Irtonumero 8 € 4 • 2021 MUKANA PELIMANNI-LIITE 6 MäSä Duo pysyy ja paranoo 10 Anna Dantchevin pitkä matka kohti omaa musiikkia 34 Sisaruet-kuoron Baba Yaga kaikille aisteille
2 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 SISÄLTÖ 4 • 2021 17 34 10 KOLUMNISTI Paul Silfverberg Anna Dantchevin pitkä matka kohti omaa musiikkia. MäSä Duo pysyy ja paranoo Sisaruet-kuoron Baba Yaga kaikille aisteille. Ajassa: Timo Rautiainen & Ville Ojanen .....................................................5 Esittelyssä Sarah Palu: Maisemista, unista ja mielen uumenista .................................................13 Hengenvaarallinen ammatti .........................................................................14 PELIMANNI-liite Käsityöammattilaisia ja musiikkisukuja – piirteitä Lohjan seudun pelimannielämästä ....................................19 Kveenien musiikkitapahtumassa pelimanneja Suomesta ja Ruotsista ..........................................................20 Uudenmaan nurkka .........................................................................................20 Nuottiliitteessä poimintoja liitelevyltä ....................................................21 Kuulumisia Pohjois-Savosta .........................................................................25 Uudenkaupungin Pelimannit 1970–2010 ..............................................26 Savonlinnan II kansanmusiikkipäivällä monipuolinen ohjelma ...26 HoivaPelimanni-pilottihanke .......................................................................28 Huuliharppu on pitänyt Timo Heinosen hengissä ..............................29 Muistoissamme ..................................................................................................30 Uulu urakoi KOPSeja ........................................................................................32 Levyt ja kirjat ......................................................................................................36 Taustapeilissä Elina Vulli ja Elina Kaakinen ..........................................40 Liite-cd:n sisältö ................................................................................................41 6 M ar ik a Ko sk im äk i H an ne le A ut ti M aa rit Ky tö ha rju
3 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 ALKUTAHDIT M ar ik a Ko sk im äk i Euroopan ensimmäinen kansainvälinen ukulelekilpailu Hiutale International Ukulele Contest houkutteli kilpailijoita peräti yhdeksästä eri maasta ja kolmesta maanosasta. Esikarsinta suoritettiin lähetettyjen videoiden perusteella. Semifinaaliin valittiin Thijs Kevenaar (Hollanti), Mig Martins (Brasilia), Heta Saarenkunnas (Suomi), Evan J. De Silva (Singapore), Gaute Søderholm (Norja) ja Danilo Vignola (Italia). Semifinaali ja finaali kilpaillaan Leppävirran Sport & Spa Hotel Vesileppiksessä Tropical Winter Ukulele Festin yhteydessä 13.–14.1.2022. Tuomariston muodostavat virtuoosisoittajat Kimo Hussey (USA, Havaiji), Changsoo Kim (Etelä-Korea), Jarmo Julkunen (Suomi) ja Elisabeth Pfeiffer (Saksa) sekä tangokuningatar Tiina Räsänen . Vastaavia kansainvälisiä kilpailuja on järjestetty aiemmin vain Kaukoidässä ja Havaijilla. Pääpalkinto on 3000 euroa. Kilpailu oli avoin kaikille soolosoittajille. Kaikki musiikkityylit, ukulelen eri versiot ja efektilaitteiden käyttö on sallittua semifinaalissa ja finaalissa. Kilpailua seuraa 14.-16.1. entistä laajempana ja kansainvälisempänä järjestettävä Tropical Winter Ukulele Fest. Festivaalin pääesiintyjiksi on kiinnitetty havaijilainen Kimo Hussey, eteläkorealainen Changsoo Kim ja italialainen komediallinen musiikkiteatteri Jashwaronsky Brothers.Festivaalin ja kilpailun järjestää Kauraahon kansanmusiikkiyhdistys eli Kakmu ry. Hiutale International Ukulele Contest on saanut Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston, Mansikka ry:n rahoittamaa tukea. www.tropicalwinterukulelefest.com Leppävirran ukulelekilpailuun osallistujia yhdeksästä maasta Kansanmusiikkia Spotifyn soittolistoilla Marraskuussa 2021 tuli kymmenen vuotta Pilven piirtä myöten suomietnon synty -kirjan ilmestymisestä. Kirjan tekijät ovat Johannes Heikkilä ja Hannu Virtanen , ja kirjan kustansi Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Syntymäpäivän kunniaksi Spotifyssa julkaistiin soittolista, jolle on valittu kappaleita Pilven piirtä myöten -kirjassa mukana olevan Suomietnon vinyylikansia 1971-1990 -valokuvakokoelman pitkäsoittolevyiltä. Kirjan kansikuvakokoelmassa on mukana yhteensä 85 LP-levyä. Mukana soittolistalla on vain sellaisia kappaleita, jotka löytyvät Spotifysta. Soittolista tarjoaa hyvän mahdollisuuden kurkistaa kotimaisen suomietnon värikkäisiin alkuvuosikymmeniin. Soittolista löytyy hakusanalla suomietno . Yhä useampi kansanmusiikki-orientoitunut yhtye julkaisee äänitteensä suoraan myös Spotifyssä. Toimitus kokosi vuoden aikana lehdessä arvostellut levyt soittolistaksi. Lista löytyy hakusanalla kansanmusiikkilevyt 2021 . Hannu Sahalle elämäntyöpalkinto Lokakuun alussa Tampereella jaettiin tunnustuksia Suomen musiikkialan ammattilaisille Industry Awards -gaalassa Musiikki & Media -messujen yhteydessä. Gaalassa palkittiin muun muassa vuoden toimittaja, levy-yhtiö, järjestö ja festivaali. Perinteisten palkintojen lisäksi valittiin esimerkiksi vuoden tukipilari ja tulevaisuuden suunnannäyttäjä. Erityistunnustuksina jaettiin elämäntyöpalkinto, jonka sai pitkän linjan kansanmusiikkivaikuttaja, musiikintutkija Hannu Saha sekä Tampere Music Award WOMEX World Music Expon perustaja Ben Mandelson . musiikkimedia.fi/gaala/ Tropical Winter Ukulele Festin johtaja Arto Julkunen. La ur i O in o K ar i Vo ut ila in en
4 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 M ai ja Se pp o PÄÄKIRJOITUS KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 4 (204) 2021 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. (09) 8731 320 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Risto Kupari, puh. 044 793 3520, risto.kupari@rauma.fi Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 358 8921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Anja Hinkkanen, Jaana-Maria Jukkara, Seppo Kononen, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Lauri Oino, Jukka Janka-Murros ja Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva MäSä Duo kuva: Marika Koskimäki Kirjapaino PunaMusta Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 1/22 ilmestyy 3.3. aineistot 18.2. mennessä. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen Musiikin myytit Maailma on täynnä erilaisia seremoniallisia lauluja, tansseja ja soittoja. Mahdollisesti satoja, ehkä jopa tuhansia vuosia jatkuneet rituaalit toistetaan samanlaisina vuodesta toiseen. Todisteita tästä on esimerkiksi Intian luolamaalauksissa 9000 vuoden takaa. Meillä ei silloin vielä tanssattu. Sulateltiin jäitä. Vähän harmittaa, että meillä ei ole jäljellä vuosisatojen takaisia rituaalitansseja tai soittoja. Jepuan menuettikin ulottuu vain 1700-luvulle ja sekin on ulkomaiden hoveista lainattua. Ihan varmasti 1800-luvulle asti on tuvissa ryskätty juhla-aikoina perusteellisesti sadonkorjuun, talvisydämen, mittumaarin, karhunkaadon tai pariutumisen kunniaksi, mutta niistä on jäänyt vain vähän jälkiä kulttuuriimme. Musiikkiesityksiin on kyllä syntynyt rituaaleja, joita varsin sinnikkäästi toistetaan konsertista toiseen. Yleisön laulattaminen on ollut tavallista jo vuosikymmeniä, ja viime vuosina on tullut tavaksi myös heiluttaa käsiä ilmassa samaan tahtiin. Onhan se soman näköistä. Välillä tuntuu, että kaikki eivät ole tunteella mukana tässä. Heiluttavat ja mölisevät, kun kaverikin tekee niin. Mikä siinä nyt ärsyttää? Juurihan kerroin kaipaavani rituaaleja. Sieltä ne esihistoriasta kumpuavat: mölise ja heilu mukana. Aiheesta voi kuitenkin ärsyyntyä opittujen rituaalitemppujen tekemisestä, kuten aiheettomat encore-taputukset tai vaatimattomien esitysten kunnioittaminen seisomaan nousten. En nouse, en taputa – ellei ole syytä. Muuten saavat kohteliaat aplodit riittää. Nämä haltioitumisrituaalit taitavat kummuta viime vuosisadan aikana suhteettomat mittasuhteet saaneesta fanikulttuurista. Idoleja palvotaan kuin jumalia. Idoli-sana tarkoittaakin Jumalan kuvaa. Laulajan nouseminen idolin asemaan edellyttää monia tarkkaan mietittyjä markkinointitoimia. Saattaa joskus sattuma riittää. Takana on kuitenkin myös käsitys laulutaidosta myyttisenä lahjana, jonka saavat vain harvat ja valitut. Onpa joitakin siunattu uskomattomalla absoluuttisella sävelkorvalla. Musiikissa ei ole mitään absoluuttista. Minkä korkuinen on mikäkin sävel on sopimuskysymys. Niin sanottu absoluuttinen sävelkorva on vain erinomainen kuulomuisti. Järkyttävän iso osa ihmisistä on saatu koulussaan uskomaan, että ei osaa laulaa. Jostain syystä myyttiä siitä, että laulutaito on geneettinen ominaisuus, on haluttu pitää yllä edelleen. Kyllä, jotkut ihmiset ovat lahjakkaampia laulajia kuin toiset, mutta laulaminen on kuin kävelemistä. Vain äärettömän harva ei sitä opi. Joidenkin meistä on pitänyt kompuroida ja kaatuilla vähän enemmän, mutta kaikilla on kyky laulaa ja soittaa. Maailman alkuperäiskansojen musiikillisia rituaaleja katsoessa on hankala uskoa, että joku istuu syrjässä puun alla murehtien, että ”en minä osaa”. Olisiko aika kukistaa meihin istutettu häpeä laulamisesta ja liikkumisesta musiikin tahtiin ja ryhtyä taas laulamaan ja tanssimaan yhdessä myös täällä Pohjolassa? Sauli Heikkilä
AJASSA Timo Rautiainen & Ville Ojanen 5 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 Timo Rautiaista haastatteli Sauli Heikkilä Ja ak ko M an ni ne n Sinulla oli välillä hieman hiljaisempi kausi kansanmusiikkirintamalla. Missä kävit? Kyllä minä olen kiertänyt koko ajan kansankuppiloissa esittämässä kansanlauluja tavalliselle kansalle. Ehkä noissa alan tapahtumissa olen keikkaillut vähemmän. Toisaalta tässä muutaman viime vuoden aikana olemme julkaisseet Trio Niskalaukauksen kanssa kaksi albumia ja tehneet niihin liittyviä keikkoja silloin, kun koronatilanne on ollut suosiollinen. Julkaisette Ville Ojasen kanssa yhteisalbumin tammikuussa. Mistä yhteistyö alkoi? Ensimmäisen kerran törmäsin Villeen yhteistyön merkeissä vuonna 2010 Kaustisen festareiden Lauantaisauna -konsertin yhteydessä. Vuosien varrella ollaan tehty duo-keikkoja tasaiseen tahtiin. Koska näkemyksemme hyvästä akustisesta musiikista olivat hyvin yhteneväiset, päätimme tehdä yhteisen albumin. Ensimmäinen single ”Konsta käsivarressa” julkaistiin marraskuun alussa. Millainen on duon ohjelmisto? Ohjelmisto sisältää tulevan levyn materiaalin lisäksi meidän molempien vuosien varrella tekemiä kappaleita ja tietysti myös perinteistä suomalaista kansanmusiikkia. Onko duollanne tarkkaan tehty suunnitelma Suomen ja maailman valloittamiseksi? Ajateltiin ensin keskittyä Suomeen. Sen jälkeen lähdetään rahastamaan ulkomaita. Levy ilmestyy tammikuussa, liittyykö siihen kiertuetta, jos tilanne sallii? Keikoille lähdemme kesän 2022 alussa, mutta joitain yksittäisiä esiintymisiä voi olla jo kevään mittaan. Missä teitä on mahdollisuus nähdä ja kuulla seuraavan kerran? Viimeistään ensi kesän festareilla. timorautiainen.com
MäSä Duo pysyy ja paranoo Sauli Heikkilä K austislainen Kyösti Järvelä ja Lapualta kotoisin oleva Lauri Kotamäki eivät ole koskaan tapelleet kuin soittopeleillään ja hyvässä tarkoituksessa. Duon ohjelmisto nojaa eteläpohjalaiseen perinteeseen. Ei asiaa varsinaisesti ole päätetty, se on ollut luonnollinen lopputulos. Sen sijaan jonkinlainen päätös on olemassa pitäytymisestä perinteisissä rekilauluissa ja polkkasikermissä, omille sävellyksille on kummallakin muita kanavia. Duosta tuntui, että vanha pelimannimusiikki ei ole saanut ansaitsemaansa arvostusta ja on jäänyt hieman uuden sävelletyn kansanmusiikin jalkoihin. Vähärivisten haitarien mukanaolo ei houkuttanut esiin keskipohjalaista viuluvetoista kansanmusiikkia, vaikka sille ei mitään varsinaista estettä olisikaan. – Saatan minä sulle jonkin kaustislaisen kappaleen opettaa, lupaa Kyösti Laurille. Eteläpohjalaisen ohelle mukaan on tullut uudempaakin musiikkia, jota on soviteltu perinteisempään suuntaan. Kappaleiden valintalogiikka on yksinkertainen: jos kappale tuntuu hyvältä, se otetaan ohjelmistoon. Sydäntä lähellä ovat myös Erkki Rankaviidan ohjelmisto, Tiila Ilkan laulut sekä Tauno Krossin ja Jalmari Siiriäisen tuotanto. Kaustislaisesta sointukylvystä huolimatta Kyöstille ei ole monitaitoisena pelimanninna ollut ongelmaa hypätä mukaan polkkien ja rekilaulujen kelkkaan. – Ei ole ollut semmosta kappaletta, mikä tuottaisi hankaluuksia. Kyösti kuuntelee sen kerran ja vetää menemään, kehuu Lauri. Kaveruus alkoi takapenkillä Kaverukset ovat tienneet toisensa jo pitkään. Lauri oli fanittanut Kyöstin Tötterssön -yhtyettä. Ystävyys alkoi kuitenkin vasta linja-auton takapenkillä, matkalla Folklandialle vuonna 2013. Tietenkin siellä soitettiin. Kemiat ja soitto naksahtivat yhteen niin, että siitä alkoi tiivis kaveruus. – Eikä pelkästään soitto sopinut yhteen, vaan kaikki muukin, remonttihommista lähtien. Ollaan oltu kuin paita ja perse, Lauri kuvailee. Ensimmäinen yhteiskeikka oli Alavudella seuraavana vuonna, ja kokoonpanolle piti keksiä nimi. – Sitä mietittiin pitkään, muistelee Lauri– Kolome minuuttia, korjaa Kyösti – …ja aateltiin että mää ja sää, siinähän se, jatkaa Lauri häiriintymättä. Kyösti kuuluu juuri siihen Kaustisen Järvelän klaaniin, Johannes ja Martta (os. Kentala ) Järvelän jälkipolveen. Isä on Olavi , Mauno setä ja Antti veli. Serkusten joukossa Kyösti jatkaa vaarin verenperintöä ympäristöstä imeneenä ja itseoppineena viulupelimannina. – Kuuntelin, kun vaari ja Myllykankaan Arvo soittelivat sotajuttujen ohessa. Kuulosti mukavalta. Kyösti meni mukaan ensin Maunon näppäreihin ja sieltä kyläpelimanneihin. Musiikkilukion jälkeen opinnot olivat lähinnä markkinointia. Elannon tuo nykyään soitto useassa ryhmässä sekä musiikinopettajan sijaisuudet. Yhtyeistä MäSä Duo on Bill Hota ja Pulversin ohella aktiivisin, Pirulainen keikkailee normaalioloissa kohtuullisen taajaan, mutta suurena yhtyeenä se tarvitsee isompia tilaisuuksia. Lisäksi parhaillaan on meneillään Vanhoja poikia -teatterikiertue parilla kymmenellä esityksellä. Näytelmä kuului Tampereen Työväenteatterin ohjelmistoon 2018-2019. Juha Vainion musiikkiin perustuvaa esitystä tähdittävät Taneli Mäkelä , Tuomas Uusitalo , Esko Roine ja Puntti Valtonen . Orkesterina on Antti Paalasen johdolla Kiharakolmio, jossa Kyösti on vierailijana. Musiikkilukion aikoihin syntynyt ensimmäinen oma yhtye Tötterssön on edelleen hengissä ja levytysaikeissa. Laurin ura muusikoksi on nykyaikaisempaa lajia, joskin ensimmäinen ammatti oli hitsaaja. Alavuden mummolassa serkut soittivat vähärivisiä haitareita ja kahdeksanvuotiaan Laurin silmissä se kuulosti mukavalta ja soitin näytti hienolta. 6 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021
Kaustislainen viuluniekka ja eteläpohjalainen haitarinsoittaja tappeli, kumpi voitti? Eteläpohjalainen pelimannius voitti, mutta niin myös molemmat soittajat. Huono vitsi, mutta niin ovat vitsit MäSä Duon keikoilla välijuonnoissakin – leuhkivatkin sillä vielä: polkkaa ja paskoja vitsejä. 7 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 M ar ik a Ko sk im äk i
8 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 Lauri pääsi Airi Hautamäen haitaripiiriin ja sai oman haitarin. Murrosiässä meinasi haitarinsoitto loppua, mutta ovela isä sai sitä jatkettu hankkimalla paremman soittimen. Syntyi edelleen harvakseltaan keikkaileva Haka ja Lauri pääsi myös Mikko Vareksen kappaleita soittavaan Varesband -rokkiyhtyeeseen. Muun kuin perinnemusiikin soittaminen avasi silmiä kaksirivisen haitarin mahdollisuuksiin, ja soittaminen ammattina alkoi houkuttaa. Musiikkilukio jäi väliin, mutta Laurin vielä toimiessa hitsaajan hommissa alkoivat musiikkiopinnot houkuttaa. Amattikoulupohjalta avautuivat ovet Centria ammattikorkeakoulussa Kokkolassa ja instrumenttipedagogin opinnot alkoivat 2013. Opintojen aikana uteliaisuus pisti hakemaan myös Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmään. Kutsu kävi myös Helsinkiin. Sibelius-Akatemian opinnot ovat pientä silausta vailla ja Kokkolan opinnotkin tulivat valmiiksi 2019. Hitsipillit ja puikot ovat vaihtuneet lopullisesti palkeisiin.– Ajattelin, että kun valmistuneiden määrä vaikuttaa oppilaitoksen rahoitukseen, niin ajattelin hoitaa sen loppuun. Opintojen yhteydessä syntyi viimeisin Laurin yhtye, omia kappaleita soittava Kotamäki Company, jonka ensimmäinen keikka oli reteästi Helsingin legendaarisella Tavastia-klubilla marraskuun lopulla. Varesbandin ja Hakan ohella Lauri kuuluu myös 5/5 -yhtyeen vahvuuteen ja Kyöstin tavoin Pirulaiseen. ”Mitään ei pirätetä” MäSä Duo on monista yhtyeistä kuitenkin se, joka tuo perustoimeentulon. Normaaliaikoina lähtöjä on vuoden mittaan useammin kuin kerran viikossa. Mikäpä lähtiessä, kun vähärivinen haitari ja viulu ovat keveitä kanniskella ja kokoonpano sopii lähestulkoon millaiselle areenalle vaan, firman juhlista isolle festivaalilavalle, pubeista tanssilavoille ja perhejuhliin. – Perheyhtyeenä me tykätäänkin olla. Parasta on, kun saa olla yleisöä lähellä. Silti harmittaa, että koronan vuoksi Seinäjoki areenalle sovittu keikka joduttiin perumaan, Lauri kertoo. Joskus esiintymisien yhteydessä pidetään myös työpaja tai kurssi. Opettaminen maistuu molemmille. Pääseehän siinä eri tavalla lähelle ihmisiä kuin lavakeikalla. Esiintymiset eivät ole myöskään pelkkää soittamista, vaan mukana on vapaasti virtaavaa jutustelua, joka lähenee standup-komiikkaa. – Mitään ei pirätetä vaan kerrotaan mitä huvittaa. Ollaan suoria. Pelkäämättä kerrotaan kaikki mitä mieleen tulee, vakuuttaa Kyösti. Kuulostaa eteläpohjalaiselta asenteelta, mikä ruumillistui 1800-luvulla häjyjen reuhaamiseen. Häjyt olivat aikansa jengiläisiin ja nuorisorikollisia, jotka myös tekivät, mitä huvitti. MäSä Duossa ei tarvitse pelätä muuta kuin huonojen vitsien aiheuttamaa myötähäpeää. Jotain samaa kuin häjyjen asenteessa yhtyeen esiintymisessä kuitenkin on, ja sen se huomasi itsekin. Ensimmäisen levyn kanteen haettiin Ilmajoen museosta oikeat kahleet. Esiintymisasuna on myös aina eteläpohjalainen miesten kansallispuku helavöineen ja puukkoineen. Äänite kahden vuoden välein Alkuaikoina mietitytti hieman, ovatko ihmiset valmiita ottamaan vastaan tällaista musiikkia. Pelko osoittautui aiheettomaksi. Pikemminkin tuntuu siltä, että tällä musiikilla on tilausta, olipa kyse isoista lavoista tai firman juhlista. – Yhden keikan jälkeen joku tuli sanomaan, että tehän teette pioneerityötä, eihän tämmöistä tee kukaan muu. Paketti on kelvannut hyvin ulkomaita myöten, joskin siellä kerrotaan vitsejä vähemmän. Työpajat sen sijaan kuuluvat ohjelmaan. Toistaiseksi ulkomaan keikat ovat suuntautuneet pohjoismaisiin naapureihin ja yhteen vierailuun Uzbekistaniin. Pukukoodi keikoilla on tärkeä.MäSä Duo esiintyy aina eteläpohjalaisessa miesten perinneasuissa helavöineen, Pirulaisen riveissä vedetään puvut päälle. Pian kolmekymmentä vuotta kansanmusiikkiväkeä naurattanut Bill Hota & the Pulvers sai Kyöstin riveihinsä 2017. Kitaraa soittaa tuorein tulokas vuodesta 2019 mukana ollut Arttu Mäkelä (vas.). Alkuperäisistä jäsenistä on mukana vielä Juma Lautamaja kontrabassossa. Tämä paketti sopii mihin vain Su sa nn a Tö yl i
