Irtonumero 8 € 2 • 2016 6 Svängin lentävät huulet 14 Pentti Rasinkangas – ahkera elää lastenmusiikilla 20 Tallarin ja Ritun 30 vuotta MUKANA PELIMANNI-LIITE
2 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016 SISÄLTÖ 2 • 2016 17 20 14 KOLUMNISTI Jaakko Heinimäki Ahkera elää lastenmusiikilla – Pentti Rasinkangas. Svängin lentävät huulet Tallarin ja Ritun 30 vuotta. Ajassa: Tanssiteatteri Tsuumi ........................................................................5 Paimensoittaja Teppo Repo ........................................................................10 Esittelyssä: Macoumba Ndiaye ...................................................................13 Johannes Geworkian Hellman – hurdygurdy-mies ............................18 PELIMANNI-liite Esittelyssä Pohjois-Pohjanmaan Kansanmusiikkiyhdistys ............23 Uudenmaan nurkka ........................................................................................24 Nuottiliite – musiikkia Pohjois-Pohjanmaalta ja Kaustisen tämän kesän jamivihkosta ......................................................25 Vantaan kansanpelimannit 40 vuotta. ....................................................29 35 vuotta pelimannimusiikkia Nivalassa...............................................29 Kuulumisia Pohjois-Savosta ........................................................................30 Hiijjen Pelimannit Pyhäjärveltä .................................................................30 Musiikin teoriaa, osa 8: Tahtilaji ja iskuala ...........................................31 Kesäfestivaalitärppejä ....................................................................................33 Eteläpohjalainen kansanomainen viulunsoittotyyli ........................34 Ethno Finland 2016 kokoaa nuoret muusikot .....................................37 Toisenlainen pääsiäinen Nordring-kurssilla ........................................37 Muistoissamme: Bob Orava ja Pentti Sjöroos ......................................38 JuuriJuhla-RotFest Espoossa ja Samuelin Poloneesi Kokkolassa....40 Olarin Musiikin kansanmusiikki levyt Kansanmusiikkiliitolle......41 Levyt ......................................................................................................................42 Kirjat ......................................................................................................................46 Taustapeili: Riitta Kangas .............................................................................50 Keikat ja koulutukset ......................................................................................51 6 Jim m y Tr äs ke lin
3 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016 ALKUTAHDIT Pispalan Sottiisi juhlistaa Kansantanssin Riemuvuotta 2016, jolloin tulee kuluneeksi 150 vuotta ensimmäisestä tiedossa olleesta kansantanssiesityksestä Suomessa. Kansainväliseen kansantanssifestivaaliin saapuu lähes 1500 kotimaista ja kansainvälistä esiintyjää. Kansainvälisiä vieraita tulee tänä vuonna Liettuasta, Slovakiasta, Unkarista, Venäjältä ja Virosta. Pispalan Sottiisin festivaalikeskus sijaitsee Tampereen Messuja Urheilukeskuksessa (Pirkkahalli). Lisäksi festivaalin tilaisuuksia järjestetään eri puolilla kaupungin keskustaa. Pispalan Sottiisin pääjuhlassa ”Riemua! – hyppyä ja hypetystä 150 vuotta” vietetään esitysmuotoisen kansantanssin syntymäpäiväjuhlia tuhannen tanssijan ja soittajan voimin. Esitys on parituntinen show Suomen kansan tanssiperinteestä liitukauden polkasta Lappakatrilliin, ja se järjestetään Tampereen Messuja Urheilukeskuksessa lauantaina 11.6. klo 19. Teoksen ohjaa Petri Kauppinen ja musiikista vastaa Antti Järvelä . Janne ja Aino – Balladi erään säveltäjän elämästä huipentaa festivaalin Tampere-talon Isossa salissa sunnuntaina 12.6. klo 14. Tämä kansanballadiksi sävelletty yli 40 esiintyjän tanssiteos avaa raikkaalla tavalla silmiemme eteen sarjan erään säveltäjäneron elämänkäänteitä. Käsikirjoituksesta, koreografiasta ja ohjauksesta vastaavat Petri Kauppinen ja Milla Korja , musiikista Ville Ojanen . Kaustisen Purppuripelimannit juhlii seitsenkymppisiään Pelimannitalossa huhtikuussa äänitetyllä uudella levyllä ja tietenkin juhlakonsertilla Kaustisen Kansanmusiikkijuhlilla keskiviikkona 13.7. Purppuripelimannit perustettiin 1946 aluksi isompanakin orkesterina, mutta se pieneni pian kvartetiksi. 1950-luvun merkittäviä esiintymisiä ja radiointeja seurasi suvantovaihe, kunnes 1963 yhtye jälleen aktivoitui Konsta Jylhän johdolla. Toiseksi viulistiksi tuli Hannu Rauma , harmooniin Toimi Uusitalo ja bassoon Veikko Järvelä . 1960-luvulta pitkälle 1970-luvulle yhtye eli valtavaa suosion aikaa, joka johti niin Ruisrockin päälavalle kuin ulkomaankeikoillekin. Massasuosion aika kesti Konsta Jylhän vetäytymiseen soittolavoilta, mutta varsinkin Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla yhtye on ollut rakastettu instituutio läpi vuosikymmenten. Nykykokoonpanossa soittavat viulua Asko Hanhikoski ja Hannu Rauman poika Janne Rauma , bassoa Toimi Uusitalon veljenpoika Toni Uusitalo ja harmoonia pojanpoika Ville Uusitalo . Näppärimeininki ja suomalaisen kansanmusiikin ilosanoma levisivät toukokuun alkupäivinä tehokkaasti maan rajojen ulkopuolelle, kun Kaustisen Näppäreiden isoimmat soittajat konsertoivat Etelä-Afrikassa ja Vuosaaren Näppärit Englannissa. Vuosaaren Näppärit kurkistelivat tapansa mukaan myös klassisen musiikin maailmaan, ja ohjelmaan oli tällä kertaa päätynyt mm. Bachia ja Purcellia. Matkaan lähdettiin Vuosaaresta yhteensä 57 hengen voimin. Vuosaarelaiset konsertoivat mm. Liverpool Anglican Cathedralissa sekä Southport Festivalilla. Kaustiselta Etelä-Afrikan Johannesburgiin St. Stithian’s Collegen vieraaksi matkasi kymmenen yläasteja lukioikäistä soittajaa. Ohjelma sisälsi koulukonsertteja ja työpajoja mm. Sowetossa. Eteläafrikkalaista ”näppärimeininkiä” ovat koulujen marimbaorkesterit, ja St. Stithianin marimbaorkesteri on maan tasokkaimpia. Vierailu huipentuikin collegen isännöimään koulujen marimbafestivaaliin. Eteläafrikkalaiset tulevat vastavierailulle kesän 2017 Kaustisen juhlille. 70 vuotta Purppuripelimanneja Purppuripelimannit: Asko Hanhikoski (vas.), Janne Rauma, Ville Uusitalo ja Toni Uusitalo. Näppärit maailmalla Pispalan Sottiisi juhlii kansantanssin riemuvuotta Kaustisen Näppärit jammailemassa Phagameng High Schoolin kuoron kanssa. El ina Ha via Jim m y Tr äs ke lin Polokkarit
4 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016 M ai ja Se pp o PÄÄKIRJOITUS Olipa kerran Olipa kerran lapsi, joka rakasti ruuanlaittoa. Lapsen lempipuuhaa oli istua keittiöjakkaralla ja tarkkailla, kun vanhemmat työskentelivät keittiössä. Pian lapsi sai kokeilla itsekin veitsen heiluttelua ja vanhemmat huomasivat heti, että lapsella oli lahjoja. Ilman reseptejä lapsi maustoi keittoja ja laatikoita juuri oikeilla mausteilla ja yrteillä saaden aikaan ennenmaistamattomia makunautintoja. Lasta ryhdyttiin kuljettamaan kokkikursseilla ja jo teini-iässä hän oli mainio ruuanlaittajia. Kaukaisemmatkin sukulaiset pyysivät häntä kokkaamaan perhejuhliinsa. Taitonsa lapsi hioi huippuunsa kokkiyliopistossa. Saatuaan todistuksen käteensä, hän suuntasi katseensa tulevaisuuteen ja alkoi etsiä itselleen töitä. Töiden etsiminen oli vaikeampaa kuin hän oli kuvitellut. Hän oli ujo nuori aikuinen ja itsensä kehuminen ja korostaminen olivat ylikäymättömiä asioita. Kukaan ei tullut pyytämään häntä kotoa töihin. Aika ajoin joku kysyi häntä tulemaan vaatimattomalla korvauksella tai jopa ilmaiseksi laittamaan ruokaa, jotta hän pääsisi näyttämään taitonsa. Se oli hauskaakin oman aikansa, mutta kun piti saada elantoa, hän alkoi vältellä ilmaiskeikkoja ja eleli vaatimattomalla työttömyyskorvauksella. Ja jos joku sattui pyytämään häntä kokkaamaan juhliinsa, seinä tuli vastaan aina, kun hän kertoi ruuanlaiton hinnan. Punastellen tilaajat kertoivat, etteivät he voineet maksaa sellaisia rahoja – vaikka kokki tiesi heidän maksaneen moninkertaisia summia juhlapaikan vuokrasta, koristeluista ja juhlaohjelmasta. Miehen serkun lapsi osasi tehdä ihan riittävän hyvää karjalanpaistia. Kokki kuuli, että jotkut kollegat tarjosivat palvelujaan myös huomattavasti halvemmalla. Se oli mahdollista koska he olivat saaneet kokkaussäätiöltä monivuotisen kokkausstipendin. Tilaisuuksiin oli tarjolla myös iso joukko harrastelijakokkeja, joiden ruuat olivat arkisia, mutta halpoja tai ilmaisia. Oli ymmärrettävää, että heitä käytettiin. Kaiken lisäksi suurin osa ihmisistä näytti syövän vain lisäaineilla kyllästettyä pikaruokaa. Kokin ruokiin suhtauduttiin ennakkoluuloisesti, vaikka maistettuaan useimmat ihastuivat niiden luonnollisiin makuihin. Kokkaussäätiöitä oli paljon ja kokkia kehotettiin hakemaan myös apurahoja kokkaamiseensa, mutta se tuntui monimutkaiselta ja mielessä oli myös ajatus, että elanto pitäisi saada työllä. Kokki ei osannut kuitenkaan syyttää ihmisiä arvostelukyvyn puutteesta tai saituudesta. Oli niin paljon helpompaa ottaa pitsa, hampurilainen tai eines, kun niitä tarjottiin joka paikassa halvalla tai ilmaiseksi. Kokki päätti silti pitää päänsä ja laittaa juuri sellaista ruokaa, mistä hän itse piti. Vaikka varsinainen elanto pitäisi hankkia jotenkin muuten. Vaikka muusikkona. Sauli Heikkilä KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 2 (181) 2016 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. (09) 8731 320 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Antti Koiranen, puh. 040 551 4137, antti.koiranen@gmail.com Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 358 8921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Anja Hinkkanen, Jaana-Maria Jukkara, Seppo Kononen, Risto Kupari, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Lauri Oino, Jimmy Träskelin, Tiia Vartio ja Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva Sväng kuva: Naoki Fujioka Kirjapaino Forssan Kirjapaino Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 3/16 ilmestyy 23.9. aineisto 26.8. mennessä. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen
AJASSA Tanssiteatteri Tsuumi 5 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016 Kysymykset: Sauli Heikkilä Kuva: Mikko Mäntyniemi Miten meni huhtikuussa Helsingissä järjestetty Valssaamo-festivaali ? Festivaali sujui loistavasti ja sen tunnelma oli erinomainen. Valssaamofestin teemana oli eri kulttuurien inspiroimat monitaiteelliset näyttämöteokset. Tanssiteatteri Minimin vierailuesitys Tarantata ottaa vaikutteita italialaisesta perinteestä ja Tuomas Juntusen Natasja taas muun muassa kreikkalaisesta, turkkilaisesta ja karjalaisesta perinteestä. Sibelius-Akatemian kansanmusiikin opiskelijat improvisoivat ulkona ja aulassa esitysten yhteydessä. Viikko huipentui kansainvälisen tanssinpäivän juhlaan sekä Perinnearkku ry:n kanssa järjestettyyn kokoperheen Vappuriehaan. Vierailevana esiintyjänä oli ruotsalainen klezmer-balkan-musiikkiin erikoistunut Tummel-yhtye. Ensi vuonna järjestämme festivaalin varmasti uudestaan. Miten yhteys kansanperinteeseen ja suomalaisuuteen näkyy nykyisissä produktioissa? Valsaamofest on hyvä esimerkki Tanssiteatteri Tsuumin suhteesta perinteeseen ja suomalaisuuteen. Näinä aikoina on tarpeen miettiä mitä suomalaisuus on nyt. Tsuumi haluaa olla mukana kansainvälisessä ja moniarvoisessa yhteiskunnassa ja tehdä taidetta tässä päivässä. Natasja-teos ponnistaa nimenomaan tästä lähtökohdasta. Suomalaista sielunmaisemaa puolestaan valottaa Matti Paloniemen menestysteos Kake – tiellä tähtiin ja kahvihuonemusikaali Elämän (t)ehostajat taas pureutuu ironisella sävyllä tämän päivän yksilökeskeiseen yhteiskuntaan. Missä Tsuumaillaan tänä kesänä? Kuopio Tanssi ja Soi – festivaalin gaalassa sekä Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla nähdään Kake tiellä tähtiin. Heinäkuun alussa esiinnymme Kuopiossa Tummel-yhtyeen kanssa, Elämän (t)ehostajat nähdään toukokuun lopussa Vaasassa ja kesäkuussa Kuopiossa. Elokuussa tsuumilaisia nähdään musiikkitalossa teoskokonaisuudessa Ma´ilmanlopun Maanitus. Lisäksi Tsuumin järjestämät maksuttomat Kaupunkitanssit jatkuvat kesä-elokuun ajan toreilla ja aukioilla ympäri pääkaupunkiseutua.
E delleen, kolmentoista toimintavuoden jälkeen Svängiä ei tunneta Suomessa suuren yleisön keskuudessa, tunnustaa huuliharpputohtori Jouko Kyhälä , joka oli yhtyeen alkuunpaneva voima ja hoitaa pitkälle käytännön järjestelyjä. Suurin osa kiertueista tehdään ulkomailla. Kotimaassa esiintymistilaisuudet ovat lähinnä yksittäisiä festivaaleja ja konserttisaleja. – Festivaaliesiintymisissä on se ongelma, että kerran tietyllä festivaalilla käytyään saa toista kertaa odottaa useita vuosia. Svängin ulkomaan esiintymiset suuntautuvat yleensä Keski-Eurooppaan tai Japaniin. Siellä keikkapaikat eivät ole kansanmusiikkitapahtumia vaan klubeja ja konserttisaleja. Konsertinjärjestäjät kutsuvat usein saman esiintyjän säännöllisesti takaisin. Nyt ovat neuvottelut käynnissä myös Kiinaan, mutta siitä ei vielä puhuta, kun ei ole nimiä papereissa. Tuurilla ja taidolla Jouko korostaa useaan kertaan tuurin osuutta Svängin syntymässä ja suosiossa. Ensimmäisenä ei tule mieleen, että suosioon vaikuttaisi suomalaisuus. Mutta kun kuuntelee Svängin musiikkia ja katsoo sen esiintymisasuja, tulee kieltämättä mieleen Svängin lentävät huulet Sväng-yhtyeen soittimet, tyyli ja huumori herättävät hilpeyttä. Suurin osa yleisöstä ymmärtää, että yhtye ei ole vitsi. Se on erittäin ammattitaitoinen, soittimensa lähes täydellisesti hallitseva kvartetti, jonka ohjelmiston soittamisesta suurin osa maailman huuliharpisteista voi vain haaveilla. Sauli Heikkilä 6 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016
kaurismäkeläinen habitus. Kaurismäen elokuvat ovat vaikuttaneet paljon siihen, millaiseksi Suomi ja suomalaisuus mielletään saksankielisessä Euroopassa. Siihen kuvaan Sväng sopii täydellisesti. Tätä tuotteistusta ei kuitenkaan ole suunniteltu tarkoituksellisesti. Kaikki alkoi Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolla herra Eero Turkan tutkintokonsertista. Jouko oli hänen ohjaava opettajansa ja yhdessä mietittiin, mitä tutkinnossa soitettaisiin. Kuvaan tulee kaksi tuuriksi luokiteltavaa tapahtumaa. Professori Heikki Laitinen oli kysynyt Joukolta jossain kapakkakeskustelussa, miksi ei ole yhden soittimien yhtyeitä. Kansanmusiikkibändeissä oli Laitisen mukaan aina liian samankaltainen kokoonpano. Toinen tapahtuma oli ihmeellisempi. – Maria Kalaniemi oli löytänyt joltain kirpputorilta romanialaisen huuliharpputrion ep-levyn, jonka lainasi minulle. Levyllä oli romanimusiikkia ja tietäen Eero Turkan balkaninnostuksen, Jouko ehdotti ohjelmiston tekemistä siihen henkeen huuliharppuyhtyeelle. Ehdotus meni läpi heti. Toiseksi solistiksi pyydettiin toista Joukon huuliharppuoppilasta Eero Grundströmiä . Tuuria oli sekin, että Suomessa oli toiminut 1980-90 -luvuilla Raimo Sirkiän huuliharppuyhtye ja siinä oli kouliintunut bassohuuliharpun soittajaksi tanssiorkesterien basistina aiemmin kunnostautunut Pasi Leino . Hänet saatiin houkuteltua mukaan ja Joukolle jäi sointuhuuliharppu Harmonetan soitto. Hän oli sitäpaitsi ainoa, joka sellaisen omisti. Eero Turkka sävelsi ohjelmiston ja Sväng oli syntynyt. Tuosta konsertista on ohjelmistossa edelleen pari kappaletta. Pasi Leino oli se, joka teki tärkeän kysymyksen tulevaisuuden kannalta. Ammattitaiteilijoille riittää, että tehdään taidetta. Amatöörimuusikkona Pasi kysyi, kenelle me soitetaan? – Määrittelimme sen niin, että haluamme esiintyä paljon konserteissa käyville kulttuurin suurkuluttajille. Yleensä keski-iän ylittäneelle väelle. Nuorisokin saa tykätä, mutta nuorisomusiikkia emme lähteneet tekemään. Sväng ei lähtenyt USA:ssa 1944 perustetun Harmonicats-yhtyeen henkeen soittamaan viihdemusiikkia ja virtuoositeettia esitteleviä numeroita, kuten Kimalaisen lento tai Sapelitanssi. Huuliharppuyhtyeiden perinne on harrastajakunnalle sellainen painolasti, että Svängillekin on tultu sanomaan sen soittavan väärää ohjelmistoa. Svängille on kuitenkin tärkeää, että ohjelmisto on pääasiassa omaa. – Standardien soitto ei kanna pitkälle. Siinä tulee hieman sellainen olo, että pyritään todistamaan, että huuliharpulla voi soittaa tätäkin. Yhtyeessä on kolme säveltäjää, joilla on jokaisella omanlaisensa ääni. Turkalle on tärkeää balkan ja blues, Joukolle kansanmusiikki ja Grundströmin tausta on värikäs sekoitus klassista, jazzia, heavya ja elektronista musiikkia kansanmusiikin ohella. 7 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016
8 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016 Tyyliä ei tarvinnut etsiä Sväng tunnetaan myös leimallisesta pukeutumisestaan. Yhtyeelle oli heti selvää, että keikalle sonnustaudutaan esiintymisasuihin. Lähtökohdan ollessa romanialaisessa romanimusiikissa, ei ideaa tarvinnut kaukaa hakea. Hieman nukkavieru puku löytyi jokaiselle ja jalkaan laitettiin koreat lenkkarit. Tyyli on säilynyt tähän päivään, joskin se on joiltakin pieniltä yksityiskohdiltaan kehittynyt leikkimielisen kilpavarustelun seurauksena. Sormusleikki alkoi eräällä Saksan keikalla, kun joku yleisöstä heitti sormuksen lavalle. Myös Oslossa singahti sormus lavalle, mutta kun lisää ei alkanut kuulua, niitä alettiin hankkia myös itse. Nyt sormuksia on kaikilla riittävästi. – Edelleen toivomme, että yleisö heittäisi lisää sormuksia. Ne ovat haluttuja keräilykappaleita, joiden käyttö arvotaan ennen jokaista keikkaa. Alkuun mietittiin myös sitä, pitäisikö yhtyeelle luoda keksitty taustatarina, mutta lopulta päätettiin yksimielisesti hylätä ajatus. Yhtyeen levyjen julkaisijaksi oli tullut Pekka Lehden luotsaama Aito-records, ja hänenkin mielestään keksitty historia olisi voinut tuntua päälleliimatulta. Ensimmäiset keikat ulkomailla tulivat Sibelius-Akatemian ja tuttujen välityksellä Ranskaan, Saksaan ja Itävaltaan. Pian tuli kuitenkin mukaan Pekka Lehti, ja hänellä oli Värttinän pitkäaikaisena muusikkona laaja verkosto kontakteja ja maailmanvalloitus saattoi alkaa. – Toiminta lähti loistavasti liikkeelle. Keikkoja ja kiertueita oli hyvin aina vuoteen 2010 asti. Sitten tapahtui raju pudotus. Eurooppalainen lama alkoi purra. Hiljaiseloa kesti kolme-neljä vuotta, mutta kaksi viime vuotta on ollut taas vilkasta aikaa. Ensi kesänä esiintymisiä ei ole tosin Suomessa kuin yksi Sommelossa ja syksyn kiertueet ovat vielä sopimusta vailla. Sen sijaan seuraavan vuoden keväällä onkin useita kiertueita. Bluesharpuilla klassisten ikonien kimppuun Svängiltä on ilmestynyt neljä levyä omaa musiikkia – paria perinneraitaa ja lainattua kappaletta lukuunottamatta – ja kaksi levyä muilta säveltäjiltä. Molemmat ovat likipitäen yhtyeen omien säveltäjien veroisia: Chopin ja Sibelius. Ranskalainen La Folle Journée -festivaali tilasi yhtyeeltä ohjelmiston Chopinia huuliharpuille sovitettuna. Sväng ryhtyi töihin. Sovituksista vastasivat parhaiten musiikinteorian hallitsevina Grundström ja Kyhälä. Ohjelman harjoittelu vaati paljon työtä vaikka kaikki pystyvätkin soittamaan nuoteista. Erona vanhojen huuliharppuyhtyeiden sovituksiin Svängillä on se, että solistit soittavat usein diatonisia bluesharppuja. Niiden sointi on Joukon mukaan huomattavasti kromaattista harppua sielukkaampi. Aivan yksinkertaista se ei tietenkään ollut, koska harpusta lähtee perinteisesti rajallinen määrä ääniä. Asiaa auttoi huomattavasti Joukon huuliharppuaiheinen tohtorintutkinto, jossa hän perehtyi syvällisesti soittotekniikkoihin ja harppujen virittämiseen. – Tutkintoon tehty työ on vaikuttanut paljon Svängin sointiin. Erilaisilla tekniikoilla, kuten ylitaivutuksilla sekä harppuja tuunaamalla pystyttiin soittamaan nuotteja, mitä niistä ei normaalisti lähde. Samalla myös saatiin sointiin sävyjä, jotka eivät ole mahdollista kromaattisilla harpuilla. Pianomusiikin sovittaminen neljälle harpulle oli suhteellisen helppoa. Sibeliuksen kääntäminen huuliharppumusiikiksi sen sijaan tuotti enemmän haastetta. Pianistin kahden käden sijaan partituuri oli kirjoitettu koko sinfoniaorkesterille. Idea Sibeliuksen sovittamisesta huuliharpuille oli kuitenkin liian houkutteleva, olihan käsillä Sibeliuksen 150-vuotisjuhlat. Hanke meinasi myöhästyä juhlallisuuksista kokonaan, kun esiintymisoikeuksia haettiin ensin väärältä suunnalta. Kun oikeat henkilöt löytyivät, luvat saatiin nopeasti. Jouko kiitteleekin perikuntaa avarakatseisuudesta. Luvan saaminen kansallissäveltäjän rakastettuimpien sävelten sovittamiseen huuliharpuille ei ole päivänselvää. – Siinä piti kuunnella partituuri kädessä melko monta kertaa, mikä sävellyksessä on oleellisinta. Sibelius toimi huuliharppusovituksina loistavasti ja sai hyvät arvostelut. Keikkoja ei vain ehtinyt siunaantua kovin montaa. Kokonaisuutena ohjelma on soitettu Suomessa muutaman kerran. Ulkomailla siitä on soitettu osia muun ohjelman lomassa. Vain Norjassa Suomen ulkopuolella ohjelma on soitettu kokonaan eräässä klubikonsertissa. Sibeliuksen rakastetuimpien teosten huuliharppupartituurien käsittely vaati kärsivällisyyttä ja järjestelmällistä akrobatiaa. Sväng arvostaa hyvää ruokaa. Yhtyeen kotisivulla on satoja ruokakuvia. Kevyt iltapala ennen maaliskuista Saksan keikkaa. Porukka jorasi Sibeliuksen tahtiin... Pa si Le in o
