www.ratsastus.net 1/2014 Hinta 8,50 € H & R Team esittelyssä Nuorten hevosten koulutussarja alkaa Tallitöihin helpotusta konevoimilla Ella ja Eliko 274522-1401 +!4;>B82”KHIFFK! #YRNXc PAL. VKO 2014-12 harjoittelivat huipulle Valmennustra ex • Sanna Backlundin systeemi tuo tulosta • Pether Markne opetti valmentajia • Erja Saartia 30 vuotta ratsastuksenopettajana
Kuva: Pekka Pietikäinen HELSINKI HORSE FAIR www.horsefair.fi 8.–9.3.2014 Messukeskus Helsinki facebook.com/horsefair Avoinna: 8.3. klo 10–18, 9.3. klo 12–17 Pääsyliput: 16/10 €, perhelippu 37 €. Alle 12-vuotiaat vain aikuisen seurassa. -tapahtumaan samalla lipulla: FILLARI, KUNTO, GOLF, BALL SPORTS, RETKI, KALASTUS, METSÄSTYS JA KUVA&KAMERA OIKEITA KOHTAAMISIA. AITOJA ELÄMYKSIÄ. KOSKETUS TULEVAISUUTEEN.
Sisältö 1/14 Tässä numerossa alkaa sarja nuoren hevosen ja harrastajan yhteisestä etenemisestä. Sivut 64 – 67. Ajankohtaiset 10 26 31 32 52 56 60 Haastattelussa Erja Saartia Jenni Silventoinen treenaa tosissaan Hippola kokosi bloggaajat H & R Team esittelyssä Satu Liukkosen vuodenvaihde Costa Ricassa luonto on lähellä Nuorten hevosten koulutusta 64 Tapahtumat & kilpailut 48 23 Pether Markne antoi valmentajille ajatuksia 28 George Maschalani valmensi Emmi Väisänen menestyy kouluradoilla. Tässä hän on Roxanan selässä. Kuva: Riikka Miettinen. Sivut 48 – 50. Tallielämää 14 18 20 44 48 54 Ella ja Lilli menestyvät Sanna Backlundin systeemi tuo tulosta Hämeessä valmentajat yhteistyössä Koneilla helpotusta tallityöhön Emmi Väisänen kouluttaa nuoria hevosia TS Ratu esittelyssä Vakio 5 7 9 14 42 51 68 70 72 76 83 Pääkirjoitus Kolumni Gurun kulma Hörinää Myytit nurin Vetopelillä on asiaa Nuoret huiput Hörinää Ratsastuskoulu Markkinat Seuraavassa numerossa 56 Costa Rica on luontomatkustajan unelmakohde. Sivut 56 – 59. Kansikuvassa suomenhevonen Jaanen Hilu. Kuva: Marjo Uimi. Hevoset & Ratsastus 3
Equipage Greenland Todella lämmin Thinsulatevuorattu talvihanska. Pitävä supergrip-kämmenosa. Koot XS-XXL. TopGuard Pro Tyylikäs ja kevyt säädettävä kypärä. Loistava istuvuus ja erinomainen ilmastointi. Irrotettava, pestävä vuoraus. CE EN1384 hyväksytty. Koot 53-57 ja 58-61. n. 28,50 n. 128,- TM by SAFETY HELMET sca n -h o r o se / three-h rs es Andorra Pro Softshell Snowfield talviratsastushousut Kokopaikkaiset fleecevuoratut softshellhousut. Vettä hylkivät. Musta koot 140-176 cm ja 34-46. Ruskea koot 34-46. n. Lämpimät ratsastushousut vedenpitävää materiaalia. Thinsulate-vuori ja Domy Suede -kokopaikat. Kokopitkät vetoketjut sivuilla ja lenkit jalan alla. 119,- Mustana koot 128-176 cm ja XXS-XXL. Ruskeana ja mariinina koot XXS-XXL. Kaprioli Trading Oy puh. 010-422 5530. Hinnat ovat noin-hintoja. Valikoima liikkeissä vaihtelee ja jokin tuote saattaa olla loppuunmyyty. Hinta alk. n. 86,- Whistler Lucca Lämmin, tikattu bombertakki. Irrotettava turkisvuorattu huppu. Musta ja bordeaux. Koot XS-XXL. Nupukkinahkainen ratsastussaapas, jossa vuori aitoa, lämmintä lampaanvillaa. Useita varrenleveyksiä/pituuksia. Koot 36-45. n. 89,- n. 259,- Lugano Winter Lämmin jodhpurkenkä lampaanvillavuorilla ja iskuavaimentavalla pohjalla. Musta ja ruskea. Koot 35-45. n. 149,- Tutustu uutuuksiin ratsastuksen-asiantuntijaliike.com Lue koodi - saat lisätietoja
Pääkirjoitus Osoite: PL 34, 01901 Nurmijärvi Puh. 09 - 8789 2400 www.ratsastus.net Tilausasiat ja osoitteenmuutokset: 09 - 8789 2400 ark. klo 9.00–15.00 Vastaava päätoimittaja: Jutta Koivula 09 - 8789 2400 040 5530 475 jutta.koivula@ratsastus.net Toimituksen sihteeri: Virpi Hyökki Ulkoasu: Marja Penttilä Vakituiset avustajat: Katri Ahokas Marko Björs Anna-Maija Herlevi Riitta Jalonen Leena Kahisaari Riitta Kosonen Teri Kovács Neena Kuukasjärvi Susanna Lehto Raili Manninen Nina Niemelä Jaana Paanetoja Tuula Pyöriä Marianne Roivas Johanna Viitanen Ilmoitusmyynti: Markkinointitoimisto Lasse Kankaanpää lasse.kankaanpaa@ridemedia.fi puh. 045 899 9929 Kustantaja: RideMedia Oy PL 34 01901 Nurmijärvi Toimitusjohtaja: Jukka Helminen Painopaikka: SP-Paino, Nurmijärvi Vauhdilla uuteen vuoteen H evoset ja Ratsastus -lehden toimituksen alkuvuosi on kulunut vauhdikkaasti. Perustimme täksi vuodeksi oman tiimin, jonka kuulumisia seuraamme niin tässä paperilehdessä kuin usein päivitettävillä nettisivuillamme. Tiimin ratsastajat esitellään tässä lehdessä, jotta pääsette tutustumaan heihin paremmin. Tässä valmennukseen keskittyvässä numerossa käsitellään valmennusta monelta kantilta. Sanna Backlundin systeemi tuottaa jatkuvasti menestyviä esteratsastaja ja Sanna kertookin, mitkä ovat hänen järjestelmänsä kulmakivet. Lilli Luoma ja Ella Tanhuanpää ovat esimerkkinä siitä, miten pitkä valmennussuhde tuottaa hyviä tuloksia kouluratsastuksessa. Lisäksi kävimme katsomassa kun ruotsalainen Pether Marke valmensi ratsukoita Ypäjällä, jossa oli menossa valmentajien jatkokoulutus. George Maschalani puolestaan valmentaa aika ajoin suomalaisia lännenratsastajia ja kävimme kuulemassa hänenkin terveisensä suomalaisille. Ratsastus on siitä harvinainen laji, että miehet ja naiset kilpailevat samoissa luokissa. Osanottajat voivat myös olla hyvinkin nuoria tai vanhoja. Kerromme tässä numerossa kymmenvuotiaasta Jenni Silventoisesta, joka on jo kova tekijä kouluratsastusradoilla. Valmennus on parhaimmillaan yhteistyötä, ja Hämeen aluevalmennuksissa halutaan aktivoida kotivalmentajat mukaan järjestelmään. Saumaton yhteistyö koituu ratsastajien ja koko lajin hyväksi. Usein kysytään, mitä eroa on ratsastuksenopetuksella ja valmennuksella. Ero on veteen piirretty viiva, sillä valmentaminen on toki aina myös opettamista. Oppimisen lisäksi valmennuksella on aina myös lyhyen ja pitkän tähtäimen kilpailullisia tavoitteita. Nuorten hevosten koulutus on monen mielestä se pullonkaula, joka estää suomalaisen ratsastusurheilun kehitystä. Hyvistä kouluttajista on pulaa ja monen hevosen lahjat jäävät hyödyntämättä koulutuksen puutteiden takia. Tässä numerossa alkaa uusi sarja harrastajan ja nuoren hevosen yhteisestä urasta. Lisäksi haastattelimme Lotta Lehtosta ja Sanna Siltakorpea, jotka ovat kouluttaneet lukemattomia nuoria hevosia toimiviksi ratsuhevosiksi. He kertovat meille omista tavoistaan edetä nuorten hevosten kanssa. Hyviä lukuhetkiä! ISSN 1239-856X www.ratsastus.net Hevoset ja Ratsastus -lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. Vuoden 2014 ilmestymispäivät ovat 7.2., 21.3., 2.5., 13.6., 29.8., 10.10. 14.11. ja 19.12. Vuositilaus 52,- , kestotilaus 47,-. Hevoset ja Ratsastus -lehti vastaa vain tilaamastaan materiaalista. Tilaamatta lähetettyä materiaalia ei palauteta. Hevoset ja Ratsastus -lehdessä julkaistun aineiston osittainenkin lainaaminen ilman lupaa on kielletty. Hevoset ja Ratsastus -lehti ei vastaa taloudellisesti paino-, ym. virheiden aiheuttamista vahingoista. Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai asiakkaasta johtuvista syistä voida julkaista, lehti ei vastaa ilmoittajille mahdollisesti aiheutuvista vahingoista. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu maksetun määrän palauttamiseen. Huomautukset on tehtävä 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta. Hevoset & Ratsastus 5
HorzeYlöj_Hevoset&RatsSIVU_0114_Layout 1 20.1.2014 21.24 Sivu 1 Nyt tömähtää ALEN Loppurysäys! TEEMME TILAA KEVÄÄN UUSILLE TÄSSÄ LOISTOTILAISUUS OSTAA HYVÄÄ HUIPPUALENNUKSIN! SESONKITUOTTEITA LOIMIA, TAKKEJA, KENKIÄ YM. YM. NORM.HINNASTA ALE -30% -40% -50% JOPA HUOMAA, ETTÄ ALE-TUOTTEET VAIHTELEVAT MYYMÄLÖITTÄIN. LOPPURYSÄYKSESTÄ NIIN KAUAN KUIN TUOTTEITA RIITTÄÄ! LAHTI, JOKIMAAN MYYMÄLÄ, Vieterikatu 2 (Horze) palvelee arkisin klo 10-18 ja la 10-15, puh. 03 872 0610 Tykkää meistä facebookissa! Saat tuoreimmat tiedot uutuuksista ja tapahtumista. Alle 4km Teivosta Ylöjärven kauppakeskus Ilossa Elon vieressä. Ylöjärvi, Elotie 2, puh. 050 3433665, ma-pe 10-18, la 10-15, kaikki ravivarusteet, hevosenkengät ja kengitysvälineet ym.
Areena auki Liian hyvä hevonen S e oli omaankin silmään aika makea. Ei tarvinnut olla kummoinenkaan jalostusagrologi tajutakseen, että siinä oli yksi harvinaisista – hevonen jossa kaikki oli kohdillaan. Yksivuotias tosin vielä, turrukassa talvikarvassa pihaton perällä, mutta ai että oli hevosessa laatua! Eikä se kasvaessaan ainakaan huonontunut, sillä emän heikkoihin kohtiin olivat geeniarvonnassa sattuneet lähes epätodellisella onnistumisprosentilla isän moitteettomat rakennuspalikat ja toisin päin. Kun oli aika aloittaa ratsunelämä, kävi ilmi, ettei kakku ollut pelkästään päältä kaunis, sillä varsa oppi kaiken aivan itsestään ja kerrasta. Pikkupennut ihastelivat väriä, raviukko tupisi, että tuon perässä se alkaisi ratas pyöriä ja vakavammin ratsastelevat kiittelivät kulmauksia. Sen hevosen kohdalla kaikki hevoskirjoista tutut kliseet olivat just eikä melkein – sen kanssa olisi voinut mennä vaikka kirkkoon. No ylpistyyhän sitä, tuollaisen kanssa. Vaikkei oma kasvatti ollutkaan, niin oma kuitenkin. Ja kun vuosien vähän vähemmän hohdokkaan harrastelun jälkeen alkaakin onnistaa, hyvältähän se tuntuu. Hevosestaan ylpeän omistajan elämän absoluuttinen lakipiste koitti kuitenkin siinä vaiheessa, kun maailmanluokan ammattilai- nen kajauttaa koko maneesin kuullen: ”Sun pitää antaa tuo jollekin kunnon treenarille!” Kuulivathan kaikki? Siellä perälläkin? Että kenellä täällä nyt se laatuhevonen olikaan, mitä?! Maailmanvoittaja-tunne kesti ehkä kaksi sekuntia. Sitten valkeni, mitä valmentajaguru todellisuudessa tarkoitti. ”Anna se hevonen jollekin, joka ansaitsee sen. Älä sinä kotitarveharrastaja kuvittelekaan ansaitsevasi tuollaista – pilaat vielä.” Ja yksin tein oli pilalla myös mieliala. Hevonen hyvä, kuski kelvoton. Riittämättömyyden ristiaallokossa tuli kaivettua esiin kansainvälisiä kisakenttiä kolunneen ammattilaisen puhelinnumero. Kun kerran valmentajagurukin on sitä mieltä, laitetaan sitten tykki treeniin toiselle ja itselle omaan tasoon sopiva vaatimattomampi varuste. Kommentti, joka oli tarkoitettu pilke silmäkulmassa hevosen vilpittömäksi kehaisuksi, paljasti keski-ikäistyvän suomalaisen hevosharrastajatädin pohjimmaisen sielunvamman: et osaa, et riitä, et ansaitse. Tyydy tasoosi ja muista nöyryys. Sama ontuma pitää meidät ikuisina tuntiratsastajina, hölskymässä vuodesta toiseen samassa jatkokakkos-porukassa. Laukkaympyrä? Merkkisuoritus? Kisastartti, oma hevonen – minulle? Ei kai nyt sentään! En osaa, en uskalla, en pysty, en tohdi, enkä ehkä edes halua uskoa pystyväni. Ja mitä muutkin ajattelisivat, jos. Näissä mietteissä vierähti ilta tai pari. Sitten alkoi jo vähän nyppiä, että miten niin liian hyvä hevonen? Onko olemassa liian hyvää ruokaa, liian kaunista auringonlaskua, liian turvallista autoa tai liian sydämellistä ystävää? Ei taida olla. Miksei muka harrastajakin voisi ja saisi vilpittömästi nauttia suomalaisen kasvattajan laadukkaasta kädenjäljestä ja hevosurheilun antoisimmasta puolesta, hyvästä hevosesta? Ehkei harrastelutarkoitukseen hankittu hevonen Täti Tavallisen luotsaamana koskaan tule tienaamaan kaurarahojaan – hyvä jos sinne lähimaneesiin pääsee pari kertaa vuodessa. Ja mitä sitten jos pätevämmän kuskin kanssa pääsisikin. Mutta liian hyvä? Ei sentään. Kun se on itselle täydellinen, se ei voi koskaan olla liian hyvä. Neena Kuukasjärvi Hevoset & Ratsastus 7
P ku ääy m ht pp e an ist i 2 yö 01 4: AGRIMARKET TAMMER TROPHY Esteratsastuskilpailu areenalla la 5.4. ja su 6.4. Näytös .com/hevosmessut Hevoset-messut nyt kahdessa messuhallissa! Pohjoinen sisäänkäynti Uusi, upea ! li E-hal Hevosalan ykkösmessut ovat ravi- ja ratsupuolen ammattilaisten ja harrastajien kohtauspaikka! Messuilta löytyy alan uusin tieto, vinkit ja trendit sekä koneet, laitteet ja tarvikkeet tallien rakentamiseen ja ylläpitoon. Pääsisäänkäynti Eteläinen sisäänkäynti Viiden tähden tapahtuma ? Messut houkuttelivat viime vuonna paikalle ennätykselliset 13 365 messuvierasta ? 96 % kävijöistä oli tyytyväisiä ? 99 % oli alan harrastajia ? yli 50 % omistaa hevosen ? 90 % kävijöistä aikoo todennäköisesti tai varmasti vierailla Hevoset 2014 -messuilla Osastopaikkavaraukset: Tampereen Messut Oy Veli-Pekka Rouvali, puh. 0207 701 212 veli-pekka.rouvali@tampereenmessut.fi Hevoset 2014 -messut tarjoavat yhä enemmän nähtävää ja koettavaa, sillä tällä kertaa tapahtuma valtaa myös Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksen uuden E-hallin. Monipuolinen ohjelma sisältää mm. ajankohtaisia seminaareja, näyttäviä esityksiä, kilpailuja ja tietoiskuja. Hevoset-messut on oikea paikka, kun haluat löytää uusia asiakkaita, saada potkua myyntiin, lanseerata uusia tuotteita sekä lisätä yrityksesi tunnettuutta. Varmista näkyvyytesi alan huippumessuilla ja varaa osastopaikkasi heti! Osasto is varattu ta j yli 60 % o varaa o , masi pian! Lisätiedot tapahtumasta, näytteilleasettajista ja ohjelmasta: www.hevosmessut.fi Messut avoinna la 5.4. klo 9–19, su 6.4. klo 10–18 K-Plussa-kortilla 2 € alennus normaalihintaisesta (15 €) aikuisten lipusta. Ohjelmayhteistyössä: Yhteistyössä:
Gurun kulma Tällä palstalla vierailevat kirjoittajat kertovat näkemyksiään ajankohtaisista aiheista. Aisa Aarnio-Wihuri Lapsiratsastajat tulevat! S uomen Ratsastajainliitto on aina ollut hidas liikkeissään ja kankea taipumaan uusin asioihin, varsinkin kun ne koskevat uusia ikäryhmiä kilpailuissa. Tämän koin itse silloin kun kategoria nuoret ratsastajat otettiin käyttöön. Saksassa ollessani kilpailin kyseisessä kategoriassa, mutta Suomessa sitä vasta mietittiin, ja käyttöön se otettiin kun olin juuri ohittanut tuon iän. Lapsiratsastajien ikäryhmä on Suomessa ollut olemassa säännöissä jo jonkin aikaa, mutta kilpailu- ja valmennustarjonta on ollut olematonta. Vaikka Kansainvälinen Ratsastajainliitto FEI on kankea ja byrokraattinen organisaatio, ehti sekin ennen meitä! EM-kilpailuja lapsiratsastajille on järjestetty jo muutaman vuoden ajan esteratsastuksessa, kouluratsastuksessa mietitään niiden järjestämistä nyt ensimmäistä kertaa. Ohi kävelee myös pohjoismainen yhteistyö. Ensi kesänä PM-kilpailuissa tuo ikäryhmä on ensi kertaa mukana ainakin esteissä. Ja Kestotilaaja! Hevoset&Ratsastus-lehden kestotilaajat pääsevät lukemaan lehden digiversioita ilmaiseksi tietokoneella, tabletilla ja älypuhelimella. Palvelu toimii osoitteessa www.lehtiluukku.fi Sinun tulee rekisteröityä Lehtiluukun käyttäjäksi. Ilmainen lukuoikeus edellyttää kuusinumeroisen tilaajatunnuksen käyttöä kirjautumisen yhteydessä. Tilaajatunnus löytyy lehden takakannesta osoitetietojen yhteydestä. missä ollaan meillä? Viime syksyn valmennushaussa mainittiin lapsiratsastajat joukon jatkona, ihan ohimennen ilman sen suurempaa informaatiota asiasta. Valmennusvalinnoissa muutama lapsiratsastaja on kuitenkin päässyt ihan maajoukkuevalmennukseen asti. Nämä lapset ovat pääsääntöisesti ratsastavien, valmentavien ja muutenkin aktiivisten ja tietoa etsivien vanhempien lapsia. Muita ei juuri ole! Tieto uudesta ikäryhmästä on tavoittanut SRL:n ratsastavan ja kilpailevan jäsenistön huonosti kaikkien näiden vuosien aikana, joina ikäryhmä on ollut säännöissä. Tiedotus on ollut surkeaa ja toimenpiteet ikäryhmän kilpailemisen ja valmentautumisen edistämiseksi olemattomia. Nyt ollaan jo jälkijunassa. Takamatkalta on huomattavan vaikea päästä mukaan. Pienen ratsastusmaan pitäisi kulkea ketterästi etunenässä ja käyttää hyödyksi se, etteivät isot ratsastusmaat ole ehtineet vielä muodostaa rutiineja ja kilpailumahdollisuuksia uudelle ikäluokalle. Se juna vaan meni jo! Nyt on kiinni kirimisen aika. Uutta ikäluokkaa on myös vähätelty – ei niitä lapsiratsastajia ole meillä. Ei niitä ole eikä tule, jos ei valmentautumis- ja kilpailumahdollisuuksia ole. Poniratsastajan ei koostaan riippumatta ole järkevää siirtyä ponista hevoseen etuajassa, jos se tarkoittaa vuoden tai kahden hiljaiseloa kilpailemiseen. Jatkuvuus on taattava ja vaikka kilpailijoita ensi alkuun olisikin vähän, on liiton ja miksei kilpailujenjärjestäjienkin oltava luovia luodessaan luokkia uudelle ikäryhmälle. On yhdisteltävä eri kohderyhmille tarkoitettuja luokkia, jotta luokan järjestäminen saadaan järkeväksi. Samalla luodaan kaikille riittävä mahdollisuus kilpailla sopivan tasoisissa luokissa. Lapsiratsastajat tulee ottaa huomioon sarjakilpailusäännöissä ja heille on luotava niin omat aluemestaruudet kuin SM-kilpailutkin. Aisa Aarnio-Wihuri Kaikki lehdet vuodesta 2008 ovat luettavissasi ilmaiseksi digilehtiarkistossamme. Rekisteröityminen sujuu näin: 1) Mene osoitteeseen www.lehtiluukku.fi 2) Valitse yläreunan ”Valitse lehti” -valikosta Hevoset&Ratsastus. 3) Klikkaa painiketta ”Lue tilaajatunnuksella” 4) Täytä ”Uusi käyttäjä” -osion tiedot ja klikkaa ”Lähetä”painiketta. 5) Saat ilmoittamaasi sähköpostiosoitteeseen hetken kuluttua salasanan, jonka avulla pääset lukemaan kaikkia Lehtiluukussa olevia Hevoset&Ratsastus-lehden numeroita. Käyttäjätunnus on sähkö-postiosoitteesi. Jos on kysyttävää, lähetä meiliä tilaukset@ridemedia.fi Hevoset & Ratsastus 9
Haastattelu Teksti: Kirsi Vallenius Kuvat: Erja Saartian arkisto, Kirsi Vallenius, Pekka Werdi Kymenlaaksossa Kouvolan seudulla E.S. Riding Club -ratsastuskoulua pyörittävällä Erja Saartialla on takana 30 vuotta talliyrittäjänä. Toiminta lähti liikkeelle vuonna 1983 Kotkasta. Erja Saartia haluaa kehittää laadukasta ratsastuskoulutoimintaa. Eija Saartia 30 vuotta ratsastuskouluyrittäjänä 10 Hevoset & Ratsastus
E.S. Riding sijaitsee Kotkan ja Kouvolan välissä. E rjan alkoi ratsastaa Kouvolassa vuonna 1972 vapaaherratar Eva Wreden hevosilla ja poneilla. Vapaaherratar edellytti ja opetti vastuuntuntoa ja hevosmiestaitoa. – Seuraavat vuodet kuluivat Helena Mäkelän oppilaana. Hän jatkoi samoilla linjoilla opettaen ihmisen ja hevosen vuo- rovaikutusta ja hevosten käytöksen ymmärtämistä luoden meihin nuoriin harrastajiin lähtemättömän innon ja pysyvän arvostuksen luontoon, eläimiin ja yhdessä toimimiseen tallilla, Erja muistelee. – Koska halusin syventää tietojani ja taitojani vietin lukiokesät 77 – 79 EteläEnglannissa sadan hevosen tallilla, jonne palasin heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen töihin ja opiskelemaan hevosalaa. Englannin aikoina muodostui haave perustaa joskus oma ratsastuskoulu. – Muistan kun istuin Englannissa joenrannalla ja haaveilin perustavani tallin, jonka nimessä olisi Riding Club. Nimen alkuosaa en voinut suunnitella, kun en tiennyt missä talli tulisi sijaitsemaan. – Halusin ammattini hevosalalta, joten Hevoset & Ratsastus 11
Eija Saartia 30 vuotta ratsastuskouluyrittäjänä... ”Yrityksellä voi olla varaa yhteen heikkoon kohtaan ja meillä se on sijainti” tuntui täysin varmalta lähteä Ypäjälle opiskelemaan ratsastuksenohjaajaksi. Valmistuttuani palasin vielä Englantiin lisäoppiin. Siellä tein päätöksen palata Suomeen, valmistua Ypäjältä ratsastuksenopettajaksi ja perustaa oman ratsastuskoulun. Suomeen Erja toi mukanaan tamma Rio Lightsin, jonka osti tutulta perheeltä jonka tallilla Englannissa oli työskennellyt. Rio oli ensimmäinen lukuisista Englannin tuonneista ja sen kanssa Erja oli puolen vuoden jakson ensimmäisessä Suomen työpaikassaan, opettamassa Kotkan Katajasuolla ja jatko-opinnoissa Ypäjällä ennen oman tallin perustamista. Erja ja oma kasvatti Zidan (i. Zidane Velvet, e. Love Lights, ei. Lavallo), Rio Nuevon puoliveli. Kotka Riding Club Ensin oli ollut nimi ja marraskuussa 1983 sen ympärille konkretisoitui talli, kun Erja perusti Kotkan Petäjäsuolle Kotka Riding Clubin. Yritysmuotona oli toiminimi ja talli toimi vuokratiloissa Edit ja Severi Ylisuutarin omistamalla tilalla, jossa ei aluksi ollut kenttää. Erja investoi hyväpohjaiseen valaistuun kenttään. Tuntiratsuja oli aluksi yhdeksän, joista suurin osa Englannista tuotuja. – Suomessa ja Englannissa saamani opit joutuivat vakavasti koetukselle: oli lastillinen osaavia hevosia joiden tason halusin säilyvän, lainat, maanomistajalle jäävä vuokramaalle rakennettu hyvä kenttä… Päätin, että toiminnan on onnistuttava. En pelännyt työmäärää ja tykkäsin kantaa vastuuta. – Rima on ollut korkealla alusta asti, Erja toteaa. Hevostaidot ja ratsastuksenopetus sekä tallin siisteys piti olla tasolla, jonka vuoden jokaisena päivänä kehtaisin esitellä englantilaisille ystävilleni ja ammatti-ihmisille. Tämä alkuperäinen laatuvaatimus on säilynyt toiminnan kulmakivenä läpi vuosien. – Koska Englannista tuomani hevoset 12 Hevoset & Ratsastus olivat tasokkaita, halusin opettaa oppilaat ratsastamaan niin hyvin, että hevosten taso säilyisi. Tunnit olivat alusta asti laadukkaita ja tallin toiminta aktiivista. Järjestettiin omia tallikilpailuja ja opetushevosilla kilpailtiin piirikunnallisella, kansallisella ja myös kansainvälisellä tasolla. Alkuvuosien menestyneimpiä opetusratsuja olivat muun muassa Regency Texan, Carnaby Street, Double Two, Brendon Bandit, Rio Lights ja Diamond Seeker ja menestyneitä junioriratsastajia Janette Taubert, Petri Tolmunen, Maarit Tammelin, Piia Pantsu ja Johanna Pouhula (nyk. Hovi). Ratsastajat edustivat kilpailuissa kotkalaisseuraa Kyminkartanon Ratsastajat ry. – Kisaavien tuntiratsastajien harjoittelu oli intensiivistä, heillä oli valtava halu oppia ja minulla opettaa, Erja muistelee. Muutto Anjalankoskelle Kesällä 1988 talli Seppo ja Erja Saartia muuttivat Anjalankoskelle Kouvolan ja Kotkan välimaastoon, sillä Petäjäsuon tilat olivat käyneet ahtaiksi ja oman paikan omistaminen oli ollut haaveena. – Yrityksellä voi olla varaa yhteen heikkoon kohtaan ja meillä se on sijainti, Erja toteaa. Kouvolaa, Kotkaan ja Haminaan on matkaa noin 30 kilometriä. Paikanvaihdoksen myötä oli tarvetta muuttaa yrityksen nimeä ja siitä tuli Erjan nimikirjaimien mukaan E.S. Riding Club. Tallin toimintaa tukemaan perustettiin vuonna 1990 oma seura Anjalankosken Ratsastusseura ry, jota jäsenistö edusti kunnes Anjalankosken kaupunki liitettiin Kouvolaan ja seuran nimi päätettiin vaihtaa ja ottaa käyttöön E.S. Riding Club ry. Suurempien tilojen ansiosta hevosmäärä kasvoi vähitellen kolmeenkymmeneen. Hevosia tuotiin yli kymmenen ensimmäistä vuotta Englannista ja monta niistä yhdisti nimen etuliite Brendon. – Brendon on maksettu show-nimi, ei kasvattajanimi kuten joskus luullaan, Erja selventää. Tällä vuosituhannella ratsastuskoulun opetushevosia E.S. Riding Clubille on tuotu Oiva Pölösen kautta Puolasta, Baltiasta ja Tanskasta. – Oivalla on taito löytää meille sopivia opetushevosia, Erja kehuu. Opetushevosvalinnat ovat olleet ilmeisen
esiin ja niitä on tuettava. Tärkeää on myös se, että osaa iloita saavutuksista seuratasolta lähtien. Hetkellinen menestyksen ilo antaa motivaatiota kehittymiselle. – Tavoitteena on että oppilaat lähtevät meiltä hyvinä harrastajina tai ammattilaisina jotka voivat viedä saamiaan oppeja eteenpäin, Erja sanoo. Tallilla käyneistä hevosharrastajista on vuosien mittaan lähtenyt kaikkiaan noin 30 hevosalalle. Yksi heistä on Stina Jukkara, jonka osuus E.S Riding Clubin toiminnassa on ollut merkittävä jo parikymmentä vuotta. – Stina alkoi käydä Petäjäsuolla tunneilla heti tallin perustamisen jälkeen ja pääsi pian kisaamaan piiri- ja kansalliselle tasolla, Erja kertoo. Lukion jälkeen Stina opiskeli ratsastuksenopettajaksi ja myöhemmin centered riding -ohaajaksi. Stina vastaa perusopetuksesta ja on erittäin pidetty opettaja. Hänen merkitystään toiminnassa ei voi korostaa liikaa. Vuonna 2009 E.S. Riding Clubin yritysmuoto vaihdettiin yksityisyrittäjän toiminimestä osakeyhtiöksi. Osakkaita ovat Erja Saartia, Stina Jukkara, Jim ja Jan Saartia sekä eläinlääkäri Hannu Pajulahti. Stina Jukkara, Erja Saartia ja Eveliina Savenius. Stina on ollut päivittäisessä opetustoiminnassa mukana yli 20 vuotta, Harjusta ratsastuksenohjaajaksi valmistunut ja E.S. Riding Clubilla työharjoittelun suorittanut Eveliina on uudempia tulokkaita. Vuoden opetushevonen: Vuoden suosituin opetushevonen on valittu 80-luvulta asti. Tässä suosikit vuodelta 1995. onnistuneita sillä taas viimeisimmässä ratsastuskoulun vuoden hevonen -äänestyksessä kaikki opetustoimintaan osallistuneet hevoset saivat ääniä suurimman vuonohevosen ollessa äänijyrä. Omaa hevoskasvatusta Erjalla on pienimuotoisesti Rio Lightsin jälkeläisten kautta. Vanhin Rion varsa, edelleen hyväkuntoinen 1988 syntynyt Go Lightly eli Kössi on tehnyt uran opetushevosena. Rion ainoalla tammavarsalla Love Lightsilla on yhdeksän varsan sarja. Kolme varsoista on edelleen Erjan omistuksessa. Varsasarjan tunnetuimmaksi on kohonnut estehevonen Rio Nuevo, jonka kanssa Anna-Julia Kontio on kilpaillut menestyksekkäästi. Sarjan nuorin, Rio Lightsin näköinen Vastral Lights, myytiin Englantiin sen perheen lapsenlapsille joilta Erja aikoinaan osti Rion, joten tavallaan yksi ympyrä sulkeutui. Anjalankosken aikoina opetusratsut ovat saaneet enemmän keskittyä opetustyöhönsä ja oppilaat on ohjattu osallistumaan ratsastuskoulun omiin sarjakilpailuihin, joiden avulla saa kisarutiinia ilman kuljetuksen ja majoituksen aiheuttamia ta- Lukuisia tunnustuksia loudellisia kustannuksia. Tuntiratsastajien mestaruuskisoissa tosin on käyty. Tallilla toimii myös junioreista ja nuorista ratsastajista koostuva Kisa-team, jonka ratsastajat kehittävät ratsastustaitojaan kilpailemalla seurakilpailujen lisäksi aluetason ratsastuskilpailuissa. Osalla kisatiimin jäsenistä on oma hevonen, osa kilpailee opetushevosilla. – E.S. Riding Clubin kymmenet ratsastajat ovat kilpailleet alue- ja kansallisella tasolla. Heitä ovat nykyäänkin hevosalalla vaikuttavat Sirpa Purasmaa-Hietala, Marjo Pajulahti-Kiiskinen, Henrikki Pajulahti, Satu Kirtola (nyk. Viiru) ja Pauliina Parikka. Tulevaisuuden lupauksia ovat nykyiset aluekisamenestyjät Ella ja Milla Ruotjoki, Iida Koskela, Annina Takanen ja Peppi Niemi. – Edelleen pyrimme auttamaan kilpailusuuntautuneita tuntiratsastajia eteenpäin. Vakiohevossysteemiä meillä ei ole eli emme pyri tekemään yhtä ratsukkoa, vaan ratsastajan joka pärjää erilaisilla hevosilla. Jokaiselta hevoselta voi oppia jotain. – Ihmisillä on erilainen tapa oppia ja yksilölliset vahvuudet on pyrittävä tuomaan E.S. Riding Club on saanut tunnustuksia laadukkaasta toiminnastaan. Vuonna 2009 SRL valitsi sen vuoden ratsastustalliksi ja se hyväksyttiin SRL:n Laatutalliksi vuonna 2011. Vuonna 2012 SRL valitsi sen parhaaksi alueelliseksi talliksi KaakkoisSuomessa. Talli tekee yhteistyötä Harjun Oppimiskeskuksen kanssa ja siitä tunnustuksena tuli vuonna 2011 nimitys vuoden työssäoppimispaikaksi. – Kun olemme toimineet pitkään, meidän ei tarvitse tehdä laajaa markkinointia, harrastajia on kilpavalmennettavista vastaalkajiin. Ratsastuksenopettajan lisäksi Erja on kakkostason koulu- ja estevalmentaja sekä kolmostason kenttävalmentaja, alueratamestari ja -estetuomari sekä näyttötutkintomestari sekä työelämän arvioija nuorten näyttökokeissa ja aikuisten tutkintotilaisuuksissa. Erja on jatkuvasti kehittänyt omaa ammattiosaamistaan mm opiskelemalla sosiaalipedagogista hevostoimintaa. – Teen mielelläni yhteistyötä SRL:n ja hevosalan oppilaitosten kanssa. – Ykkösasia on laadukkaan ratsastuskulutoiminnan kehittäminen, Erja vastaa kysymyksen tulevaisuudensuunnitelmista.& Hevoset & Ratsastus 13
Valmennus Teksti: Jutta Koivula Kuvat: Marko Björs ja Jutta Koivula Pitkäjänteinen yhteistyö kannattaa Ellan menestys vuosien ahkeran työn takan Ella Tanhuanpää ja Eliko ovat hallinneet nuorten ratsastajien luokkia kahden viime vuoden ajan. Ratsukon sujuva yhteistyö on kaunista katseltavaa ja kaikki yksityiskohdat on hiottu tarkkaan. N ainen Ellan menestyksen takana on Lilli Luoma, joka on valmentanut Ellaa jo yli viiden vuoden ajan. – Minulle ostettiin Armada-niminen ratsu, jonka aiempi omistaja Heli Hirvo kävi Lillin valmennuksessa. Sitä kautta pääsin Lillin tunneille. Tallitutut varoittelivat, että Lilli on sitten vaativa valmentaja, mutta sehän sopi minulle, Ella nauraa. Lilli kertoo huomanneensa jo varhain, että Ellassa olisi ainesta kilparadoille. – Silloinen hevonen oli vaikea, mutta tuumasin että tuosta mukulasta voisi tehdä jotakin. Tein alusta asti selväksi, että jossakin vaiheessa hevosta pitää vaihtaa, mutta onneksi Ellan vanhemmat ymmärsivät asian. – Juniorikaudet menevät nopeasti, samoin nuorten vuodet. Yhteistyön hiomiseen hevosen kanssa menee ainakin 14 Hevoset & Ratsastus vuosi, joten jos halutaan menestyä ikäluokkakilpailuissa, täytyy ratsastajan saada ajoissa riittävän hyvä ja sopiva hevonen. Ei ole varaa tuhlata aikaa vääränlaiseen hevoseen. Mukana hevoskaupoissa – Haluan itse olla ehdottomasti mukana, kun valmennettavani ostavat hevosta. Paras tulos saadaan aikaan, kun hevonen on tarkoitukseen sopiva. Kaikilla perheillä ei ole taitoa valita sopivaa eivätkä hevosten hinta ja laatu aina kohtaa. – Mielestäni valmentajan tulee pitää huolta perheen rahoista. Ei pidä maksaa hevosesta enempää kuin mikä sen arvo on. Lilli myöntää pitävänsä oppilaansa tiukassa ohjauksessa. Hän puuttuu tarvittaessa niin hevosten ruokintaan kuin varusteisiinkin. – On tärkeää, että hevosen ympärillä on hyvä tiimi. Tarvitaan taitava kengittäjä ja fysioterapeutti. Hevosia tulee hoitaa riittävästi silloin kun niillä treenataan kovaa. – Juniorihevosen valinta on vaikeaa. Tietyt terveydelliset ongelmat voidaan hyväksyä, mutta sitten hevosta pitää muistaa hoitaa kunnolla. Ongelmien tulee totta kai näkyä myös hevosen hinnassa. Valmennusta tarpeeksi usein Alkuvaiheessa Ella kävi valmennuksessa kerran viikossa, mutta hyvin nopeasti tahtia tiivistettiin. – Jossakin vaiheessa menin joka päivä monella hevosella Lillin ohjauksessa, Ella muistelee. Lilli kertoo, että valmennuksessa määräkin on tärkeää. – Alkuun on tärkeää, että valmennuksia on niin usein, ettei ratsukko ehdi repsahtaa
Ella voitti nuorten SMkultaa viime kesänä Kirkkonummella. Lilli Luoma oli silloinkin mukana oppilaansa tukena.
