31. vuosikerta 3 2009
·
PÄÄTOIMITTAJA: Timo Väänänen 040 - 522 7188 AD: Ilari Ikävalko JULKAISIJA JA KUSTANTAJA (tilaukset, jäsenasiat ja ilmoitukset) Kanteleliitto r.y. Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki puh. 050-5645957 mail@kanteleliitto.org kantele.net
Gillian, s. 38
Puhti tampereella, s. 14
sammakko, s. 36
VAKIOT Pääkirjoitus ..................................... 4 Puheenjohtajan palsta ..................... 4 Opettajan päiväkirja ..................... 22 Nuottiliite ..................................... 23 Ilmoitukset .................................... 51
jalokannel, s. 5
TOIMITUSNEUVOSTO Susanna Heinonen Sami Kangasharju Matti Kontio Tuija Wegelius Timo Väänänen TOIMITUS JA TAITTO Pro Motius, 040-5227188 Kelohongantie 7, 15200 Lahti lehti@kanteleliitto.org KUVAT Pro Motiuksen, ellei toisin mainita PAINOPAIKKA KS Paino Oy, Kajaani ILMESTYMISTIEDOT 4 numeroa vuodessa Tilaushinta 30 euroa/vsk Irtonumero 8 e / 12 e (lehti+cd) AINEISTO- JA JULKAISUPÄIVÄT 1. nro 1.2. 28.2. 2. nro 2.5. 31.5. 3. nro 1.8. 31.8. 4. nro 1.11. 30.11. ISSN 0357-6892 KANSI: KANNEN MITTAUS NUrMEKSESSA
KULTTUUrI-, MIELIPIDE- JA TIEDELEhTIEN LIITTO KULTTI rY:N JÄSEN
KANTELE
3 3·2009
PÄÄKIrJOITUS
timo väänänen
PUhEENJOhTAJAN PALSTA
eva alkula
Mitä tänään tutkittaisiin?
Puuttuuko sinulta tutkimusaihe? Kaipaatko kiinnostavaa lopputyönaihetta? Olisiko tutkimus kiinnostava harrastus? Oletko tutkija ja kaipaat raikasta uutta aihetta, josta löytyy runsaasti aineistoa ja kiinnostavia näkökulmia? Valitse kantele niin saat elämänikäisen ystävän laajasta ja monipuolisesta tutkimuskohteesta. Eikä alkuun pääseminen ole vaikeaa kulttuurielämä, arkistot, museot ja kokoelmat ovat täynnä aarteita. Tässä muutama aihe ajatuksen appeeksi: · Kanteleen vaikutus säveltäjiin säveltäjien vaikutus kanteleeseen · Kanteleen viritysjärjestelmät ja sointiväri · Kantelepuhe ylistystä ja vähättelyä kansallissoittimesta · Aino-puvusta farkkuihin kanteleensoittajien pukeutumiskoodit · Vähän käyttäjiä kanteleen kantele runoudessa · Saarijärvi, Karjala, Perhojokilaakso kantele paikallisidentiteetin osana · Suomenruotsalaisten kantelekulttuuri · Kantelesoittimien kansainvälinen maantieto · Kantele elinkeinona · Erilaisen oppijan musisointia kantele musiikinopetuksen tukena · Kantele lehdistössä · Akateeminen kantele koulutuksen vaikutus kanteleen kehitykseen Keksit varmasti itse monia lisää. Sitten vaan tutkimaan.
Etsintäkuulutettu
Viitasaaren Musiikin Aika todisti jälleen, että hienoja kanteleteoksia syntyy säveltäjänerojen kynistä tasaista tahtia. Mutta löytyykö repertuaarille tulevaisuudessa tulkitsijoita? Olen syvästi huolestunut siitä, miten harva päättää jatkaa klassisen kanteleensoiton opintoja ammattikoulutuksessa. Korkeatasoista koulutusta olisi tarjolla useassa oppilaitoksessa, vaan onko niin, että moni nuori lahjakkuus heittää hanskat tiskiin kannustuksen ja rohkeuden puutteesta? Haasteellisen ja pitkän oppimisprosessin läpikäyminen vaatii paljon tukea, kannustusta ja rohkaisua opettajilta, vanhemmilta sekä ystäviltä. Myönnän, että klassisen soittotekniikan kanssa piipertely vaatii sisua, malttia ja rohkeuttakin. Alalla on myös omat haasteensa, mm. työllistyminen mietityttää varmasti monia. Haluan silti kannustaa nuoria muusikoita olemaan rohkeita ja kärsivällisiä! Kyseessä on erityinen nykytaiteen ala, jonka parissa työskentely on elämyksellistä ja antaa hyvät mahdollisuudet jonkin uniikin luomiseen. Klassinen kantele on elänyt kukoistuskautta, paljon on saavutettu ja paljon uutta on syntynyt. Saavutettua on kuitenkin vaalittava kasvattamalla uutta soittajasukupolvea, koska paljon uutta on vielä syntymättä! Toivon tämän herättävän keskustelua sekä konkreettisia ideoita siitä, miten Kanteleliitto, Kanto, eri oppilaitokset ja nykysäveltäjät voisivat toimia tilanteen parantamiseksi!
KANTELE
3·2009 4
kuva: heikki tuuli
Yli tuhannen kanteleen rakentaja
Jalo Saarinen
Ensimmäinen kanteleeni oli hinaajan kansimiehen palkalla ostettu "Jalokannel", jonka oli rakentanut Jalo Saarinen (19181974). Anni Marttinen (19222003) perusti 1970-luvulla Petäjävedellä perheyhtye Annin Kanteleet. Heillä muistin olleen myös Saarisen kanteleita, kun esiinnyimme samassa Kreeta Haapasalon muistosoitossa Jyväskylässä v. 1978. Kuluvan vuoden huhtikuun alussa kävin Anni Marttisen sisaren Anja Kurkisen kanssa tapaamassa Jalo Saarisen yli 80 vuotiasta puolisoa Laina Saarista.
teksti: kari dahlblom
Laina Saarinen asuu edelleen toistakymmentä kilometriä Petäjäveden keskustasta Multian suuntaan Töysänperän Rukoilan kylässä sijaitsevassa omakotitalossa. Saimme kuulla häneltä mm. miten Jalo Saarinen tunnettiin taitavana miehenä. Hän rakensi kotitalon ja valmisti itse mm. omat jalkineensa ja työhousunsa kun "ei niitä akat osaa tehdä". Höyläpenkkinsäkin Saarinen teki itse.
KANTELE
5 3·2009
32-kielinen jalokannel luultavasti 1960-luvun alusta. viritintappisivulla ei ole ohjausnastoja. Pituus 79,0 cm, leveys 36,0 cm, korkeus 7,5 cm. kuva: kari dahlblom. dahlblom-kuvasto
Jalo Saarisen äiti oli taitava kanteleensoittaja ja lauloi kauniisti. Isä oli puuseppänä Schaumannin tehtaassa ja rakensi vapaa-aikanaan kanteleita. Jalo Saarinen oli itsekin aluksi puuseppänä Schaumannilla, mutta oikohöylä vei sormen ja ammatiksi tuli autonkuljettaja. Jyväskylässä oli 1950-luvulla asuntopula, joka pakotti muuttamaan isän kotitaloon Petäjävedelle. Maata ei ollut riittävästi elannon turvaamiseksi ja työtä ei Saarisella ollut. Jotain piti keksiä. Saarinen ryhtyi kanteleenrakentajaksi. Ennen oman talon valmistumista Saariset asuivat pienessä ahtaassa saunamökissä ja siellä alkoi myös kanteleiden rakentaminen.
Kanteleet kehittyivät ja menivät kaupaksi
Vuonna 1951 Jalo Saarinen vei kaksi kanteletta Jyväskylään musiikkiliike Väinämöön jonka nimi muuttui Väinön Soittimeksi. Liikkeestä tuli vakituinen kanteleiden ostaja. Saarinen vuorostaan osti heiltä kanteleen kieliä. Teräsnastat hän sai erikoistilauksesta oman pitäjän Koskensaaren naulatehtaalta. Kanteleiden viritintappilistasivu oli aluksi suora, myöhemmin kärjestään tasainen. Vanhojen kanteleiden tapaan Saarisenkin ensimmäisistä kanteleista puuttuivat ohjausnastat viritintappien edestä. Kanteleissa oli aluksi 32 kieltä. Sitten koppa suureni hiukan ja kieliluku kasvoi 34:ään. Kanteleissa ei ole vuosilukua, joten tarkkaan ei ole tiedossa koska Saarinen teki muutoksia. Jalo Saarisen kantelemalli on tarkoitettu lyhyeltä sivulta soittoa varten. Sitä varten on kanteleessa viritintappilistan päällä kääntyvä kauniisti muotoiltu suojalauta johon vasen käsi voi nojata. Kanteleissa on hyvin toimiva kapeahko sammutinlauta.
Pirteä 88-vuotias laina saarinen näyttää miehensä kanteleen sapluunaa. dahlblom-kuvasto.
KANTELE
3·2009 6
Jalokannel helisi kuin aamukaste
Jalo Saarinen kehitti oman kauniin kantelemallinsa Petäjävedellä. Soittimiaan hän nimitti kotikanteleiksi. Saarinen rakensi kanteleita vuosia säilytetyistä hyvälaatuisista kotimaisista puulajeista. Pohja ja kehä koivusta sekä kansi kuusesta. Saarinen kokeili kanteen myös mäntyä. Seitsemänhenkiseksi kasvaneen perheen vaimo auttoi pintakäsittelyssä ja vanhimmat lapsetkin hiomisessa. Virittämisesssä auttoi naapurin poika Lauri Leppämäki, joka viritti Jalon mukaan niin hyvin, että Jalokannel helisi kuin aamukaste. Saarinen kokeili kanteleessa pikavirittäjiä, mutta jätti ne pois. Parhaimmillaan Jalo Saarineen rakensi jopa 5080 kanteletta vuodessa. Kysyntä oli suurempaa kuin tarjonta. Kanteleita valmistui pitkälti toista tuhatta. Valtaosa meni Jyväskylään Väinön Soittimeen. Kanteleita ostettiin paljon. Kansan suusta siepattuna Töysän Linjan syrjäinenkin reitti kuulemma kannatti suurelta osin sen vuoksi kun Jalo Saarinen toimitti hienoissa koteloissa kanteleita Jyväskylään.
1.6.1970 jalo saarinen (vas.) palkittiin keskuskauppakamarin hopeisella ansiomerkillä. oikealla on edesmennyt toimitusjohtaja eino ollikainen. sinipukuinen on "rouva jauhiainen", joka oli toissa väinön soittimessa. mustavalkopukuinen nainen on tuntematon.
Useat Jalo Saarisen kanteleet ovat edelleen käytössä ympäri maata. Kanteleidensa pohjaan Saarinen liimasi pyöreän tunnusmerkkinsä. Kaikki aidot kohtaamani Jalokanteleet ovat pitäneet virityksensä hyvin. Täsmälleen Jalo Saarisen kantelemallin mukaisia soittimia alkoi rakentaa Erkki Koho. Hänen kanteleidensa pohjassa luki "Mestarityötä Erkki Koho". Tarkempia tietoja minulla ei vielä ole.
Yläkerran verstas
KANTELE
7 3·2009
Tiedonjyviä
Olen yrittänyt jäljittää kanteleita, joissa on viritintappilistan päällä kääntyvä, muotoiltu suojalauta. Varhaisimmat tiedot löytyivät Jyväskylässä vuonna 1906 järjestetyn J.W. Snellmanin 100-vuotisjuhlan isänmaallisesta kuvaelmasta otetusta valokuvasta. Näyttämöllä istuva mies pitää sylissään kuvatun kaltaista kanteletta. Samanlainen 30-kielinen kantele löytyi jyväskyläläiseltä Marita Tannerilta. Hän kertoi, että Jyväskylässä, Kuokkalan Rauhalantilan tienoilla on ollut kanteleenrakentaja. Kuvatun kaltainen kantele on myös soitinpaja Jasesoin Ari-Pekka Paasosella. Hänen isoäitinsä Saima Tapionmaa, os. Harju, on ostanut 30-kielisen kanteleen luultavasti Heinolasta 1920-luvun loppupuolella. Amerikansuomalaisen Joyce Hakala kertoo kirjassaan 30-kielisestä kanteleesta jonka on rakentanut kangasniemeläinen Toivo Manninen vuonna 1912. veljelleen Arvi Manniselle (18891963). Tuon tappilistasivun suojalaudalla varustetun kanteleen vei Arvi Amerikkaan vuonna 1913. Suomen Kantelemuseolla on myös kaksi tuntemattoman tekijän Keski-Suomesta saatua kanteletta, joissa on muotoilematon suora suojalauta viritintappilistan päällä.
Lähteitä:
· Dahlblom, Kari, 1999: Perinnettä ei saa unohtaa, Kantele 2/1999 Hakala, Joyce E., 1997: Memento of Finland, A Musical Legacy. Pikebone Music · Sanomalehtien Keskisuomalainen ja Petäjävesi lehtiartikkeleita vuosilta 195060. · Kiitokset haastatteluista ja avusta Jalo Saarisen vaimolle Lainalle, lapsille Kielo ja Raimo Saariselle sekä Aaro Linnalle ja Anja Kurkiselle.
