H IF IM A A IL M A 2|2 23 PÄTEVÄ PISTELÄHDEKAIUTIN MOFI SOURCEPOINT 10 MINIKOKOINEN USB-DAC IFI UNO EDULLISEMPAA ITALOA SONUS FABER LUMINA II JA V AQUA LINQ -STRIIMERI JA LA SCALA -DA-MUUNNIN BITTIVIRTAA JA PUTKIMUUNNOSTA | MANGER P2 -KAIUTIN OMINTAKEISTA OSAAMISTA SAKSASTA MITEN LEGENDA ELÄÄ DIGIMAAILMASSA? | QUAD ESL63 -KAIUTIN & VENA PLAY II -STRIIMERIVAHVISTIN DACIT TYÖPÖYDÄLLE VERTAILUSSA 02|2023 12,90 € 166192_.indd 1 166192_.indd 1 9.3.2023 13.35.56 9.3.2023 13.35.56
NU-VISTA PRE NU-VISTA PAS MUSICAL FIDELITY MUSICAL FIDELITY www.ak-hifisystems.fi 22 000 € 24 000 € ETUVAHVISTIN STEREO PÄÄTEVAHVISTIN AUDIOKAUPPA, HYVINKÄÄ 28.3.–31.3. HIFIHUONE, TAMPERE 12.–15.4 AUDIOKAUPPA, HELSINKI 25.–29.4. HIFIMESTA OY, TURKU 3.–6.5. NU-VISTA PRE & PAS D E MOV II KO T TER VET U LO A TEST A A M A A N! AUDIOKAUPPA, HYVINKÄÄ TE HUOM! HYVINKÄÄLLÄ DEMOKAIUTTIMINA perlistenaudio.com 166193_.indd 2 166193_.indd 2 9.3.2023 11.13.27 9.3.2023 11.13.27
KUSTANTAJA Fokus Media Finland Oy www.fokusmedia. Aikakausmedia ry:n jäsen OSOITE Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki VERKKOSIVUT www.hi maailma. www.hi maailma. /tilaa PÄÄTOIMITTAJA Mauri Eronen mauri.eronen@hi maailma. ULKOASU Isma Valkama AVUSTAJAT Jussi Arvio | Jaakko Eräpuu | Matti Hermunen | Heikki Kivelä | Matti Komulainen | Mikael Nederström | Kari Nevalainen TOIMITUSJOHTAJA Mikko Saastamoinen KAUPALLINEN JOHTAJA Jaana Lindvall-Harki PAINOPAIKKA Kroonpress ISSN 1796 6507 ASIAKASPALVELU asiakaspalvelu@fokusmedia. puh. 020 7354 130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/puhelu + 7,02 snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8,35 snt/puhelu + 17,17 snt/ min. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. 17. vuosikerta, 8 numeroa vuodessa Hi maailma on arvostetun Expert Imaging and Sound Association (EISA) -järjestön jäsen. Hi maailma kuuluu EISAn hi ja kotiteatteriäänentoistopaneeliin. www.eisa.eu” PÄÄKIRJOITUS MAURI ERONEN | PÄÄTOIMITTAJA MUTKATONTA MUSIIKKIA T ämän numeron työpöytädacien vertailu nosti mieleen aiheen, josta olen kirjoitellut joskus aikaisemminkin. Se liittyy musiikin kuuntelun helppouteen. Kynnys nauttia monenlaisesta musiikista alenee, kun käyttöliittymä on kohdallaan. On luontevaa käyttää äänentoistolaitteistoa, joka on kytketty vekottimeen, jolla viettää suurimman osan ajastaan. Toimistotyöläisen selkäytimeen iskostunut työkalu on tietokone, ja siihen liitetty usb-dac aktiivikaiuttimilla ja kuulokkeilla minimoi säätämiseen kuluvan ajan. Koska hiiri ja näppäimistö on monelle luontainen kehon jatke, ei käyttöliittymä voisi parempi olla. Erityisesti etsimisen ja selaamisen näkökulmasta se päihittää etevimmänkin striimerin, vaikka toki suurinäyttöinen iPad Roonilla pääsee jo lähelle. Mutta Roon tietokoneella on parempi – tai Spotify, tai Youtube. Se, ettei laitteiston oton valintoihin tarvitse koskea, eikä tietokoneella pyörivän toisto-ohjelmiston yhteensopivuuksia käytetyn striimerin kanssa tarvitse miettiä, vapauttaa penkomaan kitkatta useampia musiikin lähteitä yhdestä toiseen pomppoillen, olivat ne sitten selaimessa pyöriviä musavideoita tai levypalvelimen acceja, puhumattakaan työpöydän laatikosta löytyneen usb-massamuistina toimivan mp3-soittimen aarteita kahden vuosikymmenen takaa. Tietokone ja usb-dac on todellista click’n’playtä – äänenlaadusta useimmiten tinkimättä. Tämä löytämisen ilon lopputuote taas voi paremmalla ajalla kulminoitua kokonaan erillisen stereolaitteiston parissa nautiskeluun. Kun järkevällä käyttöliittymällä aiemmin luodun soittolistan tai yksittäisen albumin laittaa pyörimään suosimastaan soittimesta, ei tarvitse käyttää kallista aikaansa epämiellyttävän rajapinnan kanssa tuskailuun. 166194_.indd 3 166194_.indd 3 9.3.2023 14.45.12 9.3.2023 14.45.12
TESTI 14 IFI AUDIO UNO -DA-MUUNNIN Piskuinen usb-dac tarjoaa käyttäjäystävällisyyttä ja pätevää ääntä tietokonekuunteluun. 30 KRONIKKA: QUAD ESL63 -KAIUTIN Quadin legendaariset sähköstaattikaiuttimet vuodelta 1963 ovat kuulokemaiset toistimet. Miten ne pariutuvat nykyhetkessä digitaaliseen äänentoistoon? 56 SONUS FABER LUMINA IIJA V -KAIUTTIMET Designiltaan tunnistettavan Sonus faberin Lumina-sarja sijoittuu valmistajansa edullisimpaan päähän. Testatun jalustaja lattiamallin äänelliset erot osoittautuivat yllättävän suuriksi. VERTAILU 16 USB-DACIT 800–2 500 EUROA Kuulokkeet ja aktiivikaiuttimet ovat keskeisessä roolissa työpöytäkuuntelussa. Sitä varten tarvitaan esija kuulokevahvistimen yhdistävä da-muunnin usb-liitännällä. HIGHEND 36 HERMUSET: MANGER P2 -KAIUTIN Itse kehittämäänsä elementtitekniikkaa käyttävä saksalainen Manger on omaperäinen ja paljastavan ilmava toistin. 42 SILLÄ KORVALLA: MOFI SOURCEPOINT 10 -KAIUTIN Vinyyliskenestä paremmin tunnettu Mobile Fidelity on alkanut valmistaa myös kaiuttimia. Sen jalustakaiuttimeksi kookas debyyttimalli on nimensä mukaisesti koaksiaaliperiaatteella toimiva pistelähde. 48 AQUA LINQ -STRIIMERI JA LA SCALA -DA-MUUNNIN Italialaisen Aquan keskinäistä synergiaa nauttiva parivaljakko yhdistää digimusiikin putkitoimiseen muunnokseen. VAKIOT 03 PÄÄKIRJOITUS 06 TUOTEUUTISET 28 TALLENTEET 46 KOLUMNI 60 LEVYARVIOT 66 TULOSSA SISÄLTÖ 16 42 56 HAASTATTELU 10 TIMO KORHONEN Timo Korhonen on aikamme merkittäviä kitarataiteilijoita. 166195_.indd 4 166195_.indd 4 9.3.2023 14.41.53 9.3.2023 14.41.53
06 Planaarikuulokkeita valmistava Hifiman on päivittänyt tekniikoitaan ja testannut enemmän suljettuja topologioita. Uusi ylellisen oloinen Audivina-kuuloke yhdistää nämä kaksi seikkaa. Korkeatasoisia suljettuja planaarikuulokkeita ei ole markkinoilla monia. HE1000-kuulokkeista Audivina on perinyt alumiiniset sangat ja leveän nahkaisen niskatuen. Munamaiset kaiutinkopat on tehty puusta. Ääntä kuulokkeessa tuottaa tasoelementti Stealth-magneettijärjestelmällä. Kalvoksi valmistaja on valinnut entistä ohuemman NEO Supernanon. Taajuusvasteeksi kerrotaan 5–55 000 hertsiä, nimellisimpedanssiksi 20 ohmia ja herkkyydeksi 97 desibeliä. Painoa kuulokkeilla on 470 grammaa. Tätä kirjoitettaessa kuulokkeet olivat ennakkotilattavissa Yhdysvalloissa hintaan 1 999 dollaria. Samaan aikaan valmistaja on julkistanut epätyypillisesti muotoillun ja monipuolisilla liitännöillä varustetun EF600-dac/kuulokevahvistimen. Dacissa on Hifimanin Himalaya Pro -moduuli R2R-tyyppisellä da-muuntimella 0,01 prosentin vastuksilla. EF600 tuottaa viisi wattia kanavaa kohden 32 ohmilla balansoituna ja 1,8 wattia kanavaa kohti 32 ohmilla balansoimattomana. Pystysuora vahvistin on muotoiltu niin, että se toimii tarvittaessa tavallisena kuuloketelineenä. EF600:n jenkkihinta oli tätä kirjoitettaessa 799 dollaria. Audivinan tai EF600:n saatavuudesta tai hinnasta Suomessa ei tätä kirjoitettaessa ollut tarkempaa tietoa. TASOELEMENTTI SULJETUSSA PUUKOPASSA Saksalainen kaiutinvalmistaja Elac on laajentanut Vela-kaiutinsarjaansa uudella kompaktilla Elac Vela BS 404 -kaiuttimella. Sarjaan kuuluu entuudestaan kolme lattiamallia, yksi kompakti jalustakaiutin ja keskikaiutin. Elac Vela BS 404 on kaksitiekaiutin 180 millimetrin bassokeskiäänisellä bassorefleksikotelossa, ja kuten Vela-sarjan muissakin kaiuttimissa yli 2 400 hertsin diskanttitaajuuksia toistaa Elacin oma amt-laskostettu JET-nauhaelementti. Vasteeksi ilmoitetaan 38–50 000 hertsiä, herkkyydeksi 87 desibeliä (2,83 V/m) ja nimellisimpedanssiksi neljä ohmia. Kaiuttimen puolisuunnikkaan muotoinen, monikerroksinen kotelo on tehty puukuitumateriaalista. Viimeistelyvaihtoehdot ovat korkeakiiltoinen pähkinäviilu tai korkeakiiltoinen valkomusta pinta. KOMPAKTI JALUSTAKAIUTIN JET-DISKANTTIELEMENTILLÄ Vuonna 2016 Pro-Ject Audio lanseerasi ensimmäisen vinyylilevyjen puhdistuslaitteensa, VC-S:n. Kolme vuotta myöhemmin ilmestyneet VC-E2 ja VC-S2 ALU paransivat alkuperäistä muotoilua, ja nyt esitellyt, täysin uudet VC-E2 ja VC-S3, ovat järeämpiä mutta helppokäyttöisempiä. Pesureissa on suuri suotokapasiteetti (10 000 mikrofaradia), Low ESR -kondensaattorit, vähäkohinaiset komponentit ylijännitesuojalla sekä jäykkä alumiinikotelo. Molemmissa on uusi kotelo, uusi puhdistusta nopeuttava magneetti klamppi sekä uusi itseliimautuva varsinauha parempaan puhdistukseen. Uutta on myös Wash it 2 -puhdistusneste. VC-S3:ssa on lisäksi uusi parannettu moottori. Laitteet on valmistettu Euroopassa, ja ne ovat saatavana mustana tai hopeana (magneettiset puiset sivupaneelit saatavana erikseen). PRO-JECTILTA PARANNELTUJA LEVYPUTSAREITA LISÄTIEDOT: HIFIMAN.COM & TUR-PEX.COM HINTA: 1 599–1 699 EUROA (VIIMEISTELYSTÄ RIIPPUEN) LISÄTIEDOT: ELAC.COM & SCANTEKNIK.FI HINTA: VC-E2 450 EUROA | VC-S3: 699 EUROA LISÄTIEDOT: PROJECT-AUDIO.COM & AK-HIFISYSTEMS.FI 166197_.indd 6 166197_.indd 6 9.3.2023 15.20.22 9.3.2023 15.20.22
TUOTEUUTISET Audio Note UK:n AX-sarja tekee paluuta, mutta ei kuulemma sellaisenaan vaan koko mallistoa muokaten. Kotelon parempaan rakenteeseen on satsattu kuten myös viimeistelyyn. Lisäksi jakosuodinta ja kaiutinelementtejä on parannettu. Sarjaan kuuluu kaksi kaiutinta: AX One ja pari kiloa painavampi AX Two, joka on myös mitoiltaan joka suuntaan muutaman senttimetrin kookkaampi. Kokoero selittyy suuremmalla kuuden tuuman bassoäänisellä, kun AX Onessa on viiden tuuman bassoääninen. Molemmissa on 0,75” silkkidome diskantissa. Molemmat ovat myös kuuden ohmin kaiuttimia, ja vasteeksi ilmoitetaan huoneesta riippuen 55/60–23 000 hertsiä (±6 dB). AX Onen herkkyys on 87 desibeliä, AX Twon 89 desibeliä. Uudet kaiuttimet on valmistettu samassa Itävallan-tehtaassa kuin kaikki muutkin AN UK:n kaiuttimet. Alkuun tarjolla on kaksi puuviilua: eurooppalainen pähkinäpuu ja musta saarni. Valmistaja lupailee esittelevänsä lähiaikoina pitkään luvatun AX Three -mallin, joka tulee AN-K/D:n alapuolelle ja AX Twon yläpuolelle. AUDIO NOTE UK PARANTELI AX-JALUSTAKAIUTTIMIAAN HINTALUOKKA: AX ONE NOIN 2 500 EUROA | AX TWO NOIN 3 800 EUROA LISÄTIEDOT: AUDIONOTE.CO.UK & HIGHFIDELITY.FI Cambridge Audion AXN10ja MXN10-verkkosoittimet erottuvat valmistajan muista StreamMagic-laitteista osin kompaktin kokonsa ja edullisemman hinnoittelun suhteen. Molemmat soittimet tarjoavat internetradion, musiikin suoratoistopalvelut ja mahdollisuuden toistaa musiikkia omilta digitaalisilta tallennusvälineiltä sekä yksinkertaisen ohjauksen StreamMagic-sovelluksella. Cambridge Audio AXN10 (kuvassa) on täyden koon verkkosoitin, joka tuo AX-sarjaan erillisen musiikin suoratoistovaihtoehdon, cd-soittimien ja viritinmallien rinnalle. Soittimessa on StreamMagic Gen 4 -moduuli ja ESS Sabre ES9033Q -dac. Liitännöistä löytyy ethernet, usb, wi , bluetooth sekä koaksiaalinen ja optinen digilähtö. Hires-tukea on luvassa tasoon 768/32 ja dsd512 CAMBRIDGE AUDION UUDET VERKKOSOITTIMET Digitaalisista vahvistimista tunnettu tanskalainen Lyngdorf Audio on alusta alkaen valmistanut myös kaiuttimia, jopa huoneen korkuisia sellaisia. Valmistajan uusin kaiutin on kompakti Cue-100, jossa nykyaikainen tanskalainen muotoilu yhdistyy uusimpaan kaiutintekniikkaan, jolla tässä yhteydessä viitataan muun muassa Puri n bassokeskiäänielementteihin. Tanskalainen Puri valmistaa matalasäröisiä pitkäiskuisia bassokeskiäänisiä, jotka tunnistaa yläripustuksen harjanteista ja urista. Cue-100:ssa on 180-millimetrinen alumiinikartioinen bassokeskiääninen 39 millimetrin alumiinipuhekelalla. Tukea bassotoistoon antaa kaksi 180 millimetrin passiivisäteilijää. Diskanttitaajuuksia toistaa Lyngdor n oma Air Motion Transformer -nauhaelementti neodyymimagneetilla. Jakotaajuudeksi ilmoitetaan 2 300 hertsiä. Kolmikylkinen, pyöristetty Cue (35-millimetristä mdf:ää) istuu massiivipuujalustalla. Ulkonäkö on räätälöitävissä yksilöllisesti. Lyngdor n RoomPerfect-tekniikalla (esimerkiksi Lyngdorf TDAI -vahvistimessa) Cue-100 voidaan mukauttaaakustisesti optimaalisesti kuunteluhuoneeseen. Vasteeksi kerrotaan 35–22 000 hertsiä (-3 dB), nimellisimpedanssiksi neljä ohmia ja herkkyydeksi 83 desibeliä (2,83 V/1 m). LYNGDORFIN PIENI VIHJE LISÄTIEDOT: CAMBRIDGEAUDIO.COM & HIGHENDSTUDIO.FI HINTA: 9 990–10 490 EUROA (VIIMEISTELYSTÄ RIIPPUEN) LISÄTIEDOT: STEINWAYLYNGDORF.COM & TUR-PEX.COM asti. Yhteensopivuuslistalta löytyy lisäksi upnp, paikallinen usb-media, Chromecast, Spotify Connect, Tidal, Qobuz, Roon Ready sekä Airplay 2. Cambridge Audio MXN10 tarjoaa samat ominaisuudet ja toiminnot pienemmässä koossa. Laitteiden hinnat eivät tätä kirjoitettaessa olleet vielä tarkentuneet. 166197_.indd 7 166197_.indd 7 9.3.2023 15.22.45 9.3.2023 15.22.45
KEFin uudessa R Meta -sarjassa uutta on rman oma metamateriaaliabsorptiotekniikka MAT ja uudet 12. sukupolven Uni-Q-elementit. MAT-tekniikka viittaa monimutkaiseen labyrinttimaiseen rakenteeseen, jossa jokainen kanava absorboi tietyn taajuuden, vaimentaa tehokkaasti elementin takasäteilyä ja pienentää säröä. KEF R Meta -sarjaan kuuluu seitsemän mallia, joista kaikista löytyy räätälöidyt uuden sukupolven Uni-Q-elementit MAT-käsitellyllä diskantilla, elementtien eristys kaiutinkotelosta, bassoääniset hybridialumiinikartiolla sekä parannetut jakosuotimet. Sarjaan kuuluu kolme lattiakaiutinta R11 Meta (kuvassa), R7 Meta ja R5 Meta sekä kirjahyllykaiutin R3 Meta. Lisäksi on kaksi keskikaiutinta R6 Meta ja R2 Meta, molemmat Uni-Q-elementeillä. Dolby Atmos -ääntä varten on R8 Meta -surroundkaiutin seinälle tai toisen R-sarjan kaiuttimen päälle. Uusien R Meta -sarjan mallien sanotaan kelpaavan niin kaksikanavaiseen kotihi järjestelmään kuin kotiteatteriin. Valittavana on kolme viimeistelyvaihtoehtoa vakiona: kiiltävä musta ja valkoinen sekä pähkinä. KEFIN R-SARJAN KAIUTTIMIIN MAT-PÄIVITYS Audiolab on laajentanut tuotevalikoimaansa kolmella uudella laitteella: integroidulla 7000A-vahvistimella, 7000CDT-cd-pyörittimellä ja 7000N Play -striimerillä. Verrattuna 6000-sarjaan laitteita on edelleen paranneltu ja päivitetty uusimmalla tekniikalla. Uudistuksiin kuuluu muun muassa 9000-sarjasta lainattu ips-lcdnäyttö graa sella käyttöliittymällä. Integroitu 7000A-vahvistin on varustettu 250 volttiampeerin toroidimuuntajalla. Ab-luokan tehovahvistinaste (complementary feedback -topologia) tuottaa 70 wattia kanavaa kohden kahdeksalla ohmilla tai 110 wattia neljällä ohmilla. Da-muuntimen keskiössä on 32-bittinen ESS-ES9038Q2M-dac HyperStream II -arkkitehtuurilla. Kolmen analogisen tulon ja mm-levysoitintulon lisäksi on kaksi koaksiaalija kaksi optista spdif-digituloa, bluetooth aptx, hdmi arc ja usb. Mqa-dekooderin ansiosta laite on yhteensopiva Tidal HiFi Plus -palvelun kanssa. Audiolab 7000CDT -cd-pyöritin sisältää 9000CDT:stä lainatun Read-ahead-puskurin, sähkömagneettisesti suojatun levynlukuaseman ja sille oman virtalähteen. Pyörittimen usb-a-liitäntä hyväksyy wav-, aac-, wmaja mp3-tiedostomuodot. Audiolab 7000N Play avaa DTS Play-Fi:n avulla pääsyn oman musiikkikirjaston lisäksi suoratoistopalveluihin, kuten Spotify, Tidal, Deezer, Qobuz ja Amazon Music. Laite on myös yhteensopiva Apple Airplay 2:n kanssa. AUDIOLABILTA UUSI 7000-SARJA Vuonna 1997 Accuphase lanseerasi PS-1200:n patentoidulla aaltomuodon muokkausteknologialla. PS-1250 on kuudes kehitysversio PS-1200:sta. Laite toimii pienisäröisenä ja matalan kohinatason ac-jännitestabilaattorina sen kahdeksaan 230 voltin Schuko-verkkopistorasiaan kytketyille hi laitteille. Laite vertaa virtalähteen aaltomuotoa pienisäröisellä generaattorilla luotuun referenssiaaltomuotoon ja sen perusteella kompensoi sekä muokkaa signaalia aaltomuodon korjausvahvistimessa (kaksi symmetristä tehonvahvistinta, kummassakin kaksi 10 bipolaaritransistorin push-pull-kokoonpanoa). Laitteessa on sisäänrakennettu mittari ja lcd-näyttö tärkeiden parametrien, kuten lähtötehon, tulo-/lähtöjännitteen sekä tulo-/lähtösäröjen, seurantaan. Suuri ja suojattu toroidiverkkomuuntaja yhdessä suotokonkkapatteriston kanssa takaa, että PS-1250 saavuttaa 1 200 volttiampeerin lähtökapasiteetin (thd 0,08 %). Häiriönsuojaus on kolmiportainen (ylijännitesuojapiiri, aktiivisessa signaalinkorjausvaiheessa käytetty erillispiiri lämpötila-antureineen ja niin edelleen). Fööniä ei tarvita. REFERENSSIVIRTAA AALTOMUODON KORJAAJALLA HINTA: AUDIOLAB 7000A 1 299 EUROA | AUDIOLAB 7000CDT 649 EUROA | AUDIOLAB 7000N PLAY 649 EUROA LISÄTIEDOT: AUDIOLAB.CO.UK & AUDELEC.FI HINTA: MALLISTA RIIPPUEN 1 400–6 500 EUROA. LISÄTIEDOT: KEF.COM & HIGHENDSTUDIO.FI LISÄTIEDOT: ACCUPHASE.COM & KRUUNURADIO.FI KEFin uudessa R Meta -sarjassa uutta on rman oma metamateriaaliabsorptiotekniikka MAT ja uudet 12. sukupolven Uni-Q-elementit. MAT-tekniikka viittaa monimutkaiseen labyrinttimaiseen rakenteeseen, jossa jokainen kanava absorboi tietyn taajuuKEF R Meta -sarjaan kuuluu seitsemän mallia, joista kaikista löytyy räätälöidyt uuden sukupolven Uni-Q-elementit MAT-käsitellyllä diskantilla, elementtien eristys kaiutinkotelosta, bassoääniset hybridialumiinikartiolla sekä parannetut jakosuotimet. Sarjaan kuuluu kolme lattiakaiutinta R11 Meta (kuvassa), R7 Meta ja R5 Meta sekä kirjahyllykaiutin R3 Meta. Lisäksi on kaksi keskikaiutinta R6 Meta ja R2 Meta, molemmat Uni-Q-elementeillä. Dolby Atmos -ääntä varten on R8 Meta -surroundkaiutin seinälUusien R Meta -sarjan mallien sanotaan kelpaavan niin kaksikanavaiseen kotihi järjestelmään kuin kotiteatteriin. Valittavana on kolme viimeistelyvaihtoehtoa vakioHINTA: MALLISTA RIIPPUEN 1 400–6 500 EUROA. : ACCUPHASE.COM & KRUUNURADIO.FI 166197_.indd 8 166197_.indd 8 9.3.2023 15.21.45 9.3.2023 15.21.45
CAMBRIDGE AUDIO EDGE A INTEGROITU VAHVISTIN PRO-JECT X-TENSION 9 LEVYSOITIN ORTOFON MC CADENZA BLUE ÄÄNIRASIA SVS PB16-ULTRA SUBWOOFER MONITOR AUDIO PLATINUM 100 3G JALUSTAKAIUTTIMET KEF R7 META LATTIAKAIUTTIMET YAMAHA YH-5000SE HIGH-ENDKUULOKKEET MUSICAL FIDELITY M8XI INTEGROITU VAHVISTIN 2 999 € 4 099 € 1 999 € AUDIOKAUPAN ALA CARTE 5 000 € PARI 6 499 € 5 699 € 7 499 € 5 500 € PARI 166541_.indd 9 166541_.indd 9 9.3.2023 11.14.30 9.3.2023 11.14.30
10 MATKALLA ETEENPÄIN HAASTATTELU: TIMO KORHONEN TIMO KORHONEN ON KIISTATTA AIKAMME MERKITTÄVIÄ KITARATAITEILIJOITA. SUOMEN JA MAAILMAN MITTAPUUSSA UPEAN URAN TEHNYT MESTARI KERTOI HIFIMAAILMALLE MUSIIKISTA, MAAILMASTA JA VÄHÄN MUUSTAKIN. TEKSTI JUSSI ARVIO KUVAT HEIKKI TUULI JA ULI KONTU-KORHONEN 166201_.indd 10 166201_.indd 10 9.3.2023 13.05.37 9.3.2023 13.05.37
HAASTATTELU 11 mus oli noin kymmenvuotiaana, kun kuulin ohjelmaa isännöivän John Williamsin soittavan Heitor Villa-Lobosin preludin no 1. Muistelen kyseessä olleen Granada-tv:n tuottaman kitaramestareita-sarjan. Voi jertsis sitä kitaran syväsaundia! Mä haluan oppia ton, huudahtaa Timo ja on silmin nähden edelleen vaikuttunut tuosta hetkestä. – Siitä syntyi konkreettinen tavoite, vaikka pidin tuohon aikaan heavyrockista ja sähkökitara olikin toiveeni. Konservatiivivanhempani päättivät kuitenkin ostaa klassisen akustisen kitaran, Timo naurahtaa. – Urani taas alkoi oikeastaan siitä, kun pääsin peruskoulusta opiskelemaan suoraan Sibelius-Akatemiaan. Vuonna 1982 parin vuoden opiskelujen jälkeen voitin, täysin yllättäen, Münchenin musiikkikilpailun kitarasarjan, kertoo Timo ilme yllättävän vakavana. – Se oli aikamoinen sotku, sillä ollakseni rehellinen en osannut kovin paljon vielä tuossa vaiheessa. Mutta intohimo ja intuitio korvasivat vähäisen kokemuksen, hän nauraa lopulta. – Sen jälkeen pitikin sitten opiskella tosissaan ohjelmistoa ja musiikin syvällisempää ymmärtämistä. Opettajakseni tuli loistava Oscar Ghiglia, joka auttoi minua rakentamaan omat analyysityökalut. Se oli askel ammattimaiseen soittoon ja tiedostamiseen. Aloin oikeasti ymmärtää, mitä tehdä ja miksi, jotta kehittyisin. Hänestä (Oscar) on muuten (haastatteluhetkellä 4.1.2023) Netflixissä dokumentti, Oscar´s Lesson, joka valottaa itse henkilöä, vinkkaa Timo. Muitakin käännekohtia mainitaan. Muun muassa vuoden 1986 Havana-kilpailu, säveltäjä Leo Brouwerin kohtaaminen ja yhteistyö, jonka hedelmänä syntyy Timolle sävelletty konsertto vuonna 1992 ja useampikin teos vielä myöhempien vuosien varrella. Toimii-yhtyeellä on kuitenkin oma erityinen paikkansa Timon virstanpylväissä. Yhtyeen perustivat aikanaan kansallisesti ja kansainvälisestikin huippulahjakas joukko: Magnus Lindberg, Esa-Pekka Salonen, Otto Romanowski sekä sellisti Anssi Karttunen ja lyömäsoittaja Lassi Erkkilä. Myöhemmin yhtyeeseen liittyi myös Ylen ääniteknikko Juhani Liimatainen, Riku Niemi sekä Kari Kriikku. – Hulluja ja musikaalisia ihmisiä, joiden mukaan liityin joskus 1980-luvun lopulla, ehkä vuonna 1989, muistelee Timo ja jatkaa: – Teimme hyvin luovia asioita, kuten tilattiin lainausmerkeissä sävellyksiä K ohtaamme Turussa kuin sattumalta. Päätän kröhähtää, jotta saan Timon huomion. Onneksi kummallakaan ei ole juuri sillä hetkellä kiirettä. Vaihdamme muutaman sanan tunnustellen maaperää. Huomaamme ajan virtaavan ja juttua piisaavan. Sovimme yhdessä, että tarjoamme Hifimaailman lukijoille palan musiikkimaailmaa haastattelun muodossa. Varsinainen haastattelu tapahtuu olosuhteiden takia tylsästi etänä. Onneksi kumpikin on tottunut asioimaan etäkokousten vaatimilla välineillä, eikä peloista huolimatta Teams vie terää keskustelultamme. Hyväntuulinen Timo hymyilee läpi haastattelun, ajoittain nauramme yhdessä. YLI RAJOJEN Sinut tunnetaan kansainvälisesti korkeatasoisena kitaristina, ja urasi on vienyt ympäri maailmaa. Kuvaile itseäsi muusikkona, artistina ja ihmisenä vuonna 2023. – Intohimo kommunikaatioon on säilynyt. Se, että pystyy koskettamaan kuulijaa musiikin kautta. Tähän muusikon ja taiteilijan rooliin liittyy myös jossakin määrin tietynlainen tutkijan ote. Minulla se näkyy pedanttina pyrkimyksenä ymmärtää musiikin eri tyylejä niiden syntyhetken ja ajan hengen ymmärtämisen kautta. Kun riittävästi tutkii ja käy läpi eri lähteitä, niin sillä on vaikutusta omaankin tulkintaan intuition kautta! Huomaan Timon ilmeestä asiassa olevan syvyyttä, jota haastattelu ei kokonaan tavoita. Otsalle on ilmestynyt ryppy, hiljaisuus vie hetkeksi tilan. Hetken kuluttua Timo jatkaa taas hymyillen: – Kaiken kaikkiaan se on hyvin tyydyttävä prosessi, jossa soitto saa viimeisen leimansa omasta kokemuksesta. Tällöin myös kuulija saa aidon, feikkaamattoman kokemuksen. Sitä on kommunikaatio muusikon ja kuulijoiden välillä. Entä mitkä ovat urasi kolme tärkeintä hetkeä tai havaintoa ja miksi? – Avainkokemuksia on ollut vuosien aikana useita. Yksi niistä on ollut vanhempien teatteriharrastus. Kuopion Yhteisteatterissa hyvin pienenä poikana, varmaankin neljävuotiaana, katsoimme perheen kanssa Wolfgang Borchertin Draussen Von der Tür -näytelmän, Timo kertoo istuneensa isoveljensä sylissä ja ihmetelleensä esityksen voimaa. – Se oli vangitseva kokemus, jollakin tavalla tapahtumat vaikuttivat todellisuuttakin todellisemmilta. Toinen voimakas koke166201_.indd 11 166201_.indd 11 9.3.2023 13.05.41 9.3.2023 13.05.41