Ellan menestys vuosien ahkeran työn takana ”Suomalaisten perustaidot ovat pahasti jäljessä esimerkiksi saksalaisista” Oppilaalleen omistautunut valmentaja ja innokas ratsastaja eivät aina kohtaa. – Usein kysymys on rahasta. Valmentautuminen tulee kalliiksi ja toisaalta kaikki valmentajat eivät halua uhrata paljon aikaa oppilailleen. – Saksassa on yleistä, että juniorien hevoset asuvat valmentajan tallilla ja apua on saatavilla päivittäin. Silloin ongelmat ehdi koskaan kovin pahoiksi, Lilli kertoo. Ella on kuulunut muutaman vuoden ajan maajoukkuerinkiin, ja Lilli pitää tiiviisti yhteyttä maajoukkuevalmentaja Marko Björsin kanssa. – Olen tottunut informoimaan häntä ja kysymään palautetta. Eliko on huomionkipeä ja nauttii esiintymisestä. Hartwall Areenallakin se oli kuin kotonaan, vaikka katsomoissa oli paljon yleisöä, Ella kertoo. niiden välillä. Myöhemmin kertoja voidaan harventaa. Ella on ollut ajoittain myös Lillillä palkkatyössä Raadelmassa ja ratsastaa edelleen Lillin nuoria hevosia. Kimo löytyi läheltä Uuden hevosen hankinnassa käytiin kaukana, jotta löydettiin sopiva. – Kokeilimme Saksassa vaikka miten montaa hevosta, ja kaikki ne tuntuivat kauheilta, Ella muistelee. Eliko oli ollut tuolloin Ilari Törösen omistuksessa ja Lillin ratsastettavana. Se oli Saksassa Johnny Hilberathin tallilla. – Löimme viisaat päämme yhteen hevosten kokeiluretken jälkeen ja niinhän siinä kävi, että lähdimme saman tien takaisin Saksaan kokeilemaan Elikoa, Lilli nauraa. – En saanut alkuun tehtyä sillä edes kunnon pääty-ympyrää, mutta jotakin sellaista siinä oli, että tykästyin siihen välittömästi, Ella muistelee. – Tiesimme molemmat, että edessä on 16 Hevoset & Ratsastus paljon työtä, mutta Eliko on jotenkin niin jumalainen ratsastaa. Se on niin pehmeä, kuin muovailuvahaa, Lilli kertoo. Koska Lilli tekee pitkää päivää töissä, valmennuksia on nyt vain noin kerran viikossa. Ennen kilpailuja tahtia kuitenkin tiivistetään. Kilpailuissa Lilli on mukana lähes aina. – Tänä vuonna olin yhdessä kisassa yksin. Verryttelyssä tuli vähän sellainen olo, että mitä minä nyt oikein teen, kun olen tottunut Lillin ohjaukseen, Ella nauraa. Valmentajakin valmentautuu Lilli ratsastaa ja kilpailee itsekin edelleen. – Haluan päästä jatkuvasti valmennukseen, jotta eväät riittävät valmennustyöhön. Lisäksi on hyvä, että joku muukin katsoo säännöllisesti oppilaitani tuorein silmin. Siitä saa itsekin aina uusia korjausehdotuksia ongelmiin. Lillillä on Ellan lisäksi muitakin valmennettavia. Osa käy treenissä harvakseltaan, jotkut taas jopa kolme kertaa viikossa. Hyvä pohja tarvitaan Lilli on huomannut, että lapsia ei enää kiinnosta hankkia hyvää pohjaa ratsastusuralleen. – Ella ratsasti aikanaan kaikilla mahdollisilla hevosilla ja oppi siitä todella paljon. Nykylapsille eivät tavalliset tai huonot hevoset kelpaa ollenkaan. Harvalla on todellista paloa lajiin. Suomalaisten perustaidot ovat pahasti jäljessä esimerkiksi saksalaisista eikä ratsastuskouluissa opita hevostaitoja. – Jos ratsastaa vain yhden hevosen päivässä, ei etene ikinä mihinkään. – Ammattiratsastajien lapset ovat aivan eri asemassa kuin ne, jotka eivät tule hevosperheistä. He ovat tehneet hevosten kanssa paljon enemmän, heillä on vahva istunta eivätkä he pelkää. Ellan ja Lillin valmennussuhde muuttuu varmasti, kun selviää, minne Ella lähtee opiskelemaan. – Jos pääsen Helsinkiin, asiat eivät varmaan muutu paljoakaan. Jos taas lähden Tartoon, asiat menevät aika lailla uusiksi. Lilli muistuttaa, että tässä kohtaa ei ole mikään kiire. – Ellalla on nyt edessään viimeinen vuosi nuorissa ratsastajissa. Sen jälkeen hän on seniori eikä hänellä ole kiire mihinkään. Ratsastamaan pystyy aina, vaikka ottaisi väliin muutaman kevyemmän vuoden.& Lilli.luoma@elisanet.fi ella.tanhuanpaa@gmail.com
Olit sitten kilparatsastaja tai innokas harrastaja, tarvitset hyviä varusteita, jotka on suunniteltu aktiiviseen elämään hevosten parissa. Tuotekehittelyn ja tarkkojen tuotetestien avulla varmistamme, että voimme tarjota sinulle laatua, muotoilua ja toimivuuttaa edulliseen hintaan. Tervetuloa Hööksille! Kevät/kesä 2014 KEVÄT/KESÄ 2014 Oletko jo saanut uuden kuvastomme? Tervetuloa noutamaan se ilmaiseksi lähimmästä myymälästäsi, tai soita 0800- 770 700. KEVÄT/KESÄ Luxus CML 1246 Luxus CML Raisio · Kuloistentie 10 Ark. 10-19 · La 10-16 Vantaa · Hagelstamintie 31 Ark 10-20 · La 10-16 · Su 12-16 Ylöjärvi · Elotie 8 Ark 10-19 · La 10-16 70 700 ta 0800-7 s.? tai soi w.hook istä ww Espoo · Martinsillantie 10 Ark 10-20 · La 10-16 · Su 12-16 1246 Tilaa netistä www.hooks.? tai soita 0800-770 700 Tilaa net Tilaa netistä www.hooks.fi tai soita 0800 770 700 2014
Valmennus Teksti ja kuvat: Jutta Koivula Sanna Backlundin systeemillä saadaan tuloksia Sanna Backlundin valmennettavat menestyvät vuodesta toiseen esteradoilla. Menestyksen takana ei ole suuria salaisuuksia, vaan paljon määrätietoista ja tinkimätöntä työtä. Sanna Backlundin tallilla tehdään paljon töitä. Ei ihme, että Sanna ja hänen oppilaansa ovat jatkuvasti kärjessä kilpailuissa. 18 Hevoset & Ratsastus
S annan kotitallilla Janakkalassa on ydinryhmä, joiden hevoset ovat kaiken aikaa valmentajan silmän alla. Ydinryhmän lisäksi ovat satunnaiset valmennuksissa kävijät ja ne, joita Sanna valmentaa muualla käydessään. – Meillä on täällä 38 hevosta, joista 20 on ainakin osan aikaa ratsutuksessa ja valmennuksessa. Normaalisti oppilaat käyvät kerran viikossa estetunnilla, kerran viikossa Maarit Kähärin koulutunnilla ja kerran viikossa heidän hevosellaan ratsastaa joko Susanna Granroth tai minä, Sanna kertoo. Hattel Horsesin tallissa ydinryhmään kuuluvat muun muassa Petra Heikkinen, Viivi Monto, Julia Engblom ja Henna Vahantila. – Suurin osa heistä on tullut valmennukseeni junioreina, mutta näyttää siltä, että he eivät lähde kulumallakaan pois, Sanna nauraa ja toteaa valmennettavien keski-iän todellakin nousseen viime aikoina. Aiemmin Sannalla oli aluevalmennuksia ja muita ryhmiä ympäri maan, mutta poikansa Maxin syntymän jälkeen hän on hidastanut tahtia. – Minulla on hyvä tukiverkosto, mutta en halua olla niin paljon poissa kotoa nyt kun Max on pieni. – Pidin Itä-Suomen aluevalmennukset kahdeksan vuotta, Keski-Suomessa olin valmentajana neljä vuotta ja Hämeessäkin pari vuotta. Lisäksi minulla on edelleen ryhmiä Kuopiossa, Turussa, Korpilahdella ja Oulussa. Niitä ryhmiä käyn valmentamassa noin kerran kuukaudessa. Ydinryhmä tiiviissä otteessa Hattel Horses -tallilla asuvat valmennettavat ovat Sannan ja tallipäällikkö Terhi Huhtalan tiukassa valvonnassa. – Puutumme valmennettavien elämään niin tiukasti, että kaikilla eivät hermot sitä kestä, Sanna nauraa. – Meillä oppii sen, miten asiat tehdään meillä. On monia muitakin systeemejä, mutta meillä tehdään sellaisella tavalla, jonka olemme itse huomanneet toimivaksi. Täytyy olla aika avoimin mielin, että jaksaa mukautua tähän systeemiin. Meillä puututaan niin hevosen käsittelyyn, varusteisiin kuin ruokintaankin. – Meillä on tavoitteena, että jokaisen hevosen viikko-ohjelma on suunniteltu sunnuntai-iltaan mennessä. Sovitaan, milloin kukakin tulee tunnille, milloin ratsutukseen tai milloin ohjelmassa ovat kengitykset, raspaukset, rokotukset tai muut hoidot. Sannalla on paljon sellaisia oppilaita, joiden hevoset asuvat muualla. Ratsukot saapuvat esimerkiksi pari kertaa kuukaudessa hyppäämään. – Silloin tietysti tarvitaan joku kotivalmentaja katsomaan ratsukon perään muina aikoina. Tarvitaan koulutunteja ja harjoituksia pienillä esteillä. – Mitä harvemmin oppilaita näkee, sitä ”Puutumme valmennettavien elämään niin tiukasti, että kaikilla eivät hermot sitä kestä” vähemmän pystyy puuttumaan heidän valmentautumisensa kokonaisuuteen. Apuna hevoskaupoissa – Valmennan oppilasta ihan siitä riippumatta, mistä hän on hevosensa ostanut, Sanna muistuttaa. – Maailmalla hevoskauppa on tärkeä osa valmennuksen kokonaisuutta ja onhan valmentajan mukanaolo hyvä tapa varmistaa, että oppilas saa itselleen sopivan hevosen. – Monet oppilaani ovat ostaneet minulta kisahevosensa ja se on sillä tavalla helppoa, että he ovat voineet tutustua niihin täällä kotona hyvin etukäteen. kettaa koko perhettä, Sanna muistuttaa. – Vanhempia tarvitaan mukaan monessa kohtaa. On aina mielenkiintoista tavata uusi perhe, joka haluaa satsata lapsen kilpauraan. Jos perheellä ei ole hevostaustaa, he kaipaavat todella paljon neuvoja ihan käytännön asioissa. Meillä ei ole vielä kovin pitkiä perinteitä tässä lajissa. – Itse toivoisin saavani nuoret lupaukset valmennukseeni siinä vaiheessa kun heillä on jo jonkin verran kokemusta ja taitoa. Minun valmennuksestani saa eniten irti kun ollaan jo siinä 110 – 120-luokkien tasolla. Sannan systeemillä on tuotettu jatkuvasti menestyjiä SM- ja PM-tasolle sekä kotimaiseen gp-sarjaan. Ratojen taso paremmaksi Sanna on sitä mieltä, että valmennusasiat ovat Suomessa suhteellisen hyvällä mallilla. Enemmän korjattavaa löytyisi esteradoista ja varsinkin ratojen pohjista. – Isompien luokkien hyppääjät kärsivät huonoista pohjista eniten. Ne kuluttavat hevoset loppuun ennen aikojaan, hän tietää. – Ei tarvitse mennä kuin Ruotsiin, niin pohjat ovat paljon parempia ja kilpailumaksut pienempiä, hän vertaa. – Ratojen vaikeustasossa on myös turhan paljon vaihtelua. Esimerkiksi viime kesän gp-sarjan ensimmäinen osakilpailu oli naurettavan pieni kun taas finaali Stadikalla oli todella iso. – Vielä enemmän vaihtelu häiritsee nuorten hevosten luokissa, joihin kaivattaisiin selkeämpiä ohjeistuksia aina sarjaväleistä lähtien, Sanna ehdottaa. – Ratsastajien ja ratamestareiden tulisi keskustella enemmän ratojen tavoitteista. Sannan mukaan kansallisissa kilpailuissa radat ovat kuitenkin useimmiten hyväksyttäviä, mutta pienemmissä kilpailuissa vastaan voi tulla melkein mitä vaan. – Joskus esimerkiksi nuoret hevoset voivat joutua ihan mahdottomiin tehtäviin aluetasolla. Välillä tekisi mieli kysyä, onko ratamestari edes ajatellut, miten jonkun linjan voi ratsastaa.& Koko perheen projekti – Nuoren ratsastajan kilpaileminen kosHevoset & Ratsastus 19
Valmennus Teksti ja kuvat: Jutta Koivula Hämeessä kehitettiin valmentajien yhteistyötä Hämeen alueen ratsastusjaosto kokosi vuodenvaihteessa Ypäjälle neljän lajin valmennukset ja kutsui paikalle myös kaikkien ratsukoiden henkilökohtaiset valmentajat, joille oli järjestetty omaa ohjelmaa. Kyseessä oli todellinen jättileiri, sillä mukana oli yli 70 urheilijaa hevosineen ja tukiryhmineen. 20 Hevoset & Ratsastus T oistakymmentä valmentajaa tuli mukaan ja perehtyi teorialuennolla siihen, miten aluevalmennuksissa toimitaan ja mitkä ovat sen tavoitteet. Lisäksi he seurasivat niin omien oppilaidensa kuin muidenkin ryhmien ja lajien valmennuksia ja olivat mukana teoriatunnilla. Monet valmentajat myös totesivat, että nyt tuntuu siltä, että on saatu lupa ottaa yhteyttä aluevalmentajiin. Lisää motivaatiota – Minulla on täällä yksi oppilas estepuolella ja toinen kenttäpuolella, esteratsastaja Juho Norilo kertoi. – Kaikkinensa minulla on parisenkymmentä valmennettavaa. Olen itse ollut estepuolella maajoukkuevalmennuksissa, joten kuvio on periaatteessa tuttu, mutta kyllä tämä silti oli tärkeä lisä meille valmentajille. – Valmennuksessa kaivataan yhteistä
Hämeen alueen kenttäratsastusvalmentaja Seppo Laine kävi läpi koulutusskaalan (Ausbildungsskala, Training Scale), joka on ratsastuksen peruspilari. Sitä pyritään noudattamaan kaikissa olympialajeissa. Anu Korppoo pitää Hämeen alueen kouluratsastusvalmennukset ja Marja ”Tytteli” TetriRantanen on estevalmentaja. linjaa ja tästäkin saa lisää varmuutta ja motivaatiota kotivalmennukseen. Ilmapiiri oli avoin ja myönteinen ja tällaista tarvitaan ehdottomasti lisää. – Tässä on ollut tosi hyvä anti, kehui Lempäälästä kotoisin oleva Johanna Laaksonen. – Oli hyvä että aluevalmennuksen tavoitukset esiteltiin. Samoin tämä antoi eväitä valmennusten ajoitukseen ja koko kisakauden suunnitteluun. – Ratsastuksen tärkeistä perusasioista ei voi koskaan puhua liikaa, hän korosti. – Tässä on sekin hyvä puoli, että samalla pääsi tutustumaan muihin kuin omaan lajiinsa. ”Erinomainen idea”, totesi Juho Norilo valmentajien tapaamisesta. ”Tästä saa lisää motivaatiota työhön, jossa on aina kuitenkin yksin.” Johanna Laaksonen ehdotti, että ratsastajien vanhemmille järjestettäisiin kursseja hevosen kuljettamisesta. Vanhemmille koulutusta hevoselämään Yhteiskeskustelussa tuli esiin hyviä ideoita. Johanna ehdotti, että ratsastajien vanhemmille järjestettäisiin kurssia trailerin Hevoset & Ratsastus 21
Hämeessä kehitettiin valmentajien yhteistyötä vetämisestä ja hevosen kuljettamisesta. – Jos vanhemmat eivät ole hevosihmisiä, pelkästään hevosen kuljettaminen saattaa tuntua mahdottoman vaikealta asialta. Keskustelussa mietittiin myös sellaista koulutusta, jossa lasten vanhemmat saisivat vähän apua, jotta he eivät eksyisi hevosmaailman viidakoissa. Ilmoittautumismenettelyt, rokotukset, valmennusrenkaat, kilpailujärjestelmä ja monet muut asiat hämmentävät niitä, joilla ei ole aiempaa kokemusta hevosista. – Toivoisin vielä, että aluevalmennuksessa olisi enemmän ryhmiä aikuisille ratsastajille. Laji on kuitenkin sellainen, että huipulle voi nousta vähän myöhemminkin. Tamperelaisen kouluvalmentaja Hanna Heiskasella oli muutama oppilas mukana leirillä. – Tämä yhteistyön avaus oli tosi hyvä juttu. Nyt on kaikilla tieto yhteisistä pelisäännöistä ja käytännöistä. Olen kyllä ennenkin saanut Anu Korppoolta hyvin tietoa ja pitänyt yhteyttä häneen. Hanna Heiskanen on juuri saanut valmiiksi harjoituspäiväkirjan josta on oma versio niin harrastajalle kuin kilparatsastajallekin. Päiväkirjan avulla voi suunnitella valmennuksia, kirjata tavoitteita ja seurata niiden saavuttamista. Idea aluevalmentajilta – Kyllä se idea lähti Seppo Laineelta ja minulta, Anu Korppoo kertoo. – Olemme toki ennenkin tarjonneet kotivalmentajille mahdollisuutta tulla mukaan ja on heitä ollutkin täällä, mutta nyt heitä saatiin enemmän kun heidät kutsuttiin erikseen ja heille oli omaa ohjelmaa. – Toivon että yhteistyö helpottuu nyt, kun on tutustuttu paremmin. Yhteistyö pitäisi saada ratsastuksen toimintatavaksi, sillä se on meille ainoa tie päästä eteenpäin. – Verkostoituminen on valmentajillekin tärkeää. Hanna Heiskanen vahvisti tämän. – Aina kun tehdään yhteistyötä, on mahdollista oppia muilta lisää. Tällaiset kokoontumiset ovat todella tärkeitä. – Nyt yhteistyö on aika pitkälle kiinni kotivalmentajista. Olemme antaneet alkusysäyksen ja katsotaan, miten aktiivisesti ryhdymme toimimaan. – Joidenkin aluevalmennettavien omat valmentajat ovat vanhoja tuttujani, ja heidän kanssaan yhteistyötä on tehty tähänkin asti. Nyt oli mukana myös ilahduttavan monta uutta tuttavuutta. & Kuka sitten keksi kutsua kotivalmentajat mukaan? Helli hevostasi! TErvetul oa uuteen eläinma ailmaan ! Nyt entistä laajempi valikoima lemmikkituotteita. 24 90 Black Horse HARMONY MIX MYSLIREHU 20 KG Pölytön myslirehu hevosille. Tasapainoinen, kauraton ja maistuva. (1,25/kg). Ei saatavilla Lahti ja Rovaniemi. 16 90 Black Horse VALMENTAJAN TREENIMENTTI 1L Rasituslämmön poistoon ja rentouttamiseen päivittäin kovassa rasituksessa. Vaikuttavina aineina toimivat luonnolliset eteeriset öljyt. Ei saatavilla Lahti, Salo, Rovaniemi. Kodin Terrat: Hämeenlinna, Jyväskylä, Kokkola, Kuopio, Lahti, Nokia, Pori, Rovaniemi, Salo, Tuusula. 45 90 (49,90) Black Horse PREMIUM CARTIVET+MSM 900 G Ylläpitää nivelten terveyttä ja normaalia liikuntakykyä. Valmisteeseen lisätty MSM on vesiliukoinen rikkiyhdiste, joka on hyödyksi erityisesti lihaksille, jänteille ja nivelille. (51,00/kg). Ei saatavilla Lahti ja Rovaniemi.
Valmennus Teksti ja kuvat: Jutta Koivula Valmentajat opissa Ypäjällä Pether Markne on tarkkaakin tarkempi Pether Markne tarjosi ajateltavaa niin kurssin ratsastajille kuin katsomossa istuneille valmentajillekin. K linikalla nähtiin sekä koulu- että esteratsastajia, mikä on luontevaa Petherin laajan osaamisen takia. Hän itse on kilpaillut kansainvälisellä tasolla esteitä ja edustanut Ruotsia kouluratsastuksessa Sydneyn olympialaisissa. Hänen tunnetuin oppilaansa on Malin Baryard, joka on valmentautunut Petherin johdolla jo parikymmentä vuotta. Malinin lisäksi Ruotsissa on suuri joukko muita koulu-, kenttä- ja esteratsastajia, joita Pether valmentaa. Esteryhmäläiset saivat tehdä tosissaan töitä sileällä ennen kuin päästiin estetehtäviin. Puolentoista tunnin ajasta hyvinkin puolet käytettiin hevosten työstämiseen, tasapainottamiseen, taivutteluun ja kuuliaisuuden parantamiseen. Alkuverryttelyt tehtiin kevyessä ravissa, jossa lähdettiin vähitellen työstämään hevosen suoruutta, Ruotsalainen ratsastusvalmentaja Pether Markne piti tammikuussa kolmipäiväisen valmennusklinikan Ypäjällä. Kyseessä oli samalla valmentajien lisenssikoulutus, joten katsomossa parveili asiantuntevaa väkeä. asetuksia, taivutuksia, reagointia pohkeeseen sekä kykyä lyhentää itseään. Laukkaverryttelyssä haettiin ensin kunnollinen eteenpäin vievä laukka, jota koottiin hetkellisesti lähinnä avotaivutusten avulla. Sekä ravissa että laukassa ratsastajat saivat tehdä pituushalkaisijalla asetuksia kumpaankin suuntaan, niin että takaosa pysyi suorana linjalla. – Ei riitä että hevosen lihakset vertyvät työntekoon, myös jänteiden ja ligamenttien täytyy lämmetä, Pether muistutti. – Verrytellessä halutaan tehdä hevosesta miellyttävä ratsastaa. Verryttelyssä Markne halusi hevosten kuuntelevan ratsastajan istuntaa mahdollisimman tarkkaan. Siirtymiset piti tehdä mahdollisuuksien mukaan ilman kättä. – Vähemmän on enemmän, tiivisti Pether ajattelunsa. – Hevoset ovat muuttuneet viimeisten kymmenien vuosien aikana. Nykyhevosilla ei tarvita vahvaa ratsastusta, täytyy olla herkkyyttä. – Ei haittaa jos hevosen pää alussa liikkuu ylös ja alas. Älkää yrittäkö lukita sitä käden avulla paikalleen. Ratsastakaa pohkeella eteen. Ratsastus on siinä suhteessa kuin pyöräilyä, että kun edetään hitaasti, on vaikea mennä suoraan ja säilyttää tasapaino. Tärkeä leikittely Markne haluaa, että ratsastajat kaiken aikaa kokeilevat asioita ja tekevät tehtävistä hevosille kuin leikkiä. – Kysykää kysymyksiä! Mitä olen tekemässä, pystynkö tekemään sen vastakohdan, saanko hevosen nopeammaksi, Hevoset & Ratsastus 23
Pether Markne... Tuuli Sopanen (vas,), Emma Tallberg ja Stefanie Andersin kertaamassa tehtävän kulkua. Tuomas Jauhiainen ja nuori Zachary selvittivät valmennustehtävät hienosti. hitaammaksi, askeleet pidemmiksi tai lyhyemmiksi, saanko hevosen niskan ylemmäksi tai pidemmäksi. Muutosten ei tarvitse olla suuria, mutta ratsastajan täytyy kyetä vaikuttamaan hevoseen. – Vaikka hevonen on rento, sen täytyy 24 Hevoset & Ratsastus silti olla koko ajan pohkeen edessä. Kaikki esteryhmät saivat tehdä jumppaharjoituksia kavaleteilla ja erilaisilla sarjoilla ja linjoilla. – Jumppaharjoituksissa tärkeää on se, että hevonen käyttää selkäänsä hypyissä. Anna Kärkkäinen kehui Marknen selkeää valmennussysteemiä. On tärkeää tehdä harjoitukset huolellisesti, niin että ne kehittävät hevosta. Ei pidä vain ajella tehtäviä läpi ja miettiä, että riittää, kun saa oikeat askelmäärät. Kilpailuissa voi joskus oikoa mutkia, perusharjoittelussa ei!
