Irtonumero 8 € 4 • 2019 6 Teija Niku – matkalla omaan ääneen 10 Maailman musiikin keskus 40 vuotta 34 WOMEX toi kaiken maailman musiikit Tampereelle MUKANA PELIMANNI-LIITE
2 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019 SISÄLTÖ 4 • 2019 21 34 10 KOLUMNISTI Vesa Kurkela Ihmisten välisen ymmärryksen puolesta – Maailman musiikin keskus 40 vuotta. Kari Hakala äänittää. Teija Niku matkalla omaan ääneen WOMEX toi kaiken maailman musiikit Tampereelle. Ajassa: Vanhanpiian Pojat ..............................................................................5 Pelimannitarinoita Isojoelta.......................................................................12 Zäpämmät haluaa laulaa tosielämästä ..................................................14 Samuelin Poloneesi Tampereella .............................................................16 Klubi ja jamit jouhikonsoittajille Helsingissä .....................................17 Esittelyssä Joonas Widenius ja Anna Murtola: Pohjoisesta puhaltaa etelän tuuli .............................................................19 Persoonallinen pelimanniyhtye: Kainuun kansanpelimannit .....20 JuuriJuhla-RotFest 2020 – musiikkia Itämeren ympäriltä ............22 PELIMANNI-liite Suomen sahansoitto historiaa Tervossa 1997...................................23 Uudenmaan nurkka .......................................................................................24 Tunnetko virsikirjasi? ...................................................................................24 Nuottiliite: Musiikkia maailmalta ............................................................25 Iin syyssoitto .....................................................................................................29 Pohjois-Savossa odotetaan joulua hyvillä mielin ..............................30 Hämeenlinnassa sukellettiin kieliin ja kulttuureihin ......................31 Kansanomaiset paritanssit .........................................................................32 Zagala ei anna määritelmien vangita ......................................................36 Kangasalan Pikkupelimannien riemukkaat juhlat............................38 Muistoissamme mestaripelimanni Ricke Mette ................................40 Levyt ja kirjat ....................................................................................................42 Musiikkimuseo Fame avattiin ....................................................................46 Taustapeili: Pauliina Perkkiö .....................................................................50 Liitelevyn 13 sisältö .......................................................................................51 6 Sa ul i H ei kk ilä W O M EX R iit ta -L iis a Jo ut se nl ah ti
ALKUTAHDIT Tsuumi juhlii Poijulla Tanssiteatteri Tsuumin 20-vuotisjuhlavuoden pääteos Poiju on näyttämöllistetty retriitti, joka suuntaa katseensa kolmen erilaisen laulumuodon, virsien, iskelmien ja kansansävelmien, yhtymäkohtiin ja törmäyttää ne nykytanssin ja modernin taidekäsityksen kanssa. Teoksen takana ovat useiden teatteriproduktioiden parissa yhdessä työskennelleet koreografi-ohjaaja Ari Numminen ja säveltäjä Petri Tiainen. Nummisen ja Tanssiteatteri Tsuumin yhteistyö on alkanut jo vuonna 2000 ja jatkunut vuosien varrella seitsemän teoksen verran. Tanssiteatteri Tsuumi on helsinkiläinen, vahvasti kansanperinteeseen juurtunut, rosoa ja inhimillisyyttä rakastava tanssiteatteri, joka imee voimansa arkaaisista juurakoista ja ammentaa inspiraationsa ympäröivästä maailmasta. Erityisenä osana Tsuumin toimintaa on aina ollut vahva yhteistyö suomalaisen uuden kansanmusiikin tekijöiden kanssa. Tsuumi.com Kaustisen viime kesän noin 340 näppärikurssilaisen esittämä Kantti kestää on valittu vuoden 2019 lastenlauluksi Hämeenlinnassa 19.11. järjestetyssä lastenmusiikin Jellonagaalassa. Aili Järvelän säveltämä ja hänen Mauno Järvelän kanssa sanoittamansa kappale kertoo Minna Canthin 175-vuotisjuhlavuoden hengessä niin sukupuolten välisestä kuin muustakin tasa-arvosta ja niiden jatkuvan vaalimisen tärkeydestä. Varhaisiän musiikinopettajien VaMO ry valitsi vuoden lastenlevyksi Soili Perkiön, Eppu Nuotion runoihin säveltämän Nallen talvi -levyn ja Pikku Kakkosesta tuttu Tuomo Rannankari palkittiin vuoden lastenmusiikin tekijänä. Nukketeatteri Sampon perustaja Maija Baric huomioitiin elämäntyöpalkinnolla. Jellonagaala oli osa toisen valtakunnallisen lastenmusiikkipäivän tapahtumia. Vuoden lastenlaulu valittiin yhdentoista ehdokkaan joukosta yleisöäänestyksellä, jonka Kantti kestää voitti ylivoimaisesti. Kaiken kaikkiaan palkintoja jaettiin yhdeksän. Gaalan järjesti tänä vuonna Lastenmusiikki ry, Konserttikeskus sekä Hämeenlinnan kaupunki. Lastenmusiikki.net Rahvis täytti 20 vuotta Vuoden lastenlaulu Näppäreiltä Rahvaanmusiikin kerho, eli Rahvis, alkoi kokoontua muutaman kansanmusiikista hurmioituneen nuoren opiskelijan aloitteesta Tampereella vuonna 1999. Silloisen kansanperinteen laitoksen opiskelijat marssivat ravintola Telakkaan ja esittivät henkilökunnalle ideansa kansanmusiikkiklubien järjestämisestä. Pitkiä puheita ei tarvittu: heti heltisi kolme iltaa tapahtumien järjestämiseen. Nyt 20 vuotta myöhemmin Rahvaanmusiikin kerho on Suomen pitkäaikaisin kansanmusiikkiklubeja säännöllisesti järjestävä yhdistys. Lisäksi klubit on järjestetty uskollisesti ravintola Telakassa, paria poikkeusta lukuunottamatta. Marraskuun puolivälissä Rahvaanmusiikin kerho juhli pitkää taivaltaan. Perjantai-iltana Telakan lavalla nähtiin Anne-Mari Kivimäki ystävineen sekä Hilja Grönfors Trio ja MäSä-duo. Lauantaiiltana esiintyivät Primitiivisen musiikin orkesteri Primo, ARMAS sekä kokoonpano Class of `99, jossa musisoivat Rahviksen perustamisaikojen opiskelutoverit. Lisäksi lauantaina päivällä Metson musiikkiosastolla Suomen ainoa kansanmusiikkipodcast Surullista, köyhää & nöyrää keskusteli mestarikansanlaulaja Hilja Grönforsin kanssa tämän upeasta urasta ja romanimusiikista yleensäkin. Yleisö sai kuulla myös tarinointia Rahvaanmusiikin kerhon alkutaipaleesta perustajajäsen Pekko Käpin sekä toiminnassa mukana olleiden tai sitä läheisesti seuranneiden Lari Aaltosen , Petra Käpin , Jenni Lareksen , Anne-Mari Kivimäen ja Mikael Mattilan suista. Tilaisuuden päätteeksi Hilja Grönfors Trio hurmasi musiikillaan. rahvaanmusiikinkerho.net 3 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019 R is to Sa vo la in en M ik ko M än ty ni em i M ik ae l M at ti la Rahvaanmusiikin kerhon juhlissa lavalla NN, Laura Laurila, Pekko ja Petra Käppi.
4 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019 M ai ja Se pp o PÄÄKIRJOITUS Irlannissa perinne elää KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 4 (196) 2019 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. (09) 8731 320 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Risto Kupari, puh. 044 793 3520, risto.kupari@rauma.fi Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 358 8921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Anja Hinkkanen, Jaana-Maria Jukkara, Seppo Kononen, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Lauri Oino, Veikko Lahtinen ja Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva Teija Niku, kuva: Antti Kokkola Kirjapaino Forssan Kirjapaino Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 1/20 ilmestyy 28.2. aineistot 7.2. mennessä. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen Hyvinkin monessa maassa ja hyvin monen kansan keskuudessa elävät omat perinteet vahvana, varsinkin musiikki ja tanssi. Etnosoi!n juhlaseminaarissa Mohamed Jawad Husein Hameed kertoi, että vaikka islamilaisuus on levinnyt eri puolille maailmaa, seremoniallinen musiikki on kuitenkin aina paikallista. Yksi LänsiEuroopan vahvimmiksi perinteen kantajiksi tunnistetaan varmaan Irlanti. Maan symbolikin on harppu. Siirtolaisten mukana irlantilainen musiikki on levinnyt ympäri maailman. Kuinkahan monta ”irkkumusiikkia” soittavaa yhtyettä lienee Suomessakin? Luulisi, että sellainen kulttuuri olisi valtiovallan erityisessä suojelussa. Yllättäen ei niin olekaan, ongelmansa on sielläkin. Kävin marraskuussa Dublinissa, Irlannin ensimmäisessä TradTalk -konferenssissa, jossa pohdittiin kansanmusiikkia soittavien ammattilaisten tukirakenteiden kehittämistä. Sain kuulla, että Irlannin Art Councilin 86 miljoonan tukibudjetista perinnemusiikin osuus on 1,6 miljoonaa. Se oli yllättävää. Onko kyse arvostuksen puutteesta vai oletuksesta, ettei tukea tarvita? Myös irlantilainen perinnemusiikki elää popin ja rockin puristuksissa. Vaikka valtakunnallisia radiokanavia selailee kuinka paljon tahansa, ei korviin osu perinnemusiikkia vaan sitä samaa, mitä meidänkin kanaviltamme: suuria hittejä ja paikallista poppia. Perinteisen musiikin konsertteihin on hankala saada maksavaa yleisöä, koska sitä kuulee pubeissa ilmaiseksi jameissa eli sessioissa. Turistien suosimissa pubeissa soittajat saavat tosin palkkaakin. On mahtavaa, että Suomessa syntyy uutta hienoa musiikkia soittavia yhtyeitä kansanmusiikkikoulutuksen kautta, mutta tärkeää on myös, että vanhempaa kansanmusiikkia soitetaan kansan kuultavaksi niin ammattilaiskuin amatöörivoiminkin. On hyvin arvokasta, että arkistoja penkoneet ammattilaiset opettavat erilaisissa oppilaitoksissa, kursseilla ja vapaan sivistystyön opistoissa. TradTalkissa puhuttiin myös residenssityöskentelystä, johon tuntui kuuluvan olennaisena osana vuorovaikutus paikallisten muusikoiden ja tavallisten asukkaiden kanssa. Olisikin hienoa, jos ulkomaisten residenssien lisäksi jokaisessa kunnassa olisi paikallinen residenssi, jonne kansanmusiikin ammattilainen voisi mennä tekemään omaa taidettaan ja siinä sivussa toimia kansanperinteen lähetyssaarnaajana vuorovaikutuksessa paikallisten pelimannien kanssa. Voisi kuvitella, että monissa Suomen muuttotappiokunnissa residenssien ylläpitäminen ei tulisi kovin kalliiksikaan. Samalla kulttuurielämään tulisi vaihtelua, kaikki voittaisivat. Sauli Heikkilä
AJASSA Vanhanpiian Pojat 5 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019 Kysymykset ja kuva: Sauli Heikkilä Vanhanpiian pojat täyttävät kaikki samaan aikaan 25 vuotta. Onneksi olkoon! Kuinka olette viettäneet juhlavuotta? Vanhanpiian pojat on viettänyt juhlavuottaan kuten kaikkia aiempiakin vuosia: mahdollisimman vähän keikkaillen ja harjoituksissa syödään enemmän kuin soitetaan. Jos ynnätään 25 vuodessa yhdessä vietetty aika, siitä tulee ehkä viikko. Olemme juuri oppineet tuntemaan toisemme, paitsi sen tukevan laulusolistin nimi tuppaa luiskahtamaan mielestä. Ensimmäinen kysymyshän oli huumoria, tokihan teistä näkee, että kyse on varttuneina aloitetun yhtyeenne iästä. Mikä on saanut teidät soittamaan ja kertomaan puujalkavitsejä niin pitkään yhdessä? Kukaan ei ole koskaan pyytänyt ketään meistä ikinä bändiinsä. Meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin soittaa keskenämme. Mitä puujalkavitsejä? Kappaleistanne suurin osa on Marko Juntusen tekemiä. Taitava muusikkoystäväni sanoi, että ne ovat vaikeita ja arvaamattomia. Miksi? Marko Juntusen mielestä hänen kappaleensa ovat ennalta arvattavia ja yksinkertaisia. Ite oot vaikee, Marko julistaa ja kutsuu tuotantoaan sarjaksi helposti omaksuttavia nuotioralleja. Liitteenä uunituore Vanhanpiian poikien laulukirja, jonka saa laittaa keskiaukeamalle niitten überhankalien trioliposlkien sijaan. Miten juhlavuosi huipentuu? Juhlavuotta huipennamme lentämällä Palauhun. Palau on saarivaltio Uuden Guinean pohjoispuolella ja se täyttää myös 25 vuotta tänä syksynä. Heikit ja Jukka kävivät Palaussa jo 90-luvun alussa ja suuri osa hittibiiseistämme on käännöksiä Palaun populaarimusiikkiskenestä. Vaikkapa ”Kerran Jämsässä” on alun perin Kelau Remelikin kappale Lak mongerodech. Kelaun perikunta maksaa lentomme kiitokseksi teostotuloista. Valitettavasti nuottisivut olivat varatut, joten Vanhanpiian poikien nuottikirja pistettiin talteen kansanmusiikki-lehti -sivustolle.
Teija Niku – matkalla omaan ääneen – Vähän yli vuosi sitten olin ensimmäistä kertaa maailman suurimmilla maailmanmusiikkimarkkinoilla WOMEXissa Las Palmasissa. Vihasin lähes jokaista hetkeä ja palattuani olin vakavan eksistentiaalisen kriisin kourissa. Tapahtuma näyttäytyi yksipuolisena, masentavana ja oma osani sen ketjussa mahdottomana. Tajusin, että ainut tapa selvitä hengissä tällaisesta tilanteesta on vain alkaa tehdä jotain! Ei miettiä niin paljon vaan tehdä, kirjoitti Teija Niku Tampereen WOMEXin jälkimainingeissa Facebookiin. 6 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019 Sauli Heikkilä Sa ul i H ei kk ilä
7 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019 P alattuaan Suomeen Teija pyysi elämänkumppaniaan Kimpi Huismania virittämään yhteisen työhuoneen studiolaitteet äänitysasentoon ja kuunteli neuvot, kuinka ne pistetään päälle. Sitten hän alkoi kokeilla, mitä Pihlajamaalla oli sanottavaa. Teija kuunteli soittimen henkäykset ja näppäinten klopsahdukset ja tyhjensi mielensä odotuksista – omista ja muiden – ja antoi sormien kulkea. Hän ei halunnut tehdä täyteen ahdettuja sovituksia, vaan päätti, että pieni tunnelmapalakin on oma maailmansa. Teija eli vajaan puoli vuotta hetkessä ja antoi musiikin tulla. Kovalevylle tarttui tusinan verran sävellyksiä. Jotkut vastustelivat ja pistivät toistamaan toistamasta päästyä. Toiset tulivat helposti ja tallentuivat lähes kertaotolla. Tahtilajit ovat osin tuttuja pohjoismaisia ja balkan-henkisiä tanssirytmejä, mutta mukana on paljon myös maalailevaa Nikua. Naapurihuoneen teatterisäveltäjä kysyi, kuinka Teija luonnehtisi musiikkiaan. Teija ei oikein osannut sanoa, sopersi jotain kansanmusiikkitaustastaan. Naapuri kertoi kuulleensa taidemusiikkivaikutteita. – Harjoittelin varmaan nykymusiikissa paljon käytettyjä klustereita, Teija toteaa. Teija kuuli, että Taito Hoffrén oli tauon jälkeen aloittelemassa levytuotantoa uudelleen ja tarjosi levyä Ääniä-levy-yhtiön julkaistavaksi. Taiton mielestä levy oli silkkaa kansanmusiikkia ja niinpä hän otti levyn julkaistakseen. Tampereen WOMEXissa lokakuun lopulla Yle radio 1:n Harri Tuominen metsästi Teijan käsiinsä haastatellakseen häntä maailmanmusiikkiohjelmaansa. Äänitys oli jo käynnissä, kun Harri luki keltaiselta muistilapulta, että Hetkessä-levy oli noussut World Music Charts Europen maailmanmusiikkilistalla kolmanneksitoista. Teija ei ollut edes muistanut, että levy oli lähetetty sinne tarjolle. Tampereen WOMEX tuntui muutenkin helpolta ja suorastaan mukavalta, kriisistä ei ollut enää tietoakaan. Myyjän roolissa yliyrittäminen kostautuu ja ostajan roolissa, Haapavesi Folk Music Festivalin taiteellisena johtajana, hän oli ymmärtänyt sen, että kannattaa olla suora eikä tarvitse kohteliaisuudesta jäädä neuvottelemaan mahdottomista tarjouksista. Teijan tie harmonikan soittajaksi alkoi seitsemänvuotiaana kansalaisopiston kaksirivispiirissä oululaisen mestaripelimanni Jussi Haanpään opastuksella ja kansantanssia harrastaneiden vanhempien myötävaikutuksella. Kolme vuotta myöhemmin hän alkoi selvittää viisirivisen saloja ensin kansalaisopistossa ja myöhemmin Jokilaaksojen musiikkiopistossa. Juha Hietaharju kannusti kilpailemaan, ja Suomen pelimannimestaruuskisoissa viisirivisellä tuli parhaimmillaan hopeaa ja kaksirivisellä kaksi kertaa voittokin. Kaksirivisellä Teija oli osallistunut spelimestaruuskilpailuihin ensimmäistä kertaa jo kymmenvuotiaana. Vaikka monet kansanmusiikin soittokilpailut ovat kuivuneet kokoon osallistujien puutteessa, harmonikansoitossa kilpailutoiminta on edelleenkin vahvaa. Eteläpohjalaisissa Speleissä on kisattu vähärivisten soitossa vuosikymmeniä. – Siellä oli hemmetin hyviä soittajia. Lähes kaikki tämän päivän ammattihaitaristit ovat käyneet läpi kilpailu-uran. Balkanilainen musiikki vei mennessään Musiikkiopistosta tie vei Kaustisen musiikkilukioon, jossa kaksirivisoppia antoi Antti Hosioja ja viisirivisvalmennuksesta ja kilpailuihin innostamisesta huolehti Raimo Vertainen . Kilpailu-ura huipentuikin lukioaikana saavutettuun toiseen sijaan Sata-Häme Soi -tapahtuman yhteydessä järjestettävässä Kultainen harmonikka -kisassa. Siihen kilpailut sitten jäivätkin. – Lähdin opiskelemaan ammattiin, Oriveden opiston kautta Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastolle. Kilpailut eivät kuuluneet enää siihen kuvioon. Sibelius-Akatemiassa opettajiksi tulivat Anne-Mari Kivimäki ja Maria Kalaniemi , joka oli Teijalle tuttu jo lapsuuden Folk-kursseilta Haapavedeltä. Teija oli opetellut jo pääsykokeita varten yhden balkanilaisen kappaleen ja läheisempää tuttavutta balkanilaiseen musiikkiin hän pääsi tekemään Pekka Nylundin vetämällä yhtyekurssilla. Lopullinen innostus usein kiperään ja epätasajakoiseen musiikkiin syntyi opiskelijavaihdossa. Maria Kalaniemi piti välivuotta opetuksesta ja suositteli Teijalle vaihtovuoden oppilaitokseksi Malmön musiikkiakatemiaa, koska tiesi kaupungissa asuvan myös serbialaisen romaniharmonikan mestarin Lelo Nikan. Balkanin musiikki sopi Marian mielestä Teijalle. Vaihtovuoden aikana Teija kuunteli Nikan soittoa, äänitti, harjoitteli nauhoilta, soitti ja sai palautetta. – Minulta ei jäänyt paperille nuotin nuottia siitä vuodesta! Kaikki opetus tapahtui korvakuulolta. Kesäkursseilla Makedoniassa ja Ruotsissa Teija oppi lisää. Yhdelle kursseista bulgarialainen kurssilainen toi Teijan pyynnöstä nuotteja ja poltetun cd:n sanoen ”kun opit soittamaan nämä, niin sen jälkeen kaikki muu musiikki on sinulle helppoa”. – Eihän se nyt tietenkään sitä tarkoita tarkkaan ottaen, mutta vaikeita ne olivat ja toivat soittoon valtavasti varmuutta. Balkan-innostus johti tekemään Sibelius-Akatemian tutkinnon balkanilaisesta musiikista. Maisterikonsertin soittajista muodostui myöhemmin Grupa Balkan. Kiittävässä lautakunnan arviossa tuli kuitenkin yllättävä kylmä suihku: lautakunta totesi, että hienosti meni, mutta mitä seuraavaksi ja milloin kuullaan sinun oma äänesi.– Olin aivan pöyristynyt, kun olin tehnyt valtavan työn ja oppinut hallitsemaan tyylin mielestäni täysin. Miksei se riittänyt! Myöhemmin Teija ymmärsi, mistä lautakunta puhui ja vaikka balkanilaisuus kuuluu edelleen musiikissa, se on täysin Nikua. kun opit soittamaan nämä, niin sen jälkeen kaikki muu musiikki on sinulle helppoa
8 Grupa Balkanissa soittivat Teijan lisäksi Tommi Asplund viulua, Tuomas Logrén kitaraa ja Ilkka Heinonen bassoa. Yhtye sattui sopivaan aikaan, kun meneillään oli ”balkan-buumi”. Silloin aloitti muun muassa tänä vuonna kymmenen vuotta täyttänyt Balkan fever -klubi. Keikkaa riitti, mutta yhtye oli hieman liian akustinen ja taiteellinen klubeille, vaikka tanssittavaa musiikkia soittikin. Grupa Balkan ehti voittaa Konsta Jylhä -kilpailun vuonna 2012, ennen kuin toiminta hiljeni muihin kiireisiin. Viime aikoina on viritelty ajatusta kymmenvuotiskonsertista. Suomalainen musiikkikin alkaa innostaa Opiskeluaikana syntyi myös aivan toisenlainen yhtye, Polka Chicks, joka poimi nimensä Dixie Chicks -yhtyeen innoittamana, kuin skandinaavisena vastineena vauhdikasta nykykantria soittavalle naisyhtyeelle. Polka Chicks teki keikkaa ulkomaita myöten ja valittiin Kaustisen vuoden yhtyeeksi vuonna 2009. Vuosikymmenen vaihtuessa yhtye jatkoi Teijan ja Kukka Lehdon duona Suvi Oskalan keskityttyä muihin projekteihin. Polka Chicksin kanssa syntyi myös kaksi levyä, ensimmäinen triona ja toinen duona, molemmat Taito Hoffrénin äänittäminä, Ääniä Recordsin julkaisuina. – Noihin aikoihin olin tosi innoissani, että pystyin vaihtelemaan tyyliä sujuvasti näiden yhtyeiden välillä, mutta pikkuhiljaa aloin ymmärtää kaipaavani enemmän omaa ilmaisua. Puhdas balkanilainen ilmaisu kristallisoitui Teijan ensimmäisellä soololevyllä Finsko Pajdusko. Oman tien etsiminen nousi etusijalle. Karuna-yhtye on kolmen soittimen kokoonpano, jossa kaikissa soitetaan tavallaan koskettimia. Esko Järvelän avainviulun näppäimet painelevat kieliä, Juha Kujanpään pianon koskettimet vasaroivat kieliä ja Teijan harmonikan Hetkessä levyä Teija Niku teki niin, että tuli työhuoneelleen, jonne Kimpi Huisman oli laittanut kaiken valmiiksi äänitystä varten, painoi tietokoneen tallentamaan ja alkoi soittaa. TEIJA NIKU Haapavedellä syntynyt haitaritaiteilija, asuu Helsingissä. Yhtyeet ja niiden muut muusikot Teija Niku Kvartetti Joakim Berghäll: saksofoni, kitara Juha Kujanpää: piano Tero Tuovinen: basso Aallotar Sara Pajunen, viulu, laulu Karuna Esko Järvelä: avainviulu ja viulu Juha Kujanpää: piano Teija Niku & Grupa Balkan Tommi Asplund, viulu Tuomas Logrén, kitara, mandoliini Ilkka Heinonen, kontrabasso Polka Chicks Kukka Lehto, viulu, laulu Suvi Oskala viulu, laulu Levyt Polka Chicks, Ääniä Records 2009 Karuna: Hyvää matkaa / Bon Voyage, Ääniä Records 2010 Teija Niku: Finsko Pajdusko, Rockadillo Records 2011 Polka Chicks: Viulu ja viinantilkka, Ääniä Records 2011 Aallotar: In Transit, And Say We Did 2014 Karuna: Tuulispää, Kuurecords 2014 Teija Niku: Memento, omakustanne 2016 Aallotar: Ameriikan laulu, Nordic Notes 2018 Teija Niku: Hetkessä, Ääniä Records 2019 Sa ul i H ei kk ilä
9 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019 näppäimet avaavat tietä ilman kulkea kielien läpi. Karunan musiikkia voisi luonnehtia kamarikansanmusiikiksi. Samoin kuin amerikansuomalaisen Minnesotassa asuvan Sara Pajusen kanssa muodostetun Aallotar-duon. Amerikan mahdollisuudet avautuvat Molemmissa kokoonpanoissa jäsenet tekevät uusia kansanmusiikkivaikutteisia sävellyksiä, mutta Aallotar myös modernisoi ennakkoluulottomasti perinnemusiikkia ja ikivihreitä Suomesta. Aallottaressa sekä Teija että Sara myös laulavat, välillä suomeksi ja välillä englanniksi. USA on tullut Teijalle tutuksi kymmenen vuoden aikana lähes jokavuotisilla kiertueilla eri kokoonpanoissa. Onpa sinne sellainenkin yhteys, että Teijan isomummo teki myös reissun Atlantin taakse palatakseen kuitenkin takaisin kotikylään. Ovet Amerikkaan eivät kuitenkaan auenneet Saran tai sukulaisten kautta vaan arkisesti googlaamalla. – Olin pannut merkille, miten kollegat siellä keikkailivat ja ryhdyin etsimään mahdollisuuksia. Mahdollisuuksia esiintymisiin Amerikan skandinaavien keskuudessa on paljon. Festivaaleja ja konsertteja, jonne suomalaisia muusikoita kiinnitetään, löytyy suhteellisen helposti, mutta kiertueitten tekeminen vaatii lähes aina kotimaista tukea matkustamiseen. Oman äänen löytyminen kirkastuu toisessa soololevyssä, jonka Teija julkaisi omakustanteena. Omakustanteesta tulee helposti mieleen vintillä äänitetty yhdenmiehen yhtye. Tässä tapauksessa tulos on huippuluokkaa ja levyllä kuullaan isoa yhtyettä ja tuhtia sointia. Aikaisempien kokoonpanojen luottosoittajien lisäksi mukana on puhaltajat Joakim Berghäll , Janne Toivonen ja Markus Larjomaa sekä Kimpi Huisman banjoineen. Miksi omakustanne? – Itsekustannetun levyn tekeminen oli melko helppoa ja halusin päättää kaikesta itse, keskustelematta levy-yhtiön kanssa. Levyn tekemisen yhteydessä Teija kokosi keikkailua varten uuden yhtyeen, Teija Niku Kvartetin, jossa soittavat Berghäll saksofonia, Kujanpää pianoa ja Tero Tuovinen bassoa. Oikeastaan mitään Teijan yhtyeistä ei ole julistettu haudatuksi. Asiat ovat johtaneet vain uusille poluille ja kunkin toiminta on hiipunut ainakin toistaiseksi. Tiedossa lienee siis Grupa Balkanin paluun lisäksi kokonainen sarja paluukonsertteja. Pitää vain tehdä, tehdä ja tehdä Viime vuosien yhtyeitten ja soololevyjensä kautta Teija tuntee löytäneensä oman äänensä. Silti musiikin kuvaileminen tuntuu hankalalta. Itse hän ei oikein osaa sanoa edes, onko hänen sointinsa tunnistettava. Sen Teija osaa kertoa, mistä hän pitää. Yksi on moni-ilmeisyys, joka juontaa yhtäältä juurensa balkanilaiseen perinteeseen ja toisaalta opiskeluaikaiseen ylpeyteen, kykyyn hypätä tyylistä toiseen. Vaikka tyyli onkin nyt varsin tunnistettava, Teija nauttii siitä, että saa käyttää harmonikan mahdollisuuksia laaja-alaisesti. – Balkanilaiset soittajat soittavat hyvin värikkäästi. Jokainen säkeistö soitetaan eri rekisterillä. Yksi ohuella bassoonilla ja lopussa laitetaan kaikki luukut auki! Myös rytmillisesti Teija hakee erilaisia lähestymistapoja omiin sävellyksiinsä. Vaikka hän soittaa normaalia sointubassoharmonikkaa, hän saattaa hakea melodiankäsittelyä bassopuolelta ja kompata diskanttipuolella. Hän on tehnyt myös soittoteknisiä kokeiluja, jos nyt ei haitaria ihan rumpuna olekaan käyttänyt. Viimeisellä levyllä kuuluu jossain kappa-leessa myös näppäinten ääniä tai palkeitten huokailuja. Mutta midikokeilut eivät kiinnosta. – En tule koskaan soittamaan digihaitaria! Minun musiikistani lähtisi henki. Konkreettisesti, Teija nauraa. Vaikka useampikin Teijan yhtye on edelleen aktiivinen, syventyminen soolosoittamiseen vetää puoleensa ja hän haluaisi keikkailla mahdollisimman paljon Hetkessä-levyn materiaalilla ensi vuonna. Soololevyä ja -keikkoja tehdessä on vapaa siitä, ettei tarvitse ajatella sovituksissa muita soittajia. Voi mennä juuri sinne, minne intuitio vie. Teija Niku on toiminut yli kymmenvuotisen ammattimuusikon uransa ajan omatoimisesti ilman managereita. Hän on järjestänyt kiertueet itse ja saanut markkinointiapua vain levy-yhtiöiltä. – Nyt on monta rautaa tulessa ja olisi kyllä mukava, jos löytäisi managerin. Onhan se toki vähän ristiriitaista, kun itse haluan festivaalin taiteellisena johtajana olla suorassa kontaktissa esiintyjiin… Haapavesi Folkin ohjelmaa Teija aikoo tehdä vielä ainakin seuraavat kaksi vuotta ja opetustöitä muutamana iltana viikossa. Hetkessä II -levy siintää jo ajatuksissa ja uutta materiaalia on alkanut pulpahdella työhuoneella. Eräs nuottikustantaja haluaisi myös julkaista Teijan sävellyksiä ja kirkkoherra Massachusettsista on tilannut Aallottarelta kansanmusiikkityylisen messun seurakunnalleen. Sen säveltäminen alkaa alkuvuodesta. – Olisi ihanaa, jos saisi pitemmän apurahan, joka toisi taloudellista turvaa ja takaisi työrauhan. Ingressissä mainitun WOMEX-päivityksensä Teija päätti Maria Veitola -sitaattiin: ”Rohkeushan on sitä, että tekee niitä asioita, mitä ihan oikeasti haluaa, on rehellinen itselleen ja sit vaan tekee, tekee, tekee...”. Sitä ohjetta Teija pyrkii noudattamaan myös tulevaisuudessa. Teija Niku haluaisi tehdä uudella materiaalilla paljon soolokeikkoja, kuten tässä perinnearkkuklubilla marraskuussa Helsingissä. Jo rm a A iro la
10 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019 M aailman musiikin keskuksen kodikkaissa tiloissa Helsingin Hämeentiellä ei voi koskaan tietää, kuka tulee seuraavaksi vastaan. Ovi aukeaa, ja sisään astuu muusikoita Senegalista, Turkista tai Espanjasta. Joku sulkeutuu yläkerran studioon treenaamaan, joku haluaa vain tervehtiä ohikulkiessaan, joku kaipaa tukea vaikeassa elämäntilanteessa. Utelias kollega tulee lukemaan uusimmat musiikkilehdet, toinen selailemaan kirjaston kokoelmia, kolmas kaivamaan arkistojen aarteita. Kulkiessaan tilojen halki maailma tervehtii joka puolelta – on tuvalaisia kielisoittimia, afrikkalaisia helistimiä, kantelekin. Tavarameren keskellä ahkeroi toiminnanjohtaja Jaana-Maria Jukkara , joka on toiminut virassaan jo vuodesta 1996. Haastattelua tehdessä tämän vuoden Etnosoi!festivaali on juuri päättynyt. Se on varmasti yleisölle näkyvin osa Maailman musiikin keskuksen toimintaa. Tänä vuonna ohjelmassa näkyi myös järjestäjän tausta Työväen musiikki-instituuttina, muun muassa Koiton Laulun ja Wimmen yhteiskonsertin muodossa. Vaikka instituutin nimi vaihtui jo vuonna 1991 Maailman musiikin keskukseksi, Jaana-Maria Jukkara tuntee alkuperäisen ideologian olevan edelleen henkisesti läsnä. – Nykyisissä tehtävissämme kuljemme edelleen rinta rinnan niiden ajatusten kanssa, materiaali ja näkökulma ovat vain hiukan toisenlaiset. Keskus ja kumppanit Maailman musiikin keskuksen ympärille on muotoutunut tiivis yhteistyökumppaneiden verkosto. Yhteistyötä tehdään läheisesti esimerkiksi Kulttuuriosuuskunta Uulun, International School of Music Finlandin, Musiikkiarkiston, Konserttikeskuksen ja monen muun tahon kanssa. Maailman musiikin keskus pyrkii ojentamaan kätensä muille tahoille, esimerkiksi saattamalla tilojaan aktiivisesti käyttöön. Tällä hetkellä tiloissa järjestetään kokouksia, pidetään lyhytkursseja ja FT Alfonso Padilla tekee merkittävää tangotutkimusta. Tiloja dominoi kattava kirjasto, joka sisältää yli 10 000 kirjaa, äänitettä, nuottia ja videota. Kokoelmia luetteloidaan useaan tietokantaan, ja niihin voi tutustua paikan päällä. Arkistosta löytyy monia merkittäviä erikoiskokoelmia, muun muassa Ilpo Saastamoisen itäsaamelaisten parissa tehtyjä äänityksiä sekä kenttä-äänityksiä Mordvasta, Udmurtiasta ja Setumaalta. Ihmisten välisen ymmärrysten puolesta Maailman musiikin keskuksen ideologia ilmaistaan kotisivuilla varsin selkeästi: ”instituutti pyrkii musiikin kautta edistämään ihmisten välistä ymmärrystä yli kulttuurirajojen. Tasa-arvo ja toiseuden kunnioitus on instituutin toiminnan arvoperusta.” Visuaaliset viestitkin ovat selkeitä, Jaana-Maria Jukkara toteaa, ja viittaa kohti ovea, jossa roikkuvat sulassa sovussa muun muassa afrikkalais-, romanija saamelaistaustaisten muusikoiden julisteita. Myös sateenkaarilippu on saanut keskeisen paikan. Kaiken tiivistää oikeastaan kyltti, jossa lukee ”No hate”. Maailman musiikin keskuksessa on kyse paljon enemmästä kuin pelkästä musiikista, elämän koko kirjo on läsnä, Jukkara kuvailee. – Eteen tulee välillä hyvin vaikeita asioita, esimerkiksi perheenyhdistämistilanteita. Faksilla on lähetelty viestejä viranomaisille eri puolilla maailmaa. Onkin mielenkiintoinen yksityiskohta, että telefax säilyi Maailman musiikin keskuksen käytössä myöhemmin kuin suurimmalla osalla suomalaisia tahoja, kun taas internet otettiin käyttöön ensimmäisten joukossa Suomessa. Muunkinlaista pioneeriajattelua tiloissa näkyy. Kylpyhuoneen ovessa olevassa kyltissä pyydetään sammuttamaan valot sanoin ”Global warning = Global warming”. Kyltti oli roikkunut siellä jo vuosikausia, kun Suomessa ryhdyttiin laajemmin puhumaan ilmastonmuutoksesta. Joskus pitää myös katsoa kauas, jotta voi nähdä itsensä selkeämmin. Maailman Tove Djupsjöbacka Ihmisten välisen ymmärryksen puolesta Maailman musiikin keskus 40 vuotta 40 vuotta sitten perustettu Työväen musiikki-instituutti elää ja voi hyvin nykyisen Maailman musiikin keskuksen (Global Music Centre) muodossa. Se on yksi Suomen musiikki-instituuteista, jonka keskeinen tehtävä on koota, tallentaa ja jakaa tietoa maailman musiikkikulttuureista.
