Irtonumero 8 € 3 • 2022 6 Pekka Nylund ja kielillä puhumisen lahja MUKANA PELIMANNI-LIITE 10 Hassun-Pekon muisto elää 20 Wasel and the Weasels: Old time -musiikki toimii myös suomeksi
2 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022 SISÄLTÖ 3 • 2022 15 20 10 KOLUMNISTI Christian Pfilke Hassun-Pekon muisto elää. Pekka Nylund ja kielillä puhumisen lahja Wasel and the Weasels – old time -musiikki toimii myös suomeksi. Ajassa: Kardemimmit .......................................................................................5 Zamburu – Länsi-Afrikkaa Satakunnassa .............................................13 Kansanmusiikkia Suomen kesässä ..........................................................16 Esittelyssä Eva Väljaots: Pienen kukan matkassa .............................19 PELIMANNI-liite .................................................................................... 23 Satakunnan uusi oltermanni julkistettiin Kiikoisten Purpureilla .....23 Uudenmaan nurkka .......................................................................................24 Nuottiliite ...........................................................................................................25 Finland Harmonica Festival ja SM-kilpailut 2022 Orivedellä ......29 Pohjois-Savon kuulumisia ...........................................................................30 Juokin Malja Maija Väänäselle ...................................................................30 Varsinais-Suomen kuulumisia ...................................................................31 Kurkistuksia maakuntalaulujen taustoihin osa 3 ............................31 Muistoissamme Jukka Nuoranne (1941-2022) ................................32 Kaustisen kulttuuripihat -konserttisarjassa paikallishistoriaa ja perinnesävelmä ......................................................32 Kohuttu ja kehuttu Seurasaaren tanssijat kypsässä iässä PPKY:n juhlavuosi huipentui Oulun Kuusisaaressa .........................36 Pohjois-Pohjanmaan Kansanmusiikkiyhdistys mukana Oulun Pride-viikolla .....................................................................37 Sata vuotta Hausjärven purpuria Saarijärven kanteleella ...........38 Perinne on voimissaan Tanskan nykykansanmusiikissa .................41 Levyt ja kirjat ...................................................................................................42 Taustapeili: Annamari Martinviita ..........................................................50 6 Sa ul i H ei kk ilä M us eo vi ra st o
3 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022 ALKUTAHDIT Paalaselle, Pohjoselle ja Juholalle pohjoismainen palkinto Tuuli Talvitie siirtyi Käpylän musiikkiopistosta Si be lius-Aka te mian musiik kikas va tuk sen, jazzin ja kan san musii kin osas ton va ra de kaa nik si viisivuotiskaudeksi, joka alkoi elokuun alussa. Hänellä on laaja ja monipuolinen kokemus musiikkipedagogina, tutkijana ja musiikkialan oppilaitosten erilaisissa hallintoja luottamustehtävissä. Varadekaani vastaa Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen, jazzin ja kansanmusiikin osaston opetuksen, tutkimuksen ja taiteellisen toiminnan suunnittelusta, organisoinnista ja kehittämisestä. Talvitie on Suomen musiikkioppilaitosten liiton hallituksen jäsen. Hän on työskennellyt musiikkipedagogina vuodesta 1998 ja esiintynyt myös viulistina monenlaisissa kansanmusiikki-, populaarimusiikkija kamarimusiikkikokoonpanoissa. Koulutukseltaan Talvitie on filosofian tohtori. Käpylän musiikkiopiston rehtoriksi valittiin kuudentoista hakijan joukosta Susanna Ertolahti-Mertanen , joka on aikaisemmin toiminut Keski-Karjalan musiikkiopiston rehtorina ja toimialajohtajana.Ertolahti-Mertanen on työskennellyt aikaisemmin musiikkiopistoissa musiikin perusteiden opettajana, lehtorina ja ainejohtajana sekä kouluttajana. Lisäksi hän on julkaissut kirjoja, johtanut ja tuottanut musiikkifestivaaleja. Hän on Suomen musiikkioppilaitosten liiton SML:n hallituksen jäsen, Suomen musiikkikasvatusseura FiSME:n hallituksen jäsen sekä Musiikin teoriaja säveltapailupedagogit ry:n hallituksen puheenjohtaja. Henkilöstövaihdoksia musiikkioppilaitoksissa Suomen Musiikintekijät ry luovutti elokuun lopussa NPU-palkinnon kolmelle musiikintekijälle, joita yhdistää harmonikka: Johanna Juholalle , Antti Paalaselle ja Kimmo Pohjoselle . Suomen Musiikintekijöiden hallitus kuvaa palkittavia ”omaleimaisiksi, mielenkiintoisiksi musiikintekijöiksi ja soittimensa huipputaitajiksi, jotka ovat myös valovoimaisia esiintyjiä”. NPU-palkinto on pohjoismaisten musiikintekijäjärjestöjen verkoston Nordisk Populärauktorunionin (NPU) myöntämä huomionosoitus. Palkinto on myönnetty vuodesta 1967 lähtien. Rahallista arvoa sillä ei ole. Tuuli Talvitie Susanna ErtolahtiMertanen Sa nn a Ko rk ee Kimmo Pohjonen. Johanna Juhola ja Antti Paalanen palkinnonjakotilaisuudessa. Pitkään odotettu Tanssin talo Helsingissä on aloittanut toimintansa vauhdikkaasti. Syksy ja ensi vuosi on pitkälti tilojen puolesta varattu ja myös yleisö on löytänyt tiensä esityksiin. Valtion ja kaupungin tuki mahdollistavat sen, että tiloista ei tarvitse pyytää markkinahintaisia vuokria. Talosta löytyy kaksi esitystilaa, 700-paikkainen Erkko-sali ja 235-paikkainen Pannuhalli, niitä yhdistävä Aula, lämpiötilana toimiva Kellari sekä harjoitusstudio, taiteilijalämpiö ja toimisto. JKMM Arkkitehtien ja ILO arkkitehtien yhteistyössä suunnittelemassa Tanssin talossa on 5400 neliömetriä, ja se valmistui joulukuussa 2021. Yleisölle talo avautui helmikuussa tänä vuonna. Tanssin talo sekä Kaapelitehtaan Lasipiha muine tilaparannuksineen tuli maksamaan n. 42 miljoonaa euroa. Tanssin Talon rahoitti Kiinteistö Oy Kaapelitalo Jane ja Aatos Erkon säätiön, Helsingin kaupungin ja Opetusja kulttuuriministeriön tuella. Tanssin talolla vauhdikas alku AIheesta lisää Tove Djupsjöbackan artikkelissa: kamukanta.fi/kamukanta-kaikuu-tanssin-talo/ R ik u Li uk ko H an nu R yt ky
4 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022 PÄÄKIRJOITUS Gaalaillaan Lehtitietojen mukaan gaalat ovat menettäneet yleisöä. Venla-gaalaakin seurasi televisiosta vain vaivaiset 700 000 ihmistä. On se minusta aika monta. Samanlainen kato on kuulemma jatkunut Yhdysvalloissa. Kansanmusiikin ja kansantanssin Edistämiskeskuksen (KEK) organisoimaa Etnogaalaa ehdittiin järjestää itsenäisenä kolme kertaa, kunnes se sulautui Folklandia-gaalaan vuonna 2022 ja sen nimeksi tuli Eläköön Folk!. Gaalaahan ei voitu järjestää, koska risteily siirrettiin seuraavaan vuoteen. Palkinnot jaettiin kaikessa hiljaisuudessa. Nyt on toiveet korkealla, että tammikuussa folklaiva pääsee lähtemään ja gaala voidaan järjestää. Muistan, että ensimmäisissä gaaloissa vähän hymyilytti ajatus suuren maailman mallin mukaan järjestettävästä ja pönöttävästä gaalasta, jossa jaetaan tunnustuksia. No olihan se vähän jäykkää ja tarkkaa, kun tilaisuus televisioitiin ja radioitiin, mutta loppujen lopuksi se oli mukava kokemus. Gaalojen yhdistäminen oli varmasti järkevää, toimiihan KEK hyvin vaatimattomin resurssein. Mutta nyt näyttää, että gaalan hohto etukäteen katsottuna himmenee jo ennen kuin on kiiltonahkakenkänsä ehtinyt lankata. Yleisölle tarjottiin mahdollisuus ehdottaa palkinnon saajia elokuun 21. päivään saakka. Ehdotuksia tuli hyvin verkkaiseen tahtiin, ja loppusaldo on on kymmenestä kahteenkymmeneen ehdokasta sarjaa kohti. Palkintoja jaetaan seuraavissa kategorioissa: Risteys-palkinto, Vuoden kansanmusiikkitekijä, Vuoden tanssiteko, Vuoden tanssintekijä, Vuoden tulokas ja Vuoden Wäinö. Yleisön ehdokkaat löytyvät kamukanta.fi -sivustolta. Yksi syy vähäiseen intoon on varmasti ollut ehdotusten viimeinen jättöaika. Elokuun helteessä ei jaksanut ajatella. Toisaalta miten voi tietää, mikä on vuoden tanssiteko tai kuka on vuoden kansanmusiikin tekijä, kun vuodesta on vielä melkein puolet jäljellä? En äkikseltään keksi mitään syytä, miksei ehdotusaikaa olisi voinut venyttää vähintäänkin marraskuulle. Vuoden levyn äänestys sentään päättyy vasta vuoden lopussa. Toivottavasti valinnan tekevä raati voi poimia myös omia ehdokkaita. Olipa mitä mieltä hyvänsä siitä, kuka palkinnoista päättää tai miten vuoden levy valitaan, palkitut ovat olleet poikkeuksetta ansioituneita tekijöitä. Tosin vuoden levyn voisi mielestäni valita asiantuntijaraati, ja toiseksi valittaisiin yleisön suosikki. Aktiivisenkaan musiikin kuuntelijan on mahdotonta kuulla edes pientä osaa vuoden aikana ilmestyneistä levyistä, joita esimerkiksi tähän lehden numeroon oli tarjolla pitkästi yli kolmekymmentä. Kaiken kaikkiaan pidän kuitenkin hyvänä asiana, että tekijöitä palkitaan. Se ylittää yleensä julkisuuskynnyksen ja voi herättää yleisön mielenkiinnon. Gaalaillaan ilolla, ei se niin vakavaa ole! Sauli Heikkilä KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 3 (207) 2022 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. 0500 431 913 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Risto Kupari, puh. 044 793 3520, risto.kupari@rauma.fi Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 358 8921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Anja Hinkkanen, Jaana-Maria Jukkara, Seppo Kononen, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Lauri Oino, Jukka Janka-Murros ja Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva Pekka Nylund Kuva: Sauli Heikkilä Kirjapaino PunaMusta Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 4/2022 ilmestyy 9.12. aineisto 11.12. mennessä. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen
AJASSA KARDEMIMMIT 5 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022 Kardemimmit viettää 20 vuotisjuhlia, onneksi olkoon! Montako levyä olette julkaisseet ja jatkaako seuraava edellisten linjaa? Olemme julkaisseet tähän mennessä kuusi albumia, joista viimeisimmän Sisko muistatko? tämän vuoden syyskuussa. Uudella albumilla olemme tehneet huomattavan enemmistön lauluteksteistä. Tämän eron kuulee myös musiikillisesti, sillä aiemmin paljon käytössämme olleet perinteisten reki-, polska-, ja runolaulutekstien väistyttyä myös sävellysten tyylilajia on vaikeampi jaotella minkään perinteen kategoriaan. Yleisö tulee kuitenkin tunnistamaan musiikin vaivatta meidän tekemäksemme; oma tyylimme on vahva. Syksyyn mahtuu kaksikin ulkomaan kiertuetta, Yhdysvaltoihin ja Japaniin. Joko juhlat Suomessa ovat ohi? Suomen kiertueemme jäi vuonna 2020 pandemian jalkoihin, ja myös levyprosessia lykättiin tästä syystä. Joka tapauksessa suurin osa keikoistamme on ollut jo vuosia ulkomailla, mutta keikkailemme aina tilaisuuden tullen myös kotimaassa oikein mielellämme. Onko vastaanotossa eroja eri maissa? Musiikin kieli on universaali, ja tähän mennessä meidät on otettu kaikkialla uteliaasti ja avoimesti vastaan. Ulkomailla kerromme sanoituksista enemmän, ja tunne välittyy yleensä sen jälkeen vaivatta. Arvostetaanko Suomessa kanteletta riittävästi? Kanteleen tunnettuuden ja ammattikoulutuksen perustamisen eteen on tehty paljon töitä jo 80-luvulla. Nykyisin kanteleensoittajat otetaan tämän hienon työn seurauksena ammattipiireissä vastaan tasavertaisina muusikkoina. Kanteletta ei tarvitse symbolisen kansallissoittimen aseman takia nostaa jalustalle tai arvostaa jollain erityisellä tavalla. Se on instrumentti musiikin luomiseen siinä missä muutkin, omine vahvuuksineen, heikkouksineen ja ominaispiirteineen. Kantele on väline musiikin, taiteen luomiseen, ja sellaisena arvokas. Mikä on Kardemimmien seuraava tavoite? Kardemimmien tavoitteena on jatkuvasti kehittyä edelleen muusikkoina ja ihmisinä ja saada luoda taidetta, joka tuo iloa, elämyksiä ja lohtua yleisölle, sekä meille itsellemme näiden lisäksi toimeentuloa. Suomen levynjulkaisukeikka on 6.11. Helsingissä Hietsun paviljongissa yhdessä ENKELyhtyeen kanssa. Kysymykset: Sauli Heikkilä Vastaukset: Leeni Wegelius K at ar iin a Sa lm i Maija Pokela Jutta Rahmel Anna Wegelius Leeni Wegelius
Pekka Nylund ja Okay Temizin tuoma udluuttu, kreikkalainen busuki (ylh.), Landolamandoliini (1966), Pekan ensimmäinen balalaikka ja turkkilainen cümbüs. Sa ul i H ei kk ilä 6 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022
7 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022 U seimmilla kielisoittajilla kitara on se ensimmäinen soitin, ja ehkä myöhemmin innostutaan harvinaisemmista kielisoittimista. Pekalla kävi toisinpäin. Pian balalaikan rinnalle hän sai 6ja 7-kieliset venäläiset Sonja-kitarat. Kun Pekka sai varhaisteininä mikrofonin kitaraansa ja kytki sen putkiradioon, oli rakkaus myös sähköisiin soundeihin syttynyt. Ensimmäinen sähkökitara oli Hagström, jonka hän vaihtoi Fender Telecasteriin. Se piti myydä, että pääsisi käsiksi Stratocasteriin. Sitä Pekka soittaa tänäkin päivänä. Soinneissa seikkailu ja maailmanmusiikeissa matkustelu on kestänyt yli puoli vuosisataa. Kielillä puhuminen kiehtoo edelleen. – Meillä kotona kuunneltiin paljon monenlaista musiikkia – ja minä pidin kaikesta. Olipa kyse jazzista, brasilialaisesta tai klassisesta musiikista tai brittiläisestä popista, se meni tunteisiin, Pekka muistelee soittimilla pakatussa työhuoneessaan Helsingin Kumpulassa. Helsinkiläisen Pekan vanhemmilla oli viulunsoittotaustaa, mutta Pekan syntyessä 1957 heidän oma soittoharrastuksensa oli jo jäänyt taakse. Sen sijaan sisarukset harrastivat soittamista, mikä antoi kipinää myös Pekalle. Pekka puhuu mielellään nuorena kokemistaan sävelten ja harmonioiden synnyttämistä tunnetiloista. – Seitsemänkymmentäluvulla perustettiin kavereiden kanssa bändi ja soitettiin Jimi Hendrixiä, Hurriganesia ja Whota. Minulla on joitain kasetteja jäljellä tuolta ajalta ja niiltä kuulee, että melkein tärisin onnesta soittaessani. Rock´n roll vaihtui mutkikaampiin kuvioihin, kun Pekka tutustui Jukka Gustavsoniin. Perustettiin Sahti-yhtye, joka toimi ponnahduslautana progressiivisen rockin ja jazzin maailmaan. Yhtye toimi kolme vuotta, mutta ei levyttänyt – YouTubesta ja Ylen elävästä arkistosta löytyy kylläkin ainakin yksi kappale tuolta ajalta. Eräällä Tavastian keikalla vuonna 1979 yleisössä oli Sakari Kukko , jonka varsin suurta suosiota valtakunnallisestikin saavuttanut Piirpauke kaipasi uusia soittajia. Alkuperäisistä oli jäljellä vain Kukko ja rumpali Jukka Wasama . Pekan lisäksi yhtyeeseen liittyivät basisti Ilkka Hanski ja toiseksi kitaristiksi T.T. Oksala . Vuoden sisällä basistiksi vaihtui Ilpo Saastamoinen ja rumpaliksi Tomi Nekljudow . Töitä riitti. Neljän vuoden aikana kiertueita tehtiin runsaasti kotimaan lisäksi lähinnä KeskiEuroopassa ja Pohjoismaissa. – En laskenut keikkoja, mutta parin kuukauden välein oli kahdesta seitsemään viikon kiertue. Suomessa soitettiin päivällä koulukonsertti ja illalla toinen keikka muulle yleisölle. Ulkomaan keikat olivat lähinnä klubikeikkoja. Pohjantahtiin Jukka Hauru kirjoitti Helsingin sanomissa vuonna 1982: Kitarakomeetta Nylund on parissa vuodessa kohonnut ”huippujätkien” kastiin. Sahti-yhtyeessäkin hän jo herätti huomiota kauniilla soitollaan, ja nyt ovat solistinen mielikuvitus, intensiteetti ja tekniikka päässeet todella valloilleen. Soolojen elävä ja eläytyvä musikaalisuus hakee Suomessa vertaistaan. Lähikeikkojen lisäksi Piirpauke kutsuttiin myös Intiaan ja Turkkiin. Jatkuva kiertue-elämä alkoi uuvuttaa siinä määrin, että vuonna 1983 oli aika siirtyä uusiin seikkailuihin. Pekka perusti Saastamoisen ja Nekljudowin kanssa yhtyeen Los Ustads. Jos Piirpauke oli edennyt rockaavamman jazzin suuntaan, niin uudessa yhtyeessä oli akustinen etninen sointi. Pekan työkaluina olivat 12-kielinen kitara, busuki ja turkkilainen cümbüs – 12-kielinen banjo. Nekljudow soitti etnisiä lyömäsoittimia, kuten intialaisia tabloja ja turkkilaista darbukaa. Yhtye soitti maailmanmusiikkia – ennen kuin termiä oli edes keksitty – improvisaatiolla maustettuna. Alkuvuodesta 1984 Los Ustads teki kolmen viikon pituisen kiertueen, joka päättyi maaliskuussa Keiteleelle. Siellä järjestettiin Suomen Kansanmusiikkiliiton ja Pielavesi-Keiteleen kansanopiston Unohdetut musiikkikulttuurit -seminaari Ilpo Saastamoisen johdolla. Los Ustadsin kirjavasta maailmanmusiikin maailmasta Ilpo Saastamoinen ja Pekka siirtyivät lähemmäksi omia juuriaan eli sukulaiskansojen musiikkiin ryyditettynä pienillä keskiaasialaisilla mausteilla. He perustivat oululaisen laulaja Kalle Fältin kanssa Pohjantahti-yhtyeen. Pekka tarttui taas Stratocasteriin ja kosketinsoittimiin. Yhtye julkaisi yhden Ylen äänittämän albumin, jonka kappaleet perustuivat muun muassa marilaisiin ja komilaisiin sävelmiin ja olipa mukana jopa kurkkulauluvaikutteita. Maailman musiikin keskus julkaisi albumin uudelleen digitaalisilla alustoilla kaksi vuotta sitten. On hieman harmi, että kappaleista tai soittajista pääsee lukemaan vain ostamalla digitaalisen julkaisun. Esimerkiksi Spotifyssä ei ole julkaisujen kanPekka Nylund ja kielillä puhumisen lahja Pekka Nylundin ensimmäinen soitin oli veljen avulla Petroskoista saatu balalaikka. Sillä hän tapaili alakouluikäisenä zorbasta. Musiikin kansainvälisyyskasvatus oli alkanut. Vuosikymmeniä myöhemmin busuki soi Kreikan supertähdelle Mikis Theodorakisille hänen Suomen-vierailullaan. Sauli Heikkilä
8 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022 sitekstejä. Ilpo Saastamoisen kotisivulla on yhtyeen ura varsin tarkkaan arkistoituna. Pohjantahdin toiminta jatkui aina vuoteen 2002, jolloin yhtye esiintyi julkisesti viimeistä kertaa. Matkan varrelle mahtuu satoja keikkoja, Ilpo Saastamoisen ideoimia ja organisoimia teoksia sekä Kalle Uutun sepittämä ja Ilpo Saastamoisen säveltämä Velho-ooppera, jonka näki Äkäslompolossa Ylläksellä kymmenen vuoden aikana 1992-2001 jopa satatuhatta katsojaa. Pohjantahti oli sitä varten laajentunut kuusimiehiseksi. Pohjantahti teki yhteistyötä myös turkkilaisen lyömäsoittaja Okay Temizin Oriental Wind -yhtyeen kanssa. Yhteys juonsi juurensa Piirpauken Bombayn keikalle, jossa Temiz oli viimeisillä keikoilla tuuraamassa Jukka Wasamaa. Temiz on Turkin johtavia jazzja fuusiomuusikkoja, jonka diskografiassa on yli 80 albumia. 1980-90-luvun taitteessa Pohjantahti teki kolme kiertuetta Temizin yhtyeen kanssa. Yle nauhoitti kaksi konserttia, jotka Maailman musiikin keskus on julkaissut digitaalisena nimellä Okay Temiz – Pohjantahti & Oriental Wind. – Temizin tullessa Suomeen keikalle 1993 pyysin häntä hankkimaan hintalaatusuhteeltaan parhaan mahdollisen udin. Sellaisen, jossa on vähän koristeluja – koristeet kun maksavat yhtä paljon kuin muu soittimen rakennus, ja halusin, että budjettini käytetään soittimen laatuun. Vieraillessaan Istanbulissa Pekka otti muutamia ud-oppitunteja kahdelta kuuluisalta udin soittajalta Mutlu Torunilta ja Cinuçen Tanrikorurilta . Ne ovatkin ainoat oppitunnit, jotka Pekka on elämänsä aikana saanut. Kaiken muun soittotaitonsa Pekka on hankkinut soittamalla ja itseopiskeluna. Udinsa kanssa Pekka hankkiutui 90-luvulla turkkilaista musiikkia soittavan Nefes-yhtyeen keikalle. Meni sitten kysymään yhtyeen jäseniltä, voisiko tulla soittamaan heidän kanssaan, ja sehän sopi. – En muista, että mihinkään muuhun yhtyeeseen olisin pyrkinyt oma-alotteisesti. Aina on tultu pyytämään. Nefesin riveissä Pekka on soittanut udiaan kolmisenkymmentä vuotta. Kreikkalaista busukia Pekka soitti Pohjantahdin lisäksi kreikkalaista musiikkia soittavassa Nostalgia-yhtyeessä kymmenkunta vuotta. Pekka oli myös ensimmäisiä portugalilaista kitaraa soittavia suomalaisia. Sen helisevä ääni on tullut tutuksi fado-musiikissa. Pekan soittoa voi kuulla Alba Recordsin julkaisemalla Annastuuna-yhtyeen digitaalisella albumilla Saudade, joka sisältää kolme Amalia Rodriguesin tunnetuksi tekemää fadoa suomeksi. Äänite on Ylen televisio-ohjelmasta 1980-luvun lopulta. Portugalilainen kitara oli itse asiassa yhtyeen solistin, Mika Leppäsen Portugalista tuoma soitin, jonka Pekka sai vastineeksi soitostaan. Piirpauke-vuodet olivat varsin kokonaisvaltaista yhdessä bändissä soittamista, mutta sen jälkeen leipä on ollut murusina. Ansioluettelossa yhtyeitä on kolmisenkymmentä tyylisuuntien vaihdellessa rockista, jazzista, funkista ja soulista kreikkalaiseen, balkanilaiseen, brasilialaiseen, japanilaiseen, afroamerikkalaiseen, saamelaiseen ja karjalaiseen musiikkiin. Vielä kun listaan lisää elokuvaja tv-työt, teatterimuusikkous, säveltäminen ja levytykset studiomuusikkona sekä opetustyö niin eipä ole soittaja ehtinyt leipääntyä. Aivan helposti ei löydykään vastausta siihen, mihin yhtyeeseen olisi vielä erityisen mukavaa palata. Pitkän miettimisen jälkeen vastaus kuitenkin löytyy. – Istujapala oli Antti Hytin ja Pentti Lahden perustama akustinen kvintetti, jossa toista kitaraa soitti Jari ”Heinä” Nieminen ja rumpuja Jukka Wasama. Sitä on ikävä ja myös Gustavsonin Organ Fusion Pohjantahti 1985, Pekka Nylund, Ilpo Saastamoinen ja Kalle Fält. Pekka Nylund (s. 1957) muusikko, säveltäjä ja sovittaja sähköja teräskieliset kitarat, klassinen kitara, banjo, mandoliini, ud-luuttu, cümbüs, kreikkalainen busuki, portugalilainen kitara, piano. Pidempiaikaiset kokoonpanot Sahti, pop/rock/jazz, 1976-1980 Alone Together, pop/rock/jazz, 1979-1980 Piirpauke, etno-jazz, 1979-1983 Los Ustads 1984-1986 Marketta Saarinen/Pekka Nylund -duo 19841987 Pohjantahti 1986-2002 Wimme Saari/Pekka Nylund -duo 1990-1992 Jaakko Gauriloff 1989-1991 Happy aU The Time 1990-1993 Nostalgia 1988-2002 Okay Temiz & Oriental Wind 1988-1992 Soul Treatment ja Hot Bullets 1994-1996 Ohilyönti-orkesteri 1997-1998 Hottoe 1999-2000 Nefes 1995Jukka Gustavson Organ Fusion Band 2004Horjuvat Horsmat -duo Markku Toikka/Pekka Nylund 1998-2010 Suhkan Uhka 2007-2012 Sonny Heinilä kvartetti 2005 Groovy Eldorado 2004-2014 Ilkka Kaikkonen/Pekka Nylund-duo 2007-2011 Grupo Choramba 2005-2013 Minni Ilmonen & Pekka Nylund-duo 2013Kari Kriikku Bizarre Bazar 2010Wigwam Revisited 2011-2018 Istujapala 2015Lekkujad 2015Nylund-Wallenius Duo Muusikkona parissakymmenessä musikaalissa Muusikkona, sovittajana ja/tai säveltäjänä kymmenillä levyillä Radioja tv-nauhoituksia 25 vuotta tuntiopettajana Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolla Säveltäjänä ja muusikkona lastenja tanssiteattereissa Ti m oH ei kk i Va ris