9 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 Koronan vuoksi on jokin kiertue peruuntunutkin. Se ei pelkästään harmita. Keikat lähellä on perheelliselle ja musiikin moniottelijalle helpompi järjestää. Perinteisellä kansanmusiikilla on nykyaikana hieman hankala saada radiosoittoa, mutta MäSä Duon lauluvoittoiset levyt ovat päässet keinumaan myös radioaalloilla. Ohjelmassa on riittävän iskelmällisiä kappaleita Radio Suomen, Iskelmäradion ja Järviradion soittolistoille. Pitäisikö tanssilavojen valloittamiseen pestata lisää porukkaa? – Haitarista saa bassot ja stomppiboxista rummut, kaikki lavat pystytään hoitamaan niin tekniikan kuin ohjelmankin kannalta. Tämä paketti sopii mihin vaan. Tulevaisuutta ei ole kovin pitkälle suunniteltu. Kahden vuoden välein on tarkoitus tehdä äänite, tarkastella ohjelmistoa ja uudistaa sen verran, ettei kyllästytä. Lauri on opintojen myötä penkonut myös arkistoja ja toivoisi, että voisi niitäkin tuoda ohjelmistoon yleisön kuultavaksi. Vaihtelua rutiineihin toi myös vierailu Sepi Kumpulaisen tekeillä olevalle levylle. Sepi oli toivonut haitaria ja viulua levylleen. Tuottaja Juha Saunala suositteli tuntemaansa duoa. Kesällä piti olla Kaustisella Sepin kanssa esiintyminenkin, mutta tunnetuista syistä se jäi tekemättä. Ehkä tulevaisuudessa. Kyöstin markkinointiopeille ei ole suuremmin ollut vielä käyttöä. Keikat ovat poikineet esiintymisiä riittävästi. Kiertäminen ei ole tuntunut työltä. Onpa mukana ollut joskus perheenjäseniäkin. Yhdessä oleminen on muutakin kuin soittamista. – Mukavaahan se on Kyöstin kanssa lähtiä kriuhnaasemahan, tiivistää Lauri. Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen (KEK) ylläpitämä KamuKanta-sivusto on yhteinen torimme, jossa ilmoitetaan tapahtumat, tavataan tekijät ja kerrotaan uutiset. Olemme kaikki sivuston ylläpitäjiä ja sivusto tarvitsee kaikkien toimijoiden aktiivisuutta, jotta se palvelisi tarkoitustaan. Kuka tahansa voi kirjautua sivustolle ja lisätä kaikkien nähtäväksi • tapahtumat kalenteriin ja sitä kautta Kansanmusiikki-lehteen • menneet ja tulevat videotallenteet sekä striimit Livelavalle • cd, kirja tai muu julkaisu julkaisuihin, äänitteet osallistuvat Vuoden kansan musiikkilevy -äänestykseen • tekijäprofiilin itselleen soittajana, tanssijana, opettajana, tutkijana, soitinrakentajana, kansallis pukujen tekijänä tai muuna kentän toimijana • tekijäprofiilin kokoonpanolleen, tapahtumalleen, yhdistykselleen, yritykselleen tai muulle alalla toimivalle taholle • uutiset tai mediatiedotteet uutisetosioon Rekisteröimisen jälkeen KEK hyväksyy sen noin vuorokauden sisällä ja pääset saamillasi tunnuksilla tekemään päivityksiä hamaan tulevaisuuteen. Jos et saa säällisessä ajassa hyväksyntää, tarkista roskaposti. Ellei löydy sieltäkään, laita viesti info@kansanmusiikkikansantanssi.fi. Onko sinulla tarjottavaa – kerro se muillekin Kamukanta odottaa sinua Kotamäki Company on Lauri Kotamäen luotsaama uusi, rosoisen hellä rock-yhtye. Rehvakas haitaripelimanni on löytänyt hiljattain itsestään lauluntekijän, joka ei pelkää tarttua vaikeisiinkaan aiheisiin. MäSä Duo Lauri Kotamäki s. 1988 Lapualla, kotipaikka Helsinki Muut yhtyeet Haka Varesband 5/5 Pirulainen Kotamäki Company Kyösti Järvelä s. 1979 Kaustisella, kotipaikka Ilmajoki Muut yhtyeet Tötterssön Bill Hota & the Pulvers Pirulainen J.P . N ie m el ä
10 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 N äin Anna Dantchev kuvailee itseään, kun kyselen miten hän haluaa esittäytyä Kansanmusiikki-lehden lukijoille. Helsingissä vaikuttava muusikko on kulkenut pitkän matkan tullakseen sinuiksi itsensä ja äänensä kanssa. Tällä hetkellä hän tekee omaa musiikkia Dantchev:Domain -yhtyeessä ja lisäksi sooloprojekteja ja opetusta otsikolla Anna Dantchev – Bulgarian Voice from Finland. Elämän mittainen matka musiikin pariin alkoi Pohjois-Pohjanmaalta, jossa Anna Dantchev syntyi suoraan paikallisten kansanmusiikkipiirien ytimeen. Monet tuntevat hänet ”Hriston tyttärenä” vaikka hänen polkunsa onkin muodostunut aivan erilaiseksi kuin muusikkoisän. – Minulle oli itsestäänselvyys, että oli musiikkia, en miettinyt sitä lapsena ollenkaan. Oli paikallista perinnemusiikkia ja toista paikallista eli bulgarialaista perinnemusiikkia, jazzia ja klassista... On melkoinen sattuma, että Hristo Dantchevista , bulgarialaisesta muusikosta ja etnomusikologista tuli tärkeä tekijä Haapaveden kansanmusiikkikentällä. – Isä kiinnostui kovasti alueen perinnemusiikista. Se oli hänelle eksoottista ja hän kiersi nauhurin kanssa, haastatteli paikallisia viulupelimanneja, nauhoitti ja teki notaatiot. Tällä tavalla hän integroitui ja sitten häntä pyydettiin Haapaveden pelimannien vetäjäksi, kun yhtye oli jo melkein kuopattu. Anna muistuttaa, että tuolloin elettiin aikaa, jolloin maahanmuuttajataustaisista muusikoista ja heidän integroitumisestaan suomalaiseen musiikkielämään ei juuri puhuttu. Hristo Dantchev oli vahvasti mukana Haapaveden kansanmusiikki-revivalissa ja sen instituutioissa pikkupelimanneista Haapavesi Folk -festivaaliin. – Suomalaisessa kansanmusiikissa soittimeni on harmoni, ja soitan myös kaksirivistä haitaria. Haapavesi on pieni paikka ja meidän perhe oli ainut vähääkään ulkomaalaistaustainen, joten kansanmusiikkiporukasta tuli myös eräänlainen turvasatama. Anna Dantchevin pitkä matka kohti omaa musiikkia ”Suomalais-bulgarialainen laulaja, säveltäjä, maailmanmusiikin matkaaja. Perinteestä ponnistava, mutta rajojen yli kurottava.” Tove Djupsjöbacka Anna Dantchevin Dantchev:Domain -yhtyeen seuraavan levyn teemana tulee olemaan rohkeus. M aa rit Ky tö ha rju
11 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 Edelleen Anna seuraa erityisesti Haapaveden toimintaa etänä ja kokee sen tärkeäksi, vaikkei kukaan perheestä enää asu paikkakunnalla. Laulaminen on tunteellinen asia Anna Dantchev kertoo laulaneensa koko elämänsä, mutta löytäneensä laulajaidentiteetin melko myöhään. Lapsena hän oli hyvin ujo, eikä uskaltanut esiintyä. – Lapsena ääneni oli hyvin pieni, koska itse ajattelin olevani hyvin pieni. Vasta myöhemmin olen ymmärtänyt kuinka iso instrumentti sisälläni on. Minulle laulu on vahvasti psyko-fyysistä. Jos tunteet tai itsetunto on lukossa, niin se vaikuttaa laulamiseen paljon. Henkinen kasvutarina vaikuttaa kehittymiseen laulajana. Oppia Dantchev on hakenut eri suunnilta, sekä popjazzlaulun että klassisen laulun puolelta. Suomalaisten laulunopettajiensa, kuten Margareta Haverinen Brandtin lisäksi Dantchev mainitsee tärkeinä bulgariaislaulajat, joiden oppiin on päässyt. – He ovat avanneet minua eri tavalla: identiteetin kautta, koen olevani samaa porukkaa heidän kanssaan. Suomessa minulla on ollut monesti sellainen olo, etten oikein kuulu tänne – vaikka tietysti minä kuulun tänne! Tämä on henkilökohtainen matka, jota teen koko ajan. On selvää, että laulaminen on Anna Dantcheville todella tunteellinen asia. Kertoessaan omasta polustaan ja sen käännekohdista silmät kostuvat useaan otteeseen. – Laulaminen on hyvin henkilökohtainen asia ja nykyään myös laulan tosi henkilökohtaisista asioista. Vasta yli nelikymppisenä ryhdyin oikeasti tekemään omaa musiikkia. Elämässä on ollut paljon asioita, joita on pitänyt ensin selvittää, jotta on sinut itsensä kanssa. Monenlainen perintö saa kuulua Ennen Helsinkiin muuttoa Anna Dantchev opiskeli Jyväskylän yliopistossa musiikkitiedettä ja lauloi soulia Souldiers-yhtyeessä. Oma ääni maailmanja kansanmusiikin kentällä löytyi vasta paljon myöhemmin, ja vei myös hakemaan lisäoppia SibeliusAkatemian Global Music -maisteriohjelmasta. Yksi käännekohta oli Kulttuurikeskus Caisan järjestämä Ourvision-kilpailu vuonna 2013, johon Dantchev osallistui laulaen bulgarialaisia lauluja. – Silloin tulin omasta etnisestä kaapistani ulos, Anna nauraa. Kilpailuun hakeutuminen liittyi elämänvaiheeseen, jossa oli voimakas tarve olla bulgarialaisuuden kanssa tekemisissä, mikä liittyi myös omien lasten syntymiseen. Kilpailukokoonpanoa seurasi ensimmäinen yhtye omalla nimellä, Anna Dantchev Band. Nykyinen yhtye Dantchev:Domain tekee pelkästään omaa musiikkia, ja bulgarialainen elementti on vain osa keitosta. Annan lisäksi yhtyeessä soittavat Erno Haukkala (pasuuna ja sousafoni), Kenneth Ojutkangas (tuuba ja kitara), AnttiPekka Rissanen (rummut) ja João Luis (perkussiot ja vibrafoni). – Oli pitkä prosessi löytää yhtyeeseen oikeat muusikot. Soittotaidon lisäksi henkilökemia on tärkeä, minulle on tärkeätä tulla toimeen jokaisen kanssa myös ihmisenä.Dantchev:Domainin ensilevy Say It ilmestyi keväällä 2020 ja palkittiin viime vuonna Vuoden kansanmusiikkilevynä. – Palkinto oli kiva yllätys! Minun lähtökohtani on ollut kansanmusiikki, vaikka en itse tee kaikkein ilmeisintä suomalaista kansanmusiikkia. Mutta onhan esimerkiksi levyn viimeinen kappale The Leaves ihan selkeä mollivalssi! Odotettu ensilevy ilmestyi juuri koronapandemian iskiessä, mikä tietysti sotki kuviot aika lailla – varsinkin koska Anna Dantchev kokee lähtökohtaisesti tekevänsä kansainvälistä musiikkia. Vuoden 2020 loppupuolella Anna Dantchev palkkasi avukseen paikallisen tiedottajan ja tuloksena oli mukavasti näkyvyyttä myös bulgarialaisessa mediassa. – Tunnetasolla minulle oli tärkeätä viedä Dantchev:Domain myös Bulgariaan. Annoin haastatteluja etänä muun muassa Bulgarian aamu-tv:lle. Siellä kiinnostaa minun tarinani, samalla tavalla kuin Suomessa kiinnostaa suomalaisten menestykset maailmalla. Lauluja rohkeudesta Yhtyeen lisäksi Anna Dantchevilla on muitakin rautoja tulessa. Osa niistä on lähempänä bulgarialaista perinnettä, kuten bulgarialaisen kuten bulgarialaisen laulun opetustoiminta. – Dantchev:Domain ei varsinaisesti uudista bulgarialaista perinnettä, vaikka sieltä tulevia työkaluja ovat minulla sielläkin käytössä. ”Bulgarian Voice from Finland” on puolestaan oma henkilökohtainen brändini, jossa toimin Anna Dantchevina erikseen. Välillä bulgarialaisuus on nostettu Dantchev:Domainin suhteen isompaan rooliin kuin mitä alunperin ajattelin. Tammikuussa Dantchev:Domainin on tarkoitus mennä studioon ja kesän alussa ilmestynee yhtyeen toinen albumi, jonka Anna Dantchev tuottaa ja julkaisee itse, kuten ensimmäisenkin. – Ensimmäisellä levyllä ammensin paljon inspiraatiota ja voimaa bulgarialaisuudesta, mutta nyt lähdetään vielä enemmän kohti omaa soundia. Sisällöstä Dantchev ei vielä paljasta muuta kuin että teemana tulee olemaan rohkeus.– Lauluja rohkeudesta, yhteiskunnan rohkeudesta, yksittäisten henkilöiden rohkeudesta. Tunteet ja ajatukset, jotka pandemia ja koronarajoitukset nostivat pintaan, ovat vaikuttaneet paljon. Myös siirtolaisuus on inspiroinut minua, esimerkiksi edesmenneen anoppini tarina. Dantcev:Domainin Say it! -levy ja Loimolan Voiman albumi Ruttomužikan kyynäl voittivat tasapisten Vuoden kansanmusiikkilevy -äänestyksen 2020. Vuoden 2021 äänestys on menossa parhaillaan. Äänestysaikaa on 26.12. asti. Ohjeet sivulla 36. Danchev:Domain Haapavesi Folk -festivallilla 2021. M ar ku s Ö ve rs ti
12 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 Suomen musiikintekijät palkitsivat lastenmusiikin tekijöitä Jellonagaalassa Viulisti Tuomas Rounakarin työn alla oleva karhumyyttejä käsittelevä albumi Bear Awakener on hyvin erityislaatuinen projekti. Karhun ja ihmisen välisen dialogin lisäksi syntyy dialogi artistin ja yleisön välille, kun albumi toteutetaan joukkorahoituskampanjan avulla. Tämä tekee projektista erityisellä tavalla yhteisöllisen. Indiegogo-alustalla toteutettu joukkorahoituskampanja on syntynyt menestystarinaksi. Kampanjan budjettitavoite täyttyi 12 tunnissa ja ensimmäisen viikon aikana budjetti on ylittynyt jo 22 prosentilla. Tämä on huikea saavutus kampanjalle kuin kampanjalle, mutta erityisesti marginaaligenreen kuuluvalle albumille. – Olen jo pitkään kokenut hälyttäväksi musiikkibisneksen suunnan, jossa pyritään tavoittamaan miljoonia kuulijoita, jotka saavat musiikin käytännössä ilmaiseksi. Oma musiikkini ei ole suunnattu miljoonille, vaan pikemminkin pienelle, mutta arvostavalle yleisölle. Kampanjan suosio on osoitus siitä, että näinkin voi onnistua, kertoo Rounakari. Joukkorahoituskampanjan sivulla jokainen ennakkotilaaja voi valita itselleen ja omalle budjetilleen sopivankokoisen tavan tukea artistia. Näin taiteen tekeminen omakustanneartistina säilyy taloudellisesti kannattavana. Bear Awakenerista on tilattavissa erilaisia paketteja pelkästä albumista uniikkiin, vain ennakkotilauksien määrän tehtävään Special Edition Gift-Box cd:hen. Ennakkotilaus mahdollistaa sen, että jokainen Gift-Box on henkilökohtainen, sillä Rounakari tietää sisällön oheistuotteita valitessaan, kenelle pakettia on kokoamassa. Albumi julkaistaan sekä digitaalisena että cd-formaatissa, mutta sitä ei julkaista suoratoistopalveluissa. Joukkorahoituskampanja on auki joulukuun loppuun saakka ja albumi julkaistaan ennakkotietojen mukaan maaliskuussa 2022. Saana Pulkkinen Tuomas Rounakarin Bear Awakener -kampanja sai räjähtävän lähdön Elämäntyöpalkintoja jaettiin neljä. Neljäkymmentä vuotta lastenmusiikkia tehnyt Mikko Alatalo on varmaan palkituista kaikista tutuin. Entisen parlameentaarion musiikkityö jatkuu edelleen. Alatalo sai tänä vuonna myös kulttuuriministeriön Suomi-palkinnon. Vanhempiensa Marjatta ja Martti Pokelan työtä jatkanut Eeva-Leena Pokela tuli suurelle yleisölle tutuksi jo yli viisikymmentä vuotta sitten. Sittemmin hän toimi Taideyliopiston Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen aineryhmän lehtorina, josta eläköityi pari vuotta sitten ja sai professorin arvon. Opetustyön ohella hän on uudistanut musiikinteorian opetusta, laatinut musiikkikirjoja, tehnyt ohjelmia, toiminut muusikkona ja ennen kaikkea innostanut suuren määrän musiikinopiskelijoita lastenja kansanmusiikin pariin. Lastenmusiikin asemaa vahvasti ajaneen Jussi Raittisen ura on kestänyt pian jo kuusikymmentä vuotta. Jyväskyläläinen Ohilyöntija Loiskis-orkestereita luotsannut Pentti Rasinkangas on tehnyt satoja lauluja ja tuhansia keikkoja pienimmistä päiväkodeista lähtien. Vuoden tulokkaana palkittiin Suvi Isotalo ja vuoden lastenmusiikintekijänä Tero Pajunen . Vuoden yhtyeeksi valittiin Herra Heinämäen lato-orkesteri ja vuoden lastenlevyksi Naattiorkesterin Voihan naatti. Vuoden lastenlauluksi äänestettiin Salon lastenlaulukilpailussa toiseksi tullut Chihuahua. Tampere valittiin vuoden lastenmusiikkipääkaupungiksi. Kansantanssijärjestöt yhdistyvät Suomalaisen Kansantanssin Ystävien jäsenmäärän kasvettua 40 vuotta sitten kymmenkertaiseksi vuodessa, se päätti eriyttää lasten ja nuorten kansantanssitoiminta oman kattojärjestön alle. Perustettiin Kansantanssinuorten Liitto. Nyt kahtena järjestönä toimiminen ei ole enää tarkoituksenmukaista, ja on aika palata takaisin yhteen. Yhtenä järjestönä edustetaan isompaa joukkoa ja toiminnalla luodaan ylisukupolvista yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia. Yhdistyminen tapahtuu vuodenvaihteessa ja nimenä säilyy Suomalaisen Kansantanssin Ystävät. Varhaisnuoristoiminnasta tulee yksi sen painopistealueista. Järjestöjen yhteinen toiminta-ajatus on ollut kulttuurisen harrastustoiminnan avulla suomalaisiin kansantansseihin liittyvien perinteiden ylläpitäminen, tallentaminen ja tunnetuksi tekeminen. Yhdistymisen puolesta puhuivat yhteisen toiminta-ajatuksen lisäksi vahvempien hartioiden saaminen kansantanssialan vaikuttamistyöhön sekä resurssien tehokaampi hyödyntäminen. Käytettävissä olevien resurssien jatkuva väheneminen on nähty haasteena molemmissa järjestöissä. Yhdistymisellä haetaan uutta vaikuttavuutta toimintaan. Yhdistyminen tukee työnjaon selkeyttä myös erilaisissa yhteistyökuvioissa. Yhdistymiselle on ollut vahva tuki järjestöjen jäsenyhdistyksissä sekä järjestöjen kanssa työskentelevissä sidosryhmissä. Eeva-Leena Pokela Pentti Rasinkangas Sa ul i H ei kk ilä Is la R as in ka ng as U lla N ik ul a
13 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 Sarjaa tuottaa: ESITTELYSSÄ SARAH PALU Teksti: Jaana-Maria Jukkara Kuva: Minna Hatinen V isuaalisuus ja unenomaisuus, silmien edessä vaihtuvat maisemat läheltä ja kovinkin kaukaa – kaikki tämä kuvastaa materiaalia Sarah Palun sävelkynästä. – Suomalainen kansanmusiikki inspiroi minua. Minua ovat säväyttäneet muun muassa vanhemmat suomalaiset ja karjalaiset kantele-, jouhikkoja runolauluperinteet, ja myös monien muiden suomalais-ugrilaisten kansojen musiikki ja lyriikat. Yhdeksi varhaisimmista musiikillisista vaikuttajista Sarah mainitsee Martti Pokelan , jonka sävellyksiä hän hyvin mielellään jo lapsuudesta lähtien esitti. – Omassa musiikissani kuuluu varmasti monelle kansanmusiikki. Siinä kuuluu myös paljon muuta, sillä olen antanut musiikin tulla ulos sellaisena, kuin se minusta luontevasti tulee. Olen elänyt monen kulttuurin sekä erilaisten musiikkivaikutteiden keskellä ja matkustanut melko paljon muun muassa sen takia, että perheeni on levittäytynyt eri puolille Eurooppaa ja itse olen puoliksi ranskalainen. Sarah Palun musiikkia kuunnellessa voikin mahdollisesti tunnistaa, missä viivähdetään isovanhempien luona Ranskassa, mitkä tunnelmat tulevat lapsuusja nuoruusvuosilta Espoon metsistä, ja milloin taas seikkaillaan Sarahin unissa. Vesi on säveltäjälle tärkeä elementti joka yhdistää kaiken. Sarah Palun huolella valmisteltu esikoisalbumi Ikivirta julkaistiin 12.3.2020. Seuraavalla viikolla koronapandemian myötä Suomeen julistettiin poikkeusolot ja julkaisukiertue jäi tekemättä. Vai jäikö sittenkään? Sarah kokee että kiertue saikin vain toisen muodon. Levy sai siivet alleen; kiittävät arviot niin kuulijoilta kuin kriitikoilta, Etno Emma -ehdokkuus ja sijoittuminen World Music Charts Europe:n top 20sekä Roots Music Report USA:n top 10-listoilla. Ikivirran kappaleita on Spotifyssa kuunneltu jo yli 750 000 kertaa. Ikivirta oli Sarah Palun ajatuksissa ensin nimenomaan levyprojekti. Levy kuitenkin loi tapahtumajärjestäjien kiinnostuksen tuoreeltaan ja toisaalta tekijän itsensä mielessä heräsi kaipuu tuoda levyn materiaali elävän yleisön eteen. Tänä vuonna tämä oli vihdoin mahdollista. Sarah Palun kanteleen ja kelttiharpun rinnalla musisoi Etno-Espa – ja Etnosoi!-tapahtumissa kokoonpano Maija Pokela (laulu, kantele, sample-padi), Maija Kauhanen (perkussiot, laulu, harmooni), Matias Tyni (kosketinsoittimet, laulu), Tero Hyväluoma (viulu, harmoni), Kukka Lehto /Iida Savolainen (viulu, laulu) ja Ilkka Heinonen (basso). – Ihmiset, joiden kanssa olen saanut elämäni mittaan työskennellä, kuten yhtyekaverini, ovat vaikuttaneet voimakkaasti musiikilliseen polkuuni. Olen oppinut yhdessä tehdessä paljon. Yhteistyö esimerkiksi Ikivirta-albumini taiteellisen tuottajan Matias Tynin kanssa on todella antoisaa ja opettavaista. Kysyn Sarah Palulta merkittävimmistä vaikuttajista siihen, että hänestä tuli muusikko. – Vanhempani ehdottomasti. Kumpikaan heistä ei soita mitään, mutta he ovat alusta lähtien eläneet kanssani musiikkia ja yhä vain käyvät suurimmassa osassa konserteistani. Niin kauan, kun asuin kotona, soitin uudet sävellykseni heille ensimmäisenä ja he saivat aina musiikkini ytimestä kiinni. Heti perään kiitokset menevät esimmäisille kanteleopettajille Tiina Kaaresvirralle ja Vilma Timoselle , joiden kannustavassa opissa into ja kiinnostus soittamiseen kasvoi edelleen. Sarah Palu on onnellinen kun löysi tiensä Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmään, josta on pian valmistumassa muusikoksi sekä pedagogiksi. Loppututkintokonsertti oli Musiikkitalolla 7.12. Kiinnostus opettamiseen voi löytyä omista varhaislapsuuden kokemuksista. – Osallistuin jo vauvana konsertteihin, yleisössä äitini sylissä viulisti-isosiskoni Tanjan esiintyessä. Lapsuus oli luovaa virtaa, leikkien, piirtäen ja ääniä tuottaen sillä, mitä milloinkin löysi ympäriltään. Ensimmäinen oma, oikea instrumenttini oli 5-vuotiaana saamani pienkantele, johon rakastuin välittömästi. Aloin hyvin nuorena tekemään kappaleita ja siitä tuli nopeasti itselleni merkityksellistä, ihmeellinen keino olla aivan toisella tavalla yhteydessä oman itsen ja muiden kanssa. – Kaikki elämässäni kokemani ja jokainen kohtaamani ihminen on vaikuttanut siihen, millaista musiikkia teen. Ihmiskokemus kokonaisuudessaan on sen verran säväyttävä, että siitä riitä sävellettävää. Musiikin polkuuni ovat vaikuttaneet syvästi konsertit, joissa olen kokenut vahvoja flowtiloja. Tuntenut, että kaikki on juuri niin kuin pitää ja että voin koko olemuksellani nojata musiikkiin ja nauttia siitä. Unohtaa rationaalisuuden ja upota hetkeen. Maisemista, unista ja mielen uumenista Hento nainen jättää keikalla kanteleen sijoilleen ja kävelee lähelle yleisöä. Hän puhuu mietiskellen ja kiireettömästi, ja kuulijalle tulee tunne että hän oikeasti puhuu tässä ja nyt juuri minulle siitä kuinka tämä keikka tehdään yhdessä. Siihen vaikuttavat jokaisen salissa olijan tunteet ja mielen lataus. Sarah Palun ote yleisöön on yhtä herkkä kuin on hänen suuren suosion saavuttanut musiikkinsakin. SYNTYMÄPAIKKA: Espoo AMMATTI: Säveltäjä, muusikko NYKYINEN KOTIPAIKKAKUNTA: Helsinki YHTYEET: Sarah Palu, Viitasen Piia, duo Lauri Wuolion (Kumea Sound) kanssa, OON ELÄMÄN MOTTO: Pudotan huolet harteiltani ja luotan. Istutan siemeniä, hoivaan maata ja odotan rauhassa.
