1 • 2014 irtonumero 8 € Vuoden kansantanssiyhtye Kirjavat, s. 10 Teho-duolla sata lasissa, s. 6 Arttu Rajala soittaa polkkaa sormiin katsomatta, s. 12 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014 MUKANA PELIMANNI-LIITE 1
SISÄLTÖ 1 • 2014 6 Ajassa: Duo Milla Viljamaa & Johanna Juhola......................................... 5 Arttu Rajala – vuoden nuori pelimanni...................................................12 JuuriJuhla – RotFest 2014 ............................................................................14 Lyhyesti ................................................................................................................15 Esittelyssä: Nathan Riki Thomson ............................................................19 Persoonallinen pelimanniyhtye: Kataja..................................................20 Pirulaisen hurja hehku...................................................................................22 Pelimanni-liite Kainuun kansanmusiikin uusi tuleminen...............................................25 Jussi Huovinen ja Ressan Lassi...................................................................26 Sommelo, musiikkijuhla Kainuussa ja Vienan Karjalassa...............26 Nuottiliite.............................................................................................................27 Uuudenmaan nurkka.......................................................................................31 Kuulumisia Pohjois-Savosta.........................................................................32 Varsinais-Suomi näkyy Kaustisella...........................................................32 Pihlajuhlassa Udmurtiassa...........................................................................33 POLKKAA! ...........................................................................................................34 Digeliuksen Emu on tehnyt harrastuksestaan työn..........................37 Oriveden kansanmusiikkikurssit pani pelimannit tanssimaan....... 42 InMemoriam: Gay Nixon................................................................................42 Kirjat.......................................................................................................................44 Levyt.......................................................................................................................46 Taustapeilissä: Päivi Loponen-Kyrönseppä...........................................54 Keikat ja koulutukset.......................................................................................55 Sata lasissa ja täydellä Teholla! 17 21 KOLUMNISTI Petri Hoppu Antakaa meille takaisin meidän Tradio! 10 Vuoden kansantanssiyhtye Kirjavat 2 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014
ALKUTAHDIT Lyövästä puhaltajasta professori Kristiina Ilmonen on valittu kansanmusiikin professoriksi Taideyliopiston Sibelius-Akatemiaan viisivuotiskaudeksi elokuun alusta alkaen. Kristiina Ilmonen (s. 1966) on aktiivinen ja ansioitunut taiteilija, jonka pedagoginen osaaminen on vahvaa ja monipuolista. Hän on toiminut perinteisen kansanmusiikin, nykykansanmusiikin ja improvisaation parissa kolmekymmentä vuotta ja erikoistunut muinaissuomalai- Emmat ja Femmat jaossa Etno-Emman pystistä kisaavat tänä vuonna seuraavat levyt: Kirsi Poutanen: Amália Tribute, Eva-trio: Ensimmäiset seikkailut, Vidar Skrede DYNAMO BAND: Happy Monkey, Juuri & Juuri: Pelimannit ja Hiljainen haltioituminen, Tsuumi Sound System: Floating Letters. Lasten-Emmasta kilvoittelee mm. Orffit. Emmojen voittajat selviävät Emma Gaalassa 7.3.2014. Pekko Käppi on ehdolla Kybä-Femman saajaksi 22.2. pidettävässä Femma-gaalassa. Mesta-Femman saajaksi ehdolla myös kansanmusiikkiväelle tuttuja paikkoja kuten Suisto ja Telakka. siin puhaltimiin sekä eri maiden lyömäsoittimiin. Ilmonen on työskennellyt Sibelius-Akatemiassa eri opetustehtävissä, osastonjohtajana ja hallituksen jäsenenä vuodesta 1989. Ilmosen valinnan ehtona on tohtorintutkinnon viimeistely ennen tehtävän vastaanottamista. Edellisen viisivuotiskauden ajan kansanmusiikin professuuria hoiti Hannu Saha, joka jatkaa professuurin toimenhoitajana kesäkuun loppuun asti. Timo Hannula palkittiin Pohjois-Pohjanmaan maakuntahallitus myönsi tammikuun alussa Pohjois-Pohjanmaa -palkinnon musiikinopettaja, kapellimestari Timo Hannulalle Haapavedeltä. Palkinto myönnettiin tunnustuksena pitkäaikaisesta ja laaja-alaisesta työstä musiikin hyväksi sekä ansioista nuorten musiikkikasvatuksessa Pohjois-Pohjanmaalla. Juuri & Juuri ehdolla Teosto-palkinnon saajaksi Ehdokkaat tämänvuotisen Teosto-palkinnon saajiksi on valittu. Ehdokkaina on seitsemän teosta tai teoskokonaisuutta. Teosto-palkintoehdokkaat ovat Antti Auvinen: Orior, Dalindèo: Kallio, Haloo Helsinki!: Maailma on tehty meitä varten, Juuri & Juuri: Pelimannit / Hiljainen Haltioituminen, J. Karjalainen: Et ole yksin, Oddarrang: In Cinema, Risto: II. Ehdokasteokset valinneen esiraadin puheenjohtaja professori Hannu Saha totesi palkintoehdokkaiksi valittujen teosten ilmen- KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014 tävän suomalaisen musiikin moninaisuutta: – Musiikkivuosi 2013 oli komea näyttö suomalaisen musiikin voimasta juuri nyt. Suomalainen musiikki on tällä hetkellä elävämpi ja marginaaleissaankin rikkaampi kuin koskaan. Kaikissa musiikin lajeissa on meneillään ilahduttava luovuuden aikakausi. Nyt valitut ehdokkaat raati päätti rankan pudotuspelin jälkeen ehdolla olevien tekijöiden, teosten ja musiikkilajien kokonaisuuden moninaisuutta korostaen, puheenjohtaja Hannu Saha kertoi. 3
PÄÄKIRJOITUS Kansanmusiikkipiireissä on alettu harsia pontevasti kokoon kansanmusiikin ja -tanssin tavoiteohjelmaa otsikolla Visio 2025. Nimi ei kai asiaa pahenna – itse saan allergisia reaktioita näistä muoti-ilmauksista. Hyvä on, että prosessi on saatu alkuun. Työ, mitä kansanmusiikin aseman hyväksi on tehty viime vuosikymmeninä on tuottanut erinomaista hedelmää erityisesti ammattimaisessa kansanmusiikissa. On syntynyt toinen toistaan hienompia yhtyeitä, jotka tekevät hienoja levyjä ja saavat huomiota ulkomaita myöten. Yhä useampi lapsi pääsee myös kosketuksiin kansanmusiikin kanssa päiväkodeissa ja musiikkiopistoissa. Kovin hidasta on kehitys kuitenkin ollut. Ensimmäisestä hankkeesta saada kantele kaikkiin kouluihin on kulunut jo pitkästi yli kolmekymmentä vuotta, mutta edes kaikissa musiikkiopistoissa kansanmusiikki ei kuulu ohjelmaan. Hiljaa hyvä tulee. Ensimmäisissä seminaareissa on ollut selvästi sellainen ilmapiiri, että tätä on kaivattu. Toki samoja aiheita on pyöritelty baarien pöydissä ja keskustelutilaisuuksissa, mutta ei näin päämäärätietoisesti tai järjestäytyneesti. Teemoja ja asioita on tullut esille jopa hieman paineisesti ja sekavastikin. On varmasti hyvä päästellä ensin hieman höyryjä. Toivottavasti jatkotyöskentelyssä päästään hieman selkeämpiin kokonaisuuksiin ja jäsentyneempään ajatteluun. Yksi seikka, mikä on itseäni mietityttänyt on se, mistä me puhumme, kun me puhumme kansanmusiikista? Olisiko syytä käyttää jonkin aikaa siihen, että miettisimme sitä, minkä ilmiön tai asian tavoiteohjelmaa tehdään. Mikä lasketaan kansanmusiikiksi tänä päivänä? Onko harrastajien kansanmusiikki eri asia kuin ammattilaisten kansanmusiikki? Mikä on ollut kansanmusiikin historiallinen merkitys, mikä sen merkitys on tänään ja tulevaisuudessa? Onko sillä merkitystä kansalle ja pitäisikö olla? Onko kansanmusiikista tullut elitististä? Toinen asia, mikä tavoiteohjelmaa suunnitellessa tulisi huomioida, on se kenet se sitouttaa ja minkälaisiin toimiin. Maailmaan mahtuu puhetta, mutta olisi tärkeää, että puheella on myös vaikutusta. Tavoitteiden olisi hyvä olla myös mahdollisimman konkreettisia. Ei riitä, että ”kansanmusiikin asema paranee”. Lopuksi vielä olisi mielestäni hyvä, että seminaaripuhujina olisi myös muita kuin pitkän linjan alan ammattilaisia. Hyväsuisia harrastajapelimanneja, historian tuntijoita ja ajattelevia ihmisiä aivan muilta aloilta. Onnittelen puuhamiehiä siitä, että pää on saatu auki. Sauli Heikkilä KANSANMUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 1 (172) 2014 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. (09) 8731 320 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Antti Koiranen, puh. 040 551 4137, antti.koiranen@uta.fi 4 Maija Seppo Näkymä 2025 Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti Kirjapaino toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Forssan Kirjapaino Oy ISSN 2323-8089 Ulkoasu ja taitto Kansanmusiikki 2/14 ilmestyy 30.5. Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä aineisto 9.4. mennessä. Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Anja Hinkkanen, Riitta-Liisa Joutsenlahti, Jaana-Maria Jukkara, Seppo Kononen, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Jimmy Träskelin Kulttuuri-, mielipide- ja ja Päivi Ylönen-Viiri tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Kansikuva Kirjavat, kuva: Petri Kivinen Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 3588921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014
Tanja Ahola AJASSA Duo Milla Viljamaa & Johanna Juhola Duo on tehnyt yhteistyötä jo viisitoista vuotta ja julkaisi kolmannen levynsä viime vuonna. Ensimmäisellä levyllä keskityttiin Piazzollaan ja toiselle sävellettiin tango nuevoa. Kolmannen levyn näkökulma tango nuevoon löytyi musiikillisesta tarinankerronnasta sekä tarinoita ja tunnelmia muhevasti höystävästä teatteri- tai elokuvamusiikkimaisesta äänisuunnittelusta. Molempia kiehtoo jopa lapsenomainen ja vinksahtanut elokuvamusiikki, mutta myös suomalainen pelimannimusiikki on tärkeä osa kummankin muusikkoutta. Tulevaisuuden haaveissa on julkaista piano-haitari -duonuottimateriaalia, jota ei muutoin ole liiemmälti tarjolla. Duo esiintyy seuraavan kerran Tampereen Työväenteatterin TTT-klubilla 26.4. Johannaa voi kuulla lisäksi yhtyeissä Johanna Juhola Reaktori, Johanna Juhola Trio, Tango-orkesteri Unto ja Las Chicas del Tango. Millan muita yhtyeitä ovat hänen oman kokoonpanonsa lisäksi Hereä, Saaga Ensemble ja Las Chicas del Tango. KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014 5
Sata lasissa ja täydellä Teholla Teksti: Amanda Kauranne Kuvat: Sauli Heikkilä ja Susanna Salo Mitä tapahtuu, jos yhdistää kaksi virtuoottista, energiaa pursuavaa viulistia? Siitä syntyy viulun aktiivisuusyksikkö Teho. eli Tero Hyväluoma ja Esko Järvelä. T ero Hyväluoma on kotoisin Vetelin Patanasta, Esko Järvelä puolestaan Kaustisen Järvelästä. Sittemmin pääkaupunkiseutulaistuneiden viuluviikareiden duo Teho. kirjoitetaan viidellä merkillä – pisteineen! Nimi on enne ja folk-kansa on saanut tuta kaksikon villiinnyttävästä soitosta. Omille verkkokalvoille/kuulokarvoille on ikuisesti tallentunut hetki, jolloin näin duon sahaavan viulujaan kuin tuomiopäivälle tultaessa ja Järvelä veti sooloa niin viululla kuin äänellään – loppusuoralla suorastaan karjankutsumaisella mylvinnällä. Ei auttanut muuta kuin kuunnella sydän selällään ja ottaa vastaan hullu energia. Miksi he valitsivat viulun? Miten he alkoivat soittaa yhdessä? Kuinka he selviä- 6 vät Tuttu juttu -visailusta? Letkeät herrat olivat haastattelussani tammikuun lopulla. Kaverit innostivat soittamaan Hyväluoman viulunsoitto alkoi viiden ikävuoden hujakoilla äidin valinnasta. Hän piti viulusta ja laittoi siksi poikansa kansanopistoon Vetelin viulupiiriin Mauno Järvelän oppiin. Soittaminen oli pitkään vähän vastahakoista, mutta vei mennessään viimeistään Kaustisen musiikkilukiossa, kun ympärillä alkoi olla samanikäistä ja samanhenkistä porukkaa. Bändejä syntyi ja soittokaverit ruokkivat innostusta. Hyväluoma alkoi reissata 450 km välimatkaa Helsinkiin ja takaisin Sibelius-Akatemian kansanmusiikin nuorisokoulutukseen. Opinnot jatkuivat samai- KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014
Kumpaisellakin soittajalla on lukuisia yhtyeitä. sessa oppilaitoksessa ja nyt kummatkin herrat ovat musiikin maistereita. Esko Järvelä ei muista, kuinka alkoi soittaa viulua – kai se oli vain niin luonnollista. – Siihen aikaan kaikki Järvelässä soittivat viulua. Kyläkoulussa oli kuutisenkymmentä oppilasta, joista ehkä viisi ei soittanut. Viulu oli Järvelässä vähän kuin Facebook on ihmisille nykyään… Hän soitti pitkään harmoonia ja viulua rinta rinnan, harmoonia ehkä jopa enemmän. Vasta lukioiän kynnyksellä viulu otti vallan, koska hän alkoi soittaa viuluvetoisissa yhtyeissä – kuten Friggissä. – Se oli aluksi minun, sisareni Alinan ja serkkumme Antin trio. Tätä nykyä maailmanmainettakin niittänyt yhtye on kasvanut seitsenhenkiseksi. Yksi jäsenistä on Tero Hyväluoma. Viulun eri roolit puhuttelevat KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014 Kumpaisellakin soittajalla on lukuisia yhtyeitä. Hyväluoma luotsaa omaa viisihenkistä Frost Fivea, johon hän säveltää materiaalin itse. – Olin pitkään haaveillut omasta yhtyeestä ja lopulta kokosin sellaisen. Valitsin muusikkoja, joiden kanssa en ollut aiemmin soittanut, mutta joiden soittotyyliä ihailin. Lähtökohta oli ehkä hieman syvempi ja taiteellisempi kuin monissa aiemmissa yhtyeissäni. Vaikka eihän se sulje pois, että tekee energisiä runttausbiisejä myös tällä yhtyeellä, vaikka herkkyyttä ja sävyjäkin haetaan! Yhtyeen ensilevy Junkyard Ball ilmestyi viime keväänä. Muita Hyväluoman yhteitä on muun muassa lukioiässä perustettu Snekka ja muutama vuosi sitten syntynyt Haaga Folk Machine. – Mielestäni jokaisessa bändissä on oma juttunsa, etenkin kun oma rooli on niissä niin erilainen. Friggissä on tärkeätä soittaa hyvin yhteen muiden viulujen kanssa, ja vaikka Haaga Folk Machinessä soitetaan myös samanhenkistä pelimannimusiikkia, olen siinä yksin viulussa ja tontti siksi eri tavalla laaja. Olemme yhtyeessä muutenkin jättäneet tarkoituksella kappaleita auki, jotta mitä tahansa voi tapahtua! Laulaja-lauluntekijä Topi Sahan bändissä taas viulu on säestävänä elementtinä ja sitäkin on mielenkiintoista tutkailla. Ja omassa bändissä saa tehdä mitä lystää! Esko Järvelälläkin bändejä ja niiden syntytarinoita riittää. – Ensimmäinen oma bändi oli Tötterssön, jossa soitan harmoonia. Yhtyeen syntyyn en kyllä päässyt paljon vaikuttamaan. Istuin äidinkielentunnilla, kun oveen tuli koputus. Järvelän Kyösti ja Valtteri Valo tulivat sanomaan, että nyt lähdetään harjoituksiin. Se oli menoa sitten! Lisäksi hän soittaa lukuisissa muissa tunnetuissa nykykansanmusiikkiyhtyeissä kuten Tsuumi Sound System, Karuna, Baltic Crossing ja Es&Co. Viimeisin porukka on viisihenkinen Esko Järvelä Epic Male Band eli ”Eepparit”, joilta myös ilmestyi ensilevy viime kesänä. – Olin halunnut vuosikausia perustaa oman bändin, mutta aikaahan ei koskaan ollut eikä olisi nytkään. Silti se oli pakko perustaa. Arvoin pelimannijengin ja folkrock-linjan välillä ja valitsin folkrockin, koska sille oli mielestäni Suomessa tilausta. 7
– Jo pitkään olen tiedostanut, että bändejä on aivan liikaa – mutta niistä on niin hankala päästä eroon, virnistää Järvelä. On virkistävää tehdä erilaisia juttuja. Jos olisi vain yksi yhtye, kyllästyisin nopeasti ja olisin perustamassa uutta. Hyväluoma on samaa mieltä. Muutenkin musiikkitöiden monimuotoisuus miellyttää – leipä tulee pääsääntöisesti niin esiintymisistä kuin opetuksesta. Pelkkää esiintyvän taiteilijan elämää loputtomine lentokenttineen ja halvimpine motelleineen ei kumpikaan kaipaa, mutta pelkkä opettaminenkaan ei riitä... Kumpaakin jäisi kaipaamaan, jos pitäisi luopua. – Opetustöissä on onneksi mahtavat työnantajat, jotka mahdollistavat sen, että välillä voi lähteä kiertueellekin. Opettaminen on kivaa ja kehittävää myös itselle, kertoo Hyväluoma. Oman tyylin rakennuspalat Tavalliselle kuulijalle lukuisissa yhtyeissä on kuitenkin punaisena lankana viuluvetoisuus, nykykansanmusiikillisuus ja pelimannihenkisyys. – Viuluvetoisuus tulee luonnollisesti soittimen itsensä takia, mutta myös kotiseudun historian vuoksi. Viulu on aina Oma tyyli koostuu kummankin mielestä ennen muuta siitä, mitä on kuunnellut ja mistä saanut vaikutteita. – Kuuntelemisen merkitystä ymmärtää päivä päivältä enemmän. Suuria vaikuttajia ovat myös ne, joiden kanssa soittaa. Ja Esko on ollut itselle tietynlainen idoli jo lukioajoista lähtien vanhempana ja etevämpänä soittajana. Levyiltä soittoidoleita myös löytyy: Väsen ja pohjoismainen kansanmusiikki, pohjoisamerikkalaisesta musiikista Ruthie Dornfelt, bluegrasspuolelta Casey Driessen… Jazzpuoleltakin olen kuunnellut kaikenlaista. Erityisesti suomalaisesta XL-yhtyeestä olen saanut inspiraatiota ja virikkeitä. Kaikessa musiikissa hevistä klassiseen on jotain, mitä voisi itse käyttää, kertoo Hyväluoma ja jatkaa: – Oma soittotyyli muuttuu koko ajan ja se jalostuu sen mukaan, mitä tyyliä kulloinkin harjoittelee. Jos käy soittamassa jonkun paukutuskeikan, kestää aikansa että saa herkemmän soundin takaisin – viulu on ehtinyt muuttua rääkyväksi kapineeksi! Järvelällä on samanlaisia kokemuksia: – Oma tyyli syntyy siitä, mitä kuulee, kuuntelee ja minkä parissa elää. Se menee minulla kausittain. Kun kuuntelee vanhoja äänityksiä, miettii välillä että tekisin tuon nyt aivan eri tavalla. Samoin omista sävellyksistä huomaa, mitä on siihen aikaan kuunneltu. Nyt olen kuunnellut paljon kelttimusiikkia. Sibelius-Akatemiaan tullessa olin Ruotsi- ja Norja-mies ja tässä välissä on ehditty olla Amerikka-miestä ja Quebeckin miestä. Suunnat muuttuvat. Aukeaman kuvat: Susanna Salo Kansanmusiikin kaikkiruokaiset ollut ykkössuosikki ja niin se on meilläkin. Itse olen päässyt myös seuraamaan hyvin läheltä esimerkiksi sitä, mitä JPP teki. Se uusi pelimannimusiikki, jota Timo Alakotila ja Arto Järvelä sävelsivät ja sovittivat oli jotain ennenkuulumatonta ja se on vaikuttanut ihmisten tekemisiin suunnattomasti, vähintäänkin tuolla Kaustisen nurkilla, kertoo Järvelä. – Ehkä sekin kumpuaa kotiseuduilta. Siellä laulettiin kyllä ryhmässä Näppäreissä, mutta laulun ympärille ei kasattu bändiä. Nyt Eeppareiden kanssa on suunniteltu, että miten voitaisiin laulaa niin, että yleisö silti säilyisi – puhutaan nimittäin omin voimin laulamisesta, nauraa Järvelä. – Laulua sisältävä kokoonpano on kyllä suunnitelmissa. Lauletussa musiikissa on mielestäni vähän eri pelisäännöt kuin instrumentaalimusiikissa, jota olen ikäni säveltänyt. Olen treenaillut nyt myös sen säveltämistä pikku hiljaa. Sitten on tietysti se sanoituspuoli, jota täytyy miettiä, pohtii Hyväluoma. – Soita mulle sitten! Pöytälaatikko pursuaa tekstejä!, lupaa Järvelä. Yhtyeet myös pursuavat miehiä. Miksi yhtyeissänne on niin vähän naisia? – Hyvä kysymys. Tästä on keskusteltu Ruotsissa ja Tanskassa aika kiivaasti viime aikoina… Epic Male Bandia perustaessani etsin rumpalia, basistia ja kitaristia – ja tuntemistani kyseisten instrumenttien Missä laulu ja naiset? 8 Yksi asia ei ulkopuolisen mielestä ole vielä muuttunut paljonkaan – laulu puuttuu lähes kokonaan! KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014
eitä Teron yyhvätyluoma Frost V soittajista 99, 5 % on miehiä. Kyseessä on mielestäni ennen kaikkea instrumenttiasia. Nyt alkaa olla myös naispuolisia bändisoittimien taitajia. Viulu on siitä hyvä soitin, että siinä prosentit tuppaa menemään 50-50, sanoo Järvelä ja jatkaa: – Mielestäni naiset ja miehet myös tekevät erilaista musiikkia. Se on erilaista luonteeltaan ja esitystavaltaan. Ja nuorempana oli poikien hommaa perustaa bändi. Onkohan se ajattelu jäänyt sieltä päälle? – En ole koskaan ajatellut, mitä sukupuolta bändikaverin pitäisi olla. Sillä on merkitystä, miten kemiat ja soitto synkkaa. Paljolti omalta kohdalta se, että on aika miesvoittoisissa bändeissä, johtuu siitä, että on soittanut aiemmin niiden ihmisten kanssa jameissa tai on kiinnostunut samanlaisesta musiikista, sanoo Hyväluoma. Kategorisoimatta paras Kummankin musiikissa vaikutteita on monesta eri musiikkityylistä – siksipä he karsastavat musiikin kategorisointia. Omat yhtyeet tuntuvat genrejen väliinputoajilta, eikä oikeita termejä kummankaan musiikeille tunnu löytyvän: folkjazz on liian laimea termi, thrash folkin kaikki ymmärtävät eri tavalla… – Itselle sillä ei ole väliä: musiikki on musiikkia. Välillä tuntuu, että esimerkiksi festivaalipromoottoreille pitäisi osata tarjota kirkastettuna, että mitä tämä on. Mutta musiikin leimaaminen joksikin tietyksi tyyliksi voi vaikuttaa jo siihen, miten kuulija ottaa musiikin vastaan. Jos voisi kuunnella ilman määrittelyitä, voisi kokemus olla täysin erilainen!, pohtii Hyväluoma. Teho.:n suhde kansanmusiikkiin on kuitenkin parivaljakolle selvä: sehän on sitä itseään. – Se on pelimannimusiikia, vaikka joissakin kappaleissa on esimerkiksi jazzista ponnahtavaa sooloperinnettä, selittää Hyväluoma. – Ei ole olemassa erikseen pelimannimusiikkia, selittää Järvelä, vaan pelimannius on asenne tai tapa tehdä musiikkia. Me teemme kuten pelimannit ovat tehneet – olemme kuunnelleet kappaleita ja soitamme ne nyt omalla tyylillämme. Sitä se pelimannikulttuuri on. Ja sitä täydellä Teho.:lla. Piste. KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014 Eskon yhty Tötterssön eitä Tsuumi Sou nd System Karuna Frigg Baltic Cross Esko Järveläing Timo Rautia Epic Male Band Ale & Esko inen Folk Band Miten duo syntyi? TH: Ravintolaillan jälkeen nakkikioskikeskusteluissa olimme jo useamman vuoden puhuneet, että pitäisi perustaa bändi. Yhtenä iltana otettiin härkää sarvista ja etsittiin treeniaika. EJ: Halusta pitää hauskaa. Miksi soitat duoparisi kanssa? TH: Esko on mahtava muusikko: kuunteleva ja taitava. Eskon kanssa soittamisen helppous tulee paljolti siitä, että hän soittaa korvat sepposen selällään. Hänellä on kyky vastata musikaalisesti pieniinkin muutoksiin. Lisäksi Eskolla on mahtavan monipuolinen katsomus viulunsoittoon. EJ: Tero ei ota päähän niin paljon kuin jotkut muut! Mikä on parisi paras piirre? TH: Ensimmäisenä tuli mieleen terävyys tai se, että hän on tilanteen tasalla sekä huumorimielessä että muutenkin. Ja olemme samalla aaltopituudella. Esko toimii aina yllättävissäkin tilanteissa. Terävä nuppi. Tero H olk Machine Haaga F Frigg a & Lemmen Topi Sah t tomppelilme & His Lost Pauli Ha Lovers Teho Snekka 2 Swing 4 t Äänipää EJ: Hän pystyy ja on valmis tekemään mitä vain – kun puhutaan soittamisesta. Häneltä löytyy taitoa eikä ole lukkoja. Minkä hyvän piirteen parisi nostaisi sinusta? TH: Jotain huumoriin liittyvää. Meiningin ylläpito tai muu sellainen. EJ: Ehkä Tero pitää minua hyvänä yhteen hiileen puhaltajana. Se on ehkä vahvuuteni. Haluaisin olla soittaja, joka tukee muita. Miten kuvailisit toisen soittotyyliä? TH: Oksat pois. Siinä on otetta. EJ: Sähäkkä soittaja, valtavasti energiaa ja vauhtia. Duon yhteissoundi syntyy siitä, että parivaljakko on lähtenyt soittamaan pelimannimusiikkia sata lasissa. Energia tulee tästä asenteesta. Levyä varten kaikki on valmiina – kunhan löytyy taitava äänittäjä, joka työskentelee ilmaiseksi! Ilmoittautumisia otetaan vastaan osoitteissa terohyvaluoma.com ja epicmaleband.com 9
