Lempäälän Helkanuoret KanteleKimara Hannele Huovi & Vuoden kantelelevy tässä numerossa
www.lovikka.com
www.lovikka.com K NTELEen tämän kielillä PÄÄTOIMITTAJA Jimmy Träskelin, 050 3286870 JULKAISIJA JA KUSTANTAJA (tilaukset, jäsenasiat) Kanteleliitto r.y. Hämeentie 34 D 00530 Helsinki 050 564 5966, leeni.wegelius@kantele.net www.kantele.net TOIMITUSNEUVOSTO Jane Ilmola, Eija Kankaanranta, Aino Ruotanen, Outi Sané, Harri Suilamo, Leeni Wegelius TOIMITUS JA TAITTO Jimmy Träskelin, lehti@kantele.net PAINOPAIKKA Oriveden kirjapaino, Orivesi ILMESTYMISTIEDOT 37. vuosikerta, 2 / 2015 3-4 numeroa vuodessa Tilaushinta 30 €/vsk Irtonumero 8 € / 12 € (lehti+cd) SEURAAVA NUMERO Ilmestyy 29.9., aineisto viim. 28.8. ISSN 0357-6892 KULTTUURI, MIELIPIDEJA TIEDELEHTIEN LIITTO KULTTI RY:N JÄSEN Kannessa: Jenni Venäläinen & Kati Rantala Kuva: Jimmy Träskelin 5 Kanteleliitto jakoi tunnustuksia 18 Rouva Jenni Haukio vieraili Kantelekilpailussa 21 Väinämöisen perilliset Leeni Wegeliuksen lautapeli 13 KanteleKimara on tullut jäädäkseen 32 III Kansainvälinen kantelekilpailu Tulokset 27 Hannele Huovi valitsi Vuoden kantelelevyn 34 Levypoke Maija Pokela ruotii uudet levyt 30 Liiton sivut Kuulumisia ja tulevaisuudenkuvia 38 Vaihtajan huolto ja säätö Pekka Lovikan huoltovinkkejä 6 Lempäälän Helkanuoret Kantelehypeä lavalla ja somessa
Lapsekas Kantele K anteleKimara -tapahtuma Kansainvälisen kantelekilpailun yhteydessä Helsingissä nosti lavalle yli kuusikymmentä alakouluikäistä ja sitä nuorempaa kanteleensoittajaa. Lasten esitykset puhuivat selvää kieltä: kanteleensoiton opetus on tällä hetkellä huippuluokkaa ja tuottaa häikäiseviä tuloksia, joka näkyy nuorimmissakin soittajissa. KanteleKimaran kunniaksi tämä Kantele-lehden numero on omistettu lapsille ja lasten kanssa työskenteleville. Kansainvälisen kantelekilpailun osalta keskitytään KanteleKimaraan, ja vanhempien soittajien mittelöitä käsitellään laajemmin seuraavassa numerossa. Lasten kanteleharrastuksessa on laadun lisäksi panostettu myös laajuuteen. Kanteleesta innostuneita lapsia löytyy aina vain enemmän, ja siitä yhtenä osoituksena toimii Vuoden nuori pelimanni -tunnustuksen vastikään saanut Lempäälän Helkanuoret. Aktiivisessa ryhmässä on juuri sitä pöhinää, jolla nykymaailmassa saadaan asioita aikaiseksi: vilpitöntä innostusta sekä uskallusta ryhtyä vaikkapa sosiaalisen median tempauksiin. Jälkimmäistä edustavat Kalevalanpäivän onnistunut YouTube-haaste Duudsoneiden Jarpille ja HP:lle (lue lisää lehden sivuilta) sekä myöhemmin toteutettava yhteistyö SPR:n ja Kanteleliiton kanssa Jane Ilmolan säveltämän Ensiapulaulun videoinnin merkeissä. Tämän lehden keskivaiheilta löytyy materiaalia esimerkiksi opettajien käyttöön tai omaan harjoitteluun ja yhteiseen ajanviettoon. Leeni Wegelius suunnitteli lautapelin, joka on osoittautunut erinomaiseksi apuvälineeksi soittotunneilla. Laura Ikonen ja Noora Laiho puolestaan toimittivat lehdelle nuorten oppilaidensa hienoja sävellyksiä kaikkien soitettavaksi. Lehden viimeiseltä sivulta löytyy myös vuoden 2015 Kanteleliiton jäsenkortti, jonka voit leikata talteen! Päätoimittaja kiittää Kanteleliittoa nöyrästi Vuoden Kantele -tunnustuksesta! Työ Kantele-lehden parissa on ollut yhtä juhlaa – näillä eväillä on hyvä jatkaa! 4 k ntele
Kanteleliiton vuosittaiset tunnustukset jaettiin III Kansainvälisten kantelekilpailuiden yhteydessä Temppeliaukion kirkossa 18.4.2015. Tunnustukset ovat Vuoden kantele, joka jaetaan ajankohtaisesta merkittävästä tapahtumasta tai teosta, elämäntyöpalkinto Kultakantele kanteleen hyväksi toimimisesta, Vuoden levy, josta kerrotaan lisää sivuilla 26-29, sekä Vuoden yhtye. Tunnustukset jakoi toiminnanjohtaja Anna Wegelius puheenjohtaja Susanna Heinosen kanssa. Vuoden kanteleen saajan päättää Kanteleliiton hallitus. Se myönnetään ajankohtaisesta merkittävästä tapahtumasta tai teosta. Vuoden kantele 2014 on Kantele-lehden päätoimittajana vuodesta 2013 toiminut Jimmy Träskelin. Vuosi 2014 oli merkityksellinen vuosi Kantele -lehdelle. Kulttuuri-, mielipide ja tiedelehtien liitto Kultti ry palkitsi Kantele -lehden Vuoden laatulehti -palkinnolla. Kanteleliiton hallitus koki, että suurin kiitos tästä palkinnosta kuuluu päätoimittaja Jimmy Träskelinille. Kultakantele on niin ikään tunnustus, jonka saajasta päättää Kanteleliiton hallitus. Kultakantele myönnetään merkittävästä elämäntyöstä kanteleen hyväksi. Vuoden 2014 Kultakanteleen saaja on kanteleen merkkimies, kanteleen soittaja, säveltäjä, sanoittaja ja kanteleen äänitystekniikan edelläkävijä Matti Kontio. Matti on soittanut kanteletta 70-luvulta lähtien monituisissa kokoonpanoissa, muun muassa legendaarisessa Karelia -yhtyeessä. Myös levyjä, joilla Matti Kontion nimi esiintyy, on huima määrä. Henkilökohtaisten musiikillisten saavutustensa lisäksi Matti Kontio on vaimonsa Sinikan kanssa julkaissut monien muiden kanteleensoittajien musiikkia yhtiönsä Inkoon Musiikin kautta, mikä on ollut suuri rikkaus kanteleen maailmalle. Puhumattakaan siitä, että ilman sanoittaja-Mattia ei meillä olisi sellaisia lastenlauluklassikoita kuin Saku Sammakko ja Pieni ankanpoikanen. Musiikillisesta elämäntyöstään on Matille myönnetty myös opetusja kulttuuriministeriön taiteilijaeläke viime vuonna. Yhden tunnustuksen Kanteleliitto jakoi jo tämän vuoden alussa. Se on Vuoden yhtye, jonka valitsi Kanteleliiton taiteellinen toimikunta. Vuoden yhtye on Duo Cecilia, jossa soittavat Heidi Äijälä, kanteleet ja Pauliina Almonkari, huilut. Duo Cecilia soittaa vanhaa musiikkia, siis teoksia keskiajalta, renessanssin, varhaisbarokin, barokin ja varhaisklassismin ajalta. Duo Ceciliasta voi lukea lisää Kantelelehden numerosta 1/2015. Kanteleliitto jakoi tunnustuksia Kirjailija Hannele Huovi julkisti Vuoden kantelelevyvalintansa Temppeliaukion kirkossa. Oikealla Kanteleliiton toiminnanjohtaja Anna Wegelius. 5 k ntele
Lempäälän helkanuoret TEKSTI JA KUVAT JIMMY TRÄSKELIN J uho-Antti Koirasen muistorahasto ja Suomen kansanmusiikkiliitto myönsivät Vuoden nuori pelimanni -kunniakirjan tänä vuonna Lempäälän Helkanuorille. Vuodesta 2007 lähtien jaettu kannustusstipendi myönnetään vuosittain Folklandia-kansanmusiikkiristeilyllä henkilölle tai ryhmälle, joka on ansioitunut kansanmusiikin kentällä. Helkanuoret juhlistivat tunnustustaan esiintymällä Kalevalaisten naisten liiton järjestämässä Kalevalan päivän juhlakonsertissa Finlandia-talossa Helsingissä. nostattavat kantelehypeä lavalla ja sosiaalisessa mediassa Vasemmalla: Lempäälän Helkanuoret esiintyivät suurella joukolla Finlandia-talon torilavalla. 7 k ntele
