V UODE N 2 01 3 L A AT U L E H T I -VOI T TA J A v HINTA 8,50 € 7 7179 9 286005 28 9 ISSN 179 9 - 28 6 9 12 0 04 16 20 12 5 / 2013 M I K Ä T E K E E NÖR T I N ? 7 F L I R T T I Ä K I R J A S T O S S A V UODE N PA R H A AT E KOJ U T U T 58 U USI TA M PER E U N E L M I E N T YÖ T I L AT 42 M I K SEI L A M M A S M A IS T U? K A L A - A K T I V IS T I J A SPER PÄ Ä K KÖN E N 26 E KOLU K SUS
LISÄ Ä LUKSUSTA PÄ Ä N AV A U S K U VA : S U S A N N A S U O M I N E N / P I S A R A P H O T O G R A P H Y A loin tänä vuonna elämäni ensimmäistä kertaa miettiä joululahjoja lokakuussa. Halusimme nimittäin tässä numerossa antaa vinkkejä kestäviksi joululahjoiksi (s. 18). Ihania ideoita ei ollut vaikea löytää, mutta nopeasti kävi selväksi, että kovin edullisia nämä pääasiassa kotimaiset käsityöläisten tekemät lahjat eivät ole. Näinä taloudellisina aikoina tuntuisi kummalliselta vinkata vain yli 150 euron paketeista. Enkä tietenkään tarkoita, että laatutuotteen tarvitsisi olla puoli-ilmainen. Olemme vain tottuneet aika halpaan. Esimerkiksi vaatteet ja elektroniikka ovat halventuneet huomattavasti viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Lähinnä siksi, että niitä tuodaan halvalla ulkomailta. Tuotanto-olosuhteet tuotteiden takana voivat olla aika kurjat, kuten tuoreet vaateoppaat osoittavat (s. 14). on rajalliset mahdollisuudet mainostaa ansiokkaita tuotteitaan. Se on sääli, sillä heidän tarinansa ovat usein mahtavia. Esimerkiksi ruokaliitteeseen haastattelemani juustoyrittäjän Antti Alavuotungin aika kuluu juustoja tehdessä. Niinpä juustolan kotisivulta on turha etsiä kuvauksia pienjuustolan arjesta ja tuotteiden erinomaisuudesta. Siitä me kerromme sivulla 34. Lisäksi tapaat tässä numerossa myssynviljelijöitä (s. 47) ja Suomen karismaattisimman kuvanveistäjän (s. 66). Tässä numerossa julkistetaan myös Huilin ensimmäisten Kruunajaisten voittajat! Pyysimme teitä lukijoita ehdottamaan parasta luomukauppaa, lähimatkakohdetta, ekoblogia ja kiinnostavinta ekoyritystä. Vastauksista tuli todella hyvä mieli, kiinnostavia yrityksiä on niin paljon. Kruunajaisiin mahtui vain osa hyvistä ehdotuksista. E T hkä nykyisen tavarapaljouden keskellä juuri luksustuotteet ovatkin avain ekologisempaan ja eettisempään kuluttamiseen (s. 26). Ne ovat kestäviä, niitä ei ole varaa ostaa kovin paljoa, niiden hankkimista harkitaan ja tavaran taustojen tulee olla kunnossa. Kuten vaatesuunnittelija Bruno Pieters sanoo: “Läpinäkyvyys on pian luksusbisnekselle väistämätöntä, koska laatu ja tietotaito ovat ainoita syitä maksaa sellaisia hintoja.” Läpinäkyvyys vaatii, että tuotteen tausta tuodaan esille. Siksi me haluamme Huilissakin nostaa esiin suomalaisista käsityöläisistä. Käsityöläiset ovat usein pienyrittäjiä, joilla alvi on mitä oivallisin vuodenaika nauttia luksuksesta. Sanan luksus alkuperä on valo, siksi kaamosaikaan kannattaa ehkä lisätä näitä valopilkkuja. Haudutettu tee, juureen leivottu leipä ja aikakauslehden irtonumero ovat omia suosikkejani. En voi väittää, etteivätkö pulkkaretket pienen poikani kanssa saisi luksussäväystä, jos mukanamme olisi upea suomalainen käsintehty Nuuk-kelkka (s. 10), mutta tänä vuonna se saattaa olla joulubudjettini ulottumattomissa. Onneksi parasta luksusta on vapaa-aika. Sitä joulunpyhät suovat meistä useimmille. Nauttikaa siitä! R I I K K A S U O M I N E N • PÄ ÄT O I M I T TA J A PS Kuulemme mielellään palautetta lehdestä! Kerro mistä tykkäsit ja mitä karsastit. toimitus@huililehti.? Huilin kotisivut ovat uudistuneet. Tervetuloa lukemaan ajankohtaisia postauksia, viluisen ja aran talvipyöräilyblogia ja parhaita paloja aiemmin lehdessä ilmestyneistä jutuista. www.huililehti.?
N O. 5 / 2 013 , J O U L U –TA M M I K U U • L O I S T O A TA LV E E N Keräsimme tähän lehteen 21 vinkkiä parempaan talveen. Tunnistat ne hiutaleesta. G 48 66 Sarasvuo-fani voi olla vaikkei jakaisi tämän kiinnostusta Jaguareihin. Suomen komein muotoilija hakee inspiraationsa mereltä. 2 6 4 HUILI NO 5 2 013, J O U L U – TA M M I K U U Vuoden parhaat ekojutut.
UOD Ä V Alku Nauta saa viimein oman museon! Korjaa tavarasi Kemikaalitutka kännykkään ja tuoreet kirjavinkit Parasta nyt Nannaa: Takaoven kautta Tylypahkaan Ekoelämänkaari: Jasper Pääkkönen ryhtyi lohiasiamieheksi Huili taulukoi: Vaateoppaat: Ekotekijä: Tekevä ajatuspaja Big Plans Bakery Mun juttu: Nörtti paneutuu ART DIRECTOR Jesse Kühn / Matti Sipiläinen “Olen wannabe-nörtti. Haluaisin ymmärtää paremmin kemiaa ja fysiikkaa, mutta en ehdi opiskella.” Eko-opas WHON:n suositus herättää suuria intohimoja Kestävämpää matkailua: Uusi Tampere Mainoskatko: Onko uusi cola-pullo oikeasti vihreä? Kokkioppi: Kuinka teet vaikutuksen kasvissyöjään Hyviä uutisia: Lisää tuuli- ja aurinkovoimaa Kolumnisarja: Paula Ojanen etsii Suomen talvesta aurinkoa Onko Oceans clean up liian hyvää ollakseen totta? Tähän tyyliin: Björn Weckström Terhi Hautamäki Liisa Jokinen Noora Jussila Riikka Manninen Paula Ojanen Laura Pörsti Laura Rantanen Johanna Sumuvuori Mari Valkonen “Yksi monesta nörtistä ominaisuudestani on se, että kuulun Mika Waltari seuraan. Lisäksi minulla on tapana heittää keskusteluun pieniä historiallisia anekdootteja, joista suurimman osan lähde on Asterix ja Ide?x.” “Arjen excelöinti.” “Teen T melkein kaikkea mieluiten yksin.” “Vanhojen tietokoneiden kanssa puuhailu. Erityisesti Commodore 64:n, jolla opettelin itse asiassa 9-vuotiaana piirtämään.” VA L O K U VA A J AT Anna Autio Juliana Harkki Pasi Leino Markus Sommers Susanna Suominen Nikola Tomevski K U V I T TA J AT “Osaan koodata php:tä. Onko se nörttiä?” Tommi Musturi Birgit Paavola K U VA N K Ä S I T T E L I J Ä “Rillit” Matti Sipiläinen PA I N AT U S J A R E P R O Huili painetaan kasviöljypohjaisilla väreillä kierrätyspaperi Cocoon Offsetille. Painopaikka Libris, Helsinki Y HTE YSTIEDOT Huili PL 965 00101 Helsinki toimitus@huililehti.? puh. 045 857 26 26 H U ILI OY EK OY HT I H U I LI OY Ö Ö I Huili historian viidennentoista lehden kannen kuvasi NIKOL A TOMEVSKI . Malliksi lainasimme Helsingin kaupunginkirjastosta ihanan VIRVE MIETTISEN . Edes meikkaajaa ei tarvittu. Mallin mekko Beam Helsinki. Lämpöä talvi-iltaan tuovat Théhuoneen kauniit astian. Kannussa syyspoimittua Oolongia. HUILI ON SUOMEN ENSIMMÄINEN JA PARAS EKOLOGINEN LIFEST YLE-LEHTI. HUILI ILMEST Y Y NELJÄ KERTA A VUODESSA . YKSI NUMEROISTA ON TUPL ANUMERO. LEHDEN KESTOTIL AUS MAKSA A 35 EUROA / VUOSI. MÄ ÄRÄ AIK AINEN TIL AUS 50 EUROA / VUOSI. TIL AUKSEN VOI TEHDÄ OSOIT TEESSA: W W W.HUILILEHTI.NET/ TIL A A-HUILI HUILI — LEHTI KESTÄVÄ ÄN EL ÄMÄ ÄN • EKOYHTIÖ HUILI OY, PL 965, 00101 HELSINKI TOIMITUS@HUILILEHTI.FI • W W W.HUILILEHTI.FI • ISSN / ISSN-L 1799 –2869 OY HT s. 57 s. 58 s. 60 s. 61 s. 62 s. 63 s. 64 s. 66 “Olen hurjan näppärä 3Dmallintaja!” “Rakastan itsenäistä opiskelua! Bongailen nettikursseja, vaikka minulla ei olisi niille aikaa. Tämän vuoden puolella olen mm. perehtynyt astrobiologiaan.” Elina Venesmäki ILMOITUSM Y Y NTI K I R J O I T TA J AT Huili Työelämä joustaa, niin myös uuden ajan työtilat Eko on uusi luksus Kruunajaiset: Huilin lukijat valitsivat vuoden parhaat jutut Ruokaliite: Suomen urbaanein juustola ja muita talviherkkuja Sattuman kauppa: roskalavalöydöt Miksei aikuinen lammas kelpaa lautaselle? Sisäinen Sarasvuo – Leo Stranius on Jari Sarasvuo-fani Helppoa elämää: Juurileipä T O I M I T U S PÄ Ä L L I K K Ö Heidi Backström / MAU Heidi.backstrom@huililehti.? Puh 044-5396814 “Haluaisin oppia koodaamaan.” s. 18 s. 24 s. 26 s. 33 s. 38 s. 42 s. 48 s. 56 PÄ ÄTO I M IT TA JA Riikka Suominen EK s. 6 s. 8 s. 9 s. 10 s. 11 s. 12 s. 14 s. 15 s. 16 Ä “En tajua populaarimusiikista enkä meikeistä mitään.” LÄM Ä E ES Ä Mikä on nörtein ominaisuutesi? STÄV TA 2 0 1 0 KE
STÄV TA 2 0 1 0 KE UOD Ä V TEKSTI: RIIKK A SUOMINEN K U VA : M A R K U S S E P PÄ L Ä 6 HUILI NO 5 2 013, J O U L U – TA M M I K U U Ä K ATSEET NAUTA AN LÄM Ä E ES Ä J O U L U T AM M I
MA AILM AN MENOT K O O N N U T: R I I K K A S U O M I N E N Suomalaisilla on ristiriitainen suhde lehmiin, sanovat Laura Gustafsson ja Terike Haapoja. Moni rakastaa lehmiä idean tasolla, mutta toimii kulutuksessaan tavoilla, jotka ovat lehmälle vahingollisia. Marraskuun lopussa Helsinkiin aukesi uusi museo: Naudan historian museo. Siellä tarkastellaan maailmaa naudan näkökulmasta käsin. Kyseessä on taiteilija Terike Haapojan ja kirjailija Laura Gustafssonin teos, jossa he haastavat perinteisen käsityksen historiasta. Heidän mukaansa eläimillä on siinä tärkeä rooli. ”Nauta on koko ihmisen korkeakultt tuurin suurin syy. Jos ihminen ei olisi pystynyt härän avulla muokkaamaan maata, maanviljely olisi jäänyt pienimuotoiseksi askarteluksi. Maanviljely myötä kehittyivät kaupungit ja niiden hallintokoneistot, korr keakulttuuri ja esimerkiksi kirjoitustaito”, Gustafsson selittää. Historian kulku vaikuttaa myös eläimiin, vaikkei siitä juuri puhutakaan. Esimerkiksi naudan elämään yhteinen historia ihmisen kanssa on vaikuttanut valtavasti. Ihmisen keksimästä teollistumisesta on seurannut myös tehotuotanto. ”Nykylehmät joutuvat olemaan koko ajan raskaana ja tuottamaan maitoa. Mitä ne voivat tehdä, kun pitää koko ajan vain syödä.” Tätä elämää voi verrata Gustafssonin ”alkuperäiskansoiksi” kutsumiin alkuperäisiin nautalajeihin, joita ei ole kesytetty. Ne elävät ihmisestä riippumattomina, joskin uhanalaisina, Kaakkois-Aasiassa. Taiteilijakaksikon pohdintaa eläimistä voi lukea myös heidän osuvasta blogistaan. Kirjoitukset ennätyslypsäjälehmistä ja meriakvaarioista saavat eläinrakkaan ihmisen itkemään ja nauramaan yhtä aikaa. N A U D A N H I S T O R I A N M U S E O, K A A P E L I T E H TA A L L A H E L S I N G I S S Ä -10 .12 . SA AKK A W W W.T O I S T E N H I S T O R I A . B L O G S P O T. F I KIPINÄÄ KIRJASTOSSA Kirjasto osaa yllättää. Nyt pääkaupunkiseudun kirjastonhoitajat ovat tempaisseen kasaan pin up -henkisen seinäkalenterin! Humoristisen kalenterin tarkoitus on ravistella kirjastoihmisten imagoa hyssyttelevinä mummoina ja setinä. Kalenterin myyntitulot lahjoitetaan Syömishäiriöliitolle. ”Kalenterin tyyli on ?irttaileva, mutta tyylikkäällä ja kirjastonhoitajille sopivalla tavalla”, kuvaa yksi idean alullepanijoista MARJO PERÄLÄ . Mutta onko kalenterin ?irtti vain lavastusta? Löytyykö kirjastosta oikeasti kipinää? ”Riippuu mihin aikaan viikosta tulee. On ihan klassikko, että asiakkaiden kesken syntyy romansseja. Jotkut menevät kirjastossa vihillekin, koska ovat tavanneet siellä. Ja on meillä kirjastonhoitajillakin ihailijoita, jotka haluavat aina asioida vain suosikkinsa kanssa”, Perälä sanoo. WWW.FACEBOOK.COM/LAINATTUJAHETKIA P LJONKO ON TARPEEKSI? PA Hyvääkin voi olla liikaa. Sen huomaa tammikuussa, kun housujen nappi muistuttaa joulukonvehdeista ja kotona on sekaista, kun joululahjat eivät ole vielä oikein löytäneet paikkaansa. Apuaan tarjoaa Suomen ammattijärjestäjien inspiraatiopäivä. Suomessa on jo kymmeniä koulutettuja ammattijärjestäjiä, jotka neuvovat kodin tavarakasojen kesyttämisessä. Nyt he jakavat neuvojaan ilmaiseksi. Tapahtumassa Kuinka paljon on tarpeekk si? on puhumassa muun muassa ANNE TE WELDE-LUOMA . Hän onnistuu, uskomatonta kyllä, saamaan kaappien siivoamisen kuulostamaan todella kiehtovalta. Miten hyvä alku uudelle vuodelle! LISÄTIETOJA: WWW.AMMATTIJARJESTAJAT.FI KUINKA PALJON ON TARPEEKSI? –TAPAHTUMA V LKOINEN SALI 11.1. V VA VAPAA PÄÄSY. UUDET KIERRÄTYSKESKUKSET Y Kierrätyskeskus on avannut kaksi uutta myymälää pääkaupunkiseudulle. Nihtisillassa Espoossa aukesi Suomen suurin kierrätystavaratalo. Myynnissä on muun muassa huollettua elektroniikkaa, käytettyjä toimistokalusteita sekä rakennustarvikkeita. Itäkeskuksen pienemmässä myymälässä löytyy helposti mukaan otettavaa tavaraa, kuten pienhuonekaluja, vaatteita, astioita, kirjoja, tekstiilejä sekä lapsille vaatteita ja leluja. WWW.KIERRATYSKESKUS.FI
Ompelukerhot kunniaan. MONIA TAVAROITA EI OLE SUUNNITELTU KORJATTAVAKSI KORJA A TAVAR ASI ITSE Tiedätkö, mitä tietokoneesi tai kännykkäsi sisällä on? Minkä laitteen voi avata, ja mihin saa koskea? Tavaramme ovat meille vieraita. Emme tiedä, miten ne toimivat, ja jos ne alkavat pykiä, olemme kädettömiä. Korjauttaminen ei usein kannata, koska uusi tulee halvemmaksi. Tätä epäkohtaa korjaamaan helsinkiläisporukka perusti Trashlab-korjaustapahtumat. Perustajat kuuluvat kokeellisen taiteen, tutkimuksen ja aktivismin yhteisöön Pikseliähkyyn. Kuukausittaisiin tapahtumiin voi osallistua kuka tahansa. Mukanaan voi tuoda rikkinäisen tavaran. Trashlabiin osallistuu eri alojen taitajia, ja tarjolla on työkaluja ja tarvikkeita. Tarkoituksena on opetella korjaamaan yhdessä, ei vain kiikuttaa romuja korjauksesta tietävien käsiin. Yhteisölliset korjaustapahtumat ovat yleistyneet esimerkiksi Yhdysvalloissa, Britanniassa ja Hollannissa. Suomessa kor- 8 HUILI NO 5 2 013, J O U L U – TA M M I K U U jauskahviloita on järjestetty viime keväästä lähtien myös Jyväskylässä. Trashlabia organisoiva Päivi Raivio kertoo, että hänellä on aina ollut tapana säästellä tavaroita, myös niitä rikkinäisiä. Niitä voi ehkä vielä korjata. ”Ihmisten kynnys heittää tavaroita pois on niin matala”, hän sanoo. Häntä harmittaa, että monia tavaroita ei ole suunniteltu korjattaviksi. Niitä on vaikea avata, varaosia ei ole tarjolla tai osat maksavat liikaa. Amatöörin taidoilla ja tarvikkeilla ei voi sorkkia ihan mitä tahansa. Monia asioita voisi silti tehdä. Raivio muistaa ilon, kun hän onnistui korjaamaan roskalavalta löytämänsä blenderin. Blenderiä pyörittävä ratas oli kulunut, ja sen sai kuntoon kuumaliimalla. Trashlab-porukkaan on päätynyt esimerkiksi elektroniikan tuntijoita, joilta Raiviokin on oppinut niksejä. Yksi on tämä: Ihmiset hylkäävät tietokoneitaan, koska ne ylikuumenevat. Syynä on laitteen sisään kertyvä pöly, jonka voisi usein puhdistaa itse – töpseli irti seinästä tietysti. Marketista tai rautakaupasta saa paineilmasprayta, jolla suihkutellaan pölyt liikkeelle. ”Olen oppinut diagnosoimaan vikoja. Uskallan helpommin avata laitteita. Olen myös oppinut, mistä löytyy korjaustietoa”, Raivio kertoo. Trashlabeissa on kunnostettu elektroniikan lisäksi kaikenlaista tavaraa, muun muassa vaatteita, kirjoja ja polkupyöriä. Korjattava ei lopu kesken. Trashlab Cafe järjestetään ensi vuonna 7.1. kello 16–19 ja siitä lähtien joka kuukauden ensimmäinen tiistai Lasipalatsin Kaupunkiverstaalla. Jyväskylän tapahtumista tietoa Repair Cafe Jyväskylän facebook-ryhmässä. T E R H I H A U TA M Ä K I L I S ÄT I E T O J A : T R A S H L A B F I X .T U M B L R . C O M
URIK U LT T U R I N TA M A LTA MIHIN JEESUS SIJOITTAISI? Katariina Rantanen kehitti INCI-tulkkin kännykkään. K U VA : KO O H O O P H O T O KEMIK A ALITUTK A Kun Katariina Rantanen vuonna 2007 suunnitteli omalle korumerkilleen hajuvettä, hän yllättyi, millaisia aineita teollisuus tuoksuihin käytti. ”EU ei vaadi kertomaan tuoksuissa sisällysluetteloa, kuten muussa kosmetiikassa.” Hän kiinnostui kosmetiikassa käytetyistä kemikaaleista ja havaitsi, että raaka-ainelistat ovat hepreaa tavalliselle kuluttajalle. Niinpä Rantanen päätti ratkaista ongelman. Nyt hän kehittää tiiminsä kanssa kännykkäpalvelua, joka kääntää INCI-listan selkokielelle. Rahoitusta on ollut helppo löytää, sillä palvelulla nähdään olevan kysyntää maailmalla: kemikaaliongelma on globaali ja kosmetiikkamarkkinat suuret. Palvelu toimii niin, että kuluttaja lukee kaupassa puhelimellaan shampoopullon viivakoodin, ja sovellus kertoo sisältääkö tuote haitallisia aineita. ”Esimerkiksi formaldehydi on vahva karsinogeeni ja se kielletään lähivuosina. Se tiedetään jo nyt vaaralliseksi, ja tulli vetää tuotteita pois, jos niissä on tietty määrä formaldehydia, mutta kosmetiikkateollisuus käyttää sitä edelleen.” Lisäksi sovellus kertoo, jos tuote sisältää parabeenejä eli estrogeenejä. Palvelu kertoo mitä lääketieteelliset julkaisut ovat aineista kirjoittaneet, kuluttaja voi itse arvioida mitä aineista hän haluaa välttää. Palvelu myös suosittelee sopivampaa tuotetta. Rantanen haluaa näyttää kuluttajille, että vahingollisten raaka-aineiden käyttäminen on yritysten valinta. ”Markkinoita hallitsevat nykyään isot toimijat, jotka käyttävät edullisia raaka-aineita ja käyttävät rahat markkinointiin. On ilo tehdä palvelu, jossa eettiset merkit nousevat toimillaan kuluttajan näkyvyyteen.” Palvelun on tarkoitus tulla markkinoille vuodenvaihteessa. (RS) W W W.C O S M E T H I C S . F I Yleensä pienet humoristiset käsikirjat tyyliin ”Tämän voit oppia teepussilta” ovat ajan ja paperin haaskausta, mutta tämä kirja on poikkeus! Pieni suuri muutosten kirja selittää nasevasti tärkeitä asioita. Kirjan mukaan meidän pitää ymmärtää asioita, ennen kuin voimme muuttaa niitä. Niinpä se antaa vastauksen muun muassa siihen, miksi meillä ei ole aikaa. Ajanpuute selitetään nykyisellä tietotulvalla. Koska aivomme pystyvät prosessoimaan vain 40 bittiä sekunnissa, mikä vastaa noin yhtä puhelinnumeroa, meidän ei kannata säntäillä monen pikkuasian perässä, vaan suunnitella elämää viiden vuoden jaksoissa. Siten aikakin riittää. Otsikon kysymys, mihin Jeesus investoisi, liittyy kirjan kappaleeseen sijoittamisesta. Islamilaisissa maissahan sijoittamiseen sovelletaan uskonnollisia lakeja ja kirjan mukaan sijoittamisemme muuttuisi eettisemmäksi, jos tekisimme samoin. Silloin ottaisimme selvää, mihin sijoituksemme käytetään (rahoitetaanko niillä vaikka sotateollisuutta), emme tekisi voittoa muiden kustannuksella ja investoisimme niin että muutkin hyötyvät siitä, esimerkiksi tuntemiimme yrittäjiin. Aika hyvä neuvo! MIK AEL KROGERUS JA ROMAN TSCHÄPPELER: P I E N I S U U R I M U U T O S T E N K I R J A ( AT E N A 2 013) RUNSAS TEOS NIUKKUUDESTA Ekologisesti huolestuneet ihmiset viittaavat usein öljyn, makean veden, viljelysmaan ja ruuan ehtymiseen. Filoso? VILLE L ÄHDE pohtii kirjassaan niukkuuden ristiriitaisuutta. Esimerkiksi fossiilisia polttoaineita on yhtä aikaa liikaa ja liian vähän. Lähde kirjoittaa, että ”ilmastonmuutos voi hyvin muuttua akuutiksi kauan ennen kuin energiakriisi”. Siksi meidän pitää jättää käyttämättä jo löydettyjä polttoainevarantoja. Puhe luonnonvarojen rajallisuudesta törmää usein ?loso?siin argumentteihin siitä, syyllistyykö puhuja pessimismiin vai tulisiko meidän luottaa ihmisen kekseliäisyyteen ratkaista tämäkin pulma. Niukkuuden maailmassa toteaa, että vaikka resurssit hupenevat, niin tiedosta ei enää ole pulaa. Nyt tarvittaisiinkin vain kipeästi politiikkaa, joka käyttäisi tätä tietoa ja ohjaisi yhteiskuntaa sen mukaan. VILLE L ÄHDE: NIUKKUUDEN MA AILMASSA ( N I I N & N Ä I N 2 013) K ATARIINA R ANTANEN haluaa haastaa kosmetiikka-alan myös tuoksurintamalla. Tänä talvena hän lanseeraa oman luonnontuoksusarjan nimeltä Heavy Petal. ”Ensimmäisenä toimijana maailmassa paljastan tuoksujeni kaikki raaka-aineet”, hän sanoo. Sarjan kolme ensimmäistä tuoksua ovat pullotettavana ja tulevat myyntiin luonnonkosmetiikkayritys Jolieen.
