Hifimaailma
6/2007
Bang & Olufsen kotiteatteri
LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI
7,90
SuurvertAILu:
Subwooferit 950-1100
FullHD-videoprojektori Optoma HD80 Subwooferin sijoitus ja ekvalisointi EISA Awards 2007-2008
SUN MES
07006 6 414881 873440
187344-07-06 PAL.VKO 2007-44
ERO UM
WWW.HIFIMAAILMA.FI
Amphion Ion L -kaiuttimet SpyderTV kuvan kalibrointiin Asuntomessutalon mediahuone Magnepan MG12 -paneelikaiuttimet Sonos Zone Player -verkkosoitin Denon ja Musical Fidelity -järjestelmät MJ Acoustic Reference 800 -subwoofer Almarro -putkivahvistimet
KURO tarkoittaa japaniksi mustaa
Katso syvemmälle kuin uskoit voivasi nähdä. Kuule ääniä, joita et tiennyt voivasi kuulla. Katso korvilla, kuule jokaisella solulla. Tunne värit, maista äänet. Yhdistä aistimuksesi ennen kokemattomalla tavalla. Unohtumattomiin aistielämyksiin sinut vie KURO. Aloita syvempi katselukokemus osoitteessa www.pioneer.fi.
TÄSSÄ NUMEROSSA 6/2007
Hifimaailma
6/2007
Bang & Olufsen kotiteatteri
LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI
7,90
Suurvertailu:
Subwooferit 950-1100
FullHD-videoprojektori Optoma HD80 Subwooferin sijoitus ja ekvalisointi EISA Awards 2007-2008
72
ERO
U MESS
07006 6 414881 873440
187344-07-06 PAL.VKO 2007-44
NUM
WWW.HIFIMAAILMA.FI
Amphion Ion L -kaiuttimet SpyderTV kuvan kalibrointiin Asuntomessutalon mediahuone Magnepan MG12 -paneelikaiuttimet Sonos Zone Player -verkkosoitin Denon ja Musical Fidelity -järjestelmät MJ Acoustic Reference 800 -subwoofer Almarro -putkivahvistimet
8 Tuoteuutiset
Uusia tuotteita ja hifialan uutisia
20 Vertailutesti: Subwooferit 950-1100 euroa
Tutkimme, miten perushintaluokan subwooferit pystyvät täyttämään musiikinkuuntelijan ja elokuvan ystävän vaatimuksia.
72 Kokeilu: SpyderTV
Edullinen kalibraattori voi olla iso apu kun näytöstä halutaan kaikki irti. Siihen, mihin oma ohjelmisto ei taivu, löytyy netistä ilmainen apuväline.
32 Testi: Amphion Ion L
Kotimaisen valmistajan Ion L on muotoilupalkinnon voittaneen Ionin lämminääninen isoveli.
74 Tietoa ja taitoa: Subwooferin sijoitus
Subwoofer ei ole ruma ja sitä ei työnnetä nurkkaan, eihän? Oikea sijoitus herättää sotkevia huoneresonansseja paljon nurkkaasennusta vähemmän. Kahdella, kolmella tai neljällä subwooferilla toistoa voidaan tasoittaa entisestään.
34 Parivertailu: Design-laitteistot Musical Fidelity ja Denon 20
Aina ei ole halua tai mahdollisuuksia isolle hifijärjestelmälle. Sirot ja hyvinsoivat laitteet on toimiva vaihtoehto.
78 Raportti: Yksi talo Asuntomessuilta
Heinosten uudesta kodista löytyy varsin onnistunut mediahuone.
40 Testi: Magnepan MG12
Magneplanarin pienin malli testissä. Oikein hyvä-ääninen hintaisekseen.
44 Kokeilu: Optoma HD80
1920 x 1080 pikselin resoluutio alle 3000 euroa. Hinnat putoavat ja kuvanlaatu paranee. Joko tämä on joka kodin FullHD-projektori?
80 Kolumni: Mitä high fidelity on?
Robert Woodsin ajatuksia hifin ja high endin sisällöstä.
32
46 Kokeilu: Bang & Olufsen -kotiteatteri
Designin perusnimi tarjoaa tyylikkään ja loppuun viedyn kokonaisuuden, jossa on yllättävän monipuolisia ominaisuuksia.
82 Tietoa ja taitoa: Subwoofer ja taajuuskorjaus
Taajuuskorjaus ei ole vain hifistin kirosana. Oikealla ekvalisoinnilla voidaan pahimpia huoneongelmia tasata paljon.
50 Kokeilu: Almarro -putkivahvistimet
Kaksi luonteeltaan hyvin erilaista vahvistinta kuuntelussa. Molempiko parempi?
88 Kolumni: Digitekniikan ihanuus ja kurjuus
Jouko Alanko pohtii uuden ja vanhan äänitetekniikan puolia.
54 Messuennakko 44
HELSINKI HIGHEND & HIFIMAAILMA 2007 on ihan kohta. Lue, mitä kaikkea herkullista messuosastot tarjoavat syyskuun viimeisenä viikonloppuna.
90 Hermuset: MJ Acoustics Reference 800 -subwoofer
18 tuumaa ja reilut puoli metriä mittaa suuntaansa on hyvä lähtökohta subwoofermalliston lippulaivalle. Mutta miltä se kuulostaa?
60 Kokeilu: Sonos Zone Player verkkomusiikkisoitin
Laadukkaiden verkkomusiikkisoittimien joukko kasvaa. Sonoksen soittimessa on erinomainen käyttömukavuus ja myös vahvistimellinen malli on tarjolla.
94 HD-levyarvostelut
HD DVD ja Blu-Ray -elokuvia koekatseltuna.
96 Sillä korvalla
Millaisia asioita äänitteestä voi kuunnella ja mitkä ovat hyviä testilevyjä tietyn asian kuunteluun. Uusi sarja hifistille sopivista äänitteistä.
50
64 Eisa Awards
Audio ja HT -paneelin tuotteet esiteltynä.
98 Levyarvostelut
Kuunneltavana hyvää ja laadukasta musiikkia.
HIFIMAAILMA | 6 | 2007
660 / pr
330 / pr
LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI
JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Performance Magazines Oy Olarinluoma 15, 02200 Espoo Puhelin: 010 778 6404 Faksi 010 778 6401 Sähköposti: toimitus@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi PÄÄTOIMITTAJA Teppo Hirvikunnas teppo.hirvikunnas@hifimaailma.fi TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Samu Saurama samu.saurama@hifimaailma.fi AVUSTAJAT Mauri Eronen Jaakko Eräpuu Matti Hermunen Mikko Järvikivi Antti Kelloniemi Samu Mielonen Mikael Nederström Risto Niska Jani Pesonen Klaus Riederer Ilkka Rissanen Petri Teittinen Pekka Tuomela Pekka Väänänen MITTAUKSET Risto Niska Klaus Riederer ULKOASU Performance Magazines TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Puhelin: 010 778 6400 Faksi: 010 778 6401 Sähköposti: tilaukset@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi TILAUSHINNAT 12 kk kestotilaus 59 12 kk määräaikaistilaus 62 Ulkomaantilaukset +24 Hifimaailma ilmestyy kahdeksan kertaa vuodessa Kestotilaus on tilaus, jossa tilausmaksu laskutetaan määrätyin laskutusvälein. Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, ellei tilaaja katkaise tai peruuta tilaustaan. Kestotilaushinta on aina edullisempi kuin vastaavan pituisen määräaikaistilauksen hinta. Tilaus voidaan katkaista tai peruuttaa puhelimitse tai lehden palvelukupongilla. Peruutus tulee voimaan 2-3 viikon kuluessa. Tilaus jatkuu kuitenkin maksetun tilausjakson loppuun. Jos uutta tilausjaksoa ei ole maksettu, veloitetaan tilaajan jo saamien lehtien hinta. Tilaukset toimitetaan force majoure -varauksin (lakko, tuotannolliset syyt, alihankkijoiden viivästykset, yms.). Tilaajarekisteriä voidaan käyttää yhtiömme suoramarkkinointiin ellei tilaaja sitä erikseen kiellä. TEKSTISISÄLTÖ Hifimaailma on äänen- ja kuvantoiston erikoislehti. Hifimaailma julkaisee sitoumuksetta kuva- ja tekstimateriaalia edustamiltaan aihealueilta.. Hifimaailma ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Julkaisemamme artikkelit on tarkastettu, mutta emme takaa niiden virheettömyyttä emmekä vastaa niissä mahdollisesti esiintyvistä virheistä. ILMOITUSMYYNTI Ilmoitusten myynti ja varaukset toimituksesta. Vastuu virheistä ja reklamaatiot: Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai force majoure -syistä voida julkaista, lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Vastuu rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen tai uuden ilmoituksen julkaisuun veloituksetta. Huomautukset tulee tehdä kahdeksan päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisemisajankohdasta PAINOPAIKKA
Hifimaailma
Hifin haluttavuus?
Korkeaa luonnonmukaisuutta ja laatua tarkoittava sana "hifi" on kokenut vuosien saatossa inflaation. Hifiksi voidaan kutsua ties mitä. Hifi on menettänyt merkityksensä. Hifi-sanalla saattaa olla jopa negatiivinen merkitys. Hifistelyksi voidaan ymmärtää pikkutarkka nysvääminen ja hienostelu. Hifisti on henkilö, joka "hifistelee", käyttää kaikki rahansa laitteisiin, kuulee olemattomia eroja, tietää enemmän kuin kukaan muu, hörhöilee... Vain harva haluaa leimautua hifistiksi. Siksi on kai parempi olla kiinnittämättä korkeaan laatuun liikaa huomiota. Kalliita ja laadukkaita hifi-tuotteita onkin vaikea myydä, vaikka asiakas haluaisi korkeaa laatua. Hankitaanhan sitä kalliita kelloja, golfsettejä, matkalaukkuja ja lähes kaikkea muuta statustavaraa, mutta miksei hifiä? Hifiä siis varjostaa leimautuminen hifistelijäksi, niin oudolta kuin se hifisteistä saattaa kuulostaakin. Tosin nuorempi sukupolvi saattaa ajatella toisin. Hifistely on nykynuorten keskuudessa makeeta. Hifilaitteet ovat eksoottisia, harva nuoren sukupolven edustaja on edes nähnyt levysoitinta. Mekaanisissa ja suurikokoisissa laitteissa on jotain mystistä ja siistiä. Ympyrä sulkeutuu. Suuntausta tukevat myös retrotyyliset laitteet, perinteisten stereolaitteiden kasvanut suosio ja levysoittimien uusi tuleminen. Ja ennen kaikkea vaatimus laadusta. Tämä lisää, niin laatua arvostavien suurten ikäluokkien kuin nuortenkin, kiinnostusta hifiä kohtaan.
LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI
Hifistelyä kerrakseen...
Kuten eräskin hifisti keskustelufoorumilla hifistellen loogisesti lausui: "...Suomessa ei ole hifikulttuuria, eikä toimittajat näytä sitä itsekään uskaltavan julkisesti hehkuttaa. Siis oikeasti Hifimaailma-lehdeltä puuttuu rohkeus väittää, että musan kuuntelu on kovin juttu mitä harrastuksiin tulee. Intohimoa ja asennetta pitää olla... Lehden linja on varman päälle pelaamista, mikä on säälittävää ja nuo MP3 soittimet voidaan puolestani vaikka kieltää lailla..." Niin, eikö MP3-soittimilla voi muka harrastaa harrastuksista kovinta eli musiikin kuuntelua? Etenkin kun eroa CD-tallenteen ja siitä tehdyn 320 kbts MP3-ääniteen välillä voi olla lähes mahdoton erottaa. MP3soittimessa ei vain ole sitä jotain, mikä tekisi siitä hifilaitteen; ei ainakaan vielä. Joskus saattaa jopa se Ckasetille nauhoitettu ainutlaatuinen esitys saattaa olla musikaalisesti ja/tai tunnetasolla jotain sellaista, mitä ei pieni taustakohina ja huojunta voi pilata. Hifiharrastajien on oltava avoimia uudelle tekniikalle, uusille tavoille kuunnella ja käyttää musiikkia, erilaisille tavoille harrastaa. Aina ei ehkä parhaimmalla mahdollisella laadulla, mutta joskus itse musiikki tai vain harrastamisen ilo on tärkeämpää kuin äänen laatu. Kuten on sanottu: Musiikki on aivan liian hienoa ja arvokasta tullakseen pilatuksi liialla hifistelyllä... Jotkut kuuntelevat musiikkia, jotkut soundeja, jotkut eroja, jotkut ovat kiinnostuneet laitteiden tekniikasta, toteutuksesta ja rakenteesta. Harrastusta voi siis olla, ja pitääkin olla monenlaista. Hifimaailma haluaa kannustaa ja tukea kaikkea mikä edistää tätä hienoa harrastusta.
Muutos lähtee myös laadusta...
Prisman dokumenttisarjassa kerrottiin taannoin muun muassa siitä mitä tapahtuu länsimaiden vanhoille televisioille, kännyköille, kannettaville ja muille kulutuselektroniikan tuotteille niiden lyhyen elinkaaren lopussa. Valitettavan suuri osa niistä päätyy valtaviksi röykkiöiksi esimerkiksi Nigeriaan kyliin, pelloille, joen penkoille, sinne sun tänne. Silmän kantamattomiin televisioiden kuvaputkia, piirilevyjä ja elektroniikkaromua laidasta laitaan. Osista pyritään toki irrottamaan kaikki arvokas. Piirilevyjä kuumennetaan pihtien varassa nuotioiden päällä, lähinnä pienet lapset. Savun ja siinä olevien vaarallisten yhdisteiden määrä on suuri. Kun kaikki, edes jonkinlaista arvoa sisältävät komponentit on irrotettu, jää jäljelle edelleen valtavasti jätettä. Länsimaiden taulutelevisiobuumi tuottaa valtavia kuvaputkivuoria kehitysmaiden luontoon. Televisioiden kotelot yritetään hävittää polttamalla, siinäkään kunnolla onnistumatta, koska ne on käsitelty turvallisuuden nimissä palamattomiksi. Jätteen määrä on suurempaa mitä voimme kuvitellakaan. Ja miksi? Koska ostamme paskaa kertakäyttöistä kulutuselektroniikkaa. Tätä on tämän päivän kulutuselektroniikka. Kulutusta kulutuksen vuoksi. Kun asiaa hieman miettii, niin on helppo ymmärtää, että ostamalla laatua tekee itse asiassa ekologisen teon. Tervetuloa laadukkaan äänen ja kuvan maailmaan, Päätoimittaja Teppo HirviKunnas PS. Helsinki HighEnd & Hifimaailma 2007 -hifimessut ovat mielenkiintoiset monestakin syystä. Messujen tarjonta on sekä laadukkaampaa että monipuolisempaa kuin koskaan ennen. Kuinka laajan yleisön lopulta tavoitamme ja pystymmekö tarjoamaan ainutlaatuisen kokemuksen laadukkaasta äänestä ja kuvasta? Kokemuksen, jollaisen haluamme kokea yhä uudelleen.
ISSN 1796-6507
HIFIMAAILMA | 6 | 2007
Mark Levinson on luonut referenssejä jo yli kolme vuosikymmentä. Tinkimätön rakenne, äänellinen realismi sekä mekaaninen perfektionismi ovat merkin lyömättömiä tunnusmerkkejä. Koe elävänä laitteet, jotka on suunniteltu kestämään puoli elämää.
Legendaarinen brittivalmistaja tekee sen, mikä useimmilta jää vain haaveeksi. Hifi-elämyksiä tarjoava kotiteatterilaite yksissä kuorissa, viimeisimmällä teknologialla ja elegantilla habituksella maustettuna. Arcam Solo Movies on täällä!
Kotimainen menestystarina sen kuin jatkuu. Kuopiolainen tehdas ensiesittelee uuden kaiutinmallistonsa Helsinki Highend & Hifimaailma 2007 -messuilla. Uudet Ion L sekä Prio -kaiuttimet ovat epäilemättä syksyn kiehtovimpia uutuuksia!
R a s t i l a n r a i t t i 5 A , 2 0 0 m R a s t i l a n m e t ro a s e m a l t a . Avo i n n a t i - p e 1 2 1 8 s e k ä l a 1 0 1 4 . Pu h . 0 9 - 3 4 4 3 9 4 9 . N e t t i k a u p p a : w w w. m r h i f i . f i
www.propellihattu.fi
TUOTEUUTISET TESTI XXXXXXXXHifimaailma
AnteeksiAntAvAt Amphionit
Amphionin viimeisen vuoden aikana tekemä tuotekehitys tuottaa hedelmää, ja markkinoille onkin saapunut nyt pari uutuutta sekä lattia- että jalustakaiuttimien muodossa. Münchenin messuilla protoina esiteltyjen Ion L:n ja Prio 520:n ensimmäiset valmiit kappaleet ovat jo jälleenmyyjillä. Tuoteputkessa on muitakin uutuuksia, joista ensimaistiaisia saa syyskuun messuilta. Uutena suunnittelufilosofiana Amphionilla on muun muassa pyrkimys nautittavaan toistoon muillakin kuin kaikkein suorituskykyisimmillä oheislaitteistoilla tai parhaimmilla äänitteillä. Tätä suuntausta varten tiimiin on otettu muun muassa Gamut-vahvistimiakin suunnitellut Ole Lund Christiansen. Ion L on nykyisen Ionin isoveli, joka tarjoaa enemmän äänenpainetta ja tehonkestoa. Basso/ keskiääninen on 5,25-tuumainen nomex-elementti, ja ylä-äänistä vastaa täysin uusi 25-millinen titaanikalottidiskantti. Jakotaajuus on 1 600 hertsiä toistoalueen ulottuessa 50 hertsistä 30 kilohertsiin. Kotelo on kooltaan 326 x 162 x 265 mm ja painaa 6 kiloa. 450 euron kappalehintaista kaiutinta on saatavissa valkoisena, mustana sekä hopeana.
HIFIMAAILMA | 6 | 2007
Uuden Prio-tuoteperheen ensimmäiset edustajat ovat refleksikoteloidut Prio 520 -lattiakaiutin ja sen keskikaiutinmalli 520C. Valmistajan tutut kujeet ovat jälleen ominaisuuslistalla: hallittu suuntaavuus ja elementtien sijoittelulla saavutettu koherentti aikakäyttäytyminen ovat myös Prion tunnusmerkkejä. Kaiutinta varten on kehitetty uusi matalasäröinen titaanikalottidiskantti, jonka luvataan tuovan ilmavuutta toistoon. Basso/keskiääninen on pitkäiskuinen 5,25-tuumainen. Vahvuuksiksi valmistaja luettelee kolmiulotteisen äänikuvan. Taajuuskaistaksi ilmoitetaan 50 - 30 000 hertsiä. Ulkonäöltään solakka kaiutin on kooltaan 1040 x 215 x 158 mm. 17-kiloisen kokonaisuuden voi valita mustaksi tai valkoiseksi maalattuna tai koivu- tai kirsikkaviilulla. Parihinta maalatuille on 2 000 euroa, viilutetuille 2 300 euroa. Keskikaiuttimelle vastaavat kappalehinnat ovat 800 ja 900 euroa. Lisätietoja: Amphion Loudspeakers, puh. (017) 2882 100, www.amphion.fi
TUOTEUUTISET TESTI XXXXXXXXHifimaailma
yksinkertAistA AuDiofiiliääntä
Kanadalainen Bryston luottaa CD-levyn taikaan, ja tuo markkinoille kommervenkittömän laadukkaan CD-soittimen. BCD-1:n suunnittelussa on pyritty mahdollisimman häiriöttömään signaaliketjuun. Crystalin valmistamalle CS4398 DA-muuntimelle on oma digitaalinen virtalähde ja signaali/kohinasuhdetta on edelleen parannettu tarkkaan valituilla signaalireiteillä. Valmistajan mukaan jitterin hallinta on integroidussa CD-soittimessa erillistä pyöritintä ja DA-muunninta huomattavasti helpompaa, sillä pyöritin ja DA-muunnin käyttävät yhteistä masterkelloa. Kalliimmista laitteista ulkoisen kellon käyttömahdollisuus yleensä kyllä löytyy. Crystalin 192kHz/24bit DA-muunnin tukee 128-kertaista ylinäytteistystä. Analogista aaltomuotoa vastaamaan interpoloitu digitaalisignaali on valmistajan mukaan erittäin herkkä jitterille, mikä on osasyy tarkkoihin toleransseihin. Muuntimen jälkeiset operaatiovahvistimet on valmistetu erilliskomponenteista integroitujen piirien sijaan. Erottelulla saavutetaan Brystonin mukaan erittäin hyvä impedanssisovitus osien välille. Analogisen signaalin saa soittimesta lopulta ulos balansoiduista XLR- ja balansoimattomista RCA-lähdöistä. Myös muuntamattoman digitaaliäänen voi ottaa S/PDIF- tai AES/EBUmuodossa. Bryston BCD-1:n hinta lähimmällä edustajalla Norjassa (www.taaimport.no) on noin 3000 euroa.
hAllittAvA puoliAktiivi
Laadukkaalla puutyöllä suomalaisia yli kymmenen vuotta ihastuttanut Harrin Kaiutin on esitellyt puoliaktiivisen Kaakkurin. Koaksiaalielementtiin ja aktiiviseen subwooferiin perustuvan Kaakkurin mukana toimitetaan Velodynen digitaalinen SMS-1 prosessori ja NAD C272 päätevahvistin. Monipuolisena parametrisena ekvalisaattorina toimiva SMS-1 mahdollistaa yksilöllisten huoneongelmien korjauksen helposti ja intuitiivisesti. Myös toiston automaattinen korjaus on mahdollista, jos säätöjen valikoima hämmennyttää. Suljettuun koteloon asennettua Scan Speakin 9-tuumaista 23W-elementtiä ohjaava NAD C272 antaa käytössä olevaan 4 ohmin kuormaan 2x340W dynaamisen tehon. Bassotoiston ilmoitetaan ulottuvan jopa alle 25 hertsin. Velodynen korjaimella ulottuvuutta voi hienosäätää omaan makuun sopivaksi. Tilaustyönä valmistettu Seasin 7-tuumainen koaksiaalielementti tarjoaa hallittua suuntaavuutta ja laajan kuuntelualueen monikanavakäytössä. Herkkyydeksi ilmoitetaan 86 desibeliä ja nimellisimpedanssiksi 8 ohmia. 30-kiloinen kotelo on kooltaan 205/216 x 970 x 270 cm, ja sen viimeistelynä on harvinainen täysleveä loimukoivuviilu. 3 500 euron parihintaan kuuluu laitteiston asennus ja hienosäätö. Lisätietoja: Harrin Kaiutin, puh. (040) 557 1778, www.harrinkaiutin.fi
uusi kotimAinen kAiutin
Rakennussarjoistaan tuttu Hifitalo tuo markkinoille koaksiaalielementtiin perustuvan Trinec Rivista -jalustakaiuttimen. Kaiutin on suunniteltu ja valmistettu Suomessa. Yksipistesäteilijänä kaiutin voidaan sijoittaa kyljelleen säteilykuvion muuttumatta. Monikanavajärjestelmän keskikaiuttimena äänensävy säilyy näin entisellään. Musikaalisuutta ja resoluutiota edesauttavat tarkoin valitut laatukomponentit, kuten ilmasydämiset kelat ja tasokkaat muovikondensaattorit. Koaksiaalielementti on kooltaan 7 tuumaa, ja kaiuttimelle ilmoitetaan 53-20000Hz taajuusvaste. Herkkyys on pienelle (185 x 285x 275 mm, lxkxs) kaiuttimelle tyypillinen 86dB, ja nimellisimpedanssiksi on speksattu 8 ohmia. Kotelosta on pyritty tekemään erittäin jäykkä värittymien minimoimiseksi. Pintavaihtoehtoja ovat aidot pähkinä- ja saarniviilu, joista saarnin voi valita mustana tai luonnonvärisenä. Trinec Rivista maksaa 335 euroa kappale. Takuuaika on anteliaat 10 vuotta. Lisätietoja: Hifitalo, puh. 0208 333 030, www.hifitalo.fi
10 HIFIMAAILMA | 6 | 2007
Tivoli Audio
TM
läpikuultAvAA esikäsittelyä
Uuden-Seelannin Highend-tarjontaa edustava Plinius Audio kokoaa klassisen suunnittelun uuteen Tautoro-esivahvistimeensa. Käsin tehtyyn tukevaan 16 kilon koteloon on mahdutettu viisi XLR- ja RCA-tuloa sekä kaksoislähdöt tuplavahvistusta varten. Kotiteatterikäyttöä helpottaa kytkin, jolla voimakkuudensäätö voidaan ohittaa. Pliniuksen omaan Koru-malliin perustuva levysoitinaste on saatavilla lisävarusteena. Yhden linjatulon tilalle sijoitettavan phono-tulon vahvistus on valittavissa asteittain 50 ja 66 desibelin väliltä. Tässä luokassa hienoisena erikoisuutena myös kuulokelähtö löytyy. Hopeisena ja mustana saatava Tautoro on kooltaan 160 x 445 x 475 mm (kxlxs), ja se on kuultavissa syyskuun messuilla MR Hifin osastolla. Hintaa on noin 7 500 euroa. Lisätietoja: Soundworks ltd, puh. (09) 681 37950, www.soundworks.fi, www.pliniusaudio.com
HENRY KLOSS
MULTIROOM 895,5 KPL MODEL ONE à 179,-
nADin uusi Av-kAtrAs
Yli kolme vuosikymmentä hifialalla toiminut NAD esittelee T 785-, T 775-, T 765- ja T 755 -AV-vahvistimet sekä T 175 -esivahvistin/prosessorin. Tutun hillityn ulkonäön takana on keskitytty äänenlaatuun uusimpien villitysten seuraamisen sijasta. T 785, T 775 sekä T 175 hallitsevat kehittyneemmät videomuunnokset analogisesta HDMI:ksi, kun T 765 ja T 755 tyytyvät kytkentäominaisuuksiin. Myös HDMI-kaapelissa kulkevan äänen toistaminen on kalliimman kolmikon yksinoikeutta. Kaikki mallit T 755:ttä lukuun ottamatta perustuvat modulaariseen rakenteeseen, jossa tärkeimmät piirit on sijoitettu itsenäisille korteilleen. Huoltotoimenpiteiden yksinkertaistamisen lisäksi modulaarisuuden etuina on uusien ääniformaattien, kuten DTS Master Audion ja Dolby TrueHD:n päivitysmahdollisuus tulevaisuudessa. Nykymuodossaan mallisto ei formaatteja tue. Ongelmahuoneen taajuusvastevuoristoa tasoittamaan on T 785-, T 775 ja T 175 -malleissa MultEQ XT -digitaaliekvalisaattori. Lisätarkkuutta prosessointiin saa tietokoneessa toimivalla Audussey MultEQ XT Pro -ohjelmistolla. Jokaisesta uutuusmallista löytyvä Audysseyautomaattikalibrointi hoitaa mikrofonin avulla kaiuttimien vaiheiden, tasojen ja jakotaajuuksien asetukset. Uutuus-NADien hinnat ulottuvat reilun tonnin T 755:stä vajaan kolmen tuhannen euron T 785:een.
Maahantuoja: TA Distribution Finland Oy · puh. 09-662 062 info@tivoliaudio.fi · www.tadistribution.fi
HIFIMAAILMA | 6 | 2007
11
TUOTEUUTISET TESTI XXXXXXXXHifimaailma
yAmAhAn tinkimätön lippulAivA
Yamaha on esitellyt vuoden 2007 huippumallin DSP-Z11:n. Uutuus sisältää trendinomaisesti tuen uusille ääniformaateille, HDMI 1.3a liitännät ja monipuoliset videonkäsittelypiirit, unohtamatta iPodkytkentämahdollisuutta. Dekoodattavien ääniformaattien kirjoon kuuluvat siis Dolby Digital Plus, Dolby TrueHD, DTS HD High Resolution Audio sekä DTS HD Master Audio. Ylimääräisiä kaiuttimia voidaan hyödyntää Yamahan tutuiksi tulleilla efektikaiutinlähdöillä, joita nykymallissa ohjaa neljä 50-wattista päätettä. Peruskanavia varten on seitsemän 140 watin vahvistinta, ja laitteen yhtätoista vahvistinta voidaan myös käyttää nelihuonejärjestelmän rakentamiseen. Videon skaalauksesta aina 1080ptarkkuuteen huolehtii Anchor Bayn ABT1018, joka tukee myös 1080p24- ja 120Hzsignaalia. HDMI-tuloja on viisi, lähtöjä kaksi. Äänipuolen kalibrointia varten on mikrofoni ja parametrinen YPAO-järjestelmä, joka hoitaa säätöprosessin napin painalluksella. DSP-Z11 voidaan kytkeä lähiverkkoon DLNA-protokollalla musiikin streamaamiseksi nettiradioista tai kotitietokoneilta. Sisällön selaaminen onnistuu sisäänrakennetulla graafisella käyttöliittymällä. USB-liitäntöjä on kaksin kappalein massamuistilaitteiden liittämiseksi, ja tuettuja ääniformaatteja ovat MP3, WMA, WAV ja AAC. Erikoisuutena DSP-Z11:ssä on ensimmäisenä markkinoilla THX Ultra2 Plus hyväksyntä, joka tuo mukanaan hiljaisessa kuuntelussa hyödyllisen THX Loudness Plus teknologian. Tinkimättömiä komponentteja käyttävä Yamaha DSP-Z11 tulee markkinoille marraskuussa noin 5 500 euron hintaan.
koAksiAAlikAiuttimen kAkkospAinos
Suosittu ja testeissä menestynyt Forvoice 6.1 on saanut seuraajan. Uusi Forvoice 7.7 käyttää SEASin kanssa kehitettyä tuoretta koaksiaalielementtiä, jonka soinnin luvataan olevan entistä tasapainoisempi. Suljettuun toimintaperiaatteeseen luottava kaiutin on kehitetty ottaen huomioon erilaiset kuuntelutilat sekä vaihtelevat oheiskalustot. Nimellisimpedanssi on 8 ohmia, joten kaiutin on helppo kuorma kaikenlaisille vahvistimille. Pienelle kaiuttimelle tyypillinen alhainen 85dB/ W/m herkkyys saattaa kuitenkin rajoittaa aivan alitehoisimmat mallit kandidaattien joukosta. Valmistajan tehosuositus on 20-150 wattia. Valmistajan mukaan sijoitus lähelle seinää, esimerkiksi tasolle tai hyllyyn, on myös mahdollinen, mutta paras toisto saavutetaan luonnollisesti jalustoja käyttämällä yli 30 sentin päässä seinistä. Taajuusvaste ulottuu kahden desibelin vaimennuksella 70 hertsiin, mutta suljetun kotelon ansiosta vaste putoaa varsin loivasti, ja -6dB piste on 50 hertsissä.
12 HIFIMAAILMA | 6 | 2007
Tukevarakenteisen kotelon pinta on viimeistelty pyökkipuun näyttävimmistä osista valituilla viiluilla, joita on neljää eri väriä: luonnonvärinen, kirsikka, pähkinä ja musta. Kotelon mitat ovat 20 x 29 x 25 cm, ja kaiutin painaa 7,1 kiloa. Forvoice 7.7:n kappalehinta on 400 euroa. Englantilainen Sound Organisation on suunnitellut kaiuttimelle tarkoitetun jalustan. 10-kiloinen musta jalusta on 70 cm korkea ja maksaa 120 euroa/kpl. Lisätietoja: Forvoice, puh. (044) 0902289, www.forvoice.fi
nAhkAinen DesignkAiutin
OR tuo markkinoille viime vuonna lupailemansa OR-E1 -jalustakaiuttimen. Pienikokoisessa sisustajan unelmassa ei ole unohdettu tärkeintä, eli äänenlaatua. Kotimaisella nahalla pinnoitettu OR-E1 ei piilottele kaiutinelementtejään kangasverkon taakse, sillä kiiltävää mustaa etupaneelia kehtaa esitellä. Verhoilun värin voi valita mustasta ja valkoisesta. Pitkäiskuinen basso-keskiääninen on kooltaan 106 mm, ja korkeat taajuudet luodaan 27 mm alumiinikalotilla. Kaiuttimen toimintaperiaate on refleksi. Nimellisimpedanssiksi ilmoitetaan 8 ohmia ja tehonkestoksi 125 wattia. Kotelon mitat ovat 136 x 227 x 251 mm (LxSxK). Lähes 40 vuotta kaiuttimia valmistanut OR kokoaa kaiuttimet edelleen Suomessa, ja OR-E1: kin on kotimainen avainlipputuote. 400 euron kappalehintaista OR-E1-kaiutinta jälleenmyy Hifi Studio 17. Kaiutin on esillä myös Helsinki Highend & Hifimaailma 2007 -messuilla 29.-30. syyskuuta. Lisätietoja: Olavi Räsänen Oy, puh. (020) 791 9700, www.or-loudspeakers.fi
hD DvD soittimien uusi sukupolvi
Toshiba on esitellyt uuden HD DVD -malliston. Euroopan markkinoille tarkoitettu HD DVD -soittimien kolmas aalto koostuu 1080p24-kuvaa tukevista HD-EP30:stä sekä HD-EP35: stä. 1080p24-tuki on tulossa myös edellisen sukupolven HD-XE1-soittimeen firmwarepäivityksellä. Toisen sukupolven soittimiin soittimet lisäävät myös HDMI-kaapelissa kulkevat kaksisuuntaiset CE-Link-ohjaussignaalit, jotka helpottavat soittimen ja television yhteispeliä. HD-EP35 lisää pakkaan vielä analogisen 5.1-lähdön sekä Deep Color -tuen HDMIliitännästä. Myös DTS-HD Master Audion pitäisi kulkea tässä mallissa digitaalisena bittivirtana HDMI:ssä. Toshiba kutsuu tätä High Bit Rate Audio -ominaisuudeksi. Kumpainenkin mahtuu alle 500 euron hintaluokkaan: EP30:n hintahaitariksi ilmoitetaan 349-399 euroa ja EP35:lle vastaavasti 449-499 euroa. Ainakin Blu-ray-soittimiin verrattuna edulliset hinnat selittää Toshiban mukaan hyväksi havaittu kustannustehokas valmistusprosessi.
HIFIMAAILMA | 6 | 2007
13
TUOTEUUTISET TESTI XXXXXXXXHifimaailma
yläluokkA AjAn tAsAlle
Sony on päivittänyt ylemmän ES-sarjan AV-vahvistimensa nykyaikaan. Vuoden 2007 mallistoon tulevat uudet STR-DA3300ES sekä STR-DA5300ES. QS-sarjan yläpuolelle sijoittuvat uutuudet tukevat Blu-rayn tarjoamia ääniformaatteja ja osaavat välittää 1080p24-kuvan. Muita moderneista laitteista tuttuja ominaisuuksia ovat HDMI-kaapelissa kulkevat ohjaussignaalit (BRAVIA Theatre Sync) sekä verkkoliityntä. Jos käytössä oleva soitin sen mahdollistaa, osaa STR-DA5300ES purkaa DTS HD Master Audion sekä Dolby TrueHD:n. Molemmat mallit taitavat valmiiksi puretun PCM-äänen toiston, jos dekoodaus hoidetaan soittimessa. HDMI-ulostuloihin voi skaalata sisään tulevan signaalin 1080p-tarkkuuteen Faroudjan kuvaprosessorin voimin. 5300ES tukee myös Deep Colour ja x.v.Colour -väritiloja. Kaiuttimien kalibrointi hoituu lyhyen testisignaalirupeaman ja mikrofonin avulla napin painalluksella. Langattomat verkko-ominaisuudet tai Bluetooth-yhteyden vahvistimiin saa liittämällä erinäisiä vimpaimia Digital Media Portiin.
musiikkiA värittymättä
Kanadalaisen Divergent Technologiesin persoonallisesti nimetty Reference 3A kaiutinmerkki laajenee yläpäästään uudella Grand Veena lattiakaiuttimella. Viidellä elementillä toteutettu malli eroaa selkeästi malliston muista kaksitietoteutuksista. Suunnittelun pääfilosofiana merkillä on ollut värittymien minimointi. Tähän on pyritty Grand Veenassa tarkkaan valittujen elementtien ja simppelin signaalitien myötä. Kaiuttimen etulevy on taaksepäin kallellaan eri elementeistä lähtevien ääniaaltojen aikaerojen eliminoimiseksi. 7-tuumainen bassokeskiääninen kytketään valmistajalleen perinteisesti päätevahvistimen lähtöihin ilman välissä sotkevaa jakosuodinta. 8-tuumaiset bassot on vahvistettu lasikuidulla ja kevlarilla. Toiston alarajaksi ilmoitetaan 36 hertsiä. Diskantteina toimiva silkkidome on valittu jatkamaan keskiäänisen soundia 590 hertsistä ylöspäin, ja ylipäästösuotimena toimii yksittäinen kondensaattori. 20 kilohertsin yläpuolelle sijoittuvista taajuuksista vastaa 12mm Muratan valmistama superdiskantti. Keraaminen erikoiselementti laajentaa toistoalueen aina 100 kilohertsiin asti. Reference 3A Grand Veena on kooltaan 129 x 26 x 48/15 cm ja painaa 34 kiloa. Hintaa kaiuttimella on 8 850 euroa. Lisätietoja: AVI-palvelu Arminen, puh. (044) 338 6247, www.stereo.fi ja www.reference3a.com
pikkubAsso
Velodyne on esitellyt tähän asti pienimmän subwooferinsa. 9 kilon painoiseen, noin 23 cm kanttiinsa olevaan MicroVee:hen on saatu istutettua 6,5-tuumainen aktiivielementti kahden samankokoisen passiivielementin kanssa. Sekä kotelon että kartioiden valmistusmateriaalina on käytetty alumiinia. D-luokan jatkuvaa tehoa on tarjolla 600 wattia, joka kasvaa tarvittaessa hetkittäisesti 1200 wattiin. Taajuusvasteeksi valmistaja ilmoittaa 38-120Hz (±3dB). Jakosuotimen säätöalue alkaa 50 hertsistä ja alipäästön jyrkkyys on 12-48 dB/oktaavi. Velodyne MicroVee tulee myyntiin lokakuussa 950 euron suositushintaan. Värivaihtoehdot ovat musta ja hopea. Lisätietoja: Hifi Guru Oy, puh. (019) 418 877, www.hifiguru.fi, www.velodyne.com
14 HIFIMAAILMA | 6 | 2007
blu-rAy-soitinkAtrAs kAsvoi
Sony tuo aiemmin esitellyn BDP-S300-mallin rinnalle arvokkaamman BDP-S500 Blu-raysoittimen. Molempien soittimien mukana toimitetaan nyt kaikki kolme Spider-Man-elokuvaa. Kummallakin soittimella elokuvat voi katsoa niiden alkuperäisellä nopeudella 24p-tuen ansiosta. Näyttölaitteen osalta tuki kannattaa tosin varmistaa, sillä 24p:n puutteellinen toteutus on ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Sonyn uudesta mallistosta tuki löytyy ainakin X-, W- ja V-sarjan televioista sekä VPL-VW60-projektorista. 1080p-skaalaus löytyy nykypäivänä lähes jokaisesta kotiteatteriketjun komponentista - niin myös uusista Blu-ray-soittimista. Yhteensopivan television kanssa käytettynä laitteiden yhteispeli sujuu BRAVIA Theatre Syncin avustuksella. Kavereille BDP-S500:n korkeampaa hintaa voi esitellä motorisoidun etulevyn muodossa, joka liukuu automaattisesti pois levykelkan tieltä. Hinnan vastineeksi saa lisäksi BD-R/RE-levyjen tuen. Molemmat osaavat esittää AVC-HD-videokameroiden laajemman x.v.Colour-väripaletin. BDP-S300 tulee Euroopassa myyntiin syyskuussa, BDP-S500 lokakuussa. Hinnat ovat noin 599 ja 899 euroa.
thX:n hienostuneempi louDness
Uusi THX Loudness Plus -teknologia tasapainottaa elokuvien äänimaailmaa, kun kuunteluvoimakkuudet eivät yllä elokuvateatterin tasolle. THX Ultra2 Plus ja THX Select2 Plus hyväksytyt vahvistimet tulevat sisältämään menetelmän, joka helpottaa kuulemaan elokuvien ääniraitojen hienoimmat nyanssit pienemmilläkin äänenvoimakkuuksilla. THX Loudness Plus hoitaa sekä dynamiikan kompression että taajuusvasteen muokkauksen ihmisen korvan herkkyydelle sopivaksi. Miksauspöydällä tehdyt valinnat on yleensä tehty elokuvateattereita varten. Niin sanottu referenssitaso onkin määritelty siten, että dialogi tapahtuu keskimäärin 75 desibelin tasolla, kun voimakkaimmat äänet yltävät 105 desibeliin. LFE-kanavassa huipputaso voi olla jopa 115 desibeliä. Tämä johtaa siihen, että kotona leffaa katsellessa hiljaisemmalla äänenvoimakkuudella, hukkuvat pienimmät äänet kuulumattomiin, ja dialogista ei tahdo saada selvää. Dolby on ratkaissut asian sisäänrakennetulla dynaamisella kompressiolla, joka toimiikin Dolby Digital -ääniraidoilla mainostetusti - hiljaisemmat äänet tulevat kuuluviin, ja räjähdykset saadaan aisoihin. THX ottaa kuitenkin huomioon myös ihmiskorvan luontaisen epäherkkyyden matalimmilla ja korkeimmilla taajuuksilla. Fletcher-Munsonin käyrä kertoo, että 75 desibelin voimakkuus 30 hertsin taajuudella koetaan suurin piirtein yhtä voimakkaana kuin 20 desibelin voimakkuus 1000 hertsillä. Kuunteluvoimakkuudesta riippuen Loudness Plus -järjestelmä korostaa matalimpia ja korkeimpia taajuuksia ottaen käyrät huomioon. THX Multichannel Spectral Balancing -tekniikka on siis hieman hienostunempi kuin tyypillinen vahvistimen loudness-toiminto. Surroundkanaviin miksattuja tilaääniä voimistava THX Dynamic Ambience Preservation vastaa hienovaraisimpien äänten kuuluvuudesta hiljaisemmassa kotikuuntelussa. Ensimmäinen uutta teknologiaa hyödyntävä vahvistin on Yamahan THX Ultra2 Plus hyväksytty lippulaiva DSP-Z11.
HIFIMAAILMA | 6 | 2007
15
Kuumia uutuuksia kylmään syksyyn
Tämän syksyn aikana Consonce tuo merkittävän määrän huomionarvoisia uutuuksia. Droplet Mini 3.1 (kuvassa) on sisarmalli monesti palkitulle Droplet 5.0 CD soittimelle. Järeä viritin-vahvistin-CD-soitinyhdistelmä PING sisältää myös USB liitännän. Vahvistin- ja CD-osassa käytetään maailmalla arvostettua Linear-tekniikkaa. Consonance julkisti myös kolme äänivartta merkin analogisiin levysoittimiin. www.opera-consonance.com
Vinyyli elää vahvasti ja Pro-Ject -mallisto kehittyy! SE-sarjan elektroniikka on uudistunut, kuvassa esimerkkinä TubeBox SE II. Ensiesittelyssä PreBox etuvahvistin ja AmpBox päätevahvistimet. Ortofon-äänirasiat nyt valikoimissamme!
Pro-Ject RPM-10 on huippusoitin vaativalle, GroundIt-vaimennusalusta on vakiovaruste. Lisää vain rasia makusi mukaan! Näe uutuudet High End 2007 -messuilla!
NAD C315BEE on legendaarisen NAD 3020 perillinen järkihintaisten integroitujen vahvistimien sarjassa. NAD nostaa AV-vahvistimensa uudelle tasolle syksyn aikana: tulossa on uusi malli suositusta AV-etuvahvistimesta ja kolme järeää AV-viritinvahvistinta. Ennakkokatsaus High End 2007 -messuilla.
SA eli System Audio tuo markkinoille uutta Hybrid Reexteknologiaa hyödyntävän comet-mallin. comet on jalustakaiutin, ääni on itse kuultava! SA comet on esillä High End 2007 -messuilla, samoin edustava otos muista malleista.
Wharfedale täyttää tänä vuonna 75 vuotta, minkä kunniaksi tehdas on julkistanut muutamia merkittäviä uutuuksia. OPUS2 malleissa M1 (kuvassa oikealla) ja M2 käytetään Wharfedalen viimeisintä 7,5 cm Soft Dome keskiäänikaiutinta ja kaiutinparin elementit ovat keskenään sovitetut 0,5 dB tarkkuudella. Juhlavuoden kunniaksi suositusta Diamond 9.1 kaiuttimesta kehitettiin erikoismalli Diamond 75 Anniversary (kuvassa vasemmalla). Sen antiikkipähkinäviilukotelo ja muut pienet parannukset viimeistelyssä ja tekniikassa miellyttävät vaativampaakin kuuntelijaa. Tätä kaiutinta valmistetaan rajoitettu määrä.
Olemme mukana Helsinki High End 2007 & Himaailma messuilla Radisson SAS Royal hotellissa 29-30.9.2007. Osastomme on SWEDEN - kabinetti pohjakerroksessa. Osastollamme esitellään uutuuksia seuraavilta tuotemerkeiltä: AUDIOLAB, CANTON, CONSONANCE, ERA, MUSICAL FIDELITY, NAD, ORTOFON, PLANAR, PRO-JECT, PSB, REL, QUADRASPIRE, SYSTEM AUDIO, van den HUL, VINCENT, WHARFEDALE.
Maahantuonti: Audelec Hisystems
www.audelec. www.ah-hisystems.
päivitetyt brAviAt
Sony esitteli syksyn uuden BRAVIA-televisiomalliston IFA-messuilla. Uusi kokonaisuus käsittää X3500/X3000-, W3000-, V3000 ja S3000-sarjat. Uudesta mallistosta löytyy jokaiselle vaatimustasolle jotain. Huipulla on FullHDtarkkuuden X3500-sarja, joka ulottuu aina 70 tuuman kokoon asti. Arvokkuutta ilmentää sisempi harjatusta metallista valmistettu sekä ulompi läpinäkyvä kehys. Kuvaprosessorina käytetään 10-bittistä BRAVIA Engine Pro:ta, ja liikettä pehmentämässä on Motionflow +100Hz-teknologia. 70-tuumaisessa huippumallissa käytetään lisäksi ledejä taustavalaistukseen. Teknisesti X3500:ttä vastaava on X3000sarja, joka tosin eroaa ulkoisesti hillitymällä viimeistelyllä sekä vain 40- ja 46-tuumaisilla kokovaihtoehdoilla. Myös W3000- ja V3000-sarjojen tarkkuus on 1920x1080 pikseliä. Suurin malli Wsarjassa on 52-tuumainen, ja V-sarjassa 46-tuumainen. Molemmat osaavat esittää 24pkuvan alkuperäisellä nopeudella True Cinema -tilassa, ja esiohjelmoituja asetuksia on esimerkiksi elokuvia ja valokuvien katselua varten. Motion Flow +100Hz löytyy myös näistä. 20- ja 26-tuumaiset mallit sisältävä S3000-sarja on perheen kuopus. Pienikokoiset HD Ready -televisiot voi valita kahdeksalla eri värivaihtoehdolla, joten sovitus erilaisiin sisustusmateriaaleihin on helppoa.
huippuskAAlAimen uusintApAinos
Anchor Bay on esitellyt maailman ensimmäisen HDMI 1.3 -liittimillä varustetun videoprosessorin. DVDO iScan VP50PRO tuo videonkäsittelyarsenaaliin kolme uutta toimintoa. Referenssisarjan VRS-piirin Mosquito Noise Reduction vähentää pakkauksesta johtuvaa kohinaa. Fine Detail Enhancement sekä Edge Enhancement tonkivat signaalista enemmän terävyyttä esille. HDMI 1.3 tuo mukanaan tuen Deep Color -väreille. Skaalaimessa ominaisuudesta saattaa jopa olla hyötyä, jos sen kanssa käyttää tilaa tukevaa videokameraa tai mahdollisesti tulevaisuudessa väreiltään tehostettua pelikonsolia. Verhoja ja muita kilkkeitä ohjaamaan on kaksi 12 voltin triggeriä. Ammattilaiset voivat laajentaa kuvatuloja kahdella SDI/HD-SDI-tulolla. HDMI-tuloja on neljä kappaletta. VP50PRO tulee myyntiin syksyllä noin 3 500 euron hintaan.
