Uusi vuosi, uudet kanteleet
PIKKUHILJAA
HYVÄ TULEE,
Arnold
Chiwalala
&
Duo Eva Alkula & Tomoya Nakai
Jorma Uotinen ja vuoden kantelelevy
mestarin muotokuva: Erkki Lassila
2013
K NTELE 1
irtonumero 8 ?
www lovikka
www.lovikka.com
k com
Soittopöytä
taittuvilla jaloilla
2 KANTELE
TÄSSÄ NUMEROSSA
12
DUO EVA Alkula & Tomoya Nakai:
?Parempi sillalla kuin sillan alla?
Pääkirjoitus ......................................................................... 4
Minulle kaikki heti nyt: Folklandia 2013 ........................ 5
Tanssittaako kanteleen ääni,
Jorma Uotinen? ......................................................
8
Eva Alkula & Tomoya Nakai ...............................................12
Mestarin muotokuva:
Erkki Lassila .....................................................
16
Nuottiliite .......................................................................... 23
Levypoke ............................................................................. 28
Liiton sivut ......................................................................... 30
Pikkuhiljaa hyvä tulee,
Arnold Chiwalala ............................................
34
K NTELE
PÄÄTOIMITTAJA
Jimmy Träskelin, 050 3286870
JULKAISIJA JA KUSTANTAJA
(tilaukset, jäsenasiat)
Kanteleliitto r.y.
Hämeentie 34 D 00530 Helsinki
050 5645957, mail@kantele.net
kantele.net
TOIMITUSNEUVOSTO
Marko Aho, Eija Kankaanranta,
Maija Pokela, Outi Sané,
Harri Suilamo
TOIMITUS JA TAITTO
Jimmy Träskelin, lehti@kantele.net
PAINOPAIKKA
KS Paino Oy, Kajaani
ILMESTYMISTIEDOT
35. vuosikerta, 1 / 2013
4 numeroa vuodessa
Tilaushinta 30 ?/vsk
Irtonumero 8 ? / 12 ? (lehti+cd)
SEURAAVA NUMERO
Ilmestyy 17.5., aineisto viim. 29.4.
ISSN 0357-6892
Varastettuja kanteleita................................................. 40
Äänetön kantelekonsertti ............................................. 43
Vieraskantele ................................................................... 44
Leirikalenteri .................................................................... 46
KULTTUURI, MIELIPIDEJA TIEDELEHTIEN LIITTO
KULTTI RY:N JÄSEN
KANTELE 3
PÄÄKIRJOITUS
ilmettä mukaillen, vai lähdenkö puhtaalta pöydältä ja yritän yltää aikaisemmin saavutettuun
laatuvaikutelmaan omalla panoksellani? Tiedät jo,
mihin ratkaisuun päädyin. Jokainen aikakausjulkaisu kaipaa uudistamista silloin tällöin, ja oman
kunnianhimoni tyynnyttämisen vuoksikin koin
tarpeelliseksi tehdä lehdestä täysin omannäköiseni. Siispä sukelsin aikakauslehtien maailmaan ja
ahmin erilaisia julkaisuja muodostaakseni kuvan
siitä, millaista on nykyaikainen journalismi, minkälaiset tuulet puhaltavat ulkoasuissa ja mitä niistä
voisin omaksua omaan työhöni ja Kantele-lehden
konseptiin. Rupeama oli innostava, ja kun valkoinen paperi aukesi ruudulle eteeni, oli päässäni
jos jonkinlaisia suunnitelmia. Niistä osa toteutui
ja osa jäi toteutumatta, ja selväksi tuli, että aivan
viimeistä piirtoa myöten ei tällaista lehteä raapusteta kertaistumalta. Visiot kirkastuvat useamman
numeron aikana.
P
itelet kädessäsi Kantele-lehteä, joka
näyttää varsin erilaiselta kuin aikaisemmin näkemäsi Kantele-lehdet.
Älä säikähdä, kyseessä on sama lehti
kuin ennenkin ? sitä koonneet kädet ovat vain eri kädet kuin aiemmin. Kun mahdollisuus ryhtyä Kantele-lehden päätoimittajaksi
avautui viime vuoden loppupuolella, otin ajatuksen vastaan mielenkiinnolla jo senkin takia, että
vuosien saatossa toimittajan ja taittajan tehtävät
ovat muodostaneet suuren osan leivästäni. Ne ovat
tavallaan löytäneet minut, ja minä puolestani olen
löytänyt intohimoa niitä kohtaan. Kantele-lehden
teossa pääsen toteuttamaan noita intohimoja sekä
palvelemaan maamme musiikin kenttää. Koulutuksen olen saanut nimenomaan musiikin saralla,
en toimittajana tai taittajana, vaikka molemmat
alat kyllä olivat aikanaan myös harkinnassa. Onkin huvittavaa, että musiikille omistautuminen on
tuonut minut näiden töiden pariin.
Toinen syy kiinnostumiseeni Kantele-lehdestä oli
mielikuvani sen korkeasta laadusta. Timo Väänänen on aikanaan tehnyt lehdestä julkaisun, joka
on tyylikkyydessään vakuuttanut kaikki lukijansa.
Siksi työhön ryhtyessäni jouduinkin pian kysymyksen eteen: aloitanko työni vanhoja pohjia ja
4 KANTELE
Kanteleen kanssa olen ollut tekemisissä varsin paljon viime vuosina, vaikka kanteleensoittajana en
ole vielä kunnostautunut. Edelleen jatkuva työni
Kansanmusiikki-instituutin julkaisuvastaavana on
saattanut minut osalliseksi esimerkiksi moneen
kantelelevytykseen, ja viime kesänä toteutin kanteleaiheisen valokuvakokoelman nimeltä Uusin
äänin suloisin - kanteleensoittajien muotokuvat. Näiden tiimoilta olen hiljattain saanut tutustua mm.
moniin kanteleen mestaripelimanneihin, jotka
ovat innoittaneet laajan Mestarin muotokuva -sarjan perustamiseen lehdessä. Ominta aluettani musiikin ja kanteleen saralla on epäilemättä kansanmusiikki, mutta pyrin tuomaan lehteen tasaisesti
muidenkin genrejen uutisia. Sisällön tuottamisen
merkeissä toivon yhteistyötä lukijoiden kanssa:
vihjatkaa, ehdottakaa ja kirjoittakaa! Kantelemaailman ammattilaisilta toivon lisää rohkeutta myös
lehdessä mainostamiseen, jotta en liiaksi pääse
käyttämään mielikuvitustani takakannen kallisarvoisella mainostilalla. Kantele-lehti tavoittaa
kanteleen ystävät. Nyt, luovuttaessani ensimmäisen lehteni lukijakunnalle, tuo ajatus tuo perhosia
muuallekin kuin keittiön tapettiin. Siispä ole hyvä,
tämä on minun Kantele-lehteni. Ota se omaksesi!
Minulle kaikki
TEKSTI: TIINA KOMULAINEN
KUVAT: ERKKI WRANGEN
heti nyt!
FOLKLANDIA 2013
V
uotuiselle kansanmusiikin ja
-tanssin teemaristeilylle Folklandialle 11. -12. 2013 osallistui jälleen
Silja Europan täydeltä kansanmuusikoita kansantanssijoita ympäri Suomen. Kantele, kanneltajat ja Kanteleliitto olivat vahvasti näkyvillä ja kuuluvilla. Erilaiset
kanteleet olivat pääsoittimina Olga ja Henry
Kolarin (Äänekoski), Ontrei-duon Rauno Niemisen ja Timo Väänäsen, Pauliina Syrjälän (Joensuu) sekä Äijäkanteleiden (Kymenlaakso) taitavissa sormissa. Kanteleensoittoa kuultiin myös
monissa yhtyeissä osana monien eri soittimien yhteissointia. Muun muassa Akostolit Kaustiselta,
Kakkarat Vantaalta, Petkele Helsingistä, Pöläkkä
Kokkolasta, Ryppy Vantaalta ja Trollfolk PohjoisKarjalasta olivat esiintymässä Folklandialla tuoden yleisölle mahdollisuuden kuulla kanteletta.
Kanteleliitto rekrytoi tehokkaasti uusia jäseniä ja
kertoi toiminnastaan omalla pisteellään. Inkoon
Musiikki IMU markkinoi Kanteleliiton vieressä
kantelelevyjä ja -nuotteja. Folklandia-risteilyllä
myös julkistettiin Kanteleen kielin, Baltian kantelekansat -kirja.
että olemme ?minulle kaikki heti nyt? ja ?varmuuden vuoksi tahdon kaiken?- ihmisiä. Ehkä tähän
kritiikkiin on syynsä, mutta Folklandian konserttitarjonnan kohdalla kannattaa kuitenkin tehdä
poikkeus kohtuudesta ihan hyvällä omallatunnolla. Siellä ?minulle kaikki heti nyt? ? toimintamalli
tuntuu olevan ainoa toimiva.
Monet iloiset jälleennäkemiset ja naurut, halaukset ja kuulumiset vaihdettiin. Tunnelma Folklandia-risteilyllä on omaa luokkaansa. Vanhoja
tuttavia tavataan ja uusia saadaan. Folklandian
olemukseen kuuluu se, että aikaa on rajoitetusti,
mutta tuttavia paljon ja tasokasta ohjelmaa suorastaan ylitsevuotavasti.
Meitä tämän päivän ihmisiä paheksutaan mediassa siitä, että olemme kärsimättömiä ja haluamme
kerätä itsellemme kokemuksia ja elämyksiä nopeasti määrättömät määrät. Meitä kritisoidaan siitä,
KANTELE 5
FOLKLANDIA 2013
pöytään, jossa ennestään jo istuu pariskunta. Tervetuloa, minulle sanotaan iloisesti. Pöytäseurueeni esittäytyy Päiviksi ja Erkiksi Tampereelta. He
kertovat olevansa ensimmäistä kertaa elämässään
kantelekonsertissa. He ovat kiinnostuneet tästä
konsertista, koska ovat tavanneet aiemmin laivalla kanteleensoittajan, joka on suositellut tätä
konserttia heille.
?Kantele on meille ennestään tuttu soitin, sillä oma lapsemme on soittanut kanteletta. Se on
upea soitin ?, Erkki kertoo. ?Olimme kerran hautajaisissa, joissa joku soitti kanteletta. Soitto oli
niin koskettavaa kuultavaa. En koskaan unohda
sitä hetkeä. Se soitto meni suoraan sieluun?, Päivi
jatkaa.
Konsertti alkaa. Äskeisen keskustelun jälkeen toiveet ovat meillä kaikilla korkealla. Päivi ja Erkki
terästäytyvät kuuntelemaan ja pian he antautuvat
kanteleen viemiksi. Pian meitä viedäänkin musiikkimatkalle.
Konsertti koostuu kolmesta eri esityksestä: Olga ja
Henry Kolarin, Pauliina Syrjälän ja Ontrei-duon
esiintymisistä. Yhteinen nimittäjä tälle konsertille
on improvisaatio, joka on kuin matkantekoa kuulijoiden korvissa ja mielissä. Tälle matkanteolle jokainen esiintyjä kutsuu hieman eri keinoin. Olga
ja Henry Kolarin duo kutsuu kuulijoita matkaansa
vähäkielisten kanteleiden esteettisellä improvisaatiolla, Pauliina Syrjälä soveltaen Saarijärven
kanteleen eri mahdollisuuksia tyylikkäästi ja kekseliäästi, sekä Ontrei-duo, vahvistuksenaan Sauli
Heikkilä, käyttäen osuudessaan vaikuttavasti erilaisia kanteleita, hiiukannelta, shamaanirumpua ja
kurkkulaulua.
On lauantai-aamupäivä 12.1. 2013 jossain päin
Ahvenanmerta. Silja Europan ulkopuolella avautuu luminen merenselkä. On aamun sininen hetki. Kuulijat eivät tiedä kokevansa pian sinisen hetken sisällään; Folklandia-risteilyn ?Kantele palaa?,
kanteleen teemakonsertti, on juuri alkamassa.
Koska paljon väkeä on jo kokoontunut kuulemaan konserttia, kysyn, mahtuisinko istumaan
6 KANTELE
Konsertin taitavat muusikot houkuttelevat kuulijoissaan esiin tunnelmia ja mielenmaisemia, joita
kuulija ei ehkä muista tunteneensa tai tiedä olleen
olemassakaan. Näin ollen se, mitä konsertti kuulijalleen tarjoaa, on jokaisella kuulijalla oma, uniikki
kokemus. Varmaa on se, että konsertti ei jätä ketään ketään kylmäksi.
Kun konsertti loppuu, katsomme toisiamme hetken ihan hiljaa, sillä konsertti on ollut meille kaikille vahva elämys. ?Olipa ihanaa. Tästä saimme
kyllä virtaa ja iloa. Kyllä voin sanoa, että kanteleensoitto meni taas sieluun?, Päivi huoahtaa ihastuneesti.
KIRJA
Kanteleensoittajana kiinnitän konsertissa erityisesti huomiota eksoottisen näköisiin kanteleisiin, jotka soivat Timo Väänäsen ja Rauno
Niemisen käsissä. Tavoitan Timon ja Raunon
konsertin jälkeen lavan takahuoneesta. ?Ontreiduo syntyi Kantele eläväksi- tutkimusprojetista
toissa syksynä. Ontrei syntyi jossain Karjalan
teillä. Ensimmäinen keikkamme oli Kostamuksessa. Myöhemmin kävimme Puolassa Gdanskissa katsomassa paikallista kanteletta. Tein
siitä kopion, ja muunmuassa se kantele oli mukana tässä konsertissa. Kantelemaailma on mie-
?