D iaspora on sana, joka liitetään usein juutalaisten elämään. Se putkahtaa esiin, kun puhutaan hajaannuksesta ja siitä, että juutalaiset ovat joutuneet erilleen toisistaan, heitä elää ympäri maailman. Mutta diaspora voi tarkoittaa ilmiötä, jossa mikä tahansa muukin yhteisö, kansallinen tai uskonnollinen joutuu muuttamaan pois kotiseudultaan. Musiikillinen diaspora kertoo musiikkikulttuurista, joka elää muualla kuin kotipesässään. Iranin ja Malin musiikkikulttuurit ovat riippuvaisia äänitorvistaan, jotka elävät maan rajojen ulkopuolella. Mahsa Vahdat , Liraz ja Ballake Sissoko ovat joutuneet uhraamaan paljon: osa heistä on joutunut jättämään kotimaansa, he kaikki ovat tehneet musiikkia vaarallisissa olosuhteissa ja he suojelevat kollegoitaan. Mahsa Vahdat on Iranin ääni Iranilaissyntyinen vuonna 1973 syntynyt Mahsa Vahdat elää tällä hetkellä taiteilijaelämää Yhdysvalloissa Berkeleyssä. Hän työskentelee erilaisten kokoonpanojen kanssa, kuten Kronos-kvartetin ja Kitkavokaaliyhtyeen. Päällisin puolin hän on kuin kuka tahansa keski-ikäistyvä laulaja, joka julkaisee säännöllisin väliajoin uutta musiikkia. Hänen ääntään ylistetään maailman kauneimmaksi ja keikkatahti on maltillinen. Mutta yksi salaisuus hänellä kuitenkin on. Mahsa Vahdat kantaa sisällään kokonaisen musiikkikulttuurin perintöä.Hän on tämän hetken keskeisin ääni, kun puhutaan iranilaisten naisten laulamasta musiikista. Vahdat joutui monen kollegansa tavoin lopulta lähtemään kotimaastaan, sillä hän ei ole halunnut lopettaa laulamista. Naisten laulukielto juontaa maassa vuoteen 1979, jolloin Islamilaisen vallankumouksen myötä uskonnolliset johtajat kielsivät naisten laulamisen julkisesti. Siihen saakka naiset olivat saaneet esiintyä jopa ilman huivia, mutta vallankumouksen jälkeen naiset katosivat konserttilavoilta ja julkisuudesta, ja myös naisten musiikinopiskelu kiellettiin. Siksi moni lähti maasta ja elää edelleen maanpaossa. Naiset ovat saaneet sen jälkeen esiintyä vain naisyleisölle suljettujen ovien takana, ja naisen laulua saavat kuulla pääsääntöisesti vain oman perheen jäsenet. Välillä kieltoihin on tullut kevennyksiä: Ayatollah Khomeini allekirjoitti vuonna 2002 lain, joka antoi naisille luvan laulaa esimerkiksi kuoroissa. Musiikkidokumentti Teheranista Tänä vuonna sai ensi-iltansa espanjalaisen elokuvaohjaajan Javier Tolentinon elokuva Un Blues para Teheran . Se kuvaa muusikoiden elämää kaupungissa, missä musiikkia voi opiskella ja taidetta voi harjoittaa, mikäli olet mies. Dokumenttielokuvassa pohditaan, mikä taiteessa on tärkeää ja miten taiteilija voisi löytää polkunsa. Mukana on myös yksi nainen: Hän on laulaja, joka joutuu harjoittelemaan kansanlaulujaan salassa. Se kertoo myös taiteentekemisen palosta, sillä vaikka vallankumouksesta on kulunut jo yli neljäkymmentä vuotta, silti löytyy aina taiteilija, joka on valmis vaarantamaan henkensä harjoittaakseen ammattiaan. On sanottu, että ”naisen laulu saa ajattelemaan muuta kuin Allahia” ja siksi se pitää kieltää, mutta iranilaisille naislaulajille musiikki on koko olemassaolon ydin. Ei sillä ole tarkoitus kiihottaa vastakkaisen sukupuolen mielikuvitusta seksuaalisin vihjailuin. Salainen operaatio Iranilais-israelilainen muusikko Lirazin albumi Zan on keikkunut tänä vuonna maailmanmusiikkilista World Music Chart Europen kärjessä. Israelissa asuva Liraz Charhi on vuonna 1978 syntynyt muusikko, näyttelijä ja tanssija, jonka työskentelyä on voinut katsoa esimerkiksi elokuvassa The Late Quartet , jossa hän esitti flamencotanssijaa ja Philip Seymour Hoffmanin näyttelemän muusikon tyttöystävää. Hän on iranilaisten vanhempien tytär ja kahTuuli Saksala Hengenvaarallinen ammatti Afganistan ei ole ainoa maa, missä muusikot ovat ajautuneet ahtaalle. Musiikintekijöiden elintila on kapea esimerkiksi Iranissa ja Malissa. Iranilainen laulaja Mahsa Vahdat tekee uraa Yhdysvalloissa, iranilais-israelilainen Liraz Israelissa ja malilainen Ballake Sissoko Ranskassa. Jokainen heistä myös tekee musiikkia niiden puolesta, jotka eivät saa ääntään kuuluviin. 14 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 Mahsa Vahdat Ta hm in eh M on za vi
den kulttuurin kasvatti ja kotimaassaan Israelissa näkyvä persoona. Pari vuotta sitten Charhi alkoi saada salaisia viestejä iranilaisilta naismuusikoilta. Muusikot ottivat häneen yhteyttä, koska he halusivat työskennellä hänen kanssaan. Ja koska julkinen musiikin esittäminen on naisilta kiellettyä, he tarjosivat taiteellista panostaan henkensä kaupalla. Charhi otti yhteydenotot vakavasti ja siitä alkoi musiikillinen projekti, joka vaati tekijöiltään paljon. Musiikkitiedostot lähetettiin ja vastaanotettiin suojattujen yhteyksien kautta. Osa muusikoista esiintyy täysin anonyymisti ja osa käyttää salanimiä, esimerkiksi Raman Loveworld on sellainen. Yhteistyöstä syntyi albumi nimeltään Zan . Se on farsia ja tarkoittaa naisia. Se on poliittinen manifesti ja yksi näkökulma persialaisen musiikin diasporaan. Katolisen kirkon perintö Islamististen uskonnollisten johtajien päätökset varjostavat tällä hetkellä naismuusikoiden elämää varsinkin Iranissa, Afganistanissa ja Malissa, mutta ilmiö ei ole tuntematon länsimaissakaan. Siitä vain on aikaa, kun katolinen kirkko kielsi naisilta laulamisen kirkoissa. Jäljet johtavat vuoteen 313 jaa. Silloin katolinen kirkko määritteli Paavalin oppeihin vedoten yhteiset pelisäännöt kirkollisiksi käytännöiksi. Yksi suurimmista muutoksista oli se, että naiset eivät saaneet enää laulaa julkisesti kirkoissa. Tuon jälkeen kirkoissa lauloivat vain miehet ja pojat. Uudistus johti esimerkiksi gregoriaanisen kirkkolaulun syntyyn. Se on nimetty Gregorius Suuren mukaan ja kyseessä on vain miesäänille sävellettyä musiikkia, jota pidettiin taiteista suurimpana. Kärjistetysti voidaan sanoa, että katolinen kirkko mieluummin kastroi pojat, kuin päästi naiset ääneen kirkossa. Vaikutukset ovat olleet kauaskantoisia: kastraatio kiellettiin vasta 1700-luvun lopulla ja naisten asema muusikkona on ollut heikkoa näihin päiviin saakka. Yhtymäkohtia islamististen uskonjohtajien säädöksiin on nähtävillä, sillä kautta vuosisatojen katolisia kirkonmiehiä on huolestuttanut naisen äänen eroottinen ja kiihottava vaikutus miehiin. Vuosisatojen ajan naiset lauloivat perhepiirissä ja luostareissa. Jälleen suljettujen ovien takana. Ja luterilaisuuden piirissä vasta aikamoisen väännön jälkeen vuodesta 1963 naiset ovat saaneet luvan toimia kanttoreina Suomessa. Ballake Sissoko ja vaarallinen kora Mutta ei musiikin tekeminen ja esittäminen ole kiellettyä vain naisilta. Viitisen vuotta sitten myös Ylellä esitettiin dokumenttielokuva Malin musiikki ei vaikene ja se kertoi muusikoiden näkökulmasta, mitä tapahtui, kun islamistit valtasivat maan pohjoisosan, rikkoivat soittimet ja muusikot pakenivat joko kokonaan maasta tai asettuivat maan eteläosiin. “Soittimet ovat kalashinikovejamme!”, kuului soittajien vahva viesti tuolloin. Malin konflikti alkoi vuonna 2012, mutta YK:n keväällä julkaistun raportin mukaan maan humanitaarinen tilanne on edelleen hyvin heikko ja taistelut jihadistiryhmittymien ja ns. kodinturvajoukkojen iskut ovat kohdistuneet kiihtyvällä vauhdilla jälleen myös siivileihin. Ja muusikoihin. Afganistanissa talebanit nousivat valtaan elokuussa ja jihadistien viesti on sama kuin Malissa: musiikki on kiellettyä, soittimet rikotaan ja muusikot ajetaan maan alle. Malilainen Ballake Sissoko on koragriotti. Hän oppi muusikon taidon isältään, joka kuitenkin kuoli, kun Sissoko oli vasta 11-vuotias. Hänen kohtalonsa oli sinetöity. Perheensä vanhimpana poikana hänen oli jatkettava isänsä työtä ja niin hän myös teki. Ballake Sissoko kuuli länsimaista musiikkia ensimmäistä kertaa vasta 1980-luvulla ja se muutti hänen taiteensa suunnan. Hän halusi alkaa yhdistellä erilaisia tyylejä samalla perinteitä kunnioittaen. Ballake Sissoko on kertonut useissa haastatteluissa, että hänestä tuntuu, että hänet on yritetty vaientaa monta kertaa monella eri tavalla, mutta hän ei anna periksi. Vuonna 2012 islamistit uhkasivat rikkoa kaikki perinnesoittimet ja katkoa laulajien kielet, mutta he eivät saaneet muusikoita vaikenemaan, eivät myöskään Sissokoa. Vuoden 2020 alussa, matkalla tähän saakka viimeisimmälle kiertueelleen, Yhdysvaltain tullilaitos rikkoi Sissokon koran, se oli matkalaukussa pieninä palasina, koska tulliviranomaiset olivat katsoneet sen mahdollisesti olevan epäilyttävä esine, jonka sisälle piti kurkistaa. Vaikka maantieteellisesti Mali ja Afganistan ovat aika kaukana toisistaan, on molemmissa maissa musiikkikulttuuri ollut uhattuna jo vuosia ja muusikon työ on yksi vaarallisimmista ammateista. Laulua Teheranin kattojen yllä Palataan takaisin Iraniin. Laulaja Mahsa Vahdat pakeni kotimaastaan lopulta Yhdysvaltoihin, koska hän haluaa laulaa ja samalla tehdä persialaisen musiikin perintöä näkyväksi muulle maailmalle. Hän on konsertoinut ympäri maailmaa. Hänen ja monen muun iranilaisen laulajan pelko on, että jos naiset eivät saa laulaa ja esittää kansanmusiikkia, on suuri vaara, että sukupolvelta toiselle siirtyvät laulut unohtuvat, koska kukaan ei niitä kuule ja nuorempi sukupolvi ei voi niitä esittää. Muusikon ammatti saatetaan myös kokea liian vaarallisena. Mahsa Vahdat itse lähti Iranista tyylillä: Hän järjesti konsertin ulkona, erään rakennuksen katolla, lauloi laulunsa ja poistui maasta ennen kuin joutui poliisin kuulusteluun. Tuuli Saksalan keidas torstaisin 17.30 Yle Radio 1 ja Yle Areena Etnokonsertteja Yle Radio 1 jokaisen kuun viimeisenä maanantaina ja Yle Areena Mestarit -podcast naismuusikoiden elämästä Yle Areenassa, toimittajina Riikka Ahokas ja Tuuli Saksala 15 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 Lirazin Ballake Sissoko R on en Fa di da B . Pe ve re lli
16 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 Puh.044 5700 227 Kauppakatu 6 Saarijärvi Teijo Rekonen Harmonikan huolto ja restaurointi 4 8 2 9 1 5 | v i l j o . m a n n e r j o k i @ v a p a a l e h d y k k a . n e t w w w. h a r m o n i k a n r e s t a u r o i n t i . n e t | w w w. v a p a a l e h d y k k a . n e t Tmi Viljo Mannerjoki – huollot ja korjaukset – – viritykset uusiin ja vanhoihin soittimiin – – restauroinnit vanhoihin soittimiin – – olka ja bassoremmit – – ergonomiset PasiProlantioremmit – Naantali Seuraa Facebookissa ja Instagramissa @hhjrmannerjo ki Soitat sitten pelimannimusiikkia, viihdettä, taidemusiikkia tai jotain muuta mukavaa, meillä on valinnanvaraa: uudet Bugarit, Beltunat ja Hohnerit, sekä hieno valikoima käytettyjä harmonikkoja. Ammattitaitoinen huoltoja virityspalvelu, sekä harmonikkatarvikkeet, kuten kantoreput, remmit ja mikrofonit. Tervetuloa liikkeeseemme Nummelaan! Meillä on harmonikka, joka sopii sinun tyyliisi KUORMAKUJA 3 03100 NUMMELA (Vihti) Puhelin 0500 761 030 K al le H au ta m äk i Ta ni a A rc ie ri w w w .ja m es gr ie ve ph ot og ra ph y.c om Anne-Mari Kanniainen • Beltuna 2050 Prestige Plus Fly carved copper Markku Lepistö • Beltuna Samuel 3/18 Karen Tweed • Beltuna Studio IV 96 Alex 3 Leader 2050 Radica Fly www.traditune.fi info@traditune.fi DE BERGTAGNA Ostrobothnia Jazz Sextet ”Jazz ja saariston kansanmusiikki kohtaavat uusissa sovituksissa” Finlands svenska folkmusikinstitut ROTLÅTAR Röttren ”Hilpeää ja vaivatonta pelimannimusiikkia Länsi-Uudeltamaalta” Kuunt ele suora toisto palvel uissa tai osta cd-lev y osoitt eessa tiedek irja.fi! Suomenruotsalaista kansanmusiikkia uusissa kuoseissa
Paul Silfverberg KOLUMNI 17 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2021 Ilkka Heinonen Trion upea, ilmastokriisiä kommentoiva Lohtu-levy sai minut pohtimaan voiko kansanmusiikki olla yhteiskunnallisen vaikuttamisen kanava? Mitkä musiikin keinot toimivat maailman muuttamisessa tasaarvoisemmaksi, miten kansanmuusikko voi vaikuttaa ilmastokriisiin? Tuttavapiirissäni tekemäni pienen kyselyn mukaan kansanmusiikin kyllä nähdään edistävän monikulttuurisuutta ja vahvistavan yhteisöllisyyttä, mutta muuten suomalaisen kansanmusiikin kenttä koetaan yhteiskunnallisesti melko passiiviseksi. Peilaus historiaan paljastaa mielenkiintoisen kehityskulu: moni nykyohjelmistossakin oleva, alun perin radikaali ja valtaapitäviä rienaava kansanlaulu on ajan myötä muuttunut museaaliseksi ja konservatiiviseksi. Yhteisöllisestä polskan soitosta on tullut konserttimusiikkia – taiteellisesti erittäin mielenkiintoista, mutta samalla etäistä. Perinteen säilyttäminen on tärkeää, mutta kun uudetkin laulutekstit kertovat lähinnä agraariyhteisöjen elämästä ja rakkaushuolista tai ovat lainaa Kalevalasta/ Kantelettaresta, voi syystäkin kysyä, missä on nykypäivää kommentoiva kansanmusiikki? Naisen asema on hyvä esimerkki: vaikka kansanlauluista löytyykin naisia voimaannuttavaa sanomaa, moni laulu myös vahvistaa perinteisiä sukupuolirooleja. Selvää yhteiskunnallisuutta löytyykin lähinnä vähemmistöjen musiikissa – hyvänä esimerkkinä joiku, jolla on vahva rooli saamelaiskulttuurin puolustamisessa. Maailmanmusiikin myötä kuuntelemme myös paljon musiikkia, joka syntypaikallaan on voinut olla rajustikin kantaaottavaa. Sen voi aistia soitostakin, vaikkei sanoituksia ymmärtäisikään. Miten kansanmusiikin yhteiskunnallisuus vertautuu muuhun musiikkiin? Osaa rockja rapgenreistä voi pitää skaalan toisena ääripäänä: jo pelkkä rock/rap-estetiikka haastaa normeja ja kappaleiden sanoituksista löytyy usein voimakasta kritiikkiä – sekä hyvässä että pahassa, sekä nolottavan naivina, että kohteeseen osuvana. Osa folkgenrestä on ajoittain ollut voimakkaastikin yhteiskunnallista, jopa suoraan poliittista. Jazzin yhteiskunnallisuus pohjautuu puolestaan sen rooliin sorrettujen afroamerikkalaisten musiikkina. Yhteisöllisestä alkujatsista alkanut kehitys kulminoitui 1960-luvun jazz-vallankumoukseen, joka kytkeytyi voimakkaasti kansalaisoikeusliikkeeseen. Monikulttuuriset kokoonpanot ja konservatiivisuutta haastava estetiikka ovat olleet merkittävä osa jazzia, vaikka suuri osa nykyjazzista onkin viihdettä tai kamarimusiikillista konserttimusiikkia. Silti, on 1960-luvun henkikin vielä tallella vapaan jatsin marginaalissa. Kansanmusiikissakin luontevinta yhteiskunnallisuutta on monikulttuurisuus. Tuomalla yhteen kulttuuritaustaltaan erilaisia soittajia luodaan laajempaa yhteisöllisyyttä ja avataan ovia vaikutteille. Vaikka tavoitteena ei olisikaan suora rasismin vastustaminen vaan yhdessä musisointi, vaikutukset näkyvät myös tasa-arvon edistämisenä. Monikulttuurinen yhteistyö ja musiikin genrerajojen ylittäminen vaikuttavat sekä muusikoiden että kuulijoiden arvomaailmaan ja avaavat ikkunoita uusille vaikutteille. Yhteiskunnallisuus on tällöin monikulttuurisuuden piilovaikutusta. Entäpä suora vaikuttaminen? Helpoin vaikuttamisen keino on tuoda musiikki yhteiskunnalliseen kontekstiin, vaikkapa ilmastotapahtumaan. Musiikki itsessään voi olla neutraalia, mutta vaikuttaa silti tunnetasolla ja vahvistaa tapahtuman viestiä. Monikulttuuriset yhteistyöproduktiot ovat puolestaan luonteva keino ihmisoikeustyöhön. Ja kyllä tilaa on uusille maailmanjärjestystä haastaville kansanlauluteksteillekin. Silti on tunnustettava, että perinteinen kansanmusiikki näyttäytyy ulospäin sinällään yhteisöllisenä mutta melko konservatiivisena. Ns. nykykansamusiikki koetaan puolestaan usein akateemiseksi taidemusiikiksi. Sekä tilaa että tilausta aktiivisemmalle yhteiskunnallisuudelle on. Kansanmuusikoita kaivataan rohkeasti mukaan vaikkapa ilmastotapahtumiin. Myös festivaaleilla sekä kansanmusiikin järjestöja oppilaitoskentässä voitaisiin tarttua haasteisiin aktiivisemmin ja varmistaa, että kansanmusiikki elää nykypäivässä ja on rohkeasti mukana edistämässä kestävää tulevaisuutta. Kansanmusiikki ja yhteiskunnallisuus Ku va aj a
18 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 KIMO HUSSEY (USA, Havaiji), CHANGSOO KIM (Etelä-Korea) JASHGAWRONSKY BROTHERS (Italia ), ANNA HANSKI & JARMO JULKUNEN ELISABETH PFEIFFER (Saksa), CHARLIE FISCHER (Sveitsi) MARKUS RANTANEN, isoja ukuleleorkestereita, työpajoja, luaubuffet ...ja paljon muuta! MAJOITUSPAKETIT 2 vrk alk. 159 €/hlö jaetussa kahden hengen huoneessa 2 vrk alk. 219 € yhden hengen huoneessa 3 vrk alk. 225 €/hlö jaetussa kahden hengen huoneessa 3 vrk alk. 315 € yhden hengen huoneessa Sis. pääsyliput, majoituksen, aamiaiset, kylpylän ja kuntosalin käytön. www.vesileppis.? | www.tropicalwinterukulelefest.com HIUTALE INTERNATIONAL UKULELE CONTEST Euroopan ensimmäinen kansainvälinen ukulelekilpailu, 13.–14.1.2021. Huippusoittajia ympäri maailman! maailman! LIPUT To 13.1. 8 € Pe 14.1.15 € La 15.1. 15 € Pe + la 25 € Vesileppiksestä ja Tiketistä 13.–16.1.2022 Leppävirran Vesileppiksessä! Vuoden 2022 kansantanssin ja kansanmusiikin vuositeema on menuetti. Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus kutsuu kaikki alalla toimijat harrastajista ammattilaisiin tutustumaan maamme rikkaaseen menuettiperinteeseen soittaen, laulaen ja tanssien. Menuetti kuuluu maamme vanhimpaan kansanmusiikki ja -tanssiperinteeseen. 1700-luku oli menuetin kukoistusaikaa Ruotsissa ja Suomen länsiosissa. Silloin sitä tanssittiin ja soitettiin Suomen ruotsinkielisellä rannikkoseudulla. Suomenruotsalaisessa pelimannikulttuurissa menuetti on säilynyt näihin päiviin saakka erityisen elävänä. Menuetti, joka usein opitaan kuuden askeleen sarjoissa, on 3/4 -tahtilajissa kulkeva paritanssi. Sitä tanssitaan muista paritansseista poiketen riveissä, tanssipari toisiaan vastakkain. ”Vuoden 2022 vuositeema tarjoaa kansanmusiikin ja -tanssin harrastajille ja ammattilaisille hienon mahdollisuuden sukeltaa perinteen tutkimiseen ja uuden luomiseen sen pohjalta. Löytyykö omalta paikkakunnaltasi menuettivariantteja, joita voit hyödyntää ryhmäsi toiminnassa? Vai olisiko aika synnyttää uutta menuettikulttuuria niin esittävänä taiteena kuin sosiaalisen kanssakäymisen/tanssin muotona? Menuettiteema jatkaa vuoden 2021 Pohjoisilla poluilla -vuositeeman jäljillä, onhan menuetilla vahvat Pohjoismaiset juuret”, kertoo Kansanmusiikin ja kansantanssin edistämiskeskuksen puheenjohtaja Piia Kleemola-Välimäki. KEKin ylläpitämä Livelava tarjoaa mainion foorumin erilaisten menuettivariaatioiden esilletuomiseen. KEK luo teemalle ilmeen, joka on ollut jäsenjärjestöjen ladattavissa 1.12. lähtien KEK:in nettisivuilta osoitteesta: https://kansanmusiikkikansantanssi.fi/vuositeemat/ Kansanmusiikin ja kansantanssin vuositeema 2022: Menuetti Jepualla on tanssittu menuettia ainakin 250 vuotta. Ku va aj a tu nt em at on
