IRTONUMERO 8 E
3·2011
OTTO KOISTINEN · PÄIVI OLLIKAINEN · KOVEROKANTELE
1 3·2011
KANTELE
5
Päivi Ollikainen käsittelee kanteletta uusin ottein
KUVA: JORMA AIROLA
Nuori Kulttuuri SOUNDS
valtakunnallinen musiikkitapahtuma Turussa 25.-27.5.2012
Katso oman aluetapahtumasi aika ja paikka www.nuorikulttuuri.fi
KANTELE
3·2011 2
SISÄLLYS
PÄÄKIRJOITUS .................................................................................. 4 PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS .......................................................... 4
KÄÄNTIMILLÄ VARUSTETUT KANTELEET
14
Karjalan kantelemestari Otto Koistinen
PAUL SALMISEN ................................................... 8
UUSIA YSTÄVIÄ KANTELEELLE KANSAINVÄLISESSÄ KONFERENSSISSA...18 KANTELELIITTO MUKANA MUSIIKKITALON KANSANMUSIIKKI-ILLASSA ...19
HUMISEE YHÄ
HAAPAVEDEN KANTELE .................................20
MINÄ JA KANTELE: KARI HOTAKAINEN ..............................................22 NUOTTILIITE 21 ...............................................................................23 NUOTTILIITTEELLE UUSI TEKIJÄ .........................................................26 LASTEN KANTELE .............................................................................27 KANTELEEN SIVUILTA, OSA 3: VAKIINTUMISEN VUODET ......................30
32
"Kuinka pääsen Carnegie Halliin?"
KOVEROKANTELEKURSSI
SOMMELON ...........................................................42
KESÄISIN SÄVELIN ........................................................................... 44 MATLEENA HUOVISESTA KANTELELIITON TOIMINNANJOHTAJA .......... 44 KANTELE ELÄVÄKSI -HANKE PÄÄTTYI ................................................ 44 MITEN HAKEA APURAHOJA ...............................................................45 KANTELELIITON SIVUT ......................................................................46
35
PÄÄTOIMITTAJA: Sauli Heikkilä, 045 671 1868 JULKAISIJA JA KUSTANTAJA (tilaukset, jäsenasiat) Kanteleliitto r.y. Hämeentie 34 D 00530 Helsinki puh. 050 564 5957 mail@kantele.net kantele.net TOIMITUSNEUVOSTO Johanna Aho, Marko Aho, Susanna Heinonen, Outi Sané TOIMITUS JA TAITTO Pieni Huone Oy, 045 671 1868 Metsäpurontie 20, 00630 Helsinki lehti@kantele.net PAINOPAIKKA KS Paino Oy, Kajaani ILMESTYMISTIEDOT 33. vuosikerta 3 / 2011 4 numeroa vuodessa Tilaushinta 30 euroa/vsk Irtonumero 8 e / 12 e (lehti+cd)
Luonnollisia liikeratoja koko keho soimaan
·
AINEISTO- JA JULKAISUPÄIVÄT 1. nro: 1.2. / 28.2. 2. nro: 15.5. / 8.6. 3. nro: 15.8. / 12.9. 4. nro: 15.11. / 30.11. ISSN 0357-6892 KANSI: ERIKOISVARUSTELTU KOISTINEN CONCERT 39, MAISEMA: KOLI SYKSYLLÄ, JANI SORMUNEN
KULTTUURI-, MIELIPIDE- JA TIEDELEHTIEN LIITTO KULTTI RY:N JÄSEN
KANTELE
3·2011
PÄÄTOIMITTAJA PUHEENJOHTAJA
SAULI HEIKKILÄ VILMA TIMONEN
Esiintymistä voi oppia
Tätä kirjoittaessa sykkii varpaissa vielä eilisillan rytmit. Olen viime viikkojen aikana joutunut ohittamaan lähes kaikki tapahtumakutsut muilta kiireiltä, mutta La Bottine Sourieantea en voinut. Näin sen vuonna 1996 ja siitä lähtien olen miettinyt, miksi meillä ei ole tällaista orkesteria. Todella mukaansa tempaavaa bilebändiä, joka soittaa maailmanmusiikkia muikeilla mausteilla. Tässä tapauksessa kanadan-ranskalaista tanssimusiikkia jatsilla maustettuna. Miten tämä liittyy kanteleeseen? Ritva Koistinen suosittelee haastattelussaan, että monenlaista musiikkia kannattaa kuunnella. Mistä tahansa voi löytää yllättäviä ja kiinnostavia elementtejä. Se on asenteesta kiinni, niinkuin Otto Koistinen sanoo. La Bottine Sourianten tapauksessa musiikiin lisäksi huomio kiinnittyy pariin muuhunkin asiaan. Kolmenkymmenen viiden vuoden jälkeen orkesteri selvästi rakastaa musiikkiaan ja esiintymistä. Jokaisesta eleestä välittyy minulle yleisössä viesti: Olemme täällä sinua varten. Joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, sen pitäisi olla jokaisen esiintyjän asenne. Toinen innostava asia ovat sovitukset. Steppikengillä poljettua rytmiä synkopoidaan nokkelilla tuuttauksilla ja välillä pistetään jatsiksi juuri sopivan niukasti. Meillä Suomessa on taitoa aivan poskettomasti mahtavan musiikkikoulutusjärjestelmän vuoksi. Mielikuvituksessa ja esiintymisessä on vielä kehittämisen varaa. Esiintyminen on harvalla suomalaisella verissä, se on opeteltava ja sen voi oppia. Kolmas vuosineljännes päätoimittajana on rikastuttanut maailmaani paljon. Olen tutustunut kaikenikäisiin ja maalaisiin kantelisteihin ja kanteleenrakentajiin ja paikoin hurjaankin kanteleen historiaan. Tavallaan olen kiitollinen, että en ole aiemmin ollut kanteleen syrjässä kiinni. Minä saan kokea sen nyt! Taidan kokeilla viisikielisen soittamista takan ääressä pimeän laskeuduttua. Koskettavaa syksyä.
Puheenjohtajan tervehdys
Elokuu Helsingissä on täynnä kulttuuria. Musiikkia kaikista genreistä, tanssia, teatteria ja performanssia on tarjolla kaiken ikäisille sekä fiinimmissä puitteissa että ihan ilmaiseksi mitä yllättävimmissä paikoissa. Kesän loppu ja arkeen paluu ei ole koskaan tuntunut vaikealta syksyn ensi sateiden ropsutessa maahan kun mieli on täynnä aurinkoa ja lämpöä kulttuurinautintojen tarjoamassa muodossa. Tänä vuonna, kuten myös useampana viime vuotena ovat myös kantele ja kanneltajat kokoonpanoineen olleet hyvin edustettuina näissä pääkaupungin loppukesän tapahtumissa. Erityisen ilahduttavissa määrin ovat soittajat vallanneet tilaa poikkitaiteellisissa produktioissa sekä eri musiikinlajien välillä vuoropuhelua käyvissä konserteissa. Tämä kuvastaa hyvin soittajien ennakkoluulottomuutta ja rohkeaa otetta luoda aivan uudenlaisia polkuja taiteilijoina ja muusikkoina. Kantele näkyy ja kuuluu luontevana osana taiteen kenttää niin konserttisaleissa kuin kapakoissakin. Uusi Musiikkitalo avataan kaupungin keskustaan ja jo avajaisjuhlallisuuksista lähtien ovat myös kanteleensoittajat ja kantele vahvasti mukana talon konserttitarjonnassa. 14.9. järjestettävä kanteleen ja sen sukulaissoitinten teemakonsertti päiväluentoineen on ensimmäisiä kaiken kaikkiaan talossa järjestettäviä konserttikokonaisuuksia. Kanteleet soivat syksyn mittaan niin talon klubeilla kuin konserttisaleissakin. Me kaikki uuden talon asukkaat toivotamme kanteleväen tervetulleiksi hakemaan mielen lämpöä ja valoa arkiseen aherrukseen ja syksyn tuuliin kulttuurinautinnoista sekä tekemään yhdessä Musiikkitalosta meidän kaikkien yhteisen musiikillisen olohuoneen monipuolisine sointiväreineen ja tunnelmineen.
KANTELE
3·2011 4
KUVA: AJ SAVOLAISEN
KUVA: MAIJA SEPPO
Päivi Ollikainen käsittelee kanteletta
uusin ottein
KANTELE
5 3·2011
Mun tarina mennee sillee että...