Aiemmin on etsitty,
mitä eroja eri maiden
kanteleissa on. Nyt on
aika keskittyä siihen, mitä
yhteistä niissä on?
lenkiintoinen. Kanteleita on niin monenlaisia.
Kanteleiksi voi sanoa sellaisia soittimia, joissa
on keskellä sointikoppa ja kielet on kiinnitetty
päihin. Aiemmin on etsitty, mitä eroja eri maiden kanteleissa on. Nyt on aika keskittyä siihen,
mitä yhteistä niissä on?, Rauno kertoo.
?Eri maiden kanteleissa on niin erilaisia sointeja. Niiden kautta olen löytänyt itsestäni muusikkona aivan uusia puolia. Erilaiset kanteleet
ovat hyvin inspiroivia. Minulle ei ole oikeastaan
väliä sillä, minkä tyyppinen kantele on. Ne ovat
minulle työvälineitä toteuttaa musiikkia. On
hienoa improvisoida erilaisilla kanteleilla, sillä
joka soittimella tulee erilaista musiikkia. Kantele tuntuu hyvin elävältä soittimelta?, Timo
jatkaa.
Baltian kantelekansat-kirjaan tutustumisen ja
Ontrei-duon esityksen jälkeen en voi kuin ihmetellä ja ihailla, mikä runsauden sarvi kantele
on, ja miten paljon löydettävää meillä kanteleensoittajilla onkaan. Kantele-termin takana
on koko joukko eri tavalla inspiroivia hienoja soittimia. Olen tästä niin vaikuttunut, että
Raunon tekemät eri maiden kanteleista kopioidut kanteleet tulevat uniinkin: seuraavana yönä
näen unta, että soitan ihmeellisen hienosti soivia eksoottisia kanteleita.
Neliosaiseksi suunnitellun Kanteleen kielin
-kirjasarjan ensimmäinen osa Baltian kantelekansat ilmestyi alkuvuodesta 2013. Kirja
vie lukijansa löytöretkelle virolaisten, latvialaisten ja liettualaisten kanteleen sukulaissoitinten maailmaan. Työryhmä Timo Väänänen, Leena Häkkinen ja Kari Dahlblom on
koonnut kirjasarjan materiaalin kirjallisuuden ohella useilta kenttämatkoiltaan. Kirja
tarjoaa huomattavan määrän rautaista tietoa,
mutta kanteleen soitto-, rakennus-, ja tutkimuskulttuureihin tutustutaan myös avartavien artikkelien kautta, joissa tulee muun
muassa esiin kanteleen kulttuurihistoriallisia
ja haastateltaville henkilökohtaisia merkityksiä. Mielestäni ratkaisu on onnistunut. Kuten
Timo Väänänen esipuheessa toteaa: ?Emme
ole pyrkineet kertomaan kunkin kansan soittimesta kaikkea ? mahdotonta se olisikin ?
sen sijaan haluamme, että myös lukija pääsee
tapaamaan mielenkiintoisia ihmisiä.? Lisäksi
jokaiseen sarjan kirjaan liittyen on mahdollista hankkia varsin monipuolinen levy, joka
havainnollistaa matkaa kanteleen kanssa eri
kulttuureissa. Erityistä kiitosta antaisin siitä, että äänite on hankittavissa myös iTunesverkkokaupasta digitaalisena, jos sitä ei tullut
ostaneeksi kirjan kanssa yhtä aikaa. On ilo
lukea näin perusteellisesti tehtyä teosta, josta
näkyy omistautuminen aiheelle.
- Leeni Wegelius
KANTELE 7
VUODEN KANTELELEVY
HAASTATTELU JA KUVAT: JIMMY TRÄSKELIN
Tanssitaiteilija professori Jorma Uotinen sai alkuvuodesta kymmenkunta kantelelevyä kuunneltavakseen. Kanteleliitto pyysi Uotista valitsemaan ehdokkaista Vuoden kantelelevyn.
Tanssittaako kanteleen ääni,
Jorma Uotinen?
?PY YNNÖN SAADESSANI olin yllättynyt,
mutta otin tehtävän ilolla ja mielenkiinnolla vastaan. En ole kantelemusiikin aktiivinen
kuuntelija, ja tällaiseen uudenlaiseen maailmaan
tutustuminen tarjosi hyvän uuden kuulokuvan
instrumenttiin ja siihen, mitä tällä genrellä tehdään tänä päivänä. Suhteeni kanteleeseen on
tähän asti ollut varsin ohut, ja minulla on ollut
varmaankin aika traditionaalinen mielikuva siitä. En ole kovinkaan usein itse asiassa törmän-
nyt kanteleensoittoon. Muistan kuitenkin, että
sen soundi on aina miellyttänyt korvaani. Siinä
ei ole mitään aggressiivisuutta, mutta toisaalta
siinä on usein jonkinlainen makeuden ja koristeellisuuden vaara olemassa.?
Muuttiko Vuoden kantelelevyn valintatehtävä
käsitystäsi soittimen maailmasta?
?MUUTTI TODELLA! Huomasin sen olevan hyvin monipuolinen, koska tässä joukossa oli hyvin traditionaalista musiikkia, ja sen
lisäksi oli uudempaa tapaa lähestyä kantelemusiikkia. Mukana oli myös levyjä, joilla oli
laulua mukana, mutta ne jouduin hylkäämään
valinnoistani heti. Niissä huomioni kiinnittyi
liikaa tekstin sisältöön, ja instrumentti jäi tavallaan taustalle. Kun nyt oli tarkoituksena valita
vuoden kantelelevy, halusin levyn, jossa instrumentti on läsnä.?
Valitsit vuoden kantelelevyksi Eva Alkulan ja
Tomoya Nakain levyn Sillalla. Miten päädyit
tähän valintaan?
Eva Alkula ja Tomoya Nakai vastaanottivat
Vuoden kantelelevy -tunnustuksensa Jorma Uotiselta 13.2.2013
8 KANTELE
?TÄSSÄ LEV YSSÄ oli riittävän suuria dynaamisia vaihteluita kappaleissa; esimerkiksi
Orfeus-kappaleessa se on valtavan laaja, se me-
?
Ne avasivat
jonkinlaisen
maiseman,
johon olisi
helppo luoda
koreografinen
maailma.?
KANTELE 9
VUODEN KANTELELEVY
nee äärimmäiseen herkkyyteen niin, että joutuu
oikein terästämään kuulemista, ja sitten yhtäkkiä lähteekin toinen, valtava vastavoima. Musiikissa on odottamatonta voimaa, joka ryöpsähtää
yhtäkkisesti esiin ja antaa sitten taas tilaa hengittää. Olen erittäin innoissani siitä, että nämä
soittajat ovat löytäneet toisensa. Aina on kuviteltu, että Suomella ja Japanilla on esimerkiksi
designissa joitakin yhteneväisyyksiä, ja tässä on
mielestäni uusi todiste sukulaisuudesta. Mielenkiintoista oli myös se, että en aina erottanut
kanteleen ääntä koton äänestä. Ne muodostavat
levyllä eräänlaisen symbioosin, ja sulautuvat
yhteen kiinnostavalla tavalla. Kappaleet herättivät myös koreografisia mielikuvia. Saattaisin
valita täältä juuri vaikkapa tuon Orfeuksen tai
John Cagen Dreamin musiikiksi koreografialle.
Ne avasivat jonkinlaisen maiseman, johon olisi
helppo luoda koreografinen maailma.?
Tullaanko kanteletta kuulemaan tulevaisuudessa koreografioidesi taustalla?
?SAATTAA HYVINKIN olla. Nämäkin jäivät sillä tavalla ruumiini muistiin ja voi olla, että
vielä syvennän kantelemusiikin kuuntelemistani.
Monet kappaleet tällä levyllä olivat ajallisestikin
sellaisia kymmenminuuttisia teoksia, joka on
riittävä ja mahdollistaa koreografian kehittelyn.?
Sillalla Vuoden kantelelevyksi
P
rofessori Jorma Uotinen on Kanteleliiton pyynnöstä valinnut Vuoden
kantelelevyn 2012. Tunnustuksen sai
Eva Alkulan ja Tomoya Nakain Sillalla -albumi. Kanteleen ja koton soittoa yhdistelevä
albumi julkaistiin loppuvuodesta. Duo otti
tunnustuksen vastaan Helsingissä 13.4.2013:
?Olemme nyt seitsemän vuotta tehneet yhdessä työtä, milloin Suomessa ja milloin Japanissa, ja tällainen tunnustus on kiitos ja kannustus sitä työtä kohtaan. Se tuntuu tietysti
erittäin ilahduttavalta, ja toisaalta kannustaa
taas jatkamaan tätä työtä - tässä sillalla.?
KAIPAATKO UUSIA IDEOITA
Kanteleen kielin
BALTIAN KANTELEKANSAT
POPULAARIMUSIIKIN SOITTOON?
TIMO VÄÄNÄNEN, LEENA HÄKKINEN,
Kirjasarjan
ensimmäinen
osa ilmestynyt
KARI DAHLBLOM
09-295 2079
10 KANTELE
Kirja 25,Kirja + CD 35,-
0400-467 974
imu@imu.fi
www.imu.fi
Tutustu Ida Elinan popkanteletunteihin ja perkussiotekniikan
helmiin, ota yhteyttä!
Päivi Ollikainen,
www.idaelina.com,
music@idaelina.com,
puh. +358(0)456316334
6DWVDD VRLWWDPLVHHQ
Duo Laima Jansone & Pauliina Syrjälästä Vuoden kanteleyhtye
K
anteleliitto nimesi Vuoden kanteleyhtyeeksi Duo Laima Jansone &
Pauliina Syrjälän. Valinta julkistettiin Folklandia-risteilyllä 11.1.2013.
Laima Jansone (kuokle) ja Pauliina Syrjälä
(Saarijärven kantele) ovat musisoineet duona vuodesta 2009. He tapasivat sattumalta,
pitivät yhteisen jammailutuokion ja totesivat
olevansa kiinnostuneita samoista asioista:
molemmat ovat syventyneet soittimiensa perkussiiviseen käyttöön sekä erilaisten
sointivärien tutkimiseen. Laiman käyttämä 11-kielinen kuokle ja Pauliinan Saarijärven kantele ovat kielimääränsä puolesta
rajallisia, mikä edesauttaa mielikuvituksen
lentoa ja haastaa uusien asioiden rohkeaan
kokeilemiseen. Duon musiikki on yhdessä
sävellettyä ja se syntyy molempien muusikoiden tuomien teemojen pohjalta, yhdessä
musisoiden ja improvisoiden. Kahden naisen
yhteissoitto on ekspressiivistä ja energistä,
teokset usein pitkäkestoisia. Kappaleet etenevät intuitiivisesti musiikillisen kommunikaation varassa, syvissä vesissä uiden ja
toisen tunnetiloja aistien.
0XVLLNNLDODQ SHUXVWXWNLQWR
0XVLLNLQ NRXOXWXVRKMHOPD 0XXVLNNR RY SN \R
LQIR#NSNRQVD À
HAETAAN ENNAKKOLUULOTONTA
KANTELEENSOITTAJAA
ILOISEEN PÄÄKAUPUNKISEUDULLA SOITTAVAAN ORKESTERIIN.
Kanteleensoiton lisäksi...
?
?
...toivomme soittajalta iloista mieltä ja huumorintajua sekä
...ennakkoluulotonta intoa uuden musiikin tekemiseen.
Ota ihmeessä yhteyttä, niin kerron sinulle lisää!
Korttelin uudet lapset (KUL):
Hanns-J. Sajaniemi
Sähköposti:
Kotisivut:
YouTube:
044-5629413
hanns-j.sajaniemi@korttelin-uudet-lapset.fi
http://www.korttelin-uudet-lapset.fi
korttelin uudet lapset
KANTELE 11
KANTELEEN MATKA
12 KANTELE
TEKSTI: EVA ALKULA
KUVAT: SEIICHI NAKAYAMA, EVA ALKULA
?Parempi sillalla
kuin sillan alla?
Eva Alkula & Tomoya Nakai
U
uden levymme nimi Sillalla syntyi pohtiessamme kahden
kulttuurin, kahden muusikon
ja kahden soittimen kohtaamista sekä siitä
syntynyttä lujaa yhteyttä. Yhteistyömme toteuttamiseen on tarvittu vahvaa uskoa, visioita, unelmia, hieman hulluutta ja ennen
kaikkea kannustavien läheisten ja ystävien
tukea. Välimatkaa Tokion ja Tampereen
välille kertyy tuhansia kilometrejä ja yhdessä musisoiminen on mahdollista pari kertaa
vuodessa, jos olemme onnekkaita. Siitä huolimatta kulttuurien välisen sillan rakentaminen on inspiroinut meitä uusiin haasteisiin ja uusien ideoiden toteuttamiseen.
Näissä rakennushommissa mottomme onkin
ollut ?parempi sillalla kuin sillan alla?.
KANTELE 13
KANTELEEN MATKA
MUSIIKKIMME LÄHTÖKOHTANA on
hyödyntää elementtejä molemmista musiikkikulttuureista ja käyttää teosten taustalla esimerkiksi vanhoja tarinoita ja melodioita.