Simo Siirilä Vuoden kansantanssiyhtye Sonja Airikka Kirjavat Pispalan Sottiisin päätoimikunta valitsi tammikuun alussa vuoden 2014 Kansantanssiyhtyeeksi lappeenrantalaisen kansantanssiryhmän Kirjavat. Titteli on yksi merkittävimmistä tunnustuksista, jonka suomalainen kansantanssiryhmä voi saada. K irjavat oli ensimmäinen eteläkarjalainen vuoden kansantanssiyhtyeen arvon saanut ryhmä. Nimityksen johdosta Kirjavat on kesäkuussa järjestettävän SottiisiMoves 2014 Tampere -tanssitapahtuman kotimainen pääesiintyjä. Lähes 20 vuotta toimintaa Kirjavat on perustettu vuonna 1995 nuorisoseura Rajan Nuorissa, ja nykyään ryhmä kuuluu myös Merenlahden Nuorisoseuraan. Ryhmässä tanssii kolmetoista 22–27 -vuotiasta tanssijaa, joista suurin osa on ollut mukana ryhmän perustamisesta lähtien. Viimeisin tanssijakin on tullut mukaan jo kymmenen vuotta sitten. Ryhmän perustanut Merja Skyttä on ohjannut Kirjavia alusta asti ja seurannut tanssijoidensa kasvua ja kehitystä pienistä pyörähtelijöistä tanssille omistautuneiksi ja ryhmään sitoutuneiksi nuoriksi aikuisiksi. Valinta Vuoden kansantanssiyhtyeeksi on Kirjaville todella suuri ja merkittävä 10 kunnianosoitus. Ryhmä on tehnyt pitkäjänteistä ja tavoitteellista työtä ohjaajansa Merja Skytän johdolla, päämääränään kehittyä niin yksittäisinä tanssijoina kuin ryhmänä. Erityisen tärkeäksi ovat nousseet muun muassa luokitteluprosessit. Tanssittavan koreografian opettelun lisäksi Kirjavat paneutuvat aina myös teoksen juoneen, draamallisuuteen sekä tunnetilojen luomiseen. Suomen Nuorisoseurojen aikuiskansantanssiryhmien luokitteluissa Kirjavat on yltänyt kahdesti mestaruussarjaan, viimeisimpänä keväällä 2013 Matti Paloniemen tanssiteoksella Onni. Mestaruussarja on ylin taso, jonka kansantanssiryhmä voi saavuttaa. Edellisen kerran mestaruussarja saavutettiin vuonna 2009 Eevi Miettisen koreografialla WiipurinRinkeli, joka on yksi Kirjavien pidetyimmistä esityksistä. Se kertoo karjalaisten unelmista, haaveista ja toiveista sodan jälkeen, kun oli jouduttu luopumaan niin paljosta. Samalla se on kunnianosoitus kaikille sotaveteraaneille ja sodan eläneille siviileille. Teoksen valmistuminen oli mittava prosessi, jonka aikana Kirjavat tutustuivat omiin karjalaisiin juuriinsa ja kuuntelivat sodan kokeneiden ihmisten kertomuksia. Karjalaisuus onkin Kirjavien kantava voima. Ryhmän ohjelmisto sisältää enimmäkseen perinteen pohjalle rakennettuja uusia koreografioita, perinteisiä kansantansseja kuitenkaan unohtamatta. Kirjavien esiintymisessä on paljon karjalaista menoa ja tanssin riemua, mutta myös herkkyyttä ja läsnäoloa. Virallisesti Kirjavilla ei ole omia muusikoita, joskin ryhmä on tehnyt paljon yhteistyötä eri soittajien ja kokoonpanojen kanssa. Kirjavien esiintymisiä ja konsertteja on useasti ollut säestämässä Raisa Päivinen ja Ilkka Asikainen. Lisäksi Kirjavilla on ollut yhteistyöprojekteja muun muassa Jarno Tastulan, Rymäkän ja Tradivaaran kanssa. Muusikkojen kanssa on myös tehty yhteistyötä musiikkien säveltämisessä, sovittamisessa ja tuotta- KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014
Mikko Kauppinen Kirjavat, Kimurantti ja Kimara, ohjaaja Merja Skyttä keskellä. misessa valmiiksi äänitteiksi. Kokemukset musiikin tuottamisesta tanssiteoksiin yhdessä muusikoiden kanssa ovat olleet hyvin positiivisia. Vaikka virallista omaa kansanmusiikkiyhtyettä ei Kirjavilla olekaan, muusikoihin tartutaan aina kun he eksyvät tarpeeksi lähelle. Kirjavaa meininkiä Ohjaaja Merja Skyttä kuvailee ryhmää napakaksi, topakaksi, nohevaksi ja nopsaksi porukaksi. Iloinen ja positiivinen asenne on ominaista Kirjaville, jotka ovat aina valmiita uusiin haasteisiin. Kun johonkin hommaan ryhdytään, se hoidetaan niin hyvin kuin mahdollista. Kansantanssista on muodostunut ryhmäläisille elämäntapa ja Kirjavista toinen perhe, jonka kanssa vietetään paljon aikaa myös vapaa-ajalla. Tiukan treenaamisen vastapainona rentoudutaan usein hyvän ruoan äärellä ja esimerkiksi yhteinen jouluruokailu on muodostunut vuosittaiseksi perinteeksi. Myös huumori ja hulluttelu kuuluvat Kirjavien arkeen! Aikuistuttuaan opiskelu ja työt ovat vieneet Kirjavien tanssijoita eri paikkakunnille. Pitkistä välimatkoista huolimatta ryhmä kokoontuu harjoittelemaan yhdessä viikonloppuisin ja arkena treenataan kerran viikossa Lappeenrannassa asuvien tanssijoiden kesken. Vuosien myötä on onnistuttu löytämään ryhmälle sopivat toimintatavat, jotka mahdollistavat tanssijoiden asumisen eri paikkakunnilla ja jopa ulkomailla esimerkiksi opiskelijavaihtojen ajan. Uuden ohjelmiston valmistaminen tiivistää aina tahtia ja Lappeenranta-viikonloppuja kertyy. Saavutetun päämäärän tai koitoksen jälkeen seuraa usein hetken hengähdystauko ennen kuin tartutaan uusiin haasteisiin. Viimeisin suuri taidonnäyte oli KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014 Taidekoulu Estradilla 1.2.2014 järjestetyt ”Kasvua 2Skytä vuotta”- konsertit, joilla juhlistettiin Merja Skytän kaksikymmenvuotista ohjaajuutta. Yhden päivän aikana oli kaksi samansisältöistä konserttia, joissa tanssivat Kirjavien lisäksi Merjan kaksi muuta ryhmää, nuorisoryhmä Kimurantti sekä tyttöjen ryhmä Kimara. Kirjavat ja Kimurantti järjestivät konsertin yhteisvoimin. Yksi tärkeä kulmakivi Merjan ryhmien toiminnassa onkin ryhmien välinen yhteistyö. Yhdessä tanssiminen, matkustaminen, asioiden jakaminen sekä toistensa kannustaminen ovat tärkeitä ja palkitsevia asioita. Näin luodaan hyvää yhteishenkeä, joka luo yhteen kuulumisen tunnetta ja vahvistaa tanssijoiden itsetuntoa. Myös palautteen antaminen ja saaminen ryhmien välillä tuo uusia näkökulmia omaan tanssiin. Tällaisen työskentelyn kautta ryhmillä on mahdollisuus oppia toisiltaan ja tukea toistensa kehitystä. Kimurantin kasvamisen ja taitojen karttumisen myötä yhteistoiminta Kirjavien kanssa vain tiivistyy, ja voidaankin puhua jopa yhdessä kasvamisen toimintafilosofiasta. Lähellä ja kaukana Kirjavat esiintyy aktiivisesti ympäri Suomea. Ryhmä on osallistunut vuosien varrella erilaisiin kansantanssi- ja musiikkitapahtumiin, joista merkittävimpinä ovat läpi vuosien säilyneet Suomen Nuorisoseurojen Pispalan Sottiisi, Tanssimania ja Folklandia. Erityisesti Lappeenrannassa ryhmä pyrkii tekemään kansantanssia tutuksi esiintymällä turuilla ja toreilla niin kaupungin tapahtumissa kuin yksityistilaisuuksissa. Kirjavat on myös osallistunut kaikkiin järjestettyihin Lasten Kalenoihin: ensin tanssijoina ja sittemmin ohjaajina ja talkoolaisina. Ryhmällä on ollut myös kunnia päästä edustamaan Etelä-Karjalaa ja Suomea myös maailmalla. Viimeisin ulkomaanmatka suuntautui Turkin Bodrumiin syksyllä 2012 yhdessä kansantanssiryhmä Kimurantin kanssa. Tätä ennen Kirjavat on osallistunut kansainvälisille kansantanssifestivaaleille Ruotsissa, Espanjassa, Portugalissa, Unkarissa, Filippiineillä, Etelä-Koreassa ja Perussa. Matkojen rahoittamista varten Kirjavat on tehnyt paljon erilaista talkootyötä nuorisoseurahengessä esiintymisten ja harjoitusten ohella: marjojen poimintaa, vastojen tekemistä, torimyyntiä, pintaremonttia, syysharavointia, narikkahommia… Töitä tehdään porukalla yhteisen päämäärän eteen ja hyvässä seurassa aika lentää hommasta riippumatta! Lisäksi talkoohommiin tartutaan myös erilaisten paikallisten tanssitapahtumien järjestämisen merkeissä. Kansantanssi elää ja voi hyvin niin kauan kun innostuneita ja tanssille sydämensä menettäneitä harrastajia, ohjaajia ja koreografeja riittää! Suomalaiseen kansanperinteeseen on helppo luottaa ja siitä on hyvä ammentaa, sillä yhdessä tekeminen, tanssin ilo ja monipuoliset tanssilajit ja -tyylit tarjoavat loputtomasti lähtökohtia mitä erilaisimmille tanssiteoksille. Kirjavat pyrkii monipuolisesti tuomaan esille tämän päivän perinnettä kuitenkin muistaen, että voidakseen kehittyä ja mennä eteenpäin on hyvä välillä myös palata juurilleen ja tarkastella mistä on lähdetty liikkeelle. Hienoa kansantanssissa on sen moninaisuus; jokaisella ryhmällä on mahdollisuus tehdä tanssia juuri niin kuin se heille parhaiten sopii. Kirjoittaja tanssii Kirjavissa. 11
Teksti: Sauli Heikkilä Sauli Heikkilä Arttu Rajala – vuoden nuori pelimanni Sormiin katsomatta polkkaa Folklandialla järjestetyssä kansanmusiikkigaalassa palkittiin kahdeksannen kerran Vuoden nuori pelimanni. Palkinnon pokkasi kansanmusiikkipiireissä tutuksi tullut kaksitoistavuotias Arttu Rajala. Palkintojen vastaanottaminen on tullut tutuksi nuorelle haitaristille. I 12 lman oman perheen tukea ja kuljetusapua olisi nuorelle haitaristille uran luominen huomattavasti hankalampaa. Miltä menestys tuntuu äidistä. – Äiti on herkistyneessä mielentilassa, ylpeä ja onnellinen, kertoo Riitta Rajala. Arttu aloitti haitarinsoiton kuutisen vuotta sitten ja härdelli alkoi hyvin pian sen jälkeen. Ensimmäisiin kisoihin hän osallistui jo kuukauden harjoittelun jälkeen. Hopeisen harmonikan hän voitti vuonna 2009. Jo sitä ennen meno oli niin hurjaa, että keikkapyyntöjä tuli jatkuvasti ja innokkaat fanit – varsinkin naiset – olivat kaikkialla halailemassa. – Kaikki kävi niin nopeasti, ettei sitä oikein edes tajunnut, Riitta kuvailee. Nyt asian kanssa on opittu elämään. Artun kanssa on sovittu, että keikkoja tehdään pääasiassa viikonloppuisin. Arttu on hoitanut omaa keikkakalenteriaan alusta asti ja päättänyt, mille keikoille lähtee. Lopullinen vastuu on kuitenkin ollut vanhemmilla. – Erityisesti ennen kisoja olemme jättäneet tilaa harjoittelemiselle, että jaksaa antaa parhaansa, Riitta kertoo. KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014
Petri Kivinen Arttu Rajalan saavutuksia Hopeinen harmonikka: 1.sija 2009 (ensimmäisen kerran 2-rivisellä) Suomen pelimannimestaruudet Ikaalisissa 12-vuotiaiden sarjassa: 1. sija 2011 1. sija 2012 1. sija 2013 2. sija 2008 2. sija 2010 Spelimestaruus kilpailut: 3. sija 2008 Alavudella 1. sija 2009 Kuortaneella, 1. sija 2010 Lapualla, 2. sija 2011 Alavudella 1. sija 2012 Teuvalla 1. sija 2013 Ilmajoella Folklandian keikalla Seinäjoen Kaksirivisten kanssa. Mukana myös Artun äiti, Riitta Rajala, toinen vasemmalta. Keikkapyynnön tullessa Arttu tarkistaa kalenterista, sopiiko esiintyminen ohjelmaan. Sitten vastuu siirtyy äidille. Riitta pitää huolta esiintymisasusta, oikeiden kappaleiden harjoittelemisesta sekä tietenkin kuljetuksista. Arttu on sopeutunut keikkaelämään hyvin. – Arttu on niin rento jätkä, ettei hän juuri ota stressiä. Artun olemuksesta ja asenteesta paistaa, että haitaria soitetaan innostuksesta musiikkiin. Menestys ei ole poikaa ylpistänyt. Kysymyksestä, mikä hänestä tekee hyvän, tulee ensimmäisenä mieleen soittokaverit. – Jos minä kuulun Suomessa parhaimmistoon, niin kyllä soittokaverini ovat yhtä hyviä. Soittokaverit löytyvät Seinäjoen ja Alavuden kaksirivisistä. Kaksirivistä puolet elämästä Haitari oli Artun ensimmäinen soitin. Kun Arttu oli kuuden, tuli televisiosta Hopeinen harmonikka ja siitä syttyi kipinä. – Olin sanonut, että minäkin haluan soittaa niin, ettei tarvitse katsoa sormiin, Arttu kertoo. Ihan ensimmäisenä eivät vanhemmat toiveesta huolimatta lähteneet ostamaan kahden tonnin haitaria. Viisirivisiä katseltiin jonkin aikaa, mutta sopivaa ei oikein tuntunut löytyvän. Artun äidin eno soitti Airin Spelareissa ja ehdotti, jos Arttu aloittaisi Airin opissa. Sieltä saatiin lainaksi yksirivinen. Kuukauden päästä aloittamisesta Airi liittyi kaksirivisen oston suosittelijoihin ja niin se sitten hankittiin. Viisirivistä Arttu ryhtyi soittamaan joitakin vuosia myöhemmin oppiakseen nuotit – kaksirivisen opettelu oli sujunut numerojärjestelmällä. Kaksirivinen on kui- KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014 tenkin säilyttänyt asemansa pääsoittimena ja viisirivinen on pysynyt sivusoittimena. Ohjelmisto tulee suurimmaksi osaksi Seinäjoen kaksirivisiltä nuoteilla, mutta opiskelu sujuu suurimmaksi osaksi korvakuulolta. Viisirivistä Arttu soittaa musiikkiopiston yhtyeessä, jossa ohjelmistossa on myös tanssimusiikkia ja jopa rokkia. Mieluisinta on kuitenkin soittaa kaksirivisellä kansanmusiikkia. Alusta asti on suosikkikappale ollut Säkkijärven polkka ja se kuultiin myös Folklandialla. Sormiin katsomatta. Airin uusi kappale Höyrypää on myös tällä hetkellä suosikkien listalla. Eikö suosikeissa ole mitään tunnelmallisempaa? – No, olen minä soittanut jotain virsiäkin, nauraa Arttu. Soittoharrastus vie sen verran paljon aikaa, että juuri muuta ei ehdi harrastaa. Aikaa on kuitenkin löytynyt jousiammunnalle. Harrastukset tukevat hyvin toisiaan, sillä molemmissa tarvitaan lihasten hallintaa ja keskittymiskykyä. Vaikka Arttu korostaakin, että soittokaverit ovat myös tosi hyviä, täytyy kai hänellä jokin salaisuus olla. Kysymys saa Artun mietteliääksi ja lopulta löytyy ainakin yksi vastaus. Suomen Kansanmusiikkiliitto ja Koirasen perhe valitsevat vuosittain alle 24-vuotiaan Vuoden nuoren pelimannin, joka palkitaan kannustusstipendillä lempääläisen Juho-Antti Koirasen (1979–2004) muistorahastosta. Stipendi jaetaan nyt kahdeksannen kerran. Rahastoa kartutetaan Juho-Antin tupla-CD:llä Elävät työt, Siru Koirasen kirjalla Vesseli ja amputoitu perhe ja muistoadressilla Muistosi elää. Kansansoittokilpailut Alavudella: 1. sija 2007 aloittelijoiden sarjassa, sekä Pelimannien paras -pysti 1. sija 2008 alle 8-vuotiaiden sarja 2. sija 2009 alle 15-vuotiaissa Pelimannimerkkien suoritukset: Pronssinen pelimannimerkki 2009 Hopeinen pelimannimerkki 2010 Kultainen pelimannimerkki 2013 Puukko tupes -levy: Vuoden kansanmusiikkilevy 2012 – yleisöäänestyksen voittaja. – Sanoi mulle yksi kaveri keikalla, että jätkällä on hyvä lihasmuisti, Arttu muistelee. Toinen selitys voisi olla se, että Artulla jäävät kappaleet helposti mieleen. Innostus kilpailemiseen on myös varmasti auttanut nopeassa soittotaidon kehittymisessä. Ensimmäiset kilpailut Arttu voitti kaksi kuukautta sen jälkeen, kun oli aloittanut soittamisen. Sen jälkeen isoja ja pienempiä palkintoja on tullut tasaiseen tahtiin. Kesällä 2012 ilmestynyt levy Puukko tupes voitti Vuoden kansanmusiikkilevy -kilpailussa yleisöäänestyksen. Koko perheen elämässä musiikki on ollut keskeisessä asemassa. Artun isä Tomi on soittanut aikoinaan haitaria ja äiti Riitta nuorena viulua ja 10-kielistä kannelta. Aikuisena hän aloitti kitaransoiton, jolla Arttua innostettiin musiikin pariin. Nykyään Riitta soittaa itsekin kaksirivistä. Artulla ei ole vielä kummempia tulevaisuuden suunnitelmia. Ei edes siitä, tuleeko musiikista ammatti. Varmaa on kuitenkin, että harrastuksena musiikki ja soittaminen tulevat säilymään. Muitakin soittimia löytyy kotoa iso arsenaali, mutta haitarin lisäksi ei muuta juuri ehdi harjoitella. Omaksi ilokseen Arttu saattaa rämpytellä kitaraa tai soitella syntetisaattoria. Yhtenä haaveena on kuitenkin soittaa tulevaisuudessa kontrabassoa. – Ollaan yritetty ehdottaa kyllä huuliharppua, kuljetusvastaava Riitta huokaisee. 13
Ale Möller Band JuuriJuhla – RotFest 2014 12. JuuriJuhla-RotFest järjestetään 5.-13.4.2014. Tapahtuma on tänä vuonna laajentunut entisestään, ja on ajallisesti totuttua pidempi. Festivaalin pääpaikkoina ovat Sellosali ja Espoon kulttuurikeskus. Sellosalin konserteissa esiintyy komea kaarti eturivin kiinnostavia kansanmusiikkiyhtyeitä: Hehkumo, Tsuumi Sound System, Kardemimmit, Jemina ja Selina Sillanpää yhtyteineen, Phønix (DK), Bill Hota & the Pulvers. Espoon kulttuurikeskuksessa tapahtuman Grande Finalessa esiintyvät lasten kansantanssi- ja musiikkiryhmät Lasten Pilpatuskonsertissa, ja sokerina pohjalla ruotsalainen kansanmusiikin guru Ale Möller yhtyeineen. Lisäksi ohjelmassa paljon muuta mukavaa. La 5.4. klo 13 Lasten lauantai: Melkutus. Musiikkiopisto Juvenalian ja Espoon, Käpylän, Pakilan ja Kauniaisten musiikkiopistojen opettajia ja oppilaita sekä Freija. Sellosali. Yhteistyössä Espoon kaupunki, Sellosali, Musiikkiopisto Juvenalia. Liput 10/5 €. Varaukset juvenalia@juvenalia.fi. La 5.4. Pilpatuksen päiväsoitot eri puolilla Espoota ostoskeskuksissa ja vanhainkodeissa. Yhteistyössä: Espoon kansanmusiikkikilta. www.ekamuki.fi. La 5.4 klo 19 Pilpatus-iltamat. Perinteistä iltamaohjelmaa, tanssisoitosta huolehtii Espoon pelimannit. Honkamaja. Liput 8 € ovelta. www.ekamuki.fi. Yhteistyössä: Espoon kansanmusiikkikilta, Nuuksio-seura. Ma 7.4 klo 19 Kirkkokonsertti. Hilkka-Liisa Vuori ja Tuomo Pulkkinen, Kelttirukouksia keskiajalta tähän päivään. Taito Hoffren, Marian virsi. Espoon tuomiokirkko. Vapaa pääsy. Yhteistyössä: Espoon tuomiokirkkoseurakunta Ti 8.4. klo 13.30-15.15 Päivätanssit: Vieno Kekkonen & Espoon pelimannit. Sellosalin lämpiö. Vapaa pääsy. Yhteistyössä: Espoon kaupunki / Sellosali Ti 8.4.klo 19 Jepokryddona sekä mestaripelimanni Christine Julin-Häggman. Halsbrytarna tanssittaa. Lagstads hembygdsgård. Liput 10/5 € ovelta. Yhteistyössä: Esbo hembygdsförening. Ke 9.4. klo 19 Hehkumo. Sellosali. Liput alkaen. 17/11 €, Lippupiste. Yhteistyössä: Espoon kaupunki, Sellosali Pe 11.4 klo 19 Hymyä huuliin -klubi Phønix (DK), Bill Hota & the Pulvers. Sellosalin lämpiö. Liput alkaen 11/8 €, Lippupiste. Yhteistyössä: Espoon kaupunki, Sellosali, Konserttikeskus La 12.4. klo 19 Tsuumi Sound System, Kardemimmit. Klo 21 Juurilla-klubilla Sillanpään sisarukset yhtyeineen. Sellosali. Liput alkaen 17/11 €, Lippupiste. Yhteistyössä: Espoon kaupunki, Sellosali Su 13.4. Grande Finale klo 13-14.15 Lasten Pilpatus konsertti. Emon kamut, Karjalan Nuorten kansantanssiryhmät, Viulissimo, Kangasalan pikkupelimannit ym. Konsertin jälkeen klo 14-15 aulat soivat: soittoa, tanssia, soitinkirpputori ja levymyyntiä. Louhisali, Espoon kulttuurikeskus. Liput 4 € ovelta. Yhteistyössä: Espoon kansanmusiikkikilta. www.ekamuki.fi Su 13.4. klo 15 Ale Möller Band (S) Tapiolasali. Espoon kulttuurikeskus. Liput alkaen 17/11 € Lippupiste. Yhteistyössä: Espoon kulttuurikeskus www.juurijuhla.fi 14 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014
Monivaiheinen ja pitkittynyt professorin valinta puhuttaa Sibelius-Akatemian kansanmusiikin professuurin rekrytointiprosessi on sisältänyt piirteitä, jotka ovat saaneet huomiota tiedotusvälineissä ja akateemisessa maailmassa. Valintaprosessin eteneminen oli ongelmallista. Alunperin valinta piti tehdä marraskuussa, mutta päätös venyi tammikuun loppuun saakka. Hakijoina tehtävään olivat professuuria viisi vuotta kutsuttuna hoitanut Hannu Saha sekä seitsemän Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmän omaa kasvattia. Rekrytointitoimikunta kutsui viisi hakijaa antamaan soveltuvuusnäytteen. Nämä olivat Kristiina Ilmonen, Sanna Kurki-Suonio, Jouko Kyhälä, Hannu Saha ja Timo Väänänen. Asiantuntijalausunnot pyydettiin neljältä alan yliopistovaikuttajalta, jotka olivat professori Jukka Louhivuori Suomesta, lehtori Juniper Hill Yhdysvalloista, lehtori Eva Saether Ruotsista ja professori Valdis Muktupavels Latviasta. Suurimmassa osassa asiantuntijalausunnoista nostettiin ykkössijalle Hannu Saha. Myös tehtävään varta vasten valittu rekrytointitoimikunta puheenjohtajanaan musiikkivasvatuksen professori Lauri Väkevä esitti, että professoriksi valitaan Hannu Saha. Toiseksi potentiaaliseksi ehdokkaaksi hakijoista toimikunta nosti Kristiina Ilmosen. Seuraavassa vaiheessa Sibelius-Akatemian Akateeminen neuvosto äänesti kahden ehdokkaan, Ilmosen ja Sahan välillä. Äänestyksessä äänet hajaantuivat. Hannu Saha voitti kuudella äänellä, Ilmonen sai viisi ääntä, ja viisi äänesti tyhjää. Näiden vaiheiden jälkeen SibeliusAkatemian dekaani Tuomas Auvinen ja taideyliopiston rehtori Tiina Rosenberg päättivät valita virkaan Kristiina Ilmosen. Asiasta on sittemmin käyty kiivasta keskustelua. Helsingin Sanomat kirjoitti näyttävästi puolen sivun uutisessaan 29.1.: "Taide päihitti tieteen - Asiantuntijalausunnot ohitettiin kansanmusiikin professorivalinnassa Taideyliopistossa". Taideyliopiston Professoriliiton osasto otti asiaan kantaa jo 14.12. lähettämässään kannanotossa rehtorille. Valinnan tultua julki, myös Professoriliiton hallitus on tehnyt valintamenettelystä kyselyn Taideyliopiston rehtorille. Muusikkojen liiton vuodenvaihteessa päättyneellä sopimuskierroksella Yleisradion keikkasopimus käytiin läpi kokonaisuudessaan. Palkkahinnoittelun perusteisiin tehtiin muutoksia, joista suurin lienee luopuminen laulusolistien erillispalkkioista ja luokittelusta A- ja B-luokan laulajiin. Jatkossa sellaisista solistisista tehtävistä, jotka edellyttävät solistin nimen ilmoittamista etukäteen, maksetaan yleinen peruspalkan päälle tuleva solistinen lisä. Hinnoittelumuutokset käyvät tarkemmin ilmi Muusikkojen liiton liksalistasta. Muusikkojen liitto ja Yle sopivat kokeiluluonteisesti vuoden 2014 ajaksi voimaan tulevasta tapahtumataltiointikorvauksesta, jota koskevat määräykset ovat keikkatyöehtosopimuksen liitteenä. Korvaus tulee maksettavaksi sellaisista keikoista, jotka Yle taltioi, mutta joihin ei liity esimerkiksi kameraharjoituksia tai muuta ylimääräistä työtä taltioitavan konsertin lisäksi, eikä Yle toimi tilaisuuden järjestäjänä eikä muusikoiden työnantajana. Esimerkiksi festivaaliesiintymisten taltioinnista tulee maksaa tällainen korvaus. Korvaus on 175 €/muusikko, ja se maksetaan työkorvauksena Gramexin kautta. Yle saa muusikoilta taltioituun materiaaliin ns. keikkasopimuksen mukaiset esitysoikeudet, ja Ylen vastuulla on toimittaa Gramexiin luettelo esiintyjistä. Tavanomaista tv- tai radio-olosuhteissa tehtävää työtä säätelee jatkossakin Ylen kanssa voimassa oleva työehtosopimus. Tapahtumataltiointeja koskevia ehtoja ei myöskään sovelleta niissä tilanteissa, joissa mahdollisesta taltioinnista on sovittu muulla työehtosopimuksella kuten kaupunginorkesterien esitysten radiointeja ja televisiointeja koskevalla sopimuksella. Päivi Ylönen-Viiri Tapahtumataltiointikorvaukset ja muita muutoksia Ylen keikkasopimukseen KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014 Folk-Suomi kokoaa tapahtumia Suomen kansanmusiikki- ja -tanssitapahtumat ovat koonneet voimansa yhteen ja aloittaneet yhteistyön Folk-Suomi -otsikon alla. Ensimmäinen näyte yhteistyöstä oli Folklandialla julkistettu projektin esite, johon saatiin kaikkiaan 21 tapahtuman tiedot. Tarkoitus on osoittaa kuinka paljon hienoja alan tapahtumia on maa pullollaan. Näin laajaa tapahtumien välistä yhteistyötä ei ole aikaisemmin tehty. Folk-Suomi on projekti, jossa tapahtumien välinen vapaamuotoinen yhteistyö tähtää yhteiseen tavoitteeseen: kansanmusiikin ja -tanssin tunnetuksi tekemiseen. Suomessa on useita tunnelmaltaan ainutlaatuisia kansanmusiikkiin, maailmanmusiikkiin ja kansantanssiin keskittyneitä tapahtumia, jotka tarjoavat valtavirrasta poikkeavia kulttuurielämyksiä. Folk-Suomi haluaa nostaa esiin näitä maamme kulttuuritarjonnan helmiä ja rohkaista niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin turisteja ja kulttuurin kuluttajia tutustumaan niihin. Tämä näkyy laajemmin seuraavan kerran Espan lavalla Helsingissä perjantaina 23.5.2014, jolloin Folk-Suomi valtaa Espan puiston kansanmusiikki- ja -tanssiesityksin. Lisätietoja: Sini Keränen, toiminnanjohtaja, Kaustinen Folk Music Festival 040 1729 566, sini.keranen@kaustinen.net Sirpa Lahti, toiminnanjohtaja, Haapavesi Folk Music Festival 044 3371 077, sirpa.lahti@haapavesifolk.com www.facebook.com/folksuomi/info 15
KAUPPA LOPO UUSI JUUREVA KANSANMUSIIKKINÄYTELMÄ Tähtää musiikin ammattiin - opiskele Kokkolassa! Minna Canthin novellin pohjalta dramatisointi ja ohjaus Tuija Töyräs Yhteishakuaika 24.2. - 14.3.2014. Musiikkialan perustutkinto, Musiikin koulutusohjelma/Muusikko 120 ov (pk/yo). www.KpKONSA.fI Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA Pitkänsillankatu 16, Kokkola, puh. (06) 8241 300, info@kpkonsa.fi 16 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014