”Mukavuusalueen ulkopuolella” – Sain tästä kurssista mahdottomasti apua kotiharjoitteluun, kertoo Marja ”Tytteli” Tetri-Rantanen, joka hyppäsi kuusivuotiaalla Prospect-kasvatillaan (i. Polyfino, e. Bretti). Hän toimii Hämeen alueen estevalmentajana ja lisäksi hänellä on lukuisia muita valmennettavia. – Prospectilla on valtavan iso laukka, mikä on sinänsä hieno asia, mutta laukan lyhentäminen on todella haasteellista. – Täällä toimittiin selkeästi mukavuusalueen ulkopuolella. Juuri tällainen klinikka on paras mahdollinen tilanne siihen, kun harjoitellaan osaavan silmän alla. – Nyt täytyy jatkaa näitä harjoituksia kotona, jotta hevonen on paremmin avuilla ennen kuin kuusivuotiaiden racing-sarja alkaa. – Tästä sai myös valtavasti uusia ideoita omaan valmennustyöhön, vähän erilaisia harjoituksia ja uudenlaisia korjauksia. On hienoa, että perustyöskentelyä korostetaan näin paljon. Marja Tetri-Rantanen sai kuulla, että hänellä on todellinen luksusongelma, hevosen turhankin iso laukka. Hän sai kurssilta hyviä neuvoja laukka-askeleen pituuden hallintaan. ”Valmistelu tarkkaa” – Hyvältä näyttää, kuopiolainen Mikko Heimonen kertoi. – Työskentelyjaksot ovat aika pitkiä ja perusteellisia. Ennen kuin mennään puomeja tai esteitä, hevoset valmistellaan tehtäviin todella hyvin. Ja jos tehtävässä ei silti onnistuta, Markne laittaa ratsastajat valmistelemaan tehtävän uudestaan eikä vain yrittämään tehtävää heti perään uudestaan. – Suomessa työskennellään hevosten kanssa yleensä liian vähän, Heimonen uskoo. – Itse olen jäähdytellyt valmennushommia ja valmennan tällä hetkellä vain paria pientä ryhmää Kuopiossa kerran viikossa. ”Selkeä systeemi” Katsomosta käsin valmennusta seurannut Anna Kärkkäinen kehui Marknen systeemiä selkeäksi. – Ratsukot saavat tehdä töitä, kun asiat työstetään loppuun asti. Jos yksi tapa ei toimi, Marknella on aina monta muutakin vaihtoehtoa työstää samaa asiaa. Hän tuntuu lukevan ratsukoita tosi hyvin eikä ole tehnyt virhearviointeja tehtävien vaikeuden suhteen. ”Tästä sai kipinää” – Tosi hyviä harjoituksia, kehui Tuo- Seppo Laine (vas.) ja Mikko Heimonen olivat tyytyväisiä Marknen kurssin antiin. mas Jauhiainen, joka osallistui kurssille sekä valmentajana että ratsastajana. Kuopiolainen Tuomas ratsasti kuusivuotiaalla Zacharylla (Zapateado – Acapulco). – Tehtävissä on oltava tarkka, mutta ilmapiiri on tosi hyvä. Täällä ei tarvitse pelätä mahdollista epäonnistumista. Markneen voi luottaa, sillä hänellä on todella hyvä hevossilmä. – Oli älyttömän piristävää päästä pitkän talven keskellä tällaiseen treeniin, se antaa kipinää. Olen tosi kiitollinen tästä tilaisuudesta. Tämän valmennuksen lisäksi meillä oli myös todella hyödyllinen aluevalmentajien yhteispalaveri. ”Tehdään fiiliksellä” Salla Varenti osallistui koulupuolen treeneihin nelivuotiaalla Wendy Carruksella, joka oli ollut ratsastuksessa vasta kuukauden verran. Markne tykästyi tammaan kovin ja piti sitä kehityskelpoisena. – Asioita ei tehdä tekemisen takia vaan fiiliksellä, Varenti kuvailee. – Marknella oli valtavan hyviä vertauskuvia, joiden avulla hän hahmotti asioita. Lukee tilanteet hyvin – Marknella on mahdottoman hyvä hevossilmä, Hanna Heiskanen kehui. – Hän näkee heti, miten paljon mikäkin hevonen voi tehdä ja hevoset ratsastetaan oikeasti niin hyvin läpi kuin tällä hetkellä on mahdollista. – Hän myös lukee ratsastajia hyvin ja piiskaa niitä, jotka voisivat laittaa itsensä vielä enemmän likoon ja jotka kestävät painetta. & Hevoset & Ratsastus 25
Ratsastus g Teksti: Jutta Koivula Kuvat: Pasi Silventoinen ja Jutta Koivula 10-vuotias kouluratsastaja menestyy Yhden ratsukon takaa löytyy iso tiimi: Valmentaja Sirpa Aalto (vas.), Hazelberg’s Machon aiempi hoitaja Virve Martikainen ja ratsastaja Janni Martikainen. Jennin oikealla puolella isä Pasi ja äiti Mari sekä aluevalmentaja Karita Kotikulma. Jennin ja Siilin Veeran suhde on erittäin hyvä. Entinen tuntiponi on intoutunut hienoon kisavireeseen pienen ratsastajansa kanssa. ”Paras kilpailumme oli Harjussa viime kesänä”, Jenni kuvailee. Jenni harjoittelee kuin aikuiset Jenni Silventoinen on 10-vuotias kouluratsastaja, joka on jo ehtinyt sijoittua kansallisessa avoimessa helppo A -luokassa. Mihin hän mahtaakaan vielä ehtiä? 26 Hevoset & Ratsastus K otkalainen Jenni on ratsastanut aivan pienestä asti, sillä hänen Mari-äitinsä on myös ratsastaja. – Kolmivuotiaana hän oli katsomassa minun ratsastustani ja innostui kovasti. Vuoden päästä hän aloitti säännölliset ratsastustunnit ja hän oli kuusivuotias, kun ostimme Siilin Veeran, Mari kertoo. – Etsin tietysti kilttiä opetusmestaria. Tavoitteena oli löytää poni joka kääntyy juuri sinne minne pieni ratsastaja haluaa. Siilin ratsastuskeskuksen nettisivuilta löytyi Siilin Veera, joka oli ollut opetushevosena ja kilpaillutkin menestyen. Kävimme ker-
Hazelberg’s Macho ja Siilin Veera ovat jo tutustuneet toisiinsa. ran kokeilemassa ja asia oli sillä selvä. Kilpaileminen kiinnosti Jenniä hyvin pian. – Hän osallistui ensimmäisiin aluekilpailuihinsa 8-vuotiaana. Samana vuonna hän haki myös aluevalmennukseen. – Silloinen aluevalmentaja Håkan Wahlman mietti, että ymmärtääkö näin nuori lapsi sen mitä sitoutuminen tarkoittaa, mutta pian hän lakkasi epäilemästä, kertoo Sirpa ”Sipa” Aalto, joka valmentaa Jenniä kotioloissa. Jennin vanhemmat eivät koskaan patista tyttöä kilpailemaan tai harjoittelemaan. – On tärkeä että Jenni tekee harrastuksesta oman juttunsa, me vain autamme ja tuemme, kertoo Pasi-isä. – Joskus on sellaisia päiviä ettei huvita mennä tallille, mutta ei kovin usein, Jenni miettii. Lasten harjoittelu on erilaista Hyvin nuoren ratsastajan valmentaminen on vähän erilaista kuin aikuisempien. – Jenni oppii visuaalisesti, ja siksi on tärkeää että hän näkee hyvää ratsastusta, Sipa painottaa. Myös kilpailukauden suunnittelu tehdään vähän eri tavalla. – Tämänikäinen ei voi opetella kovin monia kouluohjelmia ulkoa, joten olemme valinneet muutaman ohjelman joita menemme koko kauden. Kotona Jenni opettelee ohjelmat eteisen ison maton päällä, kertoo Mari. – Ponien kanssa ei ratoja kannata harjoitella kauhean paljon. Veera esimerkiksi osaa K.N. Special -ohjelman niin hyvin, että se ennakoi kilpailuissa tulevia kohtia aivan liikaa, Sipa sanoo. Sipa kehuu Jennin kilpailuhermoja erinomaisiksi. – Hän ei jää suremaan, jos verryttelyssä kaikki ei suju. Radalla hän tsemppaa aina parhaan kykynsä mukaan. Esimerkiksi Harjussa viime syksynä Veera oli verryttelyssä tosi hankala, mutta Jenni sisuuntui ja ratsasti elämänsä radan. Siitä napsahti lähes 67 prosentin tulos ja vielä sijoituskin. Minulle tuli onnenkyyneleet silmäkulmiin, Sipa myöntää. Harjun kilpailussa Jennin taakse jäi monia ammattiratsastajiakin. – Vielä puolitoista vuotta sitten ei olisi voinut uskoa, että Jenni saa ponista näin paljon irti. Hän on todella tehnyt työtä menestyksensä eteen. Pasi-isä kertoo, että pettymyksistäkin on selvitty hyvin. – Jenni ei onneksi jää miettimään huonosti mennyttä kisaa, vaan siirtää katseensa eteenpäin. Perustaidot ovat tärkeät – En halua valmentajana viedä lasta liian vaikeisiin tilanteisiin, sillä onnistumiset ovat tärkeitä. Perustaidoista ei luisteta. Istunnan täytyy olla kunnossa ja käden pysyä rauhallisena, Sipa painottaa. Sipa käy aina katsomassa myös aluevalmennukset, joihin Jenni osallistuu. – On tärkeää että valmentajat tekevät yhteistyötä. Sieltä saadaan kotiläksyt joita harjoitellaan seuraavaksi kerraksi. – Meiltä on aika usein kysytty, että kuka oikein läpiratsastaa ponin Jennille. Mutta kyllä se on Jenni ihan itse, Sipa painottaa. – On haastavaa opettaa ratsastaja itse tuntemaan, milloin poni toimii oikein. Uusi poni Loppusyksystä Silventoisille muutti toinenkin poni, Hazelberg’s Macho, joka on menestynyt kilpailuissa hienosti Janni Martikaisen kanssa. – Macho tuntuu tosi hyvältä ratsastaa eikä ole liian vaikea, Jenni kuvailee. – Se liikkuu paljon isommin kuin Veera, joten ratsastaminen ottaa minulle vielä vähän lihaksiin. – Toista ponia oli ajateltu ensi vuodelle, mutta hyvä tilaisuus sattui tulemaan vastaan suunniteltua aiemmin, kertoo Mari. – Jenni kävi moneen kertaan kokeilemassa ponia ohjatusti ennen kuin kaupoista päätettiin. Onneksi Janni on luvannut auttaa meitä jatkossakin. – Jenni ja Macho näyttävät sopivan hyvin yhteen, harjoituksissa yhteinen sävel on löytynyt, kehuu Karita Kotikulma, joka on Jennin aluevalmentaja. Jennillä on vielä kuusi kokonaista kautta edessä poniratsastajana, joten on kiinnostavaa seurata, mihin hän vielä ehtiikään. Ensi kaudella tavoitteena on kilpailla ainakin ponicup-sarjassa ja mahdollisesti vaativampiakin luokkia. – FEI:n ohjelmat ovat vaikeita muistaa ulkoa, joten niitä Jenni ei ole vielä ratsastanut, mutta ehkäpä ensi kesänä, Sipa miettii. – Kaikkia niihin kuuluvia liikkeitä hän kuitenkin jo tekee aivan sujuvasti. Jenni harrastaa ratsastuksen lisäksi myös yleisurheilua. – Sitä aion jatkaa vastakin, sillä ratsastamisesta lihakset jäykistyvät helposti, Jenni tietää. Jennin pitkän tähtäimen tavoitteet ovat jo selvillä. – Olympialaiset! Mutta ei ihan vielä seuraavat kuitenkaan, hän nauraa.& Hevoset & Ratsastus 27
Ratsastus Teksti: Riitta Kosonen Kuvat: Riitta Kosonen ja Rainer Salo George Maschalani valmentaa Suomessa säännöllisesti. Kuvassa kaverina Pentti Tennon L.R. Pole Star Sky. Suomalaisen lännenratsastuksen taso on noussut viime vuosina huimasti, väittää saksalainen huippuvalmentaja ja tuomari George Maschalani. Hän on valmentanut suomalaisratsukoita muutaman vuoden ja uskoo lajin tulevaisuuteen Suomessa. George Maschalani: Perusratsastus on temppuja tärkeämpää G eorge Maschalani tuo kansainvälisen tason suomalaiseen lännenratsastukseen. Hän on voittanut usean lännenratsastuslajin Euroopan mestaruuksia ja tuomaroi säännöllisesti kansainvälisiä kisoja. Viime elokuussa hän tuomaroi menestyksekästä reining-joukkuettamme EM-kisoissa. – On hienoa, että Suomen kaltaisessa pienessä maassa saadaan kasaan hyvätasoinen reining-joukkue. Gurulla on vientiä ja matkustuspäivä kertyy yli 160 vuodessa. Suomessa Maschalani valmentaa eten- 28 Hevoset & Ratsastus kin Hyvinkäällä Jokirannan ratsastuskoulussa sekä Tennoilla Monnissa. Huolellista perusratsastusta Suomessa Maschalania viehättää valmennettavien heittäytymiskyky ja nöyryys. Maailmalla näkee liikaa huolimatonta pohjatyöskentelyä. – Suomalaisratsastajat ovat valmiita opettelemaan lajia huolellisesti. Hyvä lännenratsastus perustuu taitavaan perusratsastukseen: hevosen muotoon, liik-
Kuka? keeseen, rytmiin, itsensä kantamiseen ja kokoamiseen. Temppuja voi opetella kuka tahansa. Huono perusratsastaja paljastuu löperöstä voltista, vaikka spini pyörisikin vinhasti. – Ratsastajan tehtävä on tuoda hevosen liike kauniisti esiin. Hyvä, riittävän takapainoinen liike on hyväksi myös hevosen terveydelle. Ratsastaja tekee hevosesta hyvän urheilijan. Hyvä perusratsastus nostaa lännenratsastuksen arvostusta myös lajin ulkopuolella. – Moni klassinen ratsastaja on karsastanut lännenlajeja huomattuaan perusratsastuksen puutteet. Lännenlajien arvostus on noussut sitä mukaa, kun perusratsastuksen taso on parantunut. Myös fiilis ratkaisee. Valmentaja voi opettaa perusasioita, mutta oppimisessa tulee seinä vastaan, jos oppilas ei löydä fiilistä. Pitää rakastaa hevosta aidosti ja osata reagoida tilanteisiin oikein. – Kova käsi on aina ongelma, mutta hevosen napauttaminen pohkeella voi olla joskus tarpeellinen heräte. Se ei turmele ratsastajan ja hevosen hyvää suhdetta. Nimi: George Maschalani Kotipaikka: Syntynyt Libanonissa, asuu Saksassa. Ammatti: Pitää vaimonsa Julia Kais erin kanssa Erbachissa 70 hevosen Freestyle Ran ch -nimistä koulutus- ja valmennustallia. Saavutukset: Moninkertainen Euroop an ja Saksan mestari, Vuoden ratsastaja, AQHAja APHA-tuomari, Saksan reiningmaajoukkueen jäsen ja valmentaja. – Pirjo Marjanen pärjäisi Mosley-tammallaan kansainvälisesti tosi hyvin. Suomalaisratsastajien yksi jarru on hevoskalustossa. Kansainvälisille kentille tarvitaan laadukas ratsu. Maschalani haluaa antaa lajille kaikkensa. – Hyvä valmentaja kertoo oppilaille kaiken mitä tietää ja osaa. Oppi jää elämään, kun valmentajaa ei enää ole. Tämä on ainoa tapa kehittää lajia. Lajin kehittäminen hevosen parhaaksi pitäisi olla kaikkien yhteinen tavoite.& g Luostarikoulusta Amerikan areenoille George Maschalani syntyi Libanonissa ja ratsasteli lapsena luostarikoulunsa hevosilla. Lännenratsastuksen hän löysi muutettuaan Saksaan. Kun kärpänen oli purrut, alkoi vakava paneutuminen lajiin. Maschalani vieraili kesäisin USA:ssa töissä kuuluisien lännenratsastajien tiloilla. Perinne jatkuu yhä. Amerikan guruilla on kaikilla oma käsialansa, ja Maschalani on koonnut heidän ideoistaan oman pakettinsa. – Scott McCutchonilta opin hevosen suoruutta, Todd Sommersilta kevyttä ja ylvästä liikettä, Bob Avilalta hevosen pyöreyttä, kokoamista ja täsmällistä kuuliaisuutta. Olen vieraillut myös Ruben van Dorpin, Nathan Piperin ja all-aroundin mestarin John Briggsin luona. Maschalani opettaa useita lännenlajeja, mutta hänen suosikkejaan ovat reining, trail, western riding ja cow horse. Niissä kaikissa on runsaasti kaunista liikettä. – En pidä pleasuresta, jossa hevosesta sammutetaan liike. Pleasuressa voittajaksi saattaa päätyä huonokin ratsastaja, jos hänen hevosensa on hyväliikkeinen. Maschalani korostaa lännenratsastuksesta löytyvän jotain kaikenlaisille hevosille. Viime vuoden Americanan trail-luokan voitti irlantilainen vetohevonen, joka pesi quarterit, paintit ja appaloosat mennen tullen. Avain on hevosen luontaisessa liikkeessä ja sen jalostuksessa huolellisella koulutuksella. Sanansaattajia ja lajikohtaista kehitystä Maschalani on oppi-isä, jonka kiinnostus yltää yksittäisen valmennettavan yli koko lajiin. Hän haluaa kouluttaa valmentajia, jotka puolestaan levittävät osaamista omille oppilailleen. – Suomessa on jo muutamia kansainvälisen tason ratsastajia. Kun he valmentavat oppilaitaan, nousee oppilaiden tavoitetaso automaattisesti hyvää ratsastusta seuratessa. Maschalani kannustaa valmennettaviaan kansainvälisille kilpakentille. Etelatuuli Ratsutarvik e • quipment Equestrian E Teemme tilaa kevään uutuuksille. Tule nyt tekemään edullisia löytöjä verkkokaupastamme! w w w . e t e l a t u u l i . fi R a t s u t a r v i ke E t e l ä t u u l i • Ve r k ko k a u p p a Hevoset & Ratsastus 29
George Maschalani... SM-mitalisti Janina Salo luottaa Maschalanin oppeihin G Janina Salo ja Justa Chocolate Star nappasivat viime vuonna trailin SM-hopeaa. 30 Hevoset & Ratsastus eorge Maschalanilla on hyviä näyttöjä. Hänen klinikoidensa vakiovieras, hyvinkääläinen Janina Salo nappasi viime vuonna Ypäjällä all-aroundin SMhopeaa tammansa Justa Chocolate Starin kanssa. 28-vuotias Janina aloitti ratsastuksen kuusivuotiaana ja ehti kisata kansallisella tasolla sekä esteitä että koulua ennen keskittymistään lännenratsastukseen. Länkkäreiden saloihin hänet ohjasi oma ratsastuksenopettaja Pirjo Marjanen, itsekin SM-tason ratsastaja. Pirjo on lännenratsastuksen pioneereja Suomessa. Janina on kasvanut ratsastajana samaa tahtia lännenratsastuksen kanssa. – Aluksi kisasin sekä koulua että lännenratsastusta, koska länkkärissä ei järjestetty riittävästi kilpailuja. Nyt kun laji on kehittynyt ja kasvanut, voin keskittyä pelkkään länkkäriin. Janina tykästyi lännenratsastuksen selkeyteen ja tarkoituksenmukaisuuteen. – Lännenratsastuksessa kaikella on tarkoituksensa. Hevonen huomioidaan työparina koko ajan. Länkkärilajeista suosikkini on trail. Rakastan haasteita, joista selviää tarkalla treenillä ja keskittymisellä. Janina treenaa viitisen kertaa viikossa sekä yksin että Pirjon valmennuksessa. Maschalanin klinikoille hän osallistuu aina kun voi. – Maschalanin treeneissä on aina joku syvempi juju. Vaativista teknisistä tehtävistä ei selviä, elleivät ratsastaja ja hevonen opi jujua. Esimerkiksi Maschalanin laukkapuomitehtävän kaarteissa hevosen on käännyttävä nopeasti jalasta ja ratsastajan keskivartalon tuen on oltava täydellinen. Oma opettaja Pirjo Marjanen osallistuu samoille klinikoille. Siitä on Janinalle etua. – Kun Pirjo näkee ja kuulee suoritukseni kommentteineen, voimme jatkaa myöhemmin siitä mihin klinikalla jäätiin. Janinan tavoitteena on kirkastaa SMhopea seuraavissa kisoissa. Kansainväliset kilpakentät houkuttelevat sitten, kun oma tulostaso Suomessa on ollut korkea riittävän kauan. Janina on ilahtunut trailin suosion kasvusta ja ”piilokasvusta”. – Trailin idea viehättää laajasti. Esimerkiksi working equitation on oikeastaan trailia, jota tehdään muilla kuin lännenhevosroduilla ja -asuilla.&
Teksti: Riitta Kosonen Kuva: Erika Hanhisuanto Erika Hanhisuanto (vas.) ja Kia Kalliola ovat naiset Hippolan takana. Hippola kokoaa heppahullut nettiin Nuoriso odotti joulukuussa muutakin kuin joulupukkia. Netissä ennakkomainoksia vilautellut Hippola julistautui jo ennen avajaisiaan Suomen yhteisöllisimmäksi hevosmediaksi, joka kokoaa yhteen ratsastusblogeja ja alan harrastajia. Houkuttelu onnistui: Hippolan facebook-sivuille rapsahti parissa kuukaudessa yli 3000 tykkäystä. H ippolan perustivat parikymppiset ystävykset Erika Hanhisuanto ja Kia Kalliola. On helppo pyörittää yhteistä yritystä kun tuntee kumppaninsa. Kia ja Erika tutustuivat jo 12-vuotiaina ratsastaessaan Peikin tallilla. Erikalla hevosharrastus syveni kisaamiseen, valmentamiseen ja ratsuttamiseen. Kia lähti opiskelemaan tiedotusta ja viestintää, mutta hevoset säilyivät harrastuksena. Ajatus Hippolasta kehkeytyi Erikan mielessä pikkuhiljaa. – Bloggailin ratsastuksesta ja hevosista sekä muodista. Huomasin, että hevosalalta puuttui muotiblogien tyyppinen kokoava rakenne. – Lisäksi nettikirjoittelu on usein valitettavan kielteistä. Nimettömänä on helppo valittaa, kiukutella ja jopa kiusata. Päätimme Kian kanssa tehdä Hippolasta myönteisen kohtaamispaikan hevosihmisille. Millainen on hyvä bloggari? Maailma on blogeja väärällään. Huonoimmillaan ne ovat löysää mutu-ajattelua, kielteistä jurnutusta tai puolivillaista pohdintaa. Erika ja Kia valitsevat bloggarinsa huolella. Hippolaan on kelpuutettu Erikan ja Kian omia suosikkeja ja lisäksi on huomioitu lukijoiden kirjo. Hippola-bloggarien ikä vaihtelee teinistä kolmekymppiseen. Joku on luonteeltaan analyyttinen, toinen oivaltava, kolmas rento kertoja. Yksi keskittyy enemmän hevosiin ja toinen ratsastajan kokemuksiin. Kaikki hallitsevat netin niksit kuvankäsittelyssä ja videoinnissa. – Hyvä bloggari on aito ja omakohtainen. Bloggarin on uskallettava näyttää persoonallisuutensa, uskovat Erika ja Kia. Tarvitaan myös paksunahkaisuutta. Omien ajatusten, kokemusten, ongelmien ja onnistumisten avaaminen netissä altistaa bloggarin kaikenlaiselle palautteelle. – Myös aktiivisuus on tärkeää. Nuoret pyörivät netissä kännykällä ja seuraavat blogeja koko ajan. Bloggarilla ei ole varaa uinahtaa pitkäksi aikaa, jottei menetä lukijoitaan. – Täytyy olla vuorovaikutusta. Hyvä bloggari innostaa ja rohkaisee lukijoita reagoimaan kirjoituksiinsa. Bloggarin on oltava helposti lähestyttävä. Parhaimmillaan yhtälö toimii loistavasti. Hippolan bloggaajilla on omat faninsa, jotka syytävät idolilleen lahjoja ja fanikirjeitä. Entä mitä bloggaaja saa Hippolasta? – Hippola on bloggaajalle näkyvä alusta. Bloggaajat saavat jutuilleen näkyvyyttä ja suuremman yleisön. Lisäksi bloggaajat pääsevät mukaan Hippola-bloggaajien yhteisöön. Huomaamme jo nyt bloggariemme välillä yhteishenkeä. Toistaiseksi blogeista ei makseta palkkioita, mutta ideaa kehitellään. Yritysblogit luovat pohjaa mainostuloille ja monimediasisällöt loisivat uusia markkinointimahdollisuuksia. Erika ja Kia uskovat mainostajien heräävän nettiyhteisöille pikkuhiljaa näyttöjen kasvaessa. Sosiaalisen median nopea muutos Sosiaalisen median läpimurto on ollut hengästyttävä. Sähköpostin vakiintuminen 1990-luvun alussa oli kuin vieno tuulenvire ennen myräkkää. Nykynuoret kommunikoivat ja hankkivat tietonsa lähinnä netistä. Eikä sosiaalisen median muutos näytä laantuvan. Erikaa ja Kiaa naurattaa, miten nopeasti ala on kehittynyt heidänkin aikanaan. – Jokainen vuosikerta luo uudenlaista osaamista. Olemme kuin ällikällä lyötyjä nähdessämme mitä kaikkea 1990-luvun loppupuolella syntyneet osaavat tehdä netissä. Suurin osa netissä pyörijöistä on itseoppineita. Tiedotusopin maisteriksi valmistunut Kia pudistaa päätään. – Tiedotusalan opintoja pitäisi uudistaa. Viestintä ei ole enää pelkkää kieltä ja kirjoittamista. Kuva, sana ja ääni pelaavat yhteen uusilla tavoilla ja uusilla alustoilla. Tarjontaa harrastajille Hippolaa kehitettäessä on mietitty monenlaisia nettitoimintoja: kuvapankkia, keskustelufoorumia, hevoskauppapaikkaa, myyntisivuja ja nettilehteä. Vaikka idea on sittemmin kiteytynyt blogien ympärille, on välillä on syytä jalkautua. Joulukuussa Hippola kokosi Ruskeasuon maneesiin vajaat parisataa katsojaa seuraamaan bloggarien ratsastusklinikkaa. – Suomessa järjestettävät klinikat ovat todella korkealaatuisia, mutta tavallinen ratsastaja ei välttämättä samaistu Kyran sparraamiin huippuratsukoihin. Halusimme kehittää Hippolaan ”tavisklinikan”, johon on helpompi samaistua. Tytöt haluavat pitää Hippolan tiukasti hanskassa ja välttää turhaa rönsyilyä. Jotakin haaveita kuitenkin on. – Kuvapankkipalvelu olisi hyvä. Tai päivittyvä blogilista. Ne houkuttelisivat lisää yleisöä. Olisi myös upeaa kansainvälistyä. Ruotsissa Hippolan tyyppinen toiminta on jo paljon pidemmällä.& Hevoset & Ratsastus 31
Teksti ja kuvat: Jutta Koivula Team 2014 Tiimiläisten uutiset löydät nettisivuiltamme osoitteesta http://www.ratsastus.net/HRTeam/Uutiset.aspx Sanna Siltakorpi ja Elmo Jankari hyvässä kunnossa MM-vuoteen Sanna Siltakorpi ja Elmo Jankari ovat kotiutuneet hyvin Saksaan. Nyt edessä on vaativa kilpailukausi. Sannan Bofey Bridge on nousemassa kolmen tähden tasolle ja Elmon Duchess Desirée hakee lisää varmuutta samalta tasolta. Kauden päätavoite on Normandian MM-kilpailuissa. Warendorfissa Saksassa asuvat Sanna Siltakorpi ja Elmo Jankari ovat viettivät syksyn lähinnä kouluttamalla nuoria hevosia. Tallin ykköstykit Lucky Accord, Duchess Desirée ja Bofey Bridge lomailivat loppusyksyn, mutta vuodenvaihteen jälkeen nekin ovat saaneet aloittaa harjoittelun. Ensin työstetään peruskuntoa, sen jälkeen alkaa yksityiskohtien hio-minen. Treeneissä Sannaa ja Elmoa auttavat Frank Ostholt ja Sara Algotsson Ostoholt. ”B ofey Bridge on nousemassa kolmen tähden tasolle ja sen kanssa täytyy päästä hiomaan kouluosuutta. Sillä on periaatteessa hyvä käynti, mutta kisatilanteessa 32 Hevoset & Ratsastus se ei malttaisi kävellä lainkaan, Sanna harmittelee. – Toivon että saamme Saran kanssa tätä asia työstettyä, sillä on todella tyhmää menettää arvokkaita pisteitä kouluradalla.
Equistro® ELYTAAN nestetasapainon ylläpitoon Equistro® Elytaan sisältää elektrolyyttejä ja sen koostumus on suunniteltu lisäämään tehokkaasti hevosen juomista ja korvaamaan suolan menetystä. Sanna ja Lucky Accord ovat käyneet jo neljät seniorien arvokilpailut, kolmet EM-kisat ja yhdet MM-kisat. Valmiste toimii energia-aineenvaihduntaa tukien. Sitä voidaan käyttää turvaamaan elektrolyyttivarantojen riittävyys hikoilun ja rasituksen yhteydessä sekä ennaltaehkäistäessä hevosen uupumusta kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Equistro® Elytaan ei sisällä dopingaineita ja sitä voidaan käyttää ennen kilpailua, suoritteiden välissä ja niiden jälkeen. Hevosissa ollut virtaa alkuvuodesta vähän liikaakin. – Bofey Bridge ja Duchess Desirée ovat ihan mahdoton pariskunta, Sanna nauraa. – Kun maastoilemme niillä yhdessä, meinaamme koko ajan pudota kyydistä kun ne ovat niin villejä. – Lucky Accord on iän myötä vähän rauhoittunut, hän huokaa. Työmäärä helpottui tammikuussa, kun Veera Peltokangas liittyi joukkoon. Hän tuli töihin ja valmentautumaan Mr Candyman -hevosensa kanssa. Equistro® ELYTAAN Runsaasti elektrolyyttejä, kivennäisaineita, vitamiineja ja välttämättömiä aminohappoja sisältävä käyttövalmis nestemäinen täydennysrehu. Uusia hevosia Myynti: Eläinlääkärit, apteekit ja hyvinvarustetut hevostarvikeliikkeet. Netissä: www.equinet.fi Etusijalla eläinten hyvinvointi. 01.2014 Elmo ja Sanna ovat tehneet vähän hevoskauppaakin vuoden vaihteessa. Sanna myi Mytens Hit -hevosen Belgiaan ja tallin uusimmat tulokkaat ovat kaksi viisivuotiasta ratsua, jotka molemmat ovat 75-prosenttisesti täysverisiä. – Niiden kanssa on aloitettu työskentely pikku hiljaa. Sannalla ja Elmolla on molemmilla hankittuna osallistumisoikeus MM-kilpailuihin, mutta sinne on vielä pitkä matka. Alkukaudella on tehtävä hyviä valmistelevia kilpailuja, jotta kaikki olisi varmasti kunnossa päätavoitetta varten. Sannan Lucky Accord on jo kokenut mestaruushevonen, joka on osallistunut jo kolme kertaa seniorien EM-kilpailuihin. Elmon Duchess Desirée puolestaan on vasta yhdeksänvuotias ja sillä on kokemusta vasta kahdesta kolmen tähden kilpailusta. MM-kilpailut käydään neljän tähden tasolla. Elmo kävi joulun alla Suomessa silmäleikkauksessa, joka onnistui hyvin. Nyt hän voi ratsastaa maastokokeet ilman silmälaseja, mikä helpottaa varsinkin sadekelillä kilpailemista.& Maahantuoja Vetcare Oy, PL 99, 24101 Salo vetcare@vetcare.fi, www.vetcare.fi Valmistaja Vétoquinol SA, Ranska, www.equistro.com
Teksti ja kuvat: Jutta Koivula Team 2014 Madis ratsastaa nuoria hevosia Esteratsastaja Madis Morna muutti Virosta Suomeen pari vuotta sitten. 22-vuotias Madis oli Virossa opiskelemassa ammattikorkeakoulussa ennen kuin hevoset toivat hänet Suomenlahden yli. Madis Morna on muuttanut Virosta Suomeen ja aikoo jäädä tänne. ”T ulin alun perin kesätöihin Sammaliston tallille Riihimäelle, mutta jäinkin sitten pidemmäksi aikaa. Töitä riitti ja hevoset olivat mukavia, joten tuntui paremmalta vaihtoehdolta jäädä tänne. Keskeytin opinnot toistaiseksi mutta tarkoituksenani on jatkaa niitä myöhemmin täällä Suomessa. – Kunhan saan tämän oman ratsutustoimintani 34 Hevoset & Ratsastus täällä parempaan malliin niin sitten on aika opiskella lisää. Olen joka tapauksessa jäämässä Suomeen. Ennen Suomeen muuttoa Madis oli kilpaillut Virossa 135 sentin esteluokkia ja ollut ratsuttajana myös Tanskassa Stald Skjerk Noergaardissa. – Virossa minua valmensivat Andres Udeküll, Andres Treve ja Malle Einaste sekä koulupuolella Eva Koks. Suomessa olen käynyt muun muassa Kari Neva-
Abba II voitti viime vuonna viisivuotiaiden noviisisarjan. Tässä kilpaillaan Salossa Racingosakilpailussa. lan ja Henrik Ehrnroothin tunneilla ja koulupuolella apuna on ollut Maisa Torkkola, jonka tallilla minulla on myös ratsastettavia hevosia. Vuosi sitten Madis lopetti vakiotyöt Sammalistossa ja sen jälkeen hän on ratsuttanut hevosia eri puolilla Etelä-Suomea. Lisäksi hän on pitänyt jonkin verran valmennuksia. Hänellä on vakituisia oppilaita muun muassa Kuopion seudulla. – Olen käynyt muun muassa Lahassa Tuija Tuomisen tallilla, Vihdissä Satu Juurisella sekä Karjalohjalla Maija Korpivaaran ja Helasuon perheen talleilla. – Lähinnä olen ratsastanut nuoria hevosia, osa on ollut ihan sisäänratsastettavia ja osa vähän pidemmälle ehtineitä. Olen myös kilpaillut nuorilla hevosilla niiden kykyjen mukaisissa luokissa. Parhaiten Madiksen ratsuista viime kaudella menestyi Sari Asikaisen omistama viisivuotias Abba II (i. Aljano), joka voitti Noviisisarjan finaalin ja menestyi hyvin myös Racing-sarjassa. Madis jatkaa Sari Asikaisen omistaman tamman kilpailuttamista myös ensi kaudella. Nuorten hevosten ratsastaminen on Madiksen mielestä hauskaa ja mielenkiintoista. – Ne ovat kaikki niin erilaisia, hän innostuu kertomaan. – Koskaan ei tiedä mitä päivä tuo tullessaan. Nuoriin hevosiin pitää tutustua hyvin jotta saa niitä vietyä eteenpäin. – Hevoset tulevat aina kuulumaan elämääni. Nuorten hevosten kanssa työskennellessä tulee väkisin eteen se, että ne vaihtuvat. Hyvät hevoset opettavat ratsastamaan paremmin ja opettavat hyvää fiilistä. Näissä hommissa täytyy opetella ymmärtämään mahdollisimman monenlaisia hevosia.& “Avant on tilani tehokas apuri.” -Jorma Kontio Yksi kone, monta työtä Avant tarjoaa hevostalleille lukemattomia mahdollisuuksia esimerkiksi kuivikkeiden jakoon, heinien siirtelyyn, maneesin lanaukseen ja pihaalueiden hoitoon. Samalle peruskoneelle riittää töitä ympäri vuoden ja aikaisemmin ikävältä tuntuneet työt muuttuvat kevyiksi ja mielekkäiksi. Avantilla ja sen kymmenillä erilaisilla ankaraan työkäyttöön suunnitelluilla työlaitteilla saat paljon ja nopeasti aikaan. Käytön helppouteen ja turvallisuuteen on kiinnitetty erityistä huomiota. www.avant.fi Ylötie 1 33470 YLÖJÄRVI Puh. (03) 347 8800 Made in Finland Mallivalikoima alkaen € alv 0%.35 Hevoset & 9.170 Ratsastus
Teksti ja kuvat: Jutta Koivula Team 2014 Maija Yli-Huhtala menestyy nykyisin myös rataesteillä Kenttäratsastajana pitkän uran tehnyt huittislainen Maija Yli-Huhtala on nähty viime aikoina yhä useammin rataestekilpailuissa. Itse hän ei kuitenkaan suostu vielä tekemään mitään lopullista lajinvalintaa. ”T een sitä mihin minulla on hevosia ja mikä sujuu. Ei tässä tarvitse ruveta valitsemaan lajia, hän nauraa. Maija teki vähitellen siirtymää kirjanpitotöistä hevosalalle. Omalla tallilla on 19 karsinaa ja kaikki ovat täynnä. Maija valmentaa ja ratsuttaa nuoria hevosia ja asiakkaita on riittänyt hyvin. Tallia on remontoitu ahkerasti, tarhat on uusittu ja kävelykone rakennettu. Maijan aviomies Mikko Tihumäki on tehnyt valtavan työn suunnitellessaan ja rakentaessaan. Kuten kaikki tietävät, tallinpito on jatkuvaa työleiriä. Seuraava projekti on maneesin rakennus. – Piirustukset ja rakennusluvat on hankittu ja työt alkavat ensi syksynä, Maija lupaa. – Haaveena on tehdä siitä lämpöeristetty. Ratsastaessa tulee aina hiki ja sen jälkeen uhkaa jäätyminen. Kylmyys kuluttaa kroppaa, Maija tietää. Kunhan maneesi valmistuu, ovat treeniolosuhteet lähes täydelliset. Tien toisella puolella on harjoitusravirata, jossa kaikki Maijan hevoset käyvät joka viikko laukkatreenissä. Maija on myös opiskellut Ypäjän Hevosopistossa hevostenvalmentajan ammattitutkintoa. – Kaikki tulosnäytöt olen jo tehnyt, mutta kirjalliset työt ovat jotenkin vielä vähän kesken, hän nauraa. 36 Hevoset & Ratsastus
Kenttäpuolelta hyviä tuloksia Maija oli kenttäratsastuksessa 2001 mukana nuorten EM-joukkueessa joka voitti pronssia. Silloin Maija ja Gabriella olivat kisassa henkilökohtaisesti viidennellä tilalla. Kymmenen vuotta myöhemmin Maija osallistui seniorien EM-kilpailuun Luhmühlenissä Twins United -hevosella selviten sijalle 33. – Tuo nousu kesti sen kymmenen vuotta. Hevoset määrittelevät matkan keston ja Twins United eli ”Stiku” tuli minulle ihan nuorena. – Stiku voitti Suomen mestaruuden kuusi- ja kahdeksanvuotiaana ja eteni kansainvnäliselle mestaruustasolle. Sen paras tulos oli toinen sija Italian Camerin kolmen tähden kilpailuissa. Stiku loukkaantui kevällä 2012 ja kilpaili vielä keväällä 2013 kerran kenttäradalla. Se voitti kahden tähden luokan, mutta vamma uusiutui ja Maija jätti hevosen eläkkeelle. Nyt se on kevyessä ratsastuksessa. – Stiku teki urallaan noin 40 kansainvälistä kisaa ja niistä 13 oli kolmen tähden tasolla. Se on mittava suoritus. Yhden ja kahden tähden tasolta sillä on paljon sijoituksia. Sen loukkaantumiset ovat olleet urani pahimpia paikkoja. Stikun manttelinperijäksi hankittu Marbella kilpaili nuorena hyvin tuloksin kenttää, mutta sen lahjat viittasivat enemmän esteradoille. Nyt se on myyty uuteen kotiin. Gabriellan varsa Guinevere oli sekin ajateltu kenttäratsuksi, mutta niin vain sekin soveltuu paremmin rataesteille. – Vaikka Guinevere on oma kasvattini, se on ollut kaikkein haastavin ratsastettava, Maija nauraa. Finnderby hieno kokemus Hevosten lahjat veivät Maijan tiukemmin rataestepuolelle, jolla hän on kehittynyt nopeasti kärkijoukkoon. Cortina II voitti syksyllä sarjansa sekä Horse Show’ssa että Team Eurohorsesin nuorten hevosten kilpailussa. Maijalla on lukemattomia hienoja tuloksia myös avoimista luokista. – Finnderbyn hyppääminen oli viime vuoden kivoin kokemus. Osallistuin sekä Marbellalla että Guineverellä. Marbella oli kisassa neljäs. – Muutamat siinä ihmettelivät, että miten jaksan hypätä derbyn kahdella hevosella, mutta eihän tuollainen parin minuutin rata ole mitään verrattuna kenttäratsastuksen maastokokeisiin, joissa mennään parhaimmillaan 12 minuuttia kovaa vauhtia. – Esteratsastuksessa minua kiehtoo pikkutarkkuus. Guineveren kanssa haluan hypätä lisää 140 sentin luokkia, viime vuonna pääsin kokeilemaan niitä. Pidemmällä tähtäimellä myös gp-kilpailut ja SM-kisat kiinnostavat enkä pidä mahdottomana ajatusta lähteä pienempiin kansainvälisiin estekilpailuihin. Vaikka olen menestynyt kenttäratsastuksessa paljon korkeammalla tasolla kuin rataesteillä, niin estepuolelta on tullut julkisuutta enemmän ja sitä kautta muun muassa ratsutettavia hevosia. – Kenttäkilpailuihin minulla on nyt tulossa kuusivuotias saksalainen Lemon, joka ei ole vielä kilpaillut. Se on hypännyt maastoesteitä hyvin ja on hirveän suoraviivainen, menee mistä vaan. Sillä on kuitenkin vielä ongelmia perusratsastuksen suhteen. – Cortina II on mennyt hyvin molempia lajeja, mutta kyllä sekin taitaa olla enemmän rataestehevonen. Sen kanssa tavoitteena on hypätä ensi kesänä Finnderbyssä. – Haikailen kenttäkilpailuihin, vaikka hyppääminenkin on kivaa. Estepuolella on enemmän kilpailuja ja viikonlopun aikana voi tehdä enemmän startteja. Treenaaminenkin on kevyempää. – Kenttäkilpailukausi on Suomessa vähän aneeminen, joten olen tottunut matkustamaan ulkomailla juniorista lähtien. Nyt kyllä en enää lähtisi yhden hevosen kanssa pidemmille reissuille kuten ennen. Maija on ollut vuosikausia Piia Pantsun valmennettava ja käy edelleenkin Piian treeneissä aina kun mahdollista. Lisäksi hän käy Laura Porthanin kouluvalmennuksessa ja Niclas Aromaan estetreeneissä. – Kun käyn itse usein valmennuksissa, pysyn ajan hermolla ja myös parempi valmentaja omille oppilailleni. – Näen valmennuksissa usein lupaavia ratsukoita. Motivaatio tuntuu olevan kohdallaan ja hevosiin on satsattu.& Maija ja Marbella sijoittuivat viime kesän Finnderbyssä. Hevoset & Ratsastus 37
Teksti ja kuvat: Jutta Koivula Team 2014 Merita tähtää EM-radalle Merita valmistautuu kisakauteen kahden ratsun kanssa. Danier kilpailee nuorten hevosten luokissa ja Saluutin tavoitteena ovat nuorten ratsastajien mestaruuskilpailut. Sipoolainen Merita Kelo kuuluu nuorten kouluratsastajien kärkijoukkoon. Ensi vuonna tavoitteena ovat ainakin PM-kisat, mahdollisesti myös EM-areena. ”E M-kilpailut järjestetään Italiassa ja matka on todella kallis, mutta tällä hetkellä on tavoitteena, että Suomesta lähtee sinne joukkue. – EM-kilpailuissa taso on todella kova, joten menestymisestä siellä ei kannata haaveilla, mutta matka olisi taatusti opettavainen. Meillä on nyt todella hyvä joukkuehenki ja suunnittelemme matkaa yhdessä. Meritan aikoo ensi vuonna osallistua paitsi nuorten ratsastajien luokkiin, myös pikkukierrokselle, joka ratsastetaan tasolla Prix St. Georges – Intermediaire 1. Sen lisäksi hän kilpailee kuusivuotiaaksi kääntyneellä Danier-ratsulla nuorten hevosten luokissa. Daniel aloitti 38 Hevoset & Ratsastus kilpailu-uransa viime vuonna lupaavasti. – Tarkoitus on mennä kuusivuotiaiden cup-osakilpailuja ja avoimia helppo A -luokkia, Merita suunnittelee. – Laukanvaihdot ovat työn alla ja melko hyvällä mallilla, joten voimme ajatella myös nuorten hevosten vaativia luokkia. – Danier on ihanan myönteinen nuori hevonen jolla on erinomainen työmoraali. Se ei hermostu mistään eikä ihmettele kisapaikoilla asioita, vaan keskittyy työhönsä, Merita kiittelee. – Nuoren hevosen kanssa on niin hauska harjoitella. Se kehittyy niin kovaa tahtia ja oppii uutta paljon. Danierin selässä saa aina hymyillä!