11 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019 musiikin keskuksen hallituksen puheenjohtajana lähes kymmenen vuotta toiminut Elina Seye on työssään afrikkalaisen musiikin tutkijana kohdannut monenlaisia asenteita. – Kun kerron tutkivani afrikkalaista musiikkia, kuulen paljon ennakkoluuloja. Moni ajattelee esimerkiksi, että Afrikassa ihmiset eläisivät lähempänä luontoa kuin me. Itse teen tutkimusta Dakarissa, joka on miljoonakaupunki, ja monesti olen todennut suomalaisten tuntevan luonnon ja metsän paljon paremmin kuin sikäläiset. Globaali tulee lähemmäs Kysyessäni millaisia muutoksia Seye näkee musiikin kentällä, hän mainitsee ainakin klubitoiminnan lisääntymisen. – Konserttitoiminta ei ehkä ole niin paljon muuttunut, mutta dj-pohjaisia klubeja on huomattavasti enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Siellä voi viikottain kuulla afrikkalaista tai latinalais-amerikkalaista musiikkia. Monella tapaa myös globaalius on tullut lähemmäs. Nuorisolle Afrikka on ihan arkipäivää, ei eksoottista ollenkaan, aina jonkun kaverin suku on vaikkapa Kongosta tai Somaliasta. Uusia ilmiöitä ovat esimerkiksi Etnogaala, jossa Maailman musiikin keskus on mukana ja myöntää sen yhteydessä oman Risteys-palkintonsa. Koulutuksen puolella uusi yhteistyökumppani on Sibelius-Akatemian Global Music -koulutus. – Global Music -koulutusohjelma on ennen kaikkea tarjonnut mahdollisuuden ihmisille päästä ammatilliseen koulutukseen, avannut oven joka mahdollisesti oli heille suljettu, koska soitin oli outo tai tausta erilainen, Elina Seye toteaa. Suomeen muuttaneiden muusikkojen taustat vaihtelevat erittäin paljon. Joillain on korkean tason muodollinen koulutus, joku taas on huipputason muusikko muttei välttämättä kielitai lukutaitoinen. Maailman musiikin keskus pyrkii auttamaan verkostoitumisessa ja musiikkikentän ymmärtämisessä, ja juuri näissä asioissa Sibelius-Akatemian uusi kansainvälinen koulutusohjelma on antanut paljon tarpeellista tukea. Näkyvää ja näkymätöntä Jaana-Maria Jukkara muistuttaa Maailman musiikin keskuksen esiintyjäkatalogista, joka on helppo tapa muusikoille muistuttaa olemassaolostaan ja esimerkiksi tapahtumajärjestäjilln saada ideoita tai kontakteja. Katalogi löytyy nettisivuilta ja sitä ylläpidetään jatkuvasti. Nettisivujen kautta pääsee myös selailemaan Maailman musiikin keskuksen julkaisuja, joissa isossa osassa ovat erityisesti vähemmistöjen musiikit. Vähemmän tunnettua on esimerkiksi Maailman musiikin keskuksen kehitysyhteistyö, jonka puitteissa on esimerkiksi toteutettu laaja hanke Tadzikistanissa, jossa autettiin paikallisia toimijoita kehittämään muun muassa studio-, kirjastoja hallinto-osaamistaan. – Toimintamme Keski-Aasiassa jatkuu varmasti tulevaisuudessa. Kuuba on toinen alue, jonne viritellään pitkästä aikaa yhteyksiä, yksi varhaisimpia yhteistyömaitamme, kertoo Jaana-Maria Jukkara. Maailman musiikin keskuksella on paljon näkyvää ja merkittävää toimintaa. Mikä osa toiminnasta jää mahdollisesti meille muille näkymättömäksi? – Varmaankin arkipäivän haasteet ja niiden työstäminen, koko olemassaolon mahdolliseksi tekeminen hyvin pienellä porukalla. Toimintaa pitää olla paljon ja monipuolisesti, ja silti kaikki perustuu jokavuotiseen rahoituksen hakemiseen, Jukkara muistuttaa. Toiminnanjohtajan työkuva on monipuolinen: Etnosoi!-festivaalilla 2018 Jaana-Maria Jukkara metsästi marimboja ympäri Eurooppaa eteläafrikkalaiselle Dizu Plaatjies & Ibuyambo -kokoonpanolle. Lopulta ne saapuivat onnellisesti Pariisista Helsingin Hämeentielle. Viereinen sivu: Gypsy Voices Unkarista vei yhdessä Sibelius-Akatemian opiskelijoiden kanssa Lasten Etnosoin yleisön tänä vuonna matkalle olah-romanien maailmaan. Maailman musiikin keskus pyrkii jakamaan tietoa Suomessa toimiville muusikoille ja tarjota myös verkostoitumismahdollisuuksia. Kuvassa muusikko Joonas Widenius jakaa ajatuksiaan artistipromootiosta.
12 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019 I sojoen pelimannimusiikkiperinteessä kääntyi merkittävä lehti joulun alla 2016, kun paikallisen perinnemusiikin taitaja, itseoppinut viulunja haitarinsoittaja Martti Viitalähde (1924– 2016) nukkui pois. Martti oli Isojoen kansansoittajat -yhtyeen viimeinen elossa ollut alkuperäisjäsen ja perustaja. Isojoen kansansoittajat perustettiin vuonna 1972, kansanmusiikin nousukauden tai kansanmusiikin toiseksi elämäksi kutsutun ilmiön aikakaudella. Suurimmillaan yhtye oli 1970-80-lukujen taitteessa, jolloin soittajia oli 12. Pelimanniveteraani Viljami Pentilä (s. 1893) ja Esko Jokinen (s. 1910) Vanhastakylästä, Yrjö Kankaanpää (s. 1908) Kärjenkoskelta, Siinto Köykkänevä (s. 1902) ja Kosti Tapani (s. noin 1910) Kirkonkylältä olivat Martti Viitalähteen ohella niinikään näitä 70-luvulla ryhmän perustaneita isojokisia, joiden soitoista, tarinoista ja keikkamatkoista riittää muisteltavaa. Ainoana naisena miesten joukossa oli tuolloin 1970-luvulla Tyyne Vanha-Villamo (s. 1901), joka viulun varressa soitteli kuten kuka tahansa pelimanni. Hän muutti vuonna 1973 Ruotsista takaisin Suomeen ja Isojoelle, ja toi oletettavasti kansansoittajien ohjelmistoon myös ruotsalaisia sävelmiä ja vaikutteita. Soittajien viikottaisista harjoituksista tuli kylillä niin mieluisia, että pelimanneja pyydettiin milloin kenenkin tupaan soittamaan. Viitalähteen Martti muisteli alkuaikoja näin: ”Meillä oli se pelimanniporukka, Isojoen kansansoittajat. Kaikkein parhaimmas veros meitä oli kakstoista, enimmillään. Ja mä yritin siinä muka olla semmoottena sanotahan ny semmottena vetäjänä. Meilloli niitä harijootustilanteita katto, niitoli joka viikko, kun se meni kansalaisopiston puitteis silloon. Kyllä meillä tietysti ois ollu vakituunen harijootustila tua, mutta ihmiset rupes katto… Meillä oli soittopaikkoja jonos, että saatihin mennä taloohin, eri paikkoihin kylihin. Oli kutsuja vaikka kuinka pitkältä. Ja sitte se oli mukava nois talois, kun ne tykkäs, kun ne sai kuulla sitä soittoa. Ja siä saatiin aina hyvät kahavit. Joo, siä tarjoilu oli hyvä. Ja se on pelimannille kans katto yks tärkiä kriteeri .” (Martti Viitalähde 11.8.2005) Jo vuonna 1973 kansansoittajiin saatiin mukaan myös nuori harmoninsoittaja Lasse Kauramäki , joka oli käynyt Kuopiossa ammentamassa musiikkiopintoja ja joka edelleen johtaa Isojoella 40-vuotisjuhlaansa viettävää Viihdekuoro Hoilareita. Vuosien varrella Isojoen kansansoittajiin saatiin soittajia myös krannista lainaan ainakin Karijoelta, Kauhajoelta ja Jurvasta. Pelimannitarinoita Isojoelta Tuuli Talvitie Isojoen – kuten monen muunkin pienen maaseutupitäjän – musiikillinen historia on niin monivivahteinen ja laaja, että on selvää, ettei yhteen artikkeliin saa luotua kattavaa kuvaa seudun musiikillisesta historiasta tai nykypäivästä. Tässä kuitenkin lukea muutaman tuokiokuvan isojokisista soittajista, yhtyeistä ja musiikkiperinteestä. Aiheesta on ekeillä on myös kirja R iit ta Yr jö n en Hääpolskasta haitarijatsiin -konsertin esiintyjät vuonna 2009. Mukana myös isojokisia soittajia ja artikkelin kirjoittaja..
13 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019 Musiikkisuvut ja musiikkikylät ”Karijoki on kaikessa pienuudessaan ollu voimallinen kunta pelimanneista ” sanoi aikanaan karijokinen mestarikansanlaulaja Erkki Rankaviita . Samaa voinee sanoa naapurikunnasta Isojoelta. Isojokisista suvuista erityisesti Viitalähteet ja Köykkänevat on nostettu esiin niin paikallisten kertomuksissa kuin professori Erkki AlaKönnin tallenteilla ja kirjoituksissa. Tuskin on Isojoella ja lähitienoilla ollut 1800-1900 -lukujen taitteessa juhlatapahtumaa tai kyläyhteisön kokoontumista, jossa ei Köykkänevan tai Viitalähteen mestarisoittajia olisi ollut soittamassa. Soittamisen perinne ja taito eivät välttämättä kulkeneet isältä pojalle, sillä ainakin Viitalähteen ja Köykkänevan suvuissa kulkee tarinoita, joissa isä on estellyt lastensa soittointoa “työt ensin, sitten huvi” -mentaliteetilla, ja aikuisempana säännöstellyt pelimanneille usein juomana maksettua korvausta soittamisesta. Merkittävien soittajasukujen lisäksi Isojoen kylistä hahmottuukin selvästi musiikkikyliä, joissa on aikanaan soitettu melkein joka talossa. Kiinnostus musiikkiin ja soittamisen perinne välittyi tiiviissä kyläyhteisössä kyläläiseltä toiselle. Toisilta oppiminen ja soittotaidon omaksuminen oli arkipäivää, luontevaa ja yksinkertaista. Kun yhdessä on soitettu paljon ja nuoremmat ovat kuulleet vanhempien soittoa, myös ohjelmisto ja soittotyyli periytyivät nuoremmille sukupolville. Yksi tällaisista kylistä Isojoella on Kärjenkoski, joka sijaitsee Isojoen ja Lapväärtin ja samalla myös ruotsinkielisen Pohjanmaan rajalla. “Siinä kun oli naapuris niitä soittajia sitte meillä siinä naapuris joka puolella – koko kyläs. Kaikki melekeen soitti jonki verran. Joo Kankaanpään Yrjön kans soitettihin palijo. Yrjö tuli meille usein. Ja ne (isä ja Yrjö) soitteli sitte – polskista ruveten. Joo ja sittoli Lammimpään Vihtori oli yks. Ja Vihtorin poika Vilho oli yks soittaja, joka soitteli lavatanssia sitte. Se Vihtori oli oikeen semmonen hääsoittaja. Se oli iha ruottalaasten puolelta kyllä, ku se Isojoen raja menee siä. Se puhuu ruottiaki aina sitte se Vihtori. Soitti aina ja sanoo… Kyllä mä muistan, ku se sanoo että ”minä soitan Rakas koti, Kära hemma”. (Pauli Kortesniemi 11.8.2006) Kärjenkoskisille soittajille riitti soitettavaa ja soittotilaisuuksia. He saivat soittaa niin häät, nurkka-, kökkäkuin lavatanssitkin: ”Katto ihmisillä oli mukavaa, ku sai tanssia.” Pienessä kylässä oli kesäaikaan kolmekin eri tanssilavaa. Viuluilla ja haitareilla soitto soi. Soittajilla oli Kärjenkoskella oma yhteisessä muistissa oleva ohjelmisto, johon kuuluivat olennaisena osana sekä suomenruotsalaiselta kielialueelta, amerikanreissaajilta ja muista Isojoen kylistä omaksutut kappaleet. Ne, jotka tunsivat nuotteja, olivat saattaneet kirjoittaa soitteiden ensimmäiset sävelet muistiin, jotta esimerkiksi häissä, joissa tarvittiin musiikkia useiksi tunneiksi tai jopa päiviksi, oli soitettavaa vielä sittenkin, kun kukaan ei enää keksinyt mitä seuraavaksi soitetaan. Tulevillekin sukupolville Soitto soinee Isojoella myös tulevaisuudessa. Siitä pitää osaltaan huolen Lauhan Spelit -musiikkitapahtuma, jota on järjestetty heinäkuisena keskiviikkona jo vuodesta 2004 lähtien. Uusia isojokisia pelimannisukupolvia nähtäneen Lauhan Spelien lavoilla ja niiden vieressä vielä kymmenen vuoden päästäkin. Pelimanni tarinat kirjaksi Allekirjoittaneella on tekeillä kirja, joka avaa Isojoen pelimannitoiminnan kokonaiskuvaa ja moninaisuutta laajemmin sekä pelimannien henkilötarinoina, nuotteina että äänitallenteena. Ajatus isojokisten pelimannien tarinoiden ja sävelmien kokoamisesta kirjaksi syntyi Martti Viitalähteen poismenon myötä, jotta sävelmät elävät myös tulevaisuudessa. Kirjan työnimenä on Pelimannitarinoita Isojoelta. Pelimanni-sanalla on tarkoitus rajata sitä musiikkiperinnettä, jota kirjaan sisällytän. Rajaus näkyy kirjaan nuotinnettavien kappaleiden valinnassa: ne ovat pelimannisävelmiä, joita isojokiset soittajat ovat soittaneet ja joita harvoin kuulee muualla soitettavan. Kappaleiden yhteydessä esittelemäni henkilöt eivät kuitenkaan olleet yhtä genrerajoittuneita kuin kirjoittaja. Eivät he soittaneet vain pelimannimusiikkia. He soittivat musiikkia. Mitä sattui korviin kuulumaan tai eteen tulemaan. Oman aikansa musiikkia, jota nykyään kutsutaan pelimannitai kansanmusiikiksi, hengelliseksi, kevyeksi klassiseksi, viihdemusiikiksi, vanhaksi tai uudeksi tanssimusiikiksi, populaarimusiikiksi tai iskelmäksi. Isojoki-sana kirjan työnimessä puolestaan rajaa maantieteellisesti aluetta, josta sävelmiä ja tarinoita kokoan. Taustatyön kirjalle aloitin jo vuonna 2005 keräämällä elämänkertomuksia ja soitteita isojokisilta, karijokisilta, kauhajokisilta ja laajemmin eteläpohjalaisilta soittajilta. Silloisen taustatyön konkreettisena tuotoksena on vuonna 2010 julkaistu väitöskirja Hääpolskasta haitarijatsiin – 1900-luvun alun tanssimusiikkikulttuuri eteläpohjalaisten tanssisoittajien kertomana, kokemana ja soittamana. Ajattelen, että kirjalla on myös pedagoginen lähtökohta: sen avulla voi opetalla, ottaa vaikutteita ja imeä isojokista pelimannimusiikkiperinnettä. Kirjan nuoteista ja tallenteelta voi palata niiden soitteiden äärelle, joita Isojoen kylillä ja tuvissa ei enää kuulla ja soiteta osana arkipäivää. Toivon, että se kannustaisi, ohjaisi ja innostaisi myös tulevia isojokisia soittajasukupolvia. Juuret perinteessä, katse tulevaan! Tuuli Talvitie Ti m o Ta lv it ie Martti Viitalähde (vas.), Tuuli Talvitie ja Pauli Kortesniemi isojokisten sävelien tulkkeina.