KANTELE
3·2009 8
Petäjäveden kanteleensoittoa
Anni Marttinen ja Annin kanteleet
teksti: kari dahlblom
Petäjäveden tunnettu kanteleensoittaja Anni Marttisen (19222003), os Katajamäki, syntyi laulun ja soiton keskellä. Isältään Anni Marttinen sai ensimmäisin kanteleensa kuusi vuotiaana.
Anni Marttisen elämäntie johti Marttilan Olavin maatilan emännäksi ja neljän lapsen äidiksi. Musiikki pysyi aina matkassa. Kanteleensoiton lomassa Anni Marttinen lauloi, sävelsi ja sanoitti. Esiintymisiä kertyi vuosien mittaan paljon, Kaustisen kansanmusiikkijuhlillakin Anni kävi 28 vuonna. Isä, Viine Katajamäki oli tunnettu pelimanni. Hän soitti kanteletta, hanuria ja huuliharppua. Anni Marttisen aloitteesta syntyi perheen oma kanteleyhtye Annin Kanteleet jossa aluksi soittivat sisarukset Anni, Airi ja Anja. Myöhemmin mukaan tulivat lapset ja lapsenlapset. Yhtye on tominut Petäjävedellä yhtäjaksoisesti 1970-luvulta alkaen. Kaikki soittivat lyhyeltä sivulta.
Petäjävedellä syntyi Annin Kantele-yhtyeen ympärille myös kantelepiiri 1990-luvun alussa. Anni toimi vetäjänä kuusi vuotta. Kantelepiiri toimii edelleen, joskin soittajat kokoontuvat harvakseltaan. Kantelepiiriläisetkin soittavat vanhimpaan perinteeseen pohjautuen lyhyeltä sivulta. Petäjäveden oman kanteleenrakentajan Jalo Saarisen "Jalokanteleiden" ohella soittajilla on mm. Oiva Heikkilän kanteleita. Anni Marttinen soitti myös Paul Salmisen suurkanteleella 3A, jossa koneiston vivut ovat perässä pitkän sivun puolella.
Lähteitä:
· Keskisuomalainen 21.05.1995: Pelimannikisat Kintaudella v.1953 · Petäjävesi 03.12.1997: Anni Marttinen Kylän kanteletar 75 v. · Anja Kurkisen ja Carita Aution haastattelut 2009.
esiintymisiä on ollut annin kantele-yhtyeellä Petäjävedellä, ympäri keski-suomea ja mm. kaustisella sekä jopa japanin televisiossa. kirkoissa ovat annin kanteleet soineet usein. ohjelmistossa on kansanlauluja, hengellistä musiikkia ja anni marttisen sävellyksiä ja sanoituksia. mukana on aina ollut myös laulu. kanteleyhtyeen soittajilla oli kauniit itse suunnitellut ja tehdyt esiintymisasut.
KANTELE
9 3·2009
LEIrIT
Vilskettä Lahden kanteleleirillä
teksti ja kuvat: johanna aho
Finn-Kanteleet ry:n järjestämä Lahden Kanteleleiri järjestettiin jo 35. kerran. Upean järvimaiseman ympäröimänä pidettiin avajaiset, joissa leirin teemana oleva rytmiikka kuului kun Duo Pizzicato (Sanni Missonen ja Mona Marjamaa) Lahdesta esitti kanteleyhtyekilpailujen ohjelmistoonsa kuuluneen Martti Pokelan sävellyksen Hiidenkirnu ja Silja Huovisen sävellyksen Kaisla.
Kun huoneet oli jaettu ja omat soittotuntiajat selvillä, halusi Roosa Mynttinen Elimäeltä esitellä itse nikkaroimansa minikanteleen. Inspiraatio oli kuulemma iskenyt kun televisiosta tuli jokin nikkarointiohjelma. Roosa piirsi itse mallin, isä auttoi sahaamisessa sekä kaikuaukon poraamisessa ja Roosa itse viimeisteli työn hiomalla puun sileäksi. Soitin sai aikaan iloisen naurun remakan huoneessa, kun mietittiin, mihin kaikkeen sitä voisi käyttää. Kaikuaukkoon voisi laittaa vaikka kynttilän palamaan! Tulevaisuus näyttää tuleeko Roosasta kenties kanteleenrakentaja. Leirin tärkeimpiin henkilöihin kuului leiripäällikkö Kaija Karvinen, joka piti pientä kioskia auki makeanhimoisille, järjesti askarteluvälineitä aulaan, vahti uima-altaalla sekä laastaroi sormia tarvittaessa. Leirillä ei ollut tekemisen puutetta soittotuntien ulkopuolellakaan. Joka päivä pääsi saunomaan ja uimaan joko järveen tai uima-altaaseen. Ohjelmassa oli rantasaunaa, letunpaistoa ja hupi-iltaa. Hupi-ilta aloitettiin lukemalla luontopolulla syntyneiden runojen satoa, josta jatkettiin musiikkiesityksellä, kun Jaalasta kotoisin oleva Iida-Maria Kuronen esitti leiriopettajansa Tuuli Lukkarisen kanssa duon Aurinko, lintuja ja ystäviä. Lopuksi he liihottelivat linnun lailla pois lavalta.
Hupi-illassa esiintyi myös jo lähes legendaksi noussut ryhmä; opettaja Anu Itäpelto oppilaidensa Eevi ja Sini Hölsän kanssa. Heidän ryhmänsä "Kansanomainen pektaakkeli" esitti hupisikermän, jossa kuultiin pienkanteleilla mm. Toivo Kärjen Tango XYZ, sekä yleisön pyynnöistä huolimatta Ukko Nooa. Mirva Minkkinen harjaannutti hupi-illan väen rytmikorvaa ja tasapainoaistia afrikkalaisen tanssin ja kehorytmien avulla. Afrikkalaisen musiikin lisäksi laulettiin ja leikittiin myös suomalaisittain. Anu Itäpelto johdatti leiriläiset huikeisiin motorisiin suorituksiin samalla kun laulettiin laulu Tien laidass' oli mökki. Päätöskonsertissa sitten nähtiin ja kuultiin, mitä viidessä päivässä oli saatu aikaan. Leirin päätöskonsertti tarjosi musiikkia aina Afrikasta ja Brittein saarilta Argentiinaan ja Norjan kautta takaisin Suomeen. Matkalle mahtui monta tyyliä, aikakautta ja monenlaisia kanteleita. Leirillä suurkantele esitti pääosaa, mutta moni oli halunnut lisäksi osallistua erilaisiin pienkanteleryhmiin. Leiriläiset olivat itse päässeet mukaan sävellys-, sanoitus- ja sovitustöihin - improvisointiakaan unohtamatta. Mm. Heidi Äijälän ohjaama Supersäteet-ryhmä oli säveltänyt teoksen Yötunnelma. Konsertin lopuksi astui lavalle kanteleensoiton ammattilaisista koostuva Finn-Kanteleiden Kuutar. Kylmät väreet vain kulkivat poskia pitkin, kun yhtye esitti Sibeliuksen Finlandian. Leiri oli huikea elämys monelle soittajalle. Päätöskonsertin jälkeen jätettiin haikeita jäähyväisiä uusille kavereille ja vannottiin, että "tänne on päästävä myös ensi vuonna".
KANTELE
3·2009 10
Viiden sävelen syvyys
teksti ja kuvat: arja kastinen
Kanteleliitto ja Helsingin diakonissalaitoksen Heponiemen Hiljaisuuden keskus järjestivät kolmannen retriitinomaisen viisikielisen kanteleen alkeiskurssin 23.25.7.09 Karjalohjalla. Puujärven rannalla sijaitsevalle luonnonkauniille Heponiemelle saapui 10 kurssilaista Suomesta ja kaksi Japanista.
Kurssin 10 oppituntia oli jaoteltu torstai iltapäivästä lauantain puoleenpäivään. Kurssin opettajana toimi allekirjoittanut (Arja Kastinen). Kanteleensoiton lisäksi oli mahdollisuus osallistua Maisa Kumpulaisen vetämiin rukoushetkiin (joissa laulettiin mm. runomittaan sovitettuja psalmeja) sekä allekirjoittaneen kantelekonserttiin Heponiemen kappelissa. Omien uinti- ja souturetkien lisäksi oli perjantaina mahdollisuus myös saunomiseen. Kurssin luonteen vuoksi hiljaisuus oli rajattu illan viimeisestä rukoushetkestä aamun ensimmäiseen oppituntiin.
Osa 2. Kieli nro 1.
Improvisaatio. Musiikkia omasta päästä. Tai, jos haluatte: omasta sielusta. Jokaisen soittajan kosketus on ainutlaatuinen, jokainen kantele on yksilö. Mitä yksi sävel voi sisältää? Miten sisältö voi muuttua kosketustavan, soittotekniikan tai soittajan vaihtuessa?
Osa 3. Kieli nro 2.
Kuuntele. Keskity sointiin. Opi hyväksymään oma musiikkisi osaksi kokonaisuutta. Opi luottamaan musiikin kantovoimaan. Jos haluat vain kuunnella ilman soittamista, sekin on hyvä.
Osa 4. Kieli nro 4.
Kulttuurimme juuret. Runosävelmät ja viisikielinen. Laitetaan pallerot viivastolla elämään, tehdään muunnelmia, lisätään omia improvisaatioita.
Osa 1. Kieli nro 5.
Opettajan kannalta haasteellisinta tällaisen kurssin rakentamisessa on oikean aallonpituuden tavoittaminen ensimmäisen oppitunnin aikana. Osallistujat ovat eri-ikäisiä aikuisia erilaisilla taustoilla ja tavoitteilla (ja tällä kurssilla vielä myös eri äidinkielellä). Kurssin onnistumisen kannalta pitäisi pyrkiä saavuttamaan heti ensimmäisessä tapaamisessa levollisuuden ja hyväksynnän ilmapiiri. Ajatus siitä, että jokainen otetaan vastaan omana itsenään ja jokaisen tuottama musiikki on tasavertaisesti osa kokonaisuutta ja sitä täydentävää.
Osa 5. Kieli nro 3.
Vaihdokas. Mollin ja duurin vaihtelun lisäksi koko kanteleen viritystason muuttaminen muuttaa myös sointiväriä. Tutustu omaan soittimeesi niin syvällisesti, että pystyt tuomaan esille sen parhaat puolet ja saat siten mahdollisuuden myös oman valtakuntasi syvämatkustamiseen. Jatkokurssi 5.7.2.2010.
KANTELE
11 3·2009
LEIrIT
sähkökanteleryhmä loppukonsertissa
Leirimuistoja Ilomantsista
Saavuin illansuussa sunnuntaina 7.6.2009 Ilomantsin Pogostan koululle, jossa kanteleleirillä oli jo täysi tohina päällä. Camp Majorilla opiskelevat sekä soitinrakentajat olivat saapuneet leirille jo perjantaina ja ahkera työnteko oli aloitettu lauantaina. Me Camp Minorilaiset saavuimme paikalle sunnuntain aikana ja sitten meitä leiriläisiä oli yhteensä 54. Kuten aiempinakin vuosina, niin nytkin leiri oli hyvin kansainvälinen: suomalaisten lisäksi soitonopiskelijoita tuli Karjalan Tasavallasta, Kanadasta sekä Japanista saakka. Ilahduttavan monta poikaa oli myös leiriläisten joukossa. Leirillä oli yhteensä 13 opettajaa sekä vapaa-ajanohjaajina Marja-Liisa Keinänen ja Heidi Kantanen. Leiriläisistä huolehtivat myös leiriäiti Päivi Erkkilä sekä leiri-isä Alpo Heiskanen.
Olen itse käynyt Ilomantsin leirillä vuodesta 1991, tosin aina välillä on muutama vuosi jäänyt väliin. Leirille on aina yhtä mukava tulla, sillä opetuksen taso on taattua. Jokainen leiriläinen saa päivittäisen yksityistunnin ja ryhmäsoiton lisäksi valita myös sivuaineita. Tänä vuonna erikoisuutena oli mahdollisuus tutustua bulgarialaiseen lauluun ja tanssiin Emmi Knuutisen johdolla. Emmi opetti myös kehorytmiikkaa, johon tänä vuonna osallistui lähinnä nuorimpia leiriläisiä. Varhaiskasvattajien leiri oli valitettavasti jouduttu peruuttamaan vähäisen osallistujamäärän vuoksi.
teksti: maarit aarvala, kuvat: saila kinnunen
Erityisen mukavaa oli, että leiri jälleen pidettiin Pogostan koululla, jonka erinomaisesti remontoidut tilat ovat mainiot opetusta varten sekä myös vapaaajan viettoon. Erityisesti leiriltä jäi mieleen mukava yhteishenki, hienot konsertit sekä mainiosti maittanut ja monipuolinen ruoka. Opettajakonsertti pidettiin tänä vuonna Petkeljärven kansallispuiston kahvilassa ja retken yhteydessä oli mahdollisuus pikaisesti tutustua kansallispuiston maisemiin. Sunnuntaina 14.6.2009 oli sitten loppukonsertin ja haikeiden jäähyväisten vuoro. Konsertti oli hieno läpileikkaus leirin aikana opitusta ja se päätettiin perinteisesti kaikkien leiriläisten esittämällä leirilaululla. Kyselin myös muutaman leirikonkarin mietteitä tämän vuoden leiristä. Päivi Erkkilä, olet toiminut jo useampana vuonna leiriäitinä. Mitä mieltä olit tämän vuoden leiristä? "Leiriäitinä olo on minulle suuri kunnia ja etuoikeus. Ilomantsissa leiriläiset ovat aivan ihania: innostuneita oppimaan uutta, taitavia ja hauskoja. Noin kaksi kolmasosaa leiriläisistä oli tuttuja aiemmilta vuosilta ja uudetkin leiriläiset sopeutuivat jouhevasti porukkaan. Vuosi vuoden jälkeen kokonaisorganisointi on sujuvampaa. Paljolti tämä on Sailan ansioita ja upeiden opettajien. Täällähän on todella ammattilaiset opettamassa niin soittoa kuin soitinrakennustakin. Yhteishenki on huikea ja siihen kekoon kantaa kortensa ihan jokainen. Leirillä on suvaitsevainen ilmapiiri ja jokainen uskaltaa varmaankin olla oma itsensä."