Merita on tyytyväinen Danieriin, joka on aloittanut kilparatsun uransa hyvin. asuntoautossa lämpöpuhallin, jotta saimme lämmitellä jossakin ja kuivata märkiä varusteita. Hyvä joukkuehenki oli sen viikonlopun pelastus! Tänä vuonna PM-kilpailut käydään Norjan Kristiansandissa. EM-kilpailut ovat kaksi viikkoa sen jälkeen Italian Arezzossa. Reissuun kuluu hyvinkin kuukausi. Merita tietää hyvin, mitkä hänen ja Saluutin vahvuudet ja heikkoudet ovat. – Pystymme tekemään piruetit erittäin hyvin, kunhan itse onnistun ratsastamaan ne oikein. Käynti sen sijaan jää välillä jännittyneeksi radalla ja hevonen ei silloin käytä selkäänsä. Takaosakäännökset on myös saatava onnistumaan radalla paremmin. Ylioppilaskirjoitukset ja opinnot – Danier on tähän mennessä saanut kilpailuissa kehuja laukastaan, jossa sillä on hyvä tasapaino. Itse pidän vielä enemmän sen ravista, jossa on luontaista laatua. Meritalla on lukuisia SM-mitaleita aina shetlanninponimestaruuksista nuoriin ratsastajiin asti. Hän on tehnyt pitkäjänteistä yhteistyötä valmentajansa Nina Pölösen kanssa ja edennyt systemaattisesti tasolta toiselle. Meritan ykkösratsu on ruuna Saluut, joka on keskitalvella pitänyt ansaittua lomaa. Kevättä kohden treenejä tiivistetään. Ohjelmaan kuuluu valmentautumista 2 – 3 kertaa viikossa valmentajan opastuksella sekä maajoukkueleirit noin kerran kuukaudessa. – Ninni on opettanut Saluutille vaihdot jokaisella askelella sekä piaffea ja passagea. Itsekin saan välillä vähän tehdä noita liikkeitä valmennuksen ohessa kokeilumielellä. – Talven teemana meillä on saada hevonen paremmin avuille ja rennommaksi kaulasta. Se kuulostaa sinänsä helpolta, mutta kun samaan aikaan pitäisi tehdä erilaisia ohjelmiin kuuluvia liikkeitä, niin hiomista riittää, Merita kuvailee. – Sinänsä ihan hyvä, että nyt on vähän kilpailutaukoa jonka aikana saamme asiat parempaan malliin. Merita ratsastaa hevosillaan paljon maastossa, sillä kotona käytössä on ravureiden treenilenkki ja lähimetsät. – Vaihtelu on tärkeää hevosten hyvinvoinnin kannalta, Merita uskoo. – Maastossa käyminen parantaa myös hevosten tasapainoa ja auttaa rentoutumista. Se on hyvin luonnollista liikuntaa. – Danier on varsinainen puskaratsu, sillä se menee mistä tahansa. Se laittaa silmät kiinni ja korvat luimuun ja puskee läpi pusikoiden, Merita nauraa. Merita kirjoittaa keväällä ylioppilaaksi ja aikoo pyrkiä Helsingin yliopistoon lukemaan psykologiaa. Pääsykokeet pidetään toukokuun lopussa. – Helsinki on ainoa mahdollinen opiskelupaikka, sillä haluan jatkaa myös ratsastamista tosissani. Se on opiskelijabudjetilla mahdollista vain jos hevoset asuvat meillä kotona. – Jos en pääse nyt opiskelemaan, niin sitten pitää mennä vuodeksi töihin ja lukea paremmin pääsykokeisiin.& Kevät 2014 saapuu myymälään ja verkkokauppaamme! Meiltä löydät luotettavat ja laadukkaat merkit. Viime kauden opit Kausi 2013 oli Meritalle hyvä. SM-kilpailuista tuli hopeaa ja PM-kilpailuista hyviä kokemuksia. – PM-kilpailut Ruotsin Flyingessä olivat aika extremeä, Merita nauraa. – Vaikka oli kesäkuun loppu, lämpötila oli koko ajan alle 10 astetta ja jatkuvasti satoi. Onneksi meillä oli www.horserider.fi Keravan Horse & Rider Oy • Santaniitynkatu 9 Avoinna ark. 10–18 • la 10–15 Hevoset & Ratsastus 39
Teksti ja kuvat: Jutta Koivula Team 2014 Team HyvUra tähtää pitkälle Team HyvUran tytöt vasemmalta alkaen: Heta Kannela, Krista Tamminen, Veera Valjakka, Annika Arolainen, Ella Paloheimo ja Milla Vihavainen. Hyvinkään Urheiluratsastajien Team HyvUra kuuluu kokonaisuudessaan Hevoset ja Ratsastus -lehden yhteistyötiimiin tänä vuonna. Team HyvUra on viime vuonna perustettu ryhmä, jossa oli vuoden alussa kuusi ratsastajaa. Heistä neljä on myös maajoukkuevalmennettavia ja kaksi on mukana aluevalmennusryhmissä. Ryhmää täydennetään taas vuoden lopussa. ”V uoden 2012 lopulla pidimme Kati Valjakan kanssa palaveria, jossa mietimme, että miten saataisiin junnuille oma ryhmä, kertoo Mia Vihavainen. Mian ja Katin tyttäret kilpailevat kansallisella tasolla. Ryhmän perustamiselle löytyi helposti kannatusta seuran sisältä ja projekti potkaistiin käyntiin. – Tiimin perusti HyvUran:n hallitus ja siihen voivat hakea kaikki seuran kansallisen tason poni- ja junioriratsastajat, joiden tavoitteet ovat korkealla, esimerkiksi ikäkausimestaruuksissa, kertoo Vihavainen, joka pyörittää ryhmän käytännön asioita. – Lisäksi edellytetään että ratsastajalla on selvät ja rea- 40 Hevoset & Ratsastus listiset suunnitelmat valmentautumiseen ja kilpailemiseen ja hän on myös valmis sitoutumaan ryhmän sääntöihin. Ryhmä tuo tukea Ryhmä tuo aina tukea ja auttaa jokaista eteenpäin omalla urallaan. – Ratsastus on yksilölaji ja ratsastajat harjoittelevat eri talleilla, joten yhteistä tekemistä ja samanikäistä seuraa kaivataan, Vihavainen perustelee. – Ryhmässä on niin koulu- este- kuin kenttäratsastajiakin, jotka harvoin käyvät samoissa kilpailuissa. Kaikki voivat kuitenkin hyötyä yhteisestä tekemisestä.
Vuonna 2013 ryhmä ehti jo järjestää muutamia luentoja, joista osa oli kaikille avoimia. Sanna Backlund kävi puhumassa siitä, miten kilpahevonen saadaan kestämään käyttöä, lisäksi opiskeltiin kilparatsastajan ravitsemusasioita ja oheisliikuntaa. Kansanedustaja Timo Heinonen kertoi miten urheilijan kannattaa hoitaa suhteita mediaan ja lisäksi koko ryhmä osallistui Etelä-Suomen alueen superlauantain koulutuksiin. Ratsastajat esittelyssä Esteratsastaja Milla Vihavainen, jonka maajoukkuekatsastusleiriä seurasimme lehdessä 8/2013, kertoo tavoitteiden olevan tällä kaudella SM- ja PM-tasolla. Loppuvuodesta tyttö nappasi hallimestaruushopeaa ponillaan Hegoir. – Hallimestaruushopea oli vuoden paras tulos. Talven aikana projektina on parantaa ponin laukan laatua ja sitä kautta myös hyppytekniikkaa. Kilpailukausi aloitetaan maaliskuussa Ypäjällä, hän kertoo. – Ponien gp-sarja kiinnostaa myös. Krista Tamminen siirtyi vuodenvaihteessa HyvUran riveihin, paljolti juuri tiimin takia. Hän kilpailee ponilla FBI Kassarist ja voitti viime vuonna ponicupin, jossa Milla oli toinen. Krista ja Milla ovat parhaita kavereita, joten seuran vaihto oli sikälikin luonteva ratkaisu. – FBI Kassarist on ollut minulla nyt kolmisen vuotta. Se oli kilpaillut jonkin verran meille tullessaan, mutta olemme päässeet yhdessä aika hyvin eteenpäin, Krista kiittelee. – Tavoitteena ovat ainakin SM-kilpailut ja ponien gp-sarja. Ella Paloheimo on toistaiseksi tiimin ainoa kouluratsastaja. Hän kilpaili viime vuonna alkukauden ponilla Orchid’s Imeranda muun muassa SM-kilpailuissa ja Finnderbyssä. Ratsukko oli varalla poniratsukoiden PM-kilpailuihin. Junioriratsu Wolle Wolkenstein saapui Ellalle kesällä. Ella on mukana juniorien maajoukkuevalmennuksessa ja tavoitteena ovat SM- ja PM-kilpailut. – Wolle on tosi fiksu hevonen, joka ei koskaan tee mitään tyhmää, Ella kehuu. – Sillä on hienot liikkeet ja se tekee mielellään töitä. Ongelmana on vaan saada se tarpeeksi rennoksi, mutta tätä asiaa harjoitellaan koko ajan. Nyt täytyy keskittyä opettelemaan junioriohjelmien asioita ja tekemään oma kür-ohjelma, Ella kertoo. Ellan valmentajina toimivat Riitta Holopainen sekä Warwick ja Carolina McLean. Veera Valjakka kilpailee tällä kaudella sekä ponilla että hevosella. Belmondo-ponilla hän osallistui viime vuonna ponien PM-kilpailuun ja tavoite on menestyä niissä tänä vuonna. Veeran hevonen Solbackas Kiongozi on aiemmin kilpaillut vain rataesteitä, mutta sen on tarkoitus tulla myös kenttäradoille kevään koittaessa. – Lisäksi haluan hypätä molemmilla rataesteluokkia. Ponin kanssa olen jo mennytkin useamman 120 cm luokan ja hevosella yhden. Ponien gp-esteluokat kiinnostavat myös ja hevosella voisi mennä junnucuppia, Veera suunnittelee. Veera käy estevalmennuksessa Sanna Backlundin luona ja hänet valittiin myös kenttäratsastuksen maajoukkuevalmennukseen. Veera kilpailee poniratsastajana vielä tämän ja ensi vuoden. Annika Arolainen on kilpaillut ponilla ST Perhaps, joka oli pitkään sairaana viime keväänä, mutta nyt se on paremmassa kunnossa ja vireessä. Lisäksi Annikalla on ST Louis -ratsu, jolla hänen veljensä Jesse on aiemmin kilpaillut. – Se on ollut minulla ratsastettavana vasta vähän aikaa, joten tässä tutustutaan vielä toisiimme. Olen mennyt sillä lähinnä 90 – 100 cm ratoja. Ensi kaudella voisin aloitella 110 cm luokkia, Annika miettii. Heta Kannelan ratsut ovat omalla kotitallilla Rantakulmassa ja hän käy valmentautumassa Teppo Hakalan luona, kuten Milla Vihavainen ja Krista Tamminenkin. – Ponini on Prinz Luca, joka on ollut minulla nyt kolme vuotta. Keväällä talliin muutti myös hevonen nimeltä Alezan, jonka kanssa aloittelen nyt yhteistyötä. Se on hypännyt vähän isompiakin luokkia, joten odotan kovasti että pääsemme harjoittelemaan. Hetalla on vielä kaksi ponikautta jäljellä joten hänellä on hyvää aikaa valmistautua siirtymään junioriluokkiin.& Stressiä? Haluttomuutta? Vatsaoireita? Monet hevosten ongelmat voivat viitata suolistohäiriöihin ja vatsan epätasapainoon. Oireet ovat usein vaikeasti havaittavissa, mutta yhteistä näille on alentunut suorituskyky. Fiberplex vaikuttaa nopeasti koko ruoansulatuselimistön hyvinvointiin. Se ehkäisee kroonisia ruoansulatushäiriöitä. Hevonen on rauhallisempi ja voi paremmin - ensiarvoisen tärkeää hevosille, joilla on stressiperäisiä ongelmia ruoansulatuselimistössä. Saatava myös täysin hiivaton vaihtoehto, Fiberplex Sensitive! " Hevosten kunto ja tulokset puhukoon puolestaan. Luotamme ECLIPSE- tuotteisiin, luota sinäkin." Joukko eturivin kilparatsastajia, mm. Johanna Hurme, Minna Kemppainen, Pete Perkiö ja Joonas Vaahtera. Laatua ja osaamista hevosesi hyväksi Rääkänkatu 9, Hyvinkää puh. 020 712 1515 www.fysiohealing.fi webmaster@fysiohealing.fi Hevoset & Ratsastus 41
Myytit nurin osa 1 ”Myynnissä hyvä hevostraileri, tätä voit vetää ilman pikku-E:tä!” N ykyhevosilla ei enää matkusteta paikasta toiseen – ne matkustavat trailereilla ja kuorma-autoilla. Trailerin vetämiseen liittyvien ajokorttisäädösten ihmettely on hevospiireissä yleistä hupia, ja käsitykset ovat vähintäänkin kirjavia. Otsikossa olevaan lausahdukseen törmää joskus trailerien myynti-ilmoituksissa, mutta moista ei kannata purematta niellä. Tammikuussa 2013 näkivät päivänvalon uudet ajokorttisäädökset, joiden mukaan on siis jo menty vuosi. Perävaunun vetoa koskevien säädösten voi katsoa hieman yksinkertaistuneen. Nyt toimitaan näiden sääntöjen mukaan: B-luokan ajokortilla saa kuljettaa ajoneuvoa, jonka kokonaismassa on enintään 3 500 kg. B-kortti sallii myös sellaisten ajoneuvoyhdistelmien kuljettamisen, joissa B-luokan vetoauton ja perävaunun yhteenlaskettu kokonaismassa on enintään samainen 3 500 kg. Esimerkiksi maastoauto ja tavallinenkin vaneritraileri menevät jo helposti tämän rajan yli. BE-luokan ajokortti, joka kansankielessä kulkee nimellä ”pikku-E”, tarvitaan näin ollen yleensä hevoskuljetuksissa. BE-kortti ei ole vaikea suorittaa, sillä se vaatii vain teoria-, käsittely- ja ajokokeen. BE-kortilla ajettaessa vetoauto ja traileri
Lyhyt sanasto: saavat olla kumpikin kokonaismassaltaan enintään 3 500 kg, jolloin maksimimassa koko yhdistelmälle on hurjat 7 000 kg. Jos vetoauto on painavampi eli se on rekisteröity kuorma-autoksi, edes BE-kortti ei enää riitä vaan tarvitaan järeämpiä ajokortteja. Hevoskuorma-auton perään ei siis voi noin vain kytkeä traileria. Vaatii aikamoista suurpiirteisyyttä ja pokkaa väittää, että jokin hevostraileri olisi automaattisesti vedettävissä ilman BE-korttia. Pitää ainakin tietää, mikä auto ollaan valjastamassa veturiksi sen eteen. Ajoneuvoyhdistelmä tarkoittaa auton ja perävaunun yhdistelmää. Kokonaismassa katsotaan rekisteröintitodistuksesta. Kyse ei siis ole vaa’alla mitattavasta todellisesta painosta vaan teoreettisesta, kullekin ajoneuvolle määritellystä luvusta. Autolle sallittu suurin perävaunumassa ilmoitetaan auton rekisteriotteessa. Luku kertoo kilomäärän, jonka koukkuun saa enintään kytkeä ? ja kyse on todellisista kiloista. Voi siis olla esimerkiksi niin, että kuskin kortti sallii tietyn yhdistelmän kuljettamisen, mutta autoon ei saa kytkeä niin raskasta vaunua ? tai toisin päin. Ks. Ajokorttilaki 386/2011. Lisätietoja ja esimerkkejä myös Trafin sivuilta (www.trafi.fi/tieliikenne/ajokortit_ja_tutkinnot).&
Teksti ja kuvat: Johanna Viitanen Tallielämää Hanki laitteita, korjaa asennetta Tallityötä voi helpottaa Tallityö vie aikaa ja kuormittaa kehoa. Moni raataa 1950-luvun välineillä, koska niin on tehty aina. Työ helpottuisi varsinkin koneilla ja hyvällä suunnittelulla, mutta valmiita ratkaisuja on tarjolla vähän. J os maataloutta tuntevilta kysytään, hevosala näyttää heidän silmissään erikoiselta. Tallinpitäjät tyytyvät sodanaikaisiin välineisiin, vaikka navetoissa koneet ovat mukana vähintään lypsyssä ja usein rehu-, lanta- ja kuivitushommissakin. Tallin kehittyneimmät laitteet saattavat olla huippuimuri ja vedenkeitin. Raskaat ja aikaa vievät työt vaikuttavat 44 Hevoset & Ratsastus hevosyritysten tulokseen. Harrastajaakin ne työllistävät turhaan, jos hän ei tallitöiltään ehdi ratsastaa tai ylipäätään viettää aikaa hevostensa kanssa. Työn vähentämistä on pohdittu viime vuosina parissakin opinnäytetyössä. Keski-Suomessa aihe on noussut yhdeksi teemoista, joita on pohdittu Jyväskylän ammattikorkeakoulun hallinnoimassa Hevosvoimaa-tiedotushankkeessa.
Uusia ja vanhoja ratkaisuja Työ ei vähene pelkästään koneistamalla. Ryhmäruokinta telineistä voi säästää jopa monta tuntia päivässä. Miksi hevosihminen suostuu tekemään kaiken niin hankalasti, projektipäällikkö Hanna Kaihlajärvi? – Tämä on työvaltainen naisten ala, Kaihlajärvi tiivistää. – Käytännössä kaikki tehdään käsityövoimalla, kun valmiita laitteita ja rakenteita on tarjolla vähän. Joskus tietotaito ei riitä siihen, että uusia ratkaisuja osattaisiin to- teuttaa itse. Kaihlajärvi vertaakin talleja tuotantoeläintiloihin, joiden hoitoa helpottavat koneet ja hyvä suunnittelu. Kaikki navetat ja sikalat eivät ole kevyitä ja nopeita hoitaa, mutta kun tila päättää luopua vanhoista rakennuksistaan, uudet suunnitellaan mahdollisimman helppohoitoisiksi. – Eniten tallissa kuormittavat lantahuolto, ruokinta ja tarhaus, Hanna Kaihlajärvi kertoo projektin aikana tehdyistä havainnoista. Fyysisesti raskaimmalta tuntuu yleensä siivous. Pahimmillaan talli on sokkeloinen ja ahdas, lantala sijaitsee kaukana ja kottikärryt pitää kipata ylämäkeen. Siivousta helpottaisi esimerkiksi keskuspölynimurin tavoin toimiva lantaimuri tai lannankuljetin, joka vie siivotun aineksen hihnaa pitkin lantalaan. Kumpikin ratkaisu on Suomessa hyvin harvinainen. – Lantaimurit voi todennäköisesti laskea yhden käden sormilla, Kaihlajärvi arvioi. Koneilla olisi muitakin etuja kuin ajansäästö. Lanta hajoaa matkalla pieneksi muruksi, joka täyttää lantalaa vähemmän kuin kokonainen sonta. Se kompostoituu nopeasti ja on pian valmista pellolle. Lisäksi imuri vähentää talli-ilman pölyä, joka rasittaa hevosten keuhkoja ja on työterveysriski hoitajallekin. Kaikki eivät pysty rakennuttamaan uusia tiloja työn säästämiseksi. Kaihlajärvi kannustaakin kokeilemaan vanhoja konsteja, kuten olemassa olevia rakenteita. Kaikkea ei välttämättä kannata purkaa, kun vanha tilakeskus muuntuu talliksi. – Moni talli toimii vanhassa navetassa, mutta lanta- ja virtsakourut jäävät hyödyntämättä. Siivousta helpottaisi, jos lannan voisi heittää kouruun, josta käytävällä liikkuva kola veisi sen mennessään. Hevosvoimaa-hankkeen opintomatkoilla on nähty muitakin ratkaisuja, jotka eivät vaadi uusia rakennuksia eivätkä tule ajansäästöön nähden kalliiksi. – Kauppilan talli Kurikassa oli tehnyt kevyesti kulkevan kärryn, johon mahtuvat 20 karsinan lannat. Täysi kärry napataan pienkuormaimen nokkaan ja kipataan lantalaan. Samanlaisen voisi sovittaa traktoriinkin. Yllättävätkin hankinnat voivat parantaa eläinten ja hoitajan oloja. Kaihlajärvi mainitsee esimerkkinä lakaisukoneen: laite ei vähennä lannanluontia, mutta käytävät pysyvät siistinä ja hengitysilman pöly vähenee. Joskus halvin ja helpoin ratkaisu on terve järki. – Painovoimaa vastaan ei kannata taistella, kun sitä voisi yhtä hyvin käyttää hyväksi. Hevoset & Ratsastus 45
Tallityötä voi helpottaa Yllättävätkin keinot vähentävät vaivaa: jo siistit tilat ja selkeät ohjeet nopeuttavat työtä. Arjesta poikkeavan päiväohjelman pitää olla työntekijän tiedossa – vaikka liitutaulun kertomana. Jos kottikärryt kippaisi alamäkeen, painovoima auttaisi tyhjentämään ne. Pitkällä aikavälillä kottikärryistä tosin kannattaisi hankkiutua kokonaan eroon. Rehua automaatista ja häkistä Rehunjako kuormittaa varsinkin ison tallin hoitajaa. Nostettavaa, kärrättävää ja kannettavaa voi kertyä päivässä satoja kiloja. Nivelet tuskin kestävät rääkkiä eläkeikään asti, jos työ sujuu käsin ilman apuvälineitä. Ruokinnan automatisointi onkin talleissa hiukan siivousta pidemmällä. Kaihlajärvi luettelee esimerkkejä rehuroboteista ja -sukkuloista aina syömistä hidastaviin häkkeihin. – Heinänjakoa voi helpottaa esimerkiksi ajastimella toimivilla heinälaatikoilla. Väkirehua voi puolestaan jakaa samanlainen ohjelmoitu sukkula kuin navetoissa. Ruokintarobotit ovat hintansa vuoksi ison tallin ratkaisuja hevosille, jotka syövät paljon väkirehua. – Hevonen söisi mieluiten 16 tuntia päivässä, eikä se osaa säännöstellä annoksia moneksi tunniksi. Automaatti katkaisee pitkän ruokintavälin, kun ajastin päästää pohjan aukeamaan tiettyyn aikaan ja hevoselle ropsahtaa rehuannos. Näin saadaan jaetuksi pieniä annoksia pitkin päivää. Heinänjakoa helpottavat ajastinten lisäksi hidasteet. Niitä ovat esimerkiksi ruokintaesteet, kuten syömistä hidastavat kalterikot, heinähäkit ja verkot, joita monella tilalla on tehty itse. – Eräs isäntä teki slow feeding -häkit katiskaverkosta ja laatikoista, koska irtoverkot 46 Hevoset & Ratsastus kuluvat käytössä nopeasti, Kaihlajärvi kertoo. Ruokintaesteitä kaipaavat varsinkin tarhat, joihin hevosia ruokitaan, koska rehua ei saisi polkeutua maahan. Toimiva ruokintapaikka on päällystetty betonilla tai asfaltilla, ja telineen pystyy täyttämään tarhan ulkopuolelta. Toimiva ruokintaeste ei anna hevosten repiä kilokaupalla heinää maahan. Jos tähteitä jää, ne pitäisi päästä siivoamaan traktorilla tai pienkuormaimella. Tarhan kunto korostuu, kun työtä pitäisi vähentää Varsinkin uudet hevosyrittäjät etsivät alusta saakka toimivia ratkaisuja, jotka parantaisivat ihmisten lisäksi eläinten arkea. – Hyvinvointi kiinnostaa varsinkin ratsutalleja. Haetaan hevosillekin hyvää oloa ”pakottamalla” ne helläkätisesti liikkeelle, Hanna Kaihlajärvi kuvaa. Yksi ratkaisuista on aktiivitalli, huolellisesti suunniteltu erikoispihatto. Hevoset syövät siellä automaateista, ja hyväpohjai- Halvin ja helpoin ratkaisu voi olla terve järki. nen viriketarha kannustaa liikkumaan. – Opintomatkalla tutustuimme myös perhekotiin, jonka tarha oli rakennettu kilometrin pituiseksi paddock paradise -kujaksi. Hevoset kulkivat tätä pitkänmallista tarhaa yhtenä laumana. Kuja oli toiminut niin hyvin, että suunnitteilla oli toinenkin kilometrin pätkä. Viriketarhat säästävät rahaa, kun eläimet pysyvät terveinä ja tyytyväisinä. Runsas ulkoilu lisää työtä tarhansiivouksen muodossa, sillä puuhaan ei juuri ole tarjolla koneita. Lantaimureita on suunniteltu ulkokäyttöönkin, mutta Suomen syyssäissä tarhat eivät muistuta tasaisia ikinurmia. – Tarhahygienia nousi esiin opintomatkojemme joka käyntikohteessa, Kaihlajärvi kertoo. – Tilojen yleisin ratkaisu siihen oli pienkuormain. Se on sentään askel eteenpäin kottikärryistä ja talikosta. Tarhojen pohja ja sijoittelu ratkaisevat, kuinka helposti tai vaikeasti siivous sujuu. – Päivätarhojen välissä voi kulkea kujanne, jota pitkin pääsee ajamaan koneella. Paddock paradise -kohteessamme koko tarhakujaa pystyi ajamaan pienkuormaajalla. Ulkoalueet pitäisikin perustaa niin, että ainakin hevosten käymäläpaikat saa siivotuksi. Se tarkoittaa kiviaineskerroksia ja alueelle sopivaa ojitusta. Maaperä ja maastonmuodot sanelevat, millaiset kerrokset ja ojat tarhaan kannattaa rakentaa. – Perustusvaihe on hurjan tärkeä työtä helpottava tekijä. Tarhaan pitää päästä koneilla, ja alueen täytyy pysyä kuivana. Hyvä tarha tulee kalliiksi, koska syksyt ja keväät ovat meidän ilmastossamme vaikeita ja pintakerroksia pitää varautua vaihtamaan.
Kyse ei ole vain rahasta. Ihmisten on myös muutettava asennettaan hevosenpitoon. – Vastuu Itämerestä on kuitenkin kaikilla, Kaíhlajärvi muistuttaa. Vanhoista tavoista pitää uskaltaa luopua Hankintoja ja remontteja jarruttaa raha. Muutosten hinta saattaa vaikuttaa työoloihin luultua enemmän. – Ratkaisut eivät kuitenkaan välttämättä ole rahasta kiinni, kun laskee pitkän aikavälin kustannuksia, Hanna Kaihlajärvi toteaa. – Jos lantaimuri vähentää työtä tunnin päivässä, se maksaa itsensä pian takaisin, vaikka hankintaan kuluisi kymmenentuhatta euroa. Kyse on myös asenteesta. Kaikki eivät halua opetella uusia tapoja tai jaksa uupuneina ottaa ensimmäistä askelta remontin tai investoinnin suuntaan. – On helppo tehdä niin kuin ennenkin. Totta kai ihminen urautuu – sen näkee maitotiloillakin. Uudistukset ottavat aikansa. Mutta kun tuotantoeläintila uusii rakennuksensa, yrittäjät kyllä opettelevat uudet työtavat. Siihen nähden hevosihmiset saattavat vaikuttaa jääräpäiltä, jotka eivät usko, ennen kuin näkevät. – Tallinpitäjät eivät aina tiedosta rutiiniensa työläyttä, vaikka lukisivat muunlaisista ratkaisuista. Opintomatkoilla olemme huomanneet, että heidän pitää nähdä muutos omin silmin. Sitten he ymmärtävät, kun toinen tallinpitäjä kertoo, paljonko työtunteja on säästynyt tai kuinka niska–hartiakipu on parantunut. Laitetarjontaa vähentää puolestaan hevosalan maine. Tallinpitoa ei vieläkään nähdä maatalouden alana muiden joukossa, ja kaikki pitäisi keksiä itse. – Ulkopuolisten silmissä alamme imago jakautuu kahtia. Ala nähdään toisaalta pussihousumiesten ja toisaalta eliitin lajina. Jos Kaihlajärvi saisi valita, hän aloittaisi työn järkeistämisen siivouksesta. – Talikko- ja kottikärrymenetelmä vie hirmuisesti aikaa, eikä lannanluonti koneella heikennä hevosten oloja. Siivosi miten hyvänsä, hoitaja huomaa kyllä päivän aikana, näyttääkö lanta siltä kuin pitää. Automaatin ruokkiessa jotain saattaa sen sijaan jäädä näkemättä. Ruoka-aika paljastaa hevosen voinnin, ja rehunjakajan on helppo silmäillä kaikki eläimet läpi. Jos kone jakaa rehut, terveyden tarkkailu pitää erikseen lisätä päivän ohjelmaan. Koneet käyttöön, jos niitä on Toivoa on niilläkin, jotka eivät voi rakennuttaa uutta tallia tai teettää täysremonttia. Tärkeintä on tehdä jotain. – Muutoksia voi aina tehdä jälkeenpäinkin. Suurin osa talleista sijaitsee vanhoissa rakennuksissa, Hanna Kaihlajärvi muistuttaa. Hämmennystä projektipäällikössä on herättänyt se, että tilalla voi olla koneita, mutta kukaan ei käytä niitä. Nuoria työntekijöitä ei ehkä ole koulutettu, tai he ovat arkoja kokeilemaan. – Koneiden ei pitäisi seistä tyhjän panttina. Mönkijät, traktorit ja pienkuormaimet käyttöön, jos niitä kerran nurkista löytyy. Töiden järjestely kysyy myös luovuutta. Jos ei sopivia laitteita saa valmiina, uudet ratkaisut on kehitettävä itse. Esimerkkinä Kaihlajärvi mainitsee Keski-Suomen ratsastuskeskuksen, jossa kumimatot ovat vähentäneet sekä työtä että kuivikkeen kulutusta. Saarijärvellä sijaitsevan tallin lattia on päällystetty kauttaaltaan kumirouhematolla. Jos virtsaa jää imeytymättä turpeeseen, neste valuu maton alle ja pohjan urista viemäriin. Sieltä se jatkaa matkaansa kunnan jätevesijärjestelmään. Karsinoissa matto koostuu 50-senttisistä paloista, jotta hokkien kuluttamat osat voi vaihtaa helposti. Käytävällä palat ovat metrin pituisia. – Turvetta kuluu noin puolet normaalista, ja karsinat ovat huomattavasti nopeammat siivota kuin ennen, kertoo Mikko Larja Keski-Suomen ratsastuskeskuksesta. – Lisäksi matto on hevosille todella mukava, eivätkä käytävät ole enää liukkaat. Hevosten hyvinvointi olikin yksi hankintasyistä. Matto nosti tallin hintaa, mutta hankinta on maksanut itsensä takaisin ja kestää käyttöä vielä pitkään. Ensimmäiset matonpalat piti vaihtaa karsinoista neljän vuoden jälkeen, ja käytävillä matot näyttävät yhä uusilta. & Pieniä ja suuria ratkaisuja Työtä vähentäviä laitteita ja tiloja ovat selvittäneet opinnäytetöissään Elsa Roponen ja Merja Akseli. Jyväskylän ammattikorkeakoulusta valmistunut Roponen keskittyi tallityötä vähentäviin ratkaisuihin, Seinäjoella opiskellut Akseli tallirakennuksiin ja niiden kalusteisiin. Heidän selvityksissään muun muassa nämä ratkaisut ovat vähentäneet työtä: – lantaimuri tai -raappa tai lannankuljetin – koneella siivottavat kestopatjat – avattavat väliseinät – lantala lähellä tallia – koneella tyhjennettävä lantakärry – kuivikeseparaattori – karsinoiden parsimatot – tarhan siivous koneen kauhaan – hyvin perustetut tarhat – lyhyt matka tallista tarhaan – tarhakatokset loimituksen vähentämiseksi – heinä- ja väkirehuautomaatit – ruokintasukkulat – suurpaali- ja väkirehukärryt – mönkijät, traktorit ja pienkuormaimet – syömistä hidastavat ruokintaesteet – automaattijuotto sisällä ja ulkona – ryhmäkasvatus ja -tarhaus – aktiivitallikalusteet ja -automatiikka – rakennusten toimiva sijainti – hyvin suunnitellut huoltotilat – nimikoidut tavarat ja rehuastiat. Lue lisää: Elsa Roposen opinnäytetyö www.theseus.fi/handle/10024/62273 Merja Akselin opinnäytetyö www.theseus.fi/handle/10024/45766 Hevoset & Ratsastus 47
Ratsastus Teksti: Katri Ahokas Kuvat: Anna Ahokas, Jutta Koivula, Riikka Miettinen ja Emmi Väisäsen albumit Emmi Väisänen puurtaa kelloon vilkuilematta Emmi Väisänen Ritzferalin ja Mari Huttu Frosinanten satulassa harjoituksissa. Siilinjärveläinen Emmi Väisänen on tuttu näky kisapaikoilla sekä nuorten hevosten että kokeneempien konkarien luokissa. Ylioppilaaksi tulonsa jälkeen Emmi on omistautunut hevoselämälle täysin ja väittää kirkkain silmin vielä nauttivansa kaikesta ja pitävänsä tallitöistäkin. Erityisosaamisalueena tällä aina kovin huolitellun oloisella neidillä on hevostavaroiden järjestely. 48 Hevoset & Ratsastus Emmi ja Ritzferal voittivat syksyllä Ypäjällä Ratsujalostusliiton viisivuotiaiden derbyn.