Päivi siis syntyi neljännes vuosisata sitten pohjalaiseen Oulaisten kaupunkiin, Haapaveden kantelepitäjän naapuriin. Vaikka vanhemmat eivät soittaneetkaan itse, olivat he hyvin musiikaalisia ja kannustivat voimakkaasti kaikkia neljää lasta musiikkiharrastuksen pariin. Kolme heistä opiskelee nyt Sibelius-Akatemiassa. Päivi aloitti pianonsoiton kansalaisopistossa alaasteen ensimmäisellä luokalla. Eräänä päivänä isä sattui pesemään autoa, kun naapurin tyttö oli menossa musiikkiopiston pääsykokeisiin ja huusi lähtisikö Päivi mukaan. "Lähetäänkö mekin kokkeilemmaan", kysyi isä ja niin sitä mentiin. Ollikaisten autoa pestiin kuulemma tuohon aikaan tosi harvoin eli onnekas sattuma. Aloitin Akatemiassa musiikkikasvatuksen osastolla pääsoittimenani kantele ja soitin klassista kanteletta kolme vuotta. Sitten alkoi tuntua, että tämä ei kiinnosta ollenkaan. Että vaihdan poppjazz-lauluun tai pianoon, jotka olivat sivuinstrumenttejani. Puhuin siitä opettajilleni Koistisen Ritvalle, Eva Alkulalle ja Anna-Karin Korhoselle. Anna-Karin ehdotti, että miksen soittaisi sitä kanteleella. Ja kun muut opettajat kannustivat, niin päätin sitten vaihtaa kanteleeseen. Ensimmäisen vuoden loppuvaiheessa olin hieman umpikujassa. Kanteletta oli kyllä ihan kiva soittaa, mutta en oikein tiennyt, mitä sillä tehdä. Sitten lähdin Japaniin Sapporoon vaihto-oppilaaksi tutkimatta edes, minkälaiseen kouluun olin menossa.
Kevään kantelekisoissa nähtiin monien taiturimaisten suoritusten ohella myös aivan uudenlaisia tapoja soittaa kanteletta. Kitaraa on kyllä taputeltu soiton ohella rytmisoittimen tapaan, mutta kanteleelle tällainen perkussiivinen tekniikka on uutta. Melko uutta se on myös tekniikan hallitsevalle Päivi Ollikaiselle.
Kanteletta siskon kiusaksi
Kun Päivi oli kaksitoista, oli isän veli ostanut kotikanteleen huutokaupasta ja kysynyt, josko Päivin seitsemänvuotias sisko Hanna haluaisi soittaa sitä. Kaksitoistavuotiasta ajatus huvitti, kuka nyt kanteletta haluaisi soittaa. Mutta kun isä kysyi, haluaisiko Päivi soittaa kannelta ja sisko huusi vieressä, että ei varmasti saa, niin... Meinasin vaihtaa alaakin ennen Japaniin lähtöä. Kriiseilin sitä. Ansku (Korhonen) yritti
-T
ulin Sibelius-Akatemiaan musiikkikasvatusta opiskelemaan suoraan koulun jälkeen... Tulin. Tiesitkö, että joidenkin mielestä Sibelius-Akatemiaan on vaikea päästä. Kaikki eivät pääse koskaan. Niin, kyllä minä sen ymmärsin myöhemmin. Aika kiitollinen olo siitä kyllä on, Päivi vakuuttaa hieman hämmentyneenä.
KANTELE
3·2011 6
kyllä kannustaa. Lähdin sitten vaihtoon Japaniin lokakuussa 2009 ja siellä alkoi asiat muuttua. Japanissa löysin itseni klassiseen musiikkin erikoistuneesta kasvatustieteellisestä tiedekunnasta. Ensin hieman järkytyin, sillä enhän minä klassista halunnut opiskella. Mutta oli hienoa olla Japanissa ja löysin innostuksen lähteen koulun ulkopuolelta. Osallistuin kansainvälisen seurakunnan toimintaan ja tutustuin amerikkalaiseen rumpaliin Charles Browniin. Olin jo Suomessa tutustunut hieman soittimien perkussiiviseen käyttöön, kuten Andy McKeen kitarointiin, mutta Japanissa innostuin toden teolla. Aloin treenata yhä enemmän perkussiivista soittoa. Aloin saada kiinni groovesta. Niinpä unohdin lentoemäntähaaveet lopullisesti ja keikkailin Chipin kanssa jatsia ja poppia soitellen. Chipistä kantele oli todella eksoottinen ja se toi itsellekin uuden näkökulman. Siskon kiusaksi aloitettu kanteleen soitto lähti liikkeelle haapavetisen Eero Pitkälän johdolla. Myöhemmin innostuksen kasvaessa hankittiin opettajaksi Riikka Jaakola, jonka tunneilla Päivi kävi pari kertaa kuukaudessa siihen asti, kun pääsi Sibelius-Akatemiaan. Japanissa opettelin myös laulamaan. Kaveriltani Saara Aallolta sain ennen lähtöä yhden tunnin Complete Vocal -tekniikkaa ja innostuin. Japanissa ei ollut opettajaa ja siellä opiskelin vain itsekseni Whitney Houstonin äänitteiden avulla. Kun palasin Suomeen ja kerroin Anskulle kokemuksistani, hän ohjasi minut Petteri Sariolan oppiin. Petteriltä sain sitten kymmenkunta tuntia, kehittäviä tekniikkaharjoituksia ja hyviä ideoita kehittää tekniikkaa eteenpäin. Olin saanut käyttööni sähkökanteleen ja alkanut myös tehdä omia biisejä. Kantelekilpailuista kuultuani päätin lähteä mukaan. Jännitti kyllä, että miten tämä otetaan vastaan. Riikka Jaakolan kautta Päivi tutustui myös Jane Ilmolaan ja Three Rivers -kanteleyhtyeeseen. Sen porukan kanssa tehtiin konserttimatkoja kotiseutujen lisäksi USA:han, Ranskaan ja Bulgariaan. Niitä reissuja Päivi muistelee elämänsä parhaimpina reissuina.
Kisat olivat ensi esiintyminen uudella tekniikalla Suomen yleisölle. Jännitin hirveästi kisoja ja erityisesti klubi-illan konserttia. Kaikki kanteletyypit olisivat siellä, enkä osannut yhtään ennakoida vastaanottoa. Mutta palaute niin klubilla kuin kilpailuissakin oli tosi kannustavaa ja positiivista.
Tulevaisuus odottaa
Tulevaisuus on avoin. Päivi tekee lopputyötään aiheesta populaarimusiikin pedagogia kanteleensoitossa. Valmistuminen häämöttää ensi keväänä. Päivin suurin idoli on Michael Jackson ja popin tekeminen kiinnostaakin kaikista eniten. Ja gospelin. Päivi kertoo olevansa entinen ja nykyinen seurakuntanuori ja gospel ja usko Jumalaan ovat elämän keskeisiä tukipilareita. Leipä olisi tietenkin kiva hankkia musiikilla. Markkinointiin pitäisi virittäytyä. Kaikki on tapahtunut niin nopeasti, että monet asiat ovat vielä vaiheessa. Kotisivut ovat kyllä työn alla, omaa ohjelmistoa on kertynyt ja musiikkiuraa kohti mennään, vakuuttaa Päivi. Päivin pääsoitin on perkussiivisella tekniikalla sähkökannel, mutta voisikohan akustisesta kanteleesta rakentaa perkussioversion? Akustiselle kanteleelle tämä soittotekniikka ei oikein sovellukaan, mutta soitinkehittelytyö olisikin mahtavaa, innostuu Päivi. Kanteleesta ja latinalaisamerikkalaisesta cajón-lyömäsoittimesta saisi mainion yhdistelmän. Soitinrakentajat, huhuu.
KANTELE
7 3·2011
Salmisen kanteleet, osa 2
Virityslaite kanteleeseen ja sentapaisiin soittokoneisiin
TEKSTI JA KUVAT: KARI DAHLBLOM, RAUNO NIEMINEN
Paul Salmisen kääntimillä varustetut kanteleet
Muusikeri Paul Salmisen toiminta kanteleen kehittäjänä oli lyhyt jos lasketaan aika ensimmäisestä patenttihakemuksesta vuonna 1920, viimeiseen kanteleeseen 1949. Aivan tyhjästä Salminen ei ole virityslaitettaan keksinyt, vaan samanlainen idea oli käytössä mm. konserttiharpuissa. Kanteleen sävelvaihtokoneiston parissa teki töitä myös Hannes Wallen USA:ssa ja päätyi samantapaiseen keksintöön kuin Salminen.
