The Big Bang Theory kausi 12 dvd & blu-ray Star Trek Discovery kausi 2. dvd & blu-ray They Shall Not Grow Old dvd & blu-ray Tolkien (2019) dvd & blu-ray, The 100 kausi 6. dvd Gremlins 4K uhd + blu-ray
4 ALKUTEKSTI Kuka kauniin säätää ja ruman määrää? 5 YLEISÖN ÄÄNI >> 6 ESIKATSELU Taistelulähetit – 1917, Mr. Jones ja Bombshell – hiljaisuuden rikkojat. >> 10 ENSI-ILLAT 26 TOIMITUKSEN SUOSIKIT 28 THE LIGHTHOUSE Mitä pitää tehdä, jos maailmalta ei löydy kuvauspaikaksi sopivaa majakkaa? No, sellainen pitää tietysti rakentaa itse, totesi ohjaaja Robert Eggers. 36 VEITSET ESIIN Rian Johnson sohaisi ampiaispesää Star Wars -elokuvallaan The Last Jedi. Se ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kerta, kun hän suhtautui lajityyppiodotuksiin leikitellen. Eikä viimeinen... 40 LE MANS 66 Ohjaaja James Mangold olisi halunnut tehdä kilpa-autoelokuvansa jo paljon aikaisemmin, mutta tielle tulivat rahoitusongelmat ja kynsikätinen supersankari. 44 JUMALAN ARMOSTA Katolinen kirkko on rakennettu anteeksiannon periaatteelle, mutta miten voi antaa anteeksi itseään vastaan rikkoneelle, joka ei pyydä anteeksi? 48 KOLME SEKUNTIA Ruotsalaisia, puolalaisia, amerikkalaisia, mitä näitä nyt on? Andrea Di Stefani siirsi ruotsalaisjännärin New Yorkin Brooklynin puolalaiseen alamaailmaan. 52 NIGHT VISIONS 2019 Jos haluaa nähdä kauhut kaikkialla – ja kaikkialta – kannattaa suunnata maan mainiota murhamannaa tarjoaville festareille. 56 TOP 10 Tapahtui 50 vuotta sitten. 60 LUKUNURKKAUS Loiri; Markus Selin – perustuu tositapahtumiin sekä Aaltoja ja asiattomuuksia. 62 AIKAKONE Marraskuu–joulukuu 1999. 63 KOTITEATTERI 82 PEKKA LEHTOSAARI DC vs. MCU. >> SISÄLTÖ 28 THE LIGHTHOUSE Viime vuosina genre-elokuvien kentälle on noussut pari uutta tekijää, jotka tekivät ensimmäisellä elokuvallaan sellaisen vaikutuksen, että heidän tänä vuonna ilmestynyttä uutuuttaan on odotettu kieli pitkällä. Toinen on Ari Aster, jonka viime vuoden Hereditary – pahan perintö hätkäytti, eikä Midsommar – loputon yö pettänyt sekään. Tässä numerossa puolestaan esitellään vuonna 2015 The Witchillä ilahduttaneen Robert Eggersin kauan odotettu uutuus The Lighthouse. On vaikea sanoa vastaako se sitä mitä odotettiin, mutta sekään ei petä. Luvassa on totta ja tarua sekoittava painajainen, jossa kaksi eristyksissä sijaitsevassa majakassa asuvaa miestä menettää otettaan todellisuudesta. Ja piereskelevät. KOLMEKYMPPISET AMERIKKALAISMIEHET EIVÄT NÄYTÄ KOLME KYMPPISILTÄ PUOLALAISILTA. HE NÄYTTÄVÄT LAPSILTA, MINÄ TARVITSIN MIEHEN. – ANDREA DI STEFANO, S. 49 NUMERO 11 / 2019 | WWW.EPISODI.FI Tarhapäivä. Mielenkiintoinen ristiriita: Majakan hämärän kuvaaminen mustavalkoiselle filmille vaati niin paljon valoa, että se sokaisi näyttelijöitä. Lopputulos on silti tämä. Spider-Man: Far From Home. The Big Bang Theory kausi 12 dvd & blu-ray Star Trek Discovery kausi 2. dvd & blu-ray They Shall Not Grow Old dvd & blu-ray Tolkien (2019) dvd & blu-ray, The 100 kausi 6. dvd Gremlins 4K uhd + blu-ray 11/2019 EPISODI 3
16. VUOSIKERTA / 159. NUMERO WWW.EPISODI.FI facebook.com/episodilehti instagram.com/episodi_lehti twitter.com/episodilehti PÄÄTOIMITTAJA Jouni Vikman TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jussi Huhtala ULKOASU Markus Paajala KIRJOITTAJAT Joonas Alanne, Marta Ba?aga, Tero Heikkinen, Niina Holm, Jesse Huusari, Niko Ikonen, Johanna Juntunen, Janne Kaakko, Tom Kajaslampi, Esa Karell, Matti Komulainen, Helinä Laajalahti, Pekka Lehtosaari, Hannu Liekso, Maria Lättilä, Heli Metsätähti, Milla Olkkonen, Tarmo Poussu, Jesse Raatikainen, Jani Svensk, Niklas Tirkkonen, Kirpi Uimonen TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT Episodi / Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki etunimi.sukunimi@popmedia.fi episodi@popmedia.fi ILMOITUSMYYNTI Oskari Anttonen, Jaana Halttunen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi TILAAJAPALVELU 03 4246 5302 (ma–pe 9–16) tilaajapalvelu@popmedia.fi KUSTANTAJA Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi TOIMITUSJOHTAJA Tuomo Häkkinen PAINOPAIKKA M?kusala ISSN 1459-7381 Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Episodi ei vastaa tietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Kuvamateriaali: 20th Century Fox, Atlantic Film, Filmikamari, Helsinki Filmi, HBO Nordic, MRP Matila Röhr Productions, New Line Cinema, Netflix, Nordisk Film, Paramount Pictures, Scanbox Finland Oy, SF Film Finland Oy, Solar Films, Universal Pictures, Viaplay, The Walt Disney Company Nordic, Warner Bros. Pictures KÄVIN katsomassa Fatih Akinin saksalaisen sarjamurhaajaleffan Kultainen hansikas. Se teki vaikutuksen, vaikka en ehkä ihan sen nerokkuutta ymmärtänyt, kuten jotkut muut vähemmän viehättävien elokuvien ystävät. Akinin visio 1970-luvun Hampurin vähempiosaisten elämästä oli niin tinkimättömästi riisuttu kaikesta vähästäkin elokuvallisesta glamourista, että paloitellut ja piilotellut ruumiit lähes haistoi alkoholin ja lian sekä hien ja muiden ruumiineritteiden keskeltä. Jälkikäteen oli mielenkiintoista lukea muiden mielipiteitä elokuvasta. Monissa arvioissa Kultaista hansikasta kuvailtiin sanalla ”kuvottava”. Varsinkin ulkomaisissa arvosteluissa ilmaisu rehotti, ja eräässä jopa varoiteltiin: ”it will make you puke”, se saa taatusti oksentamaan. Kieltämättä olen kauhuelokuvien ystävänä ehkä tottunut hieman äklömpään kuvamateriaaliin, mutta silti kommentit hieman hämmensivät. Elokuva on inhottava, iljettävä ja väkivaltainen, mutta rankimmat teot tapahtuvat kuitenkin usein juuri ja juuri kuvan ulkopuolella. Siksipä käynnistyi mielenkiintoinen ajatusleikki. Mitä jos komeapiirteistä Jonas Dassleria ei olisi maskeerattu rujoksi alkoholistiksi ja öljyisten alkkarien sijaan murhakohtauksissa olisi kiillellyt sileä sixpack? Mitä jos uhrit olisivat huonohampaisten pubiruusujen sijaan olleet kiinteitä (alaston) malleja, jotka rumasti kuolaten kuolemisen sijaan olisivat tyylikkäästi valuttaneet verta silikoneille? Mitä jos murhat olisivat rähjäisen ullakkokopin sijaan tapahtuneet designlukaalissa? Luulenpa, että murhaleffojen ystävät olisivat kiitelleet, ja muut olisivat vain olleet välinpitämättömiä. Jotenkin tuntuu, että tappamisen ohella jokin muu(kin) aiheutti inhon väristyksiä. Kultainen hansikas näyttää, kuinka toivotonta ja nöyryyttävää ihmiselämä voi pahimmillaan olla, vaikka kohtalona ei olisi kuolla väkivaltaisesti – kuin pitkä versio tokaisusta ”life's a bitch and then you die”. Salakavalasti pinnan – sliipatun tai rujon – alla kommentointi on hyvän elokuvan merkki. Vai emmekö vain halua katsoa vähemmän viehättäviä ihmisiä valkokankaalla? JOUNI VIKMAN PÄÄTOIMITTAJA Kuka kauniin säätää ja ruman määrää? 10 VUOTTA SITTEN THE LIGHTHOUSESSA vaikutuksen tekevä Robert Pattinson on joutunut paiskimaan paljon töitä lunastaakseen paikkansa vakavasti otettavana näyttelijänä. Suurin este sille – mutta toisaalta myös iso ovien avaaja – oli Twilight-sarja, josta kymmenen vuotta sitten ilmestyi toinen osa, Uusikuu. ”Catherinella oli hyvin selkeä tyyli, ja hän loi kuvauspaikalle viattoman tunnelman. Chris on hieman kyynisempi ja näkee myös asioiden kääntöpuolen, mikä sopii tähän, sillä Uusikuu on synkempi elokuva. Mutta pidän Chrisista ja tulimme hyvin toimeen. Hän luo rauhallisen työympäristön, joten oma kolmen kuukauden työrupeamani oli elämäni rentouttavin kokemus. Kaikki paineet ovat nyt Taylorin niskassa.” Episodi 11/2009: Twilight – Uusikuu (Johanna Juntunen) ALKUTEKSTI MARRASKUU 2019 JOTENKIN TUNTUU, ETTÄ TAPPAMISEN OHELLA JOKIN MUU(KIN) AIHEUTTI INHON VÄRISTYKSIÄ . 4 EPISODI 11/2019
TÄMÄ PALSTA on omistettu lukijapalautteelle ja elokuva-aiheisille kysymyksille. Visa Alanko mitä ilmeisimmin rakastaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita. ”Koska tulee uusi Fast and The Furious?” VASTAUS: Edellinen Fast & Furious -leffa osoittautui elokuvasarjan menestyneimmäksi, joten Universal-studio ei halunnut lopettaa tuottoisaa franchisea, vaikka toinen pääosan esittäjä Paul Walker menehtyikin traagisesti. Seuraava eli kahdeksas osa on jo kovaa vauhtia tekeillä. Siitä on ilmoitettu, että Vin Dieselin lisäksi mukana jatkavat ainakin Jason Statham ja Dwayne Johnson. Ohjaajaksi on pestattu F. Gary Gray (Straight Outta Compton). Yhdysvaltain ensi-iltapäivämääräksi on vahvistettu perjantai 14.4.2017. Ville Packalén on kuullut huhuja Jack Nicholsonin jättipalkkioista. ”Kuinka paljon Jack Nicholson tienasi Jokerin roolistaan Bat man-elokuvassa? Saako hän edelleen tuloja uusimmista viittaritarielokuvista ja niiden oheistuotteista?” VASTAUS: Entertainment Weekly -lehden artikkelin mukaan Nicholsonin normaali taksa oli vuonna 1989 ilmestyneen Batman-leffan aikoihin 10 miljoonaa dollaria. Hän kuitenkin pudotti sitä sopimusneuvotteluissa kuuteen miljoonaan dollariin ja sai siitä hyvästä osuuden Batman-leffan ja oheistuotteiden tuloista. Entertainment Weekly arvioi, että Nicholsonin palkkapussi paisui sopimuksen ansiosta 50 miljoonaan dollariin. Mark Eliotin elämäkertakirjan mukaan summa on peräti 60–90 miljoonaa dollaria. Sitä emme tiedä, saako hän edelleen tuloja. Joka tapauksessa hän on tienannut valtavan määrän rahaa elokuvasta, eikä kyseessä ollut edes päärooli. Joni Nikkilä on kiinnostunut vuonna 1989 ilmestyneestä Leviathan-elokuvasta, jota ei pidä sekoittaa samannimiseen venäläisdraamaan vuodelta 2014. ”Onko vuoden 1989 Leviathanin dvdtai blu-ray-julkaisusta tietoja?” VASTAUS: Hienoa, että joku muistaa tämän George P. Cosmatosin (Rambo II, Cobra) vedenalaisen kasarijännärin, jonka pääosassa nähtiin Robo Copin Peter Weller. Suomessa sitä ei tietojemme mukaan ole dvd:nä tai blu-rayna julkaistu. Ulkomaiset verkkokaupat kuten Amazon tai Play näyttävät kauppaavan Leviathanin blu-rayta, jossa on tekstitys vain englanniksi. Antti Lindström ei saa enää selvää dvdja blu-ray-levyjen takakansista. ”Miksiköhän kotiteatterijulkaisujen takakansissa on elokuvan kesto nykyään niin usein todella pienellä ja vaikeasti löydettävissä?” VASTAUS: Olemme huomanneet saman asian! Eikä se koske pelkkää kestoa. Tosin joku irvaili, että tämä voi johtua ikänäöstä eikä tekstin pienenemisestä. Mutta olet oikeassa, tämä on epäkohta, joka pitäisi korjata. Toivottavasti elokuvien kansitekstien suunnittelijat lukevat tämän ja tekevät asialle jotain. Kysy meiltä mitä tahansa elokuvista! Seuraa Episodia sosiaalisessa mediassa äläkä epäröi esittää elokuva-aiheisia kysymyksiä. Järjestämme Facebookissa kysymyssessioita noin kerran kuukaudessa ja voit lähettää viestiä myös erikseen. Facebook.com/episodilehti Twitter: @episodilehti Instagram: @episodi_lehti Sähköposti: episodi@popmedia.fi Voit lähettää kysymyksesi myös kirjeitse osoitteeseen Episodi / Yleisön ääni Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 3. krs. 00100 HELSINKI YLEISÖN ÄÄNI @DiscshopFi VUODEN JÄLLEENMYYNTIPISTE 2013 VUODEN 2015 MYYDYIMMÄT ELOKUVAT 1. MAD MAX FURY ROAD 2. HOBITTI VIIDEN ARMEIJAN TAISTELU 3. INTERSTELLAR 4. MIELENSÄPAHOITTAJA 5. AMERICAN SNIPER 6. FAST & FURIOUS 7 7. LUOKKAKOKOUS 8. TERMINATOR GENISYS 9. NÄLKÄPELI MATKIJANÄRHI OSA 1 10. KÄTYRIT 11. AVENGERS AGE OF ULTRON 12. FURY 13. INSIDE OUT 14. JURASSIC WORLD 15. JOHN WICK episodi_top15_film_108x297.indd 1 2015-12-29 10:26 EPISODI 01 2016 JESSE CC 2015.indd 7 15.1.2016 14.43 TÄMÄ palsta on omistettu lukijapalautteelle ja elokuva-aiheisille kysymyksille. Nimimerkki Hugo kertoo viestissään isoisästään, joka harrasti elokuvia. ”Vuosi sitten 94-vuotiaana kuollut vaarini oli kivenkova leffafani. Hän katsoi elämänsä aikana valtavan määrän elokuvia. Kertomansa mukaan hän ei pitänyt kauhuelokuvista ja katsoi niitä vain kolme: John Carpenterin Usva, Stanley Kubrickin Hohto sekä Robert Wisen Yö kauhujen talossa. Hän katsoi ehkä enemmänkin kauhua mutta muisti nämä viimeisinä vuosinaan, kun asiasta keskustelimme. Hohto ja Usva on tullut nähtyä monia kertoja, mutta mistä ihmeestä löytyisi Yö kauhujen talossa dvd:nä tai blu-rayna suomalaisilla tekstityksillä varustettuna? Painokset näyttävät olevan lopussa suomalaisissa verkkokaupoissa, eikä ainakaan suomenkielisillä tekstityksillä sitä löydy mistään. Eikö kyseessä ole kuitenkin arvostettu kauhuklassikko? Ja miksei sitä tule ikinä Suomen televisiosta? Itsekin leffafanina, vaarini muistolle haluaisin kovasti kyseisen elokuvan nähdä ja kokea. Olen etsinyt sitä jo pitkään. Osaisitteko auttaa minua?” VASTAUS: Yö kauhujen talossa (The Haunting) ilmestyi vuonna 1963, ja siitä tehtiin heikot arviot saanut uusintaversio vuonna 1999. Alkuperäinen elokuva sai ilmestyessään ristiriitaisen vastaanoton, mutta sen arvostus on noussut vuosien myötä, ja esimerkiksi Martin Scorsese on nostanut sen omien suosikkikauhuelokuvien listalleen. Yö kauhujen talossa tuli Suomessa teattereihin ilmestymisvuotenaan 1963, mutta Elonet-sivuston tietojen mukaan sitä ei tosiaan ole esitetty meillä televisiossa lainkaan. Päätoimittajamme Jouni Vikman muisteli nähneensä elokuvan kauan sitten jossain, mutta tietääksemme siitä ei ole olemassa suomalaista tallennettakaan. Se, että elokuvaa ei meillä ole sittemmin nähty missään muodossa, saattaa liittyä elokuvan kansainvälisiin oikeuksiin, mutta emme voi muuta kuin valitella asiaa. Englanninkielisillä teksteillä varustettua britti-dvd:tä myydään ainakin Amazonissa, ja blu-raytakin näyttää liikkuvan ulkomaisissa verkkokaupoissa. Kai Laitala odottaa suoratoistopalvelun valikoimaan laatuelokuvia. ”Onko laadukas ja hyvä Netflix-tuotettu elokuva vain urbaanilegenda?” VASTAUS: Netflix on tuottanut jo suuren määrän alkuperäiselokuvia, joiden taso on hyvinkin vaihteleva. Hyviä ja erinomaisiakin elokuvia kyllä katalogista löytyy. Jos viime vuonna ilmestynyt, Alfonso Cuarónin ohjaama Oscar-palkittu Roma ei nappaa, niin Netflixin ohjelmistoon on tulossa tämän vuoden puolella vielä Martin Scorsesen mafiaeepos The Irishman ja Noah Baumbachin avioliittodraama Marriage Story. Molemmat Netflix-alkuperäiselokuvat saavat tämän Episodin Kotiteatteri-osiossa (ss. 68–69) täydet viisi tähteä. Eli vastaus kysymykseen: ei ole, jos meiltä kysytään! Kysy meiltä mitä tahansa elokuvista! Seuraa Episodia sosiaalisessa mediassa äläkä epäröi esittää elokuva-aiheisia kysymyksiä. Järjestämme Facebookissa kysymyssessioita noin kerran kuukaudessa ja voit lähettää viestiä myös erikseen. Facebook.com/episodilehti Twitter: @episodilehti Instagram: @episodi_lehti Sähköposti: episodi@popmedia.fi Voit lähettää kysymyksesi myös kirjeitse osoitteeseen Episodi / Yleisön ääni Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 3. krs. 00100 HELSINKI YLEISÖN ÄÄNI Yö kauhujen talossa (Claire Bloom ja Julie Harris). 11/2019 EPISODI 5
SAM Mendes on ohjannut hyvin erilaisia elokuvia vuoden 1999 Oscar-palkitusta valkokangasdebyytistään American Beauty sotaelokuvaan Merijalkaväen mies (Jarhead, 2006), komediaan Kohti uutta (Away We Go, 2009) ja kahteen James Bond -elokuvaan Skyfall (2012) ja Spectre (2015). Skyfall on edelleen kaikkien aikojen menestynein Bond-seikkailu, ja franchisen ainut miljardin dollarin maailmanlaajuisen lippukassadollarin ylittäjä. Seuraavaksi Mendes kertoo keskelle ensimmäisen maailmansodan tuoksinaan sijoittuvan sankaritarinan. Uutuuden alkuperäinen nimi on yksinkertaisesti 1917, mutta koska siitä Suomessa saattaisi tulla ajatuksia väärään suuntaavia mielleyhtymiä, sitä on täällä hieman tarkennettu. Lisämääre Taistelulähetit kertookin pitkälti, mistä elokuvassa on kyse. Siinä kaksi nuorta brittisotilasta saa mahdottomalta tuntuvat tehtävän. Pohjois-Ranskan taistelukentillä heidän käsiinsä annetaan tieto saksalaisten suunnittelemasta väijytyksestä. Informaatio pitäisi välittää 1600-päiselle brittipataljoonalle ennen kuin se marssii tuhoonsa. Se tarkoittaa vihollisalueen läpi kulkemista, mutta toisaalta läheteillä on pelissä jotain henkilökohtaistakin. Toisen veli nimittäin palvelee pataljoonassa, jonka teurastusta saksalaiset juonivat. Myös Sam Mendesille kyseessä on henkilökohtainen tarina, elokuva nimittäin perustuu hänen isänsä isä Alfred Mendesin kokemuksiin. PikkuSam kuuli lapsena niistä urhoollisuusmitalin voittaneelta isoisältään. Tämä oli 20-vuotiaana kahden päivän ajan juossut viestinviejänä Belgian Ypresin mutaisilla, räjähdyskraaterien täyteisillä taistelukentillä vihollisen tulitusta väistellen. Ohjaaja kertoo laajentaneensa vaarinsa muisteloita tuntuvasti elokuvaa varten. Sen sydämessä on silti hänen mieleensä lähtemättömästi jäänyt oman suvun sotatarina. Yhteys tarinan lähteeseen tekeekin elokuvasta ensimmäisen, jossa Sam Mendesilla on myös virallinen käsikirjoituskrediitti. Hän laati käsikirjoituksen yhdessä Krysty Wilson-Cairnsin kanssa. Skotlantilainen Wilson-Cairns on aikaisemmin kirjoittanut muutaman lyhytelokuvan sekä yhdeksän Penny Dreadful -tv-sarjan jaksoa. Urheita lähettejä näyttelevät George MacKay ja Dean-Charles Chapman. MacKayn pitäisi suomalaisillekin olla tuttu muun muassa elokuvista Pride (2014) ja Captain Fantastic (2016). Dean-Charles Chapmania voi parhaillaan ihailla myös Bruce Springsteenin musiikin ympärille rakennetussa Blinded by the Light -elokuvassa. Taistelulähetit – 1917 kuhisee muutenkin tunnettuja kasvoja, joihin kuuluvan ainakin Benedict Cumberbatch, Richard Madden, Mark Strong ja Colin Firth. Heidän rooleistaan ei tätä kirjoitettaessa vielä ole tarkempaa tietoa. Ennakkotietojen mukaan hieman alle kaksituntinen elokuva olisi kuvattu ja leikattu niin, että se näyttää yhdeltä pitkältä otolta, joka vaikuttaisi tapahtuvan reaaliajassa. Kuvauksesta vastaa Roger Deakins, joka kuvasi myös Mendesin elokuvat Merijalkaväen mies, Revolutionary Road (2008) ja Skyfall. Deakins voitti vuonna 2018 vihdoin Oscarin Blade Runner 2049 -elokuvasta 12 ehdokkuuden jälkeen. TEKSTI JOUNI VIKMAN INFO ESIKATSELU TULEVAA OHJELMISTOA RINTAMIEN HALKI VAARIN MISSION: IMPOSSIBLE BENEDICT CUMBERBATCH Benedict Cumberbatchin suosio sen kun jatkuu, hänellä on työn alla kahdeksan uutta elokuvaa ja kaksi ääniroolia. Yksi on tietysti vuodeksi 2021 aikataulutettu Doctor Strange -jatko-osa. Sitä ennen odotettavissa on kylmän sodan draama Ironbark, Louis Wain -elämäkerta, Jane Campionin The Power of the Dog ja Guantanamo Diary. COLIN FIRTH Myöskin hyvin suosittu Colin Firth nähdään Taistelulähettien jälkeen ainakin ensi vuoden The Secret Garden -uudelleenfilmatisoinnissa, Supernova-draamassa sekä John Maddenin sotadraamassa Operation Mincemeat. Siinä Firthin esittämä tiedustelu-upseeri höpöttää saksalaisia toisen maailmansodan aikaan. MARK STRONG Pappi lukkari talonpoika vakooja -elokuvassa Cumberbatchin ja Firthin kanssa esiintynyt Mark Strong nähdään seuraavaksi Disneyn live-elokuvassa Cruella, joka on aikataulutettu vuodelle 2021, sekä parhaillaan esituotannossa olevassa draamassa The Forgiven. Hän tekee myös hypyn pelipuolelle esiintymällä Squadron 42:ssa. TAISTELUJEN TAANNUTTUA • Roolinimien perusteella Richard Madden on todennäköisesti DeanCharles Chapmanin näyttelemän sotilaslähetin veli, jonka viestin perille ehtiminen voisi pelastaa väijytykseltä. • Tätä nykyä parhaiten Spider-Manina tunnettua Tom Hollandia harkittiin aluksi yhteen päärooleista, mutta se ei toteutunut. • Elokuvan musiikin on säveltänyt Thomas Newman (Tolkien, Doria etsimässä, Spectre). • Elokuvassa nähdään myös Harry Potter. Nimittäin hahmoa Harry Potter and the Cursed Child -näytelmässä esittänyt Jamie Parker. • Yhdysvalloissa elokuva on saanut R-luokituksen perusteella ”väkivalta, häiriinnyttävät kuvat ja kielenkäyttö”. • Taistelukenttäkohtauksia kuvattaessa ohikulkijoita kehotettiin olemaan pelästymättä maassa makaavia ruumiita. ENSIILTA 24. TAMMIKUUTA 2020 TAISTELULÄHETIT – 1997 George MacKay saa vahvat Dome Karukosken Tolkienvibat Sam Mendesin sotaelokuvasta. 6 EPISODI 11/2019
? JASON Reitman on saanut kuvattua Ghostbusters 2020:n. Pääosissa näyttelevät Finn Wolfhard, Mckenna Grace, Carrie Coon ja Paul Rudd. Myös vanhat haamujengiläiset nähdään leffassa. Ghostbusters 2020 kertoo perheestä, joka muuttaa pikkukaupunkiin, ja pian salaisuudet alkavat paljastua. ? SAM Raimi tuottaa The Grudge -leffasarjan rebootin. Nicolas Pescen ohjaaman The Grudgen pääosissa nähdään John Cho ja Andrea Riseborough. Ensi vuonna ensi-iltansa saava elokuva sijoittuu samaan aikaan kuin vuoden 2004 uusintafilmatisointi. ? GUILLERMO del Toron tuottama Antlers on Scott Cooperin (Black Mass) ohjaama kauhuelokuva. Keri Russell esittää opettajaa, joka sheriffiveljensä ( Jesse Plemons) kanssa tajuaa nuoren pojan ( Jeremy T. Thomas) piilottelevan kauheaa salaisuutta. ? ASTRID Lindgrenin luomasta Peppi Pitkätossusta kertovaa elokuvaa ovat tuottamassa henkilöt Harry Pottereiden ja Paddingtonien takaa. Peppi Pitkätossu esiteltiin vuonna 1945, ja kirjoja on myyty maailmalla jo 65 miljoonaa. ? DAVID Fincherin tuleva Netflix-elokuva kertoo Citizen Kanen käsikirjoittajasta Herman Mankiewiczista. Pääroolissa nähdään Gary Oldman. Elokuvassa näyttelevät myös Game of Thrones-tähti Charles Dance ja Dome Karukosken Tolkienissakin nähty Lily Collins. POIMINTOJA TULEVISTA ELOKUVISTA ENSIILTA 14. HELMIKUUTA 2020 MR. JONES AGNIESZKA Holland on ohjannut elokuvia ja tv-sarjoja 1970-luvun alusta asti, ja niiden joukossa on teoksia laidasta laitaan. On mainioita klassikkosovituksia kuten The Secret Garden, taiteilijakuvauksia kuten Total Eclipse ja jännäriksi puettua taidetta kuten Jäljet – joka onkin hänen edellinen elokuvansa. Se nähtiin Suomenkin valkokankailla. Mr. Jones on tosipohjainen jännitysdraama, joka seuraa kunnianhimoisen walesilaisen lehtimiehen Gareth Jonesin matkaa Neuvostoliitossa. Elokuva käynnistyy vuodesta 1933, jolloin Gareth Jones oli saanut mainetta jutullaan natsien noususta valtaan, jonka hän oli saanut lennettyään samassa koneessa Adolf Hitlerin ja Joseph Goebbelsin kanssa. Hän päättää lähteä saman tien Neuvostoliittoon, jonka kommunistista hallintoa monet länsivaltioiden älyköt ihailivat. Jones haluaa haastatella Josif Stalinia ja kirjoittaa Neuvostoliiton nousevasta taloudesta menestyksekkäine viisivuotissuunnitelmineen. Sen sijaan hänestä tulee ensimmäinen länsimainen journalisti, joka raportoi maan epäkohdista ja etenkin sen muihin kansoihin kohdistuvista hirmuteoista kuten keinotekoisesta nälänhädästä. Jonesia näyttelee kymmenen viiden vuoden aikana monessa elokuvassa ja tv-sarjassa esiintynyt James Norton, joka on silti suurelle yleisölle edelleen melko tuntematon kasvo. Hänet nähdään pian myös uudessa Pikku naisia -sovituksessa. Hieman tunnetumpi on Vanessa Kirby, joka esittää Jonesia auttavaa naistoimittaja Ada Brooksia. KUN KULISSIT KAATUVAT TOTUUDEN JÄLJILLÄ TASAN EI KÄY ONNEN LAHJAT VUODEN 2019 Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinto jaettiin juuri tämän Episodin painoon menon alla. Sen voitti Tanskan Queen of Hearts. Tanska onkin todellinen elokuvan suurvalta, sillä se on voittanut 16 kertaa jaetun palkinnon nyt peräti kuusi kertaa! Suomella on kaksi ilon aihetta. Ensinnäkin Aki Kaurismäen Mies vailla menneisyyttä oli ensimmäinen voittaja, kun palkinto vuonna 2002 lanseerattiin. Lisäksi on yksi maa, joka on pärjännyt meitäkin huonommin. Norja sai ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan palkintonsa Joachim Trierin Louder Than Bombsilla vuonna 2016, mutta Suomi kuroi heti seuraavana vuonna kaulaa, kun Selma Vilhusen Tyttö nimeltä Varpu toi voiton kotiin. Suomi (2) Tanska (6) Ruotsi (4) Islanti (3) Norja (1) POHJOISMAIDEN NEUVOSTON ELOKUVAPALKINNOT 11/2019 EPISODI 7
ELOKUVIEN MAAILMA TWITTERISSÄ #Oscarit-kisa muotoutuu hitaasti mutta varmasti. Näin tänään sopivasti Judy-leffan, jonka pääroolista saa mun puolesta antaa Renée Zellwegerille kaikki mahdolliset palkinnot. #elokuva Joonas Lehtonen @joonasleh Voisiko olla sellainen tv-kanava, joka näyttäisi vaan Bondeja, Poliisiopistoja, Indiana Joneseja, Die Hardeja, Tappavia aseita, Rockeja, Ramboja, Mies ja alaston aseita, Beverly hills kyttiä. Niin olisi pelkästään laatuelokuvia. #elokuva #tvkanava Ville Virkkunen @VilleVirkkunen Suomessa Valtion elokuvatarkastamo kielsi Billy Wilderin elokuvan ”One, Two, Three” kuinka ollakaan kolme kertaa, vuosina 1962, 1966 ja 1969. #billywilder #ykskakskolme #elokuva Jyrki Liikka @JyrkiLiikka Päiväleffaan. Montahan ihmistä on lisäkseni? Eilen olin eka, joka paikkansa varas. #perjantai #elokuva Mikael Kailio @miki_disko Her. Karmivan symppis päähenkilö ja todella ahdistava tulevaisuus. Onneksi valokin pilkahteli. Toimivaa ja taitavaa elokuvantekoa. **** #elokuva Anssi Tapio @anssita Minä tykkäsin #Fingerpori leffasta. Kriitikot haukkuneet ja poislähtiessä moni moitti. Ehkä kertoo eniten vain minun huumorini tasosta. Toisaalta leffan pohjavire oli jopa surullinen #elokuva #leffa @PerttiJarla Mika Rossi @mirossi Nyt ymmärrän miksi Portti Ikuisuuteen ei kelpaa amerikkalaisille. Elokuva näyttää suoraan amerikkalaisen unelman epäonnistumisen. Se kuvaa yhteiskuntaa, joka tuhoutui lopullisesti karjasodassa. Ei siis ihme että elokuva haukuttiin maanrakoon ilmestyttyään. #elokuva Mia Rautiainen @MagdaleenaMia Onkohan #Sakaali ainoa hollywood tuotanto, jota kuvattu Porvoossa? #porvoo #elokuva #BruceWillis #richardgere #sidneypoitier #hollywood #suomi #helsinkivantaa #borgå #raatihuone JMK @JMK_FS PÄIVITYKSIÄ ENSI-ILTATIETOIHIN VUODEN 2020 ohjelmistopäivityksiä vielä väännetään parhaillaan kovaa vauhtia, siksipä tälläkään kertaa ei ole kovin paljon uutisoitavaa julkaistujen ensi-iltapäivämäärien rintamalta. OHJELMISTOSTA POISTUNEITA Loppuvuoden ohjelmistosta on syystä tai toisesta siivottu muutama nimike. Ensimmäinen poistuja on kiinalaisanimaatio Vili ja Kissojen taikalaakso, joka ei tulekaan 8.11. todennäköisesti saamansa huonon palautteen vuoksi. Mustasukkaisesta käyttöliittymästä ja puhelimeensa rakastuneesta miehestä kertova komedia Jexi floppasi Pohjois-Amerikassa niin pahoin, ettei se tule Suomeenkaan 22.11., kuten alun perin oli tarkoitus. Kauhuleffapäivitys Black Christmas käväisi ensi-iltalistoilla päivämäärällä 13.12., mutta tätä kirjoitettaessa se on kadonnut jäljettömiin. Joulumieltä pitää siis yrittää kohottaa muulla tavalla. MUUTOKSIA OHJELMISTOON Tanskalaiselokuvan Häiden jälkeen Jenkki-versio After the Wedding myöhästyy parilla viikolla. Ensi-ilta ei siis enää ole 22. marraskuuta vaan 13. joulukuuta. UUSIA TULOKKAITA 15.11. Countdown 2020 10.1. Charlie's Angels 17.1. Eläintohtori Dolittle; Helene 24.1. Ella Bella Bingo 31.1. Pikku naisia 7.2. Bombshell – Hiljaisuuden rikkojat (ks. yllä) 14.2. Mr. Jones (ks. ed. sivu) 13.3. Aika jonka sain 3.4. 007 No Time to Die SITÄ tietysti toivoo, että kun itsestä aika jättää, jälkeen jäisi hyviä muistoja hyvästä elämästä. 1960-luvulta asti tv:ssä ja politiikassa työskennelleestä, vuonna 2017 kuolleesta Roger Ailesista ilmestyy elokuva Bombshell – hiljaisuuden rikkojat, joka kertoo häntä vastaan tehdyistä syytöksistä seksuaalisesta häirinnästä. Jo kesällä ilmestyi minisarja The Loudest Voice, joka myös käsitteli hänen tv-uransa loppuun liittyviä tapahtumia. Elokuva on täynnä isoja nimiä. Muun muassa Charlize Theron ja Nicole Kidman esittävät Fox News -uutiskanavan ankkureita ja toimittajia, jotka syyttivät Ailesia seksuaalisesta häirinnästä. Margot Robbie näyttelee elokuvaa varten kehitettyä hahmoa, kanavan naispuolista tuottajaa. Kate McKinnon on pitkäaikainen työntekijä, joka opastaa Robbien hahmoa kanavan profiilin mukaisessa uutisoinnissa: ”Ihmiset ovat laiskoja ääliöitä, vähemmistöt ovat rikollisia, seksi on sairasta mutta kiinnostavaa... ja siinä on Fox-tarina.” Ailesia esittää John Lithgow ja Allison Janney on Ailesin asianajaja. Lisäksi Malcolm McDowell nähdään mediamoguli Rupert Murdochina. Elokuvan on ohjannut Jay Roach, joka tunnetaan pääasiassa Austin Powers ja Perhe on painajainen -komedioista. Hän on kuitenkin myös sekoittanut komediaan politiikkaa, kuten vuoden 2012 The Campaign -elokuvassa ja hänen edellinen elokuvansa, vuoden 2015 Trumbo kertoi Yhdysvaltojen kommunistivainoista 50-luvulla. Käsikirjoittaja Charles Randolph oli toinen mainion – ja Oscarilla palkitun – The Big Shortin käsikirjoittajista. UUTISPOMMI TELKKARIIN SOPIMATON ENSIILTA 7. HELMIKUUTA 2020 BOMBSHELL – HILJAISUUDEN RIKKOJAT 8 EPISODI 11/2019
