Irtonumero 8 € 3 • 2019 6 Voimakaksikko Virosta – Puuluup 14 Juulia Salonen – Kansanmusiikin opinnot valmistavat monenlaisiin tehtäviin 40 Musiikkia (puiden) juurilta – kanadansuomalainen Matti Palonen MUKANA PELIMANNI-LIITE Uusi sarja alkaa: Miten kansanmusiikkia opitaan, s. 32
2 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2019 SISÄLTÖ 3 • 2019 17 40 14 KOLUMNISTI Aija Lehtonen Juulia Salonen – Kansanmusiikin opinnot valmistavat monenlaisiin tehtäviin. Voimakaksikko Virosta – Puuluup Musiikkia (puiden) juurilta – kanadansuomalainen Matti Palonen. Ajassa: Samuli Edelman ja Orkestra Suora Lähetys .............................5 Ritvalan helkajuhlat – elävää perintöä aidoimmillaan ....................10 Esittelyssä Barbora Silhanova: Kalevalaa guzhengilla .....................13 Persoonallinen pelimanniyhtye: MEILLON – suku on parhain ....16 Laulukansan juhlapidot täyttivät Tallinnan ..........................................18 Finlands svenska spelmansförbund 50 vuotta ...................................20 Unesco-listauksista seuraa monenlaista ................................................21 Pelimanni-liite Kuulumisia Itä-Savosta ..................................................................................23 Espoon pelimannit saivat vieraita Rättvikistä .....................................23 Varsinais-Suomen kuulumisia ....................................................................24 Uudenmaan nurkka ........................................................................................24 Nuottiliite, yhteissoittokappaleet Hämeestä ........................................25 Kuulumisia Pohjois-Savosta ........................................................................29 Kymenlaaksossa suhisee ...............................................................................29 Samuelin Poloneesi 2020 maaliskuussa Tampereella .....................30 Etnosoi! -festivaali 2019 ...............................................................................31 Miten kansanmusiikkia opitaan? 1. osa, ...............................................32 VII Pillipäivät Hämeenlinnassa ..................................................................36 Muistoissamme .................................................................................................37 Levyt ja kirjat ....................................................................................................42 Oriveden kansanmusiikkija kansan tanssikurssit ...........................47 Taustapeilissä Seppo Kononen...................................................................50 6 Sa ul i H ei kk ilä
3 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2019 ALKUTAHDIT Sabrina ja Saarten tyttäret palkittiin Helsinkiläinen laulukollektiivi Sabrina ja Saarten tyttäret voitti kesäkuun alussa kaksi merkittävää palkintoa kansainvälisessä kuorokilpailussa Tanskan Aarhusissa. Yhtye kilpaili Aarhus Vocal Festivalin kuorokilpailun finaalissa, johon oli valittu kuusi korkeatasoista ja erilaista kuoroa ympäri Eurooppaa. Vuonna 2015 perustettu yhtye sijoittui kilpailussa toiseksi ja sai lisäksi erikoispalkinnon innovatiivisimmasta esiintymisestä. Yhtye esitti kilpailussa kolme taiteellisen johtajansa Sabrina Ljungbergin säveltämää kappaletta Kantelettaren teksteihin. Lisäksi ohjelmistoon kuului kaikille yhtyeille yhteinen kilpailukappale, Peter Gabrielin Down to Earth, josta yhtyeet tekivät kukin oman sovituksensa. Sabrina ja Saarten tyttäret sanoitti laulun uudelleen suomeksi ja teki rohkean ja omaleimaisen sovituksen, joka kuvasi suomalaisen luonnon voimaa ja mystiikkaa. Yhtye erottui kilpailussa monin tavoin: se oli ainoa omia sävellyksiä esittänyt yhtye, ainut ryhmä, jonka esityskieli ei ollut englanti sekä ainoa naisyhtye. Tänä vuonna lauluyhtyesarjassa kolmanneksi sijoittui lauluyhtye Ilo Ensemble, joka niin ikään palkittiin innovatiivisimmasta esityksestä. Vuonna 2017 kuorosarjan voitti helsinkiläinen Musta Lammas. BBC Scottish Symphony Orchestra soitti ylikapellimestarinsa Thomas Dausgaardin johdolla ainutlaatuisen konsertin elokuun alussa Royal Albert Hallissa. Ohjelmistossa on Jean Sibeliuksen viulukonsertto sekä viidennen sinfonian alkuperäisversio vuodelta 1915. Viulukonserton solistina oli Pekka Kuusisto . Kapellimestari Dausgaardia olivat kiehtoneet ajatukset Sibeliuksen musiikin suhteesta suomalaiseen kansanperinteeseen. Säveltäjä, kansanmuusikko Timo Alakotila oli koonnut Dausgaardin kanssa molempiin teoksiin preludit, joissa esiteltiin kansansävelmien sekä viulukonserton ja sinfonian teemojen yhtäläisyyksiä. Tämä teemojen leikki sovitettiin solisteina toimivien kansanmuusikoiden, Pekka Kuusiston sekä sinfoniaorkesterin vuoropuheluksi. Pekka Kuusiston lisäksi muita solisteja olivat Timo Alakotila, Taito Hoffrén , Ilona Korhonen , Minna-Liisa Tammela ja Vilma Timonen . Tiedeja kulttuuriministeri Hanna Kosonen on nimennyt taideneuvoston puheenjohtajan ja jäsenet toimikaudeksi 1.9.2019-31.8.2022. Taideneuvoston puheenjohtajaksi nimettiin kirjailija Juha Itkonen. Muita jäseniä ovat kulttuurijohtaja Sari Kaasinen, ylikapellimestari Ville Matvejeff, kuvataiteilija Melek Mazici, toiminnanjohtaja Rosa Meriläinen, toiminnanjohtaja Hanna Rosendahl, toimitusjohtaja Hannu Saha, kirjailija Philip Teir ja rehtori Mauri Ylä-Kotola. Taideneuvosto on Taiteen edistämiskeskuksen asiantuntijaelin, joka päättää valtion taidetoimikuntien toimialoista, nimistä ja määristä. Se nimeää taidetoimikuntien jäsenet, antaa Taiteen edistämiskeskukselle esityksen taiteen määrärahojen jakaantumisesta sekä toimii opetusja kulttuuriministeriön asiantuntijaelimenä. Uusi taideneuvosto aloitti Keväällä julkaistu Ulla Pirttijärven Áššun debyyttilalbumi Áššu pysyi pitkään radiotoimittajien parhaitten albumien listoilla ja valittiin fRootsin ja Songlinesin vuoden parhaiden albumien listoille. Elokuussa se voitti musiikkikriitikoiden palkinnon Saksassa. Myös VILDÁ-duon (Hildá Länsman ja Viivi Maria Saarenkylä) debyyttiabumi Vildaluodda/Wildprint on viihtynyt radiotoimittajien World Music Chart Europe -listalla. Albumi oli myös ehdolla palkinnonsaajaksi Saksassa kahdessa kategoriassa. VILDÁ on myös valittu?esiintymään WOMEXin avajaiskonsertissa Tampereella. Myös Tuuletar esiintyy WOMEXissa Northern Connections -lavalla. Yhtyeen uusi albumi Rajatila/Borderline nousi elokuussa radiotoimittajien World Music Chart Europe -listan sijalle 9 ja Transglobal?World?Music?Chart -listalla se on ollut jo kolme kuukautta nousten syyskuussa sijalle 13. Tuulettaren levy oli myös ehdolla Musiikkikustantajien vuoden äänitteiden genrevapaan kategorian voittajaksi. Suomalainen musiikki esillä BBC Proms-festivaalilla Lontoossa Ch ris Ch ris to do ul ou , B B C Bafe´s Factoryn uudet julkaisut menestyvät Sabrina Ljungberg (edessä vasemmalla) sekä Saarten tyttäret selfiessä Aarhusin tunnelmissa.
4 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2019 M ai ja Se pp o PÄÄKIRJOITUS Kalevalaa brändäämään KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 3 (195) 2019 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. (09) 8731 320 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, sairaslomalla 30.10. saakka, sijaisena Pauliina Perkkiö, puh. 044 738 1933 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Risto Kupari, puh. 044 793 3520, risto.kupari@rauma.fi Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 358 8921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Anja Hinkkanen, Jaana-Maria Jukkara, Seppo Kononen, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Lauri Oino, Veikko Lahtinen ja Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva Puuluup, kuva: Taavi Arus Kirjapaino Forssan Kirjapaino Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 4/19 ilmestyy 5.12 aineistot 7.11. mennessä. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen Kun Koneen säätiö myönsi kuusinumeroisen summan Juha Hurmeen ja työryhmän Kalevala 2020-luvulle -hankkeelle, kohosivat monien kulmat. Kateuskin saattoi kalvaa joitakin. Olen ymmärtänyt, että Koneen säätiöllä on ollut tapana antaa reippaita apurahoja, jotka mahdollistavat kunnollisen työskentelyn. Useinhan apurahat ovat niin pieniä, että varsinainen työskentely on tehtävä edelleen ilmaiseksi. Kalevalaseura ilmaisi ilonsa uudesta avauksesta, mutta samaan hengenvetoon totesi, että rohkeita avauksia on nähty ennenkin. Että eihän tässä mitään uutta. Takana on nyt ensimmäinen varsinainen tapahtuma, Tavastialla pidetty Kalevala elävänä tai kuolleena -festivaali ja samannimisen levyn julkistus. Menin uteliaana katsomaan, mitä työryhmä on saanut aikaan. Saattaa olla, että kuvittelin näkeväni paikalla saman tutun ja puolitutun kansanmusiikkiyleisön, väljää tilaa ja Airolan Jorman kuvaamassa. Mitä vielä! Tavastia pullisteli väkeä, ihmisiä, joista en tuntenut juuri ketään. Väki pakkautui lavan eteen osoittamaan villisti suosiota Suistamon Sähkön, Faarao Pirttikankaan ja Pekko Käpin Kalevala-vaikutteisille kappaleille. Ismo Alangolle osoitetaan aina villisti suosiota. Puolen tunnin settien väleissä Hurme puhui viisaita, kuten:”On hyvä muistaa, että meidän kansanrunoudessamme ei ole MITÄÄN omaa. Samat tarinat kiertävät ympäri maailmaa.” Näyttelijät lukivat valittuja paloja kansanrunoudesta hurmioituneelle yleisölle. Trapetsitaiteilija temppuili köydellä. Tapahtuma oli mahtava ja ruokkii koko kansanperinteestä ammentavaa taiteen kenttää. En kuullut vielä käsiteltävän kulttuurisen omimisen problematiikkaa. Onhan sanottu, että eihän Kalevala suomalaista kansanperinnettä ole, vaan karjalaista. Hurmeen tuntien sekin aihe tullaan vielä ruotimaan. Juha Hurmeen, Hannu Nurmion, Riitta Huttusen ja Sirpa Lahden masinoima Kalevala-projekti sai räjähtävän alun. Kaksivuotisen projektin aikana ehdimme nähdä ja kuulla vielä paljon. Odotukset ovat korkealla. Ensi vuoden alun lehdessä pureudumme projektiin, sen suunnitelmiin ja aikaansaannoksiin tarkemmin. En ole ainoa, jonka mielestä Juha Hurme on maaginen puhuja. Taisi olla Aleksis Kivestä tai Pentti Haanpäästä kyse kun totesin ääneen, että maailmankuva muuttuu aina, kun Hurme avaa suunsa. Nyt alan uskoa, että näin voi käydä myös suhteessa kansanperinteeseemme. Sauli Heikkilä
AJASSA Samuli Edelman ja Orkestra Suora Lähetys 5 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2019 Kysymykset: Sauli Heikkilä Vastaukset: Mertsi Lindgren Kuva: Juha Mustonen Photography Milloin Orkestra Suora Lähetys perustettiin ja ketä peruskokoonpanoon kuuluu? Lauluyhtye Suora Lähetys perustettiin vuonna 2002, jolloin mukana oli viisi laulajaa. Vuosien saatossa lauluyhtye tiivistyi kolmeen laulajaan Mertsi Lindgreniin, Dimitri Grönforsiin ja Timi Järvivuoreen. Yhtyeen musiikin kehittymisen myötä mukaan on tullut Suomen taidokkaimpia soittajia: haitaristi Jari Kokkinen, basisti Antti Kivimäki, viulisti Matti Pitkänen, kitaristi Valtteri Bruun ja perkussionisti Ricardo Padilla. Selkeyden vuoksi yhtyeen nimeen tuli tarkennus Orkestra Suora Lähetys. Keikoilla lavalla vierailee usein myös ystäviä ja heimoomme kuuluvia upeita muusikoita ja myös Samulin tytär Venla Edelman. Milloin alkoi yhteistyö Samuli Edelmanin kanssa ja kuka teki aloitteen? Yhteistyö alkoi vuonna 2012. Samuli vieraili Orkestra Suora Lähetyksen sound chekissä ravintola Dubrovnikissa, tuli vaikuttuneeksi ja tiedusteli yhdessä managerinsa Pete Eklundin kanssa, olisiko kiinnostusta osallistua saman vuoden joulukuussa järjestettävään Viattomien lastenpäivän konserttiin Helsingin tuomiokirkossa. Tästä alkoikin usean vuoden mittainen jakso, jonka aikana OSL toimi useaan otteeseen hyväntekeväisyyskonsertin housebändinä, esiintyen yhdessä eturivin artistien kanssa. Artistien kappaleille annettiin niin sanottu Suora Lähetys -käsittely, jossa kappaleisiin tuotiin orkesterin soundi ja taustalaulu mukaan. Yhtye ja Samuli esiintyvät paljon myös erikseen, mutta voiko sanoa, että yhteistyö on vakiintunut? Yhteistyö on vahvasti vakiintunutta. Samuli ja OSL ovat esiintyneet yhdessä jo yli seitsemän vuoden ajan, mutta tiiviimpi yhteistyö alkoi syksyllä 2017, jolloin äänitimme yhteisen Käteni-albumin. Viimeisen kahden vuoden aikana olemme tehneet jo noin sata keikkaa Suomen suurimmilla festivaaleilla, konserttisaleissa ja myöskin useita kertoja televisiolähetyksissä kuten Urheilugaalassa ja Leijonien kultajuhlissa. Toivottavasti yhteistyö jatkuu vielä pitkään. Missä Samuli Edelmania & Orkestra Suoraa Lähetystä voi kuulla seuraavan kerran? 3.10. Viking Gabriellala, mutta paras tapa pysyä kärryillä on seurata Orkestra Suora Lähetyksen sosiaalisen median tilejä: facebook.com/suoralahetys ja instagram.com/orkestrasuoralahetys
6 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2019 Voimakaksikko Virosta: Puuluup kytkee jouhikkonsa luupperiin Viron television ja radion tavallisessa musiikkivirrassa soi myös kansanmusiikki. Curly Strings -yhtyeen Kauges külas oli vuonna 2014 kaikkien musiikkilajien soitetuin kappale. Viime vuosina suosituimpien yhtyeiden kannoille on kirinyt hieman oudompi kokoonpano, jouhikkoduo Puuluup. Keikkareissut ulottuvat yhä useammin myös Suomeen. Se on luontevaa, koska yhtyeellä on vahvat yhteydet lahden tälle puolelle ja duon toinen puolisko, Ramo Teder on asunut Saloon kuuluvassa Teijossa jo lähes kaksikymmentä vuotta. Sauli Heikkilä
7 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2019 T eijo ei ole varsinaisesti sydänmailla, mutta autolla Helsinginmatkaan kuluu kuitenkin yli puolitoista tuntia suuntaansa. Niinpä Ramon auton mittariin kertyy vuosittain kymmeniä tuhansia kilometrejä, oma auto kun on ainoa keino osuttaa itsensä Vironlautalle oikeaan aikaan. Teijossa ymmärtää, miksi matkustaminen kannattaa. Kauniiden lounaissuomalaisten maisemien keskelle on rakennettu kallion päälle sopuisasti istuva tiilitalo. Kallion juurella on hedelmäpuita ja pensaita pursuava vehreä piha sekä tilava ateljee ja studio. Tänne Ramo muutti vuosituhannen vaihteessa edesmenneen vaimonsa, syöpään kolmisen vuotta sitten menehtyneen graafikko Piia Lehden kanssa. Nykyään talossa asuu Ramon kanssa hänen nykyinen virolainen vaimonsa Triin , lapset Pihla (18 v.) ja Tilda (11 v.) edellisestä avioliitosta sekä reilun vuoden ikäinen Ida. Vaikka kodin sijainti vaatii matkustamista, se tarjoaa rauhallisen paikan taiteelliseen työhön. Piian ja Ramon kuvataidetta on runsaasti esillä. Jopa kylpyhuoneiden keramiikkalaatat – noin tuhat kappaletta – on itse tehty. Kuvataiteen lisäksi kotistudiossa on syntynyt runsaasti musiikkia. Studion nurkat ovat täynnä soittimia ja lattialla makaavat parhaat soittokaverit Puuluupin toisen puoliskon, Marko Veissonin jälkeen: luupperit. Niiden kanssa Ramo on esiintynyt Pastacas-nimellä. Nimi tarkoittaa kuulakärkikynää, joka myös on ollut koko taiteilijauran ajan rakas työväline. Pastacas on keikkaillut parikymmentä vuotta ja julkaissut seitsemän levyä. Parin viime vuoden ajan Pastacas on elänyt hiljaiseloa Puuluupin suosion kasvamisen myötä. Vaikka Pastacasin ja Puuluupin musiikissa on samanlaisia elementtejä, työskentely ja lopputulos ovat kuitenkin omanlaisiaan. – Lähes kaikki Puuluupin kappaleet syntyvät jammaillessa Markon kanssa. Kun olen joskus tuonut valmiin kappaleen harjoituksiin, Marko on todennut sen olevan liikaa Pastacasta, kuvailee Ramo. Neandertalilainen kieli Ramon muusikon ura lähti käyntiin kotikaupungissa ja Viron kansanmusiikin keskuksessa Viljandissa vanhempien vietyä pojan musiikkikouluun. Soittimeksi tuli huilu. Sillä Ramo harjoitteli laiskasti aina siihen saakka, kun seuraavassa opinahjossa Tallinnan Georg Ots -musiikkikoulussa opettaja totesi Ramolla olevan neandertalilainen kieli eikä hänestä siksi tulisi ikinä huilistia. Koulu jäi puolentoista vuoden jälkeen ja Ramo lähti opiskelemaan kuvataiteita ja keskittyi kielisoittimiin. Marko Veissonin äiti lauloi Leikaritkuorossa ja sitä kautta kansanlaulut tulivat pojalle tutuiksi. Marko pääsi keikkamatkoille mukaan ja lauloi itsekin mielellään. Opinnot suuntautuivat kuitenkin antropologian ja sosiologian suuntaan ja työkseen hän on opettanut Tarton yliopiston alaisuuteen kuuluvassa Viljandin kulttuuriakatemiassa. Opetustyö jatkuu edelleen, vaikka harrastuksena alkanut Puuluup vie yhä enemmän aikaa. Markon jouhikonsoitto alkoi seitsemäntoista vuotta sitten Viljandissa, jolloin hän osti ensimmäisen, Raivo Siltojan rakentaman jouhikkonsa. Opiskelu alkoi Meelika Hainsoon yksityistunneilla. Tuolloin vain harva soitti Virossa jouhikkoa. Ennen muinoin Virossa jouhikkoa soittivat pääasiassa vironruotsalaiset länsirannikon saarilla ja mantereella. Toisen maailmansodan aikana suuri osa pakeni Ruotsiin, missä jouhikkoperinne jatkui. Ain Sarv ja Sibelius-Akatemiassa opiskellut Anneli Kont-Rahtola alkoivat elvyttää jouhikkoperinnettä Virossa 1990-luvun alussa, kun Viljandin kulttuurikouluun perustettiin kansanmusiikkilinja. Vuonna 2005 alkoivat myös jouhikkoleirit Vormsin saarella. Ensimmäisellä kurssilla olivat opettamassa Krista Sildoja , Janne Suits ja Rauno Nieminen , Suomesta myöhemmin myös Pekko Käppi ja Ilkka Heinonen . Rauno Niemisen mukaan virolaiset pärjäisivät jo mainiosti omin voimin: vuosia jatkunut jouhikkoinnostus on tuottanut paljon taitavia soittajia, jouhikonrakentajia ja soitonopettajia. PuuMarko Veisson saatiin haastatteluun Skypen välityksellä, mutta harjoitteleminen tapahtuu edelleen livenä. Sa ul i H ei kk ilä R am o Te de r
8 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2019 luupin soittimet ovat Rauno Niemisen rakentamia. Puuluupin suosio on vielä kiihdyttänyt ilmiötä. Leireille suorastaan jonotetaan. Viron vanha jouhikko poikkeaa hieman täkäläisistä vanhemmista malleista. Virossa käsiaukko on lyyran tapaaan suuri, kun ennen 1990-lukua Suomessa rakennetuissa jouhikoissa se oli kapea, vain yhden kielen sormittamisen mahdollistanut aukko.1980-luvun alussa Suomessa alettiin rakentaa virolaistyylisiä suurikäsiaukkoisia jouhikoita ja Suomen ja Viron jouhikkokulttuurit ovat yhtenäistyneet vilkkaan vaihdon ansiosta. Yhteinen kemia löytyi leirillä Yhdellä Viron leireistä kohtasivat myös Puuluupin jäsenet. Vuonna 2008 Viljandissa järjestettiin kaikkien aikojen suurin jouhikkotapahtuma, johon osallistuivat kaikki kynnelle kykenevät jouhikkoihmiset Pohjoismaista ja gwrthin soittajat Walesista. Ramo oli saanut viikkoa ennen leiriä ensimmäisen jouhikkonsa. Sen jälkeen leireiltiin vuosittain. Marko ja Ramo totesivat kemioittensa sopivan yhteen, kun Marko oli ainoa, jonka soitto ei lakannut Ramon innostuttua versioimaan jouhikollaan vanhaa virolaista punk-klassikkoa. Pian kaksikko alkoi jammailla yhdessä myös leirien ulkopuolella ja mukaan otettiin Ramon hallitsema luuppaus. – Olin kokeillut luuppausta joitakin kertoja muiden muusikkojen kanssa, mutta ensimmäistä kertaa se onnistui vasta Markon kanssa, Ramo kertoo. Marko ei hallinnut tekniikkaa lainkaan, mutta pikkuhiljaa Ramon opit ovat menneet perille. Luuppaus on yhtyeessä edelleen Ramon heiniä Markon keskittyessä efektilaitteisiin. Ennen Puuluupin syntymistä kaksikko soitti perinnekappaleita Annika Mändmaan kokoamassa projektiluonteisessa Luud-yhtyeessä. Idea yhteisestä duosta syntyi, kun Ramo kuunteli ensimmäisten kahdenkeskisten jamien tuotoksia ja innostui lopputuloksesta. Näin kävi myös Markolle ja ystäville, joille äänitettä soitettiin. Ensimmäisen keikan eteen piti tehdä hieman töitä, mutta sen jälkeen keikoille on kutsuttu. Markkinointia ei ole tarvittu. Esiintymiset ovat lisääntyneet vuosi vuodelta rauhalliseen tahtiin. – Jos ensimmäisenä vuonna keikkoja oli seitsemän, niin nyt niitä on seitsemän kuukaudessa, kuvailee Marko. Keikat ovat tähän asti suuntautuneet pääasiassa eri puolille Viroa, mutta esiintymiset Suomessa lisääntyvät koko ajan. Marraskuussa on tulossa reissut Kanadaan ja Saksaan. Vaikka suosion kasvu on melko tasaista, lisäsi ensimmäisen levyn, Süüta mun lumi, ilmestyminen 2018 kiinnostusta ulkomaillakin. Vastikään tehtiin sopimus ulkomailla operoivan managerin kanssa. Suunniteltuja koreografioita ja villiä improvisaatiota Vaikka neozombiepostfolk on kiehtovaa myös levyllä, on Puuluup ennen kaikkea live-yhtye. Kaksikon yhteensopivat kemiat paistavat yleisölle ja taitava ja mietitty show koreografioineen naurattaa, koskettaa ja viihdyttää. Puuluup kokee zombietanssit ja jousen symmetriset pyöritykset tarpeellisiksi. – Jouhikkoa soittaessa ja luupatessa on sidottuna penkkiin ja siksi on hyvä olla elävyyttä ohjelmassa, Ramo selittää. Puuluup ei ole huumoriporukka vaan absurdista maailmasta persoonallista musiikkia taidokkaasti tekevä yhtye. Silti mukana on paljon komediallisia aineksia, eikä voi välttää rinnastusta moneen koomikkopariin, kuten Majakka ja Perävaunu, Ohukainen ja Paksukainen, Penn ja Teller. Ramo on boheemi menninkäinen ja Marko huoliteltu humanisti. Humoristista vaikutelmaa tukee mainiosti Ramon tekemä taidokas levykansija markkinointitaide. Kaikki yhtyeen kappaleet ovat käytännössä Puuluupin jammailusta syntyneitä, joskin keikoilla saatetaan soittaa joskus leireillä opittuja kappaleita. Jotkin kappaleet saattavat myös sisältää katkelmia virolaisista ja myös suomalaisista kappaleista. Esiintymiset saattavat näyttää huolellisesti harjoitelluilta ja tarkkaan ajoitetuilta, mutta kaksikon mukaan ne sisältävät paljon improvisaatiota, niin soitoissa kuin lauluissakin. Improvisaatiosta kaikki alkaa ja siihen se myös loppuu, toki sovituissa puitteissa. Virossa kansanmusiikista ollaan ylpeitä Vaikka Suomessakin voi sanoa monien kansanmusiikkitaustaisten yhtyeiden menestyneen – usein erityisesti ulkomailla – on myönnettävä, että kateus hieman korventaa katsellessa naapurimaan kollegoiden menestystarinoita. Tuntuu, että siinä missä meillä yhtyeitten on läpäistävä ennakkoluulojen panssari, virolaiset ovat vilpittömän innoissaan perinteestään ja ylpeitä yhtyeistään. Miksi Virossa on onnistuttu siinä, mistä täällä voi vain uneksia? Puuluupilla ei ole siihen vastausta. Kansanmusiikilla menee tällä hetkellä hyvin. Konsertteja ja festivaaleja on paljon ja niillä käy kaikenikäisiä ihmisiä. Radio ja televisio soittavat ennakkoluulottomasti kaikenlaista musiikkia. Puuluup ei usko, että syynä olisi kolmenkymmenen vuoden takainen irtaantuminen Neuvostoliitosta tai kansallisen itsetunnon korostaminen – ainakaan kovin merkittävästi. Vapautuminen suurvallan ikeestä rajoituksineen varmasti on vaikuttanut siihen ennakkoluulottomuuteen, millä moniin ilmiöihin käytiin käsiksi. Tämä näkyi myös musiikkielämässä, vaikka esimerkiksi jazzfuusiota tehtiin jo 70-luPuuluupin keikat vaikuttavat huolellisesti harjoitelluilta, mutta sisältävät paljon improvisaatiota. Kun tulin Suomeen, täällä soi joka paikassa Suomi-rock Ta av i A ru s
9 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2019 vulla. Collage-yhtyeen levytykset saavat Ramon karvat vieläkin pystyyn. – Virossa esimerkiksi elektroninen musiikki oli vahvassa nousussa 90-luvulla. Kun tulin Suomeen, täällä soi joka paikassa Suomi-rock, kertoo Ramo. Suomalaisena voi tietenkin todeta, että ”joka paikalla” tarkoitettaneen tässä kaupallisia kanavia ja niitä apinoivaa YLEä. Ehkä voisi sanoa, että Virossa valtakunnallinen media on ennakkoluulotonta, minkä vuoksi suuri yleisökin tuntee myös marginaalimusiikkia. On liioiteltua kuitenkin sanoa, että kansanmusiikkia kuuntelee koko kansa, kuplansa se on Virollakin. – Vaikka Puuluupin tunnettuus kasvaa, harva tavallinen virolainen tuntee jouhikko-soitinta, duo myöntää. Puuluup alkoi harrastuksesta ja on kehittynyt lähes täysipäiväiseksi ammatiksi. Soittaminen tai matkustelu ei silti tunnu työltä, neuvottelut ja järjestelyt kylläkin. Omat ongelmansa kuvioon tuovat Ramon reilun vuoden ja Markon kuukauden ikäiset lapset muun perheen ohella. Tilanne on hallinnassa, mutta vaatii järjestelyä. – Ymmärrän kyllä, miksi rocktähdet ovat useimiten 23-vuotiaita, Marko huokaa.Puuluup ei juuri tulevaisuuttaan suunnittele, vaan toimii sen mukaan, mitä eteen tulee. Mutta se mitä tehdään, tehdään niin hyvin kuin osataan. Lähitulevaisuudessa ilmestyy 7 tuuman 45 rpm vinyylisingle. Formaatti valittiin, koska Ramon mukaan siinä on paras äänenlaatu. Seuraava Suomen esiintyminen on 4. lokakuuta Tampereen G Livelabissa. https://www.ounaviks.ee/en/artist/puuluup/ www.facebook.com/puuluup Suomalainen musiikki ja sen tekijät laidasta laitaan ovat pääosassa elämyksellisessä ja toiminnallisessa, nykyajan teknologiaa monipuolisesti hyödyntävässä museossa, joka avautuu 17.10.2019 osana Triplaa, Pasilan uutta kauppaja elämyskeskusta. Uudenlaisen musiikkimuseon sydämessä on kunniagalleria, johon valitaan vuosittain joukko suomalaisten rakastamia ja kunnioittamia muusikoita. Lisäksi museo tarjoaa muun muassa nostalgisia aikamatkoja soiviin muistoihin, musiikkitietoa hauskassa muodossa sekä monenlaisia mahdollisuuksia heittäytyä itse soiton, laulun ja tanssin vietäväksi. Uusi musiikkimuseo liittyy osaksi pohjoismaisten musiikkimuseoiden ketjua, johon kuuluvat muun muassa Ragnarock Roskildessa Tanskassa, Rockheim Trondheimissa Norjassa ja ABBA-museo Tukholmassa. Se vertautuu myös maailmalla yleisiin kunniagallerioihin eli Hall of Fame -museoihin, mistä juontuu tulevan museon englanninkielinen nimi Finnish Music Hall of Fame. Se kutsuu myös matkailijat tutustumaan suomalaisen musiikin tähtiin, niin maailmanmaineeseen nousseisiin kuin erityisesti kotiyleisölle rakkaisiin. Kaikki musiikinlajit samassa kunniagalleriassa Suomalainen versio kunniagalleriasta ja sen ympärille muotoutuvasta museosta on ainutlaatuinen, koska siellä on edustettuna kaikki musiikinlajit. – Meillä kunniagalleriaan kootaan kaikkien musiikinlajien huippuja kapellimestareista räppäreihin, hevibändeistä kansanmusiikkiyhtyeisiin, sinfonikoista iskelmäartisteihin. Ennakkoluulottomasti klassista ja populaaria musiikkia yhdistelevä museo tarjoaa tilaisuuden uudenlaisiin löytöihin, kohtaamisiin ja rajanylityksiin, kertoo hankkeen ideasta ja toteutuksesta vastaavan Finnish Music Hall of Fame Oy:n hallituksen puheenjohtaja Mikko Vanni . Kunniagallerian valinnat tekee komitea, johon on koottu suomalaisen musiikin tekijöitä ja asiantuntijoita. Ministeri Lauri Tarastin johtamassa valintakomiteassa ovat edustettuina muun muassa Muusikkojen liitto, Musiikkituottajat, Teosto, Gramex, Suomen Säveltäjät, SibeliusAkatemia, Musiikkiarkisto, Musiikkitalo, Tampere-talo, Pomus, Sulasol, Kansallisooppera, Sibelius-museo, Suomen Kansanmusiikkiliitto ja Suomen musiikkioppilaitosten liitto. Kunniagalleriassa kansanmusiikkialaa edustaa ensimmäisenä Konsta Jylhä , tähän mennessä muita valittuja ovat Aino Acté , Kaija Saariaho , Dallapé, EsaPekka Salonen , Georg Malmstén , Jean Sibelius , Juice Leskinen , Katri Helena , Nightwish , Olavi Virta , Reino Helismaa sekä Toivo Kärki . Teknologia luo elämyksiä uudentyyppisessä museossa Finnish Music Hall of Fame:ssa nykyajan teknologialla on keskeinen osa esineja kuvakerronnan rinnalla. Tämä mahdollistaa tilojen muuntumisen uudenlaisiksi, monitasoisiksi musiikkija museoelämyksiksi. Musiikkimuseon yksi tavoite on esitellä ja myös viedä maailmalle nuorten kotimaisten teknologiayritysten virtuaalitodellisuuteen ja lisättyyn todellisuuteen liittyviä keksintöjä, jotka tarjoavat mahdollisuuden nauttia soiton, laulun ja tanssin iloista uusilla tavoilla. Musiikkimuseo Fame aukeaa lokakuussa
10 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2019 H elkavirsien laulaminen aloitetaan laulajia rohkaisevalla Alkuvirrellä:”Ruvetkasme, rohjetkasme, älkäsme ääntämme hävetkö.” Kehutaan siis itseämme: meidän laulumme ovat osoitus suomalaisen sanankäytön lahjakkuudesta ja kalevalamittaiset runot ovat yhteinen kansallisaarre. Juhlapuheessaan vuoden 1996 helkajuhlassa Heikki Laitinen totesi laulamisen aloittavasta Alkuvirrestä: ”Tuo tavallisimmassa muodossaan vain 19-säkeinen laulu on hienoimpia, mitä suomen kielellä on ikinä sepitetty. Se on sekä sisällöltään että muodoltaan tasapainoinen, syvällinen, värikäs. Se on kalevalamittaisen runouden helmi.” Runon muodon tyylikeinoja ovat trokeeja murrelmasäkeiden vaihtelu sekä alkusoinnutus ja kerron käyttö eli saman asian sanominen eri sanoin. Muodossa toteutuu Laitisen sanoin tiukka rakenne ja impulsiivinen epäsäännöllisyys. Laulun sanat ovat nuorille laulajille outoja ja kerrotut asiat vielä oudompia – esim. uikasme punasta porras – mutta ehkä juuri se tekee laulamisesta jännittävää, tuo siihen taikuutta. Vähitellen laulajan varttuessa alkavat runojen sisällöt avautua, ainakin asiasta kiinnostuneelle laulajalle. Laulaessa helkavirret kaksinkertaistuvat, sillä jokaisen säkeen jälkeen toistuu säe ”kauniissa joukos”. Laulaminen ottaa siten aikansa. Helkavirret eivät ole hätäisten ihmisten lauluja, rauhallinen tahti tulee askeleista ja matkan pituudesta. Vanha perinne Ensimmäisen kerran helkavirret merkitsi muistiin vuonna 1824 Kaarle Akseli Gottlund . Kuuden vuoden kuluttua Ritvalassa kävi Elias Lönnrot . Molemmat julkaisivat tiedot käynnistään 1830-luvun alussa. Nämä varhaiset tutkijat olivat kuulleet, että hämäläiskylässä vietetään poikkeuksellista ja paikkakuntalaisten omasta mielestä ikivanhaa juhlaa. Lönnrot merkitsi Sääksmäellä muistiin sanonnan: ”Jo sitten maailmakin loppuu kun Ridvalan helka ja Huittulan vainio.” Kirkonkylä Huittula oli tunnettu suuresta pelkoaukeastaan. Gottlundille Ritvalan kyläläiset sanoivat, että: ”Ritvalan vainiot ja pellot lakkaapi kasvamasta ja hetelmiä antamasta, silloin kun kansa näihin kyllästyypi tahi tämän vanhan tavansa heittää.” Kumpikaan näistä tutkijoista ei käynyt Ritvalassa oikeaan aikaan, siis silloin kuin helkavirsiä tavan mukaan laulettiin eli pyhäpäivisin helatorstaista pietarinpäivään, eikä varsinkaan tärkeimpänä päivänä eli helluntaina. He merkitsivät muistiin mitä heille kerrottiin. Gottlund jopa onnistui ylipuhumaan kylän tytöt ja järjestämään itselleen eräänlaisen kulkue-esityksen. Me siis tiedämme 1820-luvun helkaperinteestä vain sen, mitä kyläläiset suostuivat tuntemattomille säätyläismiehille varsinaisen lauluajanjakson ulkopuolella kertomaan. Gottlund ja Lönnrot olivat kiinnostuneita runoista, eivät niinkään laulajista tai perinteen kokonaisuudesta. Kuvaukset juhlasta olivat lopulta melko ylimalkaisia. He eivät kyselleet mitään esimerkiksi pukeutumisesta tai ylipäätään viettäneet kylässä yhtään pidempää aikaa kuin mitä runojen laulattaminen vei. Ritvalasta he merkitsivät muistiin Alkuvirren, kolme balladia eli Inkerin, Mataleenan ja Annikaisen virret, sekä lyhyet runot Tuomen synty ja Lopputoivotus. Moni tutkija kävi heidän jälkeensä Ritvalassa haastattelemassa kyläläisiä. Historiantutkija FT Tiina Miettinen on nostanut esille varsinkin Leetin Mantan ja Serafian merkityksen informantteina. He ovat esimerkki siitä, miten tärkeää ruRitvalan helkajuhlat – elävää perintöä aidoimmillaan Ritvalan kylässä, nykyisen Pirkanmaan etelälaidalla, on säilynyt kalevalamittaisten runojen lauluperinne, helkajuhla. Onko se vieläkin olemassa, oli toistuva hämmästynyt kysymys, kun Ritvalan helkajuhla mainittiin syksyllä 2017 ensimmäisessä kansallisen aineettoman kulttuuriperinnön luettelossa. Täällä me edelleen olemme, Sääksmäellä, Valkeakosken kaupungissa, ja pidämme yllä vuotuista ja ikiaikaiseksi kokemaamme perinnettä. Jo sitten maailmakin loppuu kun Ridvalan helka ja Huittulan vainio. Teksti: Leena Valkeapää Kuvat: Kaisu Mokkila Kulkue nousee Seurantalonmäelle.
