseen ylimääräiseen kokoukseen 20.–21.8.2020 Lomakeskus Kuntorantaan Varkauteen. Kokouksessa käsitellään sääntöjen valtuuston kokoukselle määräämät asiat. Lisäksi valtuusto käsittelee ja hyväksyy strategiaasiakirjan. Sääntöjen edellyttämä ennakkoilmoitus kokouksesta postitetaan valtuuston jäsenille ja jäsenyhdistyksille 24.3.2020. Lisäksi ennakkokutsu julkaistaan Eläkeläinenlehdessä 2/2020. Varsinainen kokouskutsu ja kokousasiakirjat lähetetään valtuuston jäsenille 13.7.2020. Eläkeläiset ry:n hallitus 13.3.2020 Eläkeläinen 2/2020 15
JÄRJESTÖ TEKSTI JA KUVAT PEKKA ISAKSSON E läkeläiset ry järjesti maaliskuun alussa Kuntorannassa viiden päivän kurssin erityisesti yhdistyksen uusille liikunnan vertaisohjaajille. Monet ohjaajat tulevat eläkeläisyhdistyksiin TUL:n seuroista. Niin on tehnyt myös Marjatta Ojala Kemin Rytikarista. Hän kertoi kurssin osanottajien esittäytymisessä, että on ohjannut voimistelua aikaisemminkin, mutta peräti 46 vuotta sitten. – Niin todella tein. Ohjasin nuorena Veitsiluodon Kisaveikkojen naisia. Sen jälkeen olen kyllä vetänyt seuran yleisurheilijoita ja ollut itsekin aikoinaan aktiiviurheilija, Ojala kertoo. – Meillä kaivataan sekä yhdistyksessä että seurassa lisää ohjaajia, ja minulla on tavoitteena ryhtyä nykyisen ohjaajan kaveriksi, apuohjaajaksi. Rytikarin Eläkeläiset ja Kisaveikot tekevät yhteistyötä: meidän naiset voivat jumpata kaksi kertaa viikossa, puolen tunnin jumpan yhdistyksessä ja tunnin jumpan seurassa. Ojala oli tyytyväinen kurssin ohjelmaan, ainakin se on ollut tehokas. Hän huomasi eräänä aamuna herätessään, että jumppaohjelmat olivat pyörineet mielessä nukkuessakin. – Tästä on hyvä jatkaa. Minulla on etua siitä, että voin soveltaa eläkeläisyhdistyksen jumpassa aikaisemmin oppimaani. Tempo vain on rauhallisempi. Pidän siitä, että nykyisin ei enää opasteta ohjaajia pitämään tiukkaa 1–2 –3 -kuria, vaan voi ohjata lempeämmin. Se on ystävällisempi tapa myös ohjajaa kohtaan Tapio Ruuskanen Porvoon Eläkeläiset ry:stä on ohjannut yhdistyksessään liikuntaa muutaman vuoden. Järjestön kurssilla hän oli toista kertaa. Hän pitää molempia kursseja kehittävinä, niiltä on saanut paljon uusia vinkkejä tekemiseen. – Meillä syntyi muutama vuosi sitten tilanne, että kukaan ei ollut halukas ryhtymään toimeen, kun entinen Vertaisohjaaja on hyödyksi ja iloksi itselleen ja muille Rytikarissa yhteistyötä seuran kanssa, Porvoossa myös tarinajumppaa. katsojana siitä innostunut ja tuntenut sitä kohtaan paloa. Ruuskanen muisteli entisen ohjaajan liikkeitä ja pikku hiljaa opetellut suunnittelemaan myös ohjelmia. Jouluna hän toteutti tarinajumpan joulunvietosta. Idea syntyi edellisellä kurssilla, jossa tehtiin samanlainen tarinallinen jumppa juhannuksesta. Porvoossa jumppa on osa kerhopäivien kokoontumista. Joskus välineinä ovat kepit, joskus kuminauhat, toisinaan taas venytellään. Näin jumppaan saadaan vaihtelua. Kesäisin emme jumppaa, mutta olen ottanut tavaksi vetää samaan aikaan viikoittaisen kävelytuokion, joko sauvoilla tai ilman, miten kukin haluaa. Kaksi–kolme kertaa kesässä meillä on grillitapaaminen, ja ulkoiluahan sekin on. Heinäkuun me pidämme sentään lomaa. Ruuskanen kertoo, että hänen tapansa ohjata on näyttää liikkeet. Pikkutarkasti hän ei ryhdy valvomaan, että ne menevät juuri kirjan mukaan. – Meille on sopinut hyvin jumpata ringissä. Se on jollakin tavalla yhteisöllinen ja tasa-arvoinen tapa. Tokihan jonkun pitää sanoa, mitä tehdään. Se joku on ohjaaja, Ruuskanen naurahtaa. Kaikenlaiset pallot houkuttelevat ikäihmisetkin leikkimään. Jumppaohjelmat olivat pyörineet mielessä nukkuessakin.” ohjaaja lopetti. Minä ajattelin, että ei tätä niin vain voi lopettaa. Niin yhdistyksen puheenjohtajasta tuli myös liikunnanohjaaja. Se kyllä sopikin hyvin miehelle, joka oli harrastanut liikuntaa, ollut myös Kuminauhajumppakin voi olla vauhdikasta. Menossa etualalla Tapio Ruuskanen. 16 Eläkeläinen 2/2020
M ietin pitkään, osallistunko Kuntorannassa pidettävälle liikuntakurssille. Oli pieniä aikataulupulmia, mutta oli suurempikin ongelma: olisinko valmis sitoutumaan nykyistä tiukemmin perusyhdistykseni kuntojumpan vetäjäksi ja laajemminkin liikunnan vertaisohjaajaksi. Lopulta oivalsin, että kysymystä ei voi ratkaista teoriassa, järkeilemällä, vaan käytännössä, siis kokeilemalla. Tässä tapauksessa se edellytti osallistumista kurssille, jossa näkisin, minkälaisia asioita minun on opittava ja mitä henkisiä valmiuksia liikunnan vertaisohjaajalta edellytetään. Olen toiminut Kävelypässit-ryhmässä reilut viisi vuotta ja olen sen perustajäsenkin, mutta muuten olen ollut laiskahko liikkuja. En ole harrastanut sitten nuoruusvuosien aktiivisesti muuta liikuntaa kuin kävelyä ja jonkin verran pyöräilyä. Viime vuosina olen kävellyt niin paljon, että arvelen kuntoni olevan kohtuullinen. Jumppaa en ole harrastanut jatkuvasti, voimistelusta puhumattakaan, ennen kuin ryhdyin syksyllä vetämään Lempäälän Eläkeläisissä kevyttä kuntojumppaa. Joskus sentään olen huonon omantunnon pakottamana käynyt läpi Kävelypässien lämmittelyjumpan. Arvelen siis kävelyä lukuun ottamatta olleeni keskiverto eläkeläinen, mitä liikuntaharrastukseen tai pikemminkin sen puutteeseen tulee. Mitä siis opin? Opin ensinnäkin omasta kehostani muutaman lohdullisen asian. Olen ollut aina varsin jäykkä tapaus, ehkä henkisestikin, mutta aivan varmasti fyysisesti. Hämmästyksekseni huomasin, että jo muutaman päivän aktiivisen harjoittelun tuloksena nivelten ja koko kehon liikkuvuus koheni. Tämä tuntui ja ilmeisesti näkyikin erilaisissa taivutuksissa ja venytyksissä. Lihasten ja nivelten kuormittaminen teki hyvää jopa niille nivelille ja lihaksille, joissa olen tuntenut rasitusja lepokipua, kuten olkapäille, niskalle ja hartiaseudulle. Liike on todella lääke, sopivasti annosteltuna. Ei niin, että sitä olisi pitänyt pakolla nauttia, sillä kouluttajat kehottivat meitä valppaasti kuuntelemaan, mitä keho kestää. Pienet tuntemukset eivät haitanneet. Kolmannen kurssipäivän lopulla tuntui, että lihakset, jopa kävelystä vahvistuneet pitkät reisilihakset olivat puutuneet ja raskaat. Kun ohjaajamme Eva Rönkkö keskivartaloliikkeiden harjoituksessa nostatti selinmakuulta jalat kohti kattoa, niin ryökäleen koivet halusivat pysytellä itsepintaisesti oikoisena maan pinnalle. Asia korjaantui venyttelemällä, rentoutusharjoituksilla ja levolla. VARMAAN MUIDENKIN kurssilaisten toiveena oli saada tehtäväänsä uusia teknisiä valmiuksia ja oppia uusia jumppaohjelmia. Kävimmekin läpi miltei hengästyttävän monipuolisen kokonaisuuden: niveljumppaa, keppijumppaa, kuminauhajumppaa, tuolijumppaa, jalkapohjajumppaa ja keskivartalon lihaskuntotreenit. Niin ja vielä tarinajumppaa ja kuntopiirin suunnittelua ja toteuttamista. Ei siis ihme, että vielä muutama päivä kurssin jälkeenkään ohjelmat eivät ole järjestyneet muistissa siisteiksi kokonaisuuksiksi, vaan yksittäiset liikkeet hortoilevat päässä sinne tänne. Selkeyttä sekasortoon saamme aineistopaketista ja videoista, jotka kurssilla kuvattiin liikesarjoista. Onneksi videoiden tähtinä ovat kouluttajat, jotta vältytään väärin tehdyiltä liikkeiltä. Jumpan eri lajeista ilahduin erityisesti niveljumpasta ja jalkapohjajumpasta. Suurehkon osan niveljumpastakin voi toteuttaa pienessä tilassa esimerkiksi kerhon yhteydessä. Jalkapohjajumpassa tarvitaan suurin piirtein se tila, jonka seisova ihminen vaatii. Kuitenkin molemmat ovat mitä tärkeimpiä liikkuvuudelle ja hyvinvoinnille. Muutenkin osaan arvostaa enemmän juuri liikkuvuutta. Sen lisääntyminen tuntui minusta itsestänikin hyvältä. USKON OPPIVANI vertaisohjaajalle tarpeelliset tekniset valmiudet, siis liikesarjat, vähimmäistiedot ihmisen anatomiasta ja ihmisruumiin toiminnasta sekä sairauksien ja vammojen asettamista rajoista liikunnan harrastamiselle. Ohjaajan on tiedettävä, minkälaisia rajoituksia esimerkiksi sydänja verisuonitaudit tai liikuntaelinten sairaudet aiheuttavat. Tieto, terve järki ja ohjattavien itsensä varovaisuus auttavat. En vierasta myöskään niitä ominaisuuksia, joita kurssin tietoiskumaisilla luennoilla ja vapaassa keskustelussa pidettiin ohjaajille tärkeinä, joustavuutta ja vuorovaikutustaitoja sekä tietynlaista määrätietoisuutta. Ehkä minulla on sen sijaan oppimisen paikka herkkyydessä oivaltaa ihmisten erilaisuus ja esimerkiksi heidän liikuntakykynsä rajoitukset. Täytyy yrittää. Liikuntakurssi vastasi odotuksiani, koska todella opin uusia, minulle itsellenikin hyvin tarpeellisia tietoja ja taitoja. Tiedän nyt huomattavasti enemmän siitä, mitä eri jumppamuodoissa tehdään ja mikä tekemisen tavoite on. Miksi tehdään juuri näin, eikä noin? Sellainen tieto on tärkeää, koska se perustelee tekemisen. VIELÄ ON erikseen vastattava alussa esittämääni kysymykseen sitoutumisesta. Minulla ei ole ollut sellaista liikunnan paloa, josta Tapio Ruuskanen tuossa viereisessä jutussa puhuu ja sellaista pitkää kokemusta liikunnan ohjaajana tai edes liikkujana kuin Marjatta Ojalalla. Erään johtolangan tähän kysymykseen vastaamiseen sain muualla kuin ohjelmaan merkityillä oppija PEKKA ISAKSSON ESSEE Liike on lääke, onni on terveet jalat Liikuntakurssi vastasi odotuksiani, koska todella opin uusia, minulle itsellenikin hyvin tarpeellisia tietoja ja taitoja.” Eläkeläinen 2/2020 17
JÄRJESTÖ ASIAKASNEUVOTTELIJA Työaika: 6-40 h/vko. Kiinteä tuntipalkka +tuloslisät+päiväbonus+lounasetu Taloontulo bonus jopa 1500 € Myös mahdollisuus tehdä etänä kotoa www. .fi harjoitustunneilla. Me oppilaat puhuimme liikunnasta myös tauoilla ja ruokatunneilla, kuinkas muuten. Minua kävelypässinä sykähdytti erityisesti Suonenjoki-Iisveden yhdistyksen Viola Rosenstandin lausahdus, kun puhuin hänen ja hänen miehensä Markku Rädyn kanssa lounaalla kävelystä. Siitä tuli puhetta, kun olin kertonut kurssilaisille kävelypässeistä ja kävelyharrastuksestani. – Voit olla onnellinen, kun sinulla on terveet jalat, Viola sanoi minulle. Lause sisälsi myös ajatuksen, että hänellä itsellään ei niin ole. Siitä huolimatta hän osallistui kurssille ja huolehtii Markun kanssa, että yhdistyksen kerhossa käyvät eivät vain istu paikoillaan. Violan sanat tulivat vahvana muistumana mieleeni, kun kurssin jälkeisenä päivänä kävellä läppäsin kotimaisemissa lähes kahteen kertaan normaalit seitsemän päiväkilometriäni. Sää oli mainio ja askel veti. Jalat olivat tavallista kevyemmät varmaan juuri siksi, että kurssin vetäjien Eva Rönkön ja Hannele Pitkä-Liukkosen monipuoliset harjoitukset olivat niitäkin rasittaneet aimo tavalla. Mikäpä oli niillä terveillä jaloilla talsia Lempäälän raittia. Jos olisin muistanut sanat, olisin hyräillyt pässiveli Aarno Jalosen lempilaulua, Usko Kempin Vanhaa kulkuria. Netistä olen tarkistanut, ja laulun sanoissa tosiaan ”kulkuri vanha taas nuortuu, mieli on onnellinen”. Mitä väliä siis, vaikka hartiat toisinaan murisevat, niska narisee ja oikea olkapää ärisee. Lääkehän on liikunta. Ja jos terveet jalat ja käveleminen tekevät minut onnelliseksi, niin eikö ole todennäköistä, että myös muiden kuin jalkojen lihasten ja nivelten kuntoutuminen tuntuu hyvältä. Liikuntaharrastusta kannattaa siis laajentaa. Minulle taas sopii sen tyyppinen velvoittavuus, joka syntyy sitoutumisessa yhdistyksen vertaisohjaajaksi. Aivan ilmeisesti tarvitsen hieman sosiaalista painetta aloittaakseni jotakin uutta ja jatkaakseni sitä, ainakin liikunnassa. Tuskin olisin näin pitkään harrastanut aika vaativaa ikämiesliikuntaa, jollei Kävelypässeistä olisi muodostunut minulle toisaalta mukava, toisaalta liikkumiseen velvoittava yhteisö. Näin toivon ja arvelen tapahtuvan myös yhdistyksen vertaisohjaajana. Näin ajateltuna toteutan sitoutumisessa ohjaajaksi omia toiveitani. Samalla siitä voi olla iloa ja hyötyä muillekin, aivan kuten Kävelypässien puuhista, joiden tavoitteena on innostaa myös muita ikäihmisiä liikkumaan. ELÄKELÄISET RY järjesti maaliskuun alussa Kuntorannassa viiden päivän kurssin erityisesti yhdistyksen uusille liikunnan vertaisohjaajille. Eläkeläinen-lehti ja järjestön liikunnanohjaaja Eva Rönkkö esittivät kurssille osallistuneelle Pekka Isakssonille kysymyksen, mitä hän kurssilla oppi ja kuinka hän sen kokemuksen perusteella suhtautuu vertaisohjaajan tehtävään. Isaksson on kuudetta vuotta eläkkeellä järjestön tiedotussihteerin tehtävistä. Omien sanojensa mukaan hän on ollut laiskahko liikkuja, mutta on eläkevuosina harrastanut kuntokävelyä ikämiesten Kävelypässit-ryhmässä. Viime syksystä hän on ohjannut kuntojumppaa Lempäälän Eläkeläisissä. www.dreamcare.? 18 Eläkeläinen 2/2020
