Etno-Vilma, s. 10
32. vuosikerta 1 2010
·
PÄÄToIMITTAJA: Timo Väänänen 040 - 522 7188 AD: Ilari Ikävalko JuLKAISIJA JA KuSTANTAJA (tilaukset, jäsenasiat ja ilmoitukset) Kanteleliitto r.y. Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki puh. 050-5645957 mail@kantele.net kantele.net
VAKIoT Pääkirjoitus ..................................... 4 Puheenjohtajan palsta ..................... 4 Ajankohtaista ............................... 10 Julkaisut ....................................... 20 nuottiliite ..................................... 23 Ilmoitukset .................................... 30 Leirit ............................................ 46 Liitto............................................. 49
ToIMITuSNEuVoSTo Johanna Aho Susanna Heinonen Outi Sané Timo Väänänen ToIMITuS JA TAITTo Pro Motius, 040-5227188 Kelohongantie 7, 15200 Lahti lehti@kantele.net KuVAT Pro Motiuksen, ellei toisin mainita PAINoPAIKKA KS Paino Oy, Kajaani ILMESTYMISTIEDoT 4 numeroa vuodessa Tilaushinta 30 euroa/vsk Irtonumero 8 e / 12 e (lehti+cd) AINEISTo- JA JuLKAISuPÄIVÄT 1. nro 1.2. 28.2. 2. nro 2.5. 31.5. 3. nro 1.8. 31.8. 4. nro 1.11. 30.11. ISSN 0357-6892 KANSI: 5-KIELINEN KANTELE
Japanissa, s. 41
Kana, s. 36
KuLTTuuRI-, MIELIPIDE- JA TIEDELEhTIEN LIITTo KuLTTI RY:N JÄSEN
KANTELE
3 1·2010
PÄÄKIRJoITuS
TiMo VÄÄnÄnEn
PuhEENJohTAJAN PALSTA
EVa aLKuLa
Kantelekirjo(j)a
"Oli kitarasoolon vuoro. Tai eihän soitin mikään kitara edes ollut, vaan vanhasta kanteleesta viritelty ja mikrofonein vahvistettu soittopeli, jonka Ahti nyt nosti polvensa varaan. Hän ummisti silmänsä, hymyili ja antoi mennä." Näin alkaa Timo Parvelan seikkailutrilogia Sammon Vartijat. Ensimmäinen osa on nimeltään "Kantele". Tarina saa vauhdikkaan version teatteri Kapsäkin esittämänä Helsingissä, ensi-ilta on Kalevalan päivänä 28.2.2010. Esitys juhlistaa Kapsäkki-teatterin 10-vuotista taivalta. Toinen kanteleaiheinen kirja on Kantele, joka on Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julkaisema ensimmäinen laaja tietoteos kanteleesta. Kustantaja esittelee kirjan seuraavasti: "Kirja kertoo kanteleen tarinan palvotusta ja parjatusta kansallissoittimesta uudelleen löydetyksi käyttösoittimeksi. Teoksessa kuvataan kanteleen ideologisia latauksia sekä kantelemusiikkia ja sen soittajia eri aikakausina. Kanteletta ja kantelemusiikin muutoksia seurataan savupirteistä säätyläissaleihin sekä kalevalaisesta estetiikasta taidemusiikkiin ja populaarimusiikin uusimpiin virtauksiin. Soittimen monisärmäisiä vaiheita elävöittävät valokuvat, mainokset ja nuottikuvat. Teoksen kirjoittajat ovat säveltäjä, dosentti Pekka Jalkanen, kansanmusiikin professori Heikki Laitinen ja filosofian tohtori Anna-Liisa Tenhunen."
Ystävyysverkko
Terveisiä Sapporosta, jossa pidettiin kolmannen toimintavuotensa käynnistäneen sisaryhdistyksemme vuosikokous 24. tammikuuta. Japaniin kuuluu hyvää! Yhdistystoiminta alkaa löytää muotonsa ja pystyy nyt entistä paremmin tukemaan vireänä elävää kantelekulttuuria. Kiireisiltä nuo kollegamme vaikuttivat; on koulutusta ja konsertteja, ehtiipä joku siinä sivussa tehdä soololevynkin! Loistavaa, että viime vuoden aikana japanilaisten kanteleharrastus noteerattiin useampaan otteeseen myös suomalaisessa mediassa (mm. Kaleva, Aamulehti). Kanteleliitto on ollut mukana edistämistyössä erityisesti käynnissä olevan kulttuurivaihdon- ja vienninedistämisprojektin myötä. Nyt on projektin kolmas vuosi ja päätavoitteemme tälle vuodelle ovat mm. Kantele.net -sivuston materiaalin käännättäminen japaniksi. Lisäksi organisoimme yhteistyössä muiden tahojen kanssa koulutusta, kanteleenhuoltoa sekä netin välityksellä lähetettäviä konsertteja. Projekti on edesauttanut verkostoitumista kanteleensoittajien välillä ja meistä monet myös täällä Suomen päässä ovat saaneet uusia kantele (& facebook) -ystäviä Japanista. Japanilainen kantelekulttuuri elää tämänkin lehden sivuilla Minna Raskisen matkakertomuksena sekä Natsuko Yokoyaman sävellyksinä. Mikset siis keittäisi kupillistä vihreää teetä ja nauttisi sen kera uunituoreesta lehdestä!
KANTELE
1·2010 4
KuVa: hEiKKi TuuLi
Tohtoreita
Akateeminen kantele
osa 2
Kantele on viime aikoina ollut useiden akateemisten jatkotutkintojen aiheena tai välineenä. Tieteellisissä tutkimuksissa kantele on edelleen hämmästyttävän harvinainen, mutta melko uusiin taiteellisiin tutkintoihin soitin on päässyt hyvin mukaan. Kantele-lehti pyysi nykyisiä ja tulevia lisensiaatteja ja tohtoreita kertomaan työstään. Edellisessä numerossa oli muutamia vastauksia tässä ja seuraavassa lehdessä lisää.
ToiMiTuS: TiMo VÄÄnÄnEn
KuVa: aKi PaaVoLa
KANTELE
5 1·2010
Kantele-lehti kysyi:
· Missä ja milloin työ on tehty / tehdään? · Mikä on aiheesi? · Kuvaile työn sisältöä ja kerro mikä on työn tärkein löytö, merkitys, saavutus tms.? · Mikä on ollut tärkein työn anti? · Miten työ on vaikuttanut uraasi ja työhösi? · Miten työsi on huomioitu?
KuVa: aKi PaaVoLa
hannu Saha:
Hain jatko-opiskelijaksi jo vuonna 1980, kun valmistuin maisteriksi ja pääsin töihin Kaustiselle Kansanmusiikki-instituuttiin. Mutta kului lähes 15 vuotta ennen kuin todenteolla aloitin jatko-opintoni. Minun tapauksessani odottaminen teki hyvää, koska saatoin hyödyntää työssäni varsin pitkän työkokemuksen sekä työskentelyn pelimannien kanssa. Kun sitten sain vuodeksi 1995 apurahan, pääsin käytännössä toteuttamaan väitöstyötä, jonka idea oli muhinut päässäni hyvin pitkään. Vuosi 1995 kului väitöstä tehdessä, siis varsinaisessa kirjoitustyössä, viimeistely jatkui seuraavan kevään aikana ja väitöstilaisuus oli toukokuun lopulla 1996. Työtä tein Kaustisella, mutta en voinut kuitenkaan olla täysin irti päätyöstäni. Vuonna 1995 toimin myös osatoimisena Kansanmusiikki-instituutin johtajana päivän viikossa. Siihen oli kaksikin syytä: yhtäältä en halunnut taukoa äärimmäisen tärkeäksi kokemani instituutin toiminnan kehittämiseen ja toisaalta pieni lisätienesti oli tarpeen, sillä pelkkä apuraha tuntui kovin pieneltä kuusihenkisen perheeni elättämisessä, vaikka vaimokin oli työssä. Tieteellinen väitöskirja Kansanmusiikin tyyli ja muuntelu Tampereen yliopiston etnomusikologian oppiaineeseen (maisteriopintoni tein samaan aineeseen, mutta nimellä kansanperinne, erityisesti kansanmusiikki) käsitteli kansanmusiikin muistinvaraista olemusta ja siitä johtuvaa jatkuvaa esityksellistä muuntelua esimerkkinä Perhonjokilaakson kanteleensoittoperinne. Näin jälkeenpäin ajatellen työssä on varsin paljonkin elementtejä taiteellisesta tutkimuksesta, mutta täysin tieteellisen tutkimuksen ehdoilla. Ehkä osittain siksikin minusta on tullut taiteellisen tutkimuksen kiivas kannattaja. Kaustiselle muuton jälkeen aloitin heti ison kanteleen soiton, kun sitä ennen opiskeluaikoina olin harrastanut vain vähäkielisten koverrettujen kanteleiden soittoa, erityisesti Primo-yhtyeessä. Tutustuin arkistomateriaaliin ja harjoittelin itsekseni, aloitin työpäiväni Pelimannitalolla joka aamuisella soittosessiolla. Vielä näitäkin tärkeämmäksi tuli soitteleminen Perhonjokilaakson kanteleen mestaripelimannien ja muiden soittajien kanssa. Tein kenttätöitä (nauhoitin, valokuvasin ja videoin pelimanneja) vuosien ajan, mutta usein vain soittelimme yhdessä, ilman tallennusta. Harjoittelin siis korvakuulolta alueen pelimannien ohjelmistoa ja soittotekniikkaa ja aloin omaksua sekä ohjelmistoa että muuntelun tekniikkoja. Väitöstyössäni sitten kartoitin ja analysoin soiton muuntelun elementeiksi ja sillä tavoin kuvasin esityksellisen muuntelun olemusta. Tärkein löytö oli kai juuri muuntelun luonteen selvittäminen kanteleensoitossa. Työtä auttoi kaksi asiaa: arkistomateriaalia on todella paljon ja erityisesti se, että Perhonjokilaakson kanteleensoitossa muistinvarainen muuntelu eli täysin ikiaikaista elämäänsä
KANTELE
1·2010 6
vielä tultaessa 2000-luvulle. Halusin otsikoida kuitenkin työnimellä Kansanmusiikin tyyli ja muuntelu, koska siinä samalla käsitellään yleisemmin kansanomaisen musiikin ilmaisullista keskiötä. Tärkeä näkökulma oli myös laajan tutkimuskirjallisuuden esitteleminen. Erityisen tärkeänä pidin kotimaisen tutkimusmateriaalin esittelyä. Olin havainnut, että kotimainen tutkimus ei "keskustellut" keskenään, vaikka tutkimus oli merkittävästi laajenemassa. Siksi halusin omaan työhöni mahdollisimman laajan lähdemateriaalin aina isoimpia opinnäytetöitä myöden. Tärkeintä työn antia oli, että opin käytännössä, omin sormin, kansanmusiikin olemuksen olennaisimpia puolia. Tärkeää oli (ja on!) tietenkin myös suora kontakti pelimanneihin, jotka opin tuntemaan ystävinä, ei tutkimusobjekteina. Opin puhumaan heidän kanssaan samaa musiikillista kieltä, opin kuten työssäni kuvaan - keskustelemaan musisoimalla. Jatko-opiskelu ja tohtoroituminen, johon minua kannustivat erityisesti hieman aikaisemmin lääketieteestä väitellyt veljeni sekä Kaustisen toimintojen "kummisetä" Viljo S. Määttälä, oli tärkeä askel urani kannalta. Se mahdollisti sittemmin paljon: dosentuurin ja määräaikaisen professuurin Tampereen yliopistossa ja nykyään Sibelius-Akatemiassa. Kyllä tohtorinarvo on vaikuttanut positiivisesti moneen muuhun asiaan, esimerkiksi kutsuuni Taiteen keskustoimikunnan puheenjohtajaksi. Mahdollisuus syvälliseen tutkimusperiodiin vaikutti töideni sisältöön ja vaikuttaa edelleen. Koska tutkin työssäni varsin spesifisti luovuuden olemusta, sen hyödyntäminen on ollut mahdollista hyvin monella tavalla. Tietenkin se vaikutti myös taiteelliseen toimintaani. Esimerkiksi Salamakannelyhtyeessä soitin hyvin perinteisellä vanhojen mestarien tekniikalla kanteletta, vaikka yhtyeen musiikki kokonaisuudessaan oli ihan muuta kuin varsinainen perinteinen ilmaisu. Tieteellinen toimintani on määrällisesti jäänyt harmillisesti taiteellisten, pedagogisten ja kulttuuripoliittisten aktiviteettieni jalkoihin, mutta kyllä ne perusajatukset ovat tietenkin edelleen pitäviä ja kantavia. Varsin ajankohtaistakin on edelleen esimerkiksi muuntelu, improvisointi tai luovuuden tutkimus. Vaikka jatkuvuuteen tutkijana minulla ei
ole ollut tarpeeksi mahdollisuuksia, niin tutkimustyöni perusajatuksia voin hyödyntää laajalti eri toiminta-alueillani. Oma työni on huomioitu erittäin hyvin. Jo aikoinaan sain työstäni Tampereen yliopiston tiedepalkinnon kyseisen vuoden parhaana väitöskirjana ja se huomioitiin tiedonjulkistamisen apurahana siten, että kirjastot saattoivat ostaa sitä tuetusti. Ja ilokseni olen huomannut, että työ ainakin jonkin verran edelleen kiinnostaa. Vastaväittäjäni, amerikkalainen etnomusikologi ja ensimmäinen kanteleesta väitöskirjansa tehnyt Carl Rahkonen olisi ehdottomasti halunnut työstäni englanninkielisen version. Aloin sitä jopa työstää ja toimittaa, mutta apurahaa sen kääntämiseen ei mistään löytynyt eikä Kansanmusiikki-instituutilla ollut siihen varaa. Englanninkielisen toimitetun version puuttuminen oli asia, joka jäi harmittamaan. Väitöstilaisuudessa ja sen jälkeisessä iltajuhlassa oli paikalla myös muutamia kanteleen mestaripelimanneja eli Sulo ja Toivo Alaspää, Taito Karhulahti ja Erkki Lassila. Yhteissoitto heidän kanssaan kruunasi kaiken. Iltajuhlassa Haiharan museossa Tampereella oli muutoinkin mahtava esiintyjä- ja juhlijajoukko: Tallari, Erkki Rankaviita Pinnin poikien kanssa, Minna Raskinen, Kaustisen torvisoitsikko, aamutunteina jopa vanha yhtyeeni Mummi kutoo tai Kelavala! Paikalla olivat Pokelat, Määttälät ja monet tutkijaystävät, sukulaiset ja tuttavat. Talouteni oli kovalla koetuksella näiden juhlien takia, mutta kyllähän se todella kannatti. On mitä muistella.