12 kuvataiteilijoilta. Myös runoilijat tekivät meille teoksia. Se kaikki avasi omaa fantasiaa omassa instrumentalismissa. Jonkinlaista vapautta, joka on olennaista pedanttisuuden vastapainona. Uskaltaa mennä omien rajojen yli, se on tärkeää. MUSIIKIN DIALOGI Mikä musiikissa jaksaa viehättää, kaiken kokemasi ja jo näkemäsi jälkeen? Onko jotakin vielä saavuttamatta tai saavutettavissa? Vai onko musiikilla sinulle nykyään eri merkitys kuin aiemmin? – Kommunikaatio, dialogisuus. Musiikin merkitys uramielessä on muuttunut erityisesti korona-aikana ja sen jälkeen. On kiva olla kotona. Kaipuu kommunikaatioon, yhdessä ihmisten kanssa oleminen, musiikin mysteeriin keskittyminen kuuntelijoiden kanssa. Kyllä mä niitä kaipaan, maalailee Timo asetelmaa. – Toinen asia on, että vuosien ja kokemuksien kautta musiikkityylien osalta olen laajentanut ymmärrystäni. Olen yhä utelias, eikä luokittelu genreen tai luokkaan, siis kuulijana, tunnu enää oleelliselta. Viimeisin vahva järkytys oli, kun kävin katsomassa ja kuuntelemassa Kaija Saariahon Innocence -oopperan. Aivan uskomaton taideteos, suorastaan vittumainen ooppera. Kyseessähän ei ole mikään viihdyttävä teos. Hienoa, että tällaistakin taidetta tehdään. Viihdemusiikki sitten erikseen. Arvonsa ja paikkansa on kummallakin. Elämme levottomia epävarmuuden aikoja. Millainen on mielestäsi musiikin rooli kaiken tämän keskellä ja kuinka se ilmenee? Voiko musiikki muuttaa maailmaa? – Maailmantilanne on tosiaankin mitä on. Musiikkia tehdään yhdessä, kuunnellaan yhdessä, koetaan yhdessä. Se kaikki, yhteisöllisyys, on erityisen tärkeää nyt. Itse koen lähtökohtaisesti, että kaikki musiikki perustuu kulttuurien sekoittumiseen. Maailma on käynyt paljon pienemmäksi viimeisen sadan vuoden aikana. Verkon kautta tavoittaa mitä tahansa musiikkia mistä tahansa, milloin tahansa. – Ajattelen niinkin, että musiikki on valtava, universaali kulttuurimuna, jota sekä yksilöinä että yhteisöinä haudomme yhdessä, Timo pui ensin varovasti tapaillen, kunnes nauraa rehahtaa komeasti. – Digitalisaatio ja sen aikaan ja paikkaan sitoutumattomuus ovat tästä hyvä esimerkki. Toisaalta digitaalinen musiikin jakelu on oma ongelmansa monen muusikon ja artistin elinkeinoa ajatellen. Tunnen Timon puhuessa pienen omantunnon piston, sillä striimauksesta on tullut osa omaakin musiikin kulutustottumustani. TARINOITA JA YHTEISÖLLISYYTTÄ Jos sinun pitäisi säveltää teos kuvaamaan tätä aikaa, mistä hakisit inspiraatiota ja miten se kuuluisi tai näkyisi? – En ole säveltäjä, olen esittäjä ja tulkitsija. Ajatus on kuitenkin todella kiehtova. Mua kiinnostaisi yhteistaiteellinen, kansainvälinen hanke. Että se olisi jotenkin inklusiivista. Mukana voisi olla joku Japanista, Ukrainasta, Venäjältä, Suomesta… Tässä kohdassa Timo pysähtyy ja jää tuumimaan hetkeksi, katse suunnattuna tietokoneen kameran sijaan jonnekin kauas: – Yhdessä tekeminen olisi tärkeämpää kuin taiteelliset ambitiot tai aikaa kestävä tuotos. Tehtäisiin enemmän musiikkia yhdessä, sodittaisiin vähemmän, viimeistelee Korhonen ajatuksensa ja naurahtaa lopuksi hersyvästi, mutta ilmeessä on myös peittelemätöntä surua. Sinulle on omistettu useita teoksia ja sinut tunnetaan erityisesti laajasta klassisen, muun muassa renessanssin ja romantiikan repertuaarista. Koetko olevasi enemmän tulkitsija vai merkityksen tuoja? Vai jotakin muuta? – Jos jotakin, niin tunnen olevani musiikin viestin välittäjä. Tavoitteenani on soittaa niin henkilökohtaisesti, että se koskettaa myös kuulijaa. Se on se avain dialogille. Tässä kohtaa Timo kääntää keskustelun yhteistyöhön säveltäjien kanssa. – Se on ollut avartavaa, opettavaista ja kasvattavaa. Vähän kuten Toimii-yhteenkin kanssa. Yhteistyö on ikään kuin aitiopaikka toisen ihmisen ajatteluun ja kulttuuriin. Esimerkkinä vaikkapa minulle tärkeä japanilainen säveltäjä Toshio Hosokawa, joka on säveltänyt minulle useammankin teoksen. Muistan tapaamisen hänen kanssaan; soitin teoksen niin hyvin kuin taisin. Timo, älä soita niin puhtaasti, hän tokaisi. Muistan sen aina, toteaa Timo, naurahtaa lämpimästi ja jatkaa: – Opin häneltä, että teoksessa tulee kuulua äänen synnyttämisen kitka, kihinä ja kähinä, hieman toisin kuin meillä länsimaisessa kulttuurissa. Opin yhteisissä prosesseissa jotakin hänestä ihmisenä sekä japanilaisena. Ja varmasti päin vastoin. 166201_.indd 12 166201_.indd 12 9.3.2023 13.05.43 9.3.2023 13.05.43
HAASTATTELU 13 Olet levyttänyt urasi aikana merkittävästi ainakin kotimaiselle Ondine-levymerkille. Mitkä levytykset ovat sinulle merkityksellisiä, ja liittyykö niihin tarinoita, joista voisit kertoa lukijoillemme? – Tämä on mukava kysymys! Erilaisia tilanteita ja sattumia on mahtunut matkaan. Toki lähtökohtaisesti jokainen levytys on ollut omalla tavallaan siinä hetkessä merkityksellinen. Levyn valmistaminen on kokonaisuutena tosi iso ja pitkä, usean vuoden ponnistus. Itse levyttäminen ei niinkään vie aikaa. Tahti oli aktiivisimmillaan suurin piirtein vuosi per julkaistava levy, eli päällekkäin on ollut useita projekteja, Timo avaa ruuhkavuosien työtahtiaan. – Nostaisin kuitenkin Leo Brouwerin Concerto of Helsinki -teoksen, siis Helsingin Juhlaviikkojen tilaustyön, esiin. Levytys toteutettiin Tampereen Filharmonisen orkesterin kanssa vuonna 2000. Prosessissa ja yhteissoitossa oli tosi hyvä henki, ja sen kuulee levyltä. Se palkittiin Cannesissa vuoden parhaana konserttolevynä. Voisi kai sanoa, että se on jäänyt yhtenä taiteellisena voittona hyvin mieleen, Timo muistelee ja jatkaa: – Toinen taiteellinen onnistuminen on mielestäni Magnus Lindbergin hyvin, hyvin haastavan Mano a Mano -teoksen levytys. Francisco Tarregan sovituksia Beethovenin, Verdin ja Wagnerin musiikista taas oli lähtökohtaisesti ihan pöhkö ajatus, joka sattui toimimaan kummallisen hyvin. Levy antoi myös vinkeän kuvan Tarregan ajatusmaailmasta, Timo hymyilee veikeästi. – Idea ei suinkaan tullut minulta. Olin vielä tuolloin tiukkapipo ja halusin soittaa kitaralle sävellettyä musiikkia. Ondinen Japanin jakelija oli kuitenkin teettänyt markkina-analyysin, ja sen seurauksena kysyntää oli. Sitten mietittiin, että mitä helvettiä! Nauramme molemmat, Timo ottaa jälleen kiinni juonesta ja jatkaa: – No, ehkä tämä tästä, tuumimme. Lopulta minäkin olin aivan myyty Tarregan nerokkuudesta. Näin siinä kävi. Kun vielä tivaan kommelluksista, niin Timo istuu lähemmäs tietokoneensa kameraa. – Hauskoista sattumista? No ihan ensimmäinen levytykseni oli nykymusiikkia soitettuna Järvenpää-talossa. Levyn viimeinen kappale on Alberto Ginasteran sonaatti, joka päättyy valtavan hurjaan, jylhään osaan, jonka lopussa seuraa myös iskuja kitaran kanteen. Korhonen ottaa pienen aikalisän ja nielee naurunsa juttuaan jatkaen: – Siinä kävi niin, että kopauttaessani kanteen kitara halkesi, ja se kuuluu myös levyllä! Sen jälkeen en enää pystynyt kyseistä sonaattia esittämään. Mitä voimme seuraavaksi odottaa sinulta? – Asioiden tekeminen verkossa on alkanut kiinnostaa yhä enemmän. Ehkä pitäisi alkaa tekemään videoita. Taiteellinen tekeminen kiinnostaa edelleen, mutta se voisi olla formaattina videota ja kaikkea muuta mitä siihen kuuluu. Jotenkin oman yleisön kohtaaminen face-to-face, mutta verkossa. Tällaisia suuntia kuvittelisin löytyvän ajan kanssa, kertoo Timo ja on jälleen asteen vakavampi ja mietteliäs. Monen muun tavoin jään varovaisen toiveikkaana odottamaan uusia tuulia. ?n 166201_.indd 13 166201_.indd 13 9.3.2023 13.05.49 9.3.2023 13.05.49
+ KOMPAKTIA VÄÄNTÖÄ kukin tekee toistokaistalle oman pienen muutoksensa. Pelitilassa ylemmälle keskialueelle ilmestyy selkein kumpu, videoja musiikkitilassa hillitympi. Yleisesti toistokaista on tasapainoisin EQ-tila pois päältä – riippuen tietysti käytössä olevien kuulokkeiden toistoprofiilista. Valitun EQ-tilan kertoo Unon päällä olevat, taustavalaistut symbolit. Power Match -nappulan painaminen taas lisää gainia, mistä on hyötyä lähinnä erittäin epäherkkien kuulokkeiden kanssa. Herkkien korvamonitoreiden kanssa perusasetus riittää helposti. Uno tarjoilee melkoisesti tehoa ja volyymia, eikä vääntö takuulla lopu kesken ainakaan kuulostaan huolta pitävien kuuntelijoiden käytössä. Subjektiivisesti arvioituna kanavatasapaino on kunnossa myös todella hiljaa kuunneltaessa, mistä plussaa. Me testasimme Unon Sennheiserin IE100-korvamonitoreilla sekä Ollo Audion rakenteeltaan avoimilla S4X 1.1 -kuulokkeilla MacBook Air -tietokoneen toimiessa äänilähteenä. Jos varsinaista valtavaa äänenlaadullista loikkaa ei hyvälaatuiseen läppärin integroituun kuulokeliitäntään verrattuna tapahtunutkaan, laitteella oli silti selviä käytettävyyteen liittyviä etuja puolellaan. Ensinnäkin analoginen äänenvoimakkuudensäätö toimii aina luontevammin kuin digitaalinen, ja tarvittaessa, tietyllä materiaalilla, Unon tehoreserveistä sai irti siinä määrin enemmän potkua, että se ikään kuin avasi aidomman ikkunan musiikkiin ilman häiriöitä tai taustakohinan kasvua. Äänikuva, toiston kontrolli, kuulokkeiden tasavarma ajaminen ynnä muut perusasiat olivat kaiken kaikkiaan kunnossa Unon kohdalla. Kun huomioidaan laitteen hinta ja sen koko, tulokset ovat luokassaan hyvät.?n TESTI | IFI AUDIO UNO -DA-MUUNNIN/KUULOKEVAHVISTIN EDULLISISTA OHEISLAITTEISTAAN TUNNETTU IFI AUDIO ON ONNISTUNUT KUTISTAMAAN KUULOKEVAHVISTIN-DACIN PAITSI KOON MYÖS HINNAN OSALTA – TEHOJEN SIITÄ KÄRSIMÄTTÄ! TEKSTI HEIKKI KIVELÄ | KUVAT VALMISTAJA M onenlaisia lisälaitteita sekä mobiilikäyttöön sopivia ratkaisuja kaiken muun tuotantonsa ohessa valmistava iFi Audio toi jo pari vuotta sitten markkinoille Zen-sarjan, joka on sittemmin jakautunut alaluokkiin. Esimerkiksi Zen Air -sarjan laitteet maksavat vain 99 euroa kappaleelta ja tarjoavat minikoossa melkeinpä aidon erillissarjan osasineen. Mutta jos etsii vain yksinkertaista kuulokevahvistin-daccia, jossa on myös linjatasoinen stereolähtö, tuore Uno on mielenkiintoinen tuttavuus. Se on hyvin yksinkertainen ja pieni laite, joka maksaa vain 79 euroa mutta tarjoaa asialliset tehot erilaisille kuulokkeille. Valmistajan mukaan kuulokelähdön impedanssi on alle yksi ohmi, ja tehoa se pukkaa 211 milliwattia 32 ohmiin. Kämmenelle mahtuva, kompakti koko takaa sen, että Uno sopii melkeinpä mihin vain asetettavaksi. Tosin laitteen kevyen massan kanssa on syytä olla tarkkana, sillä paksummalla ja pitemmällä, esimerkiksi kierteisellä kuulokekaapelilla Uno saattaa lähteä tarpeettomasti liikenteeseen tasolla. Pohjaan liimatut kumiluiskat pitävät kuitenkin huolen siitä, ettei tämä tapahdu ihan mitättömästä vedosta. Pöydällä laite pysyykin kohtuullisesti. Myyntipakkauksen mukana tulee usb-a– usb-c-kaapeli, jonka voi kytkeä mihin tahansa viiden voltin ja 500 milliampeerin virran tarjoavaan lähteeseen, mobiililaitteeseen tai tietokoneeseen. Uusimpien kannettavien omistajia olisi saattanut palvella paremmin usb-c–usb-c-kaapeli, mutta toisaalta niitä löytynee monesta taloudesta jo valmiiksi. Takana on usb-c-digioton ohella analoginen rca-linjalähtö, jota taas voi hyödyntää esimerkiksi erillisen päätevahvistimen tai aktiivikaiuttimien kanssa. Etumaskissa puolestaan on vain 3,5 millimetrin kuulokeliitäntä. Julkisivulla on myös muutama painike: EQ-painikkeen takaa löytyy kolme esiasetusta, joista AIDOSTI TOIMIVA LISÄLAITE Laajasta tuotannostaan tunnettu iFi taitaa lisälaitteiden valmistuksen, ja se näkyy erittäin hyvin Unon kohdalla. Kyseessä on pieni, tehtävänsä fiksusti ja varmasti hoitava, yksinkertainen mutta tehokas kuulokevahvistin-dac, jota voi käyttää niin työpöydällä kuin mobiiliympäristössäkin. Kyseessä on hinta–laatusuhteeltaan erinomainen ratkaisu kompaktia kuulokevahvistinta ja daccia etsivälle. TEHOKAS | HELPPOKÄYTTÖINEN LÄHTEE LIIKKEELLE RASKAALLA KUULOKEKAAPELILLA IFI AUDIO UNO Hinta 79 euroa Edustaja Agentur Tur-Pex Oy Lisätiedot ifi-audio.com tur-pex.com Sisääntulo Usb-c Tuetut hiresformaatit Dsd256, dxd 384 kHz, pcm 384 kHz Lähdöt Rca, 3,5 mm kuulokelähtö EQ-tilat Game, Movie, Music Mitat (l x k x s) 88 x 26 x 81 mm Paino 92 g TESTI 14 166542_.indd 14 166542_.indd 14 9.3.2023 15.19.36 9.3.2023 15.19.36
PAREMPAA ÄÄNTÄ TYÖPÖYDÄLLE VERTAILU | USB-DACIT 819–2 450 EUROA TEKSTI HEIKKI KIVELÄ | KUVAT MAURI ERONEN JA HEIKKI KIVELÄ MITTAUKSET MAURI ERONEN TIETOKONE, AKTIIVIKAIUTTIMET JA KUULOKKEET MUODOSTAVAT KÄYTÄNNÖLLISEN MUTTA MONIPUOLISEN KUUNTELUKOLMINAISUUDEN. JOS TYÖPÖYDÄLLE LYÖDÄÄN VIELÄ PYSTYVÄ DA-MUUNNIN, KÄYTTÖKOKEMUS JA SUORITUSKYKY PARANEVAT JOKAISELLA OSA-ALUEELLA. AUDIOLAB M-DAC+ CHORD HUGO 2 IFI AUDIO NEO IDSD MATRIX AUDIO MINI-I PRO 3 16 166202_.indd 16 166202_.indd 16 9.3.2023 16.45.46 9.3.2023 16.45.46
V aikka nykyiset tietokoneet kykenevät kuulokeannoistaan ajamaan yleisimpiä kuuloketyyppejä ja tarjoamaan äänisignaalin myös esimerkiksi aktiivikaiuttimille tai ulkoiselle vahvistimelle, kyse on kuitenkin aina laajempaan kokonaisuuteen integroidusta äänipiiristä. Se on suunniteltu ja toteutettu lähinnä hoitamaan tehtävänsä, ei enempää eikä vähempää. Mikäli haluaa päästä eroon integroidun järjestelmän potentiaalisista äänenlaadullisista pullonkauloista ja häiriöistä, kannattaa äänentoistoketjun painotus siirtää kokonaisuudessaan erillislaitteen kontolle. Tällöin tietokoneesta tulee vain digitaalinen medialähde kuten mistä tahansa muustakin soittimesta, ja ulkoinen laite hoitaa prosessissa välttämättömän signaalin digitaalisesta analogiseksi muunnoksen ja siirron toistoketjun loppupään komponenteille. Lyhykäisyydessään tällaista laitetta kutsutaan da-muuntimeksi, joita on markkinoilla moneen eri tarpeeseen. Tässä vertailussa tarkastelemme niin sanottuja työpöytä-dacceja, joiden koko, ominaisuudet ja käytettävyys on optimoitu tietokoneen kanssa tapahtuva kuuntelu edellä. Yhteistä kaikille on pc:n ja da-muuntimen toisiinsa liittävä usb-yhteys sekä paitsi linjamyös kuulokelähtö. Toisin sanoen ne toimivat sekä esiettä kuulokevahvistimena. Jokainen vertailun malleista soveltuu käytettäväksi myös osana laajempaa erillissarjaa, mutta itsenäisemmästä toteutuksesta kertoo sekin, että useimmissa valmistajien tuotekuvissa laitteet esiintyvät itsekseen. ITSENÄISESTI AJAN HERMOLLA Vertailun daccien yksi yhdistävä periaate on siinä, että ne ovat periaatteeltaan yksinkertaisia laitteita. Da-muuntimet ottavat eri liitännöistään vastaan monenlaisia digitaalisen äänen formaatteja ja muuntavat sen analogiseksi lähetettäväksi eteenpäin kuulokkeille tai aktiivikaiuttimille. Omalla tavallaan jättämällä ominaisuuksia pois laitteissa on voitu keskittyä perustehtävään tiukemmin marginaalein. Vertailun laitteista yksikään ei esimerkiksi ole varsinainen striimeri, vaikka Matrix Audion mini-i Pro 3 sisältääkin sekä langallisen että langattoman verkkoyhteyden ja sitä kautta Apple-käyttäjiä ilahduttavan Airplay 2 -yhteyden. Toisaalta langaton suoDA-MUUNTIMET OTTAVAT ERI LIITÄNNÖISTÄÄN VASTAAN MONENLAISIA DIGITAALISEN ÄÄNEN FORMAATTEJA JA MUUNTAVAT SEN ANALOGISEKSI LÄHETETTÄVÄKSI ETEENPÄIN KUULOKKEILLE TAI AKTIIVIKAIUTTIMILLE. ratoisto bluetoothilla onnistuu kaikilla muilla paitsi Audiolabin M-DAC+:lla. Mutta siinäpä ekstraominaisuudet sitten oikeastaan ovatkin, ja kaikki muu oleellinen toiminnallisuus liittyy yksinomaan da-muuntimen toimintaan ja laitteen käytettävyyteen eri oheisvehkeiden kanssa. Laitteiden varsinaisista da-muunninpiireistä sanottakoon, että ne täyttävät helposti korkearesoluutioeli hires-audiostandardin määritelmän. Paperilla vaatimattomin Audiolab toistaa sekin usb-liitännästä pcm-ääntä aina 384 kilohertsin ja 32 bitin tasoon asti sekä dsd256:ta. Chord ja iFi puolestaan paukuttelevat 768 kilohertsin ja 32 bitin sekä dsd512:n tasolla, ja Matrix Audiokin kykenee samaan iis-liitäntänsä kautta. Käytännössä usb tarjoaa suurimman kaistanleveyden hires-audiotiedostojen siirtoon, mutta mikäli lähettävän pään laitteesta löytyy tukea, myös Audiolabin, Chordin ja Matrix Audion digitaaliset optiset toslinkja koaksiaalitulot ottavat vastaan korkearesoluutiosignaalia aina 192 kilohertsin ja 24 bitin tasoon saakka, iFi taas optisesta 96 kilohertsiin ja 24 bittiin saakka mutta koaksiaalisella 192 kilohertsiin. Chord saman valmistajan Hugo M Scalerin kanssa nostaa resoluution 768 kilohertsiin ja 32 bittiin tuplakoaksiaaliliitäntää käytettäessä. Luonnollisestikaan näistä lukemista ei ole hyötyä, jos käytössä ei ole lähtöjään hires-standardit täyttäviä äänitiedostoja. Vaikka tällä hetkellä markkinoilla on saatavilla melko vähän esimerkiksi 768/32-tason Laitteita on mahdollista komentaa myös mukana toimitettavilla kaukosäätimillä. Esimerkiksi äänenvoimakkuuden säätäminen ja ohjelmalähteen valinta onnistuu täten myös etäältä. Kuvassa vasemmalta oikealle Audiolabin, iFin, Matrixin ja Chordin kaukosäädin. VERTAILU 17 166202_.indd 17 166202_.indd 17 9.3.2023 16.46.10 9.3.2023 16.46.10
tiedostoja, tilanne saattaa tulevaisuudessa muuttua. Sikäli on hyvä, että laitekanta tukee korkeampia näytetaajuuksia ja bittisyvyyksiä jo tässä vaiheessa. Ja koska analoginen äänentoistoteknologia tuskin tulee lähivuosinakaan radikaalisti muuttumaan, laadukas työpöytä-dac voi hyvinkin osoittautua toistojärjestelmän pystyväksi digikeskukseksi vielä vuosienkin päästä – liitännät kun tulevat todennäköisesti olemaan tulevaisuudessakin melko samat. ANALOGIMUODOSSA ETEENPÄIN Jokainen tämän vertailun laitteista toimii eräänlaisena digitaalisen audion päätepysäkkinä, josta signaali voidaan viedä analogimuodossa eteenpäin joko ulkoiselle vahvistimelle, aktiivikaiuttimelle tai kuulokkeille. Muista poiketen Audiolab tarjoaa lähdöt lisäksi myös digimuodossa koaksiaalisena ja optisena. Erillistä vahvistinta tai aktiivikaiuttimia käytettäessä liitäntätavoista ainakin teoriassa vähiten häiriöille altis on balansoitu kytkentä, jonka tarjoavat xlr-muodossa kaikki muut paitsi porukan pienin Chord Hugo 2. Balansoimattomassa rca-liittimin toteutetussa muodossa linjalähdöt löytyvät jokaisesta laitteesta, ja niiden lähtötaso on myös asetettavissa joko kiinteäksi tai säädettäväksi. Ensin mainittua kannattaa käyttää siinä tapauksessa, jos laiteketjussa on äänenvoimakkuudensäädöllä varustettu vahvistin tai muu ohjausyksikkö, jälkimmäistä taas esimerkiksi siinä tapauksessa, jos laite kytketään suoraan esimerkiksi päätevahvistimeen tai aktiivikaiuttimiin, joissa ei ole äänenvoimakkuudensäätöä tai se on hankalssa paikassa esimerkiksi kaiuttimien takaosassa. Kun muutamat perusasetukset on muuten määritelty, käyttäjä tullee arjessa tarvitsemaan lähinnä juuri äänenvoimakkuudensäätöä ja ehkä ohjelmalähteen valintaa. Nämä molemmat hoituvat kaikista malleista sekä suoraan laitteesta että mukana toimitettavilla kaukosäätimillä, joiden toteutustavat hiukan vaihtelevat. Kaikista heppoisin kauko-ohjain on iFillä, jonka luottokorttikokoinen, heiveröinen muovilätkä ei kaikilta osin istu laitteen muuten onnistuneeseen, komeaan designiin – mutta ajaa asiansa. Audiolabin toteutus samassa mittakaavassa on jo uskottavampi, kun taas Matrix Audion ja Chordin säätimet ovat jotakuinkin hyvää standarditasoa. Siinä missä Chordin kapula on mitä ymmärrettävin, Matrixilla toteutus on omaperäisempi. Laitteen mukana tulleen kaukosäätimen painikkeet paitsi poikkesivat ohjekirjan mallikuvasta eivät myöskään kaikilta osin tuntuneet toimivan. Päästäkseen vaikuttamaan tarkempiin asetuksiin käyttäjän on syytä tutustua laitteiden käyttöohjeisiin, sillä oikeastaan Matrix Audiota lukuun ottamatta kaikki ovat sen verran yksinkertaisia ja pomminvarmoja vehkeitä, ettei niihin ole ollut mahdollista tai oikein järkeäkään ympätä monimutkaista näyttöä graafisine käyttöliittymineen. Audiolab on sikäli onnistunut ohjeistuksessaan, että manuaalista löytyy vanha kunnon valikkohimmeli vaihtoehtoineen. Vastaavasti iFi taas on käytettävyydeltään niin simppeli, että sen muutama valikkotoiminto ei paljoa ihmettelyä vaadi. Periaatteessa samaa voi sanoa Chordista, joka vieläpä osaa kertoa käyttäjälle yhtä jos toista hauskoilla väriä vaihtavilla pallomaisilla kytkimillään. Värien tulkinta tosin vaatii alkuun käyttöohjeen tavaamista. Matrix Audion käytönkin hanskaa suhteellisen nopeasti, mutta valmistaja olisi voinut nähdä hiukan vaivaa käyttöohjeistuksen eteen. Manuaalista ei esimerkiksi löytynyt tietoa siitä, kuinka laitteen äänenvoimakkuus kytketään kiinteäksi, mutta valikossa seikkailemalla sekin löytyi ja onnistui. Valikkoon taas pääsee ainoastaan laitteen takalevyn pienellä napilla. KUULOKKEIDEN KUMPPANEIKSI Kukin tämän vertailun laitteista sisältää sisäänrakennetun kuulokevahvistimen. Nykyajalle ominaisesti iFi ja Matrix tarjoavat etupaneelissaan perinteisen 6,3-millimetrisen liitännän ohella myös 4,4-millimetrisen balansoidun trrrs-liitännän. Jo muutamia vuosia tuloillaan ollut liitäntämuoto on Chord Hugo 2 osaa kertoa käyttäjälle toimintatilastaan säätöpainikkeiden väriä vaihtavilla taustavaloilla. Toteutus on poikkeuksellinen mutta fiksu – ja hauska. 18 166202_.indd 18 166202_.indd 18 9.3.2023 16.46.29 9.3.2023 16.46.29
