1 k ntele 1 201 9 Eva Väljaots & Ann Maria Piho V Kansainvälinen kantelekilpailu ja KanteleKimara-katselmus 3.-5.5. LEIJUNTAA Flowing With Kantele -liitelevy
2 k ntele 3 k ntele K NTELEen tämän kielillä PÄÄTOIMITTAJA Sanni Virta, 0505228077 lehti@kantele.net JULKAISIJA JA KUSTANTAJA (tilaukset, jäsenasiat) Kanteleliitto r.y. Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Toiminnanjohtaja Anna Wegelius anna.wegelius@kantele.net Yhteydenotot ensisijaisesti sähköpostilla, puhelut tiistaisin ja perjantaisin klo 15-17. Puhelin: +358 50 564 5957 (ainoastaan puhelut, ei tekstiviestejä, kiitos!). TOIMITUSNEUVOSTO Juulia Pölönen, Hanna Ryynänen ja Outi Sane TAITTO Jimmy Träskelin PAINOPAIKKA Newprint Oy, Raisio ILMESTYMISTIEDOT 41. vuosikerta, 1 / 2019 SEURAAVA NUMERO Ilmestyy 2.9.2019 Aineistodeadline 7.8.2019 www.kantele.net ISSN 0357-6892 KULTTUURI, MIELIPIDEJA TIEDELEHTIEN LIITTO KULTTI RY:N JÄSEN 25 Nuottiliite Afrobeatia kanteleyhtyeelle 34 Liiton uutiset & kesän kanteleleirit ja puheenjohtajan palsta 32 Kanteleduo Tikkursby Norjassa Langeleikin ja kanteleen yhteistyötä 49 Maija Liisa Balkin muistokirjoitus Opettaja, kulttuurivaikuttaja ja innoittaja 38 Ilomantsin leirin henki jatkuu! Leiritunnelmointia ja uusia suunnitelmia 50 Julkaisuesittelyt Uudet kantelejulkaisut 14 V Kansainvälinen kantelekilpailu ja KanteleKimara-katselmus 3.-5.5. 7 Lumoava kannel Eva Väljaots ja Ann Maria Piho 18 LEIJUNTAA Flowing With Kantele Liitelevyn esittely 47 Hellille kantele on ystävä Helli Syrjäniemelle Kultakantele-tunnustus KANNESSA Eva Väljaots & Ann Maria Piho KUVA Jimmy Träskelin
5 k ntele Kantele-lehti 40 vuotta! Tänä vuonna vietetään Kantele-lehden juhlavuotta! Ensimmäinen lehti ilmestyi vuonna 1979, ja tällöin päätoimittajana oli Ismo Sopanen. Monta hienoa vuosikymmentä on mahtunut lehden tarinaan. Kantele-lehti edistää kulttuurista moninaisuutta tuoden kanteleen lähemmäs nykypäivän ihmistä säilyttäen samalla soittimen pitkät perinteet. Hannu Sahan sanoin: Kantele-lehden sisältö kattaa laajasti koko suomalaisen kulttuurin, sekä perinteisen että uuden, kansallissoittimemme kautta nähtynä. Lehden 40 vuotta juhlistetaan lisää tulevissa numeroissa; tänä vuonna lehti ilmestyy kolme kertaa! Juhlavuoden teemana on visioida villisti kanteleen tulevaisuutta. Olisi esimerkiksi hienoa saada kantelekulttuuri näkymään vielä enemmän mediassa. Kantelevuosi on jo hyvässä vauhdissa, ja V Kansainvälinen kantelekilpailu ja KanteleKimara-katselmus lähestyvät. On iloista saada jälleen rouva Jenni Haukio tapahtuman suojelijaksi. Kanteletaiteilija Ritva Koistinen on kilpailun päätuomari. Toivottavasti näemme sankoin joukoin 3.-5.5. Turussa! Tämän lehden mukana tulee LEIJUNTAA Flowing With Kantele, Relaxing Kantele Music / Rentouttavaa musiikkia kanteleilla -liitelevy. Sain kerran ihanan palautteen soitostani: “Kanteleen äänessä on jotain erityistä -se on meidän dna:ssamme.” Kanteleen soinnilla on paljon annettavaa, se tarjoaa pysähtymisen hetkiä hektisen elämän vastapainona. Tähän tarkoitukseen myös liitelevyn musiikki sopii. Lisää tietoa levystä ja sen esittäjistä löytyy tästä lehdestä. Levyn teema jatkuu myös artikkelissa, jossa sairaalamuusikko, kantelepedagogit ja -muusikot kertovat kanteleen käytöstä rentoutumisja rauhoittumistarkoituksessa. Puheenjohtajan palstalta voi lukea Kanteleliiton uuden puheenjohtajan, Eija Kankaanrannan, kirjoittaman tervehdyksen. Kantele maailmalla -teema jatkuu, ja virolaisen kanteleen taitajista kertova artikkeli löytyy kantele.net-verkkosivustolta myös englanniksi käännettynä. Kohdistamme katseet kohti tulevaa kanteleleirien täyttämää kesää, ja tiedot leireistä on koottu tämän lehden sivuille. Rentouttavia hetkiä kanteleen parissa!
6 k ntele 7 k ntele A nn Maria Piho ja Eva Väljaots ovat virolaisia kanneltaiteilijoita, jotka opiskelevat Sibelius-Akatemiassa kansanmusiikkia. He kertovat tässä haastattelussa kokemuksistaan muusikkoina ja siitä, miten alun perin löysivät virolaisen kanteleen pariin. Kannel-sana tunnetaan myös Suomessa, mutta Virossa kannel on soittimen virallinen nimi. Viittaan tässä artikkelissa Viron kanteleisiin nimellä kannel tai virolainen kantele. Oli todella kiinnostavaa tavata nämä upeat muusikot ja kuulla virolaisesta kanteleesta ja kulttuurista, joka on hyvin samanlainen, mutta kuitenkin kiehtovan erilainen. Lumoava kannel Vasemmalla: Eva Väljaots ja Ann Maria Piho TEKSTI SANNI VIRTA KUVA JIMMY TRÄSKELIN
8 k ntele 9 k ntele Ann Maria Piho on kotoisin Etelä-Viron maaseudulta, hänen kotinsa lähimmät kylät ovat Haanja ja Rõuge. Hänen isällään on matkailukohteena toimiva maatila, jossa Ann Maria kuuli pienestä pitäen kansanmusiikkia. Myöhemmin hän myös itse soitti ja säesti kansantansseja, joita esitettiin turisteille. Kannel hänen soittimekseen valikoitui hauskan tarinan ja onnellisen sattuman kautta: kun Ann Maria oli 11-vuotias, hänen koulussaan toteutettiin folkloristi Celia Roosen perustamaa koulutusohjelmaa, jossa kansanmusiikki-instrumentteja opetettiin pienissä maaseutukylissä. Koulutusohjelmassa oli kolme soitinvaihtoehtoa: pienkantele eli viroksi väikekannel, diatoninen virolainen haitari nimeltään lõõts sekä virolainen säkkipilli eli torupill, jolla on todella vahva perinne virolaisessa kansanmusiikissa. ”Se on joskus ollut kaikkein yleisin soitin Virossa”, Eva ja Ann Maria kertovat. Ann Maria kertoo lapsena ajatelleensa: ”Säkkipillistä minulla oli mielikuva, jossa soitin liittyi vahvasti Skotlantiin. Mielestäni haitari tuntui liian miehiseltä, ja näytti painavalta, joten mietin, kuinka voisin soittaa sitä. Mutta, ooh kannel, se on hyvä!” Hänen veljensä soitin oli kromaattinen kannel, ja Ann Maria luuli alkavansa soittaa sitä. Hän yllättyi mennessään ensimmäiselle tunnille, sillä kyseessä olikin väikekannel! ”Tavallaan siis menin ensimmäiselle tunnille saadakseni selville, mitä soitinta opiskelen. En tiennyt, että sellainenkin kannel on olemassa”. Oli harvinainen mahdollisuus saada opiskella kansanmusiikkia, sillä monesti ainoa vaihtoehto virolaisen kanteleen opiskeluun on kromaattinen kannel, jolla soitetaan taidemusiikkia. Ann Marian ensimmäinen kannel oli 6-kielinen. Virossa perinteinen pienkannel on kuusikielinen, ei viisikielinen. Eva ja Ann Maria kertovat, että tämä on mysteeri, johon folkloristiikkaa tutkineetkaan eivät tiedä vastausta. Myöhemmin myös kaksirivinen, diatoninen haitari valikoitui Ann Marian soittimeksi, ja nykyään se on hänen sivuinstrumenttinsa myös Siban opinnoissa. Ann Marian ensimmäinen kannelopettaja oli Katrin Soon, jonka kanssa hän soitti virolaisia ja latvialaisia kansansävelmiä. ”Muistan, että ensimmäinen soittamani kappale oli nimeltään Viisi hiekkaista, keltaista varsaa”, hän kertoo. Soonin jälkeen opettajana toimi Kadri Lepasson. Pian 6-kielinen kannel vaihtui 8-kieliseen, sitten kielimäärä oli 10, 12 ja lopulta 15. Ann Maria oli ensimmäisiä oppilaita, jotka suorittivat 7-vuotisen musiikkiopistokoulutuksen kansanmusiikista. Kun tämä koulutus loppui, hänen opettajansa eivät halunneet hänen lopettavan soittamista. He kutsuivat Ann Marian soittamaan eräälle keikalle, ja niin syntyi erilaisia virolaisia kanteleita soittava trio Soon/ Piho/Lepasson, joka on julkaissut levyn nimeltä Tempo di Vals vuonna 2016. Trio on edelleen toiminnassa, ja suunnittelee äänittävänsä uutta musiikkia. Eva Väljaotsin tarina virolaisen kanteleen pariin on monivaiheinen ja koskettava. Hän opetteli soittamaan itsekseen ja improvisoi tuntikausia. Evan tapa soittaa on vanhemman kansanmusiikkiperinteen mukainen, jossa improvisoidaan pitkään eri teemoja muunnellen. Eva syntyi ja asui Tallinnassa, mutta kokee kodikseen Pohjois-Viron: hänen vanhempansa ovat Länsija Keski-Virosta. Lapsena musiikkiharrastuksen aloittaminen ei ollut mahdollista, mutta lähdettyään Tarttoon opiskelemaan semiotiikkaa eli kulttuuritiedettä Eva innostui virolaisesta kanteleesta. Ystäviensä kautta hän kuuli kannel-leireistä, joissa sai rakentaa oman soittimensa. Hän osallistui tällaiselle leirille ja rakensi itse 7-kielisen virolaisen kanteleen. Leiriviikon aikana hän oppi kuulemma myös pari kappaletta. ”Aloin soittaa todella paljon. En tiennyt mitään muita kappaleita, vaan improvisoin. Tuolloin opin itsenäisesti myös lukemaan nuotteja”, hän muistelee. Eva kertoo, ettei hän aloittaessaan soittamisen ollut kuullut vanhempaa kansanmusiikkikerrostumaa, mutta uudempi kansanmusiikki oli toki tuttua. Vasta myöhemmin opinnoissaan Eva oppi, että hänen toteuttamansa pitkä estetiikka oli itse asiassa yksi perinnetyyli; soittajat soittivat omasta päästään 1900-luvun alun Karjalassa. Eva ihastui kirkonkelloimitaatioihin, ja soitti niitä paljon. Hän oli kuullut Arja Kastisen soittoa, ja innostunut siitä. Myöhemmin Arjasta tuli Evan opettaja. ”Soittotunneillani Arja Kastinen kertoi karjalaisesta kanteleperinteestä ja opin siitä lisää. Silloin tuntui, kuin olisin palannut kotiin!” Evalle selvisi myös, että hänen suvussaan oli ollut muitakin virolaisen kanteleen soittajia: hänen isoisänsä isä oli soittanut külakannelta eli perinteistä virolaista isoa kanteletta. Eva sai tämän soittimen isoisältään, ja on opetellut soittamaan sitä. Külakanteleiden kielimäärä vaihtelee, mutta juuri tässä yksilössä se on 33. Kannel on diatoninen eli siinä ei ole sävelvaihtajia. Bassoja diskanttikielet taas ovat samaan tapaan aseteltuina kuin suomalaisessa kanteleessa. Toinen perinteinen virolainen iso kannel on nimeltään rahvakannel”, Eva kertoo. Se on külakannelta uudempi malli, joka on kehitelty pianotehtaassa, ja siinä kielet on aseteltu sointujen soittamista varten. Viljandin pärimusmuusika -koulutus Sekä Eva että Ann Maria pääsivät opiskelemaan Viljandi Culture Academyn nelivuotiseen pärimusmuusikaeli kansanmusiikkikoulutusohjelmaan, joten he tutustuivat toisiinsa jo ennen Suomessa opiskelua. Eva oli tätä ennen siirtynyt 7-kielisestä 15-kieliseen ja ottanut soittotunteja. Hän kertoo päättäneensä olla rohkea ja hakea Viljandiin: ”Kun pääsin, olin hyvin onnellinen!” Ann Marian pääsoitin tällä hetkellä on 15-kielinen kantele, jonka Jyrki Pölkki on rakentanut, joten itse asiassa sitä voi kutsua kanteleeksi. Ann Maria kertoo rakastavansa pienkanteleita, ja keskittyvänsä niiden soittamiseen eikä niinkään isoihin kanteleisiin. Hän kertoo soittavansa myös virolaista kannelta, jossa on 12 kieltä. Suosikkikannel vaihtelee, sillä niissä kaikissa on hänen sanojensa mukaan eri tunnelma. Eva puolestaan kokee luoneensa erityisen suhteen 15-kieliseen virolaiseen ” Soittotunneillani Arja Kastinen kertoi karjalaisesta kanteleperinteestä ja opin siitä lisää. Silloin tuntui, kuin olisin palannut kotiin!