9 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022 Bandiin olisi kiva palata. Mutta hankala tässä nyt on nostaa mitään erityisesti… Opettaminen, teatteri ja säveltäminen Pekka ei pyrkinyt myöskään opettamaan, mutta kun 1980-luvun puolivälissä perustettiin Sibelius-Akatemiaan kansanmusiikin osasto ja sen vetäjä Heikki Laitinen pyysi Pekkaa kitaranja bändisoiton opettajaksi, niin olihan työ otettava vastaan. Siellä vierähtikin tuntiopettajana neljännesvuosisata. Muita opetustoimia oli satunnaisilla kursseilla ja leireillä. Lisäksi on vuosien varrella ollut muutama yksityisoppilas. Teatterityöt lähtivät liikkeelle, kun viulisti Jari Lappalainen Helsingin kaupunginteatterista pyysi Pekkaa tuuraamaan itseään kitaralla Piukat Paikat -musikaaliin 1995. Teatterimuusikon pestit jatkuivat lähes vuosittain vuoteen 2014 asti. Kansanmuusikot ovat edelleen haluttuja teatterimuusikoita monipuolisuutensa vuoksi. Kaupunginteatterin ohella myös teatteri Hevosenkenkä ja muutama tanssiteatteri ovat tarjonneet työtilaisuuksia muusikkona ja säveltäjänä. Sävellystyössä Pekka ei odottele inspiraatiota. – Menen työhuoneelle, otan kitaran käteen ja alan improvisoida. Sitä kautta teemat ja harmoniat syntyvät. Joskus aiheet soivat päässä jo valmiiksi. Toisinaan ideat syntyvät myös pianolla. Vuonna 1990 Pekka teki Yleisradiolle kantanauhan omista sävellyksistään. Kolmenkymmenen vuoden arkistoissa piileskelyn jälkeen musiikki on nyt myös suuren yleisön kuultavissa, kun Maailman musiikin keskus julkaisi sen digitaalisena albumina Pohjantahdin levyn kanssa samaan aikaan nimellä Pekka Nylund – Omakuva kevät 1990/Self-Portrait Spring 1990 . Omakuva on toistaiseksi ainoa Pekan soololevy. Varsinaista omaa bändiäkään ei ole ollut toistaiseksi aikaa tai tilaa perustaa, mutta aika näyttää. Pekka tunnustaa viihtyneensä ”toisessa rivissä” tekemättä itsestään numeroa. Vaikka alkuaikoina bändikaverit joutuivat suorastaan tuuppimaan vaatimatonta kitaristia valoihin, vuosikymmenien mittaan paikka eturivissäkin on muuttunut luontevaksi – Minulla on ollut onni olla eri kokoonpanoissa myös solistisissa tehtävissä. Improvisointi – sävelillä puhuminen – on ollut aina lähellä sydäntäni, se on elämistä. Soitettavan musiikin kirjo ei ole himmennyt viime vuosikymmeninäkään: brasilialaista choroa Grupo Chorambassa, japanilaisia säveliä duona Minni Ilmosen kanssa, karjalaista perinnettä Lekkujadyhtyeessä, progressiivista rockia Wigwam Revisited -yhtyeessä ja kaiken maailman kansanmusiikkia klarinetisti Kari Kriikun kokoamassa kamariorkesterille sovitetussa konserttikokonaisuudessa. Lähes puolen vuosisadan ura palkittiin vuonna 2018 taiteilijaeläkkeellä, mutta eivät hommat siihen ole loppuneet. Vaikka krempat hidastavat, Pekka hankkiutuu lähes päivittäin työhuoneelleen soittamaan ja äänittelemään. Viikottain hän harjoittelee kitaristi Matti Walleniuksen kanssa ohjelmistoa, joka koostuu argentiinalaisista, brasilialaisista, suomalaisista ja omista sävellyksistä. Nylund-Wallenius -duo esiintyy pyynnöstä harvakseltaan. – Yleisö on äärettömän tärkeä, mutta kyllä parasta on ollut aina päästä soittamaan muiden muusikoiden kanssa. Värikkään uran varrelle on mahtunut jos minkälaista keikkapaikkaa ja yleisöä ympäri maailmaa, mutta se erikoisin yleisö tulee mieleen Savosta. – Oli eräs taiteilija järjestänyt ulkoilmatapahtuman, jonne kutsuttiin Pohjantahti keikalle. Oli lava ja kaikki. Muistelisin, että taiteilijan lisäksi yleisön joukossa ei ollut juuri muita kuin taiteilijan viisi lehmää. Saatiin palkkio ja kaikki. Nylund-Wallenius Duo harjoittelee viikottain. Sa ul i H ei kk ilä
10 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022 P etter Juhana Komppa alias Pekka Komppa alias Hassun-Pekko (1852–1922) tuli tunnetuksi mäntyharjulaisena kansanpelimannina. Perimätieto kertoo Pekon saaneen lisänimen äitinsä mukaan. Tätä kutsuttiin Pikku-Hassuksi, isästä ei ollut tietoakaan. Pekon elinaikana elettiin maassamme nälkävuosia, ja monet joutuivat kerjäämään toimeentulonsa parempiosaisilta. Näin eteni Pekonkin elämä äitinsä kanssa. Pekolla oli ilmiömäinen kyky riimitellä sanoja ja muistaa sävelmiä. Musiikki ja sävelmien tuottaminen veti häntä puoleensa jo kerjäläislapsena. Mäntyharjun silloisen kirkkoherran kerrotaan tavanneen Pekon tien varressa soittelemassa itse muokkaamillaan erikokoisilla lasinpalasilla, jotka hän oli järjestänyt omaan loogiseen järjestykseensä ja niitä kilkuttamalla saanut esille tuttuja kansanmelodioita, joita oli kuullut lauleltavan ja soitettavan. Kuullessaan Pekon taipumukset ja palavan halun soittamiseen lahjoitti kirkkoherra Pekolle viulun ja teetti viulukotelon, johon oli rakennettu oma pieni kotelonsa palkkaleipiä varten. Pestasipa hän vielä Pekolle soitonopettajaksi tilallisen Antti Kyanderin , joka tiedettiin paikkakunnalla hyväksi pelimanniksi. Näin oli Pekolla perusvalmiudet lähteä luomaan omaa muusikonuraansa. Palava halu soittaa ja sepittää sävelmiä kehittivät hänen soittotaitoaan nopeasti esittäväksi pelimanniksi. Mittava on niiden juhlatilaisuuksien määrä, häitten, tanssien ja läksiäisten, joissa Pekon viulu irroitti ihmisten kuultavaksi ja tanssittavaksi kaarevat valssit ja kipakat polkat. Kuka vain halusi pitää vähääkään näyttävämmät pidot vierailleen, tuli hänen tilata Hassun-Pekon muisto elää Ilkka Matikka Hassun-Pekon kuolemasta tulee kuluneeksi tänä vuonna 100 vuotta. Originelli pelimanni, säveltäjä ja sanoittaja sai elokuun lopussa muistomerkin kotipitäjänsä Mäntyharjun torille. Valkoiset mäntyharjulaiset juhlivat Mäntyharjun aseman Penttilän talon pihalla sodan lopulla Hassun-Pekon sävelien tahtiin. Er ns t D om an de r, 1 9 1 8 , M us eo vi ra st o
11 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022 paikkakunnan mestaripelimanni Pekko huolehtimaan musiikista. Kerrotaan, että Pekon viulu soi taukoamatta murmatuksen säestämänä, ikään kuin antaen soitolle murmatuksella lisäpontta. Leuassa kärysi mutkikas posliiniperäinen piippu, eivätkä lähes jokaisessa sormessa kiiltelevät sormuksetkaan estäneet soittajan virtuositeettia. Runoilija Soittonsa ohella Pekko harrasti myös sanataidetta, sepitteli runonpätkiä osuvine riimityksineen ja kehitteli saamaansa tuotokseen sävelen. Paljon kyliä kierrelleenä miehenä Pekko ehti kuulla ja kokea kaikenlaista, ja terävänä huomioitsijana hän sai kokemastaan runsaasti aiheita lauluihinsa, joista hänet niin hyvin vielä tänäkin päivänä tunnetaan. Pekko esimerkiksi huomioi Kukon lesken sijoittaneen separaattorin navettaan, vaikka separaattori kuului yleisesti joko karjakeittiöön tai tupaan. Tämä erikoisuus pisti Pekon silmään, ja siitä syntyi oiva laulun aihe: ”Kummallista komentoa Kukon Kassin leskellä, kun ol lehmät kahen puolen ja maitomylly keskellä .” Laulun aiheeksi saattoi joutua kuka tai mikä tapahtuma hyvänsä, joka sattui Pekon aivoituksia liikauttamaan. Pekon kerrotaan satuttaneen tulonsa taloihin useimmiten iltalypsyn aikaan saadakseen emänniltä mukillisen tuoretta maitoa. Mikäli emäntä ei huomioinut Pekon läsnäoloa, saattoi hän kuulla itsestään sepitetyn pilkkalaulun seuraavana sunnuntaina kirkonmäellä runon tai laulun muodossa. Pilkkalaulujen pelossa Pekkoa kohdeltiinkin hyvin. Perimätiedon mukaan Pekon ystäväpiiriin kuului paljon niin sanottua herrasväkeä, apteekkarista pappiin. He olivat merkittävänä tukena Pekon pelimannitaipaleen alkuvaiheessa. Yksi heistä oli Mäntyharjun seurakunnan kanttori Johan Jakob Sivori , joka oli myös kansanmusiikin keräilijä. Hänen poikansa Emil, joka tunnettiin paikallisena ”musikeerina”, kuului Pekon läheisimpiin ystäviin. Vaikka lukkarin pojan ja kerjäläispelimannin taustat olivat varsin erilaiset, heitä yhdisti sama mielenkiinnon kohde, ja he tulivat hyvin toimeen. Isä Sivorilla oli tapana tarjota Pekolle ruokaa ja juomaa ja siinä ohessa soitattaa Pekolla hänen kuulemiaan ja säveltämiään melodioita. Tienasipa Pekko yhden lukuisista viuluistaankin suoriutumalla Sivorin koesoitoista virheittä. Kokeella oli tarkoitus selvittää, oliko Pekko tosiaan maineensa veroinen viuluniekka. Sivori soitti pianolla kappaleen kerrallaan, ja Pekon piti toistaa se korvakuulolta. Hämmästyksekseen Sivori sai kuulla Pekon toistavan soitanteitaan kerta toisensa jälkeen, joten kanttorin ei auttanut kuin höllentää kukkaronsa nyörejä ja hommata Pekolle viulu. Pekko palkitsi tukijansa kiitoslaulullaan: ”Ihmeitä kuullaan, ihmeitä kuullaan Hassun Pietarilta, että sai sen viisaan viulun Sivorin Eemeliltä .” Kulkuripelimanni alusta loppuun Pekko eli elämänsä poikamiehenä. Hän ei ehtinyt vakiintumaan kulkemisiltaan vaan vietti vanhanpojan askeettista elämää. Tiedetään hänellä kuitenkin olleen omat mielitiettynsä. Syrjäkylän tyttö Tommin Maija oli saanut Pekon tunteet pintaan. Kuullessaan, ettei ollutkaan ainoa Maijaan silmänsä iskenyt, vaan samaisen kylän renkimiehellä Akselilla oli myös sama mielenkiinnon kohde, Pekolla oli syy sepittää laulu Akselista: “Siitä se tulloo suuri suru Hottolan Akselille, kun tuota Tommin Maijaa viedään Hassun Pietarille ”. Tarina ei kerro saiko Akseli Maijan. Pekko ei saanut. Pekko kierteli kylästä toiseen Rattokoira seuranaan ja sai niukan elantonsa soittotaidoillaan. Matkat ulottuivat Mäntyharjusta Päijät-Hämeeseen, Sisä-Savoon, Karjalaan ja Kymenlaaksoon. Kerrotaan Pekon osallistuneen Helsingin laulujuhlien yhteydessä järjestettyihin kilpailuihin, mutta arkistotieto ei kerro, oliko kyseessä sävellys-, sanoitusvai pelkästään soittokilpailu tai kilpailun tuloksia. Perimätieto kertoo, että palkinnon kanssa Pekko matkaltaan palasi. Ikävuosien lisääntyessä ja voimien vähetessä sekä vanhuuden armotta jäykistäessä jäseniä alkoi Pekon viulu soida yhä heikommin. Hän jatkoi vaellustaan talosta taloon mutta harvemmin enää jaksoi avata viulukoteloaan. Askelten lyhentyessä ja soiton tahdin hidastuessa oli Hassun-Pekon ryhdyttävä ajattelemaan mihin sijoittuisi vanhuutenHassun-Pekon patsashankkeen puuhahenkilöt Tiina Maczulskij ja Juhani Niskanen vasta paljastetun Hassun-Pekon patsaan kanssa. Patsaan on veistänyt Markku Tuominen.
12 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022 Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen (KEK) ylläpitämä KamuKanta-sivusto on yhteinen torimme, jossa ilmoitetaan tapahtumat, tavataan tekijät ja kerrotaan uutiset. Olemme kaikki sivuston ylläpitäjiä. Sivusto tarvitsee kaikkien toimijoiden aktiivisuutta, jotta se palvelisi tarkoitustaan. Kuka tahansa voi kirjautua sivustolle ja lisätä kaikkien nähtäväksi • tapahtumat kalenteriin ja sitä kautta Kansanmusiikki-lehteen • menneet ja tulevat videotallenteet sekä striimit Livelavalle • cd, kirja tai muu julkaisu julkaisuihin, äänitteet osallistuvat Vuoden kansan musiikkilevy -äänestykseen • tekijäprofiilin itselleen soittajana, tanssijana, opettajana, tutkijana, soitinrakentajana, kansallis pukujen tekijänä tai muuna kentän toimijana • tekijäprofiilin kokoonpanolleen, tapahtumalleen, yhdistykselleen, yritykselleen tai muulle alalla toimivalle taholle • uutiset tai mediatiedotteet uutisetosioon KEK hyväksyy rekisteröitymisen noin vuorokauden sisällä ja pääset saamillasi tunnuksilla tekemään päivityksiä hamaan tulevaisuuteen. Jos et saa säällisessä ajassa hyväksyntää, tarkista roskaposti. Ellei löydy sieltäkään, laita viesti info@kansanmusiikkikansantanssi.fi. Onko sinulla tarjottavaa – kerro se muillekin KamuKanta odottaa sinua sa päiviksi. Oli yksi asunto, yksi yhteinen kaikille köyhille, kunnalliskoti eli vaivaistalo, kuten sen aikainen kansan nimitys vanhainkodille kuului. Pekko vihasi sydämensä pohjasta tätä taloa, ja tiedetään hänen kerran tokaisseen: ”Mitäs sanot, tuliskohan siitä suurikin synti, jos menisi ja polttaisi tuon vaivaistalon ”. Tuskin Pekko sanomaansa tarkoitti, ja pitihän tästäkin asiasta sepittää laulu: ”Vaivaistalon akat ne pessöö Hassun-Pekon munia, sit ku ne männöö nukkumaa ne näkköö kauniita unia ”. Kun Pekko vähitellen menetti sekä kuulonsa että näkönsä lähes kokonaan, lähtö vaivaistaloon oli tosiasia. Vapaaseen kulkurin elämänmenoon tottuneen oli vaikea sopeutua talon sääntöihin. Ei voinut Pekko olla soittamatta hoitopaikassaankaan. Soiton katsottiin häiritsevän talon muita asukkaita siinä määrin, että viulu piti ottaa Pekolta pois. Veri veti kohti vapaata kulkurinelämää. Yrityksestä lähteä pois vaivaistalosta joulunpyhien jälkeen tuli Pekon viimeinen matka. Ristiriitainen tieto kertoo Pekon lähteneen pienelle kyläkävelylle mutta huonokuuloisena ja puolisokeana joutuneen tiellä hevosen yliajamaksi. Kuolema korjasi elämän kulkurin viulun seuratessa uskollisesti omistajansa resuisessa selässä. Pekon sävellykset ja musiikki tänään Sain vuosikymmeniä sitten kellastuneen nuottilehden Mäntyharjun Pelimanneissa soittaneelta viulisti Arvo Orasmaalta. Nuottilehden otsakkeena näkyi haileasti käsin kirjoitettuna ”Mäntyharju v. 1906”. Arvo kertoi nuottipaperin sisältävän HassunPekon sävellyksiä. Valmiiksi nuottipaperille painettuna nuottiviivastolle oli kyhätty 16 lyhyttä, keskimäärin 8–16 tahtia käsittäviä nimettömiä sävellyksiä. Kappaleet oli numeroitu mutta otsikoitu ainoastaan ”Jenkka nro” tai ”Polkka nro”. Enimmäkseen sävelmät olivat duurisävellajeissa ja tasatahtisia. Ainoatakaan valssia ei nuottilehti sisältänyt. Olen itsekin törmännyt HassunPekon tuotantoa soittaessani ainoastaan yhteen kolmijakoiseen kappaleeseen, joka on Hassun-Pekon masurkka. Pekon sävellyksissä nuottikuvaa hallitsee runsas 1/16sekä 1/8-notaatio, mikä kertonee soittimen hyvästä teknisestä hallinnasta, ehkä myös Pekon mielenmaisemaan sopivammasta rytmikkäästä ja eteenpäin menevästä musiikista. Me mäntyharjulaisina olemme tietenkin ylpeitä siitä perinnöstä, jonka HassunPekko on meille eteläsavolaisille työllään jättänyt. Pyrimme pitämään hänen perintöään elävänä Mäntyharjun ympäristössä useilla eri kokoonpanoilla. Paikkakunnallamme on toiminut pelimanniyhtye vuosikymmenien ajan. Uudempana virityksenä toimii huuliharppuorkesteri, jonka yhtenä ohjelmiston osa-alueena toimivat Hassun-Pekon sävelmät. Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla 2022 Luomuduo, Olli Sippola ja Sakari Keipi , voittivat Konsta Jylhä -kilpailun soittamalla sovittamiaan Hassun-Pekon sävelmiä. Luomuduoa tullaan kuulemaan Mäntyharjulla HassunPekon 100-vuotisjuhlassa. On helppoa yhtyä heidän ajatukseensa Hassun-Pekon musiikista: “Pekon musiikissa on jotain riemullista, syvällistä ja ajatonta, jota on ilo tulkita ”. Yrityksestä lähteä pois vaivaistalosta joulunpyhien jälkeen tuli Pekon viimeinen matka.
13 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022 Miten Zamburu on saanut alkunsa? Osallistuin 80-luvulla Ala-Könni-opiston kesäkursseille useamman kerran. Vuonna -88 oli vuorossa länsiafrikkalaisen rytmiikan kurssi, pitämässä olivat Hasse Walli Asamaan-orkestereineen. Se homma jotenkin kolahti aika isosti. Siihen aikaan järjestettiin vuosittaisia koulun suurjuhlia/nuorison taidetapahtumia ja vuonna 1990 aiheena oli musiikki. Mietiskelin, että afrikkalaista rumpuryhmää siellä ei taatusti ole ja kokosin Nakkilan yhteiskouluun ensimmäisen bändin. Olin tullut yhteiskouluun ja lukioon musiikinopettajaksi vuonna 1981. Siellä suurjuhlilla Lahdessa sateli kunniakirjaa ja mitalia siihen tahtiin, että homma ei sitten loppunut siihen. Tämän ensimmäisen sukseen myötä alkoi koulussa kova rumpuinnostus. Bändejä toimi sitten samaankin aikaan useita. Vuonna 1992 oppilaat itse perustivat Zamburun ja siitä tuli vuosikymmeniksi ydinryhmä. Länsiafrikkalainen rytmiikka oli vuosia yläkoulun valinnaisaineena ja lukiossa yhtenä kurssina. Mikä on saanut yhtyeen jatkamaan kolme vuosikymmentä ja onko porukka vaihtunut? Monia bändejä vuosien saatossa tuli ja meni, mutta lahjakkaimmat ja pitkäjänteisimmät soittajat ajautuivat aina pikkuhiljaa Zamburun riveihin. Bändissä on jäseniä, jotka ovat olleet mukana melkein alusta asti ja jäseniä, jotka Zamburun alkuaikoina eivät olleet vielä syntyneet. Vuosikymmenien mukanaoloon vaikuttavat musiikin monipuolisuus, ja mahdollisuus perehtyä useampaan soittimeen. Zamburussa on hyvä olla. Zamburu onkin musiikin lisäksi jäsenilleen turvaverkko. Aina saa apua mihin tahansa. Kertoisitko hieman länsiafrikkalaisesta musiikkikulttuurista? Suomessa kansanmusiikkia ei juuri kuule muualla kuin erityistilaisuuksissa, mutta Afrikassa musiikki on koko ajan läsnä. Kadulla tai puistossa voi vaikka Dakarin suurkaupungissa olla todella kovaääninen sabar-ryhmä soittamassa ja joku on koko ajan pyrkimässä soittajien eteen tanssimaan. Eikä tanssiminen katso ikää, homma opitaan heti seuraavaksi, kun käveleminen alkaa olla hallinnassa. Perinteisesti on ollut muusikkosukuja. Jäsenet ovat toimineet tarinankertojina ja perinteenjatkajina muutenkin, ei vain musiikin alalla. Sabar on perinteinen senegalilainen rumpu ja myös rytmien, sekä tanssien yleisnimitys. Djembe on toinen, paljon laajemmalle levinnyt rumpu. Sen soittotekniikka ja rytmit eroavat sabareista selvästi. Sitten on setti, jonka muodostavat kolme bassorumpua, kenkeni, sangban ja dunumba. Meillä on melodiasoittimina balafoneja, jotka ovat marimban tyyppisiä puukielisiä ksylofoneja. Laulut kertovat tarinoita arjesta ja juhlista, joista monet liittyvät ikäkausiriitteihin. Zamburun musiikki on peräisin Senegalista, Guineasta ja Gambiasta. Laulukielet ovat useimmiten wolof, mandinga ja diola. Kuuluuko toimintaan vuosittaiset Afrikan reissut? Vuonna 2007 siivoilin sähkpostiani ja meinasin jo klikata ulkomaankielisen postin roskikseen. Onneksi en heittänyt. Viesti oli Länsi-Afrikkaa Satakunnassa Nykyinen Zamburun kokoonpano on pysynyt samana jo useita vuosia: Satu Harjunen: djembe, balafon, tanssi Tiina Hallivuori – djembe, tanssi, laulu Marja Koskela: djembe, balafon, dundun, laulu Asta Koskinen: djembe, tanssi, balafon, dundun, laulu Sari Neuvonen: djembe, tanssi, dundun, laulu Miia Hietapakka – djembe, dundun Anna Pentikäinen: djembe, dundun Olli Penttilä: djembe, dundun, basso Aino Knihti: djembe, balafon, laulu, tanssi Noora Kyynäräinen – djembe, balafon Johanna Teinilä: djembe, balafon, tanssi, dundun, laulu Länsi-Afrikan aurinkoa Suomeen levittävä rumpuorkesteri Zamburu täyttää tänä vuonna 30 vuotta. Juhlan kunniaksi Kansanmusiikki haastatteli ryhmän vetäjää Olli Penttilää. El sa Pe nt ti lä
14 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022 Puh.044 5700 227 Kauppakatu 6 Saarijärvi Teijo Rekonen Harmonikan huolto ja restaurointi 4 8 2 9 1 5 | v i l j o . m a n n e r j o k i @ v a p a a l e h d y k k a . n e t h a r m o n i k a n r e s t a u r o i n t i . n e t | v a p a a l e h d y k k a . n e t F a c e b o o k j a I n s t a g r a m @ h h j r m a n n e r j o k i Tmi Viljo Mannerjoki Käsityömestari hoitaa huollot, korjaukset, restauroinnit ja viritykset Saatavana myös Olka ja bassoremmit Ergonomiset lantioremmit Naantali kutsu Zamburulle tulla esiintymään poikkitaiteellisille Fesmir-festivaaleille Dakariin Senegaliin. Kutsu tuli tammikuun alussa ja festivaalit olivat maaliskuussa. Vastasin, ettei meillä ei ole mitään mahdollisuuksia hankkia rahoitusta näin lyhyessä ajassa, mutta jos he todella haluavat, niin me tulemme seuraavana vuonna. No hehän halusivat. Maaliskuussa 2008 esiinnyimme kyseisillä festivaaleilla kuudentoista soittajan voimin. Konsertti oli menestys. Kutsuja on tullut jälkeenkin päin, mutta ison bändin kuskaaminen Afrikkaan on aika hintavaa, joten toinen keikka odottaa vielä. Vuonna 2012 tehtiin matka Abeneen ,eteläiseen Senegaliin. Se oli biisienhakureissu pieneen kylään. Asuttiin savimajoissa ja päivät soitettiin, laulettiin ja tanssittiin. Opettajina toimi mm. kuuluisan Cissokho-muusikkosuvun jäseniä. Miten afrikkalaisen musiikin harrastus on Suomessa muuttunut viime vuosisadalta tähän päivään? Siihen aikaan kun Zamburu perustettiin afrikkalaista musiikkia soittavat bändit olivat harvassa. Täällä läntisessä Suomessa ei ollut muita, eikä niitä kyllä juuri ole nykyisinkään. Suomeen on muuttanut vuosien saatossa senegalilaisia muusikoita. He jatkavat tahoillaan rytmistä ilosanomaa. Tampereen suunnalla Ismaila Sane pitää rumpuryhmiä ja Helsingissä Cheick Cissokho koraryhmää. Kora on länsiafrikkalainen kaunisääninen, vaikeasoittoinen kielisoitin. On heitä muitakin, ja afrikkalaisen musiikin festivaaleja on pidetty ainakin Tampereella ja Vaasassa. Afrikkalaisten rumpujen soitto voi hyvin ja toivottavasti on lisääntymään päin. Millaiset juhlat Penttiläfesteillä nähtiin ja kuultiin? Penttiläfesteillä kaikki osui nappiin, eikä vähiten kauniin aurinkoisen sään vuoksi. Festivaalin aloitti porilainen irkkutyyppistä musiikkia soittava TaleFeathers. Zamburu jatkoi juhlakonsertilla. Väkeä oli ainakin tuplasti se, mitä oli odotettu. Tällaisessa maalaiskylässä ihmiset eivät välttämättä ole kovin hanakoita konsertissakävijöitä Oman kylän festivaaleille tullaan ilolla mukaan. Varsinkaan länsiafrikkalainen laulu, soitto ja tanssi eivät ole ihan jokapäiväistä nähtävää ja kuultavaa. Konsertin jälkeen paikalta lähti iloisesti hymyileviä, onnellisia ihmisiä, yhtä kokemusta rikkaampina. Zamburun musiikkia löydät YouTubesta ja Facebookista sekä levyiltä Waaw (2010) ja Dunia (2019) Yhteystiedot : www.globalmusic.fi/fi/artistikatalogi/zamburu Zamburu juhli pyöreitä vuosia soittamalla PenttiläFestissä elokuun puolivälissä Ulvilan Harjunpäässä. Kansanmusiikki-instituutin yhteistyökumppaneineen Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla järjestämät seminaarit ja soivat luennot ovat katsottavissa verkossa lokakuun kahden viimeisen viikon ajan. Seminaareissa käsiteltiin mm. kansanmusiikin ja kansantanssin alan Visio 2025 -ohjelman tilannetta ohjelmakauden puolivälissä, kansanomaisten soittimien rakentamisen tulevaisuutta ja nonformaalista musiikkikasvatusta aineettoman kulttuuriperinnön säilymisen turvaajana. Soivilla luennoilla Antti Paalanen kertoi eteäpohjalaisesta haitarinsoitosta elävänä perinteenä, Petri Hoppu menuetista, Vilma Timonen ja Riju Tuladhar dekolonisoivasta musiikkikasvatusprojektista Nepalissa ja Janne Ojajärvi pitkähuilun soittamisesta ja rakentamisesta. Videot löytyvät Kansanmusiikki-instituutin Youtube-kanavalta. Kaustisen seminaarit ja luennot verkossa lokakuun lopussa Ti m o Pe nt ti lä