Emmi kymmenenvuotiaana ensimmäistä päivää hevosenomistajana. K un aina peräänkuulutetaan niitä kunnollisia ja tunnollisia hevostyttöjä, jotka ovat kuulemma maailmasta hävinneet, esitellään nyt yksi sellainen. Aikanaan siilinjärveläiselle Kikan tallille valkoisen Diiva-ponin kanssa muutti Emmi, jota vähitellen yksi jos toinenkin pyysi avuksi hevosenhoidossa. Erikoista oli, että hän kuunteli ohjeet, kysyi, jos ei ymmärtänyt ja teki kaiken tunnollisesti. Yhteistyömme kantavia pilareita olivat myöhemmin listat, jotka Emmi pyysi jättämään ohjeiksi. Turha kai sanoakaan, että kaikki oli tehty kuten sovittu ja sen lisäksi satulahuone siivottu, tallin lattia nuoltu ja hevosten lisäksi perheen kissat ja koirat huollettu. Onkin ollut ilo seurata Emmin kehitystä pienestä heppatytöstä kohti kansallisen tason kilpailijaa. Diivasta se lähti Kun Emmi listaa oman kehityshistoriansa ratsastajana, tärkeäksi kulmakiveksi nousevat sopivat hevosvalinnat. Siilinjärven ratsastuskeskuksessa opetushevosena ollut Diiva oli Emmin sanoin ja monen muunkin mielestä loistava aloitushevonen: umpivarma ja kiltti, joten ratsastus oli turvallista. – Paras kisamuistoni Diivan kanssa on ehdottomasti ensimmäinen voittoni ikinä koulukisoissa. Luokka oli vaatimaton helppo C, mutta se voitto sai pienen tytön niin onnelliseksi, että vieläkin hymyilyttää, kun muistelen hetkeä palkintojenjaon jälkeen. Koko ajan sekä Diivan että sitä seuranneen Carterin aikoina Emmi liikutti kaikkia mahdollisia tarjolla olleita ratsuja, ajeli myös shettiskärryillä ja ohjasajoi shettiksiä ja esitteli niitä näyttelyissä – tämä lienee se Emmin salatumpi puoli. Kun sitten kerran tarvitsin loman ajaksi liikuttajaa Golden Child -ratsulleni, mietin pitkään, uskallanko antaa Emmin ratsastaa sillä, koska tunnollisuudesta huolimatta hän oli vielä pieni. Rohkea kokeilu päättyi kuitenkin hyvin, ja niin Emmi sai lopulta myös startteja vielä vanhanakin kovin kiihkeästi kisoihin suhtautuvan Simon kanssa ja oppi ainakin pitämään pepun ja jalat kiinni. – Simo oli kiltti ja varma, vaikka meni. Sen kanssa ei tarvinnut pelätä, joten oli helppo siirtyä Calleen, joka joskus sitten vähän temppuilikin. Ison hevosen selkään Diivan jälkeen Emmi siirtyi kirjaimellisesti isoon hevoseen, kun ruuna Carter eli Calle hankittiin. – Carter oli loistava, Emmi sanoo silmät kirkkaina. Tosin allekirjoittanut muistaa myös muutamat hetket alusta, jolloin en olisi yhteistyön varaan uskaltanut vielä paljon laskea. Carterilla Emmi kipusi maajoukkuerenkaaseen ja keräsi useita makeita voittoja ja sijoituksia. – Callen kanssa paras kisamuisto on ehdottomasti viimeinen startti hevosen kanssa. Olimme Ypäjällä junioreiden halliSM-kisoissa ja tiesin radan olevan viimeisemme hevosen myynnin takia. Lähdin kiertämään rataa, ja Calle ravasi hienommin kuin ikinä. Kun ravasin katsomon ohi, kuulin, kun joku huokaisi ”vau!”. Rata oli hyvä ja toi meille pronssia. Mahtava päätös juniorivuosille sekä minun ja Carterin kisauralle. Tallitöitä ja ratsastusta Emmi on työskennellyt Siilinjärven Kehvolla sijaitsevalla TK Horseteam -tallilla jo pitkään, ylioppilaskeväästään asti, ja jatkaa työskentelyä jälleen pienen DNA:lle tehdyn syrjähypyn jälkeen helmikuun alusta tallin vetäjän Tiina Salmisen jäädessä äitiyslomalle. Kahden viime kauden kestänyt leasingsopimus Radiant Raindropista on päättynyt. – Reiskan kanssa parhaimmat saavutukset ovat voitot ja sijoitukset kansalliselta vaativa B- ja vaativa A-tasoilta. Omaa hevosta Emmillä ei olekaan ollut Carterin eläköidyttyä ja siirryttyä hieman kevyempiin tehtäviin uuden omistajansa kanssa. – Hirveä hevoskuume minulla on, mutta omaa hevosta ajattelen sitten, kun opiskelut ja työkuviot ovat selvillä. – En hae nyt opiskelemaan. Pitää katsoa nuo opiskelukuviot tämän työsopimuksen jälkeen uudelleen puolentoista vuoden kuluttua. Töiden lisäksi Emmi kertoo ratsastavansa päivittäin 2 – 4 hevosta ja – uskokaa tai älkää – valehtelee siinä vanhalle tädille niin, että korvat heiluvat. Taisi olla enemmän kuin parikymmentä kertaa viime kesänä, että Emmille soittaessani ratsuna oli jo päivän viides tai kuudes. Eli uskokoon ken haluaa. Vähintään kerran viikossa Emmi kertoo pitävänsä tunteja ja valehtelee siis jälleen kerran, koska menee aina aikataulujen salliessa tuuraamaan jotakuta ja neuvoo aina kysyttäessä. Ainoa talliin ja hevosiin liittyvä tosiasia, jonka Emmi saa sanotuksi, on että tallilla kuluu seitsemän päivää viikossa. Armahtakaa siis Emmiä – tunnolliset eivät osaa sanoa ei. Tane – läpimurto nuorten maailmaan Emmin taustalla ja kisapaikalla ratsujen ympärillä on jo pitkään hyörinyt hevosen- Hevoset & Ratsastus 49
Emmi Väisänen... omistajana siilinjärveläinen Mari Huttu. Kuusivuotias komea ruuna Ritzferal eli Tane (i. Fernet, e. Kiahan Redhead, ei. Rothchild J) on ollut Emmin korkeakoulu nuorten hevosten ratsastamiseen, vaikka toki muitakin nuoria hän on ratsastanut paljon. – Tane on opettanut, miten nuorten hevosten maailma eroaa aikuisten hevosten maailmasta. Viime kausi Tanen kanssa huipentui Ratsujalostusliiton viisivuotiaiden derbyn voittoon. Viisivuotiaiden sarjan finaalissa elokuussa ratsukko oli toinen. Frosinante eli Rusina (i. Fürstenreich, e. Fanciutta, ei. Michellino) on pääasiassa Marin ratsu, mutta jo viime kaudella Emmi starttasi myös sillä. Marin kasvatustoiminta on ollut onnistunutta, mutta myös rankkaa. Kesällä 2012 molempien hevosten puoliveljet menehtyivät lyhyen ajan sisään. – Tammat päädyin aikanani astuttamaan, koska vanhempi tammoista (Ritzferalin emä) loukkaantui, joten koin mielenkiintoiseksi vaihtoehdoksi astuttamisen. Frosinanten emä tuli minulle kolmivuotiaana, ja Tanskassa, kuten muuallakin Euroopassa, on tapana astuttaa tammat sen ikäisinä. Näiden ensimmäisten varsojen jälkeen mielenkiinto kasvatukseen kasvoi entisestään ja näin tammat tuli astutettua uudelleenkin, Mari kertoo. Fanciutta-tamma on edelleen Marilla ja kantavana nyt Duendecillo P:stä. Kasvattajahistoriaansa ja orivalintojaan Mari kommentoi maneesissa Rusinan kanssa: – Alkuun tammalle piti saada helposti saatavilla oleva ja tiineyttävä ori, koska se oli jäänyt aiemmin tyhjäksi. Niin valittiin sitten Suomesta olevista Fernet. Ja koska tykkään trakehnereista, valikoitui trakehner-sukuinen Fürstenreich toiselle tammalle. Emmi esitti Rusinan syksyllä kantakirjaustilaisuudessa, jossa se kantakirjattiin toisella palkinnolla FWB-kantakirjaan. Fanciutta on kantakirjattu nuorena DWBkantakirjaan hyvällä toisella palkinnolla. Hyvä kilpailija Emmin valmentajina toimivat Kerstin Nyberg, Håkan Wahlman ja Salla Salkola, joiden kanssa yhteistyö on jatkunut hevosten vaihtuessa ja vuosien kuluessa. Emmin edelliskausi sisälsi myös paljon ei-toivottuja kisahetkiä, kun ratsut keulivat kisapaikalla niin, että välillä katsomo ko- hahteli ja suorituksia piti myös keskeyttää muutaman kerran. Miten sitten nollaat tilanteen? – Pitää ajatella, että huomenna on uusi päivä. Pitää treenata, unohtaa ja miettiä, mitä voisi tehdä toisin. Miksi olet hyvä kilpailija? – Voitontahto on eduksi, sillä silloin antaa parhaansa. Kylmät hermot pitää olla, etteivät esimerkiksi verryttelyn ongelmat sotke kilpailusuoritusta. On hankalan verryttelynkin jälkeen vain mentävä radalle ja ratsastettava paremmin. Entä tavoitteet? – Ensi kaudelle suunnitelmissa on kilpailuttaa Tanea kuusivuotiaiden luokissa ja päätavoite on tietysti Breeders’ Prize. Rusinan kanssa katsotaan joitakin startteja. Kimo Roxana-tamma on kuntoutunut tapaturmastaan hienosti ja jatkaa kilpailemista vaativa B -tasolla ja starttaa loppukaudella vaativaa A:ta, Emmi summaa.& t a k t a m s u t s a s t a r i s Unelmie alpit.fi YHTEISTYÖSSÄ ISLANTI (MYVA AMORE) IRLANTI (TULL A) KROATIA (ISTR TN) STA BRAVA) ESPANJA (CO AMPO REAL) PORTUGAL (C 50 Hevoset & Ratsastus Matkatoimisto You Travel, Isokaari 44, Helsinki, puh. 0201 55 11 00, info@youtravel.fi w ww .alpit .f i
Teksti ja kuva: Mia Sopanen Vetopelillä on asiaa Syömisestä H evonen elää syödäkseen, sanon minä. Hevosen täytyy puolustaa oikeuttaan syödä, sillä ihmisillä on ihmeellisiä ajatuksia siitä, kuinka hevosen täytyisi olla sutjakassa kisakunnossa. Hörön hörön, sanon minä. Jos sutjakka kisakunto tarkoittaa sitä, että hevosen luontaista halua syödä rajoitetaan, ihmiset ovat täysin väärillä jäljillä. Heinää koneeseen, hyvät kanssahevoset! Jos Oma Ihmisesi jostain syystä yrittää rajoittaa syömistä liikaa, on otettava käyttöön ovelat keinot. Mahahaava on ikävä juttu, ja on ehdottoman tärkeää huolehtia ihan itse, ettei sitä riesaa saa ainakaan heinän puutteen takia. Itse olen hevostellut maastoreissuilla jo kaksivuotiaasta alkaen, ensin talutus- ja takaa-ajolenkeillä ja myöhemmin Omaa Ihmistä selässä kuskaten. Ymmärsin jo nuorena orinplanttuna, että syöminen on tärkeämpää kuin mikään muu. Niinpä kehitin jo hirnumurrosiässä kätevän tavan napsaista puiden oksia tai muuta herkkua Oman Ihmisen ehtimättä asiaan reagoida. Ensinnäkin kannattaa leikkiä niin lutusta, niin lutusta. Tämä johtaa siihen, että ihmiset löysäävät riimunnarua tai ohjaa ja rentoutuvat, vajoavat jopa omiin ajatuksiinsa. Tässä on hevosen tilaisuus. Salamannopea napsaisu lähimmästä puskasta ja taas on, mitä mutustaa! Jos heittäytyy muka liian meneväksi, kostautuu se ruokapuolessa. Silloin ihmiset pitävät ohjat tiukalla, ja vaatii enemmän työtä saada ruokaa lenkin varrelta. Jos joskus pukituttaa ja laukatuttaa, niin se sallittakoon, mutta täytyy punnita vaihtoehtoja. Silloin ei ehdi syödä niin paljon, ellei sitten Oma Ihminen jää sopivasti kyydistä pois ja hevonen pääse valitsemaan sopivaa odottelupaikkaa, kuten hyvää taimikkoa tai parhaassa tapauksessa kaurapeltoa. En kuitenkaan ole vielä täysoppinut ruoka-asioissa, vaikka olenkin jo saavutta- nut viisaan viisivuotiaan tason. Tallikaverini Ville opettaa minulle jatkuvasti uusia tapoja saada ruokaa, ja täytyy hörähtää, että siinäpä vasta mestari! Ihan tämän syksyn ja alkutalvenkin aikana olen oppinut monta asiaa, joskin harjoitteluasteella on vielä meikähevosen huijaukset. Muutamana hämäränä marraskuun iltana (tässä täytyy olla tarkkana, sillä pimeällä Oma Ihminen ei näe niin selvästi, mitä tarhoilla tapahtuu) Viisas Ville on moukaroinut etusellaan tolpan kumoon. Kun puisen aitatolpan saa katkeamaan joko takamuksellaan työntämällä, potkimalla tai syömällä, on reitti tallille ja heinäpaalin ääreen selvä. Tosin Oma Ihminen tai sen Parempi Puolisko on häijyyttään asentanut tallin ovelle tunnistusvalon. Sitä on vaikea ohittaa ilman, että se syttyy palamaan, ja silloin ihmiset nousevat sohviltaan katsomaan, mitä pihalla tapahtuu. Ohittamisessa kannattaa olla nopea. Jos ehtii tallin pimeyteen, ihmiset saattavat vajota takaisin sohviensa pehmeyteen ja kuitata valon syttymisen sillä, että kissahan se vain oli. Jos tarhassa ei ole lankkuja vaan pelkästään sähkölankaa, on talvi hevosen ystävä. Sähkö ei välttämättä kierrä kovin hyvin, ja minäkin olen oppinut jo kuuntelemaan tarkasti, napsuuko vai eikö napsu. Ville on käyttänyt tässä lähiaikoina hyväkseen esimerkiksi sitä, että loimen läpi eivät napsut tunnu, ja yksinkertaisesti suomenhevosen tyyneydellä työntäytynyt ulos tarhasta, ja ei kun syömään. Minä en ole tohtinut vielä moista kokeilla, mutta kerran sain jo sähkölangat poikki syömällä. Paitsi että kuuntelee tarkasti, kannattaa muutaman kerran höpläytellä lankaa ylähuulellaan varmistaakseen, ettei napsua varmasti tule. Hevosen elämässä ei saa olla liian kiire, tai muuten hyväksi havaittu lankojen syöminen voi saada ikävän ja kipeän lopun. Kun varmistus on tehty, ei muuta kuin lankoja syömään. Tämän osaan muuten toteuttaa silloin, kun Oma Ihminen on tavoistaan poiketen lähtenyt jonnekin kotoa. Silloin on aikaa puuhastella. Joka hevosen paratiisi on kevät ja vihreän ruohon läheisyys. Talven aikana kannattaa pitää yllä notkeuttaan, sillä siitä on roimasti hyötyä ensimmäisten vihreiden korsien ilmestyessä tarhan ulkopuolelle. Olen oppinut monia hyviä konsteja saalistaa hampaisiini vihreitä piippoja, ja yksi eniten käytetyistä keinoista on mennä polvilleen ja työntää kaulaa ja päätä sähkölankojen ali ? niin tarhanreunukset saa parturoitua jopa metrin leveydeltä. Kun Oma Ihminen hakee minut tarhasta mielessään liikunta, minulla on oiva tilaisuus kiskaista riimunvarresta niin, että turpa ehtii hetkeksi ruohikkoon. Paras hetki on se, kun ihminen laittelee porttia kiinni ? muista käyttää tilaisuus hyväksesi, hyvä kanssahevonen! Oma Ihmisenikin sanoo, että vihreään pitää totutella vähitellen. Viisas hevonen tekee sitä itsekin. Jos on yhtä onnekas kuin minä, laidun kutsuu kesäisin. Olen päässyt useana vuotena nautiskelemaan syömisestä yötä päivää, ja voi ruunat, että minä syön. Myönnettäköön, että ensimmäinen päivä ja yö menevät niin vihreän lumoissa, että näytän kuulemma kantavalta tammalta laidunpöhöineni heti seuraavana aamuna. Hevonen kuitenkin tietää, että kasvisravinto vain hoikentaa, ja vettähän se lähinnä on. Linjoistaan ei siis kannata huolehtia, vaan syödä, kun siihen on tilaisuus! Odottakaamme siis taas seuraavaa kesää, mutta pitäkää huoli syömisestänne myös talviaikana! Hevoset & Ratsastus 51
Ratsastus Satu Liukkosen albumista Vuodenvaihteen huiput Esteratsastaja, EM-edustajamme Satu Liukkonen kilpaili loppuvuodesta Lontoon Olympiassa ja Belgian Mechelenissä. Pitkältä kisareissulta saatiin paljon muistoja ja ihania kuvia. Tässä muutama tunnelmapala Sadun ja Sebastian Nummisen kotitallilta Etelä-Ruotsista sekä kisamatkalta Englantiin ja Belgiaan. Janika letittää Calandroa Olympia Horse Show’ssa Lontossa. Jouluaattona Englannissa oli kauhea sadekeli. Tässä menemme Katja Kuistilan kyydissä kohti Kyran tallia. Tässä olen Kyran koiran kanssa seuraamassa ratsastusta. Sebbe joutui hevosten selkään kouluratsastajien keskelle kun minulle iski mahatauti kesken kaiken. Kotimatkalle Lontoosta ja Mechelenistä. 52 Hevoset & Ratsastus CueChanna Mechelenin verryttelyareenalla. Kaikki hevoset kotona jälleen tyytyväisinä.
Ansku lastaamassa Gurraa aamulla aikaisin. Kaarlo Kovács tuli me ille Mechelenistä. Po jat pelaavat jalkapalloa 3D: nä uutena vuotena. Calandro ja Cue Channa kotona. Bob oli onnellinen kun tulimme kotiin Lontoosta ja Mechelenistä Se ei voinut tulla mukaan, kun niillä areenoilla ei saa olla koiria.
Seurat Teksti ja kuvat: Jutta Koivula TS Ratussa treenataan ja k ”T Jenni Santanen ja Tuner kuuluvat TS Ratun kenttäratsastajiin. oimimme pääsääntöisesti Ratun tallilla Liedossa, jossa on hienot puitteet, kertoo puheenjohtaja Heikki Mikola. Ratun tallin olosuhteet ovatkin aivan omaa luokkaansa. Santasen perheen talliin saadaan tarvittaessa majoitettua hevosia ja pitkässä valoisassa maneesissa kelpaa hypätä läpi talven. Tilalla on vielä kaksi isoa kenttää sekä maastoesterata. – Ratun tallilla ei ole ratsastuskoulutoimintaa, joten seuran viikottaiset valmennukset saadaan järjestettyä hyvään ilta-aikaan, kertoo rahastonhoitaja Pia Pikkarainen. – Valmennuksessa käy yleensä noin 10 – 20 ratsastajaa illassa. – Valmennusten pyörittämisestä on tullut rutiinia ja se sujuu nykyisin kitkattomasti. Olemme todella kiitollisia, että saamme käyttää näitä hienoja tiloja. Kevättalvella on maneesissa järjestetty myös maastoesteharjoituksia, joissa on hypätty siirrettäviä maastoesteitä. Sinne on ollut tulijoita ihan mahdottoman paljon. – Koska meillä on näin hyvät puitteet harjoitella kaikkia olympialajeja, olemme hakeneet tänne valmentajia, jotka pystyvät valmentamaan näissä kaikissa lajeissa. Meillä käyvät Seppo Laine, Anna Kärkkäinen ja Maija Yli-Huhtala. Sanna Siltakorpikin valmensi Ratulla joulukuussa. Kilpailuja pienellä porukalla Turun Seudun Ratsastusurheilijat eli TS Ratu on tuore seura, joka on perustettu vuonna 2011. Noin sadan hengen seurassa pyritään edistämään urheilutoimintaa. Perustamishetkellä virisi myös ajatus koota Turun seudun kenttäratsastajat yhteen, ja tässä on onnistuttu erittäin hyvin. 54 Hevoset & Ratsastus TS Ratu järjestää valmennusten lisäksi myös kilpailuja. – Ensi vuodeksi on suunniteltu koulu- ja estekilpailut sekä seura- että aluetasolla ja maastoratsastuksen tyylikilpailut elokuun alkuun. – Kilpailujen järjestäjiä on aika pieni joukko, mikä vähän rajoittaa toimintaamme. Haluamme järjestää kisat hyvin emmekä haukata liian isoa palaa. Meillä on lisäksi aika vähän omia lisenssitoimihenkilöitä, mutta tähän on tulossa parannusta, kertoo Pikkarainen. TS Ratu voitti viime vuonna Lounais-Suo-
a kilpaillaan men aluecupin, kenttäratsastuksen joukkueSM-kilpailusta saatiin hopeaa joukkueella Sari Haijanen, Kiia Isotalo, Jenni Santanen ja Neea Karvinen. Nuorten PM-kultaa voittaneessa kenttäratsastusjoukkueessa ratsastivat Aino Lavonen ja Elmo Jankari. Kauden kruunasi Elmo Jankarin nuorten EM-kulta kenttäratsastuksessa. Aluemestaruuksia seuraan saatiin useampia. Jasmin Nylund ja Park Benjamin voittivat ponien estekultaa, joukkue-esteratsastuksen kultamitalijoukkueessa ratsastivat Miinaliisa Kaira, Neea Karvinen, Salla Sipilä ja Janita Eronen. Kenttäratsastuksen aluemestaruuden veivät hevosten sarjassa Emmi Laasa ratsulla El Samuel ja poneissa Janita Eronen ratsulla Sedna.& TS Ratun johtokunnassa ovat muun muassa joukkueenjohtaja Marja Karvinen (vas.), puheenjohtaja Heikki Mikola ja rahastonhoitaja Pia Pikkarainen. Emmi Laasa ja El Samuel voittivat Lounais-Suomen aluemestaruuden kenttäratsastuksessa. Sari Haijanen ja Mirakel ovat Ratun edustusratsukoita. Hevoset & Ratsastus 55
Matkailu Teksti: Riitta Kosonen Kuvat: Tarja Honkanen ja Riitta Kosonen Pura Vida – täyttä elämää Costa Rican rantalaukoilla Kukko kiekui ja apina mylvi minut hereille costaricalaisessa majatalossa. Ryhdyin nyrkkipyykille ja katselin miten meriveden suola ja viidakkopolkujen kuraroiskeet huuhtoutuivat lavuaariin. Muistelin menneen viikon rantalaukkoja, köysirataliukuja ja näkemääni jättiläiskilpikonnaa. Ratsastusreissullani selvisi, mitä on costaricalainen pura vida. Se on täyttää elämää, rennosta meiningistä nautiskelua. 56 Hevoset & Ratsastus
C osta Rican kansallispuun mukaan nimetty Guanacasten maakunta on selkeästi trooppinen. Marraskuisella ratsastusreissullani aurinko helotti 20 – 30 celsiusasteessa. Kostea helle läjähti jo bussin taukopaikalla kasvoille kuin löyly. Sadekausi oli lopuillaan, mutta iltapäivän lyhyet vesikuurot raikastivat ratsastuspäiviä. Rannoilla ratsastusta vilvoitti lempeä merituuli ja viidakossa varjoisa lehvästö. Ratsastusreitin 80 kilometriä hipoivat täydellisyyttä. Pari ensimmäistä päivää käveltiin, ravattiin ja laukattiin kyläteillä, metsäpoluilla ja vuorten rinteillä. Tummanvihreät lehvästöt, kukkivat pensaat ja valtoimenaan roikkuvat liaanit loihtivat täydellisen viidakkotunnelman, varsinkin kun ratsastusopas avasi reittiä vesuri heiluen. Apinat tarkkailivat meitä puiden oksilla hypellen ja äänekkäästi tervehtien. Värikkäät papukaijat, kotkat ja trooppiset töyhtöpäälinnut ilahduttivat silmää. Pari kertaa bongasin maassa kuolleen käärmeen. Joissa, suistoissa ja lätäköissä kahlatessamme muistin alueen vilisevän krokotiileja. Päätin luottaa hevoseni vaistoon. Eiköhän se varoita jos vedessä möllöttää jotain uhkaavaa. Ihanat hiekkarannat Puolet reissusta irrottelimme Guanacasten loputtomilla hiekkarannoilla. Kuljimme kilometritolkulla rauhallista käyntiä vedenrajassa, ravasimme leppoisasti pehmeällä rantahiekalla ja kaahasimme upeita laukkapätkiä laskuveden napakaksi tiivistämällä hiekalla. Välillä napsimme lounasta surffaajien suosimissa palmujen varjostamissa rantaravintoloissa. Hevoset kiinnitettiin lounaan ajaksi palmuihin nautiskelemaan merituulen vireestä. Viimeisenä ratsastuspäivänä tutustuimme Guanacasten rakennettuun rannikkoon suurine hotellikomplekseineen ja uimarantoineen. Hevoset eivät olleet moksiskaan autojen, mopojen ja rannalla lomailevien perheiden metelistä. Laukkapätkien kirjo haki vertaistaan. Laukka maistui yhtä lailla metsäpoluilla ja hiekkaisilla maanteillä kuin rannalla Tyynenmeren pauheessa. Vuoroveden voima on mahtava. Siellä missä aamupäivällä laukkasimme laskuveden tuntumassa, velloi iltapäivällä nousuvesi. Paikallinen matkanjärjestäjämme, ruotsalaissyntyinen Tina suunnitteleekin ratsastusreissut kuun kierron mukaan. Täyden kuun aikaan laskuvesi on voimakkaimmillaan ja paljastaa rannalle runsaasti laukkatilaa. Viimeisenä iltana ratsastimme hevoset rannalta Tinan farmille vuoren rinteelle. Costa Rican kuu ja öinen tähtitaivas valaisivat kulkuamme, joskin tosiasiassa en nähnyt mitään. Tai no, edessäni ratsastavan tytön vaalea tukka ja kermanvärisen hevosen lautaset hahmottuivat hieman lähietäisyydellä. Rantalaukat ja vedessä käyskentely ovat pohjoisen ratsastajalle parasta ”pura vidaa”! Viidakon laidalta avautuu kilometritolkulla upeita rantoja. Hevoset & Ratsastus 57
Pura Vida –täyttä elämää Costa Rican rantalaukoilla Costa Rican luonto kuhisee elämää maankamaralla ja yläilmoissa. Papukaijat ja apinat moikkailevat ohikulkevia ratsastajia. Vehreässä viidakossa riittää houkuttelevia ravi- ja laukkamaastoja. Tampereen kokoisen San Josén pääkadun varrelta löytyvät parhaat liikkeet ja museot. Askellajit päättelin kavioiden kopseesta. Kahdeksan kilometrin sokkoratsastuksessa opin luottamaan hevoseen, joka taisi oikeasti nähdä rankkasateen uurtaman maantien ylämäet, alamäet, mutkat ja epätasaisuudet. Päätin olla häiritsemättä hevosta, joten luultavasti istuin rennommin ja tasaisemmin kuin koskaan elämässäni. Paratiisihotelleja Costa Rica on maan pintaalaan nähden yksi maailman hevostiheimmistä maista. Hevosenkäsittely on luontevaa ja mutkatonta. 58 Hevoset & Ratsastus Costaricalaisissa hotelleissa luonto tulee lähelle. Guanacastessa riittää viidakkoa ja rantaviivaa. Osa kodikkaista hotelleistamme sijaitsi aivan merenrannalla, joten valittavana oli virkistävä pulahdus hotellin uima-altaaseen tai Tyynenmeren pärskeisiin. Hotellien mehukkaan värinen sisustus, tuoreesta ananaksesta loihditut piña colada -drinkit ja mischelada-sitruunaoluet virittivät mukavasti illalliselle. Ateriat nautittiin avoseinäisissä ravintoloissa lempeän tropiikin vireen heilutellessa palmujen oksia. Luontoon kuuluu myös pieniä vipeltäjiä. Yhden yön vietimme viidakkohotellissa, jossa kannatti katsoa mihin astuu, vaikkeivät muurahaiset, kuoriaiset, gekot, iguaanit ja haisunäädät olekaan vaarallisia. Minulle kuitenkin jopa juhannushyttyset ovat liikaa, joten suihkin reissullani kotoa tuomani karkotepurkin tyhjäksi hotellihuoneiden seiniin. Reitti havainnollisti myös matkailubisneksen kasvua. Tamarindo-rantakaupungin tiheästi sijoitetut hotellit sekä ravintoloiden ja kauppojen reunustamat kadut voisivat sijaita melkeinpä missä korkealaatuisessa etelän rantakohteessa tahansa. Pääkaupunki San Josén hotellit ja ravintolat olivat hyvätasoisia. San Josén museoissa pääsee tutustumaan värikkääseen intiaani- ja siirtomaahistoriaan. Alkuperäiskansoja ja -kieliä on kymmeniä, vaikka intiaanien osuus väestöstä onkin kutistunut pariin prosenttiin. Costa Rican matkailuanti on kuitenkin luonnossa eikä pääkaupungissa, jonka näh-
Noin viidennes Costa Ricasta on omistettu luonnonpuistoille. tävyydet rajoittuvat yhden pääkadun tuntumaan. Costaricalaisten eli ticojen ruoka on maukasta eikä liian tulista. Tuoreita eksoottisia hedelmiä tarjoiltiin lautasella ja juomalasissa. Tuoreiden merenelävien rinnalle kannatti pyytää paikallista mustapapu-riisi-sekoitusta. Kahvi on maailmankuulua, joskin se nautittiin suomalaisittain melko laihana. Tuliaispaketeista kiehautti kuitenkin kotona maukkaat sumpit. Amerikkalaisia ja espanjalaisia hevosrotuja Tinan hevoset ovat pääasiassa amerikkalaisja espanjalaisrotuisia. Käytössämme oli lukuisia criolloja, joista monessa oli espanjalais- ja berberiverta. Tina ostaa hevosensa fiiliksen mukaan heräteostoksena eri puolilta maata. Turistikäytössä hän suosii entisiä karjapaimenten eli vaquerojen hevosia, joiden luonteesta karjatyö on karsinut turhat metkut. Ratsumme olivat kuuliaisia, eteenpäinpyrkiviä ja sympaattisia. Keskikoko oli noin 150 senttimetristä ylöspäin. Hevosia ratsastettiin lännensatuloilla eikä kaikilla käytetty kuolaimia. Suitsien virkaa toimitti turvan yli sidottu paksu köysi. Hevoset pysyivät hyvin käsissä myös yhden käden kevyellä tuntumalla. Costaricalaiset ovat hevosrakasta kansaa. Hieno hevonen on lähes auton tai kännykän veroinen statussymboli. Kauniita hevosia maassa riittääkin. Villimustangista ja espanjalaisesta hevosesta periytyvien criollojen lisäksi ticot ylpeilevät upeaharjaisesta costa rican pasosta, jonka askel on tanssivan keinuva. Oma paikallisrotunsa on iberico, jossa on criolloa ja espanjalaisverta. Ticot esittelevät hevosiaan auliisti eri puolilla Costa Ricaa järjestettävissä kansanjuhlissa. Karjataloudestaan kuuluisan Guanacastemaakunnan kesä- ja joulujuhlissa tanssitaan kaduilla ja ihaillaan kansallispukuisten ratsastajien koristeltuja hevosia El Tope -paraateissa. Costa Rican juhlapäiväluettelo vilisee hevosiin, karjatalouteen ja härkätaisteluihin liittyviä juhlia. Ekomatkailun mekka Tein Costa Ricassa juuri sitä mitä siellä pitääkin. Matkailin luonnossa. Matkailu on parissakymmenessä vuodessa kasvanut Costa Rican suurimmaksi elinkeinoksi, joka tuottaa rahaa enemmän kuin banaanien, ananasten ja kahvin vienti yhteensä. Runsaan 4,5 miljoonan asukkaan Costa Ricassa vierailee vuosittain yli 2 miljoonaa matkailijaa. Suurin osa tutustuu upeaan luontoon: tulivuoriin, Karibian ja Atlantin rantoihin ja viidakkoihin. Costa Rica edustaa jopa viittä prosenttia maailman biodiversiteetistä, vaikka sen pinta-ala on vain 0,03 % maankuoresta. Noin viidennes Costa Ricasta on omistettu luonnonpuistoille. Maan luonnonihmeitä on napsittu mukaan Unescon maailmanperintöluetteloon. Costaricalaiset vaalivat kansallisomaisuuttaan ja suuri osa matkailusta sorvataan ekomatkailuksi. Luontoyhteydestä huolimatta matkailusta puuttuu museaalinen ryppyotsaisuus. Luonto ja luonnonantimet on valjastettu ihmisten nautittaviksi, kunhan kuormitus ei kasva liikaa. Lainsäädäntö rajoittaa rantarakentamista ja osin vapaaehtoiset luontojärjestöt suojelevat eläimistön rauhaa samalla kun tekevät luonnosta bisnestä. Costa Rican matkailun kymmenen kärjessä sisältävät köysirataretkiä, kumivenemelontaa, ranta-aktiviteetteja, lintujen bongausta, tulivuoriretkiä, kuumia lähteitä sekä vaellusta vesiputouksilla, viidakossa ja rannoilla. Pisteenä i:n päälle järjestetään vierailuja maailmankuuluille kahvifarmeille. Minäkin piipahdin reissullani kilpikonnasafarilla ihmettelemässä merikilpikonnan munintaa. Jopa yli kaksimetriseksi ja yli 900-kiloiseksi kasvava merikilpikonnanaaras ryömii merestä munimaan rannalle, jossa itse aikoinaan kuoriutui. Olin onnekas, sillä tämä uhanalainen jättiläinen munii rannalla vain harvoin. Kyhjötin muutaman muun turistin rinnalla hipihiljaa pimeässä yössä katsellen infrapunavalolla valaistua, hitaasti munintakuoppaa kaivavaa jättiläistä. Muninnan jälkeen luonnonsuojelijat nappasivat kilppariemon laskemat munat piilottaakseen ne toisaalle, jotteivät munat päätyisi paikallisten herkkusuiden omeletteihin. Ihailin luontoa myös lintu- ja apinaperspektiivistä. Costa Rican viidakkoihin on viritetty maailman pisimipiä canopy-köysiratoja. Näistä alunperin lintubongareiden tähystyspaikoista ainakin 50 on valjastettu turistikäyttöön. Yksitoista köysirataa sisältävällä canopy-radalla hujahti monta tuntia. Mikä tunne liukua satoja metrejä tarzanina puiden latvojen tasalla lintuja ja apinoita moikkaillen! & Lisätietoja: www.hastsportresor.se Tico-elämää C osta Rican piskuinen kansantalous elää kansainvälisyydestä. Elintarvikkeiden ja matkailupalvelujen vienti pyörittävät taloutta. Ne ovat pitkälti ulkomaisten toimijoiden käsissä. Pericostaricalainen Britt-kahvikin on ruotsalaisen maahanmuuttajan kehittämä. Suurta osaa matkailuyrityksistä pyörittävät pohjoisamerikkalaiset ja eurooppalaiset maahanmuuttajat, jotka ihastuivat costaricalaisten eli ticojen rentoon meininkiin, pura vidaan, hippivuosinaan tai pakenevat tropiikkiin hektistä länsimaista elämäntapaa. Myös paikallinen matkajärjestäjäni, costaricalaistunut ruotsalaissyntyinen Tina on elänyt lähes koko elämänsä Latinalaisessa Amerikassa ja pyörittää nyt Costa Ricassa hevostilaa. Länsimaiselle liiketoimintakulttuurille on tavallaan tilaustakin, sillä rennot ticot tuppaavat unohtamaan turistin. ”Ticomaisimmassa” lounasravintolassa kesti tunnin ennen kuin saimme pöytään oikeastaan mitään. Syynä ei ollut kiire, vaan sen vastakohta. Henkilökunta nautiskeli itse täysin rinnoin keittiön herkuista ja kauniin maisemaravintolan tunnelmasta. Tico-time, tico-lunch ja ticoclean up muodostuivat reissun aikana käsitteiksi. Costaricalaiset ovat ystävällistä ja siistiä porukkaa. Ticojen rentoa elämäntapaa seuratessa tuntuu loogiselta, ettei maassa ole armeijaa. Armeijan tilalle on perustettu lukuisia poliisiosastoja. Poliiseja näkyy lähes joka paikassa ja heidän tehtävänsä ulottuvat vartioinnista avustukseen. Turistipoliisi antaa tarvittaessa kyydin tarvitseville.& Hevoset & Ratsastus 59
Teksti ja kuva: Jutta Koivula Nuorten hevosten koulutus Lotta-Katariina Lehtonen on kasvanut hevosten ja ponien ympärillä, joten ei ollut kovin ihmeellistä, että hän on löytänyt työnsä hevosten parista. Lotta toimii nyt yrittäjänä kotitallillaan Kotimäen tallilla Liedossa. Lotan päivät kuluvat paitsi tallirutiineissa, myös nuorten hevosten koulutuksessa, jossa hän on kehittynyt erittäin taitavaksi. ”K un lopetin peruskoulun, lähdin ulkomaille hevoshommiin. Olin Saksassa Yrjö Suomuksen tallilla pitkään. Sen jälkeen työskentelin sisareni Tarja-Tuulikin eli Taikun firmassa. Olen nyt ollut hevosalalla jo 12 vuotta. – Toukokuusta 2013 olen toiminut yrittäjänä ja koulutan nuoria ratsuhevosia. Lotta tekee nykyään kaiken yksin, myös ensimmäiset satulaan nousut. – Olen kehittänyt oman tyylini ja se tuntuu toimivan. Hevoset luottavat minuun, kun olen muutenkin käytännössä ainoa, joka niitä täällä käsittelee. Ruokin ne, kuljetan tarhaan, juoksutan ja teen kaikki muutkin asiat niiden kanssa. Selkään nouseminen sujuu jotenkin rennommin, kun teen sen kokonaan yksin. Kun olen kaksin hevosen kanssa, se keskittyy vain minuun. Viisivuotias Lacos (i. El Con Lanzador) on päässyt ratsuhevosen urallaan hyvään alkuun Kotimäellä Lotta Lehtosen koulutuksessa. Ratsutusta Ei liikaa hevosia – Vaikka Lotta tekee tallityöt yksin, hän ei aio näännyttää itseään työllä. – Pidän ratsutettavien määrän sen ver- Lotan tyyliin 60 Hevoset & Ratsastus
”Maastoon voi mennä kun hevonen hyväksyy pohjeavut ja kuolaimen” ran pienenä, että jaksan tehdä työni kunnolla. Hevosihmisillä on paha tapa ottaa enemmän töitä kuin he oikeasti jaksavat. Siinä kärsii sekä työn että elämän laatu. – Käyn myös säännöllisesti kuntosalilla. Kun ratsastaa paljon nuoria hevosia, hyvä kunto on turva itselle. Ratsastajan on hallittava oma kroppansa. Perusasiat kolmivuotiaalle Lotta ottaa puoliveriratsut koulutukseen niiden kolmivuotiskeväänä, ennen laidunkautta. – Silloin opetan perusasiat, käyn selässä ja ratsastan kaikki askellajit läpi. Riippuu hevosen kehitysvaiheesta, milloin koulutus kannattaa alkaa. Jos hevonen on kovin takakorkea, sillä on riittävästi tekemistä oman tasapainonsa kanssa ilman ratsastajaakin. – Peruskoulutukseen menee aikaa yleensä kuukauden verran. – Alkuun käydään läpi hevosen käytöstavat ja erityisesti ihmisen kunnioitus, sitten opetellaan olemaan tiimi. Kun nämä asiat ovat kunnossa, satulointi ja selkään nousu sujuvat yleensä ongelmitta. – Hevosen täytyy seistä paikallaan, kun noustaan selkään, mutta tässä vaiheessa ei ole kauheasti väliä sillä, minkälaisessa muodossa hevonen kulkee. Asiat ennen ratsutusta Ennen ratsutusta on hyvä tarkastaa hevosen suu hammaspiikkien ja sudenhampaiden varalta, vuolla kaviot ja tarkistaa madotukset. – Varsinkin hampaiden tarkastaminen on tärkeä asia. Jos se tehdään vasta ratsuttajan luona, menee aikaa tavallaan hukkaan. Alkuvaiheessa Lotta ratsastaa kaikkia hevosia estesatulalla. – Minulla on ikivanha Passierin satula, jossa on iso säkätila ja avoin runko. Se sopii lähes kaikille hevosille. Suuhun laitetaan tavallinen paksu nivel tai kolmipalanivel, yleensä sellainen jossa on D-renkaat. – Tärkeintä on, että hevonen pystyy olemaan rentona kuolaimen kanssa ja tukeutumaan siihen. Jos suu on kovin matala, kolmipala on parempi. – En mielelläni käytä alaturpahihnaa enkä missään nimessä ikinä pidä hihnoja kireällä. – Haluan että hevonen reagoi siihen apuun jonka annan, ja kiristävät hihnat häiritsevät keskittymistä. On parempi antaa nuoren hevosen suun liikkua ja reagoida, vaikka se välillä aukaisisikin sen hetkeksi. Kaikille sama peruskoulutus – Oli hevosen tuleva laji mikä tahansa, ratsastan kolmi- ja nelivuotiaat aina samalla tavalla. Kaikki hevoset hyötyvät maastolenkeistä ja hyppäämisestä. Laidunkesän jälkeen hevoset tulevat uudestaan töihin syksyllä, ehkä lokakuun paikkeilla. Töitä tehdään lyhyissä pätkissä ja niiden välissä on lepojaksoja. – Tauko on sitten ihan oikea tauko. Silloin hevonen ei tee muuta kuin on tarhassa kavereidensa kanssa. Sitä ei talutella tai juoksuteta, tällaiseen hevoset kyllästyvät nopeasti. – Alkukoulutus on hevoselle fyysisesti ja psyykkisesti raskasta ja tauot tulevat tarpeeseen, Lotta muistuttaa. Suomenhevoset ovat hitaampia Suomenhevoset kehittyvät Lotan mukaan selvästi myöhemmin ja niiden perustyöhön kuluu enemmän aikaa kuin puoliveristen. – On hyvä asia, että suomenhevosella esimerkiksi ajetaan ratsastuksen lisäksi. Vaihtelu tekee niille hyvää ja niiden kroppa ei kehity yhtä nopeasti kuin puoliveristen. – Ihmiset eivät aina malta kouluttaa ja valmistella suomenhevosia kunnolla, vaan vievät ne liian vaikeisiin tehtäviin. Jonkin aikaa se voi onnistua, sillä suomenhevosethan yrittävät aina parhaansa, mutta harvoin siinä hyvin käy. Hevoset menettävät luottamuksensa ja alkavat sählätä. Suomenhevosen kuntoa joutuu rakentamaan kauemmin kuin puoliverisen. Nopeasti maastoon Lotta lähtee hyvin varhaisessa vaiheessa nuorten hevosen kanssa maastoon, ja mieluummin yksin. – Nuoren hevosen kanssa on kiva mennä uusiin paikkoihin, usein se antaa parastaan tällaisissa tilanteissa. Käyn maastossa yksin siihen asti, että minulla on todella varma olo. Sen jälkeen voidaan mennä toisten hevosten kanssa. – Maastoon voi mennä silloin kun hevonen hyväksyy pohjeavut ja kuolaimen. Ensimmäinen laukkakin on joskus hyvä tehdä maastossa sopivassa ylämäessä. Samoin jos hevonen on tahmea tai ei kulje peräänannossa, ongelmat saattavat ratketa maastossa kuin itsestään. – Meillä on täällä hyvät maastot, mäkiä ja pitkiä suoria, joilla ei juuri näe autoja. Autoihin totutellaan sitten turvallisesti pihapiirissä. Koulutettavia monelta suunnalta Lotalle tulee hevosia paitsi lähiseudun tutuilta kasvattajilta, myös kauempaa. – Välillä tulee aika pitkänkin matkan takaa hevosia, joiden selkään ei ole päästy. Ongelma on tällöin yleensä hevosen käsittelyssä ja luottamuksessa, harvoin ratsastuksessa. – Hevosia on hyvä käyttää esimerkiksi Kyvyt Esiin -tilaisuuksissa. Itse vien mielelläni koulutettavia niihin, kunhan saan tarpeeksi aikaa valmistella hevosta. Hyvin valmisteltu, siisti ja toimiva hevonen on kouluttajan käyntikortti, joten en ota sellaisia projekteja, joiden aikataulu on mahdoton. Myös Laatuarvostelu on Lotan mielestä tärkeä etappi nuoren hevosen uralla. Se antaa selkeän tavoitteen, mutta sitä ei pidä ottaa liian vakavasti. – Jos hevonen ei jostakin syystä pärjää siellä, se ei tarkoita sen loppuelämän kannalta yhtään mitään. Suku näkyy käytöksestä Lottaa kiinnostaa hevosen suku, koska se antaa usein osviittaa siitä, miten koulutuksessa kannattaa edetä. – Trakehnerit hoksaavat asiat nopeasti, mutta niiden kanssa ei pidä takertua pikkuasioihin. Tällöin pienet ongelmat kasvavat nopeasti todella suuriksi. Myös täysiveriset ovat nopeaälyisiä, mutta selvästi kovaluontoisempia kuin trakehnerit. Lotta on sitä mieltä, että hyvä peruskoulutus on hevoselle tärkeä asia. – Ei haittaa, jos hevonen on jossakin vaiheessa vähän ikäisiään jäljessä. Kun perustyö tehdään hyvin eikä mutkissa oiota, edistyminen voi seuraavassa vaiheessa olla huomattavan nopeaa. & Hevoset & Ratsastus 61
Teksti ja kuva: Jutta Koivula Nuorten hevosten koulutus Sanna Siltakorpi pitää nuorista hevosista Sanna Siltakorpi on tehnyt Bofey Bridgen alusta pitäen itse. Tässä se on yksissä uran ensimmäisistä kilpailuistaan vuonna 2011 Hattulassa. Tänä vuonna edessä ovat kolmen tähden radat. S anna Siltakorpi on kouluttanut nuoria ratsuja Ruotsissa, Suomessa ja Saksasssa. – Saksassa hevoset otetaan usein peruskoulutukseen 2,5-vuotiaina, yleensä siinä marraskuun tietämillä kun kisakausi on loppunut. – Suurin osa hevosista on aina aika helppoja ratsuttaa. Noin kuukauden päästä olen yleensä päässyt niiden kanssa jo maastoon. 62 Hevoset & Ratsastus Tässä vaiheessa ei vielä hypätä, mutta jos eteen sattuu joku kaatunut puunrunko niin voihan siitä yli mennä. Maastossa ratsastaminen kehittää hevosten tasapainoa ja se on hevosten mielestä hauskaa, joten se kannattaa ilman muuta ottaa ohjelmaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. – Noin kuuden viikon jälkeen hevoset lähtevät tauolle ja ratsastukseen palataan kun ne ovat kolmivuotiaita. – Kolmivuotiskaudella niillä myös aletaan tehdä yksinkertaisia estetehtäviä, mutta millään asialla ei saa olla kiire. – Nuorten hevosten sisäänratsastus on todella mielenkiintoista ja se pitää yllä hevosmiestaitoa, Sanna muistuttaa. – On oltava koko ajan riittävän selkeä ja keskityttävä ratsastamiseen aivan eri tavalla kuin aikuisen jo koulutetun hevosen selässä.