11 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2019 nojen laulaminen ja perinteen siirtäminen oli laulajille itselleen. Miettinen on myös kiinnittänyt huomiota laulajien siviilisäätyyn. Hänen mukaansa säätyläistutkijat tuottivat helkavirsien laulajien neitouden. He korostivat kulkueen osallistujien naimattomuutta ja ”puhtautta”, vaikka se ei perinteen kantajille tai heidän yhteisölleen ollut lainkaan keskeinen asia. Tärkeintä oli laulun jatkuminen. Vanhan perinteen murtuminen Ritvala ei ollut mitään takaseutua eli syrjäisyys ei selitä muinaisen tavan säilymistä. Kylä sijaitsi Hämeenlinna-Lempäälä maantien varrella ja viljeli Vanajaveden laakson hedelmällisiä peltoja. Usko tavan vaikutukseen alkoi murtua 1800-luvun puolivälin jälkeen. Kun maailma muuttui, alkoi kulkuelaulu menettää merkitystään ja vaikuttaa nololta tai jopa taikauskolta. Naapurikylään Huittulaan, jonka senkin peltoja oli laululla suojeltu, perustettiin 1860-luvulla kansakoulu. Seuraavan vuosikymmenen alussa perustettiin Valkeakoskelle, Sääksmäen myllykylään 15 kilometrin päähän Ritvalasta paperitehdas. Valkeakoskesta alkoi nopeasti kasvaa ennennäkemätön suuri teollisuuskylä. Samaan aikaan tiedonvälitys lisääntyi ja kulkuyhteydet muuttuivat, rautatie tuli Sääksmäen pitäjään vuonna 1876. On olemassa kaksi silminnäkijäkuvausta kulkuelaulun loppumisesta. Molemmat kertovat miten nuoria naisia ei enää kiinnostanut, he eivät halunneet, osanneet tai kehdanneet laulaa. Emil Nervanderin kuvaus sijoittuu jonnekin 1860-luvun ja 1880-luvun alun väliin. Kun nuoret naiset olivat helluntaina kokoontuneet Ritvalan Raittinristille, mutta todenneet, etteivät he osaa lauluja, olivat vaimoihmiset ryhtyneet laulamaan. Nervanderin vauhdikkaan kuvauksen takaa voi lukea kylää ja sukupolvia repineen ristiriidan, jopa vanhempien naisten raivon nuorten naisten saamattomuuden edessä. A. O. Heikel kertoi vuoteen 1881 sijoittamansa kuvauksen. Siinäkin väkeä oli kokoontunut paikalle ja tytöt totesivat, etteivät he enää osaa sanoja. Kiusallinen tilanne laukesi, kun rannasta kuulunut höyrylaivan pillin ääni sai tytöt hylkäämään lauluyrityksen ja lähtemään rantaan. Sivistyneistö sen sijaan oli yhä kiinnostuneempi perinteestä. Ritvalan helkavirsiä esitettiin Suomen Muinaismuistoyhdistyksen ensimmäisessä musiikki-illassa Helsingissä keväällä 1871. Saman yhdistyksen taidehistoriallinen tutkimusretkikunta dokumentoi retkellään vuonna 1887 helkajuhlien viettopaikan. Kuva oli täysin poikkeuksellinen retkikuntien kirkkoja kartanoinventointien sarjassa. Helkajuhlasta oli tulossa estradilla esitettävää ja arkistoon taltioitavaa häviävää perinnettä. Me emme tiedä minkälaisia katkoksia ja murroksia perinteessä oli vuosisatojen varrella ollut, mutta aikalaisista tämä laulun vaimeneminen on ilmeisesti tuntunut lopulliselta. Uusi alku Niin kummallisia asiat toisinaan kuitenkin ovat, että samalla kun uusi aika murensi uskon tapaan, se myös synnytti uuden alun. Vuonna 1903 Ritvalaan perustettiin kansakoulu, jonka ensimmäiseksi opettajaksi tuli hattulalainen, juuri Jyväskylän seminaarista valmistunut Armiida Manner . Tuloaan Ritvalaan hän perusteli helpolla höyrylaivayhteydellä. Seminaarissa Manner oli oppinut helkavirsiä, sillä ne kuuluivat P. J. Hannikaisen opetusohjelmaan. Elsa Enäjärvi-Haavion mukaan Manner perusti Ritvalassa kuoron, johon liittyneet tytöt kysyivät, voitaisiinko kuorossa laulaa myös helkavirsiä. Tieto laulamisesta ei ollut kadonnut, vaikka laulua ei saatukaan aikaan kuuntelevan ja katselevan yleisön edessä. Tyttöjen ehdotus sopi Mannerille hyvin. Ensimmäisen kerran katkon jälkeen helkavirsiä laulettiin vuonna 1904, Ritvalan VPK:n vuosijuhlassa. Sitä vietettiin tietysti helluntaina, joka oli säilynyt kylän omana juhlapäivänä. Helkavirsiä laulettiin kulkueessa, johon oli yhdistetty myös VPK:n kulkue univormuineen ja torvisoittoineen. Myöhempinä vuosina palokunta häipyi takavasemmalle, mutta helkavirsien laulaminen ja juhlan viettäminen jatkuivat. Se sai nyt isänmaallisen kotiseutujuhlan luonteen, vanha perinne versoi uuden oksan. Nykymuotoinen helkajuhla Nykyisin helkajuhlan järjestää vuonna 1910 perustettu Ritvalan Nuorisoseura, jolle järjestelyvastuu siirtyi jo vuonna 1920.Ritvalan helkajuhlia vietetään helluntaina, jonka paikka kalenterissa on seitsemän viikon päässä pääsiäisestä. Useimmille suomalaisille helluntai ei ole tavallista sunnuntaita kummempi päivä ja kalenterijärjestelyt ovat hävittäneet kaksoispyhän. Ritvalassa ja Sääksmäellä helluntai on säilyttänyt erityisyytensä. Helkakulkue lähtee liikkeelle kylän keskustasta Raittinristiltä klo 14.00, kulkee vähän matkaa kaikkia teitä ja suuntaa sitten Seurantalonmäelle. Mäelle päästyään helkakulkue muodostaa suuren piirin eli menee yhteen kietoon laulaen Lopputoivotusta. Juhla vietetään Seurantalon viereisellä kentällä ja pihamaalla jos sää suinkin sallii. Helkakulkuetta ei harjoitella. Lauluja harjoitellaan siinä naapurikylän koulussa, joka 1860-luvulla perustettiin ja jota Ritvalankin lapset käyvät. Kulkueeseen ei pyritä, ei ole pääsykoetta tai lupajärjestelmää, ei osallistumismaksuja, tosin jokin side Ritvalaan tai Sääksmäkeen helkakulkueen osallistujilla yleensä on. Raittinristille vain kokoonnutaan ja kokeneet vaimoihmiset hieman järjestelevät kulkuetta. Laulut olisi toivottavaa osata edes jollakin tavalla, mutta lopulta kulkuelaulaminen opitaan osallistumalla. Ennen kaikkea lauluvoima ja rohkeus kertyy iän myötä. Helkakulkueen asuksi vakiintui jo 1920-luvun alussa kansallispuku. Kun U. T. Sirelius julkaisi Sääksmäen puvun mallin, se yleistyi varsinkin kukattomassa muodossaan nopeasti. Mikä tahansa kansallispuku käy ja myös yleisön toivotaan pukeutuvan niihin. Elävä perintö Helkavirsien laulaminen Ritvalan helkajuhlassa ei oikeastaan ole esitys vaan kerran vuodessa ajassa ja tilassa syntyvä tapahtuma, joka häviää, mutta säilyy ihmisten mielissä. Juhlan järjestäminen ja perinteen kantaminen kaikkine siihen kuuluvine puolineen on elävä perintö. Jos haluaa nähdä Ritvalan helkajuhlan, ainoan Suomessa säilyneen kalevalamittaisen kulkuelauluperinteen, pitää tulla Ritvalaan helluntaina. Toivottavasti perinne elää vielä sadankin vuoden kuluttua. Helkakulkueen asuksi vakiintui jo 1920-luvun alussa kansallispuku ja myös yleisön toivotaan pukeutuvan niihin.
12 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2019 Puh.044 5700 227 Kauppakatu 6 Saarijärvi Teijo Rekonen Harmonikan huolto ja restaurointi 4 8 2 9 1 5 | v i l j o . m a n n e r j o k i @ v a p a a l e h d y k k a . n e t w w w. h a r m o n i k a n r e s t a u r o i n t i . n e t | w w w. v a p a a l e h d y k k a . n e t Tmi Viljo Mannerjoki – huollot ja korjaukset – – viritykset uusiin ja vanhoihin soittimiin – – restauroinnit vanhoihin soittimiin – – olka ja bassoremmit – – ergonomiset PasiProlantioremmit – Naantali 10 vuotta harmonikkojen korjausta Naantalissa. Seuraa Facebookissa ja Instagramissa @hhjrmannerjo ki Uutuustuotteita TILKKUTÄKKI Laulujeni syntytarinoita Jaakko Löytty ”Kirjassa esittelen 57 tekemäni laulun taustoja, niiden sanoittamista ja säveltämistä, sekä elämänvaiheitani niiden syntyaikoina. Kirjassa on nuotit ja sanat kaikista esittelemistäni lauluista.” Kirjan kuvitus on osin aiemmin julkaisematonta, Jaakko Löytyn kotialbumin aarteita. 27,VAIVATUN VAELLUS Esa Ruuttunen ja Risto Lauriala Elämä. Matka. Vaellus. Joskus raskasta vaivaisen vaellusta. Usein myös suurta virkistystä ja iloa. Matkaeväänä armo, matkasauvana rirsti. Viisitoista Siionin virttä baritonille ja pianolle Winterreisen tapaan. Sävellys laulusarjaksi Juhani Haapasalo. 22,Tilaukset: Herättäjä-Yhdistys, www.herattaja.fi, (06) 433 5700, kati.leskela@h-y.fi
13 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2019 Sarjaa tuottaa: ESITTELYSSÄ Barbora Silhanova SYNTYMÄPAIKKA: Tšekki AMMATTI: muusikko, opiskelija NYKYINEN KOTIPAIKKAKUNTA: Rymättylä/Helsinki TAITEILIJANIMI: Barbora Xu ELÄMÄN MOTTO: Kaikki mistä unelmoit, tee se nyt! Teksti: Jaana-Maria Jukkara Kuva: Roni Tamminen T urun yliopiston tarjoama Itä-Aasian tutkimuksen maisteriohjelma oli syy, joka sai Barbora Silhanovan tulemaan Suomeen. Koulutusohjelma tarjosi mahdollisuuden syventyä Kiinan kulttuurin ja kielen opiskeluun niin Suomessa kuin Taiwanissa. Elämän monien koukeroiden lomassa musiikki oli jäädä taka-alalle, mutta senkin pariin löytyi tie Suomessa. Barbora Silhanova opiskelee parhaillaan Taideyliopiston SibeliusAkatamian GLOMAS-opinto-ohjelmassa. Muusikkoperheen tyttärenä Barboran tie musiikin pariin tuntui hyvinkin viitoitetulta heti varhaislapsuudesta alkaen. Molemmat vanhemmat olivat jazzmuusikoita, ja äiti lisäksi oopperalaulaja. Verdi tuli hyvinkin tutuksi pikkutytölle, ja luonnostaan lahjakkaana laulajana Barbora hyväksyttiin tiukkatasoiseen Severá?ek-kuoroon jo 11-vuotiaana. Kuoro esiintyi niin kotimaassa kuin kansainvälisillä areenoilla, ja kuoron ohjelmiston rinnalla kiehtoi myös laulaminen pienessä renessanssikuorossa sekä jazz-oktetissa, ja lisäksi moni muukin musiikin projekti. Yliopisto-opinnot kiinan kielen parissa ensin Tšekissä ja myöhemmin Taiwanissa veivät mukanaan niin, että musiikki jäi pakostakin taka-alalle. Myöhemmin Suomessa suoritettujen Itä-Aasian tutkimuksen opintojen jälkeen Barbora suuntasi päättäväisesti takaisin musiikin pariin. GLOMAS-opintojen alkuvaiheessa opiskelijat vierailivat Billy Hornen soitinmuseossa Turussa. Kun Barbora otti käteensä yhden Billyn rakentamista kanteleista, alkoi soitinrakentajan ja Barboran ystävyys. Hieman myöhemmin Barbora löysi itsensä esiintymässä kyseisellä kanteleella kiinalaisyleisöille Kiinassa. Tällä matkalla Barbora tutustui guzheng-soittimeen, kiinalaiseen sitraan. Oman soittimensa hän hankki opiskelijavaihtovuotensa alkajaisiksi Taiwanissa. Tsekkiläinen muusikko, joka soittaa Suomen kansallissoitinta ja kiinalaista guzhengia ja laulaa, usein suomeksi, esimerkiksi kalevalaisiin säkeisiin säveltämäänsä musiikkia, herättää toki täkäläisissä kiinnostusta. Mistä Barboran inspiraatio syntyy? – Luonnosta, samoin kuin runoudesta sekä soittamieni instrumenttien puun saundista, väristä ja materiaalista – ne kaikki innoittavat minua. Viimeiset kaksi vuotta olen asunut metsän keskellä, ja olen voinut aloittaa päiväni kävelemällä metsässä, laulamalla puille tai kuuntelemalla niitä, hän kertoo. Barbora on viime vuosina tehnyt paljolti soolokeikkoja, mutta on musisoinut myös mm. Risto Luukkosen , Immu Heikkilän ja Anna-Maria Huohvanaisen kanssa. Alkusyksyllä on ajankohtaista keikkailu uuden yhtyeen kanssa. Lavalla Barboran kanssa ovat Heikki Kylkisalo (irlantilainen säkkipilli ja pillit), Jaakko Arola (saksofoni ja muut puhaltimet), Joni Vierre (kitara ja mandoliini), Kärt Tambet (viulu), Merve Abdurrahmani (piano) sekä Susjaira Kerpens (laulu, rytmi-ilmaisu). Erityisen kiintoisaa on Barboralle luvassa myöhäsyksyllä, kun hän loka-marraskuussa liittyy Making Tracks -projektiin Englannissa. Kahdeksan nuorta ja nousevaa muusikkoa eri maista kokoontuu yhteen oppimaan toisiltaan kuin myös asiantuntijaopettajilta, ja periodi päättyy kahden viikon yhteiseen kiertueeseen. Mutta mikä olisi unelmien esiintymislava? – Megaron, Ateenan konserttitalo, teki minuun lähtemättömän vaikutuksen ja haluaisin hyvin mielelläni esiintyä siellä uudestaan. Toisaalta metsä, rakastan soittaa ja laulaa metsässä, vaikka ilman yleisöä. Ja korkean talon katolla, jos mahdollista – ja jos ei ole liian kova tuuli, hän nauraa. Kalevalaa guzhengilla Pienenä tyttönä laulajan urasta unelmoinut muusikko on löytänyt tiensä rymättyläläiseen metsämaisemaan Taiwanin kautta, ja eritoten siksi että rakkaus Kiinaan ja sen kulttuuriin on ollut palava. Nyt Barbora Silhanovan käsissä soi niin kiinalainen guzheng kuin suomalainen kantele, ja uuden yhtyeen kanssamuusikot tulevat maailman monilta kolkilta.
14 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2019 A ina ei voi tietää, mihin työelämä vie. Kansanmuusikon arki on yleensä palapeli erilaisia töitä: esiintymistä, opettamista, säveltämistä, keikkamyyntiä. Moni kokee sen liian raskaana taakkana, mutta Juulia Salonen haluaa nähdä sen myös rikkautena. Muusikon työn ja tarinankerrontatoiminnan ohessa hän on juuri aloittanut jännittävän uuden työpestin osa-aikaisena yleisötyöntekijänä Helsingin Svenska Teaternissa. – Kansanmuusikon työkuvaan kuuluu jo itsessään kaikenlaista ja minun mielestäni kenttään liittyy myös hyvä asenne: aina voi kokeilla asioita, vaikkei olisi tehnyt jotain aikaisemmin. – Minua kyllä kiinnostavat monenlaiset tehtävät. Olen sekä ajautunut että itse hakeutunut tuottajaja koordinaattoritöiden äärelle, koska freelance-elämä on niin pirstaleista. Olin mukana perustamassa Lilla Villan -kulttuuritaloa Sipooseen ja hoidin siellä myös tuottajan tehtäviä sekä toimin Taidetestaajat-projektin koordinaattorina itäisellä Uudellamaalla. Kun Ruotsalainen teatteri haki yleisötyöntekijää päätin hakea – minulle se tuntui uudelta ja innostavalta. Vaikka en ole koulutukseltani teatteriihminen, työnkuvassa löytyy paljon minulle tuttuja osa-alueita suunnittelusta pedagogisiin kokonaisuuksiin. Musiikkipuolella Juulia Salonen ehtii tehdä monenlaista musiikkia kahdella kielellä. Melko tuore Juulia Salonen Trio esittää hänen omia sävellyksiään suomeksi ja vielä tuoreempi kokoonpano on Hertta-trio. Ruotsiksi hän esiintyy Marianne Maansin kanssa duona. He vierailivat keväällä muun muassa Tallarin konserttisarjassa. – Aika harva kansanmuusikko pystyy keskittymään vain yhteen yhtyeeseen. Useimmilla on monta kokoonpanoa samaan aikaan. Kaikkia taiteellisia ajatuksiaan ei myöskään voi toteuttaa yhden konseptin alla, mikä on toinen syy toimia monessa yhtyeessä. Yllätysmomentti kouluissa Ensi vuonna 10-vuotisjuhliaan viettää Eppel & Peppel -duo Kirsi Ojalan kanssa. Duo on vastikään laajentanut toimintaansa perustaen Rävsson Company -nimisen yhdistyksen, jossa on mukana laajempi työryhmä, mm. muusikko Ilkka Heinonen ja draamapedagogi Ellu Öhman. – Rävsson Companyn ydin on konsepti nimeltä tarinaratsia, jonka halusimme tuoda ensimmäisinä Suomeen. Ruotsissa sitä on toteuttanut mm. Fabula Storytelling -osuuskunta ja olemme käyneet paikan päällä tutustumassa heidän toimintaansa. Me halusimme heti kehittää projektia siten, että siihen liittyisi myös musiikki. Mistä ratsiassa on kysymys? Juulia Salonen kertoo, että ytimessä on yllätysmomentti. Keskellä päivää koulun luokkahuoneeseen astuu ihminen, joka haluaa kertoa tarinan tai soittaa musiikkia. – Opettajat tietävät tulostamme etukäteen mutta oppilaat eivät. Tilanne on hyvin hauska, oppilaat ovat niin yllättyneitä! Mutta koska opettajat ovat juonessa mukana, tilanne tuntuu heille heti turvalliselta. Saman päivän aikana luokka saa kolme vierailua: kertoja, muusikko ja kertoja-muusikkopari. Sitten katoamme yhtä nopeasti kuin tulimmekin. Kolmannen vierailun aikana lapset alkavat jo päästä ideasta kärryille. – Muusikko on yleensä kansanmusiikkitaustainen joten soittamisen lisäksi hän usein kertoo soittimestaan jotain. Meillä on ollut mukana jouhikko, viulu, huilut, kanteleet... Kansanmusiikin opinnot valmistavat monenlaisiin tehtäviin Tove Djupsjöbacka Juulia Salonen Laulaja, muusikko, tarinankertoja Syntynyt: 1977 Helsingissä, asuu Keravalla Koulutus: Musiikin maisteri, SibeliusAkatemian kansanmusiikin oppiaineesta. Opiskellut myös taiteen johtamista ja yrittämistä sekä yleisötyön johtamista. Yhtyeet: Juulia Salonen Trio, Rävsson Company, Eppel & Peppel, Hertta-trio, duo Marianne Maansin kanssa Työskentelee tällä hetkellä Svenska Teaternin yleisötyöntekijänä vastuualueenaan suomenkielinen yleisötyö Muistetaan myös: lapsinäyttelijänä Ylen Tiina-sarjan pääosassa v. 1990 Juulia Salosen arjessa yhdistyvät monenlaiset musiikkiprojektit, tarinankerronta ja uusi päivätyö yleisötyöntekijänä. Kansanmuusikon on hyvä olla monipuolinen – jokaisen ammatillinen kokonaisuus näyttää omanlaiseltaan. Kaksikielisyys on myös rikkaus. La rs K as ti la n
15 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2019 Tällä hetkellä tarinaratsioita on järjestetty lähinnä ruotsinkielisissä kouluissa ja kielikylpykouluissa Svenska Kulturfondenin rahoituksen turvin, mutta Rävsson Company on kaksikielinen toimija, eli ohjelma voidaan toteuttaa molemmilla kotimaisella kielellä. Kaksikielisyys on Salosen mielestä ilman muuta rikkaus. – Voi esiintyä molemmilla kielillä, sehän antaa valtavasti mahdollisuuksia. Pitää vain kytkeä toinen kieliraita päälle. Kasvaessa kaksikieliseksi tottuu varhain vaihtelemaan kielten välillä. Matka tarinankertojaksi Laulajan tontin laajentaminen tarinankerronnan puolelle on tuntunut Juulia Saloselle luontevalta. Hän kertoo olleensa lapsena hyvin innokas tarinoiden kuuntelija. Käänteentekevä oli kuitenkin kohtaaminen brittiläisen muusikko-tarinankertoja Nick Hennesseyn kanssa. Hän on käynyt Suomessa useaan otteeseen ja tehnyt yhteistyötä myös Suunta-yhtyeen kanssa kertoen Kalevalan tarinoita englanniksi. – Hennessey esiintyi Sibelius-Akatemian opiskelijoille tavallisessa luokkahuoneessa ja ymmärsin, että juuri tätähän minun pitäisi tehdä. Tuntui siltä kun olisi löytänyt kotiin! Brittiläinen tarinankertojaperinne on edelleen hyvin vahva ja myös Ruotsissa on tällä hetkellä vilkas tarinankertojakenttä. Suomessa runolaulu on perinteisesti ollut tapa kertoa tarinoita. Kiinnostus kansanperinteeseen näkyy kyllä, kun kysyn minkälaisia tarinoita Juulia Salonen tykkää kertoa. – Kerron erityisen paljon kotimaisia satuja ja kansantarinoita. Tarinaratsioissa ala-asteen oppilaille tulee kerrottua monia eläimiin liittyviä tarinoita. Jotkut kertojat tarinoivat myös omasta elämästään, mutta siihen en itse ole lähtenyt. On minulla Münchhausenmaisiakin tarinoita, jotka alkavat ikään kuin normaalisti mutta lähtevät sitten aivan oudoille raiteille. Tarinankerronta ja musiikki ovat luonteva yhdistelmä esimerkiksi lapsille esiintyessä. Eppel & Peppel -duo Kirsi Ojalan kanssa on Juulia Salosen pitkäikäisin yhtye – ensi keväänä yhtye viettää 10-vuotisjuhliaan. – Kirsin kanssa tapasimme aikoinaan Ala-Könni-opistossa heti lukion jälkeen, siis melkein 20 vuotta sitten! Sen jälkeen asuimme pitkään eri puolilla Suomea, kunnes kohtasimme uudestaan SibeliusAkatemian maisteriopintojen yhteydessä. Siitä lähtien olemme tehneet tiiviisti töitä yhdessä. Muutenkin meillä on ollut elämässä paljon yhteistä ja olemme molemmat innostuneet tarinoista ja myös muista työtaidoista. Mainittakoon, että Kirsi Ojala on juuri kouluttautunut nykyisen kotikaupunkinsa Porvoon oppaaksi – eräänlaista tarinankerrontaa sekin. Eppel & Peppel on paitsi esiintynyt duona etenkin päiväkodeissa ja lastentapahtumissa, myös kutsunut muita muusikkoja yhteistyöhön. Yläasteille ja lukioille tehdyssä Lähtijät-kokonaisuudessa heidän kanssaan esiintyy Ilkka Heinonen . Viime kesänä duo kierteli Ihmepyörä-ohjelmalla, jota voi tehdä erikokoisten kokonpanojen kanssa. Komean ihmepyörän on muuten suunnitellut ja rakentanut kansanmuusikko-puuseppä Kirsi Vinkki – kansanmuusikosta on siis moneksi! – Kun Ihmepyörä pysähtyy, seuraa laulu tai tarina. Tämäntyyppiset ohjelmat ovat hauskoja, koska dramaturgiaa ei voi mitenkään suunnitella etukäteen. Samantyyppinen oli myös vanhempi ohjelmakokonaisuutemme Tarinoiden arkku. Syksyllä ensi-iltansa saa uusi kaksikielinen lastenesitys Rassel prassel pling, joka sukeltaa Hanna Lundströmin lastenrunojen maailmaan. Duon kanssa esiintyvät silloin Oskari Lehtonen ja Mira Törmälä . – Runot ovat hyvin hauskoja, koska ne sisältävät jo itsessään niin paljon rytmiä. Olemme Kirsin kanssa säveltäneet runoja Lundströmin kahdesta ensimmäisestä runokirjasta, kahdella kielellä. Kaksi kieltä rinnakkain Suomenruotsalaiset kansanmuusikot ovat juuri koonneet voimansa uuden Seaside Sounds -otsikon alle, joka on esillä myös Womexissa lokakuussa. Juulia iloitsee tästä aloitteesta. – Minunkin tekemisissäni suomenruotsalainen kansanmusiikki kulkee tietysti aina mukana, vaikka tällä hetkellä se on ehkä ollut eniten näkyvillä opetustoiminnassani sekä lauluduossa Marianne Maansin kanssa. Suomenruotsalaista kansanmusiikkia esittänyt Rosenfink-yhtye on tällä hetkellä telakalla, vaikka olemme välillä soittaneet duoyhdistelminä. – Oman trioni perustin koska halusin kirjoittaa lauluja, jotka eivät oikein sopineet mihinkään silloiseen yhtyeeseeni. Kappaleet syntyivät suomeksi – olen kyllä kirjoittanut vähän ruotsiksikin, mutta se on tuntunut vaikeammalta. Lauluyhtye Mamo Ensemble perustettiin alunperin suomalais-bulgarialaista yhteistyöprojektia Finno-Balkan Voicesia varten. Emmi Kujanpään keskittyessä muihin projekteihin jäljelle jääneet kolme päättivät kokeilla jotain uutta yhdessä. – Olemme sovittaneet osan ohjelmistostamme uudelleen triolle mutta tuoneet mukaan myös soittimia, Mamohan oli a cappella -yhtye. Olemme pyrkineet ajan kanssa miettimään, minkä tyylistä musiikkia tekisimme jatkossa. Samalla mietimme asujamme ja keksimme, että tällä yhtyeellä voisi olla värikkäät päähineet! Kokosimme erilaisia ideoita ja Tiitta Ahonen teki meille kolme uniikkia kruunua, joihin olemme hyvin tyytyväisiä. Kansanmusiikin koulutus on vienyt Juulia Salosen monenlaisiin työtehtäviin. Mitä hän itse kokee saaneensa kansanmusiikin koulutuksesta, minkälaisin eväin hän on maailmalle lähtenyt? – Avoimin mielin ainakin! Pedagoginen ajatteluni on kyllä kansanmusiikin läpäisemää. Ai mitäkö se tarkoittaa? Varmaankin oppimista positiivisen kautta, että ihmisillä on matala kynnys tulla mukaan. Opitaan myös leikin ja improvisaation kautta, ja niitä metodeja tottuu käyttämään myös muissa tilanteissa. – Pitää myös muistaa, että kansanmusiikin näyttämöt ovat hyvin moninaiset. Aina ei esiinnytä suuressa konserttisalissa vaan mahdollisesti jossain nurkassa. Kansanmuusikko tottuu esiintymään hyvin monenlaisissa tilanteissa. En pelkää esiintyä, oli tilanne mikä tahansa. Hertta eli Mira Törmälä, Emmi Kuittinen ja Juulia Salonen. Eppel & Peppel: Kirsi Ojanen ja Juulia Salonen. O ut i Tö rm äl ä Id a N is on en La rs K as ti la n