KANTELE
3·2009 12
"Oma leimansa tulee eri-ikäisistä leiriläisistä: nuorimmat ovat alle kouluikäisiä ja vanhimmat ovat jo eläkkeellä, väliin mahtuu ihan kaikkea siltä väliltä. Kansainvälisyys rikastuttaa leiriä myös; ystävyyssuhteita on muodostunut vuosien saatossa ympäri maailmaa. Leiriäidin rooli on eri vuosina ollut hyvin erilainen: joskus joku leiriläisistä tarvitsee enemmän henkilökohtaista tukea, välillä pienemmille tulee koti-ikävä ja silloin on lohduttaja paikallaan, monesti lapsille riittää, että leiri-äiti ja -isä ovat läsnä ja saatavilla, jos mielessä on joku pulma." "Vapaa-ajan ohjaajat ovat perinteisesti huolehtineet hienosti ja monipuolisesti päiväohjelmasta soittojen lomassa, joten minulle ja leiri-isälle on jäänyt vastuulle levollisen yön takaaminen. Osalla leiriläisistä on omat vanhemmat mukana ja silloin he huolehtivat omista lapsistaan. Joka vuosi loppukonsertin jälkeen sitä miettii miten jaksaa odottaa seuraavat 51 viikkoa, jotta pääsee taas Ilomantsiin? Niin kävi taas tänäkin vuonna!"
leiriläiset sählypallookariinoa rakentamassa
Siiri, Sanni ja Päivi Virta, olette olleet leirillä jo monena vuonna. Millaisia muistoja tämän vuoden leiristä jäi? "Ihania muistoja kuten aina! Erityisen hienoa oli tavata vanhoja ystäviä, tutustua uusiin leiriläisiin ja saada opetusta taitavilta opettajilta. Jokaiselle meille löytyi jotakin: pien-, sähkö- ja konserttikanteleiden soittoa sekä soitinrakennusta Erkki Okkosen asiantuntevassa ja hulvattoman hauskassa ohjauksessa. Erityisesti mieleen jäivät upeat konsertit: opettajien, oppilaiden ja leiriläisten omien sävellysten konsertit." "Auringonpaisteen leiri tuo mieleen, ystävät uudet ja vanhat viereen. Kun kesän tuulet taas tuoksuvat niin, palaan jälleen Ilomantsiin!"" Saila Kinnunen, olet toiminut Ilomantsin kanteleleirin johtajana jo useana vuonna. Mitä mietteitä sinulla on leirin tulevaisuudesta? "Ilomantsissa on ollut läpi kanteleleirin historian otos Suomen (ja maailman!) parhaita opettajia antamassa oppia leiriläisille. Tämä on tinkimätön tavoitteemme myös jatkossa. Pyrkimyksenä on myös kehittää leiriä entistä enemmän leiriläisten ja opettajien toivomaan suuntaan. Leiripalautteet ovat siten erittäin tärkeä työkalu leirin tulevaisuutta mietittäessä. Ilomantsin kunnan ja Pohjois-Karjalan musiikkiyhdistys ry:n yhteinen tavoite on säilyttää leiri Ilomantsissa jatkossakin."
soitinrakentajat soittimineen yhteiskuvassa
KANTELE
13 3·2009
KANTELEKILPAILUT 2009
taidemusiikki, 1214-vuotiaat, pienyhtyeet
Tuomariston yleishuomioita
tekstin tuomariston muistiinPanoista koonnut timo väänänen, kuvat: timo väänänen
Kilpailu on jälleen ollut hyvin monipuolinen ja suosittu. Osanottajia eri yhtyeissä on ollut kolmatta sataa. Mahtavaa, ihanaa, upeaa, että kantele elää näin vahvasti ja moniäänisesti. Soittimen eri puolet, historialliset kerrostumat, rikas sointi, erilaiset ja -kokoiset instrumentit ja uudet innovaatiot antavat meille kanteleensoittajille tehtävän pitää tätä kantelettamme elävänä ja näin tällä hetkellä todellakin tapahtuu.
Parhaimmillaan esityksiin on nähty paljon vaivaa, ohjelmisto on hyvin harjoiteltu. Esittäminen on varmaa ja nautittavaa. Mukana on myös todellisia huippusuorituksia, viimeisteltyjä kappaleita, loistavia omia kappaleita ja sovituksia. Soittimet saadaan soimaan upeasti. Joissakin yhtyeissä yhteissoitto on hätkähdyttävän hiottua jo harrastajien sarjoissa. Ammattilaisten mukana olo on erityisen tärkeää. Myös ammattilaisten sarjoissa monipuolisuus on hyvin mukana. Parhaimmat ammattilaissarjan esitykset olivat tinkimätöntä, taitavaa ja häikäisevän sävykästä musisointia. Kantele näyttäytyy ammattilaisten käsissä valtavasti mahdollisuuksia ja haasteita tarjoavana instrumenttina, joka laajentaa reviiriään jatkuvasti.
Soittotyylien, -tekniikoiden, erilaisten soittimien ja sointien kirjo on koko kilpailussa ilahduttavaa. Ilolla on seurattu eri soittimien yhdistämistä, tyylien maistelua monimakuiseksi kattaukseksi. Ohjelmistossa on ollut selvästikin luontevinta käyttää näitä eri tyylien mahdollisuuksia. Tähän liittyy myös eräs tuomariston toive esitysten kirjoon toivotaan mukaan myös taidemusiikkiin keskittyviä yhtyeitä ja perinteisiä kanteleyhtyeitä. Esimerkkinä näistä voi mainita, että lasten sarjassa oli vain yksi puhtaasti taidemusiikkiesitys. Taidemusiikin erityisenä haasteena on ohjelmisto lapsille sopivaa uutta taidemusiikkiohjelmistoa tarvittaisiin ja myös uusia sävellyksiä ja sovituksia kaivattaisiin lisää. Kantelekilpailu on ainutlaatuinen suhtautumisessaan musiikin eri lajeihin. Ei ole kovin yleistä että kilpailuissa on näin monipuolinen musiikkityylien kirjo. Sarjajako on asia, joka aina mietityttää tuomaristoa ja ehkäpä kilpailuihin ilmoittautujiakin. Mihin musiikkiin mikäkin esitys kuuluu? Entä jos soitamme samassa esityksessä taidemusiikkia, kansanmusiikkia ja rokkia? Tuomariston puheenjohtaja Hannu Saha piti edellisen kantelekilpailun kokeilua, jossa musiikkityylijakoa ei ollut, erittäin hyvänä, ja toivoi että pohdittaisiin sen mahdollisuutta tulevissa kilpailuissa. Erityistoiveena olisi myös se, että tapahtumaan osallistujat kuuntelisivat muiden esityksiä ja osallistuisivat myös koko kilpailujen ajan aktiivisesti luomaan yhdessä alan tärkeintä tapahtumaa.
KANTELE
3·2009 14
KANTELEKILPAILUT 2009
Tulokset
ALLe 12-vuotiAAt, pienyhtyeet KAnsAnmus., yLi 15-vuotiAAt, suuryhtyeet
1 Lahden konservatorion duo Emma Vähätalo ja Hanni Jaakkola, Lahti 1 Lahden konservatorion kanteletrio Neea, Viola & Sanni, Lahti 2 Matara, Espoo 3 Lahden konservatorion duo Aurora Kantola ja Viivi Vähä-Antila, Lahti Lahden konservatorion duo "PiumPaum", Lahti Aurinkoiset, Espoo Ella ja Elina -duo, Espoo Halla, Espoo Ida ja Sofia -duo, Espoo Kanterellit trio, Espoo Lakat, Tampere LuoMuKanteleet III, Helsinki Salikat, Vantaa
ALLe 12-vuotiAAt, suuryhtyeet
1 Sirgo, Helsinki 2 Aarnikratti, Helsinki 3 Valmuskat, Valkeakoski
muu musiiKKi, 1214-vuotiAAt, pienyhtyeet
1 Trio Sereno, Lahti / Kouvola 2 Lahden konservatorion trio El Honey Pasa, Lahti 3 Tampereen kons. kantelekvartetti 1, Tampere AnElKa, Ylöjärvi SG, Tuusula / Helsinki
muu musiiKKi, 1214-vuotiAAt, suuryhtyeet
1 Kajana-Kanteleet, Kajaani 2 Lahden konservatorion suuryhtye, Lahti 3 Tampereen konservatorion kanteleorkesteri
muu musiiKKi, yLi 15-vuotiAAt, pienyhtyeet
1 InSound, Espoo 2 Duo LuMo, Helsinki / Espoo 3 Rätvänä, Hirvilahti
muu mus., AmmAttiLAissArjA, pienyhtyeet
1 Musiikkimurmelit, Helsinki 2 Lahden konservatorion "Smile Quintet", Lahti 3 Pikkuvalmuskat, Valkeakoski
KAnsAnmusiiKKi, 1214-vuotiAAt, pienyhtyeet
1 Duo Vision, Lahti / Kouvola 2 Brelo, Laukkoski 3 Näkymätön lapsi, Helsinki
tAidemusiiKKi, 1214-vuotiAAt, pienyhtyeet
2 SSG, Tuusula / Helsinki 2 Tsertin Miikkula, Helsinki 3 Lahden konservatorion kanteletrio Les Papillons, Lahti
KAnsAnmusiiKKi, 1214-vuotiAAt, suuryhtyeet
1 LuoMuKanteleet II, Helsinki 2 Kanterellit, Espoo 2 Sähikäiset, Espoo
KAnsAnmus., AmmAttiLAissArjA, pienyhtyeet
1 Duo Sanni & Viola, Lahti / Kouvola 2 Tehotytöt ja vipuhemmo, Helsinki 3 Lahden kons. trio "ChupaChups-Joyeux", Lahti Lahden kon. duo Julianne Suhonen ja Elma Varjos, Lahti Lahden kons. kanteleduo Pizzicato, Lahti Lahden konservatorion trio Soleil, Lahti
tAidemus., AmmAttiLAissArjA, pienyhtyeet
1 Sytyke 2 Trio Aino, Essi ja Maija, Helsinki 3 Miinan tyttäret 3 The Ballycuan, Lahti Duo Maija ja Mirkku Kardemimmit, Espoo
KAnsAnmusiiKKi, yLi 15-vuotiAAt, pienyhtyeet
1 Kuutar (Finn-Kanteleet), Lahti 2 Kantando
tAidemusiiKKi, yLi 15-vuotiAAt, pienyhtyeet
1 Aquatintes, Helsinki 2 Lahden kons. duo Tiitta Loipponen ja Ronja Piipponen, Lahti 3 Lahden kons. kanteleduo RoRo TT, Lahti
tAidemusiiKKi, yLi 15-vuotiAAt, suuryhtyeet
1 LuoMuKanteleet I, Helsinki 1 Millimollit, Espoo 3 Duo Emmi & Kaisa, Jämsä Erityismaininta sävellyksestä Dhalia Trio Azra Topcu, Sarah Palu, Laura Leinonen Duo Nervous, Helsinki Lahden konservatorion kanteleduo RoRo TT, Lahti Neviens, Helsinki
2 Lahden kons. kvintetti "Ondoyant", Lahti 3 Midori, Tampere
mirva minkkinen ja marianne uotila
KANTELE
sarah Palu (vas.), azra topcu, laura leinonen
15
3·2009
KANTELEKILPAILUT 2009
kuutar: mirva minkkinen (vas.), tuuli lukkarinen, ulla-stina uusitalo-ikonen , heidi äijälä
taidemusiikki, yli 15-vuotiaat, pienyhtyeet
neviens valmuskat duo vision
KANTELE
3·2009 16
KANTELEKILPAILUT 2009
vilma timonen (vas. edessä), sirkka halonen (oik.), Pekka lovikka (keskellä), hannu koistinen (takana) aino meisalmi-minkkinen (vas.) ja heidi äijälä
kansanmusiikin ammattilaissarja, pienyhtyeet
brelo
KANTELE
kansanmus., yli 15-vuotiaat, suuryhtyeet
17
3·2009
Viitasaari
Kantele Musiikin Ajassa
teksti: ritva koistinen
Musiikin Aika, Finland Festivals 2009:n vuoden festivaali, soi tänä kesänä 7.-12.7. Viitasaarella teemanaan Muut musiikit länsimaisen taidemusiikin sisällä. Festivaali edustaa Suomen kesässä aikamme musiikkia, ja Viitasaaren kauniissa maisemissa on mahdollisuus virittyä moniin ennen kuulemattomiin ja kokemattomiin musiikillisiin elämyksiin. Kantelemusiikki oli tänä vuonna edustavasti esillä muutamien vuosien tauon jälkeen.