9 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016 – Oli mahtavaa, kun porukka jorasi Sibeliuksen tahtiin. Ensi kesänä Sibelius-ohjelma kuullaan vielä Sommelossa. Mutta miksipä ei se sopisi hyvin Suomen satavuotisjuhlallisuuksiinkin. Huuliharppu on näytellyt tärkeää roolia monissa itsenäisyyteen liittyvässä tilanteessa tukkikämpiltä korsuihin ja kun niillä soitetaan kansallissäveltäjää, pitäisi soiton soida kautta Suomen. Svängismi on myös politiikkaa Yhteistyö Aito-recordsin kanssa päättyi 2010 levy-yhtiön lopetettua toimintansa. Nykyinen levy-yhtiö on saksalainen iso Galileo Music Communication Ltd. Euroopan keikkamyynnin hoitaa manageri Anne Hofstadler, jonka kanssa Sväng on tehnyt yhteistyötä jo kymmenen vuotta. Seuraava levy tulee olemaan kokoelma aiempien Sväng-levyjen parhaista paloista sekä kolmesta uudesta kappaleesta. Levy katsottiin tarpeelliseksi, kun monet suositut kappaleet ovat levyillä, joita ei enää saa. Kappaleet on äänitetty uusina versioina, ja levy ilmestyy tammikuussa 2017. Vaikka svängismiin kuuluu tietty kieli poskessa -meininki, se ottaa myös kantaa poliittisesti. Tuhannen ihmisen yleisölle puhuminen tarjoaa mahdollisuuden, jota ei voi jättää käyttämättä. Erityisesti näinä aikoina Grundströmin kappale Schengen tarjoaa mahdollisuuden kiinnittää ongelmiin huomiota. Näkyvää närkästystä puheet eivät ole herättäneet, joskin vastaanotto on ollut eri alueilla erilainen. – Grundström ilmaisi huolensa siitä, ovatko pian ohi ne onnelliset ajat, jolloin voitiin vielä puhua vapaasta liikkuvuudesta. Itävallan liberaaleissa eteläisissä osissa puheelle hurrattiin, kun taas konservatiivisessa pohjoisessa yleisö oli hipi hiljaa. Jälkeenpäin Grundström oli todennut, että ei kai sitä omilleen kannata saarnata. Svängin musiikki on hankalasti määriteltävissä. Alkuaikoina yhtyeen mainosteksteihin liitettiin Saksassa sanoja tango, ragtime ja jopa samische joik. Yhtye on kuitenkin pysytellyt svängismin ilosanomaa levittävänä huuliharppukvartettina, eikä laulua ole ainakaan toistaiseksi luvassa jatkossakaan. Eikä myöskään joskus ehdotettuja lyömäsoittimia. Svängin ei tarvitse enää todistella mitään. Se on osoittanut, että huuliharppu taipuu mihin vain. Seuraavaksi yhtye aikoo keskittyä sväng-musiikin tekemiseen. Odottava yleisö voi luottaa siihen, että luvassa on jotain ennenkuulumatonta ja huuli lentää edelleen. Pasi Leino 1. Hah, kerrankin helppo kysymys. Kun muilla kavereilla on salkku täynnä pieniä harppuja niin minulla salkun täyttää yksi bassoharppu. Lisäksi hoidan Svängin someja muuta sähköistä markkinointia. 2. Soitin pitkään bassokitaraa eräässä jazzyhtyeessä, mutta bassokamat on nyt myyty. Keskityn nyt bassoharppuun ja haluaisin soittaa tulevaisuudessa 2-rivistä haitaria jossakin kivassa bändissä. 3. En oikein osaa katsoa svängismiä muuten kuin mitä se on minulle bändinä: huippulahjakkaita kollegoita joiden kanssa on kiva lähteä reissuun aina uudelleen ja uudelleen. Eero Grundström 1. Tärkeimpinä yliyrittäminen, pokka, uteliaisuus, haastaminen, matalaan rekisteriin ulottuvat huuliharput, Sibelius-ohjelma, umpiluurit, niskatyyny. 2. Suistamon Sähkö, duo Maria Kalaniemi & Eero Grundström, Celenka, Sähköpaimen, Juuri & Juuri, Von & Af, Tuomas Logrén & Savuava kirnu 3. Ensin syödään, sitten mennään perse edellä puuhun ja pidetään samalla hauskaa. Eero Turkka 1. Sväng-työkaluni ovat: Itse viritetyt ja ylipuhalluskuntoon tuunatut kromaattiset ja diatoniset huuliharput. Lisäksi Sväng-työkaluja ovat huuliharpun kunnostus-, viritysja tuunaustyökalut, joista osa käsintehtyjä. 2. Muut suomalaiset kokoonpanot ovat aika lailla telakalla, Bulgariassa soitan vakituisemmin delta-bluesia Dragan “Darry” Milevin kanssa ja kokeellisempaa fuusiokansanmusaa perulaisen perkussionisti Piero Epifanian kanssa. Soitan myös gadulkaa ja laulan paikallisen harrastelija-kansanlaulukuoron kanssa. 3. Svängismi on minulle tinkimätöntä, taiteellisesti omalaatuista, kolmen eri säveltäjäpersoonan ansiosta hyvin monimuotoista musiikkia, jossa kaupallinen menestys ja yleisön suosio tulevat vain sivutuotteena, jos ovat tullakseen. Se on myös elävää vuorovaikutusta, leikkiä yleisön kanssa, jossa tärkeitä ovat tarinat, lavakomiikka, nuhjuinen mustalaisimago ja soittotaitomme rajoilla selviytyminen. Jouko Kyhälä 1. Mun työkalut Svängissä ovat sointuhuuliharppu Harmonetta, kromaattiset ja diatoniset huuliharput. Sävellyskynä ja piiska ovat myös kovassa käytössä. Viilaa ja muita viritystyökaluja heilutan myös aika usein. 2. Duo Jouko Kyhälä & Filip Jers, Kristiina Ilmonen Sysihai, Pirnales (heh!) 3. Svängismi on hitaan, rauhallisen, itseään ja kanssaihmisiä arvostavan elämisen tavan ihanne, jota en osaa itse oikein toteuttaa. Luulenpa, että parhaiten svängismin mukaan meistä elää Eero Turkka. Svängisimin ilosanoma leviää toivottavasti myös keikoillamme. Elämäntapa-aatteen lisäksi svängismiin kuuluu ulkoisia muotoseikkoja, kuten erehtymätön tyylitaju pukeutumisessa, koruissa ja kelloissa. Sekä maailma, jossa on vain hyvää musiikkia. 1. Mitkä ovat Sväng-työkalusi? 2. Missä muissa kokoonpanoissa soitat? 3. Mitä svängismi on sinulle? H en ki lö ku va t: R oi ne Lu nd st rö m
10 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016 T eppo Repo syntyi 1886 Feodor Nikitin Safronoffina LänsiInkerin Soikkolassa, Viistinän kylässä. Ortodoksisessa inkeroisperheessä oli neljä lasta, ja elanto saatiin pienestä maatalosta. Isä kuoli Feodorin ollessa kolmivuotias, ja hän joutui jo lapsena kyläpaimenten apulaiseksi. Kansakoulua hän ehti käydä vain kaksi luokkaa. Myöhemmin hän paimensi kesäisin kyläläisten 150-päistäkin lehmikarjaa tai hevoslaumoja ja toimi talvisin kalastajana. Kotona harrastettiin ahkerasti musiikkia. Feodor esiintyi viisivuotiaasta lähtien kyläjuhlissa itkuvirsiä esittävän ja kanteletta soittavan äitinsä kanssa. Myöhemmin soittimeksi tuli kolmirivinen haitari. Paimenena Feodor oppi käyttämään musiikkia moneen tarkoitukseen; paimentorvella karkotettiin petoja ja kutsuttiin karja koolle. Jokaisella paimenella oli oma merkkisoittonsa, jonka kuultuaan emännät tiesivät laskea karjan ulos paimenen laumaan. Samaa merkkisoittoa käytettiin myös illalla, kun paimenet palasivat laumoineen kotiin. Joutoaikana soiteltiin omaksi iloksi ja maagisiinkin tarkoituksiin. Vuonna 1908 Feodor hyväksyttiin käyrätorvensoittajaksi keisarillisen armeijan soittokuntaan, jossa hän palveli kolme vuotta. 1910-luvun alussa hän muutti Helsinkiin ja toimi joitakin vuosia passipoliisina, kunnes palasi takaisin soittokuntaan. Siellä hän oppi myös musiikin teoriaa sekä nuotinlukuja kirjoitustaidon. Ensimmäisen maailmansodan aikoihin hän siirtyi kuitenkin pysyvästi Helsinkiin, muutti nimensä Teodor Revoksi, kääntyi luterilaiseksi ja avioitui. Perheeseen syntyi kaksi lasta. Tytär kuoli pienenä, mutta Leo-poika jatkoi sukunsa musiikkiperinnettä mm. Dallapén rumpalina. Repo työskenteli mm. pakkaajana ja suutarina sekä lopulta lähes 30 vuoden ajan ompelukonemekaanikkona. Paimensoittaja löydetään Repo oli soittajana monilahjakkuus. Suomessa hän soitteli kotona mandoliinia, balalaikkaa, baritonitorvea, kannelta ja harmonikkaa ja otti konservatoriossa viulutunteja. Paimensoittimet olivat jääneet Viistinään, kunnes hän teki paimensoitun koiranheisipuusta, joka löytyi pojan kanssa metsään tehdyllä kävelyretkellä. Repo yritti muistella inkeriläisten paimensoittimien malleja, ja tuosta ensimmäisestä soittimesta tulikin hänen parhaiten soiva huilunsa. Repo arvosti sitä niin paljon, että se kerrotaan jopa haudatun hänen kanssaan. Repo soitteli paimensoitulla aluksi ystävilleen ja työkavereilleen. Heidän kehotuksestaan hän otti lopulta yhteyttä Yleisradioon 1930-luvun alussa. KanTeksti: Maria-Elisa Marjusaari Kuvat: Rauno Niemisen arkisto Paimensoittaja Teppo Repo Inkeriläissyntyinen Teppo Repo (1886–1962), oikealta etunimeltään Teodor, lienee tunnetuin paimenpuhaltimien soittaja Suomessa. Hän oli esillä varsinkin 1930–50-luvuilla. Repo oli myös säveltäjä, soitinrakentaja ja muusikko sekä taitava improvisoija. Heimo Haitto ja Teppo Repo
11 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016 sanmusiikintutkija A. O. Väisänen löysi Revosta kauan etsimänsä paimensoiton taitajan, ja siitä lähtien Repo olikin usein vieraana Puoli tuntia kansanmusiikkia -ohjelmassa soittamassa paimensoittimia ja kannelta. Väisäselle, karelianisteille ja suomalaisen heimoaatteen puolestapuhujille Repo oli kulttuuripoliittisesti arvokas henkilö, josta muovattiin senhetkiseen tarpeeseen sopiva tuote. Väisänen tapasi esitellä Revon ”viimeisenä suurena paimenena”, vaikka paimenmusiikkia käytettiin vielä elävässä elämässä sekä Suomessa että Inkerissä. Musiikillisesta koulutuksesta ja urasta sotilassoittajana vaiettiin. Teodor-niminen viimeinen suuri paimen ei ilmeisesti sopinut Väisäsen mielikuviin, joten Teodorista tehtiin Teppo. Väisänen tuki Repoa merkittävästi. Hän sai Revon arvostamaan itseään juuri paimensoiton taitajana mutta kehotti tätä esittämään myös omia sävellyksiään ja järjesti Revon esiintymään kymmeniin kansanperinnehenkisiin juhliin, joiden myötä hänestä tuli tunnettu ja arvostettu. Repo esiintyi mm. Kalevalajuhlilla, Kotiseutupäivillä ja ulkomaillakin, esimerkiksi Saksassa ja Tukholman Skansenilla. Esittipä hän Helsingin kaupunginorkesterin kanssa Sibeliuksen Karelia-sarjan johdanto-osan tuohihuilullaan. Hänellä oli yhteisiä ohjelmakokonaisuuksia ja esiintymismatkoja Helkatyttöjen ja lausuja Kastehelmi Karjalaisen kanssa. Jonkun aikaa Repo toimi Väisäsen talonmiehenäkin ja pääsi myös sitä kautta tutustumaan kulttuuriväkeen. Repo esiintyi myös näytelmissä, elokuvissa ja televisiossakin Marjatta Pokelan emännöimässä Heleä helluntai -ohjelmassa. Hän soitti musiikkia Seitsemän veljestä (1939) ja Isoviha (1939) -elokuviin ja oli kanteleensoittajana neuvostoliittolaissuomalaisessa Sampo-elokuvassa (1959). Eino Mäkinen on kuvannut Revon musisointia Kanteleella ja paimensoittimilla -dokumentissa (1937), ja Revon paimensoitinten tekemisestä kertoo lyhytelokuva Tuohihuilun tarina (1962), jonka kertojana on Erkki Ala-Könni . Ohjelmisto ja sävellykset Revon ohjelmisto sisälsi pääasiassa hänen omia sävellyksiään. Hän oli myös Teoston jäsen. Suurin ja luovin sävellyskausi osui vuosien 1935 ja 1940 väliselle ajalle. Revon sävellykset on tavattu ryhmitellä paimensävelmiin, polkkiin, marsseihin, valsseihin, jatsiin eli kertsoihin ja improvisaatioihin. Revon paimensäveleitä pidetään lähimpänä aitoja paimensävelmiä, mutta niissä on usein tahtilajien muutoksia ja muita improvisatorisia piirteitä. Hän sävelsi marsseja merkkihenkilöille ja -tapauksille, kuten ”Presidentti Paasikiven marssi”, ”Presidentti Kekkosen marssi” tai ”Siirtoväen marssi”. Marsseissa on havaittu piirteitä sotilasmarsseista, mutta niidenkin luonnehditaan sisältävän aina jotakin yllättävää. Revon musiikkimaku oli laaja, ja hänen kerrottiinkin olleen innostunut oman aikansa tanssimusiikista ja jazzista yhtä hyvin kuin opereteistakin. ”Itämeren sävel” -jatsi syntyi laivamatkalla Lyypekkiin, kun jyskyttävät koneet pitivät taiteilijaa hereillä. Mandoliinille Repo on säveltänyt kappaleet ”Kun Suomen tytöt lähti jatsaamaan, Foxtrot”, ”Walssi” ja ”Reipas marssi”. Revolla oli myös muutamia lainasäveliä, esimerkiksi ”Uuppera Frans Leharin Iloinen leskivainaa, Valse lento”. Toisaalta hänen tiedetään säveltäneen myös lehdissä julkaistuja runoja, mutta näitä tai hänen viulu-, mandoliinija balalaikkaesityksiään ei ole taltioitu siinä määrin kuin hänen paimensoittimilla esittämäänsä musiikkia. Suurin Revon soittoa sisältävä äänitekokoelma on Tampereen kansanperinteen arkistossa. Rauno Niemisen mukaan AlaKönni äänitti vuosina 1950 ja 1954–59 Revolta yhteensä noin 300 eri kappaletta, joista kolmasosa on hänen omia sävellyksiään, kolmasosa improvisaatioita ja kolmasosa muiden sävelmiä. Äänityksiä tehtiin useaan otteeseen, ja Repo soitti usein samoja sävelmiä. Hänen omia erilaisia sävellyksiään äänitteissä on kaikkiaan 37 kappaletta. Kolmasosa on sävelmiä, joiden alkuperästä ei ole mainintaa, tai ne ovat kansansävelmiä tai muiden sävellyksiä. Tällaisia ovat mm. Säkkijärven polkka ja Krakoviak. Lisää Revon sävellyksiä löytyy hänen nuotintaminaan hänen omasta nuottikirjastaan ja myös Väisäsen ja Yleisradion äänitteistä. Yhteensä Revon tunnettuja sävellyksiä on liki sata ja improvisaatioita toistasataa. Nieminen muistuttaa, että kokonaisvaltainen tutkimus Revon sävellyksistä puuttuu, ja suuri osa niistä on vielä julkaisematta. Soittaja ja soitinrakentaja Inkerissä paimenet olivat rakentaneet soittimensa itse, ja Repo oli saanut opit vanhemmilta sukulaisilta jo pienenä poikana. Repo oli muutenkin taitava käsistään ja teki jopa työkalunsa itse. Kaikessa työssään hän noudatti ehdotonta täsmällisyyttä ja tarkkuutta; puusoittimien sormiaukkojen paikkojen määrittämiseen hän käytti erityisiä mittatikkuja. Revon pääsoitin oli ketterästi soitettava paimensoittu, kuusisormiaukkoinen tulppakanavahuilu, jonka äänialana on kaksi oktaavia. Inkerissä paimenet olivat käyttäneet nokkahuilumaista ja heleästi soivaa soitinta lähinnä vapaa-aikanaan. Repo valmisti ja soitti myös trubaa, puutrumpettia, jossa on kuusi sormiaukkoa. Truba oli ollut perinteisesti inkeriläisten paimenten tärkein merkinantosoitin, mutta esiintyessään Repo käytti sitä vähemmän kuin soittua. Kolmas Revolle tyypillinen paimensoitin oli hänen kävelykepiksi nimittämänsä sormiaukoton tulppakanavahuilu. Se toimi sekä kävelykeppinä että huiluna, jonka äänen korkeutta säädettiin sormin huilun ääniaukolta. Repo soitteli usein kahta ”kävelykeppiä” yhtä aikaa. Väisänen ohjasi Repoa rakentamaan jo lähes unohdettuja suomalaisia paimensoittimia ja sukukansojen erilaisia huilumalleja. Hän myös pyysi kokeilemaan kahden huilun soittoa yhtä aikaa mordvalaiseen tapaan. Repo omaksuikin tyylin nopeasti. Repo valmisti sormiaukollisia ruokopillejä, klarinettisoittimia kaislasta ja soitteli tuohella, ja hänen valmistamaansa soittimistoon kuului myös puisia ja sormiaukkottomia trumpetteja, sormiaukollisia sarvia, puusta valmistettuja sarvenmuotoisia puhaltimia ja lukuisia muita uniikkeja soitintyyppejä. Tuohikierteellä päällystetyt soittimet hän leimasi ”T. Repo” -leimasimella. Hän valmisti itse myös koruttomat inkeriläismalliset, ponnettomat 5-, 9-, 12tai 14-kieliset kanteleet, joita hän soitti sulkutyylillä. Repo lahjoitti soittimia ystävilleen, mutta myöhemmin soittimien myynti toi kipeästi kaivattuja tuloja, kun muusikko ei enää jaksanut esiintyä ja entiset suosijat ja tukijat unohtivat hänet. Ihmisenä Revon kerrotaan olleen herkkä ja mystiikkaan taipuvainen persoonallisuus. Hänellä väitettiin olleen lapsesta saakka selvännäkökyky. Ahti Sonninen luonnehti, että Revolla ”elämä liikkui tuhansissa vuosissa – ei kymmenissä”, ja Revon poika on kertonut isällään olleen ”poppamiehen mystisen elämänkäsityksen”. Repo itse uskoi vakaasti syntyvänsä seuraavassa elämässä tunnetuksi säveltäjäksi. Niin tai näin, soittaminen oli Revolle koko elämä. Repo kuoli Helsingissä 1962. Hänet haudattiin Malmin hautausmaalle, jossa on Kalevalaisten naisten pystyttämä hautamuistomerkki. Paimenen perintö Revon musiikkia on julkaistu postuumisti. Erkki Ala-Könni tuotti 1950-luvulla Musiikki-Fazerin kustantaman äänilevyn Suomalaista paimensoittoa, ja Kansanmu
12 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016 siikki-instituutti julkaisi Paimensoittaja Teppo Repo levyn vuonna 1979 (cd-versio 1994). Lisäksi Repoa voi kuunnella kokoomalevyllä Entiset etniset, kansanmusiikkia Yleisradion pikalevyiltä 1935–1954 (Kansanmusiikki-instituutti 1993) ja mm. SKS:n julkaisemalla Perinnelipas 2 kasetilla 1987. Paimensoittimien rakentamisessa Revolla oli kaksi oppipoikaa, Jarkko Aallonloiske ja Väinö Olkkonen , jotka ovat osaltaan jatkaneet perinnettä. Rauno Nieminen alkoi rakentaa Revon mallin mukaisia paimensoittuja ja trubia 1970-luvun lopulla. Hän on opettanut niiden rakentamista ja soittamista niin erilaisilla kursseilla kuin Sibelius-Akatemian kansanmusiikin opiskelijoillekin. Jukka Louhivuori on myös vaikuttanut merkittävästi paimensoittimien opettajana. Louhivuori ja Nieminen toimittivat Paimenen säveliä, Teppo Revon paimensoittusävelmiä -kirjan (SKS 1987), joka sisältää myös paimensoitun rakentamisja soitto-ohjeet. Louhivuori, Nieminen, Matti Kontio ja Leena Joutsenlahti ovat tehneet Revon musiikista levyn Valkoinen joutsen (Inkoon musiikki 2004), eikä voida olla mainitsematta The Mystic Revelation of Teppo Repo yhtyettä, joka esittää – tai ehkä pikemminkin käyttää lähtökohtanaan – Teppo Revon musiikkia. Kaustisen kansanmusiikkijuhlien vuoden teema on puhaltimet, ja asiaankuuluvasti Suomen Kansansoitinmuseon vaihtuva näyttely Kansantaiteenkeskuksessa esittelee tänä kesänä tunnetuinta paimenpuhaltajaamme. Sen yhteydessä Rauno Nieminen pitää tiistaina 12.7. soivan luennon paimensoittimista, Revosta ja hänen musiikistaan. Kiitokset tohtori Rauno Niemiselle kirjoitusta varten annetusta informaatiosta. Teppo repo Skansenilla Suomalaista musiikkiosaamista markkinoidaan Arctic Paradisessa Palokan Pelimannitalo sai Keski-Suomi -palkinnon Music Finland tuottaa elokuussa 2016 ainutlaatuisen showcaseja verkostoitumistapahtuman Helsingissä. Jazzin, maailmanmusiikin ja kansanmusiikin ammattilaisille suunnattu Arctic Paradise World & Jazz Event järjestetään 18.–20.8.2016. Räätälöity tapahtuma esittelee genrejen tärkeimpiä kotimaisia osaajia sekä kokoaa olennaisimpia kansainvälisiä avainhenkilöitä kuulemaan artisteja ja verkostoitumaan. Vieraslistalla on noin kaksikymmentä jazzin ja maailmanmusiikin levy-yhtiöiden edustajaa, agenttia ja livepuolen ammattilaista pääasiassa saksankielisestä Euroopasta, mutta myös muista maanosista. Arctic Paradise –tapahtuman tavoitteena on luoda kohtaamispaikka, jossa solmitaan uusia kansainvälisiä kumppanuuksia, vahvistetaan yritysten ja artistien kansainvälistymistä sekä lisätään heidän tunnettuuttaan ulkomailla. Suomalaisten jazzmuusikoiden ja maailmanmusiikki-artistien kiinnostus tapahtumaa kohtaan oli valtaisa. Hakijoita oli kaikkiaan noin 80, joiden joukosta riippumaton ohjausryhmä valitsi esiintyjiksi 15 nimeä. Esiintyjät julkistetaan alkukesästä. – Maailmanmusiikilla ja jazzilla on paljon yhteistä. Muusikot tuntevat toisensa, managerit työskentelevät molempien musiikinlajien parissa, ja kansainväliset ostajat ovat osin samoja. Olen varma, että folkkia ja jazzia yhdistävä tapahtuma toimii hienosti ja luo uusia yhteyksiä myös kotimaan musiikkikentälle, kertoo Arctic Paradise -tapahtumasta päävastuussa oleva projektija promootiopäällikkö Henna Salo . Palokan Pelimannitalo on vanhasta jyvämakasiinista kunnostettu Kansanmusiikkiyhdistyksen toiminnan keskus Jyväskylässä. Talo on tunnelmallinen paikka konsertteihin, kokouksiin sekä erilaisiin perhejuhliin. 150-vuotias hirsinen viljamakasiini kätkee sisäänsä myös Suomen kantelemuseon, joka vaalii arvokasta suomalaista kansallissoitinperintöä. Museon kokoelmissa on 150 suomalaista ja Itämeren alueen kanteletta, joista osa on laatuaan hyvin harvinaisia. Palkinnon saajan päätti kamarineuvos, historijoitsija Erkki Fredrikson . Hänen mukaansa pelimannitalo on vakiinnuttanut asemansa kansanmusiikin alan tärkeimpänä ja aktiivisimpana keskuksena Keski-Suomessa. Fredrikson perusteli valintaansa myös sillä, että talossa on osattu hyödyntää vanhan pitäjänmakasiinin miljöötä hyvää makua ja arkkitehtonista oivallusta osoittavalla tavalla. Talon yläkerrassa toimiva kantelemuseo on Fredriksonin mukaan ainoa lajissaan koko maailmassa. Palkinnon vastaanottivat kantelemuseon perustaja Kari Dahlblom ja Pelimannitalon puuhamiehet mestaripelimanni Erkki Hiekkavirta ja Jyväskylän kansanmusiikkiyhdistyksen puheenjohtaja Tuomo Vartiainen . Keski-Suomi -palkinto myönnetään keskisuomalaiselle toimijalle maakunnan hyvinvoinnin, yhteishengen, identiteetin tai imagon edistämisestä. Palkintoa on myönnetty vuodesta 2013 alkaen. Lapin Nuorison Liiton konkurssi kaatoi Jutajaisetkin Lapin Nuorison Liitto ajautui konkurssiin maaliskuussa paljastuneen kavalluksen seurauksena. Sen vuoksi ei myöskään yli 40-vuotiasta Jutajaiset-festivaalia voida järjestää lainkaan. Heinäkuun alussa järjestetään kuitenkin Pohjoinen Folk -päivä tanssija musiikkiesitysten merkeissä Korundissa ja Lordin aukiolla. Suomen nuorisoseurojen pääsihteeri Antti Kalliomaa kertoo Yle Rovaniemen haastattelussa, että Jutajaisten järjestäminen on mahdollista vuonna 2017. Suomen Nuorisoseurat ry ottaa hoitaakseen Lapin Nuorison Liiton toiminnan, ja työntekijät siirtyvät tähän uuteen aluetoimistoon.
13 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016 Sarjaa tuottaa: ESITTELYSSÄ Macoumba Ndiaye NIMI: Macoumba Ndiaye SYNTYMÄPAIKKA: Niayes Thioker/ Dakar, Senegal AMMATTI: muusikko, lähihoitaja, kuvataiteilija NYKYINEN KOTIPAIKKAKUNTA: Vantaa YHTYEET: Leket Gui (Senegal), Es_Ow and Ridial Band (Senegal/Suomi/Espanja/Kamerun/Kongo), Afrotysonia (Suomi/Senegal), Mande Maja (Suomi/ Burkina Faso/Mali/Senegal), Mama Africa (Senegal/Suomi), T I Boyz from Brazil (Brasilia/Trinidad/Senegal) ELÄMÄN MOTTO: Make your dream come true Teksti: Jaana-Maria Jukkara Kuva: Gaflex K äsitys taiteesta luonnollisena osana elämää on tullut Macoumballe syntymälahjana. Hän varttui Senegalin pääkaupunki Dakarin Niayes Thioker -kaupunginosassa, jota Macoumba kutsuu ’taidekyläksi’. Muusikkous kehittyi perinteisin menetelmin mestareilta oppimalla ja samanikäisten kavereiden kanssa ahkerasti soittamalla. Macoumba mainitsee pääinstrumentikseen perkussiot, ja niitä onkin sitten pitkä lista: djembe, bugarabu, kalebassi, sabar, tama, rumpusetti ja vielä muitakin.Senegalissa Macoumba soitti mm. Takeifaja Ekankan-yhtyeissä ja on esiintynyt lukuisilla äänitteillä. Musiikkityyleistä taipuvat ainakin afro, afro jazz, bossanova, flamenco, mbalax ja soukous. Yhteys Suomeen syntyi Macoumban djembe-opissa olevan suomalaisen kautta. Maahan tultuaan verkostoituminen muusikkokenttään tapahtui luontevasti jamisessioissa. Välittömälle ja puheliaalle miehelle ei tuttavuuksien luominen ylipäätään ole suoranainen haaste. Laajassa kollegaja ystäväpiirissä hänelle on siunaantunut myös lempinimiä ja onkin hyvä tietää että ’Maku’ ja ’Joe’ viittaavat samaan ihmiseen. Macoumba kokee olevansa onnekas. – Toimin monessa bändissä ja projektissa, koska minulla on kaikki mitä tarvitaan: muusikon taito, oma bändihuone ’Bugarabu Studio’ Nilsiänkadulla sekä omat instrumentit ja muut varusteet. Pystyn myös järjestämään aikatauluni niin että voin tehdä opetustyötä. Macoumba tietää hyvin että kaikilla muusikoilla tilanne ei ole sama, esimerkiksi treenikämpistä on huutava pula. Lukuisista bändeistä eniten aikaa ja keskittymistä tällä hetkellä vaativat ne, joilla jo on levy tai sellainen on juuri tekeillä. Esimerkiksi Leket Gui -yhtyeen levy on jo tehty, Es_ow and Ridial Bandiltä on tulossa levy tänä kesänä. Suomen kansanmuusikoiden kenttään Macoumban sitoo Afrotysonia. Laulajalyömäsoittaja Sonja Korkman ja kantelisti Aino Kurki perustivat lukuisista maailman musiikeista mausteensa nappaavan afrogroove-yhtyeen vuonna 2013 ja Macoumba kutsuttiin mukaan vuosi sitten keväällä. Tälläkin yhtyeellä on levy tekeillä. Vaikka Macoumban perusmoodi on ilman muuta ilo, saa keskustelu muusikon arjesta jopa hänet mietteliääksi. – Ihan rehellisesti voin sanoa että Suomessa muusikoilla on tosi vähän töitä varsinkin ulkomaalaisille. Minulla on 15 vuotta kokemusta musiikkibisneksestä Senegalissa ja Euroopassa. Tiedän että artistin täytyy olla aktiivinen, ajankohtainen ja originaali. Lisäksi hänen pitää tietää miten musiikkibisnes toimii niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Macoumban mukaan kansanja maailmanmusiikin artistien on vaikea saada keikkoja Suomessa, koska baareissa ja ravintoloissa suosittu livemusiikki on yleensä iskelmää, rockia tai poppia. Tässä ero Keski-Euroopan maihin on oleellinen; siellä buukataan mielellään eri musiikkikulttuureista tulevia bändejä. Helsingissä Cafe Mascotissa tapahtuva Afro Sunday -klubi, Storyvillen Afrojazz Club sekä vielä Maailman musiikin keskuksen toiminta saavat kiittävän maininnan, mutta lisää tarvitaan.Macoumba toivoo että tulevaisuudessa artisteille avautuisi enemmän esiintymismahdollisuuksia sekä yhä lisää matalan kynnyksen mahdollisuuksia kursseihin ja koulutukseen musiikkibisneksessä. Kuten monet, myös Macoumba kaipaa maailman musiikkikulttuureille näkyvyyttä ja kuuluvuutta tvja radiokanaville. Monimuotoisen musiikin iloinen asiamies Senegalista Suomeen kuutisen vuotta sitten muuttanut Macoumba Ndiaye kuuluu ihmisiin joka elää niin kuin saarnaa. Usko siihen että työllä saavutetaan tuloksia ja yhdessä tekeminen moninkertaistaa mahdollisuudet, on hänellä syvä. Macoumba on aktiivinen oppija, opettaja ja organisoija. Hän on lyhyessä ajassa sukeltanut suomalaiseen musiikkija taidekenttään monipuolisesti. Maailman musiikin keskus kutsuu muusikoita tasaisen epätasaisesti GMC Living Room Session -verkostoitumistapaamisiin. Tapaamisten tarkoitus on tutustuttaa tekijöitä toisiinsa ja toisaalta tutustuttaa muusikot musiikin tekemistä Suomessa edistävään toimijoiden verkkoon sekä taiteen tekemistä mahdollistavaan apurahakäytäntöön. Tästä ja muusta tarjonnastamme ilmoitamme kotisivuillamme www.globalmusic.fi.