16 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2019 PERSOONALLINEN PELIMANNIYHTYE L eenan mukaan kaikki alkoi, kun yhtyeen nuorimmainen Maiju Lundell syntyi. Tällöin lopullinen kokoonpano oli valmis. Koko joukkion sukujuuret kurottuvat Kaustisen Huntukseen, jossa sukumökillä nelikko on viettänyt lukuisat kesät lapsesta asti. Läheiset Kaustisen kansanmusiikkijuhlat ovat myös osaltaan osallistuneet MEILLONin kehitykseen – ensimmäistä kertaa nelikko esiintyi siellä kesällä 2015 ja sittemmin festivaaleista on tullut jokavuotinen perinne. Vuosien yhdessä soittamisen ja laulamisen jälkeen WhatsApp-ryhmän nimestä ”meillon bändi” syntyi yhtyeen nimi Meillon Band, josta Band-liite tippui myöhemmin pois. MEILLONin kappaleet ovat pääosin Leenan ja Sirun käsialaa Leenan vastatessa useimmiten sävellyksistä ja Sirun sanoista. Siru kertoo sanoitusten olevan parin hänen itse kirjoittamansa tekstin ohella peräisin mm. Kantelettaresta, erinäisistä laulukirjoista, sekä Suomen Kansan Vanhoista Runoista. Siru toteaa, että ajan kuluessa perehtyneisyys perinneteksteihin on kasvanut. Leenan kanssa kappaleiden työstäminen on alkanut jo varhain, ja esimerkiksi Kaustisen musiikkilukiossa, jossa kaksikko opiskeli, on syntynyt joitain lauluja. Myös Katja on säveltänyt MEILLONille yhden kappaleen ja kertoo ottavansa yhtyeessä vastuuta erityisesti laulustemmojen sovittamisesta. Leenan ja Sirun luomista alkuaikojen kaksiäänisistä harmonioista on edetty vuosien varrella muhkeisiin neliäänisiin valleihin. Maiju erityisesti kertoo kehittyneensä stemmalaulajana huimasti vuosien varrella sovitusten monimutkaistuttua. Kesällä ilmestynyt Ajattelen aikojani -debyyttialbumi on MEILLONin pitkän kehityskaaren toistaiseksi suurin välietappi. Albumi kokoaa MEILLONin tuotantoa kaikkein vanhimmasta kappaleesta kaikkein uusimpaan. Äänityksiin Porin Palmgren-konservatorion studioon yhtye sai taiteelliseksi tuottajaksi Kardemimmeistä tutun Jutta Rahmelin , sekä vierailijoiksi kahteen kappaleeseen viulisti Teresa Innasen ja haitaristi Verna Kylmäsen . Pyydettäessä kuvailemaan albumin musiikkia, MEILLONin jäsenet puhuvat perinteisen ja modernin luontevasta yhdistämisestä, stemmalaulusta ja pitkän yhteisen historian tuomasta taiasta. Katjan mukaan kappaleet ovat eläneet ja luoneet nahkaansa ajan kanssa albumin äänittämisen jälkeenkin. Tätä nykyä MEILLONin jäseniä opiskelee Helsingissä eri tahoilla. Siru opiskelee folkloristiikkaa, Leena kansanmusiikkia Sibelius-Akatemiassa ja Katja musiikkipedagogiikkaa Metropolia-ammattikorkeakoulussa. Työn alla on uusia kappaleita ja tulevaisuudessa siintää haave uudesta albumikokonaisuudesta työnimellä ”noitalevy”. Se keskittyisi tekstien puolesta vanhoihin loitsurunoihin. Uuden albumin nopeasta edistymisestä tuleekin meidän rukoilla MEILLON-jumalia, joiden olemassaolon yhtyeen jäsenet vahvistavat suostumatta kertomaan kuitenkaan enempää. Ehkä neljän serkuksen päätymisestä pitkäikäiseen yhteiseen bändiin ja samaan kaupunkiin ei olekaan lopulta sattumaa. MEILLON – suku on parhain Kohtalo on johdatellut Leena, Siru, Katja ja Maiju Lundellin asumaan yhdessä Helsinkiin, jossa haastattelen heitä pienen keittiönpöydän ääressä. Yhdessä neljä serkusta muodostavat MEILLON-yhtyeen, joka tulkitsee itse sävellettyä uutta kansanmusiikkia neliäänisen stemmalaulun voimalla. Lisäksi Leena soittaa kitaraa ja kanteletta, Siru kanteletta ja Katja bassoukulelea. Kaustisen kansanmusiikkilinja jatkaa AlaKönni-opiston jalanjäljissä uuden opettajakunnan voimin. Opinnot rakentuvat teemaviikkojen ympärille, joissa yhden aihealueen avulla käydään läpi esimerkiksi historiaa, teoriaa ja sovittamista. Pääpainona linjalla on yhdessä soittaminen. Opettajina toimivat Pilvi Järvelä , Arto Järvelä , Maija Pokela ja Esko Järvelä . Kaustisen kansanmusiikklinjan opiskelijoita on kaksitoista ja tulevat eri puolelta Suomea, kaukaisin soittaja on Kanadan Quebecistä asti. Linja toimii Kaustisen evankelisen opiston alaisuudessa. – Linjan pääpaino on yhteismusisoinnissa, jonka avulla myös opimme myös tuntemaan toisiamme. Kävimme tutustumassa Kansanmusiikki-instituuttiin ja sen toimintaan, ja heti toisena opiskelupäivänä opiskelijat saivat maistiaisen Kaustisen soittoyhteisöstä, jolloin Ravintola Pelimanni täyttyi paikallisista pelimanneista Sakari Puumalan eläköitymisjamien merkeissä. Pitkin syksyä jokaisella opettajalla on omat teemaviikkonsa, kertoo linjan vastuuopettajana toimiva Pilvi Järvelä. Kaustisen kansanmusiikkilinja aloitti syyskuussa Onni Rajaniemi
Aija Lehtonen KOLUMNI A lkusyksystä 2013 Jyri sai tekstiviestin, että perhetutun J-P Mönkkösen uudella bändillä Southpaw Steel and Twangilla (SST)on keikka pienessä Mendocino-pubissa Eerikinkadulla – tuutteko kuuntelemaan. Ilta oli sattumalta vapaa ja menimme. Sinä iltana syntyi levy-yhtiö ja kustantaja Bafe´s Factory. Jyri nimittäin tykästyi bändiin niin, että meni ehdottamaan keikan jälkeen levytyssopimusta. Hän oli tuottanut useita Lions Club-hyväntekeväisyyslevyjä eli tiesi menettelytavat. Levy ilmestyi maaliskuussa 2014. Sitten oli Music Finlandin vuoro – menimme sinne SST:n Ville Leppäsen kera mentorointiin ja Riku Salomaa kehoitti meitä tulemaan WOMEXiin esittelemään tätä ainokaista bändiämme. Rikun innostamina lähdimme 2014 Santiago de Compostelaan, jossa Riitta Huttunen Music Finlandista kohteli meitä, yhden bändin levy-yhtiötä, erinomaisesti kuten kaikkia muitakin ja olemme hänelle superkiitollisia kontaktien avaamisesta! Tullessamme takaisin WOMEXista istuimme pahaa-aavistamattoman Vilma Timosen vieressä lentokoneessa ja sovimme seuraavasta VTQ:n levystä, joka ilmestyi marraskuussa 2015. RSO:n ylikapelimestari Hannu Lintu valitsi albumin vuoden parhaaksi kantelelevyksi. SST:n toinen albumi ilmestyi marraskuussa 2015 ja olimme mukana nauhoittamassa sitä St. Louisissa syyskuussa 2015. Jyrikin toteutti unelmansa päästyään soittamaan pari biisiä SST:n kanssa New Yorkissa Manhattanilla. Samana vuonna WOMEXissa Budapestissä 2015 tapasimme Venla Ilona Blomin. Tuulettaren Etno-Emmalla palkittu esikoisalbumi ilmestyi kesäkuussa 2016. Womexissa tutustuimme myös Nathan Riki Thomsoniin ja Subsonic Trion (Adriano Adewale, Kristiina Ilmonen, Nathan Riki Thomson) albumi ilmestyi marraskuussa 2016. Tässä vaiheessa oli selvää, että tämä oli vienyt sielumme. Oli etuoikeutettua tehdä työtä ja tukea uskomattoman lahjakkaita muusikoita. Jyrillä on rockbänditausta, mutta hän sukelsi täysillä etnoiluun, kuunteli lukuisia demoja ja hoiti sopimukset. Minulle tuli luontevasti bändien markkinointi ja tiedottaminen. Womexissa Budapestissa tutustuimme myös J-P Piiraiseen ja hänen levynsä ilmestyi lokakuussa 2017. Ensi keväänä ilmestyy hänen ja Venla Ilona Blomin duon debyyttialbumi. Muun muassa Áššu, VILDÁ, HelsinkiCotonou Ensemble ja Niemi, jonka albumi julkaistaan keväällä 2020, ovat tulleet WOMEXin ulkopuolelta, mutta varmasti WOMEX-artistien kannattamina. Olemme useasti miettineet mitä järkeä on perustaa maailmanmusiikin levyyhtiö. Perussyy on tietenkin itse musiikki. Toinen syy on se, että elämä on kohdellut meitä siten, että voimme näin tehdä – tämä on vinkki päättäjille. Saamme tukea toimintaamme useista lähteistä ja kiitämme niistä todella. Toiminta ei ole kuitenkaan liiketalou dellisesti kannattavaa. Kun valtaosa yhteistyökumppaneista on ulkomailla, merkitsee se useita matkoja ympäri maapallon suhteiden luomiseksi ja ylläpitämiseksi. Miten saada tuloja maailmanmusiikkigenressä? Levymyynti on kuitenkin pysähtynyt varsinkin Pohjoismaissa ja Spotify-tuotot ovat erittäin pieniä. Euroopan keikoilla levyjä myydään suhteellisen mukavasti, varsinkin Euroopan saksankielisellä alueella. Kokemustemme mukaan esimerkiksi Japanissa ja Taiwanissa fyysisten levyjen myynti on huomattavaa. Taloudellisesti parhaita tapauksia ovat sync-sopimukset. Tuulettaren sync Game of Thrones-traileriin oli erinomainen piristeruiske ja se on poikinut muitakin hyviä sync-sopimuksia. Lopuksi: kannattaako perustaa levyyhtiö etno-puolelle Suomessa? Vastaus on EI, mutta jos olet vähän hullu, rakastat musiikkia, sinulla on taloudellisia mahdollisuuksia ja haluat auttaa lahjakkaita muusikoita, niin KYLLÄ! ... ja kannattaako osallistua tämän vuoden WOMEXiin Tampereella: KYLLÄ EHDOTTOMASTI! Onko maailmanmusiikin levy-yhtiön perustaminen järkeä vailla? 17 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2019 WOMEX tulee Suomeen WOMEX Festival 24.-26. lokakuuta on osa WOMEX-maailmanmusiikkimessutapahtumaa, ja siihen kuuluu yli 40 showcase-konserttia ja DJ-sessiota, joihin kaikilla on mahdollisuus osallistua. WOMEX The World Music Expo on viisipäiväinen konferenssi-, messuja showcase-tapahtuma, joka juhlistaa maailman musiikin diversiteettiä ja luovuutta elokuvien esityksissä ja kansainvälisten artistien konserteissa sekä avajaisja palkintoseremonioissa. Yli 2700 osallistujaa – mukaan lukien 300 esiintyvää taiteilijaa – yli 90 maasta kohtaa joka vuosi lokakuussa jossain Euroopan kaupungissa. Yleisölle on myynnissä kolmen päivän festivaalipasseja, joihin sisältyy sisäänpääsy Tampere-talon, Tullikamarin Pakkahuoneen ja Klubin sekä Paja Kongressin iltakeikoille torstaina, perjantaina ja lauantaina, sekä yksittäisiä päiväpasseja, joilla voi valita 12 iltakonsertista. Festivaalija päiväpassit eivät oikeuta sisäänpääsyyn WOMEX-messuja konferenssitapahtumiin. Tapahtuman tuottavat saksalainen Piranha Arts yhteistyössä suomalaisen Rockadillo Oy:n kanssa. WOMEX on rankannut Bafe´s Factoryn maailman 25 parhaan levy-yhtiön joukkoon. La ri Jä rn ef el t
18 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2019 O ikeastaan laulujuhlatradition 150-vuotisjuhla on paljon selkeämmin perusteltavissa kuin viime vuonna maassa vietetty valtiollisen olemassaolon satavuotisjuhla. Tämä perinne kun on jatkunut koko ajan, maan kulloisestakin valtiollisesta eksistenssistä riippumatta. Se on uusiutunut sekä kansanmusiikin että uusien sävellysten voimin. Se on niin vahva, että miehittäjätkin koettivat vain valjastaa sen omiin propagandatarkoituksiinsa. Ensimmäisten laulujuhlien rekonstruktio nähtiin niiden alkuperäisellä pitopaikalla Tartossa jo kesäkuussa. Myös valmistavia yhteiskonsertteja kuultiin eri puolilla Viroa sadoittain, ja niin Tallinnan kadut täyttäneeseen paraatiin kuin myös kuoroihin valtaisan Laulukaaren alle voitiin jo tällä perusteella odottaa ennätysmäärää osallistujia. Juhlaviikonlopun lauantai oli julistettu kansalliseksi vapaapäiväksi. Yhteensä Laulujuhlille osallistui yli tuhat lauluryhmää, joissa oli 32 302 jäsentä ja Tanssijuhlille 713 ryhmää 11 500 jäsenen voimin. Kansanmusiikkitapahtumaan osallistui 74 soittajaryhmää, joissa oli noin 800 soittajaa. Lauantain kulkueen osallistujamääräksi järjestäjät Laulukansan juhlapidot täyttivät Tallinnan Eteläisen naapurimaamme kulttuurin ehkä merkittävin yksittäinen määrittäjä on laulu. Viron elinvoimaisen laulujuhlakulttuurin sadattaviidettäkymmenettä juhlavuotta on vietetty sekä ensimmäisten juhlien pitopaikalla Tartossa että Laulukaaren alla Tallinnassa. Heinäkuun ensimmäisen viikonlopun valtakunnalliset, 27. Lauluja soittojuhlat Tallinnassa käsittivät Laululavalla pidettyjen konserttien sekä juhlakulkueen lisäksi myös tanssijuhlallisuuksia Kalevin stadionilla sekä kansanmusiikkitapahtuman Vapaudenaukiolla. Teksti ja kuvat: Mikko-Oskari Koski
19 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2019 arvioivat noin 47 000, mikä on ennätys. Mukana oli siis reippaasti yli kolme prosenttia maan koko 1,32 miljoonan hengen väestöstä, sillä ulkomaalaisia vieraita oli vähän, ja hekin miltei kaikki maan rajojen ulkopuolella asuvia virolaisia tai näiden jälkeläisiä. – Nämä ihmiset haluavat tulla tänne, siksi me haluamme järjestää heille isot ja muistorikkaat juhlat, tapahtuman taiteellinen johtaja Peeter Perens kiteytti. Yleisöäkin riitti – lipunmyynnit jouduttiin viranomaismääräyksellä sulkemaan sunnuntaina iltapäivällä. Yhteensä alueella arveltiin tuolloin olleen pitkälti toistasataatuhatta henkilöä. Lukema ei ollut tarkka, koska yli 62 000 lipun ostaneen lisäksi tanssija kansanmusiikkijuhlien osallistujapasseilla oli vapaa pääsy konserttialueelle. Kansallistunnetta vuosisadasta toiseen Laulujuhlaperinne alkoi kansallisen heräämisen myötä, ja sen malli kopioitiin Tarttoon suoraan Riiassa ja Tallinnassa pidetyistä baltiansaksalaisten juhlista. Ensimmäiset virolaisten omat juhlalaulut kajahtivat ilmoille Tartossa 18.-20.6. vuonna 1869 Vanemuine-seuran järjestäminä. Tapahtuman pääorganisaattori oli lukkarina, opettajana ja lehtimiehenä tunnettu kulttuuripersoona Johann Voldemar Jannsen (1819-90). Paikalle saapuikin lähes 850 laulajaa ja soittajaa, joista useimmat opettajia ja kanttoreita eli kotipaikkojensa mielipidevaikuttajia. Vuonna 1880 juhlat pidettiin ensimmäisen kerran Tallinnassa. Kokoontuminen laulamaan juhlavissa merkeissä ei ollut virolaisille uutta 1800-luvullakaan, mutta Tarton laulujuhlat olivat ensimmäiset luonteeltaan valtakunnalliset. Siellä sai myös ensiesityksensä Jannsenin Fredrik Paciuksen sävelmään kirjoittama laulu Mu Isamaa, mu õnn ja rõõm , jonka sävelmä on puuttuvia kertauksia lukuunottamatta sama kuin Maamme-laulussa. Juhlilla kuultiin myös Jannsenin tyttären, runoilija Lydia Koidulan (1843-86) teksteihin tehtyjä sävellyksiä, vaikka ohjelmisto muuten olikin pääosin lainattua. Kansanmusiikin osuus oli tuolloin vielä vähäinen. Saksalaisten omiin tarkoituksiinsa kehittämän juhlaohjelman idea oli helppo muokata palvelemaan virolaisen kansallisen heräämisen ajatusta. Samaa kaavaa noudatettiin oikeastaan 1980-luvullakin, kun Baltian maat ryhtyivät ”laulavaan vallankumoukseen” neuvostomiehittäjiä vastaan. Symboliikkaa monin virityksin Värikkäät ja vaihtelevat kansallispuvut tuovat esiintyjien kotiseutujen kuosit niin paraatiin kuin lauluja tanssiesityksiinkin. Pukeutumisesta ei koskaan ole annettu virallista ohjeistusta, mutta Viron kansallismuseon johtajan Ilmari Mannisen lausunto Päewalehdessä vuodelta 1923 on ohjannut myöhempiäkin osallistujia: ”Kansallispuku on ulkoinen merkki, joka liittää kaikki kantajansa yhdeksi perheeksi. Näin saadaan lämpimämpi, mukavampi ja isänmaallisempi tunnelma”. Virolaisten vapautuminen vieraan vallan ikeen alta on suurella osalla maan väestöä vielä sen verran hyvin muistissa, että kansallisia symboleita ei arastella käyttää. Sini-musta-valkoiset liput liehuivat sekä lavalla että katsomossa. Laulujuhlien merkkituli sytytettiin kesäkuun alussa Tartossa, ja se kulki Viron kaikissa maakunnissa vieraillen Tallinnaan, jossa se sytytettiin Laulukaaren viereiseen torniin pääjuhlien ajaksi. Soihdun kiertäminen eri puolilla Viroa on vasta uuden itsenäisyyden aikana vakiintunut käytäntö. ”Tule tulemine” kesti 33 vuorokautta, ja soihdulla oli yhteensä 450 kantajaa kaikkiaan 4200 kilometrin taipaleellaan. Presidenttikin mukana yhteisin sävelin Lauantain monituntisen, Vapaudenaukiolta alkaneen paraatin päätyttyä Lauluväljakille ja Mu Isamaa, mu õnn ja rõõmhymnin kajahdettua sekä tulen sytyttyä kuultiin presidentti Kersti Kaljulaidin tervehdysja avajaissanat. – Kuorolaulu on osa virolaista olemusta, joten olisi tärkeää saada osaamista kehittämään lisää taitavia johtajia ja kapellimestareita, Kaljulaid tiivisti puheessaan. Kaljulaid ei puheensa jälkeen jäänytkään koko juhlien ajaksi kutsuvieraskatsomoon, vaan suuntasi sunnuntain naiskuorojen sekä kaikkien kuorojen yhteisnumeroiden ajaksi mukaan Laulukaaren alle Filiae patriae -kuoronsa riviin. Lauantain konserttiohjelma, otsikoltaan ”Opettajalle”, rakentui eri aikakausien sävelmien mukaiseen jatkumoon kahdenkymmenenviiden laulun muodossa. Sunnuntain pääjuhlan ”Rakkauteni” ohjelma kestikin sitten koko iltapäivän käsittäen ensin kunkin kuoromuodon yhteisnumerot sekä vaihtojen aikaiset yleisöaallot, ja lopuksi yhteiset kappaleet, joista viimeisenä luonnollisesti Gustav Ernesaksin (1908-93) Mu Isamaa on minu arm, tällä kertaa Olev Ojan johdolla. Ennen tätä huippuhetkeä kuultiin eri kokoonpanojen tulkintoina yhteensä 37 sävelmää, joukossa niin perinteisiä kappaleita Miina Härman tanssilaulu Tuljakin tyyliin, tai uuden svengin saaneita kansansävemiä, kuten setukaisleelo Kergotamine. Ohjelmaan kuului myös uutta musiikkia, kuten Pärt Uusbergin kuorokantaatti Igaviku tuules . Tekijäniminä ohjelmistossa vilahtivat sellaisetkin muista musiikkiyhteyksistä tutut nimet kuin Kadri Voorand , Priit Pajusaar ja Tõnis Mägi . – Laulaminen ja orkesterimusiikki ovat arvo sinällään, mutta laulujen sisältö on myös tärkeää. Olen iloinen myös siitä, että uusien teosten säveltäjät ovat saaneet talteen jotain olennaista luonteestamme, Peeter Perens kiitteli. Perens ei ihmetellyt myöskään konserttien valtaisaa yleisömäärää. Viron kansan rakkaus musiikkiin on vahva, ja yhteisöllinen tunne halutaan kokea, nyt ja vastaisuudessa. Lauantain kulkueen osallistujamääräksi arvioitiin lähes 50 000 henkeä.
20 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2019 Finlands svenska spelmansförbund 50 vuotta Miten Finlands svenska spelmansförbund sai alkunsa? Finlands svenska spelmansförbund perustettiin vuonna 1969, koska Folkdansring tarvitsi pelimanneja. Jo vuonna 1934 yritettiin koota soittajia kansantanssin säestykseen. Tuolloin tanssiorkesterit vetivät puoleensa soittajat. Porvoolainen pelimanni Klas Gustafsson , Finlands svenska folkdansringistä oli useaan otteeseen yrittänyt saada pelimanniryhmää perustetuksi – hän oli muun muassa laittanut hakuilmoituksen viiteentoista päivälehteen – ilman tuloksia. Lopulta hän onnistui kokoamaan ryhmän soittelemalla pelimanneille suoraan. Lapväärtiin kokoontui 25.1.1969 kaksi ahvenmaalaista, kaksi uusmaalaista ja yksitoista paikkakuntalaista. Tapaaminen ei heti johtanut yhteistyöhön Folkdansringin kanssa, mutta yhdistyksen toiminnan katsotaan alkaneen siitä. Kuinka paljon yhdistykseenne kuuluu jäseniä ja onko sillä jäsenyhdistyksiä pitkin ruotsinkielisiä alueita Suomessa? Spelmansförbundissa on noin 600 jäsentä ja noin viisikymmentä yhtyettä pitkin rannikkoa Loviisasta Kokkolaan ja Teerijärvelle. Mitä toimintamuotoja FSSF:llä on? Toiminta-ajatus on selkeä: yhdistyksen tarkoituksena on elvyttää ja edistää suomenruotsalaista kansanmusiikkia ja pelimanniperinnettä. Tähän pyrimme järjestämällä yhteisoittotilaisuuksia eli Spelmansstämmor ja kursseja. Suurin ja tärkein kokoontuminen pidetään joka kesä jossain päin ruotsinkielisiä alueita, mutta olemme kokoontuneet myös Kaustisella ja Lahdessa. Ensi kesänä kokoonnumme Inkooseen yhteistyössä Folkdansringin kanssa. Pienempiä kokoontumisia on pitkin vuotta ja olemme aloittaneet myös omat pelimanniristeilyt Vaasan ja Uumajan välillä. Maaliskuussa 2020 se järjestetään kolmannen kerran. On tärkeää, että tapaamme ja soitamme yhdessä. Kurssitoiminta on tärkeää soittajien kehittymisen kannalta. Meillä on vuosittaisia kursseja, kuten kurssiviikonloppu Skärikursen Sälgrundin majakkasaarella Kaskisten edustalla. Järjestämme muutakin koulutusta soittajien toiveiden mukaan. Onko suomenruotsalaisella kansanmusiikilla joitain erityispiirteitä, joita ei suomalaisesta löydy? Vai ovatko vaikutteet jo sekoittuneet. Suomenruotsalainen pelimanniperinne on varmasti ottanut vaikutteita suomalaisesta perinteestä, mutta yhtä paljon ruotsalaisesta. Suurin osa suomenruotsalaisista asuu rannikkoseuduilla ja merenkulku on tärkeää. Suomalaisruotsalaisia melodioita löytyy niin Suomesta kuin Ruotsistakin. Mitä lähempänä kielirajaa ollaan, sitä enemmän on vaikuttanut suomalainen perinne. Kaustisen lähellä Småböndersissä käytetään harmonia, mikä ei kuulu yleensä suomenruotsalaiseen perinteeseen. Erityisesti suomenruotsalaiseen perinteeseen kuuluvista polskasta ja menuetista pidämme lujasti kiinni. Niitä on tanssittu erityisesti Jepualla ja Lapväärtissä, mutta nykyään myös muilla alueilla. Kyllä eroja siis on, mutta monet pelimannit ottavat rohkeasti vaikutteita ja soittavat myös nykyaikaisempaa tanssimusiikia ja vaikka suomalaista tangoa. Usein ajatellaan, että suomalainen kansanmusiikki on surullista ja ruotsalainen iloista. Mihin tässä luokittelussa sijoittuu suomenruotsalainen kansanmusiikki? Ei sitä oikein voi niin jakaa. Mollissa soivia melodioita on niin Suomessa kuin Ruotsissakin, mutta ruotsalainen molli on hieman toisenlaista. Suomalaisruotsalainen kansanmusiikki on jotain siltä väliltä, duurissa soivia melodioita on vain hitusen enemmän kuin mollisävelmiä. Lehtenne Fiolen Min -lehden levikki ja jäsenmääränne on huomattavasti suurempi suhteessa koko ruotsinkieliseen väestöön kuin suomenkielisellä sisarjärjestöllänne. Miten olette siinä onnistuneet? Itsepäisyydellä! Olemme innostuneita lehdestämme, joka on jäsenillemme suunnattu ja ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Siinä jäsenemme voivat kertoa, mitä on tapahtunut ja mitä on meneillään. Olemme saaneet paljon myönteistä palautetta, mutta aina kun tulee parannusehdotuksia, yritämme reagoida niihin. Jäsenissämme on sellaisia, jotka ovat olleet mukana puoli vuosisataa, mutta iloksemme olemme saaneet mukaan yhä enemmän myös lapsia ja nuoria. Yritämme pitää ovet auki ja kynnyksen matalalla. Onko teillä yhteistyötä suomenkielisten kanssa? Meillä on yhteistyötä Kaustisella ja Folklandialla, mutta voisi kyllä olla enemmänkin. Kuplamme ovat liian pieniä, että meidän kannattaisi eristyä. Kieliryhmät ovat riittävä peruste kahdelle liitolle, mutta samalla kielestä tulee tarpeettoman iso muuri. Toivotamme varmasti molemmat järjestöt toimintaan mukaan äidinkielestä riippumatta. Mitä voisimme oppia toisiltamme? Uskon, että soittamalla yhdessä, vaihtamalla tyylejä ja seurustelemalla opimme myös toisiltamme. Meillä kaikilla on jotain annettavaa ja soittajana on hauskaa oppia uusia kappaleita ja uusia tyylejä. Puskasoitot antavat siihen hyvän mahdollisuuden. Juhlan kunniaksi jututimme tammikuussa viisikymmentä vuotta täyttäneen suomenruotsalaisen kansanmusiikkiyhdistyksen puheenjohtajaa Åsa Lillhannusta Åsa Lillhannus Si m on G rip en be rg Sauli Heikkilä
21 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2019 U nescon luetteloissa tai käsittelyssä on Pohjoismaista ja Baltiasta yksitoista ilmiötä, joista musiikkiin ja tanssiin liittyvät Baltian laulujuhlat, Liettuan Sutartin?slauluperinne, Viron Kihnun saaren kulttuuri ja Setumaan lauluperinne, Latvian Suiti-kulttuuri ja Norjan Setesdalin musiikkiperinne. Seminaarissa kuultiin setujen, suitien ja norjalaisten sekä ruotsalaisen Kronobergin alueen tarinankerrontatoimijoiden kokemuksia. Ei liene yllätys, että vaikutukset nähtiin positiivisina. Kuitenkin vastoin yleistä mielikuvaa turistitulvista puheenvuoroissa korostuivat toisaalta valtion ja muun julkishallinnon saaminen sitoutumaan perinteiden suojeluun rahoittamalla tai muuten, ja toisaalta se, että yhteisöjen itsensä tietoisuus oman perinteensä suojelusta ja arvosta sekä kiinnostus sitä kohtaan oli kasvanut, aktiivisuus, osaaminen ja yhteistyö lisääntynyt ja toiminta tullut määrätietoisemmaksi. Turismikin on toki tärkeää. Setumaan turismiorganisaation johtaja Elin Priks näki, että ulkopuolinen kiinnostus motivoi jo sinänsä jatkamaan soittamista ja laulamista. Unescon listaus toimii matkailussa brändinä ja laatulupauksena, mutta hyödyntäminen vaatii kunnon tarinoita. Uhkana on, että turismista voi seurata rassaava vaatimus: laulun pitäisi raikua turistien tarpeisiin 24/7, vaikka perinne kuuluisi luonnostaan vain yhteisön juhlahetkiin ja arki olisi ihan muuta. Dag Feldborg Norsk håndverksinstituttista ja Marit Stranden Norsk senter for folkemusikk og folkedansista kertoivat useammastakin norjalaisesta hakemuksesta. Setesdalin hakemuksesta päätös tulee vuoden lopussa, mutta prosessilla on ollut suuri merkitys jo nyt. Poliitikot ja yrityselämä ovat kiinnostuneet, suojelu on kirjattu valtion kulttuuriohjelmiin, ja kuntapäättäjät ovat nähneet tärkeäksi perinteen huomioimisen kouluopetuksessa. Kansanopistolinja on perustettu ja yliopistoyhteistyö saatu käyntiin. Hyvien suojelukäytäntöjen rekisteriin viime vuoden lopulla noussut Land of Legends on eteläruotsalaisella Kronobergin alueella tarinankerrontafestivaalin ympärille kasvanut kokonaisuus. Listaus on tiivistänyt valtavasti yhteistyötä julkishallintoon päin, ja aineeton kulttuuriperintö on saatu kunnallisten ja alueellisten strategioiden kärkisijoille. Johtaja Meg Nömgardin mukaan yhteydenotot ympäri maailmaa ovat lisääntyneet valtavasti. Tarinoita kerrotaan kaikkialla, ja rekisteriin valinnan keskeisenä kriteerinä on esiteltyjen toimien sovellettavuus missä tahansa päin maailmaa, joten globaali kiinnostus ei ole ihme. Länsilatvialaisen suiti-vähemmistön kulttuuri pääsi vuonna 2009 kiireellistä suojelua vaativien ilmiöiden listalle. Suiti-kulttuurin säätiön johtaja M?ra Rozent?len mukaan listaus on merkinnyt suiti-kulttuurin renessanssia, ja hän esitti hengästyttävän määrän asioita, jotka on kymmenen vuoden aikana tehty, synnytetty ja käynnistetty: musiikkija tanssiryhmiä, kesäleirejä, festivaaleja, kursseja, konferensseja, tutkimusta, EU-rahoitteisia restaurointija turismihankkeita. Museoviraston Leena Marsion vetämässä paneelikeskustelussa puhuttiin sopimuksesta yleisemmin. Keskustelussa korostui aukko Unesco-sopimuksen abstraktiuden ja perinteenharjoittajien arjen välillä, vaikka sopimuksen perusarvona on lähteminen ruohonjuuritasolta. Seminaarin järjestäneen Kansanmusiikki-instituutin johtaja Matti Hakamäki painotti järjestöjen roolia tulkkeina ruohonjuuritason ja valtiosopimusten maailman välillä. Päätössanat lausunut opetusja kulttuuriministeriön Mirva Mattila iloitsi aineettoman kulttuuriperinnön suojelun nostamisesta uuteen hallitusohjelmaan. Lisärahoitusta ei kuitenkaan budjettiin sisälly, joten käytännön vaikutukset jäävät vielä arvoitukseksi. Unesco-listauksista seuraa monenlaista Kaustisella valmistellaan keväällä jätettävää kaustislaisen viulunsoiton hakemusta Unescon maailman aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Suomen ensimmäinen hakemus, saunakulttuuri, on käsittelyssä. Seminaarissa Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla kuultiin naapurimaiden kokemuksia luetteloon pääsyn vaikutuksista. Teksti ja kuvat: Lauri Oino Suitien elvytetty säkkipilliperinne piristi seminaaria. Paneelissa Elin Priks (vas.), Matti Hakamäki, Mara Rozentale, Meg Nömgård, Marit Stranden, Dag Feldborg, Leena Marsio.