Viimeinen sammuttaa valot THE LIGHTHOUSE KANADA / YHDYSVALLAT 2019 OHJAUS Robert Eggers KÄSIKIRJOITUS Robert Eggers, Max Eggers PÄÄOSISSA Willem Dafoe, Robert Pattinson GENRE Kauhu / draama IKÄRAJA 16 KESTO 1 t 49 min ENSI-ILTA 15. marraskuuta T ÄTÄ arviota kirjoittaessani pohdin pitkään, minkä genren alle The Lighthousen laittaisin. Elokuva-arvion kun olisi kuitenkin tarkoitus antaa katsojalle suuntaa siitä, millainen elokuva on kyseessä, mutta The Lighthouse saattaa olla urani ensimmäinen elokuva, jota ei voi kuvailla. Se on draama kahdesta miehestä saarella, se on paranoiaa täynnä oleva kauhuelokuva sekä sysimusta komedia. Siinä on hieman seikkailuelokuvan tuntua ja ehkäpä jopa hippunen fantasiaelokuvaa. Todellisuudessa The Lighthouse on hieman näitä kaikkia, muttei kuitenkaan mitään näistä. On myös mahdollista, että mitä tahansa tähän arvioon kirjoitankin, se ei ole tarpeeksi kuvaamaan The Lighthousea oikeudenmukaisesti ja paikkaansapitävästi. The Lighthouse alkaa, kun kaksi miestä, vanhempi ja karumpi Thomas Wake ( Willem Dafoe) ja nuori, salaperäinen Ephraim Winslow ( Robert Pattinson) rantautuvat pienelle majakkasaarelle. Heidän tehtävänään on vahtia ja huoltaa saaren majakkaa. Pikkuhiljaa oudot, pelottavat näyt ja tapahtumat alkavat hiertää miesten välejä ja miehet jäävät nalkkiin saarelle myrskyn aikana. Mikäpä olisi kamalampaa kuin olla jumissa juopon Willem Dafoen kanssa märällä kivellä pahaenteisten lokkien ympäröimänä? Robert Eggersin edellinen elokuva The Witch oli herkullisen piinaava kauhutarina, jossa kauhu kumpusi elokuvan perheen sisäisestä dynamiikasta noidan sijaan. Se käytti hyväkseen vanhoja asiakirjoja vanhanaikaisen englannin valkokankaalle tuomiseen ja jälleen kerran Eggers tuo vanhan puhetavan, melkein oman kielensä valkokankaalle. The Lighthouse on hypnoottinen, outo, väkivaltainen, shokeeraava ja yllättäen... täynnä pieruvitsejä. Eggers on kuvannut elokuvansa aidolle filmille, mustavalkoisena ja kuvasuhdekin on vanhanaikainen 1.19:1. Lopputulos on pakokauhun tunteita herättävä ja järisyttävä elokuvakokemus. Elokuvan jokainen kuva on tiukasti rajattu, eikä hahmoilla tai yleisöllä ole mahdollisuutta paeta elokuvan kauhuja. Ja niitä kauhuja todella riittää. The Lighthouse ei ehkä koskaan ole varsinaisesti pelottava, mutta elokuvan kaikki 109 minuuttia ovat täynnä paranoiaa ja eksistentiaalista kauhua. Robert Pattinson on monille edelleen Twilight-elokuvien teini-idoli ja turhanpäiväinen komistus. Pattinson on kuitenkin luonut erittäin kovaa ja asiallista uraa teinielokuvien ulkopuolella ja työskennellyt viimeisen vuoden aikana muun muassa Claire Denisin ja Christopher Nolanin kanssa. The Lighthousessa Pattinson tuo Winslow'n kasvavan vainoharhaisuuden ja epätoivon uskottavasti esiin. Vaikka roolisuoritus onkin teatraalinen, se ei ole koskaan yliampuva. Pattinsonin vastanäyttelijänä nähdään Willem Dafoe, joka vetää vieläkin paremmaksi. Kapteeni Wake on kuin kokoelma vanhoja merimieskliseitä ja jotain täysin uutta ja ihmeellistä. Vanha merimieskieli taipuu Dafoen suussa sulavaksi ja luontevaksi ja on vaikea kuvitella ketään muuta rooliin. Pattinson ja Dafoe ovat kuin tulta ja tappuraa valkokankaalla, ja vaikka Eggers heittää kuinka paljon kapuloita rattaisiin ja elokuva saa aina vain oudompia sävyjä, he pitävät elokuvan kiinnostavana ja katsottavana. The Lighthouse on nimenomaan Eggersin taidonnäyte. Se on erikoinen sekoitus taide-elokuvaa ja alaluokkaista tollokomediaa, mutta vain ja ainoastaan koska Eggers on niin halunnut. The Lighthouse on väsymätön ja taipumaton elokuva, täysin uniikki, ja Eggersin visio on siirtynyt käsikirjoituksen sivuilta valkokankaalle hätkähdyttävän hienosti. Kyseessä on visuaalisesti herkullinen elokuva, joka on väkivaltainen paitsi sisällöltään niin myöskin katsojan aisteille. Mark Korvenin musiikki tukee Jarin Blaschken kuvausta, ja molemmat tuovat elokuvaan aavemaista mutta aggressiivista energiaa. Eggers kuvaa hahmojaan brutaalisti ja ilman turhaa draamaa. The Lighthouse on kuitenkin valtavan viihdyttävä ja hauska, mikäli annat sen viedä mukanaan. Eggersin elokuva on niin outo, että se saattaa vieraannuttaa katsojia. Toisaalta se olisi voinut olla oudompikin. Se ei tarjoa katsojalle minkäänlaisia ratkaisuja tai selityksiä, mikä on ajoittain turhauttavaa, mutta The Lighthouse on niin mahtipontisen hieno elokuva, että on vaikea välittää siitä ettei oikeastaan tiedä mitä tapahtuu. Elokuva jättää paljon varaa eri tulkinnoille katsojasta riippuen, ja sen jälkeen onkin hyvä pistäytyä lähiravintolassa muutamalla tasoittavalla, sillä The Lighthouse on humalluttavan hyvä elokuva. MARIA LÄTTILÄ ???? The Ligthhouse on eräs tämän vuoden kuumimpia elokuvatapauksia ja kaiken odotuksen arvoinen. Sanat eivät riitä kuvaamaan Robert Eggersin uutta ja outoa elokuvaa, joka on yhtä hämmentävä kuin se on lumoavakin. ELOKUVAN JOKAINEN KUVA ON TIUKASTI RAJATTU EIKÄ HAHMOILLA TAI YLEISÖLLÄ OLE MAHDOLLISUUTTA PAETA ELOKUVAN KAUHUJA. INFO • Ohjaaja Robert Eggers kirjoitti elokuvan yhdessä veljensä Max Eggersin kanssa. • Elokuvaa sai Pohjois-Amerikassa rajoitetun ensi-illan vain kahdeksassa teatterissa. Se keräsi viikonlopun aikana huimat yli 50 000 dollaria per teatteri. • Kun se seuraavana viikonloppuna pääsi satoihin teattereihin, se nousi kahdeksanneksi katsotuimmaksi elokuvaksi. • Kilpasarjan ulkopuolisessa Directors' Fortnight -sarjassa Cannesissa ensi-iltansa saanut The Lighthouse voitti FIPRESCI-palkinnon elokuvakulttuurin edistämisestä. • Dafoe ja Pattinson asuivat kuvausten aikana eri paikoissa eivätkä juuri puhuneet keskenään, kun kamerat eivät pyörineet. He tutustuivat ja ystävystyivät kunnolla vasta kuvausten päätyttyä. • Suurimman osan ajasta työryhmän ei tarvinnut käyttää tuulija sadekoneita, vaan kuvauksissa hyödynnettiin todellisia luonnonoloja. • Käytetty filmi vaati niin paljon valoa, että näyttelijät eivät häikäistyneinä aina edes nähneet toisiaan. ENSI-ILLAT MARRASKUU-JOULUKUU 10 EPISODI 11/2019
– Kyllä meikäläinenkin oli nuorena timmi, mutta kun otin vaatteet pois, se oli kuvanveistokurssin nakumallina toimimista varten, ei mitään teinihömppää! Willem Dafoe jakaa nuoruudenmuistojaan Robert Pattinsonin kanssa. >> ENSIILLAT 19 14 23 22 14 13 14 20 13 10 24 22 25 25 25 19 18 23 12 24 CORGI – KUNINGATTAREN KOIRANPENTU COUNTDOWN DOCTOR SLEEP EDIE JUMALAN ARMOSTA KOLME SEKUNTIA KULTAINEN HANSIKAS LAST CHRISTMAS LE MANS 66 – TÄYDELLÄ TEHOLLA THE LIGHTHOUSE MALEFICENT 2: PAHAN VALTIATAR MIDWAY PERHE ADDAMS POJU – ET KOSKAAN LENNÄ YKSIN SOMEBODY SOMEWHERE SYSTEM CRASHER TARHAPÄIVÄ TERMINATOR: DARK FATE VEITSET ESIIN – KAIKKI OVAT EPÄILTYJÄ ZOMBIELAND: DOUBLE TAP ? ? ??? ??? ???? ??? ???? ?? ???? ???? ??? ???? ??? ??? ??? ????? ??? ?? ??? ???? ENSI-ILLAT 11/2019 EPISODI 11
Ei nimi leffaa pahenna RIAN Johnson, joka ohjasi viimeisimmän Star Wars -elokuvan The Last Jedi, tunnetaan genre-ohjaajana, joka uskaltaa rikkoa elokuvien muottia ja taivuttaa ne omaan tahtoonsa. Vuoden 2005 Brick on päivitetty film noir, ja Looper on edelleen yksi aikamme parhaista aikamatkustuselokuvista. Jopa The Last Jedi on Star Wars -elokuvista radikaalein ja visuaalisesti näyttävin. Niinpä ei ole yllätys että Johnson on jälleen valinnut ikivanhan genren uudistettavaksi. Murhamysteerit saavat nyt vuorostaan kyytiä Johnsonin käsissä. Elokuva alkaa, kun Thrombeyn suvun sisäkkö löytää perheen pään, Harlan Thrombeyn ( Christopher Plummer) kuolleena huoneestaan. Poliisi kuulustelee perheenjäseniä tuloksetta ja soppaan laittaa sormensa myös yksityisetsivä Benoit Blanc. Jokaisella perheenjäsenellä on motiivi Harlanin tappamiseen, joten Blancilla on reippaasti töitä edessään selvittääkseen kuka ison perheen jäsenistä on murhaaja. Elokuva on suomennettu kömpelösti pidempään muotoon Veitset esiin – kaikki ovat epäiltyjä, mutta siihen loppuvat huonot puolet. Veitset esiin on tämän vuoden hulvattomin ja viihdyttävin elokuva, terävästi käsikirjoitettu ja herkullisesti tähditetty. Suuresta tähtikaartista erityisesti Jamie Lee Curtis ja Toni Collette jäävät mieleen, mutta potin varastaa Daniel Craig, jonka Benoit Blanc on hurmiollinen sekoitus Hercule Poirotia ja Basil-hiirtä. Paksulla etelävaltioiden aksentilla varustettu Craig lipuu kohtauksesta toiseen pursuten charmia ja vanhanajan särmikkyyttä. Myös Harlanin hoitajaa Martaa esittävä Ana De Armas on iloinen yllätys. Lähinnä sivuosissa nähty De Armas on mainion sinisilmäinen ja viaton, varsinkin verrattuna muihin hahmoihin, jotka ovat toinen toistaan ilkeämpiä ja ylipäätään inhottavia ihmisiä. Veitset esiin on päällepäin mainio mysteerielokuva ja sellaisenaan hienoa viihdettä, mutta sen kylmänviileän ulkokuoren alla sykkii älykäs sydän. Sen käsikirjoitus leikittelee ajankohtaisilla aiheilla, mutta Johnson asettaa viihdyttävyyden aina etusijalle. Ajoittain Veitset esiin tuntuu myös pieneltä vastaiskulta The Last Jedin myrskyisään fanireaktioon. Erityisesti Jayden Martellin esittämä pikkunilkki Jacob ja Katherine Langfordin feministinen Meg tuntuvat suoralta vastaukselta The Last Jedin saamaan huomioon. Johnson tasapainottelee jättimäistä tähtikaartia ihailtavan helposti, mutta toisaalta lahjakkaita näyttelijöitä olisi katsonut enemmänkin. Kaikki saavat oman hetkensä valokeilassa, mutta kyseessä on melko täyteen ahdettu elokuva. Loppuratkaisu on samanaikaisesti hillittömän yksinkertainen että ihailtavan monimutkainen. Johnson on luonut narratiivin, jonka loppuratkaisu on yllätyksellinen sekä tyydyttävä. Sen pitäisi miellyttää kovempiakin leffafaneja ja jos ei muuta, niin elokuva tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden nähdä Kapteeni Amerikka eli Chris Evans sanomassa ”Syö paskaa” Jamie Lee Curtisille. MARIA LÄTTILÄ ???? Kivenkova murhamysteeri on yksi vuoden parhaita elokuvia. Rian Johnson todistaa jälleen olevansa genre-elokuvien huippuohjaaja ja elokuva miellyttänee The Last Jedin faneja sekä vihaajia. Parasta antia ovat hieno näyttelijäkaarti ja Johnsonin kiehtova ja hauska käsikirjoitus. INFO • Daniel Craig ja Ana De Armas näyttelevät yhdessä myös tulevassa James Bond -elokuvassa No Time to Die. • Elokuvan nimi Knives Out on peräisin Radiohead-yhtyeen kappaleesta. Elokuvan työnimi oli Morning Bell, joka on myös Radioheadin kappale samalta Amnesiac-albumilta. • Chris Evans ja Michael Shannon näyttelivät yhdessä myös vuoden 20112 elokuvassa The Iceman. Kumpikin on näytellyt supersankarielokuvissa. Evans tunnetaan Kapteeni Amerikkana, ja Shannon oli Man of Steelin kenraali Zod. • Elokuvan budjetiksi on ilmoitettu 40 miljoonaa dollaria. KNIVES OUT YHDYSVALLAT 2019 OHJAUS JA KÄSIKIRJOITUS Rian Johnson PÄÄOSISSA Daniel Craig, Chris Evans, Ana De Armas, Jamie Lee Curtis GENRE Trilleri IKÄRAJA 12 KESTO 2 t 10 min ENSI-ILTA 29. marraskuuta VEITSET ESIIN – KAIKKI OVAT EPÄILTYJÄ – Kävelkää varovasti, täällä saattaa olla syötävää Jamie Lee Curtisille, toteaa erikoista etsivää esittävä Daniel Craig perinteisempiä poliiseja näytteleville LaKeith Stanfieldille ja Noah Seganille. 12 EPISODI 11/2019 ENSI-ILLAT
Ei nimi leffaa pahenna Bensaa suonissa MIKSI ihmeessä Ford v Ferrari on käännetty Suomessa muotoon Le Mans 66 – Täydellä teholla? Suomenkielisestä nimestä tulee mieleen jonkinlainen halpa toimintakomedia, vaikka elokuva on oikeasti kiehtova tarina Fordin ja Ferrarin välisestä kilpailusta niin kilparadoilla kuin automarkkinoilla. Katsojan ei edes tarvitse olla minkäänlainen moottoripää innostuakseen leffasta, sen verran väkevästi se imaisee mukaansa. Elokuva keskiössä nähdään kaksi maailman parasta kuskia: Matt Damonin esittämä Carroll Shelby ja brittiläinen Ken Miles ( Christian Bale). Yhdysvaltalaisella autovalmistajalla Fordilla on tehtävä, he haluavat voittaa legendaarista Le Mans -kilpailua dominoivan italialaisen Ferrarin. Enzo Ferrari ( Remo Girone) on nimittäin suututtanut Henry Ford II:n ( Tracy Letts), koska ei myynyt lupauksista huolimatta konkurssikypsää tehdastaan jenkeille. Tehtävää pidetään mahdottomana, koska Fordin autojen ajatellaan olevan pelkkiä persoonattomia liukuhihnatuotoksia, massahyödykkeitä. Ford on kuitenkin omistautunut tehtävälleen, röyhkeät italialaiset ansaitsevat opetuksen. Projektiin dumpataan ennennäkemätön summa rahaa. Shelby kasaa parhaan mahdollisen tiimin, jonka tehtävänä on tuottaa ennätysajassa kaikkien aikojen tehokkain kilpa-auto. Auton pitäisi pysyä kasassa 24 tuntia kestävä Le Mans -kisa vuonna 1966 – ja vielä voittaa se. Mahdottomalta kuulostaa. Matkan varrelle mahtuu niin kapuloita omiin rattaisiin viskovia pukuäijiä, pettymyksiä, ihmissuhdedraamaa, onnettomuuksia ja todellista äijäenergiaa. Synkeän supersankaritarinan Logan ohjannut James Mangold päästelee täydellä kaasulla. Elokuva tuntuu joltain sellaiselta, joka olisi voinut syntyä 60-luvulla. Se on vanhan ajan reliikki – hyvällä tavalla. Elokuva on velkaa sellaisille karheille rikosja takaa-ajoleffoille kuten Steve McQueenin tähdittämä legendaarinen Bullitt (1968) sekä kulttileffa Vanishing Point – Nasta laudassa (1971). Kilpa-ajokohtaukset on kuvattu niin intensiivisesti, että ne suorastaan tuntee omassa kehossa. Katsojasta tuntuu siltä, että kilpakuskien sijaan pahat rikolliset jahtaisivat rataa kiertävää Milesia. Todella hurjaa menoa, eikä kilpa-autoilumaailmasta ole kovin monta jännempää elokuvaa tehty. Tarina on yllättävän sentimentaalinen. Vaikka valkokankaalla pyöriikin lähinnä raavaita ja öljyisiä toisilleen kukkoilevia äijiä puhumassa miehisistä asioista kuten moottoreista, jarruista ja männistä, osaa elokuva olla silti myös koskettava. Tositapahtumien pohjalta tehty leffa kykenee yllättämään, mikäli tapahtumat eivät ole tuttuja – ja harvemmalle ne ovat. Juuri tämän takia elokuva sopii myös täysille kilpa-autonoviiseille: se on jännä, vauhdikas, hauska ja lämmin draama. Erityiskiitos pitää antaa elokuvan ulkoasulle. Phedon Papamichaelin kuvaus vie katsojat suoraan 60-luvulle. Leffa näyttää aidosti vanhanaikaiselta, joten se toimii myös nostalgisena trippinä kaikille menneisyyden äijäleffoista haaveileville romantikoille. Tällaisia leffoja ei ole tehty vuosikausiin. Se on hyvällä tavalla menneisyyden tuotos. NIKO IKONEN ???? Pojat on poikii ja autotkin tehtiin ennen teräksestä ja kolareissa kuolleista kuskeista. INFO • Christian Bale laihdutti rooliaan varten 30 kiloa. • Ferrarin perustajaa Enzo Ferraria esittää Remo Girone. Balen piti puolestaan esittää Ferraria Michael Mannin ensi vuonna ilmestyvässä elämäkertaelokuvassa, mutta hän jättäytyi roolista, koska arveli ettei saavuttaisi sopivaa painoa. Ferrarin roolin sai Hugh Jackman. • Noah Jupe esittää Le Mans 66:ssa Christian Balen poikaa. Elokuvassa Suburbicon hän esitti Matt Damonin poikaa • Päärooleihin kaavailtiin ensin Tom Cruisea ja Brad Pittiä. Elokuvan nimi oli siinä vaiheessa Go Like Hell. FORD V FERRARI RANSKA / YHDYSVALLAT 2019 OHJAUS James Mangold KÄSIKIRJOITUS Jez Butterworth, John-Henry Butterworth, Jason Keller PÄÄOSISSA Christian Bale, Matt Damon, Caitriona Balfe GENRE Elämäkerta / draama / toiminta IKÄRAJA 12 KESTO 2 t 33 min ENSI-ILTA 15. marraskuuta LE MANS 66 – TÄYDELLÄ TEHOLLA Matt Damon ja Christian Bale tietävät, että nopeiden autojen kuskien pitää myös näyttää coolilta. 11/2019 EPISODI 13 ENSI-ILLAT
Salaisuuksia ja valheita MUUTAMAN vuoden takainen Oscar-voittajaelokuva Spotlight käsitteli katolisen kirkon pedofiiliskandaalia Bostonissa. Jumalan armosta on eräänlainen ranskalainen vastine Spotlightille – amerikkalaiselokuvaan viitataankin näyttämällä sen juliste poliisiaseman seinällä. Vaikka François Ozonin ohjaustyö kertookin samasta aiheesta, se on elokuvana täysin erilainen. Berliinin elokuvajuhlilla käsikirjoituksesta palkittu Jumalan armosta käsittelee tapausta, jossa syytettynä on Lyonin kardinaali. Hänen alaisenaan toimiva pappi on käyttänyt lapsia seksuaalisesti hyväksi yli 30 vuotta, mutta asia on pidetty ulkopuolisilta salassa. Ozon oli suunnitellut tekevänsä tapauksesta ensin dokumentin, mutta lopputulos on draamaelokuva, joka pohjautuu todellisiin tapahtumiin. Kardinaali ja pappi ovat elokuvassa tosielämän henkilöitä, mutta päähenkilöiden sukunimet on muutettu. Tarinan keskushahmoina on kolme nelikymppistä miestä, joita käytettiin lapsina hyväksi kirkon kesäleirillä 1980-luvulla. Alexandre ( Melvil Poupaud) on hyvin toimeentuleva pankkiiri, jolla on rakastava vaimo ja viisi hyvin kasvatettua lasta. Traumat kuitenkin nousevat esiin, kun Alexandre saa yllätyksekseen kuulla, että häntä hyväksikäyttänyt isä Preynat on edelleen papin virassa. Alexandre alkaa käydä kirjeenvaihtoa kardinaali Barbarinin ( François Marthouret) kanssa. Kardinaali vaikuttaa yhteistyökykyiseltä. Järjestetään tapaaminen, jossa Preynat tunnustaa tekonsa. Asia ei kuitenkaan jää siihen. Tarinaan tulee mukaan kaksi muuta miestä. François ( Denis Ménochet) on Alexandresta poiketen luopunut katolisesta uskostaan. Emmanuel ( Swann Arlaud) on syrjäytynyt ja traumatisoitunut. Heitä kaikkia kuitenkin yhdistää lapsena koetut traumat, jotka ovat isä Preynat'n aiheuttamia. He muodostavat tiimin, joka haluaa saada totuuden julki. Elokuvan näkökulma on siinä mielenkiintoinen, että hyväksikäyttäjää ei tarvitse etsiä. Isä Preynat on ehkä vetäytynyt syrjään, mutta hän ei varsinaisesti pakoile. Kaiken lisäksi hän myöntää tekonsa avoimesti vaikkei käsitäkään tekojensa hirveyttä. Kardinaali Barbarinin ja muiden kirkon työntekijöiden salailu ja tekopyhyys tulevat taas esille vähitellen ja salakavalasti. Ennen kaikkea Jumalan armosta kertoo kuitenkin siitä, miten seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneet ihmiset käyvät läpi traumojaan, ja kaikki tekevät sen omalla tavallaan. Toisten kärsimys on ehkä näkyvämpää kuin toisten, mutta kaikkien sisällä on tapahtunut jotain peruuttamatonta. Ranskan merkittävimpiin ohjaajiin kuuluva Ozon (s. 1967) on ohjannut urallaan hyvin erilaisia elokuvia eri lajityypeissä (8 naista, Swimming Pool, Aika lähteä). Jumalan armosta on jälleen jotain, mitä hän ei ole tehnyt aiemmin. Kuten amerikkalainen esikuvansa Spotlight, se on tärkeä elokuva tärkeistä aiheesta – vankalla draaman tajulla toteutettuna. JUSSI HUHTALA ???? Ranskalaisohjaajien kärkeen kuuluvan François Ozonin ohjaustyö on varmalla kädellä ohjattu kuvaus katolisen kirkon piirissä tapahtuneesta pedofiiliskandaalista ja sen uhreista. INFO • Elokuvassa kuvattua tapausta käytiin läpi oikeudessa, kun se oli tulossa teattereihin Ranskassa, ja isä Preynatin lakimiehet halusivat estää julkaisun. • Lakimiesten mukaan isä Preynat oli syytön kunnes toisin todistetaan. Oikeuslaitos salli elokuvan julkaisun, sillä Preynat oli jo myöntänyt syyllisyytensä. • François Ozonin esikoispitkä Koko perheen lemmikki ilmestyi vuonna 1998. • Ozonin läpimurtoelokuva oli vuoden 2002 rikoskomedia 8 naista, josta tuli maailmanlaajuinen menestys. GRÂCE À DIEU RANSKA / BELGIA 2018 OHJAUS JA KÄSIKIRJOITUS François Ozon PÄÄOSISSA Melvil Poupaud, Denis Ménochet, Swann Arlaud GENRE Draama IKÄRAJA 12 KESTO 2 t 17 min ENSI-ILTA 15. marraskuuta JUMALAN ARMOSTA Melvil Poupaudin esittämä Alexandre sai oppia kantapään kautta, että katolisella partioleirillä tunnuslause "aina valmiina" voi saada uusia merkityksiä. 14 EPISODI 11/2019 ENSI-ILLAT
Salaisuuksia ja valheita
Babelin rikolliset KOSKA tietysti pyrimme rehellisyyteen, on sen nimissä todettava suoralta kädeltä, että vaikka Kolme sekuntia on huomattava parannus Andrea Di Stefanon debyyttiohjaukseen Escobar: Paradise Lost, se on myös melko hölmö. Joel Kinnamanin monet tatuoinnit, tai oikeastaan mitkä tatuoinnit tahansa, saavat enemmän valkokangasaikaa kuin Ana de Armas, jolle on sälytetty hupsu Vaimo vaarassa -rooli ja permanentti, jollaisia ei juurikaan ole nähty 80-luvun jälkeen. Mafialeffan ja tv:n Pako-sarjan (Prison Break) yhdistelmässä ex-vanki Pete Koslow (Kinnaman) on syvällä New Yorkin puolalaisessa alamaailmassa, vaikka ei osaa ääntää sanaakaan oikein, jos pikkumaisiksi heittäydytään. Koslow käyttää tietämystään FBI:n ilmiantajana, mutta vaikka hän haluaisi ulos, hän on liian arvokas. Huumekaupan mennessä pieleen hän päätyy taas telkien taa. Ja tajuaa, että huolimatta kaikista lupauksista hän on oman onnensa varassa. Taas. Kaikista maailman jännittävistä paikoista Anders Roslundin ja Börge Hellströmin Ruotsiin sijoittuvaan kirjaan perustuva sovitus siirtää toiminnan Brooklyniin, Greenpointiin, jossa puolalainen rikollisuus ilmeisesti rehottaa sikojen teurastamisen ja maukkaan kie?basan valmistamisen lomassa. Se on itse asiassa hauskaa, sillä kyseistä yhteisöä ei juuri ole tutkittu isoissa elokuvissa (jos ei lasketa Ollako vai eikö olla – siinä leffa! -komediaa, Mike Figgisin Stormy Mondayta, Big Lebowskia, jonka Walter Sobcak on puolalainen, tai Takaa-ajetun ilkeää vuokraemäntää). Autenttista alkuperää olevat näyttelijät, jotkut heistä hyviäkin, saavat laukata vapaasti ja kiroilla paljon puolaksi, murhata ihmisiä ja näyttää naurettavilta taakse nuoltuine hiuksineen. Onneksi, sillä isot tähdet, etenkin Rosamund Pike ja Clive Owen, ovat kuolettavan tosissaan. Mutta toisaalta – he näyttelevätkin FBI-agentteja. Roolittaja on todennäköisesti kännissä vodkasta, sillä mikä muu selittäisi sen, että räppäri Common juoksee Narcosin Arturo Castron kanssa, eikä ketään häiritse. Ei meitäkään. On vaikea sanoa, muistetaanko Kolme sekuntia pitkään, mutta se tuntuu miltä tahansa Liam Neesonin viimeisimmältä toimintaleffalta. Ehkä jotain tekemistä asian kanssa on, että Kinnaman ja Neeson näyttelivät yhdessä vuoden 2015 Run All Nightissa. Tarinan ei todellakaan voi väittää intoutuvan kovin syvälliseksi. Koslow esitellään heti alussa vasikkana, jolloin mahdolliset sisäiset kamppailut jäävät vähemmälle huomiolle elokuvan hypätessä keskelle lihaksikasta toimintaa. Onkin järkevintä arvostaa Kolme sekuntia -trilleriä juuri sellaisena kuin se on: hyvin etäinen serkku Langalla-sarjalle (The Wire) ilman sen aikuista monitasoisuutta. Mutta ainakin se yrittää korvata moiset puutteet runsaammilla ja vaihtelevammilla kirosanoilla. Ja tatuoinneilla. MARTA BA?AGA ??? Sellainen kuin toimintaelokuvien tuleekin olla: paljon hauskaa, vähän järkeä. Na zdrowie! INFO • Joel Kinnaman ja Common näyttelivät yhdessä myös Suicide Squadissa. • Elokuva kuvattiin pääosin Yhdysvalloissa, mutta vankilakohtauksia kuvattiin toimintansa lopettaneessa vankilarakennuksessa Ison-Britannian Gloucesterissa. • Elokuvan italialainen ohjaaja Andrea Di Stefano tunnetaan myös näyttelijänä. Hänen on nähty muun muassa elokuvissa Omaa tietä etsimässä ja Piin elämä. • Naispääosaa esittävä Ana de Armas nähdään myös elokuvassa Veitset esiin – kaikki ovat epäiltyjä. THE INFORMER ISO-BRITANNIA 2019 OHJAUS Andrea Di Stefano KÄSIKIRJOITUS Rowan Joffe, Andrea Di Stefano, Matt Cook, perustuu Anders Roslundin ja Börge Hellströmin kirjaan PÄÄOSISSA Joel Kinnaman, Ana de Armas, Rosamund Pike, Clive Owen GENRE Rikos IKÄRAJA 16 KESTO 1 t 53 min ENSI-ILTA 22. marraskuuta KOLME SEKUNTIA Joel Kinnamanin tatuoinnit olivat ovela tapa välittää rikollisten sisäpiirin tietoa FBI:lle. 16 EPISODI 11/2019 ENSI-ILLAT
Mitä minä näen? Ollaanko siellä vielä housut jalassa?! (Krista Kosonen) SAKSALAISEN Fatih Akinin (Soul Kitchen, In the Fade – Kuin tyhjästä) Kultainen hansikas on sellainen luonnonoikku ja kammotus elokuvaksi, jollaisesta moni ei kehtaisi myöntää pitävänsä. Suurin osa ihmisistä ei tosin edes halua nähdä tällaista ryönää. Elokuvan kuvasto on shokeeraavaa, suorastaan iljettävää. Kultainen hansikas ei todellakaan sovi herkille ihmisille. Elokuva on huomattavan paljon velkaa sellaisille mestariteoksille kuten unkarilaisen Geörgy Pálfin Taxidermialle (2006), Tom Sixin The Human Centipede II (Full Sequence) -oksetukselle (2011) sekä Marc Caronin ja Jean-Pierre Jeunetin tekemälle Delicatessenille (1991). Ne ovat pikimustia ja huvittavia komedioita, vaikka sisällöllisesti ovatkin epäilyttäviä teoksia. Hampurin St. Paulin kaupunginosa tunnettiin 1970-luvun alussa lähinnä laitapuolen kulkijoiden, alkoholistien ja huorien kaupunginosana. Ryhmä saksalaisen yhteiskunnan hylkiöitä istui Der goldene Handschuh -nimisessä räkälässä parantelemassa sodan aiheuttamia traumojaan viinalla päivästä toiseen. Yksi näistä ihmisraunioista on todellinen rumilus, Fritz (Fiete) Honka ( Jonas Dassler), joka hengailee baarissa pokaamassa karmivia pubiruusuja. Hän tarjoilee kevytkenkäisille naisille viinaa ja houkuttelee yhden kerrallaan saastaiseen ullakkoasuntoonsa. Kukaan ei osaa epäillä säälittävää luuseria naisia pahoinpiteleväksi ja tappavaksi sarjamurhaajaksi. Ketään ei toisaalta näytä edes kiinnostavan. Karuinta koko leffassa on se järkyttävä fakta, että elokuva perustuu tositapahtumiin. Honka oli aivan oikea saksalainen sarjamurhaaja. Heinz Strunk kirjoitti samannimisen romaanin, joka ilmestyi vuonna 2016. Tällaiselle elokuvalle ei varmaan saisi nauraa, mutta Fieten idioottimaisten toilailujen seuraaminen on ratkiriemukasta. Kauheaa sähellystä ja säätöä. Fieteä näyttelevä Dassler on suorastaan nerokas armottoman tyhmänä murhaajana, joka kuin ihmeen kaupalla selviää lähes kaikesta kiinnijäämättä. Onko elokuva viiltävää yhteiskuntakritiikkiä ja satiirinen kommentaari nykyajasta vai täydellistä saastetta, väkivaltapornoa? Se jääköön katsojien päätettäväksi. Harvemmin kuitenkaan tällaisia elokuvia valkokankaille asti päätyy. NIKO IKONEN ???? Ällöttävän huvittava tositarina idioottimaisesta sarjamurhaajasta, joka murhasi naisia 1970-luvun Hampurissa. DER GOLDENE HANDSCHUH SAKSA 2019 OHJAUS Fatih Akin KÄSIKIRJOITUS Fatih Akin, Heinz Strunk PÄÄOSISSA Jonas Dassler, Margarete Tiesel, Katja Studt GENRE Draama / rikos IKÄRAJA 16 KESTO 1 t 50 min ENSI-ILTA 15. marraskuuta KULTAINEN HANSIKAS HALPISLEFFOJA tehtaileva yhdysvaltalainen STX Films on tuonut jälleen yhden kehnon kauhurainan valkokankaille. Countdown on kliseinen pelotteluleffa, jonka kauhu perustuu yliampuvasti miksattuihin ääniin ja ennalta-arvattavaan äkkisäikyttelyyn. Halpamainen trööt-pöö-kauhu alkaa jo hiljalleen riittää, kiitos vain. Onneksi elokuva onnistuu sentään viihdyttämään ja naurattamaan. Idea on suorastaan idioottimaisen typerä, tarina vieläkin hullumpi. Kaiken pahan taustalla on saatanallinen kännykkä-äppi, joka kertoo käyttäjälleen tämän tarkan kuolinajan. Juuri hoitsuksi valmistunut Quinn ( Elizabeth Lail) hoitaa kolarin ajanutta nuorukaista, joka on varma, että Countdown-niminen kännykkäsovellus aiheuttaa hänen kuolemansa. Tyypin tyttöystävän piti nimittäin kuolla kolarissa, mutta onnistui välttämään verisen loppunsa, koska pelästyi hölmöä sovellusta niin paljon. Tyttö kuoli kuitenkin kotonaan kuolemankellon lyödessä nollaa. Kohtaloaan ei siis voi paeta, varsinkaan jos rikkoo sovelluksen käyttäjäehtoja. Epäuskoinen Quinn asentaa äpsin kännykkäänsä. Kuinkas muutenkaan. Eikä aikaakaan, kun Quinn alkaa nähdä kaikenlaisia mörköjä samalla kun digitaalinen kello tikittää hiljalleen kohti varmalta tuntuvaa kuolemaa. Käsittämättömän pöljät tapahtumat seuraavat toisiaan, pöö. Katsojaa pomputetaan penkillä, trööt. Lopputappelu, tröötpöö. Todellinen kauhu odottaa kuitenkin lopussa: jatko-osa on varma tapaus. Countdown on sekoitus The Ring -elokuvia sekä lukuisia muita tuttuja kauhuleffoja. Tarinaan sotketaan manaajaksi opiskellut nuorehko hipsteripappi, Times Upkostotarina, limainen incel-nörtti, traaginen perhetarina, rakkautta sivujuonen verran, mustalaiskirous, raamatulliset tarinat ja itse vanha vihtahousu. Eikö vähempikin olisi riittänyt? Debyyttiohjaaja Justin Dec on rustannut myös leffan käsikirjoituksen – ja sen tosiaan huomaa. Kässäri on kuin kauhunörtin villimpi päiväuni, joka varastaa elementtejä jokaisesta vähänkin tunnetummasta kauhu-franchisesta. Countdown käväisee välillä niillä rajoilla, että se voisi olla tuleva kalkkunaklassikko. Harmi vain, että se ottaa itsensä aivan liian vakavasti. Raina ei ole tarpeeksi pöljä. NIKO IKONEN ? Kliseinen halpiskauhuleffa viihdyttää huonoudellaan ja pöljällä tarinallaan. YHDYSVALLAT 2019 OHJAUS JA KÄSIKIRJOITUS Justin Dec PÄÄOSISSA Elizabeth Lail, Jordan Calloway, Talitha Eliana Bateman GENRE Kauhu IKÄRAJA 16 KESTO 1 t 30 min ENSI-ILTA 15. marraskuuta COUNTDOWN 11/2019 EPISODI 17 ENSI-ILLAT
Varhaiskasvatusta YÖSYÖTTÖ kertoi Antti Pasasesta ( Petteri Summanen), joka jää vauvan yksinhuoltajaksi suoraan synnytyslaitokselta, kun lapsen äiti ( Ria Kataja) ottaa ritolat. Tarhapäivässä Antti on edelleen Paavon ( Olavi von Bagh) yksinhuoltaja. Tarina alkaa lomamatkasta Espanjaan, jonne Antti ja Paavo ovat lähteneet edellisessä elokuvassa tutuksi tulleen toisen yksinhuoltajan Ennin ( Marja Salo) ja tämän tyttären Tertun ( Ellen Herler) kanssa. Tarhaikäiset lapset leikkivät rannalla ja hotellin uima-altaalla samalla, kun vanhemmat viettävät rentoa lomaa sivummalla. Eräänä iltana Antti kokee romanttisen hetken koittaneen ja suutelee Enniä. Mutta Enni on jo laittanut Antin kaverivyöhykkeelle, joten kiusallisen tilanteen jälkeen heidän välinsä etääntyvät. Arki jatkaa silti pyörimistään, eikä se ole aina helppoa vilkkaan lapsen, tarhakuljetusten ja työelämän vaatimusten puristuksessa. Sitten tulee päivä, jolloin Enni päättää rikkoa radiohiljaisuuden mutta kävelee raitiotievaunun eteen. Yllättäen Antista tulee Tertun väliaikainen huoltaja, eikä vaikeuskerrointa suinkaan laske, kun huollettavana on poikalapsen lisäksi tyttö. Siinä missä Paavo pitää dinosauruksista, Legoista ja Pokémoneista, ovat Tertulle tärkeämpiä Hello Kitty ja niin edelleen. Lisäksi Antin pitää opetella laittamaan Tertun hiukset mitä moninaisimmille leteille. Kehitysvaiheissakin eroja on, kun Terttu osaa vessa-asioinnin jo yksin sekä osaa lukea. Paavolla tällaisista taidoista ei ole vielä pelkoa. Taustatukea Antti saa työpariltaan ( Kimmo Taavila), naapuriltaan ( Marjaana Maijala) sekä uuden onnen löytäneeltä isältään ( Juha Muje), mutta pitkälti Antti on omillaan kahden villikon kanssa. Anttia myös ahdistaa oman elämän laittaminen narikkaan sekä se, että tuntumaa vastakkaiseen sukupuoleen ei ole ollut enää vuosiin. Siinä missä Yösyöttö jäi elokuvana vaillinaiseksi, vaikka rikkoikin kahdensadantuhannen katsojan rajan, on jatko-osa selvästi parempi teos. Suurimpia eroja ovat dramaturgian säätö osuvammaksi ja tarinankuljetuksen huomattava jouhevoituminen. Tällä kertaa ei yritetä kertoa liian monta tarinaa hintana liian monen henkilöhahmon tuoma raskaus. Dramaturgia keskittyy vain olennaiseen. Ohjaaja on vaihtunut Marja Pyyköstä Tiina Lymiin ja samalla käsikirjoittaja ohjaajan taisteluparina on vaihtunut Marko Leinosta Anna Viitalaan. Se että lapset eivät ole enää vauvaikäisiä, luo paljon enemmän monipuolisuutta tarinaan. Tarhapäivää mainostetaan komediana, mutta pikemminkin se on arkipäivän tragediaa, joissa ruuhkavuosien usva ja eksyksissä olo luo hauskuutta katsojalle. Summanen pääsee nyt paremmin ilmentämään näyttelijänkykyjään tuoden Antin hahmoon tunnistettavaa raastavaa riittämättömyyden tunnetta, joka on lasten edessä vain painettava taka-alalle. Muut hahmot tukevat kerrontaa hienosti ja lapsinäyttelijät ovat suorastaan erinomaisia. Pientä joutokäyntiä on silti havaittavissa. Mutta vain pientä. HANNU LIEKSO ??? Siinä missä kahden vuoden takainen Yösyöttö epäonnistui, osuu jatko-osa maaliinsa huomattavasti paremmin. Yksinhuoltaja-isä Antti on keskellä tarhaikäisten lasten tuomaa ruuhkaa, josta tragikomedia ei ole kaukana. INFO • Vuonna 2017 ensi-iltansa saanut, Tarhapäivää edeltänyt Yösyöttö sai 201 105 katsojaa elokuvateattereissa. • Se oli vuoden yhdeksänneksi katsotuin elokuva, mutta vasta neljänneksi suosituin suomalainen. • Sen edelle nousivat Onneli, Anneli ja salaperäinen muukalainen, Napapiirin sankarit 3 sekä tietysti Tuntematon sotilas. • Yösyötön tavoin Tarhapäivä perustuu Eve Hietamiehen kirjaan. • Hietamies on jatkanut isän ja pojan tarinaa kolmannessa kirjassa Hammaskeiju. • Tarhapäivä on lapsinäyttelijöiden Olavi von Bagh ja Ellen Herler ensimmäinen elokuva. SUOMI 2019 OHJAUS Tiina Lymi KÄSIKIRJOITUS Tiina Lymi, Anna Viitala, perustuu Eve Hietamiehen romaaniin PÄÄOSISSA Petteri Summanen, Marja Salo, Olavi von Bagh, Ellen Herler GENRE Draama / komedia IKÄRAJA 12 KESTO 1 t. 38 min. ENSI-ILTA 15. marraskuuta TARHAPÄIVÄ Enemmän toivova Antti Pasanen saa naisilta vain ystävänpäiväkortteja. (Petteri Summanen ja Mari Perankoski) 18 EPISODI 11/2019 ENSI-ILLAT