Kanteleensoittoa tohtorikaronkassa, soittamassa hannu Saha (vas.), Toivo alaspää ja Sulo alaspää
KANTELE
7 1·2010
Kari Dahlblom:
Tohtorinopintojeni tutkimussuunnitelma hyväksyttiin vuonna 2008. Olin sitä ennen ylimääräisenä opiskelijana muutaman vuoden. Olen kirjoittanut väitöstäni jo paljon, mutta nyt keskityn KeskiSuomen liiton apurahan turvin Keski-Suomen Kantele-kirjaan. Opinnäytetyöhöni keskityn kirjan valmistuttua ensi vuoden puolella. Toivon myös rahoituksen löytymistä lähes valmiille kirjalleni "Kantele-yhtye Neuvostoliitossa". Tieteellisen väitökirjani otsikko on: "Venäläiset kansansoittimet taiteellisen folklorismin ja vähemmistön identiteetin ilmentäjänä". Tavoite on artikkeliväitöskirja, jossa venäläisillä kanteleilla on huomattava osuus. Muutospaineita tutkimuksen koko aiheen muuttamiseksi yleisesti kanteleeksi on olemassa. Odotellaan nyt ensin kirjojen ilmestymistä. Vasilij Andrejev loi työtovereineen 1800-luvun lopulla uuden musiikkikulttuurin, jossa yhdistyvät kansanomaisuus, akateemisuus ja virtuositeetti. Tutkimusongelmani keskittyy folklorismin prosessiin, jonka tuloksena syntyivät uudenlaiset kehitetyt kansansoittimet ja niihin perustuva
orkesterisoitto tyypillisine ohjelmistoineen. Esimerkkinä on vuonna 1910 sata vuotta täyttävä Helsingin Balalaikkaorkesteri. Sillä on ollut tärkeä asema Suomen venäläisten keskuudessa. Tutkimukseni kohteina ovat: 1. Erikokoiset orkesteribalalaikat 2. Erikokoiset orkesteridomrat 3. Erilaiset ja erikokoiset orkesterikanteleet: 3.1. Siipimäiset l. helisevät kanteleet ( , . ) 3.2. Pöytämäiset l. neliskulmaiset kanteleet ( , . , . ): 3.2.1. Sorminsoitettavat kanteleet ( ) 3.2.2. Klaviatuurikoneistolla varustetut kanteleet ( ) Balalaikkaorkestereita on ollut Suomessa eri aikoina useita, mm. työväenyhdistysten, pelastusarmeijan ja partiolaisten toiminnassa. Venäläistä kansansoitinmusiikia ei ole maassamme tutkittu. Sitä ei ole laskettu kansanmusiikiksi, eikä taidemusiikiksi, vaan joksikin siltä väliltä. Balalaikat, domrat ja erilaiset venäläiset kanteleet on suunniteltu samaan ns.
KANTELE
1·2010 8
"Isovenäläisten soittimien orkesteriin". Niiden kehityshistoriat liittyvät kiinteästi toisiinsa. Silti kullakin soitinryhmällä on oma mielenkiintoinen lukunsa. Tutkimustyötäni on helpottanut vuosikymmenien aikana keräämäni lähteet, kuten äänilevyt, kirjat, ohjelmalehtiset ja julisteet sekä henkilökohtaiset suhteet useisiin soittajiin ja tutkijoihin. Museot ovat käyneet tutuiksi Suomessa ja ulkomailla. Kansansoittimiin, ennenkaikkea kanteleisiin liittyviä artikkeleitani ja tutkielmiani on julkaistu runsaasti Suomeksi ja Venäjäksi. Kouluni Itäkarjalaiselle kromaattiselle kanteleellle julkaistiin vuonna 1987. Yksi tutkimusmenetelmäni on osallistuva muusikkous. Elämäni varrella olen soittanut useissa kokoonpanoissa eri kanteleilla ja domralla. Soitan edelleen, mm. Tuliluikka- ja Kvartti-pelimanniyhtyeissä sekä domrakvartetissa. Helsingin balalaikkaorkesterissa en ole valitettavasti aikoihin ehtinyt soittamaan. Viimeisin äänite on "Väinämö" yhdessä vaimoni Tuulan kanssa. CD ilmestyi loppuvuodesta 2009. Siinä soi Keski-Suomen kanteleperinne. Merkittävää työssäni on eri kulttuurien tuntemuksen avulla saavutettava ihmisten lähentyminen. Oman kulttuurin tutkimukseen kuuluu selvittää mitä, miten, milloin ja miksi on saatu vaikutteita naapureilta. Mitä paremmin tunnemme muidenkin kansojen kansansoittimia, sitä paremmin osaamme arvostaa omiamme. Itämeren alueen erilaiset kanteleet ovat tulleet tutuiksi. Olen tavallaan palannut juurilleni, Saarijärven kantele höystötyyleineen on tullut yhä rakkaammaksi. Yllä olevassa on vastausta myös kysymykseen, mikä on työni tärkein anti. Tavoitteeni on erityisesti uusimpien tutkimustulosten kanteletieto. Parhaiten olen itse oppinut soittamalla tutkimuksen kohteena olevilla soittimilla ja kenttätyössä ihmisten parissa. Opiskeluni motiivi on arvostuksen ja tietoisuuden saaminen tutkimuksieni kohteille, erityisesti kanteleille. Olen jo yli 40 vuotta tutkinut mm. kanteleita ilman virallista tutkijanuraa. Näin myös jatkan. Riippumattomuus palkkaa maksavasta työantajasta on sananmukaisesti kallista vapautta, ja vastuukin on aina silti mukana. Tohtorintyöni on huomioitu hyvin, mikä lienee lisännyt uskottavuuttanikin. Entinen sotilasurani ei
oikein liittynyt kanteleisiin. Toivon työni herättävän kiinnostusta siihen mitä tutkin, ennen kaikkea kanteleisiin. Tutkimustyöni myötä olen perustanut Suomen Kantelemuseon Jyväskylän kansanmusiikkiyhdistys ry:n avulla. Museo on Palokan Pelimannitalossa pohjoiseen menevän nelostien varrella osoitteessa Saarijärven tie 71. Pelimannitalo on 152 vuotta vanha viljamakasiini jonka yhdistys on talkoovoimin kunnostanut upeaksi 250 hengen monitoimitaloksi.
KANTELE
9 1·2010
AJANKohTAISTA
Vilma Timonen Quartet: Forward
Etno-Emma
Vilma Timonen Quartet -yhtyeen toinen pitkäsoittolevy ForWarD palkittiin vuoden parhaana Etno-albumina 4.2.2010 Emma- gaalassa Peacock-teatterissa.
albumin julkaisi Ääniä loppuvuodesta 2009 ja se sisältää Vilma Timosen uusia sävellyksiä sekä yhtyeen omalla persoonallisella kädenjäljellä sovitettua trad.-materiaalia. Mukana on instrumentaalien ohella entistä vahvemmassa roolissa myös laulu sekä Timosen omat että kalevalamittaiseen runouteen pohjaavat tekstit. Yhtyeessä soittavat Vilma Timonen kantele, ape anttila basso, Mikko hassinen perkussiot ja Topi Korhonen kitara. Vilma Timonen Quartetissa yhdistyvät kanteleen ikiaikainen sointi sekä tyylillä ja vahvalla ammattiatidolla jazzia ja kansanmusiikkia fuusioiva yhtye. VtQ maalailee sävykkäästi pitkää kaarta muinaismusiikin maailmasta pelimannitanssien kautta aina hämyisiin jazz-klubeihin. Vilma Timosen kotisivut: www.vilmatimonen.com.
KANTELE
1·2010 10
KuVa: aJ SaVoLainEn
KANTELE
11 1·2010
Timo Parvelan Sammon vartijat
Tuliterä, Tiera ja Louhi
TEKSTi: iLari iKÄVaLKo
K
alevala ja fantasiakirjallisuus nykyisessä muodossaan ovat kohdanneet ennenkin, kuten monet Tolkienin ystävät tietävät. Ja miksipä ei; jos anglosaksiset kirjailijat usein kaivavat inspiraatiota kuningas Arthurista, miksi suomalaiset fantasian osaajat jättäisivät Kalevalan ja muun kotoisen runoperinteen vaille huomiota? Yksi tuoreimmista kohtaamisista on Timo Parvelan nuorten fantasiatrilogia Sammon vartijat, jonka päätösosa Louhi ilmestyi viime vuonna.
perillisiä, joiden ikiaikaisena tehtävänä on suojella rikkoutuneen Sammon palasia joutumasta Louhen kynsiin. Jännittävä tarina pitää sisällään ilmastonmuutosta, vallanhimoa, miekkoja ja magiaa, jättimäisen kotkan, hiisiä ja taivaaseen saakka ulottuvan rauta-aidan sekä tietenkin urheita sankareita auttajineen.
Tarina alkaa musiikilla, kun koulupojat Ahti ja Ilmari omaksi yllätyksekseen soittavat ja laulavat koulun kevätjuhlassa rehtorin kaulaansa myöten tantereeseen. Myöhemmin käy ilmi, että poikien löytämän vanhan kanteleen kansi on tehty Sammon kappaleesta. Pojat itse ovat suoraan alenevassa polvessa Kalevalan sankareiden
KuVa: Lauri LunDahL
KANTELE
1·2010 12
Timo Parvela syntyi 19.5.1964 Jyväskylässä. hän pääsi ylioppilaaksi 1983, minkä jälkeen lähti opiskelemaan luokanopettajaksi. Vuonna 1988 Timosta tuli kasvatustieteen maisteri. Timo toimi luokanopettajana vuosina 19881995 Petäjävedellä, Jyväskylässä ja Espoossa. Timo on ollut vapaa kirjailija vuodesta 1996. nykyään Timo asuu Kirkkonummella vaimonsa reijan, lastensa hilman ja Laurin, sekä kahden koiran kanssa. Kuva: arto Viikari
KANTELE
13 1·2010
Timo Parvela: Sammon vartijat 1, Tuliterä ISBN: 978-951-31-3999-5 Ilmestymisvuosi: 2007 Kansi: Jussi Kaakinen
Kirjassa muutoin soittotaidoton Ahti saa Väinämöisen kanteleesta irti ihmeellisiä, joskin uhkaavia säveliä, jotka ensisoitolla upottavat rehtorin, toisella kertaa pistävät Ilmarin isosiskon Annin jalat tanssimaan ja suun nauramaan tytön vastahakoisesta tahdosta riippumatta. Kanteleen soidessa Ilmari ryhtyy laulamaan kalevalaisia mahtisanoja, jotka kumpuavat puoliksi tiedostamatta jostain hänen sisältään. "Se on vaarallinen," sanoo isosisko kanteleesta. Mutta myöhemmin Anni, joka todella osaa soittaa kanteletta, saa soitollaan Ilmarin kuulemaan, haistamaan ja näkemään kesäisen metsän, vehreän jokilaakson peltoineen ja puutarhoineen sekä itsensä Väinämöisen haikean lähdön tämän maailman rannoilta. "Kannel on erittäin keskeisessä osassa koko tarinan, kaikkien kolmen kirjan ajan," kertoo Timo Parvela itse. "Kyseinen soitin on Väinämöisen tekemä koivuinen kannel. Siis se, jonka vaka vanha teki hauenluisen tilalle. Se on maaginen väline, jonka avulla sankarit saavat yhteyden Kalevalaiseen maailmaan ja sen avulla he avaavat myös lukittuja porttia ja ovia. Soittotapahtuman kuvailemisessa jouduin turvautumaan erilaisiin kantelesivustoihin, sillä oma soittokokemukseni rajoittuu opiskeluaikaan ja koulukanteleen soittamiseen." Trilogian ensimmäinen osa, Tuliterä, on saanut myös musikaalitulkinnan, jonka ensi-ilta on Kalevalan päivänä 28.2. eli tämän lehden ilmestymispäivänä. Musikaalin on tehnyt musiikkiteatteri Kapsäkki ja esitykset ovat teatterin omassa salissa Helsingin Hämeentiellä. Musiikin on säveltänyt Marko Puro ja esityksessä on luonnollisesti mukana myös kantele, Koistisen mikitetty viisikielinen. Esityksessä kannel omaa suuria maagisia voimia, se kykenee paitsi soittamaan ihmisiä maan sisään ja tainnuttamaan heitä, myös halkaisemaan kallioita. "Sammon vartijat," kirjailija kertoo, "oli minulle todella mielenkiintoinen, kolme vuotta kestänyt projekti, jonka aikana perehdyin aivan uudella tavalla Kalevalaan ja sen myötä jonkin verran myös kanteleeseen." Perehtyminen palkittiin paitsi lukijoiden mielenkiinnolla myös virallisemmalla tunnustuksella, kun Tuliterä palkittiin vuoden parhaan nuortenkirjan Topelius-palkinnolla 2007.
KANTELE
1·2010
Kapsäkin Tuliterä-musikaalin Loviatar. Kuva: Lauri Lundahl
14
Timo Parvela: Sammon vartijat 3, Louhi ISBN: 978-951-31-5037-2 Ilmestymisvuosi: 2009, kansi: Jussi Kaakinen
KANTELE
15 1·2010
Taidekantele minne menet?
KuVa: STuDio ELiTE
Uusi vuosi, uudet kujeet. Näin myös musiikissa, jota usein pidetään aikamme peilinä. Sävelten kautta säveltäjät peilaavat aikaansa ja sen ilmiöitä, esittäjät heijastelevat tuntojaan. Mistä tulemme, missä olemme ja minne menemme? Samat tekijät vaikuttavat niin säveltäjän, esittäjän kuin kuulijankin kokemukseen musiikista. Nämä tekijät ovat vahvasti läsnä myös taidekanteleensoiton pedagogiikassa. Minne me taidesoittajat olemme alaamme suuntaamassa?