Lempäälän Helkanuoret sai alkunsa jo vuonna 1999. Vaihtelevan kokoinen ryhmä esiintyi historiansa aikana monella nimellä sen mukaan, minkä instanssin alaisina toimittiin: oltiin milloin Lempäälän opiston Kuljun piirin kanteleensoittajia, milloin Vesilahden kanteleensoittajia tai Tampereen seudun työväenopiston kanteleensoittajia. ”Jonkin aikaa tehtiin keikkoja Lempäälän kanteleensoittajina siten, että vähitellen otettiin mukaan yksittäisiä soittajia muilta paikkakunnilta”, muistelee Lempäälän helkanuorten vetäjä Outi Sané. ”Sillä lailla porukka kasvoi, ja äkkiä oli sellainen tilanne, että kasassa oli parinkymmenen aktiivisen soittajan ryhmä.” Sanélle, joka toimi myös Lempäälän Kalevalaisten hallituksessa, oli jo pidemmän aikaa ehdotettu Lempäälän helkanuorten perustamista, ja kolme vuotta sitten päätettiin polkaista toiminta käyntiin. ”Pari vuotta toimittiin Lempäälän Kalevalaisten alla, ja tänä vuonna perustettiin oma yhdistys.” Uudella yhdistyksellä pyyhkii hyvin. Viime joulun jälkeen uusia soittajia on tullut jo kymmenkunta lisää, ja kokonaisuudessaan mukana on nyt nelisenkymmentä soittajaa. ”Meidän positiivinen ongelmamme on, että meille ei löydy esimerkiksi tarpeeksi asusteita”, Sané nauraa. ”Lempäälässä asian ympärille on syntynyt todellinen hype, ja ystävälliset lempääläiset ovat esimerkiksi ommelleet meidän pojillemme liivejä ja lainailleet essuja ja paitoja – se on käsittämätöntä!” Jo kuuden vuoden ajan Lempäälän kanteletoiminnassa mukana ollut Julia Vanhala on Helkanuorten konkareita. Vanhala aloitti kanteleensoittonsa 9-vuotiaana ja liittyi ryhmään saman tien. ”Kuuntelin pienempänä aika paljon kansanmusiikkia ja esimerkiksi Värttinää”, Julia kertoo. Lempäälän Helkanuorten vetäjä Outi Sané seurassaan Alina Salmela, Kaisa Korte, Julia Vanhala ja Aminata Sané. 8 k ntele
”Silloin mietin, että kanteleensoitto voisi olla sellainen harrastus, jonka haluaisin aloittaa.” Vanhala ryhtyi vanhempiensa kanssa etsimään erilaisia kanteleensoittokursseja, kunnes vastaan tuli Outi Sanén kanteleryhmä. Tutustumiskäynti ryhmässä vei Julian mukanaan, ja kantele on soinut siitä lähtien – lyhyttä tuumailutaukoa lukuunottamatta. ”Reilu vuosi sitten, kun aloitin ammattikoulun, minulla alkoi innostus hiipua”, Vanhala sanoo. ”Silloin lopetin joksikin aikaa soittamisen.” Taukoa ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun kaipuu takaisin ryhmän pariin heräsi. ”Rupesin käymään taas soittotunneilla ja palasin Helkanuoriin”, Julia toteaa. ”Tajusin, että tämä oli kuitenkin todella kivaa, ja tuli ikävä näitä kavereita, joita ei muualla pahemmin näe.” Vanhala oli tammikuussa Folklandia-risteilyllä vastaanottamassa Vuoden nuori pelimanni -tunnustusta. ”En osannut yhtään arvata, kun sinne Folklandialle mentiin, että tällainen olisi tulossa”, Julia sanoo. ”Se oli kyllä aika jännittävä tilanne! Mutta täytyy myöntää, että oli se kyllä aika hienoa.” Julian kanssa palkintoa pokkaamaan nousi myös Aminata Sané, joka on ollut Lempäälän kanteleensoittajien toiminnassa mukana jo seitsemän vuotta. ”Vaikka olen aloittanut kanteleensoiton vasta kahdeksanvuotiaana, se merkitsee minulle nykyään äärimmäisen paljon”, Aminata sanoo. ”Ilman Helkanuoria en osaisi soittaa mitään, enkä olisi päässyt esiintymään esimerkiksi Kaustiselle tai Folklandialle.” Aminata Sané sai kanteleinnostuksensa luonnollisesti äitinsä kautta, mutta hänen ansiostaan myös nuoremmat veljet ovat hiljattain tulleet mukaan Helkanuorten esiintymisiin kuuluu usein myös tanssillisia ohjelmanumeroita. 9 k ntele
Helkanuoriin. Toiminta leviääkin tehokkaasti puskaradioperiaatteella: monen harrastus on vienyt sisarukset tai jopa vanhemmat mukanaan. ”Minä sain mukaan koulukaverini”, mainitsee Kaisa Korte, joka ryhtyi itse soittamaan Lempäälän kanteleensoittajissa viisivuotiaana. ”Aloitin kolme ja puoli vuotta sitten. Näin sellaisen ilmoituksen, ja halusin heti tulla mukaan.” Lempäälän Helkanuorista nuorimmat ovat pääasiassa kotoisin Lempäälästä. Monet toimintaan mukaan lähteneistä vanhemmista soittajista ovat puolestaan tamperelaisia, ja yksittäisiä soittajia on lisäksi Vesilahdelta, Ylöjärveltä ja Kuljusta. Soittimina käytetään pääasiassa viisija yksitoistakielisiä kanteleita, mutta helkanuorten ilmaisu ei rajoitu niihin. ”Meillä on mukana myös koreografi, joka opettaa meille uusia tanhuja”, kertoo Aminata Sané. ”Piirileikkejä ja tansseja on hyvä yhdistää soittoon. Ne opetetaan yleensä kaikille, mutta esityksissä yleensä pieni ryhmä esittää niitä muiden soittaessa.” Osoitus Lempäälän Helkanuorten monipuolisuudesta nähtiin myös Finlandia-talon torilavalla, jolla suuri joukko helkanuoria esiintyi soittaen ja tanssien. Pääsivätpä he tanssittamaan myös tapahtuman juontajina toiminutta Extreme Duudsonien Jarppia ja HP:ta, jotka yhtye aiemmin haastoi YouTuben välityksellä Hans vili vili -tanssiin. Duudsonit vastasivat haasteeseen, ja Kalevalanpäivän juhlakonserttiväki todisti lennokasta yhteisesiintymistä. ”Tämä on tosi monipuolista hommaa”, vahvistaa Julia Vanhala. ”Täällä saatetaan lausua runoja ja tanssia, sekä tietenkin soittaa kanteletta ja laulaa.” • • • • • Edellinen aukeama: Lempäälän Helkanuoret haastoivat Duudsonien Jarpin ja HP:n Hans vili vili -tanssiin. ” Tämä on tosi monipuolista hommaa. Täällä saatetaan lausua runoja ja tanssia, sekä tietenkin soittaa kanteletta ja laulaa. 12 k ntele
K anteleensoittajista nuorimmat kutsuttiin tänä vuonna toista kertaa kantelekilpailun rentomieliseen KanteleKimara-tapahtumaan, joka järjestettiin kilpailuviikonlopun lauantaina. KanteleKimaraan osallistui kaikkiaan yli viisikymmentä lasta koko Suomesta, ja heidän taidonnäytteensä niin Sibelius-Akatemian T-talon kilpailutiloissa kuin Kansallismuseon pop up -konserteissakin vakuuttivat jokaisen kuulijan siitä, että kanteleen tulevaisuus lepää hyvissä käsissä. KanteleKimara TEKSTI JA KUVAT JIMMY TRÄSKELIN on tullut jäädäkseen Yllä: KanteleKimaran puuhanaiset tuulettavat onnistuneelle tapahtumalle. Kuvassa Anu Alviola, Heidi Äijälä, Satu Sopanen-Helisalo ja Ulla Honkonen. 13 k ntele
Yhtenä KanteleKimaran keskeisistä puuhanaisista toimiva Satu Sopanen-Helisalo on ollut kantelekilpailuissa mukana jo 70-luvulla, silloin itse raadin edessä. ”Olin mukana aivan ensimmäisissä kilpailuissa Oulussa vuonna 1978”, Sopanen-Helisalo kertoo. ”Siellä oli ylituomarina Ahti Sonninen, ja mukana olivat jo esimerkiksi Anu Itäpelto ja Susanna Heinonen sekä monet muut soittajat. Siitä se starttasi iloisella meiningillä, ja itse olen sen jälkeen ollut mukana tosi monissa kisoissa – yksin ja yhtyeissä.” Kun Sopanen-Helisalo ryhtyi vuonna 1987 ammattiopiskelijaksi, hän ryhtyi myös auttelemaan isäänsä Ismo Sopasta kantelekilpailujen järjestelyissä muun muassa sihteerinä. Lasten kanssa työskenteleminen oli kilpailuissakin olennaisessa osassa. ”Se johtui oikeastaan paljolti siitä, että omat oppilaani ovat olleet aika pieniä”, Sopanen-Helisalo sanoo. ”Ja olen kyllä joka vuosi kannustanut kaikkia oppilaitani osallistumaan kilpailuihin. Olen sitä mieltä, että tähän tapahtumaan pitää innostaa lapsia tulemaan mukaan – sillähän tämä pysyy ikuiset ajat pystyssä, kun saadaan lapset ja perheet sitoutumaan toimintaan. Lapsethan tykkäävät pienestä kisaamisesta, esiintymisestä ja pienestä jännittämisestäkin.” Satu Sopanen-Helisalo tietää varsin hyvin, kuinka kilpailut ovat vuosikymmenien saatossa kehittyneet. Vielä 90-luvulla kunniakirjoja kirjoitettiin takahuoneessa käsin hurjassa kiireessä ennen palkintojenjakotilaisuutta. Tietokoneiden tulo toi helpotuksen sihteereiden kirjoituskäsille. Kehitystä on tapahtunut kuitenkin teknisten asioiden lisäksi kilpailun filosofiassa. Vuonna 2013 Tampereella järjestetyssä II Kansainvälisessä kantelekilpailussa alakouluikäiset ja nuoremmat lapset pääsivät osallistumaan täysin uudistettuihin kisoihin. ”Kanton (Kanteleensoiton opettajat ry) kanssa ruvettiin silloin miettimään, että miten saataisiin Vaula Nurkkala soitti KanteleKimaran päätöskonsertissa Erkki Melartinin sovittaman sävelmän Tyttö on nuori. 14 k ntele