HUH huh. Harvemmin tulee näin raskas olo elokuvasta. Älkää kuitenkaan peljästykö, sillä saksalainen System Crasher on oikeasti laadukas yhteiskunnallinen draama, eikä mitään iljettävää pessimismissä kieriskelyä. Elokuva onnistuu murskaamaan länsimaiseen lintukotoon tyytyväisen ihmisen illuusion kaikesta siitä, mitä hän pitää hyvänä ja pörröisenä. Etenkin perhearvot ovat koetuksella. Nora Fingscheidtin ohjaama ja käsikirjoittama elokuva kertoo traumatisoituneesta ja moniongelmaisesta mutta erittäin älykkäästä ja herkästä 9-vuotiaasta Bennistä. Tyttö on poikkeuksellinen tapaus sivistysyhteiskunnan sosiaalisessa tukiverkostossa, sillä lastensuojelu ei löydä hänelle sijoituspaikkaa. Kaikki alueen sijoituskodit, asuntolat ja muutkin laitokset on jo kokeiltu, mutta Bennin raivokohtaukset ovat niin väkivaltaisia, että jopa aikuiset pelkäävät häntä. Hänenlaisiaan tapauksia kutsutaan termillä ”system crasher”. Heitä löytyy jokaisesta sivistysvaltiosta. Usein heidät lukitaan psykiatrisiin sairaaloihin teinivuosiksi tai he päätyvät nuorisovankilaan. Kunhan heidät vain putsataan näkyvistä, pois tieltä. Bennikin on jo joutunut psykiatriseen hoitoon pariin otteeseen. Aikuisena he syrjäytyvät ja päätyvät rikollisiksi, narkomaaneiksi, diilereiksi ja prostituoiduiksi. Ikään kuin Bennin kaltaisten lasten elämien kulku olisi jo etukäteen määritelty. He ovat yhteiskuntakelvottomia ongelmia. Etenkin kaikkien niiden muiden ongelmia, ei minun tai meidän. Bennin äiti ei pysty ottamaan lastaan kotiinsa, koska on työtön, hänellä on vaihtuvia miessuhteita sekä kaksi nuorempaa lasta hoidettavanaan. Hän on hylännyt Bennin lastensuojelun käsiin, vaikka äiti on ainut asia, josta tyttö haaveilee. Kaikki muut paitsi lastensuojelun rouva Bafané sekä kouluavustaja Micha ovat jo luovuttaneet tytön suhteen. Pääosaa näyttelevä 11-vuotias Helena Zengel on uskomaton löytö. Hänet onkin jo pestattu Tom Hanksin vastanäyttelijäksi Paul Greengrassin News of the World -elokuvaan. Zengel pitää katsojan koko ajan penkin reunalla, niin yllättäen kaikki tapahtuu. Käsittämätön suoritus näin nuorelta näyttelijälupaukselta. Upea. NIKO IKONEN ????? Raskas mutta sitäkin tärkeämpi elokuva kertoo nuorista, jotka jäävät täysin sosiaalisen tukiverkon ulkopuolelle. SAKSA 2019 OHJAUS JA KÄSIKIRJOITUS Nora Fingscheidt PÄÄOSISSA Helena Zengel, Albrecht Schuch, Gabriela Maria Schmeide GENRE Draama IKÄRAJA 16 KESTO 1 t 58 min ENSI-ILTA 22. marraskuuta SYSTEM CRASHER LAPSILLE suunnatut animaatiot ovat menneet huimasti eteenpäin viime vuosien aikana. Vaikka alkuperäinen Toy Story vuodelta 1995 on edelleen genrensä mestariteos, näyttää se jo vanhentuneelta ja kömpelöltä verrattuna sarjan neljänteen osaan, joka sai ensi-iltansa syyskuussa. Myös Näin koulutat lohikäärmeesi -trilogian päätösosa oli komeaa katsottavaa ja Disneyn Frozen 2 -seikkailukin näyttää vievän animaatiotaidetta eteenpäin. Siksi onkin harmi, että Corgi – Kuningattaren koiranpentu -elokuvan kaltaisia kalkkunoita löytyy edelleen. Rumasti ja huolimattomasti animoitu elokuva ehkä juuri ja juuri hauskuttaa perheen pienimpiä, mutta sillä ei ole mitään tarjottavaa yli 10-vuotiaille, jotka ymmärtävät jo hyvän päälle. Elokuvan 85 minuuttia tuntuvat pieneltä ikuisuudelta. Englannin kuningatar Elisabet saa uuden koiranpennun, Rexin. Rexistä tulee nopeasti kuningattaren suosikki ja koko palatsin kunkku muiden corgien harmiksi. Hypätään vuoteen 2019 ja Yhdysvaltain presidentti Donald Trump saapuu vaimonsa kanssa valtiovierailulle. Muutaman mutkan kautta Rex päätyy Lontoon yöhön. Elokuva ansaitsee yhden tähden alun mainiosta montaasista. Rexin tullessa taloon koko palatsin arki tuntuu pyörivän pennun ympärillä. Kukapa koiran omistaja ei olisi seisonut ulkona sateessa odottamassa, että arvon karvaturri malttaisi tehdä tarpeensa keskellä yötä. Hauska ja nokkela montaasi antaa odottaa oivaltavaa kuvausta hemmotellun koiran elämästä, mutta harmillisesti se ei vain toimi. Vaikka Rex on suloinen, ei se korvaa sitä että kyseessä on hurjan huono elokuva. Corgi ei ole hauska eikä edes niin poliittisesti epäkorrekti kuin tekijät toivoisivat. Ainesta olisi ollut hillittömän hauskaan komediaan, joka olisi naurattanut niin lapsia kuin aikuisiakin, mutta kyseessä on niin laimea elokuva, että on vaikea olla haukottelematta. Donald ja Melania Trump tuntuvat täysin turhilta, sillä aiheesta ei saada mitään irti. Elokuva ei uskalla pilkata presidenttipariskuntaa tarpeeksi, vaan kyseessä on vesitetty yritys tehdä poliittista komediaa. MARIA LÄTTILÄ ? Yksi vuoden huonoimmista. Elokuva Englannin kuningattaren corgista ei ole hauska tai erityisen älykäs, mutta ehkäpä tästä vielä muodostuu jonkinmoinen kulttikalkkuna. THE QUEEN’S CORGI BELGIA 2019 OHJAUS Vincent Kesteloot, Ben Stassen KÄSIKIRJOITUS Rob Sprackling, John R. Smith ÄÄNIROOLEISSA Pete Parkkonen, Henri Piispanen, Maria Ylipää GENRE Animaatio IKÄRAJA 7 KESTO 1 t 25 min ENSI-ILTA 22. marraskuuta CORGI – KUNINGATTAREN KOIRANPENTU 11/2019 EPISODI 19 ENSI-ILLAT
Huolimattomia kuiskauksia LONTOOLAINEN Kate (ihana Emilia Clarke) on töissä joulukoristekaupassa, eikä työ – tai mikään muukaan – tunnu oikein miltään. Asunnottoman Katen ystävätkin tuntuvat heittelevän häntä jatkuvasti pois tarjoamiltaan unisijoilta. Vanhemmatkin tuntuvat ärsyttävän jatkuvasti. Eräänä päivänä kaikki kuitenkin muuttuu, kun Kate sattumalta tapaa miehen nimeltä Tom ( Henry Golding). Kuten jo alkuasetelmasta saattaa huomata, Last Christmas on varsin geneerinen romanttinen komedia. Se ei lyö pöytään oikeastaan mitään uutta – mutta saa pidettyä katsojan mukanaan kestonsa ajan kohtuuhauskoilla vitseillä ja yleisellä kieli poskessa -meiningillään. Pohjimmiltaan elokuva ei oikeastaan tunnu romanttiselta komedialta. Se on enemminkin draamakomedia Katen matkasta itseensä ja omien vikojensa tunnustamiseen. Valitettavasti juurikin tästä syystä Tom jää varsin yksiulotteiseksi sivuhahmoksi, joka vain sattuu olemaan paikalla aina oikeaan aikaan. Sivuhahmoja on runsaasti, eikä yhtäkään niistä rakenneta kummemmin. Eniten huomiota saa Katen sisko Marta ( Lydia Leonard), jolla on niin ikään ongelmia heidän vanhempiensa kanssa. Elokuvan ohjaaja Paul Feig (Morsiusneidot, The Heat, Ghostbusters) tekee työtä käskettyä, eivätkä elokuvan ongelmat johdu ohjauksesta, vaan pikemminkin ennalta-arvattavasta ja kliseisestä käsikirjoituksesta. Ehkä käsikirjoittaja Emma Thompsonin tulisi vain pitäytyä näyttelemisessä, sillä ensikertalaista, performanssitaiteilija Bryony Kimmingsiä ei hennoisi syyttää. Tai sitten ei, sillä Thompsonin rooli Katen ulkomaalaisena Adelia-äitinä on ärsyttävä. Hahmon aksentti on ärsyttävä ja ehkä jopa aavistuksen loukkaava. Joulukoristepuodin omistajaa Santaa esittävä Michelle Yeoh ei sen sijaan ärsytä yhtään. Hän ja hänestä kiinnostunut mies ( Peter Mygind) tarjoavat elokuvan parhaimmat hetket ja makeimmat naurut. Harmillisesti Michelle Yeoh ja Henry Golding eivät saa yhtään yhteistä ruutuaikaa, sillä heidän kemiansa olisivat varmasti toimineet – kuten oli nähtävissä viimevuotisessa hitissä Crazy Rich Asians, jossa he esittivät äitiä ja poikaa. Myös Feig ja Golding työskentelivät viime vuonna yhdessä rikoskomediassa Missä on Emily?. Elokuvan päätyttyä sydäntä särkee ainoastaan se, miten paljon hukattua potentiaalia elokuvassa on – se olisi parhaimmillaan voinut olla todella hauska ja romanttinen valopilkku synkkään loppusyksyyn. Soundtrackilla soi Wham!-yhtyeen ja George Michaelin musiikki, onhan elokuva saanut nimensäkin poppibändin hitistä. Valitettavasti sekään ei pelasta elokuvaa. Ensi jouluna annan sydämeni jollekin erityiselle, jotta säästyn kyyneleiltä. NIKLAS TIRKKONEN ?? Last Christmas on jälleen yksi geneerinen romcom lukuisien muiden joukossa. Tätä eivät edes Paul Feig, Emma Thompson ja Emilia Clarke pelasta. INFO • Vaikka elokuva hyödyntää Wham!-yhtyeen ja George Michaelin musiikkia, siinä on myös alkuperäistä musiikkia, jonka on säveltänyt Theodore Shapiro. • Shapiro sävelsi musiikin myös Paul Feigin elokuviin Missä on Emily?, Ghostbusters ja Spy. • Käsikirjoittaja ja elokuvassa näyttelevä Emma Thompson toimittaa yhdessä miehensä Greg Wisen kanssa tunnettujen ihmisten jouluaiheisista teksteitä koostuvan kirjan Last Christmas. • Siihen ovat kirjoittaneet henkilökohtaisia esseitä muun muassa Andy Serkis, Olivia Colman ja Emily Watson. ISO-BRITANNIA / YHDYSVALLAT 2019 OHJAUS Paul Feig KÄSIKIRJOITUS Emma Thompson, Bryony Kimmings PÄÄOSISSA Emilia Clarke, Henry Golding GENRE Draama / komedia IKÄRAJA 7 KESTO 1 h 42 min ENSI-ILTA 8. marraskuuta LAST CHRISTMAS Mistä saisi joulukalenterin, jonka luukusta kurkistaa Emilia Clarke?! 20 EPISODI 11/2019 AIKAISEMMIN ILMESTYNEET
MUISTATTEKO 1950–70-lukujen toiseen maailmansotaan sijoittuvat sotasankaritarinat, joiden pääosissa olivat Henry Fonda, Charlton Heston, Robert Mitchum tai John Wayne? Jos niitä ei ole ollut ikävä, voi tämän arvion tähdistä surutta vähentää ainakin yhden. Roland Emmerichin Midway on nimittäin häpeilemätön paluu aikakauteen, jolloin sota oli jonkinlainen ihmiskunnan ulkopuolinen kiirastuli, jonka läpi soturien oli kuljettava täyttääkseen tarkoituksensa. Tiedostavaa sodanvastaisuutta tai taistelujen kauheuden realismia on turha hakea. Silti Midway ei ihannoi sotaa, ainoastaan miehiä, jotka siihen osallistuvat. Yllättäen heitä yritetään ymmärtää rintamalinjojen molemmilla puolilla. Tosin japanilaiset esitetään aavistuksen epäinhimillisinä, onhan elokuva toteutettu pitkälti kiinalaisrahalla. Elokuva alkaa japanilaisten petollisella hyökkäyksellä Pearl Harboriin, joka jätti Yhdysvallat vain muutaman lentotukialuksen varaan. Kumpikin osapuoli yrittää kehittää sotajuonta, joka joko antaisi lopullisen armoniskun tai kääntäisi sodankulun tasapuolisemmaksi. Käytännössä tarina jakaantuu seuraamaan Havaijilla toimivia vastuu-upseereita ja tiedusteluihmisiä sekä sattumalta pommitukset välttäneellä lentotukialus USS Enterprisella vajailla resursseilla taistelevia sotilaita. Tarina ei ole kovin syvällinen ja sen kuljetuksessa on outoja aukkoja. Vaikka elokuvassa nähdään Aaron Eckhart, Luke Evans, Nick Jonas, Woody Harrelson, Dennis Quaid, Ed Skrein ja Patrick Wilson, he esittävät käytännössä yhtä ja samaa miestä sotilasorganisaation eri askelmilla, niin ohuita hahmot ovat. Ehkä tosipohjaisuudesta johtuen Midway on Emmerichin hillityin ja hallituin elokuva. Hillitty ja hallittu eivät silti tarkoita, etteikö Midway olisi ihan yhtä näyttävä kuin Emmerichin katas trofiklassikot Independence Daysta 2012:een. Ilmaja meritaistelut ovat huikean upeita. Niiden kaoottisuus ei aiheudu nopeista leikkauksista, vaan ilma yksinkertaisesti on täynnä tulta ja rautaa, hauraita ihmisiä peltikuorien sisällä niiden keskellä. Ne saavat haukkomaan henkeä, vaikka greenscreen-efektit paikoin muuten hieman irvistävät saumoistaan. JOUNI VIKMAN ???? Juustoisen hölmöyden suhteen yllättävän hillitty Roland Emmerich -elokuva tuo mieleen vanhanaikaiset Hollywood-sotasankaritarinat. KIINA / YHDYSVALLAT 2019 OHJAUS Roland Emmerich KÄSIKIRJOITUS Wes Tooke PÄÄOSISSA Patrick Wilson, Ed Skrein, Dennis Quaid, Woody Harrelson, Luke Evans, Mandy Moore GENRE Sota IKÄRAJA 12 KESTO 2 t 18 min ENSI-ILTA 8. marraskuuta MIDWAY EDIEN aviomiehen kuolema herättää 80-vuotiaassa mummelissa kaipuun vapaudesta. Koko elämänsä miehensä kontrollissa ja muiden ehdoilla elänyt Edie tajuaa, ettei hänellä ole oikeastaan ollut omaa elämää laisinkaan. Nyt tytärkin on sulkemassa häntä vanhustentaloon. Ediellä ei ole sellaiseen hupsutteluun aikaa. Edie ostaa junalipun Skotlannin ylämaalle Invernessiin aikomuksenaan kiivetä kuuluisan Suilven-vuoren huipulle. Avukseen hän pestaa nuoren Jonnyn ( Kevin Guthrie). Nuorukainen pitää mummelia hyvänä rahasampona, jolta saa nyhdettyä pääomaa retkeilyfirmalleen. Mitäpä sitä ei tekisi rahan eteen. Hiljalleen Edie ja Jonny kuitenkin ystävystyvät, kun he ryhtyvät treenaamaan vuoren valloitusta vaativia taitoja. Jättimäinen vuori tuntuu lopulta yllättävän matalalta, kun kaksikko joutuu kohtaamaan aivan uudenlaisia haasteita. Kumpainenkin huomaa elämänsä olevan tietynlaisessa solmukohdassa. Onnistuuko vuoren valloitus lopulta? Sheila Hancock on näytellyt jo yli 60 vuotta tv:ssä ja elokuvissa. Suomessa hänet on nähty viimeksi Ruoasta ja rakkaudesta -nimisessä ravintolamaailmaan sijoittuvassa draamasarjassa. Hancock ja majesteettinen skottiluonto ovat Simon Hunterin ohjaaman elokuvan sydän ja sielu. Kauniit ja taipumattomat alkuvoimat kannattelevat teosta periksiantamattomuudellaan. Kuvaaja August Jakobsson on taltioinut henkeäsalpaavia maisemia ja toinen toistaan kauniimpia kuvia, jotka toimivat erinomaisena mainoksena Skotlannille. Harvemmin elokuvissa odottaa David Attenboroughin äänen alkavan selostaa tapahtumia: ”Tässä näemme voimakastahtoisen ja jo elämänsä ehtoopuolella olevan Edien raivaamassa odottamattomia esteitä tieltään marssiessaan kohti määränpäätä huonosta säästä ja vastoinkäymisistä välittämättä. Erikoislaatuista!” Kaunis ja sentimentaalinen hyvän mielen elokuva ei ikävä kyllä pysy kasassa koko mittansa ajan. Erityisesti toinen näytös kärsii tyhjäkäynnistä. Välillä epäilee katsovansa jotain brittiläistä saippuadraamaa eikä elokuvaa. Valkokankaalta Skotlannin upeat maisemat on kuitenkin koettava, vaikka leffa paikoitellen haahuileekin päämäärättömästi. NIKO IKONEN ??? Hyvän mielen elokuvassa nähdään kaksi mahtavaa luonnonvoimaa: 86-vuotias Sheila Hancock ja noin 400 miljoonaa vuotta vanha Skotlanti. ISO-BRITANNIA 2017 OHJAUS Simon Hunter KÄSIKIRJOITUS Simon Hunter, Edward Lynden-Bell, Elizabeth O’Halloran PÄÄOSISSA Sheila Hancock, Kevin Guthrie, Paul Brannigan GENRE Draama IKÄRAJA Sallittu KESTO 1 t 42 min ENSI-ILTA 8. marraskuuta EDIE 22 EPISODI 11/2019 AIKAISEMMIN ILMESTYNEET
STANLEY Kubrickin Hohto on yksi elokuvahistorian pelottavimpia elokuvia. Stephen King, jonka kirjaan se perustuu, tosin vihaa sitä sydämensä kyllyydestä. Doctor Sleep, Hohdon jatko-osa, julkaistiin vuonna 2013 ja nyt sen elokuvaversio saapuu valkokankaille. Odotukset ovat kovat, sillä sen täytyy olla tyydyttävä jatko-osa sekä Kingin kirjalle että Kubrickin elokuvalle. Doctor Sleep jatkaa Danny Torrancen tarinaa ja laajentaa Hohdon maailmaa. Danny on nyt aikuinen, alkoholisoitunut mies, joka ei ole koskaan pystynyt käsittelemään Overlookin tapahtumia. Elokuvan alussa tapaamme elokuvan roiston, Rose the Hatin, joka pystyy imemään Dannyn kaltaisista lapsista elinvoimaa, sitä kuuluisaa Hohtoa. Danny saa telepaattisen yhteyden nuoreen Abraan, joka myöskin hohtaa, mutta myös Rose on Abran voimien perässä. Voiko Danny kohdata menneisyytensä ja pelastaa itsensä ja Abran? Mike Flanagan, Netflixin The Haunting of Hill House -sarjan ilmiömäinen ohjaaja, on haukannut ison palan mutta selviytyy hienosti. Doctor Sleep ei nouse vuoden pelottavimpien tai edes pysäyttävimpien kauhuelokuvien joukkoon, mutta Flanagan onnistuu tuomaan siihen tarpeeksi omaa tyyliään, jotta se toimii. Kompastuskivi on Kingin kirja, tarinana niin mahtipontinen ja paisunut, ettei Flanagan pysty sitä korjaamaan ja supistamaan. Flanagan tuo elokuvaan tarvittua brutaalia väkivaltaa ja karmivaa tunnelmaa, mutta Doctor Sleep ei ole tarpeeksi kiinnostava tai pelottava oikeuttaakseen hurjan kestonsa. Ewan McGregor on luotettava Dannyna, mutta ei jätä juuri minkäänlaista jälkeä katsojaan edes silloin, kun tarina saa traagisia elementtejä. Rebecca Ferguson sen sijaan suoriutuu pöljästä roolistaan ihailtavan hyvin. Rose on yliluonnollisilla voimilla varustettu new age -hippi, josta Fergusonin käsissä tulee moniulotteinen ja leikittelevä mutta sopivan julma. Parasta antia ovat tietysti Hohdosta henkiin herätetyt kohtaukset. Ne on luotu rakkaudella ja huolella mutta ilman turhaa kikkailua. Olisi toivonut, että elokuvalla olisi ollut enemmän sanottavaa omista demoneistamme ja vanhempiemme virheistä, mutta elokuva toimii kivasti näinkin. MARIA LÄTTILÄ ??? Mike Flanagan ohjaa epätasaiseen pohjamateriaaliin pohjautuvaa tarinaa taidolla ja varmalla kädellä. YHDYSVALLAT 2019 OHJAUS JA KÄSIKIRJOITUS Mike Flanagan PÄÄOSISSA Ewan McGregor, Rebecca Ferguson, Kyliegh Curran GENRE Jännitys / kauhu IKÄRAJA 16 KESTO 2 t 31 min ENSI-ILTA 1. marraskuuta DOCTOR SLEEP TUHOAJAROBOTEISTA kertova saaga venyy kuudenteen osaansa Terminator: Dark Faten myötä. Ensimmäinen Terminator – tuhoaja (ohj. James Cameron) sai ensi-iltansa 35 vuotta sitten. T-800-robotti ( Arnold Schwarzenegger) oli lähetetty tulevaisuudesta tappamaan Sarah Connorin ( Linda Hamilton), jottei hänen vielä syntymätön poikansa voisi aikanaan johtaa kapinaa valtaapitäviä robotteja vastaan. Aluksi uutuus heittää katsojan vuoteen 1998, kolme vuotta sen jälkeen, kun T-1000 oli hoidettu pois päiväjärjestyksestä sarjan toisessa osassa Tuomion päivä (1991, James Cameron). Sitten siirrymmekin nykyaikaan ja México Cityyn, jonne ilmestyy Grace ( Mackenzie Davis), teknisesti paranneltu sotilas tulevaisuudesta. Hänen on tarkoitus suojella nuorta meksikolaisnaista Dania ( Natalia Reyes). Danin on tarkoitus olla merkittävä tekijä tulevaisuudessa ihmisten kapinassa robotteja ja ohjaava Skynetia vastaan. Dani lähtee töihin autotehtaan kokoomalinjalle veljensä Diegon ( Diego Boneta) kanssa. Samaan aikaan kaupunkiin pudotetaan uusi ja entistäkin parempi Rev-9-mallinen terminaattori ( Gabriel Luna). Dani ja Diego pääsevät pakenemaan Gracen avulla. Pakomatkan aikana paikalle saapuu Sarah Connor nyt enemmän senioriteettia vyölleen ja olemukseensa keränneenä. Kolmikon on päästävä pohjoiseen Yhdysvaltoihin, mutta rajaa ei niin vain ylitetä. Onneksi apuja saadaan paikallisilta ihmissalakuljettajilta. Seuraa lisää seikkailuja, jotka johdattavat naiset syrjäisellä seudulla asuvan alkuperäisen terminaattorin luo. Se on ottanut nimekseen Carl ja elää uusioperheensä kanssa opetellen ihmisyyttä ja toimien kapinallisten syväkurkkuna. Seuraa lisää enemmän tai vähemmän yllättäviä juonenkäänteitä. Ohjaajanpallille on istutettu ensimmäisen Deadpool-elokuvan ohjaaja Tim Miller, joten väkisinkin odotuksen nousevat. Valitettavasti hyvin pian tarinan alun jälkeen se lässähtää. Tarina osoittautuu kierrätykseksi vanhoista elokuvista. Ikonisia heittoja yritetään vääntää vitsimuotoon myötähäpeää aiheuttaen. Ainoa uutuus on se, että tarinan keskiössä on kolme vahvaa ja itsenäistä naista, jotka eivät tarvitse miehistä apua. HANNU LIEKSO ?? Kuudes Terminaattori tekee kaiken niin varovaisen varman päälle, että lopulta käteen ei jää mitään kiinnostavaa. KIINA / YHDYSVALLAT 2019 OHJAUS Tim Miller KÄSIKIRJOITUS David S. Goyer, Justin Rhodes, Billy Ray PÄÄOSISSA Mackenzie Davis, Linda Hamilton, Arnold Schwarzengger, Natalia Reyes GENRE Scifi / toiminta IKÄRAJA 16 KESTO 2 t 8 min ENSI-ILTA 1. marraskuuta TERMINATOR: DARK FATE 11/2019 EPISODI 23 AIKAISEMMIN ILMESTYNEET
VIISI vuotta on kulunut Prinsessa Ruususen sadun päälaelleen kääntäneestä Maleficent-hitistä. Prinsessa on kasvanut nuoreksi aikuiseksi ja hallitsee Moorsin fantasiamaailmaa. Onneksi hänellä on aikaa tärkeämmillekin asioille, kuten kömpelölle prinssikosijalle. Maleficent ei ole suopea nuorten naima-aikeille, ja juhla-aterialla Ulsteadin prinssi Philipin vanhempien kanssa eripura eskaloituu avoimeksi vihanpidoksi. Maleficent ei ole suuressa huudossa paikallisten joukossa, eikä kansan ole vaikea uskoa, että hän on vastuussa myös Ulsteadin kuninkaan lankeamisesta kuolonuneen. Katsojille on selvää, että varsinainen pahis on kylmäkiskoinen kuningatar Ingrith. Tässä vaiheessa Maleficent pelataan ulos kuvioista ja elokuva alkaa murentua. Komean päätähuimaavilla – ja jatkuvilla – kamera-ajoilla esitelty satumaailma on luotu tietokoneen uumenissa ja niin on suurin osa sen asukkaistakin. Pirates of the Caribbean -elokuvan Salazar's Revenge ohjannut Joachim Rønning hallitsee sellaisten esittelemisen, mutta ihmishahmot uppoavat tarinaan huonosti. Suurin osa elokuvasta on valtavien, usein sotaisten vistojen esittelyä ja sitten reaktiokuvia niitä tai toisiaan tuijottavista näyttelijöistä. Onneksi he, etunenässä Michelle Pfeiffer kuningatar Ingrithinä ja Angelina Jolie Maleficentina tuovat patsasteluunkin läsnäoloa ja karismaa. Ilmeikkäistä näyttelijöistä huolimatta tunteet eivät mene pintaa syvemmälle. Mikään tunne ei kanna kohtauksesta toiseen, ja lukemattomien ihmisten ja fantasiaolentojen tuhouduttua ei heitä muisteta sekuntiakaan, kun pitää ihastella että onpa nätti mekko! Elokuva käsittelee Maleficentin juuria mutta sisältää yllättävän vähän hahmoa. Itse asiassa se on ähkyä myöten täynnä kaikkea muuta, joka tuntuu tärkeältä mutta jolla ei ole mitään merkitystä. Tapahtumat rullaavat hahmojen pahemmin niihin vaikuttamatta. Fantasiamaailma näyttää tietysti uskomattoman hyvältä, ja elokuva herää henkiin kohtauksissa, joissa ihmisnäyttelijät kommunikoivat. Niiden välinen glitterilotulitus on aikuiselle katsojalle hieman noloa mutta vähänkin pienemmille katsojille turhan väkivaltaista. JOUNI VIKMAN ??? Periaatteessa tärkeitä arvoja saarnaava fantasiasota on tarkoitettu yleisölle, jonka keskittymiskyky... oi, värikästä! MALEFICENT: MISTRESS OF EVIL YHDYSVALLAT / ISO-BRITANNIA 2019 OHJAUS Joachim Rønning KÄSIKIRJOITUS Micah Fitzerman-Blue, Noah Harpster, Linda Woolverton GENRE Fantasia IKÄRAJA 12 KESTO 1 t 59 min ENSI-ILTA 16. lokakuuta MALEFICENT 2: PAHAN VALTIATAR VUONNA 2009 hullun lehmän tauti mutatoitui zombiepidemian aiheuttavaksi kannaksi ja ihmiskunta oli historiaa. Muutama hyvin erilainen ihminen muodostaa hataran liittouman selviytyäkseen katastrofin jälkeisessä maailmassa. Kymmenen vuotta myöhemmin kohtaamme nelikon uudelleen – ja saamme nähdä täsmälleen saman tarinan uudelleen. Sankareiden nitisevä yhteiselämä, jakaantuminen kahtia, luvatun turvapaikan etsiminen, zombitulva. Jep, sama tarina lähes sanasta sanaan. Mutta mikäpä siinä, sillä hölmö kokonaisuus toimi ensimmäisellä kerralla, ja saman porukan – niin kameran edessä kuin takanakin – uusi seikkailu on kuin iloisesti onnistunut luokkakokous. Kaikesta näkee, että kuvauksissa on ollut hauskaa, ja se välittyy katsomoonkin. Jesse Eisenbergin neuroottinen Columbus yrittää omassa machomaailmassaan elävän Tallahasseen ( Woody Harrelson) kanssa rakentaa pesää, mutta tunneälyltään rajoittuneet äijät onnistuvat karkottamaan sitoutumista murenevassa maailmassa pelkäävän Wichitan ( Emma Stone) ja kasvukivuissaan kapinoivan Little Rockin ( Abigail Breslin). Pian ollaankin taas tien päällä, mukana kaikkia todennäköisyyksiä uhmaten zombien keskellä elossa sinnitellyt bimbo. Zoey Deutchin häpeilemättömän överiksi vetämä hahmo kasvaa katsojan nahan alle sympaattisessa pinnallisuudessaan ja uhkaa usein varastaa show'n. Mikä tärkeintä, hän mahdollistaa paljon herkullista piikittelyä. Double Tap sisältää paljon asioita, jotka eivät kunnolla toimi. Sen keskellä on pohjustamaton ja mihinkään johtamaton, sinänsä hauska pitkä vitsi, jossa Luke Wilson ja Thomas Middleditch vierailevat. Elokuva esittelee uudenlaisia zombeja, mutta käytännössä lopun valtava hirviövyöry ei niitä hyödynnä, kun keskitytään tuhon maksimoimiseen. Ja kun tarkemmin leffaa ajattelee, niin siinä naisten tehtävä on muuttaa mieltään, jotta miehet saisivat mission, ja sitten muuttua taas, jotta miesten ei tarvitse. Ja niin edelleen. Mutta toisaalta Double Tap heittää seinään niin paljon materiaalia, että pakostakin paljon siitä tarttuu. Jos on ollut ikävä alkuperäistä Zombielandia, niin raikkaan epäkorrekti jatko-osa viihdyttää vaikka väkisin. JOUNI VIKMAN ???? Onnistunut jälleennäkeminen ei tuo zombitoimintakomediaan mitään uutta, mutta toisaalta miksi korjata jotain mikä ei ole rikki. YHDYSVALLAT 2019 OHJAUS Ruben Fleischer KÄSIKIRJOITUS Dave Callaham, Rhett Reese, Paul Wernick PÄÄOSISSA Woody Harrelson, Jesse Eisenberg, Emma Stone, Abigail Breslin, Zoey Deutch GENRE Toiminta / komedia / kauhu IKÄRAJA 16 KESTO 1 t 39 min ENSI-ILTA 25. lokakuuta ZOMBIELAND: DOUBLE TAP 24 EPISODI 11/2019 AIKAISEMMIN ILMESTYNEET
BELGIALAIS-islantilainen animaatio kertoo kurmitsoista, jotka kesällä muuttavat Islannin rannikolle pesimään. Päähenkilö on kurmitsanpoikanen Poju, joka kokemiensa traumojen takia ei pysty lähtemään syksyllä muun parven mukana kohti etelää. Se joutuu viettämään talven arktisissa oloissa, mutta vaanivilta saalistajilta selviytymistä auttavat uudet ystävät. Samalla Poju joutuu kasvattamaan luonnetta ja hyödyntämään kekseliäisyyttään. Jos odottaa Disney/Pixar-tason sliipattua teosta, ei kannattane vaivautua. Jos taas kiinnostaa hieman erilaisen lähestymistavan elokuva tuntemattomasta animaatiomaasta, niin Pojulle voi antaa mahdollisuuden. Harmi, ettei elokuva hyödynnä tapahtumapaikkansa ”eksoottisuutta” enemmän, vaan täkäläisittäinkin suurin kiinnostavuus tulee repliikkinsä tunnistettavasti paperilta lukevista vaikuttajaäänistä. ??? JOUNI VIKMAN ELOKUVAN keskiössä on Milla ( Milla Puolakanaho), joka jättää miehensä ja tyttärensä kylmään Suomeen lähtiessään Yhdysvaltoihin tavoittelemaan unelmiaan. Hollywood ei ole kuitenkaan laisinkaan sitä, miten La La Landia myydään. Los Angelesista löytyvät elämän nurjemmat puolet kuten kodittomuutta ja karuja ihmiskohtaloita, mutta myös ystävyyttä ja kohti tähteyttään kamppailevia ihmisiä. Kaikilla on tarina kerrottavanaan. Myös Milla joutuu punnitsemaan omien unelmiensa todellista hintaa. Hannu Aukian ja Jaakko Mannisen ohjaama pikkuelokuvaa on tehty neljä vuotta. Se näkyy haahuiluna. Elokuva ei oikein osaa valita pääosaesittäjäänsä, eikä Millan tarina ole lähellekään niin kiinnostava kuin esimerkiksi kodittoman transnaisen, Alexis Kerouacin. Liian monta seppää ei elokuvaa tee, joten Someone Somewhere jää ihan kiinnostavaksi, kauniita kuvia sisältäväksi mukadokumenttikokeiluksi. Dokumenttina se olisi huomattavasti tehokkaampi. ??? NIKO IKONEN SOMEONE SOMEWHERE OHJAUS Hannu Aukia, Jaakko Manninen PÄÄOSISSA Milla Puolakanaho, Miska Kajanus, Alexis Kerouac OHJAUS Árni Ásgeirsson ÄÄNIROOLEISSA Isac Elliot, Jennifer Erica POJU – ET KOSKAAN LENNÄ YKSIN PARIN näytelmäelokuvan muodossa tutuksi tullut kummajaisperhe Addamsin perhe on päivitetty nykyaikaan animaationa. Sen kantava voima on ääninäyttelijöiden hupaisat roolisuoritukset ja hurja määrä hauskoja vitsejä. Addamsien asuttaman vanhan mielisairaalaan viereen on rakennettu pirteä luksuskylä. Sen pääjehu, Margaux, huomaa viereisen kartanon ja aikoo uudistaa tai raivata sen. Samaan aikaan Addamsin perhe valmistautuu nuorimman lapsensa Pugsleyn aikuistumisseremoniaan. Pugsleyn isosisko Wednesday tutustuu Margauxin Parker-tyttäreen. Tarina kulkee eteenpäin hyvää vauhtia, eikä missään vaiheessa tule tylsää. Vaikkei tarina tarjoa juurikaan uutta, on se silti vietävän huvittavaa seurattavaa ilman Pixar-sielukkuuttakin. Animaatiotyyli on hyvällä tavalla mielenkiintoinen. Hahmot ovat ulkonäöltään varsin yksityiskohdattomia ja muovisia. Toinen mielenkiintoa herättävä yksityiskohta on soundtrack täynnä bassoja paukuttelevia rap-kappaleita. Elokuvassa on muutamia jännittäviä kohtia ja selitettäviä käsitteitä, joten ihan perheen pienimpiä ei välttämättä kannata ottaa mukaan. ??? NIKLAS TIRKKONEN OHJAUS Greg Tiernan, Conrad Vernon ÄÄNIROOLEISSA Oscar Isaac / Henri Piispanen, Charlize Theron / Hannamaija Nikander PERHE ADDAMS 11/2019 EPISODI 25 AIKAISEMMIN ILMESTYNEET
MARIA LÄTTILÄ JESSE RAATIKAINEN MARTA BA?AGA HANNU LIEKSO NIKO IKONEN NIKLAS TIRKKONEN JOUNI VIKMAN JOKER THE LIGHTHOUSE KOIRAT EIVÄT KÄYTÄ HOUSUJA SYSTEM CRASHER AD ASTRA KIITOS TILAUKSESTASI LATE LAMMAS -ELOKUVA: FARMAGEDDON AND THEN WE DANCED HUSTLERS – KORKOJEN KERA JUDY VEITSET ESIIN – KAIKKI OVAT EPÄILTYJÄ LE MANS 66 – TÄYDELLÄ TEHOLLA DOCTOR SLEEP ZOMBIELAND: DOUBLE TAP KULTAINEN HANSIKAS JUMALAN ARMOSTA MIDWAY TARHAPÄIVÄ BLINDED BY THE LIGHT PERHE ADDAMS MALEFICENT 2: PAHAN VALTIATAR EDIE POJU – ET KOSKAAN LENNÄ YKSIN SOMEONE SOMEWHERE TERMINATOR: DARK FATE RAMBO V: LAST BLOOD GEMINI MAN LAST CHRISTMAS ????? ????? ???? ??? ??? ??? ????? ???? ???? ??? ??? ?? ?? ?? ?? ????? ??? ???? ???? ??? ??? ??? ??? ???? ??? ?? ??? ???? ??? ?? ??? ??? ?? ? ?? ?? ?? ??? ? ? ?? ???? ???? ??? ???? ???? ???? ??? ??? ??? ??? ?? ????? ????? ????? ???? ???? ???? ???? ???? ??? ???? ???? ??? ???? ??? ??? ??? ??? ??? ??? ??? ?? ??? ?? ? ? ? ????? ???? ????? ???? ????? ???? ??? ???? ??? ?? ????? ????? ????? ???? ??? ???? ??? ?? ????? ???? ???? ???? ???? ???? ??? ???? ??? ???? ??? ??? ? KE SK IA RV O POIMINTOJA OHJELMISTOSTA BLINDED BY THE LIGHT Vuoden 1987 Margaret Thatcherin hallitsema Britannia on kova vähäosaisille ja vähemmistöille, mutta siihen sijoittuva elokuva onnistuu olemaan iloinen ja toiveikas siirtolaisten pojan löytäessä Bruce Springsteenin musiikin. JUDY Renée Zellweger eläytyy täysillä traagiseksi viihdyttäjäksi, Judy Garlandiksi. Hätkähdyttävän fyysisen muodonmuutoksen lisäksi elokuva tavoittaa syvempiäkin tasoja taidokkaasta viihdyttäjästä, joka ei itse uskonut itseensä. KIITOS TILAUKSESTASI Ken Loachin elokuvia nähneet tietävät varautua sydämen särkymiseen. Silti niissä on myös lämpöä ja inhimillisyyttä. Niin myös itseään työllistävien ihmisten kamppailussa yrittää turvata toimeentulo epäreilussa ympäristössä. KOIRAT EIVÄT KÄYTÄ HOUSUJA J-P Valkeapään uutuus hätkähdytti mutta keräsi myös kehuja Cannesissa. Elokuva vaimonsa menettäneestä miehestä, joka kohtaa dominan, kuulostaa farssilta, mutta on yllättävän herkkä rakkauselokuva surun vaikeudesta. TOIMITUKSEN SUOSIKIT TOIMITUKSEN SUOSIKIT -taulukon avulla voit tutkia lehdessä uutuuselokuvia arvostelleiden toimittajien tähdityksiä uusille ja ajankohtaisille elokuville. Taulukon tarkoitus on antaa laajempaa kuvaa yksittäisen elokuvan arvioijan yleisestä elokuvamausta ja auttaa löytämään omaa makua vastaava arvioija. 4,57 4,33 4,20 4,00 4,00 3,80 3,80 3,75 3,75 3,75 3,50 3,50 3,40 3,33 3,25 3,00 3,00 3,00 3,00 2,75 2,60 2,50 2,50 2,50 2,00 1,80 1,75 1,33 ????? MESTARITEOS ???? ERINOMAINEN ??? KELPO ?? PUUTTEELLINEN ? SURKEA PUNAISELLA MERKITYT ELOKUVAT ON ARVOSTELTU TÄSSÄ NUMEROSSA.