Syksyn 2020 alustava kurssikalenteri Tarkemmat kurssitiedot ilmoitetaan myöhemmin. Järjestölliset ja viestintäkurssit tarjoamme alennettuun hintaan. Normaalihintaisille kursseille vähävaraiset yhdistykset voivat hakea kurssitukea, joka kattaa puolet yhden kurssilaisen kurssimaksusta. Kurssitukea haetaan vapaamuotoisesti kurssille ilmoittautumisen yhteydessä – tukea ei siis voida myöntää jälkikäteen. Tukihakemus tulee merkitä selkeästi hakemuskaavakkeeseen, sähköposti-ilmoitukseen. Sähköisessä lomakkeessa on oma kohtansa tukihakemukselle. Kursseille ilmoittautuminen Kursseille ilmoittaudutaan kirjallisesti kurssi-ilmoittautumiskaavaketta käyttäen määräaikaan mennessä osoitteeseen Eläkeläiset ry; Onni Kari, Mechelininkatu 20 A; 00100 Helsinki; ilmoittautua voi myös sähköpostitse: onni.kari@elakelaiset. fi. Voit ilmoittautua myös Eläkeläiset ry:n verkkosivujen kautta täyttämällä sähköisen lomakkeen: www.elakelaiset.fi Kurssikalenteriin voi tulla vielä muutoksia. Kalenteri julkaistaan myös Eläkeläiset ry:n verkkosivuilla, joilta näkee mahdolliset muutokset. Lisätietoja kursseista voi kysyä koulutussuunnittelija Tiina Rajalalta, puh. 040 582 4319. Eläkeläiset ry:n kurssit järjestetään yhteistyössä KSL-opintokeskuksen kanssa. Tietotekniikkakoulutus: Voimme järjestää vertaisopastajakoulutuksen sekä muutamia nettiopastuspäiviä eri alueilla. Tietotekniikkakoulutuksissa pyydämme olemaan yhteydessä Tiina Rajalaan. Yhdistysverstaat: Jos haluatte järjestää yhdistyksessänne Yhdistysverstas-opastustapahtuman, pyydämme ottamaan yhteyttä aluetyön suunnittelija Anna Eskolaan, puh. 044 751 1031, sähköposti anna.eskola@elakelaiset.fi Kurssit Kuntorannassa Kansantanssin ohjelmistoja peruskurssi 7.–10.9. (3 vrk) Kurssi sopii sekä vasta-alkajille että pidempään tanssia harrastaneille. Kurssi on tarkoitettu ohjaajille tanssipareineen sekä tanssijoille. Opimme uutta ohjelmaa vuoden 2021 Kulttuurija retkeilypäiviä varten. Vetäjinä ovat Sinikka Mäkelä ja Antti Huusari. Hinta: 200 € puolihoidossa ja 230 € täyshoidossa. Ilmoittautuminen 9.8. mennessä. Yhdistystoiminnan jatkokurssi 14.–18.9. (4 vrk) Tarkoitettu puheenjohtajille, sihteereille sekä kaikille johtokunnan jäsenille. Sopii parhaiten peruskurssin käyneille. Syvennämme yhdistystaitojen tuntemusta, opimme kokoustekniikkaa ja yhdistysasiakirjojen laatimista. Yhteinen osuus taloudenhoidon kurssin kanssa. Hinta: 70 € puolihoidossa ja 80 € täysihoidossa. Ilmoittautuminen 14.8. mennessä. Taloudenhoidon jatkokurssi 14.–18.9. (4 vrk) Tarkoitettu taloudenhoitajille ja toiminnantarkastajille, mieluiten peruskurssin käyneille. Syvennämme perustaitoja sekä opettelemme käyttämään sähköistä kirjanpito-ohjelmaa. Yhteinen osuus yhdistystoiminnan kurssin kanssa. Hinta: 70 € puolihoidossa ja 80 € täysihoidossa Ilmoittautuminen 14.8. mennessä. Liikkuen ja tanssien kohti Kulttuurija retkeilypäiviä 28.9.– 2.10. (4 vrk) Kurssi sopii parhaiten ohjaajille, joilla on jo kokemusta ryhmän ohjaamisesta, tai jotka ovat aiemmin osallistuneet kurssille. Ohjelmassa on tuttuja ja uusia liikuntaohjelmia sekä ulkoliikuntaa. Hinta: 265 € puolihoidossa ja 305 € täysihoidossa. Ilmoittautuminen 1.9. mennessä. Tule mukaan! -kurssi uusille jäsenille osa A) 29.–30.9. (1 vrk) Kurssin sisältönä on tutustuminen Eläkeläiset ry:hyn ja sen perustehtäviin eläkeläisten edunvalvonnassa sekä harrastusja opintotoiminnassa. Hinta: 70 € puolihoidossa ja 80 € täysihoidossa. Ilmoittautuminen 1.9. mennessä. Ikääntymispolitiikan opintopäivät 17.–19.10. (2 vrk) Kurssi on tarkoitettu vanhusneuvostojen jäsenille sekä muille ikääntymispolitiikasta kiinnostuneille yhdistysaktiiveille. Aiheita ovat muun muassa järjestömme strategia ja tavoiteohjelman toteuttaminen. Hinta: 70 € puolihoidossa ja 80 € täysihoidossa. Ilmoittautuminen 14.9. mennessä. Järjestöviestinnän kurssi 12.–16.10. (4 vrk) Kurssi on tarkoitettu yhdistysten tiedottajille sekä kaikille, jotka tarvitsevat viestintätaitoja toiminnassaan. Tiedottamisen perusasiat, sosiaalinen media ja käytännön harjoituksia. Vetäjänä tiedottaja Tuomas Talvila. Hinta: 70 € puolihoidossa ja 80 € täysihoidossa. Ilmoittautuminen 18.9. mennessä. Huovutuksesta huvia ja hyötyä – käsityöja askartelukurssi 12.–16.10. (4 vrk) Teemme pienimuotisia käsitöitä eri huovutustekniikoita käyttäen. Käytämme huovutusta myös vaatteiden ja asusteiden ”tuunaamiseen”. Tuotamme muitakin pienimuotoisia käsitöitä, joita voi käyttää esimerkiksi yhdistyksen varainhankintaan. Kurssin vetäjänä on Sisko Rönkkö. Hinta: 265 € puolihoidossa ja 305 € täysihoidossa. Ilmoittautuminen 18.9. mennessä. Musiikkikurssi 24.–28.10. (4 vrk) Tarkoitettu laulajille ja soittajille. Uutta ohjelmistoa musiikkiryhmille, teoriaa yhdessä laulamisen ja soittamisen lisäksi. Sopii niin aloittelijoille kuin pidempäänkin harrastaneille. Vuoden 2021 Kulttuurija retkeilypäivät yhtenä kurssin aiheena. Vetäjinä Sauli Malinen ja Ahti Sepp. Hinta: 265 € puolihoidossa ja 305 € täysihoidossa. Ilmoittautuminen 1.10. mennessä. Ohjelmia kerhoon ja esiintymistaitoa 24.–28.10. (4 vrk) Uusia ideoita ohjelmaryhmille. Kurssi sopii myös kaikille, jotka haluavat kehittää esiintymistaitojaan. Vetäjänä näyttelijä Annikka Kaistinen. Hinta: 265 € puolihoidossa ja 305 € täysihoidossa. Ilmoittautuminen 1.10. mennessä. Alueelliset kurssit Matkavastaavien opintoja neuvottelupäivät 21.–23.9. Kurssi on tarkoitettu peruskurssin käyneille tai muuten kokeneille matkavastaaville. Kurssi pidetään vuoden 2021 Kulttuurija retkeilypäivien tapahtumapaikalla, jossa tutustutaan tapahtumapaikkaan ja -ohjelmaan sekä retken organisoimiseen. Paikka selviää Syystärräyksillä. Hinta: 100 €. Ilmoittautuminen 1.9. mennessä. Tule mukaan! -perehtymiskoulutus uusille jäsenille › Osa B) Lohja, viikolla 44 (1 vrk). Kurssin sisältönä ikääntymispolitiikka ja edunvalvonta. Ilmoittautuminen 30.9. mennessä. › Osa C) Rauhalahti, viikolla 48 (1 vrk). Kurssin sisältönä vaikuttaminen ja viestintä. Ilmoittautuminen 30.10. mennessä. Eläkeläinen 2/2020 19
P alestiinalaisleireissä Libanonissa kylään sopii mennä yllättäen. Kassem Khadouj (s. 1939) herää päiväunilta ja sanoo antavansa haastattelun mielellään. Mies on kotoisin Haifasta ja muistaa Palestiinasta yhteisöllisyyden. Sen, että Palestiinassa kenenkään ei tarvinnut nähdä nälkää. – Jos jollain ei ollut maatilaa, maatilalliset antoivat hänelle omasta sadostaan. Kaikilla oli maha täynnä. Meidän perheemme kasvatti viljaa ja vesimelonia. Kassemin tehtävä oli paimentaa lampaita. Elämä muuttui täysin, kun Israel perustettiin Palestiinaan vuonna 1948. Tuolloin yli 700 000 palestiinalaista, Kassem perheineen heidän joukossaan, karkotettiin tai pakeni kodeistaan. He menivät palestiinalaisalueille, eli Gazaan tai Länsirannalle, tai naapurimaihin, eli Jordaniaan, Syyriaan tai Libanoniin. Kassemin perhe kulki aluksi eri alueilla Libanonissa, pysähtyi paikkoihin parin kuukauden tai vuoden ajaksi. Kotityöt tyttären vastuulla Nykyisin koti on Bourj El Shemalin pakolaisleirissä. Betonisissa rakennuksissa, kapeiden katujen varrella asuu yli 20 000 ihmistä. Toisinaan – esimerkiksi silloin, jos Libanonin ja Israelin rajalla on levotonta – ulkopuolisten on haettava lupa pakolaisleirissä käymiseen Libanonin armeijalta. Leirissä kuulee paikkaa luonnehdittavan myös suureksi vankilaksi. KITKERIÄ PÄIVIÄ PAKOLAISLEIRISSÄ Kassem Khadouj ja Fatima Al-Jarshi tietävät kokemuksesta, millainen ikäihmisten asema on Libanonin palestiinalaisleireissä. TEKSTI JA KUVAT HANNA HIRVONEN – Elämä on kitkerää, Kassem Khadouij sanoo elettyään pakolaisena yli 70 vuotta. Bourj El Shemali on Etelä-Libanonissa. Kilometrejä seudulle, jossa Khadouj on syntynyt ei taida olla sataakaan. Libanoniin mies ei ole koskaan tuntenut kuuluvansa. – Tästä valtiosta ei ole tullut minulle kotia. Khadouj kertoo, että hänen viereisessä huoneessa lepäilevä vaimonsa on vakavasti sairas, eikä pysty liikkumaan ilman apua. Pariskuntaa auttaa oma tytär, jonka vastuulla ovat myös kaikki kotityöt. – Tytär on itsekin sairas. Emme voi kuin ihmetellä, kun hän vie meitä lääkäriin, tekee ruokaa ja siivoaa. Kotona on hämärää ja kosteaa, mutta siistiä. Kraanasta tulee suolaista vettä. Ruokiin ja juotavaksi tarkoitettu vesi tuodaan muualta. Sähkö on kallista, mutta katkeilee. Sähköön menee huomattava osa perheen rahasta. Neljä sukupolvea pakolaisuutta Palestiinalaiset ovat syrjittyjä työmarkkinoilla Libanonissa. Maassa on lakeja, jotka sulkevat heitä etenkin korkeakoulutusta vaativien työpaikkojen ulkopuolelle. Köyhyys perheissä on piinaavaa ja toimeentulo koostuu usein monesta pienestä lähteestä. Kassem Khadouj sanoo, että YK:n palestiinalaisjärjestö UNRWA:lta saadaan yhtä perheenjäsentä kohden, kolmen kuukauden välein, 45 000 Libanonin puntaa (alle 30 euroa). – Odotamme rahaa aina. Meidän täytyy ostaa riisiä, sokeria ja teetä. Fatima Al-Jarshi (oik.) on iloinen tavatessaan sosiaalityöntekijä Fadia Shabanin. Juttua riittää esimerkiksi Al-Jarshin unesta, jossa hän näki vanhempiensa kotimaan. Yhdessä voidaan myös vitsailla ja nauraa. Kassem Khadouj tykkää, kun joku tulee käymään – vaikka sitten ilmoittamatta. Yksin ollessa aika kuuluu suurelta osin sängyllä makoillen. 20 Eläkeläinen 2/2020
Pariskunnalla on kaikkiaan seitsemän lasta ja toisinaan joku heistä antaa rahaa. Joskus Khadouj työskentelee viljelyksillä pakolaisleirin ulkopuolella. Kausittaisia töitä on löytynyt muun muassa banaanien sadonkorjuussa. Nykyisin miehen kunto kestää työskentelyä enää harvoin. Mies harrasti aiemmin dabkea, Levantin alueen rytmikästä kansantanssia, Beit Atfal Assumoud (BAS) kansalaisjärjestön tanssiryhmässä. Vointi ei enää salli tanssia, mutta muistot harrastuksesta hymyilyttävät. Perhettä on Libanonissa jo neljässä sukupolvessa. Aikuisista lapsista kaksi on rakentanut kotinsa vanhempiensa katolle. Iloa elämään tuovat suvun pienimmät, jotka käyvät mielellään kylässä. Tullessaan he antavat suukon isoisoisänsä molemmille poskille. Kun kysyn tulevaisuudesta, Khadouj sanoo, että osaa haaveilla vain paluusta Palestiinaan. – En ole nähnyt hyvää päivää sen jälkeen, kun lähdimme. Olisin tyytyväinen, jos saisin mennä Palestiinaan, vaikka joutuisin asumaan kadulla ja syömään pelkkää multaa. Juttusilla sosiaalityöntekijän kanssa Myös Bourj El Barajnehin pakolaisleirissä, Libanonin pääkaupunki Beirutissa, asuva palestiinalaisnainen, Fatima Al-Jarshi (s. 1953) on mielissään, kun joku tulee kylään. Silloin hän puhuu paljon ja nopeasti – menneisyydestä, nykyisyydestä, elämästä, kuolemasta, mistä vain. Yksinäisyyden tunne helpottaa hetkeksi. BAS:in sosiaalityöntekijä Fadia Shaban istuu seurassa yleensä pitkään. Hänen mielestään Al-Jarshin kanssa jutteleminen on tärkeää. Etenkin, kun nainen on ollut suurimman osan elämästään hiljaa. Fatiman sairastuminen 4-vuotiaana aiheutti vaikeuden tuottaa sanoja. Äiti vei lääkäriin, mutta määrättyjen lääkkeiden sijaan olisi tarvittu puheterapiaa. Kun oma puhe on hävettänyt, Al-Jarshi on vältellyt sosiaalisia tilanteita. – Nyt minulla on joku, jonka kanssa puhua. Joku, joka kuuntelee, hän hymyilee. Suojelevan isän ideoita Fatima Al-Jarshin juuret ovat Palestiinassa. Hänen vanhempansa pakenivat Libanoniin vuonna 1948, Israelin perustamissodan aikaan. Libanonissa on kaikkiaan 12 virallista palestiinalaisleiriä. Aluksi vanhemmat asuivat Rashidien leirissä Etelä-Libanonissa, jossa Fatima syntyi. Kun tyttö oli 3-vuotias, perhe muutti pääkaupunkiin, yli 40 000 asukkaan Bourj El Barajnehin pakolaisleiriin. Lapsuudestaan Al-Jarshi muistaa kyläilyt serkkujen luona ja leikit lentokentälle vievän tien varressa. Koulua Fatima ei isän toiveesta käynyt. Isä pelkäsi, että Fatimaa kiusattaisiin epäselvän puheen takia ja piti tytön mieluummin kotona. Al-Jarshi toteaa nyt, että isä teki päätöksen rakkaudesta. Työelämästä puhuminen nostaa hymyn Al-Jarshin huulille. Hän oli työpaikallaan, libanonilaisella makeistehtaalla, pidetty henkilö. – Isä ei halunnut minun menevän töihin leirin ulkopuolelle, mutta äiti puhui sen puolesta, että minun olisi hyvä käydä muuallakin. Köyhyys koettelee vatsaa Harrastuksenaan Fatima Al-Jarshi kävelee mielellään: lyhyitä matkoja pakolaisleirissä tai pidempiä vaikkapa lentokentän suuntaan. – Kun näen muita ihmisiä, enkä vain istuskele kotona, tunnen olevani elossa. Kun vanhemmat vielä elivät, Al-Jarshi asui heidän kanssaan. Kun vanhemmat eivät enää pärjänneet ilman apua, tytär piti heistä huolta. Nykyisin nainen asuu yksikseen. Hän ei halunnut avioitua tai saada lapsia. Hän ajatteli, että lapsia saatettaisiin kiusata hänen epäselvän puheensa takia. Al-Jarshi kertoo selviytyvänsä kodin arkisista askareista omaa hidasta tahtiaan. Lattian pesu yhden huoneen ja keittiön kodissa saattaa viedä viisi tuntia. Se ei huoleta, mutta nainen on surullinen siitä, että rahat eivät riitä elämiseen. Hänellä on sairauksia ja lääkkeisiin kuluu suuri osa käytettävissä olevasta rahasta. Toisinaan jouJUTTUUN HAASTATELLUILLA ikäihmisillä on kummit Suomesta. Kummi tukee palestiinalaisvanhusta taloudellisesti, 30 eurolla kuukaudessa. Halutessaan kummi saa lahjoittaa enemmänkin. Haastatellut kertoivat tuen olevan merkittävä. Sillä voi ostaa vaikka kuukausittain tarvittavat lääkkeet. Tärkeää haastatelluille on myös tietää, että joku ajattelee ja välittää heistä. Kummeja etsii Arabikansojen ystävyysseura (AKYS). Kummiksi haluavan kannattaa olla yhteydessä Sirkku Kivistöön puhelimitse 0400 457493 tai sähköpostilla sirkku.kivisto@gmail.com. Paikallisen yhteistyöjärjestön, Beit Atfal Assumoudin (BAS), sosiaalityöntekijät valitsevat tuen saajiksi ihmiset, joiden elämäntilanteeseen tarvitaan eniten apua. BAS toimii kymmenessä pakolaisleirissä Libanonissa. Järjestö tekee esimerkiksi sosiaalija mielenterveystyötä. AKYS:in kummivanhustyö aloitettiin viitisen vuotta sitten. Kahdellakymmenellä palestiinalaisvanhuksella on kummi Suomesta. Kummisopimusta tehtäessä kummiksi ryhtyvä päättää, haluaako olla yhteydessä kummivanhukseensa. Jotkut kirjoittavat kirjeitä, osa on vieraillut Libanonissa. Kummeja kaukaa tuu olemaan pari päivää ilman ruokaa. Al-Jarshi tietää kokemuksesta, että apu perheettömälle on Libanonin palestiinalaisleirissä vähäistä. Toisinaan käy tuuri. Kerran, kun Al-Jarshi oli kävelyllä, eräs libanonilainen nainen alkoi jutella. Naisesti tuli kuin avulias perheenjäsen, kunnes hän muutti Yhdysvaltoihin. Nykyisin Al-Jarshia auttaa säännöllisesti BAS. Järjestön kautta on löytynyt ystäviä työntekijöistä ja kummi Suomesta. Toimittaja Hanna Hirvonen vieraili Libanonissa viime syksynä. Bourj El Barajneh on kuormittunut pakolaisleiri. Korkeimmat asuinrakennukset ovat kahdeksankerroksisia. Kadut rakennusten välissä ovat paikoin pimeitä ja kapeita. Sähköjohdot roikkuvat rakennusten ulkopuolella. Tästä valtiosta ei ole tullut minulle kotia.” Eläkeläinen 2/2020 21