10 k ntele 11 k ntele kanteleeseen. ”Tunnen yhteyttä soittimeeni, joka soi kauniisti”, hän sanoo. Evalla on myös 16-kielinen kannel, ja hän oli ensimmäinen, joka tilasi 16-kielisen virolaiselta rakentajalta. Evalla on ollut ilo oppia virolaisen kyläkanteleen soittoa myös pelimanni Heino Sõnalta. Eva osallistui vuonna 2014 Viljandissa opiskellessaan erään folklore-järjestön projektiin, jossa oli mahdollista oppia kyläsoittajilta eli pelimanneilta. Eva sai tietoonsa, että Heino Sõna on melkeinpä ainoa elossa oleva virolaisen kyläkanteleen taitaja. Näin sai Evan sanoin alkunsa hieno ystävyys, ja hän sai oppia ohjelmistoa isoisänsä isän soittimella soitettavaksi. Kannel ja kantele Keskustelemme suomalaisten ja virolaisten kanteleiden eroista. Evan mielestä soittotyylit ja ohjelmisto eroavat ehkä enemmän kuin kantele ja kannel soittimina. Hän kokee, että soittimina ne ovat aika lähellä toisiaan. ”Suomalaiset soittavat ehkä enemmän sormillaan, Virossa kuulee paljon sointusoittoa”, muusikot arvelevat. ”Suomessa kanteletta on kehitelty ehkä enemmän, suomalaiset kanteleet ovat enemmän high-tech”, Ann Maria nauraa. Virossa kanteleen ja kansanmusiikin uudesta tulemisesta ei ole kovin kauaa: tämä on kuulemma tapahtunut viimeisen 20 vuoden aikana, ja Suomi oli tässä kehityksessä esikuvana. ”Uusia rakentajia on ilmaantunut. He ottivat mallia historiallisista soittimista ja alkoivat tehdä samanlaisia virolaisia kanteleita kuin museoissa”, Ann Maria lisää. Kannel ja bluegrass Virossa kansanmusiikki nauttii suurta suosiota. Esimerkiksi Trad.Attack! ja Curly Strings -kansanmusiikkiyhtyeitä soitetaan lähes joka radioasemalla ja nämä yhtyeet ovat voittaneet arvostettuja musiikkipalkintoja. Virossa kansanmusiikki siis oikeasti kuuluu ja näkyy mediassa. Toivottavasti tämä tilanne toteutuisi myös joskus Suomessa! Viljandin kansanmusiikkifestivaali on suuri kansanmusiikkitapahtuma, ja Eva ja Ann Maria arvelevat sen olevan mahdollisesti Viron suurin musiikkifestivaali, aikamoisen hienoa! Kumpikin muusikko on esiintynyt monena vuonna tällä festivaalilla. Sekä Eva että Ann Maria ovat olleet Viljandin opintojen aikana Curly Stringsin mandoliininsoittajan, Villu Talsin oppilaana. Ann Maria kertoo olleensa kiinnostunut chopping-säestystavasta, ja halusi siksi Talsin oppilaaksi: ”Ei tarvitse olla saman instrumentin soittaja, kunhan on hyvä opettaja”, hän sanoo. Eva ja Ann Maria ovat omien sanojensa mukaan aika erilaisia soittajia, mutta yksi yhteinen musiikkimieltymys heillä on: bluegrass.” Se on monipuolista, hienoa musiikkia! Jotkin kappaleet sopivat kanteleelle, ja niissä voi soittaa sekä melodioita että sointuja”, Eva kertoo. Olisipa mahtavaa kuulla bluegrassia soittava kannelduo! Opiskelua Suomessa Eva oli vaihto-opiskelijana Siban kansanmusiikin aineryhmässä 2016-2017, ja valmistui Viljandista vaihtovuotensa keväällä. Tämän jälkeen hän opiskeli musiikkia Tallinnan yliopistossa yhden vuoden, jonka aikana hän kävi myös Suomessa Arja Kastisen soittotunneilla. Eva halusi kuitenkin palata Suomeen, ja pääsi opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan syksyllä 2018. Ann Maria lähti toisen Viljandissa vietetyn opiskeluvuoden jälkeen Norjaan töihin. Siellä hän oppi paljon norjalaisia haitarikappaleita tapaamiltaan ihmisiltä. ”Myös kantele sai ihastusta osakseen yhteisissä musisointihetkissä”, Ann Maria kertoo. Norjassa vietetyn vuoden jälkeen hän opiskeli Viljandissa vielä yhden vuoden. Kanteletietouden, -kulttuurin ja opettajien takia hän halusi kuitenkin päästä Suomeen opiskelemaan. Nyt hän on Sibelius-Akatemiassa vaihto-oppilaana, ja valmistuu tänä vuonna myös Viljandin opinnoista. ”Parasta Suomessa opiskelussa ovat ” Kanteletunnin ansiosta mistä tahansa päivästä tulee hyvä! Eva ja Ann Maria soittimineen, Evalla virolainen 15-kielinen kannel ja Ann Marialla Jyrki Pölkin rakentama kantele.
12 k ntele 13 k ntele opettajat! Aina kun tulen soittotunnin jälkeen ulos luokasta, olen niin iloinen! Kanteletunnin ansiosta mistä tahansa päivästä tulee hyvä!” hän hehkuttaa. Ann Marian opettajia ovat Maija Pokela, Pauliina Syrjälä ja Arja Kastinen. Eva kehuu myös opettajiaan: ”Arja Kastinen, Timo Väänänen ja Pauliina Syrjälä ovat mahtavia, arvostan heitä todella. Ensimmäistä kertaa tiedän, miltä tuntuu, kun on kanteleopettajia.” Molemmat ylistävät myös opiskelukavereitaan ja tunnelmaa kansanmusiikin aineryhmässä. Keikkoja heillä on ehtinyt olla Suomessa jonkin verran, viimeksi Perinnearkkuklubilla viime syksynä. Omat tyylit soittajina Molemmat muusikot soittavat paljon soolona, ja niin virolainen kuin suomalainen kansanmusiikki vaikuttaa heidän omien sävellystensä sävelkieleen. Ann Maria luonnehtii omaa sävellystyyliään melodiseksi: ”Käytän kaikkia kieliä, joita minulla on!” Eva kokee, että musiikkiin on aina hankala sisällyttää sanoja, mutta hän rakastaa rytmiä, rytmisiä variaatioita, improvisaatiota ja jatkuvuutta. Evan kappaleissa toteutuvat hänen sanojensa mukaan sekä pitkä että lyhyt estetiikka: lyhyessä ajassa musiikki voi muuttua paljon, mutta kappaleet voivat kestää pitkään. ”Soittamiseni on aina improvisaatiota. En ole oikeastaan onnistunut säveltämään, improvisoin aina esiintyessänikin”, hän nauraa. ”En ajattele perinnettä soittaessani, musiikki vain kumpuaa minusta. En yritä soittaa tietyn tradition mukaisesti, mutta totta kai perinne on läsnä”. Molemmat pitävät eniten sormilla soitetusta soundista, ja soittotekniikoista esimerkiksi sekatyyli on käytössä. Kanteleessa heitä viehättää ääni. ”Pidän siitä, miten kannel sopii sylissä soitettavaksi”, Ann Maria sanoo. Eva pukee viehtymyksensä yhdeksi kuvaavaksi sanaksi: ”Värähtely kanteleessa on jotain erityistä”. Tallinnassa opiskelun aikana Eva perusti duon laulaja-viulisti Sänni Noormetsan kanssa, ja he ovat keikkailleet jonkin verran myös Suomessa. ”Meillä on samanlainen ymmärrys musiikista. Tyylimme on minimalistista, esitämme omia sävellyksiä ja sanoituksia”, Eva kuvaa. Hänellä on myös Trio Sinitrii, jonka soittimet ovat viulu, Hang-rumpu ja kannel. He ovat julkaisseet levyn, mutta tällä hetkellä jäsenet ovat eri puolilla maailmaa. Eva soittaa itsekin viulua, jonka ääntä hän on aina rakastanut. Nyt hän saa myös viulutunteja Emilia Lajuselta. Eva on soittanut myös jouhikkoa jo pitkään, ja senkin soittoa hän on itse opetellut. Myös karmoshka eli venäläinen diatoninen haitari kuuluu hänen soitinvalikoimaansa. Sitä soitetaan kuulemma paljon etenkin Etelä-Virossa tanssin säestyksenä. Trionsa ohella Ann Maria soittaa singersongwriter Anu Taulin yhtyeessä, joka on julkaissut levyn Maagiline järv 2018. Tässä yhtyeessä hän soittaa pop-musiikkiin kallellaan olevaa materiaalia, ja bändin musiikki soi joskus kaupallisemmilla radioasemilla. Mitkä ovat musiikillisia tulevaisuuden haaveitanne? Eva: ”Olen parhaimmillani muusikkona, mutta pidän myös opettamisesta. Musiikki vie helposti maailmalle, ja jos matkustan jonnekin kanteleen kanssa, voin löytää jameja ja muusikkoja ympäri maailman. Nautin todella tästä kansanmusiikkikulttuurista.” Ann Maria haluaisi olla aktiivinen muusikko, mutta myös kulttuurituotanto ja kansanmusiikin tunnetuksi tekeminen kiinnostaa häntä. ”Kun olen kansanmusiikkikonserteissa ja kuulen upeita bändejä, ajattelen, että useampien ihmisten pitäisi kuulla tätä!” Ann Maria haluaisi myös vaihtovuotensa jälkeen palata Suomeen opiskelemaan. Mikä on ihanin muistonne tai kokemuksenne, jonka kanteleen soittaminen on antanut? Ann Maria: ”Ihanimmat kokemukseni liittyvät trioni kanssa soittamiseen, niihin hetkiin, kun erilaiset soundit sulavat yhteen. Pidämme kirkoissa soittamisesta, ja jotkin kirkkokonserttimme ovat olleet merkityksellisiä monella tavalla, olo on ollut täynnä onnea.” Eva: ”Soittaessa on niin helppo unohtaa itsensä, joskus aloitan jonkin kappaleen ja huomaan soittaneeni sitä 15 minuuttia.” Miten muuttaisit virolaisen kanteleen asemaa kotimaassasi? Kuinka paljon soittajia Virossa on? Ann Maria: ”Virossa toteutettiin projekti, jossa 6-kielistä kannelta esiteltiin kouluissa. Tästä johtuen joillakin voi olla kuva kanteleesta yksinkertaisena lasten instrumenttina. Kaikki kyllä tietävät kanteleen, mutta se on alkeissoittimen asemassa. Kun opettelin soittamaan, sovitin paljon muiden instrumenttien ohjelmistoa, koska en löytänyt kannelmelodioita. Olisi ihanaa, jos pienkanteleiden ammattilaisia tulisi lisää. Olisi mukava saada esiintyä enemmän, ja näyttää, että kannel on tasavertainen instrumentti.” Eva: ”Olen ajatellut samaa. Esiintyessäni olen huomannut, että ihmiset eivät tunne soittamaani kannelmallia. Kansanmusiikkikannel voisi olla vielä enemmän esillä, sillä kaikki eivät tiedä, että sitäkin voi opiskella. Nykyään meitä virolaisia pienkanteleita soittavia ammattilaisia on noin kymmenen. Klassisen musiikin soittajat soittavat orkesteriteoksien solisteina, ja kromaattiselle kanteleelle sävelletään uusia teoksia.” Ann Maria kertoo, että Virossa on oma kannelliitto, mutta siihen kuuluu enimmäkseen kromaattisen kanteleen soittajia. Kilpailuja on ollut, mutta ne on suunnattu lapsille. Sekä Eva että Ann Maria ovat opettaneet lastenleireillä, joilla opetetaan kansanmusiikki-instrumentteja. Virolaiseen kanteleeseen keskittyviä leirejä ei toistaiseksi kuitenkaan ole ollut. Vuonna 2018 Tallinnassa järjestettiin pienkantelefestivaali, jossa he kumpikin esiintyivät. Päivään sisältyi myös workshop ja Arja Kastisen esiintyminen. Tälle he toivovat jatkoa. Keskustelemme vielä Baltian maiden ja Suomen kanteleen soittajien yhteyksistä. Evan ja Ann Marian mielestä soittajien olisi tärkeä tuntea toisensa, mutta tällä hetkellä tämä ei oikein toteudu. ”Olisi hyvä olla kaikille yhteisiä tapahtumia ja konferensseja”, muusikot pohtivat. Ann Maria: ”Monella on kotonaan kannel, mutta on tietysti vaikeampi sanoa, ketkä lasketaan soittajiksi.” Eva: ”Kromaattisen kanteleen soittajia on ammattilaisina enemmän, sillä sitä on voinut opiskella musiikkiopistoissa ja konservatorioissa.” Keskustelemme lopuksi virolaisen kanteleen historiasta ja perinteen tutkimisesta. Ann Maria kertoo, että virolaisen kanteleen historiaa on tallentanut myös suomalainen perinteenkerääjä A. O. Väisänen, joka ensimmäisenä äänitti Setumaan kannel-melodioita. Tätä materiaalia on Suomen museoissa tallessa. ”Jos on kansanmuusikko, on aina vähän myös tutkija”, Eva toteaa. Hän kertoo, että jouhikko on viroksi hiiu-kannel, vaikka kyseessä on jousisoitin, sillä kannel on ollut viron kielessä yleistermi soittimelle. Tämä on mielestäni aika ihana ajatus, ja kertoo kanteleen merkityksestä Viron historiassa, ja onneksi näiden uusien, upeiden soittajien myötä, myös nykypäivästä.