MERKKI AUDIOLAB CHORD IFI AUDIO MATRIX AUDIO Malli M-DAC+ Hugo 2 Neo iDSD mini-i Pro 3 Hinta 1 199 € 2 450 € 819 € 1 039 € Edustaja Audelec Oy Mareksound Oy Agentur Tur-Pex Oy Hifitalo Oy Lisätiedot audiolab.co.uk audelec.fi chordelectronics.co.uk mareks.fi ifi-audio.com tur-pex.com matrix-digi.com hifitalo.fi Mitat (l x k x s) 247 x 114 x 292 mm 100 x 21 x 130 mm 214 x 41 x 146 mm 223 x 48 x 205 mm Paino 4,8 kg 365 g 970 g 1,7 kg Da-muunninsiru ESS Sabre32 9018 Chord Custom FPGA Burr-Brown ESS ES9038Q2M Verkko-ominaisuudet – – – LAN + WLAN Liitännät Digitaalitulot – s/pdif, optinen/koaksiaali 2/2 1/1 1/1 1/1 – usb (liitäntä) Kyllä (usb-b & usb-a) Kyllä (micro-usb) Kyllä (SS) Kyllä (usb-c) – aes/ebu Kyllä – – – – i2s – – – 1 – Bluetooth (versio, koodekit) – Kyllä (ei ilm., aptX) Kyllä (5.0, aptX [HD/Adaptive/LL]/LDAC/HWA/LHDC/ AAC/SBC) Kyllä (5.0, aptX/aptX HD/ AAC/SBC/LDAC) Analogitulot, rca/xlr – – – 0/1 Linjalähtö, rca/xlr (bal) 1/1 1/0 1/1 1/1 Digitaalilähtö, opt/koaks. 1/1 – – – Säädettävä/kiinteä linjalähtö Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Valittavat digitaalisuodattimet Kyllä (7 kpl) Kyllä (4 kpl) – Kyllä (5 kpl) Kuulokeliitäntä 6,3 mm (SE) 6,3 mm (SE) + 3,5 mm (SE) 6,3 mm (SE) + 4,4 mm (BAL) 6,3 mm (SE) + 4,4 mm (BAL) Kaukosäädin Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Trigger Kyllä – – – DSD-tuki Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Maksimiresoluutio – optinen 192/24 192/24 (virallisesti 96/24) 96/24 192/24 – koaksiaali 192/24 768/32 (coax dual data) 192/24 192/24 – i2s – – – 768/32 (PCM) / DSD512 – usb 384/32 (PCM) / DSD256 768/32 (PCM) / DSD512 768/32 (PCM) / DSD512 768/24 (PCM) / DSD512 Muuta Usb-a-liitäntä Apple-mobiililaitteille Sisäänrakennettu akku, kuulokkeiden crossfeed-toiminto Jalusta pystyasennusta varten, MQA-tuki Airplay 2, MQA-tuki, ROON Ready Värivaihtoehdot Musta / Harmaa Musta / Harmaa Metalliväri Musta–harmaa Matrix Audio mini-i Pro 3:n värinäyttö toimii läheltä tarkasteltuna hyvin. Sen avulla hahmottaa visuaalisesti esimerkiksi digisuotimien profiilierot. VERTAILU 19 166202_.indd 19 166202_.indd 19 9.3.2023 16.46.37 9.3.2023 16.46.37
yleistynyt lähinnä paremman pään hifikuulokkeiden parissa. Audiolabissa on vain balansoimaton 6,3-millimetrin liitäntä, Chordissa taas sekä 6,3että 3,5-millimetrinen balansoimaton liitäntä. Arkipäiväistä käyttöä ajatellen tärkeä ominaisuus on se, että kun laitteeseen kytkee kuulokkeet, sen pitäisi automaattisesti mykistää linjalähtö. Näin ei kuitenkaan tapahdu Chordin ja iFin kohdalla. Omalla tavallaan kaikista selkeimmin kuulokkeiden kumppaniksi vertailun laitteista on suunnattu Chord Hugo 2 – balansoidun liitännän puuttumisesta huolimatta. Hugo 2:sta nimittäin löytyy kaiutinkuuntelua simuloiva, tietyillä äänitteillä kuulokuvaa laajentava crossfeed-ominaisuus, joka perustuu vasemman ja oikean kanavan hallittuun ristiinsyöttöön. Lisäksi kaikista paitsi iFistä löytyy valittavissa olevia digisuodattimia, joilla voi lähinnä hienosäätää digisignaalin muunnosta. Eri suodattimien toiminta on kuitenkin varsin hienovaraista, eikä niitä voi mitenkään verrata esimerkiksi taajuuskorjaimiin tai muihin dsp-pohjaisiin äänensävyasetuksiin. Tietyillä kuulokkeilla ja tietyntyyppisellä kuunneltavalla materiaalilla toinen filtteri voi kuitenkin olla toista miellyttävämmän kuuloinen, joten eri vaihtoehdot ovat kokeilun arvoisia. Mitä tulee laitteiden kuulokevahvistimien tehoihin ja toimintaan, vertailun jokainen laite sai mittauksissa hyvät tulokset. Erojakin tosin havaittiin, mutta on toinen juttu, esiintyykö niitä arkikäytössä. Siinä missä Audiolabin ja iFin mittausten tulokset ovat ennen kaikkea moitteettomat, Chord on referenssiluokaa, kun taas Matrix Audiossa huomiomme kiinnittyi kuulokevahvistimeksi turhan korkeaan kuulokelähdön impedanssiin. ÄÄNENLAATU RIITTÄÄ Kokonaisäänenlaatu ja sen kokeminen on aina subjektiivista, ja muuttujia löytyy niin laiteketjusta, kuuntelutilasta kuin kuulijan korvien välistäkin. Näin esimerkiksi huone ja kaiutin määrittelevät toiston laadulliset lähtökohdat huomattavasti selkeämmin kuin esimerkiksi da-muunnin. Tämä ei silti tarkoita sitä, etteikö myös oheislaitteistolla, tässä tapauksessa juuri vertailumme laitteiden kaltaisilla ratkaisuilla olisi myös omat merkityksensä. Nimenomaan kuulokekäytössä äänenlaadulliset nyanssit tuppaavat tulemaan huomattavasMITÄ TULEE LAITTEIDEN KUULOKEVAHVISTIMIEN TEHOIHIN JA TOIMINTAAN, VERTAILUN JOKAINEN LAITE SAI MITTAUKSISSA HYVÄT TULOKSET. EROJAKIN TOSIN HAVAITTIIN, MUTTA ON TOINEN JUTTU, ESIINTYYKÖ NIITÄ ARKIKÄYTÖSSÄ. ti suoremmin ilmi, kun yhtälöstä poistetaan kuuntelutilan vaikutukset. Vertailumme laitteita kuunneltiin eri kokoonpanoissa kaiuttimilla ja kuulokkeilla Hifimaailman toimituksen kuunteluhuoneessa. Kriittisen kuunteluosuuden suoritti Mikael Nederström, joka kuunteli kaikki laitteet avoimesti omaan rauhalliseen tahtiinsa itse valitsemillaan näytteillä sekä asetuksilla. Kriittisten kuunteluiden perusteella laitteiden painotuserot tulivat selvästi ilmi, ja niitä tukemaan asettuivat myös kuulokkeilla tehdyt kuuntelut. Osin tietysti esimerkiksi suodattimien toiminnan eroavaisuudet näkyvät myös mittauksissa. Laitteiden äänenlaatu oli siis kaiken kaikkiaan kohdallaan, mutta nimenomaan painotuseroja kuitenkin esiintyi. Kun suorituskyky monella muullakin osa-alueella on pääosin moitteetonta, kannattaa itse parhaiten palvelevan laitteen valinta suorittaa – kuten aina – kokonaisuuden olennaisimpia pointteja harkiten mutta myös erityisesti kuunnellen omilla kuulokkeilla. Toisaalta mielenkiintoinen havainto on sekin, että paitsi mittausten myös kriittisten kuunteluiden valossa laitteiden välillä ei erityisemmin vaikuttanut olevan moitittavaa. Jos laitteen toimintaa miettii puhtaasti suoritusarvojen kautta ja ratkaisu istuu muuten omiin käyttötarkoituksiin, valintaperusteena voi siten pitää myös edullisempaa hintaa. Esimerkiksi Chord Hugo 2 on luokassaan mainio ja ainutlaatuinen laite, mutta hyvinpä sitä kolme kertaa edullisempi iFi Neo iDSD:kin toimii – muista malleista puhumattakaan.?n AUDIOLAB CHORD IFI AUDIO MATRIX AUDIO Taajuusvaste kuulokelähdöstä 33 ohmin (musta) ja 330 ohmin (punainen) vastuksella ja vaikealla kuulokekuormalla (UE Triple Fi, sininen). Taajuusvaste linjalähdöstä 44,1:n (punainen) ja 192 kilohertsin (musta) signaalilla. Impulssivaste suotimilla optimal transient xd, optimal spectrum ja minimum phase. Harmonisen särön spektri linja-annosta yhden kilohertsin signaalilla. Jitter linjalähdöstä. Intermodulaatiosärö linja-annosta 19:n ja 20 kilohertsin signaalilla. TA A J U U S VA S TE , K U U LO K EL Ä H TÖ TA A J U U S VA S TE , LI N J A LÄ H TÖ IM P U LS S IV A S TE H A R M O N IN EN S Ä R Ö J IT TE R IN TE R M O D U LA AT IO S Ä R Ö 20 166202_.indd 20 166202_.indd 20 9.3.2023 16.46.42 9.3.2023 16.46.42
AUDIOLAB CHORD IFI AUDIO MATRIX AUDIO Taajuusvaste kuulokelähdöstä 33 ohmin (musta) ja 330 ohmin (punainen) vastuksella ja vaikealla kuulokekuormalla (UE Triple Fi, sininen). Taajuusvaste linjalähdöstä 44,1:n (punainen) ja 192 kilohertsin (musta) signaalilla. Impulssivaste suotimilla slow roll off linear ja fast roll off minimum. Impulssivaste suotimilla 1, 2, 3 ja 4 on lähes identtinen. Impulssivaste kiinteällä suotimella. Harmonisen särön spektri linja-annosta yhden kilohertsin signaalilla. Jitter linjalähdöstä. Intermodulaatiosärö linja-annosta 19:n ja 20 kilohertsin signaalilla. VERTAILU 21 166202_.indd 21 166202_.indd 21 9.3.2023 16.46.48 9.3.2023 16.46.48
MITTAUSTULOKSET Mittaukset suoritettiin muuntimien tehdasasetuksilla. Chordin rca-linjalähtö mitattiin standardilla 2,1 voltin antotasolla, kun muiden balansoidut xlr-lähdöt mitattiin 4,2 voltilla. Jos oheislaitteisto sietää korkeampaa jännitettä, voi Chordin suorituskykyä parantaa antotasoa nostamalla. Audiolabissa on digitaalisuotimelle jopa seitsemän vaihtoehtoa. Vakiosuodin Optimal Transient XD on useissa kuuntelutesteissä havaittu parhaaksi. Ajallisesti tarkka suodin kuitenkin vaimentaa hieman diskanttitaajuuksia ja päästää läpi jonkin verran aliasointiartifakteja ultraäänillä. Mittauskuvista olisi saanut teoriassa parempia esimerkiksi Optimal Spectrum -suotimella. Muuntimen ja kuulokevahvistimen suorituskyky on moitteetonta. Jitter on vertailun alhaisin. Chordissa kaikki suotimet tuottavat hyvin tarkan impulssivasteen. Taajuusvasteeltaan suotimet 1 (neutral) ja 3 (wamer) ulottuvat vaimentumatta ylemmäs kuin suotimet 2 (neutral + roll off) ja 4 (warmer + roll off). Chordin mittaustulokset ovat referenssiluokkaa. Kiinteän antotason (kolme volttia) valitsin vaikuttaa jostain syystä myös kuulokelähtöön, joten sen kanssa täytyy olla tarkkana. Chord on ainoa, joka tarjoaa kuulokekuuntelussa kanavien sisältöä kaiutinmaisemmaksi muuttavan kolmiasentoisen crossfeed-toiminnon. Tehokkaan kuulokeannon antoimpedanssi on äärimmäisen alhainen, joten se soveltuu kaikenlaisille kuormille. Ifin digitaalisuodin on tyypillinen lineaarisuodin impulssin esija jälkisoinnilla. Erityismaininnan laite saa alle kolmen watin tehonkulutuksestaan, mikä on poikkeuksellisen alhainen. Vaikka säröarvot ovat muita kertaluokkaa suuremmat, on suorituskyky silti moitteetonta, ja kuulokevahvistimen teho riittänee useimmille laitteille. Myös 0,3 ohmin antoimpedanssi on erinomainen. Matrix Audion kuulokeannon kymmenen ohmin antoimpedanssi on kuulokevahvistimeksi turhan korkea. Antoteho on kuitenkin suuri, joten epäherkkien mutta tasaisen tai korkean impedanssin kuulokkeiden kanssa se toiminee hyvin. Matalataajuista jitteriä eli perustaajuuden huojuntaa on tavanomaista enemmän, mutta muut mittaustulokset ovat kunnossa. Suodinvalinnat tarjoavat kahdenlaisia impulssivasteita: esija jälkisoinnin sisältävät slow ja fast roll off linear, brickwall, apodizing sekä vain jälkisoinnin tuottavat minimum phase ja slow roll off minimum. MERKKI AUDIOLAB CHORD IFI MATRIX AUDIO Malli M-DAC+ Hugo 2 NEO iDSD mini-i Pro 3 Tehonkulutus -valmiustila/käytössä 0,3/16 W 2/7 W 0,6/2,9 W 2/6 W Voimakkuussäätimen tyyppi ja portaat digitaalinen, 1 dB digitaalinen, 1 dB digitaalinen, 1 dB digitaalinen, 1 dB Linjalähdön maksimiantojännite >6 V 4,2 V* 4,2 V 4,2 V Kuulokelähdön impedanssi, 1 kHz 0,17 Ohm <0,03 Ohm 0,3 Ohm 10,5 Ohm Maksimiantojännite, 33/330 Ohm 3,0/3,4 V 4,9/4,8 V 2,7/2,7 V >6,0/>6,0 V Da-muunnin, linjalähtö Häiriöetäisyys, A-paino 114 dB 109 dB 108 dB 115 dB Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz 0,0007/0,0007 % 0,0002/0,0002 % 0,0047/0,0032 % 0,0004/0,0004 % Intermodulaatiosärö, 2nd/3rd 0,0003/0,0008 % 0,0002/0,0002 % 0,0019/0,0068 % 0,0002/0,0002 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 114/105 dB 106/104 dB 107/91 dB 120/104 dB Kanavatasapaino, 1/20 kHz 0,0/0,0 dB 0,0/0,0 dB 0,0/0,0 dB 0,0/0,0 dB Lineaarisuus, 16 bit -103 dBFS -99 dBFS -103 dBFS -94 dBFS Taajuusvaste, 20 Hz 20 kHz 0,0/-3,2 dB 0,0/0,0 dB 0,0/-0,2 dB 0,0/-0,2 dB Jitter 125 ps 119 ps 140 ps 240 ps *Rca-linjalähtö mitattiin 2,1 voltin antotasolla 22 166202_.indd 22 166202_.indd 22 9.3.2023 16.46.52 9.3.2023 16.46.52
AUDIOLAB M-DAC+ Hinta: 1 199 euroa USKOTTAVA JA PERINTEINEN Audiolabin M-DAC+ on edeltäjänsä M-DAC:in päivitys vuodelta 2016, joten mitenkään uudesta laitteesta ei sen kohdalla voida puhua. Ikä ei kuitenkaan haittaa, sillä M-DAC+ pelasi edelleen kaikin puolin moitteettomasti testeissämme. Vaikka toistoresoluution yläraja on usb:llä muita alempana 384 kilohertsissä ja 32 bitissä tai dsd256:ssa, se riittänee silti valtaosalle peruskäyttäjistä. Jokseenkin vanha mutta yllättäen edelleen toimiva ominaisuus on laitteen takapaneelista löytyvä usb-a-liitäntä Apple-mobiililaitteille. Vaikka manuaalissa kerrotaan sen yhteensopivuuden rajoittuvan selvästi vanhempiin iPhone-malleihin, se pelasi esimerkiksi 13 Minin kanssa moitteettomasti suoraan lightning–usb-a-kaapelilla yhdistettynä. Apple-mobiilikäyttäjille tämä on siis periaatteessa hyödyllinen lisäominaisuus ja mahdollistaa suhteellisen vaivattoman toiston puhelimesta, sillä toisin kuin muissa M-DAC+:ssa ei ole langatonta bluetooth-yhteyttä. Muista poiketen M-DAC+:ssa on varsin runsaat liitännät takana mutta vain yksi 6,35 millimetrin kuulokelähtö edessä. Balansoituna signaalin saa ulos linjatasoisena xlr-liittimin. Kuulokkeet paikalleen kytkettäessä linjalähtö mykistyy automaattisesti, mikä on toivottava ominaisuus työpöytäkäyttöön suunnatuissa ratkaisuissa. M-DAC+:n kaikki säätimet ovat mukavan jämäkät ja näyttö kaukaakin katseltuna selvä sekä yksinkertainen. Laatikkomainen, joskin hiukan kookas toteutus toimii ja on kaikin puolin uskottava. Mukana tulevan käyttöohjeen sisältö on ymmärrettävää, ja sieltä selviää myös laitteen säätövalikon rakenne. Säätöjä on päällisin puolin simppeliksi laitteeksi melko paljon, muun muassa trigger-asetukset, kanavatasapaino sekä lähtötason asetus säädettävästä kiinteään joko 0tai +3 dBr -tasolla. Valikosta löytyvät myös M-DAC+:n seitsemän digitaalista filtteriä. Menuun pääsee käsiksi sekä laitteesta että kaukosäätimestä. Itse kaukosäädin on melko kompakti muovilätkä, mutta sekin ajaa asiansa kohtuudella. Mittausten osalta M-DAC+ on kaikin puolin moitteeton, ja myös sen ääntä pidettiin yleispätevänä ja rasittamattomana. Perusvarma ja liitännöiltään pykälää laajempi vaihtoehto siis. TANAKKAA TEKOA | RASITTAMATON ÄÄNI | MOITTEETTOMAT MITTAUSTULOKSET EI BALANSOITUA KUULOKELÄHTÖÄ + KUUNTELUARVIO | MIKAEL NEDERSTRÖM Kirkas ja tarkka, mutta ei lainkaan rasittava soundi, vaikka soinnissa saattaa olla mukana hippunen ääripääkorosteisuutta. Basso jyskii tuhdisti, pelti helisee selkeästi. Kaikessa on silti kontrollia mukana, joten ehkä ääni on näiltä osin myös vähän kuivakka. Dynamiikka on hyvin hallussa, virveli paukkuu tukevasti ja bassokitara jyrää huolella. Aika perinteistä hifisoundia varman päälle, mutta ei huonossa mielessä. Hyvin yleispätevä ja rasittamaton kokonaisuus. VERTAILU 23 166202_.indd 23 166202_.indd 23 9.3.2023 16.47.01 9.3.2023 16.47.01
CHORD HUGO 2 Hinta: 2 450 euroa KOMPAKTI KUULOKKEIDEN KAVERI Chordin toisen sukupolven Hugo on yksi kuulokeharrastajien suosikkilaitteista. Kuulokevahvistin-daccina se on saanut runsaasti kehuja kannettavuudesta, kompaktista koosta, hurjista tehoista ja varsin miellyttävästä äänestään. Tässä vertailussa Hugo 2 kyllä erottuu monella tavalla sekä edellä mainittujen ominaisuuksien että hauskan, poikkeavan designin ansiosta mutta myös muita reilusti korkeamman hinnan vuoksi. Arvoa tosin selittää se, että Hugo 2 on valmistettu käsityönä Briteissä. Käytännössä Hugo 2:n voi napata mukaansa mihin vain, koska sisäänrakennettujen akkujensa ansiosta sillä voi kuunnella verkkovirratta (kuulokkeista, äänenvoimakkuudesta ynnä muusta riippuen) noin 6–7 tuntia. Vastaavasti työpöytätilassa ollessaan akut kytkeytyvät pois päältä, jolloin ne eivät kulu. Äänenvoimakkuutta laitteesta lähtee jopa siinä määrin, että linja-annon maksimijännite yliohjaa helposti monet vahvistimet. Kuulokkeiden kytkeminen ei mykistä linjalähtöä, sillä kaikki analogilähdöt ovat kytketty yhteen. Itse äänenvoimakkuudensäätö on kyllä sarjassaan vekkuli tapaus, mutta kieltämättä sekä volyymin säätäminen että muu käy arjessa helpommin mukana tulevalla, asiallisella kaukosäätimellä. Hauskasta ja poikkeavasta designista on pakko kuitenkin antaa plussaa, sillä Hugo 2:n kohdalla muoto kohtaa toiminnallisuuden ihan omalla tyylillään. Käytössä esimerkiksi kuulokekuunteluun tarkoitettu, kolmivaiheinen crossfeed-toiminto on hyvin maltillinen ja sen toimivuus pitkälti kiinni kuunneltavasta musiikista. Lähinnä toiminto nostaa äärilaitoihin panoroituja asioita hiukan lähemmäs kuuntelun keskilinjaa. Myös valittavissa olevien filttereiden kanssa vaikutelma on sama, hyvin hienovarainen. Hugo 2 soveltuu hyvin kompaktiin, liikkuvaan kuulokesettiin kiinteän työpöytäkäytön sijasta. Sen liitinpaneeli on melko ahdas ja käytössä olevat micro-usb-liitännät alkavat olla jo vähän vanhat. Muuta vanhentunutta teknologiaa Hugo 2:ssa ei sitten olekaan, vaan se on edelleen, kohta kuusi vuotta julkaisunsa jälkeen, kurantti vaihtoehto – etenkin kuulokeharrastajille. POIKKEAVA JA HAUSKA DESIGN | KANNETTAVUUS | TAKUULLA TEHOKAS | MITTAUKSET REFERENSSITASOA VANHAT MICRO-USB-LIITÄNNÄT | KUULOKKEIDEN KYTKEMINEN EI MYKISTÄ LINJALÄHTÖÄ + KUUNTELUARVIO | MIKAEL NEDERSTRÖM Äärimmäisen jäsentynyt ja analyyttinen soundi. Analyysi ei kuitenkaan synny ylempää keskialuetta subjektiivisesti korostamalla, vaan balanssi on suhteellisen miellyttävä tarkasta otteesta huolimatta. Dynaamiset iskut läjähtävät hyvin, bassolinjat erottuvat erinomaisesti. Ylimääräistä lämpöä ei soundissa juurikaan ole, mikä saattaa tuottaa ääneen hitusen kliinistä tunnelmaa ja viipaloida kehnommin äänitetyn musiikin kapeiksi sektoreiksi. Monitorointiainesta, mutta ei paras valinta huolettomalle fiilistelijälle. 24 166202_.indd 24 166202_.indd 24 9.3.2023 16.47.17 9.3.2023 16.47.17
IFI AUDIO NEO IDSD Hinta: 819 euroa TOIMII MOLEMMIN PÄIN Brittimerkki iFi Audio tunnetaan ennen muuta todella laajasta tuotevalikoimastaan, jossa riittää tavaraa ja tarviketta niin lähtötasolle kuin ammattilaistarpeisiinkin. Valmistajan repertuaarissa Neo iDSD on ikään kuin välimallin ratkaisu: tarjolla on sekä halvempia että huomattavasti kalliimpia vaihtoehtoja samoihin tarpeisiin. Tällä hetkellä Neo iDSD:stä on saatavilla ”Performance Edition” -versio, joka sisältää laitteen ohella myös iPuri er3ja S/PDIF iPuri er2 -lisälaitteet signaalin potentiaalisten häiriöiden kontrollointiin. Me testasimme laitteen ilman lisävarusteita. Neo iDSD poikkeaa perinteisistä ratkaisuista siinä, että se on suhteellisen kompakti toteutus, jonka voi halutessaan asentaa joko pystytai vaakatasoon. Laitteen pieni näyttö tunnistaa sijoituksen ja osaa kääntää itseään 90 astetta. Etupaneelissa on myös 4,4 millimetrin balansoitu kuulokelähtö, ja myös linjatasoisena äänen saa ulos balansoituna xlr-liitäntöjen kautta. Vitosversion bluetooth löytyy kattavan koodekkituen saattelemana. Muista poiketen Neo iDSD:n usb-liitäntä on usb3.0b niin sanotulla super speed -liitännällä, ja tällainen, joskin vain noin 50-senttimetrinen kaapeli tulee mukana pakkauksessa. Liittimeen voi tosin kytkeä myös tavanomaisemman usb-b-kaapelin, mikä saattaa olla tarpeen, jos laitteen aikoo sijoittaa yhtään etäämmälle tietokoneesta. Omalla tavallaan Neo iDSD on vertailuporukan yksinkertaisin edustaja, sillä siinä ei juuri ole ekstraominaisuuksia. Esimerkiksi valittavat digitaalisuodattimet puuttuvat täysin, mutta on tapauskohtaista, tarvitseeko niitä. Yksi arkikäyttöä hyödyttävä ominaisuus, linjatulojen mykistyminen kuulokkeet kiinni kytkettäessä, Neo iDSD:stä kuitenkin puuttuu. Näytön kirkkaus on kuitenkin säädettävissä ja äänenvoimakkuudensäätö ohitettavissa. Neo iDSD osoittautui testissä kelvon keskitien edustajaksi. Se ei tarjoa välttämättä mitään ylimääräistä, mutta hoitaa perustehtävänsä hyvin – niin mittausten kuin kriittisten kuunteluidenkin perusteella. Kun ottaa huomioon vielä muita halvemman hinnan, Neo iDSD on hyvä vaihtoehto myös laatua arvostavalle peruskäyttäjälle. SIISTI DESIGN | YKSINKERTAINEN KÄYTTÄÄ | MOITTEETTOMAT MITTAUKSET KUULOKKEIDEN KYTKEMINEN EI MYKISTÄ LINJALÄHTÖÄ | HEPPOINEN KAUKOSÄÄDIN | LYHYT USB-KAAPELI + KUUNTELUARVIO | MIKAEL NEDERSTRÖM Pehmeä ja rullaava soundi. Kirkas mutta ei rahtuakaan rasittava yläpää – sävykäs ja elävä esitys. Äänikuva on aika kompakti mutta samalla yhtenäinen, jäsentynyt ja vakaa. Basso vähän pehmoilee, joten kovin uskottavuus alapäässä jää uupumaan. Hi mielessä ei hirveän oikeaoppinen, mutta musiikilla mukava kuunneltava. Miellyttävä esitys kaikenlaisilla äänitteillä, joskaan ei analyyttisin tai dynaamisin mahdollinen. HEPPOINEN KAUKOSÄÄDIN | LYHYT USB-KAAPELI Pehmeä ja rullaava soundi. Kirkas mutta ei rahtuakaan rasittava yläpää – sävykäs ja elävä esitys. Äänikuva on aika kompakti mutta samalla yhtenäinen, jäsentynyt ja vakaa. Basso vähän pehmoilee, joten kovin uskottavuus alapäässä jää uupumaan. Hi mielessä ei hirveän oikeaoppinen, mutta musiikilla mukava kuunneltava. Miellyttävä esitys kaikenlaisilla äänitteillä, joskaan ei analyyttisin tai dynaamisin VERTAILU 166202_.indd 25 166202_.indd 25 9.3.2023 16.47.40 9.3.2023 16.47.40