LAATUA TYYLILLÄ H E L S I N K I • O U L U • T A M P E R E Kotiteatteriharrastajille suunnattu OPTOMA UHZ65UST 4K UHD -ultralähiprojektori tarjoaa äärimmäisen joustavuuden, uraauurtavan lasertekniikan ja älykkäiden ominaisuuksien, kuten Amazon Alexa ja Google Assistant -ääniohjauksen sekä sisäänrakennetun Optoma NuForce soundbar -äänen avulla. TOTEUTAMME PARHAAT AV-RATKAISUT YRITYKSILLE JA JULKISIIN TILOIHIN. akbusiness.fi
TEKSTI MARTA BA?AGA, CANNES KUVAT UNIVERSAL PICTURES INTERNATIONAL Jos suurien voimien myötä tulee suurta vastuuta, niin elokuvien katsomisesta elääkseen seuraa valitettavasti tiettyä tylsistymistä. Tai ennemminkin itseään toistavien elokuvien aikaansaamaa ”eikö tämä ole jo nähty” -mielialaa. Silti me kriitikot nyökyttelemme jokaiselle ”En ajattele muita ohjaajia elokuviani tehdessäni” -väitteelle, johon kukaan ei usko. Se ehkä tavallaan selittää, kuinka The Lighthouse onnistui iskemään takavasemmalta. VAROITU S: HAASTA TTELUT SISÄLTÄ VÄT JUONIPALJAST UKSIA (KIITOS , WILLEM DAFOE) 28 EPISODI 11/2019
Willem Dafoe ja Robert Pattinson näyttelevät veteraanimajakanvartijaa ja tämän nuorta apulaista. Dafoe aloitti näyttelijänuransa vuoden 1980 Portti ikuisuuteen -elokuvassa. Pattinson syntyi vuonna 1986. 11/2019 EPISODI 29
N AUROIN jo hysteerisesti, kun Robert Eggersin uutuutta oli ehtinyt pyöriä vasta pari minuuttia, enkä enää oikein pystynyt lopettamaan. Oli turha yrittää tehdä muistiinpanoja tai edes analysoida valkokankaan tapahtumia. Cannesin teatteri tuntui liian pieneltä majoittaakseen kaikki, jotka halusivat nähdä elokuvan kuultuaan viikon verran muiden vertaavan sitä Hohtoon (käy järkeen) ja kutsuvan sitä roskaksi ja mestariteokseksi, joskus samassa lauseessa. Yleensä leffan mainitseminen sai sen nähneet ilmeilemään oudosti. Itsenäiseen Director's Fortnight -sarjaan – kauas festarin parhaimmistoon kuuluvien elokuvien kuten And Then We Danced ja Koirat eivät käytä housuja punaisilta matoilta – piilotettu The Lighthouse oli festivaalin yllätyshitti. Ja ainut, joka sai meidät sekoamaan. OIKEITA PIERUJA Eikä ainoastaan meidät. – Kuvasimme, öö… kolme viikkoa? kysyy Robert Pattinson ohjaajaltaan lavalla, haltioituneen vastaanoton selvästikin hämmentämänä. – Oikeastaan vain viikon, mutta se selvästi tuntui sinusta kolmelta, kuuluu vastaus. – Vain viikon? Ei voi olla totta. Se vie pohjan kaikilta vastauksiltani. Paperilla kaikki vaikutti yksinkertaise(hko)lta: 1890-luvulla kaksi miestä, joita elokuvassa kutsutaan wickieiksi, lähetetään hoitamaan majakkaa syrjäisellä saarella Mainen rannikolla. Thomas Wake ( Willem Dafoe) on vanha ja kokenut ja nähnyt kaiken. Hänen nuori apulaisensa Ephraim Winslow (Pattinson), entinen tukkilainen, ei ole nähnyt mitään, mutta se totta totisesti muuttuu. Kuten odotettavissa on, pian alkaa kinastelu, samoin ryyppääminen, piereskely ja kuten he asian ilmaisevat, reipashenkinen itsensä stimulointi. Tämä on viihdettä! Näyttelijät ainakin olivat sitä mieltä, vaikka he tutustuivatkin kunnolla vasta paljon myöhemmin. Suoritus ei ollut helppo, ottaen huomioon, että heidän piti syytää ilmoille loputonta dialogia koko elokuvan keston ajan. Eikä vain dialogia. – Osa pieruista oli taatusti aitoja, olen varma siitä, Pattinson myöntää, siunatkoon. – Mutta mikä oli vaikeinta? Ehkä juoksu merenneitoa katsomaan. Niin, sellainenkin elokuvassa on. Tavallaan. – Ei se valkokankaalla niin hurjalta näytä, mutta kyllä sen teki henkensä kaupalla. Ne kivet olivat veitsenteräviä, ja juoksin niiden läpi mitättömillä, aikakauteen sopivilla kengillä. Se oli todennäköisesti pelottavinta, mitä olen tehnyt koko elämäni aikana. Entä Dafoen mielestä? – En tiedä pitäisikö tätä sanoa, sillä se on jonkinlainen juonipaljastus. Toistettakoon se tässä vielä: seuraavaksi tulee juonipaljastus. – Ei ole mukavaa joutua elävältä haudatuksi. Tai suoltaa kaunista, runollista dialogia ja tehdä sille koko ajan oikeutta, korostaa Robin mysteerin ja minun aggressioni välistä välimatkaa. Kuvasimme sen hemmetin kohtauksen jo toisena päivänä. Mutta ensimmäisen jälkeen olinkin jo valmis kuolemaan. EPÄPUHTAUDET ETUALALLE. Mutta mitä muuta olisi voinut odottaa, sillä ennusmerkit olivat jo nähtävissä. Ennen The Lighthousea Brooklynissa asustava Eggers oli tehnyt lyhytelokuvan Hannu ja Kerttu -sadun ja tunnetusti synkeän Edgar Allan Poen Kielivän sydämen pohjalta sekä erityisesti vuoden 2015 sensaationsa The Witch, joka voitti Sundancessa ohjaajapalkinnon huolimatta riivatusta vuohesta – tai ehkä juuri sen ansiosta. Mies selvästi pitää synkkyydestä. Paitsi jos asiaa kysyy häneltä itseltään. – The Witch otti itsensä niin vakavasti. Tiesin, että jos tekisin toisen surkeudessa kieriskelevän elokuvan, haluaisin tehdä sellaisen, jossa surkeudelle voi nauraa, Eggers toteaa. Siinä tapauksessa: tehtävä suoritettu! Ja samalla voin haistattaa pitkät kaikille, jotka yrittivät hyssytellä näytöksessä. Selvästikin tein vain oman osani. – Veljeni sai idean kummitustarinasta majakassa, ja olin niin kateellinen, että hän keksi sen ennen minua. Lopulta päädyimme työstämään käsikirjoitusta 30 EPISODI 11/2019
Alan huhujen mukaan Willem Dafoe olisi kiinnitetty Robert Eggersin seuraavaankin elokuvaan, 900-luvulle sijoittuvaan viikinkidraamaan The Northman. Siinä saatetaan nähdä myös The Witchin Anya Taylor-Joy. 11/2019 EPISODI 31
32 EPISODI 11/2019
yhdessä. Bergman ja Tarkovski ovat kaksi suosikkiohjaajaani, vaikka tietystikin minun tekemiseni olisivat heidän mielestään sensaationhakuista ja tyhmää, Eggers jatkaa. – Vaikka ei ole kyse siitä, että olisin pohtinut miltä Naisen naamio – Persona näyttäisi kahdella äijällä. Vertailu ruotsalaisen mestarin yhteen suurimmista saavutuksista käy todellakin järkeen paljon enemmän kuin puristit ehkä haluaisivat myöntää. Ensinnäkin, vaikka vuoden 1966 draama olisi tätä nykyä kuinka arvostettu tahansa, se on rehellisesti sanottuna melko sekopäinen. Toiseksi, The Lighthousen mykistävä mustavalkokuvaus herättää kaikuja Sven Nykvistin töistä, vaikka Eggers halusikin kääntää aikaa vieläkin kauemmas taaksepäin. – Aikakausiuskollisuus ei ole hyvä asia sinänsä, mutta minä ja yhteistyökumppanini tiedämme missä rima tarkkuuden suhteen kulkee. Se on kiehtovaa ja paljon helpompaa kuin asioiden vetäminen hatusta, ohjaaja toteaa vuosien lavastajakokemuksen tuomalla rintaäänellä. – Saadakseni aikaan homeisen, pölyisen ja tomuisen ilmapiirin tiesin, että sen pitäisi olla mustavalkoinen. Ennen kuin kirjoitin käsikirjoituksen, kirjasin alkusivulle: ”Tämä on pakko kuvata mustavalkoisena.” Tarkoitus ei ollut saada sitä näyttämään vanhalta elokuvalta, mutta herättää tunnelmaa, joka liittyy aikaisten äänielokuvien antiikkisella kuvasuhteella kuvaamiseen. Se on erinomainen valinta ahtaissa tiloissa työskennellessä. Käytimme varta vasten teetettyä filtteriä, joka antoi elokuvalle vuosisadan takaista ortokromaattista ulkoasua. Se sai kaikki miesten kasvojen huokoset ja epäpuhtaudet nousemaan etualalle. Kuinka kivaa. JOS RAKENNAT SEN, HE SAAPUVAT Eggers on selvästikin tarkka yksityiskohdista ja ehkäpä jopa Kevin Costnerin Unelmien kentän fani, sillä hän tosiaan rakennutti elokuvan majakan. – Rakensimme kaiken elokuvassa näkyvän. Emme löytäneet tarkoituksiimme sopivaa aikakauden majakkaa mistään, emme ainakaan muualta kuin joltain syrjäiseltä saarelta, jolle oli käytännössä mahdotonta päästä. Kuvasimme Nova Scotian niemimaan eteläkärjen vulkaanisella kivellä, jolle rakensimme toimivan majakan. – Se oli hyvin ankara paikka. Puita ei ole lainkaan ja tuuli tuivertaa keskeytykRobert Pattinson kirjaimellisesti piiskasi itsensä sopivaan mielentilaan rankempia kohtauksia varten: hän saattoi löydä itseään lujaa kasvoihin tai työntää sormet kurkkuunsa. 11/2019 EPISODI 33
settä. Se puhalsi niin kovaa etten kuullut muiden puhetta, en edes seisoessani aivan heidän vieressään, Eggers kihertää. – Emme olisi voineet luoda sellaista ilmapiiriä uskottavasti, jos emme olisi kuvanneet keskellä sitä. Monessa kohtauksessa voisi kuvitella tuulikoneiden puhaltavan – meidän ei tarvinnut sellaisia käyttää. Samaa lähestymistapaa käytettiin näyttelijöiden valmentamisessa. – En ole oikeastaan aikaisemmin harjoitellut tosissani, en tällä tavalla, toteaa Pattinson. – Hahmoni on niin hiljainen ja sulkeutunut, että minua pelotti näyttää jotain harjoituksissa. Oli kuitenkin hyvä, että ympäristö oli sellainen painekeitin. Istuimme pienessä hotellihuoneessa ja sellainen ahdas eristäytyminen rakensi kuvausten paineita. Dafoelle haaste oli tervetullut, olihan hän itse ottanut yhteyttä Eggersiin. – Olen Robin täydellinen vastakohta, rakastan harjoittelemista. Varsinkin, jos teksti on raskasta ja kieli jollakin tavalla monimutkaista. Mielestäni The Witch oli kauniisti tehty elokuva, ja sen nähtyäni tavoittelin tilaisuutta tavata Robertin kanssa. Sanoin, että olisi mukava tehdä jotain yhdessä. Tämä on se jotain. Elokuva on valtavan tutkimustyön lopputulos, sillä ohjaaja varmisti näyttelijöittensä tehneen kotitehtävänsä jo ennen kokoontumista yhteisiin harjoituksiin. – Hän antoi Robille ja minulle paljon informaatiota majakoista, aikakauden kirjoituksia, nauhoituksia murteista, lauluja. Meillä oli valtavasti materiaalia työstettäväksi. Mutta kuten aina projektiin valmistauduttaessa, kaikki pitää heittää mielestä, kun kuvaukset alkavat. Sillä pääasiassa olimme tekemisissä elementtien kanssa. Tässä tapauksessa siis käytännössä sään. KOTTIKÄRRYJÄ TYÖNTÄMÄSSÄ Tosiasia olikin, että milloin tahansa sekopäinen juoni pakottaa heidät ulos mistä tahansa huoneesta, siitä syntyi ongelmia. – Jopa yksinkertaisimmat kohtaukset, kuten kun työnnän kotikärryjä... Se oli mahdotonta. Oli mahdotonta työntää niitä hemmetin kärryjä, Pattinson pudistelee päätään. – Mutta olen sitä mieltä, että mitä fyysisempi osa on, sitä helpompi siihen on tuoda realismia. Tässäkin, varsinkin tarinan luonteen ansiosta, fyysistä puolta oli mahdollista ruokkia. Ei ole kovin monta roolia, joissa voi mennä kroppa edellä näyttämättä täysin naurettavalta tai asiaan kuulumattomalta. Se oli oikeastaan hauskaa. Siitäkin huolimatta Eggers kehittelee ideoitaan hiljaisella liekillä, vaikka onkin useaan otteeseen sanonut mieluusti matkaavansa menneisyyteen saadakseen paremman kuvan tämän päivän ihmisistä. – Puhuin juuri pari päivää sitten Willemin kanssa aiheesta. Tämä on vasta toinen elokuvani, minulla ei ole vielä tarvittavaa kokemusta ja ammattitaitoa, joten minun on panostettava suunnitteluun. Turhankin mittavaan suunnitteluun, jotta saan haluamani lopputuloksen. En halua kuulostaa joltain auteur-wannabelta, joka sanoo ettei pysty selittämään elokuvansa vertauskuvia. Mutta kun en pysty! Sen sijaan hän pystyy kertomaan kielen työstämistä. Sitä innoittivat aikakauden tekstit. Eggers kertoo kääntyneensä ainakin Melvillen ja erityisesti Sarah Orne Jewettin puoleen. Jewett oli mainelainen kirjailija, joka haastatteli 1800-luvun lopun maanviljelijöitä ja merimiehiä ja kirjoitti sitten murteita hyödyntäen. – Robertin puhe perustuu Kaakkois-Mainen maanviljelijöiden ja Willin merimiesten murteisiin. Minusta vain on hauskaa leikkiä kielen kanssa. Ai niin, eläimiä ei kohdeltu kaltoin elokuvaa tehtäessä! Eggers julistaa viitaten erääseen tiettyyn lokin kiusankappaleeseen. – Mutta nämä kaksi? Heitä todellakin kohdeltiin kaltoin. Toisaalta, korvaukseksi he pääsivät sanomaan vuorosanoja kuten: ”Jos minulla olisi paisti... Jos minulla olisi paisti... panisin sitä.” Ohjaaja kuvaili The Lighthouse kyselijöille ennen kuvauksia lauseella: "Mitään hyvää ei seuraa, kun kaksi miestä suljetaan fallokseen." 34 EPISODI 11/2019
– Nimeni on Blanc. Benoit Blanc, toteaa nerokasta yksityisetsivää esittävä Daniel Craig. 36 EPISODI 11/2019
V EITSET esiin – kaikki ovat epäiltyjä sai maailmanensi-iltansa Toronton elokuvafestivaaleilla ja voitti kriitikot ja yleisön puolelleen. Daniel Craig esittää elokuvassa yksityisetsivä Benoit Blancia, joka tutkii varakkaan Harlan Thrombeyn mahdollista murhaa. Veitset esiin sai Euroopan ensi-iltansa Lontoon elokuvafestivaaleilla, ja Rian Johnson kävi myös pitämässä pitkän luennon Mark Kermoden johdolla ennen ensi-iltaa. Kermode näyttää innokkaalle yleisölle Veitset esiin -elokuvasta kohtauksen, jonka aikana Johnson hymyilee leveästi. Elokuva on selvästi saanut vaikutteita Agatha Christiestä, ja Kermode uteleekin miksi palata Christien aikaiseen tarinankerrontaan? – Olen ollut Agatha Christie -fani lapsesta asti. Olen lukenut hänen kirjojaan koko elämäni ajan ja olen suuri murhamysteerielokuvien fani. Erityisesti niiden, joissa Peter Ustinov esitti [Hercule] Poirotia 1970ja 80-luvuilla. Parhaita olivat Kuolema Niilillä [1978] ja Rikos auringon alla (1982). Ne eivät olleet komedioita tai parodioita vaan suoraviivaisia mysteereitä, jotka olivat itsetietoisia ja leikitteleviä. Halusimme tuoda murhamysteerin vuoteen 2019. Emme modernisoimalla sitä antamalla jokaiselle puhelimen vaan tekemällä mitä Agatha Christie teki hahmojensa kanssa. Ne saattavat tuntua vanhanaikaisilta nyt, mutta Christie teki karikatyyriversioita oikeista ihmisistä, jotka elivät hänen aikanaan. Halusimme tehdä saman ja luoda elämää suurempia hahmoja. Yleisölle näytetyssä kohtauksessa Lakeith Stanfieldin esittämä etsivä kuulustelee Thrombeyn perheenjäseniä Benoit Blancin istuessa taustalla. Erityisesti Toni Colletten esittämä Joni Thrombey on Rian Johnsonin uralle on mahtunut paljon elokuvia (The Brothers Bloom, Looper) ja tv-sarjoja (Breaking Bad), mutta parhaiten ohjaaja ehkä tunnetaan Star Wars -sarjan The Last Jedi -elokuvan ohjaajana. The Last Jedi aiheutti kohua fanien keskuudessa, sillä se on franchisen sisällä radikaalisti erilainen elokuva niin tarinaltaan kuin visuaalisestikin. Nyt Johnson palaa valkokankaille uuden, täysin alkuperäisen elokuvan kanssa. TÄHTIEN MURHASOTA TEKSTI MARIA LÄTTILÄ, LONTOO KUVAT MRC II DISTRIBUTION COMPANY L.P. / CLAIRE FOLGER 11/2019 EPISODI 37
kohtauksessa mukana, ja näyttelijättären herkullisen pistävä ulosanti saa kiitosta Johnsonilta. – Voisin katsoa Toni Collettea koko päivän. Hän on uskomaton. Minulla oli hauskaa tätä elokuvaa tehdessä, oli hienoa saada näin iso joukko kokoon, antaa heille näin isoja hahmoja ja katsoa heitä pitämässä hauskaa niiden kanssa. Ja Daniel, hän todella antaa palaa roolin kanssa. Kermode huomauttaa, että näytöksessä jossa hän näki elokuvan, yleisö nauroi enemmän kuin monessa komediassa, vaikka elokuva saa synkkiäkin sävyjä. – Se oli minulle tärkeää, kun lähetin käsikirjoitusta ihmisille. Suurin viittaus monille ihmisille on Clue [1985], jota rakastan, mutta se on komedia ja parodia. Halusin olla todella selvä siitä, että haluan tehdä elokuvan, jossa on huumoria, mutta joka on oikea mysteeri. Toivottavasti saatte elokuvasta irti mysteerin ratkaisemisen ilon, mutta saatte myös nauraa, Johnson toteaa. LAJITYYPIN AAKKOSET Entäpä elokuvan vaikuttava näyttelijäkaarti? – Hahmot ovat lähes karikatyyrejä, mikä juontaa juurensa jälleen rakkauteeni Christien kirjoihin. Tein elokuvan toivoen, että se toimisi elokuvana murhamysteereistä, mutta myös aitona mysteerinä itsessään. Ja elokuvana, jolla on tunteellinen sisin, ja joka on tyydyttävä myös sen jälkeen kun olet ratkaissut elokuvan pähkinän. Se tarkoittaa, että meillä piti olla ainakin toinen jalka maan pinnalla roolittaessamme elokuvaa. Suosikkiroolisuorituksiani ovat sellaiset, jotka ovat suuria mutta realistisia. Ja näyttelijöiden täytyy olla todella taitavia pystyäkseen menemään niin pitkälle kuin näyttelijät tässä elokuvassa menevät ja silti olla uskottavia, aitoja ihmisiä. Daniel Craigin hahmo elokuvassa on vallan charmikas ja supliikki mies. Iso-Britanniasta kotoisin oleva, James Bondin roolista tuttu Craig heittää päälle paksun etelävaltioiden aksentin ja Blancin jokainen ele on viimeisen päälle harkittu ja hiottu. – Kirjoitin hahmolle aksentin muutamasta eri syystä. Ustinovin Poirot on paras Poirot, koska mielestäni hän vangitsi hahmon hölmöyden hyvin. Se on minusta tärkeä elementti hyvälle etsivälle, kuten Columbossa ja Miss Marplessa, tosin eri tavalla. Marple ei ole tollo, mutta hän on kiltti ja tarjoilee teetä eikä häntä oteta vakavasti ennen kuin epäilty viedään poliisiautolla pois. Halusimme tavoitella samaa aksentilla. Veitset esiin -elokuvan tarina on monimutkainen, ja yleisö ehkä uskoo tietävänsä missä mennään, mutta Johnson löytää aina uusia tapoja vetää matto yleisön jalkojen alta. Kermode kyseleekin oliko tarina kehitetty ”väärinpäin” eli oliko Johnsonilla loppuratkaisu selvillä ennen muiden tapahtumien kirjoittamista? – Aloitin miettimällä genreä ylipäätään ja olen samaa mieltä [ Alfred] Hitchcockin kanssa, joka ei pidä murhamysteereistä. Hänen ongelmansa genren kanssa oli, että se johtaa yhteen suureen paljastukseen, ja siksi Vertigo muuttuu mysteerielokuvasta jännityselokuvaksi. Halusin kaikki murhamysteerin peruselementit, kuten monet hahmot ja kohtauksen elokuvan lopussa, jossa etsivä selittää kaiken. Siinä on takaumia, mutta mietin miten tuon siihen enemmän Hitchcockia. Johnson tunnetaan erityisesti genreohjaajana ja vieläpä sellaisena, joka uskaltaa rikkoa valitsemansa genren sääntöjä. Johnsonin ensimmäinen pitkä elokuva Brick toi film noirin takaisin nykypäivään ja The Last Jedi on täysin uudenlainen Star Wars -elokuva. Myös Looper tunnetaan yhtenä parhaimmista aikamatkustuselokuvista. – Genre antaa yhteiset aakkoset yleisön kanssa, yhteisen shakkilaudan ja säännöt. Se avaa metakeskustelun Perhepotretissa Don Johnson, Jamie Lee Curtis, Chris Evans, K Callan, Ana de Armas, Christopher Plummer, Michael Shannon, Jaeden Martell, Riki Lindholm, Toni Collette ja Katherine Langford. 38 EPISODI 11/2019
yleisön kanssa. Koska esimerkiksi murhamysteereissä on tarkat säännöt, joita on noudatettava, ne antavat yleisölle tietyt odotukset. Joten kun tänä päivänä katsoo murhamysteeriä, tietää milloin genren sääntöjä noudatetaan ja milloin niitä rikotaan. Siitä muodostuu hauska kokemus. SAMA PROSESSI ERI MITTAKAAVASSA Puhe kääntyy odotetusti Star Warsiin ja The Last Jediin. Johnsonin lähestymistapa ja erityisesti Luke Skywalker -hahmo nähtiin kovin eri valossa elokuvassa, mikä ymmärrettävästi suututti faneja. Kermode utelee onko Star Wars -elokuvan tekeminen samanlaista kuin muiden elokuvien, erityisesti Veitset esiin. Onko prosessi kuitenkin sama? – Se on hyvin samanlaista, erityisesti sen suhteen miten yleisön odotukset vaikuttavat aiheeseen. Se on jotain mitä itse rakastaa, haluaa kunnioittaa ja käsitellä oikein. Sitä yrittää lähestyä eri näkökulmista, mutta lopulta yrittää vain päästä aiheen ytimeen. Sama Star Warsin, Looperin aikamatkustuksen, Brickin noirin tai Veitset esiin -murhamysteerin kanssa, sitä haluaa löytää aiheen sydämen. Star Wars -elokuvan tekeminen on oikeastaan hyvin samanlaista muiden elokuvien kanssa. On tietysti asioita, jotka ovat erilaisia, kuten tietokone-efektien kanssa tehtävät kohtaukset, niille on oma prosessinsa. Mutta sen sijaan, että olisi ohjaamassa kohtausta pienessä huoneessa, onkin jättimäisessä huoneessa, jossa on green screen. Ulkona on 40 rekkaa ja pitopalvelu on parempi. Mutta elokuvan mittakaavasta riippumatta kohtauksen teossa on aina kamera ja muutama näyttelijä. Kohtauksesta haluaa tehdä mielenkiintoisen ja saada sen toimimaan. Elokuva elää tai kuolee sen mukaan toimivatko kohtaukset näyttelijöiden välillä. Johnson myös kertoo The Last Jedin olleen elämänsä paras kokemus ja olleensa Star Wars -fani pitkään. Kermode huomauttaa, kuinka kypsästi Johnson suhtautui online-vihan kohteena olemiseen ja näyttää The Last Jedista pätkän, jossa Laura Dernin esittämä vara-amiraali Holdo uhraa itsensä. Kohtauksessa ei ole ääntä lainkaan. – Coenin veljekset ovat lempiohjaajiani. He käyttävät ääntä osana tarinankerrontaa, eivätkä vain elokuvan viimeisenä kerroksena kaiken päällä. Ren Klyce, joka oli The Last Jedin äänisuunnittelija ja työskennellyt Spike Jonzen ja David Fincherin kanssa, on todella taitava. Muistan kun mietimme mitä ottaisimme pois ja kuinka hiljaiseksi teemme kohtauksen. Käytimme tähän yhteen kohtaukseen yhtä paljon aikaa kuin edellisissä elokuvissa käytin kokonaiseen kelaan materiaalia äänen kanssa. Entä onko Johnsonilla yhtä hyviä muistoja Looperista, jossa Joseph Gordon Levitt ja Bruce Willis esittivät nuorempaa ja vanhempaa versiota samasta hahmosta? – Ensimmäinen elokuvani Brick oli menestys, sitten tein Bloomin veijariveljekset, joka ei menestynyt yhtä hyvin, mutta jota rakastin tehdä. Looper oli todella intensiivinen työkokemus, keskityin todella paljon käsikirjoittamiseen saadakseni Joen ja kaikki elokuvan elementit oikein. Minulle Looper on elokuva tavastamme käyttää väkivaltaa ratkaisuna. Halusin tehdä Brucen hahmosta sellaisen, jonka kanssa olisi vaikea olla samaa mieltä. Huomasimme, että on vaikea vieraannuttaa yleisöä Bruce Willisistä. Vaikka Bruce ampuisi lasta kasvoihin elokuvassa, yleisö haluaa uskoa hänestä pelkkää hyvää. Kermode utelee lopuksi onko Johnson vielä mukana Star Wars -elokuvissa, voimmeko odottaa häneltä uutta elokuvaa? – Kyllä, Lucasfilm yrittää juuri selvittää mitä on tapahtumassa ja milloin, minä neuvottelen edelleen heidän kanssaan. Minulla on myös muutama muu idea, jotka haluaisin toteuttaa, Johnson vihjailee. Ana de Armas ja Katherine Langford. Chris Evans ja Ana de Armas saavat johtolankoja ohjaaja Rian Johnsonilta. 11/2019 EPISODI 39
Christian Bale ja Matt Damon ovat näytelleet 1980-luvulta lähtien, mutta jotenkin kummassa Le Mans 66 on heidän ensimmäinen yhteinen elokuvansa. Ohjaaja James Mangoldin kanssa Bale on aikaisemmin tehnyt elokuvan Klo 15:20 lähtö Yumaan. 40 EPISODI 11/2019