SILLALLA ON kokonaistunnelmaltaan astetta vakavahenkisempi ja mietiskelevämpi kuin
vuonna 2009 julkaistu tarinankerrontaan ja
kehtolauluihin keskittynyt Youkihi. Avausraita
on vapaasta improvisaatiosta koottu Intro, jossa kuullaan myös ainujen perinnesoitinta tonkoria. Intro on alkusoitto tähtiin kurkottavaa
siltaa ja kaipausta kuvailevalle sävellykselleni
Tähtikirkas - Amanogawa (suora käännös Linnunrata), ja paljolti samoista aiheista kerrotaan
sitä seuraavassa Tomoyan sävellyksessä Orfeus. Yksi levyn teoksista on Harri Suilamon
sävellys Wasure-gai - Onnade Calligraphy, josta kirjoitin Kantele-lehdessä 1/2012 ja jonka taustatarina on niin ikään japanilainen.
John Cagen pianoteos Dream ja Tomoyan sävellys Genjin tarinan kertomuksesta Yume no
ukihashi - Unen kelluvat sillat käsittelevät unimaailmaa, todellisen ja epätodellisen hämärää
rajapintaa, josta levyn päätteeksi Shabondama
nostaa saippuakuplankevyesti tunnelman korkealle sinitaivaalle.
LEV Y JULKAISTIIN viime joulukuussa
Japanissa konserttikiertueemme yhteydessä.
14 KANTELE
?
Pienen ihanan
hetken minäkin
luulin uskoni
Joulupukkiin
palanneen.
Kiertue käynnistyi Suomen suurlähetystössä
Tokiossa kulttuuriväelle, toimittajille ja ohjelmatoimistojen edustajille tarjotun pikkujoulumaisen illanvieton yhteydessä. Paikalla oli
tietysti myös Suomesta lennähtänyt aito joulupukki ja pienen ihanan hetken minäkin luulin uskoni Joulupukkiin palanneen. Tokiossa,
Tsussa, Itsukinomiyassa ja Fukuokassa pidetyt
kiertuekonsertit todistivat jälleen sen, miten
suuri merkitys taustajoukoilla ja kannustuksella
on genrettömän ja valtavirrasta kaukana polskivan musiikin tekijöille. Kantele- ja kotomusiikki edustavat pienen pientä pisaraa valtavasta
musiikkitarjonnasta Japanissa, mutta mahtavien
ystävien ja fanien ansiosta myös tälle musiikille
löytyy oma paikkansa tuossa valtameressä.
YHDESSÄ MUSISOIMISEN ilon lisäksi
duomme toimintaa lujittavat myös monet yhteiset, ei-musiikilliset mielenkiinnon kohteet, ku-
ten ruokakulttuuri ja siitä nauttiminen. Yleensä
käytämme paljonkin aikaa sen oikean ruokapaikan metsästämiseen keikkakaupungista,
mutta liekö supertiukka aikataulu syynä siihen,
että tällä rundilla meille maistui raamen. Raamenia, tuota alunperin kiinalaisten keksimää
armoitettua pikaruokaa tarjoillaan lähes missä
vain, kaupungista tai kaupunginosasta riippumatta. Kaikkein kiireisimmät noutavat kuppiraameninsa korttelin kombinista, japanilaisesta
monitoimipuodista, mutta ehdottomasti mielenkiintoisin tapa nauttia höyryävät nuudelit on
istahtaa katujen varrelle pystytettävään yataihin,
raamen-kojuun, ja ryystää siellä kilpaa vierustoverien kanssa. Kojua ympäröivät muovipressut
pitävät viiman ulkopuolella ja hyöryävien kattiloiden lämmössä voit seurata annoksesi valmistumista sekä vaihtaa muutaman sanan naapurisi
kanssa esimerkiksi Joulupukista tai muumeista.
Japanilaisesta (tai suomalaisesta) pidättyneisyydestä ei ole tietoakaan kylki kyljessä istuvien
ruokailijoiden välillä ja tyytyväisen vatsan lisäksi hetkestä jää kotiin vietäväksi myös lämmin
mieli.
KIERTUE PÄÄTTYI Ky?sh?n pohjoisosassa sijaitsevaan Fukuokan kaupunkiin. Ky?sh?n
kansallismuseossa oli näytteillä suomalaista
designia sekä Heinz ja Else Kressin häikäisevä inr? -kokoelma. Inr?t ovat koristeellisia
lakkaesineitä, vyöllä roikkuvia rasioita, joissa kuljetettiin kaikenlaista pikkutavaraa esim.
kolikoita tai lääkkeitä. Tampereen Vapriikissa
pidettiin samaisen kokoelman näyttely parisen
vuotta sitten. Suomen suurlähetystö oli mukana järjestämässä näyttelyä Ky?sh?lle ja kutsui
meidät esiintymään näyttelyn avajaisissa. Kressin pariskunta muutti Saksasta Suomeen 70-luvulla, jolloin he myös aloittivat inr?-rasioiden
keräily- ja tutkimustyön. Heidän tavoitteenaan
on maailmanlaajuisen arkiston luominen ja tällä hetkellä tietokantaan on luetteloitu noin 33
000 esinettä ja 120 000 valokuvaa. Ihastuttavia
rasioita tutkiessani en voinut olla miettimättä,
millainen inspiraatio sai aikaan heidän siltansa
rakentumisen Suomen ja Japanin välille.
Sillalla valittiin Vuoden kantelelevyksi
2012. Lue esittely Levypokesta s. 28.
ehdottomasti mielenkiintoisin tapa
nauttia höyryävät nuudelit on istahtaa
katujen varrelle pystytettävään yataihin, raamen-kojuun, ja ryystää siellä
kilpaa vierustoverien kanssa.
KANTELE 15
MESTARIN MUOTOKUVA
16 KANTELE
TEKSTI JA KUVAT: JIMMY TRÄSKELIN (ELLEI TOISIN MAINITTU)
Kälviän mestari
ei puhu paljon
ja soittaa väärin päin.
Siitä huolimatta hän täytti Kälviän
kanteleensoitolla ja voitti neljän
pääkaupunkiseudulta lähtöisin olevan tytön
sydämet puolelleen.
KANTELE 17
MESTARIN MUOTOKUVA
T
ammikuisena lauantaipäivänä Erkki ja
Paula Lassilan kotipihalla Kälviällä vierailijoita tervehtii innokas parivaljakko.
Ruska-koira on jo vanha tuttu, mutta sitten viime
näkemän samaan aitaukseen on saapunut uusi tulokas, karhunpoikaa muistuttava nuori Eetu. Ruska työntää kuononsa aidanraosta ja tahtoo, että
siihen puhalletaan. Sitä harmittaa, että lapsenkasvoillaan vetoava Eetu pyrkii varastamaan osan
sille kuuluvasta huomiosta. Ruska nyhtää Eetua
etujalasta kauemmas aidasta. Eetu ottaa kurituksen tyynesti vastaan.
SISÄLLÄ KATSOTAAN hiihdon SM-kisoja.
Erkki kertoo, että pari viikkoa sitten taloon tullut
Eetu on peräisin hänen poikansa omistaman koiran pesueesta. Ruskasta ei koskaan tullut Erkille
kumppania hirvimetsälle, mutta Eetun suhteen
toiveet ovat korkealla jahka tuo hieman kasvaa.
Paula kiehauttaa kahvit ja kutsuu pöytään, jonka
äärellä rupatellaan Eetusta, Erkin ja Paulan tyttären hevosista sekä minun ja Leenin muutosta
pääkaupunkiseudulle. Jälkimmäinen aihe herättää
pientä haikeutta: viime vuosina säännöllisen aktiivisesti kokoontuneen ja toimineen Erkki ja tytöt
-yhtyeen jäsenet ovat hiljattain päätyneet asumaan
?
Ikkunapaperilla sitä
liimailtiin aina välihin.?
kauemmas toisistaan. Tämän kaltaiset kahvihetket ? koko porukan tapaamisista puhumattakaan
? tulevat olemaan jatkossa varmasti harvinaisempia. Keikkaa on kuitenkin tiedossa, niin Kälviällä
kuin muuallakin Suomessa.
LASSILOIDEN KAHVIPÖYTÄ on tullut
itselleni tutuksi parin viime vuoden aikana, kun
Leeniä ensin kehotettiin tuomaan ?kaverinsa?
näytille. Sittemmin olen saanut osallistua yhtyeen toimintaan myös äänittäjän ja valokuvaajan
roolissa. Tälläkin kertaa mukanani on nauhuri ja
kamera, ja kun kuulumiset ja tulevien keikkojen
ajankohdat on saatu setvittyä ehdotan, että muistelisimme hieman menneitä.
ERKKI LASSILA tunnetaan ehkä vähäpuheisena miehenä, mutta kysyttäessä hän on valmis
jakamaan tarinan jos toisenkin. Mestarin oma tarina muistuu mieleen kahvipöydän ääressä enemmän ja vähemmän ?hupasten juttujen? kudelmana.
Erkki syntyi Kälviän Jokikylässä 23.5.1939 sukuun, joka tunnettiin kotiseudulla muun muassa
kellosepistään. Hänen isänsä Lauri Lassila oli
kantelepelimannina ainoa laatuaan alueella. ?Se
oli minun mielestä meleko hyvä soittaja?, Erkki
toteaa, mutta ei lähde arvailemaan, kuinka kantele
on alun perin isän syliin päätynyt. Talossa oli vanha kantele, jonka pohja ja kansi olivat halki: ?Ikkunapaperilla sitä liimattiin aina välihin.? Pienenä
poikana Erkki ryhtyi soittamaan kampaa Laurin
soiton tahtiin. Voipaperiin kääräistyn kamman
avulla iso osa isän ohjelmistoa tuli tutuksi jo ennen kuin Erkki pääsi käsiksi kanteleeseen joskus
alle kymmenen vuoden ikäisenä. Isä katsoi Erkin
Erkki Lassila kanteleen äärellä, ikää ?reilusti
alle kymmenen vuotta?.
Kuva Erkki Lassilan kotialbumista.
18 KANTELE
soittoa hieman oudoksuen, sillä poika oli omaksunut merkillisen nurinkurisen soittotavan: Erkki
soitti melodiaa oikealla kädellä ja säestystä vasemmalla, vaikkei muuten ollut vasenkätinen. Tämä
tapa tuntui pojasta paremmalta, ja tyyli on säilynyt
tähän päivään asti.
ERKKI INNOSTUI kanteleensoitosta varttuessaan aina enemmän, ja rippikouluikäisenä
kantele soi päivittäin. Ennen armeijaan lähtöä Erkki osti ensimmäisen oman kanteleensa,
jonka oli rakentanut Kilpinen Kalajoelta. Uusi
kantele mahdollisti ensimmäistä kertaa myös
isän ja pojan yhteissoiton kahdella kanteleella,
ja suunnitelmissa olikin, että ?ruvethan yhessä
oikein soittaa.? Kohtalo ehti kuitenkin väliin
ja vei Lauri Lassilan äkillisesti ajasta ikuisuuteen Erkin ollessa vielä armeijassa maaliskuun
ensimmäisenä päivänä 1960. Laurin ohjelmisto jäi kuitenkin vankasti Erkin päähän. Erkki
muistaa isänsä kappaleiden olleen pääasiassa
vauhdikkaita, ja ohjelmistoon kuului runsaasti
marsseja ja polkkia.
70-LUVULLA ERKKI kiersi kotiseudullaan
ahkerasti muiden pelimannien luona kanteleen-
sa kanssa. Erään talven aikana innokas pelimanni oppi suuren määrän vanhoja kappaleita
polkemalla harva se päivä kotoa hevosreen jälkiä
pitkin Ullavantien varteen viulupelimanni Olavi Kuorikosken luo soittamaan. Kantele kulki
kovissa pakkasissakin kainalossa, eikä Erkki
muista vireenkään liiemmin kärsineen. Myös
viulumies Vilho Honkalan ja harmoonintämmääjä Sulo Kuorikosken kanssa soitettiin hieman myöhemmin. Kanteleensoittajatovereita
alueelta ei kuitenkaan koskaan juurikaan löytynyt. Riipan kylässä asustavien Pelttarin kanteleensoittajasisarusten kanssa Erkki soitti muun
muassa Kaustisen juhlilla niiden alkuvuosina.
Kaustisella Erkki on käynyt ensimmäisestä juhlavuodesta lähtien -siitäkin huolimatta,
että Lauri-poika sattui syntymään juuri noiden
juhlien aikana. Yhteissoitto sujui siellä etenkin
Samuli Pelttarin kanssa, jonka Erkki muistaa
tämmänneen kanteleellaan erityisen särmikkäästi. Samuli Pelttarin vei syöpä äkillisesti
vuonna 1973, esiintyminen Soivassa kansanmusiikkinäyttelyssä Kaustisella tuona vuonna jäi
kaksikon viimeiseksi. Kyseinen esitys julkaistiin
viime vuonna Kansanmusiikki-instituutin Soittosali vol 1: Kanteleaarteita -kokoelmalevyllä.
KANTELE 19
MESTARIN MUOTOKUVA
SOITTOINTO JA ahkeruus palkittiin vuonna
1990, kun Lassilalle myönnettiin mestaripelimannin arvonimi. Mestari muistaa nimeämisen
jälkeen olleen runsaasti keikkoja. Pääasiassa Erkki
on Kaustisen juhlien lisäksi esiintynyt Kälviällä
erilaisissa tilaisuuksissa, ja hänet tunnetaankin
paikkakunnalla luotettavana viihdyttäjänä, jonka
ohjelmisto soveltuu tilaisuuteen kuin tilaisuuteen.