KANTELE
1·2010
TEKSTi: MirVa MinKKinEn
16
Joitakin vuosia sitten ammatinvalintatesti palasi mieleeni ja sain huomata nykyisen työni olevan hyvinkin lähellä draamapedagogin toimenkuvaa. Näen soittajan ohjaajana, jolla on ohjattavanaan näytelmä kymmenen roolin miehityksellä. Esitettävä musiikki luo näytelmälle lavasteet ja muut puitteet. Ohjaajan tehtävänä on paitsi harjoittaa niin myös karaktärisoida jokaisen roolin olemus sekä elävöittää lavastuksen maisemat tukemaan näytelmää kokonaisuudessaan. Kanteleen kohdalla käsien ja sormien, kymmenen näyttelijän, visuaalinen liikehdintäkin luo oman tärkeän lisänsä kuulijan kokemaan elämykseen. Parhaimmillaan soittaja sananmukaisesti pitää yleisön hyppysissään. Kokonaisvaltaisimmillaan musiikkiesityksessä integroituvat niin sävel-, sana-, tanssi-, kuva- kuin elokuvataidekin. Musiikin herättämien tuntemusten kautta soittaja pääsee tutustumaan sielunsa maisemiin. Joskus musiikki herättää meissä muistoja, toisinaan se saa taas mielikuvituksemme lentämään. Uskomattomia visuaalisia näkyjä tai draamallisia elokuvia on mahdollista kokea. Vaikeitakin oman elämän tapahtumia, vastoinkäymisiä tai onnekkaita hetkiä, on usein helpompi kuvata sävelillä maalaillen kuin sanoin. Musiikissa hyvinkin henkilökohtainen löytää väylänsä ilmaisulle. Salaisimpiakin ajatuksiaan on mahdollista ilmaista musiikin kautta konserttilavalla suurellekin yleisölle ilman että tulee näitä ajatuksiaan kellekään paljastaneeksi. Vahvasti koettu ja läpi eletty musiikillinen esitys koskettaa aina: se on parhaimmillaan eräänlaista terapiaa niin soittajalleen kuin kuulijallekin. Kansanmuusikoille oman musisoinnin henkilökohtaisuus konkretisoituu ehkä helpommin mm. improvisaatioiden kautta. Taidepuolella musiikin yksilöllinen kokeminen on yhtälailla läsnä ennen kaikkea musiikin karaktääristen vaihteluiden aiheuttamien tunnereaktioiden myötä. Näihin tuntemuksiin heittäytyminen on aiheuttanut ainakin allekirjoittaneelle eräänlaisen riippuvuustilan.
Taidemusiikki ja yhteiskunta
Elämme tällä hetkellä yhteiskunnassa, jossa taideaineiden asemaa kouluissa on leikattu. Kaupunkien ja kuntien leikkaukset kohdistuvat valitettavan usein myös muihin kulttuurihankkeisiin. Yhä useammat nuoret voivat pahoin. Päättäjätasolla tähän ollaan vähitellen havahtumassa ja peruskoulun uudessa opetussuunnitelmassa haluttaisiinkin jällen vahvistaa taito- ja taideaineiden asemaa.
KANTELE
1·2010 18
JuLKAISuT
Vuoden 2009 kantelelevy
Mun kanteleeni kauniimmin . . . toivoa siis vielä on
Vuoden kantelelevyn valinta oli helppoa, mutta vaikeaa. Kun tätä vuoden kantelelevyn valintaa minulle tarjottiin, vastasin empimättä myöntävästi. Vasta myöhemmin aloin miettiä, onko minulla valmiuksia tehtävään. Olen aina pitänyt kanteleen äänestä ja ymmärsin viisikieleisen kanteleen sointumahdollisuudet, ennen kuin olin pitänyt soitinta kädessäni. Olen ollut aikeissa ostaa konserttikanteleen, mutta omistajan kuoltua perikunta nosti soittimen hinnan ulottumattomiini. Olen kuullut 60-luvun alussa Vimpelin Väinämöisen veret seisauttavia lauluesityksiä kanteleen säestyksellä.
Edellä kerrottu ei vielä tee kenestäkään kanteleasiantuntijaa. On siis vain luotettava vuosien mittaan tarttuneeseen kykyyn tunnistaa elävä musiikki vähemmän elävästä. Menneen vuoden levyihin ei kuulu varsinaista nykymusiikkikantelelevyä eli siinä mielessä kaikki ehdokaslevyt painivat samassa sarjassa. Kantelelevyjä nyt ja aiemminkin kuunnellessa olen mietiskellyt kanteleen mahdollisuuksia. Nopeat juoksutukset vaativat soittajalta paljon ja tilapäiset muunnesävelet juoksutuksissa ovat liki mahdottomia. Arvioitavat kantelelevyt sisältävät alun perin kanteleelle sävellettyä ja sovitettua musiikkia. Sovitetun musiikin suuri osuus kertonee siitä, ettei alkuperäistä musiikkia sittenkään ole kovin paljon. Bachia voisi aina suositella soittimille, joille omaa musiikkia ei ole riittävästi, mutta modulointi ja juoksutukset rajoittavat kanteleelle sovitettavien sävellysten määrää. Mitä nuoremmista soittajista näillä levyillä on kyse, sitä vähemmän kappaleissa esiintyy tempollista eloa. On tietysti hyvä oppia soittamaan pysyvässä rytmissä, mutta siitä on hyvä oppia myös pois, jottei soitto kuulostaisi jankkaamiselta. Kisaavia levyjä on kuusi, joista tässä pieni luonnehdinta. LuoMuKanteleet -yhtyeen toinen levy sisältää tuttujen kappaleitten lisäksi yhtyeen jäsenten omia sävellyksiä. Niitä on peräti runsas puolet kappaleista. Sellaisten tekemiseen voisi kaikkia nuoria kanteleensoittajia kannustaa. Hanna Visurin 77N'69W' alkaa jännittävästi. Levyn lapset laulavat ponnekkaasti. Maarit Aarvalan sovittama On suuri sun rantas autius ja Laura Ikosen Buugi jäivät erityisesti mieleen. Käenpiiat -kanteleyhtye esittäytyy kahden levyn voimalla nimiltään Katselin taivaan tähtiä ja Exotic Echoes of Concert Kantele. Yhtye soittaa huomattavan suurella taidolla ja mukana on paljon elävää musisointia, joskin myös totista in tempo -soittoa. Levyillä ohjelmisto on hyvin monipuolinen. Suosikeikseni nousevat menuetti Mozartin sinfoniasta ja näppärä sovitus Karelia-sarjan Intermezzosta. Länsi-Pohjan ja Kemin kansalaisopiston kanteleyhtyeet esittävät osaamistaan levyllä Pohjoisia säveliä. Kokoonpanot soittavat kappaleita laidasta laitaan huomattavalla taidolla, mutta itse musiikin tekemisen kipinää olisi saanut olla enemmän. Sitä tulee varmaan nuoriin soittajiin iän karttuessa.
TEKSTi: iLKKa YLönEn
KANTELE
1·2010
KuVa: hEiKKi TYYnYSniEMi
20
my Heart p ge of the Night Sea day ws into the Light rest ning un
SYYSPÄIVÄNÄ - ON AN AUTUMN DAY
s from nland
unday Rauma area
Ilomantsi
kantele nteles
HANNU SYRJÄLAHTI MUSIC FOR KANTELE
yrjälahti by Hannu Syrjälahti
page 1
KOKKOLAAN!!!
Tsekkaa hakuinfo
fi - valits e www.kpkonsa.
Musiikkialan Perustutkinto Musiikin koulutusohjelMa 120
- klassinen Musiikki - kansanMusiikki - PoP/jazzMusiikki yhteishakuaika 1.-19.3.2010
Pitkänsillankatu 16, 67100 kokkola Puh. (06) 8241300 www.kPkonsa.fi
Soittam ... aa n
Vilma Timonen -kvartetin levy poikkeaa muista. Musiikki fuusioi jazzia, kansanmusiikkia ja kaikkea muuta tarvittavaa maan ja taivaan väliltä. Kvartetin jäsenet soittavat oikeaa ja sähköbassoa, lyömäsoittimia, kitaraa ja trumpettia sekä laulavat. Yhtyeen sielu on Vilma Timonen sähkökanteleellaan. Yhtye on ainoa kisaavista, joka ei musisoi koti, uskonto, isänmaa -linjalla. Levyllä kuulemme ansiokkaita sävellyksiä ja herkästi soivia sommitelmia, kuten kappaleessa Make a Wish. Hannu Syrjälahden levy on nimeltään Syyspäivänä ja sisältää lähes pelkästään hänen omia sävellyksiään. Hänen soitossaan on noblessia ja pysäyttävää musisoinnin herkkyyttä. Sävellyksissä on oivallusta ja koskettavuutta. Varsinainen herkku on Aamukaste Ilomantsissa, joka levyllä kuullaan kahteen kertaan. Mikään näistä levyistä ei soi vain kanteleen varassa, vaan mukana on laulua ja instrumentteja kuten selloa, huilua, oboeta, mandoliinia ym Vilma Timosen levyä lukuun ottamatta kappaleissa on paljon hartautta, haikeutta ja pässinpökkimää pelimannihenkeä. Olisiko syytä laajentaa näköalaa? Jos olisi pitänyt valita vain musiikin perusteella, olisin valinnut Vilma Timosen. Mutta kun piti valita kantelelevy. Käenpiiat loistaa laajalla ohjelmistolla ja osaamisella, mutta siitä huolimatta haluan nostaa Hannu Syrjälahden tallenteen vuoden levyksi. Tätä voi pitää yhtä aikaa kiitoksena pitkästä urasta kanteleen hyväksi, mutta myös arvostuksena koskettavalle ja taitavalle musisoinnille sekä onnistuneille sävellyksille. Otsikon vitsi on Syrjälahden levyn vihkosesta. Itseironia on älyn huumoria.
front cover
ov
(Pk/yo)
keski-PohjanMaan konservatorio
WWW.KPKONSA.FI
Uusi ratkaisu kanteleiden äänentoistoon! Monipuolinen kantelekauppa! - Nuotit - Levyt - Tarvikkeet - Virityslaitteet - Studiopalvelut
imu@imu.fi www.imu.fi
Viritysmittareita
125,-
09-295 2079
AKG C411
0400-467 974
Kaiken kaikkiaan kantele voi hyvin Suomessa. Vaikka tähän otokseen ei mahtunut yhtään varsinaista nykymusiikkia sisältävää levyä, tiedän, että sitä tehdään myös jatkuvasti. Kantele ei siis soi pelkästään perinteisimmän musiikin varassa.
reliefin kyltissä lukee: "reliefi Karjalan aika Vanha arvoitus kysyy, mikä on 'metsässä syntynyt, korvessa kasvanut, seinällä seisoo, pöydällä porisee, polvella laulaa'. Vastauksen on suunnitellut ja toteuttanut kuvanveistäjä Jorma Parkkari. Kellon musiikin on säveltänyt Perttu hietanen. reliefi on paljastettu 21.1.2010. Teos on osa Kruunuasunnot oy:n eri puolille maata toteuttamasta kiinteistötaiteesta.
Kirkkokatu 2:n reliefi
Karjalan aika
TEKSTi Ja KuVa: rEiJo SaVoLainEn
Joensuussa Kirkkokatu 2:ssa on paljastettu musikaalinen kantelereliefi. Reliefin on suunnitellut ja toteuttanut porvoolainen kuvanveistäjä Jorma Parkkari. Reliefin karjalaistyylisen sävelmän on säveltänyt porvoolainen Perttu Hietanen.
Reliefin esikuvana on oikea, perinteinen itäsuomalainen kantelemalli. Reliefissä on katseen houkuttajana kello ja katseen vangitsijana kantele. Reliefiin sisältyy oleellisena osana kanteleella soitettu musiikki, joka on erityisesti sävelletty tähän tarkoitukseen. Reliefi on asennettu Joensuun Kirkkokatu 2:n eteläpäätyyn. Päiväsaikaan tasatunnein soiva musiikki tulee todellisuudessa päädyssä pihalla olevasta pylväästä, vaikka korva kuuleekin sen tulevan kanteleesta. Reliefi on valaistu em. pylväässä olevalla kohdevalaisimella. Reliefistä on arvoituksellinen kuvaus talon päädyssä olevassa erillisessä kyltissä. Reliefissä esiintyvä tähti on tyypillinen kanteleen aukon malli.
Reliefin idea syntyi lopputuloksena yhtälöstä, johon sisältyivät talon vieressä oleva kirkko (ja kirkkoon liittyvä musiikki ja kirkonkellojen soitto), karjalaisuus, kantele osana karjalaista perintöä sekä talon läheisyydessä sijaitseva laululava. Kello tuli reliefiin sekä mielenkiinnon herättäjänä että elämän ja kehityksen jatkumisen symbolina. Reliefillä on tehtävänä toimia talojen osoitteen rakentajana, eräänlaisena maamerkkinä, tunnisteena. Tavoitteena on lisätä myös talojen tunnettuutta eräänä kilpailukykyisenä asumisen vaihtoehtona. Reliefin alkuperäinen idea on syntynyt Kruunuasunnoissa. Reliefin on suunnitellut ja toteuttanut porvoolainen kuvanveistäjä Jorma Parkkari. Reliefin karjalaistyylisen sävelmän on säveltänyt porvoolainen Perttu Hietanen. Reliefi on tehty pääosin alumiinista. Kanteleen kielet ovat kuparia. Radiosignaalilla ohjattu kellokoneisto on Pelco Oy:n tuotantoa. Reliefin korkeus on noin 5 m ja sen leveys kanteleen osalta enimmillään noin 0,8 m ja kellotaulun osalta noin 2 m. Reliefin valaistuksen ja äänentoiston on suunnitellut Eero Majamaa.