”Alkuvaiheessa ei ole mitään merkitystä sillä, missä muodossa hevonen liikkuu” Kaikki hevoset hyppäävät Sanna on sisäänratsastanut myös kouluhevosia, joiden kanssa hän toimii mieluiten samoin kuin este- ja kenttähevosten. – Hyppääminen ja maastossa käyminen tekee niille hyvää, jumppasarjoista ja puomeista ei varmasti ole kouluhevosellekaan mitään haittaa. – Peruskunto hankitaan ravailemalla maastossa, hevosia ei puuduteta kiertämällä kenttää tai maneesia ympäri. – Enhän itsekään käy kuntosalilla kuutta kertaa viikossa, välillä täytyy päästä ulos lenkille! Sanna pukee nuorille hevosille aina estesatulan selkään ja välillä lisäturvaa ratsastajlle tuo kaulan ympäri kierretty jalustinremmi. – Jos siis muistan laittaa sen, hän nauraa. Aluksi käytössä on mahdollisimman paksu nivelkuolain tai kolmipalakuolain. – Jos hevonen on todella tyhjä ja herkkä niin voidaan etsiä joku vielä pehmeämpi kuolain, mutta alkuvaiheessa ei ole mitään merkitystä sillä missä muodossa hevonen liikkuu. Pääasia on se, että se on rauhallinen ja tyytyväinen ja hyväksyy ratsastajan avut. Ratsastajan on pidettävä käsi mahdollisimman vakaana, käsi on kuitenkin se joka tekee kuolaimesta kovan tai pehmeän. Sopivissa kisoissa käydään Sanna kertoo, että kolmivuotialla pyritään syksystä jo hyppäämään pientä rataa. – Toki tässä tehdään aina asiakkaan toiveiden mukaan. Saksassahan on myös kouluratsastuskilpailuja kolmivuotiaille hevosille. Itse en tähtää omien hevosteni kanssa niihin. Nelivuotiaalla pyritään tekemään joitakin startteja kauden aikana, mutta Sanna ei lähde kiirehtimään sitä. – Jos on lähellä sopivia kisoja, niin niissä käydään. Suomessa aloitin hevosten kanssa aina rataestekilpailuista, mutta Saksassa on myös nuorten hevosten maastokilpailuja joista on hyvä aloittaa. Niissä saa tutustua maastoradan alueeseen ennen kilpailun alkua ja radat ovat kouluttavia. En kuitenkaan ota mitään stressiä siitä, miten paljon nelivuotiaan pitäisi ehtiä tehdä kauden aikana. Viisivuotiailla hevosilla päätähtäin on nuorten hevosten luokissa ja Saksassa syntyneet hevoset tavoittelevat paikkaa Bundeschampionaatissa. – Viisivuotias hevonen tarvitsee kaksi maaston tyyliluokkaa vähintään 8.0 pisteen tuloksella ja lisäksi yhden vaativan tyylimaastoluokan vähintään 7.5 pisteen tuloksella. Tämä vaativa on hieman helpotettu yhden tähden rata. – Saksassa nuorta hevosta voi kilpailuttaa paljon enemmän kuin Suomessa, kun voi tehdä pelkkiä tyylimaastoluokkia ilman että kilpailuun kuuluisi kouluratsastusta tai rataesteitä. Suoritus kestää kahdesta kolmeen minuuttia, joten hevoset eivät rasitu siinä liikaa. Niissä voi startata vaikka pari kertaa viikossa jos niitä löytyy läheltä.& Yhteishaussa 24.2.-14.3.2014 Nuorten ammatillinen koulutus hevostalouden perustutkinto, 120 ov Hevostenhoitaja Suuntautumisvaihtoehtoina ovat ravihevosten hoitaminen, hevoskasvatus tai hevosharrastepalveluiden tuottaminen. Ratsastuksenohjaaja Tutkinto vastaa kansainvälisen ratsastuksenopettajan I-tasoa. • Peruskoulupohjainen linja, 3 vuotta • Ylioppilaspohjainen linja, 2 vuotta • Kaksoistutkinnossa ammatillinen perustutkinto sekä ylioppilastutkinto, koulutusaika 4 vuotta • Maksuton asunto ja ruoka koulupäivinä Lisätietoja www.harjunopk.fi tai opinto-ohjaaja Anna Haapio, anna.haapio@harjunopk.fi, puh. 0440 232 958 harjun oppimiskeskus Katariinankuja 19, 49980 Ravijoki puh. (05) 229 5500 oppimiskeskus@harjunopk.fi www.harjunopk.fi
Teksti ja kuvat: Marianne Roivas Nuorten hevosten koulutus Harrastaja & nuori hevonen, osa 1 Nuoren hevosen taluttaminen lähimaastoissa on hyödyllisempää ja hauskempaa kuin äkkiseltään arvaisi. Askel askeleelta maailma avartuu ja ihminen sekä hevonen tulevat toisilleen tutuiksi. Tee-se-itse-ratsu vai älä-kokeile-tätä-kotona? Murtunut sydän. Sen jätti jälkeensä elämän hevonen lähtiessään vihreämmille laitumille. Mutta hevosharrastaja on sinnikäs olento. Vaikka lohduttomuus oli syvä kuin yö, myytävät hevoset alkoivat hiljalleen täyttää ajatukseni ja tietokoneeni ruudun. Uuden hevosystävän hankkimiseen kannusti myös lähipiiri, koska onhan elämän jatkuttava. 64 Hevoset & Ratsastus
”Entä jos menetät kasvosi ja satutat itsesi?” E i kuitenkaan ole helppo löytää seuraajaa elämän hevoselle. Aiempi hevoseni oli ollut napakka pieni suomenratsu, joka oli näyttänyt aloillaan kuulemma lähinnä tarpaanilta mutta liikkunut riittävästi kisakenttiäkin ajatellen ja ennen kaikkea hurmannut luonteellaan. Epäilytti, ettei sille löytyisi korvaajaa edes tuhannen myyntihevosen joukosta. Tuhannen hevosen tiedot tulikin selattua ja soiteltua läpi. Ensimmäinen livenä nähty kandidaatti ei liikauttanut millään tavalla, eikä vielä toinenkaan. Mutta kolmannessa oli jotain. Se oli sopivaa rotua, kokoa ja sukupuolta. Myynti-ilmoituksessa luki, että se oli kiltti. Verrattuna aiempaan hevoseen, kahden valiovanhemman erikoisväriseen jälkeläiseen, se oli olemukseltaan ja tyypiltään ehkä vähän tavallinen peruspunarautias. Mutta jostain syystä tuntui hyvältä, että uusi hevosystävä olisi riittävän erinäköinen ja erilainen kuin vanha hevonen oli ollut. ? Ostin hevosen, hihkuin siis pian miehelleni. ? Jaa, mitä ihmeellistä siinä muka on, mies kysyi. vakuutuskirjassa korvausrajoitusten hengästyttävänä luettelona. Sillä ei todennäköisesti ole suurempia henkisiä traumoja ihmisistä, eikä sitä ainakaan ole turrutettu apuihin ja ratsastettu vuosikausia väärinpäin. Toinen juttu tietysti on, että pikku pintaremontti voi muuttua suuritöiseksi peruskorjaukseksi, jos kohde osoittautuu pommiksi. Remonttihevonenkin voi äkkiä vaatia peruskoulutuksen sijasta kallista ja vaikeaa uudelleenkoulutusta ja cowboy-henkistä korjausratsastusta. ? Entä jos kaikki menee pieleen? Entä jos menetät kasvosi ja satutat itsesi? tivasivat la ongelmitta. Toki hevonen olisi edennyt koulutuksessaan nopeammin ja pidemmälle, jos sitä olisi laitellut ammattilainen. Mutta ei kaikille hevosille tässä maailmassa riitä omaa Kyraa, Ninaa tai Elmoa. Ja saahan matkanteolle sekä omalle oppimiselle antaa arvoa. Iloisen värisiä ruusukkeita kertyi kuitenkin muistoksi sekä näyttelyistä että kisoista. Pääsinpä starttaamaan yhden luokan silinteripäisenäkin, mitä en olisi ikinä uskonut. ? En vaihtais sekuntiakaan, poplaulu kiteytti nämä tunnot. Rajansa on siis kaikella etukäteen mu- Tiukkaa sisäistä dialogia Eihän hevosen ostamisessa mitään ihmeellistä pitäisi olla. Hevospiireissä vallitsee kuitenkin vahva ja ihan oikeutettu opinkappale, että nuoret, usein vilkkaat ja vähän arvaamattomat hevoset kuuluvat kokeneisiin käsiin, mielellään ammattilaisille. Ja tämä uusi oli kaksivuotias. ? Oletko muka riittävän kokenut? Ei kai kolme vuosikymmentä harrastelua mihinkään riitä? Et osaa etkä pysty. Kuulithan, miten se tuttavantuttavan nuori ruunakin on alkanut pukittaa kuin rodeohevonen. Pilaat hevosesi, tuomitsevien ja vähättelevien äänten kuoro takaraivossa kummitteli. Mutta toisaalta vanhempaan hevoseen nähden nuoressa on koko joukko hyviä puolia. Nuori hevonen on aihio, josta voi tehdä mieleisensä, kuten kiinteistövälittäjät tapaavat sanoa remonttia vaativista asunnoista. Vaikka edessä olisikin eräänlainen remontti, nuorella ratsulla ei kuitenkaan ole takanaan kilometrejä, vammoja ja kulumia, jotka mutkistavat ratsukon polkua ja näkyvät Kaksin aina kaunihimpi. Hevosenleikin tuoksinassa karva välillä pöllyää, kuten ruunien naamoista näkee. sinnikkäät äänet takaraivossa. Mutta ei vanhempaakaan hevosta voi hankkia sillä ajatuksella, että maksetaan kauppasumma, tuupataan hevonen karsinaan ja rynnätään ilmoittautumaan seuraavan viikon kolmipäiväisiin kisoihin. Yhteisymmärryksen syntyminen ottaa aikansa minkä tahansa hevosen kanssa. Vastapainoa epäilyksen äänille toi sekin, että myös aiempi hevoseni oli tullut minulle varsana ? puolitahattomasti mutta kuitenkin. Ja sen kanssa kaikki oli ensimmäisestä selkäännoususta lähtien sujunut kokolail- rehtimisellakin. Psyykkasin itseäni myös sillä, että kyseessä oli kotoisen yleisrodun edustaja, ei olympiakentille jalostettu nelijalkainen ohjus. Päätin, että touhuaisin hevosen kanssa mahdollisimman paljon itse, mutta että sopivalla hetkellä mukaan tietysti tulisi hyvä ammattilainen, jotta pääsisimme ratsukkona etenemään omalle mahdolliselle tasollemme ? toivottavasti nyt hieman ripeämmin kuin kymmenessä vuodessa. Niinpä syksyn alussa lastaussiltaa laskeutui, elämänsä ensimmäisen trailerikyydin vuoksi pöllämystyneenä, pieni ja pyöreä Hevoset & Ratsastus 65
Nuoren hevosen ratsukoulutuksessa tulee aika, jolloin on tärkeä rakentaa ja varjella eteenpyrkimystä. Yhtä tärkeä perustaito hevoselle on kuitenkin malttaa seisoa paikallaan esimerkiksi erilaisissa hoitotoimenpiteissä ? vaikka pellolta kuuluu kaverin kutsu. Nuorten hevosten koulutus suomenruuna, raudikko valkonokka, kuin hobittien hevonen. Aika kuluu siivillä… Kaksivuotias on mainio kapistus hevoseksi. Koska sisäänratsastus yleensä tehdään kolmivuotiskeväänä tai -syksynä, kaksivuotiaalla ei vielä ole satulaongelmia. Sitä ei myöskään tarvitse klipata eikä sen kanssa siis tarvitse pyörittää raskaan sarjan loimitussirkusta. Kaksivuotiasta ei ylipäätään tarvitse liikuttaa joka päivä, joten aikaa jää myös muuhun, jopa suloiseen toimettomuuteen. Ja silloin kun tallilla piipahtaa, nuoren hevosen kanssa ei välttämättä tarvitse tehdä muuta kuin harjailla sitä vähän, syöttää sille porkkanoita ja ladata siitä kymmenen kuvaa Facebookiin. Filosofisemmalla tasolla nuori hevonen on kiva, koska se avaa silmät näkemään hevosharrastuksen itsestäänselvyyksien taakse. Hevoset kun eivät ihan oikeasti kanna ratsastajaa luonnostaan, syntyjään. Eikä tarvitse mennä niinkään pitkälle. Jos nuori hevonen on asunut pihatossa, ei ole niinkään varmaa, että se osaa olla yksin tallissa tai edes yöpyä rauhallisesti karsinassa. Antaako se ylipäätään kiinni laitumelta? Antaako se käsitellä päätään, mitata lämpöä? Mitä varusteita sillä on ollut päällään? Osaako se seisoa käytävällä kahden puolin kiinnitettynä vai vetääkö se niskan kautta kokovoltin ympäri? Elämänsä alussa oleva hevonen todella havainnollistaa, miten paljon hevoset sopeutuvat meidän ihmisten maailmassa. Jokainen vastuullinen kasvattaja evästää varmasti varsanostajaa taustatiedoilla ja kertoo tarkasti, mitä varsan kanssa on tehty ja mitä ei. Mutta yllätyksiä voi tulla. Tilanne on sensitiivinen jo siksi, että nuoren hevosen kanssa toimii uusi ihminen uudessa ympäristössä. Vaikka siis voisi kuvitella, ettei kaksivuotiaan kanssa voi tehdä oikein mitään, syyskuukaudet kaksivuotiaan kanssa hujahtivat hetkessä. Porkkana toisessa ja Tuire Kaimion tuotanto kertauksen vuoksi toisessa kädessä kävin varsan kanssa läpi riimuun, suitsiin ja Muutama kirjallisuusvinkki Klimke, Reiner 1985. Basic Training of the Young Horse. Alkuteos saksankielinen, käännös englantiin Sigrid Young, toim. Jane Kidd. Lontoo: J. A. Allen. Saksalaisen mestarin klassikkoteos, joka käsittelee perusteellisesti varsan käsittelyä, saksalaista koulutusskaalaa ja hyppäämistä. Yksityiskohtainen ja havainnollinen. Vinkkejä nuoren hevosen valintaan, hoitoon ja koulutuksen aikatauluttamiseen. Mieleen jää, että teos muistuttaa rennon maastoratsastuksen merkityksestä, vaikka käsittelee kurinalaista ja laadukasta ratsukoulutusta – tai ehkä juuri siksi! Uusintapainoksia tehty runsaasti. Jennie Loriston-Clarke 1995. The Young Horse. Breaking and Training. Newton Abbot: David & Charles. Englantilaisen koulu- ja kenttäratsastuksen mestarin käytännönläheinen opas. Konstailematon ja selkeä. Käsittelee varsan käsittelyä, koulutusta maastakäsin, ratsutusta viisiportaisen järjestelmän mukaisesti ja hyppäämistä. Paljon huomiota kuntovalmennukseen. Kuvitettu runsaasti, paljon kuvia Loriston-Clarken omista kilpahevosista eri ikäkausinaan. Hyviä kuvia niin erilaisista 66 Hevoset & Ratsastus hevosen rakennepiirteistä kuin varsan peruskäsittelystä sekä erilaisista puomi- ja esteharjoituksista. Uusintapainoksia tehty. Josephine Knowles 1993. The ABC of Breaking & Schooling Horses. Lontoo: J. A. Allen. Englantilaisen ratsastuksen opettajan laatima opas, joka on kahta edellistä selkeämmin suunnattu erityisesti harrastajille. Käy läpi nuoren hevosen kehityksen maitovarsasta nelivuotiaaksi, käsitellen jokaisen ikävaiheen hoitoa ja koulutusasioita. Käsittelee ruokintaa, varusteiden valintaa ja kuljettamista ja mahdollisia koulutuksessa esiin tulevia ongelmatilanteita. Mukava ja ilmeikäs piirroskuvitus. Uusintapainoksia tehty. Ulla-Maija Aaltonen 1979. Minkin koulukirja. Helsinki: Otava. Ulla-Maija Aaltonen & Jutta Koivula 1989. Cappuccino. Kenttäkilpailun aakkoset. Helsinki: Gummerus. Suomalaiset, kaikkien aikuisten hevosihmisten tuntemat tarinalliset teokset. Minkin varsakirjan julkaisun jälkeen vettä on toki virrannut Vantaassa, mutta kirja on edelleen viehättävä, lämminhenkinen ja monessa suhteessa hyödyllinen lukuko-
loimeen sukeltamisen jalot taidot. Kokeilin satulaa, nojailin satulanpaikkaan, mitoitin valjaat tulevaisuutta varten. Vesikarsinassa ruuna esitti sarjan baletin perusojennuksia ja -taivutuksia tutustuessaan jalkojen pesun alkeisiin. Kartoitimme myös lähimetsiä taluttaen. Olen nimittäin aina ollut sitä mieltä, että hevosen koulutuksessa tärkeintä on saksalaisen koulutusskaalan lisäksi se, että hevonen osaa lähteä mukisematta yksin maastoon. Myös eläinlääkäri kävi heti alkuviikkoina päivittämässä rokotukset, raspaamassa purukaluston ja tarkastamassa sudenhammastilanteen: siellä ne olivat tulossa myöhemmin poistettaviksi. Nuorille sisäloiset voivat olla aikuisia hevosia vakavampi ongelma. Ruuna sai syksyn kuluessa kaksi matokuuria, ja välillä lähettelin lantapallosia minigripeissä laboratorioon. Eräänä syysaamuna nuori hevonen tapasi myös herra Kengittäjän. ? Jaaha, tällainen entinen ori siis. No, minkäslainen tämä on luonteeltaan? Kengittäjä tahtoi tietää. ? Vähän kokematon mutta tosi kiltti, kuten myynti-ilmoituksessakin sanottiin, uskalsin jo sanoa. Kaksivuotias ja Kengittäjä mittailivat hetken toisiaan alta kulmain. Sitten vuoltiin kaviot hyvässä yhteisymmärryksessä. Huokaisin helpotuksesta: nuoren hevosen ostajan check-list oli käyty läpi. …mutta hiljaa hyvä tulee Oma lukunsa on kysymys, miten paljon varsojen kanssa on syytä puuhailla ja mikä on liikaa. Yksi koulukunta kannustaa siedättämään nuorta hevosta kaikenlaisiin ihmismaailman ilmiöihin postilaatikoista showshineen. Toinen koulukunta taas haluaisi, että ”varsojen annetaan olla varsoja” eikä hössötetä niiden kanssa turhia. 2?3-vuotiaat ravurit treenaavat jo tulevaa kilpauraa varten eivätkä enää vain opettele tavoille. Ratsujen parissa yksi perinteinen ohjenuora lienee, että koulutusta olisi yhtä monena päivänä viikossa kuin hevosella on ikävuosia ? kaksivuotiaana kaksi kertaa, kolmevuotiaana kolme ja niin edelleen. Toinen ohje taas linjaa, että nuoren hevosen kanssa pitäisi tehdä asioita usein, mutta lyhyesti kerrallaan. Moni korostaa myös jaksotusta ja taukojen pitämistä, koska tyypillisesti nuori hevonen ikään kuin kypsyttelee asioita kasvulomalla ja palaa töihin parempana kuin ennen. Ohjeita lienee yhtä monta kuin ohjeistajia. Kultainen sääntö on tietysti mennä yksilön mukaan, kuunnellen hevosta. Ei tarvitse olla ammattilainen muodostaakseen vuosien kuluessa näkemyksiä siitä, mitä hevosten kanssa haluaa tehdä ja mitä ei. Ja kun rekisteripaperissa lukee omistajan kohdalla oma nimi, niistä voi jopa pitää kiinni. Joitain asioita päätin tietoisesti tehdä nuoren hevoseni kanssa eri tavalla kuin kemus. Cappuccino-kirjassa käsitellään yleisempien nuoreen hevoseen liittyvien asioiden lisäksi lajiharjoittelua kenttäratsastuksen kannalta. Laji ja sen säännöt ovat vuosien kuluessa ehtineet muuttua, mutta teksti välittää mainiosti sen viehätyksen ja vaativuuden. Kirjastoista tai divareista. Terhi Laurila 1999. Nuoren hevosen koulutus. Suomenratsut ry. Suomenhevosen ratsutukseen keskittyvä kierrekantinen kirjanen, jossa käsitellään nuoren hevosen koulutuksen lisäksi ravuriuraa tehneen hevosen uudelleenkoulutusta ratsuksi. Konstailematon ja havainnollinen. Kirjastoista tai divareista. Tuire Kaimio 2004. Hevosen kanssa. Helsinki: WSOY. Tunnetun suomalaisen eläinkouluttajan järkälemäinen käsikirja hevosen oppimisesta, koulutuksesta ja ylipäätään ihmisen ja hevosen yhteiselosta. Yksityiskohtaista, oppimisteoreettisesti perusteltua opastusta monenlaisiin arkisen elämän käsittelytilanteisiin, apujen peruskoulutukseen ja lajikoulutukseen koulusta esteisiin. Tiivistä asiaa myös hevosen ajo-opetuksesta. Mukana on Kaimion lisäksi muitakin asiantuntijakirjoittajia. Paljon sisäisiä viittauksia, laadukas kuvitus. aiemman hevoseni kanssa. Ensinnäkin oli oma lauma. Aiempi hevonen oli pidetty suhteellisen pitkään oriina yksintarhauksessa ja tarhattu myös vanhempana pääsääntöisesti yksin. Nuoren ruunan uudessa kodissa oli sen sijaan suuret ulkoilualueet sekä ikioma ruunaporukka leikkikaverina. Porukassa liikunta tulee luonnostaan, eikä ole turhaa puhetta, että painiseura tekee nuorista poikahevosista helpompia ihmisten kannalta. Kun ruunan paras leikkikaveri lähti koulutusjaksolle toiselle tallille, hevosen käytös vilkastui siksi aikaa selvästi. Toiseksi päätin jättää kaiken reippaamman menon, esimerkiksi juoksuttamisen tai irtohypittämisen, vielä hamaan tulevaisuuteen. Syitä oli monia, yhtenä niistä tyynen perusvireen luominen toisilleen vielä vieraiden ihmisen ja hevosen välille. Pääsyynä oli kuitenkin ruunan kasvuvaihe. Kaksivuotias ei välttämättä ole kedon kaunein kukkanen ? ja mikä oleellisinta, se ei välttämättä ole kovin hyvässä tasapainossa. Vaikka isäoriilla ja emällä miten olisi kahdeksikon käynti, jälkikasvu saattaa tässä vaiheessa esittää kamelimaisia liikesarjoja jo pelkästään takakorkeutensa vuoksi. Rauhallinen ajo-opetus kuitenkin käynnistyi ohjasajon kertausjaksolla ja koppakärryihin tutustumisella. Ja pitihän nuoren hevosen selässäkin käväistä istumassa, kun ruunaan kolmivuotissynttärit lähestyivät uuden vuoden myötä. Siitä lisää ensi kerralla.& Uusintapainoksia tehty, ja lisäksi teos on julkaistu myös kolmena itsenäisenä kirjana: Hevosen käyttäytyminen, Hevosen peruskoulutus ja Hevosen jatkokoulutus. Soini Talaskivi 1977, uudistettu ja tarkastettu painos 1990. Suomalainen hevoskirja. Helsinki: Otava. Suomalainen klassikko sisältää laajan luvun ratsuhevosen koulutuksesta ja puhuu erikseen myös estehevosen alkutaipaleesta. Lukijan huomio suunnataan koulutuksen vaatimaan pitkäjänteisyyteen, ja tietoa ammennetaan myös Podhajskyn tapaisilta vanhoilta mestareilta. Teos käy selkeästi läpi varusteet ja niihin totuttamisen, juoksutustyöskentelyn, peruskoulutuksen (1. vuosi, nuori remontti) ja jatkotyöskentelyn (2. vuosi, vanhempi remontti). Vaikka kirja on jo iäkäs eikä liity esimerkiksi hevosen oppimista koskevaan nykykeskusteluun, siinä on erityisesti teknisesti yhä paljon hyvää. Mielenkiintoinen kuriositeetti on, että meillä vuosikymmen pari sitten uutena asiana esitelty pyöröaitaus mainitaan jo vuoden 1977 painoksessa nimellä ”juoksutuskehä”. Pyörää ei aina ole tarpeen keksiä uudelleen. Kirjastoista tai divareista. Hevoset & Ratsastus 67
Nuoret huiput Teksti: Jutta Koivula Kuvat: Jutta Koivula ja Vonne Sonkki Ainon uudella Escorialbluella riittää hyppykapasiteettia. Kenttäratsastaja Aino Lavonen kilpailee tänä vuonna viimeistä kauttaan juniorina. Tavoitteet ovat kovat – juniorien EM-kilpailut – ja niihin on jo osallistumisoikeuskin hankittuna. A inon ykköshevonen Escorialblue tuli Lavosen perheelle loppukesästä, ja jo paria viikkoa myöhemmin Aino starttasi sillä ensimmäisen kansallisen yhden tähden luokan Saksassa. Langenhagenin yhden tähden lyhyessä kilpailussa ratsukko sijoittui ja syyskuun lopulla ratsukko valittiin PM-kenttäjoukkueeseen. Joukkuekilpailusta tuli kultaa ja henkilökohtaisesti 6. sija nuorissa. Ei hullumpi avaus yhteistyölle! Tällaisia tuloksia ei tietenkään tehdä ihan vahingossa ja harjoittelematta. Taustalla on monen vuoden määrätietoinen harjoittelu. – Aloitin ratsastuksen viisivuotiaana ja Aino Lavonen tähtää huipulle 68 Hevoset & Ratsastus
7-vuotiaana sain ensimmäisen oman ponin, Aino kertoo. – Ensimmäiset kilpailuni ratsastin 8-vuotiaana ja innostuin heti kilpailemisesta. Alusta lähtien kilpailin sekä esteitä että koulua. Heidi Virta opetti minua alkuun ja joskus 10 – 11 vuoden iässä siirryin Anna Kärkkäisen valmennukseen. Anna valmentaa minua edelleen, Aino kertoo. Possu ja Sedna Ensimmäiset kenttäratsastuskilpailunsa Aino ratsasti pienellä Poseidon-ponilla jota kutsuttiin lempinimellä Possu. Kenttäratsastukseen Aino innostui Maria Möllerin valmennuksissa, joissa hän sai paljon varmuutta ratsastukseensa. – Se on vain 130-senttinen, joten kilpailimme vain harrasteluokkia. Yleensä oli koulun ja esteiden jälkeen kolmen parhaan joukossa, mutta putosin siltä maastossa, Aino nauraa. – Paras saavutuksemme oli koulupuolelta, vuonna 2008 voitimme jaettua aluemestaruuskultaa. Aino opetti samaan aikaa nuorta ponia Sednaa kenttäratsuksi. – Kävimme Ruotsissa katsomassa ihan toista ponia. Se olisi ollut valmis kisaponi, mutta näin Sednan ja ihastuin siihen, Aino kertoi. – Sedna oli viisivuotias, aivan liian raaka 12-vuotiaalle tytölle ja vähän turhan pienikokoinen, mutta sehän sieltä kotiin tuli. Sednalla oli silloin ratsastettu vajaa vuosi ja itse en 12-vuotiaana ollut kauhean taitava. Ponilla oli alkuun vähän turhan paljon omia ajatuksia, joten alku ei ollut ihan helppoa, Aino muistelee. – Monet kehottivat minua kilpailemaan sillä vain rataesteitä, koska siinä se oli aina hyvä ja maastossa tuppasi tulemaan ongelmia, mutta halusin kuitenkin mennä kenttää. Ja sisukkuus palkittiin, Sednasta tuli lopulta oikein hyvä kenttäponi. Ainon ja Sednan paras saavutus oli viides tila PM-kilpailuissa Norjassa 2012. – Olin siellä ainoa, joka meni maaston ja rataesteet nollilla. Silloin kyllä hetken aikaa harmitti se, että koulurata meni niissä kisoissa todella huonosti. Sedna on nyt löytänyt uuden ratsastajan, Janita Erosen, jonka tavoitteena on myös kilpailla kenttää. Pieni tyttö ja iso ratsu Sednan jälkeen oli aika siirtyä isoihin hevosiin. Ainolle ostettiin tamma Rosorna, joka on hieno ja lupaava trakehner. Valitettavasti se on kuitenkin sairastellut paljon eikä vielä tiedetä, palaako se kilparadoille. Ainolla on myös Firestone-Utopia eli Nopsa, joka on kilpaillut kentässä helppoja luokkia Saksassa, mutta on lahjakas rataesteillä. Ainon ensimmäinen kenttäponi Poseidon oli saanut nimensä muinaisten kreikkalaisten meren jumalalta ja tykkäsi nakata Ainon veteen. Sedna-poni taas on nimetty eskimoiden meren jumalattaren mukaan ja se rakastaa vesiesteitä. Aino Lavonen kuuluu lupaaviin nuoriin kenttäratsastajiin. – Nopsa on projektihevoseni, tykkään siitä tosi paljon. Vesiesteet ovat olleet sille vähän ongelmallisia ja jos ne ongelmat eivät ratkea, se saa varmaan olla rataestehevonen. Escorialblue eli Esko liittyi Lavosen perheen hevoskantaan viime kesänä. Aino oli koko kesän Sanna Siltakorven ja Elmo Jankarin luona Saksassa treenaamassa ja tekemässä töitä. Hevonen löytyi sieltä. – Esko on varmaankin yli 180-senttinen ja minulla on mittaa noin 150 senttiä, Aino nauraa. – Esko on kuitenkin kevyt ja pehmeä ratsastaa. Marina Köhncken kanssa se on kilpaillut jopa kolmea tähteä, joten sillä riittää kapasiteetti varmasti. Sanna Siltakorpi, joka on seurannut Ainon ja Eskon työskentelyä, pitää EM-kisaa hyvänä tavoitteena ratsukolle. – Ainolla on oikea asenne tähän lajiin. Jos valmistautuminen sujuu hyvin ja ratsukko saa riittävästi kokemusta, niin ilman muuta kannattaa lähteä. Ratsukon työskentely maastossa näyttää jo nyt tosi hyvältä. Aino kertoo, että Eskon kanssa kouluradat ovat vielä haasteellisia, hevonen kun tuppaa jännittymään radalla. Asia on kuitenkin työn alla. Aiemmin Ainon hevoset ovat olleet kotitallissa Aurajoen rannalla, mutta tämän talven ajan Escorialblue on asunut maneesitallissa, jotta harjoittelu onnistuu joka kelillä ja valmentaja on lähellä. – Käyn pari kertaa viikossa Hanne-Mari Kiutun kouluvalmennuksessa ja olemme päässeet hyvin eteenpäin. Aino opiskelee tällä hetkellä Kerttulin Urheilulukion toisella luokalla. – Koulu on tullut tosi hyvin vastaan ja olen päässyt harjoitus- ja kisamatkoille ongelmitta. – Tulevaisuuden suunnitelmat ovat vielä auki, mutta jotenkin nyt näyttää siltä että voisin jäädä hevosalalle kokonaan.& Hevoset & Ratsastus 69
Hörinää Nuorten kouluratsastajien maajoukkueeseen pyrkivät muun muassa Merita Kelo (vas.), Nina Westerlund, Emmi Moilanen, Vilja Hukkinen ja Assi-Jutta Kuusela. Joukkuetta valmentaa Marko Björs. Kouluratsastajat tähyävät EM-radalle Nuorten kouluratsastajien joukkue suunnittelee kilpailumatkaa Norjassa järjestettävien PM-kilpailujen lisäksi EM-kilpailuihin Italiaan. Matka on pitkä ja kallis, joten ratsastajat ovat ryhtyneet jo keräämään varoja siihen. Sponsoreita haetaan edustavalle tiimille, jossa on sitoutuneita ja tavoitteellisia ratsastajia. Hanketta koordinoi Nina Westerlund, jonka tavoittaa puhelinnumerosta 044 5355203 tai sähköpostilla nina.westerlund@student.hanken.fi. Maria Pyykönen ja Zelle kilpailevat alkukauden Englannissa. Quantum Theory Tanskan oripäiville Ympäristöpalvelut Tuominen Oy:n omistama hannoverilainen Quantum The ory hyväksyttiin lauantain esikarsinnoissa mukaan Tanskan oripäiville. Quantum Theory on kolmivuotias Saksassa syntynyt ori, jonka isä on Quaterback ja emänisä Prince Thatch xx. Quantum Theorya valmistellaan tästä eteenpäin oripäiville Helgstrand Dressagen tallissa Tanskassa . Tanskan oripäivät järjestetään Herningissä 6.-9. maaliskuuta. Quantum Theory on herättänyt jo kiinnostusta ostajissa. – Sitä on kyselty jo, mutta emme aio myydä sitä, kertoo Tuija Tuominen. Sanna Tirkkoselle 50 mittariin Valjakkoajon maajoukkuekuski Sanna Tirkkosen vietti 50-vuotisjuhliaan 4. tammikuuta Högbackan seuraintalolla Porvoon Anttilassa. Viidenkymmenen vieraan joukossa oli paljon hevosihmisiä. Mukana oli myös pitkämatkalaisia. Sannan entinen groomi, nykyisin Puolaan kotiutunut Mika Surakka lensi paikalle kuten myös yllätysvieraat Ruotsista, hallitseva Ruotsin hevosyksiköiden mestari Glen Hesslo vaimonsa Ingridin kanssa. – Hauskaa oli, syötiin ja skoolailtiin, ihmiset iloisia ja ”Tanssii Sannan kanssa” oli onnistunut toteutus. Tuomaristo oli asiantuntevaa ja tanssijat nopeajalkaisia, kertoo Sanna, joka kertoo että kisan katsojilla riitti naurun aihetta. Maria Pyykönen Englantiin Kouluratsastaja-eläinlääkäri Maria Pyykönen lähti tammikuun lopulla valmentautumaan ja kilpailemaan kahden hevosen kanssa. – Paluu on vielä avoin, mutta alustavan suunnitelman mukaan olen ainakin pari kolme kuukautta. Maria lähtee maajoukkuevalmentaja Emile Faurien tallille. – Hän on osoittautunut aivan superhyväksi valmentajaksi, joten odotan innolla tätä intensiivistä treenijaksoa. On kiva lähteä, kun tuntee valmentajan jo valmiiksi. – Mukanani on oma hevoseni Zelle sekä 8-vuotias Lowlands Sandro Rock, jolla olen kilpaillut. – Tarkoitus on myös kilpailla siellä molemmilla hevosilla, Maria kertoo. 70 Hevoset & Ratsastus Sanna Tirkkosen viiskymppisillä oli mukava tunnelma ja vauhdikasta ohjelmaa. Sanna joutui muun muassa osallistumaan tanssikilpailuun, jossa oli arvovaltainen tuomaristo. Kuva: Anna Aalto.