14 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016 H elpolla leipä ei tule. Kun ei ole radiosoittoa, ei ole siltä suunnalta tulojakaan. On tunnettua, että levymyynti on laskenut vuosia. Jäljelle jää ahkera keikkailu. Pentti Rasinkangas on saanut juuri järjestettyä kevään viimeiset keikkansa ja ehtii kertomaan skypen välityksellä, miten hän ajautui alalle ja vieläkö yli kolmen vuosikymmenen rupeaman jälkeen lapsille jaksaa laulaa. ”Tuohan näyttää mukavalta hommalta” Pentin uran alku kuulostaa vaatimattomalta ja leppoisalta. Se on myös rohkaiseva niille, joilta soittotunnit ovat jääneet käymättä lapsuudessa. – Ennen opiskeluaikoja en harrastanut musiikkia lainkaan. Opiskelijapiireissä oli muutamia yhtyeitä, jotka soittivat folkhenkistä musiikkia ja ajattelin, että tuohan näyttää mukavalta touhulta, Pentti muistelee. Oma osuutensa oli myös 70-luvun kesätyöllä tukholmalaisessa vanhainkodissa. Siellä vieraili duo, joka soitteli suosittua popmusiikkia. Soittajien taito ei ollut kummoinen eikä ohjelmistokaan jäänyt erityisesti mieleen. Mutta mieleen jäi kaivelemaan, että jos nuo pystyvät keikkailemaan vanhainkodissa, niin miksen sitten minäkin. Alkoi ankara kitaransoiton harjoittelu ja pian oli koossa samanhenkisiä kavereita ja ensimmäinen oma yhtye. Yhdessä soitettiin kansanmusiikkikappaleita ja Bob Dylan -tyylistä folkia. Melko pian alkoi tuntua, että pitäisi olla omaakin ohjelmistoa ja Pentti ryhtyi työstämään omia kappaleita löytyneihin ja tilattuihin runoihin. – Ei se helppoa ollut. Ensimmäisiin meni varmaan vuosia. Mutta itselle oli yllätys, että säveliä alkoi löytyä ja kappaleita syntyä. Pian tulivat mukaan myös sanoitukset. Tekemällä oppii ja kappaleita onkin syntynyt satoja. Tarkkaa lukua ei ole tarjolla. Monet lauluista ovat syntyneet tilaustyönä ja siksi laskeminen on hankalaa. Viimeiset tilauslaulut syntyivät matematiikan kirjan virikemateriaaliksi. Sitä, milloin syntyi viimeinen puhtaasti itselle tehty laulu, Pentti ei muista. Lauluntekeminen on jäänyt muiden kiireiden jalkoihin – rima on myös vuosien mittaan noussut. – Tilaustöissä on se hyvä puoli, että tilaaja antaa aiheen ja aikataulut takaavat sen, että ei ehdi Lastenmusiikkia esittävät yhtyeet eivät näy juuri julkisuudessa. Joitain telvision lastenohjelmia lukuunottamatta niihin ei törmää televisiossa, hyvin harvoin lehtien palstoilla ja radiossa lastenmusiikkia ei soiteta lainkaan. Silti Suomessa on sitkeä joukko lastenmusiikin tekijöitä, jotka saavat siitä elantonsa. Ahkera elää lastenmusiikilla Teksti: Sauli Heikkilä Kuvat: Isla Rasinkangas
15 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016 pyöritellä laulua loputtomiin. Olen niiden myötä oppinut paljon ja vähän harmittaa, että ei ehdi soveltaa oppimaansa. Neljäkin keikkaa päivässä Laulut eivät kuitenkaan lopu kesken ja jotain niiden kestävyydestä kertoo se, että niiden laulaminen ei kyllästytä. Päiväkoteja ja kouluja on Suomessa paljon ja onneksi vielä riittää resursseja myös kulttuurille. Palkkiot eivät toki päätä huimaa ja keikkoja pitää tehdä ahkerasti. Päiväkotien ja koulujen lisäksi Pentti esiintyy myös palvelutaloissa ja erilaisissa lastentapahtumissa. Kirjastokeikat ja muut iltakeikat ovat jääneet vähälle. Kolme, joskus jopa neljä päiväkeikkaa on aivan riittävästi. Tänä vuonna Ohilyönti-orkesteri täyttää kolmekymmentä vuotta. Soittajat ovat vaihtuneet moneen kertaan ja nykyinenkin kokoonpano vaihtelee tilaisuuksien mukaan. Keikkoja koko yhtyeellä on vain muutama vuodessa. Suurimman osan keikoista Pentti tekee trubaduurina. – Yksinkeikkailu on mutkatonta, helppo järjestää ja tilaajalle edullista. Isommille lavoille hän menee kuitenkin mieluummin orkesterin kanssa. Hän kokee sen mukavammaksi ja itseään vähättelemättä toteaa, ettei karisma riitä ison lavan täyttämiseen. Hieman hankala uskoa kahdensadan keikan vuosivauhdilla esiintyvästä lauluntekijästä. Saatika, että hän ei pidä itseään erityisen musikaalisena. – Se vain on yksinkertainen fakta. Siinä on sikäli hyvä puoli, että liika tieto ei ole rasittamassa. Voin käyttää juuri niitä melodioita, mitä tulee mieleen. Keikkailu on työstä kuitenkin vain pieni osa. Hän on aina hoitanut suurimman osan järjestelyistä, markkinoinnista ja taloushallinnosta itse. Vasta viime aikoina on tullut mukaan tuottajaksi oma valokuvaajatytär Isla . Suurin osa työstä on toimistohommia ja autossa istumista. Vaikka esiintyminen ei kyllästytäkään, matkustaminen toisinaan rasittaa. Niinpä hän yrittää järjestääkin kiertueet niin, että voisi asua mahdollisimman pitkiä aikoja samoissa hotelleissa. – Lieköhän Suomessa toista, joka olisi nähnyt niin monta päiväkotia ja koulua, tuumii Pentti. Vuosikymmenien aikana on muuttunut moni asia, eikä pelkästään hyvään suuntaan. Kuntien huonontunut taloustilanne näkyy yhä suurempina ryhmäkokoina ja levottomuutena. Pentti on vakuuttunut, että ihminen itsessään ei ole muuttunut, mutta lapsiin kohdistuu paljon markkinavoimien paineita. Ei ainoastaan musiikkimieltymyksiin vaan kaikkiin elämänalueisiin. Pitää olla paljon tietoisempi siitä, mikä on ”makeeta”. Laulajaa jaksetaan silti kuunnella, mutta valppaana pitää olla, että saa yleisön hyppysiinsä. – Levottomuus näkyy siinä, että jos 80-luvulla pystyi laulamaan kolme hidasta kappaletta, nyt pystyy laulamaan yhden ja senkin lyhennettynä. Pentti sanookin ihailevansa päiväkotien ja koulujen henkilökuntia, jotka jaksavat tehdä töitä niillä resursseilla. Yksi erityinen asia meluisissa päiväkodeissa ihmetyttää. – Olen aina ihmetellyt, miksi niistä tiloista rakennetaan niin kaikuisia. Pienellä akustiikan huomioon ottamisella saataisiin melutasoa olennaisesti laskettua. Joskus myös toivotaan Robinia tai jotain muuta varhaisnuorten idolia. On pitkälle vanhemmista kiinni, millainen musiikki lapsille tulee tutuksi. Lastenmusiikkia ei satunnaisten lasten tv-ohjelmien lisäksi markkinoi mikään taho. Jos kansanmusiikkia kuulee radiossa hyvin vähän, lastenmusiikkia ei kuule lainkaan. Parin henkilön päätöksellä on todettu, että lastenmusiikkia ei kaivata. – Vedotaan kuuntelijatutkimukseen, jonka alaikäraja on muistaakseni yhdeksän vuotta. Ei ihme, ettei lastenmusiikki saa suurta kannatusta. Penttiä harmittaa, että myös YLEä tuntuvat ohjaavan pitkälle pelkästään markkinavoimat. Radiolla ei ilmeisesti ole tarvetta kouluttaa lapsia kuuntelemaan radiota. Rasinkangas muistelee, että entisinä aikoina soitettiin kaikissa ohjelmissa kaikenlaista musiikkkia. Iskelmiä, kansanlauluja ja lastenmusiikkia soitettiin sulassa sovussa. Ohjelmisto on kaventunut huolestuttavasti. Ei vain lapsille Monia Pentin lauluista ei välttämättä tunnista erityisesti lastenlauluiksi. Ohjelmisto ei välttämättä poikkea hirveän paljon päiväkodissa ja palvelutalossa. Ohilyönnin alkuaikoina yhtyeellä oli kaksi ohjelmistoa. Lastenmusiikin lisäksi yhtyeellä oli etnovaikutteinen ohjelma aikuisille. Eri kansojen musiikilla on ollut Pentin musiikissa tärkeä rooli. – Ohilyönnillä keksittiin kadonnut Balatonian kansa, jonka turkkilais-balkanilaisvaikutteista musiikkia yhtye soitti. Etnovaikutteet ovat läsnä Pentin lauluissa edelleen. Joskus niissä kuulee balkanilaisia vaikutteita, joskus itämaista tunnelmaa ja erityisesti irlantilainen musiikki on vahvasti läsnä. Irlantilaisella musiikilla on erityinen sija Pentin sydämessä. Äärettömän kauniiden melodioitten ja tanssirytmien lisäksi ihailua herättää se, että Euroopan kansoista sen musiikkiperinne on vahvin ja jatkunut keskeytyksettä vuosisatoja. Joitakin vuosia yksi Pentin kokoonpanoista, MuusikaPupular, on soittanut brasilialaishenkistä lastenmusiikkia. Idean isä oli Brasiliassa asuva muusikko Sami Kontola , joka ehdotti Pentille yhteistyötä. Yhtye ei keikkaile kovin usein, koska osa muusikoista asuu vakituisesti Brasiliassa. Kotimaista kansanmusiikkia lähinnä Pentti on keikkaillessaan mandoliininsoittaja Jarmo Romppasen kanssa. Kiinnostavia näkökulmia tuo myös yhteistyö JPP:n kanssa. Kaustislaisen tähtiviulistiryhmän kanssa äänitetään kesäkuun alussa levy, vaikka yhtään keikkaa ei vielä olekaan tiedossa. Idea syntyi Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla jo 1997, jolloin Pentti esiintyi JPP:n kanssa konsertissa, johon Timo Alakotila ja Arto Järvelä sovittivat muutamia Pentin lauluja. Sitten asia jäi pariksikymmeneksi vuodeksi ja nyt levy vain päätettiin toteuttaa. Julkaisuajankohta ei ole vielä tiedossa. – Mielessä on ollut, että voisi perustaa yhtyeen, joka perustuisi nimenomaan kotimaiselle kansanmusiikille. Minkään maan kansanmusiikin erityisenä tuntijana Pentti ei itseään pidä. Vaikutteita tulee sieltä täältä. Monille muuPentti Rasinkangas • Jyväskyläläinen lähinnä lastenmusiikista tunnettu lauluntekijä ja esiintyjä. • Tekee eniten trubaduurikeikkoja, mutta keikkailee myös Ohilyönti-orkesterin, Pupulaarimusiikkia-trion, Muusika Pupular -yhtyeen ja Jarmo Romppasen kanssa. • Tunnetuimpia lauluja Markan possu, Minä hiirten kanssa en heilu, Meidän uusi vauva, Mamma Miau ja Mennään hiljaa. • 25 äänilevyä, 5 nuottikirjaa ja DVD. • Valtion 5-vuotinen taiteilija-apuraha 2005, Suomen Kulttuurirahaston 3-vuotinen apuraha 2011
16 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016 sikoille tyypillisesti Pentinkään kotona ei soi taustamusiikki, mutta esimerkiksi ruokaa laittaessa voi keskittyä kuuntelemaan erään musiikkipalvelun soittolistoja, joita se tarjoaa Pentin mieltymysten perusteella. Hän pitää sitä loistavana tapana kuulla ennenkuulematonta musiikkia. Kappaleiden nimistä tai esiintyjistä hän ei ota selvää, mutta jos jokin tarttuu erityisesti korvaan, hän saattaa kuunnella samaa kappaletta sata kertaa. Oman värinsä Pentin ohjelmistoon tuo laulujen ruotsinja vironkieliset käännökset. Ruotsinkieli tuli mukaan jo parikymmentä vuotta sitten, kun Barbara Helsingius innostui kääntämään joitakin lauluja. Pentti jatkoi työtä itse ja keikkailee nyt säännöllisesti ruotsinkielisellä alueella. Usein tilataan myös kaksikielisiä esiintymisiä, jolloin osa säkeistöistä lauletaan suomeksi, osa ruotsiksi. Koska nimi Rasinkangas taipuu hankalasti ruotsinkielisten suussa, keksi Pentti eräästä Helsingiuksen kääntämästä laulusta itselleen ruotsinkielisen taiteilijanimen: Pentti Russinkaka. Jossain vaiheessa tuli idea keikkailla myös Virossa. Joidenkin vuosien ajan hän tekikin Riku Kettusen , Loiskiksen tai Ohilyöntiorkesterin kanssa Viron kiertueen kerran vuodessa. Se oli hauskaa ja haasteellista, kun kaikki Tiina Pappelin kääntämät laulut ja välispiikit tehtiin viroksi. Nyttemmin Viron valloitus on jäänyt taka-alalle. Kaikki tervetulleita alalle Suomeen on syntynyt vuosien mittaan iso joukko lastenmusiikkia esittäviä yhtyeitä. Fröbelin palikoiden ja dinosaurusrokkia esittävien yhtyeiden lisäksi on monta omaa musiikkia tekevää ja jatkuvasti keikkailevaa yhtyettä. Yksi syy on varmasti Suomen mainiolla musiikkikoulutuksella. Varsinkin kansanmusiikin puolelle on syntynyt uusi ammattilaisten joukko, joka hankkii lisäansioita lastenmusiikilla. Monet tekevät kappaleensa itse ja levyjä syntyy tavan takaa. Pentti ei pidä asiaa mitenkään huolestuttavana, eikä näe, että yhtyeiden määrä loisi kilpailutilannetta. Maailmaan mahtuu musiikkia. Hän on itsekin tehnyt yhteistyötä toisen pitkäikäisen jyväskyläläisen Lastenmusiikkiorkesteri Loiskiksen kanssa. AIkoinaan hän oli yhtyeessä kuukausipalkkalaisena ja nykyään parissa ohjelmakokonaisuudessa satunnaisesti. Jos lapsille esiintyminen ei kyllästytä, eikö eläinaiheisten lastenlaulujen määrän kyllästymispiste ole jo lähellä? – Vielä mitä! Lastenlaulujen aiheethan ovat huomattavasti laajempia kuin aikuisten musiikin aiheet. Sitäpaitsi eläimet edustavat lauluissa paljon muutakin kuin itseään. Kyllä minä aion vielä ainakin muutaman kissa-, koiraja possuaiheisen laulun tehdä, vakuuttaa Pentti. Silloin tällöin Pentiltä tiedustellaan eläköitymishaaveista, mutta sellainen ei ole käynyt mielessäkään. – Mennään päivä ja vuosi kerrallaan. Tietenkin yksi päivä saattaa muuttaa kaiken. Apan Anders Betoniporsas Biisinikkarit Bruunin jengi Eppel&Peppel Freija Fröbelin Palikat Gommi ja Pommi HattiWatit Herra Heinämäen Lato-orkesteri Hevisaurus Hullut Hattuset Höpinätötterö Hääppöset Juurikadun orkesteri Jytäjyrsijät Kengurumeininki The Kids-Lastenmusiikkiorkesteri Kid´s Café Koppis Lastenmusiikkiorkesteri Henxelit Leimu Lastenmusiikkiyhtye Liikkuva Laulureppu Maestro ja Fiktio Mimmit Mimi ja Kuku Moottörin Jyrinä Mutaveijarit Muumiperheen lauluretki Paukkumaissi Pellekaija Pum Pieni Suuri Seikkailu Pikku Papun Orkesteri Raka Bananer Reippaat Äidit Risto Järvenpää – Tatsia ja Janssia Robin Rekku & Jekkuorkesteri Rokki-Kokki Satuja Soitosta Satu Sopanen & Tuttiorkesteri Senfi Seppo Sammakko Siina & Taikaradio Sipe ja Heppa Skrubiluttan Å Skrubilej Sås o Kopp Sähköankerias Taskumatit Ti-Ti Nalle Uppo-Outo ja Kumiankat Vastarannan Siili Vokki-Myyrät Joitakin suomalaisia lastenmusiikkiyhtyeitä Pippuri Soikoon Lastenmusiikkiorkesteri Ammuu! Loiskis Orffit Soiva Siili Mikko Perkoila & Vinkulelu FlipFlop ...sekä ainakin seuraavat lapsille suunnattua ohjelmistoa esittävät esiintyjät ja kokoonpanot ovat tällä hetkellä toimivia. Lista ei pyri olemaan täydellinen ja mukana on monta ”sivutoimista” yhtyettä. Lista antaa kuitenkin kuvan kentän aktiivisuudesta.
Jaakko Heinimäki KOLUMNI K impassa elokuvia ohjaavat Coenin veljekset Joel ja Ethan saivat aikaan pohjoisamerikkalaisen pelimannimusiikin, siis bluegrassin ja sitä vanhemman, old time -musiikiksi kutsutun, uuden tulemisen elokuvallaan Voi veljet, missä lienet. Vuosi oli 2000. Odysseiaa juonenkäänteissään ovelasti hyödyntävän elokuvan kohokohtiin kuuluu vankikarkurijoukon muodostaman Soggy Bottom Boys -bändin piipahdus studiolle, jossa he levyttävät vanhan laulun nimeltään Man of Constant Sorrow.George Clooney näyttää laulavan yllättävän hyvin. Elokuva on illuusion taidetta: Clooney nimenomaan näyttää laulavan, sillä se mitä hänen suustaan tulee, on Alison Kraussin Union Station -bändistä tutun Dan Tyminskin laulamaa.Man of Constant Sorrow julkaistiin ensimmäisen kerran vuoden 1913 tienoilla. Asialla oli puoliksi sokea kentuckylainen pelimanni Dick Burnett, jota pidetään usein myös laulun tekijänä. Hänen kuusi sävelmää sisältäneessä vihkosessaan laulu kulki nimellä The Farewell Song. Burnettin kynästä laulu ei alkujaan ole, ilmeisesti se on satoja vuosia vanha, Irlannista Atlantin yli Appalakeille kulkeutunut kansansävelmä. Ensimmäisenä sen levytti Burnettin ystävä Emry Arthur. Vuosi oli 1928 ja laulun nimeksi painettiin levynkanteen Man of Constant Sorrow, pysyvän surun mies. Alkujaan Constant Sorrow laulettiin melko lailla rauhalliseen tempoon, suorastaan laahaavasti. Murheen alhosta taivaan kirkkauteen kaipailevasta laulusta tuli suosittu virsi vanhakalvinistisissa baptistipiireissä, sellaisissa, joissa ei paljon käsiä taputeltu ja lanteita spirituaaleja kiekuessa keinuteltu vaan veisattiin hitaasti ja hartaasti, naama hurskaassa rutussa. Sitten bluegrass-duo The Stanley Brothers levytti virrestä oman versionsa vuonna 1950. Stanleyn veljekset Carter ja Ralph laittoivat laulun svengaamaan. He soittivat sen puolta nopeammin kuin Burnett ja Arthur ja heitä seurannut hymniperinne. Vaikka Stanleyn veljesten laulusta edelleen kuulsi läpi aiheen vaatima totisuus, oli heidän soitossaan sellaista reippautta, suorastaan hilpeyttä, joka toi kokonaisuuteen sen koomisen ristiriidan, jota Coenin veljekset elokuvassaan viisikymmentä vuotta myöhemmin taitavasti hyödynsivät. Heinäkuussa 1959 The Stanley Brothers esitti laulunsa Newportin folk-festivaaleilla. Sen seurauksena Man of Constant Sorrow’sta tuli yksi nousevan amerikkalaisen folk-musiikin perussävelmistä, vähän niin kuin Konstan paremmasta valssista meikäläisemmissä kansanmusiikkipiireissä. Pysyvän surun miehen levyttivät aivan 1960-luvun alussa niin nuori ja totinen Bob Dylan kuin astetta pilkesilmäisempi Joan Baez, samoin Judy Collins sekä Peter, Paul and Mary. Folkkarit veivät laulua takaisin virsimäisempään suuntaan. Kaikkein hartainta oli Peter, Paul and Maryn veisuu. Brittein saarilla oman versionsa levyttivät 1970-luvun alussa esimerkiksi Ginger Baker’s Air Force sekä Rod Stewart. Ellen pahasti erehdy, sekä Ginger Baker että Rod Stewart ovat ottaneet vaikutteensa erityisesti Dylanin levytyksestä. Usein ajatellaan, että Unto Monosen Satumaan sisältämä itsesäälinen kaukokaipuu olisi jotenkin erityisesti suomalaiseen kansanluonteeseen kuuluva piirre. Man of Constant Sorrow osoittaa, että niin ei asianlaita ole. Kyseessä taitaa sittenkin olla yleisinhimillinen vire. Ja kaikkein herkullisinta jälkeä sillä virityksellä saa aikaan, kun osaa liittää siihen pienen itseironisen takapotkun. Siinä on Coenin veljesten ja Voi veljet -elokuvan salaisuus. Konstan parempi sorrow A P Sa rja nt o 17 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016
18 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016 T ammikuisen Folklandia-risteilyn yksi pysäyttävimmistä esiintyjistä oli ruotsalainen Garizim. Taitava trio soitti musiikkia, jota tuntui olevan mahdoton määritellä. Siinä kuului kaikuja kansanmusiikista, jazzista ja klassisesta. Yhtyeen saksofonisti Elias Frigård ja basisti Jordi Garrasco Hjelm olivat äärettömän taitavia ja tyylikkäitä soittajia, mutta erityisen pysäyttävä oli yhtyeen Johannes Hellmanin kampiliiran soitto. Pieneen soittimeen tuntui mahtuvan kaikki maailman soittimet puhallinorkesterista urkuihin, jousikvartetista vieraiden maiden rytmisoittimiin. Yhtyeen päätyminen Folklandialle johtui siitä, että Johannes oli kuluneen lukuvuoden vaihto-opiskelijana SibeliusAkatemiassa. Tätä kirjoittaessa vaihtovuosi on ohi. Käsillä ovat viimeiset hetket ottaa selvää, mikä tuo kummallinen soitin on ja miten Johannes on päätynyt omistamaan sille elämänsä. Kiinnostavaa on myös tietää, mitä vaihtovuosi antoi. – Olin neljätoista, kun kuulin hurdygurdya ensimmäisen kerran ystävän uudenvuoden juhlissa. Pääsin kokeilemaan sitä ja olin saman tien myyty. Soittimesta tuli likipitäen pakkomielle ja Johannes etsi käsiinsä kaiken, mitä soittimesta tiedettiin. Youtubesta tuli tärkeä opettaja. Ennen pitkää hänellä oli oma soitin ja todennäköisesti loppuelämän liitto oli sinetöity. Tukholmalaisen Johanneksen äiti oli ammatiltaan klassinen konserttipianisti ja oli halunnut jo pienestä avata lapsilleen musiikin maailman. Johanneksen soittoharrastus alkoi varhain klassisella viululla ja vaihtui myöhemmin nokkahuiluun. Vaikka kampiliira on Ruotsissa jonkin verran tunnetumpi kuin Suomessa, Johanneksen teiniajan musiikkikoulussa ei tunnettu soitinta lainkaan. Joissakin kansanmusiikkiyhtyeissä, kuten Hedningarna ja Garmarna, soitettiin kampiliiraa ja Johannes ottikin yhteyttä jälkimmäisen yhtyeen Stefan Brisland-Ferneriin . Kampiliiran soittajia on koko maailmassa niin vähän, että vastaanotto oli lämmin. Pian tuli selväksi, että oli suunnattava ulkomaille, jos mieli opiskella soitinta vakavasti. Johannes halusi. Pian hän matkustikin tapaamaan ja oppimaan maailman johtavia kampiliiran soittajia. Koska kampiliiralla soitettiin Ruotsissa kansanmusiikkia, se ympäröi myöskin Johanneksen. Hän lähti vuodeksi opiskelemaan Falunin konservatorioon ja seuraavana vuonna hän pääsikin Tukholman Kuninkaallisen Korkeakouluun opiskelemaan kansanmusiikkia. Kampiliiran soitonopettajia koulussa ei ollut. – Olisi tietenkin ollut mukavaa, jos olisi saman soittimen soittajia opettajissa tai opiskelutovereissa, mutta ei se ole ollut mikään ongelma. Tukholman Kuninkaallisessa Korkeakoulussa hän aloitti soittamisen Maija Kauhasen kanssa ja kuuli Pauliina Syrjälää , jotka molemmat soittivat kannelta. Johannes samaistui heidän suhteeseensa musiikkiin ja ihastui kanteleeseen. Tämä avasi hänen silmänsä Sibelius-Akatemian vaihto-opiskelua kohti. Kulunut vuosi on Johanneksen mukaan ollut hyvin antoisa. Monilla suomalaisilla muusikoilla on vahva persoonallinen ilmaisunsa musiikissa, eivätkä he pelkää näyttää hullua puoltaan. Sellaisilla muusikoilla kuin Antti Paalanen , Maria Kalaniemi ja Kimmo Pohjonen on aivan omanlaisensa ääni. Maria Kalaniemi on Pauliinan ja Nathan Riki Thomsonin ohella ollut myös Johanneksen tärkeimpiä opettajia Suomessa. – Täällä on rohkaistu jatkamaan oman ääneni etsimistä niin soittamisessa kuin säveltämisessäkin. Oli aivan kuin olisin tullut kotiin. Johannes Geworkian Hellman – hurdygurdy-mies Schubertin Winterreisen laulusarjan laulussa Der Leiermann lauletaan köyhästä kampiliiran soittajasta. Myös takavuosien folktähti Donovan lauloi hurdygurdy-miehestä. Moni musiikinharrastajakaan ei tunne tätä outoa mahtavaäänistä soitinten sekasikiötä. Johannes Hellmann tekee parhaansa, että kaikki tuntisivat kampiliiran. Tärkeintä on kuitenkin musiikki. Teksti ja kuvat: Sauli Heikkilä
19 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016 Toukokuussa Johannes palaa Tukholmaan valmistautumaan syyskuussa pidettävään loppukonserttiin. Samalla hän valmistautuu tulevia Ruotsin ja Euroopan konserttejaan varten projektiensa kanssa, joihin lukeutuvat pääasiassa hänen yhtyeensä Symbio ja Garizim, uusi sooloprojekti sekä uusi duoprojekti Maija Kauhasen kanssa. Johanneksen ja Lars-Emil Öjebergetin Symbio valittin viime huhtikussa Ruotsin kansanja maailmanmusiikkigaalassa vuoden lupaavimmaksi uudeksi tulokkaaksi. Symbio julkistaa uuden albuminsa lokakuussa 2016. Johanneksen omat musiikkiprojektit ovat olleet hänelle aina tärkeitä hänen opintojensa aikana. Nyt hän tulee työskentelemään täysipäiväisenä freelance-muusikkona. Mielessä on muutakin. Hän haluaisi työskennellä erityisesti lasten ja nuorten kanssa. – Vaikka maailmassa on paljon hyvää, on meneillään myös paljon synkkiä asioita. Muusikoilla on mahtava mahdollisuus tuoda ihmisiä yhteen. Musiikin avulla voi puhua myös muista asioista. Kaikki alkaa lapsista. Johannes onkin tehnyt paljon koulukonsertteja ja tulee jatkamaan niitä. Ennen kaikkea hän haluaa kuitenkin tehdä musiikkia. Musiikkia, joka mahtuu hankalasti määritelmiin. Hän on joskus yrittänyt pakottautua kansanmusiikin muottiin, mutta on todennut, että se ei ole hänen tapansa työskennellä. Kansanmusiikin rikas perinne ja suhde improvisaatioon on innostanut häntä, mutta tärkeintä on löytää oma ääni. 8.8.—17.8. + 25.8.2016 www.etno-espa.fi www.fb.com/etnoespa Stadin Kadonneet Kampiliira eli hurdygurdy K ampiliiran historia ulottuu keskiajalle 1200-luvulle. Silloin sitä soitettiin kirkoissa ja se yleistyi myös kansan keskuudessa tanssin säestyssoittimena. Barokin aikaan kampiliirasta tuli aristokraattien ja hovien suosikkisoitin, jolle sävellettiin klassista musiikkia. Myöhemmin soitin yhdistettiin katusoittajiin ja kerjäläisiin. Ennen nykyistä kukoistuskautta kampiliira hävisi lähes kokonaan. Kampiliiran soinnin perustana on kammella pyöritettävä ja kieliä hankaava pyörä. Kampiliirassa voidaan pohjaäänen korkeutta vaihdella ja samanaikaisesti voi soida monta ääntä muodostaen sointupohjan. Melodioita soitetaan avainviulun tapaan näppäinkoneiston välityksellä. Lisäksi sointiin vaikuttavat resonanssikielet ja nopeilla kammen pyöritysliikkeillä aikaansaatava puisten kielten rytminen särinä. Soittimen suosio on kovassa kasvussa ja Ranskassa järjestettävälle maailman suurimmalle kampiliirafestivaalille osallistuu yli 40 000 festivaalivierasta ja tuhansia kampiliiroja. Festivaaliin sisältyy kansainvälinen kampiliirakilpailu, jonka Johannes voitti vuonna 2011. Johannes Hellman esittelee soitintaan osoitteessa www.kansanmusiikki-lehti.fi
20 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016 -T allari aloitti kesäkuun alussa 1986, mutta olin vielä vähän kiinni Kansallisoopperan orkesterissa ja ehdin mukaan hiukan jäljessä. Varsinaisesti ensimmäinen harjoitusperiodi alkoi juhannuksen jälkeen, ja tähtäimenä olivat Kaustisen kansanmusiikkijuhlat. Ensimmäiset kappaleet olivat Eriks polka ja Aarnion marssi, jonka valitsimmekin juhlakokoelmalevyn aloituskappaleeksi. Syksyllä 1986 Tallarilla oli festarikeikan lisäksi takanaan jo ensimmäiset kantanauhoitukset Yleisradiolle ja Ritvan, Arto Järvelän ja Hannu Lehtorannan keikka Burgasiin Bulgariaan. – Siellä oli maanjäristys, ja Kekkonenkin kuoli samana päivänä. Draamaa riitti. Alku oli siis vauhdikas, ja ennen starttia olikin Kansanmusiikki-instituutissa hahmoteltu Tallarin ensimmäisiä tekemisiä sen verran, ettei yhtyeen tarvinnut viettää alkuhetkiään pelkissä visiointipalavereissa. Ensimmäisessä kokoonpanossa oli mukana peräti kahdeksan soittajaa, sittemmin ydinnelikoksi muodostuneiden Ritvan, Timo Valon , Antti Hosiojan ja Risto Hotakaisen lisäksi Järvelä, Lehtoranta, Anna-Kaisa Liedes ja Leena Joutsenlahti . Soittajien mukana tuli laaja repertuaari eri perinteitä ja tyylejä, ja vaikka soittajat olivat hyvin erilaisista taustoista, porukka oli osaksi tuttua keskenään ja toimiva yhtyekemia löytyi. – Vaikka olinkin orkesterimuusikko, oli pelimannimusiikki minulle lapsesta asti harrastus, ja olin käynyt Kansanmusiikkijuhlilla vuodesta 1970 alkaen. Tunsin ennestään Antin ja Riston ja olin kuunnellut JPP:ni. Tallari vakiintui sittemmin pitkäksi aikaa kvintetiksi, jossa viides jäsen vaihteli mm. äitiyslomien vuoksi. Hotakaisen, Hosiojan ja Valon eläkkeelle jäämisten yhteydessä myös toimintakonseptia on ruuvattu uusiksi, ja viime syksystä lähtien Tallari on toiminut mallilla, jossa on kolme vakituista muusikkoa sekä puolipäiväisenä tuottaja-johtajana ja tarvittaessa muusikkonakin toimiva Matti Hakamäki . Ratkaisun myötä on voitu satsata lisää avustajien ja vierailijoiden käyttämiseen sekä yhteistyöprojekteihin. Alkuaikojen suurta orkesteria Ritva ei kaipaa. – Pienemmässä kokoonpanossa kaikille tulee haastetta ja vastuuta ja kaikki pääsevät tuomaan esiin luovuutensa ja monipuolisuutensa. Sillanrakentajat Tallari otti heti työkseen aktiivisen yhteydenpidon niin harrastajakenttään kuin koulutettuihin ammattilaisiin. Harrastajakursseilla ja tapahtumissa käytiin opettamassa ja konsertoimassa. – Koimme tehtäväksemme toimia jonkinlaisena siltana harrastajien ja sibisläisten välillä, sille nähtiin olevan tarve. Tallarin aloittaessa muita kansanmusiikin ammattilaisia ei juuri ollut; nyt kollegoita lienee jo kolminumeroinen määrä. Mikä on siis Tallarin tehtävä nykyään? – Vaikka muutkin ammattilaiset ovat monipuolisia, niin Tallarin täytyy perehtyä vähän joka kantilta. Milloin perehdytään mestaripelimannien tyyleihin, milloin kuplettiin. Meidän tehtävämme on nostaa eri osa-alueita esiin, koska meillä on siihen mahdollisuus. Koulukonsertit ovat hyvin tärkeitä, samoin perehtyneisyys tyyleihin ja niiden opettaminen eteenpäin kansanmusiikin opiskelijoille, Ritva pohdiskelee. Ritva ei koe rajoitteeksi Tallarin asemaa ”virkamiespelimanneina”, joiksi heitä jopa alkuaikoina haukuttiin. ”Onneksi tähän valikoituivat sellaiset ihmiset, joille Tallari on ollut henki ja elämä. Ei ole ollut virkamiesasennetta, vaan on säilynyt ilo ja ihmetys siitä, että saamme soittaa ja harjoitella tätä musiikkia täyspäiväisesti ja saamme siitä vielä palkkaakin. Olemme myös aina kantaneet itse huolta keikkatulojen tienaamisesta.” Omarahoituksen painetta ovatkin viime vuosina kasvattaneet Yleisradion luopuminen kantanauhasopimuksesta ja kuntien talouden kiristyminen. Myös Kansanmusiikkisäätiön konkurssi aiheutti omat turbulenssinsa. Klasarista ammattipelimanniksi Tallarin riveihin liittyminen tarkoitti Ritvallekin uutta asennetta soittamiseen ja perinteeseen. Oli ruvettava paneutumalla Teksti ja kuvat: Lauri Oino Tallarin ja Ritun 30 vuotta Vaikka Ritva Talvitie oli alunperin klassinen orkesterimuusikko, oli pelimannimusiikki harrastuksena jo lapsena. Keväällä 1986 posahti rumasti Tšernobylissä mutta kaunihimmin Kaustisella – Suomeen saatiin valtion tukema ammattilaiskansanmusiikkiyhtye. Tallarin kolmikymppisiä juhlitaan pitkin vuotta, mutta viime vuoden lopulla nautittiin myös viimeisen alkuperäisjäsenen Ritva Talvitien 60-vuotisjuhlakonsertista. Kuultakoon siis Ritvan näkemys niin yhtyeen tarinasta kuin omastaankin.