HIFIMAAILMA | 6 | 2007 17
TUOTEUUTISET TESTI XXXXXXXXHifimaailma
universAl kokeilee kAhlitsemAttomAn musiikin myyntiä
Tähän asti vakavimmanlaatuisesta piratismifobiasta kärsinyt maailman suurin levy-yhtiö Universal Music Group laittaa kokeeksi myyntiin kopiosuojaamatonta musiikkia. Tammikuun loppuun asti kestävällä kokeilulla halutaan selvittää kuinka suojaamaton musiikki vaikuttaa myyntilukuihin ja yhtiön julkaiseman materiaalin verkossa tapahtuvaan piraattilevitykseen. Universal ei kuitenkaan tule julkaisemaan suojaamatonta materiaalia iTunesissa, jossa muissakin laitteissa toimivasta DRM-vapaasta musiikista veloitetaan 30 prosenttia ekstraa. Suojattuja ja ainoastaan iPodeissa toimivia Universalin kappaleita iTunesissa tullaan ainakin toistaiseksi tarjoamaan. Applen markkinadominaatiosta suivaantunut Universal ei kesällä uusinut yhtiöiden välistä pitkäaikaissopimusta. Levyyhtiön mielestä yli 75 prosenttia digitaalisen musiikin markkinoista hallitseva Apple on tiukkoine myyntiehtoineen päässyt kasvamaan liian määräävään asemaan. Kiinteä 99 sentin hinnoittelu ei miellytä myöskään Warneria, joka haluaisi hinnoitella tuotteet esimerkiksi kysynnän mukaan. Suurista levy-yhtiöistä EMI oli ensimmäinen, joka luopui DRM:n käytöstä verkkokaupassa. EMIn katalogi löytyy kokonaisuudessaan iTunesista jo mainittuun lisähintaan. Universalin MP3-tiedostojen myynti tapahtuu muissa musiikkikaupoissa 0,99 dollarin hintaan.
pArAmount jättää blu-rAyn
Hieman yllättävänä käänteenä formaattitaistossa Paramount Home Entertainment on päättänyt julkaista tulevaisuudessa elokuvat yksinomaan HD DVD -formaatissa. Sopimus ei kuitenkaan koske Steven Spielbergin elokuvia. Aiemmin myös Blu-ray-levyjä tukenut yhtiö kertoi tiedotteessaan eilen, että valinnan takana olivat laaja markkinatilannetutkimus sekä HD DVD:n edullisemmat valmistuskustannukset. Yllättävää sinänsä, sillä Blu-rayllä on Yhdysvalloissa arvioiden mukaan 66 prosentin osuus teräväpiirtoelokuvien markkinoista. Paramount Home Entertainmentiin kuuluvat muun muassa Paramount Pictures, DreamWorks Animation sekä DreamWorks Pictures. Tulevia hittejä yhtiöiltä ovat muun muassa Transformers ja Shrek the Third, jotka julkaistaan vielä tämän vuoden aikana. Leirinvaihdoksen taustalla on myös 150 miljoonan dollarin sopimus, jonka HD DVD -ryhmä maksaa Paramountille. Diiliin kuuluu lisäksi muun muassa Paramountin elokuvien puffaamista Toshiban soitinmarkkinoinnissa.
jvC jAhtAA kontrAstiennätystä uutuusprojektorillA
JVC täräyttää ja esittelee lähitulevaisuudessa nykyisen DLA-HD1 D-ILA-projektorin isoveljen, DLAHD100:n. Speksien valossa uutuus jatkaa JVC:n menestyskulkua laatuprojektorien valmistajana. Natiivikontrasti on noussut jo valmiiksi alan parhaasta 15 000:1:stä 30 000:1:een. Dynaamisen iiriksen käytöstä on ollut huhuja, mutta todellisuudessa sille ei liene taaskaan tarvetta. Laitteessa käytetään päivitettyjä 0,7-tuumaisia HD D-ILA -piirejä, jotka luonnollisesti koostuvat 1920x1080 pikselin rakenteesta. Myös väritoiston kerrotaan parantuneen edellismallista. Putkiteknologiaan tottuneille edelleen parantunut mustan taso lienee suurin houkutin. Optiikassa on sama laaja kaksinkertainen zoom-alue kuin edeltäjässään, mutta tällä kertaa zoom ja focus ovat motorisoituja, joten hienosäätö onnistuu myös valkokankaan vierellä seisten ilman kiikareita. Lens shiftin moottorista julkisuuteen vuotaneesta läpyskästä ei voi tehdä johtopäätöksiä. Säätövara sille on 80 prosenttia pystysuunnassa ja 34 prosenttia vaakasuunnassa. HDMI-liitännät ovat v1.3-yhteensopivia, ja niitä löytyy kaksin kappalein. 1080p24-tuki on tietysti itsestäänselvyys, ja laite hallitsee Deep Color -värit. Hinnasta ei tässä vaiheessa ole varmaa tietoa, mutta arviot sijoittavat hintaluokan 8 500 ja 9 500 euron välimaastoon.
grunDigin 70-luvun pAllokAiutin tAkAisin mArkkinoille
Grundig tuo 70-luvun pallonmuotoiset Audiorama-kaiuttimet uudelleen markkinoille. Yhtiön perustajan Max Grundigin syntymästä tulee ensi vuonna kuluneeksi 100 vuotta. Retrohenkiset Audioramat ovat kokeneet teknisen ja ulkonäöllisen päivityksen. Muoto on muuttunut täysin pyöreästä hieman pystysuunnassa litistyneeksi ellipsiksi. Pelkästään ulkonäöllisistä syistä muodonmuutosta ei ole tehty, vaan sen kerrotaan olevan myös elementtien sijoittelun kannalta parempi. 360 asteen ympärisäteilevä äänikenttä muodostetaan neljällä kaiutinelementillä, ja tavallisesta stereokuvasta ei juuri voi puhua. Kolmiulotteista äänikuvaa pallokaiuttimille ainakin lupaillaan. Kaiuttimet voi ripustaa kattoon tai asettaa pönöttämään jalustan nokkaan. Saksalainen Grundig AG ajautui konkurssiin vuonna 2003, jonka jälkeen sen kuluttajaelektroniikkaosasto siirtyi englantilaisen Alban ja turkkilaisen Bekon omistukseen. Grundig-brändiä käytetään silti edelleen tuotteissa. Grundig Audiorama tulee myyntiin ensi vuoden helmikuussa 600 euron hintaan.
1 HIFIMAAILMA | 6 | 2007
teAtterin uuDet jAlokivet
Sony on esitellyt uudet SXRD-kotiteatteriprojektorit. Ohjaaja Barry Sonnenfeldin puffaamana CEDIA-messuilla demottu VPL-VW200 (koodinimi Diamond) käyttää valonlähteenä 400-wattista Xenon-lamppua. Lens shiftin sisältävän Carl-Zeissin 1,8kertaisen zoom-optiikan läpi FullHD-tarkkuuskin mennee läpi suttaantumatta. 2,35:1-suhteista valkokangasta ja anamorfista linssiä varten projektorissa on tuki kuvan skaalaukseen oikeanmuotoiseksi. Verkkoliitäntä löytyy ohjelmistopäivityksiä sekä etäohjausta varten. Monipuolisen liikekompensaation lisäksi Sony on sisällyttänyt laitteeseen televisioistaan tutun 120Hz Motion Flow -tekniikan, joka toteutetaan sekä mustien että interpoloitujen välikuvien avulla. Myös Sonyn suositun Pearlin (VPL-VW50) seuraaja Amethyst (VPL-VW60) on tullut myyntiin. Uusia SXRD-kennoja käyttävien 1080p-heittimien ominaisuuksia on kauttaaltaan paranneltu. Kennojen natiivikontrasti on 7 000:1, jonka edelleen dynaamisen Advanced Iris 2 järjestelmän avulla kerrotaan nousevan 35 000:1:een. Kolmea kuvakennoa käyttävien projektorien ongelmana on aika ajoin ollut kohdistusvirhe, mikä ilmenee punaisen, sinisen ja vihreän heijastumisena kankaalla eri kohtiin. Sony ratkaisee tämän elektronisella konvergenssisäädöllä, jolla kohdistusta voi säätää jopa 0,1 pikselin tarkkuudella. 200 watin UHP-lampulla varustettu VPL-VW60 tarjoaa 1 000 lumenin valotehon. Lampun eliniäksi ilmoitetaan 3 000 tuntia, ja asennusta helpottamassa on 65 prosenttia pysty- ja 25 prosenttia vaakatasossa liikkuva lens shift. Projektorien HDMI-tulot ovat CEC-yhteensopivia (Bravia Theatre Sync), eli tykit osaavat keskustella muiden ohjaussignaaleja tukevien laitteiden kanssa. Liitännät tukevat täysin 1080p24-signaalia, joten elokuvat voidaan esittää alkuperäisessä muodossaan. Hiljaiseen toimintaan on kiinnitetty huomiota, ja melutasoksi molemmille ilmoitetaan 22 desibeliä. VPL-VW60:n suositushinta on 5 490 euroa ja VPL-VW200:n hinnaksi Yhdysvalloissa on ilmoitettu 15 000 dollaria.
HIFIMAAILMA | 6 | 2007 1
VERTAILUTESTI SUBWOOFERIT 9501100 TESTI
T E K S T I J A K U VAT : S A M U S A U R A M A M I T TA U K S E T : K L A U S A J R I E D E R E R , P O J U A N T S A LO / T K K
Tonnilla pohjia
Musiikinkuuntelija arvostaa subwooferissa integroituvuutta, napakkuutta ja sävykkyyttä. Elokuvaihminen tarvitsee lisäksi voimaa ja ulottuvuutta, eikä reilusta kapasiteetistakaan olisi haittaa. Näitä asioita ei kuitenkaan saa yleispätevästi vielä tässä hintaluokassa.
Vertailulaitteisto
Gradient Prelude -kaiuttimet BK Electronics Monolith DF -subwoofer Arcam FMJ A32 -vahvistin Naim CD5i -CD-soitin Harman Kardon AVR745 -AV-viritinvahvistin Denon DVD-3910 -DVD-soitin Analysis Plus -kaapelit
20
HIFIMAAILMA | 6 | 2007
O
li 80-luku sitten muistikuvissa kultainen tai vähemmän säihkyvä, moni muistaa vielä autostereoiden tehomainokset. Fysiikan lait rajoittavat ilman hakkuria toteutetun autovahvistimen käytännön maksimitehon reiluun kymmeneen wattiin. Silti markkinoinnissa puhuttiin parhaimmillaan sadasta watista per kanava. Jotenkin tuntuu, että subwoofereissa on nykyään vähän samaa vikaa. Lähes kaikkien mallien toiston luvataan ulottuvan jos ei ihan 20 hertsin alle, niin ainakin lähelle. Käytännön totuus paljastui niin kuunteluissa kuin mittauksissakin aika paljon tästä poikkeavaksi. Toinen markkinointiosaston keksimä asia on jakotaajuussäätimien asteikko, joka ei yleensä pidä paikkaansa edes viitteellisesti. Hyvän subwooferin ominaisuudet on helppo luetella. Riittävän alas, ainakin selvästi alle 30 hertsin ja huippumalleissa alle 20 hertsin, ulottuva toisto riippumatta jakotaajuudesta on hyvä lähtökohta. Tämä sen lisäksi tietysti, että ääni on häiriötöntä, ja subwoofer pystyy erottelemaan alkuperäisen signaalin sävyt. Jo näidenkin asioiden toteuttaminen vain tuntuu olevan vietävän vaikeaa. Subwoofer olisi myös syytä pystyä liittämään niin linja- kuin kaiutintasoiseen signaaliin, ja parhaimmillaan siinä on erilliset säädöt molemmille. Vertailuun kerättiin noin tuhannen euron hintaisia subwoofereita, joiden pitäisi jo tarjota harrastajalle järkevää äänenlaatua. Audio Prota ja Usheria saa jonkin verran edullisemmallakin, jos jättää pianolakkapinnan pois. Toimintaperiaatteelle ei asetettu rajoituksia, ja kahdeksan laitteen joukossa ovatkin kaikki kolme yleisintä edustettuna: suljettu, refleksi ja passiivielementein toteutettu refleksi.
Paljonko bassoa tarvitaan?
Subwoofer, jos mikä, on saanut kyseenalaisen maineen olla sitä parempi, mitä enemmän siitä saadaan ääntä. Rauhal-
lisesti kerrostalossa musiikkia kuuntelevalla äänenpainevarat tuskin loppuvat kesken pienimmilläkään markkinoiden malleilla. Tällöin hyväksytään myös se, että kun ihmisen kuulo on matalimmilla bassoilla melko epäherkkä, matalimmat äänet jäävät kuulumatta. Äärimmäinen ulottuvuuskaan ei siis välttämättä ole kriittistä. Silti erottelukyky, napakkuus ja integroituvuus ovat tärkeitä asioita, eli mikä hyvänsä laitos ei välttämättä hoida tehtäväänsä kunnialla. Toinen ääripää on äänieristetyssä tilassa musiikinkuuntelu ja etenkin elokuvien katsominen. Nykyisissä elokuvissa on paljon erittäin matalataajuuisia ja voimakkaita tehosteita, joiden toistamiseksi "luonnollisella äänenvoimakkuudella" pitää saada todella paljon ilmaa liikkeelle. Yksikään nyt testatuista subwoofereista ei riitä leffafriikille, jos naapureista tai muusta talonväestä ei tarvitse välittää äänenvoimakkuutta säädettäessä. Kohtuulliseen paukutteluun omakotitalossakin parhaat kyllä riittävät. Suljetussa kotelossa elementin liikepoikkeama nelinkertaistuu, kun taajuus puoliintuu, jos äänenpaine halutaan pitää samana. Tämän takia vähän järeämmänkin mallin liikepoikkeama voi nopeasti loppua kesken kaikkein vaikeimmilla signaaleilla. Jos subwooferin taajuusvaste alkaa laskea ylhäältä, siitä saa tietysti elementin liikepoikkeaman puitteissa enemmän ääntä keskibassoilla, kun alimmat taajuudet eivät toistu niin voimakkaina. Keski- ja yläbassoilla elementin terminen tehonkesto ja vahvistimen tehokkuus ovatkin äänenpaineen suhteen määräävänä tekijänä. Refleksikotelossa refleksiputki tuottaa viritystaajuutensa ympäristössä suurimman osan äänestä, ja itse elementti pääsee vähemmällä. Putken pitää tietysti olla halkaisijaltaan riittävän suuri häiriöäänten estämiseksi. Passiivielementti voi toimia refleksiputken korvikkeena kuten kokeilluista RELissä. Viritystaajuuden alapuolella ei refleksikotelosta enää saa juuri muuta kuin liikeratansa ylittävän elementin
Kaukosäätimien soisi yleistyvän subwoofereissakin. Wharfedale on monessa suhteessa esimerkillinen. Asetukset näkyvät selkeinä subbarin etulevyssä, ja jakotaajuusvalinnat pitävät todellisuudessakin paikkaansa.
häiriöääniä. Viritystaajuus siis käytännössä määrää, kuinka matalalle refleksiviritteisellä subwooferilla voi päästä. Mikäli tarvittavat äänenpaineet ovat todella suuria, kannattaa etsiä malleja, joissa on esimerkiksi pari 1012-tuumaista elementtiä refleksikotelossa tai vielä useampia tai isompia suljetussa kotelossa. Toki pelkkä elementin pinta-ala ei ole määräävä tekijä, vaan iskutilavuus muodostuu yhdessä pinta-alasta ja lineaarisesta liikepoikkeamasta. Termi lineaarinen on hieman harhaanjohtava, sillä mitä enemmän elementin puhekela liikkuu pois keskiasennostaan, sitä enemmän elementti tuottaa säröä ja kompressoi signaalia. Mitä kauempana liikutaan suorituskyvyn äärirajoista, sitä tarkemmin subwoofer pystyy hoitamaan asiansa.
Monipuoliset tarpeet
Riippuen siitä, kuunnellaanko musiikkia, elokuvia vai molempia, tarvitaan erilaisia kytkentävaihtoehtoja ja säätömahdollisuuksia. Vain yksi subwoofer testatuista, REL, tarjoaa ratkaisun tilanteeseen, jossa lisäbasso on käytössä sekä kaksi- että monikanavaisella materiaalilla. Stereolaitteistoon kytkettäessä riittää, että subwooferille kelpaa kaiutintasoinen signaali, joka saadaan vahvistimesta pääkaiuttimien rinnalta. Vertailujoukosta ainoastaan Monitor Audio ei tue tätä liitäntätapaa. Sekin voidaan toki liittää kaksikanavaiseen laitteistoon, kunhan sille on vahvistimessa esivahvistinanto stereona tai subwooferia varten valmiiksi monotettuna. REL poikkeaa muista siinä suhteessa, että liitäntänä ei ole naparuuveja kaiutinkaapeleille vaan Speakon-liitin ja pitkä johto siitä vahvistimelle.
HIFIMAAILMA | 6 | 2007 21
System Audion idea antaa käyttäjän valita tilan ja käyttötarkoituksen mukaan joko suljettu tai refleksitoiminta on oikein hyvä. Itse subwooferin suunnittelussa ei tätä ole kuitenkaan hyödynnetty täysipainoisesti.
VERTAILUTESTI SUBWOOFERIT 9501100 TESTI
Kotiteatterilaitteistossa on usein järkevintä ohjata koko bassokuorma subwooferille ja suodattaa bassot muilta kanavilta pois. Tämä vähentää pääkaiuttimien ja subwooferin toiston päällekkäisyyttä, joka voi aiheuttaa joidenkin taajuuksien kumoutumista. Eri asia on sitten se, että käyttämällä useampaa identtistä bassolähdettä voidaan saada huoneongelmia tasattua. Surroundvahvistimesta annetaan valmiiksi halutulta taajuudelta suodatettu linjatasoinen signaali subwooferille, jossa tulee tietysti olla sekä linjatasoinen otto että mahdollisuus ohittaa subwooferin oma jakosuodin. Vahvistimen bassonjako toimii halutulla tavalla vain, kun sitä sotkemassa ei ole samalle alueelle osuvaa subwooferin jakosuodinta. Oman suotimen ohitus onnistuu laitteesta riippuen kolmella tavalla. Erillinen jakosuotimen ohittava liitäntä on Audio Prossa ja RELissä. Toinen vaihtoehto on kytkin suotimen ohitukselle, tätä käyttävät Monitor Audio ja Wharfedale. Kolmas tapa on saada subwooferin oman suotimen jakotaajuus säädettyä niin ylös, ettei se enää vaikuta yleensä 80 hertsin alueella tehtävään bassonohjaukseen. Tämä onnistuu käytännössä System Audiolla ja Usherilla. Profelissa ja Yamahassa suotimet menevät väkisin päällekkäin surroundvahvistimen suodatuksen kanssa. Moni subwoofervalmistaja käyttää alipäästösuodinta eli bassokaiuttimen ylärajataajuutta säätävää suodatusta samalla alarajataajuuden venyttämiseen. Kun alipäästösuotimen taajuus nostetaankin ylös tai suodin ohitetaan kokonaan surroundkäyttöä varten, alarajakin nousee ylemmäs. REL, Usher, Wharfedale ja Yamaha pitävät alimpien toistamiensa taajuuksien tason parhaiten samana, vaikka jakotaajuus nousisikin. Tähtien määrään vaikuttavat kuunteluarvioiden lisäksi varustelu, mittaukset sekä myös hinta. Hintaisekseen oikein onnistunut tuote saa viisi tähteä, vaikka ei absoluuttisella asteikolla kärkeä olisikaan. Ihan siihen ei tällä kertaa päästy. Heikoimmat testiyksilöt eivät toistaneet bassoa jakotaajuus minimiinkään säädettynä kuin noin 40 hertsiin saakka. Tulos olisi tietokoneen 2.1-äänentoistojärjestelmälle hyväksyttävä, mutta tuhannen euron hifisubbarille hävettävän ala-arvoinen. Samaan ulottuvuuteen pääsee keskihintaisella jalustakaiuttimellakin. Jakotaajuus maksimiin säädettynä tilanne saattaa vielä heiketä entisestään. Käytännön valintatilanteessa painaa monta seikkaa. Ulkonäöllä on usein merkitystä, ja sen kylkiäisenä on myös asia nimeltään merkkiuskollisuus. Saman valmistajan tuotteet kun istuvat usein ulkonäöllisesti yhteen. Käyttötarkoitus ja liitännät on syytä miettiä, 5.1-järjestelmään voi sopia eri malli kuin puhtaasti musiikinkuunteluun käytettävään stereolaitteistoon. Tämän testin parhaita, Audio Prota, RELiä ja Wharfedalea uskaltaa suositella melko sujuvasti kumpaankin käyttöön. n
Mistä arvosana muodostuu
Olemme laajentaneet Hifimaailman arvosanaasteikkoa hieman. Pyrimme antamaan todella hyville tuotteille reilusti hyviä arvosanoja, emmekä jätä asteikossa paljoa varaa absoluuttisille huippulaitteille, joita Suomessa ei välttämättä koskaan nähdä. Tämä tietenkin tarkoittaa, että aiemmat testit eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Esimerkiksi numerossa 3/2007 testatut BK Electronicsin subwooferit saisivat neljänneksen tai puoli pistettä silloista paremman arvosanan. Vertailulaitteena toimiva BK Monolith olisi tässä testissä saanut itseltäni musiikkikäytössä 9ja elokuvilla 9. Kuunteluarvosanat on annettu puhtaasti äänen perusteella. Niihin eivät vaikuta nuppien tuntuma, liitäntöjen runsaus tai mittaustulokset. Kuuntelimme subwooferit ennen mittaustulosten näkemistä. Toimituksen kuunteluhuone ei korosta bassopäätä ja se on melko iso. Toisin sanoen tila ei auta paljoakaan subwooferia työssään. Testissä käytetyt Gradient Prelude -kaiuttimet vaativat melko korkean 7080 hertsin jakotaajuuden, joka kertoo hyvin subwooferin kyvyistä integroitua pääkanaviin.
Elementti pystyy liikuttamaan sitä enemmän ilmaa, mitä suurempi iskutilavuus sillä on. Iskutilavuus muodostuu tehollisesta pinta-alasta, joka on suurin piirtein ripustuksen puoliväliin asti oleva alue, ja iskunpituudesta. Lineaarisen iskunpituuden määrää se, paljonko ilmaraon ulkopuolella on puhekelaa.
KLAUS A J RIEDERER
Subwoofermittaukset TKK:lla
Subwooferit, kuten muutkin Hifimaailman kaiuttimet, mitataan Teknillisen korkeakoulun Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorion isossa kaiuttomassa huoneessa. Vuonna 2005 uusittujen 1,3-metristen vaimennuskiilojen alarajataajuus on noin 70 hertsiä. Matalammilla taajuuksilla huone ei ole enää kaiuton, koska kiiloista heijastuu paljon enemmän kuin kaiuttomuuden määritelmän mukainen 1 % äänienergiasta. Tästä johtuen subwoofermittaukset, kuten myös kaiuttimien basson vapaakenttämittaukset, tehdään lähikentässä, 0.5 m etäisyydellä bassoelementistä ja refleksiaukosta. Dipolikaiuttimelle luotettavin tulos saadaan mittaamalla suoraan kalvon edestä ja laskemalla käyrän tasoa 6 dB oktaavia kohden, joka vastaa takasäteilyn kumoavaa vaikutusta kuunteluetäisyydellä. Taajuusvastemittaukset tehdään alipäästösuodin minimissä ja maksimissa käyttäen MLSSA-järjestelmää 4 kHz:n näytteenottotaajuudella, noin 90 desibelin tasolla. Impulssivasteen (ja FFT:n) pituus on 16383 näytettä, josta ikkunoidaan 800 ensimmäistä näytettä, ja loput asetetaan nolliksi. FFT:lla saatua taajuusvastetta ei tasata, ja sen todellinen erottelukyky on 5 Hz. Uutena käytäntönä on, että käyrien alarajataajuus on 10 Hz, joka mahdollistaa subwooferin käyttäytymisen tutkimisen kuuloalueen alarajalla. Mittauskuvissa punainen tarkoittaa alipäästösuodin maksimissa, sininen minimissä ja vihreä suodin pois päältä. Kompressio- ja särömittaukset tehdään puhtailla siniääneksillä käyttäen jännitetasoja 0, +10 ja +20 dB. Alipäästösuodin on maksimissa. Lähtötaso 0 dB asetetaan siten, että mikrofonilukema on 80 dB taajuusvasteen maksimitaajuudella, joka saatiin edeltäneessä MLSSAmittauksessa. Kompressiokuvissa punainen käyrä osoittaa +10 dB:n tasoa ja sininen +20 dB suhteessa 0 dB: n tasoon. Nollatason alapuolella olevat käyrät kertovat kompressiosta ja yläpuolella ekspansiosta. Kummatkin ovat ei-toivottuja ominaisuuksia: ihannekäyrä on pelkkä sininen viiva pitkin 0-akselia. Harmoninen kokonaissärö (total harmonic distortion, THD) kertoo kaikkien ei-toivottujen harmonisten komponenttien summan osuuden äänisignaalista. Särökuvissa THD on esitetty pystyakselilla prosentteina logaritmisella asteikolla. Vihreä käyrä kertoo THD:n 0 dB: n lähtötasolla, sininen +10 dB:lla ja punainen +20 dB: llä. Alle 0.51.0 % arvot eivät ole kuultavissa, ja muutaman prosentin säröt ovat käytännössä merkityksettömiä. Yli 10 % lukemat ovat jo selvästi häiritseviä, ja kuvaan sopimattomat yli 30 % säröt ovat ala-arvoisia ja/tai mittauskohinaa. Mitä enemmän subwoofer joutuu "tekemään töitä", sitä huonommiksi tulokset muuttuvat: yleensä särö ja kompressio suurentuvat äänipaineen kasvaessa ja taajuuden laskiessa. Kuitenkin tuloksiin vaikuttavat myös muut seikat, kuten subwooferin fyysinen koko ja suorituskyky, mittaustilan melutaso ja yleinen mittaustarkkuus, jotka tulevat merkittäviksi matalilla taajuuksilla. Mikäli subwoofer on pienikokoinen, siitä on vaikea saada alimpia bassoja toistavaa. Teoriassa kotelotilavuuden kahdeksankertaistaminen kasvattaa alarajataajuutta oktaavilla; yksinkertaistaen vaatimattomasta 10 litran kotelosta 40 hertsin taajuuden ulossaaminen on yhtä vaikeaa kuin saada 20 Hz massiivisesta 80-litraisesta subwooferista. Jossakin malleissa on sähköinen rajoitin, joka pienentää vahvistusta niillä tasoilla, joita subwoofer ei pysty toistamaan. Profel näyttäisi olevan tästä tyyppiesimerkki. Kaiuttomassa huoneessa esiintyvät infraäänet ovat merkittäviä matalilla taajuuksilla, jopa 25 hertsiin asti. Tästä johtuen subwoofereiden mittaustulokset niiden alhaisilla äänipaineilla, alle noin 60 dB, ovat käytännössä kohinaa. Tulevissa Hifimaailman subwoofer-mittauksissa vakiintuneen mittauskaistan (20, 25, 31.5, 40 ja 50 Hz) lisänä tullaan käyttämään ylätaajuuksia 63 ja 80 Hz heikompien tai pienempien subwoofereiden osalta. Tämänkertaiset mittaustulokset ovat yleisesti ottaen heikkoja. Kohtuullinen toiston tasaisuus on toteutettu särön kustannuksella. Audio Pro, Monitor Audio, REL ja Wharfedale osoittavat korkeita säröarvoja koko taajuusalueella, kun muut sen sijaan pärjäävät selvästi paremmin suurilla ( 31.5 Hz) kuin pienillä taajuuksilla. Taajuusvasteeltaan vain REL toistaa vielä jotain 20 hertsilläkin, mutta yli 4 prosentin särö perustasolla on jo melkoinen.
22
HIFIMAAILMA | 6 | 2007
Audio Pro Avanti SW 500 Design Collection
Hinta: 1 090 Lisätietoja: Hedoy Oy, puh. (09) 6828 4200, www.audiopro.fi
Kotelo on kaarevaseinäisenä tukevaa tekoa muutenkin, mutta tuki jäykistää rakennetta entisestään. Elementti on peltirungostaan huolimatta varsin järeän oloinen.
Erillinen LFE-otto ohittaa jakosuotimen. Tällöin alarajataajuuskin nousee hieman. Vaiheensäätö on portaaton.
Tekniset tiedot
Mitat (l x k x s): 40 x 56 x 40 cm Massa: 26 kg Elementin koko: 12 tuumaa Toimintaperiaate: suljettu + Alas asti ulottuva toisto + Tyylikäs ulkonäkö ja viimeistely Hieman pehmeäluonteinen ja sävyjä pyöristelevä
5
Pianolakkaa ja auktoriteettia
K
50
0
un pinta on herkkä sormenjäljille, käyttäjälle voi laittaa puuvillahansikkaat mukaan. Tämä on ollut merkin ideologia jo pitkään pianolakkapintaisten tuotteiden kanssa. Audio Pron Avanti-tuoteperheen SW 500 on valmistajan järein subwoofer ja ensimmäinen malli, jossa merkin Ace-Bass-tekniikkaa käytetään suljetussa kotelossa. Melko kookas kotelo on saatu pyöristyksillä tyylikkään ja vähemmän hallitsevan näköiseksi. Lisäksi kotelo on hyvin tuettu ja vaikuttaa erittäin jämäkältä. Toisto ulottuu testin laitteista selvästi alimmas. Mitattujen taajuusvasteiden perusteella se on sovitettavissa sekä pienille stereokaiuttimille että kotiteatterikäyttöön. Alin jakotaajuus jää kuitenkin niin ylös, että järeämpien kaiuttimien kaveriksi sovittaminen on vaikeaa ilman ulkoisen jakosuotimen käyttöä.
-5 dB 20 Audio Pro Avanti SW500 DC 25 Hz KAR 31.5 40
Kuunteluarviot
MIKAEL NEDERSTRöM SAMU SAURAMA
30 10
Muhkea
Ensi kuulemalla muhkean ja vakuuttavan kuuloinen subbari, joka kuitenkin vaatii varsin reipasta tason ruuvausta alaspäin, jotta jyminä ja pumputus eivät pilaisi musiikkia. Bassotoisto menee kohtuullisen alas, ja siinä on voimaa joka lähtöön, mutta optimisäädöilläkin ääni tuntuu hiukan löysäiskuiselta ja pykälää laiskemmalta kuin referenssilaite. Sävyjä, tiukkuutta ja kuivaa napakkuutta voisi olla enemmänkin. Hyvässä akustiikassa ja viimeisen päälle tehdyillä säädöllä laite voisi antaa vakuuttavamman kuvan itsestään.
Oikea subwoofer
Ainoa oikeasti alas ulottuva tässä testissä. Auktoriteettia on jo varsin hyvin, ja vavahdusasteella olevat äänet tuntuvat kohtalaisen selvinä. Integroituminen pääkanaviin sujuu aika onnistuneesti, ja erottelukin on hyvää, jos ei ihan huipputasoa. Äänenpainevarat ovat asialliset, kunhan ei yritä liikoja vaikeimmalla mahdollisella materiaalilla. Yleinen soundi on napakkaa ja tarkkaa, paitsi kun subbarille syötetään hyvin voimakasta ja hyvin matalaa, jolloin mennään pehmoilun puolelle.
3 1 % 0.3 20 Audio Pro Avanti SW500 DC Hz 25 KAR 31.5 40 50
dB -5 -10 -15 -20 -25 -30 -35 10 Audio Pro Avanti SW500 DC 50 100
KAR
200 Hz
HIFIMAAILMA
8-
Musiikki
8½
Elokuva
8½
23
HIFIMAAILMA | 6 | 2007
VERTAILUTESTI SUBWOOFERIT 9501100 TESTI
Monitor Audio RSW12
Hinta: 990 Lisätietoja: Concept Hifi, puh. 044 503 3378, www.concepthifi.fi, www.monitoraudio.co.uk
Äänenvoimakkuus on jätetty päältä säädettäväksi, järkevä ratkaisu toiminnallisesti.
Sisäistä kauneutta: erittäin tukeva ja viimeistelty kotelo yhdessä järeän elementin kanssa.
Tekniset tiedot
Mitat (l x k x s): 34 x 35,5 x 39 cm Massa: 25,5 kg Elementin koko: 12 tuumaa Toimintaperiaate: suljettu + Kompakti koko helpottaa optimaalista sijoitusta Alarajataajuus muuttuu jakotaajuuden mukana
5
Kompakti kuutio
Viilupintainen ja vain juuri ja juuri metallikartioista elementtiä suurempi kuutiomainen kotelo tekevät Monitor Audiosta tyylikkään näköisen. Melko kompakti koko mahdollistaa myös helpomman sijoituksen akustisesti hyvälle paikalle. Sisäinen kauneuskin on kunnossa, kotelon sisällä on kunnollinen tuki varmistamassa seinien elämättömyyttä. Matalimmillaankin jakotaajuus jää todella ylös, joten ulkoisen jakosuotimen, esimerkiksi surroundvahvistimessa olevan käyttö, on erittäin suositeltavaa. Subwooferin oma jako on silti syytä pitää minimissä, jottei alarajataajuus nouse turhan ylös. Toisto ylettyy paperilla melko alas jako minimissä, mutta matalimpien taajuuksien dynamiikassa olisi vähän toivomisen varaa.
0
-5 dB 20 Monitor Audio RSW 12 25 Hz KAR 31.5 40 50
Kuunteluarviot
MIKAEL NEDERSTRöM SAMU SAURAMA
30 10
Sivistynyt
Kohtuullisen siisti ja kiinteä sointi, joka sulautuu melko hyvin mukaan musiikkiin ilman ylimääräisiä jumputuksia tai jyrinöitä. Sävy on enemmänkin hillitty kuin alimpia taajuuksia tapetille tuova. Vaativalla musiikilla häiritsee oikeastaan vain kaksi asiaa. Basso ei ulotu kovin alas. Lisäksi se mikä kuuluu vielä muuten puhtaasti, ei tule erityisen iskevällä tyylillä. Toisinaan äänessä on myös lievää onttoutta, mutta siitä huolimatta subbari kallistuu elokuvat-musiikki-akselilla enemmän musiikintoiston suuntaan.
Tukkoisuutta ilmassa
Ulottuvuutta on staattisella signaalilla kohtalaisen hyvin, vaikka ihan alimpia vavahduksia ei irti saadakaan. Dynamiikan kanssa on enemmän ongelmia. Tiukat iskut toistuvat sitä ahdistuneempina, mitä voimakkaampia ja matalampia ne ovat. Jakotaajuus tuntuu jäävän turhan ylös alimmassakin asennossa, ja se hankaloittaa integroituvuutta pääkaiuttimiin. Yleinen sävy on turhan pehmo, ja vaatimaton isku tuottaa joko subbarin häviämisen kokonaan tai sitten nousun pintaan tasapaksuna.
3 1 % 0.3 20 Monitor Audio RSW 12 Hz 25 KAR 31.5 40 50
dB -5 -10 -15 -20 -25 -30 -35 10 Monitor Audio RSW 12 50 100
KAR
200 Hz
HIFIMAAILMA
8-
Musiikki
8-
Elokuva
7½
24
HIFIMAAILMA | 6 | 2007
Profel Pro Studio 100
Hinta: 998 Lisätietoja: Profel Oy, puh. (014) 767 911, www.profel.fi
Tukevarakenteinen elementti on Audesin tekoa. Refleksitoiminta hoidetaan kulmiin asennetuilla putkilla.
Balansoidut liitännät kielivät kodista ammattiaudion puolella. Erikoisuutena on säädettävä jakotaajuus linja-annolle.
Tekniset tiedot
Mitat (l x k x s): 33 x 47,5 x 33 Massa: 17 kg Elementin koko: 10 tuumaa Toimintaperiaate: refleksi + Säädettävä aktiivisuodin myös linja-annolle + Vaatii vain vähän lattiapinta-alaa, helppo sijoittaa Suppea säätövara sovituksen suhteen
5
Ei turhaa hienostelua
Profelin subwoofer on merkin studiokäyttöön tehtyä sarjaa, ja se näkyy viimeistelyssä, joka on perussiisti, mutta ei yhtään enempää. Toisaalta mattamusta pinta on paras vaihtoehto silloinkin, kun halutaan oikeaan teatterihuoneeseen kalustus, joka ei vie huomiota kuvasta tai aiheuta turhia heijastuksia. Studiomaailmaan viittaa sekin, että linjatasoisen signaalin liitännät ovat balansoidut. Positiivisena lisänä on säädettävä aktiivisuodin myös pääkaiuttimien signaalille. Alaspäin osoittavan elementin ympärillä on neljä ohutta refleksiputkea, joiden yhteinen pinta-ala vastaa yhtä yhdeksänsenttistä. Tämä on varsin riittävää. Alarajataajuus on jako minimissä tyydyttävä. Subwoofer vaikuttaa valmistajan omille kaiuttimille suunnitellulta eikä ole erityisen yleispätevä.
0
-5 dB 20 Profel Pro Studio 100 25 Hz KAR 31.5 40 50
Kuunteluarviot
MIKAEL NEDERSTRöM SAMU SAURAMA
30 10
Pehmo
Hiukan keskimääräistä selvemmin pääkaiuttimista erottuva sointi, jossa on kuitenkin erottelua ja sävyjä kohtalaisen paljon. Terävin isku ja nopeus äänestä kuitenkin puuttuvat, mikä tulee varsinkin dynamiikkaa vaativalla ja bassoiltaan kellariin saakka ulottuvalla konemusiikilla esiin. Toisaalta hillitympi tavara toistuu aivan kohtuullisen mukavasti ja napakasti. Basson ulottuvuus on tässä joukossa korkeintaan keskitasoa. Jos olisi pakko valita, niin kokonaisuus tulisi valituksi enemmänkin musiikki- kuin elokuvakäyttöön.
Lievästi pehmeä
Subwoofer integroituu hyvin; sen enempää musiikilla kuin tehosteräiskeelläkään basso ei nouse erilleen. Ulottuvuutta on vain kohtuullisesti. Jazz-bassossa on mehevyyttä, mutta alin voima ja auktoriteetti jäävät monella levyllä vajaiksi. Jotain jylinää kuuluu osalla levyistä, mutta varsinaisiin vavahduksiin jää vielä matkaa. Yleissoundi on pehmeään kallellaan ja aavistuksen muhjuinen. Kokonaisuus sopii paremmin rauhallisiin bassokäänteisiin kuin dynaamiseen ja vavahduttavaan paukutteluun.
3 1 % 0.3 20 Profel Pro Studio 100 Hz 25 KAR 31.5 40 50
dB -5 -10 -15 -20 -25 -30 -35 10 Profel Pro Studio 100 50 100
KAR
200 Hz
HIFIMAAILMA
7½
Musiikki
8-
Elokuva
7½
25
HIFIMAAILMA | 6 | 2007
VERTAILUTESTI SUBWOOFERIT 9501100 TESTI
REL T1
Hinta: 1 100 Lisätietoja: Gamiron Oy Audelec, puh. (09) 696 2030, www.audelec.fi, www.rel.net
REL kunnostautuu tarjoamalla omat säädöt sekä jakosuotimen ohittavalle LFE-otolle että normaaliotolle. Tämän ominaisuuden soisi yleistyvän.
Aktiivielementti osoittaa alaspäin, raskas passiivinen roikkumisen estämiseksi eteenpäin.
Tekniset tiedot
Mitat (l x k x s): 35,5 x 40,5 x 39 cm Massa: 18 kg Elementin koko: 10 tuumaa Toimintaperiaate: refleksi passiivielementein + Mehevän napakka ääni ja kohtuullinen ulottuvuus + Kompakti koko helpottaa sijoitusta hyvälle paikalle. Kontrolli alkaa livetä reilummassa paukutuksessa
5
Rytmiryhmän vetäjä
REL on testijoukon ainoa, joka käyttää refleksivirityksen toteutuksessa passiivielementtiä. Passiivielementillä on maine, että se toistaa heikosti iskuäänet, mutta kokenut valmistaja osoittaa ennakkoluulon harhaksi. Ulkoasu on omintakeinen, mutta ei liiaksi. Fyysinen koko on joukon sirommasta päästä. Liitäntä kaiutintasoisesti hoituu merkin perinteitä kunnioittaen Speakon-liittimellisellä mukana tulevalla kaapelilla. RELin valtti on myös se, että subwoofer voidaan kytkeä sekä jatkamaan pääkaiuttimien bassotoistoa musiikilla että hoitamaan elokuvien bassoinformaatio. Molemmille on omat säätönsä. Toisto ei ulotu aivan pohjamutiin saakka, mutta on moneen käyttöön riittävä. Alarajataajuus ei myöskään nouse paljoa jakotaajuuden noustessa eli subwoofer toimii yhtä hyvin monessa ympäristössä.
0
-5 dB 20 Rel T1 Sub System 25 Hz KAR 31.5 40 50
Kuunteluarviot
MIKAEL NEDERSTRöM SAMU SAURAMA
30 10
Siisti
Siisti ja positiivisessa mielessä huomaamaton soundi. Basso myös ulottuu tässä seurueessa melko matalalle ja on luonteeltaan napakka ja kohtuullisilla voimakkuuksilla myös puhdas. Samanlaista rypistystä tai edes ulottuvuutta kuin referenssistä ei kuitenkaan irtoa, vaan lievä kontrollin puute ja pumputtavuus alkavat vaivata, kun hanaa avaa enemmän. Dynamiikkaa ja raakaa vääntöä voisi siis olla reippaamminkin. Jos tarkoitus on korvata dynamiikka laadulla ja huomaamattomalla integroitumisella, tämä subbari onkohtuullisen hyvä valinta.
Mehevän dynaaminen
Voimaa tuntuu olevan ihan mukavasti, vaikkeivät ihan alimmat ilmaa vavautakaan. Perussävy on hieman pehmeään kallellaan, mutta enemmänkin niin, että sävy luo lämmintä tuhtiutta kuin varsinaisesti peittäisi erottelukykyä. Integraatio on kohtuullisen hyvä, mutta ei ihan nappi. Dynamiikka on hallussa ihan hyvin, kunhan äänenvoimakkuutta ei nosteta kamalan suureksi. Äänenvoimakkuuden noustessa alimmista alkaa voima kadota ja kontrolli herpaantuu.
3 1 % 0.3 20 Rel T1 Sub System Hz 25 KAR 31.5 40 50
dB -5 -10 -15 -20 -25 -30 -35 10 Rel T1 Sub System 50 100
KAR
200 Hz
HIFIMAAILMA
8
Musiikki
8+
Elokuva
8+
26
HIFIMAAILMA | 6 | 2007
System Audio Sub Electro 200
Hinta: 1 000 Lisätietoja: AH-Hifisystems Oy, puh. (09) 696 2030, www.ah-hifisystems.fi, www.system-audio.com
System Audion high level -annoissa on valittavissa kaksi ylipäästösuodatuksen vaihtoehtoa ja suodatuksen ohitus. Elementti vaikuttaa tyyppinumeroa myöten olevan Peerlessin tekoa, vaikka siinä System Audion nimi onkin.
Tekniset tiedot
Mitat (l x k x s): 35 x 39 x 44,5 cm Massa: 26 kg Elementin koko: 10 tuumaa Toimintaperiaate: suljettu tai refleksi + Melko kompakti koko, sijoitus helppoa Vaatimaton alarajataajuus, joka heikkenee vielä jakotaajuuden noustessa
5
Kaksineuvoinen
System Audion erikoisuus on käännettävä paksu pohjalevy, joka yhdessä asennossa paljastaa refleksiputken ja toisessa peittää sen tiiviisti. Ulkoasu viittaa jo jonkin verran design-maailmaan eli se viehättää yhtä ja kummastuttaa toista. Jäähdytysrivat ulottuvat todella kauas taakse, ja tilantarve on käytännössä selvästi valmistajan ilmoittamia ulkomittoja suurempi. Alarajataajuus jää jako minimissäkin melko ylös ja se nousee entisestään jakotaajuutta kasvatettaessa. Parhaimmillaan subwoofer onkin oma jakotaajuus minimissä ja surroundvahvistimen jakotaajuus 80 hertsissä tai alempana. Äänenpainevarat ovat omalla suotimella varsin hyvät.
0
-5 dB 20 System Audio SubElectro 200 (suljettuna) 25 31.5 Hz KAR 40 50
Kuunteluarviot
MIKAEL NEDERSTRöM SAMU SAURAMA
30 10
Hillitty
Yleissointi on kallellaan enemmän kohteliaaseen kuin dynaamiseen suuntaan. Basson sävy on aavistuksen pehmeä, toisaalta samalla tasainen ja hyvin pääkaiuttimiin integroituva. Kovimmat iskut jäävät vaisuhkoiksi, varsinkin kun musiikissa mennään keskibassoilta alaspäin. Kovilla iskuilla subbari saattaa pehmeytensä takia erottua erilliseksi äänilähteeksi. Ääntä sinänsä lähtee kohtuullisen paljon. Siitä huolimatta subbari lienee parhaimmillaan hiukan hillitymmässä kyydissä. Refleksiputken sulkeminen tuntuu tuovan sointiin hiukan lisää kaivattua kiinteyttä, ja muutenkin ääni kuulostaa tasaisemmalta, vaikka yleinen luonne on samansuuntainen kuin refleksinä.
Suljettuna käypäinen
Tämä subwoofer on kuminaan taipuvainen vielä jakotaajuus minimissäkin. Voimaa ei ole juurikaan, basso on luonteeltaan hyvin kuiva ja myös jonkin verran tukkoinen. Sävytoisto ei säväytä, subbari tuntuu kallistuvan yksinuottisen suuntaan. Suljetuksi muuttaminen parantaa tarkkuutta paljon. Integraatio hoituu paremmin, ja tukkoisuus häviää. Voimaa ja auktoriteettia ei ole vieläkään, mutta se, mitä tulee, tulee asiallisesti. Potku on tiukahkoa ja sävytoisto kohtalaisen hyvin kunnossa.