K uten nimestä voi arvailla, Zäpämmät-duon muodostavat kaksi sähäkkää naista, joilla riittää sanottavaa. Opiskellessaan Sibelius-Akatemian ja Aarhusin musiikkiakatemian Global Music -koulutuksessa Pauliina Kauppila ja Marjo Smolander löysivät heti yhteisen sävelen. Sekä elämän arvot että musiikilliset ajatukset kohtasivat. ”Leikki tytön työtä, jos ei onni myötä / kesken leikkienkin miehelään jo vietiin”, lauletaan kappaleessa Oikeus olla omansa, joka pureskelee Unicefin lapsen oikeuksien julistusta laulun muodossa. Lauluissa muistellaan poisnukkunutta äitiä, mutta myös lapsuuden kesien uimakavereita. Tuntuu siltä, että Zäpämmien kappaleissa lauletaan ennen kaikkea ihmisistä, sekä Suomessa että eri puolilla maailmaa. Duon soitossa kuuluu heidän monipuolinen osaamisensa, joka ulottuu Senegalin ja Malin musiikista flamencoon ja afrokuubalaiseen musiikkiin. Molemmilla on oma tyylinsä lauluntekijänä, sovitukset tehdään yhdessä ja aiheista luonnollisesti keskustellaan paljon. – Haluamme tehdä lauluja, joilla on merkitystä, toteaa Marjo Smolander. Kun ammentaa vanhasta kansanlauluperinteestä, voi helposti jäädä koukeroisen ja arvoituksellisen mutta kauniin kielen vangiksi. Smolander ja Kauppila haluavat laulaa tosielämästä. He ovatkin ehtineet nähdä sitä aika monelta kantilta. Kauppila tekee osa-aikaisesti töitä lääkärinä nuorisopsykiatrian kentällä. Smolanderin vahva perehtyminen afrikkalaiseen musiikkiin ja perhesuhteet vievät hänet säännöllisesti Afrikkaan. Molempien kokemukset ovat olleet silmiä avaavia. Hurjat tilanteet ympäri maailmaa jaksavat myös herättää heitä aina uudestaan, esimerkiksi viisi vuotta sitten tapahtunut jesidien kansanmurha Lähi-idässä pysäytti. – Ja meitä ottaa päähän, että ulkona on pimeää ja sataa, huokailee Pauliina Kauppila. – Suomi on hyvinvointivaltio, ja siihen liittyy tietty vastuu, Marjo Smolander muistuttaa. Ja suomalaistenkin ongelmista saa puhua, vaikka tuodaankin esille kansainvälisiä aiheita. Millä tavalla rankoista aiheista voisi laulaa, esimerkiksi kansanmurhasta, ilman että se menee paasauksen puolelle? Sitä duo on miettinyt paljon. – Haluamme herättää keskustelua, emme kuitenkaan ylittää rajaa, jolloin ihmiset eivät jaksa ottaa lauluja vastaan, Pauliina Kauppila miettii. Menneisyyden verho Kansanmuusikko tutkii luonnollisesti menneisyyttä, mutta suhteesta menneisyyteen voi ammentaa monella tavalla. – Vanhoissa kansanlauluissa kieleen on ladattu hyvin paljon. Voidaan kertoa vaikka seksuaalisesta hyväksikäytöstä, mutta se saattaa olla niin verhoiltua, ettei se oikein tavoita meitä, miettii Marjo Smolander. – Tulee helposti olo verhosta sinun ja laulun välillä, joka vie pois henkilökohtaisuuden ja suoruuden. Voisiko asia, joka oli uutinen sata vuotta sitten, tuntua tämän päivän asialta? Me haluamme kertoa tosielämästä. Zäpämmät haluaa laulaa tosielämästä Teksti: Tove Djupsjöbacka Kuva: Martiina Woodson Kansanmusiikkipoljento yhdistyy sävyihin eri puolilta maailmaa, karjalaisuus senegalilaiseen perinnesanontaan. Lauluäänet kohtaavat kanteleen ja erilaiset perkussiot. Pauliina Kauppilan ja Marjo Smolanderin raikkaan kannanottava Zäpämmät-duo julkaisi tänä syksynä esikoislevynsä. 14 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019
– Nykypäivän yhteiskunnassa tempo on hurja. Itse huomaan oman kärsivällisyyden ja vastaanottokyvyn olevan rajoilla esimerkiksi Kalevalan äärellä. Sanomaa ei saa itselleen nopeasti, vaan joutuu todella pysähtymään, jatkaa Kauppila. Kaikki elämän ilmiöt näkyvät kansanmusiikissa, mutta muusikot jäävät miettimään, kuinka usein kansanmusiikissa otetaan suoraan kantaa asioihin. Molemmat mainitsevat esikuvana Maija Kauhasen , joka on laulanut esimerkiksi parisuhdeväkivallasta ja epäkohdista muualla, esimerkiksi Intian lapsimorsiamista. Myös Värttinä kuuluu heidän suuriin innoittajiinsa. Hiljainen groove Kuten Zäpämmätkin, Maija Kauhanen yhdistää musiikissaan laulun, kanteleen ja perkussiot. Smolanderille ja Kauppilalle soitinyhdistelmä tuntui kutkuttavalta, ja duokokoonpano inspiroi. Enemmän ei aina ole enemmän. Yksi inspiraation lähde oli tanskalainen Stefan Pasborgin ja Dawda Jobartehin duo, jossa rumpusetti kohtaa afrikkalaisen kora-harpun. Pauliina Kauppila jäi miettimään, miten vastaavan voisi toteuttaa akustisesti. – Norjalainen rumpali Helge Norbakken on idolini, ja hänen kanssaan olemme puhuneet paljon tilan antamisesta. Lyömäsoitinmaailma on hyvin miesvaltainen, painotetaan voimaa ja lujaa lyömistä, ei saisi ”hipsutella” liikaa. Mietin paljon sitä, kuinka paljon volyymiä voi tiputtaa ja saada silti groove säilymään. Hiljaa soittaminen on haasteellista, Pauliina Kauppila kuvailee. Zäpämmissä hän päätyi soittamaan myös hiukan harvinaisempia soittimia kuten afrikkalaista kalimba-sormipianoa ja brasilialaista berimbauta, jota hän soittaa myös jousella. – Aina hän tuo treeneihin uusia härveleitä kokeiltavaksi... No, minulla on sentään 39 kieltä, Marjo Smolander hymyilee, ja kertoo oppineensa juuri elämänsä ensimmäisen kantelevitsin kantelemestari Sinikka Kontiolta. – Vitsin mukaan kantele on maailman toiseksi hiljainen soitin, hiljaisinta ei olla vielä kuultukaan. Onhan siinä pieni totuuden siemen. Kanteleella ei oikein oteta tilaa bändissä. Jos tilaa ei anneta, tilaa ei yksinkertaisesti ole. Senegalilaisten rumpaleiden kanssa soittaessa volyymitaso on aina melkoinen haaste. Zäpämmät käyttää kevyttä vahvistusta kanteleelle ja laululle, mutta ajatuksena on, että monet asiat saisi toimimaan myös ihan akustisesti. Uudenlainen haaste molemmille on soittaminen ja laulaminen samaan aikaan. Laulussa on haettu äänien omaa persoonallista sointia, ei mitään enkelilaulua. Kielen rikkaus viehättää Sähäkässä soinnissa kuuluu myös Rääkkylästä kotoisin olevan Marjo Smolanderin karjalainen perintö. – Monelle karjalaisuus tuntuu olevan kovin eksoottinen asia. Miksei samalla tarmolla lähdetä esimerkiksi Oulun arkistoihin, jos sielläpäin on juuria? Varsinkin Venäjän puolelle jäänyt Karjala on monelle edelleen arka asia, johon liittyy paljon vahvoja tunteita sotavuosilta. Pohjoiskarjalaiseenkin kohdistetaan kaikenlaisia ennakko-oletuksia, kuten että kaikkien karjalaisten pitäisi olla kovin puheliaita tai puhua mie-kieltä. – Ympäristö vaikuttaa paljon, ihminen on hyvin sopeutuvainen. En minä voi esimerkiksi mummolle sanoa mä, enkä sinulle mie, Marjo Smolander toteaa. Pauliina Kauppila on kotoisin Oulun seudulta. Musiikki on vienyt molemmat kauas kotimaasta, mutta myös takaisin juurille. – Minulle on esimerkiksi auennut vahvasti äidinkieleni rikkaus. Ajattele, että hallitsen jonkun kielen siten, että voin myös leikkiä sillä! Outi Pulkkisen runolaulukurssi oli tämän asian suhteen hyvin avartava, kertoo Kauppila. – Mitä kauemmas lähtee, sitä enemmän tuntee olevansa suomalainen. Olen tietyn kulttuurin kasvatti, sitä on vaikea muuttaa, kiteyttää Marjo Smolander. Vuonna 2020 Zäpämmät esiintyvät mm. kansainvälisessä FolkAlliance-showcasetapahtumassa New Orleansissa sekä Suomessa ja toivon mukaan naapurimaissakin. Ja vaikka esikoisalbumi on vielä uunituore, niin suunnitelmissa on uusia kujeita julkaisurintamalla myös ensi vuodelle. 15 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019
16 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019 Kansalaisfoorumi tukee koulutusta, jota Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenyhdistykset järjestävät. Tuen piirissä ovat kurssit ja opintoryhmät. Tukimuodot ovat koulutusten suunnittelun ja organisoinnin neuvonta, taloudellinen tuki ja kouluttajavinkit. Kurssituki mahdollistaa palkatun ohjaajan Paikallisten yhdistysten säännöllisesti kokoontuvat harrastusryhmät voivat toimia kurssimuotoisesti. Lisäksi voidaan järjestää erillisiä viikonlopputai iltakursseja. Kurssituella voidaan korvata esimerkiksi ammattitaitoisesta ohjaajasta syntyviä kuluja. Tuki on opetusja kulttuuriministeriön myöntämää vapaan sivistystyön rahoitusta aikuisten oppimiseen. Tukea seuraavalle vuodelle haetaan joulukuun aikana. Kurssituki on vuonna 2020 enintään 22 euroa / opetustunti, mutta ei kuitenkaan yli 50 % koulutuskuluista. Kansalaisfoorumi voi tukea myös luentotilaisuuksia. Luentotuessa sovelletaan pääosin kurssitoiminnan käytäntöjä. Opintoryhmästä vauhtia toiminnan kehittämiseen Toiminnan kehittämisen apuvälineenä voi käyttää yhteisöllistä opintoryhmää. Aina kun yhdistyksessä tai vaikkapa yhtyessä ilmenee tarve uuden asian tai taidon haltuun ottamiseen, kustannuksiin voi hakea opintoryhmätukea. Tuen haku on jatkuva. Opintoryhmä toimii vertaisuusperiaatteella, mutta ulkopuolisia asiantuntijoitakin voi käyttää. Opintoryhmä on kurssia joustavampi sekä toteutusmuodoltaan että kulurakenteeltaan. Opintoryhmän enimmäistuki vähintään 30 tunnin kehittämisprojektiin on 500 euroa. Asiointi hoituu uudistuvassa verkkopalvelussa Kansalaisfoorumin uudistunut verkkopalvelu Skaftuki korvaa aiemmin käytössä olleen SkafNet-verkkopalvelun. Palvelu aukeaa joulukuun 2019 alussa. Palvelu on helppokäyttöinen ja toimii myös mobiililaitteilla. Jokainen tukea hakeva yhdistys valtuuttaa yhden henkilön hoitamaan koulutustuen hakemiseen ja selvityksiin liittyviä asioita. Aiemmin Kansalaisfoorumin SkafNet.fi-palveluun kirjautuneille käyttäjille lähetetään Skaftuki-verkkopalvelun käyttäjätunnukset joulukuun alussa. Ohjeita tuen hakemiseen löytyy sekä kotisivuiltamme (kansalaisfoorumi.fi) että itse verkkopalvelusta (skaftuki.fi). Jos sinulla on kysyttävää Kansalaisfoorumin tuesta, ota meihin rohkeasti yhteyttä: • Kurssija luentotuki sekä Skaftukineuvonta: tuula.hyystinmaki@kansalaisfoorumi.fi, puh. 045 657 7358 • Opintoryhmätuki ja Skaftuki-neuvonta: pekka.kinnunen@kansalaisfoorumi.fi, puh. 040 563 2783. Kansalaisfoorumilta tukea koulutukseen Samuelin Poloneesi on Suomessa eri paikkakunnilla vuosittain järjestettävä vauhdikas ja hyväntuulinen kansanmusiikkitapahtuma. Hämäläinen kansanmusiikki on teemana Tampereella, jossa Samuelin Poloneesi järjestetään 13. 15.3.2020. Kansanmusiikkiliiton yhteistyökumppaneina festivaalin järjestämisessä ovat Hämeen Kansanmusiikkiyhdistys, Folk Extreme ry ja Rahvaanmusiikin kerho. Poloneesiin on tähän mennessä ilmoittautunut jo runsain joukoin pelimanniryhmiä, kuten esimerkiksi Spelarit, Sakarat, Ilo(iset) tytöt, Irjala Country Trio, Amyrit, Kauhavan pelimannit, Rieväkylän poijat ja Pirkanmaan huuliharpistit. Poloneesin päätapahtumapaikkana toimii Sampolan opisto, jossa soitto soi ja laulu kajahtaa juhlasalin lisäksi myös aulatiloissa. Lauantai-iltapäivä alkaa Hämeen Kansanmusiikkiyhdistyksen perinteisessä Hämeen kevätsoitossa, vaihtuu lennokkaasti valtakunnalliseen Pelimanniparaatiin ja huipentuu iltakonserttiin, jossa lavan valloittavat ikiaikaiset suursuosikit Tallari ja Frigg. Lastenohjelmaa tarjoillaan lauantaina Keskustorilla kulttuuritalo Laikussa, jossa voi osallistua myös yhteislaulutilaisuuteen. Iltaklubeja vierailevien tähtien ja pelimanniyhtyeiden vetämänä vietetään perjantaina G Livelabissa sekä lauantaina Telakalla, molemmat Tampereen tunnetuimpia keikkapaikkoja. Päätöspäivä sunnuntai 15.3. alkaa kansanlaulukirkolla upeassa Tampereen tuomiokirkossa, jossa lauletaan pelimannien säestyksellä Anna-Mari Kaskisen hengellisiä sanoituksia sovitettuna tuttuihin kansansävelmiin. Festivaalin päättää Sampolan juhlasalissa useiden esiintyjien vauhdilla ja voimalla Samuelin Poloneesin pääjuhla, jonka aloittaa kaikkien pelimannien yhteissoitto. Samuelin Poloneesin koko ohjelma julkistetaan tammikuussa 2020! Esiintymismahdollisuuksista voi vielä tiedustella Samuelin Poloneesin tuottajalta, Pauliina Perkkiöltä (puh. 044 738 1933, tuottaja@kansanmusiikkiliitto.fi). Lisätietoa ja esiintyjä-info: www.kansanmusiikkiliitto.fi/samuelinpoloneesi Samuelin Poloneesi Tampereella Irjala Country Trio Tallari
17 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019 EnsimmäinenTradTalk Irlannissa Yksi kansallissoittimistamme, jouhikko, tuntuu olevan jonkinlaisessa nosteessa niin Suomessa kuin maailmallakin. Facebookin talharpa och andra stråkharpor -ryhmään ilmaantuu porukkaa eri puolilta maailmaa ja Suomessakin törmää jouhikonsoittajiin tavan takaa. Helsingissä aloitti viime keväänä toimintansa Jouhikkoklubi, jonka puuhamiehenä on Heikki Lindgren . Klubia on tarkoitus järjestää kaksi kertaa vuodessa, syksyllä ja keväällä, mutta niiden väleissä Heikki kutsuu jouhikonsoittajia jouhikkojameihin. Kesällä ne pidettiin viikoittain Helsingin Rikhardinkadun kirjaston kesäpihalla ja talvella saman kirjaston sisätiloissa joka kuukauden kolmas lauantai. – Piti löytää porukkaa joiden kanssa soittaa, kun en tuntenut kansanmusiikkipiirejä lainkaan, selittää Heikki. Heikin pääsoitin on kitara. Hän on kierrellyt erilaisissa kokoonpanoissa jatsia ja funkia soitellen aina siihen asti kun muutti Tampereelta Helsinkiin kymmenisen vuotta sitten. Helsingissä hän alkoi pitää ambientklubeja. Jouhikkoa hän kuuli ensimmäisen kerran vuonna 2007 ja tuumi, että se kuulosti ambientilta ennen sähköjä. Piti ottaa selvää, kuka Suomessa soittaa jouhikkoa ja pian klubilla soitti Verde-yhtye Rauno Nieminen mukanaan. Raunolta Heikki tilasi myös ensimmäisen jouhikkonsa. Sen jälkeen ambienklubeilla on soittanut jouhikkoa myös Outi Pulkkinen ja Ramo Teder . Jouhikko on nykyään myös osana Heikin elektronisen musiikin livekeikkoja. Jouhikonsoiton haastavuudesta huolimatta harrastusta on jatkunut nyt puolitoista vuotta ja sitä tulee jatkumaan niin kotona kuin klubeillakin hamaan tulevaisuuteen. – Soitan ja järjestän tapahtumia. En ole oikein yhdistysihminen, vaan mieluummin kohtaamisten mahdollistaja. Heikki on ideoinut myös “JouhikkoJamit” Youtube-kanavan, jolle he ovat yhdessä Jukka Anderssonin kanssa tallentaneet Raunon, Outi Pulkkisen ja Lassi Logrénin jouhikonsoiton opetusvideoita. JouhikkoJamit-kanavan tarkoitus on tukea jouhikkojameja. Nykyään on mahdollista jakaa soiton osaamista myös verkon välityksellä ja tällä tavalla jameista kiinnostuneet jouhikonsoittajat voivat opetella kappaleita omalla ajallaan etukäteen. Tämä myös mahdollisesti alentaa kynnystä jameihin tulemiselle. Uusia jamikappaleita tallennetaan koko ajan eri soittajilta ja kanavalle alkaa tulemaan myös Jouhikkoklubeilla tallennettuja konserttivideoita. Teksti ja kuvat: Sauli Heikkilä Klubi ja jamit jouhikonsoittajille Helsingissä Marraskuun jouhikkoklubilla soittivat Outi Pulkkinen ja uusi yhtye Reporanka, jossa soittivat Samuli Karjalainen, Tytti Metsä ja Kirsi Vinkki. Klubi päättyi jameihin. Jouhikon kansainvälistymisestä kertoo, että jamittelijat tulivat viidestä eri maasta. Heikki takana keskellä. I rlannissa, Dublinissa järjestettiin marraskuun puolessa välissä ensimmäistä kertaa yksipäiväinen konferenssi TradTalk, jossa keskusteltiin kansanmuusikon ammatin ominaispiirteistä ja pohdittiin erityisesti tukimuotoja ja -mahdollisuuksia. Konferenssi oli vauhdikas juoksu aiheesta toiseen ja päivän puolessa välissä RTE Radio1:lle tehty Martin Hayesin ja Steve Cooneyn haastattelu tuntui rauhalliselta keitaalta runsaitten puheitten keskellä. Kuuteen tuntiin oli haastattelun lisäksi saatu mahtumaan neljä paneelikeskustelua ja kolme presentaatiota. Paneeleiden aiheina olivat residenssityöskentely, irlantilaisen tanssin tulevaisuus, kansainvälinen näkökulma sekä kansanmusiikin horisontin laajentaminen. Presentaatioissa keskusteltiin ja esiteltiin tukivirtoja, ensi maaliskuussa valmistuvaa Jack Taltyn vuoden kestävää kyselytutkimusta kansanmuusikoiden ja -tanssijoiden tuista, työn haasteista ja mahdollisuuksista. Galwayn yliopiston tohtori Steven Hadley piti puheenvuoron kulttuurisen päätöksenteon demokraattisuudesta. Allekirjoittanut edusti Suomen Kansanmusiikkiliittoa ja esitteli omassa puheenvuorossaan suomalaisen kansanmusiikin koulutusta, nykytilaa ja tukimuotoja Konferenssin järjesti irlantilaisen kansanmusiikin ja -tanssin asiaa edistämään perustettu Trad Ireland -yhteisö Arts Councilin tuella. Trad Irelandin puuhamiehet Oisín Mac Diarmad ja Tristan Rosenstock ovat kiertäneet Suomeakin Téada-yhtyeen riveissä. Sauli Heikkilä
18 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019 Puh.044 5700 227 Kauppakatu 6 Saarijärvi Teijo Rekonen Harmonikan huolto ja restaurointi 4 8 2 9 1 5 | v i l j o . m a n n e r j o k i @ v a p a a l e h d y k k a . n e t w w w. h a r m o n i k a n r e s t a u r o i n t i . n e t | w w w. v a p a a l e h d y k k a . n e t Tmi Viljo Mannerjoki – huollot ja korjaukset – – viritykset uusiin ja vanhoihin soittimiin – – restauroinnit vanhoihin soittimiin – – olka ja bassoremmit – – ergonomiset PasiProlantioremmit – Naantali 10 vuotta harmonikkojen korjausta Naantalissa. Seuraa Facebookissa ja Instagramissa @hhjrmannerjo ki Musiikkikoulu Uulu Konsertit ja työpajat Metsän ääni -soittimet TAMPERE | FINLAND | UNIVERSE ovat Juhana Nyrhisen valmistamia ja niitä voi ostaa Uululta! Juhanan hyppysissä syntyvät sekä perinteisemmät suomalaisugrilaiset pelit että jännemmällä twistillä sähköiset MÄSÄ-soittimet, kuten skeittilaudasta valmistettu Brutal truth -kantele! Tampereella toimivassa Uulun musiikkikoulussa yhdistyvät eri musiikin tyylit, maat ja mantereet, aurinkokunnat ja galaksit! Tarjolla muskareita joka lähtöön! Instrumentteina voi opiskella mm. viulua, kanteletta, laulua, ukulelea, lyömäsoittimia ja kitaraa. Voit myös laulaa kuorossa tai osallistua yhtyesoittoon. Järjestämme myös erilaisia lyhytkursseja! Uulun Liikkuva kulttuurikeskus kiertää ympäri maata! Konsertteja ja erilaisia työpajoja järjestetään niin päiväkodeissa, kouluissa, palvelutaloissa kuin työpaikollakin yli 800 kappaleen vuosivauhdilla! Tule mukaan yleisöön tai tilaa vaikkapa oma konsertti! w w w.u u l u . f i v.sta 2003 Kult. osk.
19 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019 Sarjaa tuottaa: Teksti: Jaana-Maria Jukkara Kuva: Jari Flinck K ansojen musiikin alalla toimivana ja alaa valtakunnallisesti seuraavana ihmettelen monesti, kuinka Oulusta kantautuu flamencoon liittyviä tapahtumauutisia tuon tuosta kuin pääkaupunkiseudulta konsanaan. Vuonna 2002 Bajo Cero -yhtyeen riveissä ystävystyneet Joonas ja Anna toteavatkin, että ala on Oulussa tällä hetkellä aktiivinen ja tapahtumia on mukavasti. Oululaisen flamencon 30-vuotisjuhlaa vietettiin syksyllä. ’Kaudet ovat vaihdelleet hyvinkin paljon täydellisestä lamasta hurmokseen, Joonas toteaa. Molempien korostaessa tietyn joukon yhdessä tekemisen voimaa, antaa Anna vielä erityiskiitoksen. – Jos ei Soili Heikkinen olisi 80-luvulla aloittanut flamenco-opetusta Oulussa, tilanne olisi varmasti ihan toinen. Anna on laulanut intohimoisesti aina, ja tanssi on myös ollut lähellä sydäntä. Laulaminen julkisesti oli kuitenkin vain sisällä polttanut haave siihen saakka, kunnes Anna lukioikäisenä pääsi tanssinopettajansa Soili Moilasen perustamassa flamencolaulukerhossa yhdistämään jo alkaneen flamencotanssiharrastuksen laulamiseen. Tuon ajan tähtihetkiä olivat vierailevien espanjalaisten opettajien tiiviskurssit. Myöhemmin oppi ja kokemus on karttunut mm. Granadassa David Sorrochen oppilaana sekä maisteriopinnoissa Taideyliopiston Sibelius-Akatemian ja tanskalaisen Royal Academy of Musicin välisessä GLOMAS-ohjelmassa. Työskentely tanssija-koreografi Elina Robinsonin vuonna 2015 perustamassa, kansainväisessä Imperfecto-kollektiivissa innoittaa Anna Murtolaa kovasti. – Musiikillisesti suureksi inspiraationi lähteeksi on muotoutunut vuoropuhelu eri musiikkikulttuurien ja taiteenalojen välillä. Teen mielelläni yhteistyötä artistien kanssa jotka tuovat mukanaan jonkin vahvan musiikillisen tradition tai tunnelman, joka flamencon kanssa yhdessä synnyttää jotain joka on enemmän kuin kahden yksittäisen asian summa. Joonas Wideniuksen kodissa kuunneltiin klassista, jazzia, bluesia, poppia ja lisäksi vanhemmat soittivat pianoa ja kitaraa. Yhä tänä päivänä Joonas kuuntelee musiikkia vähintään yhtä laajalla skaalalla. Hän nauttii ja ammentaa monien esittävien taiteiden muodoista ja käy näyttelyissä. Säännöllisen epäsäännölliset retket tuntureille ja kansallispuistoihin ja ylipäätään luonnossa liikkuminen on kuitenkin se, mistä inspiraatio säveltämiseen erityisesti tulee. – Satuin saamaan vanhemmiltani alakouluiässä kasettina levyn Friday night in San Francisco , jossa Paco de Lucia soitti yhtä kitaraa Al di Meolan ja John McLaughlinin lisäksi. Ihastuin hänen soittoonsa kertalaakista ja siitä lähti loputon tiedonjano flamencoa kohtaan kasvamaan, Joonas kertoo. Flamencon puolelta edellä mainittujen lisäksi muita keskeisiä vaikuttajia ovat olleet Gerardo Nuñez , Tomatito , Vicente Amigo ja Pedro Sierra . Avarasta kiinnostuneisuudesta kertoo vaikkapa tämä rimpsu muita vaikuttajia: Stevie Ray Vaughan , Steve Vai , Django Reinhardt , Franz Liszt , Erik Satie , Morbid Angel, Megadeth, Living Colour, Led Zeppelin, Cream, Sepultura ja Johnny Cash . Joonas Widenius vastaa haastatteluun Joonas Widenius Trion kiertueelta marraskuussa, jolla yhtye juhlii uuden levyn New Nordik Sagas julkaisua. Joonas pakkaa flamencokitaransa, Hannu Rantanen bassonsa ja Karo Sampela rumpunsa kiertueen toiselle jaksolle helmikuussa. Anna Murtolan voi nähdä Global Fest -tapahtumassa Middle-Eastern Orchestran solistina 13.12. Helsingin Musiikkitalossa, tammikuun lopulla opetuskeikoilla Oulussa, Caras Del Flamenco -teoksen esityksessä Raahessa 1. helmikuuta ja kevään kruunuksi 19. maaliskuuta Tampereen G Livelabissa hänen ’Fuego Por Dentro’ -konsertissaan. Annan ja Joonaksen soolosekä duokeikkojen aikatauluja kannattaa seurata artistien omilta sivuilta. Pohjoisesta puhaltaa etelän tuuli Toinen päätti 5-vuotiaana ryhtyä kitaristiksi ja pysyi päätöksessään. Toinen lauloi tarhan pihakeinussa lambadaa niin että naapurienkin pihoilla varmasti kuultiin ja puurtaa nyt uraa maailman pohjoisimpana flamencolaulajana. Pohjalaislappilaisen duon muusikot Anna Murtola ja Joonas Widenius ovat löytäneet musiikillisen kotinsa kaukaa etelästä, mutta inspiraatio musiikin tekemiseen löytyy molemmilla nimenomaan pohjoisen luonnosta ja sielunmaisemasta. Yhdessä esiintymisen rinnalla kumpainenkin tekee niin soolouraa kuin toimii suuremmissakin kokoonpanoissa sekä kotimaassa että kansainvälisellä areenalla. ESITTELYSSÄ Duo Murtola & Widenius SYNTYMÄPAIKKA: Oulu/Tornio AMMATTI: Anna Murtola on flamenco laulaja ja flamencolaulun opettaja, Joonas Widenius kitaristi ja säveltäjä KOTIPAIKKAKUNTA: Helsinki YHTYEET: Sooloprojekti Anna Murtola, Imperfectoflamencokollektiivi, Joonas Widenius Solo, Joonas Widenius Trio ELÄMÄN MOTTO: Anna: Rakasta enemmän, ymmärrät enemmän, Joonas: Lue, selvitä, perustele, ole pitkäjänteinen, sillä suurin heikkoutemme on luovuttamisessa.