19 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 • PELIMANNI-LIITE 19 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 • PELIMANNI-LIITE Kansanmusiikki-lehden liite 4 • 2021 H elsingissä toiminut Brage-seura järjesti ensimmäiset kansansoittokilpailut vuonna 1907 ja seuraavana vuonna Espoon nuorisoseurayhdistykset järjestivät soittokilpailun viulupelimanneille. Vuonna 1908 julkaistusta Brages Årsskrift III:sta ja 1911 julkaistusta Brages Årsskrift VI:sta löytyy Fagerstömin kertomaa tarinaa 1800-luvun pelimanneista nuottitallennuksineen. Fagerström muistetaan ennen muuta musiikkimiehenä, joka soittamisen ohella tallensi satamäärin kansantansseja ja muita musiikkikappaleita nuotteina. Fagerstömin tarinat kuvastavat elävästi Lohjan seudun pelimannien elämää: Räätäli Johan Stenmanista ( 18261905) kerrotaan, että hän soitti peräti 64 vuoden ajan Pyhän Laurin kirkon kelloja jopa yksin, hintelänä, mutta väkivahvana miehenä. Normaalisti kelloja soittamaan tarvittiin neljä miestä. Stenman oli viulupelimanni ja soitteli kirkonmäellä toisten pelimannien, mm. Rosendahlin veljesten kanssa korvakuulolta toistaen oppimaansa. Hääjuhlat tärkeitä soittotilaisuuksia Hääkulkueen ajaessa morsiamen taloon tarvittiin neljä viulistia eri kieseissä. Aikamoista surinaa soitto oli ennen kuin morsiamen talon pelimannit vastaanottivat kulkueen Porilaisten marssilla, johon sulhasen pelimannit yhtyivät. Ennen vanhaan, kun valaistukseen käytettiin kotitekoisia talikynttilöitä, sai pelimannille tarjota niin kauan, kuin hän näki yhden tulen, mutta nähdessään kaksi tulta, oli tarjoilu lopetettava joksikin aikaa, ja sen jälkeen hän sai ottaa ainoastaan kirkasta viinaa. Mitä suuremmat häät, sitä enemmän kuokkavieraita saapui paikalle ja tappeluja syntyi. Eräänkin kerran kerrotaan, että talon tyttö komensi soittamaan kovempaa, jotta riitapukarit lopettaisivat kahinoinnin ja tulisivat tanssimaan. Pelimanneja arvostettiin sen mukaan, miten kovaa he soittivat. Häät kestivät päiväja yötolkulla. Morsiuspari saatettiin herättää yöllä tanssimaan.Tanssittiin valssia, polskaa, potpurria, sekä myös menuettia, hamburskaa ja harriduria ruotsin katrillin ohella. Pelimannit oppivat toisiltaan suosikkikappaleet korvakuulolla. Sellaistakin on Lohjan seudulla sattunut, että kerran hääkeikailla G. F. Rosendahl rakastui talon piikaan ja suuteli yön hämärissä naista, mutta sattui, että hän olikin talon emäntä.Aamiaispöydässä talon isäntä onnitteli uutta ”lankomiestä” ja nosti maljan. Huumori pelasti tilanteen. Karl Fagerström joutui osaavana viulistina lähtemäänjo poikasena varttuneempien pelimannien kanssa näille hääkeikoille, eivätkä reissut aina olleet helppoja talvimyrskyissä. K.J. Fagerström oli tutustunut lapsena pelimanneihin, opettellut itsekin soittamaan ja kirjoitti muistiin kuulemaansa. Pelimannit soittivat mielellään Carl Gustaf Lundgrenin (s.1814) sävelmiä, joita Lundgren oli hankkinut Turusta ja Tukholmasta saakka. Hänen pojistaan Carl Fredrik Lundgren hakeutui myös kellosepän oppiin kuten isänsä ja samalla musiikista tuli hänelle intohimo. Lundgrenin oppilaita olivat muun muassa Rosendahlin veljekset. Carl Johan Rosendahl oli syntynyt Mustiolla 1826 ja kuoli Lohjalla 1900. Hänestä kerrottiin, että hän soitti viulua erinomaisen kauniilla äänellä. Sävelmät moduloivat usein A-duurista mustalaismusiikin tapaan ja kertausosa päättyi A-molliin. Hänen poikansa Karl Viktor Rosebdahl ( s.1860) merkitsi muistiin sävelmiä Fagerstömin suopealla avustuksella. Kelloseppä Gustaf Fredrik Rosendahl ( 1834-1902) soitti viulua kauniisti korvakuulolta käyttäen enemmän legatoa. Hän soitti mieluiten vanhoja kappaleita. Fagerström muistaa poikasena, kuinka Rosendahl saattoi kääntyä portilta takaisin, hakea viulunsa ja soittaa 30 vuotta sitten soittamaansa kappaletta. Rosendahl tuumasi näiden kahden eri-ikäisen viulistin soittaessa yhdessä: ”Kuule Kalle, saat vielä nähdä, että nämä vanhat kappaleet tulevat vielä uudestaan arvoon, kauniimpia säveliä saa hakea.” Käsityöammattilaisia ja musiikkisukuja – piirteitä Lohjan seudun pelimannielämästä Läntisellä Uudellamaalla on ollut 1800-luvulla tavattoman rikas pelimanniperinne käsityöläisten parissa. Onneksi heistä on saatu runsaasti tietoa lohjalaisen, peltiseppä Karl Johan Fagerströmin (1866-1929) tarinoiden taltioinneista. K.F.Lindgran ja K.J. Fagerstöm Lohjalta, arkistokuva. Anja Hinkkanen
20 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 20 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 Hyvää kuuluu! Yhdistyksemme nettisivut uusitaan ja uusi nuottikokoelma julkaistaan!Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistyksessä on aktiivisesti jo perustamisvuodesta 1969 kerätty pelimanniperinnettä. Uusmaalainen Nuottikirja – Nyländsk Notbok vuodelta 1977 sisälsi 137 kansansävelmää. Uusmaalainen Nuottikirja II julkaistiin suomennettuna yhteistyössä Lohjan Kotiseutututkimuksen Ystävät ry:n kanssa vuonna 1997. Yhdistyksemme ensimmäisen oltermannin Jussi Janka-Murroksen ( s. 1917) tallentama Carl Johan Rosendahlin nuottikokoelma julkaistaan suomalaisen musiikin päivänä 8.12. 2021. MuM Pekka Pentikäinen on nyt Taiken apurahalla puhtaaksikirjoittanut ja soinnuttanut 115 kappaleen kokoelman. Lokakuun orkesterikurssilla Vuosaaressa ”koesoitettiin” viitisentoista sävelmää ja todettiin kokoelman olevan melkoinen aarre. Kiitokset Pekalle ja entisajan pelimanneille, jotka ovat tallentaneet soitteitansa. Yhteistyössä Kansalaisfoorumin kanssa järjestyi syksyllä kolme kurssia, jotka kaikki kokosivat runsaasti jäsenistöämme. Ohjelmistokurssiilla laulajille ja soittajille koottiin ja harjoiteltiin erilaisiin esiintymistilaisuuksiin sopivaa laulustoa säestyksineen. Tallarin musiikkikurssi marraskuussa oli osa Kaamospelien ohjelmaa. Tallari oli pääesiintyjä Vantaan Vernissan konsertissa 13.11. Vihdoin on päästy aidosti soittamaan ja laulamaan yhdessä. OAS on kokoontunut neljästi Pasilan kirjastoon soittojameihin isolla joukolla. Aleksin perinteisessä Syyssoitossa 10.10. oli hienoa havaita, että pandemiaaikana on syntynyt uusia pelimannikokoonpanoja. Merimieskirkon konsertissa esiintyivät Nikkarit-duo, Seppo Kurkela, puhaltimet ja Pirjo Hytönen hanuri sekä Haipale-trio, Jari Komulaisen ”perheyhtye”. Sakarat Laulupelimannit viihdyttivät merilauluin ”Puhdas Itämeri”teeman mukaisesti ja tekivät myös retken itäiselle Uudellemaalle, Askolaan 24.10. reformaatiomessuun Kansanmusiikkikirkon merkeissä. Parempien aikojen toivossa on hyvä jatkaa. Yhteisvastuukonsertti Vuosaaren kirkossa toteutuu 27.2. klo 17. Esiintymässä on mm. Shaika Balalaika ja Vuomun Näppärit Vuosaaren musiikkikoulusta. Yhdistyksemme antaa vielä parille kokoonpanolle mahdollisuuden tulla esiintymään konserttiin. Ilmoittautumiset allekirjoittaneelle. Kauneimmat Joululaulut -tilaisuudet Vuosaaren merimieskirkossa 11.12. ja 18.12. klo 16 kutsuvat laulajia ja soittaja mukaan. Seuratkaa kansanmusiikkisivustoja ja KamuKantaa! Joulukuun terveisin anja.hinkkanen@gmail.com Uudenmaan nurkka Kveenit ovat pääosin Tornionjokilaaksosta, Peräpohjolasta ja Lapista 1700-1800 -luvulla Ruijaan muuttaneiden suomalaisten jälkeläisiä. Norjassa kveenit on hyväksytty kansalliseksi vähemmistöksi vuonna 1999, ja kveenin kieli sai vähemmistökielen aseman vuonna 2005. On arvioitu, että kveenin kieltä ymmärtäviä on noin 12 000. Tietoa kveeniläissuomalaisesta musiikkitapahtumasta saimme haaparantalaiselta kveeniltä, joka oli tulossa Yykeänperälle Skibotniin huuliharppuineen. Innostuimme ajatuksesta heti. Aamulla syyskuun 10. starttasimme matkaan pikkupakulla. Gränslösa Spelmän -yhtyeestä olivat mukana Helena Olsson-Keisu , Stefan Wennberg , Jakke Salomaa , minä ja kuskina Kauko Keisu . Kilpisjärvellä rajamuodollisuudet jännittivät, sillä tuolloin tilanne koronan takia oli hyvinkin vaihteleva. Saman päivän aikana saattoi toisia odottaa paluu takaisin, kun taas jotkut saivat luvan jatkaa matkaa. Meillä ei ollut vaikeuksia, sillä koronarokotteemme olivat kunnossa ja raja-asukkaina olimme tottuneet näihin vaihteleviin käytäntöihin. Matkamme jatkui kohti Yykeänperää. Syksyiset ruskamaisemat vain paranivat Norjan puolella jylhinä lumihuippuisina tuntureina, vuonoina ja puroina. Brennfjell Campingissä meidät otti vastaan reipas nuorimies, joka ohjasi meidät majoitukseen mukavalla kveeninkielellä. Puheessa oli jotain meänkielestäkin tuttua. Mökkiin majoittauduttuamme soittelimme myöhäiseen iltaan saakka. Isäntämme Björnar Seppola toivotti meidät tervetulleiksi puhelimitse ja kertoi seuraavan päivän suunnitelmista. Lauantai alkoi keskustelutilaisuudella kveenejä koskevista asioista Ruijassa. Sen jälkeen soittelimme kansanmusiikkia Suomesta ja Ruotsista. Paikalla oli pelimanneja Pelkosenniemeltä, muusikoita Sodankylästä ja Tallarin jäseniä Kaustiselta. Sunnuntaiaamupäivällä oli haikeat jäähyväiset. Läksiäisiin valitsimme norjalaisen muusikon Åke Aleksandersenin kappaleen Ljus och värme , jonka esitti Stefan. Kveenit yhtyivät lauluun norjaksi – minulla ja monella muulla nousivat kyyneleet silmiin. Ihana kokemus, ensi vuonna uudestaan! Kiitos Björnar Seppola ja muut paikalla olleet Yykeänperän kveenit. Hili Varvikko-Tarvainen Kveenien musiikkitapahtumassa pelimanneja Suomesta ja Ruotsista Nikkari-duo Ju ha ni G re in er t Gränslösa Spelmänin viulisti Helena Olsson-Keisu (vas.), Hili Varvikko-Tarvainen, Jakke Salomaa ja Stefan Wennberg.
24 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 24 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 1.Val 3.Ru 4.Siit 2.A las je ment sa tel sal soi ko tiin la si en za vil nar rus -vies loi ra sot var tel te soin sa, tiin, le, taa, vil ke bie o loi nen li lis se suu nä kuu tie vos tä ril lä sa juok la val kuu se pi lot me mah. hoil te vut la? le. ta. Kuus Ke Tik O on nen ku lis kul suu su kuu lais ril kal vos la sa ta la suo kuu me kä pi rit köi hoi te vut tä, la? le, ta, kor vem Is vie pe sa keel lä lel kan kan on suu siel lä ril nal lä kuk la la kuu ku pi ko me mas hoil ro jam sa. la. ta! pi. Män Tuo Seit Siit se pas tih 3 män tyt pert soi tsis tä tih, si res en za sois ik syö vies ta ku tih, lin nah, juo soin tuu, tih, taa, män rah ku o ke da tih lis hil ma maa kuu vos la tyt ta sa lau kor kuu la tä nit me mas re sah. vut sa. ni? ta. Il Maa Pu O man hu lis 5 kab ri voi kuu jon ja sil vos la sa kas tyt pos kuu te ta tä me li mat re loi vut ta, ni, la, ta, sulk vuo mus vie hi ta ku lä sen on sil on mi siel va nun la lä jot tyt pie kuu me ta tä lok mat re sil jam ta. ni. la. pi. 7 64 74 74 74 94 64 64 74 74 74 94 &b Trad. laulanut P. Ivanova, Vieljärvi, Karjala San. Muuan vaimo, Porajärvi, Karjala Sov. Celenka-trio Villoi varsa &b &b &b œ œ œ œ œ œ œ œ œ ™ œj œ œ œ œ œ œ œ œ ? œ œ œ œ œ œ ™ œj œ œ ™ œj œ œ œ œ œ œ œ ™ œj œ ? œ œ œ œ œ œ œ œ œ ™ œj œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ™ œj œ ? œ œ œ œ œ œ œ ™ œj œ ? Œ säv. trad. Evijärveläisen Eemeli Nurmelan soitteen mukaan Ritva Talvitieltä opittu versio. sov. Rällä
25 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 • PELIMANNI-LIITE Talvipäivät helmikuun lopulle Savolaiset ovat säästyneet pahemmilta korona-aalloilta, joten pelimannien elämäkin on alkanut normalisoitua. Vanhoihin tuttuihin uomiinsa ei toiminta kuitenkaan palanne, koska kahdessa vuodessa moni asia ehtii väistämättä muuttua. Vanhat vanhenevat ja lopettavat soittonsa. Tuonikin ottaa väistämättä osansa. Maakunnan tunnetuimpiin ryhmiin kuuluvilla Leppävirran pelimanneilla oli aikomus juhlia 50-vuotista taivaltaan jo kesällä, mutta ne katsottiin viisaammaksi siirtää syksyyn. Lokakuun 16. päivänä pidettiinkin komeat kekkerit, joissa leppävirtalaisten mukana seurantalon lavalle nousivat myös Kuopion pelimannit ja Menevät mimmit, kaikkiaan kolmattakymmentä soittajaa ja laulajaa. Yleisöäkin oli tuvan täydeltä. Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri ilahdutti mieliä Suomen Kansanmusiikkiliiton terveisillä, ja mukavilta tuntuivat isännistä tuntuvat myös Kaustiselta tulleet kiitokset. Leppävirran pelimannit ovat näet käyneet festivaaleilla uskollisesti joka kesä aina 1970-luvun alusta lähtien. Seuraavan yhteissoiton paikka pohjoissavolaisilla on joulukuun kahdeksantena Kuopion alatorin Apajassa, Jean Sibeliuksen syntymäpäivänä ja samalla koko suomalaisen musiikin päivänä. Apajan soitoista on muodostumassa perinne, sillä joulukuun lisäksi sinne on laskeuduttu jo useampana vuonna myös suomalaisen kansanmusiikin ja kansantanssin päivänä toukokuussa. Kuopion pelimannit ovat soittoja lauluporukan runkona, mutta kaikki muutkin ovat tervetulleita. Ylä-Savon puolella Vieremän Haajaisten koulukievarin lokakuinen kurssi veti hyvin väkeä, mukana oli 26 henkeä soittamassa ja laulamassa. Pohjois-Savon kansanmusiikkiyhdistyksen ryhmissäkin kyllä lauletaan, mutta samantapaista suurkuoroa ei ole kuin yläsavolaisilla, jossa voi puhua suorastaan eräänlaisesta ”perhehengestä”. Joulukuun 18. päivänä se vahvistuu taas hivenen lisää, kun väki kokoontuu Haajaisille joulupuurolle ja samalla tietysti myös soittelemaan ja laulelemaan. Yksi iso muutos Ylä-Savon puolella on tapahtumassa, kun vuosikymmenien perinteet omaavat Ylä-Savon Talvipäivät Iisalmessa siirtyvät nyt helmikuun alusta kuun lopulle. Kolmipäiväinen koulutustapahtuma ja sen konsertit järjestetään nyt 25.-27. päivinä. Isäntänä on tuttuun tapaan YläSavon Nuorisoseurojen liitto, joka tänä vuonna tuli mukaan myös Siilifolkin taustajärjestäjäksi viiden aiemman yhdistyksen jatkeeksi. Kansantanssin harrastus on viime vuosina painottunut vahvasti Iisalmeen ja sen ympäristöön, joten sen alueen ryhmillä on paljon annettavaa myös heinäkuiselle Siilifolkille. Tämänhetkisen näkemyksen mukaan Siilifolk soi, laulaa ja tanssii omassa isossa teltassaan Siilinjärven keskustassa 4.-9. heinäkuuta. Iltaohjelmien runko pohjaa paljolti samoihin suunnitelmiin ja varauksiin, joita tehtiin kaksi vuotta sitten ennen koronaa. Päiväohjelmat viedään läpi entiseen tapaan paljolti paikallisin talkoovoimin. Valtiovallan tuki Itä-Suomen suurimmalle kansankulttuuritapahtumalle on ollut valitettavan kehno, joten toive on, että festivaalin iso alueellinen merkitys ymmärrettäisiin lopulta myös Helsingin päässä yhteistä kulttuurirahaa jaettaessa. Liisa Väätäinen jatkaa festivaalijohtajana ja Antti Janka-Murros tuottajana. Vuoden 2022 suunnitelmiin kuuluu Pohjois-Savossa koota nuottivihko maakunnan eri kuntien – nykyisten ja entisten – kotiseutulauluista. Jokaiselle paikkakunnalle on vuosien saatossa tehty erilaisia sävellyksiä ja usein myös sanoituksia, eikä taida JärviSuomessa olla yhtään vettä, jolle joku pelimanni ei olisi omistanut valssia. Sävelmät ovat nyt hajallaan eikä niistä ole juuri tietoakaan laajemmalla alueella, joten koostelma on tarpeellinen aivan käytännön syistä. Seppo Kononen Kuulumisia Pohjois-Savosta M ai ja Vä än än en Leppävirran pelimannien 50-vuotisjuhlia vietettiin ns. pitemmän kaavan mukaan ja yhteissoitoissa olivat mukana kaikki ryhmät. Eturivin nelikkona musisoivat Pentti Kervinen sahoineen sekä laulajat Marja-Terttu Myllyluoma, Tuomo Laitinen ja Eero Luostarinen. Kaustislaisen viulunsoiton hakemuksesta Unescon ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon päätetään 13.–18.12. järjestettävässä Unescon aineettoman kulttuuriperinnön komitean vuosittaisessa kokouksessa. Kaikkiaan käsittelyssä on 59 hakemusta. Kokouksen aineistot ja sen myötä hakemusten arviointiryhmän lausunnot tulivat julkisiksi Unescon nettisivuille 15.11. Arviontiryhmä esittää Kaustisen hakemuksen hyväksymistä ja kiittää sitä erityisesti yhteisön vahvasta osallisuudesta hakemusprosessissa ja esitettyjen suojelutoimien kokonaisuudesta. Vuosittain muutama hakemus valitaan esimerkillisen hyviksi hakemuksiksi, ja kaustislaisen viulunsoiton hakemusta esitetään tähän joukkoon. Kaustislaisen viulunsoiton Unescohakemusprosessi käynnistyi virallisesti kesällä 2018 opetusja kulttuuriministeriön valittua saunomisen ja kaustislaisen viulunsoiton kahdeksi ensimmäiseksi Suomen esittämäksi kohteeksi luetteloon. Saunomisperinne liitettiin luetteloon vuosi sitten. Suomi on mukana myös Norjan koordinoimassa yhteispohjoismaisessa limisaumaveneperinteen hakemuksessa, jota niin ikään esitetään hyväksyttäväksi ja hyvien esimerkkien joukkoon. Kaustislainen viulunsoitto lähellä Unesco-nimeämistä
