TULPAT MELUA VASTAAN KOTIMAINEN KAIUTINKAKSIKKO SONY WF-1000XM3 PENAUDIO SONATA SIGNATURE JA LUMI MINIVAHVISTIN BLUETOOTHILLA DAYTON DTA-PRO H IF IM A A IL M A 8|2 19 MESSURAPORTIT: KÖÖPENHAMINA JA VARSOVA 08 |2 01 9 11 ,9 € VERTAILUSSA 6 41 48 81 87 34 40 19 00 8 PA L.V KO 20 20 -0 6 187344-1908 PAREMPI ÄÄNI PC:STÄ! KOVATASOISET MUUNTIMET 136444_.indd 1 2.12.2019 13.48.45
UUSI CX SERIES 2 SAATAVILLA TAMMIKUUSSA 2020 136469_.indd 2 2.12.2019 13.06.10
KUSTANTAJA Fokus Media Finland Oy www.fokusmedia. Aikakauslehtien liiton jäsen OSOITE Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki VERKKOSIVUT www.hi maailma. www.hi maailma. /tilaa PÄÄTOIMITTAJA Mauri Eronen mauri.eronen@hi maailma. ULKOASU Antti Pihlajaniemi AVUSTAJAT Jussi Arvio | Jaakko Eräpuu | Matti Hermunen | Heikki Kivelä | Matti Komulainen | Mikael Nederström | Kari Nevalainen | Pekka Tuomela JULKAISUJOHTAJA Laura Luoma KAUPALLINEN JOHTAJA Jaana Lindvall-Harki LEVIKKIMYYNTI Riitta Elovaara PAINOPAIKKA Kroonpress AS ISSN 1796 6507 ASIAKASPALVELU asiakaspalvelu@fokusmedia. puh. 020 7354 130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/puhelu + 7,02 snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8,35 snt/puhelu + 17,17 snt/ min. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. 13. vuosikerta, 8 numeroa vuodessa Hi maailma on arvostetun Expert Imaging and Sound Association (EISA) -järjestön jäsen. Hi maailma kuuluu EISAn hi ja kotiteatteriäänentoistopaneeliin. www.eisa.eu” PÄÄKIRJOITUS T iesithän, että Hi maailman koko 13 vuoden arkisto on luettavissa digitaalisina näköisversioina? Tilaajille 110 numeroa kattava arkisto on täysin ilmainen, ja mikäpä sen parempaa kuin ilistellä Hermusen ja Eräpuun juttuja tai laajoja vertailuja menneiltä vuosilta tietokoneella tai tabletilla. Tilaajarekisteröityminen Lehtiluukkuun on helppoa. Syötä vain lehden takakannesta asiakasnumerosi sivulla www.lehtiluukku. / lehdet/hi maailma kohtaan aktivoi tilaajatunnus. Muistatteko vielä esimerkiksi kultaisen ajan, kun Jaakko Eräpuukin toimi arvosana-automaattina kuunnellen ja kritisoiden kymmenen paria kaiuttimia yhdeltä istumalta? Sillä korvalla ei näitä hommia enää hoideta, vaan ne ovat sen sijaan nuorempien korvien kontolla. Kultakorvien grand old man kun keskittyy torpassaan yhteen koneeseen kerrallaan. Kultakorvista puheen ollen, usein keskustellaan siitä, miten pieni särö on kuultavissa. Jotkut vannovat, että alle prosentin särö musiikilla on merkityksetöntä, sillä kaiuttimissakin liikutaan suuremmissa lukemissa, etenkin bassoalueella. Hi maailman Aalto-yliopistolla teettämien mittausten mukaan jalustakaiuttimessa syntyy 10 watin kuunteluteholla ja vajaan 100 hertsin taajuuksilla säännöllisesti yhdestä viiteen prosenttia harmonista säröä. Hallitseva toinen tai kolmas harmoninen on siis noin 25–40 desibeliä perustaajuutta vaimeampi. Miten siis joissakin toistoketjun alkupään komponenteissa esiintyvä alle prosentin särö voisi edes teoriassa olla kuultavissa? MAURI ERONEN | PÄÄTOIMITTAJA Omaa kykyä erottaa säröytynyt ääni originaalista on nykytekniikan avulla helppo testata. Aiemmin mainittu kultakorvakin testasi joskus ammoisina HIFI-lehden aikoina signaaliketjuun kytkettävää laitetta, joka aiheutti halutun määrän harmonista säröä ääneen. Nyt testi onnistuu yksinkertaisesti menemällä osoitteeseen www.klippel.de/ listeningtest/lt/. Valittavissa on musiikkinäytteiden lisäksi sinitaajuuksia toistava testi, jolla ero on huomattavasti helpompi kuulla. Kuuntelutestin jälkeen nettisivu kertoo, miten muut käyttäjät ovat havainneet säröä. Allekirjoittanut ylsi Genelecin aktiivimonitorien kanssa musiikkinäytteellä ensi yrittämällä luotettavasti erottamaan vain -24 desibelin eli kuuden prosentin särön, mutta testisignaalin kanssa ero oli kuultavissa jo -63 desibelin eli 0,07 prosentin säröllä. Hyvin äänitekohtaista siis. Omassa laitteistossani pyrkisin pitämään etupään eli äänilähteen ja vahvistimen särön ainakin kertaluokkaa parempana, siis alle 0,01 prosentissa, ihan vain mielenrauhan takaamiseksi. Ääntä on ihan tarpeeksi helppoa värittää tarvittaessa kaiuttimilla. Onneksi valtaosa hyvin suunnitelluista moderneista laitteista ja tämän numeron vertailussakin olleista da-muuntimista pääsee tähän. HIFIMAAILMAN HISTORIA ILMAISEKSI 136599_.indd 3 2.12.2019 14.57.55
SISÄLTÖ TESTI 14 SONY WF 1000XM3 BLUETOOTH TULPPAKUULOKKEET Aidosti langattomat ja vastamelutoiminnolla varustetut kuulokkeet helpottavat monen liikkuvan arkea. Sonyn kuulokkeissa äänenlaatukin on kohdallaan. 42 BEL CANTO E.ONE STREAM VERKKOSOITIN Tunnistettavasta ulkonäöstään tuttu Bel Canto on tuonut markkinoille striimerin mqaja Roon-tuella. 68 DAYTON AUDIO DTA PRO VAHVISTIN Minikokoinen bluetoothilla varustettu vahvistin panee isommilleen kampoihin. Houkuttelevuutta kasvattaa alhainen hinta. VERTAILU 22 DA MUUNTIMET 1 500 6 500 € Erillinen da-muunnin tuo mahdollisesti paremman äänenlaadun lisäksi muita lisätoimintoja. Vertailimme kuusi äänenvoimakkuudensäädöllä varustettua dacia. RAPORTTI 10 COPENHAGEN HIGHEND MESSURAPORTTI, TANSKA Skandinavian suurimpiin messuihin lukeutuva highend-tapahtuma järjestettiin tänä vuonna 22:tta kertaa. 16 AUDIO VIDEO SHOW, VARSOVA, PUOLA Puolassa ollaan vuotta edellä. 23. av-katselmus kokosi Varsovaan kerrostolkulla näytteilleasettajia. 36 H.O.M.E. STUDIOS, HAMPURI, SAKSA House of Music & Enterntainment on kodinomaisiin puitteisiin perustettu äänittämö, jossa ovat viihtyneet muun muassa Rammstein, Scorpion ja Depeche Mode. 62 AUDIOKAUPAN AVAJAISET, HELSINKI Helsingin Audiokaupan uusi liiketila näkyy houkuttelevampana ohikulkijoille ja tarjoaa enemmän tilaa laitteille. HIGHEND 46 HERMUSET: CANTON REFERENCE 2K KAIUTIN Elektroniikkaakin valmistanut saksalainen Canton keskittyy nyt kaiuttimiin. Referenssisarjan kakkosmalli painaa kunnioitettavat 71 kiloa kaiuttimelta. VAKIOT 03 PÄÄKIRJOITUS 06 TUOTEUUTISET 66 LEVYARVOSTELUT 74 TULOSSA 50 SILLÄ KORVALLA: PENAUDIO LUMI KAIUTIN Koto-Suomen pisimmästä vuodenajasta inspiraatiota ammentanut Penaudio lanseerasi hiljan kaksi kaiutinta. Kuuntelimme pienemmän Lumi-jalustamallin. 54 HERMUSET: PENAUDIO SONATA SIGNATURE KAIUTIN Penaudion lippulaivan virityksessä on otettu huomioon moniruokaisuus. Sävykäs kaunotar on ansainnut paikkansa huipulla. 58 GRYPHON DIABLO 300 INTEGROITU VAHVISTIN Tanskalaisvalmistajan ylväs aarnikotka komeilee massiivisen vahvistimen logona. Vakuuttava ja nautittava mörssäri pitää voimavaransa hyvin kontrollissa. 136597_.indd 4 2.12.2019 13.34.53
136470_.indd 5 2.12.2019 13.41.44
06 Tanskalainen kaiutinvalmistaja Dali on tuonut markkinoille ensimmäiset kuulokkeensa, joita se kutsuu nimellä iO-6. Uudet kuulokkeet ovat langattomat, ja niissä on aktiivinen melunvaimennus sekä version 5.0 bluetooth aptx-tuella. Vastameluominaisuus on myös kytkettävissä pois päältä. Transparency-tilassa ulkoiset äänet voidaan sekoittaa kuulokkeiden kautta toistettavan musiikin kanssa ja näin tarjota käyttäjille esimerkiksi lisää turvallisuutta liikenteen seassa kuljettaessa. Vastamelutoiminnon ollessa päällä valmistaja lupaa kuulokkeille 30 tuntia kuunteluaikaa yhdellä latauksella, joka tapahtuu usb-c-liitännällä. Kuulokkeita voidaan käyttää myös passiivisesti langallisen liitännän kautta. Dalin mukaan kuulokkeiden käyttöliittymä on erittäin intuitiivinen. Monitoimipainike on integroitu tyylikkäästi oikean korvakupin logolevyyn. Käyttökokemuksen tukemiseksi äänikehotteet ilmoittavat toimintatilasta, liitännästä, akun varauksesta ja aktiivisesta melunvaimennuksesta. Dali iO-6 on korvan päälle tuleva on ear -toteutus, jonka sisällä on 50-millimetriset paperikuitukartioiset elementit. Korvatyynyt ovat pehmeää muistivaahtoa, ja kuulokeosat kierKahden vuoden tiiviin suunnittelutyön jälkeen Roon Lab täydentää Roon 1.7:ää tekniikalla, jota se kutsuu Valenceksi. Kehittäjän mukaan kyse on sen kaikkien aikojen suurimmasta satsauksesta. Valence on massiivisen pilvitietokannan päälle rakennettu järjestelmä, joka hyödyntää koneoppimisalgoritmeja tehdäkseen selkoa siitä, millä moninaisilla tavoilla HINTA 399 € LISÄTIEDOT WWW.DALI-SPEAKERS.COM LISÄTIEDOT ROONLABS.COM tyvät 180 astetta, jolloin kuulokkeet voidaan taittaa levyksi kompaktia säilyttämistä varten. Dali iO-6 -kuulokkeet ovat saatavana kahdella viimeistelyllä, beige–valkoisena ja mustana, ja ne ovat juuri tulleet myyntiin Suomessa. käyttäjät rakentavat suhdettaan musiikkiin. Näitä ulottuvuuksia järjestelmä mallintaa syvemmin kuin mikään aikaisempi vastaava järjestelmä, lupaa Roon Lab. Väite siitä, että Roon Valence 1.7 ymmärtää käyttäjää ja hänen musiikkimieltymyksiään paremmin kuin mikään muu aiemmin, perustuu taustalla olevan Roon-yhteisön käyttämiseen: järjestelmä hakee jatkuvasti tietoa yli 100 000 asiantuntijakuuntelijan suhteesta musiikkiin samalla kaiken aikaa lisää oppien. Roonin mukaan tuloksena on musiikin ylin asiantuntija, joka esittelee käyttäjälle musiikin maailmaa aivan uudella yksilöllisyyden asteella. Esimerkiksi useimmissa suoratoistosovelluksissa käytössä oleva uudet julkaisut -kategoria saa Valencen ansiosta Roon 1.7:ssä uuden merkityksen järjestelmän näyttäessä käyttäjälle kiinnostavia julkaisuja hänen oman kirjastonsa ja kuunteluhistoriansa perusteella. Valence osaa myös suositella säveltäjän tai bändin kiinnostavimpia levyjä, poimia albumilta käyttäjälle kiinnostavia raitoja, kertoa milloin säveltäjä tai bändi on tehnyt parhaat kappaleensa ja ehdottaa vähemmän tunnettuja helmiä. Roon-yhteisön palautteen perusteella myös alkuperäistä Roon 1.7:ää on parannettu. Nyt esimerkiksi hakualgoritmit on suunniteltu kokonaan uudelleen. Koska Valence seuraa satoja tietopisteitä hakutermien tulkinnassa, Roonin haku on entistä nopeampi ja tarkempi. Valence on osa juuri ilmestynyttä Roonin 1.7-versiota, joka on ladattavissa yrityksen verkkosivuilta. LANGATTOMAT KUULOKKEET TANSKALAISITTAIN LISÄÄ PAKKOMIELLETTÄ MUSIIKKIIN 136464_.indd 6 2.12.2019 13.43.39
TUOTEUUTISET Aurelia Graphica XL on kotimaisen valmistajan toistaiseksi kunnianhimoisin taidonnäyte kaiutinrakentamisen saralla. Alkuperäinen Graphica on saanut päivityksen myötä uudet kookkaammat 6,5 tuuman bassokeskiääniset ja niille sopivan kotelon. Muuten uusi Graphica XL on tuttu kaksitiekaiutin kuudella pystysuoraan linjaan sijoitetulla DDC Isomatrix Eaglewing -bassokeskiäänisellä. Korkeita taajuuksia toistaa erikoisvalmisteisella suuntaimella varustettu Cylinder Source Radiator -diskanttielementti (kolme yhden tuuman titaanidomea), joka tuottaa koherentin sylinterimäisen aaltomuodon ylemmille taajuuksille ilman nauhadiskanteille tyypillisiä rajoituksia. Jakotaajuus on 1 500 hertsiä. Graphica XL tuottaa laajan kaistan vähemmän ympärisäteilevällä suuntakuviolla välttäen lattiaja kattoheijastusten haitat. Näin sen kerrotaan saavan aikaan puhtaan suoran äänen erinomaisilla äänikuvaominaisuuksilla. Toisaalta XL-versio kykenee toistamaan vielä suuremman dynamiikan kuin alkuperäinen versio. Graphica XL:n impedanssi on kuusi ohmia, herkkyys 94 desibeliä per watti per metri ja taajuusvaste 26–20 000 hertsiä. Kaiuttimen mitat ovat 175 x 42 x 17,5 senttimetriä ja paino 50 kilogrammaa. Alkuperäinen Tannoyn 15 tuuman konsentrinen elementti on tunnetusti edelleen erittäin haluttu audio ilien keskuudessa, varsinkin jos se on vanhempaa laatua (ensimmäiset konsentriset Tannoyt ovat vuodelta 1947). Elementissä torvikuormitettu diskantti on samankeskisesti bassoäänisen kanssa ja magneettien paikka tasattu. Isot vanhat Tannoyt ovat aina olleet kysyttyjä, ja studiopuolella erityisen suosittu on ollut Tannoy Monitor Red ja vähän myöhemmin 1960-luvun lopulta eteenpäin Tannoy Monitor Gold -sarja. Nyt klassikkomerkki on julkaissut uuden malliston Gold-monitoreja, mutta niistä ei ainakaan vielä löydy yhtään 15-tuumaista. Se mitä löytyy, on Gold 5 viiden tuuman konsentrisella elementillä, Gold 7 6,5-tuumaisella ja Gold 8 (kuvassa) kahdeksan tuuman äänisellä. Kaikissa on titaanidiskantti tulppaanisuuntaimessa, 5-mallissa 0,8-tuumainen ja muissa tuumainen. Aktiivikaiuttimissa signaalia on vastassa ensiksi aktiivijakosuodin ja sen perässä ab-luokan vahvistin, diskantille omansa ja bassoille omansa. Tehot vaihtelevat 200 watista 300 wattiin. Etulevyssä on säätö vahvistuksen tasolle ja diskantin sävylle. Myös bassoille on kolmiportainen tasonsäätö. Sisäänmenoja löytyy xlr:n sekä 6,3:n ja 3,5 millimetrin trs:n muodossa. Tannoy Gold Series on juuri tullut ennakkotilattavaksi Euroopassa, ja kaiuttimien kappalehinnat ovat noin 160 euroa (Gold 5), noin 190 euroa (Gold 7) ja noin 230 euroa (Gold 8). HINTA 16 900 € / PARI LISÄTIEDOT AURELIA.FI HINTALUOKKA NOIN 160 230 € / KPL LISÄTIEDOT TANNOY.COM & BRIGHTGROUP.FI AURELIA GRAPHICA EXTRA LARGENA TANNOYLTA KEVYEMPÄÄ KULTAA 136464_.indd 7 2.12.2019 13.43.57
08 The Beatlesin loistokasta uraa juhlistava hiljattain julkaistu boksi sisältää kaikkiaan 46 brittinelikon singleä 23:lla 180-grammaisella seiskatuumaisella aina vuoden 1962 Love Me Do -hitistä vuonna 1996 julkaistuun Real Loveen. Kannet ovat alkuperäiset, ja mukana tulee lisäksi 40-sivuinen kirja valokuvineen sekä The Beatles -historioitsija Kevin Howlettin saatetekstein. Pro-jectin taiteelliset levysoittimet saavat samalla jatkoa uudesta Singles-soittimesta, jonka plintti on kollaasi yhtyeen julkaisemien single-levyjen alkuperäisistä kansista. Soitin pohjautuu Pro-Jectin Debut III -malliin, jossa on muun muassa sähköinen nopeudensäätö (33/45/78 kierrosta minuutissa) ja 8,6 tuuman alumiininen S-äänivarsi kahdella sme-rasiakelkalla, joissa kummassakin on oma kalibroitu äänirasiansa sekä monoettä stereolevyjä varten. Äänirasiat ovat uusi Pro-Ject/Ortofon Pick it Mono ja Ortofon 2M Red. Levylautanen on painavaa akryylia. The Beatles Singles -levysoittimen odotetaan saapuvan Suomen-markkinoille tämän numeron ilmestymiseen mennessä. Quad on tuonut markkinoille päivitetyn version integroidusta vahvistimestaan Vena II:sta. Merkittävimpänä muutoksena uusi Vena II Play tarjoaa perinteisen analogisen vahvistimen lisäksi striimausmahdollisuuden wifi-yhteydellä Play-Fi-alustan kautta aiemman bluetooth aptx:n lisäksi. Ulkoisesti 313 millimetriä leveä, Quadille perinteisen harmaa Vena II Play on lähes identtinen vanhan Vena II:n kanssa. Ainoa ero on etulevyn NET-painike sekä kehä led-valoja voimakkuudensäätimen ympärillä. Vanhan Vena II:n kaikki ominaisuudet, kuten usb-hires-dac, koaksiaalinen ja toslink-digiotto sekä otot analogisille lähteille mukaan lukien jfet-riaa levysoittimelle, ovat mukana. Erillinen kuulokevahvistin löytyy myös. Vena II Playn digipuolen kytkentä on suoraan Vena II:sta. Dac-osassa on 32-bittinen Sabre32 Reference ES9018K2M -dac-siru. Dacin jälkeisessä aktiivifiltterissä on sirulle sopivat operaatiovahvistimet. Ab-luokan tehoaste puolestaan nojaa Quadin vanhaan piiritekniikkaan. Virtalähteessä on 200 volttiampeerin rengassydänmuuntaja sekä 2 x 15 000 mikrofaradin edestä suotokondensaattoreita. Tehoja vahvistin antaa 2 x 45 wattia kahdeksaan ohmiin. Signaalitie on lyhyt, ja voimakkuudensäädin on Vena II:n motoroitun ALPS-potikan sijaan mikroprosessoriavusteinen askelvaimennin. Tätä kirjoitettaessa Vena II Playn euroalueen hinta ja saatavuus ei vielä ollut tarkentunut. HINTA EI VARMISTUNUT LISÄTIEDOT QUAD-HIFI.CO.UK & AUDELEC.FI HINTA 729 € (SIS. ÄÄNIRASIAT) LISÄTIEDOT PROJECT-AUDIO.COM & AH-HIFISYSTEMS.FI VIELÄ YKSI THE BEATLES -LEVYSOITIN! QUAD-INTEGROITU VERKKO-OMINAISUUKSILLA Hifimaailman tilaajat pääsevät ilmaiseksi käsiksi lehden koko historiaan aivan ensimmäisestä numerosta (1/2007) alkaen. Katso mitä alalla on tapahtunut 13 vuoden aikana ja palaa fiilistelemään tuttujen kirjoittajien juttuja 110 lehden arkistosta. Lehtiä voit lukea tietokoneella, tabletilla tai puhelimella. Sanahaku helpottaa lehden sisällön hakemista. Siirry Lehtiluukun verkkopalveluun ja syötä Hifimaailman sivulla asiakasnumerosi kohtaan ”aktivoi tilaajatunnus”. Asiakasnumero löytyy jokaisen lehden takakannesta osoitetietojen yhteydestä tekstin AS. NRO perästä. Seuraa Lehtiluukun ohjeita rekisteröitymiseen, minkä jälkeen digitaaliset näköislehdet ovat luettavissa ilmaiseksi. LISÄTIEDOT LEHTILUUKKU.FI/LEHDET/HIFIMAAILMA TILAAJAETU: HIFIMAAILMAN DIGIARKISTO ILMAISEKSI 136464_.indd 8 2.12.2019 13.44.14
EVO4 series The Evolution of Affordable Hi-Fi. The Dawn of a New Standard. www.hi? kulma.? FORSSA ja SALO www.hi? mesta.? TURKU www.hi? konex.? ROVANIEMI www.kuvajaaani.com JOENSUU www.jt-audio.? HÄMEENLINNA www.hi? huone.? TAMPERE www.kruunuradio.? HELSINKI 136471_.indd 9 2.12.2019 13.46.01
10 KUNNIAKASTA ÄÄNTÄ TANSKASTA RAPORTTI | COPENHAGEN HIGHEND, KÖÖPENHAMINA, TANSKA, 26.–27.10.2019 Skandinavian suurimmiksi tituleeratut highend-messut järjestettiin 22:tta kertaa Kööpenhaminassa. Järjestäjien mukaan paikalla oli ennätysmäärä näytteilleasettajia, vaikkakaan ei varattuja huoneita. TEKSTI & KUVAT KARI NEVALAINEN Duelundin paluu. Kuvan kaiutin on Duelundin laajakaistakaiutin vuodelta 1975 Lowterin tai Coralin elementillä. Duelund valmistaa tätä nykyä myös omia laajakaistaelementtejä, kuten kuvan 8-tuumaista kevlarkartiolla ja matalalla qts:llä (0,2). Duelundin kaverit suosittelivat uudelle elementille suljettua koteloa. Tune Audion 109 dB herkälle Anima-torvikaiuttimelle riittää 3 watin SET-putkivahvistin. Demossa signaali kulki TW Acoustic Raven AC -levysoittimelta, Ikedan 9” varrella ja Ikedan 9Gss Gold Silver Coil -äänirasialla, Bespoke Audion passiivietusen kautta Zikra Audio 211 -putkipäätteille. 135740_.indd 10 2.12.2019 14.04.51
RAPORTTI 11 T anskalainen hifi on aikamoinen menestystarina. Se alkaa jo 1920ja 1930-luvuilta sellaisilla klassikkomerkeillä, kuten Ortofon, B&O ja Vifa. Niiden perässä seuraa iso liuta perinteisiä tanskalaisvalmistajia, kuten Gryphon, Copland ja Densen elektroniikkapuolella, Dali, Dynaudio, System Audio, Audiovector ja Peak Consult kaiutinrintamalla tai vaikkapa Mørch äänivarsien saralla. Tuoreempia tulokkaita ovat Vitus Audio, Gato, Buchard Audio, Raidho, Tangent, Jern, Bergmann Audio, Phison Audio, Soekris Engineering ja Alluxity. Eikä tässä ole lähimainkaan kaikki. Listaan voidaan lisätä 1970-luvulla aloittanut Scan-Speak, jonka elementtejä paremman pään valmistajat hyödyntävät kaiuttimissaan kaikkialla maailmassa, aivan kuten toisen tanskalaisen, Janzenin, komponentteja jaksosuotimissa. Ja kun kaiuttimiin tarvitaan laadukasta suojakangasta, se tilataan suurella todennäköisyydellä tanskalaiselta Kvadratilta. Vähän kateeksi käy. Loistokkaaseen historiaan ja pitkiin perinteisiin nähden Kööpenhaminan highend-messut ovat yllättävän suppeat ja kotikutoiset. Suurin piirtein samat näytteilleasettajat täyttävät huoneet vuodesta toiseen. Suuria yllätyksiä ei ole. Kööpenhaminan messut muistuttavatkin enemmän Vantaan highend-messuja kuin Helsingin Hifi Expoa. Ja kuitenkin esimerkiksi Harbeth-demo oli huomattavasti kovempitasoinen Kööpenhaminassa (Manleyn ja Parasoundin vahvistuksella) kuin Helsingissä, ja GoldenEareja pääsi vertaamaan Magicon ja Stenheimin kaiuttimien kanssa (Innuouksen, Solutionin ja muiden elektroniikalla). Living Voicen erinomaisen hienoäänisiä kaiuttimia pääsi kuulemaan joko EAR Yoshinon tai Lavardinin käskyttäminä. Kiitos asialleen omistautuneen maahantuoja– jälleenmyyjän, messuilla kuulee aina huippuääntä Trianglen kaiuttimista, tänä vuonna Signature Alpha -mallista Cambridge Audion Edge-elektroniikalla. Yksi messujen ilonaiheista oli ilman muuta ykkösäänilähteenä käytetyt levysoittimet esimerkiksi Avidilta, Clearaudiolta, Dr. Feickertilta, Bergmannilta ja TW Acousticilta, Fletcher Audiolta sekä Audio Note UK:lta. Telineestä löytyi myös digisoitin, mutta oletusarvona lähdettiin liikkeelle vinyylillä! Vetonauloja olivat Zoltan Bayn (Bayz Audio) henkilökohtaisesti esittelemät sylinterikaiuttimet Gaton elektroniikalla ja kreikkalaisen Tune Audion mahtavat Anima-torvikaiuttimet harvinaisilla Zikra Audion monopäätteillä. Omalla Stage Accompanyn M-59 on 135 kilogramman kolmitie kahdella SA1513-bassoa?a?nisella? alle 100 hertsin taajuuksille, kahdella SA1203-keskia?a?nisella? ja yhdella? SA8535M-nauhadiskantilla yli 1 400 hertsin taajuuksille. Passiivista jakosuodinta ei ole, joten kaiutin vaatii aktiivijakosuotimen ja vahvistimen. Valmistajan mukaan a?a?nta? la?htee tarvittaessa 130 desibelia?. 135740_.indd 11 2.12.2019 14.05.27
12 Audio Note Japan oli valjastanut 8-wattisen Souga-stereopäätteen (4 x 2A3, 2 x 6072, 2 x 12BH7, 1 x 5U4GB) Devore Fidelityn O/96-kaiuttimien eteen. Äänilähteenä oli Nagran cd-soitin. Erittäin korkeatasoista musiikintoistoa. Yksi parhaista Harbeth-demoista koskaan! Näin kurinalaista ja hyvin määriteltyä bassotoistoa en ole aiemmin kuullut isoista Harbetheista (Monitor 40.2 Anniversary). Lieneekö Parasoundin järeän päätevahvistimen ansiota? Sävyä äänelle antoi Manleyn Neo-Classic 300B RC -putkiesivahvistin. Tanskaksi JERN tarkoittaa rautaa. Suuren määrän grafiittia sisältävä valurauta on myös Andrew Quintin veikeiden Jern-kaiuttimien kotelomateriaali. Messujen järjestelylautakunnan (D.H.E.S.) vetäjä, Densen Audion Thomas Sillesen pitelee firman upouutta 32/384 DAC:ia. Taustalla Triangle Borea BRO2 -kaiuttimia komentaa Densenin DINO AMP äänilähteenä Densenin OXYGEN CAST. Kaikki riisutulla etulevyllä. Audio Note UK:n uusi TT Three -levysoitin kolmella moottorilla. 135740_.indd 12 2.12.2019 14.06.24