3 1 % 0.3 20 System Audio SubElectro 200 (suljettuna) Hz 25 31.5 KAR 40 50
dB -5 -10 -15 -20 -25 -30 -35 10 System Audio SubElectro 200 (suljettuna) 50
KAR
100
200 Hz
HIFIMAAILMA
8-
Musiikki
7+
Elokuva
7+
27
HIFIMAAILMA | 6 | 2007
VERTAILUTESTI SUBWOOFERIT 9501100 TESTI
Usher SW-103
Hinta: 950 Lisätietoja: Highend Studio Oy, puh. (09) 4553 685, www.highendstudio.fi, www.usheraudio.com
Usherissakin on portaaton vaiheenkääntö, mutta ei jakosuotimen ohitusta.
Refleksiviritty kaiutin ei välttämättä tarvitse ultrapitkäiskuista elementtiä, muuten hyvälaatuinen riittää.
Tekniset tiedot
Mitat (l x k x s): 33 x 49 x 49 cm Massa: 26,5 kg Elementin koko: 10 tuumaa Toimintaperiaate: refleksi + Reilut äänenpainevarat + Integroituvuus riippuu paljon pääkaiuttimen ulottuvuudesta Vaatimaton ulottuvuus
5
Kookas ja kiiltävä
Usherin malliston ainoa subwoofer on varsin tukevan oloisesti tehty. Viimeistely on korkealuokkaista, jos toki musta pianolakkapinta on kaikkein vaikein puhtaana pidettävä. Refleksiputki on kymmensenttisenä varmasti riittävä kymmentuumaiselle elementille. Lyhyt pituus vain kertoo sen, mitä mittarit ja korvatkin havaitsevat, eli viritys on ylhäällä ja matalimmista taajuuksista ei ole hajuakaan. Valitettavasti myös subwooferin toistokaistan yläreuna on hyvin ylhäällä, joten sovitus vähänkään alemmaksi toistavaan pääkaiuttimeen voi osoittautua mahdottomaksi.
0
-5 dB 20 Usher SW-103 25 Hz KAR 31.5 40 50
Kuunteluarviot
MIKAEL NEDERSTRöM SAMU SAURAMA
30 10
Tiukka
Napakka ja tiukka yleissointi, joka pienen säätämisen jälkeen sulautuu hyvin pääkaiuttimiin. Bassopää pysyy kasassa ja toistaa dynaamisesti lähes kokonaan sen, mitä levylle on tallennettu. Subbarin suurin ongelma on basson ulottuvuudessa, joka ei vedä vertoja testin parhaimmille. Aivan alimmista ei kuulu mitään, ja äänen painopiste on muutenkin enemmän ylä- kuin alabassoilla. Laatu korvaa toisaalta ulottuvuuden puutetta mukavasti, joten tietynlaisella ei-niin-vaativalla musiikilla basso toistuu hyvinkin mukavasti ja yhtenäisesti.
Vaatimaton ulottuvuus
Poikkeuksellisen hyvin integroituva, sopivasti säädettynä ei erotu käytännössä juuri ollenkaan pääkanavista. Toisto on sävykästä, dynaamista ja tarkkaa. Kun äänenpainevaratkin ovat varsin asialliset, subwooferia voisi luulla hyväksi. Ongelmakohtana on se, että matalia taajuuksia ei tule juurikaan, ja bassotoisto katkeaa melko ylhäältä. Pienten satelliittien seuraan toimiva kone, mutta subwooferiksi vaatimaton.
3 1 % 0.3 20 Usher SW-103 Hz 25 KAR 31.5 40 50
dB -5 -10 -15 -20 -25 -30 -35 10 Usher SW-103 50 100
KAR
200 Hz
HIFIMAAILMA
8-
Musiikki
7+
Elokuva
7+
28
HIFIMAAILMA | 6 | 2007
Wharfedale SW 300
Hinta: 975 Lisätietoja: Gamiron Oy Audelec, puh. (09) 696 2030, www.audelec.fi,
Kotelo on hyvin tukevaa tekoa ja täynnä vanua. Kuvassa näkyvä pultti pitää rengassydänmuuntajaa kotelon tuessa kiinni. Liitännät ovat riittävät. Kaikki säädöt hoidetaan kauko-ohjaimella mukavasti kuuntelupaikalta.
Tekniset tiedot
Mitat (l x k x s): 39 x 53 x 45 cm Massa: 27 kg Elementin koko: 13 tuumaa Toimintaperiaate: suljettu + Kaukosäätö ja tason selvä numeronäyttö + Runsaat äänenpainevarat ja kohtuullisen ulottuva toisto
Kaukosäädön onnea
Wharfedale on toinen testin subwoofereista, joissa on kaukosäädin. Selkeä numeronäyttö tekee oikeiden säätöjen hausta helppoa, ja lisäapuna on vielä se, että ilmoitetut jakotaajuudet pitävät poikkeuksellisen tarkasti paikkansa. Kaarevaseinäinen kotelo on sellaisenaankin tukeva, mutta sisällä on vielä lisätuet, ja koko sisätilavuus on testimalleista ainoana vaimennettu kokonaan vanulla. Alarajataajuus ei hätyyttele tuntoalueen vavahduksia, mutta on kohtuullisen onnistunut tässä joukossa. Alaraja ei myöskään muutu jakotaajuuden mukana, ja alin jakotaajuus riittää vähän kookkaammillekin kaiuttimille. Äänenpainevarat ovat varsin hyvät.
5
0
-5 dB 20 Wharfedale SW300 25 Hz KAR 31.5 40 50
Kuunteluarviot
MIKAEL NEDERSTRöM SAMU SAURAMA
30 10
Keskinkertainen
Kohtuullisen muhkeasointinen mutta sävyltään hiukan yksinuottinen toisto. Basso ulottuu melko alas, mutta silti ajoittain tuntuu, että sen painopiste on keskimääräistä ylempänä. Ehkä tästä johtuen subbari myös erottuu tietyillä äänitteillä erilliseksi lisäbassoksi sen sijaan, että sulautuisi huomaamattomasti musiikin mukaan. Hiukan keskinkertaisen kuuloinen bassotoistin, jonka vahvat puolet pääsisivät epäilemättä paremmin esiin elokuva- kuin musiikkimateriaalilla.
Kontrolloitu
Integroitumien on testin parhaasta päästä, oikeilla säädöillä subwoofer ei juurikaan erotu. Basson yleissävy on erittäin kontrolloitu ja kurinalainen. Usein tämä tuo tullessaan tukkoisuuden ja ahdistuneisuuden, mutta nyt kyseessä on vain poikkeuksellinen tiukkuus yhdessä sävykkyyden kanssa. Tiukkuus on osittain sitäkin, että aivan alimmat taajuudet jäävät toistumatta. Ne kun usein tuovat sitä pehmeyttä, hyvässä ja pahassa. Dynamiikaltaan hyvää tasoa, tämä ei turhaan pehmoile.
3 1 % 0.3 20 Wharfedale SW300 Hz 25 KAR 31.5 40 50
dB -5 -10 -15 -20 -25 -30 -35 10 Wharfedale SW300 50 100
KAR
200 Hz
HIFIMAAILMA
8-
Musiikki
8+
Elokuva
8+
29
HIFIMAAILMA | 6 | 2007
VERTAILUTESTI SUBWOOFERIT 9501100 TESTI
Yamaha Soavo-SW900
Hinta: 995 Lisätietoja: Musta Pörssi Oy, www.mustaporssi.fi, www.yamaha.fi
Yamahan säätimet on moottoroitu ja ne kääntyvät kaukosäätimen komentamana. Pienten säätimien asentoa on hankala nähdä kuuntelupaikalle asti.
Yamaha näyttää esimerkkiä siitä, mikä on oikea pyöristyksen määrä, kun halutaan ilman virtausäänistä eroon.
Tekniset tiedot
Mitat (l x k x s): 41 x 46 x 44 cm Massa: 32 kg Elementin koko: 10 tuumaa Toimintaperiaate: refleksi + Kaukosäädettävä Erottelukyvyssä parantamisen varaa
Puuviilua putkissakin
Yamaha näyttää mallia, miten refleksiputken päät pyöristetään. Halkaisijaltaan viisisenttisten putkien sisä- ja ulkopäitä on jatkettu puisilla torvilla. Yamaha on testissä toinen kaukosäädettävä malli, mutta pienistä moottoroiduista säätimistä asento näkyy kuuntelupaikalle selvää numeronäyttöä heikommin. Kotelo on tukevaa tekoa, ja kokonaisuus on myös selvällä erolla testin painavin. Jakotaajuuden saa varsin alas, eikä kohtuullinen ulottuvuus kärsi jakotaajuuden muutoksesta. Suurin ongelma on yksinuottisuuteen kallistuva äänensävy, joka vie potkun pois bassoilta.
5
0
-5 dB 20 Yamaha Soavo SW900 25 Hz KAR 31.5 40 50
Kuunteluarviot
MIKAEL NEDERSTRöM SAMU SAURAMA
30 10
Jytky
Kohtuullisen kiinteä ja napakka, joskin melko selvästi erillisenä äänilähteenä hakkaava sointi. Basso tuntuu ja kuuluu, mikä tietynlaisella musiikilla toimii, mutta toisaalta hyvillä äänitteillä vetää turhan paljon huomiota itseensä. Parhaimmillaan voima tuntuu sohvassa asti, mutta se keskittyy enemmän keski- kuin alabassoille. Dynamiikassa ja jytkeessä siis löytyy, mutta kaikkein alimmista taajuuksista ei kuulu pihaustakaan. Selvästi enemmän elokuva- kuin musiikkikäyttöön sopiva subbari.
Tasapaksu
Tämä on hankala sovittaa pääkaiuttimiin. Joko subbari erottuu selvästi omana äänilähteenään tai sitten se tuntuu jäävän vaisuksi ja voimattomaksi. Ongelmia on sekä jakotaajuuden että tason löytymisen kanssa. Välillä tuntuu, että jotain melko mataliakin hätyytellään, mutta silti varsinainen voiman ja auktoriteetin tunne jää vajaaksi. Dynamiikka ja erottelukyky ovat isoimmat kompastuskivet, etenkin musiikilla tarkkuutta ja napakuutta kaivattaisiin reilusti lisää.
3 1 % 0.3 20 Yamaha Soavo SW900 Hz 25 KAR 31.5 40 50
dB -5 -10 -15 -20 -25 -30 -35 10 Yamaha Soavo SW900 50 100
KAR
200 Hz
HIFIMAAILMA
7+
Musiikki
7
Elokuva
8-
30
HIFIMAAILMA | 6 | 2007
TESTI KAIUTIN AMPHION ION L
Amphion Ion L
Hinta: 900 /pari Lisätietoja: Amphion Loudspeakers, puh. (017) 2882 100 www.amphion.fi
Tekniset tiedot
Mitat (l x k x s): 16 x 32,5 x 26,5 cm Massa: 6 kg Toimintaperiaate: 2-tie, refleksi elementit matalat äänet: 14 cm korkeat äänet: 2,5 cm Jakotaajuus: 1600 Hz Nimellisimpedanssi: 8 ohmia suurin suositeltu teho: 120 W Magneettisuojaus: on Liitäntä naparuuvit: on banaanihylsyt: on kaksoisjohdotus: ei
Mittaustulokset
dB 95 85 75 65
KAR
Amphion Ion L 100 1000 10000 Hz
TeksTI: Pekka Tuomela M I T TA u k s e T : k l a u s a J R i e d e R e R J a P o J u a n T s a lo / T k k k u vAT : P e k k a Vä ä n ä n e n J a P e k k a T u o m e l a
20
Täysikasvuinen
saimme testiin amphionin aivan uuden, syyskuun messuilla esiteltävän ion l -kaiuttimen. Palkitun tyylinsä säilyttänyt isoveli on kasvanut myös äänellisesti uuteen luokkaan.
Vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). Tehovasteapproksimaatio (musta). Suuntaavuusindeksi (2508000 Hz): 5 dB Herkkyys (1 m, 2,83 V, 2508000 Hz): 83,5 dB Alarajataajuus (-6 dB): 57 Hz Lisäviive 1 kHz: 0,15 ms Taajuusvasteet ovat kauttaaltaan tasaiset. Elementit on sovitettu hyvin yhteen, ja jakotaajuus näkyy vain pienenä pudotuksena tehovasteessa. Bassotoisto alkaa laskea ylhäältä, mutta lasku on alkuosaltaan varsin loiva. + Miellyttävän rasittamaton sointi + Sävykkäät bassot Lievä läpikuultavuuden puute
HIFIMAAILMA
A
mphion on alusta asti pyrkinyt ottamaan huomioon kaiuttimissaan myös ulkonäön sopivuuden olohuoneeseen. Kaksi vuotta sitten esitelty Ion-malli saikin sisustustoimittajilta palkinnon hyvästä muotoilusta. Ion L on tämän kaiuttimen suurennettu muunnos. Hieman kookkaammasta kotelostaan huolimatta Ion L on varsin siro kaiutin. Tähän vaikuttavat osaltaan pyöristetyt muodot. Sirous helpottaa sijoitusta varsinkin, jos on kysymys monikanavalaitteistosta. Bassoelementissä on Nomex-kartio. Titaanikalottinen diskantti on tutusta ulkonäöstään huolimatta uusi. Valmistajan mukaan se on toistoltaan entistä puhtaampi ja tarkempi. Elementtien suojana on metalliritilät, mutta muuten tyyliin kuuluu paljas etulevy. Eipä tarvitse ainakaan pohtia sitä, pitäisikö kangaskehikko poistaa kuuntelua varten.
32 HIFIMAAILMA | 6 | 2007
Kotelo on tehty 19-millisestä mdf-levystä, ja sitä on tuettu väliseinän avulla. Lisäksi bassoelementin magneetti painautuu väliseinässä olevaa joustavaa tyynyä vasten. Sisätilavuus on noin 8 litraa, ja vaimennusaineena on polyesterivanu. Refleksiputki on takasivulla. Jakosuodin on asennettu liitinpaneelin taakse. Basson sarjakela on ilmasydäminen, ja kaikki kondensaattorit ovat muovieristeisiä. Diskantille on suojauksena ptc-vastus. Liittimet ovat täysmetalliset ja kullatut. Niihin sopii sekä banaanipistoke että paljas johto. Kaiuttimen pintakäsittelynä on maali, ja värivaihtoehdot ovat musta, valkoinen ja hopea. Viimeistely on asiallinen mutta ei loistelias.
Mehevä ja miellyttävä
Kuuntelussa Ion L osoittautui varsin tasapainoiseksi toistimeksi. Mikään alue ei tunnu tulevan
Jakosuodin on Amphionin tyyliin tehty tinkimättömistä osista.
kuunteluarviot
mikael nedeRsTRöm samu sauRama
Mukavasti maalaava
Kaiutin on kokonaisuutena varsin hyvin tasapainossa, joskin enemmän lämminsävyiseen kuin neutraaliin paukkeeseen kallellaan. Tässä tapauksessa ilmiö kuuluu yläbasson ja alemman keskialueen mehevyytenä, joka niistää aavistuksen läpinäkyvyyttä äänestä, mutta vastineeksi tekee monista levyistä oikein mukavan kuuloisia. Diskanttitoisto on enemmänkin siisti kuin heleä minkäänlaista rasittavuutta ei ole kuultavissa. Joillakin levyillä himpun verran lisäkimallustakaan ei tekisi pahaa. Miellyttävän sointitasapainon takia huomio keskittyy helpommin musiikkiin kuin siihen, millä sitä soitetaan. Dynamiikaltaan kaiutin edustaa hyvää keskiluokkaa: vihoviimeisiin potku jää puuttumaan, mutta muuten bassoilla on mukavasti voimaa ja sävykkyyttä. Siinä mielessä alimpien toisto sopii harvinaisen hyvin yhteen kaiuttimen muun sointimaailman kanssa. Äänikuva on kuosissa, mutta ei yllä terävimpään läsnäoloon tai syvyysanalyysiin. Useimmilla levyillä kaiutin kuitenkin kaivaa olennaiset asiat akustiikasta ulos. Kokonaisuutena melkoisen hyvä kompromissi, joka toimii paremmin mukavana yleiskaiuttimena kuin viimeisen päälle viilattuna monitorointityökaluna.
Mehevän sopusuhtainen
Ensimmäisenä eteen tulee voimakas läsnäolon tuntu äänitteestä toiseen. Tämä tapahtuu ilman päällekäyvyyttä tai ylenpalttista terävyyttä, vaikka tarvittaessa särmää ja sähinää löytyykin äänitteen mukaisesti. Yleissävy on miellyttävän mehevä, vaikka mehevyys kuuluukin satunnaisilla äänitteillä alkavana honotuksena. Äänikuva on kaiuttimen koon huomioiden kohtuullisen tarkka ja avautuu vähän syvyyssuunnassakin. Bassopääkin hämmästyttää napakkuudellaan ja ulottuvuudellaan tässä luokassa. Tukkoon miksatusta materiaalista pieni kaiutin ei kuitenkaan pysty kaivamaan yksityiskohtia järeämpien tavoin. Tämä ehkä myös vaikuttaa siihen, että tuoreet hyvin tehdyt äänitteet toimivat erinomaisesti, mutta vanhemmat ja ehkä vaatimattomammat eivät aivan aukea.
Bassoelementissä on hajakentän kumoava vastamagneetti, ja se painautuu kotelon väliseinässä olevaa tyynyä vasten tukien rakennetta.
liioitellusti esiin eikä herätä kielteistä huomiota. Yleissointi on mehevä ja miellyttävä. Äänessä on selkeyttä ilman rasittavaa hyökkäävyyttä. Joillakin äänitteillä kirkkautta voisi olla hieman enemmänkin. Lisäksi keskialueella havaittiin ajoittain lievää nasaaliutta. Bassotoisto on napakka ja hyvin tasapainossa. Ulottuvuus ei ole kokoon nähden mitenkään poikkeuksellinen, mutta kaiutin tuntuu toistavan alueensa harvinaisen laadukkaasti. Verrattuna Hifimaailman numerossa 1/2007 testattuun Ionin perusmalliin isoveli on pykälän verran neutraalimpi. Myös mittaustulokset ovat paremmat. Erityisesti siirtymä elementiltä toiselle tapahtuu L:ssä saumattomammin. Myös basson loivemmin laskeva viritys on eduksi. Koska uutuus on vain maltillisesti kalliimpi, Ion n L on hintaisekseen erittäin hyvä kaiutin.
8½
8+
HIFIMAAILMA | 6 | 2007
33
nousu
nikäyttöisyydellään, sillä vahvistin ja CD-soitin toimivat yhteisellä, ulkoisella virtalähteellä, joka kuuluu vakiona ainoastaan vahvistimen varustukseen. Metallisessa murikassa on lisäksi virtaanto virittimelle. Käytännössä tällainen ratkaisu tarkoittaa sitä, että jos haluaa ostaa virittimen tai CD-soittimen yksinään, tarvitsee aina myös erillisen virtalähteen. Kaukosäädin ja virtalähde erikseen ostettuna maksavat 390 euroa.
Denonin molemmissa laitteissa on omat kauko-ohjaimet. Musical Fidelityssä ohjain sen sijaan on ainoastaan vahvistimen vakiovaruste.
uutta ja vähemmän uutta tekniikkaa
Vahvistimen sisäisessä toteutuksessa esiasteessaan putkia hyödyntävä Musical Fidelity vetää pisteet kotiin, sillä Denon muistuttaa risukasaa risteilevine johtoineen. Siinä ei myöskään ole suojakoteloita tai väliseiniä, joilla erotettaisiin toisistaan analogiaosat ja häiriöitä tuottava hakkurivirtalähde, mikä ei varsinaisesti herätä luottamusta. Denonin digitaalisuus näkyy myös mittauksissa korkeataajuuksisena häiriösignaalina, josta ei kuitenkaan liene käytännön haittaa.
HIFIMAAILMA | 6 | 2007 35
TESTI STEREOVAHVISTIN JA CD-SOITIN MUSICAL FIDELITY JA DENON
Denon DRa-CX3 -vahvistin
Hinta: 1 299 Lisätietoja: Soundata, puh. (09) 4769 3300, www.soundata.fi, www.denon.com Mitat (l x k x s): 30 x 8 x 30 cm Massa: 5,5 kg
Denon DCD-CX3 -CD-soitin
Hinta: 1 299 Lisätietoja: Soundata, puh. (09) 4769 3300, www.soundata.fi, www.denon.com Mitat (l x k x s): 30 x 8 x 30 Massa: 7 kg
Denon sC-CX303 -kaiutin
Hinta: 2 398 / pari Lisätietoja: Soundata, puh. (09) 4769 3300, www.soundata.fi, www.denon.com Mitat (l x k x s): 18 x 29,5 x 25,5 cm Massa: 8,7 kg / kpl + Tukevarakenteinen kotelo + Kunnolliset kaiutinliittimet + CD-soittimessa metallinen levykelkka Esteettisesti eriparin kaukosäätimet
Musical Fidelityn laitteissa on yhteinen virtalähde, joka tarjoaa sähköä vahvistimen ja CD-soittimen lisäksi myös saman sarjan virittimelle.
Musical Fidelity XT-100 -vahvistin
Hinta: 1 490 (sisältää Triple-X PSU:n ja kaukosäätimen) Lisätietoja: Audelec, puh. (09) 696 2030, www.audelec.fi, www.musicalfidelity.com Mitat (l x k x s): 22 x 8,7 x 33,5 cm Massa: 3,9 kg
Musical Fidelity X-Ray v8 -CD-soitin
Hinta: 1 390 Lisätietoja: Audelec, puh. (09) 696 2030, www.audelec.fi, www.musicalfidelity.com Mitat (l x k x s): 22 x 8,7 x 33,5 cm Massa: 5,3 kg Musical Fidelity Triple-X Psu -virtalähde erikseen Hinta: 490 (sisältää myös kaukosäätimen) Lisätietoja: Audelec, puh. (09) 696 2030, www.audelec.fi, www.musicalfidelity.com Mitat (l x k x s): 17,8 x 8,7 x 23 cm Massa: 5,1 kg + Tukeva ja tyylikäs koteloratkaisu + Dynaaminen ja tarkka ääni Laitteiden erikseen ostaminen tehty vaikeaksi Muovinen kaukosäädin vertailulaitteisto: arcam FMJ a32 -vahvistin Naim CD5i -CD-soitin Gradient evidence MK3 -kaiuttimet analysis Plus -kaapelit
Toisaalta Denonin soitin on teknisesti hyvää työtä. DA-muunnoksesta huolehtii Burr & Brownin muunnin ja antosignaalin vahvistuksesta Analog Devicesin operaatiovahvistin. Musical Fidelityn CD-soitin, jossa on niin ikään Burr & Brownin muunnin, on myös sisäisesti siisti. Sen analogia-anto on toteutettu bipolaarisilla NE5532-operaatiovahvistimilla. Denonin soitin on fiksumpi eri levyformaattien suhteen, kuten oheisesta tietolaatikosta selviää. Mittaustuloksissa ainoa selkeä kauneusvirhe ja mahdollinen äänenlaadullinen ongelma on Denonin vahvistimen suuri ottoka36 HIFIMAAILMA | 6 | 2007
pasitanssi. Käytännössä se aiheuttaa noin 15 kilohertsin taajuudelta alkavan vaimentuman diskanttivasteeseen, jos siihen kytkettävän laitteen antoimpedanssi ylittää kaksi kilo-ohmia. Mielenkiintoista on kuitenkin Denonin pääteasteen huomattavan suuri teho, joka säilyy myös matalilla impedansseilla.
Muotoilun mielekkyys
Näistä kahdesta sarjasta pitemmän korren vetää Musical Fidelity, jos laitteita arvioidaan yhtenä pakettina. Se menee sekä teknisesti että
ääneltään himpun verran Denonin edelle. Toisaalta Denon on monikäyttöisempi, koska sekä CD-soitinta että vahvistinta voi käyttää ilman lisäkustannuksia erikseen. Kokonaisuutena molemmat laitteet erottuvat edukseen ministereoista. Sekä ääni että viimeistely ovat monessa mielessä oikeiden hifilaitteiden tasolla, vaikka eivät missään suhteessa huipulle ylläkään. Ja mikä tärkeintä kummakin ostaja voi kuitenkin olla varma, että laitteissa on panostettu muihinkin arvoihin kuin pelkkään muotoiluun. n
Denonin metallinen levykelkka on tyylikäs poikkeus muovin täyttämässä CD-soitinmaailmassa
Mittaustulokset
CD-sOiTTiMeT Häiriöetäisyys, CCIR, -80 dB signaalilla Harmoninen särö, 1 kHz, 0/-60 dB Antojännite, 1 kHz, 0 dB Antoimpedanssi, 1 kHz Kanavatasapaino, 1 kHz Yhteensopivuus -CD, R/RW/ROM/MP3/SACD -kopiosuojatut CD:t, CDS-100/CDS-200/Key2Audio Denon 99 dB alle 0,01/alle 1 % 2,0 V 730 ohmia 0,1 dB //// // Musical Fidelity 97 dB alle 0,01/alle 1 % 2,1 V 60 ohmia 0,0 dB //// //
Mittaustulosten arviointi
Toiston mittaustulokset ovat kunnossa Denonin suurehkoa antoimpedanssia lukuun ottamatta. Kummankin yksikköimpulssivasteen esi- ja jälkisoinnit ovat pitkät. Denon toistaa moitteetta kaikki tarjotut CD-levyt ja lisäksi sille kelpaavat myös CD: lle tallennetut mp3- ja wma-tiedostot sekä SACD-kiekot. Musical Fidelity sen sijaan soittaa tehdastekoisten lisäksi vain CD-R-levyt. Se ei osaa myöskään erottaa CD-ROM:ia audiokiekosta, vaan toistaa esimerkiksi koneistoon epähuomiossa ladatun mp3-levyn voimakkaana sirinänä. Risto Niska
Taajuusvasteet
Yksikköimpulssivasteet
H E L S I N K I S E R I E S 1.5
www.gr a dient.fi HIFIMAAILMA | 6 | 2007 37
TESTI STEREOVAHVISTIN JA CD-SOITIN MUSICAL FIDELITY JA DENON
Mittaustulokset
vaHvisTiMeT Pääteasteet -antoteho, 1 kHz, resistiivinen kuorma jatkuva, 8/4 ohmiin hetkellinen, 8/4 ohmiin -antoimpedanssi, 1 kHz -kuulokeannon impedanssi, 1 kHz Linjaotto -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohmiin, CCIR -herkkyys -kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella -ottoimpedanssi, 1 kHz -yliohjaustaso -harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohmiin -20 kHz lisävaimennus 6 kilo-ohmin syöttöimpedanssilla Denon Musical Fidelity
92/165 W 92/165 W alle 0,05 ohmia 180 ohmia "CD, PuRe DiReCT" 81 dB 130 mV 0,2 dB 48 kohmia yli 3 V alle 0,05 % 2,4 dB
59/85 W 72/110 W 0,2 ohmia "auX 2" 84 dB 155 mV 0,3 dB 48 kohmia yli 3 V alle 0,05 % 0,3 dB
Taajuusvasteet
Mittaustulosten arviointi
Analogista ja digitaalista vahvistusta
Denonin kaiutinannon vasteessa on lievä diskantti- ja kuulokeliitännässä bassovaimennus. Näillä tuskin on sinänsä käytännön vaikutusta sointitasapainoon. Musical fidelityn vaste on lähes viivasuora. Denon on näistä kahdesta tehokkaampi kaiuttimien impedanssista riippumatta. Kaiutinannon impedanssi on kummassakin asiallisella tasolla. Digitaalisista päätevahvistimista johtuen Denonin lukema kasvaa äänitaajuusalueen yläpäässä 0,3 ohmiin. Kummankaan häiriöetäisyys ei ansaitse kehuja. Muut mittaustulokset ovat kunnossa Denonin suurta ottokapasitanssia lukuun ottamatta. Viimemainitusta seuraa kuuluva diskanttivaimennus, jos äänilähteen antoimpedanssi on yli kaksi kilo-ohmia.
Kuunteluarviot
Denon
Mikael NederströM
Musical Fidelity
Mikael NedeströM
Etäinen esillepano
Yleissoinniltaan kohtelias ja hiukan etäinen ääni. Äänikuva on ilmava ja vetäytyy mukavasti irti kaiuttimista, mutta on muuten melko tasomainen ja tässä suhteessa aika tavalla samansuuntainen kuin sarjan kaiuttimissa. Erottelu syvyyssuunnassa voisi olla tarkempaakin, nyt hyvien äänitteiden akustiikka ei täysin välity. Basso on hiukan pehmeä, enemmänkin varovainen kuin vääntöä tai armotonta iskua tarjoava. Ääni on muutenkin varsin rauhallinen ja rasittamaton. Valitettavasti rasittamattomuuden kääntöpuolelta löytyy myös lievää latteutta. Ääneltään joka tapauksessa selvästi oikea hifilaite, jota ei voi missään mielessä verrata pakettistereoihin tai vastaaviin ratkaisuihin.
Analyyttinen
Ilmava ja menevä ääni, joka saattaa olla himpun verran viileä alemmalta keskialueeltaan. Vaikutelma saattaa johtua myös varsin vahvasta läpinäkyvyyden tunteesta, joka saa musiikin kuin musiikin soimaan melkoisen erottelevasti ja kaikenlaista pehmoilua taitavasti välttelevästi. Dynamiikan tuntu on niin ikään keskimääräistä parempaa tasoa, eikä kontrolloitu ote katoa alemmillakaan taajuuksilla. Miellyttävä puoli äänessä on, että se ei muodostu erottelevan aukinaisesta luonteestaan huolimatta ylikirkkaaksi tai rasittavaksi. Päinvastoin joillakin levyillä siistisointisessa diskantissa voisi olla enemmänkin heleyttä ja irtonaisuutta, mikä piristäisi lähimikitettyä naislaulua. Toisinaan kuuluu myös pientä mehevyysvajetta, joka syö sielua matalaäänisten mieslaulajien esityksestä. Kokonaisuus on kuitenkin himpun verran Denonia edellä.
saMu sauraMa
7½
saMu sauraMa
8
Kliinisen siisti
Puhdas ja selkeä aina hienoiseen kliinisyyteen asti, joka suhteessa. Äänikuva on selkeä ja tuntuu tarkalta, mutta jotenkin vähän keinotekoiselta. Bassopään voima ja ulottuvuus jäävät vaillinaisiksi kaikella materiaalilla. Musiikki ei tunnu hengittävän vaikka verraten tarkkana toistuukin. Ehkä ongelma on se, että äänitteessä kuuluvat erilliset osa-alueet eivät nivoudu yhteen vaan kuuluvat kaikki erillisinä. Napakkaa iskua piisaa, mutta yleisfiilis jää mekaaniseksi eikä oikein sytytä. Siistisoundinen kyllä, mutta ei ehkä ahkeran ja aktiivisen musiikinkuuntelijan valinta.
Pehmeää kruisailua
Yleishenki on hieman etäinen, jos toki sellaisena varsin rasittamaton. Bassopäässä ei ole kamalasti voimaa, enemmänkin se on pehmeänä pohjana kuin napakkana rytminluojana. Äänikuva on ilmava ja avara, mutta tarkkuutta ja etenkin syvyyssuuntaista läpinäkyvyyttä kaipaisi enemmän. Joillain äänitteillä tulee mieleen lievää ylävireisyyttä, voi tosin johtua miedosta bassopäästäkin. Dynaamisesti meno on hieman utuista, transienttitoisto on enemmän Cadillac- kuin Corvette-tasoa. Ehkä laitteisto olisi kaivannut toisentyyppistä kaiutinta, nyt innostavuus jäi vähän vajaaksi.
838 HIFIMAAILMA | 6 | 2007
8+
TESTI KAIUTIN MAGNEPLANAR MG-12/QR
suomessa on tarjolla vain harvoja paneelikaiutinmerkkejä, joista kattavin valikoima on amerikkalaisella magneplanarilla. Testasimme merkin uuden edullisen paneelin.
TeksTi: Pekka Tuomela M i T Ta u k s e T : k l a u s a J R i e d e R e R J a P o J u a n T s a lo / T k k k u vaT : s a m u s a u R a m a J a P e k k a T u o m e l a PiirrokseT: alix anTell
Paneeliääntä kohtuuhintaan
M
innesotan osavaltion pääkaupungin Saint Paulin lähiössä toimiva Magnepan on valmistanut satojatuhansia magnetostaattisella periaatteella toimivia paneelikaiuttimia. Magnetostaatin toiminta-ajatus on peräisin jo 1920-luvulta, mutta sen ajan tekniikalla ideaa voitu toteuttaa kunnolla käytännössä. Suuressa 3M-yhtiössä insinöörinä työskennellyt hifiharrastaja James Winey kiinnostui kuitenkin 1960-luvulla ajatuksesta. Hän teki vapaa-aikanaan talonsa takana olevassa vajassa pitkään kokeiluja, ja sai lopulta haluamiaan tuloksia. Esiteltyään toimivaa mallikappaletta alan harrastajille Winey onnistui hankkimaan kokoon riittävästi rahoitusta ja perusti Magnepan-yhtiön. Ensimmäiset Magneplanar-nimiset kaiuttimet tulivat markkinoille vuonna 1971. Suomessakin merkkiä on myyty 1980-luvun alusta alkaen.
40
HIFIMAAILMA | 6 | 2007
TESTI KAIUTIN MAGNEPLANAR MG-12/QR
12 6 0 -6 -12 -0,0025 0,125 0,25 0,5 1 2
90°
0°
270°
90°
Johdot kytketään aiempien Magneplanarien tapaan banaanihylsyihin. Perinteiden mukaisia ovat niin ikään diskantin vaimennusmahdollisuus ulkoisen vastuksen avulla ja sulake. etukankaan läpi otetussa kuvassa erottuu selvästi kalvon reunalla oleva noin viiden sentin levyinen korkeiden taajuuksien foliojohdotus. oikealla näkyvät kalvoon liimatut kuparilangat, jotka muodostavat matalataajuusosan "puhekelan".
180°
0°
270°
Dipolikaiutin säteilee ääntä yhtä voimakkaasti eteen- ja taaksepäin, mutta ei lainkaan kohtisuoraan sivuille. vaste laskee matalilla taajuuksilla luonnostaan jyrkkyydellä 6 dB/oktaavi. Laskun alkamistaajuus riippuu paneelin koosta.
tilavaikutelma välittyvät selvemmin ja luonnollisemmin.
sijoituksen erityisvaatimukset
Dipolikaiutinta sijoitettaessa on otettava huomioon erityisesti sen takana oleva seinä. Kalvon takapuolelta tuleva ääni heijastuu seinän kautta, ja jos se on lähellä, kulkumatkaero on pieni. Tämä lisää matalimpien äänten kumoutumista. Yläbassojen alueelle taas tulee helposti korostusta taajuudelle, jonka aallonpituus on noin nelinkertainen seinän etäisyyteen verrattuna. Se johtuu siitä, että tässä tapauksessa
42 HIFIMAAILMA | 6 | 2007
edestakainen heijastus aiheuttaa puolen aallonpituuden lisämatkan, ja heijastus vahvistaa kalvon etupuolelta lähtevää ääntä. Lyhyellä viiveellä tuleva seinäheijastus tuo lisäksi keskialueen ääniin värittymistä ja sotkee muutenkin toiston selkeyttä. Dipolikaiuttimen etäisyyden takana olevaan seinään tulisi olla vähintään 11,5 metriä. Näin sijoitettuna bassotoisto tasoittuu, eikä pahoja värittymiä synny. Suurehkolla viiveellä tulevat takaheijastukset tuovat ääneen avaruutta, jonka monet kokevat miellyttäväksi. Jos tätä avartumista ei haluta, kaiuttimen takana olevaa seinää voidaan tarpeen mukaan pehmentää tekstiilien, akustointilevyjen tai kirjahyllyn avulla.
Miellyttävä ja yleispätevä ääni
MG-12 sijoitettiin kuunteluhuoneessamme noin 1,5 metrin etäisyydelle takaseinästä. Kuuntelussa ilmeni välittömästi, että merkin aiemmista kaiuttimista tutut ominaisuudet olivat tallella. Ääni on sekä voimakkaasti läsnä oleva että myös avara. Kulunut mutta varsin kuvaava ilmaus on "ilmavan epäkaiutinmainen". Sointitasapaino on miellyttävä. Pienten sävyvirheiden merkitys jää Magneplanaria kuunneltaessa toissijaiseksi, koska kaiutin toimii kaikenlaisella musiikilla niin luontevasti. Kirkkaudestaan huolimatta ääni ei rasita, eikä kaiutin vedä huomiota musiikista itseensä. Bassotoistossa on epätavallisen paljon sä-
Magneplanar MG-12/Qr
Hinta: 1 850 /pari Lisätietoja: Hifi Guru Oy, puh. (019) 418 877 www.hifiguru.fi, www.magnepan.com
Tekniset tiedot
Mitat (l x k x s): 41 x 140 x 4,5 cm Massa: 12 kg Toimintaperiaate: 2-tie, dipoli elementit matalat äänet: n. 21x100 cm korkeat äänet: n. 5x90 cm Nimellisimpedanssi: 4 ohmia Magneettisuojaus: ei Liitäntä naparuuvit: ei banaanihylsyt: on kaksoisjohdotus: ei
Tavallinen pieni kotelokaiutin säteilee laajalle alueelle, ja huone vaikuttaa toistoon huomattavasti. korkea tasosäteilijä suuntaa suuremman osan äänestä kohti kuuntelupaikkaa, mikä vähentää erityisesti lattian ja katon kautta tulevia heijastuksia.
HiFiMaaiLMa
Mittaustulokset
dB 95 85 75 65 20
KAR
Magneplanar MG12/QR 100 1000
10000
Hz
Vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). Tehovasteapproksimaatio (musta). Suuntaavuusindeksi (2508000 Hz): 6 dB Herkkyys (1 m, 2,83 V, 2508000 Hz): 84,5 dB Alarajataajuus (-6 dB): 43 Hz Lisäviive 1 kHz: 0,16 ms Keskialueen toisto on tasainen. Useimpien tasokalvojen tavoin matalilla taajuuksilla on selvä resonanssi, mutta sen merkitys käytännössä on pienempi kuin käyrästä voisi päätellä. Dipoliperiaatteen ansiosta suuntaavuus säilyy myös bassoalueella. samu sauRama + Erotteleva mutta ei rasittava ääni + Luonteva stereokuva + Sopii monenlaiselle musiikille Parhaimmillaan etäällä takaseinästä
kuunteluarviot
mikael nedeRsTRöm
Mehevästi tarkka
Harvinaisen puhdas, siisti ja miellyttävä yleissoundi. Kaiutin pureutuu kohtuullisen syvälle äänitteiden ominaisuuksiin, mutta ei tee sitä hitustakaan rasittavalla tai ylianalyyttisellä tyylillä. Kirkassävyinen sointitasapaino on hyvin pitkälle neutraali, ehkä himpun verran nasaalisävytteinen, mutta niin miellyttävä, että melkein mikä tahansa äänite soi mukavasti. Äänikuva on yhtenäinen ja iso, joskin ehkä enemmän läheinen, läsnä ja käsin kosketeltava kuin syvätarkka tai monitorimainen. Aivan viimeistä pureutumista äänitteiden akustiikkaan ei siis irtoa. Silti pistemäisyyden onnistunut välttely kerää vaativillakin äänitteillä täydet pinnat. Oikeastaan ainoa mukinan aihe jää dynamiikkaan, sillä kaikkein kovimmilla iskuilla esiintyy kompressiota. Bassopää on kyllä harvinaisen erotteleva, mutta tiukin kontrolli puuttuu. Siitä huolimatta kaiutin on todella mukava ja kuunneltava yleistoistin.
Tasapainoinen ja ilmava
Ensimmäinen huomio on erittäin epäkaiutimaisen ilmava ja vapautunut stereokuva. Stereokuvassa on yhtä aikaa tarkkuutta ja miellyttävää avaruutta. Läsnäolo on parhaasta päästä, ja rytmimusiikkikin rullaa jalkaa vipattaen. Bassopää on huomiota herättämätön. Sävykäs, mutta ei pohjamutiin ulottuva tai voimalla potkaiseva. Etäisyys takaseinään muuttaa bassovasteen muotoa ja sopivalla sijoituksella saa kyllä lisääkin tukevuutta, tarkkuuden kustannuksella tosin. Keskialue on siisti ja erotteleva, ja diskantin taso istuu nappiin lähes kaikelle musiikille. Vain räkäisin metalli sai käden hamuamaan kohti äänenvoimakkuussäädintä.
9
9
vykkyyttä. Kontrolli ei ole kuitenkaan aivan paras mahdollinen. Ulottuvuus on hyvä, vain aivan alimmat jyrähdykset jäävät vaisuiksi. Suurilla voimakkuuksilla ilmenee hieman latistumista. Paneelikaiuttimien hyviä ominaisuuksia arvostavalle Magneplanar MG-12/QR on todella tervetullut lisä. Vaikka se sijoittuukin merkin malliston alapäähän, sen ostaja ei joudu tinkimään mistään olennaisesta. Hinnan suhde laatuun on erinomainen. MG-12 ei saa varmaankaan kaikkia muuttamaan mieltymyksiään, mutta vannoutuneenkin kotelokaiuttimen kannattajan kannattaisi ainakin koekuunnella n sitä.
HIFIMAAILMA | 6 | 2007 43
KOKEILU VIDEOPROJEKTORI OPTOMA THEME SCENE HD80 TESTI XXXXXXXX
TeksTi: Mikael NederströM k u vaT : s a M u s a u r a M a
ilkeä isommilleen
kaukosäädin noudattelee Optoman tuttua linjaa. kaikki tarvittavat toiminnot löytyvät pikavalintoina, herkkyys on kohtuullisen hyvä ja valaisukin toimii mukavasti.
Optoman uusi dlP-projektori tuottaa täyden Hd-resoluution ja kunnioitettavat kontrastiarvot, mutta maksaa selvästi kilpailijoitaan vähemmän. kokeilimme, kuinka budjettiluokan haastaja pärjää isommilleen.
T
äyden resoluution HD-tykit olivat pitkään LCD-projektoreita tai D-ILA-tekniikan edustajia, ja DLP tuli altavastaajana perässä. Nyt on kuitenkin toisin: Optoman uusi HD80 maksaa tällä hetkellä vähemmän kuin kaikki tunnetuimmat kilpailijansa.
on saatu kuntoon, käyntiääni hiljaiseksi ja pikseliverkko katoamaan, katse kääntyy väkisinkin kuvan kontrastiin, joka on selvin uusia laatutykkejä erottava tekijä.
simoitua. Siksi hyvä on-off-kontrasti parantaa yökohtausten mustan syvyyttä ja päiväkohtausten kirkkautta, mutta ei tee kuvaa vielä kolmiulotteisen näköiseksi. Siihen tarvitaan nimenomaan ANSI-kontrastia. Tähän saakka useimpien täyden HD-resoluution (eli 1920x1080 tarkkuudella toimivien) LCD-tykkien suurin ongelma on ollut juuri ANSIkontrasti tai oikeastaan sen puute. Mitsubishi, Panasonic tai Epson eivät hyvästä kuvastaan huolimatta ole vakuuttaneet dynamiikallaan. Lisäksi kolmen paneelin käyttö on aiheuttanut monissa malleissa konvergenssiongelmia. Hyvin toteutetun DLP-tekniikan pitäisi korjata nämä puutteet. LCoS-tekniikka, jota käyttävät muun muassa Sony (SXRD) ja JVC (D-ILA), sijoittuu kontrastiarvoiltaan näiden kahden välille. Sen suurin ongelma on ainakin toistaiseksi ollut korkea hinta, joka johtuu pienistä tuotantomääristä.
kontrastia ja kolmiulotteisuutta Mistä on hyvä kuva tehty?
Hyvän kuvan kokemus on aina jossain määrin subjektiivinen asia. Siinä missä joku harrastaja haluaa mahdollisimman korkeaa kontrastia, toinen tarvitsee mahdollisimman suuren kuvan ja näkymättömän pikseliverkon. Digitykeissä on aina ollut kysymys kompromisseista siinä mielessä, että joku näyttötekniikka on aina loistanut kuvanlaadun jollain osa-alueella, mutta yksikään ei ole ratkaissut kaikkia ongelmia. Tällä hetkellä, kun resoluutio ja väritoisto
44 HIFIMAAILMA | 6 | 2007
Oikeastaan kontrastista ei edes pitäisi puhua yhtenä lukuna, kuten monet tykkivalmistajat tekevät. ANSI-kontrasti, joka näkyy kuvassa yhtä aikaa olevien vaaleiden ja tummien kohteiden valoisuuserona, on jo pitkään ollut DLP-tekniikan vahvuus. Sen sijaan useimmissa uudessa LCD-projektorista oleva auto-iiris, eli kuvan mukaan säätyvä objektiivin himmennin, tuottaa mahdollisimman suuren on-off-kontrastin. Himmennintä käyttämällä ANSI-kontrasti ei parane, mutta peräkkäin esittävän mustan ja valkoisen kuvan valoisuusero saadaan mak-
Lähes täydellinen varustelu
Optoma lupailee manuaalissaan paljon. Väripyörän segmenttejä on seitsemän ja pyörän nopeus virkistystaajuuden suhteen kuusinkertainen, mikä lienee markkinoiden ennätys omassa sarjassaan. Tästä johtuen sateenkaariongelmaa ei pitäisi kuvasta enää löytyä pahalla tahdollakaan. Projektorin äänitasossa on aikamoinen ero NTSC- ja PAL-signaalin välillä, mikä johtuu väripyörän tahdistumisesta sisääntulevan signaalin virkistystaajuuden mukaan.
kuvamuunnoksia
Skaalain ja lomituksenpoistopiiri ovat PixelWorksin käsialaa, jonka kuvaprosessointia Optoma on käyttänyt jo pitempään. Kaupan päälle luvataan tuki 1080p24-kuvalle, mikä ihannetapauksessa tarkoittaa sen ymmärtämistä ja näyttämistä oikein, ilman NTSC-järjestelmästä periytyvää 2460-virkistystaajuuden muunnosta. Tämä lupaus pitikin paikkaansa, eikä 24p-filmimateriaalin liikkeessä ilmennyt mitään ongelmia. Toisaalta laitteen liiketoiston lopullinen laatu määräytyy monesta muustakin asiasta, eli asiaa ei kannata painottaa liikaa. Moni valmistaja mainostaa myös erilaisia 24:n kerrannaisia, kuten 48 tai 72 Hz, mutta tällä ei ole merkitystä, koska alkuperäinen kuva ainoastaan toistetaan useamman kerran. Varsinaista yksittäisten kuvien väliin interpolointia käytetään hyvin harvoin, ja silloinkin lopputulos on usein alkuperäistä huonompi. Radikaali parannus liiketoistoon syntyy vasta esimerkiksi konserttivideoissa, jotka on alun perinkin kuvattu suuremmalla kuvataajuudella kuin perinteinen filmi. Kuvan välkkyminen ei digiprojektoreissa ole ongelma, joten virkistystaajuuden kasvattamisesta ei sinänsä ole vastaavaa hyötyä kuin kuvaputkinäytöillä. Skaalaimen laatu on hyvä, joskin kuvaa saatiin testin aikana parannettua aavistuksen verran ulkoisella Optoma HD3000-skaalaimella, joka perustuu Gennumin VXP-prosessoriin. Ero jäi kuitenkin melko pieneksi, se näkyi lähinnä kuvan terävyydessä.