MATRIX AUDIO MINI-I PRO 3 Hinta: 1 039 euroa NÄTTI JA MONIPUOLINEN Kiinalaismerkki Matrix Audion mini-i Pro 3 edustaa vertailussamme kaikista tuoreinta laitekantaa. Tästä osoituksena ovat muun muassa värinäyttö, verkkoyhteys, balansoitu 4,4 millimetrin kuulokelähtö, usb-c-liitäntä sekä Roon Ready -sertifiointi. Esimerkiksi Audiolabiin verrattuna mini-i Pro 3 on huomattavasti sirompi ja nätimpi laite, vaikka se tarjoaakin suhteellisen kattavat liitännät. Erikoisuutena mainittakoon harvemmin tavattu, hdmi-liittimellä toteutettu i²s, jonka kautta liikkuvat muun muassa 768/32tai dsd512-tason korkearesoluutiotiedostot. Paperilla hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta mini-i Pro 3:n kohdalla oli testeissämme kuitenkin eniten pientä takeltelua. Ensinnäkin laitteen näyttö muuttuu melko lailla koristeeksi jo parin metrin päästä, mutta lähempää tarkasteltuna se on suhteellisen selkeä. Toisekseen mini-i Pro 3:n kaukosäädin pelasi paikoin vähän erikoisesti, ja käyttöohjeessa kuvatun kapulan painikkeet olivat erilaiset kuin itse laitteen mukana tulleen. Striimailua ajatellen olisi ollut hyvä, jos kaukosäätimessä olisi ollut toistonohjauspainikkeet. Airplaylla striimattuna äänenvoimakkuus myös vaihteli kappalekohtaisesti, vaikka mini-i Pro 3:n lähtötaso oli asetettu kiinteäksi. Lisäksi laitteen säätörullan toiminta oli aavistuksen nahkeaa ja tunnotonta, ja esimerkiksi äänenvoimakkuutta säätääkseen sitä sai pyöritellä melkoisesti. Laitteen asetukset tehdään painamalla laitteen takaa löytyvää pientä i-painiketta, joka avaa asetusvalikon. Tähänkin pääsy olisi kieltämättä ollut helpommin toteutettu kaukosäätimellä, mutta pääasia on, että kaikki toimii. Itse valikko on suhteellisen selkeä ja siellä navigoiminen säätörullalla käy suht näppärästi. Käyttöohjeessa tosin ei liiemmin avata valikkorakennetta. Tarjolla on muun muassa viisi digisuodatinta, joiden eroavaisuudet huomaa heti valikon havainnekuvista. Tästä kiitosta. Moni muukin asia mini-i Pro 3:ssa pelasi hyvin ihan ensi tahdeista. Mittaustenkin perusteella laite toimii muuten hyvin, mutta sen kuulokelähdön antoimpedanssi on melko korkea. Äänessäkin koettiin olevan omat myönteiset puolensa, vaikka kokonaisuus onkin hiukan kuivasävyinen. Kattavan hires-tuen ja liitäntöjensä ansiosta mini-i Pro 3 on hintaan ja ominaisuuksiinsa nähden asiallinen vaihtoehto nyt ja tulevaisuudessa. SIISTI KOKONAISUUS | AIRPLAY-TUKI | LIITÄNNÄT KUULOKELÄHDÖN KORKEA IMPEDANSSI | OSIN PUUTTEELLINEN OHJEISTUS + KUUNTELUARVIO | MIKAEL NEDERSTRÖM Kirkas ja skarppi esitys. Soundi ei ole ihan niin miellyttävä kuin testin lempeäsoundisimmissa, mutta tiettyä uskottavuutta ja läsnäoloa lähentelevästä esitystavasta löytyy. Kuivakkaan kirkas tyyli tuottaa moneen äänitteeseen hyvin analyyttisen lähestymistavan, mutta tekee sen osittain miellyttävyyden kustannuksella. Enemmän lahjomaton työkalu kuin fiilistelevän nautiskelijan valinta. 26 166202_.indd 26 166202_.indd 26 9.3.2023 16.48.03 9.3.2023 16.48.03
28 KONTAKTI HAUSSA taa sisäsyntyiseltä, mikä sälyttää saundiin autenttista pöhinää. Luomun ystävä valitsee Stephan Micusin. Taiteilijan 70-vuotisjuhlalevy niputtaa ideoita koko uran mitalta. Thunder jylisee mutta myös havisee hiljaa kokeilijan valitseman soitinnoksen mukaan. Nelimetrinen tiibetiläinen puhallin ja burmalaiset temppelikellot levittyvät audiopanoraamaksi. Antti Lötjönen on basistiemme ässiä. Circus / Citadel rakentuu kolmen puhaltajan voimasoitosta, jonka rinnalle liideri TALLENTEET: ÄÄNILEVYPOIMINNAT YHTEYS KUUNTELIJAAN ON MUSIIKINTEKIJÄN ELINEHTO. STUDIOSSA HAETAAN LÄSNÄOLON TUNTUA TUOTANNON JA SISÄLLÖN KEINOIN. KONSERTTIÄÄNITE TAAS ON KOKENEEN ARTISTIN KULMAKIVI: NÄIN KOHTAAN YLEISÖNI. TEKSTI JA KUVA MATTI KOMULAINEN E nemmän on enemmän? Sitäkin, joskin mynssiä voi ladata myös sisältöön. Valtteri Laurell Pöyhönen muovaa klassisista aineksista harmonista musiikkia, joka koskettaa esteettisesti ja emotionaalisesti. Nonetin kuohkeaksi kerrostettu sointi on paitsi säveltäjän myös klarinetisti Antti Sarpilan ja koko bändin juhlaa. Antje Rößeler satsaa lataukseen. Saksalaispianistin minimalismi luotaa sisäavaruutta dynamiikkaa boostaten. Silloinkin kun mukana on vokalisti Sanna Ruohoniemi, balanssi pitää kiitettävästi. Duo Gazzana vetoaa vivahteillaan. Sisarusten lumous huipentuu Tõnu Kõrvitsin Stalker Suiten tulkinnassa. Viulisti ja pianisti tavoittavat tummapiirteisen elokuvan melankolisen vireen säväyttävästi. Shaam Larein rakentaa taiten omalakisen maailman. Goottihenkistä laahusta reunustaa doomin tumma hohto – ja ilman ilmeisten esikuvien lyijyä. Vellonta voimaantuu luontevasta energiavirrasta. Spirit Worldin hardcoren lähin verrokki on Robert Rodriguezin toimintamättö. Pulpin tavoin Deathwestern viitaa monaalle. Piiskaus viuhuu vimmalla mutta kieli poskessa. Getšemane päivittää vanhan liiton progea. Viimaa-lp miksaa eeppisiin rakenteisiin raskasta rockia ja pohjoista folkia itsetietoisesti. Soonisen sävykirjon lisäksi vakuuttaa myös lyyrinen kunnianhimo ilmaista asiat toisin. Aivan jotain muuta edustaa Die Oberherren. Ruotsalaisten letkeä svengi tuo mieleen tienraivaajat Stranglersista Billy Idoliin hyvällä tavalla. Kytky kuulosnivoo oivaltavaa rytmistä kudosta Joonas Riipan kanssa. Tulos? Terhakkaa nykyjazzia perinteitä kunnioittaen. Christoph Irniger Pilgrim hiljentää kuuntelijan. Fonisti vaalii improvisointia, joka voimaantuu hetkellisyyden ja tilan tunnusta. Sveitsiläisviisikon läsnäolo kirkastuu soite soitteelta ja zen-säie kerrallaan. Saamelaisuus erottaa Mette Henrietten massasta. Juuret, kansanperinne ja jazz soivat tasapainossa tenoristin intiimissä ilmaisussa. Genrepakoisuus kasvattaa vetovoimaa: rajat nurin! 166204_.indd 28 166204_.indd 28 9.3.2023 13.56.55 9.3.2023 13.56.55
TALLENTEET 29 ESITTÄJÄ(T): TEOS: JULKAISIJA: FORMAATTI Valtteri Laurell Nonet Tigers Are Better Looking We Jazz lp Antje Rößeler Love’s Darknesses GAM cd Duo Gazzana Kõrvits / Schumann / Grieg ECM cd Shaam Larein Sticka en kniv i världen Svart lp Spirit World Deathwestern Century Media cd Getšemane Viimaa Svart lp Die Oberherren Die by my Hand Svart lp Stephan Micus Thunder ECM cd Antti Lötjönen Circus / Citadel We Jazz lp Christoph Irniger Pilgrim Ghost Cat Intakt cd Mette Henriette Drifting ECM cd Marius Gjersø Yûgen NXN cd Tölöläb Tölölab Eclipse cd Lukas Traxel One-Eyed Daruma We Jazz lp Black Eyed Peas Elevation Epic cd Jeroen van Veen, Joachim Eijlander Arvo Pärt – Tintinnabuli Brilliant Classics cd George Michael Older Sony 3 lp, 5 cd, kirja Wigwam Fairyport Deluxe Edition Svart 4 lp Tasavallan Presidentti The Lost 1971 Studio Session / State Visit Svart 2 lp / lp The Jimi Hendrix Experience Los Angeles Forum, April 26, 1969 Sony cd The Meteors Psychobilly / These Evil Things / Hymns for the Hellbound Svart lp Vomit Forth Northeastern Deprivation Century Media cd Necrophobic The Nocturnal Silence / Darkside / The Third Antichrist / Bloodhymns / Womb of Lilithu / Spawned By Evil Century Media cd Dream Theater Distance Over Time Demos 2018 / Live at Wacken 2015 / Live at Madison Square Garden 2010 Sony cd Kansas Another Fork in the Road – 50 Years Of Kansas Sony 3 cd The Flower Kings Unfold the Future / Adam & Eve Sony 2 cd / cd Zalatnay Sarolta Hadd Mondjam El Svart lp Moodit kannattelevat Marius Gjersøn il maisua. Yûgen syntyi trumpetin elektro akustisesta flow’sta. Japanin inspiraatio kuuluu kaiuissa ja sävyissä. Tölöläbkin skannaa orgaanissähköistä palettia. Ko neet ja puupuhaltimet väreilevät char mia, joka kutsuu luokseen. Ilmankos ne likko tunnetaan kirkoista klubeihin. Lukas Traxelin debyytti yllättää. Abs traktit rakenteet ja hetkellisyyden vai kutelma tuo soitteet iholle. Jazzia tässä ja nyt. Päinvastaiseen suuntaan lipuu Black Eyed Peas. Hiipuva nimi muistetaan men neistä, uutta taas viritetään feat.vierain ja reggaetonvetoisesti. Konsepti jää etäi seksi, kun koheesio puuttuu. Arvo Pärtin Tintinnabuli on brändi. Kuulaan sielukas äänimaailma kosket taa, myös uudessa kokoelmassa. Pianis ti Jeroen van Veen ja sellisti Joachim Eijlander klaaraavat niin Fratresin ja Spiegel im Spiegelin veroiset kulmakivi teokset kuin Pärtomanian, duon kunnian osoituksen säveltäjän ikoniselle sointi universumille. George Michael halusi kasvaa artisti na Olderlevyllä. Uutta oli tyylirajojen ylitys muun muassa jazzilla. Tummasä vyinen teos kiilasikin hitiksi ja syven si tähden profiilia. Juhlapainos täyden tää kuvaa runsain bonuksin (miksauksia, Upperlisälevy, kirja, painokuvia) ja ensi kertaa myös vinyylinä. Monumentti, eit tämättä. Wigwamin Fairyport on suomiprogen kulmakivi. Nyt 51vuotisjuhlapainos le vittyy neljälle lp:lle. Deluxe Edition kat taa livetallenteet 1970–71 Ruisrockista, Tukholmasta ja Tavastialta sekä Jukka Gustavsonin poiminnat, kuten 36minuut tisen Raveup for the Roadiesin. The Band potpuri iskee silmää Atlantin taakse. Dokumentti yhtyeen tilasta? Aivan. The Lost 1971 Studio Session ja State Vi sit: Live in Sweden 1973 peilaavat Tasavallan Presidentin iskua nousukiidos sa. Pressalöydöt raportoivat samalla eri miehitysten kemiasta. Taltiointeihin on myös uutteutunut ajan henki väärentä mättömänä. The Jimi Hendrix Experience ikuisti li vekuntonsa viimeisellä Yhdysvaltaintur neellaan. Los Angeles Forum, April 26, 1969 cd kattaa koko konsertin. Ja mikä ettei, yleisö lietsoo kitaristin, Noel Red dingin ja Mitch Mitchellin liekkeihin. Il mankos Foxey Lady, Purple Haze ja muut tykitykset tuntuvat kasvavan yli ja ohi aiemmin kuullusta. Samaa autenttisuutta uhkuu The Meteors. Psychobilly löi 1980luvulla runtua raivoisalla miksauksella punkia ja rocka billyä. Asenne ja anti välittyvät 2000lu vun uusintapainoksiltakin. Perinteellä on jatkajansa. Vomit Forth on ollut myöhempien ai kojen vastaava säväyttäjä. Connecticutin kasvattien pyörityksessä lingotaan tyy lejä doomista kalmanmetalliin vinhasti. Täydennetyn debyytin vimma vapauttaa ja ohessa erottelee subbareista valiot. Necrophobic on edustanut Ruotsin kan sankodin yöpuolta vuodesta 1989. Rumpa li Joakim Sternerin perustaman koplan metalli on raskainta ja samalla mustin ta laatua. Katalogi puhuttelee omanlaisel laan ääritilalla kajahtaen kolkolta nyky skenessäkin. Juhlapainosten buustattu isku nostaa esiin pienet vivahteet muu ten mustasta messuamisesta. Dream Theater tuo progea tähän päi vään. Lost Not Forgotten Archives cdsar ja huipentuu demosessioihin sekä iko nisiin keikkoihin metallifestivaalilla ja New Yorkin perinteikkäällä areenalla. Fa nien riemuksi. Kansas on edellispolven jättejä. Antologia kartoittaa puoli vuosi sataa tyylittelyä halki turbulenttien ai kojen. The Flower Kings taas on 1990lu vun tulokas. Ruotsalaiskitaristi Roine Stoltin retkue näyttää uusintajulkaisuil laan yhtä lailla, kuinka taika tuodaan tykö. Zalatnay Sarolta on otannan sähi käinen. Vuoden 1973 unkarilainen psyke deliaproge rullaa rouheasti, orgaanises ta saundista ja pelottoman heittäytyvästä ulosannista leimahtaen.?n 166204_.indd 29 166204_.indd 29 9.3.2023 13.57.01 9.3.2023 13.57.01
MISTÄ ON DIGISYSTEEMI TEHTY? KRONIKKA: MAAILMAN SUURIMMAT KUULOKKEET – QUAD ESL63 -KAIUTIN AIKA AJOIN ESITETÄÄN ESSENTIALISTINEN KYSYMYS SIITÄ, MIKÄ TEKEE HIFIHARRASTAJASTA (OIKEAN) HIFIHARRASTAJAN? TÄSSÄ YKSI EHDOTUS: TULLAKSEEN HIFIHARRASTAJAKSI HARRASTAJALLA TULEE OLLA VÄHINTÄÄN KOLME ERILAISTA LAITTEISTOA. MIKSI? NO SIKSI TIETENKIN, ETTÄ YHDELLÄ JA SAMALLA LAITTEISOLLA EI VOI SAAVUTTAA KAIKKIA NIITÄ SUURIA ÄÄNEN KALTAISUUKSIA, TAI TYYPPEJÄ, JOITA HIFIÄÄNENTOISTOLLA ON TARJOTA. TEKSTI KARI NEVALAINEN | KUVAT KARI NEVALAINEN JA VALMISTAJA 166199_.indd 30 166199_.indd 30 9.3.2023 16.16.20 9.3.2023 16.16.20
KRONIKKA helposti ohjattava kaiutinelementtejä lähellä korvaa kiitellään usein äänen tarkkuudesta, yksityiskohtaisuudesta, turhien sivuäänien puuttumisesta ja äänen yleisestä värittymättömyydestä (ei huonetai koteloresonansseja). Eivätkö nämä ole juuri niitä samoja äänen hyveitä, jotka konventionaalisesti yhdistetään digiäänilähteisiin? Kuulokkeiden valinnassa hiertää kuitenkin kuuntelukokemuksen luonnottomuus. Kastamatta lusikkaa tähän soppaan sen syvemmälle ongelman voisi esittää loso sen kysymyksen muodossa siitä, missä ääni sijaitsee? Sijaitseeko se äänen lähteessä, väliaineessa vai korvassa? Kysymykseen ei ole yksinkertaista vastausta, mutta jos lähestytään hi äänentoistoa sen kautta, mikä edes auttavasti tuottaisi uskottavan illuusion kuunteluhuoneessa läsnäolevasta musiikin esittäjästä tai esityksestä, niin eikö silloin olisi parempi, että kaikki kolme sijaitsevat eri paikassa, kuten elävässä esityksessä tai kaiuttimilla, pikemminkin kuin yhdessä? Kuulokekuuntelun ongelma on samantyyppinen kuin fotorealismin kuvataiteessa: teos (kuva/ääni) itse on räikein muistutus siitä, ettei se ole sitä, mitä esittää olevansa. MAAILMAN SUURIMMAT KUULOKKEET Koska kuulokkeiden ja digiäänenlähteiden äänelliset vahvuudet osuvat kuitenkin hyvin yhteen, niin teknisesti kuin fenomenologisestikin, seuraava looginen askel on löytää mahdollisimman kuulokemaiset kaiuttimet. Tällöin on vain yksi vaihtoehto: “maailman suurimmat kuulokkeet” eli Quadin ESL63sähköstaattikaiuttimet vuodelta 1983. En tiedä, kuka käytti ensimmäisenä tuota epiteettiä, mutta vertaus on myöhemmin laitettu jos kenenkin kommentaattorin suuhun. Jos ruotsalaisilta kysyy, vertauksen keksi Svalander Audion Josef Svalander, Tanskassa Troels Gravesen on kuvannut ESL63:sia jättiläismäisiksi laatukuulokkeiksi, ja anglosaksisessa maailmassa, mistä sanonta H arrastaja voi esimerkiksi hakea laitteistoltaan äärimmäistä herkkyyttä ja läheisyyttä kuullun musiikin kanssa. Silloin on vaikeata kuvitella mitään muuta laitteistoa kuin sellaista, joka on koottu tasokkaan laajakaistaelementin ympärille. Sellaiset elementit (PHY-HP, Voxativ, EM Speakers, Low ther, Feastrix jne.) ovat toki kalliita, kuten ovat niille räätälöityjen set-vahvistimien päätemuuntajatkin, eikä elementin kotelointiin riittävän basson tuottamiseksi ole patenttiratkaisua. Mutta kun kaikki osuu kohdalleen, musiikillinen vuodeyhteys on taattu. Kun äänen äärimmäinen realismi ja konkretia on päämääränä, tarvitaan monitietorvikaiutin, eikä mikään 3-tie (kuten itsellä) vaan japanilaisranskalaiseen tyyliin mielellään 5tai 6-tie aktiivisuotimella ja jokaiselle kaistalle tarkoin valitulla pienitehoisella (putki)vahvistimella. Vain tällainen systeemi kykenee luomaan illuusion äänestä, joka ei tule tallenteelta, vaan on saatu aikaan kuunteluhuoneessa. Kolmas laitteisto kokoaa yhteen digiäänilähteet: striimeri-verkkosoittimen, cd-soittimen, tv:n, padin, puhelimen ja niin edelleen. Neljäs systeemi voisi löytyä kirjahyllystä. Siinä 1970-luvun viritinvahvistin ajaa edullisia brittimonitoreja, ainoana äänilähteenä vahvistimen fm-vastaanotin. Systeemi ei yllä teknisesti edellisten tasolle, mutta äänessä ei ole moittimista ja (lähes) analogisia lähetyksiä pääsee seuraamaan reaaliajassa. Lisäksi, ainakin itsellä, todellisilla käyttötunneilla mitattuna kyseessä saattaa hyvinkin olla suosituin laitteisto. DIGISYSTEEMI Palataan digisysteemiin. Miltä näyttäisi laitteisto, joka tuo yhteen kaikki digiäänilähteet? Jollekin voisi tulla ensimmäisenä mieleen asentaa digiäänilähteen ja vahvistimen väliin jännitettä vahvistamaton putkibu eri siistimään digiääntä piirun vähemmän kliiniseen suuntaan, samaan tapaan kuin kokenut masteroija kierrättää kertaalleen jo equtetun signaalin putki-Pultecin tai kelanauhurin läpi ennen ulos puttaamista. Mutta positiivisesti ajatellen: minkälainen systeemi palvelisi parhaiten digiäänilähteiden äänen vahvuuksia? Tältä kantilta tulee heti mieleen valita digisysteemin kaiuttimiksi kuulokkeet. Kuulokkeita eli pieniä, TÄLLÖIN ON VAIN YKSI VAIHTOEHTO: “MAAILMAN SUURIMMAT KUULOKKEET” ELI QUADIN ESL63SÄHKÖSTAATTIKAIUTTIMET VUODELTA 1983. 166199_.indd 31 166199_.indd 31 9.3.2023 16.16.32 9.3.2023 16.16.32
32 ta, joaa ääni etenee sykkivänä pallomaisena aaltorintamana. Toisaalta rakenteella tavoitellaan tarkkaa ajallista toistoa eri taajuuskaistojen välillä. ESL63 eroaa säteilyominaisuksiltaan monista muista staateista (Martin Logan CLS esimerkiksi) ja tasokalvokaiuttimista, jotka ovat tyypillisesti korkeita linjalähteitä. TASAISTA ÄÄNTÄ Kuten arvata saattaa, ESL63:n vapaakenttävasteet edestä ja sivusta ovat kunnossa. Mikä parasta, taajuusvaste säilyy hyvin tasaisena kuuntelupaikallekin viiden–kuuden oktaavin alueella. Vaihe-, impulssija askelvasteet ovat esimerkilliset, säröt vahvistimien tasoa (keskimäärin 0,03 prosenttia kilohertsillä ja yksi prosentti 40 hertsillä 96 desibelillä). Ja niin edelleen. Ahkeraa radionkuuntelijaa saattaa askarruttaa, miltä vuosien varrella tutuksi tulleet kuuluttajaäänet kuulostaisivat kasvotusten? Olen varma, että ESL63 tarjoaa kysymykseen yhden markkinoiden uskottavimmista vastauksista, niin tasainen ja värittymätön sen ääni on. Ei ihme, että Yle ja monet muut yleisradioja levy-yhtiöt käyttivät niitä aikoinaan tarkkailukaiuttimina! Quadin motto: “The Closest Approach to the Original Sound!” ei ole tuulesta temmattu. ESL63:n äänen tarkkuutta ja vivahteikkuutta voi puolestaan valaista vanhalla kliseellä siitä, että tutuiltakin levyiltä paljastuu hienovaraisia yksityiskohtia, joihin ei lienee peräisin, vertausta on toisteltu aina näihin päiviin asti useiden kirjoittajien toimesta. Onko Quad ESL63 maineensa veroinen? Asia piti tietenkin tarkistaa. Sitä varten kunnostutin oman parini soittokuntoon Verde Audion alias Mika Rintalan asiantuntemuksella ja kokemuksella (kiitos Mika!). Ja kyllä, muutaman kuukauden kriittisen kuuntelun jälkeen on pakko myöntää: Quad ESL63 on paitsi erinomaisen pätevä kaiutin kaiuttimena, myös hyvin, hyvin kuulokemainen äänentoistin. Kuten hyvin tiedetään, kyse on koko kaistan (eli suunniteltu toimimaan ilman erillistä bassoäänistä) sähköstaattikaiuttimesta, jonka Peter Walker uskalsi jättää markkinoiden arvioitavaksi 18 vuoden (1963–1981) kehitystyön jälkeen. Toimintaperiaate on sama kuin Quad ESL57:ssä, mutta paneelirakenne on erilainen, ja juuri siinä piilee, niin uskoisin, ESL63:n kuulokemaisen äänen salaisuus. Neljästä staattipaneelista ylin ja alin ovat bassopaneeleita. Näiden välissä on kaksi keskiääni/diskanttipaneelia, joiden pinta on jaettu johtimilla seitsemään samankeskiseen rengasmaiseen alueeseen. Ohjaus tapahtuu sähköisillä viivelinjoilla siten, että sisään syötetty impulssi menee ensin keskimmäiseen renkaaseen, etenee sitten vuorotellen jokaiseen ulompaan renkaaseen, kunnes saavuttaa reunimmaisen. Rakenteella jäljitellään pistelähteen teoreettista ihannetEnsimmäisiä kokeiluja. Keskimmäisten paneelien pinta on jaettu seitsemään samankeskiseen rengasmaiseen alueeseen, joita ohjataan sähköisillä viivelinjoilla. Quad ESL63:n ilmoitettu suuntavuusindeksi: 125 Hz: 5 dB, 500 Hz: 6,4 dB, 2 kHz: 7,2 dB, 8 kHz: 10,6 dB. 166199_.indd 32 166199_.indd 32 9.3.2023 16.16.42 9.3.2023 16.16.42
KRONIKKA ta lainkaan, sillä on vain yksi ääni, mistä yksittäiset taajuudet matalimmista korkeimpiin ponnahtelevat esiin musiikin mukana. Tässä suhteessa ESL63 muistuttaa Mangerin laajakaistaistaista dynaamista tasoelementtiä, joka sekin säteilee ääntä aaltomaisesti keskeltä reunoille. Kuulokemaisen kuuntelun huipentamiseksi kannattaa kokeilla kuuntelua puolittaisessa lähikentässä. Enkä tarkoita, että kaiuttimet pitäisi vetää korviin kiinni, mutta kuitenkin kuuntelua alle kahden metrin päästä. Tulee mieleen Pekka Tuomelan MB-lehdelle suunnittelema ”Henkilökohtainen kaiutin”, missä 3 tuuman laajakaistaelementit olivat säädettävillä tuilla pään molemmin puolin lähietäisyydellä korvista ja subbari kuuntelutuolin takana. muista kiinnittäneensä huomiota aiemmin. Näin käy ESL63:n kanssa vähän väliä. Jos Quad ESL63 olisi syntynyt kuulokkeeksi, se olisi varmasti nyt STAX! (Stax valmisti pienen erän ELS-F81-staattikaiutinta 1980-luvulla. Ken Kessler kuvasi niitä arviossaan maailman suurimmiksi kuulokkeiksi!) Lisäksi ESL63:sen ulosanti on suurenmoisen koherenttia ja johdonmukaista. Ei epäjatkuvuuspisteitä, ei nivelkohtia, vain yksi iso, osiin jakamaton ääni. ÄÄNENLAADUN MAKSIMOINTIA Ilmiömäisin ominaisuus on kuitenkin äänen kuvantamiskyky. Kaiutin päästää kuuntelijan seuraamaan musiikin pieniä spatiaalisia vihjeitä sivu-, syvyysja korkeussuunnassa tarkasti kuin kolmiulotteisessa koordinaatistossa. Kaija Saariahon lyömäsoitinteoksessa Six Japanese Gardens soittimet ovat puolikaaressa soittajan ympärillä, hieman eri korkeuksilla. En tiedä, miten esitys on äänitetty (Yle), mutta ESL63:n kyky kertoa kymmenen senttimetrin tarkkuudella, kuinka etäällä ja sivussa soittimet ovat, on aivan hullua! Hieno tilatoisto on selviö, olivatpa kaiuttimet missä tahansa, mutta sointitasapainon ja varsinkin bassotoiston tasaisuuden kannalta ESL63:n sijoittelu vaatii vähän jumppausta. Kuten dipolikaiuttimet yleensä ne kannattaa ensinnäkin vetää niin etäälle (vähintään yhden metrin etäisyydelle) kaikista seinistä kuin käytännöllistä sekä sijoittaa huoneeseen mahdollisimman symmetrisesti. Walker suunnitteli ESL63:n alun perin lattialle. Herkkyys kuuntelukulmalle vaatii kuitenkin kaiuttimien nostamisen korvien tasalle noin 40 senttimetriä korkealle jalustalle. Nostamisella saadaan enemmän diskanttitoistoa esille ja kuuntelusta tulee kuulokemaisempaa. Kaiutin kannattaa myös kääntää kuuntelupaikkaa kohden sen mukaan, mikä kuulostaa parhaalta. Itse päädyin suuntaamaan kaiuttimet ristiin kuuntelijan edessä, osin myös siksi, että stereokuvasta tulee vähemmän kriittinen pään sivusuuntaiselle liikkeelle. Kaikesta säätämisestä huolimatta ESL63 on pitkälle vain yhden kuuntelijan kaiutin aivan kuten kuulokkeetkin! Joillekin ESL63:n diskanttitoisto kuulostaa vaimealta, mitä se varsinkin akselilta sivussa onkin. Räikeäksi tai kovaksi ääntä ei voi moittia. Itse ajattelen, että diskanttitoisto on vain erilaista. ESL63:n tapauksessa on oikeastaan harhaanjohtavaa puhua diskanttitoistosM-S-tallennustekniikka: herttakuvioinen mid-mikrofoni tallentaa suoraan edestä tulevan äänen ja takana poikittain oleva 8-kuvioinen side-mikrofoni poimii sivuilta tulevat vastakkaisvaiheiset äänet. Stereofonian laajennus: toinen ESL63 sijoitetaan suoraan kuuntelijan eteen M-kaiuttimeksi ja toinen 90 asteen kulmassa sen taakse S-kaiuttimeksi. Stereokuvan leveyttä voidaan muokata säätämällä kooderista Side-kanavan voimakkuutta. Erityisesti M-S-tallenteilla ääni voi olla erinomaisen avara. 166199_.indd 33 166199_.indd 33 9.3.2023 16.16.56 9.3.2023 16.16.56