RAPORTTI 13 muhkealla tavallaan tähän kategoriaan pääsi myös pa-henkinen Stage Accompany robustilla kaiuttimella mutta ultra-highend-äänilähteellä. Tibo (UK), Taga (Puola) ja Krix (Australia) olivat hauskoja kuunneltavia myös, mutta eri syystä. Yksi Kööpenhaminan messujen erikoisuuksista on verinen kilpailu kahden Audio Noten, UK:n ja Japanin, välillä. Sodalle on historialliset syynsä: Audio Note Japan aloitti Euroopan valloituksensa Kööpenhaminasta, missä Audio Note UK:n nykyinen vetäjä, tanskalainen Peter Qvortrup toi niitä maahan ja myi Kööpenhaminassa sijaitsevan hifiliikkeensä kautta. Kisa oli tiukka tänäkin vuonna. Hulppea AN UK -systeemi säesti uuden levyn piakkoin julkaisevan Vincent Belangerin autenttista sellon soittoa. Audio Note Japanilta oli pelissä Souga 2A3 -stereopääte ajamassa hienoäänisiä Devore Fidelityn O/96-kaiuttimia. Arvosanaa tosin laski yleisöä aliarvioiva, metallikielisillä kitaroilla soitettu näytemusiikki. Retro-osastolla Wharfedale soitteli uusvanhoja Lintoneita Quadin vahvistimella, mutta varsinainen show-stopperi oli tanskalaisen Duelendin paluu markkinoille – valmistajan, joka muistetaan muun muassa 1970-luvun laajakaistakaiuttimistaan oikeaoppisella takatorvella. Elvytetty firma valmistaa nyt omia 5–8-tuumaisia laajakaistaelementtejä, Western Electricin malleja jäljitteleviä kaapeleita ja kovatasoisia komponentteja. Kimber Cable oli kelpuuttanut, ensimmäistä kertaa ymmärtääkseni, demokaiuttimiksi staatit (Quad 2812), joita ajoi järeiden kaapelien kautta Quadin edullinen kaikki yhdessä -vahvistin. Edeltävän päivän illallisella Kimberin uudet kaapelit suunnitellut Nate Allen kehitti argumenttia, jonka mukaan huippulaitteistoon tarvitaan huippukaapelit, ei niinkään suoraan äänenlaadun takia, vaan koska täydellisyyteen pyrkiminen elämässä ja harrastuksessa itsessään virittää kuuntelijan oikeaan tilaan musiikille altistumiselle. Ja hän teki sen hyvin. System Audion Ole Witthøft on Tanskassa guru, joka täyttää tuvat ääriään myöten oppimishaluisilla audiofiileillä. Tällä kertaa luennon aiheena oli miten tuttua tutumpikin kappale kuulostaa erilaiselta ja mielekkäämmältä, kun se toistetaan oikeanlaisista laitteista. Kappale oli Eaglesin Hotel California ja äänilähteenä Avidin levysoitin Avidin ja Primaren elektroniikalla. Ja tottahan se on, että eron kuulee esimerkiksi alun huudoissa, vihellyksissä ja taputuksissa. Kaiken kaikkiaan tyylikäs ja laadukas, hengeltään myönteinen messutapahtuma, jonka ehtii hyvin kiertää päivässä hikoilematta. ?n Living Voicen kaiuttimien vetovuorossa Canary Audion 24-wattinen a-luokan CA M90 -stereopääte kahdella 300B-triodilla per kanava edessään kaksi 6SN7:ää ja yksi 12AX7. Bayz Audion Zoltan Bay oli itse esittelemässä ympärisäteileviä Courante-kaiuttimiaan radiaalilla diskanttielementillä ja kahdella seitsemän tuuman bassoäänisellä C-sylinterissä. Musiikkivalikoima oli messujen harkituinta ja ääni parhaimmillaan loistelias. Fiksu ja nautittava demo. 135740_.indd 13 2.12.2019 14.07.12
14 AITOA LANGATTOMUUTTA usb type-c pd -latureilla ja type-c – type-c -kaapeleilla. Kotelon lataus tyhjästä täyteen kestää noin kolme tuntia. Akkukoteloon asetettujen tyhjien kuulokkeiden lataus piripintaan kestää noin tunnin ja vartin. Tyhjän akun alun pikalatauksen ansiosta 60 prosenttia akkukapasiteetista saa käyttöön jo 20 minuutissa, joten kuunteluaikaa kertyy reippaasti jo lounastauon aikana. Kuulokkeiden akunkesto kotelon kanssa oli 21 tuntia noin pari viikkoa kestävän jakson aikana. Aktiivinen melunpoisto oli käytössä koko ajan. Kuulokkeet toimivat 4½–6½ tuntia lämpötilasta ja kuuntelutavasta riippuen. Valmistajan mukaan pelkkää vastamelutoimintoa käytettäessä akunkesto on jopa yhdeksän tuntia. Kuulokkeita TESTI | SONY WF-1000XM3 -BLUETOOTH-TULPPAKUULOKKEET Sonyn viimeisimmät tulppakuulokkeet toimivat langattomasti ja purevat myös aktiivisesti ulkomaailman hälyyn. Laadukkaasta rakenteesta ja hyvästä äänestä pitää maksaa, mutta lopputulos on aidosti langattomien mobiilikuulokkeiden kärkeä. TEKSTI MAURI ERONEN | KUVAT VALMISTAJA S onyn vuosittain päivittyvä mobiilin käyttäjän huippumallisto XM on nyt kolmannessa sukupolvessaan. Kehitys vastamelun suorituskyvyssä oli selvä WH-sarjan kuulokkeissa, mutta myös WF-tulppamallit ovat entistä paremmat. Pieniin nappeihin ei kannata sijoittaa hankalasti painettavia painikkeita. Siksi kontrollointi tapahtuu joko toistolaitteesta tai kuulokkeiden ulkopintaa kevyesti sipaisemalla. Vasemmalla kontrolloidaan melunvaimennusta, oikealla toistoa. Kosketusohjaus toimii luotettavasti ja helposti, kunhan sormet ovat paljaana. Kuulokkeita säilytetään mukana tulevassa akkukotelossa, joka ladataan usb type-c -liitännästä. Lataus pelaa mukana tulevan usb-a – type-c -kaapelin lisäksi ei kutenkaan mielellään pidä korvissa kovin montaa tuntia, jos niihin on laittanut tiiviin istuvuuden edellyttämät tulpat. Erilaisia tulppia on kuusi kappaletta – vaahtomuovisia ja kumisia – ja sopivalla mallilla kuulokkeet pysyvät tukevasti korvissa. SELKEÄ ÄÄNI JA TOIMIVA VAIMENNUS Bluetooth on versiota 5.0, mutta aptx tai Sonyn kuulokkeissa usein käytetty ldac ei ole tuettu. Hälyisät käyttö-olosuhteet huomioiden tällä ei todennäköisesti ole lopputuloksen kannalta isoa merkitystä. Parasta äänenlaatua tavoitteleva valitsee joka tapauksessa langalliset kuulokkeet. Toistobalanssi on neutraali joskin aavistuksen yläbassoja korostava, mutta kuulokkeiden tarkoitetussa käyttöympäristössä – liikennevälineissä tai ulko136316_.indd 14 2.12.2019 14.14.36
TESTI MOBIILIÄÄNEN AATELIA Sonyn uusimmat langattomat tulppakuulokkeet tarjoavat laadukasta ääntä ja kelpoa melunvaimennusta. Akunkesto riittää hyvin useimpiin Euroopan sisäisiin lentoihin, ja lataus kotelossa on nopeaa. Puhelinsovellus ei ole välttämätön, mutta se mahdollistaa äänen räätälöinnin. Meluvaimennus tehoaa erittäin hyvin keskialueella, mutta bassotaajuuksien tai korkeiden äänien vuoto on valmistajan perinteisiä vastamelukuulokkeita suurempi. Yhteys puhelimen ja kuulokkeiden välillä myös katkeilee silloin tällöin. Selkeä ja tasapainoinen ääni | Hyvä melunvaimennus keskialueella | Speksin mukainen usb type-c -liitäntä | Akunkesto ja hyödyllinen pikalataus | Hyvä istuvuus | Paljon tulppavaihtoehtoja Yhteyden katkeilu puhelimeen | Mikrofonien äänenlaatu handsfree-puheluissa | Vastamelutoiminto ei kovin tehokas bassotaajuuksilla | Melko kookas kotelo SONY WF-1000XM3 Hinta 250 € Lisätietoja www.sony.fi Paino kuulokkeet: 2x 8,5 g kotelo: 75 g Rakenne suljettu, dynaaminen tulppa, in-ear IP-luokitus ei Bluetooth 5.0 Testattu akunkesto kuulokkeet: 4-6 tuntia kotelo: +17 tuntia Latausliitin usb-c Headset-toiminto kyllä Muuta ulkopuolisten äänten vahvistus, mobiilisovellus eq:lla, hipaisuohjaus salla – lopputulos on hyvä. Basso ulottuu alas, ja toisto on täyteläinen. Diskantti on erittäin siisti, ja toistonsa puolesta rasittavuutta ei ilmene pitkässäkään kuuntelussa. Aktiivinen melunvaimennus ei pure yhtä hyvin alle sadan hertsin taajuuksilla kuin valmistajan erinomaiset WH-1000XM3-vastamelukuulokkeet (Hi maailma 7/2018), joten pieni bassobuusti toistokäyrässä on ihan paikallaan. Jos kuuntelu tapahtuu sisätiloissa, esimerkiksi avokonttorissa, voi bassoa säätää helposti puhelinsovelluksen ekvalisaattorilla. Vaimennustoiminto on helppo kytkeä hetkellisesti pois hipaisemalla vasemman kuulokkeen ulkopintaa tai pitämällä sormea paikallaan, kunnes haluaa palata vaimennustilaan. Ensimmäinen hipaisu voimistaa ympäristön ääniä mikrofonien avulla, toinen kytkee aktiivisen käsittelyn pois päältä, jolloin kuulokkeet toimivat kuin mitkä tahansa in-ear-kuulokkeet. Melunvaimennustilassa pohjakohina nousee selvästi, mutta se ei erotu kuin hiljaisissa kotioloissa. Taustamelun vaimennus on keskialueella erittäin hyvä, ja korvakäytävän saa tiiviiksi aika helposti. Parhaiten tehon huomaa esimerkiksi autossa, kun tunnin ajomatkan jälkeen napit irrottaa korvista, kytkee melunvaimennuksen pois tai vaihtaa tilalle tavalliset in-ear-kuulokkeet. Ajomelu on melkoinen. Tähän mennessä WF-1000XM3:n melunvaimennus on helposti Sonyn tulppakuulokkeista paras. PIENIÄ VASTOINKÄYMISIÄ Yhteys iPhone 7 -puhelimeen katkesi useamman kerran testin aikana kesken toiston. Useimmin toisto pysähtyi noin tunnin kuuntelun jälkeen, eikä sitä saatu useimmin palautettua kuin laittamalla kuulokkeet takaisin koteloonsa hetkeksi ja asettamalla ne uudestaan korviin. Välillä yhteys katosi vain toisesta kanavasta. Tietokoneen kanssa pätkimistä ei tapahtunut. Handsfree-puheluiden äänenlaatu vastapuolten raportoimana on huono. Hälyisässä ympäristössä kuulokkeiden mikrofonien ääntä kuvailtiin etäiseksi ja rankasti pakatun kuuloiseksi, jopa robottimaiseksi. Lisäksi taustamelun vaimennustoiminto leikkaa usein kuulokkeiden käyttäjän puheen alusta pätkän ja jättää kokonaan pois lyhyet terävät äänteet. 136316_.indd 15 2.12.2019 14.14.47
16 KERROKSITTAIN KOETTAVAA RAPORTTI | AUDIO VIDEO SHOW 8.–10.11.2019, VARSOVA, PUOLA Järjestyksessä jo 23. audion ja videon vuotuinen katselmus Puolan Varsovassa jatkoi vakiintuneita perinteitään Euroopan toiseksi mittavimpana alan tapahtumana. Nähtävää ja kuultavaa oli esillä entiseen tapaan kerrostolkulla niin paikallisen stadionin vip-tiloissa kuin kahdessa hotellissakin. TEKSTI & KUVAT | JAAKKO ERÄPUU V arsovan kolmikantaisen Audio Video Show’n sijaintipolitiikka jakautui jokseenkin tarjonnan statusarvon mukaisesti. Paikallisen stadionin vip-tiloissa oli esillä sekä raskainta ökyhifiä että videovetoista kotiteatteritavaraa. Messuhotelleista toinen vyörytti kymmenkunnan ison huoneen voimin highend-tason tuotteita ja se toinen kahdeksassa kerroksessaan läpi koko hifin kentän ulottuvia kattauksia, kansainvälisesti hieman tuntemattomammiltakin tekijöiltä. Jakolinjat eivät toki olleet kovin jyrkät, joskin kyllä helposti havaittavissa. Suomalaiseen, vakiintuneeseen messuyleisökoostumukseen tottuneelle Varsova tarjoaa toisenlaista jakaumaa. Siinä missä meillä hifimessut vetävät puoleensa keski-ikäisiä tai vanhempia miespuolisia kävijöitä, Varsovassa liikkeellä ovat myös vaimot, lapset ja nuoriso. Eivätkä pelkästään niissä huoneissa, joissa sattuu sijaitsemaan iso kuvaruutu. KAIKEN MAAILMAN HIFIÄ Puolalainen hifi oli luonnollisesti hyvin esillä kummankin hotellin demotiloissa. Skaala ulottui peruskaiuttimista Äänellisessä eliitissä messuista toiseen sveitsiläiset Boenicket: W13:ssa on kaksi 13” bassoa per kaiutin, 6” puukartioinen ja 3” laajakaista plus takatweetteri 2 x 350 W d-luokan päätteillä. Trenner & Friedlin PHI-kaiuttimet soveltavat kultaisen leikkauksen periaatetta useammallakin rakenteen sektorilla, Cardas-kaapelointia myöten. Huippuluokan englantilaisen WestminsterLab-elektroniikan tukemana ilmiselvästi edukseen. 136156_.indd 16 2.12.2019 14.18.40
RAPORTTI 17 Italialaisen Unison Researchin näkemys parhaudesta pontevien tuplamonoputkosten sarjassa. Yli 90 kilogrammaa painava Absolute 845 pukkaa 2 x 40 wattia kahdeksan ohmin kuormaan. Eipäs haudata cd-levyä vielä. Luxman CD-380 on turhan tyylikäs esine tarpeettomana hylättäväksi. 136156_.indd 17 2.12.2019 14.19.24
18 Martenin Mingus-sarjan huippumalli Orchestra varjossaan satunnainen taustavoimansa, uusi Air Tight ATM-3211 -monopääte. Puolalais-intialaista yhteistyötä parhaimmillaan. LampizatOrin huippumuunnin Head Dac ja Twin Towers 211 -monopäätteet ajamassa Rethmin Maagra-puoliaktiivikaiuttimia. Serveri, striimeri, cd-ripperi, 10 teratavun filevarasto, mqa-dekoodaava dac ja kaupan päälle vielä kuulokevahvistin: Aurender A-30 on melkoinen monitoimikone. Alemmalla hyllyllä Hifimaailman numerossa 7/2019 koekuunneltu ruotsalainen Moonriver Model 404 -integroitu vahvistin. 136156_.indd 18 2.12.2019 14.20.11
RAPORTTI 19 Ei levysoittimen tarvitse muistuttaa öljynporauslauttaa tai modernia veistosta. Amerikkalainen Vpi Industries juhlistaa 40-vuotista olemassaoloaan perinteisen oloisella pyöritin–varsi-yhdistelmällä, joka on suoravetoinen ja sulavalinjainen – vaikka äänivarsi onkin nimetty Fatboyksi. Hypostaticin Indigenum ja uusi Verus edustivat Varsovassa kunnialla suomalaista kaiutinja designosaamista. Verus esiintynee Hifimaailman sivuilla lähitulevaisuudessa. Indigenumhan esiintyi jo. Ilman kotikenttäetuakin Cuben uuden Neo-sarjan kasituumainen taisi olla laajakaistatoistinten tasokkaimpia. Huomaa whizzer cone -osaston tuplaus. 136156_.indd 19 2.12.2019 14.21.11
20 eksoottiseen ja hintavaan highendiin. Jälkimmäiseltä lohkolta esimerkkinä vaikkapa kovassa maineessa olevat LampizatOrin putkiantoiset da-muuntimet, hORNS:in torvikaiuttimet ja Sikoran levysoittimet neljätai jopa viisinumeroisine hintalappuineen. Saksalaisen, sveitsiläisen, italialaisen, ruotsalaisen ja brittiläisen hifin edustus on ollut perinteisesti vankka Varsovan syksyssä. Näin nytkin. Yllättävän paljon oli näkyvillä ja kuuluvilla rapakontakaistakin tuotantoa. Suomalaisen tietotaidon saavutusten esittely lepäsi tasan kahden näytteilleasettajan harteilla. Aurelian osastolla soi lafkan lippulaiva Graphica XL Hypostaticin demotessa tahollaan kevyesti päivitettyä Indigenumiaan ja uutuusmalli Verustaan. Digitaalisaation voittokulku oli kyllä aistittavissa Varsovassakin, sillä useammallakin perinnevalmistajalla alkaa olla striimauskalustoa ja langattomuusvalmiutta tuotesortimentissaan, uudemmista yrittäjistä puhumattakaan. Kisojen käytetyimmän äänilähteen tittelistä kilpailivatkin keskenään läppäri ja levari. Kyllä. Raskaamman pään kattauksissa vinyyli taisi olla jopa hiukan niskan päällä. Pronssimitalit jaettiin ehkä kuitenkin cd-soittimille, vaikka kelanauhurit pitivätkin analogian lippua korkealla Blu Mk 2 (pyöritin), Dave (muunnin–etuvahvistin) ja Etude (päätevahvistin), Chordin cd-kaluston ykkösketju. Taatun persoonallisessa kuosissa. Kanadalaisen EMMlabsin lippulaivamuuntimen, lajityyppinsä parhaisiin luetun DA2:n pohjalta pystytetty DV2 sisältää pääosin isoveljensä ominaisuudet hieman yksinkertaistetussa muodossa. Ulkonäkö tosin hämää, sillä 17,2 kilogrammaa painava laite on kaikkea muuta kuin simppeli. Menun kätköissä on valikoita vaikka muille jakaa. 136156_.indd 20 2.12.2019 14.22.12
RAPORTTI 21 hämmentävän runsaalla läsnäolollaan. Kasettisoittimien esiinmarssi näkyi myös alkaneen, joskin vielä minimaalisessa mittakaavassa. Varsovassa ei ole näköjään vielä ymmärretty kuulokekuuntelun huimaa nostetta. Aika monen modernin da-muuntimen julkisivulla näkyi kuitenkin olevan kuulokeliitäntä, ja olihan Sennheiserilla ihan oma osastonsakin, mutta muuten vähäinen kuuloketarjonta painottui bluetooth/noise cancelling/in ear -sektorille. Messuilla soitetun musiikin yleisilme oli ilahduttavan moninainen. Aika monessa huoneessa soi jopa klassinen ja useimmissa akustinen, joskaan ei pelkkä tingel-tangel. Toki sitä messudemopakkopullaakin kuultiin. Ei sentään juuri Dire Straitsia tai Eaglesia. Stevie Ray Vaughania kuitenkin. Tuli oikein laskettua kuinka monessa huoneessa SRV oli valjastettu demovankkureiden eteen. Lopetin laskemisen, kun tusina tuli täyteen. ?n Saksalainen T+A tekee aivan omanoloisiaan laitteita eikä arastele valaista messuosastoaan poikkeavin sävyin. Näyttävä setti, joka soikin hyvin. Messujen massiivisinta antia, jos ei nyt soundillisesti niin ainakin elopainoltaan ja korkeudeltaan. Gryphon laittoi elementit kahteen torniin ja nimesi kokonaisuuden Kodoksi. Siis: 237 senttimetriä ja 1 350 kiloa pakkauslaatikoineen per pari. Audionet Humbolt, valmistajansa mukaan ”The Ultimate Integrated Amplifier”. No, painoa löytyy täydet 61 kilogrammaa ja tehoa neljään ohmiin 2 x 460 wattia. Toistokaistakin ulottuu 700 000 hertsiin, että sikäli! 136156_.indd 21 2.12.2019 14.22.59
KUNNON DACIT VERTAILU | DA MUUNTIMET 1 500 6 500 € TEKSTI JA KUVAT MAURI ERONEN KUNNON DACIT VERTAILU | DA MUUNTIMET 1 500 6 500 € TEKSTI JA KUVAT MAURI ERONEN Digitaalinen äänisignaali joudutaan aina muuntamaan analogiseksi ennen kaiuttimia. Usein muunnos tehdään huomaamattomasti jonkin laitteen sisällä, mutta asiaan pyhitetyillä da-muuntimella voidaan saada sekä äänellisiä että toiminnallisia etuja. Testasimme kuusi kovatasoista dacia, jotka toimivat myös esija kuulokevahvistimena. ATOLL DAC300 CHORD HUGO TT 2 FOCAL ARCHE MCINTOSH C49 MUSICAL FIDELITY M6S DAC PS AUDIO STELLAR GAIN CELL DAC 136552_.indd 22 2.12.2019 14.38.51
VERTAILU 23 KUNNON DACIT VERTAILU | DA-MUUNTIMET 1 500–6 500 € KUUNTELU ARVIOT Mikael Nederström kuunteli da-muuntimet sokkona. Vertailumuuntimena oli Oppo UDP-205 -uhd-soittimen laadukas muunnin. Vahvistimena käytettiin Musical Fidelity M6 500i -integroitua, kaiuttimina Aurelia Magenta 2 Isomatrix -paria. Da-muuntimet kuunneltiin niiden vakiosuotimilla. Atoll: standard, Chord: Incisive neutral, PS Audio: filter 1 Slow Roll-off Linear Phase. Sokkokuuntelun ja arvioiden kirjoittamisen jälkeen Mikael kuunteli muuntimia avoimesti eri suodinvaihtoehdoilla, mutta niillä ei ollut vaikutusta sokkokuunteluissa ilmenneisiin havaintoihin. Suodinvalintojen välinen merkitys vaikutti olevan paljon pienempi kuin muuntimien itsensä. ATOLL Siisti ja miellyttävä, kertaluokkaa muuta joukkoa tummempi soundi. Diskantti on itsessään aika erotteleva, mutta vähemmän särmikäs. Rauhallinen ote vie ehkä hiukan luontaista jäntevyyttä joiltakin levyiltä, mutta samalla pehmentää särmikkäimpien lähimikitysten soundia. Dynamiikkaa ja basson jytyä on riittävästi, mutta laite ei tee niistä numeroa. Joukon miellyttävin. CHORD Skarppi, iskevä ja napakka soundi. Ääni ei ole varsinaisesti rasittava, mutta tuo kyllä äänitteiden ominaispiirteet selkeästi esiin. Dynaaminen puoli on keskimääräistä reippaampi. Virveli paukahtaa kovaa, basso jytkyttää kuivasti, joten virtalähde lienee ajan tasalla. Hyvää on, että iskevyys on saatu aikaa ilman ylimääräistä särmikkyyttä. Suoraviivaisesti takova soundi toimii varsinkin raskaammalla rockilla, jos äänite on hyvä. Huonot levyt eivät saa juurikaan armoa. Rokkitykki, ja joukon dynaamisin. FOCAL Siisti ja tasapainoinen soundi. Aavistuksen muuta porukkaa hillitympi ote kuuluu kaikilla näytteillä, mutta soundia ei silti voi sanoa tumpuksi. Basso ei jysähdä aivan parhaimpien tavoin, rytmi ei tikkaa ihan yhtä tiukasti. Aavistuksen kepeähkö ote tekee äänestä ilmavan ja samalla hiukan ujon. Toisaalta rasittavuuttakaan ei ääneen ilmaannu kovin helposti. Keskitien kulkija. MCINTOSH Avoin ja kirkassävyinen sointimaailma. Soundi on läsnäoleva ja ilmava, mutta ei käänny lievästä kirkkaudestaan huolimatta rasittavaksi. Peltien äänet ovat erottelevia, laulaja soi läheisesti ja elävästi. Ääni on ihan mukavan sävykäs, vaikka ei olekaan korostuneen lämmin. Soundissa on studioäänitteillä selvästi kuultavaa kuivakkuutta, joten tilantoistokin toimii hyvin. Basso ei ole korostuneen dynaaminen tai iskevä, mutta kokonaisuus toimii mukavasti. Joukon yleispätevin. MUSICAL FIDELITY Aika neutraali ja tasapainoinen soundi. Soundi rullaa ja etenee mukavasti, joskaan se ei ole erityisen miellyttävä tai lämminsävyinen. Tasapainoinen soundi toimii useimmilla levyillä, vaikka ei tee välitöntä vaikutusta. Ylimääräistä äänitteiden sokerointia laite ei harrasta. Kuivakat lähimikitykset kuulostavat juuri siltä, samoin riipiväksi viritetyt särökitarat. Tasaisen neutraali suorittaja, hyvässä ja pahassa. PS AUDIO Aika suoraviivainen ja rivakasti etenevä soundi. Ääni on sävyltään enemmänkin suoraviivainen kuin korostuneen miellyttävä. Kone tuntuu soivan hiukan muuta joukkoa ”äänekkäämmin” ja selkeämmin, joten kuunteluvoimakkuus kääntyy nopeasti keskimääräistä hiljaisemmaksi. Soundi on tarkka ja skarppi, mutta ei kovin armelias huonoille äänitteille. Toisinaan esitys kääntyy suorastaan rasittavaksi. Basso napsahtaa mukavan dynaamisesti, samoin rumpujen iskut toistuvat napakasti. Toimiva, joskaan ei niin sävykäs ja rauhallinen kuin testin miellyttävimmät. K otihifilaitteistoissa digitaalinen signaali on useimmiten kulkenut Sonyn ja Philipsin kehittämässä s/pdif-muodossa (Sony/Philips Digital Interface). Se voidaan kuljettaa sähköisesti koaksiaalikaapelissa tai valona optisessa kuidussa. Koaksiaalikaapelissa liittimenä on useimmiten tavallinen rca. Vaihtoehtoisesti liitin voi olla kiertämällä lukkiutuva bnc. Optisen kaapelin liitin on nimeltään toslink. Sekä koaksiaalisella että optisella siirtotavalla on omat etunsa. Optinen kaapeli erottaa laitteet sähköisesti toisistaan, jolloin vältytään mahdollisien maatasojen erojen aiheuttamilta hurinoilta. Toisaalta muunnos sähköstä optiseksi on yksi lisävaihe signaaliketjussa, mikä saattaa lisätä esimerkiksi jitterin määrää huonosti toteutetuissa laitteissa. Suoratoistopalvelujen yleistyminen ja tiedostomusiikin toisto tietokoneelta lähiverkosta on kasvattanut usb-äänentoiston merkitystä. Kaikki vertailun muuntimet tukevat digitaaliäänen vastaanottoa tietokoneelta usb-liitännästä. Kaistaltaan suuri usb mahdollistaa s/pdifiä suuremmat näytteenottotaajuudet ja hires-ääniformaatit, kuten dsd:n ja mqa:n. Optinen ja koaksiaalinen digitaalitulo on tietenkin tarjolla kaikissa vertailun laitteissa. Kaikki testin muuntimet tukevat dsd-ääntä. Musical Fidelity ja PS Audio dsd128:aan, Focal ja McIntosh dsd256:een ja Atoll sekä Chord dsd512:een asti. Usb-liitännällä voidaan myös saavuttaa ajallisesti tarkempi signaali, sillä äänen datavirran hallinta voidaan 136552_.indd 23 2.12.2019 14.39.18
24 DIGITAALI SUOTIMET Perinteinen linear fast -suodin tarjoaa suoran taajuusvasteen mutta sisältää esija jälkisoinnin. Sellainen on käytössä Focalissa, McIntoshissa ja Atollin apodizing-suodinvalinnalla. Yksikköimpulssivasteessa nähdään aikatasossa, miten muunnin toistaa yhden näytteen pituisen täyden voimakkuuden purskeen (0 dBFS). Mittaus kertoo, millainen esija jälkisointi (ringing) muuntimessa syntyy, kun teoreettinen, kaikki taajuuskomponentit sisältävä impulssi suodatetaan kaistaltaan sopivaksi analogiastetta varten. Suotimen valinta vaikuttaa usein myös taajuusvasteeseen. Yleistäen mitä paremman aikatason suorituskyvyn (mahdollisimman vähän esija jälkisointia) muuntimelta haluaa, sitä aikaisemmin taajuusvaste alkaa laskea korkeita taajuuksia kohti. Näin ei kuitenkaan aina ole, sillä esimerkiksi Chordin aikatason vaste on käytännössä täydellinen riippumatta valitusta suotimesta. Lisäksi hires-materiaalin kuuntelussa valmiiksi korkeammalle ulottuvan taajuusvasteen aikaisempi lasku ei vaikuta kuuloalueella. Lisäksi suodin vaikuttaa eri taajuuksien väliseen vaiheeseen eli aikaeroon. Atollia lukuun ottamatta muuntimet säilyttävät signaalin alkuperäisen vaiheen. Kun vaihe on koko toistoketjussa alkuperäinen, aiheuttaa positiivinen jännite kaiutinelementin liikkumisen ulospäin. Focal ja PS Audio tarjoavat lisäksi vaiheenkäännön, jos jokin komponentti signaaliketjussa kääntää sen. Jotkut kuuntelijat väittävät pystyvänsä erottamaan absoluuttisen vaiheen, mutta eroa voi helposti tarkkailla itse kääntämällä kummankin kaiuttimen kaapelit plusja miinusjohtimet ristiin. Chordin incisive neutralja warm-suotimet käyttäytyvät samalla tavalla. 192 kilohertsin signaalilla incisive neutral (sininen), incisive neutral hf roll-off (vihreä). 44,1 kilohertsin signaalilla incisive neutral (punainen), incisive neutral hf roll-off (musta). Chordin impulssivaste on lyhyt ja vailla esija jälkisointia suodinvalinnasta riippumatta. Vasemmalla incisive neutral with hf roll-off ja warm with hf roll-off, oikealla incisive neutral ja warm. Hf roll-off -valinta parantaa impulssia entisestään, mutta saattaa kuulua ylimmän diskantin vaimentumisena jopa 192 kilohertsin näytteenottotaajuudella (-0,9 dB @ 20 kHz), kts. kuva alla. Atollin hybrid-suodin yhdistää fast rolloffja minimum phase -tyyppiset suotimet. Atoll kääntää vaiheen, eli positiivinen jännite ilmenee negatiivisena analogilähdössä. Voiko absoluuttisen vaiheen kuulla, on sitten eri juttu. PS Audion taajuusvasteessa korkeat taajuudet vaimenevat nopeimmin suodinvalinnalla slow roll-off linear phase. 44,1 kilohertsin signaalilla vaimentuma ulottuu kuuloaluelle (punainen). Fast roll-off -suotimien minimum phase ja linear phase välinen ero vasteessa on merkityksetön. Impulssivastekuvassa vasemmalla PS Audio slow roll-off linear phase ja Atollin slow minimum phase. Sekä esiettä jälkisointi ovat lyhyet. Oikealla olevalla tavallisella minimum phase -suotimella (Atoll Standard, Musical Fidelity, PS Audio fast roll-off minimum phase) on pelkkä pitkä jälkisointi. Atollin suotimista hybrid (sininen), slow linear (vihreä) ja slow minimum phase (magenta) saavat taajuusvasteen laskemaan aiemmin kuin apodizing (punainen), fast linear (musta) tai standard (keltainen). 136552_.indd 24 2.12.2019 14.39.31