Optoma Themescene HD80
Hinta: 2 899 euroa Lisätietoja: Highend Studio Oy, Puh. (09) 681 37951, www.optoma.com Mitat: (l x k x s) 41,1 x 11,6 cm x 31,1 Paino: 4,5 kg kuvaliitännät: 2 x HDMI 1.3, komponentti, DVI-I, s-video, komposiitti Resoluutio: 1920 x 1080 pikseliä valoteho: 1300 ANSI-lumenia + Kuva HD- ja DVD-materiaalilla + Edullinen hinta Objektiivinsiirron puuttuminen Käyntiääni
HiFiMaaiLMa
kuva-arvio
Kaikki kohdallaan
Erinomaisen terävä, kirkas ja dynaaminen kuva, jossa on poikkeuksellisen paljon kolmiulotteisuutta ja eloa. Mustan taso on mattavalkoisellakin kankaalla erittäin hyvä, eikä valoteho lopu edes iiris täysin suljettunakaan. Sateenkaariefekti näkyy vain muutamissa kohtauksissa koko elokuvan aikana, ja silloinkin erittäin lievänä. Joissakin kohtauksissa vilahtaa aavistus sävykaistoittumista, mikä ei kokonaan mene lähdemateriaalin piikkiin. Väritoisto on jotakuinkin kohdallaan, vaikka ehkä aavistuksen punertavaan kallellaan. Tykin värisäädöillä tämän saanee kuitenkin kalibroitua helposti. Tavallinen DVD-materiaalikin näyttää aavistuksen paremmalta kuin vertailuprojektorissa (Optoma H78), mutta vasta HD-kuva saa tykin syttymään. Kokonaisuus on paras tähän asti testatuista projektoreista, ja HD80 sijoittuu kuvanlaadultaan niukasti aikaisemmin testatun JVC:n yläpuolelle.
Kaiken hyvän joukossa on varustelussa kuitenkin todellinen moka: objektiivinsiirron puuttuminen. Varsinkin pystysuunnassa ominaisuus olisi erittäin tarpeellinen, sillä tykkiä harvoin saa ihannekorkeudelle. Offset eli kuvan heittokulma on sentään kohtuullisen suuri, mikä mahdollistaa lyhyen kattotelineen. Siitä huolimatta pystysiirto helpottaisi asennusta selvästi. Projektorin heittoetäisyys on tavanomaista pitempi, eli mikäli haluaa itselleen kohtuullisen kokoisen kuvan, tykki on sijoitettava kauas katselupaikalta. Lyhyt zoom (1.2:1) tekee sijoittamisesta niin ikään tavallista hankalampaa. Eli ostajan kannattaa laskea huoneen mitat ja kuvakoko huolella etukäteen, niin välttyy ikäviltä yllätyksiltä. Pieni ilkeys on sekin, että tykki ei aina onnistunut lukittumaan kuvalähteeseen kunnolla. Esimerkiksi Blu-ray-levyjen valikkosurffailuissa signaali välillä katkesi ja tuli hetken kuluttua takaisin.
Lähes täydellinen
Optoman toivomuslista jää vajaaksi enimmäkseen muissa asioissa kuin kuvanlaadussa. Objektiivinsiirron lisääminen olisi ensimmäinen parannuskohde. Käyntiääni ei ole varsinkaan NTSC-materiaalilla aivan yhtä hiljainen kuin markkinoiden hiljaisimmissa laitteissa; toisaalta tasainen kohina hukkuu kohtuullisen helposti elokuvan ääniraidan alle. Kuvanlaadusta on vaikea sanoa pahaa sanaa. JVC:n vastaava HD-malli (Hifimaailma
9+
4/2007) on Optoman kanssa hyvin samantasoinen, joskaan se ei pääse aivan yhtä hyvään kontrastiin eikä aivan samanlaiseen terävyyteen DVD-materiaalilla. Kumpikaan ei kuitenkaan ole vielä täyden kympin arvoinen projektori, joten makuasioille jää valinnassa edelleen n sijaa.
Optomassa on useampi HDMi-otto, mikä alkaa olla tulevaisuudessa yhä tärkeämpi ominaisuus, jos käytössä ei ole skaalainta tai muuta HDMi-jakajaa. Projektorin Dvi-i-otto hyväksyy myös vGa- ja scart-signaalin. HIFIMAAILMA | 6 | 2007 45
KOKEILU KOTITEATTERILAITTEISTO BANG&OLUFSEN TESTI XXXXXXXX
Laajaa äänimaisemaa
Design-tuotteiden hinta on ainainen kiistakapula. Ei siis puututa siihen ollenkaan. Keskitytään vain yhtenäiseen ääneen ja kolmiulotteiseen kuvaan, jota B&O:n kotiteatteri tarjoaa.
T E K S T I JA K U VAT S A M U S A U R A M A
H
Radiona sekä CD ja DVD-soittimena toimii Beocenter 2. Soittimesta on myös hieman edullisempi versio, joka osaa vain CD-toiston, mutta sen osuus myynnistä on kuulemma erittäin pieni. Beocenter 2 osaa hyödyntää linkkiä Beomedia 1, jolloin esimerkiksi nettiradio ja kovalevylle tallennetut MP3-tiedostot ovat soitettavissa.
elsingin Kluuvikadun B&O-myymälän kuunteluhuone ei ole testitilana optimaalinen. Kaikki pinnat ovat kovia, joko lasia tai betonia. Tämä ei voinut olla vaikuttamatta äänenlaatuun. Lisäksi lasipintainen plasmatelevisio tietysti peilasi kattovaloja ja lasisen takaseinän takaa näkyvää aurinkoista katumaisemaa. On selvää, että paremmassa tilassa laitteistosta saisi paljon enemmän irti. Bang&Olufsenin tuoreimmat kaiutinmallit perustuvat akustisen linssin käyttöön. Linssillä saadaan sekä vähennettyä lattia- ja kattoheijastuksia rajoittamalla pystysuuntaista säteilykulmaa että pidettyä eri elementtien säteilykuviot laajoina ja samanlaisina sivusuunnassa taajuudesta riippumatta. Kokeiltu laitteisto koostuu pääkaiuttimista, surroundkaiuttimista ja keskikaiuttimen sisältävästä televisiosta. Kun asiat tekee oikein, tämä on erittäin järkevä ratkaisu. Beovision 9 voi hyvin olla ensimmäinen televisio, jossa on
46 HIFIMAAILMA | 6 | 2007
todella järkevästi tehty keskikanavakaiutin. Siinä on perustaltaan samanlainen 19-millisen diskantin ja 12,5-senttisen keskiäänielementin sisältävä suljettu kaksitierakenne kuin pääkaiuttimien virkaa hoitavissa Beolab 9:ssä. Pääkanavissa on vain lisänä 25-senttinen bassoelementti suljetussa kotelossa hoitamassa matalat taajuudet. Beolab 3:ssa keskiäänielementti on pykälää pienempi 11-senttinen, ja kotelo on refleksiviritetty kahdella samankokoisella passiivielementillä. 50-tuumaisen Beovision 9:n plasmapaneeli on nykyään 1920x1080-resoluutioinen. Ensimmäiset valmistetut mallit olivat vielä pykälää karkeampia 1366x768-resoluutioisia, kuten myös testissä käytetty kone. Beo 4 -kaukosäädin, ja kohta tulossa oleva tuore Beo 5 -säädin, tulee aina television mukana. Se ohjaa koko järjestelmää ja tarvittaessa valaistustakin, mutta audiolaitteiden kanssa tukevan alumiinikapulan joutuu hankkimaan erikseen.
Piiloälyä
Tekniikka on ihanaa, jos se toimii eikä rumenna maisemaa. B&O:n järjestelmässä tämä monen haave on onnistuttu järjestämään oikein hyvin. Beolab 3- ja Beolab 9 -kaiuttimissa säädöt ovat hyvin yksinkertaiset. Niissä on kytkin sijoituksen mukaan, jolla bassoalue saadaan sopivaksi riippuen onko kaiutin kaukana seinistä, seinän vieressä vai kulmassa. Kyseessä ei ole pelkkä yleinen bassoalueen tasonsäätö vaan myös lievä taajuuskorjaus alueella, jolla normaalikokoisessa huoneessa kaiutin herättää pahimpia seisovia aaltoja. Automaattiset kuvasäädöt pelottavat puristia. Ajatus kirkkauden, kontrastin, väritoiston ja terävöityksen jatkuvasta säätämisestä ei tunnu alkuperäisen signaalin kunnioitukselta. Signaaleja vain todellisuudessa on monta eri laatutasoa. Käytännössä Beovision 9:n kuvasignaalia
Perinteistä Bang & Olufsen -henkeä, levypidike nousee käyttäjää vastaan, ja lisäksi ledit valaisevat levyn.
seuraava keinoäly ei vaikuta ampuvan yli vaan tekee siistejä hienosäätöjä, eikä se ainakaan katsottujen testipätkien aikana tullut toiminnallaan negatiivisesti kertaakaan esille. Kriittistä katselua varten on oma elokuva-tila, jonka luvataan pitävän kiinni tiukasti alkuperäisestä ulkonäöstä.
Televisiossa on sisällä Beosystem 3, joka on 7.1-kanavaisen ääniprosessorin ja HDR2-kiintolevyn yhdistelmä. Beosystem 3:ssa on myös ohjausmahdollisuus esimerkiksi projektorille, moottorivalkokankaalle ja valaistukselle. 250gigainen levy tarjoaa televisioon kaikki normaalit tallentavan digiboksin ominaisuudet,
vaikka itse DVB-T -digiviritin onkin erikseen 545 eurolla ostettava moduuli. Kaapeliverkkoon tarjottava moduuli pitäisi olla tarjolla myöhemmin syksyllä. Beosystem 3:lle voidaan ohjelmoida useita erilaisia kaiutinkombinaatioita monoäänestä monikanavaan ja valita kullekin ohjelmalähteelle haluttu yhdistelmä. Piirroskuvasta selviää, miten esimerkiksi osa ohjelmista voidaan katsoa televisiosta ja osa viereisellä seinällä olevalta valkokankaalta. Kaiuttimien toiminta muuttuu sen mukaan, kumpaan suuntaan ollaan katsomassa, ja televisio antaa DVI-liitännästään kaikki sisään tulevat kuvasignaalit eteenpäin projektorille. Lisävarusteeksi tv:n ostaja voi valita Beomedia 1 -moduulin. Siinä on toinen 250 gigatavun kovalevy, joka on valjastettu digikuvia ja MP3-musiikkia varten. Lisänä on nettiradio ja mahdollisuus nettisurffaukseen pelkällä Beo 4 -ohjaimellakin, vaikka normaali hiiren ja näppäimistön yhdistelmä onkin toki miellyttävämpi.
Pienet hyvä-ääniset
Beosound 9:n perussävy on hyvin siisti. Keskialue tuntuu varsin yhtenäiseltä, keskiäänielementin ja akustisella linssillä varustetun diskantin sovitus on ilmeisen onnistunut. Joillain
HIFIMAAILMA | 6 | 2007
47
KOKEILU KOTITEATTERILAITTEISTO BANG&OLUFSEN TESTI XXXXXXXX
Beocenter 2 toimii CD- ja DVD-soittimena sekä radiona. Lisäksi se osaa soittaa Beomedia 1:een kytkettynä MP3-tiedostot ja nettiradiokanavat.
Beolab 9
Hinta: 7 650 / pari Mitat (l x k x s): 40 x 77,5 x 30 cm Massa: 17,6 kg
Beolab 3
Hinta: 3 160 / pari Mitat (l x k x s): 14 x 23 x 17 cm Massa: 2,5 kg
Beovision 9
Hinta: 21 500 Mitat (l x k x s): 127 x 122 x 56 cm Massa: 123 kg Lisävarusteet: Beomedia 1, hinta: 2 190 DVB-viritin, hinta 545
Beocenter 2
Bassopää murahtaa kontrolloidun sävykkäästi ja varsin alhaalta. Valmistajan lupaama 30 hertsin alarajataajuus tuntuu osuvalta, ihan alimpia kun ei kuitenkaan tunnu. Alapää vaikuttaa kyllä elokuvakäytössäkin siltä, että se riittää suurimmalle osalle kuuntelijoita. Niille, joille ei riitä, vaihtoehtona ovat sekä Beolab 2 -subwoofer että auktoriteettia vielä selvästi järeämmällä asteikolla mahdollistava Beolab 5 -pääkaiutin. Stereokuva on ympärisäteilevästä rakenteesta johtuen normaalikaiuttimista poikkeava. Kaiuttimet eivät paikallistu äänilähteiksi ollenkaan, vaan koko kapeahko etuseinä tuntuu soivan. Instrumenttien paikkoja on vakiokuuntelupaikalta vaikea hahmottaa vaikka ne muuten ovatkin selvästi esillä. Kun siirryin puolitoista metriä lähemmäksi kaiuttimia, stereokantaan alkoi tulla laajuuden lisäksi tarkkuuttakin. Normaaleilla kaiuttimien ja kuuntelijan paikkojen valinnalla voi siis vaikuttaa hyvin paljon lopputulokseen. Beovision 9 -televisiossa oleva keskikaiutin istuu sekä äänensävyllisesti että äänikuvallisesti nappiin Beosound 9 -parin väliin. Sen sijaan surroundeina toimineet pienet Beosound 3 -kaiuttimet tuntuivat sävyltään jonkin verran tummemmilta. Tämä tosin kuului ainoastaan testisignaaleilla, ei ollenkaan käytännön maKuva 2 C L R
Hinta: 3 390 (CD-versio), 3 990 (DVD-versio) Mitat (l x k x s): 37 x 23 x 23 cm Massa: 4,5 kg Lisätiedot: Bang & Olufsen, Puh. (09) 4780 0820, www.bang-olufsen.com
teriaalilla. Äänikuvallisesti surroundit istuvat etukolmikon luomaan pohjaan täydellisesti, ja viiden laajalle säteilevän kaiuttimen luoma äänimaisema on erinomaisen ympäröivä. Kun koko järjestelmän äänenpainevarat ovat vielä varsin hyvät, äänentoistossa ei ole mainittavia puutteita.
Kolmiulotteinen kuva
Huolimatta ruudulta peilautuvasta esittelyhuoneesta Beovision 9:n kuvasta oli pääpiirteittäin helppo pitää. Kontrastikkuus ja luonnollinen värikylläisyys yhdessä sopivan terävyyden kanssa luovat hyvin kolmiulotteisen vaikutelman. Terävöitys on poikkeuksellisen onnistunut, kun parin metrin etäisyydeltä ei vielä näy mitään haloja tai muita lieveilmiöitä, mutta kuva on niin läheltä kuin kauempaakin sopivan skarppi. Tumman pään erottelu vaikuttaa erittäin hyvältä. Tässä asiassa peilaavasta ruudusta näkyvät heijastukset sotkevat aika paljon. Värimaailma on lievästi viileään kallellaan, kuten lähes kaikissa näytöissä, joita ei ole varta vasten kalibroitu 6500 kelvinin värilämpötilan. Beovision 9:n pieni kompastuskivi on videoprosessointi. Sahalaitaisuutta näkyy ajoittain, eikä vain niin harvoin, etteikö siihen välillä kiinnittäisi huomiota. Ongelma ei ole räikeä, mutta ei sen olemassaoloa voi kokonaan kieltääkään. Lisäksi tasaisilla pinnoilla näkyy ajoittain pientä pikselikohinaa. Mistä on tyylikkäät kotiteatterit tehty? Harjatusta teräksestä, lasista, eleganssista ja toimivasta käyttölogiikasta. Bang&Olufsen on onnistunut siinä, mistä moni haaveilee. Hyvä äänenlaatu, riittävän hyvä kuvanlaatu yhdessä erittäin toimivan käyttölogiikan kanssa ja silattuna poikkeuksellisen monipuolisella laajennusvaralla, joka ei sotke kokonaisuuden ideaa. n Näin asioiden kuuluukin olla.
Koko kaiutinmallisto pohjautuu akustiseen linssiin ja toimii erittäin yhtenäisesti. Kuvassa surroundina käytetty Beolab 3.
levyillä kuuluu alakeskialueella lievää onttoutta, mutta piirre ei tule esiin kaikella materiaalilla. Vaikea tosin sanoa, kuinka paljon huoneella on tähän vaikutusta. Diskantti on siisti ja kirkas, mutta ei yliampuva, vaikka tila onkin kovaseinäinen. Aivan ylintä ilmavuutta on joissain vastaan tulleissa kaiuttimissa ollut paremmin.
Kuva 1
R
C
Kuvassa 1 kuva näkyy televisiossa ja sivuseinällä oleva yksittäinen keskikaiutin on mykkänä. Kuvassa 2 kuva on valkokankaalla, erillinen keskikanavan kaiutin on käytössä ja vastaavasti television oma kaiutin mykkänä. 48 HIFIMAAILMA | 6 | 2007
L
LS
RS
LS
RS
T e k s T i : J a a k ko E r ä p u u k u vaT : p E k k a Vä ä n ä n E n
Maailmalla mainetta niittäneet almarro -putkivahvistimet ovat rantautuneet Suomeen. otimme tuoreeltaan tyypit mallisarjan edullisimmista integroiduista ja löysimme mielenkiintoisia eroavaisuuksia. Mutta onko kalliimpi joka suhteessa parempi?
kimellä valitaan antoimpedanssi joko neljän tai kahdeksan ohmin kuormalle sopivaksi. Takaseinän vastaava vipunen hoitaa ohjelmavalitsimen tehtävät. Niks otto 1, naks otto 2, yksinkertaista ja toimivaa. Lähes huomaamaton miniplugi mahdollistaa laitteen käytön kuulokevahvistimena. Ulkoisesti karu kone on sisäiseltä toteutukseltaan kelpo työtä. Väljästi sijoitetut komponentit viestittävät suunnittelijan ideologiasta välttää turhaa prameilua. Vahvistimen muuntajat ovat sentään omaa suunnittelua, kuten kaikissa Almarron vahvistimissa.
säädettävää sulavuutta
Jo pikainen vilkaisu Almarro A318B:n suuntaan riittää kertomaan, miksi se maksaa liki tuplasti pikkuveljeään enemmän. Lähes kolme kertaa painavampana ja viimeistelyltään hienompana A-318B on varsin vakuuttavan oloinen laite, vaikka sekin karttelee ulkoisen prameilun karikkoja. Vaalean puun ympäröimän laitteen kantta komistavat hulppeat 6C33C-päätetriodit, joiden alkuperäinen käyttöympäristöhän oli Neuvostoliiton ilmavoimat. Kummankin pääteputken kannan alaosasta löytyy kaksi reikää, joihin yleismittarin pinnit tuikkamalla pääsee jyvälle putkien esijännitteiden oikeellisuudesta. Jos lukemat eivät täsmää tehtaan antamien arvojen kanssa, ruuvimeisselillä ja mittarilla asia hoituu käden käänteessä. Tarkistus ja mahdollinen säätö, jolla pystyy vaikuttamaan jonkin verran laitteen antamaan tehoon ja särökäyttäytymiseen, eivät ole kuitenkaan aivan jokapäiväistä hommaa. Muutaman kerran vuodessa ja putkien vaihdon yhteydessä vähän useammin riittää. A318B:ssä etuasteen putket ovat vanhat kunnon 6SL7- ja 6SN7-kaksoistriodit. Tuttu pari monen muunkin vahvaimen tiimoilta, ja joidenkin tahojen mukaan modernimpia vastineitaan parempi. Toki päinvastaisiakin mainintoja on esiintynyt alalle vihkiytyneiden salaseuroissa. Tasavirtaa vahvistin generoi puolijohtein, kuten A205A:kin. Verkkomuuntaja on laitteen tehoon ja järeysasteeseen nähden pienenpuoleinen, mutta tuskin vahingossa. A-luokassa, single end -periaatteella toimiva kytkentä on niin kutsuttua plate follower -tyyppiä ja sen linearisoimiseksi vahvistin sisältää noin viisi desibeliä negatiivista takaisinkytkentää. Tehoa laite puskee 2 x 18 wattia 8 ohmin kuormaan. Pääteasteen voi halutessaan myös silloittaa monoksi, jolloin teho tuplautuu. Vahvistimen takapaneelissa on ottoliittimet kolmelle linjatasoiselle äänilähteelle ja omat naparuuvinsa sekä 4 että 8 ohmin kaiutinlähdöille. Julkisivun neliasentoinen ohjelmavalintakytkin sisältää myös mykistyksen.
HIFIMAAILMA | 6 | 2007 51
parempiko?
J
apanin Naganossa, juuri siinä talvikisakaupungissa, toimiva Almarro on perinteikäs perheyritys, joka valmistaa tätä nykyä vain putkitoimisia vahvistimia ja kaiuttimia sekä omalla tuotemerkillään että OEM:nä. Takana on yhdeksän vuoden periodi, jonka aikana yrityksen tuotteet ovat pikkuhiljaa nousseet hifijulkaisujen palstoille ja sitä kautta harrastajien tietoisuuteen. Isältään yrityksen perineen Yosihiro Muramatsun suunnittelufilosofia perustuu yksinkertaisiin mutta toimiviin ratkaisuihin ja kustannustietoisuuteen. Yoshiro-san sanoutuu irti mielestään ylihinnoitellusta high endistä ja pidättäytyy konstruktioissaan hyviksi havaitsemissaan vakiotason komponenteissa. Kromin kiiltoa ja ledien loistettakaan ei ole näkyvissä Almarro-tuotteiden ulkoisessa olemuksessa. Almarron tuotevalikoimaan kuuluu tällä hetkellä viisi integroitua vahvistinta ja neljä kaiutinmallia. Vahvistimista edullisimmat, kokeilussa käyneet A205A mkII ja A318B, edustavat A-luokkaista single end -koulukuntaa, kun taas järeämmät toimivat AB-luokassa vuorovaiheperiaatteella.
karuista karuin
Almarro A205A mkII on designiltaan markkinoiden vaatimattomimpia vahvistimia. Musta tai harmaa metallikotelo, jonka kannella on kolme putkea ja muuntajaa sekä yksi vipukytkin. Etuseinässä virtakytkin ja voimakkuudensäädin, takalevyssä kaksi paria rca- ja kaiutinliittimiä, yksi naaraspuoleinen miniplugi, verkkojohdon runkokappale, sulakepesä ja yksi kytkin. Siinä kaikki kantta avaamatta. Varsinainen jokamiesluokan peli siis. Putkista, jotka kaikki kolme ovat vakiona Sovtek-valmistetta, yksi, tyypiltään 12AX7/ ECC83-kaksoistriodi hoitelee etuasteen virkaa; triodinpuolikkaat kummatkin omaa kanavaansa. Pääteputket ovat pienikokoiset EL84/BQ5pentodit, joista irtoaa tehoa noin viisi wattia kanavaa kohden. Kytkentä on perinteinen pentodi SE ja toimintaluokka A. Ilman piirilevyä toteutettu kytkentä ei sisällä globaalia takaisinkytkentää. Vahvistimen kannella sijaitsevalla vipukyt-
KOKEILU PUTKIVAHVISTIMET ALMARRO A205A MKII TESTI XXXXXXXX
a318B: n pääteputkien sähköisten parametrien optimointi suoritetaan yleismittarin avulla.
energiaa ja auktoriteettia
Kumpaakin Almarroa kuunneltiin samalla oheislaitteistolla, joka koostui Audiomeca Damnation -pyörittimestä, Audio Note DAC 1.1x -muuntimesta ja WLM Diva -kaiuttimista. Vertailusoundina mielessä välkkyi tuttuakin tutumman Shindo Aurieges - Montille -yhdistelmän tuottama sävyrikas sointuvuus. Kaiutinten 97 desibelin herkkyys taisi antaa vähän tasoitusta pikku-Almarrolle, sillä sen kyky ohjailla kinkkisempiä kuormia jäi osin selvittämättä. Toisaalta, tuskin kukaan hankkii muutaman watin tehoista vahvainta ajamaan epäherkkiä ja impedanssiltaan hankalia kaiuttimia. Ja tulihan tuossa pikaisesti koestettua A205A mkII myös Fostexin nelituumaisilla laajakaistoilla varustettujen refleksipömpelien kera, eikä mitään erityisiä ongelmia esiintynyt, edes saavutettavien äänenpaineiden suhteen, vaikka kaiutinten herkkyys oli piirun verran alle maagisen 90 desibelin. Ripeätempoisella rytmimusiikilla ei tarvinnut kauaa houkutella A205A:n parhaita puolia esiin. Energistä, irtonaista ja ryhdikästä menoa kuunteli mielikseen. Rummut ja perkussiot paukkuivat sekä kilisivät vapautunein elkein, ja kuuntelijan jalkaan iski krooninen vipatusreaktio. Musiikki tempaisi niin täysillä mukaansa, että sointisävyjen hienoinen kirpakkuus ja etupainotteinen äänikuva olivat jäädä havainnoimatta. Klassisen orkesterimusiikin koko massiivisuus tahtoi aiheuttaa pikku-Almarrolle lievää hengenahdistusta, vaikka ääntä lähtikin tupaan aivan riittävästi. Vahvistimen sointi ei oikein avautunut, ja hienoimmat sointivärit jäivät jonkin verran pelkistyneiksi. Vaihto akustiseen pienyhtyejazziin palautti asiat suhteisiinsa, sillä sekä flyygelin että puhallinten luontaiset piirteet välittyivät varsin hyvin. Pelleissä oli aistittavissa pientä karheutta, mutta messinki
52 HIFIMAAILMA | 6 | 2007
hohti muuten sopivan himmeästi. Sinänsä jännä efekti nosti päätään useammankin kerran kuuntelujen aikana: studioperäisiin äänitteisiin ilmestyi mukaan tavanomaista enemmän livemäistä fiilistä, mikä nyt ei liene kovinkaan paha juttu purkitettua todellisuutta toistettaessa. Bassojen laadun suhteen A205A selvisi testistä ihan kelpo tuloksin, mutta on oitis myönnettävä, että kun kytkin toistoketjuun järeämmän Almarron, muistin välittömästi, mitä tarkoittaa bassoalueen auktoriteetti. Nimittäin, tässä suhteessa A318B osoittautui kovemmaksi luuksi, kuin teholukemien ja toimintaperiaatteen perusteella olisi voinut otaksua. Järkähtämätöntä jytinää SE-putkivahvistimesta! Ei aivan jokapäiväistä herkkua. Eläväisyyden lohkolla A318B ei aivan pärjää pienemmälleen, mutta eivät pärjänneet vertailulaitteina toimineet Shindotkaan, vaikka muuten kuokkivatkin molemmat Almarrot
useimmilla soinnin osa-alueilla. Puukehikkoisen putkosen vahvuuksilta vaikuttivat rauhallisuus, ruudikkuus ja kontrolli. Bassojen ohessa myös muilla tienoilla oli havaittavissa hallittua hahmotuskykyä, jota ei saanut horjutettua tanakammallakaan tykityksellä. Andras Schiffin Beethoven-tulkintoihin A318B suhtautui kokeilluista Almarroista levollisemmin. Flyygelin koko rekisteri tuli läpi nätisti, vaikka instrumentille ominainen perkussiivisuus hiukan pyöristyikin. Pikkumusta painotti rytmiä ponnekkaammin, mutta soi muuten hitusen rouheasti. Timo Rautiaisen viimeisimmän sooloäänitteen raskain ryske hoitui toisaalta isommalla uskottavammin. Äänikuvallisesti A318B tarjosi ulotteikkuutta, siinä missä A205A liputti läsnäolon puolesta.
kummallakin puolensa
Vaikka Almarro A318B osoittautuikin kuunteluissa yleispäteväksi ja harvinaisen vähän kuunteluväsymystä aiheuttavaksi vahvistimeksi, A205A mkII jätti silti syvemmän jäljen kuuntelijan tajuntaan. Sen soinnissa oli jotain sellaista, johon törmää hyvin harvoin, kun kyseessä on hifi. Mutta. On syytä muistaa, että toimiakseen optimaalisesti vahvistin edellyttää sen perään kytketyiltä kaiuttimilta keskimääräistä suurempaa herkkyyttä. Musiikillisten mieltymystenkin olisi hyvä kallistua pienimuotoisempaan suuntaan. Toki kaikenlainen musiikki välittyy kohtuuvoimakkuuksilla ihan mukavasti, mutta parhaimmillaan vahvistin on siellä, missä on tarkoitus saada hyvälaatuinen akustinen rytmimusiikki heräämään henkiin. Mättöpitoisen,
a205a on myös kuulokevahvistin. Ottovalinnan kytkin on sisjoitettu personallisesti takapaneeliin.
almarro a205a mkii
Hinta: 1 150 Lisätietoja: Highend Studio, puh. (09) 455 3685, www. highendstudio.fi, www.almarro.com ilmoitettu antoteho: 2 x 5 W Putket: 1 x 12AX7 (ECC 83), 2 x 6BQ5 (EL 84) Mitat (l x k x s): 28,9 x 13,2 x 24,4 cm Paino: 7,3 kg
almarro a318B
Hinta: 2 490 Lisätietoja: Highend Studio, puh. (09) 455 3685, www. highendstudio.fi, www.almarro.com ilmoitettu antoteho: 2 x 18 W Putket: 1 x 6SN7, 1 x 6SL7, 2 x 6C33C Mitat (l x k x s): 35,6 x 18,3 x 33,5 cm Paino: 19,5 kg
a318B:ssa liityminen tapahtuu lipan alla. ei kovin kätevää ahtaissa oloissa.
musiikiksi jostain syystä kutsutun mölyn kumppaniksi on syytä valita jotain muuta. A318B kuulostaa pikkuveljeään vähemmän putkivahvistimelta, hyvässä ja pahassa. On kuitenkin syytä olettaa, että sille soveliaiden kaiutinten määrä on moninkertainen A205A:han nähden.
Mielenkiintoisena loppukaneettina voisin vielä mainita, että minulla oli tilaisuus Almarrojen tutkailun yhteydessä ottaa tyypit myös modifioidusta A205A mkII:sta. Trioditoimiseksi kytkettynä sen antoteho oli 1,5 watin luokkaa, mutta vakioputkien tilalle tällättyjen NOS-röörien ja jokusten paremmiksi päivitettyjen kon-
densaattorien voimin se tuotti helposti havaittavasti tehdasversiota sävykkäämpää ääntä ja voimakkaampia musiikillisia elämyksiä, joskin ymmärrettävin äänenpainevarauksin. Jos olisin etsimässä putkivahvistinta Almarrojen hintaluokasta, en todellakaan jättäisi n A205A:ta ja A318B:ta pois laskuista.
naim CD 5i CD-soitin
1.400
naim NAIT 5i vahvistin
1.250
naim NAT 05 viritin
Eerikinkatu 8 00100 Helsinki puh. (09) 605 080 www.audiostar.fi
1.490
Palvelemme: ma pe 10 18 la 10 14
HIFIMAAILMA | 6 | 2007 53
HELSINKI HIGH END & HIFIMAAILMA 2007
TeksTi: Mauri EronEn k u vaT : Va l M i s ta j at
jokasyksyisten Helsingin hifimessujen perinne jatkuu tänä vuonna Helsinki Highend & Hifimaailma 2007 -nimellä. syyskuun viimeisenä viikonloppuna tuttu radisson sas royal -hotelli kokoaa suomen merkittävimmät edustajat saman katon alle. tässä esimakua tapahtuman laajasta tarjonnasta.
tulossa monipuoliset
V
iiteen kerrokseen levittyvät messut tarjoavat nähtävää ja kuultavaa niin vankkumattomille kaksikanavan kannattajille kuin uusimpia kotiteatterilaitteita kuolaavillekin. Kattauksesta ei ole unohdettu vinyylinostalgiaa, putkia tahi uusimpia teräväpiirtoformaatteja, joten jokaiselle löytynee jotain. Laadukkaan äänentoiston sulosoinnuista nautiskelun ohessa voi samalla reissulla päivittää tietonsa viihde-elektroniikan uusimmista tuulahduksista. Mukana on sekä täysin uusia tuotemerkkejä että vanhojen konkareiden uusimpia luomuksia. Onpa joukossa useita klassikkomerkkejäkin, jotka ovat haarautuneet ajan henkeä seuraillen monikanavaisuuden pariin. Kuten messujen
54 HIFIMAAILMA | 6 | 2007
messut
nimestä kyennee päättelemään, raskaampaankin äänentoistoon on panostettu kosolti.
scanteknik soitattaa elacin lippulaiva Fs906-XPi:tä. ilmavaa yläpäätä tarjoilee ympärisäteilevä 4 Pi -diskantti.
Herrasmieshifiä
Varttuneempaan makuun tai sitten vain oman intohimonsa jo tiedostaneille tarjontaa löytyy useammaltakin osastolta. Edustajat eivät tosin tyydy vain korkean tason stereolaitteiden esittelyyn, vaan roudaavat paikalle lisäksi useammalle kukkarolle sopivaa hifiä sekä kotiteatterikokonaisuuksia. Ruotsalaisosaamista esitellään Martenin Duke-kaiuttimien sekä Ellington-subbarien muodossa yhdessä Audioporin kolmesta huoneesta. Viisinumeroista hintalappua kantavaa
kaiutinkattausta ohjataan McIntoshin MCD 201 -CD-soittimella, MA 6900 -integroidulla ja 275putkipäätteillä. Samassa kerroksessa Martenin malliston yläpäähän sijoittuvaa Bird-mallia (22 900 ) pääsee ihmettelemään merkin maahantuojan, Hifihuoneen, ostastolla. Elektroniikkapuolesta vastaa muun muassa saksalainen Lindemann 802S-SACD-soitinuutuudellaan. Itävaltalaisen WLM:n erittäin herkkiä (98 dB/W) Lyra mk2 -kaiuttimia pääsee kuuntelemaan ensi kertaa maailmassa messutilanteessa Audioshop Ratilaisen osastolla. Putkiystävällisten kaiuttimien oheislaitteistona kuullaan Sugdenin Masterclass CD-soitinta, jenkkivalmistaja Manleyn putkivahvistinkalustoa (Shrimp & Mahi) sekä Zu:n ja Ibisin kaapeleita.
kiinassakin on ymmärretty sinisten ledien taika. shanling sCDT-200C soittaa myös saCD-levyt sekä tarjoaa putkilla toteutetun kuulokevahvistimen.
saksalaisen Trigonin monipuolista mallistoa on nähtävillä maahantuojan, audio Porin, osastolla. kuvassa CD-soitin Recall. High end -messuilla ylistäviä arvioita saanut Marten Bird soi Hifihuoneen osastolla.
Nahalla ja pianolakalla herkullisesti viimeisteltyä Monitor audion Platinum -sarjaa kuulostellaan kahdessa kanavassa Marek soundin tahdittamana.
Eksoottiseksikin luonnehdittavissa olevan Zu:n kaiutinmallistosta näytillä aiemmin esitelty Druid, sen pöytämalli Druid Credenza sekä mahdollisesti aivan uusi 6 500 euron Precense. Luvassa on myös uusi eurooppalainen vahvistinmerkki, joka paljastuu vasta messuilla. Kanadalaisen perinnevalmistaja Classén elektroniikkaa äänilähteestä päätteisiin esittelee Marek Sound. Tuoreehkolla yrityksellä on näytteillä myös Monitor Audion erittäin näyttävä, hiljattain esitelty Platinum-sarja. Kiinalaisia Xindak- ja Shanling-tuotteita maahantuova Pride & Joy Audio on esillä messuilla putkihengessä. Putkia käyttää myös saksalaisen Lyricin Kiinassa koottu integroitu vahvistin Ti-120. Lisää idän mystiikkaa esittelee Audelec maailmalla CD-soittimillaan menestystä niittäneen Consonancen uusimmalla, pienikokoisella Droplet CDP3.1:llä. Valmistajan CD-soittimen, vahvistimen ja virittimen yhdistävä Ping on myös esillä. Sen voi liittää myös tietokoneeseen USB:n välityksellä. Tutumpaa valmistajakaartia edustaa Wharfedale uusilla Opus2 M1- ja M2jalustakaiuttimillaan.
innovaatioita ja perinteistä äänentoistoa
Audioporin omaa edustusta olevan saksalaisen Trigonin laitteiden taika saatetaan messukävijöiden kuuloelimiin System Audio Explorer -kaiuttimien suoltamana. System Audiota on tarjolla myös AH-Hifisystemsin osastolla, jossa esitellään erikoista hybriditoimintaperiaatetta käyttävä uunituore Comet-jalustakaiutin. Siinä
HIFIMAAILMA | 6 | 2007 55
HELSINKI HIGH END & HIFIMAAILMA 2007
Massiivipuukoteloitua aktiiviääntä edustaa Profelin uusi Nuovo T2.
keFin osaamisen huippua edustaa ReF201/2-jalustakaiutin. Maistiaiset irtoavat aronetin pilttuussa.
Putkilaitteiden pariksi sopivan WLM Lyra mk2: n maailman messuensiilta audioshop Ratilaisen johdolla.
Musiikin.comin Linn-kotiteatterijärjestelmän keskuksena toimii Classic Movie soitin-vahvistin.
Pro-jectin RPM-sarjan kuopuksessa RPM-1: ssä moottori on erotettu rungosta. 229 euron hintaan sisältyy Ortofonin OM3e-rasia.
Pyöreälinjainen Denon avR-4308. Yksi monista uudet monikanavaformaatit hallitsevista kotiteatterivahvistimista. system audio Cometille luvataan hybridirakenteen ansiosta ulottuva bassotoisto pienessä kotelossa. Messuilla myös lattiamalli explorer.
hyödynnetään refleksikotelon ja passiivielementin yhdistelmää, mikä valmistajan mukaan mahdollistaa pienessäkin kotelossa erittäin alhaisen viritystaajuuden ilman pitkän refleksiputken tuomia ääntä sotkevia resonansseja. Musical Fidelityn täysin uusi keksintö tottelee nimeä 550K Supercharger. Se liitetään olemassa olevan yli 50 watin vahvistimen ja kaiut56 HIFIMAAILMA | 6 | 2007
timen väliin, ja nostaa kokonaistehon 550 watin paremmalle puolelle. Reilun kahden tuhannen euron monoblokkeja myydään yksittäin. AH-Hifisystemsillä Pro-Jectin uusia vinyylisoittimia (RPM-1, 1-XPression III, Debut Phono USB) ja innovatiivisia lisälaitteita (mm. PreBoxlinjaesivahvistin, AmpBox-vahvistimet) on esillä iso läjä. Kaiutinvalmistaja PSB:ltä messuilla on
nähtävissä uudet G-design-sarjan BG1-hyllymalli, GT1-lattiamalli sekä mahdollisesti myös HD8- ja HD10-subwooferit. Pro-Ject tahdittaa säveliä myös AVI-palvelu Armisen huoneessa, jossa RPM-10-levarin saundit toistetaan ilmoille Reference 3A:n kaiuttimien kautta. Vahvistinosastoltakin on kuulemma odotettavissa uutuuksia.
Perinteikkään englantilaisvalmistaja NEATin musikaalista filosofiaa toitottaa muun muassa uuden Momentum 3i -jalustakaiuttimen avustuksella juuri liikkeen Helsinkiin avannut musiikin.com. Elektroniikkapuolesta vastaavat samassa flat earth -hengessä suunnitellut Exposuren 3010s-CD-soitin, 2010s-integroitu ja tuplavahvistavat 2010s-päätteet. Edustajan toisessa huoneessa monikanavaisen äänimaailman luovat Linnin Classik Movie -DVD-vahvistin sekä Komponent-kaiutinjärjestelmä. KEFin uuden laadukkaan Reference REF201/2 -kaiuttimen brittisoundia voi tutkailla Aronet Esitysyhtiöiden huoneessa. Teknovimpainkategoriasta näytteillä on langaton KEF Wireless, ja pakettiratkaisuista pienikokoinen KEF Picoforte. Monimutkaiset monihuonejärjestelmät nivoutuvat helposti hallittavaksi kokonaisuudeksi Crestronin Adagio-järjestelmällä. Elacin suurin ja kaunein, FS609-XPI-lattiakaiutin, soi Scanteknikin osastolla. Kruunuradion kohokohtina ovat Naimin integroitu DAmuuntimen sisältävä Super Nait -vahvistin sekä ProAc Tri Tower -lattiakaiuttimet.
kotimaista osaamista
Hifimessut ovat aina toimineet kotimaisten valmistajien kanavana uusien luomustensa
esittelyyn. Tänä vuonna suomalaisosaamista edustamassa ovat muun muassa Gradient Helsinki-sarjansa ensitulokkaalla, 1.5-kovaäänisellä. Myös Hifitalon uutuus, Trinec Rivista -jalustakaiutin, näkee päivänvalon messuilla. Se esitellään kotelon valmistaneen Audiopartsin osastolla. Trinec Rivistasta löytyy lisätietoa tämän numeron tuoteuutisista. Audiopartsin kanssa huoneen jakaa niinimaen.com, joka esittelee japanilaisia TRI-putkivahvistimia. Aktiivikaiuttimia valmistava kotimainen Profel esittelee erikoismallisarjan avaavan Nuovo T:n. Massiivikoivukoteloon kasattu kaiutin on muotoiltu pehmeän sisustusystävälliseksi. Tarkasteltavana myös uusittu kotikäyttöön soveltuva Pro Audio -sarja sekä passiivikaiutinvalikoimaa edustava uusi Classic-sarja. Viime vuoden kovasti tuotekehitystä tehnyt Amphion tuo kuultaville uusien Ion L- ja Prio 520 -kaiuttimien lisäksi muitakin vielä julkaisemattomia tuotteita. Yhtiön miesvahvuuteen on liittynyt huippusuunnittelija Ole Lund Christiansen. Hifimaailman viime numerossa testattu ja hyväksi todettu WaveDynamics Halfspace ja sille sopiva bassojalusta NaSW ovat kuultavissa valmistajan omalla osastolla. Paremmin tilainformaatiota välittävä Halfspace II ja suurempiin huoneisiin soveltuva NaSW II saatetaan ensim-
mäistä kertaa koko kansan nähtäville messuilla. Mahdollisesti esillä on myös WaveDynamicsin täysin uusi transmissiolinjaan perustuva suurikokoinen kaiutin. Omien kaiuttimien lisäksi yhtiö esittelee maahantuomiaan elektroniikkalaitteita, kuten rasiamaisen digitaalisen TA-10-vahvistimen sekä tietokoneeseen liitettävän UD-10-DAmuuntimen.
Tarkkaa piirtoa kotiteatteriin
Blu-ray- ja HD DVD -soittimien vihdoin tultua markkinoille on niiden pariksi soveltuvien FullHD-näyttölaitteiden hankinta jo jossain määrin perusteltua. Täyden 1920x1080 pikselin elämänmakuista kuvaa pääsee ihmettelemään useammassakin muodossa niin tykkien kuin televisioiden esittämänä. Aronet on saanut nähtäville juuri esitellyn InFocuksen FullHDdebyytin, DarkChip3-DLP-piiriin perustuvan IN82:n. Vaikka uusi malli onkin jo tuloillaan, vakuuttanee JVC:n supersuosittu DLA-HD1 edelleen Marekin osastolla. Samaan syssyyn voi katsastaa Sanyon uunituoreen PLV-Z2000 FullHD-mallin ja Toshiban 52-tuumaisen LCDtelevision kyvyt HD DVD -soittimeen liitettynä. Videotykkien yleistyminen olohuoneissa on
Accuphase-esittelypäivät la 2 9 - su 30.9.2007 klo 10 - 18
Esittelemme myymälässämme koko Helsinki HIGH END 2007 -messujen ajan Accuphasen mielenkiintoisia uutuuksia. Tervetuloa kuuntelemaan!
DP-500 CD-soitin
Eerikinkatu 8 00100 Helsinki puh. (09) 605 080 www.audiostar.fi
5.600
E-450 vahvistin
6.000
Palvelemme: ma pe 10 18 la 10 14
HIFIMAAILMA | 6 | 2007
57
HELSINKI HIGH END & HIFIMAAILMA 2007
Johtohässäkästä eroon 2 x 50 watin digipäätteet sisältävällä keF Wireless systemillä. Paketin hinta on 799 euroa.
Reference 3a:n kaiuttimia voi kuulostella avi-palvelu armisen huoneessa Pro-Ject RPM10 -huippulevarin säestämänä.
Musical Fidelityn 550k supercharger heilauttaa vaatimattomammankin päätteen reservit 550 watin yläpuolelle.
JvC DLa-HD1 ihastuttaa messuyleisöä kontrastisuhteella 15 000:1.
kaukosäädinkeon saa maan tasalle Denonin monipuolisella RC7000Ci-yleissäätimellä. kantamaa voi kasvattaa RF-lähettimellä.
Crestronin ohjausjärjestelmillä voidaan selkeyttää monihuonejärjestelmiä sekä hallita koko kodin elektroniikkaa verhoista videotykkiin.
synnyttänyt valoisissa tiloissa toimivat DNP:n Supernova-valkokankaat. Teräväpiirtoa ei liene odotettavissa perustelevisiokanaviin vielä useampaan vuoteen, mutta Canal Digital tarjonnut tarkempaa kuvaa satelliitista jo parisen vuotta. Canal Digital esittelee messuilla toisen sukupolven HDTV-digibokseja, joilla pääsee kiinni kuuteen tehokasta MPEG-4-pakkausta käyttävään HD-kanavaan. Kotiteatterivahvistimet ovat joka vuosi varma näky hifimessuilla. Vuosittain uudistuvat mallistot tuovat lähes aina jotain uutta ja välttämättöminä pidettyjä ominaisuuksia muka58 HIFIMAAILMA | 6 | 2007
naan. Tänä vuonna taikasanoja ovat Dolbyn ja DTS:n uudet ääniformaatit, lukuisat skaalaavat HDMI-liitännät sekä verkko-ominaisuudet. Yamahan uutuusmallistoa esittelee esimerkiksi Marek, jonka pilttuussa pääsee hiplaamaan järkäleenomaista DSP-Z11:tä. 5 500 euron hintaisen monitaiturin lukuisiin toimintoihin perehtymiseen ei valitettavasti messukohtaaminen riittäne. Useimpiin teattereihin taatusti riittävät RX-V3800 ja RX-V1800 ovat myös ihmeteltävinä. Soundata vastaa Denonin kotiteatteriuutuuksien esittelystä. Parrasvaloissa on lähes
lippulaivan tasolle yltävä AVR-4308, joka taitaa uusimpien formaattien nykyjipot seitsemän päätteen voimin noin 2 800 euron hintaluokassa. Kun kotiteatteri alkaa pursuta erillislaitteita useine käskytyskapuloineen, apuun rientää Denonin edistyksellinen RC-7000CI-kaukosäädin, joka on laajennettavissa jopa 90 metrin toimintasäteelle radiotaajuuksia välittävällä lisäpalikalla. Tämä ja paljon muuta löytyy Helsinki Highend & Hifimaailma 2007 -messuilta 29. 30. syyskuuta Helsingin Radisson SAS Royal -hotellissa, ositteessa Runeberginkatu 2. n
Hifimaailma
HELSINKI HIGHEND & HIFIMAAILMA 2007
HIFIMESSUT
Laadukkaan äänen- ja kuvantoiston messut
29. ja 30. syyskuuta 2007, Radisson SAS Royal Hotel, Helsinki
HELSINKI HIGHEND & HIFIMAAILMA 2007
Kattava läpileikkaus uutuuksista, uudesta teknologiasta, laadukkaan äänen- ja kuvantoiston huippua edustavista tuotteista. Esillä on laadukas kaksikanavainen ja monikanavainen äänentoisto eri hintaluokissa, HighEnd-laitteistot, kotiteatterit, teräväpiirtotelevisiot, Blu-Ray ja HD DVD, videotykit, isot plasma- ja LCD-näytöt, huippukaiuttimet, kuulokkeet, välijohdot, tarvikkeet, ääni- ja kuvatallenteet... Ja paljon muuta! Autohallissa myös laadukasta HighEnd-autohifiä.
