Irtonumero 8 € 4 • 2017 6 Shamaaniviulisti Tuomas Rounakarin karhunpeijaiset 12 Kyläyhtyeillä on omat tyylinsä 18 BaranBand ammentaa kurdikulttuurin juurista MUKANA PELIMANNI-LIITE
2 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 SISÄLTÖ 4 • 2017 17 18 12 KOLUMNISTI Johanna Sauramäki Kyläyhtyeillä on omat tyylinsä. Shamaamiviulisti Tuomas Rounakarin karhunpeijaiset BaranBand ammentaa kurdikulttuurin juurista. Ajassa: Shava ..........................................................................................................5 Etnogaalassa palkittiin kansanmusiikin tekijöitä ................................10 Esittelyssä Seyed Ahoora Hosseini: Musiikin voima ja oikeus ......11 Etnosoi! lähestyy keski-ikää ..........................................................................14 Persoonallinen pelimanniyhtye Menevät Mimmit ..............................22 PELIMANNI-liite Sahansoiton SM-kisa vaihtaa paikkaa ja muuttaa muotoaan .........23 Pelimannit ja laulajat kokoontuivat Iin Syyssoitossa lokakuussa ..24 Vokin matkassa neljännes vuosisata ja rukki rullaa edelleen ........24 MäSä Duosta vuoden 2018 Speliyhtye ......................................................24 Nuottiliite: vuoden 2017 nuottikirjojen satoa ......................................25 Eksoottisia vieraita Hollo ja Martta -festivaalilla .................................29 Muistoissamme Markku Tunkkari ..............................................................29 Konsertti Veikko Sointulan muistoksi Yläneellä ...................................29 Kuulumisia Pohjois-Savosta ..........................................................................30 Uudenmaan nurkka ..........................................................................................30 Muistoissamme ..................................................................................................32 Kuviteltu kansanmusiikki? .............................................................................34 Kveenien musiikkitapahtuma alkusuven helteissä .............................36 Kuusi vuosikymmentä musiikinopettajien koulutusta ......................38 Ylä-Lapissa tehdään uutta kansanmusiikkia monella saamenkielellä ...................................................................................40 Pelimannin tanssi ..............................................................................................43 Levyt ja kirjat .......................................................................................................44 Taustapeilissä Teija Niku ................................................................................50 6 Se ija K iu ru
3 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 ALKUTAHDIT Pä iv i Yl ön en -V iir i 100-vuotisbileet oopperan lavalla Suomen kansallisbaletin johtaja Kenneth Greve päättää kautensa spektaakkelimaisella lahjalla Suomen kansalle. Itsenäisyyden Satavuotisjuhlien päätteeksi sopii hyvin vyöryttää yleisön silmille musiikillinen ja tanssillinen poikkitaiteellinen esitys kollektiivisen muistimme keskeisistä kuvista. Suomen kansallisbaletti: Kalevalanmaa. Koreografia Kenneth Greve, musiikki Tuomas Kantelisen kooste, musiikinjohto Nick Davies , visualisointi Mikki Kunttu , puvut Erika Turunen , esiintyjät mm. Suomen kansallisbaletin tanssijat, Suomen Kansallisoopperan kuoro ja orkesteri, Värttinä , Kimmo Pohjonen . Esityksiä 9.2.2018 asti. Suomen Kansanmusiikkiliiton puheenjohtajakapula siirtyy Antti Koiraselta Risto Kuparille vuoden vaihteessa. Kymmenen vuotta Suomen Kansanmusiikkiliitossa puheenjohtajana toiminut Antti Koiranen kertoi jo hyvissä ajoin ettei hän ole enää ehdolla puheenjohtajaksi tänä vuonna. Kansanmusiikkiliiton syyskokouksessa Kuortaneella 30.9.-1.10. valittiin yksimielisesti uudeksi puheenjohtajaksi Risto Kupari Raumalta. Hän on toiminut pitkään Suomen Kansanmusiikkiliiton varapuheenjohtajana. Uusi puheenjohtaja esitellään tarkemmin seuraavassa lehdessä.Kiitos Antti Koiranen hyvin tehdystä työstä, ja tervetuloa 50-vuotisjuhlavuoden haasteisiin, uusi puheenjohtaja Risto Kupari. Risto Kupari Suomen Kansanmusiikkiliiton johtoon Fire in the North Sky viimein Suomeen Nick Hennese yn ja Suunta-yhtyeen Fire in the North Sky –esitys pohjaa Kalevalan tarinoihin. Suomenkielellä lauletut runot, englanniksi kerrotut tarinat sekä jatkuvasti elävä musiikki nivoutuvat yhteen muodostaen maagisen maailman. Brittiläinen tarinankertoja-laulaja-muusikko Nick Hennessey, Kristiina Ilmonen, AnnaKaisa Liedes ja Timo Väänänen luovat tarinankerronnallaan ja värikkäällä musiikkimaailmallaan vanhoihin kertomuksiin uutta ulottuvuutta. Esitys on kiertänyt jo vuodesta 2014 astia loppuunmyydyille katsomoille Englannissa ja Walesissa ja se on saanut erittäin hyvää palautetta. Esitys julkaistiin myös CD:nä syksyllä 2016. Suomessa Fire in the North Sky – Epic tales from Finland (Saatuja sanoja) saa ensiesityksensä Kalevalanpäivänä 28.2. Musiikkitalossa Helsingissä. Kansanmusiikin uuden aallon pioneeri Värttinä on mukana oopperan suurproduktiossa. M irk a K le em ol a Ila ri Ik äv al ko
4 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 M ai ja Se pp o PÄÄKIRJOITUS Gaalaillaan Suomen ensimmäinen Etnogaala saatiin vietettyä lämminhenkisissä merkeissä marraskuussa Helsingin Tavastia-klubilla. Tai tällaisena ensimmäinen. Unohtaa ei sovi Folklandian gaalaperinnettä, arvonsa silläkin. Kritiikkiäkin on esitetty, mutta voittopuolisesti on satanut kiitosta taustajärjestölle Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskukselle yhteistyökumppaneineen. Erityisen ilahduttavaa oli se, että Yle oli saatu merkittävällä panoksella mukaan. Koko kolmetuntinen ohjelma on nähtävissä Ylen areenalla. Etnogaala-haulla löytyy aiheesta pari muutakin ohjelmaa. Etnogaalan yli kolmetuntinen ohjelma sujui juohevasti mainioiden juontajien, Kare Eskolan, Riikka Holopaisen ja radioon touhunneen Amanda Kauranteen saattelemina. BaranBand, Maija Kauhanen ja Suistamon sähkö saivat kunnon setit. Pekko Käppi ja K:H:H:L, Kalevauva.fi ja Duo Vildá esiintyivät baarin puolella, josta ohjelma striimattiin saliin samoin kuin takahuonehaastattelut. Palkintoraadit ja palkintojen saajat esitellään kansanmusiikki.fi-sivustolla. Internetin suomi-sanakirjassa määritellään gaala prameaksi iltajuhlaksi. Prameahan ilta ei ollut, asu oli vapaa eikä sampanjaakaan nähty. Olisiko tapahtumalle sopinut paremmin joku muu nimi, vaikka praasniekka. Gaalana varmaan jatketaan. Ensi vuosi jää välistä, koska seuraava gaala on tammikuussa 2019. Silloin saadaan paremmin mukaan koko edellisen vuoden maineteot. Tärkeintä kuitenkin on, että tapahtuma järjestettiin ja että se sai valtakunnallisesti näkyvyyttä. Jokainen joukkotiedotuksen panssarin läpäisevä uutinen on voitto. Kuulin jälleen myös lauseen: Marginaalissa on hyvä olla, siellä saa tehdä mitä haluaa. Mutta ei kai marginaalissa oleminen kuitenkaan tavoite ole? Harva muusikko ymmärtääkseni soittaa mieluummin tyhjälle kuin täydelle salille. Koko ajan tapahtuu positiivisia asioita ja yhä useampi suomalainen tunnistaa jo vaikkapa jouhikon. Eräänä päivänä autolla ajellessani kuulin Radio-Suomesta Stina Girs -nimisen iskelmälaulajan Kyl sä tiiät -kappaleen. Ei ole lempimusiikkia, mutta riffi soitettiin viululla ja taustalla kilkutteli vielä banjo! Kyllä se siitä. Sauli Heikkilä KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 4 (188) 2017 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. (09) 8731 320 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Antti Koiranen, puh. 040 551 4137, antti.koiranen@gmail.com Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 358 8921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Anja Hinkkanen, Jaana-Maria Jukkara, Seppo Kononen, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Lauri Oino, Laura Suurla ja Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva Tuomas Rounakari, kuva: Cata Portin Kirjapaino Forssan Kirjapaino Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 1/18 ilmestyy 2.3. aineistot 5.2. mennessä. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen
AJASSA Shava 5 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 Kiureli Sammallahden haastattelu: Sauli Heikkilä Kuva: Sami Mannerheimo Kuinka Bhangra selviää Suomen talvesta? Bhangra elää ja kehittyy nimenomaan kovissa oloissa. Sen juuret ovat Punjabissa, joka on historian saatossa selvinnyt lukemattoista valloitusretkistä, joten koviakin aikoja kokenut Suomi on hyvin otollista maaperää bhangramusiikille ja -tanssille. Sitäpaitsi bhangratanssiliikket pitävät lämpimänä talvipakkasilla, suosittelen kokeilemaan! Kuinka on mennyt kulunut vuosi Suomen ainoalla tai ainakin ammattimaisimmalla bhangra-bändillä? Aikaisemmat valloitusretkemme ovat suuntautuneet yksinomaan länteen päin, kun taas tänä vuonna olemme käyneet levittämässä suomalaisen bhangran ilosanomaa itäja eteläsuunnassa ja keikkailimme keväällä Tamil Nadussa, Punjabissa ja Azerbaidžanissa. Julkaisimme myös kesällä uuden biisin nimeltä Polttomoottori, jonka musiikkivideolla kaahaillaan muun muassa rikshoilla, intialaisella Royal Enfield-moottoripyörällä ja pinkillä Ladalla niin Mahabalipuramin kuin Sompasaarenkin maisemissa. Mitä on vireillä nyt? Olemme työstämässä niin uutta suomenkielistä materiaalia kuin aloittamassa uutta yhteistyötä Punjabin suunnalla, paikallisten juurimuusikoiden kanssa olisi tarkoitus julkaista punjabinkielistä matksua. Milloin bääsee bailaamaan elävän Shavan tahtiin? Tällä haavaa Shavan livetoiminta rajoittuu yksityisja firmakeikkailuun. WOMEX-messuilla Puolassa tuli tukku lupauksia jännittävistä keikkamahdollisuuksista. Voi olla, että seuraavat julkiset keikat ovat ulkomailla, ellemme ehdi buukkaamaan vaikka Stadissa jotakin pientä klubikeikkaa talven lämpimiksi. Koputamme kuitenkin puuta ja jätämme seuraavan mahdollisen valloitusretken ilmansuunnan vielä salaisuudeksi!
Shamaaniviulisti Tuomas Rounakarin karhunpeijaiset Shamanistisesta viulunsoitostaan tunnetun muusikko, säveltäjä ja etnomusikologi Tuomas Rounakarin tie on kulkenut Keravalta New Yorkiin ja Budabestin kautta Siperiaan ja takaisin Suomeen. Viulisti löysi siperialaisesta shamaanimusiikista uuden väylän lapsuudessaan kokemiinsa transsitiloihin esiintymislavalla. N uori Tuomas ajatteli että on tavallista, että esiintyminen johdattaa transsinkaltaiseen tilaan, jossa ajan ja paikan taju katoaa kokonaan. Teini-iässä tapahtuneen valtavan kasvupyrähdyksen myötä 6-vuotiaana viulunsoiton aloittanut lahjakas viulisti joutui kuitenkin lopettamaan soiton pitkäksi aikaa. Kun hän 16-vuotiaana aloitti viulunsoiton uudestaan, hän joutui opettelemaan soittamisen käytännössä alusta kehon suurten muutosten takia. – Esiintymisen nautinto oli kadonnut ja tilalle oli tullut sietämätön esiintymisjännitys, Rounakari kertoo. Eriytyminen täysin valmiiksi kirjoitetusta klassisesta musiikista alkoi, ja tilalle tuli monen tyylistä musiikkia, joista tärkeimmäksi nousi agressiivinen free jazz. Uusi musiikillinen näkökulma vei Tuomaksen vuonna 1998 New Yorkin New Schooliin opiskelemaan jazzja nykymusiikin sävellystä, missä tehtiin jo sujuvasti yhteistyötä yli genrerajojen. Matka aliseen alkaa Grammy-palkitun sävellysopettajansa Robert Sadinin johdolla Rounakari alkoi tutkia unkarilaista kansanmusiikkia kerännyttä unkarilaista säveltäjä Béla Bartókia . Tätä etnomusikologian uranuurtajaa tutkiessaan hän huomasi, että puhuttiin paljon kansanmusiikin merkityksestä Bartókille, mutta ei kansanmusiikista itsestään. Se herätti New Yorkissa maailmanmusiikin kentässä jo runsaasti keikkailleen Rounakarin kiinnostuksen siinä määrin, että hän oli yhteydessä Budapestin musikologiseen instituuttiin. Siellä hänet otettiiin avosylin vastaan tutkimaan alkuperäisiä Bartókin keräämiä nuotinnoksia. Tutkija Katalin Lázárin kohtaamisesta Budapestissa muodostui Rounakarin elämän käännekohta. Hän tutustui ensimmäisen kerran suomalais-ugrilaisen alkuperäiskansa hantien musiikkiin, ja tutkimusmatka siperialaiseen kansanmusiikkiin alkoi. Budapestista Suomeen saapuessaan nuoren tutkijan tavoite oli selvä: kielitieteilijä ja antropologi Kai Donnerin vuosina 1912-14 Siperian hanteilta, nenetseiltä, selkupeilta, kamasseilta ja keteiltä keräämien äänitteiden tutkiminen. Tämän musiikin luonne herätti aluksi hämmennystä Rounakarissa, kuten niin monessa muussakin tutkijassa, mutta hänestä tuntui heti luontevalta ruveta soittamaan kuulemaansa viululla. – Tunnistin heti, että tässä oli se väylä takaisin lapsuudesta tuttuihin transsitiloihin. Sen selvittäminen, mitä transsinkaltaisessa tilassa soittaminen vaatii ja miten se tapahtuu, on ollut hänelle yksi tärkeimmistä henkilökohtaisista tavoitteista. Nyt yli 15 vuotta myöhemmin hän osaa vastata tähän kysymykseen. 6 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 Laura Suurla
Matkoja tiedon lähteille Tulevan etnomusikologian opiskelijan ensimmäinen itsenäinen kenttämatka Siperian Hanti-Mansiaan tapahtui vuonna 2001. Silloin hän kiersi ympäri Hanti-Mansiaa soittamassa viululla opettelemaansa karhunpeijaiskappaletta kysellen paikallisista kertomuksia sen alkuperästä. Totuus alkuperäiskansojen asemasta iski kuitenkin nostalgisin ajatuksin matkaan lähteneen nuoren tutkijan kasvoille kovaa, kun hän näki miten ristiriitaisessa tilanteessa tämä yhden maailman suurimman öljyntuottajamaan alkuperäiskansat elivät. Tämä matka oli siemen hedelmälliselle yhteistyölle hantien kanssa ja sai jatkoa, kun Rounakari palasi vuonna 2011 samoille paikoille yhdessä nykyisen Ruska ensemble -teatteriryhmän kanssa. Työryhmän tarkoituksena oli tutustua historiallisiin faktoihin hanti Jeremei Aipinin omaelämänkerrallisen kirjan, Viimeinen aamutähti, takana tulevaa teatterituotantoa varten sekä tutustua Aipinin sukuun asumalla heidän maillaan. Kaksi vuotta myöhemmin ryhmä vei Kokkolan kaupunginteatterille Aipinin kirjan pohjalta tehdyn samannimisen näytelmän Hanti-Mansiaan esitettäväksi. Näytelmä sai erittäin lämpimän vastaanoton. – Ensi-ilta päättyi siihen, että kaikki paikalla olleet hantit halusivat lavalle yhteiskuvaan näyttelijöiden kanssa, ja jokaisessa näytöksessä saatiin yleisöstä spontaaneja puheita. Se oli koskettava kokemus, Rounakari selittää. Hantit kertoivat kokeneensa, että heidän historiansa tuli ensimmäistä kertaa nähdyksi länsimaisten silmin sellaisena kuin se on oikeasti ollut. Rounakarin shamaaniviulismi on ensisijaisesti taiteellinen lopputulos sille, mitä hänen pitkällinen tutkimuksensa siperialaisesta alkuperäiskansojen musiikista ja transsissa soittamisesta on tuottanut. Käytännössä Kai Donnerin nauhoilla kuullut rummut siirtyivät jalkoihin kiinnitettyihin kulkusiin ja laulumelodiat pääasiassa viululle, mutta välillä myös lauluksi tai muuksi ääntelyksi. Tämän pohjalta syntyi myös omia sävellyksiä, joita voi kuulla Rounakarin vuonna 2009 julkaistulla levyllä Shamanviolin yhdessä alkuperäisiin melodioihin perustuvien sovitusten kanssa. Kai Donnerin matkapäiväkirjojen avulla hän saattoi selvittää kappaleiden ja laulajien taustaa laulujen sanojen puuttuessa lähdemateriaalista lähes kokonaan. Lähdeaineisto on vuosien saatossa laajentunut käsittämään paljon muitakin lähteitä, kuten tärkeäksi nousseen tutkija Henry Lecomten kattavan Musique du Monde -kenttänauhakokoelman. – Shamaanimusiikkiin tutustuminen on ollut väylä oppia itsestä jotain, mitä ei mitenkään muuten olisi voinut oppia, sanoo poliittisesti herkällä kulttuurisen omimisen alueella liikkuva Rounakari. Hän on suhtautunut musiikkiin ja sen alkuperään aina aidolla kiinnostuksella ja kunnioituksella, ja on saanut alkuperäiskansan keskuudesta siitä kiitosta. Oma intuitio on ollut tärkein tiennäyttäjä vaikeasti ymmärrettävän musiikin musiikillisessa tutkimisessa ja tulkinnassa. Shamaanimatkoilta karhunpeijaisiin Pohjoisten alkuperäiskansojen karhunpeijaisperinne tuli Rounakarin tietoon ensimmäisen kerran Lennart Meren Toorumin pojat -elokuvan myötä. Hän kävi elokuvan kuvauspaikalla ensimmäisellä kenttämatkallaan vuonna 2001. Karhunpeijaisperinne Hanti-Mansiassa on hänen mukaansa tällä hetkellä elpymässä. Peijaisten rakenne ja sisältö tunnetaan, mutta kukaan ei osaa enää kaikkia tarvittavia myyttisiä lauluja kokonaisuudessaan. Perinteen rekonstruoimisessa turvaudutaan asiaa tuntevien laulajien yhteistyöhön. Rounakarin alkuperäisenä tarkoituksena oli toteuttaa karhunpeijaisten musiikillinen osuus hänen Sibelius-Akatemialle tekemänsä kolmannen jatkotutkintokonsertin muodossa. Hänen ohjaajanaan toimineen mansimuusikko Vladimir Shestalovin kuolema Rounakarin ollessa menossa takaisin Hanti-Mansiaan tyrehdytti kuitenkin ajatuksen. – Hanti-Mansiassa minä ymmärsin erään vanhan karhunpeijaisista kertovan dokumentin nähtyäni pelkän musiikin olevan riittämätön tapa toteuttaa konsertti. Karhunpeijaiset olisi toteutettava kokonaisuudessaan, Rounakari kertoo. Näin syntyi Ohtoni -yhtye, johon Rounakari pyysi mukaan Antti Paalasta , Karoliina Kantelista ja Pekko Käppiä , jotka kaikki hänen mielestään olivat tehneet merkittävää omaa tutkimusta vapaamittaisesta sooloimprovisaatiosta. Tätä kautta heillä oli henkilökohtainen yhteys Rounakarinkin kokemaan haltioitumiseen ja muuntuneessa mielentilassa soittamiseen. Erilaisia karhujuhlia on juhlittu Kreikasta Pohjois-Amerikkaan ja karhu on ollut keskeinen myyttinen eläin kaikkialla, missä niitä on elänyt. Hantilainen ja suomalainen karhun syntymyytti on identtinen, mutta Suomessa karhunpeijaisista kehkeytyi hyvin metsästysja metsästäjäkeskeinen juhla, kun taas Hanti-Mansiassa päätähtenä on aina ollut itse karhu ja juhla on ollut huomattavasti yhteisöllisempi. Vuoden 2016 alussa oli Rounakarin omien karhunpeijaisten ensiesitys, ja neljänä päivänä vietetyissä karhunpeijaisissaan Rounakari hämmästyi yleisön monimuotoisuudesta. Esitys kokosi paikalle katsojia opiskelijoista tutkijoihin ja teatterialan ammattilaisista yritysjohtajiin. Hän sai esityksestään paljon palautetta ja kiitosta. Erityisesti kiiteltiin esityksen voimakkaasta yhteisöllisyydestä ja esityksen tuomasta syvän yhteyden kokemisesta itseensä. Kuvaukset kokemuksista muistuttivat Rounakarin mielestä shamaanimatkoja, joissa karhu on vahvasti läsnä ihmisten saadessa uudenlaisen kosketuksen siihen osaan itsessään, missä myyttinen karhu vielä elää. Mitä merkitsee vire? Merkittävä osa alkuperäiskansan musiikin soittamisessa on ollut vire tai pikemminkin epävireisyys. Rounakarin mukaan pohjoisten alkuperäiskansojen suhde soittimeen ja sen virtuoottiseen hallitsemiseen on hyvin päinvastainen kuin länsimainen ajattelu täydellisestä soittimen kontrollista, jonka osa vire on. Hantien 9-kielinen kurkiharppu kuuluu soittimiin, jonka virettä ei kontrolloida, vaan se saa soida kulloisenkin olotilansa mukaisesti. – Se on soittimen senhetkinen olotila ja olomuoto, soittimen senhetkinen mielentila, Rounakari sanoo. Hän kokee temperoituneen virityksen olevan sama kuin kuvaamataidon opettaja sanoisi oppilailleen vain tiettyjen värien olevan oikeat ja että muilla väreillä ei saa leikkiä. Rounakarin mielestään niin sanotusti epävireisesti viritetyllä soittimella saa valtavasti eri värejä aikaan. Ennalta arvaamattomuus on soittajalle opettavainen kokemus. 7 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 M ikk o Su ut ar ine n
8 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 Sanomaa erityisesti nykyihmiselle Shamanistisesta ja arkaaisesta maailmankuvasta ei voida puhua puhumatta yhteydestä luontoon. Luonnossa on omanlaistaan tietoisuutta. Myös ihminen on osa luontoa oman tietoisuutensa kanssa. Pelkkä tämän asian pohdiskelu voi Rounakarin mielestä muuttaa yksilön suhdetta luontoon. Hänen mielestään meillä on paljon opittavaa alkuperäiskansoilta siinä, miten me pidämme huolta ympäristöstämme ja yhteisöstämme, aidosti kestävistä elämäntavoista ja arvoista. – Nykypäivän ihmiskunta on pitkälti kadottanut historiallisen kehityksen tuloksena sellaiset seremoniat, jotka vahvistavat yhteyttä itseemme ja ympäristöömme ilman kilpailuasetelmaa, hän toteaa. Alkuperäiskansojen maailmankuva edellyttää paljon suurempaa vastuun ottamista omasta ympäristöstään kuin tässä ajassa pidetään edes mahdollisena. Tällä hetkellä soolotyöskentelyn ohella Rounakarille tärkein asia on hänen Sibelius-Akatemiaan tekeillä oleva väitöskirja, joka käsittelee myyttistä dialogia, jossa transsitila on soittajan työväline. Lisäksi karjalaiseen itkuvirsiperinteeseenkin perehtyneen Rounakarin voi Ohtoni -yhtyeen ohella kuulla soittamassa viulua maailmanlaajuisestikin tunnetussa kansanmusiikista ammentavassa folk metal -yhtye Korpiklaanissa. Karhunpeijaisten ytimessä on Rounakarin mukaan tärkeintä pyhän ja leikin yhdistyminen. Esimerkiksi seremonian alussa oleva vedellä pyhittäminen toteutetaan vesisodan muodossa. Leikkisyydellä korostetaan karhun ja karhunpennun leikkisyyttä, ja samalla meidän ihmisten omaa leikkisyyttä. Pyhän ja leikin yhdistäminen voi kuulostaa kaukaiselta, mutta se on oleellinen osa myyttisen dialogin ja myyttiin liittyvän taiteen toteutusta. – Dialogin ytimessä on uskon ja epäuskon, toden ja epätoden välinen epäselvyys. Syntyy mahdollisen ja mahdottoman maailman tarkastelu: kaikki on mahdollista ihmismielessä, sanoo Rounakari. Tämän leikin ymmärtäminen on ollut Rounakarin oman elämänkatsomuksen tärkeimpiä elämän ymmärtämisen välineitä. Mielikuvituksen arvo mahdollisen ja mahdottoman välissä on hyvin konkreettista juuri alkuperäiskansoille. Rounakarille karhunpeijaiset ja shamanistinen soittaminen on pohjimmiltaan tapa vastata siihen, miten nämä ikivanhat perinteet ja niiden sisältämät rakenteet ja arvot voivat palvella ihmistä nyt, tässä ajassa. Pyhän ja leikin yhdistäminen voi kuulostaa kaukaiselta, mutta se on oleellinen osa myyttisen dialogin ja myyttiin liittyvän taiteen toteutusta. Korpiklaani on julkaissut juuri DVD:n Masters of Rock 2016 ja 2014 festivaalikeikoilta. R im m a Li lle m äg i
9 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 Suomen Kansanmusiikkiliiton juhlinta kestää koko vuoden 2018. Se on jo alkanut sävellyskilpailulla. Kuka tahansa voi säveltää liittoa luonnehtivan juhlapoloneesin. Kilpailuaika päättyy 15.12. Tarkemmat ohjeet toisaalla lehdessä. Etkoja juhlitaan Oriveden kansanmusiikkija kansantanssikursseilla ja sen kurssikonsertissa 29.12. Klemettisalissa. Oriveden opisto on tärkeä paikka Suomen Kansanmusiikkiliitolle, sillä liitto perustettiin juuri siellä 6.1.1968. Teemme kurssilla periscope-tervehdyksen kaikkialle maailmaan. Liiton juhlakonsertti kuullaan Folklandia-risteilyllä. Teemme risteilyllä myös 50-vuotisjuhlavideon, jossa kukin soittaja vuorollaan soittaa neljä tahtia Pispalan sottiisista. Ilmoittautukaa mukaan: toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi. Samuelin Poloneesi & Vinterstämma 16.-18.3. Helsingissä on yksi juhlavuoden pääjuhlista. Sekä Pelimanniparaati että Pääjuhla ovat 50-vuotisteemaisia. Kaustinen Folk Music Festivalilla on vuorossa historiaseminaari ja hengellisen kansanmusiikin konsertti. Pitkin vuotta kuullaan myös jäsenyhdistystemme omia konsertteja, joissa nostetaan esille juhlavuoden kiinnostavimpia kansanmusiikkiyhtyeitä omasta maakunnasta. Syyskokous pidetään myös lähellä Oriveden syntysijoja, ja sielläkin soitetaan! Tervetuloa juhlimaan kanssamme! Päivi Ylönen-Viiri Ensi vuonna juhlitaan! – Suomen Kansanmusiikkiliitto täyttää 50 vuotta Lahden kaupunginteatteri juhlistaa Suomen itsenäisyyttä kaksiosaisella Väinö Linnan romaanisarjaan perustuvalla Täällä Pohjantähden alla -näytelmällä. Osat toimivat myös itsenäisinä näytelminä ja kattavat koko romaanitrilogian. Täällä Pohjantähden alla 1 ja 2 ovat Lahden teatterin kauden päätuotanto ja kaikkiaan liki sadassa esityskerrassa on näyttämöllä koko näyttelevä henkilökunta vahvistuksineen. Näytelmän musiikista vastaa Hannu Kella . Kyseessä on puhenäytelmä, jossa musiikilla on suuri rooli. Musiikista osa on ohjelmoitu etukäteen tallenteeksi ja loput soitetaan elävänä. Ensimmäisessä osassa Kellan parina on trumpetisti Martti Peippo , mutta toisen osan musisoinnin hän hoitaa yksin. Kella kertoo työtä riittäneen, koska hän on ollut käytännössä mukana kaikki harjoitukset, hoitanut ohjelmoinnit ja on molemmissa osissa näyttämöllä lähes koko ajan. Vaikka teatterista muusikkona ja säveltäjänä Kellalla on runsaasti kokemusta, on hänellä nyt ensimmäistä kertaa myös puherooli. – Se on jännittänyt, kun on joutunut riisumaan viisitoistakiloisen haitarin tarjoaman suojan. On alaston olo, kuvailee Kella kokemustaan. Näytelmän ensimmäisen osan musiikissa työväenlauluilla on merkittävä rooli ja toisen osan lukuisat kuolemat tuovat mukaan virsiä. Myös muu aikaa kuvaava musiikki saksalaisista marsseista tangoon on hyvin edustettuna. Mosaiikkimainen musiikkikokonaisuus kootaan yhteen koko esityksen kantavilla Kellan säveltämillä teemoilla. Näytelmät on dramatisoinut Ari-Pekka Lahti ja ohjannut Juha Malmivaara . Molemmat osat ehtii näkemään hyvin, sillä näytäntöjä on vielä pitkälle toukokuuhun. FolkForumin aiheina teemavuosi ja Visio2025 Ennen Folklandia-risteilyä perjantaina 12.1.2018 klo 13–16 järjestetään Helsingissä Kansallismuseon Ateljeessa FolkForum-seminaari. Tänä vuonna seminaarin aiheina ovat vuoden 2018 teema ”Kaikilla mausteilla – kansanmusiikin ja kansantanssin elävät perinteet” sekä alan kulttuuripoliittinen tavoiteohjelma Visio2025. Vuoden 2018 teeman avulla pyritään tuomaan esille rikasta ja monimuotoista suomalaisen kansanmusiikin ja kansantanssin elävien perinneilmiöiden kirjoa. Mitä ovat tämän päivän elävät perinteet? Miten niitä voi vaalia ja suojella? Millaisena meidän yhtyeen, tanssiryhmän tai festivaalin perinnetyö näyttäytyy kansainvälisen perinnekulttuuritoiminnan näkökulmasta? Mitä hyötyä tai apua Unescon maailmanlaajuisen sopimuksen sisältämistä teemoista ja painotuksista voisi olla kenttämme käytännön toiminnalle? Seminaarin ensimmäisen osion pääpuhujaksi saapuu Saksasta Birgit Ellinghaus. Hän on yksi merkittävistä maailmanmusiikin organisaattoreista, joka on toiminut lähes kymmenen vuotta myös Unesco-asioiden parissa Saksassa. Seminaarin toisessa osassa julkaistaan alan kulttuuripoliittinen tavoiteohjelma Visio2025. Laajapohjaisesti valmisteltu ohjelma sisältää tiivistetyssä muodossa kansanmusiikin ja kansantanssin kentän toimijoiden näkemyksiä ja pohdintoja alansa tulevaisuuden tavoitteista. Kymmeneltä asiantuntijalta tai läheisen yhteistyöorganisaation edustajalta (mm. Koulujen musiikinopettajat ry, Suomen Kulttuurirahasto, Yleisradio, Arts Equal hanke) kuullaan lyhyet kommenttipuheenvuorot ohjelmasta, joiden jälkeen sitä ja siihen liittyviä tuoreita näkökulmia käsitellään alan edustajien paneelikeskustelussa. Seminaarin järjestää Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus (KEK) yhteistyössä Museoviraston ja Pispalan Sottiisin kanssa Aika: 12.1.2018 klo 13-16 Paikka: Kansallismuseon Ateljee, Mannerheimintie 34, Helsinki Ilmoittautuminen pe 22.12.2017 mennessä kansanmusiikki.fi/folkforum -sivulla olevan linkin kautta tai sähköpostitse osoitteeseen tj@kansanmusiikki.fi Seminaarin tarkempi ohjelma ja linkki ilmoittaumislomakkeeseen: kansanmusiikki.fi/folkforum Tilaisuuteen on vapaa pääsy! Hannu Kella urakoi Lahdessa Täällä Pohjantähden alla -esityksessä R ob er t Se ge r
10 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 Seuraava Etnogaala on tammikuussa 2019. Kansanmusiikki.fi ja Kansanmusiikki-lehti julkistavat Vuoden kansanmusiikkilevy –äänestyksen. Voit äänestää vuoden 2017 aikana ilmestyneitä kansanmusiikkilevyjä (kansanmusiikki, maailmanmusiikki, etno ja folkki). Lista levyistä löytyy osoitteesta kansanmusiikki.fi/ ajankohtaista/uusia-julkaisuja. Mikäli huomaat jonkun levyn puuttuvan listalta, niin ilmoitathan siitä meille. Äänestysaikaa on 2.1.2018 saakka. Muista, että voit antaa vain yhden äänen! Äänestyslomake löytyy osoitteesta www.kansanmusiikki.fi/kansanmusiikkilevy-aanestys-2017. Kaikkien äänestykseen osallistuneiden kesken arvotaan kaksi 50 euron lahjakorttia Suomen Kansanmusiikkiliiton putiikkiin ja kaksi Kansanmusiikki-lehden t-paitaa. Arvonnassa voittaneille ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Voit äänestää myös postikortilla: Kansanmusiikkilehti, Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki. Vuoden kansanmusiikkilevy valitaan sekä yleisöäänestyksen että asiantuntijaraadin antamien pisteiden perusteella. Vuoden kansanmusiikkilevy 2017 julkistetaan Folklandiaristeilyllä tammikuussa 2018. Lisätietoja: info@kansanmusiikki.fi, toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Risteys-palkinto: Hilda Länsman Risteys-palkinnon voittaja on kasvanut sukupolvien ketjun kautta saamelaiseen joikuperinteeseen ja on rakentanut yhteyden tämän päivän maailmanmusiikkiin ja myös akateemiseen musiikintutkimukseen. Tulokas: Maija Kauhanen Vuoden tulokas on herättänyt vahvoilla tulkinnoillaan ja tunteikkailla tarinoillaan kielimuurista huolimatta kansainvälisesti suurta kiinnostusta. Ilmiömäinen ja suvereeni instrumenttien monipuolinen käyttö tekee sooloartistista kokonaisen orkesterin veroisen. Vuoden Kansainvälistyjä: Frigg Valokeilassa pitkään pysytteleminen on jo sinällään haastavaa, mutta sen lisäksi Frigg osoittaa uusimmalla levyllään, että heilllä on edelleen uusia ja tuoreita lähestymistapoja ilahduttaa yleisöä ympäri maailman. Vuoden Tanssintekijä: Petri Kauppinen Vuoden tanssintekijä työskentelee luontevasti niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, sekä ammattilaisten että harrastajien parissa, ja hänen positiivinen asenteensa innostaa kansantanssin pariin koko ajan uusia toimijoita. Vuoden ilmiö: Orivesi All Stars Positiivinen energia, joka tämän ilmiön parissa syntyy, tarttuu kulovalkean lailla ja jo vuosia jatkunut toiminta on synnyttänyt merkittäviä ja aktiivisia etäpesäkkeitä eri puolille Suomea. Ilmiö on myös hieno osoitus kansanmusiikin ammattilaisja harrastajakentän aidosta kohtaamisesta hienon yhteistyön muodossa. Vuoden Kansanmusiikkitekijä: Pekko Käppi & K:H:H:L Pekko Käppi on tuonut jouhikon ja musiikkinsa uusiin ympyröihin, joissa ne toimivat kuin häkä! Pekon ohella myös Tommi Laine ja Nuutti Vapaavuori taikovat instrumenteistaan shamanistisia, herkkiä ja hypnoottisia soundeja, jotka ammentavat runsaat sävynsä niin kansanperinteen kuin rockin, hevin ja jopa popmusiikinkin ehtymättömästä kaivosta. Vuoden artisti: Anne-Mari Kivimäki Tämä artisti on taiteellisen tohtoritutkintonsa tuotoksena synnyttänyt kokonaisen sarjan laajaa kiinnostusta herättäneitä poikkitaiteellisia produktioita, joissa aivan erityisellä tavalla tutkija-muusikkous ja artistin kiinnostus monitaiteelliseen ilmaisuun yhdistyvät. Marraskuisessa Etnogaalassa palkittiin kansanmusiikin tekijöitä seitsemässä kategoriassa. Näin palkittujen valintaa perusteltiin. Perustelut koko pituudessaan osoitteesta: kansanmusiikki.fi Etnogaalassa palkittiin kansanmusiikin tekijöitä Risteyspalkinnon voittaja Hilda Länsman (vas.) Duo Vildá -parinsa Viivi Maria Saarenkylän kanssa. Vuoden Tulokas Maija Kauhanen myös esiintyi Etnogaalassa. Voittofanfaarit soitti erilaisin puhaltimin ja ihmisäänin professori Kristiina Ilmonen. Äänestä vuoden 2017 kansanmusiikkilevyä!