vuonna 2011. Vasta Loganin [2017] jälkeen pystyin paneutumaan tämän ohjaamiseen. Suurin haaste oli muokata käsikirjoitusta niin, että budjetti pysyi sadan miljoonan dollarin alapuolella, johon kukaan muu ei ollut pystynyt viimeisen viiden–kuuden vuoden aikana, Mangold kertoo Toronton elokuvajuhlilla. Vaikka kyse oli sodasta kahden autotehtaan välillä, ohjaaja viehättyi käsikirjoituksesta sen ihmissuhteiden ansiosta. – Elokuvan pääpaino on ystävyydessä, sillä en ole intohimoinen autoharrastaja. Lähestyin hahmojen välisiä suhteita omien kokemusteni kautta elokuvabisneksessä. Heijastelin kuvauspaikoilla kehittyneitä ystävyyssuhteita, miten ne ovat muovanneet minua ja miten ne säilyvät jaettujen kokemusten takia, mitä tahansa tapahtuukin. Kisat ja kilparadat toimivat viitekehyksenä, jossa on monia osa-alueita. Mangold pitää draamaa myös muilta osin analogiana elokuvien tekemiselle. – Ford [ Tracy Letts] on kuin studiopomo, Mattin hahmo kuin ohjaaja ja Christianin kuin elokuvatähti. Molemmilla aloilla pyörii iso markkinointikoneisto ja podetaan huolta siitä, saadaanko tuotteelle tarpeeksi katetta. JÄLLEEN ÄÄRIRAJOILLA Christian Bale (Taistelija, American Hustle, The Big Short) hyppäsi kovakuntoisen kilpa-autoilijan rooliin suoraan Vice-elokuvasta, johon hän oli lihottanut itseään 20 kiloa varapresidentti Dick Cheneyn näyttelemiseksi. Fyysinen muodonmuutos on tuttua perfektionistina tunnetulle Balelle. Hän laihdutti Ken Milesin rooliin 30 kiloa. – En olisi mahtunut kilpa-autoon, jos olisin ollut massiivinen järkäle! Niitä autoja ei ole tehty viihtyvyyden kannalta. Ken on loistava hahmo ja nautin hänen näyttelemisestään. Laiha ja luiseva olemus on osa hänen persoonaansa. Näillä kahdella erikoisella, lähes hullulla miehellä oli yhteinen tavoite ja heidän välisensä ystävyys oli kadehdittavaa. Oli hienoa tuoda esille, miten todella syvällisessä ystävyyssuhteessa voi ottaa yhteen toisen kanssa ilman, että se murentaa pohjaa mitenkään, Bale muotoilee. Milesin vahvaa Mollie-vaimoa näyttelevä Caitriona Balfe (Outlander-sarja, Now You See Me) sanoo myös avioliiton olleen ystävyyssuhde. – He olivat hyvä tiimi. Tapasimme Christianin kanssa Kenin pojan Peter Milesin, joka oli hyvin avulias ja kertoi paljon isästään ja äidistään. Loimme hyvän suhteen Christianin kanssa, ja se syntyi hyvin luonnollisesti. Vaikka Mollie oli taustalla, hän oli hyvin tärkeä osa kaikkea, jonka Miles saavutti, Balfe sanoo. SILMÄNILOA AUTOURHEILUN YSTÄVILLE Elokuvassa käytetyt autot olivat jäljennöksiä, joihin oli usein muutettu vain BENSAA SUONISSA FERRARIA KUKISTAMASSA Oscar-voittajat Matt Damon ja Christian Bale tähdittävät tositapahtumiin perustuvaa elokuvaa Le Mans 66 – Täydellä teholla, joka sijoittuu kilpa-autoilun maailmaan 1960-luvulla. James Mangoldin ohjaama draama painottuu kahden miehen väliseen ystävyyteen, joka joutuu toisinaan kovalle koetukselle. TEKSTI JOHANNA JUNTUNEN, TORONTO KUVAT TWENTIETH CENTURY FOX FILM CORPORATION / MERRICK MORTON M ATT Damon (Will Hunting, Jason Bourne -elokuvat, Yksin Marsissa) näyttelee entistä kilpa-ajajaa ja autosuunnittelijaa Carroll Shelbya, joka oli aikansa peräänantamaton visiönääri. Shelby osallistui 1950-luvulla myös Formula 1 -osakilpailuihin. Englantilainen kilpa-ajaja Ken Miles ( Christian Bale) oli hänen suorapuheinen yhteistyökumppaninsa ja rämäpäinen luottomiehensä ratin takana. Shelbyn tähtäimessä on vallata kilpa-autoilun kuninkuus legendaarisen autotehtaan perustajalta Enzo Ferrarilta 24 tunnin Le Mansin kisassa Ranskassa vuonna 1966. Sen saavuttaakseen parivaljakko joutuu taistelemaan autoyhtiötä sekä fysiikan lakeja vastaan rakentaessaan mullistavaa Ford GT -kilpa-autoa Ford Motor Companylle. Aikaa ei ole tuhlattavaksi, joten niin suunnittelijan kuin ajajan suorituskyky venyy äärirajoille taistelussa autovalmistajien herruudesta. Ohjaaja James Mangold (Walk the Line) pyöritteli saamaansa käsikirjoitusta Le Mans 66 -kisasta työpöydällään vuosia ja seurasi, miten monet samaan aihepiiriin liittyvät projektit kuopattiin liian korkean budjetin takia. – Olin hyvin kiinnostunut aiheesta, mutta sain Wolverinen ohjattavakseni 11/2019 EPISODI 41
kori, ja Le Mansin kilparata rakennettiin tyhjälle lentokentälle Kaliforniassa. Kilpa-ajokohtaukset räätälöitiin alkuperäisen videomateriaalin pohjalta. Klassikko-Ferrareillakin kuitenkin ajetaan elokuvassa, mutta ei sentään 250 kilometrin tuntivauhtia. Bale, joka ajaa siviilissä käytetyllä avolavapakulla, harjoitteli ajamista stunt-kuski ja -koordinaattori Robert Naglen (Baby Driver, John Wick: Chapter 2) johdolla. Hän ei silti edes väitä tehneensä omia stunttejaan. – Robert on paras, häneltä oli ilo oppia! Olin autossa, jonka hän pyöräytti ympäri ja ammuimme konepistooleilla Michiganissa eli hengailimme moneen otteeseen kilpa-ajokoulun lisäksi. Treenasimme Arizonassa, jonne hän toi parhaat stunt-ajajat. Milesin kakkoskuskia Denny Hulmea näytellyt Ben Collins itse asiassa kilpailee Le Mansissa. Hän on ilmiömäinen. – Opin sen verran moottoriurheilusta, että tajusin, miltä näyttelemistämme kilpa-ajajista on täytynyt tuntea kisojen aikana. Elossa olemisen tunne tulee juuri siitä, miten suuresta hengenvaarasta on samanaikaisesti kyse. Ilman vaaraelementtiä yksikään ajaja ei tekisi työtään. LISÄÄ LEGENDAARISIA HAHMOJA Balella on pelkästään hyvää sanottavaa myös Matt Damonista. Tämän esittämä Shelby oli itsekin palkittu kilpa-ajaja, joka tehtaili 1950-luvulla nopeusennätyksiä Le Mansissa Maseratin ja Aston Martinin talleissa. – Matt on yksi reiluimmista ihmisistä, joita tunnen. Hän pystyy tuomaan esiin hyvin pieniä nyansseja hahmosta ja vaatii itseltään aina huippusuoritusta. Hän katsoo maailmaa laajemmasta perspektiivistä. Uskon, että hän ohjaa vielä jossain vaiheessa ja on siinäkin briljantti, Bale intoilee. John Bernthalille oli kunnia-asia päästä näyttelemään legendaarista mainetta nauttinutta Lee Iacoccaa. Ford Motor Companyssa insinöörinä aloittanut Iacocca siirtyi nopeasti markkinointipuolelle vastaten monista menestyskampanjoista ja työskenteli myöhemmin Chryslerille. Hän menehtyi heinäkuun alussa 2019. – Hänestä on paljon tietoa, olihan hän hyvin tunnettu ja arvostettu ammattilainen autoalalla. Keskityimme kuitenkin tarkasti rajattuun ajanjaksoon, jolloin hän oli ulkopuolinen, mutta kunnianhimoinen ja nälkäinen nuorimies. Minulle annettiin hieno mahdollisuus esittää hänen tiensä todelliseksi johtajaksi, kiittelee Bernthal. Tracy Letts (Lady Bird, The Big Short, Divorce-sarja) esittää Henry Ford II:sta. Ford-yhtiö oli oman aikansa Apple, joka edusti amerikkalaista pysyvyyttä ja vahvuutta. – Minulle tarjotaan usein pukua pitävien paskiaisten rooleja, joille on helppo sanoa ei, sillä ne eivät ole kovin kiinnostavia. Mutta Jimin [Mangold] näkökulma aiheeseen oli erilainen ja pidin Fordin epävarmuutta kiehtovana. [Enzo] Ferrari loukkasi hänen tunteitaan. Sen sijaan, että Ford olisi antanut asian olla, hän päätti kostaa suurella näyttämöllä. Siitä seurasi myös paljon hyvää, kuten innovaatiota, yhteistyötä, ystävyyttä ja lopulta suuri menestys, Letts analysoi. Mangold haluaa muistuttaa, että elokuvassa ei ole pahiksia, vaan vain hahmoja, jotka toimivat parhaaksi näkemällään tavalla. – En pidä koko pahis-ajattelusta. Käytän mieluummin sanaa vastapuoli tai vastustaja. Kukaan ei herää aamulla ajatukseen, että tekee tänään pahaa muille. Kaikilla kapitalistisessa järjestelmässä toimivilla yrityksillä on sama päämäärä eli myydä tuotteitaan, ja kaikki, jotka yrittävät estää sitä, ovat uhka. Toisinaan raha ja ihanteet eivät kohtaa, mutta elokuvien moraali heikkenee, jos leimaamme tietyt hahmot pahoiksi sen sijaan, että yrittäisimme ymmärtää, miksi he toimivat tietyllä tavalla. Jos emme onnistu siinä, emme pysty koskaan pysäyttämään heitä oikeassa maailmassa, perustelee ohjaaja. Hän painottaa haluavansa tehdä elokuvia ihmisistä ja aidoista tunteista. – Tämä on vanhanaikainen elokuva, jollaisia uskon katsojien kaipaavan. Tämänkaltaisia suuria elokuvia tehtiin ennen vanhaan, mutta niitä ei oltu suunnattu 12-vuotiaille. Efektien ylivallan lisäksi nykyelokuvat ovat ”kunnianosoituksia” muille elokuville ja kertovat jostain toisesta elokuvasta, eikä niissä ole tilaa tunteille tai inhimillisyydelle, Mangold suomii. Christian Bale. Matt Damon esittää kuvassa näkyvän Shelby AC Cobra -auton suunnittelijaa. 42 EPISODI 11/2019
facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAK U METELI.NE T
Alkua varten pyysin Alexandrea kirjaamaan yksityiskohtaisesti kanssakäymisensä kirkon kanssa, erityisesti tapaamiset Régine Mairen ja Preynat'n kanssa. François'n ja Pierre-Emmanuelin todistajalausunnot minulla jo oli. Lisäksi minulla oli heidän puheenvuoronsa verkkopalvelusta, tunsin heidän käyttämänsä sanat ja ilmaisut. Elokuvassa Emmanuel sanoo Preynat'lle: ”Olin lapsi”. Ne ovat hänen sanojaan, vaikka hän kirjoitti ne eikä sanonut suoraan Preynat'lle. Tapasitko kardinaali Barbarinia, Régine Mairea ja Bernard Preynat'ta? Kun luovuin dokumentin tekemisestä, tapaamisissa ei enää ollut mieltä. Yksityiskohdat ja faktat oli jo tuotu julki eri medioissa. Etusijalla oli kertoa tarina lapsena hyväksikäytettyjen uhrien näkökulmasta. Otin jotain vapauksia heidän läheistensä tarinoissa, mutta olin uskollinen heidän kokemuksilleen ja todistajalausuntojensa hengelle. Siksi tein heistä kuvitteellisia muuttamalla sukunimiä, mitä en tehnyt kardinaali Barbarinin ja isä Preynat'n kohdalla. Miten päädyit tavallaan viestijuoksun tyyppiseen ratkaisuun? Tajusin pian, että tietyssä vaiheessa Alexandren prosessi päättyy ja tarina jatkuu ilman häntä. Hänen todistajalausuntonsa johtaa tutkinnan avaamiseen ja poliisipäällikön tapaamiseen François'n kanssa, joka perustaa La Parole Libérée -yhdistyksen, jonka kautta hän tapaa Emmanuelin. Dominoefekti. Alexandre ja François olivat aktiivisen roolinsa vuoksi selviä valintoja, kun taas Emmanuel edustaa nimetöntä uhria. Kolmannen hahmon valinta oli vaikeaa, koska uhreja oli niin paljon. Draaman etenemisen kannalta halusin hahmojen tunteiden ja tuskan kuvastavan eri puolia uhrien kokemuksista ja niiden seurauksista heidän yksityiselämäänsä. Haasteena oli saada yleisö kiintymään uuteen hahmoon tämän saapuessa tarinaan. Heidän kohtalonsa ovat saman teeman variaatioita, jotka toivottavasti rikastuttavat toisiaan. Alexandre ja François elävät näennäisesti mukavaa elämää, heillä on puoliso, lapsia ja työ. Oli kiinnostavaa ottaa kolmanneksi vähemmän sosiaalisesti kytkeytynyt, paljaampaa sekä psykologisesti ja fyysisesti näkyvämpää tuskaa tunteva hahmo. Alexandre ja François kertoivat erilaisesta taustasta tulevasta Pierre-Emmanuelista, joka oli hyvin herkkä ja haavoittuva. Emmanuel-hahmoa inspiroi myös muiden uhrien tuska, halusin katsojan aistivan pinnan alla kytevän raivon. Elokuvan alussa kardinaali katselee Lyonia Notre-Dame de Fourvière -basilikan katolta. Lyon on Gallian kristinuskon alkulähde ja hyvin vanhoillinen. Kaupungin ylle rakennettu basilika on visuaalinen vertauskuva kirkon vallasta siellä. Tarkoitus ei ollut tuomita kirkkoa vaan tutkia ongelmia ja ristiriitoja. Yksi hahmoista toteaakin: ”Teen tämän kirkon hyväksi, en vahingoksi.” Aloittamalla Alexandresta, hartaasta katolisesta, et heti tarkenna kirkkoon kohdistuvaan närkästykseen. Alexandre kunnioittaa instituutiota ja pitää Barbarinia rehellisenä miehenä, jonka uskoo ryhtyvän toimenpiteisiin. Miksei uskoisi? Mutta ikivanha instituutio on tapojensa, vanhoillisuutensa ja salailun kulttuurinsa halvaannuttama. Ongelma Preynat'n suhteen on, että hän on seurakuntansa ja kirkon suosiossa. Halusimme heti asian ytimeen. Hyväksikäyttö on alusta asti selvää, jännite tulee Alexandren avautumisen seurauksissa, joiden rytmin sanelee hänen ja kirkon välinen kirjeenvaihto. Halusin käyttää voimakkaita ja hyvin kirjoitettuja viestejä, vaikka kertojaääni arvelutti rahoittajia. Minua kiehtoi, että faktat oli ladottu pöytään, mutta mitään ei tapahtunut, mikä teki epäoikeudenmukaisuudesta vieläkin räikeämpää. Koko elokuvan olisi voinut rakentaa uhrien viesteistä kirkolle ja toisilleen. Alexandren ja François'n puolisot ovat tärkeässä osassa elokuvaa, kuten he ovat olleet tosielämässäkin. Ilman heidän tukeaan miesten olisi ollut vaikeampi ryhtyä taisteluun. Kun uhrit pitkän hiljaisuuden jälkeen avasivat suunsa, se vaikutti kaikkiin heidän ympärillään, aiheuttaen François'n veljen tapauksessa jopa mustasukkaisuutta! Halusin antaa yleisölle kuvaa henkisestä ja fyysisestä väkivallasta, jota uhrit voivat kohdata tullessaan julkisuuteen. Yksi perusteli virallisen valituksen tekemättä jättämistä sanomalla, ettei halua leimautua ”pedofiiliuhriksi” loppuelämäkseen. Alexandren vaimon mukaan tämä pysyy uhrina, jos antaa isä Preynat'lle anteeksi. Pohdin asiaa itsekin. Katolisen sovituksen logiikan mukaan Preynat'n olisi pitänyt pyytää anteeksi ja kieltäytyminen raivostutti Barbarinia. Toisaalta, jotta tapahtuma olisi oikeasti positiivinen ja parantava, se pitäisi poistaa moraalin ja uskon epämääräiseltä alueelta puhtaasti lakitieteellisiin kehyksiin. Herää myös kysymys onko kirkon odottava asenne oire vanhoillisuudesta vai perustuuko se katolisen kirkon anteeksi antamisen luonteeseen? Alexandrekin alkaa kyseenalaistaa uskoaan. Kysymys ei kuitenkaan ole ”uskotko Jumalaan?” vaan ”uskotko katoliseen instituutioon?” Tyylitellyn Double Loverin jälkeen ohjauksesi jää nyt taustalle antaen aiheen ja hahmojen matkan puhua puolestaan. Ohjasin kunkin osan sen päähenkilön mukaan. Alexandren ristiretken kuvituksessa ohjaus on hillittyä ja perinteistä, taustavaloa ja aamuhämärää hyödyntävää. François'n tarinassa rytmi on hektisempi, kuin toimintaelokuvassa hänen pyrkiessään tuomaan skandaalin päivänvaloon. Sävy muuttuu melodramaattisemmaksi Emmanuelin taistellessa selviytymisestään yli ymmärryksensä menevässä oikeusjutussa. Käytin ensimmäistä kertaa kahta kameraa ryhmäja ateriakohtauksissa, jotta näyttelijät pystyivät esiintymään niiden läpi mahdollisimman vapaasti. Takaumat ovat ainoita elokuvallisia tehokeinoja. Koska lähes kaikki on sanojen varassa, jossain vaiheessa oli käytettävä kuvia esittämään miesten lapsina kokema väkivalta. Takaumat näyttävät vähän mutta kertovat paljon tapahtumapaikan, valaistuksen sun muun kautta... Faktat tietävä yleisö pystyy itse kuvittelemaan kamalat kuvat. Vain François'n takaumassa on dialogia, sillä hänen tuskallisin muistonsa ei ole Preynat'n teot vaan hänen vanhempiensa pelottelu. Miten kuvaukset sujuivat? Tekeminen oli hektistä. Uutiset kiirivät nopeasti, ja aihepiirille oli vaikea saada rahoitusta, se pelottaa ihmisiä. Monet paikat sulkivat ovensa meiltä (kirkon sisätilat on kuvattu Belgiassa ja Luxemburgissa). Kerro näyttelijävalinnoista. Oli epätavallista tuntea päähenkilöiden todelliset kasvot tarvitsematta etsiä heidän näköisiään näyttelijöitä, koska yleisölle he olivat tuntemattomia. Olin työskennellyt kahdesti Melvil Poupaudin kanssa. Pidän hänestä paljon ja tiesin hänen itsekin tutkineen uskon merkitystä elämässään. Tunsin myös Denis Ménochet'n energian ja fyysisen voiman kätkemän herkkyyden. Swann Arlaudin olin juuri nähnyt elokuvassa Petit paysan ja aistin Emmanueliin haluamaani levottomuutta ja haurautta. Bernard Verley toi isä Preynat'n rooliin karismaa, voimaa ja ystävällisyyttä, joka lisää hahmon monimutkaisuutta. Hän ei pelännyt vähemmän mairittelevaa hahmoa, jonka pelottavuutta lisää hänen välinpitämättömyytensä tekojensa vakavuudesta. Uskotko elokuvan voivan muuttaa asioita? Näytin sen papille, joka sanoi: ”Tämä voisi olla mahdollisuus kirkolle. Jos se syleilee sitä, ehkä se hyväksyy vastuun pedofiliasta keskuudessaan ja taistelee lopultakin sitä vastaan.” Toivotaan niin. 11/2019 EPISODI 47
Rikollinen alamaailma, salaisuuden verhoama ja täynnä vain harvojen ja valittujen tuntemia kirjoittamattomia sääntöjä. Tai sitten ei. ”Yllättyisit kuinka paljon rikolliset pitävät itsestään puhumisesta”, kertoo ohjaaja Andrea Di Stefano tavatessamme Zürichissa Kolme sekuntia -elokuvan esityksen jälkeen. ”He rakastavat elokuvia, Kummisetää, ja jokainen on varma, etteivät ne vedä vertoja heidän omalle elämälleen. He istuvat kotona rukoillen jotakuta kuuntelemaan heidän tarinoitaan. Kaikki, Escobarin tappajista Italian mafiaan.” Pitihän se arvata, kaikki on aina Francis Ford Coppolan syytä. TEKSTI MARTA BA?AGA, ZÜRICH KUVAT SF STUDIOS 48 EPISODI 11/2019
I LMEISESTI Andrea Di Stefano tietää mistä puhuu. Sen lisäksi, että hän on näytellyt elokuvissa kuten Eat, Pray, Love ja Piin elämä, roomalaissyntyinen esiintyjä on ohjaajana navigoinut hieman synkempiä aiheita. Hänen esikoisensa, vuoden 2014 Escobar: Paradise Lost on siunattu nerokkaalla synopsiksella: ”nuori surffari tapaa unelmiensa naisen ja sitten tämän sedän, Pablo Escobarin”. Uutuus Kolme sekuntia on hauska, hieman sensaatiohakuinen jännäri, jossa erikoisjoukkueen sotilaasta tatuoiduksi entiseksi vankilakundiksi vaimonsa puolustamisen vuoksi muuttunut mies ( Joel Kinnaman) kehittää vahvat siteet puolalaiseen mafiaan samalla kun tekee keikkaa FBI:n vasikkana. Sitten hän suostuu menemään korkean turvallisuusluokan vankilaan suojellakseen pientä tytärtään ja jep, vaimoaan ( Ana de Armas) ja yrittää siinä sivussa soluttautua. Jotkut eivät sitten ikinä opi. POIS RUOTSISTA Anders Roslundin ja Börge Hellströmin vuoden 2009 kirjaan perustuva Kolme sekuntia ei pahemmin välitä alkuperäistarinasta. Ruotsista on siirrytty Brooklynin Greenpointiin, jonka suuren puolanamerikkalaisen yhteisön joukosta pahikset pyörittävät hämäriä operaatioitaan. Cowboy-hattuun sonnustautunut Di Stefano ei pode huonoa omatuntoa tekemistään muutoksista. – Alkuperäinen tapahtumapaikka ei vaikuttanut siihen, että valitsin päähenkilöksi Tukholmassa syntyneen Joelin. Hän näytti tarpeeksi puolalaiselta pinnalliselle mielikuvalleni puolalaisista ihmisistä. Kolmekymppiset amerikkalaismiehet eivät näytä kolmekymppisiltä puolalaisilta. He näyttävät lapsilta, minä tarvitsin miehen. – Halusin eloa käsikirjoitukseen ja hyödynsin Greenpointin puolalaisten rikollisten tempauksia 1990-luvulla. Sen ansiosta sain värvätä rakastamiani ihmisiä, 11/2019 EPISODI 49
Di Stefano toteaa viitaten turhankin autenttisen oloisiin puolalaisiin, jotka saavat kinastella äidinkielellään täydestä sydämestään käyttäen sitä pääasiassa toistensa äitien loukkaamiseen. – Olin vaikuttunut heidän kyvyistään ja rohkaisin heitä improvisoimaan. Kun vaistoan kykyjä, annan näyttelijöiden laukata vapaasti. Kuin hevoset. Teen seuraavan elokuvani Puolassa, ja vaikka en osaa kieltä, se ei haittaa, kun meno tuntuu orgaaniselta. Aina kun huusin ”poikki”, joku käänsi minulle, mitä he olivat sanoneet. Mikäpä siinä, välillä niitä puolalaisia kirosanoja tarvittiin. VAHVA JA HILJAINEN Vaikka mukana on paikallinen kyky kuten Mateusz Ko ?ciukiewicz, joka nähtiin Hopeisen karhun voittaneessa Mug-elokuvassa (ei niin, että osasta voisi päätellä hänen art house -juuriaan), Kolme sekuntia on herkullinen Euro-sekametelisoppa. Brittiläinen tuki tarkoittaa tässä yhteydessä Rosamund Pikea ja Clive Owenia ärsyttävinä FBI-agentteina, jotka ajavat Kinnamanin Pete Koslowia äärirajoille. Sitä ei välttämättä heti tajua, sillä hahmo kuuluu vahvaan ja hiljaiseen koulukuntaan. – En pidä liikaa puhuvista ihmisistä, monologeista. Jos joku puhuu paljon menneisyydestään, hän yleensä valehtelee, Di Stefano summaa Episodin kysyessä hänen melko varautuneesta päähenkilöstään. – Sellainen tylsistyttää minua. Mielestäni on paljon tehokkaampaa antaa jonkun muun hoitaa tiedon välittäminen kuin kreikkalainen kuoro. Peten kamppailu kolmea jättiläistä – FBI, puolalainen alamaailma ja New Yorkin poliisivoimat – tekee hänestä silmissäni lähes mytologisen hahmon. Kuinka hän voi pelastaa itsensä? Mutta oli tärkeä pitää meno todellisena. Puhuin ilmiantajien kanssa päivittäin toimivien ihmisten kanssa, ja heidän tarinansa päätyivät käsikirjoitukseen. – Rosamund puhui eläkkeellä jääneen, New Yorkin organisoitua rikollisuutta hallinnoimaan pyrkineen Gambino-jengin käytännössä pidättäneen agentin kanssa. Hän sai vinkkejä siitä, miten suhtautua Cliven hahmoon esimiehenään ja tuloksia vaativaan paineeseen. – Heidän kaltaisillaan ihmisillä on kamala työ. Joskus he välittävät vasikoistaan, mutta jos heidän pitää uhrata nämä, he eivät epäröi. Sitä on vaikea käsittää, mutta he ovat omistautuneita työlleen. Se ei tee heistä miljonäärejä, vaan joka päivä kotoa lähtiessään he eivät tiedä palaavatko he enää sinne. KAIKISTA EI TARVITSE PITÄÄ Kinnamanin ilmiantajallakin on vastine todellisuudessa. – Puhuin erään ukrainalaisen tyypin kanssa, ohjaaja selostaa todistaen todella uskovansa usein toistamaansa lauseeseen ”taide ei tunne kansallisuuksia”. – Nämä ihmiset tuntevat itsensä sivullisiksi ja haluavat tulla nähdyiksi. He kerääntyvät yhteen, ryhtyvät rikollisiksi ja tuntevat vihdoin elävänsä, kun pääsevät ajamaan Mersua ja maistamaan shamppanjaa. Aluksi he käyvät hermoille, mutta kun pääsee yli ”olen vahva, olen rikollinen” -pullistelusta, he alkavat puhua oikeista asioista. – Puhuttelemani tyyppi myönsi toimittaneensa vankilaan ainoita koskaan tuntemiaan todellisia ystäviä. Puhumattakaan, että hänen piti luopua arvostamastaan elämäntavasta, muuttua Afrikan savannien leijonasta häkkilinnuksi. Pohdiskelen ääneen, että tilanne on hieman eri Peten tapauksessa, sillä vaikka yleensä taustoilla herkutellaan, me tapaamme hänet vasta, kun hän on jo vaihtanut puolta. – Alussa halusin tehdä hänen valinnastaan vaikeamman, Di Stefano myöntää. – Mutta kun aloin tutkia rikollista maailmaa, tajusin meidän lankeavan ansaan, jonka mukaan kaikkia pitää yrittää ymmärtää. En usko siihen, ei se ole mikään sääntö. Tapasin näitä tyyppejä erään toisenkin projektin tiimoilta, ja kun kat"Jos et heti onnistu, yritä uudelleen" on Joel Kinnemanin motto. Kolme sekuntia -jännärissä hän suostuu kahteen vankilatuomioon, ja vuonna 2021 hän näyttelee toisen kerran Suicide Squad -elokuvassa. Ana de Armas. 50 EPISODI 11/2019
soin heitä silmiin, tajusin, ettei heitä jäisi ikävä. Joelin hahmo ei oikeastaan valinnut sitä maailmaa, hän vain tarvitsi sitä epätoivoisesti. Jos ei vankilassa kuulu johonkin jengiin, on liityttävä sellaiseen. Muuten on vaarassa. TAVALLISIA IHMISIÄ EPÄTAVALLISISSA TILANTEISSA On sinänsä mielenkiintoista, että huolimatta tästä ja edellisestä elokuvastaan Di Stefano ei tiedä mistä hänen kiinnostuksensa rikolliseen alamaailmaan tulee. Hän ei edes pidä toimintaelokuvista. – En käy katsomassa niitä enkä pidä väkivallasta sinänsä. Miksi haluaisin katsoa sellaista? Kuvasin tähän yhden auto-onnettomuuden ja senkin leikkasin pois. Ehkä seuraavan elokuvani pitäisi kertoa opettajasta, hän pohtii. – Ohjaajana unelmani oli vain osoittaa kameralla New Yorkia ja kuvata siellä. Halusin tehdä jotain [ William Friedkinin] Kovaotteisten miesten tai 1970-luvun poliisidraamojen tapaista. Siksi tarvitsin ankkurin todellisuudessa voidakseni rakentaa pelon tunnetta. Haluan ajaa päähenkilöni siihen pisteeseen ja nähdä mitä he tekevät. Ja saada katsojan esittämään saman kysymyksen, hän tunnustaa. Onneksi hän sai apua legendaariselta rangaistuslaitokselta. – Pääsin käymään Sing Singissä, kiitos vankilanjohtaja Lesley Malinin. Rukoilin, suorastaan itkin puhelimessa ja hän antoi minun viettää siellä kolme päivää. Minua oli kerran pyydetty tekemään kokonaan vankilaan sijoittuva elokuva, mutta se ei vain toiminut, kaikki tuntui niin lavastetulta. Mutta nyt kaikki oli sen vierailun inspiroimaa: värit, punkat, koripallokentän energia ja ylikansoituksen ongelma. Minua ei kiinnosta koreografioida toimintakohtauksia. Mutta tarinat tavallisista ihmisistä epätavallisissa tilanteissa, etsimässä ulospääsyä? Se on eri juttu. Kunhan sitä ei kerro rikollisille. Zoom F6 tarjoaa kuusi tuloa, 14 raitaa, 6 mikrofonietuastetta XLR-liittimin, linjatulon, aikakoodin tulon/lähdön, kuulokelähdön, ja tallentaa SD, SDHD ja SDXD-muistikorteille. Se sopii niin elokuvatuotantoihin, mediaproduktioihin kuin muihinkin ammattiaudion projekteihin, ja toimii samalla myös liikkuvana USB-äänikorttina työasemalle mahdollistaen tallennuksen kahteen eri paikkaan. Ammattitason 14-raitainen kenttätallennin MAAHANTUONTI: Studiotec Oy | 0207 512 300 | info@studiotec.fi | www.studiotec.fi Kinnamanin hahmon tytär voi lukea iltasadun suoraan isänsä iholta.