Tule kokemaan miltä laatu kuulostaa ja näyttää.
HIGHEND ÄÄNI JA HIGH DEFINITION KUVA
Yli 40 osastoa, yli 30 näytteilleasettajaa, kuunneltavaa ja katsottavaa 6 kerroksessa. Radisson SAS Royal Hotel, Runeberginkatu 2, Helsinki La 10 - 18, Su 10 - 17, liput 10 euroa.
Lisätietoa: www.hifi maailma.fi /messut2007
KOKEILU VERKKOMUSIIKKISOITIN SONOS ZONEPLAYER TESTI XXXXXXXX
TeksTi: Jani Pesonen k u vaT : P e k k a Vä ä n ä n e n J a J a n i P e s o n e n
Vapautta musiikinkuunteluun
sonos Zoneplayer on langaton digitaalinen musiikkijärjestelmä, jonka avulla voi siirtää musiikin soimaan kodin jokaiseen huoneeseen. otimme selvää, millaista äänenlaatua se tarjoaa, ja miten helposti sillä syntyy digitaalinen monihuonejärjestelmä. kokeilimme järjestelmää, johon sisältyy kaksi ZP100 yksikköä, yksi ZP80 yksikkö sekä CR100 ohjainyksikkö.
-verkkomusiikkisoitinta. Erikseen ostettuna yksikköjen hinta tulee kuitenkin suhteessa selvästi pakettiratkaisua kalliimmaksi.
Tiivis kokonaisuus
Zoneplayer kosiskelee ulkonäöllä ja ominaisuuksilla selvästi enemmän uudesta teknologiasta kiinnostuneita henkilöitä. Koteloinnin ulkoasu on siisti, mutta raskaaseen hifiin tottuneelle muovisen oloinen. Myös laitteiden koko eroaa tyypillisistä mitoista etenkin leveyden suhteen. Kapeat ja suhteellisen kevyet laitteet on kuitenkin helppo sijoittaa pois näkyvistä, mikäli niiden ulkoinen olemus ei miellytä silmää. Vaatimattomasta ulkoasusta huolimatta järjestelmästä löytyy kuitenkin kaikki tarpeellinen ja tavalliselle käyttäjälle vähän ylikin. Järjestelmän laajennus ei myöskään heti aiheuta ongelmia, sillä yksiköitä ja kontrollereita voi olla verkotettuna 32 kappaletta. Musiikkitiedostoja voidaan käyttää jopa 16:lta erilliseltä tietokoneelta.
Z
60
oneplayer on Sonosin näkemys laadukkaasta verkkomusiikkisoittimesta. Kokeillun kokonaisuuden saa omaksi laadukkaan cd-soittimen hinnalla, mutta tähän hintaan Sonos ei ole tyytynyt tarjoamaan pelkästään langatonta verkkomusiikkisoitinta, sillä ZP100 sisältää myös stereopäätevahvistimen.
HIFIMAAILMA | 6 | 2007
Lisäksi Sonosin eduksi kilpailijoihinsa nähden on laskettava mahdollisuus rakentaa yksinkertainen ja edullinen monihuonejärjestelmä. Toki ohjainyksikön ja linjatasoisen ulostulon tarjoavan ZP80-yksikön voi hankkia erikseenkin, jolloin ominaisuudet vastaavat esimerkiksi aiemmin kokeiltua Slimdevices Transporter
sonoksen mukana tuleva ohjelmisto on erittäin selkeä ja helppokäyttöinen.
Sonosin järjestelmä koostuu pc-laitteistoon asennettavasta palvelinohjelmistosta, ohjainyksiköstä sekä vahvistinyksiköistä. Näistä erityisesti ohjainyksikkö ansaitsee erityismaininnan hyvän käytettävyyden ja selkeyden ansiosta. Sen tarjoamien ominaisuuksien toivoisi yleistyvän myös perinteisten cd-soittimien puolella: suuri värillinen näyttö sekä näppärä hakupyörä yksinkertaisesti toimivat täydellisesti. Vahvistinyksiköistä ZP80 sisältää ainoastaan
digitaaliset ja analogiset annot. ZP80 voidaan siten liittää esimerkiksi stereovahvistimeen tai suoraan aktiivikaiuttimiin. Mikäli laitteen oma äänenlaatu ei miellytä, laadukkaamman muuntimen kytkentä on mahdollista joko optisen tai sähköisen digitaaliliitännän kautta. ZP100-vahvistinyksikkö on kooltaan hieman suurempi, ja se sisältää myös 50-wattisen stereopääteasteen. Antoteho on riittävä useimmille hifikaiuttimille. Kaiutinliitäntöjen lisäksi on
myös linjatasoinen tulo- ja antoliitäntä sekä suodatettu (80 Hz) subwooferliitäntä. Vahvistimessa on myös 4-porttinen Ethernet-kytkin.
Helppo asentaa
Sonosin järjestelmän asennuksen luvataan olevan erittäin helppoa. Sitä se kieltämättä onkin, kunnes tapahtuu jotain odottamatonta. Ja testattavaa laitteistoa asennettaessa tapahtuikin koko rahan edestä. Ohjelmiston asennus tietokoneelle oli mutkatonta, mutta yhteyden luominen langattoman verkon (suojattu) välityksellä ei onnistunut. Tästä syystä jouduin asentamaan ensimmäisen laitteen verkkokaapelilla. Jostain syystä palvelinohjelmisto ei tunnistanut laitetta kytkimen läpi vietynä, ja asennus onnistui vasta kytkettyäni suoran kaapeliyhteyden tietokoneen verkkokortin ja ZP100-vahvistimen välille. Myöhemmin yhteys kuitenkin toimi myös kytkimen läpi vietynä. Ongelmista huolimatta annan tunnustusta asennusohjelman toimiville vianhakuohjeille. Koko asennukseen kului aikaa vianhakuineen pari tuntia, mutta normaalisti asennus on muutaman minuutin homma.
HIFIMAAILMA | 6 | 2007 61
KOKEILU VERKKOMUSIIKKISOITIN SONOS ZONEPLAYER TESTI XXXXXXXX
Laitteet asennetaan järjestelmään yksi kerrallaan. Ensimmäisen asennuksen yhteydessä laitteet lataavat muistiin Internetin välityksellä viimeisimmät ohjelmistoversiot. Soittimet voi nimetä asennuksen yhteydessä niiden sijainnin mukaan. Myös musiikkitiedostojen sijainti valitaan asennuksen yhteydessä. Koko asennuksen ajan on parasta kirjautua sisään järjestelmänvalvojan oikeuksilla, sillä muutoin tiedostokansioiden jako-oikeuksien kanssa voi tulla ongelmia (ohjelmisto ei löydä musiikkitiedostoja). kan cd-soittimille tai vahvistimille. Huippuluokan äänenlaatu saavutetaan useimmiten vain yhdessä kuuntelupisteessä, joten high-endin nälkäisille suosittelen ZP80-vahvistimen kytkemistä ulkoisen da-muuntimen kautta parhaaseen järjestelmään. Muut yksiköt voi sijoittaa muihin huoneisiin taustamusiikin kuuntelua ajatellen. Aktiivikaiuttimien kumppaniksi ZP80 tai ZP100 sopii mainiosti myös äänenlaadun osalta. ZP100-vahvistimen pääteaste kuulosti alarekisterin osalta hieman muhkealta ja pyöreältä. Ehkä tämän seurauksena bassotoisto ei sulautunut aivan saumattomasti muihin osaalueisiin. Sopiva taso bassotoistolle riippuu huoneesta ja kuulijan mausta, joten jossain tilanteessa ripaus muhkeutta voi olla hyväkin asia. Tarkkuudessa jäädään kuitenkin turhan paljon Audionetin muuntimeen verrattuna, mutta musiikin kuuntelua ylimääräinen pehmeys ei kuitenkaan oleellisesti latista. Bassojen varjoon jää hieman viileän neutraali keskialue. Esimerkiksi vokaalimusiikki toistui omaan makuuni turhan hajuttomasti ja mauttomasti. Ylärekisterissä ei ole hintaluokka huomioon ottaen moitteen sijaa, vaikka heleämpää ja sävykkäämpää toistoa saa helposti, jos siitä on valmis myös maksamaan. Äänikuva pysyy isottelematta kasassa. Sivusuuntainen erottelu on hyvää luokkaa, ja ääni keskittyy kaiuttimien väliselle linjalle. On ilmeisesti haettu perinteistä "hifiääntä" ilman suurempia elämyksiä tai riskejä. Laitteisto on toimiva paketti pienistä puutteistaan huolimatta, ja se sopii mielestäni
sonos ZP100
Hinta: 649 / kpl antoteho: 50 W / kanava Mitat (l x k x s): 26 x 11,3 x 20,9 cm Paino: 4,5 kg
sonos ZP80
Hinta: 449 / kpl Mitat (l x k x s): 13,6 x 7,4 x 14 cm Paino: 0,7 kg
Muhkeasti soiva
Kuuntelin Zoneplayeria reilun kuukauden aikana molemmissa järjestelmissäni. Aktiivisia Genelec-kaiuttimia syötti ZP80-yksikkö. Testiä varten lainassa olleita Dynaudio-kaiuttimia vahvisti toinen ZP100-yksiköistä. Musiikin soittaminen kätevän ohjausyksikön välityksellä sujui kuin tanssi. Sonosin avulla monihuonejärjestelmä todellakin toimii, ja musiikki siirtyy parilla painalluksella huoneesta toiseen. Myönnettävä se on, että järjestelmän palautettuani tuli jälleen kerran ikävä verkkomusiikkisoittimen helppokäyttöisyyttä taustamusiikkia valitessa. Sonoksen järjestelmän äänenlaadun vertaaminen ei ollut aivan yksinkertaista, koska järjestelmä koostuu sekä verkkomusiikkisoittimesta että esi- ja päätevahvistimesta. Pyrin arvioimaan järjestelmän kokonaisuutena omassa hintaluokassaan. Äänenlaatu on kokonaisuutena hyvä, joskaan se ei pärjää saman hintaluo-
CR100
Hinta: 499 Mitat (l x k x s): 16,5 x 2,5 x 9,7 cm Paino: 0,36 kg Lisävarusteena CC100-laturi (60 ) Lisätietoja: Helsinki Sound & Cinema, puh. 020 743 0070, www.helsinkisoundandcinema.fi TUETUT FORMAATIT Häviöttömät Apple Lossless, FLAC, AIFF, WAV Häviöllisesti pakatut MP3, WMA, AAC (MPEG4), Ogg Vorbis, Audible + Selkeä ohjelmisto + Liitännät + Upea ohjainyksikkö Hintaan nähden vaatimaton ulkonäkö
ÄÄNENLAATU
8-
kokonaisuutena paremmin sähköiselle musiikille. Järjestelmän käyttömukavuus antaa paljon anteeksi, ja hyvä musiikki saa tälläkin kokoonpanolla jalat liikkeelle.
sonos ZP100 sisältää linjatasoisen liitännän ulkoisen lähteen kytkentää varten.
Toimivaa järjestelmää kaipaavalle
Sonoksen kokonaisuuden tekee houkuttelevaksi sen yksinkertaisuus ja huippuunsa viritetty käyttömukavuus. Kilpailijoihin verrattuna käyttö on selkeästi joustavampaa, ja erityisesti Sonoksen ohjainyksikön jälkeen on vaikea tyytyä vähempään. Myös monihuonejärjestelmän edut huomaa parhaiten vasta niitä hetken käytettyään. Jos käyttömukavuus ratkaisee, Sonosin valinta on suhteellisen helppo. Äänenlaatukin riittää mainiosti useimmille, mutta aivan parasta ääntä verkkomusiikkisoittimien osalta se ei rehellisesti sanottuna pysty tarjoamaan. Järjestelmä tarjoaa ehdottomasti rahalle paljon vastinetta, mikäli sitä voi käyttää täysipainoisesti vähintään kahdessa eri huoneessa. Säästyneet rahat voi sijoittaa vaikkapa laadukkaampiin kaiuttimiin. n
62
HIFIMAAILMA | 6 | 2007
EISA Euroopan parhaat uutuudet 20072008
Euroopan parhaat uutuudet
Ennätysajassa EISA-raadin jäseneksi päässyt Hifimaailma kuuluu näistä ensin mainittuun. Yksittäisen maan vaikutusta prosessissa on rajattu siten, että samaa maata yhdessä paneelissa voi edustaa ainoastaan yksi lehti. Lehden toimitukset valikoivat markkinoilta omat ehdotuksensa palkinnon saajiksi, ja näiden joukosta voittajat myöhemmin poimitaan diplomaattisesti väittelemällä EISA: n vuosittaisessa tapaamisessa. Jokaisen pudotusvaiheeseen päässeen laitteen tulee olla saatavilla lehtien testattavaksi ennen kesäkuuta ja markkinoilla vähintään kymmenessä Euroopan massa viimeistään syyskuun kymmenentenä. Yli 5 000 euron tuotteissa aikaraja on venytetty syyskuun 24. päivään. Sääntöjen rikkomisesta seuraa muun muassa 60 000 euron sakkoa ja palkinnon mitätöinti. raati pyrkii parhaansa mukaan valitsemaan sellaiset laitteet, jotka parhaiten vetoavat laatua arvostaviin innokkaisiin kuluttajiin ja harrastajiin. Heti voittajien valinnan jälkeen tulokset lähetetään ne valmistaneille yrityksille. Vaikka voittajat ovatkin tiedossa jo kesäkuun lopussa, tulee valinnat pitää salassa elokuun puoliväliin asti. Varsinaiset pystit jaetaan voittajatuotteiden valmistajille tilaisuudessa, joka järjestetään syksyllä sopivimman suuren messutapahtuman yhteydessä. Tänä vuonna palkitsemistilaisuuden tyyssijaksi oli valittu syyskuun alussa pidetyt IFAkuluttajaelektroniikkamessut Berliinissä. Seuraavilla sivuilla on esitelty Hifi- ja kotiteatterilaitekategoriaan kuuluvien tuotteiden EISA-valinnat vuoden 2007/2008 tuotteiksi sekä valintaperusteet. Muiden kategorioiden voittajat löytyvät EISA:n nettisivuilta osoitteesta www.eisa-awards.eu.
J
oka kesä Euroopan lehdistöstä koostuva EISA-raati (European Imaging and Sound Association) kokoontuu ja valitsee vuoden merkittävimmät kulutuselektroniikan uutuustuotteet. Alun perin vuonna 1982 parasta kameraa etsimään ryhtynyt viittä eri lehteä edustanut päätoimittajajoukko poimii nyt tuotteita useasta eri kategoriasta 19 edustajamaan voimin. EISA-palkinnot on jaettu viiteen alalajiin: hifi- ja kotiteatterilaitteisiin, autoelektroniikkaan, kameratarvikkeisiin, videolaitteisiin ja monia toimintoja yhdistävään konvergenssiryhmään.
Mikä tekee tuotteesta EISA-palkinnon arvoisen?
Lähtökohtaisesti voittajatuotteen tulee yhdistää uusimmat teknologiat haluttavilla ominaisuuksilla sekä käyttäjäystävällisyydellä järkevästi hinnoitellussa paketissa. EISA-
64
HIFIMAAILMA | 6 | 2007
Kompakti kaiutin 2007-2008
B&W 685
600 euron hintaluokassa B&W:n 685:ttä on vaikea päihittää. 16-senttisen kevlarvahvisteisen basso-keskiäänisen kehys on valmistettu profiloidusta teräksestä, joka yhdessä B&W:n pienellä neodymium-magneetilla varustetun alumiinidiskantin kanssa mahdollistaa elementtien sijoittelun lähekkäin yhtenäisen toiston saavuttamiseksi. Vaahtomuovitapin avulla refleksiputki voidaan tukkia sopivinta bassovastetta etsiessä, jos kaiutin sijoitetaan esimerkiksi lähelle seinää. Muotoilu on soinnin tapaan erittäin tasapainoinen, ja kotelon viimeistelyn voi valita neljästä modernista vaihtoehdosta.
Kaksikanavavahvistin 2007-2008
Cambridge Audio Azur 840A
C
ambridge Audio ei ole nuukaillut kehittäessään Azur 840A:ta. Kuoren sisältä löytyy joukko audiofiilitason komponentteja täydentämässä uudentyyppistä A-luokan puhtaan äänen ja lämmön sekä B-luokan viileän toiminnan yhdistävää XD-luokan päätettä. Tuloksena on hienostunut, hyvän hyötysuhteen omaava ja hyvältä kuulostava vahvistin suurella virranantokyvyllä sekä nopealla transienttitoistolla. Tarvittaessa 120 wattia kahteen kanavaan puskeva paketti tuo eloa musiikkiin ja tarjoaa laajat liitäntämahdollisuudet balansoituine tuloineen ja monihuonetukineen järkevässä hintaluokassa.
HIFIMAAILMA | 6 | 2007
65
EISA Euroopan parhaat uutuudet 20072008
HD-soitin 2007-2008
LG BH100
Teräväpiirtosota jatkuu, mutta niille, jotka mieluummin nauttivat elokuvista kahakan päättymisen sijaan, on LG kehittänyt ratkaisun. BH100 toistaa sekä HD DVD:t että Blu-ray-levyt tavallisia DVD-levyjä unohtamatta. HDMI-lähtö tukee tarkkuuksia 1080p:hen asti. Miinuksiksi voi laskea tuen puuttumisen CD-toistolle ja HD DVD levyjen interaktiivisille HDi-toiminnoille, mutta soitin on silti selkeä merkki valmistajan neutraaliudesta standarditaistelussa.
Highend-tuote 2007-2008
Linn Sondek LP12SE
Legenda syntyi jo vuonna 1972, kun Linn ensimmäistä kertaa esitteli LP12-levysoittimensa. Lukuisten päivitysten jälkeen uusi LP12 SE on täysin uusi merkkipaalu merkittävän tuotteen historiassa. Erittäin jäykkä täysalumiinista valmistettu alusta klassiselle ripustukselle suodattaa ylimääräiset äänet levylautasesta, äänivarresta ja rasiasta. Ekos SE äänivarsi on valmistettu titaanista, ja sen laakerit on valmistettu uusinta teknologiaa käyttäen mahdollisimman tarkoin toleranssein. SE-paketti sisältää myös Akiva MC rasian ja erittäin tarkan Lingo-virtalähteen moottorin pyöritystä varten. LP12 SE sijoittuu maailman parhaimpien levysoitinten kastiin tarjoten vaikuttavimpia highend-elämyksiä ääniformaattiin katsomatta.
Kompakti järjestelmä 2007-2008
LG FA/FB 162
Pienikokoinen järjestelmä, joka on malliesimerkki LG:n kyvystä toteuttaa innovatiivisesti muotoiltu tuote käytettävyyden kärsimättä. Yhtiön chocolate-matkapuhelimen tapaan kiiltävällä mustalla pinnalla viimeistelty keskusyksikkö toimii kosketusnäytöllä, jota hallitsee iPodien kaltainen valikkorakenne. Kapealinjaisten kaiuttimien ääni on yllättävän täyteläinen, kiitos sivuille sijoitettujen subwooferien. Näyttävän ulkoasun lisäksi LG FA/FB 162 toistaa monipuolisesti CD-levyjä (FA-versio) tai DVD-levyjä (FB-versio) ja JPEG/MP3/ WMA-tiedostot USB 2.0 liitännästä. Edulliseen pakettiin mahtuu lisäksi herkkä FM/AM RDS-viritin ja laajat äänenkäsittelyominaisuudet.
66 HIFIMAAILMA | 6 | 2007
Kotiteatterivahvistin 2007-2008
Onkyo TX-SR605
Onkyon TX-SR605 on monipuolinen osaaja. Se oli ensimmäinen AV-vahvistin, joka tarjosi HDMI 1.3 liitännät sekä dekooderit uusille DTS-HD- ja Dolby True HD formaateille. Tehokkaassa kotiteatterivahvistimessa on seitsemän päätettä, tuki 1080p-videolle ja Deep Color väreille sekä Faroudjan lomituksen poisto. Sisäänrakennettu Audyssey 2EQ hoitaa nopeasti ja helposti kalibroinnin, ja koko paketti on koottu erittäin kilpailukykyisesti hinnoiteltuun pakettiin. Onkyon laajat ominaisuudet riittävät pitkälle tulevaisuuteen sekä innokkaimpien harrastajien että hintatietoisempien kuluttajien käsissä.
Kompakti kotiteatterijärjestelmä 2007-2008
Philips HTS8100
Philipsin Ambisound HTS8100-järjestelmän ansiosta surroundäänien nauttimiseen ei tarvita viittä erillistä kaiutinta. Kuin ihmeen kaupalla laitteen kaiuttimet, vahvistin ja DVD/CD-soitin on kaikki saatu sijoitettua vain 13 senttiä syvään koteloon. Äänipalkki soveltuu erinomaisesti taulutelevisioiden pariksi. Kaiutinelementteinä käytetään kotiteatteriin soveltuvia kahta 2,5 cm soft dome diskanttia, kuutta 6,35 cm bassoa ja subwooferia alapäätä tukevoittamaan. Asennus on helppoa kuvaruutuvalikoiden avulla, mutta omia mieltymyksiä varten on useita äänensäätömahdollisuuksia. Faroudjan sisäänrakennettu DCDi-prosessori skaalaa DVD-levyt 1080p-tarkkuuteen, ja kannettavia mediasoittimia varten on lisävarusteena saatavia telakointiasemia.
HIFIMAAILMA | 6 | 2007
67
EISA Euroopan parhaat uutuudet 20072008
Soitin 2007-2008
Pioneer PD-D6-J
Musiikinystävien ykkösformaatti on edelleen perinteinen CD-levy, ja Pioneerin kaksikanavaisella PD-D6-J SACD-soittimella siitä saa kaiken irti ilman astronomista budjettia. Työn laatu ja design ovat ykkösluokkaa, ja niistä osoituksena ovat muun muassa tuhti virtalähde ja alumiinista valmistettu etupaneeli. DA-muuntimessa käytetään 24bit/192kHz-piirejä, prosessori on tehokas Legato Link PRO, ja sähköiset osat on valittu huolella. PD-D6-J toistaa myös MP3- ja WMA-pakatut tiedostot. Soitin saavuttaa dynaamisen toiston ja korkeiden äänten hyvän erottelun kuulostamatta kuitenkaan aggressiiviselta.
Saavutus 2007-2008
Quad ESL-2905
70 vuoden kokemus hifialalla on jo sinällään saavutus, mutta merkittävämpää on Quadin harras omistautuminen elektrostaattisille kaiuttimille. Quad ESL-2905 on valmistajan tuorein lippulaivamalli, joka ilmentää parhaimmalla mahdollisella tavalla Quadin perustajan, Peter Walkerin, 50 vuotta sitten esittelemiä innovaatioita. ESL2905:ssä lähes täydellisen pyöreät ääniaallot lähtevät ajallisesti viivästetyistä sisäkkäisistä renkaista kaiutinelementin pinnassa. Ääniaallot kuulostavat lähtevän virtuaalisesta pisteestä itse kaiuttimen takaa, ja järjestelmällä saavutetaan laaja aaltojen hajonta, erittäin alhainen särötaso ja bassotoisto, jota kotelokaiuttimet voivat vain kadehtia. 2905 tarjoaa unohtumattoman kuuntelukokemuksen.
68
HIFIMAAILMA | 6 | 2007
Kotiteatterijärjestelmä 2007-2008
Samsung HT-TXQ120
Samsungin HT-TXQ120 on mahdollisesti täydellinen ratkaisu litteän television pariksi 5.1-kanavaista äänentoistoa hakevalle. Tyylikkäät lattiakaiuttimet on viimeistelty kiiltävällä pianolakalla, ja sama teema jatkuu mustassa ohjausyksikössä, joka voidaan sijoittaa joko seinälle tai jalustalle. Video- ja äänituki ulottuu CD- ja DVD-levyistä SACDja DVD-Audio-levyihin sekä USB-laitteisiin. HDMI-ulostulosta saa signaalin 1080p-tarkkuudella, ja laitteiston käyttöönotto sujuu hujauksessa automaattisen kalibrointijärjestelmän avulla. Johtosotkun vähentämiseksi subwoofer toimii myös kaiutinkaapeleiden keskuksena. Kaiken kruunaa lisävarusteena saatavat langattomat takakaiuttimet.
Seinä-asennettava kaiutin 2007-2008
Sonance Ellipse 1.0 LCR
Vallalla on uskomus, että seinäasennettavat kaiuttimet eivät pääse äänenlaadussa tai monipuolisuudessa lähellekään lattia- tai jalustakaiuttimia. Sonance osoittaa harhaluulot jälleen vääriksi uudella Ellipse 1.0 LCR:llään, joka yltää teknisesti sekä äänellisesti tavallisten kaiuttimien tasolle. Patentoituja tekniikoita käyttävä kaiutin on erinomainen esimerkki Sonancen filosofiasta käytännössä. 165-millinen lasikuituelementti on asennettu tukevaan ellipsin muotoiseen kehykseen, mutta samankeskisesti sijoitettuja keskiäänistä ja diskanttia voidaan kääntää kuulijaa kohden 20 astetta joka suuntaan parhaan kuunteluelämyksen saavuttamiseksi.
HIFIMAAILMA | 6 | 2007
69
EISA Euroopan parhaat uutuudet 20072008
Projektori 2007-2008
Sony BRAVIA VPL-VW60
FullHD-tarkkuuden ollessa nyt alan vallitseva standardi, ei projektorien auta kuin tyytyä kohtaloonsa ja tarjota täydet 1920x1080 pikseliä. Sonyn jo ikääntyneen Qualia-huippumallin pikkuveli VPL-VW60 on valmiina haasteeseen kolmella SXRD-paneelillaan ja automaattisella iiriksellään. Tulevaisuuden vaatimuksia varten laitteessa on monipuolinen värienhallintajärjestelmä ja tuki laajemmille väriavaruuksille. Laajalla zoom-objektiivilla saa suuren kuvan myös lähietäisyydeltä, ja asennusta helpottaa edelleen motorisoitu lens shift ja taustavalaistu kaukosäädin. Laajat liitännät, kuten kaksi HDMI CEC tuloa ja tuki 1080p24signaalille, tekevät kaikenlaisten oheislaitteiden käytön mahdolliseksi. VPL-VW60:n ominaisuudet ovat vaikuttavat, ja hintakin houkutteleva.
Kotiteatterikaiutin 2007-2008
Tannoy Arena HighLine 500
Innostava Arena Highline 500 sarja vahvistaa käsityksiä Tannoyn poikkeuksellisen hyvästä maineesta kaiutinvalmistajana. Kaiuttimen erittäin kapea kotelo on ideaalinen moderniin olohuoneeseen ja litteän television pariksi. Elementtivalinnassa on päädytty Tannoyn legendaariseen Dual Concentric koaksiaalitekniikkaan, joka ei tässä kaiuttimessa tarvitse tuekseen erillistä superdiskanttia. Taajuuskaistan toisessa päässä lisävahvistusta subwooferin avulla tosin tarvitaan tuntuvien murahtelujen välittymiseksi. Täydellisen 5.1-kotiteatterisarjan saakin koottua Tannoyn uudesta Highline 500 mallistosta.
70
HIFIMAAILMA | 6 | 2007
Kotiteatterisubwoofer 2007-2008
Velodyne SPL-1200R
Kauniisti viimeistelty Velodyne SPL-1200R on äärimmäisen pieni ja monipuolinen subwoofer, jonka voimanlähteenä toimii 1000-wattinen digitaalivahvistin ja kevlarvahvistettu jämäkkä 12-tuumainen elementti. Se on täydellinen valinta vaativaan kotiteatteriin tai pakettiratkaisuissa mukana tulleiden subwooferien korvaajaksi. Erilaisten huoneiden vaatimuksiin vastaa bassotaajuuksia muokkaava automaattinen ekvalisaattori mikrofoneineen ja DSP-prosessoreineen. Tason hienosäätö onnistuu mukavasti kuuntelutuolista kaukosäätimellä. Velodyne on tehnyt kaikista suorituskykyä parantavista teknologioista helppokäyttöisiä, joten subwooferin saa soimaan hyvin huoneessa kuin huoneessa.
Lattiakaiutin 2007-2008
Yamaha Soavo-1
Yamaha Soavo-1 on perinteinen kolmitiekaiutin, mutta ulkonäköä hallitsee erittäin elegantti design, joka on kuuluisan japanilaisen suunnittelijan Toshiyuki Kitan käsialaa. Kaksikammioinen kotelo ei sisällä lainkaan samansuuntaisia pintoja, ja se on valmistettu korkealaatuisista materiaaleista, kuten aidoista puuviimeistelyistä. Refleksiputki on veistetty puusta, ja diskantti on sijoitettu alumiinikehtoon. 6,5-tuumaisten bassoelementtien ja keskiäänisen kalvo on valmistettu Yamahan omasta AdvancedPMD-metallista. Käytetyt menetelmät ovat synnyttäneet kaiuttimen, jonka ääni on sekä suorituskykyinen että luonnollinen.
HIFIMAAILMA | 6 | 2007
71
KOKEILU VÄRIKALIBRAATTORI SPYDERTV TESTI XXXXXXXX
TeksTi: Jarno Laine k u VaT : J a r n o L a i n e J a S a m u S a u r a m a
Television värisäätöjen ei tarvitse juuttua laitteen neutral- tai Creative cinema -asetukseen. Luonnolliset värit saa löydettyä ihan itsekin, tosin paljon helpommin, kun apuna on tietokone ja pieni elektroninen silmä.
Värillä on väliä
I
hmisen silmä on varsin mukautuva laite. Oman laitteiston kuvaan ja tunnelmaan tottuu ajan myötä, jolloin kaverin uusi kallis 50-tuumainen HDTV saattaa tuntua tehdassäädöillä tosi valjulta. Mielipiteitä kuuluu olla, ja niistä kiisteleminen on antoisaa. On kuitenkin myös olemassa niin sanotut oikeat kontrastit, värit ja värilämpötilat, samat kuin elokuvateatterin kankaalla. Värit, joilla elokuvan tekijä on tahtonut teoksensa nähtäväksi. Sekä NTSC- että PAL-tv-normien mukainen valkoinen (mahdollisimman pieni värisaturaatio) tähtää valkoiseen pisteeseen D65 CIE 1931 xy-värijakaumassa. D65 vastaa suunnilleen aurinkoista päivää (värilämpötila 6500 K) meillä Pohjois-Euroopassa. Harvan tv:n valkoinen kuitenkaan todellisuudessa osuu tähän. Jo valmisasetuksilla se on luultavasti jotain etäisesti sinne päin. Lisäksi väreillä on tapana vaeltaa ajan mittaan hyvinkin kauas lähtöpisteestä. Todellinen ohjeistus tulee suoraan DVD:ltä. Ostoskanavamaisen innokas juontaja selittää esimerkkeineen kaiken käyttöön liittyvän juurta jaksain. Kohderyhmänä ovat selvästi aivan tavalliset kuluttajat, mitään insinööritaitoja tai pitkää fysiikkaa ei käyttöön tarvita. Englantia taitava lapsikin pystyy kalibroimaan perheen tv:n tällä ohjeistuksella. Koko toimitus kestää vajaat puoli tuntia. Korjattavat mahdolliset ominaisuudet ovat kirkkaus, kontrasti, väri (saturaatio), sävy (tint) ja värilämpötila, tai ne edellä mainituista, jotka näyttölaitteessa ovat säädettävissä. Plasma, LCD, perinteinen CRT ja taustaprojisio-tv:t ovat kaikki mukana, ja laitetyyppi valitaan heti alussa. Kalibrointiprosessi sujuu asennusvelhon tiukassa otteessa. Käyttäjä tottelee ohjeita tietokoneen ruudulla ja hosuu kahden kaukosäätimen kanssa säätäen tv:n asetuksia edestakaisin. DVD:ltä valitaan ruudulle testikuva ja sitä säädellään, kunnes ohjelmisto on tyytyväinen. Kone kertoo, mikä asetusyhdistelmä tuottaa lähinnä oikeaa olevan väritoiston. Mitään ylimääräistä insinöörille mielenkiintoista, kuten gammakäyriä, valkopisteitä tai värispektrejä ei valitettavasti ohjelmistosta saa ulos. Tätä varten löytyy toki omat ohjelmansa, joista moni nykyään tukee myös Spyderin värisensoria. Loppuraportiksi saa printattua muutaman sivun PDF-nivaskan, jossa selvitellään mikä muuttui. Viimeisenä ruudulta voi verrata lähtö- ja lopputilannetta havainnollisten kuvien avulla.
Värit valkokankaalla
Laitteen ei varsinaisesti mainosteta sopivan projektorille, tai muuhunkaan asennukseen, jossa kuva heijastuu valkokankaalta. Tätä varMukana tulee siisti musta pussi, johon mahtuvat kyytiin itse anturin lisäksi testisignaalit sisältävä DVD-levy ja adaperi, jolla anturin saa kiinni normaaliin kamerajalustaan.
Hämähäkki tv-ruudulla
"Parantaa dramaattisesti kotiteatterisi kuvanlaatua", mainostaa Colorvision uhmakkaasti SpyderTV- pakkauksensa kannessa. Sisäpuolelta löytyy testi-DVD, kolorimetri eli värimittari, ohjelmisto pc:lle (Win 2000/XP/Vista), mittarin erillinen imukuppi-jalustaliitin, makea kantolaukku ja ylimalkainen pahvi-pikaohje. Tämän lisäksi käyttäjä tarvitsee kuvalähteeseen liitettävän DVD-soittimen ja tietokoneen, jonka USBporttiin mittarin johto yltää.
72 HIFIMAAILMA | 6 | 2007
HCFR Colormeter
Mitä saadaan, kun annetaan intohimoisille ranskalaisille kotiteatteriharrastajille keskustelufoorumi ja liikaa vapaa-aikaa? Ilmeisesti joskus jotain hyvääkin, kuten Colorimètre HCFR -värikalibrointiohjelmisto. Parisen vuotta sitten yhteisö julkaisi ensimmäisen alphan, johon kuului simppeli ohjelma ja ohjeet tee-itse-mittapäälle sarjaporttiin. Kehitys kehittyy, ja nykyinen versio tukee myös kaupallisia mittapäitä, kuten EyeOne Beameria ja Spyder II:sta. HCFR on varsin monipuolinen, kattava ja kertaluokkaa hankalampi kuin esimerkiksi SpyderTV Kitin ohjelmisto. Testimateriaaliksi HCFR tarjoaa omia testikuvia (jos mittaa mittaavaa tietokonetta itseään) tai Patterns-testiDVD:tä, jonka voi imaista foorumin kotisivulta ja polttaa itselleen. Mittauksista voi tehdä ne, jotka haluaa, ja suunnilleen miten haluaa. Valittavana on esimerkiksi harmaa-asteikkoa, lähes valkoiset ja lähes mustat sekä värien (RGB, CMY) saturaatiot. Kun mitataan samaa ruutua, jolla ohjelma pyörii, automatiikka huolehtii testikuvan vaihdosta. Mittauksen tulokset esitetään työpöydällä graafisesti eri ikkunoissa, jälleen oman kiinnostuksen mukaan. Tarjolla on muun muassa histogrammit luminanssille, RGB-tasoille, värilämpötiloille ja jopa värikolmio CIE-kartalla. Itse värien optimointi vaatii järkeilyä ja tulosten ymmärtämistä, sillä mitään kädestä pitävää opasta ei kuulu mukaan. HCFR nostaa simppelin karvalakki-kalibraattorien käyttöarvon aivan uudelle tasolle. Ainakin siihen kannattaa tutustua ennen ryntäämistä ostamaan pykälää kalliimpaa mittauslaitteistoa. Ranskan kurssiakaan ei enää tarvita: käyttökieleksi saa myös saksan ja englannin! HCFR Colormeter -ohjelmisto, ilmainen GNU GPL -lisenssillä Vaatimukset: Windows 2000/XP, PC jossa USB 1.1 tai 2.0 Historiaa ja ohjelmisto Homecinema-FR:n alasivulla: http://www.homecinema-fr.com/ colorimetre/index_en.php
ten valmistajan mallistossa on mittarista ja ohjelmistosta hieman kalliimmat mallit. Utelias mieli päätti kuitenkin kokeilla, onnistuisiko moinen. Valkokankaaseen ei tietenkään ole mitään mieltä kiinnittää Spyder-anturia imukupeilla, jolloin mitattavaksi jäisi ainoastaan sen oma varjo. Mukana seuraavalla lisäpalikalla saa mittarin onneksi liitettyä erilliseen jalustaan ja suunnattua kankaalle hieman etäämmältä ja yläviistoon (heijastuneen valon tulosuuntaan). Tietenkin voisi kääntää sensorin ympäri ja mitata suoraan projektorilta saapuva valo. Hyödyllisempää kuitenkin lienee tutkia hieman harmaasävyiseltä kankaalta heijastunutta kuvaa. Mittari osoittautui riittävän herkäksi myös heijastuneelle valolle täysin pimeässä huonees-
sa. Pari mittausta piti uusia ohjelman omasta pyynnöstä, mutta loppuehdotelma näytti vähintään järkevältä. Tässä vaiheessa karvalakkipaketti osoitti kuitenkin rajansa. Toivomaan jäi hieman lisää ominaisuuksia projektorissa olisi perussäätöjen lisäksi ollut myös omat säädöt joka värille, gammalle ja eri mustan ja kontrastin tiloille.
myös muiden valmistajien tai harrastajien ohjelmistot, kuten CalMAN (noin 100 ) sekä avoimen lähdekoodin, alun perin ranskalaisesta kotiteatteriyhteisöstä sikiävä HCFR. Oikeat ammattilaisten käyttämät kalibraattorit kustantavat 520 kertaa enemmän kuin SpyderTV. Jos parisataa euroa silti kuulostaa hurjalta, voi aina maksattaa laitetta takaisin konsultoimalla kaikki kulmakunnan kotiteatterit huippuunsa, bissepalkalla tietty! n
eikä siinä vielä kaikki
Colorvisionin kalibrointituotesarjaan kuuluvat myös SpyderTV Pro (730 ) ja ColorFacts Professional, joissa on parannettu laitetukea muun muassa tietokonemonitoreille ja projektoreille. Itse värisensoriosa, Spyder II on halvimmissa malleissa sama. Värisensoria tukevat
spyderTV kit
Hinta: 219 Lisätietoja: Fimeko Oy, puh. (09) 6962 280, www.fimeko.fi, www.colorvision.com
HIFIMAAILMA | 6 | 2007
73
TIETOA JA TAITOA Subwooferin sijoitus ja useamman subwooferin käyttö
TeksTi: Ant ti Kelloniemi k u vaT : S A m u S A u r A m A P i i r r o k s e T : A n t t i K e l lo n i e m i j A A l i x A n t e l l
subwooferille
Subwooferin bassotoistoa voidaan parantaa huomattavasti valitsemalla sille oikea sijainti. Toisto saadaan tasaisemmaksi myös subwooferien määrää lisäämällä.
Näin löydät parhaan paikan
M
Parhaassa tapauksessa subwoofereitakin on kaksi tai useampia, jolloin oikealla asettelulla saadaan yhtä toistinta tasaisempi bassovaste. Samalla kuitenkin parhaan paikan etsiminen usein painaville ja sisustuksen kannalta hankalille laatikoille käy yhä työläämmäksi, ellei tiedossa ole hyviä lähtökohtia etsinnän aloittamiselle.
usiikin ja elokuvien ääniraidan matalimpia murahduksia toistamaan hankitaan nykyisin usein erillinen kaiutin, subwoofer. Näin päästään taajuuksille, joiden puhdasta toistamista suurimmalta osalta hifikaiuttimia on turha odottaa. Samalla saadaan valtaosan taajuuskaistasta toistavat 27 kaiutinta edullisemmiksi ja helpommin sijoiteltavan kokoisiksi. Jotta matalimmat taajuudet voidaan erottaa toistettaviksi eri paikasta muuhun ääneen nähden, on pidettävä huolta, ettei näin tekemällä rikota tilavaikutelmaa. Millekään muulle taajuuskaistalle tällainen erottelu ei olisikaan mahdollista, mutta matalimpien äänten tulosuunnat paikallistuvat huoneessa niin huonos74 HIFIMAAILMA | 6 | 2007
ti, ettei niiden siirtäminen yhteen tai useampaan subwooferiin oikein tehtynä pilaa kuuntelukokemusta. Kaiutinsuunnittelussa kiinnitetään paljon huomiota jakosuotimen suunnitteluun ja viimeistelyyn. Samankaltainen tehtävä on edessä harrastajalla, joka sovittaa subwooferia muiden kaiuttimiensa seuraan. Haaste ei ole vähäinen, kun sopivan jakotaajuuden ja vaiheistuksen etsimisen lisäksi on ratkaistavana vielä subwooferin sijoittelu suhteessa huoneeseen ja muihin kaiuttimiin. Asiaan kannattaa paneutua, sillä oikea sijoittelu ratkaisee signaalia vääristämättömällä keinolla suuren osan niistä ongelmista, joiden kimppuun usein yritetään käydä sähköisellä taajuuskorjauksella.
Seisovia aaltoja
Lyhyt tutustuminen huoneakustiikan perusteisiin auttaa alkuun parhaan sijoittelun etsinnässä, sillä matalia taajuuksia tuottava äänilähde kytkeytyy aina akustisesti ympäröivään tilaan. Subwooferin toistamilla taajuuksilla akustiikan ilmiöistä merkittävin on seisovien aaltojen syntyminen huoneeseen, sikäli kun resonoivien rakenteiden vaikkapa vitriinin lasiovien tuottamista häiriöäänistä on päästy eroon. Seisovia aaltoja syntyy, kun äänen kulkeman suljetun reitin mitta, esimerkiksi kahden seinän välinen etäisyys, on yhtäläinen ääniaallon pituuden puolikkaan monikerran kanssa. Tilanne on esitetty kuvassa 1. Seinien, lattian ja katon välille
herää seisovia aaltoja samaan tapaan kuin kitaran kieli herää soimaan kun sitä näpäytetään. Kun vastakkaisista seinistä heijastuneet ääniaallot summautuvat yhteen, huoneeseen syntyy sekä solmukohtia, joissa kyseisen taajuinen ääni vaimenee merkittävästi, että kupukohtia, joissa ääni voimistuu ja jää soimaan muita taajuuksia selvästi pidemmäksi aikaa. Kupukohdissa ääni aiheuttaa paineenvaihtelua positiivisen ja negatiivisen maksimin välillä. Vierekkäisissä kupukohdissa, joiden välissä on siis aina yksi solmukohta, seisova aalto on aina vastakkaisissa vaiheissa. Äänilähde, tässä tapauksessa subwoofer, määrää signaalin vaiheen sijaintipaikallaan. Äänenpaineesta ilmoitetaan yleensä vain desibeliasteikolla kuvattava taso. Yhtä bassokaiutinta käytettäessä vaiheella ei ole merkitystä kuin sovituksessa pääkaiuttimiin nähden, jytinä kuulostaa aivan samalta kummassa tahansa vaiheessa. Useampaa subwooferia käytettäessä vaihe-ero seisovan aallon kupukohtien välillä on kuitenkin oleellinen tekijä, mihin palaamme myöhemmin. Seisovia aaltoja syntyy myös useampien kuin kahden pinnan välille, kuten kuvassa 2 on esitetty. Nämä aallot ovat kuitenkin tyypillisen muotoisissa huoneissa korkeammilla taajuuksilla ja sen verran vaimeampia, ettei niitä tarvitse ottaa huomioon bassotoiston tasaisuutta optimoitaessa. Seisovien aaltojen taajuudet, niin sanotut ominaistaajuudet, riippuvat huoneen mitoista. Ominaistaajuudella havaittavan resonanssipiikin leveys ja voimakkuus riippuvat vastaavasti seinämateriaaleista ja äänilähteen sekä kuuntelupaikan sijainnista. Pienissä, kovaseinäisissä tiloissa, jollaisia suurin osa hifilaitteistojen sijoituspaikoista on, seisovat aallot ovat matalilla taajuuksilla niin harvassa, että ominaistaajuuksilla heräävä kumina on helppo havaita. Korkeammilla taajuuksilla seisovia aaltoja on tiuhassa, eivätkä eri taajuudet soi merkittävästi eri voimakkuuksilla tai eri pituisia aikoja. Tällöin niiden vaikutus havaitaan vain huoneeseen kuuluvana tilavaikutelmana, jälkikaiuntaaikana ja äänekkyytenä.
lista, huoneesta, kaiuttimista ja kuuntelijasta riippuen subwoofer voidaan havaita erilliseksi äänilähteeksi, jos jakotaajuudeksi asetetaan yli 100250 hertsiä. Jos jako täytyy tehdä kovin ylhäältä, on perusteltua etsiä bassotoistimelle paras sijoitus etukaiuttimien läheisyydestä, mieluiten niiden välistä. Kun tavoitteena on tasainen bassotoisto, pyritään alimpia, harvassa olevia seisovia aaltoja herättämään mahdollisimman vähän. Äänipaineen maksimi kaikilla taajuuksilla on huoneen nurkissa, joten sijoittamalla subwooferin sinne saa varmimmin herätettyä huoneeseen erittäin epätasaisen, jymisevän ja kumisevan bassotoiston. Parempi olisi etsiä sijoituspaikkaa seisovien aaltojen solmukohdilta. Matalimmilla ominaistaajuuksilla, jotka eniten toistoa haittaavat, tämä merkitsisi optimaalisesti subbarin sijoittamista keskelle huonetta myös korkeussuunnassa. Tavallisimmat sisustuksen rajoitukset huomioon ottaen subbarille kannattaisi etsiä sijoitusta läheltä huoneen pisimmän seinän keskikohtaa. Tällöin saadaan jo yleensä merkittävin matalien taajuuksien virhe minimoitua, kun tilan matalimmalla ominaistaajuudella ja sen parittomilla monikerroilla seisovat aallot eivät herää lainkaan. Toki samalla herätetään huoneen kahden lyhyemmän suunnan seisovat aallot, joten ohje ei ole ehdottoman yleispätevä, vaan huoneen mittasuhteista sekä erityisesti muiden kaiuttimien ja kuuntelupaikan sijainnista riippuen saattaa paras sijoitus löytyäkin lyhyen seinän keskeltä. Merkitystä on myös kuuntelupaikan sijainnilla. Jos kuuntelija on juuri jonkin seisovan aallon solmukohdalla, hän ei havaitse tämän taajuudella häiritsevää voimistusta taajuustoistossa. Jos kuitenkin luotetaan vain tähän, haetaan paras mahdollinen kuuntelupaikka ja annetaan seisovien aaltojen jytistä muualla, muuttuu matalien taajuuksien toiston luonne hurjasti, kun kuuntelija vähänkin siirtää tai kääntää päätään. Parempi olisi siis pyrkiä mahdollisimman suureen tasaisen vasteen kuuntelualueeseen. Tällöin jytisevät bassot eivät häiritse myöskään naapureita tai muita oman kodin asukkeja.