VERTAILU 25 siirtää vastaanottavan laitteen eli da-muuntimen tehtäväksi. Tätä kutsutaan asynkroniseksi siirroksi. ENEMMÄN KUIN DACEJA Yksinkertaisimmillaan da-muunnin ottaisi vastaan digitaaliäänen ja syöttäisi sen eteenpäin esivahvistimelle tai integroidulle vahvistimelle analogisena. Vertailun muuntimissa on muitakin toimintoja. Ne kaikki toimivat esivahvistimina eli sisältävät säädettävän äänenvoimakkuuden. Linjalähtöjen signaalitasoa voidaan muuttaa, joten ne voidaan kytkeä vaikkapa suoraan päätevahvistimeen tai aktiivikaiuttimiin, joissa ei ole sisäänrakennettua voimakkuudensäätöä. Focal, McIntosh ja PS Audio ovat myös analogisia esivahvistimia, eli niissä on linjatulo analogisignaaleille. Niihin voidaan kytkeä esimerkiksi levysoitinesivahvistin eli riaa-korjain tai jokin muu äänilähde, jossa ei ole digitaalilähtöä. Sekä analogiettä digitulojen olemassaolo helpottaa myös da-muuntimien vertailua. Kun muuntimeen kytkee vaikkapa cd-soittimen, jossa on sekä digitaaliettä analogilähdöt, voidaan soittimen omaa muunninta helposti vertailla dedikoidun da-muuntimen ääneen. Kaikissa on myös kuulokeliitäntä, mutta niiden välillä on paljon eroa. Chord ja McIntosh tarjoavat lisäksi crossfeed-toiminnon, jossa vasemman ja oikean kanavan sisältöä sekoitetaan niin, että toisto on kaiutinmaisempaa, eikä ääni kuulosta piirtyvän niin voimakkaasti pään sisään. Myös joillakin vanhoilla vahvasti eri kanaviin miksatuilla äänitteillä crossfeed voi vähentää kuunteluväsymystä. Chordissa on kolme valintaa crossfeedin voimakkuudelle. Molemmista toiminnon saa kytkettyä pois päältä. Focal on tarkoitettu ensisijaisesti kuulokevahvistimeksi. Sen mukana tulee jopa kuuloketeline, joka asetetaan laitteen päällä näkyvään jäähdytyssiiliin. Focal on ainoa, jossa on nelipinninen balansoitu xlr-liitin highend-kuulokkeille. Lisäksi on perinteinen 6,35-millinen liitäntä. Lähikuunteluun viittaa sekin, ettei Focalin mukana tule kaukosäädintä toisin kuin muissa. Kuulokelähdön antoimpedanssin voi sovittaa valmistajan eri kuulokemalleille, mutta yleispätevimmän tuloksen saa yleensä Voltage-valinnalla, jolla antoimpedanssi on alhaisin. Atollia lukuun ottamatta kaikkien teho riittää monenlaisille kuulokkeille. Atollin korkea antoimpedanssikin viittaa siihen, että liitäntä on tarkoitettu vain hätätapauksiin. Valtaosaa kuulokkeista ei saa toimimaan sen kanssa tasapainoisesti, mutta 600 ohmin kuulokkeilla tulos voi olla tyydyttävä, jos maltillinen antoteho riittää. Chord on kuulokevahvistimena kykenevin. Sen kuulokeliitännän äärimmäisen alhainen antoimpedanssi ja suuri teho soveltuu korkeajännitteen vaativia elektrostaatteja lukuun ottamatta kaikille kuulokkeille. Focal (2,4/9,9/17,3 ohmia tilasta riippuen) ja PS Audio (4,1 ohmia) toimivat laajan kuulokekirjon kanssa, mutta aivan pienimpiä impedansseja (alle 32 ohmia) kannattaa välttää, ellei kyseessä ole tasokalvomalli, jonka impedanssi on tasainen. Ne soivat parhaiten tyyppilisen kotihifikuulokkeen kanssa, jonka impedanssi on 50–600 ohmia. McIntosh (48 ohmia) ja Musical Fidelity (39 ohmia) toimivat hyvin vain korkean impedanssin hifikuulokkeilla. Antojännite 330 ohmiin on molemmissa riittävä ohjaamaan epäherkkiäkin malleja. KÄYTTÖLIITTYMÄT Yksinkertaisimmillaan da-muuntimeen ei jokapäiväisessä käytössä tarvitse koskea lainkaan. Oton vaihdon lisäksi täytyy kajota korkeintaan äänenvoimakkuuteen, jos muunninta käyttää samalla esivahvistimena. Tämäkin hoituu Focalia lukuun ottamatta kaukosäätimellä. Käytettävyyteen liittyviä pieniä ja suuria ongelmakohtia löytyi kuitenkin. Kiinteän antotason dac-tilassa PS Audion muunnin toisinaan mykisti linjalähdöt kokonaan. Ääntä ei saanut ilmoille ennen kuin käväisi valikoissa asettamassa linjalähdöt volumea tottelevaksi, poisti mykistyksen ja kytki dac-tilan takaisin. McIntoshin kuulokeliitännässä on erikseen kytkettävä HXD-crossfeed-toiminto, joka sekoittaa vasemman ja oikean kanavan sisältöä niin, että ääni kuulostaa hieman kaiutinmaisemmalta. Painettava otonvalintarulla toimii myös asetusvalikon selaamisessa. Valikosta voi muun muassa asettaa analogilähtöjen automaattisen mykistyksen päälle tai pois, kun kuulokkeet kytketään laitteeseen. Jippo tai ei, Chordin hauska rullailtava pallo vaihtaa väriä äänenvoimakkuuden mukaan. 136552_.indd 25 2.12.2019 14.39.48
26 OMINAISUUDET ATOLL CHORD FOCAL MCINTOSH MUSICAL FIDELITY PS AUDIO Malli DAC300 Hugo TT 2 Arche C49 M6s DAC Stellar Gain Cell DAC Hinta 2 500 € 4 890 € 2 500 € 6 490 € 1 499 € 1 799 € Mitat 44 x 6 x 28 cm 23,5 x 4,6 x 22,3 cm 20 x 293,7 x 6 cm 44,5 x 15,2 x 45,7 cm 44 x 10 x 38 cm 43,2 x 7,6 x 30,5 cm Paino 4 kg 2,5 kg 4,7 kg 10,4 kg 6,9 kg 6,1 kg Värivaihtoehdot hopea, tummanharmaa musta, hopea musta musta musta, hopea musta, hopea Lisätietoja soundfactor.fi atoll-electronique.com mareks.fi chordelectronics.co.uk kruunuradio.fi focal.com simex.fi mcintoshlabs.com audelec.fi musicalfidelity.com mareks.fi psaudio.com LIITÄNNÄT Digitaalitulot s/pdif, optinen/koaksiaali 3/3 3/3 1/1 2/2 3/3 1/2 usb x x x x x x aes/ebu x i²s x (hdmi) Bluetooth x x (aptx) Analogiotot, rca/xlr -/-/1/3/2 -/3/2 Levysoitinotto, mm/mc -/-/-/x/x -/-/Linjalähtö, rca/xlr 1/1 1/1 1/1 3/2 1/1 1/1 Digitaalilähtö, opt/koaks. 1/1 -/1 (xlr) -/-/-/-/Säädettävä/kiinteä linjalähtö valittavissa valittavissa säädettävä säädettävä + kiinteä valittavissa valittavissa Valittava digitaalisuodin 6 4 3 Kuulokeliitäntä 3,5 mm 3,5 mm + 2x 6,3 mm 6,35 mm + xlr 6,35 mm 6,35 mm 6,35 mm balansoitu ei ei kyllä ei ei ei Crossfeed-toiminto ei kyllä (3 asentoa) ei kyllä ei ei Kaukosäädin kyllä kyllä ei kyllä kyllä kyllä Trigger ei ei ei kyllä ei kyllä Da-muunninpiiri ES9038PRO fpga AK4490 ESS9018 ES9028PRO ES9010K2M Dsd-tuki (usb) dsd512 dsd512 dsd256 dsd256 dsd128 (dop) dsd128 (dop) Maks. näytteenottotaajuus optinen 24 bit 192 kHz 24 bit 192 kHz 24 bit 192 kHz 24 bit 192 kHz 24 bit 96 kHz 24 bit 96 kHz koaksiaali 24 bit 192 kHz 24 bit 384 kHz 24 bit 192 kHz 24 bit 192 kHz 24 bit 192 kHz 24 bit 192 kHz usb 32 bit 768 kHz 32 bit 768 kHz 32 bit 384 kHz 32 bit 384 kHz 32 bit 384 kHz 24 bit 384 kHz Muuta digitaaliset bnc-otot voidaan kytkeä rinnan 768 kHz:n dbnc-tilaan mct-digitaalitulo valmistajan äänilähteille DA2-moduulilla lisäksi hdmi arc -tulo ja dsd512 kiinteä 384 kHz ylinäytteistys Focalin kuulokelähdön antoimpedanssin voi sovittaa valmistajan kuulokkeille sopivaksi. Voltage-tilassa antoimpedanssi on alhaisin (2,4 ohmia) ja siten yleispätevin kaikille malleille. Kuulokeannon teho on kaikilla valinnoilla suuri tuottaen yli kuusi volttia 33:n ja 330 ohmin kuormiin. Antoimpedanssi on valinnoilla Utopia ja Stellia 17,3 ohmia. Hybrid, Elear ja Elegia pudottavat sen 9,9 ohmiin. 136552_.indd 26 2.12.2019 14.40.07
VERTAILU 27 MITTAUSTULOSTEN ARVIOINTI usb-liitäntää käytettäessä. Tämä voi selittyä sillä, että asynkronisessa siirrossa muunnin vastaa signaalin ajoituksesta. Perinteinen yhden kilohertsin sinisignaalin säröspektri saattaa joissain tilanteissa antaa osviittaa laitteen äänen puhtaudesta ja luonteesta. Putkivahvistimissa esiintyvät parilliset harmoniset särökerrannaiset voivat esimerkiksi kuulostaa lämpimämmältä kuin parittomat. On kuitenkin harvinaista, että särö on äänilähteissä niin suurta, että sen kuulisi. Yhdenkään testatun muuntimen särö ei todennäköisesti ylitä kuulokynnystä musiikilla, mutta tarkkakorvainen saattaa kuulla testisignaalilla eron puhtaudessa esimerkiksi Chordin (0,0004 %) ja PS Audion (0,1737 %) välillä. Kanavaerotus kertoo kuinka paljon vain toiseen kanavaan syötetty signaali kuuluu läpi toisesta kanavasta. Huono erotus saattaa heikentää stereokuvaa. McIntoshia lukuun ottamatta erotukset ovat hyviä, mutta siitäkään mitattu 79 desibelin erotus ei kaiutinkuuntelussa ole merkittävästi huonompi verrattuna Focalin huippuluokan 126 desibeliin. Kuulokeliitäntä on parhaiten toteutettu Chordissa, Focalissa ja PS Audiossa. Niiden impedanssi ja antoteho ovat suuret, joten yhteensopivuus eri kuulokkeiden kanssa on paras. Atollin kuulokeliitäntä on heikko. EU on määritellyt kodinelektroniikan tehonkulutuksen maksimirajaksi 0,5 wattia, kun laite on valmiustilassa. Lähes 10 wattia hukkaavat Atoll ja PS Audio ovat käytännössä aina täydessä valmiudessa ja ylittävät rajan selvästi. Chordissa lepotilakulutus on 2,4 wattia. Laitteet mitattiin da-muuntimena käyttäen koaksiaalista s/pdiftuloa ja usb-liitäntää. Analogisignaali mitattiin balansoidusta xlr-linjalähdöstä, jollainen löytyy kaikista. Laitteet asetettiin joko kiinteän antotason tilaan tai tasolle, jota valmistaja suositteli (McIntosh noin viisi volttia, Focal täysi voimakkuus). Koaksiaalitulolla käytettiin cd-tasoisen signaalin lisäksi 192 kilohertsin näytteenottotaajuutta, mutta mittaustuloksissa ei ilmennyt käytännön eroja 44,1:n ja 192 kilohertsin välillä. Ainoastaan matalatasoisen signaalin lineaarisuus oli parempi 24 bitin signaalilla verrattuna 16 bittiin. PS Audiolla tyydyttävän häiriöetäisyyden vuoksi ero tosin oli vain kolme desibeliä, kun muissa bittisyvyyden kasvattaminen parantaa erottelua selvästi, Focalissa jopa 24 desibeliä. Jitter-testissä 11 025 hertsin perustaajuutta säestetään vähiten merkitsevän bitin tasoisella kanttiaallolla. Ideaalinen jitter-mittauskuva sisältää jyrkästi sivuille kaartuvan keskitaajuuden lisäksi vain kanttiaallon muodostamia piikkejä 460 hertsin välein, kuten Chordissa ja Focalissa. Muut piikit ovat signaalissa ilmeneviä häiriöitä esimerkiksi virtalähteestä. Atollissa ja PS Audiossa häiriöitä on eniten. Jitter-testi antaa myös osviittaa dynamiikasta. Mitattu laite yltää cd-tasoisen äänen täydelliseen erotteluun, kun sen pohjakohina on kuvaajassa noin alle –130 desibelin tasolla. Keskitaajuuden vieressä näkyvä loivasti laskeutuva linja tarkoittaa, että signaalissa on matalataajuista satunnaista kohinaa. McIntoshia ja PS Audiota lukuun ottamatta tämä kohina on pienempää MITTAUKSET ATOLL CHORD FOCAL MCINTOSH MUSICAL FIDELITY PS AUDIO Malli DAC300 Hugo TT 2 Arche C49 M6s DAC Stellar Gain Cell DAC Tehonkulutus, valmiustila/käytössä 9,6/13,6 W 2,4/15,2 W 0,23/22 W 0,3/21 W 0,25/10,5 W 9,0/10,3 W Tehokerroin (power factor) 0,74 0,33 0,46 0,79 0,52 0,45 Voimakkuussäätimen tyyppi digitaalinen digitaalinen digitaalinen digitaalinen digitaalinen 0,5 dB digitaalinen Kuulokelähdön antoimpedanssi, 1 kHz 430 Ohm 0,05 Ohm 2,4/9,9/17,3 Ohm 48 Ohm 39 Ohm 4,1 Ohm Kuulokelähdön antojännite 33/330 Ohm 164/992 mV >6/>6 V >6/>6 V 3,1/>6 V 2,0/4,0 V >6/>6 V Xlr-linjalähtö, koaksiaalinen s/pdif-otto Antojännite, 1 kHz, dBFS 4,67 V (fixed) 5,07 V (dac) 7,33 V (vol 99) 5,16 V (vol 74) 4,51 V (fixed) 4,32 V (dac) Häiriöetäisyys, A-paino 114 dB 114 dB 114 dB 113 dB 116 dB 101 dB Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz 16 bit 44,1 kHz 0,0938/0,0926 % 0,0005/0,0004 % 0,0018/0,0003 % 0,0077/0,0116 % 0,0031/0,0031 % 0,1890/0,1737 % 24 bit 192 kHz 0,0987/0,0982 % 0,0005/0,0003 % 0,0018/0,0003 % 0,0051/0,0121 % 0,0032/0,0030 % 0,1903/0,1767 % Intermodulaatiosärö, 19+20 kHz, 2nd/3rd 16 bit 44,1 kHz 0,0010/0,0634 % 0,0002/0,0002 % 0,0004/0,0004 % 0,0005/0,0013 % 0,0001/0,0040 % 0,0302/0,1119 % 24 bit 192 kHz 0,0012/0,0623 % 0,0002/0,0001 % 0,0004/0,0005 % 0,0004/0,0017 % <0,0001/0,0042 % 0,0315/0,1476 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 115/90 dB 121/104 dB 126/105 dB 79/62 dB 120/103 dB 110/77 dB Kanavatasapaino 0,0 dB 0,0 dB 0,0 dB 0,0 dB 0,0 dB 0,1 dB Jitter, 16 bit 44,1 kHz / 24 bit 96 kHz 947/445 ps 100 Hz 117/8 ps 116/9 ps 110/154 ps 283/100 ps 3801/1748 ps Lineaarisuus, 16/24 bit (<±1 dB) -95/-102 dBFS -95/-112 dBFS -96/-120 dBFS -95/-104 dBFS -96/-113 dBFS -95/-98 dBFS Ylärajataajuus, 192 kHz (-3 dB) 46 kHz (standard filter) 77 kHz (incisive neutral) 72 kHz 62 kHz 84 kHz 53 kHz (filter 1) 136552_.indd 27 2.12.2019 14.40.16
28 Dac-tilassa voimakkuudensäätörulla tai mykistyspainike kun ei tee mitään. Lisäksi etulevyn näyttö ei testilaitteessa reagoinut mitenkään sisään tulevan signaalin näytteenottotaajuuteen, vaan ilmoitti aina signaaliksi 44,1 kilohertsiä. Usb-liitännällä taajuusilmaisinta ei näkynyt ollenkaan, mikä voi vaikeuttaa ongelmanratkaisua. Chordin kolme samanlaista ja heikosti merkittyä painiketta toimivat välillä turhauttavasti. Oton valinta tapahtuu set-painikkeella liitäntöjä selaamalla – eikä tästä ole mainintaa edes käyttöohjeessa. Valikko saadaan luontevasti näkyviin menu-painikkeella, ja napin toistuva painelu selaa valikkoelementtejä, kuten toimintatila (dac, amp), crossfeed ja digitaalisuodin. Kun haluttu valinta on näytössä, set-painike vaihta asetusta. Esimerkiksi suotimien tai cross feedin vaikutusten arviointi on hankalaa ilman kaukosäädintä, sillä valikko katoaa näkyvistä nopeasti, ja set-painikkeen painaminen vaihtaakin taas tuloa. Samoin kuulokkeiden kytkeminen laitteeseen laittaa odottamaan, kun toimintatila vaihtuu. Ääntä ei saa saman tien kuuluviin. Etulevyn painikkeiden lisäksi takalevyn liittimien seliteteksteistä saa huonosti selvää. Focalissa oton valintaa varten pitää mennä valikkoon. Lisäksi sen linjalähdöt eivät mykisty, kun kuulokkeet kytkee kiinni etulevyyn. McIntoshin asetusvalikoissa on mykistykselle valinta, ja muut laitteet kytkevät linja-annot pois päältä aina kuulokkeiden kiinnittämisen yhteydessä. Atollin ja PS Audion lepotila on lähinnä silmänlumetta ja tehonkulutus lähes sama kuin käytössä, yli yhdeksän wattia. Tämä on reippaasti yli EU:n 0,5 watin vaatimuksen (1275/2008), joka tuli voimaan jo vuonna 2013. Tulevaisuudessa raja saattaa laskea entisestään 0,3 wattiin. Virtojen pois kytkemiseksi Atollista tai PS Audiosta pitää kurotella takapaneelin päävirtakytkimeen. Myös Chord ylittää normit 2,4 watin lepotilan kulutuksella. Tätä voisi todennäköisesti alentaa ulkoista virtalähdettä vaihtamalla. ÄÄNELTÄÄN ERILAISIA Hyvin toimivan da-muuntimen vaikutus äänenlaatuun on esimerkiksi vahvistinta tai kaiuttimia pienempi. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei muunninta vaihtamalla voisi vaikuttaa ääneen. Usein erot ovat sävyseikkoja, eivätkä lähellekään niin dramaattisia kuin kaiuttimen vaihdolla voidaan saavuttaa. Hallituissa olosuhteissa tutulla kalustolla, tutuilla äänitteillä ja peräjälkeen vertailtuna kokenut kuuntelija kyllä voi havaita erot suurinakin. Mikael Nederström kuunteli muuntimet sokkona eli tietämättä kulloinkin kuunneltavan muuntimen merkkiä tai mallia. Laajan hintahaitarin takia ennakko-odotuksia äänenlaadusta ei voinut syntyä. Kuunteluraporttien mukaan erot olivat harvinaisen selviä. Edukseen ryhmästä erottuivat Atoll, Chord ja McIntosh. Atollin soundi oli kaikkein miellyttävin mutta jäi tarkkuudeltaan parhaista. Bassoa ja dyamiikkaa on kuitenkin riittävästi. Chord taas kuulosti todella tarkalta, napakalta ja dynaamiselta, huonoilla äänitteillä jopa armottomalta. McIntoshin soinnissa puhuttelivat avoimuus, sävykkyys ja yleispätevä, joskin kirkkaahko balanssi. Focal ja Musical Fidelity sijoittuvat keskiryhmään neutraalilla ja tasapainoisella suorituksellaan. Musical Fidelity toisti äänitteet enemmän sellaisinaan, olivat ne sitten miellyttäviä tai riipiviä. Focal kuulosti ilmavassa kepeydessään hieman ujolta ja bassoiltaan vähemmän iskevältä. PS Audiossa korostuivat selkeys ja suoraviivaisuus, mutta terävyyden vastapainona ilmeni muita enemmän kuunteluväsymystä. Napakkuudesta muunnin saa plussaa. ?n ATOLL DAC300 CHORD HUGO TT 2 PS AUDIO STELLAR GAIN CELL DAC MUSICAL FIDELITY M6S DAC MCINTOSH C49 Täyttöasteessa ja topologioissa on eroja. McIntoshissa on yläpuolelta nähtävissä vain virtalähteestä erotettu analogipuoli. Focalin tiukkaan kiinnitetty jäähdytyssiili esti kotelon avaamisen. 136552_.indd 28 2.12.2019 14.40.40
VERTAILU CHORD HUGO TT HINTA: Aallonharjalla Chord sopii käyttäjälle, joka haluaa kaikkein uusimman ja kyvykkäimmän vempeleen – joka nyt sattuu vielä soimaan erinomaisesti. Fpga-prosessorin ympärille rakennettu voimanpesä on teknisesti huikea ja pystyy linjalähdöistään ajamaan jopa kaiuttimia. Superkonkkapatteriston tarjoama hetkellinen dynaaminen reservi kuuluu irtonaisena ja reippaana toistona. Futuristinen ja omalaatuisen näköinen Hugo TT 2 on tunnistettavissa valmistajansa laitteeksi ja taatusti erottuu massasta. Käyttöliittymältään se ei ole ihan täydellinen, mutta onneksi kaukosäätimellä toiminnot menevät perille näppärästi. Mittaustuloksiltaan Chord on käytännössä virheetön. Se on lähes kaikilla mittareilla vertailun suorituskykyisin niin pelkkänä da-muuntimena kuin kuulokevahvistimenakin. Ainoastaan lepotilan tehonkulutus voisi olla hieman pienempi. Balansoitu kuulokeantokin olisi tervetullut. Tarkan läpivalaiseva ja dynaaminen ääni | Huippuluokan suorituskyky | Erinomainen kuulokevahvistin | Massasta erottuva design Ei balansoitua kuulokeantoa | Käyttöliittymä etulevystä | Huonosti kotelosta erottuvat selitetekstit Taajuusvaste analogisesta linjalähdöstä 192:n (punainen), 96:n (musta) ja 44,1 kilohertsin (sininen) näytteenottotaajuudella. Yhden kilohertsin sinigisnaalin (0 dBFS) säröspektri analogilähdöstä. Harmonisen särön määrä kilohertsillä alenevalla tallennustasolla Jitter usb(alla) ja koaksiaaliotolla (yllä). 136552_.indd 29 2.12.2019 14.41.05
FOCAL ARCHE HINTA: Kyvykkäämpi kuulokevahvistin Kuulokevahvistimena ensisijaisesti myytävä Focal Arche hoitaa mukisematta siinä sivussa da-muuntimenkin tehtävät. Ja hyvin hoitaakin. Lineaarinen ja dynamiikaltaan erinomainen Arche on soinniltaan hillitty ja kepeän ilmava. Kompaktia ja käyttöliittymältään yksinkertaista muunninta käytetään yhdellä painettavalla rullalla. Kuulokkeille on sekä perinteinen että balansoitu 4-pinninen xlr-liitäntä. Kuulokevahvistimen antoimpedanssin voi valita parista Focalin kuulokkeille sovitetusta vaihtoehdosta, mutta voltage-valinta on yleispätevin. Antoimpedanssi voisi olla vieläkin alhaisempi, mutta 2,4 ohmia ei aiheuttane sovitusongelmia useimpien hi kuulokkeiden kanssa. Focal on teknisesti vertailun kärkeä moitteettomilla mittaustuloksillaan. Sen toisto pysyy hires-materiaalillakin lineaarisena aina hiljaisimpiin kohtiin asti, eikä säröä tai häiriöitä ilmene. Kuulokevahvistin on erittäin tehokas. Linjalähdön soisi kyllä mykistyvän, kun kuulokkeet kytketään kiinni. Kepeän ilmava ja neutraali sointi | Erinomaiset mittaustulokset | Balansoitu kuulokeliitäntä | Mutkaton käyttää Linjalähtö ei mykisty kuulokkeet kytkettäessä Taajuusvaste analogisesta linjalähdöstä 192:n (punainen), 96:n (musta) ja 44,1 kilohertsin (sininen) näytteenottotaajuudella. Yhden kilohertsin sinigisnaalin (0 dBFS) säröspektri analogilähdöstä. Harmonisen särön määrä kilohertsillä alenevalla tallennustasolla Jitter usb(alla) ja koaksiaaliotolla (yllä). 136552_.indd 30 2.12.2019 14.41.24
VERTAILU ATOLL DAC HINTA: Miellyttävää soundia Matalapro ilinen mutta standardileveä Atoll on nautiskelijan muunnin. Se on ääneltään erittäin miellyttävä mutta ei silti piilota musiikin nyansseja. Pientä soinnillista hienosäätöä voi vielä harrastaa jopa kuudella erilaisella digitaalisuotimella, mutta laitteen perusluonne pysyy samana ltteristä riippumatta. Käyttöliittymältään yksinkertainen DAC300 voidaan asettaa voimakkuussäädintä tottelevan tilan lisäksi myös kiinteän antotason muuntimeksi. Analogiottoja ei ole, joten perinteiseksi esivahvistimeksi laite ei taivu. Erikoisuutena on kuitenkin digitaalisignaalin läpivienti ja aes/ebu-digitaalitulo. Bluetooth on kuitenkin oikeasti näppärä lisä. Mittaustuloksiltaan Atoll on da-muuntimena keskiverto. Virtalähde aiheuttaa jonkin verran häiriöitä signaaliin, mikä näkyy suurehkona jitterinä. Kuunteluissa ongelmia ei havaittu. Heikkotehoinen ja korkean impedanssin kuulokeanto on huono ja vain hätätapauksia varten. Lepotilan kymmenen watin tehonkulutus on suuri. Miellyttävä ääni | Bluetooth Tehonkulutus lepotilassa | Huono kuulokeanto Taajuusvaste analogisesta linjalähdöstä 192:n (punainen), 96:n (musta) ja 44,1 kilohertsin (sininen) näytteenottotaajuudella. Yhden kilohertsin sinigisnaalin (0 dBFS) säröspektri analogilähdöstä. Harmonisen särön määrä kilohertsillä alenevalla tallennustasolla Jitter usb(alla) ja koaksiaaliotolla (yllä). 136552_.indd 31 2.12.2019 14.42.14