11 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 Musiikin voima ja oikeus Sarjaa tuottaa: Teksti: Jaana-Maria Jukkara Kuva: Jorma Airola Viisi muusikkoa kokoontuu soittamaan helsinkiläisellä klubilla syvenevän syksyn illassa. Lavalle asettuu laaja maailma; Kiinan uiguurialue, Irak, Espanja, Iran ja vielä Suomikin. Soitto alkaa soida ja sävelet muistuttavat muusikoiden taustojen moniulotteisuudesta päällimmäisenä turkkilainen ja arabialainen musiikki. Tempo vaihtelee kiihkeästä rauhalliseen. Nuori mies nousee mikrofonin ääreen. Ahoora Hosseini laulaa sydämeenkäyvästi ja uskomattoman kauniilla äänellä kotimaansa Iranin kurdien perinnöstä polveutuvan kansanlaulun ja yleisö kuuntelee hiirenhiljaa, syvästi liikuttuneena. ESITTELYSSÄ Seyed Ahoora Hosseini SYNTYMÄPAIKKA: Sanandaj, Iran AMMATTI: freelance-muusikko, opiskelija NYKYINEN KOTIPAIKKAKUNTA: Helsinki YHTYEET: Ahoo Band, vakituinen vierailija monissa muissa yhtyeissä ELÄMÄN MOTTO: Usko lujasti siihen mitä teet – Minun nimeni on siis Ahoora Hosseini. Sanon tämän nyt heti kun usein kysytään, että mikä se Seyed siinä edessä on. Se on kuin joissain muissa maissa ”sir” tai ”don”. Musiikillisesta perheestä ja suvusta tuleva Ahoora alkaa kertoa historiaansa. – Synnyin musiikkiperheeseen Iranin kurdialueella. Isoäitini on laulaja, setäni soittaa kurdien ja persialaisesta soittimistosta taria ja tambouria ja toinen setäni on oopperalaulaja. Lisäksi omat vanhempani opettivat minulle musiikkia. Vaikka muusikkous ei olisikaan Ahooran suvussa näin vallitsevaa, olisi musiikki mukana joka tapauksessa. – Siellä mistä tulen, on musiikki mukana elämässä aina. Hyvin usein kun pari tai useampi ihminen tapaa, napataan vaikkapa vain puunpala ja lautanen ja aletaan soittaa ja laulaa yhdessä. Näin minä olen kasvanut musiikkiin. Suomessa on ollut suhteellisen vireä maailman eri musiikkikulttuureja edustava muusikoiden ja yhtyeiden joukko jo vuosikymmeniä, mutta viime vuosina se on rikastunut entisestään Taideyliopiston Sibelius-Akatemian GLOMAS-opinto-ohjelman myötä. Toinen toistaan mielenkiintoisempia muusikoita on tullut kaikista maailman kolkista, ja mikä ilahduttavinta, jotkut jopa jäädäkseen. Myös Ahoora on yksi näistä muusikko-opiskelijoista. Minkälaista täällä olo ja opiskelu sitten on? – On helppo nähdä miten hyvin toimiva yhteiskunta Suomessa on ja miten hieno on muun muassa koulutusjärjestelmä. Näin ulkomaalaisen musiikinopiskelijan näkökulmasta on kuitenkin myös isojakin kysymyksiä, joista suurin on talous. EU:n ulkopuolisille opiskelijoille haaste onkin kova, koska toisaalta on pystyttävä todistamaan maahanmuuttovirastolle 7 000 euron tulot, jotta opiskelijastatus säilyy ja toisaalta on maksettava 5 000 euron vuosittainen opintomaksu. Opintojen ohella tehtäviä töitä on hyvin vaikea saada jos ei puhu suomea. Siirrymme arkipäivän murheista takaisin lapsuuteen. – Vanhempani laittoivat minut pianotunneille kun olin 5-vuotias. Klassiset opinnot eivät kuitenkaan puhutelleet minua kovinkaan syvästi, vaan kiinnostukseni keskittyi vuosien mittaan yhä tiiviimmin iranilaiseen kansanmusiikkiin ja erityisesti perkussioihin. Soittimikseni jäivätkin sitten daf-kehärumpu ja tombak. Alkava muusikonura Iranissa vei Ahooran yhteen niin tunnettujen kuin vähemmän tunnettujen artistien ja yhtyeiden kanssa. Pianonsoitonopettajaa Ahoora kiittää siitä, että hän sai Ahooran tunnistamaan intohimonsa sekä taitonsa musiikkiin. – Ollessani 11-vuotias hän pyysi minua sulkemaan silmäni ja vain kuuntelemaan kun hän itse soitti tietyn melodian. Kotitehtäväni oli seuraavalla tunnilla soittaa siitä melodiasta oma tulkintani. Tällaisten harjoitusten suorittaminen loi valtavasti itsetuntoa ja aloin tunnistaa musiikin voiman. Tunsin että sillä voi muuttaa sekä omaa että myös toisten elämää. Musiikin tekemisen ja esittämisen vapaus on ollut kipeä kysymys Ahooran kotimaassa Iranissa – jokin on sallittua ja jokin ei. Sama vakava kysymys koskee myös esimerkiksi Irakia, Afganistania ja Syyriaa. Ahoora tuntee syvää myötätuntoa näiden maiden muusikkoja kohtaan. Suomen musiikin kentässä Ahoora tunnistaa monia puolia. Joskus tuntuu, että maan omaa kulttuuria suojellaan, ollaan arkoja avaamaan tie ulkoa tuleville vaikutteille. Mieltä askarruttaa myös esimerkiksi rahoituksen jakautumisen epätasaisuus eri musiikinlajien kesken. Toisaalta Ahoora on äärimmäisen iloinen siitä että hän on löytänyt Suomessa suuren joukon muusikoita, joiden kanssa voi tehdä yhteistyötä yli maantieteellisten ja kulttuuristen rajojen – ja hän iloitsee myös suomalaisen nykymusiikin ennakkoluulottomuudesta ja elinvoimaisuudesta.
12 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 A likylän, Jylhän, Kirkonkylän, Köyhäjoen, Nikulan, Salonkylän, Järvelän ja Tastulan pelimannit ovat edustaneet kyliään 1960-luvulta asti, osa jo aiemmin, välittäen sävelmiä ja soittotyyliä eteenpäin uusille soittajapolville. Ensimmäisillä kansanmusiikkijuhlilla 1968 on laskettu esiintyneen noin 70 pelimannia eri kyliltä; tällä hetkellä soittajia on moninkertaisesti. Kaustislaisten kyläyhtyeiden soitto soi ajoittain tiiviimmin yhtyemuotoisena, välillä taas kokoonnutaan soittamaan yhdessä vasta juuri ennen kesän kohokohtaa, festivaaleja. Yhtä kaikki, yhteinen musiikkiperintö toimii polvesta polveen kokoavana voimana pitäjän rajojen ulkopuolelle asti. Tupasoitoista kyläyhtyeisiin 1900-luvun alussa soitto soi Kaustisella tuvissa, pihoilla ja nuorten tanssiriennoissa sekä tärkeimpänä moniosaisen hääpurppurin taustalla. Vakiintuneita pelimannikokoonpanoja ei juuri ollut, vaan soittajat koottiin erikseen kutakin tilaisuutta, esimerkiksi häitä varten. Musisointi ei ollut niinkään esittävää taidetta, vaan ennemminkin tekemistä tarpeeseen, elämän suuriin käännekohtiin ja omaksi iloksi. 1940-luvulla perustettiin Lestija Perhonjokilaaksojen yhteinen pelimanniorkesteri, josta kehittyi Kaustisen Purppuripelimannien ensimmäinen kokoonpano. Purppuripelimannien myötä kaustislaisen pelimanniyhtyeen soitinvalikoimaan vakiintui viulun ja harmoonin lisäksi kontrabasso. Säestysryhmän hoitaessa sointupuolen jäi viuluille ensisijaisesti melodian soitto. Purppuripelimannien esimerkin ja paikallisyhdistysten järjestämien esiintymistilaisuuksien kuten iltamien, kotiseutujuhlien, soittokilpailujen ja tanssien myötä alkoi syntyä vakinaisella kokoonpanolla esiintyviä pelimanniryhmiä. Käytännössä kyläyhtyeet syntyivät kuitenkin kansanmusiikkijuhlien myötä käytännön tarpeeseen, erottelemaan, ketkä kaustislaiset kulloinkin olivat soittamassa. Jokaisella tyylinsä Kyläyhtyeillä on runsaasti yhteistä kaustislaista pelimanniohjelmistoa, jota kukin tulkitsee tyylillään. Yksittäisten peliman nien soitossa tapahtuvan rytmin, jousituksen ja pienimuotoisen melodian ja korujen eli kruusausten muuntelun lisäksi myös eri kyliltä on ollut mahdollista löytää erilaisia toisintoja, koska sävelmät ovat siirtyneet vielä pitkälle 1900-luvulla pelimannien kesken korvakuulolta, soittajalta ja sukupolvelta toiselle. Fatimarssi Järvelän pelimannien soittamana ei kuulosta samalta kuin vaikka Jylhän pelimannien käsissä. Esimerkkinä lähimenneisyydestä Tastulan pelimannien basisti Ari-Pekka Tastula kertoo yhtyeen nykyisten viulistien opetelleen useita melodioita hänen isältään Tuomakselta, joka soittaa kannelta. Siten melodiat ovat välittyneet tastulalaisille kanteleen ehdoilla. Mitä kauemmaksi ajassa mennään, sitä hankalammat yhteydet kylältä toiselle ovat olleet ja sitä vähemmän on ollut nuotinnettua ohjelmistoa ja nuotinlukutaitoa, eikä ohjelmistoa ole voinut kuulla äänitettynä. Kaikki tämä on vaikuttanut erilaisten versioiden syntymiseen sekä toisintojen esiintymiseen eri nimillä. Pelimannikappaleet kuten Puhkion Eliaksen marssi, Ahton masurkka tai Peltoniemen Hintrikin surumarssi eivät saaneet nimiään suinkaan säveltäjän mukaan, vaan sen, kuka ne kulloinkin toi soittajien tietoisuuteen. Vuokko Korva Kyläyhtyeillä on omat tyylinsä Kauaksi on tultu siitä kun kun Friiti Ojala ja Valtteri Salo soittivat Kaustisella kolmipäiväisiä kruunuhäitä ja joka talossa oli oma tarvekantele tai -harmooni. Perinnettä ovat kantaneet nykyaikaan yksittäiset soittajat, yhteissoitot, ohjelmiston opiskelu ja uudet nykykansanmusiikkiyhtyeet – ja Kaustisen eri kylillä toimivat kyläyhtyeet. Ne syntyivät paljolti Kaustisen kansanmusiikkijuhlien myötä. Järvelän pelimannit soittivat häitä yhtyeenä jo 1800-luvulla ja ovat toimineet katkeamatta tähän päivään asti. ”Järvelän pelimannien soitolle on ominaista selkeä puntitus eli heikompien tahdinosien korostaminen jousella sekä vanhakantainen ja suppeahko sointupohja”, Mauno Järvelä kertoo.
13 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 Nikulan pelimannien viulisti Maria Pulakka tarinoi Nyypakan Oskan (Oskari Nikula, 1884–1964) sottiisin kulkeutumisesta pelimannien ohjelmistoon: ”Sottiisin nykyisille pelimanneille opetti Voitto Nikula 1970-luvulla haitarilla. Nyypakan Oska sitä oli paljon soitellut, ja hänen veljenpoikansa Lauri sillä myös voittanut palkintoja soittokilpailuista. Laurin veli huomautti muutama vuosi sitten, että yksi kohta meni eri tavalla kuin hän sen muisti, ja vihelsi malliksi. Näin tämä perinne elää! Sottiisin alkuperäinen versio löytyy Salonkylän jousikvartetin nuoteista. Nuotin alakulmaan on Viljami Niittykoski kirjoittanut: ’Nyypakan Oskan mielikappale’”. Omat ohjelmistot Jokaisella kyläyhtyeellä on omalla tyylillä tulkitun yhteisen ohjelmiston lisäksi itselleen ominaista ohjelmistoa. ”Esimerkiksi Köyhäjoen pelimannien ohjelmistossa on runsaasti 1900-luvun alun kyläpelimanni Kyröharjun Joonaan ohjelmistoa, jota muilla kylillä ei soiteta”, kertoo yhtyeen harmooninsoittaja Eero Myllymäki . 1900-luvun alusta kullekin yhtyeelle periytyvän ohjelmiston, esimerkiksi Perknäsin Oskan , Järvelän Antin ja Viljami Jylhän soitteiden, lisäksi yhtyeiden ohjelmistoa rikastuttavat jäsenten uudet kappaleet. Tunnetuimpia säveltäjiä ovat tietysti Kappelin pelimannien riveissä soittanut Konsta Jylhä sekä Salonkylän pelimanneissa soittanut Viljami Niittykoski. Nuottijulkaisujen, äänitteiden ja yhteissoittojen kautta sävelmät yhtenäistyvät pikku hiljaa. Pienet eroavaisuudet yksityiskohdissa ovat kuitenkin vielä pitäneet pintansa. Kaustislaiset pelimannit ovat vaatimattoman ylpeitä omaksumistaan kyläkohtaisista perinteistä, minkä saattaa kuulla yhteisharjoitusten tiimellyksessä: ”Tähän me olhan kyllä aina pruukattu laittaa se sointu”, ”Näin son kyllä aina soitettu!” ”Miks näitä pitää mennä muuttahan!”. Niin kauan kuin punainen, sininen ja vihreä ”pikkuvihko”, virallisemmin Kaustislaisia pelimannisävelmiä 1–3-nuottijulkaisut vain auttavat muistamaan, kuinka oma versio kappaleesta menikään, monimuotoisuus on turvassa. Kyläyhtyeitä on tallennettu vuosittain enimmäkseen Kaustisen kansanmusiikkijuhlilta, ja tämä mittava aarteisto löytyy Kansanmusiikki-instituutin arkistosta. Lisäksi vuonna 1993 Kaustisella toteutettiin pelimannien ja yhtyeitten tallennusprojekti, jonka puitteissa sen hetkisiltä kyläyhtyekokoonpanoilta on taltioitu runsaasti soittoa. Festivaaleja edeltävät taltioinnit ovat yksittäisten ihmisten nauhoittamia ja muut Erkki Ala-Könnin arkistoista. Useiden kyläyhtyeiden soittoa voi kuulla samalla äänitejulkaisulla, kuten Kansanmusiikki-instituutin julkaisuissa Kaustinen pelimannien pitäjä (1976), Kaustinen musiikin koto 140 vuotta (2008), Soittosali vol. 2. Kyläyhtyeet (2017) sekä Kaustisen Pelimanniyhdistyksen julkaisussa Kaustisen parhaat I (1983). Kyläyhtyeiden ja kylien soittajien ja kappaleiden historiaa on tutkittu jonkin verran, mutta monta mielenkiintoista tarinaa odottaa vielä löytäjäänsä sekä kappaleiden taustat tutkijaansa pelimannien muistissa sekä arkistonauhoilla. Alikylän pelimannien, Kirkonkylän ja Kappelin pelimannien sekä Jylhän pelimannien kuvat ja esittelyt osoitteessa www.kansanmusiikkilehti.fi Köyhäjokisten soittotyyli pohjautuu vahvasti Kyröharjun Joonaan kanssa soittaneen Matti Pajukankaan pojan, mestaripelimanni Allan Pajukankaan viulunkäsittelyyn. Soitolle on ominaista runsas koruttelu ja glissandojen käyttö . Kanteleensoittajat ovat perinteisesti sulautuneet osaksi Tastulan pelimanneja, ja yhtyeen soitossa kuuluu, kuinka lyhyeltä sivulta soitettava perhonjokilaakson tyyli on vaikuttanut kappaleiden melodiakulkuihin ja tämmäykseen. Salonkylässä toimi 1910-luvulla jousikvartetti ja 1930-luvulla jouhiorkesteri, joiden soittajat olivat ensisijaisesti pelimanneja. Tästä juontaa juurensa Salonkylän pelimanneille ominainen ”rompuutus” eli alttoviulun käyttö osana säestystä sekä kamarimusiikkimainen jousitus. Nikulaan vuonna 1908 perustettu torvisoittokunta, naapurikylä Salonkylän jousikvartetti sekä Amerikasta palanneet siirtolaiset rikastuttivat kaustislaista sävelmistöä kappaleilla, jotka hiljalleen taipuivat soittajien sormissa osaksi perinnettä.
14 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 N ykyään Helsingissä on mahdollisuus kuulla säännöllisesti vaikka minkälaista musiikkia, mutta tilanne näytti aika erilaiselta vuonna 1988, kun ensimmäinen Etnosoi!-festivaali näki päivänvalon. Kolmepäiväisessä tapahtumassa Kulttuuritalossa esiintyivät muun muassa Al Teslim, Slobo Horo, Gamelan Hanuman ja Niekku eli komea kattaus suomalaisia pitkän linjan muusikkoja. – Kuka festivaalin alunperin keksi järjestää, se on vaipunut unohduksiin, kertoo alusta asti mukana ollut Hannu Tolvanen . Idea syntyi kuitenkin Työväenmusiikkiinstituutin eli nykyisen Maailman musiikin keskuksen, Kansanmusiikin keskusliiton ja Suomen Etnomusikologisen Seuran piirissä. – Siihen aikaan piti järjestää itse konsertteja, jos halusi jotain muuta kuin suomalaista populaarimusiikkia tai klassista. Pelimannitapahtumia oli ympäri maata ja kansainvälisiä vieraita esiintyi esimerkiksi Kaustisella. Helsingissä ei-suomalainen perinteinen kansanmusiikki ei kuitenkaan näkynyt juuri missään, lukuun ottamatta irlantilaista musiikkia. Maailmanmusiikkibuumin aalloilla Maailmanmusiikki-termi keksittiin 1980-luvulla Iso-Britanniassa, jonka jälkeen Suomeenkin rantautui selkeä maailmanmusiikkibuumi. – Etnomusikologit keskittyivät jo sitä ennen ulkoeurooppalaisten musiikkien tutkimiseen, ja yksittäisiä vieraita oli kutsuttu Suomeen sitä kautta. Jonkin verran kulttuuriryhmiä toivat myös eri maiden viralliset edustustot. 1980-luvun lopussa kansanmusiikin ammattilaisia alkoi valmistua SibeliusAkatemian kansanmusiikin osastolta. Etnosoi! ja kansanmusiikin osasto tekivät aktiivisesti yhteistyötä varsinkin ensimmäisinä festivaalivuosina. Toinen festivaali pidettiin sitten Jumon klubitiloissa ilta-aikaan. Silloin oli jo ilmoitus Helsingin Sanomissa ja kansainvälisiä esiintyjävieraita. Instituutin väki kävi Kuubassa kenttämatkalla 1989, ja sitä kautta saman vuoden Etnosoi!-festivaalille saatiin laulaja-lauluntekijä Aldo del Rio . Unkarilainen Márta Sebestyén ja Muszikás oli jo aika iso nimi, ja he pitivät myös mestarikurssin kansanmusiikin osastolla. – Nykyään kuka tahansa pystyy helposti tutustumaan mihin tahansa musiikkikulttuuriin, mutta silloin se vaati vaivannäköä. Kirjasto oli suurena apuna, ja radiossakin soitettiin kaiken maailman musiikkia. Nykyään voi sentään kuulla festivaalien artisteja etukäteen – ennen piti vain uskoa siihen, että musiikki on hyvää, muistelee Tolvanen. Ovi kohti tuntematonta Etnosoi! on toiminut eräänlaisena sisäänheittäjänä monelle Suomessa ennen tuntemattomalle ilmiölle. Jaana-Maria Jukkara , Maailman musiikin keskuksen toiminnanjohtaja ja festivaalin taiteellinen johtaja vuodesta 1996, kokee Etnosoi!n tehtävänä olevan rohkaista yleisöä tutustumaan uusiin asioihin, ja hypätä näennäisesti vieraiden ilmiöiden vietäväksi. – 1990-luvulla saatiin paljon uutta yleisöä maailmanmusiikille, Jukkara kertoo. Kun suomalainen kansanmusiikki menestyi maailmalla, se avasi musiikkikenttää. Nykyään myös kaupalliset yhtiöt tuovat Suomeen maailmanmusiikkiartisteja, mikä korostaa meidän tehtäväämme panostaa harvinaisempiin kulttuureihin. Jos emme me tee sitä, niin kuka sitten? Todennäköisesti ei kukaan. Jos joku artisti tai genre on herättänyt Etnosoi!ssa mielenkiintoa, muutkin tapahtumajärjestäjät ovat saattaneet innostua, kuten portugalilaisesta fado-laulaja Mísiasta vuonna 1998. Monet muusikot ovat käyneet Etnosoi!ssa jo ennen kansainvälistä läpimurtoaan esimerkiksi Womex-näyttämöllä. Heidän joukossaan ovat kurdilainen Aynur ja iranilainen Keyhan Kalhor . Maailman musiikin keskuksen toiminnan ytimessä on Suomessa toimivien siirtolaismuusikkojen asema, ja heitä nähdään tietysti säännöllisesti myös Etnosoi!n ohjelmassa. – Jos vertaa nykypäivän tilannetta vuoteen 1996, tuntuu sillä saralla edes hiukan lohdullisemmalta. Nyky-Suomi on oikeasti monikulttuurinen maa. Etnosoi!n piirissä tehdään paljon töitä sen eteen, että festivaali tavoittaisi myös muista maista Suomeen muuttaneita, joiden kulttuurien edustajat esiintyvät tapahtumassa. Ihmisiä kiireen keskellä Etnosoi!n tekijät suhtautuvat siihen rakkaudella ja intohimolla. Artisteja vastassa ei ole organisaatio vaan ihmisiä. Vuosien varrella Jaana-Maria Jukkaralle on kertynyt paljon muistoja, erityisesti sosiaalisista tilanteista, kun ihmisiä tulee eri kulttuureista. – Kun sataa räntää vaakatasossa ja ymmärtää, että vaikka kuinka olemme kehottaneet varautumaan talviolosuhteisiin, olemme siinä epäonnistuneet, kun vieraat tulevat sortseissa ja sandaaleissa... Sitten mietitään, mistä saadaan lämmintä päälle, etteivät esiintyjät ole seuraavana päivänä kuumehoureissa! Festivaalinjärjestäjänä Jaana-Maria Jukkara on nähnyt, kuinka maailma on muuttunut hyvinkin kiireiseksi. Ennen artistit viettivät täällä pidempiäkin jaksoja, nykyään monesti tullaan konserttipäivänä ja lähdetään seuraavana aamuna. – Yhdessä vietettyä aikaa ei jää niin paljon enää. Ja saan kyllä tapella liian tiukkoja lentoaikatauluja vastaan! Viisumirumba voi edelleen olla haaste, mutta yhteydenpito ympäri maailma on sentään useimmiten helpompaa. – Vuonna 1996 oli suomalais-ugrilainen teema. Itään lähetettiin fakseja ja piti vain luottaa siihen, että viesti menee perille. Mutta artistit astuivat junista kassit heiluen aivan kuten oli sovittu! Nykyään saattaa saada selfien lentokentältä, kun artisti on matkalla tänne. Kirjoittaja on Etnosoi!n tiedottaja vuonna 2017. Etnosoi! internetissä: www.etnosoi.fi Etnosoi! lähestyy keski-ikää Afrikkalaiset rummut, Esma Redzepova, Yat-Kha... Vastaukset vaihtelevat, kun Facebook-kilpailun kautta kysytään mieleenpainuvinta Etnosoi!-kokemusta kautta aikojen. 30 vuoteen mahtuu monenlaista musiikkikokemusta. Tove Djupsjöbacka Tämän vuoden Etnosoi!:ssa täyden Savoyteatterin hurmasi marokolainen Oum.