14 k ntele 15 k ntele V KANSAINVÄLINEN KANTELEKILPAILU ja KanteleKimara-katselmus 3.–5. toukokuuta 2019 Kilpailuaikataulu PERJANTAI 3.5. klo 17.00 avajaiskonsertti Duo Riikka Timonen ja Senni Eskelinen Juulia Pölönen Turun konservatorion kanteleoppilaat Tuulikannel-nuottikirjan julkistus klo 21.00 avajaisklubi, Rento Bar Juurakko LAUANTAI 4.5. Turun konservatorio klo 10–15.30 KanteleKimara / alle kouluikäiset ja 1.–4. luokkalaiset klo 10-15.30 KanteleKimara / 5.–6. luokkalaiset klo 16.00 Eppel&Peppel klo 17.00 KanteleKimaran päätöskonsertti, palkintojenjako ja Kanteleliiton vuoden tunnustusten jako SUNNUNTAI 5.5. Turun konservatorio klo 9–17.05 Taidemusiikki / ammattilaiset ja avoin sarja klo 9.15–15.40 Muu musiikki/ ammattilaiset, avoin ja nuorten sarja klo 9.30–14.05 Kansanmusiikki / ammattilaiset, avoin ja nuorten sarja klo 9.30–15.20 Taidemusiikki / nuorten sarja klo 18.30 V Kansainvälisen kantelekilpailun päätöskonsertti ja palkintojenjako Muutokset mahdollisia! Tuoreimmat tiedot löytyvät osoitteesta kantele.net/kilpailut. Tervetuloa mukaan kilpailuhumuun Turun konservatoriolle! Aurajoen rantaan saapuu yhteensä 104 kilpailijaa ja KanteleKimaran osallistujaa Suomesta, Latviasta, Japanista ja Virosta. Pääsemme kuulemaan erilaisten kanteleiden ja sukulaissoittimien kirjoa laajasti, hienoa! Kilpailu järjestetään yhteistyökumppanimme Turun konservatorion tiloissa osoitteessa Linnankatu 60, 20100 Turku. Lisäksi kannelta kuullaan oheisohjelman muodossa myös muualla Turun alueella. Avajaiskonsertti soi konservatorion Sigyn-salissa perjantaina klo 17.00. Konsertissa kuullaan kilpailun päätuomarin, Ritva Koistinen-Armfeltin tervehdys ja julkaistaan Hannu Syrjälahden Tuulikannel-nuottikirjan uusi editio. Konsertissa esiintyvät Kanteleliiton vuoden yhtye Duo Riikka Timonen ja Senni Eskelinen, III Kansainvälisen kantelekilpailun taidemusiikin ammattilaissarjan ja Martti Pokela -palkinnon voittanut Juulia Pölönen sekä Turun konservatorion kanteleoppilaat opettajansa Hanna Ryynäsen johdolla. Perjantai-illan päätteeksi pistetään jalalla koreasti avajaisklubilla, jonka esiintyjänä kuullaan rouheaa juurimusiikkia soittavaa Juurakkoa. Tiedossa on tyylilajien riemukasta sekoitusta, suomenkielistä blueslaulantaa ja eriskummallisiakin tarinoita. KanteleKimara-katselmus kuullaan lauantaina kokonaisuudessaan. Katselmuksen jälkeen esiintyy tarinankerrontaa ja musiikkia yhdistävä Eppel&Peppel -yhtye uudella Ihmepyörä-teoksellaan. Päivän päättää KanteleKimaran päätöskonsertti, jossa kuullaan tuomaristojen valitsemia esityksiä, palkitaan osallistujat sekä jaetaan Kanteleliiton vuoden tunnustukset. Kilpailusarjojen vuoro on sunnuntaina. Nuoria, ammattilaisia ja avoimen sarjan osallistujia kuullaan totuttuun tapaan kansanmusiikin, muun musiikin ja taidemusiikin tyylisarjoissa. Kilpailun päätöskonsertti soi konservatorion Sigyn-salissa kilpailupäivän päätteeksi. Konsertissa jaetaan kilpailun palkinnot ja tuomaristojen valitsemat kilpailijat esiintyvät. Viikonlopun aikana voi kierrellä muun muassa kanteleenrakentajien messualueella ja osallistua muuhun oheisohjelmaan. Kilpailuohjelma on alustava ja siihen saattaa tulla tarkennuksia tai muutoksia tilojen ja aikataulun suhteen. Osallistujille ilmoitetaan henkilökohtainen kilpailuja katselmusaika sähköpostitse. Aikataulu julkaistaan Kanteleliiton nettisivuilla kantele.net/kilpailut. Nähdään pian! Emma Kuntsi Kansainvälisen kantelekilpailun tuottaja +358 40 0343 338 kilpailut@kantele.net
16 k ntele 17 k ntele Hyvät V Kansainvälisen kantelekilpailun osallistujat M inulla on ilo omastakin puolestani toivottaa teidät kaikki tervetulleiksi keväiseen Turkuun, maamme vanhimpaan kulttuurikaupunkiin, tämänkertaisen kilpailun merkeissä. Kantelekilpailu kokoaa jälleen yhteen suuren joukon eri-ikäisiä kanteleensoittajia sekä eri kanteleen lähisukuisten soittimien taitajia. Tapahtuma on siten yksi kanteleväen tärkeimpiä kokoontumisia. Soittajalle kilpailu on oivallinen mahdollisuus ottaa mittaa omista taidoistaan ja siihen valmistautuessaan keskittyä intensiivisesti harjoitteluun. Kilpailu voi olla tärkeä tavoite ja kimmoke oman kehityksen vauhdittamiseksi. Kilpailu on myös ainutlaatuinen foorumi kuulla monia muita soittajia, saada heiltä inspiraatiota ja uusia ideoita soittamiseen sekä saada uusia ystäviä. Tämänkertaisessa kilpailussa ja siihen liittyvissä konserteissa kuullaan paljon kantelesävellyksiä useilta vuosikymmeniltä, mukaan lukien kilpailijoiden omat, tuoreet sävellykset. Erityistä kantelekilpailussa on monien musiikkija soittotyylien kirjo. Odotan innolla hienoja esityksiänne! Toivotan kaikille kilpailijoille intoa harjoitteluun ja itse kilpailuun! Kilpailun tuomaristolle toivotan antoisaan, tärkeään tehtävään voimia ja viisautta. Yleisölle ja meille kaikille: elämyksellistä kilpailutapahtumaa! Ritva Koistinen-Armfelt, päätuomari N ykymuotoisen Kalevalan ilmestymisestä tulee tänä vuonna kuluneeksi 170 vuotta. Kansalliseepoksemme neljäskymmenes runo kertoo hauenluisen, ikuista iloa tuottavan kanteleen synnystä: ”…Jo oli soitto suorittuna, valmihina kanteloinen, soitto suuri hauinluinen, kantelo kalaneväinen. Tuli tuohon nuoret miehet, tuli nainehet urohot, tuli pojat puol'-ikäiset sekä pienet piikalapset, tytöt nuoret, vaimot vanhat, naiset keskikertaisetki, kanteletta katsomahan, soittoa tähyämähän”. Soittoa tähyämään kutsuu kantele jälleen, nyt jo viidettä kertaa järjestettävään Kansainväliseen kantelekilpailuun 3.-5.5.2019 Turkuun, jonne saapuu yli 100 soittajaa niin Suomesta kuin myös naapurimaista. Tänä vuonna mukana on erityisen paljon alakouluikäisiä osallistujia, joka kertoo kanteleen vetovoimasta suomalaisen musiikkiharrastuksen kentällä. Kanteleliitto ry on jo yli 40 vuoden ajan laaja-alaisesti edistänyt kanteleharrastusta. Samalla se on tehnyt merkittävää työtä kulttuuriperintömme siirtämisessä yhä uusille sukupolville. Tänä päivänä kanteleella tulkitaan sävelmiä kansanmusiikista aina klassiseen ja uuteen musiikkiin. Se on tulevaisuuden soitin, loppumaton aarreaitta minkä tahansa musiikin tyylilajin tutkijalle ja kokeilijalle. Tämä välittyy myös kilpailun osallistujien kappalevalinnoissa, monin yleisöä lumoavin tavoin. Toivotan kaikille kilpailuun osallistuville soittajille onnea ja menestystä sekä soittamisen riemua – kantele helisköön, Kalevalan hengessä! Jenni Haukio, kilpailun suojelija
18 k ntele 19 k ntele Kappaleiden ja esiintyjien esittelyt: 1. Hanki 5.07 säv. Markus Haimelin Juulia Pölönen konserttikantele Raakel Kemppainen sello “Hanki on osa tekemääni Kanteletarinoita-sarjaa. Kappale on sävelletty vuonna 2015, jolloin aloin tehdä musiikkia kanteleelle. Hangen haikea tunnelma herättää vahvoja mielikuvia ja tuo mieleen muistoja. Sen melodisuus ja tietynlainen minimalismi kuvastavat hyvin omaa kieltäni säveltäjänä”, Markus Haimelin kuvailee. Markus Haimelin opettaa päätyökseen pianonsoittoa, keikkailee ja säveltää. Hän on ollut Kanteleliiton toiminnassa mukana vuodesta 2015. Juulia Pölönen on vuonna 2017 musiikin maisteriksi valmistunut intohimoinen kantelisti, aktiivinen esiintyjä ja kamarimuusikko. Selloa soittaa Raakel Kemppainen, jonka kanssa Juulia on musisoinut jo aivan opiskeluaikojen alusta asti. 2. Mummula 8.22 säv. Sanni Virta Sanni Virta konserttikantele “Mummulani on minulle rauhan paikka, johon pääsen milloin vain mielessäni. Vaikka en ole oikeasti voinut käydä Mummulassa vuosiin, näen edelleen sen pihatien ja pensaat, tiilitalon ja omenapuut, kun suljen silmäni. Samat mielikuvat, puutarhan ja vanhan talon yksityiskohdat nousevat mieleeni myös soittaessani kappaletta. Kappale kulkee kahden musiikillisen teeman ympärillä, ja lisäksi on kansanmusiikista inspiroitunut melodia. Sävellys lähti sointukierrosta, josta löydän soittaessani aina uusia sävyjä. Sen soittamista voi jatkaa; se muodostaa kuin ympyrän, johon voi uppoutua”, Sanni Virta kertoo. Sanni Virta on kanteleensoittaja, jonka sävellykset saavat inspiraationsa kansanmusiikista, jazzista ja popista. Hän on julkaissut soololevyn vuonna 2017 ja se sisältää hänen omaa musiikkiaan. 3. Runolaulu 12.10 Duo Selina Hanna Ryynänen konserttikantele Sanni Virta konserttikantele “Runolaulu on improvisaatio, joka pohjautuu perinteiseen runolaulusävelmään. Soitossamme voi kuulla myös muistumia Plässimizeh Soitandasta, joka edustaa suomalaisen kansanmusiikin vanhempaa kerrostumaa runolaulusävelmän tavoin. Soittaessamme tätä musiikkia aika tuntuu katoavan ja uppoudumme yhdessä musiikin virran vietäväksi. Sen mukana myös kuulija voi rauhoittua”, Duo Selinan muusikot kuvailevat. Duo Selina on Hanna Ryynäsen ja Sanni Virran, kahden kanteleensoittajan ja ystävän, muodostama yhtye. Kahden konserttikanteleen tarjoamat monipuoliset mahdollisuudet ovat pääosassa kaksikon rikkaassa soinnissa. Duo Selina julkaisee debyyttialbuminsa kesällä 2019. 4. Metsänkellot 10.08 OON Sarah Palu 14-kielinen Korpiselän kantele Johanna Tarkkanen puutappinen 10-kielinen kantele Säveltäjä-muusikot Sarah Palu ja Johanna Tarkkanen kohtasivat vuonna 2016. He pysähtyivät yhdessä istumaan hiljaisuudessa ja kuuntelemaan hetkeä — tuosta hiljaisuudesta alkoikin kummuta musiikkia ja syntyi OON. Hiljaisuuden musiikin soittimiksi valikoituivat pienkanteleet ja musiikki löysi juurensa vanhasta karjalaisesta kanteleperinteestä. OONin jäsenet ovat tahoilLEIJUNTAA Flowing With Kantele, Relaxing Kantele Music / Rentouttavaa musiikkia kanteleilla -levy johdattaa rauhoittumaan kanteleen taianomaisen äänen äärellä. Sen avulla voi pysähtyä hetkeksi arjen keskellä ja rentoutua. Nykyään rauhoittumiseen on suuri tarve, ja tähän kanteleen ääni sopii täydellisesti. Siinä on jotain tuttua ja rentouttavaa, ja tämän palautteen on moni kanteleensoittaja varmaankin kuullut soitostaan. Kanteleen ääni voi auttaa jopa nukahtamaan, ja tämä onkin yksi levyn mahdollinen käyttötarkoitus. LEIJUNTAA Flowing with kantele -levy sopii hektisen elämän vastapainoksi, ja Kanteleliitto haluaa olla tarjoamassa tätä mahdollisuutta. Satu Sopanen-Helisalo ja Sinikka Kontio valitsivat levyn kappaleet, joissa on musiikin eri tyylilajeja edustettuna. Ideana on antaa tilaa uusille tekijöille. IMU-Inkoon musiikki julkaisee levyn, ja se löytyy myös jatkossa IMUn tuotevalikoimasta. Äänityksestä ja miksauksesta vastasi IMUn uusi studiovastaava Kalervo Kontio. Levyllä on kansanmusiikin vanhemman perinteen mukaista pitkää estetiikkaa, gregoriaanista laulua, taidemusiikkia ja popmusiikin harmonioita. Kappaleet etenevät rauhallisesti, ajatusten voi antaa virrata musiikin mukana. Kanteleen ääni pakottaa pysähtymään ja rauhoittumaan, olemaan hetkessä. Rauhaa ja iloa levyn parissa! Sanni Virta
20 k ntele 21 k ntele laan työskennelleet vuosia kanteleen meditatiivisten ulottuvuuksien parissa, ja Tarkkanen on kehitellyt pitkälinjaisesti kantelemeditaatio-termiä ja sen sisältöä. Metsänkellot kutsuu kuuntelemaan hiljaisuutta ja ajattomuutta. Levyllä kuullaan katkelma Metsänkellot-kantelemeditaatioteoksesta, jonka OON sävelsi uudelleen Tarkkasen samannimisen soolokantelekappaleen pohjalta. Tarkkanen ja Palu on valittu Metsänkellot-teoksellaan edustamaan Suomea Ruotsissa kesällä 2019 järjestettävillä pohjoismaalaisten säveltäjien ja äänitaiteilijoiden UNM-festivaaleilla. Tämän 45-minuuttisen sävellyksen voi keväällä kuulla kokonaisuudessaan Metsänkellot-konserttisarjan viimeisessä osassa 18.5.2019 Kampin hiljaisuuden kappelissa. 5. Felix Maria 7.27 (säv. trad./säv. ja sov. Eija Kankaanranta ja Hilkka-Liisa Vuori, san. trad. suom. Seppo Heikkinen) Eija Kankaanranta 15-kieliset kanteleet Hilkka-Liisa Vuori laulu Felix Maria on Maria Magdalenan rukoushetken laulu keskiajalta. Levyllä kuullaan Hilkka-Liisa Vuoren ja Eija Kankaanrannan laululle ja kahdelle 15-kieliselle kanteleelle sovittama versio, joka sisältää myös improvisaatiota. Muusikoiden lähteenä on ollut suomalainen käsikirjoitus “Antifonarium Tammelense” (ff. 181v–182r). Laulun teksti latinaksi ja suomeksi: R. Felix Maria unxit pedes Jesu, et extersit capillis suis: Et domus impleta est Ex odore unguenti. V. Mixtum rorem balsami fracto fudit alabastro, qua unguento pretioso pedes unxit Domini. Et domus… Gloria… Ex odore unguenti. R. Autuas Maria voiteli Jeesuksen jalat ja pyyhki ne hiuksillaan, ja huone täyttyi voiteen tuoksusta. V. Hän vuodatti murtuneesta maljasta sekoitetun balsamipisaran, ja tällä kalliilla voiteella hän voiteli Herran jalat. Eija Kankaanranta on kantelemuusikko, jota kiehtovat aikamme musiikki ja improvisaatio. Hän on kantaesittänyt ja äänittänyt muun muassa Jukka Tiensuun, Juhani Nuorvalan ja Lotta Wennäkosken teoksia. Hilkka-Liisa Vuori on musiikin tohtori. Hänen väitöskirjansa aihe on birgittalaissisarten keskiaikaisen liturgian laulut, joita laulettiin Naantalin luostarissa. Vuori laulaa Vox Silentii -duossa, joka on julkaissut 13 CD-levyä vuodesta 1992. “M uut ajatukset kaikkoavat, ja koko tietoisuus keskittyy yhteen asiaan äänen kuuntelemiseen ja musiikin tuottamiseen.” Näin kuvaili muusikko ja kansanmusiikin tohtori Arja Kastinen tunnelmaa, joka vallitsi retriitinomaisen kantelekurssin yhteissoittohetkessä. Selvitimme tämän lehden liitelevyn teeman hengessä Sarah Palun kanssa, miten kanteletta käytetään rentoutumiseen ja rauhoittumiseen esimerkiksi kanteleretriiteillä, muskareissa ja sairaaloissa. Kysyimme muutamilta kanteleen ammattilaisilta, minkälaisia käytännön keinoja heillä on käytössään tätä varten. Liitelevy IMU-CD 191 Tuottajat: Sinikka Kontio ja Satu Sopanen Äänitys ja miksaus: IMU-Inkoon musiikki / Kalervo Kontio Masterointi: IMU-Inkoon musiikki / Kalervo Kontio ja Marko-Juhani Rautavaara ISRC FI NM7 19 00001 ~ 05 Levyn graafinen suunnittelu ja kuvat: Jimmy Träskelin Arja Kastisen pitämä retriitinomainen kantelekurssi Kortiston tilalla Mäntsälässä 29.-31.7.2016. Kantele rauhoittaa TEKSTI SANNI VIRTA & SARAH PALU