21 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016 paneutumaan eri pelimannien soittoon ja tyyleihin. Mestarien jäljillä levyprojekti (1989) oli koko yhtyeelle avartava oppimiskokemus ja johdatti tielle, jota on kuljettu siitä lähtien. Vanhojen pelimannien tyylejä ja ohjelmistoja on tutkittu ja otettu haltuun tasaista tahtia; viimeisimpänä Ritvalla on ollut työn alla Arvo Lindforsin soitteet. Arkistonauhojen koluamisen ja nuotintamisen Ritva toteaakin melkein mielipuuhikseen. Tärkeäksi kehitykselleen Ritva kertoo varsinkin vuosina 1989–95 mukana olleen Liisa Matveisen vaikutuksen. – Liisa oli kannustava kaikille ja rohkaisi kokeilemaan. Aattele ny, kun Tallari alkoi, olin nähny jouhikon kuvan postikortissa, ja sitten rupiat semmoista kihinuttamaan, joka alusta tuntui että tässähän on helvetin ruma äänikin, eihän tämä oo yhtään mikään eikä noissa kappaleissa ole päätä eikä häntää. Mutta sitten ruvettiin Riston ja Arton kanssa vaan kihinuttamaan, Ritva kuvaa kauhajokisella puheenparrellaan, jota kaustislaistuminen ei ole saanut kolmessakymmenessä vuodessa horjutettua. – Kun vielä saimme kaksi Rauno Niemisen rakentamaa erinomaista soitinta, niin johan alkoi tuntua paremmalta. Oppia on toki liikkunut kaikkien muidenkin muusikoiden välillä, ja varsinkin pitkäaikainen sovitusyhteistyö Timo Valon kanssa on ollut tärkeää. – Oppimistahan tämä työ on aina vaan, siksi se onkin niin mielenkiintoista. Pääseminen niin sanottuun ytimeen, kokemukseen että asia on jollakin syvällisemmällä tavalla sisäistetty, otti aikansa. – Kymmenvuotisjuhlakonsertin ja Komiammasti-levyn (1996) aikoihin rupesi tuntumaan, että asia on jollakin tavalla hallussa. Ensimmäiset kymmenen vuotta olivat etsikkoaikaa, varmaan itse kullekin meistä. Omistautuminen vaati myös valintoja. Kolmen ensimmäisen vuoden aikana Ritva piti myös klassisen viulun soittotunteja, mutta totesi, että on pakko keskittyä pelimanniviulismiin. – Klasaria soittelen enää korkeintaan salaa joskus. Siihen äänenmuodostukseen palaaminen ei enää onnistuisi, tai ainakin se vaatisi hirvittävästi harjoittelemista. Vielä yksi haave Tallarin kokoonpano on elänyt viime vuosina varsinkin eläköitymisten myötä paljonkin. Ritvan nykyiset soittokumppanit, kolkyt ja risat ikäiset Katri Haukilahti ja Sampo Korva ovat kuitenkin solahtaneet mukaan mutkattomasti mestari-kisällihengessä; molemmat ovat opiskelleet Kokkolassa kansanmusiikkipedagogeiksi ja olleet tallarilaisten opissa jo opiskeluaikoinaan. Tallarilla onkin iso peukalonjälki maamme kansanmusiikin ammattilaisten koulutuksessa. Ritva on viihtynyt hyvin toisen sukupolven tallarilaisten kanssa. – On nautinto musisoida taitavien ihmisten kanssa, jotka rakastavat musiikkia, joilla on mielikuvitusta ja jotka eivät epäröi käyttää sitä. Tallari on saanut juuri valmiiksi 30-vuotiskokoelmalevynsä, johon myös uusin kokoonpano äänitti pari kappaletta. Levy julkaistaan jamitteluhenkisillä syntymäpäivillä kesäkuun ensimmäisenä, ja juhlia jatketaan viime vuosiin painottuvalla konsertilla Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla ja varsinaisella juhlakonsertilla syksyllä. Tallaria Hosiojan jälkeen viime kesään asti liidannut Arto Anttila ideoi teemoitetun kausikonserttisarjan, joka on parina kautenaan osoittautunut menestykseksi. Edessä on siis jälleen uusi kausi keikkailuineen ja opetuksineen sekä yhteistyöt eri vierailijoiden ja ryhmien kanssa. Jossakin tulevaisuudessa häämöttävät Ritvankin eläkepäivät. Ei liene syytä pelätä viulun hiljenemistä Kaustisen Tallitiellä senkään jälkeen. Tallarin osalta Ritvalla on vielä unelma, joka tuntuisi osuvalta synteesiltä klasaritaustaisen pelimannin virkauralle. – Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin tai jonkun vastaavantyyppisen orkesterin kanssa tehtävä yhteistyö, jossa Tallari olisi solistina, ja voisimme olla siinä jopa keskeisesti sovittajina tai säveltäjinä. Semmoisen haluaisin vielä lakaista kasaan. Ritvan nykyisinä kumppaneina Tallarissa ovat Katri Haukilahti ja Pauliina Näsäsen vanhempainvapaata tuuraava Sampo Korva.
22 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016 45. Harmonikansoiton Suomen Pelimannimestaruuskilpailut KILPAILUKUTSU Sata-Häme Soi -festivaali Ikaalisissa 5. 10.7.2016 www.satahamesoi. ? ? Ohjelmistot Ilmoittautuminen ja osanottomaksu Sarjat Kilpailussa jaetaan kaikille osanottajille kunniakirjat ja parhaille pokaalit. Voittajat nimetään Harmonikansoiton Suomen Pelimannimestareiksi 2016. 1ja 2-rivisten kilpailu to 7.7. klo 10.00 5-rivisten kilpailu pe 8.7. klo 10.00 Ilmoittautumisessa on mainittava nimi, osoite, puhelinnumero, syntymäaika, sarja, kilpailupäivä (1-2-riviset vai 5-riviset) sekä soitettavat kappaleet tekijöineen. Osallistumismaksu 15 euroa maksetaan kilpailun alkaessa. Ilmoittautuminen kilpailuun tulee tehdä 21.6.2016 mennessä sähköpostitse osoitteella toimisto@satahamesoi.fi tai Sata-Häme Soi / Pelimannimestaruus Karhoistentie 3 L 2a 39500 Ikaalinen 1ja 2-rivisten sarjoissa: Kaksi suomalaista perinteistä 1ja 2-riviskappaletta, joista toinen on polkka. 5-rivisten sarjoissa: Kaksi suomalaista harmonikkakappaletta, joista toinen on polkka ja toinen jenkka, valssi tai masurkka. Etnomusiikin sarjassa: Kaksi vapaavalintaista 1tai 2-riviselle soveltuvaa kappaletta kansainvälistä maailmanmusiikkia tai uutta kansanmusiikkia. Sarja I, 9-vuotiaat (9.7.2006 syntyneet ja nuoremmat) Sarja II, 12-vuotiaat (9.7.2003 syntyneet ja nuoremmat) Sarja III, 15-vuotiaat (9.7.2000 syntyneet ja nuoremmat) Sarja IV, 18-vuotiaat (9.7.1997 syntyneet ja nuoremmat) Sarja V, yleinen (ilman ikärajoitusta) Veteraanisarja yli 50-vuotiaille Etnomusiikin sarja Eteläpohjalaiset S Sppeelliitt 7 5.-7.8.2016 Ilmajoella Upealla Etelä-Pohjanmaan Opiston alueella ? Suuri kansanmusiikin ja –tanssin sekä kansanlaulun kavalkadi soittajille, laulajille, tanssi-, soittoja lauluryhmille ? Pelimanni-, kansantanssija kansanlaulukonsertteja yli 30 Valtakunnallinen eteläpohjalainen KANSANLAULUKILPAILU yksinlaulajille Heikki Klemetin hengessä. Ilmoittaudu ja lisät. w ww ww w..ssppeelliitt..ffii ? SM-kisa huuliharpun ja mandoliinin soittajille ? Speli-mestaruuskisa 1ja 2-rivisen soittajille ? Perinteisen kansanmusiikin ja –tanssin juurilla Erinomaiset majoituspalvelut yleisölle ja pelimanneille: Etelä-Pohjanmaan Opisto puh 06-4256000 www.epopisto.fi Pelimannit ja kansantanssijat ilmoittautuminen sekä lisätietoja: www.spelit.fi ep.spelit@gmail.com Timo Saarimäki puh.050-5303405 Eteläpohjalaiset Spelit Kansanmusiikkiyhdistys ry Ronuuttajat A Aiirriinn S Sppeellaarriitt V Vuuooddeenn 22001166 Speliyhtye P Peelliim maannnniittuunnnneellm maaaa Lipuista 2 € alennus S-etukortilla
23 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016 • PELIMANNI-LIITE 23 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016 • PELIMANNI-LIITE Kansanmusiikki-lehden liite 2 • 2016 Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenyhdistyksistä esittelyvuorossa Pohjois-Pohjanmaan Kansanmusiikkiyhdistys ry. O ulussa toimi Oulun Pelimannit, jonka soittajat lienevät olleet yhdistyksen alkuunpanijoita. Omien yhteyksiensä avulla yhdistyksen perustajaporukka sai maakunnasta vähitellen enemmän ja enemmän soittajia yhteisiin tilaisuuksiin pelimannikursseille – niin kuin niitä ennen kutsuttiin. Vesa Pentti oli alkuaikoina usein vetäjänä, mutta ulkopuolisiakin käytettiin. Nuorisoseurojen juhlissa olivat pelimannit tärkeässä osassa soittamassa esimerkiksi marsseja kesäjuhlien juhlakulkueissa ja tietenkin säestettiin kansantanssia. Oulussa järjestettiin myös kesäyliopistossa kansanmusiikkikursseja. Yhdistyksen riveihin ryhdyttiin keräämään jäseniä koko maakunnasta. Enemmän ja vähemmän aktiivisia jäseniä oli parhaimmillaan lähes sataviisikymmentä. Toiminnan kannalta merkittäviä keskittymiä 1970-80 luvuilla olivat Oulu, Piippola, Haapavesi, Raahe ja alueen pohjoisosassa Iin seutu. Piippolassa toimi mm. Haanpään pelimannisuku. Ohjelmistoa saatiin vanhoilta pelimanneilta. Vesa Pentti teki kappaleista sovituksia, joissa yleensä oli kaksi viulustemmaa ja lisäksi klarinettistemma. Tämmääjille oli tietysti myös omat soinnutukset. Soittimina oli paljon viuluja ja haitareita. Lähes aina oli mukana klarinettikin ja mandoliinin soittajia. Uutta soitettavaa vanhasta kirjasta Ylikiimingin Vepsän kylästä löydetty nuottikirja sisälsi kymmeniä pelimannikappaleita 1800-luvun alkupuolelta. Niitä sävelmiä soitettiin paljon. Samoin Oulun seudun purppurin sävelmiä soitettiin yhteiskappaleina isossa maakuntaorkesterissa, jossa saattoi olla reilusti yli viisikymmentä soittajaa. Yleisradio äänitti Vepsän kirjasta 13 kappaletta kantanauhalle, jota säilytetään maakunta-arkistossa. Kirjan kappaleissa on muutamia samoja kappaleita kuin Pohjois-Pohjanmaan museossa olevissa Johan Julinin ja Johan Lemanin nuottikirjoissa, joiden sävelmiä ei ole vielä päästy hyödyntämään tarpeeksi hyvin. Sieltä tulee nykyisten soittajien käyttöön lisää polskia, katrilleja, valsseja ja muita 1800-luvun alkupuolen tanssisävelmiä noin 150 kappaletta. Alueellamme toimi kauan epävirallisesti maakuntaorkesteriksi nimetty toiminta. Se tarkoitti sitä, että yhteisissä pelimannitapahtumissa soitettiin yhdessä suurella joukolla. Alkuaikoina itseoikeutettu johtaja oli Vesa Pentti. Myöhemmin johtajana toimi muiden muassa Hristo Dantcshev . Viime aikoina maakuntaorkesteri ei ole toiminut oikein hyvin joitakin projektiluontoisia tapahtumia lukuun ottamatta. Viimeksi taisimme saada koko maakunnan soittajat yhtä aikaa koolle Kaustisen Areenalle, kun Pohjois-Pohjanmaa oli maakuntateemana. Samuelin Poloneesikin järjestettiin Oulussa muutamia kertoja. Pohjois-Pohjanmaan Kansanmusiikkiyhdistys Teksti: Unto Kukka Oulun pelimannien kuvan 15-vuotiskonsertti Oulun kaupungintalolla 1984. Soittajat Pentti Vallo (vas.), Jussi Haanpää, Eino Hänninen, Vesa Pentti ja Martti Sumen. Pohjois-Pohjanmaan Kansanmusiikkiyhdistys, alun perin PohjoisPohjanmaan Pelimanniyhdistys, on ollut alueemme kansanmusiikin harrastajia yhdistävä tekijä. Syyskuussa 1974 vietettiiin Oulun yliopistollisen sairaalan valmistujaisia. Kutsuvieraille oli järjestetty iltajuhla Oulun kaupungin talon juhlasaliin. Presidentti Urho Kekkonen kunnioitti läsnäolollaan tilaisuutta. Saavuttuaan saliin hän käveli meidän pelimannien luokse, kätteli jokaisen. Vesa Pentti kysyi presidentiltä voisimmeko soittaa Pielaveden sottiisin kun presidentti on syntyisin Pielavedeltä. Kekkonen sanoi, että sehän olisi mukava. Aloimme soittaa pielaveteläisen mestaripelimanni Tuure Niskasen ohjelmistoon kuuluvaa jenkkaa. Presidentti Kekkonen lähti reippaana, ryhdikkäänä miehenä naisryhmää kohti ja valitsi tanssiparikseen OYS:n ylihoitaja Henrietta (Henni) Levónin. Huomasimme heti, että soittajat ja tanssipari olivat eri mieltä rytmistä. Jonkin aikaa tanssittuaan presidentti vei partnerinsa pois. Tilaisuuden jälkeen presidentti poistui Lääkintöhallituksen pääjohtaja Matti Ruokolan kanssa.Myöhemmin Matti kertoi meille, että miesten kävellessä odottavaan autoon presidentti oli kysynyt Matilta, että tuleekohan sitä ihminen vanhaksi kun tuota polkkaakaan ei osaa tanssia. Matti oli sanonut, että ei se mikään polkka ollut, sehän oli jenkka! Kekkonen siihen: Tulikohan tuossa suurikin munaus!