Christian Pliefke KOLUMNI T utustuin ensimmäistä kertaa kunnolla suomalaiseen musiikkiin Eläkeläiset-yhtyeen kautta. Olin 23-vuotias ja etsin jotain tavallisesta poikkeavaa. Tuolloin Saksassa oli hieno levymerkki TUG Rec, joka oli tehnyt sopimuksen tämän humppayhtyeen kanssa markkinoinnista saksan kieltä puhuviin maihin. Tein töitä tälle levy-yhtiölle, ja Eläkeläisten kautta janoni suomalaista musiikkia kohtaan yltyi. Noihin aikoihin ei ollut vielä internettiä nykyisessä laajuudessaan, ja oli vaikea löytää tämän kaltaista musiikkia. Piti mennä levymessuille, kuten Pop Komm Kölnissä, saadakseen tietää suomalaisista levy-yhtiöistä kuten Stupido ja Rockadillo. Uskoin, että suomalainen musiikki voisi olla menestys. Ajattelin myös, että suomalaiset olivat hyvässä mielessä outoa porukkaa. Miten muuten voisivat sellaiset yhtyeet kuin Mieskuoro Huutajat tai Alamaailman Vasarat mennä läpi Saksan markkinoilla? Edellistä julkaisin TUG Rec – Humppa Rec levymerkillä ja jälkimmäistä omalla, Nordic Notes -levymerkilläni. Minusta tuntui, että saksalaiset pitivät suomalaisten seinähulluudesta. Miten muuten voisi selittää M.A. Nummisen tai kahden edellä mainittujen yhtyeiden menestyksen. Koska aloin viehättyä yhä enemmän suomalaisesta kulttuurista, lähes huomaamattomasta kärttyisyydestä ja että suomalaisten ei välttämättä tarvitse puhua juodakseen olutta, aloin kaivautua syvemmälle. Karjalasta löysin Pauliina Lerchen ja hänen Burlakat-yhtyeensä, löysin iskelmämusiikin ja tutustuin Saksalais-suomalaiseen seuraan, joka oli musiikillisesti rajoittunut lähes pelkästään tangoon. Yhdistys järjesti suomalaisia disco-iltoja nimellä SoundiKone. He soittivat kaikkea, mitä suomalaisten sydämet kaipasivat: Apulantaa, Kotiteollisuutta, M.A.Nummista, letkajenkkaa ja tietenkin suomalaista kansanmusiikkia. Kaikkien näiden vuosien jälkeen suomalainen kansanmusiikki on kuitenkin vielä pimennossa. Mitä se voisikaan olla? Se on kuitenkin hieman jännittävämpää kuin irlantilainen tai skottilainen kansanmusiikki, jotka vetävät jatkuvasti täysiä saleja. Yksi syy varjoon jäämiseen voi olla suomen kieli, joka on saksalaisille outo. Englanti näyttää tutulta niidenkin silmissä, jotka eivät ymmärrä sitä. Laulaminen mukana suomeksi on kutakuinkin mahdotonta, ja sen vuoksi kieli suomalaisessa musiikissa on kuin instrumentti. Kieli ei ole ongelma, mutta menestyäkseen yhtyeillä ja artisteilla täytyy olla luonnollisesti kohdemaassa agentti, joka hoitaa konsertit ja tuntee maan olosuhteet ja erityispiirteet. Lisäksi agentit tarvitsevat työkaluja eli markkinointimateriaalia. Levyjä täytyy olla saatavilla, jotta musiikista saa arvioita lehtiin ja että sitä soitetaan radiossa. Striimauspalvelut eivät riitä. Levyjen jakelija on välttämätön. Levyjä tehdessä on otettava huomioon, että kansitekstit on oltava myös englanniksi. Se, että laulut ovat suomeksi, voi olla jopa etu. Itsetutkiskelu on tarpeen. Ei riitä, että on hyvä muusikko. Pohjoismaalaisten, erityisesti suomalaisten odotetaan olevan hieman hulluja, mutta se pitää kanavoida voimaksi, kuten Okra Playground, ENKEL ja Tuuletar ovat tehneet. On myös mietittävä, mitä erityistä on musiikissani. Millaisen tarinan voin sillä kertoa. Joidenkin artistieni kanssa on kestänyt 3-5 vuotta, ennen kuin työ on tuottanut tulosta. Julkaistaan albumeja, tehdään tiedotteita, järjestetään pieniä kiertueita siellä täällä ja lopulta voidaan päästä soittamaan isommilla festivaaleilla. Suomalainen kansanmusiikki on nousussa. Taiteilijat, kuten Tuuletar, Okra Playground ja Maija Kauhanen esiintyivät Saksan suurimmalla ilmaisfestivaalilla Bardentreffen Nürnbergissä. Yleisöä oli noin 200 000. Myös Rudolstadt -festivaalilla on lähes joka vuosi esiintyjiä myös Suomesta. Ennen kuin Saksan markkinoista haaveilee, on syytä miettiä tarkkaan, haluaako siihen leikkiin lähteä. Markkinat ovat valtavat ja kilpailu on äärimmäisen kovaa. Tarvitaan pitkäjännitteisyyttä, vauhtia pitää jaksaa pitää yllä vuosia. Suomalaisen kansanmusiikin mahdollisuudet Saksassa 15 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022 Ja fe t A riz a Christian Pliefke s. 1971 Aloitti 1992 TUG Rec. -levy-yhtiössä punkrockin parissa, mutta julkaisi 1995 Eläkeläiset-yhtyeen mestariteoksen Humppakäräjät saksankielisille alueille. Perusti vuonna 2005 Nordic Notesin, josta tuli myöhemmin CPL-Musicgroup. Se koostuu kolmesta levy-yhtiöstä: Nordic Notes, CPL-Music ja BESTE! UNTERHALTUNG, musiikin kustantaja CPLNotes ja varaustoimisto CPL-Booking. Yhtiön edustamat suomalaisartistit: Okra Playground, Maija Kauhanen, Päivi Hirvonen, ENKEL, Eläkeläiset, AnneMari Kivimäki, Suistamon Sähkö, Áššu, Solju, Celenka, Emmi Kujanpää, Duo Emilia Lajunen and Suvi Oskala, Ilkka Heinonen, Joonas Widenius Trio, Pauanne, Niemi, Ritva Nero, Tuuletar, Vildá, Gájanas, Uusikuu. Muut Pfielken edustamat yhtyeet ja artistit tulevat Islannista, Norjasta, Tanskasta ja Virosta. Julkaisee lehteä Folk Galore www.cpl-musicgroup.de
16 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022 Kansanmusiikkia Suomen kesässä Antin malja luovutettiin Antin soitossa 40. eli viimeisen kerran Kannonkoskella 3.7.2022. Sen sai luovutuskirjoineen Jyväskylän Kansanmusiikkiyhdistys säilytettäväksi Palokan pelimannitalolla. Pystin vastaanotti mestaripelimanni Erkki Hiekkavirta. Keskisuomalaisia Pelimimmejä Antti Vesterisen muistokonsertin tunnelmissa Kaustisella. Anne Kumpulainen, Katja Lampinen, Jaana Tihilä-Pihlanen, Maria Ojanperä ja Tiina Mustakallio. R iit ta R ei jo ne n R iit ta R ei jo ne n Sommelo: Korakurssin päätöskonsertti. Siilifolk Mahottomat Siilifolkissa. A nj a Pu lk ki ne n
17 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022 Haapavesi Folk Music Festival: Kirkkokonsertti, Litku Klemetti, Harry Bent. Ijahis Idja Kaustinen Folk Music Festival: Avainsanoja: Maunon makasiini, Näppärit, Orivesi All Stars, Shaika Balalaikka Ve liJu ss i Li et sa la A ri K ar ja la in en , A nn a Ko iv uk an ga s, La ur a Ve ik ko la ja Se pp o A ho V ill e Fo fo no ff
18 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022 Kaustisella palattiin normaaliin – Konsta-kilpailun voitto Luomuduolle ja viisi uutta mestaria Kaustisen kansanmusiikkijuhlien yhteydessä järjestetyn 11. valtakunnallisen Konsta Jylhä -kilpailun voittajaksi kruunattiin Olli Sippolan ja Sakari Keipin Luomuduo toisaalla tässä lehdessä esitellyn Hassun-Pekon repertoaariin perustuvalla ohjelmalla. Duoille kohdistetun kilpailun teemana oli jonkin vanhakantaisen viulupelimannin tyyli ja sävelistö. ”Tällä kertaa kilpailussa pyrittiin korostamaan erityisesti tyylillistä perinnettä ja onnistuttiin komeasti”, summasi kisan annin tuomariston puheenjohtaja Hannu Saha . Kilpailussa jaettiin palkintoina yhteensä 6000 euroa. Uusiksi mestarikansantanssijaksi ja -pelimanneiksi nimettiin Petri Hoppu, Tore Johansson, Raila Järvelä, Matti Peltola ja Reino Uusitalo. Petri Hoppu eli lapsuuden ja nuoruuden Kuusamon Kitkalla, jossa vanhat kansanlaulut sekä lauluja piirileikit elivät rinta rinnan iskelmien ja lavatanssien kanssa vielä 1970-luvulla. Kansantanssien pariin hän päätyi teini-iässä paikallisessa nuorisoseurassa ja edelleen aina opintoihin Kansanperinteen laitoksella Tampereen yliopistossa sekä tutkijanuralle asti. Nykyisessä työssään tanssin yliopettajana Oulun ammattikorkeakoulussa Hoppu on toiminut kansanomaisten paritanssien, myös polskan, kehittämisja elvytystyössä tanssia ja musiikkia vahvasti yhdistäen. Erityisen lähellä Hopun sydäntä on paripolska. Haitarinsoittaja Tore Johansson on kotoisin musiikistaan tunnetulta Aspön saarelta Paraisilta. Oman alueen rikas ja omintakeinen pelimanniperinne ja haitarinsoitto tulivat tutuksi Torelle nuorena. Jo 12-vuotiaana hän osallistui ensimmäisiin harmonikkakilpailuihinsa. Isänsä lailla myös Toren lapset ovat ottaneet musiikin omakseen, joten suvun rikas musiikkiperinne siirtyy edelleen uusille sukupolville. Tore Johansson tunnetaan myös Aspö Spelmän -orkesterin perustajana ja Aspö Musikdag -pelimannitapahtuman isäntänä. Veteliläinen musiikkisuvun kasvatti Raila Järvelä on soittanut ala-asteikäisestä saakka oppi-isinään muun muassa Eino Tulikari ja Aaro Kentala . Tärkeitä vaikuttajia ovat olleet myös Konsta Jylhä , Viljami Niittykoski , Otto Hotakainen ja Marko Tunkkari . Raila Järvelä on tehnyt laajan elämäntyön viulunsoitonopettajana. Hänen lukuisista yhtyeistään tunnetuimmat lienevät Tertut ja viuluyhtye Viskurit. Järvelä on kotonaan eri musiikkityyleissä ja musiikinlajeissa mutta hallitsee myös sukunsa ja alueensa perinteen ja kokee tärkeäksi välittää tietoja, taitoja ja perinnettä uusille sukupolville. Kaustislainen Matti Peltola aloitti harmoninsoiton kymmenen vuoden iässä naapurista löytyneellä harmonilla. Matti tunnetaan Tastulan pelimannien tämmärinä, mutta hän on soittanut ja soittaa myös kansalaisopiston pelimannipiirissä sekä Aapintuvan pelimanneissa. Musiikillisista esikuvista hän nostaa esiin Konsta Jylhän ja Hannu Rauman sekä Toimi Uusitalon . Kansanmusiikissa Matti korostaa erityisesti kuulonvaraisen soittamisen merkitystä. Niin ikään kaustislainen Reino Uusitalo aloitti soittouransa jo vuonna 1954 harmonin takana. Myöhemmin mukaan tuli viulu, joka on Reinolle ollut yhtä lailla tärkeä soitin lapsesta asti. Kaustislainen viulunsoitto jäi veriin siis pienestä pitäen, mutta Uusitalo on soittanut paljon myös tanssimusiikkia. Hän on esiintynyt muun muassa Hääpelimannien, Aapintuvan pelimannien, Purppuripelimannien ja Jylhän Pelimannien riveissä. Kansanmusiikkijuhlien festivaaliplaketin sai Kaustisen pitkäaikainen kunnanjohtaja Arto Alpia . Kahden koronavuoden jälkeen juhlat järjestettiin Kaustisella normaaliin tapaan, vaikka myös virtuaaliohjelmaa tarjottiin. Pelimanneja Kaustisella kävi tänä vuonna noin 4 300, myytyjä lippuja tilastoitiin vajaat 17 000 ja kokonaiskäyntimääräksi reilut 43 000. Luvut ovat suunnilleen koronaa edeltävällä tasolla. Ensi vuonna Kaustisen kansanmusiikkijuhlat järjestetään 10.–16.7. Uudet mestarit: Reino Uusitalo (vas.), Matti Peltola, Raila Järvelä, Tore Johansson ja Petri Hoppu. K ris ta Jä rv el ä K ris ta Jä rv el ä Luomuduo eli Olli Sippola (vas.) ja Sakari Keipi.
19 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022 Sarjaa tuottaa: ESITTELYSSÄ EVA VÄLJAOTS SYNTYMÄPAIKKA: Tallinna AMMATTI: Muusikko NYKYINEN KOTIPAIKKAKUNTA: Helsinki YHTYEET: Eva Väljaots soolo, Duo Eva Väljaots & Robbie Sherratt ELÄMÄN MOTTO: Hmm… Teksti: Jaana-Maria Jukkara Kuva: Jorma Airola V irolainen kanneltaja Eva Väljaots esitti Taideyliopiston Kesän nuoret taiteilijat -konserttisarjassa materiaalin tuoreelta levyltään Bulrush Bloom (Osmankääminkukka). Improvisatoriset sävellykset ovat Evan, viime vuonna musiikin maisteriksi valmistuneen musiikintekijän omia. Konsertissa, kuten luonnollisesti levylläkin, tunnelmat vaihtuvat äärimmäisen herkästä vimmaiseenkin sointiin. Olo kuulijalla on konsertin jälkeen kuin olisi sielunhoidossa käynyt, levollinen ja seestynyt. Maailman monet murheet ovat konsertin ajaksi väistyneet mielestä täysin. Viidestä konsertissa kuullusta ja levylläkin soivasta kanteleesta kaksi on Evan itsensä rakentamia. Hän kokee että soitinten rakentaminen on antanut ja antaa hänelle edelleen hyvin arvokasta näkemystä myös itse soittamiseen. – Soitinrakentamisen mukanaan tuoma kokemus ja tieto tuo myös osansa musiikkiin jota teen, kun voin vapaasti kokeilla ja valita esimerkiksi kielten materiaalin. Kaikki kanteleeni ovat minulle erityisiä. Olen viime aikoina ollut erityisen innoittunut levyn nimikkokappaleellakin soittamastani kanteleesta, jonka kielet ovat hevosen jouhta. Eva Väljaotsille ovat monet taiteen alat olleet yhdenvertaisen tärkeitä lapsuudesta saakka; kirjallisuus, musiikki sekä kädentaidot ja niistä erityisesti piirtäminen. Myös kiintymys luontoon on ollut kaupungissa,Tallinnassa, syntyneelle ja kasvaneelle Evalle aina voimakas. Musiikin opinnot nousivat etusijalle lukion jälkeen kun Eva muutti Tartoon ja aloitti opinnot yliopistossa. – Rakensin ensimmäisen kanteleeni leirillä itse ja koska minulla ei tuossa vaiheessa ollut kanteleen soiton opettajaa, opettelin soittoa yksin. Heti alusta saakka tuntui siltä että kantele ja minä sovimme toisillemme hyvin. Soittelin paljon yksikseni myös kotona, yleensä improvisoiden. Muutama vuosi opintojen aloittamisen jälkeen Eva tapasi kanteleensoittaja Arja Kastisen eteläisessä Virossa järjestetyssä kanteletapahtumassa. – Häneltä opin, että tapani soittaa – yksin ja improvisoiden – on myös traditionaalista. Arja avasi minulle silloin aivan uuden maailman. Syksyllä 2016 Eva tuli opiskelijavaihtoon Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin koulutusohjelmaan. Ympärillä olevat ihmiset, oppilaitos sinänsä, pedagogia, nämä kaikki tekivät häneen suuren vaikutuksen. Erityisen innostunut ja iloinen Eva oli siitä että hänellä oli vihdoin pienkanteleiden soiton opettaja. – Olen itse introvertti ihminen, mutta päinvastoin kuin yleensä luonnehditaan, suomalaiset osoittautuivat erittäin ystävällisiksi ja vastaanottavaisiksi. Kaikkien näiden kokemusten saattelemana Eva aloitti maisteriopinnot SibeliusAkatemiassa 2018. Konsertin animaatiossa ja levynkansissa seikkaileva sympaattinen kukkahahmo samoin kuin muut piirrokset ovat Evan omasta kynästä – ja siksi niin luonteva osa kokonaisuutta. – En erottele taiteen eri muotoja. Ne kaikki ovat minua innoittavan ison elämän pieniä osia. En myöskään yleensä erottele musiikin eri tyylilajeja, vaikka ymmärränkin toki, että tietyissä yhteyksissä terminologialla on oma selventävä tarkoituksensa. Evalle on tärkeää ylipäätään nähdä yhä uudelleen, miten musiikin tekemisen prosessi maagisesti etenee – oli metodi sitten mikä tahansa. Hänen kohdallaan, kun asiaa muutaman kerran tunnustelee, voisi ehkä puhua kokeellisesta akustisesta perinteestä. Kun syyskuinen konsertti Musiikkitalossa oli päättynyt Eva oli itsekin hämmästynyt.– Tuntuu kuin olisin ollut lavalla vain viisi minuuttia, ja nytkö se on jo ohi? Lisää on kuitenkin onneksi tulossa. Lokakuussa hän astuu lavalle hantien ja mansien musiikkiin keskittyvässä konsertissa Jenni Venäläisen ja Timo Väänäsen , kahden muun kanneltajan kanssa. Seuraava levykin on jo tulossa. Kyseessä on ensi keväänä julkaistava Duo Eva Väljaots & Robbie Sherratt’n esikoislevy, jolle tulevaa materiaalia epäilemättä on kuultavissa parivaljakon lokakuisella Suomen-kiertueella. Palataksemme vielä osmankääminkukkaan, siihen sympaattiseen piirroshahmoon. Kuka se on? – Pieni, mutta rohkea hahmo joka matkaa ympäri maailman. Toisaalta se olen myös minä, ainakin toivoisin olevani, Eva kertoo. Mielestäni Evan kohdalla tästä ei ole epäilystäkään. Pitkä matka on todellakin vasta alkanut ja vie varmasti kauas. Pienen kukan matkassa Viisi kannelta odottaa lavalla soittajaansa intiimissä konserttisalissa. Alkusyksyn ilta on ulkona jo hämärtymässä, ja sisällä salissa laskeutuu pimeys. Soittaja kävelee lavalle ja valitsee ensimmäisen kanteleen. Hellien äänten alkaessa putoilla taustakankaalle ilmestyy hentoja häivähdyksiä, kuin pieniä kuiskauksia jostain kaukaisuudesta. Pian ne alkavat saada hahmonsa, ja matka osmankääminkukan ja Eva Väljaotsin kanteleiden mukana on alkanut.
20 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022 O ld time -musiikki on Bill Monroen jalostaman bluegrassin edeltäjä, jota toki soitetaan edelleen moneen suuntaan rönsyilleen bluegrassin rinnalla. Wasel on edennyt omalla muusikon urallaan modernista bluegrassista kohti vanhaa perinnettä. Miksi? – Old time musiikissa oli enemmän omituisia biisejä, yllättäviä sointukäänteitä ja sointuvalintoja… Toisin sanoen se oli kiinnostavaa. Pidän siitä, että musiikki yllättää. Yksi Waselin yhtyeistä oli Virtual Reality Boys, jonka laulaja ja banjisti old time -muusikko John Sheppard sai Waselin ja Eero Turkankin innostumaan. VRB:n toiminta kuitenkin loppui Sheppardin sairastumiseen. Kun Toimelan työpajailtojen jälkeen mentiin usein ravintola Ankkuriin jameihin, oli erään kerran jameissa vain Marja Zilcher , Klaus Hurskainen ja Juho Kyyhkynen . Oli niin hyvä meininki, että bändihän siitä tuli. Klaus Hurskaiseen Wasel oli tutustunut Haapaveden folk-kursseilla ja muut olivat Toimelan oppilaita. Old time oli tyylilaji ja laulukielenä englanti. Wasel oli miettinyt vuosia, miten bluegrassin saisi taipumaan suomeksi. Jotkut alan ystävät olivat sitä mieltä, ettei suomella ole mitään mahdollisuuksia vakavasti otettavaksi. Suomi on pitkää ja laveaa, englanti lyhyttä ja nasevaa, joka maistuu laulaessa suussa hyvältä. Ei suomen kieli siihen taivu. Wasel oli työnsä puolesta kyllä kirjoittanut paljonkin, mutta asiatekstejä. Sopimuksia ja käyttöohjeita, mutta ei juurikaan laululyriikkaa. Oli erikoinen yhteensattuma, että kun hänen kirjallisesti lahjakas kääntäjä-äitinsä kuoli, alkoi runosuoni sykkiä. Eräänä lauantaina vuonna 2013 Wasel teki hetken mielijohteesta tekstit kolmeen old time -kappaleeseen. Ne tuntuivat itsestäkin toimivilta. Kainostellen hän vei tekstit bändin harjoituksiin ja kaikki olivat heti innoissaan. Siltä soittamalta yhtyeen kieleksi vaihtui suomi. Kappaleita syntyi pikkuhiljaa lisää niin, että nykyään ohjelmistossa on noin 70 valmista suomenkielistä old time -kappaletta.Kun yhtye tapansa mukaan meni Kaustisen festivaalille samana vuonna uuden ohjelmiston kanssa, ensimmäisellä keikalla oli normaalisti ihan mukavasti porukkaa. Toisella oli enemmän ja kolmannella kaikki Wasel and the Weasels Old time -musiikki toimii myös suomeksi Wasel Arar on vetänyt jo parikymmentä vuotta bluegrass-työpajaa Etelä-Helsingin kansalaisopistossa (entinen Toimela) edesmenneen Tom Kuchkan seuraajana. Bluegrass-yhtyeitä on ollut useita ja musiikki kehuttua ja laadukasta. Mikään niistä ei ole kuitenkaan saavuttanut sellaista suosiota ja kehujen tulvaa kuin Wasel and the Weasels -yhtyeen suomenkielinen old time -musiikki. Tu nt em at to m ak si jä än yt oh ik ul ki ja Wasel and the Weasels soitti Kaustisella täysille saleille. Basisti Jani Snellman (vas.), viulisti Marja Zilcher, banjisti Klaus Hurskainen, kitaristi Juho Kyyhkynen ja sanoittaja sekä mandoliininsoittaja Wasel Arar.
21 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022 eivät mahtuneet sisään. Ei tarvinnut enää arvailla, onko tämä oikea suunta. – Minua oli pitkään vaivannut englanniksi laulaminen Suomessa. Minulla oli kova tarve saada suomalaisuutta mukaan. Lähtökohta kappaleiden suomennoksissa oli ja on edelleen, että kieli kuulostaa yhtä hyvältä suomeksi kuin englanniksi. Poljennon ja svengin pitää säilyä pakotta. Wasel ei ole kääntänyt kappaleita suoraan, vaan on soveltanut niitä suomalaiseen maisemaan ja kulttuuriin niin, että aiheet kuulostaisivat tutuilta. Siksi ensimmäisten joukossa ollut Wild Hog in The Woods, tarina mystisestä tappajavillisiasta, kääntyi tappajahaueksi, koska se sopi suomalaiseen mielentilaan paremmin. Jameissa Wasel voi laulaa edelleen englanniksi, mutta yllättäen nykyään näiden omien kappaleiden kohdalla se ei tunnukaan enää oikealta. Ollaan siis tiellä, jolta ei ole paluuta. Positiivista palautetta ei ole tullut pelkastään yleisöltä, vaan myös Waselin arvostamilta muusikoilta. Varsinkin Tommi Vikstenin toteamus:”kovin juttu mitä olen aikoihin kuullut” herätti yhtyeen tiedostamaan mitä oltiin tekemässä ja uskomaan levynteon vaivan arvoiseksi. Hidasteiden jälkeen luonteva valinta tuottajaksi oli Kimpi Huisman , joka oli raudanluja ammattilainen ja pitkäaikainen tuttu bluegrasspiireissä. Basisti Heikki Timonen tuoreena kaksosten isänä joutui vetäytymään levynteosta. Uudeksi basistiksi löytyi ammattimies Jani Snellman , ammattimuusikko ja tuottaja. Materiaalia olisi vaikka viidelle levylle, mutta toisen levyn tekeminen ei juuri nyt ole päällimmäisenä mielessä. Onhan bändi nivoutunut yhteen kymmenen vuoden aikana nimenomaan keikoilla, joten sinne tekee nyt mieli. Tämän vuoden Kaustisen festivaaleilla kaikki tuvat olivat täynnä ja osa porukasta jäi uloskin. Miksei olisi, old time on niin kansanmusiikkia kuin vain voi olla ja vielä suomeksi laulettuna ei menestykselle loppua näy. Myös radiosoittoa on tullut ja palaute on ollut edelleen suitsuttavaa. – Ei meillä ole mitään kiirettä. Ohjelmistoa on runsaasti ja uusia kappaleitakin syntyy pikkuhiljaa. Rauhassa edetään. Teen suomenkielisiä kappaleita niin kauan kuin se tuntuu hauskalta, Wasel toteaa myhäillen. weasels.fi Waselin mukaan suomenkieli istuu hyvin old time -musiikkiin. Sauli Heikkilä a Mukana suomalaisugrilaisessa yhteistyössä Tampere to 6.10. Telakka (Liput: 15/8 €) la 8.10. Kulttuuritalo Laikku Helsinki pe 7.10. ja la 15.10. Kulttuuritila Albatross Jyväskylä pe 7.10. Sohwi Lisää ohjelmaa: facebook.com/sugrifest suomivenajaseura.fi/sugrifest Suomi Venäjä seura Sugrifest Sukukansajuhlaa koko lokakuu Eva & Robbie ArGod Loimolan Voima SVS_ilmo_Kansanmusiikkilehti_182x130mm.indd 1 19.9.2022 12.22
22 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022 Hanna Poikela on työskennellyt monipuolisesti taiteilijana, pedagogina, tuottajana ja hallinnollisissa töissä, sekä harrastajien että tanssin ja musiikin ammattilaisten parissa. Vuonna 2012 tanssinopettajaksi Oulun ammattikorkeakoulusta valmistunut Poikela on lähtöisin Rovaniemeltä. Hän on asunut ja työskennellyt vuosia Oulussa ja vuodesta 2019 Hyvinkäällä. Hän toimii laajasti eri puolilla Suomea, luoden perinnetietoisella ja uudistavalla otteella kansantanssille ja kansanmusiikille pintoja kohdata yllättäviä ympäristöjä, uusia yleisöjä ja kokijoita. ”Olen ihan liekeissä tästä mahdollisuudesta aloittaa työni kansanmusiikin ja kansantanssin näköalapaikalla. Tässä työssä kiteytyy koko työhistoriani ja pääsen pistämään osaamiseni likoon tanssin, soiton ja laulun asialla. Sirpa ja Riitta ovat hoitaneet laajaa tonttia upeasti, tästä on hyvä aloittaa! Toivon hyvää yhteistyötä jäsenjärjestöjen kanssa ja kiitän KEKin hallitusta luottamuksesta.”, Hanna iloitsee. Toiminnanjohtajan työ on osa-aikainen. Hannan tavoittaa osoitteesta: toiminnanjohtaja@kansanmusiikkikansantanssi.fi Sirpa Lahti ja Riitta Huttunen jatkavat työtä kansanmusiikin ja kansantanssin edistämiseksi koulutuksen kehittämisen parissa Taideyliopistossa ja viestinnän ja eri projektien parissa oman yrityksensä Marjatta & Kaisa – Maetkan kautta. Sirpa toimii osa-aikaisesti Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmän johtajana ja Riitta Taideyliopiston Avoimen kampuksen työelämälehtorina. ”Haluamme kiittää kaikkia jäsenjärjestöjä ja yhteistyökumppaneita menneistä vuosista. On ollut ilo tehdä tätä työtä!”, Sirpa Lahti ja Riitta Huttunen summaavat. Folklandia hurmaa ja villitsee jälleen tammikuussa Kansantanssin ja kansanmusiikin talvifestivaali Folklandia järjestetään 13.–14.1.2023 Baltic Princessillä. Silja Europan siirryttyä pois Suomen ja Viron reitiltä Folklandia palaa lähes alkuperäiselle reitilleen Turun ja Kapellskärin välille. Laiva lähtee perjantaina Turusta klo 18.30 ja palaa takaisin lauantaina klo 16.30. Korona-pandemiasta johtuen Folklandiafestivaali on pitänyt kahden vuoden tauon. Tulevaa risteilyä selvästi odotetaan, ja liput liikkuvat Ikaalisten Matkatoimistosta vilkkaasti. Uusi laiva ja reitti on saanut myönteisen vastaanoton yleisöltä ja yhteistyökumppaneilta. Elokuun lopussa Folklandia julkisti ensimmäiset artistikiinnitykset. Etnopopartisti Vilma Jää yhdistää vuosisatoja vanhoja tarinoita elektroniseen musiikkiin. Kansanmusiikkia valtavirtaan vievän Vilma Jään?musiikissa akustiset perinnesoittimet kanteleesta kampiliiraan sulautuvat synteettisesti tuotettuihin biitteihin suomalais-ugrilaisen lauluperinteen flirttaillessa pop-estetiikan kanssa. Jään lisäksi risteilylle on kiinnitetty Timo Rautiainen & Ville Ojanen yhtyeineen. Modernin kansanmusiikin miehet Rautiainen ja Ojanen ovat tehneet pitkän uran kotimaisen musiikin parissa. Muusikoita yhdistää rakkaus perinteiseen kansanmusiikkiin. Duo julkaisee albumin tammikuussa juuri Folklandian 2023 aikoihin. Varmistuneita esiintyjäkokoonpanoja on jo lähes sata. Tulossa on mitä mielenkiintoisin kattaus kotimaista ja kansainvälistä folkkia, ja koko ohjelmisto julkaistaan marraskuussa. Jo ennen sitä yleisölle paljastetaan muutamia upeita artisteja, joten Folklandian sosiaalisen median kanavia kannattaa seurata. Festivaalin risteilypaketit ovat myynnissä Ikaalisten Matkatoimistossa: ikaalistenmatkatoimisto.fi/lomat/folklandia tai folklandia@ikaalistenmatkatoimisto.fi. Tapahtuman järjestää Suomen Nuorisoseurat yhteistyössä yli 40 keskeisen alan kotimaisen ja pohjoismaisen toimijan kanssa. www.folklandia.fi Folklandia-risteilyllä järjestettävässä Eläköön Folk! -gaalassa 13.1.2023 Baltic Princessillä palkitaan kansanmusiikin, kansantanssin sekä maailmanmusiikin kiinnostavia ja ansioituneita toimijoita. Lisäksi Risteys-palkinto jaetaan jo Etnosoi! -festivaalin yhteydessä syksyllä 2022. Eläköön Folk! -gaalaan liitettiin vuonna 2022 aiemmin itsenäisenä tilaisuutena järjestetyn Etnogaalan tunnustuksia, eikä erillistä Etnogaalaa enää järjestetä. Kaikki Etnogaalan tunnustukset eivät mahtuneet kerralla mukaan ja niitä vuorotellaan vuosien välillä. Eläköön Folk! -gaala kuuluu ”Yhdessä Folkin Aallonharjalla” -kokonaisuuteen, jonka muodostavat FolkForum-seminaari 13.1., Folklandia 13.-14.1. sekä mahdolliset muut tilaisuudet tuona viikonloppuna. Jaettavat tunnustukset: Kanteletunnustus, Kaustisen vuoden yhtye, Nuorisoseurojen vuoden ohjaajat, Risteys-palkinto (jaetaan jo Etnosoi!:n yhteydessä), Vuoden nuori pelimanni, Vuoden kansanmusiikkilevy, Vuoden kansanmusiikkitekijä, Vuoden tanssintekijä, Vuoden tanssiteko, Vuoden tulokas, Vuoden Wäinö. Eläköön Folk! -gaala Hanna Poikela aloitti Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämi skeskuksen (KEK) toiminnanjohtajana Hanna Poikela KamuKanta-kaffit jatkuvat! KamuKanta-kaffit on kansanmusiikin ja kansantanssin alan yhteinen kuukausittainen keskustelufoorumi, jossa keskustellaan ajankohtaisista aiheista. Aiheita voi ehdottaa keskustelun lomassa tai lähettää sähköpostia osoitteeseen: toiminnanjohtaja@kansanmusiikkikansantanssi.fi. KamuKanta-kaffit järjestää Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus (KEK). Kaffit ovat koko kentälle avoimet ja KEK:n jäsenjärjestöt voivat varata aamukaffien vetovastuuvuoroja. Loppuvuoden kaffit järjestetään Google Meet -palvelussa 28.10. ja 25.11. klo 9-10. Linkki löytyy kamukanta.fi -sivuston tapahtumakalenterista. Kaffien tavoitteena on lisätä alan sisäistä keskustelua ja tarjota epävirallista ja matalankynnyksen foorumia yhteisten asioiden pohdiskeluun. Tervetuloa mukaan keskustelemaan! Erillistä ilmoittautumista ei tarvita. M ik ko M al m iv aa ra