22 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2019 Kaustisen kansanmusiikkijuhlien yhteydessä järjestetyn kymmenennen valtakunnallisen Konsta Jylhä -kilpailun voittoon soitti Polenta-yhtye, joka Hannu Sahan johtaman tuomariston mukaan tulkitsi Konstaa ”sydämellä ja taidolla, sanalla sanoen konstaillen, uudistaen tuoreesti mutta tyylillä”. Yhtyeeseen kuuluvat viulistit Aino Kinnunen , Jonna Lankinen ja Olli Sippola sekä kitaristi Mikko Malmivaara . Kisan teemana oli tänä vuonna Konsta Jylhä säveltäjänä ja pelimannina. Toiseksi tuli duo Elias Frigård & Veera Kuisma . Kolmannen sijan jakoivat LempiLempi ja NAM-trio. Neljäs oli duo AnneMari Kanniainen & Heikki Ruokangas . 10 000 euron palkintosumma jaettiin tasan kaikkien viiden finalistiyhtyeen kesken. Uusiksi mestarikansanlaulajaksi ja pelimanneiksi nimettiin Toivo Rajala , Aimo Ruisniemi ja Ritva Talvitie . Lappajärveläinen Toivo Rajala (s. 1937) on armoitettu kuplettimies, mandoliininsoittaja ja viihdyttäjä, jonka ensimmäinen soitin lapsena oli kampa. Myöhemmin mukaan tulivat viulu, kaksirivinen haitari, huuliharppu ja mandoliini. Rajalan asenne pelimannimusiikin ja pelimanniaatteen lipunkantajana on esimerkillinen. Väsymätön esiintyminen, kanssapelimannien rohkaiseminen ja hyvän mielen jakaminen ovat olleet jo pitkään Topin tavaramerkkejä. Hän on kunnostautunut myös lämminhenkisten soittotilaisuuksien ja tapahtumien järjestäjänä. Raisiolainen, Viljakkalasta kotoisin oleva Aimo Ruisniemi (s. 1945) sai lapsena äidiltään huuliharpun ja on soittanut sitä siitä lähtien, mutta päähuomion veivät aluksi muut soittimet, kuten kitara ja rummut. Ruisniemen yhtyeitä ovat muun muassa Möttöläiset, Pelimannitrio Eläkööri sekä Naantalin pelimannit. Hän on toiminut aktiivisesti myös VarsinaisSuomen kansanmusiikkiyhdistyksessä. Perinteinen kansanmusiikki, kuten polkat, polskat ja sottiisit ovat lähellä Ruisniemen sydäntä, mutta yhtä lailla myös vanha tanssimusiikki. Ruisniemi soittaa korvakuulolta, ja ansioihin kuuluu myös yksi pelimannimestaruus ja kaksi Suomen mestaruutta huuliharpunsoitossa. Ritva Talvitie on lähtöisin Kauhajoelta mutta asunut Kaustisella jo yli kolmekymmentä vuotta. Talvitie on toiminut aiemmin viulunsoitonopettajana ja orkesterimuusikkona, mutta parhaiten hänet tunnetaan kansanmusiikkiyhtye Tallarista, jossa hän vaikutti yhtyeen perustamisesta, vuodesta 1986 viime kevääseen asti, jolloin hän jäi eläkkeelle. Kipinän kansanmusiikkiin Talvitie sai viulunsoittaja Eemeli Riskulta , joka pyysi häntä soittamaan Kauhajoen pelimanneihin vuonna 1969. Valtavan monivivahteisen ja rikkaan muusikonuransa kautta Talvitie hallitsee suvereenisti suomalaisen pelimannimusiikin tyylit laidasta laitaan. Talvitien pääsoitin on viulu, mutta komeasti soivat myös muun muassa kaksirivinen haitari ja jouhikko. Kansanmusiikkijuhlien festivaaliplaketin sai Kansanmusiikki-lehden lukijoille tuttu Pohjois-Savon pelimannien oltermanni Seppo Kononen . Kaustisella kävi tänä vuonna reilut 4 300 pelimannia, myytyjä lippuja tilastoitiin reilut 17 000 ja kokonaiskäyntimääräksi reilut 46 000. Luvut ovat suunnilleen viime vuoden tasolla. Ensi vuonna Kaustisen kansanmusiikkijuhlat ovat 13.–19.7. Konsta-kilpailu Polentalle, uusiksi mestaripelimanneiksi Rajala, Ruisniemi ja Talvitie Kaamospelit Vantaalla Kaamospelit järjestetään Vantaalla jälleen 9.-17.11.2019. Tapahtuma alkaa la 9.11. Yhtä soittoa! -tapahtumalla kauppakeskus Dixissä, Tikkurilan asemalla. Yhtä soittoa tapahtumaan voi ilmoittautua mukaan soittamaan osoitteessa: bit.ly/yhtasoittoa2019! Torstaina 14.11. järjestetään Vantaan Sottiisi -konsertti Tikkurilassa, kulttuuritalo Vernissassa, jossa esiintyvät MäSä Duo ja Stadin kadonneet styget. Koko viikon ohjelma on nähtävillä osoitteessa www.kaamospelit.fi. Kaustisen festivaaliplaketin sai Seppo Kononen (vas.), uusiksi mestaripelimanneiksi nimettiin Ritva Talvitie, Aimo Ruisniemi ja Toivo Rajala. Polenta eli Mikko Malmivaara (vas.), Aino Kinnunen, Jonna Lankinen ja Olli Sippola. R is to Sa vo la in en K ris ta Jä rv el ä
23 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2019 • PELIMANNI-LIITE 23 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2019 • PELIMANNI-LIITE Kansanmusiikki-lehden liite 3 • 2019 Kuulumisia Itä-Savosta Syksy 2018 toi uusia tuulia Puruveden Pelimannien soittoihin. Uudeksi vetäjäksi saimme Olli Knuthin ja syyskuussa tuli pyyntö taholta liittyä ryhmään, joka soittaisi Kaustisella kesällä 2019 maakuntateemana kun oli Savo. Päätös mukaan lähtemisestä syntyi nopeasti. Asiasta kehkeytyi paitsi harjoittelua, myös vilkasta yhteydenpitoa Pohjois-ja Ylä-Savon suuntaan. Välimatka on aika pitkä, mutta sähköiset viestimet toivat asiaan helpotusta. Nuotit ja äänitteet vaihtuivat verkon kautta. Yhteinen harjoitus järjestettiin keväällä 2019 Varkaudessa. Harjoituksen vetivät Anna ja Antti Janka-Murros . Punkaharjun suuntaan palasi harjoituksista tyytyväistä väkeä. Moni asia Kaustista varten oli selkiytynyt. Puruveden Pelimannit kuuluu ItäSavon Kansanmusiikkiyhdistykseen ja esiintyy pääasiassa paikallisissa tapahtumissa. Niitä ovat olleet Punkaharjun Jouluja Kesäraitti, kansanlaulukirkko, yhteisvastuukonsertti ja soittajien juhlapäivät. Myös Savonlinnan kirjaston Miittisalissa, Savonlinnan torilla Järvi-Suomen Kylät ry:n pyynnöstä ja edelleen Syystulilla Riihisaaressa. Kruunupuistossa on käyty soittamassa kuntoutujille pari kertaa vuodessa. Puruveden Pelimannit kokoontuvat harjoittelemaan noin kerran kuussa ja esiintymisiä varten lisää. Puruveden Pelimannit on harrastelijoitten ryhmä, jossa sijansa saa huumori. Kaustisen Kansanmusiikkijuhliin valmistautuminen tiesi monia kiemuroita, mutta sitkeällä valmistautumisella heinäkuun 11. päivä aamulla anivarhain Puruveden Pelimannien ryhmä starttasi kohti Kaustista. Savot-ohjelman lisäksi matkaan lähti paikallisten tekijöitten sävellyksiä. Paikallisia säveltäjiä edustivat muun muassa Raili Pulkkinen ja Seppo Kaskinen Punkaharjulta sekä Pentti Ojajärvi Kesälahdelta. Heidän kappaleistaan oli koottu oma ohjelma, joka esitettiin Kaustisilla kaksi kertaa. Jos harjoituksista palasi kotiin tyytyväistä väkeä, sitäkin tyytyväisempää joukkoa istui autoissa paluumatkalla. Kolmen päivän saldoa kerrattiin ja mielihyvä oli suorastaan käsin kosketeltavissa. Kaikki olivat tyytyväisiä ja uudesta retkestä Kaustisten kansanmusiikkijuhlille puhuttiin jo kotimatkalla. Oli hieno kokemus soittaa Kaustisten päälavalla kymmenien soittajien kanssa yhdessä, samalla kun kansantanssijat suorittivat osuuttaan parketilla. Aikaa jäi myös kuunnella muita ja kuunneltavaa Kaustisella kyllä riittää. Tarjolla on korkeatasoisten ammattilaisten osaamista yhtä lailla kuin monenmoisen harrastajaryhmän esiintymisiäkin. Yhteislauluunkin pääsee mukaan Pelimannitalon lauluilloissa. Puruveden Pelimanneista pääsivät Kaustiselle mukaan vetäjämme Olli Knuthin lisäksi Raija-Liisa Karjalainen , Saila Löppönen , Piia Kaskinen , Veli-Matti Kähmi , Pertti Ruotsalainen ja AnnaMaija Asikainen . Olli Knuthin tytär Tyyne esiintyi myös kanssamme kappaleessa Merellä lentävi valkonen lintu . Paitsi yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja yhdessä koettua, tämä retki poiki myös muuta mukavaa. Pohjoi-Savon Pelimannien puheenjohtaja Markku Vuori esitti jo tuoreeltaan pyynnön yhteistyöstä edelleen. Kuinka muuten siihen voisikaan vastata, kuin myöntävästi. Anna-Maija Asikainen Espoon pelimannit saivat vieraita Rättvikistä Espoon pelimanneilla ja Esbo Arbiksella riitti touhua elokuun lopulla, kun he saivat bussilastillisen vieraita Ruotsista, Rättviks spelmanslagin! Kyse on vastavierailusta, sillä syksyllä 2018 Espoon pelimannit olivat vierailulla Rättvikissä. Nyt vierailun yhteydessä saimme kokea näiden kahden upean orkesterin yhteiskonsertin Tapiolan kirkossa 24.8. Siellä soi pelimannimusiikkia suuremman kaavan mukaan! Espoon pelimannien svengaava soitto on tunnettua niin konserteista kuin tansseista. Rättviks spelmanslag on tunnettu kotimaassaan aina vuodesta 1944 myös konserttien ja tanssien myötä. Näytti vahvasti siltä, että yhteistyö Espoon pelimannien ja Rättviks spelmanslagin kanssa ei jää tähän. Tässä vasemmalta Saila Löppönen, Pertti Ruotsalainen, Veli-Matti Kähmi ja vetäjämme Olli Knuth. Harmoonin takana Anna-Maija Asikainen. Ve liJu ss i Li et sa la Pe rt ti A si ka in en
24 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 3 • 2019 Uudenmaan nurkka Vauhdikas kansanmusiikkikesä on vaihtunut syksyn harjoituksiin ja tapahtumiin. Helsingin Taiteiden yön, Lohjan Sammon taonnan, Hyvinkään Kaukas EloFolk-konsertin, Seurasaari Soin ja Vuosaaren Kansanlaulukirkon elokuiset tapahtumat vain esimerkkeinä. Jälleen on ilolla todettava, että Kaustisen lisäksi muutkin pelimannitapahtumat ovat vetäneet hyvin yleisöä ja ennen kaikkea musiikkiryhmät liikkuivat ahkerasti. Kansantanssijioita ja pelimanneja on näkynyt mm. Virossa. Orivesi All Stars soitti lähes 100 hengen voimalla Viljandin kansanmusiikkifestivaalilla ennen lavatanssikeikkaansa Rönnin lavalla. Espoon Pelimannit saivat vieraakseen Ruotsista Räkkvikin pelimannit. Se oli ystävyysvaihtoa parhaimmillaan toteuttamassa vuoden Maailmalla-teemaa. Kaustisen soittosalin juontajana oli ilo tavata tuttuja ja myös uusia porukoita eri puolilta Suomea ja todeta, kuinka monipuolista toimintaa löytyy pieniltäkin paikkakunnilta. Soittosalissa jokainen esiintyjä on kunniavieras, on sitten mestaripelimanni tahi juuri harrastuksensa aloittanut ensikertalainen. Kaustisen tiistai-iltaan saimme yhdistyksemme 50 vuotisteeman merkeissä koko joukon esiintyjiä. Uutuutena saimme kuulla vauhdikasta klezmer-musiikkia. Helsinki Klezmer Kapelye -yhtyeen vetäjänä toimii Eva Jacob . Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistys kutsuu lauantaina 12.10. Kansanmusiikkiliiton syyskokoukseen tulevia Balderin saliin Aleksanterinkadun varrelle jammailemaan konserttimme lopuksi. Espoon Pelimannit aloittavat ja mukana juhlatunnelmissa on myös muitakin pitkään esiintyneitä kokoonpanoja. Kaamospelien perinteiset kurssit ovat Viertolan koululla Vantaalla lauantaina 16.11. klo 12-17. Opettajiksi olemme saaneet Merko Rantasen , ukulele, Jarmo Romppasen , mandoliini ja kitara, Sirkka Kososen , laulu ja Jari Komulaisen yhtyesoittoon. Kurssi maksaa 20€ ja jäseniltä 10€ Ilmoittautuminen allekirjoittaneelle 10.11. mennessä: anja.hinkkanen@gmail.com. Kaamospelien muu ohjelma löytyy nettisivustolta. Helsingissä on kulttuuritalojen tiloja miltei mahdoton saada kansanmusiikille tai -tanssille. Onneksi seurakunnista löytyy vielä tiloja. Vuosaaren sataman 10-vuotias Merimieskirko on oivallinen harjoitusja konserttipaikka. OAS, Suomen iloisin orkesteri, harjoittelee siellä 31.10 ja 1.11 ennen Hollo ja Marttafestivaalin pääjuhlaa 2.11. Lahden teatterissa. ”Ikivihreät elokuvasävelmät ja tunnelmarunous” on sunnuntaimatinean teemana 20.10. klo 16 Merimieskirkossa samoin kuin adventin ajan Kauneimmat joululaulut Sakarat Laulupelimannien toteuttamina 7.12. ja 17.12. Merimieskirkossa. Mukaan pääsee soittamaankin! Yhdistyksen syyskokous on keskiviikkona 9.10. klo 18 Sanomatalon kahviossa, tervetuloa! Mitä mukavinta syyskautta kansanmusiikkiväelle! Anja Hinkkanen Kesäkausi lähti liikkeelle jo perinteeksi tulleella Laitilan ja Yläneen pelimannien yhteiskonsertilla huhtikuun puolivälissä Elisenvaaran kulttuuriviikon päätöspäivänä Yläneen Luontokapinetissa. Turku Folks piti samoihin aikoihin avoimet harjoitukset työväenopistossa ja ja vielä kesäkuussa Meri-Karinassa. Tarkoitus oli hioa esitykset Laitilan munamarkkinoille 15. kesäkuuta, jossa sitten soitettiin orkesterin ensimmäinen tilauskeikka. Kiikoisten purppureilla vieraili duo Yläliedon Veikot, viime vuonna mestaripelimanniksi leivottu Veikko Kuivala , lusikkaVeikko, säestäjänään Veikko Lahtinen . Heinäkuun pääkohde oli tietysti Kaustinen. Siellä esiintyivät ties jo kuinka monetta kertaa Turun kaksiriviset, Rykäys, Virmon pelimannit ja Nytky sekä nuori tulokas Sukka hukassa. Pari viikkoa oli toipumisaikaa, kun lähdettiin uusin porukoin Yläneen kauniille Museomäelle Reissu-Veikon VI sottiisiin. Kovassa helteessä musisoitiin niin, että soitto kaikui yli satavuotisista rakennusten seinistä. Mukana oli 25 pelimannia, mm. tuore mestaripelimanni Aimo Ruisniemi niin huuliharpullaan taiteillen kuin Eläköörin mukana. Erityisesti nuoret Anna ja Nina duettona että Ilmari Hunsa 3-rivisellään ihastuttivat yli satapäistä yleisöä taiturimaisilla esityksillään. Paikallista osaamista esittivät mm. lauluyhtye Typykät. Piikkiöläinen Risto Ruohonen esitti säveltämäänsä saaristohenkistä haitarimusiikkia. Heinä-elokuun vaihteessa oli järjestyksessä jo 16. Wiinit pelimannit Paraisilla, jälleen Maria Kalaniemen sekä uutena Kalevi Kantolan tähdittämänä. Mukana oli jopa 70 pelimannia pitkin Eteläja Länsi-Suomea. Loimaan laidalla sijaitseva Vanha kanala järjesti jo toisen kerran elokuun 11. kansanmusiikkitapahtuman, ja siitä aiotaan tehdä perinne. Koko kesän Marjaana Puurtinen ja Marianne Maans kiersivät viuluduona Varsinais-Suomea nimikkeellä Soi torpat ja salongit . He esittivät ihastuttavaa vanhaa alueen musiikkia, paljolti ruotsinkieliseltä alueelta. Myös laulu duona onnistui heiltä loistavasti. Monet pelimannit ovat lisäksi esiintyneet niin yksin kuin ryhmissä erilaisilla pitäjien perinnepäivillä. Veikko Lahtinen Varsinais-Suomen kuulumisia Marjaana Puurtinen ja Marianne Maans M ar jo H aa pa sa lo Ve liJu ss i Li et sa la
29 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2019 • PELIMANNI-LIITE Suvi soittoa täynnä Mennyt kesä 2019 jäi savolaisille pelimanneille mieleen suvena, jolloin kotona käytiin lähinnä vain vaihtamassa puhdasta paitaa päälle. Yksistään oma Siilifolk ja joukkoesiintymiset Kaustisella toivat jo myötään puolen kuukauden yhtämittaisen keikkaputken, ja siihen tulivat sitten päälle kaikki muut soitot Kaavin Telkkämäen puskasoitosta Kuopion murretorille, Pielaveden Laukkalan Tuuren sottiisiin ja Karttulan Riuttalan rukiintuoksuiseen kesäkauden päätökseen. Näitten päätapahtumien lomassa käytiin soittelemassa, laulelemassa ja pitämässä lystiä milloin missäkin – lukemattomissa yhteislauluilloissa, kyläjuhlissa tai kansanlaulukirkoissa. Mutta vaikka menoa riitti, harva taisi kuitenkaan valittaa töitten paljoutta. Mukavaltahan se tuntuu, kun kysyntää on ja kuulijoita riittää. Palkanmaksun kanssa on jo sitten vähän epävarmempaa. Kovat paineet Kaustisella Telkkämäen kaskiperinnetilalla on pidetty puskasoittoa vuosituhannen taitteesta lähtien, ja pari-kolmekymmentä pelimannia tuli taas tällä kertaa nostattamaan kesäisiä tuntoja parille sadalle kuulijalle juhannuksen edellä. Kaustisella Savo oli teemana edellisen kerran vuonna 2007, joten sen muistot olivat monellakin vielä tuoreessa muistissa. Paineet olivat kovat panna paremmaksi, ja ainakin yritystä oli. Antti Janka-Murroksen sovittama ja osin säveltämäkin Savolainen messu, ja Antti Heikkisen sanoittama Savolainen kavalkadi olivat pääesitykset. Vetovastuussa olivat pohjoisja yläsavolaiset, mutta kaivattu sivustatukea saatiin kavalkadiin itäsavolaisilta. Mukavasti savolaisten mieltä lämmitti myös yhteissoitto kaustilaisten kanssa, mitä oli harjoiteltu jo talvella Folklandia-risteilyllä. Iso kokonaisuus oli neljän eri yhtyeen yhdessä toteuttama neljän savolaisen mestaripelimannin Tuure Niskasen, Antti Kämäräisen, Erkki Vepsäläisen ja Kalevi Kainulaisen soitteista koottu ensimmäinen yhteiskonsertti. Kukaan heistä ei ollut itse mukana muutoin kuin säveltensä kautta. Vasta pelimannitalon konsertin aikana huomattiin, että olisihan meillä ollut yksi elävä savolainen mestari – tuusniemeläissyntyinen mestarikansanlaulaja Hilja Grönfors. Siilifolk täytti tavoitteet Kaustisen yhteisesiintymiset olivat hyvää harjoitusta seuraavan viikon Siilifolkiin. Kuusipäiväiseen festivaaliin lähdettiin suurin toivein, eikä niissä juuri petyttykään. Yleisömäärä, noin 13 500 henkeä, oli tuhannen verran yli odotetun. Talouden kannalta se oli oikeinkin iloinen asia ja varmistaa sen, että festivaalia jatketaan myös ensi vuonna. Taustalla olevassa Savon kansantaide -yhdistyksessä on jo annettu Anna ja Antti Janka-Murrokselle valtuudet jatkaa tuottajina. Samoin jatkaa Liisa Väätäinen festivaalijohtajana. Dallapé, poptähti Irina ja hengellinen musiikki kokosivat parhaiten väkeä eikä alkuun tarjotussa savolaisessa illassakaan ollut moittimista. Juhlatunnelmissa elettiin myös Tuuren sottiisissa, kun Tuure Niskasen syntymästä oli 120 ja itse tapahtumankin alkamisesta 40 vuotta. Tuuren kotipaikan Koskenkorvan soitot jäivät nyt väliin, mutta suuri oli soiton riemu myös sottiisitoimikunnan puheenjohtajan Terhi Hartikaisen tarjoamassa varapaikassa. Mäsä-duon Kyösti Järvelä ja Lauri Kotamäki vahvisti rempseällä otteellaan Savosta Pohjanmaalle syntyneitä yhteyksi. Riuttalan rukiinleikkuukisojen yhteyteen satutetusta puskasoitosta on kehittymässä mukava, ruispuuron voimalla vahvistuva loppukesän perinne PohjoisSavossa. Yläsavolaiset puolestaan kokoontuivat päättelemään omaa kesäkauttaan elokuun lopulla Varpaisjärvelle perinteisiin Eloveisuisiinsa, joissa körttihenkinen kansa pääsee laulamaan ja veisaamaan toivekappaleitaan pelimannien säestyksellä. Mitäpä nyt, kun kesäkiireet ovat hellittäneet? Eipä muuta kuin harjoittelemaan uusia ohjelmistoja tulevaa suvea varten. Seppo Kononen Kuulumisia Pohjois-Savosta Kymmene-kulttuurihanke on käynnistynyt kymenlaaksolaisen kansanperinteen näkyvyyden ja arvostuksen nostamiseksi. Alueen kansanperinteen harrastajien välistä yhteistoimintaa halutaan lisätä. Pyrkimyksenä on myös kasvattaa yhteistyötä muiden kulttuurialojen toimijoiden kanssa. Joukko kymenlaaksolaisia ja kymenlaaksotaustaisia kansanmusiikin ja -tanssin harrastajia on koonnut Kymenlaaksosta muistiin merkittyihin kansanlauluihin ja -tansseihin perustuvan ohjelmiston, jota jaetaan harrastajille ja oppilaitoksiin tutustuttavaksi, inspiraation lähteeksi ja vapaaseen käyttöön. Ohjelmiston on tarkoitus osaltaan lisätä kymenlaaksolaisten tuntemusta oman alueensa kulttuurihistoriasta. Ohjelmistossa kuuluvat ja näkyvät monet tarinat yhdistävän ja erottavan Kymijoen rantamilta. Syksyn ja talven mittaan ohjelmistoa harjoitellaan myös isolla iloisella porukalla valmistautuessamme ensi kesän Kaustisen Kymenlaakso-maakuntateemaan, joka onkin toimintamme ensimmäinen etappi. Kaikki ovat tervetulleita mukaan soittamaan, laulamaan ja tanssimaan. Jatkossa toivomme tämän yhteisen hankkeemme tuovan uusia harrastajia mukaan ja virkistävän jo pitempään mukana olleita. Kenties syntyy uusia kontakteja yhtyeiden ja ryhmien välille, mahdollisesti myös eri taiteenalojen kanssa. Jos olet kiinnostunut tulemaan mukaan toimintaan, voit olla yhteydessä laurila.maijuss@gmail.com. Arttu Kunnasto ja Maiju Laurila Kymenlaaksossa suhisee Suomen Mandoliiniorkesteri Suomeen on perustettu uusi mandoliiniorkesteri. Suomen Mandoliiniorkesteri on kaikille avoin valtakunnallinen yhteisö, jonka tarkoitus on saattaa mandoliininsoittajia yhteen sekä tukea mandoliininsoiton harrastusta ja mandoliinin asemaa soittimena. Soittamaan ovat tervetulleita niin mandoliininsoittoon vasta ryhtyvät kuin kokeneemmatkin helisyttelijätkin. Orkesteri voi esiintyä silloin tällöin vaikkapa festareilla. Kannustamme aloittamaan paikallisia harjoitteluryhmiä. Pääkaupunkiseudun ryhmä piti ensimmäiset soittajaiset 12.9. Löydä soittokaverisi tai perusta ryhmä! Orkesterin taiteellisena johtajana toimii Jarmo Romppanen. Ohjelmisto jaetaan netissä. Lisää tietoa saat arttu. kunnasto@gmail.com. Arttu Kunnasto
30 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 3 • 2016 Samuelin Poloneesi järjestetään ensi vuonna 13.–15.3.2020 Tampereella yhteistyössä Hämeen kansanmusiikkiyhdistyksen, Rahvaanmusiikin kerhon ja muiden paikallisten toimijoiden kanssa. Festivaalin tapahtumat levittäytyvät maaliskuun kolmantena viikonloppuna keskeisille paikoille Tampereen keskustassa. Poloneesin erityisteemana on hämäläinen kansanmusiikki. Tervetuloa nauttimaan tamperelaisesta tunnelmasta ja riemastuttavasta musiikista! Tule myös esiintymään maan suurimpiin kuuluvaan kansanmusiikkitapahtumaan! Viimevuotiseen tapaan pelimanni-ilmoittautuminen alkaa 1.10.2019 ja päättyy 30.11.2019. Näin ohjelman aikataulutukseen jää riittävästi aikaa. Lisätietoja ja ilmoittautumislomakkeen löydät sivulta: www.kansanmusiikkiliitto.fi/tapahtumat/samuelinpoloneesi. Myös esiintyjäinfo lisätään sivulle lähempänä tapahtumaa. Voit myös ilmoittautua toimiston puhelinnumeroon (09) 8731320. Samuelin Poloneesi 2020 maaliskuussa Tampereella Kari Anttilasta sahansoiton tuplamestari Mänttäläisen Kari Anttilan saha ei ole päässyt ruostumaan, vaan soi edelleen heleästi ja herkästi hänen käsissään. Tämä nähtiin ja kuultiin viime heinäkuussa sahansoiton perinteisissä SM-kilpailuissa Vesannolla, jossa Anttila soitti itsensä jo toistamiseen kauniiseen voittoon. Ensimmäinen mestaruus on jo neljäntoista vuoden takaa vuodelta 2005. Tuomaristo kiitteli, että Anttila on paitsi mainio soittaja myös iloinen, mukaansa tempaava esiintyjä, jolle riittää jatkuvasti keikkoja hänen kotiseudullaan. Ensimmäiset sahakisat järjestettiin Vesannolla vuonna 1997. Jos sahansoittajat olivat ensi alkuun enimmältään vanhempia miehiä, niin kahden vuosikymmenen aikana mukaan on tullut myös nuoria naisia, jotka ovat menestyneet myös kilpailuissa. Naisten myötä myös ohjelmisto on uudistunut ja monipuolistunut. Seppo Kononen Savolaisten pelimannien vuotuinen kunnianosoitus, Juokin Malja, on nyt lähimmän vuoden ajan leppävirtalaisen Jukka Suomisen hallussa ja syystäkin. Kesän Kaustis-viikolla 80 vuoden ikään ehtinyt hanuristi on tehnyt pitkän ja kuuluvan uran Leppävirran pelimannien johtajana aina 1970-luvun alkupuolelta lähtien. Leppävirran pelimannit on kuulunut alusta pitäen Pohjois-Savon keskeisiin kansanmusiikkiryhmiin, jossa soiton ohessa on aina muistettu myös laulaa. Leppävirtalaiset ovat tuoneet mainiosti esille ryhmään kuuluneen varkautelaisen mestaripelimannin Erkki Vepsäläisen kappaleita, mutta Jukka Suominen itsekin on täydentänyt ohjelmistoa omilla sävellyksillään ja sanoituksillaan. Ehtymättömästä runovarastostaan Suominen on julkaissut viime vuosina useampiakin kokoelmia. Vaikka Suominen on pelimannina esiintynyt aina Savon keltamustissa väreissä, hän on syntyjään Varsinais-Suomesta ja pitänyt uskollisesti kiinni Turun murteesta. Työuransa hän teki opettajana ja rehtorina. Seppo Kononen M ai ja Vä än än en Se pp o Ko no ne n Juokin Malja siirtyi vuodeksi Jukka Suomiselle Yhtä todennäköisesti uusmaalaisten kuin savolaistenkin pelimannien kanssa soittava, muun muassa Spelarit-yhtyettä johtava Patrik Weckman kertoo: Viuluni on melko uusi tapaus, saksalaisen viulunrakentajan Helmut Bleffertin vuonna 2010 rakentama. Olen sen ensimmäinen varsinainen omistaja. Mauno Järvelällä oli aikoinaan hallussaan useampiakin kyseisen rakentajan viuluja ja hän toimi välikätenä valikoiden viulun minulle. En muista tarkkaa ostovuotta mutta se on luultavimmin ollut 2011-2013. Maunolla ja muillakin Järvelän suvun edustajilla on myös saman tekijän viuluja käytössään. Vaikka vuosia ei vielä ole montaa, niin olen varsin paljon tällä viululla soittanut ja käytön jäljetkin ovat siinä jo selvästi näkyvissä. Kokeilin aluksi erilaisia kieliä mutta päädyin itselleni tuttuihin Primin teräskieliin, ne toimivat siinä ihan riittävän hyvin. Tallaa olen hieman suoristanut soitettavuuden parantamiseksi. Klassisissa viuluissa olevat pyöreät tallat eivät mielestäni anna mitään lisäetua. Pelimannia jututti: Antti J. Janka-Murros Sa ul i H ei kk ilä Jukka Suominen Kari Anttila