B ONG Joon-hon Parasite on Episodinkin sivuilla jo julistettu mestariteokseksi. Se on ensi vuoden puolella saapumassa myös normilevitykseen, kuten on myös Star Wars: The Last Jedi -ohjaaja Rian Johnsonin komediallinen murhamysteeri Veitset esiin – kaikki ovat epäiltyjä. Vieraista todellinen grand old man on 81-vuotias Sergio Martino, joka on kuudella vuosikymmenellä työstänyt kauhua, scifiä, toimintaa, länkkäriä ja mitä ikinä italialainen elokuvateollisuus on ikinä keksinytkin tuottaa. Häneltä nähdään neljä mainiota eksploitaatioklassikkoa. Toinen alan konkari on amerikkalainen, lähinnä kauhuun erikoistunut Jack Sholder, jonka myötä NV-kankaille saapuu kolme hänen ensimmäistä, kulttisuosiota nauttivaa elokuvaansa. Jo vuoden 2012 Resolutionsa kanssa Suomessa käyneet Justin Benson ja Aaron Moorhead ovat taas täällä uusimman Synchronic-scifikauhunsa kanssa! Lisäksi Night Visionsin vieraiksi saapuvat Fingers-elokuvan ohjaaja Juan Ortiz ja naispääosan näyttelevä Sabina Friedman-Seitz, 1BR-elokuvan käsikirjoittaja-ohjaaja David Marmor ja tuottaja sekä Why Don't You Just Die! -elokuvan ohjaaja Kirill Sokolov. Tämä on siis tilanne Episodin mennessä painoon marraskuun alussa, mahdollisia lisäyksiä kannattaa stalkata festarin kotisivuilta. Kaiken kaikkiaan tarjolla on jälleen kerran jokaiselle jotakin – olettaen, että jokainen on kiinnostunut katsomaan elokuvatarjonnan rouheampaa puolta. Mukana on vähemmän sliipattuja musadokumentteja vähemmän sliipatuista artisteista menneiden vuosikymmenten eksploitaatioklassikoita ja modernia kauhua, niin perinteistä sellaista kuin kokeellisempaakin kamaa. Näin haielokuvien ystävänä panin henkilökohtaisesti kiitollisuudella merkille Johannes Robertsin 47 Meters Down: Uncaged -jatko-osan. Viereiseltä sivulta alkaa Episodin perinteinen läpileikkaus festivaalin ohjelmistoon. Mitä eroa on Cannesin elokuvajuhlilla ja suomalaisella kauhu-, roskaja väkivaltaleffojen Night Visions -festivaalilla? Vaikea sanoa varsinkin nyt, kun Kultaisen palmun voittaja Parasite avaa Night Visionsin 20. marraskuuta. Kaikki voittajat eivät ole genreleffoja, mutta kaikki genreleffat ovat voittajia! Suomeen saapuu festivaalin vieraiksi myös aimo kattaus niin uusia kykyjä kuin kulttiklassikkojen tekijöitä, jotka vihdoinkin saavat ansaitsemaansa arvostusta. 20.–24. MARRASKUUTA 2019 NIGHT VISIONS TEKSTI JOUNI VIKMAN Depraved. YÖN VISIOITA 52 EPISODI 11/2019
aikaa niin överejä että kökköjä, että ne ovat jääneet elämään kulttisuosikkeina. Adamsonin uurastus b-leffojen maailmassa oli niin mielenkiintoista, että hänen makaaberi kohtalonsa tuntuu lähes tylsältä jälkikaneetilta sille. Onneksi dokumentti miehestä keskittyykin hyvin pitkälti hänen elämäänsä. JV DEAD DICKS ?? Itsetuhoinen nuori mies ja hänen huolestunut siskonsa huomaavat joutuneensa outoon elämän ja kuoleman kierteeseen. Lähtökohta on tajuttoman kiinnostava, mutta valitettavasti sitä ei saada kehiteltyä ajatusleikkiä pidemmälle, eikä päähenkilöistä pidä tai edes välitä, vaan kiinnostavin hahmo on melusta ärtyvä naapuri. JV DEPRAVED ???? Hölmöllä nimellä varustettu kauhudraama on yllättävän onnistunut versiointi Frankensteinin tarinasta. Larry Fessenden lupaili jo vuoden 1995 Habitilla, mutta sen jälkeen ei toivon pilkahduksia ole nähty. Tuotantoarvot eivät edelleenkään ole korkeat ja henkilöohjauksessa on toivomisen varaa. Visuaalinen silmä ja tunnelman kehittelyn taito ovat silti parantuneet huimasti. JV THE EL DUCE TAPES ????? "Huutakaa Sieg Heil, jos rakastatte raiskaamista!" Kyllä, The Mentorsin nok2019: AFTER THE FALL OF NEW YORK ???? Ajankohtaisesti nimetty elokuva on Night Visions -vieras Sergio Martinon Pako New Yorkista ja Mad Max -vaikutteinen mainio postapokalyptinen toimintaseikkailu. Joukko ydinsodan jälkeisessä autiomaassa vaeltavia sotureita värvätään pelastamaan maailman viimeinen hedelmällinen nainen pahisten tukikohdasta. JV 4X4 ???? Pikkurikollinen murtautuu hienoon autoon, mutta huomaakin jääneensä omistajan asettamaan ansaan. Tiivis argentiinalaisjännäri hyödyntää epäuskottavuuksista huolimatta hyvin tapahtumapaikan ahtautta, vaikka loppukolmanneksella tekijöiden usko konseptiin alkaa horjua ja pointtikin katoaa. JV ALONE IN THE DARK – ARMOTON YÖ ??? Night Visions -vieraaksi saapuvan Jack Sholderin esikoisessa psykiatrisen hoitolaitoksen karanneet potilaat lähtevät vaanimaan uutta psykiatria ja tämän perhettä, koska uskovat tämän tappaneen heidän muualle siirtyneen tohtorinsa. Hölmö mutta viihdyttävä ja paikoin nokkela slasher on tätä nykyä jopa kulttisuosiossa. JV ANTRUM ???? Blair Witch Projectin viraalimarkkinoinnin mieleen tuovassa teoksessa muka 1970-luvulta peräisin oleva Antrum-elokuva kahden sisaruksen pelottavasta retkestä on kehystetty ”dokumentilla”. Se käsittelee urbaanilegendaa kirouksesta, jonka mukaan Antrumin katsojat kuolevat pian sen nähtyään. Erillään osiot eivät toimisi, mutta yhdessä katselukokemukseen tulee yllättäviä lisätasoja, vaikka hommaan suhtautuisi hymistellen. JV BLOOD MACHINES ????? Blood Machinesia voisi kuvailla ranskalaisen synthwave-bändi Carpenter Brutin musavideoksi tai tekijöidensä upeaksi demonauhaksi. Lyhyt elokuva (50 min) on järisyttävän komea psykotrooppinen trippi. Sen tarina ei ole kummoinen, pelkkää perushuttua, mutta voi pojat miten komea se onkaan. Seth Ickermanin eli Raphaël Hernandezin ja Savitri Joly-Gonfardin leffa on kasariestetiikkaa rakasteleva scifi-raina, jossa ei verta, neonvaloja, lasereita, alastomuutta ja rujoutta ujostella. Niitä palvotaan. Blood Machines on 2020-luvun Heavy Metal. Rohkean härski päiväuni kaikille ihanan roskan ystäville. NI BLOOD & FLESH: THE REEL LIFE AND GHASTLY DEATH OF AL ADAMSON ???? Al Adamson (1929–1995) teki 1960ja 70-luvulla joukon halpiksia, jotka eivät ehkä loista tuotantoarvoillaan – tai paljon muullakaan. Ne olivat kuitenkin sisällöltään ja markkinoinniltaan yhtä 4x4. Antrum. Blood Machines. Dead Dicks. M B – M ar ta B a? ag a JH u – Ju ss i H uh ta la JH ä – Ju kk a H ät in en N I – N ik o Ik on en M L – M ar ia Lä tti lä JV – Jo un i V ik m an POIMINTOJA OHJELMISTOSTA 11/2019 EPISODI 53
kamies El Duce osasi saada huomion. Näyttelijä Ryan Sexton seurasi shokkirock-yhtyettä kameroineen 90-luvulla. Kasetit keräsivät pölyä 25 vuotta, kunnes niistä parsittiin vhs-estetiikkaa palvova dokumentti. El Duce nähdään saastaista seksistiä moniulotteisempana hahmona, mutta kun hän jää pullon ja roolinsa vangiksi, vitsit alkavat väljähtyä ja tunnelma muuttua synkäksi ja painostavaksi. JHä FINGERS ??? Fingersin maailmassa ei mikään ole hyvin. Kaikki on sulaa hulluutta: kannibalismia, karua yhteiskuntakritiikkiä, kakkahommia ja gorea. Juan Ortizin elokuvaa voi kutsua samassa lauseessa sekä roskaksi että ihanaksi järjettömyydeksi. Fingersissä tapahtuu asioita, joita et ole luultavasti koskaan ennen kokenut valkokankaalta. Se on kuin huumehoureinen sarjakuvatrippi jonkun murhanhimoisen hipin aivoista oksennettuna. Kummallista tavaraa. Juonikuvauksen kertominenkin on mahdotonta: nainen ei tykkää kenestäkään, etenkään duunikaveristaan, joka menettää sormia. Tappaja ja kosto. Absurdeja asioita tapahtuu. NI FIRST LOVE ??? Ohjaaja Takashi Miiken 103. elokuvan keskiössä ovat nyrkkeilijä Leo ja prostituoitu Monica, jotka yrittävät selvitä hengissä yakuzajengien keskellä. First Love on täynnä toimintaa, hillitöntä komediaa ja tietenkin tekoverta. Se ei aivan yllä Miiken parhaiden elokuvien joukkoon mutta on silti valtavan viihdyttävä kokonaisuus. ML FULCI FOR FAKE ??? Dokumentti erityisesti herkullisista zombikauhuleffoistaan tunnetusta Lucio Fulcista (1927–1996) on melko tavanomainen haastatteluteos. Siihen tuo pienen lisätason kehystarina, jossa tutkimustyötä tekee näyttelijä, jonka olisi tarkoitus esittää salaperäistä maestroa elokuvassa. JV THE HIDDEN – PAHAN NAAMIO ???? Kyle MacLachlan ryhtyi FBI-agentiksi jo ennen Twin Peaksia, kun kiltit kansalaiset alkavat muuttua rikollisiksi Jack Sholderin vuoden 1987 scifijännärissä. Erittäin viihdyttävä kultticocktail sisältää väkivaltaa, huumoria, toimintaa ja äklöalienin. JV JALLIKATTU ???? Jos joskus on tehty elokuva kaaoksesta, se on Jallikattu. Teurastajalta karkaava puhveli saa peräänsä jatkuvasti kasvavan joukon ja kohta metsässä on valloillaan muutakin kuin karannut eläin. Kuvaltaan ja ääniraidaltaan hallitun hektinen intialaismeno tempaisee mukaansa jo kauan ennen häkellyttävää loppunousua. JV MURDER IN THE FRONT ROW ???? Bay-alueen thrash metalin synnystä kertova dokumentti sukeltaa syvälle rumien jenkkihylkiöiden maailmaan. Kasarin jenkkithrash-skenestä kertovat omin sanoin Metallican, Megadethin, Slayerin, Anthraxin, Exoduksen, Testamentin, Death Angelin, Possessedin ja muiden legendojen tutut hyypiöt. Näin skidit pitivät hauskaa nelisenkymmentä vuotta sitten. Metalli ei ole sen jälkeen kuulostanut yhtään miltään! Törkeän hyvä dokkari kaikille oikeille metallifriikeille (ei posereille). NI PAINAJAINEN ELM STREETILLÄ 2: FREDDYN KOSTO ?? Jatko-osa veti pitkälti lokaan kaiken, mikä teki alkuperäisestä Elm Streetistä niin hienon teinikauhun, kun sen sankarittaren kotitaloon muuttavan perheen teinipoika alkaa nähdä painajaisia. Sen isoin moka on vetää Freddy jatkuvasti unimaailmasta tosielämän toimintapahikseksi. Jotain hupia elokuvasta voi saada bongailemalla asioita, The El Duce Tapes. Fingers. Jallikattu. The Hidden – Pahan naamio. 54 EPISODI 11/2019
jotka tekevät siitä ”homoimman kauhuleffan ikinä”. JV THE PAINTED BIRD ??? Kollegani mukaan amerikkalaisjuryt mätkivät toisiaan ja antavat sitten palkinnon ”jollekin surulliselle leffalle puolalaisten antisemitismistä”. Se selittäisi joitakin tämän elokuvan innostuneita englanninkielisiä arvioita. Václav Marhoulin puolalaisen Jerzy Kosi ?skin kirjaan perustuva elokuva on kauniisti kuvattu mutta totaalisin hölmö. Marhoulin kyvyttömyys päätöksiin on johtanut kolmetuntiseen, nopeutettuna pyörivään käsittämättömien kauhujen paraatiin, josta ei jälkikäteen muista mitään. Paitsi Udo Kierin kohtauksen, johon liittyy kissoja ja silmämunia. MB THE STRANGE VICE OF MRS. WARDH ????? Giallo-lajityypin todellinen klassikko ei todellakaan sovi poliittisesti korrektiin nykymaailmaan. Tarkkaakin tarkemmin nypityin kulmakarvoin varustettu Edwige Fenech pukeutuu säästeliäästi ja kirkuu lähes orgastisesti. Tarina rakkaudettomaan avioliittoon vangitusta perijättärestä, joka pelkää menneisyytensä tavoittaneen hänet mustahanskaisen tappajan heiluttaessa partaveista, on itse asiassa kiinnostava tutkielma monimutkaisesta seksuaalisuudesta. Tutkielma, joka ei sievistele intohimoa ja todistaa jälleen kerran minibikineihin pukeutuneelta tytöltä tietä lääkärille kysyvät miehet idiooteiksi. Ja luoja varjele sitä musiikkia! MB TORSO ??? Sergio Martinon vuoden 1973 slasher on kuin genren käsikirjasta: nuori sankaritar herättää naisia tappavan ja silpovan himomurhaajan huomion. Sitten pakoillaan eristäytyneessä huvilassa syyllistä arvaillen samalla, kun ruumislaskuri tikittää. JV VIOLENT PROFESSIONALS ??? Sergio Martinon vakiotähti Luc Merenda ryhtyy peitetehtäviin kostaakseen murhaajille, jotka tappoivat miehen, jota hän rakasti ja kunnioitti kuin isäänsä. Lopputulos on kelpo joskin hieman päämäärätön poliziotteschi – 1960-luvulla syntynyt italialainen rikosleffojen alalaji, josta ei koskaan tullut Martinon erikoisuutta. Olisi voinut, sillä se on häijy, ilkeä ja ilahduttavan täynnä purevia letkauksia ja piehtaroivia huumehippejä. Lisäksi melko päheet autotakaa-ajot juhlistavat hienosti palavien pahvilaatikoiden estetiikkaa. Puhumattakaan maanmainiosta flirttailusta: ”My name is Giorgio.” ”Mine is not.” MB WHERE DOES A BODY END? ???? Michael Gira seuraa taiteellista visiotaan kompromissitta. Sen vuoksi Swans on yksi vaihtoehtomusiikin arvostetuimmista nimistä. Siitä maksettu hinta on hankalan miehen maine, läheisten vieraannuttaminen ja tarvittaessa vaikka bändin kuoppaaminen. Marco Porsian dokumentti ei pysty täysin läpäisemään Giran paksua nahkaa, mutta on kiehtova kuva ehdottomasta artistista, joka uhraa itsensä joka ilta taiteensa edessä. Jo arkistomateriaali tekee dokumentista herkullisen. JHä WHY DON'T YOU JUST DIE! ?? Kirill Sokolovin debyyttiohjaus on yhteen tilaan sijoittuva splatter-komedia. Moskovalaisnuorukainen menee appiukkonsa luo vierailulle vasara kädessä, ja verilöylyhän siitä syntyy. Visuaalisesti Why Don't You Just Die on kekseliäs, mutta muuten se tuntuu venytetyltä lyhytelokuvalta. JHu MYÖS OHJELMISTOSSA: • The Art of Self-Defense • Come to Daddy • Deodato Holocaust • Surfer: Teen Confronts Fear • Satanic Panic The Painted Bird. The Strange Vice of Mrs. Wardh. Torso. Why Don't You Just Die! 11/2019 EPISODI 55
T ämän lehden ilmestyttyä marraskuun puolivälissä teattereihin ovat vielä tulossa uusi Star Wars -elokuva ja Frozen-jatko-osa. 50 vuotta sitten loppuvuosi ei ollut vielä vakiintunut isojen viihdehittien valtakunnaksi. Tosin ns. blockbustereiden aikakauden katsotaankin alkaneen vasta vuoden 1975 Tappajahaista, jota pidetään ensimmäisenä sadan miljoonan lippukassadollarin haamurajan rikkojana. Päätimme tutkia puolen vuosisadan takaisen vuoden 1969 marras–joulukuussa ilmestyneitä elokuvia ja nostaa niistä edelleen kiinnostavia tapauksia – joko esimerkkinä ajan hammasta kestävästä teoksesta tai aikojen muuttumisesta. Vaikka elokuva-alalla on pari vuotta tehty näkyvää sukupuolikorjausliikettä, on mielenkiintoista havaita, että jotain oli tapahtunut sitä ennenkin. 50 vuotta sitten iso osa elokuvateattereiden ohjelmistosta oli käytännössä pehmopornoa ja (italialaisia) kauhujännäreitä, joissa alastomat naiset löytävät masokistisen puolensa. Pohjois-Amerikassakin 20 menestyneimmän elokuvan joukossa oli erotiikan suurvalta Ruotsin Olen utelias – Keltainen sekä lentoemäntien seksuaalisia seikkailuja kartoittava The Stewardesses. Vuoden 1969 suurmenestys Pohjois-Amerikassa oli Butch Cassidy ja Sundance Kid, joka lähes vei Tappajahain virstanpylväspaikan. Se tuplasi kakkoseksi tulleen Riemukuplan tuloksen. Kolmas ja neljäs olivat Keskiyön cowboy ja Easy Rider. Disney on tuttu nimi kärjessä nykyäänkin, mutta milloin siellä on viimeksi nähty western tai sukupolven vaihdosta määrittelevä teos? TEKSTI JOUNI VIKMAN 9 VERISTEN SAAPPAIDEN KUKKULA JAMES Bond on esimerkki suositusta hahmon ympärille rakennetusta franchisesta. Mario Girotti ja Carlo Pedersoli muodostivat näyttelijäduon, joka oli franchise itsessään riippumatta siitä mitä rooleja he esittivät. Tosin taiteilijanimillä Terence Hill ja Bud Spencer he näyttelivät käytännössä samoja kinastelevia kaveruksia kaikissa 16 yhteisessä elokuvassaan neljällä eri vuosikymmenellä. Kaksikko osui alusta asti kultasuoneen, ja Veristen saappaiden kukkula oli heidän kolmen ensimmäisen elokuvansa muodostavan, Giuseppe Colizzin ohjaaman länkkäritrilogian kolmas osa (edelliset olivat Luoja armahtaa – minä en sekä Luojan lähettiläät). Tosin se julkaistiin myöhemmin myös nimellä Trinity Rides Again, koska kaksikko teki heti perään suosittuja Trinity-lännenseikkailuja. Se ei ehkä ole mikään mestariteos kiinnostava aikansa tähtikultin edustaja. TAPAHTUI 50 VUOTTA SITTEN Boot Hill Ohjaus: Giuseppe Colizzi UNOHDETUIN 10 HÄNEN MAJESTEETTINSA SALAISESSA PALVELUKSESSA ENSIMMÄINEN valinta on sekä osoitus asioiden pysyvyydestä että niiden muuttumisesta. 50 vuotta kuudennen Bond-seikkailun ilmestymisen jälkeen teattereihin odotetaan sarjan 25. osaa No Time to Die. Kymmenes sija kiinnostavuuslistallamme tulee siitä, että teos on todennäköisesti helpoimmin saatavissa ja siten jo tuttu. Rooliin tympiintyneen Sean Conneryn tilalle otettiin agentin playboy-raameihin sopiva tuntematon George Lazenby, joka kuitenkin arvioi väärin roolin mahdollisuudet tulevaisuudessa ja ilmoitti esiintyvänsä James Bondina vain kerran. Nykyään näyttelijältä odotetaan jo tunnettuutta ja ennen kaikkea valmiutta sitoutua 007:ksi useammaksi vuodeksi. Ohjaajakaan ei enää olisi kadulta otettu ensikertalainen, vaan plakkarissa saisi mielellään olla vähintään Oscar-ehdokkuus tai pari. On Her Majesty's Secret Service Ohjaus: Peter R. Hunt 8 AVARUUSLENTO IRONMAN I HARMILLISEN paljon ihan toimivia jännäreitä on unohtunut historian hämäriin. Yksi niistä on Marooned, jota kukaan ei muista – koska sitä ei esitetä missään (vaikka dvd:llä sen voi maailmalta löytääkin). Se on myös edelläkävijä vuoden 1970 Kiitorata-hitille, joka käynnisti leffatähtiä kuhisevien katastrofielokuvien buumin. Kolme astronauttia ( Gene Hackman, Richard Crenna ja James Franciscus) jäävät jumiin avaruuteen, kun heidän aluksensa menee epäkuntoon kotimatkalla kokeelliselta avaruusasemalta takaisin maapallolle. Avaruusmiehet pyrkivät keksimään ratkaisua ongelmaa samalla kun Maan pinnalla NASAn silmäätekevät, etunenässä Gregory Peck, pohtivat onko mahdollista järjestää pelastusoperaatiota ennen kuin kolmikolta loppuu happi. Gravity-ohjaaja Alfonso Cuarón kertoo katsoneensa elokuvaa lapsena ja sisällytti pätkän siitä Roma-elokuvaansa. Marooned Ohjaus: John Sturges 56 EPISODI 11/2019
RUSS Meyer (1922–2004) oli yksi oudoimmista ja omalaatuisimmista eksploitaatio-ohjaajista ikinä. Hänen minibudjetilla ja minimaalisella (joskin tavarantäyteisellä) juonellaan varustetut elokuvansa ovat elämää suurempia – eikä se johdu vain niiden isoryntäisistä naisista ja jäyhäleukaisista miehistä. Cherry, Harry & Raquel! -elokuvassa kirmataan suurimman osan ajasta alasti ympäri aavikkoa epämääräisen marihuanan salakuljetusjuonen ympärillä. Meyerin omaperäistä ja suorastaan luovaa käsitystä elokuvantekemisestä kuvastaa hyvin loppu, jossa leikataan surutta kahden nimihahmon iloisen seksikokeilun ja kolmannen epätoivoisen ja verisen selviytymistaistelun välillä. Seksi ja kuolema – ja reippaan iloinen suhtautuminen niihin – ovatkin Meyerin tavaramerkkejä. 4 CHERRY, HARRY & RAQUEL! 6 HELLO, DOLLY! JOS on ihmetellyt, miksi 1970-luvun edelleen muistettavat musikaalit ovat laskettavissa yhden käden sormilla, kannattaa katsastaa Hello, Dolly! Musikaalilegenda Gene Kellyn ohjaus oli vuoden 1969 viidenneksi suurin menestys Pohjois-Amerikassa ja sai seitsemän Oscar-ehdokkuutta, joista voitti kolme. Sen tuotantokustannukset olivat kuitenkin korkeat ja Fox-studio veikkasi väärin sen taustalla olevan teatterimusikaalin suosion joutuen maksamaan lisämaksun saadakseen levittää elokuvaa ennen sen sulkeutumista. Niinpä elokuva pääsi kiikun kaakun omilleen aiheuttaen rahoittajille tappioita. Se lienee vaikuttanut lajityypin kiinnostavuuteen. Barbra Streisand esittää arvostettua avioliittojen järjestäjää, jolla on omia suunnitelmia uusimman asiakkaansa ( Walter Matthau) suhteen. Samalla tulee laitettua järjestykseen myös lähipiirin romanttiset ihmissuhteet. 5 MEDEA Ohjaus: Pier Paolo Pasolini 7 MINÄKÖ TIETOKONE? PIENEN yksityiskoulun oppilaat ylipuhuvat menestyvän liikemiehen lahjoittamaan opinahjolle vanhan tietokoneensa, jollaista koululla ei ole ollut varaa hankkia. Asentaessaan koneeseen varaosaa ukkosmyrskyn aikana eräs koulun oppilaista saa sähköiskun ja muuttuu inhimilliseksi tietokoneeksi. Valitettavasti hän samalla imuttaa aivoihinsa liikemiehen koneeseen tallentamat tiedot laittomasta uhkapelistä. Periaatteessa kyseessä on aikansa tyypillistä kevyttä Disneyn seikkailuhömppää, mutta sen tekee mielenkiintoiseksi sen asema erään tähden filmografiassa. Kyseessä on nimittäin Kurt Russellin ensimmäinen pääosa. Nyt 68-vuotiasta Russellia on tämänkin vuoden aikana voinut nähdä Quentin Tarantinon Once Upon a Time... in Hollywood -leffassa. Elokuvan jälkeen Russell ja liikemiestä esittänyt Cesar Romero ottivat yhteen kahdessa muussakin leffassa. The Computer Wore Tennis Shoes Ohjaus: Robert Butler Ohjaus: Gene Kelly Ohjaus: Russ Meyer 3 AMMUTAANHAN HEVOSIAKIN YKSI Sydney Pollackin (1934–2008) ensimmäisistä valkokangaselokuvista toi hänelle hänen ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa. Yhdeksästä ehdokkuudestaan Ammutaanhan hevosiakin voitti Gig Youngin sivuosa-Oscarin. Elokuva on silti edelleen arvostettu kuvaus lama-ajan Yhdysvalloista, joissa ihmisarvon ja rahan välisen kamppailun voittaja on selvä. Nöyryyttävistä tanssimaratoneista, joihin epätoivoiset ihmiset osallistuvat massoina, vaikka vain yksi voi voittaa, kertova elokuva oli käänne Jane Fondan uralla, vaikka hän onnistui pian suututtamaan suuren yleisön Vietnamin sodan vastaisilla tempauksillaan. Raadollisuudestaan huolimatta se nousi Pohjois-Amerikassa 20 menestyneimmän elokuvan joukkoon. They Shoot Horses, Don't They? Ohjaus: Sydney Pollack VUONNA 1969 italialaiselta taidepersoona Pier Paolo Pasolinilta ilmestyi kaksi hyvin erilaista elokuvaa. Toinen oli vertauskuvallisen kantaaottava Sikolätti. Toinen oli antiikin klassikoita kuvittava Medea – Oidipus oli ilmestynyt vuonna 1967. Medea auttaa kultaista taljaa etsivää Jasonia ja hylkää tämän puolesta kaiken kotimaansa ja perheensä mukaan lukien. Kun Jason sitten hylkää naisen, tästä tulee katkeran koston vertauskuva. Visuaalisesti huikea elokuva on erilaista etnistä kuvastoa ja äänimaailmaa sekoittava runo huolimatta ajoittaisesta graafisesta väkivallasta. Pasolinin neronleimaus oli kiinnittää Medeaksi kreikkalaista syntyperää oleva oopperadiiva Maria Callas, jolle Medea on hänen ainut elokuvaroolinsa. Mikä ironisinta, Callas ei elokuvassa laula, hänellä on itse asiassa tuskin vuorosanojakaan. KLASSISIN SEKSIKKÄIN 11/2019 EPISODI 57
AIKAISEMMIN listalla esiintyi jo omia polkujaan kulkenut Russ Meyer. Hänen hienostuneempi brittiläinen versionsa saattaisi hyvinkin olla Ken Russell (1927–2011). Russellin elokuvat saattoivat aiheiltaan ja lähdeteoksiltaan olla korkeakulttuurisempia, eivätkä ne pyörineet aivan yhtä peittelemättömästi alastomuuden ja seksin ympärillä. Silti niissä on samaa tinkimätöntä oman vision seuraamista. Women in Love – Rakastavaisia perustuu D.H. Lawrencen vuoden 1920 romaaniin Rakastuneita naisia. Se kertoo sisaruksista, joita elokuvassa näyttelevät Glenda Jackson ja Jennie Linden, jotka tutustuvat kahteen mieheen, Alan Batesin ja Oliver Reedin esittämiin ystävyyksin. Heidän ja heidän muodostamiensa parivaljakoiden kautta Women in Love tutkii miehisyyttä, naiseutta, ystävyyttä sekä ruumiillista ja fyysistä rakkautta. Elokuva oli aikoinaan ensimmäisiä tapauksia, joka ei pelännyt esittää miehistäkin alastomuutta – ja varsin herkullisissa kohtauksissa. Mainittakoon, että myös Meyerin elokuva herätti huomiota Charles Napierin pienellä vilauttelulla. Suomessa kuvatun Miljardin dollarin aivot -leffan ohjanneelle Russellille teos oli läpimurto. Se toi ohjaajalle hänen ainoan Oscar-ehdokkuutensa ja Jackson jopa voitti pystin. 2 WOMEN IN LOVE – RAKASTAVAISIA Ohjaus: Ken Russell KEN Loach – tuolloin vielä Kenneth-nimellä kulkien – oli jo 1960-luvun puolivälistä tehnyt muutamia tv-näytelmiä tavallisista, auktoriteettien kanssa vastakkain joutuvista tai muuten ahdinkoon ajautuvista työväenluokan ihmisistä. Hänen toinen valkokangaselokuvansa Poika ja haukka oli lopullinen läpimurto yleiseen tunnettuuteen – tosin amerikkalaiset levittäjät tuskailivat sen ”käsittämättömän” Yorkshiren murteen kanssa. Jotkut kohtaukset dubattiinkin englanniksi amerikkalaisia markkinoita varten. Teini-ikäisellä Billyllä ei mene hyvin. Hänellä on pikkurikollisen maine, ja häntä mopottavat kotona isovelipuoli ja koulussa niin koulukaverit kuin opettajatkin. Jopa yksinhuoltajaäidin mielestä Billyn tulevaisuuden mahdollisuudet vaikuttavat toivottomilta. Eräänä päivänä Billy nappaa pesästä tuulihaukan ja innostuu kouluttamaan sitä. Yhtäkkiä hänen elämällään tuntuu olevan tarkoitusta, ja intohimoinen harrastus parantaa pojan asemaa koululaitoksessakin. Elokuva onkin niin onnellinen kuin Ken Loach -elokuva vain voi olla. Eli ei. Barry Hines sovitti käsikirjoituksen omasta romaanistaan kieltäydyttyään filmausoikeuksien myymisestä isolle jenkkistudiolle. Se kun olisi tarkoittanut lopetuksen muuttamista. Poika ja haukka oli Billyä näyttelevän David Bradleyn ensimmäinen rooli. Hän ei koskaan saanut samanlaista huomiota kuin debyytissään, mutta hänellä oli sen jälkeen mukiinmenevä ura teatterissa, minkä lisäksi hän esiintyi satunnaisesti tv-sarjoissa ja elokuvissa. 1980-luvullä hänen oli kuitenkin hakeuduttava muille aloille, ja hän on toiminut muun muassa puuseppänä. Krzysztof Kieslowski nimesi Pojan ja haukan yhdeksi lempielokuvakseen. Elokuva on edelleen Britannian elokuvainstituutin parhaiden brittielokuvien listalla sijalla seitsemän. 1 POIKA JA HAUKKA Kes Ohjaus: Ken Loach TAITEELLISIN 58 EPISODI 11/2019
Suomen kätevin TV-OPAS on täällä! Kake löytyy osoitteesta kake.fi
MARKUS SELIN – PERUS TUU TOSITAPAHTUMIIN Kirjoittanut Veli-Pekka Lehtonen Kustantaja Tammi ???? SOLAR Filmsin keulakuva Markus Selin on Suomen maineikkaimpia elokuvatuottajia. Hänen elämässään on ollut monenlaisia kiinnostavia vaiheita. Elokuvateatteria pyörittäneen perheen poika on työskennellyt elokuvakriitikkona, tuonut maahan elokuvia ja videopelejä sekä seikkaillut Hollywoodissa on-off-ystävänsä Renny Harlinin kanssa. Helsingin Sanomien elokuvatoimittaja Veli-Pekka Lehtonen on kirjoittanut Selinistä viihdyttävän elämäkertakirjan, jonka lukee ahmien. Äänessä on tuottajamogulin lisäksi monia lähipiiriläisiä. Selinillä on julkisuudessa maine töksäyttelevänä kovanaamana, mutta se on kirjan mukaan pelkkää pintaa. Lehtonen piirtää kuvan peräänantamattomasta mutta mutkattomasta liikemiehestä, joka on rehti bisnesmaailmassa ja hassu keppostelija kaveriporukassa. Kirjassa ei kuitenkaan kaunistella: useista mönkään menneistä projekteista puhutaan avoimesti. JUSSI HUHTALA AALTOJA JA ASIATTOMUUKSIA Kirjoittanut Hyppe Salmi Kustantaja Tammi ? YLE Draaman tuottajana työskentelevän Hyppe Salmen esikoisromaani kertoo viidenkympin kriisiä läpikäyvästä Rimmasta. Alkaneet vaihdevuodet aiheuttavat päähenkilölle kuumien aaltojen lisäksi mielialanvaihteluita ja ärtyneisyyttä. Lukijan pettymykseksi romaanin asiattomuudet rajoittuvat ärtymykseen eikä ylimitoitettuja raivokohtauksia ole tiedossa. Romaanin arkisuudessaan tylsä dialogi kuljettaa tarinaa jaksoittain eteenpäin. Rimman lapset ovat aikuistumassa ja muuttaneet pois kotoa. Ystävien kanssa käydyt keskustelut liittyvät enemmän tai vähemmän seuranhakuun Tinderissä. Rimman oma tinderöinti loppuu, ja hän löytää oman ”sisäisen bossladynsä” siinä vaiheessa, kun hän astuu ulos bussista ”pisteessä minä”. Romaanissa parasta on proosarunoa tavoitteleva kohtaus, josta huokuu päähenkilön eksistentiaalinen ahdistus ja keski-iän identiteettikriisi. Mutta tämäkin päättyy Tinder-matchista kuuluvaan ”pling”-ääneen. LEENA INKERÖ TOIMITTANUT SUSANNA KARHAPÄÄ LUKUNURKKAUS Kritiikitön tarina vaiherikkaasta elämästä JARI Tervon elämäkerta Vesa-Matti Loirista herätti heti ilmestymispäivänään kohua, kun tiedotusvälineet alkoivat siteerata siitä naisjuttuja ja seksiseikkailuja. Loirin spermaan liukastuminen on jo muodostunut jonkinlaiseksi klassikoksi. Loiri on kuitenkin onneksi muutakin kuin panojuttuja. Kirja sisältää liitteineen yli 700 sivua, ja Loirin elämänvaiheet on kirjattu huolellisesti ja tarkkanäköisesti. Tervo on ammattitaitoinen kirjailija, ja Loiri on elänyt harvinaisen vaiherikkaan elämän. Loiri on ollut paitsi naistenmies myös muusikko, näyttelijä, urheilija ja vaikka mitä, ja hänen elämästään riittää kerrottavaa. Ongelma vain on se, että Tervo arvostaa kohdettaan liikaa. Kaikki mitä Loiri tekee, on jotenkin ihailtavaa ja hienoa. Jonkun muun mielestä kyseessä voisi olla hoitoa vaativa seksiaddikti, mutta Tervo ei sellaista halua nähdä. Ei edes silloin, kun maskuliinisuus on toksista. Loirin väkivaltainen käytös tyttöystäväänsä Marita Hakalaa kohtaan ei ole Tervon mukaan oikeaa lyömistä: se on vain läpsäisy, jonka nainen suorastaan ansaitsee – pitihän Maritan äitikin tytärtään itsepäisenä. Loirin uraankin suhtaudutaan kritiikittä. Hölmöt Uuno Turhapuro -elokuvat ovat Tervon mukaan kansainvälisen tason taidetta, jota nyt ei vain satuta ymmärtämään ulkomailla. Teoksessa on monenlaisia ongelmakohtia, mutta se on myös suurilta osin vetävää luettavaa. Kirja sisältää niin monenlaisia uskomattomia tarinoita, että sitä ei tee mieli laskea käsistään, vaikka yhteen menoon sitä ei pystykään lukemaan. Mahtipontinen lopetus on tavallaan selitys sille, miksi kirja ei ole pelkästään Loiri vaan LOIRI. – siis isoilla kirjaimilla ja piste perään. Kyseessä on suuri persoona, joka vaatii isoja kirjaimia. Ja hänen elämäntarinalleen toinen isolla egolla varustettu persoona pistää loppuun pisteen, vaikka tarina tavallaan jääkin kesken. JUSSI HUHTALA LOIRI Kirjoittanut Jari Tervo Kustantaja Otava ??? 60 EPISODI 11/2019
pelaaja. twitter.com/pelaaja instagram.com/pelaajalehti facebook.com/pelaaja Star Wars Jedi: Fallen Order Nintendon syntytarina Death Stranding
Laatudraaman vastapainoksi SCHWARZENEGGER, SANDLER JA BROSNAN TEKSTI HELINÄ LAAJALAHTI HELEN Mirren patsastelee parhaillaan HBO Nordicilla Katariina Suurena, mutta 20 vuotta sitten hänet nähtiin ilkeänä opettajana Kevin Williamsonin ohjaamassa ja käsikirjoittamassa teinijännärissä Tappavat arvosanat (Teaching Mrs. Tingle). Murhaavaa pääosaa 19. marraskuuta julkaistussa elokuvassa esitti uransa alussa oleva Katie Holmes. Mikään valtava arvostelumenestys ei ollut toinenkaan tuon julkaisupäivän ensi-illoista. Dennis Duganin ohjaama Big Daddy on Adam Sandlerin tähdittämä draamakomedia opiskelijasta, joka adoptoi pikkupojan tehdäkseen vaikutuksen tyttöystäväänsä. Pienen Julianin roolissa olivat elokuvadebyyttinsä tekevät kaksoset Cole ja Dylan Sprouse, joista ensin mainittu tunnetaan nykyisin erityisesti hittisarjasta Riverdale. Sandler puolestaan nähdään vielä tämän vuoden puolella Netflixissä julkaistavassa elokuvassa Uncut Gems, joka on kerännyt positiivisia kommentteja maailman elokuvafestivaaleilla. Helmiäkin joukkoon mahtui, sillä marraskuun puolivälissä julkaistiin myös Cannesin elokuvajuhlilla vakuuttanut, Erick Zoncain ohjaama Enkelten unelmaelämä (La Vie rêvée des anges). Ranskalaisen draaman pääosaa esittävä kaksikko Élodie Bouchez ja Natacha Régnier palkittiin Cannesissa parhaan naisnäyttelijän palkinnolla. Hollywood-elokuvien linja jatkui kuitenkin keskinkertaisena myös seuraavalla viikolla. 26. marraskuuta Suomen valkokankaille rymisteli Arnold Schwarzenegger Peter Hyamsin ohjaamassa toimintaelokuvassa End of Days. Pelättyyn vuosituhannen vaihteeseen sijoittuvassa elokuvassa Arskan tehtävänä on pysäyttää itse Saatana, joka on tullut maan päälle etsimään morsianta. Lottovoitto voi olla kuolettava shokki, todisti Kirk Jones elokuvassaan Lottovoittaja Ned (Waking Ned Devine). Arskan rymistelyn vastapainoksi julkaistu sympaattinen irlantilaiskomedia kertoo kyläläisistä, jotka pyrkivät lunastamaan voittonsa vuoksi shokkiin kuolleen miehen miljoonat. Valkokankailla nähtiin myös kotimaista väriä, kun marraskuun lopussa ensi-iltansa sai Taru Mäkelän ohjaama Pikkusisar. Vera Kiiskisen tähdittämä, palkittu draamaelokuva sijoittuu jatkosodan aikaiseen Suomeen. Pierce Brosnan nähtiin kolmannen kerran James Bondina, kun 3. joulukuuta julkaistiin Michael Aptedin ohjaama, 19. Bond-seikkailu a Kun maailma ei riitä (The World Is Not Enough). Elokuva kilpailee varmastikin kaikkien aikojen huonoimman 007-seikkailun tittelistä, mutta se on myös Q:ta esittävän Desmond Llewelynin viimeiseksi jäänyt elokuva, sillä rakastettu näyttelijä menehtyi joulukuussa 1999. Bondin kanssa samana päivänä julkaistiin myös Disney-animaatio legendaarisesta, Edgar Rice Burroughsin luomasta Tarzanista. Kevin Liman ja Chris Buckin ohjaama animaatio palkittiin seuraavan kevään palkintogaaloissa Phil Collinsin laulusta. Kolmas joulukuun alun ensi-ilta oli André Téchinén ohjaama Rakasta minut pois (Alice et Martin). Ranskalaisen romanttisen draaman pääosassa kohtalokasta naista esittää Juliette Binoche. Joulukuun 10. päivä Suomen elokuvateattereihin tuli tarjolle erityisen monikulttuurinen kattaus elokuvaa. Ensi-iltansa saivat tuolloin ranskalainen Syystarina (Conte d’automne), espanjalainen Jalkojesi välissä (Entre las piernas), virolainen Georgica ja ruotsalainen lastenelokuva Nunnu-nallen seikkailu (En liten julsaga). OHJELMISTOSSA MYÖS: • Bruno Dumont: Inhimillisyys (L’Humanité) 19.11.1999 • Prakash Jha: Bilaspurin naiset (Mrityu dand) 26.11.1999 • Aldo, Giacomo, Giovanni, Massimo Venier: Kolme miestä ja jalka (Tre uomini e una gamba) 3.12.1999 Lähde: KAVI / Mervi Herranen AIKAKONE 15. MARRASKUUTA – 12. JOULUKUUTA 1999 Sophie Marceau ei halunnut filmografiaansa hölmöintä Bond-elokuvaa, joten hän kiristi Pierce Brosnanin näyttelemään myös Die Another Day -sekoilussa. 62 EPISODI 11/2019