Omalla soitollaan ja myöhemmin yhtyetyöskentelyllään Lassila on tehnyt merkittävän osansa
alueen kanteleperinteen ylläpitäjänä, ja lienee perusteltua arvailla, että Erkin ansiosta kantele tunnetaan Kälviällä poikkeuksellisen hyvin.
1990-LUVUN LOPPUPUOLELLA alkoi
Erkin yhteistyö Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun kanteleopiskelijoiden kanssa. Soitonopettajan hommat ovat jatkuneet tähän päivään
saakka, ja sitä kautta myös Erkki ja tytöt -yhtye
sai alkunsa. ?Minä oon ollu aina sitä mieltä, että
se kolome varttia on liika lyhyehkö ku ruvethan
20 KANTELE
Eeva-Kaisa Kohonen, Anna Wegelius, Erkki
Lassila, Leeni Wegelius ja Jutta Rahmel levytyskahveilla maaliskuussa 2011.
tuntia pitähän?, Erkki toteaa. Yhtyeeseen päätyneiden Anna ja Leeni Wegeliuksen, Eeva-Kaisa
Kohosen ja myöhemmin Jutta Rahmelin kanssa
tehtiinkin ensimmäistä kertaa vuonna 2009 sellainen järjestely, että oppilaat matkustivat opettajan
luo Kälviälle sen sijaan, että Erkki olisi käynyt
pitämässä tunteja konservatorion tiloissa, joissa
tilavaraukset rajoittivat soittoaikaa. Usein monituntisiksi soitto- ja kahvittelutuokioiksi venyneet
tapaamiset tuottivat hedelmää, ja tämä yhteistyö
tyttöjen kanssa muodostui erityisen tuotteliaaksi.
Kälviällä käymisestä tuli tytöille jokaviikkoinen
rutiini, jonka jäljiltä kotiin palattiin sormet hellinä ja hurjassa kofeiinihepulissa. Tähtien asennot
olivat kohdillaan: kisällit osasivat arvostaa ja nauttia mestarin tarjoamasta opista, ja mestari sai taas
ympärilleen motivoitunutta soittoseuraa.
VUONNA 2010 yhtye osallistui Erkki ja tytöt -nimellä Kaustisella ensi kertaa järjestettyyn
Konsta Jylhä -kilpailuun. Kaustisen Pelimannitalolla järjestetyn kilpailun palkintojenjakotilaisuuden alusta Leeni muistaa Erkin silmäniskun, veijarimaisen kyynärpäätöytäisyn kylkeen
ja kuiskauksen: ?Peli on selvä.? Yhtye sijoittui
ensimmäiseksi kilpailun perinteisessä sarjassa.
Tämä toimi epäilemättä kimmokkeena myös jatkossa yhä aktiivisemmaksi käyneelle toiminnalle.
Yhtye aloitti neuvottelut Kansanmusiikki-instituutin kanssa levyn tekemisestä. Erkin ohjelmiston taltioiminen koettiin Instituutilla tärkeäksi
asiaksi, ja levy päätettiin tehdä julkaistavaksi seuraavan vuoden juhlilla. Instituutti pani tuolloin
merkille myös samat asiat, jotka olivat tuoneet
yhtyeelle voiton Konsta Jylhä -kilpailussakin:
Erkin ja tyttöjen yhtyetyöskentely oli erityinen ja
harvinaislaatuinen esimerkki elävästä mestari ja
kisälli -asetelmasta.
K A NSA N M USIIK K I-I NSTIT U U TI N
JULKAISUVASTAAVANA ja yhtyeen tuttuna päädyin toimimaan Erkin ja tyttöjen levyn tuotannossa muun muassa äänittäjänä. Toteutusta suunnitellessa yksi asia tuntui itsestään
selvältä: tämä materiaali pitäisi äänittää Erkin
kotona Kälviällä, ei missään studio-olosuhteissa. Maaliskuussa 2011 järjestelimmekin Erkin
ja Paulan keittiön pöydän sekä pari lisäpöytää
kahden mikrofonin ympärille, ja taltioin soiton
stereotallentimelle sellaisenaan. Kahden pitkän
äänityspäivän aikana tallentimeen kertyi kappaleita likimain 40, joista levylle päätyi 19. Hyvin
erilaisista taustoista tulevien muusikoiden yhteistyön luonnollisuus äänitystilanteessa oli hämmästyttävää. Ammattiopiskelijoiden itsekritiikki
nousi tuon tuosta pintaan tilanteissa, joissa tytöt
olisivat toivoneet tarkempaa suoritusta, kun taas
Erkin näkemys onnistuneesta esityksestä painotti yleensä enemmän kokonaisuutta ja yleistä
meininkiä. Näiden näkemysten välille syntyi
tasapaino, jonka avulla kappaleista saatiin taltioitua sopivan rentoja ja ammattimaisia esityksiä.
Levylle päätyi ensimmäistä kertaa Erkin omia
sävellyksiä ja perinteistä ohjelmistoa. Se valittiin Kanteleliiton Vuoden kantelelevyksi 2011,
ja Erkki pääsi sen myötä näyttämään kyntensä
myös myyntimiehenä: ensimmäinen ja toinen
painos myytiin loppuun alta aikayksikön. Viime
vuoden lopulla yhtye kokoontui mikrofonien äärelle toisen kerran, tällä kertaa hengellispainoitteisen materiaalin merkeissä. Kappaleet olivat nyt
hieman pidempiä, ja levylle tuleva materiaali oli
suunniteltu selvemmin, joten pääosa kappaleista
saatiin valmiiksi yhden päivän aikana. Hiljaiset
soinnut -levy julkaistiin omakustanteena joulukuun alussa, ja sillekin on kuulema kysyntää
?
Minä oon ollu aina
sitä mieltä, että se
kolome varttia on liika
lyhyehkö ku ruvethan tuntia
pitähän?
riittänyt. Tämä levy painottaa edellistä enemmän
tyttöjen lauluun, mikä on Erkin mielestä tärkeää.
ERKIN OHJELMISTOON kuuluu suuri
määrä omia sävelmiä, erityisesti valsseja ja sottiiseja. Kysyttäessä Erkki ei muista tarkalleen,
koska omien kappaleiden tekeminen on alkanut,
mutta 70-luvulla se lienee tapahtunut. Ensimmäinen kappale on muistissa edelleen ja tunnetaan nimellä Erkin ensimmäinen valssi. Tätäkään
kappaletta ei kuitenkaan ole vielä taltioitu, ja
tyttöjenkin kanssa sitä on tullut soitettua harvemmin. ?Eihän niitä mitenkään tehty oo, muuta
ku vain ruvettu jotenkin soittahan?, Erkki pohtii
omien kappaleiden syntymistä. Ensimmäisiin
ja Erkin tunnetuimpiin kappaleisiin lukeutuva
Virkkaajan sottiisi syntyi kotona juhannuksen tienoilla, kun Paula ompeli kovaa vauhtia juhannusverhoja. Erkki pohti, että ?enkö minä mitään saa
aikaseks?, istahti kanteleen ääreen ja soitti kunnes
kappale oli valmis. ?Ei verhoa kerenny virkata sii-
KANTELE 21
MESTARIN MUOTOKUVA
Tuore mestaripelimanni vuonna 1990.
Kuva: Aki Paavola, Kansanmusiikki-instituutin arkisto
nä ajassa?, Erkki toteaa pilke silmäkulmassaan.
Kun uusi kappale on kanteleesta löytynyt, on sen
mieleen painaminen ollut tärkeää: moni kappale
on kadonnut saman tien, kun sitä ei ole painanut
tarpeeksi hyvin päähänsä. Viime aikoina ei uusia
kappaleita ole liiemmin syntynyt, lukuun ottamatta erään taannoisen soittotuokion aikana ilmoille
päässyttä masurkkaa. Tuo kappale on sittemmin
päässyt Erkiltä jo unohtumaan, mutta Leeni muistaa taltioineensa puhelimeensa. Nimen masurkka
sai muistiin merkitsijänsä mukaan.
ALAMME TEHDÄ lähtöä, ja Leeni kehottaa Erkkiä vierailemaan uudessa kodissamme.
Erkki kävi viime vuonna Helsingissä pitämässä
mestarikurssia Sibelius-Akatemian opiskelijoille.
Edellinen matka pääkaupunkiseudulle tapahtui
22 KANTELE
70-luvulla, mutta tahtia kuulemma voisi tihentääkin. Pyydämme Erkkiä vielä soittamaan nauhalle
ensimmäisen valssinsa, jotta sen voisi nuotintaa
lehden nuottiliitettä varten. Erkin soittaessa eteisen porraskäytävään ilmaantuu musta kissa. Se on
Vilkku, toinen kahdesta kissasta, jotka Erkin ja
Paulan Outi-tytär aikanaan valitsi sillä perusteella,
että ne olivat pesueen rumimmat poikaset. Vilkku
pysyttelee yleensä piilossa, mutta kanteleensoitto
houkuttelee sen paikalle. Leeni muistaa, että kun
tytöt alkuun kävivät soittamassa Erkin kanssa, ei
Vilkkua ja Välkkyä pahemmin näkynyt. Kissat
alkoivat kuitenkin tottua vierailuihin, ja viime
vuoden aikana oli tavallista, että ne tulivat keittiöön kuuntelemaan soittoa. Erkki Lassila on luonut
kotiinsa ilmapiirin, jossa kanteleensoitto ja yhteissoiton riemu ovat luonnollisia arjen ylellisyyksiä.
Pyyteettömällä pelimannintyöllä ? ja aavistuksella mestarin kunnianhimoa ? soitto on tullut myös
luonnolliseksi osaksi Kälviän ja sen lähiseutujen
kulttuuriäänimaisemaa. Kälviän mestari edustaa
kenties viimeisiä aitoja pelimannejamme, joiden
maailmankatsomuksessa kansanmusiikki esiintyy
sen alkuperäisessä merkityksessä. Kuinka pitkään
tästä saadaan vielä nauttia? ?Kyllä se on kankistunu mitä se on ennen vanhaan ollu?, Erkki toteaa.
?Sormet on sellaset, että monesti se on, että kun
puoli tuntiaki soittaa niin se vähän jo muuttuu.?
Niinpä niin, vaan kun puheeksi tulee vaikkapa
levyn äänitykset, ei pieni kankeus pidättele. Muutama kuukausi sitten Hiljaiset soinnut -levyn äänityksissä kantele soi kahdeksan tuntia putkeen.
Kysyn, vieläkö materiaalia riittäisi kolmatta levyä
varten. ?Joo?, sanoo Erkki tutulla äänenpainolla,
joka kielii valmiudesta ryhtyä vaikka saman tien
sopimaan äänityspäiviä. Julkaisematta on vielä liuta Erkin omia kappaleita ja perinteistä ohjelmistoa, sekä mestarin koko iskelmärepertuaari.
Hiljaiset soinnut Levypokessa s. 29
ERKKI LASSILAN sävelmiä ja soitteita
O
len valinnut tähän nuottiliitteeseen mestaripelimanni
Erkki Lassilan ohjelmistosta
hänen omia sävellyksiään, kälviäläisiä perinteisiä kappaleita, joita Erkki
on oppinut muilta Kälviän pelimanneilta,
sekä Erkin isältään Lauri Lassilalta oppimia kappaleita. Kappaleissa on sointumerkit, ja allaolevista esimerkeistä voi ottaa
mallia vasemman käden sointurytmeihin
ja -kuvioihin. Esimerkit ovat kulloisenkin
kappaleen sävellajin perussoinnun mukaiset. Koska valsseja ja sottiiseja on sekä
duurissa että luonnollisessa mollissa, olen
valinnut esimerkkeihin valsseista Passojan
Kiitun ja sottiiseista Virkkaajan sottiisin.
Erkin ensimmäiseen valssiin ja Soukan pojan
sottiisiin käyvät samat rytmit ja kuviot Dduuriin siirrettyinä. Luonnollisen mollin
voi hyvin halutessaan vaihtaa harmoniseksi
molliksi, sillä Erkki soittaa kappaleita kummastakin.
Erkki Lassilan soittotyyli on erittäin
rytmikästä, enkä saanut kaikkia mestarin
käyttämiä rytmimuunnelmia vääntymään
nuoteiksi paperille. Esimerkiksi peräkkäiset
kahdeksasosanuotit vaihtelevat useimmiten
pisteellisistä sidottuun trioliin ja suoriin
kahdeksasosiin. Muuntelu on siis sallittua ja
suotavaa! Sama pätee tietysti myös melodioihin. Jos soittoon haluaa lisähaastetta, voi
kokeilla Erkin tyyliä soittaa vasemmalla
kädellä melodiaa ja oikealla säestystä.
SÄESTYSESIMERKKEJÄ
SILIAVALSSI
MARSSI
kertauksissa ja lopetuksissa
SOTTIISI
kertauksissa ja lopetuksissa
kertauksissa ja lopetuksissa
MASURKKA
Soivia esimerkkejä Erkki Lassilan soittotyylistä löydät
äänitteiltä Erkki ja tytöt
(KICD109), Soittosali vol 1:
Kanteleaarteita (KICD114)
ja Erkki ja tytöt: Hiljaiset
soinnut (ERKK-1).