Ensimmäinnen kokoontuminen tapahtui vuoden 1970 alussa Matti Pihlaston aloitteesta. Hän oli kansakoulunopettaja, kokenut basisti ja hyvin innostunut kaikesta musisoinnista. Innostusta lisäsi vielä ratkaisevasti se, että Kaustisen Purppuripelimannit kävivät vierailulla Uudessakaupungissa. Tähän ensimmäiseen yhtyeeseen kuului kaksi haitaria, basso, klarinetti ja neljä viulua, yhteensä kahdeksan soittajaa. Tapahtumasta ei ole silloin tehty mitään dokumenttia, vaan tieto perustuu valokuvaan. Soittajien määrä lisääntyi pelimanniinnostuksen myötä nopeasti niin, että vakiomääräksi muodostui viitisentoista. Kokoontumisia oli vähintään kaksi kertaaa viikossa. Omia konsertteja pidettiin viiden vuoden välein. Näitten yheydessä esiintyi myös vierailevia yhtyeitä. Vuonna 1987 Uusikaupunki järjesti erityiset Vakka-Suomen Päivät, jolloin meille tarjoutui hyvä tilaisuus järjestää oma konserttimme samaan yhteyteen. Kävimme myös joissakin hengellisissä tilaisuuksissa. Yleisömenestys oli aina hyvä. Ohjelmistoa saatiin vähitellen poikavuosien omista kätköistä, kirjastosta, kansalaisopiston musiikkikirjastosta, vanhempien soittajien omista kätköistä jne. Varsinkin viulun soittoa oli harrastettu seudulla yleisesti jo vuosikymmenien ajan. Ja jo kansakouluikäisenä oli meillä pojilla kova into kopioida tanssikappaleita myytävänä olevista nuottivihoista. Näitä kopioita käytettiin sitten poikien omissa soittoporukoissa, jolloin niitä jäi myös talteen. Nuotteja meillä oli lopulta yhteensä yli 400. Kaustisella emme ole käyneet ryhmänä, mutta itse olen perheineni käynyt siellä useamman kerran. Vuosien saatossa pelimannit alkoivat ikääntyä, tuli sairastumisia ja muutama kuolemantapauskin niin, että vielä vuonna 2004 mukana oli 13–16 soittajaa, mutta vuonna 2010 enää vain muutama. Tällä hetkellä meitä on jäljellä vielä kaksi. Uudenkaupungin ulkopuolellla olemme käyneet esiintymässä Farma näyttelyssä Artukaisissa ja Kuparivuoren Katrillissa Naantalissa pariinkin kertaan. Kalannin kotiseutujuhlissa käytiin vuosittain. Myös yhteistoiminta Varsinais Suomen Pelimanniyhdistyksen kanssa oli vilkasta. Muista esiintymiskäynneistä toisilla paikkakunnilla ei ole tullut aikanaan tehdyksi muistiinpanoja. Soittaminen on kirjallista työtä tärkeämpää. Suomen Kansanmusiikkiliitto on myöntänyt Uudenkaupungin Pelimanneja johtaneelle Olavi Sorvolalle kultaisen ansiomerkin kiitokseksi hänen toiminnastaan kansanmusiikin hyväksi. Ansiomerkki luovutettiin hänelle 7.3.2004 Samuelin Poloneesin pääjuhlassa Salossa. Hieman epäselväksi meille jäi 1970 tai 1980-luvulla pidetyt polkkamestaruuskilpailut Turussa. Tapahtumapaikka oli ensin ulkona Taidemuseon kentällä ja sitten VPK:n talon juhlasalissa. Meiltä oli siellä esiintymässä pieni yhtye ja muualta muitakin. Kukahan niissä kisoissa oli järjestäjänä? Olimme ilmeisesti vain lainassa. Mukana oli mm. eräs tanssipari Lapin juhlapuvussa. Heillä oli varmaan kuuma paksujen pukujen sisällä kesähelteellä. Olen 10-vuotiaasta alkaen ollut mukana soittamassa viuluineni, joten pelimanneissa soittaminen oli minulle itsestäänselvyys varsinkin, kun yleisö otti meidät aina vastaan myötämielisesti ja suurin joukoin. Olen ollut Pelimanneissa aina innolla mukana siitäkin huolimatta, että meiltä kului aikaa pelimanneissa pari iltaa joka viikko neljänkymmenen vuoden ajan. Uudessakaupungissa 22.8.2021 Risto Salonen Itsekin pelimanni Uudenkaupungin Pelimannit 1970–2010 Savonlinnaan on kertynyt melkoinen joukko musiikin ammattilaisia joilla on erityissuhde kansanmusiikkiin. Taidelukiossa sitä soitetaan paljon. Alueelta on myös lähtöisin lukuisa joukko valtakunnallisesti menestyneitä kansanmusiikin taitajia. Eräs alalla aktiivisesti toimiva savonlinnalainen on kanteleen ja gamban taitaja, musiikkiopiston opettaja Katri Susitaival , jonka johdolla ja aloitteesta vietettiin Savonlinnan II Kansanmusiikkipäivää 16-17.10. Paikkana oli Savonlinnan kulttuurikellari, paljolti talkoovoimin toimiva viihtyisä konserttitila. Sali avattiin keväällä 2018 ja on muodostunut suosituksi teatterin ja kevyen musiikin esitystilaksi, ja toimii loistavasti kansanmusiikkikokoonpanojen esityspaikkana. Äänentoisto ja valaistus ovat korkeaa tasoa, katsomo on osittain ravintolasali, tilassa toimii kahvila. Ensimmäinen kansanmusiikkipäivä vietettiin maaliskuussa 2020. Konsertin piti olla alun perin Susitaipaleen oman trion konsertti, mutta kun sali oli varattu koko päiväksi, pyydettiin muitakin mukaan. Pian se olikin päivän kestävä festivaali, jonka rennossa tunnelmassa viihtyivät niin yleisö kuin soittajatkin. Tänä vuonna Savonlinnan kansanmusiikkipäivä laajeni kaksipäiväiseksi tapahtumaksi. Lauantaina oli koko päivän kestävä konserttien sarja Kulttuurikellarissa ja sunnuntaina oli kirkossa kansanvirsien yhteislaulutilaisuus jota oli vetämässä Pia Rask , Katariina Kokkonen ja Katri Susitaival . Lauantain pääesiintyjä oli paljon mainetta niittänyt Freija yhtye, mutta pitkin päivää Kulttuurikellarissa esiintyi lukuisia yhtyeitä. Punkaharjun suunnalla toimiva Puruveden Pelimannit esitti oman perinteisen pelimannisettinsa upeasti. Muita ryhmiä olivat Musiikkiopiston 8-henkinen kanteleklubi, säkkipillin taitaja Taavi Kervinen , Bony Mäihiäinen , Konepajapuisto, taidelukion 4-henkinen yhtye sekä Oskala & Susitaival, jossa Hannu Oskalan kanssa soitti Paula Susitaival . Mieleen jäi varsinkin Bony Mäihiäisen humoristit. Esko Alanen Savonlinnan II kansanmusiikkipäivällä monipuolinen ohjelma Katri Susitaival Bony Mäihänen 26 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021
27 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 pelimannia jututti: Antti J. Janka-Murros Harvinaislaatuisesta klaveerikanteleesta kertoili verstaaltaan tavoitettu muun muassa soitinrakentajana, tietokirjailijana, musiikintutkijana ja muusikkona tunnettu Rauno Nieminen. Soitin on esitelty vuonna 1949 lehtiartikkeleissa Helsingin Sanomissa, Suomen Sosiaalidemokraatissa ja Uudessa Suomessa touko-kesäkuun vaihteessa. Soitin on täysin suomalainen innovaatio. Säveltäjä ja urkuri Juhani Pohjanmies suunnitteli urkuja ja teki koulusoittimia sekä paljon muuta. Klaveerikantele oli hänen keksintönsä ja radioalan erikoisliike Seli Oy rakensi niitä Turussa. Radiotehdas tuli mukaan, koska soitin oli varustettu omalla vahvistimella ja kaiuttimella. Sitä oli mahdollista saada myös ilman omaa vahvistinta, jolloin sitä markkinoitiin niin, että esimerkiksi kouluissa olisi ollut mahdollista soittaa soitinta keskusradion kautta. Klaveerikantele on kuin pieni urkuharmooni: sitä soitetaan koskettimilla. Keksinnön taustalla oli kaksi ajatusta. Yhtäältä kanteleen ääni ei kuulunut riittävän kovaa, että sillä olisi voinut soittaa taidemusiikkia sinfoniaorkesterissa ja toisaalta ei ollut sellaisia kanteleensoittajia, jotka olisivat osanneet soittaa nuoteista. Uudella soittimella kuka tahansa pianisti saattoi soittaa kannelta. Esimerkiksi vielä vuonna 1970 Pehr Henrik Nordgrenin teoksessa jousiorkesterille ja kansansoittimille kannelta soitti trumpetisti Lauri Ojala. Klaveerikanteleessa on patentoitu ”raapaisijakoneisto kielisoittimia, etenkin kanteleita varten”. Kun cembalossa sulasta tehty plektra raapaisee kieltä niin klaverikanteleessa on nahasta mallinnettu soittajan ”sormenpäät”. Klaveerikanteleita tehtiin useampia kymmeniä, mutta koskaan ei selvinne, paljonko niitä käytettiin. Harva niistä on nykyään kuullutkaan. Ei ole tiedossa, että näitä olisi missään muualla kuin minulla ja tämänkin metsästämiseen meni kauan aikaa. Lopulta se löytyi kierrätyskeskuksesta Turusta. Tein soittimesta artikkelin Kantele-lehteen vuonna 2010, kun olin löytänyt lehtikirjoitukset Juhani Pohjanmiestä tutkiessani. Viiden-kuuden vuoden kuluttua tuli sähköposti, että täällä olisi nyt tällainen kantele, josta kirjoitit. Kysyin, olisiko se mahdollisesti myynnissä. Vastasivat, että myydä eivät voi, mutta jos tuot pari kassillista makkaraa niin vaihdetaan. Niin menimme vaimon kanssa Turkuun makkarapussien kanssa ja niinhän se sitten vaihdettiin. Ei se soittokuntoinen enää ollut ja esimerkiksi mustat koskettimet olivat käytännössä irronneet.Mielenkiintoista on se, miten sähköinen vahvistus oli toteutettu. Se perustuu samaan ideaan kuin Viljo Immosen sähkökitara, joka oli levysoittimen äänirasia, josta oli neula otettu pois. Neula korvattiin kuparilangalla joka johdettiin kitaran tallaan. Pohjanmiehellä oli sama keksintö, mutta äänirasioita oli viisi jaettuna koko kanteleen kielistön osuudelle. Arvelin etukäteen, että soittimessa olisi ollut magneettimikrofoni, koska Pohjanmies esitteli magneettimikrofoniin perustuvan sähköpianon nimeltä ”radiopiano” samana vuonna. Sellainenkin on nyt löytynyt. Saamassani klaveerikanteleessa ei ole vahvistinta, mutta nyt löydetyssä radiopianossa sellainen on. Huhtikuinen Espoon kansanmusiikin kaupunkitapahtuma JuuriJuhla-RotFest tuo lavalle ensi vuonna kotimaisen kansanmusiikin huippukattauksen 3.-9.4. Tapahtuma alkaa pääkaupunkiseudun musiikkiopistojen Melkutus-konsertilla, jossa vierailijoina esiintyvät Maria Kalaniemi ja Eero Grundström . Espoon tuomiokirkon PolskaPandolfi -konsertissa barokkiviulisti Kreeta-Maria Kentala ja cembalisti Tea Polso yhdistelevät veret seisauttavia eteläpohjalaisia polskia ja villejä Giovanni Antonio Pandolfi Meallin sonaatteja. Tapahtumassa juhlitaan näyttävästi Espoon kaupungin 50-vuotisjuhlavuotta tuomalla Sellosaliin espoolaisen kansanmusiikkitarjonnan runsaan, värikkään ja monipuolisen tarjonnan laidasta laitaan! Mukana on valloittavat kanteletaiturit Kardemimmit, akrobaattiseen ja herkän improvisoivaan kansantanssiin perustuvaa koreogra?aa ja musiikillista virtuositeettia tarjoava Polskatroikka , tansanialaistyylisiä lauluja esittävä Pole Pole sekä Espoon pelimannit levynjulkistuskeikallaan. Konsertin loppuhuipennuksena esiintyy tätä konserttia varten espoolaisista kansanmusiikin ammattilaisista koottu JuuriJuhlan juhlaorkesteri Maria Kalaniemen johdolla. ENKEL ja Antti Paalanen täyttävät Sellosalin hypnoottisella vähärivisten poljennolla sekä jylhillä äänimaisemilla ja perinnettä kunnioittavan ja muita kumartelemattoman pelimannityttöbändin hurmaavalla musiikilla. JuuriJuhlan päätöskonsertissa Pauanne keinuttaa kuulijansa matkalle, jossa musiikin aikakaudet sulautuvat luonnollisesti toisiinsa, Aija Puurtinen & Brooklynin satu vie puolestaan musiikin keinoin aikamatkalle amerikansuomalaiseen siirtolaisuuteen ja sen mielenmaisemaan. Lisäksi ohjelmassa on suomenruotsalainen ilta Thorstorpissa, Espoon pelimannien ja Elina Saurin tahdittamat päivätanssit Sellosalin lämpiössä sekä Pilpatussoitot Ison Omenan kirjastossa. JuuriJuhla-RotFest tarjoilee kansanmusiikkia jälleen kaikilla mausteilla! www.juurijuhla.fi 20. JuuriJuhla-RotFest Aija Puurtinen & Brooklynin satu
28 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 H oivaPelimanni-hankkeella haetaan kokemuksia hoivakodeissa ja muistipalvelukeskuksissa järjestettävien toistuvien, virikkeellisten ja vuorovaikutteisten musiikkituokioiden vaikutuksista. Musiikkituokioissa lauletaan, toteutetaan vanhusten kappaletoiveita ja keskustellaan musiikin esiin nostamista muistoista ja koetaan tunteita. Kokemuksia kerätään koko hankkeen ajan haastattelemalla talojen henkilökuntaa, asukkaita ja heidän läheisiään. Pilottihankkeen tarkoituksena on saada tämän kaltaiselle toiminnalle pitkäjänteisyyttä ja pysyvää rahoitusta, joka on vastaavanlaiselle toiminnalle todella harvinaista. Yleensä tämän tyyppinen toiminta rahoitetaan hankerahoituksella. Kuntien ja hoivakotien omat mahdollisuudet ovat tällä hetkellä hyvin vähäiset. Toimintaa hoivakodeissa vetää kaksi musiikin ammattilaista, harmonikkataiteilijat Maria Kalaniemi ja Elina Leskelä. Muusikkouden ohella heillä on myös terapiatyön osaamista ja runsaasti kokemusta ikäihmisten kanssa toimimisesta. Hanketta koordinoi Suomen Kansanmusiikkiliiton toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri. Pilottihanke on alkanut syyskuussa Viherlaakson muistipalvelukeskuksessa, jossa vieraillaan kuudella osastolla. Muistipalvelukeskuksen palveluohjaaja Camilla Gröndahl on nähnyt hankkeen virittäneen jo monia myönteisiä asioita. – Asukkaat ovat nauttineet esityksistä ja heidän mielialansa on noussut selkeästi esityksien aikana ja niiden jälkeen. Vanhoja muistoja on herännyt ja niistä on keskusteltu yhdessä myös esityksien jälkeen. Esitykset ovat herättäneet monia tunteita niin naurua kuin kyyneleitä. Gröndahl on nähnyt selkeästi terapeuttiset vaikutukset. Esityksien rauhoittava vaikutus on helpottanut myös henkilökunnan työtaakkaa ja tuonut hengähdystauon työhön. Asukkaat osaavat jo odottaa soittajatyttöjä, eli muistavat edelliset esitykset. – Tämä on mielestäni todella hienoa enkä olisi uskonut, että niin moni on muistanut edelliset esitykset. Jatkuvuus on ehdottomasti hyvä asia, tiivistää Gröndahl. HoivaPelimannit Maria Kalaniemi ja Elina Leskelä pitävät hanketta erityisen tärkeänä monella tavalla. – Vuosikymmenten jälkeenkin on muusikkona merkityksellistä nähdä ihmeet musiikin voimasta. Siitä, kuinka se pureutuu muistoihin ja saa ihmisten jumittuneet lukot avautumaan, kertoo Elina. Maria Kalaniemellä on kokemuksia musiikin vaikutuksesta oman äitinsä saattohoitovaiheesta. – Huomasin, miten äitiäni rauhoitti musiikki, etenkin muistisairauden edetessä saattohoitovaiheeseen. Musiikki loi turvan tunteen meille molemmille. Marian mielestä on tärkeää, että musiikin lisäksi on oltava aikaa kohdata tunteita joita kappaleet herättävät. Asiakas ei saa jäädä yksin sävelten herättämän mahdollisen tunnevyöryn alle, vaan että rupatellaan ja muistellaan yhdessä. HoivaPelimannit ovat huomanneet jo paljon positiivisia vaikutuksia ensimmäisten kuukausien toiminnan jälkeen. – Olemme nähneet kuinka asukkaiden henkinen läsnäolo on voimistunut. Jopa puhumaton on saanut sanottua sanan, pari, kun on halunnut esittää kappaletoiveensa ja kuinka muistisairas vaipuu onnellisiin menneisyyden muistoihin kuullessaan häävalssinsa joka viikko uudelleen, kertoo Elina. Projektimme pitkäjänteisyys ja säännölliset kohtaamiset ovat toiminnan perusta. Näin muusikot ja asiakkaat oppivat tutustumaan toisiinsa. Elina toivoo, että HoivaPelimannit olisivat osa hoitotiimiä ja hoitajien koulutuksessa kerrottaisiin mitä SoivaHoiva voi parhaimmillaan olla. – Muusikot, joilla on hoivamuusikkous lähellä sydäntä, voisivat hakea työpaikkaa myös hoitoalalta. Työ on hyvin palkitsevaa, mutta myös intensiivistä ja on tärkeää, että soittotaito on hyvä. Muusikot ovat olleet yllättyneitä siitä, miten asukkaiden vilpitön onni ja ilo tarttuu. – Yhteisiin hetkiimme mahtuvat niin ilot kuin surutkin. Monet kerrat on kyynel livahtanut meillä maskin alle, kertoo Maria. HoivaPelimannius on työtä, jossa täytyy olla työkalupakissa monenlaisia välineitä – myös haasteellisten hetken ilmaantuessa. Soittamisen lisäksi on oltava kyky ja välineet kohdata muistisairaan ihmisen kaikki tunteet. HoivaPelimannius ei ole niinkään konsertointia, vaan ennen kaikkea kohtaamista, jossa musiikki toimii siltana ja väylänä yhteyteen. Jo ennen hankkeen alkua Elina ja Maria haaveilivat, että HoivaPelimannit voisivat kiertää työsuhdeautolla kaupungin hoivakoteja. Auton kyljessä lukisi isolla SoivaHoiva ja sen tunnari voisi pärähtää auton kaiuttimista jo pihaan parkkeeratessa, vaikka Satumaan alkusoitto! Muusikot ovat huomanneet, että heitä todella odotetaan. – Lähtöä tehdessä kuuluu usein ”milloin te tytöt taas tulette”, kertoo Maria hymyillen. Päivi Ylönen-Viiri HoivaPelimanni-pilottihanke JuuriJuhla-RotFest -yhdistys on järjestänyt lähes kaksikymmentä vuotta huhtikuista kansanmusiikin kaupunkifestivaalia ja kansanmusiikkikonsertteja. Pari vuotta sitten ohjelmaan tuli Kulttuurikurkkaus, jossa yhteistyössä Espoon kaupungin kanssa viedään kulttuuria kaikkiin Espoon päiväkoteihin. Nyt JuuriJuhlaRotFest pilotoi HoivaPelimanni-hanketta, jonka kohteena ovat hoivakodit. HoivaPelimannit Elina Leskelä (vas.) ja Maria Kalaniemi.
29 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 Tervetuloa Kansanmusiikkija kansantanssialan vuotuiseen FolkForum seminariin perjantaina 7.1.2022 klo 13 Musiikkitalon Auditorioon Helsinkiin. Seminaarissa kuullaan Oulun AMK:n KanTaMus-hankkeesta, KEK:in kansanmusiikin ja kansantanssialan toimijoille suunnatun LUVUT ESIIN! -kyselyn tuloksista, esitellään alalle luodut turvallisemman tilan ohjeet sekä lopuksi perehdytään toiminnallisen työpajan kautta vuoden 2022 teemaan tanssimalla menuettia. Rakkaudesta Lajiin eli kansanmusiikin ja kansantanssin ammattilaiset kokoontuvat pohtimaan ajankohtaisia asioita klo 11.30. Tilaisuuteen on ennakkoilmoittautuminen. Folklandia-risteily lähtee Länsisataman T1-terminaalista klo 18.30. Lippujen jako alkaa klo 16. FolkForum 2022 11.30-12.30 Rakkaudesta Lajiin Kansanmusiikin ja -tanssin ammattilaisten kokoontumisajot Tule ennen seminaaria tapaamaan kollegoita, keskustelemaan pandemian jälkeisestä taide-elämästä ja hakemaan alkulämpöjä Folklandialle. Tilaisuus on tarkoitettu kansanmusiikin ja kansantanssin ammattilaisille. 13.00-13.30 KanTaMus-projektin esittely, Petri Hoppu Oulun Ammattikorkeakoulun KanTaMus-hankkeessa yhdistetään kansantanssin ja kansanmusiikin pedagogiikkaa ja tavoitteena on luoda digitaalista oppimateriaalia. Hanketta rahoittaa ESR. 13.30-13.50 LUVUT ESIIN! Sirpa Lahti Syksyllä 2021 kerättiin numeerista tietoa kansanmusiikin ja kansantanssin kentältä. Nyt kerromme KEK:in keräämän datan tuloksista. 13.50-14.00 TAUKO 14.00-14.30 Kansanmusiikin ja kansantanssin turvallisemman tilan ohjeet KEKin työryhmä on koonnut kansanmusiikin ja kansantanssin erityispiirteet huomioiden Turvallisemman/ Turvallisen tilan periaatteet. Käymme periaatteet nyt yhdessä läpi keskustellen. 14.30-15.00 Vuoden 2022 teema: Menuetti Mestarikansantanssija Eivor Wallinvirta johdattelee seminaarin osallistujat menuetin saloihin. Työpajan säestäjänä toimii Timo Hukkanen, haitari. Osallistujia pyydetään ilmoittautumaan seminaariin ennakkoon maanantaihin 3.1.2022 mennessä: https://bit.ly/FolkForum2022 Samassa lomakkeessa on ilmoittautumislinkki myös ammattilaisten tapahtumaan. FolkForum on osa Yhdessä folkin aallonharjalla -tapahtumasarjaa. Tapahtuman järjestäjinä Kansanmusiikin ja Kansantanssin edistämiskeskus yhteistyössä Taideyliopiston SibeliusAkatemian kansanmusiikin aineryhmän ja Pispalan sottiisin kanssa. Sokea ja liikuntarajoitteinen Timo Heinonen syntyi keskosena ja joutui viettämään elämänsä ensimmäiset neljä kuukautta happikaapissa. Sen ajan hoito piti hengissä, mutta sokeutti silmät. Huuliharpusta tuli yllättävä apu. T imo Heinonen esiintyi Palokan Pelimannitalossa Jyväskylässä lokakuun lopulla järjestetyssä lämminhenkisessä kahvikonsertissa. Hänen tarinansa on hyvin koskettava ja myös todellinen osoitus musiikin sekä soittamisen voimasta. Kun Timo oli viisivuotias, lääkäri oli ehdottanut äidille, että pojan olisi hyvä puhaltaa saippuakuplia, että hänen vajaatoimiset keuhkonsa vahvistuisivat. Äiti oli todennut, ettei Timo saippuakuplia näkisi ja osti pojalleen huuliharpun. Kohta huomattiinkin, että musikaalinen poika oppi löytämään huuliharpustaan radiosta kuulemiaan kappaleita. Aktiivisemmin Timo alkoi soittaa huuliharpuillaan vasta aikuisena. Hän on tehnyt useita omia sävellyksiä, joista esimerkkinä veikeä Hallikaisen Heidin hevosmarssi , jossa polle ensin ravaa, heittää B-osassa laukalle ja hirnahtaa iloisesti kappaleen lopussa. Kappale vaatii hyvää tekniikkaa, etenkin kun soittajalla on käsien koordinaatiossa rajoitteita. Timo soittaa varsin kookkailla kromaattisilla sekä kaksipuoleisilla huuliharpuilla, joita hänen on luontevampi pitää käsissään. Jokainen tällaisia huuliharppuja soittanut tai kokeillut tietää, että ne vaativat paljon ilmaa ja voimaa, sekä myös nopeutta tuottaa oikea-aikaisia puhallusja imuääniä. – Hoitajat kerran ihmettelivät, kuinka pyörätuolissa ikänsä olleella voi olla normaalitasoinen veren happiarvo. Sanoin heille, että tästä asiasta voi kiittää vain huuliharpunsoittoa, luonnehti Timo soittamisen suurta merkitystä elämässään. Säestäjinä konsertissa Timolla oli opiskelukaveri ja alkuvuosien säestäjänä toiminut kitaristilaulaja Ari Talja Espoosta, myös näkövammainen, sekä viimeiset vuosikymmenet säestänyt jyväskyläläinen Mauno Suntioinen . Konsertissa soittivat myös mestaripelimanni Erkki Vihinen ja Veli-Jussi Lietsala . Teksti ja kuva: Veli-Jussi Lietsala Huuliharppu on pitänyt Timo Heinosen hengissä Ari Talja (vas.), Timo Heinonen ja Mauno Suntioinen vauhdissa.