Sävelvaihtajakoneistojen taustaa
1600-luvulla tirolilaismuusikot kehittivät kielikohtaisen sävelvaihtajan harppuun. Kunkin kielen kohdalla olevasta sävelvaihtajasta soittaja saattoi muuttaa kielen sävelkorkeutta puolen sävelaskeleen verran. Pian harppuun kehitettiin jalkakäyttöinen pedaalijärjestelmä, jotta soittajan kädet olisivat vapaat kielten näppäilemiseen. Vuonna 1720 Saksalainen Jakob Hochbrucker (16731763) kehitti 5-pedaalisen, myöhemmin 7-pedaalisen harpun. Lopullisesti nykyisen konserttiharpun kaltaiseen mekanismiin päästiin Ranskassa, missä ensin Georges Cousineau (17331799) rakensi vuonna 1782 harpun, jossa kaksi seitsemän pedaalin sarjaa mahdollisti kunkin kielen korottamisen joko puoli- tai kokoaskeleen verran. Vuonna 1808 Sebastien Érard (17521831) rekisteröi patenttinsa kaksoispedaaliharpulle, jossa yhdellä seitsemän pedaalin sarjalla saadaan jokaisen oktaavin samannimiseen kieleen puoli- tai kokosävelaskeleen korotus yhtä pedaalia käyttämällä.
Konserttiharpun koneiston toimintaperiaate.
Harpussa on diatonisesti viritetty kielistö, jossa jokaisella kielellä on kaksi pyörivää kahdella tapilla varustettua rullaa, joita pyörittämällä kieltä voidaan lyhentää. Kun kieli on pisimmillään on se silloin alennettu. Kun kieltä lyhennetään ensimmäisellä rullalla on se silloin perusvireessä ja seuraava rulla ylentää kielen. Tällainen koneisto sopii harppuun, jossa käytetään suolikieliä ja tällaisen koneiston käyttö ei tuota vaikeuksia.
KANTELE
3·2011 8
Kaliforniassa, Berkeleyssä asunut Hannes "Hans" Wallen työskenteli vuosikymmeniä kanteleen hyväksi, jotta kantele ei vain säilyisi Suomen kansallissoittimena, vaan tulisi myös varteenotettavaksi soittimeksi taidemusiikin esittämisessä. Jo v. 1912 Wallen suunnitteli kanteleeseen ensimmäisen "duurienvaihtajan", jonka avulla kantele soveltuisi myös orkesterisoittimeksi. Wallen patentoi duurienvaihtajansa nimikkeellä "Harp" 30.9.1937. Wallenin sävelvaihtajakoneisto on periaatteeltaan aivan samanlainen kuin Salmisen toinen patentti vuonna 1927. Erotuksena on vain vaihtajatankojen laakerointi. Wallenin ideaan perustuva laakerointi otettiin käyttöön Jaakko Noson patentissa "Sävellajien muutoslaite kanteleeseen" vuodelta 1951, Lauri Kellokummun patentissa "Kanteleen vipukoneisto" vuodelta 1986 ja myös niissä koneistoissa, joita nykyiset kanteleenrakentajat käyttävät.
Wallenin "duurivaihtajan" kuva patenttihakemuksessa v. 1939.
Tunsiko Salminen Wallenin koneiston hänen kehitellessään omia kanteleitaan ei ole tiedossa. Monet keksinnöt tehdään usein monessa eri paikassa keksijöiden tietämättä toisistaan mitään. Hannes Wallen tunsi Salmisen kanteleet. Veikko Hintikan kirjoittaa Työväen musiikkilehdessä numero 5/1951: "Tulkoon mainituksi vielä väärinkäsitysten välttämiseksi sekin, että Hannes Wallen on ruvennut suunnittelemaan sävellajienvaihtajansa jo huomattavasti aikaisemmin kuin Suomessa siihen asiaan kiinnitettiin huomiota. Wallenin kantele poikkeaa nk. Salmisen kanteleesta nimenomaan siinä, että siitä on kaikki tarpeeton jätetty pois ja duurien vaihtaminen tapahtuu mahdollisimman vaivattomasti. Laite on yksinkertainen kuten kaikki hyvät keksinnöt." Myös sitraan kehitettiin ja patentoitiin monenlaisia diatonisia ja kromaattisia kielityksiä ja sävelvaitajalaitteita 1800-luvulla jolloin se oli muotisoitin Euroopassa. Ehkä siksi kantelekoneistopatenteissa viitataan siihen että keksintö soveltuu myös samantapaisiin soittokoneisiin. Patenttihakemuksessaan Salminen toteaakin: "lisälaitteen voi yhtä helposti sovittaa muihin samantapaisiin soittimiin, kuten esimerkiksi sitraan." Salminen on varmaan ollut myös perillä Pietarissa asuessaan siitä kehitystyöstä mitä Venäjällä oli tehty kanteleelle. Nämä ovat tietysti arvailuja, mutta osoittavat että kiinnostusta kanteleen kehittämiselle oli muuallakin samaan aikaan kun Salminen aloitti kehitystyönsä. Ensimmäisessä patenttihakemuksessaan Salminen kirjoittaa keksintönsä taustasta: "Kansansoittimena kantele on joutunut jotenkin syrjään, mutta viime vuosikymmeninä on ruvettu kanteletta taas suosittamaan "Kansalliseksi" soittimeksi. Kreeta Haapasalon, A. Okeströmin, ja Pasi Jääskeläisen jälkeen on ilmaantunut yhä uusia kantelekonserttien pitäjiä, sekä kaupungeissa että maaseudulla, mutta yleiseksi kansansoittimeksi se ei ole ainakaan vielä päässyt. Esteenä on sen virityksen vaivalloisuus, tekniikan epämukavuus ja äänisävyn heikkous. Kuitenkin on sillä laulun säestimenä hyvä vaikutus. Sellaisena se kylläkin voi saavuttaa kansallistaiteellista merkitystä.
KANTELE
9 3·2011
Keksinnölläni olen poistanut näitä puutteita kanteleesta, nyt voi soittaa missä äänilajissa tahansa, ja viritys äänilajista toiseen tapahtuu silmänräpäyksessä painamalla sen äänen kieltä, jota haluaa muuttaa puoli ääniastetta ylös tai alas, jolloin muutettavan äänen oktaavi-äänet muuttuvat mukana."
Virityslaite kanteleeseen, eli rullakantele
Paul Salmisella oli monta erilaista sävelvaihtajakoneistoa, jossa diatonisesti viritetyn kielistön jokaista kieltä voidaan ylentää tai alentaa koneiston avulla. Ensimmäinen Salmisen koneisto perustui kielen kääntämiseen ja toinen venyttämiseen. Kielien kääntämiseen perustuvia koneistoja oli kaksi erilaista, ja kielien venyttämiseen perustuvia koneistoja kolme erilaista (malleihin A3, B3 ja 5). Salminen haki patenttia vuonna 1920 keksinnölle nimeltä "Virityslaite kanteleeseen ja sentapaisiin soittokoneisiin". Salminen sai 23.12.1921 virityslaitteelle patentin numero 8748. Hakemuksen mukaan: "Kanteleessa on 30 kieltä, viritettynä diatonisen sävelasteikon mukaisesti, siinä sävellajissa missä niitä soittaja kulloinkin tahtoo soittaessaan käyttää... Tämä saavutetaan siten, että kanteleseen käsisijan muodostavan kannen alle sovitetaan rullia. Joka rullan päällä on kolme kieltä, nimittäin peruskieli ja puolta ääntä alempi kieli ja puolta ääntä ylempi kieli. Apukielet saadaan käyttöön siirtämällä rullaa puoleen tai toiseen.