Antakaa meille takaisin meidän Tradio! Matti Hakamäki Kansanmusiikin soiminen ja soimattomuus radiossa on ollut puheenaiheena kesto suosikki kansanmusiikkikentän eri toimijoiden keskuudessa jo vuosikymmeniä. Viime aikoina Yleisradion ohjelmapoliittisten valintojen seurauksena kansanmusiikki on yhä enemmän jäänyt marginaaliselle painotukselle sen ohjelmatarjonnassa. Kaupallisilla kanavilla kansanmusiikki soi myös vain harvakseltaan. K ansanmusiikkilevyjä kuitenkin julkaistaan yhä enemmän ja kansainväliset läpimurrot ovat uutisina kentälle jo tuttua ja arkipäiväistä. Tapahtumia järjestetään yhä edelleen kattavasti ympäri maan ja harrastajat huokuvat elinvoimaa. Miksi kansanmusiikin on ollut niin vaikea vakiinnuttaa asemaansa suomalaisessa radiossa? Lähtökohta on absurdi. Kulttuuria arvostavalla kansakunnalla on oma perinnemusiikkinsa, jota vaalitaan ja pidetään arvossa eri tavoilla ja tahoilla. Kyse ei ole museoidusta perinteestä vaan kansainvälisestikin tunnustetusta taidemuodosta, joka elää ja luo nahkaansa tässä päivässä. Sitä voi opiskella Sibelius-Akatemiassa, siitä voi väitellä tohtoriksi ja sitä kuulee kulmakuppiloissa ja kesäleireillä – festivaaleilla ja tuvan nurkissa. Suomi on historiallisesti omannut vahvan kulttuuri-identiteetin. On luotu kansallisia eepoksia ja erikoisen kielen vaaliminen ja rikastaminen on aidosti läsnä ihmisten arjessa. Lisäksi maassamme on myös kansallisesti ohjattu ja omistettu Yleisradio, jonka tehtävä on edistää erityisesti juuri omaa kulttuuria. Kansa arvostaa perinteitänsä, radio on musiikkiystävällinen media, suomalainen kansanmusiikki on laadukasta ja tässä päivässä elävää, ja kansankunnalla on omien arvojensa levityskanava ja tulkki, Yleisradio. Miksi suomalainen kansanmusiikki ei kuitenkaan juuri soi radiossa? Jokin yhtälössä mättää. KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014 Kultainen 80-luku Useat kansanmusiikkiyhtyeet ja levy-yhtiöt muistavat vielä kansanmusiikkirevivaalin jälkeisen ajan, jolloin kansanmusiikin julkaisutoiminta saattoi olla taloudellisesti kannattavaa. Heikki Uimonen on käsitellyt kirjassaan ”Radiomusiikin rakennemuutos” radion kehitystä tuona aikana myös kansanmusiikin osalta. – Kun kaupalliset toimijat aloittivat vuonna 1985, ääniaalloilla kuului kansanmusiikkia sen mukaan, miten Suomalaista kansanmusiikkia esitteleviä radio-ohjelmia Yle Radio 1: Kaiken maailman musiikkia Oi FM (Joensuu): Etnoteekki Radio Robin Hood (Turku): Kansanmusiikkia Radio Moreeni (Tampere): Rahvaan musiikin radio riaatteet. Etenkin päiväsaikaan soitettavan musiikin tuli olla häiritsemätöntä, etteivät kuuntelijat paenneet kilpailevalle kanavalle, Uimonen jatkaa. Yksi syy radion ja kansanmusiikin yhteensopimattomuudelle on siis viimeisen 30 vuoden aikana tapahtuneet radion rakenteelliset muutokset. Marginaalimusiikki jäi taistossa tappiolle. Jos kansanmusiikilla ei ole asiaa kaupallisille soittolistoille, niin ehkä kuitenkin Yleisradio hoitaa kulttuuritehtävänsä? Vai onko sellaista olemassa? Yleisradion tehtävät yksittäiset juontajat sattuivat sitä soittamaan. Radiosoitoilla oli tuolloin merkittävä vaikutus kotimaiseen julkaisutoimintaan, sillä Gramex-korvaukset mahdollistivat kansanmusiikin julkaisutoiminnan myös kaupallisesti. Vuosikymmenen loppupuolella tuli muotiin myös maailmanmusiikki, mikä kuului radioissa, kertoo Uimonen. – 90-luvun jälkeen kansanmusiikista tuli ”olemukseltaan radioon kelpaamatonta” kun kaupalliset radiot omaksuivat amerikkalaismallisen formaattiradion pe- Yleisradiota koskeva laki on yleistasoinen eikä käsittele musiikkia yksityiskohtaisesti. Ylen ydintehtävä on vahvistaa suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria tarjoamalla kaikille tietoa, sivistystä, oivalluksia ja elämyksiä. Yleisradion linjaukset, arvot ja missiot kertovat vahvasti siitä, että se toisaalta haluaa olla aidosti koko kansan mediapalvelija ja toisaalta suomalaisen kulttuurin edistäjä. Kansanmusiikin ystävän mielestä siis kansanmusiikin edistäminen kuuluisi Ylen perustehtäviin. Mutta onko suomalainen kansanmusiikki tärkeä osa suomalaista kulttuuria? Vastaus tuntuu valitettavasti tällä hetkellä olevan kielteinen. Ainakin 17
jos Yleisradion ohjelmapolitiikan voisi ajatella kuvastavan yleisiä musiikkimieltymyksiä. Ja jos kansanmusiikilla on vaikeuksia jopa perustella oikeuttaan marginaalimusiikiksi, ei ilmeisesti valtavirran musiikkipiireihin pääsemisestä kannata edes haaveilla. Suuri kansanosa ei vieläkään, kaikesta huolimatta, tunne tai pidä arvossaan omaa kansanmusiikkiaan. Jos kansanmusiikille halutaan saada lisää soittoaikaa radioon, tulisi kansanmusiikkikentän lisätä elinvoimaisuuttaan yhä edelleen. Tulee tehdä töitä ja edistää kansanmusiikin tunnettavuutta. Soveltuuko kansanmusiikki radiosoittoon? Yksi syy alussa esitetylle ristiriidalle saattaa olla se, että ehkä kansanmusiikki ei sittenkään sovi radioon. Sen esteettisiin lähtökohtiin kuuluvat sosiaalinen viitekehys ja alati muuttuva musiikki. Eihän äänitetty kansanmusiikkitaltiointi ole edes oikeaa kansanmusiikkia. Ehkäpä Yleisradio ei soita kansanmusiikkia siksi, että sitä ei kukaan oikeasti halua radiossa kuunnella. Kansanmusiikki tulee kokea, radiolla ei välineenä tähän riitä rahkeet. Kansanmusiikin luontevin levityskanava ei kieltämättä ole tallennetun äänen välittäminen. Kun 400 Näppäriä tai Tsuumi Sound System soittaa täydelle yleisölle, ymmärtää kansanmusiikin elinvoiman ja merkityksen. Äänitallenne ei välitä yhteisöllisyyttä, sosiaalista tanssillisuutta, juurien syvyyttä tai muuntelun synnyttämää ainutkertaisuutta. Kun laulun voi ottaa omakseen ymmärtäen sen tuhatvuotisen historian, silloin ollaan kansanmusiikin lähteillä. Kappaleen merkitys syntyy siitä, että sitä soitetaan tai lauletaan oman lapsen ristiäisissä tai oma äidin ruumiinvalvojaisissa. Rohkeasti tavoitteita Niin kansanmusiikin marginaalisuus kuin kansanmusiikkiestetiikan omalakisuuskin ovat kuitenkin vain tekosyitä pitää genre pois radiosta. Luulisi että moni kuuntelija on oppinut ymmärtämään esimerkiksi bluesin tai latino-musiikin estetiikkaa juuri Kansainvälistä vertailua kansanmusiikin radiosoitosta Ruotsi ja Norja Kansalliset yleisradioyhtio?t Sveriges Radio (SR) ja Norsk Riks Kringkasting (NRK) tarjoavat erikoisohjelmien lisa?ksi internetissa? ympa?rivuorokautisen 24/7 kansan- ja maailmanmusiikin kanavan, joissa kotimainen kansanmusiikki soi vahvasti. SR: http://sverigesradio.se/sida/default. aspx?programid=2619 NRK: http://radio.nrk.no/direkte/folkemusikk Ruotsissa P2-kanavalla soi viikkotasolla 90 minuuttia pelka?sta?a?n live-taltiointeja, joista 95 % on a?a?nitetty eri puolilta Ruotsia. Ta?ma?n lisa?ksi P2-kanavalla esiteta?a?n viikoittan kansan- ja maailmanmusiikin 3 tuntinen erikoisohjelma ”Klingan”, jossa soitetaan pa?a?asiassa a?a?nitepera?ista? mu- siikkia ja jossa kotimaisella kansanmusiikilla on ta?rkea? osa. NRK on sitoutunut omissa sa?a?nno?issa?a?n edista?ma?a?n monipuolista genrevalikoimaa ja sen musiikista 35 % tulee olla kotimaista alkupera?a?, painotuksena norjalainen kieli seka? norjalaispera?iset sa?vellykset. Iso-Britannia Iso-Britannian yleisradioyhtio? BBC on Euroopan vanhimpia toimijoita, jota pideta?a?n alan lippulaivana. BBC on vahvasti mukana kotimaisen perinnemusiikin esitta?misessa? kanavakohtaisten lupausten kautta ja myo?s la?hetta?a? 30 kansanmusiikkiin erikoistunutta musiikkiohjelmaa eri kanavilla (http://www.bbc.co.uk/radio/programmes/ genres/music/folk/player). Radio Suomen erinomaisten ohjelmien kautta. Kysyntä luo tarjontaa. Miksi ei kansanmusiikille anneta vastaavaa mahdollisuutta? Kansanmusiikkikenttää on värittänyt jo puolen vuoden ajan keskustelut tulevaisuuden visioista. Käynnissä olevan Visio 2025 -työn tulisi pitää sisällään myös kysymyksiä kansanmusiikin näkymisestä eri medioissa. Radion osalta esikuva on helppo löytää Ruotsista. Yleisradion radioohjelmatarjontaan tarvitaan lisää resursseja: nykyisen Yle ykkösen laadukkaan tarjonnan lisäksi Radio Suomi -kanavalle oma ohjelma nykykansanmusiikille ja oma, harrastajien näkökulmasta toimitettu, pelimannimusiikille. Lisää orkesteriyhteistyötä ja konserttitaltiointeja. Tarvitaan myös valtakunnallinen nettiradio. Lokakuussa 2009 kansanmusiikkikenttä sai nauttia kolme viikkoa pääkaupunkiseudulla kuuluneesta kansanmusiikkiradiosta, Tradiosta. SibeliusAkatemian yhdessä muiden toimijoiden tuottamaa lähetystä saattoi kuunnella valtakunnallisesti ja maailmalaajuisestikin myös netissä. Pilotti oli erittäin on- Opiskele Hakuaika 014 3.3. - 1.4.2 Tutustu aku karelia.fi/h nistunut ja sai paljon kehuja. Tällainen kansanmusiikin nettikanava tulisi saattaa Yleisradion ohjelmatarjontaan niin, että sisällöntuotannosta vastaisivat eri kansanmusiikkialan toimijat yhdessä Yleisradion kanssa. Lisäksi kentällä tulee tehdä töitä myös kaupallisten ja paikalliskanavien kansanmusiikkiohjelmien lisäämisen eteen. Tällä hetkellä kansanmusiikkiaiheisia radio-ohjelmia voi kuulla ainakin Joensuussa, Tampereella ja Turussa. Kiinnostusta aiheeseen löytyy kyllä radiokentällä, vaikkakin suurten kanavien ulkopuolella. Tärkeintä on kuitenkin hoitaa ja vaalia elävää kansanmusiikkiperinnettä sen omilla ehdoilla. Tarvitaan hyvää asiasisältöä ja oikea asenne, toki höystettynä sopivalla määrällä tiedotusta, koulutusta, tutkimusta, kasvatusta ja myös oman tekemisen ja näkemisen kyseenalaistamista. Näillä eväillä luulisi radiokentänkin ovien aukeavan. Tehkäämme oma työmme mallikaasti ja toivokaamme radiokentältä samaa. Aika ajoin tulisi kuitenkin muistaa myös vaatien huutaa: Antakaa meille radio-ohjelmia, tai antakaa ainakin meille takaisin meidän Tradio! Musiikkipedagogi (AMK) Kansanmusiikki Pop/Jazz sitä ymmärtää koko maailma. 18 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014
ESITTELYSSÄ Nathan Riki Thomson Sarjaa tuottaa: Meren muovaama muusikko Teksti: Jaana-Maria Jukkara Kuva: Gabriela Liivamägi Tavatessani Nathanin ensimmäistä kertaa kaksi vuotta sitten en millään voinut uskoa, että hän oli asunut Suomessa vain puolisen vuotta. Nykyään Sibelius-Akatemian Glomas-koulutusohjelmassa opettava muusikko kertoi lukuisista projekteistaan ja monet täkäläiset muusikot olivat jo Nimi: Nathan Riki Thomson Syntymäpaikka: Gold Coast, Queensland, Australia Ammatti: muusikko Nykyinen kotipaikkakunta: Espoo Yhtyeet: Nathan Riki Thomson Subsonic Ensemble, Ilkka Heinonen Trio, Runorun, Adriano Adewale Group ja Resonator Elämän motto: Elämän tarkoitus on onnellisuus (Dalai Lama) kertoneet minulle hänestä. Tuntui kuin hän olisi ollut täällä aina. N athan Riki Thomsonin tie Suomeen on ollut pitkä. Hänen sukunsa juuret olivat Britteinsaarilla Skotlannissa ja Cornwallissa, mutta monien muiden tavoin isovanhemmat olivat lähteneet etsimään onneaan toiselta puolelta maapalloa Uudesta-Seelannista. Sieltä Nathanin vanhemmat muuttivat parikymppisinä Australiaan. Siellä pikkuNathan kasvoi uiden, surffaten, rannalla juosten – ja musisoiden. Huiluopinnot hän aloitti seitsemänvuotiaana ja opiskeli klassista musiikkia Brisbanessa 21-vuotiaaksi asti. Sitten kutsui maailma ja musiikkiopinnot jatkuivat Lontoon Guildhall School of Music and Drama -oppilaitoksessa. Valmistumisen jälkeen tuntui siltä että maailmanmatkaa oli jatkettava. Nathan lähti Tansaniaan tapaamaan siellä opettajana työskentelevää äitiään. Oli vuosi 1996. Tansanian musiikkikenttä oli äärimmäisen kiinnostava ja Nathan matkusti ympäri Tansaniaa kuukausia tavaten paikallisia muusikoita. Työstä tuli systemaattisempaa, kun hän sai British Councililta työparinsa kanssa kolmen kuukauden apurahan Tansanian perinnemusiikin ja -tanssin tutkimiseen. Muusikot toimivat paikallisten muusikoiden kanssa esiintyen ja toisaalta toimivat yhteisöissä; kouluissa, kylissä ja kaupunkien katulasten parissa. Matkoja tehtiin myös Sambiaan, Kongoon ja Keniaan. Projektin tiimoilta perustettiin Dar Es Salaamiin kansalaisjärjestö ”Amani Ensemble community project”. Tansaniassa Nathan toimi myös maailmankuulussa Bagamoyo School of Arts -taidekoulussa edesmenneen Dr. Hukwe Zawosen oppilaana ja omaa tutkimustyötä tehden. Kolmen kuukauden reissu venyi kolmeksi vuodeksi. Afrikka ei jäänyt vielä taakse senkään jälkeen, kun projekti pyöri jo itsenäisesti paikallisin voimin. KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014 British Council rahoitti vastaavan projektin Sambiaan ja siellä Nathan työskenteli vielä kaksi vuotta. Viiden Nathanille tärkeän Afrikanvuoden jälkeen Nathan palasi Englantiin. Vanha opinahjo Guildhall School of Music and Drama tarjosi opetustyötä ja monikulttuurinen Lontoo oli muusikolle inspiroiva ympäristö. Lisäksi Nathan keikkaili italialaisen kitaristin Antonio Forcionen kvartetissa ympäri maailmaa. Klassisen huilun ohella Nathan oli nuoresta asti soittanut sähköbassoa ja uusien musiikin tekemisen muotojen myötä bassosta – ja erityisesti kontrabassosta – oli tullut pääinstrumentti. Lisäksi mukana kulkevat afrikkalaiset ja Uuden Seelannin maorien huilut. Vaimonsa Katjan Nathan tapasi Guildhallissa jo ennen Afrikan-vuosia ja niiden jälkeen pari tapasi uudestaan. Perheen kolme poikaa syntyivät Lontoossa. Seitsemän Lontoossa vietetyn perhe-elämävuoden jälkeen oli kaipuu pois suurkaupungista kova ja sukua Suomessa ja Australiassa oli ikävä. Puntaroinnin jälkeen syntyi päätös kokeilla ensin Suomea, muutto tapahtui kesällä 2011. Ympärillä isovanhemmat, serkut, tädit ja sedät – suvun kanssa jaettu elämä tuntui heti kotoisalta. Nathan oli kuullut uudesta Glomaskoulutusohjelmasta ja hän päätti pyrkiä ohjelman opiskelijaksi. Hän ajatteli että uudet opinnot tuottaisivat uusia ideoita ja syntyisi kontakteja opiskelijoihin sekä opettajiin. Kaikki tämä toteutui ja lisäksi valmistumisen jälkeen koulutuksen vetäjä Vilma Timonen tarjosi hänelle opetustöitä koulutusohjelmassa. Soittokumppaneita löytyi pian lisää; jouhikonsoittaja/basisti Ilkka Heinosen ja rumpali/perkussionisti Mikko Hassisen kanssa perustettiin Ilkka Heinonen Trio. Eestiläisen laulaja Mari Kalkunin kanssa perustettiin duo ja pian yhtye kasvoi kvartetiksi nimeltä Runorun. Viime vuonna Nathan perusti Suomeen yhtyeen Nathan Riki Thomson Subsonic Ensemble, joka noudattaisi hänen Lontoossa toimineen monikansallisen yhtyeensä muotoa. Yhtyeen jäsenet ovat Suomessa ja Englannissa asuvia musiikin ammattilaisia. Lisäksi hän soittaa Adriano Adewale Groupissa ja Jouko Kyhälän kanssa duo Resonatorissa. Kaiken lisäksi vuoden kuluessa päästään ihmettelemään erään monimuotoisen yhteisön esityksiä, joista ei vielä voi kertoa enempää. Afrikan vuosina aloitetut, monenlaiset yhteisöprojektit ovat saaneet jatkoa myös Suomessa maahanmuuttajataustaisten lasten kanssa tehdystä projektista Musica Nova -festivaalilla viime vuonna. Afrikan-vuosien suurin opetus Nathanille musiikin tekemisessä oli eri kulttuureista tulevien muusikoiden kohtaaminen ja avoin dialogi. Turha kategorisointi kaven-taa mahdollisuuksia uusiin kokemuksiin. Muusik-ko-na on tärkeää työskennellä yhdessä, kuunnella toista ja löytää se yhteinen tila ja alue jossa voidaan toimia. Se innostaa häntä työssään yli kaiken. Nathan on syntynyt meren äärellä ja meri on seurannut häntä läpi elämän – tai hän merta. ”Shaped by the Sea” onkin hänen uusimman 2013 ilmestyneen albuminsa nimi. 19
PERSOONALLINEN PELIMANNIYHTYE Kataja Kansanmusiikkiyhtye Kataja on tuore tapaus Jyväskylästä. Keskisuomalaiseen vanhaan pelimanniperinteeseen raikkaalla tavalla pureutuva yhtye julkaisi vuodenvaihteessa esikoislevynsä, jolla raikuvat viulut, kanteleet ja kansanomaiset lyömäsoittimet. Kari Dahlblom, minkälaisen maaperän Kataja tarvitsee kasvaakseen? Katajan maaperänä on valtavan rikas keskisuomalainen kansanmusiikkiperinne. Sitä on sopivina annoksina lannoitettu vanhemman pelimanniperinteen tutkimuksella. Katajan juuret ulottuvat 1800-1900 lukujen vaihteeseen. Tuolloin pelimannikanteleella soitettiin tansseja yksin ja yhdessä ja viulun kanssa. Katajan soittajat ovat olleet innolla mukana elvyttämässä jotakin sellaista mikä on jäänyt pop- ja jazzmusikkivaikutteisen ns. nykykansanmusiikin varjoon. Katajan nopean kasvun syynä on mahdollisimman rehellinen suomalainen kansanmusiikki ilman kikkailua ja koko maailman musiikin painolastia. Siihen Teksti ja kuva: Jimmy Träskelin lisätään vain soiton ilo, rento meininki ja kannustava aktiivinen kansanmusiikkiväki. Mahtavina kasvualustoina ovat Palokan Pelimannitalo ja Suomen kantelemuseo. Kuka kylvi Katajan Jyväskylään? Erkki Ala-Könni sanoi aikanaan, että Keski-Suomen kansanmusiikin soittimista tulee ensimmäisenä mieleen kantele ja viulu. Nuo sanat jäivät mieleen. Aloin tutkia asiaa tarkemmin ja totesin, että eipä niitä äänitteitä kanteleen ja viulun kanssa kovin montaa löytynyt. Vanhin perinne ei ollut enää tutkijoiden saavutettavissa, mutta se oli piilotettuna moniin vanhoihin pelimannikappaleiisiin. Ajattelin, että tuota vanhaa pitäisi jotenkin saada mukaan. Mainiot soittajaystäväni olivat heti juonessa mukana. Voitto Mäkelän ja Riitta Reijosen mainiot nuottikirjat ovat olleet musiikkimme runkona. Katajan kansanmuusikot, viulunsoitonopettajat Katriina “Kati” Weijo ja Tiia Pennanen ovat kiinnostuneita viulupelimannien juurista. Viulupelimanni Antti Vesterinen ja monet muutkin ovat muistissa, mutta lähes unohtumaan on päässyt, että näillä varhaisimmilla pelimannisoitteilla on sidos vanhempaan kanteleperinteeseen. Kati soittaa myös Kansanmusiikkiyhtye Katajassa soittavat Jarmo Hovi, Katriina Weijo, Tiia Pennanen ja Kari Dahlblom. 20 Keski-Suomen maakuntakanteletta eli Saarijärven kanteletta. Lyömäsoitinopettaja Jarmo Hovi on elvyttänyt kansanomaisia lyömäsoittimia, joiden maailma on ollut yhtä unohduksissa kuin pelimannikantele. Pimpparaudat, rapapallit ynnä muut ovat mainioita pelejä taitajan käsissä. Kasvattaako Kataja juuria, vai kurkotteleeko se kuuseen? Kataja toimii sillä periaatteella, että soittajilla ja kuulijoilla on leppoisaa ja mukavaa yhdessä. Katajaa yhdistää rakkaus suomalaista kansanmusiikkia kohtaan. Jokainen Katajainen soittaa muutakin musiikkia klassisesta musiikista afrikkalaiseen, venäläiseen ja kaiken maailman musiikkiin. Itse koen Katajan olevan mukavaa vastapainoa muulle toiminnalleni. Kataja toivoo voivansa lisätä kiinnostusta vanhempaan suomalaiseen pelimannimusiikkiin. Se tuntuu olevan välillä hukassa. Kataja tiedostaa oman paikkansa muistaen sananlaskua; joka kuuseen kurottaa, se Katajaan kapsahtaa! Minkälainen oli Katajan marjavuosi? Sato on ollut mahtava. Levyn teko Erkki Okkosen kanssa sujui leppoisasti kotoisissa puitteissa Palokan Pelimannitalolla. Tuosta äänittämisestähän se oikeasti lähti. Kaikki olivat heti tosissaan mukana. Mieleenpainuvia keikkoja ovat olleet Saarijärven museon kantelenäyttely ja Jyväskylän yliopiston promootion juhlaristeily. Viime vuonna vasta totuteltiin Katajan mahdollisuuksiin. Kataja voi kuulemma elää tuhatvuotiaaksi. Mikä kannustaa jatkamaan? Katajan innoittajana on Suomen kansan musiikki. Kataja ei unohda juuriaan, mutta katsoo tulevaisuuteen. Ajatuksia on virsikanteleiden mukaan tulosta, ja jouhikot meillä jo on, eivät ehtineet vielä levylle. Eiköhän mandoliinikin jossain vaiheessa tule mukaan. Kansanomaiset puhaltimetkin ovat mielessä. Arkistoissa on tutkimatonta vanhempaa pelimannimusiikkia todella paljon. Helmien etsintä jatkuu. Kataja jatkaa kasvuaan, koska sen muusikot pitävät soittamisesta sekä arvostavat ja kunnioittavat toisiaan. Pidämme myös tärkeänä pitää yleisön tietoisena siitä mitä musiikkia soitamme. Keikkoja onkin jo tiedossa. Kataja taipuu joka lähtöön. KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014
PETRI HOPPU KOLUMNI Erkki Wrangen Perinnöstä perinteeksi V uosien varrella on tullut taitettua peistä perinteen käsitteestä yhdessä jos toisessakin tilaisuudessa. Perinne on ilmiö, joka herättää helposti voimakkaita tunteita, ja siihen liittyy varsin vahvoja mielikuvia. Usein perinne yhdistetään menneisyyteen. Perinne on jotain, joka on elänyt joskus ja siirtynyt nykyaikaan ikään kuin museotavarana: siihen ei saa koskea, vaan sitä katsellaan, ihaillaan ja ihmetellään. Jo vuosia sitten Heikki Laitinen totesi kuitenkin aivan päinvastaista: ”Perinne elää meissä eikä menneisyydessä.” Itse pidin tätä tuolloin loistavana toteamuksena ja pidän edelleenkin. Mitä se käytännössä tarkoittaa, ei ehkä silti auennut minulle aivan kokonaan. Onko tuo ”me” jokainen meistä, ja mitä ”meissä” sitten elää? Mistä perinne tulee ja mikä on sen olemus? Nämä kysymykset uinuivat vuosien ajan mieleni syvyyksissä, enkä kuvitellut löytäväni niihin minkäänlaisia vastauksia. Ennen kuin tämän vuoden Folklandialla tapahtui jotain, joka sai ajatukset jälleen liikkeelle. Pari kuukautta sitten minua pyydettiin mukaan suunnittelemaan Järvelöiden konserttia Folklandiaristeilyllä. Vaikken kovinkaan paljon tiennyt asiasta, olin heti valmis tehtävään. Järvelöiden soitto on ollut oman ”kansanmusiikkiurani” punainen lanka yli 30 vuoden ajan. Järvelän pelimannien ja JPP:n samoin KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014 kuin Maunon, Jounin, Arton sekä monien muiden suvun viulutaitureiden soitto ovat innostaneet minua niin musiikin kuin tanssinkin alalla mitä erilaisimmissa yhteyksissä. Tätä tilaisuutta en halunnut jättää käyttämättä. Ennen konserttia oli vaikea tietää, mitä loppujen lopuksi oli tulossa. Muuta kuin siis itsestään selvästi huippuluokan kansanmusiikkia. Osoittautui kuitenkin, että tilaisuus oli paljon muutakin kuin musiikkikappaleiden esittämistä. Ohjelmisto koostui kokonaan vanhasta kaustislaisesta pelimannimusiikista. Punaisena lankana oli purppuri ja siihen liittyvä sävelmistö. Oli hoppatahtia, flikuleeria ja siliaavalssia. Ja lopuksi kaikki huipentui Friiti Ojalan häävalssiin. Tuossa vaiheessa kyyneleitään oli jo vaikea pidättää. Kolme sukupolvea Järvelöitä oli virittänyt tilaan käsittämättömän tunnelman, jonka jännite ei pettänyt kertaakaan. Musiikki pulppusi ja liikutti, niin jalkoja kuin tunteita. Olimme kaikki mykistyneitä. Nyt muutama viikko tämän järisyttävän kokemuksen jälkeen ymmärrän, että olimme saaneet seurata ainutlaatuista julistusta siitä, kuinka perinne syntyy: se syntyy perinnöstä. Teatteri Europan lavalla soittaneet pelimannit olivat kaikki saaneet vanhemmiltaan, isovanhemmiltaan, esi-isiltään ja –äideiltään perinnön, jolle ei mikään maallinen mammona vedä vertoja: ainutlaatuisen paikallisen musiikin lahjan. Se ei ole keneltäkään pois, ei ketään vastaan. Se ei vihaa eikä vainoa ketään, ja sitä voi jakaa muille ihmiselle yhä uudelleen ilman, että se vähenee yhtään. Tämän konsertin tunnelmissa Heikki Laitisen sanat avautuvat aivan uudessa valossa. Järvelöiden soitto ei ole museotavaraa. Se on elävää, tässä päivässä ja hetkessä vaikuttavaa kansantaidetta, jolla on vahvat juuret mutta jonka oksat kurottuvat kaikkiin ilmansuuntiin ja hakevat yhä uusia ilmaisumuotoja. Pelimannisuvun vesat eivät ole toistensa kopioita, vaan jokainen heistä on ainutlaatuinen yksilö. Samalla he kuitenkin muodostavat oman yhteisönsä, jonka voimasta ja perinnöstä kukin yksilö voi ponnistaa. Useimmilla meillä ei ole Järvelöiden tapaisia juuria ja vuosisataisia pelimanniperinteitä, mutta kansanmusiikki ja –tanssi paitsi syntyvät perinteestä, myös luovat niitä. Me kaikki annamme jälkeläisillemme erilaisia perintöjä, mutta arvokkainta on välittää perinteitä, eläviä perinteitä kuten musiikkia ja tanssia. Ne kuuluvat elämässämme siihen, mitä kutsumme onneksi ja onnellisuudeksi. Kansanmusiikin ja –tanssin perintö on niin mittaamattoman arvokas, etteivät edes ”Nallen” perilliset pysty hurjimmissa unelmissakaan sellaisesta haaveilemaan. Se on elämän ja ihmisyyden perintö. 21
