31
anna-liisa Tenhunen
"
Arkistossa hävisi ajan ja paikan taju."
KANTELE
2·2010
SISÄLLYS
PÄÄTOIMITTAJA................................................................................................................ 4 PUHEENJOHTAJA ............................................................................................................. 4
9
Kankls
AKATEEMINEN KANTELE ................................................. 5
KonserttiKantele ja -KanKls
ILMOITUKSET ................................................................................................................. 10 KUVAKANTELE ............................................................................................................... 12
HEIJASTUMIA ................................................................................ 14
Kantele taidemusiiKKisoittimena
EMMA VÄHÄTALO.................................................................... 20
KanteleKultaa Pietarista
LASTEN KANTELE .......................................................................................................... 22 NUOTTILIITE 16 ............................................................................................................. 23
50
Kevätpäivä
ANNA-LIISA TENHUNEN................................................. 31
intohimoinen PerinteentutKija
KANTELE-KIrJA.......................................................................... 36
moni-ilmeinen Kantele
KULTTUUrIN KUHMO ....................................................... 38
sommelon Koti
KLAVEErIKANTELE ................................................................ 42
suomalaisen Kodin soittoKone
OPAS MUSEOILLE.................................................................... 46
Kantele eläväKsi
LIITTO................................................................................................................................ 50
38
Kuhmo
PÄÄTOIMITTAJA: Timo Väänänen 040 - 522 7188 AD: Ilari Ikävalko JULKAISIJA JA KUSTANTAJA (tilaukset, jäsenasiat ja ilmoitukset) Kanteleliitto r.y. Hämeentie 34 D 00530 Helsinki puh. 050-5645957 mail@kantele.net kantele.net TOIMITUSNEUVOSTO Johanna Aho, Susanna Heinonen, Outi Sané, Timo Väänänen TOIMITUS JA TAITTO Pro Motius, 040-5227188 Kelohongantie 7, 15200 Lahti lehti@kantele.net
PAINOPAIKKA KS Paino Oy, Kajaani ILMESTYMISTIEDOT 32. vuosikerta 2 / 2010 4 numeroa vuodessa Tilaushinta 30 euroa/vsk Irtonumero 8 e / 12 e (lehti+cd)
·
AINEISTO- JA JULKAISUPÄIVÄT 1. nro: 1.2. / 28.2. 2. nro: 2.5. / 31.5. 3. nro: 1.8. / 31.8. 4. nro: 1.11. / 30.11. ISSN 0357-6892 KANSI: KANTELE KESKI-SUOMEN MUSEOSSA
KULTTUUrI-, MIELIPIDE- JA TIEDELEHTIEN LIITTO KULTTI rY:N JÄSEN
KANTELE
2·2010
PÄÄTOIMITTAJA
timo väänänen
PUHEENJOHTAJA
eva alKula
Täydellinen puute
7.3.1893 Pohjalainen no 19: "Tiedämme, miten harvinaista kanteleensoitto jo on kansamme keskuudessa. Voittamattomia esteitä on sillä jo edessään, jos ei kanteleensoittoa ruveta yleisemmin harrastamaan. Meillä on kohta täydellinen puute kanteleensoittajista, jos emme ota lukuun muutamia yksityisiä, jotka vielä tätä soittokonetta ovat suurellakin menestyksellä virittäneet. Heidän avullansa kävisi siis vielä kanteleensoittoa opettaminen, etenkin jos tällainen opettaja voisi pitemmän aikaa työskennellä samassa oppilaitoksessa." Ehkä kanteleensoitto on joskus ollut katoamassa, mutta vaikea sitä aikaa on löytää, kun jokaisen suvussa on soittajia ja soittimia, museot pullollaan soittimia kirpputorit väärällään. Näyttää siltä, ettei kanteleensoitto ole koskaan ollut vaarassa täysin kadota. Ehkä tuo katoava kantelesoitto ja kansanperinne on ollut myyvä lööppi, onhan pitkin aikoja kirjoitettu viimeisestä kanteleensoittajasta vaan kun ei ole vieläkään viimeistä tullut tai mennyt. Pohjalaisessa mainitaan koulutus ja on toki ollut tärkeää saada kanteleelle koulutusjärjestelmä näin on turvattu perinteen jatkuminen ja uuden kehittyminen. Ja oppilaita riittää, Helsingin Sanomien verkkosivuilla kerrottiin 27.2.2010 että nyt on menossa kantelebuumi. Aika iso ero uutisilla, joiden välissä on kulunut 117 vuotta.
Notaatiosta musiikiksi
Oikeusfilosofi Jerome Frank rinnasti lainsäätäjän säveltäjään: molempien kirjoittamia tekstejä tulkitsevat ja soveltavat pääasiassa muut kuin he itse. Onko tulkinta taitoa tunnistaa säveltäjän tarkoitus ja löytää teoksen "henki" ja sisältö sitä kautta, vai onko kyse itseilmaisusta notaation asettamissa rajoissa? Voidaanko notaatiota itsessään kutsua musiikiksi ja onko se absoluuttisen täydellistä ja aukotonta? Notaation sisältämä informaatio koostuu symboleista ja esitysohjeista, joita tulee kuitenkin tulkita. Tai verratkaamme sävellystä näytelmään: teksti itsessään voi olla mielenkiintoinen plarista luettuna, mutta herää eloon vasta näyttelijän tulkinnan kautta. Tulkinnan perustana voidaan pitää tietoon pohjautuvaa musiikillista ymmärrystä sekä soittotekniikan monipuolista ja vivahteikasta hallintaa. Emme siis ole turhaan istuneet musiikinteorian tai -historian tunneilla, treenikopissa vietetyistä tunneista puhumattakaan. Uskallan väittää, että tieto ja taito eivät kuitenkaan yksin riitä herättämään teosta eloon, vaan tarvitaan myös alitajunnasta kumpuvia mielikuvia ja kokemustakin. Kokemus mahdollistaa tulkinnan syventämisen. On siis kyse itseilmaisusta. Miten syvälle sinä uskallat sukeltaa tulkintaa etsiessäsi?
KANTELE
2·2010 4
Kuva: heiKKi tuuli
1. teKsti: anniKKi smolander-hauvonen 2. teKsti: regina marozien toimittaja: timo väänänen
Akateeminen kantele
Konserttikantele ja -kankls
Kantele on viime aikoina ollut useiden akateemisten jatkotutkintojen aiheena tai välineenä. Tieteellisissä tutkimuksissa kantele on edelleen hämmästyttävän harvinainen, mutta melko uusiin taiteellisiin tutkintoihin soitin on päässyt hyvin mukaan. Kantele-lehti pyysi nykyisiä ja tulevia lisensiaatteja ja tohtoreita kertomaan työstään. Aiheena on tällä kertaa konserttikantele suomalainen ja liettualainen. Annikki Smolander-Hauvosen väitöskirja käsitteli Paul Salmista ja Regina Marozienn liettualaisen konserttikanteleen eli konserttikanklsin kehitystä.
Kuva: rauno nieminen
KANTELE
5 2·2010
"
Näiden ansioiden myötä kehittyi kokonaan uudenlainen kantelesoitin ja soittotapa."
Kuva: Kalevi hauvonen
annikki smolander-hauvonen
Kantele eli parhaillaan uutta renessanssia, kun aloitin väitöskirjani teon. Perinteinen soitin ei enää ollut pelkästään runonlaulajien käyttämä 5- tai 10-kielinen pienkantele, vaan sitä hyödynnettiin mitä moninaisimmissa mm. kamarimusiikkikokoonpanoissa: huilun-, viulun-, sellon- tai laulajan säestyssoittimena. Tutkijana olin silloin kanteleen osalta etuoikeutetussa asemassa, sillä ennen minua olivat kanteleesta väitelleet ainoastaan: amerikkalainen etnomusikologi Carl Rahkonen, aiheenaan The Kantele Traditions of Finland 1989, Folklore Institute Indiana University USA ja nykyinen Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osaston johtaja Hannu Saha aiheenaan Kansanmusiikin tyyli ja muuntelu 1996, Tampereen yliopistossa. Minä puolestani väittelin Sibelius-Akatemiassa 4. huhtikuuta 1998, aiheesta Paul Salminen suomalaisen konserttikanteleen ja soittotekniikan kehittäjä. Vastaväittäjinä minulle toimivat prof. Reijo Pajamo Sibelius-Akatemiasta ja dosentti Erkki Pekkilä Helsingin yliopistosta, musiikkitieteen laitokselta ja kustoksena oli prof. Kai Karma Sibelius-Akatemiasta.
Opetus- ja tutkimusneuvosto hyväksyi tutkimussuunnitelmani 3.6.1992, jonka jälkeen aloitin työn syksyllä Sibelius-Akatemian tutkijaseminaarissa, musiikkikasvatuksen linjalla. Jatko-opintojen ohjaajaksi minulle määrättiin prof. Kai Karma, mutta sitä ennen olin saanut jo positiivista kannustusta ja puoltavan lausunnon prof. Marjut Laitiselta Sibelius-Akatemiasta ja dosentti Erkki Pekkilältä Helsingin yliopistosta, joten minulla oli heti hyvät lähtökohdat tutkimukselleni, sillä olin jo etukäteen koonnut runsaan tutkimusmateriaalin. Helsinkiin opiskelemaan muutettuani pääsin heti Helsingin yliopistoon ja konservatorioon opiskelemaan. Elantoni ja opiskeluni rahoitin kokopäivätyöllä Musiikki Fazerin kustantamossa, musiikkikirjojen taittajana ja suunnittelijana. Työtehtävieni ohessa viiden vuoden aikana opin tuntemaan henkilökohtaisesti lähes kaikki maamme merkittävimmät sen ajan säveltäjät, kapellimestarit, kuoronjohtajat ja eri alojen muusikot, jotka toimittivat ja julkaisivat uusia sävellyksiään ja musiikkiteoksiaan Musiikki Fazerilla.