PENSIONÄREN CORONAVIRUSEPIDEMIN ÄR kanske den värsta krisen som drabbat det finländska samhället sedan krigsåren. Stränga begränsningar har införts i det dagliga livet i syfte att bromsa smittspridningen och på så sätt trygga hälsovårdssystemets kapacitet att hantera epidemin. Begränsningarna som införts på grund av epidemin drabbar allra hårdast riskgrupperna, såsom äldre personer. Under krisen prövas det finländska samhällets bärkraft. Särskilt svårt är det i den nuvarande situationen att vi, samtidigt som vi ska sköta om våra anhöriga och närstående, alldeles särskilt bör undvika all fysisk kontakt. Republikens president Sauli Niinistö fångade det väsentliga i situationen då han uppmanade medborgarna att öka den mentala närheten samtidigt som vi håller avstånd fysiskt. Merparten av medlemmarna i Pensionärerna rf befinner sig i riskgruppen för epidemin. Deras hälsa kommer nu i första hand. Pensionärerna rf:s styrelse har därför beslutat annullera alla evenemang och kurser under hela våren och uppmanade lokalföreningarna att följa deras exempel. Det innebär att stadgeenliga möten ställs in och otaliga lokala evenemang, sammankomster och träffar annulleras. PENSIONÄRERNA RF är en medborgarorganisation som utgår från samvaro människor emellan, och tillsammans dryftar och påverkar vi olika frågor. För många pensionärer är föreningslivet ett viktigt andningshål i tillvaron. Nu har organisationens basverksamhet lagts på is. Det innebär dock inte att vår sammanslutning skulle upphöra att existera. Tvärtom. De vänskapsförhållanden och den omsorg om varandra som uppstått i pensionärsverksamheten är nu värda mer än någonsin förr. Många äldre personer som bor i det egna hemmet upplever nu ensamhet, ångest och rädsla. Deras välbefinnande beror, utöver en fungerande hemtjänst, till stor del på det stöd anhöriga, närstående och vänner ger dem. Även om epidemin hindrar oss från att träffas kan vi ringa upp varann, vi kan skicka meddelanden till varandra oftare är förr. Är allt bra, hur mår du? Vi är inte ensamma utan tillsammans genomlever vi den här svåra tiden. LEDARE JAN KOSKIMIES Chefredaktör LIMPAN RUDOLF LINDBLAD Skribenten är pensionär, bosatt i Helsingfors. Låt oss ta hand om varandra Vi är inte ensamma utan tillsammans genomlever vi den här svåra tiden.” V i fick tillökning i familjen och jag beslöt säga upp mig från partijobbet och gå tillbaka till mitt bättre betalda gamla yrke i bilgummibranschen. Då erbjöd partiets kaderavdelning ett jobb som distriktsekretarare i samfundet Finland-Sovjetunionen på Åland med högre lön och billigare boendekostnader. Strax efter nyår satt vi i en DC-trea på väg till Mariehamn. Min nya arbetsgivare verkade vara stadd vid bättre kassa än partiet och hade bekostat hela familjen flygbiljetter. Omkring en kilometer under oss stävade MS Nordia med vårt bohag i en långtradare i lastrummet mot samma stad. DEN ÅLÄNDSKA ÖGRUPPEN hade varit tsarrysslands västligase utpost. Därför hade Ryssland byggt en stor befästning Bomarsund, som rätt allmänt kallades Nordens Gibraltar och ett pampigt postkontorshus, som skulle visa svenskarna Rysslands makt och rikedom. Under Krimkriget förstörde en stor fransk-engelsk flotteskader Bomarsund men själva ögruppen blev kvar som en del av det ryska riket. Efter första världskriget och den ryska revolutionen hade den ryska garnisonen på Åland inget hemland längre och då ockuperade Sverige Åland och skickade hem de ryska soldaterna. Finland som just blivit självständigt var av annan åsikt och den åländska svenskhetskämpen Julius Sundblom hamnade i finskt fängelse åtalad för landsförräderi. Storsmockan dallrade i hetluften mellan Finland och Sverige innan frågan togs upp i det i Nationernas förbund, som avgjorde den till Finlands fördel på så sätt att Åland skulle bli en i viss mån självständig och demilitariserad del av Finland. Världskrigets forna allierade skulle garantera att Finland inte byggde befästningar på ögruppen och som en av garanterna placerade den unga sovjetstaten ett konsulat på Åland. Som efterklok har jag ibland funderat att detta konsulat var kanske orsaken till att Åland blev ett självständigt distrikt i samfundets organisation. TAXIN LÄMNADE oss i ett litet hemtrevligt hotell. Följande morgon fick jag bilen, en likadan farmarmosse som jag hade i partijobbet, ringde till husägaren och frågade var och när vi kunde få nyckeln och bese lägenheten. Det var en snygg lägenhet på två rum och kök. När jag ringde långtradarfirman för ett fråga när de kunde komma med möblerna fick jag höra att Nordia hade kört på grund vid hamninloppet och att bärgningen troligen kommer ett ta flera dagar. Hotellvärdinnan blev bara glad av att få betalande gäster utom sesongen så före flyttningsbestyren hade jag god tid att bekanta mig med mitt nya kontor som befann sig i en modern affärslokal på Strandgatan. Arkivets protokoll och årsberättelser visade en normal verksamhet, men i medlemslistorna fann jag rätt många överraskningar. Stora herrar med landshövding, lantråd, borgmästare och skeppsredare i spetsen och mycket mindre vanliga yrkesmänniskor än jag hade väntat mig. Det kan nog vara bättre att börja mina anföranden på våra möten med orden mina damer och herrar hellre än med bästa kamrater, funderade jag. I distriktets arbetsutskott fanns dock nästan enbart bekanta namn från min lista på åländska partimedlemmar. Detta lugnade mitt tvivel på hur jag skulle klara jobbet. Varje morgon körde jag en sväng till hamnen för att se om Nordia hade bärgats. På eftermiddagen fyra dagar senare fick jag veta att båten bogserats i land och att vi skulle få vårt bohag levererat till Norragatan nästa förmiddag. JA GO VÄNNER , detta skulle bli en berättelse om mitt jobb på Åland, men på grund av att den besvärliga flyttningen upptog det utrymme jag har får den bli till nästa nummer. Det kan nog vara bättre att börja mina anföranden på våra möten med orden mina damer och herrar hellre än med bästa kamrater.” På Åland 22 Eläkeläinen 2/2020
S ain jokin aika sitten meilin, jonka lähettäjä kertoi, miten kiinnostui luettuaan Aleksanteri Ahola-Valon lapsuuden päiväkirjoja. Hän sanoi kuulleensa, että olin joskus kirjoittanut jotain tästä hämmästyttävästä, omaperäisellä tavallaan nerokkaasta henkilöstä. Ja niin kirjoitinkin, muistaakseni peräti kolmeosaisen haastattelun maakunnalliseen vasemmistolehteen. Tutustuin Ahola-Valoon jo 1980-luvulla, kun hän vietti jonkin aikaa kesää ystävänsä kesämökillä Pohjois-Karjalassa. Sitä ennen en tiennyt hänestä mitään, en ollut nimeäkään kuullut. Kun teimme juttua yhdessä ja juttelimme muutenkin paljon, tästä arvokkaasta, yli 80-vuotiaasta, kauniisti vanhentuneesta herrasmiehestä tuli minulle Ali. Työhuoneeni kirjahyllyssä on muutama osa hänen päiväkirjasarjastaan, mutta ne hankin myöhemmin. Ali antoi nimittäin minulle luettavaksi alkuperäiskappaleet, nipun käsinkirjoitettuja pieniä vihkoja, jotka haiskahtivat kummalliselle. Ali sanoi, että haju tuli kanalasta, johon hän joutui kätkemään päiväkirjansa, sillä tyly äitipuoli olisi viskannut ne hellan pesään jos olisi nähnyt. ALIN MOLEMMAT vanhemmat olivat suomalaisia, ja Ali syntyi Impilahdella vuonna 1900, josta perhe muutti Pietariin ja sieltä Inkerinmaalle Vyiritsaan. Äiti kuoli, isä otti uuden vaimon, joka ei ymmärtänyt Alia, eivätkä ymmärtäneet monet muutkaan. Yksi opettaja kuitenkin tuki tätä ihmelasta, joka oli aloittanut päiväkirjan pitämisen jo seitsenvuotiaana. Alin järkyttävin lapsuudenkokemus oli Pietarin verisunnuntai talvella 1905, hän oli silminnäkijä. Uskonnollinen kulkue muuttui ruumiskasoiksi, puihin paremmin nähdäkseen kiivenneet lapsetkin ammuttiin alas kuin linnunpoikaset. Kokemuksen jälkeen Alista tuli vakavikko, joka koki elämäntehtäväkseen maailman ja ihmisten parantamisen. Ali oli kirjailija, kuuluisan Vitebskin taidekoulun käynyt taiteilija, elämänfilosofi, puuhakas mies, joka ryhtyi jo varhain kirjaamaan ajankäyttöään 15 minuutin tarkkuudella, kaikki aika pitää käyttää hyödyksi maailman parantamisessa. Myös ruokavalio oli tarkka, muistan vielä hyvin, miten hartaasti hän meillä kyläillessään tutki kahvileipäänsä – oliko sen syöminen hyödyksi vai ei? 97-VUOTIAANA KUOLLUT Akseli Ahola-Valo oli niin ainutlaatuisen epätavallinen persoona, että hänen olemassaoloonsa ei ehkä uskoisi, jos ei olisi silmästä silmään nähnyt ja paljon yhdessä puhunut. Kun lähetin lähisukulaiselle Alin ensimmäisiä päiväkirjoja sisältävän teoksen, hän luettuaan väitti kiivaasti, että se ei voi olla aito, ei seitsenvuotias voi kirjoittaa tuolla tavalla. Siitä syntyi melkein riita, minä myönnyin sanomaan, etten ehkä minäkään uskoisi, ellen olisi haistellut niissä alkuperäisvihoissa edelleen tuntuvaa kanalanhajua. Kiitos meilin lähettäjälle, ilman sitä viestiä olisin tuskin tullut muistelleeksi Alia. Onneksi hän on täällä työhuoneen kirjahyllyssä lapsuuden päiväkirjoissaan. Pitääpä lukea taas kerran. TUULA-LIINA VARIS Kirjoittaja on Joensuussa asuva toimittaja, kolumnisti ja kirjailija. KOLUMNI Unohtumaton Ali Ali sanoi, että haju tuli kanalasta, johon hän joutui kätkemään päiväkirjansa, sillä tyly äitipuoli olisi viskannut ne hellan pesään jos olisi nähnyt.” Eläkeläinen 2/2020 23
puriin, ja Metso taas kuvaa kiinnostavasti mutta kaikkea muuta kuin turistikohteisiin keskittyen. Mitä Viipuri-teos sitten sisältää? Vastata voi lyhyesti, että ulkomaantoimittajan kymmenen erillistä Viipuri-reportaasia, joita tukee teemoihin ilmavasti liittyen mallikas kuvitus. Taitto on niin ikään laatutyötä. Kirjan kymmenen lukua esittelevät historiaa ja nykypäivää, ja tavallista viipurilaiskansaa ajatuksineen. Tekstit liukuvat varsin assosiatiivisesti, ja tekijäkaksikko havainnoi myös kaupungin lähitienoita. Viipurissa on 80 000 asukasta. Siellä vierailee vuodessa yli 700?000 turistia, mutta heistä vain 50?000 tulee ulkomailta. Kanavaristeilyiltä kaupungissa piipahtaa 17? 000 ihmistä, lähes kaikki suomalaisia. Luvuissa eivät liene mukana ne kaakkoissuomalaiset, jotka hakevat rajan takaa halpaa bensaa ja muuta päivittäistavaraa. Runsaassa vuosikymmenessä Viipuri on kokenut kasvojen kohotuksen. Poissa silmistä ovat sydäntä särkevät katulapset, humalaiset suomalaiset, hotellien prostituoidut, kulkukissat ja -koirat, ratavarren jäteröykkiöt… Torikauppiaat on myös häädetty loitommas keskustasta. Hakala vierailee Viipurin yhdessä lastenkodissa, mutta kadonneiden katulasten arvoitus ei käynnillä avaudu. Missä he ovat? Aihe jää hieman kesken. Selviää, että katukissat steriloidaan ja kulkukoiria viedään Suomeen, ja että prostituutio on siirretty pois keskeisimmiltä paikoilta, samoin rihkamakauppiaat. Vanhastakaupungista on muokattu kuivanpuoleinen paraatikeskusta. Parasta teoksessa ovat arjenkuvaukset. Viipurilaisia näytetään ja haastatellaan töissään, kotonaan ja harrastuksissaan, pääosin ilman virallisia kuorrutuksia. Ihmisiä he ovat. Juha Metson jokusen roisimman kuvan olisi saanut jättää syrjään. Mutta kaikkinensa hänen valokuvistaan huokuu vahvaa autenttista tunnelmaa – kaupungin kujilta, kulissien takaa. Viipurista saa hieman pölyisen ja torkkuvan kuvan, mutta pinnan alla on muutakin. Pietarilainen historioitsija Lev Lurie osunee sangen oikeaan kutsuessaan Viipuria ”eurooppalaiseksi kaupungiksi, jolla on Venäjän provinssikaupungin sielu”. KULTTUURI VELI-PEKKA LEPPÄNEN L uopuminen Karjalasta ja Viipurista vuonna 1944 jäi ristiriitaisena, katkeranakin, sodan seurauksena suomalaisten mieleen. Kun jopa 400 000 ihmistä joutui evakkoon, ja kun maa-alueistamme lohkaistiin kymmenesosa, muutos ja järkytys oli tuntuvaa. Karjalan metropolina Viipuri sai nostalgisen erityisaseman. 1980-luvulta alkaen Viipurissa oli hieman vaivattomampi vierailla ja kaupunTällainen on Viipuri Pekka Hakalan ja Juha Metson reportaasikirja ei noudattele Sellanen ol’ Viipuri -kirjojen tavanomaisimpia perinteitä. Teoksessa arki on pääosassa. Pekka Hakala & Juha Metso: Viipuri – venäläisten kaupunki. Docendo 2019. KIRJA ”Katukissat telmivät Linnankadulla talvella 2006. Nykyisin kissakoti kerää kaikki kissat, rokottaa, siruttaa ja myy muun muassa Suomeen.” Kirjan kuvitusta. ”Viipurin vanhan raatihuoneen ylin kerros Torkkeli Knuutinpojan torilla valmistui 1890-luvulla, jolloin siihen majoittui historiallinen museo. Nykyisin katto vuotaa.” Kirjan kuvitusta. Parasta teoksessa ovat arjenkuvaukset.” JU H A M ET S O JU H A M ET S O kiin avattiin muutamia uusia hotelleja ja ravintoloita. Matkailu Suomesta jatkuu edelleen – kohtuullisen vilkkaaksi vakiintuneena. Toimittaja Pekka Hakalan (s. 1959) ja valokuvaaja Juha Metson (s. 1965) teos Viipuri – venäläisten kaupunki on jokseenkin erilainen matkakirja. Se poikkeaa Viipuri-kirjojen valtavirrasta siten, ettei Hakala ruoki teksteissään minkään sortin kareliaanista kaihoa – ja toisaalta siten, ettei teos edes pyri täyttämään matkaoppaan tehtävää. Länsisuomalaisella Hakalalla ei ole sukusiteitä Vii24 Eläkeläinen 2/2020