Parasta nyt Sydäntalvella Huili etsii lämmikettä retkiltä ja inkivääristä. 1. Rinteeseen 2. Lahjaksi 3. Päiväretkelle 4. Lautaselle 5. Mukiin Tämä puukelkka on niin upea, että raaskiiko sitä ulos viedäkään? Muotoilija Max Mecklin valmistaa Nuuk-kelkat koivuvanerista Espossa. Kelkkamalli on muotoilijan lasten koeajama ja hyväksi havaittu. Teräsjalakset kestävät hiekoituksellakin vetämisen. Hinta 225 euroa. Astubutiikkiin.? kerää yhteen nettiosoitteeseen lähes sata käsityöläismerkk kiä. Tämä on todellinen Suomen oma Etzy! Täältä löytyvät persoonalliset joululahjat, kuten oululaisen Namia Designin vedettävä pystykorva. Tällaista puutaloestetiikk kaa luuli löytyvän vain Ruotsista, mutta ei: Porvoo on vielä parempi, koska se on lähempänä. Kokonainen vanha kaupunki täynnä lähiruokaa, pikkupuoteja ja jouluvaloja. 22.12. saakka Taidetehtaalla on hieno leikittävä taideteos Mutatis Mutandis. Idut ovat mitä parasta kausiruokaa. Idätettäessä siemenen vitamiinipitoisuus moninkertaistuu ja idut vielä kasvavat ilman auringonvaloa. Pakkasella lämmittää inkivääritee. Kun ?unssa tuntuu iskevän, sekoita kuumaan kupilliseen inkiväärin palasia, hunajaa ja sitruunaa. Rooibos-tee sopii myös mainiosti. Ehkä placeboa, mutta auttaa! www.astubutiikkiin.? www.visitporvoo.? K U VAT: ? ? ? www.mooble.com 10 HUILI NO 5 2 013, J O U L U – TA M M I K U U
NANNA A! Takaoven kautta Tylypahkaan Johanna Sumuvuori K un brittiläinen näyttelijä ja koomikko STEPHEN aloitti opintonsa Cambridgen yliopistossa, opiskelutoveri raportoi hänelle elitistisen yliopistoyhteisön sosiaalisesta kielimuurista. Tavallista valtion koulua käynyt lontoolainen opiskelija oli monta viikkoa yrittänyt selvittää, mitä tarkoitti ”say gid”. Sitä kuuli kaikkialla: ”Say gid! That’s jarst say gid!” Lopulta asia selvisi. Se oli ylemmän keskiluokan tapa lausua ”So good, that’s just so good”. Fry kirjoittaa, että vaikka Cambridge kuinka yrittäisi pro?loitua puhtaasti akateemisiin ansioihin perustuvana instituutiona, yläluokkainen aksentti dominoi selvästi opiskelijoiden puheessa. FRY Y O xbridge – eli Oxfordin ja Cambridgen yliopistoyhteisöt - edustaa Britanniassa monille suututtavaa ja pompöösiä elitismiä. Toimittaja CAROLE CADWALL ADR kirjoittai elokuussa Observerissa, että Oxbridge vain kasvattaa epäreiluutta ja epätasa-arvoa. Cadwalladr on taustaltaan tavalliset valtion koulut käynyt walesilainen, joka sai paikan Oxfordista 18-vuotiaana. Hän pääsi seuraamaan, millaisen itseluottamuksen rahan, sosiaalisen aseman ja yksityiskoulujen kolminaisuudella voi saavuttaa. Hän huomasi myös, miten Oxbridgesta valmistuneet kansoittavat julkiset tehtävät ja asemat. Kuinka paljon on TARPEEKSI? Maksuttomat tapahtumamme Helsingissä lauantaina 11.1.2014 Oulussa sunnuntaina 19.1.2014 Lisätiedot ja ilmoittautumiset: www.ammattijarjestajat.fi Tervetuloa! Suomen ammattijärjestäjät ry O len parhaillaan vierailevana jatko-opiskelijana Oxfordin yliopistossa. Tuntuu kuin olisin päässyt takaoven kautta Tylypahkaan. Viihdyn, mutta olo on ristiriitainen. Opiskelijakortilla pääsee sisään paikk koihin, joihin muuten ei pääsisi. Vanhat rakennukset ja kaduilla soljuva kaksikymppisten BBC-aksentti tuntuvat välillä epätodellisilta. Toisaalta on myös toinen Oxford. Morris Ministä ja autotehtaista tunnettu kaupunki, jonka asukkaat elävät yliopistoyhteisön hallitsemassa maisemassa. Jännite on selvä. Yliopisto on joskus viime vuosisadalla jopa ehdottanut, että autotehtaat heivattaisiin pois kaupungista. Tästä kahtiajaosta syntyy käsite ”Town and Gown” – kaupunkilaiset ja viittajengi. E räänä päivänä puistossa vieressäni istui kaksi kadunmiestä sätkää käärimässä. Tyylikkääseen tweed-takkiin pukeutunut opiskelijanuorukainen pummasi miehiltä tulta. Miehet koettivat pummata vastineeksi pari penniä. Heppu pahoitteli vedoten opiskelijuuteensa. Herrat nauroivat karheasti. ”Kyllähän me tiedämme, ettei opiskelijoilla rahaa ole”, toinen totesi kuivakasti. Todistin viittajengin ja kaupunkilaisten kohtaamista. Suomalaisena on helppo huokailla, ettei meillä sentään niin ja näin. On helppo olla ylpeä maksuttomasta koulutuksestamme ja suomalaista koulutusta suitsuttavista artikkeleista. Koulutus periytyy kuitenkin meilläkin. En tiedä, miten Oxbridgen enemmistö lausuisi ”so bad”, mutta sanon suomeksi, että kaikki puheet lukukausimaksuista ja koulutuksesta säästämisestä ovat silkkaa typeryyttä. NANNAN Saarivaltio-blogi Pidän kirjaa kiinnostavista asioista Oxfordissa. Blogi löytyy osoitteesta: saarivaltio. blogspot.co.uk TÄ R PIT: Anna Calvin levy ”One Breath”. Täydellinen soundtrack talven pimeyteen. Malcolm Gladwell: David and Goliath. Underdogs, Mis?ts and the Art of Battling Giants. Viihdyttävää pohdintaa siitä, miksi altavastaajat joskus voittavat. Kodikkaan tunnelmallinen ruokaravintola Sunnin talossa, toisessa kerroksessa sesongista toiseen vuoden jokaisena päivänä. Lounas - illalliset - brunssi - leipomo - juhlat - kokouskabinetit R AV I N T O L A S U N N A L E K S A N T E R I N K AT U 2 6 , 2 . K R S , 0 0 170 H E L S I N K I P U H . 0 10 - 2 312 8 0 0 W W W. R AV I N T O L A S U N N . F I
VUONNA 1998 PÄÄKKÖNEN HAVAHTUU VAELLUSKALOJEN KATASTROFAALISEEN TILAAN 12 HUILI NO 5 2 013, J O U L U – TA M M I K U U
L Ä MÄ N OE RI • E A RI • E K K ALA-AKTIVISTI KA AA EL ÄMÄN KO K Näyttelijä Jasper Pääkkönen huolestui kalakantojen romahtamisesta jo vuosia sitten, mutta meni tovi ennen kuin toimittajat alkoivat kuunnella häntä. T E K S T I : N O O R A J U S S I L A K U VA : S U S A N N A S U O M I N E N E K O K A M PA A M O I TA Ekokampaamo Shanti Kuninkankatu 15 b, 2 krs. 33200 TAMPERE p. 040 967 62 62 www.shanti.? www.facebook.com/EkokampaamoShanti Ekokampaamo Oranssi Palomäentie 30 33200 TAMPERE p. 050 593 1721 Huili tila Museokatu 15 00100 HELSINKI p. 09 45 44 55 www.huilitila.? 1980-luvun alku. Jasper Pääkkönen kalastaa ensimmäistä kertaa Kaivopuiston rannassa Helsingissä. 1991 Hän saa ensimmäiset perhokalastusvälineensä ja ihastuu lajiin. 1998 Perhokalastuspiireissä alkaa levitä tieto kalakantojen huonosta tilasta. Pääkkönen havahtuu vaelluskalakantojen katastrofaaliseen tilaan. 2001 Kalastaa ensimmäisen kerran Kuolan niemimaalla Venäjällä. Varzugajoesta nousee lohta enemmän kuin yhdestäkään toisesta joesta ennen. Suurimman osan lohista Pääkkönen päästää valikoivan kalastuksen periaatteiden mukaisesti menemään. Retki avaa silmät: hyvinvoivat kalakannat houkuttelevat kalastusmatkailijoita, jotka ovat valmiita maksamaan harrastuksesta sitä enemmän, mitä enemmän kaloja on. Tämä taas kannustaa kantojen entistä parempaan hoitoon. 2005 Pääkkönen näyttelee Paha maa -elokuvassa ja yrittää ensimmäisiä kertoja kertoa kalakantojen hälyttävästä tilasta lehtihaastatteluissa. Toimittajat kuuntelevat kiinnostuneina, mutta julkaistuista haastatteluista kalajutut on perattu pois. 2009 Loppuvuodesta Pääkkönen kuvaa Napapiirin sankarit -elokuvaa Ylläksel- lä. Siellä, ennen kukoistaneilla kalaseuduilla Muoniojoen varressa, hän päättää puhua lehtihaastattelussa vain kaloista, ei mistään muusta. Paikallislehti pyytää pääkirjoituksessaan Pääkköstä ryhtymään lohien puolestapuhujaksi. Hän ryhtyy kirjoittamaan kaloista blogissa ja sosiaalisessa mediassa. 2012 Pääkkönen kritisoi Uuden Suomen blogissaan kokoomuslaisen maa- ja metsätalousministerin Jari Koskisen kalapolitiikkaa kestämättömäksi. Ministeriön valtiosihteeri Risto Artjoki kutsuu Pääkkösen keskustelemaan ”näkemyseroista”. Kun Artjoki alkaa ojentaa Pääkköstä, tämä napsauttaa puhelimen nauhurin päälle. Nauhoitukselle on käyttöä myöhemmin, kun Artjoki kiistää edes kutsuneensa Pääkkösen tapaamiseen. 2013 Pääkkönen kiertää maata Leijonasydän-elokuvaa markkinoimassa. Oulun pysähdyksellä baarissa ympärillä pyörii koko ajan porukkaa ja kaikki tahtovat keskustella kaloista. Suomen kalastusmatkailun edistämisseura palkitsee Pääkkösen Vuoden kalamies -palkinnolla, Suomen Luonnonsuojeluliitto Ympäristöavaus -palkinnolla. Häntä kosiskellaan ympäristöjärjestöjen ja puolueiden leipiin, mutta turhaan. “En halua mitään sidonnaisuuksia, jottei kukaan pääse leimaamaan tätä miksikään. Tämä on mulle niin tärkeää.” O S TA H U I L I TÄ Ä LTÄ Helsinki: Café Lineea, Kumpulan kasvitieteellinen puutarha Ekotin, Hakaniemen torikatu 2 Kiasma-kauppa, Mannerheiminaukio 2 Lokal, Annankatu 19 Moko Market, Punavuori, Perämiehenkatu 10 Moko Market Sörnäinen, Vilhonvuorenkatu 11 Fiskars: Kantti Design Shop, Fiskarsintie 24 Porvoo: Design Deli, Jokikatu 41 Lahti: Puoti, Rautatienkatu 13 Hämeenlinna: Inkivääri, Raatihuoneenkatu 9 Rauma: Busstop, Kauppakatu 19 Tampere: Lankakauppa Kerä, Aleksanterinkatu 30 Seele, Kauppakatu 6 Lumo & ekokampaamo Oranssi, Palomäentie 30 Oulu: Non Boutique, Pakkahuoneenkatu 5 Rovaniemi: Arktikum, Pohjoisranta 4 Netissä: Beloved www.beloved.? Pikkulinnun kauppa http://pikkulinnun.bigcartel.com/ Sekä kaikki Akateemiset kirjakaupat ja Stockmannit
Huili taulukoi Vaateostoksilla ei ole aivan helppoa olla reilu ja eko. Nämä oppaat auttavat. TEKSTI RIIKK A SUOMINEN - A B C TAPPAJAFARKUT HYVÄN MIELEN VAATEKAAPPI WWW.VIHREATVAATTEET.COM Outi Moilala (Into kustannus 2013) Sekavarakenteinen kirja siitä, miten huonosti vaateala hoitaa yritysvastuunsa. Rinna Saramäki (Atena 2013) Ihana opas vaatteiden rakastajille julistaa laadukkaan pukeutumisen ilosanomaa. Sivusto vaatealan ekologisuudesta. Vaatesuunnittelija Anniina Nurmen keräämä asiantunteva sivusto vaatealasta. A B C MIKÄ VAATTEISSA ONGELMANA? Niitä teetetään vuodesta toiseen kehitysmaissa nälkäpalkoilla vaarallisissa oloissa. Hyvälaatuisia vaatteita on vaikea löytää. Huonolaatuiset tukkivat vaatekaapin. Vaateteollisuus on yksi suurimmista ja saastuttavimmista teollisuudenaloista. NÄMÄ VAATTEET OVAT PAHIMMAT? Kulutetut farkut. Niiden hiekkapuhallus tappaa vaatetehtaiden työntekijöitä. Mustien vaatteiden värjäämisessä tarvitaan muita värejä enemmän kemikaaleja. Megahalpisketjut kuten brittiläinen Primark, joka myy kertakäyttöisiä vaatteita pilkkahintaan. Halpa pikamuoti. MITÄ SIISTIÄ PÄÄLLE TÖIHIN? Ei anna vinkkejä, mutta kertoo, että Nanso valmistaa osan vaatteistaan Suomessa ja panostaa yritysvastuuseen. Louhi vaateröykkiöistäsi ne vaatteet, joita todella käytät. Harkitse teettäisitkö jakkupuvun. Nurmi-merkin tämän syksyn mallistosta löytyy hampusta tehtyjä jakku ja hame –yhdistelmiä. MILLAISEN TALVITAKIN VALITSEN? Suomalaisen suosiminen ei vielä takaa vastuullisuutta. Esimerkiksi Halti ja Marimekko ovat yritysvastuussa nippanappa keskikastia. Osta laadukas takki, vaikka se olisi kallis. Yhtä käyttökertaa kohden hinta on silti pieni (toisin kuin vaikka juhlamekoissa). Klassikkotakin, jota käytät pitkään. Tai muodista laadukas kirppislöytö ompelijalla. Jos takki on kestänyt 20 vuotta, kestää se seuraavatkin. Osa farkuista on salaa suomalaisia! M.A.S.I tekee Keiteleen tehtaallaan muun muassa Lee Coopereita ja Very Nicen farkkuja. Merkki ei kuitenkaan mainosta kotimaisuuttaan. Jos t-paita tuotettaisiin läpeensä reilusti (käytettäisiin serti?oitua luomupuuvillaa ja ompelijalle maksettaisiin kunnon palkka), sen ostohinta kallistuisi vajaan kympin. EU veti keväällä pois ehdotuksensa pakollisesta vaatteen alkuperämaamerkinnästä. YLLÄTTÄVÄ TIETO 14 HUILI NO 5 2 013, J O U L U – TA M M I K U U
Markus Wikholm ja Janne Salovaara tapasivat työn merkeissä. Päätös omasta yrityksestä syntyi hektisen työrupeaman välitauolla Ranskassa. ONGELMIEN R ATKOJAT Uusi think & do -tank haluaa parantaa maailmaa. Pelkkä pamflettien kirjoittaminen ei heille riitä. Mainio Social Campin aikana opiskelijat keskittyivät sosiaalisiin innovaatioihin eli ihmisten päivittäistä elämää helpottaviin keksintöihin. Ne voivat liittyä esimerkiksi terveydenhuoltoon tai koulutukseen. Innovaatioilla parannetaan yhteiskunnan toimintakykyä. T E K S T I & K U VA : R I I K K A M A N N I N E N Janne Salovaara ja Markus Wikholm, mikä Big Plans Bakery on? Perustimme ratkaisuhautomon, jossa keskitytään konkreettiseen tekemiseen ja käytännön kokeiluihin jokaisessa projektissa. Tämä erottaa meidät perinteisestä ajatushautomosta. Ryhmämme on monialainen, ja esimerkiksi muotoilijoiden mukanaolo takaa sen, että pääsemme projekteissa aina detaljitasolle saakka. Mitä teette käytännössä? Ryhmämme taustoilla meistä olisi voinut tulla erinomainen pamflettien kirjoittajayhteisö. Meille on kuitenkin tärkeää viedä tutkimuksen kautta syntyvät projektit loppuun saakka eli tarjota käytännön vaihtoehtoja. Haluamme ratkoa ongelmia, jotka esiintyvät hallituskaudesta toiseen, ja lähestyä isoja kysymyksiä ihmisen kautta. Parhaillaan teemme projekteja muun muassa kestävän asumisen ja matkailun parissa. vievät itsenäisesti eteenpäin tälläkin hetkellä. Missä näette itsenne viiden vuoden kuluttua? Elämä, oppiminen ja työnteko sekoittuvat Järjestitte ensimmäisen Mainio luonnollisesti toisiinsa ja tämä varmasti Social Campin tänä syksynä. jatkuu tulevaisuudessakin. TavoitMillainen leiri oli kyseessä? teemme on saada Bakerystä päätoiminen työ koko seitMukana oli eri alojen opisPYRIMME kelijoita Aalto-yliopistosta senhenkiselle ydinporuRATKOMAAN kalle ja päästä tekemään ja Helsingin yliopistosta. ONGELMIA, pitkäjänteisiä projekteja Ryhmät miettivät erilaiJOITA ESIINTYY sia nykyajan ongelmia, tärkeiden aihepiirien HALLITUSKAUDESTA kuten ruoantuotannon parissa. TOISEEN. haasteita. Tuloksiksi saimme seitsemän projektiaihiota, joita ryhmät
Mun juttu Kun nörtti paneutuu johonkin, muiden mielipiteillä ei ole väliä. SR MATIKKANÖRTTI SAGA RIIHINEN, 24, Kauniainen, opiskelija. Perhe: tuleva puoliso, oma lapsi ja bonuslapsi. “Tykkään kahlata läpi armottomia määriä tieteellisiä julkaisuja voittaakseni väittelyitä netin keskustelupalstoilla. Ohjelmointi on minulle vielä aika uutta, mutta voisin uppoutua ohjelmakoodin kirjoittamiseen ja korjaamiseen tuntikausiksi. Aluksi halusin molekyylibiologiksi, selvittämään miten ihminen toimii. Sitten ymmärsin, että molekyylibiologian takana on kemia, kemian takana fysiikka ja kaiken takana matematiikka. Matematiikan ja fysiikan rajapinta on kiehtovin alue. Kaaosteoria todennäköisesti selittää, miksi elämä on mahdollista. Nörttiyttäni epäillään, koska nuorena äidiksi tulleita pidetään hupakoina. Ennen yliopistoon kirjautumistani etenkin monet miehet ihmettelivät, miten tai miksi aion opiskella fysiikkaa tai tietotekniikkaa. Olin ylpeä, kun 5-vuotias tyttäreni pyysi minua opettamaan häntä ohjelmoimaan. Lupasin opettaa, kunhan hän oppii lukemaan. Nyt hän opettelee intohimoisesti lukemaan. Lapsilla on usein nörtti asenne; 16 HUILI NO 5 2 013, J O U L U – TA M M I K U U he haluavat tietää kaiken, mieluiten heti. He jaksavat kerrata, opetella ja harjoitella. Nörttiydessä on hienointa ymmärtää, miten maailma pyörii. Universumi on mahtava paikka. Ajatella, että auringon valonja lämmöntuotto perustuvat periaatteessa siihen, että materia voi teleportoitua lyhyitä matkoja; siis kulkea pisteestä A pisteeseen B kulkematta matkaa niiden väliltä. Yhtenä hetkenä se on tässä, toisena seinän toisella puolella, kulkematta seinän läpi.” Mistä tunnistaa nörtin? Nörtti ei ole hiljaa, kun telkkarisarjassa tai elokuvassa kerrotaan höpön höpöä tieteellisenä faktana. Yhdessä elokuvassa piin likiarvo oli jo kolmannessa desimaalissa täysin väärin. GEONÖRTTI JP Harrastuksen aloittamiseen tarvitaan vain gps-vastaanotin ja tietokone, jolla löydetyt geokätköt kirjataan nettiin. Harrastuksen edetessä varustemäärällä ei ole rajoja. Olen marssinut kaupungilla parimetriset teleskooppitikkaat kainalossa. Etsintä on viatonta puuhaa, jossa ei pyydetä palkkiota vaan kätköilyä harrastetaan tekemisen ilosta. Kätköt ovat usein kekseliäitä. Joku geonörtti on halunnut piilottaa kätkön vaikka portaisiin: hän on väkertänyt kellarissaan tuntikausien työllä täydellisen kopion porraskaiteen pätkästä, piilottanut sinne pienen muovirasian ja vienyt kätkön perille vain ilahduttaakseen kätkön etsijöitä. Muut voisivat oppia nörteiltä ennakkoluulottomuutta ja viattomuutta, jonka perusta on ettei asioiden ulkonäöllä ole merkitystä. Tärkeintä on, että ne toimivat.” JONI PELKONEN, 42, Herttoniemi, downshiftaaja, avoliitossa. ”Geokätkentä on äärimmäisen nörtti harrastus. Siinä etsitään gps-vastaanottimen avulla piilotettuja kätköjä. Kätköjen koordinaatit kerrotaan harrastuksen internet-sivuilla. Pitävätkö muut sinua nörttinä? Puolisoni pitää minua täysin nörttinä. Se tekee minut ylpeäksi. Toki se tarkoittaa, että minua pyydetään aina asentamaan kaikki tekniset vempaimet ja tekemään erityisen vaikeat tiedonhaut.