KANTELE
2·2010 6
Helsingin yliopistosta valmistuin filosofian maisteriksi 1985 seuraavissa aineissa: musiikkitieteen laudatur, A-linja: laajan yleisen kirjallisuuden ja estetiikan laudatur: sosiologian approbatur ja kasvatustieteen approbatur. Samanaikaisesti yliopisto-opintojen ohessa harrastin musiikkia Helsingin konservatoriossa: yksinlaulua, pianonsoittoa, kuoronjohtoa, musiikin historiaa ja teoriaa sekä konserttikanteleen soittoa taiteilija Ulla Katajavuoren johdolla. Ennen tätä olin jo opiskellut kanteleensoittoa Joensuussa taiteilija Tyyne Niikon johdolla 9-vuotiaasta lähtien ja hänen ansiostaan pääsin soittamaan myös Finn-Kanteleisiin. Lisää ajankohtaista tietoa kanteleesta sain toimiessani 30 vuotta Kanteleliiton hallituksen jäsenenä. Se oli minulle henkisesti kehittävää ja rikasta aikaa, kun sain olla mukana monessa eri projektissa. Tärkeimmäksi saavutukseksi Kanteleliiton osalta jäi mieleeni kanteleensoiton systemaattisen kouluttamisen järjestäminen ja uusien kurssitutkintovaatimusten kehittäminen musiikkioppilaitoksia ja Sibelius-Akatemiaa varten. Eri maiden kulttuurihistoriaa ja soittimia tutkittiin yhteisissä seminaareissa Suomen, Baltian maiden ja Venäjän Karjalan tutkijoiden kanssa. Näistä kaikista tilaisuuksista sain lisää hyödyllistä tutkimusmateriaalia. Oma väitöskirjani aihe edustaa kanteleensoiton klassista linjaa eli juuri sitä, jonka Paul Salminen on kehittänyt. Ajallisesti tutkimus sijoittuu vuosiin 19201949, jolloin muusikko Salminen (18871949) teki tärkeimmän elämäntyönsä, konserttikanteleen kehittämiseksi ja uuden klassisen soittotyylin luomiseksi. Laajemmin Salminen tunnetaan kuitenkin, paitsi konserttikanteleen kehittäjänä myös esiintyvänä taiteilijana, orkesteri-muusikkona, pedagogina, kantelenuotiston sovittajana ja soittotekniikan uudistajana. Näiden ansioiden myötä kehittyi kokonaan uudenlainen kantelesoitin ja soittotapa. Tutkimukseni sivuaa samalla monia muita tutkimusaloja, kuten soitintutkimusta, musiikkiakustiikkaa, pedagogiikkaa ja kansanmusiikin tutkimusta. Tähän on tuonut lisäväriä 1900-luvun alussa vaikuttanut Karelianismi, jolloin suuret säveltäjät ja taiteilijat kiinnostuivat kanteleesta. Näitä kulttuuripersoonallisuuksia olivat mm. säveltäjä Jean Sibelius ja taiteilija Akseli Gallen-Kallela, joka suunnitteli ja piirsi Paul Salmiselle useita kanteleen koristemalleja. Työssäni käsittelen lisäksi Suomen, Karjalan
ja Baltian maiden kulttuurihistoriaa, miten kantele sijoittuu kansainväliseen soittimistoon: ominaisuuksiensa, rakenteensa, virityksensä ja sävelvaihtokoneistonsa osalta. Näihin kaikkiin kysymyksiin hain vastauksia osallistumalla eri korkeakoulujen tutkijaseminaareihin, kuten esimerkiksi SibeliusAkatemian musiikkikasvatuksen, kansanmusiikin ja esittävän taiteen osastoilla sekä Helsingin yliopiston, Teatterikorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun järjestämiin seminaareihin. Kantelepedagogiikkaansa Paul Salminen opetti 26 vuoden ajan Helsingin Sivistysjärjestöjen konservatoriossa. Hänen ensimmäisiä oppilaitaan olivat kanteletaiteilija Ulla Katajavuori, harpunsoittaja ja säveltäjä Väinö Hannikainen ja Luhangalta kotoisin oleva kanteleensoittaja Arvo Kilvensalo, joka on tehnyt monia kantelesävellyksiä ja esiintynyt ahkerasti Keski-Suomen alueella. Paul Salmisen laaja opetusmateriaali käsittää yhteensä 424 sovitusta, jotka tutkimuksessani järjestelin ensin yhtenäiseksi käsikirjoituskokoelmaksi. Sen jälkeen luokittelin aineiston aihepiireittäin, sävellajeittain ja laitoin ne aikajärjestykseen vuosilta 19251945. Tässä yhteydessä havaitsin, että Salminen oli tehnyt samoista kappaleista erilaisia sovituksia sekä 36-kieliselle kotikanteleelle että myös konserttikanteleelle. Tätä ohjelmistomateriaalia testasin konserttikanteleen osalta Espoon musiikkiopistossa omilla oppilaillani, jolloin itse keskityin kuuntelemaan ja opettamaan heille Salmisen mukaisesti kaunista kosketusta, äänen puhtautta ja soivuutta sekä tulkintaa ja sävelvaihtokoneiston monimutkaista problematiikkaa. Samasta materiaalista olen julkaissut tutkimukseni yhteydessä viisiosaisen nuottikokoelman Kauneimpia kansanlaulusovituksia ja sävellyksiä kanteleelle IV, joka käsittää suomalaisen kansanlaulujen ja -sävelmien keskeisimmän aarteiston. Samassa yhteydessä valmistui myös kaksois-CD Heläjä sorea soitto, Kanteleyhtye Käenpiikojen soittamana. Tärkein tutkimukseni anti on ollut koota aiheeseen liittyvä kanteleaineisto yksiin kansiin. Merkittävänä pidän myös sitä, kun sain tutustua haastattelujen yhteydessä mielenkiintoisiin ihmisiin, jotka auliisti antoivat asiantuntija-apua. Kartoitin tutkimukseeni liittyen lähes kaikki Suomen, Ruotsin- ja Baltian maiden museot, joista sain runsaasti kirjallista aineistoa sekä tallennettua valokuvamateriaalia. Kävin myös
KANTELE
7 2·2010
Kuva: heiKKi tuuli
haastattelemassa Pietarin konservatorion rehtoria ja pyysin hänen kauttaan tietoja Paul Salmisesta Pietarin yliopistosta. Uutta ulottuvuutta väitöstutkimukseni on tuonut positiivisella tavalla lukuisten ulkomaisten esiintymismatkojen ja konserttien yhteydessä, jolloin olen voinut jakaa kanteletietouttani ja tuottamaani väitöskirjamateriaalia, nuotteja ja CD-levyjä. Lisäksi olen luennoinut erilaisissa seminaareissa ja kirjoittanut pienimuotoisia artikkeleita eri julkaisuihin. Paul Salmisen konserttikanteleen keksinnöllä ja työllä on ollut ratkaiseva vaikutus klassisen kanteleensoiton yleistymiseen Suomessa. Keksinnöillään Salminen on omalla tavallaan rikastuttanut kansallista musiikkiperinnettämme ja laajentanut kanteleen käyttömahdollisuuksia. Lisää tunnettavuutta soittimelle toi Salmisen aikaan Yleisradio, kun Helsingin konservatorion rehtori A. O. Väisänen toimitti 26 vuotta ohjelmasarjaa "Puolituntia kansanmusiikkia kanteleelle", johon etuoikeutettuja esiintyjiä olivat Paul Salmisen lahjakkaat oppilaat. Näiden elementtien myötä Salminen loi klassiselle kanteleelle uuden tulevaisuuden, jota kaikki nykysoittajat ja rakentajat ovat omalla tavallaan rikastuttaneet ja jalostaneet.
Mieleenpainuvin tapahtuma elämässäni ollut oma väitöstilaisuuteni ja sen jälkeen rentouttava ohjelmallinen karonkka Kalastajatorpalla 1998. Viisi vuotta myöhemmin 2003, minulla oli kunnia olla mukana juhlimassa Sibelius-Akatemian historiallista 120-vuotistaivalta ja osallistua SibeliusAkatemian toiseen maisteri- ja tohtoripromootioon.
KANTELE
2·2010 8
"
Regina marozien
"Tohtorityöni käsitteli liettualaista konserttikanteletta eli -kanklsia. Tutkin soittimen historiallista taustaa, kehitysvaiheita sekä työn loppuosassa myös tulevaisuuden näkymiä", kertoo liettualainen kanteleensoittaja ja tohtori Regina Marozien, joka on opiskellut myös Sibelius-Akatemiassa vaihtoopiskelijana aiemmin. Hänen väitöstilaisuutensa oli 27.2.2009 Liettuan musiikki- ja teatteriakatemiassa vaitöskirjan otsikkona on "Liettualainen konserttikantele eli -kankls ja sen akateeminen soittaminen: tausta, kehitys ja tulevaisuuden näkymiä". "Työ on ollut uraauurtava, sillä aihetta ei ole systemaattisesti tutkittu tai edes dokumentoitu. Vastaanotto onkin ollut hyvin myönteinen ja sitä on pidetty korkeatasoisena työnä." Tohtorityön esittelytekstissä kerrotaan, että konserttikanklsin ja akateemisen soiton ja musiikin tutkiminen on uusi alue musiikin tutkimuksessa ja perustutkimusta ei ole alalla tehty lähes lainkaan. Näin ollen työssä on ollut tarpeen pyrkiä systemaattisesti dokumentoimaan kanklsin eri kehitysvaiheita monista eri
Soittimen ja soittotekniikan kehityksen eri vaiheita ja mahdollisuuksia olen esitellyt työssäni mm. vertailevan tutkimuksen avulla, jossa esittelen Itämeren alueen soittimia, mm. suomalaisen kanteleen."
lähteistä, arkistoista ja museoista. Tietoa on ollut vähän saatavilla ja se on tehnyt työstä haastavaa. Työssä on kuitenkin pystytty selvittämään tarkemmin soittimen eri kehitysvaiheita ja dokumentoimaan niitä. Työssä on määritelty kolme erilaista kanklsyleistyyppiä: perinteinen kankls (koverrettu pienkantele -tyyppinen), kehitetty (sitrakantele tai laatikkokantele-tyyppinen) ja konserttikankls (kankls, jonka ääniala cc4 ja jossa on sävelvaihtajat). Tutkimuksessa Regina Marozien osoittaa, että konserttikanklsin lähtökohdaksi ei tullut kehitetty- eli lautakantele vaan perinteinen kankls. Tätä kehitystyötä työssä analysoidaan tarkemmin. Työssä tutkitaan myös akateemisen soittoperinteen kehitystä ja taustaa. "Akateeminen soittoperinne tarkoittaa tässä yhteydessä 1940-luvulla syntynyttä akateemiseen koulutuksen aluetta, joka on kouluttanut esiintyjiä ja opettajia", kertoo Regina Merozien.
KANTELE
9 2·2010
ILMOITUKSET
"Soittimen ja soittotekniikan kehityksen eri vaiheita ja mahdollisuuksia olen esitellyt työssäni mm. vertailevan tutkimuksen avulla, jossa esittelen Itämeren alueen soittimia, mm. suomalaisen kanteleen." Yksi tärkeä osa-alue tutkimuksessa on ollut myös terminologian systematisointi.
Työn osaT: MYYN 32-kielisen kanteleen. Sen on valmistanut Kantele Valmistamo Velj. Heikkilä vuonna 1980. Kantele on hyväkuntoinen, sitä on käyttty vuosina 1980 - 1982, jonka jälkeen sitä on säilytetty kovassa kuljetuskotelossa. Hintapyyntö koteloineen 950 . Anita Sutinen · puh. 050 330 9423. MYYDÄÄN käytetty 36-kielinen konserttikannel (Heikkilän kanteleet). Hintapyyntö 1000 . Pirkko Hytönen / 050-3054752 KANTELEFANI! Tapaaminen Kaustisella/
1.
Perinteisen kanklsin kehitysvaiheita, rakenteen piirteitä, kanklsin akustisia ominaisuuksia ja vertailua muiden maiden vastaaviin kielisoittimiin, lähinnä eurooppalaisiin soittimiin Akateemisen kanklsin soiton tekniikat (sulkusoitto, näppäily, sekatyyli) ja niiden kehitys lähtien perinteisen kanksin soitosta, soittotekniikoiden vertailua muiden maiden vastaaviin soittimiin. Kanklsin ohjelmisto soolosoittajan näkökulmasta, äänenlaadun piirteitä, notaation periaatteita, tulkinnan mahdollisuuksia, sekä kanklsohjelmiston säveltämisen haasteita Tulevaisuuden näkymiä, systematisoitu näkemys soittimen rakentamisen, opettamisen, soittamisen mahdollisuuksista Liite: soolokanklssävellysten luettelo, valokuvia sävelvaihtajista, soittimien mallikuvia, soittajia ja opettajia, sanasto
2.
3.
Pauanteella 10-18.7.2010. Aiheena vanhat kanteleet soittokuntoon. Periaate: MINÄ ISSE: huollan, korjaan, viritän, ja tietenkin soitethan, joka ilta! Muutama korjattu kannel saatavana lainaan "sisäänsoitettavaksi", ks. kuvia: www.kaustinen.fi/kirjasto. htm. Osallistuminen on ilmainen. Paikalla Voitto, tarvittaessa asiantuntija-apua, Lisätietoja: Voitto Isosaari. p. 0400 865 332. voitto.isosaari@pp.inet.fi
rADIO YLE 1:SSÄ torstaina 3.6. klo 19.03-21.15
4.
5.
"Työ on ollut hyvin innostavaa ja aionkin lähitulevaisuudessa jatkaa aiheen käsittelyä, erityisesti olen suunnitellut paneutuvani kanklsin akustiikan tutkimukseen", kertoo Regina.
Huom! Kansanmusiikin konsertti-ilta Radio Yle 1:ssä. Klo 19.03 Suunta-trio: Anna-Kaisa Liedes, Kristiina Ilmonen ja Timo Väänänen. (Äänitetty Samuelin Poloneesissa, Kaustisella 13.3.). · n. klo 19.40 Pohjoismainen Nomas-yhtye. · n. klo 20.40 Gong Linna yhtyeineen Kiinasta. (Äänitetty Kaustisen kansanmusikkijuhlilla heinäkuussa 2009)
A.O.VÄISÄNEN 120V. JUHLASYMPOSIUM
10.13.6.2010, Savonranta, Vuokala. A.O.Väisänen 120v. Juhlasymposiumin ohjelmassa huomioidaan Kalevalan 175v. juhla. Väisänen toimi eri tehtävissä Kalevalaseurassa kymmeniä vuosia. Kanteleliitto osallistuu Juhlasymposiumin kanteleaiheisten konserttien tuotantoon. Tutustu tarkemmin: aovsymposium.wordpress.com
TArVITSETKO KANNELTA? Kanteleliitto lainaa kolme aloittelijalle sopivaa kannelta lukuvuodeksi 2010-2011. Toimita vapaamuotoinen hakemus Kanteleliittoon 15.6.2010 mennessä.