24 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016 Samuelin Poloneesi Kokkolassa ja JuuriJuhla Espoossa ovat onnistuneesti takana. Hienoimpia uusia elämyksiä oli 2.4. Luontokeskus Haltiassa toteutettu konsertti pelimannijameineen. Maria Kalaniemi JuuriJuhlan taiteellisena johtajana on tehnyt uskomattoman hienoa työtä. Nordic Choro on ahkeroinut uutta mainiota levyään markkinoiden muun muassa Bulevardin kahvisalongissa Uudenmaan yhdistyksen kevätkokouksen yhteydessä. Sven Runar Wiikin syntymästä tuli 10.5. 100 vuotta. Wiik on ollut merkittävä itäisen Uudenmaan alueen kansanmusiikin vaikuttaja ja myös Sipoon pelimannien perustaja. Hän sai mestaripelimannin arvon vuonna 1985. Wiik on säveltänyt runsaasti pelimannisävelmiä ja tehnyt myös äänitallenteita. Wiik kuoli vuonna 1997. Syntymäpäiväjuhlia vietettiin Gumbostrandin Hedåsenin lavalla toukokuun alussa. Sakaroilla ja Vantaan kansanpelimanneilla oli ilo olla Sibbo Spelmanslagin vieraana soittaen ja laulaen Wiikin ohjelmistoa. Koko joukko uusmaalaisia pelimanneja on mukana Orivesi All Stars -orkesterin riveissä. Suuntaamme kohti Pispalan Sottiisin valtakunnallista kansantanssin riemuvuoden juhlaa Tampereelle katselmuksiin tuhatpäisen kansantanssiväen kanssa kesäkuun alkupuolella. Seurasaaren Juhannusvalkeat ovat saaneet edustavan pelimannijoukon aaton juhlaan. Kuunkuiskaajat ja ENKEL edustavat nuorta naisenergiaa. Sakarat laulattavat ja tanssittavat vielä juhannuspäivänäkin. Ketale sekä Tango-orkesteri Unto saavat varmasti vipinää juhlaväen töppösiin. Juhannuskokkojen tunnelmaa kohottaa Lempi-trio. Kaupungissakin voi viettää juhannusta! Mutta ensin kohti kesän rientoja. Sunnuntaina 29.5. Suvivirren sunnuntaina Hirvihaaran Sepänmäki kutsuu Mäntsälän Sepän Soittoon suvitunnelmiin alkaen kello 10. Tallarikin vierailee! Kesäsoitoin . Anja Hinkkanen Uudenmaan nurkka Aktiivista toimintaa Yhdistyksemme on järjestänyt erilaisia pelimannikursseja kymmenien vuosien ajan Oulussa ja ympäristökunnissa. 1990-luvulta lähtien kursseja järjestettiin Oulun pelimannipäivien aikaan syyskuun alussa. Kurssin päättösoittoja pidettiin muun muassa Rotuaarin lavalla, Lyseon salissa, Valveen kahviossa ja Pohjankartanossa. Mandoliinin soittokurssit jatkuivat ihan viime vuosiin saakka Heikki Lahden vetämänä. Yhteissoittotoiminta pitäisi ehdottomasti saada viritetyksi jälleen toimimaan. Yhdistyksen nykyisille vetäjille on tässä haastetta. Yhdistys ei ole todellakaan ollut yhden miehen yhdistys. Puheenjohtajina ovat toimineet monet aktiiviset pelimannimme. Ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Eino Hänninen ja häntä seurasi Matti Laukka ja heidän jälkeensä muun muassa Matti Kumpulehto , Anja Särkilä , Liisa Kantola , Pekka Turunen , Tommi Salmela , Unto Kukka , Veikko Junttila , Tapani Laakkonen , Reijo Kossi , ja Esko Holappa . Jos puheenjohtajat ovat tulleet ja menneet, yhdistyksen ehkä tärkeimmät henkilöt toiminnan kannalta, eli sihteerit, ovat olleet pysyvämpiä. Pitkäaikaisia sihteerejä ovat olleet ainakin Jaakko Isokoski , Eino Runtti ja Anne Riepula . Oulun pelimannipäiviä järjestettiin 1970-luvulta aina 2000-luvun alkuvuosiin saakka. Pyhäjoella järjestettiin monien vuosien ajan Laidunkauden avajaiset -tapahtumaa, joka sittemmin siirtyi Pyhäjärvelle muuttaen nimensä Soitellen suveen -tapahtumaksi. Iissä on järjestetty jo yli 20 vuoden ajan lokakuussa Syyssoittokonsertti, joka näyttää laajenevan suuremmaksi vuosi vuodelta. Syyssoitossa olemme jossakin muodossa yrittäneet jatkaa vanhaa maakuntaorkesteritoimintaa sisällyttäen konsertin ohjelmistoon niin soittajille kuin laulajille yhteiskappaleita. Syksyn 2015 Syyssoitossa lavalla oli yhteiskappaleissa liki sata henkilöä. Järjestimme monina vuosina myös Pikku juhannus -tapahtumaa, mutta siitä on viime vuosina luovuttu. Pohjois-Pohjanmaan alueella on nykyisin yksi Kaustisen festivaalien nimeämä mestaripelimanni, Jussi Haanpää . Hänet nimettiin myös alueemme oltermanniksi muutama vuosi sitten. Alueemme oma kunnianimitys, Ölövipelimanni, annettiin aikoinaan useammille pelimanneille. Nykyisin senkin huomionosoituksen käyttö näyttää unohtuneen. Yhdistyksemme on julkaissut Kansanmusiikin tiellä -nuottikirjan vuonna 1996. 2000-luvulla on julkaistu kaksi cd-levyä, joilla esiintyy monia alueemme kansanmusiikkiyhtyeitä. Tulevassa toiminnassa olisi syytä hyödyntää jotenkin edellä mainittujen Lemanin ja Julinin kirjojen kappaleita. Suuri ponnistus tulee varmaan olemaan parin vuoden päästä Ouluun suunniteltu Samuelin Poloneesi. Yhdistyksen kauan jatkuneita tapahtumia olisi syytä kehittää niin, että niissä olisi enemmän koko maakuntaa yhdistäviä elementtejä. Muutaman kerran yhdistys on järjestänyt kansanmusiikin sävellyskilpailuja. Yleensä niihin on ollut paljon osallistujia, mutta edes voittajakappaleet eivät ole jääneet soittajien jokapäiväiseen ohjelmistoon. Tänä vuonna järjestämme jälleen sävellyskilpailun, jonka tulokset julkaistaan Iin Syyssoitossa 23.10.2016. Tähän kilpailuun toivomme sävellyksiä, jotka olisivat sopivia kaikkien pelimannien soitettaviksi. Sävellyskilpailusta ja yhdistyksen toiminnasta on lisää tietoa yhdistyksemme nettisivuilla: ppkyhdistys.net Pohjois-Pohjanmaan Kansanmusiikkiyhdistys ry Johtokunta 2016 Puheenjohtaja: Esko Holappa Jäsenet: Reijo Kossi (vpj), Unto Kukka, Anna-Leena Järvinen, Kalevi Sumén, Raimo Hentonen ja Heino Haavisto Varajäsenet: Jaakko Taskinen ja Anne Riepula Toimivia yhtyeitä on pitkin maakuntaa Iissä, Oulussa, Pyhäjärvellä, Pyhäjoella, Nivalassa, Kemissä jne. Oulussa: Oulun Pammaus, Kakriset, Kassiahastus, Pohjankartanon mandoliiniorkesteri, Avojalakaset Pyhäjärvellä: Hiijjen pelimannit Pyhäjoella: Pyhäjoen pelimanni Iissä: Iin Laulupelimannit, Kuivaniemen ja Simon Pelimannit Nivalassa: Nivalan Pelimannit Kemissä: Soitinyhtye Akustiset Vieno Kekkonen ja Espoon pelimannit JuuriJuhlan Sellosalin päivätansseissa. Pä iv i Yl ön en -V iir i
25 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016 • PELIMANNI-LIITE Musiikkia Pohjois-Pohjanmaalta ja Kaustisen tämän kesän jamivihkosta 1. Sävelet on mukavasti laitettu, tämän jenkan tahtiin ne on taitettu, mukava on tahtiin tähän tanssia, kun sanatkin on oikeilla paikoilla, Iloa ja riemua ja autuutta, kun me saamme jenkkaa tätä tanssia, upea tää tunnelma on lattialla, tanssia kun saamme jenkan tahtia. 2. Tämä biisi omistetaan Anskulle, köörin tämän mahtavalle tämmärille, harmooni saa palkeillansa puhkua, kun Anna-Leena jenkkaa tätä soittaa saa. Jenkka tämä sopii kyllä kaikille, Heikeille ja Marjoille ja Ritvoille, ilo tästä kaikille irtoaa, jotka osaa tanssia ja laulaa. 3. Pyöritä ja lennätä sä tanssi ystävääsi, pyöritä mut varo, ettei sekoo pääsi, pyöritä ja lennätä mut ole varovainen, tanssilattialla riemu ratkeaa, Pyöritä ja lennätä sä tanssiystävääsi, pyöritä mut varo, ettei sekoo pääsi, pyöritä ja lennätä mut ole varovainen, tanssilattialla riemu ratkeaa. Sanat:Esko Holappa
26 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016
27 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016 • PELIMANNI-LIITE &# 43 œ œ œ œ œ œ G A œœœœœ œ œ C/G œœœœœ œ œ œ G C œœœœœ œœœ œ D G /D &# .. 5 œœ œ œ œ œ œ G œœœœœ œ œ G ± 7 C œœœœœ œ œ œœ G/H C œœœœœ œ D G &# .. œ œ œœœœœ G D B œ œ œœœœœ D G œ œ œ œœœ G /H C œ œ œœœœœ C D &# .. 13 œ œ œœœœœ œ G/H C A m œœœœœ œ D G &bb 43 .. œ œ œ œ œ G 5 A œ œn œ œ C D 5 /F œ œ œ œ œ œœ œœ G 5 œ œnœœ œœœ G sus4 G 5 &bb .. œ œœœ œ œ œ G 5 B œ œn œ œ œ C G 5 œ œœœ œ œ œ G 5 œ œn œ œ œ F C G 5 &bb .. 9 œ œœœ œ œ œ G 5 /B b /C œ œœ? D m G 5 VPS No. 10 Trad. Trad. Ruotsi Slängpolska efter Carl Kollberg
29 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016 • PELIMANNI-LIITE V antaan kansanpelimannit on perustamisestaan sekä sen jälkeisestä tuesta pitkälti kiitollisuuden velassa Vantaan kaupungille. Vantaan työväenopiston järjestämä pelimannipiiri toimesta. Perustajajäseniä oli neljätoista, joista Aarno Karttunen soittaa edelleen yhtyeessä. Vantaan aikuisopisto järjestää syysja kevätkausina vieläkin Pelimannikurssi-nimellä yhteissoiton opetusta. Lisäksi Vantaan kaupunki on antanut yhdistykselle korvauksetta toimitiloja Påkaksen kotiseututalolta Tikkurilassa. Aktiivinen jäsenistö on vakiintunut viime aikoina kahdenkymmenen tienoille. Normaalissa kokoonpanossa on viuluja, mandoliineja, haitareita, kitaroita, harmooni, basso, klarinetti ja rummut sekä joskus huuliharppu. Ohjelmisto on kansanmusiikkipainotteista, mutta tanssimusiikin osuus on selvässä kasvussa. Kansanmusiikki ei valitettavasti myy täällä pääkaupunkiseudulla joten tienestiä saadakseen on soitettava myös tanssimusiikkia. Esiintymisiä on parikymmentä vuodessa. Vakituisista soittotilaisuuksista mainittakoon Kaustinen, Samuelin Poloneesi, Elospelit ja Vantaan Sottiisi. Lisäksi on kierrelty soittamassa sairaaloissa, vanhainkodeissa, tavarataloissa ja kylätapahtumissa. 1970-80 -luvuilla vierailtiin ahkerasti Pohjoismaissa, Euroopassa ja kerran jopa Amerikassa. Tämä juhlavuosi polkaistiin käyntiin Samuelin Poloneesissa Kokkolassa pelimanniparaatissa ja pelimannitansseissa, joissa meno oli liukkaan graniittilattian ansiosta tosi vauhdikasta. Soiton johtajana on toiminut syksystä 2007 alkaen kansanmusiikin alalla jokapaikan höylänä tunnettu Raimo Nummela , joka on soittamisen ja ohjaamisen lisäksi ansioitunut säveltäjänä ja sovittajana. Yhdistys on julkaissut 1984 c-kasetillisen kansanmusiikkia sekä v. 2006 30-vuotis-cd:n, jota on vieläkin saatavilla. Tämän juhlavuoden kunniaksi on valmisteilla äänite, joka tulee myyntiin Kaustiselle. Yhdistyksen 40-vuotiskonsertissa Kaustisella on tilaisuus kuunnella osa levylle tulevista kappaleista. Yhdistyksen varsinainen vuosijuhla pidetään 13.8.2016 Elospelittapahtuman yhteydessä Påkaksen kotiseututalolla Tikkurilassa. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Lisätietoja yhdistyksen kotisivuilta www.vantaanpelimannit.fi. Erkki Latvasto Vantaan kansanpelimannit 40 vuotta K ustaa Vilkuna kirjoitti aikoinaan työnteosta, että yksin se on ankeaa ja ikävää, mutta porukalla se on jopa hauskaa. Saman voisi sanoa soittamisesta, että yksin se ei aina innosta, mutta porukalla se on mitä mahtavinta. 70-luvun puolessa välissä musisoinnista innostuneet Soini Ainasoja ja Veikko Junttila Nivalasta alkoivat soitella pelimannimusiikkia ja pian he saivat soittamisesta tykkääviä kavereita. Vuosikymmenen loppupuolella Nivalan Nuorisoseura rakennutti uuden toimitalon ja sen suojiin saatiin erilaisia harrastusryhmiä. Ajan hengen mukaisesti perustettiin jaostoja, joista musiikkijaoston tehtävänä oli edistää musiikkiharrastusta. Paikalle kokoontuneista soittajista pelimannimusiikki tuntui sopivalta ja omalta. Olihan lähellä Kaustisen kansanmusiikkifestivaalit ja naapurikunnassa Haapavedellä edelläkävijöitä. Nivalassa pelimannimusiikki synnytti monenlaisia tuntoja. Monien mielestä pelimannimusiikki oli synnillistä ja tuomittavaa. Erityisesti haitari eli ”pirunkeuhko” oli synnillisyyden ilmentymä. Nivalan Nuorisoseuran Pelimannien järjestäytyessä siihen liittyi heti parisenkymmentä innokasta soittajaa ja laulajaa, jotka saivat vihdoin mahdollisuuden musisoida yhdessä ja kehittää itse opittuja taitoja. Soittimina oli haitareita, viuluja, jopa seitsemän mandoliinia, kontrabasso, urkuharmoni, rummut ja pimpparauta. Vetovastuu lankesi allekirjoittaneelle, kun takana oli musiikkiopintoja. Olinhan saanut kaimaltani, vs. kanttori Heino Kullaalta, kahden tunnin opetuksen harmoonin soitossa ja nuotinluvussa. Nykyisin yhtyeessä olevista soittajista reilu puolet on ollut mukana alusta asti. Soittaminen ja laulaminen yhdessä on niin mukaansatempaavaa ja innostavaa, ettei siitä malta luopua. Olisiko se synti siinä? Toivomuksenamme tietysti on, että ryhmään saataisiin innostuneita nuoria, että musisointi tälläkin alueella jatkuisi. Alun musiikillisesti varauksellisen vastaanoton jälkeen pelimannit ovat tervetulleita kaikenlaisiin tilaisuuksiin ja tiloihin, jopa kirkkoihin. Olemme kiertäneet soittamassa myös useissa suomalaisten lomamatkojen ja senioriajan suosikkikohteissa, muun muassa Kanariansaarilla ja Yhdysvalloissa. Meille soittajille on ollut tärkeää soittaa erilaista musiikkia ja kehittää sitä kautta osaamistamme. Mikä mukavinta, koskaan ei ole tarvinnut esiintyä tyhjälle salille. Pelimannimusiikin rinnalle nousi sota-ajan laulut, hengelliset sävelmät ja tietysti yleiset viihdyttävät tanssikappaleet. Suosituimpana konserttiohjelmistona ovat olleet sota-ajan korsulaulut (konsertteja yli 60). Ohjelmistoa uusitaan koko ajan, Viime vuosina kevätkonserttien ohjelmisto on rakennettu erilaisten teemojen ympärille. Tämän kevään konserttimme teema oli viime syksynä kuolleen Erik Lindströmin sävellykset. Puolet ohjelmistosta oli pelimannikappaleita. Kuulijoita oli Nivalan nuorisoseuran sali tupaten täynnä. Nivalan pelimanneja johtaa musiikinopettaja Anna Hälvä. Vuosittain Nivalan Pelimannit esiintyvät noin 30 tilaisuudessa. Vakiintuneita paikkoja ovat erilaiset kerhot, palvelutalot ja sairaalat. Pelimannifiilistä on käyty nostamassa Kaustisen kansamusiikkifestivaaleilla. Suomen Kansanmusiikkiliiton päätapahtumassa, Samuelin Poloneesissa, Nivalan pelimannit ovat olleet mukana kolme kertaa, viimeksi maaliskuussa Kokkolassa. Heino Haavisto 35 vuotta pelimannimusiikkia Nivalassa Tanssisoitto Kaustisella 2015. Nivalan Pelimannit
30 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016 P ohjoisja Ylä-Savon pelimannien tämän vuoden kesäkalenteri on täyttymässä ihan mukavasti, harvassa ovat ne viikonloput, jolloin soittajien on jäätävä kotioloihin oman perheen iloksi. Alkukesästä soittajia ja laulajia työllistää erityisesti viime kuukausien suurponnistus Friikoolin messu, joka kuullaan niin kotoisessa Siilifolkissa heinäkuun ensimmäisellä viikolla kuin heti perään seuraavalla viikolla Kaustisellakin. Kesäkuussa messua viimeistellään useammassakin kirkkokonsertissa kotimaakunnassa. Arviolta 80 laulajaa ja pelimannia on mukana. Soittajia ovat treenanneet ennen muuta viulistit Riitta Väisänen ja Anna Janka-Murros , laulajia taas Varpaisjärven kanttori Anna-Kaisa Tolvanen . Kuusipäiväinen Siilifolk alkaa telttaoloissa, ”Siilifolkin valkoisessa huvimajassa”, Siilinjärven torin kupeessa maanantaina 4.7. ja päättyy heti alkuillasta lauantaina 9.7. Liki kaikki maakunnan pelimanniryhmät ovat tulossa mukaan, joten esiintyjäjoukko nousee satoihin. Festivaalipäivistä maanantai on varattu kokonaan maakunnan omalle väelle. Vaikka pelimannit lienevät monen sivullisen mielestä harmaantuneetkin, niin uuteen kesään lähdetään kuitenkin uusin sävelin. Ensimmäistä kertaa Siilifolkissa soivat nyt esimerkiksi ukulelet, joille talven aikana on löytynyt kymmeniä soittajia, ennen muuta Varkauden seudulta. Nousukautta elää myös kantele päätellen Siilifolkin kantelekurssin suosiosta. Toiveissa eletään, että lähiaikoina Savossa kuullaan myös omia kaksirivisensoittajia, jotka olivat uhkaavasti katoamassa sukupuuttoon. Siilifolkin keväisellä kaksiriviskurssilla, jossa oppia jakoi Katja Lampinen , oli mukana neljä naista ja neljä miestä. Kyllä se siitä... Uutta on ollut Savon pelimannipiireissä sekin, että papat ovat rohkeasti menneet soittamaan vanhusten palvelutalojen sijasta päiväkoteihin. Näin tekivät esimerkiksi lapinlahtelaiset Kaskikuusen pelimannit, jotka heittivät keikan naapuripitäjään Siilinjärvelle Pikku-Siilin päiväkotiin Vuorelaan. Kaikesta kävi ilmi, että sekä papat että lapset olivat iloisia tästä tapaamisesta. Lisää tällaista! Jos kansanmusiikki tai perinteinen iskelmä eivät kuulu julkisuudessa radiossa tai televisiossa, niin kevään aikana saatiin Pohjois-Savossa vahva todistus, että kuulijoista ei tämä surkea tilanne ole kiinni. Kuopion kansalaisopiston musiikkiryhmiä kouluttava Petra Lisitsin-Mantere suunnitteli neljän konsertin sarjan, jossa laulajat lauloivat iskelmää pelimanniorkesterin säestyksellä. Kaikki neljä konserttia olivat käytännössä loppuunmyytyjä, ja välillä jouduttiin käännyttämään köyhimpiä pois ovelta. Vai ei muka pelimannisoitto kiinnosta... Perinteinen Tuuren sottiisi soitetaan Pielaveden Laukkalassa lauantaina heinäkuun 23. päivänä. Yhteys Keski-Pohjanmaan suuntaan vahvistuu, kun Talkoopelimannien ja Kaustisen purppuripelimannien jälkeen saadaan vieraiksi ja samalla myös oppimestareiksi Mauno Järvelä , Timo Valo ja ehkä joku muukin Kaustiselta. Telkkämäen puskasoitto jää tänä vuonna kesän lopulle, sunnuntaihin elokuun 21. päivään, jolloin valtakunnallisella kaskiperinnetilalla Kaavilla vietetään perinnepäivää työnäytöksineen. Savolaisten lauluista Kallavesj, Kallavesj lie tuttu kaikille. Jos ei ole, niin viimeistään tänä kesänä se tulee tutuksi. Kuopiolaissyntyinen diplomaatti Aaro Jalkanen sanoitti tuon haikean laulun kotiseutunsa ylistykseksi sata vuotta sitten Pittsburgissa Yhdysvalloissa virolaiseen sävelmään, ja monessakin lauluhetkessä Jalkasta ja hänen Kallavettään muistellaan nyt tippa silmässä. Seppo Kononen Kuulumisia Pohjois-Savosta Pikku-Siilissä huomattiin, miten antoisaa pelimannienkin on viettää aikaansa päiväkodissa. Erkki Niiranen antoi välillä pienen päiväkotilaisenkin kokeilla, miltä viulu tuntuu kädessä. H iijjen Pelimannit perustettiin lähes kolmekymmentä vuotta sitten Pyhäjärven nuorisoseuran Nirunaru-tanhuryhmän säestäjäksi. Nirunarun silloinen vetäjä Seija Pesonen kokosi lauluryhmän tanhuajien avuksi ja teimmekin useita hienoja ohjelmakokonaisuuksia, joita esitettiin eri puolilla Ylä-Savoa ja Pohjois-Pohjanmaata. Sitten yhdistettiin lauluryhmä ja soittajat, jotka olivat säestäneet jo hieman aikaisemmin tanhuajia. Seija pyysi minua kokoamaan säestysryhmän, joka kulkisi Nirunarun mukana ja huolehtisi tahdeista. Aloimme Heikki Pylvään kanssa koota soittajia ja saimmekin kasaan hyvän joukon Pyhäjärveltä, mutta bassoa emme saaneet mistään. Lopulta nuorisoseura ja kulttuurilautakunta lupasivat rahoittaa basson puoliksi. Basso haettiin Jousisoitin Suihkoselta Haapavedeltä Timo Hannulan avustuksella ja Heikki alkoi opetella basson soittoa. Heti alusta lähtien kasasimme ohjelmistomme lähinnä tanhuajien tarpeita vastaavaksi, mutta pian nälkä alkoi kasvaa ja hankimme uutta ohjelmistoa, kuten irlantilaista musiikkia. Ryhmään ovat kuuluneet kiinteästi vantaalainen hanuristi Raimo Nummela ja kittiläläinen viulisti Heidi Zschauer . Raimo on ollut mukana Soitellen Suveen -tapahtumassa kouluttaen kaksirivisten ja viisirivisten soittajia, niin myös tänä vuonna. Hän ja Heidi ovat soittaneet aina mukanamme muun muassa Leksan Kevätsoitoissa Kittilässä ja Kaustisen Kansanmusiikkijuhlilla. Vuosien saatossa ryhmämme koko on vaihdellut, mutta kokonaan se ei ole sammunut missään vaiheessa. Soitimme aluksi Pyhäjärven nuorisoseuran pelimannien nimellä, joka turhan pitkänä lyhennettiin PyNssin Pelimanneiksi. Sillä nimellä soitimme pitkään. Vuonna 2011 perustimme oman yhdistyksen, Hiijjen Pelimannit ry.n. Sillä nimellä olemme soittaneet siitä asti. Isännöimme Soitellen Suveen -pelimannitapahtumaa tänä kesänä kahdeksatta kertaa. Vedämme myös karaoke-kerhoa, joka on hyvin suosittu. Mukana on usein myös kehityisvammaisia ohjaajineen. Kerhoa vetää allekirjoittanut Anna-Leena Järvisen kanssa. Hiijjen Pelimanneihin kuuluu pitkälle toistakymmentä jäsentä, mutta useimmiten esiinnymme 8-10 hengen ryhmänä. Esko Holappa Hiijjen Pelimannit Pyhäjärveltä
31 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016 Mistä on musiikki tehty? Musiikin teoriaa harrastajille ja kiinnostuneille kuuntelijoille Teksti: Roope Aarnio Piirros: Veera Juutinen osa 8 Tahtilajin ja iskualan käsitteet ovat keskeisiä asioita tyylin ymmärtämisen kannalta. Länsimaisen notaation myötä tahtilaji on noussut merkittävämpään asemaan, mutta samalla on syntynyt käytäntöjä, jotka osaltaan aiheuttavat hämmennystä eri tanssityylien kohdalla. Tahtilaji kertoo tahdinosien määrän yhdessä tahdissa. Ylempi numero osoittaa laskentayksikköjen määrän, kun taas alempi numero laskentayksikön aikaarvon. Esimerkiksi 3/4 -tahtilajissa on kolme tahdinosaa, jotka ovat 1/4 -nuotin mittaisia. Tahtilaji ei kuitenkaan kerro, mitkä tahdinosat ovat painokkaampia kuin toiset. Iskuala puolestaan kuvaa painollisen ja sitä seuraavan yhden tai kahden painottoman tahdinosan kokonaisuutta. Sitä voi käyttää määrittämään yhden tahdinosan sisäiset painotukset tiheämmissä aika-arvoissa, mutta usein termillä tarkoitetaan myös musiikin painotuksia tahdin aikana, niitä jolloin jalkaa poljetaan maahan. Nämä iskualan ja tahdin sisäiset painotukset liittyvät olennaisesti kansanmusiikin tyylipiirteisiin. • Tasajakoisessa rytmissä iskuala muodostuu yhdestä painollisesta ja yhdestä painottomasta tahdinosasta: 1+1, 1+1 (sottiisi, polkka, jenkka) • Kolmijakoisessa rytmissä iskualassa on yksi painollinen ja kaksi painotonta tahdinosaa: 1+1+1, 1+1+1 (valssi) • Kolmivaihtoisessa rytmissä on yksi painollinen iskuala, jota seuraa painoton ja painollinen iskuala kummassa järjestyksessä tahansa: 1+1+1, 1+1+1 (polska) tai 1+1+1, 1+1+1 (masurkka) • Kolmitasaisessa rytmissä kaikki kolme iskua ovat painollisia ja saman arvoisia: 1+1+1 (menuetti, polska) Suomenkieli on loistava työkalu iskualojen ajattelun ymmärtämiseen. Lyhyitä tavuja käyttämällä ja eri mittaisia yhdyssanoja muodostamalla saa hyvän tuntuman iskualoihin, esim. valssi (o-ma-ko-ti-ta-lo) tai masurkka (Mi-kä ko-ti-ta-lo?). Näitä sanoja on myös hauska keksiä itse. Masurkassa iskualoja on kaksi per tahti. Ensimmäinen iskuala on lyhyt, jälkimmäinen pitkä tai kahden iskualan mittainen. Tahtilaji voisi siis oikeastaan olla 1/4 + 2/4. Sottiisi, polkka, humppa yms. ovat tasajakoisia, jolloin tahdin aikana on kaksi painollista iskualaa (2/4). Yhden tahdinosan sisällä iskuala on myös tasajakoinen, eli painotus on ensimmäisellä kahdeksasosalla voimakkaampi. Vähiten painotetut kuudestoistaosat jäävät heikoille tahdinosille. Iskualan rytmiä voi hyvin kuvata vaikka sanoilla: ko-ti-ta-lo, pi-ka-ve-ne. Polskia on kolmitasaisia ja kolmivaihtoisia. Valtaosa suomalaisista polskista on kolmitasaisia, jolloin kaikki iskualat ovat painotettuja. Jalkaa voi siis polkea joka iskulla. Kolmivaihtoisissa polskissa jalkaa poljetaan 1. ja 3. iskuilla, toisen iskun ollessa vähemmän painotettu. Iskualojen ja tahtilajien pariin kannattaa uppoutua. Silloin havainnoi paremmin rytmityyppien ominaisuuksia, ja kansanmusiikin tyylin omakohtainen ymmärrys syvenee. Tahtilaji ja iskuala Iskuala voi näkyä nuottikuvassa, mutta nuotti voi myös johtaa harhaan. Esimerkiksi valssin kolmijakoinen iskuala muodostuu yhdestä painollisesta tahdinosasta, jota seuraa kaksi painotonta. Nykyään valssi kirjoitetaan lähes aina 3/4 tahtilajiin, jolloin nuottikuva antaa hieman eri käsityksen kuin kuulokuva. Kaikki kolme tahdinosaa näyttävät täysin samanarvoisilta ja yhtä painokkailta, koska kahdeksasosat palkitetaan alkamaan joka iskulta (tahdinosalta). Tällöin nuottikuva näyttää kolmitasaiselta vaikka pitäisi olla kolmijakoinen. Aikoinaan enemmän käytetty tapa kirjoittaa valssit 3/8-tahtilajiin saattaisi olla monissa tapauksissa selkeämpi, koska silloin yhden tahdin nuotit voisi sitoa kaikki saman palkin alle. Visuaalinen ilme vastaisi ehkä paremmin kuulokuvaa, kun iskualan painollinen tahdinosa on yhteenpalkitettujen nuottien ensimmäinen. Iskuala esimerkkejä Sottiisi/polkka Valssi (kuten nykyään kirjoitetaan) Valssi (kuten se tanssin mukaan painotetaan ja kuten sen voisi kirjoittaa) Masurkka Polska/menuetti/poloneesi
32 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016
Toukokuu Sepän soitto 27.-29.5. Mäntsälä Sunnuntain pääjuhlassa esiintyvät muun muassa Tallari, Okra Playground, Sakarat laulupelimannit, Mäntsälän tanhuajat, Mallusjoen kansantanssijat, Mäntsälän Harmonikat. www.sepansoitto.fi Maailma kylässä 28.-29.5. Helsinki Viime vuoden tuotannoksi valittu kaupunki poikkitaiteellinen kulttuurifestivaali tarjoaa yleisölle musiikin ja monipuolisen asiaohjelman lisäksi muun muassa työpajoja ja katutaidetta. www.maailmakylassa.fi Pispalan sottiisi 8.-12.6. Tampere Katso sivu 3. www.sottiisi.net Kesäkuu Soitellen Suveen 10.-12.6. Pyhäjärvi Kahdeksatta kertaa järjestettävään pelimannitapahtumaan saapuu muun muassa Haaparanta-Tornion alueella toimiva Gräns Glang/Rajan Ääni-kuoro. www.ppkyhdistys.net Munnaritreffit ja Huuliharpunsoiton SM-kilpailut 10.-12.6. Hartola Munnaritreffeillä haetaan Suomen parhaita huuliharpunsoittajia kuudessa sarjassa. www.suomenhuuliharpistit.fi Palkeiset 11.-12.6. Alastaro Viime vuonna elvytetyssä tapahtumassa on yhteissoittoa, ryhmien esityksiä ja vapaata soitantaa sekä Varsinais-Suomen vuoden kansanmuusikon julkistaminen. www.vskamu.fi GraniFolk 17.-19.6. Kauniainen Katso sivu 50. www.granifolk.fi Seurasaaren juhannusvalkeat 24.-25.6. Helsinki Nostalginen kaupunkijuhannus Helsingissä. Juhannusperinteitä, suuria tunteita, kesäyön taikaa jo vuodesta 1954! www.seurasaarenjuhannusvalkeat.fi Musiikkijuhla Sommelo 29.6.-3.7. Kuhmo Kuhmossa ja Vienan Karjalassa pidettävien konserttien lisäksi ohjelmassa on taidenäyttelyitä, elokuvaa, stand upia, seminaareja ja kursseja. Harvoja tilaisuuksia kuulla Sväng-yhtyeen Sibelius-konsertti. www.sommelo.net Haapavesi Folk Music Festival 27.6.-2.7. Haapavesi Musiikkimatka Varsovan ja Lissabonin kautta Nashvilleen ja takaisin. 27. kertaa järjestettävä festivaali tarjoilee tulevana kesänä monipuolisen musiikkikattauksen kaikelle kansalle. festivaalin alla 100. folkkurssi Haapavedellä! www.haapavesi.fi Heinäkuu Finlandssvensk spelmansstämma 1.-3.7. Lovisa Suomenruotsalaisten pelimannien vuotuinen suurtapahtuma. www.spelmansforbundet.fi Siilifolk 4.-9.7. Siilinjärven torilla Katso sivu 30 www.siilifolk.com Sata-Häme soi 5.-10.7. Ikaalinen Sata-Häme Soi kunnioittaa kahta suomalaisen harmonikan mestaria, Lasse Pihlajamaata ja Onni Laihasta, joiden syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta. Ohjelmassa harmonikansoittajien terävin kärki ja viihteen ykkösnimet. Kansainvälistä väriä tuo speed-balkan-boogie -yhtye Farmers Market Norjasta. www.satahamesoi.fi Truban laulaja-lauluntekijäfestivaali 8.-9.7. Kokkola Lauluntekijät kokoontuvat Kokkolaan neljättä kertaa. www.facebook.com/trubary Kihaus Folk 8.-9.7. Rääkkylä Kotoiseksi ja tunnelmalliseksi koko perheen juhlaksi itseään kutsuva Rääkkylä tarjoaa mainion musiikkikattauksen. Mukana Pekko Käppi & K:H:H:L, Anssi Kela, Timo Alakotila & Karen Tweed ja erityisen kiinnostava on Jarkko Martikaisen ja Haaga Folk Machinen yhteisesiintyminen. www.kihaus.fi 49. Kaustinen Folk Music Festival 11.-17.7. Kaustinen Pelimannit ovat Kaustisten kansanmusiikkijuhlien sydän. Sadat esiintymiset tarjoavat jokaiselle jotakin kymmenillä pelimannilavoilla. Ammattilaisesiintyjät edustavat maailmanmusiikin kirkkainta kärkeä. Tänä vuonna erityisteemana puhaltimet, maakuntateemana Kainuu ja vuoden yhtyeenä Piirpauke. www.kaustinen.net Kihveli Soikoon 15.-17.7. Hankasalmi Skifflemusiikin ystävät kokoontuvat Werner Brosin isännöimälle hyvän tuulen festivaalille Hankasalmen rautatieasemalle. Jos eivät kaikki yhtyeet skiffleyhtyeitä olekaan niin vähän sinne päin. www.kihvelisoikoon.com Folkmusiken i Houtskär 16.-17.7. Houtskär Kansanmusiikkia kauniissa saaristossa. Lorenz Brunnsberg 044 3063 175 Iniö-folk 29.-31.7. Iniö Pieni ja sympaattinen Seppo Bruunin luotsaama folkfestivaali Iniön saarella. Leppoisaa menoa. www.facebook.com/IniöFolk Elokuu XI Kansainväliset kansantanssijuhlat Riihimäellä 2.-7.8. Riihimäki Kansantanssin riemuvuoden juhlinta jatkuu Riihimäellä. Vieraita saapuu ainakin Irlannista, Unkarista, Saksasta ja Italiasta. www.kansantanssijatriihimaki.fi Eteläpohjalaiset Spelit 5.-7.8. Ilmajoki Huuliharpun-, vähärivisten hanurien ja mandoliininsoittokilpailujen lisäksi eteläpohjalaisen kansanlaulun kilpailu ja kymmeniä konsertteja. www.spelit.fi Wiinit Pelimannit 5.-7.8. Birknäs, Parainen Festivaalin päätapahtuma pidetään merenlahden rannalla, satavuotiaassa Birknäsin nuorisoseurantalossa ja sen piha-alueilla. Tänä vuonna erityisasemassa harmonikka. www.nilsbynpelimannit.fi Faces 6.-7.8. Fiskars Faces Goes Fiskars! Faces Reborn uudessa paikassa, uudistetulla konseptilla Fiskarsin Ruukkikylässä. Monipuolisessa ohjelmassa esiintyjiä Valma ja Varsinaisista Punaiseen Lankaan, N.A.S.U:sta Svatja Vatraan. www.faces.fi Etno-Espa 8.-18.8. Helsinki Kymmenen päivää tasokasta kansanmusiikkia Helsingin sydämessä. www.etno-espa.fi Ijahis idja –alkuperäiskansojen musiikkitapahtuma 19.-21.8. Inari Vuoden Wäinö tittelin Folklandialla pokannut alkuperäiskansojen festivaali Ijahdis Idjan vetonauloina elektronista saamelaismusiikkia tekevät Ylva ja Ágy. www.ijahisidja.fi Kesäfestivaalitärppejä 33 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016 Ju ho Ku va Pe tr i Jo ke la
34 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016 T utkimuksen aineisto koostuu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston, Kansanperinteen arkiston sekä Kansanmusiikki-instituutin arkiston äänitteistä. Nauhojen luetteloinnin jälkeen keskityn tutkimaan, löytyykö Etelä-Pohjanmaalta yhtenäistä tai mahdollisia alueellisia kansanomaisia viulunsoittotyylejä. Aineiston kartoittamisen ja tyylitutkimuksen lisäksi tutkimushankkeeseen kuuluu aineiston pohjalta syntyviä taiteellisia kokonaisuuksia, äänitteitä ja opetusmateriaalin tuottamista. Tutkimuksen taustalla vaikuttaa vahvasti vuonna 2011 Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa tarkastettu taiteellinen tohtorintutkintoni Mutkankiverä – sukellus suomalaiseen pelimanniviulismiin. Tohtorintutkintoon kuulunut viiden konsertin sarja keskittyi pitkälti eteläpohjalaiseen viulupolskaan ja sen pohjalta syntyneeseen uuteen musiikkiin. Tutkintoprosessin aikana työskentelin paljon arkistoäänitteiden parissa ja sen myötä syntyi kiinnostus syventyä eteläpohjalaisiin arkistotallenteisiin tarkemmin. Eteläpohjalaiset nuottijulkaisut Julkaisuja, tutkimuksia ja opetusmateriaalia eteläpohjalaisten pelimannien pohjalta on tehty valitettavan vähän huolimatta siitä, että Etelä-Pohjanmaa tunnetaan viuEteläpohjalainen kansanomainen viulunsoittotyyli Onko sitä olemassa? Piia Kleemola-Välimäki Heinäkuussa 2015 alkanut tutkimusprojektini Eteläpohjalaisen pelimanniviulismin tutkimushanke keskittyy alueen kansanomaisen viulunsoittotyylin tutkimukseen. Kolmevuotisen tutkimushankkeen tarkoituksena on kartoittaa kaikki kolmesta tärkeimmästä suomalaisesta kansanmusiikkiarkistosta löytyvät eteläpohjalaiset viuluäänitteet. Eemeli Risku Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla 1968. Ka ns an m us iik kiins titu ut ti, Le o To rp pa .