T E K S T I : L A U R A R A N TA N E N K U VAT: A N N A A U T I O J A P E T E R H A J B A N K O T I A L B U M I TA EUROBEAT-NÖRTTI TERO AALTO, 32, Helsinki, ”Intohimoisista harrastuksistani kenties eksoottisin on eurobeat-musiikkigenre. Se on japanilainen muoto 1980-luvun italodiscosta, italialaisesta tanssimusiikista. Eurobeatia ei käytännössä tunneta Arabian nuorisotalolla. Eurobeat levyjä ei saa Suomesta. Itse kerään lähinnä Super Eurobeat -levyjä sekä parapara-DVD:itä ja -videokasetteja. Parapara-kokoelmani saattaa olla Suomen kattavin.” Japanin ulkopuolella, mutta genren laulukieli on pääasiassa englanti. “Yksi eurobeatin elinvoiman tärkeimmistä syistä on parapara-tanssi eikä näistä kahdesta oikein voi puhua ilman toistaan. Parapara syntyi 80-luvulla ikiaikaisten japanilaisten temppelitanssien fuusioituessa länsimaisen discon kanssa. Vähän kuin pukisi päälleen kimonon, ottaisi käteen viuhkan ja lähtisi tanssimaan länsimaiselle klubille. Olen tanssinut paraparaa vuodesta 2004, jolloin laji tuli Suomeen. Säännöllisiä oppitunteja on järjestetty vuodesta 2006 lähtien. Paraparaa tanssitaan lähes poikkeuksetta eurobeatin tahtiin. Parapara-klubilla Tokiossa, São Paulossa tai Madridissa, kaikki tanssivat samoja biisejä samoin liikkein. Ennen klubille menoa kannattaa osata muutamia tuhansia koreografioita. Opetan paraparaa Helsingissä Mitä kaikkien tulisi oppia nörteiltä? Nörtti-ilmiöön sisältyy kyky heittäytyä harrastukseen, oli se sitten miten “outo” tahansa sekä hyväksyä itsensä ja muut omana itsenään. PH aikuisten työhön’. Sittemmin tuo huoli on kaikonnut. Lapsuuden peli-innostus jatkuu. Teen työtä tietokonepelien kanssa ja olen erikoistunut äänisuunnittelijaksi. Uusin harrastuspakkomielteeni on yhdistää ihmisen omasta näkökulmasta kuvattua 3D-videota binauraaliseen (korvista taltioituun) ääneen. Kun tällaista videota katsoo virtuaalilaseilla ja kuulokkeilla, tilanteen pystyy kokemaan kuin olisi itse paikalla. Tällaisella voisi olla sovelluskohteita vaikka virtuaaliturismissa, sotajournalismissa tai luontofilmeissä.” TIETOKONEPELINÖRTTI PETER HAJBA, 39, Tukholma, muutti Ruotsiin töihin 2012, äänisuunnittelija. “Nörttiyteni peruspilarit ovat esoteeriset (eli suljetun piirin) kiinnostuksen kohteet ja erakkoluonne. En erotu juurikaan porukasta töissäni tai ystäväpiirissäni. Jo lapsena kiinnostuin tarkkaan rajatuista asioista. Jos leikin jonkun kanssa, leikin mieluiten kaksin. Introvertin peruspiirteitä. Kiinnostus tietokonepeleihin uhkasi lapsena koulumenestystäni. Vanhempani olivat pitkään huolissaan siitä, milloin menisin ‘ihan oikeaan Mitä kaikkien tulisi oppia nörteiltä? Jos haluaa päästä jossakin pitkälle, siihen pitää panostaa melko paljon, usein muun elämän kustannuksella. Tämä ei päde pelkästään ballerinoihin ja huippu-urheilijoihin.
Konttori Kar rkulaise Työelämä joustaa, mutta perinteisen konttorin seinät eivät. Siksi yhä useampi vaihtaa työtilansa yhteisölliseen jaettuun työtilaan. Huili tutki, miltä tulevaisuuden työhuoneemme näyttävät. K U VAT: VA T R I I K K A M A N N I N E N , B E TA H A U S , C L U B W O R K S PA ACE TEKSTI: RIIKK A MANNINEN 18 HUILI NO 5 2 013 13,, J O U L U – TA M M I K U U
et B Betahaus Berliini erliinissä sijaitseva Betahaus on coworking-skenen mekka. Se on yksi Euroopan ensimmäisistä suosituista coworking-tiloista eli yhteisöllisyyttä painottavista jaetuista työtiloista. On heinäkuu ja tutustun kesälomallani Betahausiin. Haluan selvittää, miksi Betahaus on niin suosittu, ja osallistun siksi kahdesti viikossa järjestettävään ohjattuun kierrokseen. Tällä kertaa paikalle on saapunut kuusi muuta innokasta turistia kameroineen ja yksi sopivaa coworking-tilaa tositarkoituksella etsiskelevä paikallinen. Kierrämme ympäri sokkeloista kiinteistöä tilan emännän johdattamana. Jokaisen kulman takaa löytyy hieman erilainen, kotoisa tila. Siellä täällä istuskelee noin kolmekymppisiä, rennonoloisia tietotyöläisiä
NYKYAJAN TOIMISTOT OVAT USEIN LÖYTÄNEET ESIKUVANSA TEOLLISEN VALLANKUMOUKSEN AJOILTA. Betahaus Berliini T yöympäristöjen kehitys on minulle henkilökohtainen asia. Olen 25-vuotias Y-sukupolven edustaja, ja minun on vaikea nähdä itseäni ja tuntemiani muita nuoria aikuisia osana työelämän perinteistä lokeroitua ihmiskäsitystä. Olen ammatiltani sisustusarkkitehti ja opiskellut tilojen suunnittelua monipuoli- 20 HUILI NO 5 2 013, J O U L U – TA M M I K U U sesti. Minut on koulutettu lukemaan tiloja, mutta virastomaailma saa minussa aikaan lukihäiriön. Perinteisen viraston pysähtyneisyys kertoo eri ajasta kuin missä oma sukupolveni elää. Tuntuu, että olemme Suomessa pahasti jäljessä työympäristöjen kehityksessä ja työn joustavuudessa ylipäänsä. Ulkomaiset esimerkit houkuttelevat. Betahausin tiloissa työ on läsnä lattiasta kattoon, ja tunnelma intensiivinen. Silti tutustumiskierroksen jälkeen minusta tuntui kuin olisin kiertänyt valtavaa kahvilaa, jossa oli sähköpistokkeet ymmärretty sijoittaa oikeisiin paikkoihin. Teki mieli istahtaa alas ja kaivaa oma läppäri esiin. B etahausin kaltaisten jaet– tujen työtilojen buumi on jatkunut Euroopassa ja maailmalla pitkään, ja tällä vuosikymmenellä niiden suosio on räjähtänyt. Varsinaisia coworking-tiloja on maailmalla jo yli 2500 ja uusia tiloja perustetaan arviolta 20 viikossa. Lukumääriä on mahdoton arvioida tarkasti, koska coworking-tilan määritelmä on vielä tulkinnanvarainen. Muissa Pohjoismaissa ilmiö on omaksuttu meitä nopeammin, ja valinnanvaraa coworking-tilojen suhteen tuntuu löytyvän. Meillä Suomessa tällaisia työtiloja on noin tusina, mutta monet tilat ovat vasta matkalla kohti yhteisöllisen työtilan määritelmää. Kiinnostavaa on, että coworking-tiloja on perustettu rakennemurroksen kokeneille paikkakunnille: esimerkiksi Lahteen, Saloon ja Valkeakoskelle. Nokian jälkeisessä Suomessa tarvitaankin uusia keinoja. K U VAT: B E TA H A U S , S T E FA N O B O R G H I JA D A N I E L S E I F F E R T naputtelemassa läppäreitään tai älypuhelimiaan reagoimatta heidän ohitseen kulkevaan ja kuvia napsivaan turistijoukkoon. Vaihtoehtoja näyttää olevan runsaasti. Rouheat tilat on sisustettu kekseliäästi pienellä budjetilla ja seinät täytetty käyntikorr teilla sekä projektikuvauksilla. Sieltä täältä löytyy Betahausin workingkäytäntöihin ohjastavia huonetauluja: Työntekijöitä muistutetaan verkostoitumisen tärkeydestä ja positiivisen ilmapiirin ylläpitämisestä. Coworking-yhteisöä pyydetään myös käyttäytymään siivosti ja auttamaan toisiaan. Olen tutkimusmatkalla, koska haluan perehtyä työympäristöjen uusiin vaihtoehtoihin. Tällä hetkellä vallalla olevat toimintatavat eivät houkuttele.
Betahaus Berliini Coworking-tiloista tehdyt selvitykset osoittavat, että suurin osa käyttäjistä on freelancereita. Liittymällä Betahausin kaltaisen tilan käyttäjäksi minäkin voisin vaihtaa kotipöydän sosiaalisempaan vaihtoehtoon, säästää kuluissa esimerr kiksi hyödyntämällä yhteistä tulostinta ja unohtaa oman työhuoneen perustamisen – tilavuokrat ovat nousseet jo aikaa sitten pilviin pääkaupunkiseudulla. F reelancereita on länsimaissa koko ajan enemmän, ja amerikkalainen kirjailija Daniel H. Pink k maalaili jo vuonna 2002 ilmestyneessä suuren suosion saavuttaneessa kirjassaan Free Agent Nation autonomisten toimijoiden freelancer-yhteiskunnan nousua osana suurempaa yhteiskunnallista muutosta. Epävarmuuden aika on näkynyt jatt kuvissa yt-neuvotteluissa, ja suuret muutokset vaativat uudenlaisia toimintatapoja – niin hyvässä kuin pahassa. Esimerkiksi yksinyrittäjiä on nyt 50 000 enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Tätä on sanottu jopa suurimmaksi ansiotyön tekemistavan muutokseksi. Aalto-yliopistossa on parhaillaan käynnissä kansainvälinen monitieteellinen hanke CityWorkLife, jossa tutkitaan ”kolmannessa paikassa”, ei siis kotona eikä perinteisellä toimistolla, tehtävää työtä. ”Coworking-tilat ovat iso juttu Ame- rikassa ja alkavat olla sitä myös Suomessa”, kertoo projektin tutkimuspäällikkö Anu Sivunen. Taustalla on ekologinen suuntaus. Amerikassa työmatkat ovat tunnetusti pitkiä, eivätkä ihmiset halua myöskään tehdä töitä yksin. Meillä Suomessa start-up-buumin myötä syntyneet pienet yritykset ovat ottaneet kahvilat ja jaetut työtilat käytt töön. Tutkijoita kiinnostaa muun muassa, miten joustotyö vaikuttaa työidentiteettiin ja miten työnteko liittyy kaupunkitilan käyttöön. Uudenlaisten työtapojen synnyn on mahdollistanut nopeasti kehittynyt ja halventunut teknologia, joka on helpottanut liikkumista monella tapaa. Toimistohotellifirma Regus tarjoaa Saksassa mahdollisuutta hoitaa työtehtäviä kuten tulostusta Shell-huoltoasemien yhteydessä sijaitsevissa rauhallisissa työpisteissä. Itse olen tottunut kantamaan omaa toimistoa mukanani tähän tarkoitukseen suunnitellussa repussa, johon mahtuu kaikki tarvittava. Coworking-tilat eivät kuitenkaan ole vain luovien alojen projektista toiseen seilaavien keikkatyöläisten kokoontumispaikkoja. Niiden avulla voidaan järjestää työtä laajemminkin. Seuraava Betaha aus s Berliiini kohteeni oli tästä oivallinen esimerkki. L ontoolainen Club Workspace -niminen coworking-tilojen ketju on tehnyt rinnakkain työskentelystä bisnestä. Yrityksille suunnattu konsepti saavutti nopean suosion, ja uusia Club Workspace -tiloja avataan ympäri Lontoota. Piipahdan ketjun suositussa Clerkenwellin työtilassa lokakuisen harmaana aamuna. Maan alla sijaitseva lämpimänsävyisillä puupinnoilla sisustettu työtila antaa tehokkaan ja luottamuksellisen vaikutelman, kun tilaan siirrytään usean lasioven läpi elektronista avainta vilauttaen. Kadehdittavan viihtyisät tilat muistuttavat
Club Workspace Lontoo rittaa erityyppisissä tiloissa. Tämä toimintojen hahmottaminen ja uudelleensijoittelu loi aikanaan myös sen nerokkaan järjestelmän, jossa useimmat meistä kokkaavat ja tiskaavat eri tilassa kuin missä nukumme. Kodin järjestely on suunniteltu mahdollistamaan monia samanaikaisia päällekkäisiä toimintoja, kun taas nykyajan toimistot ovat usein löytäneet esikuvansa teollisen vallankumouksen ajoilta. J moderneja, työskentelyä varten suunniteltuja kirjastoja. Club Workspace osui kultasuoneen tarr joamalla aloitteleville yrityksille järkevästi hinnoitellut tilat, toimivan vertaistukiverr koston ja isommille yrityksille edullisen mahdollisuuden pitää sivukonttoriaan Lontoossa. Myös etätyön tekeminen tällaisesta sivutoimistosta käsin on nouseva trendi. Betahausin ja Club Workspacen kaltaiset joustavat työtilat antavat toivoa. Minun ei ehkä sittenkään tarvitse kiivetä uratikkaita kohti statussymbolinomaista työhuonetta, jonka innovatiivisin tekninen keksintö on oven ulkopuolella älynäytössä vilkkuva älä häiritse -viesti. H uomaan, että radikaaleiltakin tuntuvat muutokset ovat jo alkaneet vaikuttaa myös virastotyöntekijän arkeen. Coworking-tilojen ja upouusien virastojen ratkaisut muistuttavat yllättävästi toisiaan. Mitä tämä tarkoittaa? Muutosten välttämättömyyteen on herätty monesta syystä. Tutkimusten mukaan perinteisten toimistojen työhuoneet seisovat tyhjillään noin puolet työpäivästä, nyt kun liikkuva työ on yhä helpompaa. Hälyinen avokonttori hankaloittaa keskittymistä ja väsyttää, summataan muun muassa Työterveyslaitoksen tutkimuksessa. Perinteinen koppikonttori tarjoaa enem22 HUILI NO 5 2 013, J O U L U – TA M M I K U U män rauhaa, mutta toisaalta kaikki jäävät helposti koppiensa syövereihin, eivätkä puhu toisilleen. Toimistojen suunnittelussa on huomattu, että tietotyötä olisi järkevää, ja tehokkaampaa, tehdä monipuolisemmissa tiloissa. Tämä on johtanut työtilaratkaisuihin, joissa ei omisteta omaa työhuonetta tai edes työpöytää. Tilat on sen sijaan jaett tu eri työtehtäviä varten suunniteltuihin vyöhykkeisiin. Tavallinen päivä tällaisessa monitilatoimistossa, kuten esimerkiksi Betahausissa, voisi siis kulkea suunnilleen näin: aamulla juon kahvini ja tarkistan sähköpostit alakerran kahviossa vaihtaen samalla päivän kuulumiset muutaman tutun kanssa. Iltapäiväksi siirryn avotoimistoon, jossa tehdään töitä ilman hälyä ja hulinaa. Puhelimeni soidessa hakeudun erilliseen tilaan vastaamaan ja iltapäiväksi järjestän tapaamisen erikseen varattavaan rentoon ryhmätyötilaan. Vaihtoehtoiset työympäristöt ovat pyrkineet ottamaan käytäntöön erään hyvin loogisen ajatuksen: erityyppisiä tehtäviä on viisasta suo- oustavuus on hyväksi yrityksillekin. Etätyömahdollisuudet ja nimikkopaikoista luopuminen tehostavat tilojen käyttöastetta, ja yritykset voivat siirtyä käyttämään pienempiä tiloja. Suomessa Microsoftin uusi pääkonttori on hyvä esimerkki tällaisesta toiminnasta. Kun yritys vuonna 2010 siirtyi joustavuutta tukeviin tiloihin, työtyytyväisyys lisääntyi huomatt tavasti. Samalla muun muassa matka- ja kiinteistökustannukset romahtivat. Myös ympäristö kiittää, kun olemassa olevia tiloja käytetään entistä järkevämmin. Työelämän keltanokasta touhu tuntuu loogiselta, sillä opiskelujen aikana nuoret aikuiset ovat tottuneet yhteisessä käytössä oleviin resursseihin ja pidämme tällaista toimintatapaa itsestäänselvyytenä. Betahaus Be liinii Ber