VALSSI
kertauksissa ja lopetuksissa
kertauksissa ja lopetuksissa
Nuottiliitteen on koonnut ja nuotintanut
Leeni Wegelius
KANTELE 23
ERKIN ENSIMMÄINEN valssi
Kappale on Erkin ensimmäisiä omia sävellyksiä 70-luvun alkupuolelta.
KÄLVIÄLÄINEN SILIAVALSSI
Kälviäläinen siliavalssi kuului Lauri Lassilan soitto-ohjelmistoon. Tämä kappale on myös päätynyt Hannu Sahan väitöskirjan liitelevylle Toivo Alaspään soittamana. Kappaleen hän oli oppinut Erkiltä, mutta etenkin B-osa
on Toivon versiossa hauskasti varsin erilainen. Siliavalssit eroavat valsseista tasaisemmalla rytmin käsittelyllään.
Melodiassa ja säestyksessä voi pyrkiä siihen, että kappale tikittää tasaisesti eteenpäin.
24 KANTELE
SOUKAN POJAN sottiisi
Soukan pojan sottiisi on omistettu eräälle Erkin ja Paulan entiselle hoitolapselle, joka piti kovasti korvapuusteista.
VIRKKAAJAN SOTTIISI
Ks. sivu 21.
1. Päivä kun kääntyypi ehtooseen ja
pirtissä hyörinä hiljenee,
kiikkuva tuoli nyt istujan saa,
virkkaaja siihen kun istahtaa.
3. Kellon käki luukusta kurkistaa:
se tuntien kulumista kuuluttaa.
Kun yksitoista kertaa se kukahtaa
on jo aika laitautua nukkumaan.
"Virkkaan, virkkaan, taidon kun sain
jo lapsena muistoksi mummoltain.
Virkkaan, virkkaan, taidon kun sain
jo lapsena muistoksi mummoltain."
"Virkkaan, virkkaan..."
2. Syntyypi pitsiä polsterin reunaan,
eikä edes tarvitse katsoa neulaan.
Tuoli vain kiikkuu ja tahdissa liikkuu
sormet nuo sukkelat virkkaajan.
"Virkkaan, virkkaan..."
KANTELE 25
VANHA HÄÄMARSSI
Vanha häämarssi kuului myös Erkin isän ohjelmistoon. Muunnelmia samasta kappaleesta soitetaan koko
Keski-Pohjanmaan alueella. Esitystempo kappaleella saa pelimannimarssien tyylisesti olla melko reipas.
PASSOJAN KIITUN valssi
Passojan Kiitu eli Gideon eli luultavasti 1800-luvulla Kälviällä Passojan kylällä. Tämä on tiettävästi ainut hänen soittamistaan kappaleista, joka on säilynyt jälkipolville. Tosin Erkki on
tiettävästi ainoa, joka kappaletta enää soittaa.
26 KANTELE
RUOTSALON MASURKKA
Kälviän Ruotsalon kylän pelimannit ovat soittaneet tätä kappaletta, joka on
luultavasti 1800-luvulta.
LEENIN MASURKKA
Erkin uusin sävellys, joka syntyi 2012 syksyllä erään soittotuokion aikana
kertaistumalta.
KANTELE 27
Vuonna 2012 ilmestyi ilahduttavan paljon uusia kantelelevyjä. Nyt otan käsittelyyn viimeisiä levyjä viime vuodelta. Soittotyyli ja musiikki kertovat muusikosta yllättävän paljon, ja tämän esittelypalstan ansiosta olen saanut tutustua
monenlaisiin persooniin. Odotan innolla, mitä kaikkea tämä vuosi tuo tullessaan!
ARNOLD CHIWALALA
BAND: WITO.
GMCD 1223
Kanteletohtori Arnold Chiwalala on luonut aivan oman
soittotyylinsä, joka kantaa nimeä Chizentele. Nimi koostuu Chiwalalan sukunimestä,
tansanialaisesta
kielisoittimesta zezestä ja kanteleesta.
Sama resepti on musiikissakin ? 10-kielinen kantele,
tansanialaiset juuret ja Chiwalalan sävellykset ja laulu
ovat lyömätön yhdistelmä.
28 KANTELE
Arnold Chiwalala Bandissa soittaa Chiwalalan lisäksi kitaristi Topi Korhonen,
basisti Libasse Sall, puhaltaja ja kosketinsoittaja Sami
Kurppa sekä perkussionistit
Ricardo Padilla ja Menard
Mponda. Maailman musiikin keskuksen julkaiseman
Wito ?levyn laulut ovat täynnä suuria elämänviisauksia
ja saumatonta yhteissoittoa.
Soundit ovat täyteläisiä, ja
Chiwalalan loistava rytmiikka kuultaa soitosta läpi. On
ilo kuulla kanteletta näin taitavissa käsissä!
EVA ALKULA & TOMOYA NAKAI: SILLALLA.
CAMUS-0005
Viime vuoden kanteleyhtyeen Eva Alkula & Tomoya
Nakain toinen levy Sillalla
on mielenkiintoinen kokonaisuus.
Kanteleensoittaja
Eva Alkula ja 25-kielistä
kotoa soittava japanilainen
Tomoya Nakai keikkailevat
ahkerasti, ja pitkä yhteistyö
kuuluu musiikissa. Kanteleensoittajien huippuammattilaisiin lukeutuva Alkula
saa valtavan kirjon sävyjä irti
kanteleestaan. Myös Nakai
on soittimensa mestari, ja
kanteleen ja koton yhdistelmä toimii todella hyvin. Sillalla ?levyn musiikkia ei voi
määritellä yhdellä sanalla.
Se on kaunista, mutta draamaakin löytyy ? ehkä mielikuviani voisi kiteyttää sana
elokuvamainen.
MAATANA: ILTAMAT.
JJVCD-105
Maatana on helsinkiläinen
kansanmusiikkiyhtye, jonka
tarkoitus on soittaa mahdollisimman tanssittavaa musiikkia. Iltamat -levyn kansiteksteistä löytyy oiva suomennos
Maatanasta: se on ?kansanmusiikolle tyypillinen tukeva,
toisinaan leveähkö seisomaasento polvet joustaen. Auttaa
oikean baunssin löytämisessä, käyttökelpoinen etenkin
rytmikkäässä tanssisoitossa.?
Bändin esikoislevy on toimiva kokonaisuus, joka perustuu
pitkälti haitaristi Niina Tenhion sävellyksiin. Mukana on
myös perinteisiä suomalaisia
ja ruotsalaisia kappaleita sekä
viulisti Paula Rantamäen sävellys. Muut bändin jäsenet
levyllä ovat basisti-kitaristi
Heikki Hannikainen sekä
kantelisti-puhaltaja
Maija
Kauhanen, joskin nykyään
Kauhasen tilalla soittaa Jutta
Rahmel. Kauhasen kantele soi
kekseliäissä sovituksissa kirkkaasti eikä tingi tanssittavuudesta. Levyllä on myös lauluja,
ja Naisten haku ?sikermän Ullan masurkka nousi oitis suosikikseni.
hengellistä musiikkia, ja Hiljaiset soinnut keskittyykin
hengelliseen
ohjelmistoon.
Tytöt, eli Anna ja Leeni Wegelius, Eeva-Kaisa Kohonen
ja Jutta Rahmel ovat alkujaan Lassilan oppilaita KeskiPohjanmaan
ammattikorkeakoulusta. Mahtavaa, että
mestari-kisälli -perinne jatkuu
edelleen! Viiden kotikanteleen
lisäksi tyttöjen kaunis laulu
on tärkeä osa yhtyeen musiikkia. Levyllä on 17 laulua, jotka
Jimmy Träskelin on äänittänyt kahdella nauhamikrofonilla ilman päälleäänityksiä.
ERKKI JA TYTÖT:
HILJAISET SOINNUT.
ERKK-1
Hiljaiset soinnut on Erkki ja
tytöt -yhtyeen toinen levy.
Kälviäläinen mestaripelimanni Erkki Lassila on esittänyt
vuosikymmenien varrella pelimannimusiikin ohella myös
KANTELE 29
SENNI ESKELINEN
Puheenjohtajan tervehdys
V
anhan vuoden väistyessä ja uuden kolkuttaessa herää keskustelu uuden vuoden lupauksista.
Missä voisin parantaa, mitä lupaan yrittää? Uuden ajanjakson aloittaminen antaa
aina uusia ideoita ja ajatuksia, kevät valoa ja energiaa ? mutta mihin? Arkemme
on hektistä, vaikka osa kiireestä lieneekin
mielemme luomaa harhaa. Maailma on
matkannut ajassa ja informaatio on aina
lähellä. Käden käänteessä voimme etsiä eksaktin tiedon tai ainakin selvittää, mistä
sen löytää. Aina asioiden prosessoinnille ei
jää sulatteluaikaa.
Senni Eskelinen on Kuopion
Hirvilahdesta kotoisin oleva kantelemuusikko ja pedagogi. Senni
aloitti Kanteleliiton puheenjohtajan
roolissa vuonna 2013.
30 KANTELE
K ÄVIN LÄPI omia menneen vuoden kokemuksiani, ja muistellessani tähti- ja lempihetkiäni vuodelta 2012 oivalsin, että rentoutuminen ja hellittäminen kiireen keskellä
on parhaimmillaan tiedostamatonta pysähtymistä. Rentoutumista voi olla levyhyllyn
penkominen kirjastossa, vinyylien selailu
kirppareilla tai kylmien väreiden saaminen
konsertissa. Aamukahvi maistuu jostain syystä parhaimmalta putkiradion soidessa tai vinyylin rahistessa.
TEIN UUDENVUODENLUPAUKSEN,
joka liittyy empiiriseen tutkimukseen - musiikin etsimiseen ja löytämiseen sekä erilaisten vaihtoehtojen kartoittamiseen verkossa ja
sosiaalisessa mediassa. Toisaalta lupaukseni
on kuunnella livemusiikkia mahdollisimman
paljon konserteissa ja keikoilla sekä ostaa levyjä suoraan artisteilta itseltään. Yllätyksekseni olen huomannut, että nämä kaksi tapaa
voivat kulkea luontevasti käsi kädessä. Oppilaan toivebiisin löytää parin pyyhkäisyn
takaa, ja ystävän Facebookiin lataama linkki johdattaa mielenkiintoisen uuden bändin
luokse. Toinen linkki herättää nostalgiaa ja
saa penkomaan kadotetun vanhan lempilevyn tai elokuvan esiin. Eilen missatun keikankin ehtii vielä kuunnella: dokumentteja,
musiikkivideoita ja livetaltiointeja on internet pullollaan. Mikä nautinto sitten onkaan
vastapainoksi välillä kuulla musiikkia paikan
päällä, nähdä esiintyjät ilmielävänä ja kokea
musiikki hiuksista varpaisiin asti. Asioita
täytyy saada välillä maistaa, tunnustella ja
tutkailla. Virtuaalisen ja konkreettisen sulatusuuni tulee esiin kriittisessä tarkastelussa
ja toimii prosessoijana arjessamme. Matkalla
kirjastosta kotiin ehdin miettiä lainaamani levyn artistin henkilöhistoriaa, kotona on pakko tarttua elämänkertaan ja tarkistaa mieltä
kaihertava vuosiluku. Konserttisalissa hyödynnän eri aisteja ja huomaan, että musiikki
voi jopa tuoksua! Konsertin jälkeen lisää tietoa bändistä löytää ? tietysti ? googlettamalla.
TOIVOTAN K AIKILLE Kantele-lehden
lukijoille antoisaa alkanutta vuotta 2013. Kiitän luottamuksesta ja otan nöyrästi vastaan
uuden haasteen Kanteleliiton puheenjohtajana. Haastan puolestani teidät lukijat ja jäsenet
kuuntelemaan, soittamaan, rakentamaan,
tutkimaan ja tuottamaan kantelemusiikkia edelleen. Käykää konserteissa, seminaareissa,
keikoilla, näyttelyissä, koulutuksissa ja soit-
totunneilla. Ostakaa (tai ainakin hypistelkää)
silloin tällöin kanteleita, kirjoja ja levyjä, ja
kuunnelkaa radiota. Kevään kansainvälisissä
kantelekilpailuissa Tampereella tapaamme
kanteleystäviä pitkin maailmaa. Muista, että
musiikki on yhteinen kieli, ja kanteleella on
paljon tuntemattomia ystäviä ympäri maailmaa.
TOIVON, ETTÄ tapaamme vuoden mittaan lukuisissa kanteletapahtumissa, kevätkokouksessa sekä netissä!
KANTELE-LIITON HALLITUS
VUONNA 2013
Senni Eskelinen (PJ)
Susanna Heinonen (VPJ)
Sirpa Lahti (VPJ)
Maija Kauhanen
Harri Suilamo
Outi Sane
Jane Ilmola
Pekka Lovikka
Aino Meisalmi-Minkkinen
Satu Sopanen
Jenny Vartiainen
Eija Kankaaranta
Marko Aho
KANTELE 31
TERVETULOA KEVÄTKOKOUKSEEN
Kanteleliitto ry:n sääntömääräiseen kevätkokoukseen lauantaina 23.3.2013 klo 16 Lahden konservatoriolle (tutkintosali, 5.krs, os. Sibeliuksenkatu 8, Lahti). Vuosikokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat.