Suhteellinen äänipaine Suhteellinen äänipaine Suhteellinen äänipaine Suhteellinen äänipaine
Kuva 1 1
1 0.5 0.5 0 0 -0.5 -0.5 -1 -1
0 Äänipainetaso (dB) (dB) Äänipainetaso Äänipainetaso (dB) (dB) Äänipainetaso 0 -20 -20 -40 -40 -60 -60 1 1 0.5 0.5 0 0 -0.5 -0.5 -1 -1
0 0 -20 -20 -40 -40
Äänenpaine ja desibeliasteikolla esitetty äänenpainetaso huoneen vastakkaisten seinien välillä kahdella alimmalla ominaistaajuudella. Äänenpainetaso on kaikilla seisovilla aalloilla suurimmillaan seinien lähellä.
Kuva 2
Kaapin paikka
Jos muut kaiuttimet toistavat kyllin alas, subwoofer voidaan sijoittaa täysin huoneen ehdoilla, tasaisinta toistoa hakien. Tässä kirjoituksessa jäljempänä annettavat ohjeet perustuvat ajatukselle, että subwooferia käytetään tässä mielessä oikein; toistamaan vain ääniä, joiden tulosuuntaa ei havaita. Subwooferin sijainnin havaittavuutta on tutkittu muun muassa Kanadan McGill-yliopistossa, Harman Internationalilla, sekä Suomessa TKK:lla ja YLE:llä. Lyhyenä ja joissakin lähteissä kyseenalaistettunakin yhteenvetona tutkimustuloksista voi todeta, että soitetusta materiaa-
Tasaisempi vaste äänilähteitä lisäämällä
Jos on mahdollista käyttää kahta subwooferia, niiden optimaaliset paikat ovat huoneen vastakkaisten seinien keskikohdilla. Näin kaiuttimet kompensoivat toistensa herättämät huoneresonanssit mahdollisimman hyvin ja tuottavat varsin tasaisen taajuusvasteen toistoalueellaan. Toinen alimpia seisovia aaltoja ajatellen järkevältä vaikuttava vaihtoehto olisi asettaa kaiuttimet huoneen vastakkaisiin nurkkiin. Puskiessaan huoneeseen bassotaajuuksia samassa
Esimerkit neljän ja kuuden pinnan välisten seisovien aaltojen reiteistä.
HIFIMAAILMA | 6 | 2007
75
TIETOA JA TAITOA Subwooferin sijoitus ja useamman subwooferin käyttö
Todella tasainen bassovaste huoneen keskialueella saavutetaan asettamalla subwooferit kunkin seinän keskikohdalle.
vaiheessa ne kumoavat toistensa herättämät parittomat seisovat aallot, jotka ovat vastakkaisilla seinillä vastakkaisissa vaiheissa.. Näillä taajuuksilla kaiuttimet tekevät siis periaatteessa työtä toisiaan vastaan. Lopputulos ei kuitenkaan yleensä ole ensin ehdotettua asettelua parempi. Nurkkiin sijoitetut subwooferit nimittäin herättävät yhä voimakkaasti kaikki parilliset seisovat aallot. Taajuusvasteesta saattaa näin tulla hyvinkin epätasainen, ja vaihtelu kuuntelupaikalta toiselle voi olla suurta. Jo yhdelle subwooferille paikkaa ja oikeita säätöjä haettaessa, mutta viimeistään useamman yhteistyötä optimoitaessa, onkin hyödyllistä käyttää apuna taajuusvasteen mittaamiseen sopivaa tietokoneohjelmaa ja mikrofonia, tai edes halpaa äänipainemittaria. Jos subwooferit ovat lattialla, kuten yleensä, heräävät edelleen katon ja lattian väliset seisovat aallot. Niiden merkitys on kuitenkin huomattavasti vähäisempi kuin seinien välisten aaltojen. Näin siksi, että huoneen korkeus on tyypillisesti sen muita mittoja pienempi, joten sille välille syntyvät aallot ovat jo korkeammilla taajuuksilla eivätkä kuulolla erotu kuvassa 2 esitetyn kaltaisista useiden pitojen välisistä aalloista. Eri kuuntelupaikat ovat nekin yleensä liki samalla korkeudella, lähempänä huonekorkeuden puoliväliä kuin lattiaa tai kattoa. Tällöin alimman pystysuuntaisen ominaistaajuuden kohdalle syntyvä virhe ei ole häiritsevä, eikä sen voimakkuus vaihtele päätä hieman liikuteltaessa. Vaan jos mielii todella tasaista taajuusvastetta, paraneeko tilanne aina vain äänilähteiden määrää lisäämällä? Kyllä vain. Teoreettisesti tasaisin vaste saadaan, jos huoneeseen herätetään ääni yhtä aikaa joka kohdasta. Subbareita siis huone täyteen, niin eivät seisovat aallot pääse kiusaksi. Simulaatioissa ja käytännön kokeissa, joita on tehnyt muun muassa Todd Welti Harman Internationalilla, on kuitenkin todettu
76 HIFIMAAILMA | 6 | 2007
Kahden samansuuntaisen, jäykän seinän välille syntyy seisovia aaltoja cn ominaistaajuuksille fn , 2L cn jossa äänennopeus c = 344 = 344 m/s, indeksi n = 1,2,3,... ja L on seinien välinen etäisyys. fn , jossa äänennopeus c m/s, indeksi 2L n = 1,2,3,... ja L on seinien välinen etäisyys. Tämä on erikoistapaus yhtälöstä, joka kertoo suorakulmaisen huoneen seinien, katon Tämä äänennopeus c = 344 m/s, indeksi n = 1,2,3,... ja L on seinien välinen etäisyys. ja jossaon erikoistapaus yhtälöstä, joka kertoo lattian välille syntyvien seisovien suorakulmaisen huoneen seinien, katon ja aaltojen taajuudet: Tämävälille syntyvien seisovien aaltojen joka kertoo suorakulmaisen huoneen seinien, katon ja lattian on erikoistapaus yhtälöstä, 2 2 2 taajuudet: lattiancvälille syntyvien seisovien aaltojen taajuudet: ny nx nz fn , 2 2 2 nx L L L 2 n yy n zz c x fn , jossa 2 L x nx, nyL y nz ovat kokonaislukuja 0,1,2,3,... Voimakkaimmat seisovat aallot indeksit ja Lz syntyvät taajuuksille, joilla kaksi indekseistä on nollia. Vastaavasti heikoimpia ovat ne, jossa indeksit nx, y x n ovat kokonaislukuja jossa indeksitnnja, nz y ja nz ovat kokonaislukuja 0,1,2,3,... Voimakkaimmat seisovat aallot joilla kaikkien indeksien arvot poikkeavat nollasta. Seinärakenteiden ominaisuuksista ja 0,1,2,3,... Voimakkaimmat seisovat kaksi syntyvät taajuuksille, joillaaallot indekseistä on nollia. Vastaavasti heikoimpia ovat ne, syntyvät taajuuksille, joilla kaksi indekseistä huoneen muodosta riippuen mitatut ominaistaajuudet yleensä poikkeavat hieman joilla kaikkien indeksien arvot poikkeavat nollasta. Seinärakenteiden ominaisuuksista ja on nollia. Vastaavasti heikoimpia ovat ne, teoreettisista. joilla kaikkien indeksien riippuen mitatut ominaistaajuudet yleensä poikkeavat hieman huoneen muodosta arvot poikkeavat nollasta. Seinärakenteiden ominaisuuksista teoreettisista. ja huoneen muodosta riippuen mitatut
ominaistaajuudet yleensä poikkeavat hieman teoreettisista. Parhaita sijoituspaikkoja 1-4 subwooferille.
Kahden samansuuntaisen, jäykän jäykän Kahden samansuuntaisen, seinän välille syntyy seisovia aaltoja ominaistaajuuksille ominaistaajuuksille
seinän välille syntyy seisovia aaltoja
kahdella subbarilla päästävän hämmästyttävän lähelle optimaalista tulosta. Oikein sijoitettuina ne tuottavat merkittävästi paremman vasteen kuin 50 bassolaatikkoa summittaisesti ympäri huonetta ripoteltuina. Neljän hyvin asetellun subwooferin on todettu tuottavan lähes riippumatta tilan mitoista jo niin tasaisen vasteen, ettei useamman subwooferin hankkimisella ole järkiperusteita. Jälleen sijoitteluun pätee sama nyrkkisääntö yksi subbari kunkin seinän keskelle. Toinen akustisesti erinomainen vaihtoehto on asetella neljä bassoäänistä molempien seinien suunnassa huoneen mittojen neljäsosien kohdille. Esimerkiksi 4 x 6 metrin kokoisessa huoneessa tämä merkitsisi jokaisen subwooferin asettamista metrin päähän lähimmästä pitkästä seinästä ja 1,5 metrin etäisyydelle lyhyestä seinästä. Sisustuksen kannalta neljän subwooferin sijoittelu samaan tilaan on kuitenkin
useimmissa kuunteluhuoneissa jo sen verran haastava tehtävä sinälläänkin, että mieluummin niitä ei haluaisi ottaa seinän vierustalta keskemmälle lattiaa. Käytännöllinen tämä ratkaisu lienee siis vain kuunteluhuoneissa, missä subwooferit voidaan rakentaa kiinteästi korotetun lattian alle tai katon sisään. Useamman kuin yhden subwooferin käyttäminen vaikuttaisi siis lopulta kannattavalta ratkaisulta myös basson laatua, ei vain määrää, ajatellen. Hyvällä asettelulla päästään eroon alimpien seisovien aaltojen ongelmista, joiden ratkaiseminen taajuuskorjausta tai muita säätöjä käyttäen saattaa olla hyvinkin mutkikas prosessi, puhumattakaan vastaavaan tulokseen pääsemiseksi vaadittavista akustointiratkaisuista. Jos kuitenkin bassolaatikko on olohuoneessa yksin ja vailla ystävää, kannattaa se silloinkin päästää seinänvierustaa pitkin keskemmälle, n pois nurkasta häpeämästä.
OLEMME HIFIMESSUILLA OSASTOLLA STOCKHOLM
RapoRtti ASUNTOMESSUTALON MEDIAHUONE
T e k s T i ja k u vaT : S A m u S A u r A m A
Onnistunut kolmen kompromissi
Kolmen suunnittelijan yhteistulos ei välttämättä ole kauhea sekamelska. Asuntomessuille rakennettu tila ei ole pelkkä sisustuslehden esimerkkijärjestelmä vaan kelpaa mainiosti musiikinkuunteluun ja elokuville.
H
78
ämeenlinnan Asuntomessut 2007 poiki hifistin kannalta mielenkiintoisen tilan. Jämerä-kivitalo Eveliina, Arja ja Tuukka Heinosen uusi koti, pitää sisällään mediahuoneen, joka on tarkoitettu niin musiikinkuunteluun kuin elokuvienkin katseluun. Kun kävin katsastamassa tilaa vähän messujen jälkeen, asukkaat eivät olleet vielä saaneet avaimia käsiinsä, joten huonekin oli kalustamatta ja näytti hieman autiolta. Äänentoisto ja kuvapuoli olivat käytössä, joten pääasiaa pääsi tutkimaan.
HIFIMAAILMA | 6 | 2007
Keskeisenä tilan puuhamiehenä on ollut LaGammaSyntesis Oy:n Paavo Orlandini. Elektroniikka koostuu NADin av-vahvistimesta ja DVD-soittimesta. Laitteet istuivat tilavassa seinään tehdyssä hyllyssä, johon mahtuu tarvittaessa huomattavan paljon suurempi pino elektroniikka. Tässä puolessa ei ole mitään erikoista, hyvää perustavaraa. Huoneen elokuvia silmälläpitäen suunniteltu akustiikka on kohtuullisen vaimea mutta ei kuitenkaan liian tumppu. Sivu- ja takaseinillä on Ecophonin vai-
mennuslevyistä rakennetut, lähes koko seinien kokoiset vaimentimet. Etuseinä on kokonaan Ecophonin levyllä verhottu, ja itse vaimennuslevyyn on asennettu LaGammaSyntesisin suunnittelemat ja valmistamat LGS Sound -kaiutimoduulit. Keskikanavan kaiutin on projisointipinnan alla ja pääkanavien kaiuttimet molemmin puolin melko leveällä. Leveän sijoituksen saneli paljolti ovi, joka on heti valkokankaan vieressä. Surroundkaiuttimet on upotettu kattoon osoittamaan alaspäin. Ne ovat myös LGS Sound -moduuleja. Lähes koko katto on vaneripintaista reikälevyä, jonka takana on kivivillaa. Sekin siis toimii vaimentimena, mutta ei ime kaikkea ääntä vaan lievästi diffusoivana estää ääntä muuttumasta liian kuivaksi. Subwooferille oli varattu kiviseinäinen noin 400-litrainen tila, mutta se oli vielä rakentamatta. Taatusti tukeva kotelo varmistaa, ettei basson laatu ole ainakaan kotelovärähtelyistä kiinni.
Planarin projektori toimii mikropeilitekniikalla. koko katto on peitetty akustointimoduuleilla, jotka osittain imevät ja osittain hajottavat ääntä.
silencesoundCentertuoli eristää kuuntelijan muusta maailmasta molempiin suuntiin ja mahdollistaa rauhalliset musiikkihetket.
kaikki kaiuttimet on upotettu siististi. kuvassa ecophonin vaimenninlevyyn integroitu keskikanavakaiutin.
ilmava ja avara
Pikakokeilussa niin tutuilla kuin tuntemattomillakin levyillä järjestelmän ja huoneen hyvät puolet tulivat selväksi. Tietysti vasta sen jälkeen, kun messuvieraiden jäljiltä surroundkanavien tasonsäätö oli laskettu maksimista normaaliksi ja keskikanavankin tasoa vähän hienosäädetty luonnollisemmaksi. Monikanavainen materiaali soi erittäin ilmavasti ja avarasti, vaikka leveä kaiuttimien etusektori ensin epäilyttikin. Kaiuttimet eivät paikallistuneet millään materiaalilla äänilähteiksi. Läsnäoloa oli silti kohtuullisen hyvin, kun keskikanava oli käytössä. Itse kaipasin pientä lisälämpöä ääneen, mutta kun
äänensävy on haettu talon asukkaiden kanssa yhdessä sopivaksi, niin turhapa ulkopuolisen on mennä omia mieltymyksiään liiaksi tuputtamaan. Kaksikanavaisena erittäin leveä stereokanta aiheutti laulajan paikan elämistä, ja äänikuva sopi paremmin nautinnolliseen taustamusiikin kuunteluun kuin äänikuvan kriittiseen analysointiin. Bassopää on monelle musiikille aivan riittävä ilman lisäbassoakin, vaikka toki tuleva subwoofer tuo huomattavasti lisää auktoriteettia kaikelle materiaalille. Se mahdollistaa reilummat äänenpaineetkin, kun pääkanavien bassokuormaa helpotetaan. Nyt pääpaino oli tarkkuudessa ja napakkuudessa. Ulottuvuutta ei oltu haettu muun laadun kustannuksella, parempi näin. Planarin PD7010-projektorin kuva Xscreenprojisointipinnalla ei oikein päässyt oikeuksiinsa, koska tilaa ei saanut kokonaan pimeäksi. Heti kuuntelupaikan takana olevan ikkunan sai kaihtimilla lähes umpeen, mutta kulmassa oleva lasitiiliikkuna päästi valoa sisään. Käytännössä se vaatii vielä verhot eteensä, jotta elokuvista voisi nauttia muulloinkin kuin pimeään aikaan. Xscreen on suunniteltu selvästi paremmin hajavaloa sietäväksi kuin mattavalkoinen pinta, mutta lähes suoraan takaa tulevalle valolle sekään ei mahda mitään. Lisämausteena huoneessa on LaGammaSyntesisin SilenceSoundCenter-tuoli. Sen ideana on eristäytyä musiikinkuuntelussa muusta maailmasta. Tuolin yläpinnassa on valmistajan oma kaiutinjärjestelmä, jolle saadaan signaali esimerkiksi CD-soittimelta. Valitettavasti tuoli ei ollut vierailuaikana käytössä, joten en pääse kommentoimaan sen äänenlaatua. Koko talossa on lisäksi Russoundmonihuonejärjestelmä ja saunatiloissa pääjärjestelmää pienemmistä NADin komponenteista koottu äänentoisto. Jos akustiikan asiantuntija suunnittelee kuuntelutilaa yksin, voi tuloksena helposti olla ruma studio. Jos arkkitehti suunnittelee kuuntelutilaa yksin, voi tuloksena helposti olla räikeän kaikuisa design-tila. Jos asunnon omistaja suunnittelee kuuntelutilaa yksin, voi tulos jäädä vaille ammattimaista viimeistä silausta molemmissa suhteissa. Eveliinan mediahuone on kolmen suunnittelijan summa, eikä useampi kokki ole tällä kertaa tehnyt sopasta huonoa. Itse olisin tehnyt joissain kohdissa hieman muunlaisia ratkaisuja, mutta niin varmasti jokainen muukin. Makuja kun on yksi n per ihminen. Lisätiedot: LaGammaSyntesis, www.lagammasyntesis.fi, puh. 040 556 9655
HIFIMAAILMA | 6 | 2007 79
Kolumni Robert Woods TESTI
Mitä high fidelity on?
K
ysymällä punaisen vuoren sijaintia keneltä tahansa Helsinkiä tuntevalta, saat vastaukseksi melko varmasti vain hämmästynyttä mulkoilua. Punavuorenkatua etsiessäsi hyväksyttävän vastauksen todennäköisyys kasvaa huomattavasti saattaapa joku neuvoa jopa reitin perille. Vastaavasti kysyessäsi englantia äidinkielenään puhuvalta High Fidelityn merkitystä, saanet, jos et nyt aivan hämmästynyttä katsetta, mutta kenties monen sorttisia vastauksia. Valtaosa niistä ei luultavasti yhdistäisi fidelityä englannin kielen uskollisuutta tarkoittavaan sanaan faithfullness, joka tässä yhteydessä viittaisi korkeaan uskollisuuteen alkuperäistä ääntä kohtaan. Kaikki tämä on seurausta High Fidelityn muuttumisesta täysin käyttökelvottomaksi termiksi kuvailtaessa kaupasta ostettavia äänentoistolaitteita. Näin ei ole kuitenkaan aina ollut: 60-luvun alkupuolella laitteiden markkinoinnissa käytettiin elävän ja tallennetun musiikin välisiä vertailuja. Esimerkiksi Acoustic Research käytti hyväkseen kuuluisaa Fine Arts Quartetia yrittäessään osoittaa kaiuttimiensa toistavan alkuperäistä ääntä. Wharfedale ja Dynaco turvautuivat samaan menetelmään. Jostain syystä konsepti hävisi kuitenkin käytöstä varsin nopeasti. G.A. Briggs, yksi alan avainhenkilöistä, kirjoitti jo vuonna 1960 - lähes viisikymmentä vuotta sitten - näin: "hi-fi terminä on menettänyt kaiken merkityksensä tultuaan väärinkäytetyksi ensin laitteiden kanssa, jotka korostivat sekä ylä- että alapäätä, ja myöhemmin kuvaamaan halvalla massatuotettuja laitteita "hillittyine" diskantteineen ja olemattomine bassotoistoineen". Koska ani harvat tuntuvat piittaavan mitä alalla valmistetaan tai miksi, päätyvät kuluttajat ostotilanteeseen, jossa heillä ei ole mitään kiintopistettä laadukkaan toiston määrittelemiseksi. Standardointia on kyllä yritetty - esimerkiksi DIN 45500 sekä Julian Hirschin yritykset saada Institute of High Fidelity tunnustamaan alan standardeja mutta nykyään melkein mikä tahansa kelpaa, jos lehdistö ei tee omaa riippumatonta testaustaan. Ammattilaismuusikkoystäväni kertoi minulle, että hän on ohjeistanut omia esiintymisiään julkaisevia studioita käyttämään tarkoituksella vähemmän erinomaisia kaiuttimia monitorointiin. Näin erittäinkin huonoja laitteistoja kotonaan kuuntelevat saavat kohtuullisen musiikkielämyksen. Kaveria ei toki pitäisi tuomita ajattelustaan, sillä se on vain osoitus alan erittäin huonosta koulutuksesta. Muusikoilla on luonnollisesti myös erittäin subjektiivinen näkökulma äänitysprosessiin, sillä hehän ovat taiteilijoita, eivät tekniikan ammattilaisia. Myöhemmin sain kyseisen muusikon ymmärtämään asioiden oikean tolan, kun vertasin äänitysprosessia visuaaliseen maailmaan. Esimerkissäni tavoitteena oli lähettää valokuva Alaskassa sijaitsevasta Mount Denali -vuoresta jollekulle Lontoossa. Toistoketjua kuvailtaessa johon kuului siis objektiivin laatu, suljinmekanismi, valotus, valaistus, kamerakulma, filmin valinta, filmin kehitys, valokuvapaperi jne - tuli nopeasti ilmi, että mikäli Lontoossa asuvan kaverin haluttiin näkevän sama Mount Denali kuin paikalliset alaskalaiset, täytyi toistoketjun olla vapaa subjektiivisuudesta. On sanomattakin selvää, että tämän vertauksen avulla ystäväni ymmärsi, että tallennusvaiheessa käytettävien monitorien tulee olla parhaat mahdolliset. Ja edelleen, kotikuuntelussa tulisi käyttää myös monitorityyppisiä (lue tarkkoja) kaiuttimia. Tämä onkin High Fidelityn perimmäinen tarkoitus: täysin alkuperäisen äänen toistoa. Kaikenlainen subjektiivisuus ja taiteellinen näkemys kuulukoot itse musiikkiesitykseen - tai jos niin halutaan, äänitysprosessiin (kuten popmusiikin miksauksessa). Asia on helpompi hahmottaa, jos tilanne käännetään päälaelleen: kuvitellaanpa, että esimerkiksi jazz-yhtyettä parhaan ammattitaitonsa mukaan tallentava äänittäjä hankkii hommaan soveltuvat mikit, sijoittaa ne asianmukaisesti, käyttää erinomaista tallenninta, huolehtii akustiikasta jne. Kuinka näin tehty "täydellinen" äänite sitten saapuu kuulijan korvaan, jos hän kotonaan käyttää sen kuuntelemiseen "lämminsävyistä" vahvistinta tai "iskeviä" tai "pehmeitä" kaiuttimia? Valmistajan ei tulisi missään tapauksessa kehittää laitteitaan kuin soittimia! Sama epävarmuus ulottuu myös kotiteatteribisnekseen. Alalla on varsin vallitseva käsitys, että musiikki- ja elokuvalaitteistot tulee säilyttää erillään. Tämänhän on pakko olla täyttä hölynpölyä, sillä kotiteatterin tarkoitus, oli se sitten stereo tai monikanava, on luoda toinen todellisuus - kohtauksessa olemisen tunne - kotiin. Äänen ollessa yksi tärkeimmistä tekijöistä tämän illuusion luomisessa, täytyy äänentoiston olla mahdollisimman tarkka (dialogin täytyy kuulostaa mahdollisimman luonnolliselta), mikä tarkoittaa High Fidelityä! Itse asiassa elokuvissa tarkan toistoketjun säilyttäminen on jopa tärkeämpää kuin popmusiikissa, jossa kukaan ei voi tietää miten miksaaja on alkuperäistä esitystä sormeillut. Niin, ja tietysti valtaosa elokuvien ääniraidastahan on musiikkia! Yhteenvetona siis - elokuvien katseluun tarkoitetulta laitteistolta tulisi odottaa aivan yhtä suurta tarkkuutta kuin musiikin toistoon tarkoitetulta. Ajatusta voi jatkaa myös näkemykseen, että markkinoilta löytyy kaiuttimia, jotka sopivat parhaiten vain esimerkiksi jazzin, popin
80
HIFIMAAILMA | 6 | 2007
tai klassisen musiikin kuunteluun. Jos High Fidelityn perimmäinen idea säilytetään, ja kaiuttimet ovat niin neutraalit kuin odottaa sopii, niin kaikki musiikki, junanpillit tai koiranhaukunta mukaan lukien tulisi välittyä aivan yhtä lailla tarkasti. High Fidelity termin ollessa nykyään yhtä tyhjän kanssa valtaosalle kuluttajista, on täytynyt kehittää uusi termi, High-End. Robert Harleyn hiljattain julkaistussa kirjassa The Complete Guide to High-End Audio, käytetään koko ensimmäinen luku High-Endin määrittelyyn, eikä hifiä mainita kuin kerran - ja silloinkin vähemmän merkityksellisessä yhteydessä. Sen sijaan, että markkinavoimat yrittäisivät korjata High Fidelityn (termi, joka itse asiassa selittää itse itsensä) vääristynyttä merkitystä, käännetään selkä perinteille ja keksitään jotain uutta. Harley käyttäessään termiä hifi, kirjoittaa näin: "Yleinen harhaluulo hifiä kuluttavan kansan joukossa on se, että high-end-ääni tarkoittaa kallista ääntä". Luuloja hän kuitenkin vahvistaa seuraavassa luvussa, jossa mainitaan erään tutkimuksen selvittäneen high-end-laitteiden hinnan keskimäärin 18 000 dollariin! Lisäksi hän kehottaa high-endlaitteen hankintaa harkitsevan varaavan 15 prosenttia vuosipalkastaan. Tämä johtaa siihen, että laitevalmistajat ovat - ainakin pääosin - unohtaneet tavallisen palkansaajien kukkarolle sopivien laitteiden äänenlaatukysymykset. Tilanteessa on kuitenkin merkittävä ristiriita, sillä äänenlaatu sinällään ei juurikaan riipu hinnasta - ainakaan siinä mittakaavassa, jonka Harley antaa ymmärtää. High-Endin korkeaan hintaan on liitettävissä myös kriittinen aspekti, ainakin normatiivisen sosiologian näkökulmasta. Hinnoittelussa voidaan havaita samoja piirteitä kuin tarinassa, jossa 2 venäläistä tapaavat Helsingin Esplanadilla: Toinen heistä kysyy kravatin juuri ostaneelta ystävältään sen hintaa ja ostopaikkaa. Ystävä osoittaa liikkeen suuntaan ja mainitsee hinnaksi 100 euroa. Kysyjä tuhahtaa tähän: "Idiootti! Itse ostin saman kravatin 200 eurolla tuolta." Korkea
hinnoittelu onkin yleensä tarkoituksenmukainen taktiikka, jolla luodaan kateutta herättävää elitismiä myös muoti-, ravintola- ja hotellialalla suosittu menettelytapa. Kuvassa näkyvä prototyyppivahvistin on yhden viimeisen 25 vuoden johtavan suunnittelijan Erik Edvardsenin luomus. Allekirjoittaneelle laitetta kommentoidessaan hän mainitsi sen olevan yksi parasäänisistä suunnittelemistaan tai kuulemistaan vahvistimista (parisensataa wattia - tai vähän yli - todellista tehoa). Huomannette eksoottisen tuhkakupin ja kannen. Jopa johtimet voi värittää koordinoidusti haluamillaan spraymaaleilla. Valmistusprosesseja tuntevat tietävät, että koneistuksen järjestäminen etupaneeleille, kotelon valmistus, turvamääräyksiä noudattaminen jne. ei ole halpaa, mutta on tärkeää huomata, että itse komponentit hyvän äänen tuottamiseksi eivät ole järin kalliita. Sama pätee myös kaiuttimiin. Jonkin verran tulee sijoittaa elementteihin luotettavuuden ja tasaisen laadun saavuttamiseksi, mutta mikään ei estä hinnoittelemasta tuotteita tavallisen palkansaajan ulottuville. 3 senttiä paksun harjatusta alumiinista valmistetun etulevyn ja pianolakatun viilun valitseva tekee sen ainoastaan kosmeettisista syistä. Tässä ei tietenkään ole mitään väärää, jos ulkonäkö on ensisijainen kriteeri, mutta todelliseen hifiin pöyhkeilevällä rahankäytöllä ei ole mitään yhteyttä. Kaikki hyötyisivät tilanteesta, jossa hyvä äänenlaatu olisi saavutettavissa kaikissa järkevissä hintaluokissa. Ehkäpä siinä tapauksessa kuluttajat osaisivat vaatia parempaa laatua kaikelta kohtaamaltaan ääneltä. 65 miljoonan euron Airbus-lentokoneen matkustajat älähtäisivät välittömästi, kun kuulutusjärjestelmästä kaikuvan kapteenin puheesta ei ota selkoa. Allekirjoittanutkin yritti hiljattain kuunnella Beethovenin yhdeksättä Ljubljanan torilla pidetyssä konsertissa, jossa esiintyivät kuoro ja muusikoita ympäri maailman, mutta joutui lähtemään muutaman minuutin sisällä kurjan PAjärjestelmän takia. Ei tulisi unohtaa, että hyvästä äänestä voi nauttia kuka tahansa kultakorvia ei tarvita. Olenkin havainnut, että jokainen puolikin tuntia laadukasta ääntä kuullut on tullut vakuuttuneeksi haluten lisää. Käy vain sääliksi, että erittäin kalliit - yleensä eksoottisen ulkonäön johdosta tai muuten keinotekoisesti ylihinnoitellut - laitteet säikäyttävät nämäkin henkilöt pois markkinoilta. Loppukaneettina todettakoon siis, että avoin keskustelu ja lisäopetus hyvän äänentoiston perusteista laajemmalle yleisölle on ainoastaan positiivista, sillä se takaa laadukkaamman valikoiman kaikille. Ketään ei hyödytä pienelle eliitille tarkoitetut kapeat markkinat. robert.woods@soundcenter.fi
HIFIMAAILMA | 6 | 2007
81
TIETOA JA TAITOA SUBWOOFERIN TAAJUUSKORJAUS
T E K S T I JA M I T TA U K S E T : I L K K A R I S S A N E N K U VAT : I L K K A R I S S A N E N J A VA L M I S TA J AT
Room EQ Wizardin käyttöliittymän monipuolisuus saattaa aluksi pelästyttää, mutta pienen harjoittelun jälkeen se muuttuu erittäin tehokkaaksi työkaluksi.
Oikaisuhoitoa subbarille
Subwooferin ekvalisointi eli taajuuskorjaus on monelle kotihifiharrastajalle outo juttu, vaikka sen avulla järjestelmän bassotoistoa on mahdollista parantaa huomattavasti ja vieläpä suhteellisen edullisesti. Kokeilimme kahta erilaista lähestymistapaa aiheeseen.
M
82
oni perinteinen kaksikanavahifisti kurtistaa välittömästi kulmiaan kun aletaan puhua taajuuskorjaimista ja ekvalisoinnista. Harvan kuunteluhuone on kuitenkaan erityisesti alimpien taajuuksien suhteen akustiikaltaan kovin hyvä, joten taajuusvasteen muokkaukseen on tarvetta. Korjain ei tietenkään korvaa kunnon akustointia, mutta alle 100 hertsin ääniin purevat akustointiratkaisut ovat yleensä jo niin järeitä, ettei moni pysty rakentamaan sellaisia, etenkin kun puhutaan
HIFIMAAILMA | 6 | 2007
myös normaaliin elämään käytettävistä tiloista. Tällaisessa tapauksessa muutaman satasen sijoitus sähköisesti signaalia muokkaavaan ekvalisaattoriin alkaa väkisinkin kuulostaa houkuttelevalta idealta.
Velodyne SMS-1
Vuonna 2003 julkaistu Velodynen subwoofereiden Digital Drive -mallisarja sisälsi poikkeuksellisen monipuolisen DSP-pohjaisen taajuus-
korjaimen, jollaista ei oltu, eikä ole vielä tähänkään mennessä nähty muilta valmistajilta. DD-sarjan subwoofereiden toiston laadukkuutta onkin ylistetty yleisesti, eikä vähiten juuri niiden monipuolisesti säädettävän korjaimen ansiosta. Myös muun merkkisten ja mallisten subwoofereiden omistajat halusivat mahdollisuuden yhtä monipuolisiin säätöihin, ja Velodyne näki selvän tarpeen uudelle tuotteelle. Loppuvuodesta 2005 markkinoille tulikin Velodyne SMS-1, joka sisältää käytännössä kaikki DD-mallisarjan DSP:n ominaisuudet pakattuna tyylikkääseen erillislaitteeseen. Mukana tulevat kaikki mittauksiin tarvittavat tarvikkeet: jalustoin varustettu Behringer ECM8000 -mikrofoni, useampi metri RCA- ja XLR-kaapeleita laitteen liittämiseksi muuhun laitteistoon sekä kauko-ohjain. Mittaus- ja säätösysteemin pohjana toimii yksinkertainen mutta toimiva käyttöjärjestelmä, joka on helposti päivitettävissä laitteesta löytyvän sarjaporttiliitännän kautta. Korjain hyväksyy sisäänsä joko kaiutin- tai
FBQ2496 ei pärjää SMS-1:lle takapaneelin liitäntöjen määrässä, mutta toiminnan kannalta tärkeimmät liitännät kuitenkin löytyvät. Velodyne SMS-1:n mukana tulee kaikki mittauksissa tarvittavat tarvikkeet mikrofonista ja kaukosäätimestä lähtien.
Velodyne SMS-1
Hinta: 850 Lisätietoja: Hifi Guru Oy, puh. (019) 418 877, www. hifiguru.fi Mitat (l x k x s): 41,9 x 5,1 x 16,5 cm
Behringer FBQ2496
Hinta: 206 Lisätietoja: Soundata Oy, puh. (09) 4769 3300, www. soundata.fi Mitat (l x k x s): 48,3 x 4,5 x 19,1 cm Room EQ Wizardin latauslinkki: http://www.hometheatershack.com/roomeq/
linjatasoisen signaalin (RCA tai XLR), joten perinteisten stereovahvistimien omistajia ei ole unohdettu. Muokattu signaali saadaan ulos joko RCA- tai XLR-liittimistä. Mittaussignaalin kierrätystä varten se täytyy myös liittää vahvistimen vapaaseen linjaottoon. Laitteessa on lisäksi linjatasoinen, kiinteä 80 hertsin, 1. asteen ylipäästösuodin kaiuttimille. Käyttöjärjestelmän kuvaruutunäytön saa näkymään haluamassaan näyttölaitteessa joko komposiitti- tai S-videoliittäntöjen kautta. Kahdeksankaistaisen parametrisen taajuuskorjaimen lisäksi SMS-1:ssä on myös monipuolisesti säädettävät ali- ja ylipäästösuotimet, lähes portaaton vaiheensäätö ja kuusi muistipaikkaa säätöjen talletukseen.
Behringer Feedback Destroyer
Behringer Feedback Destroyer Pro eli tuttavallisemmin BFD on alun perin tehty poistamaan livetilanteissa syntyvää mikinkiertoa, mutta sama laite tarjoaa myös monipuolisen paramet-
risen ekvalisaattorin hifiharrastajille. Laitteesta on olemassa kolme eri versiota, mallinimiltään vanhimmasta alkaen DSP1100P, DSP1124P ja FBQ2496. Kaksi vanhempaa versiota ovat lähes identtisiä keskenään, tarjoten 20 bitin/48 kilohertsin ad- ja da-muunnokset, 12 parametrista suodinta kanavaa kohden (kaksi kanavaa) ja 10 muistipaikkaa säädöille. FBQ2496 tarjoaa hivenen helpommin toimivan käyttöliittymän, 24 bitin/96 kilohertsin ad- ja da-muunnokset ja 20 parametrista suodinta kanavaa kohden. Harmittavasti siinä on kuitenkin vain yksi muistipaikka, joten useiden säätöjen talletus ei onnistu. Tämän puutteen vuoksi vanhempi DSP1124P onkin noussut halutummaksi laitteeksi. Tällä hetkellä sitä ei enää saa uutena, mutta markkinoilla pyörii aika ajoin käytettyjä laitteita. Signaali kierrätetään korjaimen läpi joko XLR- tai 6,3-millin plugiliittimien kautta. Laitteessa on myös Midi-liitäntä, jonka avulla laitteen toimintoja voidaan ohjata kaukosäätöisesti. Edullisesta hinnasta johtuen mukana
SMS-1:n takapaneelin liitäntöjen määrä saattaa kauhistuttaa ensikertalaista, mutta ohjekirjan neuvojen avulla kaikki johdot kuitenkin löytävät oikeille paikoilleen.
ei tule mikrofonia tai muuta mittauskalustoa, joten ne täytyy ostaa erikseen. Edullisin mikrofoni on noin 50 euroa maksava Radio Shackin suosittu SPL-mittari, jonka voi liittää suoraan tietokoneen äänikorttiin. Mittarin tarkkuus netistä saatavan korjaustiedoston kanssa on riittävä kotimittauksiin. Tarkempiin mittauksiin sopii esimerkiksi Velodynenkin käyttämä Behringer ECM8000, jonka hinta tarvittavan esivahvistimen kanssa liikkuu hieman yli 100 euron paikkeilla. Näppärä DIY-mies toki askartelee oman mikin hyvinkin edullisesti valmiista mikrofonikapselista.
Room EQ Wizard
Room EQ Wizard (jäljempänä REW) on aiemmin TAG McLarenilla toimineen suunnittelijan
HIFIMAAILMA | 6 | 2007 83
TIETOA JA TAITOA SUBWOOFERIN TAAJUUSKORJAUS
harrasteprojekti, joka on sittemmin paisunut erittäin monipuoliseksi ja helppokäyttöiseksi mittausohjelmaksi tietokoneelle. Ja mikä hienointa, ohjelma on täysin ilmainen! REW:n voi ladata omalle koneelle jutun lopusta löytyvästä nettilinkistä. REW on Java-pohjainen ohjelma, joka ei kuitenkaan vaadi erikoisia konetehoja. Jos kone jaksaa pyörittää Windows XP:tä, voit huoletta kokeilla myös REW:ia. Mac-versio ohjelmasta on vasta kehitysasteella. Ohjelmassa riittää ominaisuuksia vaativampaankin käyttöön, mutta perustason taajuusvastemittausten tekeminen on melko helppoa. Mukana tulee erittäin kattava ja selkeästi kuvitettu html-pohjainen help-tiedosto, joka kannattaa ehdottomasti käydä läpi ennen mittausten aloittamista. Tietokoneessa tulee tietenkin olla äänikortti, jonka kautta ohjelma keskustelee muun mittauslaitteiston kanssa. Vältä niin sanottuja integroituja äänikortteja, koska ne sopivat erittäin huonosti tähän tarkoitukseen. Kannettaville tietokoneille on saatavissa ulkoisia USB-äänikortteja, jotka toimivat hyvin ohjelman kanssa. Varsinaisten mittausten lisäksi REW osaa myös simuloida suosituimpia taajuuskorjaimia (BFD ja SMS-1 mukaan luettuina), mikä todella nopeuttaa taajuusvastesäätöjen tekemistä. Ohjelmassa on automaattitoiminto, joka ehdottaa sopivia korjausarvoja ennalta asetetun vasteen aikaan saamiseksi, tai sitten täysin manuaalinen toiminta, jossa käyttäjä itse muokkaa vasteen halutunlaiseksi. Tämän jälkeen ohjelman näyttämät säätöarvot naputellaan korjaimeen ja otetaan toinen taajuusvastemittaus arvojen tarkistusta ja hienosäätöä varten. Ohjelmassa on mahdollisuus myös säätöarvojen suoraan siirtoon Midi-liitännän kautta, mutta ainakin vanhemman mallisissa BFD:issa on ollut ongelmia liitännän toimivuuden suhteen, ja koska tarvittava USB-Midi-sovitin on vieläpä kohtuullisen kallis, säätöarvojen suora naputtelu ekvalisaattoriin on suositeltavampi tapa. jakotaajuusalueen käyttäytyminen jää kokonaan selvittämättä. Vahvistimen voimakkuussäätöä tulee nostaa sen verran, että ruudulla näkyvä taajuusvaste on keskimäärin noin 76 desibelin tasolla. Subwooferin tasonsäätö tulee asettaa niin, että alimpien taajuuksien vaste on keskimäärin samalla tai hieman ylempien taajuuksien tasoa korkeammalla. Taajuuskorjauksen jälkeen tasoa voi vielä hienosäätää oman maun mukaan. Taajuusvastekäyrän alapuolella näkyy kahdeksan liukusäädintä, joiden asetuksia käyttäjä pääsee vapaasti muuttamaan manuaalisessa säätömoodissa. SMS-1:stä löytyy myös niin sanotut Self-EQ- ja Auto-EQ -säätömoodit, jotka yrittävät automaattisesti tasoittaa taajuusvastetta, joskaan ne eivät useinkaan onnistu siinä kovin hyvin. Manuaalinen säätömoodi antaa osaavan käyttäjän käsissä poikkeuksetta paremman lopputuloksen. Kun ruudulla näkyvän kursorin kuljettaa kaukosäätimen avustuksella liukusäätimien päälle, oikeaan reunaan ilmestyy kolme lukuarvoa: L, F ja Q. L tarkoittaa suotimen korostuksen tai vaimennuksen määrää desibeleissä. F tarkoittaa suotimen keskitaajuutta, eli mitä taajuusaluetta suodin säätää. Q tarkoittaa suotimen kaistanleveyttä eli jyrkkyyttä. Mitä suurempi Q, sitä kapeampi eli jyrkempi suodin on. Liikuta ensimmäinen liukusäädin pahimman korostuksen kohdalle ja vaimenna se sopivasti suotimen arvoja säätämällä. Tee näin kaikille selvästi erottuville korostuksille, kunnes taajuusvaste on mahdollisimman tasainen. Yleensä suurten vaimentumien korjaaminen ei ole järkevää, koska suuret korostukset syövät paljon vahvistintehoa ja rasittavat subwooferin elementtiä. Kannattaa muistaa, että kuuden desibelin korostus vaatii nelinkertaisen määrän vahvistintehoa! SMS-1 ekvalisoi vain subwooferin taajuusvastetta, eli jos jakotaajuus on esimerkiksi 80 hertsissä, 125 hertsin kohdalla näkyvää korostumaa ei voi vaimentaa, koska se on kaiuttimien toistamalla alueella. Jos käytät SMS-1:stä myös jakosuotimena subwooferille, system settings -valikon arvojen säätäminen on tärkeää. Valikosta pystyy säätämään niin ali- kuin ylipäästösuotimen (subsonic) jakotaajuudet ja jakojyrkkyydet, vaiheen 15 asteen välein, signaalin napaisuuden, äänenvoimakkuuden, sekä erillisen korostuksen tietylle taajuudelle. Laitteesta löytyy neljä esiohjelmoitua säätöä, jotka ovat tosin identtiset äänenvoimakkuutta ja erillistä korostusta lukuun ottamatta. Taajuusvastemittauksien ja säätövalikon avulla edistyneemmät käyttäjät voivat tehokkaasti optimoida jakotaajuuden ja vaiheen säädöt. Yleisesti ne tulee säätää niin, että jakotaajuuden ympäristössä ei ole merkittävää korostumaa eikä vaimentumaa. Mittausten otto REW:n avulla ei periaattees-
SMS-1:n käyttöjärjestelmä on yksinkertainen mutta toimiva.
SMS-1 ei ole pelkästään taajuuskorjain vaan myös monipuolisesti säädettävä jakosuodin.
SMS-1:n suotimien säätövalikko. Esimerkkisuodin 100 hertsin kohdalla, 5 desibelin leikkaus Q-arvolla 4,3.
SMS-1:n mittaama systeemin taajuusvaste. Ei näytä kovin pahalta, vain pari pientä kumpua.
Mittausten tekeminen
Kun taajuuskorjaimet ja mittauslaitteistot on saatu kytketyksi toimintaan, alkaa varsinainen mittausten otto. Tarkoituksena on siis selvittää järjestelmän taajuusvaste, jotta tiedettäisiin mitä taajuuksia täytyy korjata. Mikrofoni tulee asettaa pääasialliselle kuuntelupaikalle, tosin edistyneemmät mittaajat voivat mitata taajuusvasteen useammastakin paikasta ja tehdä niin sanotusti keskimäärin sopivan korjauksen. SMS-1:n avulla mittausten otto on erittäin helppoa. Painamalla 12345 pääruudussa päästään taajuusvastenäyttöön, jolloin samanaikaisesti mittaussignaali alkaa kuulua subwooferista ja kaiuttimista. Kaiuttimet kannattaa pitää päällä mittausten aikana, koska muuten tärkeä
84 HIFIMAAILMA | 6 | 2007
Ja tässä vastaavasti REW:n näkemys samasta taajuusvasteesta. Mittausresoluutio on selvästi suurempi, ja korostumat näyttävätkin huomattavasti pahemmilta.
sa ole juurikaan SMS-1:ä vaikeampaa. Usein hankaluuksia aiheuttavat itse tietokone ja Windowsin ääniasetukset, jotka kannattaakin tarkistaa ensimmäisenä vikatilanteessa sattuessa. Yleisimmin viat johtuvat joko kokonaan yhteen sopimattomasta äänikortista (integroidut
halpikset) tai virheellisesti valitusta nauhoituslähteestä. Mahdolliseen mikin kiertoon auttaa nauhoituslähteen vaimentaminen toistopuolen asetuksista. REW on erittäin monipuolinen ohjelma, joten sen kaikkien ominaisuuksien ja säätöjen selvittäminen tässä artikkelissa on mahdotonta. Sen hallinta vaatiikin hieman enemmän opiskelua kuin SMS-1:n, mutta kun ohjelmaan pääsee kunnolla sisälle, sen ominaisuuksia arvostaa yhä enemmän ja enemmän. Ennen mittausten aloittamista kannattaa korjata äänikortin ja käytetyn mikrofonin taajuusvasteet, jotta niiden vaikutus mittaustarkkuuteen olisi minimaalinen. Ohjelman säätäminen tapahtuu settings-valikon kautta, jonka asetukset kannattaakin heti alkuunsa opiskella ohjelman help-tiedoston avulla. Olettaen että kaikki asetukset ja kaapeloinnin ovat kunnossa, measure-napin takaa löytyvä start measuring lähettää ilmoille mittaus-signaalin, joka laitteiston ja mikrofonin kautta kierrettyään pitäisi ilmestyä ohjelman näytölle. Viimeistään tässä vaiheessa kannattaa valita käytössä oleva korjain equalizer-valikon alta. Tämä määrittää simuloinnissa käytettävät parametrit, joten väärä asetus tuottaa harmia. Filter tasks -valikon takaa löytyvät automaattisimulaatiossa tarvittavat säädöt, mutta parempiin tuloksiin
pääsee käyttämällä manuaalisäätöjä, jotka ovat ylärivin EQ filters -napin takana. Tästä eteenpäin taajuusvasteen muokkaus sujuu suurin piirtein samalla tavoin SMS-1:n kanssa. Suotimia asetellaan korostusten päälle ja niiden säätöarvot määritellään sopiviksi korostusten muoto huomioon ottaen. Muista valita all predicted -välilehti, jotta näet suotimien vaikutuksen taajuusvasteeseen. Kun haluttu taajuusvaste on saatu simuloiduksi, ohjelman antamat suotimien säätöarvot tulee naputella BFD:hen ja ottaa uusi taajuusvastemittaus suotimien hienosäätöä varten.