Club Workspace Lontoo Nykyään etätyö, liikkuva työ ja monipaikkainen työ ovat jo arkipäivää monelle, vaikka se ei näkyisikään päällepäin esimerkiksi tilajärjestelyissä. Etätyön tekeminen on seitsenkertaistunut Suomessa vuodesta 1990 vuoteen 2008, kerrotaan Työolotutkimuksessa. Etätyö on helppo tapa vähentää päästöjä, kun kolme neljästä työmatkasta tehdään edelleen henkilöautoilla. Kyytien jakamisen yleistyminen vähentäisi myös ympäristörasitusta. Yksirytminen ihmisvirta matkalla kohti suurta toimistokeskittymää aamusta toiseen on monille jo mennyttä aikaa. Ehkä tulevaisuudessa työntekijät kokoontuvat osan viikosta paikallisiin, viihtyisiin etätyökeskuksiin? Näin saataisiin työmatkustamista vähennettyä kertaheitolla. Lähden katsomaan, miltä näyttävät visiot ja todellisuus yhdessä pääkaupunkiseudun uusimmista toimistotaloista. Y IT:n kesällä valmistunut Vantaalla sijaitseva Avia Line 3 -kiinteistö on enerr giapihi toimistorakennus. Olin toivonut näkeväni YIT:n mainostamia joustoratkaisuja upouudessa talossa, mutta paikan päälle saavuttuani huomaan, että rakennus edustaa perinteistä konttorikulttuuria. Pintamateriaaleissa on osattu ottaa käyttöön kaikki harmaan sävyt. Työympäristöinnovaatiot ja isomman mittakaavan jousto näkyvät vasta lähinnä strategioissa ja suunnitelmissa. Hankala taloustilanne aiheuttaa varovaisuutta näin ison budjetin projekteissa, ja totuttuja rajoja rikkova rakentaminen maksaa lähes aina vähän enemmän. Olen hieman yllättänyt kuullessani, että kyseisen rakennuksen valttikortti on autopaikkojen normaalia suurempi määrä. Etätyökeskusten yleistymistä saadaan ehkä vielä odotella muutama vuosi. Tyhjillään seisoo melkein miljoona neliömett riä toimistotilaa vanhem- malla vuosikertaleimalla pelkästään pääkaupunkiseudulla. Tyhjät toimistot eivät välttämättä ole kovin vanhoja, vaan ne voivat olla 1990- tai jopa 2000-luvulta. Yritykset kuitenkin halajavat koppikonttoreista avokonttoreihin, ja muuttavat siksi uusiin rakennuksiin. Työtiloista on tällä hetkellä selkeä ylitarr jonta suhteessa kysyntään ja tilojen uudelleen hyödyntämiseen etsitään ratkaisuja. Asiaan paneutunut ympäristöministeriössä työskennellyt arkkitehti ja muotoilija Hella Hernberg arvelee, että pääkaupunkiseudulla ei riitä työntekijöitä täyttämään kaikkia vapaana olevia toimistotiloja eli osa neliöistä kannattaisi muuttaa asunnoiksi tai keskuksiksi, jossa asuminen sekoittuu muihin toimintoihin. Vanhoja teollisuuskiinteistöjä on muutettu jo pitkään erilaisiin käyttötarkoituksiin. ”Tyhjenevien virastotalojen maassa voisimme etsiä tapoja vastata paikallisiin tarpeisiin entistä joustavammin. Voisimme muokata olemassa olevia tiloja rohkeasti esimerkiksi ryhmärakennuttamisen menetelmiä hyödyntäen”, Hernberg visioi. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että joukko motivoituneita tavallisia kansalaisia voisi käynnistää korjausrakennushankkeita omatoimisesti. Nämä tyhjät tilat voisivat olla jonkin uuden alku. Mieleeni ilmaantuu taas näkymä Betahausista. Inspiroiva työyhteisö on rakennettu hyvin perinteisen virastotalon näköisen rakennuksen sisälle. B etahausin tarina alkoi yksinkertaisesta ajatuksesta: ryhmä eri alojen ammattilaisia huomasi, että heille ei ollut tarjolla sopivia työtiloja. Niinpä he päättivät perustaa sellaisen itse. ESDIP Berliini Yhteisö alkoi kasvaa, ja Betahaus otti uusia tiloja käyttöönsä kiinteistön sisältä. Näin toiminta kasvoi nykyiseen kokoonsa. Prosessi on vaatinut pioneerihenkeä ja mukautumista muutoksiin. Ohjelmistokehittämisen puolelta lainatun nimen, betatalon, viesti liittyy jatkuvaan jatkokehittelyyn: Betahaus pyrkii vastaamaan ripeästi käyttäjiensä toiveisiin parhaalla mahdollisella tavalla. Tästä hyvä esimerkki oli kierr roksen aikana esitelty uutuudenkiiltävä puutyöpaja, joka oli rakennettu konkreett tisesta tekemisestä kiinnostuneille ja siitä osan ansiostaan saaville käyttäjille. Nykyajan arjen puurtajat näyttävät hakeutuvan yhä monipuolisempiin tiloihin ja kokoonpanoihin. Moni ikäiseni on asett tunut vilkkaaseen Berliiniin, jossa vaihtoehtoisuus on jo valtavirtaa. Itse jään odott tamaan uusia avauksia kotimaan kentällä. Pallo on ilmassa, mutta kuka ottaisi kopin? LÄHTEET: • Tekes: Käyttäjälähtöiset tilat • TOTI-hanke: Monitilatoimiston suunnitteluohje • Andy Lake: Smart Flexibility • Sekä toimistorakentamispalveluiden johtaja Jarkko Pakkala ja projektipäällikkö Timo Immonen YIT
Uuden ajan blingb bling Ennen luksus ja a ekoilu e eivät kuuluneet yhteen, nyt vastuullis uullisuus lisää haluttavuutta. TEKSTI: L AUR A PÖRSTI 24 HUILI NO 5 2 013, J O U L U – TA M M I K U U
O lisiko kuitenkin ekologisinta pitää kaikkea arkiostoksista poikkeavaa kulutusta luksuksena. Jussi NyrhiToki nekin nostavat statusta”, Nyrhinen nen tuntee argumentin. usta jerseymekko ”Suomessa downshiftaaminen on edel- sanoo. maksaa 178,38 euroa leen monen ympäristöihmisen valinta. Vastuullisuus on noussut isoksi asiaksi Tutkimusten perusteella massojen kulutus myös perinteisillä luksusmarkkinoilla, ja Honest byn verkkomuutkin brändit kuin Honest by pyrkivät kaupassa. Mekossa on ei kuitenkaan ole vähenemässä. Ihmiset haluavat tehdä hyvää kulutuksensa avulla, mukaan kisaan. rento, omintakeinen eivät kuluttamatta jättämisen”, Nyrhinen Pariisilainen 1.618-yhteenliittymä leikkaus, ja sivupalkki kertoo, että mallia sanoo. julkaisee verkossa vastuullisen luksuksen on valmistettu vain yhdeksän kappaletta. Mutta eikö ole huolestuttava ajatus, etopasta ja on mukana jakamassa vuosittaisKallis on, mutta eksklusiivisuus houkuttelee. Olen juuri puhunut puhelimessa tä vastuullisesti tuotetuista tuotteista tulisi ta Sustainable Luxury Awardia. Palkinnon luksustutkija Jussi Nyrhisen kanssa. Hänen vain eliitin kukkarolle sopivaa ylellisyyttä? sai tänä vuonna tekstiiliyritys Norlha, joka ”Tavallaan, mutta toisaalta asioilla, jotmukaansa luksuksen määritelmä on, että työllistää tiibetiläisiä nomadeja ja valmiska mielletään luksukseksi, markkinoidaan taa huiveja ja shaaleja jakinvillasta. sitä on rajatusti saatavilla ja vain tietyllä myös massatuotteita. Vastuullisuuden väestönosalla on siihen varaa. Käsite status voi tätä kautta nousta: se on kulttuurisidonnainen. uksuskokemukseen ei edes ei ole enää uhraus vaan joNyrhinen tekee Jyvästarvita ihmeitä. Ystävä meni takin haluttavaa”, Nyrkylän yliopiston kauptyömatkalle toiselle puolelle VASTUULLISUUS hinen huomauttaa. pakorkeakoulussa Suomea yöjunassa ja hemSiis: jos luonväitöskirjaa kulutmotteli itseään ostamalla NIMITTÄIN ON JO nonmateriaaleista tajien muuttuvista lipun ykkösluokkaan. Se oli ekoteko lenKATU-USKOTTAVAA. rakennettua taloa ylellisyysnäkemyktämiseen verrattuna. Demos Helsingin pidetään luksuksistä ja kertoo, toiminnanjohtaja Tuuli Kaskinen taas kersena, ihmiset haettä perinteinen too käyttävänsä innolla sisustussuunnittelilajavat myös muita jan palveluksia – niiden avulla hän välttää luksus – kalliit samaan arvomaaautot, hulppeat muuttamisen isompaan asuntoon. ilmaan liittyviä merkkituotteet, Luksustutkimuksissa korkealle nousetuotteita. Luksuskäsi- vat erilaiset hyvinvointipalvelut, ja nekin purjeveneet – on tyksemme vaikuttaa ar- ovat aika vastuullista ylellisyyttä. saamassa rinnalleen kisiin ihanteisiimme – ja uudenlaisen luksusku”Perinteinen ökyluksus ei ole koskaan ne ovat maailman hyvinvoin- Suomessa lyönyt kunnolla läpi. Siihen on lutustavan, jota määrittelee nin kannalta merkittäviä. Lisäksi vastuullisuus. liittynyt häpeää. Voidaan kysyä, ollaanko luksuksella on taipumus demokratisoitua. ”Ilmiö on kansainvälinen, mutta Suomeillä siirtymässä suoraan vastuullisem”Monet tavarat, jotka ennen olivat lukmessa erityisesti keski-ikäiset, koulutetut paan luksuskuluttamiseen”, Nyrhinen susta, ovat nykyään länsimaissa lähes kaik- miettii. naiset liittävät vastuullisuuden luksukkien ulottuvilla”, Nyrhinen huomauttaa. seen”, hän toteaa. Vastuullisuus nimittäin on jo katu-usHonest by vastaa huutoon. Se on aiemkottavaa. Esimerkiksi pyöräilyä ei pidetä min Hugo Bossille suunnitelleen Bruno ikä sitten voisi olla enää köyhäilynä, vaan ekologisuutensa takia fiksuna liikkumismuotona. Jussi NyrhiPietersin perustama vaatemerkki, jonka vastuullista luksusta? nen tajusi sen viimeistään osallistuessaan selkäranka on läpinäkyvyydessä. Kun Jussi Nyrhinen tilaisuuteen, jossa oli paikalla iso joukko kysyi suomalaisilta Jerseymekon koko tuotantoketju ja hyvin tienaavia yritysjohtajia. hinnan koostumus on klikkauksen pääskuluttajilta, mikä on ”He eivät puhuneet keskenään autoista sä. Puuvilla tulee Turkista, ompelulanka ylellistä, paljon pisteitä sai käsityö: ompevaan vertailivat polkupyöriä. Puheissa viSaksasta, nappien raakamateriaali Eculijan tekemät vaatteet, entisöijällä käytetyt lahtelivat pyörien tekniset ominaisuudet ja adorista. Vaate on tehty Ranskassa, ja sen huonekalut, juuri omiin tarpeisiin räätätekemiseen on mennyt reilut kolme tuntia. löity golfmaila. Tuotantoketjun vaiheet on luksusbrändit”, Nyrhinen kertoo. Huippupyörä on uusi Rolls Royce. Materiaalit ovat maksaneet 33,83 euroa. Ja usein suomalaisessa käsityössä helpompi niin edelleen. selvittää kuin ulko”Läpinäkyvyys on pian luksusbisnekmaisissa merkeissä. LÄHTEET: ”Luksuksessa selle väistämätöntä, koska laatu ja tietoyksilöllisyys on yhä taito ovat ainoita syitä maksaa sellaisia • Jussi Nyrhinen & Terhi-Anna Wilska: ”Kohti vastuullista hintoja”, Pieters sanoo sanomalehti The tärkeää, mutta sen ylellisyyttä? Eettiset ja ekologiset trendit sekä luksuskulutus Suomessa.” Kulutustustkimus.Nyt 1/2012 Australianissa. rinnalle ovat tulleet • The Australian 23.9.13: ”Hugo Boss art director starts ethical Vihdoinkin, huokaa ikuiseen huokollektiiviset arvot, fashion label ’Honest by’” noon omaantuntoon kyllästynyt tiedostava kuten ympäristös• 1.618:n vastuullisen luksuksen opas: guide.1618-paris.com tä huolehtiminen. kuluttaja. M L M
LU KI J A R PA AS LUOMU K L T E K S T I T: R I I K K A S U O M I N E N K U V I T U S: B I R G I T PA AV O L A / TAU L U JA TA P E T T I 1. Herttoniemen ruokapiiri 2. Kallion Oma maa, Kaarlenkatu 15, Helsinki 3. Ruokapuoti Lumo, Kuninkaankatu 26, Rauma 4. Villiverso, Kauppalankatu 2, Hyvinkää 5. Ekolo Helsingin Hakaniemessä ja Jyväskylässä 6. Runsaudensarvi, Kauppakatu 4, Tampere N VALINTA : SUUR IN KAUN ON EIN uomukauppojen uranuurtaja, yli 30 vuotta toiminut Ruohonjuuri voitti selvällä äänten enemmistöllä vuoden parhaan luomukaupan kruunun. Ruohonjuuri on Suomen suurin luomuun erikoistunut kauppa, jolla on viisi kivijalkamyymälää ja verkkokauppa. Taantumasta huolimatta Ruohonjuuri kasvaa kohisten. Liikevaihto on viidessä vuodessa lähes kolminkertaistunut ja parhaillaan ketju etsii vimmatusti lisää liiketilaa Espoon kauppakeskuksista. Ruohonjuuressa 12 vuotta työskennellyt myynti- ja markkinointipäällikkö Johanna Koskinen kiittelee menestyksestä asiakkaita. “Asiakkaamme välittävät meistä. Saamme heiltä valtavasti ideoita ja joka päivä keskimäärin 15 toivetta uusista tuotteista. Koska asiakkaamme matkustavat paljon ja seuraavat trendejä, pystymme heitä kuuntelemalla olemaan monissa asioissa askeleen edellä.” Huilin lukijat kiittelivätkin juuri Ruohonjuuren monipuolista valikoimaa. ”Monet tulevat Ruohonjuureen katsomaan, mikä on nyt pop”, Koskinen kertoo. R MUITA KEHUTTUJA LUOMUKAUPPOJA: E ID RUOH PA – P O U URI O N JU uohonjuuren taival kuvaa ekoscenen kehitystä Suomesssa. 80-luvun alussa ympäristöjärjestö Pehmeän teknologian seura ry:ssä keksittiin tilata myyntiin laatikollinen saksalaista harmaata uusiopaperia. Se teki kauppansa ja toiminta kasvoi kokonaiseksi luomukaupaksi. Vuosien varrella valikoimissa on ollut kehitysmaakäsitöitä, pahkahuonekaluja, luonnonmaaleja ja vaatteita. Kun kauppa vuonna 2006 muutti VR:n makasiineilta Kampin keskuksen kylkeen, myös valtavirran kuluttajat löysivät Ruohonjuuren ja toiminta lähti nousuun. Valikoimaa keskitettiin luomuun ja viime vuosina yhä enemmän superfoodeihin. 2010-luvulla myymälöihin on satsattu entisestään. Turun myymälää on ollut kehittämässä palvelumuotoilutoimisto ja Tampereen keväällä avatussa myymälässä on luomuleivonnaisten paistopiste ja Cocovin pyörittämä smoothie-baari. Samaan aikaan myös isot marketit panostavat luomuun, mutta se ei Koskista pelota. “Markettien luomumyynti tekee luomusta uskottavampaa, näkyvämpää ja realistisen vaihtoehdon useammalle. Meidän erikoisliikkeiden pitää erikoistua ja satsata palveluun.” Siinä Ruohonjuuri on onnistunut. Nyt asiakkaat kyselevät Ruohonjuuresta jatkuvasti take away-annoksia. Koskisen mukaan kysyntään on vaikea vastata, koska lisäaineettomia luomuvalmisruokia ei löydy markkinoilta. Tulevaisuuden haave onkin löytää joku pyörittämään Ruohonjuuri-ravintoloita kauppojen yhteyteen. Siellä voisi syödä luomulounaan tai napata terveellisen illallisen mukaan. Ehkä ensi vuonna kruunataan myös Suomen paras luomuravintola? VESA-MATTI L AHTI , johtava asiantuntija Sitra: “Vuoden 2013 paras idea on suomalainen aurinkoenergiayritys Naps. Aurinkoenergia on yksi keskeisistä ratkaisuista ilmastonmuutoksen hillinnässä ja se on lähienergiaa. Sen avulla parannetaan myös ihmisten elinoloja kehittyvissä maissa. Vaikka Naps ei olekaan tänä vuonna perustettu yritys, on sen merkitys noussut tänä vuonna julkaistun IPCC:n raportin myötä nyt entisestään.” NÄITÄ HUILI RAKASTI 2013: Kookospalmusokeri Mia Höytö Cosmetics Arctips-huopikkaat Potkupyörät Sun Spelt spelttilaku RePack-kestopostipaketti Raikastamon luomulimut Nurmi –vaatemerkin bisnesmallisto Musta orkidea –kirja Momo-kodit Punajuuri…
EK O YR I T Y S – J O 2 013, J O U L U – TA M M I K U U NNOSTAV K II IN HUILI NO 5 EN 28 YYDEN S I L L YLE LA ASIAL INTA: VUO D L uonnonkosmetiikkakonsepti Jolie lanseerattiin vasta reilu vuosi sitten, mutta se on jo ehtinyt saada vankkumattoman fanijoukon. Jolie julistaa hyvän olon ilosanomaansa kivijalkamyymälässä Helsingissä, nettikaupassa ja verkkomediassa. Huilin lukijat kiittelivät yrityksen uutta ja raikasta tyyliä sekä erityisesti verkkokaupan ihania pakkauksia. ”Haluamme tehdä ekologisuudesta trendikästä ja tuoda siihen luksusta. Aiemmin luonnonkosmetiikkaa pidettiin ehkä mäntysuopa-aaltopahvi-ekohippeilynä”, sanoo Jolien toinen perustaja Jutta Ruonansuu. Hän uskoo, että tulevaisuudessa kosmetiikan puhtaus on samanlaisenen lisäarvo kuin luomu ruoassa. Luonnonkosmetiikan markkinat Suomessa kasvavat ja, kiitos Jolien, täällä- LUKIJOID EN L VA Jolien valinta vuoden 2013 parhaaksi luonnonkosmetiikka tuotteeksi: Patyka Bioliftin korjaava yöseerumi. “Tekee ihosta pehmeän ja heleän, kuivan ihon pelastaja ja ryppyjen pehmittäjä“ E LI kin valikoimaan on tullut hoitolatasoisia merkkejä. Yritys on juuri aloittanut kolmen ylellisen pariisilaismerkin maahantuonnin, ja tammikuussa Helsingin keskustassa aukeaa Jolien oma spa. ”Vuodelta 2014 odotamme kasvua ja kansainvälistymistä”, sanoo Ruonansuu. Tätä kaikkea seurataan tietenkin Jolien blogissa. Siellä Ruonansuun ja yhtiökumppani Katja Kokko myös tilittävät rehellisesti yrittäjäväsymyksestä ja rahahuolista. Ruonansuu uskoo, että Jolien suosion takana on juuri heidän avoimuutensa ”Kerromme rehellisesti yrityksen perustamiseen ja pyörittämiseen liittyvistä asioista, niistäkin, jotka eivät ole pelkää pumpulihattaraa. Uskon että se kiinnostaa ihmisiä, varsinkin kun monet näinä aikoina pohtivat, uskaltaisivatko vaihtaa järkevän päivätyön siihen omaan juttuunsa.” 1. Kymmenet tuhannet ihmiset viettivät Docventures tv-ohjelman innoittamana lihatonta lokakuuta 2. Jakamistaloudesta ilmestyi ensimmäinen suomalainen kirja Kaikki jakoon! 3. Nanonikotinoidit kiellettiin mehiläisten suojelemiseksi. 4. Itämeren vihrein alus kaasulla kulkeva Viking Grace laskettiin vesille. 5. Pajuniemi toi markkinoille luomubroilerin. 6. Joukkorahoitus löi läpi Suomessa ja on jo mahdollistanut muun muassa kymmenen levyn ja seitsemän elokuvan tekemisen. Sekä Huilin julkaisun jatkumisen! 7. Helsingin Sanomat kirjoitti pääkirjoituksessaan: On aika ajaa autot pois Helsingin keskustasta 8. Muotiala alkoi pohtia vaatejätteen kierrätystä. 9. Pyöräily Helsingissä lisääntyi viidenneksellä. 10. Kaikki pääministeriä myöten innostuivat villiruoasta. 11. Lämpöpumppujen määrä Suomessa ylitti puoli miljoonaa. 12.Yhdysvaltain Helsingin lähetystö remontoitiin ympäristörakentamisen lippulaivaksi. 13.Luomumarkkinat jatkoivat kasvuaan ja luomua ostettiin noin viidennes enemmän kuin 2012. 14. Vantaan kaupunki onnistui säästämään kouluissa ja päiväkodeissa sähköä 280 000 euron edestä. 15. Yhä useampi taho alkoi miettiä keinoja ruokahävikin vähentämiseksi. 16. Kaupunkiviljely laajeni muun muassa Kaupunkirenki-idean myötä.