Pirulaisen hurja hehku Vuoden 2013 kansanmusiikkilehden ja kansanmusiikin ja –tanssin edistämiskesakuksen järjestämässä Vuoden kansanmusiikkilevyn valinnassa vei voiton kirkkaasti yhtye nimeltään Pirulainen Etelä-Pohjanmaalta. Vaikka levy olikin yhtyeen esikoinen, ydinryhmän jäsenet eivät ole eilisen teeren poikia. Teksti ja kasvokuvat: Sauli Heikkilä Keikkakuva: Taru Rantala P alkinto jaettiin Folklandia-risteilyllä ja reippaan käytäväkeikan jälkeen totesimme, että ainoa keino ehtiä tehdä haastattelu ja ottaa yhtyeestä selvää, on tunkea autokannen alle yhtyeen voimakaksikon pieneen hyttiin ja käydä historiaa läpi samalla kun ukot vaihtavat kuivaa päälle ja käyvät suihkussa. Jutun tekeminen vaatii joskus sankarillisia tekoja. Hiekkatierokkia Pirulainen perustettiin jo vuonna 1997 samalla idealla, kuin tuhannet muut yhtyeet ympäri maailman. Haluttiin rämpyttää rokkia tyttöjen suosio mielessä. Aivan ensimmäisenä yhtye soitti Tom Waitsin kappaleita suomalaisina käännöksinä. Tämä tieto ei yllätä kun kuuntelee yhtyeen solistin Esa Alangon rouheaa ilmaisua. Waits tuntuu kulkevan edelleen mukana ainakin hengessä. Hommaa tehtiin kuitenkin niin vakavasti, että oikeuksien omistajilta kysyttiin lupa ja se heltisikin käännöksiin ja esityksiin, mutta ei levytykseen. Tom Waits tunnetaankin erityisen tarkkana tekijänoikeuksien valvojana. Melko pian alettiin kuitenkin tehdä omia kappaleita. Esa Alanko sävelsi ja kirjoitti tekstit. Hurjia ja synkkiäkin tarinoita härmäläiseen henkeen. – Yksi toimittaja toteaa aina kun tavataan, että te sitä ette patetiaa pelkää, urahtaa Esa. – Patetia kuuluu tähän maahan ja kysymys on todellisista tunteista. Mutta jos 22 niitten kappaleiden takana ei pysty seisomaan, niin karille karahtaa. Pirulainen kutsuu musiikkiaan hiekkatierokiksi. – Jos rokki olisi keksitty Suomessa se kuulostaisi tältä. Olisi päästelty hevoskärryillä pitkin päällystämättömiä teitä ja ja laulu raikunu, huikkaa joku muista yhtyeen jäsenistä hytin ovelta. Tuon ajan kappaleista kuuluu moni edelleen nyky-Pirulaisen ohjelmistoon. Vaikka kehuja ja kysyntääkin tuli ja tehtiin CD-sinkkukin, yhtyeen toiminta lopahti ensimmäisellä kierroksella vuosituhannen alussa. Mitään erityisiä riitoja tai syytä toiminnan keskeytymiseen ei tule mieleen. Elämän täyttivät muut asiat. Ei tätä voi lopettaa Yhteys Tom Waitsiin ja kansanmusiikkiin tulee myös tarinoissa. Esa vannoo tarinoitten nimeen. Yhtyeen uusi alku on myös tarina, joka ansaitsee kertomisen. Yhtyeen toinen biisien tekijä Joni Koski oli eräänä herkkänä lauantaina ollut yksin kotona ja kuunnellut yhtyeen sinkkua. Jonilta pääsi itku. – Kuuntelin sitä biisiä ja mietin, että jos tämä jää tähän, niin jotain merkittävää heitetään hukkaan. Olin siitä biisistä ylpeä ja sanoin itselleni, että kukaan muu kuin me ei kuulosta tuolta, Joni muistelee. Siitä lauantaista seurasi puhelinsoittoja, keikka Provinssi-rockissa ja kun se tuntui niin hyvältä, oli siitä hyvä jatkaa. Tämän päivän Pirulaisessa soittavat Esan ja Jonin kanssa Tero Hautamäki bassoa, Anssi Rantala rumpuja ja viimeisenä yhtyeeseen ovat tulleet Kyösti Järvelä viuluineen ja Lauri Kotamäki haitareineen. Uudet muusikot ovat tuoneet uudenlaista soundia ja meininkiä. Järvelä ja Kotamäki ovat tarttuneet myös sävelkynään. Juurevuutta on tullut lisää ja sointi kuulostaa yhä enemmän kansanmusiikilta. Hurja hehku -levyllä ovat mukana laulamassa Jutta Rahmel ja Maija Pokela. – Varsinaisesti ei olla pyritty tekemään kansanmusiikkia, mutta mihinpä juuriaan pääsee tai edes haluaa karkuun. Kansanlaulut ja vanha iskelmä ovat aina olleet tärkeitä ja ne tarinat, kuvailee Esa laulun tekemistään. Yhteyden kansanmusiikkiin Esa löytää myös siitä, että yhtye haluaa kertoa tarinoita tavallisille ihmisille. – Kontakti ihmisiin on kaikessa tärkeää, mutta ei minulla ole mitään käsitystä, mitä tämän päivän kansanmusiikki on. Häjyjen kiltit perilliset Kansanmusiikkivaikutteet eivät ole olleet millään tavalla rasite, vaikka siinä on pieni mahdollisuus tipahtaa siihen tyhjään paikkaan, jossa on hankala tavoittaa kuulijoita. Nyt yhtye on soittanut kaikenlaisissa tilaisuuksissa bluesfestareista rokkikeikoille ja kansanmusiikkitapahtumista baarinnurkkiin. Radiosoittoa on saatu ainakin Iskelmäradiosta. KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014
Kaustisella PELIMANNIN on hyvä olla Kotimaista ja kansainvälistä kansanmusiikkia ja -tanssia, satoja esiintymisiä, työpajoja, puskasoittoja ja jameja. Kesän teemoina polkka ja tarinat sekä maakuntateemana Varsinais-Suomi. Esa Alanko Yhtye tulee Seinäjoen seudulta, Ilmajoelta, Nurmosta ja Härmästä. Häjyjen raikuliperinne tuntuu tulevan läpi myös yhtyeen musiikissa ja ennen kaikkea lavaesiintymisessä. – Mutta nehän oli perkeleitä, me ollaan hyväntahtoisia, vakuuttaa Joni. Kitaristi-säveltäjä-sanoittaja Koskea lukuun ottamatta kaikki tienaavat leipänsä muissa kuin musiikkihommissa. Koskenkin toimeentulo tulee muualta kuin Pirulaiselta. Soittajan leipä on edelleen pieninä palasina. Esa miettii myös, että edes jokin pätkä elämästä olisi mukava elää Pirulaisella, mutta se ei ole pääasia. – Ei minusta ainakaan sen takia tule katkeraa vanhaa miestä, että Pirulainen tai lauluntekeminen ei elättänyt, Esa sanoo. Pääasia on saada esiintyä ja kertoa ihmisille tarinoita. Hurjalle hehkulle suunnitellaan myös jatkoa ja materiaalia riittäisi jo nyt ainakin kahdelle levylle. Viimeisimmät uutiset: www.kaustinen.net Liput ennakkoon Pelimanniilmoittautuminen käynnissä 31.3.2014 saakka! edullisemmin: 30.6.2014 saakka päiväliput 5-8€ porttihintaa halvemmalla! www.lipputoimisto.fi Joni Koski 7.-13.7.2014 KAUSTINEN folk music festival KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014 23
Harmonikkaliike Petäjäveden roots -leiri 1.7.-4.7.2014 - Laadukasta ja monipuolista juurimusiikin opetusta keskellä kesäistä Suomea Beltuna Sara 3 Meillä on vaihtoehtoja ja valinnanvaraa! Uudet Bugarit, Beltunat ja Hohnerit sekä laadukas valikoima käytettyjä harmonikkoja. Harmonikkahuolto, virityspalvelu ja alan tarvikkeet. Tervetuloa tutustumaan! Soitinrakennuskurssit: Perttu Paappanen Kartanontie 259, 03400 Vihti 0500-761030 info@traditune.fi www.traditune.fi KANSANLAULUSPELIT 2014 18.-20.7.2014 ILMAJOELLA ETELÄ-POHJANMAAN OPISTOLLA OHJELMASSA mm. • Valtakunnallinen kansanlaulukilpailu (ilmoittautumiset 30.4.2014 mennessä) • Yhteislaulukonsertti vetäjänä Jukka Kuoppamäki • SM-kisat Huuliharpun- ja mandoliininsoitossa sekä Spelimestaruuskisat 1- ja 2-rivisten hanureiden soitossa • Slangi meets Kranni -murrekisa • Hengellisen kansanmusiikin konsertti • Pelimanni- ja kansantanssikonsertteja Tuu mukahan eteläpohojalaasehen polskatunnelmahan Tiedustelut: Jorma Aro 0500-268605 tai jorma.aro@netikka.fi www.spelit.fi 24 Workshopin ohjaajina: Eero Raittinen (laulu- ja bändipaja) Kari Mäkinen (finger picking -kitara ja blueshuuliharppu) Tommi Lievemaa (sähkökitara) Hannu Seppänen (2-rivinen harmonikka) Arto Rinne (musiikin sovittaminen) Kurssien hinta 175€, lisätiedot ja sitovat ilmoittautumiset: olli.koponen@petajavesi.fi Noitarummun kurssi / Jukka Mäkelä 29.6.-1.7. Paimensoitun (Teppo Repo -huilu) kurssi / Dima Demin 2.-4.7.2014. Tiedustelut ja ilmoittautuminen jukka.makela@smart-art.net La 5.4.2014 Saarijärven Kaupungintalo Tervetulokahvit soittajille klo 10-11 Rahkola-Sali Keittoruoka soittajille 5 € klo 11.30-12.30 Rahkola-Sali Yhteislauluja klo 12-12.45 Saarijärvi-Sali Jammailua ja tanssiaskelia klo 13 asti Rahkola-Sali Kahvitarjoilu klo 12.30-13 aulassa LUOMUKONSERTTI KLO 13-15 Koko päivän pääsylippu yleisölle 10€ sisältää kahvin TERVETULOA Saarijärven Pelimannit Musiikkiyhdistys Kulttuuritoimi Ilmoittautumislomake sivulla: www.saarijarvi.fi/ajankohtaista kulttuuritoimi@saarijarvi.fi KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014
Kansanmusiikki-lehden liite 1 • 2014 Sarja Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenyhdistyksistä esittelee tällä kertaa Kainuun Kansanmusiikkiyhdistyksen. Kainuun kansanmusiikin uusi tuleminen Pekka Huttu-Hiltunen Kainuulainen kansanmusiikki on vuosien varrella kokenut nousuja ja laskuja. Tai ehkä sittenkin oikeampaa on sanoa että kansanmusiikkitoiminnan sisällä on tapahtunut muutoksia, koska eräät asiat hiipuvat ja tilalle tulee uudenlaisia ilmiöitä ja toimintamuotoja. Näin se on ollut myös Kainuussa. Pelimanni toimintaa löytyy Pelimannitoimintaa, soittamista on toki ollut jatkuvasti kaikilla Kainuun kulmilla. Suomussalmella on toiminut pelimanniyhtyeitä, samoin Kajaanissa, Sotkamossa ja Paltamossa. Lisäksi muun muassa harmonikkapelimanneja on jatkuvasti eri puolilla. Erityisesti 2000-luvulla aktiivinen on ollut Paltamon pelimannit, joka on ansiokkaasti jatkanut Ressan Lassin viitoittamalla tiellä. 1990-luvun loppupuolella Kainuussa on ollut vähitellen aktivoituvaa toimintaa, jonka lähtölaukaukseksi voi ajatella kansanmusiikin ja -tanssin juhlavuotta 1996. Tuolloin Kainuun osalta juhlavuoden päätapahtuma oli Kuhmossa, aloittaen kehityksen joka johti noin kymmenen vuotta sitten musiikkijuhla Sommelon syntymiseen, ja sitä kautta lisääntyvään kansanmusiikkitoimintaan. Vuonna 1996 Kuhmon juhlassa olivat esiintymässä molemmat vanhat Kainuun mestarit, Ressan Lassi Hyrynsalmelta sekä Jussi Huovinen Suomussalmelta. Heidän lisäkseen juhlassa useita nuorempia kainuulaisia kansanmuusikoita ja -tanssijoita, sekä harrastajia että ammattilaisia. Jälkeenpäin voi ajatella, että eräällä tavalla tapahtui vahdinvaihto sukupolvien välillä. Uusi kehitys lähti liikkeelle, ja Sommelo on sen näkyvin seuraus. Kuhmossa on myös nuoria soittajia tullut joka vuosi mukaan kansanmusiikkitoimintaan, joten sillä tavalla jatkuvuutta on. Tosin, Kainuun yleinen väestön väheneminen koskee valitettavasti myös soittavia ja musisoivia nuoria. Työn tai opiskelun perässä on muutettava muualle, ja samalla kansanmusiikin kenttäkin on koko ajan muutostilassa. Kainuun kansanmusiikkiyhdistys Kainuun Kansanmusiikkiyhdistys ry perustettiin vuonna 2009 kaikkien kansanmusiikkia harrastavien yhdyssiteeksi. Kuluneiden neljän vuoden aikana se onkin ollut kohtalaisen aktiivinen. Tilaisuuksia on järjestetty yhteensä yli 50 kpl, keskimäärin noin 10 konserttia vuodessa. Tärkeinä toimintamuotoina ovat torisoitot Kajaanissa, Sotkamossa ja Kuhmossa, sekä Sommelon Kainuun lava-konserttisarja. Kuvat: Jorma Airola / Sommelo V ielä parikymmentä vuotta sitten Hyrynsalmen pelimannipäivät oli näkyvin yleisölle suunnattu kansanmusiikin tapahtuma, joka keräsi satoja harrastajia ja kansanmusiikin ystäviä ympäri Suomen heinäkuun lopulla Kainuuseen. Siellä soittivat Ressan Lassi, eli Lassi Keränen yhtyeineen ja monet paikalliset pelimanniyhtyeet. Vuosituhannen lopulla tapahtuma alkoi vähitellen hiljentyä, ilmeisesti kysymys oli siitä että vetäjät tunsivat vanhenevansa ja uusia vetäjiä ja soittajiakaan ei siinä vaiheessa tuntunut olevat riittävästi. Pelimannipäivien säännöllinen järjestäminen on ollut seisahduksissa Hyrynsalmella, ainakin toistaiseksi. Paltamon pelimannit (vas.) ja Kuhmon kesämuusikoiden kansanmusiikkiyhtye ja Iivantiiran Lehtovaarassa kesällä 2013. KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014 • PELIMANNI-LIITE 25
Jussi Huovinen Kuluvan vuoden huhtikuussa tulee vienankarjalaisella runolaulajalla Jussi Huovisella täyteen 90 vuotta. Hän syntyi Suomussalmen Hietajärven kylään keväällä 1924. Hänen sukutaustastaan löytyy runolaulajia ja tietäjiä ja heidän perinnettään Jussi on säilyttänyt nykypäiviin saakka ja myös opettanut sitä eteenpäin lapsilleen ja muille halukkaille. Arvonimi ”viimeinen runolaulaja” on Jussille sopiva, vaikka sitä ei ihan kirjaimellisesti tarkoitettaisikaan. Jussi on tärkeä lenkki sukupolvien jatkumossa, ja hänen välittämänään lauluperintö tulee elämään myös hänen jälkeensä. Jussi Huovinen on paitsi laulaja, myös monipuolinen kansanmuusikko ja pelimanni. Hän on soittanut elämänsä aikana hyvin monet häät ja juhlat viululla, kanteleella, Ressan Lassi haitarilla ja mandoliinilla. Sodan aikana paremman puutteessa jopa saksofonilla. Ensimmäisen viulunsa hän hankki jo koulupoikana 1930-luvulla, postimyynnistä. 1970- ja 1980-luvuilla Jussi oli aktiivinen soittaja pelimanniyhtyeissä. Jussi Huovinen on myös säveltäjä, jolle yhteys luontoon on tärkeä, ja monet hänen sävellyksensä liittyvätkin luonnon kokemiseen. Lukuisat tutkijat sekä Suomesta että ulkomailta ovat tallentaneet Jussi Huovisen lauluja ja soittamista. Hänen merkityksensä kainuulaisessa kansanmusiikissa on ollut suuri, ja hänen esimerkkinsä soittajana, laulajana ja ihmisenä on jäänyt pysyvästi hyvin monien nuorempien mieleen. Kuhmossa järjestettiin Kalevan päivänä Kalevalan 165-vuotisjuhla, joka omistettiin Jussi Huovisen elämäntyölle. Kainuulaisen pelimannimusiikin valtakunnallisesti tunnetuin soittaja oli Ressan Lassi, eli Lauri Keränen, joka sai mestaripelimannin arvonimen vuonna 1981 ja joka vielä 1990-luvulla kiersi soittamassa eri puolilla Suomea. Hän oli Kerästen pelimannisuvun jälkeläinen, ja jätti jälkeensä lukuisia sävellyksiä ja ”soitteita”, eli pelimannien keskuudessa soitettuja kappaleita joiden alkuperää ei tarkasti tunneta. Ressan Lassi oli aloittanut soittamisen jo 1930-luvulla, ja soitti perinteiseen kainuulaiseen tyyliin polvelta. Valtakunnalliseen kuuluisuuteen hän nousi 1970-luvulla, jolloin hänen – ja kotiseutuneuvos Kalle Juntusen vaikutuksesta - Hyrynsalmella alkoivat soida Hyrynsalmen pelimannipäivät. Lassi soitti mielellään yhtyeessä, mutta myös yksin. Hän kertoi aina soittamastaan kappaleesta. Hänen ja Keräsen perheyhtyeen soittoa on tallennettu mm. Yleisradion kantanauhoille. Ensimmäinen kansanmusiikkijuhla, silloiselta nimeltään Kansanmusiikki Kuhmossa, järjestettiin kansanmusiikin juhlavuoden Kainuun päätapahtumana lokakuussa 1996. Silloin kansanmusiikkitapahtuman esiintyjinä olivat mm. hyrynsalmelainen mestaripelimanni Lauri Keränen, eli Ressan Lassi, runolaulaja Jussi Huovinen Suomussalmen Hietajärveltä sekä professori Heikki Laitinen. Vuoden 1996 jälkeen tapahtumaa on järjestetty joka vuosi lukuunottamatta vuosia 1998, 2000 ja 2001. Sommelo-nimi otettiin käyttöön vuonna 2005, jolloin kansanmusiikkijuhla oli marras–joulukuun vaihteessa. Tapahtuman taiteellisena johtajana on toiminut Taito Hoffrén vuodesta 2006 lähtien. Sommelon synnyn taustalla on kansanmusiikin tutkimus- ja elvytystyö Juminkeko-säätiön ja Kuhmon musiikkiopiston piirissä 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Sen lähtökohtana on ollut Kuhmon sijainti ehkä rikkaimman runolaulualueen, Vienan Karjalan naapurina. Ensi kesänä Kainuun merkittävin kansanmusiikkitapahtuma Sommelo toteutuu jo yhdeksättä kertaa, ja tarjoaa yleisölleen monipuolisen kattauksen sekä perinteistä että modernia kansanmusiikkia, kainuulaista osaamista ja maailmanmusiikkia, ja kaikki tapahtuu kahden puolen itärajaa. Huima ohjelma sisältää konserttien lisäksi koulutusta ja seminaareja. Kansainvälisen tuulahduksen Sommeloon tuo kesällä 2014 viulisti Ruthie Dornfeld USA:sta. Muun muassa American Cafe Orchestra -yhtyeestä tuttu Dornfeld tuo Sommeloon tänä kesänä oman Ruthie Dornfeld trionsa. Kotimaiset esiintyjät edustavat alansa huippua ja mukana ovat muun muassa Alamaailman vasarat, Markku Lepistö, Pekko Käppi, Tuomas Rounakari, Salla Pesonen, Maija Karhinen-Ilo, Pauliina Syrjälä, Puhti-duo ja intialaista etnopoppia soittava Shava. Lentiirassa kuullaan kainuulaisen kansanmusiikin lisäksi muun muassa Ê ?ê-kansan musiikkia LänsiVietnamista ja musiikillista ohjelmaa St SOMMELO, musiikkijuhla Kainuussa ja Vienan Karjalassa 26 Yves´sta, Ranskasta (Bretagne). Lapsille Sommelo tarjoaa tänä vuonna Pikku Kakkosesta tutun Satuja soitosta live! -tarinakonsertin. Viime kesän Sommelossa suuren suosion saanut Kaj Chydenius -konsertti saa jatkoa, kun säveltäjälegenda Kaj Chydenius ja näyttelijä-laulaja Ritva Sorvali tuovat Kuhmoon Taistella ja elää -konserttinsa. Sommelon kesän teemat – Karhu, kantele ja Euroopan syrjäkylät – kulkevat käsittelyissä Sommelon seminaareissa. Sommelon musiikkikurssitoiminta jatkuu tänäkin kesänä. Suositut lasten näppärikurssi ja kansainvälinen kanteleleiri saavat rinnalleen kansanlaulu- ja -tanssikurssit, itkuvirsikurssin ja runolaulutyöpajan. Tärkeä osa Sommeloa on Vienan Karjalan runokylissä toteutuva osuus. Sommelo on ainutlaatuinen kulttuurimatka runolaulun ja Kalevalan maisemiin. Vienan Karjalaan järjestetään viikonloppuna (5.–6.7.) opastettu musiikillinen festivaalimatka. Tutustu Sommelon ohjelmaan osoitteessa www.sommelo.net. PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014
Emmi Kujanpää voitti Rajatapaus-sävellyskilpailun Suomen Kansanmusiikkiliitto järjesti rajatapausteemaisen sävellyskilpailun vuosien 2013-2014 teeman kunniaksi. Kilpailuun otti osaa kymmenen nimimerkillä esiintynyttä säveltäjää kolmellatoista kilpailusävellyksellä. Laululintu-nimimerkin takaa paljastui voittajaksi helsinkiläinen Emmi Kujanpää 30 teoksellaan Ogrejalo slantse – Vuota, vuota. Tuomareina toimivat Suomen Kansanmusiikkiliiton työvaliokunnan jäsenet Antti Koiranen, Risto Kupari ja Tony Wallius. Tuomariston mielestä sävellyskilpailun teemana rajatapaus tuntui olevan vaikea. Teema tuli yleensä huonosti esille sävel- lyksissä. Kilpailukappaleissa oli kansanmusiikin näkökulmasta vain vähän uutta. Voittajasävellys toteutti kilpailun teemaa parhaiten. Kahden kulttuurin rajalla olevasta teoksesta löytyy sekä bulgarialaisuus että karjalan kieli. Sävellys on pienimuotoinen, ja sen sanoma ”rajallinen”. PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014
UUDENMAAN NURKKA kan teemavuonna Tanhu-Visa järjestää polkkakursseja. Kurssitoiminta on ollutkin osa Visan toimintaa jo kauan, samoinkuin esiintymiset Seurasaaressa. Tanhu-Visan juhlanäytös on Helsingissä 25.10. Helsingin Kansantanssin Ystävät ry:llä (HKY) on takanaan pitkä perinne. Yhdistyksen toiminta oli vuosina 1901-1964 käytännössä samaa kuin Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry:n (SKY) toiminta. 60-luvulla valtakunnallinen toiminta keskitettiin SKY:lle ja SKY:n paikallista toimintaa jatkamaan perustettiin vuonna 1964 Helsingin Kansantanssin ystävät ry. 50-vuotisjuhlat pidetään 15.3. Kanneltalolla. Aikuisryhmistä ovat aktiivisti mukana Kari Bergholmin luotsaama Purpuri-ryhmä, Kierrokas ja nuorten aikuisten Rutistus-ryhmä. Monet innokkaimmista tanssivat kaikissa ryhmissä. Purpurin roolipuku vaihdetaan lennossa kansallispukuun. Suurelle yleisölle HKY järjestää kesäisin joka keskiviikkoilta ”lavatanssit” Merimelojien majalla Taivallahdessa merihenkisessä ympäristössä. Musiikista huolehtii Tapani Luhtaranta ystävineen. Pörriäiset tanssien 40 vuotta Nurmijärven tanssi- ja musiikkiyhdistyksen Pörriäiset ehtivät juhlia jo helmikuun alussa 40- vuotistaivaltaan Järvenpäätalossa. Pörräisiä on ohjannut alusta asti koreografi, tanssin-ja kansantanssinopettaja Pirjo Nuortila. Muusikkoina toimivat haitaristit Jari Komulainen ja Hanna Suokas ja viulisti Pauliina Pajala. KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014 • PELIMANNI-LIITE Muistanemme vuoden 1996 , joka oli kansanmusiikin ja -tanssin juhlavuosi. Pörriäiset toivat juhlavuoteen hienon Siltanimisen tanssiteoksen, jonka koroegrafian suunnitteli Liisa Priha nimenomaan Pörriäisille. Nurmijärven tanssi-ja musiikkiyhdistyksen ryhmät esiintyvät ahkerasti Seurasaarisäätiön tapahtumissa. Nuorten ryhmät Hyrrä ja Hansvilit ovat ahkerasti olleet mukana ja ”taltioimassa” perinteistä kansantanssia uudelle sukupolvelle. Maapallokin on kierretty Australiaa lukuunottamatta. Kansantanssi on mainio vientiartikkeli. Ei tanssia ilman musiikkia Ei ole kansantanssia ilman kansanmusiikkia. Uudenmaan pelimannien tapahtumista löytyy tietoa Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistyksen kotisivulta ja facebookista. Uudenmaan kansanmusiikkiyhdistys ry on jäsenenä Sepän Soitto ry:ssä. Pelimanniyhtyeiden SM-kisat järjestetään Mäntsälsässä lauantaina 7.6. Palkintoina jaetaan 3000 € tuomariston päätöksellä yhtyeille. Kilpailun sarjoina yleinen, seniori ja nuorten sarja ovat ennallaan. Tiedot löytyvät Sepän Soitto -sivustolta sääntöineen ja pakollisine kappaleineen. Ilmoittautumiset 7.5. mennessä. Yleiseen sarjaan on jo ilmoittautunut tasokkaita yhtyeitä. Nyt toivomme runsasta osanottoa kaikkiin sarjoihin. Anja Hinkkanen Tanhu-Visa 31 Leo Kinnunen Kevään korvalla haluan Uudeltamaalta nostaa esille kansantanssin, sillä syntymäpäiviä ja juhlakonsertteja on tulossa runsaasti. Karjalan Nuorilla on pitkät perinteet. Nuorisoseura perustettiin Viipurissa 95 vuotta sitten ja sodan jälkeen toiminta siirtyi Helsinkiin. Karjalan Nuorilla on Viuluklubi, teatterikerho sekä lasten iltapäivätoimintaa. Tanhuryhmä Kärri, joka on saanut nimensä Kärri-ukko -tanssista, juhlii Helsingin Malmitalolla 22.3. Monipuolisen ohjelmiston takana on karismaattinen ohjaaja, koreografi ja mestarikansantanssija Antti Savilampi. Muusikot ovat Morsiamet-duo eli Kaisa Kauppinen, harmonikka ja Paula Rantamäki, viulu. Lauluista vastaa Charlotta Hagfors. Tanhu-Visan juuret ulottuvat 1880-luvulle, jolloin perustettiin Raittiusyhdistys Koitto. 1900-luvun alussa voimistelua ja urheilua harrastettiin erilaisten huviretkien ja juhlien yhteydessä. Koitto oli aikanaan kuin nykyinen Työväenopisto tarjoten lausuntaa, kuorolaulua, soittoa, näyttelemistä, voimistelua ja tanssia. Vuonna 1919 Voimistelu- ja Urheiluseura Visa anoi Koitolta lupaa järjestää suosittuja tanssi-iltamia. Aikanaan lupa myönnettiin, mutta piirileikkejä ei unohdettu. Aikaa myöten Tanhukerho pääsi yhteistyöhön muiden Helsingin tanhurymien kanssa ja alkoi Suomalaisen Kansantanssin ystävien aika vuonna 1978. Tanhu-Visa onkin osallistunut aktiivisti Nordlek-tapahtumiin, Sky:n kesäjuhliin ja esiintymismatkoihin ulkomaille. Pol-