KANTELE
2·2010 10
Kaikkien aikojen ensimmäinen KanteleFest toteutetaan heinäkuussa Haapavesi Folk Music Festivalin yhteydessä.
Kantele soi festivaalissa monissa erilaisissa muodoissaan: luvassa on muun muassa Vilma Timosen Kanteleen kyydissä -lastenkonsertti, Senni Eskelisen progehtavan Stringpurée Bandin keikka sekä Arnold Chiwalalalta ja Soili Perkiöltä tilatun kanteleteoksen kantaesitys. Festivaalin aloittavassa Arja Kastisen ja Ritva Koistisen kirkkokonsertissa kohtaavat karjalainen kanteleimprovisaatio sekä Arvo Pärtin ja Pekka Jalkasen sävellykset.
1.4.7.2010 Haapavedellä
Viikonlopun aikana on myös mahdollisuus osallistua ilmakanteleen SM-kisoihin ja eri-ikäisten kanteleworkshopeihin. Paikalliset voivat virittäytyä kanteletunnelmiin etukäteen Haapaveden kirjastossa nähtävässä Timo Väänäsen Kanteleen Kielin -valokuvanäyttelyssä. Kaikkiin KanteleFestin konsertteihin pääsee Haapavesi Folkin pääsylipuilla. Tapahtumaa tukevat Alfred Kordelinin yleinen edistys- ja sivistysrahasto ja Esek.
KanteleFest · tapahtumat
·Sisäisiä sointeja: Arja Kastinen ja Ritva Koistinen 1.7. klo 18.00 Haapaveden kirkko ·Haapaveden kantele: Jaakko ja Sanna 1.7. klo 21.00 Sali ·Stringpurée Band 1.7. klo 22.00 Sali ·Kanteleworkshopeja eri-ikäisille soittajille 3.7. klo 1214 Jamiteltta ·Vilma Timonen: Kanteleen kyydissä 3.7. klo 14.35 Päälava ·Arnold Chiwalalan & Soili Perkiön kanteletilausteos - kantaesitys 3.7. klo 15.30 Jamiteltta ·Ilmakanteleen SM-kisat 3.7. klo 20.00 Päälava ·Kantelekirkko paikallisten soittajien voimin 4.7. klo 12.00 Haapaveden kirkko ·Kanteleen kielin -näyttely 21.6.4.7. Haapaveden kirjasto
Muutokset mahdollisia
Festivaalin kotisivut: kantele.net/kantelefest
KUVAKANTELE
Sibelius-Akatemian kamarimusiikkisalissa soittivat 31.3.2010 pianomusiikin osaston ja kansanmusiikin osaston kanteleensoittajat sekä Vilma Timonen Quartet: Forward. Kuvassa Matleena Huovinen soittaa teoksen Kantona, säv. Heikki Valpola. Kuva: Jorma Airola.
"
KANTELE TÄNÄÄN
KANTELE
2·2010 12
KANTELE
2·2010
Heijastumia
Kuluneen kevään aikana minulla on ollut ilo kommunikoida monien eri alojen taiteilijoiden kanssa, millaisena taidekantele heille tällä hetkellä näyttäytyy. esiin tulleet erilaiset heijastumat omasta rakkaasta soittimestamme ovat kiehtovia. Kantelelehden tässä numerossa puheenvuoron saavat neljä alaa tiiviisti seuraavaa taiteilijaa, jotka kertovat kukin omasta näkökulmastaan taidekanteleen nykytilasta, erityisominaisuuksista sekä tulevaisuuden näkymistä. uusia näkökulmia aiheesta on luettavissa jälleen lehden seuraavassa numerossa.
Mirva Minkkinen on lahtelainen kanteletaiteilija ja -opettaja. Hän opettaa Lahden konservatoriossa sekä Lahden ammattikorkeakoulussa ja esiintyy niin solistina kuin erilaisissa kokoonpanoissa, mm. Kuutarkvartetissa. Minkkinen kokee tärkeänä taidekanteleensoiton pedagogiikan kehittämisen sekä kanteleella soitetun taidemusiikin esilletuonnin. Kuva: Studio Elite toimittaja: mirva minKKinen
Kantele taidemusiikkisoittimena
Ritva Koistinen:
Kantele taimusiikkisoittimena
Kantele on vähitellen löytänyt paikkansa taidemusiikin, varsinkin uuden taidemusiikin kentällä. soitin puhuttelee monia säveltäjiä erityislaatuisuutensa vuoksi. Kantele on sävykäs, joidenkin mielestä arkaainen, monien mielikuvissa erityisen intiimi soitin. muille soittimille sävelletystä musiikista löytyy monia teoksia, jotka soveltuvat luonteensa puolesta erinomaisesti kanteleelle ja soivat jopa "kauniimmin", tai luonteikkaammin, herkemmin kanteleella. toisaalta on myös hyvä olla valikoiva siinä, millainen musiikki luontuu soittimelle (ja toisaalta rohkea!). Kanteleen valttina taidemusiikkia esittäessä on jäljittelemätön, vivahteikas ja herkkä sointi. laaja ääniala on tässä eduksi: hyvässä kanteleessa on ainutlaatuinen kirjo sointivärejä jo eri rekisterien ansiosta: syvä basso, lämmin keskirekisteri, kirkas diskantti. taidemusiikin haasteita ajatellen soittajan kannalta kanteleen olisi oltava sopivan herkästi reagoiva. Kielten jännitteen on tarpeellista olla riittävän korkea, mihin suuntaan monia soittimia onkin jo pitkään kehitetty ja sopivaa balanssia haettu. liian "löysät" kielet varsinkin bassorekisterissä vaikeuttavat
KANTELE
2·2010
14
"
Kaikessa taidokkaassa musisoinnissa tarvitaan monipuolista soittimen hallintaa."
esim. monien sävelkulkujen täsmällistä hallintaa. "Perinteinen" kantelesointi ei välttämättä ole paras ajatellen taidemusiikkia. tietty herkkyys soittimessa on kuitenkin ensiarvoisen tärkeä. sähkökanteleella voi olla hyvin mielenkiintoinen tulevaisuus taidemusiikin kentällä. tähän tarvitaan kuitenkin useiden ammattilaisten sitkeää työtä ja monia uusia sävellyksiä. säveltäjiltä vaaditaan myös paneutumista ja avoimuutta uudenlaisille ideoille ja ratkaisuille, avoimuutta myös tyypillisten genrerajojen ylityksille. Kantele taidemusiikkisoittimena ei vieläkään ole itsestäänselvyys. siksi olisi erityisen tärkeää, että musiikkiesitykset olisivat tyylillisesti ja taidollisesti vakuuttavia. tämä haastaa opetuksen: alkeista lähtien tarvitaan laadukasta opetusta, joka valmentaa taidemusiikin moninaisiin haasteisiin. Korostan tässä, että samat haasteet ovat muillakin soittimilla, kanteleen pedagogiset perinteet ovat vain kovin lyhyet. Kanteleen on vieläkin luotava omaa uskottavuuttaan. ja me pystymme siihen!! tämä vaatii luonnollisesti paljon opettajien
koulutukselta sekä omaa aktiivisuutta kouluttautua ja kehittää itseään edelleen. opettajilta vaaditaan näkemyksellisyyttä ja kykyä ohjata oppilaitaan huolelliseen pohjatyöhön, samoin myös riittävää ymmärrystä käsien ja kehon toiminnasta. taidemusiikki pitää sisällään laajan kirjon erilaisia tyylejä ja lähestymistapoja. soittajalla on mahdollisuus kehittää näiden musiikkien parissa taitojaan ja suhdettaan soittimeensa hyvin monipuolisesti. toisaalta kaikessa taidokkaassa musisoinnissa tarvitaan monipuolista soittimen hallintaa. taidemusiikin opiskelusta on siten hyötyä muusikkona toimimiseen vieläkin laajemmalla musiikin kentällä. taidemusiikki voi herättää ja ruokkia sekä soittajan että kuulijan tunne-elämää, henkisiä ja esteettisiä tarpeita. se voi tuoda lohtua ja iloa, olla henkisesti puhdistava tai inspiroiva kokemus, koskettaa monilla tasoilla. se voi olla juuri se musiikin alue, joka tuo syvintä tyydytystä ja kaivattua haastetta, kun saa kehittää piilossa olevia kykyjään. Ritva Koistinen on kantelemusiikin lehtori SibeliusAkatemiassa. · kuva: Heikki Tuuli
KANTELE
2·2010
15
Rabbe Forsman:
Barokki, renessanssi ja kantele
Laajan uuden musiikin repertuaarin lisäksi barokkiohjelmistolla on kauan ollut oma paikkansa SibeliusAkatemian korkeatasoisissa kanteletutkinnoissa. Useimmin esiintyvä säveltäjänimi on ollut Johann Sebastian Bach, jonka haastavat luuttusarjat ja -partiitat on menestyksellä soitettu kanteleella. Händelin harppukonsertto on soitettu usein, ja myös barokin luuttumestarin Silvius Leopold Weissin teokset ovat osoittautuneet soveltuvan erinomaisesti kanteleelle. Tänä keväänä Heidi Äijälä esittää barokkijousikvartetin kanssa Bachin f-molli-cembalokonserton. Tällainen taiteellinen aktiviteetti on tuntunut itsestään selvältä aikana, jolloin puhdasoppisuus ja tiukkapipoisuus vanhan musiikin kentällä on vähentynyt verrattuna alkuaikojen autenttisuusyliuskoon. Nyt pianistitkin soittavat taas entistä paremmalla omallatunnolla barokkimusiikkia Steinwaylla. Silti on kanteleen eduksi otettava huomioon, että sekä sen sointi että sen artikulaatiotavat ovat paljon lähempänä barokin maailmaa kuin moderni piano. Tämän päivän piano on yhtä kaukana barokin sonoriteetista kuin hanuri, jolla tosin myös soitetaan menestyksellä Bachia. Soinnista riippumatta barokin musiikin sisäinen logiikka ja puhuttelevuus ovat toteuttavissa erilaisilla välineillä eriasteisella vakuuttavuudella. Vakuuttavuuden asteikolla kantele ei ainakaan jää häntäpäähän. Suomen tilanteesta on otettava huomioon myös se, että luuttua soitetaan nykyään valitettavan vähän, vaikka SibeliusAkatemiassa on jo vuosikymmeniä ollut täydet tutkintovaatimukset ja erittäin päteviä opettajia. Yksi ainut luutun A-tutkinto on suoritettu. Näin saamme vanhan musiikin puolella olla kiitollisia siitä, että kanteletaiteilijat pitävät huolen luuttuohjelmistosta. Itse ajattelen, että kanteleen repertuaari olisi laajennettavissa myös renesanssin puolelle, vaikkapa John Dowlandin laajalla ja korkeatasoisella luuttutuotannolla. Myös perehtyminen renessanssin improvisaatioon olisi kanteleensoittajille luontevaa. Jossain määrin jo harrastetaan barokin continuosoittoa. Tässä on selvä taidemusiikin ja kansanmusiikin crossoverkenttä, jossa eri aikakausien improvisaatiotraditiot ja -tyylit voivat päästä hedelmälliseen vuorovaikutukseen antamatta hallitsevaa asemaa nuoremmille kansanmusiikkiperinteille. Rabbe Forsman on vanhan musiikin lehtori SibeliusAkatemiassa · Kuva: Heikki Tuuli
"
KANTELE
2·2010
Vakuuttavuuden asteikolla kantele ei ainakaan jää häntäpäähän."