MCINTOSH C HINTA: Perimältään analoginen Amerikkalaisikoni on pohjimmiltaan hyvin varusteltu analoginen esivahvistin eikä varsinainen da-muunnin. Analogiperimästä kertoo sekin, että siinä on mmja mc-levysoitinesivahvistin. Da-muunnin on toteutettu irrotettavalla DA1-moduulikortilla. Siinä on tavallisten digitulojen lisäksi mct-din-liitäntä, jota käytetään valmistajan sacd-pyörittimissä. DA2-optio lisää mukaan hdmi arc -liitännän ja dsd512-tuen (DA1:ssä dsd256). Mustanvihreän McIntoshin ulkonäkö aiheuttaa joillekin positiivisia väristyksiä, ja niin tapahtuu myös etusta käytettäessä. Laadukas rakenne ja painikkeiden selvä tuntuma kielivät, että nyt liikutaan budjettiluokan yläpuolella. Laitteen toimintaan voi vaikuttaa monipuolisesti valikossa, ja kuulokeliitännässä on kytkettävä crossfeed. Jostain syystä vain rca-linjalähtö on kiinteänä, kun xlr tottelee aina voimakkuussäädintä. Mittaustulokset ovat hyvät, mutta kuulokeannon antoimpedanssi voisi olla alhaisempi ja kanavaerotus on tavallista huonompi. Äänessä jälkimmäinen ei kuulunut kuin ilmavuutena ja avarana tilantoistona. McIntoshin yleissointi on avoin ja kirkas muttei tippaakaan rasittava. Erottelevaa ja elävää ääntä kuuntelee mielellään. Luontevan erotteleva ääni | Laadukas rakenne | Levysoitinotto (mm+mc) | Crossfeed kuulokkeille Keskinkertainen kanavaerotus | Kuulokeannon korkeahko impedanssi Taajuusvaste analogisesta linjalähdöstä 192:n (punainen), 96:n (musta) ja 44,1 kilohertsin (sininen) näytteenottotaajuudella. Yhden kilohertsin sinigisnaalin (0 dBFS) säröspektri analogilähdöstä. Harmonisen särön määrä kilohertsillä alenevalla tallennustasolla Jitter usb(alla) ja koaksiaaliotolla (yllä). 136552_.indd 32 2.12.2019 14.42.28
VERTAILU Taajuusvaste analogisesta linjalähdöstä 192:n (punainen), 96:n (musta) ja 44,1 kilohertsin (sininen) näytteenottotaajuudella. Yhden kilohertsin sinigisnaalin (0 dBFS) säröspektri analogilähdöstä. Harmonisen särön määrä kilohertsillä alenevalla tallennustasolla Jitter usb(alla) ja koaksiaaliotolla (yllä). MUSICAL FIDELITY M S DAC HINTA: Läpinäkyvä sointi | Mutkattomasti toimiva | Hyvä suorituskyky Kuulokeannon korkeahko impedanssi | Heppoinen micro-usb-liitäntä Tasapainoinen esitys Tavanomaisimmalta hi laitteelta kokonsa ja ulkomuotonsa perusteella vaikuttava Musical Fidelity on tukevaa tekoa. Hi ltä M6s DAC myös kuulostaa. Laadukkaasti viimeistellyn laitteen sointi on neutraali ja tasapainoinen sekä helposti etenevä. Olemusta voisi kutsua huomaamattoman läpinäkyväksi, minkä da-muuntimen tapauksessa voi lukea hyveeksi. Puhtaana digietusena Musical Fidelityn käyttö on hyvin simppeliä. Oton valinnan lisäksi ei tarvitse säätää kuin voimakkuutta – paitsi jos linja-annon asettaa kiinteäksi takalevyn kytkimellä. Tällöin laite toimii vain muuntimena. Mukana tulevalla kaukosäätimellä ohjaa tarvittaessa koko MuFi-laitepinoa soittimesta vahvistimeen. Mittaustuloksiltaan M6s DAC on aivan kärjen tuntumassa. Erityismaininnan se saa erinomaisesta häiriöetäisyydestä ja kanavaerotuksesta koko audiokaistalla. Kuulokevahvistimessa on tehoa useimpia tyypillisiä malleja varten, ja 39 ohmin antoimpedanssi menettelee kotihi kuulokkeiden kanssa, kunhan niiden impedanssi on mielellään vähintään 300 ohmia. 136552_.indd 33 2.12.2019 14.42.41
Taajuusvaste analogisesta linjalähdöstä 192:n (punainen), 96:n (musta) ja 44,1 kilohertsin (sininen) näytteenottotaajuudella. Yhden kilohertsin sinigisnaalin (0 dBFS) säröspektri analogilähdöstä. Harmonisen särön määrä kilohertsillä alenevalla tallennustasolla Jitter usb(alla) ja koaksiaaliotolla (yllä). PS AUDIO STELLAR GAIN CELL DAC HINTA: sama kuin käytössä, joten laite kannattaa sammuttaa takalevyn päävirtakytkimellä. Kyvykkään kuulokevahvistimen antoteho on todella suuri ja sopii lähes kaikille malleille. Napakka ja dynaaminen toisto | Reilusti analogiottoja | Kolme vaihtoehtoa digitaalisuotimelle | Tehokas kuulokeanto Terävä ääni joillain äänitteillä | Testilaitteen ohjelmistobugit | Vaatimattomat mittaustulokset dacina | Suuri tehonkulutus lepotilassa Tarkka ja iskevä Amerikkalaisen PS Audion entry level -muunnin on täysiverinen analoginen esivahvistin. Lukuisten analogiottojen lisäksi erikoisuutena on hdmi i²s -liitäntä, jolla saadaan dsd-signaali digitaalisesti valmistajan DirectStream Transport -sacd-soittimelta. PS Audion soundi on suoraviivainen ja bassoiltaan dynaaminen. Skarppi esitys voi kuulostaa kovasävyisillä äänitteillä tavallista armottomammalta. Gain Cellin yhtä käyttöpainiketta käytetään loogisesti sekä oton valintaan että valikkoon pääsyyn ja selaamiseen. Valikossa volumerulla vaihtaa asetuksia. Toisinaan laitteen linja-anto mykistyi dac-tilassa toistuvasti, eikä ääntä saanut kuuluviin ennen kuin lähdöt asetti ensin esivahvistintilaan, jossa äänenvoimakkuussäätö ja mykistyksen poisto pelasivat. Muuten käyttö oli vaivatonta. PS Audion mittaustulokset ovat vaatimattomat. Da-muuntimena säröarvot ovat kertaluokkaa huonommat kuin mitä valmistaja ilmoittaa laitteelle analogisena esivahvistimena. Myös virtalähdeperäistä jitteriä ja aikatason kohinaa on tavanomaista enemmän. Tehonkulutus valmiustilassa on lähes 136552_.indd 34 2.12.2019 14.42.54
136473_.indd 35 2.12.2019 14.44.48
STUDIO KUIN TOINEN KOTI leipä ja aterioinnin päätteeksi kuppiin barista-luokan kahvikoneella valutettu tuplaespresso kruunaavat brunssin. Plasan tarinointi polveilee ajassa ja tapahtumissa spontaanisti kokkauksen ja aterioinnin lomassa. Nyt 65-vuotias tuottaja-studioguru on myös kirjoittanut lauluja sekä soittanut bändeissä. Vuosikymmenien mittaan hän on ehtinyt leipomaan hittejä Suomessakin edelleen suosittujen Falcon ja Nenan kaltaisille tähdille. Sen myötä hän on saavuttanut useita levyjen soittoja myyntilistojen kärkisijoituksia eri tuotoksillaan pääosin saksankielisen musiikkimarkkinan artisteille. Heistä esimerkiksi muusikko, taidemaalari ja kirjailija Udo Lindenberg rinnastuu sekä puolen vuosisadan mittaisen uransa että yhteiskunnallisen ja kulttuurisen merkityksensä puolesta Heikki ”Hector” Harmaan. Takana ovat vauhdikkaimmat 1990luvun rilluvuodet, jotka veivät Plasan myös Yhdysvaltoihin studiohommiin. Äänitemyynti kasvoi vuosi vuodelta, ja levy-yhtiöt satsasivat paitsi artisteihin ja heidän kehittämiseensä myös studioihin. Äänitysbudjeteissa ei säästelty, joten suosituimmat audiokeitaat oli buukattu käytännöllisesti katsoen 24/7. Palkkiot Atlantin takana olivat niin ikään amerikkalaisen mittapuun mukaisia, ja ”kaikki saivat oman osuutensa” – myös kokaiinin kaltaisista stimulanteista, joita käytettiin kuulemma yleisesti luovuuden vauhdittajina. Kaikella on kuitenkin mittansa. PlaRAPORTTI | H.O.M.E. STUDIOS, HAMPURI, SAKSA H.O.M.E. Studios eli House of Music & Entertainment on äänittämö Hampurissa. Sen kodinomaisissa puitteissa ovat viihtyneet Rammsteinin ja Scorpionsin kaltaisten saksalaisten musiikintekijöiden lisäksi muun muassa Carlos Santana, Lauryn Hill, Mariah Carey, Depeche Mode, Macy Gray, Eminem ja 50 Cent. TEKSTI JA KUVAT | MATTI KOMULAINEN O hikulkijaa tervehditään avoimesta asunnon ikkunasta, kun astelee Hoheluftbrüggen metroseisakkeelta halki aamuisen Harvestehuden kaupunginosan. Kodikkaan näköiset, tiiliset pienkerrostalot sekä liikeja koulurakennukset lomittuvat viheralueisiin. Läheisellä aukiolla naapurustoa palvelee kalatori – saksalaisen hygieenisesti kylmäautosta käsin. Unohtuu nopeasti, että ollaan likemmäs parin miljoonan asukkaan Hampurissa. Matkaa Altona-Altstadtin ja St. Paulin kuhinaan on vain muutama metropysäkinväli. H.O.M.E. Studios löytyy osoitteesta Bogenstraße 52. Vuonna 1925 valmistunut tiilitalo ympäristöineen säästyi tuholta operaatio Gomorrassa, jonka monipäiväiset pommitukset tappoivat arviolta 40 000 ihmistä ja hävittivät kolmanneksen Hampurista heinäkuussa 1943. Paisteisen aamun tunnelma laulavine lintuineen ei voisi olla kauempana historian ilmestyskirjamaisista kauhuista. Franz Plasa viilettää paikalle polkupyörällä mukanaan lähi-Edekan paperikassillinen salaattitarpeita. Studion isäntä kertoo, että ruokahuolto kuuluu talon palveluihin. Hän itse vastaa keittiöstä, ja keskustelun lomassa ostoksista syntyy värikkään välimerellinen salaatti. Vuohenja lampaanmaitojuuston Plasa käy ostamassa anatolialaisesta puodista oliivien ja chilien tavoin – Plasan mielestä juuston laatu on kriittinen tekijä salaatin onnistumisessa. Tuore salle se koitti koomaan johtaneen sairaskohtauksen muodossa. Se oli viedä hänet hautaan. Kun sairaalan peilistä katsoi takaisin ”tunnistamaton vanhus”, Plasa päätti nollata tilanteen ja keskittyä tekemään vain sitä, mistä pitää oikeasti. Tänään hän tuottaa henkilökohtaisesti valitsemiaan artisteja osallistuen koko prosessiin laulunkirjoittamisesta sovittamiseen ja lopputuotantoon. – Levy-yhtiöt eivät enää panosta mihinkään, ja studioidenkin oletetaan tekevän osuutensa ilmaiseksi, vaikka pelkästään tällaisen paikan sähkölasku on ollut hurjimmillaan tonneja kuussa. Se on absurdia, ja silti odotetaan välittömiä tuloksia. Minä olen sanoutunut moisesta kannibalismista irti ja teen juuri sitä, mitä ja miten minua huvittaa, Plasa naulaa teesinsä. LAVALTA TUOTTAJAKSI H.O.M.E. Studios tunnetaan lämpimien puitteiden lisäksi highend-kalustostaan. Arsenaali ulottuu analogisesta Studerin nauhurista ja laajasta valikoimasta harvinaisia vintage-mikrofoneja rautoihin, joita hyödynnetään signaalin työstämisessä. Plasan maine talenttihaukkana ja monipuolisena kultakorvana on ollut vankka perusta toiminnalle. Äänittämö tunnettiin alunperin nimellä Chateau du Pape. Sen perusti Norbert Pape 1980-luvun alussa. Pape oli kitaristi, joka vaurastui hankkimalla vanhoja saksalaisia Microtech Gefellin, Neumannin, Telefunkenin, Schoepsin, Sennheiserin ja Beyerdynamicin 36 136319_.indd 36 2.12.2019 14.46.02
37 Keittiö on H.O.M.E. Studiosin sydän. Franz Plasa aloittaa työpäivän salaatilla, josta riittää kaikille. RAPORTTI 37 136319_.indd 37 2.12.2019 14.46.28
mikrofoneja ja myymällä ne Yhdysvaltoihin muhkealla voitolla. Myöhemmin Pape laajensi toimintaansa myös äänipöytien välittämiseen avaten Chateau du Papen alunperin myynnissä olevien konsolien demotilaksi. Voitot hän sijoitti studioonsa. Laitekaupan vähitellen tehtyä tilaa varsinaisille levytyssessioille talossa työstettiin useita maailmanlaajuisesti tunnettuja merkkiteoksia. Muun muassa synapopin ikoni Erasuren kolmas perättäinen brittilistaykköseksi kiilannut albumi Chorus (1991), Depeche Moden elektro-rock-klassikko Songs of Faith and Devotion (1993) ja Rammsteinin läpimurtoalbumi Herzeleid (1995) syntyivät siellä. Plasa tuli alalle kitaristina, joka haaveili studioammattilaisuudesta. Filosofiaa yliopistossa opiskellut Plasa tunsi vetoa kitaramusiikkiin ja aloitti ohessa klassisen kitaran opinnot Hampurin konservatoriossa. Pian hän huomasi, ettei se ollut sittenkään hänen teekupposensa. Siitä hän suuntautui harjoittelemaan skaaloja ja jazzin harmonioita. Jimi Hendrix väikkyi taustalla yhtenä esikuvana. – Huomasin hyvin pian studiossa työskennellessäni, etten ollut se loistava kitara-ammattilainen, jollaiseksi kuvittelin itseni. Kriisiähän sellaisen totuuden oivaltaminen pukkasi, Plasa kuittaa nuoruuden kovan koulun. Niinpä hän liittyi ystäviensä kanssa perustaman popyhtye Felix De Luxen kitaristiksi vuonna 1983. Jo bändissä ollessaan hän tunsi vetoa tuotantopuoleen sekä siihen, mikä kuulosti hyvältä ja mitkä kaikki elementit tarvittiin koukuttamaan yleisön huomio. – Olimme tekemässä esikoislevyämme, kun silloinen kustantajani tiedusteli, voisinko tehdä joitakin demoäänityksiä hänen kasiraitastudiossaan. Koska ne onnistuivat hyvin, minua alettiin pyytää hoitamaan vastaavia sessioita enemmän ja enemmän, Plasa kertoo. Nykyiseen studioonsa Plasa astui ensimmäisen kerran vuonna 1985 Felix De Luxen jäsenenä. Bändi oli tuolloin levyttämässä kakkosalbumiaan ja työsti osia siellä. Innostava kokemus johti pian myös kokeiluun tuottajana Papen suojattina. – Hän kysyi minulta vuonna 1989, voisinko kuvitella toimivani tuottajana berliiniläiselle bändille, jonka hän oli löytänyt. Warner Brothersin kanssa sopimuksen tehneestä Swimming the Nilesta tuli minun ensimmäinen rock-tuotantoni. Homma meni putkeen, ja sain siitä nimeä kitaravetoisen musiikin tuottajana, Plasa muistelee. Jo pari vuotta aiemmin Plasa oli tehnyt ystävänsä kanssa kappaleen, joka perustui vanhojen saksalaiselokuvien ääniraitojen sämpleihin. Se saavutti kuulemma valtavasti huomiota. Lisäksi teos oli ensimmäinen sämpleperustainen Saksan listoille yltänyt raita – neljä vuotta ennen vaikkapa U96:n maailmanlaajuista Das Boot -hittiä. Menestyksen innoittamana Plasa rakensi ensimmäisen studionsa maaseudulle Hampurin ulkopuolelle. Ratkaisu oli samalla tietoinen askel muusikkoudesta tuottajaksi. – Ensimmäinen löytöni oli laulaja nimeltä Jan Plewka. Tapasin hänet eräällä klubilla – minusta hän näytti aivan poptähdeltä. Esittelin hänet kitaristi Christian Neanderille, ja yhdessä he väsäsivät nipun lauluja pienessä kämpässä Reeperbahnilla ja antoivat ne minulle kuultavaksi kasetilla. Biisit kolahtivat minuun totaalisesti, ja olin pettynyt, kun kukaan ei innostunut niistä yhtä lailla, Plasa kertoo. Plasa päätti ottaa riskin ja tuotti projektin itse. Plewkasta ja Neanderista muodostui rockbändi Selig, jonka nappasi talliinsa Sony Music. Neljä vuotta myöhemmin Plasa sainasi itse Echtin, josta tuli Saksan ensimmäisiä poikabändejä. Sittemmin 1990-luvulla Plasa saavuttikin jo laajempaa mainetta juuri Seligin ja Echtin tuottajana. Niiden menestys Alli Neumann työstää uutta musiikkia tuottaja-studioguru Franz Plasan kanssa H.O.M.E. Studiosissa. 38 136319_.indd 38 2.12.2019 14.49.26
satoi luonnollisesti myös Plasan laariin. Yhtäkkiä eri tahot halusivat musiikkiinsa samaa potkua kuin kyseisten bändien levyillä. – Kun tuotin Seligiä, tiesin että olin luomassa saksalaisyleisölle jotain täysin ennenkuulematonta. Kehitimme aivan uudenlaisen saundin saksankieliseen rockiin yhdistämällä tuolloin tuoretta grungea 1970-luvun kokeelliseen meininkiin. Kahden ensimmäisen Seligille tuottamani albumin jälkeen minua alettiin buukata työstämään jotain samankaltaista muiden levy-yhtiöiden uusien kiinnitysten kanssa. Tuohon aikaan alalla oli isoimpina suunnannäyttäjinä 1970-luvun alun saundi sekä Lenny Kravitzin debyyttialbumin tyylinen retroklooni, Plasa kuvailee. Toinen erityisen opettavainen tapaus oli Echt, joka luotiin itse asiassa juuri studiossa. – Bändin pojat olivat kaikki hyvin nuoria, tuolloin vasta 14–16-vuotiaita. Tuotannossa saimme heidät kuulostamaan ikäistään vanhemmilta. Kakkosalbumille äänitimme jousiosuuksia Lontoon Abbey Roadilla sikäläisen orkesterin kanssa. Minulla oli idea täydellisestä jousiorkesterisaundista. Jousisession jälkeen palasin kotistudioon, miksasin materiaalin stereoksi ja prässäytin siitä vinyyliasetaattikopion. Kun sen soittaa pari kertaa, toistoon tulee eräänlaista harmonista säröä. Tallensin sitten tämän vinyylisaundin koneelle ja käytin sitä miksauksessa. Minua pidettiin tyhmänä moisen vuoksi, mutta kun sekä albumi että kyseinen single ampuivat listaykköseksi Saksassa, kaikki taputtelivat selkään, Plasa kertoo. Seuraava iso askel Plasan tuottajanuralla oli yhteistyö Saksassa legendaariseen asemaan vuosikymmenien mittaan nousseen Udo Lindenbergin kanssa. Epätavalliset metodit herättivät jälleen ensin ihmettelyä ja närää. – En halunnut hänen kuulostavan yhteisellä albumillamme samalta kuin ennen. Niinpä kieltäydyin työskentelemästä hänen silloisen bändinsä kanssa. Se oli aika epäsuosittu veto. Heidän sijaansa valitsin muusikot Seligistä ja toisesta nuoresta saksalaisbändistä. Itse asiassa jälkimmäisen kitaristi on nykyään Udon vakiokitaristi kaikissa hänen musiikillisissa aktiviteeteissaan, Plasa iskee silmää. ÄÄNITTÄMÖ 2.0 Plasa osti lopulta studion Papen ajauduttua konkurssiin vuonna 1997. Hän sai kaupassa muun muassa arvomikrofonit ja -instrumentit mutta myi myöhemmin mittavan kokoelman kitaraharvinaisuuksia. Edelleen talosta löytyy kuitenkin laaja valikoima instrumentteja Hammond C3:sta ja Minimoogista Yamaha-flyygeliin sekä erilaisiin lyömäja kielisoittimiin. Plasa pani paikat uuteen uskoon ja laajensi studiota naapurustosta vapautuvilla tiloilla. Tällä hetkellä äänittämöllä on pinta-alaa noin 470 neliömetriä. Vuosien varrella Plasa on kehittänyt edelleen talon toimivuutta. Esimerkiksi 80-kanavainen SSL 9080 J -monsterikonsoli on saanut lähteä, sillä se hori sähköä pienen kylän edestä ja lisäksi sen ylläpitoja huoltokulut osoittautuivat tolkuttomiksi. Monihuoneinen tila tulvii tunnelmaa ja muistoja. Seinillä on muun muassa valokuvia, postikortteja sekä kultaja muita meriittilevyjä. Valvomojen seinään upotetut ykkösmonitorit on räätälöinyt Roger Quested. Niitä täydennetään tapauskohtaisesti lähikenttämonitoreilla, kuten KRK Exposé E8B, Sony SRS Z1 ja Yamaha NS10M. Kakkosverstaasta löytyy vielä verrokeiksi Neumann KH 310:t ja Auratone 5C Superit. Talon ison soittohuoneen akustiikan on viilannut Wolfgang Jensen, saksalainen audioguru, joka rakensi studioita etenkin 1970ja 1980-luvuilla. Toisen verstaan akustiikka on puolestaan Sven Pierschelin käsialaa. Mukautuville puitteille sekä eklektiselle kalustolle on monenlaista käyttöä. – Nauhuria vaaditaan yhä useammin. Itse asiassa Mariah Carey tuli meille juuri talossa olevan moniraiturin vuoksi. Hän halusi keskellä yötä popcornia kesken duunin, joten jouduimme hälyttämään tukijoukot paahtomaissin metsästykseen, Plasa nauraa. Sessioon liittyi muitakin haasteita sen jälkeen kun paikallisen Sony Musicin konttorista oli tiedusteltu, olisiko studiota mahdollista varata muutamaksi päiväksi amerikkalaistähdelle. – Minulla oli yksi vaadituista 48-raitureista, ja jouduin vuokraamaan toisen Sveitsistä Mariahia varten. Kun olimme sitten tehneet kaikki tarvittavat valmistelut sessioita varten, Mariahin henkilökohtainen manageri saapui studioon ja päätti, kuka jää ja kenen täytyy poistua. Lisäksi hänellä oli listalla tietty shampanja, jota piti olla kylmässä. Ja niin edelleen. Sitten koitti päivä, jolloin hänen oli määrä saapua, mutta Mariahia ei näkynyt, Plasa paljastaa. Äänimies Mathias Brandstetter monitoroi muun muassa seinään upotetuilla Quested 215 -kaiuttimilla. Vuosikerta-Wilag on yhä käytössä H.O.M.E. Studiosissa. RAPORTTI 39 136319_.indd 39 2.12.2019 14.49.59
Plasalle soitettiin kuitenkin juuri ennen puolta yötä, että tähti oli nukkumassa yksityissuihkarissaan lentokentällä. – Pääsimme lopulta aloittamaan laulusession nauhoituksen yhdeltä yöllä, mutta siinä vaiheessa olin jo hyvin epäileväinen koko homman suhteen. Kun hän sitten alkoi laulaa, siitä kehkeytyi ehkä paras äänityssession, johon olen koskaan osallistunut, Plasa tunnustaa. Vieläkin enemmän Plasa on saanut panna itseään likoon työskennellessään Womack & Womackin kanssa. Amerikkalainen r&b-soul-funk-pariskunta Linda ja Cecil Womack on tuottajan esikuvia, ja sessio tuntui toteutuneelta unelmalta. – Kirjoitin ja tuotin heille joitakin kappaleita täällä. Kun aloimme työstää valmiina tulleita taustaraitoja, ne tuntuivat aivan paskalta. Kun Womackit sitten latasivat niihin kirjoittamansa tekstit ja omat lauluosuutensa, tipahdin täysin. He muuttivat kuran kullaksi, Plasa kertoo. Vuosien mittaan inspiroivia kohtaamisia on kertynyt runsaasti. Isoista elämyksistä Plasa mainitsee soul-r&b-laulaja Macy Grayn, jonka kanssa vietetystä työntäytteisestä illasta kehkeytyi ”siunattu”. Aivan vastikään talossa piipahti jenkkibändi OneRepublicin nokkamies Ryan Tedder, jonka kanssa tehtiin yksi raita. Erityisen isoja tuotantoja ovat puolestaan olleet musiikin työstö hittimusikaaleihin Rocky ja Das Wunder von Bern. TUOREET HAASTEET Musiikkibisneksen mullistuksen myötä aivan uusille ja alalle vasta tuleville tekijöille läppäristudio on usein ainoa vaihtoehto kokeilla omia ideoita käytännössä. Vastaavan tason budjetin edellyttäminen ammattistudiolta on kuitenkin loukkaus Plasan mielestä. Niinpä hän työstää omat projektinsa täysin valmiiksi ilman ulkopuolista vaikutusta. Ilmiöllä on ollut myös oheisvaikutus, kuten räjähdysmäisesti yleistynyt huokeiden nappija muiden kuulokkeiden käyttö. Halvin mahdollinen saundi myös kuulostaa halvalta, mikä on vaikuttanut ihmisten käsitykseen audiosta. Laadun osatekijöistä ei ole mitään käsitystä, eikä sitä osata edes vaatia valtavirran tarjonnassa. Siitä juontuvat luonnottomat korostukset, basson palvonta, ylikompressointi ja vastaavat virheet. Hifimaailman vierailun aikana Plasa työsti uutta musiikkia Alli Neumannin kanssa. Yhteistyö on tuottanut kaksi ep-levyä, ja kolmatta hiotaan parhaillaan. Toimelias 21-vuotias laulaja, muusikko ja lauluntekijä luo parhaillaan nimeä monipuolisena poptähtenä. Lisäksi hän on ehtinyt näyttelemään toista pääosaa Kim Frankin ohjaamassa elokuvassa Wach (2018). Neumann on keikkaillut tänä vuonna erityisesti festivaaleilla, joita on kertynyt työlistalle kaikkiaan kolmisenkymmentä. Syksyllä hän esiintyi esimerkiksi Hampurin Reeperbahn-festivaalilla ja sen jälkeen Wienin Waves Vienna -tapahtumassa. Hampurissa Neumannia kuultiin Gruenspanissa. Se sijaitsee samalla Große Freiheit -kadulla, jonka klubeissa Kaiserkeller, Indra ja Star-Club The Beatles aloitti uraansa Hampurin vuosinaan 1960–1962. Studioon Neumann saapui seurassaan poikaystävä Joel Montagud ja koira. Aluksi tankattiin Plasan keittiömestaroimaa pikanttia salaattia ja vaihdettiin kuulumisia. Sitten siirryttiin H.O.M.E. Studiosin päävalvomoon, joka on Plasan luova äänilaboratorio. Sessiossa Neumann esitteli älypuhelimeen tallentamiaan ideoita, joista Plasa nappasi kiinni kitaransa kanssa. Plasa improvisoi melodiaja rytmikulkuja, ja Neumann työsti tekstiä ja intonaatiota. Äänimies Mathias Brandstetter piti huolen 24-kanavaisen SSL Duality SE -konsolin ääressä, että aiemman demon konepulssi oli aina oikeassa kohdassa ja koko työnkulku saatiin tallennettua. – Aloitimme yhteistyön, kun Alli oli 12-vuotias. Ajan mittaan olemme kokeilleet kaikenlaisia genrejä. Vuodesta 2017 olemme työstäneet saksankielisiä lauluja. Parin aiemman ep:n jatkoksi tähtäämme seuraavan levyn maaliskuuksi 2020. Satsaamme vahvaan tekstiin ja persoonaan, Plasa paljastaa. Tällaisessa tilanteessa tarvitaan täydellistä saundia. Se voi olla mitä tahansa, ”mikä auttaa laulun syttymään liekkeihin ja tartuttamaan ne myös kuuntelijaan”. – Mitään tiettyä metodia sen löytämiseksi ei ole, vaan artisti ja tilanne sanelevat ratkaisut. Ne saattavat vielä vaihdella päivästä toiseen aina sen mukaan, miltä sattuu tuntumaan. Täytyy vain löytää juuri ne oikeat jutut yhdessä kokeilemalla. Jos kuitenkin olisi nostettava yksi tekijä yli muiden niin sanoisin, että läsnäolo tässä ja nyt on tärkeintä, Plasa analysoi. Kalusto on yhdistelmä uusinta digimagiaa sekä luonnikkaita vintage-aarteita. – Suosin mikrofoneina esimerkiksi Shuren SM7B:tä sekä joihinkin laulujuttuihin 1940-luvun pullomallista Wilag MV760:a sen erikoisen äänikuvan vuoksi. Session tuloksia kuuntelen pääosin molemmista pajoista löytyvillä isoilla Quested-systeemeillä. Lähikenttää koskevat tsekkaukset hoituvat tapauskohtaisesti KRK Exposé E8B:lla, vanhoilla NS10:llä ja pikkuisilla Sony SRS Z1:llä, Plasa listaa. Työt eivät jää suinkaan verstaalle, vaan Plasa kuuntelee joka ilta musiikkia myös kotonaan. Silloin hän kytkee soittimeen ”halvat Beyerdynamicit”. Mikä sitten on päällimmäisenä, kun palataan aloittamaan uutta työpäivää? – Ilmapiiri on oleellisen tärkeä. Studion kodinomaisuus syntyy mukavilla huonekaluilla ja lämpimällä tunnelmalla. Teemme työstä oikeasti hauskaa, ja meillä on täällä upea porukka. Niin ja ruokaa pitää olla. Kokkaan mahtavaa salaattia – juuri oikeanlainen juusto on kaikki kaikessa, Plasa nauraa. n Lisätietoja: https://home-studios.com H.O.M.E. Studiosin leposoppea koristaa muun muassa Depeche Moden kultalevy. 40 136319_.indd 40 2.12.2019 14.50.25