23 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022 • PELIMANNI-LIITE 23 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022 • PELIMANNI-LIITE Kansanmusiikki-lehden liite 3 • 2022 Kolmenkymmenen asteen lämpö helli ja hikoilutti sekä yleisöä että esiintyjiä Kiikoisten 51. Purpureilla heinäkuussa. Vuoden purpurijuhlia olikin odotettu kaksi vuotta. Onnekkaasti Kiikoisten 50. Purpurit ehdittiin juhlia ennen koronapandemiaa. P urpureiden järjestävän tahon Kiikoisten Nuorisoseura ry:n puheenjohtajan Taina Niemen mukaan koronan jälkeen työtä tapahtuman järjestämisessä olikin enemmän kuin aiemmin. Osa vapaaehtoisista talkoolaisista on parin vuoden aikana vaihtunut ja uusien talkoolaisten saamiseen on täytynyt panostaa. Tapahtuman järjestäjäkoneiston käynnistämisessä on ollut tiettyä kankeutta ja järjestäminen jotenkin erilaista kuin ennen. Onneksi vapaaehtoisia saatiin kuitenkin riittävästi mukaan tämän vuoden juhlaan. Kävijöitä purpurit keräsivät vähän toista tuhatta eli suunnilleen saman verran kuin tavallisesti, pois lukien runsaasti yleisöä kerännyt juhlavuosi 2019. Soittajia sen sijaan oli huomattavasti tavanomaista vähemmän. Kuuma helle ehkä karkotti iäkkäämpiä soittajia, toisaalta koronallakin saattoi vielä olla vaikutusta. Samana viikonloppuna oli myös monia muita musiikkitapahtumia, esimerkiksi Sata-Häme Soi Ikaalisissa. Ilahduttavaa oli kuitenkin nähdä uusia esiintyjäryhmiä, kuten Mottine, Soran Zaki ja Poskelin musiikkiryhmä. Kultaisen harmonikan tuore voittaja, lavialainen Ville Vehkalahtikin saatiin yllätysesiintyjäksi pääjuhlaan. Hänen esityksensä nostattikin tunnelman kattoon. Purpurina oli tällä kertaa Kaija Kiviojan ohjaama Pohjois-Satakunnan purpuri Pohjankankaan pelimannien taitavalla säestyksellä. Lapsille musiikkia esittivät iki-ihanat Orffit ilmaisessa lastenkonsertissa, joka järjestettiin yhteistyössä Mannerheimin Lastensuojeluliiton Kiikoisten yhdistyksen kanssa. Rokin ystäville esiintyi sastamalalainen rokkibändi Häiriö ja kesälavan tanssit tahdittivat Susanna Heikki ja Voimaorkesteri sekä toisena tanssiorkesterina Kaiho. Perinteisen purpuritunnelman loivat illan aikana monet yleisölle jo tutut kokoonpanot pääasiassa Satakunnasta ja Pirkanmaalta. Kokonaisuudessaan purpurijuhlat tarjosivat yleisölle koko iltapäivän ja illan aikana monipuolisia musiikkielämyksiä suoraan sydämestä sydämeen. Kiikoisten Purpureiden pääjuhlassa koitti odotettu hetki, kun Satakunnan kansanmusiikkiyhdistyksen puheenjohtaja Kirsi Viitala ja Suomen Kansanmusiikkiliiton puheenjohtaja Risto Kupari julkistivat Satakunnan uuden oltermannin. Hän on porilainen viulupelimanni, musiikin ammattilainen ja satakuntalaisen kansanmusiikkielämän pitkäaikainen rikastuttaja Anita Salmi . Anita on tehnyt elämäntyönsä viulunsoiton opettajana ja muusikkona ja hän opettaa edelleen uusia soittajasukupolvia. Oltermannius on Anitan mielestä arvokas nimitys, mutta se tuo mukanaan myös vastuuta. Anita Salmi syntyi Petroskoissa muusikkoperheeseen. Kaikki perheessä osasivat soittaa viulua. Anitan äidin isä oli saanut oppinsa Ateneumissa 1900?luvun alussa, ja hän rakensi sekä viuluja että kanteleita. Isoisänsä rakentamalla viululla Anita soittaa tänäkin päivänä. Anitan isä Olavi oli syntynyt Amerikassa ja opiskellut klarinetin soittajaksi. Äiti soitti kanteletta ja viulua. Musisointi kuului perheen päivittäiseen elämään laajasti. Anitan lapsuusmuistoihin kuuluvat isän sinfoniaorkesteriharjoitusten seuraaminen ja kulkeminen äidin kanteleorkesterin mukana. Olavi-isä harrasti ja soitti taitavasti myös jazzia. Anita aloitti viulun soittamisen 6-vuotiaana. Hän opiskeli klassista musiikkia ja valmistui musiikin maisteriksi 1970?luvulla. Loppuvuodesta 1995 Anita tuli Suomeen ja hänen diplominsa vahvistettiin, mikä mahdollisti soitonopettajan työn Suomessa. Suomalaisessa soitonopetuksessa Anitaa ihmetytti se, että oppilaille opetettiin paljon muiden maiden kansanmusiikkia, ei suomalaista kansanmusiikkiperinnettä. Oman kansanmusiikin hyväksyminen ja tuntemus tulisi Anitan mielestä olla keskeinen lähtökohta soitonopiskelussa. ESTA:n (European String Teachers Association) Satakunnan uusi oltermanni julkistettiin Kiikoisten Purpureilla Tuoreen oltermannin yhtye Anitan Viulut esiintyivät Kiikoisten 51. Purpureissa. Satakunnan kansanmusiikkiyhdistyksen puheenjohtaja Kirsi Viitala kukittaa Kansanmusiikkiliiton puheenjohtaja Risto Kuparin kanssa uuden oltermanni Anita Salmen Kiikoisten Purpureiden pääjuhlassa 2.7.2022. Heidi Huovinen
24 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022 Uudenmaan nurkka K esän tunnelmat ovat olleet samanlaisia kuin lapsena koulun kevätjuhlan jälkeen: riemukas vapaus ja monenmoiset suunnitelmat rajoitusten jälkeen. Kesään on mahtunut pihasoittoja, kylätapahtumia, juhannusvalvojaisia, kirkkosoittoja ja monenmoisia pienempiä ja suurempia juhlia, joissa on kuultu kansanmusiikkia. Timo Alakotilan Kaukas EloFolk 11.-13.8. Hyvinkäällä on jo elokuinen, hieno perinnetapahtuma, samoin kuin Seurasaari Soi sekä Kansanmusiikkimessumme 21.8. Vuosaaressa. Espoolaiset ovat konsertoineet laitureilla ja kylillä isolla joukolla ahkerasti Espoon kaupungin 50-vuotisjuhlan merkeissä. Kansallispukujen runsaista tuuletuskuvista on iloittu somessa. Uusimaa oli mainiosti esillä Kaustisen festivaaliviikolla. Pohjola Project (Antti Pohjola, Pauliina Pajala ja Timo Alakotila) julkaisi toisen levynsä. Shaika Balalaika, Helsingin Pelimannit ja Spelarit keräsivät samoin runsaasti innostuneita kuulijoita. OAS soitti päätöstanssit peräti sadan pelimannin kokoonpanolla. Soittosalin ja pelimannitalon juontajana huomasin ryhmien esitysten jäntevöityneen. Monella oli huolella tehty käsikirjoitus ja jopa käsiohjelma ohjelmatuokiossaan. Etäopetukset ja striimaukset lienevät olleet hyödyksi. Nyt elävä yleisö oli kaikille varmasti toiveiden täyttymys. Vaikka viheliäinen kesäkorona rajoitti monen pelimanninkin elämää, päällimmäisenä kuitenkin oli pitkään odotettu yhteisöllinen soittokokemus. Kaustisella julkaistiin myös Instituutin julkaisemana Riitta Korhosen ja Esa Vilhusen toimittama Tanssikavalkadi – Näkemyksiä kansantanssikulttuurista -teos. Lähes neljänkymmenen artikkelin kirjoittajan joukossa on tutkijoita,kansantanssin ammattilaisia, ohjaajia ja koreografeja sekä harrastajia. Kirja on hyväksytty alan ammattikorkeakouluihin oppikirjaksi. Timo Hukkanen , Jari Komulainen ja Anders Backman kertovat artikkeleissaan miten pelimannista tulee tärkeä osa kansantanssiesitystä. Kirjoittamani osio ”40 vuotta musiikin ja tanssin yhteistyötä pääkaupunkiseudulla”on lyhyt kooste monista yhteisistä produktioistamme ja näytelmällisistä yhteisesityksistä, joissa tanssi ja pelimannimusiikki, käsi kädessä luovat kiinnostavan kokonaisuuden. Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistyksellä on ilo saada perinteiseen Aleksin Syyssoitto-konserttiin 9.10.klo 17 esiintymään upeat yhtyeet, Pohjola Project ja Spelarit. Luvassa on ”pikkukaustinen” Vuosaaren hienossa kirkkosalissa. Konserttiin on vapaa pääsy, ohjelma 10 € Lionsjärjestön kautta hyväntekeväisyyteen. Sunnuntaina 16.10 klo 15 on Vuosaaren Merimieskirkolla Runoa ja musiikkia syystunnelmin -kahvimatinea, liput 5 €, sisältäen tarjoilun. Mukana mm. Sakarat musiikkiryhmä, Vuosaaren kirjoittajia ja sooloesityksiä. Kaamospelien ohjelmassa Vantaalla on jälleen kansanmusiikkikurssit yhteistyössä Kansalaisfoorumin kanssa lauantaina 19.11. klo 11-16 Tikkurilan Viertolan koulussa. Opettajina ovat JPP muusikot. Ilmoittautuminen 12.11. mennessä allekirjoittaneelle sähköpostilla. Kaamospelien ohjelmassa on lauantaisen kauppakeskus Dixin pelimannitapahtuman ja sunnuntaisen Kansanlaulukirkon lisäksi Nordic Night -konsertti, jossa esiintyvät Sarah Jane Summers & Juhani Silvola (NO) ja Celenka sekä Vantaan sottiisi perjantaiiltana, jossa muun muassa JPP. Kurssimaksu on 20 €. Koko ohjelma osoitteessa www.kaamospelit.fi. Yhdistyksemme syyskokous on sunnuntaina 9.10. klo 16 ennen konserttia Vuosaaren kirkolla, Satamasaarentie 7, Tarkemmin Uudenmaan kansanmusiikkiyhdistys facebook ja uudenmaankamu.net. Hyvää syyskautta kaikille Anja Hinkkanen anja.hinkkanen@gmail.com kokoontumisissa 1990?luvun puolivälissä Anita tutustui näppäripedagogiikan kehittäjään Mauno Järvelään ja sai häneltä nuotteja. Niistä ja isoäitinsä lauluista Anita otti oppimateriaalia omille oppilailleen. Vuonna 1996 syntyi suomalaista kansanmusiikkia soittava ryhmä Anitan Viulut porilaisessa Osasävelessä. Mukaan tuli heti 20 Anitan oppilasta, kaikki aloittelijoita. Taitavaa ryhmää kutsuttiin esiintymään moniin paikkoihin. Anita on kiitollinen Huittisten musiikkiopiston silloiselle rehtorille Riitta Riikkilälle , joka antoi Anitalle vapaat kädet ja paljon mahdollisuuksia kehittää soitonopetusta haluamallaan tavalla. Anitan Viulut on ollut koossa jo 26 vuotta ja ryhmä innostaa yhä nuoria soittajia kansanmusiikin pariin. Soittajasukupolvet ovat vain vaihtuneet. Monet Anitan oppilaat ovat opiskelleet musiikista ammatin itselleen tai viettävät muuten vapaaaikaansa aktiivisesti musiikin parissa. Anita on vuosikymmenten aikana soittanut useissa kokoonpanoissa ja tehnyt yhteistyötä monien kansanmusiikin taitajien kanssa. Heiltä Anita on myös ammentanut lisää oppia. Tärkeitä yhteistyökumppaneita ja pelimanniystäviä ovat olleet Wilssonin pelimannit ja heistä erityisesti viulupelimanni Arvo Viitaniemi, oltermanni Aimo Koskimäki ja harmonikansoittaja Pertti Ratsula . Anita on soittanut paljon myös mestaripelimanni Pentti Mattssonin ja Jari Paavolan kanssa sekä tutustunut paremmin satakuntalaisen mestaripelimanni Kustaa Järvisen soitteisiin ja tyyliin. Arvo Viitaniemen perintö sai jatkoa Kiikoisten purpurijuhlilla, kun Anita esiintyi yhdessä Arvon pojanpojan Lauri Viitaniemen kanssa Arvon muistoksi. Huolellinen paneutuminen kansanmusiikkiin on vaikuttanut myös Anitan klassisen musiikin soittamiseen. Suomalaista kansanmusiikkia tutkimalla Anita on löytänyt avaimet barokkimusiikin tulkintaan. Nuotit eivät meille nykyihmisille kerro, miten barokkimusiikin aikalaiset musiikkia tulkitsivat satoja vuosia sitten, mutta kansanmusiikin ja pelimannien avulla Anita onnistui löytämään oikeat jousitukset. Ovet barokkimusiikin tulkintaan aukesivat kansanmusiikin perinteiden kautta. Kansanmusiikki ja musiikki yleensä antaa Anitalle paljon. Elämä on helpompaa, kun soittaa, sillä musiikki on terapeuttista ja muuttaa elämää. Kaustisen kansanmusiikkifestivaali on Anitan mielestä musiikin paratiisi. Siellä vallitsee vahva yhteishenki ja musiikki kokoaa yhteen taustoiltaan erilaiset ja eri-ikäiset ihmiset soittamaan ja laulamaan yhdessä. Musiikki yhdistää ja sen äärellä ihmiset ovat hyviä ja rakastavia toisilleen, viha häipyy. Se, jos mikä, on tärkeää tämän päivän maailmassa. Menuettia kesäillassa tarjosivat Bragen pelimannit ja tanssijat Vuotalon torilla A nj a H in kk an en
29 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022 • PELIMANNI-LIITE Finland Harmonica Festival ja SM-kilpailut 2022 Orivedellä Suomen Huuliharpistien 19. festivaali soitettiin heinäkuun viimeisenä viikonvaihteena. Oriveden Kampus, entinen Opisto, tarjosi hyvät puitteet, ja festivaali siirtyy nyt pysyvämmin Orivedelle. Perjantai-illan ohjelmassa oli Juhani Niskasen esitelmä perinteisestä suomalaisesta huuliharpun soittotyylistä, kielibassosta, ja sen useista soittovariaatioista. Mäntyharjun Huuliharpistit ovat käynnistäneet soittotyylin AIKU-hankkeen. Illan päätti lämminhenkinen soiva karonkka, jossa soittajat kertoivat vuorollaan oman soittamisensa alkamisesta. Ensi vuonna karonkassa kerrotaan merkittävimmistä tai hauskimmista soittokokemuksista ja otetaan huuliharpistien historiaa talteen. Lauantai alkoi tulokahveilla ja festivaalien suojelijan, Pertti Salolaisen , avaussanoilla. Salolainen, itsekin huuliharpisti, painotti soittimen arvostuksen parantamisen ja esilletuomisen tärkeyttä. Ennen iltapäivän SM-kilpailuja soittajat jalkautuivat keskustan kauppaliikkeisiin ja ravintoloihin soitolle. Yleisö nautti ja kiitteli soittotuokioista. Suomenmestaruuksista kilpailtiin neljässä sarjassa: diatoninen, kromaattinen, bluesja yhtyesarja. Diatoninen on se perushuuliharppu ja joka sävellajille on oma harppunsa. Charpussa äänet vastaavat pianon valkoisia koskettimia. Jokainen sävellaji tarvitsee periaatteessa oman harppunsa ja siksi diatonisen soittajilla on yleensä pieni laukullinen niitä mukanaan. Kromaattisella pystyy vipua käyttäen saamaan myös ylennykset ja alennukset. Blues-harppuna käytetään 10-reikäistä diatonista harppua, mutta soitetaan bluesille ominaisella tyylillä ja ääniä venyttämällä. Lämmin ja läheinen yhteistyö virolaisten huuliharpistien kanssa jatkuu. Pärnusta oli mukana Piccolo-yhtye, joka on niittänyt maailmanmainetta. Piccolo-klubi järjestää vuosittain Pärnussa Euroopan suurimmat huuliharppufestivaalit. Klubilla on viisi esiintyvää ryhmää ja nuorten koulutusta. Pärnussa on vuosittain ollut paljon suomalaisia soittajia mukana. Veli-Jussi Lietsala www.suomenhuuliharpistit.fi/ Tulokset Diatoninen huuliharppu: 1. Veli-Jussi Lietsala, Orivesi 2. Mauno Hongisto, Lappeenranta 3. Martti Saarelma, Helsinki Kromaattinen huuliharppu: 1. Mauno Hongisto, Lappeenranta 2. Heino Väisänen, Mikkeli 3. Juhani Niskanen, Mäntyharju Blues-huuliharppu: 1. Martti Saarelma, Helsinki 2. Veli-Jussi Lietsala, Orivesi 3. Kyösti Kuusela, Tampere Yhtye-sarja: 1. Mäntyharjun Huuliharpistit Tuomaristo myönsi Maestro-palkinnon ja Soitin Laineen lahjakortin Mäntyharjun Huuliharpisteille. Mäntyharjun Huuliharpistit saivat EteläSavon Leader-ryhmän Veej´jakaja ry:ltä 4000 euroa rahoitusta hankkeelle, jossa kootaan aineistoa ja dokumentoidaan perinteisen pelimannityylisen huuliharpun soiton syntymistä ja sen merkitystä suomalaisen kansanmusiikin esittämisessä. AIKU-hankkeella, aineettoman kulttuuriperinnön teemahankkeella tehdään näkyväksi alueen elävää kulttuuriperintöä ja edistetään maakunnan kulttuuritoimintaa ja toimijoiden yhteistyötä. Mukana hankkeessa ovat Etelä-Savon maakuntaliitto ja Saimaa-ilmiö. Myös Mäntyharjun kulttuuritoimi on aktiivisesti antanut apua. Tukea hankkeelle on tullut valtakunnallisestikin. Kansanmusiikki-instituutti pitää hanketta tärkeänä ja merkittävänä ja on tukemassa ja auttamassa hankkeen toteuttamista. Samoin Kansanmusiikkiliitto ja Suomen Huuliharpistit ovat päättäneet tukea hanketta. Hanke tekee pelimannisoittoa tunnetuksi Etelä-Savossa pidettävillä konserteilla. Myös valtakunnallista näkyvyyttä tulee aktivointitilaisuuksissa, joissa mäntyharjulaiset huuliharpisit esiintyvät. Pelimannisoittoa kuullaan Eteläpohjalaisissa Speleissä Kauhajoella, Kaustisen Kansanmusiikkifestivaaleilla ja Finland Harmonica Festivaaleilla Orivedellä. Pelimannityyli on soittoa, jossa melodian lisäksi samanaikaisesti tuotetaan kielikompilla säestävä rytmi. Pienellä instrumentilla saadaan musiikkia, joka jäljittelee ja muistuttaa haitarimusiikkia. Sota-aikana kerrotaan tanssikieltoa kierretyn nurkkatansseissa soitetulla huuliharppumusiikilla. Instrumentti oli helppo kuljettaa ja sen hillitty ääni soi kuitenkin riittävän lujaa pienemmissä kotikammareissa. Ulkomaalaisten korvaan suomalainen huuliharpulla soitettu kansanmusiikki ja iskelmä on eksoottisen omaperäistä ja viihdyttävää tyyliltään. Perinteiden ylläpitäminen ja aineettoman kulttuurin edistäminen ovat näinä aikoina nostaneet päätään Suomessa. Opetusja kulttuuriministeriökin on käynnistänyt oman hankkeensa asian edistämiseksi. Aika näyttää, yltääkö pelimannityyli aina Aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon saakka kaustislaisen viulupelimanni-perinteen tapaan. Ja olisiko tulevaisuudessa pelimanneista vetovoimatekijäksi edistämään kasvavaa kulttuurimatkailua. Juhani Niskanen puh. joht. Mäntyharjun Huuliharpistit ry Pelimannityylinen huuliharpun soitto Aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon? Piccolo-yhtye Viron Pärnusta. Ve liJu ss i Li et sa la
30 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022 Savolainen messu elvytetään Antti Janka-Murroksen kokoama ja osin säveltämäkin Savolainen sai valmistuessaan kolme vuotta sitten suuren suosion, ja sitä kysyttiin esitettäväksi lukuisiin pohjoissavolaisiin kirkkoihin. Kansainvälinen koronaepidemia pysäytti kuitenkin myös nuo aikomukset, mutta nyt taudin hellitettyä on päätetty elvyttää messu esityskuntoon. Ensimmäiset harjoitukset pidettiin elokuun viimeisenä sunnuntaina Varpaisjärvellä yläsavolaisten pelimannien ja kansanlaulajien perinteisten Eloveisuitten yhteydessä. Muutamia esityspaikkojakin on jo tiedossa. Hengellisen kansanmusiikin asema on ollut erityisesti Ylä-Savossa vahva jo vuosikymmenien ajan, ja ennen omaa Savolaista messua valmistettiin esityskuntoon kaksi muuta messua ensiksi eteläpohjalainen Friikoolin messu ja sen jälkeen Lasse Heikkilän Suomalainen messu.Kahden hiljaisemman kesän jälkeen päästiin Savossakin taas pelaamaan ja laulamaan liki entiseen malliin tosin samaiset pari vuotta vanhemmalla kalustolla. Siilifolk vietiin läpi kuusipäiväisenä 4.-9.7. omassa tutussa teltassaan. Ensimmäinen päivä oli rakennettu perinteiseen tapaan maakunnan omien voimien varaan. Savolaisittain yksi herkkä hetki oli, kun Kaskikuusen pelimannit esittelivät uuden levynsä, jonka he talven aikana olivat valmistaneet mestaripelimanni Kalevi Kainulaisen kappaleista. Perjantai-illan huipentumassa tanssitti väkeä Tallari solistinaan Anne Mattila , joka karvialaisena on lähituntuma myös Riskujen kuuluun pelimannisukuun. Hengellisen musiikin vahva merkitys tuli esiin Siilifolkissakin. Kansanlaulukirkossa teltta oli täynnä kuten itse kirkkokin Hillel Tokazierin juutalaisen musiikin konsertissa. Päätöspäivänä lauantaina Siilifolkissa myös rokattiin, tarkoituksena kerätä pesämunaa Siilinjärven kaipaamalle kulttuurikeskukselle. Tarkkoja lukuja festivaalin taloudellisesta tuloksesta ei vielä ole, mutta plussalle ilmeisesti päästiin. Ensi vuotta helpottaa, kun iso teltta saatiin maksetuksi. Heinäkuun lopun Tuuren sottiisi vietiin onnistuneesti läpi Pielaveden Laukkalassa. Nilsiän pussihousukerho kävi viihdyttämässä väkeä Telkkämäen puskasoitossa, kun pelimannit olivat samaan aikaan kiinni omissa henkilökohtaisissa juhlissaan: peräti neljä soittajaa tai laulajaa päätti pitää yhteiset 70-vuotispäivät. Riuttalan uljaalla talonpoikaismuseolla käytiin laulattamassa ihmisiä kesäkuussa, ja sinne palattiin vielä elokuun 20. päivänä yhteisesiintymiseen, jossa pelimannien lisäksi olivat mukana Nilsiän pussihousut sekä trubaduuri-näyttelijä-kirjailija Antti Heikkinen Nyhtöpelimanni-yhtyeensä kanssa. Isolla joukolla ohjelmaa kertyi sen verran, että tilaisuutta järjestellyt Ulla-Maija Ritanen kiitteli: ”Konserttia ajateltiin, mutta tästähän tuli festivaali”. Se oli ihan mukava kuulla. Seppo Kononen Pohjois-Savon kuulumisia Nuorena on viulu väännettävä... Otso JankaMurroksen myötä pohjoissavolaisten pelimannien keski-ikä putosi tuntuvasti Siilifolkissa. M ai ja Vä än än en Juokin Maljaa ovat Pohjois-Savon kansanmusiikkiyhdistys ja Ylä-Savon pelimannit kierrättäneet koko Siilifolkin ja sitä edeltäneen Ysti-festivaalin ajan. Tänä vuonna tuo puinen haarikka ojennettiin siilinjärveläiselle Maija Väänäselle . Ilmajoella syntynyt, mutta sittemmin Savoon juurtunut Väänänen on tämmännyt harmonillaan vuosien saatossa niin lukuisissa yhtyeissä kuin pelimannien yhteissoitoissakin. Tuulesta viis, Menevät mimmit, Kuopion pelimannit, Soitinyhtye Savonia siinä joukko hänen yhtyeitään viime vuosilta. Synnyinseudullaan ja valtakunnan kansanmusiikkifoorumeilla hän on esiintynyt myös oman musikaalisen sukunsa yhtyeitten kanssa. Harmonin puuttuessa hän on tämmännyt milloin kitaralla, milloin ukulelellä. Väänänen on ollut aktiivisesti mukana myös Pohjois-Savon kansanmusiikkiyhdistyksen toiminnassa sekä tallentanut ahkerasti kamerallaan eri soittotapahtumia. Lasten päivähoidon ammattilaisena hän on luontevasti ottanut paikkansa myös huolehtivana äitihahmona pelimannien iloissa jos murheissakin. Juokin Malja on saanut nimensä eri puolilla Sisä-Savoa asuneelta viulupelimannilta Juokki Nousiaiselta, joka 1800ja 1900-lukujen taitteessa lukeutui maan parhaisiin soittajiin ja jonka soitteet ovat elävää perinnettä edelleen. Maija Väänänen Juokin Malja Maija Väänäselle R iit tt a H äm ee nA nt ti la Vuositeema 2023: Arkistojen äärellä Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus asettaa alalle vuositeeman, jolla nostetaan esiin ajankohtaisia ja tärkeitä asioita tai näkökulmia. Kansanmusiikin ja kansantanssin vuositeema 2023 on Arkistojen äärellä. Teeman myötä halutaan haastaa niin alan toimijat kuin uudet tulokkaatkin löytämään arkistot omalla, itselleen sopivalla tavallaan. Vuoden 2023 teema esitellään FolkForumissa. Vuositeeman voi jo ottaa huomioon ensi vuoden toimintasuunnitelmissa. Seuraa KEKin tiedotteita ja www.kansanmusiikkikansantanssi.fi. -sivua.