16
Kanteleluokan 2000-luvun polvea: Suvi-Anna Kärkönen, Jenni Vartiainen, Matleena Huovinen ja Tuuli Lukkarinen Pekka Jalkasen Ektenian harjoituksissa Pohjoismaisilla musiikkipäivillä Oslossa 22.8.2009. Kuva: Annu Mikkonen
Pekka jalkanen
säveltäjän näkökulmasta
Tarvitaanko taidemusiikkia kanteleelle? Säveltäjänä asia on minulle itsestään selvä. Tarvitsemme taidetta, myös musiikkia. Tarvitsemme myös viihdemusiikkia, mutta näiden kahden luonne on erilainen. Suurin ja periaatteellisin ero on, että taidemusiikki pystyy kohtaamaan ihmisen syvähenkisen puolen ja tähtää muutokseen ja uusiin näkökulmiin. Viihdemusiikin tehtävä on päinvastainen. Sen pitää luoda tuttuuden avulla turvallisuuden tunnetta, joten siinä pätee "koskaan et muuttua saa" -sääntö. Jos musiikki muuttuisi, taivas putoaisi. Nämä kaksi puolta ovat musiikin ääripäät, väliin mahtuu paljon, arvokastakin. Taidekanteleen traditio on nuori, aina 1970-luvulle saakka suorastaan kelvoton. Usein sitä on vielä yritetty pyhittää vastenmielisellä kansallisuusaatekytkennällä, joka on ollut monelle kuulijalle viimeinen pisara. Kun valitaan ohjelmistoja, on ensiarvoisen
tärkeää kiinnittää huomiota musiikin substanssiin. Paljon on esitetty taidemusiikkina nuotteihin kirjoitettua roskaa, sekä sävellyksiä että sovituksia. Väittäisin, että 30 viime vuoden aikana syntyneet uudet teokset ovat toista maata. Niitä ovat tehneet ammattisäveltäjät, joilla on ollut aitoa innostusta löytää unohdetusta ja halveksitusta soittimesta innovaatioita nykymusiikkiin. Kantele soittimena on sekä vanha että nuori. Kehitysvaiheita on ollut paljon, ja kiinnostavaa on, että kaikki ratkaisut elävät nykyään rauhanomaista rinnakkaiselämää. Siksi en kantaisi huolta siitä, että taidesoittaja soittaa myös pienkanteleita tai sähkökanteleita, ehkäpä joku lopullisestikin. Tässäkin kriteerinä on substanssi. Luotan siihen, että lopulta sekä arkaaiset että modernit kanteleet tarjoavat mahdollisuuksia myös taiteellisille innovaatioille, seikalle, jota ilman traditio kuin traditio kuolee. Itse olen tätä nykyä kiinnostunut ennen kaikkea pienkanteleista ja tulen suuntaamaan aktiviteettiani niiden lumoon." Pekka Jalkanen on säveltäjä.
KANTELE
17 2·2010
"
Vaikka alan ihmiset ovat varmasti tehneet lujasti töitä kantelemusiikin tunnetuksi tekemiseen, se ei vieläkään ole suurelle yleisölle niin tuttu kun sen soisi olevan."
lealiisa Kantola
Kuulijan matka
Ehkä me perinteisesti ajattelemme, että kantele on tarkoitettu kansanmusiikkiin, niin minäkin kuvittelin ennen kuin tyttäreni alkoi harrastaa taidemusiikin soittoa kanteleella. Olen tyttäreni soittoharrastuksen myötä kiinnostunut kantelemusiikista yhä enemmän. Olen ollut konserteissa ja ostanut levyjä yrittänyt hahmottaa, miten kantele soi, minkälaisissa musiikkilajeissa ja minkälaisilla kokoonpanoilla. Tämän kolmen vuoden retkeni kanteleen äänimaailmaan on ollut rikas ja hämmentäväkin. Kantele on hämmästyttävän monipuolinen soitin ja se taipuu erilaisiin musiikinlajeihin. Suurin yllätykseni ja elämykseni on ollut kuulla taidemusiikkia kanteleella. En voinut koskaan kuvitellakaan, kuinka kauniisti se soi, kuinka omintakeinen sen äänimaailma on. Mielestäni kantele sopisi vaikka sinfoniaorkesterin solistiksi, uskon, että se olisi todellinen seikkailuretki musiikin eri tasoille ja erilaisiin maailmoihin. Itse kuuntelen mielelläni taidemusiikkia kanteleryhmien soittamana. Yhtälailla kuuntelen muutakin kantelemusiikkia. Olen sitä mieltä, että vaikka alan ihmiset ovat varmasti tehneet lujasti töitä kantelemusiikin tunnetuksi tekemiseen, se ei vieläkään ole suurelle yleisölle niin tuttu kun sen soisi olevan. Mielestäni kanteleella soitetun taidemusiikin tutuksi tekemiseksi vaadittaisiin tavoitteellinen ohjelma ja strategia, rahoitusta valtion ja sponsoreiden taholta sekä alan ammattilaisten ja asiantuntijoiden kuulemista, kuuntelemista ja tukemista. Kantele on mielissämme kansallissoittimemme, niin kuin aika menee eteenpäin, niin myös kansa kasvaa ja kehittyy olisi luontevaa ja toivottavaa, että tulevaisuuden tietäjät eivät ainoastaan soittaisi, vaan myös säveltäisivät kanteleille tarkoitettua taidemusiikkia.
KANTELE
2·2010 18
Lealiisa Kantola on sana- ja kuvataiteilija sekä näytelmäkirjailija · Kuva Pia Rautio
Tallenna helposti ja laadukkaasti konsertit, harjoitukset, sävellysideat ...
J U M I N K E K O - S Ä Ä T I Ö
Monipuolinen kantelekauppa! - Nuotit - Levyt - Tarvikkeet - Virityslaitteet - Studiopalvelut
imu@imu.fi www.imu.fi
298,-
09-295 2079
ZOOM H4n
0400-467 974
Teemat: pelimanni - viulu - hävyttömät laulut erikoisteemana terva
KANSANMUSIIKIN OPINTOLINJA
Koe kansanmusiikin voima!
31.8.201020.5.2011
Opiskele kansanmusiikkia inspiroivassa ympäristössä Kaustisella. Pidä tauko työelämän paineista luovuudesta nauttien. Opinnoista saat myös vauhtia jatko-opintoihin. Opiskella voit joko yhden lukukauden, -vuoden tai vaikka kaksi lukuvuotta. Haku opintolinjalle 31.7. mennessä.
Kansanmusiikkijuhla Sommelo kutsuu vanhoja ystäviä ja uusia tuttavia mukaan ainutlaatuiseen taidon, tiedon ja tunteen kohtaamiseen. Mukana mm. · Kimmo Pohjonen ja Ville Walo · Mauno Järvelä · Heikki Lahti · Eeva-Leena Pokela · Taito Hoffrén · Arja Kastinen · Puhti · Es&co · Hiite · Nordic Choro · Paju · Timo Alakotila
Tule unohtumattomalle matkalle kansanmusiikin kehtoon!
Kolmas Kansainvälinen kanteleleiri 28.6. - 3.7. Kuhmossa. Lisäksi useita kansanmusiikkikursseja ja työpajoja. Tule mukaan! Lisätietoja www.runolaulu.fi p. 044 075 0102/ Minna Seilonen. Tervetuloa kokemaan myös unohtumaton matka Vienan Karjalaan 4. - 6.7.2010! Tänä vuonna mahdollisuus lähteä mukaan myös bussikuljetuksella Helsingistä. Lisätiedot: www.matka-kyllonen.fi/kulttuurimatka.htm
SOMMELO | Kainuuntie 99 | 88900 KUHMO puh. 044-250 1396 | sommelo@runolaulu.fi
KESÄKURSSEJA
REELIN RIEMUA, SOITON ILOA SKOTLANNISTA 10.13.7.
*
KONSTA JYLHÄ PELIMANNIKURSSI 13.15.7. LISÄTIEDOT JA ILMOITTAUTUMINEN: ako@akopisto.fi, puh. 044-4325 616
Emma Vähätalo
Kantelekultaa Pietarista
Lahtelainen Emma Vähätalo soittaa monen kaverinsa tavoin kanteletta. Hänen soittimenaan on alusta lähtien ollut konserttikantele ja eniten häntä kiinnostaa soittaa "jännää ja erityistä musiikkia" Emma soittaa enimmäkseen taidemusiikkia. Hän on osallistunut jo useasti kantelekilpailuihin, viimeksi viime marraskuussa Pietarissa järjestettyyn Baltia 2009 -festivaalin kilpailuun, jossa hän voitti 1014-vuotiaiden sarjan. Suomen ohella kilpailuun osallistui nuoria soittajia Venäjältä, Valko-Venäjältä, Latviasta ja Liettuasta.
teKsti ja Kuvat: timo väänänen
"Oli aika jännää päästä soittamaan ulkomaille ja erilaista aikaisempiin kilpailuihin oli se, etten tuntenut Pietarissa muista soittajista ketään", kertoo Emma viime syksyn Venäjän matkastaan. "Soitin kilpailuohjelmassa mm. Mirva Minkkisen ja Kirmo Lintisen kappaleet. Lintisen kappaleita olen soittanut muitakin. Ne ovat jänniä, kun niissä on niin erilaisia tunnelmia. Yhdessäkin on improvisaatio-osa, jossa raavin punottuja bassokieliä kynsillä. Siitä lähtee jännittävä ääni", Emma kertoo. Emman perheessä soittavat kaikki sisarukset, äiti ja isä. Patrik-veli soittaa pianoa, mutta vielä ei ole Emman ja Patrikin duoesityksiä kuultu. "Olen kyllä tarjonnut Patrikille kanteleopetusta, mutta tunteja ei ole pidetty", Emma naurahtaa. "Ensimmäisen kerran kuulin kanteletta TV:ssä ikuisuuksia sitten, kun Viola esiintyi Pikku Kakkosessa. Kantele kuulosti mukavalta." Nyt Emma on Violan kanssa samalla luokalla. Moni muukin kaveri ja tuttava soittaa kanteletta. "Aika yleinen soitin se on", pohtii Emma. "Pietarissa oli kiinnostavaa nähdä muita soittimia, vaikken niitä kovin paljon ehtinyt kuunnellakaan. Näin ainakin venäläisen kanteleen, guslin, ja sitten valkovenäläisen kapuloilla soitettavan soittimen", muistelee Emma. "Mirva Minkkinen nyt äityislomalla oleva opettajani pääsi kerran esiintymismatkalle Japaniin. Toivoisin, että joskun minäkin pääsisin!" Emma on kiinnostunut japanilaisista manga-sarjakuvista, joten Japanin matkalla voisi tutustua niihinkin. Kantelemangaa hän ei ole vielä kokeillut piirtää. "Enemmänkin luen kuin piirrän mangaa, mutta voisihan sitä kantelemangaakin kokeilla joskus tehdä."
Emma Vähätalo soittaa kanteletta ja Patrik pianoa.
KANTELE
2·2010 20
Viime talvena Emma kävi Yle Radio 1:n musiikkistudiolla Helsingissä soittamassa yhdessä nokkahuilistikaverinsa Hanni Jaakkolan kanssa. "Oli mielenkiintoista kuulla omaa soittoa, kun yleensä kuulen sitä vain soittaessani. Kyllä se hyvältä kuulosti, mutta
mieleen tuli myös, mitä voisi parantaa. Nykyinen opettajani Jenni Vartiainen onkin kehottanut joskus äänittämään omaa soittoa." Mikä kanteleensoitossa on mukavinta? "Kanteleensoitto tuntuu sormissa kivalta ja kuulostaa hyvältä", vastaa Emma.
KANTELE
21 2·2010
Lasten KANTELE
kanteleen täytti kaipuu: "Oi, miksen ole imuri?", se kyseli itseltään. "Huvittaisin itseäni ajamalla takaa nurkissa pakoilevia villakoiria ja keräämällä imukärsälläni roskia." Eräänä päivänä toive toteutui... Hupsista. Huuveri-imuri on innostuksissaan imaissut soinnuista värit. Autatko kanteletta laittamaan mansikat ja mustikat oikeille paikoilleen? 1. Oli kerran kantele, kantele punainen. Haave olla imuri, kopassa jyskytti. Mitä vain mä antaisin yhdestä päivästä. Unelmoiden hyllylle kantele torkahti. 2. Atsiu, aivasti kantele, eikun Huuveri, peilin luokse körötti kiiltävä imuri. Muodot mul on imurin, mieli kanteleen, ees taas, ees taas rullaili, peilille keimaili. 3. Onnellisna körötti nurkasta nurkkahan, huumassansa ajeli ulos ovesta. Nelipyörä rullasi kukkaniitylle. Leskenlehden imasi, rentukka taipui myös. Soita väliin soitinsoolo, jossa imuri hotkii masunsa täyteen kukkia. Voit käyttää pohjana melodiaa ja tehdä omia muunnelmia. Aloita 4. säkeistö hitaasti 4. Ähky ärjyi masussa, kärsä ei vetänyt. Kotiin suuntas kantele eikun Huuveri. Aamulla, kun heräsi hyllyllä notkui taas. Leskenlehti ponnellaan, kantele onnessaan.
O O O O O O O
teKsti: nina amPuja, Kuvat: emma amPuja
Kevätsiivousta
Onko kanteleesi jo villiintynyt keväästä? Minun kanteleeni on. Hihna on irronnut tapistaan, kielet valittavat virettään ja mikähän kaikukopassakin pompottelee? Virittäydy mollivireeseen ja haaveile. Seuraavaksi toteutetaan unelmia!