20 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019 PERSOONALLINEN PELIMANNIYHTYE K ainuun Kansanpelimannien toiminta lähti käyntiin pikkuhiljaa vuosikymmenen alussa. Valokuvaaja ja valokuvauksen tuntiopettaja Reijo Haukia aloitti huuliharpun soittamisen tositarkoituksella kymmenkunta vuotta sitten. Eräässä Paltamon kansalaisopiston opettajainkokouksessa hän kertoi asiasta haitarinsoiton opettaja Terho Lämsälle kanssa ja soitti huvikseen pari kappaletta malliksi. Terho ehdotti oitis, että tule meille joku päivä niin kokeillaan soittaa kahdestaan. Terhon keittiöön tuli myös Juha Tervonen , joka alkoi laulaa soiton tahtiin. Pian mukaan tuli Kajaanin Harmonikkakerhosta muitakin soittajia ja niin oli porukka kasassa. Porukka otti nimen Kainuun Kansanpelimannit ja alkoi järjestämään konsertteja. Vuonna 2014 tehtiin levykin: Toimeen tullaan . Ryhmää vetää haitaristi Terho Lämsä, joka toimii haitarinsoiton opettajana useissa oppilaitoksissa ja on Kajaanin Harmonikkakerhon soitonjohtaja. Talvisin orkesteri harjoittelee Terhon ohjauksessa Kaukametsän Opistossa nimellä Musica Adventure, joka on opintopiirin nimi, muina aikoina esiinnytään yhtyeen omalla nimellä. – Ohjelmistomme koostuu pitkälti perinteisestä suomalaisesta pelimannimusiikista: Mukana on paljon hyrynsalmelaisen mesteripelimanni Lauri Keräsen eli Ressan Lassin sävellyksiä, kansanlauluja Suomesta, Irlannista, Skotlannista ja Ameriikan mailta. Myös jonkin verran vanhaa tanssimusiikkiakin ja Eino Leinon runoihin sävellettyä musiikkia myös. Terho Lämsänkin sävellyksiä on ohjelmistossa, kertoo Reijo Haukia. Kainuun Kansanpelimanneissa on tusina soittajaa pääosin Kajaanista, Sotkamosta ja Pyhännän Tavastkengältä. Toinen laulusolisteista, Mary Nurmiranta , on syntyisin Filippiineiltä ja haitaria, mandoliinia ja lusikoita soittava Olga Gushkolova on kotoisin Venäjältä. Koko porukalla yhtye tekee kymmenkunta keikkaa vuodessa ja pienemmillä kokoonpanoilla lisää. Muutamat tekevät myös sooloesiintymisiä ja monet soittavat myös muissa orkestereissa. Kainuussa pelimannielämä on ollut varsin pienimuotoista ja näkymätöntä. Mestaripelimanni Ressan Lassi nosti soitollaan kansanmusiikin arvostusta kovastikin aikoinaan, mutta sen jälkeen on ollut hiljaisempaa, kertoo Reijo Haukia. Tunnetuin kainuulaisen taustan omaava kansanmusiikkiyhtye on yli neljäkymmentä vuota toiminut kajaanilaisen Sakari Kukon Piirpauke. Paltamon Pelimannit on myös soittanut pitkään kunnon pelimannimeiningillä. Kainuun Kansanpelimannit ovatkin ottaneet tehtäväkseen virkistää kainuulaista pelimannielämää ja tuoda kansanmusiikkia kainuulaisille kuultavaksi. Pikku hiljaa sana on alkanut levitä ja uusia yhtyeitäkin on ruvennut ilmestymään. Jopa siinä määrin, että elokuussa 2020 Kainuu Lähde järjestää yhdessä Hyrynsalmen Wanha Asema -yhdistyksen kansaa Lassin Soitto -pelimannitapahtuman Kaunislehdon Talomuseossa. Siellä saa kuulla kainuulaisten pelimannien soittoa useiden eri kokoonpanojen voimin. Kauimmainen yhtye tulee Saksasta saakka, Uusikuu-yhtyeen laulusolisti on kainuulaislähtöinen. – Kuhmon Sommelo on jo valtakunnallisesti tunnettu kansanmusiikkitapahtuma. Lassin Soitto ei tule kilpailemaan vaan tukemaan tätä tapahtumaa. Lassin soitto painottuu Sommeloa enemmän nimenomaan pelimannimeinigille, painottaa Haukia. Kainuun kansanpelimannit Kainuun Lähde ry on poikkitaiteellinen kulttuuriyhdistys, joka on perustettu tekemään tunnetuksi kainuulaista kulttuuria, taidetta ja taiteentekijöitä. Valokuvataide on vahvasti edutettuna, mutta tällä hetkellä pääasiallinen toiminta on kansanmusiikin tunnetuksi tekemistä. Yksi toimintamuodoista on Kainuun Kansanpelimannit. Sauli Heikkilä Huuliharpisti Reijo Haukia. Kainuun kansanpelimannit: Takarivissä Eero Leinonen, viulu (vas.), Janne Karppinen, basso, Yrjö Tolonen, haitarit, Mary Nurmiranta, laulu, Terho Lämsä, haitari, Juha Tervonen, laulu ja Reijo Haukia huuliharput ja kitara. Eturivissä: Olga Gushkolova, haitari, mandoliini ja lusikat (vas.), Katja Halonen, haitarit ja viulu, Jukka Rajamäki, banjo ja Markku Svala, kitara. Kuvasta puuttuu viulisti-laulaja Salla Ventonen N iin a Ke st ilä R ei jo H au ki a
Vesa Kurkela KOLUMNI 1900 -luvun musiikkielämän vaiheet Suomessa osoittavat mielenkiintoisen kiertokulun. Vuosisadan alussa Suomi oli suurimpien kaupunkien osalta yllättävän ylirajainen paikka. Klassisen musiikin maailmanhuiput antoivat vierailukonsertteja, ja orkesterit esittivät säännöllisesti uusinta mannermaista musiikkia. Viihdeagentuurien verkostot välittivät kansainvälistä varieteeohjelmaa huvipuistoihin ja ravintoloihin, ja Suomen lahjakkaimmat muusikot viettivät pitkiä aikoja ulkomailla, esiintymässä ja opiskelemassa. Suomi oli monikielinen ja -kulttuurinen maa, mikä tahtoo unohtua musiikin kansalliskertomuksessa. Siinä korostuu suomalaisuuden suuri nousu, sibeliaanisten sävelten valtava kevättulva. Samalla helposti unohtuu, että myös Sibelius halusi olla suuri kosmopoliitti, kansainvälinen säveltäjä. Uudella vuosituhannella Suomi on jälleen kosmopoliittinen paikka, jossa musiikin ylirajaisuus, kansainvälisyys ja etninen kirjavuus muistuttavat 1900-luvun alun tilannetta. Tuohon satavuotiseen väliin mahtuu pitkä kansallisen sulkeutumisen kausi. Se on ilmeistä sukua nykyisten tosisuomalaisten mielenmaisemalle. Itsenäisen tasavallan ensimmäiset vuosikymmenet näyttäytyvät umpiona, jossa protektionismi ja kansallisen kulttuurin periaate hallitsivat musiikkielämää kaikilla tasoilla: korkeat tullit vaikeuttivat nuottien, äänilevyjen ja musiikkilaitteiden tuontia, ulkomaisten muusikkojen työlupia pyrittiin rajoittamaan, populaarimusiikkia hallitsivat suomenkielinen iskelmä ja maaseutuSuomen aiheet, ja kansallismielinen konservatiivisuus piti musiikin taidemaailmaa otteessaan pitkälle toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Kulttuurinen avautuminen oli hidasta ja kesti useita vuosikymmeniä. Ikkunat auki Eurooppaan, vaativat Tulenkantajat jo 1920-luvun lopulla. Voisikin luulla, että Suomi sulkeutui kokonaan maailmansodan jälkeen. Tosiasiassa ulkomaiset muusikot palasivat Suomeen heti kun vaan pääsivät, ja uusi amerikkalainen musiikki levisi muotitanssien ja jazzyhtyeiden mukana. Amerikka tuli tutuksi myös elokuvissa ja paluusiirtolaisten tarinoissa. Vierailukonsertteja oli paljon, ja pian huippuartisteja voitiin seurata myös radiosta. Pariisi, Berliini ja muut metropolit vetivät edelleen kulttuurieliittiä puoleensa, vaikka tiukentunut rajakontrolli hankaloitti matkustamista. Se mikä meni kiinni ja pysyi pitkään jumissa, oli suomalaisten mieli. Aitosuomalaiseen ajatteluun ei mahtunut kanssakäynti kuin enintään asevelisaksalaisten ja sukulaiskansojen kanssa. Haluttiin pysytellä omillaan, niin taloudessa kuin kulttuurissakin. Ikkunat itään pimenivät lähes kokonaan. Siellä asui naapuri, jota Suomessa oli opittu vieroksumaan jo vuosisadan alun venäläistämiskauden aikana. Vuosina 1919–22 Suomessa koettiin myös suuri pakolaisaalto, kun yli 30 000 kommunistivallan vainoamaa pyrki Suomeen ja edelleen Länsi-Eurooppaan. Tällainen kansainvaellus synnytti samanlaista muukalaisvihaa, kuin pakolaisvuoden 2015 yhteydessä saimme kokea. Kummassakin tapauksessa vihan takana oli muukalaispelko, joka usein liittyy kansallisesti suljettuun mielenlaatuun. Ryssävihan voi vielä ymmärtää osana kansallisvaltion syntykipuja. Nykyistä vihapuhetta ja rajat kiinni -asennetta on vaikeampi käsittää. Kulttuuri ja talous eivät enää tunne mitään rajoja, eikä ihmiskunnan suuria ongelmia voi ratkaista kansallisissa umpioissa. Silti nationalismi on jälleen globaali trendi ja nopea liikkeissään. Suomessakin suunta kansalliseen pimeyteen syttyi muutamassa vuodessa, kun takavuosien kulttuurinen avautuminen vaati puoli vuosisataa. Onneksi avoin Eurooppa ja yhteinen maailma ovat voimissaan edes musiikin alalla. Kiertävät muusikot ja muukalaiset ovat monesti ratkaisevassa asemassa musiikin uudistumisessa, niin nykyisin kuin 1920-luvulla. Venäjältä tuli Suomeen monia lahjakkuuksia, joiden vaikutus suomalaiseen musiikkiin oli suuri ja kiistaton. Tuossa muutama keskeinen sukunimi: Malmstén, Godzinski, Babitzin, Orvomaa, Vuormaa, Rung, Lund, Liebkind, Dolivo, Klimenko, Ahvenlahti, Björkenheim. Ei ole syytä epäillä, etteikö nykyinen monikulttuurinen maahanmuuttajien joukko pystyisi jättämään yhtä lailla pysyviä jälkiä Suomen musiikkiin. Muukalaiset ja Suomen musiikki 21 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019 A J Sa vo la in en
22 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019 Espoolainen kansanmusiikin kaupunkifestivaali JuuriJuhla-RotFest järjestetään 28.3.-4.4.2020. Tapahtuman teemana on Itämeri, joten esiintyjiä tapahtumaan saapuu Suomen lisäksi Ruotsista, Venäjältä, Virosta ja Tanskasta. Sellosalin konserttien liput tulivat myyntiin joulukuun alusta. 2.4. Palefacen ja Värttinän konsertti on verbaalista ja musiikillista ilotulitusta! Maailmanmusiikin kärkinimiin kuuluva Värttinä luo kuulijoidensa eteen tarinoita menneestä ja tästä päivästä, hyödyntäen musiikissaan karjalaista lauluja pelimanniperinnettä. Paleface on omalla tavallaan tämän päivän runolaulaja, joka on ammentanut sanoituksiinsa aiheita historiasta ja tökännyt terävällä kynällään rohkeasti myös yhteiskunnan kipupisteitä. Jouhikkoilta Suomesta ja Virosta on tarjolla kun Pekko Käppi & K:H:H:L ja Puuluup nousevat lavalle. Pekko Käppi & K:H:H:L on yhtye, joka todentaa sikarilaatikkokitaroineen ja jouhikkoineen mystisiä kansantaruja tähän aikaan. Puuluup on noussut nopeasti yhdeksi virolaisen folkmusiikin kuumista nimistä. Duon äänimaailma koostuu jouhikon luonnollisen sekä elektronisesti vahvistetun soiton yhdistelmästä. Upeassa päätöskonsertissa 3.4. on Sellosalin lavalla musiikkia ja tarinoita Itämeren rannoilta! Esiintymässä ovat yleisön villitsijä Otava Yo Venäjältä, Basco Tanskasta, Juurakko sekä jatkoklubilla Halsbrytarna. Otava Yo on pietarilainen folkrock-yhtye, jonka muusikot luovat uusia tulkintoja venäläisestä kansanmusiikista omalla rennolla otteellaan ja elvyttävät vanhoja venäläisiä suosikkisävelmiä. Tanskalaisen Bascon musiikki vaihtelee nopeatempoisista ja hikisistä reel-tansseista suloisiin melankolisiin sävelmiin, joihin on saatu vaikutteita skandinaavisesta, englantilaisesta, kelttiläisestä ja amerikkalaisesta musiikista. Juurakko risteyttää suomenkielisen blueslaulannan ja perinteisen kotimaisen soittimiston railakkaalla skiffle-asenteella. Halsbrytarna tanssittaa ja viihdyttää yleisöä illan päätteeksi omalla erityisen mukavalla menollaan. Tanssikengät mukaan! Lisäksi Sellosalin lämpiössä on 31.3., kuten jo monena vuotena, suositut päivätanssit. Tanssittamassa Espoon pelimannit, solistina Elina Sauri! Konserttien liput ovat jo myynnissä www.lippu.fi –toimipisteissä. Muukin ohjelma on nähtävissä tapahtuman nettisivuilla www.juurijuhla.fi. Kansanmsiikki-instituutti ehdolla UNESCOn arviointiryhmään JuuriJuhla-RotFest 2020 musiikkia Itämeren ympäriltä Opetusja kulttuuriministeriö esittää ensimmäisenä suomalaisena järjestönä Unesco-sopimuksen asiantuntijajärjestöksi vuonna 2018 akkreditoitua Kansanmusiikki-instituutti ry Kansanmusiikki-instituutti ry:tä Unescon aineettoman kulttuuriperinnön sopimuksen arviointiryhmään seuraavaksi nelivuotiskaudeksi. Arviointiryhmän päätehtävänä on arvioida esitykset Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloihin ja antaa niistä lausunnot aineettoman kulttuuriperinnön komitealle. Vuosittain otetaan käsittelyyn noin 50 esitystä. Lisäksi arviointiryhmä antaa komitealle lausuntoja muista sopimukseen liittyvistä asioista. Arviointiryhmä koostuu maailman eri alueita edustavista kuudesta asiantuntijasta ja kuudesta akkreditoidusta kansalaisjärjestöstä. Kansanmusiikki-instituutti kisaa Länsi-Euroopan ja Pohjois-Amerikan järjestöpaikasta kahden muun ehdokkaan kanssa. Valinnat tehdään Unescon aineettoman kulttuuriperinnön komitean kokouksessa Kolumbian Bogotassa joulukuun puolivälissä. Unescon yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta hyväksyttiin vuonna 2003. Sopimuksessa on mukana 178 valtiota. Sen tavoitteena on edistää aineettoman kulttuuriperinnön suojelua, taata eri yhteisöjen, ryhmien ja yksilöiden aineettoman kulttuuriperinnön kunnioittaminen sekä lisätä tietoisuutta aineettomaan kulttuuriperinnön merkityksestä. Suomi ratifioi sopimuksen vuonna 2013. Sopimukseen liittyvät Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luettelot, joissa on tällä hetkellä yhteensä 508 kohdetta 122 maasta. Suomen ensimmäinen, saunomiskulttuuria koskeva esitys on parhaillaan käsittelyssä, ja seuraava, kaustislaisen viulunsoiton esitys jätetään keväällä 2020. Basco Tanskasta
23 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019 • PELIMANNI-LIITE 23 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019 • PELIMANNILIITE Kansanmusiikki-lehden liite 4 • 2019 Vuonna yhdeksänkymmentä kuus alkoi musiikin aika uus kun TV-ruudulle Heikkisen Petteri tuli musiikin ystäväin sydän suli Television hakupalat kiiri yli Suomen; siitä alkoi sahansoiton uusi huomen Totes Petteri: joka kolkalta tämän maan tulkaa joukolla soittelemaan Kun yhdessä harjoitusta koitetaan Suomi maailman kartalle soitetaan näin sahansoittajat eripuolelta maata emme tätä kokemusta unohtaa saata Petteri ja Rönkän Kari on melkoinen soittopari Anja ja Tervon pelimannit mahdollistivat musiikin annit Mikäpä olikaan soittaessa sahaa kun Petteri järjesti sponsorirahaa Oli Petteri suhdetaitoinen mies sen jokainen meistä jo ties Ansiolistassa suurenmoinen lisä hän on eräänlainen sahansoiton isä Sitä sai ihmeissään pohtia ei järjestelyissä ole aukkokohtia Mutkattomuus tarttuu kuin salaa Tervoon tullessa kaikki toisiaan halaa Petterin käyntiääni, hyrräävän keveä Mieli avara, suvaitsevaisuus leveä siinäpä hyvä elämäntaito osata, uskaltaa olla niin aito Saa jokainen vapaasti itsenään olla ei kukaan ole tarpeeton nolla. Tervon seudulle vuodesta toiseen tulimme innolla soittoon moiseen Jo alussa mukaan tuli Taisto Lapista ei tarvinnut järjestelyistä napista Kun muistelemme Matti Korvaa ensiopettajaamme ei kukaan korvaa Matti totesi: vongutus loppuu tähän soitetaan kauniisti, lempeästi vähän Ja sitten yhdessä herkällä miellä pysyy soitto kauniisti oikealla tiellä myös hyvältä näyttää jos jousta oikein käyttää Ja Kolulla ja Mantun tuvassa oli jo parempaa soittoa luvassa käytettiin koulun ja pankin tiloja koettiin yhteisiä soiton iloja monet kesät kanavarantaa käytimme myös TV:ssä soittotaitoa näytimme Aarne, Pentti, Mestaripelimanni Esko Meikka, Krista ja Tiina, Jyrkkä ja monet loistavat naiset ei lainkaan soitossa vajavaiset Erkki, Kalevi, Sami ja moni muu tuli mukaan ei joukosta pudonnut juuri kukaan Mutta kaiken tämän myötä tarvittiin paljon talkootyötä siinä paras renki, on hyvä yhteishenki Korholan talo, Pappila, Mantu sinne oli soittajat majoittumaan pantu saa täkäläistä talkooväkeä kiittää että majapaikkoja kaikille riittää Anja, Ritva ja monet naiset on ahkerat, todella auttavaiset Joka kesä Korholan tuvassa oli iloista laulua, soittoa luvassa kilvan syötiin iltapalaa rakkaudella savustettua kalaa kahvia juotiin, Pekanpäiväkakkua syötiin kannelta, viulua kuultiin, tahtia lyötiin Sauna oli rannassa aina lämmin soitto kulki entistä keveämmin joskus pikkutunneille asti tartuttiin sahaan hanakasti tupa naurusta ilosta raikui haitarin ääni järvelle asti kaikui Kun Korholan pihassa loppuu soitto On käsillä melkein aamunkoitto Konstailematon meininki, leppeä tahti, Siinä oli meidän soiton henki ja mahti Kuopion torilla juhlat ’Tanssii ja soi’ sahansoittoa sieltäkään estää ei voi O’ sole mio ja valssit kesäillan ovat luoneet muistojen sillan Weckströmin rannassa letut paistuu makkara soiton lomassa maistuu Hanuri soi kuin viimeistä päivää ei mielessä huolen häivää Eritoten mieleen jäivät Tervon hauskat toripäivät Keskellä iloista toria, soi sahan ääni soria Tori iloa tulvi ja aurinko paistoi kalakeiton, kahvin kaukaa jo haistoi Kulmalla kyläkaupan tai pankin ei soitto ollut suinkaan rankin kirkkovieraiden sunnuntaina yhä soi saha, on tunnelma pyhä Jos Tervon kirkon penkkiin kävelet kuulet kauniit ja hartaat sävelet ja soiton välissä herkkää runoa osasi Ritva kauniisti punoa Vuonna nolla kuus, oli tilanne aivan uus kuin tumma pilvi yllemme tullut ois on ’soiton isä’ nukkunut pois oli meillä yhteinen suru ja huoli kun Petteri äkisti kuoli Yritimme kuitenkin jatkaa eteenpäin soittajain matkaa Soitto yhdessä elämän syvyyttä antaa ja ystävyys halki elämän kantaa Aarne Laasonen Julkaisemattomasta runokokoelmasta ’Vaivaisen papin kontti’ osastosta muistokontti Suomen sahansoitto historiaa Tervossa 1997
24 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019 Uudenmaan nurkka O lipa ilo tavata tutut peli manniryhmät 12.10. yhdistyksemme 50-vuotisjuhlissa ”kuin silloin ennen”. Tyylikäs ja taitava Espoon Pelimannit aloitti Pentikäisen Pekan johdolla kansansävelmillä Espoosta. Inehmo eli Pipa Paljakka , Riitta Bergholm ja Milla Metsola lauloivat mainiot kekriloitsut Raittiusseura Balderille, joka hallinnoi Balderin juhlatilaa. Inehmo on toiminut pian 20 vuotta vanhan kansanperinteen tulkkina.Leikarit on Uudenmaan Kansan mu siikki yhdistyksen vanhin aktiiviporukka, tavaramerkkinään vauhdikas ja valo voi mainen ilmaisu. Reino Harjunkoski soittaa yhä tehokkaana bassoa. Matti Reittamo on tunnettu nykyisin Stadin Slangikuoron vetäjänä. Sitä ei juhlassa kuultu, mutta oli hauska kuulla Mandoraa ja Reimaria vuosien jälkeen. Taina Kärhä yhdisti Hätäset-triossa mainiosti kanteleen Rauno Lehtovaaran viulun ja Raimo Nummelan hanurin soittoon. Mansikkana kakun päällä, maineikas Thalamus esiintyi nuorekkaalla otteella. Pauliina Pajala , Elina Lappalainen , Henrik Norri ja Riku Elomaa tekivät viime kesänä kiertueen Saksassa. Edelliskesänä he julkaisivat omakustanteen Merenia. Balderin juhlissa olivat mukana Suomen Kansanmusiikkiliiton syyskokousedustajat. Niinpä konsertin jälkeen ei tarvinnut maa nitella pelimanneja jamisoittoon. Ilo syntyi hetkessä, kun Sakarat lauloivat ison jamiorkesterin tahdissa ensi vuoden teemaan sopivia paritanssiviisuja. Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistys ry toimii Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenjärjestönä. Kaksikymmentä vuotta talouden hoitajana ahertanut Pentti Kärki palkittiin ansioistaan hopeisella liiton ansiomerkillä. Kaamospelit syksyisin ja Juurijuhla keväisin ovat osa pääkaupunkiseudun aktiivia kansanmusiikkitoimintaa. Kaa mos peleissä kuultiin Martinus-salissa upeaa harmonikkataiteilija Johanna Juholaa yhdessä Timo Alakotilan kans sa. Vernissan perinteisessä Vantaan Sottiisi-illassa Vantaan pelimannien lisäksi kuultiin melkoinen kieltensekoitus Stadin kadonneet -ryhmän slangiriimien ja pohjalaisen MäSä Duon taituroidessa. Yhdistyksemme onnittelee lämpimästi Nurmijärven Pelimanneja. Raimo Lei no perusti yhtyeen 50 vuotta sitten. Juhlakonsertti oli 24.11. Nurmijärven Ahjolassa. Kauneimmat Joululaulut 5.1. Vuosaaren kirkossa, Folkin iso viikonloppu 9.11.1. ohjelmineen Tavastialla, Folklandialla ja Folkforumissa käynnistävät uuden kymmenluvun. Uudenmaan Kansan musiikki yh distyksen kevätkokous on keskiviikkona 26.2. klo 18 Sanomatalon kahviossa. Sunnuntaina 1.3. järjestämme yhteisvastuukonsertin Vuosaaren kirkolla teemalla Hääperinteitä meillä ja muualla. Vieraaksi saamme juutalaista häämusiikkia soittavan Helsinki Kletzmer Kapelyen. Inehmo ja Sakarat ovat lauluperinteellä mukana! Kohti uusia haasteita! Anja Hinkkanen Vuoden 2015 virsikirja lisävihkoineen on melkoinen tietopankki. Toki jouluvirret ja tutuimmat virret Soi kunniaksi luojan ja Kiitos sulle Jumalani osataan ulkoa, mutta lisävihkossa on monta kansainvälistä ”hittisävelmää” eri puolilta maailmaa. Mukana on myös Timo Alakotilan säveltämä virsi 972, Hiljaisessa siimeksessä . Myös Suojelusenkeli , tuttu hengellinen lastenlaulu pääsi viraliseen virsikirjaan. Puuttumatta virsien teksteihin, on mielenkiintoista luoda silmäys kansansävelmiin perustuviin virsiin. Ylivoimaisesti eniten virsiä on Länsi-Suomesta. Laitila, Luvia, Rauma, Noormarkku ja Eurajoki ovat hyvin edustettuina. Useissa sävelmissä on selkeästi kansanlaulunomainen, reipas tyyli, esimerkiksi raumalaisessa virressä 162/265, Kristus kuningas ja Jeesus armon soi . EteläPohjanmaan runsaassa virsisävelmistössä on monta pelimannisoittimille sopivaa virttä, vaikkapa Kuortaneelta tallennetussa iloisessa duurisointuisessa virressä 136, Sinua enkeleistä . Karjalaisia kansanomaisia sävelmiä on vähän. Sortavalan seudulta taltioituja löytyy alle kymmenen, joissa useassa on viisijakoinen tahtilaji. Savo on oma alueensa kansanomaisten virsien laulumaana. Virsi 382, Sinuhun turvaan Jumala , eli niin sanottu Paavon virsi onkin tyyliltään körttilseurojen tyypillistä perinnettä. Virren on kirjoittanut 1600-luvun ruotsalainen runoilijapiispa Haqvin Spegel , mutta sävel on toisinto Pohjois-Savosta. Virsien tekstit ja sanomat ovat oma tutkailualueensa. Virsikirja on samalla kirkollinen käsikirja ja antaa ohjeet virsien käyttöön eri elämäntilanteissa ja kirkkovuoden kulussa. Meillä Vuosaaren seurakunnassa on kokeiltu virsi ja viini -iltoja paikallisen kulttuuritalon kahvilassa. Toivevirret lauletaan alusta loppuun. Siinä mukavaa haastetta allekirjoittaneelle vapaaehtoiselle ”varakanttorille”. Anja Hinkkanen Jamisoittajat Uudenmaan kansanmusiikkiyhdistyksen 50-juhlissa Balderin salissa: Seppo Kurkela Sakaroista, Risto Laitinen Reimarista, Jaakko Heikkinen Leikareista, Taina Kärhä Espoon pelimanneista, Tony Wallius Sakaroista ja Panu Helke Leikareista. Tunnetko virsikirjasi? Jo rm a A iro la
26 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019 & # 43 œ œ œ œ FANDANGOS q = 175 œ œ œ E min A œ œ œ B .œ jœ œ E min Œ œ œ œ œ & # 5 œ œ œ E min œ œ œ B .œ jœ œ E min Œ œ œn œ œ & # 9 œ œ œ G œ œ œ œ œ œ œ œ A min Œ œ œ œ œ & # 13 œ œ œ B œ œ œ .œ jœ œ E min œ œ œ & # 17 .œ jœ œ B B œ œ œ œ Œ œ E min œ œ œ & # 21 .œ jœ œ B 7 .? œ Œ œ œ œ œ .œ jœ œ E min ? Œ & # 27 .œ jœ œ E min C œ œ œ .œ jœ œ D œ œ œ & # 31 .œ jœ# œ C œ œ œ .œ# jœ œ B ? Œ & # 35 .œ jœ œ E min D œ œ œ .œ jœ œ B ? Œ & # 39 .œ jœ œ B œ œ œ .œ jœ œ E min Œ œ œ & # .. 43 œ œ œ G E œ œ œ A min .œ# .œ B Œ œ œ# œ œ E min & # .. 47 œ œ œ G œ œ œ A min œ œ œ E min 1. œ œ œ E min 2. œ œ œ œ œ E min & # .. 52 .œ# jœ œ B F œ œ œ œ œ# .œ jœ œ E min œ œ œ œ œ & # .. 56 .œ# jœ œ B œ œ œ œ œ# œ œ œ E min 1. œ œ œ œ œ 2. œ Ó FANDANGO ANTIGUO CASTELLANO TRADITIONAL CASTILIAN ARRANGED BY JAVIER SANCHEZ PEREZ Vanha castilialainen fandango on vähän tunnettu vanha sävelmä Castillan alueelta Espanjan sydämestä.
28 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019 Bin tang bo lon da la Man sa ni Si se Bin tang bo lon da la Man sa ni Si se Bin tang bo lon da la Man sa ni Si se A ma nyo be kum bo la ke ma be la re Ma ri a ma Ma ri a ma Ma ri a ma a a Mari a a a ma jali ke 34 Perinteinen Mansani Sise Suomenkielinen versio, kirjoittanut Maarika Autio Bintang-joen varrella valkoisissaan On morsian kauniimpi aurinkoa Vaan häävieraat kuiskaillen kummastelee Missä on sulho Mansani Sise Mariama... Ei eloansa ihminen voi ennustaa Voi huominen aamu kaiken muuttaa Jokivarrella milloinkaan selvinnyt ei Mikä sulhasen hääjuhlan aattona vei Mariama... 3 Mandinkankielinen laulu Senegalin Casamancesta kehystää tarinaa Mansani Sise -nimisestä sulhasesta, joka löydetään kuolleena juuri ennen hääjuhlia. Kertojasta riippuen tarinasta on monia, toinen toistaan yksityiskohtaisempia versioita mm. kateelllisen kalastaja-exän synkeine noitakonsteineen, mutta sanat kertovat Bintang-joen suiston Mansana Sise:stä ja maassa makaavaa sulhoaan itkevästä morsiamesta. Laulun voi laulaa sekä duurissa että mollissa. Alun perin tämäkin melodia on yleisimmin kulkenut länsiafrikkalaisessa "equiheptatonisessa" asteikossa, jossa oktaavin kahdeksan säveltä sijoittuvat tasaisemmin välein kuin meille länsimaihin vakiintuneessa diatonisessa asteikossa. Näin toistettuna laulu soi juuri duurin ja mollin väliltä.