Anneli Pukeman kirjoittama ja Eriikka Magnussonin ohjaama hilpeä ja koskettava komedia ikäihmisten rivitalosta RAKASTETTU JOHANSSON La 27.6. klo 16 Su 19.7. klo 16 Ti 28.7. klo 19 Ti 30.6. klo 19 Ti 21.7. klo 19 Ke 29.7. klo 19 Ke 31.6. klo 19 Ke 22.7. klo 19 Ke 5.8. klo 19 Su 5.7. klo 17 Su 26.7. klo 16 La 8.8. klo 15 Tule ja koe elämys nousevassa selkänojallisessa katetussa katsomossa kauniilla Rönnin salmella ! Ryhmille teatteripaketteja ! liput.erajarventeatterit.fi erajarventeatterit.fi Eräjärventie 946, 35220 Eräjärvi 040 3501253, 050 4368466 Liput: 20/18/12€ enn. 18/16/10€ TEATTERI Tampereen Teatteri, Hella Wuolijoki: Niskavuoren Heta, ohjaus Liisa Mustonen Helsingin kaupunginteatteri, Emily Bronté: Humiseva harju, ohjaus Lauri Maijala NISKAVUOREN HETAN ja Humisevan harjun perusteema on alemman luokan miehen ja parempien piirien naisen välinen suhde. Tosin naapurin isännän pettämäksi tulleelle talollisen tyttärelle Hetalle ( Eeva Hakulinen) naimisiin meno torpan pojan Akustin ( Teijo Eloranta) kanssa on pikemminkin maineen säilyttämisen ainoa keino. Humisevassa harjussa Cathyn ( Oona Airola) ja orpopoika Heathcliffin ( Markus Järvenpää) kipuileva lapsuudesta saakka kestävä suhde on monimutkaisempi katkeruuden, väkivallan ja mustasukkaisuuden keitos. Cathyn isoveli Hindley ( Markku Haussila) ja Cathyn oikeasäätyinen aviomies Edgar ( Martti Manninen) tuovat sisaren ja veljen väliset ristiriidat sekä säädyllisen mutta rakkaudettoman avioliiton aiheuttaman tuskan esiin. Sitkeänahkaisen ja hyvähermoisen Akustin avulla Heta saavuttaa oman sitkeän, jopa maanisen toiveensa, kun entinen Muumäen torppa kohoaa 17 vuoden odotuksen jälOona Airola kipuilee Humisevan harjun Cathynä. Heta laittaa hihat heilumaan, harjulla kipuillaan MUSIIKKI Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani: Paluu Paratiisiin. Universal Music 2020. PYÖREÄSTÄ huopahatustaan tunnistettava Tuure Kilpeläinen on kovalla työllä nostanut itsensä kotimaisten, omaa musiikkia aikuisväestölle tekevien artistien kärkijoukkoon. Platinalevyt Afrikan tähti, Erämaa ja Valon pisaroita vakiinnuttivat hänen asemansa eikä tätä uutta Paluu Paratiisiin -levyä ole tarvinnut hutiloimalla pilata. Jo viime vuonna levyltä julkaistiin mukavasti radiosoittoa saanut single Se on minä joka hajoaa. Koko uusi levy näki päivänvalon maaliskuun alussa Helsingin Hakaniemen torilla pidetyn ilmaiskeikan myötä. Levyjen teossa tuottaja on yhtä olennaisen tärkeässä asemassa kuin kustannustoimittaja kirjailijalle. Ei Beatleskaan olisi ollut se Beatles ilman George Martinia. Tuure Kilpeläisen ja Kaihon Karavaanin levylle on tuottajaksi pestattu Janne Haavisto, jonka työlistalla ovat mm. J. Karjalaisen uudemmat levyt, eli taso varmistettu. Kilpeläinen on kirjoittanut paljon lauluja muille artisteille mutta antaa nyt tilaa yhtyeensä muillekin muusikoille. Sanoittajana hän on nokkela ja ajassa kiinni kuten rautalanka & viidakkorytmisessä Naarmuja Paratiisissa -kappaleessa, jossa on hyvät heitot Dubain siirtotyöläisrakentajista mikromuoviin ja jatkuvan kasvun apostoleihin. Levyllä on monenlaista rytmiikkaa, myös nättiä ilmavaa balladityyppiä kuten Veljesi Otava tai Levoton tyyneys. Mixaus on laadukas, joten vauhdikkaatkin kappaleet ovat ”kuunneltavissa” jos haluaa muuta kuin taustamusiikkia. Jos albumilta haluaa teeman löytää, niin se on Paluu Paratiisiin, ehkä jo kadonneeseen lapsuuden maisemaan. Kenties jonnekin Kouvolan suuntaan, josta Tuure Kilpeläinen on syntyisin. Tämä tematiikka toteutuu kappaleessa Perille Paratiisiin ja sen saumattomana jatkona olevassa alle minuutin Paluussa, jossa äänimaailmana ovat pääasiassa luonnonäänet ja askeleet metsäpolulla. Kokonaisuutena Tuure Kilpeläisen & Kaihon Karavaanin uutuus on laadukas kokonaisuus, josta monipuolisen salikonsertin saa kyllä koostettua. AKI RÄISÄNEN keen kylän komeimmaksi taloksi, jopa Niskavuorta mahtavammaksi. Akustin lunkius mahdollistaa Hetan ainaisen äksyilyn, jota nykyisin kutsutaan kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi ja työpaikkakiusaamiseksi. Heta esittää toista, mitä todellisuudessa on. Molemmat näytelmät testaavat havainnollisesti luokkarajojen pitävyyttä, erilaisuuden sietämisen vaikeutta, sosiaalisen elämän kaavoittuneiden etikettien sekä ennakkoluulojen luomien paineiden iänikuisuutta. PERKAAMATTA kumpaakaan esitystä sen tarkemmin hienoista roolisuorituksista huolimatta, voi molempien näytelmien tematiikan pohjalta kysyä filosofi Nietzschen ja Veikko Huovisen tavoin, miksi kulttuuristamme nousee sukupolvesta toiseen yhä vahvemmin esiin mielipahan, uhrina sekä kaltoin kohdeltuna olemisen raastavat ja riivaavat tunteet? Mitähän Niskavuoren Heta tuumaisi lähestymiskiellosta tai #metoosta. Tyytymättömyyden ja ylisuurten odotusten tiukassa otteessa tyytyväisyys ja mielen tasapaino tuntuvat yhä etäisimmiltä haavekuvilta. Pelkän elintason tai hyvinvointimittareiden kohoamisen avulla ne eivät tunnu hellittävän. Onhan Humisevan harjun ilmestymisestä kulunut jo 173 vuotta, ja sen esiin nostamat teemat puhuttavat mediaa päivittäin. Veikko Huovinen kyseli 42 vuotta sitten ilmestyneessä romaanissa Lentsu, että eikö tämä nykypäivä kuitenkin ole aivan toista vanhoihin aikoihin verrattuna. Ajatelkaapa, esimerkiksi sähkö tulee tasaisena virtana hellaan, lamppuihin ja koneisiin. Hyvää, puhdasta vettä tulee hanasta. Terveydenhuolto pelaa ja on halpaa. Mutta tuokin rouva tuolla, joka vetää pulkassa punaposkista tervettä lasta, hän ei pääse omasta mielestään koskaan sinne, missä tapahtuu oikeita asioita, niitä, joista televisiossa ja lehdissä kerrotaan. Tarkemmin katsottuna kaikesta ulkoisesta hyvinvoinnistaan huolimatta tämä on kuoleman laakso, vihan, kateuden ja riitojen tyyssija, typeryyden läävä. Niskavuoren Heta ja Humiseva harju ovat vahvoja esityksiä molemmat, ne herättävät havaitsemaan myös itsestään selvyyksinä pidettyjen asioiden varjopuolia. JUHA DRUFVA R O B ER T S EG ER / H EL S IN G IN K A U P U N G IN TE A TT ER I Karavaani kulkee Tuure Kilpeläinen. Eläkeläinen 2/2020 25
KULTTUURI SISKOTUULIKKI TOIJONEN T aiteen tärkein tehtävä on kuvataiteilija Kuutti Lavosen katsannossa aina elämyksen antaminen. – Taidetta tuskin tehtäisiin, ellei sillä olisi tehtävää, Lavonen tähdentää. Hänen 60-vuotisjuhlanäyttelynsä Aika ja ikuisuus on esillä Didrichsenin taidemuseossa Helsingissä, alkuperäisen aikataulun mukaan 3.?5. saakka. Nyt museo on suljettu maassa vallitsevan poikkeustilan vuoksi, mutta näyttely saanee jatkoaikaa. Näyttelyn nimi viittaa Lavosen tuotannon ydinajatukseen, lineaarisen, suoraviivaisesti etenevän, ajan kulun häivyttämiseen ja sulauttamiseen mytologioihin, vanhojen mestareiden taiteen kuvastoon ja hänen nykyisiin havaintoihinsa kokemuspiiristään. Lavosen töissä aika muuntuu kiehtovasti ikuisuudeksi. Taidegraafikoksi ja piirtäjäksi itsensä määrittelevän Lavosen koskettavissa, hienopiirteisissä teoksissa ulkoinen ja sisäinen ulottuvuus kohtaavat kiinnostavasti. Ihmisyyttä etsiessään hän käsittelee teoksissaan syvällisiä aiheita, elämää, kuolemaa ja henkisyyttä ja ylipäätään eksistentialistisia kysymyksiä laajalla tunneskaalalla. Hahmot ovat mietteliäitä, henkistyneitä ja herkkiä. Lavosen eetoksena on tuoda lohtua usein melankolisesti ihmisen osaa kuvaavien teostensa välityksellä. Kuutti Lavosen teokset ovat kauniita, mutta niissä häilyy paljon myös ristiriitaisia tunteita. Mitään ihanteellista kauneutta hän ei myönnä tavoittelevansa. – Kuvissani on peruskokemuksena vastasyntyneen lapsen katse. Totta kai taiteessa on ideaaleja, joita on vaikea rikkoa. Esimerkiksi suosimani Kaiken taiteen pohjalla on rakkaus Kuvataitelija Kuutti Lavonen korostaa taiteen merkitystä vaikeinakin aikoina. Taide voi toimia tuhovoimien vastapoolina, hän muistuttaa. madonnat perustuvat sarjaan aikaisempia madonnien kuvia, joilla kuvataan syvällistä äiti-lapsi-suhdetta, meidän kaikkien ainutlaatuisia varhaisempia kokemuksia. Madonnaa ei oikeastaan voi kuvata huomioimatta tätä traditiota. Joissakin töissä madonnan tai muun hahmon silmät ovat kiinni tai katse luotu toisaalle. Tällä taiteilija psykologisoi ihmisen sisäisyyttä, henkilöiden omaa, yksityistä sisäisyyden tilaa. HILJATTAIN 60 VUOTTA täyttänyt Kuutti Lavonen ei ole karttuneista ikävuosista milläänsäkään. – Monet kirjailijat ja säveltäjäthän ovat vasta kypsässä iässä kyenneet tekemään nuorena haaveilemansa teokset. Iän ja kypsymisen myötä taitelijalle tulee lisää kapasiteettia itsensä etsimiseen, ja sitähän koko taiteellinen prosessi on. – Tosin olen vanhemmiten tullut erittäin taitavaksi pettämään itseäni ja muita väistellessäni työntekoa. Joudun rusikoimaan itseni työn pa– Taidetta ei tarvitse ymmärtää, vaan kokea, Kuutti Lavonen korostaa. Kuutti Lavonen: Maalarin sydän, maalarin hattu, 2004, tempera okumévanerille, 90 × 60 cm. JU S S I PA K K A LA 26 Eläkeläinen 2/2020
riin, varsikin näyttelyiden ja tilaustöiden määräajan uhatessa. Lavosen figuratiivisilla eli esittävillä teoksilla on selkeä suhde länsimaiseen taiteen historiaan. Erityisesti ne huokuvat hänen kiinnostustaan italialaiseen vanhaan taiteeseen. Lavonen oli aikanaan erityisen kiinnostunut renessanssin taiteesta, sittemmin hän on keskittynyt barokkiin. – Barokin taitelijat olivat hämmästyttävän tuotteliaita suhteessa siihen, että suurin osa heistä kuoli noin neljäkymmenen ikäisinä. Siihen nähden heillä on aivan fantastisen laaja tuotanto. Heihin verrattuna oma tuotantoni on aika vaatimaton, Lavonen vähättelee. Hänen intohimoinen kiinnostuksensa vanhojen mestareiden taiteeseen on kunniaosoitus taiteen traditiota kohtaan. Siinä jatkumossa Lavonen lunastaa paikkansa taitelijan suvereenisti. – Barokki kuvataiteessa on psyykkisempää kuin harmoninen, lähes matemaattinen renessanssi. Renessanssissa on autereisuutta ja kohoavaa energiaa, kun taas barokki tuo ihmisen lihallisuuden näkyviin. – Ruumiillisuus tulee barokissa läsnä olevaksi. Tämä passio syventää ja lisää inhimillisyyttä ihmishahmojen kuvaamisessa. Barokki ilmentää sen, että meissä jokaisessa on hyvää ja pahaa, häpeää ja iloa. Juuri tämä psykologisen havainnon mahdollisuus taiteessa on kiinnostanut ja kiinnostaa minua, sillä taide peilaa aina itseään, koska taiteen nykyhetkessä on aina osa menneisyyttä. Minulle se merkitsee suhdetta ja heijastuspintaa muihin taiteilijoihin. KUUTTI LAVONEN sanoo, että kaiken taiteen pohjalla on aina suurin tunteista, rakkaus. – Se puolestaan sisältää kaikki muut tunteet. Ajattelemmepa mitä tahansa taiteen lajia, niin kyllä ne pohjimmiltaan ilmaisevat rakkautta. Monenlaista rakkautta, vaikkapa surutyötä tai käänteisesti rakkaudettomuutta. Rakkaudella on monet kasvot. Se ilmenee vaikkapa muistisairaan omaisen rakkaudentyönä. Mieleeni tulevat Rafael Wardin koskettavat työt muistisairaasta vaimostaan. – Teokseni kuvaavat jo varhain syntynyttä rakkauttani taiteeseen. Olen edelleenkin kuin huumeriippuvainen nisti niin näkemäni kuin tekemäni taiteen suhteen. Haen ja saankin kovempaa ja kovempaa kamaa yhä vaikuttavampia elämyksiä taiteesta. – Kun taiteilija on lanseerannut jonkin työn, hän muuttuu aivan tavalliseksi kulttuurin kuluttajaksi. Taiteen tekemisen inspiraatio ei laskeudu mistään ulkoavaruudesta, vaan tulee siitä henkisestä energiasta, mitä voi eri taiteenlajeista saada. Minunkin pitää hakeutua saamaan sitä vaikkapa hyvästä teatteriesityksestä tai kuuntelemalla musiikkia konserteissa. totuuteen. Kun taide toteutuu ja ihminen saa esteettisen, kokemusmaailmaa syventävän, elämänvoimaa antavan aidon taide-elämyksen, se on aina yhteiskunnallinen tapahtuma, joka antaa tukea arjen voittamiseen. Hegeliä mukaillen: Hyvä taide voi myös antaa vastauksia yhteiskunnallisiin ongelmiin. Lavonen sanoo, että hänen omassa taiteessaan yhteiskunnallinen juonne on ehdottomasti läsnä. – Ei suoraan julistaen, mutta löydettävissä. Esimerkiksi Rouge permanent (Jatkuva punainen) teokseni voidaan tulkita myös yhteiskunnallisesti. Kuvaamani henkilön olemuksessa on tiettyä vankkuutta ja vakaumuksellisuutta. Punainen on ikään kuin ympäröinyt hänet. Monet katsovat Kuutti Lavosen töitä