NEW HORI ZON SH ELT ER NEW HORI ZON TULE JA NOUKI PARHAAT PÄÄLTÄ! Puh. 041 54 671 54 ? www.hifiklinikka.fi Tutun FEZZ Audion putkivahvisti mien rinnalla nyt KR Audion mainekkaiden vahvisti mien ja putkien maahantuonti HIFIKLINIKALLA on maan laajin levysoiti nmalisto. Laadukkaan ja laajan Transrotor-malliston lisäksi Paer Audion, sekä uutuutena italialaisisen NEW HORIZON soitti mien maahantuonti . Näiden lisäksi saatavilla myös Oraclen, SME:n ja Thorensin soitti met. Äänivarsia löytyy edellä mainitt ujen lisäksi myös Tri Planarilta. Äänirasioista Phasemati onin, Shelterin ja Transrotorin maahantuonti , sekä varastosta myös Benz-Micron, Dynavectorin, Koetsun, Londonin, Lyran ja Ortofonin rasiat. Uutuutena laadukkaat FONÉ Recordsin äänitt eet Italiasta. Cd,Sacd,vinyyli ja Master kelanauhat. Nessien levypesureiden lisäksi Klinikalta löytyvät Clearaudion, OkiNokin ja Consonancen tuott eet. NYT MESSUJEN KUNNIAKSI KAIKKI VARASTOSSA OLEVAT TUOTTEET VÄHINTÄÄN 30% KR AU D IO FEZZ AUDIO TRANSROTOR SH ELT ER PAER AUDIO N LA W RE N CE AU D IO HifiKlinikka_Messumainos_230x297.indd 1 6.8.2019 14.06.23 136472_.indd 41 2.12.2019 15.19.08
BITTIVIRRAN VIEMÄÄ TESTI | BEL CANTO E.ONE STREAM -STRIIMERI Amerikkalainen Bel Canto tunnetaan sekä laadukkaista laitteista että tuotteiden viehättävästä kenkälaatikkomaisesta koosta ja muotokielestä. Nyt tarjolle on tullut sarjaan sopiva striimeri mqaja Roon-ominaisuuksilla. TEKSTI JUSSI ARVIO | KUVAT JUSSI ARVIO JA MAURI ERONEN 42 136174_.indd 42 2.12.2019 15.00.45
TESTI Seek-sovelluksen kautta onnistuu myös suoratoistopalvelu Tidalin sekä Qobuzin käyttö. Sovellus toimi periaatteessa loogisesti ja luontevasti, vaikka kaatuikin muutaman kerran käytössä katkaisten yhteyden striimeriin. Syy saattoi toki olla ikääntyneen puhelimeni, johon olin juuri ladannut iOS 13.1.2-päivityksen. Tidalin ystäviä saattaa kiinnostaa, että Streamissa on rautatason mqa-purku. Näin ollen Tidalin mqa-master-tiedostoista saadaan purettua molemmat origamikerrokset. Kun yhtälöön lisätään vielä valmistajan lupaus tarkoista kellopiireistä ja siten olematon jitter, alkaa kokonaisuus vaikuttaa kiinnostavalta. Laitteessa on myös rajoituksensa. Streamin digiannot rajoittavat toistettavan signaalin maksimissaan 24 bitin ja 192 kilohertsin laatuun, eikä dsd soi Rooninkaan kautta natiiviresoluutiolla. Lohdutukseksi sentään tauoton gaplesstoisto onnistuu jo Seek-sovelluksessakin. Takapaneeli muistuttaa enemmän hifilaitetta. Vasemmassa reunassa on virtakaapelin ottoliitin, virtakytkin, peruslaatuiset rca-analogiannot, digiannot (aes, koaksiaali, optinen) sekä rj45-verkkoliitäntä. Viimeksi mainitun alla on vielä usb-a kovalevyn tai muistitikun liittämiseksi. Hieman yllättäen H arva kuitenkaan muistaa Bel Canton alkuaikoja 1990luvun alussa. Nykyisin d-luokan vahvistinraudalla tulosta tekevä valmistaja aloitti näet dacilla ja putkivahvistimilla. Jo alussa siis huomioitiin hifipiireissä orastanut ja nyt epidemiaksi räjähtänyt digi-into. Fiksun ennakoinnin ansiosta John Stronczerin luotsaama brändi onkin tänä päivänä elinvoimainen ja arvostettu. Fiksu design kestää aikaa, sanotaan. Joitakin vuosia sitten omaakin hyllyäni koristi Bel Canton cd-pyöritin, da-muunnin sekä päätepari. Nykymalliston erottaa tuosta ajasta vain hienoisesti stilisoitu, etumaskia kiertävä reunus sekä ekoajan saatossa sinisistä vihreiksi muuttuneet virtaledit. EI VAIN STRIIMERI Stream kuuluu valmistajan lähtötason e.One-mallisarjaan. Askeettisen mutta laadukkaan jämerän olemuksen rikkoo terävä ja helppolukuinen kahden rivin vihreä tekstinäyttö. Näytöstä ilmenee protokolla (Roon Ready, dlna), toistettavan tiedoston näytetaajuus, tiedostomuoto sekä muuta oleellista. Takalevyn painikkeella voidaan valita näyttöön vaihtoehtoisesti kappaletiedot. Varsinaista käyttöliittymää, kuten painikkeita tai säätimiä, on turha edestä etsiä. Laitetta ja verkon musiikkikirjastoja hallinnoidaan Bel Canton Seek-sovelluksella, joka on saatavilla vain iOS-laitteille (tosin maailmalla on raportoitu Mconnect-sovelluksen toimivan Androidilla). Testin aikana käytössä oli Seekin tuorein 1.1.3-versio, jonka asensin iPhone 7:ään. Esimerkiksi laitteen ohjelmistopäivitys vaatii avukseen sovellusta. Hämmentävänä piirteenä striimerin raudan ohjelmistopäivitys taas suoritetaan painamalla laitteen takana olevaa painiketta muutama sekunti pohjassa. Tidalin ystäviä saattaa kiinnostaa, että Streamissa on rautatason mqa-purku. Näin ollen Tidalin mqa-master-tiedostoista saadaan purettua molemmat origamikerrokset. mukana ei ole wifiä. Kuten rca-annoista voi päätellä, laite sisältää myös oman da-muuntimen, ja siksi se voidaan kytkeä suoraan vahvistimen linjaottoon. Mikäli tarvetta ilmenisi, voi aina siirtyä käyttämään ulkoista muunninta. MYÖS ROON-TUETTU Aloitin kuuntelut liittämällä Bel Canton linja-annot etuvahvistimeeni. Hyödynsin aluksi laitteen omaa da-muunninta. Hallintaan käytin Seek-sovellusta. Kokemus on osoittanut, että keskinkertainen käyttöliittymä voi pilata muuten hyvän laitteen. Kuten mainittua, Seek ei eronnut edukseen tai varsinaisesti haitakseenkaan aiemmin vastaan tulleista vastaavista. Satunnainen käyttö hoituu sillä aivan mainiosti. Kaikeksi onneksi Streamissa on kuitenkin myös Roon-tuki. Sen ansiosta Bel Canton käytettävyys nousi kerralla parhaaseen a-luokkaan. Ainoa varjopuoli on tietysti se, että Roon-lisenssi on hankittava erikseen eikä se ole ihan halpa. Toisaalta mikäli omistat laajan musiikkikirjaston verkkolevyllä ja sinulla on lisäksi Tidal-tili, yhdistää Roon sekä laite-, musiikinettä metadatahallinnan ylivoimaisen luontevaksi kokonaisuudeksi. Takalevyn Program-näppäimellä valitaan etulevyn näytössä kerrottava toistoinformaatio ja vaihdetaan käyttöön joko digija analogilähtö. 43 136174_.indd 43 2.12.2019 15.01.02
MITTAUSTULOKSET | MAURI ERONEN Vaikka Bel Canton käyttämän ConversDigitalin dlna-moduuliin perustuva rauta tukeekin periaatteessa myös Spotify Connectia ja Airplaytä, on ne jätetty laitteesta pois. Häviötöntä cd-tasoista materiaalia verkon yli tai usb-tikulta toistettaessa mittaustulokset ovat moitteettomat. Mitattu 102 desibelin häiriöetäisyys vain on hieman käytetylle PCM1502A-dacille speksattua 112 desibeliä alhaisempi. Epäsymmertrisen ja esisekä jälkisointia synnyttävän impulssivasteen muoto näyttää yhdistelmältä minimum phaseja fast roll off -tyyppisiä suotimia. Taajuusvaste analogilähdöistä 44,1 kilohertsin signaalilla. Yhden kilohertsin täyden tason sinisignaalin synnyttämä säröspektri. Yhden kilohertsin sinisignaalin särö alenevalla tallennustasolla. Analogilähdön jitter 44,1 kilohertsin ja 16 bitin signaalilla. Impulssivaste. HYVÄ PAREMMAKSI Oman muuntimen kautta kuultuna Bel Canto osoittautui ääneltään asialliseksi ja tasapainoiseksi. Ilman suoraa vertailua kirjasin ensimmäiseksi paperille seuraavaa: ”Yleispätevä, käypä, kohtelias paketti, joka ei loukkaa ketään”. Toisin ilmaistuna resoluutiota voisi olla hieman enemmän, samoin sävykkyyttä ja eloisuutta. Kelpo suoritus sellaisenaankin. Kriittiseksi heittäytyen Rajattoman acapella-laulanta jäi hieman postikorttimaiseksi. Kyse ei ollut jonkin äänialan puutteesta tai korostuksesta, vaan hienoisesta yleisestä harmaudesta. Ikään kuin ensi-illasta olisi siirrytty keikkakalenterin kisaväsymystä ilmentäviin viimeisiin viisuihin. Veikkaan, että balanssi on tarkoituksella asetettu rohkean rempseästä tai kutsuvan keimailevasta taustamusiikkiaan arvostavan hipsteripolven korville suotuisaksi. Olisiko kohderyhmä siellä? Sama ilmeni muillakin näytteillä, muun muassa Cannonball Adderleyn kanssa. Ei nyt sentään lounge-jazziin vajottu, mutta jotakin eloisan rouheaa jäi matkalle. Hinta huomioiden potentiaalisella asiakkaalla on jo lupa odottaa erinomaista. Bel Canton tapauksessa siihen vaadittiin ulkoisen da-muuntimen lisääminen. Sisäinen muunnin ohitettuna ja laite pelkkänä digitaalisena siltana äänessä ei ilmennyt moitteen sijaa. Tunnistin helposti oman Totaldac-muuntimeni ominaispiirteet. Parhaimmillaan Stream olikin Roon-järjestelmän osana ulkoisella dacilla varustettuna. Siinä se toimi vailla havaittavaa omaa sävyä ja oli siten odotetusti roolissaan erinomainen. Tästä Tehonkulutus 6 W Rca-linjalähtö, dlna, 44,1 kHz/16 bit Antojännite, 1 kHz, dBFS 2,1 V Häiriöetäisyys, A-paino 102 dB Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz 0,003/0,003 % Intermodulaatiosärö, 19+20 kHz, 2nd/3rd 0,001/0,028 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 103/94 dB Kanavatasapaino 0,1 dB Jitter, 16 bit, 44,1 kHz 123 ps Lineaarisuus (<±1,0 dB) -93 dBFS BEL CANTO E.ONE STREAM Hinta 1 890 € Edustaja Hifiguru Oy Lisätietoja www.belcantodesign.com www.hifiguru.fi Mitat (lxkxs) 21,6 x 8,8 x 31,8 cm Paino 7 kg Tulot rj45, usb-a Lähdöt (digital) aes, spdif, toslink Lähdöt (analog) 1x rca Muuta Roon-tuki, MQA-purku, Seek-sovellus tulokulmasta katsottuna hinta ei siis ole aivan vailla perusteita. Samalla on sanottava, että pelkkien striimereiden keskinäisiä äänellisiä eroja on vaikea kaivella, kun perusasiat ovat kunnossa. ?n 44 136174_.indd 44 2.12.2019 15.01.13
TESTI TYYLISEIKKOJA JA TIETOISIA RAJOITUKSIA Bel Canto e.One Stream toimii teknisesti hyvin mutta jätti hieman ristiriitaisen kuvan itsestään. On erikoista, että pitkään digipuolella toiminut valmistaja sisällyttää laitteeseen parhaimmillaankin pakattua ääntä toistavan mqa-koodauksen, mutta jättää aidon hires-toiston (dsd) paitsioon. Toisaalta sama ilmeisen tietoinen rajoite on saman sarjan erillisessä 2.7-da-muuntimessa. Muitakin erikoisuuksia on tuotteeseen jäänyt. Soisi, että tekstinäyttöön kulloinkin halutut tiedot voisi valita kaukosäätimellä tai suoraan Seek-sovelluksesta erillisen taakse sijoitetun painikkeen sijaan. Pahimmassa tapauksessa hyllysijoitus estää painikkeen käytön. Bel Canto -systeemiin Stream on kuitenkin ainoa oikea valinta jo tyylisyistä. Highendin viitekehyksen sijaan e.One-sarja saattaakin kutitella enemmän esimerkiksi Philippe Starckia kuin audiomaailman velhoja arvostavia tahoja. Viimeistely | Roon-yhteensopivuus | Mqa-purku varauksin | Ääni striimerinä Rajoitteet dsd-toistossa | Pienet omituisuudet Bel Canto käyttää onnistuneesti valmiita audiopalikoita, kuten ConversDigitalin mconnectdlna-verkkotoistomoduulia ja Texas Instru mentsin PCM5102A-da-muunninpiiriä. Analogiannossa on laadukkaat Nichiconin elkot. 136174_.indd 45 2.12.2019 15.01.26
YLÄLUOKAN SAKSALAINEN HIGHEND | HERMUSET: CANTON REFERENCE 2K -KAIUTIN TEKSTI MATTI HERMUNEN | KUVAT VALMISTAJA Neljä innokasta äänentoistoharrastajaa perustivat Cantonin vuonna 1972 Frankfurtin lähelle Weilrodin kylään. Aikojen mittaan merkki on valmistanut myös vahvistimia ja muuta elektroniikkaa, mutta nyt Canton keskittyy kaiuttimiin, joita löytyy passiivisista aktiiveihin ja langattomista kannettaviin. 46 135876_.indd 46 2.12.2019 15.10.10
Kaiutin istuu neljän metallijalan varassa sitä hieman leveämmällä tanakalla aluslevyllä. Alaspäin suunnatun refleksiaukon ilmavirtojen kulkua rauhoittavat alustalevyyn muotoillut ohjaimet. Kokeilussa ollut kaiutin oli moitteettomasti pianolakattu musta, mutta vaihtoehtona on myös valkoinen. Elementtien suojat kiinnittyvät magneeteilla, joten etuseinässä ei ole näkyviä kiinnikkeitä. HYÖTYÄ HUOLELLISESTA ASENNUKSESTA Cantonit löysivät paikkansa DSPeaker Anti-Mode X4:n avulla melko nopeasti. Kokeilin myös huonekorjausta, mutta toimivalla sijoituksella X4 ei enää tehnyt alapäähän olennaisia korjauksia. Ylemmän alueen korjausta ei käytetty. Kuunteluetäisyys oli hieman alle kolme, kaiuttimien väli noin kaksi ja etäisyys etuseinästä kaksi ja puoli metriä. Referencet tulivat normaalia kauemmas sivuseinistä, ja etäisyys lähimpään seinään oli 125 senttimetriä. Aluksi kaiuttimet suunnattiin valmistajan ohjeen mukaan vain hieman kuuntelijaa kohti. Tällä asetuksella Cantonin yläpään toisto oli miellyttävää mutta samalla hieman ponnetonta. Kaiuttimien kääntö kuuntelijaan päin paransi asioita. Loppujen lopuksi Cantonit suunnattiin suoraan kohti sekä ylemmän alueen tasonsäätö siirrettiin +1,5 desibelin asentoon. Tämä suuntaus ja diskantin taso kävi valtaosalle kuuntelijoista. Mutta sitten näkemyksiltään vankka kuuntelijakaksikko päätyi tiputtamaan keskialueen säädön miinukselle ja pitämään diskantin nollilla. Kokeilin herrojen säätöjä ja päädyin käyttämään niitä loppuajan. MIELLYTTÄVÄ BALANSSI Ylemmän alueen toisto on miellyttävä yhdistelmä pehmeyttä ja elävyyttä. Äänessä on sopiva määrä kirkkautta ja reippautta, eikä se käy korviin, ellei tuottaja ole niin ajatellut. Monelle kuuntelijalle tämä lienee etu, vaikka jotkut saattavat kaivata enemmän purevuutta. Stereotoiston sivutai syvyyssuuntainen tarkkuus on riittävää, ei niinkään veitsenterävää piirtoa. Ääni pysyy hyvin paikoillaan, eikä tarpeetonta eloa juuri ole. Äänen painopiste asettuu useimmiten kaiuttimien väliselle alueelle, jopa niiden etupuolelle. Äänikuva ei kuitenkaan ole R eference 2K on Cantonin parhaan sarjan kakkosmalli. Sen yläpuolella on suunnilleen saman korkuinen mutta bassoelementeiltään ja muilta mitoiltaan 2K:ta selvästi järeämpi Reference 1K. Reference-sarjaan kuuluu kaikkiaan kymmenen kaiutinta. Kokoa, näköä ja suorituskykyä riittää 2K:ssakin. Bassoa varten on kolme 220 millimetrin elementtiä sekä samat 180-millimetrinen keskiääni ja 25 millimetrin diskanttielementit kuin isoveljessäkin. Korkeus on lähes 130 senttimetriä, syvyyttä melkein 60 senttimetriä ja massaa 71 kilogrammaa. Monikerroslaminoidun, kapeahkon ja kaarevaseinäisen kotelon vahvuus on enimmillään 50 millimetriä. Jokaisella elementillä on sille optimoitu tila, ja kotelon eloa rauhoittavat sisäiset tuet. Kotelon yläosan pyöristys ja kaventavat viisteet vähentävät reunaheijastuksia. Keskiäänija bassoelementtien kartiot on tehty keraamisesta volframisekoitteesta, jolla tavoitellaan jäykkää, tarkasti liikkuvaa ja kuitenkin kevyttä rakennetta. Diskantin materiaali on niin ikään keramiikkaa, ja se on istutettu Cantonin 40-vuotisjuhlien Jubilee-mallistossa käyttöön otetun ohjaimen pohjalle. Basson ja ylemmän alueen jakosuotimet on erotettu toisistaan. Kahdet kaiutinliitännät mahdollistavat kaksoisjohdotuksen tai tuplavahvistuksen. Takapaneelissa on kaksi ruuviterminaalia, joiden kytkentöjä muuttamalla 2K:n balanssia saa muutettua. Vaikutusalue on ±1,5 desibeliä alemmalla keskialueella 100–300 hertsin välillä tai yläalueella noin kahdeksasta kilohertsistä ylöspäin. TOISELLA KORVALLA MIKAEL NEDERSTRÖM AVOIN, ARTIKULOIVA ja suhteellisen tasapainoinen soundi. Äänessä on tiettyä ytimekkyyttä ja dynamiikkaa sen verran, että toisto on monella tapaa uskottava. Auktoriteettia ja jytyä riittää moneen lähtöön. Basso on suhteellisen hyvin balanssissa, kovaa iskevä ja ulottuu varsin alas. Sointibalanssi ei ole ihan neutraali, sillä keskialueella on hitunen honottavaa sävyä, joka tulee esiin lähinnä tutun mieslaulajan äänessä. Vähemmän vaativalla tavaralla ilmiötä ei kuulu, joten mutka ei liene suurensuuri. Ääni ei ole lainkaan rasittava tai sellainen, jota voisi sanoa ”viileän neutraaliksi”. Enemmänkin soundi on hiukan kaupalliseen suuntaan kallellaan: aavistuksen lämpöiseen ja kirkkaaseen suuntaan balansoitu. Hetfieldin kitara menettää kovimman särmänsä, Juice herkimmän läsnäolonsa. Myös äänikuva kaikessa ilmavuudessaan tukee enemmän musiikin kuuntelua kuin ryppyotsaista analyysiä. Kokonaisuus on enemmän musiikin kuuntelun kuin hifin ehdoilla mietitty. Sellaisenaan soundi on oikein viihdyttävä, mutta ei täysin uskollinen äänitteelle. Hauska jytäkaiutin, joka ei ota itseään turhan vakavasti. MATTI HERMUNEN on helsinkiläinen pitkän linjan hifiharrastaja. Hänen musiikinkuuntelunsa painottuu vahvasti klassisen musiikin puolelle. Myös elokuvat ja niiden monikanavaäänentoisto ovat kiinnostuksen kohteita. Nimikkopalstallaan hän testaa intohimonsa kohteena olevia, usein sangen hinnakkaita hifituotteita. Laitearviot perustuvat vankkaan kokemukseen useiden vuosikymmenien ajalta. K uk a? HIGHEND 47 135876_.indd 47 2.12.2019 15.10.24
ENSIVAIKUTELMA ON neutraali. On sinänsä hyvä, jos kaiutin pitäytyy totuudessa eikä pane omiaan. Pian neutraalius paljastui sävyttömyydeksi ja innottomuudeksi. Käyttöoppaassa suositetun ohisuuntauksen sijasta kaiuttimet kohdistettiin suoraan kuuntelupaikalle ja diskantin tasoa nostettiin. Toisto heräsi eloon. Verho musiikin edestä siirtyi syrjään tai ainakin oheni. Vaikka alemman keskialueen säätöä ei kokeiltu, on ilmeistä, että pienelläkin sovittelulla toistoon voi vaikuttaa kuultavasti. Jazzin matalat pellit kolahtelivat alun perinkin uskottavasti, mutta diskantin kirkastaminen paransi myös kevyempiä helähdyksiä. Viulun voimasoiton purevat sävyt avautuivat, ja akustisen kitaran näppäilyäänet pääsivät esiin. Stereon sivuttaissuuntainen tarkkuus oli hyvä. Tila, mukaan lukien äänitteen tuotantovirheet, jäsentyi kelvollisesti, joskin hiukan kuivansorttisena. Lauluäänissä, sopraanossa ja baritonissa, oli läsnäoloa. Reippaasti luukutettu funk-jazz jytkähteli ponnekkaasti huolimatta basson yleisluontoisuudesta, joka vaikeutti sähköbasson linjojen seurattavuutta. Urkujen supermatalat jäivät heikoiksi, kun taas ylemmän bassoalueen korostukset levisivät epämääräisiksi antaen hetkittäin jälkivärähtelyn kaltaisen vaikutelman. Samasta syystä piano sai kotelomaisia tai puisevia sävyjä, kun alin oktaavi ei kyennyt tarjoamaan tukevaa perustaa. Ristiriita toiston jämeryyden ja basson epämääräisyyden välillä jäi askarruttamaan. Kotelon viistetyt kulmat vähentävät heijastuksia ja keventävät ulkonäköä. Alaspäin suunnatun refleksiaukon ilmavirtauksia rauhoitetaan aluslevyn muotoilulla. Yläja keskialueen tasonsäätöä varten on tukevat kytkentäliuskat. KOLMANNELLA KORVALLA JUKKA ISOPURO 48 135876_.indd 48 2.12.2019 15.10.32
lattea, vaan tarvittaessa tilaja syvyysinformaatiota sekä ilmavuutta on runsaasti. Bill Evans Trion Village Vanguardissa 1960-luvun alussa tallennetut liveäänitteet, esimerkiksi My Man’s Gone Now tai Waltz for Debby tarjosivat uskottavan elävää tunnelmaa. Omanlaisensa kuuntelukokemuksen tuotti Tidalista tupsahtanut Pedros’s Heavy Gentlemenien kokoomalevy, jossa Ismo Alangon ja kumppanien näkemykset ajan iskelmistä säväyttivät, vaikka eivät varsinaisesti parantaneet käsitystä heidän taiteilijuudestaan. Reference 2K:n luonne on kohteliaan ja lähes neutraalin rajamailla. Se reagoi sijoituspaikan ja säätöjen muutoksiin herkästi, joten oman maun mukaisen toiston löytää uutterasti kokeilemalla. Lisäksi 2K on melko tarkka mutta ei kuitenkaan tunge asioita nenään kiinni asti. Alan Parsons Projectin pehmeät soundit menivät tarpeettoman untuvaisiksi, kun taas 22-Pistepirkon Eleven säilyi riittävän rupisena. Cecilia Bartolin tuoreella Antonio Vivaldi -levyllä Cantonit välittivät Bartolin rehevän yhteispelin orkesterin trumpetistin kanssa. Tosin viimeinen tarkkuus tai erottelu uupui. Basson ulottuvuus on kaiuttimen kokoon nähden maltillinen. Sävyt ja soittimen luonne toistuvat hyvin, esimerkiksi käy Charlie Hadenin pitkä kontrabassosoolo Keith Jarrettin Arbour Zenan ensimmäisen kappaleena alkupuolella. Jarrettin pianossa ja Jan Garbarekin fonissa oli sopivasti kirkkautta, särmää ja sävyjä, Hadenin bassossa syvälle ulottuvaa puhdasta pontevuutta. KOKENEEN KUUNTELIJAN ARVIO Yksi Cantoneita perusteellisesti kuunnelleista lähetti havaintonsa jutun viimeistelyvaiheessa. Ohessa hänen tiivistetty arvionsa: ”Cantonin ääni ei aluksi tarjonnut järisyttävää elämystä kokonaisuutena, vaikka alakerta vakuuttikin jo kättelyssä. Pientä keskialueen aggressiivisuutta oli havaittavissa. Muutaman tunnin kuuntelusession alussa kaiuttimen takana olevat terminaalit olivat tehdasasetuksissaan eli ilman korjausta. Ylemmän alueen säätö +1,5 desibelin asennossa kaiuttimet tarjosivat hallitun muhevan basson lisäksi kirkkaansorttista heleyttä, mutta korostus meni mielestäni jo aavistuksen rasittavan puolelle. Vaikutelma oli loudnessmainen. Omaan kuuntelumakuun ja CANTON REFERENCE 2 K Hinta 14 400 € /pari Edustaja Audelec Oy Lisätietoja www.canton.de www.audelec.fi Mitat (lxkxs) 34,5 x 127 x 62 cm (jalustan kanssa) Paino 71 kg Toimintaperiaate 3-tie, refleksi Suurin suositeltava teho 750 W Nimellisimpedanssi 4–8 Ohm Elementit -basso 3 x 220 mm -keskialue 1 x 180 mm -diskantti 1 x 25 mm Jakotaajuus 180 Hz, 3 000 Hz Liitin Naparuuvi Kaksoisjohdotus Kyllä musiikkisuuntautuneisuuteen (fuusio, blues, proge, akustinen, rock, klassinen heavy) soveltui parhaiten keskiäänten vaimennus -1,5 desibeliä (ylempi alue 0-asennossa). Keskiäänten maltillinen sivistäminen teki hyvää lievälle hyökkäävyydelle. Canton on onnistunut loihtimaan referenssitason pätevät toistimet, jotka ovat sellaisenaan soinnillisesti yleispätevät ja tarvittaessa maltillisesti säädettävissä kuulijan mieltymyksiin sopiviksi. Näitä olisi voinut kuunnella pitempäänkin. Rakenne ja viimeistely 5/5, ääni 4,5/5.” SOVITTAMALLA MIELEISEKSI Reference 2K:n lopullinen balanssi on pitkälle käyttäjän viritettävissä. Kovin purevaa siitä ei saa, ja käytännössä vaihtoehdot ovat haluaako ääneen lievää terää vai kohteliaampaa mutta kuitenkin riittävän tarkkaa sointia. Varsinkin ylemmän mutta myös muiden äänialueiden toistoa leimaa tietty maltillisuus. Kyse ei ole ongelmasta eikä epätarkkuudesta vaan kaiuttimen yleisluonteesta. Kokeilussa olivat samaan aikaan toiset, säätämättöminä varsin rivakasti toistavat kaiuttimet. Niiden jälkeen kuunneltuna Cantonit tarjosivat miellyttävän levollisen ja avonaisen elämyksen. Elävyyttä, esityksen tilavaikutelmia tai yleensä tilaa Reference 2K:t välittävät lähes suvereenisti. ?n Reference 2K:n luonne on kohteliaan ja lähes neutraalin rajamailla. Se reagoi sijoituspaikan ja säätöjen muutoksiin herkästi, joten oman maun mukaisen toiston löytää uutterasti kokeilemalla. Pitkäiskuisten bassoja keskialue-elementtien kalvo on keraamista alumiini–volframisekoitetta. Lasikuituvahvisteista kehikkoa tukevoittaa alumiininen eturengas. HIGHEND 49 135876_.indd 49 2.12.2019 15.10.42