Oppia jälleenmyyjille Alexander Rohling ja Nina Fagerström pakkaavat parhaillaan tavaroitaan muuttoa varten. Kuva: Kaisa Kangas. Suomalaiset messuilla: ylärivissä vasemmalta Mari Yliniemi, Hanna Simola, Maria Niskanen, Anna Vilkko, Johanna Laaksonen ja Kiki Riekkinen. Alarivi: Paula Pullinen, Anna Yliniemi ja Sanna Tirkkonen. Nina Fagerström muuttaa Kanadaan Prestigen Carlo Lebosi, Michel Robert ja satulansuunnittelija Carsten Engelke. Equality Linen vuosittain jälleenmyyjilleen järjestämillä Kotimessuilla jakoivat tietämystään tammikuussa kilparadoilta eläkkeelle jäänyt huippuratsastaja Michel Robert ja Prestigen satulasuunnittelija Carsten Engelke. Michel Robert opetti suurella sydämellä viisihenkistä ryhmää, 140-tason hyppääjät palasivat perusasioiden äärelle; rento hevonen, tasapainoinen asento, katse ja tuntuman keveys olivat kulmakivenä opetuksessa. Carsten Engelke, joka on kehittänyt D1- ja S1 -satulat Prestigelle, kertoi hyvin istuvan satulan merkitystä oikean tasapainon löytämisessä. Viikonloppuun mahtui lisäksi Charles Owenin kypäräkoulutusta ja Equilinen muotinäytös ensi talven mallistosta, mutta myös mukavaa yhdessäoloa illanviettojen kera. Kertakaikkisen onnistuneet Kotimessut! Suomesta messuille osallistuivat Hevostarvike Äimärautio, Keravan Horse & Rider, Ratsukellari ja Tampereen Ratsutarvike. Nina Fagerström muuttaa miesystävänsä Alexander Rohlingin kanssa tämän kotimaahan Kanadaan. Melkein vuoden verran Nina ja Alex asuivat Ranskassa, missä Nina ratsasti Eric Levallois’n, hevoskasvattajan ja entisen kilparatsastajan hevosia omiensa lisäksi. Ensi viikolla he lentävät kuitenkin ensin Floridaan kilpailemaan kolmeksi kuukaudeksi. Mukaan lähtevät Ninan ja Alexin yrityksen Finca Horses’in Flower, Notaris ja Hot Topic. Hevosista vain Notaris-ruuna pääsee heti kilpailemaan, kun tammat joutuvat kahden viikon pituiseen karanteeniin. Notaris majoittuu Floridassa Eric Lamazen talliin. Kanadalainen olympiavoittaja on pariskunnan hyvä ystävä ja auttaa Ninaa tarvittaessa jatkossakin uudella mantereella. Nina aikoo myös edelleen käydä Suomessa valmentamassa säännöllisin väliajoin. – Totta kai ratsastamani huippuhevosen ja MM-toivo Quebracho Semillyn vähän odottamaton myynti on osittain vaikuttanut päätökseemme lähteä, mutta haluamme olla myös lähempänä Alexin perhettä. Pidän edelleen kiinni urheilullisista tavoitteistani. Pohjois-Amerikan manner on valtava ja taso siellä ihan yhtä hyvä kuin Euroopassakin, ja uskon että jatkamalla kovaa työntekoa pääsen vähitellen sinne minne haluan. Olemme Alexin kanssa onnellisia voidessamme tehdä työtä yhdessä ja suhtaudumme tulevaisuuteen hyvin luottavaisin mielin. ka? u k a a v Ar Tässä uudessa sarjassa yritetään tunnistaa nykypäivän ratsastusvaikuttajia vanhoista valokuvista. Vastaus löytyy lehden lopusta, tuoteuuudet-palstalta. Kuka tässä hyppää? V ihjeet- Kuva on 1980-luvulla otettu, ratsastaja oli silloin vielä poni-ikäinen. - Kyseessä on erittäin menestyksekkään kentätkilpailu-uran tehnyt ratsastaja. - Nykyisin hänet tunnetaan lähinnä esteratsastajana ja valmentajana. Hevoset & Ratsastus 71
Ratsastuskoulu Elämäni hevonen Ratsastuskoululaisen uramutkat R atsastuskoululaisen uramutkatRatsastajan tie on kivinen ja kaita. Ensin pitää hankkia tasapainoa, opetella perusavut ja vapautua pelosta, joka iskee viimeistään silloin, kun hevonen lähtee ensimmäisen kerran käsistä tai tulee karsinassa hampaat irvessä vastaan. Sitten kuluu vähintään yksi ihmisikä kehonhallinnan, apujen hienosäädön ja este-, koulu ja maastoratsastuksen tekniikan opettelussa. Jos sen lisäksi aikoo perehtyä juoksutukseen, ohjasajoon ja ylipäätään maasta käsin työskentelyyn, ei tarvitse koskaan pohtia, mitä vapaa-ajallaan tekisi. Intohimoisen harrastajan ajankäytön kruunaa hevosenkäsittelyn ja hevosen lukemisen opettelu. Maallisen vaelluksensa päättyessä ratsastaja yrittääkin keplotella itselleen toisen elämän, jonka aikoo käyttää jatkaakseen edellä mainittua projektia – ellei ole kokenut syvää viisastumista ja ryhdy elämään kuten tavallisen ihmisen kuuluu. Väittäisin, että ratsastuskoululainen voi päästä helpommalla. Ammattitaitoiset opetushevoset ja opettajat varjelevat monelta murheelta. Joten miksi ihmeessä ihmiset sen oman hevosen haluavat? Koska oma hevonen tulee kaikki kulut huomioiden kalliimmaksi kuin päivittäinen tuntiratsastus, keksin vain yhden syyn: ihminen haluaa luoda suhteen hevoseen, olla sille rakas ja tärkeä. Eikö se todellakaan ole mahdollista ratsastuskoulussa? Kyllä on! Vaikka ei. Hevonen on laumaeläin, jonka paras ystävä on lajitoveri. Omistamalla ei voi ostaa hyvää suhdetta hevoseen. Se syntyy vain luottamuksesta, jonka kehittyminen on suoraan verrannollinen yhdessä vietettyyn aikaan ja kokemuksiin – olitpa ratsastuskoululainen tai hevosenomistaja. Jos oppilas kieltäytyy taluttamasta ponia tunnin jälkeen talliin ja äiti tokaisee opettajalle, että me emme ole maksaneet työnteosta, vaan ratsastuksesta, suhdetta ei tietenkään synny. Kun oppilas on kiinnostunut tallitöistä, taluttajana juoksemisesta, auttamisesta ja kursseille ja luennoille osallistumisesta toisten ratsastuksen seuraamisen lisäksi, hän oppii väistämättä hevosen ja ihmisen suhteesta. Koko ajan. Ja kenties enemmän kuin Juttuvinkkejä, sellainen hevosenomistaja, joka kysymyksiä ja muuta haluaa pelkästään ratsastaa. voi lähettää PS. postia joko toimitukseen tai sähköpostilla annukka. jarvi@gmail.com. 72 Hevoset & Ratsastus Annukka Treasure T ”O lin hakemassa hevosta, joka riittäisi mahdollisimman pitkälle sekä vammaisratsastuksessa kansainvälisesti että normipuolella kouluratsastuksessa, kertoo Teea Ranta puoli vuotta kestäneestä aarrejahdistaan. Kriteerit olivat tarkat ja haastavat, sillä hevosen piti olla pitkälle koulutettu hyväliikkeinen, eteenpäin pyrkivä ja onnettomuudessa aivovamman saaneelle Teealle ratsastuksellisesti sopiva. Etsintä päättyi Hollantiin. – Topias oli ensimmäinen ja viimeinen hevonen, jota sillä reissulla koeratsastin. Se oli siinä, enkä millään voinut uskoa että kaikki voi löytyä yhdestä hevosesta. – Topiaksen päivään kuuluu aamulla tarhailu, jonka jälkeen se saa syödä rauhassa ennen ratsastusta. Normipäivänä olemme liikkeessä tunnin tai puolitoista kävelyjen kanssa. Painopiste on lähinnä siinä että hevonen on vetreä, toimii ja tekee pyydettävät asiat hyvin, ja sitten annan olla. Viikko-ohjelmassa on yhdestä kahteen valmennusta. Parina päivänä käyn pelkästään kävelemässä sopivan maastolenkin joko selästä tai maasta käsin. Topiasta ei tarvitse treenata ja väsyttää tuntitolkulla päivittäin, eikä se myöskään kerää kevyemmillä jaksoilla mitään ylimääräistä energiaa. Se on siis hyvin kiitollinen ratsastettava näiltä osin. – Tallissa ja maasta käsin Topias muistuttaa lähinnä lammasta, joka kulkee perässä hötkyilemättä, mutta työnteon alkaessa se siirtyy suoritustilaan. Se tekee kaiken käsittämättömän suurella sydämellä ja panoksella, mielellään suuremmin ja teatraalisemmin kuin edes olisi tarvetta. Se on kuitenkin samalla se puoli, joka aiheuttaa eniten päänvaivaa yhdistettynä Topiaksen moniin selkeisiin mielipiteisiin ja tietämykseen asioista. Teeasta Topiaksessa ei edes ole huonoja puolia. Hän voi karsinaan astuessaan lukea hetkessä oman mielentilansa sen olemuksen pienistä muutoksista. Se on herkkä, kommunikoi ja ottaa kontaktia, mutta on kuitenkin yhden ihmisen hevonen. Yleensä vieraamman tullessa käsittelemään sitä se on lähinnä jähmettyneen järkyttynyt tilanteesta... Kukapa tuollaisen hevosen kanssa ei viihtyisi!
”Sekä hevoset että ihmiset tulevat ajan myötä rakkaiksi. Hevoset eivät kysele, eivätkä hevosihmiset”, ylistää Auli Mantila. ”Saa olla omissa oloissaan, hiljaa, jos ei ole asiaa. Eläimille ei tarvitse puhua eivätkä ne myöskään hölise turhia. Siinä sielu lepää”. Elokuvia ja hevosia – Auli Mantilan kaksi maailmaa ”A mmattia en ole ajatellut kokonaan vaihtaa, tarkoituksenani on vain ottaa takaisin menetetyt vuodet ja elää onnellisena hevosten ja elokuvien seassa, virnistää elokuvaprofessori ja tuore hevosharrasteohjaaja Auli Mantila. – Teen sen minkä osaan ja pystyn, eli en jatkuvasti tavoittele napakymppiä. Joskus sen tietysti saavuttaa, mutta olen oppinut hyväksymään, etten ole jatkuvasti kympin tyttö – olen ennemminkin seiska puoli. Viihdyn jonon hännillä, siellä on mukavan väljää eikä sinne ole tunkua. Mantila aloitti tallielämän 70-luvulla, jolloin hevosia harrastivat lähinnä varakkaat. – Perheelläni ei ollut rahaa, joten ratsastustunnit eivät tulleet kyseeseen. Mutta ei se tahtia haitannut. Ratsastin maalla naapureitten työhevosilla, ex-ravureilla, ylipäätään kaikella mitä kiinni sain. Hoidin muiden ratsuhevosia ja palkaksi sain silloin tällöin ratsastaa. Niinpä opin alkeet ja vauhdikkaan asenteen. Opintojen onnea Kun Mantila muutti opiskelemaan elokuva-alaa Helsinkiin, hevoset jäivät, kunnes hän muutti Loviisaan 2009 ja tajusi, että joka pihassa on hevosia. – Ensimmäistä kertaa minulla oli taloudellinen mahdollisuus hankkia oma hevonen. Tuumasta toimeen eli hankin sen – ja tajusin, miten vähän tiedän hevosista ja hevosenpidosta. Koska olen perusteellinen ihminen, aloin opiskella lisää. – Harjun oppimiskeskuksessa on töissä upeita, pitkän hevostaustan olevia miehiä ja naisia, jotka eivät panttaa tietoa ja kannustavat oma-aloitteisuuteen. Sain vastauksen kaikkeen mitä ikinä tajusin kysyä. Oman haasteen tietenkin muodosti palkkatyön, kodin, lapsen, kotieläinten ja talon tarpeiden sovittaminen koulutyöhön. Opiskeluunhan kuuluu harjoitteluaika talleilla – tuli siis tehtyä palkkatöitä hyvinkin epäkristillisiin vuorokaudenaikoihin. Onneksi olen elokuvatöissä oma pomoni, joten aikatauluista selvittiin. Raha oli tiukalla, mutta ainahan se. Kossu, roolimalleista parhain – Pitkän elokuvan tekeminen ideasta valkokankaille kestää noin kolme vuotta – ja se on nopea tahti. Viisitoista vuotta elokuva-alalla on opettanut minulle pitkäjänteisyyttä, kärsivällisyyttä ja sen, että ilman suunnitelmaa ei ole mitään. Olen toimija, en jää haaveilemaan tai ajattele, että homma on muiden vastuulla. Jos jokin on pielessä, alan korjata sitä enkä odota että se korjaantuu itsestään. Siitä on ollut hyötyä myös hevosalalla. – Ohjaamisessa ihmistuntemus, kohteliaisuus ja reviiritietoisuus ovat tärkeitä. Pitää tietää mitä korjaa ja miksi, mutta ensin pitää antaa toisen myös rauhassa näyttää mitä osaa. Vasta, kun olet nähnyt toisen, voit alkaa korjata hänen toimiaan tavalla joka on hedelmällinen ja reilu. Mitä vanhemmaksi tulee, sen helpompi on asettua toisen asemaan. Nähdä toisen ihmisen kannalta, mutta myös hevosen kannalta, kun oma ego ei pimennä koko ajan tienoota. – Hyvä peruskunto on kaiken a ja o, asialliset varusteet ja hyvät työtavat. En yritä leikkiä työn sankaria enkä saada vuoden työntekijän titteliä. Roolimallini on Kossu (Coridon), Harjun hevonen jolla ratsastin koulun loppukokeet. Ikivanha kenttähevonen kun on, se herää pilliin ja nukahtaa kun maalilinja on ylitetty. Siinä välissä se tekee kaikkensa, vanha leijona. Eli ehdottomasti parasta A-ryhmää, ja tarjoaa oivan esimerkin kenelle tahansa. Työn iloon pääsi tekemään osa-aikaista hevosharrasteohjaajan työtä Esman Ratsastuskeskukseen. – Esma ja Johan Haddas ovat paitsi yksityisyrittäjiä myös joukkuepelaajia – harvinainen yhdistelmä. Esma on loistava opettaja ja valmentaja, jolta oppii joka päivä uutta. Hän on – kuten itsekin toivoisin olevani – aina avoin uuden oppimiselle, aina valmis tarkistamaan käsityksiään ja jakamaan kokemuksiaan. – Koetan nyt saavuttaa riittävää varmuutta tässä työssä. Olen jatkanut opintojani Harjussa kengityksen pitkällä peruskurssilla, joka 9 kk:n ajan valmentaa meitä kengityssepän ammattitutkintoon tähtäävän koulutuksen pääsykokeisiin. Luoja tietää, minä vuonna pääsen opiskelemaan, mutta sepäksi tähtään. Back to basics – Viihdyn ratsastavien ihmisten ja ratsastuksen ohjaamisen parissa, mutta taustani vuoksi minulle ensisijaista on aina hevosen perushoito. Kengitys on käsikirjoittamisen ohella yksi haastavimmista käsityön muodoista, joihin olen törmännyt. Siksikin se kiinnostaa. Jalat, kaviot ovat hevosen perusta, niin kuin käsikirjoitus on elokuvan perusta. Back to basics, siis. – En koe hevoselämää rasittavana enkä rankkana. Kallista puuhaa se on, ja vähän väliä joutuu miettimään millä tämän kaiken kustantaa. Kuitenkin taide-elokuvia tehdessäni olen kuitenkin tottunut taloudelliseen epävarmuuteen, joten se ei ole uutta. – Hevoshommista tykkään, koska ne ovat suoraviivaisia, rutiininomaisia ja selkeitä. Ja silti kaikki menee uusiksi joka päivä. Yllätyksellisyys, eri olentolajien välisen kommunikaation haastavuus ja onnistumiset siinä ovat näitten hommien suola.& Mantila valmistui loppuvuodesta 2013 ja Hevoset & Ratsastus 73
Ratsastuskoulu Anna ja Susanna eivät malta luopua Primus Challengesta Tavoitteita saavutettu, mutta PC-ura jatkuu R atsastusseura Primuksen harrasteratsastajille suunnattu Primus Challenge -pilotti on päättynyt. Nimikkoratsastajamme, äiti Susanna ja tytär Anna Itkonen olivat viimeisen tunnin päätyttyä perimmäisen kysymyksen äärellä: auttoiko vaativa ohjelma heitä saavuttamaan alussa asetettuja tavoitteita? Itkosten PC-ryhmä on ratsastanut pilotti-PC:n viimeisen tunnin ja esittänyt sen päätteeksi kiitoskatrillin valmentajalleen, Primus Tallin vastaavalle ratsastuksenopettajalle Maiju Kinnulalle. – Kaikki koulut tarvitsisivat Maijun opettajaksi, hän on antanut meille niin paljon, kiittää Susanna ja tunnustaa usein toivoneensa tiistaisen PC-tunnin jälkeen, että olisipa heti tiistai. Kunnon kohotuksesta Ratsastuksen tarpeisiin räätälöity kunto-ohjelma oli olennainen osa pilottia. – Kannustamme ratsastajia liikkumaan ja huolehtimaan kunnostaan, kommentoi Primus Tallia johtava masteropettaja Kikka Suomio syksyllä projektin alussa. – Urheiluseuralta tuleva aloite kuntoiluun on luonteva, ja tuemme sitä. Sitoutuminen, into ja keskinäinen kannustus tukivat jokaista mukaan valittua yrittämään parastaan. Anna kertoo loppukuntotestin osoittaneen, että kehitystä tapahtui kaikilla osa-alueilla. Susanna lisää erityisesti keskivartalon hallinnan kohentumisesta seuranneen paljon hyvää. He aikovat jatkaa treeniä huomattuaan, miten hyvä kunto auttaa ratsastajaa hallitsemaan istuntaansa ja säilyttämään hyvän istunnan koko tunnin ajan. Kikka puhuu ajan hengestä, siitä, miten ihmisillä on paljon ajatuksia omasta hyvinvoinnistaan ja sen kehittämisestä. – Hevosemme voivat sitä paremmin mitä paremmin niiden ratsastajat voivat, hän summaa. – On motivoivaa ohjata ratsastajia, jotka ovat valmiita panostamaan kehittyäkseen lajissa. Personal training niin kuntosalilla kuin ratsastuskoululla on tätä päivää. ”Istun ylävartalo vasemmalle kiertyneenä. Kahden viimeisen jakson tavoite oli saada vartalo samaan suuntaan kuin hevosen etujalat”, kertoo Anna. ”Tämä on yhä työn alla. On vaikea hahmottaa itse, mistä liike lähtee”. kasta ja oppia ratsastamaan koko hevosta. Miten kävi? – Tunneilla on keskitytty tavoitteisiin, ja Maiju on jaksanut muistuttaa meitä niistä, Anna sanoo. – Olen kehittynyt tietoisemmaksi ratsastuksessani, on oppinut puolipidätteiden käyttöä ja ylipäätään pienillä avuilla vaikuttamista. Maiju nyökkäilee ja kehuu, että Anna on onnistunut hienosti. Katseen korjaaminen on parantunut paljon, ja usein hänellä on ote koko hevoseen. Susannaa Maiju luonnehtii motivoituneeksi ratsastajaksi, joka on tähdännyt selkeästi tiettyihin korjauksiin. Susanna kertoo pystyneensä Maijun avulla pilkkomaan omaa ratsastustaan palasiin. Kun yhden saa toimimaan, onnistuu myös seuraavan palan korjaaminen. – Ensimmäiset kuusi viikkoa korjattiin ryhtiä. Sitten oli vuorossa katse. Viimeiset viisi viikkoa tavoitteena oli säilyttää istunnan ja katseen lisäksi vasen jalka ja tunne. Kun pidän katseen ylhäällä, alan tuntea, miten hevonen liikkuu. Tällainen fokusoituminen ei olisi onnistunut normaalitunnilla. Valmentajatapaamisista Maiju painottaa, että ratsastamaan oppii vain ratsastamalla. Silti hän pitää PC-konseptin kahdenkeskisiä valmentajatapaamisia hyödyllisinä. Tunneilla ratsastaja joutuu keskittymään hevoseen, muihin ratsukoihin, tehtäviin... Osa opetuksesta menee väistämättä ohi korvien. Toisaalta jos tunnilla alkaa keskustella mieltä askarruttavasta ongelmasta, aika kuluu siihen, ei ratsastukseen. Valmentajatapaamisissa voidaan keskittyä asioiden käsittelyyn hyvinkin yksityiskohtaisesti, kun hevonen ei vaadi huomiota. ”Ratsastuksessa pystyy kehittymään Kikka on samaa mieltä. omalla tasollaan kaiken ikäisenä, – Tunneilla fokus on ratsastuksessa, niillä toiSusanna vakuuttaa”. mitaan siinä hetkessä, hevosen kanssa. Mutta usein meidän oppilaillamme on paljon kunnianhimoa, tavoitteita ja omaa kehittymistä ja ratsastusta koskevia odotuksia, jotka eivät toteudu. Siksi henkilökohtaiset tapaamiset, joissa voidaan palata tilanteisiin, ovat tarpeen. Niissä tavoite on ensin kuunnella ja sitten yrittää auttaa. Mutta se vaatii resursRatsastajana kehittymisestä seja, sillä sen, mitä lupaa, pitää tehdä suunnitellusti ja tehokkaasti. Maiju muistuttaa, että ratsastamaan oppii vain ratsastamalla. Mitä Ensimmäisessä tapaamisessa kartoitettiin ongelmat ja tavoitteet. Se useampia ratsastuskertoja viikkoon mahtuu, sitä enemmän kehittyy. kesti pitkään. Seuraavilla kerroilla käsiteltävät asiat olivat jo jäsennelAnna asetti tavoitteekseen nostaa oman katseensa ylös hevosen nistyjä, olennaiseen pureutuvia. 74 Hevoset & Ratsastus
PC on hallituksen haaste ja mahdollisuus R Hankkeen eteen paljon töitä tehnyt seuran rahastonhoitaja Merja Kolehmainen saattoi iloita pilottilaisten spontaanista palautteesta: projekti on lähentänyt heitä talliin ja seuraan, seuran hallituksen jäsenet ovat omalla innollaan vetäneet muut mukaan, ja kaikki ovat saaneet kokea yhdessä tekemisen iloa. ”Seuran ja tallin yhteistyö on parhaimmillaan vuorovaikutteista ja innovatiivista”, pohti Kikka Suomio pilotin startatessa syksyllä. Nyt hän iloitsee siitä, että projekti on ollut enemmän kuin osiensa summa, antoisa myös koulun toiminnalle. – Tahti on ollut sopiva, sillä kuudessa viikossa on jo ehtinyt tehdä muutoksia ratsastuksessaan, Anna arvioi. Tuloksista Kikan mielestä Anna ja Susanna olivat jo ennestään kokeneita ja varmoja hevosenkäsittelijöitä. Anna tunnustaa fanittavansa hevosen harjailua ja kuntoonlaittoa, Susanna puolestaan kokee saaneensa ryhtiä ja varmuutta hevosen kanssa olemiseen siitä, että Maijun kanssa käsiteltiin PC:n alussa hevostaitoja taluttamisesta alkaen. Molemmat tahtovat jatkaa ratsastusta kolme kertaa viikossa ja osallistua seuraavaan PC:hen. – Teemme tätä itsellemme, he korostavat. – Kenenkään toisen ei tarvitse harrastaa samalla asenteella. Ratsastus voi olla ihan yhtä hauskaa, vaikkei osallistuisikaan tällaisiin projekteihin. Kikka vakuutti syksyllä, että koulu on aina kiinnostunut hankkeista, joissa hevostaidot, ratsastus tai hevosen hyvinvointi on esillä. Hän piti PC:a mainiona projektina, johon talli lähtee mielellään mukaan. Toiko se toimintaan jotain uutta? – Minulle loppukaronkka oli avartava kokemus. Oppilaat pyysivät minua ratsastamaan ja kertomaan, mitä teen ja mitä ratsastuksessa oikein tapahtuu, kertoo Kikka. – Yritin avata tunnetta hevoseen, ratsastaa ja sanoa ääneen, mitä koen ja tunnen. Monelle oppilaalle oli yllätys, miten konkreettisesti ratsastus on vuoropuhelua. Oivalsin, että meidän on jatkossa ohjattava ratsastajia enemmän vuorovaikutukseen ja hevosen kohtaamiseen. Pilotista vastasi PC-työryhmä, jonka jäsenet reagoivat nopeasti vaihtuviin tilanteisiin. Käytännön asiat on hoitanut pitkälti seuran rahastonhoitaja Merja Kolehmainen. – Pilottikausi on ollut niin kiinnostavaa, että PC-työpäivät ovat olleet pelkästään iloa, vaikka joskus tuli yömyöhään hommia tehtyä, Merja paljastaa. Se on vaatinut Merjalta sekä mahdollisuutta työaikajoustoihin että tukea kotoa. – Ei tarvinnut kuin mainita, että pitäisi tehdä PC:tä niin mies hoiti koirat ja kodin, hän kiittää. Nyt perusrakenteet ovat kunnossa ja käytännön asioiden tekeminen on nopeampaa. & atsastusseura Primuksen puolivuotisen challenge-valmennuksen pilotti päättyi menestykseen. Valmennettavat kehuvat kilvan ohjelmaa. Seuran muut jäsenet nauttivat ohjelman aikana kehitetyistä liikuntatempauksista. Myös talli on tyytyväinen innovatiiviseen seurayhteistyöhön. Entä mitä PC edellyttää seuran hallitukselta? Paljon – ja vielä enemmän! Mutta kyllä se antaakin! PC syntyi hallituksen aivonystyröistä, ja ideaa työstettiin monissa kokouksissa. Tarvittiin aikaa, kahvia, aivosoluja ja istumalihaksia. Kun konsepti alkoi hahmottua, etsittiin partnerikuntokeskus ja trainerit sekä neuvoteltiin sopimukset. Sitten esiteltiin konsepti tallille. Onneksi talli innostui PC:sta uudenlaisena seuran ja tallin yhteisyömuotona, jonka keskiössä on yhä hevosystävällisempi ratsastus. Seura osti tallilta kolme vakiovuoroa ja toivoi niiden täyttyvän innokkailla valmennettavilla. Ja sitten ohjelma käyntiin. Hakemusilmoitus julkaistiin seuran kotisivulla, jäsenkirjeenä ja facebookissa. Hakemuksia vyöryi, ja oli tehtävä karsintaa. Känny käteen ja haastattelemaan hakijoita! Valintakriteereinä olivat seuran jäsenyys, selkeät tavoitteet ja valmius omistautua sekä ratsastus- että kuntotreenille. Avajaiset: niistä haluttiin näyttävät, joten paikalle kutsuttiin kaikki seuran 450 jäsentä. SRL tuli kertomaan liiton liikuntapalveluista. Sponsorin kanssa hankittiin kivat PC-teepaidat valmennettaville, että oltaisiin tyylikkäitä. Muille jäsenille myytiin edullista Primus-pipoa. Haluttiin myydä PC- ideaa ja pönkitettiin seuralaisten yhteenkuuluvuutta. Avajaisissa järjestettiinkin kuntotesti koko jäsenistölle. Puolen vuoden pilotin aikana hallitus pyöritti valmentajatapaamisia, seurasi ratsastustuntien kokemuksia, järjesti lajikokeiluja koko seuralle, hoiti yhteydenpidon partnereihin ja puhalsi pakettiin fiilistä yhteisissä tilaisuuksissa. PC:n pyörittämisessä on langanpäitä joka puolella. Kun yhden saa hoidettua, putoaa nenän eteen kymmenen uutta. Onnistuneen ohjelman avain on tässä: yksi henkilö ottaa vastuun koko ohjelman toiminnasta ja muu hallitus tukee häntä koko ohjelman ajan. Lisäksi jokaiseen PC-valmennusryhmään osallistuu yksi hallituksen jäsen, joka havaitsee nopeasti uudet tarpeet. Challenge-valmennusohjelma on valmennettavien ohjelma, tallin ohjelma ja koko seuran ohjelma. Ennen kaikkea se on seuran hallituksen ohjelma, joka edellyttää paljon työtä, mutta antaa palkinnoksi uuden seuratyön konseptin ja vinon pinon tyytyväisiä jäseniä. Joten uusi challenge pyörähti käyntiin tammikuussa... Tämän konseptin voisi kopioida seuratyöhön laajemminkin! Riitta Kosonen Ratsastusseura Primuksen puheenjohtaja Hevoset & Ratsastus 75
j a Pa i m i o s a Suur i ELÄINYSTÄVÄSI www HYVINVOINNIN PUOLESTA satulavalikoima wwwUud.estaetnugllaahntuiloainseet.-? SjaatweulassteeprnäsaStautulatRisteakriä Satula-auto • Satulasepän palvelut Järvisentie 19 • Hevosvarusteiden Myymälät 6la16j4a0vAlalaik-Voaiml ia R My ö s kui t u pohj a t ! korjaus ja valmistus käpyuthe.t04y1jä-4sa50tu3l0o7ita. Es p o s a Katso kuvat internetistä • Koiril e pan at ja talut imet kristal ikoristein ja Paimios a www. h o r s e w e l . f i www.satulahuone.? o i s n Satulasep ä Satu Ritari Satula-auto a k iKerä ly Humal Järvisentie 19 – parasta sin8u€l ekpjal+hpeovstoiksuelultesi 040 50 61640 Ala-Val i R ä k ä n k a t u 9 , Hy v i n k ä j a n a . n My ö s kui t u pohj a t ! puh.041-4 50 307 Olemmepumuh.02u0t71a2n15e10t Ideaparkin vierteilanu.kUsuesti@orsidoeitmeedmiame.fi on taluatmimmaet ktrisittaal iidkoorlisatein Markkinapaikka Satulansovitukset ammattitaidolla Uudet englantilaisetja westernsatulat sekä laaja valikoima käytettyjä satuloita. Katso kuvat internetistä www.horsewell.fi Rääkänkatu 9, Hyvinkää puh. 020 712 1510 Ratkaisuja Satulansovitukset satulaammattitaidolla kaakon_neula&naskali_Hippos_markkinapaikka_43x64mm.indd 8.10.2013 10:49:50 1 atulat ongelmiin Uudet englantilaisetuuteen jaTutustu westernsatulat sekä RATKAISUJA SATULAONGELMIIN laaja valikoima satuloiden käytettyjä satuloita. vuokrausTutustu uuteen satuloiden Katso kuvat internetistä palveluumme! vuokrauspalveluumme! arkkinapaikka ehut aari.fi www.horsewell.fi Paimio - Espoo - Ypäjä Paimio - Espoo - Ypäjä info@satula.com, p. 044 364 4700 Markkinapaikka info@satula.com Rääkänkatu 9, Hyvinkää p. 044 4700 puh. 020364 712 1510 i koima Ratsastustarvikkeet, rehut ja aitaustarvikkeet Ratsastustarvikkeet, Satulansovitukset EDULLISESTI! rehut ja ammattitaidolla aitaustarvikkeet JOKELAN Uudet englantilaiset-OY LEMMIKKITARVIKKEET EDULLISESTI! Kolsantie 2, Jokela ja westernsatulat sekä ELÄINYSTÄVÄSI HYVINVOINNIN PUOLESTA • Satulasepän palvelut • Hevosvarusteiden korjaus ja valmistus • Koirille pannat ja taluttimet kristallikoristein www.satulahuone.? Satulaseppä Satu Ritari Järvisentie 19 61640 Ala-Valli Kaakon & 307 Naskali puh.Neula 041-4450 ? ? ? ? ? Vuodesta 1996 Hevosvarusteiden korjaukset Satuloiden toppaukset ja sovitukset Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan alueella Tavattavissa myös Kouvolan ja Lappeenrannan raveissa pohjat! i VÄSI koima PUOLESTA palvelut SW Horse • Satulasepän palvelut Myymälät • Hevosvarusteiden Espoossa korjaus ja valmistus •jaKoirille pannat ja Paimiossa taluttimet kristallikoristein www.satulahuone.? Satula-auto Satulaseppä Satu Ritari Järvisentie 19 Myös61640 kuitupohjat! Ala-Valli puh. 041-4450 307 Satulansovitukset ammattitaidolla englantilaisetUudetSuuri satulavalikoima ja westernsatulat sekä laaja valikoima käytettyjä satuloita. Myymälät Katso kuvat internetistä Espoossa www.horsewell.fi ja Paimiossa Satula-auto Rääkänkatu 9, Hyvinkää 020 712 1510 Myös puh. kuitupohjat! Lehd Satu am Uud ja we l käy Katso www Ke 8€ tilaukR Vanuskankuja 80, 49730 Muurikkala 040 50 jaana.niemi@parkanonratsutarvike.? neula.naskali2@co.inet.? Olemme muuttaneet Ideaparkin viereen. Uusi osoitteemme on e mukana jaana.n Puh. 040 526 2152 Olemm Olemme Idea Parkin vieressä. Olemme muuttaneet Ideaparkin viereen. Uusi osoitteemme on Marjamäentie 21, Lempäälä • www.swhorse.? Helsinki Horsefair Marjamäentie 21, Lempäälä • www.swhorse.? a! Uuill -m LA Eess N RATSASTUS ATSA Rääkänkatu 9, Hyvinkää puh. 020 712 1510 Suuri ELÄINYSTÄVÄSI satulavalikoima HYVINVOINNIN PUOLESTA Markkinapaikk Humalankatu 3, 39700 Parkano SWElsaHorse Humal Kettunen – parasta sinulle ja hevosellesi 508 1305 SW Horse – parasta 040 sinulle ja hevosellesi p.laaja (09) 4171 397 valikoima K A AKON älät 56 1159 & JOKELAN Avoinna NAS ALI käytettyjä satuloita. ark. 10–18, la 8–15 LEMMIKKITARVIKKEET OY K ssa Katso kuvat 2, internetistä Kolsantie Jokela arkkinapaikka ossa TILAA NYT! p. (09) 4171 397 Markkinapaikka www.horsewell.fi Avoinna HEVOSET ja la 9-15 8-15 ark. 10-18, la auto lät Markkinapaikka Tilaa nyt! www.ratsastus.net nsioon! Marjamäentie 21, Lempäälä • www.swhorse.? Lehdet ka Satulansovitukset Lehdet kansioon! Satulansovitukset 76 Hevoset & Ratsastus ammattitaidolla ammattitaidolla Suuri Humalankatu 3, 39700 Parkano Markkinapaikka Uudet englantilaisetUudet englantilaisetsatulavalikoima 040 508 1305 ja westernsatulat sekä ja westernsatulat sekä jaana.niemi@parkanonratsutarvike.? laaja valikoima