15 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 Väinö Linna Osat 1 & 2 ? ? ? ? – Helsingin Sanomat ”Rohkeaa, omaperäistä, häikäilemätöntä ja järisyttävää” – Etelä-Suomen Sanomat ”Vaikuttava ja vastustamaton modernin teatterin kokonaistaideteos” – Turun Sanomat Dramatisointi Ari-Pekka Lahti Ohjaus Juha Malmivaara Koreografia Panu Varstala / musiikki Hannu Kella Lippumyymälä 0600 30 5757 (1,53 €/min+pvm) Ryhmämyynti (03) 752 6000 / Väliaikatarjoilut (03) 782 6474 www.lahdenkaupunginteatteri.fi • www.lippu.fi Espoolainen kansanmusiikkitapahtuma JuuriJuhla-RotFest viettää ensi vuonna 15-vuotisjuhlavuottaan. Sellosalin konsertit tulivat myyntiin joulukuun alusta. Juhlavuoden odotetuin vieras on ensimmäistä kertaa Suomessa esiintyvä Accordion Samurai . Siinä soittaa viisi häikäisevän taiturimaista eurooppalaista harmonikkataiteilijaa Riccardo Tesi (IT), Markku Lepistö , David Munnelly (IRL), Simone Bottasso (IT) ja Kepa Junkera (EUS). Illan kruunaa Sellosalin klubilla Suistamon Sähkö . Toinen odotettu ulkomaan vieras, joka juhlavuonna haluttiin ehdottomasti jälleen JuuriJuhlaan on ruotsalainen Väsen . Juurijuhlan loppuhuipennuksena on Juhlakavalkadi, upea kattaus kansanmusiikin ja kansantanssin riemua, runsautta ja railakkuutta niin soittaen kun tanssien. Esiintymässä ovat Rutistus -kansantanssiryhmä, JPP , Floating Sofa Quartet (FIN, DK, SE), sekä Kungsvägen-musiikkiopiston Folksvägen -orkesteri. Konsertin jatkeena Juhlatanssit, tanssittamassa Leikarit . JPP & Antti Savilampi vetävät huutokatrillin koko juhlaväelle. Näiden konserttien liput on jo myynnissä www.lippu.fi -toimipisteissä. Koko ohjelma: www.juurijuhla.fi. JuuriJuhla-RotFestin Sellosalin konsertit myynnissä! Womex showcasessa suomalaisia edustajia Vuoden 2017 Womex-messujen showcase –sarjan artistien joukossa oli vahva suomalainen edustaja Maija Kauhanen . Maija esiintyi showcasessa myös vuonna 2016 Okra Playground –yhtyeen riveissä. Maailmanmusiikin suurtapahtuma Womex eli World Music Expo järjestettiin lokakuussa Puolan Katowicessä. Kilpailtu showcasekonserttisarja esittelee ajankohtaisia maailmanmusiikin kärkinimiä ympäri maailmaa. Womexissa kohtaavat alan kaikki merkittävät ostajat ja myyjät. Er ic va n N ie uw la nd
16 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017
Johanna Sauramäki KOLUMNI K un taannoisena juhannusaattona kuulin livenä saamelaismuusikko Niillas Holmbergia Inarissa, sieluni heitti volttia ja maailmani mullistui. Heräsin ymmärtämään, mikä on tehtäväni tässä maailmassa. Minut oli määrätty edistämään juuri tämän folkmuusikon ja hänen kaltaistensa lahjakkuuksien esille tuomista ja maailmalle viemistä. Siihen asti minua elättänyt graafikonkynäni sai jäädä sivurooliin, ja ryhdyin konseptoimaan elämääni sellaiseksi, että tämä kutsumus mahdollistuisi. Siinä vaiheessa en tosin tiennyt, että suomalaisen kansanperinneyhtyeen myyminen sekä kotimaassa että maailmalle on erittäin raakaa työtä, en tuntenut pelisääntöjä, en hierarkiaportaikkoa. Kokemukseni pohjautui lähinnä kuoron kansainväliseen tuotantotyöhön ja karttuneet verkostot tuohon täysin erilaiseen genreen. Maalailin itselleni työtä, jossa vain soittelen jo tuntemilleni henkilöille tai muille ja kysyn, milloin yhtyeeni voi tulla esiintymään ja sitten vain ilmoitan millaisia kuluja siitä syntyy. Näin nimittäin asia toimii maailmankuulun kuoron kanssa, jota kutsutaan ja jolle maksetaan. Melko nopeasti sain huomata, että tämä uusi maailmani olikin täysin toinen. Tässä maailmassa edetään hitaasti, tutustutaan toimintatapoihin, verkostoidutaan, opitaan tuntemaan oikeat ihmiset. Ja ennen sitä selvitetään varjeltu salaisuus: keitä OIKEAT ihmiset ovat? Kun tämä alkaa ajan myötä selvitä, voi alkaa vedellä oikeista naruista. Ensin vain tulee selvittää, mitkä ovat oikeat narut ja aukoa niissä olevat monimutkaiset solmut. Kaikki tässä maailmassa työskentelevät ovat ihmisiä ja persoonia. Eri kulttuureissa on erilaiset tavat. Maanosien välisessä kanssakäymisessä vaikuttavat samat lait kuin kuoromaailmassakin. Aasialaiset sanelevat säännöt ja hoitavat asiat millilleen pykälien mukaan. Euroopassa ja Amerikassa on toisin. Ehtoja sovitellaan, muutoksista keskustellaan ja sopimusneuvottelut ovat joustavia. Sitä tosiasiaa ei voi kuitenkaan ohittaa, että musiikin on oltava hyvää. Artistin tai yhtyeen on erotuttava massasta, oltava jollain tavalla erityinen. Paketin pitää olla myös ymmärrettävä ja kaikin puolin kasassa. Tästä syystä ei ole ihme, että esimerkiksi edustamani Tuuletar menestyy maailmanlaajuisesti. Vaikka yhtyeen musiikki on nuorta, täysin itsetehtyä ja yhtye esittää sitä suomen kielellä, siitä huolimatta yleisö on kaikkialla maailmassa myyty. Yhtye tarjoaa joka keikalla jotakin yllättävää ja ennenkuulematonta ja jakaa yleisölle erityistä energiaa mielenkiintoisessa, kauniissa ja eheässä paketissa. Menestyksen takana on myös hyvät yhteistyökumppanit. Voin vain nöyrästi kiittää sekä yhtyeen itsensä että levy-yhtiön tekemää hienoa promootiotyötä. Ensimmäisen kerran mennessäni maailmanmusiikin suureen äititapahtumaan Womexiin, koin kulttuuriähkyn. Kenttä tuntui syvältä ja äärettömältä valtamereltä, jossa uiskentelee tuhannet tuntemattomat kalalajit valtavissa parvissa. Nyt muutamaa vuotta myöhemmin olen ilokseni saanut huomata, että etnisen musiikin piiri on maailmanlaajuisestikin melko hallittava. Uusia ihmisiä, uutta opittavaa ja uusia asioita tulee eteen joka päivä, mutta meri on muuttunut mielessäni lammikoksi, jossa on melko kirkas, makea vesi ja hallitut kasvustot. Asioiden etenemiseen on tarvittu kanssakulkijoita, pitkän linjan ammattilaisia, jotka ovat tarjonneet lempeästi kätensä, jottei valtameri ole päässyt minua hukuttamaan. He ovat antaneet opastusta ja tutustuttaneet ihmisiin. Suomen musiikinviejien keskuudessa on hienosti sisäistetty ja ymmärretty maamme olevan niin pieni, että meidän on syytä vetää yhtä köyttä ja tukea toisiamme ollaksemme kokonaisuutena vahvempi ja kauniimpi. Että jokaisesta suomalaisesta maailmalla menestyjästä on muille hyötyä, eikä se ole toisilta pois. Jokainen edustaa meidän maatamme ja levittää Suomitietoisuutta, joka muilla pohjoismailla vahvistettuna olkoon Nordic folkia. Kunpa saisimme vielä oman kotimaamme hienoon musiikkikasvatukseen jonkinlaisen äidinmaitopistoksen. Ruiske saisi ymmärtämään jo varhaisessa lapsuudessa, että oma folk-musiikkimme on coolia ja sen vaikutus kestäisi läpi teini-iän. Olisikin katu-uskottavaa sännätä kantele-, viuluja harmonikkatunnille, eikä jokaisen tarvitsisi vaihtaa jalkapalloon ja sähköbassoon silloin, kun alkaa tiedostaa ympäristöä. Sitä toivoisi pohdittavan opinahjoissa ja paneeleissa, joissa opetusta suunnitellaan. Kansanmusiikin arvostuksen nousun myötä sen markkinoiminen, myyminen ja ostaminen olisi helpompaa ja ennen kaikkea sen jatkumo taattu. Suomi-folkki nousuun. Yhdessä, yhteisillä sävelillä. Pohjattomasta merestä lammikoiksi 17 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017
18 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 Y ksi ehdokkaista Etnogaalan Vuoden tulokas -kategoriassa oli Marouf ja Gian Majidin luotsaama BaranBand, joka oli myös yksi gaalan pääesiintyjistä. Iranissa syntyneet kurdiveljekset ovat vaikuttaneet Suomen musiikkikentällä jo pidempään, mutta vasta nyt he tuntuvat löytäneen luovuudelleen ihanteellisen foorumin. Gian Majidi toimii BaranBandin laulajana ja Marouf Majidi soittaa tar-luuttua. Musiikki ja sanoitukset tehdään yhdessä. Veljekset painottavat koko ajan voimakkaasti kanssamuusikoidensa panosta – BaranBand ei olisi BaranBand ilman viulisti Lotta-Maria Pitkästä , basisti Simo Kärkeä , lyömäsoittaja Ricardo Padillaa ja koskettimia, kitaroita ja harmonikkaa soittavaa Esko Grundströmiä . – Olemme mielettömän onnekkaita saatuamme bändiin juuri oikeat henkilöt, joiden kanssa olemme myös hyviä ystäviä, Marouf Majidi iloitsee. BaranBand ei halua tehdä fuusiota, vaan musiikkia joka kuulostaa yhtenäiseltä. – Se, että minulla ja Gianilla olisi joku vahva juttu ja muut säestäisivät meitä, ei vielä riitä, vaikka he olisivat kuinka hyviä muusikkoja. Meitä kaikkia yhdistää samanlainen estetiikka, kutsuisin sitä kansanmusiikin estetiikaksi, vaikka voisimmekin keskustella tuntikausia siitä, mitä kansanmusiikin estetiikka edes tarkoittaa. Orgaanista musiikkia BaranBandin esikoislevy on nimeltä ”Mn bo to” ja sen on julkaissut Maailman musiikin keskus. Majidin veljekset ”Onko BaranBand yksi kaikkien aikojen parhaista suomalaisista maailmanmusiikkiyhtyeistä?” kyseli Yleisradion Mika Kauhanen tehdessään ohjelmaa yhtyeestä, joka esikoislevynsä myötä on tänä vuonna nousemassa yhä suuremman yleisön tietoisuuteen. Kansanmusiikki-lehti tapasi bändin perustajat, Marouf ja Gian Majidin. BaranBand ammentaa kurdikulttuurin juurista Hyvälle musiikille on aina tilaa Teksti: Tove Djupsjöbacka Kuvat: Sauli Heikkilä
19 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 kertovat olevansa tyytyväisiä levyyn, jota on kypsytelty toista vuotta. Muun muassa Helsinki-Cotonou Ensemblesta tuttu Janne Halonen oli mukana jo alussa levyn tuottajana, myöhemmin Ricardo Padilla otti myös tuottajan, äänittäjän ja miksaajan tehtäviä itselleen. Kappaleet ovat Gian ja Marouf Majidin käsialaa, mutta kaikki muusikot osallistuvat sovittamiseen. Lopputulos on tasapainoinen ja orgaaninen paketti hyvinkin tanssittavaa, kansainvälistä laatua olevaa maailmanmusiikkia. – Pidän enemmän etnomusiikin käsitteestä, Marouf toteaa. Mutta ei genren nimellä ole väliä, kunhan musiikki löytää oikeaan osoitteeseen! Levyn suhteen tavoite on, että se kuulostaisi tuoreelta vielä kymmenen vuodenkin päästä. Omien sävellysten lisäksi levyllä on myös yksi persialainen kansansävelmä, Se godar. Kun yhtye perustettiin, se soitti paljonkin perinnesävelmiä, mutta vain yksi niistä jäi levylle. – Olimme soittaneet sitä niin paljon että bändille jäi siihen jonkinlainen rakkaussuhde, hymyilee Marouf Majidi. Muuten soitamme nykyään vain omia kappaleita. – Se godar -kappaleesta on tehty varmaan miljoona versiota ja vaikka minkälaisia sovituksia, Gian Majidi kertoo. Meidän versiossamme päätimme vaihtaa kielen kurdiksi, pysyä suhteellisen lähellä alkuperäistä versiota mutta siten, että se kuulostaisi meidän musiikilta. Sanoituksesta keskusteltiin pitkään ja hartaasti. Oma kurdimurre käytössä BaranBandin sanoitusten kieli on kurdi, muttei se versio kurdin kielestä jota esimerkiksi kurdikirjallisuus edustaa. Sen sijaan Gian ja Marouf Majidi ovat päätyneet käyttämään omaa kotimurrettaan. He ovat kotoisin kaupungista nimeltä Sanandaj, joka sijaitsee kurdialueen rajalla LänsiIranissa. Lähellä olevat persiankieliset kaupungit ovat vaikuttaneet kieleen hyvin paljon. – Meidän murteessamme kuuluu voimakkaasti persian kielen, farsin vaikutus, Marouf kertoo. Emme ole yrittäneet kirjallistaa kotikieltämme liikaa, sen pitää istua suussa ja tuntua tutulta. Välillä on toki ollut haasteellista esimerkiksi löytää synonyymeja. Yrittäessäni ymmärtää suhdetta yleiskurdin ja Sanandajn murteen välillä kyselen loistavasti suomea puhuvilta veljeksiltä, mikä voisi olla hyvä vertailukohta Suomessa. Vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä: Rauman murre! Gian ja Marouf kertovat, että kotikaupunki on myös vilkas kulttuurien kohtaamispiste, josta tulee paljon taiteilijoita. – Jos sanoo että on kotoisin Sanandajsta. monet suhtautuvat kunnioituksella, Gian selventää. Vähän niin kuin Suomessa sanoisi että on Kaustiselta tai Järvelän kylästä! Nykyisen Iranin alueella on asunut kaikenlaisia kansoja jo tuhansien vuosien ajan: juutalaisia, armenialaisia, azereja, turkkilaisia, kurdeja, shiamuslimeja, sunnimuslimeja, veljekset luettelevat. – Kaupungillamme on pitkä vuorovaikutuksen historia, Gian Majidi jatkaa. Yleensä on selvitty ilman konflikteja. Ihmiset ovat suhtautuneet uusiin kulttuureihin vähän kuten uuteen ruokaan. Ja tietysti ihmiset ovat menneet naimisiin eri kulttuurien kesken. – Äitimme kieli on turkki, isämme kieli on kurdi ja farsia puhuttiin koulussa, Marouf kertoo. Itse opin oikeastaan kurdin kieltä vasta kahdeksanvuotiaana, koska olimme pakolaisina muualla Iranissa. Meitä on neljä sisarusta, ja muut puhuivat kyllä kurdia jo aiemmin. Kurdilainen kansanmusiikki oli silti musiikillinen keskusta, sen lisäksi jokainen osti sitten omia kasettejaan. Gian innostui klassisesta musiikista, isosisko intialaisesta musiikista... Äiti on itkuperinteen taitaja, joka yleensä itki kaikissa hautajaisissa ja monesti myös häissä. Veljekset ovat kasvaneet musiikin ympäröiminä. He toivat musiikin mukanaan Eurooppaan ja sen lisäksi he ovat saaneet laajan musiikkikoulutuksen. Marouf ja Gian ovat sitä mieltä, että kaikista musiikkigenreistä voi saada jotain, vaikka se ei olisi juuri sitä musiikkia mitä itse kuuntelee – jos rocklaulajalla on karismaa ja kauneutta, se tekee kyllä vaikutuksen. – Oikeastaan löysin kurdimusiikin vasta Iranin ulkopuolella, Marouf kertoo. En ajatellut ikinä että tulisin tekemään kurdinkielistä musiikkia! Etäisyys antaa erilaisen perspektiivin, ollessaan lähellä ei oikein osaa arvostaa asioita. Hyvä musiikki kommunikoi Mietimme maailmanmusiikin olemusta ja sitä, ettei kuulija välttämättä ymmärrä, mistä lauletaan. – Emme mekään ymmärretty englantia, silti kuuntelimme länsimaista popmusiikkia, Marouf nauraa. – Hyvä musiikki aina kommunikoi, kuuntelimme Macarenaa, vaikkemme tienneet edes onko kieli espanjaa vai portugalia, Gian painottaa. Gian Majidi innostui lapsena klassisesta musiikista ja onkin myös klassisesti koulutettu laulaja, oopperaa rakastava tenori. – Lapsuudessamme Iranissa oli yksi ainoa tv-kanava, hän kertoo. Sieltä tuli joka päivä hetken verran länsimaista klassista musiikkia. En minä edes tiennyt mitä se oli: Beethoven, Bach, Schubert... Mutta menin aivan omaan maailmaani kuullessani sitä. Itkin, enkä huomannut vaikka huudettiin syömään. Vasta paljon myöhemmin ymmärsin, mistä musiikista oli kysymys. Perinteisesti Lähi-idän musiikki perustuu erilaisiin maqameihin, asteikkoiLöysin kurdimusiikin vasta Iranin ulkopuolella
20 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 hin ja sääntöihin kappaleen melodisesta etenemisestä. Majidin veljesten musiikki ei kuitenkaan seuraa maqam-systeemiä. Palettiin lisätään myös länsimaista harmonia-ajattelua. – Jos haluaa tehdä maqameihin perustuvaa musiikkia, pitää opetella säännöt ja olla niistä tietoinen. Sen jälkeen sääntöjä voi joko seurata tai rikkoa. Se kuitenkin vaatisi sen, että kaikki soittajat perehtyisivät aiheeseen, jolloin he eivät olisi enää yhtä vapaita. Käytämme toki Lähi-idän asteikkoja, mutta musiikkimme perustuu myös länsimaiseen estetiikkaan, Marouf Majidi selittää. Opinnot rikastuttivat Marouf Majidi on opiskellut Sibelius-Akatemiassa sekä kansanmusiikin osastolla että GLOMAS-koulutuksessa, Gian Majidi on parhaillaan GLOMAS-opiskelija. Molemmat ovat saaneet koulutuksen kautta hyvät eväät muusikon uralle. – GLOMASissa on ollut tosi mahtavaa opiskella, Gian Majidi hehkuttaa. Pääsee soittamaan kaikenlaista musiikkia, jota ei ole ikinä aikaisemmin kuullut. Ensin se on tosi vierasta, mutta kesken kaiken avautuu uusi tuoksu, uusi maailma, uusia värejä – tällaistakin kauneutta on olemassa! – Opiskelu kansanmusiikin osastolla on varmaan elämäni paras kokemus, Marouf Majidi jatkaa. Siihen liittyi tietysti koko uuden kulttuurin haltuunotto – kieli, perinne, kaikki. Ihmiset ympärilläni olivat avoimia ja halusivat todella auttaa – koska minulle kaikki oli aivan uutta, yksikään asia ei ollut ennestään tuttu: rekilaulu, polska, jouhikkosävelmät... Vasta karjalaisten itkuvirsien estetiikassa oli minulle jotain tuttua. Oli myös hyvä kokemus olla koko ajan täysin nöyränä: lähden aivan nollasta mutta haluan oppia! Marouf Majidi opiskeli siis kansanmusiikkia pääsoittimenaan tar, jossa ei luonnollisestikaan ollut soitinopetusta tarjolla. Hän kokee silti oppineensa soittimestaan todella paljon. – Aina haluttiin minun soittavan sooloja – vihasin sitä! Miksi juuri minun soittimen pitäisi erottua? Opettelin siis soittamaan siten, että sointi sulautuisi enemmän muihin soittimiin, jotta olisin vain osa joukkoa. Opintojen aikana myös BaranBandin soundi alkoi pikku hiljaa vahvistua. – Opinnoilla Sibelius-Akatemialla oli ilman muuta iso vaikutus siihen miltä Baran Band kuulostaa, Marouf Majidi painottaa. Jos olisin 38-vuotias iranilainen muusikko, joka olisi juuri muuttanut Suomeen, BaranBand olisi aivan erilainen, samoin jos soittaisin samoja soittimia iranilaisten kanssa. Meidän kappaleemme on tehty juuri tälle kokoonpanolle ja meidän tapamme tehdä kurdimusiikkia tuntuu olevan kurdilaisillekin tosi raikasta. BaranBand suuntaa selkeästi maailmalle, tällä hetkellä erityisesti Pohjois-Amerikan markkinoille. Mutta uskoa löytyy myös siihen, että bändillä riittäisi töitä Suomessakin. – Jos kerran argentiinalainen tango on tullut Suomeen ja muokkautunut täällä uuteen muotoon, jos latinalaisamerikkalainen musiikki tai flamenco on menestynyt, niin kyllä meidänkin musiikille on tilaa, Marouf miettii. Gian Majidi mainitsee myös suomalaisen reggaemusiikin, joka lähti liikkeelle marginaalista mutta on nykyään aika lailla valtavirtaa. – Tärkeää on se, että tehdään hyvää musiikkia, uskotaan siihen, suhtaudutaan musiikkiin intohimolla ja mennään eteenpäin, on se sitten uuteen kylään tai Amerikkaan, Gian painottaa. Pitkäjänteisyyttä ja kovaa työtä vaaditaan. – Maailma on täynnä musiikkia, Marouf toteaa lopuksi. Mutta kyllä hyvälle musiikille on aina tilaa! BaranBandin voimakaksikko Marouf Majidi (vas.) on jo päättänyt opiskelunsa Sibelius-Akatemian aineryhmässä GLOMAS-koulutuksessa ja Gian Majidi opiskelee parhaillaa GLOMASin maisteriohjelmassa.
21 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 MUUTA KOULUTUSTA Nuorisokoulutus Kansanmusiikin nuorisokoulutus on kouluikäisille suunnattu mahdollisuus opiskella huippu-ammattilaisten johdolla! Lisätietoja www.uniarts.? /siba/sibelius-akatemian-nuorisokoulutus Englanninkieliset koulutusohjelmat Nordic Master of Global Music (2,5 v.) ja Global Music (5,5 v.): www.glomas.net Nordic Master in Folk Music, NoFo (2,5 v.): www.nofomaster.net Opiskele kansanmusiikin ammattilaiseksi Sibelius-Akatemian kansanmusiikin koulutusohjelma tarjoaa monimuotoisen tien kohti kansanmusiikin ammattilaisuutta. Opintojen perustana ovat Suomen ja lähialueiden historialliset soittoja laulutyylit, mutta myös kansainvälisyys, monitaiteisuus ja uuden musiikin luominen ovat keskeinen osa opintoja. Alan parhaat opettajat ja jatkuvasti kehittyvä oppimisympäristö tukevat opiskelijaa oman polkunsa etsimisessä. Opintoja on mahdollista painottaa luovaan muusikkouteen, pedagogiikkaan tai tutkimukseen. OPINNOT Yliopistotasoiset opintokokonaisuudet (musiikin maisteri 5,5 v., musiikin kandidaatti 2,5 v.) antavat vahvat valmiudet sekä näköalapaikan kotimaiseen ja kansainväliseen kansanmusiikin ammattilaisuuteen. Tutustu ja kuuntele! Tutustu kansanmusiikin aineryhmän äänitteisiin, kirjoihin ja muihin julkaisuihin osoitteessa: www.etno.net Opintojen osana toimivasta Folk Big Bandista saat hyvän kuvan osoitteessa: www.sibafolkbigband.? Hakuaika: 9.–2 4.1.2018 Hakuohjeet ja -lomakkeet: uniarts.? /hae-sibelius-akatemiaan Hakemista koskevat tiedustelut: siba.hakijapalvelut@uniarts.? Lisätietoa kansanmusiikin aineryhmästä: www.uniarts.? /siba/kansanmusiikki
22 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 PERSOONALLINEN PELIMANNIYHTYE MENEVÄT MIMMIT Teksti: Seppo Kononen Kuva: Maija Väänänen R iitta Hämeen-Anttila , viulu, Marja-Leena Paatsola , huilu, Aija Koistinen , kitara, Maija Väänänen . Siinä tuo mimmien kantanelikko, joka pani yhtyeen alulle kymmenkunta vuotta sitten. Ensiesiintyminen taisi olla Telkkämäen kesäisessä puskasoitossa Kaavilla.Vuosien saatossa mimmeille on tullut ”perheenlisäystä” niin, että tänään ryhmässä on mukana jo kahdeksan soittavaa ja laulavaa naista. Perusnelikon lisäksi joukkoon kuuluvat nyt Anja Onatsu , mandoliini, Tuovi Tiitinen , laulu ja pyykkilauta, Tiina Pulkkinen , viulu ja kaksirivinen haitari sekä Mia Tuovinen , kaksirivisnaisia hänkin. Kukkahatuissaan ja värikkäissä mekoissaan ryhmä ei ole vain ilo korvalle, vaan myös viehko näky silmälle. Selkeä enemmistö mimmeistä on jo mummoiässä, vain kolme on enää säännöllisesti kiinni työelämässä. Jokaisella on takanaan pitkän työuran lisäksi myös vankka tausta pelimannina. Kahdeksikosta viisi on aktiivisesti mukana Kuopion pelimanneissa, ja esimerkiksi Riitta Hämeen-Anttilan viulu ja Anja Onatsun mandoliini soivat vuoden mittaan monessa muussakin kansanmusiikkiorkesterissa niin, että viikkoon jää tuskin montakaan joutopäivää. Mutta pitää soittaa, kun soitattaa ja kysyntää on! Kysyntää on alkanut Meneville mimmeillekin löytyä. Alkuun mimmit olivat pelkkä soittoporukka. Laulu tuli säännöllisesti mukaan Tuovi Tiitisen liityttyä joukkoon, ja tänään ollaan jo niin pitkällä, että joskus jopa kaikki kahdeksan laulavat soittonsa ohessa. Mimmien tapaista soittavaa ja laulavaa ilohenkistä naisyhtyettä ei ole juuri muualla Savossa ja harvassa muuallakaan maassa, joten esiintymistilaisuuksia on alkanut sadella tuon tuostakin eri järjestöjen juhlahetkiin, päiväkoteihin tai palvelutaloihin. Nyt vuoden lopulla mimmit pääsevät luomaan joulun tunnelmaa yhteen jos toiseenkin tilaisuuteen. Menevä mimmi on pysynyt alusta lähtien yhtyeen tunnuskappaleena liki jokaisessa konsertissa. Peruskansanmusiikista yhtyeen ohjelmisto on laventunut vähän joka taholle, ja esimerkiksi päiväkodeissa tarjotaan lapsille aina heidän laulujaan. Itsestään selvää on ollut, että kun mukana on myös yksi uuttera ja osaava säveltäjä ja sanoittaja, niin hänen kappaleitaan otetaan aina mukaan konsertteihin. Pauliinan polkka, Kuhankeittäjä, Sauvakävelyjenkka, Kehtolaulu; siinä Riitta Hämeen-Anttilan kappaleita, jotka mimmien ohessa ovat toki mukana usean muunkin savolaisen soittoporukan ohjelmistossa. Kaikki mimmit ovat elämää nähneitä, itsenäisiä naisia. Mutta kun harrastus yhdistää, niin pomottakin pärjätään. Riitta Hämeen-Anttila kertoo, että jokainen tuo harjoituksissa esiin omia esityksiään ja näkemyksiään ja niitä myös kuunnellaan. Tämmäri Maija Väänäsen mielestä juuri tämä ryhmän moninaisuus – erilaisuuden tasapaino – onkin mimmeissä kiehtovinta. Alussa mimmit toimi hyvinkin satunnaisesti, mutta keikkojen ja konserttien lisääntyessä mimmien on ollut pakko ryhtyä harjoittelemaan säännöllisesti ja myös uudistamaan ohjelmistoa aina tilanteiden mukaan. Jokaisella kahdeksalla on tiukka aikataulu, mutta siitä huolimatta on pyritty kokoontumaan ainakin kahdesti kuukaudessa yhteen. Harjoitus tekee mestarin, mutta maineen kasvaessa lisääntyvät keikat. Mimmeille se tietää sitä, että tulevaisuudessa heidän on oltava vieläkin menevämpiä kuin jo nyt. Mimmejä ja mummoja Ensin oli pelkkä Menevä mimmi, varkautelaisen mestaripelimanni Erkki Vepsäläisen säveltämä svengaava kappale. Menevät mimmit syntyi vasta sitten, kun neljä pohjoissavolaista kansanmusiikista innostunutta naispelimannia oli keksinyt, että hehän voivat ryhtyä soittamaan yhdessä, ei vain mestarin nimikappaletta, vaan kaikkea muutakin, mikä heitä miellyttää. Menevät mimmit on kasvanut vuosien saatossa neljästä kahdeksaan pelimanniin. Telkkämäen kesäisessä puskasoitossa Kaavilla viihdyttävät väkeä Tuovi Tiitinen (vasemmalla), Marja-Leena Paatsola, Maija Väänänen, Tiina Pulkkinen, Anja Onatsu ja Riitta Hämeen-Anttila. Aija Koistinen ja Mia Tuovinen täydentävät iloista naisjoukkoa, mutta puuttuvat kuvasta.
23 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 • PELIMANNI-LIITE 23 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 • PELIMANNI-LIITE Kansanmusiikki-lehden liite 4 • 2017 Aika aikaa kutakin... Tämä pätee myös sahansoiton suomenmestaruuskisoihin, joita Vesannon musiikinystävät ovat järjestäneet kolmatta vuosikymmentä. Aluksi kokoonnuttiin kisailemaan ja muutoinkin musisoimaan Vesannon kirkolla. Tapahtuman hiipuessa vuosien saatossa vaihdettiin paikkaa ja siirryttiin kirkonkylältä sivummalle latotansseistaan kuululle Rajapurolle. Viime kesänä huomattiin, että aika on ajamassa myös Rajapuron ohi – kilpailun osanottajat olivat laskettavissa yhden käsin sormin, eikä kaunis kesäpäiväkään houkutellut väkeä kuulolle. SM-kisat kyllä soitettiin ja hieno voittajakin saatiin, nuori helsinkiläinen Vilma Putro . Mutta musiikinystävien yhdistykselle jäi kilpailusta päällimmäiseksi arvailu, kannattaako sitä jatkaa ja jos, niin missä muodossa? Puheenjohtaja Mauri Haapamaan mukaan vaihtoehtoja oli kolme: luovutaan sahansoiton SM-kisasta tykkänään, siirretään kilpailu jonkin Kaustisen tai Siilifolkin tapaisen ison kansanmusiikkitapahtuman yhteyteen tai etsitään tapahtumalle uusi muoto ja paikka omasta pitäjästä. Pohdintojen lopputulokseksi jäi, että uudistetaan tapahtuman muotoa ja etsitään sille uusi, kiinnostava paikka. Ja nopeasti se myös löydettiin. Haapamaa kertoo, että vuoden 2018 kesällä sahat soivat, musiikki raikuu ja väki saa tanssia Asinsalmen lavalla, joka on koko PohjoisSavon tunnetuimpia tanssipaikkoja ja jonka sen ylläpitäjät, Vesannon Karjalaiset, on myös laittanut hyvään kuntoon. Paikan vaihtumisen myötä kolmipäiväisen tapahtuman nimi muuttuu Asi soiksi. Ajankohdaksi on valittu 6.-8. 7. eli heinäkuun ensimmäinen viikonloppu, jolloin eletään vielä aikaa ennen Kaustista ja Siilifolkia.Avajaispäivänä perjantaina pidetään hengellisen musiikin ilta, lauantai-iltana tanssitaan ja pidetään sahansoiton SM-kisan karsinnat, jos osanottajia on enemmän kuin kahdeksan. Päätöspäivänä kootaan sahansoittajat yhteissoittoon ja pidetään myös itse kisa. Myös muuta kesäistä konserttiohjelmaa on luvassa. Mauri Haapamaa toivoo, että sahansoittajat kautta Suomen tulisivat mukaan Asi soi -tapahtuman yhteissoittoon, vaikka eivät itse kilpailuun haluaisikaan osallistua. ”Jos ei tule sataa, niin tulisi ainakin 50”, hän sanoo ja toivoo, että sahansoittajat kertoisivat nyt jo talven mittaan, miten kisat heidän mielestään pitäisi pitää ja mitä kappaleita niissä soittaa. Jo nyt on päätetty, että säestyssoittimeksi käy myös ukulele. Sähköpostitse toiveita ja näkemyksiä voi esittää osoitteeseen mauri.haapamaa@hotmail.com ja kirjeitse osoitteella Simolantie 4, 72300 Vesanto. Puhelimitse Haapamaan tavoittaa numeroista 040 129 3860 tai 040 574 2094. Varsinaiset kilpailukutsut lähetetään toukokuun lopulla. Seppo Kononen Sahansoiton SM-kisa vaihtaa paikkaa ja muuttaa muotoaan Kesän 2017 Suomen mestaruus ratkottiin neljän sahurin voimin. Kari Rönkön säestyksellä soittivat yhteen Vilma Putro, Kalevi Issakainen, Sami Tupala ja Pentti Kervinen. Haku pelimanniksi Kaustisen kansanmusiikkijuhlille on alkanut Kaustisen 51. kansanmusiikkijuhlat järjestetään 9.-15.7.2018, kantavana ajatuksenaan suunnata innokkaasti kohti tulevaa – kohti seuraavaa 50-vuotiskautta! Paikalle odotetaan jälleen satoja ryhmiä kansanmusiikin ja kansantanssin saralta. Kansanmusiikin ja -tanssin harrastustoiminnan edistäminen on juhlien juureva perustehtävä. Sen merkityksestä kertoo viime vuosien huimat osallistujamäärät – tuhannet pelimannit, tanssijat ja laulajat kokoontuvat vuosittain Kaustiselle paitsi esiintymään, myös luomaan suhteita, oppimaan ja viemään perinnettä ja tietoisuutta eteenpäin. Valtaosa Kaustisen esiintyjistä saapuu juhlille talkoohengessä, ns. pelimanniehdoin. Pelimanniehtojen mukaan virallisiksi esiintyjiksi valituille pelimanneille ja esiintyjäryhmille tarjotaan keikkojen lisäksi koko viikon festivaalipassi sekä etuja majoituksen ja ruuan osalta. Esiintyjät ja esiintyjäryhmät voivat hakea mukaan täyttämällä sähköisen hakemuslomakkeen kotisivuillamme (www.kaustinen.net > Pelimanneille) tai postitse. Esiintyjähaku tehdään kahdessa jaksossa: Ensimmäinen hakukausi on 15.11.2017-31.12.2017. Toinen, täydentävä kausi on 1.1.-28.2.2018. Huomioithan muutokset aikataulussa! Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen vuositeema 2018 on Kaikilla mausteilla – kansanmusiikin ja kansantanssin elävät perinteet. Juhlien oma vuositeema on luonto. Maakuntateemana on Lappi. Esiintyjien toivotaan ottavan mahdollisuuksien mukaan teemat huomioon laatiessaan ohjelmistoa ensi kesän juhlia varten. Tervetuloa mukaan kesän onnellisimpien päivien melskeeseen tekemään pienen kylän suurta juhlaa! Lisätiedot pelimannihausta sähköpostitse: pelimannit@kaustinen.net Paperisen ilmoittautumislomakkeen tilaaminen puhelimitse: 040 3582 198.