29 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019 • PELIMANNI-LIITE V altarin koululla järjestettiin lokakuussa Iin Syyssoiton kansanmusiikkija kuoro kon sertti. Konsertti on ollut Iin syksyinen musiikkitapahtuma jo yli kaksikymmentä kertaa. Alun perin Iin Laulupelimannien oma syyskonsertti on laajentunut monien esiintyjien yhteiskonsertiksi. Iin Laulupelimannit on edelleenkin konsertin järjestäjä ja monivuotiset musiikkiystävämme ovat halunneet tulla mukaan esiintymään vierainamme. Näin tilaisuudesta on muodostunut monien musiikkiryhmien yhteinen syystapaaminen. Lokakuu on muodostunut konsertin ajankohdaksi siksi, että kesäjuhlien ruuhka on jo ohi ja joulukiireet eivät vielä paina päälle. Tosin koulujen syysloma aiheuttaa pienen ongelman. Nyt muutama ennalta ilmoittautunut ryhmä joutui jäämään pois syyslomamatkojen vuoksi. Mutta paikalle päässeet esiintyjät esittivät hienoja esityksiä. Kaikkien soittajien yhteisorkesteri soitti puoli tuntia ”sisääntulomusiikkia” ennen varsinaista konsertin alkua. Kappaleet olivat monipuolista kansanmusiikkia eri maista. Aluksi soitettiin taalainmaalainen marssi Mars från Äppelbo. Sitten mukana oli musiikkia Skotlannista, Amerikasta ja tietysti Suomesta, muun muassa Konsta Jylhän Tähtisilmä-valssi. Varsinainen konserttiosuus aloitettiin Otto Hotakaisen Syysillan tunnelma -valssilla. Pohjankartanon mandoliiniorkesterin kappaleina oli klezmer-sävelmä Bublitschki , skotlantilainen Lindas schottis , italialainen Vieni sul mar ja slaavilainen Aleksandrovsky . Oulun huuliharppupelimannit soitti kahdella huuliharpulla muun muassa Vanha jatsi -kappaleen ja lopuksi Seija intoutui laulamaan ja jopa tanssimaan Tanssi tyttö, laula tyttö Matin säestäessä huuliharpulla. Iin Laulupelimannit ja Kuivaniemen ja Simon pelimannit esiintyivät yhdessä. Esityksissä oli aluksi duetto Jos voisin laulaa sopraanojemme esittämänä. Sitten esitettiin vanhaa perusohjelmistoa, kuten Meren aalloilla ja Täällä selkiällä merellä . Uudempaa ohjelmistoa olivat ukrainalainen Kasakan laulu , 1800-luvulta oleva oululainen laulu Heila Hampurissa ja Aarre Tarkin tekemä Laulun mahti . Iin ryhmät ovat viime aikoina keskittyneet esittämään paljon vanhoja Oulun seudun kappaleita, joita kuulee nykyisin kovin harvoin. Iin kansalaisopiston lauluryhmä esitti hienosti kolme uudempaa laulua Johanna Niskasen sovittamina. Tämä ryhmä oli uusi tuttavuus Iin Syyssoitossa. Toivomme yhteistyön jatkuvan. Ii-Team soitinryhmän kappaleet olivat Oulun seudulta 1800-luvun alusta peräisin oleva, paljon harjoittelua vaatinut katrilli Kadrill af Nordberg, ruotsalainen Trollens brudmarsch ja italialainen Tarantella Napoletana. Tarantella olikin niin hyvin yleisön mieleen, että koko salin täyteinen yleisö yhtyi yllättäen soittoon mukaan taputtaen rytmiä koko kappaleen ajan. Tämä ilahdutti soittajia suuresti! Kemiläinen Tikkarit-yhtye esiintyi viiden soittajan ja laulajan voimin. Tutut kansansävelmätkin esitettiin hauskoina sovituksina laulaen ja haitareilla, pia nol la, viululla sekä sähkökitaralla soitettuna. Säväyksen teki tyylikkäästi sähkökitaralla soitettu soolo. Piti oikein kurkkia, että mistä ihmeestä tuo soundi tulee. Veli Tikkalan tämänkertainen kokoonpano, Tikkarit, oli erittäin sopiva kansanmusiikkimaiseen konserttiin. Soitinyhtye Akustiset on pitkäaikaisin vieraamme Syyssoitoissa ja muissakin kansanmusiikkitapahtumissamme. Akus tiset soitti varmasti mandoliinit-kitara-basso -kokoonpanolla tuttuja pe rusohjelmistoonsa kuuluvia kappaleita hyvinä sovituksina. Ja kun Arja ”Atsalea” Havakka tuli mukaan Erik Lindströmin säveltämillä kappaleilla, meno vain parani. Lokkia ei tällä kertaa kuultu, mutta muita mielenkiintoisia kappaleita saatiin kyllä kuulla. Mitä Syyssoitto olisikaan ilman Akustisia. Konsertin päätti kaikkien soittajien ja laulajien yhteisesitys. Yhteiskappaleet olivat laulut Ralli ja Metsäkukkia , johon yleisökin pääsi laulamaan mukaan. Useimmat ryhmät olivat nähneet vaivaa opettelemalla laulut moniäänisesti. Nuotit lähetetiin loppukesästä ja valmista oli saatu aikaan syksyn aikana. Pienellä yhteisharjoittelulla ennen konserttia saatiin aikaan hyvä yhteisesitys. Konsertti kokonaisuudessaan oli hyvä katsaus alueemme kansanmusiikin osaamiseen. Kuultiin paljon taidokkaita soittoesityksiä ja huomattiin, että pienistä kansanlauluista voi tehdä sovittamalla hyvää yhtyeja kuoromusiikkia. Kappaleiden sovittaminen kullekin esiintyjäryhmälle sopivaksi on vaativaa, usein hankalaa yksinäistä työtä, joka konserteissa jää usein huomioimatta. Unto Kukka Iin syyssoitto Vo itto Le pin oja
30 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 4 • 2016 M onesta yhteydestä (mm. Puhti, Suistamon sähkö, Palomylly) tuttu harmonikkataiteilija Anne-Mari Kivimäki kertoi soitinarsenaalinsa persoonallisemmasta päästä olevista Notka-haitareistaan. Notka-haitari on neuvostovalmisteinen, 2-rivinen soitin. Värivaihtoehtojakin löytyy, joko sininen tai punainen. Notkatehdas sijaitsi Pohjois-Venäjällä Vologdassa, ja soittimia tuotiin Suomeen 1980-luvulla. Vuonna 2001 näiden haitarien valmistus lopetettiin. – Ensimmäisen Notka-soittimeni sain vuonna 2010 Ville Rauhalalta, joka oli ostanut sen kirpputorilta Sami Sippolan avustuksella. Ensimmäistä kertaa näin Notkan Antti Paalasella, joka taas oli saanut soittimen Eero Turkalta ja sen takia tiesin, mitä etsiä. Notkat ovat olleet 80-luvun lasten leikkisoittimia ja usein niissä on tarroja kuten possutarra tai Mikki Hiiri. Eikä niitä tosiaan enää valmisteta, joten Anne-Mari etsii soittimensa kirppareilta. – Saan myös välillä Notka-lahjoituksia; minulla on noin 30 Notkaa ja lisää otetaan vastaan. Eli Pispalaan vaan kaikki Notkat! Pelimannia jututti: Antti J. Janka-Murros P ohjois-Savon pelimanneilla on takanaan vilkas vuosi, mutta hyvillä mielin voidaan rauhoittua nyt, kun viimeisetkin joulusoitot on soitettu ja laulettu. Yläsavolaisilla on hieno ja pitkä perinne kokoontua Varpaisjärven kirkkoon joulumessuun valon juhlaa edeltävänä sunnuntaina, ja näin tapahtuu myös tänä vuonna joulukuun 15. päivänä. Tuttuun tapaan istahdetaan messun jälkeen vielä yhteiselle jouluaterialle seurakuntatalolle. Eikähän tämä ruokahetki olisi mitään, jos ei myös sen jälkeen kaivettaisi vielä pelit ja lauluvihkot esiin. Pohjoissavolaisilla ei vastaavaa perinnettä ole. Eräänlaiseksi soittovuoden päätöshetkeksi on tullut Sibeliuksen syntymäpäivän ja suomalaisen musiikin päivän julkinen yhteissoitto Kuopion torin alla Apajassa. Perusjoukko koostuu Kuopion pelimanneista, mutta aina on mukana myös joku kauempaakin tullut. Tänä vuonna Sibeliuksen synttärit osuvat sunnuntaille. Näin Apajaan mennään seuraavana päivänä maanantaina 9.12., mikä ei ole huono päivä sekään. Tuo päivä on nimittäin Savolaisen laulun syntymäpäivä. Karl Collanin säveltämä ja August Ahlqvist-Oksasen sanoittama maakuntalaulu esitettiin ensimmäisen kerran 1852 eli nelisen vuotta Maamme-laulun jälkeen. Ylä-Savon talvipäivät helmikuussa Iisalmessa, suomalaisen kansanmusiikin päivä toukokuussa, Kaavin Telkkämäen puskasoitto kesäkuussa, ”mualimankaekkeuven suurin savolaenen kansanmussiikkivestivualj” Siilifolk heinäkuussa, kesän toinen puskasoitto Karttulan Riuttalassa elokuussa, suomalaisen musiikin päivä joulukuussa, siinä Pohjois-Savon kansanmusiikin ystävien vuotuisen ajankierron tärkeimmät yhteiset etapit. Niitten lisäksi tulevat tietysti vielä koko valtakunnan yhteiset pippalot. Monta on siis viikonloppua, ettei pelimanneja tai kansanlaulajia nähdä lepäilemässä kotisohvalla. Mutta toisaalta: niin kauan on lähdettävä, kun kysyntää riittää. Tai kuten muuan vanhan polven pelimanni sanoi: Kumpi se on parempi: Eukko naputtaa vai nuapurin mummo taputtaa? Tämän päivän kysynnästä kertoo jotain esimerkiksi Nilsiän pussihousukerhon yli 40 esiintymistä vuodessa, ja kymmenissä ovat monen muunkin porukan keikat. Kansanmusiikkiyhdistysten jäsenmäärä on ehkä puolet tai vain kolmasosa siitä, mitä se oli yhdistysten syntyaikoina 1970-luvulla. Maaseudun väestökato tuntuu väistämättä myös pelimannipuolella, kun nuoriso kaikkoaa heti koulujen jälkeen ”mualjkylliin”, kuten Savossa sanotaan. Mutta tämä ei tarkoita, etteikö ääntä lähtisi edelleen. Suurimmissa ryhmissä kuten Kuopion pelimanneissa, Siilinjärven Pelismanneissa tai Maaningan Tuovilanlahden uudessa Tuolahmuksessa on parinkymmenen soittajaa ja laulajaa samaten kuin Ylä-Savon pelimanneissa kuoro mukaan luettuna. Viime vuosina yhteisvoimin toteututeissa Friikoolin messussa, Heikkilän Suomalaisessa messussa ja Antti Janka-Murroksen Savolaisessa messussa on saatu koolle 50-80-päinen joukko. Se on jo komeaa kuunneltavaa ja katseltavaa, ja siitä kannattaa olla hyvillään näin vuoden vaihtuessa. Ei tämä ihan vätökkäiltä onnistu! Näissä mietteissä: ”Pijetään tapit tiukalla”, kuten lapinlahtelainen seppä Eino Paulus esiintyvien pelimannien vanhimpana aina meitä nuorempiaan muistuttaa. Seppo Kononen Anne-Mari Kivimäen Notka-haitarit M ar ko M äk in en Pohjois-Savossa odotetaan joulua hyvillä mielin Kuopion pelimannit virittäytyivät alustavasti Siilinjärven Pöljän museotuvalla joulutunnelmaan joulupuurolla, jonka Siilinjärven-Maaningan kulttuuriyhdistys Sii-Man emännät keittelivät kiitoksena vuoden soitoista. M ai ja Vä än än en
31 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019 Hoilaillen-hanke järjesti marraskuussa täydennyskoulutuksen ”Sukella kieliin ja kulttuureihin laulaen” Hämeenlinnassa. Seminaarissa pääsi tutustumaan ja kokeilemaan käytännössä kolmella eri tavalla musiikkia ja laulua hyödyntävän hankkeen menetelmiä. K ielinuppu-, Lentävä lauluja Hoilaillen-hankkeille on yhteistä toiminnallisuus ja ymmärrys musiikin ja laulun mahdollisuuksista ja vaikutuksista. Kaikkien hankkeiden taustalla on Jenni Alisaaren vuoden 2016 väitöstutkimus Songs and poems in the second language classroom. The hidden potential of singing for developing writing fluency , minkä tulokset osoittavat, että laulaminen on hyödyllinen ja myönteiseksi koettu kielenopetusja oppimismenetelmä. Musiikki ja laulu ovat myös erinomaisia kaksisuuntaisen kotouttamisen menetelmiä. Sopivissa lauluissa on paljon toistoa, ne jäävät mieleen, niitä voi laulaa, vaikka ei vielä osaisi kieltä, laulut yhdistävät kaikkia kulttuureja ja osallistuminen yhteislauluun tai yhdessä musisoimiseen vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Nämä hankkeet on synnytetty samoihin aikoihin vastaamaan vuosina 2015-2016 kasvaneeseen tarpeeseen saada toiminnallisia menetelmiä kieliopintoihin ja kotoutumistoimiin. Kielinuppu ja Hoilaillenhanke aloittivat Suomen Kulttuurirahaston ja Lentävä Laulu Kordelinin säätiön tuella. Tämän tyyppinen toiminta on voittoa tavoittelematonta ja joltain osin toiminnan jatkuminen edellyttää rahoituksien saamista tai toiminnan liittämistä osaksi esim. vapaan sivistystyön toimijoiden tarjontaa. Hämeenlinnan seminaari oli Lentävän Laulun ja Kielinupun väelle ensimmäinen täydennyskoulutuskerta ja vastaavia koulutuksia on nyt jo kysytty lisää. Menetelmät KIELINUPPU: Menetelmän laulut tukevat suomen kielen oppimista ja vahvistamista. Kielinupun ovat kehittäneet varhaiskasvatuksen maisteriksi opiskelevat Katri Borm ja Sarah Gonçalves opintojensa sivutuotteena. Tähän mennessä 33 Kielinuppu-laulua opetusvideoineen on julkaistu YouTubessa ja laulut cd-levyillä ja lisää on tulossa. Jokaisessa on oma teemansa ja suosituinta videota ”Viikonpäiväsoppa” on kuunneltu jo yli 120 000 kertaa. Laulut ovat ahkerassa käytössä erityisesti päiväkodeissa. Ei ihme, että Kielinuppu oli ehdokkaana myös tämän vuoden Lasten Oma Radion Jellonagaalassa. LENTÄVÄ LAULU: Millaisia lauluja Iranissa lauletaan? Entä Afganistanissa, Thaimaassa, Somaliassa? Lentävässä laulussa työskentelevät jyväskyläläiset musiikkija kulttuurialan ammattilaiset Saara Laukkanen , Maria Typpö ja Tiia Pennanen . Suomeen muuttaneilta kerätyt laulut ovat lyhyitä, helppoja lauluja, kuten lastenlauluja ja kansanlauluja, joita voi käyttää S2-opetukseen, musiikinopetukseen, kulttuurikasvatukseen, aikuisille ja lapsille. Lentävän laulun laulukirja julkaistaan keväällä 2020. Jokaisesta laulusta on nuotti, äänite, alkuperäiskielen sanat ja niiden foneettinen kirjoitus ja suomennos. Lisäksi laulujen sanat on selitetty kuvin. Laulut on kerätty osana monipuolista monikulttuurista musiikkitoimintaa Jyväskylässä. HOILAILLEN: Hoilaillen – kieltä ja kulttuuria laulaen -hankkeessa on innovoitu musiikin monipuolista käyttämistä kielen ja kulttuurin opetuksessa. Hoilailun ajatus on matalan kynnyksen laulattaminen ja oman lauluäänen löytäminen, kehorytmit sekä itse tehtyjen spontaanien laulujen käyttö opetustilanteissa. Toimintaan kuuluu myös monikulttuurinen yhteislaulu, jossa lauletaan erikielisiä lauluja sekä täydennyskoulutuksien järjestäminen. Kouluttajina on vierailleet Jenni Alisaari , Soili Perkiö ja Tuula Tenni LauluAvaimesta. Hattulalainen Riitta-Liisa Joutsenlahti toimii hankkeessa suunnittelijana ja kouluttajana. Lisätietoja: www.kielinuppu.fi www.facebook.com/lentavalaulu/ www.facebook.com/hoilaillen/ Laulan lauluja sun mieleesi, lausun lauseita sun kieleesi Salaliittoyhtye: Salaliitto Riitta-Liisa Joutsenlahti Hämeenlinnassa sukellettiin kieliin ja kulttuureihin Lentävän laulun bändi harjoitukset: Jarmo Hovi (edessä), Kasheshi Makena (vas.), Melik Turunen, Tiia Pennanen, Laura Vähä-Ruona, Farshad Sanati, Misha Aronson, Mahram Hamraz, Saara Laukkanen. M ar ia Ty pp ö Seminaarin luennoitsijat. Kuvassa Tiia Pennanen, Saara Laukkanen, Maria Typpö, Riitta-Liisa Joutsenlahti, Katri Borm ja Sarah Goncalves
32 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019 S uomessa paritanssien tunnettu historia alkaa polskasta. 1600-luvun puolivälissä polskaksi kutsuttiin Ruotsin valtakunnassa talonpoikien keskuudessa yleistynyttä tanssia. Kyseessä oli yksinkertainen ja usein nopea, rytmiltään kolmivaihtoinen tai -tasainen paritanssi. Suomen puoleisesta osasta Ruotsia tietoja polskasta ei ole ennen 1700-lukua, mutta muiden tietojen perusteella voidaan päätellä, että ainakin rannikkoseuduilla tanssi tunnettiin samaan aikaan kuin valtakunnan länsiosissa. Polska hallitsi lähes kahden vuosisadan ajan tanssikulttuuria Ruotsissa ja Suomessa, ja paikoin tanssimista kutsuttiinkin vain polskaamiseksi. Suomalaisessa polskassa olennaisimpana piirteenä säilyi pyöriminen pareittain paikallaan eri käsiotteissa, kun taas Ruotsissa polskasta kehittyi 1800-luvun uusien paritanssien vaikutuksesta uusia muotoja, joissa pyöriminen tapahtui tanssitilassa liikkuen. Nämä hamburskat ja hambopolskat eivät Ahvenanmaata lukuun ottamatta yleistyneet Suomessa. Sen sijaan erityisesti Pohjanmaalla polskaringit saavuttivat suuren suosion varsinkin häätansseina aina 1900-luvun alkuun asti. Menuetti yleistyi 1700-luvulla polskan rinnalla erityisesti Länsija Etelä-Suomessa. Suosituimmillaan se oli 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa, mutta se alkoi jäädä pois käytöstä monin paikoin selvästi ennen polskaa. Pääosin se hävisi tanssitilaisuuksien repertuaarista 1800-luvun puoleenväliin mennessä. Pisimpään sitä on kuitenkin tanssittu paikoin ruotsinkielisellä Pohjanmaalla, jossa se on säilynyt Kristiinankaupungin ja Uudenkaarlepyyn ympäristöissä elävänä perinteenä nykyaikaan asti. Kansanomaiset paritanssit Petri Hoppu Paritanssi on käsite, joka herättää monenlaisia mielikuvia nostalgisista lavatansseista aina nuoren miehen hikoiluun häätanssitreeneissä. Pareittain tanssiminen on kuitenkin paljon monipuolisempi ilmiö kuin mielikuvat antaisivat ymmärtää. Suomalaisilla paritansseilla on usean sadan vuoden mittainen historia, johon sisältyy suuri joukko tanssilajeja ja tapakulttuurin muotoja. 1960-luvulle asti pareittain tanssiminen oli länsimaissa sosiaalisen tanssin ihannemuoto, ja nykyäänkin paritansseilla on vahva asema uusista tanssimuodoista huolimatta. Hailuodon nuorisoseuralla ja Hailuodon Panimolla pidettiin marraskuun puolivälissä kansanomaisten paritanssien ja tanssisoiton leiri. Leirin järjestäjinä toimivat Hanna Poikela ja Annamari Martinviita ja sen tuotti Pohjois-Pohjanmaan kansanmusiikkiyhdistys. Tanssiin innostamassa olivat myös Petri Kauppinen, Antti Savilampi ja Paula Kettu. Musiikista leirillä vastasivat Petri Prauda, Osmo Hakosalo, Aale Luusua ja Anne-Mari Kanniainen. A nn am ar i M ar ti nv iit a
33 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019 Paritanssit perustuivat aina 1700-luvun lopulle asti liikkumiseen, joka tapahtui tietyllä paikalla tanssitilassa. 1800-luvulla tanssimisen periaatteet kuitenkin muuttuivat, kun liikkumisesta tuli tanssitilassa etenevää. Yleensä parit kulkivat tanssitilassa vastapäivään ja välillä pyörivät keskenään myötäpäivään. Tämä muutos vaikutti myös tanssitiloihin: parien liikkuessa ja pyöriessä tilassa ympäri alustan tuli olla melko tasainen ja tilan suuri. Tanssilavojen rakentamiseen 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä lieneekin osaltaan vaikuttanut uusien paritanssien yleistyminen hieman aiemmin. Ensimmäisenä 1800-luvun paritansseista Suomessa yleistyi valssi. Säätyläisten keskuudessa valssista tuli erittäin suosittu 1800-luvun alkupuolella, ja kansan keskuudessakin se yleistyi 1840-luvulta lähtien. Valssi saavutti vähitellen suosiota kaikkialla Suomessa, ja siitä tuli olennainen osa kansanomaista tanssirepertuaaria. Valssi on tällä hetkellä vanhin yleisesti tunnettu tanssi maassamme. Wienervalssin tyylinen keinuva valssi vakiinnutti asemansa melko myöhään, ja 1800-luvulla tanssittiin usein askeltai juoksuvalssia, jossa jokaisella tahdinosalla oli pieni keinahdus. Musiikki tuki tämänkaltaista tanssityyliä, sillä hyvin yleisesti valssimusiikissa käytettiin tuolloin pitkiä kahdeksasosakulkuja. Valssia voitiin tanssia myös tasaisesti, «sileästi», ja aivan omanlainen siliavalssi (slätvals) tunnetaan vielä nykyäänkin eri muodoissaan KeskiPohjanmaalla. Valssista kehittyi tasajakoisia muunnelmia, joita yleisimmin kutsuttiin nimellä hoppavalssi. Valssin tasajakoisiin muunnelmiin kuuluvat myös savolainen hyllytys ja Kemiössä tanssittu sjuls. Tasajakoisen valssin twostep-muoto puolestaan sulautui 1900-luvun alussa onestepin ja fokstrotin kanssa jatsiksi eli pistoksi, ja nykyään tanssi tunnetaan humppana. Polkka esiteltiin Pariisissa vuonna 1840, jonka jälkeen se levisi ympäri Eurooppaa kulovalkean tavoin. Kesäkuussa 1844 Helsingfors Tidningar kirjoitti venäläisten kylpylävieraiden tanssineen sitä Helsingin Kaivohuoneella. Tammikuussa 1845 sitä kuvattiin jo epidemiaksi, ja vuonna 1847 todettiin, että «Rovaniemellä sitä näkee nykyään kaikissa tanssitilaisuuksissa talonpoikaistuvissa». Laajemmin polkka yleistyi kuitenkin kansanomaisena 1860-luvulta lähtien. Polkasta tuli erittäin suosittu tanssi aina toiseen maailmansotaan asti, ja sen ympärille rakentui paljon pieniä tansseja. Hyvin suosittu tanssi eri puolella Suomea oli Kymmentä kynttä, joka oli kansainvälisesti tunnetun Kreuz-polkan suomalainen muunnelma. Suomessa polkka kehittyi varsin hyppelevään ja samalla yksilölliseen tyyliin. Kansantanssin harrastajat vakiinnuttivat 1900-luvun alkupuolella nykyisen suomalaisen polkan. 1800-luvun loppupuolella Suomessa yleistyi polkkaa lähellä oleva tasajakoinen tanssi, joka alkuvaiheessa tunnettiin erityisesti sottiisin nimellä. Sottiisi on musiikillisesti lähellä polkkaa, ja ainoa merkittävä ero sottiisija polkkamusiikin välillä on tempossa: sottiisi on selvästi polkkaa hitaampi. Yksi vanhimmista sottiisimuunnelmista on Kaakkuri, josta on tietoja tanssin, sävelmän ja sanojen osalta eri puolelta Suomea aina Kittilää myöten. Sottiisilla on harvinaisen paljon nimityksiä: esimerkiksi sodenssi, saksanpolkka ja tyyskä. 1900-luvulla yleistyi jenkka erityisesti hyppien tanssittavan sottiisin nimityksenä, ja sottiisi jäi vaihtoaskelikoin ja pistoin tanssittavan muodon nimeksi. Sottiisi liittyi hyvin harvoin muihin tansseihin, mutta se on pysynyt käytössä erityisesti jenkkana yli sadan vuoden ajan. Yhtä aikaa sottiisin kanssa yleistyi kansanomaisena viimeinen 1800-luvun paritansseista, puolalaista alkuperää ollut kolmivaihtoinen masurkka. Masurkka omaksuttiin kansan keskuudessa polkkamasurkkana, joka syntyi polkan variaationa 1840-luvulla. Aiemmin 1800-luvulla Suomessa oli jo tanssittu Venäjältä tuotua masurkkaa, mutta tämä oli käytössä kansan keskuudessa vain osana purpuria. Myös masurkka yleistyi koko maassa, vaikka siitä ei ilmeisesti kovin suosittua koskaan tullut lukuun ottamatta PohjoisSuomea, jossa siitä käytettiin myös nimitystä rimppa. Vaikka masurkka oli 1800-luvun paritansseista nuorimpia Suomessa, se jäi niistä ensimmäisenä pois käytöstä jo 1900-luvun alkuvuosina. Paritanssit ovat aina paitsi heijastaneet ympäröivää kulttuuria, myös rakentaneet sitä erityisesti seurustelutapojen ja sukupuolikäsitysten osalta. Vaikka niiden yleisesti ajatellaan olevan miehen ja naisen yhteisiä tansseja, saman sukupuolen paritansseja on tunnettu vuosisatojen ajan. Tulevana kansanomaisten paritanssien teemavuonna on toivottavaa, että ne elävät vahvasti tässä ajassa ja yhteiskunnassa yhdistäen ikivanhoja perinteitä nykykulttuurin muotoihin. Paritanssit ovat tanssin riemua parhaimmillaan, ja kaikilla tulisi olla mahdollisuus nauttia niistä omalla tavallaan. Pelimanniviikonloppu Yyterin virkistyshotellissa 24.1.-26.1.2020 Sipintie 1, 28840 Pori p. (02) 628 5300 virkistyshotelli.fi Kaustisen pelimannihaku kesälle 2020 on alkanut Ilmoittautuminen tapahtuu kahdessa vaiheessa ja nyt myös esiintymisajat ilmoitetaan vaiheittain. Ensimmäinen hakuaika on 15.11.2019-15.11.2020 ja toinen 17.2.-31.3.2020. Tarkemmat tiedot sekä hakulomakkeet löytyvät juhlien kotisivuilta www.kaustinen.net Vuonna 2020 juhlien oma vuositeema on leikki ja maakuntateemana Kymenlaakso. Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen vuositeema on tanssiin kutsu – kansanomaiset paritanssit. Esiintyjäryhmien toivotaan ottavan teemat huomioon laatiessaan ohjelmistoa ensi kesän juhlia varten. Kaustisen kansanmusiikkijuhlia vietetään 13.-19.7.2020 jo 53. kerran, lämpimästi tervetuloa mukaan!
34 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019 Avajaisten jälkeen riitti tungosta. Music Finlandin Henna Salolla (vas.) riitti kiirettä koko messujen ajan. Music Finlandin tuottama Pohjoiset tulet -avajaiskonsertti oli menestys ja erityisen ylpeä Henna oli yhteistyöstä Ylen kanssa: avajaisillan lisäksi Yle taltioi 17 muuta konserttia tapahtumassa. Music Finlandin yhteismarkkinointipalveluihin lähti mukaan yli neljäkymmentä kotimaista organisaatiota ja näkyvyydessä onnistuttiin hyvin. Suomi-kylä levittäytyi WOMEXissa laajalle ja saattoi näyttää voimansa ja monipuolisen tarjontansa. Kaiken kaikkiaan tapahtumaan osallistui yli kolmesataa suomalaista musiikkiammattilaista. Henna Salo ei kutsuisi kansanmusiikkia marginaaliseksi. – Meillä on huippukiinnostava kansanmusiikin kenttä ja paljon todella omaperäisiä, lahjakkaita tekijöitä ja esiintyjiä, joita muiden musiikinlajien parissa katsotaan jopa vähän kadehtien. Kansanmusiikin ammattilaisen ei Hennan mukaan kannata jättää WOMEXia väliin. Yhdessä tai kahdessa WOMEXissa käyminen ei uran luomiseen riitä, vaan osallistumisesta kannattaa tehdä jokavuotinen tapa, jos haluaa luoda kansainvälisiä verkostoja ja löytää oma vihreä oksansa Suomen ulkopuolella. Maailman musiikit valtasivat Tampereen WOMEXin suomalainen pääorganisaattori Rockadillon Tapio Korjus oli huojentunut kaiken mentyä nappiin. Suurin positiivinen yllätys oli, kuinka innoissaan koko Tampere-talon henkilökunta oli tapahtumasta ja sen osallistujista. – Vahtimestareita myöten talon henkilökunta kiitteli, kuinka hienosti käyttäytyviä ja ystävällisiä kaikki WOMEX-osallistujat olivat. Suomen WOMEX ei Korjuksen mukaan poikennut juuri muualla pidetyistä – paitsi että tekninen toteutus oli keskimääräistä parempi. Uransa suurimman yksittäisen projektin jälkeen Korjus aikoo keskittyä taas Rockadillon artistien urien edistämiseen. Tosin WOMEXin purkukin jatkuu edelleen. Ensimmäistä kertaa Suomessa järjestetty WOMEX 19 -tapahtuma keräsi lokakuussa yli 2 500 musiikin ammattilaista 83 maasta Tampereelle. Yli 60 yhtyeen ja sooloartistin showcase-konserteissa esiintyi 260 muusikkoa 47 maasta. Muusikoista naisia oli 45 prosenttia – enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tampere-talon 250 messuosastolla oli mukana 670 näytteilleasettajaa 55 maasta. WOMEX World Music Expoa järjestää saksalainen Piranha Arts AG. Tapahtuman kotimainen järjestäjä oli tamperelainen Rockadillo Production Oy. Teksti: Sauli Heikkilä Kuvat: WOMEX ja Sauli Heikkilä
35 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019 Vilma Timonen (oik.) ei edes muistanut, kuinka monta kertaa on osallistunut WOMEXiin muun muassa Sibelius-Akatemian ja itsensä edustajana. Ida Savolainen taas oli mukana ensimmäistä kertaa. Konkari evästi ensikertalaista: Tapaa ihmisiä, juttele ja nauti musiikista ja siitä, että ollaan saman asian äärellä. Pidä hauskaa! Portugalilainen Terry Costa etsi muun muassa artisteja seuraavan vuoden Cordes-festivaalille. Azoreilla pidettävä persoonallinen festivaali keskittyy kielisoittimiin eri puolilta maailmaa. Ensi kesänä maateemana on Suomi. Kanadalainen ShoShona Kish ja uusiseelantilainen M?m? Mihirangi olivat puhujina alkuperäiskansojen asemaa käsittelevässä konferenssissa. He totesivat tänä vuonna WOMEXissa olevan erityisen paljon vahvoja naisia. Kiureli Sammallahti, Hilja Grönfors ja Maria Kalaniemi vaihtoivat kokemuksia Marian emännöimällä Seaside Sounds from Finland -projektin osastolla. Hilja osallistui ensimmäistä kertaa WOMEXiin, Marialla ja Kiurelilla oli muutama aikaisempikin kokemus. Kiureli totesi, että suoraan ei ole hirveästi keikkoja tullut, mutta paljon hyviä kontakteja. Kaikkien mielestä tärkeintä messuilla on jakaminen ja ihmisten tapaaminen. Avajaisten esiintyjäkaarti: Pauanne, Pekko Käppi, VILDÁ, Timo Saari ja Suistamon Sähkö. Esiintyjän on WOMEXissa varauduttava siihen, että yleisö vaihtuu koko ajan, joku voi viivähtää vain muutaman minuutin ja rynnätä seuraavaan tilaisuuteen. Konsertin jokaisen minuutin on oltava intensiivinen. Suvi Oskalan ja Emilia Lajusen duo hoiti osuutensa varmasti ja taidolla ja sai yleisön suurimmaksi osaksi istumaan koko konsertin paikoillaan. Kymmenvuotiaan duon esiintyminen WOMEXissa oli ensimmäinen ja kokemus hyvä. Neuvoksi showcase-yhtyeiksi haluaville he sanoivat, että paketin pitää olla kasassa: jos hakiessa miettii vielä, mitä esittäisi, kannattaa vielä odottaa ja hioa ohjelmaa.