järjestettyä sellainen lastentapahtuma, joka innostaisi enemmän ja pelottaisi vähemmän”, Sopanen-Helisalo kertoo. ”Aiemminhan lapset osallistuivat kilpailuihin samalla tavalla kuin vanhemmatkin soittajat, ja heidät jaettiin perinteiseen tapaan palkintosijoille ykkösestä kolmoseen ja siitä eteenpäin.” Kanto ry:ssä vaikuttanut opettajajoukko päätti ottaa mallia Minä soitan harmonikkaa -tapahtumasta, joka on kantelekilpailujen tapaan jo 1970luvulta lähtien järjestetty harmonikansoittajia yhteen kokoava tapahtuma. ”Heillä on ollut sellainen ajatus, että kerätään iso massa soittajia, jotka soittavat ohjelmistonsa, ja heidät jaetaan kolmeen kategoriaan musikanteiksi, taitureiksi ja mestareiksi”, Sopanen-Helisalo sanoo. ”Se on ollut hyvin innostavaa, koska harmonikkaväki on hyvin aktiivista ja verkostoituvaa. Ajattelimmekin, että miksi me emme voisi tehdä samanlaista toteutusta.” Opettajat pistivät viisaat päänsä yhteen, ja puuhanaisena toimi Kanton silloinen puheenjohtaja Sanna Pitkänen-Eerola. Ahkeran työskentelyn ja lukemattomien puhelinpalavereiden tuloksena vuoden 2013 yhtyekilpailuihin järjestettiin ensimmäinen KanteleKimara. ”Haastattelin silloin omia oppilaitani, joita on kaikenikäisiä ykkösluokkalaisista lukiolaisiin”, Sopanen-Helisalo sanoo. ”Osa heistä ja heidän vanhemmistaankin oli hieman ymmällään, että mikä tämä homma nyt oikein on: oltiinko tässä nyt ykkösiä vai kakkosia? Lapset ovat hieman tottuneetkin siihen, että heidät laitetaan johonkin järjestykseen, niinkuin urheilukilpailuissa ja koulutodistuksissa. Selitin heille, että tämä tapa on mukavampi siksi, että tämä tavoittaa suuremman määrän soittajia helpommin. Kynnys soittotapahtumaan osallistumiselle madaltuu, ja tarkoitus onkin nimenomaan saada massat liikkeelle.” Satu Sopanen-Helisalo on havainnut tämän ” Kanton kanssa ruvettiin silloin miettimään, että miten saataisiin järjestettyä sellainen lastentapahtuma, joka innostaisi enemmän ja pelottaisi vähemmän 15 k ntele
ajattelutavan todella saaneen lapsia enemmän liikkeelle, ja esimerkiksi omien oppilaidensa keskuudessa KanteleKimara-tapahtuma näyttäytyi tänä vuonna erityisen innostavana. 5.-6.-luokkalaiset jaettiin Kimarassa harmonikkatapahtuman tapaan musikantteihin, taitureihin ja mestareihin. 1.-4.-luokkalaisia ja nuorempia ei tänä vuonna ensimmäisestä KanteleKimarasta poiketen jaoteltu mitenkään, vaan yksittäisiä soittajia nostettiin esiin kunniamaininnoilla. ”Kaiken kaikkiaan tänä vuonna oli todella paljon pieniä soittajia, ja hienosti harjoiteltuja ohjelmistoja”, Sopanen-Helisalo kiittelee. ”Tuomareillekin tehtävä on mielekkäämpi, kun ei tarvitse tehdä sitä giljotiinityötä, jossa lapset laitetaan ykkösestä eteenpäin paremmuusjärjestykseen.” KanteleKimara yhdisti lisäksi aikaisemmissa kilpailuissa käytössä olleet taidemusiikin, kansanmusiikin ja pienkantelemusiikin sarjat, jotka nekin oli vielä jaettu ikäryhmiin syntymävuosien mukaan. Sarjojen paljouden pelkistäminen yhdeksi kantelemusiikin sarjaksi tuntui paitsi järjestäjien kannalta helpottavalta myös luontevalta. ”Sillä lailla saatiin kaikki soittajat samalle viivalle”, Sopanen-Helisalo toteaa. ”Se on perusteltua siksi, että monet opettajatkin opettavat nykyään hyvin monenlaisia tyylejä. Kaikenlaista crossoveria tapahtuu kaiken aikaa.” Ikäluokittelu vuosiluvuittain näyttäytyi puolestaan koulumaailmaan tutustuneen Sopanen-Helisalon silmissä ongelmallisena. ”Lasten kehitys etenee kyllä periaatteessa kouluvuosittain”, hän pohtii. ”Mutta aina on joku kärsijä, joka on se vuosiryhmän nuorimmainen tai vanhin. Arviointi 1.-4.-luokkalaisten ja 5.-6.-luokkalaisten ryhmissä yleisesti musiikin mukaan on mielestäni kaikin tavoin oikeudenmukaisempaa.” III Kansainvälisessä kantelekilpailussa järjestetty KanteleKimara osoitti paitsi, että innokkaita nuoria soittajia löytyy paljon, myös että soittajien taso nousee jatkuvasti. ”Nuorissa soittajissa on tapahtunut valtava kehitys”, Sopanen-Helisalo ylistää. ”Se on todella hieno asia. Voidaan sanoa, että minun ikäpolveani opettaneet opettajat ovat olleet todella sinnikkäitä: he ovat lähteneet opettamaan ennakkoluulottomasti puhtaasti mestari-kisälli-pohjalta. Heillä on ollut itsellään hyvin pientä koulutusta taustalla, mutta heiltä on löytynyt sydämen paloa kaiken osaamisensa opettamiseen eteenpäin. Aimo harppaus tapahtui kuitenkin siinä vaiheessa, kun Kanteleliitto perustettiin ja kantele pääsi musiikkiopistoihin ja niiden opetussuunnitelmien ja tasosuoritusvaatimusten piiriin. Silloin syntyi standardi sen suhteen, mitä päämäärää kohti lähdetään opiskelemaan ja viemään oppilaita. Se toi ryhtiä ja suuntaa asialle, ja minun ikäpolveni pääsi jo siihen opinpyörään. Nyt me puolestamme olemme jo päässeet opettamaan seuraavaa sukupolvea, ja he lähtevät jälleen uudenlaisesta asetelmasta. Aina tulee uusi, osaavampi ja tietävämpi sukupolvi.” Kehityksen näkee niin soittotekniikassa, musiikkityyleissä kuin soittimissakin. ”Soittimet ovat parantuneet hurjasti. Silloin, kun me aloitimme, konserttikantele oli kummastus. Tunsin kaikki Suomen soittajat, joilla oli konserttikantele”, Sopanen-Helisalo nauraa. ”Nyt laadukkaita soittimia on tarjolla kenelle tahansa.” Tekniikan hiomiseen, saundiin ja sorminäppäryyteen voidaan nykyään hyvän perustilanteen myötä keskittyä eri lailla kuin ennen. Pitkäjänteisellä työllä on saatu aikaiseksi kanteleen ja kanteleensoiton kehitystä, joka hahmottuu KanteleKimaran kaltaisissa tapahtumissa todelliseksi taidon vyöryksi. ”Sitä tulosta me nyt kuulemme niissä pienissä”, Sopanen-Helisalo sanoo. • • • • • 16 k ntele
LAATINUT LIISA LILVANEN Sarjakuvia 17 k ntele
Jenni Haukio Rouva vieraili Kantelekilpailussa TEKSTI JA KUVAT JIMMY TRÄSKELIN J o toista kertaa Kansainvälisen kantelekilpailun suojelijana toiminut Rouva Jenni Haukio vieraili kilpailuissa. Rouva Haukio seurasi ystävineen pop up -esityksiä Kansallismuseon tiloissa perjantaina 18.4.2015. Tunnin mittaisen konserttikokonaisuuden aikana seurue sai kuulla KanteleKimaraan osallistuneiden nuorten soittajien monipuolisia taidonnäytteitä. Rouva Haukio kertoi häntä ja seuruettaan vastaanottamaan saapuneille Susanna Heinoselle, Anna Wegeliukselle ja Leeni Wegeliukselle omasta suhteestaan kanteleeseen. ”Kävin peruskoulun musiikkiluokkia ja omaa soitinta valitessa ensimmäinen ajatukseni oli, että ryhtyisin soittamaan kanteletta. Olimme musiikkitunneilla opetelleet kanteleensoiton alkeita, ja olin ihastunut kanteleen heleään ääneen ja kansanmusiikkisävelmiin”, Rouva Haukio kertoo. ”Lopulta valitsin kuitenkin soittimekseni harmonikan, jonka soittoa sitten opiskelinkin useita vuosia. Kanteleensoitto jäi, mutta onneksi Veera Nurmela esiintymässä Kansallismuseon Jakkarlan salissa. 18 k ntele