Olipa kerran kantele, joka keväisin haaveili olevansa pölynimuri. Kanteleen suurinta huvia oli istuskella kirjahyllyssä ja katsella pölyhiukkasten tanssia auringon säteiden tunkiessa sisään tomuisten ikkunoiden läpi. Iloisenväriset pölyhuiskat pyörivät jo kanteleen ympärillä tehden pyörteitä ja kutittaen kieliä. Kantele yritti pidätellä nauruaan. Riemu kiristeli kielillä ja sen oli pakko purkautua päästämällä ilmoille muutama mahtisointu. Riemun keskeytti imurin vaimea hurina, joka kantautui sen korviin toisesta huoneesta. Huiskien siirryttyä syrjemmälle
"! # # # # ! # # # # # ### # $ " # # # # # # #
O O O
O
O
O
O
O
# # # # # # # # # # # # # #
O O O
# ### # $
O O
# ### # $
O
O O
# ### # $
O
KANTELE
2·2010 22
NUOTTILIITE 16
Viime lehden nuottiliitteessä pääsimme japanilaisiin tunnelmiin ja sama linja jatkuu. Natsuko Yokoyaman sävellys 'Kanteleen kutsu' on 15-kieliselle (ensimmäinen rivi) ja kahdelle konserttikanteleelle (toinen ja kolmas rivi). Natsuko on saanut ideoita sävellykseensä Väinämöisen soitosta. Liitteessä on myös Noora Laihon sävellyksiä. · Sävellyksiä ja sovituksia nuottiliitteeseen voi lähettää osoitteella Liisa Lilvanen, Heinäkankaantie 213, 37800 Toijala tai liisa.lilvanen@gmail.com
toimittaja: liisa lilvanen
KANTELE
23 2·2010
NUOTTILIITE 16
KANTELE
2·2010 24
NUOTTILIITE 16
KANTELE
25 2·2010
NUOTTILIITE 16
KANTELE
2·2010 26
NUOTTILIITE 16
KANTELE
27 2·2010
NUOTTILIITE 16
KANTELE
2·2010 28
NUOTTILIITE 16
KANTELE
29 2·2010
NUOTTILIITE 16
KANTELE
2·2010 30
Anna-Liisa Tenhunen
intohimoinen perinteentutkija
teKsti ja Kuvat: arja Kangasniemi
Kun Anna-Liisa Tenhunen pääsi opiskeluaikana penkomaan arkistoja, ajan ja paikan taju katosivat. Näin löytyi oma ala kantele- ja perinteentutkimuksen parissa, jonka tuorein näyttö on helmikuussa julkaistussa Kantele-tietokirjassa. Tenhusen polveilevilta poluilta löytyy myös kanteleensoittoa ja opetustyötä.
Lapsena Anna-Liisa Tenhunen näki naapurin vintillä mummonsa veljelle kuuluneen ison kanteleen, jonka kansi oli halki ja kielet epävireessä. Silloin se oli vain yksi vanha esine muiden joukossa, mutta parikymmentä vuotta myöhemmin asenne muuttui. "Työskentelin Kiuruvedellä esikoulunopettajana, kun kansalaisopistoon tuli vuonna 1982 aikuisten ison kanteleen alkeisryhmä, jota opetti Jaakko Laasanen. Naapurin emännällä oli kantele, mutta ei
KANTELE
31 2·2010
kyytiä, joten hän pyysi minua viemään. Sillä kyytireissulla olen vieläkin", kertoo Tenhunen soittotaipaleensa alkuajoista. Aikuisena Tenhunen sai tietää, että myös hänen lapsuudenkodissaan oli ollut kanteleen ja viulun harrastajia. Isän isä oli soittanut isolla kanteleella muun muassa kansanlauluja ja virsiä ja muu perhe oli usein laulanut mukana. Isä sisaruksineen oli perhepiirissä soitellut kanteleella myös tanssikappaleita. "Kiuruvetinen mestaripelimanni Antti Kämäräinen kertoi minulle 95-vuotiaana, että hän oli lapsena kuullut myös isoisäni isän soittavan hyvin viululla. Minulle hän sanoi, että 'vähä samanlaene peljmanni sinä oot kun ukkis...'. Ennätin jo pienen hetken ajatella, että Antti viittaisi soittotaitooni, kunnes hän jatkoi: '...tuommonen pikkunen ja lihava se oel sekkii'", Tenhunen nauraa.
34-kielisen kerhoissa, innokkaimmat kävivät niissä kaikissa ja osa kulki vielä yhtyeharjoituksissakin. Enimmillään soittajia oli toistasataa." Tenhusen työ oli luovaa. Hän teki sanoituksia ja sovituksia sekä suunnitteli ohjelmia eri-ikäisille ja -tasoisille soittajille. Myös lapset tekivät omia sävellyksiä ja sovituksia ja esittivät niitä. Kiuruveden kanteleyhdistys järjesti kursseja, joille saatiin vierailevia opettajia. Pidemmälle edistyneitä soittajia Tenhunen kannusti hakemaan kanteleoppia myös muualta. Oppilaat osallistuivat myös kilpailuihin ja voittivat palkintoja. Kannustin heitä omatoimisuuteen: harjoittelimme lavalle menon, kuka aloittaa, mistä äänet otetaan lauluihin ja niin edelleen. Viritin kanteleet, mutta lapset esiintyivät ilman aikuisen johtamista. Se opetti itseluottamusta, rohkeutta ja toisten kuuntelua. Isompana oppilaat osasivat jo virittää kanteleensa itse ja lähteä keikalle."
Viisikielinen kuin häkä päähän
Koska Tenhunen toimi opetusalalla, Jaakko Laasanen yllytti häntä osallistumaan vuonna 1983 Iisalmen kansanmusiikkileirille. Siellä opetettiin 5-kielistä kanteletta, josta oli tulossa koulusoitin. "Lähdin sinne aika ennakkoluuloisena: mitä viidellä kielellä muka pystyy tekemään?!? Mutta Rauno Niemisen opit menivät kuin häkä päähän. Pari viikkoa myöhemmin, kun koulu alkoi, aloin opettaa Rytkyn koululla 5-kielisen ja myöhemmin myös 10-kielisen ja ison kanteleen soittoa." Tenhunen haki lisää oppia muun muassa Jaakko ja Tytti-Leena Laasaselta, kantele- ja kansanmusiikkikursseilta ja leireiltä sekä opetteli itsekseen. 1980-luvun puolivälissä hän piti eri paikkakunnilla 5-kieliskursseja ja koulutti opettajia. Muutama vuosi myöhemmin Tenhunen siirtyi esikoulunopettajaksi Nivan koululle, jonne hän perusti kantelekerhon. "Lopulta soittajia tuli niin paljon, että jäin pois esikoulunopettajan työstä ja toimin vuosina 1989 1997 päätoimisena kantelekerhon tuntiopettajana. Halusin kehittää kanteleasiaa, avata silmiä, tuulettaa vanhakantaisia käsityksiä ja ennakkoluuloja kanteleesta. Soittajia oli 5-kielisen, 10-kielisen ja
Tutkiva opettaja
1990-luvun alussa Anna-Liisa Tenhunen aloitti kasvatustieteen opinnot työn ohessa, sittemmin Joensuun yliopistossa. Aikaisemmin hän oli opiskellut myös etnomusikologiaa Tampereen yliopistossa. Joensuussa Anna-Leena Siikala ja Seppo Knuuttila pitivät kiinnostavia luentoja perinteentutkimuksesta, jota Tenhunen alkoi ahneesti opiskella. "Keräsin tuolloin arkistoista muun muassa Kiuruvedeltä tallennettuja runolauluja ja riimillisiä kansanlauluja. Kesällä 1995 valmistui kasvatustieteen tutkinto. Siitä jäi yli 136 opintoviikkoa ja humanistisen tiedekunnan dekaani otti minut ilman valintakoetta suorittamaan filosofian maisterin tutkintoa." Tämän jälkeen Tenhunen palasi opettamaan kantelekerhoja ja tarkoitus oli jatkaa ja kehittää niitä. Mutta työasiat sujahtivat sellaiseen umpisolmuun, että Tenhunen lopetti kanteleopetuksen Kiuruvedellä onneksi se jatkui paikkakunnalla muiden voimin. Surutyö oli pitkä, mutta kerhon kantelelapsista ja Kanteleyhdistyksen vanhemmista jäi paljon mukavia muistoja.
KANTELE
2·2010 32
"Kesällä 1990 kantelekerho oli kutsuttu esiintymään ISME:n kansainväliseen kongressiin Helsinkiin. Yksi kerhomme tytöistä, Helena, oli muuttanut kesällä Helsinkiin, ja hän oli viimeistä kertaa esiintymässä mukanamme. Annoimme Helenalle läksiäislahjaksi videokoosteen kerhon taipaleelta. Kun lapset lauloivat hänelle Peppi Pitkätossun jäähyväislaulua, minä aloin itkeä ja kaikki 20 tenavaa perässä. Sitä itkua kesti Helsingistä Lahteen asti. Lahdessa kuljettaja ajoi huoltoasemalle, tuli sieltä takaisin Uuno Turhapuro -videon kanssa ja sanoi, että joka vielä itkee, saa kävellä kotiin!"
Flow-kokemus arkistossa
Vuonna 1998 Tenhunen valmistui Joensuun yliopistosta maisteriksi pääaineenaan perinteentutkimus. Gradu syntyi Kiuruvedellä asuneen Klaudia Plattosen itkuvirsistä. Tutkimus oli ottanut hänet valtaansa: arkistotyö oli kuin flow-kokemus arkistossa hävisi ajan ja paikan taju. "Mielessä kangasteli kanteleeseen liittyvä tutkimusaihe, mutta professori kannusti tekemään jatkotutkimusta graduni pohjalta. En osannut karjalan kieltä, enkä ollut ikinä käynyt Karjalassa, mutta
Kantele-kirja julkaistiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran juhlasalissa Väinön päivänä. Anna-Liisa Tenhunen kertoo omien tiedonsirujensa matkasta kirjan lehdille.
KANTELE
2·2010
anna-Liisa Tenhunen
· kävi syntymässä Helsingissä 1955 ja varttui Kiuruveden Niemiskylässä. Isoveli soitti kotona kitaraa, Tenhunen kuunteli paljon musiikkia, mutta ei soittanut mitään soitinta. · asuu nykyään Kiuruveden Heinäkylässä miehensä Joukon ja poikansa Antin (s. 1979) kanssa. Perheen miehet eivät harrasta musiikkia, mutta tytär Katri (s. 1977) on soittanut viulua ja kanteletta sekä voittanut useita kantelekilpailuja. · näki lapsena naapurissa kanteleen, jota oli soittanut isän eno. Suvussa oli ollut muitakin soitonharrastajia, mm. isoisän isä ja isän isä, joista Tenhunen kuuli aikuisena. · valmistui lastentarhanopettajaksi 1978 ja työskenteli Kiuruvedellä esikoulunopettajana. · aloitti kanteleopinnot Kiuruveden kansalaisopistossa 1982. Ensimmäinen soitin oli Viljo Kumpulaisen tekemä 34-kielinen kantele, joka vaihtui myöhemmin Kullervo Laasasen rakentamaan kanteleeseen. Hänen pienkanteleensa ovat eri rakentajilta. · meni Iisalmeen kansanmusiikkileirille opiskelemaan 5-kielisen kanteleen soittoa, innostui siitä ja alkoi opettaa kanteleensoittoa 1983.