Varsinaissuomalaisten laulu Maakuntalaulujen taustoja penkoessa löytyy kiinnostavia kulttuuripersoonallisuuksia. ”Helky laulu Auran rantain silmä kirkas salamoi, kaiu maine kauas kantain minkä kunto kansan voi!” näin aatteelisesti alkaa Varsinais-Suomen maakuntalaulu. Sanat kirjoitti Väinö Kalle Koikkala (1883 -1952), loimaalaissyntyinen kirjailija ja toimittaja, nimimerkillä Väinö Kulo . Laulu syntyi, kuten monet muutkin maakuntalaulut, isänmaallisen innostuksen aikaan, Helsingin yliopiston Varsinaissuomalaisen osakunnan 1909 toimeenpaneman runokilpailun tuloksena. Kilpailuun saapui 24 ehdotusta. Voittoisa runo kuultiin ensi kerran kesällä 1915 Varsinais-Suomen nuorisoseurainliiton kesäjuhlilla. Laulun säveltäjä Toivo Louko (18841944) syntyi Jalasjärvellä. Musikaallinen poika liittyi soittokuntaan B-kornetistiksi perheen muuttaessa Alavudelle. Tie vei Helsingin lukkari-urkurikouluun. Ensimmäinen työpaikka oli Halikon seurakunnassa 1911-1921 .Siellä hän tutustui varsinaissuomalaiseen elämään. Vuodesta 1921 alkaen Louko oli kiinnitettynä Suomalaiseen oopperaan. Kun Yleisradio vuonna 1932 lähetti suorana studiosta ensimmäisen oopperalähetyksen, Louko esiintyi yhdessä Wäinö Solan ja Lahja Lingon kanssa Wilhelm Kienzlin oopperassa Evankelimies. Toivo Louko levytti ahkeraan varsinkin kansanlauluja ja pari duettoa Leevi Madetojan Pohjalaisia-oopperasta yhdessä Lahja Lingon kanssa. Loukon viimeinen oopperarooli oli vuonna1941 Puccinin La Boheme oopperassa. Väinö Kulon sanoittamaan VarsinaisSuomen maakuntalauluun on olemassa myös Viljo Mikkolan aikoinaan säveltämä kilpaileva melodia, mutta sitä ei kuitenkaan kuule missään esitettävän. Satakunnan laulu Ainoa nainen maakuntalaulujen sanoittajana on Aino Voipio (1883-1975). Voipion mittava elämäntyö alkoi LänsiSuomen kansanopiston, maamme vanhimman kansanopiston johtajana Huittisissa 1907-1915. Tarina kertoo,että hänet suljettiin opiston vinttikamariin lukkojen taakse runoilemaan Satakunnan laulua . Juhannuksena 1912 oli nimittäin tulossa Länsi-Suomen kansanopiston 20-vuotisjuhlat. ”Kauas missä katse kantaa yli peltojen”runon maalauksellinen näkymä oli kuin Huittisten Ripovuorelta. Aino Voipio kirjoitti sanat niin ikään Itä-Hämeen lauluun toimiessaan Hartolassa kansanopiston johtajana. Hän oli myös Järvenpään kotitalouskoulun ensimmäinen rehtori vuosina 1929-1950. Kouluneuvoksen arvo oli ansaittu. Aino Voipion muistomerkki on Huittisissa edelleen toimivan opiston pihassa. Satakunnan maakuntalaulun sävelsi Rauman seminaarin musiikin lehtori Aksel Törnrudd (1874-1923). Hän oli valmistunut Helsingin orkesterikoulusta, jonka Robert Kajanus oli perustanut vuonna 1885. Kajanuksen koulu kilpaili oppilaista Martin Wegeliuksen johtaman Helsingin musiikkiopiston kanssa. Törnudd opiskeli sellonsoittoa ja musiikin teoriaa, ja siirtyi Raumalle vuosiksi 1899-1919. Tuolta ajalta on perua H.J. Nortamon sanoittama Meripoikatte veis -murrelaulu. Törnudd oli Kouluhallituksen ensimmäinen lauluopetuksen tarkastaja. Useat mieskuorot saivat ohjelmistoonsa monia Törnuddin säveltämiä lauluja Kantelettaren runoista. Kurkistuksia maakuntalaulujen taustoihin osa 3 Anja Hinkkanen H ui tt is te n m us eo Aino Voipio E nsimmäinen koronarajoitukseton kesä aukeni toivoa ja tapahtumia täynnä. Huipentumana oli Suomessa tietysti Kaustisen kansanmusiikkifestivaali. Tunnelma siellä oli riemukas kolmen vuoden odotuksen jälkeen. Varsinaissuomalaisista kokoopanoista mainittakoon Turku Folks!, jossa soitti lähes 40 pelimannia. Vanhoista tutuista Kaustisen kävijöistä mainittakoon vielä osittain varsinaissuomalaiset Rykäys ja Nytky sekä Turun kaksiriviset, uudemmista Kootut teokset. Seuraavassa tärkeimpiä kansanmusiikkitilaisuuksia: Heinäkuun lopussa jännitettiin Yläneen kauniin kotiseutumuseon pihalla, kasteleeko sadekuuro Reissu-Veikon 10-vuotiskonsertin runsaan yleisön. Ei kastellut. Paraisten 19. Wiinit pelimannit -tapahtuma järjestettiin 5.-6. elokuuta. Se sai vieraakseen esiintyjiä Keski-Suomea myöten. Myös pääkaupunkiseutu oli hyvin edustettuna. Turun taiteiden yössä Ånsemble musisoi kolmen vartin rupeaman Forumkorttelissa paikalle kerääntyneiden ja ohikulkevien iloksi. Varsinais-Suomen Kansanmusiikkiyhdistys piti Somerolla 11.9. syyskonsertin ja Yläneen Pelimannit puuhaa syksyksi omaa 50-vuotiskonserttiaan. Lukuisissa pienemmissä tilaisuuksissa yksittäiset pelimannit ja ryhmät ovat päässeet soittamaan ja laulamaan pitkän tauon jälkeen. Laitilan pelimannit on pitänyt musiikkileirin ja Siltasoiton Vehmaalla. Myös iltatorilla on esiinnytty ja tanssisoittokeikkakin soitettu. Ämpärporin pelimannit Uudestakaupungista on esiintynyt niin leirintäalueella, taidetalo Pilvilinnassa kuin Pyhärannan kylätalossa. Veikko Lahtinen Varsinais-Suomen kuulumisia Tu om as Jä rv in en Ilmari Hunsa esiintyi Wiinit Pelimannit -tapahtumassa Paraisilla elokuussa. 31 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022 • PELIMANNI-LIITE
32 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022 MUISTOISSAMME Kesä toi yllättävän suru-uutisen VarsinaisSuomesta. Kuulimme, että Jukka Nuoranne on kuollut. Jukka toimi Suomen Kansanmusiikkiliiton puheenjohtajana vuosina 1998-2007. Hän oli erittäin arvostettu puheenjohtaja ja kannustava esimies, joka sai asiat hoitumaan. Hänen kautenaan juhlittiin Kansanmusiikkiliiton 30-vuotisjuhlia ja juhlan kunniaksi suunniteltiin liiton lippu. Kansanmusiikkiliiton toiminta laajeni entisestään Jukan puheenjohtajavuosina muun muassa erilaisilla EUrahoitetuilla hankkeilla. Jukkaa muisteltiin osuvasti hautajaisissa adjektiiveilla: sitkeä, sinnikäs ja luotettava. Lisäisin vielä listaan adjektiivit positiivinen ja rakentava. Siviilissä hän toimi lääkärinä Loimaalla, erikoistuneena naistentauteihin. Jukka syntyi 1941 Ylöjärvellä, mutta varttui Yläneellä isän toimiessa siellä sahan hoitajana. Soittoharrastuksensa Jukka aloitti kymmenvuotiaana Yläneen kanttorin pianonsoitto-opissa. Myöhemmin hän liittyi joksikin vuodeksi torvisoittokuntaan ja ryhtyi soittamaan myös kontrabassoa. Hän soitti pienessä tanssiyhtyeessä 1940-luvulta 60-luvun alkuun. Monipuolisena miehenä hän harrasti Yläneen Kirissä myös monia urheilulajeja. Pelimannina hän tuli varsin hyvin tunnetuksi Kotirannan pelimannien basistina. Jukka soitti siinä koko yhtyeen olemassaolon ajan, vuodesta 1970. Siinä soittivat myös muun muassa Veikko Kotiranta, Veikko Jokinen, Erkki Mäkimattila ja Sakari Kotiranta. Kotirannan pelimannit olivat aikoinaan erittäin tunnettu yhtye. He pääsivät soittamaan erääseen Pauligin kahvimainokseenkin. Jukka harrasti kansanmusiikkia elämänsä loppuun saakka soittaen muun muassa Loimaan musiikkiopiston ryhmässä. Vielä vähän ennen kuolemaansa hän osallistui soittajana Varsinais-Suomen Kansanmusiikkiyhdistyksen 50-vuotisjuhlaan toukokuussa. Jukka siunattiin rakkaan kesäpaikkansa lähellä Säkylän kirkossa lähipiirin saattamana. Suomen Kansanmusiikkiliiton puheenjohtaja Risto Kupari ja toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri toivat kaikkien arvostamalle pitkäaikaiselle liiton puheenjohtajalle viimeisen tervehdyksen koko jäsenkunnalta. Päivi Ylönen-Viiri Jukka Nuoranne (1941-2022) Koronan vuoksi jo parilta aikaisemmalta kesältä siirretty Kaustisen kulttuuripihat -konserttisarja pystyttiin vihdoin toteuttamaan viime kesänä. Konserttisarjan aloitettiin heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina helteisellä Virkkalan Mikonkankaalla. Seuraava, kansanmusiikkijuhlien viimeiseksi sunnuntaiksi, kirkonkylän Alikentalaan suunniteltu konsertti jouduttiin epävakaisen sään vuoksi järjestämään Kaustisen kirkossa. Kolmas konsertti järjestettiin elokuun alussa Tastulan Peltoniemessä, jossa sää taas suosi sekä esiintyjiä että yleisöä. Konserttien musiikkiohjelman suunnittelusta vastasivat: Merja Wirkkala , Siiri Virkkala , Arto Anttila ja Mauno Järvelä . Tilaisuuksissa kuultiin historioitsijoiden Matti Mäkelän , Risto Känsälän , Jarkko Björknäsin ja Pekka Kivelän luentoja konserttipaikkojen musiikillisista perinteistä ja nautittiin paikallista kansanmusiikkia kaustislaisten pelimannien ja perheyhtyeiden esittämänä. Konserttikäyttöön pihansa ystävällisesti luovuttaneet asukkaat pitivät myös mielenkiintoiset esittelyt asuinpaikoistaan, joten yleisö sai konserteissa runsaasti kotiseututietoutta musiikkinautinnon lisäksi. Jokaisen konsertin yhteyteen saatiin myös kahvitus joko järjestävän yhdistyksen tai konserttipaikan lähellä olevan yrittäjän toimesta. Konserttisarjan järjestämistä varten Kaustisen Pelimanniyhdistys sai Keski-Pohjanmaan kulttuurirahastolta avustuksen. Hyvää palautetta saanutta konserttisarjaa on tarkoitus jatkaa myös tulevina kesinä. Kaustisen kulttuuripihat -konserttisarjassa paikallishistoriaa ja perinnesävelmä Merja Wirkkala-Vapaavuori ja Hannu Vapaavuori kertoivat talonsa ja suvun historiasta Kaustisen Virkkalan Mikonkankaan pihakonsertissa. Taustalla kaustislaisia pelimanneja. El in a H av ia
33 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022 TALLENTAA • JULKAISEE • TUTKII • KOULUTTAA • KEHITTÄÄ • TIEDOTTAA • PALVELEE INSTITUUTIN UUTUUSJULKAISUJA Leeni Wegelius: Erkki Lassilan nuottikirja Janne Ojajärvi: Pitkähuilu opas sormireiättömien yläsävelhuilujen soittamiseen ja rakentamiseen Riitta Korhonen & Esa Vilhonen: Tanssikavalkadi Näkemyksiä kansantanssikulttuurista Meillä on juhlat -kansantanssinäytös 29.10.2022 kello 18.00 Turun Logomossa esittelee monipuolisesti uutta suomalaista kansantanssia ainutkertaisessa esityksessä. TKY:n eri-ikäiset tanssijat sekä monipuolinen pelimanniryhmä pääsevät haastamaan itseään ja osoittamaan taitojaan tässä uudenlaisessa konsertissa. Meillä on juhlat -kansantanssinäytös on tanssitaiteilija Helmi Järvensivun sekä muusikko Iida Savolaisen ideoima esityskokonaisuus. Tavoitteena on tarjota ammattilaisen näkemyksiä tanssin ja musiikin tekemiseen ja soveltaa niitä harrastajakentälle laadusta tinkimättä. Lisäksi tekijät haluavat tutkia kansantanssin ja -musiikin kieltä tavalla, joka kunnioittaa TKY:n vahvaa perinteentuntemusta. Tanssijat ovatkin päässeet tutustumaan uudella tavalla mm. rytmiikan ja improvisaation maailmoihin. Näytöstä alettiin rakentaa jo ennen koronaa ja sen piti alun perin olla jo vuonna 2020. Kehittely alkoi Helmi Järvensivun johdattaessa ohjaajia miettimään, mikä on yhdistyksen toiminnan ydintä. Yksimielisiä oltiin siitä, että yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen on kaikkein tärkeintä. Tästä alkoi syntyä Meillä on Juhlat -konsertti – yllättävä ja pirskahteleva kokonaisuus, jossa lähdetään liikkeelle sekasortoisista tunnelmista ja päädytään yhteiseen harmoniaan, jossa kaiken vastaus on… kansantanssi eli tanhu. Yhteisöllisyyden merkitys saikin koronaaikana uusia sävyjä, kun äkisti ei enää saanutkaan kokoontua yhteen tanssimaan. Meillä on juhlat -näytös juhlistaa samalla Turun Kansantanssin Ystävien 50-vuotista toimintaa varsinaissuomalaisen kansantanssin kentällä. Yhdistykseen kuuluu tällä hetkellä 12 tanhuryhmää, joista yksi on Vuoden Kansantanssiyhtyeeksi 2022 valittu PRO. Ihmisen mahdollisuus kuulua yhteisöön ei ole riippuvainen hänen taidoistaan, vaan rohkeudesta tarttua toisen ihmisen käteen. Meillä on juhlat on sarja sattumuksia kaaoksesta kohti yksinkertaista. Tule, on syytä juhlia yhdessä! Helmi Järvensivu Lisätietoja: kansantanssinopettaja Leena Aho, 044 906 4724 kansantanssinopettaja Mirkku Weckström, 050 585 431 Liput: lippu.fi Turun Kansantanssin Ystävät ry rytky.fi PS. Olemme sopineet näytöksen tuleville edullisen majoituksen Laivahostel S/S Borella ajalle 29.-30.10.2022. Bore on Suomen Paras Hostelli 2022. Vuoden kansantanssitapahtuma Turussa lokakuussa To m m i Le ht on en Kansantanssiyhtye PRO
34 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022 S eurasaaren Kansantanssijat pääsee vihdoin tänä syksynä juhlimaan 50-vuotista uraansa – jo vakaasti 52-vuotiaana pandemian siirrettyä juhlaa moneen kertaan. Sulut ja rajoitukset tarjosivat tilaisuuden erilaisten turvallisten harjoittelutapojen kokeiluun ja myös aikaa arkiston ja tanssijoiden muistitiedon tutkimiseen. Nyt seuran omalaatuinen tarina on koottu kirjaksi ja Aleksanterin teatterin juhlanäytös kutsuu! Tanhu oli kirosana Perinteisiin käpertynyt tanhukulttuuri sai osansa 1960-luvun kyseenalaistavasta hengestä, kun tulisieluinen ja kuvia kumartelematon Pauli Nurminen (1925–87) alkoi vuonna 1966 ohjata Helsingin Kansantanssin Ystävien tiistairyhmää uuteen suuntaan. Hän tohti kajota muuttumattomiksi muumioituihin tanhuihin ja lisätä niihin eloa, näyttävyyttä ja taituruutta, jotta ne vastaisivat näyttämön ja yleisön tarpeisiin. Erkanemistaan perinteisestä linjasta hän alleviivasi käyttämällä sanaa kansantanssi tanhun sijaan korostaakseen tanssin taiteellisuutta vastakohtana paljolti liikuntamuotona nähdylle tanhuamiselle. Uudistuslinja johti välirikkoon HKY:n kanssa, ei vähiten Nurmisen itsetietoisen luonteen ja suorasukaisuuden takia. Dramaattisessa kokouksessa 24.5.1970 koko tiistairyhmä marssi ulos HKY:stä ja perusti oman yhdistyksen, Seurasaaren Kansantanssijat. Aluksi oltiin tiiviissä yhteistyössä Seurasaarisäätiön kanssa, mistä seura sai nimensä, mutta pian uusi yhdistys jatkoi omillaan.Pauli Nurmisen jalostamat kansantanssit saivat kriitikoilta innostuneen vastaanoton tanhujen tervetulleena tuuletuksena. Toinen toistaan merkittävämmät lavat kutsuivat 1970-luvulla seurasaarelaisia, jotka muun muassa pitivät suuria näytöksiä Kansallisteatterissa, vierailivat Kuopio tanssii ja soi -festivaalilla ja tanssivat tunnin mittaisen ohjelman televisiossa. Kiireisiä kesiä ja kiistoja Kesäisin Seurasaaren Kansantanssijoiden viikoittaiset esitykset Seurasaaren Antintalon pihalla ihastuttivat kansainvälistä yleisöä. Turisteja riitti myös Kalastajatorpan ravintolassa, jossa seurasaarelaiset viihdyttivät monena iltana viikossa vuodesta 1973 lähtien. Keikkatahti yltyi hurjaksi: esityksiä saattoi olla jopa neljä samana päivänä, ja vuoden mittaan ahkerimmat karkeloivat kansallispuvussa satakin kertaa. Seurasaaren Kansantanssijoiden näkyvyys ja menestys ärsyttivät tanhupiirejä, jotka toistuvasti syyttivät seuraa perinteen vääristelystä ja yleisön kosiskelusta ja vaativat uudistettuja tansseja pois Antintalolta. Siellä seurasaarelaiset joutuivat taipumaan, mutta muuten vanhoillisten paheksunta vain lisäsi kiinnostusta seuraa kohtaan. Peruskursseille tulvi 1970-luvun perinneinnostuksen sytyttämiä nuoria. Seuran kukoistusta varjosti kuitenkin pääohjaajan paheneva alkoholismi, joka johti taiteelliseen alamäkeen, jäsenkatoon ja lopulta 1984 ikävään mutta väistämättömään ratkaisuun, Pauli Nurmisen erottamiseen. Tanssijoiden rivistä ohjaajaksi ryhtynyt Staffan Lundström (1957–) nosti seuran jaloilleen ja pitäytyi Nurmisen linjalla, josta 1980-luvulla kehittyi vähitellen suomalaisen kansantanssin valtavirtaa. Ajat olivat kuitenkin muuttuneet, Kalastajatorpan ja Antintalon esitykset loppuivat eikä uusia Kohuttu ja kehuttu Seurasaaren tanssijat kypsässä iässä Teksti: Jere Jäppinen Kuvat: Seurasaaren Kansantanssijoiden arkisto Seurasaaren Kansantanssijat, aikoinaan kapinallinen tanssiryhmä, on vakiinnuttanut paikkansa 50 vuodessa monien murrosten kautta omaperäisenä osana suomalaista kansantanssia. Seurasaaren Kansantanssijat hurmasi ja hämmensi 1970-luvulla tuomalla parrasvaloihin eloisiksi, näyttäviksi ja taiturimaisiksi muokattuja kansantansseja ja riehakkaan energisiä tanssijoita napakasti istuvissa kansallispuvuissa.
35 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022 tanssijoita enää saatu entiseen tahtiin. Vanhaan ohjelmistoon kyllästyttiin, ja lopulta ohjaaja väsyi ja lähti. Historiasta ammentavaa tanssiteatteria Uudeksi ohjaajaksi tuli 1996 seuran perustajajäseniin kuulunut Varpu Heinonen (1947–), joka alkoi määrätietoisesti laajentaa kansantanssin tyyliasteikkoa moninaisilla musiikin ja tanssin lajeilla ja rikastuttaa tanssi-ilmaisua teatterin keinoin. Seura alkoi tuottaa historian innoittamia musiikkiteatteriteoksia, joista ensimmäisiä olivat 1900-luvun alun kalastajakylästä kertova Lähtevien laivojen satama (1997), 1920-luvulle sijoittuva Pitkänsillan tarina (2000) ja sotavuosia kuvaava Aitoa korviketta (2002). Varpu Heinosen johdolla Seurasaaren Kansantanssijoiden taiteellinen taso kohosi, mistä oli osoituksena vuonna 2003 luokittelussa saavutettu valiosarja. Tanssiteatterin ohella ohjelmassa oli aina myös seuran perinteeseen kuuluvia Pauli Nurmisen muokkaamia tansseja ja Heinosen omia kansantanssikoreografioita, joita esitettiin kesäisin risteilyaluksilla usein monisatapäisille yleisöille. Tanssiteatterin alalla mittakaava kasvoi, ja syntyi useita suosittuja tunnin mittaisia esityksiä, joissa tehtiin eläväksi erityisesti Helsingin tanssihistoriaa, usein yhteistyössä kaupunginmuseon kanssa. Tanssien halki Helsingin historian (2006) vei pianon säestyksellä 1800-luvun salonkeihin, ja Ulrikan laulut ja tanssit (2008) johdatti 1700-luvun kartanoihin. Revyy Kuplettien ja kepeiden tanssien kaupunki (2010) kuvasi hilpeästi 1900-luvun alun Helsingin elämänkirjoa. Menuetin uudet vaatteet (2012) avasi kolme näkökulmaa 1700-luvun tanssiperinteeseen. Uusia kuvioita etsimässä Viime vuosina Seurasaaren Kansantanssijat on avartanut kansantanssin horisonttia entisestään. Klezmer-musiikki siivitti Itä-Euroopan juutalaisten värikkääseen tanssiperinteeseen pohjautuvaa tanssiteatteriteosta Der rebe tanzt (2014). Yhteistyössä kolmen muun tanssiryhmän kanssa tuotettiin Etno con fuusio (2018), joka sai Suomen, Irlannin, Balkanin ja Intian musiikkija tanssiperinteet kohtaamaan ja sulautumaan. Seuran tanssijoiden luovuudelle on annettu tilaa, ja vuodesta 2016 alkaen pääryhmän rinnalla on toiminut omia koreografioitaan esittävä Lieke-ryhmä Maaria Vallinheimon (1979–) johdolla. Seura on nyt laajenemassa kolmiryhmäiseksi, kun 50-vuotisjuhlaa varten perustetun, verkkaisemmin etenevän Hiillos-ryhmän toiminta vakinaistuu. Juhlan jälkeen alkaa myös pääryhmän uuden ohjaajan haku, koska Varpu Heinonen siirtyy vetämään Hiillosta. Seurasaaren Kansantanssijat juhlii siis katsoen kohti tulevaa! Askelin ajassa Seurasaaren Kansantanssijoiden vihdoin toteutuva 50-vuotisjuhlanäytös sunnuntaina 16.10.2022 klo 14 Aleksanterin teatterissa tuo esiin seuran osaamisen moninaisuuden ja laaja-alaisuuden. Menuetit, polskat ja kipakat karjalaiset katrillit saavat rinnalleen kekseliäitä nykytulkintoja perinteisistä sävelmistä ja askelikoista. Makupaloja seuran tanssiteatteriteoksista tarjoillaan 1800-luvun salonkien franseesista kuplettirevyyn charlestonin kautta villeihin klezmer-tansseihin. Liput 25/15 e www.lippu.fi Tutkija Jere Jäppisen kirjoittaman Seurasaaren Kansantanssijoiden 50-vuotishistoriikin voi ostaa juhlanäytöksestä tai tilata osoitteesta seurasaarenkansantanssijat@gmail.com Matkailijat olivat vuosikymmenien ajan Seurasaaren Kansantanssijoiden yleisönä Antintalolla, risteilyaluksilla ja Kalastajatorpalla, jonka ravintolassa seura tanssi satoja keikkoja 1973–87. Tanssiteatteri oli parikymmentä vuotta keskeinen osa Seurasaaren Kansantanssijoiden toimintaa. Suosituimpia teoksia oli vuonna 2010 ensiesitetty kuplettirevyy. K ar i Ö st er be rg
36 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022 Oulussa juhlittiin 50-vuotiasta Pohjois-Pohjanmaan Kansanmusiikkiyhdistystä lauantaina 3.9. Konsertissa esiintyi iloa ja osaamista pursuava kattaus seudun soittajia, laulajia ja tanssijoita, kun lavalle nousivat Otra, Iin Laulupelimannit, Verso Folk Ensemble, Tanssiryhmä Koplaus, Rällä, Usi Riikonen, Tarua ja Nope. Konsertti sai ympärilleen komeat puitteet, sillä se järjestettiin Oulun Kuusisaaressa osana Oulun Päivien ohjelmaa ja Oulun Kylässä -festivaalia. Tapahtuman tukijoina ja yhteistyökumppaneina olivat PohjoisPohjanmaan Kulttuurirahasto ja Oulun kaupunki.Kuluneen kesän aikana yhdistyksen juhlavuotta on tuotu esiin myös Soitellen Suveen -tapahtumassa Pyhäjärvellä, Haapavesi Folk Music Festival -tapahtuman yhteydessä sekä iin Huilingin Kesäpäivässä. Sävellyskilpailun voittajiksi valittiin Susanne Riikonen ja Terhi Ryynänen Oulussa järjestetyn juhlakonsertin yhteydessä julkistettiin PPKY:n juhlavuoden sävellyskilpailun tulokset. Kilpailuun ilmoitettiin yhteensä 26 sävellystä, joista lauluja oli 9 ja soittokappaleita 17. Laulusävellysten sarjassa voittajana palkittiin joensuulainen Susanne ”Usi” Riikonen, ja parhaan instrumenttisävellyksen tekijäksi valittiin oululainen Terhi Ryynänen. Voittokappaleista kilpailun raati toteaa seuraavasti: ”Susanne ”Usi” Riikosen laulusävellys Dansen/Tanssi on hyvin kansanlaulunomainen, iloisen kepeä melodia, joka jää heti mieleen. Lauluun on sekä ruotsinettä suomenkieliset sanat, ja se sopii käyttöön monissa yhteyksissä, niin yksin laulettuna kuin lauluryhmillekin. Terhi Ryynäsen säveltämässä Västäräkki-kappaleessa melodia kulkee iloisesti hypähdellen kuin västäräkki ikään. Erityisesti huomio kiintyy tämän polskasävelmän melodian koristeluun. Kappaleessa on arvokkaan kansanmusiikkipolskan tuntua – tuntuu siltä, kuin soittaisi 1800-luvun Oulun seudun hienoja polskia.” Kilpailun raadissa toimivat Unto Kukka , Jaakko Isokoski ja Reijo Kossi . He kehuvat kilpailua korkeatasoiseksi – mukana oli monia hyvin taidokkaita sävellyksiä ja mieleen jääviä kansanmusiikkikappaleita. Suuri kiitos siis kaikille osallistuneille, ja onnea Terhille ja Usille! Annamari Martinviita Pohjois-Pohjanmaan kansanmusiikkiyhdistys ry PPKY:n juhlavuosi huipentui Oulun Kuusisaaressa Sävellyskilpailun voittajat Susanne Riikonen (vas.) ja Terhi Ryynänen. Ku va t: H an na Pe rk ki ö Oululainen Nope-yhtye oli pääesiintyjänä PPKY:n 50-vuotisjuhlakonsertissa Oulun Kuusisaaressa. Marraskuun alku on pääkaupunkiseudulla maailmanmusiikin juhlaa, kun 35. Etnosoi!-festivaali vierailee 4.-13.11. eri puolilla Helsinkiä ja Espoossa. Ohjelmisto on ylitsevuotava kattaus uutta musiikkia sekä perinteitä ja kulttuureja. Muusikoita kuullaan kymmenestä eri maasta. Festivaalilla juhlitaan kolmen eri levyn julkistusta: Helsinki Yiddish Cabaret:n mielenkiintoiseen tutkimushankkeeseen pohjautuvaa levyä, uudistuneen Juha Kujanpää Ensemblen levyä sekä Heiskanen Bayat Baharatin debyyttilevyä. Lisäksi vihdoin Helsingissä nähtävä Lalala Napoli on kolmannen levynsä julkaisukiertueella. Ennen Lalala Napolin konserttia Savoy-teatterissa jaetaan Eläköön Folk! -gaalan Risteys-palkinto. Festivaali avataan rennoissa ravintolatunnelmissa DJ Magic Samin sekä senegalilaisen Eve Crazyn voimin. Suomalais-ugrilaisuus on puolestaan herättänyt etukäteen runsaasti kiinnostusta yleisössä. Karjalasta kolttien maille -konsertissa kuullaan karjalaisten ja kolttien perinteiden yhdistäviä tekijöitä. Perjantain 11.11. konsertti-illan avaavassa Merlyn Driverin soolokeikan musiikissa soi luonto. Etnosoi!-seminaarissa pureudutaan naistematiikkaan World Wide Women -projektin merkeissä. Päivä jatkuu luontevasti ensimmäistä kertaa Suomessa kuultavan Svetlana Spaji? Groupin konsertilla. Festivaali päättyy lasten riemuun isänpäivänä kun Malmitalossa on Lasten Etnosoi! etnosoi.fi Etnosoi! valaisee harmaan marraskuun Svetlana Spaji ? Group. N . M er sn ik
37 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022 Pohjois-Pohjanmaan Kansanmusiikkiyhdistys toimi tänä vuonna virallisena yhteistyökumppanina Oulun Pride-viikolla elokuussa. Muusikko Osmo Hakosalo toimii sekä Pohjois-Pohjanmaan kansanmusiikkiyhdistyksen hallituksessa että pride-viikolla tekijänä. Hakosalo kertoo kansanmusiikkiyhdistyksen osallistuneen jo viime vuonna epävirallisesti Prideviikolle. Viime vuoden yhteistyöstä jäi hyvä kokemus, jonka pohjalta oli helppoa alkaa virallisempaan yhteistyöhön tänä vuonna.– Siitä kokemuksesta ajateltiin, että PPKY haluaa olla avoin sekä avoimesti suvaitsevainen ja turvallista tilaa kunnioittava yhdistys. Kansanmusiikin ja kansantanssin lisäksi haluamme tulla näkyväksi myös sateenkaariväestön asioita ajavana yhdistyksenä. Yhteistyötä tehtiinkin useana päivänä pride-viikolla. – Keskiviikkona soitettiin Sateenkaarimessussa sateenkaaripelimannitriolla. Lisäksi Kansanmusiikkiyhdistys järjesti työpajoja torstaina ja perjantaina. Myös lauantain puistojuhlassa oli kansanmusiikkibändejä esiintymässä. Messun lisäksi järjestetyt työpajat olivat Sinun ja Minun -kansanlaulutyöpaja, sekä Sinun ja Minun kansanomaisten paritanssien työpaja. Kansanlaulutyöpajassa laulettiin sateenkaariteemaisia kansanlauluja, sekä etsittiin teemoja ja muokattiin perinteisiä kansanlauluja sateenkaarikansan suuhun sopiviksi. Työpajan vetäjänä toimi muunsukupuolinen kansanlaulaja ja muusikko Kuisma Asikainen . Kansanomaisten paritanssien työpajassa opeteltiin polskan ja sottiisin askelia lempeällä otteella. Työpajan vetäjänä toimi Havu Palviainen , muunsukupuolinen kansantanssijamittelija, sirkusopettaja ja kansanmusiikin opiskelija. Työpajoihin sekä sateenkaarimessuun osallistuneiden määrä yllätti järjestäjät positiivisesti, Hakosalo kertoo. – Saatiin kyllä tosi kivaa ja hyvää näkyvyyttä kaikin puolin, sekä lehdistössä että kävijöiden kautta. Lauantain Pride-kulkue huipentui Hollihaan puistoon Puistojuhlaan, jossa esiintyjinä olivat Kvääriä folkkia soittava yhtye Mustikkamaa (Kuisma Asikainen , Leino Jylhänniemi , Havu Palviainen, Maria Häkkinen ), sekä queerbändi Bändi X, jossa soittajat ovat sekä valtaväestön että sateenkaariväestön edustajia (Osmo Hakosalo, Aale Luusua , Jani Suvanto ). Hakosalo toteaa kansanmusiikki ja -tanssikentällä olevan avoin ja hyväksyvä ilmapiiri. Kansantanssin kentällä on keskusteltu ja toteutettu turvallisen tilan periaatteita ja myös Pohjois-Pohjanmaan Kansanmusiikkiyhdistys haluaa toimia sen henkisesti mahdollisimman hyvin. Tämän vuoksi yhteistyö Priden kanssa oli luontevaa. Loppuun Hakosalo summaa ja korostaa yhdenvertaisuuden tärkeyttä: – On tärkeä asia, että me kaikki näytämme avoimesti hyväksyntää ja suvaitsevaisuutta. Tämä on kaikkien yhteinen kansalaisvelvollisuus. Meidän täytyy pyrkiä siihen, että jokaista kohdellaan tasavertaisesti. Sofia Timonen Pohjois-Pohjanmaan Kansanmusiikkiyhdistys mukana Oulun Pride-viikolla Sinun ja Minun kansanomaisten paritanssien työpaja. A nn aM ar i M ar ti nv iit a On syytä julistaa, että suomalaiset eivät tanssi. Paitsi tanssivatpas. Ja kehtaavat vielä tehdä podcastia siitä. Ei suomalaiset tanssi on kansantanssiaiheinen podcast, joka yrittää koukuttaa ne, jotka eivät vielä ole kuulleet kansantanssin ilosanomaa sekä tarjoamaan uutta tietoa myös vanhoille tanhufiileille. Podcastia toimittavat kansantanssin ammattilaiset Riina Hosio ja Hanna Poikela sekä toimittaja ja kansantanssin harrastaja Daniel Wallenius, joiden vieraina tanhua ruotivat ihmiset kansantanssin kentän eri laidoilta. Podcastia ilmestyy säännöllisen epäsäännöllisesti kahdeksan jaksoa syksystä 2022 alkaen. Parhaiten pysyt mukana ottamalla Ei suomalaiset tanssi -podcastin seurantaan Instagramissa, Facebookissa tai Twitterissä. Podcastia tukee Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus. Ei suomalaiset tanssi -kansantanssi podcast
38 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022 S aarijärveläiset kantelerakentajat ja -kauppiaat loivat 1800-1900-lukujen vaihteessa uskomattoman kantelebuumin Suomeen. Saarijärvellä oli yli sata kanteleenrakentajaa ja yksitoista kanteleen myyjää, jotka myivät ”Saarijärven kanteleita”. Vuosina 18971907 sanomalehdissä oli yli kolmesataa Saarijärven kanteleen myynti-ilmoitusta, kun nyt niitä ei ole enää edes Kantelelehdessä. Saarijärven kanteleesta ja soittotyylistä tuli käsite, vaikka sekä kantelemalli että soittotyyli on sama kuin Eteläja KeskiPohjanmaalla. Pohjalaiset kanteleensoittajat ja -rakentajat veivät taitonsa KeskiSuomeen. He kulkivat soittamassa ympäri Suomen myyden kanteleita hevosten reestä. Kun pohjalaisten kiertueet loppuivat, jatkoivat saarijärveläiset kanteleenmyyntiä vielä kymmenen vuoden ajan postimyyntinä, kunnes se loppui kuin seinään. Saarijärven kanteleen soitto ja rakentaminen alkoi elpyä uudelleen 1980-luvun alussa, kun Kaustisen kanteleverstaalla alettiin rakentaa Saarijärven kanteleita ja Arvi Pokela alkoi käydä Kaustisen festivaaleilla. Suomen arkistoissa on vielä runsaasti tutkimattomia haastatteluja ja äänitteitä tämän tyylin soittajista. Haitarin kautta ”löysin” Vainion suvun kanteleensoittajat ja aivan uskomattomat kotinauhoitukset, jotka vielä täydentävät arkistonauhoja. Emil Vainio (Reander) Emil Reanderin (1877-1969, vuodesta 1906 lähtien Vainio) musiikkiura alkoi jo 1800-luvun puolella haitarilla. Emil Vainio alkoi soittaa tanssimusiikkia yksirivisellä haitarilla jo 10-vuotiaana. Yksirivinen vaihtui kaksiriviseen ja sitten kanteleeseen. Kanteleensoiton hän oppi tuntemattomalta naiselta Hyvinkäällä. Erkki Ala-Könnin haastattelussa 1969 Emil kertoo: ”Tuolla Hyvinkään tehtaalla oli yksi nainen. Ja kun Sata vuotta Hausjärven purpuria Saarijärven kanteleella Teksti Rauno Nieminen Suomalaisen harmonikanrakennushistorian tutkiminen johti hienoon ”löytöön” Tampereen Kansanperinteen laitoksella etsiessäni tietoja Erkki Ala-Könnin keräämistä haastatteluista. Huomioni kiinnittyi haitarinsoittaja Emil Vainioon, jota Ala-Könni oli haastatellut vuonna 1969 (AK/1452). Samalla löytyi koko Vainion musikaalinen perhe, joka on soittanut kanteleella Hämeen purpuria jo sata vuotta neljässä sukupolvessa. Vaikka Emil oli oppinut soittotyylin virolaiselta soittajalta, hänen poikansa kutsui tyyliä saarijärveläiseksi. Vainion sukua Hyvinkään Ylentolassa, Palomäen tilan talon portailla voin vuonna 1936: Vasemmalla Emil Vainio ja neljäs vasemmalta Ilmari Vainio. Erkki Helinin äiti istuu portailla.