Vielä on keksinnölläni se uusi hyvä ominaisuus, että kanteletta voidaan virittää (puhtaaseen luonnolliseen viritykseen, joka soi kauniimmin), eikä ole pakkoa virittää tempereerattuun, (tasoitettuun) joka on vielä vaikea virittää. Keksinnön mukaisen lisälaitteen voi yhtä helposti sovittaa muihin samantapaisiin soittimiin, kuten esimerkiksi sitraan. Samalla tulee kanteleen nuottikirjallisuus itsestään täydellisemmäksi ja monipuolisemmaksi kun voidaan soittaa harpun ja helpommin sovitettuja pianokappaleita." Keksintö olisi voinut avata huikeita visioita erilaisiin viritysjärjestelmiin. Olihan siinä käytettävissä suuri määrä kieliä. Seitsemää diatonisen asteikon (C, D, E, F, G, A,H ) säveltä kohden oli vielä kaksi apukieltä, eli yhteensä 21 eri kieltä, kun kromaattiseen oktaavin laajuiseen asteikkoon tarvittaisiin vain 12 kieltä. Ilmeisesti tämä systeemi ei kuitenkaan ollut käytössä Salmisen kanteleissa. Ensimmäisessä rullakantelemallissa, jossa jokaista peruskieltä kohden on kaksi apukieltä, vain toinen apukieli on kiinni rullassa, mutta toinen apukieli kiinnittyy kiinteästi rullakoneiston alalevyyn. Rullakanteleista on käytetty nimitystä spindellikantele (spindelli=kara). Koska Salminen käytti patenttihakemuksessaan tästä osasta nimitystä rulla, eikä spindelli, kutsumme kannelta rullakanteleeksi. Salmisen rullakanteleiden valmistusmääristä ei ole tietoa. Salminen myi patentin 16.12.1922 Hellas-pianotehtaalle, joka rakensi kanteleita tuntemattoman määrän. Kolme tällaista Hellaksen rakentamaa kannelta on tiedossamme, yksi niistä on Keski-Suomen museossa, yksi Suomen kantelemuseossa ja kolmas on yksityisomistuksessa Helsingissä. Lisäksi kantele esiintyy Koti-lehden numero 4/1938 äitienpäivänumeron kansikuvassa.
Rullakantele numero yksi
Rullakantele numero yksi on isompi kooltaan kuin numero kaksi. Kaikukopan mitat ovat 840 mm x 575 mm x 98. Sivut ja ponsi on päällystetty mahonkiviilulla. Ponsi on kiinnitetty ruuveilla koppaan. Ponsi lisää kanteleen pituutta 127 mm, eli kanteleen koko pituus on 967 mm. Koneiston pituus on 560 mm ja leveys 80 mm. Kielien väli on 17 mm. Kanteleessa on yhteensä 80 kieltä. Kanteleessa on matalammasta päästä lähtien
Pianotehdas Hellaksen rullakantele, malli 2 koteloineen. Keski-Suomen museon kokoelmat, nr. KSM1400.130
KANTELE
3·2011 10
kaksi kieltä kolmessatoista ensimmäisessä rullassa. Seuraavissa 14 rullassa on kaksi kieltä ja lisäksi kolmas kieli, joka kiinnittyy koneiston pohjalevyssä olevaan kielinastaan. Seuraavissa kuudessa rullassa on taas kaksi kieltä rullaa kohti. Kanteleessa on kuitenkin jokaista rullaa kohden kolme viritystappia, vaikka niitä ei olisi tarvinnut ala- ja yläpäässä. Kantelessa on kolme korkeata jalkaa ja se painaa 13 kiloa ja 680 grammaa. Malli 3B on 8,2 kiloa keveämpi.
Rullakanteleen nr. 2, sävelvaihtajakoneisto
Rullakanteleen nr.1 sävelvaihtajakoneisto Mallissa numero kaksi on vain kaksi kieltä rullaa kohti ja sama kieli kulkee rullien kautta viritystapeille.
Kielien kiinnittyminen koneistoon. Rullakanteleessa 1 (vasemmalla) toinen apukieli kiinnittyy rullakoneiston alalevyyn.
Rullakantele numero kaksi
Hellaksen valmistama rullakantele malli kaksi on pienempi kooltaan. Pituus on 932 mm x 510 mm x 70 mm. Korkeus ponnen kohdalla on 120 mm. Koneistossa on 33 rullaa. Kielien väli on 15 mm. Koneisto on 503 mm leveä, eli 57 mm kapeampi kuin numerossa yksi. KeskiSuomen museon ja Suomen kantelemuseon kokoelmissa olevien kanteleiden kielitykset poikkeavat toisistaan. Kantelemuseossa olevassa kanteleessa on rullaa kohti vain kaksi kieltä. Kieliä on yhteensä 66. Keski-Suomen museon kanteleessa on samantyylinen kielitys kuin mallissa numero yksi. Viritystappien lukumäärä vastaa kuitenkin parikielien ja kolmoiskielien rullia. Kieliä on yhteensä 84 kpl. Bassokielipareja
on kaksitoista ja diskanttipuolella on vain kolme parikielirullaa. Kun mallissa yksi kielet kiinnittyvät rullaan ja rullakoneiston alalevyyn, niin Keski-Suomen museossa olevassa kanteleessa näin on vain yhdessä kielessä. Muut kielet on kiinnitetty rullan laakeriin. Tiedossamme olevissa kolmessa rullakanteleessa kielitys on ratkaistu eri tavoilla. Tämä viittaa siihen, että malli on ollut vielä tuotekehitysvaiheessa ja lopullista ratkaisua on vielä haettu. Salmisen muistiinpanoista ei löydy tietoja siitä miten kielistö tulisi virittää. Salmisen kantelekoulut on tehty suurkanteleelle.
Keski-Suomen museossa olevan kanteleen kielien kiinnittyminen rullakoneistoon.
KANTELE
11 3·2011
Suurkantele
3.4.1927 Salminen sai patentin uuteen keksintöönsä, "Lisälaite kanteleeseen ja sentapaisiin soittokoneisiin". Kielen venyttämiseen perustuvassa koneistossa diatonisesti viritetyn kielistön kielien sävelkorkeutta voidaan laskea ja nostaa koneiston avulla venyttämällä ja löysäämällä kieltä. Tälle koneistolle Salminen sai patentin numero 11483. Hakemuksessa Salminen kuvaa keksintöä: "Keksinnön tarkoituksena on saada yksinkertaisella diatonisella säveljärjestelmällä varustetun kanteleen tai muun soittokoneen muuttumaan kaikkiin sävellajeihin ja kaikkiin glissando (liuku)sointuihin." Suurkanteleen soitto-oppaassa Salminen kertoo: "Olen laatinut tämän oppaan keksimälleni, patenteeratulla laitteella varustetulle kanteleelle. Tämän kanteleen ponsipäässä on seitsemän käännintä (sävelvaihtajaa), joiden avulla voidaan sävellajia vaihtaa siihen sävellajiin, mihin sävellys sitä vaatii. Tämä kantele vastaa siten sävellajeiltaan nykyaikaista konserttiharppua." Salminen suunnitteli uuden koppamallin, johon uusi koneisto asennettiin. Salminen nimitti kokonaisuutta suurkanteleeksi, malli 3A. Tässä mallissa kanteleen kääntimet, eli sävelvaihtajat, ovat kanteleen pitkän kielen puolella. Vuonna 1934 Salminen muutti sävelvaihtajakoneiston kanteleen diskanttikielien puoleiselle sivulle. Tästä tuli malli 3B. Lyhyen sivun puolelta soittaville Salminen suunnitteli mallin numero 4, joka on peilikuva malleista 3A ja 3B. Mallia numero neljä on valmistunut vain kaksi kappaletta, vuonna 1936 Väinö Hannikaiselle ja 1946 Armas Havuselle Kauhajoelle. Malleissa 3A ja 3B on pieniä eroja. Mittasimme mallit 3A, numero 23 ja 3B numero 58. 3A kanteleessa on 35 kieltä ja mallissa 3B 36 kieltä. Ensimmäisissä mallin 3A-kanteleissa ei ole kielinastoja viritystapin edessä, vaan kieli lähtee suoraan viritystapeista. Myös kielien mitoissa on suuria eroja. Mallissa 3B viritystappilistaa on levennetty ja viritystapit eivät kulje suorassa linjassa, vaan viritystapit ovat ikään kuin 7 kielen tyhmissä koska kielet lähtevät koneiston päässä myös eri etäisyyksiltä. Kielien väli on 10,20 mm.
Suurkantele, malli 3A
Suurkantele, malli 3B
Suurkantele, malli neljä
Malli 3A oli tuotannossa vielä vuosia sen jälkeen kun malli 3B tuli tuotantoon. Koneistojen kuvista voi nähdä, että uusi koneisto on helpompi valmistaa, sillä sen akselissa on yksi mutka vähemmän. Mallin neljään kävi sama koneisto kuin 3B kanteleeseen.