· sai oppia myös mm. Jaakko ja Tytti-Leena Laasaselta, eri kantele- ja kansanmusiikkikursseilta ja leireiltä. Erityisesti mieleen jäivät Kansanmusiikkiinstituutin soitonopettajaverkoston kurssit 198587. · opetti Kiuruveden kansalaisopistossa kanteletta 19841986 ja 19881990. · piti pienkantelekursseja eri paikkakunnilla ja AlaKönni-opistossa 19842000. · aloitti esikoulunopettajana Nivan koululla ja perusti sinne kantelekerhotoiminnan 1986. · päätoimisena kantelekerhon tuntiopettajana 198997. · sai Kanteleliiton Kultakantele-tunnustuksen 1994. · opiskeli mm. etnomusikologiaa, perinteentutkimusta ja kasvatustiedettä. Valmistui kasvatustieteen maisteriksi 1995 ja filosofian maisteriksi 1998. · kirjoitti Kanteleet kaapeista -oppaan 1996. · oli Kantele 2000 Kaustisella -projektin vastuuhenkilö 19992000, minkä johdosta sai Kanteleliiton Vuoden kantele -palkinnon 2000. · valmistui filosofian tohtoriksi ja sai Vuoden Kareliaani -palkinnon 2006. · sai apurahan SKR:n Raja-Karjalan kiertävien kanteleensoittajien tutkimiseen 200607. · oli yhtenä Kantele-tietokirjan kirjoittajana 2010.
väitöskirja Itkuvirren kolme elämää valmistui vuonna 2006. Jos joku olisi sanonut aikaisemmin, että umpisavolaisena väittelen tohtoriksi itkuvirsistä, enpä ikinä olisi uskonut! Minulle myönnettiin Vuoden Kareliaani -palkinto, vuosittain jaettava tunnustus karjalaista kulttuuria edistäneelle tieteen tai taiteen harjoittajalle. Se tuntui hienolta ja hilpeältä: ensimmäinen savolainen Kareliaani!" Kantele on kuitenkin kulkenut Tenhusen mukana koko ajan. Hän on kirjoittanut kanteleoppaan, tehnyt kyselytutkimuksen pienkanteleiden oppimateriaaleista, vastannut Kantele 2000 -projektista Kaustisella, kirjoittanut kanteleaiheisia artikkeleita... "Väitöskirjan valmistumisen jälkeen sain pariksi vuodeksi Suomen Kulttuurirahastolta apurahan Raja-Karjalan kiertävien kanteleensoittajien tutkimiseen. Väliin tuli kuitenkin muita hommia, kuten Kantele-kirja. Nyt olen kirjoittamassa Kalevalaseuran vuosikirjaan runolaulaja ja kanteleensoittaja Timo Lipitsästä, joka vietti viimeiset elinvuotensa Kiuruveden Niemiskylässä. Olisi kiinnostavaa päästä tutkimaan tarkemmin myös Savon
kantelehistoriaa. Sieltäkin löytyy jos minkälaista kantelemallia."
500 sivua kanteleasiaa
Ajatus Kantele-kirjasta syntyi jo 1980-luvun lopulla, jolloin idean primus motor, Ismo Sopanen, sisällytti sen Kanteleliiton toimintasuunnitelmaan. Muun muassa rahoituksen puuttuessa käytännön toteutus kuitenkin viivästyi, kunnes 2000-luvun alussa kirjasta pidettiin ensimmäinen neuvottelu ja pyörät lähtivät vähitellen liikkeelle. Tenhunen tuli mukaan kirjan työryhmään nelisen vuotta sitten. Aluksi oli tarkoitus tehdä artikkeleista koostuva teos, mutta lopulta päädyttiin kolmiosaiseen kokonaisuuteen: Heikki Laitinen on kirjoittanut kantelehistoriasta 1800-luvun loppuun asti, Anna-Liisa Tenhunen 1900-luvun alusta nykypäivään ja Pekka Jalkasen osuus käsittelee kantelemusiikkia. Kirja oli monen vuoden työ ja siitä tuli aiottua laajempi, yli 500-sivuinen tietoteos.
KANTELE
2·2010 34
Kantele-kirjan kirjoittajat Heikki Laitinen (vas.), AnnaLiisa Tenhunen ja Pekka Jalkanen tuoreen tuotoksensa kanssa.
"Kolusin kirjaa varten arkistoja, runkoon nojaileva, kansallisselasin lehtiä ja kirjoja, haastatpukuinen neito, joka soittaa telin ihmisiä... Vanhoista lehkanteleella vain hartaita? distä löytyi kymmenittäin soitLähes joka puolelta maata Mihin jäi se tajien nimiä, joista en ollut ikinä tuli vastaan miehiä, jotka koivun runkoon nojaileva, kuullutkaan. Sain paljon apua vetelivät kanteleella tanssemyös kanteleaktiiveilta eri puoja joko yksin tai esimerkiksi kansallispukuinen neito, lilta Suomea. Aineistonkeruuta pimpparaudan, hanurin, viujoka soittaa kanteleella ei voi silti sanoa kattavaksi, koslun tai mandoliinin kanssa." ka aineistoa on niin paljon, että vain hartaita?" sitä saisi olla tutkimassa 10 tutViimeiset 30 vuotta ovat olkijaa, 10 vuotta... Kanteleesta leet huimaa kantelekehitykpuuttuu paljon perustutkimusta", toteaa Tenhunen. sen aikaa ja Tenhusen mukaan moni asia on ennättänyt muuttua siitäkin, kun kirja saatiin painoon. Tietoa kanteleesta löytyi eri puolilta Suomea. Hän toivoo, että kirja antaisi virikkeitä myös tutJotkut 1900-luvun alun, 1930- ja 1970-luvun tutkikimustyölle, sillä uutta tietoa tuntuu putkahtavan joista totesivat, että kantele on katoamassa. Mutta esiin joka paikasta. maakuntien tarkastelu osoitti, että kanteleen parista löytyy soittajia, rakentajia ja muita toimijoita, "Onneksi tarkempaa tutkimusta on jo tekeillä moerilaisia kantelemalleja, soittamisen ja oppimisen nelta saralta. Suomalaiset pitäisi saada ymmärtätapoja eri puolilta Suomea kautta historian. mään, miten upea ja ainutlaatuinen soitin meillä on! "Yllätyksiä tuli matkan varrella koko ajan. Jossain vaiheessa jäin ihmettelemään, mihin jäi se koivun
"
KANTELE
35 2·2010
Kantele-kirja
moni-ilmeinen kantele
Kansallissoittimemme asemaan nostetulle kanteleelle on kirjallisissa Suomen kulttuurihistorian esityksissä omistettu hämmentävän niukasti tilaa: kolmessa yleisesityksessä (19341936, 19791982 sekä 20022004) on kanteletietoutta yhteensäkin vain aukeamallinen. Yhtä yksittäistä selitystä tälle seikalle on mahdotonta antaa.
teKsti: risto Blomster
tomiin alkuperäisaineistoihin sekä toimijoiden muistoihin. Varsinaista perustutkimusta on tehty toistaiseksi varsin vähän. Kantele-kirja kokoaa ensimmäistä kertaa yhteen hajallaan olevan kanteletietouden kokonaisesitykseksi. Kanteleen monisärmäistä elämää selvitellään niin varhaisen tutkimuskirjallisuuden, kansanrunouden, kirkollisten tekstien kuin koulutuksen ja musiikin näkökulmista. Kanteletta tarkastellaan myös soittimen, esineen näkökulmasta, samoin esitellään kanteleenrakentajia ja -soittajia sekä paikallista kanteleharrastusta eri puolilla Suomea. Kanteleesta kerrotaan entisaikojen rahvaan ja
Aapo Similä soittaa viihdytysjoukoissa 1941.
Yleisesitysten painopisteet vaihtelevat toimittajien, kirjoittajien sekä syvempien intellektuaalisten virtausten mukaisesti. Joka tapauksessa on yllättävää, ettei kantele ole Anneli Asplundin 1983 julkaisemaa ansiokasta tietopakettia lukuun ottamatta saanut aiemmin omaa tietokirjaansa. Kanteletietous on pirstaloituneena artikkeleihin, sanomalehtijuttuihin, arkistojen ja museoiden tutkimat-
KANTELE
2·2010 36
Pekka Lovikka, kanteleenrakentaja Yli-Torniosta.
säätyläisten, ja toisaalta 1900- ja 2000-luvun eri kansankerrosten ja ikäryhmien rakastamana perinnesoittimena. Monilähteinen ja runsaasti kuvitettu tietoteos vastaa mm. seuraaviin kysymyksiin: Mitä kansanrunous, kirkolliset tekstit, ja varhainen tutkimus kertovat kanteleesta? Miten kantele selvisi tuohikulttuuri-leimastaan? Kenen käsissä kantele soi? Mitä taidemusiikin avantgardistit ja nykykansanmuusikot saavat kanteleesta irti? Miten koverokoppaisesta viisikielisestä jokamiehen soittimesta on sukeutunut sähköistetty ammattilaissoitin? Kirjassa tehdään myös kattava katsaus maakuntien kanteleharrastukseen ja päädytään huimaan lopputulokseen: Kantele on nykyään moni-ilmeisempi kuin koskaan aikaisemmin. Kirjan kirjoittajina ovat dosentti, säveltäjä Pekka Jalkanen, professori Heikki Laitinen sekä FT Anna-Liisa Tenhunen. Kantele-kirjan on julkaissut SKS, siinä on 511 sivua, 399 kuvaa ja nuottia.
Marjatta Puupposen kantele soi lohtua sota-ajan haavoihin. Kuva on vuodelta 1945.
KANTELE
2·2010
37
Kulttuurin Kuhmo
sommelon koti
teKsti: marKKu nieminen
Kuhmo on kulttuurikaupunki, vaikka kaupunkikulttuuriltaan nuori. Voima on muualla: tapahtumissa ja tarjonnoissa; luonnon ja kulttuurin yhdistämisessä osaamisessa. Kuhmo on yksi maailman musiikkielämän keskuksia. Siellä ollaan myös suomalaisen kulttuurin juurilla, sillä Kuhmolla on merkittävä osuutensa Suomen kansalliseepoksen Kalevalan ja karelianismin syntyyn.
Kuhmon kaupunginjohtaja Eila Valtanen valottaa rikkaan kulttuurielämän taustaa: "Hyvät asiat vaativat aikaa. Jo 18001900 lukujen vaihteessa Kuhmossa on kulkenut taiteilijoita ja perinteenkerääjiä, suomalaisen identiteetin rakentajia. Rajapinta on kiinnostanut taiteilijoita ja se synnyttää kulttuuria".
Susi. Kuva: Staffan Widstrand
Myös Kamarimusiikin synnyllä on tärkeä rooli, jatkaa Valtanen. Valtanen kertoo myös monipuolisen kulttuurielämän haasteista: "Vuonna 2010 ei eletä taiteen ja kulttuurin kulta-aikaa. Näyttää siltä, että ekonomistit ovat nykyajan pappeja. Haasteellista onkin asian kannattavuus. Pelkästään euroja tuijottamalla tätä ei olisi ikinä voinut tehdä. Lipunostajat ovat hyvin tärkeä osa tapahtumien kannattavuudessa. Asioilla on oltava aitoa kysyntää. Ulkopuolisten rahoittajien roolia ei myöskään voi väheksyä. Merkittävinä rahoittajina eri tapahtumissa ovat opetusministeriö, kaupunki ja yritykset. Toivottavasti tulevaisuus on parempi ja kulttuurin merkitys yhteiskunnassa ymmärretään. Nyt tarvitaan kaupallistajia, kulttuurin tekijöiden verkostoitumista ja kyllä tänne yleisöäkin vielä mahtuu lisää. Tarvitsemme enemmän toisiimme luottamista, yleisön toiveiden kuuntelua sekä uskoa yhteismarkkinoinnin voimaan."
KANTELE
2·2010 38
Kuhmon Kamarimusiikki
Kuhmon Kamarimusiikki kuuluu maailman kymmenen merkittävimmän musiikkitapahtuman joukkoon. "Kuhmon henki" yhdistää maailman parhaan yleisön ja eri maanosista saapuneet huippumuusikot toisiinsa. Kuhmossa kukaan ei ole tähti. On vain rakkaus hyvään musiikkiin. Se kantaa Kuhmon musiikkijuhlia vuosikymmenestä toiseen. Kuhmoon palataan, uudestaan ja uudestaan. Ensi kesänä Kuhmon Kamarimusiikki järjestetään 11.25.7. Tapahtuman lähes 70 konsertissa esiintyy 150 suomalaista ja kansainvälistä huippumuusikkoa. Kamarimusiikkiyleisö pääsee tutustumaan myös kahteen aikamme maineikkaimmista säveltäjistä, kun ensimmäisellä viikolla on vieraana Kaija Saariaho ja toisella viikolla Krzysztof Penderecki. Kuhmon Kamarimusiikin taiteellisen johtajan Vladimir Mendelssohnin mukaan festivaalin kokonaisuutta voi tänä vuonna verrata romaaniin: joka päivän otsikkona on oma teemansa, joka sitten jakautuu lukuihin. Kuhmon Kamarimusiikin aikana kuullaan myös runoutta Elävien runoilijoiden klubin tilaisuuksissa. Lisäksi Kuhmon Osuuspankissa esitellään Akseli Gallen-Kallelan ja Louis Sparren teoksia, Taiteilijakumppanit Kuhmossa, vuosilta 18901894.