Kantelesävellyksiä on monesti ennenkin kuultu Musiikin Ajassa, ja siellä ovat esiintyneet useat eturivin kantelemuusikoistamme. Ensimmäisen kerran kantele soi festivaalilla vuonna 1989 kahdessa konsertissa ja useassa sävellyksessä. Tuolloin mm. kantaesitettiin Jukka Tiensuun Manaus aavesonaatti konserttikanteleelle (Aino Meisalmi-Minkkinen) ja Leonid Bashmakovin Kantelekvartetto (Anni
Kuusimäki ja jousitrio), molemmat Kanteleliiton tilauksia. Festivaalin 1989 ohjelmakirjassa Harri Suilamo kirjoitti: "Kantele elää laajenevan ystäväpiirinsä kanssa eräänlaista päänavauksen vaihetta parhaat ajat ovat vielä ja toivottavasti jatkossakin edessäpäin." Nyt, 20 vuotta myöhemmin, voimme ilolla todistaa myönteistä kehityksen suuntaa. Kantele on jo vuosia sitten vakiinnuttanut asemansa nykymusiikissa, ja tänä kesänä sen monet ilmaisumahdollisuudet toteutuivat neljässä eri konsertissa useiden säveltäjien näkemysten välityksellä. Jo avajaiskonsertissa Viitasaaren kirkossa kuultiin kantaesityksenä Harri Suilamon kanteleelle ja japanilaiselle kotolle säveltämä Wasure-gai Onnade Calligraphy. Nimi Wasure-gai merkitsee "unohduksen simpukkaa" tai "simpukankuorta", johon useinkin viitataan vanhassa japanilaisessa runoudessa. Tällä oli "kyky tuoda lievitystä suruntäyteiseen kaipuuseen ja ikävään".
KANTELE
3·2009 18
Teoksessaan Suilamo jatkaa hienopiirteistä tutkimusmatkaansa kanteleen ja nyt myös koton maailmaan. Kuulijana minua ihastutti näiden kahdesta erilaisesta traditiosta peräisin olevien soittimien kohtaaminen säveltäjän musiikillisessa ilmaisukielessä. Suilamo on käyttänyt teoksessaan kummallekin soittimelle ominaisia, erilaisia sekä samankaltaisia eleitä: sävelkuvioita, huiluääniä, tremoloja, glissandoja. Sointimaailmat välillä lähenivät, välillä eriytyivät. Toisinaan oli vaikea erottaa soittimia toisistaan, välillä taas kanteleen kirkkaus ja hauraus ja koton eräänlainen alkukantainen voima piirtyivät selvästi. Teos sai niin elimellisesti yhteen sovittuneen tulkinnan Eva Alkulan ja Tomoya Nakain taitavissa käsissä, että Suilamon haasteellinen tekstuuri välittyi luontevasti lähestyttävänä. Keskiviikon 8.7. konsertti "Kulttuurisia transpositioita" oli järjestetty yhdessä Kanteleliiton kanssa. Tässä konsertissa kantele oli mukana useimmissa teoksissa, lisäksi aasialaisilla kielisoittimilla guzhengilla ja kotolla oli merkittävä rooli. Tarjolla oli näin epätavallisen laaja kielisoitinten sointivärien kirjo. Tilaisuuden avasi Matthew Whittallin Sketches before a storm Hanna Kinnusen (huilu) ja Eva Alkulan (sähkökantele) esittämänä. Tämä teos, kuten Suilamonkin kantaesitys, viittaa japanilaiseen kulttuuriin; runouteen ja maisemamaalaukseen. Kahdeksanosainen teos on fragmentaarinen, osien erilaisista luonteista muodostuu kuitenkin yhtenäinen kokonaisuus ikään kuin japanilaisessa panoraamasermissä. Japanilaisuus ja fragmentaarisuus täydentyivät Tomoya Nakain esittäessä kotollaan Misato Mochizukin sävellyksen Intermezzi II. Mochizuki on siteerannut Intermezzojen yhteydessä filosofi Roland Barthesia: "On olemassa fragmentin ideaali: korkea-asteista tiivistyneisyyttä, ei ajatuksien, viisauden tai totuuden, vaan ennen kaikkea musiikillisuuden."
asko hyvärinen kuva: maarit kytöharju / Fimic
Melko harvoin kuultu soitin uuden musiikin yhteyksissä on liru, klarinetin kansanomainen versio, joka liittyi 15-kielisen kanteleen seuraan Hannu Pohjannoron Katajan laulussa sekä kiinalaisen guzhengin kumppaniksi Maria Kallionpään sävellyksessä Schatten II (k.e.). Lirua soitti Mikko Raasakka, kanteletta Eija Kankaanranta ja guzhengia Olga Shishkina. Yksi konsertin kiinnostavimpia ja mielikuvituksekkaimpia teoksia oli Kanteleliiton Madetoja-säätiön tuella tilaama Asko Hyvärisen sävellys Channels kanteleelle, guzhengille ja lyömäsoittimille, jonka kantaesittivät Eija Kankaanranta, Olga Shishkina ja Janne Tuomi. Molempia kielisoittimia soitettiin hyvin vähän perinteisesti näppäillen; sitäkin enemmän muusikot saivat taituroida erilaisilla apuvälineillä, joilla naputeltiin, lyötiin, siveltiin tai hangattiin (joitakin tekniikkoja mainitakseni) kieliä mitä mielikuvituksellisimmin tavoin. Säveltäjä on itse lyömäsoittaja, mistä syystä hänellä on suuri arsenaali juuri tämänkaltaisiin lähestymistapoihin. Sävellyksestä muodostui hyvin kiehtova kokonaiskuva, "efektit" eivät tuntuneet itsetarkoituksellisilta vaan ihmeellisistä soinneista ja hälyistä muodostui elävä musiikillinen kokemus.
KANTELE
19 3·2009
michael Finnissy kuva: university of southampton
Puhutteleva teos oli myös konsertin päättänyt, kiinalaissyntyisen Zhou Longin sävellys Wu Ji guzhengille, pianolle ja lyömäsoittimille. Musiikin Ajan uusi taiteellinen johtaja Perttu Haapanen kirjoittaa: "Wu Ji viittaa muinaiseen kiinalaiseen filosofiaan ja kirjaimellisesti tulkittuna tarkoittaa vastakohtien puuttumista. Tarkempi merkitys nimelle voisi olla 'äärimmäisyyden tuolla puolen'." Teos sai taidokkaan ja henkevän tulkinnan Olga Shishkinan, Emil Holmströmin ja Janne Tuomen toimesta. Kaikki muusikot tekivät loistavaa työtä ihailtavalla osaamisellaan, paneutumisellaan ja heittäytymisellään, ja kuulijat saivat intensiivisen ja virkistävän kokemuksen. Festivaalin säveltäjävieras oli englantilainen Michael Finnissy, joka oli valinnut 10.7. kantaesitetyn teoksensa Viitasaari kokoonpanon yhdeksi soittimeksi kanteleen. Uusinta-kamariyhtye sekä säveltäjä itse pianon ääressä vastasivat muista osuuksista. Itselläni ei enää ollut tilaisuutta kuulla loppuviikon konsertteja, joihin lukeutui myös 11.7. duo Eva Alkula & Tomoya Nakain myöhäisillan konsertti, jossa duo esitti itse tekemäänsä uuden polven fuusiomusiikkia sähkökanteleella ja kotolla. Kanteleliiton 20 vuotta sitten aloittama yhteistyö Musiikin Ajan kanssa on tuottanut koko joukon merkittäviä sävellyksiä ja mieleenpainuvia musiikillisia elämyksiä. Toivotan tälle yhteistyölle hedelmällistä jatkoa tulevaisuudessakin.
Lähteet
Konsertin kolmas kantaesitys oli Lotta Wennäkosken viulu-kanteleduo Sival Maria Puusaaren ja Eija Kankaanrannan tulkitsemana. Tämä virtuoosinen teos hahmottuu säveltäjän sanoin "kolmiosaisena: tempoileva, sanoisinko sivalteleva avaus Ritmico e robusto rauhoittuu empivään väliosaan Espressivo e romantico. Ilmava päätös Leggiero all'aria leikkii arpeggiokuvioilla ohimennen kansanmusiikista muistuttaen." Sävellyksen sointimaailma etenee kiinnostavasti ja puhuttelevasti tukituista ja sammuvista äänistä yhä soivempaan, kohti päätösjakson leikitteleviä sävelkuvioita.
Musiikin Ajan ohjelmakirjat 1989 ja 2009
KANTELE
3·2009 20
www lovikka com www.lovikka.com
OPETTAJAN PÄIVÄKIrJA
Kantele on kantele, eikä kirjekuori
Myös R.W. Ekman on maalannut samannimisen teoksen. Sommitelmakin on samantyyppinen, mutta tässä teoksessa Väinämöinen on varma asiastaan ja uskoo siihen, mitä tekee. Väinämöinen on miehekäs mies parhaassa iässään. Hänellä on raamikas olemus ja intensiivinen katse. Väinämöinen suorastaan tuijottaa kankaalta. Kantele on kantele, eikä kirjekuori ja Väinämöisen soitto-ote on ronski. Väinämöinen ottaa kuulijansa ja on Kalevalan kansan kiistaton jumala. Minkäänlaista haparointia ei ole ilmassa. Kuulijakunta näyttää koostuvan enimmäkseen nuorista naisista. Kristinuskon nousun myötä aika alkoi ajaa Väinämöisestä ohi. Samainen R.W. Ekman on maalannut aiheesta vaikuttavan teoksen "Pakeneva pakanuus". Valkoinen, puhdas risti loistaa taivaalta valaisten hämärää kalliota. Väinämöinen on saman komean kaverin hahmossa kuin edellä esittelemässäni teoksessa. Hän on napannut jousipyssynsä ja kanteleensa mukaan ja jylhän kohtalokkain ilmein poistuu pimeyteen. Yleisöä ei enää näy. On vain risti ja poistuva Väinämöinen kanteleineen.
teoKset:
Kolme Väinämöiskuvaa
On ihanaa lumoutua! Lumoutuessaan ihminen hämmästyy, ihmettelee, sitten (vielä, jos on hidasta tyyppiä) sulattelee ja lopulta ihastuu "että tällaistakin on!". Minä lumouduin perinpohjaisesti vieraillessani Ateneumin Kalevala-näyttelyssä. Lumouduin vahvoihin Kalevala-pohjaisiin teoksiin, jotka puhuttelivat minua ihmiselämästä kertoessaan. Mutta ennenkaikkea lumouduin Väinämöistä ja kanteletta kuvaaviin taideteoksiin: mikä ylhäisyys, mikä suvereeni asema, mikä intensiteetti! Väinämöisen kuningasasema ja -asenne on kiistaton. Hän on ollut taiteilijoille varmasti kiitollinen kohde. "Väinämöinen kanteletta soittamassa"tyyppisiä maalauksia on tehty useita. Ne ovat luonnollisesti taiteilijan henkilökohtaisia tulkintoja Väinämöisen asemasta ja persoonasta.
Kantele on kuvattu useissa maalauksissa Väinämöisen mahtavana työkaluna, kulttivälineenä ja instrumenttina, jonka kautta Väinämöinen toimii Väinämöisenä. J.E. Kortmanin maalauksessa "Väinämöisen soitto" Väinämöinen soittaa rantakalliolla. Muut Kalevalan henkilöt, taivaan enkelit ja metsän eläimet seuraavat häntä. Väinämöisen ilme ja elekieli tosin näyttävät jostain syystä siltä, kuin hän pitelisi kanteletta ensi kertaa käsissään eikä tietäisi, mitä sillä tehdään. Ahdistaneeko Väinämöistä takana lymyilevät viikingit, oma kalevalainen kansa vai taivaalta häntä seuraavat enkelhahmot, mutta joka tapauksessa Väinämöisen suu on raollaan, silmät tuijottavat katsojaa apua pyytävinä ja oikea käsi on sivulla ikäänkuin kysyäkseen "mitä te oikein odotatte minulta!". Kantelekin näyttää A4kokoiselta kirjekuorelta. Ellen olisi suomalainen, en tulkitsisi sitä kanteleeksi. Mutta Väinämöisen eleistä huolimatta hänen auktoriteettinen asemansa korokkeella on tässä kokonaisuudessa täysin kiistaton.
teksti: tiina komulainen
· · ·
· · ·
J.E. Kortman: Väinämöisen soitto 1891, öljymaalaus 110 x 150 cm Kalevalaseura R. W. Ekman: Väinämöisen soitto 1858-69, öljymaalaus, noin 390 x 283 cm, Helsingin yliopiston ylioppilaskunta R.W. Ekman: Pakeneva pakanuus 1860 Öljymaalaus 30 x 24,8 cm, Cygnaeuksen galleria, Suomen kansallismuseo Kirjallisuutta (mm.): Kalevala kuvissa. Ateneumin taidemuseo / Valtion taidemuseo 2009.