22 k ntele 23 k ntele Satu Sopanen-Helisalo on esiintyvä taiteilija ja kantelepedagogi, joka kertoo käyttävänsä kanteletta rauhoittumistarkoitukseen esimerkiksi soittotuntien lopuksi. Silloin oppilaat saavat kuunnella, ja Satu soittaa mitä vain. Satu on toiminut muskariopettajana, ja muistelee erään harjoituksen olleen erityisen pidetty: “5-kielinen kantele oli lähellä lapsen korvaa, soittelin ihan hiljaa, ja jokaisen piti kuunnella, mitä kantele soittaa kellekin”. Tätä rauhoittumishetkeä Satu on pitänyt myös erityisoppijoille Tuttiorkesterin, silloisen Mukarallan koulukeikoilla Konserttikeskuksen kautta. “Se tuntui todella ihanalta!” Satu antaa vinkin myös odottaville äidille: viisikielisen kanteleen voi laittaa vatsan päälle ja soittaa siinä hiljakseen. Riittää, että näppäilee mitä vain ääniä. “Tämä olisi matalan kynnyksen tutustumista kanteleeseen”, Satu toteaa. Satu opettaa kanteleensoittoa Itä-Helsingin musiikkiopistossa, ja hän on pitänyt kantelerentoutushetkiä myös esitellessään kanteletta musiikkiopistoon hakeville lapsille ja heidän vanhemmilleen. “Pyydän laittamaan käden ison kanteleen koppaan kiinni. Siinä saa kuunnella, kuinka musiikki värisee ja kantele soi.” Näissä hetkissä lapset huomaavat, kuinka kantele värähtelee ihanasti. “On ollut hauskaa, kun olen soitellut, ja on ollut paljon käsiä kiinni kanteleen kopassa.” Myös kantelepedagogi ja muusikko Ulla Piispanen kertoo käyttäneensä tämäntyyppistä harjoitusta muskareissaan Espoon musiikkiopistossa. “Liikunnan jälkeen lapset makaavat lattialla ja soitan 5tai 15-kielisellä jotain tuttua melodiaa. Laulan, ja laitan yleensä kanteleen lattiaa vasten niin, että lapset tuntevat myös äänten värähtelyn kehossaan. Loppurentoutuksessa käytän yleensä aina kanteletta loppulaulun säestämiseen. Sen jälkeen lapset saavat tulla kokeilemaan soitinta, niin vauvat kuin isommatkin.” Ullalla on paljon kokemusta muskarityöstä, ja hän kertoo käyttävänsä kanteletta muun muassa alkulaulun, leikkilaulujen ja köröttelyiden säestämiseen. Myös musiikkiliikuntaan se sopii. “Käytän rentoutuksiin ja musiikkiliikuntaan myös äänitteitä, joissa kantele on mukana”, Ulla sanoo. Kanteleliiton liitelevyllä Eija Kankaanrannan kanssa esiintyvä musiikin tohtori Hilkka-Liisa Vuori on erikoistunut gregoriaaniseen lauluun. Hänen yhtyeensä Vox Silentiin nettisivuilla kerrotaan, että Vuori tutkii teoksessaan "Hiljaisuuden syvä ääni" muun muassa kehon resonanssia ja hoitavaa ääntä. Vuori pitää lauluryhmiä, joissa hän käyttää 6-kielistä kanteletta, joka on viritetty luonnonpuhtaaksi avosoinnuksi, jossa soi mahdollisimman paljon yläsäveliä. Myös omien lasten kanssa voi rauhoittua kanteleen äänen äärelle. Kokemuksia tästä kertoo Vilma Timonen, kantelepedagogi, muusikko ja 2-vuotiaan Ennin äiti. Vilma sanoo tehneensä paljon keikkoja 15-kielisen kanssa ollessaan raskaana, joten Enni on tottunut kanteleen ääneen aivan pienestä asti. “Vauva-aikana oli ihana seurata, miten kaikki aistit avautuivat Ennin kuullessa kanteletta: kuuntelu on pienellä vauvalla kehollinen reaktio”, Vilma kertoo. Hänellä on hauska tarina kanteleen ja musiikin rauhoittavasta voimasta. Enni ei nimittäin vauvana viihtynyt autossa, mutta Vilma keksi tähän hyvän keinon: “Kuuntelimme taukoamatta Maija Kauhasen Sinisilmä -kappaletta Keravalta Helsinkiin. Aina kun biisi loppui, Enni alkoi itkeä, mutta kun laitoin kappaleen taas alusta, hän rauhoittui ja kuunteli tyytyväisenä”. Arja Kastisen musiikki sopii upeasti myös rauhoittumistarkoitukseen. Vilma Timonen on käyttänyt etenkin Arjan Enovesiä-nimistä kappaletta musiikkipedagogien koulutuksissa. “Kun ryhmä pitää saada keskittyneeseen tilaan, käytän usein vaskikielistä kanteletta, minulla on siitä hyviä kokemuksia. Sen sointi on täynnä pehmeyttä, vaskikantele pakottaa kuuntelemaan ja pysähtymään. Myös soittajana sitä täytyy soittaa kuunnellen,” Vilma toteaa. Yksi erityinen kokemus on jäänyt Vilman mieleen. Oli Taideyliopiston lehtoreille tarkoitettu yliopistopedagogiikan opintojakso, jossa tarkoitus oli reflektoida omaa opetusta. Vilman session aluksi kuunneltiin yhdessä Enovesiä-kappale, ja se oli Vilman mukaan hetki, joka toi ihmiset yhteen. Kappale herätti kuulemma paljon tunteita, ja toi rauhan työskentelyyn. “Kun olen tavannut ihmisiä vuosien jälkeen tuosta tilanteesta, he muistavat sen edelleen”, Vilma kertoo. “Vaskikanteleen soundia ja sillä soitettavaa musiikkia ihmiset eivät yleensä kuule, mutta niissä on silti jotain tuttua.” Arja Kastisella on paljon kokemuksia retriitinomaisista kantelekursseista. Muutama niistä on ollut Kanteleliiton järjestämiä, esimerkiksi vuosina 2008 ja 2009 kursseja oli Karjalohjalla Heponiemen Hiljaisuuden keskuksessa. Kursseilla on usein ollut erikseen alkeisja jatkokurssit. “Aina kurssien otsikkona ei ole käytetty retriitti-sanaa, vaan ne on suunnattu aikuisille, jotka haluavat pysähtyä hetkeksi musiikin äärelle”, hän kertoo. Alkeiskurssille on saanut tulla ilman aiempaa soittokokemusta. Pääpaino on ollut kunkin soittajan henkilökohtaisessa suhteessa omaan soittimeen. “Yhdessä soittaessamme pystyimme luomaan sointikentän, jonka sisällä oli helppo keskittyä ääneen. Parhaimmillaan kokemus saattoi olla sekä virkistävä että puhdistava”, Arja kiteyttää. Kesällä 2018 Arja piti viikonloppukurssin yhdessä Health Coach -valmentaja Laura Ruotsalaisen kanssa. Tässä viikonlopussa yhdistyivät pienkantelemusisointi, joogapohjaiset venyttelyt, metsäretki ja henkilökohtaisen hyvinvointiympyrän rakentaminen. Arjan YouTube-kanavalta voi löytää harjoituksen, jota tällä kurssilla tehtiin. Tavoitteena kursseilla on ollut tuoda pienkantelemusisointi osaksi hyvää elämää. “No, mitä se hyvä elämä sitten on sehän on jokaisen oma asia miettiä omalta kohdaltaan”, hän toteaa. Näiden kurssien lisäksi Arja on tuonut samaa estetiikkaa esille myös joissakin omissa konserteissaan, joita hän humoristisesti kutsuu epäkonserteiksi. “Eli olen soitellut tunnin, kaksi, kolme (poikkeuksellisesti myös kuusi tuntia Black Boxissa 6.2.2017) erilaisissa tiloissa. Ihmiset saavat tulla ja mennä oman mielensä mukaan. Joskus paikalla on ollut myös mahdollisuus mennä pötkölleen, jos siltä tuntuu”, Arja kertoo. Musiikki pohjautuu vanhaan, yhdysasentoiseen, runolaulukulttuurin osana olleeseen pienkantelemusiikkiin tai sen estetiikkaan. Tämä on ollut musiikillinen lähtökohta myös retriitinomaisilla kursseilla: “Tältä pohjalta jokainen voi lähteä rakentamaan omaa musiikillista maailmaansa käyttäen elementteinä kaikkea, mikä omassa elämässä tuntuu läheiseltä tai käsittelemisen arvoiselta”. Kanteleissa Arjaa kiehtoo erilaisten sointivärien pohjaton kirjo. “Se on jatkuvasti muuntuva, elävä, liekehtivä äänien maailma, jonne on helppo vaeltaa ja jättää tämän maailman melskeet hetkeksi taakseen.” Uli Kontu-Korhonen on keskiajan musiikkiin perehtynyt sopraano ja multiinstrumentalisti, joka on työskennellyt sairaalamuusikkona vuodesta 2013 lähtien. Sairaalassa hänen mukanaan kulkevat 5-kielinen kantele sekä pikkolokantele. “Soitan kanteletta improvisoiden kävellessäni käytävällä, joskus hyräilen tai laulan mukana ajatuksenani on tällä tavalla tulla lempeällä tavalla sisälle sairaalayhteisöön ja kyseiselle osastolle; esittäytyä ja ilmaista musiikin kautta, että olen tullut. Kanteleen heleä ääni herättää
24 k ntele 25 k ntele usein kiinnostusta ja kun potilashuoneiden ovet ovat käytävälle auki, lähestyy musiikki heitä kauniilla tavalla. Usein jo huoneista huudetaan, että tule tänne.” Työssään sairaalamuusikkona Kontu-Korhonen pyrkii aistimaan potilaan vireystilaa ja vastaanottavaisuutta sekä reagoimaan siihen musiikillaan. “Musiikin mahdollisuudet ja merkitykset ovat laajoja ja jokainen kohtaaminen erilainen. Joskus potilaalla on tarve rauhoittua tai rentoutua ja saada lohtua, joskus taas on tarvetta energisoivaan meininkiin, iloita ja aktivoitua. Kanteleella on helppo reagoida näihin nopeastikin muuttuviin tilanteisiin”, Uli kuvailee. Kantele on ollut Kontu-Korhosen mukana useissa tilanteissa, joissa potilas on silminnähden rentoutunut musiikki-intervention aikana. “Ihmisille musiikkikokemukset ovat hyvin henkilökohtaisia ja vaihtelevat tilanteiden mukaisesti. Eräänä kertana menin pitkäaikaissairaan miehen huoneeseen kantele sylissäni. Kysyin, saanko tulla laulamaan ja mies vastasi, että saan tulla, jos laulan humppaa. Soitin ja lauloin hänelle reippaalla tyylillä Suutarin emännän kehtolaulun Keitä te ootte te nuoret poijat ja tämä rentoutti miehen nukkumaan.” Sairaaloiden osastot ovat hyvin erilaisia ja siksi kanteleen käyttökin on Kontu-Korhosella erilaista eri osastoilla. “Vastasyntyneiden teho-osastolla kantele on sopivan hiljainen soitin ja toimii hyvin kehtolaulujen säestyssoittimena. Kanteleella voi tehdä pieniä variaatioita ja siirtymiä, sekä reagoida herkästi tilanteissa käyttää aikaa vapaasti ja antaa tilaa hyvälle soinnille, siirtyä lähemmäksi ja kauemmaksi tarvittaessa. Vähemmän on usein enemmän näissä kohtaamisissa”, Uli kuvailee ja jatkaa: “Lastenosastolla olen osallistanut lapsipotilaita yhteismusisointiin. Joskus lapsi on soittanut pikkoloa ja minä isompaa kanteletta kaikki kuulostaa hienolta! Usein lasten vanhemmatkin kiinnostuvat ja olen neuvonut heitä kolmen eri soinnun soittamiseen laulujen säestykseksi. Kanteleen merkitys on tässä ollut perhettä yhdistävä, iloa ja mielihyvää tuova. Soitin on avannut uudenlaisen vuorovaikutuksen ja läheisyyden kanavan näissä vaikeissakin tilanteissa.” Myös vanhukset kiinnittävät Ulin kokemuksen mukaan paljon huomiota kanteleeseen: “Kerran saattohoitohuoneessa oli rouva, jolla oli kauniisti muotoillut ja lakatut kynnet. Hän soitti keskittyneesti kanteleen viisi kieltä järjestyksessä läpi. Hetki jäi mieleeni, sillä se herätti tässä rouvassa muistoja, joita hän alkoi minulle kertomaan. Kantele vei meidät toiseen maailmaan”. Ulille itselleen kantele sylissä toimii sairaalassa työskennellessä ikään kuin pienenä turvana, joka auttaa pysymään erillisenä ja olemaan samaistumatta liikaa potilaan joskus vaikeaan tai tuskalliseen tilanteeseen. “Kantele pitää minut yhteydessä omaan ammattilaisuuteeni, läsnäoloon ja siihen, että muistan mikä on tehtäväni näissä kohtaamisissa. Olen mahdollistamassa elävän musiikin kosketuksen sellaisena, kuin se siinä tilanteessa tuntuu oikealta ja mahdolliselta.” Vaikka kanteleen vaikutukset ovat moninaisia, ja on hyvin henkilöja tilannekohtaista, minkälaisia tuntemuksia soittimen ääni nostaa pintaan, on sitä kovin monenlaisissa tilanteissa käytetty samaan tarkoitukseen rauhoittamaan ja rentouttamaan kehoa sekä mieltä. Mitä jos ensi kerralla, kun olo on levoton tai rauhaton, lähtisikin pienelle tutkimusmatkalle kanteleen kanssa; voisiko soitin tukea rentoutumista? Jos stressin hetkellä etsisikin kanteleen käsiinsä ja kokeilisi vaikka vain painaa soittimen korvaa vasten ja soittaa niin hiljaa, että juuri ja juuri kuulee? Tai kääriytyisi vilttiin ja pyytäisi ystävää soittamaan samalla, kun itse ottaisi pienet päiväunet? Afrobeatia kanteleyhtyeelle Nuottiliite sisältää kanteleensoittaja Aino Kurjen (kuvassa) kanteleyhtyeelle sovittamaa afrobeatmusiikkia. Tämä oppimateriaali on suunnattu kanteleensoiton opettajille virkistykseksi nuottikansioon. Kurki on tehnyt samasta kappaleesta kolme eritasoista versiota: A-Beat13 easy, A-Beat13 middle ja A-Beat13 challenge. Versiot vastaavat musiikin perustasoja 1, 2 ja 3. Afrobeatmusiikin soitinnukseen kuuluvat tyypillisesti basso, rummut, erilaiset rytmisoittimet, torvisektio ja useampi kitara. Kitaroita voidaan kutsua melodiakitaraksi ja komppikitaraksi. Tämä kappale on instrumentaaliversio kanteleyhtyeelle, mutta toki sitä voidaan soittaa soveltaen myös soolona. Silloin stemmat voidaan soittaa bassoriffin kanssa vuorotellen tai basso voidaan jättää hetkeksi pois, kun soitetaan muita stemmoja samanaikaisesti. A-osan ensimmäinen stemma mallaa puhaltimia, toinen stemma melodiakitaraa, kolmas stemma komppikitaraa ja viimeinen stemma bassoa. Kappaleen tarkoituksena on luoda afrobeatille tyypillinen rytminen kudos, jota opettaja voi vahvistaa soittamalla perusiskuja shakerilla tai jollain muulla rytmisoittimella. B-osa on improvisaatio-osa. Yhtyeestä jokainen voi vuorollaan kokeilla soolon soittamista bassoriffin päälle. Asteikkona toimii d-doorinen: d,e,f,g,a,h,c,d. Jokainen opettaja voi sovittaa kappaleesta mieleisensä. Afrobeatille tyypillisesti komppi rullaa koko ajan, mutta melodia voi jäädä välillä pois ja tulla taas mukaan hetken päästä. Myös A-osaan voi sisällyttää sooloja. Esimerkiksi ensimmäisen stemman soittaja voikin soittaa stemman tilalle soolon. Ennen kappaleen opettelemista kannattaa kuunnella hieman afrobeatmusiikkia. Esimerkiksi Youtubesta voit hakea inspiraatiota seuraavilla hakusanoilla: Fela Kuti: ”Water” ja ”Gentleman”. Tony Allen: “Secret Agent” ja ”Home cooking” Koonti: Hanna Ryynänen Nuottiliite
32 k ntele 33 k ntele A loimme suunnitella Tikkursbyn ( Jenni Venäläinen ja Kati Rantala) Norjan kiertuetta talvella 2017-2018. Duon toinen jäsen Jenni oli saanut Norjasta hyviä kontakteja Nordic Master in Folk Music -koulutusohjelman kautta ja teimme kiertueen niiden pohjalta. Lisäksi saimme keikan uudelta tuttavuudelta Oslon suomalaiselta seurakunnalta. Opintojensa aikana Jenni vietti innostavan viikonlopun norjalaisen langeleik-soittimen kanssa ja päätimme muodostaa kiertueen langeleikin ja kanteleen yhteistyölle. Langeleikissa on yksi melodiakieli, jota soitetaan otelautaa vasten sekä kahdeksan bordunakieltä, jotka tekevät soittimen sävystä hyvin ilmavan. Haimme apurahaa kiertuetta varten helmikuussa 2018 Suomalais-norjalaiselta kulttuurirahastolta, joka myönsi meille avustusta kiertueen matkakuluja varten. Tämä helpotti kiertueen toteuttamista paljon, sillä kaikki keikkapaikkamme olivat melko pieniä ja palkkiot olisivat ilman apurahaa huvenneet matkojen kattamiseen. Kiertueemme ajoittui syyslomaviikolle 42. Lähdimme matkaan 12.10.2018 ja ensimmäinen keikka oli Oslossa 14.10. Esiinnyimme Oslon suomalaisen seurakunnan jumalanpalveluksessa ja kirkkokahveilla. Seuraavana päivänä matkustimme junalla Vossiin, jossa meillä oli illalla esiintyminen Ole Bull Akademietin salissa. Ole Bull Akademietissa opiskellaan kansanmusiikkia ja se on yksi Nordic Master in Folk Music -koulutusohjelman korkeakouluista. Saimme yleisöksi opettajaopiskelijoita, joilla oli juuri meneillään opintojakso Vossissa. Kantele herätti suurta kiinnostusta yleisössä, ja keikan jälkeen saimme esitellä soittimia lähemmin. Matka jatkui 17.10 Aurdaliin ja Fagernesiin. Noin 200 km Oslosta luoteeseen sijaitsevalla Valdresin alueella on Norjan suurin langleik-keskittymä ja sinne myös meidän kiertueemme vei, Fagernesiin ja Aurdaliin Elisabeth Kværnen ja Oddrun Heggen luokse. Fagernesin Folkemuseumin tiloissa opimme paljon langeleikista ja opetimme paikallisille soittajille kanteleohjelmistoa. Vietimme kaksi yötä Elisabethin luona Kanteleduo Tikkursby Norjassa Langeleikissa on yksi melodiakieli, jota soitetaan otelautaa vasten sekä kahdeksan bordunakieltä TEKSTI JENNI VENÄLÄINEN & KATI RANTALA ja saimmekin sen myötä lähes ympärivuorokautisen langeleik-tietoiskun! Kiertueemme huipentui yhteiskonserttiin langeleikin soittajien kanssa 18.10. Konsertissa soitimme omaa ohjelmistoa, ja esittelimme kanteleita yleisölle. Saimme kuunnella perinteisiä langeleik-kappaleita, ja lopuksi soitimme yhdessä. Kaikissa paikoissa vastaanotto oli erittäin lämmin, ja kiinnostus kanteletta kohtaan suuri. 19.10 lähdimme kotimatkalle. Kiertue oli kokonaisuudessaan erittäin onnistunut. Matkustamista oli paljon, mutta se oli vaivan arvoista. Ehdimme keikkojen lomassa käydä kiipeämässä vuorelle ja rentoutua. Norjan maisemat olivat henkeäsalpaavan kauniita! Saimme lämpimiä toivotuksia tulla takaisin, ja toivottavasti pääsemmekin pian uudestaan kiertämään uusia ja vanhoja paikkoja Norjassa!