31 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2019 Suomen vanhimpiin kuuluva maailman musiikin festivaali Etnosoi! esittelee suomalaiselle yleisölle maailman musiikkia eri puolilta maailmaa, myös Suomesta. Tämän vuoden festivaaleilla juhlitaan erityisesti festivaalin järjestäjän Maailman musiikin keskus musiikki-instituutin 40-vuotista toimintaa. Etnosoi!-festivaali toimii foorumina yhteiskunnalliselle puheelle ja maailmanmusiikille osana yhteiskuntaa. Musiikki ylittää rajoja ja löytää uuden kodin, niin kuin ihmiset. Musiikkia ja muusikkoja ei voi erottaa yhteiskunnasta yhteiskunnassa soiva musiikki muokkautuu ihmisten liikkumisen myötä.Tämä tulee vahvasti esille Etnosoi! -festivaalin tämän vuoden ohjelmatarjonnassa. Maailman musiikin keskuksen 40-vuotisjuhlaseminaarissa pohditaan valtaa yhteiskunnassa, sekä festivaaliohjelmistossa olevan tarinateatterin keinoin yhteiskunnassa koettua kiusaamista. Maailman musiikin keskus on tehnyt uraauurtavaa työtä maahanmuuttajataustaisten ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvien muusikoiden kanssa Suomessa. Muusikot osallistuvat myös omalla työllään yhteiskunnalliseen keskusteluun. Festivaaleilla toistamiseen esiintyvä unkarilainen Olah-romanilaulaja Mónika Lakatos on pitkän muusikon uransa lisäksi kansainvälisesti palkittu aktiivisesta romanipoliittisten asioiden esilletuomisesta ja ihmisoikeustyöstään. Uusien artistien esille nostaminen levynjulkaisukonserttien myötä on kuulunut festivaalin perusohjelmistoon vuosien ajan. Zäpämmät-duon musiikki nostaa esille naisten ja tyttöjen tarinat ja oikeudet, sekä paljastaa yhteiskunnan sukupuolittuneita rakenteita. Duolla on vieraana levynjulkaisukonsertissa myös malilainen tuaregi-kitaristi Ahmed Ag Kaedy . Flamencoa pohjoismaisiin vivahteisiin yhdistää puolestaan Cuejero levynjulkaisukonsertissaan. Myös musiikillisia raja-aitoja rikotaan festivaaleilla. Sekakuoro Koiton Laulu & Wimme yhdistävät työväenja rauhanlauluja sekä joikua ihmisääneen keskittyvässä yhteiskonsertissaan. Nathan Riki Thomson & Resonator -yhtye pureutuu musiikin resonanssiin levynjulkaisukonsertissaan. Gabacho Maroc määrittelee oman musiikkinsa kautta musiikillisen fuusion käsitteen uudella tavalla yhdistämällä Lähi-idän perinteitä pohjoisafrikkalaiseen gnawa-perinteeseen ja ranskankieliseen lyriikkaan. Länsi-Afrikka on ollut pitkään instituutin toiminnassa mukana. Tätä alueellista teemaa nostetaan festivaaleilla esille muun muassa Lasten Etnosoi! -tapahtumassa, missä lapset pääsevät mukaan wolofinkieliseen muskariin. Hasse Walli Asamaan -yhtyeensä kanssa laittaa puolestaan festivaalin iloksi Senegal-juhlat käyntiin. Etnosoi! -festivaali 31.10.-14.11.2019. Festivaalin järjestää musiikki-instituutti Maailman musiikin keskus. www. globalmusic.fi. www.etnosoi.fi. Etnosoi! -festivaali nostaa esille myös yhteiskunnallisesti vaikeita aiheita Vuosittaista Kansanmusiikin ja kansantanssin päivää vietetään lauantaina 16.5.2020. Kansanmusiikin ja kansantanssin oma päivä järjestetään vuosittain äitienpäivän jälkeisenä lauantaina. Tuona päivänä toivotaan jokaisen nostavan itseään innostavaa ja kiinnostavaa musiikkia tai tanssia esille joko järjestämällä oman konsertin tai kaikille avoimet treenit, tarjoamalla yhtyettään tai ryhmäänsä paikallislehteen haastateltavaksi tai vaikka kuuntelemalla omasta levyhyllystään lempilevynsä ja kertomalla siitä kaverille. Kansanmusiikkikansantanssi.fi/omapaiva -sivustolta löytyy kaikille vapaaseen käyttöön tämän oman päivän logo ja julistepohja. Kansanmusiikin päivää ideoimaan! Mónika Lakatos & Gypsy Voices Zäpämmät Nathan Riki Thomson & Resonator Heijaa-sottiisilla kunniaa Tuurelle Pielavetisen mestaripelimannin Tuure Niskasen (1899-1978) syntymästä tuli kuluneeksi tänä vuonna 120 vuotta, mikä toi lisäjuhlavuutta Laukkalan kylän Tuuren sottiisille, jolle sillekin tuli ikää jo 40 vuotta. Juhlan kunniaksi järjestettiin sottiisin sävellyskilpailu. Neljä sävellystä saatiin tarjolle, ja voiton niiasi kuopiolainen Riitta Hämeen-Anttila Heijaa-sottiisillaan, jonka viimeistelyssä hän sai avustusta pieksämäkeläiseltä basisti Heikki Myllyluomalta. Hämeen-Anttilalle ykköstila oli jo viides sävellyskilpailujen historiassa. Tuomaristo kiitteli, että Heijaa-sottiisi oli sävellyksenä kaikin puolin valmis ja sopi vallan erinomaisesti pelimannien soitettavaksi. Seppo Kononen M ar ti na W oo ds on K al le K al lio Fa rk as A nd rá s
32 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2019 Kansanmusiikki varhaiskasvatuksessa Varhaiskasvatuslaissa mainitaan muun muassa, että: tavoitteena on taiteisiin ja kulttuuriperintöön perustuvaa monipuolista pedagogista toimintaa ja mahdollistaa myönteiset oppimiskokemukset sekä antaa valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa yleistä kulttuuriperinnettä. Varhaiskasvatus on hyvin kirjavaa ja päiväkoteja monen kokoisia. On sattuman kauppaa, tunteeko joku kansanmusiikkia ja -lauluja. Varhaiskasvatuksen opettajien koulutus ei ole myöskään yhtenevä. Musiikiin lehtori Pirkko Martti kertoo, että kansanmusiikkia käsitellään viisikielisen kanteleen soiton yhteydessä soittaen ja laulaen yksinkertaisia lauluja, ja lastenlauluihin tutustumisessa on perinteisiä kansansävelmiä. Itä-Suomen yliopistosta elokuussa Taideyliopistoon siirtynyt musiikkikasvatuksen yliopistonlehtori Minna Muukkonen kertoo, että kansanmusiikki, niin suomalainen kuin muidenkin kulttuurien, on yhtenä keskeisenä alueena mukana musiikkikasvatuksen opinnoissa niin varhaiskasvatuksen kuin luokanopettajan koulutuksissa. Sivuaineissa opiskellaan musiikkikasvatusta monipuolisesti. Myös eri musiikkikulttuurit ovat mukana. Sekä suomalaisella kansanmusiikilla että maailman musiikkikulttuureilla on musiikkikasvatuksen sivuaineissa omat opintojaksonsa. Koska yliopistoilla on nykyään hyvin autonominen asema, vaihtelevat opetussuunnitelmat suuresti. Varhaiskasvatuksen opettajaksi voi opiskella myös ammattikorkeakouluissa sosionomin koulutuksen osana. Silloin ei musiikki kuulu opintoihin välttämättä ollenkaan. On siis täysin mahdotonta sanoa, pääseekö lapsi tutustumaan varhaiskasvatuksessa kansanmusiikkiin. Päiväkodeissa kyllä lauletaan edelleen paljon ja perinteiset lastenlaulut kulkevat vahvasti mukana. Kanteleita on varmaankin useimmissa päiväkodeissa ja monissa niitä myös käytetään. Kansanmusiikki peruskoulussa Nykyään jokainen koulu laatii oman opetussuunnitelmansa opetushallituksen laatiman perusopetuksen opetussuunnitelman tuntijaon mukaan. Musiikin osuus kokonaistuntimäärästä on melko vaatimaton: tuntijaon mukaan musiikkia on vähintään 1 viikkotunti luokilla 1-6, taitoja taideaineiden valinnaistuntien puitteissa koulu voi tarjota hieman enemmän. Yläkoulussa 7.-9. luokilla musiikkia on pakollisena oppiaineena vain kaksi viikkotuntia, jotka koulut voivat sijoittaa kolmen vuoden ajalle itsenäisesti. Valinnaisena aineena se kilpailee muiden taitoja taideaineiden (kotitalous, liikunta, kuvataide, käsityö) kanssa kahdelle vuodelle jakautuvista viidestä viikkotunnista. Lukiossa pakollisia musiikin kursseja on vain yksi, kun koko lukiossa kursseja on minimissään 75. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2014) mukaan musiikinopetuksen ohjelmiston tulee olla monipuolista ja sisältää muun muassa lastenmusiikkia, kansanmusiikkia, eri kulttuurien musiikkia, taidemusiikkkia ja populaarimusiikkia. Mikä sitten on kansanmusiikin osuus musiikinopetuksesta, riippuu opettajasta. Jos musiikki oppiaineena on yleisestikin hieman ahtaassa raossa, on kansanmusiikin asema sen sisällä vielä vaatimattomampi. On kuitenkin huomattava, että erot koulujen väleillä ovat suuria. Professori Marja-Leena Juntunen Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta näkee musiikin tilanteen huonontuneen. Luokanopettajan koulutuksessa musiikin osuutta Miten kansanmusiikkia opitaan? Kansanmusiikin käsite on kuin saippua, siitä ei tahdo saada otetta. Yhden mielestä se on kansan keskuudessa kuulonvaraisesti sukupolvelta toiselle siirtynyttä perinettä, toisen mielestä kansanmusiikkia on kaikki se, mikä ei ole taidemusiikkia. Tässä juttusarjassa lähdetään tiukemmasta määritelmästä ja käsitellään sen musiikin oppimista, mikä on siirtynyt muinaisuudesta nykypäivään tai pohjautuu siihen vahvasti. Näyttää siltä, että suurelle osalle suomalaisia kansanmusiikki on vierasta mukaan lukien monet musiikin ammattilaiset ja sitä vakavasti harrastavat. Yhteys perinteeseen on himmentynyt. Se on sääli, sillä jos ei tunne omaa historiaansa ei voi ymmärtää nykypäivää. Se kansa katoaa, joka ei osaa arvostaa omaa kulttuuriperintöään. Lisäksi kansanmusiikki tarjoaa tien kaikkeen musiikkiin. Juttusarjassa yritetään ottaa selvää, millä tavalla tätä yhteyttä pyritään kuromaan kiinni koulutuksessa. Sarjan osat ovat: kansanmusiikki varhaiskasvatuksessa ja peruskoulutuksessa, kansanmusiikki ammatillisessa koulutuksessa, kansanmusiikki musiikkiopistoissa ja kansanmusiikki vapaassa sivistystyössä. Miten kansanmusiikkia opitaan? KANSANMUSIIKKI VARHAISKASVATUKSESSA JA PERUSKOULUTUKSESSA KANSANMUSIIKKI AMMATILLISESSA KOULUTUKSESSA KANSANMUSIIKKI MUSIIKKIOPISTOISSA KANSANMUSIIKKI VAPAASSA SIVISTYSTYÖSSÄ Kansanmusiikkia oppii, jos kohdalle osuu oikea opettaja Kansanmusiikin asema kaikkien ikäluokkien peruskoulutuksessa on vähintään yhtä moniulotteinen kuin kansanmusiikin käsite. Ei ole yhtenäistä kaikki kouluasteet ja varhaiskasvatuksen kattavaa musiikin opetussuunnitelmaa eikä mikään laki velvoita käsittelemään kansanmusiikkia koulussa. Niinpä se, onko opetuksessa mukana kansanmusiikkia, riippuu täydellisesti siitä, kuka lapsia opettaa. Sauli Heikkilä
on vähennetty, musiikkiluokkien määrä vähenee, yläkoulussa kelpoisia opettajia musiikinopettajia on vain kaksi kolmesta ja musiikkia opetetaan taideja taitoaineista vähiten. Kun tunteja yläkoulussa on vähän, virkoja on hankala muodostaa. Henna Suomen (2019) viime keväänä valmistuneessa väitöstutkimuksesssa kävi ilmi, että luokanopettajiksi opiskelevien mielestä koulutuksen musiikinopinnot eivät anna riittävää aineenhallintaa musiikin opetussuunnitelman perusteiden toteuttamiseksi alakoulussa. Vain viidesosa tutkimukseen osallistuneista opiskelijoista arvioi olevansa “melkein pätevä” tai “pätevä” opettamaan musiikkia alakoulussa. Suurin osa opiskelijoista koki musiikin opettamisen haastavana tai jopa mahdottomana. Samansuuntaisia tuloksia on saatu myös aiemmista tutkimuksista. Peruskoulun opetussuunnitelman perusteissa ei korosteta oman kulttuuriperinnön tuntemista, vaan korostetaan musiikin merkitystä eri kulttuureissa. Musiikin opetuksen tehtävänä on luoda edellytykset monipuoliseen musiikilliseen toimintaan ja aktiiviseen kulttuuriseen osallisuuteen. Opetus ohjaa oppilaita tulkitsemaan musiikin monia merkityksiä eri kulttuureissa sekä yksilöiden ja yhteisöjen toiminnoissa. Oppilaiden musiikillinen osaaminen laajenee, mikä vahvistaa myönteistä suhdetta musiikkiin ja luo pohjaa musiikin elinikäiselle harrastamiselle. Musiikin opetus rakentaa arvostavaa ja uteliasta suhtautumista musiikkiin ja kulttuuriseen monimuotoisuuteen. Ohjelmiston suunnittelussa kiinnitetään huomiota oppilaiden omiin kulttuureihin, kulttuuriperinnön vaalimiseen ja kulttuurisen ymmärryksen avartamiseen. (POPS 2014) Vain yhdessä tavoitteessa 1.-2. luokkaasteelle mainitaan, että musiikin opetuksen tulee innostaa oppilasta tutustumaan musiikilliseen kulttuuriperintöönsä leikkien, laulaen ja liikkuen sekä nauttimaan musiikin esteettisestä, kulttuurisesta ja historiallisesta monimuotoisuudesta. Siiri Önkki kävi 2017 kanditaatintutkielmassaan Jyväskylän yliopiston musiikkikasvatuksen osasolle läpi kolme alakouluun tarkoitettua musiikkikirjasarjaa, joista voisi päätellä, mitä oppitunneilla käsitellään. Niistä Soi ja Musiikin mestarit -sarjoissa on hänen mukaansa kansanmusiikki hyvin mukana kun taas Saa laulaa -sarjassa kansanmusiikki tulee mukaan vasta viidennellä luokalla lukuunottamatta muutamaa kansanlaulua ja kanteleen esittelyä. Suomessa toimii lukuisia lastenkulttuurikeskuksia, jotka pyrkivät paikkaamaan valtiollisen koulun jättämää aukkoa kulttuurikasvatuksessa. Joissakin myös kansanmusiikilla on merkittävä rooli, kuten Tampereella toimivassa Uulussa ja koko Suomen kouluihin ohjelmaa tarjoavassa Konserttikeskuksessa. Vuonna 2015 perustettu Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto edistää ammattimaisesti toimivien lastenja nuortenkulttuurikeskusten toimintaedellytyksiä ja vahvistaa lastenkulttuurialan osaamista ja tunnettuutta valtakunnallisesti. Liitto järjestää vuosittain Valtakunnallisen lastenkulttuurifoorumin ja tarjoaa lastenkulttuuritoimijoille verkostoitumismahdollisuuksia. Perustajajäseninä oli neljätoista lastenkulttuurikeskusta eri puolilta maata. Liiton taustalla on vuonna 2003 alkanut lastenkulttuurikeskusten verkostomainen yhteistyö, joka käynnistyi opetusja kulttuuriministeriön perustaessa Taikalamppu-verkoston. Tällä hetkellä liittoon kuuluu 31 kulttuurikeskusta. Lastenkulttuurikeskus Lykky aloitti toimintansa Keski-Pohjanmaan alueella tämän vuoden alussa. Sen toiminnan keskiössä on elävä kulttuuriperintö. Perusajatuksena on tuoda ammattimaisesti toteutettua lastenkulttuuria kaikkien alueen lasten ja nuorten saataville yhteisön tarpeet ja toiveet huomioiden. Toiminnan keskeisenä osana on koulujen kulttuurija taidekasvatuksen tukeminen: koulukonsertit, työpajat sekä musiikkihetket koulujen iltapäivätoiminnan ja varhaiskasvatuksen yhteydessä. Sen lisäksi Lykky järjestää lastenkulttuuritapahtumia, tukee kulttuurikasvatustyötä alueen kunnissa ja edistää lastenkulttuurinosaajien verkostoitumista. Toimintaa suunnittelemassa ollut Anni Järvelä kertoo, että Keski-Pohjanmaalla havahduttiin siihen, että siellä ei lastenkulttuurikeskusta ollut, vaikka verkosto muutoin kattoi lähes koko maan. Kansanmusiikki-instituutti lähti hankkeeseen mukaan ja oli luontevaa, että toiminta on kansanmusiikkikeskeistä. Hankkeelle saatiin rahoitus EU:n leader-ohjelmasta, Keski-Pohjanmaan kulttuurirahastosta ja Kansanmusiikki-instituutista ja se riittää ensi vuoden helmikuuhun. Tarkoitus on päästä opetusministeriön kulttuurikeskusten rahoituksen piiriin sekä saada kuntarahoitusta ja tehdä toiminnasta jatkuvaa. Lykky on ehtinyt tarjota soittoja tanssikokemuksia vuoden mittaan sadoille koululaisilla, iltapäiväkerhotoimintaa useilla kouluilla ja koulukonsertteja yläkouluille. Onpa osa kerhotoimintaan osallistuneista lapsista päässyt Näppärien levylle ja Kaustisen festivaalille esiintymäänkin. Toiminta on ollut toistaiseksi keskipohjanmaalaiseen perinteeseen keskittyvää, mutta mukana on ollut myös pohjoismaista kulttuuria, kuten Phønixyhtyeen koulukonserttikiertue. Toiminnan vakiintuessa voidaan harkita myös laajentamista muuallekin Suomeen ja muiden alueiden musiikkiperinteen esittelyyn. Kansanmusiikki-instituutin toimintaaluetta on kuitenkin koko Suomi. Sauli Heikkilä Koulujen kulttuuriaukkoa paikataan ulkoa 33 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2019 La ur i O in o Vuokko Korvan ja Tuija Hanhikosken hääperinnetyöpaja Kaustisen keskuskoululla. ...jatkuu sivulla 34
34 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2019 Anu Lindström tutki pro gradututkielmassaan 2007 perusopetuksen 9. luokkalaisten asennoitumista suomalaiseen kansanmusiikkiin sekä heidän tietämystään siitä. Tutkimusjoukossa oli sekä Turun seudulta että Etelä-Pohjanmaalta niin musiikkiluokan kuin yleisopetuksenkin oppilaita. Tuloksissa huomattiin, että moni oppilaista ei kunnolla tiennyt, mitä on suomalainen kansanmusiikki. He eivät myöskään kyenneet nimeämään suomalaisia kansanlauluja tai siinä käytettäviä soittimia. Musiikkiluokkalaisten tiedot olivat vain hieman paremmat. Asennoituminen suomalaiseen kansanmusiikkiin oli kaksijakoista: monet oppilaat ymmärsivät kansanmusiikin tärkeyden ja sen merkityksen suomalaisessa musiikkikulttuurissa, mutta nuoret kokivat, etteivät itse haluaisi kansanmusiikkia harrastaa tai käydä tilaisuuksissa, joissa kansanmusiikkia esitetään. Lindström jatkoi aiheen käsittelyä toisessa pro gradussaan 2010 ja tutki kansanmusiikin osuutta koulun musiikinopetuksessa sekä opettajien asenteita ja opetuksen sisältöjä. Tutkimuksessa tuli ilmi, että kaikki pitivät kansanmusiikkia ainakin jonkin verran tärkeänä ja se on esillä tämän päivän peruskouluissa. Kansanmusiikkia opetettiin vuodessa keskimäärin 4-6 tuntia, mutta hajonta oli huomattava. Lauluja soittoperinnettä tuotiin esille ja perehtyneimmät käyttävät myös leikkejä, tansseja sekä improvisointia. Opetus käsitti kansanlauluja, kansansävelmiä ja runolaulua, mutta esimerkiksi itkuvirsiin tai joikuihin ei perehdytty juuri ollenkaan. Joillakin kansanmusiikki kulki koko ajan opetuksessa mukana, joillakin sitä käsiteltiin vain Kalelavanpäivän seudulla. Omasta mielestään opettajat saivat oppilaat innostumaan asiasta ja vain vähemmistö opettajista koki, etteivät oppilaat ole kiinnostuneita kansanmusiikista. Opettajan oma innokkuus ja asiaan perehtyminen nähtiin tärkeänä seikkana oppilaiden innostuksen herättelemisessä. Lopuksi Julkisesta keskustelusta on tullut sellainen kuva, että suurin ongelma on se, että yhteiskunta edellyttää koululaitosta keskittymään oletettuihin kansantaloutta kohentaviin aineisiin. Eikä se anna painoa sadoille tutkimuksille musiikin myönteisistä vaikutuksista yleisesti oppimiseen ja kehittymiseen. Irvokkainta on, että ylemmillä luokka-asteilla laitetaan valitsemaan kuvaamataidon ja musiikin välillä. Samalla tavoin voisi yhtä hyvin joutua valitsemaan äidinkielen ja matematiikan välillä. Jukka Louhivuori kirjoittaa artikkelissaan musiikkikasvatuksen merkityksistä: Musiikkikasvattajilla on suuri vastuu toisaalta nuorten perehdyttämisessä oman kulttuurin perusteisiin ja siinä, että nuoret saavat riittävät valmiudet ymmärtää erilaisten musiikkikulttuurien tarjoamia näkökulmia. Suomessa – samoin kuin monissa muissa maissa ympäri maailmaa länsimaisen populaarikulttuurin valta-asema näkyy koulujen arjessa. Bänditoiminta on erinomainen tapa aktivoida nuoria ja motivoida heitä musiikintunneilla. Vaarana kuitenkin on omaan kulttuuriperintöömme ja vähemmän tunnettuihin musiikinlajeihin tutustumisen jääminen liian vähälle huomiolle. (Musiikkikasvatus – näkökulmia kasvatukseen, opetukseen ja tutkimukseen, 2009) Paikka: Taideyliopiston Sibelius-Akatemian R-talo, Kamarimusiikkisali (Pohjoinen Rautatiekatu 9, Helsinki) Aika: 10.1.2020 klo 10.00–15.00 10.00-12.00 Kansanmusiikista ja kansantanssista elantonsa repivät – pitäisikö järjestäytyä? Yhdessä vai erikseen? Onko tukiverkostolle tarvetta ja mitä se voisi käytännössä tarkoittaa? Keskustelua herättelemässä mm. Maija Pokela ja J-P Piirainen. 12.00-13.00 Lounas (omakustanteinen) Saanko luvan? Kulttuurinen lainaaminen vs. kulttuurinen omiminen Seminaarin tavoitteena on lisätä tietoisuutta ja herättää keskustelua kulttuurisesta omimisesta. Missä menee sallitun raja? Kuka omistaa kansanlaulun? Miten pedagogien tulisi huomioida kulttuurinen omiminen opetuksessa? Kuluvalla vuosikymmenellä kulttuurisen omimisen käsite on noussut yhä vahvemmin yleiseen keskusteluun. Kansanmusiikin ja kansantanssin ala toimii läheisesti eri kulttuurien, usein myös vähemmistökulttuurien perinnetuotteiden parissa, niistä ponnistaen ja niitä uudistaen. Onko alallamme riittävästi osaamista ja ymmärrystä kulttuurisensitiivisyydestä vai mennäänkö eteenpäin vanhoilla opeilla? Osataanko aiheesta virinnyt keskustelu kääntää voitoksi: onko voimia uudistua yhä syvemmän musiikkisuhteen ja tasa-arvoisemman kulttuurikäsityksen suuntaan? 13.00-13.20 Kenen lauluja laulat? kulttuurisen omimisen käsitteestä ja kansanmusiikista Heidi Haapoja-Mäkelä, FT, MuM, post doc -tutkija, Helsingin yliopisto 13.20-14.00 Paneelikeskustelu kulttuurisesta omimisesta. Paneelin puhujat vahvistetaan syys-lokakuun aikana. Vuoden 2020 Teema: Tanssiin kutsu – kansanomaiset tanssit Tanssiminen on yksi helpoimmista tavoista tutustua kansanmusiikin ja kansantanssin kenttään, sillä tanssiminen ei vaadi omaa soitinta tai aikaisempia pohjataitoja. Kansanomaisten tanssien sateenvarjon alle kuuluvat niin sosiaaliset paritanssit, ryhmätanssit, katrillit tai muut tanssit, joita kansa, Suomen moninaiset yhteisöt, tanssii. Yhdessä tanssiminen on helposti osallistavaa kulttuurista toimintaa. Estrdikansantanssilla on vankka jalansija suomalaisessa kansantanssitoiminnassa. Vuoden 2020 teema rohkaiseekin alan toimijoita laajentamaan ja syventämään toimintaansa huomioimalla myös muut tanssimisen tavat. Tarkoitus ei ole asettaa sosiaalista tanssimista ja esitystoimintaan tähtäävää tanssimista vastakkain, vaan laajentaa kansanomaisten tanssien toimintamuotoja. Onnistuneeseen tanssielämykseen vaikuttaa vahvasti musiikki. Musiikin ja tanssin vuorovaikutus on kansanomaisissa tansseissa sisäänrakennettua.Teema rohkaisee alan toimijoita ammattilaisista aina uusiin harrastajiin kiinnittämään entistä suurempaa huomiota tanssin ja musiikin väliseen vuorovaikutukseen. Tanssitilanteessa tanssijat vaikuttavat soittajien soittoon ja päinvastoin, ja esimerkiksi tanssinopetustilanteessa pelimanni on parhaimmillaan tanssinopettajan kollega ja kanssaopettaja. Teema kannustaa sekä lisäämään kansanmusiikin ja kansantanssin tavoitettavuutta matalan kynnyksen tanssinopetuksen avulla että syventämään olemassa olevia tanssitaitoja olemalla aidosti läsnä kanssatanssijoiden ja -soittajien kanssa. Kutsutaan koko kansa tanssimaan! 14.00-15.00 Toiminnallisessa työpajassa paneudutaan vuoden 2020 teemaan. Työpajaa ohjaamassa Paritanssilähettiläät. Ohjelma päivittyy syksyn aikana: www.kansanmusiikkikansantanssi.fi/folkforum Seminaarin kieli on suomi. Ilmoittautumiset: 5.1.2020 mennessä bit.ly/FolkForum2020 Vapaa pääsy. FolkForumin järjestävät: Kansanmusiikin ja kansantanssin edistämiskeskus, Kansanmusiikki-instituutti, Pispalan Sottiisi/ Folklandia risteily ja Taideyliopiston SibeliusAkatemian Kansanmusiikin aineryhmä. FolkForum 2020
35 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2019 Kukushka järjestettiin elokuun ensimmäisenä viikonloppuna nyt neljättä kertaa Viipurissa. Kukushka esittelee molempien maiden kiinnostavat kansanmusiikkiyhtyeet vuosittain. Nyt tapahtuma järjestettiiin Viipurin kulttuuripalatsissa, samassa paikassa, jossa pidettiin myös ensimmäinen tapahtuma. Koska Venäjällä on nyt teatterin juhlavuosi, haluttiin tapahtumaan myös teatteria jossa on kansanomaista sisältöä. Suomesta siellä esiintyi Nukketeatteri Sampo, joka esitti oman ensi-iltansa Sirkus Sampo-esityksestä. Kansanmusiikkiryhmistä Suomea edusti tänä vuonna Anne-Mari Kivimäki & Palomylly, Celenka sekä Juurakko. Vastaanotto oli ihastunut! Ota sinäkin jo suunnitelmiisi lähteä ensi vuonna mukaan tustusumaan Kukushkan tarjontaan elokuun alussa! Päivi Ylönen-Viiri Pä iv i Yl ön en -V iir i TALLENTAA • JULKAISEE • TUTKII • KOULUTTAA • KEHITTÄÄ • TIEDOTTAA • PALVELEE Jimmy Träskelin: Eikä tätä laulua laulaa saa – suomalaiset eroottiset kansanlaulut. Kansanmusiikki-instituutti KIJ 105. Nidottu, 312 sivua. Jimmy Träskelinin toimittama Eikä tätä laulua laulaa saa – suomalaiset eroottiset kansanlaulut kokoaa yksiin kansiin kansanperinnearkistoihin tallennettuja eroottisia kansanlauluja, kaikkiaan 133 laulua noin 250 toisintona nuotteineen. Tähän asti laajin ja lähteiltään kattavin maassamme julkaistu eroottisia lauluja kokoava kirja sisältää ympäri Suomen tallennettuja lauluja ja niiden toisintoja. Niiden kautta syntyy ajatuksia herättävä kuva kansanlauluperinteemme vaietusta mutta oleellisesta osasta sekä erityislaatuisesta erotiikan lajista. Suomalaiset eroottiset kansanlaulut nyt yksissä kansissa! Eikä tätä laulua laulaa saa JIMMY TRÄSKELIN JIM M Y T RÄ SK EL IN EI K Ä TÄ TÄ LA U LU A LA U LA A SA A KIJ 105 SUOMALAISET EROOTTISET KANSANLAULUT Kirjan toimittaja J immy T räskelin (s. 1984) on kansan musiikkipedagogi, laulaja-lauluntekijä, valokuvaaja ja graafinen suunnittelija, joka työskentelee Kansan musiikki-instituutin julkaisuvastaavana. Träskelinin ja muusikko Sampo Korvan muodostama Turvalan uunilla -duo on levyttänyt ja esittänyt eroottiseen kansanlauluperinteeseen pohjautuvaa musiikkia vuodesta 2016. k ansanmusiikki insTiTuuTTi on 1974 perustettu suomalaisen kansanmusiikin ja -tanssin tutkimus-, tiedotusja palvelukeskus, joka julkaisee niin arkistonauhoituksia kuin uutta kansanmusiikkia sekä aiheeseen liittyvää tutkimusta ja nuottikirjoja. Kansanmusiikkiinstituutti on Unescon aineettoman kulttuuriperinnön suojelusopimuksen akkreditoitu asiantuntijaorganisaatio. Kansanmusiikki-instituutti toimii Kansantaiteenkeskuksessa Kaustisella. www.kansanmusiikki-instituutti.fi Eroottiset kansanlaulut julistivat Suomen kansan iloluontoista suhtautumista seksiin ja seksuaalisuuteen 1800ja 1900-lukujen vaihteessa. Työmailla raikuivat junttalaulut, jotka pitivät työn tahdin ja tekijöiden mielet rasvattuna, ja kotona lasta tuudittava äiti piti itsensä hereillä innostavien kehtolauluvärssyjen avulla. Mikä oli mielellä, tuli kielelle ja mikä tuli kielelle, sen vanha kansa lauloi. e ikä TäTä laulua laulaa saa kokoaa ensimmäistä kertaa yksiin kansiin maamme kansanperinnearkistoihin tallennettuja suomalaisia eroottisia kansanlauluja. Samalla se pyrkii valottamaan laulujen taustoja ja lähtökohtia sekä pohtimaan niiden merkityksiä. Teos esittelee kirjavan, hersyvän ja voimakkaita tunteita herättävän perinteenlajin, joka on laulajan huulille noustessaan ollut yhtä pitelemätön luonnonvoima kuin ihmisen seksuaalisuuskin. ISBN 978-951-9268-82-8 KIJ 105 www.kansanmusiikki-instituutti.fi KANSANMUSIIKKI-INSTITUUTIN EROOTTISTA SUOMALAISTA KANSANPERINNETTÄ -LEVYSARJASSA JULKAISTUT LEVYTYKSET: Träskelin & Korva: Turvalan uunilla ja muita lauluja KICD 134, 2017 Träskelin & Korva: Turvalan uunilla2 lisää lauluja KICD 135, 2017 Duo Pimperot: Piika huusi pinkotinta KICD 136, 2017 TILAA OMASI OSOITTEESTA KANSANMUSIIKKI-INSTITUUTTI.FI Kukushka – suomalaisen ja venäläisen kansanmusiikin juhla Anne-Mari Kivimäki & Palomylly. Tanssin kutsu -sävellyskilpailu nuorille Sinä enintään 21-vuotias nuori pelimanni, onko pöytälaatikossasi tai päässäsi sopiva ennen julkaisematon sävellys joka sopisi meidän sävellyskilpailun Tanssiin kutsu -teemaan? Tanssiin kutsu on vuoden 2020 yleisteema kansanmusiikkija kansantanssialalla. Sävellys tulee siis sopia tanssittavaksi, tanssilaji vapaa. Laita kilpailusävelmä postissa Suomen Kansanmusiikkiliittoon, Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki 15.12.2019 mennessä. Palkintoina lahjakortteja Suomen Kansanmusiikkiliiton kauppaan. Lisätiedot: Suomen Kansanmusiikkiliitto, puh. (09) 8731320, toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ju ss i K ai ja nk an ga s