Kantele numero viisi
Kantelemallissa viisi ei ollut Salmisen käyttämässä terminologiassa suurkantele, eikä kotikantele, vaan pelkästään malli numero viisi. Kanteleessa on suuri ponsi ja kierukka joilla on tavoiteltu vanhojen koverrettujen kanteleiden
KANTELE
3·2011 12
Malli 3A:n koneisto
Malli 3B:n koneisto
Malli neljän koneisto
näköä. Kielivälit ovat poikkeuksellisen kapeat, jolloin koneistokin on kauttaaltaan normaalia pienempi. Malli muistuttaa rakenteeltaan vanhoja yhdestä puusta koverrettuja kanteleita. Sen kaikki sivut ovat suoria, myös viritystappisivu, joka Salmisen kanteleissa on tavallisesti kaareva. Peräsivu on varustettu ponnella koverretun kanteleen tapaan. Kärkiosaan on veistetty kierukka viulun tapaan. Soittimen pituus on 1495 mm leveys 291 mm ja korkeus 95 mm. Kieliä soittimessa on 32. Koneisto on pienempi kuin mallien 3A ja 3B koneisto. Koneiston pituus on 300 mm ja leveys 52 mm. Akselien halkaisija on myös pienempi (ø 7 mm), kun suurkanteleessa se on 10 mm. Myös kieliväli on vastaavasti kapeampi. Paksuimman ja ohuemman kielen väli on 283 mm, jolloin kielien väli on keskimäärin 9,39 mm. Kanteleen keskellä olevat kääntimet, joita on seitsemän, toimivat yhden puolisävelaskelen alennnuksella tai korotuksella, riippuen siitä miten kantele on viritetty. Kääntimissä on vain kaksi asentoa erotuksena mallien 3A, 3B ja 4 kolmiasentoisille kääntimille.
Fazerin musiikkiliikkeen hinnastossa. Hinnasto on painettu vuonna 1927 tai sen jälkeen, koska hinnastossa on mukana myös Salmisen Suurkanteleen soitto-opas, joka julkaistiin vuonna 1927. Vuonna 1949 Fazer julkaisi Salmisen uuden Kantelekoulun ja vuonna 1955 Kantelekirjan.
Kanteleensoitto-ohjeita Paul Salmisen Suurkanteleen soitto-oppaassa v. 1927.
Lähteet:
Mallin viisi koneisto
Paul Salmisen patenttihakemus numero 577, 24.8.1920 Paul Salmisen patenttihakemus numero 461, 11.7.1925 Hans Wallenin patenttihakemus 30.7.9.1937 Jaakko Noson patentti numero 26839, 30.9.1954 Lauri Kellokummun patenttihakemus numero 862101, 20.5.1986 Paul Salmisen arkisto, Kanteleliitto Painetut lähteet: Paul Salminen (1927) Suurkanteleen soiton opas, OY Fazerin musiikkikaupan kustanuksella, Helsinki. Paul Salminen (1949) Kantelekoulu, OY Fazerin musiikkikauppa, Helsinki. Paul Salminen (1955) Kantelekirja, OY Fazerin musiikkikauppa, Helsinki. Veikko Hintikka (1951) Väinön kannel kaikuu valtamerenkin takana, Työväen musiikkilehti 5/1951. Ss. 7071.
Paul Salmisen kantelejulkaisut
Fazerin musiikkiliike markkinoi Salmisen kannelta numero 3A nimellä Suur- eli harppukantele. Vanhin löytämämme kantelemainos on
KANTELE
13 3·2011
Karjalan kantelemestari
Otto Koistinen
KANTELE
3·2011 14
Talvisodan aikaan käytiin koko perhe syömään illalla seitsemän aikaan. Meitä oli perheessä kahdeksan lasta. Meille oli ostettu radio ja se oli toisessa huoneessa päällä. Sieltä alkoi kuulua jotain merkillistä ääntä. Minä ryntäsin sinne ja isä torui, että mihin sinä nyt. Ei silloin ollut tapana nousta kesken ruokapöydästä. Minä sanoin, että kun se on niin mielenkiintoinen tuo soitin, että mikä se on.
P
ian valkeni, että se on kantele. Se jäi kantelemestari Otto Koistisen mieleen ja liikautti enemmän kuin mikään muu soitin. Se jäi mieleen kummittelemaan vuosiksi.
tihääpäivää se tarkoittaa kuuttakymmentä avioliittovuotta. Kyllä me siunattuja ollaan, toteaa Otto onnitteluja vastaanottaessaan.
Kyllä meitä on siunattu
Vuosi sitten Suomen Mestarikillalta kantelemestarin arvon saanut Otto Koistinen asuu vaimonsa Rauhan kanssa Käsämän kylässä viehättävässä talossa mäen päällä, jonne siintää muutaman sadan metrin päässä Kuoringan järvi. Lukuisat puuleikkaukset ja itsetehdyt huonekalut todistavat, että sen asukasta puu tottelee. Edelleen 86-vuotiaana Otto rakentelee verstaassaan kanteleita niin kuin on tehnyt yli viisikymmentä vuotta. Vieläkin hän kävelee järvelle ja tulomatkalla kiipeää kepeästi kotimäen päälle. Aina ei niin kuitenkaan ole ollut. Joitakin kymmeniä vuosia sitten oli mäen kapuaminen melkein mahdotonta. Armeija-aikana minut rokotettiin kurkkumätää vastaan ja meistä muutama poika sairastui siihen. Se ja nuorena sairastetut angiinat saivat aikaan sydänlihaksen tulehtumisen, joka vuosien saatossa paheni ja aiheutti sydämen vajaatoiminnan, joka sitten johti eläkkeelle jäämiseen kolmekymmentä vuotta sitten. Sittemmin tehdyt kaksi läppäleikkausta ovat korjanneet tilanteen ja nyt kunto on hyvä. Mikä ettei olisi, lääkäri oli luvannut uuden läpän kestävän nelisen sataa vuotta. Alunperin sovittua haastatteluaikaa jouduttiin yllättäin siirtämään parilla päivällä. Syykin selvisi. Lapset Marja, Ritva ja Hannu kun halusivat tulla juhlistamaan vanhempiensa timant-
Ensimmäinen kantele keuhkoparantolassa
Koistisen perheessä laulettiin paljon ja Tuusniemen serkut soittivat viulua, mutta muuten ei Oton lapsuuteen soitto kuulunut. Leipä löytyi isän uraa jatkaen luotsina eri puolilla Savoa ja Karjalaa. 50-luvulla Otto Koistinen joutui keuhkoparantolaan. Parantolassa oli pitkäaikaisille potilaille verstas, jossa sai tehdä puutöitä. Siellä hän näki opettajalla kanteleen piirrustukset. Otto Koistinen teki ensimmäisen kanteleensa parantolareissun jälkeen. Siitä alkoi tie kanteleenrakentajana. Meinasin, että saa jäädä viimeiseksi, kun kantele piti tehdä opettajan ohjeiden mukaan loimukoivusta. Se oli huonolla höylällä hankala työstää, muistelee Otto. Parantolasta päästyä oli kipinä kuitenkin jo syttynyt. Kun saunalla oli ylimääräinen huone verstaaksi, alkoi kanteleita syntyä. Kuorokaverit kannustivat ja kylän räätälikin Oton kanteleen nähtyään sanoi voivansa soittaa sitä vaikka viikon syömättä. 35-kielisestä kanteleesta lähdin liikkeelle, Otto kertoo. Loimukoivu vaihtui kuitenkin kokeilun kautta kuuseen ja honkaan. Mallien kehittely lähti heti liikkeelle. Ensimmäisen kanteleen tasaperä pyöristyi ja mallia kevennettiin.
KANTELE
15 3·2011
Tulin siihen tulokseen, että kantele ei ylimääräistä puuta tarvitse. Parantolan puutyöopettajan ohjeen mukaan Otto värjäsi kanteleensa edelleen ruskeaksi. Kuorokaverini Onni Tirkkonen kerran katseli kanteletta ja kysyi, suuttuisinko, jos hän sanoisi jotain. Minä lupasin, etten suutu vaan olisin kiitollinen. Onni siihen, että älä sinä töhri noita honkakanteleita, hongan väriä et tule ikinä korjaamaan. Minä sanoin, että kiitoksia ja sen jälkeen en niitä enää värjännyt, kertoo Otto. Niin kiinnostus kasvoi varsinkin kun Joensuussa asuva kuuluisa kanteleensoittaja ja -opettaja Tyyne Niikko oli soitellut Oton kanteleita ja sanonut, että kyllä on jatkettava. Tyynen valitettua hihansa jäävän kiinni koneistoon, Otto suunnitteli mallin, jossa vivusto tuli keskelle.