uskonnollisessa kontekstissa ja pitävät hänen teoksiaan uskonnollisina. Tämän tulkinnan Lavonen kuitenkin kiistää. – Ymmärrän hyvin, että sellainen tunne tulee teoksiani katsellessa. Ehkä siksikin, että olen maalannut muun muassa Tyrvään Pyhän Olavin kirkon lehtereille Kristuksen kärsimyshistorian ja apostolit. En ole tunnustuksellinen kristitty, mutta kunnioitan jokaisen omaa vakaumusta. Uskonnollisuushan on yhtä intiimi asia kuin seksuaalisuus. KORONAVIRUKSEN aiheuttama poikkeustila saa Lavosen mietteliääksi. – Hegel on todennut, että kun hämärä laskeutuu, Minervan pöllön siivet avautuvat. Mielestäni se tarkoittaa sitä, että yhteiskunnassa – tällä kertaa julistetussa globaalissa pandemiassa – tai missä tahansa vaikeassa tilanteessa Minervan edustama tiede ja taide tulevat täyteen rooliinsa ja niiden merkitys kasvaa. – Minervalla on kolmaskin osaalue, sodankäynnin julma taito. Näitä kolmesta taide on aina tärkein. Se on vastatai maadoitusvirta varsinkin, jos nykyiseen tapaan supistetaan tiede vain teknologian ja sodankäynnin palvelukseen, jolloin tämä maailma on tuhoutumassa. Vain taide voi toimia näiden tuhovoimien vastapoolina. – Kyllähän innovatiivinen tiedekin sinne kuuluu. Sen rooli on sama kuin taiteen: laajentaa ja muuttaa käsitystämme todellisuudesta. Kuten ”taivaanrakentajat” Galileo Galilei, Blaise Pascal ja Isaac Newton tekivät. Mutta suoraan firmoille tehtävä tutkimus joutaa romukoppaan, Lavonen lataa. – Aika kulkee yhtä voimakkaasti taakse kuin eteenpäin, elämme äärettömässä ja ikuisuudessa. Kaikki hyvä taide on yhteiskunnallista, mutta kaikki yhteiskunnallinen taide ei ole hyvää taidetta, Lavonen lopuksi kuittaa monialle rönsyilevän, taiteen filosofisen pohdintansa. › Lisätietoja Aika ja ikuisuus -näyttelyn aukiolosta: didrichsenmuseum.fi Kuutti Lavosen töissä aika muuntuu kiehtovasti ikuisuudeksi.” – Minulle muiden taiteiden ohella runous on erittäin tärkeää ja voimaannuttavaa. Kuvataitelija Outi Heiskanen on sanonut kauniisti, että runous on tieteistä suurin! Runoudessa lukijalla on oikeus tulkintaan. Lavonen on itsekin tulkinnut syvimpiä tuntojaan elämänsä muutamassa kriisikohdassa runoudella yhden kokoelman verran. Taiteen tekemisellä on taitelijalle parantava vaikutus, sitä Lavonen toivoo myös vaikkapa omien teostensa katsojille. LAVONEN KOROSTAA, että taidetta ei tarvitse ymmärtää, vaan kokea. – Esteettinen elämys merkitsee henkistä voimaa. Kauneutta, joka liittyy aina hyvyyteen, oikeuteen ja Kuutti Lavonen: Uusi äiti, 2014, serigrafia, 160 × 120. A LB ER TO M A RT IN EZ Kuutti Lavonen: Contemplation (outer), 2019, litografia, taiteilijan omistuksessa. R A U N O TR Ä S K EL IN V ES A M O IL A N EN / LE H TI K U VA Eläkeläinen 2/2020 27
Tarvitsemme runoutta vaikeina aikoina E läkeläinen-lehden aineistot, myös runopysäkki, olivat valmiit, kun maailma muuttui. Siksi haluan kirjoittaa tälle palstalle uuden alun ja haluan kirjoittaa Irene Vellasta. Irene Vella on italialainen kirjailija ja toimittaja. Hänen runostaan 11. päivä maaliskuuta 2020 on tullut Italiassa valtavan tärkeä. Runo kiertää somessa, ja muun muassa Helsingin Sanomat julkaisi siitä Iida Riekon vapaan suomennoksen. Runo valaa mullistuneen arjen keskelle toivoa. Kevät tulee joka tapauksessa. Vellan runon suosio muistuttaa siitä, että etenkin vaikeina aikoina tarvitsemme sanoja ja tarvitsemme runoutta käyttääksemme sanoja tavalla, joka koskettaa. #Runopuhetta Helmikuussa osallistuin Helsingissä #Runopuhetta-tapahtumaan. Kirjailijatalo Villa Kivessä kuultiin iltapäivän aikana puheenvuoroja runouden eri laidoilta. Aiheina olivat niin runouden kustantaminen, runokritiikki kuin lavarunouskin. Lavarunous onkin varsin kiinnostava ilmiö runouden kentässä – nähtiinhän myös Talent-ohjelmassa lavarunoesitys. Yksinkertaisimmillaan lavarunous määritellään runoudeksi, jota esitetään yleisölle. Osa lavarunouden runoista on nimenomaan kirjoitettu esitettäviksi eikä niitä löydy julkaistussa muodossa. Osa lavarunoilijoista myös julkaisee. Lavarunousaktiivi Harri Hertellin mukaan toisto, huumori ja ajankohtaisuus ovat kovaa valuttaa lajissa. Tunnettuja nimiä lavarunoudesta ovat Hertellin lisäksi muun muassa Juho Kuusi ( juuri Talentissakin esiintynyt) sekä Nihkee akka. Myös Aura Nurmi on lavarunouden tähtiä. Onpa lavarunoudella oma festivaalinsakin, joka järjestetään Sieravuoren lomakylässä: sieravuori.fi/ tapahtumat/sieravuoren-lavarunofestivaali. Kenelläkään ei tässä vaiNIINA HAKALAHTI Lähetä runosi osoitteeseen Niina Hakalahti, Kukkolankatu 16, 33400 Tampere tai niina.hakalahti@sci.fi. Runo valaa mullistuneen arjen keskelle toivoa. Kevät tulee joka tapauksessa. kymmenen vuoden tekstit. Hienoa kuitenkin, että uusia rivejäkin syntyy, vaikka tuollainen erittäin kurja koettelemus tekstiarkistoja verotti. (Muistutankin tässä kaikkia tekstin varmuuskopioinnista. Keinoja on monia; joku lähettää tekstin itselleen sähköpostiin, joku käyttää muistitikkua, saattaapa joku tulostaakin tekstin.) Martti Heikkisen Kuntoranta on oodi Kuntorannalle. Nostalgiaa huokuva runo täyttyy hyvien hetkien ja muistojen voimasta. Ja vaikka Heikkinen kirjoittaa, että ”nyt ei enää nouse jalka, eikä kurttu lattialta”, runon tunnelma on kuitenkin valoisa ja myönteinen. Sillä ”Kuntoranta elää, edelleenkin laulut helää”. Loppusäkeessä elämän luonnollinen kulku puetaan tähän samanlaiseen valoisuuteen: ”Teidän on hyvä jatkaa siitä, kun aika meidän ei enää riitä.” Anneli Kukkosen Ihme-runo sanoittaa isovanhemman kokemuksen lapsenlapsen syntymästä. Runo on kuin grafiikanlehti, muutamin vedoin piirretty siitä pakahduksesta, jonka uuden elämän äärellä kokee. ”Tullut tänne tuntemattomasta” – noihin sanoihin elämän mysteeri kiteytyy. Runotyötä tekemään Matti Mäkelän Minä ja mormoni -runo kuvaa ohikiitävän hetken vuosikymmenien takaa. Pieni fragmentRUNOPYSÄKKI KULTTUURI Ilmastonmuutos Näistä en halua luopua, Suomen neljästä vuodenajasta, jotka rytmittävät elämäämme. En keväästä, joka herättää karun luontomme elämään, hiirenkorvat koivuissa kasvavat vihreäksi lehtiverhoksi metsäpolun ylle, valkoja sinivuokot peittävät sammalmättäät, nurmikot viheriöivät. Auringonkehrä valaisee yhä pitempään päiväämme. En luovu kesästä ja auringonpaisteesta, joka saa viljan kasvamaan ja koko luonnon kukoistamaan. Tosin kesämme on joskus sateinen ja kylmä, mutta onneksemme lyhyt. Etelän kesähelteeseen väsyneet turistit saapuvat nauttimaan kesämme viileydestä En sateisesta syksystä, Lapin ruskan värileikistä peltojen ja puutarhojemme sato, metsiemme marjat ja sienet turvaavat ravintomme talven yli. En luovu talvesta, ensilumesta, joka valaisee syksyn harmauden, päivät pitenevät kohti kevättä. Lapin lumihanget ja rinteet kutsuvat lumileikkeihin. Ilmastonmuutos rikkoo luonnon aikarytmin. Kevät alkaa aiemmin Kesää jatkuu kauemmin Lauhan syksyn harmaus sateineen kaihertaa mieltä, kun odotamme Talvea ja valkeata joulua! Vieläkö helmikuu helistää, vai siirrymmekö suoraan syksyn harmaudesta keväiseen valoon! OIVA BJÖRKBACKA, HELSINKI heessa ole tietenkään varmuutta siitä, voidaanko tapahtuma toteuttaa suunniteltuna ajankohtana. Luonto ja ihminen Marketta Salinin runossa tutkaillaan kasvimaailmaa. Mutta niin kuin luontorunot usein, niin Salininkin runo puhuu symbolisesti myös ihmis elämästä. Runossa virkkeiden ei tarvitse rakentua proosan tavoin, vaan niihin voi jättää epätäydellisyyksiä, aukkoisuuksia, kuten Salinkin tekee: ”Ja jos vesi, vieras kylmä sitten lähestyy niitä/vaikka hivellen ja lempeästi.” Runon viesti on, että aluksi ikävä ja hämmennystä aiheuttava asia voikin kääntyä hyväksi ja jopa onnekkaaksi. Oiva Björkbackan Ilmastonmuutos kiteyttää varmasti monen tunnelmat. Ilmastonmuutokseen ja luonnon tuhoutumiseen on kyllä reagoitu runoudessakin, muun muassa Pauliina Haasjoen Planeetta sekä Kristiina Wallinin Meduusameri sivuavat aihetta. Ilmastonmuutos-runo käy aistivoimaisesti läpi kaikki vuodenajat. Huumori pilkahtelee (kesä on onneksemme lyhyt) ja hyvin tulee esiin näkökulma, jota emme itse aina huomaa: ”Etelän kesähelteeseen väsyneet/turistit saapuvat nauttimaan/kesämme viileydestä.” ”En halua luopua” -toteamus voisi hyvin vielä toistuakin runossa, se sopisi myös runon viimeiseksi säkeeksi. Ilmastonmuutos-runo on samaistuttava ja ajatuksia herättävä. Elämän luonnollinen kulku Runopysäkin konkarilukijat varmasti muistavat Martti Heikkisen runot. Sain Heikkiseltä postia. ”Vielä kerran lähestyn kirjeellä”, hän kirjoittaa. Ysikymppinen Heikkinen kertoo kirjoittavansa yhä joka päivä, vaikka reilu vuosi sitten häntä kohtasikin onnettomuus, kun tietokone syttyi palamaan ja vei mukanaan parin28 Eläkeläinen 2/2020
Runouden nuotiopiirin hehkussa on hyvä olla – myös ja erityisesti vaikeina aikoina.” ti, pari absurdia repliikkiä, silti runo kasvaa suureksi kuvatessaan elämänvalintoja. Runoon voi poimia muutaman sanan ja lauseen edustamaan jotakin ilmiötä – juuri näin Mäkelän runossa tapahtuu. Kirjoittajana Mäkelä luottaa runon ilmaisuvoimaan ja -keinoihin, ja lopputulos on oikein onnistunut. Helmikuisessa runotapahtumassa puhuttiin myös runouden kustantamisesta. Tilannehan nykyään on se, että suuret ja perinteiset kustantamot julkaisevat hyvin vähän runoutta. Kentälle on onneksi tullut monenlaisia vaihtoehtoisia toimijoita, kuten jo kymmenen vuotta vaikuttanut Poesia-osuuskunta. #Runopuhetta-tapahtumassa puJos kasvit vain harvoin kokevat tulvaveden lehdillään, juurillaan Ja jos vesi, vieras kylmä sitten lähestyy niitä vaikka hivellen ja lempeästi Ei voi olettaa että ne ottaisivat sen riemumielin vastaan. Kasvit vierastavat outoa tulijaa, hämillään taipuvat sen alle. Mutta kun tulva on vetäytynyt, ne voivat kokea outoa virkistymistä, alkaa kasvattaa uusia versoja, jotkut jopa työntää varrestaan tuoreita nuppuja. MARKETTA SALIN, HELSINKI humassa olivat niin WSOY:n Anna-Riikka Carlson kuin pienen tamperelaisen Puru-kollektiivin Raisa Jäntti. (Kollektiivi poikkeaa osuuskunnasta siten, että se on itsenäisten toimijoiden yhteisö, jossa ei ole yhteistaloutta, vaan jokainen vastaa esimerkiksi oman kirjansa painatuskuluista.) Tarvitsemme näitä kaikkia, niin WSOY-kustantamoa kuin Puru-kollektiivia ja Poesia-osuuskuntaakin. Tarvitaan monenlaisia ”runotyön” tekijöitä. Runotyö-käsitteellä viitataan kaikenlaiseen runouden ympärillä tapahtuvaan toimintaan. On tärkeää pitää runosta ääntä! Parin vuoden kuluessa avautuu uusi ja laaja runousfoorumi nimeltään Runografi. Aiheesta voi lukea muun muassa täältä: voima.fi/ artikkeli/2020/nihil-interitin-runografi-verkkosivusto-pyrkii-uudistamaan-suomalaisen-runouden-kenttaa. Runotyössä tarvitaan talkoovoimaa. Osallistutaan kukin tavallamme: kirjoittamalla, lukemalla tai vaikka kaverin runokirjaa oikolukemalla. Runouden nuotiopiirin hehkussa on hyvä olla – myös ja erityisesti vaikeina aikoina. › Huhtikuun Runopysäkkiblogin runoilijat ovat Irja Oksa, Matti Laitinen, Riitta Räty ja Aira Tuovinen. Lue osoitteessa elakelaiset.fi/blog Kuntoranta Kuntorannan, muistan vielä, takaa vuosikymmenten. Lomiani vietin siellä, parhaat ajat, miehuuden. Silloin harmonikka soi, kansa tanssi, ilakoi. Nyt ei enää nouse jalka, eikä kurttu lattialta. Mutta Kuntoranta elää, edelleenkin laulut helää. Nousee uudet sukupolvet, haihtuu pois jo vanhat oljet. Kenties jotain, aikanaan, teette vielä parempaa. Niinhän saatiin mekin silloin, kun töitä tehtiin, päivin, illoin. Kuntoranta mieleen jää, täältä pois kun häviää. Ei enää Reiskan laulut soi, ei harmonikka ilakoi. Nyt uudet tuulet puhaltaa, siis soittakaa ja laulakaa. Teidän on hyvä jatkaa siitä, kun aika meidän ei enää riitä. MARTTI HEIKKINEN, IISALMI Minä ja mormoni Kohta 30 vuotta on siitä, kun sanoin assalla mormonille: ”Jeesusko sinulle osti lentäjän takkisi?” ” You have such russian ideas, you have such russian ideas”, hän jupisi mennessään Kuljimme eri teitä – ja sen tiesimme kumpikin… MATTI MÄKELÄ, VARKAUS Ihme Katson lasta vastasyntynyttä tullut tänne tuntemattomasta silmin tumin tutkimattomin Katsoo minuun hyvin vakavana itkusilmin ihmeissänikin onhan siinä osa minuakin Rakkaus ja hellyys – pelko myös mikä on kohtalosi, mikä elon ties Suojelen, kuuntelen kun on olo vaikeaa iloista tai haikeaa Rakkaudella Isoäitisi ANNELI KUKKONEN, RAAHE P IX A B AY Eläkeläinen 2/2020 29