KANTELE
1·2010 22
NuoTTILIITE 15
Kaukana ja vielä kauempana
Tässä nuottiliitteessä käydään Laiho Nooran johdattelemana kuussa asti, ja maan pinnallakin pysyen matkustetaan Japaniin Natsuko Yokoyaman sävellysten myötä. Natsuko on japanilainen kanteleensoittaja ja tässä liitteessä on hänen sävellyksensä Odori, joka on tanssi, sekä Yuki no hi, joka on suomeksi Luminen päivä. Odori on sävelletty kahdelle 5-kieliselle kanteleelle ja Yuki no hi 15-kieliselle ja isolle kanteleelle. Nuottiliitteessä julkaistavia sävellyksiä ja sovituksia voi lähettää osoitteella Liisa Lilvanen Heinäkankaantie 213 37800 Toijala tai liisa.lilvanen@gmail.com
ToiMiTTaJa: LiiSa LiLVanEn
KANTELE
23 1·2010
NuoTTILIITE 15
KANTELE
1·2010 24
NuoTTILIITE 15
KANTELE
25 1·2010
NuoTTILIITE 15
»·º
#3 & 4
q
# & 3 .. 4 p ? # 3 ... 4 # # ..
P
o o o oe oe oe oe oe oe .. ...
o o o oe oe oe oe oe oe
& &
5
5
o o o oe oe oe oe oe oe .. ...
o o o oe oe oe oe oe oe
? # ...
&
9
9
#
oe oe oe oe oe oe oe oe oe o o o .. ...
26
o oe oe oe oe oe oe oe oe oe o o
# & .. ? # ...
KANTELE
1·2010
avautua Sarahille. Jatkoa seurasi vuotta myöhemmin Issaquahissa, Washingtonissa. Siellä Timo Väänänen opetti pieniä kanteleita ja Wilho Saari isoa kanteletta, jota Sarah kokeili ensimmäistä kertaa. "Toin kurssilta tuliaisina 36-kielisen kanteleen, musiikkia ja syvän rakkauden Suomen kansallissoittimeen Pidämme yhteyttä Wilho Saaren kanssa edelleen, ja kolme vuotta sitten hän oli esiintymässä Mainessa vaimonsa Kaisan kanssa", kertoo Sarah, joka soittaa nykyisin 5- ja 10-kielistä, miehensä rakentamaa 15+4-kielistä sekä konserttikanteletta.
Suomessa Sarah on ollut Vilma Timosen, Pauliina Syrjälän, Arja Kastisen, Eva Alkulan, Marja Alasen, Saila Kinnusen and Mervi Yli-Vainion opissa. Hän on myös onnellinen, että sai tavata Toivo Alaspään ja kuulla hänen soittoaan vuonna 2002. "On hienoa, että jokaisella soittajalla on oma tyylinsä ja tapansa opettaa. Heidän opetuksestaan olen ammentanut sekä koulutyöhön että kanteleopetukseen. Lisäksi minulla on viitisenkymmentä kantelelevyä, joita kuuntelen ahkerasti."
Ensimmäisen kerran Suomeen
Uuden vuosituhannen alun Sarah muistaa ikuisesti. Kesällä 2000 hän matkusti ensimmäistä kertaa isovanhempiensa kotimaahan serkkunsa Ruth Hertzin kanssa ja osallistui Ilomantsin kanteleleirille. Tältä ja myöhemmiltä kursseilta Sarah on imenyt itseensä kaiken mahdollisen tiedon, pitänyt päiväkirjaa ja videoinut oppitunteja. "Kanteleleirit ja tutustuminen Suomeen ovat merkinneet todella paljon. Olen saanut valtavasti tietoa kanteleesta ja soittotaitoni on lisääntynyt huimasti. On upeaa, että opettajat jakavat kanteletietoa muille!"
Kanteleoppia myös koululaisille
Sarah sai ensimmäiselle kanteleleirilleen apurahan Finlandia Foundation Trustilta, mikä velvoitti häntä jakamaan oppejaan. Syksyllä 2000 hän alkoi opettaa kanteletta kerran kuukaudessa aikuisryhmälle Mainessa. Siihen kuului opettajia hänen koulustaan sekä ihmisiä, joilla on suomalaiset sukujuuret. "Tämän ryhmän jäsenistä kehittyi Mainen Kanteleet, jonka nuorin jäsen minä olen! Ensi marraskuussa vietämme 10-vuotispäivää. Esiinnymme muun muassa kirkoissa, kirjastoissa ja kulttuuritapahtumissa. Olemme hyvin läheisiä ja kokoontuessamme aikaa
KANTELE
1·2010 32
kuluu luultavasti enemmän puhumiseen ja kahvin juomiseen kuin soittamiseen. Teemme kyllä parhaamme soiton suhteen, mutta haluamme pitää myös hauskaa!" Sarah haluaa levittää kanteletietoutta Amerikan itäosissa, sillä siellä ei asu muita kanteleopettajia. Vuonna 2003 hän perusti Mainen kanteleyhdistyksen eli MKI:n (Maine Kantele Institute), johon kuuluu myös muita kuin suomalaiset sukujuuret omaavia jäseniä. MKI pitää kanteleleirejä, joiden
Mainen Kanteleet lähes 100 vuotta vanhan saunan edessä Sarahin vanhempien maatilalla South Parisissa, Mainessa.
KANTELE
33 1·2010
MKi:n kantelekurssilaiset vuonna 2008. Sarah eturivissä kolmas vasemmalta vieressään suomalaiset opettajat Erkki okkonen, Topi Korhonen, anna-Karin Korhonen ja Vilma Timonen, edessä Sarahin lapset Leah ja Ethan. okkonen opetti soitinrakennusta, koska kurssilaisille on tärkeää rakentaa omat soittimensa perinteen mukaisesti.
Soitto syvällä sydämessä
Sarahilla on monipuolinen musiikkimaku, hänelle maistuu kaikki klassisesta jazziin ja rockiin. Kanteleohjelmistoihin hän sisällyttää sekä amerikkalaisille tuttuja kappaleita että suomalaisia perinnesävelmiä. Lisäksi hän haluaa yhdistää vanhaa ja uutta. "Ohjelmistossa on esimerkiksi Edelweiss, Amazing Grace, Karjalan kirkonkellot, Konevitsan kirkonkellot ja Mun kanteleeni. Esiintyessämme kerromme myös kanteleen historiasta, soittotekniikoista ja sävelmistä, sillä haluan levittää Suomi-tietoutta USA:ssa. Läheskään kaikki kuulijat eivät tunne kanteletta, mutta he rakastavat sen ääntä!" Sarah toivoo, että jonain päivänä hänellä on mahdollisuus muuttaa Suomeen vuodeksi ja opiskella suomea, kanteleensoittoa ja suomalaista kansanmusiikkia sekä kokeilla siipiään säveltäjänä. Tällä hetkellä hänellä on työn alla englanninkielinen 5- ja 10-kielisen kanteleen opas, joka valmistunee tänä vuonna. "Perheeni ohella kantele on elämäni tärkein asia. Minusta tuntuu, että se kytkee minut vanhempiini ja juuriini Suomessa. Kantele on todella syvällä sydämessäni!"
suomalaisina kanteleopettajina ovat olleet Vilma Timonen, Pauliina Syrjälä, Eva Alkula ja Anna-Karin Korhonen. "Yhdistys on saanut avustusta useilta järjestöiltä ja jäseniä on tullut lisää sekä USA:sta että Kanadasta. Montrealissa on oma kanteleryhmäkin. Lisäksi parin tunnin ajomatkan päässä täältä on suomalaisamerikkalainen kanteleyhdistys." Joka vuosi myös Sarahin koulussa noin 200 oppilasta oppii pienen palan suomalaista kulttuuria ja kanteleensoittoa. Siitä on tullut vakituinen osa opinto-ohjelmaa, mikä on ainutlaatuista. Myös Sarahin kollega Scott Thurston opettaa kanteletta omille oppilailleen ja pari opettajaa opettaa sitä Minnesotassa, mutta muuten kantele ei kuulu amerikkalaiseen koulunkäyntiin. "Kanteleen alkeet on helppo oppia, soittimesta saa heti kauniin äänen ja sillä on kätevä opettaa nuotinlukua ja sointuja. Oppilaat pitävät kanteletta coolina, koska se on uusi soitin heille. Kun oppilaani tulevat musiikkiluokkaan, he arvuuttelevat keskenään, saavatko he tänään soittaa kannelta!"
KANTELE
1·2010 34
Mainen Kanteleet harjoittelevat Sarahin keittiön pöydän ympärillä.
Sarah CummingS-ridge
· syntyi 1967 South Parisissa, Mainessa, seitsenlapsisen perheen nuorimmaksi. Vanhemmat pitivät musiikista, mm. kirkkohymneistä ja klassisesta musiikista. Nykyiseen perheeseen kuuluu mies Tom, poika Ethan, 15, joka laulaa ja soittaa lyömäsoittimia ja kitaraa sekä tytär Leah 13, joka laulaa ja soittaa viulua ja käyrätorvea. Lapset soittavat myös vähän kannelta. · aloitti koulussa viulunsoiton 9-vuotiaana, soitti myös huilua ja saksofonia sekä lauloi. · opiskeli musiikkikasvatusta ja orkesterinjohtoa Mainen yliopistossa. On toiminut musiikinopettajana 1989 lähtien. · kuuli ensimmäisen kerran kanteletta 1991 ja sai 10-kielisen kanteleen 1992. · oppi kanteleen perusteet 1998, tutustui isoon kanteleeseen 1999. · matkusti Ilomantsin kanteleleirille 2000 serkkunsa Ruth Hertzin kanssa. Alkoi palattuaan opettaa 30 oppilaalle 5- ja 10-kielisiä kanteleita ja esiintyä kanteleen kanssa. 1215 soittajan Mainen Kanteleet perustettiin. · hankki 2001 Finlandia Foundation Nationalin apurahalla 22 5- ja 10-kielistä kanteletta, joita käytti Mainen kouluissa ja työpajoissa. Piti kanteletyöpajan Finn Festissä, Villanovassa, Pennsylvaniassa Ruth Hertzin kanssa. Perustivat yhdessä Kantele Laulu -yhdistyksen, joka työskentelee kanteleen ja suomalaisen kansanmusiikin hyväksi. · osallistui Ilomantsin kanteleleirille 2002 ja 2004, jolloin myös Mainen Kanteleet kutsuttiin esiintymään ja kurssille Ilomantsiin. Kantelekurssilla Sommelo-tapatumassa 2008. · perusti 2003 Mainen kanteleyhdistyksen (MKI), johon liittyi 18 jäsentä. Seuraava MKI:n kurssi järjestettiin 2004, jolloin siihen liittyi 19 jäsentä eri puolilta USA:ta ja Kanadaa. Viimeisin kurssi 2008. · soittaa ja esiintyy edelleen 13 soittajan kanssa Mainen Kanteleissa. Se julkaisi cd:n The Simple Gift 2007, joka sisältää perinteisiä ja uudempia suomalaisia ja amerikkalaisia sävelmiä.
keskellä: Wilho Saari vuonna 2007 pitämässä kanteletuntia, jota Sarah seuraa tarkkana. alla: Leah laulaa ja soittaa Jaakko kultaa Sarah vieressään suomalais-amerikkalaisella piknikillä kesällä 2000. Leah rakastaa soittaa ja laulaa yleisön edessä ja se onnistuu myös suomeksi!
KANTELE
35 1·2010
Lasten KANTELE
Muna vai kana
TEKSTi: nina aMPuJa, KuVaT: EMMa & aMaDEuS aMPuJa
(Osaatko soittaa laulut, jotka on kätketty tarinaan?) Kylmänä pakkaspäivänä on kivaa laittaa päälle mummon vanhoja vaatteita ja vähän hömpsötellä. Vanha gramofoni soittaa taustalla On neidolla punapaula, kun tanssihin käy. Millaista oli, kun mummo oli nuori ja isä leikki kuralöllöleikkejä hiekkalaatikolla? Päätän ottaa selvää ja hieraisen kämmensyrjälläni pölyä vanhan valokuva-albumiin kannesta.
Albumista nouseva pöly saa minut aivastamaan "Tiuvouvou!", pärskähtää suustani. Ensimmäisellä sivulla on kuvia mummostani nuorena, kansallispuku päällä, kantele sylissään. Sitten ovat hura, hura, hääkuvat! Seuraavalla sivulla isäni vauvana hiekkalaatikolla. Isäni ottaa käsiinsä kourallisen kakkua ja työntää hiekkaa suuhunsa kaksin käsin. "Äittää... ", isäni huutaa. Sydäntäni riipaisee ja hetken koppaan isäni syliini. Puhdistan hiekkaa hänen suustaan. "Ei saa syödä hiekkaa", torun pudistaen päätäni. "Nannaa", isäni jokeltaa. "Hyvää päivää!", kuulen jonkun sanovan selkäni takana. Ketään ei näy. "Kuka siellä?", kysäisen varovasti. "Minä olen Rouva Kaakernappi." Katsahdan alas ja näen kanarouvan viittoilevan minulle. Luulen tulleeni hassuksi kana puhuttelee minua. "Minä voisin tehdä vähän tiedusteluja", kanarouva ehdottaa varovasti. Kanarouva kysyy, onko minulla mitään mummosta kertovaa mukanani. Ja onhan minulla vekeille taittunut valokuva. Kanarouva kaivaa höyhenpeitostaan esille samaanirummun ja muutaman pyöreäpäisen luunpalasen. Nahkaisen rumpukalvon päälle hän asettaa valokuvan mummostani,
luut ja muutaman pienen kiven murun. Kanarouva alkaa tanssia rummun ympärillä ja lauleskella kansansävelmää Ystäväni, tuttavani ratiritiralla. "Hmmm, perin merkillistä", kanarouva toteaa ja vie siipeään nokalleen tuumivaisen näköisenä. "Uskomatonta, ennenkuulumatonta! Kiiruhtakaamme mieheni Kukko Kuukernupin, suuren keksijän pakeille". Nostan isäni reppuselkääni ja riennän kanarouva Kaakernapin perään. Saavumme pienelle käkikellomaiselle pajalle. Oviaukon yläpuolelta kurkistaa vieterin päässä keikkuva käki ja kukkuva kello kukkuu "tervetuloa". Astumme sisään pieneen verstaaseen. "Ukkoseni, unohda kaikki mitä olet nyt tekemässä, minulla on sinulle jymyuutisia", kanarouva Kaakernappi kaakattaa. "On tapahtunut aikamatka", kanarouva supattaa. "Rumpuni kertoi sen minulle". Kukko Kuukernuppi rientää suuren kellomaisen vempeleensä luo. Kuukernupin esimerkistä asetan käteni kellotaululle. Hän vetää hopeanvärisistä ketjuista ja kellotaululla olevat viisarit alkavat pyöriä vimmatusti. Kun viisarit asettuvat Kukko Kuukernuppi kiekaisee juhlallisesti: "Te olette saapuneet 2000-luvulta, tulevaisuudesta. Haluan heti kuulla kaiken, minkälaista on tulevaisuudessa!" Kukko häärää innoissaan ympärilläni ja laittaa päähäni kummallisia johtoja, mittaa kuumettani ja tunnustelee sydämenlyöntiäni. Isäni yrittää kurotella sylistäni koeputkiloita. Minulla on täysi työ pitää häntä sylissä. Yritän hyräillä Tuu, tuu tupakkarullaa, kun hän yhtäkkiä tipahtaa... Havahdun, hätäännyn pudottaneeni lapsen, isäni, maahan, kunnes huomaan sen olevan mummoni vanha valokuva-albumi. Olipas erikoinen uni. Alakerrasta kuuluu mummoni iloinen ääni. "Lihapullat ovat nyt valmiita. Olkaa hyvät ja tulkaa syömään!" Katsahdan albumin, jonka sivulla poseeraavat Kana Kaakernappi ja Kukko Kuukernuppi ja vilkuttavat. Alapuolella on vuosiluku 1950 ja ylhäällä roikkuu lakana, jossa lukee Tiuvouvou. Arvoitus on ratkaistu. Ensin oli muna ja sitten vasta kana... vai olikohan muna sittenkin tehnyt aikamatkan?