KOTITEATTERI VOIMA. CHECK. VASTUU. CHECK. SPIDER-MAN FAR FROM HOME DVD BLU-RAY VOD AJANKOHTAISET JULKAISUT ARVOSTELUSSA ANNABELLE COMES HOME BOOKSMART BREAKTHROUGH COLD BLOOD LEGACY EL CAMINO FRACTURED GALVESTON HUIPPUJENGI HIMALAJALLA THE IRISHMAN KAIKKI TIETÄVÄT KILLERS ANONYMOUS THE LAST GENTLEMAN THE LAUNDROMAT LEGO DC BATMAN: PERHE ENSIN MARRIAGE STORY MID90'S MOON THE ONLY LIVING BOY IN NEW YORK PHANTOM PIANO ROCKETMAN SCOOBY-DOO: RETURN TO THE ZOMBIE ISLAND SHANGHAI FORTRESS TOLKIEN VAN GOGH – IKUISUUDEN PORTEILLA
HETKEN jo näytti siltä, että Tom Hollandille Hämähäkkimiehen seikkailut jäivät lyhyeksi episodiksi hänen näyttelijäurallaan. Sony pitää kynsin ja hampain kiinni hahmon oikeuksista, eikä Marvelin omistama Disney anna periksi senkään vertaa. Hahmo nähtiin ensimmäisen kerran lyhyesti jo Marvelilla elokuvassa Captain America: Civil War (2016), mutta näyttäytyminen oli ikään kuin vain teaser vuotta myöhemmin julkaistulle Sonyn elokuvalle Spider-Man: Homecoming (2017). Sen jälkeen Hämis kutoi verkkonsa peruuttamattomasti Marvelin universumiin kahdessa samaan aikaan kuvatussa Avengers-elokuvassa Infinity War (2018) sekä Endgame (2019). Vain muutamaa kuukautta edellä mainittua myöhemmin julkaistu Sonyn oma jatko-osa Spider-Man: Far From Home sijoittuu ajallisestikin Endgamen jälkeen. Tämän elokuvan tapahtumien johdosta näemme omasta ajastamme viitisen vuotta tulevaisuuteen. Jos inflaatio jätetään huomioimatta, on Endgame tuottanut eniten rahaa maailmanlaajuisesti, joten tuskin enää on mitään spoilattavaa. Peter Parkerin mentori Tony Stark on poissa, ja Hämähäkkimiehestä ollaan tekemässä kovaa vauhtia Iron Manin TOIMINTA ELOKUVA ???? EKSTRAT ??? YHDYSVALLAT 2019 Spider-Man: Far From Home KOTITEATTERI 11/2019 TOIMITTANUT JUSSI HUHTALA Annabelle Comes Home Booksmart Breakthrough Cold Blood Legacy El Camino Elokuvan mestarit Fractured Galveston Godzilla II: King of the Monsters 4K Huippujengi Himalajalla The Irishman Kaiken teoria Kaikki tietävät Killers Anonymous The Last Gentleman The Laundromat Lego DC Batman: Perhe ensin Marriage Story Menneisyyden maisemia Mid90's Moon The Only Living Boy in New York Phantom Piano Rocketman Rocketman 4K Scooby-Doo: Return to the Zombie Island Shanghai Fortress Spider-Man: Far From Home Stand by Me – Viimeinen kesä 4K Striimeri Tolkien Van Gogh – Ikuisuuden porteilla 66 70 66 69 74 75 73 69 71 77 68 81 70 74 77 76 80 69 78 76 79 70 76 79 66 71 80 74 64 71 72 77 79 SISÄLTÖ Koolla pitäisi olla väliä 64 EPISODI 11/2019
seuraajaa. Eikä vähiten siksi, että Parkerilla on käytössään Starkin huipputeknologiaa, jota monet muutkin tahot havittelevat. Vaikka nuorella miehellä on jo rutkasti kokemusta maailmanpelastusmissioista, Far From Home seuraa yhä sarjiksille uskollisena myös Parkerin kömpelömäistä teinielämää. Tällä kertaa matkataan luokkaretkelle Eurooppaan, missä – yllätys, yllätys – törmätään myös pahiksiin. Jake Gyllenhaalin näyttelemä kunnianhimoinen supersankari Mysterio taistelee näitä pahoja voimia vastaan, ja Hämis on pian pakotettu mukaan kuvioihin, vaikka hän mieluummin pussailisi ihastuksensa kanssa Eiffel-tornin huipulla. Taustalla hänen apunaan on kuitenkin Nick Fury ( Samuel L. Jackson), jolla on mahdollisesti myös lisätietoa äärimmäistä tuhoa kylvävästä vastustajasta. Elokuva päättyy kutkuttavan jännittävään tilanteeseen, ja siksi on hyvä, että Sony ja Disney saivat sovittua riitansa ja Spider-Manin ja Marvelin yhteistyö saa jatkua. On jo vihjailtu, että Venomin jatko-osassa Tom Holland nähtäisiin tai ainakin hahmoon viitattaisiin jollain tavalla. Sony varmasti haluaa tätä, sillä Hämähäkkimies on maailmalla erittäin suosittu supersankarihahmo. Tähän mennessä menestyneimmän Hämis-leffan, Far From Homen, yli miljardin taalan maailmanlaajuisista lipputuloistakin kaksi kolmasosaa tuli Pohjois-Amerikan ulkopuolelta. Myös tapahtumapaikat ovat ainakin meidän näkökulmastamme kansainvälisempiä, kun seikkailut viedään perinteisen New Yorkin lisäksi myös vanhalle mantereelle Eurooppaan ja käydään tuhoamassa klassisia rakennelmia muun muassa Venetsiassa, Lontoossa ja Prahassa. Toimintaseikkailuna Far From Home on kauttaaltaan onnistunut. Usein supersankarielokuvissa itse toiminnallinen puoli on silkkaa päättymättömältä tuntuvaa erikoistehostemättöä, ja dramaattisempi puoli jää taka-alalle. Näin ei ole tällä kertaa, vaan hahmoista osaa välittää. Eritoten kunniaa täytynee antaa karismaattiselle Hollandille, jonka hahmo on aiempaa vahvempi, kokeneempi ja itseluottavaisempi. ”Suuri voima tuo mukanaan suuren vastuun”, sanotaan näissä elokuvissa, mutta ennen Far From Homea se ei ole koskaan ollut enemmän totta. Lisäksi elokuva on sopivassa määrässä komediallinen, usein itsetietoinenkin iskemällä silmää katsojalle, jolloin neljäs seinä on vaarassa murtua. Tällaisille elokuville siitä ei ole haittaa. Blu-ray-julkaisun lisämateriaaleissa on paljon katsottavaa. Suurin osa niistä on kuitenkin lyhyitä promohenkisiä perusdokkareita, mutta myös epäonnistuneita ja poistettuja kohtauksia on tarjolla. Kuuteentoista osaan jaettuinakin koosteet ovat yhteiskestoltaan reilusti yli tunnin, mutta miksei suurinta osaa näistä voisi laittaa vaan yhteen pötköön ja antaa sille nimeksi 'making of'? Tero Heikkinen HYVÄ ETTÄ SONY JA DISNEY SAIVAT SOVITTUA RIITANSA, JA SPIDER-MANIN JA MARVELIN YHTEISTYÖ SAA JATKUA. 11/2019 EPISODI 65 KOTITEATTERI
DRAAMA ELOKUVA ???? EKSTRAT ???? ISO-BRITANNIA / YHDYSVALLAT 2019 ”MITEN Reginald Dwight -nimisestä nuorukaisesta voi tulla rock-muusikko?” aloitteleva pianisti Reggie Dwight kysyy Britanniassa kiertävältä soul-muusikolta yhteisen keikan päätteeksi. ”Luot itsesi uudelleen”, on soul-miehen vastaus, ja pian seuraamme työväenluokkaisen rillipää-Reggien muutosta Elton John -nimiseksi räjähtäväksi esiintyjäksi. Dexter Fletcherin ohjaama Rocketman on onnistunut musikaalielokuva Reggie Dwightista ja Elton Johnista, selviytymisestä ja menestyksen hinnasta. Elton Johnin musiikki ja Bernie Taupinin lyriikat kuljettavat tarinaa ja tapahtumia saumattomasti. Musikaalijaksot ovat harvinaisen täynnä merkitystä. Rocketmanin liikuttava sydän on pääroolissa nähtävä, upeasti laulava Taron Egerton. Hän tavoittaa lähiöpojan haavoittuneen itsetunnon kipeästi ja tarkasti. Blu-raylle on saatu 75 minuutin verran lisämateriaaleja. Elokuvan syntyä avaavien koosteiden lisäksi innostavimpiin musikaalinumeroihin voi palata sing-along-tyyliin. Niina Holm Rocketman Breakthrough DRAAMA ELOKUVA ?? EKSTRAT ??? YHDYSVALLAT 2019 BREAKTHROUGH perustuu tositapahtumiin, joiden mukaan hyytävään veteen hukkunut teinipoika palasi elävien kirjoihin kasvatusäitinsä uskon ja yhteisönsä rukousten ansiosta. Elokuva alkaa lupaavasti. Pääosassa olevan hurskaan kotiäidin rooliin on saatu This Is Us -sarjan kuuluisaksi tekemä Chrissy Metz, joka tekee hahmosta mukavalla tavalla kulmikkaan. Toisaalta äiti on kiltti ja rakastava hissukka, toisaalta liian nuorekkaan ja modernin pastorin ( Topher Grace) kanssa yhteen ottava piikikäs matriarkka. Onnettomuuteen joutuva Keski-Amerikasta adoptoitu teini kipuilee koulussa alkuperänsä kanssa. Kun päästään varsinaiseen tarinaan, meno kuitenkin muuttuu. Elokuvasta tulee tietylle yleisölle suunnattua sujuvaa mutta särmätöntä saarnaamista, jossa tapahtumien luonteesta ei ole epäilystä. Lisämateriaaleina ohjaaja Roxann Dawsonin ja tuottaja DeVon Franklinin kommenttiraita, poistettu musiikkikohtaus, making of -kooste ja katsaus leffan taustalla olevaan tositapahtumaan Jouni Vikman Annabelle Comes Home KAUHU ELOKUVA ??? EKSTRAT ??? YHDYSVALLAT 2019 NYT jo hieman kyllästyneen oloiset Vera Farmiga ja Patrick Wilson esittivät Kirotussa (2013) tosielämän pariskuntaa, joka tutki yliluonnollisia ilmiöitä. Siitä alkoi kaikkien aikojen yllättävin elokuvauniversumi. Kahdeksan tähän mennessä ilmestynyttä elokuvaa ovat kohtalaisen hyviä, vaikka ne eivät mitään uutta genreen juuri tuokaan. Ne eivät ole myöskään kovin mieleenjääviä, mikä koskee etenkin Annabellen spin-offeja. Kummittelevista nukeista on jo ylitarjontaa – yhtä on esittänyt jopa Mark Hamill. Annabelle Comes Home on kaukana sarjan parhaista osista mutta on silti kelpo katsottavaa. Se on ennalta-arvattava eikä yhtä pelottava kuin aiemmat, mutta siinä on tyylikäs retrohenkinen ilme sekä pätevä nuori näyttelijäkaarti, joka tekee typeriä juttuja ihan niin kuin pitääkin. Elokuva vahvistaa lisäksi sen, minkä lasten vanhemmat tietävät liiankin hyvin. Ihan sama, miten hyvin kielletyt esineet piilottaa tai niistä varoittelee, lapset löytävät ne kuitenkin. Lisänä kolmiosainen making of -dokumentti, pari lyhyempää koostetta ja poistettuja kohtauksia. Marta Ba?aga Näin loisteliaasti Elton John elää. 66 EPISODI 11/2019 KOTITEATTERI
Spider-Man: Far from Home 4k UHD, blu-ray, 3D & dvd Lemmikkien salattu elämä 2 dvd , blu-ray & 3D Leijonakuningas dvd, blu-ray & 4K UHD Daniel Craig Collection 4K uhd + blu-ray Skin dvd & blu-ray Stockholm dvd & blu-ray
Nyt tarvitaan egoille tilaa: vuorossa on Al Pacinon ja Robert De Niron yhteinen kohtaus. sanoja, paljastaen kasvoillaan Frankin sisäisen tuskan ja syyllisyyden tunteet, mutta vasta elokuvan loppua kohden De Niro vaihtaa päälle vielä kovemman vaihteen. Elokuvan viimeiset minuutit saavat katsojan miettimään Frankin elämää, koko elokuvaa sekä omaa kuolevaisuuttaan uudessa valossa. De Niro on The Irishmanin sielu ja sydän, kaikki kulminoituu veteraaninäyttelijän uskomattoman hienoon roolisuoritukseen. Myös Al Pacino ja Joe Pesci tekevät hienoa työtä elokuvassa. Pacino on täynnä energiaa ja Hoffan rooli on huomattavasti räikeämpi kuin Pescin Bufalini, mutta juuri Pesci varastaa shown. Bufalini on sliipattu mafiapomo, jonka rauhallisuudessa on jotain karmivaa. Pescin käsissä Bufalinista ei koskaan tule karikatyyristä roistoa, vaan aito ihminen. Scorsese todella on mafiaelokuvien kingi, ja syystäkin. DRAAMA / RIKOS ELOKUVA ????? YHDYSVALLAT 2019 UUSI Martin Scorsesen elokuva on aina suuri tapahtuma ja varsinaista herkkua elokuvakansalle, mutta harvoin näin suurta herkkua. Scorsese kokosi yhteen rautaisen kovan kolmen koplan: Robert De Niron, Al Pacinon ja Joe Pescin. Pesci nautti jo eläkepäivistä, mutta Marty onnistui houkuttelemaan miehen takaisin vielä kerran The Irishmania varten. Ja mikä elokuva The Irishman onkaan. Elokuva kuvaa Frank Sheeranin (De Niro) nousua mafian leivissä. Frank elää elokuvan alkaessa yksinkertaista elämää ja ajaa kuljetusautoa kunnes tutustuu Russell Bufaliniin (Pesci), joka näkee Frankissa potentiaalia. Lopulta Frank löytää itsensä Jimmy Hoffan (Pacino) oikeana joskin väkivaltaisena kätenä. Elokuva pohtii vanhenemista, syyllisyyden tunteita ja kuoleman väistämättömyyttä. The Irishman on harvinaislaatuinen elokuva, jollaisia ei enää yksinkertaisesti tehdä. On hienoa nähdä Scorsese, De Niro, Pacino ja Pesci yhdessä, tekemässä sitä missä he ovat kaikki parhaimmillaan. The Irishman on Scorsesen paluu mafiaelokuvien pariin, ja se on erittäin itsevarma elokuva, jolla ei ole mitään todistettavaa kenellekään. Elokuvan jokainen kohtaus on täydellisesti ajoitettu, kuvattu ja miehitetty eikä yksikään minuutti ole liikaa tässä 209-minuuttisessa eepoksessa. De Niro on vihdoin jättänyt huonot komediat taakseen, ja Frank Sheeranin rooli on veteraaninäyttelijän hienoin veto koskaan. Tämä on kova väite, mutta haastan lukijat tutkiskelemaan elokuvan viimeistä varttia. Koko elokuvan ajan De Niro kertoo paljon ilman Sekä Mafiaveljet että Casino ovat genren klassikkoja ja huippuelokuvia, mutta The Irish man on parempi. Se osoittaa Scorsesen olevan kypsä ja taitava ohjaaja, joka nyt kääntää katseensa itseensä. The Irish man uskaltaa pohtia elämän suuria kysymyksiä, mutta ei koskaan yritä vastata niihin yksiselitteisesti. On helppo verrata The Irishmania Casinoon tai Mafiaveljiin, mutta The Irishman on kiinnostuneempi väkivallan seurauksista. Thelma Schoonmaker, Scorsesen luottoleikkaaja on myöskin parhaimmillaan. The Irishman on rauhallinen elokuva, joka kulkee verkkaisesti kohti päämääräänsä. The Irishmanin rytmi heijastaa Scorsesea ja Schoonmakeria; se on kiireetön ja malttaa tutkia Frankin elämää kokonaisuutena ja pienimmätkin hetket ansaitsevat paikkansa Scorsesen elokuvassa. Maria Lättilä The Irishman 68 EPISODI 11/2019 KOTITEATTERI
DRAAMA ELOKUVA ????? YHDYSVALLAT 2019 MARRIAGE Story kuvaa armottomasti ja äärimmäisen yksityiskohtaisesti, miten täysin toimivalta tuntuva suhde saa päätöksensä. Arvostettu teatteriohjaaja Charlie ( Adam Driver) tekee mielellään yhteistyötä näyttelijävaimonsa Nicolen ( Scarlett Johansson) kanssa. Nicole on jättänyt Hollywoodin ajat sitten herättääkseen miehensä kokeelliset näytelmät henkiin. Kaikki on lähes täydellistä ja aurinko paistaa koko ajan, kunnes yhtäkkiä kaksi hyvää tarkoittavaa ja kaikin puolin rakastettavaa tyyppiä alkaa yhtäkkiä potkia toisiaan vyön alle. Noah Baumbachin ohjaustyö kertoo hyväosaisista, mutta silti se on niin universaali, että sattuu. Ei ole helppoja vastauksia, ei ole todellisia konnia. Kukaan ei ole syyllinen, mutta kaikki ovat syyllisiä. Nämä seikat tekemät elokuvasta entistä vaikeamman katsoa, ja silti sitä on mahdotonta olla katsomatta, sillä Driver ja kaikesta glamourista riisuttu Johansson saavat toisistaan irti jotain uskomattoman hienoa. Rakkaudessa tai rakkauden päättymisessä ei ole helppoja ratkaisuja, mutta hitto soikoon – kaikki sydänsuru on sen arvoista, jos lopputulos on jotain tällaista. Marta Ba?aga Marriage Story Galveston JÄNNITYS / DRAAMA ELOKUVA ??? YHDYSVALLAT 2018 Vakavasti sairas pyssymies päätyy piilottelemaan pomoltaan vanhoille kotikulmilleen seurassaan yhtä kurjaan jamaan ajautunut nuori prostituoitu. Tasapainoilu edessä olevien vaihtoehtojen välillä kalvaa molempia, ja vaikka taustalta löytyy hyvääkin tahtoa, vastapuoli ei tunne armoa. Galveston perustuu True Detectiven luojan Nic Pizzolatton Cold Blood Legacy JÄNNITYS ELOKUVA ? RANSKA / UKRAINA / BELGIA 2019 Palkkamurhaaja Henry on vetäytynyt erämaamökkiin talvehtimaan vaativan keikan jälkeen. Päivät kuluvat Sun Tzun Sodankäynnin taitoa tutkien ja järvitaimenia pilkkien. Idyllin rikkoo nainen, joka on loukkaantunut moottorikelkkaonnettomuudessa. Ilmeisestä uhasta huolimatta mies ei samannimiseen ensimmäiseen rikosromaaniin (2010). Yhdysvaltain etelävaltioihin sijoitettu noir ajoittuu 1980-luvun lopulle mutta muuten viitekehys häivytetään filmatisoinnissa taka-alalle. Näyttelijänä parhaiten tunnettu Mélanie Laurent keskittyy tulkinnassaan pääparin keskinäiseen dynamiikkaan ja johdattaa Ben Fosterin ja Elle Fanningin vereslihaiseen suoritukseen. Ranskalaisohjaaja ei saa kuitenkaan pidettyä yllä kerronnan jännitettä sähäkän alun jälkeen. Fanningin hysteerinen tempoilu ja Fosterin fatalistinen itsetuhoisuus käyvätkin raskaaksi seurata. Harmi sinänsä, sillä tarinassa olisi periaatteessa kaikki ainekset piinaavaan trilleriin. Matti Komulainen pysty jättämään uhria oman onnensa nojaan. Jean Reno hahmotteli Luc Bessonin Léonissa (1994) kalman ammattilaisen prototyypin, josta myös Cold Blood Legacyn Henry on johdettu. Se jää tekeleen ainoaksi ansioksi, Ukrainan Karpaateilla kuvattujen upeiden ulkokuvien lisäksi. Seitsemänkymppinen Reno näyttää ja tuntuu väsyneeltä, eikä Henryssä ole kuin muisto Léonista. Lisäksi ohjaaja-käsikirjoittaja Frédéric Petitjeanista ei ole Bessoniksi missään suhteessa. Cold Blood Legacyssä mättää raskaimmin pitsinen juoni, joka kompastelee toistuvasti jatkuvuusja loogisuusongelmiin. Sama pätee henkilögalleriaan ja ohjaukseen: ensin ollaan yhtä ja sitten taas aivan jotain muuta, eikä kyseessä ole mikään trillerien tehokeino. Matti Komulainen Scarlett Johansson ja Adam Driver tuijotuskilpailussa. 11/2019 EPISODI 69 KOTITEATTERI
The Only Living Boy in New York DRAAMA ELOKUVA ?? YHDYSVALLAT 2017 THOMAS ( Callum Turner) miettii yliopiston jälkeen mitä tekisi elämällään ja saa naapuristaan W.F:stä ( Jeff Bridges) yllättävän juttukaverin. Thomaksen nähdessä isänsä ( Pierce Brosnan) toisen naisen ( Kate Beckinsale) kanssa hän päättää tehdä suhteesta lopun epävakaan äitinsä vuoksi ( Cynthia Nixon), mutta asiat eivät menekään kuten olisi ajatellut ja lopulta hänen on kohdattava perheensä uudella tavalla. 500 Days of Summerista tunnetun Marc Webbin ohjauksessa on hätäisyyden tuntua. Elokuvan alun piirrokset, tunnelma ja ote muutenkin ovat persoonallisia, mutta ne häipyvät arkipäiväisiksi lupaavan alun jälkeen. Juonenkuljetus pysyy tasaisilla raiteillaan ja ihmissuhdehankaluuksia oikaistaan, eikä käsikirjoitus ota hahmoista ja heidän ihmissuhteistaan kaikkea potentiaalia irti. Näyttelijöiden suoritukset ovat tämän myötä keskinkertaisia. Tuntuu, että elokuva on vasta käynnistymässä, kun se jo päättyy kesken mielenkiintoisten paljastusten. Kertojanäänen käyttö ja boheemi, surumielinen tunnelma tuovat mieleen 500 Daysin, mutta Only Living Boy ei pääse samalle tasolle. Elokuvasta olisi halunnut pitää, mutta se jättää kylmäksi. Miia Hartikainen Kaikki tietävät Todos lo saben DRAAMA ELOKUVA ??? ESPANJA 2018 NAINEN saapuu häihin lastensa kanssa. Toinen lapsista katoaa kesken juhlahumun, ja pian saadaan kaappaajilta kiristysviesti. Kaksinkertainen Oscar-voittaja Asghar Farhadi on siirtynyt vaihteeksi viihteellisemmän sisällön pariin espanjaksi. Korea ja ennalta-arvattava hämäysmysteeri, kosolti saippuamaista nyyhkintää äiti Lauraa esittävän Penelope Cruzin toimesta, prameita kuvia sekä löysähköä kerrontaa. Tarinan mielenkiintoisimmat jännitteet lepäävät Lauran miehen ( Ricardo Darin) sylissä. Ei kuvitteellista menestystä vaan ahkeraa aisankannatusta. Kyllä luulisi painetta kasautuvan. Valitettavasti hahmo ei kehity minnekään vaan nössöytyy siististi lavan sivuun. Harmi, tässä olisi ollut oiva mahdollisuus komealle kukkotai härkätaistelulle. Lauran aikaisempaa rakastajaa esittävä Javier Bardem ei onnistu paljoa paremmin. Avioparin Cruz & Bardem kannattaisi karttaa toisiaan kameran edessä. Filmi on toki laatutyötä, mutta siltä odottaa enemmän kuin pelkkää yli kaksituntista kevyttä ajanvietettä, millä on toki silläkin arvonsa. Esa Karell KOMEDIA ELOKUVA ???? YHDYSVALLAT 2019 NÄYTTELIJÄ Olivia Wilden debyyttiohjaus on vuoden raikkaimpia elokuvatapauksia. Älykäs ja uskomattoman hauska komedia antaa jalansijaa nuorille näyttelijöille, jotka varsinkin pääosia esittävien Beanie Feldsteinin sekä Kaitlyn Deverin johdolla tekevät lähtemättömän vaikutuksen aitoudellaan. Elokuvan kokeneempi kaarti pääsee revittelemään täysin älyvapailla sivuhahmoilla, mikä antaa lisää liekkiä kokonaisuuteen. Voidaan olla kiitollisia siitä, että Jason Sudeikis keskittyy oikeassa elämässä näyttelemiseen eikä toivottavasti haaveile rehtorin työstä. Booksmartia on vaikea olla vertaamatta yli kymmenen vuoden takaiseen Superbadiin (2007), joka oli ilmestyessään hauskimpia buddy-komedioita vuosiin. Tänä päivänä Superbad tuntuu vähän vanhentuneelta, ja Booksmartin ote tämän päivän nuorten haasteisiin, tulevaisuuden odotuksiin ja suorittamispaineisiin tuntuu paljon samastuttavammalta kuin 2000-luvun alun klassikko. Käsikirjoitus on monelta osin todella kiinni nykyhetkessä ja onneksi se on kyllin älykäs ollakseen sortumatta tiukkapipoiseen kuppikuntalaisuuteen, koska osaa myös nauraa itselleen ja tälle ajalle. Jesse Huusari Booksmart Beanie Feldstein ja Kaitlyn Dever tekevät vaikutuksen. 70 EPISODI 11/2019 KOTITEATTERI
UHD:llä ei ole mitään lisämatskuja. Mukana tulevalla blu-raylla niitä on sen sijaan hieno määrä, minkä lisäksi niistä kaikki ovat suomeksi tekstitettyinä. KASARIKLASSIKON ”AITO” FILMIELÄMYS Rob Reinerin ohjaama 1980-luvun klassikko Stand by Me on elokuva, joka ehdottomasti ansaitsee paikkansa UHD-julkaisujen keskuudessa. Filmille kuvatun elokuvan 4K-skannaus on tehty yllättävän hienostelematta, sillä kaikki runsas filmirae on jätetty paikoilleen. Kuvassa on itse asiassa niin paljon ”kohinaa” että se voi jopa häiritä liian kliinisiin digikuviin tottuneita. Natiivin 4K-UHD:n kuvan terävyys on filmimäisessä pehmeydessään juuri sellaista kuin sen kuuluukin olla. Lisäksi luonnollista kuvaa ehostava HDR tekee väreistä ihailtavan realistisia. Elokuvan sankarinelikkoa ympäröivän luonnon yksityiskohdat ja ratakiskoilta kumpuava kuumuus ovat paremmin nähtävissä kuin koskaan aikaisemmin. Ei, Stand by Me ei ole UHD-demokiekkojen aatelia, mutta se on täydellinen harppaus 1980-luvun filmikuvaan ilman digitaalisia DNR-kuvakohinanpoistoja. Tämä filkka tulee nähdä juuri näin! UHD:n pää-ääniraidasta vastaa eksklusiivinen Dolby Atmos. Lisäksi levylle on tallennettu blu-rayllakin olevat DTS-HD MA 5.1 ja elokuvan alkuperäinen monoraita. Rauhallinen soundtrack ei kotiteatterin kaiuttimia tuuleta, mutta musiikki aukeaa kauniisti uuden äänimiksauksen myötä. Lisämateriaaleina UHD:llä kuusi minuuttia ennen näkemättömiä poistettuja ja vaihtoehtoisia kohtauksia 1080p-muotoon tallennettuna. Blu-raylla on lisää hyviä, mutta suomeksi tekstittämättömiä ekstroja. TÄHDET 4K-KOKEMUKSELLE: GODZILLA II: KING OF THE MONSTERS ??? ROCKETMAN ???? STAND BY ME – VIIMEINEN KESÄ ???? Tom Kajaslampi GODZILLA II: King of the Monsters jatkaa vuonna 2014 ilmestyneen Godzillan tarinaa. Kakkososan hirviömelske on efektipitoisuudessaan melkoista, joten sekä tasokas kuva että ääni ovat käytännössä itsestäänselvyyksiä. King of the Monsters tapahtuu suurimmalta osalta pimeissä paikoissa. Näin ollen levylle tallennetut Dolby Vision ja HDR10+ tulevat tarpeeseen tummien sävyjen esittämisessä. Kuvauksissa käytettiin sekä digitaalisia että wanhan ajan filmikameroita, ja lopputuloksesta tehtiin 2K-masteri. Skaalaus 4K-muotoon on maltillisen hyvää ilman järisyttäviä kohokohtia. Ääniraitana UHD:llä mörisee blu-rayllekin tallennettu Dolby Atmos, mutta kiekoille on puskettu myöskin 90-luvun kotiteattereissa alkunsa saanut kuusikanavainen Dolby Digital. Monikanavakoodaus on erittäin mallikelpoista puskien joka suunnasta semmoista meteliä, että heikoimpia hirvittää. Rajuista tehosteista huolimatta äänimiksaus on upeaa pitäen dialogin kauttaaltaan selkeänä. UHD:n ainoa bonus on tekstittämätön kommenttiraita. Blu-raylle on tallennettu puolisentoista tuntia muita ekstroja – nekin ilman suomitekstejä. Ulkomailla elokuvasta julkaistiin myös 3D blu-ray, jollaista ei kuitenkaan Suomen markkinoille valitettavasti tuotu. KOMEASTI KERROTTU ROKKITÄHDEN TARINA Superstara Sir Elton Johnin elämästä kertova Rocketman suitsuttaa kotiteatterin laitteistoa hienolla tavalla. UHD:lle 2K-masterista taltioitu kuva on skaalattu jopa niin loisteliaasti, että muutamassa kohtauksessa verkkokalvot luulevat näkevän aitoa 4K:ta! Tasokkaan resoluutiohämäyksen lisäksi Dolby Vision/HDR herättää ihastusta etenkin filmin kirkassävyisissä kohtauksissa. Elton Johnin hienosti sovitetut biisit soivat UHD:llä blu-rayn tavoin Dolby Atmoksena. Kanavamiksaus on toteutettu kohtauksesta riippuen joko raudanlujalla tai pianonpehmeällä ammattitaidolla siten, että jokainen kappale kuulostaa upealta. Kolme täysin erilaista elokuvaa, joiden äärellä kotiteatterifanien aistit saavat naatiskella. Hirviöitä, rokkia ja ihana kasariklassikko 4K-KOKEMUKSET Rocketmanin Taron Egerton hämmentyy Dolby Atmoksesta: "Kuinkas monesta suunnasta tuo piano nyt kuuluukaan?". 11/2019 EPISODI 71 KOTITEATTERI
VIAPLAYN taustayhtiö Nordic Entertainment Group on hankkinut jääkiekon MM-kisojen Pohjoismaiden esitysoikeudet. Lätkäkarnevaalit siirtyvät yksinoikeudella Viaplaylle ja Viasat-kanaville vuonna 2024 viiden vuoden ajaksi. Kansainvälisen jääkiekkoliiton järjestämien MM-kisojen lisäksi oikeuksiin kuuluvat jääkiekon Mestarien liiga CHL ja MM-kisojen 1. ja 2. divisioonat. Suomen laki takaa, että Suomen miesten jääkiekkomaajoukkueen MM-kisapelit on oltava nähtävillä ilmaiseksi, joten ainut merkittävä jännitysmomentti uusien esittäjien kohdalla liittyy tapaan ja kuvanlaatuun, jolla säännöksen vaatimukset täytetään. Vuoteen 2023 asti MM-kisat säilyvät C Morella ja MTV3-kanavalla. Itsenäisyyspäivänä C Morella juhlistetaankin viime kevään maailmanmestaruutta kaksiosaisella dokumentilla Kultaiset Leijonat, jossa pohditaan muun muassa, miten kultajuhliin yltänyt joukkue rakentui ja millainen merkitys MM-turnauksilla on koko Suomelle. Jääkiekon lisäksi Nordic Entertainment Group hankki aiemmin tänä vuonna myös useiden hiihtolajien mediaoikeudet vuosille 2021–2026. Hiihtopaketissa Viaplay saa esitysoikeudet muun muassa hiihdon MM-kisoihin sekä mäkihypyn ja lumilautailun kisoihin. JO NÄHTÄVILLÄ Viaplayn nykyhetken panostuksia ovat uudet paikalliset alkuperäissarjat Rakasta mua ja Riivattu. STRIIMERI Pohjoismainen suoratoistohubi on hankkinut läjän talviurheiluoikeuksia. Huuto tulevaisuudesta Viaplay talvikaupoilla Rakasta mua on ruotsalaisen viihteen vakiokasvon, Josephine Bornebuschin luoma romanttinen draamakomedia kolmesta elämän kanssa kipuilevasta pariskunnasta. Bornebusch näyttelee itse yhtä pääosaa. Norjalainen fantasiajännäri Riivattu yhdistää Nordic Noiriin vihjeitä yliluonnollisuudesta, mikä on ennakkoon juuri se tarvittava lisuke, jolla nykyään voisi erottua muista rikossarjoista. Palveluun on hiljattain lisätty myös useampi ylistetty elokuvateatterijulkaisu alkuvuodelta: Nicole Kidmanin rikoselokuva Destroyer, Lars von Trierin murhaajakuvaus The House That Jack Built ja Christian Balen tosipohjainen Vice – Vallan oikeat kasvot. ANSA SOHVALLA Vaimollani on tapana käpertyä iltaisin sohvalle viltin alle katsomaan omaa Netflix-sarjaa. Katsomisen ongelmana on kuitenkin ollut, että vaimoni nukahtaa viimeistään seuraavassa jaksossa ja Netflix pörrää tasaisesti eteenpäin, kunnes käyn sammuttamassa toiston. Seuraavana iltana on melkoinen arpapeli, mihin jaksoon ja kohtaukseen asti sarjaa oli oikeasti katsottu. Tässä olisi selvä markkinarako teknologiayrityksille yhdistää aktiivisuusrannekkeen uniseuranta suoratoistopalvelun automaattiseen katkaisuun. Jos tekniikan kehitys on toiveajattelua, Netflixin ohjelmahankinnoista vastaavat voisivat sentään ryhdistäytyä. Aloitimme Rakasta mua. 72 EPISODI 11/2019 KOTITEATTERI
JÄNNITYS ELOKUVA ??? YHDYSVALLAT 2019 RAYN ( Sam Worthington) ja Joannen ( Lily Rabe) pieni tytär loukkaantuu ja joutuu sairaalassa lisäkokeisiin äiti mukanaan isän jäädessä odottelemaan. Kun vaimoa ja tytärtä ei iltaan mennessä näy, eikä sairaalan henkilökunta löydä mitään merkintöjä heistä, Ray alkaa etsiä heitä epätoivoisena, eikä ole enää varma kehen voi luottaa. Jännäreiden puolella kunnostautuneen Brad Andersonin ohjaustyön alkuasetelma on kiinnostava, mutta juoni lässähtää loppua kohden. Fractured on Worthingtonin hahmon varassa tämän epätoivoon samastuttaessa ja roolisuoritus on vahva keskinkertaisesta käsikirjoituksesta huolimatta. Fractured sivuaa amerikkalaisen terveydenhuollon epäkohtia ja terveydenhuoltoon liittyvine salaliittoepäilyksineen tuo mieleen vuoden 2018 Unsane-jännärin. Toteutus on tasaisen mukiinmenevä ja mielenkiinto pysyy yllä epäillessä, onko Ray täysjärkinen vai ei, vaikkakin jännärikonventioihin tottunut katsoja on nähnyt yllättäviksi tarkoitetut juonenkäänteet moneen kertaan. Miia Hartikainen Fractured hiljattain Modernin perheen uudelleen alusta. Kesken katselun Netflix ilmoitti, että 1. kausi muuten katoaa parin viikon päästä. Ehdimme parahiksi toiselle kaudelle vain huomataksemme, että myös kaudet 3 ja 4 olivat kadonneet samassa rytäkässä ilman varoitusta. Nyt jäimme toistaiseksi toisen kauden limboon, myöhempien kausien nauraessa meille palvelun valikossa. Samaan tapaan Netflixissä on parhaillaan saatavilla Sillan kaudet 1, 3 ja 4. Ei palvele ainakaan uutta katsojaa. VIIMEKSI KATSOTTUA Yksinhuoltajaäiti huomaa, että nuorella kaitsettavalla on supervoimia. Kiinnostava lähtökohta! Netflixin sarjakuvapohjainen Raising Dion -sarja ajautuu aiheestaan kuitenkin heti väärille raiteille, eikä löydä tietään koskaan takaisin. Edelleen kiinnostaisi nähdä elokuva tai sarja aiheesta. Sama lopputulos on Netflixin In the Tall Grass -kauhuelokuvalla. Ajatus suuntavaiston kadottavasta ja päälakea korkeammasta viljelmästä on itsessään mielenkiintoinen, mutta omiin juuriinsa sotkeutuva yliluonnollisuus imee sekä päähenkilöistä että kauhusta nopeasti parhaat mehut. Shanghai Fortress on kiinalaisten vastine Hollywoodin suoltamille invaasioelokuville, joissa näyttävä toiminta on tärkeämpää kuin juoni tai vahvat hahmot. Joku voisi sanoa, että kiinalaiset turhaan ammuskelevat luodinkestäviä vihulaisia, mutta toisaalta jännitystä luova tehottomuus ei eroa mitenkään esimerkiksi tieteisklassikko Starship Troopersista. IN THE TALL GRASS ?? RAISING DION ? SHANGHAI FORTRESS ??? JANI SVENSK Tällä palstalla seurataan verkossa elokuvia ja sarjoja kuukausimaksua vastaan tarjoavia palveluita. In the Tall Grass. Riivattu. 11/2019 EPISODI 73 KOTITEATTERI