harrastuksen voi aloittaa myös aikuisiällä.” Soittoharrastus ei ole vielä saanut tuulta purjeisiinsa, mutta Rouva Jenni Haukiolla on selkeä näkemys siitä, mitä kantele tämän päivän Suomessa edustaa. ”Kantele edustaa perinnettä, pysyvyyttä ja suomalaisen kulttuurin musiikillista alkukotia, joka on vuosien saatossa uudistunut ja modernisoitunut, mutta onnistunut samalla säilyttämään parhaat traditionsa.” Kansallismuseon pop up -konsertissa esiintyneiden nuorten soittajien esitykset tarjosivatkin edustavan näytteen kanteleensoiton nykytilasta ja tulevaisuudesta. Konsertissa kuultiin kaikkea perinteisistä pelimannikappaleista pop-kappaleiden tulkintoihin ja taidemusiikkiin. Moni esiintyjä soitti myös omia sävellyksiään. Rouva Jenni Haukio oli muiden paikalla olleiden tavoin positiivisesti yllättynyt esitysten korkeasta tasosta. ”Erityisesti näin Kalevan 180-vuotisjuhlavuonna on upeaa nähdä suomalaisen kantelekulttuurin kukoistavan ja elävän ajassa, saaden yhä uusia harrastajia ja yhä uutta kiinnostunutta yleisöä”, Rouva Haukio sanoo. ”Kansallismuseossa kuulemani lasten esitykset olivat todella taidokkaita ja tulkinnaltaan herkkävireisiä. Esitykset synnyttivät suurta ylpeyttä Suomen kansallissoittimesta ja ennen kaikkea sen nuorista taitajista. Kanteleen valoisa tulevaisuus on juuri näissä lapsissa ja heidän rakkaudessaan kanteleeseen.” Taidokkaiden esitysten lisäksi KanteleKimaralaiset vakuuttivat esiintyjäntaidoillaan. Viimeisenä esiintynyt 13-vuotias Alma Tamminen otti tilanteen sujuvasti haltuun heti lavalle noustuaan esittäytyessään: ”Minä olen Alma Tamminen, ja meilläkin on kotona bostoninterrieri.” Yhteinen sävel Rouva Haukion kanssa löytyikin siltä istumalta, ja keikan päätyttyä Alma pääsi vielä esittelemään Tasavallan Presidentin puolisolle uutta konserttikantelettaan. • • • • • Alma Tamminen esittelee uunituoretta konserttikantelettaan Rouva Jenni Haukion seurueelle. 19 k ntele
Pelaajien määrä: 2-6 Pelivälineet: • 1 noppa • jokaiselle pelaajalle oma pelinappula • vähintään yksi kantele (koolla tai tyypillä ei ole väliä). Jokaisella voi olla oma soitin, mutta yhdelläkin pärjää. Säännöt: Ensimmäiseksi sinun tulee valita itsellesi myyttinen supersoittaja -nimi. Oma nimesi käy hyvin, mutta voit vapaasti valita myös taiteilijanimen. Olet muinainen mestarisoittajavelho, joka on soittanut toiset velhot (pelikaverisi) suohon. Pelin voittaa pelaaja, joka ensimmäisenä pääsee suosta noppaa heittämällä seitakukkulan laelle eli maaliin. Kohtaat matkallasi haasteita ja tehtäviä, joista vain todellinen mestarisoittaja selviää! Nopalla suurimman silmäluvun heittänyt soittajavelho aloittaa. Aloittajan jälkeen jatkaa seuraava pelaaja myötäpäivään. Pelaaja heittää vuoronsa aluksi noppaa ja etenee nopan silmäluvun verran pelilaudalla eteenpäin. Pelaaja saa heittää vuorollaan vain kerran noppaa, jollei tehtävä toisin määrää. Edettyään silmäluvun verran pelaaja suorittaa pelilaudan ruudussa määrätyn tehtävän (ks. värien selitys). Tämän jälkeen vuoro siirtyy seuraavalle. Peli päättyy, kun joku peliin osallistuvista soittajavelhoista saavuttaa seitakukkulan. Seitakukkulalle pääsee ainoastaan heittämällä tasaluvun. Ylimenevän silmäluvun askeleet otetaan taaksepäin (Esimerkki: 4 askelta jäljellä maaliin, ja pelaaja heittää numeron 6. Hän etenee 4 askelta maaliin ja 2 siitä taaksepäin.) Pelin voittanut mestarisoittajavelho saa arvonimen ”Väinämöisen perillinen” ja jonkin palkinnon, jos sellainen on pelin järjestäneellä tarjota. Värien selitys: keltainen – soita vapaavalintainen kappale (esim. läksykappale tai jokin muu yhteisesti sovittava kappale) tunteellisesti. Valitse tyyli listasta: surullisesti, villisti, ujosti, äksysti, riemukkaasti, kivikasvoisesti, taiteellisesti tai ihastuneesti oranssi – ota kaksi askelta eteenpäin sininen – ota kaksi askelta taaksepäin liila – soita omasta päästä pätkä, jonka vastapelaajan pitää toistaa. Jos hän ei onnistu, hän joutuu ottamaan askeleen taaksepäin. vihreä – toiset pelaajat keksivät sinulle mielikuvituskappaleen nimen ja juontavat sinut kuvitteelliselle lavalle. Esitä omasta päästä nimeen sopiva kappale. ruskea – soita kolme säveltä / sointua ja nimeä ne. Väärästä vastauksesta joudut astumaan askeleen taaksepäin. vaaleanpunainen – heitä noppaa. Jos saat 4-6, ota kaksi askelta eteenpäin. Jos saat 1-3, ota kaksi askelta taaksepäin. harmaa – kohtaat karhun. Karhu päästää sinut ohitseen, jos osaat soittaa sen lempikappaleen ”Satu meni saunaan”. Jos osaat kappaleen, esitä se ja siirry vaaleanpunaiseen ruutuun. Jos et, heitä noppaa. Jos saat 5 tai 6, voit siirtyä vaaleanpunaiseen ruutuun. Jos saat 1-4, joudut pakenemaan karhua vihreään ruutuun. Leeni Wegelius teki Kantele-lehdelle Väinämöisen perilliset -lautapelin, joka soveltuu vaikkapa soittotunnilla pelattavaksi. Pelilaudan löydät seuraavalta aukeamalta. Tapahtuma rikkaasta seikkailusta selviää soittotaidolla ja rohkeudella. Onnea matkaan! 21 k ntele
Tällä Vauvan vaaka (Tammi, 1995) -kokoel massa julkaistulla runollaan aloitti kirjailija Hannele Huovi puheensa Temppeliaukion kirkossa 18.4. järjestetyssä konserttija tunnustustenjakotilaisuudessa. Kanteleliitto pyysi aiemmin keväällä Huovia valitsemaan Vuoden kantelelevy -tunnustuksen, jonka saaja julkistettiin muiden tunnustustensaajien tavoin tänä vuonna III Kansainvälisen kantelekilpailun yhteydessä. ”Miten voi ihmiselle osua näin onnellinen homma? Postilaatikkoon poksahtaa ihmeellinen kirjekuori-aarrearkku, rönsyjä, juuria ja koralleja”, Hannele Huovi kuvaili juhlapuheessaan tuntemuksia, joita valintatehtävä herätti. Erityisesti lastenja nuortenkirjailijana tunnettu Huovi sai kuunneltavakseen kuusi vuonna 2014 julkaistua kantelelevyä, joissa kantele esiintyy monenlaisissa tyylilajeissa niin soolokuin yhtyesoittimenakin. Hannele Huovi? HAASTATTELU JA KUVA JIMMY TRÄSKELIN Miten voi ihmiselle osua näin onnellinen homma, ”Kuka solmi säteistä kanteleen, kiskoi kielet taivaan halki, viritti kultaiset langat? Kultainen kannel, taivaan kannel, kieliä soittelee tuuli. Vauva sen ihmeen kuuli.” 27 k ntele
Hannele Huovi, minkälainen suhteesi kanteleeseen oli ennen tätä tehtävää? “Tunsin kanteleen erityisesti koulusoittimena – ja epävireinen, huonokuntoinen koulusoitin ei välttämättä anna kovin hyvää kuvaa itsestään. Siinä olisikin vaikkapa Kanteleliitolle tärkeä tehtävä, että saisi ne koulujen kanteleet kuntoon ja opettajat oppimaan esimerkiksi virittämistä ja kielten vaihtoa. Omassa nuoruudessani kanteleeseen puolestaan liittyi hieman kansallisromanttista rasitetta. Pelkään kovasti kaikkea ahdasmielistä nationalismia, ja – etenkin kun asui maalla – kantele pääsi helposti esiintymään siinä valossa. En muista lapsuudessani nähneeni kotiseudullani ketään kanteleensoittajia, mutta jostain tarttui käsitys kanteleeseen vahvasti ladatusta kansallisromanttisesta symboliikasta.” Muuttuiko käsitys Vuoden kantelelevyn valinnan myötä? “Kyllä! Sain kuunneltavakseni esimerkiksi Timo Väänäsen ja Rauno Niemisen musiikkia, joka osoitti, että vanhankantaisempikin kantelemusiikki on jotain aivan muuta kuin se kiiltokuva, jota on usein tarjoiltu. Rönsy-yhtyeen Juureilevat tarinat kertoivat, että juuret ovat vahvat ja elossa, ja LuoMu Kanteleet -yhtyeen nuoret soittajat Luoteis-Helsingin Musiikkiopistosta puolestaan näyttivät, ettei tämän päivän kantele ole todellakaan se epävireinen koulusoitin.” Minkälaisen musiikkityylien kirjon sait kuunneltavaksesi? “Tyylien kirjo oli hämmästyttävän suuri, vaikka levyjä oli vain kuusi. Yksin LuoMu Kanteleiden levyllä oli hyvin monenlaista musiikkia. Kaiken kaikkiaan levyvalikoima oli täynnä juuria, rönsyjä ja koralleja; tuntui, että kasvu ja moneen suuntaan haarautuminen olivat