CK L LUKIJOID E N EKOBLOG IK U VA : S U S A N N A S U O M I N E N / P I S A R A P H O T O G R A P H Y ”tämä on blogi ftalaateista”, ei kukaan sellaista jaksaisi lukea. Nyt saan ihmiset koukutettua ja sitten lukijat vahingossa aivopestään ftalaattien vaaroista”, hän nauraa työhuoneellaan Helsingin Kalliossa. Shingler tietää, että hänen mielipiteisiinsä luotetaan. Se näkyy blogin mainostajien myynneissä. Hän on saanut satoja euroja provisiota esimerkiksi kehumansa juotavan saven myynnistä. Vastikään iso automerkki ehdotti mainosyhteistyötä. Kun Shingler huomasi, että Saksan autoliiton 134-sivuinen raportti osoitti, ettei auto suinkaan ollut markkinoiden ekologisin, hän kieltäytyi yhteistyöstä. ”Lukijat olisivat varmasti kyselleet, että miksi olen juuri tässä mainoksessa. Nyt meidän perheemme jatkaa elämää ilman autoa.” V aikka Kemikaalicocktail ja sen aiheet vievät Shinglerin kaiken ajan, hän voisi hyvin kuvitella jonkun muunkin ammatin. Stylistina ekomekka Berliinissä voisi olla hauskaa. EN K I EM JONKUN ÄKIN TÄYTYY TÄST PUHUA D H erätessään tammikuisena aamuna vuonna 2008 tvtoimittaja Noora Shingler keksi viimein nimen blogille, jossa hän jakaisi tietoa ruuan ja kosmetiikan kemikaaleista. Hänen unelmansa oli, että siitä tulisi kolmekymppisten oma kuluttajafoorumi. Syntyi blogi Kemikaalicocktail, ja kuluneiden kuuden vuoden aikana Shingler on laatinut sen aiheista yli 4500 kirjoitusta. Blogia lukee joka viikko 35 000 ihmistä ja sen myötä blogeista on tullut Shinglerin päivätyö. Kemikaalicocktailin myötä hänestä on tullut kirjailija, luennoitsija ja viimeksi luonnonkosmetiikkamerkki Madára pyysi hänet avuksi kehittämään uuden voiteen. Kemikaalicocktailin vuoden parhaaksi ekoblogiksi äänestäneet kiittelivät sen monipuolisia aiheita, asiantuntemusta ja aitoa välittämistä. Shingler kirjoittaa talvihaalareiden kemikaaleista, sellerinsyönnistä ja antaa huutia naistenlehtien kuvanmuokkaukselle. ”Kirjoitan paljon juttuja saman elämäntyylin ympäriltä. Jos sanoisin, että LINTA: VU VA O K A A LICO I TA ”En minä välttämättä haluaisi vain kirjoittaa näistä asioista, mutta jonkun Suomessa täytyy pitää niistä meteliä. Puhutaan Itämeren saastumisesta, ja sekin on tärkeää, mutta samaan aikaan on räjähtämässä helvetillinen kemikaalipommi, eikä kukaan edes puhu siitä”, hän pauhaa. Blogin kirjoittaminen on niin tärkeää, että kun Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö houkutteli Shingleriä kunnallisvaaliehdokkaaksi, hän kieltäytyi mietittyään hetken. Aika ei riitä kaikkeen. ”Uskon että blogi on yhtä tehokas kuin että olisin kaupunginvaltuustossa. Siellä ei kukaan päätä yksin.” Shinglerin mielestä maailman muutos lähtee yksilöistä. Hänestä me voimme vaikuttaa sillä, mihin panemme rahamme. ”Me tarvitsemme joka tapauksessa ruokaa, pesuaineita ja kosmetiikkaa ja ostamme heräteostoksia. Musta on makeampaa, että ne ovat hyviä ostoksia.” Hyvien ostosten vuoksi hän on valmis laatimaan muutaman tuhat blogikirjoitusta lisää. Työn alla on myös kirja arkikemikaalien vaikutuksesta lisääntymiskykyymme.
LU KI J N VALINTA : ILM & TER AINEN VEELL INEN E ID – HDE N U U K O AK O O SI L ukijoiden suosikkimatkakohteet olivat hyvin luonnonläheisiä: lähimetsä, lähipuisto ja ykkösenä Nuuksion kansallispuisto. Nuuksion kansallispuiston valtti on hyvä sijainti Espoon, Kirkkonummen ja Vihdin välissä ja monipuolinen luonto. Siellä voi kokea rotkoja, tammimetsää, korpea ja järviä. Eikä tule ahdas, vuonna 1994 perustetun kansallispuisto pinta-ala on 53 km2. Tänä vuonna Nuuksion kiinnostavuus kasvoi vielä entisestään, kun siellä aukesi upea luontokeskus Haltia. R PA AS LÄHIMAT K M etsään kannustavat myös Metsähallitus ja Marttaliitto yhteisellä kampanjallaan Mennään eikä meinata! ”Metsään meno ei ole yhtään vaivalloista, sitä varten ei tarvitse varusteita eikä osata mitään. Luontoa löytyy lähimetsästä 30 HUILI NO 5 2 013, J O U L U – TA M M I K U U ja sinne voi mennä hyvien eväiden kanssa ”, sanoo Metsähallituksen luontopalveluiden tiedottaja Laura Tahkokallio. Talvella metsän voi kokea uudella tavalla hiihtämällä ja Nuuksioon järjestetään Helsingistä lumikenkäretkiä. Niiden päivähinta on noin 65 euroa. Lyhyelläkin luonnossa oleskelulla on terveysvaikutuksia. 10 minuuttia metsässä saa verenpaineen laskemaan ja 20 minuutissa mieliala tutkitusti kohenee. Nuuksion kansallispuistoon ja luontokeskus Haltiaan pääsee Espoon keskuksesta lähtevällä bussilla numero 85(A). HILKULLA HOPEALLE JÄIVÄT: 1. 2. 3. 4. Lähimetsä Fiskars Tallinna Turun saaristo.
Reilusta ruoasta ja kauniista kierrätyksestä bloggaava Recyclien Katja jakoi Huilin kanssa omat vuoden 2013 kohokohtansa. 1. Anna Nygård Design ja sälekaihtimien uusi elämä – huomaan postanneeni AND:istä usein tänä vuonna. Miten hyljeksitystä raaka-aineesta voikin luoda jotakin näin kaunista ja hyödyllistä? 2. Globe Hope 10 vuotta – olen saanut olla mukana juhlimassakin... 3. Mahdoton ja Mpankki – hankkeita, joissa yritykset myyvät ylijäänyttä materiaalia toisilleen. (Ex-)teollisuuskaupunki Lahdesta löytyy todellisia vetureita! 4. Tavarataivas-elokuvan Euroopan-valloitus – Puola, Ruotsi, Saksa, Tanska, Iso-Britannia... minne vielä? 5. Virkkuri – Molla Mills teki virkkaamisesta yhtäkkiä kaikkien rakastamaa rock’n’rollia! Recylie tykkää etenkin kun raaka-aineena on kierrätys- tai ylijäämämateriaali ja virkkaamalla voi myös tuunata kierrätysesineitä. 5. K ATJA N K U VA : S I N I P E N N A N E N / S I N I N E N 1.
UUSI JOULU KAUPUNKI TEEHUONE CHAI WAN Lahjakortti: Viikonlopun teebuffet 23 €/henkilö 32 HIMA JOOGA 5x joogakortti 60 € LUMI FRENN Sylvilompakko 155 € Denimkravatti 69€ HUILI NO 5 2 013, J O U L U – TA M M I K U U L APUAN KANKURIT Keittiöpyyhe Pompom 16 € TAITO SHOP Musta5101 -tiskiharja 9,50 € Helsingin Torikortteleista löydät kotimaiset, eettiset ja ekologiset joululahjat. Sekä paljon ihania aineettomia elämyksiä! Tässä Huilin suosikit. WWW.TORIKORT TELIT.FI
Ruokaliite 1 . Suomen urbaanein juustola 2 . Söitkö k lounaaksi facebrow fa o ning-suihketta t ? 3 . Pa P rhaat a ta t lvivi l hannekset K U VA M A R K U S S O M M E R S T E K S T I T: R I I K K A S U O M I N E N
Ruokaliite Herkkuja akateemisista lehmistä V ain 9 kilometriä Helsingin rautatieasemalta laiduntaa lehmiä. Siellä Viikissä sijaitsee myös Helsingin Meijeriliike Oy. Sen perustaja Antti Alavuotunki harmitteli Suomen yksitoikkoista juustotarjontaa. ”Olisi kiva, jos meilläkin olisi enemmän paikallisuutta ja pientuotantoa. Euroopassa lähes jokaisella paikkakunnalla on oma juustola.” Alavuotunki oli aiemmassa päivätyössään tutkinut juustojen kypsymisen diagnostiikkaa Helsingin yliopistolla Viikissä. Saman yliopiston koetilalla aivan vieressä asuu 60 kappaletta ayrshire -rotuisia lypsylehmiä. Niiden maito on erittäin puhdasta ja sopii siten mainiosti juustotekoon. Aiemmin Valio haki kaiken maidon meijeriinsä, mutta kesästä saakka Alavuotunki on tehnyt osasta juustoa. Viikossa hän keittelee reilut 1500 litraa maitoa. Valikoimassa on neljä eri tuotetta, joiden nimetkin henkivät paikallisuutta: camembert-tyylinen juusto on Linnunlaulu, kerr mainen homejuusto Klippan, puolikova pintakittinen Jätkäsaari ja pippurilla maustettu valkosipulituorejuusto Viaporin ruuti. ”Minulle tärkeintä on maku eikä esimerkiksi maksimoitu 34 HUILI NO 5 2 013, J O U L U – TA M M I K U U myyntiaika. Pienillä tuotantomäärillä ja käsityöllä voin tehdä juustoja, joiden myyntiaika on kolme viikkoa eikä kuten teollisuusjuustoilla kaksi kuukautta.” Reseptit ovat Alavuotungin omia, mutta hän kiistää kehittäneensä ne. ”Ei juustoa voi enää keksiä. Olen ammentanut ne keskieurooppalaisesta juustotraditiosta.” Meijeriliikkeen valikoimaa on tarkoitus kasvattaa Alavuotungin omiin suosikeihin pintakypsytettyihin juustoihin. Niistä tulee eurooppalaistyylisen voimakkaanmakuisia ja hajuisia. Juustot käyvät hyvin kaupaksi, vaikka Helsingin Meijeriliike ei markkinoi mitenkään itseään. Siihen Alavuotungin aika ei riittäisikään, juustojen teko vie kaiken hänen aikansa. Hän on silti tyytyväinen, että vaihtoi työnsä ympäristöriskien arvioitsijana juustoihin. ”Halusin tehdä jotain josta jää konkreettinen jälki. Esikuvanani on vanhan ajan käsityöläisyys. Tässä näen tuotteen koko valmistumisen raaka-aineesta valmiiksi juustoksi.” www.helsinginmeijeriliike.? g j
Maistuisiko facebrowning-suihke? vintoloitsija Fazer ei ollut ilmeisesti koskaan leikannut keittiössä mitään, kaikki tuli valmiiksi paloiteltuna tukusta. Jotta salaattipöydän antimet eivät nahistuisi, ne ruiskutetaan antioksidanteilla. K F acebrowning-suihke on tavallinen monissa lounasravintoloissa. Se ei ole itseruskettava voide, vaan se korvaa paistopinnan ja antaa esimerkiksi jauhelihamurekkeen pinnalle kauniin värin. Nam nam. Söpö kulmakahvila myy lämpimäisiä: oikeasti ne ovat Fazerin 90 gramman pakastevoisilmäpullia, jotka sisältävät viittä E-koodia. Kaupassa sentään sisällysluettelon voi tarkistaa, ravintolassa olet ruokalistan mielikuvitustermien armoilla: ”Isoäidin kaalilaatikko”, ”Martinan lasagne”, ”Tahititivanilja-pannacotta” un lukee suomalaisia ravintola-alan ammattilehteä, huomaa, kuinka paljon niissä mainostetaan einestiivisteitä ja pakasteita. Nyt selvisi miksi! Ruotsalainen Mats-Eric Nilsson, tuo ruuan alkuperästä kiinnostuneiden idoli, on julkaissut uuden kirjan Saltad nota (suom. Suolainen lasku). Siinä hän pureutuu ravintolaruuan taustoihin. Kaukana ovat ne ajat, jolloin jopa grillillä nuijittiin lehtipihvit ja valmistettiin itse herkkusienikastike. ats-Eric Nilssonin mukaan nykyään lähes Nilsson kaikki ravintolat ketjumättölöistä huippuei syytä paikkoihin käyttävät runsaasti keittivalmistuotteita. öiden Sen huomasivat esialennustilasta kokkeja vaan Muist merkiksi kunnianhiravintoloiden omistajia. at 80 -lu ko hamp moiset Brydlingin Ammattitaitoinen henurilais vulta k Ketju n peru etjun Cloc Ruot s sisarukset ottaeskilöstö on nykypäivänä k sti 19 in va 70 -lu in? vulla joka y ltiollinen r saan hoteisiinsa kallista. Siksi on helavin ritt Euroo i panna ka tolayhtiö, tavaratalo Åhléns pointa laatia ruokam p a p n vall aloitt oituks oihin an e Cityn ravintolista, jonka kuka vaan Kulta elle McDo ensa na is kilpail et kaaret v ldsille. lan Tukholman osaa sekoitella puolio u toimin n ja Clock ittivat tansa lopet keskustassa. He valmiista aineksista. t v i u on (Lähd e Salt na 1999. joutuivat siivoamaan Saksassa ravintoloiad no ta kaapeista kanisterikauden täytyy ruokalistoispalla lisäaineita tihkuvia saan mainita annoksissa muffinssiseoksia ja muita käytetyt lisäaineet. Sielläkin siijauheita. Sen sijaan keittiöstä ei tä tosin lipsutaan eikä kontrollia ole. löytynyt lainkaan leikkuria. Aiempi raMikä siis ratkaisuksi ravintolavieraalle? Valitse ravintola, jossa on lyhyt ruokalista. Tilaa kauden tuotteita. Hyvä merkki on, jos ravintola leipoo itse leipänsä. Huili ehdottaa lisäksi joukkovoimaa. Suomessakin keskustellaan ravintola-annosten sisällöistä, esimerkiksi Facebookin Safkatutka-ryhmässä. Kerrotaan ravintolaalalle, että haluamme kunnon ruokaa. MAKUVINKIT TUKHOLMAAN: Luomukonditoria Genuin ei käytä mitään lisäaineita. Heidän herkkujaan voi ostaa Åhléns Cityn kahvilasta. Ruokarekat! Tarkista päivän tarjonta täältä www. stockholmfoodtrucks.nu Vanhassa kaupungissa sijaitseva 19 Glas on erikoistunut käsityönä tehtyihin alkuviineihin. M Mats-Eric Nilsson Saltad nota (Ordfront 2013)
Rohkea R ruusukaalin syö! Keskitalvi on sesonkiruokaa suosivalle vaikea. T ntuu, että mielikuvitus loppuu kaalin ja juuTu resten jälkeen. Mutta ensi vuonna on toisin! L aura ja Samuli Karjula olivat liikuntaharrastuksensa vuoksi olleet vuosia kiinnostuneita terveellisestä ruokavaliosta. Kun he kaksi vuotta sitten alkoivatt odottaa perheen esikoista, piti ruokalaskuun kiinnittää tulotason laskun vuoksi entistä tarkempaa huomiota. Satokaudet vaikuttivat suuresti vihannesten hintoihin, mutta oli vaikea tietää, mikä vihannes oli kulloinkin parhaimmillaan. Lähikaupassa kurkku ja tomaatti olivat paraatipaikalla vuodenajasta riippumatta. Niinpä Karjulat alkoivat koota omaa sesonkikalenteria, ja lähipiiri innostui siitä niin paljon, että Samuli Karjulan veli Johannes laati sen pohjalta seinäkalenterin. Kalenteriin on listattu sadan tavallisimman hedelmän ja vihanneksen satokaudet. Osana satokausikartoitusta pariskunta myös kokeili kaikki kaupoista löytämänsä vihannekset. Yksi iloisista yllätyksistä oli joulukuussa sesonkiaan elävä ruusukaali. ”Ruusukaali tuntuu traumatisoivan herkästi ihmisiä ja aluksi minäkin vähän kauhistuin kun Samuli toi niitä kaupasta, mutta ne olivatkin kypsennettynä älyttömän hyviä”, Laura Karr jula vakuuttaa. Samulin suosikki on mustajuuri. “Se on mahtavan voimakasarominen. Jos kotimainen mustajuuri yleistyisi kaupoissa niin siitä tulisi ihan varmasti seuraava lehtikaali”, hän nauraa ja viittaa vuoden 2013 trendikasvikseen lehtikaaliin. Kalenterin tekijöiden toive on, että kauppa alkaisi huomioida satokaudet. ”Kauppias saisi myytyä vihannekset ja hedelmät kun ne ovat parhaimmillaan, silloin ne olisivat myös kulutt tajalle halvempia”, Samuli Karjula sanoo. www.satokausikalenteri.? Kalenteri löyytyy y myö y s mobiiliap pplikaationa Luomuruokaa, superfoodeja, lähiruokaa, terve?stuo?eita ja luonnonkosme?ikkaa? Valloitu sinäkin valikoimastamme! V 6 dl vehnäjauhoja 1 rkl leivinjauhoja 4 dl vettä 180 g voita tai maidotonta margariinia 4 dl soke k ria 180 g kuivattuja apriko k oseja pilko k ttuina 3 munaa 375 g rusinoita 125 g coctailkirsiko k ita pilko k ttuna 60 g ananassäilyket k tä (eli pieni ananassäilyke k tölkki) 3-4 rkl rommia, viskiä tai ko k njakkia (baarikaapin pullonpohjat kel k paavat hyvin) Kuivattuja apriko k oseja ja rusinoita ke k itetään voi-vesi-seoksessa noin 20 minuuttia. Seos jäähdytetään. Joukko k on lisätään kirsikat, ananas ja alko k holi. Seko k ta vehnäjauhot ja leivinjauhe ke k ske k nään. Va V tkaa sähkö k vatkaimella hedelmäseokseen munat ja siivilöidyt jauhot. Paista 160 asteisessa uunissa tunti tai hiukan yli. Ko K ke k ile tulitikulla. Kakkua voi halutessaan vielä kastella päivittäin alkoh k olilla, jolloin se muuttuu entistä mehevämmäksi. Kakku säilyy maukkaana uudenvuoden yli. Lapin Marian HELSINKI: Kamppi: Salomonkatu 5 Hakani?mi: S??n?i?t?n ?anta?? 5 TURKU: Yliopistonkatu 23 TTAMPERE: Hämeenkatu 15 sERKKKKAUPPA: P ?????uo?on?uu?i?? Elinvoimaa elämääsi! Hannan n joulukakku eli mailman maistuvin hedelmäkakku LUOMUGLÖGI Fiksuja valintoja h?vin vinvvoin oin?si ?si tuek tueksi si helpos? ja herkullises? Ruohonjuuresta. Korvatunturin marjoista ja Päiväntasaajan mausteista. T Tarjousk oodilla 83PSEHGU KAIKKI TUKTTEET 3??12? as? Ruohonjuuren verkkokaupasta - 10 % www.ruoohonju n uri.fi Myynti S-marketit, Prismat ja luomukaupat.
hitaat hiilihydraatit suomalaisista luomuraaka-aineista. AIKA 50 % S-ryhmän käyttämästä sähköstä tuotetaan puhtaasti tuulivoimalla vuonna 2016
2 1 5 3 4 7 6 S /A \T \T /U \M /A \N K \A \U /P \P /A R I I K K A M A N N I N E N & S A A N A T U R U N E N K U VAT: A N N A A U T I O Huilin toimittaja kulki viime kesän silmät auki yllättäville löydöille. Hylätyistä tavaroista syntyi kokonainen tunnelmallinen sisustus.
1. Musta, puunsyykuvioinen hyllylevy – Taloyhtiön roskakatos, Harju. 2. Valkoiseksi maalattu, puinen lokerikko - Taloyhtiön roskakatos, Harju. 3. 2 kpl mustavalkoisia lehtikoteloita – ”Saa ottaa” -merkitty löytötavara, Helsingin Yliopisto, Kaisaniemi. 4. Vanha koulutuoli - Taloyhtiön roskakatos, Harju. 5. Musta karvanukkamatto – Taloyhtiön roskakatos, Harju. 6. Kevytrakenteinen pöytä – Taloyhtiön roskakatos, Harju. 7. 1 kpl iso lehtikotelo ja 5 kpl pieniä lehtikoteloita, pahvinvärisiä – ”Saa ottaa”-merkitty löytötavara, Helsingin Yliopisto, Kaisaniemi.