Päätapahtumapaikkana molemmilla musiikkijuhlilla on Kuhmo-talo. Sen Lentua-salin loistava akustiikka on saanut kiittävää palautetta sekä esiintyviltä taiteilijoilta että yleisöltä. Kuhmotalossa pidetään myös Ihminen ja kosmos -tapahtuma, Kuhmon kansainväliset kamarimusiikkikilpailut, kummankin musiikkijuhlan koulutusleirit ja Sommelon tieteelliset seminaarit sekä lukuisa määrä muita kulttuuritapahtumia ympäri vuoden. Kuhmo-talo on myös kainuulaisista ja petroskoilaisista muusikoista muodostuvan kansainvälisen orkesterin Lentua-sinfonietan kotisali. Kuhmon musiikkielämällä on toinenkin puoli: vireä musiikkiopisto. Se järjestää yhteistyössä Sommelon ja Kuhmo-talon kanssa kesäisin oppilailleen kesämuusikkotoimintaa. Musiikki jalkautuu silloin kaikkialle kaupunkiin. Nuoret kasvavat esiintyjiksi.
juminkeko
Kalevalaan liittyvää kulttuuriperinnettä Kuhmossa vaalii Juminkeko. Se on kansallinen ja kansainvälistä toimintaa harjoittava kulttuurikeskus. Se tarjoaa vanhinta kansallista perinnettämme modernein keinoin. Juminkeossa voi katsoa multimediaohjelmia ja näyttelyitä sekä tutustua erääseen maailman laajimpaan Kalevala-kokoelmaan. Juminkeon kautta voi tilata kulttuurimatkoja Vienan runokyliin, suomalaisen kulttuurin juurille. Rakennuksen lisäksi on myös virtuaalinen Juminkeko (www.juminkeko.fi ja www.runolaulu. fi). Se antaa tietoa ja tuottaa elämyksiä vaativillekin verkossa seikkailijoille. Juminkeolla on ääniteja kuva-arkisto, joka sisältää paljon materiaalia nykypäivänä elävästä kainuulaisesta ja karjalaisesta perinteestä. Juminkeon 24.6.2010 saakka esillä oleva PuuKalevala -näyttely esittelee bulgarialaisen taiteilijan Nikolai Savovin puuveistoksia ja lapsille suunnattuja maalauksia, jotka kuvaavat eepoksen henkilöitä ja taiteilijaan vaikuttaneiden runojen sisältöä. Kesäkuun lopusta heinäkuun loppuun on maailmankuulun valokuvaajan, Arno Rafael Minkkisen MINÄ + MAISEMA KALEVALA -valokuvanäyttely. Juminkeon tilaamassa näyttelyssä Minkkinen on sijoittanut itsensä ja perheenjäseniään "kalevalaiseen" maisemaan.
sommelo
Kamarimusiikki on saanut rinnalleen myös toisen korkeatasoisen musiikkijuhlan Sommelon. Se ei vain tuo kansanmusiikin taidokkaita esityksiä vain Kuhmoon, vaan vie myös muualle Kainuuseen sekä Vienan Karjalaan. Sommelo järjestetään tulevana kesänä viidettä kertaa ja sen teemoina ovat runolaulun ja kanteleen lisäksi pelimannimusiikki, viulu ja hävyttömät laulut. Musiikin lisäksi Sommelossa on esillä terva. Runsasta kulttuuritarjontaa täydentää Hanneriina Moisseisen kuvataide ja Antti Niemisen veistokset. Sommelon esiintyjäkaartiin kuuluvat mm. Arja Kastinen, Vilma Timonen, Hiite, Kimmo Pohjonen ja Ville Walo sekä Stringpurée Band. Matka tarunhohtoisiin Vienan Karjalan runokyliin ei Kuhmosta ole pitkä. Rajantakaiselle kulttuurimatkalle voi osallistua Helsingistä käsin. Keväällä 2010 Sommelo nimettiin maailmanmusiikkilehden Songlinesin 25 parhaimman maailmanmusiikkifestivaalin joukkoon.
KANTELE
39 2·2010
Klaveerikantele
suomalaisen kodin soittokone
Vuonna 1949 esiteltiin Juhani Pohjanmiehen suunnittelema ja Seli Oy:n valmistama Klaveeri-kantele. Soittimessa on kaksi patentoitua Pohjanmiehen keksintöä, nimittäin kielen raapaisulaite ja äänen sähköinen vahvistaminen mikrofonin ja vahvistimen avulla.
teKsti: rauno nieminen
Väinö Pesola ja Heikki Aaltoila kuvailevat soitinta seuraavasti:
"Tähän asti on vanhan kansallissoittimemme kantelen suurimpia vajaavuuksia ollut sen äänen heikkous, joka on rajoittanut sen käyttömahdollisuuksia... Ääntä voidaan vahvistajalla suurentaa vaikka konserttisalissa käytettäväksi... mitkä uudet maailmat soittokone avaakaan kantelensoiton harrastajille... Äänen vahvistus tapahtuu erikoisrakenteisen vahvistimen avulla, joka on sijoitettu kanteleeseen... Äänenväriä ja voimakkuutta voidaan säätää kuten radiossa."
Pohjanmiehen soittimessa ei ollut akustisen soittimen tapaan kaikukoppaa, vaan värähtelevän kielen liike muunnettiin mikrofonin avulla sähköiseksi
KANTELE
2·2010 42
Klaveerikantele esiteltiin Seli Oy:n osastolla, Radionäyttelyssä Helsingissä keväällä 1949
signaaliksi, joka vahvistettiin. Tämä tapahtui samaan tapaan kuin lankkusähkökitarassa, jossa takaisinkiertoilmiön estämiseksi soittimen akustinen ääni oli minimoitu mahdollisimman pieneksi umpipuisella lankulla. Teollisesti valmistetut sähkökitarat tulivat vasta 1940-50-luvun vaihteessa maailmaan ja Suomeen vielä pienellä viiveellä. Pohjanmies oli tässäkin asiassa aikaansa edellä. Kun tämä soittokone ei kuitenkaan päässyt kanteleensoittajien suosioon saatiin odotella vielä puolivuosisataa sähkökanteleen "keksimistä".
Tämä keksintö kohdistuu raapaisukoneistoon kielisoittimia, varsinkin kanteleita varten, joissa raapaisu on tarkoitettu aikaansaatavaksi koneistoon kuuluvan tavallisen pianoklaviatuurin avulla. Raapaisijakoneistoja on jo käytetty erinäisissä kielisoittimissa, esimerkiksi cembaloissa, mutta siinä käytetty koneisto ei sellaisenaan sovellu moneen muuhun kielisoittimeen esimerkiksi kanteleeseen. Klaviatuurilla varustettuja kanteleita on myös valmistettu, mutta niissä kielet saadaan värähtelemään vasarakoneiston avulla.
Patentit
Klaveerikantele
Pohjanmiehellä on kaksi patentoitua keksintöä, Pohjanmiehen Klaveeri-kantele esiteltiin suurelle joita on käytetty klaveerikanteleessa. Ensimmänen yleisölle keväällä 1949. Soittimesta kirjoitti Uuteen on "Raapaisijakoneisto kielisoittimia, etenkin kanSuomeen Heikki Aaltoila, Sosialidemokraattiin teleita varten". Patenttia on haettu 3.11.1947 ja se Väinö Pesola ja Helsingin Sanomiin urkuri Jonne on myönnetty 10.9.1948. Toinen patentti, numero Raitio. Kaikkien lausunnot olivat positiivisia. Jonne 23872, on nimeltään: "Soitinlaitelma, varsinkin urRautio kuvailee soitinta: kuja ja sentapaisia soittimia varten." Patenttiaika Säveltäjä Juhani Pohjanmies alkoi 29.5.1948. on hiljattain konstruoinut klaPohjanmiehen taveerikanteleen, jossa on norvoitteena oli kehittää Hammond-urkuja pamaali kromaattinen pianokosMitkä uudet rempi sähköisesti vahkettimisto ja kanteleen kielistö vistettu kirkkourku. (5 oktaavia = 61 kieltä). Maimaailmat soittokone Pohjanmiehen sähkönitun soittimen suurimpana avaakaan kantelensoiton uruissa on hyvin moerikoisuutena on kuitenkin nimutkainen systeemi, sähkön avulla aikaansaatu reharrastajille... " jossa sähkömagneetin sonanssi, joka syntyy kanteleeavulla värähtelemään seen asennetun erikoisrakensaatetun metallitanteisen vahvistimen avulla. gon, tai -kielen värähtely muutetaan mikrofonin Heikki Aaltoila esittelee soitinta järjestelmällisesti: avulla sähköiseksi värähtelyksi, ja "vahvistetaan tavallisin putkivahvistimin." Vaikka en ole nähnyt KIELISTö: Ääniala CC4 = 5 oktaavia eli 61 kieltä. Pohjanmiehen klaveerikannelta, oletan että siinä Normaali kanteleen ääniala. Kielistön pituus ja on käytetty samanlaista ratkaisuja äänen vahvistapaksuussuhteet suunnilleen samat kuin sormikanmiseksi kuin Pohjanmiehen sähköuruissa. teleessa. Kromaattinen viritys. KIELISTöKEHYS: Ilman kaikupohjaa. Pianotapit. Sähköurkujen värähtelijän piirros Pohjanmiehen Resonanssi syntyy sähköisesti. Kielien kiinnitys patenttihakemuksessa ja raapaisulaite. samanlainen kuin kanteleessa. KONEISTO: Patentoitu raapaisujärjestelmä. Periaate: Pohjanmiehen raapaisulaitteessa kielen raapaisu yksinkertaiseen jarrulaitteeseen kiinnitetty nahaikaansaadaan kielen poikittaissuunnassa liikkukaraapaisija laukaisee kielen soimaan vastaavaa van luistilaatikon avulla, joka näppäimestä siirrekosketinta painettaessa ja palautuessaan sivuuttyn liikkeen avulla raapaisee kieltä ja näppäimen taa kielen siihen koskematta. Raapaisu tapahtuu palatessa alkuasentoonsa sivuuttaen kielen: kielen keskikohdalta kuten sormilla soitettaessa. Äänensammuttajat: Toimivat kuten pianossa
"
KANTELE
43 2·2010
Raapaisulaite Pohjanmiehen patenttihakemuksessa.
PEDAALIT: oikeanpuoleinen pedaali on ns. kaikupedaali kuten pianossa ja vasemmalla pedaalilla säädetään raapaisun tehoa, siis äänen voimakkuutta. Äänen voima on suurin pedaalin yläasennossa ja heikkenee asteittain pedaalia painettaessa. ÄÄNENVAHVISTUS: Tapahtuu erikoisrakenteisen vahvistimen avulla, joka on sijoitettu kanteleeseen. Äänenväriä ja voimakkuutta voidaan säätää kuten radiossa. KLAVIATUUrI: Normaali pianokoskettimisto, joka on tehty kauttaaltaan bakeliitista. Itse klaviatuurin rakenne poikkeaa huomattavasti tavallisesta klaviatuurin tekotavasta.
ansiosta soittoa voidaan samanaikaisesti kuunnella esim. koulun eri luokkahuoneissa. Klaveeri-kanteleen hinta oli vuonna 1949 noin 60.000 markkaa. Soittokoneen rakennusteknisenä kokoonpanijana Seli Osakeyhtiössä toimi radioteknikko Kaarlo Selin. Toivottavasti tämä soittokone putkahtaa vielä jostakin esiin. Lehtiartikkeleista saa sellaisen käsityksen, että soittimelle kaavailtiin suuria markkinoita.
LähTeeT:
· ·
Aaltoila sai soittimesta: "ensimmäisen edullisen vaikutelman säveltäjä Felix Krohnin juhlakonsertin yhteydessä, jolloin Lahden orkesteri käytti sitä menestyksellisesti harpun korvikkeena. Sillä voi aidoin sävyin soittaa vanhaa kalevalaiskansallista, mutta yhtä hyvin 15001700-lukujen yleismaailmallista musiikkia, säestää täysin kaikenlaisia laulu- ja soittoesityksiä, korvata siis kanteletta, cembaloa, harppua, pianoa, jopa urkuharmoonia, joka määrätyssä suhteessa jää kömpelöksi uuden tulokkaan rinnalla. Vahvistinsysteemin
·
Jonne Raitio. Uusi kotimainen soitinkeksintö. Helsingin Sanomat 29.5.1949 Väinö Pesola. Klaveeri-Kantele. Suomen Sosialidemokraatti 29.5.1949 Heikki Aaltoila. Klaveerikantele. Uusi Suomi, 1.6.1949
KANTELE
2·2010 44
Tilaa uusi laaja tietokirja kanteleesta!