vahvasti läsnä siinä kuvassa, joka näistä muodostui. Tästä linjasta poikkesi ehkä vain Riku-Pekka Kellokosken Yksinäinen vuori, josta myös nautin hyvin paljon. Yksinäisellä vuorella kantele soi heleimmillään ja jylyimmillään.” Miten teit valintasi? “Olen ihaillut ja ihailen edelleen Timo Väänästä hyvin paljon. Muistan, kuinka hänen Voyage-albuminsa aikanaan mullisti käsitystäni kantelemusiikista. Aivoni asettuivat sen myötä uuteen asentoon. Siksi ajattelin tietenkin, että tämän valintatehtävän myötä tarjoutuisi mahdollisuus tavata tämä ylivertainen shamaani ja kertoa, kuinka paljon häntä ihailen. Timo Väänäseltä oli tänä vuonna mukana kaksi levyä. Ontrei-duon Soitanda on maagista, tajunnan tilaa muuttavaa musiikkia, joka vie kuulijan toiseen todellisuuteen. Väänäsen Kuusimetsä-soololevyä kuunnellessa joutuu metsän peittoon, eksyy rauhallisesti kuusia katsellen. Se on ihmeellistä. Itseni kanssa ponnisteltuani sain kuitenkin tehtyä toisenlaisen ratkaisun. Halusin valita Vuoden kantelelevyksi iloa ja kulttuurien vuorovaikutusta, ja siksi valitsin Aino Kurjen Koralleja-levyn. Siinä kantele on vuoropuhelussa länsiafrikkalaisen koran kanssa. Minulle itselleni koran kuuleminen on aikanaan ollut hyvin vahva elämys. Koran ääni on syvä, tosi ja jollain tapaa ruumiillinen, kun taas kantele on luonteeltaan herkkä ja henkinen. Voi siis sanoa, että levyssä soivat yhteen ruumis ja sielu; siinä soi kokonainen ihminen täynnä iloa ja energiaa. Kiinnostavaa on sekin, että Aino Kurki on kehitellyt kanteleen uusia soittotapoja. Eri kulttuureista tulevat soittimet ja soittotavat vaikuttavat meihin ja muuttavat meitä, jos asetumme niiden kanssa avoimeen vuorovaikutukseen. Kyse on todellisesta kansainvälisyydestä, ja minusta on todella hienoa, että suomalaisittain mennään kantele edellä!” • • • • • 28 k ntele
Vuoden kantelelevY on täynnä iloa ja kulttuurien vuorovaikutusta A ino Kurjen Koralleja -albumi on valittu Kanteleliiton Vuoden 2014 kantelelevyksi. Kanteleliitto pyytää joka vuosi jonkin alan kulttuurivaikuttajaa tekemään Vuoden kantelelevyn valinnan. Tänä vuonna tehtävän otti vastaan kirjailija Hannele Huovi. Aino Kurki on Rääkkylässä syntynyt kantelemuusikko ja säveltäjä, joka asustaa nykyään Helsingissä. Aino valmistui tänä vuonna Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta musiikin maisteriksi. Opiskelunsa aikana Aino kävi vaihdossa Göteborgin Näyttämöja musiikkikorkeakoulun (Högskolan för scen och musik) maailman musiikin linjalla. Sinä aikana puri afrokärpänen, minkä jälkeen Ainon sävellykset ovat saaneet vaikutteita niin länsiafrikkalaisesta koramusiikista, bluesista kuin kuubalaisesta musiikistakin. Hän on kehitellyt koramaista soittotekniikkaa ja hakenut konserttikanteleesta rouheampaa soundia. Tämän työn hedelmä kuuluu Ainon kesällä 2014 julkaistulla Koralleja-debyyttialbumilla. Levyllä ikivanha hauenleuka uiskentelee turkoosin meren syleilyyn, missä korallit tanssittavat sitä rytmien pulpahdellessa pintaan. Levyllä soittavat Aino Kurjen lisäksi vierailevina muusikkoina Cheich Cissokho (kora) ja Jorge Alcaide (gimbri). 29 k ntele
Musiikki sitoo sydämet yhteen Musiikki on yhteishengen ja suurien tunteiden nostattaja. Kukapa ei liikuttuisi, kun Porilaisten marssi kajahtaa suuren urheilukisavoiton jälkeen televisiosta. Tätä kirjoittaessani valmistaudun jo mielessäni esikoiseni ylioppilasjuhlissa laulettavaan Suvivirteen, pitää muistaa ottaa nenäliinapaketti mukaan! Yhteisen musiikkikokemuksen voima on valtava! Lasten ja nuorten harrastustoiminnassa yhteisöllisyydellä on valtavan suuri merkitys. Mikä onkaan sen mukavampaa kuin musisoida yhdessä kavereiden kanssa! Yhteiset esiintymiset, matkat ja kilpailut luovat yhteisiä tavoitteita, yhdessä koettu onnistuneen esiintymisen aiheuttama riemuntunne on rajaton. Yhdessä musisoiminen kasvattaa myös tasa-arvoisuuteen. Jokainen on yhtyeen jäsenenä yhtä tärkeä, taustatekijöistä riippumatta. Kantelekilpailut olivat oiva osoitus kanteleyhteisön voimasta. Soittajat, opettajat, vanhemmat, eri yhteistyökumppanit, kilpailujen tuotantotiimi, tuomarit ja kymmenet talkoolaiset toteuttivat pienellä budjetilla mahtavan kokonaisuuden. Kantele näkyi ja kuului, paitsi kilpailusuoritusten aikana Sibelius-Akatemian tiloissa, myös Kansallismuseon Jakkarilan kartanon salin tunnelmallisessa ympäristössä, Temppeliaukion kirkossa ja Kansallismuseon auditoriossa. Lämmin kiitos kaikille osallistujille! Puheenjohtajan tervehdys Susanna Heinonen 30 k ntele
Liitto tiedottaa Terveiset kevätpäiviltä! Kanteleliiton ja Kanteleensoiton opettajat ry:n kevätpäivä vietettiin Tampereella seurakuntien talolla 28.3.2015. Päivän kouluttajana toimi Somatic Pilates -ohjaaja, kanteleensoittaja ja soitonopettaja Salla Pesonen aiheenaan ”Oma keho instrumenttina”. Koulutuspäivään oli saapunut toista kymmentä kanteleensoittajaa ja kanteleopettajaa eri puolelta Suomea, joten päivän aikana oli hyvä tutustua sekä vaihtaa kokemuksia ja ajatuksia monista kanteleeseen ja kanteleensoiton opetukseen liittyvistä aiheista. Kevätpäivän yhteydessä pidettiin Kanton vuosikokous, jossa vuoden 2015 hallitukseen valittiin jatkamaan sama kokoonpano kuin edellisenä vuotena: puheenjohtajana jatkaa Emma Kuntsi ja hallituksen jäseninä Satu Sopanen-Helisalo, Eija Kankaanranta, Kirsi Savolainen, Ulla Honkonen, Noora Laiho ja Irina Cederberg. Kanteleeseen liittyviä ostoja myyntiilmoituksia voi lähettää osoitteeseen kanteleensoitonopettajat@gmail.com. Ilmoitukset välitetään entiseen tapaan luvan antaneille Kanton jäsenille. Liittymisja muissa yhdistysasioissa ota yhteys puheenjohtajaan sähköpostitse osoitteella emmakuntsi@gmail.com tai puhelimitse numeroon 0400 343 338. Kanteleliiton vuokrasoitinten haku Kanteleliitolla on viisi kotikanteletta, jotka vuokrataan Kanteleliiton jäsenille lukuvuodeksi 2015-2016. Vuokrattavana on myös Jyrki Pölkin rakentama Kirjokansi-kantele, jonka kielimäärä on 15+4. Toimita vapaamuotoinen hakemuksesi Kanteleliitolle 30.6. mennessä osoitteeseen leeni.wegelius@kantele.net. Jäsenmaksuista Kanteleliiton jäsenmaksupostitus on vuoden 2015 osalta tehty maaliskuussa. Jos et ole saanut laskuasi tai se on jostain muusta syystä maksamatta, ilmoitathan osoitteeseen leeni.wegelius@kantele.net. Väärä vuosiluku jäsenkortissa Kanteleliiton jäsenmaksulaskun mukana tulleeseen jäsenkorttiin on vahingossa jäänyt vuosiluku 2014. Pahoittelemme virhettä! Uuden kortin löydät tämän lehden takasivulta. Jos perheessä on useampi liiton jäsen, voitte täyttää useamman kortin jäsenten nimillä. Kalenterimalliksi vuoden 2016 kalenteriin? Kantele kultaa muistot -seinäkalenteri tehdään jälleen vuodelle 2016. Reseptinä on taas hyväksi havaittu sekoitus kanteletta, nostalgiaa ja pilkettä silmäkulmassa. Kalenterin toteuttaa Jimmy Träskelin alkusyksyllä Espoossa otettavista valokuvista. Ilmoittaudu kalenterimalliksi 1.8.2015 mennessä! Mukaan sopivat kaikenikäiset kanteleensoittajat ja kanteleen ystävät. Tämän vuoden kalenterin lopullinen kokoonpano valitaan ilmoittautumisten perusteella kuva-aiheita silmällä pitäen. Ilmoita osallistumishalukkuudestasi ja kysy lisää osoitteella lehti@kantele.net! 31 k ntele