LUNTA TUPAAN HIGHEND | SILLÄ KORVALLA: PENAUDIO LUMI -KAIUTTIMET Mallistoaan pikku hiljaa uudistava Penaudio on ottanut huomioon pohjoisen ulottuvuutensa ja lanseerannut markkinoille parikin vuodenajoista viileimmän innoittamaa kaiutinta. Pienempi niistä, jalustalle nostettavaksi tarkoitettu Lumi päätyi hetkeksi konkarikoeponnistajan tupaan tutkailtavaksi. TEKSTI JAAKKO ERÄPUU | KUVAT VALMISTAJA JAAKKO ERÄPUU on maaseudun rauhassa asuva, laadukasta ääntä suuresti arvostava äänentoiston rautainen ammattilainen, yli neljännesvuosisadan kokemuksella. Rytmimusiikin levyarvosteluista journalistisen uransa aloittanut ja sittemmin myös hifiin korvansa kallistanut audiokonkari poimii kokeiltavaksi laitetarjonnan valtavirrasta poikkeavia mielenkiintoisia tuotteita. Kuka? 50 135894_.indd 50 2.12.2019 15.14.56
Äänikuvallisesti Lumi tarjoilee lajityyppinsä hyveet liput liehuen. Pienet jalustakaiuttimet osaavat lähes poikkeuksetta niin kutsutun katoamistempun. Näin myös Lumi, joka sopivalla äänitteellä soi kuin itsestään, ilmavasti ja ulotteikkaasti musiikin kokonaiskuvaa isolla pensselillä maalaillen. T änä vuonna 20-vuotissynttäreitään viettänyt Penaudio on kotimaisista kaiutinvalmistajista selkeimmin profiloitunut premium-luokan toimijaksi, minkä todentamiseksi tarvitaan vain vilkaisu kaiutinten ulkoiseen olemukseen, käytettyjen kaiutinelementtien listaan tai hinnastoon, jossa esiintyy enimmäkseen nelitai viisinumeroisia lukemia. Lukuisat testimenestykset ulkomaisissa alan julkaisuissa ja aktiivinen toiminta kansainvälisten messujen puitteissa ovat osaltaan pönkittäneet Penaudion asemaa laadukkaiden kaiutinten valmistajana ja hifiä vakavasti harrastavien piirien suosikkina niin Suomessa kuin muuallakin. Useimmista muista suomalaisista kaiutinvalmistajista poiketen Penaudio ei ole lähtenyt suuntaavuuden korostamisen tielle, vaan lähestyy toiston laadullista maksimointia musiikkilähtöisen suunnittelufilosofian, komponenttien tasokkuuden ja toteutuksen tinkimättömyyden kautta. Yrityskaupan myötä osan omistuksestaan ja kaiutinten valmistuksen Latviaan siirtänyt Penaudio on kasvattanut mallistoaan vuosi vuodelta mittavammaksi, joskin samalla päällekkäisyyksiä karsien. Kuluvana vuonnakin tuotekatalogiin on ilmaantunut useampiakin tulokkaita kokeiluun päätyneen Lumen ohessa. Joitakin vanhempia malleja toimitetaan tilauspohjalta edelleen. ELEMENTIT EDELLÄ Maailmalla hyvin menestyneen Penaudio Cenya Signaturen mittasuhteita toistava Lumi on suhteellisen pienikokoinen refleksiviritteinen ja kaksiteinen jalustakaiutin, joka noudattaa valmistajansa hyväksi havaitsemia suunnitteluperiaatteita niin ulkoisen olemuksen kuin kantamiensa elementtienkin suhteen. Kotelon viimeistelyvaihtoehtoihin kun kuuluu Penaudion lanseeraama eeppinen vaneripinta, ja kaiutinelementit puolestaan edustavat Seasin osin mittatilaustyönä valmistamien Excel-sarjalaisten edistyksellisimpiä versioita. Lumen basso–keskiääninen on Penaudion speksaama Seasin 145-millimetrinen Excel, mustalla metallisella vaiheplugilla ja CURV woven -kartiolla varustettu hitec-elukka, jonka keskialueen toistosta kertoo jotain olennaista kaiuttimen tavanomaista korkeampi jakotaajuus 5 500 hertsiä. Käsin suoraanjohdotetun suotimen kerrotaan olevan vielä tyyppiä loiva, eli kyseessähän on laajakaistaelementtiä lähentelevää toistokaistaa tarjoileva tapaus. Näin poistetaan epäjatkuvuuskohta alueelta, joka on kuulon kannalta kriittisin 2–3 kilohertsiä, ja helpotetaan Seasin Excel-tweetterin elämää. Lumen herkkyydeksi ilmoitetaan 86 desibeliä per metri per 2,83 volttia, joka ei ole paljon, mutta riittävästi, kunhan noudatetaan valmistajan määrittelemää 30 watin minimitehovaatimusta. Toistovasteeksi kahdeksan ohmin nimellisimpedanssilla varustetulle kaiuttimelle luvataan – huoneessa – 36–25 000 hertsiä. Ei hassummin ottaen huomioon kaiuttimen kokoluokan. Lunta tupaan on saatavissa kolmessa eri kuosissa: koivuisena, tammisena ja mustana. Kaikkien vaihtoehtojen kanssa toimitukseen kuuluvat mustat magneettikiinnitteiset elementtisuojat. Haluttaessaan kaiuttimen kaveriksi voi hankkia Penaudion omat Cold Ray -jalustat, mutta toki muutkin koivet tehtävään kelpaavat. Koeponnistajan jumalattoman painavat, hiekkatäytteiset tolpat hoitivat homman eleettömän vakuuttavasti – kunhan ne oli aseteltu viisisenttisten leikkuulautojen päälle kaiuttimille sopivan sijoituskorkeuden saavuttamiseksi. SOI KUIN ITSESTÄÄN Highend-henkisen vanerivahvisteisessa, tuhdissa laatikossa syyniin saapunut Lumi-pari haastoi journalistin epämukavuusalueelleen epäherkkyyden ja kymmenien wattien valtakuntaan, jossa pienitehoisten putkosten ja liki sata desibeliä per watti -kaiutinten kanssa puuhastellut ukko joutui ottamaan kaukosäätimen kauniiseen käteen ja valjastamaan transistorit Lunta luomaan. Kulttuurishokista tuli kuitenkin odotettua lievempi, sillä 60 ranskalaista mosfet-wattia ja suomalainen epäherkkis muodostivat sellaisen parivaljakon, että ennakkoluulot lensivät roskikseen kertaheitolla. Eivätkä ne watit olleet edes erityisen arvokkaita – edes ne kymmenen ensimmäistä a-luokkaista. Ensinnäkin: basso. Eipä tullut pieneen mieleenkään kytkeä kalustoon mukaan järeää subbaria, vaikka sellainen olisikin ollut käden ulottuvilla. No, eiväthän Lumet fysiikan lakeja uudelleen kirjoita eivätkä aivan syvimpiin murinoihin asti yllä, mutta niille haminoille kuitenkin, joilla 95 prosenttia kuunnellusta akustisesta musiikista soi riittävän Lumen jakosuodin on tyyppiä käsin suoraan johdotettu ja loiva. Komponentit ovat laadukkaita. HIGHEND 51 135894_.indd 51 2.12.2019 15.15.23
uskottavasti, myös vain aavistuksen pyöristyneiden bassojen osilta. Eikä toiston alapään pönkittämiseen tarvittu edes rajapintojen tukea. Tämä siis reilun 20 neliön huoneessa puurakenteisessa omakotitalossa, kohtuuvoimakkuuksilla, kaiuttimet noin puolen metrin etäisyydellä etuseinästä. Äänikuvallisesti Lumi tarjoilee lajityyppinsä hyveet liput liehuen. Pienet jalustakaiuttimet osaavat lähes poikkeuksetta niin kutsutun katoamistempun. Näin myös Lumi, joka sopivalla äänitteellä soi kuin itsestään, ilmavasti ja ulotteikkaasti musiikin kokonaiskuvaa isolla pensselillä maalaillen. Tarvittaessa ilmenee toki myös yksityiskohtiin pureutuvaa pikkutarkkuutta, joskaan ei silti työkalumaista kliinisyyttä. Soinnillinen puhtaus ja värittymien vähäisyys ansaitsevat erityismaininnan, dynaamisten kontrastien välittyminen sekin luonnehdinnan ”täysin tyydyttävä kokoisekseen”. Räväkän rytmimusiikin paukutteluun saattaa löytyä – myös Penaudion sortimentista – verevämpiäkin vaihtoehtoja kuin Lumi, jonka soinnillinen ominaisluonne viittaa toisaalle. Sinne missä jytkivä basso, särmikäs sähkökitara ja sihahtava diskantti ovat preferensseistä kaukaisimmat ja missä osataan arvostaa toiston kvaliteettia kvantiteetin sijaan. Edellä mainittu ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Lumi olisi pelkkä pimpelipompelitoistin. Ei todellakaan. Sessioiden aikoihin journalisti vietti aikuisrockviikkoja ja levylautasille lapioitiin vuorollaan Captain Beefheartia, Iggy Poppia, Nick Cavea ja muita ajoittain ärjyjäkin äijiä, ja sellaisina, silottelemattomina, ne myös kaiuttimista ulos kajahtivat. PIIPAHDUS PUTKIEN PARISSA Pitihän sitä rockin, puolijohteiden ja wattihirmujen hegemonian hälvettyä ottaa selvää miten Lumi pöllyää, kun kaiuttimet kytkee vastoin valmistajan suositusta alimittaisen (putki)vahvistinkaluston kyytiin, Crevasse/Glim 211 -monot kun puskevat kahdeksan ohmin kuormaan vain noin 25 putkiwattia. Muissa suhteissa ne eivät sitten kovin kevytmieliset olekaan yli kilovoltin anodijännitteineen ja kymmenien kilojen yhteispainollaan. Kyllähän suosituksen alarajojen tuntumassa sai aikaiseksi tilanteen, jossa oli aistittavissa pientä vääntömomentin uuvahtamisen tuntua, mutta äänenpaineet olivat siinä vaiheessa jo melkoiset ja musiikki massiivisuudessaan haastavaa, sähköistä ryskettä tai klassisia vyörytyksiä. Rajansa kaikella, tuli tuumattua ja ladattua lautaselle pykälää pelkistetympää musiikkia, jonka myötä sekä kaiutinpari että sitä ohjastava monopäätekaksikko pääsivät antamaan parastaan: täyteläisesti soivaa ja avoimen reagointiherkkää nautinnollisuutta. Hyvin skaalautuivat kaiuttimet kuunteluissa käytettyjen vahvainten mukaan. Kummankin vahvaintyypin vahvuudet ja heikkoudet tulivat läpi kuin paremmastakin monitorista: transistorien tiukan neutraali kontrolli ja huima hahmotuskyky, putkien liioiteltu läsnäolon tuntu ja elämänmakuinen rehevyys. Ei huono. Sessioiden loppupuolella tupaan tupsahtanut juhlaversio The Beatlesien Abbey Roadista sitten viimeisteli kaiutinparin herättämät fiilikset perin positiivisiksi. Aivan aseistariisuvaa ja täydellisesti Lumille sopivaa kamaa, tuotannollisesti ja soundillisesti. Itse asiassa tuli tykästyttyä Lumen luomaan luonnollisuuden illuusioon melkoisesti. Ja pitäähän kaiuttimessa olla jotain, kun sen kuunteleminen aiheuttaa ahaa-elämyksiä täysin toisentyyppisessä viitekehyksessä marinoituneelle ja siellä viihtyneelle audioveteraanille. ?n PENAUDIO LUMI Hinta 3 490 €/pari Lisätietoja penaudio.fi Mitat (lxkxs) 18 x 30 x 32 cm Paino 7,5 kg Toimintaperiaate 2-tie refleksi Suurin suositeltava teho Nimellisimpedanssi 8 Ohm Elementit -basso 145 mm -diskantti 25 mm Jakotaajuus 5 500 Hz Liitin Naparuuvi Kaksoisjohdotus Ei WBT:n naparuuvit ja refleksiputken aukko somistavat kaiuttimen takaseinää. 52 135894_.indd 52 2.12.2019 15.15.39
136474_.indd 53 2.12.2019 15.23.32
PITKÄLLE KOHDALLAAN HIGHEND | HERMUSET: PENAUDIO SONATA SIGNATURE -KAIUTIN Oivallisten kotimaisten kaiuttimien sarja jatkuu. Penaudio Sonata Signaturen toistossa on jotain perin juurin uskottavaa. TEKSTI MATTI HERMUNEN | KUVAT VALMISTAJA P äältäpäin Sonata Signature näyttää virkistävän tavalliselta. Moitteettomasti viimeistelty suorakulmainen kotelo, elementit etuseinässä, takana yhdet liitännät, alla rohevat piikit. Kokeilussa olleen kaiuttimen pintakäsittely oli hengästyttävän hienoa visakoivuviilua. Vaihtoehtoisia viimeistelyjä on kuusi, mutta tämän valitsisin. Penaudion Sami Penttilä kertoo seuraavalla aukeamalla suunnittelufilosofiastaan ja ratkaisuistaan. Sound Factorin Mitro asensi Signaturet tottunein ottein. Paikan hakua nopeuttivat DSPeaker Anti-Mode X4:llä tehdyt taajuusvastemittaukset. Takana olevaan ikkunaseinään etäisyyttä tuli kaksi metriä, oikeanpuoleiseen sivuseinään 120 senttimetriä, vasemmalla oli melko vapaata tilaa ja kuunteluetäisyyttä noin kolme metriä. Signaturet tulivat melko lähelle toisiaan, etäisyyttä kaiuttimien välille jäi alle kaksi metriä, mutta tämä ei ainakaan heikentänyt stereo-ominaisuuksia. Bassovaste oli varsin hyvä, ja toisto ulottui huoneessa melko suoraan 20 hertsin korville. X4:n mittauksen perusteella alimpaan bassoon jäi kapea vaimentuma 40 hertsin kohdalle ja siitä alaspäin noin kuuden desibelin korostuma, jonka Anti-Mode vaimensi. Näin matalilla taajuuksilla ollut tasainen korostus ei useimmiten ilmoitellut itsestään. Siksikin suurin osa kuuntelusta tehtiin X4-korjaus ohitettuna. Oheislaitteisto oli entisellään, paitsi poikkeuksena parin viikon ajan Densen 350+ -monojen sijaan pikakokeilussa olleet Emotivan PA-1-monopäätteet. MUTKATON Joitakin sittemmin hyviksi osoittautuneita kaiuttimia joutuu aluksi kääntelemään ja vääntelemään, kunnes ne löytävät paikkansa. Sonata Signaturen kohdalla alussa mietitytti suuntaus. Tässä kuuntelutilassa kääntö suoraan kohti paransi läsnäoloa ja ylemmän alueen erottelua. 54 135771_.indd 54 2.12.2019 15.25.27
TOISELLA KORVALLA MIKAEL NEDERSTRÖM Suuntauksen vaikutuksesta kannattaa katsoa Jukka Isopuron pohdintaa kohdassa Kolmannella korvalla. Hän kaipasi vielä hivenen lisää erottelua yläpäähän. Muut kuuntelijat eivät nähneet erottelukykyä pulmana, vaikka pitivätkin kaiutinta luonteeltaan hieman korvaystävällisenä, kuten Mikael Nederström Toisella korvalla -osiossaan. Mutta useimmat kuuntelijavieraat olivat harvinaisen yksimielisiä kommenteissaan. Tässä niistä muutama: ”Ulkoasultaan tietysti puumiehen mieleen ja korostavat hyvin suomalaista osaamista. Varsin kauniit katsella ja juuri tällä pinnoitteella. Näiden kanssa voisi elää. Tosin ovat hyvin tarkat äänitteen laadusta. Huonoja äänitteitä kohtelevat lähes brutaalisti, eli näiden kanssa oppii arvostamaan niitä hyvälaatuisia. Uskottava, alakerrassa auktoriteettia, slämmiä löytyy eikä isompia korostumia ole samalla tavalla kuin joillakin aikaisemmin kuunnelluilla. Ovat toistossaan tarkat, eivät väritä ääntä eikä sellaista omaa housesoundia ole, tai ehkä se juttu onkin juuri siinä, että kaiuttimet toistavat tasan tarkkaan sen, mitä äänitteestä löytyy. Hyvällä äänitteellä näillä pääsee seitsemänteen taivaaseen ja huonolla aika syvälle alimpaan helvettiin.” Samalla linjalla jatkoi myös edellisen kuuntelijan kaveri: ”Äänitteet toistuivat toinen toisensa jälkeen sillä pieteetillä, jolla ne olivat kaupalliseen jakeluun alun perin lähetettykin. Kaiuttimien tarkkuus ja dynamiikka paljastivat armottomasti mutta reilusti musiikkituotannon slarvailut. Stevie Ray Vaughanin ’Say What’ -kappale kuulosti juuri niin surkealta miksaukselta kuin pitikin. Mitään sievistelyjä en havainnut muillakaan huonoilla tai hankalilla äänitteillä. Erinomaiset äänitteet kuulostivat, noh, erinomaisilta, kuten Marcus Millerin ’Trip Trap’, joka ei jättänyt bassotaikurin loihtimasta peukkupaukutuksesta ja muistakaan musiikillisista kyvyistä mitään epäselväksi. Kaiuttimien viimeistely oli upeasti valossa loimuavaa visaa, jota isolla kirjaimella kirjoitettuna voi tarvittaessa käyttää myös kauppasopimusta allekirjoitettaessa. Penaudion Sonata Signaturea voi suositella lämpimästi musiikkikulinaristille. Kokonaisvaltainen, myönteinen elämys.” Omissa muistiinpanoissani toistuivat alusta lähtien musiikkilajista riippumatta seuraavat kommentit: ”Sylikaupalla luontevaa, helppoa erottelua. S uhteellisen tasapainoinen ja hillitty soundi, jonka balanssissa on aika vähän huomautettavaa. Soundi on yleisilmeeltään aavistuksen tumma ja keskialuevoittoinen, mutta honottavaa sävyä löytyy onneksi harvalta levyltä. Enemmänkin balanssi on kuulijaystävällinen sellaisilla levyillä, joissa on tavallista enemmän soundillista ylimpien taajuuksien piikkilankaa. Kääntöpuolena on terävimmän läsnäoloalueen rauhoittuminen, mikä niistää särmää kaikkein härskeimmiltä lähimikityksiltä. Äänikuvallisesti kaiutin on enemmänkin ehjän ilmava kuin veitsellä musiikkia viipaloiva. Kokonaisuutena tällainen valinta on kuitenkin mukavan kuuloinen kompromissi, musiikin kuuntelijan painotuksin, koska Metallica, Sibelius ja Yello toimivat kaikki varsin tasaisesti. Mikään ei ota korvaan, ja myös kovemmalla voimakkuudella ääni pysyy kasassa. Myös bassotoisto soveltuu enemmänkin maltillisemman kuuntelijan tarpeisiin – bassopää on napakka ja sävykäs mutta luonteeltaan sellainen, että kaikkein kovin luukutus kaipaa rinnalleen subbaria. Basso menee sinänsä alas, mutta kovimmilla iskuilla alapää puutuu. Joka tapauksessa mukava, helposti lähestyttävä ja miellyttävä kokonaisuus, jolla on helppo keskittyä musiikkiin. Oivallinen tilantunne, aukaisee musiikin luonnollisesti. Kuulijoiden ja esityksen välissä on taas yksi tai useampi verho vähemmän.” KAIKKI HOITUI Oman levykirjaston ohella tuli selattua Tidalin valikoimaa laajasti. Vanhempi tai uudempi jazz, rokkarit aina 1960-luvulta lähtien, vaikuttavimpina Paul Butterfield ja Dylan. Pianisteista Signature hätkäytti Arcadi Volodosin poskettomilla revityksillä sovituksessa Tšaikovskin 6. sinfonian scherzo-osasta. Lopun hurjat rymistelyt eivät saaneet Signatureja tukkoon, ja pianon alarekisterin tapahtumia oli helppo seurata. Georg Soltin ja Murray Perahian kahteen pekkaan soittamilla Brahmsin Haydn-variaatioilla pianon alimmat äänet tosin tuppasivat soimaan raskaanpuoleisesti, mutta siihen tehosi X4:n huonekorjaus. Tämä taisikin olla ainoa kerta, kun käytin korjausta. Tutuilla orkesteriäänitteillä, esimerkiksi Saint-Saensin 3. sinfonialla sointi oli mukavan monisävyistä. Jousissa ja toisessa osassa mukaan hiipivissä uruissa oli lämpöä ja taso suhteessa muuhun soittajistoon sopiva. Monilla alapään toistoltaan varovaisemmilla kaiuttimilla urut tahtovat jäädä piiloon, ja taas toisaalta jos kaiuttimessa on yhtään taipumusta alemman alueen korostukseen, urut jyräävät päällä. Menon rivakoituessa jousiin ilmestyi särmää, ehkä juuri sopivassa määrin. Kolmannen osan kulmakohdat toistuivat napakan terävinä. Mörkkisointista Ashkenazyn Sibeliuksen 4. sinfoniaa Signaturet eivät kaunistelleet, mutta sekä ensimmäisen että neljännen osan ne avasivat tavaramerkkimäisen vaivattomaan tapaansa. Georg Soltin 1960-luvulla tekemää levytystä Wagnerin neljän oopperan sarjasta Ring des Nibelungen taidetaan arvostaa edelleen, enkä maallikkona ihmettele. Sen verran tiivistä meno on. Vaikka levytyksen ikä kuuluu, ei äänenlaadussa sinänsä ole vikaa, varsinkin kun tällaisessa musiikissa kuuntelunautinnon ratkaisevat aivan muut tekijät kuin sulosoinnut. En malttanut olla vertaamatta Soltin ja Klaus Tennstedin näkemyksiä Siegfriedin kuolinmusiikista. Selvä peli, Soltin uskottavamman intensiivisyyden eduksi. Samalla tuli vertailtua Tidalista löytynyttä mqa-versiota ja alkuperäistä cd:tä. Eroa muuten oli – mqa-masteroidun eduksi. Signaturet pärjäsivät hyvin tällaisella massiivisella musiikilla mutta myös pienimuotoisilla jutuilla. Kauneutta takanakin. Kaiutinliitännät ovat WBT:n uutta hopeoitua Nextgen sarjaa. Tavanomaista rankempien piikkien korkeutta pystyy säätämään. HIGHEND 55 135771_.indd 55 2.12.2019 15.25.38
SAMI PENTTILÄ SUUNNITTELUPROSESSISTA JA RATKAISUISTA A loitin Penaudion Sonata Signaturen – kuten muidenkin mallien – suunnittelun päässäni jo pari vuotta ennen julkaisuaan. Oli ollut puhetta lippulaivojen päivityksestä malliin, jossa bassoelementit olisivat etulevyssä. Nämä ovat aina suunnittelijan helmiä, koska niillä saa aina huomiota halvempia malleja enemmän. Ja ovathan ne aina vaativampia ja sitä kautta mielenkiintoisempia kuin esimerkiksi pienet kaksitiekaiuttimet. Periaatteessa sain vapaat kädet vain suunnitella maailman parhaan kaiuttimen, tietenkin joku tolkku päässä pitäen, eli kaiuttimia pitäisi pystyä lippulaiva-stigman lisäksi myymään. Vertasin uutta lippulaivaa silloisiin Sinfoniaan ja Sinfoniettaan ja mietin, miten niistä voisi pistää paremmaksi. Oikeastaan ainoa asia oli tosiaan se bassojen kontrollin ja napakkuuden parannus. Se tosin olisi ollut tavallaan liian helppo homma, joten ajattelin samalla tarkentaa (eli tehdä tietoisesti kaiuttimesta ikään kuin vaikeamman mutta hyvillä äänitteillä palkitsevamman) myös kaiuttimen keskiäänitoistoa lähes tarkkaamokaiuttimien tasolle mutta säilyttäen soittimien luontaisen lämmön ja soinnin. Miten siihen sitten pääsin? Olen suunnitellut tai roplannut kaiuttimia nyt jo yli 20 vuotta, ensin pelkästään kuuntelemalla ja sitten mittaamalla ja simuloiden. En ikinä pitänyt näistä jälkimmäisistä muuten kuin siksi, että ne ovat nopeuttaneet pääsyä lähemmäksi haluamaani lopputulosta. Joten siis tässä projektissa keskityin pelkästään reilussa 20 vuodessa oppimiini teknisiin taitoihin yhdistäen ne muihin taitoihin, jotka olen saanut kuuntelemalla ja soittamalla musiikkia viisivuotiaasta saakka. Muistelin, että sain joskus tarkennettua keskiäänen toistoa kymmenisen vuotta sitten D`Appolito-tyyppisellä protolla, jonka sitten hylkäsin sen liiallisen laulajan esiintuomisen takia. Nyt käytössäni olisi kuitenkin aivan erilaatuiset kaiutinelementit (pääsen nykyään speksaamaan omia elementtejä Seasille). Olen myös oppinut omaksumaan ilman simulointeja speksejä tuijottamalla, miten kaiutinkokonaisuus tulee soimaan. Myös kokemus erilaisista elementti–kotelo–jakosuodinyhdistelmistä, joita olen käyttänyt, vaikuttaa ratkaisuihin. Diskantiksi halusin Seasin Crescendon, joka oli vanha tuttu muista Signature-malleista. Se on äärimmäisen upeasti käyttäytyvä ja soiva tekstiilidome. Keskiäänetkin olivat melko selvät, eli halusin käyttää vanhoista malleistamme tuttua magnesium-Exceliä mutta lisätä siihen alumiinia. Akustiikan ja värähtelytekniikan tuntevat tietävät, että kahden materiaalin käyttö johtaa usein kaiutintekniikassa hyviin lopputuloksiin. Sitten proton rakentamiseen. Kolmitiemallissa teen aina ensin toimivan yläpään. Siitä tulikin mielenkiintoista, koska aioin toteuttaa kaiuttimen D`Appolitona eli diskantti keskiäänten välissä. Sehän on periaatteessa jo kertaluokkaa parempi kuin niin sanotusti perinteinen tapa, jossa diskantti on keskiäänen ylätai alapuolella, johtuen elementtien säteilyominaisuuksista. Tyypillisesti D`Appolito tuottaa liian lähelle tulevan lauluäänen, joka alkuun oli ominaisuus tässäkin protossa. Mittaukset eivät tuoneet mitään apuja tässä vaiheessa, joten aloitin taas huomattavasti mielenkiintoisemman kuuntele ja vaihda komponenttia -säätämisen. Sain äänikuvalliset ominaisuudet toimimaan hienosti, ja sen lisäksi hyvien äänitteiden tarkkuus tuli selvästi esille, kuten ajatuksissani olikin. Tätä hieroessa tuli muun muassa uusien Talvija Lumi-mallien kehitystyö, joten (onneksi) projekti jäi taka-alalle. Kaupallisten projektien loppuunsaattamisen jälkeen palasin tähän projektiin, ja silti se kuulosti hyvälle. Eli lisäsin uudet 8-tuumaiset al/ mg-bassoelementit (itse asiassa kaksi Alban koteloa per puoli) niille laskettuihin koteloihin alhaisella q-arvolla. Suodin oli ollut mielessäni jo jonkin aikaa, ja se toimikin melko hyvin heti alkuun. Olin tyytyväinen satojen tuntien kuunteluun ja pyysinkin veljeni, joka soittaa lyömäsoittimia Lappeenrannan Rakuunasoittokunnan orkesterissa, kuuntelemaan tuotostani. Hänen mielestään bassot tulivat hiukan perässä ja hallitsivat äänikuvaa. Otin kritiikin hyvillä mielin vastaan, koska yksin kuunnellessa tulee tietynlainen hedonistinen tila. Aloinkin taas ruuvailla protoa. Kahden viikon jälkeen huomasin itsekin, mitä veljeni tarkoitti, ja olin saanut siirrettyä bassotoistoa enemmän taka-alalle, jolloin sen tarkkuus ja nopeus olivat sellaista, mitä itse en ollut kuullut omissa tekeleissäni. Kaiutin oli siis valmis, ja sitten vain piirrokset tehtaalle Latviaan, Riikaan. Siellä valmistui prototyyppi mittauksineen, jonka vielä itse Luumäellä kuuntelin ja testasin ennen tuotannon aloittamista. 56 135771_.indd 56 2.12.2019 15.25.50