39 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022 minä olin siellä Hyvinkäällä ja minä näin kun se soitti. Sitten minä ostin ja kanteleen, ja se näytti sitten kuinka sillä soitetaan. Virolaiselta niin. Sano että se oli syntyisin virolainen joka hänelle opetti. Sano että heitä oli siellä oppilaita monta siellä yhtä aikaa. Se oli niinkun tavallisesti soitetaan niin näppäillään, vaan näin ja sitten seistään siinä isommalla puolen. Mutta tää oli päinvastoin. Minä käänsin sen toisiapäiten sen pienemmän puolen itseeni päin ja soitin sitten kaikkia tanssikappaleita. Minähän pitkät ajat, vuoskymmenet soitin kaikki häät ja iltamat ja tanssikappaleet. Ettei ollu ketään muuta soittajaa.” 24-kielisen kanteleen Emil osti Helsingistä Binnemanin musiikkilikkeestä oltuaan noin 20-vuotias vuonna 1897. Haitarit vaihtuivat kanteleeseen ja Emiliä haettiin soittamaan ympäri pitäjää. Tavallisissa talonpoikaistaloissa ne iltamat pirettiin ja sitten häitä kun oli, minua hakivat Mäntsälää myöten soittamaan. Semmoinen nahankappale. Eihän siinä sormet kestänny. Kyllä se kuuluu hyvin vaikka oli sali täyteen, oli tanssijoita niin hyvin se kuului sittenkin. Pöyrän päällä. Täyty seistä, ei se käyny istumas. Ja se oli niin ihmettä sitten ja olihan se niin, kun ei ollut kanteleita nähneetkään ihmiset. Tyttöjä oli aina huoneet täyteen kun minä soitamassa olin. Emil soitti haitarilla Hämeen purpuria jo koulupoikana Minä kyllä soitin hanurillakin sitä jo purpuria soitin niin, että se oli niin tuttua oli jo minulle, sitte kun minä kanteleen ostin. Se vaan, että kanteleeseen ei saanut ihan juuri semmoista. Toiset kappaleet niin kuin ensimmäinen kappalekin niin ei sitä saanu ihan juuri semmoseltaan kun soitettua kun se on. Täyty pikkusen jättää pois, joitakin ääniä. Aijai. Oli semmosia siihen aikaan, oli hääkkin oli kolmipäivisiä suurimmissa taloissa. Ensin oli morsiaimen kotona ja sitten jatkettiin sulhasen kotona vielä ja vuorokausi ja kaks. Siinä väsy sitten kun yksin soitti. Se on se Hämeen purpuri juur, eikä Pohjanmaan. Se pohjalainen on ihan erilainen. Eli ne oli lyhkäsiä kappaleita, mutta ne soitettiin moneen kertaan. Ensimmäinen eli alkukappale oli vaikea. Se loppumarssinkin sen sai hyvin kanteleella. ”Taitava mies oli Alitalon Antti , joka pani viiniä tynnöriin Siit sai pillinsä nuori musikantti, joka tahtia puhalsi purpuriin Hei Matti se musikantti tuliluliluuia puhaltaa...” Kuinkas sitte oli. Kas kun en muista enää. Heikki Vainio Ala-Könni oli käynyt haastattelemassa Emilin poikaa, riihimäkeläistä konduktööri Heikki Vainiota vuonna 1968. Heikki Vainio soitti Ala-Könnille hausjärveläisen purpurin, jota hän oli soittanut isänsä kanssa edellisen kerran ennen maailmansotia. Heikki oli selkeästi taitava kanteleensoittaja, joskin taito oli jo vähän ruosteessa, eikä soittovälinekään oikein tyydyttänyt. Vainio kertoi soittaneensa nahkalla ja kun yritti soittaa polkkaa, jossa iskettiin nahkalla edestakaisin kieliä, niin tikulla se ei onnistunut, vaan tuli ruma ääni, kun tikku ei taipunut: No minä olen isältä oppinut kanteleensoiton pikkupoikana jo. Ei ole ollut muuta. Tämä yksi ainoa isän kantele on ollut. Vanhempi veljeni Ilmari soitti myöskin kanteletta. Hän oppi sen kanssa pikkupoikana jo kotona. No tämä on nyt vaan tavallinen tulitikku. Siinä pitäis olla sellainen nahkanen soitinvehje. Se soittais vähän pehmeemmällä äänellä se nahka, kun tämä tikku. Mutta ne on kadonneet ne nahat, eikä ole tullut hommattua uutta nahkaa, kun en minä ole enään soittanut tätä kantelettakaan. Soi niin rumasti kun tää tikku ei taivu. Minä vaan näytän kuinka sen pitäis mennä. (Soittaa tikulla edestakaisin) Pitäis saada edestakaisin. Siihen sais sen eri sävyn. Se tulee vain näin (Soittaa tikulla yhteen suuntaan). Täytyy vain näin yksiäpäin. Juu, se siin tulee eroo vaan. Tästä tiedosta innostuneena aloin kokeilemaan erilaisten soittonahkojen valmistusta. Tein 3 mm paksusta nahkasta 40–80 millimetriä pitkiä noin 5-8 mm leveitä liuskoja. Kyllästin nahkat pellavaöljyssä ja annoin niiden kuivua kovaksi. Tässä meni aikaa noin vuosi. Kesällä 2020 nahkat olivat jo soittokunnossa, ja kokeilin Vainion kuvaamaa edestakaisin soittoa. Ja nahka toimi todella hyvin. Lisäksi nahkalla saa kanteleesta yhtä kirkkaan soinnin kuin tikulla. Kokeilusta innostuneena sävelsin Nahkapolkan ja Sarijärtwi Candlet orkesteri soittaa nyt nahkoilla. Ilmari Vainio kertoi nahkalla soitosta: Sormien päitten pitäisi kovettua pitkästä soitosta niin että ne ovat yhtä kovat kuin tämä nahka millä soitetaan. Jos on vähän aikaa soittamatta niin sitten ovat sormet pehmeämmät kuin nahka ja silloin Heikki Vainio soittaa tikulla kannelta. Er kk i A la -K ön ni . Ta m pe re en yl io pi st on K an sa np er in te en ar ki st o. Ilmari Vainio
40 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022 käy niin että jää tämä näppäily heikommaksi kuin tämä nahkalla otetut äänet… Balanssi ei säily. Ala-Könni oli äänittänyt myös Heikki Vainion veljeä, Ilmari Vainiota. Äänitteet kuultuani totesin kaikkien Vainioiden olevan erinomaisia kanteletaitureita. Halusin selvittää Vainioiden syntymä ja kuolinvuosia Genistä ja löysin tiedon Vainion sukututkimuksen yhteyshenkilöstä, jolta tiedustelin Facebookissa 3.4.2022 mistä saisin lisää tietoa Vainioista. Samana iltana minulle soitti Erkki Helin , joka on Vainioille sukua äitinsä kautta. Hän kertoi, että hän oli nauhoittanut Heikki Vainion kanteleensoittoa ostamallaan uudella Sonyn kelanauhurilla vuonna 1974. Erkki on ollut koko ikänsä aktiivinen perinteen tallentaja. Sain Erkiltä hänen nauhoituksensa, jossa Heikki Vainio soitti nahkalla saman Hausjärveläisen purpurin, jonka hän oli soittanut AlaKönnille muutamaa vuotta aiemmin. Nyt soitto oli paljon sujuvampaa. Kannel sai olla lähes 20 vuotta seinällä koskemattomana ja tohtori Ala-Könnin vierailu toi sen sieltä alas. Vainio innostui soittamaan Ala-Könnin vierailun jälkeen. ”Kun aikansa muisteli ja tapaili säveltä, tulihan se mieleen ”, sanoi Vainio Riihimäen Seudun haastattelussa 25.9.1969 Erkki Helin alkoi tutkia Vainion sukua ja esiin tuli paljon valokuvia, uusia äänitteitä ja vieläpä VHS-kuvanauhoja. Heikki Vainio soitti vuonna 1991 syntymäpäivillään duettoja tyttärentyttärensä kanssa, joka soitti pianoa. isoisän kantele on nyt hänellä, ja hän on jo neljännen sukupolven kanteleensoittaja. Nauhoituksia nauhureita ja tietoa Vainion soittajasuvusta löytyy lähes viikottain. Vainiot olivat aktiivisia mm, Hausjärven mieskuorossa ja alueen torvisoittokunnissa Ilmari Vainio Ilmari Vainio (1903– ) oppi kanteleensoiton isältään, joka ei tiennyt millä nimellä tätä soittotyyliä kutsutaan. Ilmari Vainio kertoo: Hän ei tiennyt sen nimeä ollenkaan. Vasta minä sitten myöhemmin sain kuulla, että sitä kutsutaan saarijärveläiseksi soittotavaksi, joka on tavattoman yksinkertainen ja sitten siitä hyvä, että sillä voi soittaa polkkaakin miten nopeasti tahansa. Siinä käytetään vasemman käden sormia sammuttajina. Asetetaan peukalo ja etusormi kahden peräkkäisen kielen päälle ja seuraavat sormet aina joka toisen kielen päälle. Ja sitten vaihdetaan aina yks askel alaspäin, ylöspäin vuoronperään. Peukalo pysyy paikallaan, mutta muita sormia vaihdellaan. Ja sitten tiheämmissä kohdissa, missä on juoksutuksia, käytetään näppäilyä. Näppäillään samalla vasemman käden sormella sitten apuna siinä. Ja oikealla kädellä sitten kuljetetaan saappaanvarresta tehtyä nahkaliuskaa jolla vedetään siis yli kielien. Ja saadaan tällä tavalla kolmisointuja soiton niin kun höysteeksi. Ilmari Vainio kertoi, että ei ollut muita tämäntyyppisiä soittajia koskaan nähnyt tai tavannut, paitsi Helsingissä sitransoittajan, jolla oli samanlainen tyyli, mutta hän käytti samanlaista soittokampaa vasemmassa kädessä kuin Saarijärvellä: Mutta yksi tapaus oli muistaakseni Etelä-Suomalaisessa osakunnassa Siellä oli joku ylioppilas joka käytti sitraa. Siis lyhyttä, leveätä sitraa joka oli siihenaikaan myöskin vähän niin kuin muotisoitin. Hän veteli myöskin oikealla kädellä. En muista oliko se nahka millä hän veteli yli kielien samalla lailla, mutta sammuttajana hän ei käyttänytkään vasemman käden sormia, vaan hänellä oli puusta tehdyt sorminäppäimet, jotka painuivat kielien päälle ja sammuttivat ne. Ne ei olleet sormissa kiinni vaan olivat vapaasti. Mutta hänellä oli tämä sitra sitten kromaattisesti viritetty. Siinä oli suuri ero. Hän saattoi soittaa sillä aivan täysin se aikaista jatsia, jatsi-musiikkia, aivan oikeassa tempossa. Hänellä oli tapa, että hän löi aina yli kielien oikealla kädellä ja sitten samalla oikealla kädellä hän jokatoisen kerran hän iski bassokieliin säestyksen. Että hän löi vuoronperään, joka vaatii siis tavatonta näppäryyttä ja nopeutta että ehtii tehdä sen tehdä sitten. Ei ole minkäänlaista paikallista sävyä tietääkseni näissä, muuta kuin ehkä se purpuri, ehkä siinä on paikallinen Hausjärveläinen oma melodiansa. Sulkusoitto Suomessa Kanteleen sulkusoittotyyliä on tutkittu Suomessa vielä varsin vähän. Siksi arkistoissa on vielä paljon materiaalia tutkittavaksi. Aloitin Saarijärven kanteleen historian tutkimisen muutama vuosi sitten ja käsitykseni sulkusoitosta ja kanteleesta on aivan toinen kuin aloittaessani. Arkistoista löytyneistä sulkusoittajista voi päätellä, että tyylin esiintymisalue 1900-luvulla on Pohjanmaalta Keski-Suomeen ja PohjoisHämeeseen, mutta soittajia oli myös Haapavedellä, Hyvinkäällä, Helsingissä ja jopa Suistamolla. Perinteen tallentajat eivät erikseen maininneet soittotyyliä. Siksi kartassa voisi olla vielä paljon enemmänkin soittajia. Vainion suvun kantelemusiikista löytyy paljon mielenkiintoista soitettavaa, ja paljon ennen kuulumatonta sulkusoittoa on vielä arkistojen kätköissä. Lähteet: Erkki Helinin suvun valokuvat ja äänitteet Erkki AlaKönnin haastattelut: Tampereen yliopiston Kansanperinteen arkisto Kuva 4. Paikkakunnat, joilla tiedetään olleen sulkusoittajia ennen vuotta1980.
41 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022 En sitten lähtenyt Kaustiselle, sairastin koronaa ja kuuntelin ison läjän tanskalaista kansanmusiikkia. Siitä en tiennyt etukäteen mitään, kun en ole muusikko, pelkästään aktiivinen kansanmusiikin harrastaja. Netti kuitenkin kertoi, että perinteinen tanskalainen kansanmusiikki on yhtyemusiikkia, jota soitetaan tansseissa ennen kaikkea viululla ja harmonikalla. Polkkaa, valssia, skottilaista sekä trekanttenia ja hopsaa, mitä nuo kaksi viimeistä sitten ovatkin. Tältä pohjalta asetuin kuuntelemaan uudehkoja tanskalaislevyjä. Kun kuuntelee ison kasan levyjä tietämättä sisällöstä mitään, on jälkikäteen jännittävä katsoa mitkä niistä jäivät muistiin ja mitkä halua kuunnella uudelleen. En tunne yhtään tanskalaista kansanmuusikkoa ja luulin etten edes tiedä yhtään tanskalaista kappaletta. Vaev-yhtyeen levy toi kuitenkin muistijäljen, Klappvalsen , sitä on Suomessakin soitettu. Vaev-yhtyeen David Mondrupin ja Poul Lendalin levy erosi muista myös runsailla laulukappaleilla. Ja kun levyn ensimmäinen kappale oli Klaphopsa , niin selvisi mitä tuo hopsa-musiikki on: jenkan tyylistä hyppelymusiikkia, jossa välillä vähän paukutellaan. Lähes koko levyn muukin sisältö oli perinnelähtöistä musiikkia eri soittimille sovitettuina. Hyvin perinteiseltä kuulosti tanskalainen musiikki maallikon korviin. Kovin monta levyä ei noussut esiin, niin että ne muistaisi jälkikäteen jostain kauniista sävellyksestä tai soittamistyylistä. Lähes kaikki tarjonta oli myös instrumentaalimusiikkia, laulumusiikkia jäin erityisesti kaipaamaan. Ja vaikka omia sävellyksiä oli useammallakin levyllä, niin ne eivät juuri poikenneet perinnemusiikista muuten kuin soitinvalintojensa osalta. Omaksi suosikikseni valikoitui Mette Kathrinen levy Familjealbum. Hän soitti levyllä omia sävellyksiään haitarin, viulun ja pianon säestämänä. Sävellykset olivat raikkaita ja jalan alle meneviä. Kappaleet soivat heleästi ja melodiat olivat kauniita, toki useat myös perinteisiä. Ja levyn valikoitumiseen suosikikseni vaikutti ehkä haitari, näitä voisin myös itse soittaa. Moni vuoden 2021 levyntekijä on levyjen perusteella pitkän linjan musiikintekijä. Jydsk på næsen , kertoi olevansa Tanskan vanhin aktiivinen folkbändi, 40 vuotta yhteissoittoa. Kort on gott -levy tarjoaa perinteisiä kappaleita heidän ohjelmistostaan. Jörgen & Sörensen on soittanut yhdessä yli 20 vuotta. Uusi levy on nimeltään Rå og usødet Mette Jensen & Kristian Bygge tarjosivat levyllä Greatest hits musiikkia viimeiseltä 20 vuodelta. Steen Jagd Andersen, Kristian Bugge ja Malene Daniels Beck kokosivat trion soittaakseen tanskalaista perinneja tanssimusiikkia levyllä Jagdselskapet . Myös Mia Guldhammer ja Morten Alfred Høirup tarjosivat perinnemusiikkia levyllään Trad, Tråd & Traditioner . Mukana oli yllättäen myös suomalainen perinnekappale Hare Løb (Jänis istuu maassa) Korviini ei noussut yhtään levyä, joka olisi häikäissyt omaperäisyydellään. Ei ollut yhtään Suistamon sähkön tai Pekko Käpin tyylistä kansanmusiikin uudistajaa. Kaunista, helposti kuunneltavaa musiikkia riitti. Tullakseen tunnetuksi ja kiinnostavaksi on kansanmusiikin niin Tanskassa kuin Suomessakin ravistettava perinteisiä käsityksiä. Kyllä tälle perinnemusiikillekin silloin löytyy kuulijoita. Ehkä olisi kuitenkin kannattanut lähteä Kaustiselle kuuntelemaan suomalaista nykykansanmusiikkia. Vaikka ei sitäkään tunne harrastajien lisäksi juuri kukaan. Mutta kuunnelkaa itse, jos näitä tulee vastaan. Minä kun vain kuuntelen, enkä ymmärrä mitään. Muita kuunneltuja levyjä: Julian Svejgaard tarjosi levyllisen kaunista pianomusiikkia. Sävellykset olivat omia, valosta varjoon, aamusta iltaan. Marvarayhtyeellä oli soittimissa mukana säkkipilli, musette ja rumpu. Soittajia oli myös Belgiasta ja Ruotsista. Levyn musiikki oli Marike Van Ransbeeckin säveltämää ja sovittamaa ja se oli saanut vaikutteita myös muiden pohjoismaiden musiikista. Suomalaisia vaikutteita löytyi kappaleesta High og life , joka oli myös koko levyn nimi. Kappaletta olivat inspiroineet ennenkaikkea energiset suomalaiset kansanmusiikkia soittavat naiset. Emma Kragh-Elmøe, Sofia Bollen, Veronika Kroell Voetman ja Albin Sundin : Stringflip . Jousisoittimet pääosassa. Rå : Massiv . Omia sävellyksiä soittimina klarinetti, saksofoni ja viulu. Emma Kragh-Elmøe , Julian Svejgaard , Village Hoffman : Nimetön, soittajien omia sävellyksiä. Svøbsk : Den langfingrende Basco & Julie Hjetland : Ræk mig faklen Eija Lehtomäki kansanmusiikin harrastaja Käpylän musiikkiopiston ansiosta Perinne on voimissaan Tanskan nykykansanmusiikissa
KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022 LEVYT 42 Kansanmusiikki-lehti pyrkii huomioimaan mahdollisimman kattavasti Suomessa ilmestyvät alan julkaisut. Levypalstalle tarkoitetut levyt lähetetään osoitteella Kansanmusiikki-lehti, Halkosuontie 93 A, 00660 Helsinki. Ilkka Arola Sound Tagine: Blue & Golden Flame Jazz Records 2022 J o useamman levyn verran jazzin rajoja venyttänyt multiinstrumentalisti Ilkka Arola on kolmannella pitkäsoitollaan osunut napakymppiin. Nykyisellään myös Jaakko Laitinen & Väärä raha -yhtyeessä vaikuttava Arola hyödyntää uudemman jazz-musiikin elementtejä, mutta Sound Tagine -yhtyeensä kanssa yhdistelee siihen taidokkaasti sävyjä Lähi-idän perinnemusiikista. Arolan kustomoitu trumpetti mahdollistaa mikrointervallien soiton, mikä tuo musiikkiin aivan omanlaisensa sävyn, ja kun tukemassa ovat muiden muassa Esko Grundströmin ja Topi Korhosen kaltaiset ammattimiehet, ei juuri enempää voi vaatia. Avausraita Lokki on vielä varsin kevyesti kallellaan maailmanmusiikkiin, mutta siitä eteenpäin Blue & Golden tarjoaa yhden parhaimmista etnojazzkokonaisuuksista pitkiin aikoihin. Yleistunnelma tuo mieleen Ville Ojasen ja Anssi Tikanmäen kaltaisten instrumentaalimusiikin raskaan sarjan ottelijoiden tuotannon. Viimeistä edellisenä kuultava Truth Boxing yltyy sellaiseen tanssirytmiin, että on suuri sääli, jos joku marginaalisempaan musiikkiin kallellaan oleva dj ei ota tätä settiinsä. Antti-J. Janka-Murros Päivi Hirvonen: Kallio Nordic Notes 2022 P äivi Hirvosen musiikillinen ilmaisu on ihanan runsasta ja vivahteikasta, vaikka instrumentteina ovat vain viulu, jouhikko ja laulu. Studiossa tehdyt päällekkäisäänitykset mahdollistavat tietenkin paljon, mutta silti: Hirvonen on luonut lähes kaiken yksin ja osaa svengata itsensä kanssa. Tosin moniäänisissä lauluosuuksissa olisi voinut sointivärin rikastamiseksi hyödyntää taustalaulajia, kuten ensimmäisessä raidassa. Musiikin herkkyys saa välillä kehon kihisemään, välillä hurjuus repii irti kaiken kuonan kehosta, ja kohta lentävä poljento vie tanssimaan lattialle. Hirvonen uskaltaa luottaa sekä laulussa että soitossa hyvin pieneen ja herkkään ilmaisuun, unelmoivaan hyminään tai kuulaaseen lauluun viulunäppäilyn tai pitkien äänten päällä, kunnes musiikki lähtee lentoon ja laulu raivoamaan viulun iskevän riffin päälle. Parasta Hirvosen musiikissa on, miten tyylikkäästi hän tekee omannäköistä musiikkia, jonka pohjalla kaikuu perinne. Sanoituksissa pidin eniten uudemmasta tyylistä, etenkin levyn nimikappale Kalliosta. Ilahduin, miten Hirvonen ihailee vuosien karttumista kertomalla olevansa vanha ja vapaa, käsissä on elämän jäljet. Minusta elämän jäljet huokuvat positiivisella tavalla kaikesta Hirvosen musisoinnista. Arja Kangasniemi Loimolan Voima: Mi on praudua Loimolan Voima 2022 Uusia karjalankielisiä lauluja ukulelen ja rock-bändin säestyksellä. Mi on praudua (Mikä on totuus) jatkaa Loimolan Voiman Ruttomužikan kyynäl -debyyttilevyn folkfuusiotunnelmissa, vahvoin biisein, hiotummin soundein. Suistamo-taustaisten veljesten Mika ja Niko Saatsin ohella levyä ovat tehneet tuottaja Ilkka Hämäläinen, basisti Ari Enqvist ja rumpali Jarkko Saarinen sekä mainioilla Me ??äkirikköja Terveh Vegarus -videosingleillä vieraileva puhallinsoittaja Leena Laitinen. Juhannuksena 2022 julkaistulla Mi on praudua -albumilla debyyttilevyn hetkellisiä brittipop-häivähdyksiä ei ole täysin unohdettu, mutta tällä kertaa Mika Saatsi on paikoin kuin karjalankielinen Ismo Alanko. Loimolan Voiman keikoilta tutun Niko Saatsin ukubasson asemesta levyllä kuullaan sähköbassoa Hämäläisen ja Enqvistin soittamana. Yleissävy uutuuslevyllä on rento, Loimolan Voiman musiikillisessa maailmassa sekä muistellaan menneitä että eletään ajassa ja mihinkään ei ole kiirettä. Kappaleet toimivat äänitettynä erityisen hyvin cd:ltä lyriikkavihkosen kanssa nautittuna, albumin harkitun tuntuisesti etenevässä kappalejärjestyksessä. Mikko H. Haapoja Mimmit: Tärkeää Mimmit Music Oy 2022 M immit, eli sisarukset Pauliina Lerche ja Hannamari Vallila kertovat tuoreimmalla albumillaan, nimensä mukaisesti, tärkeistä asioista. Lauluissa käsitellään ystävyyttä, lapsen oikeuksia ja ihmiskunnan monimuotoisuutta niin yksilöiden, perheiden kuin ihmisryhmienkin tasolla. Useassa kappaleessa kuljetetaan mukana myös kestävän kehityksen sanomaa, ja ekososiaalisen sivistyksen arvopohja on kuuluvasti mukana kautta albumin. Pauliina Lerchen säveltämiin ja sanoittamiin lauluihin on merkitty sovittajiksi suomalaisen kansanja popjazzmusiikin huippuja, joista myös albumin soittajisto yksinomaan koostuu. Kuten Mimmien julkaisulta odottaa saattaa, soitto levyllä on viimeisen päälle. Tyyliltään albumi on monipuolista maailmanmusiikkia, ja muutamalla raidalla kuullaan ihan kotoisankin kuuloista sävelkulkua. Muutamaa täysin riemupohjaista laulua lukuunottamatta levyllä käsitellään haastavia ja pelottaviakin aiheita, joista laulaminen myös lapsille on paikallaan nyt jos koskaan. Yleissävy on kuitenkin optimistinen ja asioista kerrotaan lähinnä hyvät puolet, mikä onkin turvallisin lähestymistapa,0 kohderyhmä huomioon ottaen. Joonas Ojajärvi Huojuva Lato: Utopia, Texas Bluelight Records 2022 S uonna Kononen on pyöräyttänyt kitarastaan ja kynästään levyllisen lauluja. Kaikki sävelet ja sanat ovat Konosen, paitsi yksi lainakantri. Kantriksi voidaan muukin levy luokitella aiheita myötä. Ajetaan yöllä ja päivällä, istutaan baarissa ja ollaan hotellissa. Lieneekö viimeksi mainittu tilauksesta tehty tuotesijoittelu. Mikäpä siinä, kovia aikoja ne ovat olleet kantrimuusikollekin. Sitäpaitsi kappaleen hotelli on ihan siisti ja kohtuuhintainen. Albumi on voittopuolisesti sähkökantria tyylikkäästi ujeltavine stilikoineen ja makeasti pikkailevine kantrikitaroineen. Akustisia raitoja olisin mielelläni kuunnellut enemmänkin, mutta hyvä näinkin. Pysäyttäviä helmiä ei osu korvaan, jos kohta huomaa levyn loppumisen jälkeen rallattelevansa melodioita auton halkoessa kantrimaisemaa. Kokonaisuus on kelpoa kotimaista käyttökantria. Levyn päättävä Tie päättyy meren rannalle liittyy kansitekstien mukaan Konosen samannimiseen tänä vuonna ilmestyneeseen romaaniin. Huojuva Lato on hyvä bändi, kyllä minulle tuoppi maistuisi tämän tahtiin. Sauli Heikkilä