KUNNIAMAININNAT JA ERITYISPALKINNOT KANTELEKIMARA 18.4.2015 1-4. lk ja alle kouluikäiset Isla Aalo Kayla Francis Roope Ihamäki Aino Iivonen Nina Jutila Alina Larha Miisa Nieminen Vaula Nurkkala 5.-6. lk Akseli Hakkala Iita Hernetkoski Venla Hihnala Veera Honkala Ella Lähteenmäki Vilma Malmberg Iiris Myllymäki Saana Mäenpää Venla Väisänen KANTELEKILPAILUN TULOKSET 19.4.2015 Ammattilaiset – kansanmusiikki 1. Laura Ikonen 2. Sanni Virta 3. Jenni Venäläinen Kunniamaininnat ja erityispalkinnot: Eeva-Kaisa Kohonen, Makiko Oba, Ann Maria Piho, Kati Rantala Ammattilaiset – taidemusiikki 1. Juulia Pölönen 2. Sanita Sprutza 3. Irina Cederberg 4. Gerda Merila 5. Makiko Oba 5. Matilda Bergman 32 k ntele
III Kansainvälinen kantelekilpailu Avoin sarja – kansanmusiikki 1. Emma Myllynen 2. Noora Arola 3. Lotta Lind Kunniamaininnat ja erityispalkinnot: Olga Kolari, Riikka Suihkonen, Katri Tenhunen Avoin sarja – muu musiikki 1. Philippe Beer Gabel 2. Noora Arola 2. Riitta Udd 3. Laura Laakso Avoin sarja – taidemusiikki 1. Anni Varhe 2. Zipora Ogola 3. Matleena Kohonen Kunniamaininnat ja erityispalkinnot: Elina Nyberg, Sanni Satosuo, Alma Tuokko Nuoret – kansanmusiikki 1. Elli Marjanen 2. Ella Keinonen 3. Klaudia Pohjolainen Kunniamaininnat ja erityispalkinnot: Katja Kangas, Meeri Pihlström Nuoret – muu musiikki 1. Milla Kesäniemi 2. Ida Porkka 3. Elli Marjanen Kunniamaininnat ja erityispalkinnot: Lydia Juusola, Saara Lintunen Nuoret – taidemusiikki 1. Iida-Maria Kuronen 1. Iiris Sydänmäki 2. Sandra Serena Sulin 3. Sanni Koskela 4. Viola Asunmaa Kunniamaininnat ja erityispalkinnot: Ilona Oikarinen Suurkiitos kaikille kilpailuun osallistuneille! Te teitte tapahtumasta ikimuistoisen. Katso kilpailun tulokset kokonaisuudessaan osoitteesta kantele.net/kilpailut. Tavataan taas yhtyekilpailun merkeissä Kanteleliiton 40-vuotisjuhlavuonna 2017! Haluamme kiittää lämpimästi yhteistyökumppaneitamme Taideyliopiston Sibelius-Akatemiaa, Kansallismuseota, Temppeliaukion kirkkoa ja Töölön seurakuntaa, Martti Pokela –rahastoa, sekä palkinnon lahjoittajia: Digelius music, IMU Inkoon musiikki, JB Eversheds Oy, Kansanmusiikki-instituutti, Kaustinen Folk Music Festival, Koistinen Kantele, Lovikka, Luomukanteleet ry, Melodia Soitin, Otava, Pohjois-Karjalan musiikkiyhdistys, Soitinrakentajat Amf, Soitinverstas J. Pölkki, Sommelo, Tmi J-A Kallioinen 33 k ntele
Lempee & Lovee K3JCD006 Anne-Mari Kivimäki, Reetta-Kaisa Iles, Pekko Käppi, Samuli Volanto ja Johanna Keinänen ovat luoneet Kalevala-aiheisen Lempee & Lovee – konserttiohjelman, joka on kiertänyt kouluissa vuodesta 2014. En ole vielä nähnyt esitystä livenä, mutta se toimii kuunnelmalevynäkin hienosti. Keinäsen käsikirjoittama ja ohjaama kokonaisuus on viihdyttävä ja kansitekstien mukaan esitys raottaa deittailun esihistoriaa suomalaisen kansanperinteen, musiikin, tanssin ja teatterin avulla. Levyllä kuullaan jonkin verran laulun, puheen, haitarin, lyömäsoittimien, jouhikon ja kontrabasson lisäksi Juhana Nyrhisen tekemää skeittikanteletta Kivimäen ja Volannon soittamana. Yhtyeen soitto ja laulu on komeaa kuultavaa, ja kantele toimii siinä seassa oivallisesti. Sami Kukka ja Teppanan Veljet – Jouhkola HELMI075 Jouhkola on aivan mahtava uusi tulokas kantelelevyjen joukkoon. Sami Kukka ja Teppanan Veljet eli Rauno Teppana ja Johannes Teppana syventyvät viisikielisten kanteleiden vienalaisiin juuriin ihailtavalla asenteella. Levyn nimi tulee Venäjällä sijaitsevasta Jouhkolan kylästä, jonne he tekivät soittomatkan kesällä 2012. Pitkän linjan laulaja-lauluntekijä Sami Kukka myös laulaa omia tekstejään kanteleensoiton lisäksi, ja esimerkiksi Läpi kiviseinän –kappaleessa teksti luo hienon kontrastin kanteleille. Levy on intiimi, hypnotisoiva, aidon rehellinen – kyseessä ei ole kliininen studiolevy, vaan soittotila kuuluu mukavasti kuin olisi itse samassa huoneessa muusikoiden kanssa. Kolmikko käyttää erilaisia tekniikoita soitossaan, on näppäilyä, sulkusoittoa, sointuja, perkussiivisia elementtejä. Levy on mielenkiintoinen ja tuo ihanaa vaihtelua Suomen musiikkitarjontaan. Jouhkolasta tuli kertaheitolla yksi suosikkilevyistäni! 34 k ntele
Tapani Varis Collective – Värisevä rauta TVC01 Värisevä rauta on munniharppulevy, jossa soittavat Tapani Varis, Zarkus Poussa, Piia Kleemola-Välimäki ja Maija Kauhanen. Variksen ja Poussan soittamien munniharppujen lisäksi instrumentaatiot vaihtelevat kappaleittain, mutta avainasemassa ovat Poussan perkussiot, Kleemola-Välimäen jousisoittimet ja kantele sekä Kauhasen kantele ja harmooni. Varis soittaa levyllä munniharpun lisäksi myös pitkähuilua sekä kitaraa. Musiikin kuvailuun käytetty ”trad-tranceksi” on osuva määritelmä: levy on todella perinnetietoinen ja yhtyeen itse säveltämissä kappaleissa on tiettyä pitkäjännitteisyyttä ja meheviä komppeja, mikä tekee mielestäni musiikkiin raikkaan sävyn. Instrumentaalimusiikki vailla minkäänlaista laulua on melko harvassa nykyään kansanmusiikkikentällä, onneksi on Tapani Varis Collective pitämässä instrumusiikin lippua korkealla! Hohka – mailla/halmeilla HOHKA-002 Hohkan toinen pitkäsoitto on yllättävä kokonaisuus. Mailla/halmeilla on musiikillisesti vaihteleva eikä kumartele vain yhteen suuntaan – muusikot tekevät mitä haluavat, ja se on mahtavaa. Levyn on tuottanut yhtyeen viulisti ja avainviulisti Meriheini Luoto ja kappaleiden sävellyksistä vastaavat muut jäsenet, eli kantelisti-kitaristi Valtteri Lehto, haitaristi Veikko Muikku ja basisti Enne Purovaara. Muikku ja Purovaara soittavat myös kosketinsoittimia. Välikäden hambo –kappaleen pianosoundi ei ole lainkaan kliseinen vaan aivan ihana ja koskettava, ja kun vierailija Ilkka Hongiston käyrätorvilinjat lähtevät mukaan, on levyn eeppisin hetki taattu. Hohka pelaa soundeilla, ja enpä ole ennen ajatellut että esimerkiksi avainviulun ja haitarin unisono voi kuulostaa niin hyvältä. Vierailijana toimii Hongiston lisäksi loistava perkussionisti Minna Koskenlahti. Lehdon taiturimainen kanteleensoitto on paljon esillä ja pikavirittimistön hyödyntäminen Suurin pudottaja -kappaleen sooloissa on hauska lisä levyyn. Diane Jarvi – Bittersweet LR1008 Diane Jarvi on mielenkiintoinen amerikansuomalainen laulaja-lauluntekijä, jonka albumi Bittersweet 35 k ntele
tarjoaa monipuolisen kattauksen folk-musiikkia. Levyllä kuullaan erikokoisia kanteleita: mukana on pikkolo, jouhikielinen ja metallikielinen viisikielinen, 10-kielinen, 11-kielinen sekä 36-kielinen kotikantele. Niiden lisäksi Jarvi soittaa myös kitaraa ja laulaa upeasti taitavan bändin säestyksellä. Mukana on iso liuta vierailevia muusikkoja, kuten esimerkiksi viulisti Arto Järvelä, mutta vastapainona kuullaan myös soolona soitettuja instrumentaalisovituksia kanteleelle. Levynä Bittersweet pitää otteessaan juuri vaihtelevuutensa ansiosta. Mari Kalkun & Runorun – Tii ilo ZENCD 2159 Mari Kalkun on virolainen muusikko ja säveltäjä, jonka musiikissa on aina ripaus taikaa. Kalkunin laulu on niin varmaa ja luontevaa, että mieli lepää tätä levyä kuunnellessa. Hänen Runorun –yhtyeessään soittavat kantelisti-laulaja Maija Kauhanen, kontrabasisti Nathan Riki Thomson ja perkussionisti Tatu Viitala. Aina niin ihana Kauhanen soittaa levyllä Saarijärven kanteletta, Kalkun taas 12-kielistä virolaista kannelta sekä suomalaista kanteletta. Tii ilo on maaginen kokonaisuus, joka koostuu suurimmaksi osaksi rauhoittavasta metsäisestä tunnelmasta, mutta hurjempiakin sävyjä löytyy. Kardemimmit – Onni KARCD001 Koska soitan ja laulan itse Kardemimmeissä, kerron levystä vähän eri näkövinkkelistä. Suurin osa levyn kappaleista on työstetty intensiivisellä tahdilla viime syksynä, ja äänitimme levyn tammikuun alussa Samuli Volannon kanssa. Kanteleet äänitimme nostalgisesti Musiikkiopisto Juvenalian tiloissa, jossa aloitimme soittamaan yhdessä vuonna 1999 ja jossa äänitimme ensimmäisen levymme vuonna 2006. Onni-levyllä on kymmenen raitaa, ja mukana on tilaussävellys Eero Grundströmiltä, kaksi perinteistä suomalaista laulua ja loput ovat omia sävellyksiämme perinteisillä teksteillä. Voin taata kuulijalle ainakin stemmalaulua, kantelekudoksia ja muhevia bassoja! Maija Pokela on Levypoke. 36 k ntele