KANTELE
3·2009 22
NUOTTILIITE 14
Ohjelmistoa koti- ja konserttikanteleille
toimittaja: liisa lilvanen
Tervehdys nuottiliitteen uudelta toimittajalta. Tässä nuottiliitteessä on sävellyksiä ja sovituksia koti- ja konserttikanteleille sekä yksi kantele-harmonikka-sävellys. Niiden myötä pääset improilemaan ja tutustut erikoisiin 'sävellajeihin' ja jazzmaisiin sävyihin. Tulevaisuudessa olisi mukava saada julkaistuksi esim. kantelekilpailuissa kuultuja upeita sävellyksiä ja sovituksia. Seuraavasta nuottiliitteestä tulee
kuitenkin jouluinen, joten toivon, että lähetätte joulunpunaisia sävellyksiä tai sovituksia kaikenlaisille kanteleille mielellään syyskuun loppuun mennessä osoitteeseen Liisa Lilvanen Heinäkankaantie 213, 37800 Toijala tai Finalella tai Sibeliuksella kirjoitettuja tiedostoja osoitteella liisa.lilvanen@ gmail.com Pirteää soittosyksyä kaikille!
KANTELE
23 3·2009
Juha Kuorttinen
teksti ja kuvat: arja kanGasniemi
Kanteletarinoita
Juha Kuorttisella on verissä sekä kanteleensoitto että tarinaniskentä. Kun Kuorttinen on keikalla, yleisö kuulee musiikin lisäksi kertomuksia kappaleiden taustalta. Juttua riittää myös soittokumppaneista, musiikkinäkemyksistä, kanteleista...
Kipinöitä kantelekavereilta
Vähitellen Lappeenrannan seudulta alkoi löytyä muitakin kanteleensoittajia. Somerkosken Eeron oppia imi myös Matti Heimovaara, joka pisti alulle Lappeenrannan kanteleyhtyeen. "1970-luvun alussa Sopasen Hannu tuli Lappeenrantaan ja me ruvettiin soittamaan yhessä eteläkarjalaisia pelimannisävelmiä. Siinä oli Matin ja miun lisäksi muun muassa Rämön Pentin vaimo Sirkku, Hannisen Mika, Paljakan Kaisu, Reposen Heikki, Kuntun Elina, Aallon Mari, Jäppisen Anja ja Karhumäen Anne", Kuorttinen muistelee. 19701980-lukujen vaihteessa Lappeenrannan kanteleyhtye supistui, kun osa soittajista muutti pois kotiseudulta. Jäljelle jäivät Matti Heimovaara, Mika Hanninen, Anja Jäppinen ja Heikki Reponen.
Juha Kuorttisen tarina alkaa isukasta, Pauli Kuorttisesta, jolta hän peri soittointonsa. Isä ja hänen Pentti-veljensä soittivat kannelta lyhyeltä sivulta ja Pentti myös rakensi kanteleita. Hän ei kuitenkaan ehtinyt rakentaa kanteletta veljelleen ennen kuin muutti yläilmoihin vuonna 1967. "Sitten isukka tapasi torilla Somerkosken Eeron, joka oli viipurilainen kanteleensoittaja. Isä kysyi Eerolta, että voisit sie hommata kanteleen ja syksyllä Eero toi sen. En mie muuta neuvoo saanu soittamiseen kuin Eero soitti meille vanhaa viipurilaista laulua ja sano: 'Kyl se korva sannoo, miten se männöö'. Siitä se läksi liikenteeseen."
juha kuorttinen vanhan lappeenrannan linnoituksen päällä, viipurin portin yläpuolella. idean portista sai eero somerkoski, kuorttisen ensimmäinen kanteleopettaja, joka toi karjalaisuutta lappeenrantaan.
KANTELE
31 3·2009
arto mätön rakentamassa intaasiaeli upotustyökanteleessa on koristeena eri puulajeja ja norsunluuta.
"Poikien kanssa soitetaan edelleen syntymäpäivillä, hautajaisissa, kirkko- ja museokonserteissa ja muissa tilaisuuksissa. Mikan kanssa meillä on Willimiehet-duo, joka perustettiin viisi vuotta sitten. Kaisu on myös soittokuvioissa mukana, vaikka asuu Helsingissä. Hän on Willimiesten taiteellinen johtaja, sovittaa musiikkia duolle ja soittaakin välillä meidän kanssa. Kaisulla on näkemys siitä, miten perinpuolin kappale sovitetaan. Hän tuntee meijät ja mitä me osataan soittaa." Juha Kuorttisen soiton herkkä kosketus ja tulkinta ovat tulosta pitkäaikaisesta työstä, jossa soittokavereilla on sormensa pelissä. Kun jokin kappale kertoo hänelle jotain uutta, se on opeteltava. "Minua kiehtoo se, mistä kunkin soittajan oma saundi tulee, kun ei sitä oo kirjotettu mihinkään. Se vaan rupee tulemaan kuin tyhjästä, kun ottaa kanteleen käteen. Yksi tärkeä vaikuttaja oli Pylvänäisen Urpo Kangasniemeltä. Urpo oli taiteellinen kaveri, jonka herkän otteen kanteleeseen muistaa kaikki. Myös imatralaisen Pentti Rämön polkansoitto ja saundi kiehtoivat. Kävin hänen sairasvuoteellaan sitä opettelemassa."
Topi, sielunkumppani
Kun Juha Kuorttinen alkaa kertoa Topi Alaspäästä, silmissä näkyy kyyneleitä. Kuorttinen tutustui Alaspäähän 1970-luvun alussa Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla. Sen jälkeen juttua riitti aina, kun tavattiin. "Meillä synkkas Topin kans huumori, tarinat ja kaikki valtavan hyvin. Me tykättiin samanlaisesta saundista ja soitettiin paljo yhesä. Kun me lähettiin Helsinkiin Matin ja Mikan kans, me käytiin tervehtimässä Topia ja päinvastoin. Kerran Rauhamaan Kaisu ja Pokelan Marttikin tulivat mukaan, ja me soitettiin monta tuntia porukalla ja tarinoitiin. Se oli hedelmällinen tapaaminen, musiikki oikein pursu soittaessa." Alaspää piti Kuorttisen tulkinnasta Elämää suomalaismetsissä -kappaleesta niin paljon, että halusi kuulla sen joka kerta, kun he tapasivat. Se soi myös Alaspään hautajaisissa. "Me oltiin Topin kanssa yhteydessä viimeseen asti ja mietittiin, että mitenkähän tässä käy. Mie sanoin, että kyllähän me taivaaseen ollaan menossa. Jos sävelillä on pystynyt elämäänsä jotenki luonnehtimaan, niin kyllä ne on siuta siellä vastaanottamassa."
KANTELE
3·2009 32
Soitin aina ulottuvilla
Kuorttisen päätyö on luomukanalan hoito ja vapaaaika on välillä vähissä, mutta intohimo soittamiseen ei ole koskaan kadonnut. Kuorttisella on monta kanteletta, jotka on sijoitettu kotiin niin, ettei matka soittimen luo ole koskaan liian pitkä. Ensimmäiset soittimet, kotija konserttikantele ovat Oiva Heikkilän rakentamia. "1980-luvulla tilasin visakoivuisen kanteleen lappeenrantalaiselta puusepältä ja soitinrakentajalta Arto Mätöltä. Hän rakensi miulle myös intaasiakanteleen, johon on kanteleen reunaan ja ääniaukon ympärille upotettu erivärisistä puumateriaaleista ja norsunluusta tehtyjä koristeita. Kaikki intarsiakanteleet ovat vähän erilaisia riippuen siitä, kenelle ne on tehty. Ja kyllä tämä viimemmäksi tehty kantele soi heliämmin kuin muut", Kuorttinen selittää. Sähkökantele astui kuvioon surun vuonna 2007. Silloin nukkui pois monta tärkeää ihmistä, muun muassa isä-Pauli, Arto Mättö, Martti Pokela ja Toivo Alaspää. Lisäksi Kuorttinen oli itse monta kuukautta sairaslomalla oltuaan kolarissa. "Sain isukalta vähän perintöä ja mietin, miten sen käyttäisin. Sitte sain Lovikalta vähän käytetyn sähkökanteleen kokeiltavaksi, ja se sopi miulle ku nappi silmään. Akustista maailmaa ei voita mikään, mutta pelimannimusiikki soi aivan eri ulottuvuudessa sähkökanteleella. Sillä saa kaikki nyanssit ja painotukset kuulumaan isommassakin tilassa ja yhtyeen kanssa. Sillä on tullu soitettua jazziakin sähkökitaristin ja rumpalin kanssa ja kyl mie tykkäisin viulupelimannien kanssaki soittaa."
Mahotonta jälkiruokaa
Juha Kuorttinen on monipuolinen pelimanni, jonka kanteleista lähtee suomalaisen ja venäläisen kansanmusiikin lisäksi humppaa, jazzia ja vanhaa tanssimusiikkia, esimerkiksi Matti Jurvaa ja Veikko Lavia. Hän kuuntelee myös mielellään bluesia, rautalankamusiikkia, Arthur Rubinsteinia ja Chopinia.
kuorttinen järjestää tapaamisia soittokaveriensa ja eri pelimannien kesken silloin tällöin. "ajatuksena on, että kun kohdataan, syntyy uutta ja jotain musiikista siirtyy johonkin suuntaan." kuvassa Willimiehetyhtye musisoi jyväskylän kantelekilpailuissa 2005 toivo alaspään kuunnellessa. kuva: timo väänänen
KANTELE
33 3·2009
"Se tapa, miten erilainen musiikki soitetaan, on erittäin kiehtova maailma. Kaikki mieluisat kappaleet pitää saaha työstettyä kanteleelle. Ja jos jotakin pystyy vielä itse antamaan kappaleiden sävelkulkujen elävöittämiseksi, niin oon onnellinen." Kuorttinen ystävineen ei ole levyttänyt musiikkiaan, sillä hänelle tärkeintä on soittaa omaksi ja yhteiseksi iloksi. Kun soittokaverien kanssa tavataan kotona tai mökillä, soittoa ja tarinaa riittää yöhön asti. "Musiikin maailma irrottaa ihmisen jokapäiväsestä aherruksesta. Musiikki on mahtavaa jälkiruokaa, se on elämisen yksi osa-alue. Soittaessa sie olet vapaa. Siinä ei ole nuotit kahlitsemassa vaan soitossa purkautuu se, mitä siulle on aivoihin annettu."
JUHA KUORTTINEN
· syntyi Joutsenossa 12.7.1953, lapsuudenperheessä oli isä Pauli, äiti Kaija ja sisko Tarja. Isä ja hänen veljensä Pentti Kuorttinen soittivat kanteletta ja lauloivat. · muutti 1958 lapsuudenperheen kanssa Lappeen Partalaan hoitamaan isän enon kanatilaa. Hän asuu edelleen tilalla ja hoitaa 17 000 kanan luomukanalaa. Nykyiseen perheeseen kuuluvat vaimo Satu-Anne sekä aikuiset lapset Aki-Pekka, Lassi-Sakari ja pianonsoittoa harrastava Hanni-Kaisa puolisoineen ja lapsineen sekä juuri täysi-ikäiseksi tullut Santeri. · kävi pianotunneilla 19631970. · sai ensimmäisen kanteleen 1967, jolloin musiikki kolahti Eero Somerkosken opissa. · rakensi itse kanteleen 1970. · sai oppia Hannu Sopaselta 1971. · on soittanut 1970-luvun alkupuolelta Matti Heimovaaran kokoon kutsumassa Lappeenrannan kanteleyhtyeessä yhdessä mm. Anja Jäppisen, Anne Karhumäen, Kaisu Rauhamaan, Mika Hannisen, Heikki Reposen ja edesmenneen Arto Mätön kanssa. Enimmillään yhtyeessä oli 1718 soittajaa. · vieraili ensimmäisen kerran Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla 1972 Eteläkarjalaisen kanteleyhtyeen kanssa. · perusti Willimiehet-duon yhdessä Mika Hannisen kanssa 2004.
KANTELE
3·2009 34
auhdikas kuvateos esittelee uudessa valossa kanteleeseen liittyviä henkilöhahmoja. Kirjan sivuilla seikkailevat niin Elias kuin Aino, Enkeli ja Väinämöinenkin. Mukana myös Akseli Gallen-Kallelan ja R.W. Ekmanin innoittamia toisintoja tunnetuista kantelemaalauksista.
V
Tekijät: · Timo Väänänen · Ilari Ikävalko
Saatavilla Maahengen verkkokaupasta www.maahenki.fi sekä hyvin varustetuista kirjakaupoista, mm. Helsingin Akateemisesta Kirjakaupasta ja Kirjakauppa Tarinasta Lahdesta.