Kuulumisia Pohjois-Savosta Pohjois- ja yläsavolaisten pelimannien vuosi 2014 käynnistyi perinteiseen tapaan Ylä-Savon talvipäivillä Iisalmessa tammihelmikuun taitteessa. Kaksi muutosta aiempaan sietää kirjata historian lehdille: talvipäiviin normaalisti kuuluvia paukkupakkasia ei ollut ja Katja Lampinen korvasi mestaripelimanni Heikki Lahden mandoliinikurssin vetäjänä. Katja on kulkenut mestarinsa mukana niin pitkään, ettei hänellä ollut vaikeuksia siirtyä taustalta tämmärin paikalta joukkojen eteen. Mukava oli nähdä myös Heikki oppilaan paikalla. Jos oppilaat alkavat olla tätä tasoa, niin millaisia taitureita ovat sitten aikanaan valmiit soittajat...? Antti Järvelä veti viulustien soittotupaa ja Petri Makkonen nuorten hanuristien piiriä. Lyömäsoittajille tarkoitettu kurssi peruuntui rummuttajien puutteeseen. Kurssit ja konsertit menivät hyvin, mutta ei savolaisten auta toisaalta jäädä kovin pitkäksi aikaa kiitoksilla mieltään lämmittämään. Paikallisia mandoliinin ja viulun soittajia oli koulutuksessa enää vain puolen tusinaa kumpaakin sorttia. Se panee pakostakin kysymään, mikä on kansanmusiikin tulevaisuus maakunnassa. Vanhoista valtapelimanneista yksi toisensa perään on jäämässä tupaukoksi. Tarvittaisiin kipeästi uutta voimaa. Puolenkymmentä vuotta sitten Kuopiossa järjestettiin Mauno Järvelän johdolla näppärikurssi, jolle osallistui toistasataa lasta ja nuorta. Minne he jäivät? Ei heitä ole ainakaan pelimanniporukoissa nähty. Nyt jos koskaan olisi taas tilaa ja tarvetta uudelle näppärikurssille ja uudelle kansanmusiikkiherätykselle. Nuorista soittajista sinällään ei ole Pohjois-Savossa pulaa. Kuopion konserva- Eila Eriksson Näppärikurssille olisi taas tarvetta Vaikka joukot ovat vähentyneet, Ylä-Savon talvipäivien päätöskonserttiin saatiin kuitenkin koolle kelpo orkesteri, jonka valmensivat iskukuntoon Katja Lampinen ja Antti Järvelä. torio on maan suurimpia musiikkioppilaitoksia, ja vahvoja perinteitä on myös Kuopion musiikkilukiolla kansanmusiikissa. Pohjois-Savon sisällä on paras tilanne maakunnan pohjoisosissa. Nuorten soittajien Riitta Väisäsen, Anna-Kaisa Tolvasen, Petra Lisitsin-Mantereen ja Anna Janka-Murroksen harjoittama koulutus on tuottanut kaunista tulosta. Toisaalta nykyisilläkään voimilla työ ei ole pelkkää nyhräämistä. Heinäkuun alun Siilifolkissa Pohjois-Savon kansamusiikkiyhdistys ja Ylä-Savon pelimanniyhdistys vastaavat edelleen kolmen päivän päiväohjelmista, ja erilaisia yhtyeitä kyllä riittää. Uusia ryhmiä on syntynyt erityisesti Siilinjärvelle, mikä todistaa oman festivaalin merkityksestä. Neljäs Siilifolk käydään paljolti edesmenneen säveltäjän, musiikinopettajan ja musiikin kerääjän Ahti Sonnisen hengessä. Siilinjärveläissyntyisen kansanmusiikin suurmiehen syntymästä tulee kuluneeksi heinäkuussa sata vuotta. Nuorena intomielisenä miehenä Sonninen kokosi kymmeniä ja satoja pelimannisväelmiä niin kotipitäjästään Siilinjärveltä kuin myös Lapinlahdelta, Pielavedeltä, Leppävirralta ja muualtakin. Esimerkiksi vanhempaa soittajapolvea edustaneen pielavetisen Optatus Raatikaisen franseesit, galopit, polskat ja valssit olisivat jääneet unohduksiin ilman Sonnista. Myös Tuure Niskasta Sonninen tallensi. Paljolti hänen ansiotaan on myös se, että Suomen kansanmusiikin perusteoksissa savolaiset pelimannisävelet ovat hyvin edustettuina. Seppo Kononen Varsinais-Suomi näkyy Kaustisella Varsinais-Suomen pelimannikentällä ollaan oltu hyvinkin aktiivisia Kaustisen festivaaliteemaa rakentaessa. Maakunta tulee näkymään ja kuulumaan festivaaleilla pitkin viikkoa ja loppuviikosta on luvassa alueen kansanmuusikot, -laulajat ja -tanssijat kokoava varsinaissuomalainen kavalkadi, jonka käsikirjoittajana ja juontajana toimii runoilija Heli Laaksonen. Esityksen musiikki on suurelle kansanmusiikkiorkesterille sovitettua, niin perinnesävelmistä kuin alueen merkittävien kansanmuusikoiden sävellyksistä valikoitua varsinaissuomalaista musiikkia. Musiikin ovat sovittaneet 32 turkulaiset kansanmusiikkipedagogit Anna ja Antti Janka-Murros. Tanssikoreografiat toteutetaan Turun Kansantanssin Ystävien ohjaajien yhteistyönä, Lennu Ylänevan toimiessa pääkoordinaattorina. Kokonaisuuden tulee ohjaamaan Anneli Heino. Yllämainittuun maakuntaorkesteriin mahtuu vielä mukaan; harjoitukset ovat Turussa Teräsrautelan koululla parillisten viikkojen maanantaina klo 18.30-20.30. Varsinais-Suomen Kansanmusiikkiyhdistyksen vuosikokous pidetään 30.3. klo 12.00, myöskin Turussa Teräsrautelan koululla. Kokouksen jälkeen pidetään harjoitukset ja nämä korvaavat seuraavan päivän 31.3. harjoitukset. Loimaan työväentalolle on taas tulossa tuttuun tapaan keväiset iltamat, tänä vuonna 5.4.2014. Ohjelmassa on perinteiseen malliin musiikkiesityksiä, arpajaiset ja lopuksi anssit. Lisätiedot ja esiintymiskyselyt yhdistykseltä, sähköpostitse vspelimannit@gmail.com. Vielä mainittakoon että yhdistyksen verkkosivut ovat vihdoin työn alla ja tulevat kevään aikana kohoamaan osoitteeseen vskamu.fi. Antti Janka-Murros PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014
Pihlajuhlassa Udmurtiassa Pihlajuhla-festivaali tuo esille suomalais- Minna Raskinen ugrilaista musiikkia ja tanssia Udmurtiassa I matralla vuosina 2000-2009 järjestetty Ugrijuhla sai jatkoa Izhevskissä, kun ”Ugrijuhlan isä”, HUMAKissa lehtorina toimiva Juha Iso-Aho ideoi yhdessä udmurtialaisten toimijoiden kanssa Palezjan (Pihlajuhla) -festivaalin. Pääsin mukaan Udmurtiaan ensimmäistä kertaa kesällä 2010, ryhmässä, jossa oli Iso-Aho kollegoineen ja Saimaan Nuorisoseurojen Tuija-Liisa Leino sekä tanssija-koreografi Jussi Kaijankangas. Tuon visiitin jälkeen ensimmäinen Pihlajuhla järjestettiin lokakuussa 2011. Aktiivisina tahoina Udmurtiassa on ollut Andrey Prokopyev ja Ekton korka-kansantanssiyhtye sekä Kansojen ystävyyden talo, siellä yhteyshenkilönä erityisesti Nadia Utkina. Läänintaiteilijaaikanani tein myös yhteistyöprojekteja, joissa oli laajemmin mukana myös oppilaitoksia. Syksyllä 2013 kävin neljättä kertaa Udmurtiassa ja toista kertaa Pihlajuhlafestivaalilla. Minulla oli mukanani kolme viisikielistä kannelta vietäväksi sikäläiselle yliopistolle, musiikkikorkeakoululle ja muille toimijoille (Kansojen Ystävyyden talo, kansantanssiyhtye Ekton Korka). Kanteleet oli lahjoittanut Kanteleliitto ja Leppävirran soitinrakentajat. Ajatus lahjakanteleesta on ollut ilmassa jo pitkään. Minulle asiasta puhui kansantanssija ja opettaja Markku Ryynänen, jonka yhteistyö udmurtialaisten kanssa on paljon pitempi kuin omani. Markku on ollut myös aikanaan Imatran Ugrijuhla-festivaaleilla useasti, kuten myös kansantanssiyhtye Ek- Vavoszin alueen krezinsoittajia. KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014 Yliopiston ja Music Collegen puolesta kanteleen vastaanotti säveltäjä Elena Khannanova (keskellä). Kansojen ystävyyden talon ja Ekton korka-yhtyeen edustajina kanteleet vastaanottivat Tatyana Feodorova ja Andrey Prokopyev. Luovutuspuheeni englannista venäjäksi tulkkasi Nadia Utkina (vas.). ton Korka. Kun sikäläisen kanteleen, krezin, tutkija ja elvyttäjä, professori Sergei Kungurov kuoli elokuussa 2012, suomalaiset kanteleihmiset ja yhteistyökumppanit olivat järkyttyneitä. Udmurtiassa on jonkin verran krezin opetusta ja opettajia, mutta Kungurovin kaltaista omistautumista ei monella ole. Koska suomalaiset kanteleen, krezin ja Udmurtian ystävät halusivat ilmaista tukensa tälle toiminnalle ja Kungurovin työn jatkamiselle, toimitimme nämä kolme kannelta perille toivoen, että siellä toiminta saisi tarvitsemaansa tukea. Luovutin lahjakanteleet oman esitykseni jälkeen festivaalin avajaisgaalakonsertissa. Kerroin kaikkien Suomen tahojen toivovan, että Kungurovin työ voisi jatkua ja että näitä soittimia ei jätetä vain hyllyille koristeeksi, vaan että niitä kaikkia käytettäisiin. Omien esiintymisteni lisäksi luennoin musiikkikorkeakoulussa opettajille ja opiskelijoille. Aiheena oli kansanmusiikin opetusmetodit ja erityisesti improvisoinnin opettaminen. Paikalla oli myös joukko krezin soittajia, joiden kanssa saatoin demonstroida erilaisia improvisointiharjoituksia. Vierailin Vavoszissa, jossa on aktiivista krezinsoitto-opetusta sekä Votkinskissa, jossa opettajakorkeakoulun (Pedagogical College of Music) krez-yhtye esiintyi tapaamisessamme. Pihlajuhlan festivaalivieraat olivat Marin tasavallasta, Unkarista ja Suomesta. Lisäkseni gaalakonsertissa esiintyi 2-rivisellä haitarilla joensuulainen opiskelija Roosa Tourunen, joka oli vaihto-opiskelijana Udmurtiassa. Gaalajuhlan alussa nähtiin myös videokooste edellisiltä festivaaleilta. Udmurtialainen tv-juttu festivaalilta: www.youtube.com/watch?v=zFtE1TVbcJ0 33
POLKKAA! Teksti: Petri Hoppu Kuva. Petri Kivinen/ Pispalan Sottiisi K Kun Ilmari Krohn julkaisi 1890-luvulla Suomen kansan sävelmien kolmannen osana – Tanssisävelmiä – hän ei huolinut mukaan polkka- tai masurkkamelodioita, koska ne eivät hänen mukaansa olleet mitään kansanmusiikkia. rohnille tuon ajan polkka oli muotitanssi, jota kaikki, niin herrat kuin narritkin tanssivat, joten kansansävelmäkokoelmaan sillä ei ollut asiaa. Polskia, valsseja ja katrilleja sen sijaan kirjaan otettiin mukaan runsaasti. Tosin vahingossa sinne kuitenkin eksyi muutama polkkakin, kuten Raatikko nimellä ’Nuoren tytön laulu ja tanssi Savossa’ ja Hienohelma nimellä ’Jos sais naida’. On mahdollista, ettei Krohn niitä polkiksi tunnistanut vaan piti niitä tasajakoisina polskina tai hoppavalsseina. Polkalla on monien muiden tanssilajien tapaan takanaan pitkä ja värikäs historia, joka on täynnä enemmän tai vähemmän totuudenmukaisia tarinoita sen alkuperästä ja vaiheista. Polkka voidaan varmuudella jäljittää itäiseen Keski-Eurooppaan 1700ja 1800-lukujen taitteeseen, jolloin siellä tanssittiin nopeatempoisia ja tasajakoisia paritansseja. Nimenä polkka (polka) esiintyy ensimmäistä kertaa vuoden 1830 paikkeilla Böömissä, ja tanssi esiteltiin julkisesti juuri Prahan tanssisalongeissa vuonna 1835. Tsekkiläiskansallinen tanssihistoriankirjoitus on halunnut tehdä polkasta böömiläisen kansantanssin ja pyrkinyt siitä syystä selittämään nimen alkuperän juotuvan tsekin sanasta ”pulka” eli puolikas viitaten tanssin pieniin ja nopeisiin askeliin. Yleisemmin nimityksen on kuitenkin ajateltu juontavan puolalaista naista tarkoittavasta sanasta ”polka”. Varsinainen maailmanmenestys seurasi, kun polkka esiteltiin Wienissä vuonna 1839 ja ennen kaikkea Pariisissa vuonna 1840. Tämän jälkeen tanssi levisi ympäri Eurooppaa ja Amerikkaa hyvin nopeasti, ja voitiinkin puhua suoranaisesta polkkamaniasta seuraavien vuosien aikana. 34 Myös suomalaiset saivat tutustua polkan rytmeihin varsin pian, sillä ensimmäiset tiedot siitä ovat Helsingistä ovat vuodelta 1844 ja seuraavana vuonna sen sävelet kaikuivat jo Rovaniemen korkeudella asti. Myös Suomessa polkan suosio hämmästytti niin, että sanomalehdissä kirjoitettiin ”polkkaepidemiasta”. Kansanomaisena tanssina polkka kuitenkin vakiintui hieman rauhallisemmassa tahdissa siten, että 1850-luvulla se lienee vähitellen vallannut alaa Etelä- ja LänsiSuomessa ja muualla hieman myöhemmin. 1900-luvun alkuun tultaessa se kuitenkin tunnettiin jo Itä-Karjalaa myöten. Niin Suomessa kuin muuallakin polkka nousi valtavaan suosioon, jonka se säilytti ainakin jossain määrin aina toiseen maailmansotaan asti eli siis lähes sata vuotta. Monenkirjava polkka Vaikka polkka nykyään ymmärretäänkin yleensä vapaasti tanssittavana paritanssina, sen historiasta löytyy paljon esimerkkejä tanssin monipuolisesta käytöstä. Polkan ollessa suosionsa huipulla 1800-luvun loppupuolella siitä kehiteltiin kymmeniä variaatioita, joista osa tuli tunnetuksi ympäri maailmaa. Ehkä tunnetuin polkkavariaatio on Kreuz-polkka, joka Suomessakin tunnetaan monessa muodossa ja monella nimellä, esimerkiksi ”Kymmentä kynttä”. Perinteisen paripolkan lisäksi juuri tällaiset pienet koreografiat ovat tyypilllisiä polkalle. Lisäksi polkka liittyy myös erilaisiin kontratansseihin, joissa joko käytetään polkkaa tanssin perusaskeleena tai sitten niihin sisältyy yksittäisiä polkkaosia. Polkan käyttäminen tanssin perusaskeleena ei sinänsä ole mitään poikkeuksellista, koska kontratansseja on menty myös esimerkik- si valssin tahtiin ja askeleilla. Yleisempää kuitenkin on se, että polkkaa tanssitaan vain tietyissä osissa kontratanssia. Solakuviossa tanssituissa angleeseissa polkalla voidaan pyöriä ympäri kyynärkoukussa tai sitä tanssitaan paikalla toista tanssijaa kohti. Jälkimmäinen tapa tunnetaan myös katrillityyppisissä tansseissa, joissa lisäksi voidaan pyöriä polkan askelin pareittain paikalla tai liikkuen tanssitilassa ympäri tavallisen paripolkan tavoin. Vaikka polkka onkin tanssina ja musiikkina moneen muuhun verrattuna melko selkeästi määriteltävissä, myös siihen liittyy ilmiöitä, jotka hämärtävät kuvaa siitä, mitä polkka on tai ei ole. Jo ennen polkan läpimurtoa, Euroopan tanssisalongeissa tunnettiin nopeatempoinen tasajakoinen paritanssi: tasajakoinen valssi (valse á deux temps, Valse Russe, Holstens vals, myöhemmin Two-Step). Suomessa tämä tanssi on tunnettiin yleisesti hoppavalssina, mutta Savossa siitä kehittyi oma muotonsa nimellä hyllytys ja VarsinaisSuomen Kemiössä sjuls. Hoppavalssi on pyörintätekniikaltaan valssin ja humpan kaltainen, mutta sen musiikki ei eroa mitenkään polkkamusiikista. Toisaalta 1840-luvulla polkasta kehitettiin suuren suosion saavuttanut muunnelma polkkamasurkka, jossa puolestaan musiikki on masurkkamusiikkia, mutta tanssissa käytetään usein kolmivaihtoiseen rytmiin sovellettua polkkaa. Suurimmassa osassa Suomea polkka yleistyi suurin piirtein yhtä aikaa hanurin kanssa, ja monet polkkamelodiat sopivatkin mainiosti yksi- ja kaksiriviselle hanureille soitettaviksi, toisin kuin vanhat polskasävelmät. Toki viulupelimannitkin ottivat polkan repertoaariinsa, ja heidän käsissään polkka taipui samankaltaiseen virtuositeettiin kuin muutkin tanssikappa- KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014
leet. Kuitenkin polkka on leimallisemmin yhdistetty harmonikkamusiikkiin, joko vähärivisiin tai viisiriviseen, ja monet 1900-luvun mestareiden kuten Tauno Ahon, Tauno Krossin, Viljo Vesterisen ja Lasse Pihlajamaan polkat ovat nykyäänkin yleisesti tunnettuja ja suosittuja. 1800-luvun Suomessa tanssisoittajia ei kuitenkaan aina ollut tarjolla, joten oli hyvin tavallista, että tanssia säestettiin laulaen, joko rallatellen tai sanojen kanssa. Polkka sopi erityisen hyvin laulettavaksi, koska jo aiemmin vakiintuneet rekilaulut istuivat mainiosti polkan yhteyteen. Jotkut polkkalaulut kuten Ameriikan polkka tai Raatikko levisivät monine muunnelmineen laajalti yhdessä niihin liittyneiden tanssien kanssa. Polkan mahtia Polkan vahva jytke on saattanut olla syynä siihen, että sitä on käytetty perinteisen paritanssin ohella myös monella erikoisemmalla tavalla. Polkkaan on liittynyt esimerkiksi suoraviivaista erotiikkaa, joka on ilmennyt useimmiten sanoituksissa, mutta joskus myös tanssiliikkeissä. Eroottisten liikkeiden käyttö on ollut yleistä miesten keskenään tanssimille polkille, jollaisia ovat melko yleisesti tunnetut Tupsunjuureen ja Pikkuinen Matti. Näille tansseille tyypilli- KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014 set keskivartalon käyttö ja erogeenisten alueiden koskettelu ovat piirteitä, jotka eivät kuulu tavallisiin paripolkkiin. Vaikka polkka ei ole ollut ainoa tanssi, jossa on esiintynyt tavallisuudesta poikkeavaa liikekieltä, näyttäisi se 1800-luvun lopulla olleen yleisin erotiikkaan yhdistetty tanssi. Kansantanssiliikkeen nousun myötä polkan eroottiset piirteet jäivät vuosikymmeniksi syrjään, mutta tanssin muhkea poljento säilytti vahvan asemansa myös uudessa tilanteessa. 1900-luvun alussa polkka vakioitiin nykyään parhaiten tunnetuksi ’tanhupolkaksi’, jonka tyypillinen piirre on liikkeen alkaminen tasahypyllä. Aloitteleville kansantanssijoille tämän oppiminen on ollut eräänlainen ’tulikoe’ ja siirtymäriitti: vasta polkan oppimisen jälkeen on tuntenut itsensä oikeaksi kansantanssijaksi. Lisäksi polkasta on kehitetty viime vuosikymmeninä yhä virtuoottisempia muunnelmia, joita kansantanssiryhmät ovat innokkaasti esittäneet niin koti- kuin ulkomaisillakin esiintymislavoilla. Niissä tanssiliikkeiden ja musiikin tempo saa katsojatkin helposti haukkomaan henkeään. Myös soittajille polkka on aivan oma maailmansa, joka poikkeaa selkeästi vaikkapa polskan tunnelmista. Esimerkiksi räiskyvä kansanmusiikkiyhtye Tötterssön on nostanut polkan dynamiikkaa täysin uudelle tasolle, ja tanssijat saavat tosissaan tehdä töitä pysyäkseen heidän perässään. Tötterssönin miesenergian vastapainona on puolestaan valloittava Polka Chicks, jonka käsissä polkka taipuu moneen muotoon niin soitettuna kuin laulettunakin. Polkan erikoislaatuisesta asemasta kansanmusiikissa kertoo myös 2000-luvun alussa järjestetty Suomen ja Tanskan välinen ’polkka-battle’, jossa soittajat puolin ja toisin singauttelivat väsymättä aina vain uusia polkkasäveliä. Polkka on monessa suhteessa kiehtova ilmiö. Se aloitti tarinansa tanssisalonkien muotitanssina, mutta siitä tuli vähitellen olennainen osa monien maiden kansankulttuuria tai kulttuurista nostalgiaa, kuten esimerkiksi amerikanpuolalaisten polkkaillat todistavat. Myös Suomessa polkka on sekä tanssina että musiikkina juurtunut syvälle täkäläiseen kulttuuriin. Se heijastelee suomalaisuutta monin eri tavoin joko kansallisina tarinoina kuten Säkkijärven polkka tai internetajan meemeinä kuten Ievan polkka. Polkka haastaa stereotyyppisen kuvan sisäänpäin kääntyneistä suomalaisista ja tuo esiin sen säkenöivän ja vallattoman puolen meistä, mikä valitettavan usein unohdetaan niin maailmalla kuin meillä Suomessakin. 35
Digeliuksen Emu on tehnyt harrastuksestaan työn Ilkka ”Emu” Lehtinen tarkastelee levykauppa Digeliuksen lattialla lojuvia suuria pahvilaatikoita, jotka ovat pullollaan lp-levyjä. Teksti ja kuva: Jimmy Träskelin -M aailmaan on ehtinyt tulla niin paljon levyjä, että ne lähtevät väkisinkin kiertämään, Emu toteaa. Tämän röykkiön Lehtinen on ehtinyt jo käydä läpi. Lattialla ovat ne, jotka pääsevät toiselle kierrokselle kadun toisella puolella putiikkia pitävälle levykauppiaalle. Emu kelpuutti kokoelmasta kaksi levyä: neuvostoliittolaisista linnunlauluklassikoista toinen oli käytössä muun muassa vuonna 2008, kun lintuharrastajat varmistelivat Tohmajärveltä löytyneen Suomen ensimmäisen siperiankurpan määritystä. Emu Lehtinen on itsekin pitkän linjan lintuharrastaja. Hänelle myönnettiin vastikään Birdlife Suomen pronssinen kunniamerkki työstään Hangon lintuaseman toiminnan hyväksi. Itse tunsinkin Emun noista kuvioista jo joitain vuosia ennen kuin tutustuin Helsingin Viiskulmassa sijaitsevaan Digeliukseen, yhteen maamme tunnetuimmista levykaupoista. – Minua pidetään yleisesti tämän kaupan olemuksena, Emu naurahtaa. Digelius perustettiin jo vuonna 1971, tuolloin pienempään liiketilaan samassa rakennuksessa. Levykaupan omistussuhteet ovat aikojen saatossa ehtineet muuttua useaan otteeseen, mutta yksi on pysynyt: tiskin takaa asiakkaita on tervehtinyt Lehtinen. – Minulle on ollut suuri ilo, että olen saanut tehdä tätä hommaa; olen saanut tehdä työkseni harrastustani, Emu toteaa. Kansanmusiikkiväelle Digelius on jo pitkään ollut perinnemusiikin pyhättö. Levykaupan alkutaipaleella sen musiikkiprofiili keskittyi kuitenkin enemmän esimerkiksi rockiin ja pop-musiikkiin. Texasilainen levykauppias, nykyään managerina paremmin tunnettu Phillip Page antoi sysäyksen radikaaleille muutoksille 80-luvulla. Vastikään Suomeen muuttanut Page ryhtyi työskentelemään Digeliuksessa ja pisti laaja-alaisen tietämyksensä maailmanmusiikista käyttöön. – Päätettiin, että rock- ja pop-musiikki sysättiin kollegoiden hoidettavaksi, koska Helsingissä oli useita hyviä levykauppoja, jotka hoitivat sitä puolta hyvin. Oma kiinnostukseni keskittyi joka tapauksessa KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014 Levymyynnin kulta-ajan menestys mahdollisti Digeliuksen toimitilan lunastamisen omaan omistukseen, mikä mahdollistaa kaupan toiminnan jatkumisen Helsingin Viiskulmassa. – Nykyisillä levymyynneillä se ei olisi vuokratiloissa mahdollista, kertoo omistaja Ilkka “Emu” Lehtinen. enemmän jazziin, eksoottiseen kansanmusiikkiin ja moderniin klassiseen musiikkiin. Tuohon aikaan oli meneillään levykauppojen kulta-aika, ja levyjä myytiin CD-formaatissa enemmän kuin koskaan. Silloinen menestys mahdollisti esimerkiksi Digeliuksen toimitilan lunastamisen omaan omistukseen, mikä on epäilemättä yksi syy siihen, että kauppa pystyy edelleen jatkamaan toimintaansa nykypäivänä. – Sehän on selvää, että nykyisillä levymyynneillä ei tässä voitaisi olla, jos tilasta pitäisi maksaa vuokraa, Emu sanoo. – Siksi onkin valtavan hienoa, että meillä on edelleen mahdollisuus toimia näin hienossa tilassa, jossa voimme tarjota musiikille sen ansaitseman näkyvyyden. Tämän päivän musiikintekijöille Emulla on selvä viesti. Phillip Pagen omistauduttua muille velvollisuuksille Digeliuksen levyvalikoima on ollut pitkälti kokonaan Lehtisen harteilla. Se kattaa kuitenkin useamman genren levyjä, ja Emu harmittelee, etteivät rahkeet ole riittäneet yhtä kattavan valikoiman ylläpitämiseen kansanmusiikin osalta. Tärkeänä hän pitäisi kuitenkin sitä, että kaikki suomalaiset alan uudet levyt löytyisivät kaupasta. – Valitettavasti se ei aina toteudu kovin hyvin, koska läheskään kaikki julkaisijat eivät oma-aloitteisesti pidä huolta siitä, että levyjä toimitetaan tällaisiin kauppoihin, Emu toteaa. – Kaikki levyt otetaan mielellään tänne myyntiin. Ne joko ostetaan suoraan tai laitetaan myyntitiliin. Pääasia minulle on se, että valikoima olisi mahdollisimman täydellinen. 37
Vietävän hyvää. Sibeliuksesta se lähti, kotimaisen musiikin kansainvälinen menestys. Silti kuljemme leuka rinnassa naapuria kadehtien. Täysin syyttä. Suomalaisella musiikilla menee hyvin! Sitä viedään ulkomaille menestyksekkäästi yhä enemmän. Kansainvälistymisessä kumppaneina ovat alan kovimmat ammattilaiset, Music Finlandin asiantuntijat. Tutustu palveluihimme osoitteessa musicfinland.fi Mentorointi 38 Viestintä Tuet ja tapahtumat Tutkimukset Nuotisto KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014
Kansanmusiikkikentällä aloitettiin syksyllä 2013 uuden tavoiteohjelman suunnittelu. Kansanmusiikin ja –tanssin edistämiskeskuksen alla toteutettava Visio 2025 –työ on saanut innoituksensa toisaalta 80- ja 90-luvuilla tehdyistä alan tavoiteohjelmista ja toisaalta siitä vireästä keskustelusta, jota on viime vuosina käyty alan tulevaisuudesta. T
avoiteohjelman suunnittelu on aloitettu seminaarisarjalla. Viime vuonna aihetta on käsitelty syyskuussa Tampereella ja joulukuussa Kaustisella. Seminaarisarja jatkuu ainakin kesään 2014 saakka. Seminaareissa on tarkoitus keskittyä niihin eri aihealueisiin, joita myös itse tavoiteohjelman tulisi pitää sisällään. Seminaarien tarkoitus on avata keskustelu mahdollisimman suurelle joukolle kentän eri toimijoita. Tavoiteohjelmatyön etenemistä voi seurata projektiblogissa, joka löytyy osoitteesta: www.kansanmusiikkijakansantanssi. wordpress.com Visio 2025 –työ tulee liittymään kiinteästi myös kahden alan kattojärjestön yhdistysmisprosessiin. Tavoitteena on yhdistää Kansanmusiikin ja –tanssin edistämiskeskus sekä Folklore Suomi Finland vuoden 2015 alkuun mennessä. Yhdistysten jäseninä ovat lähes samat kansanmusiikin ja –tanssin alan toimijat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Yhdistymisellä poistetaan päällekkäisiä toimintoja
Upeat ????????????????????????? ja luodaan paremmin jäsenjärjestöjä sekä kenttää palveleva organisaatio. Myös uusia jäseniä toivotaan mukaan uuteen kattojärjestöön. Uudistuksen myötä luodaan myös laajemmat työkalut tiedottamiseen sekä Suomen sisällä että kansainvälisesti. Seminaarien satoa Tampereella Tanssimanian yhteydessä 27.9. järjestettiin ensimmäinen seminaari, jossa tavoiteohjelman tekeminen oli mukana keskusteluissa. Tanssin tulevaisuusseminaarissa käsiteltiin sekä tanssin taiteen tilaa että koulutuksen tilannetta. Kaustisella 13.-14.12.2013 järjestetty kaksipäiväinen Visio 2025 -seminaari pohti taas tavoiteohjelman toteuttamista laajalla perspektiivillä ja konkreettisemmin. Onko se ylipäänsä tarpeellista ja kuinka se tulisi hoitaa? Mikä työssä on tärkeää ja mihin alan osa-alueisiin tulisi erityisesti kiinnittää huomiota? Seminaarimuistio kertoo seminaarin tuloksista näin: ”Tavoiteohjelman tulisi olla paperin sijaan prosessi, eli tavoiteohjelmaa tulisi -harmonikat ????????????????????1-, 2- ja 5-riviset sekä pianopelit nyt myös Seinäjoelta.???????????? ??????????????????Lisäksi säestykset, orkesteri, sovitukset, musiikin opetus ja äänentoistopalvelut.?? ?
KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014 Timo Saarimäki 050 5303 405 www.primputes.fi voida myös päivittää tulevina vuosina. Seminaareihin ja suunnitteluun tarvitaan mukaan kentän ulkopuolisia tahoja ja lisää pyydettyjä alustuksia. Valmisteluryhmät voisivat laatia raportteja eri aihealueista. Nämä raportit voisi julkaista tavoiteohjelman taustamateriaalina, mutta itse tavoiteohjelman ei tulisi olla liian raskaslukuinen – pikemminkin tiivistelmän tyylinen. On tärkeää ottaa kantaa myös ainakin soitinrakennuksen, kansantanssin ja maailmanmusiikin näkökulmista.” Tämän lehden mennessä painoon Visio 2025 -seminaareja on ehditty järjestää Kaustisen joulukuisen seminaarin lisäksi jo kolme muutakin. Seminaari otsakkeella ”Ammattilaiset kansanmusiikin ja –tanssin kentällä” pidettiin 9. tammikuuta Helsingissä Musiikkitalolla, Kansanmusiikin pedagogiikkaseminaari sekä kansanmusiikkialan oppilaitosten ammatillinen kollegio Kaustisella 5. helmikuuta sekä Uusi kansanmusiikin ja –tanssin alan kattojärjestö –seminaari Tampereella 13. helmikuuta. Seminaareissa käytiin vilkasta keskustelua sekä vallitsevasta kansanmusiikin tilasta, kentälle asetettavista tavoitteista että niistä keinoista, joilla tavoitteisiin voitaisiin päästä. Työ on vasta alussa Seminaarit sekä aktiivinen Facebook-keskustelu ovat osoittaneet selvästi, että tarve alan yhteisien päämäärien pohtimiselle on olemassa. Työ on kuitenkin vasta alussa. Avoimelle keskustelulle tulee järjestää ensin riittävästi tilaa, jotta kentän koko ääni saadaan kuuluville. Tämä vahvistaa kentän yhteenkuuluvuuden tunnetta ja toisaalta mahdollistaa uusien ja outojenkin ideoiden perusteellisen pureskelun. Kansanmusiikin- ja tanssin edistämiskeskus on aloittanut jo myös työryhmätyöskentelyn valmistelun. Vuoden 2014 aikana lukuisissa työryhmissä seminaarien keskustelut hiotaan konkreettisiksi esityksiksi ja lopulta kootaan yhteen uudeksi tavoiteohjelmaksi vuonna 2015. Seuraavan kerran kansanmusiikkiväki kokoontuu asian pariin Raumalla 15. maaliskuuta Samuelin Poloneesin yhteydessä järjestettävään keskustelutilaisuuteen. Aiheena tuolloin on ”Harrastajat kansanmusiikin ja –tanssin kentällä”. Tervetuloa niin tanssijoille, soittajille, harrastajille, rakentajille, ammattilaisille, pedagogeille, laulajille, tutkijoille kuin muuten vain kansanmusiikin ystävillekin osallistumaan alan tulevaisuuden suunnitteluun. Matti Hakamäki 39
40 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014
Raumalla 14.–16.3.2014 ”Sillail oikke” Samuelin Poloneesi on Suomen Kansanmusiikkiliiton päätapahtuma, jota on järjestetty vuodesta 1972 lähtien. Tapahtuma kiertää vuosittain eri paikkakunnilla, palaten Helsinkiin joka kolmas vuosi. Samuelin Poloneesi on talvikauden suurimpia kansanmusiikkitapahtumia kooten alan harrastajia ja ammattilaisia yhteen eri puolilta Suomea. Vuonna 2014 kokoontumispaikkana on Rauma, jossa Samuelin Poloneesi järjestetään 14.-16.3. yhteistyössä Satakunnan kansanmusiikkiyhdistyksen ja Rauman kaupungin kanssa. Tapahtuman teemoina vuonna 2014 ovat satakuntalainen kansanmusiikki ja Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskuksen vuoden 2014 teema, Polkka. OHJELMA 11.-14.3. Sunnuntai 16.3. Konsertteja kouluissa ja päiväkodeissa Satakunnan alueella. Yhteistyössä Konserttikeskus. Esiintyjinä: Freija, Rosenfink, Puhti: Lempee & Lovee. Perjantai 14.3. Klo 19-21 Satakuntalaisten pelimannien konsertti & Klo 21-23 Pelimannitanssit Esiintyjinä mm. Paulina NiemiLoseva & Aleksandr Losev, Palje Klubin Pelimannit, Wilssonin Pelimannit, Pori Folk City Band ja monta muuta satakuntalaista pelimannia ja pelimanniryhmää. Poselli. Liput: 8 € ovelta. Klo 21.30-24 Poloneesiklubi: Kaidalla tiellä –hävyttömiä, tappelu- ja viinalauluja ja soittoja sekä nurkkatanssia Esiintyjinä: Puhti-duo, Pekko Käppi, Risto Kupari, Pömpeli, Spelarit ja Kesäpelimannit. Saa tanssia ja laulaa mukana! Teatteriravintola Ankkuri. Vapaa pääsy. Lauantai 15.3. Klo 10-12 Lasten & nuorten Folk -konsertti Esiintyjinä: Rauman Poikakuoro & Minidina -kuoro, Anitan viulut, Ranskalaisen koulun oppilaat, Kanteletytöt, Trykkifeili, Saksofonikvartetti sekä Puhti palkitulla Lempee & Lovee ohjelmalla. Poselli. Liput: 6 € tai 19 € (perhelippu: 2 aikuista + 2 lasta). Klo 10-14 Polkkaa ja folkkia Raumal mm. Prisma, Rauman taidemuseo, Pic´n Pay, Rauman museo. Klo 12-13.30 Merimuseo soi! Esiintyjinä: Sakarat, Suomen Sahansoittajat, Usko Välimäki & Uskospois ja Kaustisen pelimannit. Rauman merimuseo. Liput: museon sisäänpääsymaksu. Klo 15-17 Valtakunnallinen Pelimanniparaati Esiintyjinä: Euran soittokunta, Suomen Sahansoittajat, Rykäys, Usko Välimäki & Uskospois, Leppävirran pelimannit, Spelarit, Länsirannikon pelimannit ja Huuliharppuyhtye Horjumattomat, Kaustisen pelimannit, Vantaan KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014 Klo 10 Kansanlaulukirkko Anna-Mari Kaskisen hengelliset sanoitukset suomalaisiin kansansäveliin. Suuri pelimanniorkesteri ja laulajat. Rauman Pyhän Ristin kirkko. Vapaa pääsy. JPP Tallari kansanpelimannit, Sampolan peliman nit, Paita ja peppu, Ronuuttajat, Talkoopelimannit, Glen Qvarnström & The Polka Kings Finland, Teijo ja Anneli Aho, Sakarat. Rauma-sali. Liput: 11/6 €. Klo 18-18.45 Aulat soi Pelimannimusiikkia kaikilla mausteilla. Vapaa pääsy. Klo 19-21 Suomen huipulta: Tallari & JPP Kaksi kansanmusiikkiyhtyettä Suomen huipulta! Rauma-sali. Liput: 21/11€. Klo 11.45-12.45. Aulat soi Pelimannimusiikkia kaikilla mausteilla. Rauma-sali. Vapaa pääsy. Klo 13-15 Samuelin Poloneesin pääjuhla Konsertin käynnistää pelimannien valtakunnallinen yhteissoitto. Esiintyjinä: The World Mänkeri Orchestra, Kirkhakkine, Vuoden nuori pelimanni: Arttu Rajala, Satakunnan mestaripelimannit: Pentti Mattsson, Harry Wessman ja Kalevi Kantola, Kansantanssiryhmä Tikki, Juuri & Juuri, Rauman musiikkiopiston lyöjät & Rauman poikasoittokunnan B-orkesteri. Rauma-sali. Liput: 16/11 €. Liput Ennakkoon: Palvelupiste Pyyrman Valtakatu 2, Rauma puh. (02) 834 5001 palvelupiste@rauma.fi tai tuntia ennen ovelta Klo 21-22 Poloneesiklubi: Juuri & Juuri Trio Kaksi duoa, yksin ja yhdessä: Grundström – Grundström – Lajunen. Cafe Sali. Vapaa pääsy. Klo 21-23 Poloneesiklubi: Polkkaa ja muuta tanssijalan alle käyvää? Esiintyjinä: Kansantanssiryhmä Tikki, Usko Välimäki & Uskospois, Ruosniemen hanurit, Länsirannikon pelimannit ja Huuliharppuyhtye Horjumattomat, Trykkifeili, Orivesi All Stars, Glen Qvarnström & The Polka Kings Finland. Teatteriravintola Ankkuri. Vapaa pääsy. Arttu Rajala www.kansanmusiikkiliitto.fi/tapahtumat/samuelin-poloneesi 41
Oriveden kansanmusiikkikurssit pani pelimannit tanssimaan Erityiskiitos kurssilaisilta tuli Antti Savilammen tanssinopetuksesta. Se toi pari kertaa päivässä mukavasti vaihtelua soiton lomaan. Keho sai liikuntaa ja aivot muuta ajateltavaa. Oriveden kansanmusiikkikurssit ovat erityinen tilaisuus, jossa alan ammattilaiset, puoliammattilaiset sekä harrastajat tutustuvat toisiinsa monella tapaa. Illanvietot ovat tärkeä osa yhteishenkeä. Kurssilaisten ja opettajien toisilleen esittämät ohjelmat tuovat hyvää mieltä kaikille pitkäksi aikaa. Myös kurssien välinen yhteistyö on tärkeä osa Oriveden henkeä. Sitä ilmentää myös Orivesi All Stars, joka isona orkesterina toimii hyvin kurssien markkinoijana. Onneksi Oriveden opistokin näyttää pysyvän paikallaan – Oriveden henkeä ei uhkaa nyt mikään. Veli-Jussi Lietsala Joulun välipäivät vetävät magneetin tavoin pelimannit Oriveden opistolle kansanmusiikkikursseille Suomen joka kolkasta. Näin on tapahtunut jo yli 50 vuotta. Kurssit myös uudistuvat, ja kurssilaisten toiveita kuunnellaan tarkalla korvalla. Viime kursseilla uusista toiveista oli toteutettu pelimannien tanssinopetus sekä mestarikansanlaulaja Hilja Grönforsin saaminen opettajaksi. Liekö hyvät uudet ja vanhat opettajavoimat tai Orivesi All Stars –yhtyeen esimerkki Oriveden kurssien hengestä, kursseilla oli nyt jälleen ennätysmäinen osallistujajoukko! Myös ensikertalaisia oli saatu paljon mukaan. Pelimanniyhtyekurssin Antti Järvelä ja mandoliinikurssin Heikki Lahti vetävät perinteisesti isoimmat kurssilaismäärät. Nyt uusia kurssilaisia tuli hyvin myös Arja Kastisen kantelekurssille sekä Hilja Grönforsin laulukurssille. Hyvin kävi muillakin oppilailla ja opettajilla, sillä kaikki suunnitellut kurssit toteutuivat. Päivi Ylönen-Viiri InMemoriam: Gay Nixon 42 Tammikuisena pakkasaamuna sain Yhdysvalloista suruviestin. Pitkäaikainen ystäväni vuosikymmenien takaa ja monien suomalaistenkin tuntema pelimanni ja hanuristi Gay Nixon oli nukkunut pois kotonaan 76-vuotiaana pitkällisen sairauden uuvuttamana. Gay oli syntynyt New Orleansissa Louisianassa vuonna 1937 ja oli ammatiltaan lukion matematiikan opettaja. Sitä kautta hän oli tutustunut suomalaiseen vaihtooppilaaseen 1980-luvun puolivälissä ja aikaa myöten innostunut myös suomen kielen opinnoista. Pian alkoikin syntyä yhteyksiä suomalaiseen kansanmusiikkikenttään, ja rakkaus suomalaiseen musiikkiin vei mennessään. Piano ja klassinen kitara vaihtuivat pianohaitariin, ja erityisen rakkaaksi hänelle muodostuivat Konsta Jylhän haikeat pelimannisävelmät. Gayllä ei ollut suomalaista sukutaustaa, vaikka hän usein sanoi niin tuntevansakin. Musiikki, suomalaiset pelimanniystävät ja kansanmusiikkitapahtumat toivat Gayn lukuisia kertoja Suomeen. Oriveden kansanmusiikkikursseilla hän oli tuttu näky kerta toisensa jälkeen. Niillä reissuilla Gaylle tuli tutuksi myös suomalainen joulunvietto joulusaunoineen. Suomessa ammennetulle opille oli runsaasti käyttöä Gayn lukuisissa seattlelaisissa yhtyeissä, joita olivat mm. North west Pelimannit, Skandia Spelmanslag, Katrilli sekä Tanhuajat. Myös tanssi oli Gaylle mieluinen harrastus ja erityisesti suomalainen tango. Tangon soittamisen saloihin hän saikin tutustua Suomessa Finlandia Foundationin myöntämällä apurahalla. Pelimanni-lehden kuukauden pelimanniksi hänet nimettiin 2004. Gay Nixon oli myös tarmokas suomalaisen kansanmusiikin edistäjä Yhdysvalloissa. Tehdäkseen tunnetuksi suomalaista kansanmusiikkia hän järjesti lukuisia usean päivän kestäviä kansanmusiikikursseja sekä konserttikiertueita suomalaisille kansanmuusikoille eri puolelle Washingtonia sekä Vancouveriin. Tapasin Gayn viimeisen kerran Seattlessa viime lokakuussa. Vaikka tuolloin hänen kaikki elämän voimansa olivat jo lähes kadonneet, toi sängyn päällä oleva sähköpiano musiikin iloa hänen elämäänsä loppuun saakka. Pekka Pentikäinen KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014
Kerro tarina Kaustiselta Kaustisen kansanmusiikkijuhlien vuoden yhtenä 2014 teemana on tarinat. Juhlia järjestävä Pro Kaustinen ry kerää sen kunniaksi kansanmusiikkijuhliin liittyviä muistoja ja sattumuksia vuosien varrelta. Kertomuksia kaivataan niin esiintyjiltä, yleisöltä, talkooväeltä kuin työntekijöiltäkin. Muistot voivat koskea mitä vain juhliin liittyvää: elämyksiä, kohtaamisia, kommelluksia tai muuten vain mieleen jääneitä huomioita. Kertomuksia käytetään osana tulevan kesän konsertteja ja niitä myös julkaistaan verkossa. Kertomukset kerätään yhteistyössä Kansanmusiikkiinstituutin kanssa, joka arkistoi ne mahdollista myöhempää tutkimuskäyttöä varten. Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskuksen vuositeemaa, polkkaa, ravistellaan festivaaliviikon aikana jamiworkshopeissa, tanssituvissa, puskasoitoissa sekä Juhlapihan ja areenan tansseissa. Lasten Kaustinen -ohjelmasarja tarjoaa koko viikon ajan elämyksiä perheen pienimmille. Juhlien omat, maanmainiot Tradilinnut ja akustisen lastenmusiikin huiput värittävät niin Lastenteltan kuin muidenkin esiintymislavojen ohjelmaa. Kesän 2014 juhlilla ohjelmassa ovat myös mm. Vuoden yhtye Juha Kujanpää Ensemble, Finlanders 30-vuotisjuhlakonsertissaan, Pauli Hanhiniemi & Hehkumo, Sväng, Hoven Droven (SE), Melech Mechaya (PT), Trio Dhoore (BE), Duo Carr & Thoumire (UK), Haaga Folk Machine, The World Mänkeri Orchestra & Paul Austerlitz (FI/ US), Rosenfink, Tötterssönin polkkareivit ja Timo Rautiainen Iholla. Teemamaakuntana on Varsinais-Suomi. Kaustisen kansanmusiikkijuhlat järjestetään 47. kerran 7.-13.7.2014. Ohjelma julkistetaan maaliskuussa. Pelimanni-ilmoittautuminen on käynnissä 31.3.2014 saakka. Tarinankeruulomake ja pelimanniilmoittautumiskaavake löytyvät osoitteesta www.kaustinen.net Merkit Suoritusmerkit Pronssinen pelimannimerkki Marianne Cygnel, haitari, Kokkola, 28.12.2013 Orivedellä Esko Johnson, kitara, Kokkola, 28.12.2013 Orivedellä Milka Viitanen, sello, Oulu, 28.12.2013 Orivedellä Terhi Virtanen, kantele, Köyliö, 28.12.2013 Orivedellä Hopeinen pelimannimerkki Kirsi Lindfors, haitari, Loppi, 28.12.2013 Orivedellä Ansiomerkit Pöytästandaari Heikki Lahti, Jämsänkoski, 19.1.2014 Kilpailu kansanlaulajille Speleillä Spelien yhteydessä järjestetään valtakunnallinen kansanlaulukilpailu yksinlaulajille. Laatuaan ensimmäisen kansanlaulukilpailun teemana on Eteläpohjalaiset kansanlaulut. Kilpailuun osallistutaan lähettämällä esikarsintaa varten kaksi kansanlaulua CD- tai DVD-levyllä 30.4.2014 mennessä: Valtakunnallinen kansanlaulukilpailu c/o Eteläpohjalaiset Spelit Opistontie 111, 60800 Ilmajoki. Varsinainen kilpailu Ilmajoella E-P:n opistolla 19.7.14 klo 13 ja loppukilpailu 20.7.14 klo 13.00. Esitetään kaksi perinteistä kansanlaulua, joiden kesto on korkeintaan 8 minuuttia. Palkinnot: 1000 €, 500 € ja 300 €. Tuomaristo: Musiikin tohtori Piia Kleemola-Välimäki, sivistystoimenjohtaja Risto Kupari (Suomen Kansanmusiikkiliiton nimeämä), musiikinopettaja Anne Vihelä (E-P:n Opiston nimeämä) ja rehtori, musiikinopettaja Timo Saarimäki (Spelien nimeämä). Lisätietoja: Timo Saarimäki puh. 050 530 3405 tai timo.saarimaki@nic.fi KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014 43
KIRJAT Moisala, Pirkko & Seye, Elina (toim.): Musiikki kulttuurina Uusi etnomusikologian alaa luotaava artikkelikokoelma ”Musiikki kulttuurina” on yleisesitys tieteenalan tämänhetkisistä tutkimusintres seistä lähinnä suomalaisen tutkimuksen näkö kulmasta. Kirjan otsikko kokoaa yhteen erään nykyisen etnomusikologian tärkeimmistä näkemyksistä, jonka mukaan musiikki ei ole kulttuurista tai ihmisten merkityksenannosta erillistä. Artikkelikokoelma on tarkoitettu käytettäväksi sekä yliopistojen pääsykoe- että yleisesti oppikirjana. Oppikirjamaisuus tulee esille esimerkiksi alun puheenvuoroissa ja artikkelien hienoisessa yleisluontoisuudessa; kokoelma on selvästi kohdistettu aiheisiin vasta tutustuvalle. Kirjan kiinnostavinta antia ovat etnografista metodologiaa luotaavat kirjoitukset. Kenttätyö on nykyiselle etnomusikologialle luonteva menetelmä, ja näin ollen alan suomalaisten pioneerien auki kirjoittama etnografisten otteiden tarkastelu on erittäin hyödyllinen erityisesti aloittelevalle etnomusikologille. Myös yläluku ”Metodologisia avauksia” ja sen alla olevat artikkelit tarjoavat tuoreita katsauksia alan näkökulmiin. Erityisesti Johannes Brusilan konstruktionismia käsittelevä artikkeli on kiinnostava luotaus siihen, miten humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla pitkään vaikuttanut suuntaus suhteutuu etnomusikologiaan. Moni muusikko lienee myös kiinnostunut Jarkko Niemen ja Marko Jousteen artikkelin tarjoamista konkreettisista etnomusikologisen musiikkianalyysin työkaluista. Kirjan loppuosaan on koottu spesifimpejä esimerkkejä päivänpolttavista tutkimusaiheista. Kansanmusiikin näkökulmasta on hivenen häkellyttävää lukea Antti-Ville Kärjän tiukkasävyistä, jälkikoloniaalista tutkimuslinjaa edustavaa artikkelia, jossa suomalaista nykykansanmusiikkia tarkastellaan kolonialismin ja appropriaation eli omimisen näkökulmasta. Kärjä suomii nykykansanmusiikkia muun muassa suppeasta monikulttuurisuuskäsityksestä ja kansallisromantiikan sävyttämästä perinteen uudelleentulkinnasta. Lienee alalle eduksi, että keskustelua herää, mutta musiikkikulttuurin analyysin taustaksi tällainen näkökulma on varsin suppea. Heidi Haapoja 44 Heikki Nikula Häämusiikkia kielirajalla – Bröllopsmusik vid språkgränsen Kansanmusiikki-instituutin 2013 Kieliraja – siis suomen ja ruotsin kielten raja – on herättänyt kiinnostusta jo 1970-luvulta alkaen. Sitä ovat silloin tutkineet Ann-Mari Häggman, Anneli Asplund ja Ilkka Kolehmainen. Heikki Nikula ja hänen sukunsa ovat ansiokkaasti uppoutuneet kielirajan ongelmiin; jo työhön osallistuneiden nimiluettelo vie 8 sm:n palstatilan, suomeksi ja ruotsiksi. Kirja esittelee aluksi kokoelman merkittävimmät sävelmät Koko maailman valssia ja Slumrande toneria myöten nuottikuvaa unohtamatta. Kirjan toinen luku kertoo sävelmiä soittaneista pelimanneista. Omat esittelynsä saavat Frans Jansson, Arne Broända, Fridolf Gåsfors, Hans Skog, Ingmar Furu, Jonas Borgmästars, Hugo Kiisk, Kari ja Marjut Peltoniemi – olen erityisen iloinen siitä, että paljon soitettu Päivänsädevalssi, Kari Peltoniemen sävellys on saanut tilansa kirjassa. Säveltäjäluettelo jatkuu Arto Penttisellä. Kirjan seuraava luku käsittelee purppurit ja häiden seremoniamusiikin. Oman osuutensa saavat Karlebyn purppuri, Vetelin purppuri, Österbottnisk potpurri, Kaustisen purppuri ja Karlebynejdens purpuri. Seuraava luku esittelee kielirajojen häämarsseja. Nikulan kylä ansaitsee tietysti kirjassa oman lukunsa. Nuotinnuksen jousenkäyttötavat selvitellään, minkä jälkeen Nikulan pelimannien oma ohjelmisto saa esittelynsä. Oman huomionsa saa myös W.A. Mozartin Deh vieni alla finestra – sävelmä, jonka sovitus on tehty mandoliinille, kitaralle, viuluille, harmonille ja sellolle. Kirjan mukana on myös liitelevy, joka sisältää ensin Österbottnisk potpurrin sekä vertailee eri sävelmiä havainnollisella tavalla. Levyllä on useita esityksiä, jotka unohtuisivat helposti ilman tätä levyä. Heikki Nikula sekä monet tutkijat ennen häntä ovat käsitelleet kielirajan ongelmaa, jota voisimme pitää myös rikkautena. Onneksi kirjan tekijän mielenkiinto on ohjannut hänet todella merkittävän aiheen pariin. Järvelä, Mauno Kustaa Järvisen nuottikirja Kansanmusiikki-instituutti 2013 Kustaa Järvinen (1897-1979) oli viulupelimanni Eurasta. Hän koki kaiken, mitä pelimannille on 1900-luvulla saattanut sattua: syntisestä iltama- ja hääsoittajasta vanhanaikaiseksi kansansoittajaksi ja lopulta kansanmusiikin harrastajien kunnioittamaksi taitajaksi. Vuonna 1970 Kustaa Järvinen sai ensimmäisten joukossa mestaripelimannin tittelin. Kirjan nuotinnokset (31 sävelmää) ovat pääosin äänitteeltä Kustaa Järvinen – Pelimanni (KICD2), joka on uusintapainos vuonna 1976 julkaistusta LP:stä (KILP2). Vertailuaineistona Mauno Järvelä on käyttänyt Kansanmusiikki-instituutin arkiston äänitteitä sekä Timo Panulan ohjaamaa TV-ohjelmaa vuodelta 1974. Mauno Järvelä on nuotintanut kirjan alkuun myös TV-ohjelmassa vuonna 1974 Kustaan esittämät kappaleet eri soittokerroilla tapahtuvine muunnelmineen. Tämä tuo visuaalisesti esille kansanmusiikin eläväisyyden ja muuntelevaisuuden. Nuotinnokset on pystytty pitämään selkeinä ja viulistisesta näkökulmasta katsottuna on hienoa että niihin on merkitty jousitukset, korumahdollisuudet sekä artikulaatiota. Tosin erilaisten merkintöjen seuraaminen pitkin kappaletta on välillä haastavaa. Kirjan alkuun on mielenkiintoisesti kirjattu havaintoja nuotinnostyön aikana syntyneistä mielikuvista liittyen Kustaa Järvisen soittoon – mitä havaintoja kuunnellessa ja katsellessa on tullut, seikkoja joita ei välttämättä nuotilla voi esittää. On hienoa, että Kustaan taidokasta soittoa on nyt nuotinnettu ja dokumentoitu yksityiskohtaisesti julkaisuksi asti. Julkaisu ei esitä nuottikuvaa eksaktina totuutena – kaikkien yksityiskohtaisten hienouksien sisällyttäminen nuotteihin ei ole keskiössä, vaan tutustumalla nuotinnoksiin ja samanaikaisesti kuuntelemalla levyä, tyylin ymmärtämisessä onnistuu parhaiten. Nuottikirjan oheen kannattaa hankkia Kustaa Järvinen – Pelimanni -levy. Pauliina Pajala Paavo Helistö KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014
Saarijärvi soi toim. Minna Torppa Saarijärvi-Seura r.y. 2013, 432 s. Minna Torpan toimittama Saarijärvi soi pureutuu asiaansa perusteellisesti ja antaumuksella. Se jakaantuu kolmeen osaan, joista ensimmäisessä kuvataan kansanmusiikkia ja pelimannimusiikin käyttöympäristöjä. Toisessa osassa kerrotaan sävelmien kerääjistä ja keruuprosesseista ja kolmas osa koostuu laulujen ja sävelmien nuoteista, joiden lomassa taustoitetaan niin kappaleiden historiaa kuin perinteenlajeja laajemminkin. Yhteensä kirjassa on 368 nuottia saarijärveläistä kansanmusiikkiperinnettä. Osa kappaleista on julkaistu aiemmin esimerkiksi Suomen Kansan Sävelmiä –kirjasarjassa ja osa on arkistoäänitteiltä nuotinnettuja. Kirjassa on mukana myös kaksi liitelevyä, joista cd:lle on tallennettu arkistoäänitteitä kirjan sävelmistä. Dvdlevylle on puolestaan tallennettu nykysoittajien esitykset Saarijärvi soi –konsertissa, joka järjestettiin kesällä 2013. Minna Torppa kirjoittaa asiantuntevasti, selkeästi ja mukaansatempaavasti. Kirja tarjoaa kattavan kuvan Saarijärven kansanmusiikkielämästä. Yhden paikkakunnan ohjelmiston ja musiikkihistorian kautta se samalla tarjoaa ymmärrystä myös koko maan kansanmusiikkiperinteestä. Kirja on selkeästi toimitettu ja hyvin jäsennelty. KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014 Minna Torppa ja Saarijärvi-Seura ovat toteuttaneet kunniakkaan työn, joka hakee kentällä vertaistaan. Suomalainen kansanmusiikki ammentaa elinvoimansa paikalliskulttuureista, joita koskeva tutkimus- ja elvytystyö tulee olemaan merkittävässä roolissa perinteemme säilymisen kannalta tulevaisuudessa. Kirja esittelee vanhaa perinnettä perusteellisesti. Samalla se kuitenkin liehakoi lukijaa tarttumaan soittimeen tai yhtymään mukaan kansanlauluun – luomaan uutta ja tekemään perinnettä jälleen eläväksi. Saarijärveläiset saavat olla syystä ylpeitä - vastaavan julkaisun soisi ilmestyvän jokaisessa Suomen kunnassa. Mauno Järvelä ja Antti Huntus vapaamuotoisessa ympäristössä – oli se sitten polskaa tai Bachia. Kirja on napakasti ja ytimekkäästi toimitettu – tämän opuksen voi lukea jopa yhdeltä istumalta. Teksti on helppolukuista mutta syvällistä. Pienet kainalojutut täyttävät paikkansa, esimerkiksi Vuosaaren Näppäreiden esittely omine haasteineen herätti oman kiinnostukseni. Nuottiliitteessä voi tutkiskella sovituksia hyvinkin konkreettisesti, miten laajat puhallinsovitukset ja “Easy Violin” -stemmat voivat kulkea samassa kappaleessa rinnakkain. Johdatteleva luku Kaustisen viulunsoiton historiasta on erinomainen, ja siinä käy ilmi selkeä esimerkki paikallisesta musiikillisesta identiteetistä ja sen kehityskaaresta, myös kansanmusiikkijuhlien tärkeydestä esimerkiksi avoimuudessa muuta maailmaa kohtaan. Näppäri-ideologiaa tutkiskelemaan Näppäreiden ilosanoma on levinnyt kulovalkean tavoin koko maahan ja myös ulkomaille. Nyt kaikille ilmiöstä kiinnostuneille on tarjolla mielenkiintoista luettavaa: Mauno Järvelän ja Antti Huntuksen kirja Näppäripedagogiikka kertoo selkeästi ja ytimekkäästi sen, mistä oikein on kysymys. Kirja on manifesti. Toivoisin että se löytäisi lukijansa maamme musiikkikasvattajien joukosta ja herättäisi keskustelua. Mauno Järvelä esittää tärkeitä ajatuksia. Ajatus rajattomasta ja ajattomasta musiikkikasvatuksesta on mielestäni ihanne jota kohti pitäisi pyrkiä, ilman eriarvoisuutta eri musiikkilajien tai ammattimuusikkojen ja harrastajien, lasten ja aikuisten välillä. Koko kansalla pitäisi olla mahdollisuus harrastaa musiikkia Matti Hakamäki Tove Djupsjöbacka 45