Otto jatkoi kuitenkin edelleen luotsin hommia. Niissä töissä talvella oli hiljaisempaa ja rakentamiselle jäi aikaa. Reimareitten ohella Otto rakenteli kanteleita.
Hyvä kannel kauas kuuluu
Otto Koistisen hyvä ystävä Martti Pokela kehotti kerran osallistumaan Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön viisikielisen kanteleen rakentamisen kilpailuun. Siihen piti tulla lovileikkauksia, enkä minä niitä kehdannut ruveta leikkelemään. Sähkökolviin taittelin pellin ja sillä painelin kuviot. Siinä meni kuulemma ensimmäinen palkinto ja tulin toiseksi, nauraa Otto. En pitänyt niitä koristuksia niin tarpeellisena. Ensimmäinen palkinto tuli sen sijaan isojen kanteleitten sarjassa. Viisikielisilläkin tuli myöhemmin ensimmäisiä palkintoja, vaikka Otto ei kilpailuista niin perustanut. Aina vain joku houkutteli osallistumaan. Kaustisen kilpailuihin oli kolme kannelta valmiina, yksi honkaa, yksi leppää ja yksi raitaa. Unessa tuli sitten Martti Pokela tyttärensä Eveliinan kanssa ja väänteli raitaisen kanteleen pontta, niin että pelkäsin sen menevän rikki, muistelee Otto. Niin hän laittoi sitten juuri sen raitaisen kanteleen yhden kielen vaihdon jälkeen kilpailuun ja ensimmäinen sija tuli. Kun Martti kuuli tarinan jälkeenpäin, hän kysyi aina ensiksi, että olenkos nähnyt niitä enneunia, mutta ei ole näkynyt, Otto nauraa. Viisikielisiä tuli Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön hallituksen toiveesta tehtyä lahjoiksi, mutta suurin mielenkiinto on kohdistunut isoihin kanteleisiin. Kanteleitten ohella on syntynyt joitakin muitakin soittimia. Nuorena jäänmurtajalla työskennellessä tuli tehtyä murtajan verstaalla mandoliini viulunrakentamisesta ja soittamisesta innostuneen työkaverin innoittamana. Olen minä kahdeksan viuluakin tehnyt, Otto viittaa seinällä roikkuviin viuluihin. Vanhin tytär Marja halusi soittaa viulua. Minä menin soitinkauppaan ja kysyin, saanko ottaa mitat. Ei ollut varaa viulua ostaa. Sain luvan ja tein ensimmäisen viulun. Ei paljon päätä paleltanut, Otto naureskelee. Ritva on soittanut
Otto Koistinen kädessään raitapuinen kantele, jolla hän voitti Kaustisen viisikielisen rakennuskilpailun. Otto näki siitä enneunen ennen kilpailua.
KANTELE
3·2011 16
isänsä rakentamalla viululla ammattilaiseksi saakka. Kerran yksi pohjalaispelimanni oli kysynyt, miksei Otto mainosta. Otto siihen, että mitä tuota mainostamaan, kun ei kerkiä nytkään kaikkia tilattuja tekemään.
Innoittajat ja soinnin salaisuus
Otto Koistiselle on kanteleen sointi aina ollut tärkein asia. En minä puuta ole teknisillä laitteilla mittaillut, mutta olen yrittänyt kuunnella miten se soi, hän kertoo. Kantelisteissa innoittajina ovat olleet jo aiemmin mainitut Martti Pokela ja Tyyne Niikko, sekä halsualaiset pelimannit Veikko Kalliokoski, Sulo Karhulahti ja serkkunsa mestaripelimanni Taito Karhulahti. Ja tietenkin tytär Ritva. Taito Karhulahden luona Otto vieraili muutamaan otteeseen. Kerran Taito oli pyytänyt Ottoa tekemään sellaisen kanteleen, joka pimahtaa. Otto oli todennut, että nyt tuli kyllä sellainen pyyntö, jota ei voi toteuttaa. Ei hän voi tehdä kannelta, jonka sointi sammuu saman tien. Kanteleen pitää soida. Myöhemmin Taito oli jopa pyytänyt anteeksi, että hän pohjalaiseksi puhuu paljon ja usein ennen kuin ajattelee. Taito oli pelimanni, joka kehoitti aina kuuntelemaan soittimen ääntä tarkasti. Hän oli joskus kokeillut kaikki Oton rakentamat soittimet Halsualla 22 yhteensä ja todennut kaikkien soivan hyvin. Soitinrakentaminen on sellainen harrastus, että siitä löytyy aina jotakin uutta. Kantele on vielä sillä tavalla hankala, että siinä on paljon kieliä ja ne pitää saada soimaan tasaisesti, kuvailee Otto. Mutta onko hyvään sointiin joku salaisuus? Jos on, se jää salaisuudeksi, enempää Otto ei siitä osaa tai halua kertoa.
Otto ja Rauha Koistisen yhteinen taival on jatkunut jo yli 60 vuotta.
musiikilla on paikkansa, vaikka hän itse arvostaakin akustista sointia eniten. Eräät vanhemmat rouvat olivat arvostelleet modernissa konsertissa halunneensa kuulla kantelemusiikkia. Otto oli sanonut, että kuunnelkaapa uudestaan. Uuden musiikin kuunteleminen vaatii asenteiden muuttamista. Kanteleen symboliarvoa Otto ei juuri pidä painolastina, vaan ennemmin sitä, mitä sillä soitetaan. Nuoria ei aina innosta vanhempi musiikki. Oton käsityksen mukaan tilanne muuttuu, kun ohjelmisto laajenee.
Tulevaisuus turvattu
Kanteleen tilanne on tänä päivänä siis hyvällä mallilla. Myös Oton perinteen jatkaminen on hyvissä käsissä. Tytär Ritva Koistinen jatkaa kanteletaiteilijana, -opettajana ja -tutkijana, ja poika Hannu kehittää kanteleita perustamassaan Suomen suurimmassa kanteleita valmistavassa Koistinen Kantele -yrityksessä. Hannu kulki jo pienestä asti Oton kanssa verstaalla ja rakensi 12-vuotiaana ensimmäisen kanteleensa. Koulun jälkeen hän päivän yliopisto-opiskelun jälkeen ilmoitti ryhtyvänsä tekemään kanteleita. Koistisen keittiön pöydän ääressä onnellisen oloinen pariskunta tarjoilee edellisen päivän juhlien jäljiltä jäänyttä vadelmakakkua. Vaivoilta ei ole vallan säästytty ja sydämen keinoläppäkin vaatii nukkuma-asennon hakemista iltasella. Kyllä minä ajattelen, että meillä on kaikki oikein hyvin, Otto toteaa lopuksi. Isällä oli tapana sanoa, että "onnellinen on mies merellä lykkyjensä lainehilla".
Kaikki musiikki voi olla hyvää musiikkia
Minun ikäluokkani ihmiset tykkäävät vanhemmasta soittotyylistä, mutta kaikki tyylit pitää hyväksyä, Otto vakuuttaa. Kantele ei hänen mielestään kuitenkaan soi yhtä kauniisti kaikessa musiikissa. Kun Otolta utelee nykyvirtauksista, tuntuu, että kaikki käy. Sähkökanteleella ja kaikenlaisella
KANTELE
17 3·2011
Satu Sopanen vaaleanpunaisissa ja Markku Kaikkonen mustissa riemuitsevat kanteleesta kurssilaisten kanssa.
E
uroopan varhaisiän musiikinkasvattajat ja -tutkijat kokoontuivat kesäkuussa Helsingissä MERYC 2011 -konferenssiin. Konferenssia emännöi Metropolia Ammattikorkeakoulun musiikin koulutusohjelma Helsingissä, Ruoholahden toimipisteessä. Sen keskiössä on musiikin, varhaisiän (0-8 -vuotiaat) ja kasvatuksen kenttään liittyvä monitieteellinen keskustelu sekä alan uuden, julkaisemattoman tutkimustiedon välittäminen. MERYC:n päätavoitteena on edistää eurooppalaista tutkimusta ja käytäntöjä varhaisiän ja musiikin saralla. Konferenssiin kuului myös useita työpajoja, joista erään aiheena oli kantele ja kehorytmiikka. Työpajan vetivät kantelepedagogi Satu Sopanen ja musiikkikasvattaja Markku Kaikkonen. Työpajan nimi oli Echoes from Finland ja sen tavoitteena oli tuoda 5-kielinen tutuksi ja opettaa soiton perusteet. Halusimme näyttää, kuinka soitinta voi käyttää monipuolisesti. Johtoajatus oli nopeasti - helposti - monipuolisesti, musiikillinen "pienoiskonsertti" 5-kielisillä ja suomalaisella musiikilla, kertoo Satu Sopanen.