· 96 sivua · värillinen · saatavilla myös englanninkielinen painos FACES - visions of the kantele
29,50
ISBN 978-952-5652-35-2 (suomi) ISBN 978-952-5652-37-6 (englanti)
Mainio ratkaisu kanteleiden äänentoistoon! 125,- AKG C411 Monipuolinen kantelekauppa! - Nuotit - Levyt - Tarvikkeet - Virityslaitteet - Studiopalvelut
09-295 2079 0400-467 974 imu@imu.fi www.imu.fi
Viritysmittareita
Lasten KANTELE Miksi myyrä muutti maan alle
teksti: nina amPuja, kuvat: emma ja amadeus amPuja
Miauu... se tervehti etanaa, joka hitaasti vaelsi kohti tuntematonta määränpäätään. Kastemadot antoivat kissalle kohteliaasti tietä ja kissan turkkiin pudottautui omenapuunoksalta salamatkustaja, pieni vihreä kirppu. Joka puolelta kuului sirkutusta, kun linnut lentelivät suhahdellen ympäriinsä. Heinäsirkat virittelivät heinienvarsilla viulujaan. Puutarhan peitti näkymätön, jännittävä odotus. Kaikki puutarhan eläimet olivat tietoisia tästä päivästä. Olihan tätä odotettu jo kuukausitolkulla. Tänään oli sadonkorjuunaika. Samaan aikaan... myyrä jonglöörasi perunoilla kasansa päällä tyytyväisenä hykerrellen. "Olen saanut paljon tuhoa aikaan vatukkapensaiden juuret on jyrsitty, nurmikko on täynnä pikkuisia kasoja, perunoista on suurimmasta osasta hävinnyt mukulat ja maalla kasvaa vain varret. Hähähähähähäh", se hykerteli ilkikurisesti, lueskellessaan mielessään tuholistaansa. Sen puutarhatyöt oli tältä päivältä tehty ja nyt se makoili puutarhatuolissaan, aurinkolasit silmillään kylmää juomaa siemaillen. Odotellen se tähyili kiikareidensa läpi, kuinka ihmiset kohta häkeltyneinä vetelisivät tyhjiä perunanrankoja ylös maasta. Se vasta olisi huvia! Kissan matka kohti aitiopaikkaa oli melkein taitettu. Eläimille sadonkorjuu merkitsi vanhan vuodenajan loppua ja uuden alkua. Syytä juhlaan siis oli. Kohta olisi ruokaa niin paljon, kun sitä jaksoi syödä. Ihmiset pitivät aina huolen, että elämillekin oli jätetty jotain. Puutarhan keskellä tonttuarmeijan lomassa oli suuren suuri harmaa kivi. Kissa asettui kiven huipulle istumaan. Leppäkertut olivat jo levittäneet puiden lehdille uljaat kuorensa ja popsivat lehdiltä poispyrkiviä kirvoja. Suuri rupisammakko loikki, perässään kahdeksan pientä nuijapäätä. Sammakko tiesi, että kohta ilmassa olisi paljon kärpäsiä, joita voisi pyydystää kielellään. Jännitys oli käsin kosketeltavissa. Isäntä kurottautui nyhtämään ensimmäisiä perunoita maasta. Ensimmäisessä varressa ei ollut perunanmukuloita, eikä toisessa, saatikka kolmannessa. Hölmistyneet katseet seurasivat toisiaan, kun varsia toisensa jälkeen nyhdettiin maasta.
Puutarhan sisälle voi kätkeytyä salainen maailma. Hämähäkkien seitit keräävät aamukasteen pisaroiksi, jotka kimmeltävät auringossa kuin pienet jalokivet. Sateen jälkeen mullasta möngertää ylös kymmeniä matoja, jotka tekevät kiemuroita ilmassa samalla möyhentäen maata. Sammakot loikkivat pituusennätyksiä lätäköstä toiselle. Ja kasvit, ne kasvavat kilvan ja kilpailevat pölyttävien hyönteisten huomiosta toistaan värikkäämmillä ja huomiota herättävämmillä kukkasilla. Onko sinulla oma salainen maailmasi? Jos ei vielä ole, ota paperi ja piirrä siihen salainen puutarha, kivenkolo tai vaikkapa maja ylös puuhun... ja improvisoi kanteleellasi kuva eläväksi. Raparperinlehtien seasta kuului kahinaa. Jättiläismäiset lehdet antoivat kumartaen tietä, kun seasta pilkisti pieni, sydämenmuotoinen nenä. Kissa tepasteli gasellimaisin askelin niiden välistä, välillä venytellen itseään makoisten unien jälkeen.
KANTELE
3·2009 36
Olivatko perunat tosiaan kasvattaneet vain varsia? Ihmiset siirtyivät porkkanapenkkien luo... ja sama tragedia (=murhenäytelmä) jatkui sielläkin. Oransseina loistavista porkkanoista ei näkynyt pätkääkään. Maa oli täynnä pelkkiä vihreitä, syötäväksi kelpaamattomia varsia. Entäpä nauriit, punajuuret, sipulit. Sato oli kaikkialta tuhoutunut. Myyrän limonadit meinasivat mennä väärään kurkkuun niin paljosta hupia. Nauru kipristi jo vatsaa ja päässä pyörrytti. Tummat aurinkolasit alkoivat huurtua kiihtymyksestä ja jännityksestä. Myyrä oli saanut tuhottua koko sadon. Voitto kotiin, se tuuletti. Nyt puhelin oikeaan käteen ja soittamaan myyräveljeskuntaan. Myyrää jännitti, olisiko hän kenties tämän vuoden tuholaisritari? Tyrmistyneet eläimet päättivät ryhtyä vastaiskuun myyrää vastaan. Paha saisi vielä palkkansa. Hämähäkit kutoivat hopeanharmaata seittiään suojaamaan suunnitelmiaan. Kiiltomadot valaisivat seitin sisäpuolta, jotta voitiin toimia salassa. Myyrä saisi maistaa omaa soppaansa. Jänikset olivat keränneet kompostista pinon vihannesten varsia, madot olivat kaivaneet suuria koloja maahan istutuskuopiksi. Reitti selvä, vinguttivat heinäsirkat viuluillaan roudareille. Muurahaisarmeija kuljetti kaikkea tarpeellista näytöspaikalle. Kasvimaalle kerääntyvä eläinjoukko oli hetkessä valmis hommiin. Maahan tungettiin kaikkea mitä yhdessä oli suunniteltu ja tämä kaikki olisi vain myyrää varten. Kaikki oli valmista. Seitti purettiin pois kasvisten päältä. Myyrä hykerteli tyytyväisenä pää pökkeröllä. Se oli juuri lyöty tuholaisritariksi 2009! Vaan mitä näkyi kiikareiden keilassa? Kasveja, uusia kasveja. Miten ne olivat voineet itää näin nopeasti. Nyt piti toimia äkkiä. Huomenna saapuisi itse myyräkuningas kruunaamaan hänet. Jos kuningas näkisi kasvimaan täydessä loistossaan, niin siitä ei
seuraisi mitään hyvää. Myyrä sukelsi äkkiä maan alle ja raivasi pikavauhtia maata pois tieltään. Porkkanoita, perunoita se ahmi niitä suuhunsa, sillä kompostointiin ei ollut enää aikaa. Kummallisen makuisia, myyrä ajatteli. Maan pinnalle putkahdettuaan kävely tuntui omituiselta sitä pomputti. Nyt se tajusi, miksi vihannekset olivat maistuneet oudoilta. "Kumiperunoita", pom, pom, pom, oli pakko pomppia. Häpeästä punaisena se pomppi kasalleen ja sukelsi äkkiä sisälle. Siitä lähtien on myyrä asunut maan alla. Mitähän lauluja kätkeytyy punaisina loistavien sanojen taakse keksitkös?
KANTELE
37 3·2009
TEOKSIA
Kantelekonsertto
Ääniä yksinäisyydestä
Gillian Stevens on walesiläinen säveltäjä, muusikko ja musiikkiterapeutti, jonka kantelekonsertto saa kantaesityksensä Mikkelin Orkesterin ohjelmistossa 8.10.2009, solistina toimii Timo Väänänen. Gillian Stevensin omat soittimet ovat Viola da Gamba, sello ja walesiläinen jouhikon sukulainen crwth, joten Mikkelin jousiorkesterille säveltämistä hän pitää hyvin innostavana.
Gillian Stevens aloitti sellonsoiton kuusivuotiaana. Hänen lapsuuden kotinsa Cambridgessa oli hyvin musikaalinen ja hän kuuli jo hyvin nuorena kotonaan monenlaista musiikkia, esim. Stockhausenia, keskiaikaista kirkkolaulua ja kansanmusiikkia. "Isäni oli professori Cambridgen yliopistossa ja soitin monissa yliopiston yhtyeissä ja orkestereissa, vaikka itse olinkin vielä koululainen", Gillian Stevens kertoo. Säveltämisen Gillian Stevens aloitti kaksitoistavuotiaana. "Minua kiinnosti säveltäminen ja hakeuduin opiskelemaan Yorkin yliopistoon, missä painopisteenä on nykymusiikki, säveltäminen ja esittäminen. Siellä tapasin useita säveltäjiä, kuten vaikkapa Morton Feldmanin", Gillian kertoo taustastaan. "Se oli ihanan kokeilevaa aikaa ja yliopistossa aloin myös soittaa Viola da Gambaa." Yliopiston jälkeen Gillian työskenteli freelancemuusikkona ja kasvatti viisi lastaan. 20 vuotta sitten hän pätevöityi musiikkiterapeutiksi. "Hoitotyössä käytettävällä improvisaatiolla on ollut hyvin merkittävä vaikutus käsitykseeni musiikista", Gillian kertoo. Hän on jäänyt tänä vuonna eläkkeelle musiikkiterapeutin paikastaan, mutta jatkaa säveltäjän ja muusikon työtä. Hän esiintyy mm. miehensä, kitaransoittaja Dylan Fowlerin kanssa. "Oma perheenikin on ollut hyvin musikaalinen. Kaksi aikuista lastani on ammattimuusiikoita. Kun lapset olivat pieniä leikimme usein pianolla improarvausleikkiä, jossa joku meistä soittaen kuvaili jonkun toisen perheen jäsenen ja muiden piti arvata, ketä soitetaan."
teksti: timo väänänen
Hopeinen kanteleen sointi
"Soitan Taith-yhtyeessä, jossa on mukana mieheni lisäksi kanneltaja Timo Väänänen. Ohjelmistomme on hyvin impropohjaista, joten olen päässyt kuulemaan hyvin monenlaisia kanteleen sointeja ja tutustumaan sen mahdollisuuksiin", Gillian valottaa yhteyttään kanteleeseen. "Kanteleessa on hieno ääni ja sillä voi tuottaan niin monenlaisia sointeja joskus hopeisen kirkkaita näppäilyääniä, joskus taas kuin jousisoittimen pitkiä sointeja. Se on myös hyvin rytminen soitin", kuvailee Gillian Stevens. Ääniä hiljaisuudesta -kantelekonsertossa on seitsemän osaa ja sen kesto on puolituntia. Se on sävelletty improvisoivalle kantelesolistille ja jousiorkesterille. "Ääniä yksinäisyydestä -nimen teos sai, koska pääasialliset teemat ja muoto ovat syntyneet Walesin rannikolla Brecon Beaconissa, jossa olin hiljaisuusretriitissä. Vahvoja vaikutteita on tullut myös karjalaisesta pienkantelemusiikista ja keskiaikaisesta musiikista." "Ensimmäinen ja viimeinen osa konsertosta on saanut innoituksensa ihmeellisestä ja erikoisesta kantelekokemuksesta Savonrannalla.
KANTELE
3·2009 38
Kesällä 2007 esiinnyin AOV-symposiumissa ja siellä sain olla kuuntelijana läpiyön kantelekonsertissa. Se oli ihmeellinen ja hypnoottinen kokemus." "Työskentely improvisoivan muusikon tai 'kansanmuusikon' kanssa on ollut hyvin innostavaa. Kunpa useammat muusikot voisivat olla yhtä aktiivisessa roolissa sävellystyössä kuin Timo on ollut! Olen kirjoittanut kanteleosuudet melko väljästi ja jätän muusikolle mahdollisuuden ja vapauden omaan 'versiointiin'. Etukäteen kuvittelin joitakin sointeja, mutta minulla ei ollut aavistusta, miten ne tehdään. Olemme yhdessä etsineet sävellyksen sielua", Gillian kuvaa sävellysprosessia. "Olen myös kiinnostunut soittoliikkeen vaikutuksesta sävellykseen ja esitykseen. Osa sävellyksen ideoista perustuukin mielikuviin liikkeestä. Olen nähnyt useita kanteleensoittajia ja minuun on tehnyt vaikutuksen soiton synnyttämä 'tanssi'."