35 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016 lupelimannien maakuntana ja alueelta on tallennettu runsaasti materiaalia. Eteläpohjalaisten viulupelimannien soitteita on julkaistu yksittäisissä nuottikirjoissa, muun muassa Erkki Ala-Könnin toimittamat Ilmajoen ja Jalasjärven nuottikirjat, Aatos Rinta-Kosken toimittamat Kauhajoen nuottikirjat I ja II sekä Ritva Talvitien toimittama Erkki Metsäpellon nuottikirja. Yksittäisiä eteläpohjalaisilta viulisteilta tallennettuja kappaleita on myös Matti Mäkelän toimittamassa Polskan parhaita -kirjassa. Talvitien ja Mäkelän toimittamissa nuottikirjoissa on mukana myös arkistotallenteita sisältävä cd-levy, mikä on erittäin tärkeää pelimannien soittotyylin oppimisen kannalta. Edellä mainituissa julkaisuissa soittotyyliä kuvaillaan tarkemmin ainoastaan Erkki Metsäpellon nuottikirjassa. SKS:n ääniteaineisto Eteläpohjalaisen pelimanniviulismin tutkimushankkeen ensimmäisessä vaiheessa olen keskittynyt Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston ääniteaineistoon. Arkistosta löytyi yhteensä 664 viulusävelmää, joista sooloviulukappaleita on 477. Sooloviulusävelmät valikoituivat tarkemman tutkimuksen kohteiksi, koska niistä pystyy parhaiten erottelemaan tyylillisiä elementtejä. SKS:n sooloviulusävelmät on tallennettu 19 eri pelimannilta vuosina 1935-1964. Joiltakin soittajilta on äänitetty vain yksi sävelmä, toisesta ääripäästä löytyvät kauhajokinen Eemeli Risku (140 sävelmää) ja evijärveläinen Iivari Hautala (166 sävelmää). Tanssilajeista suosituimmat ovat polska, valssi ja polkka, joita kutakin on arkiston äänitteissä noin 110 kappaletta. Maantieteellisesti SKS:n aineisto painottuu kahdelle toisistaan etäällä olevalle alueelle. Läntisellä EteläPohjanmaalla sijaitsevalta Suupohjan alueelta on tallennettu 146 sävelmää. KeskiPohjanmaan rajalla, Etelä-Pohjanmaan koillisnurkassa sijaitsevan Järviseudun alueen pelimannien soitteita on aineistossa 257 kappaletta. Tutkimuksen tässä vaiheessa SKS:n aineiston pohjalta vaikuttaa siltä, että varsinaista yhtenäistä eteläpohjalaista viulunsoittotyyliä ei ole olemassa. Pelimannien soittotyyleissä vaikuttaa olevan eroavaisuuksia jo lähikuntienkin alueilla (esimerkiksi evijärveläisen Iivari Hautalan ja vimpeliläisen Niilo Elglandin soittotavat eroavat paljon toisistaan) eli soittotyyli on vahvasti pelimannikohtainen asia. Sen sijaan sekä yhteistä että alueellista ohjelmistoa löytyy selvästi. Pelimannien ohjelmistossa on tutkimusaineistossa alueellisia eroja esimerkiksi Suupohjan alueen (Eemeli Risku ) ja Järviseudun (Iivari Hautala, Eemeli Nurmela, Niilo Elgland) alueen pelimannien välillä. Haudanmaan polska kolmen pelimannin tulkintana Soittotyyliä tutkiessani olen kiinnittänyt huomiota muun muassa seuraaviin soittoteknisiin tai tulkinnallisiin seikkoihin: muuntelu, jousen käyttö, puntitus, vapaiden kielten ja pariäänten käyttö, intonaatio ja koristelu. Samasta sävelmästä löytyneet eri pelimannien soittamat versiot ovat olleet paras tapa päästä vertailemaan eroavaisuuksia soittotyylissä. Seuraavassa esimerkissä vertailen kauhajokisen Eemeli Riskun (1880-1970), evijärveläisen Eemeli Nurmelan (1893-1967) ja evijärveläisen Iivari Hautalan (1897-1959) soittamia versioita Haudanmaan polskasta. Riskun versio on tallennettu vuonna 1958, Nurmelan v. 1956 ja Hautalan Morsuuspolskan nimellä soittama versio vuonna 1956. Riskun ja Nurmelan versiot kappaleesta ovat hyvin lähellä toisiaan. Molemmat pelimannit soittavat vahvalla imulla kieleen ja käyttävät 16-osanuoteissa pääosin 2+2 –kaaritusta. Risku soittaa kappaleen niin intensiivisellä otteella, että ääni jopa särkyy paikoitellen. Hän myös aksentoi vahvasti sekä vetoettä työntöjousen vaihdot niin, että se vaikuttaa vahvasti 16-osanuottien fraseeraukseen. Risku ei koristele soittoaan lainkaan, eikä myöskään käytä vapaita kieliä. Riskun sävelpuhtaus vaihtelee selkeästi asteikon 3. ja 7. sävelen kohdalla. Eemeli Nurmela soittaa Riskuun verrattuna laulavammin ja keveämmällä soinnilla. Jousen ote kieleen on silti vahva, mutta Riskuun verrattuna Nurmela käyttää pidempää jousta. Nurmela käyttää pieniä korukuvioita ja nappaa välillä vapaan kielen soimaan melodian oheen, erityisesti fraasin lopussa. Iivari Hautalan esitys eroaa Riskun ja Nurmelan versioista enemmän. Kappaleen melodia on erilainen sekä aettä b-osien lopuissa. 16-osanuottien jousituksessa Hautala käyttää pääosin 2 yhteen, 2 erikseen –kaaritusta. Hautalalla on irtonaisempi ote kieleen ja hän käyttää runsaasti nopeita ja teräviä korukuvioita. Vapaita kieliä Hautala hyödyntää muutamia kertoja osien lopuissa. Parhaan kuvan pelimannien soittotyylien erosta saa nuotinnoksen sijaan videotallenteelta. Eemeli Riskun, Eemeli Nurmelan ja Iivari Hautalan soittamat versiot Haudanmaan polskasta sekä niistä tehdyt nuotinnokset kokonaisuudessaan löytyvät Kansanmusiikki-lehden internetsivulta www.kansanmusiikki-lehti.fi. Tutkimuksen etenemistä voi seurata blogista, joka löytyy osoitteesta www.uniarts.fi/blogi/ kiikka-iisakista-hiljaiseen-polskaan. Tutkimuksen taiteellisena tuotoksena syntyneen, arkistoäänitteitä, vanhojen pelimannimestareiden valokuvia ja sävelmien uusia tulkintoja yhdistävän Mestareiden jäljillä –konsertin seuraavat esitykset ovat ensi kesänä Kaustinen Folk Music Festival -tapahtumassa sekä Eteläpohjalaiset Spelit -kansanmusiikkijuhlilla. 5 34 34 34 44 44 44 &b Eemeli Risku I U I I . Haudanmaan polska &b Eemeli Nurmela U . &b Iivari Hautala . . . 3 &b I I F I &b . 3 &b . . 3 œ œn œ# œ œ œ œ œ œ œ œ# œ œ œ œ œ œ œ œ œn œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ# œ œ œ œ œ œ œn œ œ œœ œn œ# œ œ œ œ œ œ œ œ# œ œ œ œ œ œ œ œ œ œn œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ# œ œ œ œ œ œ œn œ œ œj œœ œn œ# œœ œ œ œ œ œ œ œ# œ œ œ œ œ œ œ œ œ œn œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ# œ œ œ œ œ œ œn œ œ œ œn œ# œ œ œ œ œ œ œ œ# œ œ œ œ œ œ œ œ œn œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ# œ œ œ œ œ œ œn œ# œ œ œ œ œ œ œ œ# œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ# œ œ œ œ œœ j ‰ œ œn œ# œ œ œ œ œ œ œ œ# œ œ œ œ œ œ œ œ œ œn œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ# œ œ œ œ œ œ Haudanmaan polska
36 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016 Ohjelmahaku kaudelle 2017–2018 Suomen merkittävin kouluja päiväkotikonserttien järjestäjä Konserttikeskus järjestää syksyllä 2016 jälleen ohjelmahaun. Haku koskee lukuvuoden 2017– 2018 ohjelmistoa. Ohjelmaehdotuksia tehtäessä on syytä ottaa huomioon, että pääosa Konserttikeskuksen konserteista järjestetään peruskouluissa (1.-9. luokat) ja että esiintyjäryhmät koostuvat useimmiten 2-4 muusikosta. Hakuaika päättyy 30.11.2016. Lisätietoja Konserttikeskuksen nettisivuilla www.konserttikeskus.fi Mitä kertoisit kotiseudustasi musiikin keinoin? Kalevalaseura, Konserttikeskus ja Suomen Kotiseutuliitto haastavat musiikkialan taiturit ja kekseliäät käsikirjoittajat ideoimaan koulukonsertteja omasta kotiseudustaan. Ohjelmakilpailun tavoitteena on saada Konserttikeskuksen ohjelmistoon korkeatasoisia esityksiä, joiden ensisijaisena kohderyhmänä ovat peruskoulun oppilaat (1.–9. luokat). Kilpailu liittyy vuonna 2017 vietettävän itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlintaan, jonka teema on Yhdessä. Hakuaika päättyy 15.9.2016 Lisätietoja Konserttikeskuksen nettisivuilla www.konserttikeskus.fi -ohjelmakilpailu -ohjelmakilpailu Kotiseudun tarinoita ALA-KÖNNIKANSANMUSIIKKILINJA 29.8.2016 – 19.5.2017 KAUSTISEN EVANKELINEN OPISTO Lisätiedot ja hakulomakkeet Kaustisen Evankelinen Opisto Opistontie 30, 69600 Kaustinen 040 090 2087 toimisto@kaustisenopisto.fi www.kaustisenopisto.fi Kansanmusiikkia, soivaa perinnettä, ammattilaisten johdolla, upeassa musiikkiympäristössä. NYT HAKU KÄYNNISSÄ!
37 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016 Suomen Kansanmusiikkiliitto järjestää Nummelan Päivölässä 4.-10.7.2016 Ethno Finland -musiikkileirin jo toista kertaa. Leiri on suunnattu noin 16-30-vuotiaille tai muuten nuoriksi itseään pitäville musiikin harrastajille ja ammattilaisille. Ethno on kansainvälinen konsepti, jossa eri maista tulevat nuoret kohtaavat ja pääsevät tutustumaan toistensa musiikkikulttuureihin. Tänäkin kesänä Ethno-leirejä järjestään Suomen lisäksi 14 eri maassa ympäri maailman. Leirin opettajana toimiva Antti Järvelä on monessa liemessä keitetty kansanmuusikko ja persoonallinen pelimanni. Tällä hetkellä hän pyörittää muun muassa Suomen suurinta pelimanniorkesteria Orivesi All Starsia, jonka ikäjakauma on peräti 7-80 vuotta. Ethno Finland on suunnattu nimenomaan nuorille, sillä monesti perinteisemmät koko perheen kansanmusiikkitapahtumat eivät heitä tavoita. – Ethno antaa nuorille muusikoille mahdollisuuden kehittyä musiikillisesti, luoda kansainvälisiä suhteita ja ennen kaikkea pitää hauskaa, Antti Järvelä kertoo. Viikkoon mahtuu musisoinnin lisäksi paljon muutakin. Viime vuoden leirillä esimerkiksi järjestettiin ruokateemapäiviä, vierailtiin läheisessä sepän pajassa ja vietettiin iltaa saunoen ja uiden. – Päiviin on tarkoituksella jätetty sekä ohjattua että omaa vapaa-aikaa, jotta osallistujilla on aikaa tutustua, jamitella keskenään ja nauttia Päivölän upeasta miljööstä, Antti Järvelä huomauttaa. Edellisvuoden leiriläinen ja Suomen Kansanmusiikkiliiton tapahtumien innokas kävijä Veera Kuisma kehuu Ethno Finlandin tunnelmaa: ”Ihan mahtavaa kun pääsee tutustumaan oman ikäisiin, kansanmusiikista innostuneisiin ihmisiin ja eri maiden kansanperinteisiin”. Ethnon peruspilareita ovat yhteissoiton riemu ja kunnioitus muita kulttuureja kohtaan. – Ethnossa jokainen saa tuoda palan omaa kulttuuriaan yhteiseen käyttöön. Parhaimmillaan herää uteliaisuus eri kulttuureita, mutta myös omia juuria kohtaan, Antti Järvelä iloitsee. Ilmoittaudu 4.6. mennessä osoitteessa: www.kansanmusiikkiliitto.fi/ethno-finland-2016 Hinta: 310€ (sisältää opetuksen ja täysihoidon) Lisätietoja: ethnofinland@gmail.com www.facebook.com/ethnofinland Vilma Talvitie/Ethno-tiimi Pääsiäistä voi viettää kotona sukulaisten ja ystävien kanssa syöden mämmiä, suklaata ja pashaa – tai sitten sitä voi viettää tuttujen ja tuntemattomien kanssa tanssien ja soittaen. Niin minä tein Nordring-kurssilla Lahden Nastolassa. Nordlek on pohjoismainen kansantanssin ja -musiikin suurtapahtuma, joka järjestetään joka kolmas vuosi. Nordlekien lisäksi pidetään lapsille suunnattua Barnlekiä ja nuorille Nordringiä. Tällä Nordring-kurssilla jaettiin omaa kansanperinnettä suomalaisten, ruotsalaisten, suomenruotsalaisten, norjalaisten, tanskalaisten ja islantilaisten nuorten kesken. Yhteisenä kielenä toimi pääosin ruotsi, mutta koska islantilaiset eivät juurikaan ymmärtäneet sitä ja me suomalaiset vaihdoimme tahtomattammekin englantiin, oli kielija varsinkin murresekoitus kattava. Koko kurssin ajan monelle tulikin puhuttua sitä “väärää” kieltä. Päivät kuluivat hauskaa pitäessä ja myös tutustuessa Lahden kaupunkiin. Bussija kävelymatkat sujuivat mukavasti lauleskellessa kappaleita omista maista.Vaikka kurssilla sattui monia väärinymmärryksiä johtuen kulttuurija kielieroista, oli kaikilla loppujen lopuksi vain hauskaa. Kaikkia yhdisti rakkaus kansanmusiikkiin ja -tanssiin. Vaikka nykyään kansanmusiikkiakin yhdistellään huolettomasti ja rajoitta muihin musiikkityyleihin, soitimme koko kurssilla jotakuinkin ainoastaan perinteistä tanhumusiikkia eri maista. Vaikka kansanmusiikin jatkuva uudistuminen ei ole lainkaan huono asia, oli virkistävää olla kurssilla, jossa ei ollut epäselvää onko musiikki kamua vai poppia vai jotain ihan muuta. Koska kurssi oli suhteellisen pitkä, oli hyvin aikaa tehdä muutakin kuin tanssia ja soittaa. Jokainen maa esitteli omia pääsiäisperinteitään ja muuta kulttuuria. Koristelimme pääsiäismunia ja etsimme suklaamunia sekä leikimme ja pelasimme. Arvoituksia leirillä tuli mietittyä myöhään yöhön saakka. Saimme myös maistiaisen suomalaisesta folkjam-tanssiliikuntamuodosta, joka on viime aikoina kasvattanut suosiotaan. Kaiken kaikkiaan kurssilla tuli tehtyä paljon kaikenlaista ja samalla kerättyä parikymmentä uutta kaveria. Monet osallistujista olivat olleet Nordring-, Nordlektai Barnlek-kursseilla aikaisemminkin ja olivat ehkä tavanneetkin toisensa aikaisemmin, mutta minulle kurssi oli ensimmäinen laatuaan. Olen iloinen osallistumisestani, sillä mikäpäs sen parempi tapa viettää pääsiäistä, kuin jamitella, tanssahdella ja saunoakin pitkälle iltaan hyvässä seurassa. Veera Kuisma Toisenlainen pääsiäinen Nordring-kurssilla Ethno Finland 2016 kokoaa nuoret muusikot Nordring-kurssi tutustumassa Lahden hyppyrimäkiin. Pohjois-Pohjanmaan kansanmusiikkiyhdistys järjestää avoimen kansanmusiikkiaiheisen sävellyskilpailun 1. Sarja instrumenttisävellys 2. Sarja kansanmusiikkityylinen lasten laulu 3. Sarja kansanmusiikkityylinen laulu Lisätietoja www.ppkyhdistys.net tai Unto Kukka unto.kukka@pp.inet.fi 0407217987 Reijo Kossi reijo.kossi@pudasjarvi.fi 0400138026 Esko Holappa eskojuhani.holappa@gmail.com 0400226172 La ur a El or an ta
38 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016 Muistoissamme Musiikin ja suomalaisuuden ystävät kokoontuivat 23.4. muistelemaan ja kunnioittamaan Bob Oravaa jonka kitara ja laulu vaikenivat lopullisesti maaliskuun alussa pitkän sairauden jälkeen. Vaikka Bob syntyi Kanadassa, suomalaisuus sykki hänen sydämessään ja vanhempien kotimaa ja kulttuuri vetosivat aina. Etenkin suomalainen musiikki. Ensin hän tutustui vanhaan tanssimusiikkiin ja kun siirtolaisaallot saapuivat 1950-luvulla, hän tutustui suomalaiseen iskelmämusiikiin Tapio Rautavaarasta Olavi Virtaan. Samalla kun hän syventyi Kanadan folkmusiikkiperinteeseen, hän rupesi etsimään perinteistä kansanmusiikkia Suomesta. Purpurit-tanhuryhmän kautta hän tutustui esimerkiksi Konstan Jylhän säveliin. Kun Purpurit järjesti tanhukursseja, organisoi Bob työpajat pelimanneille. Sibelius-Akatemiasta kävivät opettajina muun muuassa Pekka Pentikäinen , Juhani Näreharju ja Markku Lepistö . Bob tutki lähes sata vuotta vanhoja nuottikirjoja löytääkseen uutta materiaalia, joka hänen mielestään oli säilyttämisen arvoista. Hänen työtään arvostettiin ja kunnioitettiin. Bobin musiikkiuran kohokohtia olivat esiintymiset Kaustisella vuosina 1992, 2003 ja 2009, sekä Nordlek-juhlissa Lahdessa vuonna 2009. Hänen muistokseen on perustettu Scholarship for Music Studies In Memory of Robert Dennis Orava -stipendi. Finland House Society Vancouverissa valvoo ohjelmaa joka auttaa syntyperältään suomalaisia oppilaita lukionjälkeisessä koulutuksessa. And so the music lives on! Raija Orava Bob Orava, suomalaisen kansanmusiikin ja kulttuurin edistäjä Kanadassa Pidetty muusikko, musiikinopettaja, sovittaja Pentti Sjöroos nukkui pois 80-vuotiaana vakavan, lyhyen sairauden murtamana 25.12.2015. Sjöroosin elämä oli osa Suomen historiaa ja kulttuurin muutosta. Hän näki pienenä poikana Hämeessä 2. maailmansodan, Suomen jälleenrakentamisen, lavaja ravintolatanssien kultakauden, musiikkiopistojen kehittymisen teknologian ja aivotutkimuksen aikakauteen. Sjöroos oli laaja-alainen muusikko, joka taisi kansanmusiikista klassiseen, jazzista tanssimusiikkiin ja juutalaisesta klezmermusiikista lastenlauluihin. Hän oli myös syvällisesti perehtyvä musiikintutkija sekä ennakkoluuloton tieteen ja yhteiskunnallisten aiheiden seuraaja. Sjöroos oli lahjakas sekä urheilussa että musiikissa. Musiikki vei voiton nuoren miehen elämässä, mutta urheilu ja liikunta säilyivät hänen elämässään: vielä 79-vuotiaana hän teki päivittäin pitkiä kävelyjä ja ui kesäisin meressä joka päivä. Sjöroos alkoi musiikin ensiopinnot teini-iässä kanttorin opastuksella sekä opiskeli Valittujen Palojen kirjekurssista kitaran alkeita kotinsa yläkerrassa. Hän eteni taidoissaan nopeasti ja voitti Suomen Nuorison Kulttuuripäivien kilpailun 22 vuoden ikäisenä. Ensimmäinen orkesterinsa Carmenin hän perusti 17-vuotiaana. Myöhemmin hän esiintyi useassa orkesterissa eri puolilla Suomea muun muassa Olavi Virran , Tapio Rautavaaran , Irwin Goodmanin , Henry Theelin , Eila Pienimäen , Eija Sinikan , Anita Hirvosen , Markus Allanin ja Taisto Saaresahon kanssa. 1960-luvulla hän toimi kansantanssisäestäjänä Kreikassa, Ruotsissa ja Espanjassa. Sjöroos oli luonteeltaan utelias ja asioihin keskittyvä, mutta myös ujo ja herkkä. Nuorena hän kieltäytyi tarjotusta opiskelupaikasta Hämeenlinnan musiikkiopistossa ujouttaan. Hän harjoitteli jatkuvasti itse ja otti yksityistunteja muun muassa Lasse Pihlajamaalta . Sjöroos muutti Helsinkiin mentyään naimisiin vuonna 1969. Sjöroos keskittyi klassisen musiikin opiskeluun Helsingin konservatoriossa 70-luvulla aineinaan piano, teoria ja säveltapailu. Ravintolamuusikkona hän jatkoi vuoteen 1978 ja siirtyi sen jälkeen musiikinteorian ja -säveltapailun opettajaksi sekä lehtoriksi Lohjan musiikkiopistoon ja Itä-Helsingin musiikkiopistoon. Harmonikansoitonopettajana hän toimi Lohjan työväenopistossa sekä musiikin tuntiopettajana yläasteilla ja lukioissa Helsingissä. Koska ravintolamuusikkojen kuulon suojaamista ei tunnettu Sjöroosin nuoruudessa, hän joutui jäämään sairaseläkkeelle 50-vuotiaana kuulovamman vuoksi. Hän kuitenkin jatkoi aktiivista musiikin tutkimista, sovittamista ja esiintyi vapaaehtoisena useissa kokoonpanoissa. Sjöroos jäi kaikille mieleen aitona herrasmiehenä, nöyränä ja vaatimattomana. Hän oli omistautunut musiikille ja vielä vakavassa sairaudessaankin soitti Bachin inventioita ja kehitti musiikin pedagogiikkaa. Margit Sjöroos tytär Pidetty muusikko ja opettaja Pentti Sjöroos
41 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016 Olarin Musiikki myi kansanmusiikki levyvarastonsa Suomen Kansanmusiikkiliitolle O larin Musiikki on suomalaisen kansanmusiikin legendaarinen levyfirma, jonka Timo Närväinen perusti. – Olarin Musiikki perustettiin 1973 blues-levyjen maahantuontia varten. Työskentelin Discophonessa (nykyisin Universal Music), joka julkaisi muun muassa Konsta Jylhän menestyslevyt. 70-luvun lopussa kansanmusiikkilevyjen julkaisu loppui kuin seinään. Aloitin levyjen julkaisun, koska koin sen tärkeäksi, että uusia levyjä ilmestyy ja niitä soitetaan radiossa. Ehkä se oli vastapainona sille, että tein päivätyöni ulkomaisen kevyen musiikin parissa, kertoo Timo Närväinen yrityksensä synnystä. Hymyilevä Timo tuli tutuksi aktiivisena kansanmusiikkilevyjen julkaisijana pitkältä ajalta. Ensimmäinen julkaisu OMLP1 oli Kankaan pelimannien Aalonksi ja Emueli –lp. Sitten tuli Kaustisen Hääpelimannien Itkupolskasta pontikkapolkkaan. Kaiken kaikkiaan Olarin Musiikki on julkaissut 116 albumia ja 90 singleä. Pääosa tuotannosta on kansanmusiikkia ja laulelmia. Yhtiö oli 80-luvulla ja 90-luvun alussa ponnahduslautana monille merkittäville artisteille kuten JPP, Maria Kalaniemi , Troka ja Värttinä. Timo Närväisellä on aihetta ylpeyteen tuotannostaan, mutta mitkä olivatkaan hänen uransa tähtihetkiä? – On vaikea sanoa mikä on ollut tähtihetki. Jokainen levy on tavallaan se kun saa ensimmäisen painoksen käsiinsä. Konkreettisesti ehkä JPP:n tuplan (OMCD 15) valinta Yleisradion vuoden levyksi. Näin jälkeenpäin voi olla ylpeä, että on saanut julkaista kymmeniä ja taas kymmeniä korkealaatuisia levyjä. Tuotannossa on paljon kansanmusiikin klassikoiksi nousseita levyjä, jotka ajattomuudessaan ovat edelleen erittäin suosittuja. Saatavilla on vielä esimerkiksi Koinurien Yllätyspaartit, Pirnaleksen Parasta ennen, Niekun 3, Hannu Seppäsen Iloinen puutarhuri ja muita. Timo Närväisen mielestä hänen julkaisuistaan klassikoiksi nousee myös useita levyjä.– Klassikoksi jääneitä on lähes mahdotonta luetella, koska mukana on sellaisia nimiä kuin Kankaan Pelimannit, JPP, Maria Kalaniemi, Värttinä, Pentti Rasinkangas , Koinurit, Pirnales, Niekku, Anna-Kaisa Liedes ja Troka vain muutaman mainitakseni. Ehkä kaikkein ainutlaatuisin levytys on ”Surutyö”, missä tunnelataus on järisyttävä eikä vastaavaa levyä ole Suomessa tehty. Klassikoksi jääneitä levyjä on tullut julkaistua kymmeniä. Olarin Musiikin Facebook-sivuja näyttäisi ylläpitävän TT Purontaka. Miten hän liittyy yritykseen, ja onko Olarin Musiikilla vielä jotain toimintaa tulossa? – TT Purontaka on viimeinen artisti, jonka levyjä olen julkaissut. Yhteistyömme on kestänyt pääosin yli 20 vuotta. Hänen Tähtitaivas -levynsä on Olarin Musiikin suurin menestys – tosin vuodelta 1995. TT on todella ammattimuusikko ja aktiviinen uransa joka osa-alueella. – Olarin Musiikki ei tule julkaisemaan uusia levyjä. Digitaalijulkaisua odottaa tusinan verran vanhempia levyjä, mutta niiden masterointiin ei ole toistaiseksi varoja. Viime vuodet Olarin Musiikilla on ollut hiljaisempaa, ja tänä vuonna Timo Närväisen vakava sairastuminen toi tarpeen päästä eroon lopusta levyvarastosta. Suomen Kansanmusiikkiliitto tarjoutui ostamaan kaikki loput kansanmusiikkilevyt. Nyt Olarin Musiikin joitakin levyjä voi ostaa kolmen euron uloskantohintaan. Joistakin klassikoista ei haluttu maksaa tuottajalle vähempää kuin ennenkään, koska Suomen Kansanmusiikkiliitto halusi arvostaa Olarin Musiikin Timo Närväisen elämäntyötä. Levyjen hintahaarukka Suomen Kansanmusiikkiliiton putiikissa on siis 3-10 euroa. Liiton putiikista löytyy vielä 15 Olarin Musiikin tuotetta. Osta omasi ennen kuin loppuvat. Päivi Ylönen-Viiri Harmonikan huolto ja restaurointi 4 – 8 2 9 1 5 | v i l j o . m a n n e r j o k i @ v a p a a l e h d y k k a . n e t w w w. h a r m o n i k a n r e s t a u r o i n t i . n e t | w w w. v a p a a l e h d y k k a . n e t Tmi Viljo Mannerjoki Harmonikkojen huollot ja korjaukset , viritykset uusiin ja vanhoihin peleihin, restauroinnit vanhoihin harmonikkoihin, olka ja bassoremmit ja ergonomiset PasiProlantioremmit Naantali Timo Närväinen Muista Kansanmusiikki-lehden nettisivut: www.kansanmusiikki-lehti.fi Kaikkea ei löydy lehdestä, kuten Maestron ja Fiktion kiertuetarinaa.