KOLMANNELLA KORVALLA JUKKA ISOPURO L ämmön ja levollisuuden panee heti merkille. Miellyttävä mutta ei mielistelevä, sivistynyt ja kohtelias, tunnelmallinen fiilistelijä. Tukeva basso tuntuu keskivertoa yhtenäisemmältä. Voimaakin siinä riittää, vaikkei se olekaan raskainta ja armottominta lajia. Myös urkujen supermatalat toistuvat, tosin hiukan pehmennellen. Keskialueella ei ole kuoppaa, mikä tuo sointiin lämpöä. Esimerkiksi pianon vasemman käden kriittinen alue bassoa kohden mentäessä on yhtenäinen. Sointitasapainossa ei tunnu olevan suuria mutkia. Tämä johdonmukaisuus on kuitenkin luonteeltaan diskanttia kohden tasaisen hillitysti laskeva. Kohtisuora suuntaus kuuntelupaikkaa kohden hiukan lisäsi kirkkautta, mutta hillitty yleisluonne säilyi, eikä siihen auttanut desibelien lisääminenkään. Toisaalta luonteen vakaus kovassakin äänenpaineessa on hyvän toistimen merkki. Soittimien atakki-, hälyja näppäilyäänet vaimenivat. Hyvä testi on viulun ylin vapaa kieli, joka päästää voimakkaasti soitettaessa luonteenomaisen sirahduksen. Nyt se ei tahtonut erottua muiden äänien seasta. Jazzperkussioiden kilinät olivat hillittyjä. Voimakkaan lauluäänen metallinen kajahdus jäi vajaaksi, samoin trumpetin yläsävelinen briljanssi. Verhoutuneisuus niisti elävyyttä myös stereokuvan tarkkuudesta ja tilantunnusta. Mieli vaihteli musiikkinäytteestä toiseen. Yhtenä hetkenä sivistyneisyys hiveli korvaa, toisena hetkenä kävi rasittavaksi höristellä erottaakseen musiikista räväkämpiä, yläsävelien kirjomia sävyjä. KUUNTELIJAYSTÄVÄLLINEN Penaudion balanssi kallistui lähes kaikilla näytteillä hivenen miellyttävään suuntaan. Onneksi kuitenkin vain lievästi, eikä uskollisuus äänitteelle tai soitannolle useimmiten kärsinyt. Moni tuttu levy vain soi himpun verran totuttua helpommin. Signature ei siten ole kaikkein karskein toistaja. Asteikolla kalvakka monitori – lempeä uneen saattelija se on enemmän mukava kuin riipivä, mutta kyllä se osasi olla repäisevän raaka, kun aika koitti. Signature lempeytti Weather Reportin Heavy Weatherin yläkorosteista balanssia. Ylimmän diskantin räikeyttä ei ollut aivan niin paljoa kuin useimmilla kaiuttimilla. Toisaalta purevuutta on riittävästi, mutta jälleen oltiin hivenen helpommalla puolella. Bill Laswellin dub-seikkailuissa oli syvyyttä, räväkkyyttä ja voimaa: keinotekoiset äänimaisemat avautuivat syvän selkeinä. Tilanteko oli oivallista. Laurie Andersonin Strange Angelsilla sai nauttia äänikylvyistä, kaksikanavaisenakin toisto täytti huoneen etuosan, ja syvyyttä sekä sivusuuntaista informaatiota oli yllin kyllin. Mutta syvyys ei ollut tolkutonta pihan perillä kiertelevää kaikuilua, vaan olennaisempaa siinä oli äänikuvan eheys ja saumattomuus. Signature ei ollut ronkeli musiikkityypin suhteen. Siinä missä orkesterimusiikki toimi sävyltään ja tilavaikutelmiltaan, meni Madonnan humppakin kaikkine efekteineen tai Andreas Vollenweiderin varhaiset New Age -rimpsuttelut. Basson laatu oli useimmiten erinomainen ja sen sävyt, isku, voima sekä ulottuvuus vähintään riittävät. Uruissa selvittiin ilman subwooferia, ja jykevä reggaen poljento vakuutti. Pidin varsinkin siitä, että basistin puuhailuja pystyi seuraamaan vaivattomasti, vaikka ympärillä saattoi olla melkoinen mekkala. Monty Alexander meets Sly & Robbie soi mehevän tukevasti, ja eri kappaleiden miksausten erot olivat miellyttävän selviä. TÄSSÄ SE OLISI Penaudio Sonata Signature on oivallinen kaiutin. Se toimii kaikenlaisella musiikilla, tosin osa kuuntelijoista arvioi, ettei Järeä jakosuodin tehdään alusta loppuun käsityönä. PENAUDIO SONATA SIGNATURE Hinta 24 980 € Lisätietoja penaudio.fi soundfactor.fi Mitat (lxkxs) 24 x 124 x 55 cm Paino 59 kg Toimintaperiaate 3-tie, refleksi Tehosuositus >30 W Nimellisimpedanssi 4 Ohm Elementit -basso 2 x 220 mm -keskialue 2 x 145 mm -diskantti 29 mm Jakotaajuus 180, 4000 Hz Liitin naparuuvi Kaksoisjohdotus ei se ole parhaimmillaan kaikkein kovimmilla revityksillä. Jotkut kävijät toivoivat ylimmälle alueelle himpun lisää erottelua, vaikka eivät sitä ongelmaksi nimenneet. Signaturet on viritetty hiukan korvaystävälliseksi. Ne eivät kuitenkaan ole armeliaita äänitteen laadulle, joten jos tallenteessa on ongelmia, niin se kyllä kuuluu. Silti nämä ovat yhdet kuunneltavimmista. Kannattaa käydä kokeilemassa, ehdottomasti. ?n HIGHEND 57 135771_.indd 57 2.12.2019 15.26.05
JUSSI ARVIO on mediatekniikan ammattilainen. Omakohtainen kokemus niin kuvakuin äänituotannosta tuo näkemystä harrastukseen. Kiinnostuksen kentälle mahtuu niin esoteerinen erikoisuus kuin perinteisempikin äänentoisto. Elämänmakuisia kokemuksia kirjoittava Jussi lähestyy aiheita korvat edellä, mutta järki kädessä. Kuka? 58 135843_.indd 58 2.12.2019 15.27.53
MYTOLOGIASTA REALISMIIN HIGHEND | GRYPHON DIABLO 300 -VAHVISTIN Logona ylväs otus, jolla on leijonan vartalo ja kotkan siivet sekä pää. Tanskalainen Gryphon ei kuitenkaan tyydy ratsastamaan pelkillä mielikuvilla, vaan tarjoaa myös huippuluokan ääntä ja viimeistelyä himoittavan röyhkeässä paketissa. TEKSTI JUSSI ARVIO | KUVAT VALMISTAJA K aikista kotonani vierailleista laitteista Gryphon Diablo 300 saattaa olla toistaiseksi huomiota herättävin. Jopa Elipson Tribute 50 -kaiutin jää toiseksi. Diablo on suorastaan pirullisen röyhkeä ja itsevarma kulmikkaan terävässä, teollisessa muotoilussaan. Musta monimuotoisuus rakentuu massiivisesta akryylista ja alumiinista. Kokonaisuus on myös ei-magneettinen ja siten käyttötarkoitus huomioiden funktionaalinen. Onneksi taannoin teettämäni laitetaso kantoi notkumatta tuon massiivisen, huomiohakuisen monumentin lähes 40 kilogramman massan. Diablo 300 on myös monella muulla tavalla vaikuttavin vieras, jonka kanssa olen saanut viettää aikaa omassa kuuntelutilassani. Maahantuojan noutaessa laitetta takaisin harmittelin ääneen luopumisen tuskaani. Jos etsisin integroitua transistorireferenssiä paksun lompakon tukemana, niin Gryphon saattaisi nousta kärkiehdokkaaksi. SUORAAN HUIPULLE Tanskalainen Gryphon perustettiin vuonna 1985. Alkukipinä syttyi, kun taiteita ja muotoilua opiskellut Flemming Rasmussen synnytti ensimmäisen tuotteensa, legendaarisen Head Ampin. Samalla skandinaavinen highend otti hapuilevia ensiaskeliaan amerikkalaisten ja japanilaisten hallitsemilla markkinoilla. Teknisestä suunnittelusta on jo pitkään vastannut kulloiseenkin projektiin koostettava asiantuntijatiimi. On myös syytä mainita, että vaikka elektromekaniikan ja fysiikan lainalaisuuksia kunnioitetaankin, on Gryphonin filosofiassa myös tervettä sympatiaa subjektivismin suuntaan. Niinpä tiimissä on insinöörien ohella aina tilaa myös korviaan käyttäville audiofiileille, jollainen herra Rasmussen itsekin on. Viimeistely ja rakenne eroavat edukseen pienien pajojen autotallituotannosta. Syytäkin on, sillä raskaamman sarjan tuotteiden hinnat liikkuvat jopa kuusinumeroisissa sfääreissä. Siihen nähden kuuntelussa käynyt Diablo 300 on suorastaan halpa (alkaen 15 950 euroa). Audiomaailman Bentleyn saa siis Renault Clion hinnalla. Toisin kuin auto, Gryphon ei ikäänny nopeasti. Ostajan ei näet tarvitse pelätä facelift-mallin polkevan arvoa tai hyväksi havaitun korvaamista uudella vain markkinointiosaston vaatimuksesta. Esimerkiksi nykyisen Diablon edeltäjä keikkui mallistossa lähes vuosikymmenen. Tuona aikana se keräsi osakseen kiitosta ja kunniaa sieltä ja täältä. Päähän taputtelujen lisäksi se myös myi hyvin. KOMEA MYÖS SISÄLTÄ Diablo on integroitu vahvistin, eli se sisältää etuvahvistimen sekä pääteasteen. Näiden geeniperimä polveutuu valmistajan mukaan Pandora-etuvahvistimesta ja Mephisto-päätevahvistimesta. Osuva nimi jälkikasvulle. Säästöä on synnytetty yhden kotelon ratkaisulla ja esimerkiksi sillä, että muuntajia on vain yksi kappale. Vahvistimen luvataan olevan erittäin laajakaistainen (0,5–350 000 hertsiä). Yhdistettynä runsaasti mitoitettuun virtalähteeseen ja riittävään tehoon (300 wattia kahdeksaan ohmiin, 600 wattia neljään ohmiin ja 950 wattia kahteen ohmiin) vahvistin hyödyntää äänitteiden dynamiikan lähes kuormalla kuin HIGHEND 59 135843_.indd 59 2.12.2019 15.28.11
kuormalla. Kaikki tämä ilman negatiivista takaisinkytkentää, jota valmistaja haluaa välttää intermodulaatiosärön takia. Säröä syntyy tyypillisesti jonkin verran feedback-loopin aiheuttamasta signaaliaikaerosta. Voimakkuussäädin on toteutettu vastuksilla. Hienous piilee siinä, että voimakkuudesta riippumatta signaalitiellä ei ole kuin kaksi vastusta yhtä aikaa. Kaiken kaikkiaan lista jatkuu laadukkailla komponenteilla, monikerrospiirilevyillä, aiempaa suuremmilla jäähdytyselementeillä, kalliimmista lainatulla näyttö-/ käyttöpaneelilla ja niin edelleen. Kuten nykyään on tapana, voi Diablonkin räätälöidä tarpeeseensa. Lisäoptioina tarjotaan dac(5 990 euroa) ja riaa-moduuleja (2 350 euroa). Täysin varusteltu versio harppaa siten 20 000 euron paremmalle puolelle. Testiyksilöstä löytyivät molemmat. Kuunteluiden aikana hallussani ei ollut levysoitinta, joten riaa jäi kokeilematta. Sen sijaan dac sai näyttää kyntensä sekä tietokoneen että cd-pyörittimen kanssa. On syytä korostaa, että Gryphonin tapauksessa moduuli on todellakin moduuli eikä mikään heppoinen plugand-play-piirilevy. Sisältö on pakattu metalliseen, yllättävän kookkaaseen koteloon. Aivoiksi on asennettu asiallinen ESS Sabre ES9018 -piiri. Virtalähde on täysin reguloitu, diskreetti toteutus. Myös usb-ottoon generoidaan tarvittava oma virta eikä siis hyödynnetä ulkoisen lähteen viiden voltin syöttöä. Näin valmistaja sanoo eliminoivansa ketjusta ylimääräiset, signaalitien lähtöpäästä vuotavat häiriöt. Syöttö tapahtuu 12,5 faradin SuperCap-kondensaattorin eli käytännössä pienen akun kautta. Vahvistimen piilotettuja hienouksia (signaalin tasaus, ottojen nimeäminen ja niin edelleen) voi hallita etumaskin näytön ja hipaisukytkimien avulla. Valikko vaatii kuitenkin totuttelua, sillä hallintalogiikka on hitusen persoonallinen. Alumiinista valmistettu kaukosäädin sen sijaan on erinomainen käyttää. Sen kuuden painikkeen avulla arkiohjaus sujuu hienostuneesti ja hienosti. Jos ajautuu ongelmiin, niin manuaaliin turvautuu mielellään. Se on asiallisesti toteutettu niin visuaalisesti kuin muutenkin. Sieltä löytyy myös päävirtakytkimen sijainti, jos sitä ei heti sattuisi löytämään. TESTIJÄRJESTELYISTÄ Referenssinä toimivat Illusion OTL -putkipäätteet sekä Illusion Double Line -putkietuvahvistin. Digisignaalin osalta turvauduin Totaldac D1 single mk2:een, jonka kautta soitin niin Tentlabs b-drive -pyörittimellä cd:t kuin Roon-ohjattuna nas-levyni sisältöä. Lopulliset kuuntelut suoritin lopulta Gryphonin omalla da-muuntimella, joka osoittautui erittäin korkealaatuiseksi ja tasapainotukseltaan selvästi kokonaisuuteen räätälöidyksi. Vahvistinta harkitsevan kannattaakin huomioida moduulin hinta jo hankintavaiheessa. Kaiuttimina toimivat ensisijaisesti Solaudio Fusionit. Virta-, välija kaiutinkaapelointina käytin Graditechin tarjontaa (Voima2, Kide3, Lumi1). Usb-kaapeli vaihteli Totaldac USB Giga lterin sekä Cardasin USB Bussin kesken. PRIIMUSOPPILAS Tunnustan, että kiilasin vahvistimen muutaman muun laitteen edelle kuuntelujonossa. Tilaisuus syntyi niin nopeasti, että päätin mieluummin käyttää sen kuin jättää käyttämättä. Hyvä niin, sillä muuten et lukisi juuri nyt kokemuksistani tämän persoonallisen ja harvinaisen vieraan kanssa. Aloitetaan helpoimmasta. Kyllä, Diablo tarjosi loputtomasti voimaa ja myös käytännössä parhaimman makrodynaMassiivinen takapaneeli on esimerkillisesti toteutettu. Kaiutinliittimet ovat tilaustyötä. Mittasuhteet selviävät katsomalla vaikkapa virtaliitintä. Testikoneessa oli lisäksi dac/riaa-moduuli. 135843_.indd 60 2.12.2019 15.28.24
miikan, mitä olen kaiuttimillani toistaiseksi tavoittanut. Solaudio Fusionin 10 tuuman paperikartioelementit sekä liikkuivat että pysähtyivät fantastisella ajoituksella. Niinpä musiikin sisäinen syke ei jäänyt kainostelun jalkoihin. Tämä ilmeni vaikkapa Egberto Gismontin ZigZag-levyn kappaleella Forrobodó, jonka hektinen notkeus pääsi esiin ainutlaatuisen selkeänä aina bassolinjoista pianoon. Kuuntelin myös kaiken maailman tingeltangelituotantoja vain kuullakseni, kuinka Kodo-rumpujen ajoitus tai sen puute oli löydettävissä ponnistelematta, kuinka nasevasti bassokitaran kieli rapsahti, miten jopa Ylen Areena-taltiointien pakattu datavirta paljasti patarummulla sävyjä ja miten moninainen voikaan olla ihmisäänen anti aina alimmille nuoteille saakka. Olisiko ab-luokan monsteri osoittanut hieman kuivakkaa ja hengetöntä otetta? Eipä juuri. Creamin Fresh Cream -albumi vuodelta 1966 ei kuulostanut nuhjuiselta tai suttuisuudessaan karkealta seurata, vaikka äänitteen rosoisuus ja ajan hampaan rouskutus olivatkin kaikessa karheudessaan läsnä. Ilmeisesti kaiuttimieni lievä anteeksiantavuus auttoi asiaa. Synergiaa suurella lusikalla, sanoisin. Instrumenttien selkeys oli poikkeuksellista. Jopa Critters Bugginin tarjoilema fuusiobiitti tuntui toimivan keskimääräistä paremmin, sillä Gryphonin kontrollissa Stampede-albumin rakenne pysyi komeasti kasassa. Vaikka dynaaminen vaihteluväli on levyllä hyvinkin maltillista, niin siitä huolimatta vajaasointinen vahvistin saa albumin soimaan ponnettoman ohuesti ja epämääräisen tylsästi. Varsin mainiosti toimi myös Brubeckin vuoden 1967 live-albumi Bravo! Brubeck! Ihailin Gryphonin tarkkaa ja hengittävää piirtoa. Niinpä niin, kaikki ei suinkaan ole aina kiinni vain kaiuttimista. Ei edes silloin, kun kaivetaan uskottavaa spatiaalista resoluutiota äänitteen tauhkan ja taustahälyn takaa. Siihen kaivataan koko toistoketjun läpinäkyvyyttä. Diablo selviytyi hyvin myös muualla. Esimerkiksi Graig Tabornin Daylight Ghosts -levyn avausraidalla The Shining One piano oli puhdas, eheä, voimakas ja toisaalta herkkä ja siten soiton voimasuhteet esiin vaivatta tuova. Mainio mikrodynamiikka edesauttoi musiikin herkkävireisyyden havainnointia. Nuohotessani läpi esittävän taiteen moninaisuutta totesin, että huihait ainaisessa valokeilassa patsasteleville sopraanodiivoille. Nyt nimittäin show´n varasti Kozenán vivahteikas ja dramaattinen mezzo (Magdalena Kozená – AH! Mio Cor: Handel Arias)! Gryphonin sliipatun monumentaalisuuden uumenissa jokin teki tilaa elämän vienoille vivahteille. Keskialueen avoimuus vai kenties juuri ja juuri havaittava talon saundiko? Saattaa olla, sillä samaan aikaan sopraanolla ei sorruttu sokeroinnin linjalle. Vaikka makeutus uupuikin, soivat Bachin aariat Kathleen Battlen ja Itzhak Perlmanin käsittelyssä suorastaan kadehdittavan sävyrikkaasti ja taustaltaan rauhallisesti (The Bach Album, DG). Erityisesti kantaatti 115 ”Mache dich, mein Geist, bereit” tuli tunteiksi iholle. Battle sen sijaan ei, hän vain tyytyi pysyttelemään äänitteen ominaisuutena sopivan etäisenä. Ei aivan automaagista, sillä Deutsche Grammophonin vanhemmilla digitaalitallenteilla on omat rajoitteensa. Ilmeisesti Gryphonilla on todella kuunneltu tuotetta erittäin huolellisesti, sillä tehokkaaseen ab-luokan edustajaan saattaa joskus liittyä rasittavuuden ja liiallisen, musiikkia tukahduttavan kontrollin piirteitä. Sellaisia en kuitenkaan havainnut. Tasapainoisen tasokasta ääntä ei kuitenkaan voi sekoittaa kirmailevan kipinöivän putki-ilottelun glaseerattuun ylielävyyteen. Diablo ei siis kosiskele äärimmäisen ilmeikkyyden tai herkkyyden kanssa herkuttelijoita, joille erilaiset putkihimmelit toimivat euforian moottoreina. Esimerkiksi referenssinä toimineet Illusion OTL:t menivät pidemmälle vaikkapa viulun ja cembalon ylärekisterin avoimuudessa sekä Battlen laajan sävyllisen ilmaisun purussa. Tämä kuitenkin vasta viimeisen sisäisen päivityksen ja sitä seuranneen niin sanotun voicingin jälkeen. Jättiläisemme osoittautui siten yllättävänkin herkäksi tulkitsijaksi ja kumosi osaltaan myytin koosta ja sen sellaisesta. No, olihan Gryphon arkkityyppisesti myös vakuuttava, voimallinen ja kontrolloitu. Leffamaailman esimerkkinä Raoul Silva ja Dwayne Johnson samassa paketissa, jos se paremmin asian tiivistää. ANSAITTU MAINE Gryphonin maine sai tukea kuunteluissa. Vakuuttava ja nautittava eivät aina mahdu samaan lauseeseen. Diablon tapauksessa sen yleispätevyys lähestyy tuota tavoitetta ilman varsinaisia puutteita. Lyhyesti todettuna Gryphon Diablo 300 on tosielämän kaiutinkuormille tehty nautintoväline, joka suoriutuu tehtävästä referenssin elkein. Korea ulkoasu ei siten ole syönyt soinnilliseen suorituskykyyn suunnattuja resursseja. Sen kuitenkin halusit tietää. ?n GRYPHON DIABLO 300 Hinta 15 950 € dac +5 990 €, riaa +2 350 € Edustaja Audist Oy Lisätietoja www.gryphon-audio.dk www.audist.fi Mitat (lxkxs) 48 x 23.5 x 46 cm Paino 38,1 kg Tulot 2 x xlr, 3 x rca Lähdöt 1 x sub out (+12 dB), 1 x tape out Muuta Kaukosäädin, lisävarusteena dacja riaa-kortit Valmistajan ilmoittamat tekniset tiedot Teho 300 W Särö (THD+N) <1 % @ 300 W Kaista 0–350 KHz Kanavaerottelu >120 dB Ottoimpedanssi xlr 40 kOhm, rca 20 kOhm Gain 38 dB Tehonkulutus 200 W (idle), 1 900 W (max) Kaukosäädin on minimalistisen funktionaalinen taideteos. HIGHEND 61 135843_.indd 61 2.12.2019 15.28.37
62 Uuden Audiokaupan yläkerta yksinään on vanhaa myymälää suurempi, ja ”nyt päästään esittelemään vähän isompaa tavaraa ja pitämään enemmän tavaraa esillä. Esillä olevan tavaran määrässä olemmekin aivan kaupungin kärjessä”, Isoranta ynnää uuden myymälän etuja. Uusissa tiloissa kuvapuoli on näyttävästi esillä niin yläkuin alakerrassakin. Yläkerran katseenvangitsija on satatuumainen, ultra-lähiprojektoreille suunniteltu Grandview ALR -valkokangas, jonka eteen lähituntumaan Audiokauppa on asettanut Optoman laserilla toteutetun huippuluokan 4k-lähiheittoprojektorin. Melko kirkkaasta valaistuksesta huolimatta kuva on kirkas ja huikean erotteleva. Videoääntä toistaa KEFin langattomat aktiivikaiuttimet LS 50 Wireless sekä pienempi LSX. Toinen kuuntelupiste samalla seinällä esittelee rivistön Genelecin aktiivikaiuttimia, jotka The Ones -sarjan huippumallia myöten seisovat omilla palkintopalleillaan. Kolmas kuuntelupiste on varattu hifija highend-laitteille. Kuuntelusuunta on sisältä kadulle. Tässä tilassa on tarkoitus esitellä KEFin Reference-sarjan R11ja R5-kaiuttimia, Martin Loganin 11Aja 13A-malleja sekä esimerkiksi Dynaudion Confidence 30 -kaiutinta. Laitetelineestä löytyy NADin edullista elektroniikkaa, Cambridge Audion Edge-sarjan edustajia sekä Audionetin huippuluokan PLANCK soitin ja integroitu vahvistin WATT. RAPORTTI | AUDIOKAUPAN AVAJAISET, 16.11.2019, HELSINKI Helsingin Audiokauppa muutti uusiin tiloihin ollakseen paremmin esillä ja palvellakseen asiakkaitaan sujuvammin varsinkin kotiteatteriasioissa. TEKSTI JA KUVAT | KARI NEVALAINEN H ongkongissa erään pilvenpiirtäjän valtavien näyteikkunoiden takana lymyää näyte läheisen hifiliikkeen tarjonnasta: ökyauton hintaisia kaiuttimia Martin Loganilta, Westlake Audiolta ja Wilson Audiolta kuorrutettuna Boulderin, Jeff-Rowlandin ja Jadisin elektroniikalla. Aivan tällaista säihkettä ei ole tarjolla Frederikinkatu 33:ssa, Audiokauppa Helsingin uudessa liiketilassa, vaikka ikkunapinta-alaa on moninkertainen määrä vanhaan myymälään verrattuna. Näyteikkunan kohdevaloissa kiiltelevät KEF Blade Two -huippukaiuttimet sekä Martin Loganin ESL X:t. Näyttävät kaiuttimet sekä eksoottiset vahvistimet ja soittimet näyteikkunassa keräävät katseita ja lisäävät ikkunashoppailua, mistä Audiokaupan toimitusjohtaja Tuomo Isorannan mukaan on jo selvää näyttöä siltä lyhyeltä ajanjaksolta, jona uusi kauppa on ollut avoinna. Ikkunat myös ulottuvat alemmaksi, eikä edessä ole liikkeen peittävää ratikkapysäkkiä. Matkaa vanhaan osoitteeseen ei ole kiven heiton vertaa, mutta silti ”uusi liike on paremman näköinen, houkuttelevampi, ja näkyvyys ylipäätään parempi”, Isoranta kertoo. Toinen syy muutolle oli vanhan myymälän riittämättömät tilat tuotevalikoiman täysipainoiseen esittelyyn. Asianmukaisen kotiteatteritilan puuttuminen vaikutti suoraan av-laitteiden ja subbarien myyntiin. LISÄÄ NÄKYVYYTTÄ 136240_.indd 62 2.12.2019 15.30.38
RAPORTTI 63 136240_.indd 63 2.12.2019 15.30.59