43 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022 Anne-Mari Kanniainen: Valkean värit / The Shades of Fire Omakustanne 2022 V uosien mittaan jo lukuisia yhtyeja duoyhteistyöjulkaisuja tekemässä ollut harmonikkataiteilija Anne-Mari Kanniainen julkaisi alkukesästä ensimmäisen omaa nimeään kantavan pitkäsoiton. Kymmenen Kanniaisen säveltämää kappaletta sisältävä levy ei kuitenkaan ole yksiselitteisesti harmonikkalevy eikä soololevy, sillä Valkean värit tuottaa kuulijan korviin tasokkaan ja monipuolisen valikoiman uutta instrumentaalimusiikkia, joka nyt sattuu olemaan haitarivetoista. Ensimmäisenä kuultava, taidokkaalla beatbox-säestyksellä kuultava Pahkiajua asettaa kuulijan odotukset Antti Paalasen tai Tsuumin suuntaan ja muutama ensimmäinen kappale lienevätkin sellaisia, joista tanssikoreografit ovat erittäin kiinnostuneita. Neljännen kappaleen kohdalla Kanniainen kanssamuusikoineen kääntää kuitenkin kurssin enemmän viihteellisen musiikin maailmaan, ja viimeistään lähes seitsenminuuttinen Aseman ruusu pitkine kontrabassosooloineen osoittaa, että levy on tehty nimenomaan musiikin ehdoilla. Loppua kohden painopiste kaartuu taas kansanmusiikillisempaan tunnelmaan ja nerokkaan Letkunpuiston sottiisin jälkeen viimeisenä kuultava nimikappale päättää kokonaisuuden rauhallisen tyylikkäästi. Antti-J. Janka-Murros Espoon pelimannit: Espoon pelimanneja ennen ja nyt SLS/Finlands svenska folkmusikinstitut E spoon pelimannien albumilla kuullaan perinteikkäitä tanssilajeja marssista valssiin seitsemäntoista raidan verran. Kappaleet ovat Espoon alueen pelimannisäveltäjien musiikkia viimeisen sadan vuoden ajalta. Joukossa on siis sekä vanhoja että uusia perinteiden mukaan sävellettyjä kappaleita. Albumi antaakin kattavan kuvan espoolaisesta kansanmusiikkiperinteestä. Kuulijalle muodostuu mielikuva kesäjuhlien kepeän riemukkaasta tunnelmasta, jota säestää salonkikelpoinen tanssittava musiikki. Albumilla soittavan parikymmenhenkisen kokoonpanon instrumentteina ovat viulu, kontrabasso, mandoliini, kitara, haitari, klarinetti sekä huilu. Monipuolinen instrumentaatio ja instrumenttien välinen vuoropuhelu sovituksissa pitävät kuulijan mielenkiinnon yllä läpi albumin. Saana Pulkkinen Emola-Hatsina String Band: Saniaisolento Rockadillo Records / Zen Master Records Oy 2022 B luesministeri Esa Kuloniemen ja erikoisministeri Antero Mentun duon toinen pitkäsoitto Saniaisolento johdattelee kuuntelijansa matkalle jonnekin mystiseen ja primitiiviseen. Albumi on pääasiassa kaksikon käsialaa sävellyksistä studioon, mutta useimmille raidoille he ovat soittaneet erillisinä ottoina useampia instrumentteja. Päällekäisäänitykset eivät kuitenkaan luo illuusiota suuremmasta kokoonpanosta, vaan tunnelma pysyy koko albumin hyvin intiiminä, ja löytyy sävelteosten joukosta kaksi autenttistakin duoesitystä. Ihmisvierailijat on istutettu äänija sävelmaailmaan saumattomasti, eikä edes Maestro Rhythm Kingin hidas rumba pomppaa häiritsevästi Vuorenkiipijän stereokuvasta. Albumia on vaikea luokitella musiikillisesti mihinkään tyyliin tai perinteeseen. Selkeimmät vaikutteet tulevat John Faheyn primitive guitar -sointumelodianäppäilystä. Mennun sitar ja sähkötambura eivät kuitenkaan tuo mieleen Intiaa sen enempää kuin Kuloniemen slidekitarointi Amerikkaa, vaan musiikissa mennään jonnekin nimeämättömälle, mystiikan verhoamalle mantereelle. Itse en kansanmuusikkona kuule albumilla kansanmusiikkia, vaan jotain määrittelemätöntä ja kaunista sävelja äänitaidetta. Joonas Ojajärvi Bergå Folk Project Bergå Folk Project 2022 I talialainen musiikin uudistaja Luciano Berio pyrki luomaan yhtenäisyyttä kansanmusiikin, populaarimusiikin ja taidemusiikin välille periaatteella, että rajaa ”korkean” ja ”matalan” välillä ei ole. Berion ajatus konkretisoitui Folk Songs -projektissa (1964), jossa versioidaan eri puolilta maailmaa kerättyjä kansanlauluja uuden musiikin keinoin. Bergå Folk Project (BFP) on puolestaan jatkanut tästä, työstäen Folk Songs -projektin lauluja nykykansanmusiikkina. Tästä syntyy riemastuttava takaisinkytkentä, jossa BFP palauttaa Berion teoksen kansanmusiikiksi. Jos tämä kuulostaa akateemiselta kokeilulta, niin pelko pois: BFP:n versiot ovat raikkaita ja rohkeita uusia tulkintoja Folk Songs -lauluista ilman teoreettisuuden häivää. Soitto ja laulut svengaavat upeasti, välillä herkistellen, välillä rouheasti. Ihmekös tuo, kun katsoo BFP:n kokoonpanoa: Esko Grundström, Aili Järvelä, Topi Korhonen ja Iida Savolainen. Koska BFP:n jokainen jäsen soittaa useaa instrumenttia, on soitossa poikkeuksellisen laaja kirjo tunnelmia. Berion ja Bergå Folk Projectin versioita on hauska verrata keskenään. Kun soittolistalle kaivaa vielä laulujen aiempia äänitteitä, saa kuulija nauttia melkoisesta palapelistä. Levyn kansi täydentää pakettia hienosti: tekstiliitteestä löytyy taustaa projektille sekä tiiviit kuvaukset kustakin kappaleesta. Jimmy Träskelinin kansitaide on taas kerran tyylikästä. Paul Silfverberg Linko Omakustanne 2022 L inko on oululaisen Maarit Saarenkunnaksen luotsaama yhtye, jonka esikoislevy on hieno lisäys uuden laulelmamusiikin tarjontaan. Aiemmin Otrasta tuttu Saarenkunnas on säveltänyt ja pääosin myös sanoittanut laulusarjan, jossa tunnelmat vaihtelevat herkistä tunnelmapaloista 1920-luvun ilottelevaan hottijatsiin. Vaikka levyä kuunnellessa tuli välillä mieleen edesmenneen Otto Donnerin upeat laulelmasävellykset, on pääosassa Saarenkunnaksen oma, hyvin tunnistettava sävellysja laulutyyli, jota yhtyeen (Timo Alakotilan, piano, Elias Nygård, sopraanosaksofoni ja Heikki Saarenkunnas, basso) musisointi erinomaisesti tukee. Vaikka Saarenkunnaksen rooli solistina ja säveltäjänä onkin vahva, on Linko ennen kaikkea yhtye. Soiton perustana on taiteellisena tuottajana toimineen Timo Alakotilan piano, joka luo elävän, sointuvaihteluiden ja rytmien kutoman maton, jonka yllä laulun ja Elias Frigårdin saksofonin on hyvä rakentaa omia polkujaan. Basso luo soitolle puolestaan selkeän ja rauhallisen pohjan, joka jättää tilaa muulle yhtyeelle. Soitossa on jatsillisuutta olematta kuitenkaan jatsi-jatsia. Kansanmusiikillisuutta löytyy ennen kaikkea Saarenkunnaksen sävellyksistä ja äänenkäytöstä. Luokittelun pohtiminen on kuitenkin turhaa: kyseessä on hieno laulelmalevy, jossa monet vaikutteet sulautuvat juuri Lingolta kuulostavaksi omaksi tyylikseen. Paul Silfverberg Joulukuun alussa ilmestyvässä Kansanmusiikkilehdessä esittelyssä muun muassa Nopen, Okra Playgroundin, Polentan ja Airi Hautamäen uutuudet. Jos levyistä ja kirjoista kirjoittaminen kiinnostaa, laita postia: lehti@kansanmusiikkiliitto.fi
LEVYT Suomen paras kansanmusiikin verkkokauppa kansanmusiikkiliitto.fi/verkkokauppa 44 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022 Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri: Wiljami Niittykoski – Kansansäveltäjä Alba Records 2022 A lbumi tarjoaa yhdeksäntoista raidan kattauksen kansansäveltäjä Wiljami Niittykosken tuotantoa. Levyllä kuultavat sovitukset ovat Kreeta-Maria Kentalan, Timo Alakotilan, Ilkka Kotajan sekä Lauri Pulakan käsialaa. Avausraita Kaustislainen marssi aloittaa levyn energisellä poljennolla. Seuraavaksi Kesän muisto vie herkän nostalgiseen tunnelmaan. Levyä kuunnellessa ei ole aivan varma, kuunteleeko kansanmusiikkia vai klassista musiikkia. Albumi onkin käytännön osoitus siitä, kuinka Kaustisen ja Keski-Pohjanmaan alueella ei ole edelleenkään rajaa kansanmusiikin ja klassisen musiikin välillä. Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri yhdistää soinnissaan kummastakin maailmasta parhaat elementit ja lopputuloksena on helposti lähestyttävää musiikkia, joka kutsuu paikallaan istumisen sijaan tanssimaan. Albumi päättyy Niittykosken ehkä tunnetuimpaan sävellykseen Leikkivät sävelet. Orkesterin herkän vaivaton ja energinen soundi tekee oikeutta Niittykosken sävellystyylille. Saana Pulkkinen Solju: Uvjamuohta (Powder Snow) Bafe’s Factory / Nordic Notes 2022 S oljun uusi albumi luo joiun, laulun ja äänimaisemallisen pop-soundin yhdistelmänä tarinallisen kokonaisuuden. Albumin yksitoista kappaletta eroavat tunnelmaltaan ja instrumentaatioltaan toisistaan jonkin verran Hildá Länsmanin ja Ulla Pirttijärven laulun ja joiun pysyessä musiikin punaisena lankana läpi albumin. Lopputulos on monipuolinen kokonaisuus, jonka idea kantaa. Albumin avausraita Oassi Mus alkaa pelkistetysti laululla ja pianolla. Mielenkiinto kasvaa joiun liittyessä mukaan ja kuulokuva laajenee elementti elementiltä. Toisessa raidassa Njuv ??at kuulokuva lähenee jo elokuvallista ulottuvuutta jousten ja klarinetin maalaillessa kuvaa joutsenista lammella. Albumin toiseksi viimeinen kappale Hans Laiti palauttaa kuuntelemaan joikua ja pelkistettyjä perkussioita. Albumin päättää Ráffi, joka on kuulluista kappaleista ehkä popein. Soljun musiikki on fuusio, joka luo itse määritelmänsä. Niinpä sitä on ilo kuunnella koettamatta lokeroida tai ymmärtää kaikkea. Viesti välittyy. Saana Pulkkinen Mirja Korkka: Sanoja Omakustanne 2022 Kun levy lähtee soimaan, herää mielenkiinto. Pidän paljon Tom Waitsin nyrjähtäneestä maailmasta ja joidenkin levyjen näennäisestä rosoisuudesta ja klompsottavista rytmeistä. Tämän levyn soundimaailmassa on jotain samaa. Hyvin ovat Kusti Vuorinen, Konsta Eskelinen ja Pentti Dassum Waitsinsa kuunnelleet. Kokonaisuus on monin paikoin kulmikas, mutta äänimaailma on ihana. Mirjan laulut ovat pieniä kuvia ihmisen elämästä ja olemisesta. Tekstit vetävät hyvin vertoja suurienkin artistien lyriikoille. Melodioissa on pysytty turvallisen puolella ja ne ovat turhankin sovinnaisia, mutta helposti sulavia. Mirjan persoonallinen ääni tuo mieleen hieman Hanna Ekolan. Paremmalla äänityksellä laulu pääsisi ehkä paremmin oikeuksiinsa. Omien laulujen julkaiseminen myöhäisaikuisiässä on rohkea teko. Heittäytyminen muiden silmien ja korvien alle saa sydämen läpättämään. Tässä tapauksessa huoleen ei ole aihetta. Kannatti julkaista. Sauli Heikkilä Wasel and the Weasels Weasel Productions 2022 K ymmenisen vuotta toiminnassa ollut kotimaisen oldtimeosaston vakionimi siirtää debyyttilevyllään varsin perinteikkäät amerikkalaiset teemat ja tunnelmat sujuvasti suomalaiseen kuvastoon sopiviksi. Monet kappaleista voisivat hyvin olla sadan vuoden takaa amerikansuomalaisten haaleissa kuultuja ja muutamat tradilainat uppoavat saumattomasti omiin teoksiin. Wasel Ararin johtamalla pumpulla on sekä tietoa että taitoa tällaisen musiikin tuottamiseen. Aihepiirit kulkevat tuttua rataa, (jonkinmoisista) rakkauslauluista murhaballadin kautta kotipolttoisen ylistykseen. Mainiona yksityiskohtana jokaisesta kappaleesta löytyy myös pienimuotoinen selvitys kulloisistakin juurista sekä esimerkkejä perinneosastosta löytyvistä vastaavanlaisista tarinoista. Tämä sekä syventää kappaleiden sisältöä että kannustaa tutustumaan laajemminkin aihepiiriin. Levyn komeimpiin suorituksiin yltää heti alkupuolella kuultava Vastavirtaan, ja instrumentaali Vanha kana se käkkii tuo lusikkasäestyksellään ovelasti mieleen legendaarisen irkkubändi De Dannanin version Chicken Reel-klassikosta. Liekö tarkoituksellista vai kuulostavatko kanat yleensäkin samalta? Antti-J. Janka-Murros Dantchev:Domain: The lions we are Glomama Music 2022 D antchev:Domainin uusi levy The lions we are on hieno jatko vuoden 2020 kohokohtiin kuuluneelle Say it -levylle. Kun esikoisalbumilla pohjalla kuului vielä vahvasti Bulgarian rikas lauluperinne, on uusi levy luokitteluja kaihtava ja hyvin omaleimainen kokonaisuus, jossa ensilevyn Bulgariaja New Orleans -vaikutteiden sijaan esiin nousee ennen kaikkea bändin ja sen vetäjän Anna Dantchevin oma ääni. Bändin sointi onkin ainutlaatuinen: tuuba, pasuuna sousafoni (Erno Haukkala ja Kenneth Ojutkangas) ja tyylillä käytetyt lyömäsoittimet (João Luis, Antti-Pekka Rissanen ja Anna Dantchev) luovat kappaleille pohjan, jonka päälle Luisin vibrafoni ja Ojutkankaan kitara luovat verkkojaan. Kaiken kutoo yhteen Dantchevin vahva laulu, jota yhtye herkästi seuraa. Itselleni levyä kuunnellessa nousi mieleen 1960-1970 -lukujen taitteen brittiläinen akustishenkinen proge-folk ajalta, jolloin lähes mikä vaan oli musiikissa sallittua. Danchev:Domain yhdistelee samanhenkisesti tyylejä, luoden keitoksesta kokonaisuuden, joka on samalla sekä yhtenäinen että vaihteleva. Kappaleiden tällä kertaa täysin englanninkieliset sanoitukset ovat sekä surumielisiä että voimaannuttavia ja luovat sävellysten kanssa yhtenäisen kokonaisuuden. Pienen miinuksen annan tosin laulun miksauksesta, jonka koin hieman tukkoiseksi. Toisaalta tämä lienee tietoisesti valittu ratkaisu, jolla vahvistetaan levyn yhtenäistä kokonaisilmettä. Hieno kokonaisuus omaleimaiselta bändiltä, jota kannattaa mennä kuulemaan livekeikoille, joissa soiton energia pääsee täyteen vauhtiin. Paul Silfverberg
Eikö levyäsi tai kaverin levyä ole huomioitu vaikka mielestäsi olisi pitänyt? Vihjaa: lehti@kansanmusiikkiliito.fi 45 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022 Pohjola Project II Pilfink Records 2022 L evy koostuu enimmäkseen viulisti Antti Pohjolan sävellyksistä ja on kokoonpanon toinen levy. Ensikuuntelusta lähtien korostuu soiton helppous ja soljuvuus – perinteisen tyyliset sävelmät, mm. menuetit, polskat, valssit, marssit ja hambo – soivat kuulaasti ja svengaavasti. Joukkoon mahtuu myös yksi komea irlantilaistyylinen Right Foot Jig. Sävykkäästä kompista ja kosketinsoitosta vastaa pianolla ja harmonilla Timo Alakotila ja viisikielistä viulua soittaa Pauliina Pajala, jolta on levyllä myös kolme sävellystä. Sovitukset ovat yhtyeen yhteisiä. Levyn kansiteksteissä mainitaan, että lähes kaikille kappaleille löytyy joku tarina. Näistä tarinoista olisi ollut mukava lukea enemmänkin. Suosittelen levyä kaikille viulupelimannimusiikin ystäville ja tanssijoille! Minna Raskinen J-P Piirainen: In Solitude Rockadillo Records 2022 K itaristi J-P Piirainen on rakennuttanut itselleen kiinnostavan ”unelmasoittimen”, kuusikielisen kitaran ja 11-kielisen kanteleen yhdistelmän, jonka hän on nimittänyt guiteleeksi. Uusin soololevy tarjoilee hyvin harkitun ja nautinnollisen kokonaisuuden kielisoitinmusiikkia. Hienon, toimivan draaman kaaren takia suosittelen levyn kuuntelemista kokonaisuutena. Rauhallinen, meditoiva ote kuvastaa levyn teemaa ja tuo monipuolisesti esille guiteleen eri sävyjä. In Solitude (teksti ja laulu Venla Ilona Blom) on vähäeleisen tyylikäs ja tulee juuri oikeaan kohtaan. Kaikki raidat ovat Piiraisen säveltämiä, lukuun ottamatta perinteistä Karjalan kunnailla -sävelmää, joka saa tässä guiteleella soitettuna uudenlaisen ja raikkaan tulkinnan. Hieno soitininnovaatio ja sävykkäät soundit! Odotan innolla jatkoa. Onnittelut myös soitinrakentaja Anders Liljeströmille! Minna Raskinen Eero Perttunen: Huuliharppumarssi Omakustanne 2022 P elkosenniemeläinen Eero Perttunen on tuttu mies kaikille huuliharpusta kiinnostuneille, Suomen mestari niin diatonisten kuin kromaattisten harppujenkin soittajille. Ensimmäisen harppunsa hän kertoo hankkineensa jo vuonna 1975, ja viimeiset kahdeksan eläkevuotta ovat antaneet uutta puhtia harrastukselle. Huuliharppumarssi-cd:n musiikki on tiukasti kiinni Lapin karun kauniissa maaperässä: viime kevätkorvalla valmistuneen levyn neljästätoista kappaleesta valtaosa on lappilaista tekoa. Näistä kolme Perttusen itsensä sävellyksiä, yhtenä nimikkokappale. Laajemmin tunnettuja sävelmiä ovat levyllä lähinnä jyväskyläläisen huuliharpunsoittajan Harri Timdahlin Harrin jenkka ja saksalaisen Gerhard Winklerin Napolilainen katulaulaja. Omaa tekoa on myös taustabändi, vaimon lisäksi mukana on perheen kolme tytärtä ja yksi vävy. Vaimo antaa tahtia kitarallaan, kaksi tytärtä soittaa viulua, kolmas laulaa ja vävy vaihtaa kitaransa välillä mandoliiniin. Ainoana ulkopuolisena apuna on rovaniemeläinen kaksirivisen harmonikan mestaripelimanni Hannu Rahikainen, jolta levylle on otettu myös hänen kaunis nimikkovalssinsa. Lappilaiset ovat mieltyneet kauniisiin melodioihin, mutta toisaalta he ovat reippaita ja mutkattomia otteissaan. Jos levyllä siis tunnelmoidaan aikansa Pyhätunturilla tai kotijärvellä, sähäkästi myös vaihdetaan seuraavassa käänteessä reippaaseen polkkaan. Huuliharppu on soittimista pienimpiä, mutta taitajan käsissä se taipuu kyllä kaikenlaisiin mielialoihin. Perttuselta se käy, ja näin Huuliharppumarssi on nautittava kokonaisuus ja kaivattu lisä huuliharpputallenteisiin. Seppo Kononen Barlast: Musik för scener Barlast 2022 B arlastin uusin tallenne jatkaa edellisen levyn ”vähemmän on enemmän” periaatetta: pienimuotoisista teemoista ja pidättelevistä äänikollaaseista punoutuu kymmenen äänikuvaa (kohtausta), jotka voisivat hyvinkin olla taustaraitoja pienimuotoisille lyhytelokuville. Levyä kuunnellessa mieleen nousi kuva, jossa hämärä aamu-usva paljastaa maisemasta hiljalleen yksityiskohtia, jotka hetken kuluttua peittyvät kuitenkin taas usvaan. Neljän muusikon (Philip Holm, bassot, Heikki Hänninen, kitarat, Minna Koskenlahti, perkussiot ja puhaltimet, Sanna Salonen, puhaltimet) soitto perustuu toisten kuunteluun: virtuoottisten soolojen sijaan soitossa keskitytään tunnelman luomiseen ja pienten yksityiskohtien lisäämiseen yhteiseen keitokseen. Hauraat kansanmusiikkimaiset teemat purskahtavat välillä rajummiksi äänikollaaseiksi, jotka haihtuvat kuitenkin nopeasti pois. Jäljelle jää mielikuva äsken tapahtuneesta. Äänimaisemia rauhalliseen syysillan kuuntelutuokioon. Paul Silfverberg Päivi Kujanen: Ida Elina Popkanteletar Readme 2022 I da Elinan musisointi kuulostaa niin vaikuttavalta ja vaivattomalta, että sen kuvittelisi tipahtaneen hänelle taivaan lahjana, ilman arkista puurtamista ja kompastelua. Mutta Päivi Kujanen, alias Ida Elina, kertoo kirjassaan totuuden. Popkantelettaren taipaleelle on lavoilla ja levyillä loistamisen lisäksi mahtunut muiden muassa takkuavaa harjoittelurutiinia, kateutta, epävarmuutta uravalinnasta ja omasta tyylistä. Mutta Kujanen on jaksanut olla myös sinnikäs, rohkea ja unelmoiva. Lisäksi usko sekä polun varrella seisoneet tukijat ja kuulijat ovat olleet kantamassa häntä kansainväliseen suosioon asti. Kirja onkin omaelämäkerran lisäksi loistava tsemppaaja, jos kaipaa tukea ja kannustusta oman elämäntehtävänsä etsimisessä ja sitä kohti pyrkimisessä. Elämänvaiheidensa, muusikon uransa ja teostensa taustan avaamisen lisäksi Kujanen kertoo kirjassa merkittävistä kantelehenkilöistä sekä kanteleen historiasta. Näiden alueiden yhdistämisessä hän on onnistunut erittäin hyvin. Ja kun Kujasen kirjoitustyyli on avoin, rehellinen ja letkeä, kirjan ahmi ahnaasti alusta loppuun. Tekstissä häiritsi vain se, että etenkin kirjan alkupuolella Kujanen usein verbin lauseen viimeiseksi laittoi. Epäluonteva sanajärjestys meinasi jumittua piikiksi arvioivan toimittajan lihaan, koska sille ei mielestäni ollut useinkaan järkevää syytä. Onneksi kirjan sisältö kokonaisuutena kantoi yli pienten kauneusvirheiden. Kujanen osoitti, että hän taitaa muusikkouden ja lyriikkojen kirjoittamisen lisäksi myös pitkän tekstin tekemisen. Arja Kangasniemi KIRJA