36 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019 Tilaa keikalle! Konsertit, työpajat, tanssisäestykset, jamit & koulutukset! www.tallari.net T A L L A R I W omexissa ulkomaisia vieraita oli Ghanasta, Iranista ja PohjoisKoreasta asti, mutta Euroopassakin on monelle tuntematonta musiikkia. Flamenco on kuuluisa brändi, mutta kuinka moni tuntee jotan tai charron? Näitä tyylejä esitti mukaansatempaava Zagala-yhtye Espanjasta. – Musiikkimme on tanssittavaa perinnemusiikkia eri puolilta Espanjaa: muun muassa Asturiasta, Cantabriasta, Kastiliasta ja Extremadurasta, kertovat yhtyeen perkussionisti Iván Mellén ja laulaja La Jose .– On aika uusi asia, että yksi yhtye soittaa perinnemusiikkia eri alueilta. Ennen Málagan vuoristossa laulettiin verdialesta, Huelvassa fandangoa, kukaan ei tehnyt niitä kaikkia, ja musiikkiteollisuuden piirissä ne ovat myös loistaneet poissaolollaan, toteaa Iván Mellén. Espanjasta puuttuu myös kaikki osaajat keräävä instituutio, jossa voisi opiskella kansanmusiikkia korkeakoulutasolla. Katalonialainen Esmuc on ainoa kansanmusiikin opintoja tarjoava koulu, eikä se tunnu tavoittavan muusikkoja kaikilta alueilta. Zagalan muusikoista suurin osa on opiskellut merkittävän perinnetuntija Eliseo Parran johdolla. Soittimistoon kuuluu viulu ja kitara sekä lyömäsoittimia morttelista ja anisviinapullosta rumpuihin ja tamburiineihin. Zagalan viisi jäsentä ovat Madridista, mutta kuten monissa suurkaupungeissa, heidän perheensä tulevat alunperin muualta.– Isäni muutti Madridiin kahdeksanvuotiaana. Silloin maaseudun asukkaat nähtiin vähän juntteina ja heidän perinteensä negatiivisessa valossa. Nyt asia on vihdoin muuttumassa, monet kaupunkilaiset etsivät juuriaan, kertoo Iván Mellén. Francon aikakauden jäljet näkyvät Espanjassa edelleen. Alueellisia kulttuureja ei silloin nähty hyvänä asiana, päinvastoin, koska oli yhtenäiskulttuurin luominen oli maan johdolle tärkeää. Siksi termi ”espanjalainen kansanmusiikki” on monelle edelleen arka asia. Haavoja vasta käsitellään Espanjassa. Zagalan muusikot sanovat kuitenkin haluavansa laulaa ja soittaa, eivät puhua liikaa politiikkaa. Maailmanmusiikkimessuilla ei myöskään tarvitse jumittua musiikkimääritelmiin, kaikenlainen musiikki elää täällä rinnakkain. Tove Djupsjöbacka Zagala ei anna määritelmien vangita
37 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019 37
38 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019 K angasalan Pikkupelimannit on yksi Suomen vanhimmista ja isoimmista, yhtäjaksoisesti esiintyneistä lasten ja nuorten kansanmusiikkiryhmistä. Ryhmän perustamisesta on tullut kuluneeksi jo 40 vuotta. Ryhmä on siitä ainutlaatuinen että sen soittajavahvuus on ollut heti perustamisesta lähtien monikymmenpäinen. Noin viidentenä toimintavuotenaan Kangasalan Pikkupelimannien soittajavahvuus vakiintui nykyiseen. Toiminnassa on vuosittain mukana noin 50 lasta ja nuorta. Kangasalan Pikkupelimannien 40-vuotisjuhlakonsertti Täällä iloitaan täällä riemuitaan veti Kangasala-talon katsomon viimeistä istuinsijaa myöten täyteen. Juhlakonsertissa lavalla nähtiin 56 lasta ja nuorta johtajanaan Leenamaija Raukola . Konsertissa kuultiin Kangasalan Pikkupelimannien laajasta kansanmusiikkiohjelmistosta yleisön rakastamien tuttujen kappaleiden rinnalla myös uusia sävellyksiä, joiden tekemisessä ovat olleet mukana lapset ja nuoret itse. Leenamaija Raukola on kokoonpanon perustamisesta lähtien koonnut ryhmälle monipuolista ohjelmistoa. Mukaan on valikoitunut kappaleita, joista hän on itse pitänyt, joita lapset ovat löytäneet tai tehneet ja tuoneet kuultavaksi sekä kappaleita, joita pelimannit ovat soittaneet Kangasalla jo pitkään tai joita on saatu soitettavaksi pelimanniystävien välityksellä. Monipuolinen ohjelmisto on innostanut lapsia omien soittotaitojen kehittämiseen ja myös kasvattanut ymmärrystä musiikkikulttuuria kohtaan. Juhlakonsertissa tuli hienosti esiin kansanmusiikin moninaisuus, perinteen ja uudemman musiikin vuoropuhelu. Kangasalan Pikkupelimannien lisäksi lavalle nousi nykyisiä ja vanhoja pikkupelimanneja. Arvid Lundénin viululla soittama komea polskasikermä ja Meri Tiitolan lauluja harmoniesitys sekä Tähtipelimannien, Viuseleiden, Juhlayhtyeen ja väliajalla Kangasala-talon aulassa esiintyneen Leuhu-Leevin esitykset toivat mainiolla tavalla esiin sen, kuinka paljon musiikillista osaamista ja taitoa pikkupelimanniuteen liittyy. Kaikilla on yhteisenä lähtökohtana Kangasalan Pikkupelimannit. ”Ollaan samaa porukkaa, isot ja pienet. Ilo ja lämpö, yhteissoiton taika”, lauloi Meri Tiitola Kangasalan Pikkupelimannien konserttiin säveltämässään Juhlafanfaarissa. Meri Tiitolan pikkupelimanneilta kokoamassa sanoituksessa oli huumoria. Fanfaari kuvasi osuvalla tavalla Kangasalan Pikkupelimannien ainutlaatuista henkeä, musiikin tekemistä yhdessä ja tietenkin myös ryhmän johtaja Leenamaija Raukolaa. Raukolalla on kyky innostaa, kannustaa ja saada lapset ottamaan vastuuta omasta soitostaan ja roolistaan. Yhdessä soittamisessa kaikilla on oma tärkeä osuutensa. Kangasalan Pikkupelimannit tunnetaan iloisesta esiintymisestä ja soiton riemusta. Ilo ja lämpö välittyi myös juhlakonsertin yleisöstä, joka eli konsertin riemukkaassa tunnelmassa mukana. Jännittävän lisänsä pikkupelimannien juhlapäivään toi suora lähetys Kangasala-talolta. Täyden saliyleisön lisäksi konserttia seurasi Aamulehti Live -lähetyksen välityksellä suorana tuhansia katsojia. Reilut kaksi tuntia kestäKangasalan Pikkupelimannien riemukkaat juhlat Kangasalan Pikkupelimannien juhlaviikonloppu marraskuun puolivälissä kokosi yhteen nykyisiä ja vanhoja pikkupelimanneja Kangasalle. Lauantaina pikkupelimannit kokoontuivat yhteissoittoon ja sunnuntaina jatkettiin upealla juhlakonsertilla Kangasala-talossa. Kangasalan Pikkupelimannit Kangasalan Pikkupelimannit perustettiin 1979. Kokoonpanoa johtaa sen perustaja Leenamaija Raukola. Kangasalan Pikkupelimanneissa on soittanut vuosien 1979-2019 aikana 530 lasta ja nuorta. Talvikaudella Kangasalan Pikkupelimannit harjoittelevat omissa pienemmissä ryhmissään. Harjoitusryhmiä on tällä hetkellä viisi: Alkupelimannit, Hopla Kopla, Maantiekiitäjät, Tähtipelimannit ja Viuselit, opettajina Leenamaija Raukola ja Olli Sippola. Ryhmien opetus toimii Pirkanmaan musiikkiopiston ja Valkeakoski-opiston yhteistyönä. Suurin osa pikkupelimanneista on Kangasalta, mutta soittajia on myös naapurikunnista Orivedeltä, Pälkäneeltä ja Tampereelta. Kangasalan Pikkupelimannien toiminnan tärkeä taustayhteisö on Kangasalan Pelimannit ry. Yhdistyksen voimin järjestetään vuosittain Kangasalla Lasten Pelimannileiri ja Kangasala Folk sekä esiintymismatka Kaustisen kansanmusiikkijuhlille. Soittajien perheistä kootuilla huoltojoukoilla on merkittävä rooli. Kangasalan Pikkupelimannien soitinkokoonpano muodostuu sen mukaan minkä instrumentin lapset ja nuoret tuovat mukanaan liittyessään harjoitusryhmiin. Kangasalan Pikkupelimannit yhteisesiintymisten lisäksi esiinnytään myöspienemmissä kokoonpanoissa. Seuraavaksi Kangasalan Pikkupelimanneja pääsee kuulemaan 13.15.3.2020 Samuelin poloneesissa Tampereella. Sara Lundén
39 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019 neen juhlakonsertin juonsivat niin ikään pikkupelimanneista musiikillisen uransa aloittaneet Elisa Seppänen ja Olli Sippola . Ihanaa musiikkia ja ystäviä Kangasalan Pikkupelimannien nuorimmat soittajat ovat 5-vuotiaita. Eturivistä he kasvavat kohti takariviä, josta sitten ovat vuorostaan valmiita ottamaan uusia pikkupelimanneja ryhmän menoon mukaan. Iso osa soittajista jatkaa Kangasalan Pikkupelimannien riveissä vuosia, useimmat kymmenisen vuotta. Pikkupelimanniuteen liittyy monia asioita, jotka kantavat harrastusta eteenpäin. Oma edistyminen soittoharrastuksessa, hauskat kappaleet, kesällä järjestettävät pelimannileirit ja yhteiset hulluttelut, esiintymismatkat ja viikkoharjoitukset oman harjoitusryhmän kanssa sitovat porukkaa luontevalla tavalla yhteen. Yksi tärkeimmistä on läheinen ystäväjoukko. Monelle pikkupelimannille ryhmän eri-ikäiset ystävät ja se, että saa olla osa isoa soittoryhmää, on koko elämään vaikuttava asia. On aika luontevaa että Kangasalan Pikkupelimanneissa soittamisen aloittaneet saavat kipinän jatkaa musiikkiopintojen kautta eteenpäin. Osalle musiikkiharrastuksesta kasvaa myöhemmin myös ammatti. – Tunsimme olevamme osa perinneketjua ja jatkumoa, jossa on ollut aina mukana luovaa hulluutta; omaa ja ryhmässä syntyvää luovuutta ja musiikillista ilmaisua. Se kannusti minua aikoinaan jatkamaan soittamista eteenpäin, kuvaili Elisa Seppänen, jonka soittourasta Kangasalan Pikkupelimanneissa on kulunut jo 20 vuotta. Kangasalan Pikkupelimannien juhlaviikonlopun yhteissoitossa, nykyisten ja vanhojen pikkupelimannien tapaamisessa nousi esiin jotain mitä ei aikaisemmin oltu huomattu. Kangasalan Pikkupelimannit on yhteisö jossa on selvästikin hyvä olla ja soittaa yhdessä vielä aikuisenakin vuosien tauon jälkeen. Yhteissoittoon saapuneet tarttuivat innolla kiinni tilaisuuteen. Omien pikkupelimannivuosien tärkeimmät jutut ja mieluisimmat kappaleet haluttiin jakaa toisten kanssa. Valmius esiintyä ja soittaa yhdessä löytyi nopeasti. Ikään katsomatta kaikille oli luontevaa jakaa kuulumisia soittamalla. Pikkupelimannius yhdisti. Kangasalan Pikkupelimannien 40-vuotisjuhlakonsertissa kuultiin Kangasalan Pikkupelimannien lisäksi esityksiä eri kokoonpanoilta. Juhlayhtyeessä soitti Leenamaija Raukolan rinnalla vanhoja pikkupelimanneja. Lavalla Elisa Seppänen viulu, Ville Rauhala kontrabasso, Olli Sippola viulu ja Leenamaija Raukola viulu. Leenamaija Raukola Syntynyt 1959 Kangasalla. Soiton opettajan tutkinto ja yleisen osaston tutkinto Sibelius-Akatemiasta 1983, pääaineena alttoviulu. Pirkanmaan musiikkiopiston viulunsoiton opettaja vuodesta 1984. Kangasala-Opiston ja nykyisen Valkeakoski-Opiston kansanmusiikkiryhmien opettaja vuodesta 1979. Kangasalan Pelimannit ry:n keskeinen toimija. Tekee upeata työtä kansanmusiikin, Kangasalan musiikkikulttuurin ja erityisesti lasten ja nuorten parissa. Leenamaija Raukola tartuttaa lapsiin ihanan kipinän musiikkiin ja sen tekemiseen. Tunnettu kannustavasta pedagogiikastaan, kaikki pääsevät soittamaan, yhdessä tekemällä syntyy hyvä memeininki. Antaa tilaa itse tekemiselle ja ryhmässä syntyvälle luovuudelle. Kangasalan Pikkupelimanneissa lapset ja nuoret oppivatkin ottamaan rohkeasti vastuuta omasta soittamisestaan. Kaikilla on yhteissoitossa oma tärkeä osuutensa. Kun Leenamaija Raukola heilauttaa viulunsa jousta, kaikki tietävät että aloitusmerkki on siinä. Iso tuki ja merkitys Leenamaija Raukolan työlle kansanmusiikin parissa on ollut pelimanni Eero Raukolalla, IsäEerolla (1923-2012). Hänen kanssaan Leenamaija Raukola on mm. tehnyt 1980-luvulla mittavan työn tallentaessaan Kangasalla soitettua kansanmusiikkia. Tallenteita on ääninauhamuodossa ja nuotinnettuna. Osa tästä musiikista soi edelleenkin Kangasalan Pikkupelimannien ohjelmistossa kuten Köyrän kylä on kuin kaupunki, Polkka KS, Täällä iloitaan täällä riemuitaan ja Möhkölän sottiisi. Kangasala-talon lava täyttyi pelimanneista Kangasalan Pikkupelimannien 40-vuotisjuhlakonsertissa. Yhdessä tekemisen meininki välittyi koskettavasti, kun konsertin päätteeksi, nykyisten Kangasalan Pikkupelimannien rinnalle, lavalle nousi myös vanhoja pikkupelimanneja. Kangasalan Pikkupelimanneissa kaikki pääsevät mukaan esiintymään. Nykyisen kokoonpanon nuorimmat ovat 5-vuotiaita. Uudet soittajat tulevat eturiviin josta siirrytään vuosien aikana kohti takariviä. Iso osa lapsista soittaa Kangasalan Pikkupelimannien riveissä vuosia. Siinä pääsee soittamaan ja ystävystymään monien samanhenkisten kanssa.
40 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019 Muistoissamme Mestaripelimanni Ricke (Richard) Mette menehtyi 27. lokakuuta vaikean sairauden murtamana. Kansanmusiikkimme ja varsinkin suomenruotsalaiset kansantanssijat ovat menettäneet yhden johtavista ja parhaista pelimanneistaan. Pelimanniyhtye Halsbrytarna on menettänyt selkärankansa, rakastetun ja ihaillun johtajansa. Ricke oli henkilönä ja johtajana arvostettu lempeän ja ymmärtävän asenteensa johdosta. Ricken soitto oli voimakasta, dynaamista ja taipuisaa. Siinä oli sellaista varmuutta, että niin tanssijat kuin kanssapelimannit kin seurasivat häntä automaattisesti. Hänen jousenkäyttönsä oli rytmikästä, monivivahteista ja eteenpäin vievää. Ricke nautti soittaessaan ja kun hän soitti koko kehollaan soitto todella ”svengasi”. Kansantanssi oli Ricken pelimannisydämen läheisin asia. Todennäköisesti Ricke kuuli kansanmusiikkia ja kansantanssimelodioita jo ennenkuin hän osasi puhua, koska hänen vanhempansa toimivat aktiivisesti Helsingissä sijaitsevassa Haga Ungdomsföreningenissä (HUF) jossa kansantanssi oli vahvasti keskiössä. Ricke oli alkanut ottaa viulutunteja 7-vuotiaana. Vuosi sen jälkeen tunnettu helsinkiläispelimanni Frans Svahn otti Ricken soittokaverikseen ”Huffenin” kansantanssijoiden viikkoharjoituksiin. Tästä alkoi Ricken vuosien mittaan hankittu valtava osaaminen: miten kansantansseja tanssitaan ja miten tanssijoille soitetaan. Omasta mielestään Rickestä tuli oikea pelimanni kun hän soitti 11-vuotiaana soolona Huffenissa nauhoitetussa radioohjelmassa. Seuraavana vuonna hän vastasi Huffenin junioritanssiryhmän säestyksestä Tukholman Skansenilla. Kun Frans Svahn vuonna 1964 sairastui, Rickestä tuli tämän itsestäänselvä seuraaja. Viimeisiin päiviinsä saakka Ricke hoiti tätä tehtävää. Kiitos ”tanssillisen” soittotyylinsä Finlands svenska folkdansring nimitti hänet melko pian valtakunnanpelimanniksi. Tässä ominaisuudessa hän vastasi mm folkdansringenin vuosiohjelman harjoitusmusiikin nauhoittamisesta sekä kansantanssijoiden vuosittaisten suurten tapaamisten musiikin johtamisesta. Tämä rooli vei hänet myös Pohjoismaiden kansantanssijoiden kolmen vuoden välein järjestettyihin NORDLEK suurtapahtumiin. Näin hän oppi tuntemaan pelimanneja muista Pohjoismaista ja pääsi perehtymään paitsi pohjoismaiseen, myös skotlantilaiseen ja irlantilaiseen kansanmusiikkiin. Ricke oli siis omaksunut valtaisan repertoaarin ja hänellä oli uskomattoman hyvä melodiamuisti. Nuotteja ei tarvittu muuhun kuin tuntemattoman sävelmän oppimiseen. Ricke oli sitä mieltä että kansanmusiikkia soitetaan ilman nuotteja, sillä nuotit tukahduttavat soittoilon ja tanssillisuus kärsii. Syksyllä 1973 Åke Grandell kokosi muutamia pääkaupunkiseudun pelimannimusiikin harrastajia omaan kotiinsa, mikäjohti siihen, että pelimanniyhtye Halsbrytarna syntyi. Ricke Mette oli läsnä, ja hänestä tuli yhtyeen itsestään selvä johtaja kuolemaansa asti. Ricken ehdotuksesta yhtyeen jäsenet kirjautuivat Huffenin jäseniksi, minkä jälkeen hän järjesti niin, että Huffenin Haagassa sijaitsevasta lukaalista tuli yhtyeen harjoitustila sillä ehdolla, että pelimanniyhtye lupautui esiintymään yhdistyksen jouluja muissa juhlissa. Omalla soitollaan Ricke inspiroi soittokavereitaan tekemään parhaansa. Puhumisen sijaan hän soitti mieluummin malliksi. Tärkeintä oli, että kaikki saivat soittaa oman osaamisensa pohjalta ja saivat tuntea soittamisen ilon sekä nauttia yhteissoitosta. Halsbrytarna-yhtyeen tavaramerkiksi tulikin tarkka yhteissoitto ja iloinen yleisilme, jonka yleisö huomasi ja jota se arvosti. Jos yhteissoitto joskus ei sujunut, joku pelimanneista saattoi tokaista: ”Hei, seuraa Rickeä!” Ricken soittokaverina oleminen oli etuoikeus. Hänen johdollaan syntyi useita levytyksiä, liuta konsertteja ja kiertueita muissa Pohjoismaissa, mukaanluettuna Färsaaret. Ricken ansiosta Halsbrytarna saavutti muun muassa pari suomenmestaruutta Mäntsälän Sepän Soitossa sekä nimityksen Vuoden yhtyeeksi Kaustisella. Ricken sävellysinto syntyi 1980-luvun lopussa. Hänen mapistaan löytyy useita omia kappaleita. Ricken sävelmät istuvat hyvin pelimanneille: ne ovat rytmillisesti tanssiin houkuttelevia sekä muotokieleltään oikeita. Synkoopit, eri sävellajit, melodiset ja ihanan harmoniset melodiat ovat Ricken sävelmissä tärkeitä ainesosia. Lisäksi niiden soittamiseen tarvitaan aimo annos sorminäppäryyttä ja taitavaa jousenkäyttöä. Rickes polka on tehty yksinomaan sormiharjoitusmielessä,16-osia koko kappale. Trio Ti-Gu-Ri (Timo Hukkanen, haitari, Gunnar Bärlund ja Ricke Mette, viulu) on nauhoittanut kaksitoista Ricken sävellystä sisältävän levyn Aftonsol (Ilta-aurinko). Vuonna 1984 Kaustisten kansanmusiikkijuhlilla Rickelle myönnettiin Mestaripelimannin arvonimi. Curt Strengell Halsbrytarna Mestaripelimanni Ricke Mette 17.11.1944 – 27.10.2019 Ti m o H uk ka ne n
41 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019 Hae lisäinnostusta kansanmusiikin harrastamiseen monipuoliselta KAMU-leiriltä! Jokakesäinen Suomen Kansanmusiikkiliiton järjestämä KAMU-leiri pidetään 8.-12.6.2020 Päivölän virkistyskodissa Vihdissä. Leiri on tarkoitettu 8-17-vuotiaille kansanmusiikin harrastajille tai kansanmusiikista kiinnostuneille. Leiriläisellä tulee olla perusvalmiudet omassa pääsoittimessaan. Opetusmuotoina ovat yhteissoitto, yhtyesoitto sekä pienryhmätai yksityisopetus. Leirillä on myös improvisaatiota, sävellyskilpailu, saunomista ja uimista sekä muuta mukavaa! Leirin opettajat ovat Leena Joutsenlahti, Jari Komulainen, Emilia Lajunen, Marjo Smolander ja Markus Rantanen. Lisätiedot: www.kansanmusiikkiliitto.fi, Päivi Ylönen-Viiri 0500 431913, toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi KAMU’20 Ve liJu ss i Li et sa la Ilmoittautuminen Oriveden perinteisille kansanmusiikkija kansantanssikursseille on ollut vilkasta. Kannattaa kysyä vielä paikkoja jos ilmoittautuminen on unohtunut tehdä marraskuun loppuun mennessä. Kurssivaihtoehdot maan parhaiden opettajien johdolla: Orivesi All Stars (Antti Järvelä , Laura Kuisma ), Tämmäysja sovituskurssi (Timo Alakotila ), Mandoliinikurssi (Jarmo Romppanen ), Viulukurssi (Päivi Hirvonen ), 2-riviskurssit (Jari Komulainen , Pekka Pentikäinen , Leija Lautamaja , Lauri Kotamäki ), Kantelekurssi (Maija Pokela ), Kansanlaulukurssina Balladikurssi (Maija Karhinen-Ilo ), Ukulelekurssi (Markus Rantanen ), Klarinettija saksofonikurssi (Sanna Salonen ) sekä kansantanssikurssi (Siiri Suoniemi, Maiju Laurila ja Antti Savilampi ). Upea kurssipaikka Murikka Tampereen Teiskossa tuo kurssille uutta ilmettä ja rentoutusmahdollisuuksia kylpyläosastolla ulkopaljuineen! Kurssikonsertti 29.12. klo 19. Oriveden kansan musiikkija kansantanssikurssit Murikassa 37. Talvipäivien kurssit 31.1.2.2.2020 Iisalmessa Pelimannikurssi (16h, pe-su): Jarmo Romppainen, mandoliini Raikasta soittoa mandoliinin maailmasta Soittotupa (16h, pe-su): Antti Järvelä, viulu Vanhanajan pelimanimeininkiä ja virkeää nykyperinnettä Nuorten kansanmusiikki (14h, pe-su) Petri Makkonen, hanurit Pienet ja isot kanteleet / harmonikat Tiina Viitala, kanteleet Ryhmäsoittoa ja yksityisopetusta Ukulelen soittokurssi ( 10/12h) Antti Raekallio ja Antti Janka-Murros Soiton alkeita vasta-alkajille ja pidempään soittaneille Lasten kansanmusiikki (4-5h, la-su) Anna Janka-Murros ja Riitta Hynynen Soittamisen alkeita lapsille kaikilla soittimilla Laulamisen riemua (12h, pe-la-su) Katja Aminoff Äänenkäytön harjoituksia sekä tuttujen ja mukavien laulujen opettelua eri musiikkilajeissa Kurssimaksut: Pe-Su kurssit 65 € , nuorten kansanmusiikkikurssi 50 €, ukulelen soitto 40/50€, Laulamisen riemua 50€, Lasten kansanmusiikkikurssi, ei kurssimaksua! Ilmoittautumiset: 24.1.2020 mennessä Ylä-Savon Nuorisoseurojen Liittoon, Os. Päiviönkatu 27, 74100 Iisalmi, Puh: 0440-186977 e-mail: kyosti.marin@nuorisoseurat.fi Katso kaikki kurssit Talvipäivät infosta: yla-savo.nuorisoseurat.fi Majoitusvaraukset ilmoittautumisten yhteydessä: Hotellimajoitus Sokos Hotelli Koljonvirta: 2hh/45€/yö/hlö, lisävuode 25€/yö/hlö. 1hh/75€/yö Luokkamajoitus 30€/yö, sis aamupalan ja lämpimän iltaruuan pe-iltana sekä patjan (Edvin Laineen koululla) Ruokailupaketti: 30€, sis 3 lämmintä ruokaa ja 3 kahvilippua pullan tai voileivän kanssa OHEISTAPAHTUMIA: Pe 31.1. klo. 20-02 Tulojamit, Irish Pub, 5 bändiä La 1.2. klo. 18,15 Alkulämpimät, Kulttuurikeskuksen lämpiö La 1.2. klo. 19 Lauantailöylyt –Konsertti, Kulttuurikeskus La 1.2. klo. 20 Jälkilöylyt, live bändejä, laulua, tanssia Su 2.2. klo. 10 Kansanlaulukirkko, Pyhän ristin kirkko Su 2.2. klo. 14 PäätösSoitto, Kulttuurikeskus Ylä-Savon Pelimannit Opintokeskus SKAF Ylä-Savon Nuorisoseurojen Liitto Lisätiedot kursseista: www.kansanmusiikkiliitto.fi /oriveden-kansanmusiikki-ja-kansantanssikurssit-murikassa-2019, sekä Kansanmusiikki-lehti 3/2019 Suomen Kansanmusiikkiliitto, Päivi Ylönen-Viiri, 0500 431 913, toiminnan johtaja@kansanmusiikkiliitto.fi
LEVYT Kansanmusiikki-lehti pyrkii huomioimaan mahdollisimman kattavasti Suomessa ilmestyvät alan julkaisut. Levypalstalle tarkoitetut levyt lähetetään osoitteella Kansanmusiikki-lehti, Halkosuontie 93 A, 00660 Helsinki. 42 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019 Emmi Kujanpää: Nani Nordic Notes 2020 S uomalaiseen ja bulgarialaiseen kansanmusiikkiin erikoistuneen Emmi Kujanpään tammikuussa 2020 julkaistava debyyttialbumi Nani on häkellyttävän hienosti rakennettu kokonaisuus. Sooloja kuorolaulua, sekä harvoja valittuja soittimia sisältävä albumi on äänitetty kansainvälisenä tuotantona Bulgariassa ja Suomessa. Levyn sävelmät ja tekstit ovat Kujanpään käsialaa, lukuunottamatta muutamaa trad. tekstiä Suomesta, Bulgariasta ja Inkerinmaalta. Kujanpään vahvan laulun ja jämäkän kanteleensoiton lisäksi albumin vaikuttavimpia elementtejä on bulgarialainen Le Mystère des Voix Bulgares Vocal Academy -kuoro, jota Kujanpää hyödyntää tyylikkäästi kautta albumin. Levyllä vierailevat kuoron lisäksi Kujanpään Celenka-triosta tutut Jarkko Niemelä (trumpetti/laulu) sekä Eero Grundström (harmooni/ laulu). Hienona lisänä jo muutenkin upeaan äänimaailmaan kuullaan myös Sauli Heikkilän kurkkulaulua ja morinhuuria, eli “hevosenpääviulua”. Albumin vanhoja jumalattaria puhuttelevat tekstit kuvastelevat haikeutta ja surua, mutta myös maailman ja ihmiselämän ihmeellisyyttä ja kauneutta. Levyn loppuneljänneksellä sijaitseva balkandisko -henkinen Sirkus Savonia tuo hyvällä maulla vastapainoa muuten hyvin syvälliseen kokonaisuuteen. Joonas Ojajärvi Global Music Programme: MixTape Volume 1. Sibelius Academy Folk Music Recordings, 2019 S ibelius-Akatemian Global Music Programme on instituutio, jonka tarkoituksena on vahvistaa kulttuurisia yhteistyömalleja ja kehittää maailmanmusiikin opiskelijoilleen työkaluja monimuotoiseen tulkintaan omassa musiikissaan. MixTape Volume 1. esittelee ehkä parhaan mahdollisen tuloksen, jossa vuosien 2017 ja 2018 kurssimuotoisista ja niiden ulkopuolisista projekteista on syntynyt valtioja kulttuurirajoja rikkovaa, tasokasta ja monipuolista maailmanmusiikkia. Jo ensimmäisen kahden raidan, Hilda Länsmanin upea joiku edellä menevän Vildaluoddan sekä Kasheshi Makenan luotsaaman, afrikkalaisia rytmejä ja Jethro Tullin mieleentuovia huilujazzeja yhdistelevä Ahe Maman jälkeen ollaan nykyisen maailmanmusiikin sykkivällä valtimolla. Jokainen raita ansaitsisi oman tarkastelunsa, mutta yhtenä levyn suurimmista huippuhetkistä täytyy kuitenkin mainita milonga-hengessä etenevä Runoja Tuntemattomalle Rakastetulle, jossa eri solistit esittävät oman säkeistönsä, kukin omalla kielellään. Tämä levy pitää laittaa jokaisen maailmanmusiikista kiinnostuneen musiikinkuuntelijan joulupakettiin. Antti-J. Janka-Murros Belize: Mis dos madres Eclipse Music 2019 B elize on maailmanmusiikkiyhtye, jonka musiikista kumpuaa maaginen alkuvoimaisuus. Yhtye julkaisi toisen levynsä Mis dos madres Eclipse Musicin kautta marraskuussa 2019. Belizen muodostavat laulaja Kielo Kärkkäinen, viulisti Anri Tuohimäki, kitaristi Antti Hyartt sekä lyömäsoittaja Simo Laihonen. Mis dos madres – levy on helposti lähestyttävä ja soljuva, mukaansa tempaava kokonaisuus, joka tarjoilee kuulijalleen aurinkoisen lämpöisen kokemuksen. Tuulahdus lämmintä energiaa pitää kuulijan otteessaan läpi melankolisen kauniin matkan. Laulajan sielukas ja uniikki ääni sekä vahva tulkinta, yhdistettynä maalailevaan viulun, kitaran sekä lyömäsoitinten kokonaisuuteen luo täyteläisen kokonaisuuden, huolimatta siitä, että äänessä on vain muutama soitin. Laulujen kielinä toimivat sekä suomi että espanja, joka luo levylle mielestäni mielenkiintoisen omaperäisen ja toimivan säväyksen. Huomio kiinnittyy tekstin sijasta muun muassa viulun kauniisiin kaareileviin linjoihin sekä lyömäsoitinten rytmisiin elementteihin. Vaikken ymmärrä lyriikoita, musiikki kertoo tarinaansa kauniin kiehtovalla tavalla, joka tempaisee mukaansa runouden ainutlaatuiselle matkalle. Senni Heiskanen Alvarado, Koivistoinen, Tuomarila: Alma Svart, 2019 M artin Alvaradon (laulu), Eero Koivistoisen (saksofonit) ja Alexi Tuomarilan (piano) Alma on hieno esimerkki periaatteesta pieni on kaunista. Alma konkretisoi myös hienosti sen, miten eri musiikkikulttuurit voivat luoda toisiaan kunnioittavan synteesin, Alman tapauksessa jatsin, tangon ja tango-henkisen laulelman kesken. Argentiinalainen Martin Alvaradon laulu on erittäin sävykästä ja viehättävän pienimuotoista. Sankari-tenorin sijaan Alvarado on pikemminkin muusikko-laulaja, joka sovittaa laulunsa osaksi bändiä. Eero Koivistoinen on puolestaan yhdistänyt jo pitkään jatsiinsa laulelmaa ja maailman eri musiikkikulttuureita, joten AKTtrio on luonteva jatko hänen urallaan. Tuomarilan kanssa hän luo Alvaradon lauluille herkästi reagoivan ja hyvin improvisatorishenkisen taustan, josta pienimuotoiset instrumentaaliosuudet nousevat aina välillä pääosaan. Kolmea klassikkokappaletta (Estrellas sober el mar eli Unto Monosen Tähdet meren yllä, ikiklassikko Volver ja Uno) lukuunottamatta sävellykset ovat trion käsialaa, Koivistoisen kantaessa päävastuun sävellyksistä. Espanjan kieliset sanoitukset trion omiin sävellyksiin ovat kaikki Alvaradon. Harmi kyllä, levykannessa ei ole mukana sanoituksia eikä niiden käännöksiä. Pitääpä yrittää päästä trion keikalle: tämän tyyppinen musiikki toimii erityisen hyvin klubikeikoilla. Toivottavasti yhteistyö jatkuu tämän levyn jälkeenkin. Paul Silfverberg Vuoden kansanmusiikki levyäänestys käynnissä! Vielä ehtii kuunnella ne, joita et ole kuullut. Äänestysaika on 1.12.2019-2.1.2020. Pidä huolta siitä, että levysi tai yhtyeesi levy on mukana uutuuksien listalla. www.kansanmusiikkikansantanssi.fi –> Ajankohtaista –> uusia julkaisuja Mikäli huomaat jonkun levyn puuttuvan listalta, niin lisää levysi itse (ohje: www.kansanmusiikkikansantanssi.fi/ohje) tai ole tarvittaessa yhteydessä info@kansanmusiikkikansantanssi.fi. www.kansanmusiikkikansantanssi.fi/kansanmusiikkilevy-aanestys