64 Myyntipäällikkö Veli-Markus Kuparin mukaan tässä asetelmassa kaiuttimet tuottavat mitatusti melko tasaisen vasteen kuuntelupaikalle. Osittain tähän vaikuttaa seinien vaimennus Kontoakustiikkalevyillä ja katosta noin 30 senttimetrin etäisyydellä roikkuvat Vaimeen akustointilevyt. ”Vintage-laitteita meillä ei ole, mutta tule milloin vain, niin järjestämme sinulle erinomaisen KEF-demon haluamallasi elektroniikalla”, Kupari hihkuu innostuneena uuden tilan akustiikasta. Tyylikkäästi valaistu myymälätila pursuaa tavaroita seinustoillaan. Takaseinän hyllystä erottuu Denonin, Hifimanin ja Gradon kuulokkeita allaan kompakteja kaikki-yhdessä-laitteita Bang & Olufsenilta, Bluesoundilta, Como Audiolta, Yamahalta ja muilta. Tiskin takana on seinällinen audiokaapeleita QED:ltä, Crystalilta, Supralta ja uutuutena Audioquestilta. Oheislaitteita ja tarvikepuolta on runsaasti esillä. ALAKERTA AV:LLE Alakerta on kuvankatselun valtakuntaa. Tilavammassa, mustanpuhuvassa huoneessa on järeä 9.2.4-kanavainen Dolby Atmos -kotiteatteri KEFin Q-sarjan kaiuttimilla ja SVS SB16 -subwooferilla. Videotykki on JVC:n DLA-N5, ja kuva heijastetaan Grandview’n akustisesti läpinäkyvään ja motorisoituun 120-tuumaiseen valkokankaaseen. Kahdeksan Dolby Atmos -kaiutinta on kiinnitetty 12 millimetrin vanerilevyyn, ja levyjen päälle on liimattu Vaimeen 24-millimetrinen akustiikkapaneeli. Vanhojen runkoputkien peitoksi on tehty huopalevystä kelluva runko, joka on pinnoitettu 20-millimetrisellä mustalla Kontolla. Irrotetun etuseinän taakse runkoputkien alle on mahdutettu muutama puolitoista metriä korkea putkibassoansa satamillisestä vuorivillasta. Takaseinä on Kontolla vuorattua tuplagyprocia. Toinen sivuseinä ja takaseinä ovat raskasmatolla vaimennettua vanerin, huopalevyn ja Konton yhdistelmää. Vastakkaisella seinällä on Konton vesileikattu 2,4 x 1,2 metrin Audiokauppa-valoja akustiikkaelementti. Kattoa on laskettu 30 senttimetriä, ja sinne on rakennettu neljä isoa puoliavointa koteloa tasaamaan pintaa. ”Akustisesti huone ei ole täysin kuollut mutta selkeästi kuivempi kuin muut kuuntelutilat”, kertoo akustoinnista vastannut Mika Virtapelto. Lisäksi hän muistuttaa, että tila voi tarvittaessa toimia myös neljäntenä kuuntelupisteenä hifikaiuttimille. ”Olemme suunnitelleet rakentavamme tänne myös kokonaan Martin Loganin staateista koostuvan kotiteatterin, tietääkseni ensimmäisen ja ainoan Suomessa”, Isoranta säestää. Alakerran pienempi kuvankatselutila on hempeästi valaistu ja muutenkin yleis ilmeeltään vähemmän tekninen. Kuvaa toistaa Philipsin oled-televisio ja ääntä KEFin uppokaiuttimien lisäksi rivi edullisempia jalustakaiuttimia Q Acousticsilta (3000-sarja), Monitor Audiolta (Bronze-sarja) ja KEFiltä (Q 150). JUHLILLA KÄYNTIIN Uuden myymälän avajaisia juhlittiin laadukkaan viinin ja ruokatarjoilun merkeissä marraskuun puolivälissä. Illan musiikkitarjonnasta vastasi Windows95man. Lippalakkimies soitteli teknoa, dancea ja poppia, jollaista harvemmin pääsee kuulemaan KEF Reference 5 -tasoisesta highend-kaiuttimesta. Äänilähde oli yhtä lofi kuin soitettu musiikkikin, mutta ilmeistä päätellen se ei juhlayleisöä haitannut. Päinvastoin. ?n 136240_.indd 64 2.12.2019 15.31.21
Katso lisää tilausvaihtoehtoja verkosta! Katso lisää tilausvaihtoehtoja verkosta! Annal ehtilahja! Tilaa heti osoitteesta: joululahjalehti.? + lahja! 29 € 6 kk VAIN 136468_.indd 65 2.12.2019 15.32.52
66 Ilkka Arola Sound Tagine Land Ahead! (Flame Jazz Records) MEHEVÄÄ SVENGIÄ, ETNOA PAAHTOA Turkulaistrumpetisti Ilkka Arola (s. 1988) jäi mieleen jo esikoislevyllään From the Depths of the Earth (2017). Nyt Arola on muodostanut livekokoonpanossaan soittaneiden muusikoiden kanssa Sound Tagine -sekstetin, joka jatkaa debyytin ideoiden kehittelyä. Ryhmän nimi vie ajatukset pitkään muhineeseen pataruokaan, jossa eksoottiset mausteet sulautuvat huumaavaksi makuelämykseksi. Soinnin sytyttämissä mielikuvissa taas leikkaavat kultaisesti marokkolaisen Jil Jilalan juureva rytmiikka, syyrialaisen Omar Souleymanin dabke-jytä sekä balkanilaisten vaskiorkesterien räime. Niin tai näin, Ilkka Arola Sound Tagine luo monenkirjavasta vaikutteistosta täysin oman maailmansa jazz-lähtöisesti Pete La Rocan Basra-klassikon (1965) tavoin. Äänikuva palkitsee jokaisella kuuntelukerralla uusilla detaljeilla. Arolan perehtyminen lokaaleihin sointeihin muun muassa Palestiinassa, Egyptissä ja Malissa tuo autenttisuutta niin flow’hun kuin sävystöön. Huippubändin (Max Zenger, Eeti Nieminen, Topi Korhonen, Esko Grundström, Juuso Hannukainen) bassoklarinetti, lyömät, oud, kantele, elektroniikka ja muut vempeleet syventävät ilmaisua, jonka dynamiikka mykistää. MATTI KOMULAINEN The Beatles Abbey Road 50th Anniversary Edition (Apple) USKOTTAVA UUSINTAESITYS Alkuperäinen vinyylijulkaisu (1969), remasteroitu cd (2009) ja 50-vuotisjuhlien kunniaksi remiksattu ja -masteroitu superversio (2019). Yhden, kahden ja kolmen levyn pakettina, jopa 5.1-surroundina ja dolby atmoksena markkinoitava Abbey Road 50th Anniversary Edition on jo ehtinyt herättää keskustelua siitä, pitäisikö remasterointeja tehdä ollenkaan. Eli pitäisikö vain tyytyä alkuperäiseen, oman aikansa soundi-ihanteisiin, tuottajan näkemyksiin ja antiikkisiin välineisiin perustuvaan autenttisuuteen. Abbey Road -klassikon 50v-version lukuisin soittokertoihin pohjautuen: ei. The Beatlesien hovituottaja–sovittaja George Martinin jälkikasvun johdolla suoritettu uudelleenorganisointi tuottaa ilmiselvää soundillista lisäarvoa ajattomalle musiikille. Alkuperäisen vinyylialbumini olen jo hukannut, mutta verrattuna 2009 julkaistuun remasteroituun cd-levyyn 50th Anniversary Edition laittaa paremmaksi joka sektorilla. Hivelevät laulustemmat, George Martinin sovitukselliset ideat, Paulin bassolinjat, Ringon rumpusoolo – selkeää, sävykästä, täyteläistä, mutta ei sieluttomaksi siivottua. Suosittelen. Vaikka sitten alkuperäisen rinnalle, ei välttämättä sijaan. JAAKKO ERÄPUU Laura Jurd Stepping Back, Jumping In (Edition) OUDOILLA VESILLÄ Jännä muusikko tämä brexitlandian Laura Jurd. Jo siksikin, että hän on tarttunut kaikista maailman instrumenteista juuri trumpettiin, mutta myös siksi, että hänellä on kykyjä, kunnianhimoa ja kanttia paitsi hallita jazzin traditioita myös rikkoa niitä. Jurdin liidaama Dinosaur-kvartetti liikennöi – perinteisestä instrumentaatiostaan huolimatta – kahdella laadukkaalla levyllään jazzin valtaväylien ulkopuolella, mutta trumpetisti–säveltäjän omissa nimissä julkaistu Stepping Back, Jumping In menee vielä pitemmälle omaehtoisuuden ohdakkeisilla poluilla, joista useimmat sivuavat enemmänkin nykykuin jazzmusiikin pelikenttiä. Siitäkin huolimatta, että mittavassa esityskoneistossa on mukana Dinosaur-kumppaneita, jotka jäävät kyllä sivurooliin jousikvartetin, puhallinten, santoorin ja banjon hivuttautuessa värikylläisten musiikillisten visioiden valokeiloihin. Dinosaur-albumeilla Miles-vaikutteisesti soittanut Jurd on tällä kertaa valinnut toiseksi lähestymistavakseen Arve Henriksen -tyyppisen ilmaisun. Siis niillä harvoilla hetkillä, kun trumpetti nousee kuuluville oudoille vesille ankkuroituvien sävellysten syövereistä. JAAKKO ERÄPUU 135769_.indd 66 2.12.2019 15.35.40
LEVYARVIOT 67 TIMO RUOTTINEN Missa Popularis Ruamjai, Segment (Alba Records) PROGEN URANUURTAJA YHÄ AJANKOHTAINEN Maailmalla kuohui 1960-luvun lopulla. Vietnamin sota, Prahan kevät tai Biafran nälänhätä saivat nuorison reagoimaan hippikulttuurilla, rauhanliikkeellä sekä uskonnon väkivallattomuudella. Musiikissa proge sai jalansijaa ja toi rockin kirkkoon. Timo Ruottinen oli vuonna 1969 päälle kolmekymppinen basisti ja säveltäjä, joka halusi tehdä nuoria puhuttelevan messun. Syntyi tunnin kestoinen Missa popularis, jonka ensimmäiset esitykset saivat tuolloin paljon julkisuutta. Nyt viisi vuosikymmentä myöhemmin teos on kokenut uuden tulemisen uusien esittäjien voimin. Laulajistona on maineikas jyväskyläläinen Ruamjai sekä alkuperäisen bändin nimiperintöä kantava The New Segment Orchestra. Ruottinen on kertonut esikuvana aikoinaan olleen muun muassa Bachin h-molli-messun, mikä kuuluu teoksen rakenteessa ja yleistunnelmassa. Teoksen teksti on latinaa, millä Ruottinen on halunnut antaa kuulijalle tilaa musiikilliseen kokemiseen. Joskus ajatukset kulkeutuvat myös gospelin tai jazzinkin suuntaan, mutta pehmeästä progressiivisesta rockista kuitenkin on kyse. Musiikilliselta tyyliltään messu on aikansa tuote mutta ilmaisultaan sympaattisella tavalla edelleen raikas ja toimiva. HEIKKI VALSTA ELGAR – HOLST Bergen Philharmonic Orchestra/ Andrew Litton (BIS) ORKESTERIKIRJALLISUUDEN KAKSI HITTIÄ Jos pitäisi nimetä brittiläisen orkesterikirjallisuuden kaksi laajamuotoista suosikkiteosta, niin mieleen tulevat Edward Elgarin Enigma-muunnelmat sekä Gustav Holstin orkesterisarja Planeetat. Näiden kahden teoksen 83 minuutin yhteiskesto on kuitenkin niin mittava, ettei niitä ole juuri nähty samalla levyllä. Norjassa Bergenin filharmonikoiden vakituisena vierailukapellimestarina toimiva Andrew Litton tosin on levyttänyt teokset aiemminkin, mutta toisten orkestereiden kanssa. Norjalaisten öljyrahoilla on vuonojen äärelle syntynyt myös laadukas orkesterielämä, mistä tämä bergeniläissoittajisto on yhtenä esimerkkinä. Sen jousiston lämmin sointi kukoistaa varsinkin Elgarin muunnelmien hitaissa osissa Grieghallenin hienon akustiikan syleilyssä. Uudemmalla levytyksellään Litton antaa tulkinnalle aiempaa enemmän vapauksia sekä tempojen että rytmisten hidastusten suhteen varsinkin Elgarin muunnelmissa. Levyn tuoreempi tuotos on Holstin värikäs Planeetta-sarja, joka käynnistyy sodanjumala Marsin siivin varsin ripein iskuin. Tässä teoksessa myös äänitteen sointikuva on hieman Elgaria tiukempi ja erittelevämpi. Onnistunut yhdistelmä näistä kahdesta suositusta teoksesta. HEIKKI VALSTA Aki Rissanen Art In Motion (Edition) LATAUTUNUTTA LIIKEHDINTÄÄ Pianisti Aki Rissanen putoaa kivuttomasti moderni jazz -lokeroon, vaikka klassisen musiikin kenttäkin tuntuu olevan hänelle tuiki tuttu. A(ki)R(issanen)T(rio):n viimeisimmällä äänitteellä klasari esiintyy suoranaisesti Carlo Gesualdon ja Einojuhani Rautavaaran teosten tulkintojen muodossa ja epäsuorasti muutenkin kuin Das Untemperierte Klavier -biisin nimessä. Ehkä ei kuitenkaan kannata korostaa In Motionin korkeakulttuurisuutta, sillä silkkaa jazziahan trio tahkoaa, vaikkakin raikkaudessaan genren keskiverron reilulla marginaalilla ylittävää liikuttavuutta lataakin. Suomalaisen jazzin Sly and Robbie tai Rantanen & Nykänen, joka paikkaan ehtivät Antti Lötjönen ja Teppo Mäkynen, takaavat kompin kaikenpuolisen kulkevuuden mutta osaavat myös nyansoida balladien parissa. Toki Rissanenkin on – soinnillisen soljuvuuden ymmärryksen ohessa – sisäistänyt myös flyygelin osin perkussiivisen luonteen eikä jätä oivaltamaansa osoittamatta. Konstailematon tuotanto tukee trion musiikillisia aivoituksia ansiokkaasti. Soitteiden intensiteetti ja luonnolliset sointivärit välittyvät liki livemäisin tunnoin. JAAKKO ERÄPUU 135769_.indd 67 2.12.2019 15.36.08
68 sekä koaksiaalisena, optisena että usbina ja monelle nykyaikana tuiki tärkeän bluetoothin aptx-tuella. Tehoakin luvataan 50 wattia kumpaankin kanavaan neljän ohmin kuormalla. Tilansäästösyistä analogiotto on toteutettu 3,5 millimetrin miniplugilla ja kytkentä tietokoneeseen micro-usb-liitännällä. Usb-liitäntä ei edellytä erillisten ajureiden asentamista Windowsissa. Mukana on myös rca-subwooferlähtö, jossa on kiinteä 150 hertsin alipäästösuodin. Ruuviterminaalit kaiutinjohdoille ovat muuten laadullisesti tyydyttäviä, mutta paljaalle johdolle tarkoitettu reikä on onnettoman pieni. Ahtauden vuoksi banaaniliittimet ovatkin kaikkein kätevimmät, ellei päädy käyttämään ohutta lamppujohtoa. Etulevyssä on äänenvoimakkuusrulla, jolla voi säätää myös basson ja diskanTESTI | DAYTON AUDIO DTA-PRO -INTEGROITU VAHVISTIN Amerikkalainen Dayton Audio on monelle tee se itse -harrastajalle tuttu merkki. Sen valikoimaan kuuluu edullisten kaiuttimien lisäksi kaiutinelementtejä, jakosuodinkomponentteja, mittaustarvikkeita ja vahvistinmoduuleita. Mukana on enenevässä määrin myös elektroniikkaa, kuten tässä testattu minivahvistin. TEKSTI & KUVAT MAURI ERONEN D ayton Audion hyvän hinta– laatusuhteen tarjoavia laitteita käytetään myös Hifimaailman toimituksessa. DATS on erittäin helppokäyttöinen laiteja softayhdistelmä kaiuttimien impedanssin mittaukseen. OmniMic taas on kalibroitu mittamikrofoni. Vaikka käsistään kätevä kaveri tekisikin Daytonin valmiista laitemoduuleista itselleen d-luokan langattoman vahvistimen, on DTA-PRO valmiiksi huoliteltu paketti. Sisuskalujen päähenkilöinä ovat PCM1808-ad-muunnin analogiottoa varten, CS8416-s/pdif-prosessori, TAS5508C-digitaaliääniprosessori ja d-luokan vahvistin TAS5342A. PALJON VASTINETTA Kaukosäädettävä pikkuvahvistin sisältää kohtuuhintaan analogioton, digin MINITAITURI PIKKURAHALLA tin tasoa. Oton valinta tapahtuu selectpainikkeella selaamalla. Keskellä on ledirypäs osoittamaan sisään tulevan digisignaalin näytteenottotaajuutta. Äänenvoimakkuudesta kertova sininen numeronäyttö on erittäin selkeä mutta hämärässä melko kirkas. Hintaluokassaan asiallisella kaukosäätimellä hoituu kaikkien laitteen toimintojen ohjaus. Sitä ei kannata hukata, sillä laitteen etupaneelissa toimintoja on vähemmän. Perustoimintojen, kuten voimakkuudensäädön ja mykistyksen, virtojen kytkennän ja oton valinnan lisäksi on basson ja diskantin sävynsäätö, kuusi eq-esiasetusta, loudness ja käsittelyt ohittava direct-tila. PIENIRUOKAINEN JA TEHOKAS Syksyn messuilla kuultu vahvistin osoitti, että tehonpuutteesta ei tarvitse huolehtia. Hetkellistä antotehoa on 31 136427_.indd 68 2.12.2019 15.50.36
TESTI 69 MITTAUSTULOKSET | MAURI ERONEN Vahvistin saa 24 voltin käyttöjännitteensä ulkoiselta 96 watin hakkurimuuntajalta, joka on isompi ja painavampi kuin vahvistin itse. Lepotilan vaihtovirran tehonkulutus ylittää EU:n asettaman rajan 1,4 watillaan. Bluetooth-otolta analogiottoon siirryttäessä ja ad-muuntimen aktivoituessa tyhjäkäynnin ottoteho seinästä nousee merkittävästi, 2,8 watista 4,8 wattiin. Digiotolla ja maltillisella watin antoteholla kulutus sähköverkosta on vain kuusi wattia. Itse DTA-PRO tulee toimeen vaivaisella neljällä watilla lopun mennessä muuntajan häviöihin. Vahvistimen pääteaste toimii vakaasti kaikenlaisiin realistisiin kuormiin. D-luokkaisen päätteen toisto kohoaa korkeimmilla taajuuksilla ja on noin 2,2 desibeliä voimistunut 20 kilohertsillä. Analogiotolle tehtävä ad-muunnos näkyy mittauksissa heikompana häiriöetäisyytenä ja marginaalisena harmonisen särön nousuna. D-luokan vahvistimen toiston yläraja on 48 kilohertsissä, mutta ad-muunnoksessa se putoaa 23 kilohertsiin. Kanavaerotus on vain 41 desibeliä, mikä havaittiin kuunteluissa äänikuvan laajuutena ja epätarkkuutena. Digitaaliotossa on jitteriä 245 hertsin monikertoina, mutta käytetty otto (usb, s/pdif) ei vaikuta sen määrään. Usb-otolla häiriöetäisyys on hieman koaksiaalista digiottoa parempi (112 dB vs. 106 dB), mutta muuten liitäntöjen suorituskyvyssä ei ole eroa. Hetkellinen anto eri impedansseihin ja vai hekulmiin (Powercube). Taajuusvaste kaiutinlähdöistä analogiotolla (punainen), digitaaliotolla 44,1:n (musta) ja 192 kilohertsin näytteenottotaajuudella (sininen). Yhden kilohertsin sinisignaalin tuottama säröspektri kaiuitinliitännöistä koaksiaali otolla. Harmonisen särön määrä alanevalla tallen nustasolla yhden kilohertsin sinisignaalilla. Jitter kaiutinlähdöistä koaksiaalisella digi taaliotolla. Digitaalioton impulssivaste. Hetkellinen teho, 8/4/2 Ohm, 2 kanavaa 31/53/54 W Virranantokyky +3/-5 A Tehonkulutus -valmiustila/tyhjäkäynti 1,5/2,8-4,8 W -1/10 W @ 8 Ohm 6/28 W -tehokerroin @ 1 W (power factor) 0,36 Voimakkuussäätimen tyyppi ja portaat digi, 0,5 dB Kaiutinlähtö, analogiotto (2,0 V) Yliohjaustaso, thd@1 kHz >0,1 % 2,1 V Häiriöetäisyys, A-paino, 20 Hz 20 kHz 86 dB Pohjakohina 1-10 kHz -102 dBV Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W 0,120/0,079 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd 0,010/0,106 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 40/35 dB Kanavatasapaino, 0,01/1 W 0,2/0,2 dB Ylärajataajuus, -3 dB 23 kHz Kaiutinlähtö, digiotto, 16 bit/44,1 kHz Häiriöetäisyys, A-paino 106 dB Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W 0,087/0,116 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd 0,011/0,188 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 41/37 dB Kanavatasapaino, 1 W 0,1 dB Lineaarisuus, 16/24 bit -89/-93 dBFS Jitter, 16 bit/44,1 kHz, coax 1708 ps Ylärajataajuus, -3 dB, 192 kHz signaali 48 kHz 136427_.indd 69 2.12.2019 15.50.47
HUOMAAMATON JA HYVÄ wattia kahdeksaan ja 53 wattia neljään ohmiin. Hankalatkaan kuormat eivät saa DTA-PROta kyykkyyn, vaikka luonnollisesti enimmäisvirranantokyky on rajallinen. Vahvistin kuunneltiin aivan kuten täysikokoisetkin laitteet, eikä testissä ilmennyt puutteita äänenlaadun tai suorituskyvyn suhteen. Aivan ylin diskantti korostuu mittausten ja kuunteluiden mukaan hieman, mutta käytännössä toisto on tasapainoista. Paras äänenlaatu saadaan teoriassa käyttämällä digitaaliottoa, mutta yhden lisämuunnoksen tekevässä analogiotossa ei ilmennyt kuultavia puutteita. Ääni on selkeä ja kepeä mutta rasittamaton ja äänikuvaltaan laaja. Ajallisesti tarkasti nakuttavassa äänessä ei ole aivan samanlaista dynaamista potkua kuin järeissä integroiduissa. Tiukin fokus niin kontrollissa kuin stereokuvassa jää vertailulaitteesta (Musical Fidelity M6 500i), mutta leppoisan ilmavassa otteessaan musiikista ei jää mitään oleellista kuulumatta. DAYTON AUDIO DTA-PRO Hinta 219 € Edustaja audelec.fi Valmistaja daytonaudio.com Värivaihtoehdot musta Mitat (l x k x s) 13,2 x 3,1 x 12,7 cm Paino 0,7 kg Analogitulot (rca/3,5 mm) -/1 Digitaaliotot (koaksiaalinen/ optinen/usb) 1/1/x Hdmi arc Levysoitinotto Bluetooth 4.2 aptx Kuulokeliitäntä Linjalähtö (esivahvistin/kiinteä) -/Subwooferlähtö x Päätevahvistinotto/kotiteatterikytkentä -/KUUNTELUARVIO MIKAEL NEDERSTRÖM Ilmava ja avara soundi, joka on vertailulaitetta kepeämpi ja kirkkaampi. Äänikuva on mukavan eteerinen, joskin siinä on myös tiettyä epätarkkuutta. Bassoilla ei ole vastaavaa vääntöä kuin yleensä, mutta eipä sitten ole liiallista raskauttakaan. Dynamiikka on enemmänkin kepeän napsuvaa kuin matalalta jysähtävää. Ihan nätti soundi, jossa ei ole mitään ärsyttävää virhettä, vaikka onkin hiukan ylävireinen ja elävää elämää ilmavampi. Dayton Audion pikkuvahvistimen ei tarvitse häpeillä isompienkaan seurassa. Puhdikas DTA-PRO sisältää hintaisekseen paljon hyödyllisiä toimintoja, kuten usb-dacin, bluetoothin ja hyvän kaukosäätimen. Se suoriutuu kriittisessäkin kuuntelussa hyvin ja kuulostaa miellyttävältä sekä avoimelta. Ainoita havaittavia puutteita ovat pieni diskantin tason nousu ja tavallista epämääräisempi stereokuva, mikä toisaalta sai vahvistimen kuulostamaan leppoisan eteeriseltä. Pieniruokaisen vahvistimen voi pellepeloton ottaa vaikkapa piknikille tarjoamalla sille käyttöjännitteen akulla ja dc– dc-muuntajalla. Musiikki soi kätevästi puhelimelta bluetoothin yli, ja ulkotiloissa mahdollisesti tarvittava bassobuusti onnistuu helposti suoraan kaukosäätimellä. Miellyttävä ääni ja riittävästi tehoa | Bluetooth sekä analogiotto s/pdi n ja usb:n lisäksi | Linjalähtö subwooferille | Hyvä kaukosäädin Kaiutinterminaalien pienet reiät | Alhainen kanavaerotus Hintaluokassaan kaukosäädin on jopa positiivinen yllätys. Siinä on toimintoja, kuten sävynsäätö ja eq-esiasetukset, joihin ei pääse käsiksi suoraan laitteesta. Kapulaa ei siis kannata hukata. Kytkentäpuoli on kunnossa pienestä koosta huolimatta. Digiäänen saa myös tietokoneelta. HYVÄ HINTA-LAATUSUHDE 136427_.indd 70 2.12.2019 15.51.01
X1 The next Generation of our legendary X-line. www.ah-hifisystems.fi 136467_.indd 71 2.12.2019 15.39.51
g Siirry sähköiseen maksamiseen HYVÄ ASIAKKAAMME, Fokus Media Finland Oy veloittaa paperilla toimitettavista lehtien tilauslaskuista 2,90 euron suuruisen laskutustapalisän/lähetetty lasku 1.2.2020 alkaen. Laskutustapalisä lisätään tilauslaskuusi automaattisesti ja se näkyy laskulomakkeella eriteltynä. Käytössäsi olevat maksuttomat maksuvaihtoehdot: e-lasku ja sähköpostilasku. • Verkkopankistasi voit tilata e-laskun, jolloin tilauslaskusi ohjataan suoraan verkkopankkiin. Tililtäsi ei veloiteta mitään automaattisesti vaan hyväksyt laskut aina erikseen • Voit tilata laskut sähköpostiisi osoitteesta fokusmedia.fi/asiakaspalvelu Siirry sähköiseen maksamiseen ja hoida tilausasiasi kätevästi osoitteessa fokusmedia.fi/asiakaspalvelu www.starsandstripes.fi ...and You’ll hear the difference P. 050-5050880 Acoustic Zen • Audio Epilog • Audio Tekne • Ayon •Chapter • Clayton • Coincident DH Labs • Gemme • John Blue Audio • KR Audio • LessLoss • Nola • Omega Red Wine Audio • Reimyo... OSALLISTU LUKIJAKYSELYYN! Osallistu Hi maailma-lehden lukija-arvontaan ja voit voittaa 250 EURON ARVOISET SONY WF 1000XM3 BLUETOOTH KUULOKKEET. Kerro meille, millaisesta sisällöstä pidät ja mistä laitteista haluaisit testejä Vain osallistumalla voit voittaa, joten klikkaa itsesi kilpailuun osoitteessa www.hi maailma. Edellisen numeron arvontaan vastanneiden kesken arvotun Elac Debut F5.2 -kaiutinparin voitti Henrik Suutarinen Espoosta. Onneksi olkoon! 136476_.indd 72 2.12.2019 15.40.48
136475_.indd 73 2.12.2019 15.41.42
VERTAILUSSA KYVYKKÄÄT SUBWOOFERIT KOHTUUHINTAINEN TASOKALVOKAIUTIN NAUHADISKANTILLA DIPTYQUE AUDIO DP 140 MUSTAN KULLAN HUUHDONTAA DEGRITTER-LEVYPESURI STRIIMAAVA INTEGROITU VAHVISTIN DENON PMA-150H TULOSSA HIFIMAAILMA 1/2020 ILMESTYY 5.2. 136596_.indd 74 2.12.2019 15.42.58
EISA is the unique collaboration of 62 member magazines and websites from 29 countries, specialising in all aspects of consumer electronics from mobile devices, home theatre display and audio products, photography, hi-fi and in-car entertainment. Now truly international with members in Australia, India, Canada, the Far East and USA, and still growing, the EISA Awards and official logo are your guide to the best in global consumer technology! TESTED BY THE EXPERTS n WWW.EISA.EU CELEBRATING THE YEAR’S BEST PRODUCTS GLOBAL AWARDS 2019-20 visit www.eisa.eu for the winners 230-300_EISA_AD_2019_Post-awards.indd 1 01/08/2019 14:29 136466_.indd 75 2.12.2019 13.06.46
K A U K O R Ö Y H K Ä S U O S I T T E L E E V A L I T S E R E G A HIFISTUDIO HELSINKI Fredrikinkatu 38 HIFISTUDIO TURKU Itäinen Rantakatu 48-50 HIFISTUDIO TAMPERE Tuomiokirkonkatu 25 HIFISTUDIO OULU Pakkahuoneenkatu 34 HIFISTUDIO JYVÄSKYLÄ Kilpisenkatu 12 HIFISTUDIO KUOPIO Haapaniemenkatu 36 V E R K K O K A U P P A : H I F I S T U D I O . F I REGA PLANAR 1 LEVYSOITIN Joulukuun ajan Rega-levysoittimien ostajille K A U P A N P Ä Ä L L E SIMPLY ANALOG VINYL RECORD CLEANING BOXSET ARVO 59€ Täydellinen paketti pitämään vinyylisi kunnossa! 399 € 136465_.indd 76 2.12.2019 13.07.24
TULPAT MELUA VASTAAN KOTIMAINEN KAIUTINKAKSIKKO SONY WF-1000XM3 PENAUDIO SONATA SIGNATURE JA LUMI MINIVAHVISTIN BLUETOOTHILLA DAYTON DTA-PRO H IF IM A A IL M A 8|2 19 MESSURAPORTIT: KÖÖPENHAMINA JA VARSOVA 08 |2 01 9 11 ,9 € VERTAILUSSA 6 41 48 81 87 34 40 19 00 8 PA L.V KO 20 20 -0 6 187344-1908 PAREMPI ÄÄNI PC:STÄ! KOVATASOISET MUUNTIMET PAREMPI ÄÄNI PC:STÄ! OSTA 1 SAAT 2 uusin + edellinen numero 136444_.indd 1 2.12.2019 13.49.23