Tutkija Charlotte Arculus (vas.) Iso-Britanniasta oli ensimmäistä kertaa kanteleen kanssa tekemisissä. Hän piti työpajaa mahtavana ja halusi päästä soittamaan myös konserttikannelta.
Palaute oli positiivinen ja soittimesta oltiin innostuneita. Eräs englantilainen oli täysin haltioitunut saundista ja sen hiljaisuudesta. Muunmuassa siitä, että soittimen voi laittaa korvan viereen ja soittaa vain itselleen meditoida soittamalla, Satu Sopanen kuvailee. Osalle kurssilaisista kantele oli ennestään tuttu, mutta osa ei tuntenut sitä lainkaan.
KANTELE
3·2011 18
TEKSTI JA KUVAT : SAULI HEIKKILÄ
Uusia ystäviä kanteleelle kansainvälisessä konferenssissa
Kanteleliitto mukana Musiikkitalon Kansanmusiikin isommassa illassa 8.11.
arraskuun alkupuolella on loistotilaisuus päästä tutustumaan uuden Musiikkitalon joka kolkkaan, sillä 8.11. järjestettävä Kansanmusiikin isompi ilta täyttää Musiikkitalon salien lisäksi myös sen aulat ja ravintolatilan. Tapahtuman nimi ei viittaa pelkästään kansanmusiikin määrään vaan myös laatuun; ohjelmassa on luvassa kansanmusiikin huippunimiä, joita on harvoin jos koskaan mahdollisuus nähdä saman illan aikana. Ison salin konserttia tähdittävät muun muassa Sväng, Pole Pole ja Kristiina Ilmonen. Ennen konserttia on Black Boxissa luvassa Kanteleliiton tarjoamaa lastenohjelmaa: Vilma Timosen riemukas ja vuorovaikutteinen Kanteleen kyydissä -esitys sekä työpaja tempaa lapset mukaansa jännittävään seikkailuun. Kello 18 koko Musiikkitalo alkaa soida, kun pääkaupunkiseudun kansanmusiikkiryhmät valtaavat aulat ja käytävät. Ison salin konsertin jälkeen meno jatkuu ravintolassa, jossa Perinnearkku ry:n järjestämillä jatkoilla nähdään lauluyhtye Äijän Tiernapojat-esitys ja tansseja tahdittaa Hyperborea. Konsertti sekä Jatkot kuullaan suorana lähetyksenä YLE Radio 1:n Kansanmusiikin illassa ja tapahtuma striimataan suorana yle.fi/klassisessa. tapahtumasta koostettu ohjelma lähetetään TV:n juhlakaudella joulun ja uuden vuoden aikaan YLE Teema -kanavalla.
SAMI MANNERHEIMO
M
Konsertti on Etnosoi! 2011 -festivaalin aloituskonsertti ja sen järjestävät yhteistyössä Maailman musiikin keskus, Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osasto, Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskus, Suomen Kansanmusiikkiliitto, Kanteleliitto sekä Perinnearkku ry. Festivaalin muu ohjelma: www.etnosoi.fi
KANTELE
19 3·2011
Haapaveden kantele humisee yhä
TEKSTI JA KUVAT: JAAKKO MERILÄINEN
Perinteen vaaliminen vaatii kuitenkin työtä
Vuonna 1903 haapavetinen Pasi Jääskeläinen julkaisi Kanteleen soiton alkeita -opuksen. "Viime aikoina herännyt kanteleen soiton harrastus vaatii huomiota puoleensa, sillä kansamme vanha runohengen edustaja haluaa taas päästä oikeuksiinsa. Mutta jos tälle liikkeelle ei voida antaa apua ja johtoa, voi se myöskin kehittyä vääriin suuntiin menettäen arvonsa", kirjoitti Pasi alkulauseessa. Haapavedellä kantele toden teolla pääsi oikeuksiinsa ja lähti kehittymään oikeaan suuntiin. Viisikielisen soittajia paikkakunnalla tiedetään olleen jo satoja vuosia, mutta 1900-luvulla ampaistiin huimaan nousukiitoon isot kanteleet kainalossa.
H
aapavedeltä kimposi kanteletähtitaivaalle monia ympäri Suomea ja jopa muualla maailmassa tuttuja nimiä: Antti Rantonen, Ilona Porma, Anni Kääriäinen, Väinö Savikoski, Martti Pokela... Haapavettä ei ole suotta julistettu Suomen kantelepitäjäksi. Kanteleensoittajat esiintyivät paljon sekä yksin että yhtyeinä, ja soitannat vetivät salit täyteen väkeä. Eipä tainnut olla pitäjässä juhlaa, jossa oman kunnan kanteletaitureita ei olisi kuultu. Ihmisiin vetosi kansanläheinen soitto. Soittajat soittivat ja lauloivat vanhoja kansanlauluja omintakeiseen haapavetiseen tyyliinsä, turhista tekniikkakrumeluureista ja taiteellisuudesta piittaamatta. Kanteleen ääni sai usein esimerkiksi humista vapaasti, kun kieliä ei turhaan
KANTELE
3·2011 20
sammuteltu, ja sammutuslautakin oli käännetty sivuun kätösten tieltä. Paikkakunnan kantelevaikuttajat Eero Pitkälä ja Pertti Hankonen seurasivat haapavetisen kanteleensoiton kulta-aikaa aitiopaikalta. He saivat todistaa sitä, että se mikä menee ylös, tulee myös alas. Haapaveden kanteleensoittajien määrä hiveli 1970-luvulla pohjaa. "Silloin kun Savikosken Väinö kuoli, Haapavedelle ei jäänyt oikeastaan kuin tämä yksi soittaja", sanoo Pertti ja taputtaa Eeroa olalle. Soittajapulasta huolimatta kanteletta kuunneltiin kyllä mielellään. Eero muistelee esiintyneensä Haapavedellä tuolloin kaksin sippiviulun soittajan kanssa. "Muita kulttuuriporukoita täällä ei oikein ollut." Syvää kantelelamaa elettiin pari vuosikymmentä. Vasta 1980-luvun loppupuolella alkoi näkyä toivoa. Tuolloin perustettiin Jokilaaksojen kanteleyhdistys Haapaveden ja naapurikuntien kanteleasioiden ajamiseksi. "Yhdistyksen perustaminen oli sellainen kimmoke, että porukka aktivoitui", Pertti valottaa. Tänä päivänä Haapavedeltä löytyy noin neljäkymmentä aktiivista soittajaa, Pertti ja Eero laskeskelevat. He taitavat nimenomaan perinteisen haapavetisen ison kanteleen soittotyylin. Perinteinen tyyli ja vanhat tutut kappaleet ovat taanneet kanteleen suosion tänäkin päivänä, kantelemiehet arvioivat. Mistä se johtuu? "Tavalliset ihmiset tykkäävät tavallisesta soitosta", vastaavat Pertti ja Eero ja kertovat esimerkiksi kirkkokonserttien vetävän vielä tänäkin päivänä penkit täyteen. Kannel kajahtaa myös monissa muissa juhlissa, ihan niin kuin ennen vanhaan. Pienessä laskusuhdanteessa kanteleensoittajien määrä on kuitenkin ollut viime vuosina. Tällä hetkellä kansalaisopistossa pyörii yksi kantelepiiri, kun vielä viime vuosituhannen lopulla Eero veti eri puolilla Haapaveden seutua parhaimmillaan kahdeksaa kantelepiiriä, joissa kulki yhteensä liki sata soittajaa. Eeron lisäksi kanteleensoitto-oppia sai 90-luvulta tälle vuosituhannelle Jane Ilmolalta. Hänen opetettavanaan kävi enimmillään muutamia kymmeniä soittajia. Haapaveden kantele humisee tänään ehkä vähän hiljemmin kuin muutamia vuosia sitten
Eero Pitkälä (vas.) ja Pertti Hankonen taitavat perinteisen haapavetisen ison kanteleen soittotyylin.