36 k ntele 37 k ntele I stun linja-autossa matkalla Saariselälle pitääkseni pienen tauon pitkän työputken päätteeksi. Kahden levyn äänitykset, kolmannen esituotanto, omat ja Juurakko-yhtyeen konsertit, tulevien projektien suunnittelu… Kouluaikojen perhereissuilta tutut maisemat ja kansallispuiston hiljaisuus kutsuvat. “Mielen hellintää”, kuten kirjailija Juha Hurme totesi Maarit Tastulan haastattelussa 9.3. viitatessaan ihmisen luontoyhteyteen ja ulkona oleilun taikaan. Pysähtyminen ja rentoutuminen liittyvät olennaisesti myös työn tekemiseen, oli se sitten työpaikalla, kotona tai harrastuksissa tapahtuvaa. Luovuus ja ideat virtaavat parhaiten keskittyneessä, avoimessa olotilassa. Rentoutuminen on kuormituksen tärkeä vastavoima soittaessa, urheillessa tai vaikkapa ajatustyötä tehdessä, sekä ennen, jälkeen että sen aikana. Maailmaa ja ihmiskuntaa muokkaavia ideoita, taideteoksia ja keksintöjä syntyy pitkäjänteisen ja keskittyneen työn tuloksena. Oopperan tai sinfonian valmistamiseen saattaa kulua kolmesta viiteen vuotta. Perusteelliseen kouluttautumiseen voi mennä toistakymmentä vuotta: alakoulusta ammattikouluun, lukioon, toiselle asteelle, ammattikorkeaan, yliopistoon, mestari-kisälli -polkuun, soittotaidon kehittymiseen – elämän kouluun vielä pitempi aika. Huutavatpa maailman pörssit tai sote-kiireeseen kaatunut hallitus mitä vain, on välillä ihan hyvä laittaa korville fyysiset tai kuvitteelliset vastamelukuulokkeet ja antaa ajatusten vaeltaa. Mille minun sydämeni palaa, mihin haluan keskittyä? Mitä minä toivon itselleni ja muille, vieläkö haaveilen ja unelmoin? Alkuvuonna 2019 on kantelekentällä ehtinyt tapahtua jo monenlaista. Folklandia-risteilyllä on soitettu kanteleita kavereineen, Kanteleliiton hallitus on järjestäytynyt ja ideoinut tulevaa, pitkäaikainen idolini, norjalainen Sinikka Langeland sekä japanilainen Hiroko Ara ovat konsertoineet Suomessa ja Kauhasen Maija on puolestaan käynyt taituroimassa Kolumbiassa. Hedi Viisma Puheenjohtajan palsta Vieremän kanteleleiri Vieremällä järjestetään vuonna 2019 kanteleleiri maanantaista perjantaihin 29.7. 2.8.2019. Opettajina toimivat Irina Cederberg, Anna Kattainen ja Mari Mulari. Leiriin kuuluu leirikonsertti ja yhteisiä illanviettoja. Mahdollisuus yöpyä koulumajoituksessa. Tiedustelut Sari Niemi puh. 040 830 4366 tai s-postilla sarikaisa@icloud.com. Tervetuloa Päivölän opistolle Kanteleen ja Kitaran Kaverit -kesäleirille! Kanteleja kitaraleiri on neljäpäiväinen leiri 17. 20.6.2019, joka on tarkoitettu lapsille ja nuorille. Tämän kesän teemana ovat sadut ja tarinat. Leirillä soitetaan erilaisissa ryhmissä ja pidetään hauskaa musiikin parissa. Leirille on tervetulleita akustisen kitaran sekä kaikenkokoisten kanteleiden soittajat. Myös kaikentasoiset soittajat ovat tervetulleita! Perheen vanhempi/vanhemmat voivat halutessaan tulla leirille mukaan. Kurssin lopuksi on päätöskonsertti kotiväelle, missä esitetään kurssilla opittuja kappaleita. Opettajina Liisa Lilvanen, Satu Kelloniemi, Marja Nevankallio ja Noora Laiho. Ilmoittautuminen 2.6.2019 mennessä osoitteessa https://www.paivola.fi/fi/course/208 Lisätiedot Liisa Lilvanen-Pelkonen, liisa. lilvanen@gmail.com, puh. 0400 898 455 Päivölän opiston toimisto, toimisto@paivola.fi, puh. 03 233 2200 KAMU'19 nuorten kansanmusiikkileiri 10.-14.6.2019 Vihdissä Jokakesäinen Suomen Kansanmusiikkiliiton järjestämä KAMU-leiri pidetään 10.-14.6.2019 Päivölän virkistyskodissa. Leiripaikka sijaitsee Nummelassa, Helsingin keskustasta länteen n. 45 km. Luvassa on jälleen soittoa, laulua, uintia sekä mukavaa yhdessäoloa! Leiri on tarkoitettu 8-17 -vuotiaille kansanmusiikin harrastajille tai kansanmusiikista kiinnostuneille. Leiriläisellä tulee olla perusvalmiudet omassa pääsoittimessaan. Leirin opettajina Jari Komulainen (haitarit, kosketinsoittimet), Markus Rantanen (mandoliini, kitara, ukulele), Emilia Lajunen (viulu, avainviulu), Leena Joutsenlahti (puhaltimet) ja Marjo Smolander (kantele). Ilmoittaudu ilmoittautumislomakkeella 15.5. mennessä: www.kansanmusiikkiliitto.fi/kurssit/kamuleiri/ ilmoittautuminen-2 Lisätiedot: Suomen Kansanmusiikkiliitto, www. kansanmusiikkiliitto.fi, toiminnanjohtaja@ kansanmusiikkiliitto.fi, puh. (09) 8731320, 0500 431913 https://www.kansanmusiikkiliitto.fi/ kamu19 Sommelon ja yhteistyökumppaneiden kansanmusiikin kurssit 2019 Kuhmossa: Kansainvälinen kantelekurssi 25.–29.6.2019 Opettajat Eva Alkula, Hanna Ryynänen, Vilma Timonen sekä kantelelaboratorion osalta Ida Elina. Sommelon perinteikkäällä kansainvälisellä kantelekurssilla pääsee tutustumaan erilaisiin soittotyyleihin ja musiikkiperinteisiin. Lisäksi kurssiin kuuluu kanteletaiteilija Ida Elinan kantelelaboratorio (2 tuntia). Opiskelu tapahtuu pienryhmissä ja yhtyeissä, lisämaksusta saa myös yksityistunteja. Lasten kantelekurssi 25.–29.6.2019 Opettaja Hanna Ryynänen. Kurssilla opiskellaan kanteleensoittoa ja musiikkia pienissä ryhmissä. Kansainvälinen kotokurssi 25.-28.6.2019 Opettaja Tomya Nakai. Opiskelu tapahtuu osittain pienryhmäopetuksena, osittain yksityistunteina. Lisätietoja kursseista Pekka Huttu-Hiltunen pekka.huttu-hiltunen@runolaulu.fi, puh. 040 1798600 http://www.sommelo.net/kurssit/ Lisää ajakohtaisia kursseja ja tapahtumia löydät seuraamalla Kanteleliittoa netissä: kantele.net. on saanut kromaattisen kanteleen soittamiseen keskittyneen taiteellisen tohtorintutkintonsa päätökseen ja Inkoon musiikin studiossa on äänitetty tämän lehden liitteenä julkaistavaa ”Leijuntaa Flowing with Kantele” -levyä. Helmikuussa pääsin itsekin osallistumaan äänityksiin gregoriaaniseen lauluun erikoistuneen Hilkka-Liisa Vuoren kanssa. Äänittäjä Kalervo Kontio ja taiteellinen tuottaja Sinikka Kontio loivat rauhallisen ja keskittyneen tunnelman, jossa oli inspiroivaa syventyä Hilkka-Liisan kauniiseen lauluun ja improvisointiin. Kevät ja kesä saapuvat hitaasti mutta varmasti. Maaliskuussa kokoonnutaan ensimmäiseen valtakunnalliseen Saarijärven kanteleseminaariin Tampereelle ja toukokuussa Kanteleliiton ja Kanteleensoiton Opettajat ry:n järjestämiin kantelekilpailuihin Turkuun. Kohta on aika myös sommitella askelmerkit kohti kesän musiikkileirejä ja -festivaaleja. Mukavia hetkiä kanteleen ja Kantele-lehden kanssa! Maarit Kytöharju EIJA KANKAANRANTA
38 k ntele 39 k ntele K anteleiden soiton riemua, elinikäisiä ystäviä, upeita opettajia alansa huipulta, herkullista ruokaa, päivät täynnä kiinnostavia tunteja, iltaisia kikatteluja ja hupi-iltaesitysten valmistelua... Opettajien esitys oli aina hulvaton! Tällaisia ihania leirimuistoja tulee mieleen Ilomantsin kanteleleireiltä. Parasta oli tunne, kun jokin uusi ihana kappale tai taito oli melkein hyppysissä ja leirin aikana sen yhtäkkiä oppi ja sai esiintyä oppilaskonsertissa. Moni ystävyys ja ennen kaikkea rakkaus kanteleeseen on alkanut Ilomantsin kanteleleireillä. Ensimmäinen Ilomantsin kanteleleiri oli vuonna 1972, ja sitä on järjestänyt alusta alkaen Pohjois-Karjalan musiikkiyhdistys. Ensimmäistä leiriä olivat perustamassa kanteletaiteilija Anneli Kuparinen ja hänen miehensä, lauluja lausuntataiteilija Teuvo Kuparinen. “Suunnittelin leirin suuntaviivat, opetussuunnitelman, ryhmät ja ohjelmiston. Jopa päivittäisten ruokalistojen laadinta kahden viikon leirille kuului asiaan. Opettajina ensimmäisellä leirillä toimivat lisäkseni äitini Tyyne Niikko ja Annikki Smolander-Hauvonen. Leirin toiminnanjohtajana oli mieheni Teuvo”, Anneli Kuparinen kertoo Arja Kangasniemen kirjoittamassa artikkelissa (Kantele-lehti 3/2010). Tänä vuonna tämä legendaarinen leiri järjestetään jo 47. kerran, mutta leirin järjestelyissä puhaltavat uudet tuulet. Haastattelimme muutamia innokkaita leiriläisiä ja opettajia, ja kaikkien vastauksissa toistui sama asia: leirin mahtava henki. Tämä vastaa kysymyksiin, miksi Ilomantsissa on aina niin ihanaa ja miksi sinne haluaa palata vuosi toisensa jälkeen. Saini Häkkinen on kokenut Ilomantsin kanteleleirin monessa roolissa: aluksi hän tuli leirille innokkaana oppilaana, sitten oli vapaa-ajan ohjaajan eli vaparin tehtävät ja nyt Saini on järjestänyt koko leiriä jo usean vuoden ajan. Uusiin tehtäviin siirtyminen sujui kuulemma luonnollisesti, vapariksi oli helppo siirtyä leiriläisestä ja vaparina oli nähnyt jo järjestämisen meininkiä. Alunperin hän innostui lähtemään leirille äitinsä Päivi Erkkilän kanssa, joka on monille tuttu Ilomantsin leiriäitinä. Nyt perheessä on leiriläisiä jo kolmessa polvessa, sillä Sainin tytär Hilma on tulossa myös leirille ensi kesänä. Saini vastasi muutamaan kysymykseen leirin järjestämisestä. Hän kertoo myös, miksi leiri viehättää vuosi vuoden jälkeen. Mikä on Ilomantsissa parasta? “Leiri vetää täysillä mukaansa. Kun viettää viikon tiiviisti saman porukan kanssa ja päivät täyttyvät kanteleensoitosta, arki unohtuu täysin!” Mikä on paras leirimuistosi? “Ihan ensimmäinen leirini vuodelta 2007 on jäänyt erityisesti mieleen, koska kaikki oli uutta, myös kanteleensoitto. Siltä leiriltä on jäänyt hyviä ystäviä, joiden kanssa edelleenkin pidetään yhteyttä. Ekalla leirillä Mekrijärvellä soittotunnit olivat Sissolan pirtissä, joka oli ihanan tunnelmallinen paikka.” Millaista on järjestää leiriä? “Leirin järjestämiseen liittyy paljon sellaisia asioita, mitä ei välttämättä leiriläisenä tule ajatelleeksi. Ollaan yhteyksissä leiripaikkaan, kysellään opettajia seuraavalle kesälle, pohditaan opetustarjontaa ja haetaan apurahoja. Hommat jakautuvat pitkin vuotta, mutta kiireisin aika on alkuvuodesta ennen ilmoittautumisen alkua ja sitten ilmoittautumisen jälkeen ennen leiriä, kun laitetaan kaikki valmiiksi leiriviikkoa varten. Meillä on hyvä järjestelytiimi MarjaLiisa Aron ja Heta Laakkosen kanssa. Kaikilla on omat vastuutehtävänsä, mutta pidämme Musun ja Hetan kanssa myös skypepalavereita, ja hoidamme asioita yhdessä.” Tänä vuonna kanteleleiri on päätetty siirtää uuteen paikkaan, sillä Ilomantsiin on ollut melko hankalat kulkuyhteydet. Leiri on nyt nimeltään Pohjois-Karjalan kanteleleiri ja tulevana kesänä se järjestetään Niittylahden opistolla, joka on vain 15 kilometrin päässä Joensuun keskustasta. Niittylahdesta löytyy reilusti majoitustilaa opiskelijoiden asuntolasta, mutta vaihtoehtona on myös perinteinen luokkamajoitus. Miljöö on leiritunnelmaa nostattava, sillä opisto sijaitsee Pyhäselän rannalla. Pitkästä aikaa leirillä on mahdollisuus päästä rantasaunaan ja uimaan! Ennen varsinaista leiriviikkoa järjestetään aikuisille suunnattu viikonloppukurssi. Soittajien on mahdollista valita kurssivalikoimasta yhdestä kahteen kurssia, joiden parissa vietetään tiivis, soitontäyteinen viikonloppu. Tarjonnasta löytyy esimerkiksi pienkanteleiden alkeita, Saarijärven kanteleen uusia soundeja sekä yhtyesoittoa, jossa on mahdollista olla mukana kanteleen lisäksi myös muilla soittimilla. Kurssin jälkeen starttaa leiriviikko, soitinrakennuskurssi ja muskarit. Kursseille ja leirille voi tulla mukaan niin vasta-alkaja kuin pidemmälle ehtinyt kanteleensoittaja, kaikille löytyy varmasti uutta soitettavaa ja sopivasti haastetta. Ilomantsissa meininki on ollut loistava säästä riippumatta! Loppukonsertin jälkeinen ryhmäkuva vuodelta 2012. Sanni Grönroos, (vas.) Ida Pitkänen, Noora-Nella Maja, Saini Häkkinen, Kati Rantala, Suvi Eevi Karhu, Zipora Ogola ja edessä Sanni Virta. Kuva: Pasi Virta TEKSTI SANNI VIRTA & SAINI HÄKKINEN Ilomantsin leirin henki jatkuu!