El Camino: A Breaking Bad Movie DRAAMA / TOIMINTA ELOKUVA ??? YHDYSVALLAT 2019 VINCE Gilliganin luomaan saagaan liittyy kaksi kiistämätöntä seikkaa. Yksi: Breaking Bad oli aivan loistava sarja. Niin loistava, että se onnistui jopa omistaessaan kokonaisen jakson kärpäselle. Kaksi: Kukaan ei hitto soikoon voi olla tyytyväinen tähän pitkän elokuvan mittaiseen ”epilogiin”, joksi sitä kutsutaan. Sarja toimi, koska siinä oli lähes Lemmon/Matthau-tasoinen pariton kaverikaksikko, mutta nyt siitä on jäljellä vain yksi. Lisäksi Breaking Bad oli pohjimmiltaan Walter Whiten tarina. Kiltin kemianopettajan muutos murhanhimoiseksi huumelordiksi oli sarjassa parasta. El Camino kertoo pelkästään Jessestä. Se toimii vain siinä tapauksessa, että Pinkman on mielestäsi riittävän kiinnostava roolihahmo. Ja sitähän hän on, vaikka vain söisi nuudeleita. On vaikea olla eri mieltä niiden kanssa, jotka valittavat, että koko elokuva on täysin turha. Samaahan sanotaan lähes kaikista sarjojen pohjalta tehdyistä elokuvista ehkä Downton Abbeytä lukuun ottamatta. Mutta ainakin sarja antoi vastaukseksi tämän Aaron Paulin sitaatin: ”Maailmassa on paljon asoita, joita ei välttämättä tarvita. Alkoholi esimerkiksi. Silti se on mahtava juttu.” Otetaan sille. Marta Ba?aga El Camino: Breaking Bad -elokuva Shanghai Fortress Shang hai bao lei SCIFI ELOKUVA ??? KIINA 2019 AVARUUDEN tuntematon uhka on jyrännyt suurkaupungit ja niiden utopistiset energiavarat. Vain Shanghai on energiakilpineen pystyssä. Independence Dayn emoalukseen on selvästi varauduttu, mutta kun se viimein ilmestyy Shanghain taivaalle, hahmot muistuttavat toisilleen solkenaan, mitä on tekeillä. Kiinan Starship Troopers on kökösti näytelty, paikoin halvalta näyttävä ja enkkukohtauksissa uskomattoman huonosti äänisynkattu yksinkertaisen juonen hattara. Tieteisilmapiirin sisällä seurataan kaiken lisäksi vielä aasialaiselokuville tyypillistä ujon runopojan ja tavoittamattoman auktoriteetin välistä puhumatonta ihastusta. Kaikista rakennevioistaan huolimatta Shanghai Fortress yllätti rytmityksellään ja jäi loppuillaksi pyörimään mieleen. Sen siirappiset sankaruudesta ja ihmiskunnan kohtalosta kertovat yksinkertaiset teemat olivat lopulta voimakkaampia kuin pinnan virheet. Elokuvan loppu on odotettua parempi ja muutamia kohtauksia nähdään vielä lopputekstienkin aikana, joten ei kannata luovuttaa liian ajoissa. Jani Svensk E Camino on Jesse Pinkmanin (Aaron Paul) tarina. Killers Anonymous DRAAMA ELOKUVA ? YHDYSVALLAT 2019 PALKKAMURHAAJAT eivät tapa vain rahan takia, vaan koska se on oleellinen osa heitä. Silti – tai siksi – he tuntevat tarvetta kokoontua tukiryhmään keskustelemaan itsestään ja tekosistaan. Tai ainakin ryhmän jäsenet ovat tappajia, koska niin he puhuvat. Ja puhuvat. Ja puhuvat. Väliin on leikattu hirvittävä määrä takaumia ja taustalla ”juoneen” vaikuttaa maata kuohuttava salamurha. Aivan lopussa on typerääkin typerämpi tvisti, jonka toiminta ei enää lepytä kauko-ohjaimen nurkkaan heittänyttä katsojaa. Levyn kanteen laitettu Jessica Alba ylinäyttelee pari minuuttia alussa, käytännössä koko ajan kiikarit kasvoillaan pitävän Gary Oldmanin yhtä "pitkä" osuus on ilmeisesti kuvattu erillään kaikesta muusta ”toiminnasta” ja leikattu näennäisesti sopiviin väleihin. Killers Anonymous on todennäköisesti huonoin elokuva, jossa he ikinä ovat olleet mukana. Kuvallisesta kikkailusta huolimatta kokonaisvaikutelma on halpa, ja sanalla sanottuna koko tylsä, epätoivoisesti tarantinomaista nokkeluutta tavoitteleva sotku on suorastaan sietämätöntä katsottavaa. Levyllä ei ole lisämateriaalia. Jouni Vikman 74 EPISODI 11/2019 KOTITEATTERI
RANSKALAISEN elokuvan suurista ohjaajista Jacques Becker (1906–60) on vähiten tunnettuja. Hänen maineikkaimmat elokuvansa Rakastajatar (1952) ja Älkää koskeko (1954) luetaan syystäkin aikansa hienoimpien ranskalaisleffojen joukkoon, mutta niiden varjoon unohtuvat usein hänen tuotantonsa muut helmet. Lyhyeksi jääneen elämänsä aikana Becker ohjasi – ja osin kirjoitti – vain 13 pitkää elokuvaa, mutta niiden kirjo ulottuu parisuhdekomediasta gangsterielokuvaan ja eksoottisesta seikkailusta realistiseen vankiladraamaan. Lajityypistä riippumatta hänen elokuviaan yhdistävät vivahteikas ihmiskuvaus, hallittu elokuvallinen ilmaisu sekä huolellinen miljöökuvaus. Varakkaaseen porvarisperheeseen syntynyt Becker innostui nuorena palavasti sekä elokuvista että amerikkalaisesta jazzista. Nuorukaisena hän tutustui uraansa aloittelevaan Jean Renoiriin, josta tuli hänen oppi-isänsä. Becker toimi apulaisohjaajana lähes kaikissa Renoirin huippukauden eli 1930-luvun elokuvissa. Beckerin oma ohjaajan ura käynnistyi varsinaisesti toisen maailmansodan aikana. Hän ohjasi sotavuosina kolme elokuvaa, joista maaseudulle sijoittuva murhamysteeri Goupi mains rouges (1943) sekä Pariisin muotimaailmaan sijoittuva kolmiodraama Hääpuku (1945) saavuttivat sekä yleisön että kriitikoiden suosion. Sodanjälkeisinä vuosina Becker ohjasi kolme näennäisen kevyttä, mutta sosiaalisesti ja psykologisesti tarkkanäköistä draamakomediaa, joista kukin pureutui aikansa pariisilaiseen todellisuuteen eri näkökulmasta. Antoine et Antoinette (1947) – unohtakaamme suomalainen nimi Pariisi, ah Pariisi! – kertoo nuoren työläispariskunnan arjesta, Suurkaupungin sävel (1949) jazzklubeilla viihtyvien taideopiskelijoiden ystäväpiiristä ja Vastanaineet (1951) sosiaalista nousua tavoittelevan nuorenparin kiivaasta riidasta juhlien alla. Jo Antoine et Antoinette esitteli Beckerin harvinaisen taidon tehdä lähes juonetonta, puhtaasti henkilövetoista elokuvaa. Vielä mestarillisempi näyte tästä on kahdessa asunnossa yhden illan aikana tapahtuva Vastanaineet, jonka kerronnan kepeys ja havaintojen terävyys kirvoitti ihailevan kommentin muun muassa nuorelta Stanley Kubrickilta. Lakipisteensä Beckerin ura saavutti 1890-luvun Pariisiin sijoittuvassa epookkidraamassa Rakastajatar sekä gangsterielokuvassa Älkää koskeko. Ajankuvaltaan täyteläinen ja suurenmoisesti näytelty Rakastajatar on elokuvahistorian suuria traagisia rakkaustarinoita. Gangstereiden elämää poikkeuksellisen realistisesti kuvaava Älkää koskeko merkitsi lähtölaukausta ranskalaisen rikoselokuvan kulta-ajalle. Beckerin myöhäisuralle mahtui myös vähemmän onnistuneita elokuvia. Hirsipuunkatu 135 (1953) ei lisää mitään uutta ohjaajan aiempiin parisuhdekuvauksiin. Ali-Baba ja 40 rosvoa (1954) sekä Arséne Lupin – gentlemannivaras (1957) ovat värikkäitä viihdeleffoja vailla syvempää merkitystä. Edes taiteilija Amedeo Modiglianin viimeisestä elinvuodesta kertova Elin päivästä päivään (1958) ei nouse ohjaajan huipputöiden tasolle. Becker kuitenkin päätti uransa täysosumaan. Tosipohjainen Tunneli (1960) on dokumentaarisen realistinen jännäri vankilapaon valmistelusta, armoton kuvaus ihmisluonnosta ja viiltävä analyysi luokkayhteiskunnasta. Becker kuoli viikkoja ennen viimeisen elokuvansa ensi-iltaa. TARMO POUSSU Kirjoittaja on Ilta-Sanomien ja Apu-lehden elokuvakriitikko. Hän on arvioinut elokuvia myös TV1:n Aamu-tv:n Tähtihetki-ohjelmassa. Hän menetti sydämensä elokuvalle 12-vuotiaana, ja kaikesta voi syyttää Alfred Hitchcockin Psykoa. Älkää koskeko esitetään Yle Teemalla 21.11. ja Rakastajatar 24.11. ELOKUVAN MESTARIT LAJITYYPISTÄ RIIPPUMATTA HÄNEN ELOKUVIAAN YHDISTÄVÄT VIVAHTEIKAS IHMISKUVAUS, HALLITTU ELOKUVALLINEN ILMAISU SEKÄ HUOLELLINEN MILJÖÖKUVAUS. Jacques Becker Monen tyylin taituri 11/2019 EPISODI 75 KOTITEATTERI
Phantom JÄNNITYS ELOKUVA ?? YHDYSVALLAT 2013 SUKELLUSVENEISIIN on mahdollista sijoittaa mainion klaustrofobisia jännityskertomuksia. Historian oudoista onnettomuuksista ja katoamisista voi kehittää mitä mielikuvituksellisimpia tarinoita. Kylmän sodan aikaisen Neuvostoliiton poliittisissa kulisseissa voi kuvitella tapahtuneen mitä ihmeellisimpiä salajuonia. Kaikki edellä mainitut elementit yhdistävä Phantom onnistuu kuitenkin jollain tavalla missaamaan kaikki niiden mahdollisuudet. Ed Harris on pitkän uran tehnyt mutta epäsuosiossa oleva sukellusveneen kapteeni, joka saa viimeisenä tehtävänään kuljettaa vanha aluksensa viimeiseen määränpäähänsä. Pikaisen lähdön koittaessa mukaan marssii kuitenkin myös kaksi salaista tehtävää suorittavaa miestä. Pian selviää, että heidän on tarkoitus kokeilla uutta teknologiaa, mutta pian meno muuttuu pahaenteisemmäksi. Harris, David Duchovny ja William Fichtner tekevät löysissä kehyksissä yllättävän hienoa työtä, joka kannattelee elokuvaa. Lopun yhtä aikaa juustoinen ja siirappinen käänne uhkaa vetää siltäkin maton jalkojen alta. Levyllä ei ole lisämateriaalia. Jouni Vikman KOMEDIA / RIKOS YHDYSVALLAT 2019 ELOKUVA ?? VENETSIAN elokuvajuhlilla ensi-iltansa saanut Panaman paperit -tietovuodosta kertova satiiri on ristiriitainen tapaus. Ohjaaja Steven Soder berghin sanotaan tekevän joka toisen elokuvan itselleen ja joka toisen elokuvayleisölle. Viihdyttävän Mielettömän jutun jälkeen tuli mielipiteet jakava The Limey. Hittielokuva Ocean’s Elevenin perään tuli – köh – Full Frontal. The Laundromat sijoittuu jonnekin välimaastoon, eikä se loppujen lopuksi kiinnosta ketään. Ainakaan kovin paljoa. Jake Bernsteinin kirjaan perustuva elokuva koostuu löysistä sketseistä, ja se osoittaa, että (nolottavan huono) Meryl Streep on aivan yhtä erehtyväinen kuin kuka tahansa, eikä häntä saa enää koskaan pakottaa pukeutumaan läskipukuun. Ei ketään saa! The Laundromat on ajoittain sietämättömän omahyväinen elokuva, jossa vain nauretaan omille vitseille. Kun vakavaa aihetta sekoitetaan huumoriin, olisi oltava erittäin tarkka ja hienovarainen, mutta Soderbergh ei ole kumpaakaan. Ihan sama mitä hän yrittää sanoa, se jää sanomatta. Ja siitä saamme kiittää – kyllä – Meryl Streepiä läskipuvussa. Lapset: älkää missään nimessä kokeilko sitä. Marta Ba?aga The Laundromat Mid90s DRAAMA ELOKUVA ????? YHDYSVALLAT 2018 STEVIE kärvistelee kuumana kesänä suurkaupungissa. Isoveljen kanssa tulee vain matsia ja äidin ylihuolehtiminen alkaa hävettää 13-vuotiasta, vaikka hän onkin ikäisekseen pieni vesseli. Yllättäen Stevie saa vastakaikua skeittareilta, jotka hengaavat kulmakunnan rullalautapuodissa. Sinnikkyys palkitaan paitsi lautataidoissa myös uudessa porukassa, jonka maskotti hänestä tulee. Koomikko Jonah Hill loistaa esikoisohjauksessaan skeittijengistä. Tarina etenee Stevien ( Sunny Suljic) perspektiivistä johdonmukaisesti. Lapsenomaisuudessaan aseistariisuvan viaton Stevie saa muut avautumaan, jolloin kunkin katupojan kovan pinnan alta löytyy toinen, herkempi persoona ja usein myös muilta kätkettyjä viiltäviä salaisuuksia. Koko jengi on roolitettu yhtä hienosti, ja jopa sivuosista löytyy napakymppejä, kuten yksinhuoltajaäiti Dabney, Katherine Waterston, ja räppäri Teren ”Del the Funky Homosapien” Jonesin koditon mies. Epookin punk ja räp kruunaavat soundtrackilla pienimuotoisen mestariteoksen. Matti Komulainen Meryl Streep osoittautuu tavalliseksi kuolevaiseksi, jollaiselle vanha pikku-Fiat on sopiva auto. 76 EPISODI 11/2019 KOTITEATTERI
DRAAMA ELOKUVA ???? EKSTRAT ?? YHDYSVALLAT 2019 ELOKUVA esittää kysymyksen kuka oli mies Taru sormusten herrasta -kirjasarjan takana. Tolkien piirtää kuvan nuoresta sotaan joutuneesta miehestä, jolla oli synkkä lapsuus, mutta sydämen sivistystä. Dome Karukosken elokuva kuvaa kuinka Nicholas Houltin tulkitsemasta nuorukaisesta kasvaa professori ja kirjailija J.R.R. Tolkien. Karukosken ensimmäinen kansainvälinen elokuva on hyvä kykyjen osoitus, vaikka kriitikot maailmalla suhtautuivatkin elokuvaan kaikkea nuivan ja kohtuullisen väliltä. Tietysti yksityiskohtia on jäänyt pois, koska kaikkea ei voi tai pidä yhteen rajalliseen elokuvaan sisällyttää. Aina voi tietysti kiistellä siitä, valittiinko käsikirjoitukseen juuri se olennainen tai esitettiinkö se parhaalla mahdollisella tavalla. Tolkien on kuitenkin hieman syvempi mitä pinta antaa ymmärtää. Se on eheä ja Karukoski onnistui tekemään siitä omanlaisensa tulkinnan. Mainittavina ekstroina on ohjaajan kommenttiraita ja poistettuja kohtauksia. Jesse Raatikainen Tolkien Ohjaajanelämää juoksuhaudoissa. Huippujengi Himalajalla Missing Link ANIMAATIO ELOKUVA ?? YHDYSVALLAT 2019 SIR Lionel Frost on tutkimusmatkailija, joka 1800-luvun lopulla kiertää maailmaa etsimässä legendojen hirviöitä ja ihmeolentoja. Sattuneesta syystä hän ei kuitenkaan onnistu saamaan todistusaineistoa kohtaamisistaan. Se taas evää häneltä pääsyn The Last Gentleman The Old Man & the Gun DRAAMA ELOKUVA ???? YHDYSVALLAT 2018 IÄKÄS kaveri, jolla on ase – silti todellinen herrasmies. Näin todistajat kuvaavat Forrest Tuckeria miehen tekemien pankkiryöstöjen jälkeen. Mutta kuka tämä henkilö oikein on, nuori poliisi alkaa ihmetellä. Ennen pitkää kaksikon tiet risteävätkin. herrasmieskerhoon, johon hän haluaa hinnalla millä hyvänsä. Kun sir Lionel saa vinkin yhdysvaltalaisesta isojalasta, hän lyö vetoa sisäänpääsystä, mutta joutuu kohtaamansa hyväntahtoisen ja sivistyneen ”hirviön” kanssa osalliseksi seikkailuun, joka vie Himalajan vuoristoon etsimään lumimiehiä. Kateellinen kilpailija kätyreineen kuitenkin heittelee kapuloita rattaisiin. Ulkoisesti kyseessä on taattua Laika-studion vinkerosti tyyliteltyä stop motion -animaatiolaatua. Jotenkin elokuva ei kuitenkaan saa otetta tarinasta, jota haluaa kertoa. Koko yllättävän murhanhimoinen hoito tuntuu pohjustukselta juonelle, joka ei koskaan ehdi alkaa. Levyllä ei ole lisämateriaalia. Ei niin, että suomenkielisissä ääninäyttelijöissä olisi jotain vikaa, mutta iso miinus myös siitä, ettei valittavissa ole alkuperäistä ääniraitaa. Jouni Vikman Forrest Tucker (1920–2004) meritoitui pankkikeikkojen lisäksi pakotaiturina, joka karkasi jopa San Quentinin liittovaltion vankilasta. Erikoiset elämänvaiheet kiehtoivat pitkään elokuvantekijöitä, ja lähes kymmenen vuoden kehittelyn jälkeen David Lowery vei homman maaliin. Ohjaaja-käsikirjoittaja on virittänyt tulkintaansa samaa melankolista väreilyä kuin edellistyöhönsä A Ghost Story (2017): jotkut asiat vain menevät niin kuin menevät, eikä sille voi yhtään mitään. Robert Redford on aito Tucker, joka ei opi uusia temppuja. Sissy Spacek empii mieheen törmäävänä leskenä ja Tom Waits tarinoi kuin livelavalla. Casey Affleckista löytyy lain vastapuolelta eräänlainen Tuckerin vastinehahmo, joka ymmärtää elämästä enemmän kuin useimmat virkaveljensä. Matti Komulainen 11/2019 EPISODI 77 KOTITEATTERI
EPISODISSA 6/2019 ilmestyneellä edellisellä palstalla pääsimme VL Median Suomi-Filmi-boksissa vuoden 1938 Jääkärin morsiameen. Tällä kertaa perkaamme loppuun paketin 1930-luvun, eli loput vuosien 1938 ja -39 elokuvat. Yllättävän vähän niissä vielä näkyy marraskuussa 1939 häämöttäneen talvisodan haamu. Lisäksi teemme pienen syrjähypyn erään klassikon matkaan. RAKKAUS ON RUMA SANA Mitään aarteita ei tarkasteltavaan joukkoon kuulu. Elokuvat ovat joko farsseja, joissa nainen kuvittelee osaavansa asioita (Markan tähden) tai draamoja, joissa mies yrittää todistaa olevansa mies (Avoveteen) – tai niiden yhdistelmiä (Rikas tyttö). Ne esittelevät kiinnostavan lähtökohdan, hukkaavat totaalisesti tarinan punaisen langan ja päättyvät, kun nainen saa insinöörin puolisokseen. Vihreä kulta on melodraama, jossa kaksi luonnonystävää rakastuu mutta viettää elokuvan erillään, kunnes heidän puolisonsa löytävät uudet puolisot. Suomalaisten kykenemättömyyttä tehdä romanttisia elokuvia edustaa myös orpotytön likaisten vanhojen setien seuraan heittävä Poikamiesten holhokki. Hätävarassa rakastavaisten tielle heittää esteitä miehen halu päästä rikkaisiin naimisiin. Punahousut ennakoi tulevien vuosikymmenten sotilasfarsseja rakuunarykmentin sekoittaessa pienen paikkakunnan sosiaalista elämää. Sen ja monen muun tässä mainitun oleellisin oikeutus on iki-ihana Helena Kara. Kiinnostavimmat teokset ovat menneisyyteen katsovat Aktivistit, jossa itsenäisyyttä ajavat suomalaiset ja Venäjän viranomaiset jahtaavat toisiaan vuosina 1916–17, sekä Sysmäläinen, joka kääntää kelloa vielä kauemmas taaksepäin. 1600-luvulle sijoittuvan lemmenfarssin sukupuolileikittelyissä on jopa shakespearemaista vibaa. Ensimmäistä kertaa dvd-julkaisunsa kokoelmalla ovat saaneet Avoveteen, Markan tähden, Poikamiesten holhokki sekä Punahousut. 21 VELJESTÄ Olemme ylittäneet vasta kolmanneksen rajapyykin Suomi-Filmin 136 levyn boksista, mutta onhan niitä muitakin bokseja, esimerkiksi 232 levyn Suomen Filmiteollisuus – Täydellinen kokoelma! Siltä tarttui sattumalta käteen 80-vuotisjuhlia viettävä Wilho Ilmarin ohjaus Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä. Ilmestymisvuotensa katsotuin elokuva on perinteistä, sinänsä laadukasta klassikkotaltiointia, vaikka tarinaa aavistuksen onkin tiivistetty alusta ja lopusta. Juhanina nähdään paremmin ohjaajana tunnettu Edvin Laine. Olen itse pitänyt Seitsemää veljestä merkittävämpänä historiallisesta asemastaan yhtenä ensimmäisistä suomenkielisistä kirjallisista teoksista kuin kiinnostavana tarinana. Matti Tapion vuonna 1975 ohjaama taltiointi Kalle Holmbergin Turun kaupunginteatterille tekemästä näytelmäsovituksesta sai hieman muuttamaan näkemystä. Ehkä sen vuoksi, että kyseessä on musikaalinen ja viihteellinen näkemys. Ehkä siksi, että siinä esiintyvät nuoret ja siloposkiset Esko Salminen, Vesa-Matti Loiri, Heikki Kinnunen ja Juha Muje. Ehkä myös siksi, että karulla näyttämöllä veljesten matka tiivistyy paremmin kuin ”luonnollisessa” ympäristössä kuvatuissa sovituksissa. Jos veljeksensä haluaa kiimaisempina tai ainakin psykoottisempina, niin Yle Areenassa on vielä lähes vuoden ajan tarjolla myös Jouko Turkan 1989 ohjaama 12-osainen tv-sarja. Jouni Vikman Menneisyyden maisemia, osa 20 – Sodan alla Punahousut. 78 EPISODI 11/2019 KOTITEATTERI
Willem Dafoe sai roolistaan Oscar-ehdokkuuden. At Eternity’s Gate DRAAMA ELOKUVA ???? ISO-BRITANNIA / RANSKA / YHDYSVALLAT 2018 OHJAAJA Julian Schnabel on toiselta ammatiltaan kuvataiteilija. Vahvan visuaalisen otteen huomaa hänen palkituimmasta elokuvastaan Perhonen lasikuvussa (2007), mutta hänellä on vielä poikkeuksellisempi ote kuvataiteilijaelämäkerroissaan. Hieman perinteisempi Basquiat (1996) vangitsi kohteensa hengen ja sydämen. Van Gogh – Ikuisuuden porteilla onnistuu siinä missä edellinenkin, mutta vie kaiken vielä pidemmälle. Se tuntuu kaikin puolin Vincent Van Goghin elokuvalta. Monen kohtauksen visuaaliseen ilmeeseen on käytetty silmiin pistävän selvästi referenssinä Van Goghin maalauksia, mikä tekee elokuvasta poikkeuksellisen. Ei olla tyydytty pelkästään taulujen näyttämiseen elokuvassa, myös itse elokuva on taulu, joka on päässyt taiteilijan pään sisään. Van Gogh toimii erittäin hienosti juuri myös taiteilijakuvauksena. Willem Dafoe johtaa kirkasta tähtikaartia, tehden yhden uransa hienommista roolitöistä elämän ja mielenterveysongelmien riuduttamasta taiteilijasta. Ei lisämateriaalia. Jesse Raatikainen Van Gogh – Ikuisuuden porteilla Piano DRAAMA ELOKUVA ????? YHDYSVALLAT 1993 MYKKÄ Ada ( Holly Hunter) muuttaa tyttärensä Floran ( Anna Paquin) ja rakkaan pianonsa kanssa Uuteen Seelantiin järjestetyn avioliiton myötä. Hänen miehensä Stewart ( Sam Neill) asuu uudisasukkaana viidakossa, eikä elämä mökissä mutavellin keskellä ole ruusuilla tanssimista. Adan piano pääMoon DRAAMA / SCIFI ELOKUVA ????? YHDYSVALLAT 2009 SAM Rockwell tekee hienon inhimilliset, liikuttavat roolisuoritukset traagisen yksinäisenä astronauttina tässä kulttisuosioon nousseessa avaruusdraamassa. Sam Bell (Rockwell) on komennuksella kuussa louhimassa polttoainetta ja vuosia ainoa kumppani avaruusasemalla on älykäs tyy naapurin Bainesille ( Harvey Keitel) ja tälle on pidettävä epäsovinnaisia pianotunteja, joiden myötä Adankin tunteet lämpenevät avio-onnen jäätyä vain haaveeksi. Kolmen Oscarin voittaja on hyvin aikaa kestänyt klassikko, jonka näyttelijät välittävät erilaisia intohimoja ja tunteita taitavasti. Jane Campion on rakentanut hienosti syvälliset hahmot ja surumielisen dramaattisen tunnelman. Hunter tekee traagisen, syvällisen roolin ilman ääntä välittäen tunteita pelkän katseensa kautta ja upea Paquin on elokuvan piristys sympaattisena, kipakan itsepäisenä pikkutyttönä. Myös Neill ja Keitel ovat rooleissaan mainioita, mutta jäävät naisduon varjoon. Piano on kuvattu upeasti ollen synkänsävyinen viidakon siimeksessä ja heleä upeissa merenrantamaisemissa. Miia Hartikainen kone Gerty ( Kevin Spacey). Samista alkaa tuntua, että onko hän sittenkään keskenään Gertyn kanssa. Moon on harvinaisen ihmisläheinen avaruuselokuva eristyksissä olevassa paikassa. Hitaan melankolinen tahti antaa katsojalle aikaa pohtia elokuvan tematiikkaa. Yksinäisyyden ja epätoivon aistii Rockwellin roolisuorituksen kantaessa elokuvaa muiden ihmiskontaktien ollessa minimissä. Käsikirjoitus on onnistunut ja omaperäinen, juoni on sopivassa suhteessa rauhallinen, mutta yllättävä ja elokuvan vähemmän on enemmän -asenne toimii. Duncan Jones on pienen budjetin ohjauksessaan onnistunut tavoittamaan hienon tunnelman ja jopa ujuttanut mukaan hauskan silmäniskun isälleen David Bowielle Starman-sutkauksen muodossa. Miia Hartikainen 11/2019 EPISODI 79 KOTITEATTERI
THE HUMMINGBIRD PROJECT Dvd & blu-ray 18.11. STOCKHOLM Dvd & blu-ray 18.11. THE VANISHING Dvd & blu-ray 21.11. CHILD’S PLAY Dvd & blu-ray 27.11. LEIJONAKUNINGAS Dvd & blu-ray 29.11. FAST & FURIOUS: HOBBS & SHAW Dvd & blu-ray 9.12. FISHERMAN’S FRIENDS Dvd & blu-ray 9.12. ISABELLE Dvd & blu-ray 9.12. THEY SHALL NOT GROW OLD Dvd & blu-ray 9.12. JARHEAD 4: LAW OF RETURN Dvd & blu-ray 16.12 OVERCOMER Dvd & blu-ray 16.12. 47 METERS DOWN: UNCAGED Dvd & blu-ray 18.12. TULEVIA JULKAISUJA Lego DC Batman: Perhe ensin Lego DC Batman: Family Matters ANIMAATIO ELOKUVA ??? YHDYSVALLAT 2019 LEGO Batman jatkaa seikkailujaan omassa elokuvassaan, joka ei liity millään tapaa The Lego Movie -franchiseen vaan on osa Lego DC Super Heroes -jatkumoa. Tarina on hauska ja opettavainen. Bruce Wayne on turhautunut olemaan Bruce Wayne, ja haluaisi olla vain ja ainoastaan Batman. Hän päättää myydä yrityksensä. Samaan aikaan toisaalla Punahuppu ja Kaksinaama valmistautuvat salaperäisiin iskuihin ympäri Gothamia. Lego DC Batman: Perhe ensin korostaa perheen merkitystä, ja se onkin ensimmäinen Lego-elokuva, jossa esiintyy koko Lepakkoperhe. Mukaan mahtuu niin jokainen Robin, kuin Ace-koirakin. Lisäksi Lepakkonainen tekee Lego-debyyttinsä. Animaatio on terävää, ja kokonaisuudessaan kuvanlaatu on päätä huimaava. Kyseessä on varmasti yksi terävimmistä blu-ray-animaatiojulkaisuista, joita on saatavilla tavallisista marketeista. Olisi mielenkiintoista nähdä elokuva 4K-formaatissa, vaikka sitten vain vertailumielessä. Myös äänisuunnittelu on laadukasta, ja se jytisee hienosti Dolby Atmos -setillä, vaikkei elokuva Atmos-raitaa sisälläkään. Alkuperäiskielellä ääninäyttely toimii hyvin ja kuulostaa hyvältä. Levyllä ei ole lisämateriaalia. Niklas Tirkkonen Scooby-Doo: Return to Zombie Island ANIMAATIO ELOKUVA ?? EKSTRAT ??? YHDYSVALLAT 2019 REILU 20 vuotta sitten julkaistu animaatioelokuva Scooby-Doo on Zombie Island sai jatko-osan, jota kukaan ei toivonut. Mysteeri Oy palaa sattumankaupalla saarelle, jolla kissaihmiset ja zombiet riehuivat aikaisemmassa osassa. Tällä kertaa kaikki saaren asukkaat ovat kuitenkin varsin omituisia ja kiiltokuvamaisia. Totta kai kaaosta aiheuttaa myös ne elokuvan nimessäkin mainitut zombit. Mikä saarella on vikana? On mielenkiintoista, että elokuvan nimessä viitataan suoraan zombeihin, sillä ne eivät todellakaan ole suuressa osassa. Niitä on muutama, ja nekin pilataan hölmöllä juonenkäänteellä. Hahmot ovat pitkälti samanlaisia kuin aiemminkin. Fred on herkkä sielu, joka kaipaa autoaan, jonka hän meni myymään. Scooby-Doo ja Shaggy hölmöilevät ja syövät. Mieshahmot tuntuvat valitettavasti paljon syvemmiltä kuin naishahmot. Daphne ja Velma jäävät hieman ontoiksi, mikä harmittaa, sillä he ovat molemmat mielenkiintoisia hahmoja. Toki on syytä olettaa, että elokuvan katselija on tutustunut Scooby-Doo-mytologiaan jo aiemmin, joten hahmorakentelun puutetta voi katsella hieman sormien läpi. Ekstroina kolme jaksoa Scooby-Doon muita seikkailuja. Niklas Tirkkonen ONCE UPON A TIME... IN HOLLYWOOD Dvd & blu-ray 27.12. CRAWL Dvd & blu-ray 6.1. SE: TOINEN LUKU Dvd & blu-ray 13.1. AD ASTRA Dvd & blu-ray 3.2. Quentin Tarantinon Once Upon a Time... in Hollywood saapuu kotiteattereihin joulukuun lopulla. 80 EPISODI 11/2019 KOTITEATTERI
NETFLIX on saanut kaksi kovaa kilpailijaa. Disney Plus on aloittanut jo toimintansa Yhdysvalloissa. Suomeen Disneyn suoratoistopalvelu tulee näillä näkymin alkuvuodesta. Toinen kova kilpailija on Applen oma suoratoistopalvelu Apple TV Plus, joka julkaistiin marraskuun alussa. Samaan aikaan kun kilpailu on vasta alkamassa, Netflixin tilaajamäärät ovat jo valmiiksi laskussa. Sen sai aikaan hintojen korotus aiemmin tänä vuonna. Hinnankorotus on ehkä ollut Netflixin mielestä tarpeellinen, mutta se ei varmastikaan näytä tässä tilanteessa kuluttajien silmissä hyvältä, varsinkin kun ottaa huomioon, että Disneyn ja Applen kuukausimaksut ovat selvästi pienempiä. Apple TV+ maksaa Suomessa vain 5,99 euroa kuussa, kun Netflixin halvin paketti on 7,99 euroa. Disney Plus -palvelun hinta asettuu ilmeisesti meillä näiden väliin. Netflixin on jotenkin vastattava uuteen kilpailutilanteeseen. Ja mitäpä muuta se voisi tehdä kuin sitä, mitä se parhaiten osaa: tuottaa lisää houkuttelevaa sisältöä. Netflix jatkaakin valtavia miljardien dollarien investointejaan saadakseen valikoimaansa koko ajan uusia alkuperäissarjoja ja -elokuvia, jotta tilaajat eivät lopettaisi palvelusta maksamista. Kiinnostavan sisällön tuottaminen tulee vain entistä vaikeammaksi uudessa kilpailutilanteessa. Applella on vetonaulanaan vasta vain muutama oma tuotanto, kuten See-sarja, jonka pääosassa näyttelee Jason Momoa. Disneyllä on sen sijaan pohjaton katalogi klassikkoja, ja niitä kierrättämällä syntyy houkuttelevaa uutta sisältöä hyödyntämällä paitsi klassikkohahmoja, kuten Mikki Hiirtä tai Peter Pania myös Star Wars -saagaa (The Mandalorian) ja Marvel-hahmoja (Loki). Netflix on luonut laadukasta ja palkittua sisältöä muttei ole ainakaan vielä saanut aikaan yhtään Disney-luokan klassikkonimikettä. Netflix on ottanut valtavia lainoja pystyäkseen tuottamaan kallista alkuperäissisältöään. Lokakuussa yhtiö ilmoitti jälleen 2 miljardin dollarin joukkolainasta. Yhtiöllä alkaa olla jo lähes 15 miljardia dollaria lainaa. Jättivelkoihin perustuva strategia voi kuulostaa hullulta maallikon silmissä, mutta esimerkiksi talouslehti Forbes pitää sitä täysin perusteltuna. Yksinkertaisesti sanottuna velkaa ottamalla pääsee käsiksi varoihin, joita ei hallussa vielä ole, ja siten saadaan tehtyä investointeja, joiden avulla päästään loppujen lopuksi parempiin tuottoihin. Ja talouden asiantuntijat ovat sitä mieltä, että Netflix tekee tätä hallitusti ja tehokkaasti – ainakin toistaiseksi. Strategiassa on kuitenkin vaaransa: sitä verrataan juoksumattoon, jolta on vaikea hypätä pois. Suoratoistopalvelun kuluttajille tämä joka tapauksessa merkitsee sitä, että sisältöä on tulossa valtavasti lisää. Toinen juttu on sitten se, kuinka montaa kuukausimaksua haluaa maksaa. Yhtiöt käyvät kovaa suoratoistosotaa, jossa voi olla useitakin voittajia, mutta kaikki eivät sodassa välttämättä voita. JUSSI HUHTALA KAIKEN TEORIA NETFLIX EI OLE AINAKAAN VIELÄ SAANUT AIKAAN YHTÄÄN DISNEY-LUOKAN KLASSIKKONIMIKETTÄ. Tällä palstalla tarkastellaan kotiteatterijulkaisuja ja niihin liittyviä ilmiöitä. Visioita kotisohvalta. Jason Momoa esittää pääosaa Applen alkuperäissarjassa See. On käynnissä suoratoistotosota Netflixillä ei ole aikaa chillata 11/2019 EPISODI 81 KOTITEATTERI
HAUKKUMASANAT ovat ikiaikaista valtapelien mekaniikkaa. Vastapuolen edustajia pilkkaamalla heidät yritetään dehumanisoida. Eli pyritään välittämään mielikuva siitä, ettei vastapuolella ole samaa ihmisarvoa ja siksi heitä on täysin hyväksyttävää halveksia, töniä, jopa lyödä. Samaa taktiikkaa on käytetty maailman sivu erivärisiin, seksuaalivähemmistöihin ja suvaitsevaisiin. Elokuvien ystäviä on aikojen saatossa nimitelty useillakin termeillä aina filmihullusta vidioottiin. Näitä nimikkeitä ei ole enää mielekästä käyttää, sillä vanhojen määritteiden mukaan me olemme kaikki nyt suoratoistomarkkinoiden vidiootteja. Harvinaisempaa on, että yhden tietyn elokuvasarjan katsojille annetaan haukkumanimiä, mutta mielenkiintoisesti näin on tapahtunut niiden kohdalla, jotka ovat päätyneet seuraamaan Marvelin elokuvia. Dehumanisointi on ollut niin onnistunutta, että se on jopa päässyt nakertamaan muutaman tunnetun elokuvantekijän harkintakykyä ja hekin ovat päätyneet lausumaan Marvel-elokuvia halventavia ajatuksia. Heidän todennäköinen pyrkimyksensä on saada Marvel-yleisö ensin häpeämään ja sitten katsomaan heidän omia elokuviaan. Ikävintä on se, ettei yksikään heistä tiettävästi ole vaivautunut katsomaan avoimin mielin koko 22 elokuvaa kestävää saagaa kokonaisuudessaan. Tietämättömyys saattaa olla autuutta, mutta se on myös surullista. Vielä 1990-luvulla Marvelin sarjakuvien kuluttajia nimitettiin marvelzombeiksi. Termillä kuvattiin henkilöä, joka pyrki keräämään kaikki Marvel-sarjakuvat välittämättä kriitikoiden suosituksista. Elokuvamaailmaan siirrettynä tämä on sama kuin käyttäisimme nimityksiä romkomzombi, länkkärizombi tai jamesbondzombi. 90-luvun marvelzombi-termin pilkka osui lopulta itse nimittelijöiden nilkkaan. Marvel perusti vuonna 2005 samannimisen sarjakuvan vaihtoehtoisesta todellisuudesta, jossa kaikki supersankarit ovat saaneet zombitartunnan. Pian tämän julkaisun jälkeen haukkumanimen käyttäjät huomasivat nimittelynsä ainoastaan edistävän uuden Marvel-sarjakuvan markkinointia ja lopettivat sanan käytön. Tämän hetken suosituin pilkkanimi on marveltard, jolle on omistettu jopa oma 7 000 jäsenen Facebook-yhteisö ”F**k marveltards”. Sen pääasiallinen tehtävä on valistaa seuraajiaan siitä, kuinka tyhmiä Marvel-elokuvia katsovat ihmiset oikein ovat. Syksyn suosituin ajanviete saitilla on ollut rakentaa meemejä, joissa sekä Heath Ledgerin että Joaquin Phoenixin Jokeri-hahmot nälvivät MCU:ta. Ehkä tämä onkin koko kiistan mielenkiintoisin yksityiskohta. Minkä takia MCU:n vastustajat tukeutuvat toiseen, rakenteeltaan täysin identtiseen, universumiin? Vastakkainasettelusta hyötyvät eniten Warnerin DC-elokuvat ja Disneyn Marvel-elokuvauniversumi. Tilanne on täsmälleen sama kuin 80-luvun kolajuomasodissa: kun Pepsi ja Coca-Cola pitivät tarpeeksi suurta meteliä toisistaan, unohtui kuluttajalta, että mitään muita vaihtoehtoja voisi ollakaan. Amerikan demokraatit ja republikaanit ovat blokanneet muiden puolueiden synnyn samalla tekniikalla koko Yhdysvaltojen historian ajan. Warnerin ja Disneyn mielestä on vain kaksi vaihtoehtoa, Avengers tai Jokeri. Ja niin kauan kuin mitään muuta ei ole olemassa, nämä kaksi yhdessä jakavat koko kakun. Pekka Lehtosaari on vastannut käsikirjoituksista elokuviin Pahat pojat, Vares, Dark Floors, Syvälle salattu, 42 maahan myyty supersankarielokuva Rendel, sen jatko-osa Cycle of Revenge ja Suomen ensimmäinen kokoillan teatterianimaatio Röllin sydän, jonka hän myös ohjasi. Televisiolle Pekka on kirjoittanut mm. sarjoja Alamaailma ja Kylmäverisesti sinun. Pekan käsikirjoittama sarjakuva Raatteen tie on käännetty jo kahdeksalle kielelle. Pekka on myös ohjannut suomenkielisen äänen yli 80 pitkään piirroselokuvaan. ELOKUVIEN YSTÄVIÄ ON AIKOJEN SAATOSSA NIMITELTY USEILLAKIN TERMEILLÄ AINA FILMIHULLUSTA VIDIOOTTIIN. DC vs MCU PEKKA LEHTOSAARI 82 EPISODI 11/2019
STAR WARS: THE RISE OF SKYWALKER Edellinen Star Wars jakoi rintamalinjoja, mutta sarjan kymmenennessä elokuvassa asiaa astuu paikkaamaan The Force Awakens -ohjaaja J.J. Abrams. Mikä tärkeintä, meidän oma Joonas Suotamomme on edelleen Chewbacca! CHARLIE’S ANGELS Maailman epäoikeudenmukaisuuksia paikkaavaa kolmikkoa esittävät tällä kertaa Kristen Stewart, Naomi Scott ja Ella Balinska. Myös Bosley on päivitetty, sillä hahmo on jaettu kolmen näyttelijän esitettäväksi. ELOKUVAVUOSI 2020 Kun tunnettua, tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Käymme silti läpi viime hetken tiedot ensi vuodeksi aikataulutetuista mielenkiintoisimmista elokuvaensi-illoista. JA PALJON MUUTA EPISODI 12/2019 ILMESTYY 13. JOULUKUUTA. OSTA TAI TILAA! SEURAAVASSA EPISODISSA Tilaa Episodi! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-episodi Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.episodi.fi. Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.episodi.fi Tilaajapalvelu puh. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 98,80 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 117,60 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % 12 numeroa/12kk 98,80