Mikkeliin
"Mikkelissä meillä on vielä hyvä harjoitusjakso, jolloin päätetään kantaesityksensä saavan konserton lopullinen muoto, esim. kuinka paljon orkesterin soittajat haluavat improvisoida." "Kantaesityksen jälkeen muokkaamme teoksen partituurin ja kantelenotaation, kun tiedämme tarkemmin, mihin lopullisiin päätöksiin olemme tulleet. Toivottavasti muutkin kanteleensoittajat tarttuvat tähän teokseen ja muokkaavat siitä omansa." TO 8 .10 . KLO 19 MIKAELIN MArTTI TALVELA-SALI Mikkelin kaupungin orkesteri · kapellimestari Jani Telaranta · Timo Väänänen, kantele Gillian Stevens: Sounds from Solitude Ääniä yksinäisyydestä, konsertto kanteleelle ja jousiorkesterille, KE 12 · www.mikkeli.fi/fi/sisalto/16_orkesteri/02_ohjelmisto/ MA 12 .10 . KLO 19 PITSKUN KULTTUUrIKIrKKO, hELSINKI Taith-yhtye konsertoi
KANTELE
39 3·2009
25 vuotta ja 26 000 pienkanteletta
teksti: jYrki Pölkki, kuvat: jani kallioinen
Uhoanti
Kun käsityöläisillä on takana 25 yhteistä vuotta ja 26 000 pienkannelta, alkaa tunne-elämä vaatia huoltoa. Kantelevuorta vyörytellessä tulee outoja pakkoajatuksia, niistä ei oikein tohdi puhuakaan. Ehkä jotkut soittajatkin tuntevat joskus jotain kummaa monikielisen elämänkumppaninsa kanssa?
Mutta kun ahistaa, niin uhotaan. Hienon tavaran poisantaminen, tietenkin näyttävästi, on vanha perinne eri puolilla palloa. Maine kasvaa, ainakin. Uhoanti tunnetaan kansatieteessä useimmiten nimellä potlatchl, Pohjois-Amerikan itärannikon intiaanien kielellä.
Soitinrakentajien nurkkiin oli vuosikymmenten mittaan kerääntynyt satamäärin pimeässä erinomaisia pienkanteleita, joita ei voinut panna myyntiin. Niistä eroon pääsemiseksi järjestimme kesällä 2009 ensimmäisen Kantelepotlachin Uhoannin. Pitkin kesää puskaradio kertoi yleisölle, että nyt saa kanteleita kun vain on hyvä selitys. 320 kpl nippuja lähti maailmalle niin, että 12.8.09 oli enää 13 susikannelta vailla kotia. Ei niitä ihan noin vain annettu: Jokaisen piti antaa tosi hyvä selitys, miksi juuri hänelle. Illalla 12.8. sitten kokoontui perinnetietoisia ihmisiä ja verstaan väkeä Uhoannin loppuhuipentumaan. Tervetuliaslaulun jälkeen hoidettiin sieluja, ja alettiin soittamalla "Tässä on mansikkasointu"; joka soinnun lopussa kantele nuotioon, ja toinen soittaja jatkoi, heitti ja vuoro vaihtui. Uhoannin äärimuotokin kokeiltiin, ei olla lälläreitä!
KANTELE
3·2009 40
tulenpuhaltaja anu Pölkki lohikäärmeen hahmossa puhaltaa kehrään tulen.
Vielä oli laatikossa kahdeksan kannelta nuotiopuiksi, mutta isopartainen miehenkorsto tuli selittämään: "Oravikosken Pikkumartat tarttee kanteleita, ei saa polttaa." Annoin yhden. Korsto jatkoi: "Nyt tulee muille paha mieli, jos on vain yksi..." Hän vei sitten viimeiset kanteleet, kun oli vakuuttanut, että mukana on myös Martteja. Kantelekehrä oli siunannut yleisöä korkeuksistaan koko ajan. Musta lohikäärme hiippaili paikalle ja alkoi puhaltaa kolmimetrisiä liekkejä Kehrään; ainakin lapset jo vähän säikkyivät, jos myös viehättyivätkin. Kovalla työllä Kehräkin syttyi pimenevään iltaan. "No sitten paistettiin makkaraa kanteletulilla, juotiin mielijuomia ja oltiin helpottuneita. Nurkat on putsattu, seuraavan kerran kymmenen vuoden päästä."
Piirros: Pinja Palonurmi
KANTELE
41 3·2009
Kantele eläväksi -hanke
Museoiden aarteita löytämässä
Kesällä käynistyi Nurmeksen kaupungin museossa kanteleiden kartoitus- ja tutkimushanke Kantele eläväksi. Hankkeessa tutustutaan Nurmeksen museon kanteleisiin mitataan, kuvataan ja luetteloidaan sekä koulutetaan museohenkilökuntaa ymmärtämään kanteleita. Asiantuntijoina hankkeessa toimivat musiikintohtori, soitinrakentaja, tutkija Rauno Nieminen ja musiikin tohtori, kanneltaja Timo Väänänen. Hankkeen aikana tehdään kanteleiden kuvaus- ja kuvailuopas, jotta museoiden kanteleista saataisiin parempaa tietoa.
teksti ja kuvat: timo väänänen
KANTELE
3·2009 42
nurmeksen kaupungin museon ikolan talolla sijaitseva varaston ovi aukeaa ja suunnistamme puuvillaiset suojakäsineet kädessämme kohti kantelehyllyä. joukkoa johdattaa museonjohtaja meri-anna rossander ja museon konservaattori kirsi berg perässä seuraamme me, rauno nieminen ja timo väänänen. hyllyssä makailee rauhallisessa lepopaikassaan n. kymmenen kanteletta. "museon esinekortteihin ei ole kovin laajoja tietoja soittimista saatu. kanteleita ei tunneta, eikä niistä osata kirjata tärkeitä asioita
kortteihin", kertoo museonjohtaja meri-anna rossander. "on merkittävää, että voimme aloittaa museokanteleiden kartoituksen ja henkilökunnan koulutuksen juuri täällä nurmeksessa. olemme saaneet hankkeelle museovirastosta rahoitusta. meillä ei ole kovin monta soitinta ja sen takia täällä pääsee hyvin alkuun ja hanke voi myöhemmin laajentua muihin museoihin." hyllystä otamme esiin hienon 12-kielisen kanteleen, luettelonumeroltaan 1626.
KANTELE
43 3·2009
"Museo: Nurmeksen museo, Häm. kok. Kunta: Nurmes Esineen nimi: 12-kielinen kannel Saantitiedot: W. Hämäl. vaihtanut nimism. Istalalta plootulla (100 mk) Esineen n:o 1626 Aines: Puuta, kielet metallia Valmistustapa, rakenne: Koppa koivua, sivut ja pohja yhdestä puusta, kansi kuusta, tapit koivua, 3 äänireikää, kannessa 2 ja sivussa 1. Pahimmat rosot pakkeloitu ja sivelty kauttaaltaan maaliöljyllä. Mitat: suurin pit. 60 cm, suurin lev. 19 cm, kork. 9 cm, tapit 9, cm Muita tietoja: Kirjaamisen jälkeen kunnostetttu v. 1980. Kunnostettaessa paljastui sivusta epäselvä kirjoitus, jonka mukaan kanteleen on valmistanut seppä sukunimeltään mahdollisesti Udd. Suomen Museoliiton lomake n:o 2"
"Soitinten tutkimus museoissa on Suomessa hyvin harvinaista. Yhdessäkkään museossa ei ole ollut soitintutkijan virkaa. Kansallismuseossa on lukuisa määrä soittimia mm. kanteleita, mutta soitintutkijaa ei ole. Edes Suomen ainoassa varsinaisessa soitinmuseossa eli Sibeliusmuseossa ei ole soitintutkijaa. Museosoittimia ei siis systemaattisesti ole
koskaan kunnolla tutkittu", kertoo soitinrakentaja, tutkija Rauno Nieminen. Hänen väitöstyönsä "Soitinten tutkiminen kopioita rakentamalla" tarkastettiin viime vuoden lopulla ja on uraa uurtava työ alalla maailmanlaajuisesti. Siinä esimerkkisoittimena oli jouhikko. "Väitöstyön menetelmiä voi hyvin käyttää myös kanteleen tutkimiseen", Rauno Nieminen kertoo.
konservaattori kirsi berg (vas.) ja museonjohtaja meri-anna rossander tutustuvat paksuusmittariin. esillä on rauno niemisen rakentama museokanteleen soitettava kopio. alkuperäisten museokanteleiden käsittelyssä käytetään puuvillasuojakäsineitä.
KANTELE
3·2009 44
Tiedot esille
Miten museoiden kanteleista voisi saaada paremmin tietoa? Nykyisiä tietoja siirretään useissa museoissa verkkopalveluihin, mutta uutta tietoa ei siinä yhteydessä monestikaan kerätä vanhat ja usein hyvin puutteelliset tiedot siirretään sellaisenaan verkkoon. Kovin tarkkoja tietoja ei ole. "Ensinnäkin on tärkeää kuvata soittimet kunnolla ja järjestelmällisesti. Tässä hankkeessa tehdäänkin kanteleen kuvausopas, jolloin on mahdollista saada tutkijan käyttöön järkeviä kuvia. Jos soitinta ei tunne, voi olla vaikea ymmärtää, mikä siinä on esineenä merkittävää. Ja jos sitä ei tiedä, ei esineen kuvauskaan ole helppoa", pohtii Rauno Nieminen. Kantele 1624 asetetaan kuvausalustalle kuvattavaksi ja lamput sytytetään. Kantele kuvataan seuraavan luettelon mukaisesti:
KAnteLeen vALoKuvAusListA
esineestä ei aina heti huomaa, mikä tutkijalle on tärkeää tietoa. tässä kuvassa on näkyvissä vuosirenkaat.
· kuva kannesta · yleiskuvat yläviistosta, siten että esineen muoto tulee esiin mahdollisimman hyvin · yläviistokuvat kaikista sivuista · yläviistokuva pohjasta · sivukuvat · sivukuvat kaikista sivuista · kuva pohjasta · yksityiskohtia ja osia esim. · osien liitoskohdat · ponsi · kierukka · sammutuslaulta · sävelvaihtajat · talla · kielien kiinnitys · kielien silmukat · soittimen sisäosat · koristeet · kirjoitus · vuosiluvut · pohjaseteli · vuosirenkaat
timo väänänen kuvaa kanteletta 1626. kuvauksissa on tärkeää käyttää valokuvausvaloja, jolloin saadaan soittimen muoto ja yksityiskohdat mahdollisimman hyvin esiin. valokuvauslamppujen edessä on 'sateenvarjot', jotta saadaan hyvää hajavaloa. kamera on laadukas digijjärjestelmäkamera. kuvaustaustana on rullattava neutraalin värinen pahvi. kuva: rauno nieminen
KANTELE
45 3·2009
Kuvaamisen ohella on tärkeää mitata soitin tarkasti. Jos mahdollista, mitataan soitin niin tarkasti, että siitä voi tehdä kopion joskin siinä on paras turvautua alan ammattilaisen apuun, jotta mitat ja tarvittavat tiedot saadaan soittimesta. Nurmeksen kanteleesta 1626 mitattiin tarkat mitat, määritettiin paksuudet ja tehtiin läpinäkyvän muovilevyn avulla kaavat. Näiden avulla Rauno Nieminen on piirtänyt rakennepiirrustukset ja soittimesta valmistetaan soitettava kopio.
"On jännittävää ajatella, mitä kaikkia sointiaarteita ja äänien moninaisuutta saammekaan museokanteleiden kopioilla heräämään henkiin ja jatkamaan elämäänsä", pohtii kanneltaja Timo Väänänen. "Kanteleperinteeseen on aina kuulunut moninaisuus ja nyt meillä on mahdollisuus lukuisiin `uusiin' kantelemalleihin." Hankkeeseen on suunniteltu myös taiteellinen osuus, jossa kopiosoitinta tutkitaan soittamalla. Tällä hetkellä tähän osuuteen ei ole kuitenkaan vielä rahoitusta. "Suunnitelmien mukaan alueen arkistoihin kerättyyn kantelesävelmistöön tutustutaan soittamalla ja lisäksi luodaan uutta musiikkia vanhalla uusiosoittimella. Tämä on vähän niinkuin lähiruokaa musiikissa. Näin syntyy paikallisia kantelemalleja", pohtii Timo Väänänen.
rauno nieminen esittelee konservaattori kirsi bergille muovilevyn käyttämistä mittaamisen apuna.
KANTELE
3·2009 46
rauno nieminen mittaa tarkasti kanteleen 1626, jotta siitä voidaan tehdä kopio ja sitä voi soittaa.
Hankkeen aikana on myös hahmoteltu laajempaa kanteletutkimushanketta, mm. kanteleiden luokittelu on tärkeä haaste, johon aiotaan paneutua. "Toivottavasti tämä Nurmeksessa aloitettu hanke saa jatkoa mahdollisimman monessa museossa. Soittimia ei tarvitse museossa olla montaa tai edes hyväkuntoisia. Tärkeää olisi, että soittimet eivät olisi museoissa turhaan, vaan että niistä saataisiin tietoa esiin ja talteen", Meri-Anna Rossander pohtii. "Taiteellinen osuus hankkeessa mahdollistaa puolestaan aivan uusia tuulia museoissa."