KOULUTUSPÄIVÄ
järjestetään vuosikokouksen yhteydessä 23.3. 2013 samassa paikassa. Kouluttajina toimivat Hanna Viitanen ja Heikki Pekkarinen Lahden konservatoriosta sekä Pirkko Simojoen Itä-Helsingin musiikkiopistosta. Aiheina ovat senioreille suunnattu musiikkitoiminta, vahingollinen esiintymisjännitys (aivan
erilaisesta näkökulmasta tarkasteltuna kuin minkä ns. psyykkisen valmennuksen opit ovat tarjonneet) sekä
ryhmäpedagogiikka ja colourstrings-metodi.
Osallistumismaksu on Kanton / Kanteleliiton jäseniltä 20 euroa (opiskelijat 10 euroa). Lahden konservatorion henkilökunta ja opiskelijat voivat osallistua koulutukseen maksutta, muille yhdistyksiimme kuulumattomille osallistujille maksu on 40 euroa (opiskelijat 20 euroa).
Ruokailu: Konservatorion ravintola Kruunissa on tarjolla omakustanteinen keittolounas. Hinta 10 euroa sisältää salaattipöydän, leivät ja juomat. Kanli ja Kanto tarjoavat tulokahvit sekä tarjoilun kokousten yhteydessä.
Ilmoittautuminen Sannalle sähköpostitse osoitteeseen sanna.pitkanen@iki.fi tai puhelimitse 050 545 5868
11.3. mennessä. Ilmoittautuessasi muista mainita osallistutko ruokailuun ja mahdollinen erikoisruokavalio.
Lisätiedot: Sanna Pitkänen, sanna.pitkanen@iki.fi tai puhelimitse 050 545 5868.
OHJELMA 23.3. 2013
9.30 ilmoittautuminen ja tulokahvit
10 Hanna Viitanen: Seniorien musiikkitoiminta Lahden konservatoriossa
11 Heikki Pekkarinen: Vahingollinen esiintymisjännitys
12 lounas
12.45 Pirkko Simojoki: Ryhmäpedagogiikka ja Colourstrings-metodi
15 Kanton vuosikokous
16 Kanteleliitto ry:n kevätkokous
32 KANTELE
Tervetuloa osallistumaan Kansainvälisiin Kantelekilpailuihin
Tampereelle 24.-26.5.2013!
Yhtyekilpailuun ilmoittautui huimat 98 yhtyettä eli kanteleensoittajia on paikalla useampi
sata, upeaa! Kilpailupaikka on Tampereen
Musiikkiakatemia, osoite on F.E. Sillanpään
katu 9, 33230 Tampere.
Viikonlopun alustava aikataulu:
LAUANTAI
KanteleKimara
Ammattilaiset
Taidemusiikki nuorten sarja
Taidemusiikki avoin sarja
KanteleKimaran palkintojen jako
SUNNUNTAI
Muu musiikki nuorten sarja
Muu musiikki avoin sarja
Kansanmusiikki nuorten sarja
Kansanmusiikki avoin sarja
Jos yhtyeessä on soittajia, jotka aikovat liittyä
Kanteleliiton jäseniksi ennen kisoja, pyytäisin
heitä täyttämään liittymislomakkeen mahdollisimman pian osoitteessa: http://kantele.net/
liity
Kilpailuohjelmisto tulee lähettää sähköisesti Kanteleliiton kotisivuilta pian löytyvällä
lomakkeella nuorten sarjan, avoimen sarjan ja
ammattilaisten sarjojen osalta 28.3.2013 mennessä. KanteleKimara-tapahtuman ohjelmailmoitus tulee olla Kanteleliitossa 30.4.2013
mennessä
Myös huikeita palkintoja on myös luvassa,
mm. Suomen Säveltäjät ry:n 1000 euron
tilaussävellys-lahjakortti, uuden uutukaisia
soittimia sekä levypalkintoja!
Huomaattehan, että suunnittelusta huolimatta
Tampereella ei ole Kanteleliiton järjestämää
yhteismajoitusta. Yhteistyökumppaninamme
toimii Hotelli Cumulus Hämeenpuisto, josta
kannattaa tiedustella majoitusta. Tampereen
Musiikkiakatemialla on molempina päivinä
mahdollisuus buffet-ruokailuun.
Palkintojen jako & Päätöskonsertti
Toivotan kaikille lämpimästi harjoittelun iloa
kevään varrelle!
Ammattilaissarja kilpaillaan tänä vuonna
kaikki tyylisarjat yhtenä suurena sarjana.
Muissa sarjoissa suur- ja pienyhtyeet kilpailevat joko erikseen tai yhdistettynä yhteen
sarjaan, osallistujamäärästä riippuen. Tarkka
aikataulu ilmestyy myöhemmin keväällä.
Terveisin,
Maija Kauhanen
Kantelekilpailujen tuottaja
kantelekilpailut@gmail.com
Päivitettyä informaatiota kannattaa seurata
osoitteessa: kantele.net/kilpailut sekä Kanteleliiton facebook-sivuilla: www.facebook.
com/kanteleliitto
KANTELE 33
ARNOLD CHIWALALA
TEKSTI JA KUVAT: JIMMY TRÄSKELIN
P
aljon on ehtinyt kulua aikaa siitä, kun synnyinmaassaan Tansaniassa esittävien taiteiden opettajana toiminut Arnold Chiwalala saapui
Suomeen ja tarttui kanteleeseen. Chiwalala on tehnyt itsensä tunnetuksi
maan kantelekansalle eksoottisena Mustana Väinämöisenä, ilmeikkäänä virtuoosina ja täysin omanlaisensa kanteletyylin kehittäjänä. Viime vuoden lopulla Maailman musiikin keskus julkaisi taiteilijan ensimmäisen oman levyn nimeltä Wito.
Päätin kysyä Chiwalalalta, miksi tätä levytystä saatiin odottaa näin kauan.
Pikkuhiljaa hyvä tulee,
Arnold
Chiwalala
34 KANTELE
ARNOLD CHIWALALAN asunnossa Espoossa vallitsee kodikas ilmapiiri. Huoneisto
on sisustettu pääosin kuin mikä tahansa tyypillinen suomalaiskoti, mutta seinille ripustetuissa tauluissa, koriste-esineissä ja sinne tänne
sijoitetuissa soittimissa elää kaukainen kotimaa
Tansania. Astumme olohuoneeseen, jossa runsaat huonekasvit koristavat ikkunan edustaa ja
risteilevät päidemme yllä pitkin kattoa. Nurkassa komeilee vielä värikkäästi koristeltu joulukuusi. Arnold kertoo itse viettäneensä joulun
ja uudenvuoden Tansaniassa, josta hän palasi
Suomeen viikko sitten. Valkeampaa joulua Espoossa viettivät taiteilijan vaimo ja kaksi poikaa. Tällä hetkellä pojat ovat koulussa ja vaimo
KANTELE 35
ARNOLD CHIWALALA
töissä englanninkielisessä lastentarhassa. Chiwalala annostelee milk teata kuppeihin ja kertoo
intialaisena chaina paremmin tunnetun juoman
olevan Tansaniassa hyvin suosittua.
CHIWALALA TYÖSKENTELI Tansaniassa erityisesti tanssinopettajana maailmankuulussa Bogomayon taidekoulussa, jossa oli myös
opiskellut. Koulun opettajista koostunut ryhmä
oli vuonna 1987 kiertueella, joka ulottui myös
Suomeen. Chiwalala muistaa jo tuolla matkalla
kuulleensa ensi kertaa kanteleensoittoa, ja soittimen sointi jäi askarruttamaan mieltä. ?Kanteleen ääni oli niin luonnollinen ja mielikuvituksellinen?, Chiwalala muistelee. ?Se herättää
mielikuvituksen.? Kantele muistutti myös monella tapaa Arnoldin omaa soitinta, zezeä, joka
on Tansanian gogo-heimon keskuudessa yleinen
36 KANTELE
?
Seinille ripustetuissa tauluissa,
koriste-esineissä ja sinne tänne
sijoitetuissa soittimissa elää
kaukainen kotimaa Tansania.
instrumentti. Puusta ja suuresta kuivatusta hedelmästä valmistettu zeze muistuttaa ulkomuodoltaan meillä yleisemmin tunnettua afrikkalaista koraa, mutta on soitto-ominaisuuksiltaan
erilainen. Chiwalala esittelee nopeasti zezen
soittoasennon ja kysyn, olisiko tällä soittimella teoriassa mahdollista toteuttaa samat asiat
kuin kanteleella Chiwalalan omassa musiikissa.
?Osittain?, Arnold vastaa, ja saamani tarkennus
tuntuu soitinta tarkastellessa itsestään selvältä:
näppäilytekniikalla soitettuna soitin voisi olla
hyvinkin samankuuloinen kuin kantele, mutta
kanteleelle luontevaa sulkutekniikkaa ei zezellä pysty
käyttämään.
?
Herää ehkä kysymys, että miksi Pole
Pole -duo ei ole koskaan tehnyt levyä?,
Chiwalala lausuu ääneen ajatukseni.
ENSI V IER A ILUNSA JÄLKEEN Chiwalala sai tuolloin
Suomen nuorisoseurojen liitolla työskennelleen
Antti Savilammen kautta kutsun tulla Suomeen opettamaan talvella 1989. Arnold opetti
tanssia kuuden viikon ajan erilaisissa kouluissa
ja tanssistudioilla. Sama kutsu kävi seuraavinakin vuosina, ja uusien kontaktien kautta vierailut pitenivät ja projektit kasvoivat. Viimein
vuonna 1997 Chiwalala päätti hakeutua Sibelius-Akatemiaan opiskelijaksi. Pääinstrumentin suhteen ei tuolloin ollut kyseenalaisuutta:
päällimmäisenä ajatuksena oli mahdollisuus
saada opetusta kanteleensoiton saralla. Opettajaksi valikoitui Arja Kastinen, joka perehdytti Arnoldin pienkanteleiden perinteisiin sekä
rohkaisi käyttämään kanteletta oman ilmaisun
välineenä. Chiwalalan mielenkiinto kohdistui
alusta alkaen nimenomaan puutappisiin pienkanteleisiin, jotka soveltuivat soinniltaan ja
soitto-ominaisuuksiltaan parhaiten taitelijan
nopeasti omaksumaan rytmikkääseen, lähes
perkussiomaiseen soittotyyliin. Kastisen opissa
alkunsa saanut tyyli opittiin myöhemmin tuntemaan nimellä chizentele; termi sulkee sisäänsä
käytännön välineenä toimivan kanteleen, kotimaan äänenä taustalla soivan zezen sekä yhdistelmän ylpeän isän Chiwalalan.
ARNOLD CHIWALALA ryhtyi pian säestämään omia laulujaan kanteleella. Varhaista chizentele-musiikkia päästiin kuulemaan
muun muassa Presidentin linnassa tilanteessa,
jonka Chiwalala muistaa silmiäavaavana kokemuksena suomalaisesta esiintymiskulttuurista.
?Kulttuurissa, josta tulin, musiikkiesitykset
olivat yhteisöllisiä tapahtumia; yleisö osallistuu
esitykseen laulamalla ja tanssimalla?, Arnold
kertoo. ?Täällä ihmiset vain istuivat paikal-
laan ja kuuntelevat. Vasta soiton jälkeen yleisö
ilmaisi pitäneensä esityksestä taputtamalla.?
Suomalaisille tyypillisestä kankeasta ilmaisusta
huolimatta Chiwalala otettiin vastaan ainutlaatuisena ilmiönä maamme kansanmusiikin
kentällä. Chizentele-musiikki jatkoi kehittymistään paitsi Arnoldin omissa käsissä myös
vuonna 1998 yhdessä kitaristi Topi Korhosen
kanssa muodostetun Pole Pole -duon toimesta. Kitaran mukaan otto antoi mahdollisuuden lisätä sinänsä soolonakin hyvin toimiviin
kantelekappaleisiin jotain oleellista sointujen
ja bassokulkujen kautta. Yhdistelmä havaittiin
hyväksi, ja Pole Pole toimii yhä tänäkin päivänä.
?HERÄÄ EHKÄ kysymys, että miksi Pole
Pole -duo ei ole koskaan tehnyt levyä?, Chiwalala lausuu ääneen ajatukseni. Arnold kertoo, että duon soitteita äänitettiin aina silloin
tällöin, ja ajatus levyn tekemisestä kävi usein
mielessä. ?Levyä ajatellen minusta tuntui kuitenkin aina, että haluaisin vielä lisätä elementtejä sovituksiin?, Chiwalala kertoo. ?Vaikka
kanteleen ja kitaran yhdistelmä on musiikkimme selkäranka myös uudella levyllä, koin sen
yksin liian riisutuksi. Tahdoin lisää ilmaisukeinoja ja kerroksia.? Toisaalta taiteilija tahtoi
odotella sekä oman materiaalin että yleisön
kypsymistä. Kun Chiwalala valmisteli musiikkia tohtorikonserttiinsa vuonna 2009, mukana
oli enemmän soittajia. Pitkään olemassa olevat
kappaleet kävivät edelleen läpi kehitysprosessia
rakenteiden ja sovitusten osalta, ja ne jalostuivat niin soittotilanteissa kuin taiteilijan omassa
päässäkin. Samalla suomalainen yleisö oli oppinut tuntemaan Arnoldin musiikkia. ?Alkuaikoina tekemäni musiikki nähtiin pääasiassa
KANTELE 37
ARNOLD CHIWALALA
?