42 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016 42 KANSANMUSIIKKI • 2• 2016 LEVYT Kansanmusiikki-lehti pyrkii huomioimaan mahdollisimman kattavasti Suomessa ilmestyvät alan julkaisut. Levypalstalle tarkoitetut levyt lähetetään osoitteella Kansanmusiikki-lehti, Halkosuontie 93 A, 00660 Helsinki. Kuunkuiskaajat: Revitty rakkaus S usan Ahon ja Johanna Hytin duo Kuunkuiskaajat edusti Suomea vuoden 2010 euroviisuissa. Nyt yhtye on julkaissut uuden levyn, jonka laulut Susan ja Johanna ovat tehneet itse. Kokonaisuus on tuotettu ainakin osin yhteisörahoituksella, ja muusikkoina mukana ovat mm. Topi Korhonen ja Miikka Huttunen, joka vastaa myös miksauksista. Erikoista on se, että julkaistessaan levyn Kuunkuiskaajat ilmoitti myös lopettavansa. Tämä on harmi, sillä uusi levy on laadukas ja toimiva. Kokonaisuus on koottu huolella, eri rytmilajeja on käytetty kiinnostavasti ja lauluosuudet soivat hienosti. Lisäksi melodiat ovat hyvin tarttuvia, mutta kuitenkin samalla persoonallisia. Tämä on juuri sitä musiikkia, jota olen jo pitkään kaivannut lisää musiikkikenttään. On suuren kummastuksen aihe, jos radiokanavat eivät ota Kuunkuiskaajia soittolistoilleen. Täydellinen levy ei ole. Sovituksissa ja miksauksissa on välillä sorruttu mahtipontisuuteen, joka syö laulusta voimaa. Myös tekstit olisi kannattanut käydä vielä läpi jonkun taitavan ammattitekstittäjän kanssa. Mutta yhteenvetona: raikas, omaperäinen ja tasokas äänite. Hannu Virtanen Sirkka Haavisto: Kuinka olen elänyt HRRSH15, 2015 E dith Piafin (1915–1963) musiikkia sisältävä, laulaja Sirkka Haaviston, haitaristi Riitta Kossin ja pianisti Timo Alakotilan tekemä levy on kuin kolmen muusikon yhdessä maalaama taulu. Musiikki hengittää samassa tahdissa, itkee samoja suruja, herjaa samoja epäkohtia. Levy onkin muodostunut yhdessä musisoiden ja kokeillen. Haaviston ääni on juuri oikea tulkitsemaan Piafin musiikkia. Hän maalaa taitavasti kaikkea sitä hurmosta, haikeutta, riettautta ja rosoa, joista nämä kappaleet muodostuvat Kossin ja Alakotilan viimeistellessä taideteoksen. Musiikissa on kaikkea eikä mitään liikaa. Haavisto tulkitsee suurimman osan lauluista suomeksi, joten ranskaa taitamattomatkin pääsevät nauttimaan näistä elämänmakuisista tarinoista. Ranskankieliset tulkinnat tuovat tuulahduksen laulujen alkuperäisiltä tapahtumapaikoilta. Ja tarinoistahan tässä musiikissa, joka piirtää kuvaa rakkaudesta, katujen ihmisistä ja kapakoiden hämäristä, on nimenomaan kyse. Kiitos loistavien muusikoiden, tämän levyn tarinoissa on helppo elää mukana. Arja Kangasniemi Outi Pulkkinen: Lemminkäinen Jumi-tuotanto Oy 2015, JUMI008 O n ihana rauhoittua yksin lauletun eeppisen runonlaulun pariin. Sillä Outi Pulkkinen aloittaa levynsä. Pulkkisen ääni on runolauluun sopivan pelkistetty, selkeä, suoraan ytimeen menevä. Voimaa, väriä ja ääni-improvisaatioirrotteluakin musiikista löytyy, mutta onneksi hyvällä maulla – tällä levyllä en kaivannut liikaa paisuttelua. Voiko tämän parempaa mindfulness-harjoitusta saada hektisen päivän lomaan? Levytetyssä runolaulussa on se hyvä puoli, että jos ei ensimmäisellä tai toisellakaan kerralla pysy kärryillä tarinassa, sitä voi joko seurata tekstivihkosta tai kuunnella yhä uudelleen. Samalla musiikista ehtii kuunnella nyansseja ja muuntelua sekä löytää uusia ulottuvuuksia. Kaikki levyn runot ovat perinteisiä, mutta sävelmissä on Pulkkinen pistänyt omatkin melodiansa peliin. Ja onnistuneesti onkin. Etenkin Kanteleen synnyn eleettömänä, mutta sisuksia riipivänä alkavasta melodiasta pidin kovasti, samoin jouhikkoirrottelusta Ruha&Muanitus. Nautin myös suunnattomasti siitä, miten tyylikkäästi Pulkkinen värittää lauluaan jouhikon kauniilla ja elävällä soinnilla. Arja Kangasniemi Arja Kastinen: Emanuel TempsCD05 O ta kantele, efektilaite, äänentoisto, hurjat reverbit ja... Ei hetkinen! Ota kantele ja vie se tilaan, jossa musiikki kuulostaa niin hurjalta, että lopputulos on sama. Itse tila on akustinen efektilaite parhaasta päästä. Arja Kastinen on ehdottomasti omia suosikkejani Suomen kanneltajien joukossa. Minimalistinen soitto imaisee aina mukaansa. Sointi ja kokonaisuus on se juttu, eikä niinkään yksittäiset kappaleet tai melodiat. Kaikki tuttu kastismaisuus on myös uudella levyllä, mutta uudessa ympäristössä. Välillä kanteleen sointi tuo mieleen ennemmin sirkkelisahat tai vihlovat hampaat, sitten laskeudumme taas heleään ihanaan sointimaailmaan. Mukana on aaveulinaa ja massiivisen pauhaavia crescendoja, mutta myös hiljaisuutta. Kastinen käyttää myös jousta, jolla saa kanteleesta hyvinkin rajuja äänitehoja. Maaginen tila, jossa tämä levy on äänitetty on Emanuel Vigeland Mausoleum Norjan Oslossa, yksi rajuimmista tiloista joissa olen ikinä kuullut musiikkia. Jälkikaiku on jopa 20 sekuntia pitkä, joten mistään tavanomaisesta kiltistä kaikuefektistä ei ole kysymys. Muusikko soittaa yhtä paljon itse tilaa kuin soitintaan. Tove Djupsjöbacka Kreeta-Maria Kentala: Side by Side Alba Records, ABCD 388 K reeta-Maria Kentalan barokkimusiikkia ja pelimannikappaleita yhdistävä viululevy tuntuu täysin luonnolliselta musiikilliselta kohtaamiselta. Muusikko pääsee kerrankin puhumaan vuorotellen omia pääkieliään. Kaustisen tytöstä on kasvanut kansainvälisen huipputason barokkiviulisti ja hän on kuin kala vedessä sekä Bachin partitoissa sooloviululle että kaustislaisessa ohjelmistossa, perinteisistä kappaleista Konsta Jylhään ja Wiljami Niittykoskeen. Kohtaamiset ovat erittäin tyylikkäästi suunniteltu ja on dramaturgisesti onnistunut ratkaisu tehdä siirtymiä molempiin suuntiin, kansanmusiikista taukoamatta barokkiin ja toisin päin, jotta kuulija pääsee yhä uudelleen yllättymään. Kentala on löytänyt todella hyviä kappalepareja. Arto Järvelän Riippusillan hambo on melodialtaan niin kiehtova että hetken ajan mietin, ollaanko Bachin vai Kaustisen maailmassa. Kuuluisan E-duuripreludin jatkoksi on löydetty polska joka alkaa lähes samalla melodia-aihiolla. E-duuripartitan Gavotte en Rondeau on ilmiselvä sottiisi. Kentala on soittimensa mestari ja yhdistää onnistuneesti tulkinnoissaan eri tyylit. Barokkikappaleissakin uskalletaan irrotella vähän rajummalla soittotyylillä ja kaustislaisista kappaleista löytyy perinteisen puntituksen lisäksi myös enemmän barokkimusiikkiin kumartavia tulkintoja, esimerkiksi Niittykosken polkkamasurkassa. Tove Djupsjöbacka
43 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016 43 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016 Mutaveijarit: Ympäri ämpäri! M utaa ja kuraa sekä merimakkara, norppa ja Matomies, niistä on Ympäri ämpäri-lasten levy tehty. Kuraa – sitä ei tämä levy kuitenkaan ole, vaikka sanoittajat ovatkin inspiroituneet rapakoista, vaan raikasta ja laadukasta lastenmusiikkia. Ympäri ämpäri on kahdeksanhenkisen Mutaveijarit-yhtyeen esikoislevy. Mutaveijareiden kokoonpano on saanut alkunsa Sibelius-Akatemian lastenmusiikkikurssilla 2013 ja musiikissa on kuultavissa kurssin vetäjien Soile Perkiön ja Eeva-Leena Pokelan vaikutus, vaikka Mutaveijarit tekevätkin lauluja omalla nuorekkaalla otteellaan. Mutaveijareiden moniäänistä laulua voisi verrata UtraBra:han, varsinkin Saimaannorppa-kappaleessa. 4ja 2-vuotiaat kuuntelijat pitivät kuulemastaan, erityisesti Matomies ja Läntsis vetosivat heidän musiikkimakuunsa huumorillaan. Vanhempien suosikkeja levyltä olivat mahtipontinen ja uudenaikainen kansanlaulu Jolla ja kaunis Sadepäivä. Joitain kappaleita olisi voinut vähän lyhentää, varsinkin, kun sanoituksen tehokeinona toimii usein toisto. Mutaveijareiden äänimaailma on niin visuaalinen ja teatraalinen, että jäämme innolla odottamaan live-esiintymisiä. Kaustisella nähdään! Inga Heikkilä Hannu Rahikainen: Vuoma-Pertin perintöä HRCD-2, 2016 K ittiläläisen Pertti Vuomajärven (1894-1969) monipuolinen ohjelmisto 1900-luvun alkupuoliskolta pääsee mestarilliseen käsittelyyn Hannu Rahikaisen uudella levyllä. Kolmerivisen soitosta tulkittuina sävelmät tuntuvat sopivan yhtä hyvin kaksiriviselle. Vuomajärvi oli niin paljon ammattisoittaja, että hänen henkilötodistuksessaan luki ammatin kohdalla ”soittaja”. Rahikainen puolestaan on voittanut Suomen pelimannimestaruuden kaksirivisen soitossa vuonna 2009. Vuomajärven ja sitä kautta myös Rahikaisen tanssiohjelmisto on ajalle ominaista: marssia, valssia, polkkaa ja sottiisia. Joku valssilaulukin on seassa, tosin vain soitettuna. Joukossa on myös joitakin ruotsalaisiksi tunnistettuja kappaleita. Yleiseurooppalaisesta Koko maailman polkasta on tullut Jokamiehen polkka. Kahteen sävelmään on säveltäjäksi merkitty Pertti Vuomajärvi. Antti Koiranen Tansseja Tanhuvakasta. Tavallisen taajaan Turun Kansantanssin Ystävät ry., SKY 2016 T urun Kansantanssin Ystävät ry:n livetuotanto Tavallisen taajaan on kansantanssin riemuvuoteen erinomaisesti sopiva äänitallenne kansantanssiväen käsikirja Tanhuvakasta. Itse asiassa näitä cd-levyjä on takavuosina jo tuotettu kolme kappaletta, joten Tanhuvakan 244 tanssista on tanhuryhmien käyttöön tallennettu noin reilu kolmannes. Tällä vauhdilla tosin kestää joitakuita vuosia ennen kuin urakka on ohi. Antti Järvensivu joukkoineen on saanutkin ryhmästään irti moniilmeisen ja ryhdikkään kokoelman keskeisiä tansseja, mukana niin menuetit, polskat kuin katrillit ja polkatkin. Soitinnukseen on kiinnitetty mukavasti huomiota. Mukana on jopa meillä harvinainen kampiliira. Tämän tahdissa kyllä kelpaa tanssia. Äänitykset on tehty yhteistyössä Turun Rock Academyn kanssa (tarkemmat tiedot puuttuvat), äänitystilana Auran Panimo. Antti Koiranen Transkaakko: Suvi T ranskaakko tarjoilee suomirockia stonerihtavilla riffeillä sekä etnisillä vaikutteilla, joista varsinkin kitaravetoisemmat kappaleet tuovat mieleen legendaarisen Kingston Wallin. Etnisempää puolta musiikissa sekatahtilajien ja modaalisten sävyjen lisäksi edustaa puupuhaltimet ja viulu, jotka on välisoittojen lisäksi sovitettu fiksusti kommentoimaan melodioita, jättäen muutenkin idearikkaisiin kappaleisiin sopivasti ilmaa. Komppisektion raitoja olisi voinut paikoitellen editoida tarkemmiksi. Varsinkin sekatahtilajeissa soitto tuntuu leviävän turhan paljon. Liekö editoimattomuus johtunut kiireestä vai kaipuusta luomumpaan soundiin, makuasiahan se toki viime kädessä on. Kappaleisto seilaa perinteisemmästä etnorockista hyvin happoisaankin progeiluun ja hieman pidemmälle tuotettuna usea raita kelpaisi varmasti radiosoittoonkin. Kokonaisuutena Suvi on mielenkiintoinen kuuntelukokemus, jonka parissa viihtyy helposti useammankin tovin. Teemu Eerola Poplarit: Vimpeli! P oplarit on kuin lihapiirakka kaikilla mausteilla sykkivän maakuntakeskuksen taksijonossa nautittuna mukavan illanvieton jälkeen. Kaikki mausteet ovat tällä albumilla ainakin melodika, harmooni ja tuuba, perinteisemmän rock-orkestraation lisäksi. Erotuksena perinteisempään suomirockiin on, että esimerkiksi Kolmannelle naiselle ja vastaaville tyypillinen pulloon itkeminen loistaa poissaolollaan. Meno on sangen humoristista. Tuotantovalttina toimivat studiossa tarkkaamoon kerrotut typeryydet, jotka on jätetty kappaleille introiksi. Kappaleet ovat rennon rapsakoita, täynnä ilomielistä keveyttä. Levy myös kuulostaa vähemmän nimekkään yhtyeen julkaisuksi todella hyvältä. Tämän lehden lukijakuntaa miettiessä tulee kuitenkin huomauttaa, että levy ei sisällä "kansanmusiikkia" sanan missään konventionaalisessa merkityksessä, mutta suomirockin ystäville varmasti mielenkiintoinen levyhankinta Vimpeli! on. Teemu Eerola Pentti Rasinkangas: Papanapa HUTICD10, 2016 L astenlaulut ovat välillä kiusallisen teennäisiä, mutta onneksi meillä on Pentti Rasinkangas, joka laittaa sekä musiikin että lyriikan rimat korkealle. Papanapa on kokoelma, jolta löytyvät Rasinkankaan jo lastenlaulujen klassikoiksi nousseita “hittejä” ja muuten vaan riemastuttavia lastenlauluja, joita aikuinenkin jaksaa kuunnella. Sanoituksista löytyy aina vähän anarkistinen virne. Hauskat tarinat korostavat kaveruutta ja tarttuvat kertosäkeet jäävät väkisinkin soimaan korvamatoina. Odotan vain, kun näitä omille lapsille rakkaita lauluja pääsee kuuntelemaan lapsenlapsen kanssa: tarinat kun todistetusti naurattavat sekä pienempiä että vanhempia kuulijoita. Levyn musiikki avaa puolestaan lapsikuulijoille matkan juurimusiikin maailmaan ja aikuinenkin musadiggari voi nauttia hyvin orkestroiduista kansanmusiikkia, zydecoa, cumbiaa, balkan-rytmejä, jatsia ja rockia sekoittavista kappaleista. Ohilöynti-orkesterin ja Lastenmusiikkiorkesteri Loiskiksen riveistä löytyy porukka, joka ei sorru lasta aliarvioivaan puolivillaisuuteen vaan pitää kiinnostuksen yllä monipuolisella meiningillään. Paul Silfverberg
LEVYT 44 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016 Ville Ojanen: Kameleontti Kameleontilla Ville Ojasen edellisten levyjen, vuonna 2005 julkaistun Rautavaaran rytmija puhalliniloittelut sekä 2009 ilmestyneen Heron maalailevampi tunnelmallisuus lyövät reilusti kättä. Ojasen sävelkynä kirjoittaa helposti tunnistettavaa, rytmeillä leikittelevää materiaalia ja tällä kertaa tunnelmia haetaan entistä laajemmalta. Finnish Klezmer Fantasy on nimensä mukainen kun taas heti perään Painivat veljekset saavat rytmiä kampiliiran ja huilun sävyttämistä sottiisitunnelmista ja Juholan talkoot etenevät mystisissä merkeissä. Ojanen tunnetaan pääasiallisesti viulistina, mutta hänen soololevyillään kantavana voimana ovat aina olleet puhaltimet. Kameleontti ei tee poikkeusta tähän sääntöön. Etenkin Henri Haapakosken paluu puupuhaltimiensa kanssa vie äänimaailmaa takaisin ensilevyn tunnelmiin kun taas Jorma Kalevi Louhivuoren trumpetti ja flyygelitorvi tuovat muistumaa Heron eeppisyydestä. Tahallista tai ei, mutta useammastakin kappaleesta tuli mieleen suomalaisen instrumentaalimusiikin yksi kruununjalokivi, nimittäin Anssi Tikanmäen Maisemakuvia Suomesta. Etenkin toisena kuultava Caravan to Ohcejohka olisi helposti uponnut savolaisten metsien ja kiutakönkäiden joukkoon. Ehkä Ojasen tarkoitus olikin saada myös Utsjoelle oma maisemakuva? Erityismainintana vielä nostettakoon levyn parhaimmistoon kuuluva, ovelan kemiallisen sanaleikin sisältävä Kaustinen sooda, Part 1 & 2. Sävellys tuotti ensimmäisellä osallaan päänvaivaa, se kun Frigg-henkisine viulumelodioineen kuulosti häiritsevän tutulta. Mysteeri ratkesi, kun jälkikasvu ilmoitti ensikuulemalta kappaleen soineen Pikku Kakkosen askarteluohjelmassa. Antti-J. Janka-Murros Jussi Syren and The Groundbreakers: Bluegrass Singer HOBG-003, 2015 T ässä on ehkä vuoden paras perinteinen bluegrass-levy. Siis maailman paras. Jussi Syren on hionut kolmenkymmenen vuoden aikana itsestään todella kovan bluegrass-luun. Hänen laulusoundinsa on ollut aina hyvä, mutta nyt siinä alkaa olla sellaista sielukkuutta ja hohtoa, että vertailukohdat on otettava genren kovimmista ja kunnioitetuimmista tähdistä. Tai mitäpä sitä vertailemaan. Sanonpa vaan, että omiin korviini Jussi kelpaa siinä kuin Ralph Stanleykin. Jussi Syrenin (laulu ja mandoliini) lisäksi levyillä soittavat Tauri Oksala viisikielistä banjoa, J.P. Putkonen kitaraa ja Kari Hella bassoa. Kaikki myös laulavat stemmoja kuten aitoon bluegrass-tyyliin kuuluukin. Pääosa uuden levyn materiaalista tulee Syrenin kynästä. Laulut kuullostavat hyvinkin omakohtaisilta, kuten levyn nimikappale Bluegrass Singer, mutta mukana on myös bluegrass-banjon historiaa hauskasti valloittava The Banjo Song. Se on varmaankin ensimmäinen pelkästään banjosta kertova bluegrass-laulu ja oikein mainio sellainen. Kyseisellä Syrenin sävelmällä pääsee yhtyeen banjisti Tauri Oksala herkuttelemaan soittamalla viiden legendaarisen banjistin likkejä tarinan edistyessä. Vuoronsa saa niin Earl Scruggs, Don Reno, J.D. Crowe, Raymond Fairchild kuin Ralph Stanleykin ja kaikki Taurin taitavien sormien välittämänä. Hieno esitys joka löytyy myös juutuupista, kannattaa katsoa! Syrenin omien sävelmien lisäksi haluan vielä nostaa esiin aivan älyttömän hienon version Kari Kuuvan vanhasta Pienen pojan haaveet -biisistä. Tämän Jarno Sarjaselle alunperin kirjoitetun laulun on versioinut monikin suomalainen kantrahtava artisti, mutta nyt meillä on käsissä definitiivinen versio. Nyt laulu soi jo amerikkalaisillakin radioasemilla nimellä My Dreams of Yesterday. Antti Kettunen Sami Kukka: Meidän laulu Helmi Levyt 2016 T äytyy tunnustaa, että tutustuin Sami Kukan tapaan tehdä musiikkia vasta Teppanan Veljien kanssa tehdyn mainion Jouhkola-levyn myötä. Tuolla viipyilevällä viisikielislevyllä Sami lauloi ja soitti kannelta alan mestareiden Johannes Heikkilän ja Rauno Niemisen kanssa. Ihastuin Kukan ilmaisuun välittömästi. Nyt käsissäni oleva Meidän levy on Sami Kukan kolmas soololevy. Laulut eivät todellakaan ole mitään valtavirtaa. Sävelmät ja sanoitukset eivät aluksi päästä kuulijaa luokseen, niistä on vaikeaa saada kiinni ja ne tuntuvat olevan koko ajan matkalla jonnekin kauas pois. Kiireinen kuuntelija saattaa hermostua ilmaisun herkkyyteen ja niukkuuteen mutta avoimin korvin kuuntelija löytää sävelistä ja sanoista hienon, hieman mystisen ja taatusti erilaisen maailman. Tietyllä tavalla Sami Kukan lauluntekotapa tuo minulle mieleen Pekka Strengin vanhat laulut. Sama ilmaisun herkkyys ja hauraus leimaa molempia taiteilijoita. Uusi levy on tavallaan duolevy, sillä pääosassa Sami Kukan kitaran ja laulun kanssa on Maija Loukolan soittama bausuri sekä hänen laulunsa ja vihellyksensä. Tähän duoon on lisätty Ulf Krokforsin mietiskelevä kontrabassonsoitto sekä parille raidalle Jari Piitulaisen sähköbasso ja Ilona Rantalan lyömäsoittimet. Tuo bausuri on muuten intialainen bambuhuilu, jonka jumalainen soundi viekin paikoin ajatukset itämaille. Jos olet kyllästynyt iskelmäja rekilaulurenkutuksiin, laulajien rehvakkaaseen uhoon ja lavataiteilijoiden hervottomiin egoihin, tämä musiikki voisi tarjota vaihtelua ja antaa ajattelemisen aihetta. Voi kai sen tehdä näinkin? Antti Kettunen Kaskikuusen pelimannit: On aika laulun L apinlahtelainen mestaripelimanni Kalevi Kainulainen on tuottelias kansanmusiikin säveltäjä, kappaleiden määrä noussee jo yli 300:n. Hän on myös siinä onnellisessa asemassa, että hänellä on kotiorkesteri Kaskikuusen pelimannit, joka on innokas soittamaan ja levyttämään hänen kappaleitaan. Näin kappaleet tulevat myös yleiseen tietoisuuteen eivätkä jää pöytälaatikkoon. Mennä talvena äänitetty On aika laulun on Kainulaisen levy, jonka kaskikuuselaiset ovat valmistaneet viulisti Riitta Väisäsen johdolla. Nuori ja innostava musiikin ammattilainen on trimmannut pelimanniorkesterin kelpo kuntoon ja myös sovittanut levyn kappaleita yhdessä Anna Janka-Murroksen, AnnaKaisa Tolvasen ja mestarin itsensä kanssa. Lauluvoima tulee Varpaisjärven miesja naislaulajilta sekä Ylä-Savon pelimannien lauluryhmältä. Ensilevylle Kaskikuusen pelimannit tallensivat Kainulaisen iskelmiä, toiselle hengellisiä sävelmiä. Kolmas cd on läpileikkaus 1970-luvulla alkaneesta pelimannimusiikin sävellyksestä. On perinteistä marssia, valssia, polkkaa ja sottiisia, mutta myös myöhempien aikojen humppaa ja jopa jatsia sellaisena, kuin se entisen metsurin korvassa soi. Ainakin Reipas humppa Kuopijoon tullee tutuksi koko maan kansanmusiikkiväelle, kun Samuelin poloneesi soi Kuopiossa ensi talvena. Korven keskellä asuvan Kainulaisen päässä syntyy erinomaisen kauniita melodioita, ja kun sopivia sanoittajia ei ole lähellä, hän on ruvennut itse rustaamaan hyvinkin puhuttelevia runoja. Vaatimattomaan Kainulaiseen jos kehen sopivat sanat ”syvissä vesissä ne isot kalat kutevat”. Kaskikuusen pelimanneja, sen lauluryhmää ja erityisesti Riitta Väisästä on kiitettävä, että he tajuavat mestarin arvon lauluntekijänä. Seppo Kononen
45 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016 lauantai 9.7. FARMERS MARKET lauantai 9.7. SEMinolA-oRKESTERi – 100 vuotta Rantakoivun alla torstai 7.7. VinCEnT PEiRAni & EMilE PARiSiEn keskiviikko 6.7. Harmonikan vieraana SUSAnnA HAAViSTo ja AnnA-MARi KÄHÄRÄ perjantai 8.7. lasse Pihlajamaa 100 vuotta JUHlAKonSERTTi, solistina PAUlA KoiVUniEMi Eric Bibb and North Country Far with Danny Thompson: The happiest man in the world Dixiefrog DFGCD 8790, 2016 M enneen vuoden hienotunnelmaisimpia konsertteja olivat Eri Bibbin ja North Country Farin keikat Suomen suvessa: upeasti laulettua ja taiten soitettua sympaattistakin sympaattisempaa juurimusiikkia. Olen siitä lähtien odottanut porukan levyä ja pitääpä todeta, että poppoon uunituore CD ei petä odotuksia. Tunnelma on toki live-esiintymistä rauhallisempi, mutta Bibbin hienosti resonoiva laulu ja juurimusiikin mestareiden (Olli Haavisto steel ja havaiji-kitarat, Petri Hakala mandoliinit ja mandola, Janne Haavisto lyömäsoittimet ja itse Danny Thompson basson varressa) helmeilevä säestys luovat positiivisen tunnelman myös levyltä kuunneltuna. Musiikki on sekoitus country bluesia ja folkia hienoisella gospel-vivahteella. Bibbin sanoitukset ovat pääosin pienimuotoisia perheidyllin ylistyksiä, ja vaikka ne eivät mitään suurta runoutta olekaan, tukevat ne levyn lämmintä tunnelmaa. Bibb tosiaan vaikuttaa onnelliselta mieheltä. Soittajien lista jo kertookin soiton tason: olennaiseen keskittyvää upeaa soittoa, jota ei tarvitse egoistisilla sooloilla sotkea. Ensikuuntelulla hieman harmittelin levyn vaisulta tuntunutta miksausta, mutta volyymia nostettuani sointi aukeni ja helmeilevät kitarat ja maniskat sekä Thompsonin jyhkeä basso pääsivät oikeuksiinsa. Tasapainoisesta kokonaisuudesta nousevat esiin etenkin hieno gospelsävyinen balladi Prison of Time ja irkkusävyinen instrumentaali Blueberry Boy. Lopusta löytyy yllätyksenä versio Kinks-yhtyeen ikonisesta You Really Got Me kappaleesta. Rohkenen väittää, että bändin veto on ehkä paras Kinks-klassikosta tehty sovitus. Pienen tauon jälkeen tulee vielä Beatlesien Abbey Roadin lopun mieleen tuova piiloraita Bibbin sormipikkausta. Paul Silfverberg Sampo Lassila Narinkka: Vierailla mailla Narinkaattori Records NARI002, 2016 S ampo Lassila Narinkan Vierailla mailla on alkuvuoden hienoimpia kansanmusiikkilevyjä. Levy koostuu kuulokuvista, jotka vievät kuulijan niin Suomeen ajautuneen maahanmuuttajan kuin muille maille lähteneen suomalaisenkin elämään. Kansivihkon koskettavat, tragikoomiset ja hulvattomat tarinat avaavat instrumentaaliset kappaleet elokuvallisiksi näyiksi, joista löytyy elämän koko kirjo iloineen, pelkoineen, odotuksineen ja suruineen. Harvoin ovat kansitekstit niin olennainen osa levyn kokonaisuutta. Lassila itse luonnehtii musiikkiaan Suomi-klezmeriksi, mutta löytyy levyltä myös vahvoja argentiinalaisvaikutteita ja toivokärkimäistä suomimelodisuutta. Äänikuvat soivat upeasti, Aleksi Santavuoren viola pomposan (viisikielinen barokin ajan viola) ja Harri Kuusijärven haitarin kuljettaessa elämän makuisia melodioita, Lassilan basson luodessa puolestaan musiikille vankan pohjan. Tyylikkään pienimuotoisesti käytetyt muut soittimet ja tavarat (kengästä viola da gambaan) vahvistavat vielä äänimaailman elokuvallisuutta. Ja kun äänityskin on erinomainen, niin ei tätä voi kuin kehua. Taitaapa levy vierailla levylautasella varsin taajaan. Kokonaisuuden kruunaa vielä Jimmy Träskelinin (taas kerran) tyylikäs kansitaide. Paul Silfverberg Putiikista matkamusiikki kesän reissuille! kansanmusiikkiliitto.fi