KANTELE
1·2010 36
KURSSEILLE!
KONSTAILEVA HUULIHARPPU -KURSSI 12. - 14.3.2010
Kurssilla paneudutaan suomalaisen pelimannihuuliharpun tekniikoihin ja ohjelmistomahdollisuuksiin. Lisäksi tutustutaan kielikompiksi kutsuttuun oman soiton säestämiseen sekä pohditaan sen tarjoamia mahdollisuuksia. Ilmoittaudu 24.2.2010 mennessä.
NÄPPÄRIKURSSI 7. - 11.6.2010
Kurssi jossa soittamisen ilo ja riemu vallitsee! Mauno Järvelä apuopettajineen jakaa jälleen oppiaan viulisteille, tämmäreille ja muiden instrumenttien soittajille. Ilmoittaudu 24.5.2010 mennessä. Tulossa myös Aikuisnäppärit-kurssi 7. - 11.6.2010
LISÄTIEDOT JA ILMOITTAUTUMINEN: ako@akopisto.fi puh. 044-4325 616
Kantelepöytiä Soitinrakentajilta. Kallistuksella tai ilman. Kaikkiin soittoasentoihin.
Istumapöytä 300 Kallistettava seisomapöytä 450
·kahtaalle kallistuva soittopöytä ·jalatsäädettävissä, korkeus75-95cm ·neljäjalkaaantavat topakantuen ·kasattava ·paino6kg ·laukkutulossa ·istualtaan soitettava pöytä ·jalattaittuvat kuljetusasentoon pöydänalle ·korkeus70cm, tilauksesta matalampana ·paino4,5kg ·kuultovärjätty11+4 ·Kirjokansi15+4 ·11-kielinen
Soittotolppa 270
·soittotolppa sopiipienkanteleille
·taittuu pieneen pakettiin
www.soitinrakentajatamf.fi · Soitinrakentajat AmF · Tuikkalantie 2, 79100 Leppävirta · 040-515 9124
Vuonna 1968 julkistettiin Marjatta ja Martti Pokelan, sekä Oiva Heikkilän yhteistyönä syntynyt 5-kielinen kantele. Kanteleen mitoitus noudatteli Armas Koiviston kannelta, mutta jopa moderniksi voisi kutsua Pokeloiden designea. Soitin tehtiin puusepän koneilla osista liimaamalla ja lakattiin kiiltäväksi. Samaan aikaan kangaslammilaiset kanteleenrakentajat suuntautuivat rakentamisessaan vanhaan perinteeseen.
Huttunen rakensi kanteleita: savusti, asensi kielet ja viritti. Teuvo Tikkanen valmisti ensimmäisen koekappaleen vuonna 1969. Timo Leisiö kävi tapaamassa rakentajia ja kirjoitti tapaamisestaan artikkelin Uudesti syntynyt Heinäveden kantele Kansanmusiikki-lehden vuoden 1976 ensimmäiseen numeroon. Leisiö kertoo tunnelmistaan:
VÄINÄMöISEN KANTELEITA KANgASLAMMILTA
Lumpeelan kanteleverstaan organisaattori oli agronomi Lea Lumme joka sai innostuksen kanteleiden rakentamiseen 1960-luvun lopulla Kalevalan runoista 40. ja 44. Lea Lumme syntyi 16.1.1910 Kangaslammella ja kuoli 3.8.1994 saman paikkakunnan vanhainkodissa. Lumme valmistui agronomiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1933. Kiinnostus Kalevalaan ja karjalaiseen kulttuuriin oli saanut alkunsa jo 1930-luvulla. Opiskeluaikanaan Lumme oli ajan hengen mukaan kiinnostunut Karjalasta ja teki Saima Harmajan kanssa tutustumismatkan sinne vuonna 1933. Lumme oli Akateemisten Naisten Karjala-Seuran aktiivinen toimija ja sen viimeinen puheenjohtaja. Varsinaisesti ammatikseen Lea hoiti kotitilaansa Lumpeelaa ja teki jonkin verran opettajansijaisuuksia. Hän oli erittäin aktiivinen yhteiskunnallisissa asioissa. Seitsemänkymmentäluvulla hän innostui toimimaan kulttuurin alalla ja suunnitteli perustavansa Kalevala-talon Kangaslammille. Hanke ei kuitenkaan toteutunut. Hän suunnitteli Kangaslammin kansallispuvun ja oli perustamassa museota paikkakunnalle. Varmaankin tähän suomalaisen kulttuurin vaalimiseen liittyy myös kantele-perinteen elvyttäminen. Lea Lumme ei itse rakentanut kanteleita, vaan palkkasi paikallisen kirvesmiehen Teuvo Tikkasen avukseen. Myös Lumpeen taloudenhoitaja Irma
TEKSTi Ja KuVaT: rauno niEMinEn
"Saavuin mäen harjalle, rakennusten kehystämälle suurelle pihalle, tuvalle astelin, koputin ja oven avasin. Astuin tupaan. Hirren pätkiä oli kaikkialla, siististi järjestetty, mutta kaikkialla. Oli lattialla, penkeillä, uunilla ja lopulta orsilla katon rajassa. Olin tullut verstaaseen."
Kanteleenrakentajien tavoitteena oli Leisiön mukaan:
"Pyrkimys loihtia esiin vanhan savolaisen kanteleen olemus niin täydellisenä kuin suinkin ja työllään tuoda 1800-luvun kanteleen sointi, musiikki ja jopa tuoksu mahdollisimman alkuperäisenä meidän sähköisen aikamme käyttöön. Alkuperäisyyteen on pyritty noudattamalla heinäveteläiskanteleen mittoja ja rakennustapaa, naulatkin ovat puuta."
Oppia kanteleenrakennukseen kangasniemeläiset olivat saaneet viulunrakentaja Carlo Bergmanilta ja kanteleenrakentaja Oiva Heikkilältä. Viritystappien pitävyyttä oli parannettu istuttamalla viritystapit kartiomaiseen reikään. Perusmateriaalina kanteleissa on käytetty honkaa, mutta myös leppää ja kuusta. Honkaa Lumme osti purettavien rakennusten seinistä. Kanteleet värjättiin petsaamalla, mutta myös savustamalla niitä 12 tuntia tarkoitusta varten tehdyssä savustuskopissa. Kansallismuseossa oli tehty tarkka rakennuspiirustus Heinäveden kanteleesta ja rakentajat kävivät katsomassa alkuperäistä museokappaletta monta kertaa museossa. Valmistuneiden kanteleiden suhteen Lumme oli kriittinen. Hän kertoi Leisiölle, että valmistuneesta noin sadasta kanteleesta neljännes on viskattu vintille, koska niiden ei katsottu vastaavan alkuperäistä. Kuinka paljon Lumpeelan kanteleita rakennettiin ja koska rakentaminen loppui, ei ole tiedossa.
KANTELE
1·2010 38
Kaksi Lumpeelan kannelta
Lumpeelan verstaan kanteleen mallina toimi Heinäveden Kerman Köntänniemestä Suomen Kansallismuseoon vuonna 1914 saatu kantele numero KF2016. Kansallismuseon esinekortissa soitin on kuvailtu seuraavasti:
Museokantele vaalea tumma Pituus 650 670 590 Leveys 120 105 120 Korkeus 45 47 45 Lea Lumpeela lahjoitti tapansa mukaan yhden kanteleen Dahlblomeille ja toisen he ostivat. Kanteleita myytiin Helsingissä Kalevala-korun myymälässä.
Viisikielinen kantele. Yksipuinen, tasapohjainen koppa on koverrettu päältäpäin ontoksi ja peitetty kannella. Kansi on upotettu paksuudeltaan koppaan ja kiinnitetty kahdella tuohivanteella. Museoon tullessa kanteleessa on ollut kaksi vaskikieltä, muut kielet on lisätty museossa. Kannessa on kaksi kaarevaa ääniaukkoa, pituudeltaan 2,8 ja 2,9 cm. Rautavartaan toinen pää on upotettu ponteen, toinen pää on kiinnitetty ponnen lohjettua rautalenkillä. Alkuperäisluetteloinnin mukaan puiset viritystapit ovat kanteletta uudemmat. Niiden pituus vaihtelee välillä 9-9,5 cm. Kanteleen kärjessä on pieni kierukka ja siinä reikä. Soitin on tummunut.
Kari Dahlblomin kantelekokoelmaan kuuluu kaksi Lumpeelan kanteleverstaan kannelta. Kari ja Tuula Dahlblom kävivät ne hakemassa Kangaslammelta vuonna 1977. Vaaleampi kantele on rakennettu melko tarkasti museokanteleen mallin mukaan, mutta musta kannel poikkeaa tästä jo paljon.
muita perinnerakentajia
Heinäveden kanteleesta kiinnostui jo 1950-luvulla Alfred Kolehmainen. Hän teki useita kenttämatkoja Erkki Ala-Könnin kanssa ja keskusteli hänen kanssaan kanteleista. Kolehmainen oli töissä Museovirastossa 1950-luvulla, missä hän tutustui kanteleeseen. 1950-luvun puolivälin paikkeilla Kolehmainen teki kanteleenrakennuspiirustuksen ja ohjeet Kotiteollisuusyhdistykselle. Mallina tässäkin tapauksessa oli Heinäveden kantele. Onko tämä mahdollisesti ollut se piirustus jota Lumpeelan verstaassa käytettiin, ei ole tiedossa. Viisikielinenlehdessä (4/1990) Kolehmainen kertoo periaatteistaan:
KANTELE
39 1·2010
palasin vasta 2000-luvun alussa. Ensimmäiset vaskikielet laitoin vuonna 2003 Heikki Laitiselle tohtorinlahjaksi tekemääni kanteleeseen. Vuonna 2008 Arja Kastinen loihti Ontrei Malisen kanteleen vaskikielistä ennenkuulumattoman soinnin levyllään Vaskikantele.
Niin, mielestäni kanteletta pitää kunnioittaa sekä soitossa että rakentamisessa. Ei saisi tehdä liian hienoa jälkeä, sillä työnjäljen pitää kanteleessa näkyä. Samoin suosittelisin savustamista, en lakkoja.
Omalle kanteleenrakennukselleni Leisiön artikkeli Lumpeelan kanteleista toimi suurena innoittajana ja tien näyttäjänä. Olin aloittanut kanteleenrakennuksen vuonna 1977 ja aivan samalla tavoin menin Kansallismuseoon tutkimaan museosoittimia, pyrin autenttisuuteen, mutta en kuitenkaan vielä savustanut kanteleitani. Vuonna 1984 julkaisin näistä tuloksena yhdeksän viisikielisen rakennuspiirustukset, mukana myös heinäveteläinen. Kolehmaisen piirustusta en ole nähnyt vieläkään ja kanteleista ei tullut puhuttua hänen kanssaan sanaakaan, kun hän toimi opettajana oman kouluni huonekalurestaurointiosastolla 1980-luvulla. Näin jälkeenpäin tulee mieleen ajatus, kuinka olisi käynyt, jos Lumme olisi päätynyt käyttämään kanteleissaan alkuperäisiä vaskikieliä, eikä modernia teräslankaa? Kolehmainen kirjoittaa:
Lähteet:
· Kettunen, Antti (1990) Alfred Kolehmainen, lukkojentutkija. Kansanmusiikki 4/1990 · Leisiö, Timo (1976) Uudesti syntynyt Heinävden kannel. Kansanmusiikki 1-1976 · Nieminen, Rauno(1984) Viisikielisen kanteleen rakennuspiirustuksia 1. Kasanmusiikki-instituutti · Arja Kastinen (2008) Vaskikantele · Alasmaa, Anne 2003 "Aikamme amatsoonit": Akateemisten Naisten Karjala-Seura osana oikeistoliikehdintää 1922-1944. http://urn.fi/ URN:NBN:fi:jyu-2003894810 · Tarja Lummeen kirje 1.2.2009
Alun perin kielet olivat jänteistä tai vaskesta. Näitä on nytkin suositeltava.
Kantele kouluun -projektia ei olisi voinut toteuttaa perinteisesi rakennetuilla kanteleilla 1980-luvun alussa. Tuotanto oli pakko saada nopeaksi ja hinta halvaksi. Olin rakentanut jouhi- ja suolikielisiä kanteleita jo 1970-luvulla, mutta perinteen pariin
KANTELE
1·2010
Lea Lumme
40
Konsertteja ja koulutusta
Kantelevierailu Japanissa
Ensimmäinen matkani Japaniin tapahtui Maija Karhisen kanssa vuonna 1987. Silloin vierailimme suomalaisen delegaation mukana "International Youth Village" -tapahtumassa Osakassa ja lisäksi Tokiossa, Fukuissa ja Kiotossa. Tutustuimme japanilaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan sekä ihmisiin kolmen viikon ajan ja olimme vaikuttuneita. Minä sulattelin kulttuurishokkia pitkään ja mm. sävelsin tästä kaikesta inspiroituneena Osaka Kokusai- nimisen kappaleen konserttikanteleelle.