24 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 Oikaisu Soitellen suveen -juttuun oli livahtanut virhe. Laidunkauden avaus -tapahtuma aloitti Pyhäjoella ja nimi muuttui Soitellen Suveen tapahtumaksi, kun se siirtyi Pyhäjärvelle. Toimituksen sekoittamisesta huolimatta pelimannit ovat tervetulleita seuraavaan tapahtumaan, joka on kymmenes ja yhteen laskettuna siis kahdeskymmenes. Sunnuntaina tapasivat Pohjois-Suomen Pelimannit ja laulajat Iissä Syyssoiton merkeissä. Paikalle oli saapunut runsas joukko soittajia ja laulajia ja yleisöäkin oli satamäärin. Unto Kukka ja Iin Laulupelimannit olivat tehneet talkoolaisten kanssa suuren työn. Monipuolisesta ohjelmasta vastasivat Iin Laulupelimannien lisäksi Kuivaniemen pelimannit, Simon pelimannit, Oulun huuliharppupelimannit, Siniruoko, Akustiset, Ruska kuoro, Remolo, Iin Mieslaulajat, Pohjankartanon mandoliiniorkesteri, Juuret Suomessa -kuoro, Iiteam ja Käköset-kuoro. Yhteissoitoissa olivat mukana kaikki soittajat ja laulajat, yli sata pelimannia. Unto Kukka toimi Iin laulupelimannien ja muidenkin Iiläisten ryhmien vetäjänä ja johti yhteissoittoja sekä juonsi koko konsertin. Unto Kukka kertoi myöskin tänä vuonna Pohjois-Suomen Kansanmusiikkiyhdistyksen julkaisemasta nuottikirjasta Sofia Walzer. Kirja koostuu Pohjois-Pohjanmaan museolta lainaan saaduista Johan Julinin ja Johan Lemanin käsin kirjoitetuista nuottikokoelmista, jotka Kukka on kirjoittanut puhtaaksi. Kirjan esittely on Kansanmusiikki-lehdessä 1/2017. (Jos lehti on kadonnut, se löytyy maksutta osoitteesta www.lehtiluukku.com). Kirjaa saa Pohjois-Pohjanmaan Kansanmusiikkiyhdistyksestä Unto Kukalta, sihteeri Anne Riepulalta ja allekirjoittaneelta. Pohjois-Pohjanmaan Kansanmusiikkiyhdistyksen hallitus kokoontui ennen konserttia ja asialistalla oli muun muassa Samuelin Poloneesi. Ensi vuonna Poloneesit soitetaan Helsingissä ja seuraavana vuonna 2019 Oulussa. Suunnitelmat ovat jo edenneet ja tapahtumapaikkoja on jo jonkin verran kartoitettu. Ensimmäiset yhteydenotot Oulun päättäjien kanssa ovat olleet valoisan tuntuisia. Poloneeseissa tarvitaan paljon voimakkaita käsiä, hyviä selkiä ja nopeita jalkoja soittajien ja laulajien lisäksi. Mukaan voi ilmoittautua jo nyt. Syyssoitto ja Pikku Juhannus Iissä ja Soitellen Suveen -tapahtuma kesäkuussa Pyhäjärvellä ovat Pohjois-Pohjanmaan Kansanmusiikkiyhdistyksen vuosittaisia päätapahtumia. Esko Holappa An na m ar i M ar tin vii ta Pelimannit ja laulajat kokoontuivat Iin Syyssoitossa lokakuussa MäSä Duosta Vuoden 2018 Speliyhtye Perinteiseen tapaan Pyhäinpäivän soitoissa Karijoella julistettiin vuoden 2018 Speliyhtye, joka on ensi vuonna MäSä Duo. Madventuresin Mad music -maailmanmusiikkikirjassakin mainittu MäSä Duo on perustettu vuonna 2014. MäSä Duo yhdistelee uutta ja vanhaa perinnettä ronskilla eteläpohjalaisella otteella. Kaustislaisen Kyösti Järvelän tiukka pelimanniote viulussa kohtaa lapualaisen Lauri Kotamäen rytmikkään hanurismin. Ohjelmisto koostuu pääosin uudelleen sovitetuista kansanmusiikikappaleista Suomen eri alueilta. Ohjelmistoon kuuluu vanhoilta mestareilta opittuja lauluja, rekilauluja, kupletteja, pelimannisävelmiä ja sikermiä. Miehillä on pitkä kokemus erilaisten suomalaisten kansanmusiikkiyhtyeiden parista, kuten Bill Hota & the Pulvers, Tötterssön, Järvelän pelimannit, Haka, Alavuden kaksiriviset, 5/5, Pirulainen ja Timo Rautiainen ja kansanmiehet. MäSä Duo voitti menneenä kesänä Kaustisella Konsta Jylhä -kilpailun ja julkaisi ensimmäisen oman äänitteensä. Timo Saarimäki Kouvolalainen kansanmusiikkiyhtye Vokki juhlii tänä vuonna 25-vuotista taivaltaan. Alkuaikoina nimetön kansanmusiikkiyhtye soitti piirakanpaistokilpailuissa Imatralla vuonna 1992. Tuolloinen ministeri Riitta Uosukainen kuuli yhtyeen soittoa ja sanoi, että tehän olette Vokki, sillä musiikki kehrää ja rullaa mukavasti kuin rukki. Näin alkoi Vokin historia. Vokin uraan mahtuu neljä cd-levyä, josta viimeisin on Elämän kulkurit. Levystä julkaistiin myös nuottikirja. Vokin pikkuveljenä on syntynyt VokkiMyyrät lastenmusiikkiyhtye, joka on tehnyt Vokin rinnalla uraa kymmenen vuotta neljän cd:n ja parin nuottikirjan verran. Tänä päivänä Vokin esiintymiset vaihtelevat monipuolisesti perinteisen Vokki-musiikin ohella lastenmusiikin ja kansanoopperoiden kautta tanssimusiikkiin ja kuorokonserttien säestämiseen. Useimmiten säveltäjänimenä Vokin kohdalla häärii allekirjoittanut. Kuorojen säestyshommissa on perehdytty puolestaan mm. Unto Monosen tangomusiikkiin sekä Irwinin lauluihin. Rukin pyörä pyörähtelee edelleen. Jouni Sjöblom Alkuperäisjäsenistä mukana on edelleen kolme, Leena Viitala-Sjöblom (viulu, laulu), Riitta Lonka (viulu, laulu) sekä Jouni Sjöblom (laulu, kitara, piano). Yhtyeen muut kolme jäsentä, Juha Vanhatalo (kitara, nokkahuilu, laulu), Olli-Pekka Rämä (rummut) ja Veikko Korppila (basso, laulu) ovat myös ehtineet olla mukana jo yli kymmenen vuotta. Vokin matkassa neljännes vuosisata ja rukki rullaa edelleen
25 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 • PELIMANNI-LIITE Nuottiliite Tällä kertaa nuottiliitteessä on näytteitä kuluneen vuoden aikana ilmestyneistä kirjoista. ??????????????????????????? ? ??24 ???? ????? D ? ??????????????????? G ??? ?????? ???? D ??????? ?????????? ????????? ???? ?????? G ??????????? ???? ??????? ?????????? ???? ????? D ??????? ????? ???? ???? ????? Em ? ? ? ???? ?????? ?????? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ??????????????????????????? ? ?? ?????? ???? A 7 ?? ????????? ????? ??????? ????? ????? ???? D ? ? ? ????? ?????? ???? ???? ???? ? D ? ?? ????? ???? ???? A 7 ???????? ???? ??????? ????? ???? ???????????????????? ????? ??????? ??????????? ????? ???? D ??????????????? ????? ??????? ?? 7 ??? 1. 2. ??? ?? ?? ?? ??????????????????????????? ? ?? ????? ???? ??? ????? ???? A 7 ? ? ?? ????? ?????? ????? D ?????? ????? ????? G ?? ????? ????? ???? A 7 ?????? ????? ????? D ?? ?????????? ???? ???? G ???????????? ????? ??????? ????? ?????? ???? ???? ???? ? D ? ?? ????? ????? ????? D ? ? ? ?? 13 ?? ?? ?? ??? 1. ???? 2. Fine ??????????????????????????? ? ? ?????? B 7 ?????? ????????? ???? ????? D 7 ?? ? ????????? ????? ??????? ????? G ????????? ????? ???????? ?????? ?????????? ????? ?????? D ?????? ?????? ?????? ??? ?? 19 ?? ?? ?? ?? ?? ??????????????????????????? ? ? ????? ???? ????? ???? D 7 ? ? G ? ?????????? ?????? ????? D ??????????????? ????? ???????? ?????? G ?????? ????????? ???? ????? D 7 ???????????? ????? ??????? ????? G ????????? ????? ??????? ?????? ?????????? ????? ?? 25 ?? ?? ?? ?? ?? ??????????????????????????? ? ? ?????? D ?????? ?????? ?????? ?????? ?????? ?????? ???? C ? ? D ? ????? ????? ???? G ? ? ? ?????? ?????? ?????? ???? ???? G ? ? ???? ?????? ???? ??? ???? D ? ? ? ?? 31 ?? ?? ??? 1. 2. ??? ?? ??????????????????????????? ? ? ???? ????? ??????? ???? ? ? ? ?? ????? ????? ????? ???? C ? ? G ? ??????? ?????? ???????? ???? E 7 ? ? ?? ???????? ?????? ????? ???? G ? ? ? ????? ????? ????? ??????? Em ? ? ? ????? ???? D ? ????????? ????? ??????? ?? 37 ?? ?? ?? ?? ?? ????????????? ? ? ?????? ?????? ?????? ???? ???? G ? ? ???? ???? ????? ???? ? G ? ? ? ??? 1. 43 ?? 2. D.C. al Fine 29. Kadrill af Nordberg Nordbergin Katrilli Johan Julinin nuottikirja s 27 Näyte nuottikirjasta Sofia Walzer – Tanssisävelmiä 1800-luvulta Johan Julinin ja Johan Lemanin nuotikirjoista. Julkaisija Pohjois-Pohjanmaan Kansanmusiikkiyhdistys ry. Juttu Kansanmusiikki-lehdessä 1/2017, sivu 44.
27 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 • PELIMANNI-LIITE ????? A B C D A B CC D Outro 1 3 ? ? ? D 3 ? ? ? 3 ? ? ? 3 ? ? ? A m 6 /C ? ? 3 ? ? ? E m 3 ??? ? non3 3 ? ? ? 3 ? ? G maj 7 ? ? ? Timo Valo -98 3 ? ? ? ??? 3 6 ? D ? ? 3 ? ? ? 3 ? ? ? A m6 /C 3 ? ? ? ? 3 ? ? ? E m 3 ??? ? 3 ? ? ? 3 ? ? ? ? 3 ? ?? 3 ? A non3 /C# ? ? ??? 3 D/A D D 10 ? ? ? 3 ? ? ? 3 ? ? D/A G ? A m 6 /C D/A ? D/A ? 3 ? ? G ? E m 3 /H ? G maj 7 /E ?? /C# ? 3 ? ? D/F# ? 3 ? ? A/E ? A sus 4 A ? A sus4 3 ? /H ?? A non3 /C# /C# 3 ? ? /A# /A# ? ??? 3 14 ? ? ? 3 ? ? ? 3 ? ? ? D A m6 /C ? ? 3 ? ? A ? E m 3 ? G C 6 ?? ? 3 ? ? D non3 ? 3 ? ? ? A non3 A non3 A non3 ? ? 3 ? ? ? ??? 3 D/F# 18 ? ? ? 3 ? ? ? 3 ? ? H m /G ? ? ? 3 ? ?? H m /G# 3 ? ? ? 3 ? ? ? 3 ? ? ? 3 ? D/F# ?? ? 3 ? ? ? ??? 3 H m C E m H m 22 ? H m ? ? ? 3 ? ? ? 3 ? ? ? ? 3 ? ? ? 3 ? ? ? ? 3 ? ? ? 3 ? ? H m ? 3 ? ? ? 3 ? ? ? ??? 3 26 ? ? ? 3 ? ? ? 3 ? ? ? ? 3 ? ?? 3 ? ? ? 3 ? ? ? 3 ? ? ? 3 ? ? ? ? 3 ? ?? 3 ? ?? ??? 3 30 ? ? ? 3 ? ? ? 3 ? ?? 3 ? ? ? 3 ? ? ? 3 ? ?? ? 3 ? ? ? 3 ? ?? 3 ? ? ? 3 ? ? ? 3 ? ?? ??? 34 ? 3 ? ? ? 3 ? ? ? ? ? 3 ? ? ? ? ? 3 ? ? ? ? ? ? ? 3 ? ? ? 3 ? ? ? ??? 39 ? ? 3 ? ? ? ? ? 3 ? ? ? ? ? 3 ? ? ? 3 Outro ? ? ? 3 ? ? ? 3 ? ? ? ?? Fine AAMUN KULTAA ? = 105 B D 4 A 1. Nuotti Timo Valon nuottikirjasta Harmoonista elämää, Omakustanne. kts. sivu 47.
28 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 Nuotti Kalevi Kainulaisen nuottikirjasta Säveliä korven kätköistä 9. Omakustanne. Kirjasta juttu Kansanmusiikki-lehdessä 3/2017, s. 47.
29 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 • PELIMANNI-LIITE Eksoottisia vieraita Hollo ja Martta -festivaalilla Konsertti Veikko Sointulan muistoksi Yläneellä Kokkolalainen mestaripelimanni Markku Juhani Tunkkari nukkui pois pitkällisen sairauden uuvuttamana 17.9.2017. Hän oli syntynyt Vetelissä 1. kesäkuuta 1935. Markku Tunkkarin vuonna 1999 valmistuneessa Elämäni sävelet -nuottikirjassa toimittaja Esa Koskimaa esitteli säveltäjän: Hän on hiljainen mies, mutta kun juttu kääntyy musiikillisten muistojen puolelle, sanat soljuivat jouhevasti, pienellä huumorilla höystettynä. ”Kyllä minussa tietysti aina on ollut vähän semmoista kuoronjohtajaa. Jo pienenä poikana asettelin monta kertaa sisarusparven riviin puulaatikon päälle tai saunan lauteille, paikalla ei ollut väliä. Siinä sitten huidoin oman kuoroni edessä.” Lapsuudenkodissa musiikilla oli tärkeä asema. Isä oli viulupelimanni ja äiti kirkkokuoron luotettu tarkkaääninen laulaja. Isä Kauno hankki Markulle ensimmäisen viulun pojan ollessa hiukan yli kymmenvuotias. Ensimmäinen pelimanniryhmä, jossa Markku muisti soittaneensa oli Tunkkarin kylän soittajista koottu kansanmusiikkiyhtye. Vaimoksi Markku löysi naapurista Kaustiselta Ainon ja he muuttivat perheineen Kokkolaan 1960-luvun alussa. Ennen Kokkolaan muuttoa Markku oli ehtinyt laulaa Vetelin musiikinystävien kuorossa, mieskuorossa, SLEY:n nuorisoliiton kuorossa, kirkkokuorossa ja maakuntakuorossa. Varsin nopeasti Kokkolaan muuttamisen jälkeen hän hakeutui Kaarlelan kirkkokuoroon. 1980-luvun alussa kuvaan tulivat mukaan Kokkolan työväenopiston kansanmusiikkipiiri, josta syntyi Talkoopelimannit ja viihdekuoro, joka myöhemmin sai nimen Karpalot. Nämä kokoonpanot auttoivat sävellystyötä, kun sai tehdä kappaleita vastaanottavaiselle ja innostuneelle porukalle. Ne vaikuttivat keskeisesti Markun nuottikirjan syntyyn. Nuoteista on suurin osa levytettykin. Markulle musiikki oli työlle vastapainoa antava aktiivinen harrastus. Työkseen hän toimi sähköasentajana. Nuorimmaisesta lapsesta Reijosta tuli ammattimuusikko. Hän toimii Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin konserttimestarina. Musiikin perintöä jatkamassa ovat myös Reijon lapset, taidemusiikin opiskelijoina. Markun johtamat Talkoopelimannit ja Karpalot olivat Keski-Pohjanmaan Tanhuajien kanssa yhteisillä esiintymismatkoilla sekä kotimaassa että ulkomailla kuten myös Marinkaisten nuorisoseuran tanhuajien säestysryhmänä Unkarin ja Itävallan matkalla. Mestaripelimannin arvon Markku sai vuonna 2001. Aino-vaimon kuoltua 2001 Markku asui monta vuotta yksin, kunnes löysi elämänkumppanikseen nuoruuden ajalta tutun Anna-Liisan. Vähitellen alkoivat sairaudet kuluttaa miestä, liikkuminen kävi vaikeaksi ja esiintyminen jäi pikkuhiljaa pois. Musiikki oli läsnä loppuun saakka, vaikka Markun soitto olikin jo sammunut hänen asuessaan viimeiset elinkuukautensa Hoivakoti Majakassa, Kokkolan Hakalahdessa. Vaikka aikasi oli lähteä, elämäsi sävelet jäävät, ne kulkevat kanssamme ja kertovat meille tärkeitä asioita, Luojasta, rauhasta, rakkaudesta sekä surusta ja ikävästä. Arvostamme antamaasi suurta lahjaa ja sitä miten monin tavoin olit ystävämme. Talkoopelimannien ja Karpaloiden viimeinen tervehdys Timo ja Seija Pynssi Muistoissamme Markku Tunkkari Varsinais-Suomen ensimmäinen oltermanni Eino Sointula (1920-1993) sai vuosien tuumailun jälkeen oman muistokonserttinsa 12. marraskuuta. Salintäyteinen yleisö eli mukana Einon sävellysten kaikuessa Yläneen Luontokapinetin tiloissa. Eino oli monitoimimies, maataloustöiden lisäksi hän hallitsi monet käytännön työt. Siinä ohessa hän oli taitava viulupelimanni, säveltäjä ja sanoittaja. Tässä sävellyskonsertissa esitettiin parisenkymmentä Einon nuottivihkon 40 sävellyksestä. Laulusolisteina olivat Inkeri Mäkimattila, Alberto Peltonen ja Marko Kauramaa. V. L. Kansainvälinen folklore-festivaali Hollo ja Martta keräsi yhteensä 20 000 katsojaa. Festivaalin johtajan Aimo Hentisen mukaan lippuja myytiin enemmän kuin koskaan. Esityksiä oli kaiken kaikkiaan 68, joista suurimmat tuhatpäisen yleisön koululaiskonsertteja. Lahden kaupunginteatterissa järjestetty pääkonsertti oli loppuunmyyty. Suomalaisten ryhmien lisäksi esiintyjiä saapui tänä vuonna myös Virosta, Unkarista, Saksasta ja Venäjän Udmurtiasta ja kuvan ryhmä Burjatiasta, josta matka Hollolaan kesti viikon. Sa ul i H ei kk ilä Ai ri La ine
30 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 Päättyvä vuosi 2017 on ollut soitontäyteinen, mutta mieluinen Pohjoisja Ylä-Savon pelimanneille, kun omien tapahtumien ohella saatiin olla järjestämässä myös Suomen Kansanmusiikkiliiton valtakunnallista Samuelin Poloneesia Kuopiossa maaliskuussa. Ensi vuonna on tavanomaisten kiireitten ohessa ryhdyttävä valmistelemaan myös savolaisten seuraavaa suuresiintymistä Kaustisella kesällä 2019. Siihen tarvitaan maakunnan kolmen kansanmusiikkiyhdistyksen – Pohjois-Savon, Ylä-Savon ja Itä-Savon – yhteistyötä. Pahitteeksi ei olisi, jos jo kertaalleen kuolleeksi julistettu Etelä-Savon kansanmusiikkiyhdistys herätettäisiin uudelleen eloon. Soittajista sen ei pitäisi olla ainakaan kiinni, kun tiedetään ja tunnetaan, miten esimerkiksi Mäntyharjulla on mainioita huuliharppumiehiä ja Pieksämäellä tukku taitavia hanuristeja. Pohjois-Savossa vuosi vaihtuu tällä kertaa sananmukaisesti messuten. Parin viime vuoden aikana esitetyn Friikoolin messun innoittamana Ylä-Savon pelimanniyhdistys otti harjoiteltavaksi toisen pelimannihenkeen tehdyn hengellisen suurteoksen, Lassi Heikkilän Suomalaisen messun. Ensiesitykset olivat marraskuun lopulla Varpaisjärven ja Rautavaaran kirkoissa, ja vuonna 2018 messu kuullaan monen muun kirkon ohella myös kesän festivaaleilla. Pelimannit Anna ja Antti Janka-Murros sekä kanttori Anna-Kaisa Tolvanen ovat olleet koulimassa soittajia ja kuorolaisia. Suomalainen messu on haastava teos harrastajille, sillä nimestään huolimatta monikin messusävelmä kuulostaa kovasti juutalaiselta klezmeriltä. Karjalaista väriä savolaisjuhliin Kesän 2017 Siilifolk kärsi rankoista sateista, ja kun valtiovallaltakaan ei saatu mitään tukea, lopputulos ei ollut ihan sellainen täyskymppi kuin sen teeman mukaan olisi pitänyt olla. Anna ja Antti Janka-Murros jatkavat Siilifolkin tuottajina ja ohjelmiston päälinjat vedetään tammikuun alun Folklandia-risteilyyn mennessä. Näin siksi, että Karjalaisten nuorten liitto tuo samaan aikaan oman kesätapahtumansa Siilinjärvelle ja kolmen viimeisen festivaalipäivän ohjelmistoa valmistellaan yhdessä. Karjalaisten mukana Siilifolkiin saadaan myös värikästä kansankulttuuria ainakin Karjalan tasavallasta ja Virosta. Surumusiikkia sävellyskisassa Samuelin Poloneesi, Kaustinen, Siilifolk, Tuuren sottiisi, Telkkämäen puskasoitto, Riuttalan soitto ja Kuopion murretori luovat runkoa savolaisten kansanmusiikin harrastajien vuodelle 2018. Uutena haasteena ovat tulossa mukaan myös suomalaisen musiikin päivä joulukuussa ja kansanmusiikin päivä toukokuussa. Pohjois-Savon kansanmusiikkiyhdistyksen hallituksessa tahtiin päätös, että Tuuren sottiisiin perinteisesti kuulunut sävellyskilpailu elvytetään muutaman vuoden tauon jälkeen. Pelimanneja pyydetään usein esiintymään hautajaisissa ja muissa surujuhlissa, joten kilpailun aiheeksi otettiin surumusiikki. Muualta maasta tunnetaan esimerkiksi moniakin surumarsseja, mutta Savosta on nuotinnettu vain Savolaisten surumarssi edesmenneen mestaripelimanni Tuure Niskasen soittamana. Päätös on myös tehty, että pelimannit lähtevät joukon jatkona Facebookiin, jotta tieto eri tapahtumista saataisiin siirtymään reaaliajassa kaikille. Markku Vuori valmistelee asiaa. Merkittävä parannus maakunnan pelimannien yhteistyölle on se, että Pohjoisja Ylä-Savon pelimannien suosikkisoitteet kootaan yhteen nuottikirjaan. Nuotinnuksessa ja sovituksessa on ollut Janka-Murrosten ohella mukana Petri Makkonen . Painosta julkaisu tullee heti alkuvuodesta. Seppo Kononen Aineeton kulttuuriperinne on paitsi Suomen Kotiseutuliiton, koko kansanmusiikkija tanssialan sekä myös oman viiskymppisen liittomme teema ensi vuodelle 2018. Samuelin Poloneesi, joka kiertää vuosittain eri puolilla Suomea, kantaa kansanmusiikin kulttuuriperintöä tutulla konseptilla ja kaikilla mausteilla. Samuelin Poloneesista sivulla 37. Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistyksen kulttuuriperintöä on ollut yli 30 vuotta jatkunut yhteistyö Seusaarisäätiön ja Helsingin kaupunginmuseon kanssa. Joskus tuntuu hankalalta luopua jostakin. Juhannusjuhlat jatkunevat, mutta talvinen joulupolku jääee yhdistykseltämme historiaan. Ahkerat järjestötoimijat ovat myös elvyttäneet vanhoja konserttiperinteitä. Tästä esimerkkinä hieno Sammon taonta -juhla Paikkarin torpalla. Uudenmaan suuret, perinteitä ylläpitävät yhtyeet tekevät myös yhteistyötä keskenään. Siitä oli osoituksena hieno 10.10. toteutettu Aleksin Syyssoitto. Konsertissa muistelimme kiitollisuudella myös poisnukkuneita jäseniämme, suuria persoonallisuuksia ja unohtumattomia muusikoita. Helsingin kulttuurikeskukset ovat kalliita ja byrokraattisia. Niinpä olisi löydettävä 30 vuotta toimineelle konserttikonseptille uusi paikka. Yhteistyökuviot Espoon JuuriJuhla– RotFestin ja Vantaan Kaamospelien kanssa jatkuvat virkeinä. Yhtä vanhimmista, Mäntsälän Sepän Soittoa kaivataan. Jospa välivuosen päästä se viriäisi uuteen kukoistukseen! Yhteistyö Sulasolin kuorotoiminnan kanssa on luonut kiinnostavia perinteitä laulajille ja soittajille Musiikkitalossa ja Soutustadionilla. Jäsenemme Reittamon Matti on koonnut parisssa vuodessa mainion Stadin Slangi -kuoron, joka on tullut mukaan tapahtumiimme. Pelimanniklubiakin on viritelty talkoohengessä yli viisi vuotta. Se on hyvä kulttuuriperintö. Perinnearkku on jo vakiinnuttanut paikkansa Helsingissä. Suuri osa pelimanniryhmistämme harjoittelee opistojen tai seurakuntien tiloissa. Isäntien kalenterit antavat vuotuiset puitteet toiminnalle. Tästä on hyvä jatkaa juhlavuoteen 2018. Soitannollista matkaa uuteen vuoteen Anja Hinkkanen Uudenmaan nurkka Kuulumisia Pohjois-Savosta Le o K in nu ne n Stadin slangikuoro Vuotalossa.