kokeilut putkivahvistimilla tuottivat samansuuntaisia tuloksia. Quadin oma ehdotus ESL63:lle oli 80-wattinen (100 wattia neljään ohmiin) 405-2, jota valmistettiin vuosina 1982–1993. Monen mielestä vuonna 1987 lanseerattu, 2x140-wattinen Quad 606 on selvä parannus. Vanhoista Quadin vahvistimista puuttuu kuitenkin hdmi-liitäntä tv:lle ja muut digitoistomahdollisuudet. Quadin nykyvalikoimassa on kaksi tarkoitukseen potentiaalisesti sopivaa integroitua vahvistinta: 45-wattinen (kahdeksaan ohmiin) Vena II Play (999 euroa) ja 75-wattinen Artera Solus Play (2099 euroa). Molemmat ovat ab-luokan koneita lineaarivirtalähteellä; ei kuitenkaan Quadin alkuperäisellä current dumping -topologialla. Vena II Playsta puuttuu Artera Solus Playn cd-soitin, mutta Sabre32 Reference ES9018K2M dacilla (384 kHz/24 bit, dsd 256), bluetooth aptx:llä ja wi llä sekä dts play -suoratoistoalustalla (Spotify, Tidal, HD Tracks, Deezer, Amazon Music ynnä muut) SUBBARI VAI EIKÖ SUBBARIA? Eniten moitteita Quad ESL63 on kerännyt jälkipolvilta rajallisesta bassoja dynamiikan toistosta sekä vaatimattomasta maksimiäänenpaineesta. Peter Walker ei lämmennyt näille valituksille, koska suunnitteli kaiuttimet äänen läpinäkyvyyttä, värittymättömyyttä ja vähäistä säröä korvalla pitäen. Se, että ESL63 tarjoaa hyödyllistä (-6 desibeliä) bassoa on 40 hertsiin asti (kuunteluhuoneesta riippuen jopa 30 hertsiin), riitti hänelle hyvin. Alabassojen puute ja rajallinen äänenpaineen tuottokyky tulee kuitenkin vastaan esimerkiksi rumpuäänitteillä ja suurilla voimakkuustasoilla. Tämä tietysti herättää kysymyksen dedikoidun subbarin tarpeellisuudesta? Kaupallisesti tarjolla olevista yksi parhaista oli aikoinaan Gradientin SW63, dipolisubbari kahdella Peerlessin 300 millimetrin bassoäänisellä ja aktiivisella alipäästösuotimella. Ja nyt hyviä uutisia: maailmalta tulleiden kyselyjen vuoksi Gradient on käynnistämässä SW63:n tuotannon uudestaan! Ei epäilystä, etteikö SW63:lla jatkettu ESL63 olisi parempi hi kaiutin kuin pelkkä ESL63: bassovaste laskee alle 30 hertsiin ja keskeismodulaatiosäröt pienenivät, kun paneelit saavat toistaa vain 110 hertsiä ylittäviä taajuuksia. Samalla ratkeaa loudness-pulma: SW63 antaa ESL63:lle 10 desibeliä lisää mölyvaraa (maksimipaine 108 desibeliä). Lisäksi SW63 toimii ihanteellisena jalustana upotuksineen. Subjektiivisesti voi tietenkin kysyä, kykeneekö mikään subbari seuraamaan nopealiikkeistä paneelia, ja missä määrin subbari verottaa ESL63:n äänen laajakaistamaista yhtenäisyyttä? Hybridistaateissa alitajunta usein aistii erillisen bassoäänisen. Oli miten oli, Hi maailmassakin on kerrottu harrastajasta, jolla on Jorma Salmi -serti oitu Quad ESL63 -pari subbarina aktiivi-Revojen basso-osa ja kruununa kaiuttimien päällä Townshendin nauhasuperdiskantti! VAHVISTIN JA LÄHDE DIGISYSTEEMILLE Jos Quad ESL63 olisi ihannekaiutin digisysteemiin, mikä olisi sopiva vahvistin/äänilähde? Peter Walker ajoi kuuskolmosiaan 15 watin putkivahvistimella ja oli tyytyväinen. Nykyisin ollaan sitä mieltä, että 85 desibeliä herkkä, 6-ohmisen (minimi 3,5 ohmia) kaiutin janoaa vahvistimelta lähtötehoa vähintään 50 transistoriwattia kahdeksaan ohmiin ja mielellään tuplat neljään. Omat Gradientin SW-63-dipolisubbari kahdella 300 millimetrin bassoäänisellä ja aktiivijakosuotimella. Subbarin kanssa ESL63:n bassotoisto laski 28 hertsiin (-3 desibeliä) ja äänenpainevara kasvoi 10 desibeliä. 166199_.indd 34 166199_.indd 34 9.3.2023 16.17.12 9.3.2023 16.17.12
KRONIKKA se sopii kuitenkin digisysteemin keskiöön mainiosti. Pikakokeilussa Vena II Play osoitti kyntensä ESL63:n aisaparina. Mozartin Kruunajaismessun Kyrien-osan kuoroja orkesterijysähdyksissä vahvistin tuotti jämäkät iskuäänet ja piti musiikin muutenkin hyvin otteessaan. Zürichin Tonhallen pienet ja isot jälkikaiut välittyivät selvästi Jean Guilloun iloitellessa uruillaan Mussorgskyn Näyttelykuvilla. Venan valoisassa äänensävyssä tuntui olevan jotakin samaa kuin nyky-Marantzeissa. Parasta oli tapa, jolla yhdistelmä tuotti vokaalimusiikkia palvelevan, vapaasti virtaavan keskialueen, quad-maisen äänen pikkutarkkuuden ja pehmeän tasaisuuden, vahvan stereokuvantamisen lisäksi tietenkin. Olennaista oli kuitenkin, miten kaksikko palveli digitaalista nojatuolitutkimusmatkailua: RSO:n konserttien suoratoisto Yle Areenasta, Diapason-musiikkilehden näyte-cd-levyjen soittelu (Audiomecan cd-pyörittimellä), 100 vuotta vanhojen ranskalaisten chansonien kaivelu Spotifyn syövereistä tai nykyambientin striimaaminen hollantilaiselta klassisen musiikin online-radiokanavalta. Kaikki tämä musiikki ei tietenkään toistunut yhtä ihanteellisella tavalla, mutta, hei, sitä varten ovat ne kaksi tai kolme muuta laitteistoa. nut yhtä ihanteellisella tavalla, mutta, hei, sitä varten ovat ne kaksi tai kolme muuta laitteistoa. QUAD VENA II PLAY Tyyppi Striimaava integroitu vahvistin Hinta 999 euroa Lisätietoja quad-hi .co.uk audelec. Mitat (lxkxs) 30,1 x 9,5 x 31,3 cm Paino 6,1 kg DAC ESS Sabre32 ES9018K2M Digitaalitulot 1x koaks., 1x toslink, 1x usb, bluetooth (aptx, aptx ll) Striimaus DTS Play-Fi, mm. Spotify, TIDAL, Deezer, tunein, Qobuz Esivahvistin Tuloherkkyys 525 mV (aux), 2,5 mV (phono) Ottoimpedanssi 10 kOhm (aux), 47 kOhm / 100 pF (phono) Lähtö 1x preout (rca) Päätevahvistin Teho 45 W (8 Ohm), 65 W (4 Ohm) Taajuusvaste 20 Hz 20 kHz (±0,5 dB) Harmoninen särö <0,005 % (30 W, 8 Ohm) Signaali-kohinasuhde >108 dB (A-painotus) HINTA LAATUSUHTEEN HUIPPUA Quad Musikwiedergabe Saksassa myy uuden veroisiksi kunnostettuja ESL63:sia vähän päälle 5000 eurolla parilta. Tekisi mieli sanoa, että siinä ei ole euroakaan liikaa siihen nähden, mitä rahalla saa tässä tapauksessa. Kunnossa olevan käytetyn ESL63-parin saa 1 000–1 500 eurolla. Siihen kun lisää toisen tonnin Quad Vena II Playsta, aletaan hätyytellä hinta-laatusuhteen absoluuttista huippua! The Absolute Sound -lehti pyysi aikoinaan toimittajiaan kokoamaan parhaaksi katsomansa laitteisto markkinoilla olevista komponenteista hintaryhmittäin. Alle 5 000 dollarin virtuaalisysteemiinsä Dr. Robert E. Greene valitsi satasen kannettavan cd-soittimen ja parin sadan dollarin vahvistimen. Loput rahat riittivät juuri ja juuri Quad ESL63 -kaiuttimiin! Quad Vena II Play on saatavana myös perinteiseen Quad-tyyliin Lancaster-harmaana. Langattomaan suoratoistoon vahvistin käyttää DTS Play-Fi -tekniikkaa. 166199_.indd 35 166199_.indd 35 9.3.2023 16.17.38 9.3.2023 16.17.38
OMAPERÄINEN SAKSALAINEN HIGHEND | HERMUSET: MANGER P2 -KAIUTIN SAKSALAINEN MANGER TEKEE OIKEASTI ERILAISIA KAIUTTIMIA. SEN TAVARAMERKKINÄ ON SAHALAITAKUVIOITU LAAJAKAISTAINEN TASOELEMENTTI. TEKSTI MATTI HERMUNEN | KUVAT VALMISTAJA 166206_.indd 36 166206_.indd 36 9.3.2023 14.02.55 9.3.2023 14.02.55
HIGHEND Mallistoon kuuluu kolme samankokoista lattiakaiutinta, joista yksi on aktiiviversio. Lisäksi on aktiivinen ja passiivinen jalustakaiutin sekä seinälle sijoitettava malli. Kokeilussa oli passiivinen keulamalli P2. Se on 139 senttimetriä korkea, 27 senttimetriä leveä ja reilut 21 senttiä syvä kaksitiekaiutin. Yläosaan sijoitettua Manger-elementtiä avustavat kerrosrakenteisella kartiolla varustettu hiilikuituvahvisteinen kahdeksantuumainen basso sekä takaseinässä kaksi passiivisäteilijää. Kahdeksanohmisen kaiuttimen herkkyys on 89 desibeliä ja jakotaajuus 340 hertsiä. Luvattu toistoalue lähtee 30 hertsistä ulottuen aina 40 kilohertsiin. Toleransseja ei kerrota. Painoa on 32 kilogrammaa. Koteloa jäykistävät sisäiset tuet sekä 3,8 senttimetriä paksu etulevy. Lähes kaksisenttinen alumiininen pohjalevy tuo osaltaan vakautta. Kaksoisjohdotus tai -vahvistus tehdään WBT:n Nextgen-liittimillä. Yhtä vahvistinta käytettäessä liittimet kytketään toisiinsa mukana tulevilla hyppylangoilla. Linnin Space Optimisation -huonesovitusta tai Exact-suotimia käyttäviä sekä Devialet-laitteiden omistajia kiinnostanee tieto, että P2 löytyy molempien valmistajien tietokannoista. Niiden avulla kaiuttimien istuttaminen kuuntelutilaan helpottuu. Kokeilussa olivat metalliharmaat versiot, mutta kaiuttimet saa tilattua lähes minkä värisenä keksii haluta. Karun tolppamaisen kotelon reunat on pyöristetty lievästi. Sijoitusta helpottavat pohjaan ruuvattavat tylppäpäiset jalat. T ohtori Josef W. Manger aloitti nimeään kantavan elementin kehittelyn 1960-luvulla. Tutkijaluonne kun oli, Manger yhteistyökumppaneineen halusi osoittaa, että sen toimintaperiaate pystyttiin perustelemaan myös tieteellisillä kriteereillä. Elementti patentoitiin 1978, ja isänsä työtä jatkaa firman ohjaksissa oleva tytär Daniela. Mikä sitten Mangerissa on omaperäistä ja varsinkin äänentoiston kannalta olennaista? Tutkittuaan dynaamisia kaiutinelementtejä Manger oivalsi, että niiden aikaja transienttikäyttäytymistä tuli parantaa. Parhaimmillaan kaiutin toistaisi äkillisetkin signaalin muutokset juuri oikealla hetkellä ja säilyttäisi sen muuttumattomana. Ja kaiuttimen tulisi toistaa mahdollisimman laaja taajuusalue; ihannetapauksessa selvittäisiin yhdellä elementillä. Ratkaisuksi kehkeytyi tasokaiutin, jonka pinta ei liikkuisi mäntämäisesti edestakaisin kuten perinteinen kartio, vaan samankeskisesti ja aaltomaisesti. Korkeimmat äänet toistuisivat pääasiassa keskiosasta vaimentuen nopeasti laitoja kohti mentäessä, joissa taas keskija matalien äänten osuus kasvaisi. Tätä varten kalvon keskiosan tulisi olla ohut ja sen paksuuden tulisi kasvaa tarkasti määritellyllä tavalla keskeltä reunoja kohti mentäessä. Kokeilujen ja useampien vaiheiden kautta syntyi Mangerin nykyinen 180 millimetrin läpimittainen elementti. Alumiinikehikon varaan pingotetun muovisen kalvon liikettä ohjaa kaksi päällekkäistä puhekelaa. Koska puhekelat ovat halkaisijaltaan 70 millimetriä, sijoittuvat ne melko keskelle tasoa. Puhekeloille menevät johdot on liimattu kalvon pinnalle. Elementin pinnalla näkyy selvästi kolme eri tavoin päällystettyä aluetta, jotka yhdessä kalvon taakse sijoitettujen vaimennusmateriaalien avulla säätelevät sen liikettä. TARKKAA TYÖTÄ Valmistus on pitkälle käsityötä ja toleranssit tarkat, pienimmillään 0,008 millimetriä. Elementti pystyy toistamaan lähes koko taajuusalueen 80 hertsistä 40 000 hertsiin. Tosin suuremmissa malleissa apuna on erillinen basso. Pienimassaisen kalvon liikepoikkeama on ±3,5 millimetriä ja elementin herkkyys varsin hyvä 91 desibeliä per watti per metri. LÄHEMPÄÄ KUUNNELTUNA MANGER P2:N KESKIJA YLÄALUE SOIVAT VALLOITTAVAN ELÄVÄSTI. TEHOSTEISET ÄÄNITYKSET SOIVAT ELÄMÄÄ SUUREMPINA, JA RYTMIMUSIIKIN, ESIMERKIKSI U2:N ALKUVUOSIEN LEVYJEN TEHOSTEET TOISTUIVAT DRAMAATTISESTI. MANGER P2 Hinta 15 000 €/pari Edustaja Seastone Audio Lisätietoja mangeraudio.com seastone.audio Mitat (l x k x s) 27 x 114 x 21 cm Paino 32 kg Toimintaperiaate 2tie, passiivisäteilijä Suurin suositeltava teho 50–200 W Nimellisimpedanssi 8 Ohm Elementit -basso 200 mm -keskialue Manger-elementti -diskantti Manger-elementti Jakotaajuus 340 Hz Liitin Naparuuvi Kaksoisjohdotus Kyllä MATTI HERMUNEN on helsinkiläinen pitkän linjan hifiharrastaja. Hänen musiikinkuuntelunsa painottuu vahvasti klassisen musiikin puolelle. Myös elokuvat ja niiden monikanavaäänentoisto ovat kiinnostuksen kohteita. Nimikkopalstallaan hän testaa intohimonsa kohteena olevia, usein sangen hinnakkaita hifituotteita. Laitearviot perustuvat vankkaan kokemukseen useiden vuosikymmenien ajalta. KUKA? 37 166206_.indd 37 166206_.indd 37 9.3.2023 14.03.04 9.3.2023 14.03.04
LÄHIKUUNTELUA Tasaisimmalta näyttävä bassotoisto löytyi DSPeaker Anti-Mode X4:n avulla. Mangerit sijoittuivat 280 senttimetrin päähän niiden takana olevasta seinästä, ja kuunteluetäisyydeksi tuli 320 senttimetriä. Valmistajan kotisivulta löytyvien tietojen perusteella kaiuttimet suunnattiin suoraan kohti. Mitatun bassovasteen taso oli lievästi matalampi sadasta hertsistä alaspäin. Vaste oli kuitenkin melko tasainen ja lähti putoamaan vasta 30 hertsin alapuolella. Viidensadan ja yhden kilohertsin välillä vasteessa oli epätasaisuutta, ja siitä ylöspäin yleistaso oli lievästi koholla. Ensivaikutelma kertoi elävästä yläpään toistosta ja maltillisesta basson tasosta. Ääni ei kuitenkaan ollut kovin vakaa. Lähemmäs siirtyminen 210 senttimetrin päästä rauhoitti ääntä, samoin tilatoisto parani. Tosin samalla bassopää keveni edelleen. Tämä näkyi mittauksessa reiluna alemman basson tason pudotuksena. Kolmas Korva Jukka Isopuro kuunteli aluksi kauempaa, mutta totesi lähikuuntelun toimivan paremmin. Muut kävijät käyttivät enimmän aikaa 210 senttimetrin etäisyyttä, mutta kokeilivat myös kauempaa. Lähempää kuunneltuna Manger P2:n keskija yläalue soivat valloittavan elävästi. Tehosteiset äänitykset soivat elämää suurempina, ja rytmimusiikin, esimerkiksi U2:n alkuvuosien levyjen tehosteet toistuivat dramaattisesti. Matalan pään selvä keveneminen oli pieni hinta muuten paremmasta äänestä. Syntyi vaikutelma selkeästä ja läpinäkyvästä toistosta, niin että kaikki kuuluisi. P2 on analyyttinen omalla tavallaan, vaikka vertailukaiuttimena käytetty Gradientin passiivinen R5 kertoi miksausten tekotavan tarkemmin, kuten esimerkiksi aivan pintaan nostettujen sooloilijoiden äänen tulemisen kiusallisen paljon kaiken muun päälle. TOIMI SE Vaikka matalan pään puutteet kuuluivat, useimmat kävijät pitivät Mangerin toistosta. ”Puhdas, avoin ja miellyttävän ilmava ääni. Soitto soi kuin itsestään, ja ääni on hyvin epäkaiutinmainen. Myös balanssi on miellyttävään suuntaan kallellaan, ja toisto säilyy kokonaisvaltaisen kuunneltavana vähän heikomminkin tuotetuilla levyillä”, kirjoitti yksi. HEIKKI KIVELÄ TOISELLA KORVALLA Toisinaan hyvä jalustakaiutin voi soida kuin lattiamalli, mutta harvemmin toisin päin. Mangerin tapauksessa näin kuitenkin on, ja moni asia on toteutettu persoonallisesti ja omalla, poikkeavalla tyylillä. Tasokalvoelementille tyypillisesti äänten alukkeet, transientit ja mikrotason dynamiikkaan sekä äänenväriin liittyvät asiat tulevat suorastaan aisteja kutkuttavalla tavalla ilmi – pääosin miellyttäviä tuntemuksia herättäen. Esimerkiksi barokkimusiikin näppäilyja kosketinsoittimissa erottuu aitoa hehkua. Toisaalta taas pitemmillä jousimatoilla on paikoin taipumusta kääntyä piirun verran kovuuteen ja terävyyteen, esimerkiksi pitkissä laulun ja jousien unisono-osuuksissa. Tämä paljasti ensimmäisenä sen, ettei kaiuttimen ylempi toistokaista ole vasteeltaan aivan viivasuora. Tutuillakin näytteillä esimerkiksi tilaefekteistä ja kaiuista erottui jotain uutta ja erilaista. Kaiken kaikkiaan kaiuttimen profiili on kuitenkin toteutettu mielestäni hyvin, eivätkä vasteen persoonalliset mutkittelut häiritse kokonaisuutta. Voisi jopa kuvitella, että kaiutin on suunniteltu akustisten instrumenttien äänen kuvantaminen mielessä. Sillä mitä synteettisemmäksi tai ikään kuin tuotetummaksi äänimaailma menee, sitä enemmän kaiuttimen omalla tavallaan herkkä luonne siitä kärsii. Dynamiikan esittäminen on joka tapauksessa erittäin aidonoloista. Itse asiassa vaikutelmaksi muodostui, että kerrankin ne ratkaisevat bitit ovat oikeasti hyötykäytössä myös muualla toistoketjussa. Herkkä, aidosti syttyvä ja omalla tavallaan syväterävä profiili määrittää kaikkea. Äänessä on sopivasti todellista, vaikeasti kuvailtavaa resoluutiota, ja äänikuva on tarkka ja ennen kaikkea syvä. Liike stereokuvassa on aidonoloista, mikä taas palautuu tähän edellä kuvaamaani resoluutioon. Jos jokin asia jäi kuitenkin mielestäni hiukan vajaaksi, niin kaiuttimen bassotoisto. Vaikka matalimpiakin taajuuksia toistossa erottui, eräänlainen lihas siitä puuttui ainakin järkevillä kuunteluvoimakkuuksilla. Tietyn ohuuden aisti esimerkiksi Blade Runner 2049 -elokuvan soundtrackilta löytyvällä Sea Wall -raidalla, joka kyllä iski päin näköä, mutta ronskilla voimakkuudella (tarkoitukselliset) särösaundit ottivat korviin turhan vihaisesti. Kumma kyllä tämänkään näytteen rytmiikka ja rullaavuus eivät silti kärsineet missään vaiheessa. Näitä kaiuttimia ei siis yksinkertaisesti huvita kuunnella lujaa. Siksipä ne ovatkin kerrostaloasujalle tai kevyesti kuuntelevalle – tai detaljibongarille – todella varteenotettava vaihtoehto. Kaiuttimen luonne on omanlainen mutta todella onnistunut bassotoiston vajavuuksineenkin. Toinen piti, vaikka toivoi hieman lisää elävyyttä: ”Äänitekohtaisia eroja löytyi mitatussa kuuntelupaikassa, mikä on merkki hyvästä kaiuttimesta. Esimerkiksi Chris Cornellin All Your Lies kuulosti surkean puristeiselta, kun taas Bill Frisellin Hour Glass avautui mainion avarana ja selkeästi jäsentyneenä. Silti jonkinlaista elävyyttä kaipaisi latteuden sijaan.” Kamaritai pienimuotoinen varhainen musiikki toimivat erinomaisesti. Claudio Monteverdin Il Combattimento di Tancredi e Clorindalla (Virgin Classics 0946 3 63350 2 5) Topi 38 166206_.indd 38 166206_.indd 38 9.3.2023 14.03.11 9.3.2023 14.03.11
Lehtipuun ja muiden laulajien äänet soivat luonnollisina ja tila välittyi hyvin. Useimmiten musiikki asettui kaiuttimen välin sopivasti ja hyvillä äänityksillä orkesteri soi niistä täysin irrallaan ja kerrostui kauniisti taaksepäin. Äänikuvaltaan ja dynamiikaltaan oivallinen esimerkki ovat Ottorino Respighin Church Windowsin (BIS-2250 SACD) kaksi viimeistä osaa. Lievää keveyttä lukuun ottamatta äänen balanssi oli sopiva, P2 ei käy korviin, vaikka sen perusluonne painottuu kirkkaaseen. Pienet, kamarimusiikkimaiset kokoonpanot soivat moitteettomasti, kunhan kuunteli riittävän läheltä. Sama rytmimusiikilla, esimerkiksi Leftfieldin This Is What We Do ja muilla vastaavilla tuotoksilla, joissa basson isku ei ulotu kovin alas, toimivat Mangerit erinomaisesti. Basson kuminan puuttuminen toi läpinäkyvyyttä toistoon. Toisaalta runsaana soinut musiikki saattoi menettää osan mehevyydestään, kun alin jousisto ei soinutkaan tarvittavalla lämmöllä tai lyömäsoittimien iskusta jäi osa puuttumaan. Sama ilmiö toistui akustisella pianolla, joka saattoi soida muuten uskottavasti, mutta matalan pään mietous verotti pontevuutta. Koska P2 jollain musiikilla toimi lähikuuntelussa, toisella taas kauempaa, sai yksi kuuntelija idean. ”Optimaalista kuuntelupaikkaa sai kuitenkin hakea äänitekohtaisesti noin yhden metrin edestakaisella liikehdinnällä, joten kuuntelutuolin soutulaitteeseen yhdistäminen voisi olla toimiva idea. Hifistynyt ’Karppinen’ voisi liukkaasti löytää parhaan sweet spotin ja kuntokin kasvaisi kuunnellessa”. PARHAIMMILLAAN AKUSTOIDUSSA TILASSA Kokeilun perusteella Manger P2 säteilee keskija yläalueella vahvasti myös sivusuuntaan, jolloin vaimentamattomat seinäheijastukset pääsevät sotkemaan äänikuvaa. Tähän löytyy ainakin kaksi lääkettä: vaimenna kuuntelutila kunnolla tai kuuntele riittävän lähellä. Useimmat kävijät pitivät Mangerin helposta toistosta. ”Varsinainen analyysityökalu kaiutin ei ole, sillä äänikuva on aika yleisluontoinen. Musiikin kuunteluun se toimii kuitenkin mainiosti ? ehkä paremminkin kuin sellainen viipalointikone, jossa kokonaisuus unohtuu monitoroinnin alle.” HIGHEND 39 166206_.indd 39 166206_.indd 39 9.3.2023 15.35.00 9.3.2023 15.35.00
Vaikka joillain levyillä heräsi kysymys, onko P2 turhan kohtelias, niin kyllä se on riittävän erottelukykyinen. P2:n toistosta muuten pitänyt tiivisti parantamiskohdan: ”Heikkous löytyy sitten bassoilta, jossa on potkun ja dynaamisen iskun puutetta. Hyvällä subbariparilla varmaan korjaantuisi, koska laatu on muuten ok ja kaiutin kestää myös jonkin verran luukuttamista.” Lähelle seinää sijoittaminen nostaa alemman basson tasoa, ja jos kaiuttimen luonne ja toisto muuten miellyttävät, niin huolella sovitettu subwoofer tuo lisää vääntöä maun mukaan. Manger P2 on omaperäinen ja toimiva kaiutin. Mutta näin on vain, jos sen sijoittamiseen ja tarvittaessa kuuntelutilankin akustointiin näkee riittävästi vaivaa. JUKKA ISOPURO KOLMANNELLA KORVALLA Aloitetaanpa loppupäätelmästä: Manger P2 vaatii tavallista enemmän säätöä kuunteluolosuhteissa ja sijoittelussa. Löytyi kolme päätekijää, joiden keskinäistä suhdetta säätämällä voisi löytyä mieleinen tasapaino. Ne ovat kuunteluetäisyys, huoneen akustointi ja bassotoiston luonne – mustana hevosena mahdollisesti kaiuttimen suuntaus. Kuuntelu lähti käyntiin suurin piirtein vakioasettelulla 3,2 metrin etäisyydeltä. Spottiherkkyys tuli ilmi heti aluksi radion puheäänellä. Aivan alimpien taajuuksien heiveröisyyden vuoksi basso osoittautui kevyehköksi mutta kohtalaisen tasaiseksi. Myönteistä on vähäinen kuminataipumus. Bassorummun paukkeessa riittää silti voimaa, vaikka sävy on hivenen ohentunut. Sähköbasson seurattavuus on hyvä, paitsi alimmilla taajuuksilla. Muutoin taajuustasapaino on kohtalaisen tasainen pienen diskanttikorostuksen kera. Useimmat ääninäytteet keräsivät kuitenkin huomautuksia hälyisyydestä, ei-silkkisyydestä, ei-rauhallisuudesta. Pienet kokoonpanot akustisesta kitarasta ja yksinlaulusta jousikvartettiin soivat varsin nautittavasti ja erottelevasti, varsinkin hiljaisilla voimakkuuksilla, mutta mitä enemmän äänitteessä oli tavaraa ja voimaa, sitä rasittavammaksi toisto kävi. Heräsi epäilys, että huone pääsee sotkemaan toistoa tavallista enemmän. Kuunteluhuone on kevyesti akustoitu ja avara, heijastavia pintoja ei ole aivan lähellä. Etu–takasuunnassa on paljon tilaa, osin myös vasemmalla sivustalla. Vajaa metri lähempänä avautui toinen maailma. Suuntaus jäi entiselleen eli osoittamaan hivenen ulospäin. Stereoja syvyyserottelu parani huomattavasti. Äänitteisin pääsi nautinnollisella tavalla sisään. Hälyisyys väheni, ja diskanttikorostuksen ärhäkkyys siistiytyi. Vaikutus bassoalueeseen oli kaksijakoinen. Alimmat taajuudet ohenivat entisestään, mutta keskibasson muhevoituminen toi sopivalla materiaalilla lämpöä. Vaikka joillain levyillä heräsi kysymys, onko P2 turhan kohtelias, niin kyllä se on P2:n toistosta muuten pitänyt tiivisti parantamiskohdan: ”Heikkous löytyy sitten bassoilta, jossa on potkun ja dynaamisen iskun puutetta. Hyvällä subbariparilla varmaan korjaantuisi, koska laatu on muuten ok ja kaiutin kestää myös jonkin verran luuLähelle seinää sijoittaminen nostaa alemman basson tasoa, ja jos kaiuttimen luonne ja toisto muuten miellyttävät, niin huolella Aloitetaanpa loppupäätelmästä: Manger P2 vaatii tavallista enemmän säätöä kuunteluolosuhteissa ja sijoittelussa. Löytyi kolme päätekijää, joiden keskinäistä suhdetta säätämällä voisi löytyä mieleinen tasapaino. Ne ovat kuunteluetäisyys, huoneen akustointi ja bassotoiston luonne – mustana hevosena mahdollisesti kaiutTarkkuustyötä. Manger-elementissä on kaksi puhekelaa ja aaltomaisesti toimiva tasokalvo. 166206_.indd 40 166206_.indd 40 9.3.2023 14.03.46 9.3.2023 14.03.46