40 k ntele 41 k ntele Ilomantsin kanteleleirin pitkän perinteen pohjalta on hyvä jatkaa, vaikka leirin paikka ja nimi muuttuvatkin. Niittylahteen otetaan mukaan Ilomantsin mahtava leirihenki ja yhdessä tekemisen meininki, soittamisen ja soitinrakennuksen riemua unohtamatta! Löytyyhän kansliastakin edelleen vanhat tutut: Musu, Heta ja Saini. “Vuosien varrella leiri on ehditty järjestää monessa paikassa, joihin kaikkiin pystyn muistoissani palaamaan. Muistan kävelyt Hermannin viinitilan viinitornille, ja sen, että ostimme aina paljon karjalanpiirakoita kotiin eräiltä mummoilta”, Sanni muistelee. Kesän huuma ja vehreys, uimapaikat, ja vapaa-ajan ohjelmat kavereiden kanssa muistuvat myös hänen mieleensä. “Sain ensikosketuksen sähkökanteleeseen näillä kanteleleireillä. Oli ihanaa, että leirin lopuksi järjestettiin myös sävellyskonsertteja! Tuntui aina, että omaa tekemistä tuetaan ja arvostetaan. Oppilaskonserteissa oli mahtavaa kuulla taitavia soittajia ja inspiroitua heidän soitostaan. Muistan, että myös Ida Elina oli ensimmäisellä kanteleleirilläni oppilaana.” Leireillä on opeteltu tietenkin kaikenkokoisten kanteleiden soittoa, ja eri musiikkityylit ovat olleet myös edustettuina erilaisten opettajien myötä. Ohjelmassa on luonnollisesti niin yhteiskuin soolosoittoa. Leireillä on soitettu taidemusiikkia, kansanmusiikkia ja vapaata säestystä, sähkökanteletta unohtamatta. Maija Kauhanen sai leirillä aikaan oikean Saarijärven kantele -buumin: eräänä vuonna järjestettiin oma ryhmä tämän kantelemallin soittajille ja he soittivat muun muassa ABBAa. Rakastettu kantelesävellys, klassikko Iltakaste Ilomantsissa on luonnollisesti syntynyt Ilomantsin leirillä. Johanna Aho-Salakan kirjoittamassa artikkelissa kerrotaan (Kantele-lehti 4/2009), että Martti Pokela houkutteli Hannu Syrjälahden Ilomantsin kanteleleirille opettajaksi vuonna 1979. ”Siitä koitui erittäin merkittävä kokemus myös siksi, että leirin aikana erittäin spontaanisti syntyi sävellys Iltakaste Ilomantsissa. Siinä oli olevinaan vähän niin kuin ’jäähyväiset kanteleelle’-sävyä, mutta itse asiassa se olikin vasta alkua pidempiaikaiselle sävellystyölle”, Syrjälahti kertoo. “Teos syntyi yhdessä illassa, kun ukkosmyrskyn jälkeen avoimesta ikkunasta tulvi sisään kasteisen niityn tuoksu ja Pohjois-Karjalan vaaramaiseman avaruus”, Hannu kuvailee. Soitinrakennuskurssi on aina ollut tärkeä osa tätä kanteleleiriä. Soitinrakentaja Erkki Okkosen loistavalla opastuksella on rakennettu vaikka mitä: tietysti erilaisia kanteleita, jopa Saarijärven kanteleita, djembejä, shamaanirumpuja… Saini kertoo, että kun uudesta leiripaikasta ilmoitettiin Facebookissa, ensimmäisiä kysymyksiä oli, että onhan soitinrakennus edelleen mukana. Verstaalla on vallinnut aina hulvaton tunnelma ja tekemisen meininki! Ilomantsin kanteleleirillä osallistujia on ollut suomalaisten lisäksi ympäri maailmaa, mikä on antanut mahdollisuuden tutustua uusiin kulttuureihin. Joka kerta soittajia on tullut Japanista, ja monesta heistä on tullut leirin vakiokävijöitä. Saini muistelee, että osallistujia on ollut Taiwanista, Ruotsista, Karjalasta, Virosta, Sveitsistä, Kanadasta ja Mainesta, USA:sta. Kaikkia meitä leiriläisiä on yhdistänyt rakkaus kanteleeseen ja halu oppia siitä lisää. On ollut mahtavaa tutustua japanilaiseen Tomoko Onishiin, joka kertoi muistojaan Ilomantsin leireistä: “ Eva Alkula kertoi minulle kanteleleiristä, kun halusin oppia kanteleensoittoa Suomessa. Hän suositteli Ilomantsin kanteleleiriä eniten. Minä olen ollut leirillä 20042017, siis 14 kertaa. Minulla on paljon ihania muistoja leiristä, joten on vaikea sanoa, mitkä ovat parhaita. Esimerkiksi Pogostan koululla lämmitettiin joka ilta sauna, ja oli tosi mukava käydä siellä ja jutella kavereiden kanssa. Opettajien konserttia me aina odotimme kovasti. Minä vieläkin joskus muistelen hienoa konserttia kauniissa kirkossa. Pienet lisäohjelmatkin olivat kivoja: makkaran ja letun paistaminen ulkona, karjalanpiirakan teko jne. Minusta, ulkomailta tulleesta osallistujasta, on kätevää, että me voimme lainata kanteleita leiriltä. En uskalla ottaa omia soittimia mukaan lentokoneeseen. Jos tulee samoja opettajia, voidaan oppia tehokkaasti, koska me olemme jo tottuneet toisiimme. Toisaalta on myös aina kiva tutustua uusiin opettajiin ja kavereihin”. Timo Väänänen on ollut leirin opettajana ja muutamana vuotena sen taiteellisena johtajana 1990-luvulla. Hän kertoo tuolloin usean kesän lähteneen käyntiin Ilomantsin kanteleleiritunnelmissa mukavien opettajien ja oppilaiden joukossa. “Innostavinta leirillä oli moninaisuus monenlaista musiikkia, soittajia, oppilaita, opettajia, soittotapoja, tanssia, laulua, soitinrakennusta ja kanteleita. Se tarkoitti usein aikamoisia kantamuksia, sillä mukaan piti saada monenlaisia kanteleita. Koteloita, reppuja, kasseja ja nyssäköitä riitti”, hän muistelee. Yksi leirin suuri rikkaus on ollut se, että eri-ikäiset ovat voineet opetella soittoa samoissa ryhmissä. “Opetin muutamana vuonna Sari Kaurasen kanssa kanteletietoa, ja ikähaitari oli ryhmässä aikamoinen, -muistaakseni 6-vuotiaasta 86-vuotiaaseen”, Timo muistelee. “Opetimme tanssin, liikkeen, lorujen ja leikkien avulla. Erityisen hauskaa oli se, että valmistimme loppukonserttiin liikkuvan ääniesityksen: Kantele, kannel, kokles, kankl?s, gusli, kärš… Suomessa ja Karjalassa on kantele, kannel löytyy Virosta ja kokles Latviasta. On Liettuassa kankl?s ja gusli Venäjällä…” Nämä lorut jäivät hyvin Timon omaankin mieleen ja onpa joku kuulemma tullut vielä aikaihmisenä sanomaan, että oppi meni perille, hokemat ovat edelleen muistissa. Myös tämän jutun kirjoittajien aikana tuota lorua on opeteltu leirillä -perinne jäi siis mahtavasti elämään! Koko leirin bändissä soivat kaikenkokoiset kanteleet. Kuva vuodelta 2015. Kuva: Kaisa Hämäläinen
42 k ntele 43 k ntele Myös Kanteleliiton uusi puheenjohtaja Eija Kankaanranta on nauttinut leirin ihanasta tunnelmasta: “Olen ollut Pohjois-Karjalassa läänintaiteilijana 2000-2003, silloin olin Ilomantsin leirin opettajana ja taiteellisena johtajana kahtena kesänä.” Tätä ennen Eija oli ollut myös Ritva Koistisen oppilaana leirillä. “Parasta oli monipuolisuus, paljon hyviä opettajia, mukavia leiriläisiä ja kiintoisia oppiaineita. Opettajalle leirissä oli parasta kollegoiden tapaaminen, mukavat oppilaat ja Ilomantsi ympäristönä. Ja tietysti ruoka!” hän huudahtaa. Tähän kaikki haastateltavat yhtyvät. Herkullinen ruoka ja erään leirivuoden erikoissuosikit, karjalanpiirakan tapaiset sämpylät, kukkoset, innoittivat eräänä vuonna tekemään niistä myös hupi-iltaesityksen. Muusikko Senni Heiskanen kertoo leirien merkityksestä itselleen koskettavasti: “Leirit ovat olleet kesän kohokohtia, olen ollut noin 11 leirillä oppilaana. Ilomantsin kanteleleirit kokoavat kanteleyhteisön viikoksi samaan paikkaan. Jokainen kanteleleiri on ollut ainutlaatuinen, ihana kokemus”. Senni jakaa myös monen leiriläisen ihanan kokemuksen siitä, että koko perhe voi osallistua leirille: “Ilomantsin kanteleleiri on ollut perheellemme yhteistä laatuaikaa musiikin ja kanteleiden parissa.” Sennin isä Alpo Heiskanen on ollut leireillä mukana soitinrakentajana ja monelle tuttuna leiri-isänä. Monenlaisia soittimia on syntynyt ja ne ovat ahkerassa käytössä Heiskasen perheessä. Myös Sennin sisko ja veli ovat olleet leiriläisinä soittamassa kanteletta. Monissa muissakin perheissä myös kanteleensoittajien sisarukset soittivat kanteletta leirillä, vaikka muuten saattoivat opiskella jotain muuta soitinta. “Palaan jälleen Ilomantsiin…” Mieleen muistuvat yhä vanhan leirilaulun viimeiset säkeet. On ihanaa palata leirin tunnelmiin ja katsoa leirijengimme ryhmäkuvaa, joka on loppukonsertin jälkeen otettu. Siitä huokuu ystävyys ja yhteenkuuluvuus. Kun lauloimme leirilaulua loppukonsertin päätteeksi, oli omissa ja kavereiden silmissä kyyneleitä: mietimme haikeana, että ensi vuonna sitten taas. “Auringon paisteen leiri tuo mieleen, ystävät uudet ja vanhat viereen. Kun kesän tuulet taas tuoksuvat niin, palaan jälleen Ilomantsiin. “ Katso Pohjois-Karjalan kanteleleirin ilmoittautumistiedot sivulta 35. “ Kanteleleirit ovat olleet yksi syy, joka on ajanut minut jatko-opiskelemaan kanteleensoittoa. Ne ovat olleet minulle hyvin merkittäviä musiikillisella urallani.” -Senni Heiskanen K anteleliiton tunnustukset julkaistiin Folklandian Eläköön Folk! -gaalassa 11.1.2019. Tunnustukset jaetaan Kansainvälisen kantelekilpailun yhteydessä 3.–5.5.2019 Turussa. Tunnustukset ovat Vuoden kantele, joka jaetaan ajankohtaisesta merkittävästä tapahtumasta tai teosta kantelekulttuurin edistämiseksi, Kultakantele elämäntyöstä kanteleen hyväksi, Kanteleliiton vuoden yhtye sekä Kanteleliiton vuoden levy. Kanteleliitto myönsi Vuoden Kantele -tunnustuksen Palokassa sijaitsevalle Suomen kantelemuseolle, tutkija Pekka Toivaselle, kantelepedagogi/muusikko Maria Ojanperälle ja kaikille museon hyväksi työskenteleville. He ovat ottaneet vastuulleen kantelemuseon ja sen kokoelmat museon perustajan, ansioituneen tutkijan ja muusikon Kari Dahlbomin jälkeen ja jatkaneet upeaa työtä maailman mittakaavassakin ainutlaatuisen kantelemuseon hyväksi. Viime vuonna museo sai apurahan museokorttiaineiston digitalisoimiseen ja sen liittämiseksi osaksi sekä Keski-Suomen museon että laajemmin Museoviraston tietokantaa. Kultakantele myönnetään merkittävästä elämäntyöstä kanteleen hyväksi. Helli Syrjäniemi on ollut kanttorintyönsä ohella aktiivinen kanteleensoittaja ja sovittaja. Hän aloitti kanteleensoiton jo pienenä. Musiikin maisterin tutkinnon lopputyössään hän tutki musiikkioppilaitosten kanteleensoiton opetusta. Työssään Kangasalan seurakunnan kanttorina hän toi aktiivisesti kanteletta esiin: hän esiintyi soolona ja johti kanteleyhtyettä. Helli on ahkeran kanteleleirien järjestämisen lisäksi myös nauhoittanut lukuisia levyjä ja tehnyt lukemattomia nuottijulkaisuja. Helli Syrjäniemi on ansainnut elämäntyöpalkintonsa pitkäaikaisesta positiivisesta puurtamisesta kanteleyhteisön ja soittimen tunnettavuuden puolesta. Lue juttu Helli Syrjäniemestä sivulta 47. Kanteleliiton taiteellinen työryhmä valitsi Kanteleliiton vuoden yhtyeeksi Human Cell Signalsin. Human Cell Signalsissa soittavat kantelepedagogi, musiikin maisteri Noora Laiho (kantele) sekä musiikkipedagogi amk Harri Topi (sello). Human Cell Signals on kahden ammattimuusikon sähköisiä efektejä hyödyntävä duo, joka soittaa sekä omaa materiaaliaan että tunnettuja rockcovereita. Duo valmistelee parhaillaan materiaalia tulevaa singleään varten. Noora Laiho opettaa Pirkanmaanja Länsi-Pirkanmaan musiikkiopistoissa kanteleensoittoa. Harri Topi on soittanut muun muassa Tampere Filharmoniassa sekä Kymi Sinfonietassa ja opettaa Pirkanmaan musiikkiopistossa sellonsoittoa. Taiteellinen työryhmä perusteli valintaansa Human Cell Signalsin vahvalla ja yhtenäisellä duotyöskentelyllä, joka muodostaa kiinnostavan ja uniikin sointimaailman. Dosentti, musiikkilääkäri, korva-, nenäja kurkkusairauksien erikoislääkäri ja Helsingin Musiikkitalon Muusikkopoliklinikan ylilääkäri Miikka Peltomaa valitsi vuoden levyksi Okra Playgroundin albumin Ääneni yli vesien (Nordic Notes, 2018). “Ääneni yli vesien on huikeaa musisointia, jonka juuret ovat tukevasti suomalaisen kansanmusiikin ikiaikaisessa perinteessä kurkottaen samaan hengenvetoon suvereenisti aikamme musiikin moderneihin tunnelmiin ja sähköisen teknologian mahdollisuuksiin. Okra Playgroundin rento ja viimeistelty yhteissoitto syntyy silkasta ammattitaidosta ja yhteisestä kokemuksesta. Yhtyeen kolmen laulavan naisen taiturillinen solistisuus ja yhteispeli luovat maagisen koukuttavia hetkiä” perustelee Miikka Peltomaa valintaansa. Kanteleliiton tunnustukset 2019 SANNI VIRTA, ANNA WEGELIUS & OUTI SANE