32 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 Muusikko, säveltäjä, sanoittaja, kääntäjä, äänittäjä ja tuottaja Matti Heikki Kontio kuoli pitkäaikaiseen sairauteen 9.9.2017 kotonaan Inkoossa. Hän oli 69-vuotias, syntynyt 27.4.1948 Helsingissä. Matti Kontio asui vuorotellen Saksassa ja Suomessa. Hän opiskeli fyysikoksi Saksassa, mutta musiikki vei hänet toisiin ammatteihin. Ensimmäisen kanteleensa kanssa hän meni oppiin Martti Pokelan luo. Pokela oli ihmeissään, kun joku oli kiinnostunut 5-kielisen kanteleen soitosta. Martti opetti samaan aikaan tytärtään Eeva-Leenaa ja se johti yhteiseen Uusi ja vanha kantele -levyyn ja konsertointiin. Martti esitteli Matin usein sanoilla ”Vanhin poikani Matti”. Yhteistyö Marjatta Pokelan kanssa johti Mörköoopperoihin, jotka Matti sovitti ja äänitti. ”Matti tajusi kansanmusiikin poljennon ja ymmärsi, miten soitinnetaan kanteleelle ja miten jouhikon ääni saadaan esille”, Eeva-Leena Pokela kertoo. Matilla oli näkemys siitä, miltä kanteleen pitää kuulostaa äänitettynä. Kanteleita soitettiin välillä flyygelin kannen päällä – Matin ehdotuksesta. Matti antoi kanteleelle rikkaan ja muhkean äänen, jonka tunnistaa lukuisilta levytyksiltä. Fyysikkona Matilla oli ääneen ja ääniteknologiaan tieteellinen ote. Hän kehitti mikrofonija äänitystekniikkaa voidakseen soittaa kanteleita, jouhikoita, kitaroita ja muita soittimia sekä konserteissa että studioissa. Hän opetti Teatterikoulussa, Teatterikorkeakoulussa ja Sibelius-Akatemiassa niin soittamista kuin musiikkiteknologiaakin. Karelia-yhtyeen ulkomaan esiintymismatkat 1980–90-luvuilla Esa Kotilaisen kanssa kuluivat äänityksistä puhumiseen ja tuliaisiksi löytyi alan uusinta teknologiaa. Matti perusti oman studion ensin Kölniin ja vuonna 1994 löytyivät tilat Inkoon vanhalta kansakoululta äänitysstudiolle, Inkoon Musiikki -yritykselle sekä kasvavalle perheelle. Kanteleesta tuli lopullisesti Matin pääsoitin, kun hän tutustui toiseen vaimoonsa Sinikka Kontioon. ”Viimeinen niitti minun ja kanteleen välillä oli Sinikka”, Matti kertoi. KanteleDuo Sinikka ja Matti Kontio esiintyi mm. useilla kiertueilla Saksassa ja yhtyeeltä ilmestyi kolme äänitettä. Matti Kontio oli arvostettu, kunnioitettu ja huumorintajuinen työtoveri. Hän pystyi tekemään työtä paineen alla ja rauhoittamaan äänityksissä hermoilevia muusikoita omalla olemuksellaan. 2000-luvulla mieluisia työtehtäviä olivat kesänäytelmien ja WDR:n kuunnelmien sävellystyöt. Matti toimi myös kääntäjänä ja nautti viimeisiin päiviinsä asti M. A. Nummisen Jazzin meining -kirjan käännöstyöstään. Matti toimi Elvis ry:n ja Teoston johtokunnassa ja Kanteleliiton hallituksessa. Matti voitti useita palkintoja ja sai monia tunnustuksia työstään. Matti Kontiolla oli ensimmäisestä avioliitostaan kolme lasta ja toisesta viisi. Matti halusi säilyttää yhteytensä saksalaisiin sukulaisiin ja antaa saksan kielen myös lapsilleen. Kontion perheorkesterin jouluvideo oli vuoden odotettu kohokohta. Rauno Nieminen Seppo Paakkunainen Timo Väänänen Muistoissamme Matti Kontio antoi kanteleelle äänen Leikarit-yhtyeen perustajajäsen sekä yhtyeen viulisti Juhani Tiainen on poistunut keskuudestamme. Juhani oli ammatiltaan Helsingin kaupunginorkesterin viulisti. Hänellä oli lämmin suhde kansanmusiikkiin ja Juhanilla oli keskeinen rooli paikallisen espoolaisen viuluperinteen keräämisessä sekä alan harrastuksen kehittämisessä. Juhani vietti runsaasti aikaa nuuksiolaisen pelimannin Martin Hellströmin (1898-1988) luona ja sai kerättyä yhdessä Tapani Mäkisen ja Timo Kosken kanssa noin 50 kappaletta. Monet näistä ovat tallennettuina Leikareiden eri äänitteillä. Juhani kirjoitti käsin nuotinnokset Leikareiden nuottivihkoon, joka on kauneudessaan nuottikirjoituksen aatelia. Uusi aluevaltaus Juhanille oli, kun hän alkoi säveltää omia pelimannikappaleita, joita on myös levytetty. Erityisen lähellä Juhanin sydäntä olivat lapset ja nuoret, joiden kokemuksista kertovat toisen polven pelimannit Maarit Kyllönen, Maria Kalaniemi ja Elina Leskelä. ”Minä muistan Juhanin lapsuudesta, olin ehkä 11-13 -vuotias kun hän ohjasi Timon kanssa Espoon musiikkiopiston pelimanniryhmää. Juhanin veikeät trillit ja taiturikiemurat tekivät vaikutuksen! Hän kannusti meitä aloittajia ja myhäili hyväksyvästi parran takaa. Vieläkin soi korvissa Juhanin soittama Pääskysen valssi, se soiton helppous ja keinunta.” Elina ”Olin noin kymmenvuotias kun muutimme Ruotsista Espooseen. Jatkoin Espoon musiikkiopistossa (EMO) Ruotsissa aloittamaani viulunsoittoa. Pian olin jo mukana EMO:n kansanmusiikkiryhmässä, jota vetivät Leikarilaiset, Juhani Tiainen ja Timo Koski. Siitä alkoi yhteinen soittotaival Juhanin kanssa, ensin hänen oppilaana ja sittemmin hänen rinnallaan Leikareissa. Juhanin kanssa oli helppoa ja selkeätä soittaa, koska hän tiesi täsmälleen miten kappale pitää soittaa, jopa jousituksia, pilkkuja ja pisteitä myöten ja hänellä oli absoluuttisen tarkka musiikkikorva. Oli aina myös mahtavaa kuunnella hänen tarinoitaan ja niitä todella riitti! Ehkä vasta nyt ymmärrän, miten suuri vaikutus Juhanilla on viulistina minulle ollut. Vedän Espoon musiikkiopistossa kansanmusiikkiryhmää, soitan Leikareissa ja päätyökseni soitan sinfoniaorkesterissa. Ihan niin kuin Juhani.” Maarit ”Muistan Juhani Tiaisen Espoon musiikkiopiston kansanmusiikkiyhtyeen innokkaana ja jämptinä vetäjänä. Juhanin soittotyylistä jäi minulle mieleen vahva eläytyminen, vuoroin kujeilevasti pilke silmäkulmassa, vuoroin herkästi tunnelmoiden. Erittäin lämmin muisto jäi Juhanin läsnäolosta tohtoroitumistilaisuudessani toukokuussa vuonna 2009. Juhani oli tilaisuudessa erittäin läsnä, hänen spontaanit kommentointinsa yleisön keskeltä kannustivat minua siinä jännittävässä hetkessä. Juhania lämmöllä muistaen.” Mia Juhania muistaen ja perinnettä jatkaen Pelimannit Reino Harjunkoski, Maarit Kyllönen, Elina Leskelä, Maria Kalaniemi, Jussi Tarkkanen Juhani Tiainen R au no N ie m in en Ju ss i Ta rk ka ne n
33 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 Rakastettu radiotoimittaja, tietokirjailija ja pelimanni Paavo Helistö kuoli lokakuun sunnuntaina (8.10.) kotikaupungissaan Espoossa 83-vuotiaana. Helistö työskenteli Yleisradion musiikkiosastolla ”neljäkymmentä ja puoli vuotta”, kuten hän itse halusi sanottavan, aluksi toimittajana ja sitten toimituspäällikkönä. Hänet muistetaan lukuisista musiikkiohjelmista ja musiikkiaiheisista dokumenteista. Vuonna 2000 hän sai näistä ansioistaan valtion journalistipalkinnon. Lisäksi Helistö tuli tunnetuksi tietokirjailijana, oppikirjojen laatijana, kriitikkona ja kotikaupunkinsa puhallinja pelimanniyhtyeiden klarinetistina (Espoon Puhallinorkesteri. Serpentti, Leikarit). Suurin osa hänen työstään liittyi klassiseen musiikkiin, mutta kotisivuillaan hän sanoi olevansa ”intohimoinen Mahlerin, kansanmusiikin ja torvisoiton ystävä”. Helistö syntyi Kemissä 21.9.1934 mutta kävi oppikoulun Kajaanissa, josta tuli hänen kotikaupunkinsa. Muusikonuran hän aloitti mandoliinilla, 14-vuotiaana siirtyi klarinettiin. Kajaanin tärkein ihminen oli seminaarin musiikin lehtori Eero Sipilä, hieno modernin musiikin säveltäjä, joka otti naapurin koulupojan klarinetteineen seminaarin orkesteriin saamaan parasta mahdollista musiikin opetusta. Helistö kirjoitti ylioppilaaksi Kajaanin Lyseossa 1953, suoritti klarinettidiplomin Sibelius-Akatemiassa Sven Lavelan johdolla 1957 ja kävi samana vuonna Yleisradion äänitarkkailijakurssin. Siinä työssä hän ei toiminut päivääkään vaan aloitti suoraan musiikkitoimittajana. Ensimmäinen ohjelma oli koulutuksen innoittama ”Äänitystekniikan silmänkääntötemppuja”. Paavo oli jo silloin edellä aikaansa. Ohjelma julkaistiin Helistön 80-vuotispäivän kunniaksi Ylen Elävässä Arkistossa kolme vuotta sitten. Samaan aikaan Helistö opiskeli Helsingin yliopistossa kotimaista kirjallisuutta, suomen kieltä ja musiikkitiedettä. Pro gradun hän kirjoitti Eino Leinon sävelletyistä lauluista ja valmistui filosofian maisteriksi 1961. Musiikin ja runon yhdistäminen oli Helistölle läheistä läpi elämän: hän oli runoilija itsekin. Tunnetuin runoista lienee ”Konstan joululaulu”. Kansanmusiikin kanssa Helistö joutui tekemisiin jo yliopisto-opintojensa yhteydessä sekä soittaessaan Koppel Smolarin ja Unto Haapa-ahon kanssa maineikkaissa Piiparipelimanneissa ja Seurasaaren Pelimanneissa. Uudenlaisen kansanmusiikkiherätyksen Helistö sai kuitenkin jouduttuaan Ylen edustajana Kaustisen ensimmäisille kansanmusiikkijuhlille 1968. Neljä vuotta myöhemmin ilmestyi Helistön tärkein teos ”Konstan parempi valssi”. Konsta oli ”suuri mestari, suuri säveltäjä ja ihmeellinen mies”. Tuntikausien keskustelujen tuloksena teos piirtää Konstasta, muista mestaripelimanneista ja yleensä kansanmusiikista lämpimän ja syvällisen kuvan. Kirja oli ensimmäinen laatuaan ja siitä tuli myyntimenestys mutta myös kansanmusiikin uuden tulemisen kulmakivi. Uudistettu laitos nimellä ”Konsta” ilmestyi 1997. Myöhemmin Helistö kirjoitti monia kirjoja, toinen toistaan tärkeämpiä. Hän kuului Ellen Urhon ja Erkki Pohjolan kanssa maineikkaimpiin musiikin oppikirjojen tekijöihin, julkaisi pelimanniklarinetin hienon perusteoksen ja huipensi tutkijauransa teoksella ”Aerila, Kajanuksen klarinetisti” (2005). Tutustuin Paavoon keväällä 1965. Hän oli kouluttajana Ylen musiikkiavustajakurssilla ja minusta tuli hänen ohjelma-avustajansa. Tein Helistön pyynnöstä ja luvalla kymmeniä radio-ohjelmia, ja olin pari vuotta vakituisena toimittajanakin. Kun sitten siirryin Kaustiselle Kansanmusiikki-instituuttiin, Paavosta tuli instituutin johtokunnan jäsen. Hän jaksoi muistuttaa: ”Kaivataan jämäkkää tutkimusta.” Tiivistä yhteistyötä jatkui vuosikymmeniä: loputtomia keskusteluja, syventymistä musiikin historiaan ja tulevaisuuteen. Paavo Helistö kirjoitti: ”Innostavinta Konstassa oli hänen persoonallisuutensa. Hän oli rauhallinen, hienotunteinen ja herkkä.” Juuri nämä sanat nousevat mieleeni, kun muistelen Paavoa. Heikki Laitinen Savolaisten pelimannien todellinen hengennostattaja Topi Matilainen on siirtynyt mandoliineineen tuonilmaiseen orkesteriin 85 vuoden iässä. Koko elämänsä ajan YläSavossa Varpaisjärvellä elänyt ja vaikuttanut Matilainen oli syntynyt 6.9.1932 ja kuoli pitkään sairasteltuaan 20.9.2017. Vainaja olisi kuunnellut varmasti suu messingillä, kun muistotilaisuudessa suvun jäsenet soittivat viimeisenä Juokin toisen jenkan, joka 1970-luvulta lähtien on ollut yksi Savon pelimannien tunnuskappaleita. Elämäntyönsä Matilainen teki kahtaalla. Hän viljeli maata, mutta kävi samalla myös vieraan töissä maakunnallisessa sähköyhtiössä Savon Voimassa sen jälkeen, kun se oli ryhtynyt rakentamaan Atron voimalaitosta hänen kotipitäjäänsä. Veri olisi vetänyt musiikkiin varmasti heti lapsesta, mutta uskovaisessa kodissa ei pidetty suotavana, että poika ryhtyisi pelimanniksi. Koko Suomen herättyä 1960ja 1970-lukujen taitteessa kansanmusiikkiin Topi oli aikamiehenä mukana niin Varpaisjärven pelimanneissa kuin koko Ylä-Savon pelimanneissakin. Itseoikeutetusti hän oli mukana myös myöhemmin toimineessa Varpaisjärven ”ukkopiirissä”, jossa oli kaksi ehtoa: ei nuotteja eikä naisia. Jälkimmäisestä vaatimuksesta oli tosin joskus pakko lipsua. Viulun rinnalle tuli instrumentiksi mandoliini, josta Topi innostui yhdessä soittokaveriensa tekemään omia muunnelmiaan. ”Topeliinit” soivat pienestä kaikukopastaan huolimatta niin hyvin, että mestari sai rakentaa niitä puolen sataa kappaletta. Huomiota herätti myös happoteräksestä valmistettu mandoliini, jolla saattoi soiton ohessa heittää vettä saunan kiukaalle ja avata tarvittaessa myös olutpullon. ”Näin ei mene saunassakaan hyvää aikaa hukkaan soitolta”, Topi perusteli. Paitsi että Topi oli tarkkakorvainen soittaja hän oli myös armoitettu sanan taitaja. Tarinoita oli varastossa loputtomasti, ja hauska mies sai myös kirjoittaa niitä paikallislehti Mattiin ja Liisaan. Näitä Topi tuumailee -juttuja julkaistiin myöhemmin myös kirjana. Varpaisjärven vuotuisen kesätapahtuman Maalaismarkkinoitten vakio-ohjelmaan Topin pakina kuului olennaisena osana yli vuosikymmenen ajan. Viime vuotensa pelimanni oli sidottu sairasvuoteeseen, mutta sävelissä hän kulkee yhä joukon mukana. Matilaisen mandoliini sai mestaripelimanni Erkki Vepsäläisen säveltämään kiperän Topeliinipolkan ja varpaisjärveläiseltä Ilta Ovaskaiselta on jäänyt elämään Topin päivät. Topin itsensä mielilaulu oli Ööhitys, jossa peräti 365 säkeessä kerrottiin yleensä ikäviä ”totuuksia” vähän itse kustakin varpaisjärveläisestä. Seppo Kononen Paavo Helistön muistolle Topi Matilainen Se pp o Ko no ne n
34 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 O n tärkeää huomata, että tässä aiheessa suomalaisuuden korostumiseen ei vielä kuulunut itsenäisyyshaaveita. Suomalainen sivistyneistö oli varsin tyytyväinen Suomen autonomiseen asemaan Venäjän valtakunnan alaisuudessa. Itsenäisyyspyrkimyksiä alkoi ilmetä vasta 1800ja 1900-lukujen vaihteen venäläistämistoimenpiteiden seurauksena, jotka suomalaisessa historiankirjoituksessa tunnetaan myös nimellä ”sortokaudet”. Suomessa käynnistynyt kansanvalistustoiminta oli luonteeltaan kulttuurista liikettä, jonka tarkoituksena oli luoda kansakunnalle oma historia, kirjallisuus, taide ja muut tarvittavat tunnusmerkit, joiden avulla kansallistunnetta korostettiin kansalaisten keskuudessa kaikissa yhteiskuntaluokissa. Näiden rinnalle tarvittiin myös kansallinen musiikkikulttuuri, jonka kokoamisessa kansanmusiikille asetettiin tärkeä tehtävä. Kansanlaulujen asema ”aidon” suomalaisuuden ilmentäjinä nousi julkiseen keskusteluun 1850-luvulla käynnistyneiden keräysmatkojen seurauksena, kun oppineet stipendiaatit, usein ylioppilaat, kiersivät ympäri maata Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Savo-Karjalaisen osakunnan tukemina. Kerääjille ei kuitenkaan kelvannut mikä tahansa. Päinvastoin, sivistyneistön tavoitteisiin sopineet sävelmät valikoitiin huolella, mistä johtuen toiminnalla oli merkittävä vaikutus siihen, minkälaisena suomalaiseksi mielletty kansanmusiikki lopulta julkisuudessa näyttäytyi. ”Aidon” kansanmusiikin kriteerit Kerääjät törmäsivät matkoillaan usein tilanteeseen, jossa tallennettavien laulujen sanat olivat liian rivoja tai muulla tavoin heidän ”aidoksi” mieltämäänsä kansanlauluun kelpaamattomia. Etenkin rahvaan suosimat runoja rekilaulut olivat liian kaukana paitsi säätyläistön omasta musiikkimausta myös musiikkikäsityksistä. Erityisen vaarallisiksi kerääjät katsoivat nuorison lemmen rientoihin ja yöjuoksuihin liittyneet laulutekstit. Kerääjien näkökulmasta ne edistivät huonointa mahdollista kansanomaisuutta, joka tuhosi kaiken idealismin. Olikin tavallista, että liian arveluttavat tai rohkeat tekstit muutettiin, niitä sensuroitiin ja äärimmäisessä Saijaleena Rantanen Kuviteltu kansanmusiikki? Kansanmusiikki sai 1800-luvun lopulla uudenlaisen merkityksen kansallisena symbolina, jota suomenmielinen sivistyneistö hyödynsi pyrkimyksissään yhtenäisen suomalaisen kansallisvaltion rakentamiseksi. Tapahtumat saivat mallinsa muualla Euroopassa käynnistyneestä kansallisuusaatteen noususta, joka levisi myös Suomeen. Kansanvalistusseuran lauluja soittojuhla Sortavalassa 1896. Lähde: Kerstin Smeds & Timo Mäkinen 1984. Kaiu, kaiu lauluni. Lauluja soittojuhlien historia.
35 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 tapauksessa korvattiin kokonaan uusilla tai jätettiin tallentamatta. Kerääjät saattoivat oman mielensä mukaan muuttaa tekstejä parhaaksi katsomallaan tavalla. Tärkeintä oli siveellisyyden ja kauneuden sekä kansanvalistusliikkeen ideologisten päämäärien välittyminen. Etenkin suomalaista luontoa ja maisemaa kuvastaneet laulut olivat kerääjien kriteeristössä korkealla. Kansanomaisena pidetty laulu oli säätyläistön ja musiikin ammattilaisten mielestä liian yksitoikkoista ja yksinkertaista, jopa rumaa. Tästä johtuen sanoitusten ohella laulujen melodiat ja rahvaan laulutapa pyrittiin standardisoimaan sivistyneistön estetiikan mukaiseksi, joka noudatti länsimaisen taidemusiikin traditioita. Kauniiden kansansävelmien katsottiin parhaiten edistävän kansassa siveellisyyttä ja hyviä tapoja. Ne toimivat myös vastakohtina kansan moraalia rapauttaville rivoille kansanlauluille. Lisäksi ne auttoivat edistämään erilaisten tapahtumien ja tilaisuuksien suomalaiskansallista tunnelmaa. Ihanteellisimmillaan kansanlaulu oli moniäänisen, tavallisesta kansasta koostuneen kuoron laulamana. Kauniin kansanomaisuuden vaaliminen ja edistäminen edustivat ideaaleja, jotka olivat kehittyneet 1800-luvulla säätyläistön luoman romanttisen kansakuvan perustalle. Sivistyneistön silmissä ihannekansa löytyi muinaishistoriasta ja eli nöyrää, siveellistä ja vaatimatonta elämää. Onkin tärkeää huomioida, että erilaisissa tilaisuuksissa esitetyt ja laulukirjoihin päätyneet kansanlaulut eivät lopulta kuvastaneet niinkään viime vuosisadan kansanmusiikin todenmukaista tilaa kuin kertoivat sivistyneistön kansanmusiikkikäsityksistä ja niiden vaikutuksista kansanmusiikin tallentamiseen, tutkimiseen, julkaisemiseen ja kansanvalistustyöhön. Heikki Laitisen mukaan kansanvalistajien työn tuloksena syntyi melkein uusi musiikinlaji: kansanvalistuksen kansanmusiikki tai kuviteltu kansanmusiikki. Kuvitellun siitä teki juuri sivistyneistön ihanteellinen, usein melko kaukana todellisuudesta oleva kansankuva, joka liitettiin myös musiikkiin tietyin kriteerein. Niistä ensimmäinen oli kansanlaulun suhde osana ”laatumaisemaa”, kuvitteellista romanttista maaseutua, jota aikakauden kuvataiteilijat jäljittelivät teoksiinsa. Toiseksi ”aidon” kansanlaulun tunnisti siitä, että se oli ”surullista”, kaihomielistä. Tästä johtuen moni julkisuuteen nostetuista ja laulukirjoissa julkaistuista kansanlauluista olivat mollisävellajissa. Kolmanneksi sekä kansanlaulun että laulajan tuli olla ”köyhä, mutta nöyrä”. Neljäntenä oikean kansanlaulun tuli olla ”yksinkertaista, mutta samalla kaunista”. Nämä kriteerit täyttäviä lauluja olivat muun muassa ennen vuotta 1900 suosituimpien kansanlaulujen joukkoon kuuluneet ja yhä edelleen suositut Aamulla varhain, Läksin minä kesäyönä käymään, Kultani kukkuu kaukana, Tuoll’ on mun kultani ja Taivas on sininen ja valkoinen. Uusi kansallinen musiikkikulttuuri levisi tehokkaasti paitsi kansakoulujen laulunopetuksessa ja samaan aikaan käynnistyneen kansalaisjärjestäytymisen myötä lisääntyneiden laulukuorojen ja torvisoittokuntien repertuaarissa myös Kansanvalistusseuran lauluja soittojuhlissa. Kansanlaulujen ohella keskeisimmän musiikillisen repertuaarin muodostivat isänmaalliset marssit ja hymnit sekä virret. Tärkeimmässä roolissa olivat edelleen laulujen sanat, sillä niiden avulla sivistyneistö ajatteli tavallisen kansan sisäistävän kansallisuusaatteen sanoman tehokkaimmin. Kiinnostavaa on, että kansallisen identiteetin rakentaminen sekä Suomessa että muualla Euroopassa oli eräänlainen ideologinen rakennelma, joka perustui enemmän tai vähemmän keinotekoisiin tai keksittyihin symboleihin ja monumentteihin. Vastaavasti kansallinen musiikkikulttuuri rakentui yhtä lailla valikoiduista, sensuroiduista ja kaunistelluista aiheista, jonka välityksellä niitä levitettiin tavallisen kansan pariin totuudenmukaisen kansallisen identiteetin ilmentäjinä. Käsitys ”suomalaisesta” musiikista onkin rakentunut osana laajempaa kansakunnan rakennusprosessia, tarkoituksena luoda yhtenäinen valtio ja sitoa se tiettyyn aikaan ja paikkaan. Kansanvalistajien työn tuloksena kuvitellusta kansanmusiikista muodostui luokkarajat ylittävä kollektiivisen samaistumisen kohde, jonka keskeiset sävelmät ovat säilyttäneet paikkaansa vuosikymmenestä toiseen – kuitenkaan, onneksi, kansanomaista musiikkikulttuuria kokonaan hävittämättä. Kirjoittaja työskentelee Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa tutkijatohtorina. Kansanvalistusseura julkaisi useita laulukirjoja mies-, naisja sekakuoroille 1880-luvulta lähtien. PELIMANNIVIIKONLOPPU YYTERIN KYLPYLÄHOTELLISSA 26.–28.1.2018 Viikonlopun aikana yhteissoittoja, pelimannikurssi ja muuta yhteistä musisointia. Tutustu ohjelmaan osoitteessa yyterinkylpyla.fi. Löydät meidät myös Facebookista! LISÄTIEDOT JA ILMOITTAUTUMISOHJEET: YYTERINKYLPYLA.FI | YYTERIN KYLPYLÄHOTELLI, PORI Upeat -harmonikat ????????????????????????? ???????????????????? 1-, 2ja 5-riviset sekä pianopelit nyt myös Seinäjoelta. ???????????? ???????????? ??????Lisäksi säestykset, orkesteri, sovitukset, musiikin opetus ja äänentoistopalvelut. ?? ? Timo Saarimäki 050 5303 405 www.primputes.fi
36 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 Y ykeänperällä elää Skibottenin kouluja sivistystoimen eläkkeellä oleva johtaja Björnar Seppola , jonka esi-isä raivasi 1700-luvulla vuonon pohjukkaan suuret viljelykset. Kveenin kielensä vuoksi Seppola menetti metsät ja maat valtiolle, mutta hän on lunastanut osan maista takaisin ja pelloilla on jo pitkään laiduntanut satapäinen lammaslauma, jota nykyisin hoitaa hänen poikansa Leif Björnar Pedersen Seppola . Vastoinkäymisten seurauksena Björnar perusti “Kväänimaayhistyksen”, jolla on jäsenyhdistyksiä myös Suomessa ja Ruotsissa. Se taistelee kveenien olemassaolon puolesta, pyrkii saamaan heille alkuperäisväestön aseman ja ajaa kveeniä opetuskieleksi kouluihin. Näiden tapahtumien yhtenä ilmentymänä Björnar käynnisti sisarensa Elin Seppola Brandvollin kanssa vuosittaisen tapahtuman kveenien musiikin ympärille. Vuoden 2017 kesällä se toteutui toista kertaa ja silloin tukena oli myös Tromssan läänin myöntämä rahallinen avustus. Yleisö istuskeli penkeillä ja luonnonrinteillä ja mikäpä oli tänä vuonna istua, koska sää oli monin verroin aurinkoisempi ja lämpimämpi kuin samoina päivinä Etelä-Suomessa. Hyttysten ininää ei kertaakaan kuulunut. Juhlat alkoivat lauantain aamupäivällä niin, että paikalle saapuneet sulloutuivat satavuotisen Hotin talon pikkuruiseen keittiöön ja tupaan, hakivat kahvit ja syömistä ja siirtyivät talosta pihalle. Sieltä avautui hengästyttävä näkymä Isovuonon luoteispuolella oleville ikilumen peittämille Lyngenin alpeille. Erkki Hotti oli rakentanut talon vuonna 1915, ja se oli ensimmäinen hirsitalo tällä alueella, jossa oli vanhastaan asunut myös saamelaisia ja hiljan myös norjalaisia. Kahden päivän tapahtuma Hotin pienellä pihalla oli kuin perhejuhla. Soittoteltta oli aidan edessä ja heti sen takana kulki lännestä itään asfaltoitu valtatie E6. Vaikka tie toi telttaan rekanrenkaiden jyryä, se ei ketään häirinnyt, koska jokainen paikalle saapunut kykeni ennustamaan, mitä jyminän aikana soi. Suomalaisen korvissa musiikki koostui 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkupuoliskon tuttuakin tutummista tanssija laulusävelmistä, mutta Björnar Seppola tiesi, etteivät norjalaiset tunne tällaista musiikkia ensinkään, joten heille se oli uutta. Samalla hän toivoi, että Norjan kveenit oppisivat sävelmistöä suomalaisilta ja tornionlaaksolaisilta. Muita norjalaisia kuin kveenejä ei paikalla liene kuitenkaan ollut. Yleisö istuskeli auringossa jutustellen ja välillä laulaen suomeksi ja ruotsiksi soittajien mukana. Ruotsiksi sen vuoksi, että Tornion jokilaakson meänkielisillä on myös ruotsinkielisiä kveenilauluja, kun taas Norjassa kveenilaulut ovat pääosin suomenkielisiä. Runsaan kuudenkymmenen hengen yleisö oli saapunut eri puolilta Fennoskandiaa. Kuulijat olivat ikääntyneitä: lapsia oli vain viitisen ja hekin Suomen puolelta. Näillä juhlilla ei kuultu sooloesityksiä: hanurin-, viulun-, mandoliinin-, huuliharpunja kitaransoittajat istuivat kaikki yhtenä rivinä teltassa ja soittivat tuntikaupalla sävelmän toisensa jälkeen niin kauan, että aina välillä jonkun oli pakko pistäytyä kahvilla tai syömässä. Käytännössä “treffeillä” oli vain kaksi konserttia, joista ensimmäinen taisi kestää kahdeksan tai yhdeksän tuntia. Ketkä siis kokivat olevansa niin vahvasti kveenejä, että tulivat paikalle kveenimuusikkoina? Roald Hjalmarsen oli harmonikansoittajana naapurista eli Kaivuonon (Kåfjordin) kunnan puolelta. Hänen esi-isänsä, 1850 syntynyt Adam Sappi , oli legendaarinen vaikuttaja kveenien keskuudessa. Yykeänperältä oli mukana myös hanuristi Erik Lambela , (suomeksi Lampela), kirvesmies ja sekatyöläinen. Molemmat soittajat olivat saavuttaneet huuliharpunsoiton suomenmestaruuden. Haaparannalla asuva, mutta Tenolla syntynyt Väinö Terje Nilsen julkaisi hiljan mahtavan sooloalbuminsa nimeltään Lauluja jäämeren Kveenien musiikkitapahtuma alkusuven helteissä Kesäkuussa Pohjois-Norjan Skibottenin taajamaan saapui kymmenkunta Norjan, Ruotsin ja Suomen innokasta muusikkoa juhlimaan kveenien musiikkiperinteitä. Nimi Skibotn eli ‘laivamatalikko’ on muistuma ajoilta, jolloin pienehköt purjelaivat ankkuroitiin 85 kilometrisen Isovuonon loppupuolen pohjaan. Jokapäiväinen vuorovesi vei vedet vuonosta ja täytti sen jälleen, joten laivat oli vaivaton purkaa ja lastata kuivan veden tunteina ilman satamaa. Timo Leisiö ja Juha Tainio Björnar Seppola valmistelee kveenien kolmansia musiikkitapahtumia ensi vuoden kesäkuun toiselle viikonlopulle, ja sinne on kuka tahansa suomalainen tervetullut muusikkona ja kuulijana. Suomalainen matkailija ymmärtää vaivatta kveeniä.