JALOSTUNUTTA JÄREYTTÄ HIGHEND | SILLÄ KORVALLA: MOFI SOURCEPOINT 10 -KAIUTTIMET ÄÄNILEVYJEN ERIKOISPAINOKSILLA ALOITELLUT, 1970-LUVUN LOPULLA PERUSTETTU AMERIKKALAINEN MOBILE FIDELITY ON SITTEMMIN RYHTYNYT MYÖS LAITEVALMISTAJAKSI. MOFIN LEVYSOITINKALUSTOON TUTUSTUTTIIN HIFIMAAILMAN NUMEROSSA 1/2021, JA NYT ON VUOROSSA PITKÄÄN SUUNNITELTU, JÄREÄ JALUSTAKAIUTIN, KOAKSIAALISUUTTA HYÖDYNTÄVÄ SOURCEPOINT 10. TEKSTI JAAKKO ERÄPUU | KUVAT VALMISTAJA | MITTAUKSET AALTO-YLIOPISTO 166217_.indd 42 166217_.indd 42 9.3.2023 15.13.46 9.3.2023 15.13.46
F yysisten musiikkitallenteiden, lpja cd-levyjen kaupan ajauduttua markkinalliseen alamäkeen myös hintavien erikoisja uusintapainosten kysyntä hiipsahti siinä määrin, että alan johtavan amerikkalaisen toimijan, vuosikymmeniä valittuja otoksia klassikkolevyistä poimineen Mobile Fidelityn, päättävissä elimissä kypsyi ajatus laajentaa laitevalmistuksen puolelle. Vuonna 2016 perustettu MoFi Electronics suuntautui aluksi levysoitinlohkolle tuomalla markkinoille levysoittimen, äänivarren, äänirasian ja phonovahvistimen kahdessakin eri hintaluokassa. Näiden suunnittelu oli osin ulkoistettu alan tunnettujen hahmojen tehtäväksi. Niinpä esimerkiksi levysoitinesivahvistinten suunnittelusta vastasi sittemmin edesmennyt audiolegenda Tim de Paravicini. MoFi Electronicsin seuraavaa siirtoa saatiin kuitenkin odottaa muutamia vuosia. Järeä jalustakaiutin, SourcePoint 10:ksi nimetty, julkaistiin kesällä 2022. Sen suunnittelusta vastasi Andrew Jones, muiden muassa Infinitylle, TAD:ille, Kefille ja Elacille menestyksellä palveluksiaan tarjonnut alan mies. MASSIIVISTA SAMANKESKISYYTTÄ Jalustakaiuttimeksi kookkaan SourcePoint 10:n refleksiviritteinen ja syvyyssuunnassa hieman kapeneva kotelo on työstetty mdf:stä. Diffraktioita vähentävin viistein varustetun julkisivun aineenvahvuus on täydet kaksi tuumaa, muiden seinämien puolet tästä. Ei siis ihme, että vaa’alle asetettuna kaiutin väräyttää viisarin jopa 20 kilogramman viivan yli. Osan painosta saavat toki ottaa kontolleen kotelonsisäiset tukirakenteet ja 10-tuumainen, Twin Drive -systeemin ja neodyymimagneettien avulla operoiva koaksiaalielementtikin, joka on konstruoitu nimenomaan MoFin kaiutinta silmällä pitäen. Bassokeskiäänisen kartion nielussa ääntelee 1,25-tuumainen soft dome -tweetteri. Se huolehtii yli 1 600 hertsin taajuuksista, speksien mukaan 30 kilohertsiin asti. Kymppituumaisen bassotoiston kerrotaan ulottuvan 42 hertsiin. Kahdella peräseinän refleksiaukolla varustetun kaiuttimen herkkyydeksi luvataan 91 desibeliä per 2,83 volttia per metri ja nimellisimpedanssiksi kahdeksan ohmia, lukemia joita arvostavat pienitehoisemmatkin vahvistimet, jopa putkitoimiset. Toisaalta LÄPI KOKO VIIKON KUUNTELUPERIODIN MIELIKUVA SOINNILLISESTA VAKAUDESTA JA EHEYDESTÄ SÄILYI VAHVANA MUSIIKIN GENRESTÄ JA KUUNTELUVOIMAKKUUDESTA RIIPPUMATTA. ROCKIN RYSKEESTÄ KLASARIN VYÖRYTYKSIIN: EI ONGELMAA. MOFI SOURCEPOINT 10 Hinta 4 999 €/pari (jalustat +500 €) Edustaja Kruunuradio Lisätietoja mofi.com kruunuradio.fi Mitat (l x k x s) 36,8 x 57,2 x 40,8 cm Paino 21 kg Toimintaperiaate 2-tie koaksiaali, refleksi Nimellisimpedanssi 8 Ohm Elementit Basso 250 mm Diskantti 30 mm Jakotaajuus 1 600 Hz Liitin Naparuuvi Kaksoisjohdotus Ei JAAKKO ERÄPUU on maaseudun rauhassa asuva, laadukasta ääntä suuresti arvostava äänentoiston rautainen ammattilainen, yli neljännesvuosisadan kokemuksella. Rytmimusiikin levyarvosteluista journalistisen uransa aloittanut ja sittemmin myös hifiin korvansa kallistanut audiokonkari poimii kokeiltavaksi laitetarjonnan valtavirrasta poikkeavia mielenkiintoisia tuotteita. KUKA? HIGHEND 43 166217_.indd 43 166217_.indd 43 9.3.2023 15.13.59 9.3.2023 15.13.59
SOPUSUHTAISESTI SELKEYTTÄ Äänikuvallisesti MoFi hoiteli hommat ansiokkaasti, vaikkei klasarilevyjen saliakustiikkojen syvimmän olemuksen valotuskisassa aivan absoluuttisen läpikuultavaan suoritukseen yltänytkään. Tönkkösuuntaavat paneelit ja monitorit erikseen. Läsnäolon tuntuakin ilmeni aika mukavasti. Alan referenssi, fonisti Houston Personin ja basisti Ron Carterin yltiöläheinen Dialogues-albumi tuli dynaamisuudessaan melkein syliin SourcePoint kympin myötävaikutuksella. Rasittamattomuuden vastapainoksi esiintyi ajoittaista, joskin vain aavistuksenomaista ilmavuuden illuusion himmeyttä, samoin tuotannollisten nyanssien ääriviivojen pehkaiuttimen kumppaniksi suositellaan yli kolmekymmenwattista vahvainta, mutta suositus perustunee suomalaista asumiskulttuuria avarampiin ja vaimennetumpiin tiloihin. SourcePoint 10:n pinnoitusvaihtoehdot ovat himmeähohtoiset walnut ja black ash. Fasadi on aina satiinin musta, ja jos sen ja elementin haluaa piiloon, kaiuttimen mukana toimitettava magneettikiinnitteinen suojakangas hoitaa homman. Kaiuttimille tarkoitetut jalustat ovat lisävaruste, joista joutuu pulittamaan 500 euroa parilta. VAKAUTTA JA KOKONAISVALTAISUUTTA Kunhan SourcePoint 10:t oli saatu raahattua tupaan ja kammettua puolisen metriä korkeiden tuolien päälle (maahantuoja ei testihetkellä ollut vielä saanut kaiuttimien omia jalkoja valmistamosta), ne kytkettiin talon trankkuvahvistuksen seuralaisiksi. Ei jäänyt soundi ainakaan wattien vähyydestä kanittamaan. Niitä kun löytyi tarvittaessa MoFin kahdeksan ohmin kuormaan liki sata kappaletta. No, totuuden nimissä on mainittava, että eivät pömpelit tykänneet pahaa niille sessioiden päätteeksi tarjotuista kahdeksasta putkiwatistakaan, vaikka hienoista ahdistuneisuutta ääneen ilmestyikin hanan avauduttua normiasennosta kaakkoon päin. Johtuiko sitten kaiutinten järeistä ja huolella tuetuista koteloista tai koaksiaalisesta äänentuotosta tai jostain muusta, mutta läpi koko viikon kuunteluperiodin mielikuva soinnillisesta vakaudesta ja eheydestä säilyi vahvana musiikin genrestä ja kuunteluvoimakkuudesta riippumatta. Rockin ryskeestä klasarin vyörytyksiin: ei ongelmaa. Jos ei nyt sitten miellä bassojen lievää yliannostusta ongelmaksi. Toisaalta: ajoittainen (lue: äänitekohtainen) runsaus ei rajoittanut bassojen seurattavuutta juuri lainkaan. Potkuakin piisasi, kun sellaista oli tarjolla, samoin uskottavaa ulotteikkuutta, vaikka aivan alimmat jäivätkin toistumatta. Vaan saattaahan olla, että bassot toistuisivat vielä paremmin kaiuttimen omilla jalustoilla. Niiden alla olleet huonekalut eivät edustaneet viimeistä sanaa stabiiliudessa. Edellä mainitusta huolimatta SourcePoint 10 kuulosti, varsinkin keskimääräistä suuremmilla äänenpaineilla, kokoistaan isommalta. Eli vakuuttavuuskerroin ansaitsee pikku kehaisun. Kuin myös toiston täyteläisyys ja rasittamattomuus. Kahden refleksiaukon ja yhden liitinparin taktiikalla mennään. 44 166217_.indd 44 166217_.indd 44 9.3.2023 15.14.06 9.3.2023 15.14.06
MITTAUSTULOKSET MoFi on kokoisekseen herkkä kautin, ja se on suunni teltu taitavasti. Kaiuttimen vapaakenttävaste on suora, eikä säteilykuviossa ei ole epäjatkuvuuksia. Tehovaste on keskialueella ja diskantissa melko tasainen, mikä tar koittaa varsin kirkasta sointibalanssia huoneessa, jossa on paljon heijastavia pintoja. Heijastukset eivät kuiten kaan väritä ääntä, sillä 60 asteen kulmaan mitattu vaste laskee siististi. Viivasuora bassovaste saattaa pienessä huoneessa aiheuttaa korostumia yläbassoihin, jos ref leksiputkia ei tuki. Harmonista säröä on 10 watin tehol la hieman tavallista enemmän, noin yksi prosentti, mut ta koska särö sijoittuu lähinnä basso ja alakeskialueelle, on sen kuuluvuus hyvin epätodennäköistä. Taajuusvasteet kaiuttomassa huoneessa. meyttä, mutta noin niin kuin yleisellä tasolla kaiuttimen keskija ylätaajuuksien sointisävyt mahtuivat hyvin käsitteen luonnollinen piiriin. Rumpusettien yksittäisten lyömien ja peltien aidonoloisuutta myöten. Rytmimusiikkiin kaiutin suhtautui rauhallisesti, ainakin sointivärien suhteen. Särmä, vauhti ja vaaralliset tilanteet kyllä välittyivät pidäkkeettä. Eli niin sanottu boogie factor oli Billy Gibbons -tyyppistä rymistelyä myöten hallussa. Ehkä hitusen himmeästi mutta ehdottoman mehevästi, kokonaisavaltaisesti ja sympaattisesti. Erityismaininnan kaiutin ansaitsee lauluäänten ja puhallinten rehevästä toistumisesta, josta on paljon iloa niin jazzin kuin rockinkin parissa. Paolo Fresun trumpetti, David Murrayn bassoklarinetti ja Lucinda Williamsin rosoinen soundi – autenttinen meininki. TUHTI TUTTAVUUS MoFi SourcePoint 10 on oiva vaihtoehto musiikin ystävälle, joka arvostaa ison kaiuttimen ääntä mutta karsastaa ison kaiuttimen kokoa. Tietty ulkoisen olemuksen hallittu vanhahtavuus ja soinnin laadukas rasittamattomuus vedonnevat ainakin varttuneeseen makuun, toiston koherenssi ja tietty yleispätevyys samoin. Ja tuhtia bassotoistoahan rakastavat kaikki. SourcePoint 10 ei ole aivan halpa toistin, mutta eipä sen rakenteellisissa ja äänellisissä ominaisuuksissakaan ole tyydytty puolivillaisiin ratkaisuihin. Ja maksaahan se kyyti rapakon takaakin jokusen taalan.?n Julkisivun viiden senttimetrin aineenvahvuus ja sisäiset tukirakenteet kasvattavat kaiuttimen massaa siinä missä järeä koaksiaalielementtikin. HIGHEND 45 166217_.indd 45 166217_.indd 45 9.3.2023 15.14.12 9.3.2023 15.14.12
KOLUMNI 46 IMMERSIIVINEN ÄÄNI TULEE Toinen tärkeä etu immersiivisessä äänessä on sen kyky luoda tunneresonanssia käyttäjän kanssa. Tämä saavutetaan käyttämällä musiikkia, äänitehosteita ja dialogia, joka on huolellisesti suunniteltu herättämään erityisiä tunnereaktioita, kuten jännitystä, iloa tai pelkoa. Kokemus voi olla erityisen vaikuttavaa juuri xr:ssä, jossa käyttäjä on täysin uppoutunut virtuaaliympäristöön. Immersiivisen äänimaailman luominen xr:lle on kuitenkin haastava tehtävä, koska se vaatii syvällistä ymmärrystä virtuaaliympäristöstä, yleisöstä ja halutuista tunnereaktioista eli efektiivisyydestä. Äänisuunnittelijoiden tulee ottaa huomioon käyttäjän sijainti ja liike, virtuaalitilan akustiikka ja ympäristön äänilähteet. On myös kyettävä tasapainottamaan äänimaailma varmistaen, että tärkeimmät elementit kuullaan selvästi sallien samalla hienovaraiset taustaäänet, jotka auttavat luomaan tunnelman. Kaiken kaikkiaan ääni on keskeinen osa xr-kokemusta, ja sen mahdollisuudet luoda tunneja tilatietoisuutta ovat rajattomat. Kun xr yleistyy ja kehittyy, voimme odottaa näkevämme entistä edistyneempiä ja hienostuneempia sovelluksia niin peleissä, elokuvissa kuin muussakin viihteessä. Itseäni kiinnostaa kaiken uuden teknologian tunnetason vaikuttavuus eli efektiivisyys. Jo nyt tiedämme, että voimme ohjata tunnetiloja erilaisin monimediallisin elementein, kuvalla, äänellä, väreillä, videoilla, tuoksuilla ja niin edelleen. Näin voidaan rauhoittaa ihmisiä metroasemalla, helpottaa lentomatkustajien stressiä ja saada aikaan toivottuja rektioita. Tässä ei ole mitään uutta. Samaan on kyennyt musiikki ja vaikkapa kuvataide kautta aikain. Ilmiö siis tunnetaan, mutta vaikutusmekanismeja ei edelleenkään niin hyvin kuin luulisi. Jääkin nähtäväksi ja kuultavaksi, onnistuuko uusi, vaikuttavuuteen tietoisesti pyrkivä teknologia herättämään riittävästi tutkimusta vaikuttavuuden mekanismeista. Uusi teknologia on oikein käytettynä moniulotteinen mahdollisuus. Tämä kolumni on osoitus siitä, kuinka nopeasti teknologia itsessään kehittyy. Kolumnin on nimittäin tuottanut suurelta osin ChatGPT eli tekoäly. Kuten kaikessa teknologisessa kehityksessä, on viime kädessä meistä ihmisistä kiinni, kuinka sitä hyödynnämme. Tämäkään kolumni ei olisi sellaisenaan läpäissyt kriittisen lukijan sensuuria. Tekstiä on kuratoitu ja toimitettu, jotta se sisältäisi lisäarvoa lukijalle. ?n TEKSTI JUSSI ARVIO O lemme kulkeneet pitkän matkan monoäänestä monikanavaan. Yhä tänä päivänä useimmat meistä kuuntelevat musiikkinsa edelleen stereona, kahdella kanavalla. Elokuvissa livenä soittanut orkesteri on vaihtunut monikanavaääneen, ja saman kokemuksellisuuden saa kotiinkin, mikäli puitteet ja lompakko sen sallivat. Yhtä kaikki, keskiössä on aina ollut kokemuksellisuuden syventäminen. Kuten George Lucas on asian ilmaissut, ovat musiikki ja ääni puolet elokuvan viihdearvosta. Viihdeteollisuus kulkee kohti virtuaalisuutta. Toistaiseksi kallis ja kankea teknologia on tarttumassa kuluttajiin volyymilla, kun Sony tuo markkinoille PS5:n laajennetut virtuaaliominaisuudet. Immersiivinen ääni on keskeinen osa xreli extended reality -kokemusta (sisältää muun muassa vr:n), ja sillä on kyky viedä käyttäjät uusiin maailmoihin ja kokemuksiin. Xr:ssä ääni on kokemuksen olennainen osa, joka lisää syvyyttä, tunteita ja realistisuutta virtuaaliympäristöön. Tämä tiedetään niin Sonylla kuin muuallakin. Yksi immersiivisen äänen tärkeimmistä eduista on sen kyky tarjota tilatietoisuuden tunne. Tämä tarkoittaa, että ääntä ei kuulla vain tasaisella, kaksiulotteisella tavalla, vaan pikemminkin tietystä paikasta virtuaalimaailmassa, jolloin käyttäjät voivat paikantaa esineitä ja navigoida ympäristössään äänen perusteella. Tämä on mahdollista teknologioiden, kuten 3d-äänen, binauraalisen äänen ja pään siirtofunktion eli hrtf:n, avulla. Nämä simuloivat äänen käyttäytymistä todellisessa maailmassa. 166205_.indd 46 166205_.indd 46 9.3.2023 13.09.05 9.3.2023 13.09.05
Ratinankaari, Hatanpään valtatie 11 (ajo-osoite Voimakatu 20) Tampere Puh. (03) 213 0750 • www.hifihuone.fi Kerttulinkatu 16, Turku Puh. (02) 277 8950 www.hifimesta.fi est. 2003 Liisankatu 3, Helsinki Puh. (09) 6840 0010 www.kruunuradio.fi Suosittu Sonus faber L umina-kaiutinperhe ja Gravis-subwooferit ovat täydellinen kokonaisuus ääneltään ja tyyliltään. Viimeistelyt pähkinä, wenge ja pianomusta, Gravis-subbareissa myös mattavalkoinen. 20 v. 166543_.indd 47 166543_.indd 47 9.3.2023 13.01.24 9.3.2023 13.01.24
BITIN VERRAN PAREMPI PARIVALJAKKO Rakenne on ilmiselvästi hyvin huolellisesti mietitty. Kondensaattoreiden sijaan jännitevahvistuksessa on käytetty mosfet-ratkaisua. Neljä lediä per putki toimii vakiovirtalähteenä bias-virran vakauttamiseksi. Lisäksi kaapelit piirilevyjen välillä on minimoitu muutamaan senttiin. Kaikki rakenteet on lohkottu huollon ja päivittämisen helpottamiseksi sekä häiriöiden minimoimiseksi omiksi kokonaisuuksikseen. La Scalan hallinta on suoraviivaista. Laite käynnistetään ja suljetaan yhdellä kiertokytkimellä, toisella valitaan haluttu otto. Näiden lisäksi on vain yksi vipukytkin, jolla signaalin vaiheen voi kääntää (0/180°). Laitteessa ei ole näyttöä tai kaukosäädintä eikä myöskään tarvetta kummallekaan. Aqua suosii digitaalisen signaalin siirrossa I²S-väylää, jonka se on omissa tuotteissan nimennyt AQLinkiksi. Kirsikkana kakussa La Scala -da-muuntimessa ei ole valittavia digisuotimia. Sen sijaan jo mainittu putkin ja mosfetein toteutettu, a-luokassa toimiva analogia-aste ilman negatiivista takaisinkytkentää löytyy. Koko teknologiaähky on luettavissa valmistajan sivuilta. La Scala on valmistajan kalliimman Formula-dacin tapaan modulaarinen, ja ainakin da-muunninkortti on suunniteltu kehityksen kehittyessä vaihdettavaksi. Kyse ei ole kuriositeetista, sillä tietojen mukaan La Scalan evoluutiossa on jo hyödynnetty tätä mahdollisuutta. HIGHEND | AQUA LINQ -STRIIMERI JA LA SCALA -DA-MUUNNIN DIGITAALISEEN ÄÄNENTOISTOON ERIKOISTUNEEN ITALIALAISEN AQUAN TAPAUKSESSA TUNTUU SUORASTAAN RAHVAANOMAISELTA ALOITTAA KESKUSTELU TEKNOLOGIASTA. EI SIKSI, ETTÄ SE OLISI TURHAA TAI TARPEETONTA, VAAN SIKSI, ETTÄ TEKNOLOGIA JA SEN HYÖDYNTÄMINEN OVAT VAIN VÄLINEITÄ HALUTUN LOPPUTULOKSEN AIKAANSAAMISEKSI. TEKSTI JA KUVAT JUSSI ARVIO E ikö juuri lopputulos ole se, minkä tulisi kiinnostaa? Sisäinen kauneus ja siihen johtaneet tarpeelliset toimenpiteet ovat ikään kuin huolellisuudesta ja suunnitelmallisuudesta seuraava välttämättömyys. Ei silti, kolmen dacin mallistossa keskimmäisellä La Scalalla ei ole hävettävää, vaikka kannen avaisikin. Itse asiassa jo soitettavaksi saapuneen muuntimen kannessa on käytetty harkintaa. Se, kuten muutkin Aquan tuotteet, on näet käsitelty vaimentavalla Nextel-pinnoitteella, jottei pelti resonoisi. Resonanssihallintaa on sekin, että laite ankkuroituu alustaansa eristävien, sorbotaanin kaltaisten kartioiden avulla. Niin, siitä tekniikasta. Aqua hyödyntää kaikissa dac-malleissaan r2r-rakennetta, jossa tarkkuusvastuksista koostuva verkosto vastaa muunnosprosessista. Fpga-piiri huolehtii dekoodauksesta, kuten nykyään tapana on. Näiden keskeinen toiminta on sekä magneettisesti että galvaanisesti erotettu toisistaan. Dacin kaksi muuntajaa ovat kookkaita ja laite siksi sivupainoinen. Sisänäkymä on erittäin siisti, vaikka yhtään ylimääräistä tilaa ei ole jäljellä. Laadukkaita piirikortteja laadukkain komponentein on pinoiksi asti. Etukulmassa törröttää pari 81LN1 special -merkittyä putkea (ecc81/12at7-triodi), joiden himmeää oranssia kajoa voi tarkkailla laitteen maskissa olevasta kapeasta ikkunasta. AQUA LA SCALA DAC Hinta 7 460 € Mitat (l x k x s) 45 x 10 x 37 cm Paino 9 kg Tulot 1x AQlink, 1x s/pdif bnc, 1x s/pdif rca, 1x aes/ebu, 1x usb, 1x at&t valokuitu Lähdöt Rca, xlr Tuetut tiedostot Kaikki yleisimmät muodot, dsd (dop) kaikki otot Tuetut näytetaajuudet AQlink: 44,1–384 kHz pcm, 24 bit, dsd64, dsd128 Muuta R2r ladder -muunnin + fpga, ei digitaalisuotimia Valmistajan ilmoittamat tekniset tiedot Särö <0,1 % 1 kHz -20 dB Taajuusvaste 20–22 000 Hz ±0,5 dB Antoimpedanssi 100 Ohm rca / 600 Ohm xlr Antojännite rca 2,2 V Antojännite xlr 2,2 V Edustaja Mapitare Electronics Lisätietoja aquahifi.com mapitare-electronics.fi 48 166218_.indd 48 166218_.indd 48 9.3.2023 13.49.08 9.3.2023 13.49.08
HIGHEND ROON-KÄYTTÄJIÄ KIINNOSTANEE AQUAN HQPLAYER NAA -MODUULI, JOKA MAHDOLLISTAA PALVELUN KÄYTÖN ROONIN OMAN RAAT-PROTOKOLLAN SIJAAN HQPLAYER-MODUULIN KAUTTA. AQUA LINQ -STRIIMERI Hinta 6 350–8 960 € (testattu yksilö) Mitat (l x k x s) 45 x 10 x 37 cm Paino 7 kg Tulot Ethernet Lähdöt 1x aes/ebu, 1x dual-aes/ebu, 1x AQlink, 1x s/pdif bnc, 1x s/pdif rca Tuetut tiedostot Kaikki yleisimmät muodot Tuetut näytetaajuudet Kaikki yleisimmät muodot Muuta Modulaarinen rakenne, Nextel-pinnoitettu kansi, kaukosäädin lisävarusteena LINQ Muuntimen lisäksi testiin saapui valmistajan LinQ-striimeri. Kyseessä on rakenteeltaan aidosti modulaarinen alusta. Käytännössä se tarkoittaa, että laitteen sisäisiä korttipaikkoja voi varustella oman tarpeen mukaan ja että laite on tavallista paremmin suojattu tulevaisuuden tarpeita ajatellen. Yksi paikka on aina valmiiksi varattu sisäiselle ethernet-kytkimelle, toinen sisäistä toimintaa ohjaavalle i.MX8 ARM 64 bit -tietokonemoduulille oheispiireineen. Moduuli pyörittää kustomoitua, Unix-pohjaista ydintä. Saavutettuja etuja ovat valmistajan mukaan erittäin nopea vasteaika ja poikkeuksellisen hyvä ääni. Kehityksen kehittyessä voidaan kortteja uusia paremmiksi päivitetyillä tai tuomaan kokonaan uusia ominaisuuksia. Kehitteillä on ainakin Logitech Media Server -ohjelmistoa tukeva Squeezelite-moduuli. Kirjoitushetkellä LinQ-striimeriin on jo tarjolla Roonille suunnatut HQPlayer Core + NAA, HQPlayer NAA sekä perinteisiä Elegantti digipari. Huomaa kytkimien tuoma tuulahdus mekaniikan ajalta. 49 166218_.indd 49 166218_.indd 49 9.3.2023 13.49.13 9.3.2023 13.49.13