46 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016 KIRJAT Mauno Järvelä: Valonkantaja – Mikko Ala-Kantin nuottikirja Kansanmusiikki-instituutti, 2016 2000-luvun alkuvuodet olivat raskasta aikaa. Kolme lupaavaa nuorta kansanmuusikkoa sai iäisyyskutsun: Kurt Lindblad 2002, Mikko Ala-Kantti 2003 ja Juho Koiranen 2004. Helsinkiläiselle Mikko Ala-Kantille järjestettiin muistokonsertti Kaustisen juhlilla 2011 nimellä Valonkantaja. Nyt on ilmestynyt Mauno Järvelän toimittamana runsaasti kuvitettu nuottikirja, jossa on 17 Mikon sävellystä useiden taitajien sovituksina eri kokoonpanoille ja soolosoittimille (mm. sellolle). Lehmäsottiisi ei kylläkään ¾-jakoisena tunnu yhtään sottiisilta. Antti Timosen laatiman elämänkerran sijoittaminen ikään kuin konserttijuonnoiksi nuotinnosten väliin tuntuu hyvin onnistuneelta ratkaisulta. Pienen miinusmerkin laittaisin luettavuuden kohdalle: himmeänsävyinen teksti on vaikealukuinen. Teknisesti vaikeista lehtikuvista on saatu suhteellisen selkeät muokkaukset. Antti Koiranen Liisa Valo & Jussi Wirkkala: Maria Josefiina Valon lauluja – Kaustisen laulukirja 2 Kansanmusiikki-instituutti, 2015 K austinen on paitsi pelimannimusiikin myös laulujen pitäjä. Kaustislaisista kansanlauluista on ilmestynyt vuonna 1989 laulukirja ja nyt ilmestynyt kakkososa tuo paikallisen täydennyksen Salonkylästä. Fokuksessa on Valon (ja Salon) suvun arvostettu laulaja Maria Josefiina, jonka ohjelmistoa ovat tallentaneet kirjan toimittajien lisäksi Sisko Valo, Juha Kangas ja Erkki Ala-Könni. Edelleenkin Valon yhtyeiden ohjelmistoon kuuluvat laulut tuovat selkeästi esille laulajan monipuolisuuden. Paitsi tanssilauluja, 60 laulun joukossa on myös balladeja ja tuutulauluja. Valitettavasti osaan lauluista ei ole tallennettu sävelmiä. Ensimmäisen laulukirjan paralleeleja ei ole toistettu, vaan näitä kahta kirjaa toivotaan käytettävän rinnakkain toisiaan täydentävinä. Antti Koiranen Timo Alakotila: Timo Alakotila & Piano Cd ja nuottikirja T imo Alakotilan nimi on tullut tutuksi esimerkiksi sellaisissa kokoonpanoissa kuin JPP, Troka, Nordik Tree ja Tango-orkesteri Unto. Pitkään jatkuneet yhteistyöt muun muassa Maria Kalaniemen ja Karen Tweedin kanssa ovat vakiinnuttaneet yhtä lailla miehen aseman merkittävänä säveltäjänä, sovittajana ja muusikkona. Erityisesti pianistina hänen tyylinsä on helposti tunnistettava. Onkin luontevaa, että Alakotilan soololevy sisältää nimenomaan pianolla esitettyä musiikkia. Levyn tueksi on julkaistu myös nuottikirja, joka antaa tarkkaan aukikirjoitetun kuvan materiaalista. Korukuviot ja soinnut ovat näkyvissä juuri kuten ne levyllä kuuluvat, joskin vapaalle tulkinnalle on jätetty myös tilaa. Nuottikirjaa voi suositella erinomaisena lähdemateriaalina kosketinsoittajille. Esipuheessaan säveltäjä kannustaa myös muidenkin instrumenttien osaajia soittamaan kappaleita. Kirja ja levy täydentävät toisiaan hyvin ja nuottikuvan seuraaminen levyä kuunnellessa osoittautui yllättävän mielenkiintoiseksi. Ensimmäisistä äänistään lähtien levy on juuri sitä tunnistettavaa Alakotilaa. Ilmava ja laajalle hajotettu sävelmaailma käy ilmi viimeistään nuottikirjan transkriptioita tarkastellessa. Alakotilan soittotyylille ominaista on, että vasemman käden bassoäänet ovat hyvin yksinkertaisia; usein pelkkiä oktaavituplauksia. Oikea käsi vastaa samanaikaisesti sekä melodian että sointuharmonian pohjustamisesta ja tästä syystä nuottikirjakin keskittyy lähes kokonaan vain aukikirjoitettuihin melodialinjoihin sointujen näkyessä vain reaalimerkintöinä, toki asiaankuuluvine käännöksineen. Mikäli Alakotilan tuotanto on tuttua lähinnä harmoonin kautta ja perinteisempiin kokoonpanoihin pohjautuen, saattaa materiaali tuntua alkuun hieman hankalasti lähestyttävältä. Improvisaatiolle on jätetty runsaasti tilaa ja ad libmerkintöjä tulee nuottikuvassa vastaan toistuvasti. Kansanmusiikkivaikutteita on toki olemassa, mutta valtaosaltaan levyn harmonia ja sävelkulut kallistuvat enemmänkin klassisemman pianismin sekä jazzmusiikin suuntaan. Peruspelimannille voi mennä sormi suuhun lukuisien nelisointujen ja rytmillisten vaihdosten myötä, mutta sävellykset ovat niin hienoja että työ varmasti kannattaa. Etenkin haikean kaunis ”Pirkko”, jazzahtava ”Työt/Ventures” ja levyn päättävä, pelkkiin sointuihin perustuva ”Psalm” ovat mieleenpainuvia teoksia. Äänimaisemaltaan levy on yhden soittimen solistiselle levylle ominaisesti kuitenkin ehkä turhankin turvallinen. Tämä ei sinänsä häiritse, etenkään jos levyä kuuntelee kokonaisuutena ja antaa vain musiikin viedä, mutta konseptista johtuva hyvinkin tasainen äänimaailma ei helpolla päästä yksittäisiä sävellyksiä erottumaan ja erilliset kappaleet sulautuvat helposti toisiinsa. Toisaalta ihan helpolla ei kuulijaa päästetä muutenkaan, sillä runsaat tahtilajien vaihtelut esimerkiksi avausraita ”Sciatican” 7/8 ja 11/8 välillä haastavat keskittymään. Vain toisella korvalla tai taustamusiikkina havainnoituna levyn nerokkaat yksityiskohdat jäävät varmasti vajavaisiksi. Tämä on musiikkia joka on tehty kuunneltavaksi. Antti-J. Janka-Murros
47 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016 SO M M EL O 29.6.-3.7.2016 S väng , S uiStamon S ähkö , Wao, a rto J ärvelä , a allotar , t aito h offrén , P ekka h uttu -h iltunen , e mmi k uittinen , m aari k allberg , e mily , J ouko k yhälä , a nna f ält , J anne S ePPänen , P altamon P elimannit , k riStallitytöt , D omna , m aarJa n uut , m iSka k aJanuS , a SketicS , m amyth ETHNO MUSIC FESTIVAL WWW.LIPPUTOIMISTO.FI • FACEBOOK.COM/SOMMELO MUSIIKKIJUHLA Kainuussa ja Vienan Karjalassa kihaus.fi • 041 471 0338 Koe Kiha us kok o perh een juh lass a Rää kky län kesä ssä! Mukana mm. Aija Puurtinen & Rytmiraide All Stars • Anssi Kela • Celenka • Elias Kahila Band • Jarkko Martikainen & Haaga Folk Machine • J-P Piirainen • Jussi Syren & The Groundbreakers • Juurakko • Lada Nuevo • Loihu • Maitolaiturin tytöt • Marjo Smolander ja Cheick Cissokho • Mats • Motora • Orffit • Pekko Käppi & K:H:H:L: • Ravahus • Sarah-Jane Summers & Juhani Silvola • Slack Bird • Taavi Kervinen • The Wanton Shillelaghs • Timo Alakotila & Karen Tweed • Trio Beoir • Trio Tanguango • Tsakku • Villa Ruusulan tähtitehdas • 7 Ctout Clan... Liput ennakkohinnalla 12.6. saakka
48 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016 Merkit Suoritusmerkit Pronssinen pelimannimerkki Satu Koski-Lammi, 2-rivinen haitari, Jalasjärvi, Kokkolassa 12.3.2016 Kokkolassa 12.3.2016 Jarmo Liikaluoma, 2-rivinen haitari, Kurikka, Kokkolassa 12.3.2016 Ansiomerkit Hopeinen ansiomerkki Arvi Saarinen, Ylöjärvi, 30.3.2016 Kultainen ansiomerkki Erkki Ojanen, Riihimäki, 10.4.2016 Pelimannimerkkien suoritus Kaustisella tiistaina 12.7. Ilmoittaudu mukaan: toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Syksyn 2016 kansanmusiikkikiertueilla Vielä ehtii nuorten KAMU-leirille Vihtiin! Suomen Kansanmusiikkiliiton lasten ja nuorten kansanmusiikkileiri KAMU pidetään Päivölän virkistyskodissa Vihdin Nummelassa 13.-17.6. Leirin opettajina ovat kansanmusiikin ammattilaiset: Jari Komulainen (haitarit), Anna Kattainen (kanteleet), Suvi Oskala (viulu, jouhikko, laulu), Mimmi Laaksonen (puhaltimet, laulu, kosketinsoittimet) ja Markus Rantanen (mandoliini, kitara, ukulele). Voit vielä ilmoittautua, sillä joitakin paikkoja vielä vapaana. www.kansanmusiikkiliitto.fi/kamu16-lasten-ja-nuorten-kansanmusiikkileiri Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 Syyskuu: Von & Af Lokakuu: Maitolaiturin tytöt Marraskuu: Piia Kleemola, Sarah-Jane Summers & Juhani Silvola Joulukuu: Suistamon sähkö Tarkemmin syksyn kiertueista: www.kansanmusiikkiliitto.fi/kiertueyhtyeet-syksy-2016 Haluaisitko kiertueyhtyeen paikkakunnallesi keikalle? Tuettu kiertuetoiminta on oiva mahdollisuus saada huippumuusikoita keikalle varsin edulliseen hintaan. Paikallinen järjestäjä huolehtii tilakuluista, äänentoistosta tilan niin vaatiessa, Teostokuluista ja markkinoinnista. Suomen Kansanmusiikkiliitto hoitaa esiintyjät paikalle ja hankkii heille majoituksen. Eli jää vain lasku esiintyjäpalkkioiden omavastuuosuudesta. Vuonna 2016 omavastuuosuus on 100 euroa / muusikko. Mikäli olet kiinnostunut tuomaan kansanmusiikkikiertueen paikkakunnallesi, ota yhteyttä! Kiertuetiedustelut ja varaukset: Suomen Kansanmusiikkiliitto, Pauliina Pajala, toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi, puh. 044 738 1933, (09) 873 1320 Maitolaiturin tytöt W im m e Sa ar i
KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016 Irtonumero 8 € 2 • 2016 6 Svängin lentävät huulet 14 Pentti Rasinkangas – ahkera elää lastenmusiikil la 20 Tallarin ja Ritun 30 vuotta MUKANA PELIMANNI-LI ITE Tilaa Kansanmusiikki! Haluan liittyä jäseneksi (jäsenyhdistyksen nimi) Jäsenmaksu on yhdistyksestä riippuen 25–38 €. En tarvitse jäsenetuja, vaan tilaan ainoastaan Kansanmusiikkilehden kestotilauksena hintaan 24 €. Juttuvinkkini Ilmoitan osoitteenmuutoksen. Vanha osoitteeni: Uusi osoitteeni____/____lähtien. (Täytä alle) Sukunimi Etunimi Syntymäaika Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Paikka ja aika Allekirjoitus T I L A U S J A PA LVE LU KO RT T I Su om en K an sa nm us iik kil iit to H äm ee nt ie 3 4 D 5 3 H els in ki 1 . lu ok an po st im er kk i Jäsenedut KIRJA Pale Saarinen (toim.): Matti, soita jazzia! III Matti Viljanen säv./sov. 40 € Nyt jäsentarjouksena vain 32 €. CD Anne-Mari Kivimäki: Aikapyörä 20 € Nyt jäsentarjouksena vain 16 € CD Aulis Kivinen: Isäni poika 8 € Nyt jäsentarjouksena vain 6,40 € Nettiputiikista saat tuotteet jäsenetuhintaan (www.kansanmusiikkiliitto.fi) käyttäen alennuskuponkia ”jäsenetu0216”. Etu on voimassa 23.9.2016 saakka. Voit tehdä tilaukset myös Kansanmusiikkiliiton toimistoon puh. (09) 873 1320, toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi. Kansanmusiikki on ainoa suomenkielinen lehti, jossa kerrotaan kattavasti kansanmusiikin ilmiöistä ja tekijöistä. Lehdessä on Pelimanni-liite, jossa on liiton jäsenyhdistysten kuulumisia, pelimanneja kiinnostavia aiheita ja nuottiliite. Kansanmusiikki-lehti tulee kaikille Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenille. Jäseneksi pääsee liittymällä johonkin liiton jäsenyhdistyksistä tai kannatusjäseneksi suoraan Suomen Kansanmusiikkiliittoon. Jos et tiedä oletko lehden tilaaja vai jäsen, soita (09) 8731 320 tai tarkista viimeksi saamasi lasku. Jos tilaat Kansanmusiikki-lehden nyt vuodeksi 2016, saat vuoden 2015 viimeisen lehden ja sen liitelevyn kaupan päälle! Jäseneksi voi liittyä myös netissä: www.kansanmusiikkiliitto.fi/liitto/liity-jaseneksi Tervetuloa Kansanmusiikki-lehden lukijaksi! Tule Kansanmusiikkilehden avustajaksi! Otamme mielellämme vastaan juttuideoita ja -ehdotuksia. Kaikista yhtyeistä, ilmiöistä ja esiintyjistä on mahdotonta kirjoittaa, mutta hyville tarinoille on aina tilausta. Jos haluat kirjoittaa artikkeleita tai arvostella levyjä, lähetä sähköpostia ja työnäyte. Lehteä avustetaan pääosin talkoilla, mutta harkinnan mukaan pieniä palkkioitakin voidaan maksaa. www.kansanmusiikki-lehti.fi www.facebook.com/kansanmusiikkilehti Suomen Kansanmusiikkiliiton vastauslähetyspalvelu jouduttiin lopettamaan, sillä Posti laittoi palvelulle kuukausimaksun. Tämä olisi nostanut vastauslähetysten hinnan liian korkeaksi. Liimaa postimerkki vastauslähetyksiin. Pahoittelemme!
50 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016 Olet GraniFolkin ohjelmavastaava. Mikä on GraniFolk? Kansantanssitapahtuma Granifolk järjestetään kesäisenä viikonloppuna, 17.-19.6. Kauniaisissa, jossa mikään ei ole liian kaukana. Tanssimme polkkaavaa suomalaista, sukkelaa karjalaista ja polskaavaa suomenruotsalaista torilla, puistoissa, pihoilla ja kouluilla. Järjestelyistä ja toteutuksesta vastaa neljä kansantanssijärjestöä kolmelta perinnealueelta ja kahdella kielellä: Rannikkoseudun suomenruotsalainen alue Finlands Svenska Folkdansring (FSF), karjalaista perinnekulttuuria esillä pitävä Karjalainen Nuorisoliitto (KN) ja perinteisen suomalaisen kansantanssin järjestöt Kansantanssinuorten Liitto (KTNL) ja Suomalaisen Kansantanssin Ystävät (SKY). Millainen on toimenkuvasi GraniFolkissa? Olen yhtenä jäsenenä toisten joukossa suunnittelemassa tapahtuman aikatauluja, ohjelmaa ja tilaisuuksia. Osallistujille on luvassa mm. perinneleikkejä, letitys-ja pirtanauhapajoja, hambon, purpurin ja menuetin opetusta, paljon yhdessä tanssimista ja tuttujen halaamista. Tapahtumaa järjestävät jo kymmenet kesäjuhlat käyneet taitavat ja tietävät eri alueiden osaajat yhdessä tehokkaiden ja nopeiden, netin ja somen hallitsevien nuorten kanssa. Mistä olet kotoisin ja miten kansantanssiharrastuksesi alkoi? Ensimmäiset 20 vuotta asuin maatalon tyttärenä Orimattilassa. Pikkulikkana lauloin mummuni kanssa piirileikkilauluja ja pyörin rallatuksen tahdissa pienessä kammarissa. Kansakoulun tiloissa nuori ohjaaja opetti meille tanhuja kerran viikossa koulun jälkeen. Ensimmäiseksi, 7-vuotiaana, opin Hansvilin ja Yks kaks kolmen. Rippikoulun jälkeen tanssimaan piti päästä kolme kertaa viikossa lavoille ja seurantaloille. Kansantanssiharrastus alkoi lasten kasvettua uudelleen 1980-luvun alussa Helsingin pitäjän tanhuujissa ja spelareissa Siihen aikaan tanssijoita riitti, uusia ryhmiä ja seuroja perustettiin ja tapahtumia järjestettiin innolla ja kaikkialle. Kerrotko muista kansantanssin järjestötehtävistäsi? Kun kokemusta ja tietoa kansantanssialan eri osa-alueista karttui, minut valittiin Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry:n (SKY) hallitukseen ja siellä koulutustoimikunnan puheenjohtajaksi. Töitä riitti kurssien, koulutuksien, tapahtumien, kesäjuhlien ja monenmoisten tiedottamisien parissa. Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen hallituksessa olin KTNL:n ja SKY:n edustajana. Omassa paikallisyhdistyksessäni olin parikymmentä vuotta puheenjohtajana Milloin aloitit ohjaajatoiminnan? Opettelin ohjaamista alle kouluikäisten vikkelässä ryhmässä yli 30 vuotta sitten kokeneempien seurassa. Kansantanssinopettajan koulutus toi lisää varmuutta, ohjasin lapsia ja nuoria. Eläkeläisryhmä Tallukoiden ja Helsingin pitäjän tanhuujien ja spelareiden aikuisryhmän ohjaajana olen voinut tuoda harjoituksiimme mukaan kansantanssin 150-vuotista historiaa tanssimalla, laulamalla ja keskustelemalla. Mitä kansantanssin riemuvuosi merkitsee sinulle ja yhdistyksellesi? Yhteistyö ohjaajien, tanssijoiden ja pelimannien kanssa on antanut paljon iloa ja myös voimia jatkaa ohjaamista ja mieluisaa harrastustani. Riemuvuosi on myös patistanut minut lukemaan alan kirjallisuutta, tutkimaan netistä löytyvää tietoa, tutustumaan vielä syvemmin historiaan ja kansantanssin juuriin. Ehkä ymmärrykseni kansan tanssimista tansseista on taas vähän lisääntynyt. Miten kansantanssi saataisiin näkyväksi tulevinakin vuosina ? Uskon, että tänä vuonna tietoa kansantanssista on levinnyt muuallekin kuin vain harrastajien keskuuteen. Kansantanssi elää suurta murrosaikaa, uusi sukupolvi etsii omia väyliään tanssiin ja sen kokemiseen. Toivon, että yksi osa tanssittavista ja esitettävistä tansseista olisi yhä edelleen perinteisiä kansantansseja, tanhuja. Tarvitsemme aktiivista näkyvyyttä mediassa ja erilaisissa tapahtumissa, nuorten mukaantuloa, lisää rahallista tukea päättäjiltä ja lujaa uskoa siihen, että kansantanssi pitää pintansa ja säilyy kaikkien muiden tanssien ja tapahtumien joukossa. Kun saamme päiväkodit ja koulut mukaan tanssimaan, niin lapset ja nuoret ottavat ajallaan vastuun perinteen vaalimisesta ja tanssin ilo jatkuu riemuvuosikymmeniä eteenpäin. TAU STA PEI LI TAUSTAPEILI Riitta Kangas Riitta Kangas Syntynyt: Lahti 4.11.1949 Kotipaikka: Vantaa Koulutus: Kehitysvammahoitaja, kansantanssiopettaja www.granifolk.fi Teksti: Anja Hinkkanen Kuva: Sakari Kangas
KEIKAT www.kansanmusiikki.fi KOULUTUKSET www.kansanmusiikki.fi To u k o k u u Freija: Vain kuolemaa balladikonsertti 27.5. Helsinki www.freija.fi Markku Lepistö & Juha Salmesvuori – Organetto & Organo 31.5. Akaa www.markkulepisto.com Ke s ä k u u P-klubi: Perinteiset Kevätjamit 3.6. Kaustinen kaikenlaisenmusiikinyhdistys. wordpress.com/ Naantalin Musiikkijuhlat: Kristina 10.6. Naantali www.naantalinmusiikkijuhlat.fi Intia-päivä 11.6. Helsinki www.facebook.com/indiaday2016 Helsinki-päivä Seurasaaressa 12.6. Helsinki www.seurasaarisaatio.fi www.uudenmaankamu.net Lavatanssit: Inkoon pelimannit 15.6. Helsinki www.hky-ry.net Varaslähtö GraniFolkiin – kansantanssiluokittelu 16.-17.6. Kauniainen www.karjalainennuorisoliitto.fi Pelimannitanssit Venesjärven rantalavalla 17.6. Venesjärvi Anna-Mari Yrjänä 050 3586 658 Runomaraton 2016: Värttinän konsertti 18.6. Lahti www.runomaraton.com H e i n ä k u u Pohjoinen Folk -päivä 2.7. Rovaniemi www.jutajaiset.fi Kiikoisten Purpurit 2.7. Kiikoinen www.kiikoistenpurpurit.fi Aspö musikdag 6.7. Aspö Tore Johansson 0400 669 865 Seinäjoen tangomarkkinat 6.-10.7. Seinäjoki www.tangomarkkinat.fi Sammon taonta 9.7. Sammatti www.facebook.com/Sammontaonta Högsåra päivä 12.7. Högsåra www.farmorscafe.fi Kirjaisten Huutokauppa ja Kirpputori 13.7. Parainen www.parainen.fi Saaristolaistanssit 14.7. Kaarina tallitapahtuma@gmail.com Yhteislauluilta, Risto Ruohonen ja Holger Enberg 19.7. Kaarina tallitapahtuma@gmail.com Ikärajaton konsertti: Pirnales, Jari Sillanpää Summer Show 21.7. Kuortane www.lipputoimisto.fi Musik på Jurmo 23.7. Jurmo timo.salonen@yle.fi Tuuren Sottiisi 23.7. Pielaveden Laukkala terhi.hartikainen@hotmail.com Täydenkuun tanssit 24.-27.7. Pyhäjärvi www.fullmoondance.fi Lavatanssit: Lopen Harmonikat 27.7. Helsinki www.hky-ry.net Työväen musiikkitapahtuma 28.-31.7.Valkeakoski www.valmu.com E l o k u u Laula kanssain -juhlat 4.-6.8. Joensuu www.laulakanssain.fi. Kansallispuvun syntymäpäivä / tuuletuspiknikit 5.8. Suomi www.kansallispuku.com Jannen Jatkot ja Pelimannipäivä Vanhankylän kartanolla 13.8. Järvenpää www.vanhankylankartano.fi Ma’ilmanlopun maanitus Perinnelaboratorioteltta Musiikkitalossa 13.8. Helsinki www.annemarikivimaki.fi Virta vie Pyynikille 14.-21.8. Tampere www.virtavie.fi Arctic Paradise – World & Jazz Event 18.-20.8. Helsinki musicfinland.fi Helsingin juhlaviikot 19.8.-4.9. Helsinki www.helsinginjuhlaviikot.fi XVI Matti Viitala soitot 20.8. Kurikka www.viitalanns.net Telkkämäen puskasoitto 21.8. Kaavi Seppo Kononen 050 546 1317 Lavatanssit: Espoon pelimannit 31.8. Helsinki www.hky-ry.net S y y s k u u Maailmantango -festivaali 16.9. Tampere www.maailmantango.net Lokakuun Loiskeet 30.9.-2.10. Kuortane www.spelit.fi L o k a k u u The Irish Festival of Oulu 5.-9.10. Oulu www.irkku.fi To u k o k u u Laulunkieli 27.-29.5. Kaustinen www.kaustisenopisto.fi Ke s ä k u u Etelä-Hämeen Kansanmusiikin Ystävien Kansanmusiikin ja tanssimusiikin soittoleiri 1.6. Hauho raimo.salmela@elisanet.fi Folkkulturläger för barn 6-10 år 6.-10.6. Helsinki www.folkdans.fi Dansläger för barn 5-12 år 6.-10.6. Borgå www.folkdans.fi Näppärikurssi 2016 6.-10.6. Kaustinen www.kaustisenopisto.fi/kurssit Lasten ja nuorten musiikkileiri 6.-10.6. Uusikaarlepyy www.mwi.fi/kurser/folkmusik_ kammarmusiklager Tekijä esiin! -kansanmusiikkikurssi 13.-16.6. Kerava pilvi.jarvela@gmail.com Dansläger för barn 6-12 år 13.-17.6. Espoo www.folkdans.fi Uulun musiikkikoulun monitaiteellinen kesäleiri 13.6.-17.6. Tampere www.uulu.fi KAMU-nuorten kansanmusiikkileiri 13.-17.6. Nummela www.kansanmusiikkiliitto.fi 30. Haapaveden Folk-kurssit 27.6.-1.7. Haapavesi www.haapavesifolk.com/kurssit Sommelon kurssit 27.6.-1.7.Kuhmo www.sommelo.net Musakurssit 27.6.-1.7. Miehikkälä www.musakurssit.fi Folkmusikkurs i Lovisa för barn och unga 28.6.-1.7. Loviisa www.spelmansforbundet.fi Kursi i stråkteknik 30.6.-1.7. Lovisa www.spelmansforbundet.fi H e i n ä k u u Kihaus Folk -pelimannikurssi 4.-8.7. Rääkkylä www.kihaus.fi Ukulelekurssi Siilifolkin yhteydessä 4.7. Siilinjärvi www.siilifolk.com ETHNO Finland 4.-10.7. Vihti www.kansanmusiikkiliito.fi Kansanmusiikin ja -tanssin Luova lava lapsille -leirit 5.-9.7. Rääkkylä www.kihaus.fi Folkmusikläger på Kyrkogårdsö 31.7.-5.8. Åland www.spelmansforbundet.fi E l o k u u Louhimon Spelileiri 3.-5.8. Seinäjoki louhimo.com/spelileiri Årsprogramkurs i Kuortane 19.-21.8. Kuortane www.folkdans.fi Ylä-Savon Pelimannien kansanmusiikkikurssi III: hengellinen kansanmusiikki, 28.8. Varpaisjärvi Kari Auvinen p. 050 535 4514 S y y s k u u Kansantanssin kääntöpiiri 2.-3.9. Tampere www.nuorisoseurat.fi/tanssi Skärikurs på Sälgrund 16.-18.9. Kaskinen www.spelmansforbundet.fi Etelä-Hämeen Kansanmusiikin Ystävien Kansanmusiikin ja tanssimusiikin soittoleiri 17.9. Hauho raimo.salmela@elisanet.fi DÄÄNS-leiri 30.9.-2.10. Kaustinen riia.niemela@nuorisoseurat.fi Ilmoita tapahtumasi: info@ kansanmusiikki.fi 51 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2016
LUE TUOREIMMAT KUULUMISET: www.kaustinen.net Osta liput ennakkOOn edullisemmin! Ennakkoalennus -5 €, S-etukortilla -8 €. Tarjous voimassa 30.6.2016 saakka. www.lipputoimisto.fi