LUKUNURKKA Sota ja viha tuhoavat rakkaudenkin Pajtim Statovci: Bolla. Romaani Otava 2019. KIRJA Pajtim Statovcin romaanin tapahtumat ovat kauhistuttavia ja ruokottomiakin, mutta kieli ei ole ruokotonta eikä raakaa, se soljuu ja vie kuin virta. P ajtim Statovcin perhe tuli pakolaisina Suomeen, kun poika oli vasta kaksivuotias. Oli pakko lähteä kotoa Kosovosta serbisotilaiden tieltä, sillä täysimittainen sota oli jo aivan ovella. Pajtim oppi suomen kielen niin kuin kuka tahansa Suomessa syntynyt lapsi, mutta ei menettänyt yhteyttään hajoavaan Jugoslaviaan, josta hän on ottanut aiheensa kaikkiin kolmeen romaaniinsa. Jo esikoinen Kissani Jugoslavia (2014) sai ylistävän vastaanoton ja valtavan menekin, se sai myös Helsingin Sanomien arvostetun esikoiskirjapalkinnon. Toiselle teokselle, romaanille Tiranan sydän (2016) annettiin Toisinkoinen – palkinto ja se valittiin Yhdysvalloissa National Book Award –palkintoehdokkaaksi finalistien joukkoon. Viime vuonna ilmestynyt Bolla sai Finlandia-palkinnon. Statovci, joka on vasta kolmekymppinen, on mainittu ”kansainväliseksi tähtikirjailijaksi” – ehkä tällä hetkellä Suomen ainoaksi – ja hän on suomalaisten kriitikoiden suursuosikki, eikä syyttä. Menestys tekee kirjailijan iloiseksi, mutta toisaalta se voi olla myös taakka: kirja kirjalta pitää säilyttää tasonsa ja kenties vielä parantaakin sitä, sillä kriitikot ovat vaativaista ja ailahtelevaa väkeä. Ja yleisöllä on monta makua. Kielellisesti Statovci on suuri luontainen lahjakkuus. Hänen romaaniensa tarinat ovat hurjia, ankaria, niissä on sotaa ja kuolemaa, pelkoa, hillitöntä vihaa ja tuhoamista; kirjoittaessaan hän on entisessä Jugoslaviassa, eniten Kosovossa, sillä hän on Kosovon albaani. Tapahtumat ovat kauhistuttavia ja ruokottomiakin, mutta kieli ei ole ruokotonta eikä raakaa, se on kaunista, se on runollista, olematta yhtään melodramaattista tai makeaa, se ”soljuu”, vie kuin virta. ARSIM JA Milos tapaavat Tiranan yliopistolla, Arsim opiskelee kirjallisuutta, sillä hän haluaa tulla kirjailijaksi. Milos taas haluaa tulla lääkäriksi, sydänkirurgiksi. Kun Jugoslaviassa eletään kansaja kieliryhmien välistä vihaa, ja Milos on serbi, Arsim albaani, heidän pitäisi olla vihollisia toisilleen. Mutta he rakastuvat toisiinsa melkein ensisilmäyksellä, mikä sekin on vaarallista, sillä molemmat ovat miehiä. Jo ensimmäisen kosketuksen jälkeen Arsim tuntee olevansa kokonaan toinen mies ja aivan uudella tavalla elossa: ”Näin elossa minä en ole koskaan ollut.” Milos on Arsimille ”taivas, jonka rakensin Jumalan palavan metsän keskellä”. Arsim on naimisissa, mutta mikään ei saa sammumaan roihahtanutta rakkautta Milosiin. Kun kiltti ja nöyrä vaimo, ”suurisydäminen” Ajshe kertoo olevansa raskaana, Arsim iskee häntä kasvoihin. Vaimo pyytää häneltä anteeksi, ja Arsim ajattelee, että ”oppi väkivallasta sen, että se kutsuu seurakseen lisää väkivaltaa”. ARSIMISTA EI ehdi tulla kirjailijaa, ennen kuin sota roihahtaa täyteen liekkiin. Perhe pakenee kaukaiseen maahan, joka ainakin lukijan mielestä muistuttaa kovasti Suomea. Lapsia syntyy lisää, mutta Arsimia perhe ei kiinnosta, hän yrittää pärjätä huonosti palkatussa työssä, hän raiskaa raa´asti 14-vuotiaan pojan ja joutuu siitä 13 kuukaudeksi vankilaan, jossa olot ovat mukavammat kuin hänen kotimaassaan, olisipa hän vapaana tai vankina tai sairaalassa. Kotimaahan ja Belgradiin hänet kuitenkin tuomion istumisen jälkeen vartioituna lennätetään, Ajshe lapsineen jää uuteen maahan, jossa hänellä on työ ja asunto ja kyky selvitä elämässä ilman Arsimiakin. Belgradiin päästyään Arsim alkaa heti etsiä Milosia. Hän löytää jotain ihan muuta, henkisesti ja fyysisesti täysin romahtaneen miehen, joka ei tunne häntä eikä ketään eikä pysty puhumaan. Arsim järjestää Milosille huonepahasen, mutta yhteyttä ei synny, tämä haiseva, sänkyynsä ulostava iljetys ei enää ole hänen Milosinsa. Sota – jossa Milos ilmeisesti toimi lääkärinä – on tuhonnut entisen rakastetun ihmisyyden. Arsim asettuu Kosovon pääkaupunkiin Pristinaan, saa töitä ja vaatimattoman toimeentulon bussikuskina, näkee silloin tällöin kadulla kerjäävän Milosin, sääliä tuntematta. ”En voi sanoa tuntevani tuota miestä, vaan hänet, joka tuo mies joskus oli, ja hänetkin pinnallisesti, yhden kesän ajalta. Enkä tunne miestä, joka joskus tiesi jotakin tuosta miehestä, sillä häntäkään ei enää ole. Eikä sitä, mitä näiden kahden miehen välillä joskus tapahtui ja oli.” BOLLA EI ole helppo kirja lukijalle. Minäkin luin sen kahteen kertaan, ennen kuin koin todella ymmärtäneeni, mitä kirjailija kertoo tapahtuneen ja mitä hän haluaa lukijalle sanoa. Mutta Bolla kannattaa lukea kolmeenkin kertaan, sillä tämä tarina on totta, se kertoo kaunistelematta ja avoimesti siitä, mitä noina hirveinä vuosina todella tapahtui. TUULA-LIINA VARIS Mikä on Bolla? Kirjailijan mukaan Bolla on 1) haamu, näkymätön, peto, piru tai 2) tuntematon eläinlaji, käärmeenkaltainen olento, 3) ulkopuolinen. Bollasta kerrotaan mystinen tarina jumalan ja paholaisen välisestä ”kaupanteosta” – paholainen lupaa ottaa käärmeen pois jumalan paratiisista, jos hän vastineeksi saa jumalan lapsen. KULTTUURI JO N N E R Ä S Ä N EN / O TA VA 30 Eläkeläinen 2/2020
50 vuotta täyttänyt Tampereen elokuva juhlat on kasvattanut yleisöä ja kasvanut entistä monipuolisemmaksi. PENTTI STRANIUS T ampereen elokuvajuhlat (TFF) ei ole ihan vielä eläkeiässä, mutta silti festivaali on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti vuosittain toimiva elokuvatapahtuma. 4.–8. maaliskuuta 50-vuotisjuhlia viettänyt lyhytelokuvakilpa on kasvattanut yleisöä ja kasvanut entistä monipuolisemmaksi. Se on hieno saavutus mille tahansa pienestä ideasta alkaneelle tapahtumalle. Taso on vaihdellut, mutta juhlavuonna rima oli suhteellisen korkealla: maailmalla lyhytelokuvan tekijät ovat usein täysiä ammattilaisia. Toki muutama seuraamani kilpasarja oli keskinkertainen. Missään nimessä ei silti voi enää puhua siitä, että esimerkiksi fiktiivinen lyhytelokuva olisi pelkkää ”harjoittelua”. Dokumentit on sentään tunnustettu kunnon elokuviksi jo ajat sitten! Tampereen erikoisnäytökset Upein yksittäinen erikoisnäytös nähtiin ja kuultiin Tampereen Tuomiokirkossa. Se oli Victor Sjöströmin klassikko-ohjaus Ajomies (1921). Lähes parituntinen, Selma Lagerlöfin tuotantoon perustuva mykkäelokuva pääsi oikeuksiinsa kirkkosalissa urkuri Esa Toivolan säestyksellä. Muissa erikoisnäytöksissä (Kurdistan, Australian First Nations, TFF 50 Years, Arkiston aarteet, Rake Special ja Climate jne.) esitettiin muun muassa pienten alkuperäiskansojen elämästä kertovia lyhytelokuvia, luontoja ympäristöfilmejä ja palkittuja elokuvia vuosien varrelta. Aivan huikea oli festivaalin historian aikana palkittujen kotimaisten sarja. Hannu ja Erkki Peltomaan Rantojen miehet (1971) voitti aikoinaan elokuvajuhlien pääpalkinnon, ensimmäisen kansainvälisen sarjan. Se on erinomainen ja hyvin aikaa kestänyt dokumentti lähimain ikuisesta aiheesta eli alkoholismin ja asunnottomuuden kurjuudesta. Dokumentilla oli myös vaikutusta asunnottomuuden poistoon ja yömajojen kohentamiseen, ainakin Helsingissä! Toinen kotimainen helmikin nähtiin, nimittäin Maarit Lallin fiktio Kovat miehet (1999). Kansainvälinen kilpailu Tampereen elokuvajuhlien kansainvälisen kilpailun pääpalkinnon eli Grand Prix:n vei Randa Maroufin kokeellinen dokumenttielokuva Bab Sebta / Ceutan portti (Ranska, Marokko 2019). Voittajafilmin tapahtumat, ”tulliselvitykset” ja hurja kaupankäynti Marokossa, Espanjalle kuuluvalla Ceutan erillisalueella, vyöryvät katsojan silmien edessä kohti pähkähullua myllerrystä. Rajavyöhykkeellä vallitsee täysi sekasorto köyhien kansalaisten yrittäessä myydä ja viedä rajan yli kaikkea mahdolTampereen elokuvajuhlien kansainvälisen kilpailun vei Randa Maroufin kokeellinen dokumenttielokuva Bab Sebta /Ceutan portti. Lyhyen laatuelokuvan festivaalijuhla TAMPEREEN palkintoehdokkuus European Film Awards 2020 -kilpailussa annettiin yllättäen Bruno Colletin animaatiolle Mémorable / Ikimuistoinen (Ranska 2019). Siinä maalaripariskunnan todellisuus hajoaa kun oudot tapahtumat alkavat varjostaa arkielämää. Palkinnon olisi ansainnut mielestäni yhtä hyvin esimerkiksi belgialais-kongolainen yhteistyö Machini (2019), jonka ohjaajat Frank Mukunday ja Tetshim Tetshim rakentavat animaatiohahmonsa osaavasti. Möhkälemäisistä kulmikkaista kappaleista koostuvat työläiset liikkuvat koneellisesti mukautuen chaplinimaisen Nykyaika-klassikon tyyliin globaalin ryöstökapitalismin orjiksi. Lyhyistä fiktioista jäi mieleen muutama pysäyttävä tarina. Ognjen Petkovicin ohjaama Jesenji Valcer / Syysvalssi (Serbia 2019) kertoo karun tarinan Balkanin 1990-luvun sisällissodista. Nimettömällä tiesululla, jossakin ei-kenenkään maalla pysäytellään mielivaltaisesti ihmisiä. Joku joutuu kaivamaan hautansa ennen teloitusta. Johanna Pyykön Manilan rakastaja (2019) edusti Norjaa ja Filippiinejä. Siinä äkkiseltään köyhtynyt norjalaismies pettyy pahasti kun ei saakaan rakastamaansa filippiiniläisnaista mukaansa kotimaahan Myös vietnamilainen puolen tunnin fiktio Nguoi Kien / Muurahaismies (2018) kuului suosikkeihini. Nuori homo joutuu vaikeuksiin ja väkivallan kohteeksi kapakassa. Loppukohtaus on huikean tarkovskilainen kamera-ajo. Ohjaaja on hitaiden kuvien, rytmin ja musiikin päälle oivaltava käsikirjoittaja ja elokuvantekijä Viet Vu. Muurahaismiehen äänimaailma ja musiikki taas loppukohtauksessa Vietnamissa pitkään asuneen ranskalaisen Arnaud Soulierin käsialaa. PENTTI STRANIUS lista rojua, valtavista ja useimmiten naisten kantamista vaatemytyistä alkaen. Ehkä kaiken hässäkän tallentava kokeellinen ”ilmakuvaus” miellytti tuomaristoa tavallista enemmän. Pääpalkinnon voittajasta voi silti olla monta mieltä. Parhaan dokumentin kategoriapalkinto meni elokuvalle Nachts sind alle katzen grau / Kaikki kissat ovat harmaita hämärässä (Sveitsi 2019), jonka on ohjannut Lasse Linder. Kissaelokuvan pääosassa ovat todellakin kaksi mirrikissaa, joita yksinäinen ja yksin asuva isäntä hoitaa kuin omia lapsiaan. Monet ansiokkaat animaatiot ja fiktiot jäivät vaille huomiota. Voin todeta tämän hyvällä omalla tunnolla sillä katsoin kansainvälisen sarjan kymmenestä näytöksestä seitsemän, yhteensä miltei 50 lyhytelokuvaa. Suurin osa niistä oli lyhyitä fiktioita. Kirjoittaja on eläköitynyt tutkija, FL, kirjailija ja freelancer. Omat suosikit 2020 Lyhytelokuvakilvan taso on vaihdellut, mutta juhlavuonna rima oli suhteellisen korkealla.” Eläkeläinen 2/2020 31
ELÄMÄ TEKSTI JA KUVAT PIIA RANTALA-KORHONEN N oin 20? 000 suomalaista eläkeläistä asuu Espanjan Aurinkorannikolla. Kaikkiaan ulkomailla asuu 58?000 eläkeläistä, mutta huomattavasti useampi asuu alle puoli vuotta ulkomailla tekemättä muuttoilmoitusta. Tapasimme kaksi muuttolintua maaliskuun alussa Espanjan Fuengirolassa: Väinö Korhonen on nyt kolmatta talvea etelässä puolisonsa Arjan kanssa. Ensimmäisenä talvena he kokeilivat kahden kuukauden oleilua, nyt on menossa toinen yli puolen vuoden jakso Fuengirolassa. Väinö kertoo syiden olevan ennen kaikkea terveyteen liittyviä. Nuoruudessa koettu liikenneonnettomuus jätti pysyvät vammat. Liikkuminen Suomessa on talviaikaan vaikeaa, Espanjassa on turvallisempaa tehdä päivittäisiä lenkkejä ilman pelkoa kaatumisesta. Kunto on parantunut, verenkierto toimii paremmin ja liikkuminen on helpottunut. Vain viikko tapaamisemme jälkeen koronavirus muutti tilanteen myös Espanjassa, Korhosetkin joutuivat sen vuoksi ulkonaliikkumiskieltoon. Eloisa Aurinkorannikko hiljeni täysin. ESPANJASSA VIHANNEKSET ja hedelmät ovat Väinön mukaan parempia ja edullisempia kuin Suomessa, niitä tulee käytettyä paljon runsaammin. Suomikaupasta Korhoset ostavat niitä tuotteita, joita ei espanjalaisesta kaupasta löydy: suomalaisia kaurahiutaleita, tummaa siirappia jouluruokiin sekä lakritsia. Pariskunnan kokemuksen mukaan on tärkeää selvittää Suomessa etukäteen kaikki asumiseen, terveydenhuoltoon ja vakuutuksiin liittyvät asiat. Palveluja ja monenlaista harrastustoimintaa on Aurinkorannikolla tarjolla suomeksi – ehkä olisi aika perustaa sinne Eläkeläiset ry:n paikallisyhdistys? Harvoin tulee käytyä ulkona syömässä, kotona on mukava kokata hyvistä ja tuoreista raaka-aineista. Lihaja kalatiskit ovat paljon monipuolisempia kuin koti-Suomessa. Ruokaan menee täällä vähemmän rahaa, vuokrataso on Suomen luokkaa. Suomalaisella peruseläkkeellä pärjää ihan hyvin, etenkin jos vuokraa oman asuntonsa pois, toteaa Väinö Korhonen. KÄVIMME MALAGAN vanhassa kauppahallissa ostamassa raaka-aineet ja kokkasin mutkattoman kalaisan lounaan neljälle hengelle. Kalakauppias perkasi ja paloitteli kalat valmiiksi samaan hintaan. Suomessa mustekalaa voi ostaa pakasteena, sekin on aivan oiva raaka-aine nopeaan pannuruokaan. Kalojen lisäkkeeksi oli tarjolla tuoretta leipää ja salaattia. SUOLAISTA JA MAKEAA Listalla mutkaton kalaisa lounas neljälle hengelle. Espanjan auringon alla Malagan vanhan kauppahallin tarjonta hivelee niin silmää kuin makunystyröitäkin. 32 Eläkeläinen 2/2020