Puusta ja suuresta kuivatusta hedelmästä valmistettu zeze muistuttaa ulkomuodoltaan meillä yleisemmin
tunnettua afrikkalaista koraa,
mutta on soitto-ominaisuuksiltaan erilainen.
eksoottisena ilmiönä. Nyt musiikki tunnetaan
jo omana tyylinään. Se on saanut juuret.? Niinpä, kun viime vuonna Jaana-Maria Jukkaran
kanssa käydyssä keskustelussa otettiin puheeksi
Chiwalalan musiikin levyttäminen, oli ajatus
kypsynyt molempien osapuolten taholla. Maailman musiikin keskus tarjosi studionsa Arnoldin käyttöön, ja Wito-levyn tekoprosessi alkoi.
MIELEENI MUISTUU Witoa kuunnellessani eräältä raidalta riemastuttavana suomenkielisenä lyriikkana esiin noussut fraasi:
?Pikkuhiljaa hyvä tulee.? Chiwalala toistaa
sanat nauraen ja vahvistaa ajatukseni siitä, että
tuo fraasi kiteyttää ehkä hyvinkin paljon levyn taustoja ja sen sisältämää elämänfi losofiaa.
Paitsi, että levyn ajatuksen kypsyttelyssä edettiin maltillisesti, myös sille toteutetun materiaalin suhteen noudatettiin tuota ohjenuoraa.
Aikaisemmin Chiwalalan kanssa esiintyneille
Topi Korhoselle, Ricardo Padillalle ja Menard Mpondalle musiikki oli jo monilta osin
tuttua, mutta esimerkiksi Libasse Sallin bassokitaransoitto sekä Sami Kurpan kosketin- ja
puupuhallinosiot sovitettiin kappaleisiin nyt
ensimmäistä kertaa. Joissain tapauksissa sopivan bassosovituksen löytäminen osoittautuikin
varsin haastavaksi. ?Toimimme usein niin, että
ennen äänityksiä soitin kanteletta, ja kokeilimme erilaisia bassokuvioita yhteen soittoni kanssa. Kun sopiva sovitus löydettiin, mentiin sitten
studioon ja äänitettiin?, Chiwalala kertoo. Lopullisiin sovituksiin ei kuitenkaan aina päädytty ensimmäisellä yrittämällä. ?Aina äänitysten
38 KANTELE
jälkeen sain nauhan mukaani, ja kuuntelin sitä
kotonani. Monesti yön yli nukuttuani ajatukset kirkastuivat, ja päässäni alkoi soida parempi
versio sovituksesta, jota sitten lähdettiin studioon toteuttamaan.?
VAIKKA SOVITUKSIA tehtiin levylle nyt
isommalla yhtyeellä kuin koskaan aiemmin, oli
kanteleen kuitenkin saatava oma tilansa musiikin keskiössä. Tämä ei aina tullut luonnostaan,
sillä kanteleen ääni on huomattavasti hiljaisempi
kuin vaikkapa perkussioiden tai puupuhaltimien. ?Esimerkiksi perkussiosoittimia sovittaessa
kokeiltiin paljon erilaisia soundeja. Kaikki äänet
eivät sopineet yhteen kanteleen kanssa?, Chiwalala muistelee. Kanteleen taltiointiin äänittäjä
Ilari Suonpää käytti ulkoisia mikrofoneja sekä
kanteleeseen asennettua kontaktimikrofonia.
Näiden signaaleja yhdistelemällä pystyttiin
miksausvaiheessa toteuttamaan Chiwalalaa
miellyttänyt luonnollinen kantelesoundi, jossa
kielten ja puun ääni ovat tasapainossa.
WITO-LEV YN ÄÄNITYKSET aloitettiin
toukokuussa 2012, ja valmis levy julkaistiin
marraskuussa. ?Jos minulla olisi ollut aikaa, olisin ehkä halunnut äänittää vielä pari kappaletta
uudestaan?, Chiwalala toteaa. Mieleeni kihoaa
kysymys: onko ?pikkuhiljaa hyvä tulee? ennemmin rennomman elämänkatsomuksen omaksuneen tansanialaisen sanoma suomalaiskuulijoille
vai väsymättömän perfektionistin motto? Todennäköisesti se on hieman kumpaakin. Witon
musiikin rytmiikka on rentoa ja vaivattoman
svengaavaa, vaikka hiottu tuotanto kuuluukin
raidoilla. Yhtä luonnollisella tavalla toteutuu
chizentelen vangitseva, tansanialaista rytminkäsittelyä ja kanteleen estetiikkaa yhdistelevä
olemus, joka ilmentää ainutkertaisen taiteilijan
ehtymätöntä luomistyötä ja ilmaisuvoimaa.
KYSYN VIELÄ tyhjentyneen teekuppini yli
Chiwalalan lähitulevaisuuden suunnitelmista.
Arnold kertoo aikovansa jatkaa niin opetustyö-
tään kuin oman musiikkinsa tekemistä niin kuin
tähänkin asti. ?Ajattelen jo seuraavaa levyä?, Chiwalala tunnustaa. ?En tiedä koska se tapahtuu,
mutta se tapahtuu. Nyt, kun olen tehnyt ensimmäisen oman levytykseni, minulla on kokemusta,
jonka avulla tiedän paremmin mitä haluan seuraavalta levyltäni.? Materiaaliakin jatkoa varten
on jo olemassa. ?Jos haluaisin, voisin mennä studioon vaikka tänään, ja minulla olisi äänitettävää
materiaalia?, Arnold toteaa. ?Viisaasti ajatellen en
kuitenkaan tekisi sitä vielä.? Eikä hän varmaan
teekään. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa,
Chiwalala tarjoilee kuulijoilleen taas seuraavaksi
pitkään kypsytetyn ja huolella mietityn levykokonaisuuden -ja hyvä niin. Sitä odotellessa Witon
kymmenen raitaa riittävät chizentele-musiikin nälän tyynnyttelemiseen vielä hyvän tovin.
Witon esittely Levypokessa s. 28
Onko ?pikkuhiljaa hyvä tulee? ennemmin
rennomman elämänkatsomuksen omaksuneen
tansanialaisen sanoma suomalaiskuulijoille
vai väsymättömän perfektionistin motto?
KANNELPORI
SARJAKUVA: JIMMY TRÄSKELIN
KANTELE 39
VARASTETTUJA KANTELEITA
HAASTATTELU JA KUVAT: JIMMY TRÄSKELIN
SORMET
M
SORMien
lomahan
HARMOONIN KOSKETTIMILLA
40 KANTELE
onessa liemessä keitetty, tätä
nykyä Espoon Kilossa vaikuttava harmoonitaiteilija
Eero Grundström laskee kätensä vihreäksi maalatun soittimensa koskettimille.
Kompaktin kokoinen matkaharmooni ei
estä kuulijaa näkemästä soittajan sormityöskentelyä, ja kun Grundström alkaa
soittaa, pistää käsien asento välittömästi
silmään. Jos on vähänkin tullut perehtyneeksi kosketinsoitinten soittoon tietää,
ettei kahden käden sormia lähtökohtaisesti
noin neuvota pistämään; Grundströmin
sormet vilisevät koskettimistolla vierekkäin, ristikkäin, limittäin ja lomittain.
Harmoonista ilmoille kajahtava musiikkikaan ei kuulosta miltään aivan perinteisimmältä maurinmarssilta, vaan johdattelee ajatukset huomattavasti arkaaisempiin
maailmoihin. Eero Grundström lankeaa
silminnähden loveen alta aikayksikön,
ja hypnoottisen maanituksen jatkuessa
kuulijakin unohtaa tilan ja ajan ja löytää
itsensä vuosisatojen takaisesta savupirtistä,
jonka hämärässä nurkassa risupartainen
hahmo soittaa ? harmoonia?
Mitä tapahtuu, Eero Grundström?
?OLEN JO pitkään halunnut soittaa vanhempaa perinteistä kantelemusiikkia harmoonilla.
Muistan, kun kuulin Entiset etniset -levyltä
Vanja Tallaksen Maanituksen, ja se iski todella
kovaa. Koetin opetella soittamaan sitä, ja soitinkin, mutta se jäi aina jollain tavalla epätyydyttäväksi. Perinteisellä harmooninsoittotekniikalla en saanut soittoon haluamaani vauhtia
ja svengiä. Moniääninen soitto kävi lisäksi kovassa tempossa nopeasti liian raskaaksi käsille.
Parempia tuloksia tuli yksiäänisten paimenpilli- ja sarvisävelmien soittamisesta. Kuitenkin
jo noin kymmenen vuotta sitten Heikki Laitinen ehdotti yhdellä improvisaatiotunnilla, että
kokeilisin soittaa harmoonia yhdysasentoisesti.
Olin soittanut jo jonkin verran kanteletta, ja
kokeilin soveltaa kymmenkielisen kanteleen
sormituksia jakaen melodian niiden mukaan
kahdelle kädelle.?
Miten soitto luonnistui?
?EIHÄN SIITÄ oikein mitään tullut. Pää
vain meni sekaisin, ja ääniä tuli sattumanvaraisesti. Soitto ei svengannut, eikä Heikkikään
osannut tarkemmin sanoa, miten tätä kannattaisi lähestyä. Asia jäi moneksi vuodeksi
sikseen, kunnes vuoden 2010 tienoilla opetin
vanhempaa perinnettä. Oppilaan kanssa työskennellessä oivalsin, että ajatusta voisi lähestyä
rytmin kautta melodian sijaan. Kun unohdettiin sormitukset ja keskityttiin rytmin soittamiseen vuorokäsin, alkoi juttu aukeamaan.
Kahlasin esimerkiksi Väisäsen kirjasta kantelesävelmiä ja kokeilin soittoa vuorokäsin kahdeksasosilla ja kuudestoistaosilla. Siinä meni
liikeradat ja aivot sekaisin, kun tuleekin ääniä
milloin milläkin kädellä, mutta kun jonkun
pätkän sai kulkemaan ja rupesi muuntelemaan,
niin johan alkoi muistuttaa hengeltään enemmän kantelesävelmiä.?
Minkälaiset asiat kantelemaisen vaikutelman
luomiseen vaikuttivat?
?TÄLLÄ TEKNIIK ALLA tuli luonnos-
Emilia Lajunen ja Eero Grundström.
taan sellaisia intervallihyppyjä, jotka ovat
kanteleelle tyypillisiä, mutta joita ei harmooninsoittajana tule käytettyä. Kun kaksi kättä
käyttää melko kapeata aluetta koskettimistolla, oli myös helpompi jättää ääniä soimaan pidempään ? kanteleen äänethän jäävät näpäytyksen jälkeen soimaan, kun taas harmoonin
ääni loppuu heti, kun sormen nostaa koskettimelta. Soitosta tuli tiheämpää ja paikoin jopa
klusterimaista. Toisaalta myös ihailemalleni
Teppo Revon sulkutyylille ominainen harmoniamaailma avautui harmoonille asettamalla kädet päällekkäin ja sormet ristikkäin,
jolloin soinnun vaihtaminen onnistui juuri
niin nopeasti kuin halusi.?
Missä tätä soittotyyliä on päästy kuulemaan?
?ENSIMMÄINEN KOKEILU tähän liittyen löytyy Puhdin uusimmalta levyltä, mutta Juuri & Juuri -duon vasta julkaistun tuplalevyn toinen puoli Hiljainen haltioituminen
sisältää perinteistä kantelemusiikkia, ja sillä
soitan suurimmaksi osaksi tällä tyylillä. Emilia Lajunen on soittanut viululla kantelemusiikkia, ja päätimme yhdistää voimamme ja
katsoa miltä kuulostaa, kun kaksi pelimannia
ryhtyy soittamaan jotain aivan muuta -vieläpä
niin, että yritimme säilyttää saman vapauden,
joka on yksin soittaessa: ei soviteta, eikä välttämättä sovita edes rakenteista, vaan etenemi-
KANTELE 41
VARASTETTUJA KANTELEITA
nen osiosta toiseen tapahtuisi vain kuuntelemalla. Tarkoituksena oli jotenkin hakea sitä
kokemusta siitä tuvan nurkassa tuntikausia
kisavirttään soittavasta kanteleensoittajasta.?
Laitatko sormet sormien lomahan jatkossakin?
?TULEVAISUUDESSA
SUUNNITELMISSANI on tehdä soololevy, jossa noin puolet musiikista toteutuu tällä tyylillä. Sen olen
jo päättänyt, että levy alkaa lempparibiisilläni,
Vanja Tallaksen Maanituksella. Todennäköisesti
pitäydyn nytkin pitkälti perinnejunnauspohjalla,
vaikka asiaa voisi laajentaa kokeelliseempaankin
suuntaan esimerkiksi kromatiikan kautta. Kun
käy pitkän prosessin kautta asian läpi siten, että
ensin opettelee vaaditun tekniikan, tutkii musiikkia, matkii sitä ja toteaa, ettei se koskaan
kuulosta likimainkaan esikuvaltaan, voikin se
perinteinen näkökulma kuulostaa hyvin tuoreelta. Se kuulostaa myös usein raikkaammalta kuin
se, että koettaa tehdä uutta musiikkia ja päätyy
samoihin ratkaisuihin kuin kaikki muut uuden
musiikin tekijät. Tämän oivalluksen kautta olen
nyt apurahataiteilijana tullut tehneeksi paljon
enemmän varastettua kantelemusiikkia kuin
uutta omaa musiikkia. Tästä on tullut itselleni
jo teesikin. Sen voisi esittää vaikka muodossa:
Perinteinen on uusi uusi.?