LEVYT Kansanmusiikki-lehti pyrkii huomioimaan mahdollisimman kattavasti Suomessa ilmestyvät alan julkaisut, jotta äänitteet saavuttaisivat yleisön. Levypalstalle tarkoitetut levyt lähetetään osoitteella Kansanmusiikki-lehti, Metsäpurontie 20, 00630 Helsinki. Piilometsän säveliä VERCD-02 Piilometsän säveliä – Musiikkileikkejä lapsille, Opettajan opas SirkkaTrio - Lentele Musiikki- ja kulttuurikeskus VERSO 2013, WS Bookwell Oy, Porvoo 2013 Piilometsän säveliä CD sekä Opettajan opas on runsas paketti uutta materiaalia lasten musiikkikasvatukseen. Materiaali sopii osaltaan aivan pienten musiikkileikkikouluista kokonaisuudessaan aina kouluikäisille saakka. Kappaleisiin liittyy ohjeita ja vinkkejä laulu-/äänileikkeihin, musiikkiliikuntaan, kuunteluun/ rentoutumiseen, soittamiseen sekä maalaukseen ja askarteluun. Lisäksi mukana on runoja, tarinoita sekä eläinarvoituksia. Levyn ja oppaan käytettävyyttä lisää edelleen erilaiset Rytmirinkka- ja Sävelsäkki-osiot, jotka ohjaavat musiikin sykkeen kokemiseen sekä laulupuhtauden ja sävelkorvan kehittymiseen. Opettajan opas on pedagogisesti huippuunsa hiottu kokonaisuus, josta riittää ammennettavaa. Sen lisäksi upea 20 kappaleen levy on hienosti toteutettu ja täynnä kansanmusiikkivaikutteita. Kappaleissa on käytetty vaihtelevasti myös erilaisia soittimia, joka tuo oman mahdollisuutensa opetuskäyttöön ja lisäksi oppaassa on kaikista levyn kappaleista pianosovitukset. Voin lämpimästi suositella tätä kaikille musiikkikasvattajille sekä ihan vanhempien ja lasten kotikäyttöönkin! Sirpa Lahti Suo: Suuri härkä (Texicalli Records 2013) Voisi ajatella, ettei avainviululla, teräskielisellä kitaralla ja irlantilaisella low-whistlellä ole mitään tekemistä suomalaisen runolaulun kanssa. Suo kuitenkin on todistanut tämänsuuntaiset ajatukset vääriksi koko olemassaolonsa ajan. Yhtyeen neljäs levy jatkaa edellisten viitoittamalla tiellä: musiikki on pääosin omaa tuotantoa ja laulujen sanat vanhoja suomalaisia – tosin Veera Voiman runomyllyn läpi jauhettuja. Veera Voima (laulu, kanteleet, puhaltimet, helistimet), Emilia Lajunen (avainviulu, 5-kielinen viulu) ja Roope Aarnio (6- ja 10-kieliset kitarat, mandoliini) kuuluvat uusien kansanmuusikoittemme ehdottomaan eturintamaan. Kaikki ovat opiskelleet Akatemian kansanmusiikkiosastolla ja osa heistä siellä opettaakin. Projekteja ja työtä kansanmusiikin parissa tehdään muissakin yhtyeissä (mainitaan tässä niistä vaikkapa Juuri & Juuri, Saaga Ensemble ja Suden Aika -uskomattoman hienoja yhtyeitä jokainen) sekä opetusrintamalla. Suon uusi levy kuulostaa raikkaalta. Soittimia ja element- 46 tejä on vähän mutta niiden tehtävät on mietitty tarkkaan. Soitto on ihan älyttömän tarkkaa ja rytmikästä ja äänikuvan kruunaa kaiken yllä leijuva Veera Voiman eteerinen ääni. Roope Aarnio soittaa yleensä sointupohjat 10-kielisellä kitarallaan. Niiden päälle Emilia maalailee sekä avainviululla että viululla hienoja melodioita joita Veeran kanteleet ja huilut tukevat. Veeran lisäksi myös Emilia ja Roope laulavat. Levylle on otettu kalevalatyyppisten runojen lisäksi myös pari rekilaulua. Hyvin nuo uudet ja vanhat, itäiset ja läntiset kertomukset yhteen sopivat vaikka omiksi suosikeikseni nousevat kalevalapohjaiset laulut: hurja Sulhon tappo sekä levyn päättävä käsittämättömän kaunis Kenpä siitä lehvän leikkoi. Antti Kettunen Tuuletar: Ahavana kulemme SirkkaTrio on laulaja Sirkka Kososen, saksofonisti Jari Perkiömäen ja kitaristi Sami Linnan muodostama yhtye, jonka ohjelmisto perustuu Afrikan pygmien laulutyylin ja jazz-musiikin fuusioon. Levyn alkaa letkeästi svengaavalla kevyellä polyrytmiikalla, joka esittelee yhtyeen hienosti kunkin muusikon uidessa sisään musiikkiin yksi kerrallaan. Muusikoille on sovituksissa jätetty tilaa ja jokainen on estradilla tyylikkäästi. Albumia kuunnellessa tulee ainakin allekirjoittaneelle olo, että muusikoiden eri elementeistä koostuva musiikillinen sanavarasto on trion sekä vahvuus, että heikkous. Siinä missä Kososen laulu pelaa enemmän upean laajalla paletilla eri sävyjä ja äänenvärejä, Perkiömäen ja Linnan tyyli lähtee enemmän rytmiikan ja harmonian vivahteista. Tämän kuulee esim. lukuisissa lähinnä melko puhdasta modaalista jazzbluesia sisältävissä jammailussa, mutta parhaimmillaan trio puhaltaa upeasti yhteen hiileen. (omakustanne) Neljän naisen lauluyhtye Tuuletar on oikein ihastuttava yllätys. Sointi on kuulas ja puhdas, mutta nämä laulajat eivät pelkää säröä, eikä hurjuuttakaan! Huomaa todella, että kaikki jäsenet ovat kokeneita laulajia. Lähestymistapa on melko lyyrinen ja luonnollinen, enemmän Rajatonta kuin Värttinää. Tällä yhtyeellä on kaikki edellytykset päästä oikein pitkälle! Esikoisjulkaisu on neljän kappaleen mittainen EP, joten kovin laajaa kuvaa se ei vielä anna yhtyeen ohjelmistosta. Kaikki kappaleet ovat omaa tuotantoa. Itse jään välillä kaipaamaan hieman selkeämpää punaista lankaa tai draaman kaarta, välillä tasapainoillaan hiuksenhienosti monimuotoisuuden ja fragmentaarisuuden rajalla. Toisaalta pidän hyvin paljon siitä, miten laululle annetaan rauhaa ja ilmavuutta, esimerkkinä soolot kappaleessa Veela. Päätösraita Suven ahava tempaisee mukaansa iloisella rytmillään. Teemu Eerola Heikki Hautala: Pyövelin Vaatteet Heikki Hautala (s. 1980) on kotimainen kuvataiteilija, jonka ensimmäinen soololevy ”Pyövelin Vaatteet” on lupaava debytointi suomalaisen trubaduuri-folkin jatkumoon. Äänitysteknisesti ei voi välttyä mielleyhtymiltä Joose Keskitalon debyyttiin ”Luoja Auta,” mutta jo kerran mainitun trubaduuri-musiikin lisäksi yhtäläisyydet loppunevatkin siihen. Allekirjoittaneelle Hauta- Tove Djupsjöbacka lan musiikki tuo oudosti mieleen Suomirokkia 5 -levyn omasta nuoruudestani, joista löytyy 90-luvun lamaa fiilistelleitä akteja kuten Don Huonot ja Kolmas Nainen. Antakaa anteeksi, mutta tämän levyn suhteen voisi ehkä puhua sellaisesta kliseestä kuin slaavilainen melankolia. Kitara svengaa hienosti, melodioille on jätetty tilaa mielestäni hyvin musiikillisesti ja sanoma pelaa musiikin kanssa hyvin yhteen. Mainittakoon, että kuolemaa ja elämäntuskaa huokuvat sanoitukset voivat olla monille hieman rankkoja tai banaaleita, ainakaan perheen pienimmille en tätä levyä ehkä suosittelisi, ettei ne vain ahdistu ja sekoa. Teemu Eerola KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014
Luomukanteleet: Minä poljen, sinä ohjaat (LMKCD03, 2013) Luomukanteleiden levyllä kuullaan monipuolisesti sovitettua perinteistä pelimannimusiikkia, kantelekappaleita, muutama iskelmä ja paljon itse sävellettyä musiikkia. Yhtyeen 9-22-vuotiaita soittajia ohjaa Maarit Aarvala. Ryhmän soitto on varmaotteista ja pontevasti etenevää. Kappaleet on harjoiteltu huolella. Soittajien omissa sävellyksissä oli käytetty monenlaisia soitto- ja sovitustekniikoita kuten vipuglissandoa ja pizzicatoa. Vapautuneimmin kanteleet soivat Laura Ikosen säveltämissä kappaleissa Hippa ja Valssi ystävälle. Haudanmaan menuetin korusävelet soitetaan kirkkaasti, vipuglissandoa käytetään hyödyksi mm. Toivo Alaspään ohjelmistosta tutussa Pieni tyttönen Hawajin-kappaleessa. Nimikappale Polkupyörä aiheuttaa nostalgisia tunteita. Riikka Yli-Kotilan Uniukko-kappaleen ohella toinen suosikkini levyllä on svengaava Tiikerihai, jossa mukana on myös Esko Saran soittama dobro. Levy on jo vuonna 1997 perustetun Luomukanteleet-yhtyeen kolmas, joten moni yhtyeessä soittanut lapsi ja nuori on saanut olla mukana taltioimassa omaa ja yhteistä soittoperinnettä. Sibelius-Akatemian Folk Big Band: FBB SRCD-1012 Kansanmusiikin aineryhmän Folk Big Band koostuu sekä opiskelijoista että kansanmuusikoiksi valmistuneista ammattilaisista. SibA:n siipien alla toimiva hanke on kunnianhimoinen: monikymmenpäisessä orkesterissa kaikki osallistuvat sovitustyöhön, improvisoivat ja toimivat sekä yhtyemuusikoina että solisteina. Kansainvälisessä isojen ammattilaiskansanmusiikkiorkesterien mittakaavassa FBB on takuulla kärkijoukkoa, sillä soundi on yhtenäinen ja ihailtavan vallaton. Levy on kestoltaan pitkä, ja valikoimassa on niin pelimannikappaleita kuin runolaulujakin. Ennenkuulumattominta levyllä on ison lauluköörin juureva pauhu: yhteislaulukohdat eivät kuulosta lainkaan klassiselta kuorolta, vaan luonnollisten, uniikkien ihmisäänten harmoniselta massalta. Eeppisin esimerkki tästä on mahtipontisen rehevästi soiva Laulu Suomessa. Myös instrumentaalikappaleet toimivat hyvin, ja sovitukset tukevat eri soitinten karaktäärejä ja esillepääsyä valtavan äänimassan joukosta. Kerrassaan katu-uskottavaa tavaraa, levynkansia myöten! Heidi Haapoja Minna Raskinen Jussi Syren and The Groundbreakers There´s No Greater Message (Snowflake 2013) Suomen ehkä autenttisimman bluegrass-yhtyeen Jussi Syren and the Grounbreakersin yhdeksäs levy on samalla yhtyeen ensimmäinen gospel-levy. Yhtyeen aikaisemmilla levyillä on toki ollut mukana bluegrassiin tiiviisti liittyviä gospel-sävyjä ja -sävelmiä, mutta tällä viime syksynä ilmestyneellä levyllä ne ovat pääosassa. Yhtyeessä soittavat Jussi Syren mandoliinia, Tauri Oksala banjoa ja yhdessä sävelmässä KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014 Wimme Saari & Tapani Rinne: Soabbi Rockadillo Records 2013 (ZENCD 2153). Rouhea, herkkä, viipyilevä. Paljas, täyteläinen, vahva. Tällaisia adjektiiveja tulee mieleen Wimme Saaren ja Tapani Rinteen uuden levyn tunnelmasta ja luonteesta. Wimme ja Rinne tulkitsevat levyllään lähinnä virsiä, mutta ovat istuttaneet kokonaisuuteen myös NilsAslak Valkeapään runoilua äänimaiseman säestyksellä, Wimmen Soabbi-joiun ja Rinteen bassoklarinettisoolon. Wimme ja Rinne käyttävät musiikin teossa vähän elementtejä – ihmisääntä, bassoklarinetin soittoa ja äänimaisemia – mutta lopputulokseen ei kaipaa mitään lisää. Virsimelodiat ovat tuttuja, mutta tulkinta, sovitukset ja saamen kieli saavat ne kuulostamaan tuoreilta. Miten mehevä yhdistelmä onkaan Wimmen karhea ääni yhdistettynä bassoklarinetin unisonoon! Tuntuu kuin nämä kaksi loistavaa muusikkoa olisivat leiponeet Lapin luonnon karun kauniin vaikuttavuuden musiikin muotoon. Wimmen ja Rinteen levyä tekee mieli kuunnella kerta toisensa jälkeen, se täyttää tilan ja jää kuuntelun jälkeen leijumaan mieleen vielä pitkäksi aikaa. Orkestar Bordurka: Jogurt Orkestar Bordurka 2013 HAZARCD (cd tai kasetti) Hannu Oskala (haitari), Sara Puljula (basso), Jarno Tastula (viulu), Oskari Lehtonen (rummut), Topi Korhonen (kitara) sekä Roope Aarnio (kitara) ovat tuottaneet jälleen virtuoottisen takuuvarman tanssilevyn Borduriasta. Allekirjoittaneelle tämä on ensisijaisesti tanssimusiikkia, koska on vaikea olla muutenkaan. Soundit modernisoituvat levy levyltä, mutta tarpeellisen yksinkertainen klezmermäisen bulgarialaisen sekainen bilemusiikin poljento ei onneksi katoa. Erona edelliseen levyyn tämän levyn kohdalla tulee myös ensi kertaa mieleeni aluevaltaussuositus tietokonepelien sävelmaailmaan. Suosittaisin ehdottomasti myös bordurialaisen tasoloikkapelin julkaisemista. Myös uudet lyriikat kohottovat kulmakarvojani enemmän kuin mikään hetkeen, joihin suosittelenkin lämpimästi tutustumaan. Erityisesti gregoriaanisen borduulialainen kirkkolaulutunnelmainen Ruski Atomic nosti levyn mielenkiintoa rutkasti, ehkä ensi levyllä painopiste enemmän sinne suuntaan? Suvi Sistonen Arja Kangasniemi sorminäppäilykitaraa, J.P. Putkonen kitaraa, Kari Hella bassoa ja Nelli Ikola viulua. Kaikki myös laulavat Jussi Syrenin toimiessa päävokalistina. Levyllä vierailevat taustalaulajina myös Syrenin seuraavaa sukupolvea edustavat Veera, Hertta ja Aarne. Levyn materiaali on kolmea Jussi Syrenin tekemää laulua lukuunottamatta lainamateriaalia. Erityisen mukava oli kuulla country-ikoni Hank Williamsin ohjelmistosta harvoin kuultu When God Comes and Gathers His Jewels. Silti Syrenin omat laulut nousevat levyn parhaimmistoon - erityisesti hieno accapellana esitetty There´ll Be No Dying. Levyn tekee näinä päivinä erikoiseksi se, että se on levy- tetty studiolivenä ilman päällekkäisäänityksiä kahdessa päivässä. Näin voi tehdä bändi joka on tehnyt kotiläksynsä hyvin. Groundbreakersin tavaramerkki on tiukka tyylinmukaisuus ja uskollisuus 50-60-lukujen esitystyylille. Laulu on nasaalia ja instrumentteja soitetaan läheltä tallaa ja mikrofoneja varsin tiukalla otteella. Stemmalauluja on joka sävelmässä. Välisoitoissa ei turhia tilutella ja mandoliininsoittoa leimaa tiivis tremolo. Perinnetietoisuutta on sekin että levy tulee hauskassa paketissa jossa on mukana sekä 180 gramman vinyylilevy että se ”pakollinen” cd-levy. Jotkut sanovat, että bluegrass-musiikki kuolee, jos se ei muutu. Jussi Syrén on toista mieltä: ”Jos se muuttuu liikaa, se ei ole enää bluegrassia! Bluegrass-musiikki on kuin kristinusko – ei ole mitään tarvetta muuttaa sitä.” Antti Kettunen 47
LEVYT Kataja: Kansanmusiikkia Keski-Suomesta Kansanmusiikki-instituutti 2013 Neljän erinomaisen taitavan keskisuomalaisen kansansoittajan muodostaman Katajan 26 pelimannisävelmää sisältävä levy on mieluisa yllätys, sillä siinä soitetaan eikä meinata. Katajan mainio kokoelma on kansanmusiikin ruisleipää ja samalla tietysti myös vilpitön kunnianosoitus menneitten aikojen keskisuomalaisille pelimanneille. Levylle valikoidut sävelmät on poimittu pääosin vanhasta tutusta Pelimannisävelmiä Keski-Suomesta -vihkosesta, jota pelimannit kautta maan ovat soitelleet jo vuosikymmenien ajan. Pihti-Aakun valssi, Loukku-Aapon polkka tai Morsiusvalssi Kannonkoskelta ovat tuttua tavaraa kaikille vanhemman polven pelimanneille, ja saisivat olla sitä myös uudemmille. Katajassa ovat viuluissa Katriina Weijo ja Tiia Pennanen. Weijo tarttuu välillä myös Saarijärven kanteleeseen, mutta päävastuu kanteleessa on on tietysti mestaripelimanni Kari Dahlblomilla. Jarmo Hovi kilkuttelee pimpparautaa ja kalisuttaa lusikoita. Viululla ja kanteleella soitettiin Keski-Suomessa yleisesti tansseja vielä 1900-luvulla, ja Katajan nelikko jatkaa nyt oivallisesti siitä, mihin aikanaan jäätiin. Menneitten aikojen pelimanni musiikki oli ennen muuta tanssi soittoa nuorille. Tanssijat eivät jääneet imemään toistensa korvaa, vaan pistivät jalalla koreasti. Kataja on sen ymmärtänyt ja tehnyt äänitteen, josta vanhan sydän iloitsee. Kouon Frouva: Lovefolk Nytky: Tuota en oo katunu Kouon Frouvalta ilmestyi syksyllä toinen pitkäsoitto nimellä Lovefolk. Yhtyeessä soittavat ja laulavat Topi Korhonen (kitara, laulu), Lassi Logrén (viulu, laulu), Jarmo Romppanen (mandoliini, laulu), Jani Snellman (kontrabasso) ja Silvo Vatanen (huilut). Ohjelmistossa on niin Romppasen tekemiä lauluja kuin instrumentaaleja. Parhaimmillaan yhtye on juuri näissä viimeksi mainituissa eli jamihenkisissä, menevissä instrumentaaleissa. Niissä akustiset kielisoittimet helisevät monin osin taiturimaisesti. Kouon Frouva on kuitenkin myös lauluyhtye, ja tällä levyllä laulujen aiheena on rakkaus. Muusikot laulavat mukavasti yhteen, mutta laulutapa, usein valittava ja nariseva, ei pure minuun. Myös laulujen teksteissä on keskeneräisyyttä. Usein solisti joutuu mahduttamaan samaan säkeistön kohtaan pitempiä, välillä lyhyempiä sanoja. Levy on ilmestynyt Taito Hoffrenin pyörittämän Kanteleen Ääniä -merkin kautta, ja Hoffren on myös äänittänyt osan kappaleista. Valtaosin äänityksistä vastaa kuitenkin Jarmo Romppanen. Saundi on miellyttävä ja tasapainoinen mutta askeettinen, niin kuin suomalaisissa kansanmusiikkilevyissä tuppaa olemaan. Mielenkiintoista on se, että yhtye on julkaisut myös hyvälaatuisen videon yhdestä kappaleesta. Kansanmusiikkiyhtye Nytky saa kuulijan ja erityisesti konsertin katsojan heti hyvälle mielelle. Ohjelmistossa on toki surullisiakin kappaleita, mutta Tampereen yliopiston Kansanperinteen arkiston kokoelmista löydetyt aarteet esitetään mitään kursailematta ja rohkeasti. Rakkaudesta ja lemmestä pölistään vähemmän, sitä enemmän talonpoikaisesta vapaudesta ja kulkijamielialoista. Levyä kuunnellessa nostalgisuus nostaa päätään: ohjelmistossahan on samoja lauluja kuin aikanaan Koirasen perheyhtyeellä, sovitukset vaan saavat kappaleet kuulostamaan uusilta. Joukkoon on pujahtanut muutama puolituhma laulukin. Vai onko tuhmuus kuulijan mielikuvituksessa? Antti Järvensivu, Veikko Lahtinen ja Tero Elomaa muodostivat vuonna 2000 äijätrion Nytky, joka on käynyt esiintymässä ympäri Suomen ja runsaasti myös rajojemme ulkopuolella. Joskus muinoin, jo 1980-luvulla Järvensivu ja Lahtinen soittivat myös mm. Rykäys-nimisessä yhtyeessä. Levyvihkonen, johon on painettu laulujen tekstit ja taustatietoa yhtyeestä, ei paljasta mitään äänittämisestä, sovituksista sen paremmin kuin laulujen alkuperäisistä esittäjistäkään. 1800-luvun rekilauluihin on sekoittunut 1900-luvun kuplettejakin. Suomenkielistä, folkvaikutteista pop-musiikkia esittävä kuulun pelimannisuvun jäsen Aili Järvelä ja Jussi Petäjä alkoivat musisoida yhdessä vuonna 2010. Musiikinopettajana ja muusikkona työskentelevän Petäjän muita yhtyeitä ovat olleet Prusikoukku, Ville Kangas ja Puuma, Captain Cougar ja Blackbird. Ailin (laulu, viulu) ja Jussin (kitara ym. kielisoittimet, piano, harmoni) lisäksi yhtyeeseen kuuluvat Timo Myllykangas (kontrabasso), Leena Untamala (piano, laulu) ja Janne Torvikoski (rummut, lyömäsoittimet). Aili & Folks sekoittelee omaperäisesti kansanmusiikkia melodiseen poppiin ja vahvaan laulaja-lauluntekijäperinteeseen. Kaustinen-Helsinki-akselilla vaikuttava yhtye osallistui pari vuotta sitten YLE:n Uuden Musiikin Kilpailuun ja ylsi Mun taivas -kappaleellaan miltei finaalivaiheeseen asti. Täytyy sanoa, että jos jonkun kansanmuusikkojen levyn niin juuri tämän pitäisi soida radiokanavilla. Laulut on toteutettu niin runsaina, erinomaisesti äänitettyinä ja radiosoittoon sopivina, että ainakaan niistä ei tule kanavien pelkäämää ”kuoppaa” lähetykseen. Musiikillisesti levy siis toimii erittäin hyvin, mutta Petäjän ja Järvelän sanoitukset ovat sujuvia mutta aika tavanomaisia (paitsi Topi Sahan tekstittämä hieno Äiti). Toinen miinus levylle on annettava kannesta. Voiko olla tylsempää etukantta kuin lautaseinä? Hannu Virtanen Antti Koiranen Hannu Virtanen tystä muutaman tuvalaisen keskuudessa Facebookissa. Nakuilu ei kesikaasialaiseen kulttuuriin kuulu. Sampo Salosen höömei kelpaa varmaan sielläkin. Levyllä ei ole tyydytty helppoihin ratkaisuihin. Sovitukset ovat kiinnostavia, soitinnukset värikkäitä. Antero Mennun sitar, Petra Poutanen-Hurmeen kantele, Panu Ukkosen bassoklarinetti, Marko Niittymäen banjo, Kusti Rintalan perkussi- ot ja Petran rikas laulu luo sointimaailman, jota kelpaa kuunnella. Soittimia löytyy paljon muitakin. Teksteissä on sanomaa muustakin kuin metsätaloudesta ja kerrankin olisin kaivannut lyriikkavihkoa. Komea kokonaisuus, joka saa miettimään, mihin bändi vielä eteneekään. Itse jäin kaipaamaan myös Petran höömeitä. Aania-25 Aili & Folks Pinetree Records 2013. Seppo Kononen Aalto: Ikaros Ikaros on aalto-yhtyeen toinen levy. Aalto-yhtye mainitaan usein kurkkulauluyhtyeenä, mutta kurkkulaulua eli höömeitä ei levyltä löydy kuin parissa kappaleessa ja tuvalaista alkuperää ei ole kuin yksi kappale, josta on tehty suomalaisittain Metsätaloushöömei. Kantaaottavan laulun videon alastomien miesten kirmailu herätti närkäs- 48 Sauli Heikkilä KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014
Jaakko Laitinen & Väärä Raha: Lapland-Balkan (Playground PMFI18, 2013) J-P Piirainen: First Steps (Pilfink Records JJVCD-127, 2013) Jaakko Laitinen & Väärä Raha on ehdottomia suosikkejani livebändinä ja verrattuna virtuoosimaisempaan, mutta hieman huumoribändikategoriaan juuttuneeseen Orkestar Bordurkaan Laitinen & Co:n menossa on aina viehättänyt tietty kotikutoisuus ja vanhan suomalaisen kuplettija iskelmäperinteen ja romani/ balkan -sävelmien synteesi. Pääosin Laitisen kynästä peräisin olevat sanoitukset vievät varsin Kaurismäkeläisiin tunnelmiin: rakkauden kaihoon ja menetykseen, savuisiin kapakoihin ja tietysti tien päälle. Ihmehyrrä-kappale kurottaa jopa yhteiskunnallisiin sfääreihin ja kiteyttää maailman nykymenon kaiken maailman tulevaisuustutkimuksia oivaltavammin: ”Ihmehyrrä pyörii pyörii vaan, kiihtyy ettei joudu kaatumaan”. Hienojen keikkakokemusten pohjalta tartuin itse musiikkiin hieman epäillen: miten bändi onnistuu saamaan myös levylle keikkojen huuman? Ensikuuntelu ei vielä irrottanut riemun kiljahduksia levysoundin steriiliyden viedessä väistämättä osan tunnelmasta. Mutta tätä levyä ei kannata tyrmätä ensivaikutelman perusteella, sillä yllättäen levyn ahkerampi pyörittäminen paransi vaikutelmaa soitto soitolta. Sen jälkeen kun hieman kuivaan soundiin oli tottunut, alkoivat myös sävellysten koukut avautua ja levy on pysynyt varsin pitkään soittopinossani. Bändi svengaa mainiosti ja Laitisen kuplettimainen laulutyyli välittää hyvin Suomi-Balkan – fuusion tunnelmat. Toivottavasti levyn tylsä kansi ei karkota potentiaalisia ostajia. Levyn tekstilehdykän upeat mustavalkokuvat sen sijaan kiteyttävät hienosti soiton tunnelman: hämärien kapakoiden ja lavojen hikisen svengin ja kaipuun. Kyllä tätä voi suositella! J-P Piiraisen ensilevy ”First Steps” on piristävä tuttavuus suomalaisen nykykansanmusiikin levytulvassa. Minimaaliselta mies ja kitara -pohjalta on syntynyt miellyttävä kokonaisuus jota jaksaa pyörittää levylautasella useammankin kerran. Vaikka levyn käteeni saatuani aprikoin, että toimiiko pelkkä kitarismi CD:n keston verran, en levyyn paneuduttuani kaivannut muita soittimia sotkemaan komeaäänisellä suomalaisen Anders Liljeströmin tekemällä kitaralla punottua musiikkia. Piirainen määrittelee musiikkiaan käsitteellä Nordic guitar music, ja hyvin tuo termi kuvaakin levyn kuulaita tunnelmia: kesäinen järviseutu, kevyt ja puhdistava lumisade sekä lämmin tuvannurkka nousevat mieleen levyä kuunnellessa. Vuodesta 2009 lähtien Sibelius-Akatemiassa opiskellut Piirainen hallitsee suvereenisti eri kitaratyylit, voimakkaina vaikutteina suomalais-pohjoismaisiin tunnelmiin sovitettu sormipikkaus ja kelttimusiikki. Kuulaan pinnan alta nousee välillä esiin myös flamencon räjähtävyyttä, vaikka sävellykset eivät flamencoa olekaan. Kahta trad. sovitusta ja Hannu Seppäsen säveltämää Hannun hamboa lukuun ottamatta kaikki levyn 11 sävellystä ovat Piiraisen kynästä. Kokonaisuus on sekä eheä että riittävän monipuolinen. Erityisen ilahduttavaa on, että vaikka levyn kappaleet ovat melkoisia taidonnäytteitä, ei soitosta paista läpi itsetarkoituksellinen kitaratekniikan esittely. Soittotekniikka on laitettu palvelemaan kappaleiden sisältöä, minkä vuoksi koin levyn ennen kaikkea musikaalisena ja lokeroimattomana kokonaisuutena. Erityisiä helmiä ovat Piiraisen ystävälleen häälahjaksi säveltämä haikea Häävirsi ja iloisesti kupliva sovitus romanisävelmästä Phennela menge. Paul Silfverberg Paul Silfverberg KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014 Jouko Kyhälä & Filip Jers: New Scandinavian Harmonica vol 1 Jumituotanto Oy, 2014 Kaksi eurooppalaista turpahöylän asiantuntijaa kohtasi ja äänitti huuliharpuntäytteisen levyn. Kyseessä on Filip Jersin ja Jouko Kyhälän duon äänitteen muotoon ikuistama kädenjälki. Huuliharppu on monelle tuttu soitin, mutta harva tietää sen kaikkia mahdollisuuksia. Näiden kahden taiturin käsissä pikkuruisista soittimista otetaan kaikki irti ja saadaan aikaiseksi vaikuttavia perinnettä vahvasti kunnioittavia sovituksia ruotsalaisesta ja suomalaisesta kansanmusiikista. Filip Jers vaikuttaa jazz-projektiensa ohella muun muassa Stockholm Lisboa Project -yhtyeessä ja Jouko Kyhälän tunnetuin kokoonpano on huuliharppukvartetti Sväng. Vaikka Filipin taustat ovatkin enimmäkseen jazz-musiikin puolella, se ei polkan puhinaa häiritse vaan päinvastoin tuo oman mielenkiintoisen elementtinsä mukaan soppaan. Äänitteen sointi koostuu pääosin kahden huuliharpun voimin, vaikka joissain kappaleissa polskan taustalle hiipiikin harmoonimatto tai jalanpoljenta. Jers ja Kyhälä eivät ole juuttuneet vain kromaattisiin huuliharppuhin, sillä välillä puhkutaan myös blues-, comet- ja bassoharppuihinkin. Huuliharpun soitolle ominaisia tehokeinoja kielikompista junakomppiin ja koruista taivutuksiin on hyödynnetty runsaasti. Harpistit kopittelevat ketterästi komppauksen, melodian ja stemmojen välillä. Äänimaailma on pidetty levyllä lähellä aitoa esitystilannetta muistuttavana. Levyn kuunneltua olo on ällikällä lyöty, mieliala korkealla ja tanssijalka ei lakkaa millään vipajamasta. Janne Ojajärvi Jimmy Träskelin & Sampo Korva: Reisaavaisen laulu Jimmy Träskelinin ja Sampo Korvan Reisaavaisen laulu vie kuulijansa jonnekin noin sadan vuoden takaiseen Amerikansuomeen, jossa puhutaan finglishiä ja hämmästellään suuren maailman menoa kaukana kotoa. Laulujen minäkertoja ei ole vielä kadottanut viattomuuttaan, hänen silmänsä ja korvansa havainnoivat elämää Amerikan ihmemaassa lapsekkaan uteliaana. Vaudeville-ukulele, pelimannihuuliharppu ja jug band -perinteestä lainattu keraaminen viskiruukku muodostavat kiehtovan äänimaailman musiikkiin, jossa Carolina Chocolate Drops kohtaa Hiski Salomaan ja Konsta Jylhän. Träskelinin ja Korvan kokoonkeittämä fuusio toimii erityisen hyvin levyn avausraidalla Amerikan tytöt, jonka melodia on old time -sävelmä Cornbread and Butterbeans ja sanat vanhasta amerikansuomalaisesta kupletista sekä Jimmy Träskelinin Mäntästä New Yorkiin vuonna 1913 piikomaan lähteneen Hilda Koskisen surumieliseen runoon säveltämässä Hildan viimeisessä illassa. Träskelinin ja Korvan lisäksi levyllä soittavat Robert Joronen sekä Jason Kulomäki. Reisaavaisen laulu on huolellista työtä ulkoasuaan myöten — josta siitäkin vastaa Jimmy Träskelin. Kaikin puolin tyylikkään tuotteen synnyttäneet Träskelin ja Korva osoittavat taidon ja näkemyksen lisäksi myös hyvää makua, minkä huomaa jo siitä, millaisissa jalkineissa he kansikuvassa poseeraavat. Jaakko Heinimäki Parhaat levyt Kansanmusiikkiliiton Putiikista www. kansanmusiikkiliitto. fi 49 49