K alevala, kantele, Kilpinen ja Kalajoki. Nämä neljä kovaa koota siivittivät kalevalanpäivänä Kalajoki Resortin Sani-kylpylän Aalto-salissa järjestettyä kantelenäyttelyä. Katselmuksessa oli esillä 15 vanhaa kannelta, jotka tuotiin kätköistään myös kuvattavaksi, mitattavaksi ja äänitettäväksi Suomen kanteleet -hankkeeseen. Saman verran ilmoitettiin myös vanhojen kanteleitten kätköjä, ja tallennetuiksi tulivat kaikki mahdolliset tiedot, jotka liittyvät soittimiin ja kantelehistoriaan. Näyttelyn jälkeen kuultiin laaja kantelekonsertti, jossa vierailevina tähtinä olivat Kanteleliiton Kultakantele Alpo Suonvieri sekä Riikka Yli-Kotila oppilaineen. Ohjelmasta ja juonnosta huolehti Jane Ilmola, joka myös esitelmöi Kalajoen kantelehistoriasta. Malagasta löytynyt Oskari Kilpisen säveltämä sottiisi oli aivan uusi kappale kuuntelijoiden korville, ja Kilpisen tytärkin ilmoitti, ettei tiennyt isänsä säveltäneen mitään. Soitinkonservaattori Kimmo Sarja antoi kallisarvoisia ohjeita vanhojen kanteleiden omistajille, minkä jälkeen Kalajoen sekakuoro toimi esilaulajana kahdelle yhteislaululle. Kun oli kuunneltu kaikenkokoisia kanteleita eri tyyleillä soitettuina sekä sähkökannelta efektija luuppilaitteiden kera, yleisön kotiinlähdöstä ei tahtonut tulla mitään. Keskustelu jatkui vielä pari tuntia tilaisuuden päättymisen jälkeen. Kanteleitten konservointitoimenpiteistä sovittiin luottavaisin mielin Kimmo Sarjan kanssa, ja lainailtiin vilttejä soittimien vaatteiksi huoltomatkoille. Soittimia on jo palautettu huollosta, ja omistajat ovat hyvin tyytyväisiä. Moni soitin on nyt löytänyt myös arvokkaamman säilytyspaikan. Kalajoen kaupunki oli tyytyväinen järjestämäänsä tapahtumaan, ja lisää on suunnitteilla. Erityisesti Kalajoen rooli kanteleenrakennuksen historiassa yli 4000 kannelta rakentaneiden Efraim ja Oskari Kilpisen toimesta on palautettu alueen väestön mieleen. Kantele on löytämässä yleisönsä Kalajoen seudulta sekä turisteja houkuttelevana monipuolisena ja myös nykyaikaisena soittimena. Kehottaisin muita paikkakuntia tekemään samanlaisia katselmusja konserttitempauksia. Kanteleet ulos kätköistä ja pölyt pois! • • • • • Neljä kovaa koota Kalajoella TEKSTI JA KUVA JANE ILMOLA Alpo Suonvieri ja Riikka Yli-Kotila esiintyivät kalevalanpäivänä Kalajoen kantelekatselmuksessa. 37 k ntele
T ämä ohje koskee kotikanteleen ja pienkanteleiden veivimallisia vaihtajia. Vaihtajiin kuuluu kolme osaa: pohjaproppu, helmi tai holkki sekä veivi. Pohjaproppu on 8 millimetriä paksu kierretanko tai 6 millimetriä paksu pultti. Helmi tai holkki on 8 millimetriä paksu ja noin 6 millimetriä korkea putki millimetrin paksuisella seinämällä. Itse veivi on noin 3 millimetrin paksuisesta langasta väännetty osa, jossa on ns. epäkesko, joka hoitaa varsinaisen viritystyön, sekä mahdollisesti nuppi yläpäässä. Vaihtajan toimintaperiaate perustuu epäkeskoon, joka veiviä käännettäessä painaa kieltä viritystapin ja nastan välistä ja näin kiristää kieltä, jolloin sen vire nousee. Vaihtajissa yleisimmin ilmenevä vika on, että äänen ylennys jää viritykseltään matalaksi. Usein tämä todellakin johtuu vaihtajan viallisesta toiminnasta, mutta kannattaa muistaa, että joissain vanhoissa kotikanteleissa vaihtaja on säädetty alunperinkin virittämään ylennys hieman matalaksi (esimerkiksi -15 cent). TARVIKKEET: viritysavain, viritysmittari, öljyä (esim. parafiiniöljy), 5mm kuusiokoloavain (tai vanhoille vaihtajille suora suurehko meisseli) Pekka Lovikka on Ylitorniolainen soitinrakentajamestari. Artikkelisarjassaan Lovikka kuvailee kanteleen huoltoon liittyviä perustoimenpiteitä ja kertoo, kuinka ne tulisi toteuttaa. Lovikan huolto-opas, osa 2 Vaihtajan huolto ja säätö 38 k ntele
Usein toiminnan vika johtuu siitä, että kieli tarttuu kiinni tallanastaan. Sen aiheuttaa lika tai ruoste, jota nastan ja kielen väliin kertyy ajan mittaan. Jos kieli ei luista kunnolla, jää viritys liian matalaksi. Kieltä voidaan löysätä hieman viritysavaimella ja hangata sitten ylös ja alas tallanastaa vasten, jolloin ruoste lähtee. Kielen ja nastan yhtymäkohtaan kannattaa laittaa vaikkapa terävällä tikulla hieman öljyä tai vaseliinia varoen, ettei öljy valu kanteleen pintaan. Tämän jälkeen kieltä hangataan jälleen ylös ja alas nastaa vasten. Keli viritetään ja kokeillaan, toimiiko vaihtajan viritys. Veivin kääntöä kannattaa kokeilla useamman kerran, sillä kielen viritys muuttuu aluksi vaihtajaa käytettäessä. Ylimääräiset öljyt pyyhitään paperilla pois. Jos nastan öljyäminen ei tehoa tai riitä, täytyy vaihtajaa säätää. Veivi on asennettu pohjapropussa olevaan reikään, joka ei ole aivan keskellä proppua. Veivin voi nostaa siitä pois, kun kieli löystytetään. Pohjaproppua säädetään kääntämällä siten, että sen reikä asettuu lähemmäksi kieltä, jolloin veivi painaa kieltä hieman enemmän. Kääntösuunta riippuu siitä, millä laidalla reikä on pohjapropussa. Proppua käännetään vanhoissa vaihtajissa suoralla meisselillä ja uudemmissa yleensä 5 mm kuusiokoloavaimella. Pohjaproppua tulee kääntää varovasti, sillä säätö toimii usein hyvin herkästi. Säädön voikin joutua tekemään useita kertoja ennen kuin viritys osuu kohdalleen. Pohjapropun säätäminen toimii myös toiseen suuntaan: jos ongelmana on, että vaihtaja virittää kielen liian korkeksi, käännetään proppua siten että vaihtaja painaa kieltä hieman vähemmän. Jos veiviä on raskas kääntää, voi pohjaproppuun laittaa hieman vaseliinia. Kieltä löysätään ja nostetaan veivi pois, minkä jälkeen laitetaan tikulla hieman vaseliinia vaihtajan propun reikään. Paljon ei kannata laittaa, sillä vaseliini ei saisi levitä puuosiin. • • • • • Pohjaproppu sekä helmi tai holkki Suora veivi sekä veivi nupilla Kieli ja tallanasta 39 k ntele
Maanviljelijä, kanteletaiteilija ja -opettaja Sakari Hannula menehtyi äkillisesti kotonaan 13.4.2015 Ylivieskan Vähälläkankaalla. Hän oli kuollessaan 68-vuotias. Ylivieskassa valmistauduttiin juhlimaan paikkakunnan 50-vuotista kanteleenopetusta, kun kanteleväki menetti näin yhden juhlittavansa. Hannulan oli tarkoitus esiintyä konsertissa. Konserttiyleisö sai kuitenkin kuulla kappaleiden väleissä tallenteelta hänen kertomiaan kanteleopetukseen liittyviä mukavia muisteloita. Sakari Hannula syntyi 14.5.1946 Ylivieskassa ja asui siellä koko ikänsä. Hän jatkoi kotitilallaan Sakari Hannulan muistolle maanviljelystä sen jälkeen, kun vanhemmat jäivät eläkkeelle. Ennen varhaiseläkkeelle siirtymistään vuonna 2009 Hannula keskittyi luomuviljelyyn. Hän avioitui Sanna-vaimonsa (os. Mattila) kanssa vuonna 1979 ja heille syntyi kolme lasta. Lastenlapsiakin on kuusi. Sakari Hannula oli kanteleensoittajana itseoppinut. Hän oli hankkinut itselleen Paul Salmisen Kantelekoulun ja -kirjan ja opiskellut niistä Paul Salmisen soittotyyliä. Hannula oli jo 1960-luvulla niin taitava soittaja, että paikkakunnan ensimmäinen kanteleopettaja Eino Jaakola oli leikillisesti 40 k ntele