44 k ntele 45 k ntele Miikka Peltomaa valitsi vuoden kantelelevyn TEKSTI: SANNI VIRTA Mitä ajattelit saadessasi tehtävän vastaan? Oli tietysti suurenmoinen kunnia saada mahdollisuus kuunnella vuoden kantelelevyksi ehdolla olleet äänitteet. Erityisen hienolta tuntui päästä arvioimaan tämän iki-instrumentin liitoa nykypäivässä, instrumentin, joka on ollut ilon ja surun kanavana suomalaisessakin perinteessä ammoisista ajoista alkaen. Olen myös otettu päästessäni jatkamaan perinnettä vuoden kantelelevyn valitsijana monien arvostamieni vaikuttajien jalanjäljissä. Levyjä toimitettiin minulle paksu pinkka, niitä oli noin kymmenkunta. Millainen kuva sinulle syntyi tällä hetkellä kanteleella tehtävästä musiikista? Minut yllätti positiivisesti ehdolla olevien kantelelevyjen huikea osaamisen, virtuositeetin taso. Oli myös hämmentävän hienoa havaita kantelemusiikin rohkeat askeleet yli genrerajojen. Millaisia kokoonpanoja levyillä soitti? Vuoden kantelelevykandidaattien valikoimassa oli erilaisia kokoonpanoja soolosoitosta kantele-laulu duoon ja yhtyeisiin, joissa kantele on mukana yhtenä instrumenttina. Oliko eri musiikkityylejä edustettuina? Kantelemusiikki oli levyillä edustettuna monissa muodoissaan perinteisestä uuteen kantelemusiikkiin. Ilahduttavan paljon levyillä oli esittäjien itse säveltämää ja sanoittamaa musiikkia. Kanteleuutisia Haapavedeltä Ei seinällä, vaa’ pöyvällä! TEKSTI: PERTTI HANKONEN Kantelekirja Siika-, Pyhäja Kalajokilaaksojen alueelta tehdään kantelekirja. Asia on ollut jo yhdistyksen 20-vuotisjuhlasta lähtien mielessä. Tuumasta toimeen nyt, kun yhdistyksemme täyttää 30 vuotta ja Pasin (Jääskeläisen) syntymästä on 150 vuotta. Historiakirja on todella tärkeä, koska tämä alue on eräs merkittävä kantelealue ja kantelehistoriamme on jo korkea aika tallentaa. Kantele olisi jo voinut hävitä aika vähiin ilman Pasia ja Antti-enoa ( Antti Rantonen). Ja mitä kantele olisi ilman meidän muita vaikuttajiamme ilman Ilonaa (Porma) ja Marttia (Pokela) ilman Efraimia (Kilpinen) ja Oskaria (Kilpinen) ja monia muita? Jokilaaksojen Kanteleyhdistyksen tarkoitus on koota alueen kanteleenystävät, edistää kantelemusiikkia ja pitää kantele elävänä meidän alueellamme. Tämä kantelekirja sopii hyvin yhdistyksemme tarkoitusperiin. Laitoimme tiedotteen kaikkiin alueemme lehtiin. Laitoimme kyselyn kaikkiin alueemme kuntiin, seurakuntiin ja merkittäville kouluille ja tiedossamme oleville soittajille ja joitakin olemme haastatelleet. Kävimme läpi alueemme kuntien, kylien ja koulujen kirjat. Kantele-lehti, Kansanmusiikkilehti ja Viiskielinen ovat työn alla ja samoin lehtileikkeitä ja valokuvia on kerätty. Otamme mielellämme vastaan aiheeseemme liittyviä kirjoituksia kaikilta halukkailta. Kirjatoimikunnassa ovat Sinikka (Kontio), Mariia (Huikari) ja Kanteleuutisia Vasemmalla: Musiikkitalon Muusikkopoliklinikan ylilääkäri Miikka Peltomaa. Kuva: Patrik Stenström Pertti (Hankonen). Kirja julkistetaan Paakkilassa kantelekonsertissamme 20.7.2019. Yhdessä olemme voima! Ei seinällä, vaa’ pöyvällä! Haapavedellä 4.3.2019 perttihankonen92@gmail.com Kantelekirkko Haapaveden seurakunta ja Jokilaaksojen Kanteleyhdistys järjestivät jumalanpalveluksen laskiaissunnuntaina 3.3.2019, jossa musiikista vastasivat kokonaan Jokilaaksojen kanteleet Eero Pitkälän johdolla. Soittajia oli yksitoista. Kanteleet säestivät kaikki virret: virren 341 Kiitos sulle, Jumalani, virren 301 Kirkasta, oi Kristus, uhrivirren 54 Käykäämme nyt Jerusalemiin sekä virren 342 Niin ihanaa on ylistää. Yhtye esitti myös Täällä Pohjantähden alla -kappaleen ja päätösmusiikin, Sua kohti, Herrani. Noin sata paikalla ollutta seurakuntalaista olivat hyvin tyytyväisiä ja esittivät toiveen, että tästä tulisi vähintään vuotuinen tapahtuma. Kantelekirkko Haapavedellä 3.3.2019, soittamassa Jokilaaksojen kanteleet. Kuva: Pertti Hankonen
46 k ntele 47 k ntele K anteleliitto myönsi vuoden 2019 Kultakantele-tunnustuksen merkittävästä elämäntyöstä kanteleen hyväksi Helli Syrjäniemelle. Työssään Kangasalan seurakunnan kanttorina Helli on tuonut aktiivisesti esiin kanteletta soittajana, kanteleleirien järjestäjänä ja kantelesovitusten sekä cd-levyjen tekijänä ja julkaisijana. Helli haluaa kiittää kanteleliittoa tunnustuksesta: “Olin yllättynyt Kultakantele-tunnustuksesta, sitä en osannut aavistaa”, Helli toteaa. Hellin äiti soitti kanteletta ja lauloi koulun kuorossa. “Kokoonnuimme serkkujen kanssa pappani Knuut Säilyn kotona ja äitini piirsi kotikanteleen kielien alle paperille pompulanuotteja, joita myöten sitten opettelin soittamaan”, Helli kertoo. Äiti opetti myös duurija mollisoinnut sekä nelisoinnut, kun sormet kasvoivat. Kanteleensoitto radiossa ihastutti Helliä. Hän säesti veljensä viulunsoittoa ja he esiintyivätkin juhlissa. Siihen aikaan ei ollut mahdollista saada varsinaista opetusta kanteleensoitossa, mutta Helli opetteli kappaleita korvakuulolta. 11-12 vuoden ikäisenä hän opetteli koulussa välituntisin soittamaan harmoonilla helppoja kappaleita. Myöhemmin hän sai pianotunteja, jotta oppisi soittamaan nuoteista. Opiskeluaikana Helli sai lainaksi kanteleen, jotta hän voisi soittaa sillä juhlissa. Ensimmäisestä omasta kanteleestaan hän kertoo: “Musiikkikauppa myi sitten Salmisen ‘hopeakielisen’ kanteleen minulle, ja sain sen vähitellen maksettua, vaikka palkkiot olivat tosi pieniä”. “Lasteni ollessa pieniä säilytin kanteletta kirjahyllyn päällä. Sitten tuli kutsu tyttölyseolle soittamaan Kalevala-juhlaan, mutta voi ei: kieliä oli poikki. Sain kuitenkin soitettua jotain kalevalaista”, Helli muistelee. kantele on ystävä TEKSTI LIISA LILVANEN-PELKONEN KUVA HANNU JUKOLA Hellille Vasemmalla: Helli Syrjäniemi soittaa konserttikanteletta, taustalla Matti Hannula.
48 k ntele 49 k ntele Ensimmäisellä kanteleleirillä Helli tutustui Ulla Katajavuoren toimittamaan kirjaan, josta löytyi kantelesovituksia ja Hellin mieleinen 'timanttisointu'. Helli alkoi kerätä kanteleelle nuottiaineistoa. Sitten hän sai kutsun Pohjanmaalle pitämään kanteleleiriä useana vuotena. Silloin hän alkoi itse käsin raapustamaan ensimmäistä ja toista sovitusvihkoaan. Leirit jatkuivat Jämsässä, Kangasalla ja Eurassa. Hellin mukaan aina oli mukana osaavia opettajia, ja parasta antia on ollut yhteissoitto. Helli toimi Kangasalan seurakunnassa kanttorina eläkeikään saakka. Kangasalan aikoihin löytyi Tampereelta Ahjolan kanteleryhmä. Silloin nuotit olivat monisteita, opettajan omia sovituksia. Seurakuntatyössä oli jatkuvasti erilaisia juhlia ja tilaisuuksia, joissa kohtasi ihmisiä laajasti eri tahoilta, ja Helli soitti pyynnöstä kanteletta. Helli on tehnyt kanteletta tunnetuksi myös ulkomailla, muun muassa Saksassa SaksaSuomi-seuran tilaisuudessa ja Frankfurtissa jouluja juhannusjuhlissa sekä messuilla, jossa edustettiin suomalaista saunaa, lohen savustusta, saappaan heittoa ja kantelemusiikkia. TV-miehet tulivat silloin yllättäen tekemään sieltä ohjelmaa, ja Helli sävelsi siihen iloisen sävelmän Auringon kehrä. Kantele on kulkenut mukana myös Espanjassa, Ahvenanmaalla, Itävallassa, Slovakiassa ja Unkarissa. Siellä Helli on esiintynyt mm. kirkoissa, ja aina yleisö on ollut kiinnostunut kanteleesta. Helli on valmistunut Sibelius-Akatemiasta musiikin maisteriksi, ja hän teki tutkinnon kirjallisen työn vuonna 2001. Työn nimi oli Opettajien näkemyksiä kanteleensoiton opetuksesta: “Nuoret soitti, sormet notkui, vanhat väänti, pää vapisi”. Haastatteluissa tuli esille etydien ja lastenlaulujen tarve. Hellin toiveena oli tehdä lapsille 5-kieliselle kanteleelle ja laululle tarkoitettu nuottikokoelma Hauskimmat laulut. Näytetyö oli Kangasalla, jossa Helli johti MuT Annikki Smolander-Hauvosen ohjaamaa Käenpiikojen kanteleorkesteria. Suurimman osan illan ohjelmasta Helli oli sovittanut konserttikanteleille, viululle ja sellolle. Edesmennyt Matti Kontio oli äänittämässä koko illan ohjelman, ja siitä alkoikin 8 cd-levyn äänitysprojekti, joka kesti noin 15 vuotta Inkoon Musiikissa. “Haluan tuoda suuret kiitokseni Sinikalle ja edesmenneelle Matti Kontiolle sekä heidän rakkaille lapsilleen! Kiitokset myös Annikki Smolander-Hauvoselle ja Käenpiioille! Kuitenkin yhdyn J.S.Bachin sanomaan: SOLI DEO GLORIA!”, Helli kiittelee. Nuottien kokoaminen ja sovittaminen on ollut oma projektinsa. Viimeinen, yhdeksäs kirja Säveliä Suomelle valmistui vuoden 2018 lopulla. Kirjoissa on monentasoista soitettavaa, sekä perinteisiä lastenlauluja ja kansanlauluja että klassista ja hengellistä musiikkia. Niissä on sovituksia kotija konserttikanteleille yksija moniäänisesti, ja joissakin kappaleissa on nuotit myös huilulle tai kontrabassolle. Jonkin verran mukana on myös Hellin omia sävellyksiä. Helli on uusimassa nettisivujaan, ja sinne on tarkoitus laittaa sovitusnuotit ja laulut erillisesti omilla nimillään: silloin ei tarvitse ostaa koko kirjaa, jos haluaa tilata jonkun nuotin itselleen. Hellin nykyinen kantele on Erkki Leskelän valmistama. Kantele on Hellille kuin ystävä, sen seurassa aika kuluu siivillä. Lopuksi Helli muistelee: “Ollessani nuori kiipesin eräänä kevätpäivänä kantele kainalossani parikeinun päälle ja soittelin kilpaa livertävien lintujen kanssa. Enhän ollut yksin”. Muistokirjoitus: Maija Liisa Balk Opettaja ja kulttuurivaikuttaja, kanteleensoiton innoittaja Maija Liisa Balk teki elämäntyönsä Vieremällä, jossa hän toimi innoittajana opettajan tehtävässä ja myös vapaa-ajallaan erilaisissa kulttuuriharrastuksissa. Hän valmistui opettajaksi Heinolan opettajaseminaarista vuonna 1956 ja saikin heti työpaikan Vieremältä Rotimojoen koululta. Maija Liisa muutti perheensä kanssa vuonna 1958 Vieremän kirkolle ja osallistui heti aktiivisesti kylän kulttuuritoimintaan ja näytelmäkerhoihin. Maija Liisa oli monilahjakkuus, joka harrasti musiikkia, käsitöitä ja kuvataiteita. Intohimoinen harrastus oli Iisalmen kansalaisopiston kuvataidepiiri, jossa hän innostui monotypioista. Kädentaidot ja taiteellinen silmä näkyivät myös lukuisissa tilkkutöissä. Maija Liisan tulevaisuus olisikin voinut olla kuvataiteen parissa, ellei rakkaus musiikkiin olisi ollut lähempänä sydäntä. Musiikkiperimä tuli isän Heikki Mikkosen puolelta, ja Maija Liisan lisäksi erityisesti veljet Niilo, Veikko ja Eino ovat olleet paikallisesti tunnettuja musiikkimiehiä. Maija Liisa toimi Vieremän naiskuoron johtajana vuosikymmeniä, ja uutena haasteena hän löysi kanteleensoiton. Vieremällä myös musiikissa vaikuttanut Väinö Kumpulainen kutsui veljensä Viljo Kumpulaisen järjestämään kanteleitten rakennuspiirin Vieremällä, ja Väinö myös kannusti Maija Liisan kanteleensoiton oppiin Ilomantsin kanteleleirille. Tästä käynnistyi kanteleensoiton opetus Vieremän kansalaisopistossa vuonna 1979 lasten isien rakentamilla soittimilla. Kanteleen käyttö koulusoittimena Vieremällä lisääntyi myös Maija Liisan toimiessa musiikin opettajana kirkonkylän koululla. Eläkkeelle jäätyään Maija Liisa opetti aktiivisesti Vieremän kansalaisopistossa ja piti myös yksityisoppilaita. Kanteleensoittoa tukemaan perustettiin 23.3.1987 Vieremän kanteleyhdistys, jonka perustajajäseniin Maija Liisa kuului. Erittäin merkittävää kanteleen soittotaidon leviämisen kannalta ovat olleet jokakesäiset kanteleleirit Vieremällä, joiden toteutuminen on ollut aktiivisten kanteleyhdistyksen naisten ja opettajina toimivien Maija Liisan oppilaiden ansiota. Maija Liisa oli ylpeä oppilaidensa menestyksestä erilaisissa kanteleensoiton valtakunnallisissa kilpailuissa yksilösuorituksissa ja erilaisina kokoonpanoina. Erityisesti hänen mieltään lämmitti se, miten moni hänen oppilaistaan päätyi opiskelemaan musiikkia Sibelius-Akatemiaan ja muihin tasokkaisiin musiikin oppilaitoksiin ja löysi ammatin musiikista tai muuten vain sai iloa kanteleensoitosta aktiivisina harrastajina. Maija Liisaa voidaan pitää yläsavolaisen kanteleensoiton sieluna ja innoittajana. Hänet palkittiin uransa aikana muun muassa Kuopion läänin pronssisella kulttuuripalkinnolla ja Vieremän kunnan kulttuuripalkinnolla. Maija Liisa muistetaan lämpimänä, lahjakkaana ja määrätietoisena opettajana ja kulttuurivaikuttajana. Maija Liisaa jäävät kaipaamaan yli 60 vuotta yhteistä taivalta tehnyt Esko-puoliso sekä lapset perheineen. Sari Niemi Terhi Balk Oskari Balk Kirjoittajat ovat Vieremän kanteleyhdistyksen jäsen ja Maija Liisan lapset. Kirjoituksessa käytetty lähde: Vieremän kanteleyhdistyksen arkisto.