MAHTIMEININGIT JA KANTELENÄYTTELY
KUTSUVAT SAARIJÄRVELLE
14.-16.6.2013 Suomalaisen Kansantanssin
Ystävien valtakunnallinen kesäjuhla
14.6.-15.9.2013 Sulkutyylillä höystäen,
lyyralla koristaen - Saarijärven kantele
Kolmen päivän aikana kansantanssi ja -musiikki näkyy ja kuuluu Saarijärven eri tapahtumapaikoissa. Nimi Mahtimeiningit juontuu
paikallisesta ilmaisusta ? mahtipitäjä, mahtisoittajat ja mahtihäät. Pelimannimusiikkiperinne paikkakunnalla on vahva. Saarijärvi
oli Suomen maineikkaimpia kantelepitäjiä
vielä 1900-luvun alkupuolelle saakka. Tietoja
paikkakunnan kanteleperinteestä on 1800-luvulta alkaen. Kantele tulee olemaan näkyvästi
ja kuuluvasti esillä.
Kesäjuhlien aikana Saarijärven museossa on
esillä 14.6.-15.9. laaja kantelenäyttely keskisuomalaisista kanteleista, kanteleen rakentamisesta, merkkihenkilöistä sekä kanteleperinteestä. Näyttely toteutetaan yhteistyössä
Saarijärven museon ja Suomen kantelemuseon kanssa. Saarijärven museo esittelee myös
42 KANTELE
1940-luvun Saarijärven kirkonkylän keskustan pienoiskoossa. Kesäjuhlilla on useita
tapahtumia, kuten kansainvälinen konsertti,
kantelekonsertti sekä suuri pelimannikonsertti. Tietokirjailija Minna Torppa on kerännyt
eri arkistoista saarijärveläisten pelimannien
musiikkia. Kerätty arkistoaineisto tuodaan
esille suuressa kansanmusiikkikonsertissa
tämän päivän sovituksina. Juhlakulkue kulkee
keskustan alueen läpi urheilukentälle, jossa
Mahtimeiningit päättyvät pääjuhlaan sunnuntaina. Tapahtumaa juhlistavat eri kohteissa myös paikkakunnan kädentaitajat, yrittäjät
ja yhteisöt. Kansanmusiikkia ja ?tanssia
nähdään myös keskustan eri kohteissa.
Kulttuuri on Saarijärven keskeinen elementti
ja vahvuus. Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskuksen teema vuosille 2012-2013 on
Kantele. Saarijärvi juhlistaa vahvasti kanteleperinnettä myös Mahtimeiningeissä. Tarkempi ohjelma on tulossa nettiin, hakusana on
Mahtimeiningit. Tervetuloa!
Kari Dahlblom
SUOMIPUNKKIA JOUHIKOIN JA KANTELEIN
ÄÄNETÖN KANTELEKONSERTTI
PEKKO KÄPPI & Juhana Nyrhinen
RÖÖPERIN TAIDESALONKI 19.1.2013
HIPSTAMATIC-KUVAT: JIMMY TRÄSKELIN
KANTELE 43
VIERASKANTELE
Kantele törmäyskur
J
uon aamukahvia ja aukaisen television.
Yhtäkkiä jostain helähtää kanteleen ääni.
Menen katsomaan oikein tarkasti. Siellähän on Ylen Aamu-TV:ssä Väänäsen
Timo! Aiheena on Kanteleen kielin -projekti ja kanteleensoiton räjähdysmäinen lisääntyminen, jonka myös kanteleenrakentaja Ari Tykkyläinen Lahdesta on huomannut suurentuvina
tilauslukuina.
Liityin Kanteleliittoon vuonna 1980. Ennen oli
vaikeaa saada mitään tietoa kanteleesta, harrastajista tai tapahtumista mistään muualta kuin
viidakkorummusta tai pienestä lehdenläpyskästä, joka tippui postilaatikosta neljästi vuodessa.
Kantelekonsertit olivat hyvin harvinaisia, ja lehdistössä kanteletta ei noteerattu juuri lainkaan.
Viisi päivää sitten surffasin päivällä televisiokanavia löytääkseni pian uutisia. Yle Teeman puolelta alkoikin kuulua YLE Radio 1:stä Kare Eskolan levyarvostelu Duo Eva Alkula & Tomoya
Nakain uusimmasta levystä Sillalla. Mietin,
milloin olisin kuullut 10 minuutin levyarvostelua
kanteleesta. Hymy karehti huulilleni ja nykyaikaan sidottuna sometin välittömästi nettiin iloisen ääniuutisen!
Kantele hyökkää päälle nykyään hyvin moninaisissa paikoissa. Maanantaina aikuisoppilas
tuli tunnille ja sanoi nähneensä vahingossa lastenohjelmaa, jossa oli ollut hienoja kanteleita ja
iloista meininkiä. Vain se aurinko oli ollut ehkä
lievästi pelottava. Kerroin opiskelijalle, että Vilma Timonen on säveltänyt musiikin Satuja Soitosta -sarjaan Pikku kakkoseen ja on siellä myös
esittämässä niitä. Aiheesta olikin mukava jatkaa
soittamiseen.
Oudot kohtaamiset ja päivittäiset törmäämiset
44 KANTELE
ovat elämän suola. Viking Linen puffettilinjastossa vieressäni kuului iloinen "Hei Outi!" - Sopasen Satu oli iloisesti hymyillen vieressäni. Satu
kertoi olleensa esiintymismatkalla Tukholmassa
Jatta Ehrlund johtaman Itä-Helsingin musiikkiopiston pienkanteleorkesterin ja Mariposa kanteleryhmän kanssa. Kuninkaanlinnaa vastapäätä
olevassa Finska Kyrkanissa eli Suomalaisessa kirkossa oli esitetty Kantelemessu. Voi miten iloiseksi kanteleensoittajan mieli tuli. Aivan mieletön kokemus varmasti soittajalapsille. Näitä lisää
pienille, niin motivaatio pysyy kasassa.
?
Ennen oli vaikeaa saada mitään tietoa kanteleesta, harrastajista tai
tapahtumista mistään muualta kuin viidakkorummusta
tai pienestä lehdenläpyskästä, joka tippui postilaatikosta neljästi vuodessa.
Muistan ajan, kun kantelelevytyksiä ei saanut
juuri mistään. Kantelelevyjä taisi tulla 80-luvun
alussa ehkä yksi vuodessa. Nyt voimme surffata
netissä, kuunnella biisejä Youtubesta, etsiä mielenkiintoisia vanhoja ja uusia tuttavuuksia mm.
Soundcloudin parista. Erittäin hyvän tavan toteuttaa omia taiteellisia polkujaan voimme nähdä
esimerkiksi Arja Kastisella. Hän on onnistunut
jo aikaa sitten tekemään muinaisesta ja improvisatoorisesta soinnistaan modernia some-kulttuuria. Suosittelen vierailua Arjan kotisivuilla ja
Soundcloud-pesässä! Voitte kuulla kuukauden
impron ja muuta uutta materiaalia omalta koneel-
urssilla
SARJAKUVA: LIISA LILVANEN
tanne hyvin tuoreessa muodossa.
Tuoreus on se, mikä kanteleessa
on parasta. Odotan innolla tämän
vuoden kantelekilpailuja. Eri vuosikymmeninä kilpailuissa oltuani
voin sanoa, että jokainen kerta
kantele on tehnyt uuden avauksen johonkin suuntaan. En usko,
että missään muussa soittimessa
on tämänlaista progressiota kuin
kanteleella on nyt meneillään. Se
vaatii uusia innovatiivisia ihmisiä
soittajiin, harrastajiin, rakentajiin
ja kuulijoihin. Luojan kiitos tämä on tilanteemme nyt armon
vuonna 2013. Toivottavasti verkkojen käyttö lisääntyy ja kaikki
uskaltaisivat lisätä omaa materiaaliaan mitä mielenkiintoisimmille
areenoille.
Outi Sané
(lehtitoimikunnan jäsen)
P.S.
Äsken avasin Rondon hätäisesti ja ajattelin kurkata, mitä sieltä
löytyy. En enää edes ällistynyt
viimeviikkoisen kanteleen mediabuumin jälkeen: valokuva Kardemimmeistä. Niinpä tietenkin.
Jos joku ei usko, että kantele elää
uutta renessassia, kehottaisin harkitsemaan ja observoimaan ympäristöään hieman paremmin.
Edellä mainitut tapahtumat ovat
aikaväliltä 28.1. - 6.2.2013.
KANTELE 45
KESÄLEIRIT 2013
KAMU?13 LASTEN JA
NUORTEN KANSANMUSIIKKILEIRI
5.-9.6.2013
Päivölän virkistyskoti, Nummela. Leiri on tarkoitettu 8-17
-vuotiaille kansanmusiikin
harrastajille tai kansanmusiikista kiinnostuneille.
Leiriläisellä tulee olla perusvalmiudet omassa pääsoittimessaan. Soittimina voi olla
viulu, alttoviulu, avainviulu,
kanteleet, puhaltimet, haitari,
kitara, mandoliini, ukulele
tai kosketinsoittimet. Leirillä
opetetaan kansanmusiikkia eri
muodoissaan. Opetusmuotoina ovat yhteissoitto, yhtyesoitto sekä pienryhmä- tai
yksityisopetus. Leirin opettajina ovat kansanmusiikin
ammattilaiset: Leena Joutsenlahti (puhaltimet), Anna
Kattainen (kanteleet), Jari
Komulainen (haitarit, kosketinsoittimet), Emilia Lajunen
(viulu, avainviulu, jouhikko) ja
Markus Rantanen (mandoliini, kitara, ukulele). Kurssin
hinta on 285 euroa Suomen
Kansanmusiikkiliiton jäsenille
ja 305 euroa muille. Maksu
sisältää opetuksen, opetusmateriaalin, täysihoidon,
vakuutuksen. Yhtyekurssin
hinta riippuu yhtyeen koosta,
kysy hinta. Leirin järjestävät
Suomen Kansanmusiikkiliitto,
Kanteleliitto, Opintokeskus
Kansalaisfoorumi ja Käpylän
musiikkiopiston kansanmusiikkilinja. Lisätiedot: Suomen
46 KANTELE
Kansanmusiikkiliitto, www.
kansanmusiikkiliitto.fi,
puh. (09) 8731320,
toiminnanjohtaja(ät)kansanmusiikkiliitto.fi
ILOMANTSIN 42.
KANTELELEIRI
8. ? 16.6.2013 JA
SOITINRAKENNUSKURSSI 9. ? 16.6.2013
Pogostan ja parppein kouluilla
(Ylätie 8 / Pogostantie 15 a,
82900 Ilomantsi). Ilmoittautuminen maalis-huhtikuussa
(jälki-ilmoittautumismaksu
huhtikuun jälkeen 20 ?)
- TANSSIVA KANTELELEIRI (alk. 400 ?, sis.
perusopetus ja ruokailu Pogostan koululla + lattiamajoitus
Parppein koululla luokissa)
- SOITINRAKENNUSKURSSI (150 ?, sis. opetus)
Opettajina Ilomantsissa: Kantele ym: Alviola Anu (suomalainen kansantanssi), Eskelinen Senni, Hiltunen Tiina,
Honkonen Ulla, Kauhanen
Maija, Korhonen AnnaKarin, Kurki Aino, Lehto
Valtteri, Takkinen Tiina,
Teirikangas Saija (musiikin
perusteet, kehorytmiikka),
Vartiainen Jenni, Äijälä
Heidi (mm. barokkiryhmät).
Soitinrakennus:
Okkonen Erkki ja Leinonen
Aaro. Tiedustelut kanteleleireistä: Saila Kinnunen
p. 050 324 6889 Tiedustelut
soitinrakennuskurssista:
Erkki Okkonen p. 040 525
9756 tai erkki@okkonen.
fi. Kanteleleirin ja soitinrakennuskurssin Ilomantsissa
järjestää Pohjois-Karjalan
Musiikkiyhdistys ry. Ilmoittautumislomakkeet ja lisäinfoa
osoitteesta: www.musiikkiyhdistys.fi
KANTELEEN KAVERIT KESÄLEIRI
17.-20.6.2013
Sääksmäellä Päivölän kansanopistolla. Leiri on lasten
yhteissoittoleiri kaikenkokoisten kanteleiden soittajille.
Leirillä soitetaan erilaisissa
ryhmissä ja pidetään hauskaa
musiikin parissa. Leirille
voivat tulla aloittelijat sekä
pidemmällä olevat soittajat.
Opettajat: Noora Laiho, Liisa
Lilvanen ja Marja Turu. Leirin hinta: 160 e (sis. opetus,
ruoka, majoitus 2-h huoneissa)
Ilmoittautuminen suoraan
kansanopistolle 03-2332200
tai toimisto@paivola.fi
KARSTULAN XXXVIII
MUSIIKKILEIRI
20.-27.7.2013
Karstulan Evankelisella opistolla. Kanteleensoiton opettajana leirillä Maria Ojanperä.
Yksilö- ja ryhmäopetuksen
lisäksi oppilaiden on mahdollisuus saada esiintymiskokemusta
leirikonserteissa. Hakuaika
leirille 14.6.2013 saakka.
Lisätietoa www.keokarstula.