upnpja dlna-protokollia tukevat kortit. Testilaite oli ladattu kaikilla mahdollisilla optioilla (HQPlayer Core + NAA sekä upnp/dlna). Kysyttäessä moduulien eroista HQPlayerin kehittänyt Jussi Laako (Signalyst) kertoo seuraavaa: ”Pelkällä NAA-modulilla varustettuna LinQ tarvitsee HQPlayerin asennettuna erilliselle koneelle. HQPlayer Core -moduuli sen sijaan sisältää itsessään jo valmiiksi HQPlayer-ohjelmiston, joka keskustelee suoraan laitteen sisällä NAA-modulin kesken, jolloin erillistä HQPlayeria ei tarvita. HQPlayer Core -moduuli ei ole prosessoriltaan kuitenkaan erityisen tehokas, joten se kykenee hoitamaan vain yksinkertaisia dsp-prosesseja. Toisaalta maksimissaan 384 kilohertsin näytetaajuiset dacit eivät vaadi kovin paljon tehoa pelkkään äänen upsamplaukseen. Monimutkaisempiin huonekorjauksiin ja vastaaviin prosesseihin saattaa ulkoinen HQPlayer ja pelkkä NAA-moduuli olla parempi vaihtoehto.” Kysyttäessä käytännön esimerkkiä tarkentaa Laako vielä, että ”aika monet ajavat HQPlayeria pctai Mac-koneissa, mahdollisesti Roonin rinnalla, jolloin (LinQin) pelkkä NAA-moduuli on kätevä. Toisaalta jos joku käyttää vain Roon Nucleusta tai vastaavaa, niin silloin tuo kahden Aquan sisäisen moduulin yhdistelmä eli Core+NAA on kätevä.” Ulkoisesti LinQ noudattaa samaa muotoilua kuin La Scala ja muutkin Aquat. Keskelle sijoitettu näyttö on kooltaan asiallinen. Lisäksi se on helppolukuinen ja tarkka, kiitos oled-teknologian. Lisähintaan on saatavilla kaukosäädin, mutta sen tarvetta on loppujen lopuksi vaikea perustella. PROTOKOLLIA JA RAJAPINTOJA UPNP Upnp:n (Universal Plug and Play) avulla verkkoon liitetyt laitteet voivat helposti löytää toisensa ja kommunikoida keskenään verkkosovellusten, kuten tiedon jakamisen, videon suoratoiston tai pelaamisen, mahdollistamiseksi. Esimerkkejä upnp-yhteensopivista laitteista ovat verkkokamerat, pelikonsolit, reitittimet, tietokoneet, voipja mobiililaitteet. DLNA Digital Living Network Alliance (DLNA) on Consumer Electronicsin (CE), tietojenkäsittelyteollisuuden ja mobiililaiteyritysten kansainvälisessä yhteistyössä kehittämä konsepti langallisista ja langattomista yhteen toimivista verkoista digitaalista median jakamista varten. Dlna:n avulla voidaan jakaa digitaalista sisältöä, kuten valokuvia, musiikkia ja videoita, mobiililaitteesta toiseen laitteeseen. Sen avulla voidaan myös selata mediapalvelimen kansioita suoraan television ruudulta, valita kuvia ja videoita katsottavaksi tai musiikkia kuunneltavaksi. Dlna-yhteensopivat tuotteet on suunniteltu edullisiksi, helpoiksi asentaa, ja ne voivat toimia keskenään verkossa ilman monimutkaista tai työlästä asennusta ja konfigurointia laitteiden välillä. UPNP:N JA DLNA:N ERO Dlna on johdettu upnp:stä erityisesti median yhteen toimivuutta varten. Suurin ero näiden kahden välillä on niiden kattavuus. Upnp on joukko protokollia, joiden avulla eri laitteet voivat löytää toisensa ja käyttää tarjoamiaan palveluita. Toisaalta dlna kattaa laajemman soveltamisalan, koska se sisältää mediamuodot, hallintajärjestelmät ja jopa sisällön suojausjärjestelmät. Dlna käyttää upnp:tä yhteen liittämiseen, jotta dlna-sertifioidut laitteet, kuten blu-ray-soittimet, televisiot, tietokoneet, älypuhelimet ja tabletit, voivat löytää toisensa ja kommunikoida. Dlna käyttää myös upnp:tä eri laitteiden ohjaamiseen. Yleensä kaikki dlna-yhteensopivat laitteet ovat myös upnp-yhteensopivia, koska edellinen on johdettu myöhemmästä. RAAT (ROON ADVANCED AUDIO TRANSPORT) Roonin kehittämä/käyttämä digitaalisen äänen jakelutekniikka. Se on suunniteltu tukemaan monenlaisia ohjelmistoja laitteistosovelluksia ilman formaattirajoituksia tai laadullisia kompromisseja. RAAT tarjoaa monipuoliset käyttökokemukset integroitumalla näyttöihin, painikkeisiin, äänenvoimakkuuden säätimiin ja lähteen vaihto-ominaisuuksiin. NAA (NETWORK AUDIO ADAPTER) Suomalaisen Jussi Laakon (Signalyst) luoma termi HQPlayer-ohjelmistolle. Käyttöliittymät Aquan tapaan. Selkeys jatkuu näytössäkin, joka on luettavissa hieman kauempaakin. 50 166218_.indd 50 166218_.indd 50 9.3.2023 13.49.20 9.3.2023 13.49.20
HIGHEND rin kanssa. Kokeilin Aquan LinQ-striimeriä myös niin, että TotalDac toimi da-muuntimena. Tällöin kytkentä tapahtui aes/ebu-väylällä. La Scala -muunninta kuuntelin LinQin lisäksi muun muassa edullisella Primare NP5 Prisma mk1 -striimerillä, joka on sekin Roon-kelpoinen. Muu setti koostui Magnepan 3.7i -kaiuttimista, Solaudio by Jarmo Ohvo -monopäätteistä sekä Illusion DL -putkietuvahvistimesta. Kuunteluhavainnot keskittyvät kuvaamaan Aqua-kokonaisuutta parina. KUUNTELUSTA KÄRKILUOKKAAN Hienoisesti omintakeisen mutta tyylikkään kasvodesignin ohella myös ergonomia oli kummassakin Aquassa hinnan edellyttämällä tasolla. Vipukytkimet ovat virkistävä, hienostunut ja tervetullut poikkeus kosketusnäyttöjen ja hipaisupainikkeiden aikana. Jokin kytkimien tuntumassa vei ajatukset vanhojen Audio Research -laitteiden, kuten SP-6b-etuvahvistimen tunnelmaan. Laitteet myös toimivat moitteettomasti koko testiajan niin ohjelmiston kuin mekaniikankin osalta. Yhdessä Aqua-paketti muodosti erittäin korkealaatuisen äänellisen synergian. Lopputulos oli hyvin elävä, tarkka, napakka, iskevä, tasapainoinen ja innostava. Kokonaisuus reagoi nopeasti niin mikrokuin makrotason muutoksiin. Tämä kieli sekä prosessin tarkkuudesta että onnistuneesta tasapainotuksesta realismin ja miellyttävyyden kesken. Tältä osin on todettava, että Aquat tuottivat kenties parasta kuulemaani digiääntä. Vain TotalDac, erityisesti D1 Direct, on asettanut joiltakin osin riman korkeammalle, eikä oma tuunattu referenssini kulje kaukana sen perässä. Ääni oli myös kiinnostava ja musiikille oikeutta tekevä. Kuunteluiden aikana ei tullut mieleenkään etsiä jotakin muuta suodinta (joita ei siis ole Aquassa tarjolla), joita useimmissa nykyaikaisissa daceissa on liiankin kanssa. Jos koskaan, niin nyt välittyi vaikutelma, että laitteita on kuunneltu suunnitteluprosessin aikana. Resoluutio ei nimittäin yksin riitä viemään kuuntelukokemusta maaliin. Mielenkiintoista oli se tapa, jolla Aquat käsittelivät nimenomaan yhdessä kaikkea PROTOKOLLIA JOKA LÄHTÖÖN Roon-käyttäjiä kiinnostanee Aquan HQPlayer NAA -moduuli, joka mahdollistaa Roonin käytön palvelun oman RAAT-protokollan sijaan HQPlayer-moduulin kautta. Turhankin teknisen terminologian takana oleva tavoite on yksinkertaisesti parantaa laajalti suositun Roonin ääntä. Koska HQPlayer-yhteensopivuus on sisäänrakennettu Roon-ohjelmistoon jo vakiona, (maksullista) Roon-sertifikaattia ei tarvita. Lisäksi, koska HQPlayer on itsenäinen ohjelmisto, joka voi toimia missä tahansa järjestelmässä, sen yhteensopivuus ei rajoitu Rooniin. Jos tekstistä jää käsitys, että käyttäjältä odotetaan vähintäänkin it-alan ja kummallisten termien syväosaamista, niin ei hätää. Käytännössä kaikki on yhtä helppoa kuin millä tahansa striimerillä. Varsinainen HQPlayer-ohjelmisto sen sijaan on varsinkin aloittelijalle haastava. Kuten todettu, Aquan tapauksessa peruskäyttäjän ei siihen tarvitse edes koskea, sillä kaikki on toimintavalmiiksi säädetty. Toisaalta säätäjäluonteita lämmittää tieto siitä, että HQPlayerin perusasetuksiin pääsee haluttaessa käsiksi Aquan oman, selkeän verkkokäyttöliittymän kautta. Mikäli sekään ei vielä riitä, pääsee yksinkertaistetun käyttöliittymän kautta suoraan HQPlayerin omaan käyttöliittymään käsiksi. Roonin lisäksi erillisellä lisähintaan hankittavalla kortilla löytyy tuki myös upnp:lle ja dlna:lle. Näin katetaan erilaisia laiteja ohjelmistovaihtoehtoja, kuten JRiver, MinimServer, Plex, BubbleUPnP ja vaikkapa TwonkyMedia. Koska itse käytän Roonia ja koska Aqua on panostanut erityisesti sen toiston hiomiseen, suoritin arviointikuuntelut Roonilla. Aquan pieteetti huomioiden on kuitenkin helppo uskoa, että mitään protokollaa tai rajapintaa ei ole LinQissä toteutettu vasemmalla vanttuulla. KOKEILUYMPÄRISTÖ Kytkin Aquat toisiinsa valmistajan mukaan parhaalla mahdollisella tavalla eli mukana seuranneella AQlink-kaapelilla (I²S). Kummankin Aquan mukana toimitettiin vakiovarusteena poikkeuksellisen taipuisat virtajohdot, joita käytin kokeilun ajan. Muita kuin Aquan dacceja suosivan kannattaa huomata, että vaikka LinQ on varustettu runsailla antoliitännöillä, niin usb:tä ei ole katsottu tarpeelliseksi. Vertailulaitteena niin dacin kuin striimerinkin osalta käytin Vincent Brientin tuunaamaa TotalDacia sen sisäisen striimeHIENOISESTI OMINTAKEISEN MUTTA TYYLIKKÄÄN KASVODESIGNIN OHELLA MYÖS ERGONOMIA OLI KUMMASSAKIN AQUASSA HINNAN EDELLYTTÄMÄLLÄ TASOLLA. 51 166218_.indd 51 166218_.indd 51 9.3.2023 13.49.23 9.3.2023 13.49.23
materiaalia. Äänessä ei ollut päälle liimattua muovisuutta eikä hattaramaista pehmeyttä. Ero laadukkaiden ja tavallisten äänitteiden välillä ilmeni kaunistelematta, ellei jopa kiusallisen selvästi. En kuitenkaan kuvailisi La Scalan ja LinQin yhdistelmää kliiniseksi tai kylmäksi, sillä keskialueella ilmeni myös hienoista alleviivausta. Hires-musiikki teki pesäeron cd-tasoiseen materiaaliin tavalla, joka antaa vahvat laadulliset perusteet korkeampien bittivirtojen ja näytetaajuuksien olemassaololle. Oma kokemuskirjastoni perustuu kuitenkin pääasiassa Red Book -standardin mukaisiin, cd-tasoisiin äänitteisiin. Mikäli niiden kanssa ilmenisi ongelmia, en noteeraisi laitetta kovin korkealle. Ei liene suuri yllätys, että Aquat hoitivat hommansa tälläkin saralla kiitettävästi. Jopa siinä määrin, että valmistajan Formula-lippulaivamalli olisi pakko kuulla. Voisiko se mennä vielä pidemmälle ja vakavasti horjuttaa oman referenssini asemaa? VOIMAKAS PRESENTAATIO Aloitin kuuntelut Vänskän 1990-luvun lopun Sibelius-tulkinnoila (Bis). Romantiikan ajan sinfoniamusiikin leveä ja kylläinen väripaletti toistui virheittä. Aquat eivät murjoneet tempoa eivätkä hempeilleet ylimääräistä pehmeyttä. Rakenne pysyi tasapainoisena ja eheänä niin forten kuin pianonkin kanssa. Orgaaninen, luonnollisesti soljuva presentaatio antoi uskoa, että esityksen edessä ei ole verhoa. Samoilla näytteillä (sinfoniat 1–7 sekä Karelia) tuli todettua, että luonnollinen makrodynamiikka on yksi Aquan vahvuuksista, ainakin subjektiivisen kokemuksen valossa. Kumma kyllä olin suorastaan odottanut ajautuvani hienovireisen menneen aikojen musiikin pariin hienostelemaan trillien ja korukuvioiden pariin. Tai pää kenossa ihailemaan Amatin ja Stradivariuksen päivänselvää(?) eroa. Ja niin edelleen. Scarlattit, Boccherinit sekä Telemannit saivat kuitenkin jäädä reunaehdoiksi. En tarkoita, etteikö Aqua-teema olisi selvinnyt hölmöistä ja turhanpäiväisistä haasteista naurettavan helposti. Sillä niin se teki. Siitäkin huolimatta hain toistuvasti suurta ja mahtailevaa tai ainakin taiten kulkevaa. Tämä kattoi niin Staierin Dussekit (DHM), Soltin Wagnerit (Dec ca) kuin Kleiberin Beethovenitkin (5&7, DG). Ensihuuman jälkeen rauhoituin hieman ja iskin ilmoille Horowitzin täydeltä Mozartia (Horowitz in Moscow, Horowitz at Home, DG). Ei vain viehättävää vaan voimallista, teknisesti täydellistä ja tulkinnassaan oivaltavaa. Enkä viittaa vain mestariin koskettimien äärellä. Jälleen kerran laadukkuus tarkoitti sekä mikroettä makrotason tarkkuutta että ilmavan hengittävää mutta samalla määrätietoista otetta. Erityisesti Moskovan-liveä kuunnellessa korostui hetken autenttisuus ja läsnäolon tuntu. Myös Hans Zimmerin elokuvamusiikki sai paljon soittoaikaa, samoin Brian Enon ambient-painotteinen tuotanto monen muun muassa. Aqua-duon eheä ja innostava ote ei jäänyt yhden suunnan kärkihankkeeksi vaan jauhoi käytännössä kaiken yhtä lailla ihailtavan orgaaniseen muotoon. Bittiähkyä ei ilmennyt pitkienkään sessioiden jälkeen. Se jos jokin kertoo omaa kieltään onnistuneesta tasapainosta reaalimaailman ja mittarihifistelyn välillä. Toisin sanoen uskon, että La Scala ei ole aivan neutraali vaan hitusen todellisuutta maukkaampi. Yhtä olennaista on mainita, että Aquasta ei noussut esiin mitään sellaista, mikä saisi ottamaan sen suuremmin kantaa joko suoraan tai rivien välissä. Basso oli sekä oikea-aikainen että sävykäs, napakkakin. Diskantti ilmava, soinnukas ja kenties TotalDacia hienoisesti raikkaampi ja pidempään ja avoimemmin soiva (TotalDacissa fir-suodatin päällä). Keskialue oli hyvin samantapainen kuin TotalDacillakin; avoin, puhdas, luonteva, rehellinen. Eroa löytyi lähinnä hienoisessa lämmössä, jota La Scala tarjoili tenorin preesenssialueelle. Yksi merkittävä ellei jopa merkittävin tekijä lopputuloksen kannalta tuntui olevan LinQ on modulaarinen. Tietokonemainen rakenne tekee päivitykset helpoksi. Huomioi järeä virtalähteen toteutus. 52 166218_.indd 52 166218_.indd 52 9.3.2023 13.49.29 9.3.2023 13.49.29
HIGHEND DIGI-INFOPAKETTI DAC (DIGITAL TO ANALOG CONVERTER) Vastaanottaa digitaalista dataa ja muuntaa sen analogiseksi linjatason signaaliksi. Esimerkiksi cd-soitin lukee 16 bittiä tietoa ottaen näytteen äänestä 44 100 kertaa sekunnissa (44,1 kilohertsin näytetaajuus) jokaiselle kanavalle eli 16 x 44 100 x 2 = 1,4112 megabittiä (miljoonaa bittiä) sekunnissa. Nämä tiedot syötetään da-muuntimelle, joka (1.) vastaanottaa tiedot, (2.) saa tiedon siitä, onko kyseessä vasemman vai oikean kanavan data sekä (3.) vastaanottaa kellosignaalin, joka synkronoi tiedot. I²S I²S-liitännässä on erillinen väylä/johdin kullekin edellä mainituista sekä erillinen maadoitus. I²s-liitännässä käytetään siis neljää erillistä johdinta tiedon siirtämiseen. I²s -liitäntä on ensisijaisesti kaikkien daccien sisäinen väyläarkkitehtuuri. Sen signaaleja ei ole varsinaisesti suunniteltu siirrettäväksi kaapeleilla laitteiden välillä (esimerkiksi cd-soitin ja dac). Liitäntä kykenee sovelluksesta riippuen suurimmillaan 384 kilohertsin näytetaajuuksiin (pcm). AES/EBU (IEC 60958-4) Audio Engineering Societyn (AES) ja European Broadcast Unionin (EBU) standardoima liitäntä digitaalisten signaalien ulkoista liittämistä varten. Kaikki datasignaalit sekoitetaan (multipleksoidaan) kahteen johtoon. Kolmas johto on maadoitus. Aes/ebu:n tiedonsiirto on rajoitettu suurimmillaan 192 kilohertsin näytetaajuuteen (pcm). DUAL AES/EBU (IEC 60958) Dual-aes-ulostulon (tai dual-wire aes) on mahdollista ylittää s/pdif:n ja yksittäisen aes/ebu:n 192 kilohertsin raja, mikä mahdollistaa musiikkitiedostojen toiston jopa 384 kilohertsin näytteenottotaajuuteen asti (pcm). Dual aes -lähetys tapahtuu kahdella 110 ohmin xlr-kaapelilla. S/PDIF (IEC 60958-1 [BNC], IEC 60958-3 [RCA]) Sonyn yhdessä Philipsin kanssa kehittämä Sony Philips Digital Interface, joka sekoittaa (multipleksoi) kaikki digitaaliset signaalit signaalia kuljettavalle koaksiaalikaapelille (75 ohmia). Kaapelin suoja toimii maadoituksena. S/pdif on suunniteltu ensisijaisesti cd-levyillä käytettävään tiedonsiirtoon. Tiedonsiirto rajoittuu suurimmillaan 192 kilohertsin näytetaajuuteen (pcm). TOSLINK (IEC 60958 TYPE III) Toshiban yhdessä Sonyn kanssa kehittämä, massavalmistukseen sopiva optinen liitäntä, jota pidetään myös spdif-liitännän optisena vastineena. Alun perin rajoitettu tiedonsiirto 48 kilohertsin näytetaajuuteen (pcm). Nykyään sen ylittäviä valmistajakohtaisia sovelluksia. USB Tietokoneiden mukana seurannut, edullinen ja laajalti käytetty 4-johtiminen liitäntä, joka käyttää kahta johtoa datalle ja kahta johtoa positiiviselle ja negatiiviselle tasavirtalähteelle. Nykyään on tarjolla erilaisia versioita, muun muassa sellaisia, joissa liikkuu pelkkä data. Kykenee kaikkiin nykyisiin näytetaajuuksiin sovelluksesta riippuen. Putkien himeä loiste näkyy ikkunasta. Huomaa fetit putkien läheisyydessä. Kaikki toiminnot on eriytetty omille piirilevyilleen. Oikeassa kulmassa näkyvät kaksi suurehkoa muuntajaa huolehtivat analogija digitaalipuolen virrasta. R2R-rakenteessa da-muunnoksesta vastaavat muunninpiirin sijaan tarkkuusvastukset. 53 166218_.indd 53 166218_.indd 53 9.3.2023 13.49.42 9.3.2023 13.49.42
LinQin HQPlayer core + NAA -yhdistelmä. Se pesee Roonin oman RAAT-protokollan äänenlaadussa. En olisi ensikuulemalta asiaa uskonut, mutta eri kombinaatioiden jälkeen palasin aina Aqua-parivaljakon pariin. Niiden kanssa aivot keskittyivät enemmän euforiaan kuin interpolointiin. ARTESAANITUOTTEITA ARVOSTAVILLE La Scala ja LinQ ovat artesaanituotteita, ja niiden takana on osaava ja kunnianhimoinen tekijäjoukko. Kuvaavaa on, että valmistajalla on koko mallistossaan vain kolme daccia, yksi striimeri ja cd-pyöritin. Erikoistuminen digitaalisuuteen ja kalliimpaan kuluttajasegmenttiin kuuluu äänessä ja näkyy hinnoissa. Kokeilun perusteella Aquat ovat maineensa ansainneet. Heille, joille vain yläluokan mukanaan tuomat ratkaisut ja laatu kelpaavat, on yksi vaihtoehto lisää. Vaikka La Scala osoittautui erinomaiseksi da-muuntimeksi haastaen referenssin, niin kaksikosta LinQ taisi kuitenkin olla se kiinnostavampi osapuoli. Tosin paras lopputulos edellytti Aqua-kaksikon keskinäisiä synergioita. Tämä tiedoksi heille, jotka harkitsevat hankintaa.?n ARTIKKELISSA MAINITUT OLENNAISET OHJELMISTOT JA LAITTEET HQPLAYER Kotimaisen Signalyst-yrityksen (Jussi Laako) suunnittelema, kansainvälistä arvostusta nauttiva maksullinen äänentoisto-ohjelma (player) Windowsille, Linuxille ja macOS:lle. HQPlayer sisältää useita valittavissa olevia korkealaatuisia ylösja alasnäytteistysalgoritmeja sekä valittavissa olevia dither-, kohinanmuokkausja modulaattorialgoritmeja. ROON Eri alustoilla (Mac, pc, mobiili) toimiva maksullinen ohjelma, joka mahdollistaa eri striimauspalvelujen (esimerkiksi Tidal, Qobuz) sekä paikallisen digitaalisen musiikkikirjaston (nas ynnä muut) hallinnoinnin, musiikintoiston sekä metadatan hallinnan yhden käyttöliittymän kautta. Roon mahdollistaa myös oman digitaalisen levykirjaston kuuntelun kotiverkon ulkopuolella (Roon ARC). ROON NUCLEUS Roonin tuotteistama laite/tietokone/serveri, joka pyörittää Roon-ohjelmiston vaatimia Coreeli ydintoimintoja. Ei välttämätön Roon-käyttäjille, sillä ohjelmiston voi ladata ja asentaa omalle tietokoneelle. Roon-ohjelmiston käyttö on maksullista. 54 166218_.indd 54 166218_.indd 54 9.3.2023 13.49.53 9.3.2023 13.49.53
Eniten koeajoja, testejä ja vertailuja. Tilaa omasi: autobild.? /tilaa 166203_.indd 55 166203_.indd 55 9.3.2023 15.07.28 9.3.2023 15.07.28
VALOA ITALIASTA TESTI | SONUS FABER LUMINA IIJA V -KAIUTTIMET SONUS FABERIN UUSI LUMINA-SARJA TARJOAA SOPIVAN HINTALUOKAN MYÖS ALOITTELEVALLE HARRASTAJALLE. OTIMME KOKEILUUN SARJAN TOISEKSI PIENIMMÄN JA SUURIMMAN MALLIN. EROJA LÖYTYI YLLÄTTÄVÄN PALJON. TEKSTI MIKAEL NEDERSTRÖM | KUVAT VALMISTAJA | MITTAUKSET AALTO-YLIOPISTO JA MAURI ERONEN N imensä mukaisesti Lumina-sarja tarkoittaa valoa. Mutta italialaisen Sonus faberin tapauksessa se ei ole kylmänkalsea ja tehokas led-ratkaisu. Enemmänkin se on perinteiseen tekniikkaan perustuva, lämminsävyinen hehkulamppu. Sellainen, jossa perinnettä ja tunnetta ei häpeillä. Sonus faberin maine on pitkään ollut normiharrastajan näkökulmasta eksoottinen. Tämä on ehkä osittain johtunut hinnoittelusta mutta myös valtavirrasta poikkeavista teknisistä ratkaisuista. Merkin massiivinen jalustakaiutin, Sonus faber Extrema, oli 1990-luvun alussa suorastaan maailman kalleimman jalustakaiuttimen maineessa – aiheesta tai ei. Tosiasiassa eksoottisen maineen ja muotoilun takana on kuitenkin aina ollut järkevä insinöörityö. Vuosien aikana merkin kaiuttimet ovat aina pärjänneet varsin hyvin sekä kuuntelutesteissä että myös mittapenkissä. Ja, kuten jokainen kaiuttimien sielunelämään perehtynyt tietää, niin jokaiselle valmistajalle voi osua onnenkantamoinen, mutta systemaattinen testeissä pärjääminen vuodesta toiseen on huomattavasti vaikeampaa. tin, Sonus faber Extrema, oli 1990-luvun alussa suorastaan maailman kalleimman jalustaTosiasiassa eksoottisen maineen ja muotoilun takana on kuitenkin aina ollut järkevä insinöörityö. Vuosien aikana merkin kaiuttimet ovat aina pärjänneet varsin hyvin sekä kuuntelutesteissä että myös mittapenkissä. Ja, kuten jokainen kaiuttimien sielunelämään perehtynyt tietää, niin jokaiselle valmistajalle voi osua onnenkantamoinen, mutta systemaattinen testeissä pärjääminen vuodesta toiseen on huomattavasti vaikeampaa. 166207_.indd 56 166207_.indd 56 9.3.2023 16.57.57 9.3.2023 16.57.57
on pienemmässä Luminassa 87,6 desibeliä ja lattiamallissa vain hiukan suurempi, 88,4 desibeliä. Impedanssi ulottuu jalustamallissa neljään ohmiin, isoveljessä kolmeen. Pienemmän kanssa ottaisin varman päälle, ja varsinkin isommassa kuuntelutilassa kokeilisin yli 100-wattista vahvistusta. Basson alarajaksi ilmoitetaan isommalla 38 ja pienemmällä 55 hertsiä, mikä on mittaustenkin mukaan lähellä totuutta. Ainakin pikku-Luminalle subbari on luultavasti pakkohankinta. Vaikkei tavoittelisikaan kaikkein alimpia jytinöitä, niin hyvällä subbarilla saa lisää kapasiteettia basson iskuun ja samalla suojelee pienen Luminan pienehköä bassokeskiäänielementtiä. Mittapenkissä eroja löytyi yllättävän paljon. Eivätkä ne rajoittuneet pelkkään bassoon, kuten voisi kuvitella. Lumina V oli nimittäin kauttaaltaan tasaisempi ja hallitumpi ääneltään. Myös tehovaste, joka kuvaa kaiuttimen säteilyä useampaan eri suuntaan, on harvinaisen hallittu ja siisti. Sen sijaan pienemmässä mallissa näkyy selkeä nouseva trendi keskialueelta diskantin alueelle tullessa, mikä viittaisi elementtien säteilykuvioiden erilaisuuteen. Tämä liittyneekin kuunteluissa esiin tulleeseen ajoittaiseen ylikirkkauteen. EI IHAN KAKSI MARJAA Hauska yksityiskohta, tahallinen tai tahaton, liittyi isomman Luminan bassoalueen yleistasoon. Se tuntui ainakin Hi maailman kuunteluhuoneessa hivenen vaimeammalta ja samalla tasapainoisemmalta, kun kaiuttimen alle ei laittanut piikkejä. Suoraan lattiaa vasteen basso toimi enemmän suljettuna kotelona kuin bassore eksinä, mikä toi positiivista napakkuutta ääneen. Lisäksi re eksitoimisena häiriöäänet ilmaantuivat selvemmin kuvaan, kun väännettiin reilummin hanaa alimmilla jytinöillä, joten näiltäkin osin bassopää toimii suljettuna paremmin. Huoneet, äänitteet ja makuasiat ovat kuitenkin tässä suhteessa kaikki erilaisia, joten piikkien vaikutus kannattaa kokeilla itse. Mukavaa joka tapauksessa, että tällainen säätömahdollisuus on olemassa. Ratkaisu on selvästi elegantimpi kuin re eksiputken tukkiminen villasukalla. Pienempi Lumina voi tilanteesta, levystä ja akustiikasta riippuen kuulostaa äkkiseltään jopa isoveljeä eloisammalta ja tietyllä tavalla vaikuttavammaltakin. Heikki ISO JA PIENI LUMINA Nyt testattavat Sonus faberit, Lumina II ja Lumina V, edustavat melkein Lumina-sarjan ääripäitä. Viitonen on vajaan 3 000 euron hinnalla mallisarjan kallein, kun taas kakkosesta saa pulittaa hiukan yli tuhat euroa. Kokonaisuutena Lumina-mallisto onkin Sonus faberin mittapuulla oikein kohtuullisen hintainen. Kakkosen ja vitosen ulkoinen habitus on varsin erilainen, kuten hintaero edellyttääkin: koon ja painon perusteella viitosessa on kaiutinta koko rahan edestä. Mutta ei pienempikään mikään maitotölkki ole. Kotelo on siistiä työtä ja ensikosketus muutenkin laadukkaan tuntuinen. Italialaiseen perinteeseen kuuluu tyypillisesti käsityön korostaminen. Molempien kaiuttimien DAD-diskanttikalottia mainostetaan käsintehdystä silkistä valmistetuksi. Ja kun Sonus faberista puhutaan, niin ei sovi unohtaa asiaankuuluvaa kotelon (keino)nahka viimeistelyä. Siitä joko tykkää tai sitten ei. Keskiääninen – joka hoitaa myös basson pienemmässä mallissa – on materiaaliltaan luonnonkuitua. Isoveljessä on lisäksi kaksi kerrosrakenteista 6,5-tuumaista bassoelementtiä, joilla saadaan lisää kapasiteettia ja ulottuvuutta alimmille taajuuksille. Myös herkkyyttä on vastaavasti muutama desibeli enemmän. Valmistajan sivuilla vakuutellaan kotelon järeyttä, ja molempien etulevy on monikerroksista puuta. Pikaisen koputtelutestin perusteella kotelo tuntuukin molemmissa varsin kuolleelta, mikä on hyvä asia. Kotelon resonanssit harvoin ovat niin hallittuja, että niillä saisi aikaiseksi mitään positiivista. Liittimet, viimeistely ja ulkoinen olemus muutenkin vastaavat hyvin kaiuttimien hintaa. Isommassa Luminassa bassore eksiputki puhaltaa kotelon pohjasta suoraan alaspäin. Tähän liittyy mielenkiintoinen säätövaihtoehto: kun mukana tulevat piikit jätetään käyttämättä, re eksiputki käytännössä menee kiinni ja toiminta vastaa suljettua koteloa. Tällainen tasapaino saattaa sopia varsinkin pieneen huoneeseen paremmin. Kuunteluhavainnoissa kerrotaan tarkemmin, miltä tämä kuulostaa käytännössä. TEKNISESTI KAKSIJAKOISIA Ilmoitetut tekniset ominaisuudet eivät suuremmin nostata kulmakarvoja. Herkkyys SONUS FABER LUMINA II Hinta 1 199 €/pari Mitat (l x k x s) 30,4 x 18,0 x 26,3 cm Paino 5,6 kg Toimintaperiaate 2-tie, re eksi Suurin suositeltava teho 150 W Nimellisimpedanssi 4 Ohm Elementit -basso/keskialue 150 mm -diskantti 29 mm Jakotaajuus 1 800 Hz Liitin Naparuuvi Kaksoisjohdotus Kyllä SONUS FABER LUMINA V Hinta 2 899 €/pari Mitat (l x k x s) 104,9 x 28,0 x 37,3 cm Paino 22,5 kg Toimintaperiaate 3-tie, re eksi Suurin suositeltava teho 300 W Nimellisimpedanssi 4 Ohm Elementit -basso 2 x 165 mm -keskialue 150 mm -diskantti 29 mm Jakotaajuus 260 Hz, 2 600 Hz Liitin Naparuuvi Kaksoisjohdotus Kyllä Lisätiedot sonusfaber.com hi huone. TESTI 166207_.indd 57 166207_.indd 57 9.3.2023 16.58.11 9.3.2023 16.58.11