1 2 3 5 4 6 7 8 1. Pinnatuoli, lakattu koivu - Taloyhtiön roskakatos, Lahti. 2. Harmaat täyspuiset tikapuut – Taloyhtiön roskalava, Hermanni. 3. Tekonahkainen rahi – Taloyhtiön roskalava, Keuruu. 4. Räsymatto – Taloyhtiön roskakatos, Lahti. 5. Messinkilautanen – Taloyhtiön roskakatos, Harju. 6. Puinen, musta tarjotin – Taloyhtiön roskakatos, Harju. 7. Harmaa arkku metallisin vahvikkein – Taloyhtiön roskakatos, Lahti. 8. Teräsrunkoinen, lasinen sivupöytä – ”SAA OTTAA”-merkitty löytötavara, Kaapelitehdas, Ruoholahti. 40 HUILI NO 5 2 013, J O U L U – TA M M I K U U
BääÄd BUSINESS? Miksi aikuinen lammas ei kelpaa lautaselle? Suomalainen syö yhä useammin lammasta, mutta yleensä se on uusiseelantilaista. Kotimaisen lampaan on oltava karitsaa. Huili kävi lammastiloilla ihmettelemässä asiaa. T E X T I : L A U R A R A N TA N E N K U VAT: PA S I L E I N O 42 4 2 HUILI NO 5 20 013 01 13 1 3 , J O U L U – TA TA M M I K U U
A lussa oli kysymys. Miksi suomalainen aikuisen lampaan liha ei mene kaupaksi, vaan suomalainen kuluttaja haluaa syödä vain karitsaa, vauvalammasta? Samalla tänne tuodaan pakastettua aikuisen lampaan jämälihaa ulkomailta ja se käy hyvin kaupaksi. MTT:n tutkimusten mukaan kotimaisen karitsanlihan kysyntä kasvaa, ja monet lampurit joutuvat myymään ei-oota. Jos vastausta yrittää saada kaupan edustajilta, se on vakio. “Sitä myydään, mitä asiakas ostaa.” Lähdetään kysymään vastausta tuottajilta. Y läneellä Rintalan luomutilalla vastaan juoksee lyhytkarvainen bordercollie Heili kuono huurussa ja häntä heiluen. Anne ja Tapio Rintala ovat kasvattaneet lampaita ja viljelleet tilaansa vuodesta 1982. Sinä vuonna Rintalat menivät naimisiin. Tila on Tapion sukutila, ja siellä on aina ollut lampaita. Kun Rintalat muuttivat tilalle, Tapion äiti lahjoitti heille tupaantuliaislahjaksi viisi suomenlammasuuhta, eli naaraslammasta. EU-ajan alkuun Rintalat pitivät vanhassa navetassa kymmenisen uuhta kerrallaan. Sitten piti miettiä, annetaanko lampaat pois vai laajennetaanko. Nyt lampaita on 800. Rintalan tila on suomalaiseksi lammastilaksi suuri: samaa kokoluokkaa on vain viitisentoista muuta. Suomalaisten lampoloiden keskikoko on 64 uuhta. Monella lammastilalla eläin hyödynnetään kokonaan, toisin kuin esimerkiksi naudan- tai 44 HUILI NO 5 2 013, J O U L U – TA M M I K U U sianlihantuotannossa. Pelkkää lihantuotantoa lammastuotanto ei ole. Rintalan tilalla on oma tilapuoti ja nettikauppa, joista voi ostaa lihaa, mutta myös oman tilan lampaista tehtyjä jalosteita ja säilykkeitä, villaa lankana ja huovutusvillana sekä lampaantaljoja. Aikuisen lampaan liha kelpaa Rintaloidenkin kokemuksen mukaan vain hifistelijöille. Kulinaristiasiakkaista lampaan liha on maukkaampaa kuin mieto karitsanliha. “Aikoinaan puhuttiin, että aikuinen lammas maistuu villasukalta. Niin on saattanut ollakin aikoina, jolloin lampaita pidettiin samoissa tiloissa nautojen kanssa.” Silloin lihaan tuli sivumaku lampaiden hikoillessa kuumissa ja kosteissa oloissa. Ruokintakin poikkesi nykyisestä. Mutta nyt sivumakua ei enää ole. Silti suomalainen aikuinen lammas ei kelpaa ruoaksi. U usiseelantilainen lammas kelpaa. Vain viidesosa Suomessa syötävästä lampaasta on kotimassa tuotettua. Uudesta-Seelannista tuodaan Suomeen halpoja, niin kutsuttuja “poteriä” jotka eivät käy kotimaassaan kaupaksi. “Kaupat saattavat sulattaa pakasteet ja ne myydään lihatiskistä ’tuoreena”, Tapio Rintala kertoo. Parasta ennen -päivä on kolme vuotta pakastamisesta eteenpäin, joten liha on voinut olla jo pitkään pakkasessa. Mausta sen kuulemma huomaa. Anne Rintala teki kerran sokkotestin ja valmisti ihan samalla reseptillä oman tilan lammasta ja uusiseelantilaista. Kun tuttavaperhe saapui illalliselle, niin oman tilan
AIKUISEN LAMPAAN LIHA KELPAA RINTALOIDENKIN KOKEMUKSEN MUKAAN VAIN HIFISTELIJÖILLE. lihasta tehty ruoka loppui alta aikayksikön, mutta tuontilammasta jäi seuraavillekin päiville. Nyt Uudessa-Seelannissa ollaan siirtymässä lammastaloudesta maidontuotantoon, sillä Kiina ostaa maitotuotteita niin paljon kuin niitä tuotetaan. Suomalaisen lammastalouden tavoitteena onkin, että vuoteen 2015 mennessä puolet Suomessa syödystä karitsanlihasta on kotimaista. Se tarkoittaa yhä suunnitelmallisempaa tuotantoa. Suomessa moni pieni lampola on lopettanut toimintansa, ja tilojen koot ovat kasvaneet. Rintala näkee lammastaloudella suuren yhteiskunnallisen merkityksen. 40 prosenttia maapallon pinta-alasta on viljelykelvotonta, mutta laidunkelpoista. “Maailman elintarviketuotanto saattaa ratketa viljelykelvottomilla alueilla. Mei- dänkään tilamme jokirantaa ei voi viljellä, mutta lampaat sopivat kierrättämään sen alkutuotteen.” Näin laidunala ei mene hukkaan, vaan päätyy lampaan kautta ihmisravinnoksi. M uutenkin lammastuotanto vaikuttaa eettisemmältä kuin moni muu eläintuotanto. Rintalan mukaan takavuosina tukipolitiikka saattoi ohjata niin, että lampaita otettiin aika lyhytnäköisesti tukien takia, jolloin tuottaja ei osannut tai halunnut perehtyä lampaiden hyvään hoitoon, mutta mikään iso ongelma sekään ei ollut. “Lammastiloilta ei saa skandaalimateriaalia, olemme aika avoimia.” Avoimuus tarkoittaa käytännössä, että vierailijat ovat tervetulleita ja heitä myös käy tilalla. Tuottajat myös kertovat avoimesti koko tuotantoketjusta, astutuksesta teurastukseen. Kotimaisen lampaanlihan ostaja tietää, mitä syö. “Lammasyhdistys on linjannut, ettemme käytä gm-rehua lampaiden ravinnoksi. Kaikki tuottajat ovat sitoutuneet tähän.” Lampaiden pääravinto on heinä, ja lisäruokaa annetaan tarpeen mukaan. Lammastilat saavat huomautuksia lähinnä paperitöiden puutteista tai pudonneista korvamerkeistä. EU:n uuden maataloussopimuksen myötä tulevat uudet tukisopimukset, ja nyt valmistellaan uuden sopimuskauden ehtoja kansalliselle kotieläinten hyvinvointituelle. Siipikarjan mukaanottamisesta hyvinvointitukeen on puhuttu pitkään, nyt myös lampaista ja vuohista. Vuonna 2015 alkavalle kaudelle etsitään parhaillaan sopivia hyvinvointia lisääviä toimenpiteitä. Esimerkiksi lampaiden talviulkoilun järjestäminen voisi olla tällainen. “Muihin tiloihin verrattuna lammastiloista suurempi osa on luomussa, ja sekin vaikuttaa eläinten oloihin. Luomulampailla on esimerkiksi enemmän tilaa kuin tavanomaisilla, ja tiloja valvotaan selkeästi enemmän.
“JOS TEURASTAN LAMPAAN, EN SAA KUTSUA EDES NAAPURIA SYÖMÄÄN SITÄ” L ammastiloja on Suomessa eniten Lapissa, LounaisSuomessa ja Ahvenanmaalla. Vuonna 2012 Suomessa oli lampaita yhteensä 130 000. Lapissa lammastilat ovat vähentyneet, mutta Varsinais-Suomessa tilojen määrä kasvaa. Lampaita on Suomessa noin 2000 tilalla, joista noin 700 pitää lampaita ihan rahan takia. Kotikallion tilalla Taivassalossa lampaita on vajaat nelikymmentä, ja pääosa lampaista on ahvenanmaanlampaita. Ympärivuotisesti lampaita on pässien lisäksi kymmenen uuhta. Ilona Seppälän lampola on kaukana Rintaloiden tuhannen lampaan pihatosta, jossa toiminta on optimoitu niin, että päivittäiset rutiinit hoituisivat mahdollisimman yksinkertaisesti ja helposti. Täällä ei näy apevaunua tai punnituspisteitä, vaan joukko vieraille määkiviä siroja sarvipäitä on piharakennukseen tehdyssä “vanhan ajan” lampolassa. “Ensimmäiset lampaani tulivat kolme ja puoli vuotta sitten lemmikiksi. Mieheni 46 HUILI NO 5 2 013, J O U L U – TA M M I K U U Petri Vuorinen innostui lampaista ja halusi niitä lisää.” Seppälä haluaa pitää lampaita vain sen verran, että hän tuntee jokaisen uuhen ja eläinten käytöksen yksilöllisesti. Hänelle on tärkeää, että eläimet elävät hänen luonaan hyvän elämän. Seppälä on entinen vegaani, jolla on maatalousalan tutkinto ja joukko painavia mielipiteitä lammastalouden nykytilasta. Hän myöntää, ettei hänen tavassaan pitää lampaita ole taloudellista järkeä. Lampaat ulkoilevat talvellakin ja laiduntavat koko kesän. “Lampola on kymmenen metrin päässä makuuhuoneen ikkunasta, joten olemme aina niiden lähellä.” Tilan tulot tulevat perunan- ja viljanviljelystä. Lampaista saa omaan pakastimeen hyvän elämän eläneen lampaan lihaa, ja jonkin verran riittää eläviä karitsoja kavereillekin myytäväksi. Ennen kaikkea byrokratia saa Seppälältä pyyhkeitä. VILLAHUOPA ON LÄHITUOTE Suomessa kudottu villahuopa on parhaimmillaan upea lähituote. Tolvilan luomulammastilalla Pirkanmaalla valmistettujen huopien koko tuotantoketju mahtuu 150 kilometrin säteelle! Tolvilan noin 300 suomenlammasta laiduntaa Vanajaveden rannoilla toukokuusta lokakuulle. Lampaat keritään kaksi kertaa vuodessa ja villat jatkojalostetaan langaksi Virtain Villassa. Kehräämön pesuvedet lämpenevät puupelleteillä ja pesuaineet ovat ekologisia. Huovat valmistaa tamperelainen Karkelo, ja ne on suunnitellut K ATJA HYNNINEN . Kaunis Tolvilan huopa maksaa 295 euroa ja sitä myy tilan puoti Paimenen makasiini. Sieltä löytyvät kaikki muutkin lammastuotteet: oman tilan lihat, suomenlampaan taljat, villalangat ja huovutetut käsityöt. Paimenen makasiini on avoinna 13.14.12 ja 20.-21.12. www.tolvilankartano.?
MUODIKKAITA MYSSYJÄ K AINALOIDEN TEKSTI: RIIKK A SUOMINEN I lona Seppälästä myymiseen liittyvä byrokratia pelaa isojen teurastamojen pussiin. “Jos teurastan lampaan, en saa kutsua edes naapuria syömään sitä, enkä saa antaa tai myydä lihaa kenellekään.” Ensin pitäisi olla elintarvikehuoneistoksi hyväksytyt tilat ja teurastamiseen pitäisi saada eläinlääkärin siunaus. Lihan kuljettamiseen teurastamolta tarvittaisiin elintarvikehyväksytty auto. Seppälän ääni alkaa kiihtyä, kun hän listaa kohtaamiaan vaatimuksia. “Lampaan kuljettamiseen teurastamoon täytyy olla eläinkuljetuslupa. Haluamme kasvattaa alkuperäisrotua ja teurastamo ei hyväksy niitä, koska ne ovat alle 18 kiloisia. Sieltä tulee takaisin jätteenkäsittelymaksu, jos lihoja ei ota omaan käyttöön.” Seppälä sanoo, että he kasvattaisivat lampaiden määrää ja tuottaisivat lammastuotteita, jos byrokratia olisi nykyistä kevyempää. Hänen mielestään pientilojen päästä paperisodasta edes vähän isoja helpommalla. Nyt pikkutiloja koskevat samat säännöt kuin isoja ruokataloja. “Ja ne säännöt on elinkeinopolitiikan ehdoilla tehty. Tarkka pitää tietenkin olla, mutta hiukan järkeä voisi käyttää. Nyt meidän ei edes kannata viedä eläimiä teurastamolle, kun ne eivät maksa mitään.” Seppälä ihmettelee, miten lampaanlihan teurashinta voi olla tuottajalle 1,10 euroa kilo aikuisesta lampaasta ja 3,80 euroa kilo karitsasta, kun lampaanliha maksaa kaupassa kymmeniä euroja kilo. Mihin se raha siitä välistä häviää? Samaa puhui suurtilallinen Tapio Rintala Yläneellä. “Kauppojen katteisiin”, hän vastasi, eikä tämä hänestä ole pelkästään ostajan syy. Hänestä kaikki lähtee tuottajien omasta arvostuksesta ja uskosta tuotettaan kohtaan. Suomalaisten lampureiden myymä liha on oikeaa lihaa, jonka ruokaturvallisuus on taattu. Pienet teurastamot myyvät lihat lihatukuille Helsinkiin. Myyntipuolella ei ole välttämättä yhtään ammattimyyjää, mutta tukussa ovat vastassa ammattiostajat. Hän kertoo yhdestäkin tv-haastattelusta, jossa pääsiäisenä lihatukun helsinkiläisedustaja sanoi, että myynnissä on ulkomaista lammasta, kun kotimaista ei saa. “Niin, se tarvitsisi hänen mielestään ilmeisesti saada.” Rintalasta se pitää ostaa, ja kohtuulliseen hintaan. Pöytyällä Varsinais-Suomessa sijaitsee Suomen luultavasti trendikkäin maatila. Sitä pyörittävät entinen ammattisurffari JANNE R AUHANSUU mainosalalla työskennelleen vaimonsa ANNAN kanssa. Tilalla tuotetaan muun muassa luomuhernettä ja -rypsiöljyä, mutta tunnetuksi se on tullut Myssyfarmina. Myssyjen materiaali on oman ja naapuritilan suomenlampaiden villa. Yhdestä lampaasta riittää vuodessa villaa pariin kymmeneen myssyyn. ”Me voidaan jäljittää lampaan nimeen saakka, kenestä lampaasta myssy on tehty”, Janne Rauhansuu kertoo. Villat kehrätään langaksi Pirtin kehräämössä Etelä-Savossa. Rauhansuut ovat tarkkoja, että heidän lankansa pestään kehräämössä käsin niin, että langan rasva, lanoliini, säilyy. ”Kun villaa ei värjätä, sen ominaisuudet ovat aidoimmillaan ja se muun muassa pitää kosteutta”, Janne Rauhansuu kertoo. Suomenlampaan villa on melkein yhtä pehmeää kuin merinovilla, lämmintä ja helppoa kutoa. Kutomisen hoitavat ”myssymummot” eli kylän rouvat. Isäntä itsekin on tehnyt jo melkein tuhat myssyä sen jälkeen, kun hän oppi kutomaan vuonna 2006 Sveitsissä asuessaan. Myssyfarmin ihanilla nettisivuilla on juuri sellaista maaseuturomantiikkaa, jota kivikaupungin konttorissa kituva halajaa: heinäseipäitä, lempeitä lampaankatseita ja hehkuvia rypsipeltoja. Mutta imagonrakennuksella on vakavampikin ajatus. Rauhansuiden mielestä maaseudulla pitää tulevaisuudessa jalostaa tuotteita entistä paremmin. Mahdollisuuksia olisi, jos ne vain nähtäisiin. ”Pitää olla ylpeä omasta tekemisestä. Harva maanviljelijä osaa nähdä kauneutta ja kiinnostavuutta omassa arjessaan. Se, että me olemme käyneet kauempana, auttaa meitä näkemään hienot jutut lähellä”, Anna Rauhansuu sanoo. www.myssyfarmi.?
48 HUILI NO 5 2 013, J O U L U – TA M M I K U U
Sisäinen Sarasvuo Luonto-Liiton toiminnanjohtaja Leo Stranius noudattaa päivittäin Jari Sarasvuon oppeja. Mutta mitä ajattelee Sarasvuo Straniuksesta? T E K S T I : L A U R A R A N TA N E N K U VAT: M A R K U S S O M M E R S
STRANIUS ISTUU AUTON KYYDISSA MUUTAMAN KERRAN VUODESSA L uonto-Liiton kodikkaalla toimistolla Helsingin Annankadulla toiminnanjohtaja Leo Stranius nostaa eteensä pöydälle teekupin, Jari Sarasvuon Sisäisen sankarin ja muistikirjan, jossa on luentomuistiinpanoja kuuden vuoden takaa. Stranius on myös Helsingin kaupunginvaltuutettu, sitoutumaton vihreä. Hänet tunnetaan melko askeettisesta elämäntavastaan, johon kuuluu puuron syöminen lämmittämättä, energiansäästösyistä. Straniuksen perhe syö vegaaniruokaa, patterit ovat pienellä ja Straniuksen viileä suihku saa kestää alle kaksi minuuttia. Stranius fanittaa Jari Sarasvuota. Ajatus on äkkiseltään yllättävä. Sarasvuo tunnetaan menestyneenä yritysvalmentajana, jonka elämäntavat ja arvot vaikuttavat olevan kaukana Straniuksen vaatimattomasta arjesta. Sarasvuo työskentelee televisiossa, Straniuksella ei ole televisiota. Kateelliset autoilijat muistavat yhä Sarasvuon Jaguarin, josta tämä sittemmin luopui, vaikka se ”hoitikin hänen sieluaan.” Hän on yhä yksityisautoilija. Stranius pyöräilee kesät talvet ja istuu auton kyydissä muutaman kerran vuodessa Stranius sivelee hellästi vuonna 1996 ilmestyneen Sisäisen sankarin etukantta ja mainitsee lukeneensa muutkin Sarasvuon kirjat. 50 HUILI NO 5 2 013, J O U L U – TA M M I K U U ”Otin tämän mukaan, sillä se on klassikko.” Ensimmäisen kerran Stranius näki Sarasvuon televisiossa teini-ikäisenä, kun Sarasvuo juonsi 90-luvulla räväkkää keskusteluohjelmaa Hyvät, pahat ja rumat yhdessä Simo Rantalaisen kanssa. Ohjelma on lamavuosien teinien yhteinen sukupolvikokemus. Moni muistaa yhä muun muassa jakson, jossa juontajat nyrkkeilivät keskenään suorassa lähetyksessä. ”Ohjelman jälkeen suhteeni Jariin oli pitkään hiljaiseloa.” S tranius syntyi Leningradissa ja vietti ensimmäiset vuotensa opiskelija-asuntolassa Neva-joen rannalla. Hänen kannuslainen isänsä oli tavannut Straniuksen venäläisen äidin opiskellessaan historiaa. Kun vanhemmat erosivat, isä vei 2,5-vuotiaan Straniuksen isovanhempien kasvatettavaksi Kannukseen. Siellä hän asui neljä vuotta, ennen kuin muutti isän luokse Helsinkiin. Helsingissä he olivat ajoittain asunnottomia. Välillä Stranius asui isänsä kanssa asunnottomien ja päihdeongelmaisten vieraskodissa, Pursimiehenkatu kympissä. Nuoruutensa hän asui Vesalassa ja Kontulassa sekä kaupungin vuokra-asunnossa Herttoniemessä. Peruskoulun todistuksen keskiarvo oli 6,6, eikä lukio edes käynyt innokkaan tie- LEO STRANIUS • Ikä 39 • Asuu: Helsingin Käpylässä puolisonsa tutkija Annukka Bergin ja kaksivuotiaan lapsensa kanssa. • Työskentelee: Luonto-Liiton toiminnanjohtaja. • Ura: 1999 perustamassa Vihreiden nuorisojärjestöä, 2003 Maan ystävien puheenjohtajaksi. • Harrastaa: Aktivismia, kunnallispolitiikkaa, kirjoittamista, johtamis- ja itseapukirjallisuutta, hyötypyöräilyä, juoksua ja muuta kuntoilua. • Blogi: www.leostranius.? • Hiilijalanjälki: 2867 kiloa. (Keskivertosuomalainen noin 12 tonnia (tai 12 000 kiloa), kestävä taso noin tonnin.)
tokoneharrastajan mielessä. Onneksi ammattikoulussa sai opiskella tietotekniikkaa. Ammattikoulussa Stranius selaili saksan tunnilla opettajansa Maailman tila 1992 -kirjaa, kun kieliopin opiskelu ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Samaan aikaan YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssi Rio de Janeirossa näkyi paljon mediassa. Stranius alkoi miettiä kansainvälisiä ympäristökysymyksiä, kuten ilmastonmuutosta. ”Tajusin, että ihminen uhkaa omalla toiminnallaan koko nykyisen kaltaisen elämän jatkumista maapallolla.” 1998 Stranius haki ja pääsi opiskelemaan ympäristöpolitiikkaa Tampereelle. Opiskelujen aikana hän löysi ensimmäistä kertaa samalla tavalla ajattelevien yhteisön. ”Olin 24-vuotias, ympäristöasioiden myöhäisherännäinen.” Tietokoneharrastajan elämä vaihtui ympäristöaktivismiin ja itsensä kehittämiseen. S tranius avaa muistikirjan ja tutkii siistillä käsialalla kirr joitettuja muistiinpanoja. Hän kirjoitti ne vuonna 2007 Trainers housen kurssilla, johon hän pääsi silloisen työpaikkansa tietoliikenneyhtiö Tellabsin kautta. Trainers house on Jari Sarasvuon perustama, mutta hän ei pitänyt kyseistä koulutusta. ”Tunnistan silti koulutuksen sisällöstä Jarin ajatuksia. Se oli hänen näköisensä.” Stranius pitää Sarasvuon näköistä viiden päivän kurssia elämänsä parhaana koulutuksena, ja hän kolunnut lukematt tomia johtamis- ja henkilöstökoulutuksia tietoliikennealan ja kansalaisjärjestöjen kautta. ”Kurssilla opin itselleni tärkeimmän Jarin opin, lykätyn tarpeentyydytyksen ja vierailut epämukavuusalueella. Lyhytaikaisten nautintojen jahtaaminen johtaa turmioon.” Stranius mainitsee esimerkiksi päihteiden käytön, josta hän on luopunut. Viinaa juodessa tuntuu hetken aikaa hyvältä, mutta käytön lisääntyessä ja jatkuessa pitkään olo tuntuu yhä huonommalta. Parempi vältellä alkoholia kokonaan ja tehdä säästyneellä ajalla jotain, joka lisää hyvää. Alkoholi on osuva esimerkki. Oppipoika lopetti juomisen, ja Sarasvuokin on kertonut julkisuudessa, että vähensi, koska viinaa kului liikaa. Stranius uskoo, että menestyksessä on kyse innostuksesta, motivaatiosta ja etenkin häpeämättömästä toiminnasta ja tekemisestä, yrittämisestä. Ei niin taidoista. ”Minulla on tietokoneen näytöllä lista, jolla muistutan itseäni päivittäin tärkeim- pien asioiden toteuttamisesta arjessani.” Muistilistalla lukee epämukavuusaluevierailujen ja innostuksen lisäksi rikastava vuorovaikutus, oppiminen ja kiitollisuus. Rikastava vuorovaikutus tarkoittaa Straniuksen arjessa pyrkimystä siihen, että hänen tapaamansa ihmiset olisivat kohtaamisen jälkeen paremmalla tuulella kuin ennen sitä. Stranius pyrkii tekemään kaiken hyvin ja innostuneesti. Hän vaalii jaksamistaan liikunnalla, ruokavaliolla ja muilla terr veellisillä elämäntavoilla. ”Trainers Housen koulutuksen ja Jarin kirjojen inspiroimana kirjoitin blogiini kirjoitussarjat hyvästä elämästä ja johtajuudesta.”