Vahvuudet ja heikkoudet
Velodyne SMS-1 ja BFD-REW-yhdistelmä omaavat selvästi erilaiset vahvuudet ja heikkoudet. SMS-1:n vahvoihin puoliin kuuluu ehdottomasti sen helppo käyttö. Kunhan mukana tulevan ohjekirjan vain opiskelee huolellisesti, mittaukset ja säätöjen tekemiset onnistuvat melkein keneltä tahansa. Kaukosäädin mahdollistaa säätöjen tekemisen suoraan kuuntelupaikalta käsin, minkä takia SMS-1 onkin sohvaperunan unelmalaite. Velodynen paketti sisältää myös kaikki tarvittavat oheislaitteet, joten niiden takia ei tarvitse enää aukoa lompakkoaan. Lisäksi
SMS-1 ei ole pelkästään taajuuskorjain vaan myös monipuolisesti säädettävä jakosuodin. Heikkouksien kärkipäässä on ehdottomasti mittausnäytön riittämätön tarkkuus. Kuten oheinen kuvapari paljastaa, SMS-1:n mittausnäyttö tasoittaa mitattua taajuusvastetta reilulla kädellä, jonka takia melkoinen vuoristoratakin näyttää kohtuullisen tasaiselta käyrältä. Ideassa on toki järkeäkin mukana, koska erittäin kapeat taajuusvastemuutokset eivät kuulosta ihmiskorvaan kovin pahalta, mutta hieman liikaa tasoittelua SMS-1 silti harrastaa. Tarkkuutta kaipaavat käyttävätkin SMS-1:stä vain korjausten tekemiseen, mutta hoitavat mittaukset esimerkiksi REW:n avulla. Toinen pieni miinus tulee myös itse laitteen taajuusvasteesta. Kuten oheinen mittaus paljastaa, laitteen taajuusvaste laskee alapäässä melkoisesti. Sillä on ehkä tarkoituksellisesti haettu suojaa yliohjausta vastaan, mutta 12 desibelin vaimentuma 10 hertsissä ei miellytä kaikkein järeimpien subwoofereiden omistajia. Mitatussa laitteessa oli käytössä uusin v2.12käyttöjärjestelmä, jonka luvattiin laskevan alarajataajuuden 5 hertsiin, mutta toisin kävi. Myös taajuusvasteen yläpää alkaa vaimentua jo 50 hertsin yläpuolella, vaikka alipäästösuodin on kokonaan ohitettu asetuksista. Tämä
HIFIMAAILMA | 6 | 2007
85
TIETOA JA TAITOA SUBWOOFERIN TAAJUUSKORJAUS
estää laitteen käytön kokoäänialueen kaiuttimien ekvalisointiin. Heikkouksiin täytyy laskea myös laitteen korkea hinta. BFD-REW-yhdistelmän vahvoja puolia ovat selvästi SMS-1:ä monipuolisemmat ja tarkemmat mittausominaisuudet. REW:n mittausten tarkkuus ja resoluutio ovat omaa luokkaansa, ja siltä onnistuvat myös aikatason, kuten vaimenemisvasteen mittaukset. Muokattu taajuusvaste on siis tasaisempi kuin SMS-1:n mittausominaisuuksilla on useimmiten mahdollista saada aikaan. BFD tarjoaa lukumääräisesti enemmän suotimia, vaikka toki SMS-1:n kahdeksankin jo riittävät melkoisen vuoristoradan oikaisuun. BFD:n taajuusvaste on myös erittäin suora, joten siinäkin suhteessa se näyttää Velodynelle kaapin paikan. BFD:tä voi täten käyttää myös kokoäänialueen kaiuttimien taajuuskorjauksiin. Vahvimpana plussana täytyy pitää hintaa, joka hyvälläkin mikrofonilla jää noin 300 euroon. Tässä on tietysti oletuksena, että tarvittava tietokone löytyy jo taloudesta. Miinuksena tulee REW:n selkeästi vaikeampi käyttöliittymä. Jos esimerkiksi jo MS Excelin käyttö aiheuttaa harmaita hiuksia, suosittelen melkeinpä suosiolla hankkimaan SMS-1:n. Miinuksena myös helpon yksittäispaketin puuttuminen, eli tarvittavat komponentit joutuu ostamaan erikseen. Laitteeseen ei ole myöskään saatavilla kaukosäädintä. Lisäksi BFD toimii vain korjaimena, joten subbarikäytössä ulkoinen jakosuodin on tarpeen. Tämä tosin löytyy kaikista Av-vahvistimista. Molempien laitteiden äänenlaatu on tekemieni kuuntelutestien mukaan erittäin samanlainen ja kokonaisuudessaan riittävän hyvä. En saanut niiden välille eroa niin sanotusti nollaasetuksilla kuin taajuusvaste muokattunakaan. Laitteen lisääminen signaaliketjuun ei siis heikentänyt subwooferin äänenlaatua kummassakaan tapauksessa.
REW tarjoaa taajuusvastemittausten lisäksi muun muassa vaimenemisvasteen mittausmahdollisuuden. Vesiputouskäyrästä näkyvät helposti pitkään soivat ongelmataajuudet.
Hyötyä vai ei?
Olen mitannut toistakymmentä erilaista kuunteluhuonetta, joissa alimpien taajuuksien vastetta on tasoiteltu erilaisten ekvalisaattoreiden avulla. Kertaakaan itse tilan ja laitteiston omistajalle, tai minulle itselleni, ei ole jäänyt epäselväksi, kumpi kuulostaa paremmalta: huonemoodien värittämä vuoristorata vai ekvalisaattorin avulla tasoiteltu taajuusvaste. Jo parin pahimman korostuksen vaimentaminen parantaa selvästi bassotoiston selkeyttä ja tiukkuutta. Koska subwooferin vaste on minimivaiheinen, ekvalisointi suoristaa amplitudivasteen ohella myös vaihevasteen. Tämän mukaan myös ryhmäviive pienenee, joka tarkoittaa eri taajuuksien samanaikaisempaa toistumista.
86 HIFIMAAILMA | 6 | 2007
Taajuuskorjaus ei luonnollisestikaan lyhennä huonemoodien sointiaikaa, mutta koska lähtötasoa vaimennetaan, aika tietylle tasolle vaimenemiseen kuitenkin lyhenee. Tällä on suuri merkitys bassotoiston yhteneväisyyden ja tasapainon kannalta. Kaikkein paras tulos saadaan tietenkin akustoinnin ja taajuuskorjauksen yhteispelillä. Toinen tärkeä taajuuskorjauksen kohde on niin sanottu huonevahvistus. Ainakin useimmat autohifistit tietävät, että auton sisätila vahvistaa toistoa tietyn taajuuden alapuolella noin 12 dB/oktaavi. Myös normaalissa huoneessa tapahtuu lähes samanlainen vahvistus. Alimman seisovan taajuuden alapuoliset taajuudet vahvistuvat noin 69 dB/oktaavi. Mitä tiiviimpi ja tukevarakenteisempi tila, sitä voimakkaampi vahvistus. Subwoofereita suunnittelevat eivät useinkaan ota tätä seikkaa huomioon subwooferin taajuusvasteessa, vaan se tehdään mahdollisimman tasaiseksi ja matalalle ulottuvaksi. Kun huonevahvistus summataan tällaiseen taajuusvasteeseen, lopputulos on selvästi alimpia taajuuksia korostava. Se saa subwooferin äänen kuulostamaan raskaalta ja hitaalta, jolloin koko systeemin soundi muuttuu huonommaksi. Tämä on erityisesti niin sanottujen laakalatvaiseksi viritettyjen refleksisubwoofereiden ongelma. Suljettukoteloisen subwooferin taajuusvaste laskee luonnostaan noin 12 dB/oktaavi, olet-
Laitteiden taajuusvasteet: FBQ2496 (punainen), SMS-1 (sininen).
SMS-1:llä korjattu subwooferin taajuusvaste. Kelpaa jo vaativammallekin kuuntelijalle.
Aiemmin mitattu systeemin taajuusvaste korjattuna FBQ2496:n avulla. Suotimia käytössä 10 kappaletta.
taen että vastetta ei muokata sähköisesti, joten samanlaista korostumaa ei yleensä muodostu. Tämä on yksi merkittävimpiä syitä suljettujen subwoofereiden nopeammalta ja napakammalta kuulostavaan soundiin. Sähköisen ekvalisoinnin avulla taajuusvastetta voi kuitenkin muokata helposti, jolloin subwooferin sovitus huoneeseen helpottuu merkittävästi. Ei muuta n kuin rohkeasti kokeilemaan!
KOLUMNI Jouko TESTI XXXXXXXX Alanko
Digitekniikan ihanuus ja kurjuus
M
onilla on LP-levyjä ja moni on jopa ostanut itselleen uuden levysoittimen. Minullakin on yli tuhat levyä. Soittelen niitä Linnilläni silloin tällöin. On mukava ottaa käteensä 60-luvulla ostettu jazzlevy, vaikkapa Ornette Coleman tai John Coltrane, panna se pyörimään ja lukea levykannen isokokoista tekstiä. Näin tekee nykyisin moni, vaikka omistaa myös bittipohjaisia ohjelmanlähteitä. Törmäsin digitaalitekniikkaan ensi kertaa joskus 70luvulla. Denon oli silloin tehnyt ensimmäiset PCM- eli pulssikoodimodulaatioäänitteensä, joita julkaistiin aluksi vinyylillä, sittemmin hopealevyillä. Sony puolestaan oli tehnyt ammattikäyttöön pcm-äänityslaitteen, jonka avulla analoginen signaali muutettiin biteiksi ja ajettiin videonauhurin kasetille. Laite toimi korvinkuullen ihan kivasti, mutta mittaukset osoittivat, ettei se pystynyt taltioimaan yli 10 kHz:n taajuuksia suurella tasolla ilman ylimääräisiä pörinöitä. Otin näistä polaroidkuvan, jolla sitten nöyryytin yhtiön insinöörejä pääkallonpaikalla käydessäni. Ei kovin ystävällistä eikä edes hyödyllistä, koska asiaan ei tullut sen kummampaa valaistusta lukuisista syvistä kumarruksista huolimatta. Sittemmin digitaalitekniikka kehittyi, ja kovimmatkin epäilijät joutuivat myöntämään sen parhaimmillaan pääsevän jopa hyvin lähelle analogista tekniikkaa tai jopa sen yli. Cd-levyn alkuaikoina moni epäili niiden säilyvyyttä. Jonkin yksittäisen levyn valmistuksessa sattunut materiaalivirhe, jonka ansiosta levy alkoi pätkiä, sai cd:n vastustajat reimuitsemaan. Kumma kyllä en ole havainnut tehdastekoisissa levyissä tällaisia vikoja, vaikka olen levyjä kerännyt ihan alkuajoista lähtien. Sensijaan ensimmäiset audiolevyille ammattilaislaitteella poltetut cd:t ovat nyt soittokelvottomia. Tämä tietysti panee epäilemään, miten pitkään nykyiset polttoaihiot kestävät. Valmistajat puhuvat vuosista, kymmenistä vuosista ja jopa sadasta vuodesta. Tästä epävarmuudesta ei liene suurtakaan haittaa, jos kyseessä on harmiton kopio jostakin tunnetusta albumista. Mutta, mutta. Jos levyllä ovatkin kallisarvoiset valokuvasi, jotka olet onnistuneesti sinne siirtänyt ennen kuin se tietokoneesi kovalevy hajosi lopullisesti. Vahvistin on vahvistin olipa se rakennettu vaikka 50 vuotta sitten. Voit ottaa Quadin tolppakakkoset ja panna ne mihin nykylaitteistoon tahansa. Varmaan
88 HIFIMAAILMA | 6 | 2007
toimivat ja ääni on hyvä. Mutta otapa viisi vuotta vanha tietokone. Vaikka se toimisi, et voi sitä käyttää koska uudet lisälaitteet vaativat uudemman käyttöjärjestelmän. Onko nyt äänentoistossa käymässä samoin? On selvää että Dvd-audio -levyjä et voi useimmilla laitteilla toistaa. Joillakin voit soittaa SACD-levyjä ja kaikilla voit vielä kuunella vanhoja kunnon CD-levyjä. Millä näitä soitetaan 50 vuoden kuluttua, onkin jo vaikeammin arvattavissa. Sen kuitenkin tiedän, että tolppakakkoset toimivat vielä silloinkin. Tietokoneiden käyttämän bittitekniikan tulo äänentoistoon on kaksipiippuinen juttu. Tekniikan nopean kehittymisen vuoksi laitteet on tehty kestämään juuri ja juuri takuuajan. Sen jälkeen ne ovat auttamattomasti vanhoja. Aikaisemmin cd- ja dvdsoittimiin valmistettiin kunnollisia koneistoja, jotka kestivät pitkään ja joissa oli "hyvä ääni". Pikkuhiljaa niiden valmistus alkoi hiipua ja tarjolla oli vain tietokoneiden romppuasemia. Suurin osa on nyt niitä. En tiedä tekeekö joku vielä kunnon koneistoja audiokäyttöön? High End on alue, jossa mojovia hintalappuja voi ripustaa teknisesti aika kehnoihinkin tuotteisiin. Muuntimet eli dacit on hyvä esimerkki pilviä hipovista hinnoista. Kalleimmat hifi-laitevalmistajien dacit maksavat omaisuuden, esimerkiksi 17.500 taalaa. Mutta annas olla, kun Piilaakson pojat pannaan asialle. Slim Devices -nimisen firman "huokea" tietokoneen ja hifilaitteiston väliin tuleva musiikin siirtolaite (1999$) sisältää niin hyvän muuntimen, että Stereophilen päätoimittaja oli ällikällä lyöty. Lehden testaaja arvuutteli saman tasoisen laitteen maksavan jopa kymmenkertaisesti, jos valmistajana olisi joku HE-piireissä tunnettu yritys. Niin että on tällä tietotekniikan ja äänentoiston yhdistymisellä hyviäkin puolia. Nyt vanha formaatti saattaa jäädä uusien jalkoihin kuvapuolella. Varttuneemmat lukijat muistavat Sonyn Beta- ja Philipsin Video 2000-järjestelmät, jotka VHS tunnetusti selätti. Totutun dvd:n tilalle on tulossa suurresoluutioinen Hd-dvd ja/tai sen kilpailija Blu-Ray. Kumpi niistä voittaa, ja kuinka kauan uudet soittimet toistavat myös vanhoja dvd-levyjä? Näitä miettiessä on hyvä kääntää vinyylin levypuolta varmana siitä, että tämä järjestelmä ainakin toimii niin kauan kuin ihmisessä henki pihisee.
HERMUSET SUBWOOFER MJ ACOUSTICS REFERENCE 800 TESTI
T e k S T i ja k u vaT : M at t i H e r M u n e n
Kotiteatterin vakiintuminen merkitsee hyviä markkinanäkymiä subwooferien valmistajille. MJ acoustics haluaa profiloitua myös yläluokan laitteita harrastavien silmissä.
tahtoo isojen seuraan
J
ohn Jefferis ja Phil Mason perustivat MJ Acousticsin kuutisen vuotta sitten. Tästä nimen alkuosa; tosin Mason irtaantui yrityksestä reilu vuosi sitten. MJ Acoustics on englantilainen, pääasiassa subwoofereihin erikoistunut yritys. Tavoitteena on tehdä suhteellisen edullisia mutta hyvälaatuisia subwoofereita, jotka toimivat elokuvien ohella musiikin kuuntelussakin. Samoin kuin REL, MJ Acoustic tarjoaa tavallisen LFE- eli tehostekanavan oton rinnalla mahdollisuuden kytkeä subwoofer vahvistimen kaiutinantoon. Tällä varmistetaan että subwoofer saa täsmälleen saman signaalin kuin kaiutin. Oletuksena on, että pääkaiuttimien ja subwooferin äänenlaatu tai luonne saadaan näin paremmin vastaamaan toisiaan. Sukulaisuussieluisuus näkyy siinäkin, että myös MJ Acoustics kutsuu tuotteitaan alimman basson tehostajiksi eikä subwoofereiksi. Yrityksen kotisivuilta saa tuotetietojen ohella riittävästi taustatietoa ja ohjeet hyvin erilaisiin käyttötilanteisiin. Valikoimassa on kuuden subwooferin ohella ohella kaksi kaiutinta. Bassonvääntäjistä viisi on maltillisen kokoisia ja hinnaltaan maltillisia. Mutta Reference 800 on toista maata. Kotelo on hulppean kokoinen laatikko, kuten lippulaivalle sopiikin. Vaikka Reference 800 painaa melkein 43 kiloa, se on reippaasti kevyempi kuin kilpailijansa. Paino ei sinänsä ole laadun tae, mutta kevyehkö kotelo saattaa kieliä säästöistä rakenteessa. Ihanteellisen subwooferin kotelo olsikin täysin jäykkä, jotta se ei väritä ääntä. Koputtelutestissä Refence 800:n kotelo ei vaikuttanut kovin elottomalta. Vakioviimeistely on mustaa puuta; tilauksesta saa useita eri värejä. Liitäntä- ja säätöpaneelissa on valinnat kertova näyttö, joka sammuu säädetyn ajan kuluttua. Kaiutintasoisen signaalin liitäntää varten on Speakon-liitin, LFE-signaali tulee joko RCA:n tai symmetrisen XLR:n kautta. Herätevirtajohdolle ja kauko-ohjauksen sensorille on omat pistokkeet. Asetuksia ja tasonsäätöä varten on viisi näppäintä. Aluksi Reference 800:n takapaneeli kannattaakin pitää kuuntelupaikalle päin, koska tehdyt säädöt näkyvät suoraan näytössä. Kun säädöt on saatu kohdalleen, keskusteluyhteys hoituu pienen vastaanottimen kautta. Mukana toimitetaan tarvittavat liitäntäjohdot, kauko-ohjain vastaanottimineen, piikit tai vaihtoehtona kumitassut. Koska subwoofer tuli kovalle parketille, tyydyin käyttämään tassuja.
käyttökokemukset
Sijoituspaikaksi sopi hyvin sama kuin pari numeroa sitten (Hifimaailma 3/2007) esitellylle RELin Studio III:lle ja aikaisemmin kokeillulle Genelecin 7071:lle: hieman pääkaiuttimien keskilinjasta oikealle, toista metriä kaiuttimien takana vasten ikkunaseinää. Koska pääkaiuttimeni (Gradient Revolutionit lisäbassoilla) toistavat alas, pidin aikaisempien kokeilujen opettamana sen ylärataajuutena korkeintaan 40 hertsiä. Kokeilin myös ylempiä asetuksia, mutta silloin toisto meni päällekkäin Gradienttien kanssa. Käyttöohjeista löytyi riittävän selvät pasmat säätöihin, joten kuunteluun pääsi nopeasti. Kauko-ohjattavuus oli kätevä juttu. Subbarin alkuasetusten tekeminen on paljon rivakampaa, kun ei tarvitse ravata edestakaisin. Satunnaisten tason tai jakotaajuuden muutosten teko on vaivatonta. Helppoutta parantaa se, että Referenceen pystyy ohjelmoimaan
Säädöt kuuntelupaikalta
Reference 800:ssa on sähköisesti ohjattu jakosuodin, ja säädöt voi tehdä kätevästi kaukoohjaimella kuuntelupaikalta. Kaiutin- ja linjatasoiselle signaalille voidaan valita erikseen jakotaajuus yhden hertsin tarkkuudella välillä 20120 Hz sekä taso desibelin portain välillä 990 dB. Vaiheen säätö toimii portaattomasti välillä 0180 astetta. Lisäksi näytön kirkkaus, sen päälläoloaika, subwooferin herkkyys ja automaattinen virrankatkaisu ovat säädettävissä. Neljät eri asetukset voidaan tallentaa muistiin, ja ne saadaan suoraan käyttöön kauko-ohjaimella.
Suurten joukkoon
Epäilemättä MJ Acoustics tähtää Referenssillään vaativien harrastajien markkinoille; samalla tuodaan uskottavuutta merkille. Rakenteessa onkin käytetty kaikki yläluokan metkut. Bassoelementti on 18-tuumainen, valmistaja on Volt, sama jota muun muassa REL käyttää yläluokan malleissaan. Valualumiinisen rungon tukevuutta lisäävät säteittäiset poikkituet. Elementtiä komentaa 800 watin vahvistin.
90 HIFIMAAILMA | 6 | 2007
Musiikillakin Reference 800 täytti tehtävänsä. Ehkei se ole aivan niin kontrolloitu ja napakka kuin esimerkiksi massiivinen REL Studio, mutta ei sitä voi löysäksikään sanoa. Bassorummun iskun alkutransientit Shostakovitsin Jazzsarjoilla toistuivat sen kanssa yhtä napakasti kuin ilman, mutta voimaa oli rutosti enemmän. Hyllyt ja taulut resonoivat iloisesti. Massive Attackin Mezzaninen tolkuton bassopää möyrysi lähes samalla vakuuttavuudella kuin RELin Studio III:lla tai Genelecin 7071:llä. Referencen eräs hyvä puoli on, että se tottelee erinomaisesti jakosuotimen asetuksia. Kuuntelin sillä bassopitoisia vertailulevyjäni sellaisenaan, ilman pääkaiuttimia eri suotimen ylärajataajuuksilla. Se reagoi kiitettävän tarkasti asetuksiin. Myytti ison elementin epätarkkuudesta ei saanut vahvistusta, kun se 80 Hz: n jaolla toisti hyvinkin sävykkäästi esimerkiksi Massive Attackin hurinat ja jurinat.
Toisaalta ja toisaalta
MJ Acousticsin Reference 800 on hivenen ristiriitainen tapaus. Varsinkin elokuvakäytössä se on rehvakas laite ja suorituskykynsä puolesta sitä voi suositella varauksetta isoonkin teatteriin. Kyllä lähtee. Musiikkikäytössä Reference 800 täytti pitkälle tehtävänsä, vaikka luulen kuulleeni vakuuttavampaa toistoa tai saumattomampaa yhteispeliä pääkaiuttimieni kanssa sen kilpailijoilta. Olen moneen kertaan todennut, että erillisen subwooferin istuttaminen vaativaan musiikkikäyttöön on haastava juttu. Referencen kohdalla kyse ei ole siitä, että sen toisto basson määrä- tai sävykkyysmielesssä olisi ollut huonompaa kuin kilpakumppaneilla. En vain saanut sitä asettumaan laitteistooni tai huoneeseeni niin hyvin, ettei stereokuva tai toiston yleinen selkeys olisi hivenen kärsinyt. Referencen tuotteistaminen tuntuu jääneen kesken. Näytön aiheuttamat hurinat ja sen reagointi lähes mihin tahansa kauko-ohjaimeen olivat aidosti häiritsevä ominaisuus. Vaikka molemmat häiriöt voi välttää irrottamalla kauko-ohjaimen sensori takapaneelista, tällaiset kuprut eivät kuulu tämän hintaluokan laitteeseen. Samoin lievä verkkohurina saattaa häiritä hiljaisissa olosuhteissa. Kaikki mainitut ongelmat ovat sellaisia, että niiden poistaminen ei ole valmistajalle vaikeaa eikä kallista. n Ehkä näin on jo tehtykin.
valmiiksi neljät eri asetukset, vaikkapa kahdet elokuvakäyttöön, yhdet musiikille ja yhdet niitä iloisempia iltoja varten. Käyttö oli muuten mutkatonta, mutta pari tekijää häiritsi. Käyttöohjeissa kerrotaan että näyttö sammuu määräajan kuluttua jotta saataisiin paras äänenlaatu. Todellinen syy taitaa olla se, että päällä ollessaan näyttö aiheuttaa subwooferin vahvistimeen hurinan, joka kuuluu hiljaisen musiikin yli. Kyse lienee siitä, ettei näytölle ja sitä ohjaavalle elektroniikalle ole tehty riittävää suojausta. Haastattelemieni asiantuntijoiden mielestä suojaus ei maksaisi paljoa. Tosin näyttö ei normaalikuuntelussa ole koskaan päällä, ainoastaan silloin kun säätöjä muutetaan ja hetken aikaa virran kytkemisen jälkeen. Toinen hämmentävä piire oli se, että Reference reagoi käytännössä kaikkiin talon kauko-ohjaimiin. Vaikka Referencen asetukset eivät näyttäneet muuttuvan muuten kuin sen omalla kauko-ohjaimella, synnytti sen raksutus kauko-ohjaimen käytön tahtiin pienen epävar-
muuden tunteen: "muuttuikohan nyt joku asetus sittenkin...?" Sattumalta toista juttua varten oli lainassa tarkka Minilyzer-mittalaite. Huomasin sitä kokeillessani, että Reference 800:ssa oli hiljaisessa huoneessa juuri ja juuri kuuluvaa 50 hertsin verkkohurinaa. En saanut sitä pois, vaikka tein kaikki normaalikonstit; hain virran sille toiselta puolen asuntoa eri sulakkeen takaa jne. Hurina saattaa olla tilannekohtainen juttu; muualla sitä välttämättä ei synny.
Ääni
Kuten odottaa sopii, niin elokuvakäytössä Reference 800 oli vakuuttava. Tehosteilla se tutisutti huonetta siinä missä kilpailijatkin. Eli örkit ja muinaisajan hirviöt olivat riittävän uhkaavia Tarussa Sormusten Herrasta. Kokeiltavana olleet HD-DVD:t, esimerkiksi BBC:n teräväpiirtona toteuttama neljän levyn Planet Earth -paketti, Letters from Iwo Jima, HD-versio Matrixista sekä testilevyjen efektit kyllä vakuuttivat.
Mj acoustics Reference 800
Hinta: 4 757 Lisätietoja: Soundata Oy, puh. (09)4769 3300, www.soundata.fi/hifi/, www.mjacoustics.co.uk Mitat (l x k x s): 52 x 52 x 55,8 cm Paino: 42 kg
HIFIMAAILMA | 6 | 2007
91
Testi: Motörhead - Stage Fright (HD DVD) Teksti: Petri Teittinen Kuvat: Julkaisija
lemmy ja kumppanit lauteilla.
Düsseldorfissa joulukuussa 2004 taltioitu Motörheadin livekeikka on nyt julkaistu maailman ensimmäisenä internettiä hyödyntävänä musiikki-hd dvd:nä. Levyä ei ole julkaistu Suomessa, mutta sen voi tilata netistä tai kotimaisista erikoisliikkeistä. Koska musiikkimausta on turha kiistellä, on varmasti parempi, etten kommentoi julkaisun musiikillista sisältöä. Bändin faneille julkaisu on joka tapauksessa pakkohankinta.
Kuva
Digivideolle kuvattu konsertti ei ole parasta mahdollista HD-materiaalia, mutta ajaa asiansa. Alunperin 1080/ 50:nä kuvattu materiaali on konvertoitu 1080/60:ksi; muunnos on tehty moitteettomasti. Kontrastiltaan latteassa kuvassa on annos digitaalikohinaa, eikä taltiointiin käytettyjen kameroiden erottelukyky ole yltänyt aivan täyteen 1080-resoluutioon. VC-1:llä pakatun kuvan ABR jää niinkin matalaksi kuin 15,7Mbps, joka sisältää lisäksi kuva kuvassa -toiminnon bittivirran.
levyn päävalikko
pääasiassa rumpalin pellit ja joitain yleisön ääniä, mutta innostuu revittelemään surroundeissa myös massiivisilla kitaravalleilla kappaleiden huippukohtien aikana. -ominaisuus avaa ruudun kulmaan videoikkunan, jossa bändin pojat kommentoivat keikkaa. Jokaisesta hd dvd -soittimesta löytyvää ethernet-porttia käytetään uuden sisällön lataamiseen. Netistä noudetaan mm. bändin tuoreimmat kuulumiset, ajan tasalla oleva keikkakalenteri, uusia valokuvia, fanien luomaa Motörhead-taidetta sekä valokuvia fanien tatuoinneista. Motörhead - Stage Fright 91:38 min HD DVD (HD30/16,2GB) kuva: 1920x1080p (VC-1) ääni: englanti (DTS-HD HR 5.1, DTS-HD MA 2.0) tekstitys: englanti + 6 muuta (ei suomea)
Ääni
Levyn kaksi ääniraitaa ovat koodaukseltaan dts-hd ma 2.0 (abr 2200kbps) ja dts-hd hr 5.1 (2046kbps). Nykyisten soittimien rajoitusten takia molemmista raidoista saatiin ulos vain 1,5mbitin dts-ydin. Molemmat ovat soundiltaan kiitettävän erottelevia; bassoa olisi voinut olla ehkä enemmänkin. Liian keinotekoisen kuuloinen 5.1-miksaus tuo takakanaviin
Bonusmateriaalit
Julkaisu sisältää tarpeeksi lisukkeita tyydyttämään vaativimmankin Motörhead-fanin nälän. Making of -dokkarin lisäksi tutustutaan roudareiden arkeen, faneihin ja valokuvagalleriaan. Katsoja voi myös luoda oman soittolistansa, eli järjestää konsertin kappaleet haluamaansa esitysjärjestykseen. Keikkaa katsellessa voi napsia kuvakaappauksia ja koostaa niistä oman kuvagalleriansa. Kuva kuvassa
KuVa ÄÄni
Kuva
AVC:llä pakatusta 1080pkuvasta on vaikea löytää valittamista, mutta pikkuruisista kauneusvirheistä ja filmirakeen siloittelusta on rokotettava puoli tähteä. Videon bittivirran keskiarvo pyörii 24 megabitin tietämillä, eikä ihme, että kuvassa riittää detaljia ja syvyyttä. Kuvanlaadun puolesta Wild Hogs sijoittuu teräväpiirtojulkaisujen Aluokkaan, vaikkei ihan sinne terävimpään kärkeen.
Ääni
Levyllä on kokonaiset kuusi ääniraitaa ja kielinä englanti, ranska ja espanja. Kaksi jälkimmäistä saavat kumpainenkin 5.1-kanavaisen Dolby Digitalin (640kbps) ja DTS:n (1509kbps), kun alkuperäiskielisiä palvellaan DD 5.1:llä (640kbps) ja 16bit/48kHz:n PCM-raidalla. Äänimiksaus ei ole aivan yhtä lattea kuin elokuva, mutta yhtä isoa räjähdystä ja ajoittaisia prätkien murinoita lukuunottamatta miksaus keskittyy arvattavasti pääkanaviin ja selkeään dialogin toistamiseen. Musiikkia sentään valutellaan surroundeihin, jotta niilläkin olisi jotain tekemistä.
Perinteinen päävalikko
Testilaitteisto Soittimet: Panasonic DMP-BD10 (Blu-ray) Toshiba HD-XA2 (HD DVD) PlayStation 3 (Blu-ray) Kaiuttimet: KEF XQ-sarja a/V-vahvistin: Sony STR-DA5200ES näyttölaitteet: Sony KDS-55A2000 Sony VPL-VW100 "Ruby" JVC DLA-HD1
Testi: Wild Hogs - Villit karjut (Blu-ray) Teksti: Petri Teittinen Kuvat: Petri Teittinen
Puuduttavaa päristelyä
Neljä keski-ikäistä luuseria yrittää palata nuoruuden päiviinsä hyökkäämällä harlikoilla tien päälle. Väärinkäsityksen ansiosta heistä tulee moottoripyöräjengin kiusaaman pikkukylän suojelijoita. Illuusio hajoaa tietysti prätkäjengin käydessä tositoimiin. Juoni on tuttuakin tutumpi, mutta Wild Hogs antaa sille oman mausteensa: en nimittäin aivan heti muista toista yhtä pliisua elokuvaa. Huumoria tavoitellaan pissa-, kakka- ja homovitseillä, mutta ah niin puhtoisesti, ettei kiihkoilevinkaan kukkahattutäti voisi suuttua tälle elokuvalle. Täyttä ajanhukkaa.
Bonusmateriaalit
Alun trailerit esitetään suomeksi dubattuina, mikäli ensimmäisestä kielivalikosta valitsee suomen. Niukka lisukevalikko tuputtaa ensin Movie Showcasea, joka sisältää vain kolme otosta itse elokuvasta. "Bikes, Brawls and Burning Bars" on ylisanoja viljelevä haastattelukooste (16min), jota seuraa 3-minuuttinen turhake siitä, miten vaimo suostutellaan antamaan lupa prätkän ostamiseen. Kolme poistettua kohtausta voi katsella ohjaajan ja kirjoittajan kommenttien kera. Viimeisenä odottaa lyhyt pilalle menneiden kohtausten rypäs, joka ei sekään onnistu naurattamaan. Bonukset esitetään täydellä teräväpiirtoresoluutiolla.
Wild Hogs Villit karjut (K11) 99:39 min Blu-ray (BD50/29,1GB) kuva: 1920x1080p (AVC) ääni: englanti (PCM 5.1, DD 5.1), ranska (DTS 5.1, DD 5.1), espanja (DTS 5.1, DD 5.1) tekstitys: suomi + 8 muuta
eloKuVa KuVa ÄÄni
HIFIMAAILMA | 6 | 2007
95
SILLÄ KORVALLA XXXXXXXX
SILLÄ KORVALLA
T E K S T I : J A A K KO E R Ä P U U
Uudessa sarjassamme esittelemme äänitteitä, joista voi olla iloa laitteita hankittaessa tai niitä vertailtaessa. Haarukoimme levyiltä musiikin toistumisen toimivuudelle olennaisia asioita ja nostamme esiin äänenlaadullisia valioäänitteitä Kuuntelemme siis musiikkia sillä korvalla, mutta emme unohda myöskään sisällöllisiä arvoja.
sen ilmeen luomiseen siinä missä studiossakin. Niin kuin kaikilla muillakin studioäänitteillä. Ei liene haitaksi, että myös tämä puoli valottuu äänitettä kuunnellessa. Onhan siihen panostettu aikaa, rahaa ja vaivaa.
Maailma soi!
Joe Zawinulin World Tour -livetupla on varsinaista rytmin juhlaa. Sen ikiliikkujamaisissa puitteissa useampienkin maailmankolkkien rytmimusiikillinen syke sulautuu parhaimmillaan aivan hillittömästi kulkevaksi synteesiksi, joka tarjoillaan jamihenkisissä live-fiiliksissä. Kun kuuntelukalusto on reilassa, kuulijan eteen levittäytyy taiten jäsennelty, mutta samalla kokonaisvaltainen konserttielämys. Ja jos maestro Zawinulin kosketinsoittimistaan loihtimien soundien särmäisimmät eivät kuulosta melkein sirkkeliltä, jossain mättää ja pahasti. Raidat 1 ja 5 kertovat parhaiten, missä mennään, mutta kyllä koko levy kestää useampiakin kuunteluita.
S
arjan ensimmäisessä osassa sen toimittaja poimii omasta äänitekokoelmastaan levyjä, joita hän itse käyttää laitearvioidensa työkaluina. Samalla hahmottuvat, ainakin osittain, myös ne äänentoiston osa-alueet ja musiikin genret, joihin palataan tuonnempana omien juttujensa myötä. Saadaksemme asioihin laajempaa näkökulmaa, näiden juttujen työstöön osallistuvat muutkin, kuin sarjan päällepäsmäri. Näin siis nuorempienkaan lukijoiden ei tarvitse vielä vaipua epätoivoon varttumista odotellessaan Tällaisia siis tänään. Huomenna jo osin toisin välinein. Ammatikseen kuunteleva korvapari tarvitsee sekä tuttua ja turvallista että uutta ja imponoivaa.
Yhdestä moneksi
Laiska laitearvioija tulee toimeen melko vähälläkin materiaalilla, jos on tarvis ottaa lyhyesti
96 HIFIMAAILMA | 6 | 2007
yleisluonteiset tyypit jostakin kapineesta/kaiutinparista. Ranskalaistrumpetisti Erik Truffazin The Mask sisältää nimittäin helpposulatteista, joskin persoonallista jazzinsukuista rytmimusiikkia, josta on moneksi. Alapäästä aloittaaksemme: lyhyen aloitusbiisin jämäkkä kontrabasso ja luontevasti jysähtävä bassorumpu kertovat hyvinkin nopeasti, jos tutkittava tuote ei ole ajan tasalla luonnollisesti hengittävien sointisävyjen ja seurattavuuden suhteen. Kappaleella yhdeksän rytminen drive äityy varsin kipakaksi ja jos rullaava syke ei saa aikaiseksi mukaansatempaavuuden tuntua, peli on menetetty. Samaisella biisillä sähköisen basson kurvailuista löytyy myös kaiuttimien bassokartioille kontrolloitavaa, kuin myös ylempien alueiden toistimille peltiesineiden sointivärien välityskyvyn tarkastelun paikkoja. Levyn tuotannollisiin ominaispiirteisiin kuuluu myös tilaefektien osaava käyttö. Siis tiskin takana on osallistuttu soitteiden musiikilli-
Grand piano
Sooloflyygeliäänitteet ovat oivallista testimateriaalia. Varsinkin silloin, kun musiikillinen sisältö on soundien tasolla. Tai jopa ylittää sen. Tylsää kilkuttelua ei kuuntele se kuuluisa Erkkikään. Uri Cainen Solitaire on hieno levy sekä musiikillisesti että äänellisesti. Saksalaisessa, vanhassa linnassa taltioidut flyygelismin helmet kattavat Cainen molemmat maailmat, jazzin ja klassisen konserttimusiikin. Pääpaino on kuitenkin
intensiivisissä tulkinnoissa, joiden kohteeksi päätyy mm. Beatlesien Blackbird. Solitairen taitteista löytyy pahemmin pinnistelemättä monia soinnillisia seikkoja, jotka paljastavat armotta käytetyn toistolaitteiston vajavaisuudet. Tai sitten niiden puuttumisen. Ensinnäkin: Caine hyödyntää konserttiflyygelin koko rekisteriä syvistä jyrähdyksistä helmeileviin diskanttipuolen juoksutuksiin, eikä hän kaihda jyrkkiäkään dynaamisia kontrasteja. Äänittäjä on onnistunut sieppaamaan talteen hienoimmatkin soiton nyanssit. Voisi melkein kuulla vasaran putoavan yksittäiselle kielelle, jos Caine pudottelisi niitä vasaroita hiukan hillitympään tahtiin. Flyygelin sointiväreissä on riittävästi puuta ja terästä. Linnan akustiikkaa on mukana sopivassa määrin ja parhaimmillaan ääni irtoaa kaiuttimista luoden melkoisen vahvan illuusion läsnä olevasta, mutta sopusuhtaisesta sointiperspektiivistä.
Olen kuullut monia laitteistoja, joiden äärellä ei synny minkäänlaista tunnereaktiota, mutta myös sellaisia, jotka saavat ihon kananlihalle. Vesku Loirin Ivalo on hyvin läheistä sukua Cashin viimeisimmille. Tuskin vahingossa. Yhtä kaikki: suomirockinklassikoita päivittävän levyn pointti on ihmisen ääni ja siinä suhteessa Ivalo on sangen suositeltava tapaus.
Bassoa kerrakseen
Jos laitteisto kykenee toistamaan Mino Cinelun samannimisen äänitteen raidan 2 bassoäänet puhtaasti alas asti, voisi puhua jo poikkeuksellisen syväluotaavasta toiminnasta. Tällä biisillä nimittäin rääkkäsin kaiuttimia jo edesmenneen lehtivainaan testeissä ja sain monet kevyemmän sarjan kailottimet kyykkyyn. Luulisinpa, että hanaa yli keskiverron avattaessa myös jokuset vahvaimet hukkaisivat luontaisen arvokkuutensa ja heittäisivät hanskat tiskin tappion merkiksi. Raidalla 8 elämöi puolestaan voimaisesti murahteleva sähköbasso, jonka kuvioiden kyydissä pysyminen vaatii tiukkaa bassokontrollia. Puuroutumisen vaara vaanii siis sielläkin.
välittää dynamiikka-asteikon kaikki portaat kolmesta p:stä kolmeen f:ään. Näiden tutkimiseen löytyy markkinoilta toinen toistaan sopivampia levyjä, joista valita musiikillisten mieltymystensä mukaan. Oopperaa, sinfonioita ja muuta massiivisesti pullistelevaa. E-P Salosen puikottaman Los Angelesin Filharmonikkojen näkemykset meksikolaissäveltäjä Silvestre Revueltasin teoksista otsikolla Sensemaya täyttävät hyvin ko. tarkoitukset, vaikka eivät sitä kaikkein klassisinta kauraa olekaan. Revueltas on kuitenkin kirjoittanut täyteläistä satsia kotimaansa kansanmusiikin vaikutuksen alaisena ja Losilaiset hoitavat hommansa ruutia säästelemättä. Löytyy jousiston vellontaa, vaskien värinää ja isojen rumpujen jyskettä sekä eksotiikkaa. Ainakin raidoilta 3 ja 5.
Mies ja ääni.
Johnny Cashin viimeisiksi jääneiden American -sarjan levytysten vastaanotto on ollut hiukan ristiriitaisten tunteiden saattelemaa. Me emme ota tähän asiaan kantaa, vaan toteamme, että American IV:n parhaat palat ovat mainiota musiikkia ja oivallisia välikappaleita tarkastella ihmisäänen uskottavuuden estetiikkaa. Toki Cashin ääni on jo hauras ja himmeä, mutta moiset määritelmät eivät kuitenkaan vähennä tulkinnallista voimaa. Sen toistaminen kaikessa karheudessaan ei ole niinkään helppo juttu.
Balanssi paikallaan
Ison orkesterin vyöryttämä klassinen musiikki kuuluu itseoikeutetusti laitetestien arsenaaliin. Kun äänikuva täyttyy kymmenien yhtäaikaisesti musiikkia suoltavien instrumenttien kirjosta, jyvät erottuvat akanoista. Em. materiaali edellyttää toistolta sekä tasapainoisuutta että kykyä
Erik Truffaz: The Mask (Blue Note) Joe Zawinul: World Tour (ESC/EFA) Uri Caine: Solitaire (Winter & Winter) Johnny Cash: American IV The Man Goes Around (American Regordings) Loiri: Ivalo (Warner) Mino Cinelu (MCM) Sensemaya Music Of Silvestre Revueltas, EsaPekka Salonen/Los Angles Philharmonic/New Music Group
HIFIMAAILMA | 6 | 2007
97
LEVYARVOSTELUT Eräpuu, Kukkonen, Pesonen, Rannanpää Ruishalme, Suonperä, Valsta
John Abercrombie: Third Quartet.
(ECM)
Yhdysvaltalainen jazzkitaristi John Abercrombie nousi suuren yleisön tietoisuuteen 70-luvun alkupuolella soitettuaan Billy Cobhamin Spectrum-yhtyeessä. Jo tuolloin hänellä oli omaperäinen ja helposti tunnistettava tyyli. Vaikka musiikki on vaihtunut vuosien mittaan rankasta fuusiorevittelystä huomattavasti rauhallisempaan suuntaan, Abercrombien persoonallinen tyyli on säilynyt. Uusimmalla levyllään Third Quartet Abercrombie osoittaa olevansa vähintään yhtä hyvässä vedossa kuin koskaan aiemmin. Hänen soitolleen ominaiset piirteet ovat vuosien mittaan vain kypsyneet ja kehittyneet. Third Quartet-levy on pääosin Abercrombien omaa sävellystyötä. Kappaleet ja soitto etenevät lyyrisesti ja pohdiskelevasti, usein vapaatahtisesti. Viulisti Mark Feldmanin osuus tällä levyllä on merkittävä. Hän menee upeasti mukaan Abercrombien sävelmaailmaan, tukee tämän soittoa ja vastaa hienosti kitaristin esittämiin teemoihin. Myös basisti Marc Johnson ja rumpali Joey Baron ovat tyylikkäästi musiikin herkkyydessä ja tunnelmissa mukana. Pienenä miinuksena levylle voisi kirjata kappaleiden tietyn samankaltaisuuden, mutta aika hyvä näinkin. Äänitys on ECM-tyyliin korkealaatuinen. Dynamiikkaa, sävyjä ja tilaa löytyy mukavasti. Erityisesti Abercrombien soiton pienet nyanssit on saatu tallennettua hyvin. Tapio Suonperä
Candlemass: King of the grey island
(Nuclear Blast)
Candlemassin keulakuvaksi vuosien mittaan kohonnut mustakaapu eli Messiah Marcolin sai luvan lähteä orkesterista ja tilalle piti saada uutta verta. Eroprosessi ei tapahtunut aivan sulassa sovussa, mutta nyt paikalle on saatu varmasti oikea mies. King of the grey islandilla vokalisoi nimittäin Solitude Aeturnuksesta tuttu Rob Lowe ja raskaat sekä laahaavat riffit saavat päällensä lauluäänen, jossa on aukoriteettia ja voimaa. Kun kyseessä on kuitenkin jo vuosia kasassa ollut bändi, niin Messiahin saappaisiin astuminen ja koko bändin jatkuminen ei varmasti ole ollut helppoa, mutta esimerkiksi Of Stars And Smoke osoittaa että bändi osaa yhä tehdä kappaleita, joita jaksaa kuunnella enemmänkin kuin yhden kerran. Onko levyn bändin paras? Ei. Onko se huonion? Ei. Onko se hyvä levy? On todellakin sillä King of the grey island on synkkään ja raskaaseen syksyyn juuri sopivan synkää ja raskasta musiikkia. Tero Kukkonen
Dino Saluzzi/Anja Lechner:Ojos Negros.