30 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 Muistoissamme Viulunsoitonopettaja Taija Kangaskokko menehtyi Helsingin Terhokodissa nopeasti edenneen syövän seurauksena. Hänet siunattiin haudan lepoon 15.10.2021 Espoonlahden kirkossa. Taijaa jäävät suremaan aviomies ja kaksi pientä lasta. Haapavedellä ja Kuopiossa varttunut Taija opiskeli viulunsoittoa Helsingin konservatoriossa ja Metropolia Ammattikorkeakoulussa, josta hän valmistui ensin musiikkipedagogiksi (AMK) vuonna 2009 ja täydensi myöhemmin opintojaan YAMK-tutkinnolla 2017. Hän opetti ensin Vuosaaren musiikkikoulussa, josta siirtyi vuonna 2014 espoolaiseen Musiikkiopisto Avoniaan. Taijan työtoverit Avoniassa muistavat hänet työpaikan lämminhenkisenä, elämäniloisena ja rempseän huumorintajuisena hyvän hengen luojana, joka kohteli kaikkia ystävällisesti ja tasapuolisesti, otti muut aina huomioon sekä ilahdutti tuomalla hedelmiä ja suklaata taukohuoneeseen. Kollegana hän oli luotettava ja osallistuva, nautti yhdessä tekemisestä ja otti vastuuta kantaakseen muun muassa opettajayhdistyksessä. Klassista ja kansanmusiikkia soittanut ja opettanut Taija ei ainoastaan ollut loistava viulisti, vaan myös taitava laulaja, ja mielellään ilahdutti muitakin laulullaan. Syvästi lämmöllä muistaen Musiikkiopisto Avonian opettajat ja henkilökunta Taija Kangaskokko 1.6.1983–20.9.2021 Kari Kääriäinen 5.9.1964–9.10.2021 Haapavesi Folkeilla Taija oli koko festivaalihistorian ensin aktiivinen talkoolainen ja kurssilainen, myöhemmin opettaja ja esiintyjä Haapaveden kamariorkesterin riveissä. Kansanmusiikin maisteri Kari Kääriäinen menehtyi äkillisesti 57-vuotiaana kotonaan Espoossa 9. lokakuuta 2021. Hyvinkäällä syntynyt muusikonalku liittyi soittokuntaan aluksi trumpetistina ja jatkoi lupaavana käyrätorven soittajana musiikkiopistossa. Pääsoitin vaihtui kontrabassoon, ja opinnot Sibelius-Akatemian solistisen osaston bassoluokalla alkoivat 1986. Kansanmusiikkiin Kari tutustui tavattuaan Claviksen opiskelija-asuntolassa silloisen kansanmusiikin opiskelija Kristiinan. Klassinen musiikki vaihtuikin ennen pitkää kansanmusiikin opintoihin ja pääsoittimeksi tuli lyömäsoittimet. Kari oli taitava settirumpali, mutta perehtyi syvällisesti erityisesti länsiafrikkalaisten lyömäsoitinten perinteisiin. Kari soitti lyömäsoittimia 1993 aloittaneessa Kiperä-yhtyeessä, jota myös johti vuosina 1996-1998. Kiperän muusikoiden ja tanssijoiden kanssa Kari sävelsi ja esitti produktioita, joissa näkyi tuohon aikaan voimakkaasti kehittynyt kansantanssin uusi aalto: mm. Pirun Polska , Folk Fashion show , Komeljanttarit , Muisto ei vie vielä , kansantanssirevyy Pohjanmaan junassa sekä musiikkia TV1:n ohjelmaan Vadelmakallion iltamat . Kari suoritti maisterintutkintonsa projektityön säveltämällä ja johtamalla musiikin Suomen Nuorisoseurojen Liiton ja Pispalan Sottiisin tilaamaan Kansanmusiikin ja -tanssin juhlavuoden 1996 produktioon Tuli Menneisyyden Takaa, jossa esiintyjinä oli noin 200 tanssijaa ja 30 soittajaa. Maisterikonserttiinsa Kari sävelsi länsiafrikkalaisista perinteistä innoittuneen teoksen lyömäsoitinyhtyeelleen valmistuen vuonna 1999. Kari oli lyömäsoittajana myös suomalaisen afrotanssin pioneerin Outi Kallisen Djumora -ryhmän produktioissa vuosina 1995-1996 ja Ilpo Saastamoisen Velho-oopperatrilogian Pohjantahti-orkesterissa 1995-1998. Vuodesta 1989 lähtien, aluksi musiikin opintojen ohella, Kari toimi Sibelius-Akatemiassa erilaisissa IT-alan tehtävissä, mm. ensimmäisen opiskelijoiden ATK-aseman rakentajana 1992. Kari teki pitkän työrupeaman myös Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmän verkkojulkaisujen tekijänä 2000-luvun alusta aina tähän syksyyn saakka. Kansanmusiikin maisterina hän ymmärsi sisällön yksityiskohdat ja tarpeen tullen tarttui myös kielellisiin asioihin. Tunnustuksena verkkojulkaisujen pioneerityöstä Opetusministeriö palkitsi Etno.net -sivuston vuonna 2003 Verkko-opetuksen laatupalkinnolla. Kari ei katsellut kelloa, kun apua tarvittiin – ote oli näissäkin asioissa aina ystävällisen ymmärtäväinen. Vuonna 2009 Kari ryhtyi yksityisyrittäjäksi Nettimaakari -toiminimellään ja vain muutama kuukausi ennen kuolemaansa otti vastaan uuden kokopäivätyön Wunder-yhtiössä. Terveydelliset haasteet estivät täysipäiväisen muusikon uran, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana Kari elvytti klassisen musiikin harrastuksensa ja teki keikkaa kontrabasistina mm. Hyvinkään Orkesterin, Helsinginkadun Filharmonikoiden ja Helsinki Metropolitan Orchestran bassosektioissa. Kari oli työssään ja muusikkona tinkimätön laaduntavoittelija ja sitkeä ongelmanratkaisija. Luonteeltaan hän oli empaattinen ja herkkävaistoisesti lähimmäisten hyvinvoinnista huolehtiva. Hän viihtyi hyvin eläinten seurassa ja harrasti viimeisinä vuosinaan luontovalokuvausta Espoon Pitkäjärven maisemissa taltioiden metsän elämää. Kristiina Ilmonen kansanmusiikin professori ja Kari Kääriäisen pitkäaikainen puoliso, soittokumppani ja myöhempien vuosien ystävä Juhani Näreharju kansanmusiikin lehtori ja Kari Kääriäisen opettaja, kollega ja ystävä
31 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 M/S Estonian turmapäivänä 28.9. saimme sydämen särkevän tiedon: Pekka Kähkösen maallinen taival oli päättynyt 64-vuotiaana kesken musiikillisen luomistyön eläkkeen jo häämöttäessä. Näin hän nousi tuonilmaisiin monien muiden oululaisten muusikoiden seuraan. Voi hyvällä syyllä sanoa, että miehen elämänkaarta kuvaavat parhaiten upean perheen lisäksi sanat matkailu, mainokset ja musiikki eli kierrettynä olivat lähes kaikki Euroopan maat, osa muutamaankin kertaan. USA:ssa Pekka kävi usein, viimeksi parinakin vuonna Osku-poikansa kanssa kantrimusiikin lähteillä eri puolilla suurta maata. Myös kotimaa, erityisesti Lappi ja Saimaan rannat olivat Pekalle rakkaita. Energisenä ”Ajatusten Laaniskana” mainostoimistot H&K, Taucher, Ramse ja Gordionpro saivat Pekalta pysyvät puumerkit.Musiikki oli lähtemätön osa taiteilijasielu-Pekkaa. Kassiahastus vuodesta 1990 lähtien sekä Varjakka String Band vuodesta 2011 saakka olivat Pekan pitkäaikaisimpia yhtyeitä. Kassiahastuksen kuvioihin Pekka tuli ensimmäistä kertaa kertaa Kaustisella vuonna 1990, jonne hänet houkutteli tutustumaan toinen Pekka, Turunen, silloin Kassiahastuksessa läskibassoa kaapinut. Jo seuraavana vuonna Kähkö-Peke ideoi kaimansa kanssa esiintymismatkan FinnFestille Duluthiin Minnesotaan kesällä 1992 johtavana tähtenä mestaripelimanni Heikki Lahti ja nuori haitaristi Minna Siitonen. Mukanamme seurasivat myös kansallispukuiset vaimomme. Ystävämme oli ehtymätön ideasampo musiikkiin liittyen ja hallitsi mainiosti kitaran lisäksi huuliharppun, mandoliinin ja myös strumstickun, jollaisen ostimme molemmat Winchesteristä Virginiasta, kun ajoimme sinne kahdella vuokra-autolla Appalakkien yli tapaamaan mandolinisti Niles Hokkasta ja viulistirouvaansa Debbietä. Amerikan matkan lisäksi yhtyeemme reissasi useita kertoja Virossa, sekä Saksassa ja Puolassa. Jokaisessa kohteessa Pekka osasi etsiä käsiinsä paikalliset lehdet saaden niistä vihjeitä otollisista tutustumiskohteista jakaen auliisti tiedot muillekin. Kaikkialla Pekka kyseli ja keskusteli avoimen uteliaana ihmisenä kaikkien kanssa. Kotimaan keikkoja teimme jatkuvasti, kuten Pekan kuolemaa seuranneella viikolla Oulussa. Soittopaikalla meillä oli lavalla tyhjä tuoli Pekkaa varten ja sain ikävän tehtävän kertoa nieleskellen yleisölle siihen syyn. Edesmenneen ystävämme perhe on taiteellista ja matkustavaista heimoa. Poika soittaa bassoa ja kitaraa kahdessa yhtyeessä, toinen tyttäristä tekee kappaleita ja yhteistyötä lahtelaisen porukan kanssa ja toinen kirjoittaa satuja lapsille niitä käsinukkien kanssa esittäen ollen isänsä tavoin hyvä piirtämään. Pekka on kasvattanut hyvää viljaa. Tätä kirjoittaessani kuulen mielessäni Pekan kansanrunoon säveltämänsä kappaleen Ei meitä surulla ruokita, se on ilo joka elättellee . Se oli eräs hänen bravuureistaan ja sen Pekka olisi halunnut epäilemättä myös kirkossa esittää. Nyt meitä todellakin surulla ruokitaan. Lepää rauhassa ystävämme. Jouko Maijala Kassiahastus-yhtye Pekka Kähkönen 9.9. 195728.9. 2021 Finna kokoaa satojen kotimaisten toimijoiden, arkistojen, kirjastojen ja museoiden aineistot saman osoitteen alle ja on koti Suomen miljoonille kulttuurija tiedeja taideaineistoille. Maailman musiikin keskuksen, Suomen Kansanmusiikkiliiton, Kanteleliiton ja Kulttuuriosuuskunta Uulun kirjastoja arkistoaineistot ovat aiemmin olleet haettavissa Maailman musiikin keskuksen Koha-tietokannasta <koha.gmc.fi>. Nyt nämä aineistot (yli 10 000 nimikettä) siirtyvät laajemman yleisön tavoitettaviksi Kansalliskirjaston Finna-palveluun. Suomen Kansanmusiikkiliiton luetteloiduissa aineistoissa ovat erityisen ainutkertaisia järjestöjen kokoelmiin vuosien saatossa kerätyt käsin kirjoitetut nuotinnokset. Käsikirjoitusaineiston suurin osa on peräisin 60-70-luvuilta, jolloin kansanmusiikin nuottikirjojen julkaiseminen oli vielä vähäistä. Moni sovitus on Timo Kosken tekemä. Mukana on tapahtumien yhteissoitto-ohjelmia, Pispalan Sottiisin ja Oriveden kurssien materiaaleja ja hengellisiä sävelmiä tapahtumia varten. Suomalaisten sävelmien lisäksi aineistosta löytyy myös tapahtumiin liittynyttä kansainvälistä ohjelmistoa. Tiedot nuottikäsikirjoituksista ja muusta aineistosta löytyvät Finnan verkkosivulta <https://gmc.finna.fi> Fyysisesti Suomen Kansanmusiikkiliiton sekä Kanteleliiton ja Maailman musiikin keskuksen aineistot sijaitsevat osoitteessa Hämeentie 34 D, Helsinki. Jos tarvitset apua Finna.fi:n käytössä, ota yhteyttä Maailman musiikin keskuksen kirjastoon: kirjasto@globalmusic.fi tai puhelimella 046 878 3722/kirjasto. Lisää arkistoja Finnan hakukoneeseen
32 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 K ulttuuriosuuskunta Uulu viettää parin vuoden päästä 20-vuotisjuhlaa. Juhlaan onkin aihetta, sillä sitkeä porukka on kovalla työllä pystynyt luomaan itselleen mielekkään työpaikan, jonka yhteiskunnallinen panos on merkittävä. Toiminnan keskiössä ovat lapset ja nuoret ja erityisryhmät kuten maahanmuuttajat ja vanhukset. Uulu luo hyvinvointia, iloa sekä tietoa ja taitoa yhdessä tekemisen kautta. Jo kuunnellessa Henna Leisiötä tulee hiki. Hankkeita on paljon ja lähes kaikki ovat kiinnostavia myös kansanmusiikin näkökulmista. Musamestareissa tuodaan vanhukset ja lapset yhteen säveltämään joka kesä, monitaiteellisissa Yhdessä!-konserteissa perheet musisoivat ja sirkustelevat yhdessä. Biodiversiteettikonserteissa musiikin avulla tehdään ympäristökasvatusta, joissa samalla opetetaan niin suomalaista kuin muidenkin maiden musiikkiperinteitä. Toiminnan runkona ovat vielä työpajat sekä myös muut kuin ympäristökonsertit, musiikkikoulu, kurssit ja koulutukset, ohjelmapalvelut, studio ja kauppa. Monet toimintamuodot ovat alkaneet hankkeena ja muuttuneet sitten pysyväksi perustoiminnaksi. Lyhyiden hankkeiden pyörittäminen käy aikaa myöten raskaaksi ja siksi onkin tehty hartiavoimin töitä, että Uulun kiertävän lastenkulttuurikeskusen toiminta on vihdoin mahdollista aikatauluttaa sopimuskuntien avulla aina kolmeksi vuodeksi etukäteen. – Uulun Liikkuvaa lastenkulttuurikeskusta on rakennettu vuosia, ja oma päämääräni on aina ollut sopimuskuntien avulla tehtävä selkeä vuosikalenteri. Syksyllä 2022 olemme vihdoin siinä vaiheessa ettei meillä ole kuin muutamia liikkuvia osia, perustoiminta on aikataulutettu ja kalenterissa vuoden 2024 loppuun saakka. Sen jälkeen alkaa seuraava kolmen vuoden sykli, joten kokoaikaisen härdellin sijasta meillä on enää kerran kolmessa vuodessa toistuva uusien sopimusten tekohärdelli! Uulun ympärivuotisen toiminnan keskus on Tampere. Kiertämään alettiin ensin Pirkanmaalla, sittemmin toiminta-alueeksi on tullut koko Suomi ja syrjäisimmätkin seudut ovat tulleet tutuiksi. Kiertävän kulttuurikeskuksen toiminnan rahoitus tulee myynnistä, mutta opetusministeriö rahoittaa matkoja ja majoituksia, jolla kompensoidaan syrjäisten ja usein köyhien kuntien mahdollisuuksia päästä osalliseksi kulttuuritarjonnasta. OKM osarahoittaa myös köyhimpien kuntien konsertteja ja työpajoja. Suunnitelmien tekeminen vaatii taiteilua Uulun roolista kulttuurikasvatussuunnitelmien suunnittelijana ja osatoteuttajana on tullut luonnollinen osa sen toimintaa. Uulu perustettiin samoihin aikoihin kuin kulttuurikasvatussuunnitelmia lähdettiin Suomessa rakentamaan. Kulttuurikasvatussuunnitelma on viidessätoista vuodessa lyönyt varsin hyvin läpi. Suomen yli kolmestasadasta kunnasta suunnitelma on valmiina jo noin puolessa, ja seuraavan vuoden aikana tulee satakunta lisää. Vuosina 2021-2022 Uulu suunitelee 64 kunnan KOPS-asiakirjat. Suomessa on paljon kuntia, joilla omiin kulttuurikasvatussuunnitelmiin ei ole resursseja ja silloin otetaan apua mielellään vastaan. Voi olla, että pienempien kuntien kulttuuritoimi hoidetaan kymmenprosenttisella työajalla. Monissa tapauksissa Uulu tekee suunnitelman avaimet käteen -periaatteella. Suunnitelmaan kuuluu usein myös sen toteuttamisen rahoitussuunnitelma ja alustavat sopimukset toteuttajatahojen kanssa. Suunnitelmat luodaan niin että paikalliset ammattilaiset ja Suomen eri kolkkien lastenkulttuurikeskukset pääsevät toimimaan omalla alueellaan. Uulu toteuttaa lähivuoden sekä omaa Avaimet käteen-hankettaan että on osaltaan mukana koulutusorganisaationa myös Lastenkulttuurikeskusten liitton KOPShankkeessa. Lisäksi Uulun työtä on etsiä kuntia ja luokkia mukaan myös Konserttikeskuksen ja Ateneumin KOPS-hankkeisiin. Kaikkien näiden organisaatioiden rahoitus kulttuuririkasvatussuunnitelmien tekoon tulee OKMn puolelta. Mahdollista on, että Uulu hakee omalle hankkeelleen vielä sieltä jatkoa. Jos rahoitusta löytyy, niin resursseja ja halua on tehdä kulttuurikasvatussuunnitelma vaikka kaikkiin jäljellä oleviin kuntiin, joissa sitä ei vielä ole. Uulu urakoi KOPSeja Kaikki lähti Turun Elämyspolusta Kultturikasvatussuunnitelmiin herättiin vuosituhansien alkuvuosina. Lastenkulttuurikeskukset eri puolilla Suomea olivat aloittaneet kehittämään erilaisia tapoja tuoda kulttuuri koululaisten arkeen. Tavoitteena on alusta asti ollut tasavertaisesti saavutettava kultturikasvatus. Kulttuurikasvatussuunnitelmilla on paikkakuntakohtaisesti erilaisia nimiä. Suomen ensimmäinen Kulttuuripolku sai alkunsa Turussa vuoden 2004 opetussuunnitelmauudistuksen aikoihin. Jari Kuusento, turkulainen äidinkielenlehtori, halusi helpottaa opettajan työn suunnittelua kulttuurikasvatuksen osalta ja taata kaikille turkulaisille oppilaille tasa-arvoiset mahdollisuudet saada kulttuurielämyksiä. Kulttuurikasvatusta on kouluissa ollut monin tavoin aina, kuten museokäyntejä ja taiteilijavierailuita, mutta Kulttuuripolun myötä toiminnasta tuli entistä suunnitelmallisempaa ja kattavampaa. Turun Kulttuuripolku laajeni vuonna 2014 Elämyspoluksi. Kulttuurikasvatussuunnitelma kirjattiin vuonna 2014 hyväksyttyihin opetussuunnitelman perusteisiin paikallisena suunnitelmana, joka täydentää ja toteuttaa opetussuunnitelmaa. Suunnitelman laatiminen on opetuksen järjestäjän eli siis kunnan päätettävissä. 2014 julkaistun Lastenkulttuuripoliittisen ohjelmaehdotuksen työryhmässä Kulttuuriperintökasvatuksen seuran ja Lastenkulttuurikeskusten verkoston kesken syntyi ajatus laajemmasta hankkeesta. Näin sai alkunsa Kulttuurivoltti (2015–2016), jonka tarkoitus oli lisätä kulttuurikasvatussuunnitelmien määrää. Hanketta rahoitti opetusja kulttuuriministeriö ja yhteistyöryhmässä olivat mukana myös Opetushallitus, Kuntaliitto ja Taike. Voltin alussa suunnitelmia oli 43 ja sen päättyessä noin 90 Suomen kunnassa ja 50 kuntaan suunnitelma on valmisteilla. Hankkeen aikana järjestettiin työpajoja, toteutettiin 17 kehittämisprojektia eri puolilla Suomea sekä kehitettiin kulttuurikasvatussuunnitelma.fi -sivusto. Kulttuurivoltti / Culture Leap voitti Europan kulttuuriperintöpalkinnon Grand Prix vuonna 2018. kulttuurikasvatussuunnitelma.fi Lähes kaksikymmentä vuotta Suomessa on tehty kuntakohtaisia kulttuurikasvatussuunnitelmia eli KOPSeja. Suunnitelmat eivät kilpaile opetussuunnitelmien kanssa, vaan sitä toteutetaan kulttuurija taidealojen toimijoiden kanssa yhteistyössä. Kulttuurikasvatussuunnitelma pohjaa kunnan omaan kulttuuritarjontaan ja kulttuuriperintöön. Tamperelaisen kulttuuriosuuskunta Uulun Liikkuvasta lastenkulttuurikeskuksesta on tullut hankkeessa merkittävä toimija. Sauli Heikkilä
33 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 – Kulttuurikasvatuksen rahoittaminen vaatii taiteilua ja kikkavitosia, esimerkiksi yhteistyötä sote-alan kanssa yhdistämällä kulttuurikasvatukseen vierailut vaikka palvelutaloissa. Yritykset voivat myös ajoittaa taiteilijoiden ja pedagogien vierailuihin omia hyvinvointipäiviään ta ryhtyä kulttuurikummeiksi, jotka sponsoroivat vuosittain tietyn ikäryhmän toimintaa. Mutta parasta KOPS-toiminnassa on se, että se viedään kunnan strategiaan ja rakenteisiin, luodaan siitä pysyvä osa kunnan toimintaa. Pelimannit nousevat esille usein Suunnitelman tekeminen alkaa tiedustelulla kunnista, millaisia painotuksia se haluaa ja mitä alueellisia erityispiirteitä kunnasta löytyy. Patsaita, kuvataiteilijoita, luontokohteita, perinteitä tai historiallisia henkilöitä. Henna Leisiön mukaan yllättävän usein vastauksissa on tullut esille myös pelimanneja. Silloin voidaan suunnitelmaan kirjata pelimanniin ja mahdollisiin nuotinnoksiin tutustuminen ja vaikka kappaleen oppiminen. Näin koko ikäluokka tutustuu kyseiseen pelimanniin, joka voisi muutoin jäädä vain alan harrastajien ja historiasta kiinnostuneiden tietoon. Uulu on usein kirjoittamissaan suunnitemissa mukana myös toteuttamassa jonkin ikäryhmän toimintaa, ja esimerkiksi kokonaisuudet vaikkapa pelimanniperinteeseen, säveltämiseen tai muuhun suomalaiseen musiikkikulttuuriin liittyvään ovatkin lähellä omaa perustoimintaa. – Meidän kokonaisuuksissahan parasta ovat soittimet, niin suomalaiset kuin muidenkin maiden perinnesoittimet. Ne jäävät lasten mieleen joka kerta, ja on ihan toinen asia vaikkapa lukea musiikin kirjasta jouhikosta kuin kokeilla sitä itse. Kulttuurikasvatussuunnitelmien toteuttamisen rahoittaa kunta. Uulun rooli loppuu siihen, kun suunnitelma ja budjetti on tehty. Kuntien resurssit vaihtelevat paljon ja jokaiselle kunnalle tehdään sellainen suunnitelma, että kunta pystyy sen rahoittamaan. Joillekin tuhansien eurojen budjetti ei ole mikään ongelma, kun taas toisilla koko kulttuuribudjetti on tuhat euroa. Se tarkoittaa sitä, että voidaan tehdä pari vierailevan taiteilijan työpajaa ja loppu hoidetaan omatoimisesti. aktiivisten opettajien kanssa tai apurahoilla toimivien kiertävien ryhmien, jotka voivat esiintyä ja opettaa ilmaiseksi. Henna Leisiö tekee lähes viisikymmentä kulttuurikasvatussuunnitelmaa avaimet käteen -periaatteella. Paperin tekeminen alkaa olla hyvin rutinoitua, vaikeinta on yhteistyökumppaneiden etsiminen. – Tuntuu, että taidepedagogeilla on töitä kädet täynnä, kaikista eniten puuttuu draamapedagogeja, mediataiteilijoita ja sanataideohjaajia. Uulussa on tällä hetkellä neljä päätoimista työpajaohjaajaa, soitinrakentaja ja taloushallinnossa yksi työntekijä. Freelancereita on pätkätöissä kuutisenkymmentä. Suuressa määrässä on mukana oman alan väen lisäksi muiden taiteenalojen osaajia. Muun muassa Tampereen kaupungin tilaamia ikäihmisten sirkuskokonaisuuksia pyörii Uulun hallinnoimina. Näillä näkymin Uulu palkkaa ainakin yhden muusikko/ohjaajan lisää syksyllä, sillä tehtävät kulttuurikasvatussuunnitelmat tuovat paljon lisää pysyviä töitä. Vaikka varsinaisia kilpailijoita Uululla ei ole, ei loputon laajeneminen kuitenkaan kuulu toimintasuunnitelmaan. – Juuri etäkokouksen merkeissä vietetyssä 18-vuotisjuhlassa ällisteltiin, että miten me tähän ollaan oikein päädytty. Olemme todiste siitä, että jos tekee hullun lailla mustekalamaisesti töitä lonkeroita levittäen, jopa etnomusikologina voi ansaita elantonsa juuri sillä työllä, johon on saanut koulutuksen, kiteyttää Henna Leisiö. TALLENTAA • JULKAISEE • TUTKII • KOULUTTAA • KEHITTÄÄ • TIEDOTTAA • PALVELEE POLENTAYHTYEEN ESIKOISALBUMI ON TÄÄLLÄ! Polenta: Kaustinen Turbo Jonna Lankisen, Aino Kinnusen, Olli Sippolan ja Mikko Malmivaaran muodostama Polenta nousi kansanmusiikkiväen tietoisuuteen vuoden 2019 Konsta Jylhä -kilpailun myötä, kun yhtye vei kilpailun voiton energisillä, riehakkailla ja ”konstailevilla” tulkinnoillaan Konsta Jylhän sävellyksistä sekä Kaustisen alueen perinnesävelmistä. Yhtyeen esikoisalbumi tarjoilee saman keitoksen turboladattuna taltiointina. Tilaa omasi osoitteesta kansanmusiikki-instituutti.fi!