KANTELE
47 3·2009
teksti: rauno nieminen, kuvat: timo väänänen
Museoiden esineistä on yleensä varsin niukasti tietoa ja kaikki tieto mikä siitä on kirjattu esineen saapuessa museoon on arvokasta. Vanhassa käsinkirjoitetussa esineluettelossa on kantele kirjattu seuraavasti:
252 V Kannel näyttää olevan on yhdestä puusta koverrettu, kansi ainoastaan erikseen liimattu, 12 kielinen, mitat: 59 ½ x 18 x 8½ cm. Kannessa 2 pyöreätä reikää, sivussa 1, väri ruskean keltainen nähtävästi uutena maaliöljyllä voideltu. Ilomantsi Nimism. H. Istala vaihdettu plootulla.
yhteydessä), en mitannut niiden paksuuksia. Tämä oli tietenkin virhe, sillä juuri paksuuksista olisi voinut päätellä kielien alkuperän. Kanteleen materiaalien määritteleminen pelkästään katselemalla on vaikeata. Uudessa esinekortissa kopan puumateriaali on merkitty koivuksi. Puulaji on mielestäni havupuuta. Havupuulajin määritteleminen vaatisi näytepalan ottamista kanteleesta ja se ei tällä kertaa ollut mahdollista. Seuraavan sivun kanteleen kuvailu on tehty silmämäräisesti kannelta katselemalla. Mittatietoja on saatu mikrometrillä, hacklinger-mitarilla, vaa'alla ja viivottimella.
Kantele 1626, Nurmeksen museo
Nurmeksen Museon uudemmassa kirjoituskoneella kirjoitetussa esinekortissa on edellisten tietojen lisäksi tieto soittimen kunnostamisesta vuodelta 1980. Tällöin on myös kanteleen pitkässä sivussa oleva kirjoitus tulkittu siten, että soittimen olisi rakentanut seppä Ud. Teksti on paljailla silmillä vaikeasti luettavissa. Kun digikameralla kuvattua kuvaa käsittelee Photoshop-ohjelmalla saa tekstin näkymään selvemmin. Tämän hetkisen tulkinnan mukaan tekstissä lukee "Kyrpä Ud". Soittimesta voi saada lisää tietoa mittaamalla se uudelleen ja kuvailemalla esinettä hieman tarkemmin. Museoesineistä mitataan usein vain esineen päämitat ja mittatarkkuus on muutamista millimetreistä senttimetreihin. Soittimen pituusmittojen jälkeen tärkeitä tietoja ovat soittimen paino, sen eri osien ainevahvuudet (kansi, pohja, sivut), kielien pituudet, halkaisijat jne. Tällaisia mittauksia varten tarvitaan erikoismittareita, joita museoissa ei yleensä ole käytössä. Koska kanteleen kielet näyttivät uusilta (mahdollisesti kitaran kieliltä, jotka on laitettu kanteleeseen kenties sen kunnostamisen
kuvankäsittelyohjelmalla muokatusta kuvasta saa kanteleeseen tehdystä kirjoituksesta paremmin selvää.
KANTELE
3·2009 48
Kanteleen kuvailu
ESINENUMErO: 1626 NIMI: Kantele MALLI: Yhdestä puusta koverrettu, peitetty kannella päältäpäin MITAT: Pituus 600 mm, leveys 182 mm, korkeus 105 mm, paino 1002 g MATErIAALIT: Koppa havupuuta, kansi havupuuta, kielipenkki koivua, kielipenkin päällä pyöreä puikko rautaa sekä rautainen kädensuoja. Viritystapit koivua, kielet terästä, nahkainen ripustusväline kiinnitetty rautaruuvilla kanteleen kärkeen. Kielet: Uudet. Todennäköisesti laitettu konservoinnin yhteydessä vuonna 1980. Kielet ovat ruostumatonta terästä. Neljä kielistä on punottuja. KIELIEN MITAT: nr. soiva pituus materiaali halkaisija 1 563 mm teräs 2 533 mm teräs 3 499 mm teräs 4 468 mm teräs 5 435 mm teräs 6 402 mm teräs 7 369 mm teräs 8 340 mm teräs 9 307 mm teräs 10 283 mm teräs/ messinki 11 251 mm teräs/ messinki 12 216 mm teräs/ messinki MErKINNÄT: Pitkässä sivussa kirjoitus: "Kyrpä Ud" VÄrIT: Kantele on maalattu punaisenruskealla öljymaalilla, joka on kulunut tai poistettu kunnostamisen yhteydessä vuonna 1980. KUVAUS: Kanteleen koppa on veistetty yhdestä puukappaleesta. Kanteleen pohja on 510 mm paksu. Pitkän sivun paksuus on 3,55,2 mm. Lyhyen sivun paksuus on 3,05 mm. Päältäpäin onteloitu koppa on peitetty kannelle. Kansi on kiinnitetty liimalla ja puunauloilla. Kannessa on kaksi pyöreätä ääniaukkoa (ø14 mm ja ø 20 mm). Kannen paksuus on 6,38 mm. Kielet on kiinnitetty soittimen peräosassa olevaan 30 mm korkeaan 16 mm leveään ja kanteleen peräosan levyiseen (148 mm) kielipenkkiin. Jokaisella kielellä on kielipenkissä rautaiset kielinastat, joihin kielet on kiinnitetty. Kieli kulkee kielinastasta kielipenkin yli kannen puolelle. Kielipenkin päälle on asetettu matalaan uraan pyöreä metallitanko, jonka ylitse kielet kulkevat kanteleen tappipuolella oleviin viritystappeihin. Kielien päälle on tehty 2x2 mm paksusta neliön muotoisesta rautatangosta kielien suojus jonka päällä käsi voi levätä ja kielet voivat soida vapaasti. Puiset viritystapit, joita on 12 kappaletta on veistetty koivusta. Tapit ovat pituudeltaan 8894 mm Viritystapin lapa on leveydeltään 2125 mm. Lapaosa on noin 5 mm paksu. Viritystappien varret ovat kartiomaiset ja ne on sijoitettu kartionmuotoisiin reikiin viritystappisivulle. Kieli kiinnittyy viritystapin halkaistuun päähän. Pidemmän kielen viritystappi ei liene alkuperäinen. Viritystappisivun ulokkeeseen, johon viritystapit kiinnittyvät, on kaiverrettu kuvioita.
KANTELE
49 3·2009
LIITTO
kemin kauPunGin kuvaPankki
Kanteleliiton syyspäivät
Kanteleliiton syyspäivät ja syyskokous Kemissä 16.18.10.2009. Isäntänä Merilapin kanteleensoiton edistämisrahasto.
KAnteLeLiitto ry:n syysKoKous 17.10.2009 KLo 17
tervetuloa kanteleliiton sääntömääräiseen syyskokoukseen kemiin 17.10.2009 klo 17. kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat. kokouksen jälkeen klo 19 syyspäivien pääkonsertti kemin kirkossa.
KAnsAnmusiiKin rytmitiKKuKurssi 16.18.10.
Kurssin ALustAvA AiKAtAuLu: pe 16.10.
klo 16.3019.00 opetus klo 20.00 iltaohjelmaa
LA 17.10.
kanteleliiton syyspäivien kurssilla perehdytään tikkukanteleen soittoon sekä pohjoismaisen ja bulgarialaisen kansanmusiikin rytmiikkaan laulujen, kehorytmiikan ja tanssin keinoin. seminaariin tulevilla toivotaan olevan mukana kantele, jolla on mahdollista soittaa d-pohjaisissa sävellajeissa. mahdolliset omat tai musiikkikoulujen tikkukanteleet ovat myös tarpeen! kurssin opettajana toimii emmi knuutinen, joka pääasiassa opettaa kanteleiden soittoa pääkaupunkiseudulla ja toimii syksyllä 2009 rytmiikan lehtoraatin sijaisena espoon musiikkiopistossa. hän laulaa balkanyhtye baklavassa sekä tekee sooloesiintymisiä tikku- ja pienkanteleilla. tammikuusta toukokuuhun 2009 emmi opiskeli bulgarialaista kansanlaulua, tanssia ja kansanmusiikkikuoronjohtoa Plovdivin musiikkiakatemiassa bulgariassa. hän myös viimeistelee maisteriopintojaan sibelius-akatemian kansanmusiikin osastolle.
klo 09.0011.30 klo 11.3013.30 klo 13.3016.00 klo 17.00 klo 19.00
opetus lounas opetus Kanteleliiton sääntömääräinen syyskokous Syyspäivien pääkonsertti Kemin kirkossa (Emmi Knuutinen & paikalliset soittajat)
su 18.10.
klo 10.0012.30 opetus
hintA:
Opetuksen (12 h) hinta on Kanteleliiton jäseniltä 50 euroa, muilta 80 euroa. Majoitus ja ruoat ovat omakustanteiset.
KurssipAiKKA:
Länsi-Pohjan musiikkiopisto, Kemin kulttuurikeskus, Marina Takalon katu 3
mAjoitus:
Omakustanteiseen majoitukseen on varattu huoneita Hotelli Merihovista. Hinta: 80euroa 2hlön huone/yö. Tiedustelut suoraan hotelliin 0164580100, Merilapin kanteleensoiton edistämisrahastoon Esko Finströmille 040-7776490 tai Sirpalle ilmoittautumisen yhteydessä. Kysy myös muista majoitusvaihtoehdoista Sirpalta.
iLmoittAutuminen jA LisätietojA:
Ilmoittautumiset kokoukseen sekä kurssille 30.9. mennessä Sirpa Lahdelle mail@kanteleliitto.org tai 050-5465957. Ilmoita samalla majoitustarpeesi.
KANTELE
3·2009 50
LIITTO
Arvonnat
Kanteleliiton jäsenmaksuarvonnassa 100 euron lahjakortin Suomen kansanmusiikkiliiton putiikkiin voittivat Lena Suonio ja Matti Kangasharju. Onnittelut voittajille! Arvonnassa huomioitiin kaikki 10.6.2009 mennessä saapuneet jäsenmaksut.
Kantelekurssi Orivedellä
Kauneimmat kansanlaulut omilla mausteilla
27.30.12.2009, opettajana Arja Kastinen
Kurssipaikka: Oriveden Opisto, Koulutie 5, 35300 Orivesi. Oriveden Opisto on sitoutumaton taiteisiin keskittynyt kansanopisto. Opisto sijaitsee Oriveden kaupungin keskustassa hyvien liikenneyhteyksien varrella. Pihapiiristä lähtee hyviä ulkoilureittejä maastoon. Huoneet ovat 1 ja 2 hengen huoneita, joissa lähes kaikissa on omat suihku- ja WC-tilat. www.orivedenopisto.fi ILMOITTAUTUMINEN JA LISÄTIETOJA: Suomen Kansanmusiikkiliitto (09) 873 1320 tai toimisto@suomenkansanmusiikkiliitto.fi · Jotta kurssi voidaan toteuttaa, tarvitaan vähintään 5 osallistujaa.
Kantelekilpailuissa palautelomakkeen palauttaneiden kesken suoritetussa arvonnassa kirjapalkinnon voitti Ulla-Sisko Jauhiainen ja CDlevypalkinnot Noora Laiho ja Eeva Jauhiainen. Onnittelut voittajille!
Toimistosihteeri
Kanteleliiton toimistosihteerin Tuula Muron työsuhde päättyi 31.7. Suuret kiitokset mahtavasta työstä ja avusta Kanteleliiton toimistossa ja onnea uusiin haasteisiin! Tästä eteenpäin toimistoasioissa ota yhteyttä toiminnanjohtaja Sirpa Lahteen, puh. 050-564595 tai sposti: mail@kanteleliitto.org.
Kantelekirja julkaistaan syksyllä
Kantele-kirja julkaistaa syksyn aikana. Tarkempi julkaisupäivä ilmoitetaan kantele.netissä.
iLmoituKset Konsertti osana Maailmantango -festivaalia Tampereella: Kuutar ja Hannu Lehtonen, la 19.9. klo 20, Tullikamari Pakkahuone, Tampere 8.10.2009 Mikaeli,· Mikkelin Kaupungin Orkesteri, Gillian Stevens: Kantelekonsertto (ke), Timo Väänänen, kantele LuoMuKanteleet-yhtyeen levynjulkistamiskonsertti, Kanneltalo Klaneettitie 5, su 25.10.2009 klo 16, liput 10 Lippupalvelu ja ovelta, järj. Luoteis-Helsingin musiikkiopisto ja Musiikkiyhdistys LuoMuKanteleet ry. Näe ja kuule yli 20 kanteleensoittajaa yhtä aikaa lavalla! Yhtye esittää perinteistä ja uutta kantelemusiikkia. Pitskun kulttuurikirkon tarjontaa syksyllä 2009: 12.10. klo 19 Taith · 26.10. klo 19 Puhti ja Maria Kalaniemi · 29.10. klo 19 Mitrej: Päivi Järvinen ja Timo Väänänen · www.pitskunkulttuurikirkko.net · 050-3649962 Myydään 40-k Heikkilän kannel. Tied. 09-8558513. Espoossa. Myydään 36-k Pohjanmaalla tehty kantele · leena.vuotila@tapiola.fi / iltaisin 050-5526720.
KANTELE
51 3·2009