KAIKKI KAUPUNKIVIHREÄT EIVÄT OLEKAAN SITÄ VAIN SIKSI, ETTÄ SE OLISI JOLLAIN TAVALLA TRENDIKÄSTÄ. V uonna 2009 Stranius innostui idolinsa tempauksesta, kun Sarasvuo ilahdutti puolisoaan, hiihtäjä Virpi Sarasvuota led-valoin valaistuilla kylteillä, joissa luki Fear less, Love more, Fight harder – pelkää vähemmän, rakasta enemmän, taistele kovemmin. Kyltit olivat Espoossa hiihtäjän treenireitin varrella. ”En ole niin romanttinen kuin Jari. Silloin oli Kööpenhaminan ilmastokokous, ja näin siinä hyvän viestin ilmastokokouksen johtajille.” Stranius on tavannut idolinsa kasvokkain vain kerran. Se tapahtui tänä syksynä, kun Sarasvuo kutsui hänet keskusteluohjelmaansa puhumaan ilmastonmuutoksesta. Lähetyksen jälkeen Twitterin käyttäjät seurasivat miesten keskinäisiä rakkaudentunnustuksia. Jari 3.10. @LeoStranius Olen etuoikeutettu, kun olen saanut tutustua sinuun. Eilen jäi paljon tärkeätä (luonnollisesti aikarajoitteen takia) sanomatta. Leo 3.10. @SarasvuoJari Tunne on molemmin puolinen! Koen olevani etuoikeutettu, että sain tavata sinut. Uskon, että tästä seuraa vielä jotain huikeaa. Huikeaan yhteistyöhön Stranius haluaa uskoa yhä. Hänen mielestään Sarasvuon 52 HUILI NO 5 2 013, J O U L U – TA M M I K U U ajattelutavalla olisi käyttöä ilmastotaistelussa. Innostus, energia ja optimismi ehkäisisivät toivottomuuteen vaipumista. ”Ilmastokysymys on niin järisyttävä ja ajankohtainen, että sitä ei selätetä vippaskonsteilla. Yhä uusia persoonia nousee puhumaan asiasta. Muusikoita, kulttuurija bisnesväkeä.” Sarasvuokin on jo tehnyt jotain. Hän antoi ilmastonmuutoskeskustelulle ja Straniukselle televisionäkyvyyttä Nelosella hyvään katseluaikaan. Mitä Sarasvuo itse mahtaa miettiä innokkaasta fanistaan? Kysytään häneltä. ”Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka maksavat tunnehintaa arvoistaan. Intoiluni piiriin kuuluu ihmisiä, joiden kanssa minulla on ristiriitaiset arvot”, Sarasvuo aloittaa. Hän kertoo lähentymisensä Straniuksen kanssa tapahtuneen kahdesta suunnasta. Vuosia sitten hän alkoi kuulla tarinoita siitä, että kaikki kaupunkivihreät eivät olekaan sitä vain siksi, että se olisi jollain tavalla trendikästä. Osa välitti luonnosta aidosti. ”On olemassa tyyppejä, jotka ovat totta. Stranius on sellainen. Näen hänen eräänlaisen askeettisuutensa myös pelinä: ’Säästelen näitä hiilipäästökiloja elämässäni’. Siinä on jopa tietty viihdearvo.” Sarasvuo on kertonut valmennuksissaan ”Olen ollut monissa keskusteluohjelmissa, mutta Sarasvuon paneutuneisuus ja perehtyneisyys oli poikkeuksellista. Sini Saarelan tapaus oli tehnyt Sarasvuohon lähtemättömän vaikutuksen. Se tuntui merkitykselliseltä.”
Stranius on kokenut, miten omilla valinnoilla on merkitystä ja muutos on mahdollinen. Se saa uskomaan, että yhteiskuntaa voi muuttaa.
kummajaisesta, joka kävelee jopa useita kilometrejä välttääkseen yksityisautoilua ja kellottaa suihkukäyntejään. Se on saanut osan kuulijoista suistumaan raiteiltaan. ”Eräskin heppu alkoi lähes huutaa tarvitsevansa autoaan. En ymmärrä, miten jotain voi niin hermostuttaa, jos toinen ihminen haluaa kävellä muutaman kilometrin tai käydä kylmässä suihkussa.” Sarasvuo tiedostaa myös, että tulevaisuudessa Straniuksen elämäntapa on vallitseva malli. ”Paljon riippuu tämän sukupolven ratkaisuista. Se velvoittaa minut harjoittamaan itsetutkiskelua ja seuraamaan tieteellistä keskustelua ilmastonmuutoksesta. Stranius tietää asiasta paljon enemmän kuin minä.” Straniuksen kohtaaminen televisiostudiossa yllätti Sarasvuon positiivisesti. Stranius onnistui artikuloimaan ilmastonmuutoksesta niin, että tietämättömätkin ymmärsivät. Lähetyksen jälkeen moni katsoja kertoi alkaneensa ajatella asiaa uudelleen. ”Ahdistuin kuullessani, että jopa Straniuksen hiilijalanjälki on liian raskas.” Sarasvuota lohdutti rahtusen, kun Stranius kertoi asuintalonsa lämmityksen vaikuttavan hänen elämäntapansa ympäristökuormitukseen merkittävästi. Helsinkiläisen kerrostalon lämmitysenergiaa ei pysty valitsemaan itse. ”Toivottomuus on moraalittomuutta, sillä toivottomat ihmiset apatisoituvat. Ei ole hankalaa lämmittää asuntoa vähemmän ja kulkea kotona paksu villapaita päällä.” Sarasvuon kotona syödään lihaa, mutta hän ei yllättyisi, jos se vähenisi heidänkin perheessään. Hän sanoo, että lihansyönti loppuu maailmasta eettisistä ja taloudellisista syistä parissa sukupolvessa. ”Ihmiset herkistyvät koko ajan. Olen varovaisen toiveikas ja uskon, ettei ihmiskunta aja itseään kuiluun.” Toivottomuus on moraalitonta. Leo Stranius sanoo samaa. Lauseen hän on oppinut esikuvaltaan Jari Sarasvuolta. 54 HUILI NO 5 2 013, J O U L U – TA M M I K U U Straniuksen mukaan Sarasvuon ajatus lähtee siitä, että ihmisen pitää auttaa toisia. Oma menestys, maine ja kunnia ovat toissijaisia. ”Minun maailmassani luonto, eläimet ja tietyt ihmisryhmät ovat heikko-osaisimpia. Ympäristöasiat ovat elämän ja kuoleman kysymys, ja teen tosissani sen minkä teen.” Ympäristösoturi myöntää, että välillä ahdistaa. ”Kun lapseni kysyy mitä tein ehkäistäkseni ympäristökatastrofia, voin sanoa tehneeni kaikkeni.” Straniuksen näkemät edistysaskeleet pitävät toivoa yllä. Vielä kymmenen vuotta sitten hän oli ilmastokysymyksistä puhuessaan marginaalista huuteleva häirikkö, nyt häntä kutsutaan arvostettuna puhujana tärkeisiin tilaisuuksiin. Myös kaikki tarvittava tekninen osaaminen ja tieto ilmastonmuutoksen torjumiseen ovat jo olemassa. Puuttuu enää sanoista tekoihin siirtyminen. ”Kun poliittiset prioriteetit osuvat kohdalleen, yhteiskunnasta kyllä löytyy rahaa ratkaisujen toteuttamiseen.” Kunhan ei mene niin myöhäiseksi, että vaihtoehdot ovat kaventuneet ja joudutaan ekodiktatuuriin. Jotta niin ei kävisi, Stranius tekee kaikkensa nyt. ”Luulen, että Sarasvuossa ärsyttää ihmisiä jenkkihenkinen positiivisuus. Monet tykkäävät valittaa, ja valittajien mielestä negatiivisuus on hyväksyttävämpää.” Omassa punavihreässä viiteryhmässään Stranius huomaa Sarasvuon herättävän kiukkua yksilön valintojen korostamisella. ”Itse näen omassa elämässäni yhteiskunnan tukirakenteiden merkityksen. Ilman Pursimiehenkadun päihdeasuntolaa ja sosiaaliturvaa en olisi tässä.” Toisaalta Stranius on kokenut myös, miten omilla valinnoilla on merkitystä ja muutos on mahdollinen. Se saa uskomaan, että yhteiskuntaa voi muuttaa. Stranius on kaukana siitä tupakoivasta ammattikoululaisesta, joka päätti jättää lukion väliin. ”Vaikka isäni oli köyhä hunsvotti, koen perineeni yhteiskunnallisuutta häneltä. Hän oli aatteellinen ja antoi minulle näyn, että asioista pitää olla vahvoja mielipiteitä ja asioihin pitää vaikuttaa.” Nykyään samainen isä haukkuu poikaansa bulevardilaiseksi vihreäksi, joka ei käy edes keräämässä sieniä metsästä. Stranius kritisoi Lieksassa asuvaa isäänsä siitä, että hän ajaa sienestämään autolla. Isä-poika-suhde helpottuu vuosi vuodelta. ”Meillä on ollut painokkaita keskusteluja ja olen tehnyt klassisen isänmurhan, mutta vanhetessamme olemme pehmenneet molemmat.” Isästä on tullut myös isoisä. Stranius on saanut lisäsyyn taistella ilmastonmuutosta vastaan. Jos ilmasto lämpenee 4–6 astetta pienistä lapsistamme selviää ehkä vain joka kymmenes. Miljardit menettävät elinmahdollisuutensa. Se saa toimimaan. Fear less, Love more, Fight harder. KUN LAPSENI KYSYY MITÄ TEIN EHKÄISTÄKSENI YMPÄRISTÖKATASTROFIA, VOIN SANOA TEHNEENI KAIKKENI. S arasvuon radio-ohjelmat Yle Puheelta Stranius on kuunnellut läpi moneen kertaan. Hän kuuntelee niitä lenkkeillessään ja pyöräillessään. Ohjelma oli hänestä loistava ja sen myötä hän uskalsi tulla kaapista Sarasvuo-faniutensa kanssa. Aikaisemmin hän piti asiasta matalaa profiilia, sillä Sarasvuon maine on ristiriitainen.
Tee joululahjat itse Kaupunk T kiverstaalla! Käytössäsi on mm. 3D-tulostin, vinyyylileikkuri ja lämpöprässi kangaspainatuksia varten. Joulukortit voit tehdä kätevästi grafiikkatyöpisteellä. Tule käymään ja varaa aika! T Kaupunkiverstas Lasipalatsi 2 krs. Mannerheimintie 22-24 00100 HELSINKI Puh: (09) 31085900 NRKWDDPLVSDLNND#ODVLSDODWVL À ZZZ NDXSXQNLYHUVWDV À facebook.com/kaupunkiverstas
RU Helppo elämä TOMMI MUSTURI 56 HUILI NO 5 2 013, J O U L U – TA M M I K U U OS A ISL 8 EIP Ä
65 K E S TÄVÄ M PÄ Ä M AT K A I L U A M A A I L M A N EKOI N TA FA R K K UA KO K K I O P P I M A I N O S K AT K O H Y VÄT UUTISET K U VA : K A R O L I N A B A S Z A R K I E W I C H Normijuomaa Toukokuussa 2012 Time-lehti kohautti julkaisemalla kansikuvan leikki-ikäistä imettävästä äidistä. Samalla viikolla Karolina Baszarkiewicz imetti omaa 3-vuotiastaan lentoasemalla eikä voinut olla kuulematta amerikkalaisturistien kauhistuneita kuiskauksia. “Länsimaissa ei näe juuri koskaan imetettävän yli vuoden ikäisiä lapsia. Ehkä siksi se herättää oudoksuntaa.” Valokuvaajana työskentelevä Baszarkiewicz haluaa näyttää imetyksen kauneuden, ja sen arkipäiväisyyden. ”Toivon, että kuvani osoittavat, ettei pitkään imettävien äitien tarvitse piilotella valintaansa. Terveysjärjestö WHO:kin suosittelee imetystä kahden vuoden ikään saakka.” www.halituli.com/milk-for-toddlers/ ILMIÖT!
M AT K AV I N K K I Uusi Tampere Tasavallan presidenttikin sen tietää. Tänä talvena kannattaa käydä Tampereella. T E K S T I : M A R I VA L K O N E N T ampere on täysin eri kaupunki kuin viisi tai vielä kaksi vuotta sitten. Näin väittää toimittaja, bloggaaja ja yrittäjä Jonna Hietala. Yhteisöllistä lankakauppa Kerää pyörittävä Hietala palasi Tampereelle pari vuotta sitten. ”Tampereella on aina ollut rento ja helposti lähestyttävä imago, mutta ei tämä ole koskaan välittynyt esimerkiksi designkaupunkina. Nyt perinteisestä suomirock-junttiudesta on selvästi otettu askel muualle.” Tällä hetkellä Tampereelta ponnistaa usea pieni vaatemerkki, kuten Uhana Design ja lastenvaatteita suunnitteleva Papu. Pienet kivijalkaputiikit ovat parin vuoden sisällä keskittyneet design-kadunpätkiksi ja -kortteleiksi. Lähi-, luomu- ja raakaruokaa saa entistä useammasta paikasta, ja kaupungin ykkösravintolat ovat lyöttäytyneet yhteen ruokatapahtumia järjestäväksi Food is Art -kollektiiviksi. Keittiömestari Sami Tallberg pitää Tampereen kauppahallia yhtenä Suomen gastronomisesti merkittävimpänä kohteena. ”Helsingissä Punavuori tai Kallio määrittävät helposti sen, mikä on hip ja cool. Tampereella toimijoita on paljon vähemmän, jolloin oikeasti omalaatuiset jutut pääsevät pinnalle”, sanoo Hietala. H 58 HUILI NO 5 ietala hyppäsi lankakauppiaaksi hektisestä työstä suuren aikakauslehden johtotehtävästä. Muutokseen motivoi halu jakaa 2 013, J O U L U – TA M M I K U U käsityöstä saatua iloa ja luoda itselle mukava työpaikka Helsinkiä rauhallisemmassa ja edullisemmassa kaupungissa. ”Luulen, että moni meistä uusista yrittäjistä noudattaa samaa ideologiaa: emme tee työtä rahan kiilto silmissä vaan lähtökohdista, jotka ovat meille tärkeitä”, sanoo Hietala. Myös kaupunkikulttuuria edistävän Hukkatila-yhdistyksen puuhamiehen Mikko Kyrönviidan sai liikkeelle omien unelmien toteuttamisen halu. ”Yleinen ilmapiiri Tampereella on muuttunut ja ihmiset kokevat mahdolliseksi tehdä asioita yhdessä. Kun erilaiset toimijat ovat löytäneet toisensa, on syntynyt paljon uutta”, Kyrönviita sanoo. Yhtenä kaupungin uudistumisen moottorina Kyrönviita pitää päättäjien ja virkamiesten asenteissa tapahtunutta muutosta. Kaupunkilaisia halutaan hänen mielestään nyt todella kannustaa osallistumaan ja kokeilemaan. Esimerkkinä hän mainitsee Hukkatilan kaupungilta saaman rahoituksen, jonka turvin yhdistys on muun muassa pyörittänyt kesäsiirtolaa joutomaalla Näsijärven rannassa. Ja kun Hukkatila halusi tapahtumatilakseen lankatehtaan vanhan pumppaamon, tyhjillään olevan betonirakennuksen vuokraaminen kaupungilta onnistui helposti. Yksin viime kesänä Pumppaamolla on soitettu levyjä, pidetty runokerho, lastentapahtuma ja vaatteidenvaihtopäivä sekä järjestetty musiikkia, tanssia ja naamiaisia yhdistävä maaginen teatteritapahtuma.
Menovinkkejä talvi-Tampereelle 1. DESIGNTORIN JOULUMARKKINAT 7.–8.12. Pakkahuoneella. Design-yhdistyksen järjestämä joulutapahtuma, jossa myyjinä paljon pieniä, kiinnostavia yrityksiä. 2. SARA HILDÉNIN TAIDEMUSEO Ellen Gallagherin näyttely 26.1.2014 asti. Ihana miljöö ja mainioita näyttelyitä. 3. SUPER MUKAVA Otavalankatu 3 Suunnittelijoiden perustama vaatekauppa, joka myy moderneja suomalaisia vaatemerkkejä. 4. VALOA-FESTIVAALI 7.–8.2.2014 Uutta musiikkia ja muun muassa jääveistoksia. 5. RUNO-KAHVILA Ojakatu 3 Tunnelmallinen kahvila, josta saa ihania leivonnaisia. Kokeile Buddha-teetä! 6. KERÄ-LANKAKAUPPA Aleksanterinkatu 30 Neuletapaamiset lauantaisin klo 12–15. Neulomista ja virkkaamista porukalla. 7. SIILINKARIN MAJAKKA Näsijärvi Hiihdä, luistele tai kävele Siilinkarille juomaan kupillinen kuumaa mehua. 8. HANG THE DJ Tullikamarin aukio 2 Helsinkiinkin levinneet bileillat kerran kuussa Klubilla. 9. ARMAS Kolme lounasravintolaa, jotka tarjoilevat lähiruokaa esimerkiksi taivaallista kasviskebabia. www.armasperhe.com 10. SEELE Kauppakatu 6 Eettistä ja ekologista muotia, valikoimissa muun muassa Jolier, Nurmi, Kings of Indigo ja Kuyichi.