34 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 T ullakseen hyväksytyksi naiset ovat oppineet pienentämään itseänsä. Naisen pitää säilyttää olemisessaan kohtuullisuuden hyve niin ruoan, rahan, tiedon, seksin kuin vallankin suhteen. Baba Yagalla näitä rajoituksia ei ole. Baba Yaga on häpeämätön. Baba Yagan tulen avulla Malina laittaa maailman asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja luo yhteyden viattomuuden ja voiman välille. Nuori neito Malina saa äidiltään tämän kuolinvuoteella pienen puisen linnun, jonka on määrä auttaa tyttöä elämän vaikeuksissa. Tyttö joutuukin pian uuden äitipuolen ja sisarpuolien orjuuttamaksi. Isän lähtiessä matkalle äitipuoli päättää hankkiutua Malinasta lopullisesti eroon. Äitipuoli sammuttaa talosta tulet ja käskee Malinan lähteä tulen hakuun pelätyn noidan Baba Yagan luo. Tästä alkaa Malinan pitkä ja vaarallinen matka. Linnun neuvoilla hän selviää matkastaan, onnistuu saamaan Baba Yagan tulen ja vapautumaan orjuudesta. Malinasta tulee tulenkantaja. Tellu Turkan sävellystyylissä kuuluu vankka pohja runonlaulajana sekä perehtyminen läntiseen ja skandinaaviseen perinteeseen. Reilun tunnin mittaisessa läpisävelletyssä teoksessa laulut soivat polskana, 10/8 -tahtilajissa, välillä miltei bluessahtavin sävelkuluin. Melodiat kulkevat stemmasta toiseen, jolloin koko kuoron soolokapasiteetti tulee käytetyksi. Hannele Autin ohjaus on samaan aikaan hienovarainen ja vahvan näkemyksellinen ja luo visuaaliseksi sen maailman, jota Turkka on tavoitellut äänillä. Liisa Matveisen ja Satu Niskasen itkuvirsi vie syvälle arkaaiseen maailmaan. Mammu Koskelon kantele, Jari Lappalaisen lyömäsoittimet ja Turkan moraharppu rakentavat teoksen moniäänisyyteen vielä uusia kerrostumia, rytmillistä ja visuaalisuutta tukevaa yllätyksellisyyttä. Kuvataitelija Päivi Saarelman tekemät puulinnut ja pimeässä hohtavat paperimassakallot ja lehmän sääriluut sekä koreografiassa villinä tanssahtelevat kananjalat ja hohtavat hanskat ovat taatusti kuoroja kansanmusiikkimaailmassa ennennäkemättömiä. Pyry Autin valosuunnittelu on olennainen osa sadun taikamaailman luomisessa. Sisaruet on 2014 perustettu verevä joukko kaikenikäisiä, voimallisia, rohkeita ja persoonallisia naisia. Kuoro on toteuttanut seitsemän erilaista liikkuvaa teosta toimintansa aikana. Kuorokansioita ja -kaapuja tällä ryhmällä on nähty vain kerran, tuhmien laulujen tuokiossa. Baba Yagaa tehdessä ryhmä hitsautui yhteen vielä entisestäänkin. Ryhmän luja luottamus toisiinsa ja ohjaajiinsa saa jokaisen heittäytymään varauksetta. Usi Riikonen Sisaruet-kuoron Baba Yaga kaikille aisteille Baba yaga häpeämätön! kantaesitettiin Joensuussa marraskuun alussa. Tellu Turkan libretto ja sävellys ja Hannele Autin ohjaama liikkuva kuoroteos pohjaa vanhaan venäläiseen satuun. Kokonaan kalevalamittaan kirjoitettu Baba Yaga on saaga naisen matkasta valtaan ja voimaan. “Olipa huikean pysäyttävä esitys. Aaltoilin alusta loppuun, kuumia aaltoja, syvää, korkeaa, suggeroivaa, loistavat sävellykset, sovitukset, läsnäoloa, iso työ!! “Hieno kokonaisuus, jossa äänet soivat hyvin ja jonka ehdoton ansio on kuoroille poikkeuksellinen rohkeus, rosoisuudessakin.” ”Makeeta musaa, joka ponnistaa bluesista svengigospelin kautta runoja rekilauluun sekä läntiseen ja skandinaaviseen perinteeseen, käsittääkseni. Koreografiat toimivat ja tansseissa on huumoria. “Välillä kylmät väreet kulkivat läpi. Teos piti otteessaan koko ajan. Ja upeat nuo kallot!” Baba Yaga – häpeämätön! Teos on omistettu Maija Simojoelle (1940-2019). sävellys ja libretto: Tellu Turkka (voc, moraharppu) ohjaus: Hannele Autti valosuunnittelu: Pyry Autti kallot, luut ja linnut: Päivi Saarelma kuoro: Sisaruet solistit: Liisa Matveinen, Satu Niskanen, Heli Paulasto, Katja Malinen ja Tellu Turkka muusikot: Mammu Koskelo (kle), Jari Lappalainen (perc.) Helmikuussa 23.2.2022 esitys on Joensuun Musiikkitalven ohjelmistossa Kulttuuritehdas Siihtalassa. Lisätiedot tellu.turkka@gmail.com H en ne le A ut ti
35 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 OPISKELE KANSANMUSIIKIN AMMATTILAISEKSI Sibelius-Akatemian kansanmusiikin koulutusohjelma tarjoaa monimuotoisen tien kohti kansanmusiikin ammattilaisuutta. Opintojen perustana ovat Suomen ja lähialueiden historialliset soittoja laulutyylit, mutta myös kansainvälisyys, monitaiteisuus ja uuden musiikin luominen ovat keskeinen osa opintoja. Alan parhaat opettajat ja jatkuvasti kehittyvä oppimisympäristö tukevat opiskelijaa oman polkunsa etsimisessä. Opintoja on mahdollista painottaa luovaan muusikkouteen, pedagogiikkaan tai tutkimukseen. OPINNOT Yliopistotasoiset opintokokonaisuudet (musiikin maisteri 5,5 v., musiikin kandidaatti 2,5 v.) antavat vahvat valmiudet sekä näköalapaikan kotimaiseen ja kansainväliseen kansanmusiikin ammattilaisuuteen. Tutustu ja kuuntele! Tutustu kansanmusiikin aineryhmän äänitteisiin, kirjoihin ja muihin julkaisuihin osoitteessa: www.etno.net Hakuaika: 5.-19.1.2022 Hakuohjeet ja -lomakkeet: www.uniarts.fi/sibelius-akatemian-hakuohjeet/ Hakemista koskevat tiedustelut: siba.hakijapalvelut@uniarts.fi Lisätietoa kansanmusiikin aineryhmästä: www.uniarts.fi/kansanmusiikki MUUTA KOULUTUSTA Nuorisokoulutus Kansanmusiikin nuorisokoulutus on kouluikäisille suunnattu mahdollisuus opiskella huippu-ammattilaisten johdolla! Lisätietoja www.uniarts.fi/nuorisokoulutus Englanninkieliset koulutusohjelmat Nordic Master in Folk Music -maisteriohjelma www.nofomaster.net
36 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 36 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 Kansanmusiikki-lehti pyrkii huomioimaan mahdollisimman kattavasti Suomessa ilmestyvät alan julkaisut. Levypalstalle tarkoitetut levyt lähetetään osoitteella Kansanmusiikki-lehti, Halkosuontie 93 A, 00660 Helsinki. LEVYT Antti Korhola potkasee oven sisään: 2 Omakustanne 2021 V iulisti-kitaristi Antti Korholan nimikkoyhtye jatkaa kakkospitkäsoitollaan ensimmäisen levyn laadukasta viuluvetoisen kansanmusiikin ylläpitämistä. Korholan sävellyksissä soi ensimmäisellä levyllä vahvoja kaikuja perinteisestä pelimannisävelmistöstä, mutta tällä toisella kierroksella vaikutteet tuntuisivat kumpuavan etenkin sellaisten pioneerien kuten JPPn ja Trokan musiikista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Antti Korhola potkasee oven sisään olisi jonkinmoinen tribuuttiyhtye; tasokkaasti laadituissa kappaleissa on aina kuitenkin riittävästi omaa. Etenkin viipyilevän kaunis Juhlamarssi sekä vanhojen rillumarei-elokuvien sävellykset riemastuttavasti mieleen tuova Hiihtäjän jenkka ovat levyn ehdotonta parhaimmistoa. Korholan sekä viulistikumppani Teemu Eerolan harmoniat soivat virheettömästi yhteen ja Juska Ojajärven harmooni tuo sekä perinteisiä että virkistävän uusia sointumaailmoja yhtyeen kokonaismaisemaan. Kaikin puolin tasokas levy. Antti-J. Janka-Murros Barlast: Live & Electric Barlast 2021 B arlast on mainio yhtye, jossa neljä muusikkoa (Philip Holm / basso ja syntetisaattori, Heikki Hänninen / kitara, Minna Koskenlahti / perkussiot ja Sanna Salonen / mänkeri, sopraanosaksofoni ja bassoklarinetti) heittäytyy luokitteluja kaihtavaan soittoon. ”Vähemmän on enemmän” -periaatetta kunnioittava yhtye on luonut soitolle oman maailmansa, josta löytyy elementtejä niin jatsista ja äänikollaaseista kuin shamanistisesta muinaismusiikistakin. Live-keikalla pääosin ravintola Tenhossa tallennettu soitto on pelkistettyä ja toisia kuuntelevaa, vieden kuulijan mielenkiintoiselle, sekä muinaisuuteen että tulevaisuuteen kurkottavalle äänimatkalle. Live-tallenteeksi äänityskin on erinomainen, vain väliaplodit paljastavat, että kyse on keikkatallenteesta. Kokeilevaa ja genrerajatonta musiikkia etsivän kannattaa bongata Barlast: luvassa voi olla yllättävä musiikkikokemus. LP:nä julkaistun levyn mukana on animoidut paperikiekot, jotka levylautaselle pyörimään laitettuna luovat mielenkiintoiset efektit. Paul Silfverberg Lammassaari / Janka-Murros: Joulu Huginn Records 2021 K eke Lammassaaren ja Antti Janka-Murroksen Joulu on samalla perinteinen ja omaperäinen joululevy. Eri näkökulmien joulutarinoista muodostuu kokonaisuus, jonka punainen lanka kantaa alusta loppuun. Kuunnellessa huomio kiinnittyy nimenomaan tarinoihin ja sovitukset onnistuvatkin hyvin tukemaan Lammassaaren kerronnallista laulua. Pidän erityisesti levyllä käytetyn pianon kodikkaasta soundista. Perinteistä tunnelmaa välittävät myös urut kappaleessa Jouluksi kotiin. Äänitteellä on tuttuja joululauluja Lammassaaren ja Janka-Murroksen sovituksina sekä kummankin uusia sävellyksiä. Omaksi suosikiksi äänitteen kappaleista nousi Janka-Murroksen säveltämä ja sanoittama Joulupuu koskettavan rehellisellä kertomuksellaan yksinäisten joulusta. Sovitusten instrumentaatio vaihtelee a cappella laulusta laajempiin instrumentaatioihin, joissa myös levyn vierailijat pääsevät ääneen. Kaunis melankolia ei jätä kuulijaa suruun, vaan on samastuttavan empaattinen. Saana Pulkkinen Pelkkä Poutanen: Pyhä veri vuotaa Eclipse Music 2021 M uun muassa teatterimaailmasta ja UTU-yhtyeestä tutun Petra Poutasen sooloalbumi ”Pyhä veri vuotaa” on yhdistelmä maailmanmusiikkia, koneambientia ja hypnoottista, moneen ta ipuvaa lauluäänen käyttöä. Nimensä mukaisesti pääasiallisesti jumalkuvasta ja siitä aiheutuvista ristiriidoista ammentava albumi käynnistyy kurkkulaulun sävyttämällä äänimaisemalla, joka saa toivomaan tunnelman kantavan samanlaisena loppuun asti, eikä Poutanen pahemmin näitä odotuksia petä. Kanteleen ja guzhengin äänet yhdistyvät konerytmeihin pääosin saumattomasti: ainoastaan Jumalan morsiamen housebeatit vievät tarpeetonta huomiota muuten vaikuttavalta, lähes loitsimisen puolelle menevältä laululta. Koko albumin ehdottomasti tajunnanräjäyttävin kappale on kaikessa absurdiudessaan rullaava Paimenen sydän ja Mao TseTungin ajatukset ovat yhtä, jonka tekstin voi vain arvella olevan suoraan puolueen jäsenkirjasta. Pyhä veri vuotaa on useampaa kuuntelua sekä kestävä että jopa vaativa albumi, jonka harkitut nyanssit korostuvat entisestään suoraan korviin kuulokkeilla välitettynä. Antti-J. Janka-Murros K ansanmusiikki-lehti ja kamuanta.fi julkistavat Vuoden kansanmusiikkilevyäänestyksen. Voit äänestää vuoden 2021 aika ilmestyneitä kansanmusiikkilevyjä. Lista levyistä on osoitteessa kamukanta.fi/julkaisut/. Mikäli huomaat jonkun levyn puuttuvat listalta, niin ilmoitathan siitä meille. Äänestysaikaa on 26.12. saakka. Muista, että voit antaa vain yhden äänen!. Kaikkien äänestykseen osallistuneiden kesken arvotaan kaksi 50 euron lahjakorttia Suomen Kansanmusiikkiliiton verkkokauppaan. Arvonnassa voittaneille ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Voit äänestää myös postikortilla: Kansanmusiikkilehti, Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki. Vuoden kansanmusiikkilevy valitaan sekä yleisöäänestyksen että asiantuntijaraadin antamien pisteiden perusteella. Lisätietoja: toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi tai toiminnanjohtaja@kansanmusiikkikansantanssi.fi Äänestä vuoden 2021 kansanmusiikkilevyä! Äänestyslomake on osoitteessa https://bit.ly/kansanmusiikkilevy-aanestys-2021.