Luonnonvara- ja ympäristöalalle! Markkinapaikka Yli 15 v. Nautitko maanläheisestä menosta ja luonnon rauhasta? Ovatko eläimet sydämesi asia tai viihdytkö parhaiten vaikkapa hevosen selässä? ikkeet, a kkeet ESTI! N KKEET OY okela 397 8–15 Mitäs jos opiskelisit unelma-ammattiisi meillä? Kaakon Neula & Naskali ?n Vuodesta 1996 Maatalousalan perustutkinto, eläintenhoitaja (pk/yo) ? Hevosvarusteiden korjaukset Maatalousalan maaseutuyrittäjä (pk/yo) ?n Satuloiden toppaukset japerustutkinto, sovitukset ? Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan alueella n Hevostalouden perustutkinto, hevostenhoitaja (pk/yo) ? Tavattavissa myös Kouvolan ja Lappeenrannan raveissaperustutkinto, ratsastuksenohjaaja (pk/yo) n Hevostalouden Kentaur satulat korjaus ja valmistus • Koiril e pan at ja talut imet kristal ikoristein Espo s a ja Paimios a RATSASTAJIEN HARJOITUSPÄIVÄKIRJAT HARJOITTELUN JA VALMENTAUTUMISEN TUEKSI Sisältää mm. Satulansovitukset – Joka päivälle helposti täytettävän päiväkirjan ammattitaidolla vuodeksi www.satulahuone.? ELÄINYSTÄVÄSI HYVINVOINNIN englantilaiset– Uudet Teoriaosuuden, joka on tehty yhteistyössä PUOLESTA Elsa Kettunen eri ammattilaisten kanssa ja westernsatulat sekä • Satulasepän palvelut Vanuskankuja 80, 49730 Muurikkala Lisätietoja yhteishausta ja koko tarjontamme netissä www.ysao.fi neula.naskali2@co.inet.? laaja valikoima ja välitavoitteiden Tuplaa mahdollisuutesi kaksoistutkinnolla! www.mahis.fi • Hevosvarusteiden – Tilaa tavoitteiden asettamiseen Puh. 040 526 2152 käytettyjä satuloita. korjaus ja valmistus ja tarkistamiseen neljännesvuosittain o ts a K Katso kuvat internetistä • Koirille pannat ja videot! NEULA Markkinapaikka taluttimet kristallikoristein K A AKON Suunniteltu auttamaan: www.horsewell.fi Cavalor rehut & N ja Kiuruvesi,I p. 0400 827 251. Iisalmi ASKAL www.kandaari.fi Satulasep ä Satu Ritari Ratsastajia: Satula-auto www.satulahuone.? Satulaseppä Satu Ritari Järvisentie 19 Markkinapaikka oman harjoittelun, tavoitteiden asettamisen, kilpaile61640 Ala-Valli 9, Hyvinkää Kaakon Neula & Naskali misenRääkänkatu ja kehityksen suunnittelussa ja seurannassa. Järvisentie 19 SW Horse 61640 Ala-Vawww.hhtraining.fi li Myynti verkkokaupassa puh.041-4 50 307 TILAA NYT! puh. 041-4450 307 puh. 020 712 1510 Ratsastustarvikkeet, ? Vuodesta 1996 ? Hevosvarusteiden korjaukset rehut ja ? Satuloiden toppaukset ja sovitukset Valmentajia: ? Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan alueella aitaustarvikkeet luomaan yhtenäinen systeemi omien vamennetta? Tavattavissa myös Kouvolan ja käyt Katso www satul M E ja P Sa Myös Centered Riding® Ratsastustarvikkeet, Lännenratsastus Lappeenrannan raveissa vien kanssa. Satulansovitukset Elsa Kettunen – parasta sinulle rehut ja Hevostaitokurssit Vanuskankuja 80, 49730 Muurikkala ammattitaidolla neula.naskali2@co.inet.? aitaustarvikkeet Suuri Varusteet myymälästä Olemme muuttaneet Ideaparkin viereen. Uu ELÄINYSTÄVÄSI JOKELAN Puh. 040 526 2152 jaHYVINVOINNIN verkkokaupasta PUOLESTA Marjamäentie 21, Lempäälä • ww englantilaisetUudet LEMMIKKITARVIKKEET OY satulavalikoima Quarterja arabihevoskasvatus Kolsantie 2, Jokela U ja westernsatulat sekä • Satulasepän palvelut L E A N p.laaja (09) 4171 397 valikoima • Hevosvarusteiden K A AKON Myymälät Ursula Turtiainen | 49200 HEINLAHTI | puh. 040 556 1159 JOKELAN Avoinna NAS ALI korjaus ja valmistus käytettyjä ark. 10–18,satuloita. la 8–15 OY LEMMIKKITARVIKKEET K Espoossa www.scanarab.net Katso kuvat 2, internetistä • Koirille pannat ja facebook.com/ Kolsantie Jokela hh professional horse training Markkinapaikka ja Paimiossa taluttimet kristallikoristein p. (09) 4171 397 Markkinapaikka EDULLISESTI! EDULLISESTI! Myös kuitupohjat! & www.satulahuone.? Satulaseppä Satu Ritari Järvisentie 19 61640 Ala-Valli puh. 041-4450 307 Satula-auto Myös kuitupohjat! Suuri ELÄINYSTÄVÄSI Kouluratsastus www.ratsastus.net ELÄINYSTÄVÄSI HYVINVOINNIN PUOLESTA satulavalikoima HYVINVOINNIN PUOLESTA selitettynä • Satulasepän palvelut • Satulasepän palvelut www.horsewell.fi Avoinna la 9-15 8-15 ark. 10-18, la Rääkänkatu 9, Hyvinkää puh. 020 712 1510 HEVOSET ja RATSASTUS ATSA Rä p Tilaa nyt! www.ratsastus.net nsioon! Lehdet ka Satulansovitukset Lehd Satulansovitukset ammattitaidolla ammattitaidolla Suuri Humalankatu 3, 39700 Parkano Markkinapaikk Uudet englantilaisetUudet englantilaisetsatulavalikoima 040 508 1305 ja westernsatulat sekä ja westernsatulat sekä jaana.niemi@parkanonratsutarvike.? laaja valikoima laaja valikoima Hevosvarusteiden DVD. Reinhart • Koblitz: Dressage Exp• Myymälät Hevosvarusteiden Myymälät valmistus käytettyjä satuloita. lained, Part 1: Thekorjaus secret of ja a successful halt – parasta sinulle jajahevosellesi korjaus valmistus käytettyjä satuloita. Espoossa Katso kuvat internetistä • Koirille Espoossa Onnistunut pysähdys on avainpannat hyväänjaratwww.ratsastus.net Katso kuvat internetistä • Koirille pannat ja Olemme muuttaneet Ideaparkin viereen. Uusi osoitteemme on ja Paimiossa kristallikoristein sastukseen. Setaluttimet on harjoitus, jota harjoitelja Paimiossa taluttimet kristallikoristein www.horsewell.fi Satu Marjamäentie 21, Lempäälä • www.swhorse.? laan paljon, mutta osataan huonosti. www.horsewell.fi www.satulahuone.? www.satulahuone.? o Satulaseppä Ritari amm Satula-auto Miten tehdään täydellinenSatu pysähdys? ilykansi KeräSuuri Satulaseppä Satu Ritari Satula-auto ELÄINYSTÄVÄSI Järvisentie 19 Ke + postikulut Mitä tarkoittaa ”istu syvään alas satulaan”? l kp Järvisentie 19 € 8 HYVINVOINNIN PUOLESTA 61640 Ala-Valli Uude € satulavalikoima 8 61640 Ala-Valli Rääkänkatu 9, Hyvinkää Miksi pohje täytyypuh. pitää kiinni kyljissä Myös kuitupohjat! 041-4450 307 ja Ratsastus-lehti Rääkänkatu 9, Hyvinkää puh. 020 712 1510 Hevoset nyt myös ja we • Satulasepän palvelut Myös kuitupohjat! tilaukset@ridemedia.fi puh. 041-4450 307 vaikka haluan pysähtyä? Miten voin tehpuh. 020 712 1510 tilauk la • Hevosvarusteiden Myymälät dä pidätteen vetämättä ohjista taakse? Mitä korjaus ja valmistus käyt teen kun hevonen nojaa kuolaimeen? MikEspoossa Katso • Koirille pannat ja si kestää aina puoli kierrosta, että saan heHumalankatu 3, 39700 Parkano Humalankatu ja Paimiossa taluttimet kristallikoristein 3, 39700 Parkano www vosen ravista käyntiin? – parasta sinulle ja hevosellesi 508 1305 – parasta040 sinulle ja hevosellesi www.satulahuone.? 040 508 1305 Näiden kysymysten vastaukset ja täydeljaana.niemi@parkanonratsutarvike.? Satulaseppä Satu Ritari Satula-auto Olemme Ideaparkin viereen. Uusi osoitteemme on lisen pysähdyksen ohjeetmuuttaneet saat tästä dvd:stä, jaana.niemi@parkanonratsutarvike.? Koblitz: Dressage Expmuuttaneet Ideaparkin viereen. Järvisentie Uusi osoitteemme on Reinhart 19 DVD. www.ratsastus.net ja Olemme sieltä digilehti Marjamäentie 21, Lempäälä • www.swhorse.? 050 4644 541 jolla esiintyvät monet ammattilaiset, muun lained, Part 1: Th e secret of a successful halt 61640 Ala-Valli Marjamäentie 21, Lempäälä • www.swhorse.? Rä kuitupohjat! puh. 041-4450 307 OnnistunutMyös muassa Ingrid Klimke. pysähdys on avain hyvään ratPalvelun tarjoaa Reinhart Koblitz on ammattivalmentaja sastukseen. Se on harjoitus, jota harjoiteljolla on yli 40 vuoden kokemus alalta. 44 laan paljon, mutta osataan huonosti.www.mk-lehti.fi 2 MK MYÖS RATSASTUSTUNTEJA JA LEIRITOIMINTAA! minuuttia, englanninkielinen, hinta: 39,50 Lämmin takki arkeen ja ratsastukseen. Värit musMiten tehdään täydellinen pysähdys? €. Myynti ja maahantuonti: Nitima, www. ta ja harmaa, hinta 336 €, unisex-koot. Edustus ja Mitä tarkoittaa ”istu syvään alas satulaan”? Humala –Miksi parasta ja kiinni hevosellesi nitima.com. maahantuonti: HippoSport Oy, www.hipposport.fi. pohje sinulle täytyy pitää kyljissä 040 508 vaikka pysähtyä? voin tehjaana.ni Olemme Ideahaluan Parkin vieressä. Olemme muuttaneet Ideaparkin viereen. UusiMiten osoitteemme on dä pidätteen vetämättä ohjista taakse? Mitä Marjamäentie 21, Lempäälä • www.swhorse.? teen kun hevonen nojaa kuolaimeen? MikHevoset & Ratsastus 77 si kestää aina puoli kierrosta, että saan heHEVOSET JA RATSASTUS | 77 76 | HEVOSET vosen ravista käyntiin?JA RATSASTUS Kokopaikkaiset lämpimät ratsastushousut. HUMBAUR TRAILER CENTER 74 polyester, Hevosetvuori & Ratsastus 100% 300g polyestervaNäiden kysymysten vastaukset ja täydelSiuntiontie 58, 02580 SIUNTIO, p. 040 551 3523 nua. Kokopaikat PU-mokkaa (synteettistä lisen pysähdyksen ohjeet saat tästä dvd:stä, nahkaa). Jalkalenkit sekä pitkät vetoketjut jolla esiintyvät monet ammattilaiset, muun SW Horse SW Horse NÄKÖISVERSIONA Talviratsastushousut SW Horse Humala – parasta sinul e ja hevosel esi 040 508 www.piccola.? j a n a . n i Olemme muut ane t Ideaparkin viere n. Uusi osoit e mme on DIGITAALISENA SW Horse Kouluratsastus selitettynä Markkinapalstamme on tehokasoinjatiin. edullinen väline yrityksesi markkistinämme Euro-Star Brody Pyydä tarjous ilmoitusmyynn ia.fi sse.kankaanpaa@ridemed SW laHorse P. 045-899 9929
Tuoteuutuudet Aineistot tuoteuutuuspalstalle 28.2.2014 mennessä osoitteeseen toimitus@ratsastus.net Lämmin kypärämyssy Farkkuhousut ja klassinen takki Bocaj’n farkkuratsastushousuissa on chevron silikoniraidat polvissa. Joustavat lahkeensuut. Matala vyötärö. Keltaiset ompeleet sekä kissabrodeeraus. Naisten koot 34-48, Hinta noin 102 e Klassinen ruutuommeltu takki, jossa musta Blessingebrodeeraus ylhäällä vasemmalla. Elegantti raidallinen sisävuori. Olkapäissä mustaa vakosamettia. Edessä vetoketjulliset taskut. Napeilla säädettävät hihansuut. Kainaloiden alla ilmastointiaukot. Takana alaosassa napit, jotka voi avata ratsastuksen ajaksi. Väri musta, koot 36-46, hinta noin 110 e. Bocaj´n elegantit ratsasastuskengät vahattua nupukkinahkaa. Kaksi vetoketjua edessä.Varren takaosasta elastinen. Jalkaosa Dermo Dry Thermy-Tex Treatments® joka vähentää bakteereja ja hajuja. Kumipohja. Värit musta ja ruskea, koot 35-46, Hinta noin 122 e. Lisätietoja: www.globussport.se tai Petra Zschauer 040 5484896. Takki arktisiin oloihin Canada Goose Expedition Parka on Antarktiksen retkikuntien, tutkimusmatkaajien ja arktisten olosuhteiden ulkotyöntekijöiden jne. käyttämä malli. Suosittu takki myös vaativaan pohjoismaiseen talviulkoiluun. Kestävä ja kosteutta hylkivä Artic Tech polycotton päällikangasDWR-käsittelyllä . Kudottu untuvanpitävä nailonvuori vettä hylkivällä käsittelyllä. Täytteenä ylellisen lämmin 625 fp ankanuntuva 80/20 untuva/ höyhen suhteella. Hinta 825 e. Hipposport, www.hipposport.fi. Powerstretch Balaclava on lämmin ja miellyttävän pehmeästä fleecekankaasta tehty kypäränalusmyssy. Ihana lämmike talven pakkaspäiville! Hinta 40 e. Hipposport, www.hipposport.fi. Petrie Melbourne & Sydney Uutuudet Melbourne ja Sydney ovat klassisia malleja Veneto-nahasta. Takana vetoketju. Saatavana kolme varrenleveyttä/pituutta, sekä myös juniorikoot! Melbourne nauhallinen estesaapas/Sydney koulusaapas, väri musta. Juniorikoot noin 345 e. Aikuisten koot noin 399 e. Kaprioli Trading Oy, www. ratsastuksen-asiantuntijaliike.com. Hengittävät jännesuojat Hengittävä ja vedenpitävä Gera Mesh-tec etu- ja takajalan jännesuoja. Saatavilla myös hivutussuojana. Värit musta ja valkoinen, hinta 79 e/pari. Edustus Suomessa: HippoSport Oy. Myynti: hyvinvarustetut ratsastusvarusteliikkeet kautta maan. Koreat otsapannat Baby pelham Royal Steeliltä on saatavana pelham-kuolainta nyt myös lyhyellä varrella. Suuosa kumipäällysteistä ruostumatonta terästä. Paksuus 15mm, koot 10,5-14,5cm. Hinta noin 47 e. Kaprioli Trading Oy, www.ratsastuksenasiantuntijaliike.com. 78 Hevoset & Ratsastus Swarovski-kristallein koristellut Döbertotsapannat laadukkaasta nahasta. Useita eri vaihtoehtoja. Hinnat alkaen 49 e. Edustus Suomessa: HippoSport Oy, Myynti: Hyvinvarustetut ratsastusvarusteliikkeet kautta maan.
KeepItUp kerrasto Supersuosittujen KeepItUp-ratsastusbokserien rinnalle talveksi aluspaita ja leggingsit teknistä materiaalia, joka pitää ihon kuivana ja lämpimänä. Useita värejä. Koot XS, S/M, L/XL. Aluspaita tai leggingsit noin 38 e. Kaprioli Trading Oy, www.ratsastuksenasiantuntijaliike.com Laadukkaat ratsastushousut Euro-Starin huippulaadukas uutuusmalli Laura de Luxe Grip. Housuissa hopeiset grip-polvipaikat sekä joustavat flex-lahkeet. Hinta 275 e. Edustus Suomessa: HippoSport Oy. Myynti: hyvinvarustetut ratsastusvarusteliikkeet kautta maan. Hastilow Concept Elevation Englannissa jo vuosikymmenien ajan valmistettu, nyt Suomenkin markkinoille saapunut Hastilowsatulamerkki on osoittautunut erittäin suosituksi kokeilijoiden keskuudessa. Etenkin koulusatulamalli Concept Elevation tarjoaa vaihtoehtoja erityyppisille hevosille. Satulan leveyttä voidaan säätää vaihtokaarilla, lisäksi valittavissa on 3 eri toppauspaneelimallia (standardi, leveäselkäisten sekä korkeasäkäisten malli), joissa tarpeen mukaan etu- ja/tai takagussettoppaus. Satulat ovat villatopattuja, niissä on syvä istuin ja ergonomisesti muotoillut polvituet. Vastinhihnojen paikat ovat valittavissa tarpeiden mukaan. Hieman joustava Simatree-rungo varmistaa mukavuuden hevoselle ja ratsastajalle. Hinnat alkaen 1850 e. Lisätietoja: Satula.com Finland, www.satula.com Musiikkia kylmälläkin ilmalla UGGin lämpimissä korvaläpissä sisäänrakennetut kuulokkeet. Voit yhdistää oman puhelimesi tai muun soittimesi ja kuunnella musiikkia kylmälläkin ilmalla tyylikkäästi! Yhteensopiva kaikkien AUX-liitännällä toimivien soittimien kanssa. Hinta 110 e. Myynti: HippoSport Oy, www.hipposport.fi. Hae lähin eläinklinikka Eläinlääkärihaku-mobiilisovelluksella Eläinlääkärihaku on ilmainen mobiilisovellus iPhone, Android ja Windows Phone -älypuhelinten käyttäjille. Sovelluksen avulla voi helposti ja nopeasti etsiä lähimmän eläinklinikan tai eläinlääkäriaseman. Sovellus näyttää klinikoiden aukioloajat, yhteystiedot ja reittiopastuksen. Näe lähellä olevat eläinklinikat kartalla Eläinlääkärihaku-sovellus näyttää kartalla käyttäjää lähellä olevat eläinklinikat ja eläinlääkäriasemat. Klinikoiden tietoja voi hakea oman sijainnin lisäksi tai klinikan nimen tai paikkakunnan mukaan. Sovelluksesta löydät helposti eläinklinikoiden yhteystiedot ja aukioloajat. Sovelluksesta voi helposti soittaa tai lähettää viestin klinikalle tai eläinlääkäriasemalle. Klinikan tiedoista voi myös siirtyä helposti matkapuhelimen reittiopastukseen, jonka avulla löytää nopeasti reitin eläinlääkäriin. Eläinlääkärihaku on käyttäjille ilmainen Käyttäjät voivat ladata Eläinlääkärihakusovelluksen käyttöönsä ilmaiseksi Google Play, Apple App Store tai Windows Phone Market Place -sovelluskaupoista. Eläinlääkärihaku -sovelluksen on toteuttanut Finnish Net Solutions Oy (FNS). Tutustu sovellukseen lisää osoitteessa www. elainlaakarihaku.fi. Lisätietoja: Finnish Net Solution Oy Janne Huttunen, toimitusjohtaja P. 040 589 2468 Janne.huttunen@fns.fi Kypärähuppu Lämmin huppu, jossa yläosa ohutta, kosteuden läpi päästävää materiaalia. Mahtuu hyvin kypärän alle ja pitää lämpöisenä! Musta, yksi koko. Hinta noin 7,20 e. Kaprioli Trading Oy, www. ratsastuksen-asiantuntijaliike.com. Likitin uudet maut Uudet Likit Holder -heppatikkarin täytteet nyt uusissa herkullisissa mauissa; mentoli & eukalyptus ja lakritsi. Hinta 7 e. Maahantuonti: HippoSport Oy. Myynti: Hyvinvarustetut liikkeet kautta maan. Hevoset & Ratsastus 79
Tuoteuutuudet Laatua ja kauneutta Prestige Passion lateksipaneeleilla on estesatula, jossa hinta ja laatu kohtaavat. Leveä selkärangantila, hyvin asettuvat paneelit, tuplanahkaisessa istuimessa hyvä pito. Kauniit koristetikkaukset viimeistelevät tyylin! OVH 2699 e. Maahantuoja Equality Line. www.equalityline.se sivuilta löydät satuloita myyvät jälleenmyyjäliikkeemme. Lämmin talliloimi Bucas Freedom Stable -talliloimi 150g tai 300g vanutäytteellä. Värit berry ja petrol, hinta 150g 89 e, 300g 95 e. Edustus Suomessa: HippoSport Oy. Myynti: hyvinvarustetut ratsastusvarusteliikkeet kautta maan. Pehmustettu riimu Otto Schumacherin korut Riimu,jossa pehmeä karvainen fleecevuori.Synteettinen koristenauha, jossa krokokuvioita. Hopeanväriset soljet. Koot poni, cob ja full. Hinta 9,90 e. Hööks, www.hooks.fi. Otto Schumacherilta on tullut hieno kokoelma hevosaiheisia koruja. Muun muassa helmipallokorvakorut 30 e, rannekorut 35 e, nappikorvikset 25 e, ”letitetyt” rannekorut 119 e, tavalliset 85 e. Myynti ja maahantuonti: HippoSport Oy, www.hipposport.fi. Loimi moneen käyttöön Claridge House Lennox Kombiloimi on hengittävä kolmikerrosloimi. Uloin ja sisin kerros neulottua akryylia, välikerroksessa filamenttitäyte. Hyvä talli-, kuljetus- ja hikiloimi. Lämmittää ja läpäisee kosteutta. Lapaosassa hiertymistä ehkäisevä nailonvuori. Pesu 30°. Kaksi etusolkea, ristivyöt ja häntäremmi. Hinta 95 e. Hööks, www.hooks.fi. 80 Hevoset & Ratsastus Koristeellinen otsapanta Claridge Housen otsapanta on musta ja kaarevaksi muotoiltu. Siinä on koristeina helmiä ja Swarovski-strasseja. Koot cob ja full. Hinta 31,50 e. Hööks, www.hooks.fi. Keratex hoof Putty Ainutlaatuinen vahapohjainen kaviokitti halkeamien ja lohkeamien paikkaamiseen. Estää mudan ja lian tunkeutumisen koloihin ja on merkittävä apu esimerkiksi avatun kaviopaiseen lääkitsemisessä. 200 g pakkaus noin 26 e. Kaprioli Trading Oy, www.ratsastuksen-asiantuntijaliike.com.
Klassinen tikkitakki CRW:n Baltimore on klassinen tikkitakki. Vyötärösäätö takaa hyvän istuvuuden. Sisätasku kännykälle. 100 % polyesteria. Polyesterivuori. Ratsastushalkiot sivuissa. Kaksisuuntainen vetoketju. Pesu 40°. Tuulta- ja vettähylkivä, hengittävä. Koot XXS - L. Hinta 59,90 e. Hööks, www.hooks.fi. Hevosista ja ratsastuksesta kiinnostuneen erikoislehti. Ratsastuksen kaikki lajit, hevosen hoito, asiantuntijoiden palstat, jalostus ja värikkyyttä. Ilmestyy 8 kertaa vuodessa. www.ratsastus.net 1/2014 Hinta 8,50 € Pirteä satulahuopa H & R Team esittelyssä Showmaster Gingham on tikattu puuvillainen neliöhuopa. Yhdistelmätäyte sekä kontrastivärinen punos ja applikaatio/brodyyri toisella puolella. Pesu 30°. Yleis- ja koulumallina. Hinta 24 e. Hööks, www.hooks.fi. Satula.comilta vuokrasatula Satula.com on laajentanut palveluaan asiakkaiden toivomuksesta myös satuloiden vuokraukseen. Vuokraus sopii hyvin tilanteeseen, jossa hevosen selän mallin tai leveyden odotetaan muuttuvan nopeasti tai hevonen on ollut esimerkiksi sairaslomalla. Vuokrausta voi hyödyntää myös ongelmaselkäisten kanssa tai jos ollaan epävarmoja satulan sopivuudesta, ja tarvitaan normaalia pidempi kokeiluaika. Satuloiden vuokraushinnat ja -ehdot vaihtelevat satulan iän ja kunnon mukaan. Lisätietoja: www.satula.com helpotusta konevoimilla Ella ja Eliko 274522-1401 harjoittelivat huipulle +!4;>B82”KHIFFK! #YRNXc CRW Streamline -kevytkypärän kokoa voi säätää täsmälleen sopivaksi. Glitterikoristeita. Leukahihna nailonia ja tekonahkaa. Koot S/M: 52 - 56 cm. M/L: 57 - 61 cm. Paino noin 300 g. Pehmeä, vammoja ehkäisevä lippa, tuuletusaukko edessä ja takana.. Hinta 103,90 e. Hööks, www.hooks.fi. Tallitöihin PAL. VKO 2014-12 Säädettävä kypärä Nuorten hevosten koulutussarja alkaa ValMEnnuStra ex • Sanna Backlundin systeemi tuo tulosta • Pether Markne opetti valmentajia • Erja Saartia 30 vuotta ratsastuksenopettajana Tilaa nyt! Kääntöpuolen kupongilla, numerosta 09 8789 2400 tai www.ratsastus.net
Tuoteuutuudet 1/2014 www.ratsastus.net Hinta 8,50 € Claridge House Culmore H & R Team esittelyssä Nuorten hevosten koulutussarja alkaa Aachensuitset, joissa 4 cm leveä muotoiltu turpahihna sekä irrotettava alaturpahihnan kiinnike. Pehmeästi vuorattu niskaosa ja turpahihna. Muotoiltu otsapanta, jossa helmi- ja Swarovskikoristeet. Ruskeissa suitsissa messinginväriset soljet. Mustissa suitsissa hopeanväriset soljet. Pullbackkiinnitys. Cob, Full. Hinta 77 e. Hööks, www.hooks.fi. Tallitöihin helpotusta konevoimilla Ella ja Eliko ValMEnnuStra ex 274522-1401 PAL. VKO 2014-12 +!4;>B82”KHIFFK! #YRNXc harjoittelivat huipulle • Sanna Backlundin systeemi tuo tulosta • Pether Markne opetti valmentajia • Erja Saartia 30 vuotta ratsastuksenopettajana Tilaukset myös tekstiviestillä! Todella lämpimät toppahousut Lähetä numeroon 040 728 8979 lehden nimi, kesto tai vuosi, nimi ja osoite Canada Goose Ladies Tundra Cargo Pants –nimi tarkoittaa superlämpimiä toppahousuja, joiden pintakangas ja yksityiskohdat on tehty kestämään. Loistavat maneesissa värjöttelemiseen esim. valmentajille ja tukijoukoille, Hinta 450 e. Hipposport, www.hipposport.fi. Saat kuittauksen tilauksestasi viimeistään seuraavana arkipäivänä. Tunnus 5001594 00003 Vastauslähetys Kauniit saappaat CRW Vitoria ratsastussaappaat on valmistettu pehmeästä nahasta. Hopeanväriset yksityiskohdat. Resori vetoketjua pitkin. Antibakteerinen ja kosteutta poistava Dermo Dry -vuori. Valmistettu Euroopassa, koot 37 41. Hinta 289 e. Hööks, www.hooks.fi. Allekirjoitus (alle 18 v huoltajan allekirjoitus) Postinumero -toimipaikka Lähiosoite RideMedia Oy Nimi euroa jatkuvana säästötilauksena, 8 numeroa, 47 euroa vuositilauksena, 8 numeroa, 52 euroa tutustumistarjouksena, 3 numeroa, 16 tilaan Hevoset?&?Ratsastus -lehden Kyllä kiitos, Vastaanottaja maksaa postimaksun puolestasi (Viesti maksaa normaalin tekstiviestin hinnan.) Arvaa kuka? Kuvan ratsastaja on Piia Pantsu, tässä kuvattuna poni Bingham’s Blusteryn selässä vuonna 1987.
2/2014 Seuraavassa numerossa ilmestyy 21.3. Aineistopäivä 28.2. a r t x e e t Harras Oma talli vai täysihoito? Uudet tallimääräykset – muuttuiko mikään? • Miksi harrastan hevosia? • Mitä opin hevosilta? • Aikuisena takaisin lajin pariin Minun valintani Tässä sarjassa tunnetut ratsastajat ja muut hevosalan ammattilaiset esittelevät omia varustevalintojaan Teksti ja kuva: Jutta Koivula Barbadoksella ratsastamassa Keltaiset hanskat Jos olet käynyt Hyvinkään Hyyppärässä talviaikaan, olet ehkä nähnyt kouluratsastaja Minna Kemppaisen ja keltaiset karvavuorilliset hanskat. Niitä on yhtä aikaa käytössä kaksi paria, ja talven aikana kuluu keskimäärin kolme paria loppuun. – Ensimmäisen kerran näin tällaiset, kun olin Kaakonkulmalla pitämässä valmennuksia. Aina sieltä tullessani toin paikallisesta Robin Hood -myymälästä kassillisen näitä mukanani Hyvinkäälle. Nykyisin nämä ovat onneksi levinneet koko maan maatalouskauppoihin. Hanskojen valmistaja on joensuulainen Muikku Oy ja hanskat ovat pukinnahkaa. Käyttöohjeissa kerrotaan, että käsine on tarkoitettu ”vain vähäisiä vaaroja vastaan”. – Minulla on aina toiset hanskat ratsastus- ja toiset tallikäytössä. Parempikuntoisilla ratsastetaan ja huonompaan happeen joutuneilla tehdään tallitöitä. Tosin uusia hanskoja joutuu vähän kouluttamaan tekemällä niillä ensin pari päivää tallihommia, jotta ne pehmenevät kunnolla, Minna täsmentää. – Kevään viimeiset ratsastuskäytössä olleet hanskat jatkavat syksyllä töitään työhanskoina. Mutta on hanskoja tarvittu joskus kesälläkin. – Muutama vuosi sitten Finnderbyssä oli kamalan kylmä, ja verryttelin kouluradalle frakissa ja keltaisissa karvahanskoissa, kun muuten ei tarjennut, Minna nauraa. – Amerikkalainen Grant Schneidemann valmensi Hyvin- käällä syksyllä kolme päivää ja hänellä ei ollut hanskoja mukana, joten tarjosin hänellekin yhden parin. Hän oli niistä kiitollinen vei ne mukanaan Denveriin. Hevoset & Ratsastus 83
Nyt kotimaiset suosikit kampanjahintaan! Black Horse Basic 30 kg Black Horse Basic on kypsennetty ja maittava vaihtoehto kauran korvaajaksi. Laadukas pölyämätön pelletti. Hivenaineet pääosin hyvin imeytyvinä aminohappokelaatteina. Mukana myös orgaaninen seleeni. BLACK HORSE KIVENNNÄINEN 20 kg on monipuolinen erityisesti hevosille ja poneille suunniteltu kivennäisrehu. Soveltuu käytettäväksi mm. esikuivatun säilörehun/ heinän tai uuden laitumen kanssa. Black Horse Kivennäinen sisältää runsaasti sisäruokintakaudella tarpeellisia vitamiineja ja aminohappoja sekä hivenaineita kuten seleeniä hyvin imeytyvässä orgaanisessa muodossa. Black Horse kivennäinen on myös erittäin maittava, joten hevoset syövät mielellään kaiken niille annetun kivennäisen ja puutoksia ei pääse syntymään. Lisätietoja tuotteista: www.biofarm.fi Kampanjahinnat K-Maatalouksissa helmikuun ajan. KYSY TARJOUS OMALTA K-MAATALOUSKAUPPIAALTASI!