Vuonna 1991 Hokkaido-Suomi-yhdistys toteutti kaksi mielenkiintoista projektia. Toinen oli suomalainen pesäpallo ja toinen viisikielinen kantele. Sibelius-Akatemiaan tuli yhteydenotto: HokkaidoSuomi-seuran puheenjohtaja Mitsuo Iguchi tahtoi löytää kanteleensoittajan, joka voisi soittaa soolokonsertteja ja opettaa viisikielistä kannelta.
TEKSTi Ja KuVaT: Minna raSKinEn
Pakkasin useita kanteleita ja opetusmateriaalia mukaani ja suuntasin talviseen Hokkaidoon. Viiden viikon ajan kiersin konsertoimassa ja opettamassa ympäri Hokkaidoa ja lopuksi vielä Tokiossa. Vierailin Sapporossa, Asahigawassa, Abashirissa, Shiraoissa ja Nayorossa. Palattuani Sapporoon pidimme vielä jatkokurssin halukkaille ja soitimme yhteisen päätöskonsertin. Syksyllä 1995 soitimme konserttikiertueen Sari Kaurasen ja Timo Väänäsen kanssa Hokkaidossa ja Tokiossa. Oli todella mielenkiintoista nähdä pitkästä aikaa paikan päällä, missä Japanin ja erityisesti Hokkaidon kanteleensoitossa mennään... Olihan viime vierailustani aikaa kulunut jo 14 vuotta ja kuitenkin sinäkin aikana nuoremmat kollegat ovat käyneet siellä opettamassa ja monet japanilaiset ovat kurssittaneet itseään myös Suomessa.
neljäs kerta
Sapporossa sain nauttia japanilaisesta vieraanvaraisuudesta Satojen ja Iguchien luona kotimajoituksessa. Mitsuko Sato vastasi myös pitkälle konsertti- ja opetusjärjestelyistä. Opetin yhden päivän Mitsukon oppilaita ja toisen Hiroko Aran oppilaita.
Kurssi Sapporossa
KANTELE
41 1·2010
Tällä kertaa teimme niin, että kaikki oppilaat olivat yhdessä ryhmässä. Kumpanakin päivänä noin 20 kanteleensoittajaa osallistui opetukseen 5-, 10-, 15ja 19- kielisillä kanteleilla. Kolmella oli mukana myös iso kantele. Olin suunnitellut kullekin kaksoistunnille teemat. Päivässä oli kuusi opetustuntia. Samalla kun opettelimme kappaleita, perehdyimme myös hiukan suomelaisen kansanmusiikin historiaan. Olin valinnut ohjelmistoon muutaman runolaulusävelmän, rekilaulun, masurkan, hambon ja polskan. Kappaleet olivat suurimmaksi osaksi perinteisiä, mutta mukana oli myös pari omaa sävellystäni, mm. Wellamon kellot 5- ja 10-kielisille kanteleille. Kurssiviikonlopun jälkeen soitin maanantaina iltakonsertin ja heti seuraavana aamuna suuntasimme Iguchien kanssa kohti Esashia ja Hakodatea. Ensilumi oli satanut reilusti juuri niille alueille Hokkaidossa joiden läpi ajoimme. Esashissa esiinnyin kulttuurifestivaalilla ja paikallisessa koulussa. Esashi on Hokkaidon perinteisen kansanlaulun "koti". Hieno Esashi Oiwake -ryhmä vierailikin hiljattain Suomessa konsertoiden kolmella paikkakunnalla. Hakodaten konsertti oli tutussa, pienessä, viihtyisässä kirkossa. Tokiossa soitin yhden konsertin ja tapasin monia kanteleensoittajia, lähinnä Masako Hazatan ja Miho Kuwajiman oppilaita. "Roudarina" oli minua kentällä vastassa Yoshiako Sakajo, joka on intohimoinen pohjoismaisen kansanmusiikin ystävä. Hänellä on vaimonsa kanssa pieni ravintola Tokio-aseman lähellä. Sakajoiden ravintolassa oli yllättäen Lovikan tekemä viisikielinen piccolokantele. Sitä hiukan virittelin ja soittelin siellä käydessäni. Olivat ihmeissään kun luulivat, että noin pieni kantele on lelu... Rouva Sakajon herkuista ovat päässeet nauttimaan ilmeisesti kaikki Japanissa konsertoineet suomalaiset kansanmuusikot! Viikon aikana opetin yhteensä noin kahdeksan tuntia Tokion kanteleensoittajia.
Miho Kuwajimalla oli kaksi ryhmää, lisäksi opetin pidemmällä oleville Masakon oppilaille pari tuntia. Mihon herttaiset vanhemmat rouvaoppilaat veivät minut tutustumaan Tokio-Edo-museoon . Nautin taas kerran japanilaisesta vieraanvaraisuudesta, tapasin vanhoja tuttuja, keskustelin kantelemusiikista ja kanteleen tulevaisuudesta hyvässä seurassa, usein hyvän ruoan äärellä. Kun kotiinpaluun aika koitti, matkalaukussa tuliaisista ja levyistä vapautunut tila oli täyttynyt vihreällä teellä ja muilla pienillä lahjoilla ja ostoksilla. Seuraavassa kolmen kanteleensoittajan näkemyksiä ja kokemuksia kanteleesta. Hirokon ja Tomokon kertomukset olen kääntänyt englannista, Midorin tekstin olen tiivistänyt suomenkielisestä kirjeestä.
Tomoko hata (Kioto):
Opiskelen etnomusikologiaa Kiotossa. Huhtikuussa 2009 professorini ehdotti minulle kanteleopintoja, koska olin kiinnostunut sitran tyyppisistä soittimista. Tiesin, että kantele on Suomen kansallissoitin ja että sillä on pitkä historia. Kun kuulin kanteletta enimmäisen kerran, olin hyvin vaikuttunut sen kauniista sointiväreistä. Alueellani järjestettiin kurssi, johon osallistuin. Sitten sain oman 5-kielisen soittimeni. Minusta on mielenkiintoista oppia lisää kanteleen omasta kulttuurista. Japanissa on jonkin verran kanteleensoittajia. Kanteletta voi opiskella kursseilla ja yksityistunneilla Hokkaidossa, mutta se ei ole riittävää, jos haluaa edistyä edes opettajille, joten täältä käydään myös Suomessa hakemassa lisäoppia. Viime kesänä olin Kuhmossa kanteleleirillä. Nyt soitan viisikielisen lisäksi myös 19-kielistä kannelta. Käyn Hokkaidossa kursseilla oppimassa kappaleita ja improvisointia. On hienoa, että Suomen ja Japanin kanteleliitoilla on yhteistoimintaa! Toivon lisää kursseja ja konsertteja.
Koulukonsertti Esashissa
Tomoko hata (edessä vas.)
KANTELE
1·2010 42
hiroko Ara , Sapporo:
Kesällä 1990 aloin työskennellä Hokkaido-Suomi -seurassa. Tiesin kyllä jotain pohjoismaisesta kulttuurista ja taiteesta aiemminkin. Olin mukana valmistelemassa Minna Raskisen opetus- ja konserttikiertuetta, ja siinä samalla tutustuin kanteleeseen ja muihin kanteleensoittajiin täällä, kuten Sumie Konnoon ja Mitsuko Satoon. Tästä kanteleinnostus vain kasvoi. Kantelekerho jatkoi toimintaansa Sapporossa. Helmikuussa 1994 vietin kaksi viikkoa Kaustisella ja tuo aika oli minulle todella merkityksellistä. Opettajiani olivat Hannu Saha, Antti Kettunen ja Anna-Maija Kekki. Tutustuin Perhonjokilaakson perinnetyyliin, soitin isoa kannelta myös pitkältä sivulta ja lisäksi viisikielistä. Tutustuin kansanmusiikkiin, joka ei ollut kovin vaikeaa omaksua, koska minulla oli pop-jazz-tausta. Helsingissä vietin vielä 10 päivää soittaen isoa kannelta pitkältä sivulta Sinikka Kontion opissa. Aloin vähitellen esiintyä kanteleen kanssa. Soitan perinteisiä suomalaisia ja japanilaisia kappaleita sekä omia sävellyksiäni. Olin myöhemmin Eva Alkulan oppilaana yhden vuoden. Olen myös oppinut paljon muilta muusikoilta. On hienoa, että Japanissa on jo lähelle 100 kanteleensoittajaa! Joukossa on sekä aloittelijoita että pitemmälle soitossaan edenneitä. Tärkeää olisi, että soittajat voisivat kehittää soittotaitoaan. Kanteleensoitto voi olla todella hieno harrastus myös niille, jotka eivät ole soittaneet mitään instrumenttia, eivätkä opiskelleet musiikkia. Jokainen voi kokea oman soittamisen riemun ja tehdä omia kappaleita ja siten luoda oman persoonallisen soittotyylin. Tulevaisuudessa on edelleen tärkeää, että kanteleleirejä järjestetään. Yhteissoittoa olisi hyvä kehittää soolosoiton rinnalla. On hienoa, kun voi valita, mitä haluaa soittaa. Ohjelmisto voi olla hyvin monenlaista ja vaihtelevaa!
midori Takahashi , Tokio:
Tiesin kanteleesta jo kauan sitten, kun opiskelin suomea yliopistossa Japanissa. Ensimmäisen kerran kuulin kanteleensoittoa nykyisen opettajani Masako Hazatan konsertissa vuonna 2002. Ihastuin heti soittimen kauniiseen ääneen. Sitten tein paljon töitä ja olin kiireinen, mutta vuonna 2006 muistin jälleen kanteleen, kun halusin harrastaa jotain uutta, joka antaisi minulle mahdollisuuden irroittautua stressaavasta työelämästä. Otin yhteyttä yliopistoajan professoriin ja sitä kautta sain yhteyden Masako Hazataan. Siitä lähtien olen soittanut. Japanissa kantele on vielä harvinainen. Tällä hetkellä soittajien määrä on kasvanut, mutta vielä kovin harva kuitenkaan esiintyy aktiivisesti. On toki tärkeää, että itse nauttii soitosta, mutta minusta kannelta pitäisi esitellä paljon enemmän muillekin! Soittimien, nuottien ja kantelelevyjen saatavuus on hiukan vaikeaa Japanissa. Lisäksi kanteleopetusta saa vain Tokion ja Sapporon alueella. Myös kanteleopettajille on tärkeää saada koulutusta. 1900-luvun lopussa ns. "Healing"-musiikki oli tosi suositua. Minusta kantele sopii myös tällaiseen rentoutumis- ja rauhoittumistarkoitukseen kun siinä on niin pehmeä ja lämmin ääni. Toivoisin, että lapset voisivat soittaa pienkanteletta vaikkapa koulussa. Myös vammaisille lapsille se olisi hyvä soitin. Serkullani on kehitysvammainen lapsi. Hänen on kovin vaikea keskittyä mihinkään tekemiseen pitkäksi aikaa. Mutta kun minä soitin hänen kanssaan viisikielistä kannelta, hän jaksoi olla siitä kiinnostunut. Soitin hänen kanssaan pari tuntia! Kanteleen avulla haluaisin myös tuoda esille japanilaista kansanmusiikkia ja soittimia.
Mitsuko Sato (vas.) ja hiroko ara
Mihon alkeiskurssilaisia. Midori Takahashi vasemmalla.
KANTELE
43 1·2010
Suurkanteleen opastusta
Suomalaisia kantelekouluja
Kanteleelle on vuosien saatossa kirjoitettu melkoinen määrä erilaisia oppikirjoja. Pienkanteleelle tarkoitetut oppaat rajaan tämän artikkelin ulkopuolelle. Isolle kanteleelle painetuista kouluista suurin osa on tarkoitettu ptkältä sivulta soittoa varten. On merkille pantavaa, että 1900-luvun alun ensimmäisissä kantelekouluissa kehotetaan soittamaan toisin päin kuin suurin osa kansansta soittaa. Selityksiin en tässä yhteydessä puutu. Lyhyeltä sivulta soittoa varten on tiedossani vain Elias Lönnrotin käsikirjoituksena oleva kantelekoulu 1800-luvulta, Musiikki Fazerin 1920- tai 1930-luvulla julkaisema opasvihkonen, Tytti-Leena Laasasen Perinteellisen suurkanteleen opas vuodelta 1991 ja kirjoittamani Itäkarjalaisen kromaattisen kanteleen koulu vuodelta 1987.
Seuraavassa esittelen arkistojeni kaksi harvinaisempaa kanteleen soitonopasta. Ensimmäinen on Musiikki Fazerin ohje kanteleen soitolle lyhyeltä sivulta. Julkaisu on Efraim Kilpisen konserttikantele-mainoksesta päätellen ilmeisesti painettu 1920 tai -30-luvulta. Suppeahko opas perustuu kielistön alle asetettaviin kaavakkeisiin. Keskiaukeamalla on 28-, 30-, 32-. ja 36-kielisille kanteleille virityskaavio "Moll n:o 1." ja "Dur n:o 1." (=a-molli ja C-duuri). Vastaavanlaisia kaavakkeita on käytetty nuottien asemasta mm. sitroissa ja ainakin virolaisissa kanteleissa. Vihkosen viimeisellä sivulla on "Kantele kirjastossa" lueteltu 50 numeroitua sävelmää. Ne eivät siis ole nuotteja, vaan kielistön alle asetettavia kaavakkeita. Olisi mukava tietää onko niitä jollakin vielä tallessa? Toinen esitmerkkini kouluharvinaisuudesta on vuonna 1955 julkaistu Juho Majamäen "Soiton aakkoset". Se on opas kromaattiselle kanteleelle
TEKSTi: Kari DahLbLoM
KANTELE
1·2010 44
Fazerin julkaiseman soitto-ohjeen kanteleen kannen päälle asetettava virityskaavio (Dahlblom-kokoelma)
ja useille muille soittimille. Suppeassa kanteleoppaassa on piirros kromaattisen kanteleen rakentamista varten. Mielenkiintoinen yksityiskohta on eri-ikäisille tarkoitetut kanteleen rakennepiirroksen mittasuhteet: 12-15 vuotiallle =1:4, 8-12 vuotiaille =1:3 ja aikuisille =1:5. Perusviritykseltään kromaattisen kanteleen kielistön kaikki kielet ovat samalle tasolla. Soittaminen tapahtuu pitkältä sivulta, ja sävelmät ovat kanteleen kannelle asetattavilla kaavakkeilla samaan tapaan kuin edellisessä koulussa. Majamäki antaa kirjassaan soiton ohjeet, piirroksen ja soittokaavakkeet myös virsikanteelle. Vanhojen kantelekoulujen saanti on "kiven takana". Suurin osa on loppuunmyytyjä. Jopa Ismo Sopasen ja Tytti-Leena Laasasen julkaisuja ei tunnu saavan enää mistään. Ohessa luettelo tiedossani olevista kouluista. Pyydän lukijoiden apua, sillä oheinen luettelo saattaa olla puutteellinen ja virheitäkin voi olla.