36 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2019 L auantaina saimme kuulla professori Kristiina Ilmosen soivan luennon Pentti Mäkelän mäntyhuiluista ja kuinka hän tohtoritutkinnon työssään tutki soitinrakentaja Rauno Niemisen kanssa Pentin mäntyhuilujen rakenteellisia ominaisuuksia tarkoituksenaan kehittää uusi huilutyyppi. Lehtori, muusikko Leena Joutsenlahti lähestyi omassa soivassa luennossaan aihetta muusikkona, miten soitin inspiroi soittajaansa ja miksi on tärkeää, että soittaja todella rakastaa soitinta ja oppii löytämään soittimesta kaikki sen puolet. Sekä Ilmosen että Joutsenlahden puheissa tuotiin esiin yksi iso tämänhetkinen haasteemme. Pentin parhaimmat soittimet ovat Sibelius-Akatemian omaisuutta ja ne ovat vain Akatemian opettajien ja opiskelijoiden käytössä. Tällä hetkellä puhallinmuusikot toivovat Suomeen soitinrakentajia, jotka pystyisivät ja ehtisivät rakentaa puhallinsoittimia muusikoiden tilauksesta. Lauantaina Kirsi Vinkki , Samuli Karjalainen ja Heikki Ryynänen esittelivät pitkähuiluprojektia. Projektin tavoitteena on tuoda perinnepuhallinsoitin modernein valmistusmenetelmin tähän päivään ja käyttöön erilaisiin oppimisympäristöihin, erilaisille oppijoille ja ryhmille, matalankynnyksen musisointiin ja improvisointiin. Samuli Karjalainen on myös lähtenyt soitinrakentajana Pentin jalanjäljille ja hän esitteli itse rakentamiaan puisia huiluja. Lauantaina yleisöllä oli mahdollisuus osallistua myös pitkähuilutyöpajaan ja illan konserttiin, missä esiintyivät Leena Joutsenlahti soolo ja Wind On Wind (Kirsi Ojala , Mimmi Laaksonen , Leena Laitinen ja Kristiina Ilmonen). Kokonainen konsertti pelkillä huiluilla soitettuna oli korville mannaa. Pillipäivät olivat tänä vuonna myös osa Sibelius-Akatemian tutkimustoimintaa. Tavoitteena oli koota tietoa tulevia tutkimushankkeita varten Pentin elämästä. Lauantaina Kirsi Ojala haastatteli aamupäivällä Pentti Mäkelän tytärtä Susanna Mäkelää . Saimme kuulla monia muistoja ja yksityiskohtia Pentin elämästä. Sunnuntaina muistoja jakoi 87-vuotias lammilainen Jaakko Rautavirta , joka tutustui Penttiin Lammin soittokunnan riveissä 1970-luvulla. Lisäksi Lammin Soittokunnan johtaja Jukka Hanhisalo muisteli Penttiä sunnuntain iltapäiväkonVII PILLIPÄIVÄT HÄMEENLINNASSA Pentti Mäkelä syntyi Merikarvialla 1923 ja kuoli Lammilla 1989 Talvet Pentti Mäkelä kävi koulua, mutta kesäisin hän toimi paimenena. Kansakoulun jälkeen Pentti pyrki melkein heti Ratsuväkeen soitto-oppilaaksi ja soitti kahden sodan ajan sotilassoittokunnissa ja esiintyi muun muassa Helsingin olympialaisissa. 1970-luvulla hän perusti Lammilla nuorisosoittokunnan osana kansalaisopiston toimintaa, josta vetäytyi 60-vuotiaana. Pentti Mäkelä halusi opettaa lapsille, kuinka luonto soi. Mäkelä käytti soitinrakennuksessa putkikasveja kuten koiranja karhunputkia, ruokokasveja ja puuta – pääosin mäntyä. Lisäksi hän rakensi soittimia arkisista esineistä, kuten henkarista, suksensauvasta, pyöränpumpusta, kastelukannusta, kasteluletkusta ja harjateräksestä. Mäkelällä oli useina vuosina pillikoju Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla, jossa hän rakensi ja opetti festivaaliyleisöä rakentamaan soittimia. Mäkelä ehti valmistaa useita satoja, ellei jopa tuhansia, soittimia, joita on lahjoitettu myös instituutioille ja yksityisille ihmisille. Pentin soittimia on tällä hetkellä muun muassa Soitinmuseossa Kaustisella, Hannu Sahan yksityiskokoelmissa ja Taideyliopiston Sibelius-Akatemian soitinkokoelmassa. Pillipäivät kokosi Hämeenlinnaan joukon ihmisiä, joiden kiinnostuksen kohde on kansanomaiset puhaltimet. Tänä vuonna teemana oli Hämeenlinnassa Lammilla vaikuttanut edesmennyt sotilasmestari Pentti Mäkelä, Pilli-Pentti. Paikan päällä oli nähtävillä soitinnäyttely Pentin rakentamista puhallinsoittimista, joista suurin osa oli lainassa Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta. Lisäksi kumpanakin päivänä oli soivia luentoja ja työpaja sekä konsertit. Pillipäivien osanottajia: Samuli Karjalainen (vas), Kirsi Vinkki, Riitta-Liisa Joutsenlahti, Kristiina Ilmonen, Gonçalo Cruz, Leena Joutsenlahti, Aaro Mäkelä ja Susanna Mäkelä sekä takana Mimmi Laaksonen ja Kirsi Ojala. Ta pi o R an ta ka ri Riitta-Liisa Joutsenlahti Su sa nn a M at ti la
37 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2019 sertin juonnoissa. Saimme Rautavirralta myös Lammin Soittokunnan historiikin digitaalisena, lehtileikkeitä, tekstiä ja kuvia aina vuodesta 1883. Pentistä piirtyi kuva monipuolisena soittajana, innostavana pedagogina sekä soitinrakentajana, joka ei rakentanut pelkästään puhaltimia vaan loi perkussiosoittimia jopa harjateräksestä. Sunnuntaina saimme vielä emeritus professori Heikki Laitisen puhumaan Lammin Turvantalolle. Puheessaan Heikki muisteli myös Penttiä ja toi esiin Pentti Mäkelän nerouden. Pentti ei ollut ihan kuka tahansa kadunmies, vaan hän oli sotilassoittokunnissa elämänuransa tehnyt ammattimuusikko, joka rakentaessaan soittimia tiesi mitä teki. Hänen jäljelle jääneistä soittimistaan on havaittavissa se, että 1980-luvun lopulla rakennetut, parhaimmiksi koetut mäntyhuilut, olivat pitkän kehittelytyön tuloksia. Lammilaisen soitinrakentajan pillit ovat todellakin puhallinmaailman Stradivariuksia Suomessa, ainutlaatuisia ja korvaamattomia. Tänä vuonna saimme nähtäville lauantaina myös Yrjänä Ermalan ja Minna Hokkan rakentamia soittimia. Yrjänän rakentama muutaman metrin korkuinen, noin 6 kiloa painava cornyx herätti ansaitusti huomiota. Saimme myös kuulla spontaanin vaikuttavan soiton: Leena Joutsenlahti soitti cornyxiä ja portugalilainen Gonçalo Cruz säkkipilliä Tilaisuuden pääjärjestäjänä toimi työryhmä Kirsi Ojala ja Riitta-Liisa Joutsenlahti yhteistyössä Vanajaveden Opiston ja Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin koulutuksen kanssa. Tapahtumaa tuki apurahoin Taiteen Edistämiskeskus ja Hämeenlinnan kaupunki. Saamen Uutisista otettiin yhteyttä ja kyseltiin olisiko minulla valokuvaa Leo Gauriloffista, kolttasaamelaisesta muusikosta. Seuraavan päivän lähetys kertoi että muusikkotoverini ja sielunveljeni Leo Gauriloff oli menehtynyt syöpään Tukholmassa 23. elokuuta. Lokakuun 6. hän olisi täyttänyt 63 vuotta. Emme olleet yhteydessä vuosikausiin, varsinkin hänen muutettua Ruotsiin, vaikka ajatuksissani Leo on ollut välillä paljonkin. Yhteys joihinkin ihmisiin ei katoa. Soitimme, treenasimme ja keikkailimme 1970-80-lukujen vaihteessa siellä sun täällä, aina mukavissa tunnelmissa, mutkattomasti. Muusikkous luo aina erityisen yhteyden, mutta sitten on näitä soul brother -kokemuksia, jollainen Leon ja minun yhteys aina on ollut. Itse koin että meidät oli tehty samasta puusta vaikka Leo tietysti Lapin kovia kestävästä vaivaiskoivusta ja minut Kainuun tummista kuusista. Kitaramme soivat hyvin yhdessä. Minulla on ollut 30 vuotta studioni toimiston seinällä oheinen kuva meistä keikalla Oulun Hovinarrissa vuonna 1980, luulisin. Leo oli vilkas, hauska ja ystävällinen, välillä ärhäkkäkin kolttasaamelainen, paljon koviakin kokenut taitava kitaristi. Hän tunsi kaikki ja kaikki tunsivat hänet. En edes muista kuinka ja mistä yhteistyömme alkoi, luultavasti Rattori Lupilta niin kuin oululaisten muusikoiden projektit yleensä siihen aikaan alkoivat, tai Ravintola Haarikan kabinetista. Soitin Leolle biisejäni joihin hän tarttui saman tien ja kohta oltiin keikalla. Hauska piirre Leossa oli että hän nuotinsi kaikki lauluni, siis laittoi tahdit, riffit ja soinnut ylös, soinnut joita en tiennyt olevan olemassakaan, nimiä ainakaan, ja nuotit olivat hänen edessään keikoilla, mutta ei hän niihin koskaan katsonut. Leon kolttasaamelaisuutta en paljoa päässyt ymmärtämään, paitsi silloin kun lähdimme puolen tunnin varoitusajalla jonkun kyytiin Enontekiön Karessuvantoon, jossa pidettiin – käsittääkseni ensimmäinen – Alkuperäiskansojen musiikkifestivaali Davvi Šuvva 1979. Sielläkin mies tunsi kaikki ja jos ei tuntenut niin tutustui, ja solahti komien, intiaanien, kurdien ja saamelaisten joukkoon, omiensa tietysti. Saamelaiskulttuurin suurlähettiläs Áillohaš, Nils Aslak Valkeapää oli Leolle tietysti tuttu jo ennestään. Leo esiintyi Ailun lisäksi myös Paroni Paakkunaisen ja Mikko Perkoilan kanssa sekä Piirpaukeyhtyeessä. Muistan Leon enemmän musiikkina ja mielentilana kuin tapahtumina, ehkä joikuna. Siinähän ei joiuta jollekin vaan joku. Kolttasaamelaisille ne ovat leuddeja, enemmän ehkä tarinointia, kuin lauluja. Leon kuolema sattui sydämeen. Ainahan ystävän ja ikätoverin menetys koskettaa – olemme molemmat 1956 syntyneitä ja mennyttä voi kaivata, mutta sen lisäksi jotkut kohtaamiset ovat erityisiä. Ehkä kipu tulee sieltä, tietynlaisesta veljeydestä ja sen menettämisestä. En tiedä. Vaivaiskoivu-vertaus ei tässä tarkoita jotenkin vaivaista vaan lujuutta ja lämpöä. Vanhoina aikoina vaivaiskoivu oli tärkeä paljakalla liikkuneille saamelaisille, jotka hyödynsivät sitä eri tavoin. Vaivaiskoivuista kasattiin kotaan jäisestä maasta eristävä patja. Vaivaiskoivuista koottu nuotio lämmitti kodan ja sen tulella valmistettiin myös ruoka ja keitettiin kahvit. Erityisesti tunturissa pulaan joutuvien olisi syytä tietää, että myös tuore vaivaiskoivu palaa kuumalla liekillä, kunhan se ensiksi on saatu syttymään. Jukka Tervo Kirjoitus kokonaisuudessaan: www.jukkatervo.com/joitakin-muistoja-leogauriloffista Joitakin muistoja Leo Gauriloffista Ju kk a Ky rö m ie s Leo Gauriloff (vas.) ja Jukka Tervo keikalla 1980. K irs i O ja la
38 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2019 Muistoissamme Lapin harmonikkaviikolla vuonna 1991 oli oppilaana myös 8-vuotias Mona-Liisa Malvalehto. Jo siellä, huomattuani lapsen ilmeisen lahjakkuuden, ehdotin hänelle, että alkaisimme treenata Hopeinen Harmonikka -kilpailuun. Mona oli heti valmis! Näin alkoi lähes vuosikymmenen mittainen menestyksekäs yhteistyömme. Vuoden tiiviin opiskelun jälkeen valitsimme yhdessä kilpailukappaleeksi Lapin äidin kehtolaulun, josta tein Monan taitoja ajatellen hyvin vaativan sovituksen. Innokas Mona harjoitteli ahkerasti, ja kappale saatiin hiotuksi esittämiskuntoon hyvissä ajoin. 9-vuotias Mona oli myös vapautunut esiintyjä. Kilpailussa Ikaalisissa vuonna 1993 hän alkoi suunnittelemamme koreografian mukaan esityksensä loppupuolella kallistaa päätään ja somasti ”nukahti” kehtolaulunsa päätteeksi. Ansaittu voitto kruunasi yli vuoden työn. Mona-Liisa levytti Lapin äidin kehtolaulun jo seuraavana vuonna nuorimpana instrumentalistina Suomessa. Kilpailuvoitto innosti jatkamaan. ”Tottakai”, sanoi Mona heti Kultainen Harmonikka -kilpailuun osallistumisesta. Opiskelun lomassa vuonna 1995 Mona käväisi voittamassa Ikaalisissa Suomen Pelimannimestaruuskilpailut alle 12-vuotiaiden sarjassa. Etsiessämme sitten sopivaa kilpailukappaletta Kultaiseen Harmonikkaan soittelimme läpi lukemattomia perinteisiä harmonikalle sävellettyjä virtuoosikappaleita. Aina kun Mona oli saanut jonkin niistä valmiiksi, hän totesi sen ”liian helpoksi”. Lopulta Mona sai sanotuksi, että hän haluaa minun sovittavan hänelle kilpailukappaleen: ”Tee siitä tosi vaikea.” Mietin kappaletta pitkään. Lopulta valitsin tarkoituksellisesti kaikkien tunteman Metsäkukkia-valssin. Tein sovitusta sivu kerrallaan. Saatuani sivun valmiiksi ajoin iltapäivisin Monan kotiin sitä opettamaan. Mona oli aina ehtinyt sisukkaasti opetella edellisen sivun, kun vein seuraavan. Lopulta sivuja kertyi seitsemän, ja niihin Mona oli tyytyväinen. Näin syntyi Metsäkukkia juurineen -konserttivalssi. Viihdeharmonikan arvostetuimman tasokkaan kilpailun Kultaisen Harmonikan Mona-Liisa Malvalehto voitti 2. heinäkuuta 1999. Hän täytti samassa kuussa 16 vuotta. On Monalle kuvaavaa, että kun ohjaaja keskeytti hänen soittonsa nauhoitushäiriön vuoksi ja hän joutui odottamaan viisi minuuttia ja aloittamaan uudestaan, hän hallitsi itsensä, odotti rauhallisesti ja teki sitten täydellisen suorituksen. Lehtihaastattelussa Mona-Liisa kertoi: ”Tykkään esiintyä isolle yleisölle. Soittaminen tuntui nyt tosi hienolta.” Mona oli silloin viides kyseisen kilpailun voittanut oppilaani. Toisen cd-levynsä Mona -Liisa julkaisi jo samana vuonna. Se sisältää 12 tuttua sävellystä, kuten Metsäkukkia ja Säkkijärven polkka. Mona-Liisa jatkoi urheilu-uransa ohessa musiikkiopintojaan aina Sibelius-Akatemiaan asti tähtäimenään musiikinopettajan ura. Hän teki myös lukuisia esiintymisja kilpailumatkoja, voittaen muun muassa 2011 Ylen kulttuuriohjelmasarja Maestron finaalin. Muistan Mona-Liisaa lämmöllä. Hän oli jokaisen opettajan toiveoppilas: lahjakas, innostunut, vastaanottavainen ja asetti itselleen aina korkeat tavoitteet. Lahjakkuus on myös ahkeruutta, lujaa tahtoa ja kykyä tehdä kovaa kurinalaista työtä. Ja tätä kaikkea Mona-Liisalla oli. Seppo Leino muusikko, harmonikansoitonopettaja Rovaniemi Mona-Liisa Nousiaisen muistolle Heikki Tuomi oli pidetty opettaja, urheilija ja musiikin monitoimimies, joka vaikutti monen ihmisen elämään. Hän kuoli vaikeaan sairauteen Vantaalla Peijaksen sairaalassa 19. toukokuuta 84-vuotiaana. Heikki Tuomi syntyi Kauhajoella 1. helmikuuta 1935 ja joutui sotaorvoksi Ritva-siskonsa kanssa vuonna 1941. Myöhemmin hänen perheeseensä kuuluiva myös velipuolet Markku ja Harri. Keskikoulua hän kävi Kauhajoella ja valmistui opettajaksi Raahessa 50-luvun loppupuolella. Uransa alussa hän toimi Kärsämäen kansakoululla ja myöhemmin ura jatkui Lieksassa, Hankasalmella, Siilinjärvellä ja Tuusulassa. Heikki Tuomi kehitti ammattitaitoaan opettajana ja erikoistui mm. matematiikanja musiikinopettajaksi. Lisäksi hän opiskeli myös autokoulunopettajaksi ja teki alan töitä sivutoimisesti päätoimensa ohella. Aktiivisena henkilönä hän kokeili ja teki monia asioita elämänsä aikana. Siilinjärvellä asuessaan hän harrasti mm. mehiläisten hoitoa, ja hunajaa riitti aina myyntiin asti. Heikki oli Siilinjärven pelimannien johtaja ja perustajajäsen 70-luvulla. Myös kuorolaulu oli hänelle mieluisaa. Tuusulalaisen Klusteri-orkesterin kanssa Heikki teki myös cd:n Ohjelmaa vuosien varrelta. Heikki oli veteraaniurheilijana maamme huipulla 100 metrin, 200 metrin ja 60 metrin pikajuoksussa. Lopulta Alzheimerin tauti pakotti hänet luopumaan aktiivisesta harrastamisesta niin urheilun kuin musiikinkin parissa. Heikki avioitui Ellen puolison kanssa aprillipäivänä 1956, ja heillä on kolme lasta, viisi lastenlasta ja yksi lapsen lapsen lapsi. Heikki Tuomi muistetaan erityisen kohteliaana, sosiaalisena ja mukavana henkilönä. Useat muistavatkin hänen hyväntahtoisen huumorinsa, poikamaisen hymynsä ja iloisen luonteensa. Vaikka aktiivisesta harrastamisesta oli pitänyt luopua, Heikki piti kiinni musiikista ja urheilusta viimeisiin päiviinsä saakka. Jarmo Tuomi Heikki Tuomi 1935 – 2019
39 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2019 Kansainvälinen Ethno Finland järjestettiin viidennen kerran Suomessa ja ensimmäistä kertaa Kaustisella! Ethno Finland on nuorille kansanmuusikoille suunnattu leiri, jossa osallistujat opettavat toisilleen oman maansa kansanmusiikkia. Ajatuksena on antaa nuorille mahdollisuus kehittyä muusikkoina, luoda uusia kontakteja yli rajojen ja luoda arvostusta muita kulttuureita kohtaan. Ethno Finland esiintyi festivaalilla paitsi koko leiriyhtyeen voimin, myös leirin aikana muodostuneissa pienemmissä kokoonpanoissa sekä veti jamiworkhoppeja. Ethno Finlandin pääjärjestäjä on Suomen Kansanmusiikkiliitto. Leirin pyörittämisestä vastasivat tänä vuonna Allan Skrobe (Ruotsi/Kroatia), Vilma Talvitie, Laura Kuisma, Sami Karkar (Ranska/Tunisia). Leiriläisiä oli Suomen lisäksi Skotlannista, Portugalista, Ranskasta, Chilestä, Turkista, Englannista, Espanjasta, Virosta, Tanskasta, Ruotsista ja USA:sta. Leiri alkoi jo ennen Kaustinen Folk Music Festivalia, ja meno oli heti festivaalin alussa riehakas ja täynnä soittamisen riemua Ethno Finlandin konserteissa! Ensi vuonna uudestaan, ehkä taas Kaustisella? Päivi Ylönen-Viiri Ethno Finland 2019 valloitti Kaustisen! Kansanomaisten paritanssien ja tanssisoiton leiri Hailuodossa marraskuussa Oulun kupeessa on Hailuodon saari, jossa pimeä marraskuu muuttuu hetkeksi onnelliseksi tanssivien ja soittavien ihmisten yhteenkokoontumiseksi. Leiri on tanssiretriitti, jossa nautitaan kiireettömästä yhdessäolosta tanssin ja soiton merkeissä. Paritanssileiri toimii Hailuodon Nuorisoseurantalolla ja muusikkojen tanssisäestystyöpaja Hailuodon Panimolla. Yhteinen tanssi ja soitto huipentuvat iltabileissä Panimon hämärässä. Leiriä johtaa Hanna Poikela, mukanaan joukko kansantanssin ja -musiikin ammattilaisia. Tanssiin innostamassa on Hannan lisäksi Petri Kauppinen, Antti Savilampi ja Paula Kettu. Musiikista leirillä vastaavat Petri Prauda, Osmo Hakosalo, Aale Luusua ja Anne-Mari Kanniainen. Paritanssileiriohjelma sisältää erilaisten kansanomaisten paritanssien opetusta ja tanssimista elävän kansanmusiikin kanssa. Syvennymme parikontaktiin sekä tanssin ja musiikin yhteyteen. Lajeina käytetään kaikkia kansanomaisen paritanssin lajeja: sottiisi, valssi, polska, hambo, polkka, masurkka ja jenkka. Osallistujilta toivotaan aiempaa kokemusta paritanssista. Muusikoiden työpajassa paneudutaan tanssisoiton saloihin. Syvennymme poljentoon ja eri tanssilajeihin korvakuulolta opeteltavien kappaleiden kautta. Pohdimme kontaktia tanssijoiden ja toisten soittajien kanssa. Taidot otetaan heti käyttöön yhteisissä tansseissa. Leirin tuottajana toimii PohjoisPohjanmaan kansanmusiikkiyhdistys. Järjestäjät ovat Hanna Poikela ja Annamari Martinviita. Yhteistyökumppaneina ovat Suomen Nuorisoseurat ja Taiken Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun taidetoimikunta. Leiri alkaa pe 15.11. klo 18 ja päättyy su 17.11. klo 14. Muusikoiden workshop ajoittuu lauantaille 16.11 ja tähtää iltabileiden tanssisoittoon. Iltabileet Hailuodon Panimolla klo 20 alkaen molempina iltoina. Leiriläisillä on mahdollisuus koulumajoitukseen. Ilmoittautuminen ja lisätiedot: ppkyhdistys@gmail.com. Kurssien opettajat: Anna Murtola Arnold Chiwalala Teija Niku Piia Kleemola Suvi Oskala Kalle Jämsen Samuli Karjalainen Petri Hakala Haapaveden Syys-Folkit tulevat taas! Tiedot kursseista: www.haapavesifolk.com/2019/ kurssit-syksy Pä iv i Yl ön en -V iir i
40 KANSANMUSIIKKI • 3• 2019 P alosen sukujuuret ovat Karjalassa ja Kuortaneella. Nyt tämä isoisoisänsä kaima soittaa kaikkea kontrabassosta puhaltimiin ja jouhikosta kanteleisiin eri kulttuureita yhdistelevissä kokoonpanoissa ja soolona Toronton metroasemilla laillistettuna katusoittajana. – Pidän taitoani yllä soittamalla päivittäin pari tuntia ja ohikulkijat osoittavat arvostustaan antamalla rahaa. Soitollani on rauhoittava vaikutus hälyisässä ympäristössä, mutta iloitsen myös, kun saan ihmiset tanssimaan. Sellainenkin voima kanteleella on, kertoo Palonen, jonka yksi tavoitteista on nostaa kanteleen asemaa yhtyesoittimena. Hän vetää Torontossa luterilaisen Agricola-kirkon kantelepiiriä ja rakentaa kanteleita – myös onttoihin puihin. Kantele vei juurille The Tree Harp -projekti alkoi, kun hän rakensi kolmisen vuotta sitten puuharppunsa tai metsäkanteleensa Ontarioon, Graftonin metsään, jossa Toronton ukrainalaisjuurinen väestö pitää elokuisin leiriä, Folk Campia, jossa tutustutaan oman perinteen ohella eri kulttuurien traditioihin niin musiikin kuin käsitöiden ja tarinoiden kautta. Mitä enemmän Palonen on oppinut suomalaisesta perinteestä kantelisti Arja Kastisen ja Maija Pokelan tai laulaja Emmi Kuittisen kursseilla, on hän voinut omissa työpajoissaan välittää eteenpäin suomalaista traditiota. Kulttuurien jakaminen tuntuukin olevan olennaista Toronton musiikkikentälle: lähes kaikki ovat maahanmuuttajien jälkeläisiä ja kulttuurien kohtaaminen on arkipäivää. – Kanteleen ääni lumoaa, kun sitä ensi kertaa kuulee, Palonen kertoo, kun kysyn, miten ympäristögeologi innostui kanteleista. Se liittyy myös siirtolaisuuteen: – Jokaisessa diasporassa toimii melko samanlainen, jopa tutkittu, kaava, kertoo hän tehdessään sähköttömällä käsiporalla reikiä lahoon puuhun kanteleentappeja varten. Rakentumassa on viisikielinen kantele. – Ihmiset tulevat vaikkapa Kanadaan ja kamppailevat siirtolaisuutensa kanssa. Heidän lapsensa irtisanoutuvat vanhasta identiteetistä ja integroituvat uuteen yhteiskuntaan parhaansa mukaan. Seuraava sukupolvi, lapsenlapset, alkavat kysyä, mikä on tämä perinne, josta olen osin, mutten kokonaan osallisena. Olen tässä viimeisessä leirissä, hän virnistää. Kymmenen vuotta sitten Palonen alkoi musisoida yhtyeessä, joka soitti suomalaista tangoa ja humppaa, mutta myös sottiiseja, masurkkoja ja polskia. Yhtye soitti Finnish Grand Festivaleilla, jotka Musiikkia (puiden) juurilta kanadansuomalainen Matti Palonen Näin keväällä Facebookissa videopätkän, jossa Väinämöisen pojanpojan näköinen mies soitti pystyynlahonneeseen puuhun tehtyä kanteletta. Se iski sydänjuuria myöten perinteen ja metsäsuhteen yhtymäkohtaan ja siltä istumalta ehdotin Matti Paloselle haastattelua. Matkustin puoli vuorokautta busseilla Torontoon New Yorkista, jossa olin tekemässä taideprojektia. Palonen pystytti minua varten metsäkanteleensa ja jakoi ajatuksiaan musiikista ja juurista. Teksti ja kuvat Amanda Kauranne Lahoavassa setrissä näkyvät myös aiempien kanteleiden jäljet. Matti Palonen soitti viisikielistä kanteletta tihkusateessa huhtikuussa.
41 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2019 41 Ammattilaisraadit ovat valinneet kolme palkintoehdokasta Etnogaalan seitsemään eri kategoriaan yleisön ehdotusten joukosta. Ehdotuksia saapui ennätysmäärä ,yli yhdeksänsataa. Kaikki yleisöehdotukset löytyvät nimettöminä Etnogaalan sivuilta. Ammattilaisraadit valitsevat myös voittajat, jotka julkistetaan ja palkitaan Etnogaalassa tammikuussa 2020. Palkintokategorioita ovat: Vuoden artisti, Vuoden tulokas, Risteys-palkinto, Vuoden kansanmusiikkitekijä, Vuoden kansainvälistyjä, Vuoden tanssintekijä ja Vuoden ilmiö. Osa palkinnoista jaetaan vuorovuosin, ja tänä vuonna tauolle jäävän Vuoden tuottaja-palkintokategorian sijaan palkitaan Vuoden ilmiö. Palkinnot jaetaan Tavastialla järjestettävässä Etnogaalassa torstaina 9.1.2020. Kolmannen Etnogaalan palkintoehdokkaat valittu Risteys-palkinto (Maailman musiikin keskus) Risteys-palkinnon saaja on henkilö, ryhmä, yhteisö tai taho, joka toiminnallaan edistää kulttuurien kohtaamista ja oikeutta omaan musiikkiin. Eva Jacob Phillip Page Sakari Kukko Vuoden artisti (Etnogaala-raati) Vuoden artisti on valovoimainen solisti tai ryhmä, joka on herättänyt huomiota kansanmusiikin ja kansantanssin kentällä. Antti Paalanen Jaakko Laitinen & Väärä Raha Juurakko Vuoden ilmiö (Etnogaala-raati) Vuoden ilmiö voi olla tutkimus, tapahtuma, tempaus, liike, innovaatio, sosiaalisen median kampanja tai jokin muu ilmiö, joka liittyy kansanmusiikkiin, kansantanssiin, soitinrakennukseen tai pukuja tapaperinteisiin. Kansallispuku–Folkdräkt -ryhmä Nordic Dance Helsinki Verta, pornoa ja propagandaa, JUMALAUTA! -konserttisarja Vuoden kansainvälistyjä (Music Finland) Vientipalkinnon saaja on herättänyt merkittävää kiinnostusta kansainvälisellä musiikkikentällä ja osoittanut vientivalmiutta. Antti Paalanen Johanna Juhola Maija Kauhanen Vuoden kansanmusiikkitekijä (Suomen Musiikintekijät) Vuoden kansanmusiikkitekijä on säveltäjä tai sanoittaja, joka on kohottanut kansanmusiikin tekemisen rimaa monipuolisella ja kunnianhimoisella työskentelyllään. Aili Järvelä Jaakko Laitinen Timo Alakotila Vuoden tanssintekijä (Etnogaala-raati) Vuoden tanssintekijän työ näkyy monipuolisesti kansantanssin kentällä ja laajemminkin. Hän arvostaa perinteitä, mutta pelotta luo uutta ja rikkoo rajoja. Auri Ahola Suistamon Sähkö Timo Saari Vuoden tulokas (Etnogaala-raati) Vuoden tulokas on ottanut rohkeasti tilansa uutena tekijänä kansanmusiikin ja kansantanssin alalla. Vildá Vili Mustalampi Vimma Palkintoehdokkaiden esittelyt löytyvät osoitteesta www. etnogaala.fi/ehdokkaat. ETNOGAALAN EHDOKKAAT 2020 (kategorian alla voittajan valitseva taho) järjestetään kesäisin eri puolilla Kanadaa. Thunder Bayssa hän tilasi kanteleenrakentaja Gerry Luoma Henkeliltä soittimen. Tämä kuitenkin sairastui eikä voinutkaan rakentaa soittopeliä. – Totesin, että minun täytyy varmaan sitten itse opetella! Niin alkoi Palosen tie soitinrakentajaksi. Torontossa oli muutamia kanteleita, joista hän katsoi mallia ja alkoi tehdä laskelmia puumateriaalien ja kielten suhteesta. Konsulttifirmassa oli taantuman aikana vähän töitä ja niin kantele vei miehen mennessään. Musiikin voimaa The Tree Harp -projekti löytyy YouTubesta, mutta todellinen sensaatio siitä syntyi, kun joku leikkasi lupaa kysymättä materiaalista lyhyen pätkän, joka lähti kiertämään Facebookissa. Internet-sensaatiosta on ollut myös haittaa. Ihmiset, jotka näkevät vain lyhyen vilauksen kanteleenpystytyksestä, lähettävät aggressiivia viestejä, joissa penätään, miksi Palonen kiduttaa hyönteisiä ja pesiviä lintuja ”huomiohakuisella taideprojektillaan”. He eivät näe, miten kunnioittavasti Palonen pystyttää kanteleen, soittaa meditatiivisia kappaleita, purkaa soittimen ja kerää metallikielet pois, jotteivat eläimet tai ihmiset satuttaisi niihin itseään. Moottorisahat ulvovat lähistöllä ja vieressä kolisevat tavarajunat. Metsäkantele on äänimaiseman hiljaisin osa. Tänä kesänä hän on tutkinut puuharpun uusia mahdollisuuksia. Sen monikielinen versio on soinut muun muassa High Parkin eläintarhassa. – Haluan ajatella, että olemme osa elävää perinnettä, kertoo Matti Palonen. – En halua tehdä musiikkia, jota täytyy opiskella, jotta sitä voi ymmärtää. Tavoitteeni on olla helposti lähestyttävä ja mahdollistaa musiikkini kautta yhteisöjen rakentumista. Vahvat yhteisöt pystyvät ilmaisemaan kantansa ja taistelemaan oikeuksiensa puolesta. Jos emme itse omista kertomuksiamme, joku toinen määrää siitä, miten tarinoitamme käytetään ja silloin tuotetaan musiikkia, jolla on tarkoitus rahastaa. Muusikot kantavat kulttuuriensa syviä tarinoita, oli kyse sitten kansantanssin askelikoista tai lauluista, jotka muistuttavat, miksi tunnemme, kuten tunnemme marraskuun kaamoksessa, kun aurinko on poissa. Multi-instrumentalisti soittaa kontrabassoa, jouhikkoa ja puihin rakentamiaan soittimia.