37 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 Talkoopelimannit 40 vuotta Markku Tunkkarin sävelmiä S oitto soi ja elämä jatkuu virkeänä keskipohjalaisilla Talkoopelimanneilla edelleen, vaikka ryhmän perustaja ja ohjelmiston rakentaja Markku Tunkkari on poistunut joukosta. Kokkolan ja sen lähikuntien pelimanneista koostuva yhtye on tullut tänä vuonna 40 vuoden ikään, ja nyt valmistunut neljäntoista kappaleen cd kertoo, että vointi on hyvä ellei peräti erinomainen. Talkoopelimannit on levyttänyt uutterasti. Jos oikein laskin, 40-vuotisjuhlalevy on jo kuudes. Uuden cd:n kaikki kappaleet ovat Markku Tunkkarin sävellyksiä, ja onpa mukana myös hiven laulua. Viime vuosien vakiokokoonpanon lisäksi äänityksessä on ollut mukana Kaustisen maestro Mauno Järvelä paitsi viulistina myös sovittajana. ”Kaustislaisuushan” on kuulunut ennenkin Talkoopelimannien soitossa, jossa toisaalta myös kaksi hanuria antavat oman vahvan sävynsä ja lisänsä esityksille. Vaikka levyn sävelmät ovat viime vuosikymmeniltä, niin Talkoopelimannien musiikki on lähtökohdiltaan perinteistä kansanmusiikkia, jota nykyään turhan vähän tallennetaan levyille. Siinä mielessä on annettava ryhmälle iso kiitos, että he haluavat ja jaksavat jatkaa perinnettä ja samalla rikastuttaa sitä uusilla hienoilla kappaleilla. Säveltäjänä Markku Tunkkari on jäänyt turhan vähälle huomiolle Keski-Pohjanmaan ulkopuolella. Juhlalevyltä kuten aiemmin julkaistusta nuottivihkosta kuulee, miten monipuolinen ja rikasilmeinen Tunkkari oli kappaleita rakentaessaan. Jos ovat polkat kipakoita, marssit reippaita ja valssit keinuvia, yhtä vaikuttavia ovat hänen hitaat tunnelmapalasensa. Keski-Pohjanmaalla klassisen ja pelimannimusiikin raja on tunnetusti häilyvä, joten taitoa Tunkkarin kappaleiden tyylikäs esittäminen kyllä vaatii. Talkoopelimanneilla tuota taitoa on. Seppo Kononen Markku Lepistö: Lakeuden kutsu – ohjelmistoa kaksiriviselle Rapusaari Records 2021 K aksirivisen haitarille suunnatut nuottikirjat ovat aina tervetulleita, niitä ostetaan innokkaasti ja harrastajia riittää. Jo loppuunmyytyjäkin kaksiriviskirjoja kysytään edelleen Suomen Kansanmusiikkiliiton putiikista. Varsinkin tällainen, josta on erikseen ostettava äänite, on kätevä. Pääset kuuntelemaan kappaleen äänitteeltä, ja hioa sen kanssa omaa tulkintaa. Markku Lepistö on kokenut opettaja, ja nuoteissa on otettu huomioon kaksirivisen erityispiirteet, palkeen suunnatkin on merkitty näkyville. Ohjelmistoon on valittu eteläpohjalaisen kaksirivisperinteen parhaita kappaleita alueen pelimannimestarien ohjelmistosta. Osan nuoteista tekijä on löytänyt valmiina, osan hän on tehnyt soittajien arkistoäänityksistä, jolloin nuoteissa näkyy myös soittajan soittotyyliä. Osa nuoteista mukailee sekä Lakeuden kutsu -levyn soitteita että arkistoäänityksiä. Kirjan ohjelmisto on mielenkiintoinen, ja ainakin näin uusmaalaisen kaksirivispelimannin näkökulmasta pääosin uutta. Polkkia on tietenkin useita, niitähän ne eteläpohjalaiset soittavat paljon. Joitakin tuttujakin kappaleita oli mukana, mutta niistä löytyi uusia elementtejä tai osia. Pasi Kauniston tutuksi tekemä kirjan nimikkokappale Lakeuden kutsu on mukava löytää tästä nuottina. Nyt on taas mitä opetella! Päivi Ylönen-Viiri Ostrobotnia Jazz Sextet: De bergtagna Svenska Litteratursällskapet I Finland, 2021 R uotsissa kehitettiin 1960-luvun alkupuolella viihdyttävä synteesi vanhoista kansanlauluista ja modernista jatsista. Ostrobotnia Jazz Sextetin De bertagna -levy luo vahvan muistuman tähän synteesiin: tuttuja ja tuntemattomampia kansanlauluja ja merimieslauluja tyylikkäinä jazzsovituksina. Soitto on puhdasta jatsia, melodiat vanhoja. Sekstetin sointi on täyteläinen ja soitto sujuvaa 1960-luvun perintöä. Vanvan linkin kansanmusiikkiin tuovat neljässä kappaleessa käytetyt arkistonauhat, joiden drallattelut (Agda Nyberg) luovat pohjan sekstetin jazz-sooloille. Yhtyeen soinnissa nousee esiin etenkin UMO-pasunisti Mikael Långbacka, jonka pasuuna antaa soitolle pehmeän pohjasävyn. Soolot sulautuvat kokonaisuuteen ja tyylikkään lopputuloksen kruunaa hieno kansitaide. Olisipa taas kesä; levyä kuunnellessa on helppo kuvitella itsensä sekstetin keikalle rantaravintolaan, jossa leppeät mainingit luovat soitolle taustan. Paul Silfverberg Tailsway: Obsidian Omakustanne 2021 T ailsway on kahden paraislaisen musiikillisen monitaitajan, Pernilla Bergmanin ja Johan Nordströmin muodostama yhtye, jonka esikoisalbumi Obsidian esittelee varsin taitavasti toteutettua, pääosin instrumentaalista musiikkia. Saatekirjeessään duo mainitsee suureksi vaikuttimekseen kelttiläisen musiikin, jonka sävyjä viulun ja irlantilaisen buzukin muodostamasta äänimaisemasta toki löytyy, mutta parhaiten kaksikon musiikkia voisi kuvata sanalla ”elokuvallinen”. Tyylikkäästi tuotetut, sopivan monimuotoiset kappaleet herättävät nimittäin helposti mielikuvan siitä, että kyseessä on jonkin eeppisen suurproduktion kadonnut soundtrack. Hyvin säästeliäästi käytetty laulu instrumentaalikappaleisen välissä on myös miellyttävän raikas tuulahdus, mutta etenkin avausraita Autumn Winds/The Twister, kantritunnelmissa huuliharpun sävyttämänä kulkeva Broken Rails ja riipivän tunnelmallinen Graceland Waltz/Obsidian Edge tarjoilevat korville sellaista herkkua, että levyn pyöräyttää mielellään uudestaankin soittimeen. Antti-J. Janka-Murros Fält, Rothenberg & Thorne: Faultlines Rattle Records 2021 H otellihuoneessa improvisoidussa kolmen mantereen kohtaamisessa yhdysvaltalaisen David Rothenbergin klarinetit ja seljefløyte sekä uusiseelantilaisen Rob Thornen maoriinstrumentit luovat suomalaisen Anna Fältin monimuotoisen lauluäänen kanssa soljuvan virran, jossa kuulijan on miellyttävää keijua mukana. Albumin kolmetoista kappaletta ovat saumatonta kulttuurienvälistä dialogia. Ensireaktioni levyn aloitusraidan äänimaisemaan on hämmennys, josta nousee kiinnostus. Soundimaailma herättää erilaiseen kuunteluun. Sellaiseen, jossa analyysi kääntyy musiikin rakenteellisista ja harmonisista ominaisuuksista siihen, mitä äänimaisema itsessä herättää. Mielikuvia, mielentiloja, tunteita… Muusikoiden flow välittyy kuulijalle asti ja sen virtaan on helppo luottaa. Vapaarytmisissä sekä vapaamittaisissa kappaleissa on jotakin inhimillistä ja tuttua: yhteyden kokemus musiikissa. Myöhemmin huomaan Iro Neidon soivan päässäni. Itselle tutuin elementti jäi elämään kuulijaan. Saana Pulkkinen KIRJA
40 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 TAU STA PEI LI TAUSTAPEILI Elina Vulli Syntynyt: 1977 Saksassa Koulutus: FM Asuinpaikka: Tampere Elina Kaakinen Syntynyt: 1988 Vesilahdella Koulutus: Artenomi AMK, Medianomi YAMK Asuinpaikka: Tampere Elina Kaakinen Millainen oli tiesi nykyiseen tehtävään? Aloitin Suomen Nuorisoseuroilla Hämeen alueen toiminnanohjaajana vuonna 2017. Toiminnanohjaajana vastasin paikallisten nuorisoseurojen harrastustoiminnan tukemisesta ja seurojen edunvalvonnasta. Jäin tehtävästä vanhempainvapaalle, jonka jälkeen kävin tekemässä aluetyötä kehittävän hankkeen Nuorisoseurojen Lounais-Suomen alueella vuoden 2019 aikana. Piipahdin tässäkin välissä vanhempainja opintovapaalla aloittaakseni sitten Nuorisoseurojen kansanmusiikkija kansantanssitapahtumien Folklandian, Tanssimanian ja Pispalan Sottiisin viestintätehtävissä syyskuussa 2021. Mitä työsi pitää sisällään? Vastaan viestinnästä ja markkinoinnista eli mediasuhteista ja tiedotteista, verkkosivuista, visuaalisista elementeistä kuten julisteista, rollupeista, esitteistä ja käsiohjelmista, audiovisuaalisesta tallenteista kuten tapahtumien videokuvauksista sekä sosiaalisesta median sisällöstä strategiasta jakeluun. Kirjoitan myös juttuja Nuorisoseuralehteen ja uutiskirjeisiin ja suunnittelen graafikon kanssa mainoksia eri medioihin. Miten tuttua kansantanssin ja kansanmusiikin maailma oli sinulle aikaisemmin? Ei juurikaan tuttua! Minulla on nuorisoseuratausta, mutta olen harrastanut teatteria. Oletko ollut itse vieraana Folklandialla? Olen ollut talkootöissä Folklandialla vuosina 2015–2017. Tiedottajalle ja tuottajalle risteily on tietenkin kiireinen, mutta jos voit, osallistutko mieluiten: A. Tikkuristiin SM-kisoihin B. Laulun lyömät -yhteislauluun C. Saunaosaston K-18 -ohjelmaan D. Huutokatrilliin E. Johonkin muuhun, mihin? Vastaan D. huutokatrilliin, sillä aiemmilla risteilyillä en ole ehtinyt mukaan! Elina Vulli Millainen oli tiesi nykyiseen tehtävään? Aloitin työt Pispalan Sottiisin tapahtumatoimistossa koordinaattorina talvella 2020. Ensimmäinen tapahtumani oli SottiisiMoves Stream syksyllä 2020, jossa tein mm. järjestelyja terveysturvallisuussuunnitelmat. Sitten siirryin tuottajaksi lasten kulttuuritapahtuma Kalenoihin, joka järjestettiin striimattuna Lappeenrannasta käsin kesällä 2021. Mitä työsi pitää sisällään? Folklandialla hoidan muun muassa taustajärjestäjäorganisaatioiden ja kutsuvieraiden asioita. Suurin tavoitteeni on saada kaikki risteilylle tulevat ajallaan laivaan yhteistyössä Ikaalisten Matkatoimiston ja Tallink Siljan kanssa! Ensi kesän Pispalan Sottiisissa vastuullani on lasten ja nuorten yhteisohjelma Metsän lapsi, joka on draamallinen seikkailu omaan itseen, suomalaiseen mytologiaan ja aivan tavallisten lasten lähiympäristöön. Lisäksi hoidan mm. osallistujien majoitusja ruokailuvarauksia sekä esiintymispaikkojen varauksia. Miten tuttua kansantanssin ja kansan musiikin maailma oli sinulle aikaisemmin? Olen harrastanut kansantanssia pienestä pitäen, ensin Tampereen Nuorisoseurassa ja sitten Sorokoskassa. Olen ollut onnekas, sillä ryhmiä on ollut luotsaamassa paitsi taitavia ohjaajia ja koreografeja, myös loistavia kansanmuusikoita. Nykyään keskityn katsojan rooliin. Oletko ollut itse vieraana Folklandialla? Monta monituista kertaa keikalla ja talkoilemassa. Etenkin Teatteri Europa on tullut tutuksi. Tiedottajalle ja tuottajalle risteily on tietenkin kiireinen, mutta jos voit, osallistutko mieluiten: A. Tikkuristiin SM-kisoihin B. Laulun lyömät -yhteislauluun C. Saunaosaston K-18 -ohjelmaan D. Huutokatrilliin E. Johonkin muuhun, mihin? Ehdottomasti Huutokatrilliin, tanssijalka vipattaa jo! Myös lauantaiaamun Tanssiareena kiinnostaa kovasti sekä perjantai-illan Valtikka vaihtuu -konsertti, jossa esiintyvät Pispalan Sottiisin vuosien 2020 ja 2022 kansantanssiyhtyeet Kimurantti ja PRO. Folklandialla olisi ollut viime vuonna 25. juhlavuosi. Tunnetuista syistä risteily jäi väliin, mutta toiveikkaina odotamme, että tammikuussa pääsisimme jälleen folk-laineille. Juhlavuotta ei aiota muistella, maailman avautumisessa on juhlaa kylliksi. Juhlan kunniaksi haastattelussa ovat Suomen Nuorisoseurojen Pispalan Sottiisin tapahtumatoimiston suhteellisen tuoreet tuottaja Elina Vulli ja viestintäja tuotantokoordinaattori Elina Kaakinen. M ira H ah le Pi rk ko -L iis a M an ni la
1. Polenta: Lukkari Niittykoski (Pikkulukkarin polkka ja Niittykosken polkka) säv. trad. Kaustiselta, sov. Jonna Lankinen Lukkari Niittykoski on polkkasikermä, joka koostuu kahdesta perinteisestä kaustislaisesta polkasta. Polentan versiossa perinteiset sävelmät saavat kuitenkin uusia mausteita ja sovituksen tunnelma muistuttaa festivaaliareenan illan viimeistä keikkaa, jossa yleisö hyppii ja tanssii musiikin mukana täysin sydämin. Levyltä: Kaustinen Turbo (KICD 146) Julkaisija: Kansanmusiikki-instituutti 2021 2. Marjo Smolander: Ténéré säv. ja san. Marjo Smolander & Ahmed ag Kaedy, sov. Marjo Smolander Muusikot kappaleella ovat Marjo Smolander & Ahmed ag Kaedy. Marjo Smolander tekee tällä äänitteellä yhteistyötä eri maiden taiteilijoiden kanssa. Levyn liikkeellepaneva voima oli etsiä musiikkiviestintää eri kulttuureista peräisin olevien taiteilijoiden välillä ja kuinka tunteet ja tarinat välitettiin ihmisille, joilla on erilainen kosmologia. Levyltä: Marjo Smolander: Cosmologies (MKM 001) Julkaisija: Marjo Smolander 2021 3. Markku Lepistö: Mäkelän Sulon mollipolkat säv. trad. Lakeuden kutsu sisältää 22 raitaa parasta eteläpohjalaista kaksirivismusiikkia soolona. Levy on äänitetty Kuortaneen talomuseossa, Kurikan kotiseututalossa ja Kauhajoen kotiseutumuseossa. Levyltä: Markku Lepistö: Lakeuden kutsu (RAPU006) Julkaisija: Rapusaari Records 2021 4. Pekko Käppi & K:H:H:L feat. Laura Moisio: Kirsikankukkia säv. Tommi Laine, san. Toni Tapaninen ”Ja kesä on mennyt, ilman muistokirjoitusta”, murehti runoilija Arseni Tarkovski aikanaan, mutta ei huolta. Pekko Käppi & K:H:H:L sekä Laura Moisio palaavat ikuisesti alkavaan kevääseen ja sanojen tavoittamattomaan hetkeen Kirsikankukkiakappaleellaan. Levyltä: Pekko Käppi & K:H:H:L: Aamunkoi Julkaisija: Svart Records 2021 5. Rällä: Eron kyynel säv. trad. Evijärveläisen Eemeli Nurmelan soitteen mukaan Ritva Talvitieltä opittu versio. sov. Rällä Yhtyeen ensimmäinen albumi, Tanssikone, on nimensä mukaisesti suunniteltu tanssijoita silmälläpitäen ja kaikki sen kappaleet on tarkoitettu tanssittaviksi. Levyä on ollut suunnittelemassa myös useita kansantanssin ammattilaisia ja pedagogeja. Levyä voi käyttää hyödyksi tanssinopetuksessa tai esityksissä eri tasoisten tanssijoiden kanssa. Levyltä: Rällä: Tanssikone (RAL01) Julkaisija: Pohjois-Pohjanmaan Kansanmusiikkiyhdistys 2021 6. Akkajee: Lastenkerääjä säv. Akkajee, san. Akkajee / trad. Mitä tapahtuu kun loruttelu johtaa harhapolulle? Akkajeen Lastenkerääjä on sukellus lapsen mielikuvitukseen, jossa kauhukertomus Säkkiukosta alkaa elää omaa elämäänsä. Levyltä: Lastenkerääjä (AKKACD 002) Julkaisija: Eclipse Music 2021 7. Ilkka Heinonen Trio: Narrien kruunajaiset (Fools’ Coronation) säv. & sov. Ilkka Heinonen ”Narrien kruunajaiset” kuvaa populismin nousua; kuinka torvet soivat ja portit avataan uusille johtajille. Kansa hurraa kaduilla diktaattorien asettuessa valtaistuimilleen syljeskellen ihmisarvon ja demokratian päälle. Levyltä: Lohtu (ZENCD2176) Julkaisija: Rockadillo Records 2021 8. Gájanas: Vuolgge muinna Come with me säv. Hildá Länsman ja Nicholas Francett, san. Hildá Länsman, sov. Gájanas Gájanaksen musiikissa voi kuulla vuoropuhelua perinteisen ja modernin saamelaismusiikin välillä. Lisäksi siinä korostuu alkuperäiskansan vahva yhteys luontoon. Eri tyylit yhdistyvät luoden jotain uutta ja uniikkia. Levyltä: Gájanas: ?ihkkojuvvon – Hidden (MBA041) Julkaisija: Bafe´s Factory 2021 9. ALDA: 848 säv. Veera Kuisma sov. Veera Kuisma, Elias Frigård, Timo Alakotila (ALDA) Talvimaisemat vilistää silmissä, kun bussi 848 kiitää maisemareittiä loskaisesta Helsingistä Porvoon valkeuteen. 848 on teos bussimatkustamiselle ja sen aiheuttamalle vapaudentunteelle. Levyltä: Nine Worlds (ALDA21) Julkaisija: ALDA Music 2021 10. Talkoopelimanni: Älä nalakuta säv. Markku Tunkkari Levy on Talkoopelimannien 40-vuotisjuhlalevy, jossa kaikki kappaleet ovat Markku Tunkkarin sävellyksiä. Juhlakonsertti pyritään pitämään vuonna 2022 Kaustisella festivaalien yhteydessä. Levyltä: Talkoopelimannit 40 v. Markku Tunkkarin sävelmiä (HLPRO-24) Julkaisija: H. Lindell 2021 11. Helsinki-Cotonou Ensemble: MIN HE YÔLÔ MI For the One Who Invited Me säv., san. Janne Halonen, Noel Saizonou, sov. Janne Halonen Helsinki-Cotonou Ensemble on helsinkiläisen kitaristi Janne Halosen ja beniniläisen lyömäsoittaja ja laulaja Noël Saïzonoun luotsaama yhtye, jonka musiikki on suoraan tanssisuoneen iskevä yhdistelmä beniniläisiä Voodoo-uskonnosta ammentavia perinnerytmejä, afrobeatia, jazzia ja funkkia. Levyltä: Helsinki-Cotonou Ensemble (NPM04) Julkaisija: Flowfish Records 2021 12. Celenka: Villoi varsa säv. trad (P.Ivanova, Vieljärvi, Karjala) & Eero Grundström, san. trad (Muuan vaimo, Porajärvi, Karjala), sov. Celenka Celenka nostaa esiin Villoi varsa –albumilla vanhoja karjalaisia naislaulajia, jotka ovat esittäneet kyliensä ja sukujensa lauluja perinteenkerääjille 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Villoi varsa vie vauhdikkaalle kosioretkelle. Levyltä: Villoi varsa (NN150) Julkaisija: Celenka & Nordic Notes 2021 13. Luomuduo: Love in the time of Corona säv. ja sov. Olli Sippola ja Sakari Keipi Askola on Luomuduon ensimmäinen levy, joka on äänitetty Askolassa maaseudun rauhassa. ”Bluegrass-maisia juoksutuksia yhdistyy sellaisella voimalla kotimaiseen ruohonjuurifolkiin, että hirvittää” (Kansanmusiikki lehden arvostelu). Levyltä: Luomuduo: Askola Julkaisija: Luomuduo 2021 KANSANMUSIIKKI CD15 41 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 K an si : H el si nk i-C ot on ou En se m bl e ku va M aa rit Ky tö ha rju , la yo ut : Sa ul i H ei kk ilä
42 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 Tammikuu: haapoja & illmari kollektiivi Helmikuu: Loimolan Voima Maaliskuu: Celenka Huhtikuu: ALDA Kiertueyhtye paikkakunnallesi? Tuettu kiertuetoiminta on oiva mahdollisuus saada huippumuusikoita keikalle varsin edulliseen hintaan. Paikallinen järjestäjä huolehtii tilaja tarjoilukuluista, äänentoistosta tilan / bändin niin vaatiessa, Teostokuluista ja markkinoinnista. Suomen Kansanmusiikkiliitto hoitaa esiintyjät paikalle ja hankkii heille majoituksen, teille jää lasku vain esiintyjäpalkkioiden omavastuuosuudesta. Vuonna 2022 omavastuuosuus on 120 euroa / muusikko. Mikäli olet kiinnostunut tuomaan kansanmusiikkikiertueen paikkakunnallesi, ota yhteyttä liiton tuottajaan: Sheri Toivomäki, +358 44 738 1933, tuottaja@kansanmusiikkiliitto.fi. Lisätietoja kiertueista: www.kansanmusiikkiliitto.fi/tapahtumat/kiertueet/ Samuelin Poloneesi 50 vuotta Turussa 2022 Kevään 2022 kiertueyhtyeet valittu Merkit Pöytästandaari Leppävirran pelimannit 16.10.2021 Eteläpohjalaiset Spelit -kansanmusiikkiyhdistys 19.11.2021 Pronssinen pelimannimerkki Anja Tuokko, pyykkilauta, Sahalahti, Lappajärvellä 2.10.2021 Onnea! Talvikauden suurimpiin kansanmusiikkitapahtumiin kuuluvaa juhlavuoden Samuelin Poloneesia vietetään Turussa 11.–13. maaliskuuta 2022. Samuelin Poloneesin toteuttaa Suomen Kansanmusiikkiliitto yhteistyössä Varsinais-Suomen Kansanmusiikkiyhdistyksen, kansanmusiikkiverkosto Lirarnan sekä Turun kaupungin kanssa. Päätapahtumapaikkana toimii Turun konserttitalo. Poloneesi aloitetaan perjantaina konserttitalolla suurtanssiteos “Joki – Ån” myötä. Lauantaina konserttitalolla nähdään perinteinen Pelimanniparaati sekä lauantain iltakonsertit, joissa esiintymässä ovat upea Tango-orkesteri Unto sekä legendaarinen Värttinä Oi Dai -levyn 30-vuotisjuhlakiertueella mukanaan perustajajäsen Sari Kaasinen . Sunnuntain pääjuhlan ohjelmaan kuuluu muun muassa pelimannien yhteissoitto, Vuoden nuori pelimanni, paikallinen ukuleleartisti Markus Rantanen ja Vuoden kansantanssiyhtye PRO sekä kaustislaiset pelimannit. Muita Samuelin Poloneesin tapahtumapaikkoja on ympäri Turun keskustaa. Perjantain Turku Folks! -klubi muuttaa klassisen tapahtumapaikka Kårenin soivaksi taloksi ja sunnuntaina historiallinen Turun tuomiokirkko kutsuu kansanlaulukirkon pariin. Liput Samuelin Poloneesiin tulossa myyntiin pian! Samuelin Poloneesin ohjelma julkaistaan kokonaisuudessaan tammikuussa 2022. Lisätietoja: www.kansanmusiikkiliitto. fi/samuelinpoloneesi tai tuottaja Sheri Toivomäeltä : puh. 044 738 1933, tuottaja@kansanmusiikkiliitto.fi. Ve sa A al to ne n
KANSANMUSIIKKI • 4 • 2021 Jäsenedut Haluan liittyä jäseneksi (jäsenyhdistyksen nimi) Jäsenmaksu on yhdistyksestä riippuen 25–38 €. En tarvitse jäsenetuja, vaan tilaan ainoastaan Kansanmusiikkilehden kestotilauksena hintaan 29 €. Juttuvinkkini Ilmoitan osoitteenmuutoksen. Vanha osoitteeni: Uusi osoitteeni____/____lähtien. (Täytä alle) Sukunimi Etunimi Syntymäaika Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Paikka ja aika Allekirjoitus T I L A U S J A PA LVE LU KO RT T I Su om en K an sa nm us iik kil iit to H äm ee nt ie 3 4 D 5 3 H els in ki K irje po st im er kk i CD MäSä Duo: Eläköön 15,20 € (ovh 19 €) CD Ajopuut: Vanhoilla väylillä 8 € (ovh 10 €) CD Duo Selina 16 € (ovh 20 €) Tilaa jäsenetutuotteet Kansanmusiikkiliiton verkkokaupasta www.kansanmusiikkiliitto.fi. Etu on voimassa seuraavan lehden ilmestymiseen saakka. Kansanmusiikkiyhdistys Rällä ry Kansanmusiikkiliiton jäseneksi Kansanmusiikkiyhdistys Rällä on oululainen uusi, kesällä 2021 perustettu kansanmusiikkiyhdistys. Toiminnan alku on Rällä-yhtyeessä, mutta yhdistys on jo laajentanut toimintaa kansanmusiikkitapahtumien tuottamiseen (FolkPiknik 2021 ja Kotiseutupäivien Kaupunnikarkelot 2021, Kesän 2021 konserttisarjat Loppulassa ja Hietasaaressa) ja opetukseen. He aikovat jatkossakin toimia monipuolisesti kansanmusiikin ja -tanssin kouluttajina, viejinä, esiintyjinä, promoottoreina ja tuottajina. Tavoitteena on suunnitella erilaisia kaikille avoimia tapahtumia ja koulutuksia alueemme asukkaille kansanmusiikin ja -tanssin tunnettuuden edistämiseksi. H ei ni H ak os al o Oriveden kansanmusiikkija kansantanssikurssit 27.-30.12.2021 Murikassa Tampereen Teiskossa ja etänä Kursseilla on vielä tilaa, ilmoittaudu mukaan! Kurssit järjestetään vastuullisesti ja koronaturvallisesti noudattaen kurssin aikaisia viranomaismääräyksiä. Orivesi All Stars –kurssi opettajina Antti Järvelä ja Laura Kuisma Pelimannikurssi mandoliinille, opettajana Jarmo Romppanen Viulukurssi opettajana Nelli Ikola-Heiska 2-rivisen hanurin oppipoikakurssi opettajana Pekka Pentikäinen 2-rivisen hanurin kisällikurssi opettajana Leija Lautamaja 2-rivisen tyylija tekniikka, opettajana Lauri Kotamäki Kantelekurssi kaikenlaisille kanteleille opettajana Maija Pokela Kansanlaulukurssi opettajana Charlotta Hagfors Kansantanssikurssi opettajina toimivat mestarikansantanssija Antti Savilampi, Petri Hoppu ja Maiju Laurila. Kurssin pelimannina toimii Osmo Hakosalo. Tanssikurssi vain lähikurssina. Lisätiedot: www.kansanmusiikkiliitto.fi
Vilma Jää | ALDA | Northern Resonance | Puhti goes karaoke! | Maimu Jõgeda | Luna Nova | PRO | Helsinki Cèilidh Band | Petri Hakala, Roger Tallroth & Jousikvartetti | Koko ohjelmisto folklandia.fi Osta liput ikaalistenmatkatoimisto.fi/lomat/folklandia 7.-8.1.2022 Silja Europa