Soitto-oppaita LyhyeLtä SivuLta Soittoon:
· Kansanvalistus-seuran Helsingissä kustantama Achilles Ockenströmin Säveleitä kanteleelle vihkoset ovat varhaisimpia tiedossani olevia nuottijulkaisuja isolle kanteleella. · 1920-luvulla (Vuosiluku puuttuu) Paul Salminen: Suurkanteleen soiton opas, O/Y Fazerin musiikkikaupan kustanuksella, Helsinki. · 1949 Paul Salminen: Kantelekoulu, OY Fazerin musiikkikauppa, Helsinki. · 1955 Juho Majamäki: Soiton aakkoset. Lyhyet soittoon opastukset useille soittimille mm. ohjeet perusviritykseltään kromaattiselle kanteleelle ja virsikannel "Soinnulle". Rakennepiirustuksia. Otava. Helsinki. · 1987 Ismo Sopanen: Suomalaisen suurkanteleen opas, OY Finnpublishers, Tampere ISBN 951-848024-9 · 1992 Eila Hassinen: Kantelekoulu 1, Koti-Kajaani offsetpaino, Kajaani. · 1992 Taina Sopanen ja Ismo Sopanen: Kiva kantele. · 2005 Sopanen, Piispanen ja Pitkänen: Vivo.
· 1800-luvun puolivälissä. (Vuosiluku puuttuu. Käsikirjoitus) Elias Lönnrot: 17-kielisen kanteleen koulu. Kanteleen äänistys ja soiton ohjeita. · 192030 luvulla OY. Fazerin musiikkikauppa. Helsinki. Ohjeita kanteleen soitossa. Helppotajuisimman järjestelyn mukaan. Osakeyhtiö W&G aktiebolag · 1987 Kari Dahlblom: Kantelekoulu kromaattiselle itäkarjalaiselle kanteleelle, Kauhavan Sanomalehti Oy. ISBN 951-998 32-9-5 · 1991 Tytti-Leena Laasanen: Perinteellisen suurkanteleen opas.
Soitto-oppaita pitkäLta SivuLta Soittoon:
Juho Majamäen kromaattisen kanteleen soitto-ohjeita ja nuottikaavioesimerkki.
· 1903 Pasi Jääskeläinen: Kanteleen soiton alkeita. Kustantaja Yrjö Weilin, Helsinki. · 1909 Olli Suolahti: Käytännöllinen opas kanteleensoittajille. A/B A. Apostol O/Y. Helsinki. · 1900-luvun allussa (Vuosi puuttuu). Emil Kauppi: I vihko. Oppikirja Kanteleensoitossa/Lärebok i kantelespel. O.Y. Fazerin Mus.kauppa. Helsinki · II vihko. Lauluja ja tansseja kanteleelle. · III vihko. Lauluja kanteleen säestyksellä. · IV vihko. Lauluja kanteleen säestyksellä. 10 Oskar merikannon laulua. · 1922 Emil Kauppi: I. osa. Kantelekoulu itseoppimista varten. R. E. Westerlund OY. Helsinki. Julkaisusarjaan kuuluvat myös: · II. osa. 30 kansanlaulua kanteleen säestyksellä. · III. osa. 40 kansanlaulua kanteleelle.
KANTELE
45 1·2010
LEIRIT
Villa Ruusulan Leirikesä 2010
1 . 07 .11 .06 .2010 KANSANMuSIIKKILEIRI 69 - VuoTIAILLE Leirillä soitetaan 5-kielistä kannelta ja tutustutaan muihin soittimiin työpajoissa. Vapaa-aikaa vietetään uiden, saunoen ja ulkona temmeltäen. Leiri sopii niin vasta-alkajille kuin jo soittoa harrastaneille. Leirimaksu 320 . 2 . 12 .16 .6 .2010 KANSANMuSIIKKILEIRI 914 -VuoTIAILLE Tervetuloa soittamaan, laulamaan ja tanssimaan! Vapaa-aikana uidaan, saunotaan, pelataan ja leikitään. Leiri sopii niin vasta-alkajille kuin jo soittoa harrastaneille. Leirimaksu 320 . 3 . 21 .24 .06 .2010 KANSANMuSIIKKILEIRI 36 -VuoTIAILLE JA hEIDÄN huoLTAJILLEEN . Soittamaan, laulamaan ja tanssimaan pääsee koko porukka pienimmästä suurimpaan, kukin taitonsa ja jaksamisensa mukaan. Välillä otetaan päiväunet, retkeillään tai leikitään, uimista ja saunomista unohtamatta! Leirimaksu 250 / lapsi, tai perhehinnat: 600 (1 + 2) tai 750 / (1 + 3) 4 . 28 .6 .02 .07 .2010 KANSANMuSIIKIN TEhoVIIKKo Kurssi sopii kaikille kansanmusiikin kanssa työskenteleville, esim. lastentarhaopettajille, luokanopettajille tai pidemmällä harrastuksessaan oleville. Kurssille voi tulla yhtyeenäkin. Leirimaksu: 350 . LEIREILLÄ SOITAMME, LAULAMME JA TANSSIMME Soittimesi voi olla 5-, 10-, 15-kielinen tai iso kantele. Voit saada opetusta myös 2-rivisen haitarin, harmonin ja kitaran soiton alkeissa. Leirillä myös rytmipaja. Tutustumme leirin aikana moniin muihinkin kansansoittimiin. Laulamme ja tanssimme päivittäin. Jokaisella leiriläinen saa pääsoittimessaan myös yksityisopetusta. LEIRIMAKSU sisältää opetuksen, täysihoidon, vapaa-ajan toiminnot ja vakuutuksen leirin ajaksi. ILMOITTAUTUMINEN Kullekin leirille otamme n. 20 leiriläistä ilmoittautumisjärjestyksessä. Vahvistat leiripaikkasi maksamalla 50 ennakkomaksun ilmoittautumisen yhteydessä saatavalla tilisiirrolla. Leirimaksun loppuosa suoritetaan 21.5.2010 mennessä. OPETTAJAT Leirien johtajana ja vastuuopettajana toimii kansanmusiikin ja kanteleensoiton opettaja, musiikin tohtori Sari Kaasinen. Lisäksi leireillä opettajina toimivat Mari Kaasinen (kanteleet ja laulu), Marjo Smolander (kanteleet, kansantanssi), Kiisa Kemppainen (kanteleet) ja Jukka Kyllönen (kitara, rytmisoittimet ja yhtyeet). Opettajamuutokset vielä mahdollisia. SOITTIMET Jos sinulla ei ole omaa soitinta, voimme lainata sinulle leirin ajaksi soittimen. MAJOITUS Leirillä majoitutaan 46 hengen huoneissa. Omat lakanat tai makuupussi mukaan. Jos haluat majoittua esim. omassa teltassa tai asuntoautossa, sekin on mahdollista. VILLA RUUSULA sijaitsee Pohjois-Karjalassa, Rääkkylässä, Pyhäselän rannalla. Lähin rautatieasema on Kiteellä 35 km päässä. Joensuun lentokentälle on matkaa 70 km. LEIRIVAKUUTUS Vakuutamme leiriläiset leirin ajaksi tapaturman varalta. Omat soittimet kannattaa vakuuttaa esim. kotivakuutuksen kautta. LISÄTIETOJA Leirin ohjelma ja leiriesite, sekä ilmoittautumiskaavake ovat www.sarikaasinen.com - sivuila. Lisätietoja myös Sari Kaasiselta: sari.kaasinen@ sarikaasinen.com. Muutokset mahdollisia.
Vesimusiikin kantelekurssi Ikaalisten kylpylässä, 13 .18 .7 .2010
lapsille nuorille aikuisille, yksin tai perheen kanssa Opettajana Satu Sopanen: iso kantele, 5-kielínen kantele ym., kaikenlaista kanteleella · Kurssin muut opetusaineet: piano, viulu, sello, laulu, muskari · Vesimusiikki c/o Rannanmäki · Vanha sotilastie 3 00850 Helsinki · puh. 0400-830368, 0503467345 · Ilmoittautuminen 30.4.2010 mennessä (ei sitova) · Jälki-ilmoittautuminen mahdollista, mikäli kurssilla on tilaa. Lisätietoja ja ilmoittautumiskaavake osoitteessa: www.vesimusiikki.com
Kangasalan kanteleklassikot
Aika: 28.30.5.2010 pe klo 18.00su 18.00 päättyvään konserttiin · Paikka: Kangasalan srk:n uusi leirikeskus PYYSALO · Pyysalontie 26, Kangasala, (Lihasulassa Vesijärven rannalla). Lisätiedot: Helli Syrjäniemi, helli. syrjaniemi@gmail.com puh. 0400-282264, 03-3770600, www.hellisyrjaniemi.net · Hinta: 70.00 e · Kangasalla on vuodesta 1986 lähtien pidetty toistakymmentä kanteleleiriä. Helli Syrjäniemi on pitänyt kanteleleirejä myös muualla saman verran. V. 2008 oli Pyysalossa 42 oppilasta ja 4 opettajaa. Ensi kevään kurssille opettajina MuT Annikki Smolander-Hauvonen, MuM Helli Syrjäniemi, Valkeakosken Mus. opiston kanteleensoiton lehtori Liisa Lilvanen ja Oulusta pitkään kanteletta soittanut ja opettanut Marja Lämsä.