LEVYT Kansanmusiikki-lehti pyrkii huomioimaan mahdollisimman kattavasti Suomessa ilmestyvät alan julkaisut. Levypalstalle tarkoitetut levyt lähetetään osoitteella Kansanmusiikki-lehti, Halkosuontie 93 A, 00660 Helsinki. Jimmy Träskelin & Tallari: Lähtölaulu L ähtölaulu-albumin materiaali on peräisin Kansanmusiikkiinstituutin vuonna 1983 julkaistusta Reisaavaisen laulu Ameriikkaan-kirjasta. Monitaituri Jimmy Träskelin, sekä Katri Haukilahden ja Sampo Korvan Tallariedustus tarjoavatkin albumilla hienoja tulkintoja muun muassa Viola Turpeisen ja Arthur Kylanderin esittämistä lauluista. Lähtölaulun äänitysja sovitusjälki on sanalla sanoen ihastuttava. Niukasta instrumentaatiosta esiin nousee erityisesti Träskelinin huuliharppujen ja Haukilahden viulun kauniisti yhteen hitsautunut sointi, sekä Sampo Korvan äärimmäisen taloudellinen ja tyylikäs kitara. Myös Jylhän kylätalo, jossa albumi on äänitetty, toimii eräänlaisena instrumenttina tuoden yleissointiin viehättävää lämpöä. Albumin karu yleisilme, sekä soittajakolmikon kaikesta yliyrittämisestä vapaa lauluilmaisu nostavat upeat tradikappaleet hienosti keskiöön. Materiaali on Tanssit Kiipillä-rallia lukuun ottamatta kauniin surumielistä ja erityisesti nimikappale kirvoitti allekirjoittaneesta lämpöisiä kyyneliä. Lähtölaulu on tiivis, koskettava ja juureva kokonaisuus, joka lähestyy kiehtovaa kansanlaulumateriaalia niukasti, mutta raikkaasti. Onni Rajaniemi Lakeuden Ristin kamarikuoro ja soitinyhtye: Taivaasta maan yli tuulee E teläpohjalaisissa virsisävelmissä on tunnetusti ollut vahva pelimannimusiikkiyhteys, eikä mikään teos varmasti korosta tätä yhtä upeasti kuin Jaakko Frigård-Rautasen soitteista koostettu Friikoolin messu. Lakeuden ristin kamarikuoron levytyksessä vetoapua tarjoaa varsin erinomainen kansanmusiikkiyhtye Tea Polson harmoonin ja Piia Kleemolan viulun johtamina. Etenkin Kleemolan perehtyminen maamme polskasävelmistöön on tunnettu tapaus ja tästä syystä on varsin luontevaa, että vain noin 15 minuutin mittainen messu on levyllä saanut seurakseen valikoiman eteläpohjalaisia virsiä sekä joitakin varsin tuttuja, aiheeseen sopivia polskamelodioita kuten Himlens polska tai upeasti kahdella viululla tulkittu Friikoolin faarin katumuspolska. Varsinaiseen Friikoolin messuun levytys ei tuo varsinaisesti mitään uutta vaan pitäytyy alkuperäismateriaalille hyvin uskollisena, mikä toki on omiaan pitämään huomion enemmänkin sisällössä. Antti-J. Janka-Murros Hiijjen Pelimannit: Viulisti Jaakko muistoissamme 1 970-luvulla voimistunut pelimannisoitto on tuonut muassaan myös tukun tuotteliaita uusien kappaleitten säveltäjiä. Heistä yksi on Piippolan Leskelässä elänyt ja viulua soitellut Jaakko Haanpää, jonka suvusta on noussut muutama muukin lahjakas soiton ja sanan taitaja. Pelimannien tapaamisissa Kaustisilla ja muualla on päästy kuulemaan laajemmaltikin Jaakko Haanpään kappaleita, joista ainakin jokunen jenkka on siirtynyt eri pelimanniporukoitten ohjelmistoon. Laveammalta pohjalta viulupelimannin tuotantoa päästään kuuntelemaan kuitenkin vasta nyt, kun kymmenkunnasta soittajasta ja laulajasta koostuva pyhäjärveläinen Hiijjen pelimannit on koonnut taannoin edesmenneen Jaakon muistoksi cd-levyn, jonka kahdestatoista kappaleesta valtaosa on hänen sävellyksiään. Levyn tekoa johtaneen Esko Holapan saatesanoista käy ilmi, että Jaakko Haanpään kuten monen muunkin pelimannisäveltäjän kappaleet syntyivät lahjoina ystäville ja tutuille. Valsseja naisille, jenkkoja miehille ja komea Pyhäjärvi-tango koko Hiijjen pelimannien porukalle. Jonkun kappaleen Haanpää sepitti myös kilpailumiehessä ja eikä turhan takia: voitto tuli kotiin. Taalainmaan marssistako johtunee, että Hiijjen Pelimannien levyn yleissävykin muistuttaa jollakin tapaa ruotsalaista. Tätä edesauttaa, että viuluissa olevat Sanna Pylväs ja Rauno Lehtoranta ovat kelpo soittajia. Hanuristi Raimo Nummela on myös onnistunut sovituksissaan. Jos Jaakko Haanpää antoi aikanaan paljon Hiijjen pelimanneille, niin mieltä lämmittää, että he vuorostaan ovat antamassa hienolle pelimannille sen arvon, joka hänelle kuuluu. Seppo Kononen Vokki-Myyrät: Suunnistus satujen metsään K ymmenen vuoden ikään ehtinyt lastenmusiikkiorkesteri Vokki-Myyrät juhlistaa merkkipaalua uudella, pääosin yhtyeen primus motor/kitaristi/ pianisti/laulaja Jouni Sjöblomin sävellyksistä ja sanoituksista kerätyllä konserttitaltioinnilla. Hauskasti teemoitetussa konsertissa kuljetaan yhtyeen kappalekatalogin myötä myyrien kotoa kedolle ja lammelta metsään, kohdataan niin etana ja karhu, Saapasjalkakissa kuin Hannu ja Kerttukin. Vokki-Myyrien pitkä taival kuuluu soiton ja sovitusten varmuudessa ja etenkin Juha Vanhatalon nokkahuilu tuo hauskoja sävyjä varsin tarttuviin sanoituksiin, jotka jäävät soimaan lastenhuoneeseen levyn loputtuakin. Mainiona ideana Suunnistus satujen metsään on julkaistu myös dvd-muodossa, jossa myös yhtyeen visuaalinen puoli sekä Leena Sjöblomin juonnot pääsevät oikeuksiinsa ja yleisön osallistumisen seuraamisesta tulee uusi elementti kokonaisuuteen, musiikin pysyessä silti keskiössä. Lastenmusiikkikentällä on tunnetusti sekä kysyntää että tarjontaa, mutta Vokki-Myyrät seisoo vahvasti omilla jaloillaan. Antti-J. Janka-Murros Kaustisen Näppärit: Kettu, hukka ja jänis, Näppärilauluja N äppärit ovat joustava ryhmä, joka tuo yhteen eri-ikäisiä ja –tasoisia soittajia erilaisten kurssien ja esiintymisten myötä. Kaustisen Näppärit on viikoittain harjoitteleva ryhmä ja siinä musisoi ohjaajiensa opastuksella yhdessä nelisenkymmentä lasta ja nuorta aina viisivuotiaista lukioikäisiin. Soitinvalikoima on laaja ja Näppäreissä soivat niin viulut, harmonit, kitarat, bassot ja haitarit laulua unohtamatta. Jokavuotisen liveäänitteensä lisäksi on Näppärit tänä vuonna julkaissut studioalbumin nimeltään Kettu, hukka ja jänis. Kyseessä on pääasiassa traditionaalisia kappaleita sisältävä laululevy, joka tarjoaa taattua, hyvää mieltä nostattavaa näppärimeininkiä oikein olan takaa. Yhdessä tekemisen filosofia ja kanssasoittajien arvostus kuuluu Kaustisen Näppäreiden musiikissa ja sitä kuunnellessa tekisikin mieli olla osa tuota iloista ja taitavaa joukkoa! Levyn kappaleiden nuottimateriaali on julkaistu ja kaikki näppärikärpäsen puraisun saaneet pääsevät tutustumaan ohjelmistoon Näppäreiden kotisivuilla www. kansanmusiikki-instituutti.fi/ napparit/napparilauluja. Hanna Ryynänen 42 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2019
Aino & Miihkali K antelisti Aino Ruotasen ja kielisoittaja Miihkali Jaatisen yhteinen debyyttilevytys sisältää kiehtovan genrevapaata musiikkia. Albumin kiihkeä soundimaailma on yhdistelmä sulavaa kielisoitinten tanssia, progressiivis-psykedeelisiä ja jatsahtavia harmonia-, tuotantoja rakenneratkaisuja, sekä kekseliäitä perkussioelementtejä. Ruotasen säveltämä kappalemateriaali puolestaan on pääosin yhdistelmä englanniksi laulettuja teoksia ja muutamia instrumentaalikappaleita. Mikäli edelliset kuvaukset kuulostavat hämmentäviltä, on se vain ositus siitä, kuinka vaikeaa Aino & Miihkali-albumin musiikkia on kuvailla. Mielikuvituksellisesti pulppuava ja avaruudellinen musiikki tuntuu olevan myös abstraktien sanoitustensa kautta lähempää sukua Yesin kaltaisten progejättien tuotannolle kuin nykykansanmusiikille. Albumi tavoittaa kuitenkin saman mitä paras proge – tunteen musiikillista vuoristorata-ajeluista halki lukuisten yllätysten. Loppupuoliskolla kuultava Sjöman pohjautuu ruotsalaiseen kansanlauluun, mutta on silti hyvin linjassa muun materiaalin kanssa. Aino & Miihkali sopii varmasti kaikille ennakkoluulottomille hämyisemmän musiikin ystäville. Duon esittelemistä aineksista saisi varmasti vieläkin tiukemman albumikokonaisuuden, mutta omiin korviini kuulostaa siltä, että tätä pitäisi päästä kuulemaan livenä! Onni Rajaniemi Tero Hyväluoma & Matias Tyni: Perinnemusiikkia Vetelistä K austisen ja Vetelin suhde on vähän samanlainen kuin Suomen ja Ruotsin, aina pitäisi toisen panna paremmaksi. Lienee se joskus kuulunut myös pelimannien soitoissa, vaikka naapureiden kanssa on soiteltu kautta aikain myös paljon yhdessä, kuten purppuripelimannienkin historiasta näkee. Tero Hyväluoma on kulkenut pienestä pitäen nuoremman polven kaustislais-veteliläisten viulupelimannien kärkijoukoissa ja jatkanut perinnettä, mutta vienyt myös soittoa eteenpäin. Tutkielmat veteliläisestä pelimannimusiikista ovat tuottaneet tällä vuosikymmenellä jo kaksi teostakin, Vetelin viulumestarit vuonna 2011 ja Tikkakosken pelimannit vuonna 2015. Eikä kahta kolmannetta. Nyt nuo kirjat ovat saaneet jatkokseen levyn, jolla Hyväluoma taituroi viulullaan maankuuluja Tikkakoskia ja muitakin vanhoja veteliläisiä pelimanneja mukaillen kuusitoista kappaletta Matias Tynin harmonisäestyksellä. Taiturointi ei ole tässä yhteydessä ylisana, sillä levystä tulee väistämättä hyvä mieli. Viulu soi ravakalla otteella puhtaasti, tarkasti ja varmasti. Raisuja polkkia on paha panna enää paremmaksi, mutta hitaammissa kappaleissa Hyväluoma saa viulunsa soimaan myös viehkon tummasti. Muutamassa kappaleessa pääsee myös tämmäri Tyni polkemaan soolon harmonistaan. Mitäpä tuosta Perinnemusiikkia Vetelistä-levystä muuta sanoisi kuin että nuoret miehet osaavat. Vanhojen mestareittenkin jalka vippaisi heitä kuunnellessa. Seppo Kononen Maksetut viulut: Kolmas M aksetut viulut on viisihenkinen, folk gospelia pop-vivahteilla soittava yhtye. Yhtyeessä soittavat Henna-Maria Harju (laulu, viulu, mandoliini), Tuuli Malve (laulu, viulu), Ossi Mäki-Reini (kitarat, laulu), Neea Lamminmäki (harmooni) ja Sirpa Luoma (rummut, perkussiot, viulu, laulu). Kolmas on nimensä mukaisesti yhtyeen kolmas studioalbumi. Levyltä löytyy klassikoiksi muodostuneiden hengellisten kappaleiden lisäksi niin traditionaalisia kuin uusia, sävellettyjä kappaleita. Yhtyeen jäsenet vastaavat kappaleiden kekseliäistä ja mukaansatempaavista sovituksista itse. Kappaleiden hengellinen sanoma ja musiikin pirskahtelevuus luovat ennakkoluulottoman yhdistelmän, jossa laajan instrumentaation tarjoamat rikkaat sävyt nousevat hienosti esille. Herkän ja kauniin laulun lisäksi levyllä kuullaan taidokasta instrumentalismia sekä juurevaa, tiukkaa ja energistä yhteissoittoa. Kolmas on raikas kokonaisuus, joka tarjoaa ainakin allekirjoittaneelle uudenlaisen näkökulman suomalaiseen gospel-musiikkiin. Hanna Ryynänen Tuomas Logrén: Kaunis mies M ielenkiintoista! Sen sijaan, että Tuomas olisi jatkanut edellisen levynsä Yöveden virtuoosista Suomi-USA -instrumentaalilinjaa on hän valinnut uuden musiikkinsa lähestymistavaksi laulaja-lauluntekijä -genren. Tulos on erittäin onnistunut. Kimpi Huismanin äänittämänä, tuottamana ja miksaamana levyn äänimaisema tuo jotenkin mieleen Johnny Cashin viimeiset Rick Rubinin tuottamat levyt. Samantapainen säästeliäs sointumaailma ja kekseliäät sovitukset toimivat mainiosti Tuomaksenkin sävelmissä. Tuomas Logrén soittaa tällä levyllä kaikki soittimet tuottaja Huismanin lisätessä hieman koskettimia ja kitaroita joillekin raidoille. Sävellykset ja sanoitukset ovat kaikki Tuomaksen omia. Ne ovat herkkiä, välillä suorastaan ilahduttavan naivistisia kertomuksia mm. menneistä ihastuksista ja Logrénille tärkeistä paikoista. Tälle levyllä ei siis kuulla hurjia instrumentaalijuoksutuksia tai up tempo -polkkia. Nyt herkistellään ja säestetään hienoilla instrumentaatioilla sieviä lauluja. Laulujen kertomukset tuntuvat niin tosilta, että ne varmaankin ainakin osittain peilaavat Tuomaksen elämänhistoriaa. On hienoa, että suomalainen mies osaa ja uskaltaa olla näin herkkä! Levyllä on paljon hienoja musiikillisia koukkuja, esim. Ensirakkaus-biisin lopussa kohdassa 2:20 tapahtuu jotain, mikä pudottaa minut joka kerta. Kuunnelkaa! Antti Kettunen Mikko Innanen: Maakuntauudistus V aikka maakuntalaulut eivät olekaan perinteistä kansanmusiikkia, ne ovat olleet merkittävää kansan musiikkia, ainakin meikäläisille kansakoulun käyneille. Meille (ja peruskoulun musiikin opettajasta riippuen myös nuoremmille sukupolville) maakuntalaulujen perintö on juurrutettu selkäytimeen, halusipa niin tai ei. Mutta kuten niin monen perinnön kohdalla, myös maakuntalaulut ovat ajan mittaan sammaloituneet ja jääneet historian kuriositeeteiksi, vaikka sävelmillä olisi edelleenkin potentiaalia. Mikko Innasen (saksofonit) Maakuntauudistus on juuri sitä, mitä tämä pölyttynyt maakuntalaulujen perintö on kaivannut: hulppeaa versiointia välillä melko uskollisesti alkuperäissävellystä versioiden, välillä hyppyinä Albert Ayler -henkiseen vapaaseen jatsiin. Soitto (Innanen saksofonit, Veli Kujala harmonikka, Petri Keskitalo tuuba ja Mika Kallio lyömäsoittimet) on läpi levyn huikeaa ja bonuksena tulevat uudet runosanoitukset kuhunkin lauluun, lausujina runojen tekijät Ja onpa Innanen säveltänyt kaksi uuttakin laulua: lopetetun entisen kotimaakuntansa Itä-Uudenmaan ja ItäHelsingin laulut. Mikko Innasta lainaten: Tämä maakuntauudistus kyllä ratkaisee Suomen ongelmat, jos ei muuten, niin luomalla tilalle vielä suurempia haasteita. Paul Silfverberg Kansanmusiikkiliiton putiikissa valtava valikoima kotimaista kansanmusiikkia 43 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2019
LEVYT Airi Hautamäki: Rantalavan tyttö A iri Hautamäen Rantalavan tyttö levy tuoksuu kesäiselle tanssilavalle. Levy on paritanssin harrastajien toivelevy: tahtilajeja löytyy tanssilattian laidasta laitaan. Levyllä vuorottelevat solisteina Hautamäen haitari ja Mikko Niemelän komea laulu. Muutamaa lainakappaletta lukuunottamatta sävellykset ovat Airi Hautamäen sormista lähtöisin. Timo Saukon harmoni ja Juhani Lautamajan basso ovat mukana kuudella levyn viidestätoista kappaleesta, Elli Asunmaan lusikat kahdella, muutoin taustoista huolehtivat studion midilaitteet. Sauli Heikkilä Meillon: Ajattelen aikojani M eillon on neljän serkuksen vuonna 2014 perustama yhtye, jonka debyyttialbumi Ajattelen aikojani on. Yhtyeessä soittavat Lundellit Katja (laulu, ukulelebasso), Leena (laulu, akustinen kitara, 16-kielinen kantele), Maiju (laulu) ja Siru (laulu, 11-kielinen kantele). Lisäksi albumilla kuullaan vierailevina artisteina Teresa Innasta (viulu) sekä Verna Kylmästä (haitari). Levyn taiteellisena tuottajana on toiminut laulala-kanteleensoittaja Jutta Rahmel. Ajattelen aikojani koostuu yhtyeen jäsenten omista sävellyksistä ja suurimmaksi osaksi traditionaalisista lyriikoista. Meillon yhdistää musiikissaan modernia ja perinteistä kansanmusiikkia maustaen kokonaisuutta vivahteikkailla laulustemmoilla. Rytmikäs yhteissoitto ja muusikoiden persoonalliset sekä ilmaisuvoimaiset lauluäänet nousevat levyn musiikilliseen keskiöön. Ajattelen aikojani on eheä ja kypsä debyyttialbumi, joka innostaa seuraamaan, mitä tämä mielenkiintoinen yhtye keksii tulevaisuudessa. Hanna Ryynänen Timo Alakotila & Ruthie Dornfeld Timo Alakotila, Markus Räsänen ja Elias Frigord: Influences T imo Alakotilan (piano ja harmoni) rajattomasta soittokumppaneiden ja kappaleiden varastosta on putkahtanut taas kaksi upeaa levytystä. Nykyään Seattlessa asuvan Ruthie Dornfeldin voimakasääninen ja svengaava viulismi on kuin tehty Alakotilan kumppaniksi: tuloksena hienoa juurimusiikkia, jossa viulun iso sointi yhdistyy Alakotilan koko ajan muuttuvaan sointumattoon. Kumppanukset yhdistävät oivaltavasti Amerikan ja Suomen musiikkiperinteitä saumattomaksi kokonaisuudeksi, josta kuuluu soiton ilo ja vuosien kokemus. Omien sävellysten oheen on valittu hyviä trad-kappaleita kummankin maan musiikkiperinnöstä. Ei yllätyksiä vaan taattua laatua! Influences-levy on puolestaan raikas yhdistelmä Alakotilan kokeneisuutta ja Elias Frigårdin (saksofonit) ja Markus Räsäsen (harmonikka) nuorempaa intoa. Erinomaisesti äänitetty levy on miellyttävä ja vaihteleva kokonaisuus, jossa Räsäsen ja Frigårdin sävellykset keskustelevat tyylillä valittujen lainakappaleiden kanssa, välillä utuisina balladeina, välillä taas kiihkeinä tangoina ja svengaavina polskina. Trion tavanomaisesta poikkeava sointi on virkistävä ja saksofonia soisi kuulevan enemmänkin kansanmusiikissa. Kaiken kaikkiaan virkistävä tuttavuus, jossa soittajien herkkä toistensa kuuntelu luo koko ajan muuttuvia ja toisiinsa kiertyviä melodiakulkuja, jotka punoutuvat yhteen Alakotilan aina yllätyksiä sisältävän säestyksen suojassa. Raikkaan henkensä ansiosta levy onkin soinut varsin usein olohuoneessamme sekä taustalla että keskittyneesti kuunneltuna. Paul Silfverberg Metsän lumo: Toivo Kärjen ja Kaj Chydeniuksen luontoaiheisia lauluja ”M etsän lumo” oli Viitasaarella kuluvan vuoden elokuussa järjestetty tapahtuma, jonka yhteydessä julkaistiin tämä nimikkoalbumi. Ilmeisesti soittava kokoonpano ei ole sen aktiivisemmin toimiva yhtye vaan enemmänkin studio-orkesteri, jonka solisteina levyllä toimivat Mia Leivo sekä Raimo Salo. Albumin varsinainen painopiste onkin sisällössä, sillä viimeistä, Saloseutua, lukuunottamatta kaikki sävellykset ovat Toivo Kärjen kynästä ja neljää levyllä kuultavaa kappaletta ei ole aiemmin edes levytetty. Suurin osa näistä on peruja Kärjen osallistumisesta Suomen Metsäteollisuuden Keskusliiton sävellyskilpailuun 1983, eivätkä ne varsinaisesti säveltäjän mieleenpainuvimpiin kuulukaan; tunnistettavaa tasoa, kuitenkin. Levyn äänimaailma on viimeisen päälle iskelmällinen, pätevästi soitettu ja levyn materiaalin voi helposti osaavan laulajakaksikon myötä kuvitella tanssilavoille. Antti-J. Janka-Murros Baltic Crossing: Carry on Crossing E hjää ei tunnetusti kannata korjata. Baltic Crossing löysi oman mainion reseptinsä jo 15 vuotta sitten, eikä yhtyeen neljännellä albumilla kuulu merkkejä minkäänmoisesta hiipumisesta. Monien instrumenttien taitajina Baltic Crossingin soittajat voivat vapaasti valita aina sopivimman tunnelmantuojan vaikkapa pianon, kitaran tai 2-rivisen haitarin muodossa, viulujen ja säkkipillin muistuttaessa yhtyeen jo tavaramerkiksi muodostuneesta äänimaailmasta. Tämä käy herkullisesti ilmi esimerkiksi levyllä peräkkäin kuultavien, Antti Järvelän säveltämän mainion 2-rivisjenkan tai riipaisevan kauniin perinteisen Engelsk Dantzin kovinkin erilaisista tunnelmista, jotka silti kuulostavat kumpikin vankasti nimenomaan Baltic Crossingilta. Omintakeinen yhdistelmä suomalaista, tanskalaista ja brittiläistä perimää on ollut viisikon tavaramerkki alusta asti ja Carry on Crossingilla herrat tarjoilevat ehkä tarttuvimman kokonaisuutensa sitten nimettömän debyyttialbuminsa. Antti-J. Janka-Murros Teija Niku: Hetkessä H armonikkataiteilija Teija Niku on Balkan-yhtyelevyn ja sävellykset-edellä-levyn jälkeen tehnyt soololevyn, joka on ilahduttava yllätys. Hänellä on luontainen kyky yhdistellä erikoisalansa suomalainen kansanmusiikki ja balkanilainen musiikki ja soololevyllä ymmärtää hänen sävellystensä laadun. Ne eivät voi piiloutua minkään hienon sovituksen alle, kappale itsessään kantaa. Soittajana hän käyttää laajaa dynaamista skaalaa ja monenlaiset soittotekniikat tekevät soolosoitostakin monipuolisen. Käytössä on standardibassoharmonikka, mutta bassopuolen käyttö on silti erityisen värikästä. Välillä tunnelma on uneksivampi ja välillä tanssijalkaa vipattaa. Teija Niku myös laulaa kuulaalla äänellä, joka mielestäni soi parhaiten ylärekisterissä. Joitain harvoja päällekkäisäänityksiä en olisi edes kaivannut, materiaali seisoo hyvin omilla jaloillaan muutenkin. Tove Djupsjöbacka 44 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2019
Lena Granback med musiker: Vaggvisor för vuxna K ehtolaulu kuuluu edelleen elossa oleviin perinteisiin ja arkistosta löytyviä kehtolauluhelmiä on oikein mukava kuulla myös levymuodossa. Lena Granback muusikoineen on kaivanut arkistoista ruotsinkielisiä kehtolauluja eri puolilta Suomea. Osa lauletaan pelkistyneen kehtolaulumaisesti soolona, osa sovitettuna bändille. Sottiisia ja valssiakin mahtuu mukaan – levykansitekstien mukaan laulajalla on kokemusta siitäkin, että tanssi on hyvä keino nukuttaa vauva. Arkkityyppinen kehtolaulumaisema toistuu suuressa osassa laulua, mikä keinuttaa hyvin niiden musikaaliseen maailmaan, eikä kappeleet silti kuulosta samanlaisilta. Levy tuntuu kulkevan kappaleet edellä, hiukan jazziin kallellaan olevat sovitukset myötäilevät hienotunteisesti Lena Granbackin miellyttävää lauluääntä. Tove Djupsjöbacka Janne Rättyä: Tango ladeado K lassinen harmonikansoittaja Janne Rättyä on kerännyt mielenkiintoiselle levylle erilaisia konserttitangoja. Erityisen mielenkiintoista on kuulla monen merkittävän klassisen musiikin nimen tulkinnat tangoista (Igor Stravinsky, Erik Satie, John Cage...) ja miettiä tangon maailmanvalloitusta, kuinka sen perusriffi on lähes jokaiselle täysin tunnistettava. Domenico Scarlattin sonaatti on ehkä hiukan yllättävä tässä yhteydessä. Omat suosikkini ovat ehdottomasti tsekkiläisen Bohuslav Martinun tangot, jossa vahvat melodiat kantavat ja kokonaisuus saa hauskan balkanvärityksen – tulee vähän Sväng mieleen! Levyn huipentaa Astor Piazzolla, jonka Le Grand Tango yhdessä sellisti Patrick Demengan kanssa on miellyttävää kuunneltavaa. Tove Djupsjöbacka Suomen Musiikkikustantajat ry:n palkinnot jaettiin syyskuussa kuudennen kerran. Viidessä eri kategoriassa jaettujen palkintojen saajien joukossa oli vuoden nykykansanmusiikin säveltäjäksi nimetty Antti Paalanen. Genrevapaan kategorian palkinto sai nimekseen tänä vuonna "Vuoden nykykansanmusiikin säveltäjä" voittajansa Antti Paalasen mukaisesti. Voittajan valitsi viiden ehdotuksen joukosta raati, jonka jäsenet olivat Tuuli Saksala, Mervi Vuorela, Mirva Merimaa ja Suonna Kononen. – Antti Paalanen on tehnyt haitarillaan saman mitä Pekko Käppi jouhikollaan: saanut kansanmusiikin kuulostamaan trendikkäältä ja populääriltä ilman pienintäkään yritystä olla trendikäs tai populääri. Rujo-levyllä pelimanniperinne kietoutuu osaksi modernia elektronista äänimaisemaa ja luonto osaksi asvalttiviidakkoa, totesi raadin jäsen Mervi Vuorela. Palkinto on 2000 euron suuruinen. Antti Paalasen Rujo-levyn arvostelu Kansanmusiikkilehdessä 2/2019. Puuluup: Süüta mu lumi Y ksi kuluneen festivaalikesän riemastuttavimpia kokemuksia oli Puuluup-yhtyeen keikka Haapaveden volokeilla. Viroa, Afrikkaa, Karibiaa, Venäjää ja ties mitä musiikissaan yhdistävä musisointi on sekä taitavaa että Monty Pythonmaisen huumorin kyllästämää iloittelua. Keikalla meininki on aivan hervotonta, sekä musiikkina, välispiikkeinä että fyysisenä ilmaisuna älyttömine koreografioineen, mutta tunnelmat välittyvät yllättävän hyvin myös levyltä. Virolaisten Ramo Tederin ja Marko Veissonin muodostama duo yhdistää hämmästyttävällä suvereenisuudella hienosti soivan stemmalaulun pääinstrumentteina toimivien arkaaisten jouhikkojen luuppaukseen. Mainiota musiikillista matkailua maailman ympäri. Mahdollisuutta nähdä bändi keikalla ei kannata jättää käyttämättä. Paul Silfverberg Onni Rajaniemi: Mä näin liian kauas O nni Rajaniemen Mä näin liian kauas on nuoren laulajalauluntekijän rehti ja poikamainen levy. Tumma kansi antaa odottaa nuoren Wertherin kärsimyksiä, mutta Rajaniemen sävellykset ja sanoitukset ovatkin raikkaita ja avoimia. Teemat liikkuvat nuoren miehen ilmeisissä teemoissa: valinnoissa, ihmissuhteissa ja oman mielen ailahduksissa. Sovitukset ovat pääosin leppoisia ja musiikin luonteeseen sopivia kitarasäestyksiä, joihin muutaman kappaleen rikkaammat soundit tuovat vaihtelua ja tukevuutta. Pari radiosoittoonkin sopiva poppibiisiäkin levyllä on, Kari Peitsamon mieleen tuova Fiilis sekä Ei sen pitäisi olla niin vaikeaa. Onni Rajaniemen kitaran ja muiden satunnaisten soittimien lisäksi levyllä soittoa täydentävät Johannes Latva (rummut ja perkussiot) ja Anssi Vättö (basso, piano, ym). Maija Seppo Tuuletar: Rajatila T uulettaren uuden levyn nimi on harvinaisen osuva: laulut vievät ajatuksen rajatilaan elämän ja kuoleman välillä, musiikki on loitsun ja taidepopin rajatilassa ja sointi heiluu a cappellan ja siitä prosessoidun varsin sähköisen elektroniikan välillä, käyden välillä molemmissa ääripäissä. Rajatila ei ole mikään helppo levy: ihmismielen ja elämän rajallisuutta luotaavat tekstit ovat rankkoja, mutta myös puhdistavia ja myös musiikki vaatii keskittynyttä kuuntelua, joka kyllä myös palkitsee kuulijan. Välillä Björkin mieleen tuovista kappaleista on luotu hienokaarinen kokonaisuus, johon sisään pääseminen ottaa aikansa, mutta joka vetää kuulijan lopulta mukaansa. Ja lopussa tulee rauha: Viipyillen tippuu soljuu muovautuu, rauhaan laskeudun, maahan painaudun. Itse alkuun vierastin sitä, että erittäin vahvassa tuotannossa on jo hävitetty se, että koneilta kuulostavat taustat ja rytmit on tehty lauluääntä prosessoimalla. Livenä tämä ällistyttää, mutta levyltä tuota yllätysefektiä ei enää tunnista. Tarkempi kuuntelu kuitenkin poisti varauksellisuuteni: ei kannata jäädä ihmettelemään, että mistä ja miten äänet on luotu vaan keskittyä itse musiikkiin ja ajatuksia herättäviin lyriikoihin. Paul Silfverberg Musiikkikustantajat palkitsivat kansanmusiikkiliitto.fi/putiikki 45 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2019