Andalusialainen uuniturska 400 g turskafilettä paloiteltuna 1 iso sipuli varsineen silputtuna 4 valkosipulinkynttä silputtuna 2 tomaattia silputtuna ½ dl oliiviöljyä suolaa, mustapippuria Voitele uunivuoka oliiviöljyllä. Lado kalapalat sipulien, valkosipulin ja tomaattien kanssa vuokaan. Ripottele väliin suolaa ja mustapippuria. Lorauta loppu oliiviöljy ainesten päälle. Kypsennä 225 asteessa puolisen tuntia. Mustekalapannu 2 kokonaista mustekalaa 4–5 osaan leikattuna ½ dl oliiviöljyä nippu persiljaa silputtuna 4 valkosipulinkynttä silputtuna 1 sitruunan raastettu kuori ja mehu suolaa ja mustapippuria Paista mustekalat oliiviöljyllä kuumalla pannulla parissa kolmessa erässä, mausta suolalla ja pippurilla, pane odottamaan vadille. kaada loppu oliiviöljy pannulle, lisää sitruunankuoriraaste ja valkosipulisilppu, kuumenna ne kiehuvaksi. Lisää mustekalat ja kääntele ne mausteseoksessa. Kaada lopuksi sitruunamehu mustekalojen päälle. Väinö Korhonen (oikealla) sai veljensä Mar tin kylään talvi lomaviikolla. Salaatti tykötarpeineen koostuu tuoreista paikallisista aineksista. Mustekalapannu. KIRJA JuhaPekka Inkinen: Miten tavarat ovat – Sisustamisen toisinajattelijoita. Taide 2018. KODIN JA ASUMISEN ei välttämättä tarvitse olla samanlaisten soveliasuussääntöjen alaista, kuten sisustuslehtien makutuomarit ja yleinen mielipide sen määrittelevät. Skandinaaviseen vaaleaan, yhdenmukaiseen ja alvaraaltomaiseen minimalistiseen sisustukseen tottuneille Juha-Pekka Inkisen teos Miten tavarat ovat on todella säväyttävän sykähdyttävä kokemus. Esimerkiksi helsinkiläinen valokuvataiteilija Ismo Hölttö (s. 1940) asuu vanhan kerrostalon entisessä saunassa. Hän on kerännyt vanhoja työkaluja kirpputoreilta ja järjestellyt ne riveihin ja nippuihin. Kaikki tuntuu kuitenkin olevan juuri oikealla paikallaan. Jokainen työkalu täydentää toistaan ja kunnioittaa vanhoja työvälineitä ja käyttöesineitä. Helsingissä Linnunlaulun huvilaansa asustava, itseään toisintoimijaksi kutsuva Aulis Junes (s. 1938) sanoo, ettei hän huvilassaan asu, vaan elää huvilaansa. Kun hän keväisin kantaa kukkansa pihalle, menee siihen kaksi viikkoa. Juneksen mielestä hidas rytmi tuottaa terveellisen elämän. Huvilan ylemmissä kerroksissa on 20 olohuonetta, joista jokainen on varustettu kirjastolla. Yksistään tieteellistä kirjallisuutta Juneksen kirjahyllyistä löytyy 10?000 nidettä, eli yksi nide jokaiselle päivälle 27 vuoden ajaksi. Junes kiteyttää kotinsa tavaroiden muodostavan ajan kerrostuman: ”Tavarat eivät ole ystäviäni, mutta tällaisten historiankerrostumien keskellä sivistyspohja on laaja.” VUODEN 2016 myydyin kirja oli japanilaisen Marie Kondon teos Siivouksen elämää mullistava taika. Tätä tavaroiden järjestämistä korostanutta toimintaa alettiin kutsua ”konmaritukseksi.” Perusideana oli, että kodin viihtyvyyttä lisää se, jos poistaa kodista tavarat, jotka eivät tuota iloa. Tämä tavaroiden niukkuusaate ei ole tavoittanut näitä 32 kotia, joita Juha-Pekka Inkinen kirjaansa varten kuvasi. Esimerkiksi helsinkiläisen Maritta Nordmanin (s. 1932) talosta löytyy 68 vuoden asumisen jäljiltä taidokkaita käsitöitä ja viisi pitsinnypläystyynyä, Nordman on ahkerana käsityöläisenä tehnyt toistasataa karjalaista feresipukua, joita Seurasaaren oppaat käyttävät. Nordman on keksinyt ekokuuseen leikkaamalla vihreästä kuitukangaslakanasta karjalaisen virpomisvitsojen koristelumallin mukaan hapsutettua nauhaa. Sen hän on käärinyt vihannaksi kuusen oksien ympärille. Kuusi on ollut varisematta paikallaan kaksitoista vuotta. Muusikko Remu Aaltonen (s. 1948) kertoo, että tavarat tulevat hänen asuntonsa itsestään. Joku saattaa sanoa, että tuossa on sinulle hyvä taulu seinälle ja se on kuin tehty siihen: ”Etsimällä ei löydä mitään. Universumi säätää asiat niin, että ne lonksahtavat kohdalleen. Ne vain tulevat nenän eteen.” JUHA DRUFVA KOTI JA ASUMINEN Kodin sisustamisen kapinalliset lähikuvassa Etsimällä ei löydä mitään.” Eläkeläinen 2/2020 33
YHDISTYKSET Tamperelaiset suosittelevat Eläkeläiset ry:n perusliikesarjoja. PEKKA ISAKSSON M onipuoliset liikkeet, paljon vaihtelua. Selkeät, helposti seurattava liikekuvat. Tampereen Eläkeläiset ry:n liikuntaryhmän jäsenet ja ohjaajat ovat tyytyväisiä Eläkeläiset ry:n julkaisemiin Perusliikkeitä kuntoilijoille -ohjevihkoihin. Liikuntaryhmä tekee joka kolmannella kokoontumisellaan niiden mukaiset harjoitteet. Kun kehu tulee tältä ryhmältä, on sitä syytä uskoa, ainakin mitä tulee kokemuksen rintaääneen ja perinteiden velvoittavuuteen. Tamperelaisilla on ollut syytä perehtyä muita tarkemmin Perusliikkeiden neljään ohjevihkoon. Idea liikkeiden kokoamisesta yksiin kansiin tuli pari vuotta sitten juuri Tampereelta. Eläkeläiset ry toteutti sen yhdessä tamperelaisten kanssa. Liikkeiden kuvauksiin osallistuivat myös Kävelypässit ja Eläkeläiset ry:n monikulttuuriset liikkujat. Pitkä perinne Tampereen Eläkeläiset ry:n liikuntaryhmä on perustettu yli 50 vuotta sitten, talvella 1966–1967. Siitä lähtien se on kokoontunut yhtäjaksoisesti samoissa tiloissa Ratinan stadionilla. Pitkään naiset ja miehet kokoontuivat eri ryhmissä. Muutama vuosi sitten hynttyyt pantiin yhteen. Yhteinen liikuntaryhmä kokoontuu joka tiistai kello 10–11 Ratinassa. Alussa yhdistyminen aiheutti pientä nurinaa, mutta kokemus on osoittanut ratkaisun onnistuneeksi. Ryhmän kokoontumisissa käy säännöllisesti parikymmentä liikunnan harrastajaa. Kokemus ja perinteet näkyvät myös siinä, että ryhmän ohjaajat ovat toimineet liikunnan parissa todella pitkään ja monipuolisesti. Liikuntaryhmää on koko tämän vuosituhannen ohjannut Pekka Ruohonen. Sinäkin tammikuisena tiistaina, jolloin tämän jutun pohjat tehtiin Ratinassa, Ruohonen ohjasi alkulämmittelyn sekä kuntosetin päätteeksi tosi hyvän näköisen venyttelyn ja loppuverryttelyn. 20 harjoitteen perusliikesarjan ohjasi Sakari Mäkinen. Kun ryhmässä on kokeneet vertaisohjaajat, on myös vasta-alkajien helppo tulla mukaan. Lihaskuntoa ja tasapainoa Lasse Oino on liikuntaryhmässä neljättä vuotta. Hänet houkutteli mukaan liikuntaryhmän ohjaaja Sakari Mäkinen, joka asuu samassa talossa Oinon kanssa. Oino kertoo pitäneensä ryhmäliikunnasta ja perusliikkeiden harjoitteista kovasti. – Tässä on sekä lihaskunnon ylläpitoa että tasapainoharjoituksia. TuPERUSLIIKKEIDEN OPAS on kolmas Eläkeläiset ry:n liikuntaohjeiden sarjassa. Se julkaistiin vuosi sitten, joten sen käytöstä yhdistyksissä on jo kertynyt kokemuksia. Oikeastaan pitää puhua oppaista monikosta, sillä opas on jaettu käytön helpottamiseksi neljään vihkoon. Ohjaajat voivat joko käyttää niitä sellaisenaan tai yhdistää liikeitä eri vihkoista. Liikkeitä on yhteensä satakunta. – Iän karttuessa koko lihaksiston kunnonylläpitämisen merkitys kasvaa. Säännöllinen ja monipuolinen voimaharjoittelu on tarpeen, sillä ajan myötä lihaksisto heikkenee. Vihkoista saa vinkkejä, miten lihaksia voi kuormittaa tasapuolisesti, sanoo liikunnanopettaja, LTM Eva Rönkkö Eläkeläiset ry:stä. Rönkkö on suunnitellut vihkosten liikkeet, kuten myös muut järjestön liikuntajulkaisujen sarjanosat. Hän neuvoo sisällyttämään harjoituksiin liikkeitä kaikkia kehon osia varten. Erityisesti on syytä kiinnittää huomiota jalkalihasten vahvistamiseen. Harjoituspankin liikkeet on jaoteltu kahdeksaan ryhmään, jotka ovat: yleis-, vatsa-, selkä-, kylkija pakaraliikkeet sekä voimaliikkeet käsille ja jaloille. Vihkosten lopussa on harjoituksia vielä liikkuvuuden ylläpitoon. Muut julkaisusarjassa ilmestyneet oppaat ovat Kuminauhalla voimaa ja Harjoituksilla tasapainoista elämää -julkaisut. Kaikkien vihkosten yksittäiset liikkeet ovat tulostettavissa Eläkeläiset ry:n verkkosivuilta elakelaiset.fi/toiminta/liikunta ja ne sopivat käytettäviksi kuntopiirissä. Sadan liikkeen harjoitepaketti Monipuoliset harjoitteet, helpot ohjeet lokset tietysti riippuvat siitä, tekeekö tosissaan, vai onko vain tekevinään. Liikuntaryhmä ei ole Oinon ainoa liikuntamuoto. Hän käy kuntosalilla ja osallistuu toiseenkin ikäihmisten kuntopiirin. Niinpä hän saattaa sanoa tyytyväisenä ja selvästi syystä olevansa 78-vuotiaaksi hyvässä kunnossa. Helposti seurattavat ohjeet Aune Miettiselle perusliikkeiden harjoitteet ovat sikäli tuttuja, että hän oli joulukuussa 2018 tekemässä Vaaralan liikuntaopistossa liikkeitä, jotka kuvattiin ohjeisiin. – Olen nyt huomannut, että ohjeista tuli helposti seurattavat, kun ne kuvattiin. Näiden mukaan on hyvä tehdä harjoitteita, Miettunen sanoo. Oino on hänen kanssaan samaa mieltä. Kun liikkeet on valokuvattu, niitä on helpompi tulkita kuin piirrettyjä liikkeitä ja liikesarjoja. Parasta on tavoitteellisuus Sinikka Tirkkoselle on kertynyt vuosia liikuntaryhmässä enemmän kuin monelle muulle ryhmän jäsenelle, peräti 18 vuotta. Välillä on toki ollut pientä taukoa. Hän on tyytyväinen erityisesti naisten ja miesten ryhmien yhdistämiseen. – Parasta on tavoitteellisuus. Jokainen voi tehdä voimiensa ja kykyjensä mukaan niin paljon kuin jaksaa. Myös Tirkkosella liikuntaryhmä on vain yksi osa monipuolista harrastusta. Hän osallistuu yhdistyksen salonkija senioritanssiryhmien toimintaa. Niinpä harrastuskertoja kertyy viikoittain kolme, ja sen päälle tulevat vielä esiintymiset. Lasse Oino (edessä) on tyytyväinen ryhmän monipuolisuuteen, Sinikka Tirkkonen (takana) tavoitteellisuuteen. Anna Kujansuu kertoo joskus hieman laistavansa raskaiden liikkeiden tekemisessä. 34 Eläkeläinen 2/2020
SOTAHISTORIALLINEN MATKA 08. 12.06. KANNAKSELLE 535€ PITKÄ KARJALANKIERROS 22. 26.06. Rukajärvi-Karhumäki-Petroskoi.. 325€ VIENANKARJALANKIERROS 06.09.07. Kostamus-Jyskyjärvi-Kalevala-Vuokkiniemi 355€ PETROSKOI 16. 19.07. 325€ LYHYT KARJALANKIERROS 20. 23.07. Sortavala-Lahdenpohja-KurkijokiViipuri 325€ LAATOKAN RANTAVIIVAA.. 30.7. 2.8. Sortavala Aunus Petroskoi 325€ MOSKOVA-PIETARI risteily 07. 16.08. Juna-laiva matka! 2 päivää Moskovassa, 6 päivää laivassa, retkikohteita joka pävä! 1520€ BALTIAN KIERTOMATKA 21. 30.08. Riika Varsova Krakova Pärnu 1290€ KANTALAHTI-MURMANSK PETSAMO 01. 06.09. 635€ ”Kuvittele paikka, missä rannat ovat yhtä safiirisen upeita kuin Kroatiassa, vuoret jylhät kuin Sveitsissä, rotkot melkein yhtä syvät kuin Coloradossa, rakennukset yhtä elegantteja kuin Venetsiassa ja kaupungit yhtä vanhoja kuin Kreikassa..” Lähdöt: 11.04. 22.06. ja 25.08. 12.10. joka viikko! alk. 630€ /vko sis. retken Dubrovnikiin! LIITTYMÄLENTOJA MAAKUNNISTA! KYSY TARJOUSTA RYHMÄLLE JOKO MONTENEGROON, VENÄJÄLLE TAI VIROON! MO MONTENEGRO NTENEGRO + D + DUBROVNIK! UBROVNIK! Venäjän, Karjalan ja Montenegron matkojen erikoismatkatoimisto puh. 017 26 333 23 toimisto@tilausmatkat.info www.tilausmatkat.info K A R J A L A N M AT K AT K A R J A L A N M AT K AT TILAUSMATKAT OY Mukavas ti Moilasen Mukana. .... Vaativimmat liikkeet voi passata Anna Kujansuu kertoo voimistelleensa Tampereen Eläkeläisten liikuntaryhmissä vuodesta 2012. Hän aloitti siis ”akkojen” ryhmässä, kuten hän itse sanoo. Ohjelma on hänenkin mielestään kerrassaan hyvä, mutta hänelle itselleen ehkä hieman raskas, koska terveys ei ole entisen veroinen. – Niinpä lintsaan jonkin verran vaativimmissa liikkeissä, mutta se on ihan sallittua. Kunnosta pyrin huolehtimaan myös kävelylenkeillä, mutta sauvakävely ei minulle sovi. Kukaan ei tee puolesta Ryhmässä on myös vasta tulleita. Sellaiseksi tunnustautuu Kari Ruohonen. Hän haluaa selvyyden vuoksi huomauttaa, ettei ole sukua ryhmän pitkäaikaiselle vetäjälle Pekka Ruohoselle. Myös Kari Ruohonen kiittää Mäkisen Sakaria osallistumisestaan ryhmään. – Olen ollut tässä ryhmässä vasta vuoden alusta, niin että tämä on kolmas kerta. Hyvältä tuntuu. Olen ollut Tampereen Eläkeläiset ry:n jäsen useampia vuosia ja tiennyt ryhmästäkin, mutta vasta nyt tulin mukaan. Ruohonen kertoo kyllä harrastaneena vastaavaa liikuntaa jo 1960-luvulla ja nimenomaan Ratinassa Sisun jumpassa. Työvuosinaan hän harrasti myös kansantanssia ja veti Tampellassa työpaikan taukojumppaa. – Anoppi eli 93-vuotiaaksi ja äiti 87-vuotiaaksi. Heitä seuratessani huomasin, kuinka tärkeää liikunta on ikäihmisille. Tähän pätee vanha viisaus, että itse on liikuttava, sillä kukaan muu ei tule sinua liikuttamaan. Koronaviruksen vuoksi kaikki Tampereen Eläkeläisten toiminta on peruttu toistaiseksi. AIMO MURSU Eläkeläiset ry:n Ylä-Savon alueen yhdistysten järjestämään juhlaan 8.3. saapui väkeä myös Kuopion, Vehmersalmen ja Pyhäjärven yhdistyksistä. Iisalmen työväentalo oli ääriään myöten täynnä. – Yhdistykset haluavat Naistenpäivän juhlalla kiinnittää huomiota tasa-arvon merkitykseen eri sukupuolten ja sukupolvien välisessä kanssakäymisessä, totesi juhlan juontaja, Iisalmen yhdistyksen puheenjohtaja Kirsti Puurunen. Tapahtuman teemana oli naisten taloudellinen tasa-arvo. Juhlapuhuja, kauppaneuvos Paavo Jauhiainen muistutti, että Suomi on yksi maailman johtavia maita tasa-arvon vaalimisessa ja maailman ensimmäinen maa, joka myönsi naisille täydet poliittiset oikeudet. – Tätä perintöä haluamme vaalia. Ja nykyisen hallituksen kokoonpano kertoo, että miehet on lopullisesti kukistettu suomalaisessa vallankäytössä. Jauhiainen nosti esiin myös mm. taitetun eläkeindeksin ja eläkkeensaajan verotuksen epätasa-arvoistavia piirteitä. Juhlan monipuolisesta ohjelmasta vastasivat Kuopion, Keiteleen, Pyhäsalmen ja juhlan järjestäneen Iisalmen yhdistysten ohjelmaryhmät. Juhla päättyi tansseihin muusikko Erkki Kärkkäisen tahdittamana. Naistenpäivää juhlittiin Iisalmen työväentalolla Perusliikkeitä kuntoilijoille -opas on kymmenine liikkeineen monipuolinen. Tässä kuvassa Tampereen ryhmästä tehdään kolmenlaisia liikkeitä. Liikuntaryhmän vetäjä Pekka Ruohonen ohjaa alkuja loppuverryttelyt ja venyttelyt. Eläkeläinen 2/2020 35