50 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014
Kaustisen kansanmusiikkijuhlat rakensi kesällä 2013 showcase-konserttisarjan, jonka avulla festivaaliorganisaatio halusi tuoda esiin uusia ja mielenkiintoisia kansanmusiikkiyhtyeitä. Konsepti sai hyvää palautetta niin esiintyjiltä kuin yleisöltäkin, ja niinpä konserttisarja saakin jatkoa tulevan kesän juhlilla. Kaustisen kansanmusiikkijuhlien ohjelmatiimin jäsenistä kasattu raati nosti Jyväskyläläinen, vaihtoehtofolkpoppia soittava Räsynukke sai alkunsa kesällä 2011 puistojamien tuloksena. Laulaja Suvi Uuran ja kitaristi Joonas Mustalahden musiikki kertoo elämästä ja eksymisestä. Heleiden melodioiden alle kudotaan kitaralooppeja ja kokoonpanoa täydennetään ajoittain myös perkussioilla, kontrabassolla, sellolla ja viululla. Yhtyeen esikoisalbumi Mosaiikki ilmestyi alkuvuodesta. tällä kertaa sarjaan kolme yhtyettä edellisvuotisen viiden sijaan. Näin haluttiin taata valituille entistä parempi näkyvyys juhlien ohjelmassa ja markkinoinnissa. Hakijoiden taso oli korkea ja mukana oli ilahduttava määrä mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia. Tulevan kesän showcasesarjassa kuultavat ryhmät omaavat kukin omaleimaisen ja jo pitkälle hiotun tavan käsitellä kansanmusiikkia. Helsinkiläinen a cappellayhtye St.Notes perustettiin vuonna 2009 ja laajeni viime vuonna kvartetista kvintettiin. Yhtyeen svengaava ilmaisu on ammattimaisen viimeisteltyä ja ohjelmisto koostuu pääosin jäsenten omista sovituksista. Viime aikoina St. Notes on lisännyt ohjelmistoonsa sävellyksiä Antti Knuutilta, joka myös itse laulaa yhtyeen riveissä. Kyösti Vilkuna Vilma Issakainen Kaustisen showcase-sarja esittelee kansanmusiikkia eri näkökulmista Hilppa Herd Valloittavan energinen Tradikaali on jo ehtinyt tulla tutuksi kansanmusiikkiväelle. Kuuden nuoren varsinaissuomalaisen muusikon muodostama yhtye palkittiin vuonna 2013 Vuoden nuori pelimanni-nimityksellä ja samana vuonna he voittivat myös pelimanniyhtyeiden suomenmestaruuden Mäntsälässä. Yhtyeen ensimmäinen pitkäsoitto ilmestyy tulevana kesänä. KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014 Folklandialla jaettiin palkintoja ja tunnustuksia Vuoden 2014 kansantanssiyhtye on Merja Skytän luotsaama Kirjavat Lappeenrannasta. Ryhmän esiintymisistä välittyy yleisölle aina hyvä karjalainen meininki ja tanssin riemu. Vuoden Wäinö 2014 on FolkJam/ Oulun ammattikorkeakoulun tanssinopettajakoulutus. FolkJam® -tanssiliikuntamuotoa on kehitetty Oulun ammattikorkeakoulun tanssinopettajakoulutuksessa vuodesta 2007 lähtien aktiivisessa yhteistyössä tanssialan ammattilaisten ja ammattiopiskelijoiden kanssa. Suomen Kansanmusiikkiliitto ja Koirasen perhe valitsivat Vuoden 2014 nuoreksi pelimanniksi 12-vuotiaan Arttu Rajalan. Vuoden 2013 kantele -tunnustus myönnettiin Koistinen Kantele Oy:n ja Rovion Angry Birds Kantelo -yhteistyöprojektille. Vuoden 2013 Kultakantele-tunnustuksen sai Hannu Syrjälahti (s. 1950). Syrjälahti on säveltäjä, kanteletaiteilija ja kanteleensoiton opettaja. Folklandia antoi vuoden Tanssiteko 2013 tunnustuksen Tauno “Häynö” Häkkiselle, joka viimeisimpänä työnään toteutti nuorten kanssa Finn Folk Metal Motion -produktion, jossa on tuotu yhteen Konsta jylhän Kruunu-Marjaanan polska ja Nightwishin Ghost River -kappale sekä kansantanssin liikekieli. SottiisiMoves koreografiakilpailun voitto meni Karjaalle. Ilona Riihimäen, Rosaliina Rauhalan ja Tia Holmbergin koreografia ”Huojuvat kuuset” voitti SottiisiMoves koreografiakilpailun, johon osallistui 13 uutta koreografiaa. Karjaalta kotoisin olevat 15-vuotiaat tytöt harrastavat tanssia Länsi-Uudenmaan tanssiopistossa Hurja piruetti -ryhmässä. Tikkuristin Suomenmestaruuskilpailun voitti joensuulainen Anni Kuittinen. Naiset olivat voittoisia muutoinkin, sillä toiseksi tuli Janina Sved . Viime vuonna Kuittisen ja Svedin sijoitus oli toisin pain. Kolmanneksi tuli myös joensuulainen, Iisa-Ria Kontkanen.Tikkuristin Suomenmestaruudesta kisattiin nyt 19. kertaa. 51
KAMU’14 Lasten ja nuorten kansanmusiikkileiri 9.-13.6.2014 Päivölän virkistyskodissa Nummelassa Leiri on tarkoitettu 8-17 -vuotiaille kansanmusiikin harrastajille tai kansanmusiikista kiinnostuneille. Leiriläisellä tulee olla perusvalmiudet omassa pääsoittimessaan. Opettajina: Leena Joutsenlahti (puhaltimet), Anna Kattainen (kanteleet), Jari Komulainen (haitarit, kosketinsoittimet), Emilia Lajunen (viulu, avainviulu, jouhikko) ja Markus Rantanen (mandoliini, kitara, ukulele). Leirin hinta: 295 euroa Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenille ja 320 euroa muille Ilmoittautumiset ja tiedustelut: Suomen Kansanmusiikkiliitto, toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi, puh. (09) 8731320 www.kansanmusiikkiliitto.fi Loppukevään 2014 kansanmusiikki kiertueet vielä tilattavissa Maaliskuu: Vonkale Huhtikuu: Wind on Wind Kevään kiertueyhtyeiden kalentereissa on vielä tilaa! Tilaa kiertueyhtye paikkakunnallesi! Tuettu kiertuetoiminta on oiva mahdollisuus saada huippumuusikoita keikalle varsin edulliseen hintaan. Konserttijärjestäjä huolehtii tilakuluista, äänentoistosta tilan niin vaatiessa, Teostokuluista ja markkinoinnista. Suomen Kansanmusiikkiliitto hoitaa esiintyjät paikalle ja hankkii heille majoituksen, konserttijär- jestäjälle jää lasku vain esiintyjäpalkkioiden omavastuuosuudesta. Vuonna 2014 omavastuuosuus on 100 euroa / muusikko. Mikäli olet kiinnostunut tuomaan kansanmusiikkikiertueen paikkakunnallesi, ota meihin yhteyttä! Suomen Kansanmusiikkiliitto, Pauliina Pajala, toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi, puh. 044 738 1933 Haku syksyn 2014 kiertueille 1.-31.3.2014! Lisätietoa: www.kansanmusiikkiliitto.fi/ kiertueet/kiertuehaku Konsta Jylhä –kilpailu ensi kesänä laulajille Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla järjestetään ensi kesänä valtakunnallinen Konsta Jylhä –kilpailu viidennen kerran. Puolipyöreän juhlavuoden kunniaksi kilpailu tekee irtioton aiempien vuosien käytäntöihin. Soitinmusiikin sijaan vuoden 2014 kilpailu on suunnattu kansanlaulajille ja siinä on kaksi sarjaa: perinne ja vapaa. Kumpikin sarja on yleinen, ikärajoituksia ei ole. Perinteisessä sarjassa kilpaillaan säestyksettömässä soololaulussa kansanlaulun ilmaisukeinoin. Ohjelmiston tulee olla perinteisiä kansanlauluja. Vapaan sarjan esitys voi olla soolo, duo- tai trio-esitys nykykansanlaulun tapaan, ilmaisukeinoja ei ole määritelty. Vapaassa sarjassa oman laulun säestäminen on sallittua, mutta eivät erilliset säestäjät. Kilpailu on kansallinen, se on tarkoitettu Suomessa asuville laulajille ja muusikoille. Näytetallenne tulee lähettää huhtikuun 15. päivään mennessä Kansanmusiikkiinstituuttiin. Kilpailussa jaetaan palkintoina 10 000 euroa. Kilpailun järjestää Pelimannitalo yhteistyössä Kansanmusiikki-instituutin kanssa ja sen säännöt löytyvät osoitteesta www.pelimannitalo.fi Kävijätilastointi alkoi vuoden 2014 alusta Suomen Kansanmusiikkiliitto ryhtyy tilastoimaan vuoden 2014 alusta kansanmusiikki- ja kansantanssitapahtumien määrää ja niiden yleisömääriä. Tämä asia tuli tärkeänä esille Kaustisella pidetyssä VISIO2025-seminaarissa joulukuussa. Suomen Kansanmusiikkiliitto ryhtyy toimeen vuoden 2014 alusta, koska asia tuntui erittäin tärkeältä. Pyydämme tapahtumien ja klubien järjestäjiä pitämään kirjaa tapahtumienne yleisömääristä ja toimittamaan ne tapahtuman toteuduttua Suomen Kansanmusiikkiliittoon: toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Teemme kansanmusiikki.fi /kansantanssi.fi -tapahtumakalenterissa olevista tapahtumista taulukon joissa voidaan laskea erikseen kansanmusiikki- ja kansantanssitapahtumat ja niiden yleisö. Laittakaa siis myös tieto kumpaan kategoriaan mielestänne kuulutte. Tilastointi on hyvä apuväline alamme lobbauksessa ja tärkeää koko alan suuruuden kartoittamisessa. 52 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013
Jäsenedut CD Café Veijon baari. Suomalaista alkuvoimaa. Undergroundiskelmiä 1980-2000-luvuilta. 20 €. Nyt jäsenetutarjouksena vain 16 €.? CD Duo Elina Järvelä & Juha Virtanen: Peliä 19 €. Nyt jäsenetutarjouksena vain 15,20 €.? Tilaa Kansanmusiikki! CD Kouon Frouva: Askel astuttavaksi 19,50 €. Nyt jäsenetutarjouksena vain 15,60 €.?? Nettiputiikista saat tuotteet jäsenetuhintaan (www.kansanmusiikkiliitto.fi) käyttäen alennuskuponkia “jäsenetu0114”. Etu voimassa 30.5.2014 saakka. Voit tehdä myös tilaukset liiton toimistoon puh. (09) 8731320, toimisto@ kansanmusiikkiliitto.fi. Kansanmusiikki on ainoa suomenkielinen lehti, jossa kerrotaan kattavasti kansanmusiikin ilmiöistä ja tekijöistä. Lehdessä on Pelimanni-liite, jossa on liiton jäsenyhdistysten kuulumisia, pelimanneja kiinnostavia aiheita ja nuottiliite. Kansanmusiikki-lehti tulee kaikille Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenille. Jäseneksi pääsee liittymällä johonkin liiton jäsenyhdistyksistä tai kannatusjäseneksi suoraan Suomen Kansanmusiikkiliittoon. Jos sinulle on aikaisemmin tullut Pelimanni-lehti, mutta et ole varma, oletko jäsen vai lehden tilaaja, soita (09) 8731 320 tai tarkista viimeksi saamasi lasku. Jäseneksi voi liittyä myös netissä: www.kansanmusiikkiliitto.fi/liitto/liity-jaseneksi Tervetuloa Kansanmusiikki-lehden lukijaksi! T I L A U S - J A PA LV E L U KO R T T I Haluan liittyä jäseneksi (jäsenyhdistyksen nimi) Jäsenmaksu on yhdistyksestä riippuen 25–38 e. En tarvitse jäsenetuja, vaan tilaan ainoastaan Kansanmusiikkilehden kestotilauksena hintaan 24 e. Minua pyysi jäseneksi/tilaajaksi: (tämä otetaan huomioon jäsenhankintakilpailussa 2013-2014) Juttuvinkkini Jäsenhankintakilpailu 2013-2014 Sukunimi Etunimi Syntymäaika Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Paikka ja aika Allekirjoitus Postimaksu maksettu Suomen Kansanmusiikkiliitto Tunnus 5003538 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014 Uusi osoitteeni____/____lähtien. (Täytä alle) 01003 VASTAUSLÄHETYS Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenhankinta- ja Kasanmusiikki-lehden tilauskilpailu vuosille 2013-2014 on tullut puoliväliin. Kilpailu on neliosainen mukaillen Kansanmusiikki-lehden ilmestymisaikoja: kesä-elokuu. loka-marraskuu, joulu-tammikuu sekä helmi-huhtikuu. Näistä jokaisesta osakilpailusta voittaa kolme eniten jäseniä tai lehden tilaajia hankkinut lahjakortin Suomen Kansanmusiikkiliiton Putiikkiin. Lahjakortin arvo on voittajalle 50 €, toiseksi tulleelle 30 €, ja kolmanneksi sijoittuneelle 30 €. Kaikkien osakilpailujen yhteenlaskettujen pisteiden voittaja saa 100 €:n lahjakortin. Ensimmäisen osakilpailun voitto jaettiin kolmen kesken: Markku Vuori, Jorma Aro, Pentti Ojajärvi. He saivat kukin 30 €:n arvoisen lahjakortin. Toisen osakilpailun voiton vei Sauli Heikkilä. Hän sai 50 €:n arvoisen lahjakortin. Lehden päätoimittajana hän kuitenkin jääväsi itsensä ja palkinnon kilpailun kolmanteen osaan. Toinen sija jaettiin: Kari Auvinen, Eino Ketola, Tiina Rampa, Mari Piirainen saivat 30 €:n arvoisen lahjakortin. Kolmannen osakilpailun voitto jaettiin: Unto Kukka, Kari Auvinen, Tiina Rampa, Saila Löppönen. He saivat 40 €:n arvoisen lahjakortin Kansanmusiikkiliiton Putiikkiin. Jäsenhankintalomakkeita voi kopioida Kansanmusiikki-lehdestä, tilata Suomen Kansanmusiikkiliitosta tai pyytää uusia jäseniä täyttämään lomake Kansanmusiikkiliiton nettisivuilla ja kirjoittamaan nimesi jäseneksi pyytäjän kohtaan. Ilmoitan osoitteenmuutoksen. Vanha osoitteeni:
TAUSTAPEILIILIEPATSUAT Sauli Heikkilä Päivi Loponen-Kyrönseppä Päivi Loponen-Kyrönseppä johtaja Savoy-teatteri Savoy-teatteri tunnetaan erityisesti maailmanmusiikin konserttipaikkana. Vuosittain noin 200 erilaista esiintyjäryhmää eri puolilta maailmaa. Savoyteatteri sijaitsee Esplanadin vieressä ja sieltä hoidetaan myös Espan lavan varaus- ja esitystoimintaa www.savoyteatteri.fi 54 S avoy-teatteri on Helsingin – ja oikeastaan koko Suomen – keskeisin maailmanmusiikkinäyttämö, joka toimii läpi vuoden. Taloa yli neljännesvuosisadan luotsanneen Tapani Närhen jäätyä eläkkeelle vuoden vaihteessa valittiin hänen tilalleen Päivi LoponenKyrönseppä. Päivi tuli tehtävään Vantaan viihdeorkesterin toiminnanjohtajan paikalta ja on uudesta työstään innostunut. – Ensimmäiset reilut kolme kuukautta on ollut tosi kivaa ja innostavaa. Savoyteatteri on upea paikka. Päivin mukaan teatterin linja ei tule juuri muuttumaan, vaan maailmanmusiikki tulee olemaan edelleen merkittävässä roolissa teatterin ohjelmistossa. Päivillä itsellään on klassisen laulajan koulutus ja hän valmistui Sibelius-Akatemiasta vuonna 2002. Klassista musiikkia ei tulla kuitenkaan kuulemaan entistä enempää Savoyteatterissa. – Ohjelmisto tulee olemaan pääsääntöisesti entisen kaltainen, mutta mitään musiikinlajia ei tulla hyljeksimään. En ylipäätään ole mikään genre-ihminen. Olen kuitenkin todennut, että sali toimii parhaiten äänentoistoa vaativalle musiikille. Savoy-teatteri tuottaa yksin vain hieman toistakymmentä konserttia vuodessa. Tämän kevään vetonauloja ovat helmikuussa yleisön villinneen Fanfare Ciocarlian ohella muun muassa japanilainen rumpuyhmä Kodo ja Bollywood Masala Orchestra. – Erityisen suurella kiinnostuksella odotan amerikkalaiseen perinteeseen nojaavaa Della Mae -yhtyettä, joka tunnetaan Suomessa huonosti, mutta on maailmalla jo suorastaan sensaatio, Päivi vihjaisee. Klassisen laulun ohella Päivi opiskeli Sibelius-Akatemian vuosien aikana periodeja lähes kaikilla osastoilla sekä sivuaineena myös toimittajan ammattia. Maailmanmusiikista oli tullut 80-luvun lopussa kuuma ilmiö ja sitä harrastettiin ahkerasti erityisesti musiikkikasvatuksen osastolla. Kansanmusiikin osastollakin Päivi kävi opiskelemassa kansanlaulua, mutta siitä ei oikein tullut mitään. Mikä kansanlaulussa voi olla klassisen koulutuksen saaneelle niin hankalaa? – Kansanlaulutunneilla annettiin läksyksi kuunnella vanhoja kansanlaulajien arkistonauhoja ja matkia heidän laulutapaansa. En pystynyt siihen millään, Päivi naurahtaa. Kansanmusiikkiin Päivi pääsi tutustu- Sauli Heikkilä maan perinpohjaisesti työskennellessään Etelä-Pohjanmaan maakuntalehti Ilkassa useampana kesänä peräkkäin 90-luvulla. Kaustinen ja muut alueen musiikkijuhlat ehtivät tulla hyvin tutuiksi. Vaikka kaikista perinteisin pelimannimusiikki ei sydäntä lähellä olekaan, on Päivillä haaveena haaveena saada Savoyn lavalle jonakin päivänä JPP. Muista omista suomalaisista suosikeistaan Päivi mainitsee Maria Kalaniemen. Maailman musiikeista lähinnä sydäntä ovat lattarit. Mutta lokeroiminen ei oikein ole mieleen, koska hyvää – ja myös huonoa – musiikkia on kaikissa lajeissa. – Ehkä itseäni miellyttää kuitenkin eniten fuusiomusiikki. Musiikki, jossa sekoitetaan tyylejä ja lajeja. Päivi pitää innostavana tässä ajassa siitä, että kaikki maailmanmusiikki on käden ulottuvilla internetissä.Youtube onkin yksi tärkeä työväline. Musiikin etsiminen ei kuitenkaan kuulu johtajan päätehtäviin. – Meillä on täällä töissä kaksi erinomaista musiikkituottajaa, Anna-Liisa Tasapuro ja Sampo Laurikainen. Johtajan tehtäväksi ohjelmiston suunnittelussa usein jää hyvistä ehdotuksista valitseminen, Päivi kertoo. Savoyn uuden johtajan luonteenpiirteitä ovat selvästi tulevaisuuteen katsominen, yhteistyö ja ennakkoluulottomuus. Hänen mielestään asiat eivät olleet ennen paremmin. Mediassa ei ollut enempää hyvää musiikkia kuin tänä päivänä. Päin vastoin, media seuraa tarkkaan, mitä maailmalla tapahtuu ja reagoi siihen herkästi. – Parasta tässä ajassa on vapaus saada olla millainen haluaa ja kuunnella juuri sitä mitä haluaa. Nykyään hyväksytään erilaisuus ja se on hienoa. Monet Savoyssa esiintyvät kokoonpanot ovat marginaalimusiikkia ja siinä ei ole Päivin mukaan mitään ongelmaa. Mutta juuri sen vuoksi yhteistyö kaikkien alan toimijoiden kesken on hyvin tärkeää. Monet musiikin ammattilaiset eivät työn ulkopuolella musiikkia levyltä juuri kuuntele. Näin on myös Päivin kohdalla. Muutoin musiikki on tärkeä osa perheen elämää. – Pieni lapsi vaikuttaa luonnollisesti siihen, että kotona musisoidaan aktiivisesti, mutta oli minulla viime kesänä yksi maksullinenkin keikka, Päivi nauraa. KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014
KEIKAT www.kansanmusiikki.fi Maaliskuu Der rebe tanzt - Klezmer Laskiaiskonsertti Yhteisvastuun tanssii ja soi 14.3. Helsinki hyväksi: Rosenfink ja Sakarat www.stoa.fi Laulupelimannit yhtyeineen 2.3. Helsinki Jaakko Laitinen ja Väärä raha www.uudenmaankamu.net 15.3. Jyväskylä www.mrjaakko.com/ Perinnearkun Jamit: Tapani Varis, WE / BLOW Päijät-Hämeen Nuori Kulttuuri 3.3. Helsinki SOTTIISIMOVES www.perinnearkku.net 15.3. Lahti www.nuori-x.net Resonator 4.3. Helsinki Nuori Kulttuuri MOVES www.siba.fi/whats-on Pirkanmaan aluetapahtuma 15.–16.3. Lempäälä Satuja Soitosta Live www.lempaala.fi/opetus_ja_ 5.3. Vantaa vapaa-aika/nuoriso/ www.vantaa.fi/fi/kulttuuri/kult tuuritalot/konserttitalo_martinus Mustikkamäen Pelimannipäivät Ensueño y Verdad Compañia 15.-16.3. Ilomantsi Flamenca Eleonora Bayaz Mammu Koskelo, 050 574 3412 7.3. ja 8.3. Helsinki www.kanneltalo.fi Polskaa ja polkkaa puoli vuosisataa Kansanmusiikkinäytelmä: 15.3. Helsinki Kauppa-Lopo www.kanneltalo.fi 8.3. – 22.5. Jyväskylä www.jyvaskyla.fi/ Maa ilmassa -klubi: Saisba kaupunginteatteri 15.3. Helsinki Alfa-beta & Machina Flamenco www.vuotalo.fi 11. ja 12.3. Helsinki Kymenlaakson www.savoyteatteri.fi pelimannikuoron juhlakirkkokonsertti Márta Sebestyén yhtyeineen 16.3. Valkeala 12.3. Helsinki Riitta Riihelä 0400 346 545 www.siba.fi/whats-on Márta Sebestyén yhtyeineen Satakunnan Kansanmusiikkiyhdistyksen 13.3. Järvenpää kevätkokous www.jarvenpaa.fi/unkarinjuhlat 16.3. Rauma Jaakko Laitinen ja Väärä raha Risto Kupari 044 793 3520 14.3. Oulu Venäjän armeijan ensemble: www.mrjaakko.com kuoro, baletti ja orkesteri Samuelin Poloneesi Pietarista 14.–16.3. Rauma 16.3. Espoo www.kansanmusiikkiliitto.fi www.espoo.fi/kulttuurikeskus A.Aimo -klubi: Moldurga Kansanmusiikkikiertueella: 14.3. Kerava Vonkale aimo.sondis.org 18.3. Mäntyharju Flamencokitaran ilta 2014 www.kansanmusiikkiliitto.fi 14.3. Helsinki Uudenmaan www.kanneltalo.fi Kansanmusiikkiyhdistyksen Pelimanniklubi 18.3. Helsinki www.uudenmaankamu.net Iki-Turso – runolaulun jäljillä 15 vuotta! 19.3. Helsinki www.siba.fi/whats-on Perinnearkku-klubi: Juuri & Juuri, Antti Paalanen Breathbox 19.3. Helsinki www.perinnearkku.net Rahvaanmusiikin ilta: 5/5, Vonkale 20.3. Tampere www.rahvaanmusiikinkerho.net P-Klubi: 5/5 21.3. Kaustinen kaikenlaisenmusiikinyhdistys. wordpress.com/ Pääkaupunkiseudun Loistefestari 21.–27.3. Helsinki sottiisimoves.fi/ Kansansoittajat palatseissa, hovisoittimet pohjolassa 21.3. Helsinki www.siba.fi/whats-on Frutas Tropicales – latinalaisamerikkalaisen musiikin tapahtuma 21.-23.3. Vantaa www.vantaa.fi/fi/kulttuuri/ kulttuuritalot/konserttitalo_ martinus Itä-Uudenmaan MOVES aluetapahtuma 22.3. Sipoo Maria Järvinen, 050 326 4144 Raahen Seudun Nuori Kulttuuri MOVES– aluetapahtuma 22.3. Raahe www.raanu.net/nuori-kulttuuri Kansantanssillinen elämys! Kärri Malmitalolla 22.3. Helsinki www.malmitalo.fi KOULUTUKSET Maaliskuu Kodo One Earth Tour 2014: Legend 26.3. Helsinki www.savoyteatteri.fi AP-klubi 26.3. Hämeenlinna www.ravintolapiparkakkutalo.fi/ albertin-kellari Uroshämärä 28.3. Helsinki www.kainuuhelsingissa.fi Länsi-Uudenmaan Moves tanssikatselmus 29.3. Karjaa www.hurjapiruetti.com/fi Vinterstämma 29.–30.3. Tammisaari www.spelmansforbundet.fi Lapin tanssin MOVES aluetapahtuma 29.–30.3. Rovaniemi sottiisimoves.fi/moves/ aluetapahtumat Lasten kansantanssiryhmien luokittelutapahtuma 29.–30.3. Rovaniemi www.nuorisoseurat.fi/ lastenluokittelut Katrilli, Trilli ja Rutistus: Vispilänkauppaa ja jumihäitä 29.3. Helsinki liput@katrillli.fi Kustaan Soitto 30.3. Eura Risto Kupari 044 793 3520 Canzoniere Grecanico Salentino 30.3. Helsinki www.savoyteatteri.fi Miihkali and the Casters of the Universe - levynjulkaisu + Tero Hyväluoma Frost V 30.3. Helsinki www.clubliberte.fi www.kansanmusiikki.fi Heikki Lahden mandoliinikurssi 1.–2.3. Oulu www.ppkyhdistys.net Kurs i nordiska gillesdanser, hambo och schottis 22.3. Vaasa www.folkdans.fi Kansantanssin ohjaajakoulutuksen perusopinnot 3. jakso 7.–9.3. Helsinki www.nuorisoseurat.fi/tanssi Irlantilaisen kansanmusiikin kurssi 8.–9.3. Järvenpää www.kum.fi Inspirationskurs 13.3. Helsinki www.folkdans.fi Etelä-Hämeen Kansanmusiikin Ystävien Soittoleiri 15.3. Hauho raimo.salmela@elisanet.fi Den finlandssvenska modulen 4.–6.4. Orivesi www.folkdans.fi Mandoliini- ja kitarakurssi 5.-6.4. Järvenpää www.kum.fi Tanssitalo-ohjaajien täydennyskoulutus 25.–27.4. Mikkeli www.nuorisoseurat.fi/tanssi Kurs i nordiska gillesdanser, hambo och schottis 26.4. Karjaa www.folkdans.fi Huhtikuu KANSANMUSIIKKI • 1 • 2014 Harmonikkaristeily 23.–24.3. Silja Europa www.satahamesoi.fi To u ko ku u Kaupunkitanssit 12.5. Helsinki www.kanneltalo.fi 21.5. Helsinki www.malmitalo.fi 26.5. Helsinki www.kanneltalo.fi 28.5. Helsinki www.malmitalo.fi Ke s ä ku u Dansläger för barn 5-12 år 2.–6.6. Kruunupyy www.folkdans.fi Näppärikurssi 3.-7.6. Kaustinen www.kaustisenopisto.fi/kurssit/ napparikurssi Käpylän musiikkiopiston lyhytkurssit www.kmo.fi/fi/kamulinja/ lyhytkurssit Ukulelen alkeiskurssi Jammailen ja transponoin – Ukulelen jatkokurssi 2.3. Helsinki Oi Emma – Ukulelen alkeisjatkokurssi Abba uke! Ukulelen jatkokurssi 6.4. Helsinki Paritanssin preppauskurssi 12.4. Helsinki Ukulelen alkeiskurssi Blues ja improvisointi – Ukulelen jatkokurssi 4.5. Helsinki 55