43 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019 PuLuFlou: A-Journey-To omakustanne 2019 P uLuFlou, eli kitaristi Leena Lundell ja viulisti Saana Pulkkinen osoittavat heinäkuussa 2019 julkaistulla debyyttialbumillaan A-Journey-To, että heiltä löytyy tarvittavaa henkistä kanttia ja rohkeutta nojata improvisaatioon keskeisenä osana musiikkiaan. 34 minuuttiin mahtuvista seitsemästä biisistä suurin osa tanssahtelee persoonallisesta sävelkielestä ja runsaasta improvisaatiosta huolimatta tukevasti Suomessa tanssittujen kansantanssilajien poljennoissa, mutta myös irlantilaisja tanskalaishenkisiä vaikutteita levyltä löytyy. Omaksi suosikikseni nousee levyn päätösraita In the Pocket, jossa on kuultavissa Punch Brothersia ja Dreamers Circusta. Yhdeltä istumalta levyä läpi kuunnellessa duon improvisaatioon liittyvät maneerit saattavat tuntua hieman itseään toistavilta. Toisaalta taas, sama ominaisuus luo myös yhtenäisyyden ja biisien välisen vuorovaikutuksen tuntua albumiin. Lopulta totuus onkin kuulijan, eli sinun, korvassa. Joonas Ojajärvi Freilach mit Kneidlach: Gefilte Fidl Global Music Center 2019 P erinteiseen klezmerpoljentoon ja jiddišin kieliperinteeseen pohjaava Freilach mit Kneidlach palaa 10 vuoden odottelun jälkeen kotimaisen maailmanmusiikin levykantaan toisella pitkäsoitollaan Gefilte Fidl. Kokonaisuudessaan traditionaalisiin kappaleisiin pohjaava levy sisältää taidokasta tunnelmointia ympäri itäisen Euroopan ja juutalaisen musiikin perinnesävelmistöä, laulun vaihdellessa myös venäjänja unkarinkielisillä tulkinnoilla. Yhtyeen ominaissoundissa on huomattava painoarvo jousisoitinten sävyillä ja etenkin viulistit Laura Airola sekä Benjamin Hirschovits ovat perehtyneet tyylinmukaisiin koristeluihin aivan upeasti. Erikseen mainittavan komean äänimaailman tuovat myös Daniel Shaulin cimbalom sekä muutamassa kappaleessa kuultava oboe, joka on yhtyeen persoonallinen nyökkäys usein klezmeryhtyeissä kuultavien puhaltimien kuten pasuunan ja klarinetin suuntaan. Persoonallisuutta tuo myös päätöskappale Hora, jossa maailmanmusiikille tyypillistä kulttuurien sulauttamista tuo Airolan soittama nyckelharpa. Antti-J. Janka-Murros Jussi Asu, Arto Juurakko: Moomma tällaasia Sananjuuri 2019 E teläpohjalaisia ei ole koskaan tarvinnut moitiskella turhasta vaatimattomuudesta, siitä he ovat kyllä pitäneet omilla puheillaan ja joskus teoillaankin huolta. Savolaisen rinnalla pohjalainen puhuu vähän, mutta asiaa. Mestarikansanlaulaja Jussi Asu ja murrerunoilija Arto Juurakko antavat yhteisellä Moomma tällaasia -cd:llään tästä oivan näytön. Pohjalaisen miehen sielunelämän eri puolet on pakattu tiiviiksi kymnmenen laulun ja 28 runon paketiksi, jota lystikseen availee. Näkökulma on tosin tuttu vaikkapa Jussi Asun aiemmista laulelmista, mutta aina nuo lohkaisut jaksavat nostaa hymyn kuulijan kasvoille. Parisuhdeoppaita ovat meillä tarjoilleet monetkin käyttäytymistieteitten ammattilaiset omalla sivistyneellä tavallaan. Asu ja Juurakko lähestyvät miehen ja naisen suhdetta huomattavasti arkisemmin. Kukapa tulisi arvanneeksi, millaisia ongelmia voi syntyä, kun vaimo laittaa perunamuussiin puolisonsa inhoamaa sipulia. Sen kuulee runon lopussa sananmukaisesti miehen perästä. Joku saattaa cd:tä kuunnellessaan ajatella, että kaksikon kuvaamaa maailmaa selkeine sukupuolieroineen on tuskin olemassa enää Lakeuksillakaan, vaan että aika on pehmentänyt myös puukkojunkkareiden perillisten asenteita. Sen verran ovat Asu ja Juurakkokin antaneet periksi, että kieleen nyt elettävä digiaika jo heijastuu. Se näkyy heti levyn ensimmäisessä kappaleessa: ”Ethän oo mua reletoonu”. Akka on kuitenkin edelleen akka. Voinpa hyvin kuvitella, miten moni pohojolaanen sydän ilahtuu kaksikon uusien esitysten edessä. On hienoa, että perinne elää ja ihmisillä on hauskaa. Seppo Kononen Lehtojärven hirvenpää Helmilevyt, 2019 H arri Kuusijärveä on luonnehdittu avantfuusiojazzhaitaristiksi, mutta hyvin on mies saanut progehtavat sävellyksensä istumaan myös Jaakko Laitisen suuhun ja sanoituksiin. Lappilaisista muusikoista koostuva bändi lataa arktisen ilmastoahdistuksen hyvin soljuvaan jazzrillumareihin ja tangopastisseihin. Laitisen uusleinolaiset riimit ovat syöneet kosmista elämänviisautta ja pohjoisen yleviä luontokuvia mutta myös suomiiskelmän käytetyimmät fraasit haaveista, tähdistä ja elämän poluista. Lehtojärven hirvenpää on yhdistelmä irwinmäistä karnevaalia ja helismaalaista lakonisuutta. Kappaleessa Elämän nälkä hedonismi syö lopulta kaiken Tuomas Timosen ja Sara Puljulan hurmoksellisella tahdituksella. Laitinen herkuttelee estottomasti suomen kielen foneemeilla ja yhteen kappaleeseen on piilotettu myös Olavi Virran Täysikuu. Monipuolista elämän antia väheksymättä Laitinen ja Kuusijärvi tarpovat umpihangessa eräkämpälle särpimään kuksasta jallua ja miettimään aiheellisesti: koska pasahtaa? Helmilevyiltä taas hieno veto. Pia Rask Esa Ruuttunen, Risto Lauriala: Vaivatun vaellus Herättäjäyhdistys, 2019 J aakko Alatalon ideasta syntynyt ja kanttori, säveltäjä Juhani Haapasalon sovittama Vaivatun vaellus on viidestätoista Siionin virrestä koostettu, Franz Schubertin Winterreiselaulusarjasta innoituksensa saanut laulusarja. Pitkän linjan muusikot, baritoni Esa Ruuttunen ja pianisti Risto Lauriala, ovat nyt saattaneet tämän teoksen levytettyyn muotoon. Suurin osa virsitoisinnoista on peräisin Etelä-Pohjanmaalta ja Kalajokilaaksosta, mutta myös itäisemmän puolen herättäjäperinne kuuluu esimerkiksi (Keiteleen ukkojen virtenäkin tunnetussa) Vakaasti valmistuamelodiassa sekä raikkaassa, pohjalaista ja savolaista toisintoa yhdistelevässä tulkinnassa ikisuosikista Koska valaissee kointähtönen. Molempien herrojen tausta taidemusiikin parissa tuo perinteisiin virsisävelmiin tarkoitettuakin uutta näkökulmaa, mikä kuuluu etenkin joissakin kappaleessa selkeästi esiintulevissa lied-sävyissä. Tätä ajatusta olisi voinut viljellä enemmänkin, osaamista kun ei totisesti puutu. Antti-J. Janka-Murros Osa levyistä ei ole Postin lakon vuoksi tavoittanut kirjoittajia ja arvostellaan seuraavassa lehdessä. Pahoittelemme.
LEVYT 44 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019 Juurakko: Yhdeksäs talvi Inkoon musiikki 2019 Y hdeksäs talvi sekä rypee kaamoksessa, että tuo siihen valoa ja sävyjä. Täydellistä suomalaiseen talveen. Yritin hetken tunkea tätä johonkin lokeroon, mutta eihän hyvää musiikkia tarvitse. Alun mystiikka vei nopeasti kohti turvallisempia, muttei lainkaan tylsiä rytmejä ja sanoja. Ihastuin musiikin mielenkiintoiseen kerroksellisuuteen. Pari kappaletta lainailee tuttuja joululauluja, mistä tulee helposti kliseinen mukaelma, mutta Juurakko tekee sen älykkäästi ja raikkaasti niin, että kuulija saa helpon sisäänpääsyreitin biisien ihan uuteen maailmaan. Jos levyn tunnelmia voi kuvailla väreillä, niin sinimustaa pohjaa värittävät voimakkaat puhtaat ja murretut värit sielua hyväilevänä kokonaisuutena. Joululevyksi tätä ei voi kutsua, mutta kolmannen kuuntelukerran jälkeen voin varmuudella sanoa, että tästä tuli minun uusi talvilevysuosikkini. Soja Murto-Hartikainen Duo Selina Inkoon musiikki 2019 L evyllinen kanteleensoittoa yhdeltä istumalta tuntuu aika haastavalta. Miten onnistuu keskittyminen herkkiin säveliin, kun hektinen maailma laukkaa ympärillä? Duo Selinan Hanna Ryynäsen ja Sanni Virran polveileva soitto onnistuu pitämään minut otteessaan ja tempaisemaan hetkeksi kaamosarjesta tummien sävyjen kautta kepeisiin ja valoisiin hetkiin. On vaikea sanoa, mistä toinen soittaja alkaa ja mihin toinen loppuu, eikä sille ole tarvettakaan. Kanteleet täydentävät toisiaan saumattomasti. Taiteellisempien kuvioiden vastapainoksi on tarjolla selkeämpää rytmiä, heleyden rinnalla syvää ja juurevaa sävyä. Suppilovahverosoitto vei minut hämmentävästi jouluisiin tunnelmiin ja jäi ensikuuntelulta parhaiten iskevänä mieleen. Versio Årepolskasta on varsin virkistävä sekin. Äänenvoimakkuutta jouduin säätelemään pariin kertaan. Tämän levyn kanssa suosittelen kynttilänvaloa tunnelmallisen rentouden ja kaikkien musiikin sävyjen saavuttamiseksi. Soja Murto-Hartikainen Meriheini Luoto: Metsänpeitto 2 omakustanne M eriheini Luoto on todella löytänyt oman tiensä muusikkona. Kansanmusiikkikoulutus on tällä kertaa johtanut ennakkoluulottomaan tyyliin, jota voisi kuvata sointitai yläsävelmusiikiksi avantgardemaustein. Tämä levy jatkaa siitä, mihin Luodon ensimmäinen soololevy Metsänpeitto jäi. Hänen viulunsa lisäksi laulu ja huilut ovat tulleet mukaan, lyömäsoittimet puolestaan eivät tällä kertaa ole ihan yhtä isossa roolissa. Kukaan muusikoista ei lähesty kokonaisuutta oma ego edellä, kaikki sulautuvat osaksi musiikillista metsää. Viululla on soittimena hyvin laaja skaala, mutta mitä jos se olisikin hyvin rajoitettu? Mitä jos soittaisi vain yhtä ainoata d-säveltä edestakaisin, loihtien siitä eri värejä? Minua kiehtoo Meriheini Luodon lähestymistapa musiikkiin ja varsinkin levyn pelkistetty alku. Kuten ensimmäinen levy, tämäkin on toteutettu binauraalisena eli kuulokkeilla kuunneltavaksi. Metsänpeitto 2 tulee hyvin lähelle ja virkistää, joskin tilan kanssa ei leikitä ihan niin paljon kuin etukäteen odotin. Tove Djupsjöbacka Johanna Lönngren & Rie Top Records, 2019 J ohanna Lönngren & Rie on viulisti Johanna Lönngrenin luotsaama kokoonpano, jossa Lönngrenin (viulu, harmooni, kantele, laulu) lisäksi soittavat Mikael Mattila (kitara), Viktor Weijola (kitara) sekä Egon Veevo (kontraja ukulelebasso). Yhtyeen albumi sisältää suomenruotsalaista kansanmusiikkia 1800ja 1900-luvuilta nykyaikaisin sovituksin sekä yhtyeen jäsenten omia sävellyksiä. Rie-yhtyeen lisäksi albumilla kuullaan koko joukko vierailevia artisteja, muun muassa Antti Paalasta kaksirivisen haitarinsa kanssa. Kokkolan ammattikorkeakoulusta kansanmusiikkipedagogiksi valmistunut Lönngren on yhtyeensä kanssa luonut albumin, jonka musiikki on paitsi tanssittavaa myös herkkää ja tunnelmallista. Yhtyeen yhdessä tekemät sovitukset perinteisiin melodioihin ovat raikkaita ja tuovat kuulijalleen hyvän mielen. Haluaisin mainita myös levyn kauniista graafisesta designista. Tätä levyä on ilo niin kuunnella kuin katsellakin! Hanna Ryynänen Joakim Berghäll: Dialogues IV Boulder Music, 2019 J oakim Berghällin hieno Dialogues -sarja jatkuu yhteistyöllä Suomeen muuttaneiden muusikoiden kanssa. Dialogus IV -levyllä Berghällin sävykkään baritonisaksofonin kanssa käyvät dialogia Menard Mponda (lyömäsoittimet), Nathan Riki Thompson (kontrabasso ja huilut), Irzan Ösbek (saz), Fabio de Oliveira (kitara), Kishan Gaine (sarangi), Marouf Majidi (tanbour), Malang Cissokho (kora) ja Cesar Aguilar (26-kielinen Alcedo-kitara). Kaikki kappaleet ovat kahden toisiaan arvostavan muusikon vuoropuheluita, joissa Berghällin oma jatsahtava tausta sekoittuu kunkin soittokumppanin musiikilliseen ja kulttuuriseen taustaan. Lopputuloksena on samalla yhtenäinen että monipuolinen kooste kahden muusikon vuoropuheluista, pienimuotoisista yhteisistä retkistä eri musiikkikulttuurien maailmaan. Levyn vahvuutena on sen pienimuotoisuus. Vaikka kaikki sävellykset ovatkin Berghällin kynästä, perustuvat sovitukset yhteiseen kuuntelemiseen, mikä vie kuulijan aidon vuoropuhelun intiimiin ja meditatiiviseen maailmaan. Macho-henkisiä sooloja ja virtuositeetin esittämistä ei tarvitse pelätä, pääosassa on herkkävireinen dialogi. Toivottavasti levy omalla pienellä panoksellaan avaa joidenkin musiikinharrastajien korvia oivaltamaan, että meille on vuosien mittaan syntynyt merkittävä Suomeen muuttaneiden mestarimuusikoiden joukko. Olisipa heillä enemmänkin mahdollisuuksia luoda musiikkiaan. Paul Silfverberg Kansanmusiikkiliiton putiikista kauniit joululevyt ja lahjat jokaiseen makuun. kansanmusiikkiliitto.fi/putiikki
45 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019 Zäpämmät: Äiti maa Zäpämmät & Inkoon Musiikki 2019 Z äpämmät on raikas uusi tulokas, joka yhdistää tyylikkäästi musiikkiinsa elementtejä eri puolilta maa. Silti levyllä mennään vahvasti suomalaisuus edellä, avausraita puree Värttinä-maisella energialla ja omissa sanoituksissa käytetään monipuolisesti suomen kieltä. Marjo Smolander (laulu, kantele) ja Pauliina Kauppila (laulu, perkussiot, berimbau, kalimba) ovat sanavalmiita naisia ja monessa kappaleessa on selkeä viesti. Pidän kovasti siitä, että he kuvaavat kappaleissaan ihmisiä, ei niinkään abstraktimpia tiloja tai tunnelmia. Maailman synkkyys ja sen tummat värit ovat vahvasti läsnä, vaikka laulujen pinta olisikin valoisa. Molemmilla muusikoilla on oma tyylinsä lauluntekijänä, ja he täydentävät osuvasti toisiaan. Keitokseen tuodaan aineksia eri puolilta maailmaa, joisa selkeiten kuuluu Smolanderin tausta afrikkalaisen musiikin parissa. Soittajina molemmat ovat varmoja ja kokeneita, eniten haasteita heillä riittää laulussa. Yhteissointi on pääosin tyylikäs, mutta parissa kappaleessa jään kaipaamaan hiukan hiotumpaa ulosantia, myös päätösraidan kuorossa. Tove Djupsjöbacka 5/5: Festarifiilis omakustanne F estarifiilis imaisee otteeseensa heti avausraidasta Paree hävetä ku katua, joka saa naaman virnistelemään sanoille ja jalan hakkaamaan tahtia. Eikä tunnelma kylmene musiikkimatkan edetessä. Mysteeriksi jää, tärppääkö Töitä hakemassa, mutta tällä meiningillä moista ei jäädä murehtimaan. Eevan ja Jaakon häävalssi rauhoittaa hetkeksi värinällä, johon sielu vastaa resonoiden. Sitten polkat vievät taas mennessään. Se mikä on parasta perinteisessä kansanmusiikissamme, on tällä levyllä punottu taitavasti yhteen mukavien kantrivaikutteiden ja yllättävien rytmi-, sävelja juonikulkujen kanssa. Tätä on helppo lähestyä ja tästä saa heti kiinni, mutta yksinkertainen tai tylsä tämä levy ei ole. Pureksittavaa riittää moneksi kuuntelukerraksi. Suosittelen niin festarifiiliksiin kuin salilla tanssittavaksi. Bändi lienee arvostellut itsensä ihan oikein: 5/5. Soja Murto-Hartikainen FOLKBAROCK 29. Haapaveden Wanhan musiikin tapahtuma 7.-9.2.2020 Musiikkia keskiajalta tähän päivään, Hildegardista nykypolskaan Laulu, jousisoittimet, kielisoittimet, puhaltimet, hanurit Kurssi-ilmoittautumiset 31.1.-20 mennessä vain tästä linkistä: http://kurssi-ilmoittautumiset.haapop.com Lisätietoja: www.haapavesifolk.com www.haapop.fi Charles Barbier Marita Kaakinen Veikko Kiiver Matias Häkkinen Neeme Punder Uli Kontu-Korhonen Mikko Ikäheimo Piia Kleemola Hanni Autere Petri Hakala Markku Lepistö Kalevala elävänä tai kuolleena, vol I Vallila Music House 2019 J uha Hurme ja Tuomari Nurmio saivat mittavan apurahan, jolla on tarkoitus raikastaa Kalevalaa, tehdä sitä tunnetuksi ja kiinnostavaksi. Kalevala elävänä tai kuolleena -albumin julkaisu on osa hanketta. Levylle on valittu muutama artisti, joilta on ilmeisesti pyydetty Kalevalahenkistä taidetta. Lopputulos on kolmetoista kelpoa kappale, joissa kalevalaisuutta on haettu kalevalamittaa mukailemalla tai laulamalla noidista tai Kalevalan aiheista kuten tietäjistä, immistä, tuonelasta ja loitsuista. Levy jättää vähän hämmentyneen olon. Voi johtua siitäkin, että olen kymmenen vuotta kuunnellut ainakin kursorisesti suurimman osan julkaistusta uudesta kansanmusiikista eikä tällä levyllä ole oikeastaan mitään, mitä en ole kuullut aikaisemmin. Löytääkö levy sitten neitseellisempiä korvia jää arvoitukseksi. Ainakin syksyn Kalevalafestissä oli paljon vierasta porukkaa. Levyllä ovat mukana Paleface, Tuomari Nurmio & Tohtori Hillilä, Pekko Käppi & K:H:H:L, Faarao Pirttikangas & Nuubialaiset, Mara Balls, Suistamon Sähkö, Mikko Heikinpoika, Jaakko Laitinen ja Väärä Raha sekä Ismo Alanko, joka ilmoittaa vihaavansa Kalevalaa punkhengessä ja kuulostaa siltä, että hän on tosissaan. Levy ei räjäytä tajuntaa mutta sitä on helppo kuunnella. Annetaan hankkeelle edelleen mahdollisuus kehittyä. Kalevala Seuran toiminnanjohtaja sanoi haastattelussa apurahasta kuultuaan, että hän tervehtii kaikkia vastaavia hankkeita ilolla, mutta että Kalevalaa on käytetty huomattavan paljon inspiraation lähteenä taiteessa yli sadan vuoden ajan, että ei tässä mitään uutta ole. Mutta varmasti siinä on edelleen paljon ammennettavaa. Mutta mitä jos pyydettäisiin avoimella haulla tarjouksia seuraavalle levylle eikä pyydettäisi tuttuja kavereita tekemään Kalevala-aiheista musiikkia? Sauli Heikkilä Aspö – musikaalinen saari -dokumentti Saaristomeren keskellä, monen tunnin venematkan päässä Turusta, on pieni saari, jolla asuu talvella vain kourallinen ihmisiä – ja kokonainen orkesteri. Saaren nimi on Aspö. Ohjaus: Claes Olsson. Tuotanto: Pohjantähti-Elokuva, 2019. Dokumentti tuli Yle Teema Femiltä 4.11., seuraava esitys 6.12. Nähtävissä myös Yle Areenassa
46 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019 KIRJAT Jaakko Löytty Tilkkutäkki – laulujeni syntytarinoita Herättäjä-yhdistys 2019 J aakko Löytty, Suomi-gospelin suuri nimi, on tehnyt satoja lauluja; hengellisiä, yhteiskunnallisesti kantaaottavia ja rakkauslauluja.Kaikesta siitä, mikä hänen elämäänsä ja arvoihinsa kuuluu. Kirjaan hän on valinnut 57 itse tekemäänsä laulua uransa eri vaiheilta. Jokaisen laulun vieressä on syntytarina, paikka ja aika, mihin juuri tuo laulu kytkeytyy. Tämä on kirjan oleellinen anti ja jopa aarre. Kantaa ottavat laulut, kuten Martin Luther Kingin laulu, on syntynyt Löytyn prosessissa, jossa oli valittavana aseellinen tai aseeton varusmiespalvelus. Kun päätös siviilipalveluksesta kypsyi ja toteutui, palvelustyönä oli sairaalassa muun muassa vainajien sisäänotto ja luovuttaminen hautausta varten. Mikä on paremman maailman toivo, silloinkin kun ei enää ole sitä itse toteuttamassa. Mikä on tekojeni ja valintojeni merkitys silloinkin, kun tuo paikka on vähäinen globaalissa mielessä? Rakkauslaulu, jonka taustatarina on taiteessa ja mielikuva itsestä rakastetun, haavoitetun lohduttajana. Itsekriittinen kertomus tekee ymmärrettäväksi laulun mahtipontisuuden. Kirja avaa myös hengellisiin lauluihin rosoisen arjen, yksinkertaisen pyhäpäivän juhlan. Vaikkei harrastaisi edes musiikkia, Jaakko Löytyn kirjassa on mielenkiintoisia sanoituksia taustatarinoineen. Asteri Saarikkomäki Musiikkimuseo Fame avattiin marraskuussa yleisölle. Fame sijaitsee risteyspaikassa Pasilassa suuren kauppakeskus Triplan uumenissa. Museo ei ole suuren suuri ja avajaiset olikin jaettu neljälle illalle. Tungosta museoravintolassa riitti silti.Fame on harvinaisuus museomaailmassa, sen valtionosuus on vain 20 prosenttia. Loppuosa tulee yksityisiltä sijoittajilta. Niinpä pääsylippu onkin poikkeuksellisen hintava eli 25 euroa. Museoon kelpaa myös museokortti, mikä helpottaa suomalaisia. Ovatko turistit valmiita maksamaan korkeaa hintaa, jää nähtäväksi. Vaikka museossa on vähän neliöitä, se laajenee valtavaan virtuaaliavaruuteen, koska tekniikkaan on panostettu valtavasti. Oikeastaan koko museon vakioja vaihtuva näyttely ovat virtuaalisia todellisuuksia. Keskiössä on kunniagalleria, joka esittelee Suomen keskeisiä musiikin vaikuttajia Aino Acktésta Reino Helismaahan ja Hurriganesiin. Kansanmusiikin tekijöistä mukaan on päässyt muun muassa Konsta Jylhä ja lisää on tulossa. Kunniagallerian musiikintekijät valitsee eri musiikinalueilta koostuva komitea, jossa myös Kansanmusiikkiliitto on edustettuna. Kävijöillä on myös mahdollisuus laulaa kahdessa huoneessa karaokea. Kappaleita löytyy jokaiseen makuun 60 000 videon joukosta ja virtuaalimaailmassa pääsee kokeilemaan, miltä tuntuu laulaa esimerkiksi Hartwall-areenalla. Jos klassinen on lähellä sydäntä, voi kokeilla, miltä tuntuu olla Esa-Pekka Salonen. Myös tanssitaitojaan pääsee kokeilemaan. 3D-videoita virtuaalilaseilla tarjoavissa huoneissa pääsee etsimään tuttuja kasvoja myös Kaustisen kansanmusiikijuhlilta. Ensimmäisessä vaihtuvassa näyttelyssä glitterein koristellussa huoneessa esitellään popmusiikkia tekeviä naisia. Kannattaa ensin katsoa postereista, ketkä videoilla ovat äänessä, koska nimiä ei videoilla näy. Museokonsepti muistuttaa Tukholman ABBA-museota. Sen tavoite on 100 000 kävijää vuodessa. Avajaisissa museon ideoijat sanoivat alkuidean tulleen havainnosta, että Suomessa ei ole musiikkimuseota. Sehän ei pidä paikkaansa. Turun Sibelius-museon lisäksi Suomessa toimivat ainakin Kansansoitinmuseo Kaustisella, Harmonikkamuseo Sysmässä, Mekaanisen musiikin museo Varkaudessa, Harmonikkamuseo Ikaalisessa, Suomen kantelemuseo Jyväskylässä ja Kitarakartano. Onpa maassamme toiminut jo yli kuusi vuotta Musiikkimuseot ry edistämässä museoiden yhteistyötä. Fame on konseptiltaan hyvin erilainen ja se sopii hyvin Pasilan Triplan yhteyteen. Sauli Heikkilä Musiikkimuseo Fame avattiin R al ph La rm an n Konsta Jylhä on päässyt kunniagalleriaan. Virtuaalilaseilla pääsee virkistämään kesän Kaustis-muistoja.