46 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2019 KIRJAT Hilja Grönfors, Vanhojen kaaleen laulujen oppikirja 132 sivua, Maailman musiikin keskus S aatuani Vanhojen kaaleen laulujen oppikirjan käsiini, sulkeuduin Taiken hiljaisen työn huoneeseen ja aloin tutustua opukseen. Iloa tuotti heti graafinen selkeys, kappaleiden nuotinnetut versiot ja myös pelkät laulutekstit. Transkriptointi oli toteutettu upealla tavalla. Nuotinnoksessa käytetyt ja alussa selitetyt erikoismerkit avasivat selkeästi sävelkulkuja ja laulutapoja, joilla kyseisiä kaaleenlauluja voidaan laulaa. Nuotteja tutkiessani kuulin päässäni, että transkiptio noudatti tarkasti Hilja Grönforsin tulkintaa ja tapaa laulaa kaaleenlauluja. Kaaleenlaulut ovat sisällöltään lähes loputtoman rikkaita ja lopullinen tulkinta saa ja kuuluukin värittyä esittäjän iän, muistojen, tuntemusten ja elämäntilanteen pohjalta. Illalla, kun työpäivän jälkeen ennätin kotiin, soitin kitarallani ja lauleskelin oppikirjan kappaleet yhdeltä istumalta. Illan aikana lauleskellessani tunsin kiitollisuutta siitä, miten arvokkaasti ja taidokkaasti Suomen romanien lauluperinnettä oli saatu merkittyä muistiin kirjan verran. Toisaalta mieleen tuli myös ajatuksia kulttuurisesta omimisesta. Kirjan nimi kertoo, että kyseessä on oppikirja ja sielussani mietin, miltä tuntuisi kuulla täysin ulkopuolisen käsittelevän kaaleenlauluja. Ulkopuolisella tarkoitan henkilöä, joka ei elä romanikulttuurissa tai tunne sitä. Se herättää uteliaisuutta mutta myös hieman pelkoa. Yhteenvetona kuitenkin totean: olen iloinen että kirja valmistui. Erityiskiitos myös kolmikielisydestä ja teemojen kuvauksista. Lämmin kiitos tekijöille ja tahoille jotka mahdollistivat opuksen valmistumisen. Mertsi Lindgren Lauluja ja nuotteja kaikenlaisille soittajille ja laulajille Friggin nuottikirja Frigg Oy, 2019 T ero Hyväluoma ja Antti Järvelä ovat toimittaneet 23 Friggin kappaletta nuoteiksi. Ajatus Friggin villin ja joskus hyvinkin kimurantin sävelmistön kuvaamisesta nuotinnoksina tuntuu vähintäänkin haasteelliselta, mutta dokumentoinnista ei vihkossa olekaan kysymys. Nuottikuva näyttää maallikostakin siltä, että näitähän voisi soittaa vaatimattomammillakin taidoilla tai ainakin hieman hitaammilla tempoilla. Nuotteihin on poimittu melodia, toinen ääni, perussoinnutus ja olennaisimmat korut ja jousitukset. Vihkoon on valittu tekijöiden mukaan parhaiten kotisoittoon, jamitteluun ja opetukseen käytetyt kappaleet. Timo Valo: Tuhannen riemun harmooni – Kaisu Förstin nuottikirja Kansanmusiikki-instituutti, 2019 Tuhannnen riemun harmooni on tuhti 75-sivuinen nuottivihko, johon Timo Valo on nuotintanut tarkkaan Kaisu Förstin soittamia kappaleita muun muassa Tuhannen riemun harmooni -vinyyliltä, joka on julkaistu uudelleen osana Kansanmusiikki-instituutin levyaarteita -kokoelmassa. Valo on tehnyt kymmeniä vuosia yhteistyötä Förstin kanssa ja oli myös vaikuttamassa levyn syntyyn. Förstin soittoon hän on syventynyt vuodesta 1986. Nuotintamisessa on huomioitumelodian ja säestyksen olennaisimpia piirteitä tempomerkintöineen. Kirjan alussa Mauno Järvelä selvittää Kaisu Förstin sukuhistoriaa, jonka jälkeen on kirjattu kaikkien kolmenkymmenen kappaleen tarinat Kaisu Förstin kertomina. Myös mestaripelimannin harmonin tarina tulee kerrottua. Jari Komulainen: Tämähän mänöö hyvin! Perinteistä musiikkia yksiriviselle harmonikalle Puukenkki Kustannus 2019 Nyt voidaan jo perustellusti puhua nuottikirjasta kun sivumäärä on jo toistasataa. Tosin nuotteja on ymmärrettävistä syistä huomattavasti vähemmän kuin edellisessä teoksessa. Jari Komulainen perustelee kirjan tekemistä yksinkertaisesti sillä, että nuottikirjoja yksiriviselle ei ole ennen tehty. Hän haluaa myös rohkaista haitaristeja kaivamaan yksirivisensä nurkista käyttöön. Alun lyhyen yksirivisen näppäinjärjestyksen esittelyn ja soittovihjeiden jälkeen kirjassa on lähes yhdeksänkymmentä sävelmää ryhmiteltynä tahtilajien mukaan. Mukana on marsseja, valsseja, polkkia, jenkkoja, masurkkoja, hamboja, menuetteja ja polskia. Ulkomaan markkinoita ajatellen kirjan tekstit ovat myös englanniksi. Harjoittelua helpottaa, että kappaleista on tehty äänitteet nettiin. Kansanlauluja meiltä ja muualta korkealle, keskija matalalle äänelle pianosäestyksineen Bells Publishing Oy, 2019 Kansanlaulunuotteja on julkaistu runsaastikin muun muassa toivelaulukirjoissa, mutta uusi kokoelma on mainio lisä. Se tarjoaa reilut seitsemänkymmentä keskeisintä suomalaista, yli kaksikymmentä ruotsinkielistä sekä yli kolmekymmentä englanninkielistä kansanlaulua kaikenlaisiin tilaisuuksiin,kotikäyttöön ja opiskeluun. Eri äänenkorkeuksille on omat kirjansa ja nuoteissa on myös pianosoinnut. Kitaralle ei sointumerkintöjä valitettavasti ole. Vieraskielisistä lauluista on mukana myös käännökset. Jimmy Träskelin Eikä tätä laulua laulaa saa Kansanmusiikki-instituutti 2018 J immy Träskelin on kolunnut vuosikausia arkistoja tutkien eroottista kansanperinnettä ja esittänyt sitä Turvalan uunilla -duossa Sampo Korvan kanssa. Levyjäkin on tehty jo kaksi. Nyt tämä pitkä löytöretki on koottu tuhdiksi teokseksi. Kirja ei ole pelkkä laulukirja, vaan alun tieto-osuus avaa mainiosti eroottisen kansanperinteen historiaa ja muotoja. Se miten vähän seksuaalisuutta ja erotiikkaa käsitellään missään musiikinlajissa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, osoittaa sen, miten niin monelle hankalasta asiasta on kysymys. Asioista ei oikein voi puhua eikä varsinkaan niiden oikeilla nimillä. Kummasti tämä perinne on kuitenkin elänyt läpi historian; joku niitä lauluja on laulanut ja mieleensä painanut. Ja miksei olisi, seksuaalisuus on elämän edellytys. Häveliäisyys on kuitenkin vaikuttanut siihen, että näitä lauluja on laulettu vain omissa pienissä porukoissa. Tuhmien laulujen tilaisuuksia on pidetty viime vuosina esimerkiksi Folklandialla ja myös joillakin festivaaleilla ja ne ovat olleet erittäin suosittuja ja iloisia tilaisuuksia. Ennen näitä lauluja kirjan mukaan on laulettu paljon julkisemmin. Siihen ei liene paluuta, koska laulujen käyttötarkoituksiin on niin paljon muita välineitä. Tällaiseen aikaan, jolloin seksuaalisuuden käsittely on käsittämättömän ristiriitaista mediassa, eroottisen kulttuurin asiallinen nostaminen on tervetullutta. Internet on pullollaan mitä härskeintä pornoa, mutta valtavirran elokuvissa ja ohjelmissa se on edelleen piilossa ja peiteltyä. Sauli Heikkilä Sauli Heikkilä
47 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2019 Tule mukaan iloiseen joukkoon Suomen Kansanmusiikkiliiton järjestämille Oriveden kansanmusiikkikursseille 27.-30.12., Murikanrantaan Tampereen Teiskoon! Siellä voit rentoutua opetuspäivän päätteeksi erilaisissa saunoissa ja ulkopaljuissa! Orivesi All Stars –kurssi opettajina Antti Järvelä ja Laura Kuisma. Tervetuloa mukaan millä tahansa soittimella svengaavan Orivesi All Stars –yhtyeen riveihin! Tämmäysja sovituskurssi opettajana Timo Alakotila. Kurssi säestyssoitinten, erityisesti harmonin soittajille, ja sovituksen saloista kiinnostuneille. Tuo mukaasi oma sävellyksesi, jota haluat kurssilla sovittaa muiden kanssa. Opettajana alan paras taitaja! Kurssi jaettu ajallisesti sovituksen ja tämmäyksen opetukseen, soittohaluisimmat voivat vierailla muilla kursseilla halutessaan teoriaosioissa. OAS-kurssin kanssa yhteistyötä melodiasoiton kanssa. Pelimannikurssi mandoliinille, opettajana Jarmo Romppanen. Tänä vuonna käymme läpi mandoliinin soittoon liittyviä eri tekniikoita ja säestystyylejä, unohtamatta Heikki Lahden luomaa mukavaa yhteissoiton meininkiä. Uusien kappaleiden nuotit lähetetään osallistujille etukäteen, ja vanhat nuotitkin kannattaa ottaa mukaan. Sisällöstä voi kysellä Jarmolta, puh. 050 585 3847. Viulukurssia opettaa Päivi Hirvonen. Kurssilla opetellaan pohjoismaista kansanmusiikkia, kokeillaan stemmasoittoa ja etsitään tyylinmukaista svengiä ja groovea soittoon. Kurssilla kokeillaan myös viulunsoiton ja laulun yhdistämistä. Opetus pääasiassa korvakuulosoiton pohjalta etenevää. 2-rivisen haitarin alkeiskurssi opettajana Jari Komulainen. Kurssi vastaalkajille. Ota mukaan G-vireinen 2-rivinen haitari, avoin mieli ja tule opettelemaan uusi soitin. Myös mahdollista saada soitin lainaksi, jos et vielä omista 2-rivistä! 2-rivisen haitarin oppipoikakurssi opettajana Pekka Pentikäinen. Sinulle, jolla perussoittotaidot jo hallussa kaksirivisessä. Kurssilla kertaillaan perusasioita ja opetellaan leppoisassa tempossa uusia sävelmiä. 2-rivisen haitarin kisällikurssi opettajana Leija Lautamaja. Kurssilla opetellaan mukavia kotija ulkomaisia pelimannikappaleita ja tutustutaan erilaisiin soittotyyleihin. Kurssilla edellytetään melko hyvät soittimen perustaidot. Kurssi etenee nopeammassa tempossa kuin oppipoikakurssi. Mestarikurssi 2-riviselle opettajana Lauri Kotamäki. Lauri Kotamäki kuuluu tämän hetken aktiivisimpiin kansanmusiikkisäveltäjiin ja vähärivisen soittajiin. Hän on keikkaillut yhtyeidensä kanssa (Mäsä-duo, 5/5, Pirulainen) jo vuosien ajan ja hallitsee suvereenisti myös muut musiikkigenret, aina klassisesta rockiin saakka. Mestarikurssilla opetellaan niin perinteisiä pelimannisävelmiä kuin uudempaakin vähärivisille sävellettyä materiaalia. Tutustumme erilaisiin soittotekniikoihin, joissa hyödynnetään vähärivisten soittimien monipuolisuutta. Lisäksi kiinnitämme kurssilla huomiota oikeanlaiseen soittoasentoon ja ergonomiaan. Nuotinlukutaitoa ei tarvita. Kantelekurssi kaikenlaisille kanteleille opettajana Maija Pokela. Kurssilla soitamme eri alueiden perinteisiin pohjaavaa kansanmusiikkia yhdistellen kanteleiden sointimaailmoja ja soittotekniikoita. Harjoittelemme improvisaatiota ja muuntelua sekä etsimme yhteisen soittosvengin, joka saa tanssijalat liikkeelle. Balladikurssi opettajana Maija Karhinen-Ilo. Intensiivinen sukellus balladien kiehtovaan maailmaan. Kurssilla syvennytään keskiajalla syntyneeseen kertovan kansanlaulun lajiin laulaen ja tanssien, mahdollisesti myös soittaen ja sovittaen. Tutkitaan balladin syvintä olemusta ja sepitetään tiedon pohjalta uusia lauluja. Ukulelekurssi opettajana Markus Rantanen. Ukulelekurssi on tarkoitettu ukulelea jo hieman soittaneille. Kurssilla käydään monipuolisesti läpi erilaista musiikkia, mm. kansanmusiikkia, bluesia, swingiä, poppia ja rockia. Kurssilla opetellaan myös erilaisia oikean ja vasemman käden soittotekniikoita. Tällä kertaa keskitymme erityisesti melodiasoittoon ja opettelemme myös sointumelodiasoittoa sekä yhtyesoittoa. Klarinettija saksofonikurssi opettajana Sanna Salonen. Kurssilla opetellaan pelimannimusiikkia lehdykkäpuhaltimien näkökulmasta. Kurssille ovat tervetulleet kaiken tasoiset soittajat, joilla on klarinetin tai saksofonin perustekniikka hallussa. Kansantanssikurssi opettajina toimivat paritanssiähettiläät Siiri Suoniemi, Maiju Laurila sekä mestarikansantanssija Antti Savilampi. Kurssin sisältö keskittyy kansanomaiseen paritanssiin. Kansanmusiikin ja -tanssin alalla vuoden 2020 teema on kansanomainen paritanssi ja tämä näkyy mm. Pispalan sottiisin ohjelmistossa, johon myös perehdytään kurssin aikana. Teemavuoden tavoitteena on elvyttää kansanomaisen paritanssin tunnettuutta ja tanssitaitoa. Kansantanssikurssilaisille on tarjolla lisäksi laulua, pitkähuilun soittoa ja liikettä Maija Karhinen-Ilon vetämänä kerran päivässä. Kansantanssikurssi toteutuu, jos sinne saadaan vähintään 16 tanssijaa. Pääset kurssille jäsenhinta, jos olet jonkun kansantanssijärjestön tai Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsen. Ilmoittaudu nyt ja kutsu kaverit mukaan! Yhtyekurssi on tarkoitettu valmiille kansanmusiikkiyhtyeille, jotka haluavat kehittää oman yhtyeensä soittotaitoa ja ohjelmistoa. Jokainen yhtye saa toivomansa opettajan, jonka kanssa tehdään töitä koko kurssin ajan. Ilmoittakaa opettajatoiveissanne kolme vaihtoehtoa. Kaikille kurssilaisille lisäksi tanssin opetusta! Kurssilla pelimannit saavat muusikkouteen uuden näkökulman tanssin kautta parin viime vuoden tapaan. Antti Savilampi opettaa eri paritanssien perusmuotoja ja variaatioita pelimanneille soitto-opetuksen välipalana. Kurssien hinnat: Kurssihinta sisältää opetuksen ja täysihoidon: Jäsenet 357 €, ei jäsenet 382 €. Majoittuminen tapahtuu kahden hengen huoneissa, yhden hengen huoneista lisähinta 79 € koko ajalta. Yhtyekurssin hinta määräytyy yhtyeen koon mukaan. Jos kurssilainen ei majoitu, niin pelkkä opetus jäsenille 170 €, ei jäsenille 198 €. Päiväkävijät voivat ostaa opistolta haluamiansa aterioita (aamiainen 7,35 €, lounas 12,60 €, kahvi 7,35 €, päivällinen 12,60 €) Varaslähtö kurssille: Murikkaan voi tulla jo tapaninpäivänä. Illalla on vapaamuotoiset jamit! Ylimääräinen majoitus ja aamiainen maksaa 40 € Opintoseteli työttömille, maahanmuuttajille ja eläkeläisille: 50 ensimmäistä opintosetelianomuksen täyttänyttä saa 40 euron opintosetelin kurssille. Ilmoittautuminen ja lisätiedot: Ilmoittaudu marraskuun loppuun mennessä Suomen Kansanmusiikkiliittoon. Ilmoittautumislomake löydettävissä sivulta: www.kansanmusiikkiliitto.fi/ilmoittautuminen-oriveden-kansanmusiikkikurssille Lisätiedot: Suomen Kansanmusiikkiliitto, Päivi Ylönen-Viiri, 0500 431 913, toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Järjestäjät: Suomen Kansanmusiikkiliitto yhteistyössä Kansalaisfoorumin kanssa. Kantelekurssin yhteistyökumppani myös Kanteleliitto. Oriveden kansanmusiikkija kansan tanssikurssit 2019 Murikanrannassa Tampereen Teiskossa
48 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2019 Merkit Pronssinen pelimannimerkki Anna-Mari Yrjänä, 5-rivinen harmonikka, Kankaanpää, Kiikoisissa 29.6.2019 Johanna Arvola, huilu ja tenorisaksofoni, Vihti, Kaustisella 9.7.2019 Reijo Haukia, huuliharppu, Pyhäntä, Kaustisella 9.7.2019 Ari Larnemaa, kitara, Siuntio, Kaustisella 9.7.2019 Sami Tupala, saha, Vihti, Kaustisella 9.7.2019 Petra Lisitsin-Mantere, laulu, Siilinjärvi, Siilinjärvellä 16.7.2019 Hopeinen pelimannimerkki Viivi Santala, 5-rivinen harmonikka, Uusikaupunki, Kiikoisissa 29.6.2019 Miska Latvala, 2-rivinen haitari, Lapua, Kiikoisissa 29.6.2019 Kukka-Maaria Blomberg, viulu, Järvenpää, 9.7.2019 Kaustisella Veli-Jussi Lietsala, huuliharppu, Orivesi, Kaustisella 9.7.2019 Kultainen pelimannimerkki Marja-Liisa Santala, 5-rivinen harmonikka, Uusikaupunki, Kiikoisissa 29.6.2019 Ansiomerkit Hopeinen ansiomerkki Susanna Apo-Syrjänen, Hamina, 11.8.2019 Kultainen ansiomerkki Matti Yli-Tepsa, Sodankylä, 22.6.2019 Aki Hietala, Miehikkälä, 11.8.2019 Loppusyksyn 2019 kansanmusiikkikiertueilla Jo an na Su om al ai ne n & Jim m y Tr äs ke lin Lokakuu: Duo Liisa & Tellu Marraskuu: MäSä-duo Joulukuu: Vildá Tarkemmat tiedot syksyn yhtyeistä ja kiertueista: www.kansanmusiikkiliitto.fi/kiertueyhtyeet-syksy-2019 Haluaisitko kiertueyhtyeen paikkakunnallesi keikalle? Tuettu kiertuetoiminta on oiva mahdollisuus saada huippumuusikoita keikalle varsin edulliseen hintaan. Paikallinen järjestäjä huolehtii tilavuokrista, äänentoistosta tilan niin vaatiessa, Teosto-kuluista ja markkinoinnista. Suomen Kansanmusiikkiliitto hoitaa esiintyjät paikalle ja hankkii heille majoituksen. Eli paikalliselle järjestäjälle jää lasku vain esiintyjäpalkkioiden omavastuuosuudesta. Kevään 2020 kiertueyhtyeet julkistetaan lokakuun puolessa välissä. Mikäli olet kiinnostunut tuomaan kansanmusiikkikiertueen paikkakunnallesi, ota yhteyttä! Tiedustelut ja varaukset: Suomen Kansanmusiikkiliitto, tuottaja Pauliina Perkkiö, toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi, puh. 044 738 1933, (09) 873 1320 Suomen Kansanmusiikkiliitto on mukana Espoon kaupungin Kulttuurikurkkaushankkeessa kiertävän soitinsetin ja musiikkipedagogin voimin. Syyskuusta 2019 alkaen Espoon päiväkodit saavat kahdeksi viikoksi lainaan soitinsetit, joita henkilökunta voi hyödyntää päiväkodin musiikkituokioissa. Soitinsetissä on soittimina mm. djembe-rumpuja, ksylofoneja, kehärumpuja, ukulele, ym. Musiikkikasvatuksen ammattilainen, pedagogi Teija Männistö kouluttaa kussakin päiväkodissa henkilökuntaa soitinsettien käytössä ja päiväkodit saavat myös ohjelmistomateriaalia pysyvästi käyttöönsä. Kiertue jatkuu Espoon päiväkodeissa myös keväällä 2020. Kulttuuri kurkkaus kiertää Espoon päiväkodeissa!
KANSANMUSIIKKI • 3 • 2019 Jäsenedut CD Duo Emilia Lajunen & Suvi Oskala: Piilokisa 20 € Nyt jäsentarjouksena vain 16 € CD Kastinen Arja: Ani 17,50 € Nyt jäsentarjouksena vain 14 € CD Kivimäki Anne-Mari: Pauhu 15 € Nyt jäsentarjouksena vain 12 € Nettiputiikista saat tuotteet jäsenetuhintaan (www.kansanmusiikkiliitto.fi) käyttäen alennuskuponkia ”jäsenetu0319”. Etu on voimassa 1.12.2019 saakka. Voit tehdä tilaukset myös Kansanmusiikkiliiton toimistoon puh. (09) 873 1320, toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi. Suomen Kansanmusiikki liitossa aloitti maanantaina 2.9. osa-aikaisena tuottajana Pauliina Perkkiö . Kiitämme Janne Ojajärveä kahden vuoden tuottajan työstä ja toivotamme onnea moniosaajan uralle! Haapavedeltä kotoisin oleva Pauliina on opiskellut suomalais-ugrilaisten kielten lisäksi kulttuurituotantoa ja kansanmusiikkia Suomessa ja Virossa. Laulu, kantele, jouhikko sekä kansantanssi ovat lähellä Pauliinan sydäntä. Pauliinan tehtäviin Kansanmusiikkiliitossa kuuluvat Samuelin Poloneesi, kansanmusiikkikiertueet sekä Kulttuurikurkkaus. Uusi tuottaja Kansanmusiikkiliittoon Haluan liittyä jäseneksi (jäsenyhdistyksen nimi) Jäsenmaksu on yhdistyksestä riippuen 25–38 €. En tarvitse jäsenetuja, vaan tilaan ainoastaan Kansanmusiikkilehden kestotilauksena hintaan 29 €. Juttuvinkkini Ilmoitan osoitteenmuutoksen. Vanha osoitteeni: Uusi osoitteeni____/____lähtien. (Täytä alle) Sukunimi Etunimi Syntymäaika Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Paikka ja aika Allekirjoitus T I L A U S J A PA LVE LU KO RT T I Su om en K an sa nm us iik kil iit to H äm ee nt ie 3 4 D 5 3 H els in ki K irje po st im er kk i Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri sairaslomalla lokakuun Suunnitellun leikkauksen vuoksi toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri on sairaslomalla lokakuun ajan. Sairasloman pituus varmistuu vielä leikkauksen jälkeen, ja mahdollisista muutoksista tiedotetaan myöhemmin Kansanmusiikkiliiton sivustoilla. 1.10. lähtien vt. toiminnanjohtajana on Pauliina Perkkiö. Hän hoitaa myös Samuelin Poloneesin asiat. Kiertueita ja Kulttuurikurkkausta palaa tuottamaan sairasloman ajaksi Janne Ojajärvi. Sähköpostisoitteet ennallaan, puhelinnumerot seuraavat: Pauliina Perkkiö, puh. 044 738 1933 Janne Ojajärvi, puh. 044 491 8034 Tunnetko tuohensoittotaitoisia? Ilmianna toimitukseen: lehti@kansanmusiikkiliitto.fi 045 671 1868 Pä iv i Yl ön en -V iir i
50 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2019 Seppo Kononen on ahkera kirjoittaja ja lehtemme avustaja, mutta vähintäänkin yhtä ahkera pelimanni ja aktiivi PohjoisSavossa. Tänä vuonna ahkeruus palkittiin Kaustisen festivaaliplaketilla, jota on jaettu vuodesta 1968 tunnustuksena kansanmusiikin ja -tanssin alalla ansioituneille henkilöille, jotka ovat omalla toiminnallaan tukeneet festivaaleja eri tavoin. Aikaisempi festivaaliplaketti oli Tapio Wirkkalan suunnittelema, uusittu festivaaliplaketti on suunnittelukilpailun tulos ja sen on muotoillut kaustislaisesta liuskekivestä kaustislainen Juhana Virkkala. Onneksi olkoon, joko olet kokeillut soiko kivi, niin kuin Kaustisella vakuutetaan? Soinnista en vielä tiedä, mutta kyllähän se oli pääkopassa melkoinen jysäys, kun tuollaisen murikan festivaalien avajaisissa tarjosivat. Kuinka kova ponnistus oli tämän vuoden maakuntateeman toteuttaminen? Kyllähän se töitä teettää, kun aina pitäisi koettaa keksiä uutta ja entistä parempaa. Edellisellä kerralla 12 vuotta sitten Savolaisessa kavalkadissa oli puolentoista sataa esiintyjää eikä nyt auttanut jäädä huonommaksi. Pohjoisja Ylä-Savon pelimannien ja laulajien lisäksi mukaan saatiin mukaan itäsavolaiset. Etelä-Savossahan kansanmusiikkiyhdistystä ei valitettavasti nyt ole. Kavalkadin lisäksi valmisteltiin aivan uusi, tunnin mittainen Savolainen messu Antti Janka-Murroksen säveltämänä ja harjoittamana. Ja kun parasta haluttiin tarjota, niin koottiin vielä tunnin konsertti neljän savolaisen mestaripelimannin Tuure Niskasen , Antti Kämäräisen , Erkki Vepsäläisen ja Kalevi Kainulaisen soitteista. Tietysti Kaustisella oli Savo-teeman myötä mukana tavallistakin enemmän maakunnan ryhmiä ja joukon jatkona Savon kielen seurakin murretyöpajaa pitämässä. Mikä sinut saa talkoilemaan pelimanniuden parissa? Kai se on yhtäältä vilpitön halu olla mukana ylläpitämässä kansanmusiikin perinteitä niillä tiedoilla ja taidoilla, joita on vuosikymmenten saatossa saanut ja toisaalta tuntea sydämen iloa itse musiikista, jota pääsee näin kuulemaan. Sitä paitsi: pelimannit ovat hyviä ihmisiä, joilta olen oppinut paljon. Millainen taustasi on pelimannina? Tausta on kovin vajavainen. Suvussa oli ollut kyllä soittajia, mutta lapsena ja nuorena ei ollut varaa omaan soittimeen, joten ensimmäisen kunnon mandoliinin sain ostetuksi vasta salakaupalla 50 markalla Muurmanskista 1970-luvun lopulla. 1990-luvun lopulla, 52 vuoden korkeassa iässä, menin mukaan ensimmäiseen soittoporukkaan, Kaavin Mäntyjärven kyläorkesteriin, josta jatkoin sitten Koillis-Savon kulttuuriryhmä Retteloon. Oman Soitinyhtye Savoniamme perustimme vuonna 2001. Kuopion pelimannit, Tuuren perilliset, Nilsiän pussihousukerho, siinä muita tämän vuosituhannen yhtyeitä. Kyllin ei voi kiittää sitä opetusta, jonka kahden vuosikymmenen aikana ehdin saada edesmenneen Heikki Lahden kursseilla. Hänen opetuslapsia tässä ollaan ja hyvä niin. Mitä pelimannius sinulle merkitsee? Soiton riemua, ystäviä läheltä ja kaukaa, todellista toverihenkeä ja onnen tunnetta, että saa olla jatkamassa suurten soittajien luomaa vuosisataista perinnettä. Olet katsellut kansanmusiikin kenttää jo kohtuullisen ajan, miltä tämän päivän tilanne näyttää? Soittaja toisensa perään on siirtynyt Savossakin tuonilmaisiin, mutta kyllähän vielä pystyssä pysyvien taito on selkeästi parantunut jatkuvan kurssituksen ja ammattitaitoisten, nuorten kouluttajien myötä. Tilanne korjaantuisi ja viulupula poistuisi nopeasti sillä, että klassiseen keskittyneet konservatoriot ymmärtäisivät pitää musiikkina myös kansanmusiikkia. Millaisia tavoitteita sinulla on yhtäältä pelimannina ja toisaalta tapahtumien järjestäjänä? Otto Hotakaisen Lokakuun polkkaa ja Tuure Niskasen Satakielen polkkaa piti harjoitella 20 vuotta, ennenkuin ne jollain lailla irtosivat. Ikä tuskin antaa myöten enää yhtä pitkiin projekteihin, mutta onhan noita vielä haasteita. Antti Vesterisen Varpusen polskaa tuossa viimeksi mallasin. Siilifolkissa meillä savolaisilla riittää töitä, ja aina on mukava keksiä jotain uuttakin. Maakuntien välistä yhteistyötä olisi hyvä lisätä, silloin me saisimme kokoon näyttäviä konsertteja ja myös uutta, mielenkiintoista ohjelmistoa. Mikä on savolaisen kansanmusiikin seuraava virstanpylväs Vesantolaisten kanssa on puhuttu, josko valmisteltaisiin isommalla joukolla parin tunnin konsertti Sisä-Savon suuren pelimannin Juokki Nousiaisen soitteista ja hänen värikkäistä elämänvaiheistaan. Juokki on sen kyllä ansainnut. TAU STA PEI LI TAUSTAPEILI Seppo Kononen Seppo Kononen Syntynyt: 19.8.1945 Kiuruvedellä Asuinpaikka: Kaavi vuodesta 1989 Koulutus: Hum.kand. Jyväskylän yliopistosta Ammatti: Toimittajana vuodesta 1966 Savon Sanomissa, Pohjolan Sanomissa, Etelä-Saimaassa ja uudelleen vuodesta 1982 Savon Sanomista, josta eläkkeelle vuonna 2014 Yhtyeitä: Soitinyhtye Savonia, Kuopion pelimannit, Tuuren perilliset, Nilsiän pussihousukerho Muut aktiviteetit: Kotiseututyö, savon kielen seura, kotiseutuneuvos. Kysymykset: Sauli Heikkilä Kuva: Maija Väänänen
L o k a k u u The Irish Festival of Oulu 2.?6.10. Oulu www.irkku.fi SibA Folk Big Band: Katrilli toisesta elämästä 3.10. Järvenpää www.uniarts.fi Lokakuun Loiskeet 4.?6.10. Lappajärvi www.spelit.fi/loiskeet Tanhuhöntsyt 6.10. Tampere www.facebook.com/ events/478342413002735 Nordic Dance Oulu 7.10. Oulu www.facebook.com/nordicdanceoulu Nordic Dance Helsinki -klubi 8.10. Helsinki www.facebook.com/nordicdancehelsinki Duo Liisa & Tellu 10.10. Riihimäki www.kansanmusiikkiliitto.fi/ kiertueyhtyeet-syksy-2019 Duo Liisa & Tellu 11.10. Seinäjoki www.kansanmusiikkiliitto.fi/ kiertueyhtyeet-syksy-2019 Oskarin Sottiisi III 11.?13.10. Kalajoki janeilmola@gmail.com Perinnearkkuklubi: Duo Liisa & Tellu & MäSä-Duo 12.10. Helsinki www.perinnearkku.net Aleksin syyssoitto 12.10. Helsinki www.uudenmaankamu.net Iin syyssoitto 13.10. Ii www.ppkyhdistys.net Duo Liisa & Tellu 13.10. Pertunmaa www.kansanmusiikkiliitto.fi/ kiertueyhtyeet-syksy-2019 Rahvaanmusiikin kerho: Sugrifest-klubi 18.10. Tampere www.rahvaanmusiikinkerho.net Siilifolk-iltamat 19.10. klo 19.00 Siilinjärvi Salmi-sali www.siilifolk.fi Sugrifest 2019 -markkinat 20.10. Tampere www.suomivenajaseura.fi/sugrifesttampere2019 Nordic Dance Helsinki -klubi 22.10. Helsinki www.facebook.com/nordicdancehelsinki WOMEX 19 23.?27.10. Tampere www.womex.com/womex19 M a r r a s k u u Hollo & Martta Kansainvälinen kansantanssija musiikkifestivaali 27.10.?3.11. Hollola www.hollojamartta.fi Jouhikkoklubi 30.10. Helsinki www.facebook.com/ events/721237984966818 Mari Boine (NO) 1.11. Helsinki www.kulttuuritalo.fi/tapahtuma/ mari-boine Etnosoi! -festivaali 2.?10.11. www.etnosoi.fi Mari Boine (NO) 2.11. Tampere www.tampere-talo.fi/ tapahtumat/mariboine Cafe Metson DJ-lounas: Jenni Lares ja Mikael Mattila (Rahvaanmusiikin kerho) 8.11. Tampere www.facebook.com/events Tanhuhöntsyt 3.11. Tampere www.facebook.com/ events/478342413002735 Nordic Dance Helsinki -klubi 5.11. Helsinki www.facebook.com/nordicdancehelsinki Kaamospelit 9.?17.11. Vantaa www.kaamospelit.fi MäSä-Duo 13.11. Seinäjoki www.kansanmusiikkiliitto.fi/ kiertueyhtyeet-syksy-2019 MäSä-Duo 14.11. Vantaa www.kansanmusiikkiliitto.fi/ kiertueyhtyeet-syksy-2019 Rahvaanmusiikin kerho 20w! 15.?16.11. www.rahvaanmusiikinkerho.net MäSä-Duo 16.11. Kaustinen www.kansanmusiikkiliitto.fi/ kiertueyhtyeet-syksy-2019 Tanssiteatteri Tsuumi: Poiju 16.?23.11. Helsinki www.tsuumi.com MäSä-Duo 17.11. Pertunmaa www.kansanmusiikkiliitto.fi/ kiertueyhtyeet-syksy-2019 Nordic Dance Helsinki -klubi 19.11. Helsinki www.facebook.com/nordicdancehelsinki Perinnearkkuklubi: Trio Dhoore (BEL) ja Teija Niku 22.11. Helsinki www.perinnearkku.net/ J o u l u k u u Nordic Dance Helsinki -klubi 3.12. Helsinki www.facebook.com/nordicdancehelsinki Suomalaisen musiikin päivä 8.12. Koko Suomi www.musiccouncil.fi VILDÁ 9.12. Savonlinna www.kansanmusiikkiliitto.fi/ kiertueyhtyeet-syksy-2019 VILDÁ 10.12. Mäntyharju www.kansanmusiikkiliitto.fi/ kiertueyhtyeet-syksy-2019 VILDÁ 11.12. Lappeenranta www.kansanmusiikkiliitto.fi/ kiertueyhtyeet-syksy-2019 Rahvaanmusiikin kerho: VILDÁ / Teija Niku 12.12. Tampere www.rahvaanmusiikinkerho.net Tanhuhöntsyt 14.12. Tampere www.facebook.com/ events/478342413002735 Perinnearkkuklubi: Juurakko ja Floating Sofa Quartet (FIN/ DEN/SWE) 20.12. Helsinki www.perinnearkku.net Etnogaala 9.1.2020 Helsinki www.etnogaala.fi Folklandia-risteily 10.-11.1.2020 Silja Europa www.folklandia.fi L o k a k u u Pirkanmaan maakuntapelimannien harjoitus 9.10. Ylöjärvi www.hameenkansanmusiikkiyhdistys.fi Syys-Folk 11.?13.10. Haapavesi www.haapavesifolk.com Finnish Folk Dance Work Shops 24.?26.10. Tampere www.sottiisi.net Ylä-Savon kansanmusiikkikurssi III 26.10. Vieremä kariantero.auvinen@gmail.com M a r r a s k u u Huuliharpun alkeisja jatkokurssi 1.-2.11. Helsinki kmo.fi Bulgarialaisen laulun kurssi 3.11. Helsinki kmo.fi Dansmyller i Borgå 3.11. Borgå www.folkdans.fi/sv/kurser/ dansmyller_i_borga SÄESTÄ VIULULLA -lyhytkurssi 9.11. ja 23.11. Helsinki www.pakilanmusiikkiopisto.org/ avoin-osasto Pirkanmaan maakuntapelimannien harjoitus 13.11. Ylöjärvi www.hameenkansanmusiikkiyhdistys.fi Kansanomaisten paritanssien ja tanssisoiton leiri 15.-17.11. Hailuoto ppkyhdistys@gmail.com Vantaan kansanmusiikkikurssi aikuisille 17.11. Vantaa www.kaamospelit.fi Etelä-Hämeen kansanmusiikin ystävät ry:n soittoleiri 22.11. Hollola mikko.liukkonen50@gmail.com Winter Folk 29. ?30.11. Helsinki kmo.fi Ukululeja 2-riviskurssi 30.11.–1.12. Siilinjärven kunnantalo www.siilifolk.com J o u l u k u u Pirkanmaan maakunta pelimannien harjoitus 11.12. Ylöjärvi www.hameenkansanmusiikkiyhdistys.fi Oriveden kansanmusiikkija kansantanssikurssit 27.?30.12. Teisko www.kansanmusiikkiliitto.fi FolkForum-seminaari 10.1.2020 Helsinki www.kansanmusiikkikansantanssi.fi 51 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2019 Ilmoita tapahtumasi: kansanmusiikkikansantanssi.fi KOULUTUKSET KEIKAT
Leyla McCalla Korjaamo 12.11. Maailman musiikin keskus Global Music Centre globalmusic.fi Mónika Lakatos & Gypsy Voices Savoy-teatteri 8.11. 31.10.–14.11.2019 · Helsinki Mónika Lakatos & Gypsy Voices (HU) · Gabacho Maroc (MA, FR, DZ) Koiton Laulu & Wimme · Nathan Riki Thomson & Resonator (AU, BRA, UK, FIN) Hasse Walli Asamaan (FI, SN, GN) · Cuejero (ES, FI, CL) · Zäpämmät Lasten Etnosoi! · Koko ohjelma: etnosoi.fi M aa ilm an musiikin ke sk us 1979 2019