50 k ntele 51 k ntele taren uusin levy vie kantelemusiikkia ennakkoluulottomasti eteenpäin tarjoten sen ystäville täysin uudenlaisen elämyksen. Uudella levyllään Ida Elinalla on mukanaan jousisektio sekä perinteinen popbändi rumpuineen, kitaroineen, kosketinsoittimineen ja elektronisine vivahteineen. Levyllä päästään kuulemaan Ida Elinaa myös soolona kanteleen ja laulun parissa. Ida Elina soittaa Lovikan valmistamalla, juuri hänelle suunnitellulla 40-kielisellä konserttikanteleella, johon on lisätty lyöntilevyt soittimen molemmin puolin perkusiivisten soundien mahdollistamiseksi. Levyä kuunnellessani ihailin Ida Elinan kanteleen täyteläistä sointia, ja erityisesti bassot tuntuivat soivan hänen kanteleessaan todella maagisesti. Levyllään Ida Elina soittaa kanteleen lisäksi myös osassa kappaleista pianoa. Kaikki levyn sävellykset ja sanoitukset ovat täysin Ida Elinan omaa käsialaa. Levyn kansiteksteissä taiteilija itse kuvailee uutta albumiaan tähän astisistaan parhaimmaksi ja lopputulos onkin todella vaikuttava. Ida Elinan täysin suvereeni instrumentinhallinta niin kanteleen kuin laulunkin osalta on hätkähdyttävää kuunneltavaa. Tämän kanteletaiturin tekemä työ oman soittotapansa kehittämisessä ja kanteleella soitettavan musiikin monipuolistamisessa on todella kunnioitettavaa. Game of my life karistaa viimeisimmätkin ennakkoluulot siitä, mitä kanteleella voi soittaa. Vastaus nimittäin kuuluu: mitä vaan, mitä haluat! Ressitön Trio – Kantele soikoon! Kanteleyhtyeessä Ressitön Trio soittavat mestaripelimanni Juha Kuorttinen, Mika Hanninen sekä Kaisu Rauhamaa. Yhtyeen jäsenet on tuonut yhteen Lappeenrannan kanteleyhtye, jossa kaikki trion muusikot soittivat 1970-ja 1980-luvuilla. Vuonna 2016 julkaistu kaksiosainen Kantele soikoon!albumi sisältää kolmella konserttikanteleella esitettyä juurevaa pelimannimusiikkia, jossa keskiössä on yhteissoiton ilo ja kanteleiden kaunis, heleä sointi. Kantele soikoon! – julkaisu on hyvin informatiivinen ja sisällöltään rikas. Levyn kansiteksteissä on mielenkiintoisesti avattu sekä eteläkarjalaisen kanteleensoittotyylin ominaispiirteitä että levyn muusikoiden soittohistoriaa. CD-levyllä on monipuolinen kattaus niin traditionaalisia kuin sävellettyjä kappaleita eri tanssilajeista. DVD-levy puolestaan avaa mielenkiintoisen ikkunan eteläkarjalaisen kanteleensoittotyylin maailmaan tarjoten näköalan muusikoiden käyttämiin soittotekniikoihin sekä sormituksiin. Ressittömän Trion albumi on nykypäivänä harvinainen ja rohkea kantelejulkaisu, sillä näin voimakkaasti perinteeseen nojaavia ja sen voimaan luottavia albumeita julkaistaan enää ani harvoin. Suurkiitos Ressittömälle Triolle tästä hienosta työstä oman paikallisen perinteensä ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi! KIRJOITTANUT HANNA RYYNÄNEN JulkaisuESITTELYT FBB – Katrilli toisesta elämästä FBB eli Sibelius-Akatemian Folk Big Band julkaisi toisen levynsä Katrilli toisesta elämästä tammikuussa 2019. Folk Big Bandin ensimmäinen levy FBB voitti vuoden 2015 Etno-Emman ja nyt julkaistua toista täyspitkää on odotettu innolla. Levyn yli kolmekymmenhenkisessä orkesterissa konserttikanteleita soittavat Sinikka Kontio, Emma Myllynen, Hanna Ryynänen, Viola Uotila, Sanni Virta ja Aurora Visa. Koska soitan itse tällä levyllä, en voi suhtautua yhtyeen musiikkiin täysin objektiivisesti, joten keskityn kuvailemaan levyä enemmänkin soittajan näkökulmasta. FBB on pääasiassa Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmän opiskelijoista koostuva yhtye. Lisäksi suurin osa käsillä olevan levyn kappaleista on opiskelijoiden yhtyeelle säveltämiä tai sovittamia teoksia. Kantele on levyllä esillä monipuolisesti. Itse kanteleensoiton lisäksi levyllä on myös kaksi kanteleensoittajan säveltämää kappaletta: kanteleensoittaja-laulaja Jutta Rahmelin sävykäs teos Levoton Sydän ja kanteleensoittajanakin tunnetun Petra PoutanenHurmeen voimakas Muut ne vaihtaa valkioitaan ovat olleet ainakin minulle kanteleensoittajana mielenkiintoisia kappaleita harjoitella, äänittää ja esittää. Kanteleella on orkesterissa luonnollinen rooli pääasiassa säestävänä instrumenttina ajoittaisia solistisia välkähdyksiä unohtamatta. Henkilökohtaisesti toivoisin, että levyn miksauksessa kanteleita olisi nostettu hieman enemmän jalustalle, sillä ajoittain kanteleiden ääni meinaa mielestäni jäädä suuren orkesterin äänimassan jalkoihin. FBB:ssä soittaminen on ollut minulle aina suuri ilo ja mielestäni yhteissoiton riemu välittyy orkesterin musiikista levynkin välityksellä oivallisesti. Mukavia kuunteluhetkiä FBB:n parissa! Ida Elina – Game of my life Ida Elina julkaisi neljännen studioalbuminsa Game of my life loppuvuodesta 2018. Ida Elina on yksi tämän hetken suosituimmista kanteleensoittajista ja hän esiintyy aktiivisesti niin Suomessa kuin ulkomailla. Modernista ja perkussiivisesta soittotyylistään tunnetuksi tulleen popkantelet
52 k ntele 53 k ntele Sari Päätalo – Punaisella sillalla Sari Päätalo on oululainen kanteleensoittaja ja kanteleensoitonopettaja, joka julkaisi debyyttialbuminsa Punaisella sillalla lokakuussa 2018. Päätalo on valmistunut Oulun ammattikorkeakoulusta musiikkipedagogiksi maaliskuussa 2017. Ammattiopintoihinsa Päätalo sisällytti kolmen ja puolen kuukauden vaihto-opiskelujakson Japanissa Nagoyan musiikkiyliopistossa, ja tällä ajalla on suuri rooli Päätalon levyllä. Levyn kappaleet ovat Päätalon omien sanojen mukaisesti hänen muistiinmerkitsemiään hetkiä vaihto-opiskeluajastaan Japanissa. Päätalon omien sävellysten ja sovitusten lisäksi levyllä kuullaan uusia, japanilaisten sävellyksenopiskelijoiden kanteleelle säveltämiä teoksia. Erilaisten kanteleiden lisäksi Päätalon käsissä soi myös japanilainen koto. Levyä kuunnellessani ihastuin kanteleen ja koton yhdessä muodostamaan äänimaailmaan. Koton äänen usvaisuus ja kanteleen kielten kirkkaus muodostavat yhdessä todella taianomaisen sointikentän. Levyllä kantele löytää kotinsa monista erilaisista musiikillisista ympäristöistä. Päätalon lisäksi levyllä soittaa useita vierailevia artisteja ja kanteletta kuullaan muun muassa klarinetin, saksofonin ja lyömäsoittimien parina. Päätalon lisäksi levyllä kanteleita soittavat Maija Anttonen, Saimi Kokkonen ja Emma Mäki-Mikkilä. Levy on monipuolinen kokonaisuus, jota kuunnellessa voi päästää mielensä vaeltamaan rauhoittaviin japanilaisiin puutarhoihin vaaleanpunaisten kirsikankukkien katveeseen. Senni Eskelinen – Lähtevien Laivojen Satama by Iro Haarla Juuri ennen joulua 2018 päästiin nauttimaan raikkaasta kantelemusiikista Senni Eskelisen julkaiseman uuden videon myötä. Youtubesta löytyvä videoteos Senni Eskelinen: Lähtevien laivojen satama by Iro Haarla on Laura Kotilan kuvaama kaksitoista ja puoliminuuttinen taideteos, jossa Senni Eskelinen esittää Iro Haarlan akustiselle konserttikanteleelle säveltämän teoksen Lähtevien laivojen satama. Kappaleen äänittämisestä ja miksaamisesta vastaa Kalle Ylitalo. Video on äärimmäisen laadukkaasti toteutettu ja kauniisti kuvattu. Teoksen kuvauksellisessa fokuksessa on itse Senni Eskelinen soittamassa kantelettaan Helsingin Villa Lill Kallviktaiteilijatalossa. Kuvausympäristö on todella kaunis ja tuo videoon seesteisen tunnelman. Iro Haarlan sävellys on moderni teos, joka hyödyntää konserttikanteleen monipuolisia mahdollisuuksia uuden musiikin soitossa. Instrumentin kokonaisvaltainen hyödyntäminen, kanteleen vahva sointi ja sävyjen Kantelesovituksia pienkanteleille ISMN 979-0-55001-402-2 O uti Sa né ”O T TI SO IT O N SO R M IL LE N SA ” K an tel eso vit uk sia pie nk an tel eil le ”OTTI SOITON SORMILLENSA” Outi Sané Outin kannet.indd 1 10.11.2016 14:40:07 rikkaus Eskelisen ilmaisussa nousevat minulle videon musiikillisen annin kohokohdiksi. Eskelisen soiton vahva tulkinnallisuus on todella pysäyttävää. Itse videoteoksen katselemisen lisäksi suosittelenkin kaikkia kuuntelemaan teosta myös silmät kiinni ja keskittymään ainoastaan musiikkiin. On todella upeaa, että kanteleelle sävelletään uutta musiikkia ja, että sille löytyy Eskelisen kaltaisia suuria tulkitsijoita! Outi Sané – Otti soiton sormillensa Outi Sané on lempääläinen kanteleensoitonopettaja, jonka nuottikirja Otti soiton sormillensa julkaistiin vuonna 2017. Sané on tehnyt nuottikirjan tilaustyönä Helkanuorille. Helkanuorten liitto ylläpitää suomalaisen perinneja nykyrunouden elävää esittämistä. Helkanuorissa ikirunojen poljento ja mystiset vanhasuomalaiset tarinat näkyvät modernina suullisena ilmaisuna, leikkinä, lauluna ja soittona. Yksi toiminnan tavoitteista on tarjota harrastajille valmiuksia sujuvaan itseilmaisuun turvallisessa ympäristössä. Tätä tavoitetta edistää osaltaan Otti soiton sormillensa, joka sisältää traditionaalista sävelmistöä ja sanoituksia, joista Sané on tehnyt sovituksia pienkanteleille. Otti soiton sormillensa on monipuolinen teos, joka tarjoaa käyttönuottien lisäksi paljon yleistä kanteletietoutta. Sané valaisee kirjansa alkupuolella kanteleensoiton historiaa Helkanuorissa, mikä oli ainakin allekirjoittaneella uutta ja mielenkiintoista luettavaa. Lisäksi nuottikirjassa on paljon kuvia, jotka esittelevät erilaisia soitto
54 k ntele 55 k ntele Oletko muuttanut? Ilmoita uudet yhteystietosi helposti osoitteessa kantele.net/yhteystietosi asentoja ja pienkanteleen soitossa käytettäviä soittotekniikoita. Otti soiton sormillensa sopii siis mainiosti omatoimisesti kanteleensoittoa aloitteleville harrastajille tarjoten samalla vaihtelua kanteleensoitonopettajille alkeisopetuksen materiaalipankkiin. Sané käyttää nuoteissaan sävelten solmisaatiomerkintöjä, jotta jo alkeissoitossa opiskeluun yhdistyisi säveltapailu, harmonian rakenteiden ymmärtäminen ja nuotinluku. Tärkeänä lisänä nuottikirjassa on ohjeet kanteleen huoltamiseen säilytyksestä ja soittimen kuljettamisesta lähtien. Toivottavasti tämän kirjan avulla kantele löytää monia uusia ystäviä! Oikealla: julkaisuesittelyjen kirjoittaja Hanna Ryynänen
56 k ntele V ÄRTTINÄ U ROSHÄMÄRÄ S OLJU I KI -T URSO L ITKU K LEMETTI V ASSVIK EE VA A LKULA & T OMOYA N AKAI H IVSHU M IRJA P ALO R UNOLAULAJAT ... ETC ! 2 6 . 6 . 1 . 7 . 2 1 9 ethno music festival S OM M E L O V ÄRTTINÄ U ROSHÄMÄRÄ S OLJU I KI -T URSO L ITKU K LEMETTI V ASSVIK EE VA A LKULA & T OMOYA N AKAI H IVSHU M IRJA P ALO R UNOLAULAJAT ... ETC ! 2 6 . 6 . 1 . 7 . 2 1 9 ethno music festival S OM M E L O