Tällä palstalla jaetaan ajankohtaisia ruokavinkkejä. Vuorossa maatilan emäntä Olga Temonen. KOK K IOPPI Tee vaikutus kasvissyöjään T E K S T I : E L I N A V E N E S M Ä K I K U VA : E M I L I A I K Ä H E I M O Joulu on taas ovella – ja jouluvieraat. Mitä ihmettä voi tarjota niille, jotka eivät syö kinkkua? Olga Temonen on tehnyt hyvin lihansyöjämyönteisen kasviskeittokirjan Emäntänä Olga (Tammi 2013). Hän opastakoon. Temosen mielestä hänen reseptiensä soijarouheen voi vallan hyvin korvata jauhelihalla, mutta hän haluaa tehdä myös kasvisruoan kokeilemisesta helppoa. Temonen itse söi lihaa mielellään, kunnes parisuhde muutti ruokavalion. Hänen puolisonsa Tuukka Temonen on kasvissyöjä, ja hän halusi kokeilla, pystyisikö samaan itsekin. No, kasvissyönti olikin helppoa. Temonen neuvoo, että satunnaisia kasvissyöjävieraita vastaanottavan kannattaa lähteä liikkeelle varovasti. ”Ei kukaan odota mitään kikkailua.” Kannattaa valita ruoaksi jokin vanha tuttu, joka on kasvisruokaa muutenkin. Vaikka kesäkeitto. Myös itse haudutettu hernekeitto on maukasta, ja on aika yhdentekevää, onko joukossa lihaa. Jos vieraaseen haluaa tehdä vaikutuksen, kesäkeiton joukkoon voi lisätä soijapaloja tai papuja proteiiniksi. ”Suurin oivallus liharuokiin tottuneille voi olla, että ehkä 80 prosenttia ruoistamme on kasvisruokia, perunat ja muu.” Joulupöydässä vieras pärjää ilman kinkkua mainiosti, kun pöytä on täynnä laatikoita ja rosollia. Helppoja proteiinilisiä ruokiin ovat soijatuotteet, joiden maustamista kannattaa Kasvisruokailijan perustarpeet miettiä. Temosen mielestä aloittelijat usein maustavat • Kannattaa vaihtaa pastat, riisit ja kasvisruokia liian varovaisesti. leivät täysjyvätuotteisiin, koska niissä on proteiineja. Temoselle on tärkeää, • Pähkinät ja siemenet sopivat lisäksi että ruokaohjeissa on vain ruokaan kuin ruokaan. tavallisia, marketeista saata• Vaihda tutun ruoan proteiini pavuiksi tai soijatuotteiksi. Etenkin punaisia via aineksia. Kirjan ohjeet linssejä on helppo lisäillä minne vain. ovat aika perinteisiä, eikä • Soijanakit ja vastaavat valmisruoat niiden takia tarvitse koluta ovat helppo lisä ruokaan. erikoisliikkeitä. RESEPTI Porkkana-soijarouhepihvit 4 porkkanaa (n. 6 dl raasteena) 1 iso, kiinteä peruna 1 sipuli 3 dl tummaa soijarouhetta 1 prk (250 g) kermaviiliä 3 dl juustoraastetta 2 tl paprikajauhetta 2 tl yrttisuolaa 1 tl kuivattua basilikaa 1 tl kuivattua oreganoa 1 rkl intiaanisokeria rouhittua mustapippuria 2 luomumunaa 1 dl puolikarkeita spelttijauhoja 1 ½–2 dl korppujauhoja Kaada soijarouheen päälle kuumaa vettä, ja anna sen turvota muutamia minuutteja. Raasta porkkanat ja peruna, hienonna sipuli. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Jos taikina jää löysäksi, lisää korppujauhoja. Muotoile taikinasta pullukoita pihvejä ja paista kypsäksi leivinpaperin päällä 200 asteessa noin 30 minuuttia.
M A INOSK AT KO Mikä kasvipullo? H U I L I A H Ä M M E N TÄ Ä : Coca cola -pullon kylkeen on tullut vihreä teksti “plant bottle” (kasvipullo) ja sen sanotaan sisältävän 15 prosenttia kasvipohjaista materiaalia ja 50 prosenttia kierrätysmateriaalia. Cola-riippuvainen tietenkin ilahtuu, kunnes kuulee, että Tanskan kuluttaja-asiamies on kritisoinut kasvipulloa viherpesuksi. Sen mukaan Coca Cola ei ole osoittanut, että ”kasvipullon” hiilijalanjälki olisi tavanomaista pienempi. TÄ S TÄ O N K Y S E : Coca Colalla on ”plant bottlesta” kattava sivusto, myös suomeksi. Mutta kysytään asiaa VTT:n tutkimusprofessori ALI HARLINILTA , joka on erikoistunut biomateriaaleihin. ”Plant bottle on askel oikeaan suuntaan. Coca Cola on muovimarkkinoilla valtavan iso toimija. Biomuovibisnekselle on merkittävää, että Coca Cola siirtyy käyttämään kasvipohjaista raaka-ainetta. Ennuste biomuovien kysynnästä tuplaantui ”plant bottlen” vuoksi. Ongelma on, että Coca Cola on korvannut pulloissa vasta osan komponenteista kasvipohjaisilla. Mutkikkaampaa, mutta tärkeämpää, on onnistua korvaamaan myös niin kutsutut aromaattiosat. Petrokemianteollisuudella alkaa nimittäin olla jo nyt pulaa niistä. Aromaattikomponentteja tarvitaan muovipullojen lisäksi vaateteollisuudessa, koneissa ja urheiluvälineissä. Ja mitä tulee tanskalaisen kuluttaja-asiamiehen arvosteluun, niin Yhdysvaltain maatalousministeriö USDA:n mukaan plant bottlen hiilijalanjälki on tavanomaista pienempi. USDA painottaa bioraaka-aineita, koska öljyyn liittyy paljon muitakin ympäristöongelmia kuin hiilidioksidi. H Ä LV E N I K Ö H U I L I N H Ä M M E N N Y S : Ei colan juontia voi pelkän pullon vuoksi pitää ekotekona, mutta Coca Colan suunta vaikuttaa hyvältä. Tavoite on tulevaisuudessa siirtyä kokonaan kasvijätteestä valmistettuun pulloon. Tuotekehittelyä varten Coca Cola on kerännyt ympärilleen neljä muuta megabrändiä (mm. Nike ja Heintz) ja yhdessä ne kehittelevät biopohjaisia muoveja. Tärkeää on myös muistaa kierrättää colapullot. Erityisen tärkeää se on biomuovien yleistyessä, sillä biomuovi on normaalia muovia kalliimpaa. Valkoinen Sali, Aleksanterinkatu 16-18 Helsinki pe klo 11-17, la klo 10-17 www.ornamo.fi | www.finnishdesigners.fi DESIGN: JAANA PAJUNIEMI, SARITA KOIVUKOSKI RITA RAUTEVA?TUOMAINEN Ornamon Design Joulumyyjäiset 6.–7.12.
2 014 T R E N D I T Huili toivoo näitä 1. 2. 3. 4. 5. 6. Itse jauhettu vilja Teetetyt kengät Pyöräilyn poliittisuus Ryijyt kotien sisutuksessa Kotimaan matkailu Röpelöiset 60-luvun lasiastiat TIL ASTO 32 Tuhatta pyöräili vuorokaudessa Helsingin kantakaupunkiin 2013 18 Tuhatta pyöräili vuorokaudessa Helsingin kantakaupunkiin 1992 HY VIÄ UUTISIA · HY VIÄ UUTISIA · HY VIÄ UUTISIA R akennusyhtiö NCC parantaa kierrätystään. Suomen ensimmäinen rakennusjätteen kierrätysterminaali avattiin syyskuussa Nokialle. Tarkoitus on vähentää rakennusjätteiden päätymistä kaatopaikalle tai luontoon. Kierrätysterminaalissa puuainekset haketetaan ja käytetään energiatuotannossa, betoni ja kivi murskataan ja niillä korvataan luonnon kiviaineksia. Maa-aineksia puolestaan käytetään esimerkiksi multana ja täytemaana. Kierrätysinnon taustalla on EU:n jätedirektiivi, joka vaatii, että viimeistään vuonna 2020 vähintään 70 prosenttia kaikesta maa- ja rakennusjätteestä kierrätetään. 62 HUILI NO 5 2 013, J O U L U – TA M M I K U U E läinsuojelujärjestöt iloitsevat eläinkokeiden vähenemisestä Kiinassa. Kiinan ruoka- ja lääkeviranomainen ehdottaa, ettei kiinalaisia kosmetiikkatuotteita tarvitse enää ensi kesän jälkeen testata eläimillä. Jatkossa maa todennäköisesti luopuu myös vaatimuksesta testata maahan tuotavat kosmetiikkavalmisteet eläimillä. EU kielsi maaliskuussa sellaisen kosmetiikan myynnin, joka on testattu eläimillä. Päätös näyttää nopeuttavan kosmetiikan eläinkokeista luopumista myös globaalisti. S uomeen valmistuu lähiaikoina uusia isoja tuuli- ja aurinkoenergiahankkeita. Esimerkiksi Saloon nousee tuulivoimapuisto, jonka tuulivoimalat tuottavat valmistuessaan ensi vuonna sähköt 11 000 kotiin. Asiasta tiedotti WWF:n Näytä voimasi! -kampanja. Kampanjaan voivat liittyä myös yksityiset ihmiset, esimerkiksi Mynämäellä 22 perhettä tekee kimppatilauksen aurinkopaneeleista. Yhdeksän suomalaista kymmenestä haluaa lisää tuuli- ja aurinkovoimaa, selviää Energiateollisuuden viime vuonna tekemästä asennetutkimuksesta. www.wwf.?/näytävoimasi
PAULA OJALA Kirjoittaja on maailmalta palannut vallilalainen, joka elättää itsensä lähinnä unelmilla. Tunnetaan myös pahamaineisena Vallilan Irmana. U USI KOLUMNISA RJA Suomen Karibia O len juuri tilannut suklaacookien ja siemailen aamukahviani toimistolla. Ohitseni lompsii valkoinen työhevonen etsien laiskasti varjoa nopeasti lämpenevältä rantahiekalta. Aallot ovat tänään pienet, surffarit lepäävät. Kirjoitan lauseen pari ennen kuin siskoni tarmokas skypehälytys pelästyttää pari naapuripöydän asiakasta. Pete hääräilee rantakahvilaa pystyyn taustalla. Olen Giganten surffikylässä, Nicaraguassa; useimmilla tavoilla jokamiehentaivaassa. Enkä haluaisi olla missään muualla kuin toukokuisessa Helsingissä. On aika palata kotiin. Meneillään on neljäs talveni surffipakolaisena maailmalla, enkä ennen ole ikävöinyt muuta kuin aurajuustoa ja äitiä. Korkkarit ja aamupalaverit jäivät taakse, kun päätin lopettaa stressaamisen ja jäin koukkuun kaukaisten merien lämpöön, valoon ja vapauteen. Siihen äärimmäiseen keskittymisen tilaan, kun keinut laudan päällä vedessä lukien aallon liikettä. Välillä olen yrittänyt vakuutella itseni takaisin aikuisten arkeen Suomessa, tehnyt hanttihommia ja etsinyt uutta ammattia – ja päätynyt talven lähestyessä kuin huomaamattani taas lentokoneeseen matkalle ties minne. P uoli vuotta myöhemmin talvi tekee tulojaan Helsinkiin ja lähdön aika lähenee taas. Mutta tänä vuonna jokin on toisin. Kun näkee painajaista siitä, että täytyy lähteä kuukausiksi surffaamaan Väli-Amerikkaan, tietää, että on aika jäädä ainakin hetkeksi paikalleen. Ripustaa taulut seinälle ja sopia äidin kanssa vesijuoksupäivä. Ja löytää paratiisi Suomesta. Mutta miten? Olen kuullut huhuja, että pohjoisessa isänmaassamme asuu liuta läpeensä onnellisia ihmisiä, ympäri vuoden. Minä en näihin luonnonoikkuihin ole useinkaan törmännyt, mutta uskon niiden olemassaoloon, vähän niin kuin Isojalkaan. Löytyykö onni tilkitsemällä ovet ja rakentamalla keidas kotiin? Tai ehkä jäisten lahtien hiihtoladuilta, rommikaakaon kyljestä? Tai sitten siitä kimmeltävästä valosta kau- pungin jäätyneillä kaduilla, joita olen katsonut kaivaten kuvista tropiikin kuumassa? Tai ehkä avannosta? Entä jos hyppään jäiden sekaan laudan kanssa, niin kuin härmäsurffarit, ne kaikkein hulluimmat aallonmetsästäjät? J os kerran he, miksen myös minä? Aalto kun on mielentila ja Pohjoinen uusi tropiikki. Onni muokkautuu ympärille kuin meri missä vain ja heijastaa valoa juuri niin paljon kuin annan. Ja aurinko löytyy joka maasta – tavalla tai toisella. Mistä löytyy siis Suomen Karibia ja miten surffari selviää elossa kinosten keskellä? Aion ottaa selvää. Tervetuloa ihmiskokeeseen nimeltä Suomen talvi. Tammikuussa lähdetään meren jäälle! Artikkelisarja jatkuu Huili-lehden nettisivuilla koko talven ajan. Sarjassa etsitään valoa, lämpöä ja vapautta hyppäämättä koneeseen, kokeilemalla paikallista onnea joogasta lainakoiraan ja murtomaahiihdosta härmäsurf?in. Saa nähdä mitä käy. ILMIÖ Maailman ekointa farkkua Suomalaisyritys Pure Waste Textiles on kehitellyt maailman ensimmäisen täysin kierrätetyn farkkukankaan. Kangas valmistetaan teollisuusmateriaalista, joka yleensä mene roskiin: puuvillalankajämistä ja farkkujen leikkuujätteestä. Ne revitään ja vanutetaan, kunnes seos muistuttaa taas raakapuuvillanöyhtää. Sitten se kehrätään langaksi ja kudotaan uudeksi kankaaksi. Menetelmä on huomattavasti ekologisempi kuin neitseellisen puuvillan kasvatus, kehräys, pesu ja värjäys. “Haluamme tarjota kuluttajille markkinoiden ekologisimman kangasvaihtoehdon”, sanoo yksi yrityksen perustajista HANNES BENGS . Kangasinnovaation ovat kehittäneet asuste?rma Coston perustajat. Kierrätysdenimistä on tehty koefarkut vaatemerkki Dieselin kanssa ja kengät St Vacant -merkin kanssa. Bengs uskoo kysyntää löytyvän, sillä tekstiiliteollisuus on itsekin herännyt valtaviin jätemääriinsä. www.purewastetextiles.con Pelkästään denimin valmistuksessa teollisuus tuottaa jätettä vuositasolla noin 9 miljardia metriä. Tämän kaikki pystytään teoriassa kierrättämään nykypäivän teknologialla. Lähde: Pure Waste Textiles
HUILI NETISSÄ: W W W.HUILILEHTI.FI K U VA : E R W I N Z WA R T – FA B R I Q U E C O M P U T E R G R A P H I C S Liian hyvää ollakseen totta? 2 013, J O U L U – TA M M I K U U 0 STÄV TA 2 0 1 ES LÄM Ä E HUILI NO 5 RIIKKA MANNINEN KE Ä 64 meressä olisi taas vain lisää muovijätettä. Ankkuroitu rakenne olisi varmasti haitallinen ainakin mereneläville. Yhdeksi suurimmaksi ongelmaksi mainittiin, että UV-säteilyn hajottamat muovinpalaset sijaitsevat merenpinnan alapuolella, ja merenpäällisen jätteen kerääminen tarjoaisi siksi vain pientä lohtua. Idean yksinkertaisuus herätti suuressa yleisössä toiveita helposta ratkaisusta. Slat ei ole ainoa insinööri tai tuotemuotoilija, joka on yrittänyt ratkaista tätä hankalaa ongelmaa: vastaavia konsepteja on esitetty monelta suunnalta. The Ocean Cleanup -projektin Internet-sivuilta oli helppo saada käsitys siitä, että kehittelytyö olisi ollut jo pitkällä. Jälkikäteen sivustolle ilmaantui viesti, jossa painotettiin projektin keskeneräisyyttä ja tulevien testauksien tärkeyttä konseptin käyttökelpoisuuden osoittamiseksi. Projektin vetäjä Boyan Slat vastasi Huilin sähköpostiviestiin ja kertoi heidän julkaisevan uusimpien kartoitustensa tuloksia alkuvuodesta. Sitä ennen hän ei halunnut kommentoida projektin etenemistä. UOD Ä V T he Ocean Cleanup -projekti sai alkunsa 19-vuotiaan opiskelijan koulutehtävästä. Internetissä laajalle levinneessä videossa idean keksijä, Boyan Slat, kertoo miten hänen suunnittelemiensa keräilylauttojen avulla Tyynenmeren jätepyörteestä saataisiin puhdistettua 7 250 000 tonnia muovijätettä viidessä vuodessa. Merissä seilaavat jätesaaret ja valtavat jätepyörteet muistuttavat meitä kertakäyttökulttuurin varjopuolista. Slat tarttui haasteeseen ja lopputuloksena syntyi merenpohjaan ankkuroitava lautta, johon muovijäte ajautuu meren virtauksia hyödyntäen. Muovipuomit ohjaavat merenpinnalla kelluvan jätteen lauttaan. Slatin mukaan merestä kerätty muovi voitaisiin kierrättää ja siten koko prosessi olisi taloudellisesti kannattavaa toimintaa. Projekti keräsi keväällä joukkorahoituksen kautta lähes 90 000 dollaria jatkokehittelyä varten. Samaan aikaan tiedeyhteisö älähti. Aiheen parissa pitkään työskennelleet ampuivat projektin alas sen epärealistisuuden vuoksi. Ongelmia löytyi paljon: suuret välimatkat tekisivät lauttojen tyhjennyksestä ja huollosta vaikeaa. Myrskyt repisivät lautat tai vähintäänkin muovipuomit irti lähes varmasti, ja Ä IDEA
Puhtaat maut. PIKKUILMOITUKSET Mansikka & Vanilja VL Vadelma & Valkosuklaa Mustikka & Kardemumma VL Appelsiini Mustaherukka & VL Suklaa Vanilja Kaverin äätelö on pieni kotimainen jäätelötehdas. Vastuullisesti tuotettujen designvaatteiden erikoisliike. 15% alennus ensimmäisestä tilauksesta kampanjakoodilla HUILI. Myssymummojen käsin neulomat kravatit, myssyt ja kaulurit 100% suomenlampaan luomuvillaa. www.circumnavigate.? g www.myssyfarmi.? y y www.facebook.com/myssyfarmi / y y Tavoitteemme on tehdä erinomaista jäätelöä puhtaista ja raikkaista lähellä tuotetuista kotimaisista raaka-aineista. Maista niin huomaat eron! äätelöterveisin: EKOLOGISTA KAUNEUDEN- JA TERVEYDENHOITOA RIIHIMÄELLÄ. Käytämme hoidoissamme serti?oitua luontaiskosmetiikkaa. Tutustu www.kauneushuone.com tai facebookissa Hämeenkadun Kauneushuone Hämeenkatu 46 11100 Riihimäki Puh: 019 733663 Onnellinen markkinointitoimisto MAU. Kysy lisää: mau@mautsto.? @ LIIKE51 Vanha Tapanilantie 51 00730 Helsinki p.045-8789851 www.facebook.com// Liike51
Tähän tyyliin TEKSTI LIISA JOKINEN K U VA J U L I A N A H A R K K I Pasuuna: “Soitin nuorena dixielandia. Se oli hauskaa ja rasitti koulunkäyntiä. Valitsin pasuunan, koska jazz kiinnosti ja siinä oli kaunis ääni. Alkuperäinen soitin on jo myyty. Tämän ostin 20 vuotta sitten soitinliikkeen loppuunmynnistä.” 1 Italialaiset kengät: “Pidän 1930-luvun pukeutumistyylistä. Nykyisin sen ajan harrastus rajoittuu vain kenkiin, joissa suosin 30-luvun tyylisiä malleja. Ostan kenkäni Italiasta. Hyvät kengät kestävät oikein hoidettuina useita vuosia.” 2 Purjehtiminen: “Olen purjehtinut pikkupojasta lähtien. Vuonna 2002 myin veneeni. Oli niin kauhea leväkesä, etten halunnut enää purjehtia siinä vellissä. Tein surutyönä maalauksia vanhoille purjeille. Pari vuotta sitten ostin uuden veneen, koska Itämeren tila oli parantunut. Edelleen meremme tila on kaukana siitä, mitä se oli lapsuudessani. Saaristomeremme on ainutlaatuisen kaunis. Hiljaisuus sekä veneen ja veden liike muodostavat inspiroivan kokonaisuuden. Sen vaikutus näkyy koruissani ja lasiveistoksissani.” 3 Designklassikot “Parasta ekologiaa on se, kun ostaa laatua joka kestää. Nämä tuolit ostin 50 vuotta sitten. Pohdin pitkään Yrjö Kukkapuron tuolien ja näiden Eero Saaristen välillä. Ihailen Charles ja Ray Eamesia, Alvar Aaltoa ja Marcel Breueria.” 4 BJÖRN WECKSTRÖM BJÖRN WECKSTRÖM tunnetaan veistoksellisista koruistaan ja näyttävistä veistoksistaan. Weckström on palkittu Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1971 ja professorin arvonimellä vuonna 1986. Tänä vuonna hän sai suunnittelutyöstään Kaj Franck -palkinnon. 66 HUILI NO 5 2 013, J O U L U – TA M M I K U U Omat veistokset “Ulkomailla minut tunnetaan paremmin veistoksista kuin koruistani. Nämä teokseni käsittelevät ihmisen ja koneen suhdetta. Ihminen tekee koneita, mutta koneet muokkaavat ihmistä – alkaen kellosta ja puhumattakaan nykyajan tietokoneista. Koneet tekevät ajattelustamme loogisempaa. On vain varottava, ettei tunneelämämme ja empatiakykymme surkastu sen johdosta.” 5
TAVOITTEENA HIILINEUTRAALI TULEVAISUUS 2050 Olemme käynnistäneet kehitysohjelman kohti hiilidioksidineutraalia energiantuotantoa. Tavoite on määrä saavuttaa vuoteen 2050 mennessä. Luvassa on suuria uudistuksia voimalaitoksiimme, tutkimustyötä tulevaisuuden energiantuotannon mahdollisuuksista sekä monien uusien teknologioiden käyttöönottoa. Seuraa ohjelmamme etenemistä netissä: blogi.helen.?
VAIN 35 € / VUOSI! KOKEILE HUILIA. Ekolifestyle-lehti Huili on riippumaton, kriittinen ja ihana. Kultti ry valitsi Huilin juuri Vuoden 2013 laatulehdeksi. Tilaa neljä kertaa vuodessa ilmestyvä lehti kotiisi — kestotilauksena 35€ (määräaikainen 50 €). TA 2 0 1 0 STÄV Ä ES LÄM Ä E UOD Ä V ! Tilaa näytenumero! KE Ä www.huililehti.? Voit tilata irtonumeron myös maksamalla 10 euroa Huilin tilille FI17 1228 3000 0155 76 (Nordea). Kirjoita viestikenttään osoitteesi, niin postitamme uusimman lehden sinulle.