Kivelä tuntui kuunteluissaan hiukan allekirjoittanutta optimistisemmalta. Kokonaisuutena pieni Lumina ei kuitenkaan ole yhtä hyvä kaiutin kuin isoveljensä. Kirkkailla levyillä ääni saattaa muodostua kovemmilla voimakkuuksilla rasittavaksi. Hifija taajuusvastemielessä suoritus jää siis tässä suhteessa isommasta jälkeen. Lumina V herätti muutenkin harvinaisen paljon myönteisiä havaintoja kummankin kuulijan muistiinpanoissa.?n KUUNTELUARVIOT LUMINA II MIKAEL Varsin skarppi ja kirkas äänimaailma. Diskantti sihisee reilusti, peltien äänet läjähtävät voimalla, mutta samalla keskialue vetäytyy keskilinjalta taaemmas. Hiukan tummempi ja rauhallisempi esitys toimisi yleispätevämmin kaikenlaisella musiikilla. Tietynlainen musiikki, erityisesti kaukaa äänitetty akustinen tavara hyötyy kyllä tällaisesta tasapainosta, koska mukaan tulee ansiotonta eloa, iloa ja kirkkautta, mutta joistakin levyistä tulee puolestaan turhan räikeitä. Basso on varsin varovainen, mutta hyvänä puolena on se, että alapää ei ainakaan kumise. Dynamiikkaa on, kaiuttimen koko huomioiden, alapäässä kohtuullisen paljon, vaikka basso ei ihan pohjaan asti menekään. Pirteä ja skarppi esitys vaatii tietynlaisen huoneen tai äänitteen toistuakseen ilman yläpään rasittavuutta. Ei siksi erityisen yleispätevä. HEIKKI Nätin kokoisen ja näköisen jalustakaiuttimen ylemmän keskialueen toisto on hiukan koholla suhteessa muuhun kaistaan, mutta korostus ei ole mielestäni tarpeettoman räikeä. Lähinnä esimerkiksi akustisen teräskielisen kitaran harjauksessa on enemmän rapinaa, ja solistin pienet nyanssit tulevat vaivattomammin esiin. Myös basso-osasto on luokassaan yllättävänkin hyvän kokoinen ja esityksessään luonteva, mutta vähän näytteestä riippuen koko alemmalle toistokaistalle saattaisi paikoin toivoa aavistuksen lisää massaa. Pienenä yllätyksenä kaiuttimet kuitenkin toistavat haasteellisimmatkin raidat melko ehjästi rohkeallakin kuunteluvoimakkuudella, vaikka tietyn pisteen jälkeen bassokeskiääninen alkaakin antaa periksi. Kaiuttimien voisi olettaa toimivan melko mainiosti hiukan pienemmässä kuuntelutilassa lähelle nurkkia vietynä. Tarjolla on sopivassa suhteessa sekä tarkkuutta ja ilmavuutta että yksinkertaista vääntöä. LUMINA V MIKAEL Siisti, avoin ja soinnillisesti aika hyvin balanssissa oleva esitys. Soundiltaan kaiutin on yllättävänkin paljon paremmin tasapainossa kuin samassa testissä ollut pikkuveli. Äänikuva ei ole maailman tarkin tai jäsentynein, mutta iso ja ilmava ääni viihdyttää ja tekee musiikin kuuntelusta huoletonta. Basso paukkuu mukavalla voimalla, vaikka kaikkein alimmat jäävätkin vähän vajaaksi. Vasta matalimmilla ja kovimmilla iskuilla alkaa kaiutin kompressoida selvästi, mutta silloinkin ilman isoja häiriöääniä. Erottelu ja tasapaino ovat alapäässä kunnossa, joten se mikä tulee, tulee mukavan ytimekkäästi, erottelevasti ja uskottavasti. HEIKKI Hengenheimolaisuuden jalustaja lattiamallin välillä huomaa kyllä, mutta luonnollisesti toteutusten mittakaavaerot määrittävät paljolti lopputulokset. Alemman kaistan tietynlaisesta ohkaisuudesta ei ole lattiamallin kohdalla tietoakaan, ja ehkä juuri siksi subjektiivisesti mukavin kuunteluvoimakkuus on kaiken kaikkiaan maltillisempi kuin jalustamallin kohdalla. Tällöin myös ylemmän kaistan esitys tasoittuu – hyvällä tavalla. Diskantti soi luontevammin, ja yläkeskialueen korostuma uppoaa paremmin osaksi toistoprofiilia. Lattiamalli on tarvittaessa kovaa soiva kaiutin, jonka bassotoisto on samanaikaisesti todella hyvin kontrolloitua mutta myös ulottuvaista sorttia. Rohkeammalla voimakkuudella kuunneltaessa kaiutin tuntuu lisäksi olevan astetta immuunimpi tilan vaikutuksille. Tietynlainen kaikkiruokaisuus ja yllättävän hyvä onnistumisprosentti erilaisilla musiikeilla ja äänenvoimakkuuksilla jää positiivisella tavalla mieleen. MITTAUSTULOKSET SONUS FABER LUMINA II LUMINA V Herkkyys (1 m, 2,83 V) 87,6 dB 88,4 dB Alarajataajuus (-6 dB) 52 Hz 47 Hz Suuntaavuusindeksi (100?10 000 Hz) 5,0 dB 4,9 dB Lisäviive, 1 kHz 0,11 ms 0,27 ms Harmoninen särö (8,95 V, 100?10 000 Hz) 0,4 % 0,4 % Impedanssin vaihteluväli 4,0?47 Ohm 2,9?19 Ohm Minimi-impedanssi 4,0 Ohm @ 213 Hz 2,9 Ohm @ 105 Hz Viritystaajuus 50 Hz 42 Hz 58 166207_.indd 58 166207_.indd 58 9.3.2023 17.00.14 9.3.2023 17.00.14
+ + ISOMMIN VASTINETTA HINNALLE Sonus faberin Lumina-sarjan kaiuttimissa on luonnollisesti kohtuullisen selkeitä eroja hinnan, koon ja basson ulottuvuuden suhteen. Siinä missä isommassa Lumina V:ssä on luontaisestikin suuren kaiuttimen tyypilliset hyveet – enemmän dynamiikkaa, helppoutta ja vaivattomuutta – on se myös soinniltaan selkeästi tasapainoisempi. Lumina V on itse asiassa hyvinkin yleispätevä kaiutin. Vaikka se on tasaisesti tingitty joka suhteessa, niin se ei ole tylsä tai mitäänsanomaton. Sillä on oma, sävykäs luonteensa, jota se ei tyrkytä, vaan antaa äänitteen tuoda esille omat ominaisuutensa ja omituisuutensa. Lumina II:n kirkas diskantti taas tuo soundiin eräänlaista loistokkuutta ja irtonaisuutta varsinkin tummasointisille levyille, joten siitä on helppo pitää nopealla kuuntelulla ja tietynlaisella äänitteellä. LUMINA II TYYLIKÄS OLEMUS YLEMMÄN KESKIALUEEN KOROSTUMA LUMINA V TASAPAINOINEN ÄÄNI | TYYLIKÄS OLEMUS MITTAUSTULOKSET Lumina II ja V eivät pelkkien mittausten perusteella vaikuttaisi olevan lainkaan samasta mallisarjasta. Siinä missä lattiamalli V on vasteiltaan erittäin siisti, jalustamalli II on selvästi yläpäävoittoisempi. Sen alakeskialueen laaja vaimentuma saattaa myös tehdä soinnista viileähkön. Suuntaavuus on isommassa kaiuttimessa hallitumpaa, mikä näkyy tasaisesti laskevana tehovasteena. Jalustakaiuttimessa on epäjatkuvuus jakotaajuudella, mikä viestii elementtien erilaisesta suuntakuviosta. Lumina II:n impedanssissa on voimakas piikki keskialueella, kun taas V on kuormana tasaisempi. Herkkyydet ovat kaiuttimien kokoerosta huolimatta samaa tasoa, mutta tämä selittyy jalustakaiuttimen korostuneella yläkeskija diskanttitoistolla. Yläbassoalueen ryhmäviive on molemmilla kaiuttimilla keskimääräistä suurempi. Lattiamallilla sitä voi parantaa re eksiputket tukkimalla, mutta jalustamallin toistoa ei kannata ohentaa entisestään. Tehoja taajuusvasteet kaiuttomassa huoneessa. Impedanssi(sininen) ja vaihevaste (punainen). TESTI 166207_.indd 59 166207_.indd 59 9.3.2023 16.58.31 9.3.2023 16.58.31
LEVYVALIOT SOOÄÄR/ YARALYAN / OUNASKARI ZULA (AVA Muusika) MEDITATIIVISTA LENTOA Jaak Sooäär, Ara Yaralyan ja Markku Ounaskari kokosivat trion keväällä 2016. Kitaristi, basisti ja rumpali ovat sittemmin keikkailleet ahkerasti ympäri Eurooppaa. Konsertit ovat vakuuttaneet audiopanoraamallaan, jossa on kaarrettu meditatiivisesta leijunnasta klasarilainojen kautta sirkkelöintiin, joka muistuttaa Link Wrayn garage-jytän alkuvoimaa. Trio on julkaissut kolme levyä, A Shooting Starin, (2018) Goodbye Julyn (2020) ja nyt Zulan. Siihen kiteytyy paitsi kolmikon tämänhetkinen mielenmaisema myös kaikki oleellinen lavaolemuksesta. Vivahteikas albumi kuulostaa valmiilta keikkaohjelmalta, ja vaikutelmaa vahvistaa livemäisen välitön, läsnä oleva klangi. Triosaundin ydintä on huikea dynamiikka. Sooäär kattaa laajan skaalan unenomaisesta leijunnasta räjähtävään ränttätänttään. Yaralyanin soitossa kuuluu armenialaisperinne, joka sulautuu kontrastikkaasti moderniin jazzkieleen. Ounaskari taas hallitsee tiukan iskun ohessa herkkyyden kehittää vaikkapa pelleistä ääntä, joka on kuin kesäinen hento sade tyynen lammen pinnalle. Erilaisista maailmoista kasvaa omanlakinen, sisäistyneen vision kirkastama äänimatka, joka myös soi uhkean täyteläisesti. MATTI KOMULAINEN ANTERO JAKOILA & DAVE LINDHOLM VOL.2 (Emsalö) KONKARIT KIMPASSA Eihän siitä ole vasta kuin 43 vuotta, kun sittemmin omillaan ja hetkittäin duona myös kimpassa kulttimuusikoiksi kasvaneet herrat kitaristit Dave Lindholm ja Antero Jakoila istuivat yhdessä alas ja työstivät mini-lp:llisen Daven biisejä otsikolla Grazy Moon. Vol.2 jatkaa siitä, mihin Grazy Moon jäi: Lindholmin tarinoiden omaehtoisilla tulkinnoilla, joiden paikoin surrealististen ja ajoittain anarkististen sanoitusten alle, päälle ja ympärille kietoutuu kitaroiden kutoma, tiheäsilmäinen verkko. Kitaroiden ohessa bassoa ja koskettimia käsittelevä Jakoila pääsee laulujen puitteissa hyödyntämään erikoisosaamistaan texmexin ja lattarin liepeillä, mutta hienosti hoituu kaksikolta myös levyn avaava Hymni, taivaita tavoitteleva instrumentaali. Daven leipälaji, blues, jää tällä kertaa vähemmälle huomiolle. Kuuden biisin ja 36 minuutin kirjavan kavalkadin kuljetuksessa on mukana myös kolmas pyörä. Lyömäsoittaja, mauritiuslaissyntyinen Gilbert Kuppussami on Lindholmin nykyisille kotikonnuille kiinni kasvanut kundi ja oiva pelimanni konkarien myöhempien aikojen kimppakilvoittelujen kyytipojaksi. JAAKKO ERÄPUU TUOMO & MARKUS GAME CHANGING (Grandpop Records) VIRTAVIIVAISTA VAKUUTTAVUUTTA Tuomo Prättälän ja Markus Nordenstrengin pitkään hierottu ja osin USA:n länsirannikolla työstetty Game Changing on ehtinyt heti julkistuksensa jälkeen herättää positiivista pöhinää. Viiden tähden rankkauksia on riittänyt ja kehuja kansainvälisestä meiningistä sadellut. Syystäkin, sillä sisältäähän levy hyviä biisejä, hienoja arreja ja tyylitajuista tuotannollista kudosta, vaikka pitkä prosessi onkin hionut esillepanosta virtaviivaisuuden esiin ja rosoa pois. No, so stikoituneisuus johtunee musiikillisten ainesten autenttisuuden tavoittelusta. Americanan eri ilmenemismuodoista mukaan on otettu sielukkaimmat, popista folkahtavimmat, joita höystetään ripauksella indietä, psykedeliaa ja texmexiä. Tuomo ja Markus osoittavat tyylitajua myös vierailevien taiteilijoiden suhteen. Niin Tuomon Ilmiliekki-kumppani Verneri Pohjola, kitaravelhot Miikka Paatelainen ja Marc Ribot kuin jouhikkomestari Pekko Käppi ja jousistokin käyvät vuorollaan rehevöittämässä jo muutoinkin moni-ilmeistä musamaisemaa. Ehkä sitten kuitenkin kannatti kypsytellä debyytin (Dead Circles, 2016) jälkeistä levyä vuosia ja huolella. Game Changing ansaitsee aiheuttamansa kohun. Ajan hermolla olevat hi stelijät noteerannevat monikanavaisen Dolby Atmos -version olemassaolon. JAAKKO ERÄPUU DENON AVC-X3800H VAKUUTTAVA LOPPUTULOS YLI 110 VUODEN KOKEMUKSELLA Denonin valikoimasta on aina helppoa valita sopiva vahvistin kotiteatterin kulmakiveksi. Uutuusmallisto suorastaan hämmästyttää. Vai mitä mieltä olet muun muassa näistä AVC-X3800H uutuusvahvistimen ominaisuuksista; HDMI 2.1 8K60/4K120 kaikissa sisääntuloissa, 4 itsenäistä subwoofer-liitäntää, kustomoitava pre-out-liitäntöjen ja vahvistinlähtöjen käyttö, Audyssey MultEQ XT32 -huonekorjaus vakiona, Dirac Live -huonekorjaus lisävarusteena (saatavilla 2023 alkupuolella), HEOS-musiikkistriimaus ja monihuone, Dolby Atmos, IMAX Enhanced, Auro 3D ja paljon muuta... Luonnollisesti mukana on aina Denonin legendaarinen äänenlaatu, luotettavuus ja käyttömukavuus! Maahantuonti: Simex Oy . www.simex.fi . www.denon.fi . puh: 09 4150 0210 Tutustu myös sisaruksiin! Denon AVC-X4800H Denon AVR-X2800H Denon AVR-S970H 166208_.indd 60 166208_.indd 60 9.3.2023 13.07.19 9.3.2023 13.07.19
DENON AVC-X3800H VAKUUTTAVA LOPPUTULOS YLI 110 VUODEN KOKEMUKSELLA Denonin valikoimasta on aina helppoa valita sopiva vahvistin kotiteatterin kulmakiveksi. Uutuusmallisto suorastaan hämmästyttää. Vai mitä mieltä olet muun muassa näistä AVC-X3800H uutuusvahvistimen ominaisuuksista; HDMI 2.1 8K60/4K120 kaikissa sisääntuloissa, 4 itsenäistä subwoofer-liitäntää, kustomoitava pre-out-liitäntöjen ja vahvistinlähtöjen käyttö, Audyssey MultEQ XT32 -huonekorjaus vakiona, Dirac Live -huonekorjaus lisävarusteena (saatavilla 2023 alkupuolella), HEOS-musiikkistriimaus ja monihuone, Dolby Atmos, IMAX Enhanced, Auro 3D ja paljon muuta... Luonnollisesti mukana on aina Denonin legendaarinen äänenlaatu, luotettavuus ja käyttömukavuus! Maahantuonti: Simex Oy . www.simex.fi . www.denon.fi . puh: 09 4150 0210 Tutustu myös sisaruksiin! Denon AVC-X4800H Denon AVR-X2800H Denon AVR-S970H 166208_.indd 61 166208_.indd 61 9.3.2023 13.07.27 9.3.2023 13.07.27
LEVYVALIOT 62 AL DIMEOLA/JOHN MCLAUGHLIN/PACO DE LUCIA SATURDAY NIGHT IN SAN FRANCISCO (Impex LP) PALUU SAN FRANCISCOON Kaikki varttuneet hifistithän muistavat Friday Night in San Franciscon, audiofiilitasoisen konserttitaltion vuodelta 1980, jolla Al DiMeola, John McLaughlin ja Paco de Lucia kitaroivat itsensä jazzinsukuisen ja flamencolla maustetun akustisen instrumentaalimusiikin ystävien sydämeen. Ja levyhyllyihin. Taidokas trio kävi Suomessakin, joskin ilman DiMeolaa, jota Kultsalla tuurasi Larry Coryell. Harva meistä kuitenkaan tiesi, että kolmikko konsertoi San Franciscossa perjantain (5.12.) lisäksi myös lauantaina. Ja tokihan sekin veto taltioitiin. Julkaisua lauantain anti joutui odottamaan liki neljä vuosikymmentä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Olletikin kun lauantain levylle päätyneiden biisien lista poikkeaa perjantaisesta ja sen mukana myös iltojen tunnelmat. Perjantaina trio päästeli isolla vaihteella kitarat kipunoiden, mutta lauantaina ylöspano oli dynaamisuudestaan huolimatta vähemmän riehakas. Osin ehkä siksi, kun hurjastelujen lomassa kukin kitaristi sai oman soolospottinsa. Soundillisesti Saturday ei ole aivan Fridayn tasoinen, ainakaan normiprässinä. Varsovan hifimessuilla viime syksynä oli kuultavissa Saturdayn masternauhasta tehty 1:1-kopio – kolmensadan euron hintaan – ja se soi kyllä olosuhteisiin nähden niin upeasti, että oli tulla kaupat. JAAKKO ERÄPUU MENDELSSOHN COMPLETE STRING QUARTETS VOL. 1 Quatuor Van Kuijk (Alpha) KVARTETTOJEN KUHINAA Jos epäilee jousikvartettimusiikin elinvoimaisuutta, niin ei tarvitse seurata kuin levyuutuuksia huomatakseen, missä määrin syntyy uusia kokoonpanoja sekä niiden tekemiä levytyksiä. Yksi tuoreista tulokkaista on Pariisissa vuosikymmen sitten perustettu Van Kuijk -kvartetti. Neljän miehen porukka on jo levyttänyt Mozartia, Schubertia sekä ranskalaisia klassikoita, ja nyt ovat vuorossa Felix Mendelssohnin kvartetot. Ensilevyllä on lapsineron jo kypsässä nuoruudessaan säveltämät kolme kvartettoa. Musiikki pursuaa elinvoimaa, eloisuutta ja kuohuntaa. Yhtyeen sointi on yhtenäinen ja ryhdikäs. Yhteissoitto on hioutunutta, yhteen hiileen puhaltaen. Äänitys on tehty Luxemburgin lähellä sijaitsevan Metzin kaupungin arsenaaliin pari vuosikymmentä sitten saneeratussa erinomaisessa konserttisalissa. Kenkälaatikon muotoinen, puupaneloitu sali on saanut akustiikastaan ylistäviä arvioita erityisesti kamarimusiikin ja -orkestereiden konserttipaikkana. Levyn äänikuvassa salin akustiikka ei tule erityisesti kuuluville melko läheisen ja tiukankin sointikuvan kautta. Selkeä äänitys kuitenkin tukee Mendelssohnin sähäkkää sävelkieltä. HEIKKI VALSTA HOMILIUS CHORALE PRELUDES FOR ORGAN Tomi Satomaa (Pilfink) KORAALIEN KIEHKUROITA Saksalainen barokkimusiikki uruilla on muutakin kuin Bachia. Hienoa musiikkia ovat tehneet vaikkapa Buxtehude tai Bruhns, mutta myös harvemmin soitettu Gottfried August Homilius ansaitsee tulla esille. Suurta Bachia sukupolven nuorempi Homilius opiskeli urkujensoittoa mestarin johdolla, mutta teki elämäntyönsä lähinnä Dresdenin suurissa kirkoissa, Frauenkirchessä ja Kreuzkirchessä. Tuotannossa on valtaisa määrä kirkkomusiikkia, passioita ja kantaatteja, sekä näitä pienimuotoisia helmiä, koraalialkusoittoja. Muutaman minuutin kestoisissa urkusävellyksissä ytimen muodostaa jokin virsisävelmä, koraali, jonka ympärille rakennetaan tausta, tunnelma ja koristelu. Urkutaiteilija Tomi Satomaa on koonnut säveltäjän tuotannosta parinkymmenen preludin, koraalialkusoiton, kokoelman, joiden esittämiseen hän on valinnut Naantalin luostarikirkon modernit barokkiurut. Homiliuksen sävelkieli on paljosta velkaa suurelle esikuvalleen, vaikka katsookin jo eteenpäin ilmavampaan ja kevyempään galanttiin tyyliin. Teoksissa on valoa sekä leikkisyyttä eikä koristelussa säästellä. Levyn sointi on pehmeänpuoleinen ja aavistuksen verhoutunut päästen hieman paremmin oikeuksiin kirkassointisella laitteistolla. HEIKKI VALSTA 166208_.indd 62 166208_.indd 62 9.3.2023 13.07.33 9.3.2023 13.07.33
Koe Focal Bathysin ohittamaton äänenlaatu ja käyttömukavuus lähimmällä jälleenmyyjälläsi. Lisätietoja maahantuojalta: Simex Oy . www.simex.fi . puh: 09 4150 0210 . www.focal.com T R AV E L W I T H H I F I Bathys I Hi-Fi Bluetooth ® vastamelukuulokkeet 166545_.indd 63 166545_.indd 63 9.3.2023 13.01.43 9.3.2023 13.01.43
TesTed by The experTs n www.eisa.eu EISA AWARDS 2022-23 visit www.eisa.eu for the winners THE ulTimaTE consumEr TEcHnology... revealed! Now 40 years strong, eisa is the unique collaboration of 60 member magazines and websites from 29 countries, specialising in all aspects of consumer electronics from mobile devices, home theatre display and audio products, photography, hi-fi and in-car entertainment. This international association includes expert members in australia, india, Canada, the Far east, usa and the wider european community, ensuring the eisa awards and official logo are your guide to the best in global consumer technology! awarding the very best products for 40 yEars 230-300_EISA_AD_2022_post_award.indd 1 03/08/2022 15:52 166546_.indd 64 166546_.indd 64 9.3.2023 13.02.00 9.3.2023 13.02.00
www.starsandstripes.fi ...and You’ll hear the difference P. 050-5050880 Acoustic Zen • Audio Epilog • Audio Tekne • Ayon •Chapter • Clayton • Coincident DH Labs • Gemme • John Blue Audio • KR Audio • LessLoss • Nola • Omega Red Wine Audio • Reimyo... OSALLISTU LUKIJAKYSELYYN! KERRO MEILLE MILLAISESTA SISÄLLÖSTÄ PIDÄT, JA MISTÄ LAITTEISTA HALUAISIT TESTEJÄ? KLIKKAA ITSESI KYSELYYN OSOITTEESSA WWW.HIFIMAAILMA.FI Edellisen numeron kyselyyn vastanneiden kesken arvotun Sonus Faber Omnia -kaiuttimen voitti Viivi Ikävalko-Kantonen Lahdesta. Onnittelut voittajalle! 166209_.indd 65 166209_.indd 65 9.3.2023 15.44.17 9.3.2023 15.44.17
66 VERTAILUSSA HUIPPUKAIUTTIMET TULOSSA HIFIMAAILMA 3/2023 ILMESTYY 3.5.2023 YAMAHA YH-5000 SE KORVAMONITORIEN ELIITTIÄ REVIVAL ATALANTE 5 KOKEMUSPERÄINEN DEBYYTTI BANG & OLUFSEN BEOPLAY EX TIUKKAAN KILPAILUUN 166210_.indd 66 166210_.indd 66 9.3.2023 15.04.57 9.3.2023 15.04.57
Maahantuonti: Simex Oy . www.simex.fi . puh: 09 4150 0210 . www.naimaudio.com Naim Classic -kauppiaasi Helsingissä, Tampereella ja Turussa: N E W C L A S S I C S E R I E S | H I G H E N D S O U N D F O R H O M E For almost 50 years, the Naim Classic Series has been the byword for class-leading audio components that seamlessly combine to create the music system you have always wanted. Now take your musical experience to the next level with New Classic. Designed and engineered in England, the range includes the feature-packed NSC 222 streaming pre-amplifier, speaker-driving NAP 250 power amplifier and the instant-upgrade NPX 300 power supply. Sophisticated yet simple to use, these timeless products will bring you years of listening pleasure. Welcome to a new era in sound 166547_.indd 67 166547_.indd 67 9.3.2023 13.02.21 9.3.2023 13.02.21
V E R K KO K A U P PA : H I F I S T U D I O . F I HIFISTUDIO HELSINKI Fredrikinkatu 38 HIFISTUDIO TURKU Itäinen Rantakatu 48-50 HIFISTUDIO TAMPERE Tuomiokirkonkatu 25 HIFISTUDIO OULU Pakkahuoneenkatu 34 HIFISTUDIO JYVÄSKYLÄ Kilpisenkatu 12 HIFISTUDIO KUOPIO Haapaniemenkatu 36 Hyvitämme 20 – 100 % vanhoista kaiuttimistasi, kun vaihdat uusiin DALItai Harbeth-kaiuttimiin! Arvioimme vaihtokaiuttimiesi hyvityshinnan tapauskohtaisesti. Tutustu tuotteisiin verkkokaupassa ja pyydä vaihtotarjous myymälästämme! KAIUTTIMIEN VAIHTOKUUKAUSI H I F I S T U D I O S S A O N PAL. VKO 2023-18 18 73 44 -2 30 2 166211_.indd 68 166211_.indd 68 9.3.2023 13.03.12 9.3.2023 13.03.12