·Runolaulajien kantele ·Kanteleen historian käännekohtia ·Symbolista käyttösoittimeksi ·Kantelemusiikki
511-sivuinen kirja myynnissä Kanteleliiton jäsenille hintaan 36 euroa.
Kanteleliiton jäsenet voivat ostaa kirjaa Kanteleliiton toimistosta hintaan 36 euroa + postikulut. Muille kuin jäsenille kirjan hinta on 45 euroa + postikulut. Yhden kirjan lähettämisestä postikuluja kertyy 8,50 euroa.
24. Folk-Kurssi - 28. 6. 2. 7. 2010, Haapaveden Opisto
Bluegrass Mestarikurssi Matt Flinner David Grier
Mukana myös:
mandoliini kitara viulu, kitara highland pipes, border pipes, tinapilli, huilu
Skotlannin Kelttiperinne Gabe MacVarish Angus MacKenzie
1. 4. 7. 2010, Haapavesi
www.haapavesifolk.com Lisätietoja ja ilmoittautuminen kursseille www.haapavesifolk.com
Unkarin Kansanlaulun Mestarikurssi Ilona & Marta Sebestyén laulu Kantele Maailmalla Valdis Muktupavels Kantelekurssi ja Afrikan Rytmejä Arnold Chiwalala afrikkalaiset rummut ja tanssi, 10-kielinen kantele Koskettimilla Komiasti Timo Alakotila harmooni, piano max. 6 oppilasta
Esiintyjät 2010
Ulkomaiset Matt Flinner & David Grier (USA) Daimh (Skotlanti) Márta Sebestyén - Baláz Dongo - Mátyás Bolya trio (Unkari) Trio Khoury (Jordania) Riccardo Tesi Banditaliana (Italia) Valdis Muktupavels (Latvia) Daniel Marques (Brasilia) Ricardo Sá Reston (Brasilia) Kotimaiset Markku Lepistö Co. Laura Voutilainen Luna Nova Ruuti Oulaisten Nuorisokuoro ja Haapaveden Kamariorkesteri: ABBA Samuli Putro Jarkko Martikainen Emma Viljanen-Laurmaa: Anni Kääriäinen Wentus Blues Band Freilach Mit Kneidlach MB The Graveyard Brothers ja monia muita! Haapavesi Folk pidättää oikeuden kaikkiin mahdollisiin muutoksiin.
Peruskompit ja -tyylit Hanskaan: blues, bluegrass ym. myös laulaen tutuksi Henry Ojutkangas kitara, yhtyeet, vasta-alkajien kitararyhmä Klezmer-musiikin Kurssi Benjamin Hirschovits viulu, yhtyeet
Kansanlaulut Elämän ja Kuoleman Rajamaastossa, Tuonelan Maisemissa Tellu Turkka vanhaa ja uutta, ääni-improvisaatiota Dobron Taikaa (ma-ke) Tuomas Logren soitinta voi lainata, tai tee omasta kitarasta dobro!
Pelimannikurssi, Kansanmusiikkia Meiltä ja Muualta Kukka Lehto viulu, mandoliini, laulu, yhtyeet Kielisoittimet Petri Hakala Kurkkulaulu Sauli Heikkilä mandoliini, kitara, bouzuki, yhtyeet Tuvan kurkkulauluperinne, vasta-alkajille ja edistyneille
Balkanin Rytmejä ja Suomipolkkaa Teija Niku 2-rivinen ja 5-rivinen, pianohaitari Brassiworkshop Daniel Marques Elcio Cafaro Ricardo Sá Reston kitara rummut basso Wanhan Musiikin Laulut Veikko Kiiver John Dowlandin ja Italian keskiajan lauluja
Opas museoille
Kantele eläväksi
Kantele eläväksi -hanke on julkaissut oppaan museoille kanteleiden luettelointia ohjaamaan. Oppaassa esitellään kantele soitintutkimuksen kannalta, kerrotaan mm. luokittelusta, osista, valokuvaamisesta ja materiaalitunnistuksesta. Hankkeessa ovat mukana Nurmeksen museo, museonjohtaja Meri-Anna Rossander, Rauno Nieminen ja Timo Väänänen. Hanke on saanut Museovirastolta rahoituksen ja hankkeen toinen osa käynnistyy tänä kesänä. Toisessa osassa soittimista rakennetaan kopiosoittimet sekä tutkitaan niitä soittamalla.
teKsti: timo väänänen ja rauno nieminen
Nurmeksen museo käynnisti vuonna 2009 tutkimushankkeen "Kantele eläväksi". Hankkeen tavoitteena on yhden esineryhmän, kanteleen, avulla tutkia, miten kulttuuriperintöön liittyvän tiedon, tarinoiden ja elämysten välittäminen yleisölle voisi tapahtua, ja miten tulisi harjoittaa siihen liittyvää tutkimusta, opetusta ja tiedonvälitystä sekä näyttely- ja julkaisutoimintaa. Hankkeen aikana käynnistettiin kanteleiden kuvaus- ja luettelointityö, mutta suunniteltiin myös miten ja minkälaisia elämyksiä museossa voitaisiin tuottaa kanteleesta. Kun soittimen tehtävänä on tuottaa ääntä, on äänetön museosoitin kuollut.
Rauno Nieminen kouluttaa museohenkilökuntaa Nurmeksen museossa. Konservaattori Kirsi Berg (kesk.) ja museonjohtaja Meri-Anna Rossander tutustuvat kanteleen mittakuvan tekemisen valmisteluihin. Kuva: Timo Väänänen
KANTELE
2·2010 46
Kanteleiden mittauksen ja tutkimisen tavoitteena on löytää ne kanteleet, joista on mielekästä tehdä soitinkopio. Soitinkopion avulla voidaan tutkia, miten alkuperäinen soitin on toiminut. Sillä voidaan tuottaa musiikkia ja tehdä kantele jälleen eläväksi. Soittimen rakentaminen ja soittaminen on näiden alojen ammattilaisten työtä, mutta näistä aiheista voidaan museoon järjestää opetusta, kursseja, luentoja, konsertteja sekä muita tapahtumia. Hanke on julkaissut 50-sivuisen Kanteleiden luettelointioppaan. Opas on ilmainen sähköinen julkaisu. Sen voi ladata osoitteesta Kantele.net/kanteleelavaksi. Rauno Nieminen kirjoittaa oppaassa:
Kantele eläväksi:
Kanteleiden luettelointiopas
"Soitinten maailma on niin suuri, että on hyvä tehdä oma luettelointiohje kanteleelle. Yksinomaan kanteleitakin on niin monen mallisia, että ohjeessa on oltava esimerkit eri mallisten kanteleiden yleispiirteistä ja mittaamisesta."
Kantele eläväksi -hanke · Nurmeksen museo Rauno Nieminen · Timo Väänänen · Meri-Anna Rossander
Koristeellinen kantele Keski-Suomen museon varastossa. Tämän lehden kannessa on kanteleesta yksityiskohtakuva. Kuva: Timo Väänänen
KANTELE
47 2·2010
Kari Dahlblom tutkii Keski-Suomen museon varastossa huonokuntoista kaksoiskanteletta. "Varastoissa kannattaa aina tutkia ylähyllyjä ja hyllyjen takaosia, sieltä voi löytyä näitä mielenkiintoisia soittimia", Kari kertoo. Kuvat: Timo Väänänen
KANTELE
2·2010 48
Opas antaa käytännön ohjeita valokuvaamisesta, jotta museoiden nyt siirtyessä digitaalisiin tietokantoihin saataisiin kuvat ja tiedot sen tasoisiksi, että niistä olisi myös tutkijoille hyötyä. Nurmeksen museon kanteleita on hankkeen aikana kuvattu oppaan ohjeiden mukaisesti. "Tämä on vain ensimmäinen versio laajasta aiheesta. Mm. kanteleiden luokittelu ja osien nimet ovat ensimmäisiä ehdotuksia. Toivottavasti tästä lähtee keskustelu ja tutkimus liikkeelle", Rauno Nieminen kertoo oppaan taustoista. "Kanteleen tutkimiseen tulisi perustaa laaja tutkimushanke. Aihe on hyvä ja tutkijoitakin olisi", pohtii Nieminen. Museoilla ei ole nykyään voimavaroja itse toteuttaa tutkimusta. Monesti ei ole resursseja kuin aivan vähimpään. Tutkittavaa museoissa kuitenkin riittäisi myös kanteleita. "Eri museoissa on lukuisa määrä kanteleita, joista ei ole välttämättä mitään tietoja. Olisi hienoa saada museoissa tämä asia liikkeelle niin, että saisimme ajan myötä tarkemman kuvan siitä, millaisia kanteleita on ja kuinka paljon", kertoo Suomen kantelemuseon perustaja Kari Dahlblom. "Opas tulee varmasti tarpeeseen!" Kari Dahlblom kirjoittaa parhaillaan Keski-Suomen kanteleista kirjaa, jossa hän esittelee laajasti alueen kanteleperinnettä. "Päähuomion annan itse kanteleille", kertoo Kari painotuksestaan. Timo Väänänen kävi yhdessä Kari Dahlblomin kanssa Keski-Suomen museossa kuvaamassa kanteleita toukokuussa 2010. Kuvaamisen apuna on käytetty Kantele eläväksi -hankkeen kuvausopasta, vaikka nyt kuvatut kanteleet tulevatkin kirjaan ei museon tietokantaan. "Kanteleita löytyy aina vaan lisää, täältäkin löytyi jälleen luetteloihin merkitsemätön kaksoiskantele. Vaikka soitin onkin huonokuntoinen, on se aivan verraton löytö tutkijalle", Kari iloitsee. Kaksoiskantele on todellakin aivan romuna. On helppo ymmärtää, että tässä kunnossa olevat soittimet ullakoilla ja varastoissa eivät tule monelle mieleen, kun tutkijat kysyvät soittimista. "Olen kuitenkin huomannut, että kun ihmisiä varsinkin täällä Keski-Suomessa vähän jututtaa niin kyllä soittimia ja tietoa löytyy.
KANTELE
49 2·2010
LIITTO
"
KANTELE
2·2010
Leikkivoimaa kevätpäivänä
Kuvat: sirPa lahti
50
Kevätpäivät 2010
Kanteleliiton ja Kanteleensoiton opettajien yhteisiä kevätpäiviä vietettiin 13.2.2010 Helsingissä Karjalatalolla. Tapahtuman koulutukseen ja luennolle osallistui parisenkymmentä jäsentä. Ohjelmassa olivat Maija Karhinen-Ilon leikkivoimaa -workshop ja dosentti Minna Huotilaisen luento Aivotutkimuksen tuomaa tietoa musiikkiharrastuksen vaikutuksista. Päivän päätteeksi nautittiin ihastuttavista kanteleesityksistä konsertissa, jossa lapset ja nuoret esittelivät taitojaan opettajiensa johdolla. Tapahtuma oli jäsenille ilmainen.
Lainakanteleet
Koistinen Kantele Oy:n lahjoittamien lainattavien kotikanteleiden saajat lukuvuodelle 201011 on valittu. Soittimista pääsevät iloitsemaan Juha Rautio Lahdesta sekä Emma Toivanen Jyväskylästä. Tarvitsetko kannelta? Kanteleliitto lainaa kolme aloittelijalle sopivaa kannelta lukuvuodeksi 2010-2011. Toimita vapaamuotoinen hakemus Kanteleliittoon 15.6.2010 mennessä.
Oikaisu
Kantele-lehdessä 1/2010 julkaistusta Kanteleliiton hallituksen kokoonpanosta oli jäänyt uupumaan Mariia Huikari. Ylivieskalainen Mariia jatkaa Kanteleliiton hallituksessa myös vuonna 2010.
Etno-Espa
Jo monivuotiseen tapaan Kanteleliitto on mukana nykykansanmusiikkitapahtuma Etno-Espassa, joka järjestetään Espan lavalla Helsingissä 9.27.8.2010. Tänä vuonna liitto osallistuu Rönsyn konsertin (11.8.) tuotantoon. Kanteletta kuullaan lisäksi mm. kokoonpanoissa Minna Padilla & Helsinki Koto Ensemble, Vilma Timonen: Kanteleen kyydissä, Tuulenkantajat ja Anette Åkerlund & Amaro dzambiba.
KANTELE
51 2·2010