todennut kanteleensoiton opetuksen alkuaikoina Hannulalle, että ”Kummankahan meistä tässä nyt pitäisi aloittaa opettajana!” Hannula aloitti kanteleopetuksen Ylivieskan kansalaisopistossa vuonna 1969 Jaakolan kuoleman jälkeen. Sakari jatkoi Jaakolan tapaan opettamista tämän soittotyylillä mutta alkoi pian lisätä mukaan Paul Salmiselta opittuja vaikutteita. Näin oppilaat omaksuivat uusia tuulia. Sakari painotti opetuksessaan omien sanojensa mukaan nimenomaan kosketusta ja käden asentoa. Sakari Hannula soitti Otto Koistisen rakentamalla konsettikanteleella, jossa koneiston vivut ovat päinvastaisessa järjestyksessä kuin nykyisissä kanteleissa. Hannula palasi kanteleopettajaksi jälleen 1980-luvulla Ilona Porman jälkeen, miltä ajalta allekirjoittaneen (SK) oppimuistot ovat. Oppimisesta tuli teini-ikäiselle sopivan haastavaa, kun korvakuulo-opin lisäksi kansalaisopiston piirissä opeteltiin kappaleita nuotteja käyttäen. Sakari Hannula asui herännäiskodissa ja sai kuulla erityisesti äitinsä veisuuta. Äiti, Kerttu Hannula, oli ahkera veisaaja ja vanhan veisuuperinteen taitaja. LIekö tästä kehittynyt pojalle herkkyys ja rauha, joka soitosta välittyi. Hengellinen elämä oli Sakari Hannulalle erityisesti viimeisinä vuosina tärkeää. Hannulan keskeistä kanteleohjelmistoa olivat hengelliset laulut ja kansanlaulut, joita hän kävi soittamassa erilaisissa tilaisuuksissa. Hän vieraili usein esimerkiksi vanhusten luona Kotikartanossa. Allekirjoittanut (R Y-K) tallensi Sakari Hannulan haastattelun keväällä 2015. Kanteleensoiton opetuksen 50-vuotisjuhlassa kunnioitettiin Sakari Hannulan poismenoa soittamalla hänen ohjelmistostaan Primus Leppäsen säveltämä kappale Kerran kaunehin. Sakari Hannulaa kiitollisina muistaen, Sinikka Kontio MuT, Kansanmusiikin lehtori, Sakari Hannulan oppilas Riikka Yli-Kotila Musiikkipedagogi AMK, Ylivieskan seudun musiikkiopisto Ylivieskassa juhlittiin 50-vuotista kanteleensoiton opetuksen historiaa Sunnuntaina 3. toukuuta 2015 juhlittiin Ylivieskassa kanteleensoiton opetuksen aloittamisen 50-vuotisjuhlaa. Ylivieskataloon kokoontui sekä kanteleen ystäviä että entisiä ja nykyisiä oppilaita ja opettajia luomaan hyvin historiallispohjaista ohjelmaa. Riikka Yli-kotila oli tehnyt suuren työn kerätessään kasaan haastatteluja ja kuvia, joita heijastettiin valkokankaalle esitysten lomassa. Yleisö sai kuultavakseen muun muassa entisten oppilaiden muistelmia Eino Jaakolan vetämästä kansalaisopiston kantelepiiristä. Eri soittotyylejä oli kirjavasti esillä: Hanna Liisa Mattila esitti kaksi herkkää kappaletta ja Kultakantele Alpo Suonvieri näytti alavieskalaista mallia aloittaen soittonsa perinteisesti paikallisella marssilla ja lopettaen herkästi mandoliinityyliseen Villiruusuun. Sinikka ja Matti Kontio edustivat Ilona Porman tyyliä ja soittivat muun muassa jyskyttävän tulkinnan Meksikon pikajunasta. Paikalliset nuoremmat oppilaatkin esiintyivät, ja konsertti loppui juhlavasti Jean Sibeliuksen Andanta Festivoon. Harva nykysoittaja tietää, että Ylivieskasta lähetettiin 70-luvulla delegaatio Helsinkiin vaatimaan Martti Pokelan pääsyä opettajaksi Sibelius-Akatemiaan. Opetus alkoikin 70-luvun puolivälissä, ja moni tuleva koulumusiikin opettaja pääsi etuoikeutettujen oppilaiden joukkoon. Osittain sitä on kiittäminen siitä, että kanteleen ja kansanmusiikin asema on nyt vakiintunut niin Ylivieskassa kuin koko Suomessakin. Teksti: Jane Ilmola, kuva: Sinikka Kontio 41 k ntele
Julkaisemme vuonna 2015 neljä Kantele-lehteä. Saat seurata alan tapahtumia, lukea mielenkiintoisia henkilökuvia ja ihastella erilaisia ilmiöitä. Vuoden viimeisen lehden mukana saat upean liitelevyn. Kantele.net on kotisivumme. Tapahtumakalenterissa tiedotamme kaikista tietoomme tulleista kantelekonserteista. Sivustolla toimii aktiivinen kanteleiden ostoja myyntipalsta, johon voit maksutta jättää oman ilmoituksesi. Löydät Kanteleliiton myös Facebookista, Twitteristä ja Instagramista! Ilmoitamme Kanteleliiton yhdistysjäsenten leireistä ja koulutustapahtumista maksutta Kantele-lehdessä ja Kantele.net:ssä. KanteleFest järjestetään vuorovuosin kantelekilpailujen kanssa. Valmistelemme parhaillaan vuoden 2016 KanteleFestiä. Kanteleliitolla on parikymmentä 5-kielistä kannelta liiton jäsenille maksuttomaan lainakäyttöön. Kanteleet ovat olleet niin Berliinin filharmonikkojen käsissä kuin päiväkotikiertueellakin. Lisäksi Kanteleliitolla on edullisesti jäsenille vuokrattavissa 5 kotikanteletta. Jos nurkissasi lojuu hyväkuntoinen käyttämätön kantele, voit lahjoittaa sen Kanteleliitolle, joka lainaa soitintasi edelleen lapsille ja nuorille. Lainakanteleiden kysyntä on kova! Kanteleliitolla on useita julkaisuprojekteja työn alla, muun muassa uusintapainos Hannu Syrjälahden erittäin suositusta Tuulikannel-nuottikirjasta. Tiedotamme niistä Kantele-lehdessä. Tiesitkö, että Kanteleliitolla on sisarjärjestö Japanissa? Nihon Kantele Tomonokaissa on yli sata jäsentä. Kanteleen soittajia on runsaasti myös Amerikassa sekä Keski-Euroopassa. Levitäthän sinäkin kanteleen sanomaa kansainvälisille verkostoillesi. Ilahduta kaukaista ystävääsi kantelemusiikilla! Liity nyt Kanteleliiton jäseneksi! Henkilöjäsenyys 30€/vuosi, perhejäsenyys 5€/vuosi, kannatusjäsenyys ja yhteisöjäsenyys 50€/vuosi. KANTELE-LEHTI JA LIITELEVY KANTELE NETISSÄ LEIRIT JA SEMINAARIT KANTELEFEST KANTELEKOKOELMA JULKAISUTOIMINTA KANSAINVÄLINEN TOIMINTA KANTELELIITON JÄSENENÄ OLET MONESSA MUKANA! • • • • • • • Jäsenhakemuslomake ja säännöt: http://www.kantele.net/kanteleliitto/liity Toimistosihteerimme Leeni Wegelius vastaa mielellään, jos sinulla on kysyttävää: leeni.wegelius@kantele.net +358 50 564 5966
FACEBOOK.COM/SOMMELO • WWW.SOMMELO.NET • #SOMMELO Siba Folk Big Band Piirpauke Eva Alkula Suden Aika jne. KONSERTTEJA KURSSEJA SEMINAAREJA ... Kuhmo • Kajaani • Suomussalmi Uhtua • Haikola SOM MELO KAINUU & VIENAN KARJALA 1.-5.7.2015 MUSIIKKIJUHLA Sommelon 8. Kansainvälinen Kantelekurssi 29.6. 3.7. Musiikkijuhla Sommelon Kansainvälinen Kantelekurssi järjestetään Kuhmon kesässä 2015 kahdeksatta kertaa. Tapahtuma kokoaa yhteen soittajia usealta eri mantereelta. Luvassa on siten eri kulttuurien ja soittotyylien riemujuhlaa. Opettajiksi kurssille on tulossa jälleen kerran kanteleensoiton suomalaisia huippuja: Eva Alkula, Vilma Timonen ja Anu Alviola. Tutustu ja ilmottaudu osoitteessa www.sommelo.net/kurssit Kanteleliitto Jäsenkortti 2015 Jäsenen nimi: KANTELELIITON JÄSEN! Leikkaa tästä talteen jäsenkorttisi vuodelle 2015. Kortti korvaa aiemmin toimitetun jäsenkortin, johon oli merkitty väärä vuoiluku. Jäsenkortti toimii allekirjoitettuna osoituksena liiton jäsenyydestä. Kanteleliitto Jäsenkortti 2015 Jäsenen nimi: Kanteleliitto Jäsenkortti 2015 Jäsenen nimi: Kanteleliitto Jäsenkortti 2015 Jäsenen nimi:
K NTELEen ole osa maailmaa KANTELE.NET Facebook.com/kanteleliitto