YHDISTYKSET Varkauden Eläkeläiset 60-vuotta. LEENA SALO Y ksi asia ei ole muuttunut Runebergin päivistä. Maailmaa liikuttaa edelleen kaksi vahvaa voimaa: miekka ja kynä, totesi Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Jan Koskimies Varkauden Eläkeläiset ry:n 60-vuotisjuhlassa Ystävänpäivänä. – Ennen ei ollut paremmin, vaan nyt on paremmin kuin ennen. Olemme saaneet elää aikaa, jolloin kynä on ollut miekkaa vahvempi. Vanhukset eivät nykyaikana joudu tarttumaan miekkaan. Sen sijaan eläkeläisten on syytä tarttua kynään – ja näppäimistöön ja älypuhelimen kosketusnäyttöön, Koskimies kannusti juhlapuheessaan. – Mutta kuuntelevatko ”Suomen urhot nuoret” meitä eläkeläisiä? Pääseekö eläkeläisten ääni kuuluviin? Siinä työssä on tärkeä rooli kansaJUHLAN AIKA Kaikki ohjelmissa esiintyneet kokoontuivat yleisön eteen loppukumarrusta varten. Ansiomerkin saajat ja jakajat. ”Eläkeläisten syytä tarttua kynään – ja näppäimistöön ja kosketusnäyttöön” teiskuntaa viedään eteenpäin, ja joita ei myöhemmin jouduta katumaan. Varkauden Eläkeläisten juhlassa muistettiin ansioituneita yhdistyksen jäseniä ansiomerkillä. Kaupunginjohtaja Hannu Tsupari toi kaupungin tervehdyksen juhlaan ja jakoi yhdessä Jan Koskimiehen kanssa ansiomerkit seuraaville: Raimo Heikkinen, Helmi Jurvanen, Olavi Kettunen, Sinikka Kortte, Marketta Palkeinen, Marja-Leena Peltola, Ritva Pirinen, Sirpa Rossi, Vieno Räihä ja Mirja Tsupari. Lisäksi osasto muisti pitkäaikaisia ja järjestötyöhön sitoutuneita yhdistyksen jäseniä kukkatervehdyksellä: Elvi Heikkinen, Lea Itkonen, Unto Mylly nen , Mirja Pietikäinen ja Raija Puumalainen. Juhlan ohjelma koostui harrastekerhojen tuottamista ohjelmista: Hyvää syntymäpäivää -kappaleen tahdittamana liikuntaesityksestä Meille kaikille, sketseistä ja lauluryhmän ja Rytmihäiriö-ryhmän lauluista. Lomakylämme sijaitsee PARKKIMAJÄRVEN rannalla, valtatie nro 4:tä viitta ITÄRANTA, Itärannantie 890. Alue on marjastajien ja kalastajien paratiisi, kalastaa saa Pyhäjärven kalastusluvalla. › Soutuvene ja uimapaikka. › Alueella on 3 kpl kesäkäyttöön tarkoitettua mökkiä. › Luotorannan mökkejä vuokrataan Eläkeläiset ry:n jäsenille sekä muillekin halukkaille. Huom! Pyhäjärven Eläkeläiset ry:n jäsenille 20 % alennus. › MÖKKI NRO 1 Petipaikkoja 6, keittiö, mikro, jääkaappi, ruokailuvälineet, TV; 60 € vrk, 150 € viikonloppu, 250 € viikko, 600 € kuukausi. › MÖKKI NRO 2 Petipaikkoja 5, varusteet samat; 50 € vrk, 100 € viikonloppu, 145 € viikko, 500 € kuukausi. › MÖKKI NRO 3 Petipaikkoja 2, minikeittiö, jääkaappi, mikro; 35 € vrk, 75 € viikonloppu, 120 € viikko, 360 € kuukausi. › Asuntovaunu / auto, sähköliitännällä 25 € vrk › Puulämmitteisen saunan käyttö kuuluu vrk: n hintaan › Erillinen wc-rakennus ja grilli. Luotoranta avoinna 1.6.–30.9.2020. Koronaviruksen aiheuttamien poikkeusolojen vuoksi aukioloajan muutokset mahdollisia. www.pyhajarvenelakelaiset.com Lisätietoja ja varaukset: Mökkimestari Ville Piiroinen 050 5538176 sekä Armas Niemi 0400 689735 Luotorannan kesäpaikka laisyhteiskunnalla ja myös eläkeläisjärjestöillä. Koskimies muistutti, että materiaalinen hyvinvointi Suomessa on kasvanut valtavasti. – Kiinasta ja muista halvan työvoiman maista tulviva tavarapaljous on nostanut elintasoamme, mutta vienyt työpaikkoja, tuhonnut ympäristöämme ja lisännyt epävarmuutta. Sitä epävarmuutta hyödyntävät nyt monet populistit ja kansankiihottajat. – Populistien käsissä kynä – tai näppäimistö, tai älypuhelimen kosketusnäyttö – liikkuu niin vilkkaan, että huhupuheet tukahduttavat alleen harkitun ja tutkitun, tieteellisen tiedon ja tiedonvälityksen. Kuitenkin vain totuuteen pyrkimällä ja tutkittuun tietoon nojaamalla tehdään sellaisia järkeviä päätöksiä, joilla yh36 Eläkeläinen 2/2020
Julkaisija Eläkeläiset ry Päätoimittaja Jan Koskimies Toimitussihteeri Tuomas Talvila Tilaukset ja osoitteen muutokset Anna Autio puh. 020 743 3610 anna.autio@elakelaiset.fi Lehti ilmestyy vuonna 2020 6 kertaa. Tilaushinta kotimaahan 30 euroa/vuosikerta Muut Pohjoismaat 40 e/vsk, muut maat 50 e/vsk Toimitus ja toimisto Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki puh. 020 743 3610 elakelainen-lehti@elakelaiset.fi Ilmoitusmyynti Tmi Johanna Pelto johannapelto.fi 040 9030 141 johanna@johannapelto.fi Syntymäpäivät ja pois nukkuneet, syys ja kevät kokousilmoitukset Onni Kari onni.kari@elakelaiset.fi puh. 044 751 1034 Ulkoasu Tuomas Nikulin ISSN-L 0355-8290 ISSN 0355-8290 (painettu) ISSN 2242-3338 (verkkolehti) I-Print, Seinäjoki 2020 Puheenjohtaja Martti Korhonen Varapuheenjohtaja Marja Leena Makkonen Toimisto Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki elakelaiset@elakelaiset.fi elakelaiset.fi Toimisto palvelee ark. klo 9-15. Jäsenpalvelu Soittoaika kello 9-12, puh. 020 743 3610: jäsenmaksut, osoitteenmuutokset, kurssienja jäsentapahtumien ilmoittautumiset, Eläkeläinen-lehden tilauk set. Muina aikoina pyydämme käyttämään henkilökunnan suoria puhelinnumeroita. Kaikki maksut (mukaan lukien jäsenmaksut) IBAN FI11 1012 3000 0714 70 Sähköpostiosoitteet etunimi.sukunimi@ elakelaiset.fi Toiminnanjohtaja Jan Koskimies puh. 040 747 0776 Jäsenvastaava Anna Autio (poissa 11.4. asti) puh. 044 751 1030 jäsenrekisteri, yhdistysrekisteri, materiaalitilaukset Toimisto Tarja Hovi puh. 044 751 1032 Henkilöstö ja talousvastaava Heli Grönroos puh. 050 529 0399 Aluetyön suunnittelija Anna Eskola puh. 044 751 1031 Järjestösuunnittelija Anu Mäki (poissa 11.5. asti) puh. 040 839 7699 Koulutussuunnittelija Tiina Rajala puh. 040 582 4319 Koulutusassistentti (siviilipalvelusmies) Onni Kari Monikulttuurisuustyön suunnittelija Eva Rönkkö puh. 040 501 3599 Monikulttuurisen toiminnan ohjaaja Evgenia Mazurova puh. 044 7631 482 Tiedottaja Tuomas Talvila puh. 050 570 9716 Lomakeskus Kuntoranta Kuntorannantie 14 78400 Varkaus Myyntipalvelu 017 560 1403 tai 0400 403 669 myynti@kuntoranta.fi SYNTYMÄPÄIVIÄ POISNUKKUNEITA 104 vuotta 21.4. Toivo Tirri, Jyväskylä 102 vuotta 5.4. Lahja Rautiainen, Pihlava 93 vuotta 12.5. Voitto Santala, Pihlava 90 vuotta 5.4. Alli Kyllikki Kuusisto, Kuru 7.4. Sirkka Kuparinen, Pihlava 28.4. Aatos Syväjärvi, Pello 8.5. Tauno Joensuu, Pihlava 9.5. Taimi Heta Turunen, Kajaani 85 vuotta 3.5. Veikko Armas Väntänen, Toholampi (Sievin Elry) 80 vuotta 4.4. Eira Pyykkönen, Suomussalmi 7.4. Erkki Hiltunen, Suomussalmi 12.4. Risto Jokisuo, Pihlava 14.4. Henrik Virtanen, Pyhtää 17.4. Reino Hakola, Kokkola 18.4. Eero Niemi, Hyrylä 20.4. Alpo Konttinen, Korso 30.4. Timo Äimälä, Pihlava 11.5. Pentti Mäkinen, Loimaa 13.5. Veikko Enala, Loimaa 15.5. Sinikka Kemppainen, Hyrynsalmi 21.5. Jenni Vesterinen, Suomussalmi 75 vuotta 19.3. Irmeli Lyly, Kokkola 20.4. Esa Rouhiainen, Loimaa 25.4. Pirkko Rapatti, Hyrylä 27.4. Elli Mäki, Pello 70 vuotta 22.3. Martti Hyrkäs, Kajaani 4.4. Helena Ruotsala, Kirkkonummi 1.5. Eero Hast, Hyrylä 3.5. Riitta-Liisa Salonen, Hyrylä 6.5. Terttu Karvonen, Pihlava 8.5. Ari Löytömäki, Loimaa 12.5. Seija Stark, Pihlava 25.5. Pekka Ylisirkka, Pello 26.5. Unto Oikarinen, Hyrynsalmi 65 vuotta 26.3. Markku Suutari, Etelä-Vantaa 9.4. Kalle Formunen, Pihlava 2.5. Anne Nurmi, Loimaa 18.5. Mirva Kilponen, Suomussalmi Dragsfjärdin Työväeneläkeläiset Dragsfjärds Arbetarpensionärer ry Märta Viola Friman Gunveig Linnéa Holmström Himangan Eläkeläiset ry Ritva Kyllikki Koski Raili Potinoja Joensuun Eläkeläiset ry Kerttu Mustonen Jämsän Eläkeläiset ry Eila Lyyli Kaarina Jokinen Järvenpään Eläkeläiset ry Pentti Storm Kuusamon Eläkeläiset ry Mauno Veele Ronkainen Antero Säkkinen Pellon Eläkeläiset ry Anni Olsen Raahen Eläkeläiset ry Tuomo Pasanen Pentti Kunnasmäki Suomussalmen Eläkeläiset ry Aarne Ensio Heikkinen Hakunilan Eläkeläiset onnittelee toukokuun loppuun mennessä tänä vuonna 85, 80, 75 ja 70 vuotta täyttäneitä/täyttäviä jäseniään. 85 vuotta Kari Palvanen, Matti Sormunen 80 vuotta Sulo Jokitalo, Kalervo Kettunen, Irma Pajusalmi 75 vuotta Eira Henriksson, Pekka Leikas 70 vuotta Pentti Tanttu Juhlistamme tänä vuonna kaikkia syntymäpäiviä loppuvuonna. Eläkeläinen 2/2020 37
Kallion-Vallilan Eläkeläiset ry 60 vuotta. TEKSTI JA KUVAT TUOMAS TALVILA K allion-Vallilan Eläkeläiset ry on toiminut 60 vuoden ajan lähipalvelujen turvaamiseksi asuinalueellamme ja koko Helsingissä. Niistä palveluista esimerkkinä on juuri tämä talo, 32 vuotta sitten valmistunut Kinaporin palvelukeskus, nykyisin seniorikeskus, sanoi Kallion-Vallilan Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Olli Salin avatessaan yhdistyksen 60-vuotisjuhlan. – Tavoitteemme on varmistaa, että Helsinki kaupunkina olisi aidosti ikäystävällinen, muistiystävällinen ja toimiva, niin kuin kaupunkistrategiassa sanotaan. Eli maailman toimivin kaupunki jossa ikäihmisillä on hyvä elää, toimia, ja vaikuttaa ja osallistua kaikkeen yhteiskunnan toimintaan. – Haluamme, että kaupungin palvelut ovat lähellä, saavutettavia, esteettömiä ja myös maksuttomia, Salin linjasi. Kallion-Vallilan Eläkeläisten 12. 3. pidetyn juhlan alkuperäinen juhlapuhuja oli sosiaalija terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen. Suomea lähestynyt koronavirusuhka oli laittanut ministerin aikataulut uusiksi ja juhlassa puheen piti ministerin valtiosihteeri Saila Ruuth. Juhlan musiikista vastasivat Reino Bäckström, Kyösti Suokas ja Työläislaulajat. ”Ikäystävällisen kaupungin ja lähipalvelujen puolesta” ”Tervetuloa oikein salin täydeltä. On tarkoitus perustaa tälle alueelle eläkeläisten paikallisyhdistys”. Historiallisessa kuvaelmassa palattiin ajassa 60 vuotta taaksepäin. Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Sirkka Lehtivuori (Hannele Salava) avasi perustavan kokouksen Kulttuuritalolla 13.3.1960. Hän muistutti, että ikäihmisten toimeentulon turvaaminen ja köyhyyden vähentäminen kuuluvat hallituksen erityisiin tavoitteisiin. – Tähän tähtäsivät takuuja kansaneläkkeen korotukset vuoden alusta lähtien. Korotukset ovat myönteisiä mutta eivät missään nimessä mielestämme vielä riittäviä. Ruuth sanoi, että myös sukupuolten välisen eläke-eron kaventaminen ja poistaminen vaatii tutkittuun tietoon perustuvia toimia kaikilla politiikan aloilla. – Samapalkkaisuusohjelma ja kunnianhimoinen perhevapaaudistus ovat esimerkkejä sukupuolten välisen eläke-eron kaventamisen keinoista. Ikäystävällisyyteen ollaan Ruuthin YHDISTYKSET ”Miksi yhdistys? Täällä on paljon pienituloisia vanhuksia. Eläkkeet eivät riitä toimeentuloon. Siksi joka kolmas yli 65-vuotiaista pinnistelee vielä työssä. Meiltä puuttuu eläkejärjestelmä, joka takaisi arvokkaan vanhuuden turvan.” Näin totesi Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Sirkka Lehtivuori (jota juhlan historiakuvaelmassa esitti Hannele Salava) Kallion-Vallilan Eläkeläiset ry:n perustavassa kokouksessa Kulttuuritalolla sunnuntaina 13.3. 1960. ”Me vaadimme, että hallitus luo uuden kansaneläkejärjestelmän, jossa jokaiselle taataan riittävä toimeentulo. Emme halua olla armopalojen varassa. Tätä asiaa emme jätä vain poliitikoille. Tässä tarvitaan yhteistä voimaa”, Lehtivuori kannusti. Toinen kiireinen asia Lehtivuoren mielessä olivat vanhusten asumisen ongelmat. Ja niin kokous pidettiin. Evert Korhonen valittiin yhdistyksen puheenjohtajaksi ja Eva-Maria Stevander sihteeriksi. Kannanottoja lähetettiin heti sekä kaupungin päättäjille että myös maan hallitukselle. Siinä ei aikailtu. Siitä alkoivat toiminnan vuosikymmenet, todettiin Erkki Haapalaisen käsikirjoittamassa historiakuvaelmassa. mukaan havahtumassa myös Euroopan Unionissa, jossa laaditaan niin sanottua vihreää kirjaa ikääntymisestä. – Se on keskustelunavaus jonka pohjalta laajan yhteiskunnallisen keskustelun kautta toivottavasti voidaan tehdä EU:n laajuinen niin sanottu valkoinen kirja. Se sisältäisi koko EU:n kattavia toimenpiteitä. – Suomi piti viime syksyn EU-puheenjohtajuuskauden ajan esillä ajatusta hyvinvointitaloudesta. Siinä luodaan hyvä kehä, jossa ihmisten hyvinvointi ja kestävä talous tukevat toisiaan. Hyvinvoivat ja aktiiviset eläkeläiset nähdään yhteiskunnassa keskeisinä toimijoina, jotka vaikuttavat monin tavoin myönteisesti myös talouteen, Ruuth sanoi. ”Tässä tarvitaan yhteistä voimaa” 38 Eläkeläinen 2/2020
RISTIKKO KRYPTON 1/2020 RATKAISU RISTIKON 2/2020 ratkaisut on lähetettävä 10. huhtikuuta mennessä osoitteella: Eläkeläinen-lehti Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Kuoreen ei saa panna tehtävän ratkaisun lisäksi muuta postia järjestölle tai lehdelle. Kuoreen on kirjoitettava sana RISTIKKO. KRYPTON 1/2020 oikein ratkaisseiden joukosta onnetar nosti seuraavat nimet: Pirkko Hautamäki, Hoisko ja Veikko Raunio, Karkkila. Onnittelut! 2/2020 Ratkaisijan nimi Osoite Postitoimipaikka SEURAAVASSA NUMEROSSA Helsingin ”vanhojen kodin” historiaa Anni-kodista Käpyrinteeseen Eläkeläinen 3/2020 ilmestyy 28.5. ELÄKELÄINEN-LEHTI 2020 3 Aineisto lehdelle 4.5. ilmestyy 28.5. 4 Aineisto lehdelle 17.8. ilmestyy 10.9. 5 Aineisto lehdelle 21.9. ilmestyy 15.10. 6 Aineisto lehdelle 16.11. ilmestyy 10.12. Eläkeläinen 2/2020 39
Mitä tehtäis seuraavaksi? ”Ostaisitteko nyt 100 hehtaaria luonnontilaista metsää suojeltavaksi?” Tradekan tuella järjestettiin 40 eläkeläistapahtumaa Me Tradekassa uskomme, että omistaminen tekee ihmisille hyvää. Inhimillinen omistajuus vie maailmaa eteenpäin ja palauttaa hyvää yhteiskuntaamme. Jotta jäsenemme voisivat kanssamme parantaa maailmaa ja omistaa omaa tulevaisuuttaan, olemme ottaneet käyttöön Jäsenaloitteet. Tee omasi ja vaikuta. tradeka.fi/jasenaloite