37 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 rannoilta. Toinen huuliharpisti oli Suomen Hippoksen piiriagronomi Eero Perttunen Pelkosenniemeltä. Hänen rinnallaan soittivat kitaraa vaimo, Sisko Perttunen ja Arne Bordi . Arnen suku eli aikoinaan Petsamon Paatsjoella, mutta oli joutunut sodan vuoksi pakenemaan länteen. Tätä nykyä Arne elää Norjan Fauskessa. Hänellä on tallennettuna Petsamon populaarimusiikkia 1900-luvun alkupuolelta. Mandoliinia soitti taidemaalari Reijo Raekallio Kittilästä, Reijolla on oma galleria Pöntsön kylässä, sekä Lasse Lompolo , hänkin Kittilän Lompolosta. Ainoa viulisti oli elämäntyönsä Ruotsin radiossa tehnyt Juha Tainio , Kannuksen kveenejä. Kveenit Jo ennen ajanlaskun alkua eläneet germaanit olivat tutustuneet lounaisen Suomen rannikon vesiväyliin (kantagermaanin gainuz eli aukko, josta suomen Kainuu). Pari vuosisataa myöhemmin skandinaavit alkoivat kutsua kainulaisten saaristomerta nimellä Kwainland, josta muotoutui sana Kw ?nland, kveenienmaa. Kun kainut eli kveenit alkoivat verottaa rautakauden lopulla Norrlannin saamelaisia, he veivät muassaan suomen kielen, minkä muistumana ovat mm. Kainuun kylät ja Kainhunväylä eli Kalixjoki kuten myös Perämeren kutsuminen Kainuunmereksi. Varhaiskeskiajalle tultaessa kainut hallitsivat keskeisiä kauppapaikkoja siellä, missä ovat nykyiset Tornio, Luulaja, Piitime ja Uumaja. Viimeistään 800-luvulta he kävivät kauppaa Haalogalandista itään Jäämerellä, minkä muistona myös PohjoisNorjassa on runsaasti kveeninkielistä paikannimistöä kuten Alattio, Raisi, Lemmijoki ja Vesisaari. Kvaen-angenin kunnan nimikin on muisto heistä: Kveeninvuono, kuten 800-luvun Ottar vuonoa nimitti. Useimmilla nimillä on luonnollisesti myös saamenkielinen nimi. Kveeneillä on siis yli tuhatvuotinen historia Lapissa. Varhaisella keskiajalla kveenejä alettiin kutsua pirkkalaisiksi, koska he olivat järjestäytyneet osaksi kansainvälistä birk-järjestelmää, joka tarjosi kauppiaille turvatakuin varustettuja kauppasatamia Hollannista Karjalankannakselle, Perämerelle ja Norjaan. Lisäksi monet nykykveenit polveutuvat viimeisen 300 vuoden aikana Suomesta, Inkeristä ja Karjalasta Jäämerelle muuttaneista vanhemmista. Monessa kveenissä on niiden kivikauden pohjoisruotsalaisten geenejä, joita emme tunne kuin arkeologien kuvaamina. Kiintoisaa tässä on kveenien eli kainuiden sitoutuminen suomalaiseen musiikkiin niin norjalaisia kuin ovatkin. Yhden kuvan tästä saa Matti Yli-Tepsan kokoelmasta Maastamuuttajien laulu — Kansanlauluja Ruijan rannoilta ja Pohjoiskalotilta. Elina Saksala: Sakari Kukko – Kaiken maailman pelimanni, Like 2017 Hannu Luntiala: Jazzia jumalan armosta – Juhani Aaltosen tarina, Aviador 2017 S akari Kukko ja Juhani Aaltonen: kaksi upeaa muusikkoa ja matkaajaa – toinen kiertänyt vaikutteita kerätessään ympäri maailmaa, toinen sukeltanut syvälle sisäiseen maailmaansa. Molemmilla velhoilla on takana jo merkittävä ura, mutta hiipumisen merkkejä ei näy. Yhteensä kummankin muusikon kaikkien levytysten listaus veisi ilmeisesti kymmeniä sivuja. Jos ajattelee heidän vaikutustaan Suomen musiikkikenttään – Kukon Piirpauke maailmanmusiikin pioneerina ja Juhani Aaltonen vapaan jazzin kiintotähtenä – niin lähes samanaikaisesti julkaistut kirjat tulevat todellakin tarpeeseen. Kaiken maailman pelimanni on mainio nimi Sakari Kukon elämänkerralle. Kuultuaan 1970-luvun alkupuolella romanialaista taragotin soittajaa, Kukko löysi maailmanmusiikin ja sen jälkeen musiikilliset tutkimusmatkat ovat kattaneet suuren osan maailmasta. Aina välillä on toki soitettu jatsiakin, mutta ytimessä on kuitenkin ollut Kukon suodattama näkemys musiikin yleismaailmallisuudesta. Mitä vain voi yhdistää mihin vain, kunhan kunnioittaa lähtökohtia ja käyttää niitä luovasti. Jo Piirpauken ensimmäisellä levyllä seikkailtiin romanialaisen, intialaisen, kiinalaisen ja karjalaisen musiikin parissa ja sen jälkeen on sukellettu niin Afrikkaan, Latinalaiseen Amerikkaan, suomalaisuuden juurille kuin monien klassisenkin musiikin legendojen pariin. Kirjan nimen pelimanni-osa kertookin asenteesta: ei muuta kuin sekaan vaan soittamaan! Elina Saksalan työstämä kirja toimii ennen kaikkea kertomuksena siitä, miten muusikko voi luoda oman tyylinsä ja äänensä erilaisista vaikutteista. Sen lukeminen innostaakin perehtymään Kukon musiikin lähtökohtiin. Tarina etenee melko kronologisesti purkaen auki Kukon historiaa ensimmäisistä lauluja kitaraharrastuksista nykypäivään. Välillä avataan henkilökohtaista elämää ja rivien välistä voi löytää särmikkäitäkin tilanteita. Faktojakin löytyy: kirjan lopun liitteestä löytyy kattava diskografia sekä lista yhtyeistä, joissa Kukko on vaikuttanut. Juhani Aaltosen – Junnun – tarina ei niinkään ole perinteinen historiikki vaan sukellus taiteilijan sielunmaisemaan sekä kertomus kirjoitustyöhön liittyvästä prosessista. Lähtökohtana tekijöillä on ollut musiikin sisäisen maailman esiin nostaminen ja kokeminen, sekä muusikon, kirjoittajan että kuulijan näkökulmasta. Toki Junnun tarina ihmisenä ja muusikkona puretaan auki myös historian kautta, mutta kirjan ytimessä on kuitenkin musiikki kokemuksellisena voimana ja miten muusikon elämänkaari on siihen vaikuttanut. Vaikka Aaltonen ei kansanmusiikkia olekaan soittanut, voi kirjaa hyvin suositella myös kansanmusiikin harrastajalle ja tekijälle, niin universaali sen kertomus syvällistä muusikkoudesta on. Luntiala on taitava sanan käyttäjä, minkä vuoksi kirjaa lukee myös kaunokirjallisena tuotoksena. ”Tehdään tästä jatsia” oli tekijöiden lähtökohta, ja välillä teksti lentääkin kuin Junnun saksofonisoolo. Tyylikäs paketti kenelle tahansa musiikista kiinnostuneelle. Paul Silfverberg Piirpauke: Juju P iirpaukeen sopii hyvin vanha viisaus: mikä ei ole rikki sitä ei kannata korjata. Jo ensi levylle kehitelty konsepti toimii edelleen. Tätä korostaa vielä Jujun avausraita, joka palauttaa kuulijan Piirpauken ensi levyn avauskappaleen tunnelmaan. Suurimpana erona aiempaan on viime levyjen painotus klassisiin säveltäjiin: kotoisten Sibeliuksen ja Kuulan rinnalla Juju-levyllä versioidaan myös Erik Satieta, Jean-Philippe Rameauta ja Frederic Chopinia. Ja mikä on versioidessa, niin luontevasti klassiset melodiat sulautuvat Piirpaukeen konseptiin. Nykykokoonpano taitaa olla pitkäikäisin Piirpauken kokoonpanoista. Trio Töykeistä tuttu aisapari Erik Siikasaari (basso) ja Rami Eskelinen (rummut) luo elävän pohjan, jonka päälle muun bändin (Sakari Kukko: puupuhaltimet ja piano, Ismaila Sane: lyömäsoittimet ja laulu, Nicolas Rehn: kitara) on helppo rakentaa kuvionsa. Rehnin kitarismi on mielenkiintoista: kitara-machoilun sijaan pidäteltyä rytmiikkaa ja sointivärejä, jotka sopivat jokaiseen kappaleeseen todella tyylillä. Kun tähän lisätään vielä levyn tuottajanakin toimineen Mika Myllärin trumpetti ja griot-laulaja Meissa Miangin laulu, niin paketti on valmis. Miangin laulun ja klassisen sävellyksen yhdistelmä toimii hämmästyttävästi: siirtymä muun muassa Chopinin minuuttivalssista senegalilaiseen kylään toimii vaikkei moista odottaisikaan. Tässä piileekin nyky-Piirpauken nerokkuus: melodioiden lähtökohdat kyllä kuuluvat, mutta niistä rakentuu aivan oma Piirpauke-maailmansa. Kaiken kaikkiaan Juju on hyvä jatkumo vuoden 2010 Koli-levyltä alkaneelle ”uuden Piirpauken” sarjalle. Kuten usein Piirpauken kohdalla, osa kappaleista on neronleimauksia, osa hieman huteja, mutta silti kokonaisuus toimii ja tuo hyvän mielen virneen huulille. Kyllä tätä voi suositella. Paul Silfverberg
38 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 N äin kirjoittaa Matti Rautio kirjansa Rytmikasvatus ja koulusoittimet esipuheessa vuonna 1959. Kaksi vuotta tätä aikaisemmin hän oli keskeisessä asemassa, kun musiikinopettajien koulutus aloitettiin Sibelius-Akatemiassa. Säveltäjä ja pianisti Matti Rautio oli perehtynyt musiikkiliikunnan perustajana tunnetun Emile Jaques-Dalcrozen sekä kokonaisvaltaisesta musiikinopetuksesta tunnetun Orff-pedagogiikan isän Carl Orffin ajatuksiin. Raution luoma ennakkoluuloton suhtautuminen musiikkipeagogiikkaan näkyy edelleen musiikkikasvatuksessa Suomessa, joskin musiikinopettajien koulutus on myös muuttunut paljon vastaamaan ajan haasteisiin. Myös musiikiinopettajien koulutus oli alkanut tarpeesta. Jo kansakoulun perustajan Uno Cygnauksen mielestä laululla oli tärkeä asema kansalaisten kasvatuksessa. Toistasataa vuotta riitti pelkkä laulaminen, mutta laulutuntien muuttuessa musiikkitunneiksi, tarvitsivat musiikinopettajat monipuolisemman koulutuksen. Raution johdolla opettajankoulutus oli ennakkoluulotonta. Vaikutteita haettiin Ruotsista ja Saksasta, vaikkakin opetus perustui suurimmaksi osaksi klassiseen musiikkiin. – Kodaldy-metodi oli tienviittana ja meininki oli kyllä kansainvälistä, mutta kansanmusiikki oli aivan marginaalissa ja tuli opetuksen olennaiseksi osaksi vasta 70-luvulla, kertoo Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen aineryhmän lehtori Eeva-Leena Pokela. Hän tietää, mistä puhuu, sillä olihan ensimmäinen kansanmusiikin opettaja koulutusohjelmassa hänen isänsä Martti Pokela . Musiikkikasvatuksen linjasta erkani 1983 aloitetut kansanmusiikkija jazzosastot, nykyiset aineryhmät. Musiikkikasvatuksen aineryhmä on myös taustalla muutaman vuoden toimineen maailmanmusiikin eli GLOMAS-koulutusohjelmassa. Nykyään musiikkikasvattajan koulutukseen kuuluu viiden opintopisteen (yksi opintopiste vastaa 27 tunnin työmäärää) pakollinen kansanmusiikkikurssi. Monet opiskelijoista opiskelevat kansanmusiikkia huomattavasti enemmänkin ja kanteleet ja jouhikot ovat monilla ainakin sivuinstrumentteina. Muita opiskeltavia aineita ovat muun muassa pedagogiikka, musiikkiliikunta, eri maiden musiikkikulttuurit, historia, teoria, vapaa säestys, instrumenttija lauluopinnot, bändisoitto ja kuoronja orkesterinjohto. Koulutus antaakin varsin vankan musiikillisen pohjan moneen muuhunkin kuin perinteiseen koulun musiikinopettajan ammattiin. Lähes kaikilla opiskelemaan valituilla kun on jo vuosien musiikkiopinnot takana. Taiteilijan ura alkaa houkutella monia, kuten Saara Aaltoa, opintojen aikana. Pokela ei näe sitä ongelmana, vaikka oppilaitoksella on koulutusvelvollisuus ja tulevien musiikinopettajien tarvetta lasketaan tarkkaan. – On kohtuutonta vaatia, että koulusta yliopistoon siirtyvien pitäisi tietää tarkkaan, mitä haluavat. Monilla urasuunnitelmat selkiytyvätkin vasta opintojen aikana. Koulutushan ei mene hukkaan, vaan se antaa hyvät valmiudet toimia organisatorisissa tehtävissä tai taiteellisessa työssä. Muusikon töihin hakeutuneilla saattaa mieli myös muuttua vuosien mittaan, kun kiertäminen alkaa kyllästyttää. – Monet haluavat kymmenen vuoden muusikkoelämän jälkeen jäädä paikoilleen, kun perustetaan perhe ja ostetaan asunto. Sibelius-Akatemian musiikkikasvattajien aineryhmästä valmistuneista osa toimii myös kerhotoiminnassa, muskariopettajina sekä musiikkiopistojen opettajina. Pokela näkee tulevaisuudessa myös hyvinvointityössä paljon työllistämismahKuusi vuosikymmentä musiikinopettajien koulutusta ”Tässä yhteydessä on myös syytä kiinnittää huomiota siihen, mikä on koulujen musiikinopetuksen varsinainen tarkoitus? Jos ajattelemme asiaa koulun kannalta, ei ensisijaisena kysymyksenä ole, kuinka koulujen musiikinopetus voi palvella maamme musiikkielämää, vaan musiikki on käsitettävä ennen kaikkea aineeksi, jolla on mitä suurin kasvatuksellinen merkitys.” Maailman muuttuminen näkyy esimerkiksi siinä, että monet heavy-musiikin parissa kasvaneet ovat jo reilusti yli viisikymppisiä, toteaa lehtori Eeva-Leena Pokela. Teksti ja kuva: Sauli Heikkilä
39 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 dollisuuksia. Monet tutkimukset osoittavat musiikin harrastamisen lisäävän hyvinvointia ja jopa toimintakykyä. – Musiikkia saatetaan harrastaa lapsena, mutta työelämässä se jää. Seniorivuosina siihen on jälleen aikaa. Yhteiskunta ei kuitenkaan tällä hetkellä tunnu uskovan tutkimukseen, vaan taideaineet joutuvat jatkuvasti kamppailemaan elintilastaan. Peruskoulussa pakolliset musiikintunnit loppuvat kuudenteen luokkaan ja sen jälkeen musiikki on valinnainen aine, vaikka tutkimukset vahvistavat musiikinopiskelun parantavan kaikilla keskittymiskykyä ja vaikuttavan siten kaikkeen oppimiseen. Ei ole kysymys vain viihtymisestä. Yleissivistävillä aineilla ei tunnu olevan painoarvoa, kun haetaan osaajia bruttokansantuotteen ja kilpailukyvyn kohentamiseen. Pokela nostaa musiikinopetuksen hyvistä vaikutuksista vaivatta pitkän listan: kuuntelemaan oppiminen, keskittymiskyvyn kehittäminen, yhteisöllisyys ja vuorovaikutus. – Jos niitä ei avata, niitä ei opita, tiivistää Pokela. Jotain hyvääkin sentään löytyy. Luokkien varustus on mennyt viime vuosikymmeninä huimasti eteenpäin. Koulusta löytyy nykyään tamburiinin ja nokkahuilun lisäksi myös kanteleita ja bändisoittimia. Maailma muuttuu hyvin nopeasti ja on tiedettävä, mitä lasten ja nuorten maailmaan kuuluu. Koulujen musiikinopetus on monipuolista, mutta monet opettajat ovat saaneet koulutuksensa vuosikymmeniä sitten ja paljon riippuu itsestä, kuinka ajan hermolla pysyy. Eri musiikin lajien välinen vastakkainasettelu alkaa olla jo menneitten aikojen ongelma, vaikka maailma muuttuukin hyvin hitaasti. – Klassinen musiikki, joka oli ainoa oikea musiikinlaji kuusikymmentä vuotta sitten, on nykyään yksi genre muiden joukossa.Kansanmusiikilla on tällä hetkellä kouluopetuksessa keskeinen asema ja erityisesti paikallisilla perinteillä. Kansanmusiikin kurssi opettajainkoulutuksessa alkaa opiskelijoiden perehtymisellä oman kotiseutunsa musiikkiperinteeseen. Eeva-Leena Pokela viittaa usein aineryhmän taannoiseen vierailevaan professoriin Mauno Järvelään, joka on myös usein korostanut säälivänsä paikallisvärien katoamista. Pokelaa viehättää myös näppäripedagogiikan periaate siitä, että kaikki saavat soittaa ja halukkaat saavat oppia lisää. – Mielestäni on kauheaa, kun kahdeksanvuotias laitetaan testeihin, Maunon periaate on, että kaikki mukaan. Millaisia opettajia Eeva-Leena Pokela toivoo lähtevän kentälle Sibelius-Akatemiasta?– Hyviä muusikoita ja sellaisia, jotka saavat hyvän kontaktin oppilaisiin. Pelimannikurssi (16h, pe-su): Katja Lampinen, mandoliini Raikasta soittoa mandoliinin maailmasta, mukana myös Pelimanni-Heikki. Soittotupa (16h, pe-su): Antti Järvelä, viulu Vanhanajan pelimanimeininkiä ja virkeää nykyperinnettä Nuorten kansanmusiikki (14h, pe-su) Petri Makkonen, hanurit Pienet ja isot kanteleet / harmonikat Tiina Viitala, kanteleet Ryhmäsoittoa ja yksityisopetusta Ukulelen soittokurssi ( 6-10h, pe-la ja la-su) Antti Raekallio ja Antti Janka-Murros Soiton alkeet vasta-alkajille ja pidempään soittaneille Kansanmusiikki Juniorit (5-8h, la-su) Anna Janka-Murros Soittamisen alkeet junioreille, muut soittimet Kurssimaksut: Pe-Su kurssit 60 € , nuorten kansanmusiikkikurssi 50 €, ukulelen soitto 30/40 € ja Juniorit 30/40€ Ilmoittautumiset: 26.1.2018 mennessä Ylä-Savon Nuorisoseurojen Liittoon, Os. Päiviönkatu 27, 74100 Iisalmi, Puh: 0440-186977 e-mail: kyosti.marin@nuorisoseurat.fi, Katso tarkempi Talvipäivät info: yla-savo.nuorisoseurat.fi Majoitusvaraukset ilmoittautumisten yhteydessä: Hotellimajoitus Sokos Hotelli Koljonvirrassa: 45€/yö/2hh, lisävuode 25€. 1hh/yö 65€ ja luokkamajoitus 25€/yö, sis aamupalan ja patjan (Edvin Laineen koulu) Ruokailupaketti: 25€, sis 3 lämmintä ruokaa ja 2 kahvilippua pullan tai voileivän kanssa OHEISTAPAHTUMIA: Pe2.2. klo. 20-02 Tulojamit Kuohussa La 3.2. klo. 13 Kahvikonsertti, Pikku Iita La 3.2. klo. 18 Alkulämpimät, Kulttuurikeskuksen lämpiö La 3.2. klo. 19 Lauantailöylyt –Konsertti, Kulttuurikeskus La 3.2. klo. 20 Jälkilöylyt, huutokatrillia, tanssia, jameja Su 4.2. klo. 10 Kansanlaulukirkko, Pyhän ristin kirkko Su 4.2. klo. 14 PäätösSoitto, Kulttuurikeskus 35. Talvipäivien kurssit 2.-4.2.2018 Iisalmessa Ylä-Savon Pelimannit Opintokeskus SKAF Ylä-Savon Nuorisoseurojen Liitto Kansalaisfoorumin kurssituki ja tuki yhteisöllisille opintoryhmille 2018 Onko sinulla idea projektista, jonka haluaisit toteuttaa yhdessä muiden kanssa? Haluaisitteko kehittää yhdistyksenne tai ryhmänne toimintaa yhteisöllisesti? Kansalaisfoorumista voitte hakea tukea yhdessä oppimiseen. TUKI OPINTORYHMILLE Kansalaisfoorumi myöntää yhdistysten ja yhteisöjen opintoryhmätoimintaan taloudellista tukea, jonka hakeminen onnistuu kätevästi varausja tilitysohjelma SkafNetissä 1.12.2017 lähtien aina lokakuun 2018 loppuun. Millaiseen toimintaan tukea saa? Opintoryhmän työskentely on tavoitteellista ja toimintaa kehittävää. Tärkeintä on, että opitte teille uusia tietoja tai taitoja ja toiminta on yhteisöllistä. Opintoryhmä toimii yhdessä vähintään 30 opintotuntia (á 45 min) ja mukana on vähintään viisi yli 15-vuotiasta henkilöä. Opintoryhmä voi hakea enintään 500 euron tukea toiminnasta syntyvien kulujen kattamiseen. TUEN HAKEMINEN KURSSEILLE Kun yhdistys itse järjestää kurssin, voi se saada valtionapua jopa 21 € / opintotunti (45 min.). Tukea maksetaan kurssituntien määrän ja kurssin kulujen mukaan. Yhdistys tekee tuntivaraukset joulukuun 2017 aikana kaikista kursseista, jotka se aikoo toteuttaa vuonna 2018. Tuntien varaus ja aikanaan tilitysten tekeminen sujuvat kätevästi varausja tilitysohjelma SkafNetin kautta. Mihin kansalaisfoorumin kurssitukea saa? Kurssin vähimmäiskesto on neljä opintotuntia ja 15 vuotta täyttäneitä kurssilaisia tarvitaan vähintään kahdeksan. Avustettavia kuluja ovat mm. kouluttajan palkkiokulut, ilmoitusja kopiointikulut sekä kurssitilojen ja opetusvälineiden vuokrat. Lisäinfoa: kansalaisfoorumi.fi/tuki ja info@skafnet.fi Musiikinopettajan koulutus Musiikin aineenopettajaksi aikova voi opiskella musiikkikasvatusta SibeliusAkatemiassa (musiikin maisteri), Jyväskylän yliopistossa (filosofian maisteri) sekä Oulun yliopistossa (kasvatustieteen maisteri). Joissakin ammattikorkeakouluissa voi opiskella musiikkipedagogiksi. Musiikkipedagogin tutkinnon suorittaminen antaa kelpoisuuden musiikkioppilaitoksen opettajan virkaan tai esimerkiksi kuntien opetusja kulttuuritoimen eri tehtäviin. Tutkinto ei anna pätevyyttä peruskoulujen ja lukioiden musiikinopettajan virkaan, johon vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto musiikkikasvatus-aineesta.
40 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 S aamenkielisillä muusikoilla erikoistumista juuri tiettyyn musiikkityyliin ei kaivata, merkittävintä on halua luoda musiikkia omalla äidinkielellään. Viimeisten vuosien varrella saamelaismusiikkia onkin alettu toteuttaa aktiivisesti yhtyemuodossa aivan luonnollisena jatkeena perinteiselle joiulle, leu´ddille ja liv?eille. Yhdistävänä tekijänä näille saamelaismusiikin yhtyeille on, että oma kieli ja musiikkikulttuuri nähdään rikkaana lähtökohtana uuden musiikin toteuttamiselle. Ánnámáret Ensemble Pohjoissaamenkielistä musiikkia tekevä laulaja, lauluntekijä ja klarinetisti Anna Näkkäläjärvi-Länsman perusti yhtyeensä vuonna 2010. Ánnámáret Ensemble -nimen ja ensimmäisen albuminsa yhtye julkaisi jo vuonna 2011. Yhtyeen musiikilliset juuret ovat pohjoissaamenkielisessä etnossa ja nordic folkissa, mutta nykykansanmusiikin mukaiset sävellykset ovat Anna Näkkäläjärvi-Länsmanin käsialaa. Sovitusten kautta yhtyeen jäsenet tuovat musiikkiin vielä oman lisänsä: Janne Lappalainen buzukilla, kitaralla ja sopraanosaksofonilla, Johanna Juhola haitarilla, Ilkka Heinonen kontrabassolla sekä Sami Kurppa koskettimilla. Anna Näkkäläjärvi-Länsmanin ammatilliset musiikkiopinnot kuluivat klassisen musiikin piirissä, klarinettia soittaen. – Kun sitten päätin jättää työni klarinetistina etelässä ja muuttaa pohjoiseen, piti minun miettiä kuinka musiikillinen ilmaisu voisi jatkua. Olin laulanut ja soittanut kuitenkin pienestä asti. Tässä kohdassa luonnollinen tapa oli aloittaa tosissaan tekemään omia kappaleita ja sanoituksia. Olin toki aina tehnyt musiikkia itsekin, mutta tilanne antoi lopullisen motivaation kehittää tätä puolta itsessäni, kertoo Anna. Kuten monella muullakin tämän ikäpolven kasvatilla, 90-luvulla etnobuumin fanitettavat yhtyeet olivat mm. Angelit, Wimme , Värttinä sekä Mari Boine . Näin kansanmusiikillinen lähtökohta saamelaiseen vokaalimusiikkiin oli luonteva ja sitä kautta löytyi myös oman musiikin tyyli, laulukielenä pohjoissaame. Millaista sitten onkaan eläminen ja työskentely muusikkona Utsjoella, joka pääkaupunkiseudun perspektiivistä katsottuna tuntuu olevan todella kaukana. – Ympäristö on inspiroiva ja tärkeää on myös kun perheeni kautta pääsen elämään saamelaista elämää perinteisten elinkeinojen parissa yhdessä luonnon kanssa. Tämä antaa ainekset taiteelliselle työlleni, kuvailee Anna. Utsjoella riittää myös opetustöitä ja Anna onkin vetänyt paljon lastenryhmiä, joita pyörittää erittäin aktiivinen saamelaisyhdistys Sámi Siida ry. Viime vuonna hän johti myös Saamen musiikkiakatemiaa, joka on saamelaismusiikin toisen asteen koulutusta tarjoava linja. – Toisaalta keikoille on aina pitkä matka, mutta matkustamiseen olen kyllä tottunut aivan pienestä pitäen. Teen saamelaiskulttuurin alalla monipuolisesti töitä, tuottamista, opettamista, tapahtumasuunnittelua ja tietenkin kaikista rakkaimpia soittoja laulujuttuja. Aila-duo Inarinsaamen kielellä laulava Aila-duo perustettiin vuonna 2013, kun Inarissa asuvat ystävykset Heli Aikio ja Jessika Lampi innostuivat tekemään folkpoptyylistä musiikkia ammentaen vaikutteita perinteisestä liv?eperinteestä. Molemmilla yhtyeen jäsenellä oli takana jo omaa sävellystuotantoa, joten yhdessä uuden musiikin tekeminen tuntui luontevalta. Säestyssoittimiksi valikoitui koulusta tutut soittimet kantele, ksylofoni sekä poronnahkainen lapinrumpu. Aila-duon merkittävimpänä perinnemusiikin piirteenä on siis liv?eperinne, joka oli lähes ehtinyt unohtua, kunnes tutkija Marko Jouste vuonna 2005 löysi joikututkimuksensa ohella inarinsaameksi äänitettyjä joikua muistuttavia melodioita, jotka osoittautuivat liv?eiksi. Paikallinen laulaja Heli Aikio oman inarinsaamelaisen kulttuurija kielitaustansa kautta oli osana ottamassa Jousteen musiikillista löydöstä ilolla mukaan konsertteihin ja pedagogiseen käyttöön. Harmillisesti liv?ejä oli aluksi käytössä vain muutama, kun Helin oman suvun liv?eperinne oli vielä hämärän peitossa. Osittain tästä syystä, mutta myös kielen elvytystä silmällä pitäen, Heli alkoi pian itse tehdä omia liv?ejä. Kun viimein vuonna 2013 Helin ja Jessikan yhteinen laulu sekä pehmeät säestyssoittimet saatiin inarinsaamenkielellä yhdistettyä, syntyi Aila-duo. Jessika Lammen ja Heli Aikion musiikillinen yhteistyö on ollut perustamisesta lähtien rikasta ja moniulotteista. Yhtyeen molemmat jäsenet ovat nimittäin oman musiikin ohella tehneet tärkeää ruohonYlä-Lapissa tehdään uutta kansanmusiikkia monella saamenkielellä Asukaslukuun ja laajaan pinta-alaan nähden musiikin tekeminen Ylä-Lapissa on aktiivista, vaikka kansanmusiikkiyhtyeitä ei juuri olekaan. Sekä ammattilaiset ja että musiikin harrastajat toteuttavat yhteistyössä intohimoaan, sujuvasti eri musiikkityylejä yhdistellen. Ánnámáret Ensemblen musiikkivideon kuvaukset Pulmankijärvellä, Nuorgamissa elokuussa 2017. Ohjaajana Katja Gauriloff, kuvaaja Kevin Francett. Anna Näkkäläjärvi-Länsman oikealla. Pe tr i Te pp o / St ud io A rc ti ca Ee tu K an ga s Katri Kittilä
41 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 juuritason pedagogista työtä Inarin kunnassa lasten ja nuorten parissa. Hyvästä yhteistyöstä rohkaistuneena duo päätti osallistua myös Saamelaisalueen sävellyskilpailuun, Sámi Grand Prixiin, Norjan Kautokeinossa pääsiäisenä 2014. Kilpailussa he saavuttivat ensimmäisen sijan yhdessä sävelletyllä inarinsaamenkielisellä kappaleella Naharij kandâ (Unien poika). Voiton myötä duo pääsi edustamaan saamenmaata Liet International Euroopan vähemmistökielten laulukilpailuun, joka taas pidettiin Saksan Oldenburgissa joulukuussa 2014. Siellä yhtye tuli kilpailussa toiselle sijalle. Aila-duo sai kuitenkin samasta Liet International -kilpailusta Musician Award-palkinnon, jonka kilpailijat äänestivät keskuudestaan. Kilpailujen jälkeen duo on keikkaillut ja kypsytellyt omaa ohjelmistoaan eteenpäin. Aila-duolla on tarkoitus julkaista omia kappaleitaan sisältävä esikois-EP kuluvan talven aikana. Suõmmkar Pohjoissaamenkielisen joiun ja inarinsaamenkielisen liv?en ohella myös koltansaamelaisten omaa musiikkia eli leu´ddaamista saa nykyisin nauttia modernisti muokattuna, nykykansanmusiikin muodossa. Vasta vuoden verran on pohjoisimmassa Suomessa saatu nauttia Suõmmkar-yhtyeen musiikkia. Nimi on yhdistelmä kahdesta koltansaamenkielisestä sanasta, suõmm = sävel, sointu ja suei´mkar = peili. Tämän kokoonpanon eturivissä ovat solistit Anna Lumikivi sekä Hanna-Maaria Kiprianoff (laulu, leu´dd & perkussiot). Yhtyeen soittajina ja sovittajina taas Marko Jouste (mandoliini, barokkikitara), Pessi Jouste (viulu) ja Ari Isotalo (perkussiot). Kokoonpanon soittajat asuvat eri puolilla Suomea: Sevettijärvellä, Ivalossa, Oulussa ja Tampereella. Eipä ihme, että kesän äänitysaikatauluja debyyttialbumia varten olivat vaikeita sopia. Tavoitteena on kuitenkin saada valmis äänite lähiaikoina. Suõmmkarin musiikki on suurelta osin vanhoja, perinteisiä kolttasaamelaisia leu´ddeja ja muita lauluja, kuten tuutulauluja, katrilleja tai muuta tanssimusiikkia. Nämä kappaleet yhtye sovittaa omalla otteellaan. Ohjelmistossa arkistoista löytyneet, osittain jo unohdetut laulut saavat uuden elämän. Osa lauluista on myös sellaisia, jotka ovat eläneet koltansaamelaisten elämässä ja muisteissa kautta aikojen. Perinteistä tarinamuotoista leu´ddia ei säestetty soittimin Petsamon aikoina, ei ennen evakkoja eikä myöskään sotien jälkeen. Itse asiassa yhä tähän päivään mennessä sitä ei ole totuttu esittämään säestettynä. Kyseessä kun on tarinan kertominen melodisessa muodossa. Tässä suhteessa yhtye uudistaa täysin vanhaa perinnettä. – On ollut toisaalta jännittävää odottaa, miten ihmiset suhtautuvat säestykseen etenkin leu´ddissa, mutta onneksi kukaan ei ole ainakaan minulle suoraan sitä tyrmännyt, kertoo yhtyeen laulusolisti Anna Lumikivi. – Ainakin oma isäni on ollut ilahtunut ja sanonut kaivanneensa jo vuosikausia säestystä leu´ddiin. Nämä säestykset leu´ddiin ja lauluihin Suõmmkar tyylittelee kitaralla, viululla ja rummuilla, jotka eivät ole myöskään tyypillisiä kolttasaamelaisia soittimia. Esimerkiksi kolttien perinteinen tanssimusiikki on yleensä soitettu haitarilla ja huuliharpulla. Suõmmkarin debyyttialbumille on tulossa myös aivan uutta musiikkia. Ne ovat Anna Lumikiven säveltämiä ja sanoittamia kappaleita, mutta noudattavat muun ohjelmiston kanssa yhteistä linjaa. – Olen myös muokannut yhteen vanhaan leu´ddiin uudet sanat. Sillä oli olemassa jo valmiiksi ainakin kahdet sanat ennestään, kertoo Anna. Koska leu´ddissa pääasiassa on tarinan kertominen, voi myös samoille sanoille olla useampia melodioita. Tässä suhteessa leu´ddaaminen muistuttaakin kalevalaista runolaulua. Kuten monelle muullekin kansanmusiikkiyhtyeelle, myös Suõmmkarille merkittävä asia musiikissa on spontaanius ja soittamisen ilo. Tätä Anna Lumikivi perustelee kolttasaamelaisen vanhan kansan perinteillä, joihin ei kuulunut turha viilailu ja suorittaminen. Musiikki on elänyt arkisten asioiden mukana hetkessä. Kun ihmiset ovat halunneet tanssia, on soitettu ja tanssittu, ja silloin kun on tehnyt mieli leu´ddata, niin silloin on leu´ddattu. Koltansaamelaiset ovat olleet ja ovat yhä edelleen varsin leikkimielinen luonnon kansa. Tätä kunnioittaen pyrkii myös Suõmmkar -yhtye soittamaan nauttien ja hetkessä eläen. – Kansanmusiikin tulee kuvastaa sitä kansaa, jonka musiikista on kyse, lisää Anna Lumikivi osuvasti. Gájanas Vaikka useimmat Inari-Utsjoen alueella aktiivisena toimivat saamelaismusiikin yhtyeet nojaavat musiikkinsa vanhaan perinteeseen, on myös eri tyylien fuusio ainakin yhden paikallisen yhtyeen inspiraationa. Gájanas -yhtye perustettiin vuonna 2016, kun jo ennestään bändikuvioista tuttu kolmikko veljekset Kevin (rummut) ja Nicholas Francett (kitara, sello) sekä Erkki Feodoroff (basso) löysivät lahjakkaan Utsjokelaisen laulaja Hildá Länsmanin mukaan riveihinsä. Rytmisen, maalailevan musiikin päälle joikaava Hildá vakuutti bändin ensimetreistä alkaen. Yhtyeen omaa soundia ja omaa tuotantoa alettiinkin tuottamaan varsin nopeasti. Pohjoissaamenkielinen yhtyeen nimi Gájanas on suomeksi käännettynä kaiku, mikä kuvaakin oivaltavasti yhtyeen musiikkia. Niin kaiku vastaa kuin sinne huutaa. Yhtyeen kitaristin, Nicholas Francettin, näkemys Gájanaksen musiikista on eri sävyjen ja maailman musiikin tyylien Suõmmkar-trio Ä’vv-museon avajaisista Neidenistä kesäkuussa .2017. Hanna-Maaria Kiprianoff (vas.), Anna Lumikivi sekä Marko Jouste. Sámi musihkkaakademiija • Utsjoelleperustettusaamelaismusiikinlinjaaikuisille • Toimivuosina2015-2017SaamelaisalueenkoulutuskeskuksenalaisuudessaESR-projektirahoituksella • Koulutukselleontällähetkellävalmisteillajatkohanke,jonkaaikanakoulutusvakiinnutetaanjakasvatetaan kaksivuotiseksi, tutkintoon johtavaksi musiikkilinjaksi • Sisältääopintojamm.perinteisistä saamelaisistavokaalimusiikkilajeista, saamelaisestapopulaarimusiikistaja musiikinyleisaineista • Koulutusonsaamenkielinen HeliAikiolapinrummunjahänenvieressä JessikaLampi11-kieliseenkanteleenkanssa. Li nd a Ta m m el a To m iG ut to rm
42 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 yhteensulautuma. Progressiivisuus ja rockvaikutteet, grunge sekä jazz värittävät bändin soittoa ja samalla koristavat yhtyeen solistin, Hildan, joikua. Musiikissa eri tyylien yhteensulautuma on luontevaa, raja-aitoja ei tunneta ja improvisaatio on luonteva osa musisointia. Ei siis ihme, että myös kappaleiden sävellysprosessi ja kehittely alkaa samalla tavoin, yhteensovittaen ja jokaisen jäsenen näkemyksiä myötäillen. – Yleensä minä tai Hilda olemme tehneet kappaleen lähtökohdan, sointukierron tai melodian, jota lähdemme koko bändin kanssa treeneissä kehittelemään ja sovitamme yhteistyöllä kappaleet lopulliseen muotoonsa, kuvailee Nicholas. Gájanas toivoo, että voisivat saattaa musiikin avulla ihmisiä yhteen. Heidän tärkeänä ideologianaan on korostaa erilaisuuden kauneutta ja harmoniaa. – Poimimme siis pieniä mausteita sieltä täältä ja sekoitamme ne musiikissa. Samalla on mielenkiintoista perehtyä maailman eri musiikkikulttuureihin. Myös ympärillä oleva luonto ja ihmiset toimivat tärkeinä vaikuttajana musiikin luomisessa. Pohjoissaamenkielinen Gájanas -yhtye noteerattiin kesällä Kaustinen Folk Music Festivaleilla nimeämällä se vuoden kansanmusiikkiyhtyeeksi. Ulla Pirttijärvi & Ulda Ulla Pirttijärvi aloitti taitelijauransa 16-vuotiaana Beaivvaš-teatterissa ja toimi perustajajäsenenä Angelin tytöt -yhtyeessä, minkä jälkeen hän on jatkanut soolouralla työskennellen yhteistyössä lukuisten muusikkojen kanssa. Ensimmäinen soololevy oli Ho?ko? Dohkká (1996), josta Pirttijärvelle myönnettiin Saamelaisneuvoston kirjallisuuspalkinto. Yhteistyössä Frode Fjellheimin kanssa Pirttijärvi on tehnyt kolme levyä: Ruošša Eanan (1997), Máttaráhku Askái (2002), Áibbašeabmi (2008). Hän on toiminut Suomessa Lapin läänintaiteilijana vuosina 2004–2007. Pirttijärville myönnettiin Áillohaš-musiikkipalkinto vuonna 2007. Ulla Pirttijärvi & Ulda -yhtye on toiminut vuodesta 2009. Yhtyeen musiikin keskeinen ajatus on käydä musiikillista vuoropuhelua niin perinteisen saamelaiskulttuurin ja modernin kulttuurin kuin menneen ja nykyisen maailman välillä. Yhtye on julkaissut kaksi albumia. Debyytti-cd Ulda julkaistiin 2012 ja sen keskeinen idea oli tarkastella Tenon ja Inarin alueen joikuperinnettä ja värittää sitä akustisin instrumentein. Levy oli ehdolla vuoden 2012 Etnoemma-palkinnon saajaksi. Yhtyeen toinen levy Roijk julkaistiin 2016. Levyn teemana on katsoa perinnettä tämän päivän näkökulmasta. Miten joiku ja saamelainen perinne elää nykymaailmassa ja mitä se merkitsee henkilökohtaisesti? Vastakohtana edellisen levyn intiimille ja akustiselle äänimaisemalle uudella levyllä kuullaan rytmikkäämpää ja isommalle kokoonpanolle sovitettua materiaalia. Joiun äänenkäyttö yhdistyy laulullisuuteen ja rokkaavuuteen. Nimikappale Roijk tuleekin sanojen rock ja joiku yhdistelmästä. Tällä hetkellä on meneillään sävellystyö kolmatta albumia varten. Alkujaan Ulda-yhtyeen perustivat Ulla Pirttijärvi, Marko Jouste ja Mikko Vanhasalo . Tällä hetkellä Ulda hakee uudenlaista saundia yhdessä lukuisten muusikkojen kanssa. Mukana ovat olleet Ari Isotalo ja Janne Tuomi (perkussiot), Pekko Käppi (jouhikko), Janne Lappalainen (puhaltimet) sekä Pessi Jouste (viulu). Ulla Pirttijärvi & Ulda on viime vuosina keikkaillut pääosin Suomen ulkopuolella. Uldasta voi lukea lisää Kansanmusiikki-lehdestä 1/2013, lehtiluukku.com. Harmonikan huolto ja restaurointi 4 – 8 2 9 1 5 | v i l j o . m a n n e r j o k i @ v a p a a l e h d y k k a . n e t w w w. h a r m o n i k a n r e s t a u r o i n t i . n e t | w w w. v a p a a l e h d y k k a . n e t Tmi Viljo Mannerjoki Harmonikkojen huollot ja korjaukset , viritykset uusiin ja vanhoihin peleihin, restauroinnit vanhoihin harmonikkoihin, olka ja bassoremmit ja ergonomiset PasiProlantioremmit Naantali UllaPirttijärvi. Gájanas:KevinFrancett(vas.),HildáLänsman,ErkkiFeodoroffjaNicholasFrancett. Odotettu uusintapainos Kauan kaivattu uusintapainos Rauno NiemisenBowedLyre–Jouhikko-kirjastaonilmestynyt.Kirjaeiolepelkästäänlisäpainos vaankymmenenvuottasittenilmestynyttä ensimmäistä painosta on täydennetty ja korjattu. Mikä hienointa, kirjan mukana tuleecd,jossaonlähespuolensataaäänitettäseitsemältäsoittajalta,vanhimmatyli sadanvuodentakaa.Äänitteidensäveltasotonmuutettuniin,ettäG-C-A-vireisellä jouhikollavoisoittaamukana. Kirjaonrunsaastikuvitettuperusteellinentutustumismatkajouhikonmaailmaan. Aikaisempaa kirjaa on täydennetty myös luvullajouhikonsoitonuusistailmiöistä. Kirjaonkaksikielinenjaenglanninkielinentekstikulkeesuomenrinnalla.Mikämainiolahjaulkomaalaisillemusiikinystäville. Sauli Heikkilä JoukoKyhälänPelimanni-lehteentekemä arvosteluJouhikko-kirjastalöytyyinternetistä www.kansanmusiikki-lehti.fi. Ju ha K au pp in en M in na Sa as ta m oi ne n
43 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 T anssiin ja musiikkiin on kuitenkin mahdollista löytää yhteistä näkökulmaa liikkeen ja materiaalisuuden kautta. Esimerkiksi viulistin soittotekniikan voi nähdä liikkeenä, jolla saadaan aikaan kosketus instrumenttiin ja sitä kautta ääni: viulistin sormet ikään kuin tanssivat soittimen kielillä. Toisaalta tanssijatkaan eivät ole äänettö miä parketilla, vaan jo tavallisten suomalaisten paritanssien tanssiminen saa aikaan ääntä, joka nivoutuu musiikin kanssa yhteen tilanteen äänimai se mana. Lisäksi tanssijat voivat eri yhteyksissä rytmittää tanssiaan esimerkiksi tapu tuk sin, poluin ja sormiaan napsutellen. Esimerkiksi Giuseppe Acerbi kuvasi matkakertomuksessaan 1700-luvun lopulta Lapin suomalaisten häätanssia, jossa ainoana säestysmuotona oli juuri sormien napsuttelu. Äänen ja liikkeen suhteella on siis enemmän ulottuvuuksia kuin yleensä ajatellaan. Musiikin tahdissa Tanssimusiikki ei ole pelkästään tanssin säestämisen väline, vaan tanssi ja tanssimusiikki ovat toisistaan riippuvaisia saman kokonaisuuden elementtejä. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö esimerkiksi pelimannimusiikki voisi elää tanssista irrallaan, vaan näillä kahdella ilmiöllä on useita eri muotoja. Pelimanni on soittanut musiikkiaan muutenkin kuin tanssitilanteissa, ja pelimannisävelmien moni muotoisuutta ei pitäisi latistaa alistamalla se pelkästään säestävään funktioon. Kuitenkin perustal taan tanssimusiikki lähtee liikkeelle tanssista, ja toisaalta kansantanssi on aina sidoksissa musiikkiin. Tanssi noudattaa usein musiikin rakennetta, mutta aina yhtäläisyyksiä ei ole helppo huomata. Tunnettu esimerkki musiikin ja tanssin monimutkaisesta suhteesta on kaustislainen siliavalssi, joka ei tanssina noudata valssimu sii kin tavanomaista iskutusta, mikä on tuottanut kansantanssin harrastajille päänvaivaa. Silianvalssin koh dalla tanssin ja musiikin suhdetta ei välttämättä pysty havaitsemaan pelkän nuottikuvan perus teella, vaan tanssin kannalta olennaista on esimerkiksi musiikin fraseeraus ja sen suhde liikkeeseen. Lisäksi jossakin tanssi tilan teis sa musiikin ja tanssin rakenteet eivät ole riippuvuus suhteessa. Esimerkiksi monissa perinteisissä karjalaisissa katrilleissa tanssi ei noudata millään tavoin musiikin fraaseja, vaan haitarinsoittaja tai laulajat vain antavat rytmin tanssiin. Kuitenkin musiikkia pidetään lähes aina täy sin välttämättömänä osana tanssia, mikä osoittaa sen, että kyseessä on enemmän kuin pelkkä säes tys. Pelimannit tanssimestareina Pelimannit ovat usein olleet taitavia ja osaavia tans si joi ta. Mestaripelimanni Erik-Johan Lindvallille menuetin tanssimisen säilyttäminen oli tärkeä tehtävä, ja vuosikymmenien ajan hän sitä opettikin paikkakunnan nuorille. 1940-luvulla hän jopa ”valmensi” paikallisen Pensalan nuorisoseuran menuettiryhmää tämän valmistautuessa Munsalan nuorisoseurojen menuettitanssikilpailuun. Paikalliset kansantanssijat kertovat, kuinka Lindvall yhtä aikaa soitti viulua ja näytti tanssin askelia ja vuoroja. Monet tanssiuutuudet lienevät yleistyneet nimenomaan pelimannien välityksellä, ja eri puolelta Suomea on tallennettu tansseja, jotka ovat saaneet nimensä tietyn peli man nin mukaan. Luonnollisesti kaikki pelimannit eivät ole olleet innokkaita tanssijoita, mutta jonkinlainen ymmärrys ja tuntuma tanssiin on soittajalla täytynyt olla. Pelimanni ei kuitenkaan ollut aina välttämättömyys tanssiessa, vaan laulusäesteiset piirileikit eli rinkitanssit olivat pitkälle 1900-lukua olennainen osa tanssitilaisuuksia. Esimerkiksi kotikylälläni Kuusamon Kitkalla niitä tanssittiin yleisesti vielä 1950-luvulla. Mitä pidemmälle mennään ajassa taakse päin, sitä suuremmak si laulun merkitys kasvaa tanssitilaisuuksissa. Tanssijat eivät siis ole olleet pelkkä vastaanottava osapuoli musiikin suhteen, vaan he ovat tuottaneet sitä itsekin. Kohti uutta synteesiä Kansanmusiikin historiaa tarkasteltaessa tanssia ja liikettä on vaikea sivuuttaa, mikäli halutaan luoda kuva muustakin kuin äänellistä todellisuudesta. Musiikin ruumiillisuuden ja materiaalisuuden hyväksyminen tuovat kosketuksen ja liikkeen olennaisiksi osiksi musiikillista performanssia. Tällöin musiikin esittäjän lii keh timinen, soittimen koskettaminen ja musiikin tahdissa tapahtuva tanssi nivoutuvat musiikin kanssa merkitykselliseksi kokonaisuudek si. Samalla tavoin kuin pelimannin soitto myös hänen liikkumisensa, suhteensa soittimeen ja tanssijoiden liike ovat sidoksissa kontekstiin. Liike ja materiaalisuus ovat jo nyt avanneet kansanmusiikin esittämiselle ja tutkimukselle uusia ulottuvuuksia. Ne täydentävät kuvaa siitä, millaisena musiikki on elänyt eri aikoina ja miten se on muuttunut. Liike ja tanssi kuuluvat ja tuntuvat musiikissa selvästi erityisesti silloin, kun soittajalle musiikin ja tanssin yhteys on tuttu oman kokemuksen kautta. Pelimannimusiikissa tämä on luonnollinen tilanne, sillä lähtökohdiltaan pelimannimusiikki ja tanssi ovat erotta mat tomia. Pelimannin tanssi Petri Hoppu Kansantanssi ja kansanmusiikki ovat liittyneet kiinteästi toisiinsa koko sen ajan, kun niitä on elvytetty 1800-luvulta lähtien. Kuitenkin ne ovat kehittyneet monessa suhteessa toisistaan irrallaan ja jopa eri suuntiin. Vaikka musiikkia pidetään tanssin välttämättömänä ehtona, ne erotetaan olemuksiltaan selkeästi toisistaan. K an sa nm us iik ki -in st it uu tt i, Ku va aj a A ki P aa vo la ErikJohanLindvallKaustisenkansanmusiikkijuhlilla.