KANTELE
1·2010 46
Lahden 36 . kanteleleiri 13 .18 .6 .2010
Finn-Kanteleet r.y. järjestää kanteleleirin Siikaniemen kurssikeskuksessa, viehättävän järvimaiseman keskellä. Leirillä opiskellaan sekä yksityis- että ryhmätunneilla koti- ja konserttikanteleiden soittoa. Lisäksi on mahdollisuus saada ryhmäopetusta pienkanteleiden soitossa. Kurssi sopii erinomaisesti niin kanteleen soittoa harrastaville kuin aloittelijoillekin. Myös luokka- ja päiväkotityössä kannelta käyttävät ja sen pedagogiikasta kiinnostuneet opettajat ovat tervetulleita leirille. Leirin taiteellinen johtaja on Anu Itäpelto, muina opettajina Suvi-Anna Kärkönen, Noora Laiho, Heidi Äijälä ja Johanna Aho, joka toimii myös leiripäällikkönä. Leiriohjaajana Eevi Hölsä. Leirin ilmoittautumismaksu on 30 ja leirimaksu on alle 12-vuotiailta 250 (yht. 280) ja yli 12-vuotiailta 290 (yht. 320). Hinta sisältää yksityis- ja ryhmäopetuksen, majoituksen 24-hengen huoneissa sekä täysihoidon. Ennakkoilmoittautuminen tapahtuu ilmoittautumislomakkeella sekä maksamalla ilmoittautumismaksu leirin tilille 1.4.2010 mennessä. Lataa ilmoittautumislomake osoitteesta kantele. net/kanteleleirit-2010 Lisätietoja: Eevi Hölsä, p. 040 843 0642, eevi_holsa@hotmail.com Eija Heiskanen, p. 0400 468 891 Lahden seurakuntayhtymän Siikaniemen kurssikeskuksen osoite: Siikaniementie 210, 16730 KUTAJÄRVI. www.siikaniemenkurssikeskus.fi
Kamu'10, 14 .18 .6 .2010
Lasten ja nuorten kansanmusiikkileiri Päivölän virkistyskodissa Nummelassa · Jokakesäinen Suomen Kansanmusiikkiliiton järjestämä KAMU-leiri pidetään 14.-18.6. Päivölän virkistyskodissa. Leiripaikka sijaitsee järvenrannalla Nummelassa, Helsingin keskustasta länteen n. 45 km. Majoitus 24-hengen huoneissa. Leiri on tarkoitettu 817-vuotiaille kansanmusiikin harrastajille tai siitä kiinnostuneille. Leiriläisellä tulee olla perusvalmiudet pääsoittimessaan. Opetusmuotoina yhteissoitto, yhtyesoitto sekä pienryhmä- tai yksityisopetus. Leiri päättyy loppukonserttiin pe 18.6. Leirin opettajina ovat kansanmusiikin ammattilaiset: Roope Aarnio (kitara, mandoliini), Sanna Huntus (kanteleet), Leena Joutsenlahti (puhaltimet), Jari Komulainen (haitari), Emilia Lajunen (viulu, avainviulu) ja Milla Viljamaa (kosketinsoittimet). Yhtyekurssille voi ilmoittautua myös kokonaiset yhtyeet, joille valitaan oma opettaja yhtyeen tarpeita kuunnellen. Kurssin hinta on 255 Suomen Kansanmusiikkiliiton ja Kanteleliiton jäsenille ja 275 muille sisältää opetuksen, opetusmateriaalin, täysihoidon, vakuutuksen. Yhtyekurssin hinta riippuu yhtyeen koosta, kysy hinta. Mahdollisuus ottaa huoltaja mukaan leirille. Huoltajat maksavat täysihoidosta 160 koko leiriajalta. Leirin järjestävät Suomen Kansanmusiikkiliitto, Kanteleliitto ja Opintokeskus Kansalaisfoorumi. Ilmoittautumiset 10.5.2010 mennessä · Suomen Kansanmusiikkiliitto, Hämeentie 34 D · 00530 Helsinki. Puh. (09) 8731320 · toimisto@suomenkansanmusiikkiliitto.fi · www.suomenkansanmusiikkiliitto.fi
haapavesi Folk -kurssi 28 .6 .2 .7 .2010
Haapaveden opistolla, Vanhatie 45, Haapavesi! Kurssitarjonassa mukana mm. Kantele maailmalla Valdis Muktupavels, (Latvia) Kantelekurssi ja Afrikan rytmejä Arnold Chiwalala, afrikkalaiset rummut ja tanssi, 10-kielinen kantele lisätietoja ja ilmoittautuminen www.haapavesifolk.com
KuVa:
LEEna JouTSEnLahTi
KANTELE
47 1·2010
LEIRIT
Ilomantsin kantelekesä 2010 11 .20 .6 .2010
Pogostan koululla, Ylätie 8, 82900 Ilomantsi Ilmoittautuminen leireille ja soitinrakennukseen huhtikuussa, varhaiskasvattajien kurssille maaliskuussa - KANTELELEIRI CAMP MINoR 13 .20 .6 .2010 (ALK . 295 *) - KANTELELEIRI CAMP MAJoR 11 .20 .6 .2010 (ALK . 360 *) - SoITINRAKENNuSKuRSSI 11 .20 .6 .2010 (95 , SIS . VAIN oPETuS) - PIENKANTELEKuRSSI VARhAISKASVATTAJILLE 11 .13 .6 .2010 oPETTAJANA VILMA TIMoNEN (110 , SIS . VAIN oPETuS) *) sis. perusopetus, ruokailu ja luokkamajoitus oPETTAJINA KANTELELEIREILLÄ: Anu Alviola, Matti Hakamäki (musiikin perusteet, kansanlaulu), Ulla Honko-nen, Ulla Jauhiainen, Eija Kankaanranta, Maija Kauhanen, Emmi Knuutinen (mm. kehorytmiikka sekä bulgarialainen laulu ja tanssi), Anna-Karin Korhonen (mm. vapaa säestys ja sähkökanteleryhmät), Erkki Okkonen (soitinrakennus), Anni Pesonen, Marja Turu ja Jenni Vartiainen. TIEDuSTELuT KANTELELEIREISTÄ: · Saila Kinnunen p. 050 324 6889 · kinnunensaila@ gmail.com TIEDuSTELuT SoITINRAKENNuSKuRSSISTA: · Erkki Okkonen p. 040 525 9756 · erkki@okkonen.fi TIEDuSTELuT / ToIVEET VARhAISKASVATTAJIEN KuRSSISTA: · Vilma Timonen 044 516 7558 · vtimonen@siba.fi · Elina Penttinen p. 040 717 3771· se.penttinen@ gmail.com KANTELELEIRIN JA KuRSSIT ILoMANTSISSA JÄRJESTÄÄ PohJoISKARJALAN MuSIIKKIYhDISTYS RY Ilmoittautumislomakkeet ja lisäinfoa osoitteesta: www.musiikkiyhdistys.fi
Karstulan XXXV Musiikkileiri, 24 .7 . 1 .8 .2010
Hinta täysihoitoineen alkaen 300 · opetusaineet: kantele (539-kieliset kanteleet alkeista ammattilaisiin, kamarimusiikin ohjaus), kitara, piano ja laulu. Lleiriin liittyy myös vuosittainen Puu Soi -konserttisarja. · Arvostetut opettajat ovat houkutelleet leirille mm. pitkällä olevia musiikin harrastajia ja ammattiopiskelijoita. Kanteleopettajina Ulla Honkonen ja Tiina Takkinen · Järjestäjinä Karstulan Evankelinen Opisto, Karstulan kunta ja JAMK/kulttuuriala. Ilmoittautuminen ja lisätiedot 30.6.2010 mennessä osoitteesta Karstulan Evankelinen Opisto, Kokkolantie 12, 43500 Karstula, 014-5252200, kansanopisto(a)keokarstula.fi, www.keokarstula.fi
Sommelon 3 . kansainvälinen kanteleleiri, 28 .6 .3 .7 .2010
Tutustu kansainvälisellä kantelematkalla suomalaisuuden juuriin · Kurssipaikka ja osoite: Kuhmotalo, Koulukatu 1, 88900 Kuhmo Järjestäjä: JUMINKEKO-SÄÄTIÖ / Kansanmusiikkiprojektit SOMMELO, Kainuuntie 99, 88900 Kuhmo · Puh. 044 250 1396 tai 044 350 1393 Lisätietoja kursseista: · Salla Seppä, salla.seppa@runolaulu.fi, 044 250 1391 · Minna Seilonen, minna.seilonen@runolaulu. fi, 044 075 0102 · www.runolaulu.fi/sommelo/ kantele.php · Hinta: 195 · Opettajat: Eva Alkula, Arja Kastinen, Vilma Timonen ja Emmi Knuutinen
KANTELE
1·2010 48
LIITTo
Koistisen kotikanteleita lainauskäyttöön
Koistinen Oy luovuttaa kaksi kotikanteletta Kanteleliitolle edelleen ohjattavaksi lainauskäyttöön nuorille vasta-alkajille. Kanteleet annetaankäyttöön aina lukuvuodeksi kerrallaan, mutta lukuvuoden ollessa nyt jo näin pitkällä, kanteleen saa käyttöönsä keväästä 2010 kevääseen 2011 saakka. Vapaamuotoiset hakemukset tulee lähettää 31.3.2010 mennessä Kanteleliiton toimistolle joko sähköpostitse osoitteella mail@kantele.net tai postitse Kanteleliitto ry, Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki. Valinnassa painotetaan vähävaraisuutta ja sitä, ettei soittajalla muuten olisi mahdollisuutta aloittaa ison kanteleen soittoa. Kanteleliitolla on myös kolme muuta kotikanteletta, joiden haku lukukaudelle 2010-2011 julkaistaan seuraavassa kantele-lehdessä 2/2010 toukokuun lopulla.
Folklandia 2010
Folklandialla soiteltiin ja nautittiin kansanmusiikista 9.-10.1.2010 viidennentoista kerran. Kanteleliitto oli risteilyllä myös mukana ja vei kantelemusiikkia kaikkien kuultavaksi. Edustusbändinä laivalla oli tänä vuonna trio Aino, Essi ja Maija, jossa soittavat siis Aino Kurki, Essi Olkanen ja Maija Kauhanen. Lauantaina risteilyn messutapahtumassa Kanteleliitto oli mukana messupöydällä, jossa myös Pekka Lovikan kantele oli esillä (kuva yllä). Laivan ohjelmaa seuratessa oli hyvin mukava huomata, kuinka kanteleita vilisi joka puolella. Risteilyn lauantai päivänä luovutettiin Kari Dahlblomille Vuoden Kantele -tunnustus ja samalla julkistettiin seuraavalla Folklandialla pidettäviksi ilmakanteleen yhtyesoiton Maailman mestaruuskilpailut. Lisätietoja kilpailusta tullaan antamaan tämän vuoden kuluessa. Yhtyesoiton kilpailun julkistamisen yhteydessä kävi lavalla kertomassa vinkkejä tämän hetkinen hallitseva ilmakanteleen soolosoiton suomenmestari Perinnetohtori Impi. Hän soitti kollegansa Lempin kanssa myös teoksen kahdella ilmakanteleella (kuva alla).
Kanteleliiton 5-kieliskokoelma
Kanteleliitosta on lainattavissa kymmenen 5-kielisen kanteleen kokoelma kursseille ja tapahtumiin kuljetus- ja lähetyskuluja vastaan. Ota yhteyttä toiminnanjohtajaan.
KANTELE
49 1·2010
LIITTo
Jäsenmaksut
Muistithan maksaa jäsenmaksusi! Tarkista myös ovatko yhteystietosi ajan tasalla.
Kanteleliiton hallitus
Eva Alkula, puheenjohtaja, eva.alkula@gmail.com Susanna Heinonen, varapuheenjohtaja, susanna.heinonen@welho.com Vilma Timonen, varapuheenjohtaja, vtimonen@siba.fi Muut hallituksen jäsenet: Johanna Aho, johanna.aho@phnet.fi Ville Eerola, Ville.Eerola@iki.fi Maija Kauhanen, maija.kauhanen@gmail.com Emmi Knuutinen, emmi.knuutinen@siba.fi Pekka Lovikka, pekka@lovikka.com Aino Meisalmi-Minkkinen, pentti.minkkinen@luukku.com Rauno Nieminen, rauno.nieminen@ippnet.fi Jyrki Pölkki, jyrki.polkki@estelle.fi Outi Sane, outi.sane@senfi.com Satu Sopanen-Helisalo, satu.sopanen@gmail.com Harri Suilamo, suilamo@mappi.helsinki.fi Hallituksen sihteerinä toimii toiminnanjohtaja Riikka Hiltunen.
Kantele-kirja
SKS on julkaissut kauan odotetun laajan tietokirjan kanteleesta 17.2.2010. Kirja kertoo kanteleen tarinan palvotusta ja parjatusta kansallissoittimesta uudelleen löydetyksi käyttösoittimeksi. Teoksessa kuvataan kanteleen ideologisia latauksia sekä kantelemusiikkia ja sen soittajia eri aikakausina. Kanteletta ja kantelemusiikin muutoksia seurataan savupirteistä säätyläissaleihin sekä kalevalaisesta estetiikasta taidemusiikkiin ja populaarimusiikin uusimpiin virtauksiin. Soittimen monisärmäisiä vaiheita elävöittävät valokuvat, mainokset ja nuottikuvat. Teoksen kirjoittajat ovat säveltäjä, dosentti Pekka Jalkanen, kansanmusiikin professori Heikki Laitinen ja filosofian tohtori Anna-Liisa Tenhunen. Kirjassa on 511 sivua, 399 kuvaa ja se on sidottu. Kanteleliiton jäsenet voivat ostaa kirjaa Kanteleliiton toimistosta hintaan 36 euroa + postikulut. Muille, kuin jäsenille kirjan hinta on 45 euroa + postikulut. Kanteleliiton kautta tilatuissa kirjoissa on Kanteleliiton logo, mikä tekee kirjoista uniikkikappaleita verrattuina muihin myynnissä oleviin.
KanteleFest -nettisivut
KanteleFestille on avattu omat nettisivut osoitteessa kantele.net/kantelefest. Sivuilta voit seurata tulevan festivaalin ohjelman muotoutumista, uutisia ja informaatiota.
Toiminnanjohtaja vaihtuu
Toiminnanjohtaja Riitta Huttusen äitiysloman sijaisuutta hoitamassa ollut Sirpa Lahti jää myös äitiyslomalle kevään aikana. Hänen tilalleen uudeksi toiminnanjohtajan sijaiseksi on valittu Riikka Hiltunen. Riikka (FM musiikkitiede) on aikaisemmin ollut tuottamassa ja järjestämässä mm. Etno Soi sekä Etno-Espa festivaaleja sekä työskennellyt erilaisissa tehtävissä kansan- ja maailmanmusiikin saralla. Riikka aloitti Kanteleliitossa 15.2.2010 ja hänet tavoittaa vanhasta tutusta kanteleliiton numerosta 050-5645957 sekä uudistuneesta sähköpostiosoitteesta mail@kantele. net.
Uudet sähköpostiosoitteet
Kanteleliiton sähköpostiosoitteet muuttuvat. Uudet osoitteet ovat päätteellä kantele.net seuraavasti: mail@kanteleliitto.org korvautuu osoitteella mail@kantele.net ja lehti@kanteleliitto.org korvautuu osoitteella lehti@kantele.net Vanhat osoitteet ovat toiminnassa ja niihin lähetetty posti ohjautuu uusiin osoitteisiin automaattisesti vielä jonkin aikaa.
KANTELE
1·2010 50
www.lovikka.com
Kanteleet alusta...
... pitkälle...
24. Folk-Kurssi - 28. 6. 2. 7. 2010, Haapaveden Opisto
Bluegrass Mestarikurssi Mike Compton David Grier Skotlannin Kelttiperinne Gabe MacVarish Angus MacKenzie
Lisätietoja ja ilmoittautuminen kursseille www.haapavesifolk.com
mandoliini kitara viulu, kitara highland pipes, border pipes, tinapilli, huilu
1. 4. 7. 2010, Haapavesi Esiintyjät 2010
Ulkomaiset Mike Compton & David Grier Daimh Ilona Sebestyén & Marta Sebestyén Trio Trio Khoury Riccardo Tesi Banditaliana Valdis Muktupavels
Unkarin Kansanmusiikin Syvin Olemus Ilona & Marta Sebestyén laulu Kantele Maailmalla Valdis Muktupavels
(USA) (Skotlanti) (Unkari) (Jordania) (Italia) (Latvia)
Kantelekurssi ja Afrikan Rytmejä Arnold Chiwalala afrikkalaiset rummut ja tanssi, 10-kielinen kantele Koskettimilla Komiasti Timo Alakotila harmooni, piano max. 6 oppilasta
Peruskompit ja -tyylit Hanskaan: blues, bluegrass ym. myös laulaen tutuksi Henry Ojutkangas kitara, yhtyeet, vasta-alkajien kitararyhmä Klezmer-musiikin Kurssi Benjamin Hirschovits Kansanlaulun Kurssi Tellu Turkka viulu, yhtyeet vanhaa ja uutta, ääni-improvisaatiota
Kotimaiset Markku Lepistö Co. Jouhiorkesteri Luna Nova Ruuti Oulaisten Nuorisokuoro ja Haapaveden Kamariorkesteri: ABBA Samuli Putro Jarkko Martikainen Emma Viljanen-Laurmaa: Anni Kääriäinen Wentus Blues Band Freilach Mit Kneidlach Mööbeli The Graveyard Bros. ja monia muita! Haapavesi Folk pidättää oikeuden kaikkiin mahdollisiin muutoksiin.
Jouhikon Rakennus ja Soitto Rauno Nieminen tee jouhikko itsellesi Pelimannikurssi, Kansanmusiikkia Meiltä ja Muualta Kukka Lehto viulu, mandoliini, laulu, yhtyeet Kielisoittimet Petri Hakala Kurkkulaulu Sauli Heikkilä mandoliini, kitara, bouzuki, yhtyeet Tuvan kurkkulauluperinne, vasta-alkajille ja edistyneille
Balkanin Rytmejä ja Suomipolkkaa Teija Niku 2-rivinen ja 5-rivinen, pianohaitari