(ECM)
Argentiinalainen bandoneon-mestari Dino Saluzzi soittaa uusimmalla levyllään omia sävellyksiään yhdessä saksalaisen sellistin Anja Lechnerin kanssa. Saluzzi tunnetaan yhtenä nykypäivän merkittävimmistä eteläamerikkalaisista muusikoista. Hän on tuntenut Astor Piazzolan ja jatkanut tämän työtä "Tango Nuevon" kehittäjänä. Lechner taas on saksalaisen klassisen musiikin koulukunnan kasvatti. Hän on opiskellut sellonsoittoa Janos Starkerin johdolla ja soittanut myöhemmin Rosamundakvartetin jäsenenä. Ei siis ennalta kaikista sopusuhtaisimman tuntuinen pari. Ojos Negros levyllä duon yhteistyö sujuu kuitenkin erinomaisen saumattomasti. Saluzzi on sävellyksissään jättänyt runsaasti tilaa improvisaatiolle. Itse asiassa hän kertoo säveltäneensä kaikki kappaleensa rubatoon, niin että niiden rytmi ja syke kehittyy vasta esityksen myötä. Tässä ei ole mitään outoa kun ottaa huomioon hänen kansanmusiikkija jazztaustansa. Sen sijaan on ihailtavaa miten Lechner sisäistää soitossaan Saluzzin musiikin, lähtee intensiivisesti mukaan improvisaatioihin ja vie niitä eteenpäin. Syntyy hieno musiikillinen synteesi, jossa eri tyylit ja kulttuurit sulautuvat yhteen. Todellista cross-over musiikkia. Vahvimpana häivähdyksenä kuitenkin Saluzzin siteet "Tango Nuevoon", vaikka kauas alkuperäisen tangon juurilta on etäännyttykin Tapio Suonperä
MuSiikki ÄÄNi
MuSiikki ÄÄNi
MuSiikki ÄÄNi
King Diamond: Give me your soul... please
King Diamond on urallaan jakanut metallimusiikin ystävät kahtia. Joko falsettilaulusta pidetään tai sitä vihataan sydämen pohjasta. Viime vuosina kirkuminen on tosin jäänyt vähemmälle, mutta tunnistettavuus on joka tapauksessa säilynyt. Artistin levyt ovat olleet sanoituksiltaan aina kauhutarinoita ja uusi albumi ei myöskään tee poikkeusta. Perhetragediaan pohjautuva tarina ei ole niin karmaiseva ja yllätyksellinen, kuin mihin on totuttu, mutta kappaleet ovat sitä vastoin täyttä rautaa. King Diamondin vaimo, Livia Zita, on mukana edellisen albumin tapaan ja vuoropuhelutyyppiset vokalisoinnit saavat tästä ansaittua lisäväriä. Helpoksi albumiksi Give Me Your Soul:ia ei voi sanoa, mutta kun tarinan sisäistää, niin tämän jälkeen kappaleet alkavat avautua paremmin ja musiikki pääsee kuuntelussa päärooliin. Andy LaRocquen nimi löytyy monen kappaleen takaa ja herran kitarariffit hakevat vertaistaan jälleen kerran. Vuosien odotus on päättynyt ja huojentuneena sielunsa voi antaa pois. Tero Kukkonen
Kristian Meurman: Ensiaskeleet
Sony BMG
Idols -ohjelmassa niin nuorten kuin vähän vanhempienkin naisten sydämet sulattaneen Kristianin debyyttilevy on täynnä ikivihreitä sävelmiä vuosien varrelta. TV-ohjelmassakin Kristianin esittämä Lapin Kesä toimii albumin avausraitana ja loput kappaleet noudattavat tyyliltään samaa linjaa. Kappaleet ovat rauhallisia ja rokimpia vetoja ei Ensiaskeleet - albumilta juurikaan löydy, jota hieman jää kaipaamaan, sillä miehen ääni olisi omiaan vähän reippaampaankin menoon. Kaikki kappaleet ovat enemmän tai vähemmän tunnetuista kappaleista uudelleensovitettuja covereita ja oman tulkintansa Kristian esimerkiksi esittää Täällä pohjantähden alla ja Mä elän vieläkin kappaleista. Levy on kokonaisuutena varsin kelvollista kuunneltavaa laulajan äänen sekä onnistuneiden sovitusten ansiosta. Seuraavalle albumille kun vielä saadaan kokonaan uusia kappaleita, niin tulevaisuus näyttää ruusuiselta, kun Ensiaskeleetkin tuntuvat olevan tukevalla ja varmalla pohjalla. Tero Kukkonen
Manowar: Gods of war live
Magic Circle Music
Edellinen studioalbumi löytyy vielä kauppojen uutuushyllystä, niin jo on tarjolla uutta materiaalia. Voiko yli kahden tunnin livepaketti tuoda tullessaan jotain uutta näiltä väärän metallin vihaajilta? Kyllä voi, sillä soittolistalle on päätynyt tällä kertaa myös harvemmin soitettua materiaalia, mutta yli kahteenkymmeneen kappaleeseen mahtuu tietenkin myös bändin ne pakolliset keikkavedot kuten vaikkapa Hail and kill. Soitto sujuu bändiltä yhä täydellä tarmolla ja uholla, mutta laulajan äänessä on paikoitellen havaittavissa pientä rapistumista, sillä enää ei kaikki korkeimmat nuotit tule täydellä puhtaudella ja kirkkaudella. Levyn julkaisu näin pikaisesti hieman ihmetyttää, sillä kyseessä oli visuaalisestikin mahtava keikka, joten eikö tämä olisi kannattanut julkaista dvd-muodossa? No, pientä rahastuksen makua on aika ajoin ollut Manowarin kohdallakin havaittavissa ja tämä omien arvausteni mukaan tämä julkaistaan kuvan kanssa vasta ensi vuonna... Tero Kukkonen
MuSiikki ÄÄNi
98
MuSiikki ÄÄNi
MuSiikki ÄÄNi
HIFIMAAILMA | 6 | 2007
LEVYARVOSTELUT Eräpuu, Kukkonen, Pesonen, Rannanpää Ruishalme, Suonperä, Valsta
Megadeth: United Abominations
(Roadrunner)
Dave Mustainen Metallican jälkeisen musiikillisen elämän funktio on kaikessa yksinkertaisuudessaan ollut olla raskaampi ja ilkeämpi kuin Metallica. Näissä kummassakin Dave ja Megadeth ovat aina onnistuneet mutta suosiossa, myynnissä ja listaykkösten lukumäärässä asian laita onkin sitten ollut aivan toinen. Nyt kun Metallica ei ole toisellakaan comebackillä saanut aikaiseksi vanhaa tekemisen meininkiään, hevitaivaan tabloid-lehdellä nimeltä Megadeth on mahdollisuus näyttää osaamisensa. Vaikka huumeet ja hunninko ovatkin vieneet Davea tähän asti 24/7, mies on aina osannut asiansa muusikkona, musiikin säveltäjänä ja ennen kaikkea tulkitsijana. Tämän suhteen mikään ei ole muuttunut United Abominationilla: muutamalla täsmähankinnalla bändistä on saatu graniitinluja ja Daven taito puhaltaa henkeä ja eloa musiikkiin on synnyttänyt vahvan kiekon joka nojaa vanhoihin ydinteemoihin, sotaan, politiikkaan ja sotaan politiikan jatkeena. Tällä kertaa Dave vain on politiikassaan unohtanut ulkoamerikkalaiset kuulijansa. Musiikillisesti ja soundillisesti loistava kiekko ja kaikillahan tulisi olla sananvapaus, myös Davella. Jarno Rannanpää
Tori Amos: American Doll Posse
(Epic/SonyBMG)
American Doll Posse esittelee viisi naishahmoa, viisi Tori Amosin alter egoa, joiden kesken albumin 20 raitaa on myöskin jaettu. Tarinoitsija Amos astuu hahmojensa myötä askeleen tummempaan ja bändivetoisempaan suuntaan, joskin perusta nojaa 2000-luvun tuotannossa totuttuun letkeämpään singer-songwriter -linjaan. Tuntuisi aivan kuin muutto Cornwalliin olisi tuonut mahdollisuuden tarkastella asioita hieman etäämpää ja tuonut sävellyksiin uutta syvyyttä. Tori Amos kuuluu niihin mielenkiintoisiin artisteihin, joiden ei voi sanoa kopioivan ketään, vaan jotka tekevät vahvasti omaa juttuaan. Hänen tekeleitään on myös hankala gategorisoida, vaikka tuotanto onkin aina ollut voimakkaasti piano- ja lauluvetoista tulkintaa. Mielenkiintoinen lähes 80 minuuttinen nautittavaksi, hifisteltäväksi ja pohdittavaksi. Ei kerrassaan mitään pahaa sanottavaa. Hunajaa korville ja mielelle. Jarno Rannanpää
Von Hertzen Brothers: Approach.
(Dynasty Recordings)
Kun kolme Sibelius-lukion käynyttä veljestä säveltää Intiassa raagoihin perustuvaa suomipoppia, kun suuruudenhulluimmat ja rönsyilevämmätkin ideat saavat tilaa, kun tavoitteena on kunnianhimoista poppia, joka nojaa rockin perinteisiin 60 luvulta alkaen ja kun studioon mennään ilman tuottajaa, mitä siitä seuraa? Approach levyltä kuultaa läpi esikuvat: Cream, Led Zeppelin, Black Sabbath, Pink Floyd, Donovan ja Crosby, Stills, Nash & Young. Oma kypsynyt musiikillinen ajattelu kuuluu myös. Näistä lähtökohdista syntyy mielenkiintoista ja tuoretta, modernia rockia, joka rohkeasti laajentaa poprockin yksinkertaista ilmaisua massiivisilla harmonioilla. Levyllä on tarttuvia hittibiisejä, joita kohdellaan musiikillisesti yllättävillä ja mielenkiintoisilla tavoilla. Tuloksena on taiteellisesti korkeatasoinen levy, joka miellyttää suurtakin yleisöä ja voittaa Emman. Levyn soundimaailmaa hallitsevat säröiset kitarat ja stemmalaulut. Kappaleiden introissa ja hiljaisemmissa kohdin valittu soundi toimii hyvin mutta suuressa osassa musiikkia äänimassat puuroutuvat pahasti. Pirkka Ruishalme
MuSiikki ÄÄNi
MuSiikki ÄÄNi
MuSiikki ÄÄNi
Velcra: Hadal.
(underarts)
Vuonna 2002 Velcra julkaisi ensimmäisen levynsä, joka esitteli industrialpohjaisen metalliyhtyeen; vokalisti Jessi Freyn rähinä ja puhdas laulu yhdistettynä O.D: n konepohjiin ja raskaisiin riffeihin yllätti toimivalla energisyydellään. Toisella levyllä yhtye siirtyi synkempiin maailmoihin ja puhdas laulu tiputettiin kokonaan pois raivonpurkausten tieltä, mutta yhtyeen luoma kieronpuoleinen tunnelma vahvistui entisestään. Nyt kolmannen levyn kohdalla, pakkaa on jälleen sekoitettu uusiksi. Levyn teemana on kuoleman kauneus. Rähinä on jäänyt kokonaan pois Jessin keskittyessä hienoihin laulumelodioihin, raskaita metalliriffejä levyltä löytyy enää mausteeksi ja elektropuoli on nostettu enemmän pintaan. Tunnelmalliset biisit soivat soivat paikoin hyvinkin eteerisesti, joten pinnan alla lymyilevät koukut vaativat kärsivällisyyttä, mutta lopulta levy paljastuu kiehtovaksi ja omaleimaiseksi kokonaisuudeksi. Pasi Pesonen
Deathbound: We deserve much worse. (Dynamic Arts)
Pohjoissuomen deathgrindryhmittymä Deathbound on puskenut äärimetallilevyjään pihalle parin vuoden välein, eikä kurinalainen julkaisutahti taaskaan petä. We deserve much worse on selvää jatkumoa edellisille levyille. Bändi on hioutunut ajan saatossa soittoteknisesti timanttiin kuntoon ja sävellyksiä on osattu tiivistää entisestään. Biisien kestot pyörivät kahden minuutin hujakoilla, eikä levyltä löydy mitään ylimääräistä. Biisit ovat rakenteiltaan suoraviivaisia, mutta tärppejäkin löytyy. Grindimäiskettä maustetaan groovaavilla deathrokkiosilla, joten paukutus ei pääse puuduttamaan. Soundit ovat hiukan erottelevaan kuivuuteen kallellaan, eikä levy kuulosta pahimmillaankaan puuroutuneelta pieruääneltä. Räkää ja särmää löytyy juuri oikeassa suhteessa, mutta tarpeeksi raakana tarjoiltuna. Erittäin hieno paketti pahimpaan grindinnälkään. Pasi Pesonen
MAHLER: Sinfonia 5
Simon Bolivar -nuoriso-orkesteri Joht. Gustavo Dudamel
(DG)
Ei kai pitäisi liikaa korostaa sitä, että tämän orkesterin soittajat ovat venezuelailaisille katulapsille tarkoitetun nuorisokasvatusohjelman, sisteman, läpikäyneitä muusikoita, joista kukaan ei liene yli 25-vuotias. Ei kai myöskään pitäisi alleviivata sitä, että esityksen johtava nuori Gustavo Dudamel valittiin Esa-Pekka Salosen seuraajaksi Los Angelesiin. Mutta tämä levy on sensaatio! Ihan jo musiikilliselta laadultaan. Orkesteri soittaa suurta Mahlerin sinfoniaa yhtä hioutuneesti kuin perinteikkäät eurooppalaissoittajistot. Dudamel ponkaisi nuorten tähtien joukkoon voitettuaan baijerilaisorkesterin Mahlerkapellimestarikilpailun vuonna 2004. Sittemmin hänestä tuli nuorin ei-englantilainen kapellimestaridebytantti Lontoon arvostetulla Proms-festivaalilla. Caracasissa DG: n tekniikalla äänitettyä levytystä on ilo kuunnella, ei vain laadukkaan soinnin, vaan tulkinnasta huokuvan innon ja heittäytymisen halun vuoksi. Taitaa se olla niin, ettei muusikon tarvitse nähdä nahkahousuja voidakseen täysin rinnoin sukeltaa habsburgien ajan dekadenttiin myöhäisromantiikkaan. Heikki Valsta
MuSiikki ÄÄNi
MuSiikki ÄÄNi
MuSiikki ÄÄNi
100 HIFIMAAILMA | 6 | 2007
Symphony X: Paradise Lost.
(insideOut)
Sinfooninen mahtipontisuus ja paisuttelevat kuoroosuudet avaa komeasti amerikkalaisen Symhony X yhtyeen seitsemännen studiolevyn, jota onkin odotettu jo 5 vuotta. Musiikki edustaa samanaikaisesti metallisempaa progressiivista rockia ja melodioiltaan sievistelevämpää metallia kuin esim Dream Theater, jonka lämmittelijäksi yhtye saapuu Helsinkiin syyskuun lopulla. Metallia musiikissa on karhea laulu ja raskaat kitarakompit sekä se tuttu tuplatemporummutus. Progressiivisempaa otetta on komeissa kitarasooloissa ja kappaleiden jyhkeissä kehittelyissä ja sovitusten kompleksisuudessa. Valtaosa levystä on up-tempossa ja pitää kuulijansa herpaantumatta otteessaan loppuun asti mutta aiempiin levyihin verrattuna tästä puuttuu paljolti ne kevyemmät kehittelyjaksot. Vaikka levyllä on useita pitkiä lauluja jää moni kaipaamaan kunnollista eeppistä kappaletta. Kun ottaa huomioon materilaalin massiivisuuden on levyn ääni hyvä ja massasta irtoaa hyvin eri instrumentit ja solistiset osuudet. Pirkka Ruishalme
A.C.T: Silence.
(insideOut)
Riemukasta musiikkia. Laulajan lapsekkaan myönteinen tyyli tempaa mukaan. Kappaleiden vilpittömyys tekee musiikista helposti kuunneltavaa. Tämähän on kuin Abba gone progg! Silence on A.C.T yhtyeen neljäs pitkäsoitto. Yhtye perustettiin jo 90-luvun puolivälissä ja se on siitä asti tuottanut omanlaistaan popahtavaa progea. Tässä uusimmassa on ensin 10 lyhyehköä ja kevyempää kappaletta, jotka jo hieman toistavat itseään ja lopuksi Consequences niminen "the long one", melkoisen hieno eepos progen perinteitä kunioittaen. Vaikka yhtyeen musiikki on paikoin kevyttä ja melodiat tarttuvia on musiikissa jännitettä ja varsinkin pitemmissä kappaleissa paljon musiikilliseti hienoja hetkiä. Musiikkia voisi luonnehtia Genesiksen ja Superetrampin yhdistelmäksi. Silence levyn suosion siivittämänä (listoilla Ruotsissa) levy-yhtiö on julkaissut uudelleen aiemmatkin kolme levyä bonusmateriaalien kera. Levyjen äänitys on erinomaisen selkeä ja soundit rouheat. Pirkka Ruishalme
Sonata Arctica: Unia
Nuclear Blast
Sonata Arctican seitsemäs albumi oli jo ennakkoon ilmoitettu olevan eräänlainen muutoksen albumi. Levyltä onkin jätetty pois tai osittain vähennetty ehkä tutuimmat tämän tyylisuunnan elementit, mutta kyllä orkesterin silti tunnistaa. Albumi sisältää monipuolista musiikkia, niin balledeista rankempaankin menoon ja kaikkea siltä väliltä. Myös hitaat ja tunnelmalliset kappaleet ovat olleet Sonata Arctican tavaramerkki aiemmillakin albumeilla ja Unia ei tee tähän poikkeusta. Tony Kakon äänen moniulotteisuus on tällä levyllä aiempaa paremmin kuultavissa ja levy ei sisällä ainuttakaan täytebiisiä. Ne fanit, joille tuplabasarihitit ovat olleet ainoaa ja oikeaa Sonataa, joutuvat muokkaamaan ajatuksiaan toiseen suuntaan. Unia -albumia odotin hieman sekalaisin tuntein juuri ennakkoon ilmoitettua tyylisuunnan muutosta ajatellen, mutta pelko osoittautui turhaksi. Levy on juuri niin hyvä, monipuolinen, mukaansatempaava ja kuuntelua kestävä kuin sen kuuluukin olla. Tero Kukkonen
MuSiikki ÄÄNi
MuSiikki ÄÄNi
MuSiikki ÄÄNi
RICHTER: Kuusi sinfoniaa Helsingin barokkiorkesteri
(Naxos)
Menneitten vuosisatojen musiikkikirjastot tarjoavat innokkaalle etsijälle harvoin kuultuja herkkupaloja. Vuonna 1997 perustetun Helsingin barokkiorkesterin taiteellinen johtaja Aapo Häkkinen tarjoilee soittajineen 1700-luvun puolivälissä vaikuttaneen Franz Xaver RIchterin kuusi sinfoniaa. Richterin kekseliäs ja kujeileva sävelkieli muistuttaa Bachin etevien poikien soitinmusiikkia tai enteilee myöhemmän mestarin, Joseph Haydnin varhaisia sinfonioita. Itse musiikin ohella tällä levyllä nauttii Helsingin barokkiorkesterin valppaista tulkinnoista ja notkeasta soitosta. Niin sanottu vanhan musiikin esityskäytäntö alkaa olla hyvillä kantimilla myös suomalaisessakin musiikkielämässä. Että osataan sitä meilläkin! Heikki Valsta
PERGOLESI & SCARLATTI Tukholman barokkiorkesteri
(Proprius)
Tämän levyn musiikissa kokonaisuus on osien summaa suurempi. Orkesterina on pieni, arkkiluutulla ja uruilla vahvistettu jousiyhtye. Ja kaksi laulusolistia. Silti musiikki soi soinniltaan moni-ilmeisenä ja laulullisesti rikkaana. Kristuksen äidin surusta kertova teksti muotoutuu kahden Napolissa 1700-luvun alussa vaikuttaneen säveltäjän, Pergolesin ja Alessandro Scarlattin, sävelittämänä tunnelmaltaan vahvan latauksen. Pergolesin Stabat Materin ensiosa on yksi lajinsa kauneimmista, ja Scarlattin teos tarjoaa laulullisesti useita näyttäviä jaksoja. Nuoren Tukholman barokkiorkesterin solisteina laulaa kaksi barokinajan esityskäytäntöön perehtynyttä laulajaa, sopraano Susanne Rydén ja Michael Bellini, joiden sointuvat mukavasti yhteen. Tukholman eteläpuolella sijaitsevassa Hölön kirkossa tehty äänitys on akustisesti erinomaisen onnistunut ja tyyliin sopiva. Monikanavaisuus kietoo kuulijan kirkkolaivan holvien alle lempeästi. Tämän musiikin ja levyn parissa voi varautua pimeneviin iltoihin. Heikki Valsta
TSAIKOVSKI
Jousikvartetot; Muistoja Firenzestä Ying-kvartetti
(Telarc)
Myös Tsaikovskille jousikvartetille säveltäminen oli tärkeä kokemus ja näyttävä osa hänen tuotantoaan kypsällä kaudella. Kolme kvartettoa valmistui 1870luvulla, jolloin hän sävelsi mm. neljä ensimmäistä sinfoniaansa, Joutsenlammen ja b-molli-pianokonserton. Sävelkieli jousikvartetoissa on kuitenkin tunnetumpiin orkesteriteoksiin verrattuna hieman pelkistetympää ja ehkä äkkiseltään kuultuna vähemmän venäläistä ja lähempänä ajan keski-eurooppalaisia virtauksia. Monen mielestä herkullisimmat palat tarjoaa kuitenkin alttoviulun ja sellon vahvistamalle jousikvartetille kirjoitettu sekstetto "Muistoja Firenzestä", joka valmistui vain pari vuotta ennen säveltäjän kuolemaa. Yhdysvaltalaisista muusikkosisaruksista koostuvan Ying-kvartetin soitto on tasapainoisesti äänitetyllä levyllä nautinnollisen yhtenäistä ja korrektia. Muusikoiden modernit tulkinnat ovat paikoin suoraviivaisempia kuin esimerkiksi venäläisen Borodin-kvartetin intohimoiset levytykset. Heikki Valsta
MuSiikki ÄÄNi
MuSiikki ÄÄNi
MuSiikki ÄÄNi
HIFIMAAILMA | 6 | 2007 101
Classé CDP.3 CD-soitin: Kaikin puolin siisti laite, ääni erittäin sivistynyt. Alum. kake, alkup. pakkauslaatikko, man., irrotettava verkkojohto. Hp. 690. Kysy lisää! Puh. 050-3482869, teppo.kattilakoski@tut.fi VELODYNE SPL-12 Puh. 040-7430745, tomi.tervala@fimnet.fi Myydään tarpeettomana kotisubbari Peerless XLS10"+12"passiivisäteilijä+Hypex HS200-paketti. Asennettu 40mm:stä vanerista tehty lootaan, viimeistelty teakviiluilla joka on myös petsattu. Pari pientä kauneusvirhettä pinnassa, eivät kuitenkaan häiritse yleisilmettä. Siisti paketti hyvään hintaan! Myydään nurkasta pois ettei tarvitse konkata taas uuteen asuntoon...Ota ytheyttä! Puh. 050-5923135, fstrengell@hotmail.com Nad 214 päätevahvistin ja Paradigm X-20 aktiivinen älipäästösuodin subwooferille. Puh. 044 2892234, samhama@gmail.com Tara Labs Prism 1100i väli kaapeli, pituus 1m. Hinta 70 euroa. Puh. 040-5932828, jari.palomaki@elisanet.fi Dunlavy jalustakaiuttimia kaksi paria, SC-I 750 ja Dunlavy SM-1 jalustoineen 1400. Molemmat teknisesti virheettömiä ja ulkoisestikin siistejä. Jos Dunlavy-soundi ei ole tuttu, tule kuulemaan luonnollista ääntä Helsingin Laajasaloon. Puh. 040 - 865 2516, ukonvaaja@hotmail.com Myydään Penaudion Rebel2 jalustakaiuttimet 700, sekä Penaudion Charm subbari 1250,00. Molempien väri tammi ja kunto virheetön. Jyväskylässä. Puh. 0400-436068, henri.janakka@brandfactory.fi Mark Levinson no 27. Siisti ja täysin toimintakuntoinen. Nimellisteho 2x 100w 8 ohm, 2x200w 4ohm, mutta arvot virran antokykyyn nähden huvittavan alhaisia; antaa 8 ohm max. 48volttia balansoitu. Ajaa ongelmitta kaikkia kaiutinkuormia poikkkeuksina Apogee Scintillat. Myynin syy: vaihto putkimaisepaan Classeen. Puh. 050-589 00 52, atk@kotinet.com Myytävänä olisi otsikon mukaiset signaalikaapelit. Balansoitu XL-teknologialla, eli niissä on metalliset boxit, pituus 1 metri. Ovh. 2170 euroa, pyynti olisi 750 euroa/tarjous. Puh. 045-6354496, jyrki1.niskanen@pp.inet.fi Myynnissä olisi Bel Canton digitaalinen stereopäätevahvistin. Ikää 6 kk, tehoa 2*300W eli riittävästi, ei lämpene ja pieni tehonkulutus. Balansoidut liitännät. Ovh 1725 euroa, hp.1100 euroa/tarjous, postikulut puoliksi, Oulussa . Puh. 045-6354496, jyrki1.niskanen@pp.inet.fi Myytävänä olisi Transparentin Ultra signaalikaapelit. Balansoitu XL-teknologialla, eli niissä on metalliset boxit, pituus 1 metri. Ovh. 2170 euroa, pyynti olisi 750 euroa/tarjous. Puh. 045-6354496, jyrki1.niskanen@pp.inet.fi MUSICAL FIDELITY X-P 100 Etuvahvistin. Kaukosäädin, Erillinen virtalähde. Avara ja ilmava äänikuva, tuhti tarkka basso. sijainti pohjois-helsinki hp. 700 tiedustele lisätietoja: vlh@luukku.com Puh. 0405908362 SURROUND-KAIUTTIMET WHARFEDALE 9.SR, KIRSIKAN VÄRISET, VIRHEETTOMÄT, KIINNITYS SUORAAN SEINÄÄN RUUVILLA, UUTENA HINTA 135,00/PARI, HYT 65,00 Puh. 040-5758022, perttij.karkkainen@gmail.com
TARKET seinätelineet kaiuttimille englantilaista laatutyötä. Max. kantavuus 30kg. Sijoita kaiuttimesi siististi seinälle. Kallistus säädettävissä. H. 85,Puh. 041-4520590, jari.rastas@luukku.com Avalon Monitor kaiuttimet.American Maple -pinnalla.Bi-wire+Bi-amp.Hintaan sis. Partingtonin jalat.Ilm.ainoat Suomessa!Eidolonin pikkuveli! Hp vain 2390e.Kannattaa soitella. Puh. 040-5668386 Acapella La Musika- kaiuttimet. Hienolla kirsikkapinnalla.Ilmava, ISO äänikuva, dynaaminen! Erittäin resonoimaton rakenne, paino: 25kg/kpl. Ovh.7500e. Hp.3950e sis. tilaustyönä tehdyt jalat. Puh. 040-5668386 Panasonic PT-AE900E videotykki säädettävällä kattokiinnikkeellä ja DaLiten taustatuellisella rullakankaalla. Puh. 0500739804, lperasto@yahoo.com Subwoofer, Yamaha YST-SW800. Tarkka ja pehmeä toisto. Uutena ostettu ja edelleen uuden veroinen. Myyn tarpeettomana. Hintapyynti 400. Sijanti Tampere. Ota yhteyttä ja kysy lisää! Puh. 044-0400480, arto.kumanto@aaltoliike.fi Vahvistin, Arcam Alpha AV50. Todella laadukas vahvistin. Uutena ostettu ja edelleen uuden veroinen. Myyn tarpeettomana. Hintapyynti 300. Sijainti Tampere. Ota yhteyttä ja kysy lisää! Puh. 044-0400480, arto.kumanto@aaltoliike.fi SVS PB12-Plus/2, dB12.1-elementeillä. Hp. 1250e, sijainti Jyväskylä. Puh. 0505313223, jhyvonen@gmail.com
Forvoice 7.7
MAAHANTUONTI JA MYYNTI:
www.audist.fi
Pioneer VSX-1015-S kotitearrerivahvistin. Laite Raumalla. Mahdollisuus koekuunnella. Hp. 500e/tarjoa Puh. 040-7030610, juuso.kinnunen@luukku.com Pioneer DV-668AV DVD-soitin. Laadukas laite. Juuri huollettu. HDMI jne. Hopea. Laite Raumalla, mahdollisuus koekatseluun. Hp. 500e. Puh. 040-7030610, juuso.kinnunen@luukku.com Musical Fidelity X-RAY cd-soitin. Ensimmäinen, pyöreämuotoinen versio. Katso www. hi-fiworld.co.uk/hfw/reviewshtml/mfxseries. html ja www.musicalfidelity.com/products/ archived/index.html Siisti kunto. Hintapyyntö 700,Puh. 040 7625592, mikael.pesonen@gmail.com Ensemble Reference kaiuttimet / Ensemble jalat / Audioquest Clear tuplajohdot 2m. Puh. 050-3667456, hannu.laakkonen@tietoenator.com kaiuttimet:martin logan 2000,polyphon 700,amphion helium2 ;270,wharfedale diamond 120. vahvistimet:cyrus 100,yamaha ax-496 ;130,cambridge audio azur 540-r 250. nakamichi kasettidekki 80, tehcnics cd-soitin 50, jvc dvd-soitin 40 Puh. 045-1370933 Dynaudion Audience 122 kirsikanväriset erittäin hyvässä kunnossa olevat lattiakaiuttimet. Hinta 830 . Puh. rami 0400-424157 (espoo), stina.koikkalainen@kolumbus.fi Sonus faber concertino domus pari. Täysin uudenveroinen kaiutinpari. Ikää on noin 1,5 vuotta. Väri musta pianolakka nahkasomistuksilla. Kaikki alkuperäiset laatikot, pussit, kuitit ja vihkot tallella. Kaiuttimet Porvoossa, missä niitä voi kuunnella noudettaessa. Harrastelija myy, koska haluaa taas kokeilla erilaisia kaiuttimia. Vaihdan Magnat Quantum 903:siin väriltään musta tai ruusupuu. Toimitustapana matkahuollon bussiennakko, postiennakko tai nouto. Ostaja maksaa lähetyskulut. Puh. 040 5686 376, kaheol00@suomi24.fi Myynnissä JMlab 816S Classic pari, n. 4 v. ikäiset huippukaittimet. Hp. 470. Puh. 0503789200, teemu.malinen@wmdata.fi Myydään vanhoja Hifi lehtiä. Useita täysiä vuosikertoja. Lehdet on Helsingissä. Soita timo 050-5747898 Myynnissä Cardasin huippu kaiutinkaapelit. Pituus 3 metriä ,haarukkaliittimet. Ovh. 1550 euroa, hp.550 euroa Puh. 045-6354496, jyrki1.niskanen@pp.inet.fi
Forvoice 7.7 on pienikokoinen 2-tie high end -kaiutin. Suunnittelussa on huomioitu erilaisten kuuntelutilojen ominaisuudet ja nykyaikaisten äänitteiden sekä laitekokonaisuuksien vaatimukset. Kaiutin on toteutettu SEAS:in kanssa kehitetyllä koaksiaalisella elementillä, tällä saadaan tasapainoinen ja kokonaisvaltainen ääni. Tukevarakenteinen kotelo on pinnoitettu pyökkipuun näyttävimmästä osasta valituilla viiluilla millä on saatu erikoinen ja yksilöllinen pinta.
puhtaan äänentoiston puolesta
www.forvoice.fi
HIFIMAAILMA | 6 | 2007 103
HIFIMARKKINAT
Myytävänä olisi 2 kpl Tannoy Fusion 2 kaiuttimia. Ikää kaiuttimilla on noin 6 kk. Kaiuttimien kunto on erinomainen. Myydään uusien tieltä. Kaiuttimet ovat Kuopiossa. Hintapyyntö olisi 160 euroa. Puh. 044-5596090, konemies@gmail.com Genelec 1049 Biway pari (passiivikaiutin). Myös vanhaa kunnon kaksikanavakamaa Denon:lta: integroitu vahvistin PMA-920, CD DCD-1420, viritinkin löytyy samaan sarjaan. Yhdessä tai erikseen. Kaikki ovat siistikuntoisia ja ehjiä, luovun niistä koska kotiin tuli 5.1(8020+7050B:) Laitteet ovat Raumalla, kuljetus Turku-Hesa seudulle mahdollinen. Puh. 044 5023444, jp.koistinen@dnainternet.net Dynaudio Audience 122C keskikaiutin. Väri rosewood. Kunto moitteeton. Hp. 420e Puh. 044-3220884, tatu.h@pp.inet.fi JPW ML 510 kaiuttimet. Kirsikan väriset. Hieno ääniset. kuin uudet, ei naarmuja edes pohjassa. Saaneet hyvät arvostelut alan lehdissä esjm: Hifi-lehti. Googlella löytyy lisä tietoa. zola41@jippii.fi Simex Grande2 lattiakaiuttimet 3-tie, kirsikka, ostettu toukokuussa 2006, kerrostalokäytössä olleet, 6,5"keski, 2x8"bassot, 22,5kg/kpl, ovh.599e nyt 450e. Puh. 041-5608522, puuha@phnet.fi Marantz pm-84ii integroitu hyvä-ääninen a-luokan mosfet stereovahvistin, 2x100w 8ohm, 2x180w 4ohm, musta, otot 8+3, direct, säädöt, 18kg. hinta 250e. Puh. 041-5608522, puuha@phnet.fi CARVER legendaariset kaiuttimet ja monopäätteet. Model Silver Seven t .Erittäin hyvä kuntoiset, asiasta ymmärtävälle! Hinta:3500 Puh. 050-4004297, thelegend@oululainen.com Marantzin SR 5600 (musta) n.1v ollut käytössä, lisää infoa; 400 plus postikulut. Puh. 050-5582377, seppo_myllynen@hotmail.com Onkyo tx-sv919thx+Onkyoed901 dd dekooderi. Hinta 300 ovh n.3000. Puh. 0503795869, anssijunna@hotmail.com YAMAHA NS-700X MONITOR luonnollisen saundiset kaiuttimet(mustat). Pure carbon fabric cone wdofer,diamond dome midrange,,diamond/titanium dome tweeter,radial balanced network. Eniten tarjoavalle. Puh. 0408345020, taskinen.matti@luukku.com
Bird
REFERENCE 3A ja CEIREEN sekä kaikki muut laitteet nautinnolliseen musiikin kuunteluun
AVI Palelu
www. STERE .fi
044 3386247
Gradient CC-1, keskikaiutin. Väriltään musta ja lähes virheetön ulkonäöltään, teknisesti kuin uusi. Alkuperäinen pakkaus ja manuaali löytyy. Hinta 270,Puh. 0400-631915, juha.heinikoski@mail.suomi.net Myydään Bluenote:n Koala Tube high-end CD-soitin. Ostettu Amprexin putkilla. Ovh. 2100. Kuuntelumahdollisuus Espoossa. Hp. 1350 euroa / tarjous. Puh. 050-5933866, kaarlo.vakkilainen@gmail.com Magneplanar 1.6QR kaiuttimet, mustat ja kirsikkapuulistat suuremman 3.6 version alta pois. Hinta 1600 E. Vaihto myös Dunlavy SC-III kaiuttimiin. Kuuneltavissa Turussa. hatenhu@utu.fi Amphion Helium2 kaiutin pari.Kaiuttimien väri on hopea ja kaiuttimet ovat reilu 2 vuotta vanhat.Hinta 300 Puh. 0405002593, ossi@welho.com Rel Q150 subbari tarpeetomana. Subbarin kunto on hyvä. Hinta 350 Puh. 0405002593, ossi@welho.com Myynnissä olisi Transparentin Music Wave kaiutinkaapelit. XL-teknologia, pituus 3,6 metriä, haarukkaliittimet. Ovh. 530 euroa, pyydän niillä 250 euroa. Puh. 045-6354496, jyrki1.niskanen@pp.inet.fi Myydään vajaa 6 vuotta vanhat hyväkuntoiset Amphion Xenon kaiuttimet. Väri koivu. Koekuuntelu onnistuu Oulussa. Pakkauslaatikot tallessa, joten toimitus onnistuu kauemmaksikin. Hp. 1480 Puh. 0408019325, mikko.rieppo1@luukku.com
Myydään 3 v. vanha Amphion Origo. Väri Koivu. Kaiutin on kuin uusi. Koekuuntelu onnistuu Oulussa. Pakkauslaatikko on tallessa, joten toimitus onnistuu myös kauemmaksikin. Hp. 300 Puh. 0408019325, mikko.rieppo1@luukku.com Myydään Hifi 12/2 kaiuttimet. Kaiuttimet ovat tehdastekoiset, koivuviilulla. Mukaan saa metalliset jalustat, jotka voi täyttää hiekalla. Kaiuttimet kulkevat myös nimellä h12nd, eli ovat ns. 12/2c mallia. Kunto hyvä. Hp. 220 Puh. 0408019325, mikko.rieppo1@luukku.com Myydään Thomson scenium 52" projectio televisio, oma jalusta jossa sub/kajarit, musta/harmaa, 3-4v vanha, suht vähän katsottu. töllö kuopiossa, hinta 700. Puh. 0440485367, sith_ceptor@hotmail.com Hifi-Lehden vuosikerrat 1982-2005. 1015e/vk. Puh. 040-584 9505, jarkko.kukkonen@telemail.fi Marantz 63-KI CD-soitin. Musta, kunto hyvä, kaukosäädin, alkuperäinen pakkaus ja manuaali. HP 200e. Löytyy Helsingistä Tiedustelut postilla. hiska@luukku.com Usher X-719 ja RSW-708 Myyn kuukauden vanhat Usherit niiden omilla jalustoilla. Kaiuttimissa on uskomaton bassotoisto ja heleä diskantti.Painoakin jalustojen kanssa kunnioitettavat 36kg/kpl. Myyn, koska nälkä kasvaa syödessä Ovh.2000 tämä täysin uuden veroinen pari 1500. sijainti Vihti.Väri Piano Glossy Black. Puh. 040 5422 891, janne.jaaskelainen@wippies.com
HELSINKI HIGHEND & HIFIMAAILMA MESSUILLA HUONEESSA 412
Aleksanterinkatu 30, Tampere 03-2130750 www.hifihuone.fi
Hyväkuntoinen Mirage OM-C2 keskikaiutin. Hp 400. Helsinki. Puh. 040 525 0060, lohva@hotmail.com Marantz Model 2225. Kunto on ikäisekseen hyvä. Potikat rahisee, mutta muuten mielestäni ok. Voi tulla testaamaan. Puh. 0407211114, tuomas.arvo@gmail.com Päätevahvistin Rega Maia, 2x85W, erotteleva ja napakka ääni. Hp.570euroa, Puh. 0405848609, hannu.korpela@metsopartners.com Adcom GFP-750 kaukosäädettävä balansoitu 2-ch laatuetunen (hp. 850) ja Yamaha DSP-E800 DD/DTS prosessori (hp. 150). 040-5573747/vantaa.
104 HIFIMAAILMA | 6 | 2007
Nad C 422 viritin Puh. 0407753785, musu47@gmail.com Hakusessa kotiteatterisettiin 5 kaiutinta. Tannoyn Fusion 2 ja Fusion 1 yhdistelmää tai Magnantin 503 ja 501 kaiuttimia lähinnä olen ajatellut. Jos kyseisiä kaiuttimia löytyy, tarjouksia voi laittaa sähköpostiin tai miksei suoraa soittaakin. Kaikki ylläolevista kaiuttimista kiinnostaa, sekä mahdollisesti myös samassa hintaluokassa pyörivät muut jalustakaiuttimet. Eikun tarjoamaan! Puh. 0400-413656, jussi.ikola@gmail.com OR-260 hi kaiuttimet ilkka.pasanen@bertoc.fi Amphion Helium+ kaiutin. Mielellään yksi kappale ja kirsikan värisenä. Puh. 0407172450, kaijalan@paju.oulu.fi Kaiuttimet kotiteatterin viiteen kanavaan, tarjoa! Puh. 044-0202007, jjnord@utu.fi Kaiuttimet kotiteatterin viiteen kanavaan, tarjoa! n.6-800e Puh. 044-0202007, jjnord@utu.fi Halutaan ostaa musical fidelity:n X-DAC DA-muunnin. uusi maksaa 599 joten älä tarjoa uuden hintaisia. vaihdossa voin antaa cambridge audio azur 640 cd-soittimen. noppis32@hotmail.com vincent vahvistin, sv-226 tai 236 hypridi mielellään mustana. muutkin huomioidaan. Puh. 044 5210600, tMSalovaara@gmail.com Ostan Nakamichi kasettidekin. Mieluummin säädettävällä toistopään azymuthilla varustettu malli kiinnostaa etenkin. Puh. 040 7500305, mikko.palomaki@soundata.fi Nadin cd-soitin, hinnaltaan max 200e Puh. 0408411822, juhawilska@hotmail.com Rel Quake subwoofer Puh. 050 3342708 Ostan kelanauhurin nauhoja 7"-10"mieluummin vähänkäytettyjä tai "uusia". Jari Mikkelistä Puh. 0503308597 Ostetaan Dunlavy SC-III kaiuttimet. Mahdollisesti vaihdosssa voin antaa Dunlavy SC-II, Magneplanar 1.6 tai Gradient Revolution kaiuttimet. hatenhu@utu.fi Dynaudio Contour T2.1 tai Dynaudio Contour Center. Puh. 0407331337, johannes.koski@gmail.com Radiotehnica s-90 kaappikaiuttimet kotiteatteriin. Myös muut mallit huomioidaan. Puh. 040-7174771, jpromppanen@nettifi
Ks. Tekniikan Maailma 15/07 (TX-SR805E)
TX-SR875E AV-viritinvahvistin
HQV Reon-VX Videoskaalain muuntaa kaikki kuvasignaalit 1920 x 1080p resoluutioon (Full HD)
· THX Ultra2 Certified (with THX Processing) · DTS-HD Master Audio, DTS-HD High Resolution Audio, Dolby TrueHD, Dolby Digital Plus Decoding · HQV Reon-VX Video Processing · HDMI (v. 1.3a) Audio and Video Processing (4 Inputs and 1 Output) · HDMI Upscaling and Upconversion · Component Video Upconversion · Burr-Brown 192 kHz/24-Bit Audio DACs (PCM1796) for All Channels · Three TI AureusTM 32-Bit DSP Chips for Advanced Processing · Bi-Amping and BTL (Bridged Transless) Capability · Audyssey MultEQ XT · Powered Zone 2 and Zone 3 Pre Outs· Onkyo RIHD for System Control · Compatible with RI Dock for the iPod · svh. 1.699
Duke & Ellington
Maahantuoja: SIMEX OY, puh: (09) 41 500 210, www.simex.fi
Penaudio Rebel2 tammi 700, Penaudio Albat koivu 1900, Cambridge Azur 640A hopea 260. Kaikki laitteet virheettömiä. Jyväskylä Puh. 0400436068, henri.janakka@brandfactory.fi Järeä CD-soitin , ONKYO INTEGRA DX-706 . Säätyvä ja kiinteä linjalähtö sekä valolähtö. Hintapyyntö 200 Euroa. Puh. 0400858482, peugeot505ti@hotmail.com Myydään laadukas viimeisintä mallia oleva etuvahvistin Proceed PRE kera vapaasti ohjelmaitavan Proceed järjestelmäkaken. Runsaat liitännät mm. 2*xlr inputit+runsaasti muita.Laite on virheetön ja makoi 3300, nyt pyyntö 1200 . Myynnissä myös tuskin sisäänajetut viimeisintä mallia olevat elektrostaattiluurit Stax Nova Basic 2(luurit+adapteri)ovh 600 ja risat, nyt 300 . Myyn tarjousten perusteella verkkopihan Ensemble Powerflux 1,5 m (ovh 300) ja balansoidut välikaapelit 1,5 m Transparent Super, vanhempi malli (maksoin käytettynä 450). Puh. 0500 579 306 iltaisin ja viikonloppuisin, kari.kentta@hotmail.com Marantz PM-14MKII KI high-end luokan integroitu vahvistin. Tehot 100W/8ohm ,200W/4ohm,400W/2ohm. Saksalaisen Audio-lehden "referenz" listattu. H.1550e. Puh. 0445388146, teemkall@omanetti.fi Marantz CD-17MKIII, viimeisin versio legendaarisesta cd-soittimesta. Väri kulta, kunto virheetön. H. 700 Puh. 0445388146, teemkall@omanetti.fi Seleco svp 420 hb crt-videotykki. putkilla katsottu 950 h. putkien kestoikä n. 15000 h. progressiivinen kuva, 2 kaukosäädintä (asentajan ja käyttäjän), kattokiinnike, komponentti, scart, s-vhs, komposiitti liitännät. täysin uutta vastaava kunto. tykki soveltuu erinomaisesti dvd elokuvien ja tv:n katseluun. hp. 990 eur. puh. 0500-374450, janne.valve@kolumbus.fi Amphion Argon. Kotelo kirsikka,erittäin hyvä kuntoiset. Nouto Tampereelta.Hp.400 Puh. 040-5201327, oikari@saunalahti.fi Uudenveroiset Dali Royal Menuet II- kaiuttimet, hinta 250, jalustat 150. Puh. 040-5017614, kai.liesmaa@m-filter.fi SENNHEISER HD 600 HUIPPUKUULOKKEET, KUUNNELTU MUUTAMA TUNTI, ALKUPERÄINEN PAKKAUS. H. 160 EUR. Puh. 0500-374450, janne.valve@kolumbus.fi
HELSINKI HIGHEND & HIFIMAAILMA MESSUILLA HUONEESSA 405
Varvinkatu 15, Pori 02-6333050 www.audiopori.fi
Lovan Single tube kaiutinjalustat 70-80cm korkeat. Puh. 040 8690 785, miika.ojanpera@elisanet.fi 6.1-8.1 kotiteatteri vahvistin esim.yamaha/ joku hyvä. Puh. 0504409102, suvi-76@hotmail.com Kotiteatterikaiuttimet viiteen kanavaan. Subwoofer ei välttämätön. Hinta yht. n.500e. Puh. 044-0202007, jjnord@utu.fi Etukaiuttimiksi kustannustehokkaat jalustakaiuttimet, esim. Tannoy F2, Magnat 503, AM Br2.. Hinta max. 200e. Jalustat kaupantekijöiksi? Puh. 0407313237, henri.matikka@gmail.com Ostan hyväkuntoisen 70-luvun Yamaha ca1010 vahvistimen. Puh. 040-7084812
Ostetaan
Onko jäänyt vähälle käytölle tai muuten tarpeettomaksi AKG K240 stereokuulokkeet, 600 ohmin versio. Hyvä jos Tampereen alueella. Ja siistissä kunnossa. rauno.peltomaa@kotikone.fi Hakusessa Dynaudio Audience 52SE pari. Ensisijaisesti ruusupuu toissijaisesti kirsikka. Voit tarjota myös perus 52 mallia. Puh. 0400918986, pmjn@mbnet.fi Hifi 6/2:set 2 tai kolme riippuen onko magneettisuojaus. Tarjoa. Puh. 050-5733295, michael.lindsey@yahoo.co.uk
Osallistu arvOntaan, voita järeä svs-kotiteatteri!
Hifimaailma arpoo kaikkien lukijakyselyyn osallistuneiden kesken 4/2007 -numerossa testatun SVS SBS-01 -kotiteatterikaiutinsarjan. Sarja sisältää pääkaiuttimet, keskikanavan kaiuttimen, surroundkaiuttimet ja subwooferin. Voit osallistua kyselyyn osastollamme Habitare-messuilla 19-23.9.2007, Helsinki HighEnd & Hifimaailma 2007 -messuillamme 29-30.9.2007 ja netissä osoitteessa www.hifimaailma.fi/kysely2007. Voittaja julkaistaan Hifimaailma 7/2007 -lehdessä.
HIFIMAAILMA | 6 | 2007 105
TULOSSA
Hifimaailma 7/2007 ilmestyy 31.10
Nostalgista hifiä
-sarjassa ovat vuorossa Jecklin Float2 -elektrostaattiset kuulokkeet.
Isot plasma- ja LCD-televisiot vertailutestissä.
Mikä on elokuvankatsojan paras vaihtoehto.
Burmester vahvistin ja CD-soitin kuunneltuna.
Saksalaista hiendiä.
Naimin
uusi integroitu SuperNAIT testissä CDX2 -CD-soittimen kanssa.
Kaiutintesteissä
Testissä Pioneerin
EISA-voittaja Yamaha Soavo 1 sekä Tannoyn koaksiaalielementtiset Kensington SE ja Autograph Mini.
tuore Blu-Ray -soitin, joka osaa antaa ulos uudet DTS Master Audio ja Dolby Digital True HD -ääniraidat.
Rythmik Audiolla
on mielenkiintoinen servo-ohjatun subwooferin rakennusohje. Tutkimme ja kuuntelimme tuotetta.
Vinyyliväelle
on testissä Michell Engineering TecnoDec parilla mielenkiintoisella äänirasialla.
106 HIFIMAAILMA | 6 | 2007