47 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019 OPISKELE KANSANMUSIIKIN AMMATTILAISEKSI Sibelius-Akatemian kansanmusiikin koulutusohjelma tarjoaa monimuotoisen tien kohti kansanmusiikin ammattilaisuutta. Opintojen perustana ovat Suomen ja lähialueiden historialliset soittoja laulutyylit, mutta myös kansainvälisyys, monitaiteisuus ja uuden musiikin luominen ovat keskeinen osa opintoja. Alan parhaat opettajat ja jatkuvasti kehittyvä oppimisympäristö tukevat opiskelijaa oman polkunsa etsimisessä. Opintoja on mahdollista painottaa luovaan muusikkouteen, pedagogiikkaan tai tutkimukseen. OPINNOT Yliopistotasoiset opintokokonaisuudet (musiikin maisteri 5,5 v., musiikin kandidaatti 2,5 v.) antavat vahvat valmiudet sekä näköalapaikan kotimaiseen ja kansainväliseen kansanmusiikin ammattilaisuuteen. Tutustu ja kuuntele! Tutustu kansanmusiikin aineryhmän äänitteisiin, kirjoihin ja muihin julkaisuihin osoitteessa: www.etno.net Hakuaika: 8.–22.1.2020 Hakuohjeet ja -lomakkeet: https://beta.uniarts.fi/yleistieto/hakijalle/ Hakemista koskevat tiedustelut: siba.hakijapalvelut@uniarts.fi MUUTA KOULUTUSTA Nuorisokoulutus Kansanmusiikin nuorisokoulutus on kouluikäisille suunnattu mahdollisuus opiskella huippuammattilaisten johdolla! Lisätietoja https://beta.uniarts.fi/koulutusohjelma/sibeliusakatemian-nuorisokoulutus/ Englanninkieliset koulutusohjelmat Global Music (5,5 v.): https://beta.uniarts.fi/koulutusohjelma/globalmusic-koulutusohjelma/ Nordic Master in Folk Music, NoFo (2,5 v.): www.nofomaster.net (ei sisäänottoa 2020)
48 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019 Merkit Hopeinen ansiomerkki Annamaija Asikainen, Punkaharju, 20.10.2019 Pentti Kärki, Helsinki, 12.10.2019 Onnea! Kevään 2020 kiertueyhtyeet valittu Jo on as O ja jä rv i Tammikuu: Juha Kujanpää Ensemble Helmikuu: Duo Petri Hakala & Markku Lepistö Maaliskuu: MA Rouf Huhtikuu: LempiLempi Lisätietoja kevään 2020 kiertueista ja yhtyesittelyt: www.kansanmusiikkiliitto.fi/kiertueyhtyeet-kevat-2020 Kiertuetiedustelut: tuottaja Pauliina Perkkiö, toimisto@kansanmusiikkiliitto. fi,puh. 044 7381933 Haluaisitko kiertueyhtyeen paikkakunnallesi konsertoimaan? Tuettu kiertuetoiminta on oiva mahdollisuus saada huippumuusikoita keikalle varsin edulliseen hintaan. Konsertin järjestäjä huolehtii tilakuluista, äänentoistosta, Teosto-kuluista ja markkinoinnista. Suomen Kansanmusiikkiliitto hoitaa esiintyjät paikalle ja hankkii heille majoituksen. Järjestäjälle jää lasku vain esiintyjäpalkkioiden omavastuuosuudesta, joka on vuoden 2020 kiertueilla 120 euroa / muusikko. Vielä ehtii osallistua nuorten Tanssin kutsu -sävellyskilpailuun Sinä enintään 21-vuotias nuori pelimanni, onko pöytälaatikossasi tai päässäsi ennen julkaisematon sävellys, joka sopisi meidän sävellyskilpailun Tanssiin kutsu -teemaan? Tanssiin kutsu on vuoden 2020 yleisteema kansanmusiikkija kansantanssialalla. Sävellys tulee siis sopia tanssittavaksi, tanssilaji vapaa. Laita kilpailusävelmä 15.12.2019 mennessä postissa Suomen Kansanmusiikkiliittoon, Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki. Palkintoina lahjakortteja Suomen Kansanmusiikkiliiton kauppaan. Lisätiedot Suomen Kansanmusiikkiliitto, puh. (09) 8731320, toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi
KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019 Jäsenedut CD Rämps: Kaikki pelaa 10,00 € Jäsentarjouksena vain 8,00 € CD Philomela: Joulun Sydänyö 22,00 € Jäsentarjouksena vain 17,60 € CD Matveinen Liisa & Turkka Tellu: Vienan Naisia 17,00 e Jäsentarjouksena vain 13,60 € Nettiputiikista (www.kansanmusiikkiliitto.fi/putiikki) saat tuotteet jäsenetuhintaan käyttäen alennuskuponkia ”jäsenetu0419”. Etu on voimassa 28.2.2020 saakka. Voit tehdä myös tilaukset Kansanmusiikkiliiton toimistoon puh. (09) 873 1320, toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi. Haluan liittyä jäseneksi (jäsenyhdistyksen nimi) Jäsenmaksu on yhdistyksestä riippuen 25–38 €. En tarvitse jäsenetuja, vaan tilaan ainoastaan Kansanmusiikkilehden kestotilauksena hintaan 29 €. Juttuvinkkini Ilmoitan osoitteenmuutoksen. Vanha osoitteeni: Uusi osoitteeni____/____lähtien. (Täytä alle) Sukunimi Etunimi Syntymäaika Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Paikka ja aika Allekirjoitus T I L A U S J A PA LVE LU KO RT T I Su om en K an sa nm us iik kil iit to H äm ee nt ie 3 4 D 5 3 H els in ki K irje po st im er kk i Tunnetko tuohensoittotaitoisia? Ilmianna toimitukseen: lehti@kansanmusiikkiliitto.fi 045 671 1868 Kansanmusiikki-lehti toivottaa lukijoilleen harmonista Joulua ja rytmikästä Uutta Vuotta 2020!
50 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019 Pauliina Perkkiö aloitti syksyllä Suomen Kansanmusiikkiliiton uutena tuottajana Janne Ojajärven lähdettyä kohti uusia haasteita. Onko kansanmusiikin maailma sinulle tuttu jo lapsuudesta? Musiikki oli vahvasti läsnä kotona, illat pitkät isosisko soitti pianoa ja minä vieressä lauloin. Koulussa myös laulettiin ja soitettiin kaikenlaisia kappaleita menneiltä vuosikymmeniltä. Siihen aikaan ei kiinnitetty huomiota siihen, onko musiikki kansanmusiikkia vai jotain muuta. Olen kotoisin Haapavedeltä, joten toki Haapavesi Folkin kautta myös kansanmusiikin eri muodot ovat tuttuja. Millainen opiskeluja työura sinulla on ollut tähän asti? Olen valmistunut Oulun yliopistosta, opiskelin suomensukuisia kieliä ja viestintää. Heti valmistumisen jälkeen lähdin Viroon, jossa ensin työskentelin kulttuurialalla Tartossa ja sitten lähdin opiskelemaan kulttuurituotantoa Viljandiin. Asuin Virossa yhteensä 5 vuotta. Palattuani Suomeen olen työskennellyt keittiöapulaisena, työttömien kouluttajana, kansallispuiston matkailuneuvojana, lipunmyynnissä ja vaikka missä. Ja ollut kymmenissä tapahtumissa talkoolaisena! On ollut hankala löytää töitä kulttuurialalla Suomessa, koska opiskelin Virossa eikä minulla ollut Suomessa verkostoja valmiina. Soitatko itse? Laulu se on ollut minun iltojeni ilo, mutta soitan myös 10-kielistä kannelta. Jouhikon soittoa olen hitaasti aloitellut. Lisäksi löytyy kitaramallinen dulcimer, virsikannel, melodika, harmoni, munniharppu ja nokkahuiluja. Olen rakentanut kaksi kannelta ja yhden jouhikon. Suosittelen kaikkia kokeilemaan soitinten rakentamista! Missä olet päässyt soittimia rakentamaan ja miksi se on suositeltavaa? Virossa tuli vastaan kanteleen rakennus kurssi. Työ oli mukavaa ja koukuttavaa. Myö hemmin Tampereella marssin työväen opiston puunveistokurssille ja ilmoitin rakentavani bassokanteleen sekä toisella kertaa jouhikon. Minulle puutyöt ovat rentouttavaa terapiaa raskaan työviikon keskellä. Puukappaleen muodonmuutos soivaksi esineeksi on aina yhtä jännittävä ilmiö, suorastaan pieni ihme. Suvussa on paljon nikkareita, joten kai minulla on verenperintönä kipinä puutöihin. Harrastatko musiikin lisäksi jotain aivan muuta? Tänä syksynä olen ehtinyt harrastaa vain tapahtumien järjestämistä, mutta muuten yritän sisällyttää elämääni paljon kuntoliikuntaa kävelyn, tanssin ja joogan muodossa. Lueskelen myös läpi Keltaista kirjastoa ja harrastan palstaviljelyä ja viherkasveja. Portugalin kieli ja kulttuuri ovat myös lähellä sydäntä. Monet asiat ovat myös osa arkea, eikä niitä ajattele harrastuksena. Millaisena näet kansanmusiikin aseman nyky-Suomessa? Harrastajia on paljon, ammattilaisia on paljon, myös tapahtumissa käy paljon yleisöä. Mielestäni kansanmusiikista keskustellessa unohdetaan usein, että meillä Suomessa on moni asia vallan mahdottoman hyvin. Meillä on koulutusta ja kursseja kaikenikäisille, kaikissa soittimissa ja kaikilla tasoilla. Meillä on pikkkukylien kotikutoisia nurkkatansseja ja suuria kansainvälisiä festivaaleja. Uusi ja uudenaikainen kansanmusiikki on sallittua ja suosittua siinä missä edellisiltä sukupolvilta suoraan lähes muuttumattomana peritty pelimannimusiikki. Aina on vara kehittyä ja keksiä uutta, mutta täytyy muistaa nauttia myös nykyisestä kansanmusiikkitarjonnasta. Oliko Suomen Kansanmusiikkiliitto sinulle tuttu ennestään? Olen kulkenut Oriveden kansanmusiikkikursseilla monta vuotta ja Kansanmusiikki-lehti on tullut minulle saman ajan. Olen pitkään ollut mukana Rahvaanmusiikin kerhossa ja sitä kautta Kansanmusiikkiliiton kiertuetoiminta on tuttua. Mutta paljon on jo uutta tietoa tullut. Mitä tehtäviisi kuuluu? Työskentelen tiiviisti Samuelin Poloneesitapahtuman, kansanmusiikkikiertueiden ja Kulttuurikurkkaus-hankkeen parissa. Lisäksi hoidan jäsenasioita ja putiikkia. Joskus saa toimia salapoliisina ja etsiä vastauksia kummallisiin kysymyksiin. Työ on monipuolista ja se on hyvä juttu. Millaisia odotuksia sinulla on työn suhteen? Olen huono asettamaan odotuksia, mutta toivon pääseväni tutustumaan läheisesti Kansanmusiikkiliiton jäsenyhdistysten toimintaan. Ne tekevät äärimmäisen tärkeää työtä ruohonjuuritasolla ympäri Suomea. Toivon myös, että Viron suuntaan saisi avattua enemmän yhteyksiä. TAU STA PEI LI TAUSTAPEILI Pauliina Perkkiö Pauliina Perkkiö Syntymäpaikka: Haapaveden Vatjusjärvi Asuinpaikka: Sörnäinen, Helsinki marraskuusta 2019 alkaen. Koulutus: Valmistunut Oulun yliopistosta 2007 filosofian maisteriksi. Kansanmusiikkija kansantanssikursseja sekä kulttuurituotannon opintoja Suomessa ja Virossa. Ammatti: Kaikkien alojen sekatyöläinen. Tällä hetkellä Suomen Kansanmusiikkiliiton tuottaja. Muut aktiviteetit: Jazz ja suomalaisugrilaisuus Kysymykset: Sauli Heikkilä Kuva: Päivi Ylönen-Viiri
51 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2019 1. Orivesi All Stars: Venehessä vetten päällä (1’36) säv. & san. Trad. sov. Antti Järvelä OAS eli Orivesi All Stars on periaatteessa kenelle tahansa soittamisen perustaidot omaavalle avoin pelimannikollektiivi, joka on perustettu musiikillisen ilon löytämisen, oppimisen, kokemisen ja jakamisen edistämiseksi. Yhtye on perustettu perinteisillä Oriveden kansanmusiikkikursseilla joulukuussa vuonna 2011. Vetäjinä toimivat Antti Järvelä ja Reetta Kuisma. Levyltä Kaikenmoisia tansseja (OASCD1), julkaisija: OAS ry 2019 2. Tero Pajunen: Sydänpuu (2’30) säv. & san. Tero Pajunen Kappale on Sydänpuu-levyn nimikappale. Levyllä on Tero Pajusen sepittämiä lauluja viimeisten kymmenen vuoden ajalta. Sydänpuu syntyi vuoden 2018 äitienpäivänä. Levyltä Sydänpuu (AANIA-30), julkaisija: Ääniä Records 2019 3. Teija Niku: Kotva (3’05) säv. Teija Niku Kappale Teija Nikun kolmannelta soololevyltä Hetkessä, joka esittelee taiteilijan kirjaimellisesti soolona. Hetken improvisaatiot ovat olleet lähtökohtana uuden levyn musiikille, joka on kokonaan Nikun itse säveltämää, sovittamaa ja äänittämää. Levyltä Hetkessä (AANIA-34), julkaisija: Ääniä Records 2019 4. Áššu: Vulleš Heaika (3’07) trad. joiku Utsjoelta Ulla Pirttijärven uusi kokoonpano Áššu luottaa perinteiseen joikuun. Pirttijärvi joikaa sukulaisistaan, läheisistään ja kotikylistään Utsjoesta ja Angelista. Levyltä Áššu (MBA027), julkaisija: Bafe´s Factory 2019 5. Mimmit: Siivouskatrilli (3’35) Säv. & san. Pauliina Lerche, sov. Tuomas Logren. Mimmit-lastenmusiikkiyhtyeen uusi Musapattilevy tekee oppimisesta lasten leikkiä. Korvamatolaulujen kautta tieto tarttuu kuin purkka. Rallatellen päähän uppoaa niin englantia kuin siivoamista. Levyltä Musapatti (VLCD-1423), julkaisija: VL Media Oy 2019 6. Sandran valssi: Kanttorin poloneesi (2’57) Säv. trad., sov. Vesa Pentti, Jaana Herlevi Ylikiimingissä Vepsän kylän talon purkutöiden yhteydessä löytyi vuonna 1948 nuottikirja, jonka sävelmät ovat peräisin jopa 1700-luvun puolelta. Nuottikirjan ensimmäiset sävelmät on käsin kirjoittanut armeijan musikantti Elias Kaakinen 1810-luvulla. Levyltä Sandran valssi. Musiikkia Vepsän nuottikirjasta Oulun seudulta 1800-luvun alkupuolelta. (PPKY5), julkaisija: Pohjois-Pohjanmaan Kansanmusiikkiyhdistys 2019 7. Airi Hautamäki: Rakkauden askeleet (3’11) Säv. Airi Hautamäki, san. Elli Asunmaa Rantalavan tyttö on Airi Hautamäen uusin äänite, jonka kappaleista yhdeksän on Airin omia sävellyksiä. Laulusolistina raidalla Mikko Niemelä. Levyltä Rantalavan tyttö (AHCD004), julkaisija: Airi Hautamäki 2019 8. Duo Selina: Eliaan polska (4’57) Säv. Hanna Ryynänen, sov. Hanna Ryynänen/Duo Selina Kahden konserttikanteleen muodostama duo yhdistää niin pohjoismaisen perinteen, omat sävellykset kuin improvisaation. Hannan ja Sannin musiikista välittyy duon pitkä yhteinen soittohistoria sekä ystävyys. Levyltä Duo Selina (IMU-CD 192), julkaisija: IMU-Inkoon musiikki 2019 9. Lena Granback med musiker: Jona & Schottis efter Johannes Röj (2’50) Säv. Trad., sov. Peter Enroth Lena Granback on levyttänyt aikuisille kehtolauluja, jotka ovat peräisin 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun suomenruotsalaisista talonpoikaispirteistä. Osin jo unohdetut laulut ovat nyt saaneet uuden sovituksen. Levyltä Lena Granback med musiker: Vaggvisor för vuxna Äldre visor i ny tolkning (FMI CD 34), julkaisija: SLS/Finlands svenska folkmusikinstitut 2019 10. Mustarastas: Haavat (3’16) Säv & san. Kari Haapala, sov. Laura Airola Vuonna 1994 perustettu yhtye on julkaissut jo yksitoista levyä. Mustarastaalla on vahvasti suomalaiskansallinen sointi, mutta siitä on helppo erottaa myös irlantilaisen kansanmusiikin sävyjä. Levyltä Purjeenpaikkaaja (sscd-021), julkaisija: Mustarastas 2019 11. Janne Viksten: Blue Over Green (2’54) Säv. Janne Viksten. Kansainvälisen tason banjonsoittajan toista soololevyä on odotettu kauan. Suurin osa levyn musiikista on Janne Vikstenin omia sävellyksiä ja levyllä vierailevat mm. J. Karjalainen ja Ninni Poijärvi. Levyltä Blue Over Green (HRCD-1018), julkaisija: Hilland Records 2019 12. Soiva Siili: Leppäkerttu (2’57) Säv. Kyösti Salmijärvi, san. Markus Lampela, sov. Soiva Siili -orkesteri Soiva Siili luottaa lorun ja laulun yhteisvoimaan tarjoten tilan, jossa kuulija voi itse täydentää musiikillisen tarinansa. Uusin levy Ääniharava kertoo Soivan Siilin elämästä viimeisen kahdentoista vuoden ajalta eikä levyltä löydykään yhtään laulua, jota ei olisi joskus konsertissa esitetty. Levyltä Ääniharava (SIILICD-06 ), julkaisija: Soiva Siili 2019 13. Pauanne: Susiraja (3’45) Säv. Kukka lehto, sov. Kukka Lehto & Tero Pennanen. Pauanne esittää yhtyeen sävellyksiä, jotka pohjautuvat suomalaisiin arkistonauhoihin. Musiikin aiheena ovat vanhat ja nykyiset uskomukset. Levyltä Pauanne (NN127), julkaisija: Pauanne / Nordic Notes 2019 14. TAKSI: Bölepolkat (5’30) Säv. Veera Kuisma, sov. TAKSI. TAKSI on pianisti Timo Alakotilan ja kolmen Kuisman siskoksen, Reetan, Lauran ja Veeran, muodostama yhtye. Yhdessä he tuovat lavalle esityksen täynnä intoa, energiaa ja tarkkaa viimeistelyä. TAKSI:n repertuaariin kuuluu runsaasti omia sävellyksiä sekä tulkintoja perinteisistä sävelmistä. Levyltä Soon (TAKSI2019 ), julkaisija: TAKSI 2019 Liitelevyn 13 sisältö
J o u l u k u u Finn-Kanteleet: Joulun loiste 2.12. Helsinki www.facebook.com/ events/551615292322284/ Nordic Dance Helsinki 3.12. Helsinki www.nordicdancehelsinki.com/ Friggin folkkijoulu 4.12. Espoo frigg.fi Suruvesien sulattelijaiset 7.12. Helsinki www.facebook.com/ events/402442270698716/ Suomalaisen musiikin päivä 8.12. Koko Suomi musiccouncil.fi Finn-Kanteleet: Joulun loiste 9.12. Lahti www.facebook.com/ events/993792357627533/ Global Fest 11.-13.12. Helsinki www.musiikkitalo.fi/ Meriheini Luoto & Metsänpeitto 11.12. Tampere www.glivelab.fi/tampere/ Nordic Dance Helsinki Jouluspesiaali: Mads Hansens Kapel (DK) 12.12. Helsinki www.nordicdancehelsinki.com/ Friggin folkkijoulu 12.12. Kerava frigg.fi Pekko Käppi: Finnish Folk Songs Vol. 1-julkaisukeikka 13.12. Tampere www.facebook.com/ events/2474090032672023/ Tanhuhöntsyt 14.12. Tampere www.facebook.com/ events/478342413002735 Lastenmusiikkiorkesteri Ammuu: Joulu Piippolassa 14.12. Espoo www.sellosali.fi/ Panurama-klubi vierainaan Johanna ja Mikko Iivanainen, Maria Kalaniemi ja Timo Alakotila: Seimiyöjoulukonsertti 14.12. Lahti www.tiketti.fi Seurasaaren Joulupolku 15.12. Helsinki www.joulupolku.fi/ Johanna ja Mikko Iivanainen, Maria Kalaniemi ja Timo Alakotila: Seimiyö-joulukonsertti 15.12. Oulu www.ticketmaster.fi Suussa suloa voita kolme kuoroa kohtaa 17.12. Tampere www.facebook.com/ events/450633708926398/ Friggin folkkijoulu 17.12. Helsinki frigg.fi Johanna ja Mikko Iivanainen, Maria Kalaniemi ja Timo Alakotila: Seimiyö-joulukonsertti 19.12. Espoo www.sellosali.fi Kalevala elävänä tai kuolleena -klubi 19.12. Helsinki www.glivelab.fi Perinnearkkuklubi: Juurakko ja Floating Sofa Quartet (FIN/ DEN/SWE) 20.12. Helsinki www.perinnearkku.net Oriveden kansanmusiikkija kansantanssikurssien konsertti 29.12. Teisko www.kansanmusiikkiliitto.fi 2 2 T a m m i k u u Kauneimmat joululaulut messu 5.1. Helsinki www.facebook.com/uudenmaankansanmusiikkiyhdistys/ Etnogaala 9.1. Helsinki www.etnogaala.fi Folklandia 10.-11.1. Silja Europa folklandia.fi Folkforum 2020 10.1. Helsinki www.kansanmusiikkikansantanssi.fi/folkforum Suistamon Sähkö 17.1. Espoo www.sellosali.fi Karlabi: 400 ääntä 400 röster 18.1. Kokkola kansanmusiikki-instituutti.fi/ tallari Talvenselän taittajaiset 19.1. Lavia https://www.facebook.com/sata kunnankansanmusiikkiyhdistys? fref=ts Johanna Juhola Reaktori 23.1. Tampere www.glivelab.fi/tampere/ Yyterin Aallot 24.-26.1. Pori virkistyshotelli.fi/tapahtuma/ yyterin-aallot/ Sibafest 25.1.-1.2. Helsinki sibafest.fi Armenia-fest 25.-26.1. Helsinki www.savoyteatteri.fi Nordic Dance Helsinki 28.1. Helsinki www.nordicdancehelsinki.com/ Iisalmen Talvipäivät 31.1.-2.2. Iisalmi ylasavo.nuorisoseurat.fi H e l m i k u u Tallarin kausikonsertti: Fanön saarelta 6.2. Kaustinen kansanmusiikki-instituutti.fi/ tallari/ Nordic Dance Helsinki 11.2. Helsinki www.nordicdancehelsinki.com/ Harmonikkakonsertti HilpeätHanurit 16.2. Jämsä soimannit@gmail.com Taljanka 45v juhlakonsertti 21.2. Helsinki www.savoyteatteri.fi Nordic Dance Helsinki 25.2. Helsinki www.nordicdancehelsinki.com/ J o u l u k u u Ukululeja 2-riviskurssi 30.11.-1.12. Siilinjärvi www.siilifolk.com Pirkanmaan maakuntapelimannien harjoitus 11.12. Ylöjärvi hameenkansanmusiikkiyhdistys.fi Oriveden kansanmusiikkija kansantanssikurssit Teisko 27.12.-30.12. www.kansanmusiikkiliitto.fi Lekkurs för barn 4 till 8 år 30.12.-5.1. Helsingfors www.brage.fi 2 2 T a m m i k u u Vinterkurs 17.-19.1. Kuortane www.folkdans.fi Talvenselän taittajaiset 19.1. Lavia www.facebook.com/satakunnanka nsanmusiikkiyhdistys?fref=ts Yyterin aallot 24.-26.1. Pori virkistyshotelli.fi/tapahtuma/ yyterin-aallot/ Iisalmen Talvipäivät 31.1.-2.2. Iisalmi ylasavo.nuorisoseurat.fi H e l m i k u u Nokkahuilun alkeiskurssi 1.-2.2. Helsinki www.kmo.fi/avoin-opetus/lyhytkurssit/ Ylä-Savon kansanmusiikkikurssi I 22.2. Kurenpolvi Kari Auvinen, 050 5354514 Katjan johdolla Heikin mandoliinikurssien kappaleita 22.-23.2. Oulu www.ppkyhdistys.net Ilmoita tapahtumasi: kansanmusiikkikansantanssi.fi KOULUTUKSET KEIKAT Juurakko: Yhdeksäs talvi -levynjulkaisukiertue 3.12. Helsinki 5.12. Sipoo 12.12. Tampere 14.12. Oulu 15.12. Autti, Rovaniemi 16.12. Äkäslompolo 17.12. Kittilä (myös Ralla Group) 18.12. Rovaniemi juurakkoband.fi Kansanmusiikkiliiton kiertueet VILDÁ 9.12. Savonlinna 10.12. Mäntyharju 11.12. Lappeenranta 12.12. Tampere, Rahvaanmusiikin kerho, myös Teija Niku Juha Kujanpää Ensemble 16.1. Tampere 17.1. Seinäjoki 23.1. Jyväskylä 25.1. Helsinki (Perinnearkku) 26.1. Tuusula Duo Petri Hakala & Markku Lepistö 11.2. Mäntyharju 12.2. Haapavesi 13.2. Tampere 14.2. Seinäjoki 15.2. Helsinki kansanmusiikkiliitto.fi/kiertueet