46 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022 Lauluja / Sånger Eppel & Peppel Silverprint 2021. K aksi vuotta sitten kymmenvuotisjuhliaan viettänyt tarinankerrontaja musiikkiseurue Eppel & Peppel on julkaissut lauluvihon, jossa on yhteensä 16 laulua kokoonpanon konserteista ja produktioista vuosien varrelta. Laulujen säveltäjinä ovat Juulia Björn ja Kirsi Ojala sekä Mira Törmälä Aaltojen tie -”lahjalaululla”. Laulutekstejä ovat lisäksi tehneet Hanna Lundström ja Tittamari Marttinen. Vihon mukavasta ja selkeästä ulkoasusta vastaa kuvittaja ja taittaja Maija Hurme. Laulut kertovat eläimistä, luonnosta, sadun maailmasta ja pienistä hetkistä arjen keskellä. Pari perinteistäkin sävelmää on päässyt mukaan. Vihosta löytyy myös mukavia vinkkejä laulujen toteutukseen sekä tietoa ja pieniä tarinoita lauluihin liittyen. Ilahduttavaa on, että osaa lauluista voi laulaa kahdella kielellä, sekä suomeksi että ruotsiksi. Toivottavasti Eppel & Peppel -lauluvihkoja saadaan jatkossa vielä lisää! Minna Raskinen Jarmo Julkunen: Ystävämme ukulele – opas edistyneille Aviador kustannus 2021 M onipuolinen kielisoitinmuusikko Jarmo Julkunen avaa kirjassa omia näkemyksiään ukulelensoitosta hienosti kokemuksiaan avaten ja perustellen. Julkunen itse kertoo esipuheessa: ”Ystävämme ukulele ei ole oppikirja tai soittamisen metodi, vaikka siinä onkin paljon sovituksia ja erilaisia nuottiesimerkkejä. Kirja yksinkertaisesti koostuu subjektiivisista huomioistani, joita olen jo pitkällä matkallani ystävämme ukulelen kanssa tehnyt.” Nuottiesimerkit on poimittu laajasti eri musiikinlajeista: on kantria, tangoa, barokkia ja tekijän säveltämä ”Progepolska”. Soittotekniikan puolella syvennetään ymmärrystä mm. stummauksesta, pikkauksesta ja avosoinnuista. Kirja on tehty A4-kokoon ja selkämyksessä on kierre, joten se asettuu hyvin nuottitelineelle tarvittaessa. Ulkoasu on fonttia myöten selkeä ja miellyttävä. Kokonaisuudessaan ansiokas ja esimerkillinen työ! Jospa muidenkin soittimien taitajat ottaisivat mallia tästä ja siirtäisivät ns. hiljaista tietoa kirjoihin ja kansiin sitä mukaa, kun oivalluksia syntyy. Minna Raskinen KIRJAT Janne Salmi: Jussi Syrén musiikkimies Kulttuuriosuuskunta Partuuna 2022 E lämänkertoja tehdään nykyään yhä nuoremmista henkilöistä, ja usein huomaan ajattelevani, että nytkö jo. Toisaalta onhan se mukavavampi lukea ihmisen urasta hänen elinaikanaan kuin postuumisti. Jussi Syrénillä on toki ainutlaatuista uraa takana jos vuosikymmenet, joten mikä ettei. Ensimmäinen reaktioni kirjasta oli, että miksi musiikkimies, miksei bluegrassmies tai Mr Bluegrass, koska siitähän Jussi tunnetaan, jos rockabillyllä aloittikin. Ehkäpä kustantaja epäilee, että termi on suurelle yleisölle outo. Kirja marginaalimusiikin tekijästä avautuu parhaiten sisäpiiriläisille. Jos tekijöitä ei tunne, outojen ihmisten tarinat ovat uuvuttavaa luettavaa. Mutta jos on seurannut amerikkalaisen juurimusiikin vaiheita Suomessa, kirja on antoisa ja jopa viihdyttävä lukupaketti. Jussin ja hänen yhtyeittensä käänteissä kirja tulee kuvanneeksi myös laajemmin bluegrass-elämää pohjolassa. Melkein puolet kirjasta on soittajien kommentteja ja tarinoita. Kokonaisuus pysyy kuitenkin hyvin kasassa ja puheet on editoitu sujuviksi. Syrén on kirjansa ansainnut. Hänen sukeltamisensa bluegrassin maailmaan on periksiantamattomuudessaan uskomaton matka. Se, että Suomessa pystyy elämään soittamalla bluegrassia, on jo sinällään ainutlaatuinen saavutus. Amerikkalaisten kollegoiden ja median arvostus kiillottaa tekemisen hohtoa edelleen. Kirjalla olisi kyllä annettavaa jokaiselle, joka haaveilee musiikista elämänuraa. Ei riitä, että soittaa tai laulaa hyvin. Syrén on tehnyt valtavan määrän töitä kouluttaakseen itsensä muusikkouden ohella myös manageriksi ja tiedottajaksi – jos kohta kaupallisesta taustasta on ollut hyötyä. Markkinoinnin ohella Syrén on myös opiskellut paljon sitä, miten haaveista tehdään totta ja tavoitteet saavutetaan. Sarasvuot on tavattu tarkkaan. Kirjan kirjoittanut tietokirjailija Janne Salmi on tuotannossaan keskittynyt pitkälti amerikkalaiseen kulttuuriin Suomessa. Teksti on ammattitaitoisen sujuvaa, joskin hitusten turhankin totista. Suosittelen lämpimästi, jos amerikan juurimusiikki kiinnostaa. Sauli Heikkilä Sauli Heikkilä: Mandoliinin maailmanhistoria – Kaksoisvirroilta kammareihin Aviador 2022 M andoliini on nykyään paljon käytetty soitin etenkin kansanmusiikissa, sekä melodiasoittimena että kompin iskijänä. Mandoliinin helmeilevää sointia voi kuulla myös silloin tällöin iskelmämusiikissa ja folk-vaikutteisessa rockissa, ja klassisenkin musiikin puolella voi nauttia mandoliinista mm. Antonio Vivaldin mandoliinikonsertoissa. Timo Alakotilan ja Petri Hakalan uunituore mandoliinikonsertto on myös hieno esimerkki soittimen mahdollisuuksista. Maailmalta löytyy myös lukuisia mandoliinia koskevia tietokirjoja, mutta suomenkielistä yleisteosta ei soittimesta ole aiemmin laadittu – tarjonta on rajoittunut muutamiin soitto-oppaisiin, joista Seppo Sillanpään vuonna 1990 julkaistu erinomainen Mandoliiniopas sisälsi myös lyhyen katsauksen soittimen historiaan. Tarve kattavampaan tietokirjaan onkin ollut ilmeinen. Sauli Heikkilän uusi Mandoliinin maailmanhistoria -teos täyttääkin viimein melkoisen aukon musiikkikirjallisuudessamme. Mandoliinin maailmanhistoria -kirja koostuu kolmesta osiosta, alkaen kielisoitinten – ja siinä sivussa mandoliinin – historian kuvauksesta, jatkuen merkittävien mandoliininsoittajien esittelyllä ja päättyen tarinaan edesmenneen mestaripelimannin Heikki Lahden elämästä ja musiikista. Samoissa kansissa on näin sekä tietokirja, matrikkeli että elämänkerta. Kokonaisuudesta on silti saatu looginen kudelma; tietokirjaosuuksien jälkeen Heikki Lahden tarina luo vielä subjektiivisen näkökulman elämästä mandoliinimestarina. Kirjan erityisansiona on lukukokemusta rikastuttava hieno, lukuisista lähteistä kerätty kuvitus. Kuvituksen, historiatiedon tiiviin paketoinnin ja soittajien esittelyiden ansiosta kirjaa voikin käyttää myös ns. ”kahvipöytäkirjana”; teoksena, jota voi selailla musiikin kuuntelun ohessa. Kirjan taitto on ilmava ja lukemiseen houkutteleva, joten siihen on helppo palata aina uudestaan. Akateemisesta kuivakkuudesta kirjaa ei todellakaan voi moittia; teksti on sujuvaa ja välillä kielikuvia piristävät pienet huumorin pilkahdukset. Mandoliinin maailmanhistoria sopii moneen käyttöön: kielisoitinten historiasta ylipäätään kiinnostuneelle lukijalle, (mandoliini)musiikin harrastajalle, mutta myös taustatietoa tarvitsevalle alan ammattilaiselle. Itse olisin kaivannut kirjaan vielä äänitteiden esittelyä tyyliin ”50 keskeistä mandoliinilevyä”. Levysuositusten puuttuessa artistiesittelyt edesauttavat onneksi googlettamista ja mielenkiintoisten levytysten etsimistä verkon uumenista. Ja niitähän löytyy. Paul Silfverberg
47 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022 Orivesi All Stars –kurssi opettajana Antti Järvelä ja Laura Kuisma. Tervetuloa mukaan millä tahansa soittimella svengaavan Orivesi All Stars –yhtyeen riveihin! Pelimannikurssi mandoliinille, opettajana Jarmo Romppanen. Opetus jaksotetaan niin, että soiton eri osa-alueet ja soittajien tasot tulevat paremmin huomioitua; aamulla yhteissoitto kaikille (Heikki Lahden ohjelmisto), lounaan jälkeen säestys/komppaus sekä soittotekniikka ja -tyylit erikseen aloittelijoille ja pidemmälle ehtineille (60 min/ryhmä), iltapäivällä kertaus tekniikasta ja kompeista kaikille sekä yhteissoitto (maakuntateema EteläPohjanmaa ja makuja muualta maailmasta). Kappaleiden nuotit ja soittolista lähetetään osallistujille etukäteen marraskuun puolivälissä (maakuntateeman nuotit samat kuin viime vuonna). Etäosallistuminen mahdollista, jolloin kannattaa ilmoittaa, mitkä päivän teemat kiinnostavat. Sisällöstä voi kysellä Jarmolta, puh. 050 5853847. Viulukurssi opettajana Tero Hyväluoma. Viulukurssilla perehdytään veteliläiseen viulunsoittotyyliin ja vastapainoksi harjoitellaan improvisointia matalan kynnyksen harjoituksilla. Opetus tapahtuu pääosin korvakuulolta, havainnollistavia nuottiesimerkkejä lukuun ottamatta. Soitettavista sävelmistä on mahdollisuus saada myös halutessaan nuotit. 2-rivisen haitarin oppipoikakurssi opettajana Miia Palomäki. Kurssilla opetellaan kasiriviselle hyvin soveltuvia pelimannikappaleita Suomesta ja muualta Euroopasta. Ohjelmiston painopiste on eteläpohjalaisessa haitariperinteessä. Kurssilaisilla tulee olla soittimen perustaidot hallussa. Eteneminen rauhallisempaan tahtiin kuin kisällikurssilla. 2-rivisen hanurin kisällikurssi opettajana Leija Lautamaja. Kurssilla opetellaan mukavia kotija ulkomaisia pelimannikappaleita ja tutustutaan erilaisiin soittotyyleihin ja tanssilajeihin. Kurssilla edellytetään melko hyvät soittimen perustaidot. Kurssin opetusmetodina korvakuulolta oppiminen, myös nuotit tarjolla niitä haluaville. 2-rivisen tyylija tekniikka, opettajana Lauri Kotamäki. Mestarikurssilla opetellaan niin perinteisiä pelimannisävelmiä kuin uudempaakin vähärivisille sävellettyä materiaalia. Tutustumme erilaisiin soittotekniikoihin, joissa hyödynnetään vähärivisten soittimien monipuolisuutta. Lisäksi kiinnitämme kurssilla huomiota oikeanlaiseen soittoasentoon ja ergonomiaan. Nuotinlukutaitoa ei tarvita. Kurssi tarkoitettu soittotaitoa jo paljon kartuttaneille. Kantelekurssi ison kanteleen soittajille opettajana Aino Ruotanen. Kurssille voi tulla kaiken tasoiset soittajat. Kurssilla soitamme pohjoismaisia pelimannisävelmiä sekä korvakuulolta että nuoteista, ja tutustumme samalla erilaisiin tanssilajeihin. Kertaamme ison kanteleen soittotekniikkaa ja -ergonomiaa. Kurssilla myös sovitetaan kappaleita yhdessä ja etsitään niihin kaikki kanteleen parhaat soundit yhdessä improvisoiden! Kansanlaulukurssi opettajana Amanda Kauranne. Kurssilla lauletaan moniäänisesti mm. lauluja luonnosta ja ihmisluonnosta. Kaiken tasoiset laulajat ovat tervetulleita kurssille. Klarinettija saksofonikurssi opettajana Sanna Salonen. Kurssilla opetellaan pelimannimusiikkia lehdykkäpuhaltimien näkökulmasta. Kurssille ovat tervetulleet kaiken tasoiset soittajat, joilla on instrumentin perustekniikka hallussa. Pelimannikurssi huuliharpulle opettajana Janne Ojajärvi. Kurssilla opetellaan suomalaisia, ruotsalaisia ja irlantilaisia kappaleita. Kurssille ovat tervetulleita kaiken tasoiset soittajat. Jamikitarakurssi opettajana Mikko Malmivaara. Miten selviytyä kansanmusiikkijameista akustisen kitaran kanssa? Kurssilla perehdymme suosittujen jamikappaleiden avulla eri tyylien komppaamiseen, hyödyllisiin sointuvaihtoehtoihin, spontaaniin säestämiseen sekä melodiasoittoon. Lisäksi opettelemme musiikillista kommunikaatiota improvisaation keinoin. Kansantanssikurssi opettajina toimivat mestarikansantanssijat Antti Savilampi ja Petri Hoppu sekä Maiju Laurila. Antti Savilampi on nyt viimeistä kertaa opettajana Oriveden kansantanssikursseilla! Hän opettaa omasta tuotannostaan muutaman ryhmätanssin ja lisäksi paritanssivariaatioita. Petri Hoppu opettaa jokapojanpolskaa ja vapaata menuettia. Maiju Laurila käy kurssilla läpi karjalaisia tansseja, laulutansseja ja muuta perinteistä ohjelmistoa. Kurssin pelimannina toimii Osmo Hakosalo. Kansantanssikurssille ei voi osallistua etänä. Kansantanssikurssi toteutuu, jos sinne saadaan vähintään 16 tanssijaa. Pääset kurssille jäsenhinta, jos olet jonkun kansantanssijärjestön tai Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsen. Ilmoittaudu nyt ja kutsu kaverit mukaan! Oriveden kansanmusiikkija kansantanssikurssit 2022 Murikassa Tampereen Teiskossa ja etänä Kahden vuoden tauon jälkeen Murikkaan! Tule mukaan iloiseen joukkoon hakemaan uutta virtaa harrastukseesi Suomen Kansanmusiikkiliiton järjestämille Oriveden kansanmusiikkija kansantanssikursseille 27.-30.12. Kursseilla voi olla mukana myös etäkurssilaisena kaikilla muilla kursseilla paitsi kansantanssikurssilla. Spa-osasto rentouttaa hikisen kurssipäivän jälkeen. Kurssien hinnat: Kurssihinta sisältää opetuksen ja täysihoidon: Jäsenet 378 €, ei jäsenet 403 €. Majoittuminen tapahtuu kahden hengen huoneissa, yhden hengen huoneista lisähinta 90 € koko ajalta. Jos kurssilainen ei majoitu, niin pelkkä opetus jäsenille 170 €, ei jäsenille 198 €. Päiväkävijät voivat ostaa opistolta haluamiansa aterioita (aamiainen 8 €, lounas 13,50 €, kahvi 8 €, päivällinen 13,50 €) Etäkurssin hinnat: Koko kurssi etänä 110 €. Etäkursseja ei tallenneta. Materiaali jaetuissa kansioissa. Opintoseteliä eläkeläisille ja työttömille ei ole ikävä kyllä tänä vuonna käytössä. Varaslähtö kurssille: Murikkaan voi tulla jo tapaninpäivänä. Illalla on vapaamuotoiset jamit! Ylimääräinen majoitus ja aamiainen maksavat 47 €. Tarjoamme omakustanteista edestakaista linja-autokuljetusta Murikkaan, meno 27.12.. Reitti: Kouvola-PorvooHelsinki-HyvinkääHämeenlinna-Tampere-Murikka. Kiinnostuneisiin ollaan yhteydessä. Ilmoittautuminen ja lisätiedot: Ilmoittaudu marraskuun loppuun mennessä Suomen Kansanmusiikkiliittoon. Ilmoittautumislomake ja lisätiedot löydettävissä sivulta: www.kansanmusiikkiliitto.fi/koulutukset. Kysy lisää: Suomen Kansanmusiikkiliitto, Päivi Ylönen-Viiri, 0500 431 913, toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Järjestäjät: Suomen Kansanmusiikkiliitto yhteistyössä Kansalaisfoorumin kanssa. Kantelekurssin yhteistyökumppanina Kanteleliitto, ja kansantanssikurssin yhteistyökumppanina Nuorisoseurat. Antti Savilampi mukana viimeistä kertaa! Ve liJu ss i Li et sa la
48 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022 Samuelin Poloneesi Turussa 2023 Viime keväältä siirretty Samuelin Poloneesi viettää 50-vuotisjuhlavuottaan uusin voimin Turussa 17.-19.3.2023. Tapahtuma järjestetään yhteistyössä Varsinais-Suomen Kansanmusiikkiyhdistyksen sekä Turun kaupungin ja muiden paikallistoimijoiden kanssa. Poloneesin päätapahtumapaikkana toimii Turun Konserttitalo sekä Kårenin Juhlatilat, mutta festivaalin tapahtumat levittäytyvät viikonlopun aikana laajalti Turun keskustaan tuomaan musiikin iloa ympäri kaupunkia. Tervetuloa nauttimaan kansanmusiikin riemusta ja juhlistamaan pyöreitä täyttävää Samuelin Poloneesia! Lauantaina 18.3.2022 Konserttitalossa esitetään tanssiteos Joki – Ån ja illan konsertissa esiintyvät huippuyhtyeet Tangoorkesteri Unto sekä Värttinä. Myös sunnuntain pääjuhla järjestetään Konserttitalossa. Tule esiintymään juhlavuoden Poloneesiin Turkuun! Pelimanni-ilmoittautuminen on auki 30.11. saakka. Lisätietoja ja ilmoittautumislomakkeen löydät Kansanmusiikkiliiton nettisivulta: kansanmusiikkiliitto.fi/tapahtumat/samuelin-poloneesi/ Lisätiedot: tuottaja Maarit Aarvala, 044 738 1933, tuottaja@kansanmusiikkiliitto.fi Kansanmusiikkikiertueet Kansanmusiikkiliiton loppusyksyn 2022 kiertueilla esiintyvät: Eva Väljaots & Robbie Sherratt Tampereella 6.10.2022, Raumalla 16.10 sekä 27. – 29.10.2022 Oulussa, Mäntyharjulla ja Rääkkylässä. Hurja Halla 16. – 20.11.2022 Rääkkylässä, Tampereella, Forssassa, Helsingissä ja Savonlinnassa Loimolan Voima 6. – 10.12.2022 Mäntyharjulla, Oulussa, Tampereella, Kuhmossa ja Kannuksessa Tarkemmat tiedot syksyn yhtyeistä ja kiertueista osoitteessa: https://kansanmusiikkiliitto.fi/tapahtumat/kiertueet/ Eva Väljaots & Robbie Sherratt Hurja Halla Loimolan Voima H ar ri Sä yn ev irt a M ik ko M al m iv aa ra Ja rm o La pi ol ah ti
KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022 Haluan liittyä jäseneksi (jäsenyhdistyksen nimi) Jäsenmaksu on yhdistyksestä riippuen 25–38 €. En tarvitse jäsenetuja, vaan tilaan ainoastaan Kansanmusiikkilehden kestotilauksena hintaan 30 €. Juttuvinkkini Ilmoitan osoitteenmuutoksen. Vanha osoitteeni: Uusi osoitteeni____/____lähtien. (Täytä alle) Sukunimi Etunimi Syntymäaika Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Paikka ja aika Allekirjoitus T I L A U S J A PA LVE LU KO RT T I Su om en K an sa nm us iik kil iit to H äm ee nt ie 3 4 D 5 3 H els in ki K irje po st im er kk i Jäsentarjoukset Harmoonista elämää. Timo Valon nuottikirja II 14,40 € (norm. 18 €) Kalaniemi Maria: Niskavuoren nuori emäntä (CD) 14,40 € (norm. 18 €) Järvelä Arto: Far In! (CD) 11,20 € (norm. 14 €) Tilaa jäsenetutuotteet Kansanmusiikkiliiton verkkokaupasta www.kansanmusiikkiliitto.fi. Etu on voimassa seuraavan lehden ilmestymiseen saakka. Merkit Pelimannien suoritusmerkit Pronssinen pelimannimerkki Maria Jaskari, 2-rivinen haitari, Seinäjoki, Kauhajoella 18.6.2022 Taru Mäkimattila, 2-rivinen haitari, Vesilahti, Kiikoisissa 2.7.2022 Heini-Maria Brenyah, 2-rvinen haitari, Turku, Kaustisella 12.7.2022 Katja Leppäaho, 2-rivinen haitari, Vaasa, Kaustisella 12.7.2022 Liisa Talaskivi, nokkahuilu, Riihimäki, Kaustisella 12.7.2022 Marja Vest, klarinetti, Helsinki, Kaustisella 12.7.2022 Artturi Vuorinen, huuliharppu, Suonenjoki, Kaustisella 12.7.2022 Hopeinen pelimannimerkki Johanna Arvola, huilu ja tenorisaksofoni, Vihti, Kaustisella 12.7.2022 Kultainen pelimannimerkki Reijo Haukia, huuliharppu Pyhäntä, Kauhajoella 18.6.2022 Kukka-Maaria Blomberg, viulu, Järvenpää, Kaustisella 12.7.2022 Veli-Jussi Lietsala, huuliharppu, Orivesi, Kaustisella 12.6.2022 Ansiomerkit Pöytästandaari Kauhajoen kaupunki, Kauhajoella 17.6.2022 Hopeinen ansiomerkki Anneli Aho, Kuortane, Kauhajoella 17.6.2022 Sinikka Hakomäki, Vähäkyrö, Kauhajoella 17.6.2022 Niina Kiprianoff, Kauhajoki, Kauhajoella 17.6.2022 Jarmo Liikaluoma, Jalasjärvi, Kauhajoella 17.6.2022 Kirsi Valli, Ilmajoki, Kauhajoella 17.6.2022 Kultainen ansiomerkki Timo Saarimäki, Seinäjoki, Kauhajoella 17.6.2022 Oltermanni Satakunnan oltermannin arvon on saanut Anita Salmi 2.7.2022 Etelä-Pohjanmaan oltermannin arvon on saanut Risto Ala-Ikkelä 14.7.2022 Onnea!
50 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2022 Onnea valinnasta Pohjois-Pohjanmaan Kansanmusiikkiyhdistyksen puheenjohtajaksi! Teillä on yhdistyksessä jo joitakin vuosia tullut uudenlaista toimintaa ja uusia yhteistyökumppaneita. Mitä kaikkea teette? Meille kuuluu oikein hyvää, kiitos! Saatiin juuri 50-vuotisjuhlavuoden isoin ponnistus päätökseen. Toteutettiin iso juhlakonsertti osana Oulun Päiviä ja julkistettiin ja palkittiin sävellyskilpailun voittajat. Siinä onkin hyvä esimerkki uudesta yhteistyöstä Oulun kaupungin kanssa, jonka ansiosta saimme pitää juhlakonsertin todella komeissa puitteissa Kuusisaaressa Oulun Kongressitekniikan isolla lavalla. Ja juhlavuoden konserttisarjahan alkoi Haapavesi Folkista, jonne olemme myös luoneet uudet yhteistyösuhteet niin kurssien kuin konsertoinninkin osalta. Kehitämme lisäksi yhteyksiä ravintolaja tapahtuma-alojen yrittäjiin sekä musiikkioppilaitoksiin alueella, jota kautta saamme lisää paikkoja ja tilaisuuksia järjestää kursseja ja konsertteja. Mikä alueellisen kansanmusiikkiyhdistyksen toiminnassa on mielestäsi tärkeintä? Alueellisuus on kansanmusiikkiyhdistyksille samalla rikkaus ja haaste. Meillä yhdistyksessä on tavoitteena saada aina edustus ison maakunnan eri puolille. Pohdimme aina myös mahdollisuuksia tuoda toimintaa muille paikkakunnille kuin niille, joilla itse asumme. Mutta tässä on tietysti haasteensa! Kohdepaikkakunnalta täytyy ensin aina löytyä jokin paikallinen toimija, jonka kanssa voi yhteistyössä järjestää toimintaa. Mikä on koulutustaustasi? Olen väitellyt tohtoriksi vuorovaikutuksen tutkijana, tarkempana aiheena nettiyhteisöllisyyden kokemukset. Olen myös suorittanut tapahtumatuottajan ammattitutkinnon, ja nyt teen työn ohessa instrumenttipedagogin opintoja Centria-ammattikorkeakoulussa, kansanmusiikkigenressä. Toimit työksesi opintokeskus Kansalaisfoorumin koulutussuunnittelijana. Millaisena näet tämänhetkisen kansanmusiikin ja kansantanssin koulutusmaailman, ja mitä mahdollisuuksia sitä olisi monipuolistaa ja rahoittaa? Kentällä on valtavasti hienoa koulutusta, jota myös kehitetään eteenpäin. Meneillään on esimerkiksi KanTaMus-hanke, jossa työstetään uusia pedagogisia työkaluja kansanmusiikin ja kansantanssin opettamiseen. Tärkeimpänä näenkin kansanmusiikin ja kansantanssin yhteyden palauttamisen ja yhteisöllisen toiminnan lisäämisen. Kun vaikkapa kurssin yhteydessä on mahdollisuus vapaaseen soittoon ja tanssiin, ihmiset pääsevät yhdessä rakentamaan yhteistä tekemistä siinä tilanteessa, kaikki taidot likoon laittaen. Syntyy oppia, onnistumisen kokemuksia, ja soitolle ja tanssille tulee isompi rooli elämässä ja arjessa. Tässä on tietynlaista paluuta kansanmusiikin juurille, joka varmasti tänä elävän perinnön aikakautena rahoittajiakin kiinnostaa. Mikä on pelimannitaustasi soittajana, ja missä yhtyeissä soitat nykyään? Minulle väylä omaan perinteeseen syntyi Orivesi All Starsin kautta, ja se on tietysti edelleen tärkein bändini. Centrian opintojen aikana olen saanut upeita uusia kokemuksia bändisoitosta. Mutta minulle tärkeintä on aina ollut yhteisöllinen musisointi. Jamisoitto ja erilaiset kurssit kentällä ovat sitä parasta, ja jos vaan saan soittaa porukalla tanssijoille, olen onnellinen! Olen myös pitkän linjan kuorolaulaja, ja Centriassa pääinstrumenttini on kansanlaulu. Olenkin jo pitkään pohtinut, miten kansanlaulun piirteitä voisi yhdistää a cappella -lauluun. Sitä olen lähtenyt tutkailemaan Fredrikan hätävara -lauluyhtyeen kanssa, joka esiintyi ensimmäistä kertaa Kaustisella tänä kesänä. Se on polku, jonka suunta on vielä tuntematon, joten varsin kutkuttava! Minkälainen kansanmusiikki sykähdyttää sinua eniten? Eniten minua sykähdyttää livenä kuultu musiikki ja se yhdessä muiden kanssa soitettu. Kansanmusiikissahan hienointa on se, että voit päästä millaisen vaan soittajaporukan keskelle ja luoda musiikkia yhdessä, vaikka et muita nimeltä tuntisikaan. Kun ympärillä raikaavat akustiset soittimet ilolla ja rakkaudella soitettuna, ei sielu muuta kaipaa. Mitäs tulevaisuuden haaveita sinulla on puheenjohtajana? Kärkimmäinen toiveeni on, että saadaan tuotua entistäkin enemmän uusia ihmisiä mukaan toimintaan. Mitä enemmän elämää, sitä enemmän jatkuvuutta. Yhdistystoiminta on murroksessa, ja samaan aikaan ihmiset etsivät elämäänsä merkityksellisyyttä. Toivottavasti me pystymme sitä merkitystä tarjoamaan mahdollisimman monelle. TAU STA PEI LI TAUSTAPEILI Annamari Martinviita Nimi: Annamari Martinviita Syntynyt 30.10.1979 Karungissa Kotipaikka: Oulu Koulutus: FT Toimi: Koulutussuunnittelija Sivistysliitto ja Opintokeskus Kansalaisfoorumissa Luottamustoimi: Pohjois-Pohjanmaan Kansanmusiikkiyhdistyksen puheenjohtaja ppkyhdistys.net kansalaisfoorumi.fi Kysymykset: Päivi Ylönen-Viiri Kuva: Maria Häkkinen
4.–13.11.2022 Lalala Napoli (FR) · Helsinki Yiddish Cabaret (US/LV/FI) Heiskanen Bayatz Baharat (FI/CL/IQ/SY) · Juha Kujanpää Ensemble Karjalasta kolttien maille · Svetlana Spaji? Group (RS) Merlyn Driver (UK) · Lasten Etnosoi! …ja paljon muuta! Katso koko ohjelma: etnosoi.fi
13.–14.1.2023 Baltic Princess Mukana mm. Vilma Jää sekä Timo Rautiainen ja Ville Ojanen 13.–14.1.2023 Baltic Princess Liput Ikaalisten matkatoimistosta: ikaalistenmatkatoimisto.? /lomat/folklandia Koko ohjelmisto julki marraskuussa! folklandia.fi | @folklandia @sottiisi | #folklandia2023