LEVYT 44 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 Kansanmusiikki-lehtipyrkiihuomioimaanmahdollisimmankattavastiSuomessailmestyvätalanjulkaisut. LevypalstalletarkoitetutlevytlähetetäänosoitteellaKansanmusiikki-lehti, Halkosuontie 93 A, 00660 Helsinki. Kaustisen Hääkuoro: Kansanlaulun taikaa K austisenHääkuoroonollut vuosikymmentenajanilo silmällejamieluisakorvalle.Viulupitäjässäonriittänytkautta aikainharrastustamyöslaululle, jajosoikeinlaskin,uusimmalla levylläkinonmukana37kuorolaista. Sukupuolijakoonmielenkiintoinen:naisia28jamiehiäyhdeksän.Liekötilannesiissama Kaustisellakuinmyösmuualla maassa, että miehet ovat soittavinaanensiviulua,muttatodellistaääntäpitävätkuitenkin naiset? Vastausonkuitenkintoissijainen,sillähääkuoroakuunteleemielikseen.Yleissointion mielialaakohottavankirkas,kun perätikolmasosaonsopraanoja, joillematalammatäänialatantavat mukavan ja riittävän kaikupohjan. Kuoronjohtajana Arto Anttila onjatkanutedeltäjäinsä vaativallalinjalla.EdeltäjänJarmo Kotalan henkinen perintö eläälevylläuseammankinlaulun sovituksissa. Nimensä mukaisesti pääpainoonlevylläkansanlauluissa.Paikallisenlauluperinteen lisäksionohjelmistoonlainattu naapurimaakunnastaVirroilta neljänlaulunsarjaArtoAnttilan sovittamana.Muttakaustislaiseteivätolisikaustislaisia,jos mukanaeiolisimyös”Salokylän Sibeliusta”Viljami Niittykoskea jahänenihanaisialaulujaan, jotka tietenkin kumpuavat kansanperinteenpohjalta. Kansanlaulujenperussävel onollutkauttaaikainkaihoisa, kunelämäeioleollutSuomessa aina niin herkkua. Hääkuoron seurassaonhelppovaipuaherkkiinhaaveisiin,jotenpaikallaan on,ettäkuorolaisetvälilläherättelevätmuutamallareippaalla polkanrytkeellä.Seonilojoka elättelee! Seppo Kononen Uimonen/Lorenzen: Trilogia/Trilogi: Indigo P ianisti Emmi Karoliina Uimosen jatanskalaisenhaitaristin Troels Strange Lorenzenin musiikki sieppaa mukaansa ensitahdistalähtien.Levynnimi viittaa Kieslowskinelokuvatrilogiaanjaelokuvamaisuus kuuluumyöskappaleissa,joiden tunnelmaonherkkä,melankolinen ja paikoin hauraskin. Musiikissakuuluuduoaohjanneen Timo Alakotilan vaikutteet muunmuassajazzillisuutena ja improvisatorisuutena, mutta UimosenjaLorenzeninmusiikki onselvästiheidänomaansa.Ja mitenkämuutenkaan,sillälevyn kaikkisävellyksetovatduon omia. Levy sopii taustamusiikiksi, muttahalutessaankuulijavoi antautuauimaansävelkulkujen virrassaeritunnelmiaaistien. Itse en pystynyt soittamaan levyäpelkästääntaustalla,se vietteliminutyhäuudestaan kuuntelemaantarkemminsekä ottamaan vastaan musiikin synnyttämättunteetjamielikuvat. Minuun teki vaikutuksen myös se, miten rikasta, väkevää ja täyteläistämusiikkiakahdella instrumentillasaaaikaan,kun muusikotantavattilaaduopartnerilleenjatukevattoisiaan. KappaleistasieluunpainavimmanjäljenjättivätUnohdettujen valssijaAfsked. Arja Kangasniemi Ilo Ensemble: Elo O npa nautittavaa säestyksetöntästemmalaulua! Eikäihme,yhtyevoittikesällä TampereenSävelenkansainvälisenyhtyelaulukilpailunakustisensarjan.Konstailemattomasta ei voi puhua, sen verran nokkeliaIloEnsemblenitse tekemätsovituksetovat.Tarkoituksellisetdisharmoniatkinon tarkkaansäädetty.Ensikuulemaltatuntui,ettälevykoostuu perinnesävelmistäjaomasta materiaalista.Kaikkionkuitenkinomaa.Tuttuustuleeyhtyeenomiasanojalainatakseni siitä, että “yhtyeen intohimona onriimillinenrekilaulu”.Voisin vannoakuulleenijotkutmelodiat ennenkin, mutta menköön. Kaikkihanonlainaa. Modernienrekilaulujenaiheet ovatlöytyneetläheltä:rakkaudesta tietenkin, mutta myös univaikeudet, taaperoperheen arki,biologisenkellontikitysja tissit.Vaikkakeski-iänylittänyt mieshenkilöeiolekohderyhmää, voi tarinoihin samaistua ja nauttia yksin ja yhdessä toimivista äänistä.Vihkoseenpainetutlaulunsanathelpottavattarinoiden ymmärtämistä. Sauli Heikkilä Kandomuani sinä Laments and other songs from Karelia K andomuanisinä(You,my carriedone)onkarjalaisesta perinnesävelmistöstäkoottututkimuspohjainentallennekokonaisuus.Maailmanmusiikinkeskuksenjulkaisemamateriaalisisältää 16itkuvirttä,kansanlauluaja molitvaa(ortodoksistarukousta) Ilpo Saastamoisen ja Kari Hakalan kenttätyöstä Aunuksen Karjalassavuosina2003-2004. Äänitteet koostuvat pääasiassasolistisistaesityksistä,joiden tulkitsijoillaonkaikillavuosikymmenienkokemusjaomahenkilökohtainen sidos esitettävään materiaaliin;nuorimmatkinesittäjät ovatsyntyneetvuonna1938. Äänimateriaalinlisäksikokonaisuuteenkuuluuenglanninkielinen, monisivuinenkirjallinenselvitys karjalaisestaitkuvirsiperinteestä ja itkijöistä. Jokainen esitys on lisäksilitteroitualkuperäiskielellä sekäkäännettyenglanniksi.Kappaleideninformatiivisetlisätiedot jamusiikillisetanalyysitovattohtori Eila Stepanovan sekä Liisa Matveisen kirjoittamia. ”Kandomuanisinä”onasiantunteva ja kiintoisa kokonaisuus jokavalottaasekäitkijäperinteen juuriaettänykyistätilaa.Toistaiseksiainoastaandigitaalisessa muodossajulkaistumateriaalion ostettavissaMaailmanmusiikin keskuksen verkkokaupasta osoitteessawww.globalmusic.fi Antti-J. Janka-Murros J-P Piirainen: Twined J -PPiiraisentoinenlevyjatkaa siitä, mihin hänen ensimmäinenlevynsäpäättyi:tyylilläja taidollatehtyäkitaramusiikkia. Jamillaisellakitaralla:harvoin olenkuullutyhtäupeastisoivaa jayhtätäyteläisestiäänitettyäkitaraa!Piiraisenlisäksion todellakinsyytäkiittäämyöslevyn äänittäjää ja miksaajaa Tuomas Haimikaista. Ensimmäinen kuuntelukertamenikinlähinnä upeaa soinnista nauttiessa. Levynkaikkisävellyksetovat Piiraisenkäsialaa.Hänelleon muotoutunut oma tunnistettava tyylinsä,jonkataustaltakuuluu jonkinverransuomalaistakansanmusiikkia,americanaajakelttivaikutetta.Lopputuloksenaon toimiva keitos, jossa yhdistyvät melodiatjasvengi. Ensimmäiseenlevyynverrattuna mukana on muutamassa kappaleessamyössoittokumppaneita:Venla Blomin beatbox, Maija Kauhasen kanteleja Petteri Sariolan kitara tuovat mukanaanlisämausteita,jotka laajentavatmusiikillistapalettia. PetteriSariolankanssakitaraduonasoitettuTrafficonkerta kaikkiaan upea esitys. Levystäonyllättävänmoneen:kitaristitvoivatihastella sekä soittoa että Anders Liljeströmin rakentaman kitaran järisyttävääsoundia,muillelevy voitarjotamiellyttävänvirkistyshetkensoljuvanmusiikinparissa. Paul Silfverberg
45 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 Jussi Roponen: Kätketyt tunteet R adio-taitelevisiokanavillasoi tänäänharvemminkanneltai muukansanmusiikki,jamelkoista neulanetsimistäheinäsuovasta onmyöshakeaniiltäsitäperinteistäsuomalaistatanssimusiikkia,jotakaustislainenmestaripelimanniTapani Peltoniemi uutterastisäveltääjausein sanoittaakin. Sama pätee tänään kymmeniin muihin vanhemman polvenlauluntekijöihin.Onneksi Suomessaonvieläoikeustarjota levylläihmisilletällaistavaltavirtaanjaerilaisiinformaatteihinsopimatontamusiikkia,jolla tanssilavoillasoittavatjalaulavat tietävätkuitenkinolevanedelleenpaljonkuulijoita. Kätketyttunteet-levyonkoottuTapaniPeltoniemenkahdestatoistasävellyksestä.Sanaton tehnytnimikappaleeseenMiljetta Lehto,joltamukanaonkaksi muutakin tekstitystä. Itse jäin kuuntelemaantavallistatarkemmallakorvallalevynloppuunlaitettunTyhjätsylit-laulunkauniin kaihoista sanomaa. VaikkaKätketyttunteeton periaatteessaTapaniPeltoniemensäveltämääjatuottamaa musiikkia,niinlaulajanJussiRoposen piikkiin se menee kuitenkinlevykaupassa.Jamikäettei. TummaääninenRoponenon varmastimieluinensolistimyöslivenätanssipaikoilla.Kari Tapion jälkeenmeilläontilaajatarvetta miehisiätuntojatulkitsevalle kantrilaulajalle,jamielellänisoisin niinPeltoniemenkuinRoposenkin jatkavan siihen suuntaan – ainestakunon.PerttiKivikankaan saksofoniantaamukavastiilmettäsäestykselle. Seppo Kononen Karen Tweed & Timo Alakotila Midsummer May Monday B rittihaitaristi Karen Tweed on soittanut jo vuosikausia yhdessä Timo Alakotilan kanssajaainoalevytystähänmennessä, May Monday, on ainakin itsellenieräänlainenklassikko. Duotyöskentelyjatkuuhienona uutukaislevylläMidsummerMay Monday mutta kuten nimestä saattaakin arvata kokonaisuus on astetta aurinkoisempi. Mukana on myös puhdasoppista irlantilaistamenoa,pohjoismaistalyyrisyyttäjamelankolista otetta unohtamatta, hiukan tangovivahteitakinmahtuu mukaan.Alakotilanpianonsoitto onyhtänautinnollistakuinaina jaTweedinhaitarisoundion piristävänerilainen,hiukanneliskulmainenmuttaankaranpelimanniotteenomaava.Muusikkovieraatantavatomanlisänsä kokonaisuuteen,välilläkuulostaamelkeinJPP:ltäkunRuth Dornfeld ja Timo Myllykangas ovatirroittelussamukana. Tove Djupsjöbacka Nya toner från höghus och gator R alf Nyqvist yhtyeineen onyhdistellythauskasti suomenruotsalaisiakansansävelmiäjajazzsävyjä.Osittain sanatovatsuomenruotsalaisten suurtenklassikkorunoilijoiden käsialaa,osittainperinteisiä. Suosisin jatkossa enemmän perinteisiäsanoituksiavälillä hiukanromanttis-filosofisten runoelmienrinnalle. Jazzyhtyeonloistava(Nyqvistinlisäksimukanamuunmuassa Markus Ketola rummuissa)jaesimerkiksiModersmålets sång-raidallahepääsevättäysilläirroittelemaan.Lauluyhtye sensijaanvähänhakeerooliaan. Heilleeiolekokonaisuudessa niinkäänpaljontilaa,japarhaitentoimiikinainoaacapella -numero.Lauluyhtyeenäoteon välillävähänhaparoivaa,sen sijaansolisteinanäilläyhdeksälläherrallaonpaljonkinannettavaa,maanläheisenkertovalla otteella.Jossaisitämänotteen hyödynnettyäparemminlauluyhtyeen käytössä, kokonaisuus olisivielätasapainoisempi. Tove Djupsjöbacka haapoja & illmari kollektiivi: Uusi maailma h aapoja&illmarikollektiivion jouhikonsoittaja-äänitaiteilija Mikko Haapojan ja rap-artisti illmarin,laulajaAmanda Kauranteen sekämulti-instrumentalisti Lukas Kriston muodostama paremmanterminpuutteessa-kollektiivi.Taitavastielektronisiaja akustisiaelementtejäyhdistelevä levytarjoileemielenkiintoisiahetkiäainahälynsekaisestasoundof-wall-kollaasistaherkempään tunnelmointiin.illmarinspoken word-filosofoinnitsaavuttavatintensiivisimmilläänlähesjulistavan latauksen,jokaimaiseekuulijan vahvastimukaantunnelmaan jatuosopivaakontrastialevyltä myöslöytyvällekonventionaalisemmallerap-lyriikalle. Vaikkaajoittainrunoiluvaatiikinkuulijaltasangenpaljonkeskittymistä,palkitseealbumihienoilladetaljeillajaäänitaiteellisilla ratkaisuillaläpialbumin.Varsinkin kuulokekuuntelussarikasäänimaisemaonedukseenjavieyleisönsä mielenkiintoisellematkalle. Teemu Eerola Minna Raskinen: Rinki K unvuodenparhaitalevyjä pohditaan, kannattaa Minna Raskisen Rinkilaittaaehdokasjoukkoon.Raskisen(kanteleet), Tapani Rinteen (bassoklarinetti) ja Markus Ketolan (lyömäsoittimet ja sähköinen vibrafoni) trio on hieno kokonaisuus, jossa venäläisistäkirkonkellosävelmistä alkunsasaavistakappaleistasyntyymonipuolinen,meditatiivinen javälillärajukinkokonaisuus,jota onturhayrittäälokeroidayhteen muottiin.Bysantinsävelkulut, improvisaatio ja ambient kohtaavatlevyllätoisensajavälillä mieleennouseevahvastimyös malilainenbalafon-musiikkija indonesialainengamelan.Trioon ennenkaikkeayhteenhengittävä yhtye,jossakokoajanreagoidaan muiden muusikoiden soitantaan, improvisaationollessamerkittävässäroolissa. Levynkappaleetmuodostavat upeankaaren.Alussapysytään vieläkirkonkellosävelmienteemoissajavarioidaanniitähillitysti muun muassa kaanonin keinoin, mutta asteittain meno muuttuu kokeilevammaksijayli13-minuuttisessaGospodin-kappaleessa yhdistyvätlopultakaikkielementit. LevynlopettavaKurskjättääkuulijan pohtimaan kokemaansa. SuurinosalevystäonäänitettykonsertissaKouvolanPyhän Ristin kirkossa. Äänitys on poikkeuksellisenhienojavälillätuntuu mahdottomalta,ettäsointisyntyy vainkolmenmuusikonnäpeistä. Konserteissateokseenonkuulunut lisäksiPasiGranqvistinvideoteos: toivottavastikokonaisuudestatulee vieläuusintaottoja. Paul Silfverberg Sanni Virta K antelistiSanni Virran soolodebyyttioniloinenlataus hienoasoittoajaherkkäälaulutulkintaa.SuurimmaksiosaksiVirran omiinsävellyksiinperustuvaalbumionmusiikillisestihyvinpoporientoitunuttajayleisilmeeltään rauhallinenjaseesteinenkokonaisuus.Lyriikoidenunelmoivuus saa hyvän pohjavireen hienoista kantelebasso-linjoistajakantelistisistagrooveistajaalbumin kappaleistoonpäätyneettraditionaalisetkinlaulutsoivathienosti samanlaisellakohtelulla. Levynkantelesoundionhiemantummaeikälajityypillisen heleä,muttaraitojenedetessä kuulijatottuusiihennopeastija tiettytummuusmahdollisesti myöskompensoikappaleidenpositiivisuutta mukavasti. Sovituksellisestikaikkikuulostaahyvin harkitulta,tasapainoiseltajakaikenkaikkiaankanteleenjalaulun yhteistoiminta pop-estetiikassa kovinluonnolliselta.Arvostelija toivottaa kiitosta varsin onnistuneesta debyytistä ja mukavaa joulunodotustakaikillekantelemusiikinystäville. Teemu Eerola
46 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 Talmud Beach ja Faarao Pirttikangas T almud Beach ja Faarao Pirttikangas on nelihenkinen yhteistyö-kokoonpano suomenkielisen blues-pohjaisen musiikin äärellä. Ensimmäiset mielleyhtymät ajavat jonnekin Juicen ja Tuomari Nurmion sekä 60-luvun lopun brittibluesbändien, kuten Creamin ja alkuaikojen Led Zeppelinin välimaastoon. Tosin jälkimmäisistä mieleen tulee lähinnä soundija sovitusratkaisut, virtuoottinen blueskitarajumalointi saa tällä albumilla väistyä sangen nyrjähtäneen yleismeiningin tieltä. Yhtyesoitto on sopivan jämäkkää ja mukava määrä psykedeliaa pehmittää mukavasti isompia rosoja. Osa albumin laulusuorituksista on epäkarismaattisuudessaan lähes hurmaavia ja yleensä ottaen nelikko on selkeästi omistautunut tälle estetiikalle. Talmud Beach ja Faarao Pirttikangas ovat saaneet aikaan todella messevän blues-/rock 'n' roll -albumin, joka on varsinkin juurevamman tyylin ystäville oiva lisäys levyhyllyyn. Teemu Eerola Vastarannan Siili: Kuuluu kaikille P alkitun Soiva Siiliduon yhteistyö mm. Aknestikista tutun Jukka Takalon kanssa on tuottanut levyllisen uutta lastenmusiikkia. Yhtyettä on laajennettu kaksikon akustisesta soitannosta muun muassa rumpusettiin, kosketinsoittimiin, sähkökitaraan ja -bassoon sekä laajaan valikoimaan vierailevia puhaltajia ja jousisoittajia. Lopputuloksena on hyvin soitettua ja ajatuksella tuotettua folk-poppia jonka yleistunnelma kuitenkin heiluu paljon vahvemmin suomirockin kuin kansanmusiikin parissa. Muutama kappale vedetään jo sen verran raskailla kitarasoundeilla että jopa tuo ”folk”-etuliite alkaa olla häilyvä. Tämä ei ole suoranainen moite, sillä musiikki on laadukasta ja sanoitukset pääosin oivaltavia, joskin muutamassa laulussa kuten ”Maanantaikappale” lyriikat lähinnä toistavat itseään. Etenkin ”Tykkäämislaulun” Gösta Sundqvistin aihemaailman mieleen tuovat riimit ja ”Piipertäjän” nokkela sanailu tekevät levystä kulutusta kestävän myös varttuneemmalle kuulijalle. Hyvää musiikkia, mutta kansanmusiikin kanssa tällä levyllä kuitenkin on verrattain vähän tekemistä. Antti-J. Janka-Murros Borduna: Taivaan hekuma Pohjanmaan eri puolilta ponnistavan Bordunan esikoisalbumi on varsin virkistävä tuulahdus nykyisellä uudempien yhtyeiden levykentällä. Vaikka Juha-Matti Kurran sovitukset ovat pieteetillä tehtyjä ja yhtyeen soitto alusta loppuun tasokasta, on kappalemateriaalissa luotettu poikkeuksetta lähinnä ylija alavieskalaiseen perinnemusiikkiin mitä ei välttämättä levynkansien scifi-henkisistä kasvotribaaleista ensimmäisenä arvaisi. Kahdeksanhenkinen kokoonpano soittaa rehellistä pelimannimusiikkia taidolla mutta alkuperäisiä tyylikysymyksiä kunnioittaen. Neljän viulun johtamaa tulkintaa muun muassa Frank Hietalan soitteista on ilo kuunnella ja siellä täällä värisävyjä vaihtaa Mari Aution laulu. Levy on kokonaisuutena ehyt ja pitää kuulijan otteessaan. Komeita kappaleita löytyy pitkin matkaa ja etenkin Valssi Nivalasta – muunkin nimisillä toisinnoilla tunnettu – ja ironisesti nimetyn iloluontoinen Rankka-Vainajan polska sekä levyn riemukkaasti päättävä Vanha jatsi Venetpalosta saavat kuuntelijan nyökyttelemään hyväksyvästi. Antti-J. Janka-Murros Juha Kujanpää: Niin kauas kuin siivet kantaa J uha Kujanpään uusin levy jatkaa pitkälti sitä tarinaa, mihin Kujanpään edellisellä Kultasiipi-levyllä päädyttiin. Aloitusraita Vuorikiipeilijä on väkevää folk-progea, joka tuo mieleen niin Pekka Pohjolan soolouran alkuajat kuin Anssi Tikanmäen teoksetkin. Elokuvalliset tunnelmat ovat levyllä nytkin vahvoja. Vaikka bändillä riittääkin virtuositeettia ja kappaleissa singahtelee aina välillä vapaita soolojakin, on levy silti ennen kaikkea orkesteriteos, jossa elementit sitoo yhteen Kujanpään musiikkinäkemys. Miksaukseen olisi tosin kaivannut vielä enemmän tilaa, jotta upea äänimaailma olisi auennut kunnolla. Levyn kappalejärjestys olisi voinut ehkä olla toisenlainen, nyt aloituskappale tyhjentää pankin jo alkumetreillä. Uusintakuuntelut alkoivat kuitenkin avata paremmin myös muita raitoja ja niiden teemasta ulos ja takaisin teemaan varioivia sävelja sointukulkuja. Vaikka levy ei aivan Kultasiiven tasolle ylläkään, voi sitä suositella kaikille proge-folkin ystäville. Vahvempi kansanmusiikki-elementti tuonee Kujanpäälle myös uusia kuulijoita. Paul Silfverberg (Arvostelun pitempi versio netissä: kansamusiikki-lehti.fi -> levyuutuuksia) Kimi Kärki: Eye For An Eye K imi Kärjen toinen sooloalbumi sisältää tunnelmallista folkpoppia Leonard Cohenin tyyliin. Pääosassa on Kärjen kaunis, pehmeä ääni ja akustinen kitara, joita maustavat muun muassa sähkökitara, syntetisaattori ja lyömäsoittimet. Lähes kaikki kappaleet ovat Kärjen omaa käsialaa ja hän myös soittaa melkein kaiken itse. Englanninkieliset sanoitukset ovat sekä henkilökohtaista että yhteiskunnallista elämää pohdiskelevia ja kantaaottavia. Lyriikat ovat levyllä yhtä tärkeitä kuin musiikki, ja niiden maailmaan on mukava uida sisään vähitellen. Kärjen musiikki on miellyttävää ja helppoa kuunnella, mutta tunnelma säilyy minun makuuni liian samantyylisenä kautta levyn. Olisin kaivannut väliin vähän särmää, ettei kokonaisuus käy tylsäksi. Jo Patrick Walkerin hieman reippaammassa tempossa laulama Beyond distance -kappale repäisee kuulijan uneliaasta tunnelmasta – tällaisia makupaloja olisin kuunnellut mielelläni enemmän. Myös Pirita Känkäsen ja Anna-Elena Pääkkölän taustalaulu, joka soi mystisenä muutamien kappaleiden taustalla, piristää kokonaisuutta. Arja Kangasniemi Tuija Komi & Vlad Cojocaru: Satumaa. Midsummer jazz tango from Finland L evyllä jazzillista tangomusiikkia laulaa Tuija Komi moldovalaisen Vlad Cojocarun säestäessä haitarilla. Satumaan musiikki koostuu lähinnä lainakappaleista muun muassa Toivo Kärjeltä, Astor Piazzollalta ja Stevie Wonderilta. Herkullisena lisänä on duon oma sävellys Joik sekä pari Jussi Tuurnan ilmeisesti tälle duolle säveltämää kappaletta. Vaikka levy sisältää useita klassikkoja, Komilla ja Cojocarulla on taito musisoida lainakappaleet omikseen: he esittävät ne joka sävelessä eläen ja persoonallisia vivahteita lisäten. Molemmat ovat taitavia ja kekseliäitä muusikoita. Vaikka tangoa lauletaan usealla kielellä, yhtenäisyyttä ajatellen minulle olisi riittänyt levyllä kaksi, kolme lyriikkakieltä. En myöskään täysin ymmärtänyt Vaaleanpunainen pantteri -kappaleen mukana oloa, se ei mielestäni istunut kokonaisuuteen. Sen sijaan levyn päättävää, duon omaa joikua olisin kuullut pidempäänkin kuin reilut kaksi minuuttia, joten lisää omia kappaleita työn alle! Arja Kangasniemi Muista äänestää vuoden kansanmusiikkilevyä, kts. s. 10.
47 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 KIRJAT T imo Valo on varmasti tuttu nimi jokaiselle kotimaisen kansanmusiikkikentän tallustajalle. Lähes kolmen vuosikymmenen mittainen ura Tallarissa sekä muissa yhtyeissä ja yhteyksissä ovat tuottaneet runsaasti kappalemateriaalia, joita monet ovat kuunnelleet, opetelleet ja esittäneet useat Timon itsensä opastuksella. Timo Valon toinen Nuottikirja vastaa nyt etenkin siihen haasteeseen joka syntyi mestaripelimannin jäädessä opetustöistä eläkkeelle kolmisen vuotta sitten. ”Harmoonista elämää” sisältää 29 sävellystä, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta Tallarivuosilta 1986-2014. Mukana on kuitenkin yllättävän vähän Tallarin levyttämää materiaalia ja pääpaino onkin Valon teoksilla, jotka ovat olleet joko konserttiohjelmistoa tai laajemmin julkaisematonta materiaalia. Tämä antaa nuottikirjalle kuitenkin vielä enemmän painoarvoa, sillä vaikka Valon sävellyksissä onkin vahva perinteen tunnelma aina läsnä, eivät kappaleet kuitenkaan aina ole aivan niitä yksinkertaisimpia korvakuulolta opeteltavia; etenkään jos äänitettä ei ole ollut saatavilla. Jotkin kappaleista kuten positiivisesti svengaava ”Kevät” ja Ampron prunnin ohjelmistosta löytyvä masurkka ”Prunnista vintattu” ovat liikkuneetkin soittajilta toiselle jo aiemmin, mutta esimerkiksi Mauno Järvelälle omistettu herkullinen ja harvoin esitetty ”Kansanmusiikkielämää” onkin sitten jäänyt salaisemmaksi. Eikä yhtäkään harmooninsoittajaa varmasti haittaa viimeinkin nähdä nuottikuvaa ”Maatalouskoneiden vapaapäivästä”. Timo Valo antaa lyhyessä esipuheessa opastuksena varsin vapaat kädet kappaleiden esittämiseen ja nuottikuva onkin kirjoitettu pääosin hyvin pelkistetyksi. Muutamassa kappaleessa on erillinen harmoonisovitus lisätty melodianuotin kylkeen, mikä avaa miellyttävästi myös Valon soittotyyliä. Lisäksi joissain kappaleissa on eritelty joitakin muita soittimia huomionarvoisten linjojen esiinsaamiseksi. Etenkin näiden erillisten harmooninuottien tutkiminen herättää toiveen toiselle nuottijulkaisulle, jossa pääsisi näkemään Timo Valon sovituksia. Tallarinsa kuunnelleet tietävät, kuinka oleellisia musiikilliselle kokonaisuudelle ovat harmooniosuudet esimerkiksi kappaleissa ”Heilani” tai ”Polska efter Blinda-Pelle”. Antti-J. Janka-Murros K ansanmusiikki instituutti on julkaissut järjestyksessä toisen laatikkokanteleen rakennusoppaan. Kansanmusiikki-institutti palkkasi Jussi Ala-Kuhan tutkimaan kanteleenrakennusperinnettä vuonna 1977. Tämä johti Kaustisen Kanteleverstaan syntyyn. Vuonna 1981 Ala-Kuha kirjoitti kanteleenrakennusoppaan, jossa opetetaan rakentamaan 36-kielinen Paul Salmisen suunnittelema diatoninen kantele. Toiminnan ansiosta kanteleenrakennusharrastus elpyi koko Suomessa ja alalle saatiin myös uusia ammattimaisia rakentajia. Salmisen kädenjälki näkyy suomalaisessa kanteleenrakennuksessa vuodesta 1920 lähtien, jolloin hän saapui Suomeen. Nyt ilmestynyt uusi laatikkokanteleen rakennusopas esittelee Paul Salmisen kotikantele numero seitsemän rakentamisen. Salminen ja Fazer-musiikki lanseerasivat Kotikantele-brändin 1940-luvun lopulla. Kotikanteleita olivat ”tavalliset” diatoniset kanteleet, joissa ei ollut sävelvaihtajamekanismia. Salminen on päivännyt kotikanteleensa piirustuksen vuodelle 1945. Musiikki-Fazerin mainoksessa kuvataan seitsemän kohtaa, jotka ovat parannuksia perinteisiin laatikkokanteleisiin. Paul Salminen teetätti omilla piirustuksillaan kanteleita lähes kaikilla ammattirakentajilla, kuten myös Leander Laasasella. Salmisen kanteleista voi lukea enemmän Kantele-lehden vuoden 20102011 numeroista. Jussi Laasanen on veteliläinen kolmannen polven kanteleenrakentaja, jonka suvussa kanteleen rakentaminen ja soittaminen on kulkenut perintönä. Laasanen vastaa kirjan rakennusohjeista ja Marko Aho vastaa johdannosta ja on toimitanut Laasasen rakennustekstin kirjaksi. Musiikin tohtori Aho valmistui keväällä harmonikanrakentaja-artesaaniksi Ikaalisista ja Laasanen on opiskellut viulunrakennusta Leksandissa. Kirja alkaa luvulla ”2000-vuotta kanteletta”, jonka jälkeen siirrytään rakennusohjeisiin. Aluksi kuvataan rakentamisessa tarvittavat materiaalit, osat, työkalut ja työtila. Tämän jälkeen rakennetaan kantele kehästä lähtien aina valmiiksi, soitettavaksi kanteleeksi asti. Kirjan rakennusohjeet ovat pääasiassa selkeät. Valokuvat ja piirroskuvat tukevat tekstiä mainiosti. Kirjan liitteenä on kanteleen rakennuspiirustus mittakaavassa 1:1. Jussi Laasanen on muokannut Salmisen kantelemallia mieleisekseen mm. koristelujen avulla. Tämän kantelemallin rakentamisella on Laasasen suvussa jo yli 70 vuoden perinne, mutta se ei tee vielä kanteleesta Perhonjokilaakson perinnekannelta. Kun Kansanmusiikki-instituutti on nyt julkaissut kaksi Salmisen kanteleen rakennusopasta, olisi suotavaa, että vielä julkaistaisiin myös Perhonjokilaakson perinnekanteleen rakennusopas. Kirjassa on paljon mielipiteitä lakoista, viritystapeista, puusta, liimoista ja monista asioista, jotka ovat tekijöiden mielipiteitä, ja niitä on sellaisina kunnioitettava. Tekstiin on jäänyt myös useita asiavirheitä mm. puun sahaussuunnista. Tai jos ei virheitä, niin asiat on nimetty eri tavalla kuin on ollut yleinen käytäntö puuja soitinrakennusalalla. Jos uusia termejä otetaan käyttöön, ne pitäisi avata lukijoille. Suuri puute kirjassa on kanteleen kielitys. Kielistä on annettu vain niiden pituudet, mutta ei paksuuksia ja viritystasoa. Kieliväli on liitepiirustuksessa Salmisen tapaan 10 mm, mutta tekstissä annetaan mitta 10–12 mm. Kahden millin ero tekee 35 kielisessä kanteleessa 75 mm ja vaatisi jo rakentamaan suuremman kanteleen. Myös kielien vetojen vaihtelu on selvitetty puutteellisesti. Jos tiedetään kielen pituus, materiaali ja viritystaso, voidaan laskea kielen halkaisijat ja samalla niiden veto monilla netistä löytyvillä kielilaskureilla. Esimerkiksi Arto’s String Calculator. https://www. cs.helsinki.fi/u/wikla/mus/Calcs/ wwwscalc.html. Tuntuu siltä, että tekijöillä on ollut kiire saada kirja julkaistuksi ”festivaaleille”. Olisi kannattanut kuitenkin luetuttaa kirja vielä muutamalla kollegalla tai kanteleen tutkijalla, ennen julkaisua.Tällaisenaan kirja soveltuu ammattilaisille, jotka osaavat täydentää puutteellisia tietoja omalla ammattitaidollaan. Ensikertalainen on varmaan kirjan äärellä ihmeissään. Positiivista on se, että soitinrakennusoppaita julkaistaan. Sitä ei tapahdu liian usein. Harmillista on, että muuten mainio rakennusopas olisi ollut pienellä asioiden tarkistamisella erinomainen. Rauno Nieminen soitinrakentajamestari Jussi Laasanen – Marko Aho: Kanteleenrakennuskirja. Perinteisen perhonjokilaaksolaisen kanteleen rakentaminen Kansanmusiikki-instituutin julkaisuja KIJ99 Timo Valo: Harmoonista elämää Timo Valon Nuottikirja II
48 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 Kansanmusiikkiliiton kevätkiertueet Kansanmusiikkiliiton kevään 2018 kiertueilla kuullaan seuraavia yhtyeitä: Tammikuu: Petri Hakala & Piia Kleemola Helmikuu: Miehemme Hiidellä (Jarkko Lahti ja Antti Paalanen) Maaliskuu: Ville Ojanen Trio (VOT) Huhtikuu: Tero Pajunen Lisätietoja yhtyeistä ja kiertuekeikoista: www.kansanmusiikkiliitto.fi/kiertueyhtyeet-kevat-2018 Kiertuetiedustelut: Suomen Kansanmusiikkiliitto, Janne Ojajärvi, toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi, puh. 044 738 1933, (09) 873 1320 Oriveden kansanmusiikkija kansantanssikurssit täyttyvät! Ilmoittautuminen Oriveden perinteisille kansanmusiikkija kansantanssikursseille on ollut vilkasta. Kannattaa kysyä vielä paikkoja jos ilmoittautuminen on unohtunut tehdä marraskuun loppuun mennessä. Kurssivaihtoehdot maan parhaiden opettajien johdolla: Orivesi All Stars, Tämmäysja sovituskurssi, Mandoliinikurssi, Viulukurssi, 2-riviskurssit (myös alkeiskurssi), Kantelekurssi, Kansanlaulukurssi, Ukulelekurssi, Huuliharppuyhtyekurssi, Yhtyekurssi sekä Polskaa & Purpuria -kansantanssikurssi. Tämä on viimeinen kerta Oriveden opistolla, tulkaa siis legendaarisille viimeisille Oriveden kursseille Orivedellä! Kursseilla etkoillaan myös Suomen Kansanmusiikkiliiton 50-vuotisjuhlavuotta! Lisätiedot kursseista: www.kansanmusiikkiliitto.fi/oriveden-kansanmusiikki-ja-kansantanssikurssit-2017 Suomen Kansanmusiikkiliitto, Päivi Ylönen-Viiri, 0500 431 913 Ota osaa NORDLEK-sävellyskilpailuun! Pohjoismainen kansantanssija musiikkijuhla NORDLEK pidetään Falunissa Ruotsissa 10–15.7. Tapahtumassa on satsattu tavanomaista enemmän kansanmusiikkiin. Tapahtuman ilmoittautuminen on jo avautunut, joten käykää tutustumassa tarjontaan ja esiintymismahdollisuuksiin. Kaikki voivat ottaa osaa myös Nordlek-sävellyskilpailuun. Teemana on Schottis / Reinländer. Kilpailukappaleet tulee lähettää 1.2. mennessä. Lisätietoja tapahtumasta ja kilpailusta: nordlek2018.se ESIINTYMISTAIDON TYÖPAJA SOITTAJILLE Työpajassa keskitytään esiintymisjännityksen hallintaan. Päivän aikana harjoitellaan esiintymistilanteita rennossa ja turvallisessa ilmapiirissä. Työpaja on suunnattu aikuisille ja nuorille musiikin harrastajille. Kouluttajina toimivat monitaiteinen muusikko ja pedagogi Maija Karhinen-Ilo sekä muusikko ja improvisaatiopedagogi Hannu Risku. AIKA JA PAIKKA 10.2.2018, klo 10.00–18.00 Karjalatalo, Käpylänkuja 1, Helsinki HINTA 50 € LISÄTIEDOT pekka.kinnunen@kansalaisfoorumi.fi, kansalaisfoorumi.fi/koulutukset Koulutus järjestetään yhteistyössä Suomen Kansanmusiikkiliiton, Suomen Puhallinorkesteri-liiton ja Kanteleliiton kanssa. kuva: iStock.com /vitapix
KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 Haluan liittyä jäseneksi (jäsenyhdistyksen nimi) Jäsenmaksu on yhdistyksestä riippuen 25–38 €. En tarvitse jäsenetuja, vaan tilaan ainoastaan Kansanmusiikkilehden kestotilauksena hintaan 29 €. Juttuvinkkini Ilmoitan osoitteenmuutoksen. Vanha osoitteeni: Uusi osoitteeni____/____lähtien. (Täytä alle) Sukunimi Etunimi Syntymäaika Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Paikka ja aika Allekirjoitus T I L A U S J A PA LVE LU KO RT T I Su om en K an sa nm us iik kil iit to H äm ee nt ie 3 4 D 5 3 H els in ki K irje po st im er kk i Jäsenedut Cd Tuomas Rounakari: Shamanviolin 19 € Nyt jäsentarjouksena vain 15,20 € Cd Tapani Rinne: Silent Night 21 € Nyt jäsentarjouksena vain 16,80 € Cd Helli Syrjäniemi: Oi joulun tähti pieni 21 € Nyt jäsentarjouksena vain 16,80 € Nettiputiikista saat tuotteet jäsenetuhintaan (www.kansanmusiikkiliitto.fi) käyttäen alennuskuponkia ”jäsenetu0417”. Etu on voimassa 2.3.2018 saakka. Voit tehdä tilaukset myös Kansanmusiikkiliiton toimistoon puh. (09) 873 1320, toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi. Vielä ehtii säveltämään 50-vuotisjuhlapoloneesin Suomen Kansanmusiikkiliitto täyttää tammikuussa 2018 50 vuotta ja etsii liitolle sopivaa ja sitä luonnehtivaa sävelteosta. Kilpailusävelmien tulee olla perillä 15.12.2017 mennessä. Voittajasävelmä(t) esitetään julkisesti ensi kerran Samuelin Poloneesissa Helsingissä maaliskuussa 2018. Tiedustelut Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913, toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi. Tarkemmat ohjeet Kansanmusiikki-lehdessä 3/2017. Kansanmusiikki-lehden hinta muuttuu Kansanmusiikki-lehden tilaushinta on vuonna 2018 29 euroa. Lehden hintaa ei ole nostettu moneen vuoteen, siksi vähän isompi korotus oli nyt paikallaan. Haluamme myös tuoda jäsenillemme enemmän jäsenetua lehden hinnassa, jäsenmaksuun liitetty lehden hintaa pysyy entisellään 19 eurossa . Kannattaa nyt siis liittyä jäseneksi Suomen Kansanmusiikkiliiton alueellisiin kansanmusiikkitai soitinyhdistyksiin. Jäsenyhdistykset kattavat koko Suomen, pääset mukaan heidän toimintaansa, ja samalla kehittämään alueellista kansanmusiikkitoimintaa! www.kansanmusiikkiliitto.fi Samuelin Poloneesi & Vinterstämma Helsingissä 16.–18.3.2018 Samuelin Poloneesi on Suomessa eri paikkakunnilla vuosittain järjestettävä yhteisöllinen ja hyväntuulinen kansanmusiikkitapahtuma, joka kuuluu talvikauden suurimpiin. Vuonna 2018 Samuelin Poloneesi soi Helsingissä 16-18.3. jossa teemoina ovat Suomen Kansanmusiikkiliitto 50 vuotta, uusmaalainen kansanmusiikki ja ”Kaikilla mausteilla kansanmusiikin ja kansantanssin elävät perinteet”. Samuelin Poloneesi, sävelmä vanhimmasta suomalaisesta kansanmusiikkia sisältävästä nuottikirjasta vuodelta 1809 on antanut nimensä valtakunnalliselle kansanmusiikkitapahtumalle jota Kansanmusiikkiliito on järjestänyt vuodesta 1972 lähtien. Samuelin Poloneesissa Helsingissä juhlistetaan myös 50 vuotta täyttävää Suomen Kansanmusiikkiliittoa. Konserttipaikkoina toimivat Ritarihuone ja Savoyteatteri. Poloneesiklubit järjestetään Ravintola Kaisaniemessä. Sunnuntaina tapahtuvassa pääjuhlassa esiintyvät mm. Pinnin pojat, Heikki Lahti & Komia, Kalevauva.fi ja Maija Kauhanen. Tule esiintymään maan suurimpiin kuuluvaan Kansanmusiikkitapahtumaan! Pelimanni-ilmoittautuminen tapahtumaan on alkanut ja jatkuu vuoden 2017 loppuun (31.12.) asti! Samuelin Poloneesin ohjelma julkistetaan tammikuussa 2018!
50 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2017 Olet tehnyt uraa harmonikkaa näppäilemällä ja nyt olet aloittanut myös Haapavesi Folk Music Festivalin taiteellisena johtajana. Pitikö miettiä pitkään ennenkuin vastasit kutsuun myöntävästi? Tottakai täytyi harkita, mutta kyllä alusta asti oli selvää, että työtilaisuus oli niin kutkuttava, että siihen ei voinut vastata kuin myöntävästi. Haapavedellä juhlitaan ensi kesänä festivaalin 30-vuotista taivalta, miten juhlavuosi näkyy ohjelmassa? Ohjelmaan tulee poimintoja vuosien varrelta, ainakin yksi aivan ensimmäisellä festivaalillakin esiintynyt yhtye. Täytyy tosin tunnustaa, että näin uudessa tehtävässä aloittaneena sormet syyhysivät buukkaamaan Haapavedellä ennenkuulemattomia artisteja. Kaikenlaisia tempauksia ja ideoita vilisee varsinaisten esiintyjävalintojen lisäksi myös mielessä, katsotaan mitä kaikkea saamme aikaan! Kansanmusiikkipiirit ovat valinneet ensi vuoden teemaksi paikalliset perinteet. Otetaanko se huomioon Haapaveden festivaaliohjelmassa? Paikalliset perinteet ovat näkyneet Haapavedellä vahvasti koko festivaalin historian ajan eikä ensi kesä tule tekemään poikkeusta tällä saralla. Meillä on oma rikas kansanmusiikkikulttuuri ja kokonainen folk-sukupolvi, joka on kasvanut festivaalien mukana. Kun taiteellinen johtaja on haitarinsoittaja, tuleeko festivaalista paljevetoinen? Pyrin kokoamaan ohjelmistoa mahdollisimman monipuolisesti, haitari ei tule olemaan erityisasemassa. Viulu taitaa kyllä olla näkyvin instrumentti, mutta tulossa on myös festivaalilla ennenkuulemattomia erikoisuuksia! Olet Haapavedeltä kotoisin, oletko ollut joka kesä mukana? Mitä festivaali sinulle merkitsee? Minulla on jäänyt vuosia väliin yllättävänkin paljon. Festivaalilla ja erityisesti folk-kursseilla on ehdottomasti ollut merkittävä rooli suunnannäyttäjänä koko ammatinvalinnalleni jo aivan pienestä lähtien. Muutin heti yläasteen jälkeen Kaustiselle musiikkilukioon ja sen jälkeen Helsinkiin Sibelius-Akatemiaan opiskelemaan, joten napanuora on venähtänyt. Tämä uusi työ lähentää minua takaisin omille juurilleni. Olen todella ylpeä omasta festivaalistamme ja se on paras mahdollinen käyntikortti pienelle kaupungillemme. Valmistuit Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolta kahdeksan vuotta sitten. Mitä muuta kuin taiteellista johtamista kuuluu elämääsi? Sävellys-, sovitusja harjoitustyötä, uusien projektien suunnittelua, keikkailua ja niiden järjestämistä sekä sopivasti opetustöitä Sibelius-Akatemiassa ja Käpylän musiikkiopiston kansanmusiikkilinjalla. Teen kaikkia näitä asioita aikalailla teese-itse -hengessä. Olen jotenkin ajautunut tällaiselle polulle ja erityisesti tänä syksynä on aikamoinen multitasking-kausi menossa.Aallottarelta on tulossa toinen levy ensi keväänä ja olen myös mukana uudessa kansainvälisessä harmonikkaprojektissa, jonka ensi-ilta on Celtic Connections -festivaalilla Skotlannissa tammikuussa. Matkusteltua tulee jonkin verran myös vapaa-ajalla keikkamatkojen välissä. Keikkailet ilmeisesti melkein enemmän ulkomailla kuin Suomessa. Miten niin on päässyt käymään? Tämä johtunee myös tuosta tee-se-itse -asenteesta ja riskinottokyvystä. Olen ottanut rohkeasti yhteyttä musiikkialan toimijoihin muun muassa USA:ssa ja Saksassa, saanut hyviä kontakteja ja sitä kautta pyörä on lähtenyt rullaamaan. Aallotarduossa meillä on Sara Pajusen kanssa samanlainen omistautuminen ja rohkeus tekemäämme työhön, joten se on ollut hyvä alusta kansainväliselle työskentelylle. Soittoasi kuullaan myös Angry Birds Star Wars-pelissä. Tuleeko Haapavedelle sikoja lahtaavia lintuja? Rovio saisi kyllä tulla meille sponsoriksi! Haitari, harmonikka, hanuri vai kurttu? Kaksi ensiksi mainittua istuvat omaan suuhun parhaiten. TAU STA PEI LI TAUSTAPEILI Teija Niku Teija Niku Syntynyt: 1982 Haapavedellä Kotipaikka: Helsinki Koulutus: Musiikin maisteri Kotisivut: www.teijaniku.com Kysymykset: Sauli Heikkilä Kuva: Kelly Davidson
Frigg: False Legenyes (3’30) Säv. Tero Hyväluoma. Julkaistu Frigg-yhtyeen Frost On Fiddles –levyllä. Julkaisija: Frigg 2017 Mamo: Etsin neittä (3’33) Säv. trad. Inkeri, Tyrö, sov. Emmi Kujanpää. Julkaistu Mamon Kultalinnulle-levyllä. Julkaisija: Ranka Kustannus 2017 MäSä Duo: Nautin elämästä (3’09) Säv. Victor Drobych, san. Pertti Mäenpää, sov. MäSä Duo. Julkaistu MäSä Duon Eläköön–levyllä. Julkaisija: Kansanmusiikkiinstituutti 2017 Spelarit: Valssi Lohjalta (3’36) Säv. trad., sov. Patrik Weckman. Julkaistu Spelarit–yhtyeen levyllä Patriarkaalinen kausi. Julkaisija: Helsingin pitäjän tanhuujat ja spelarit ry 2017 BaranBand: Be To (4’35) Säv. & san. Gian Majidi & Marouf Majidi, sov. BaranBand & Janne Halonen. Julkaistu BaranBand-yhtyeen Mn Bo To -levyllä. Julkaisija: Global Music Centre 2017 Onni Rajaniemi: Parempi näin (4’14) Säv. ja san. Onni Rajaniemi. Julkaistu Onni Rajaniemen Syksy–levyllä. Julkaisija: Kansanmusiikki-instituutti 2017 Otra: Minun kultani kaunis on (4’38) Säv. trad., sov. Maarit Saarenkunnas & Otra. Julkaistu Otra-levyllä. Julkaisija: Otra 2017 Karen Tweed & Timo Alakotila: Helen Turner’s Textet (2’46) Säv. Karen Tweed, sov. May Monday. Julkaistu Karen Tweedin ja Timo Alakotilan Midsummer May Monday –levyllä. Julkaisija: Åkerö Records 2017 Droichead: The Rakes of Tuira (6’14) Säv. Peadar O’Riada/trad., sov. Droichead. Julkaistu Droichead-yhtyeen The Banks of Tuira –levyllä. Julkaisija: Droichead 2017 Koiranen Kollektion: Vanha soittaja (2’45) Säv. & san. trad., sov. Koiranen Kollektion. Julkaistu Koiranen Kollektion –yhtyeen Sakkolan äänenkannattajat –levyllä. Julkaisija: Siru ja Antti Koiranen 2017 JPP & Pentti Rasinkangas: Suo nukahtaa (4’23) Säv. Pentti Rasinkangas, san. Isla Rasinkangas, sov. Timo Alakotila. Julkaistu JPP:n ja Pentti Rasinkankaan On maailma hiljaa –levyllä. Julkaisija: Oy Huti Ab 2017 Maria Kalaniemi & Eero Grundström: Kom alla mina bröder (4’19) Säv. trad., sov. Maria Kalaniemi, Eero Grundström & Pekko Käppi. Julkaistu Maria Kalaniemen ja Eero Grundströmin Svalan– levyllä. Julkaisija: Maria Kalaniemi & Eero Grundström 2017 Sväng: Kua kua kome kiki? (4’09) Säv. Jouko Kyhälä. Julkaistu Svängin Hauptbahnhof-levyllä. Julkaisija: Galilei Music Communication GmbH 2017 Maija Kauhanen: Kehtolaulu (6’41) Säv. Maija Kauhanen/trad., san. trad. Julkaistu Maija Kauhasen Raivopyörä-levyllä. Julkaisija: Nordic Notes 2017 Kokonaiskesto 57´55 Kansanmusiikki KAMACD 11/2017 Raitojen työstö: Jimmy Träskelin Kansi: Sauli Heikkilä Kansanmusiikki CD11 –levyn sisältö Levylle on poimittu maistiaisia vuoden 2017 uutuusäänitteiltä. Ei myytäväksi. Julkaistu Kansanmusiikki 4/2017 -lehden liitteenä. Lehdessä tarkemmat esittäjäja tekijänoikeustiedot. Ka ns an m us iik ki KA M AC D 11 /2 01 7, to im itu s ja ra ito je n ty ös tö : Jim m y Tr äs ke lin , ka ns i: Fr ig g, ku va : Te ro A ho ne n
KEIKAT www.kansanmusiikki.fi KOULUTUKSET www.kansanmusiikki.fi J o u l u k u u Maria Kalaniemi ja Duo Emilia Lajunen & Suvi Oskala 1.12. Helsinki 2.12. Lapinjärvi www.facebook.com/ events/1953713884848880/ JuuriJuhlan joulu: Maria Kalaniemi ja Duo Emilia Lajunen & Suvi Oskala 3.12. Espoo www.juurijuhla.fi Suomi 100 vuotta kansanlauluja 5.12. Helsinki www.uudenmaankamu.net Uudenmaan pelimanniklubi: Antti Korhola potkasee oven sisään 7.12. Helsinki www.uudenmaankamu.net Suomalaisen musiikin päivä 8.12. www.musiccouncil.fi Joululauluja koko perheelle 9.12. Helsinki www.uudenmaankamu.net Seurasaaren joulupolku 10.12. Helsinki www.joulupolku.net Eteenpäin -Sanni Virran kandikonsertti 11.12. Helsinki www.musiikkitalo.fi Perinnearkkuklubi: The Mystic Revelation of Teppo Repo, Arto & Antti Järvelä 13.12. Helsinki www.perinnearkku.net/ Rahvaanmusiikin kerho: Suomi100 Eroottisen kansanperinteen ilta 14.12. Tampere rahvaanmusiikinkerho.net Oriveden kansanmusiikkija kansantanssikurssien konsertti Suomen Kansanmusiikkiliitto 50 vuotta Etkot 29.12. Orivesi www.kansanmusiikkiliitto.fi Iholla-klubilla Janne Ojajärvi ja Suden Aika levynjulkkarit 30.12. Helsinki www.sauraohjelmapalvelu.com T a m m i k u u VI Hollo ja Martta Talvifestivaali 6.-14.1. Hollola www.hollojamartta.fi/ Folklandia-risteily 12.-13.1. Silja Europa folklandia.nuorisoseurat.fi/ PerinneArkki-klubi – Folklandian jatkot 13.1. Helsinki www.perinnearkku.net Petri Hakala & Piia Kleemola 16.1. Mäntyharju www.kansanmusiikkiliitto.fi Perinnearkkuklubi: mm. Petri Hakala & Piia Kleemola 17.1. Helsinki www.perinnearkku.net/ Tropical Winter Ukulele Fest 19.-21.1. Leppävirta tropicalwinterukulelefest.weebly.com Petri Hakala & Piia Kleemola 20.1. Seinäjoki www.kansanmusiikkiliitto.fi Talvenselän taittajaiset 21.1. Lavia www.facebook.com/satakunnankansanmusiikkiyhdistys/ Petri Hakala & Piia Kleemola 21.1. Pertunmaa www.kansanmusiikkiliitto.fi Rahvaanmusiikin kerho: mm. Petri Hakala & Piia Kleemola 25.1. Tampere www.rahvaanmusiikinkerho.net Yyterin aallot 26.-28.1. Pori www.facebook.com/mandoliinipelimanni/ Sibafest 27.1-3.2. Helsinki www.sibafest.fi Iholla-klubi: Saima Hyökki, haapoja & illmari kollektiivi 27.1. Helsinki sauraohjelmapalvelu.com Tahditon Kramppi, kahden tanssiteoksen yhteisilta 28.1. Espoo www.facebook.com//tahdittomat H e l m i k u u Iisalmen Talvipäivät 2.-4.2. Iisalmi www.yla-savo.nuorisoseurat.fi KAMU-klubi 2.2. Helsinki www.kmo.fi Helsingin XX Flamencofestivaali 3.-10.2. Helsinki festivaali.flamenco.fi/ Harmonikkakonsertti Hilpeät Hanurit 4.2. Jämsä Antti Sulin 040 7480871 Haapaveden Wanhan musiikin tapahtuma 9.-11.2. Haapavesi www.haapavesifolk.com XX Kokkolan Talviharmonikka 11.-18.2. Kokkola www.talviharmonikka.com/ Perinnearkkuklubi: mm. Miehemme Hiidellä 14.2. Helsinki www.perinnearkku.net/ Tallari: Lauluni 15.2. Kaustinen kansanmusiikki-instituutti.fi/tallari Iholla-klubi: Emma Salokoski Voices, Rebecca Clamp & Hans Wessels 24.2. Helsinki www.sauraohjelmapalvelu.com J o u l u k u u Jouluisia ukulelekursseja 2.12. Helsinki kamulinja.wordpress.com/lyhytkurssit-syksy-2017 Kansantanssin ohjaajakoulutuksen perusopinnot osa 1 2.-3.12. Lahti nuorisoseurat.fi Oriveden kansanmusiikkija kansantanssikurssit 27.-30.12. Orivesi www.kansanmusiikkiliitto.fi T a m m i k u u Näppärikurssi 12.-14.1. Jyväskylä napparikurssi@musiikkikoulukumo.fi FolkForum 2018 12.1. Helsinki www.kansanmusiikki.fi/folkforum Kansantanssin ohjaajakoulutuksen perusopinnot osa 2 20.-21.1. Lahti nuorisoseurat.fi Talvenselän taittajaiset 21.1. Lavia www.facebook.com/satakunnankansanmusiikkiyhdistys/ Yyterin aallot 26.-28.1. Pori www.facebook.com/mandoliinipelimanni/ Vinterkurs 26.-28.1. Orivesi www.folkdans.fi Pohjoispohjalaisen kansanmusiikin työpaja 28.1. Oulu www.facebook.com/pohjoispohjanmaankansanmusiikkiyhdistys/ H e l m i k u u Iisalmen Talvipäivien kurssit 2.-4.2. Iisalmi www.yla-savo.nuorisoseurat.fi Kansantanssin ohjaaja koulutuksen perusopinnot osa 3 3.-4.2. Lahti nuorisoseurat.fi Rekilaulukurssi 3.2. Helsinki kmo.fi/fi/kamulinja/lyhytkurssit Haapaveden Wanhan musiikin tapahtuma 9.-11.2. Haapavesi www.haapavesifolk.com Pienkanteleiden alkeet aikuisille ja nuorille 9.2. Helsinki kmo.fi/fi/kamulinja/lyhytkurssit Ukulelen alkeet –lyhytkurssi 10.2. Helsinki kmo.fi/fi/kamulinja/lyhytkurssit Kaustislainen purppuri -ohjelmistokurssi viuluille 10.2. Helsinki kmo.fi/fi/kamulinja/lyhytkurssit Esiintymistaidon työpaja soittajille 10.2. Helsinki kansalaisfoorumi.fi/tapahtuma/ esiintymistaidon-tyopaja/ Näppärikurssi 16.-18.2. Tornio noora.tuominen@kemi.fi Perhonjokilaakson tyylin kanteleensoittokurssi 23.-24.2. Kaustinen kaustisenpelimanniyhdistys. blogspot.fi/ Ylä-Savon Pelimanien Kansanmusiikkikurssi I 24.2. Vieremä Kari Auvinen 050 535 4514 The Mystic Revelation of Teppo Repo 12.12. Mäntyharju* 13.12. Helsinki, perinnearkku.net 15.12. Vilppula, vilpunvintti.fi 16.12. Kerava, www.aimo-klubi.net/ 17.12. Jyväskylä* *www.kansanmusiikkiliitto.fi Miehemme Hiidellä 12.2. Mäntyharju* 14.2. Helsinki, www.perinnearkku.net 15.2. Tampere, www.rahvaanmusiikinkerho.net 16.2. Rääkkylä 18.2. Pertunmaa* *www.kansanmusiikkiliitto.fi Varmista, että tapahtumasi tulee kalenteriin ja vie se itse kansanmusiikki.fi-sivulle. Ohjeet osoitteessa: kansanmusiikki.fi/ohje. Lisätietoa: info@kansanmusiikki.fi