tai 1900-luvun kultavuosina, mutta humina ei toivottavasti koskaan lakkaa. "Kanteleella on myönteinen tulevaisuus Haapavedellä, nyt kun se on taas elpynyt", Pertti arvelee. Ihan tuosta vaan kanteleensoittoa ei kuitenkaan vaalita, vaan työtä on tehtävä. "Yksi tärkeä asia olisi nuorennusleikkaus, pitää saada nuoria mukaan. Lisäksi musiikkiopistoon pitäisi saada kanteleensoiton opetusta", Eero ja Pertti aprikoivat. Jokaista haapavetistä kutsutaan mukaan pitkäaikaisen perinteen vaalimistalkoisiin. Soiton voi aloittaa, olipa vanha tai nuori. Pertti ja Eero ottivat ensikosketuksen kanteleen kieliin nuoremmalla iällä. Pertin ensimmäinen opettaja oli Antti Rantonen. "Kun olin yksitoista vuotta vanha, Antti-eno sanoi, että minäpä opetan sinut soittamaan 5-kielistä", kertailee Pertti. Eero puolestaan kertoo Mauno-veljensä hakeneen oppia Ilona Pormalta, Anni Kääriäiseltä ja Väinö Savikoskelta ja opettaneen sitten soittoa eteenpäin. "Siinähän sitä oppi, kun kantele oli pöydällä ja vain soitettiin", Eero nauraa. Pitkälän veljesten ensimmäinen kotikantele irtosi muuten kahden ja puolen kilon voiköntillä. Nykymittapuulla hinta on varsin edullinen, vaikka soitin käytetty olikin.
Yhteistyössä Haapavesi-lehden kanssa.
KANTELE
21 3·2011
KANTELE
LAURA MALMIVAARA
Myydään Koistisen kotikannel nro 1189 sekä kova kantelekotelo yhteishintaan 1800 euroa. Kantele on valmistettu 2006. Soitin on todella hyväkuntoinen ja kaunissointinen, vaihtajia yhdeksän. Kantele sijaitsee Kirkkonummella, 36 km Helsingistä. Aino Kivelä puh. 040 7646 134 tai Vesa Kivelä puh. 0400 877 763 Myydään Otto Koistisen tekemä kotikantele laukkuineen. Se on valmistetttu 1982 ja vähän käytetty. Kantele on ammattilaisen arvioima. Hinta 1000 euroa. Kantele sijaitsee Lahdessa Tuula Pennanen, puh. 044 580 5000 Ostetaan hyväkuntoinen ja kaunissointinen kotikantele, esim. Koistinen Acoustic37, + kotelo + istuen soitettava pöytä. Kuopio. Pia Karjalainen puh. 050 525 1012 tai pian.kotiposti@gmail.com.
JA MINÄ
KARI HOTAKAINEN
kirjailija
Kantele
Se on kuulemma kansallissoitin, samassa merkityksessä kuin joutsen on kansallislintu ja pitsa kansallisruoka. Vain jälkimmäistä näkee kaikkialla, mutta kanteleita ja joutsenia pitää bongata. Muistan lapsuudesta että Martti Pokela soitti kanteletta, ja joutsenen näin kerran ruska-aikaan Lapissa. Lukiessani cdlevyjeni vihkoja, löysin aika monesta kappaleesta kanteleen. Se oli haitarien, vetopasuunoiden, kellojen ja kilkattimien seassa, mutta kyllä sen kuuli. Nostakaa se sieltä esille, muuten se jää kansallissoittimeksi, harvinaiseksi ja ylvääksi kuin yksinäinen joutsen, joka kaartaa tunturikurun autiudessa.
Uutta IMUtuotantoa: Monipuolinen kantelekauppa! - Nuotit - Levyt - Tarvikkeet - Virityslaitteet - Studiopalvelut
Suvi-Anna Kärkösen soolo-CD "Metsäjärvi"
HUOM.! Kaikki CD:t max. 15,-
09-295 2079 0400-467 974 imu@imu.fi www.imu.fi
· kanteleet viisikielisistä konserttikanteleisiin · jousisoittimet oppilassoittimista mestarisoittimiin · soitin- ja rakennustarvikkeet
KANTELE
3·2011
tel/fax: +358 (0)6 8621974 mobile: +358 (0)500 892419
jussi.laasanen@veteli.fi www.kase.fi/~jussila Kirkkotie 137, FIN-69700 Veteli
NUOTTILIITE 21
c#, d#, eb, gb, ab, hb
{
4
b 3 & b b4 OE
vapaasti
#oe ? b b 3 oe boe oe OE 4 b
{
7
b &b b ? bb b
{ { { { {
b 5 5 2 ® & b b 8 # oe #oe b oe oe oe # oe 8 #oe b oe oe #oe # oe oe 4 oe oe oe oe oe oe oe b oe oe oe oe oe oe #oe oe j j j 2 j 5 ? bb 5 oe oe oe oe oe oe 4 oe 8 b8 oe oe oe oeTM b 5 oe oe oe TM oe oe ® boe oe & b b 8 # oe #oe b oe oe oe # oe # oe #oe oe oe b oe b oe oe oe oe oe oe boe oe oe oe oe oe j j j ? bb 5 oe oe oe oe oe oe oeTM oe b8 oe oe oe oe oe & bbb
q100 e200
e200
3 r j j oeoeoe oe b TM oe oe TMTM ## oeoe # #oe # oeoe TM # b oeoe #oe # oe ## oe oe oe 5 #oe TMTM 8 oe oe oeoe #oe oe oe 3 3 3 r j r j r j 5 j oeoeoe oe j oeoeoe oe j oe oe oe oe TMTM 8 oe oe oe oe oe oe
U # TMTM #oe oe b oe b TMTM oe #oe oe oe boe
Häiriö
Salla Pesonen 1998
TMTM4 OE b oeoe oe 4 TMTM4 4
q70 voimakkaasti
OE
q100
11
15
5 2 TM r 8 # oe #oe b oe oe oe # oe oe oe oe oe b oe oe # oe #oe b oe oe #oe # oe oe 4 oe oe oe oe oe oeoe oe oe j j j 2 j 5 ? bb oe oe oe oe oe oe 4 oe 8 b oe oe oe oeTM
b 5 #oe & b b8 oe oe boe oe boe oeoe #oe J ? b b 5 oej b oe TM b8
e200 e200 x400 q100
19
&
23
b 5 #oe & b b 8 oe oe boe oe boe oeoe #oe 5 J ? b b 8 oej b oe TM b
5 13 oe #oe #oe j j2 oe oe oe oe b oe oe oe oe 16 oe oe oe oe oe b oe oe oe 4 oe ® oe 8 oe oe oe oe b oe b oe b oe 13 # J TM # J TM # J TM # oe ? 2 j 5 #oe TM J 16 4 oe 8 oeTM 13 oe #oe #oe j j2 oe oe oe oe b oe oe oe oe 16 oe oe oe oe oe b oe oe oe 4 oe ® oe oe #oe TM #oe TM #oe TM #oe b oe b oe b oe 13 J J J #oe TM ?2 J 16 4 oe oe
23
x400 q100
5 8 5 8
&
KANTELE
3·2011
NUOTTILIITE 21
27
{ { { { { { {
b 5 & b b8 boe boe oe # oe #oe oe oe # oe oe oe oe oe b oe oe oe oe oe oe # oe #oe oe oe # oe oe j j j ? bb 5 oe oe oe oe oe oe b8 oe oe oe
3 b TM r r j &b b j oeoeoeoe oe oeoe oe oe oe b b #oe oe #oe oe #oe oe #oe oe &b
e200
2 4 2 4
q100
q70
oeoe oe
®
oe oe
&
TM r oe oe oeoe oe #oe oe #oe oe
32
3 oe b oej oe oe oe oer oej oeoe oeoe oe boe oeTM oe oeoe oeoe oe oe 4 #oe #oe #oe oe oe oe #oe oe #oe oe #oe #oe #oe oe oe oe 4
4 4
36
b &b b &
3 3 TM r oe b oej oeoeoeoer oej oe oe b oej oeoe oe oer oej oe oe b oe oe oe oe oe oe oe oe oe #oe # oe oe # oe oe oe oe oe oe oe oeTM oe oeTM oe oe oe oe #oe oe #oe #oe oe oe #oe #oe #oe #oe #oe oe oe oe oe oe #oe oe #oe #oe #oe oe oe oe b b b #oe #oe #oe #oe
40
3 b TM oe b oej oe oe oe oer oej oe &b b j #oe # oe oe # oe oe oe oer oe oe R oeTM b b #oe #oe #oe oe oe oe #oe oe #oe oe #oe #oe oe oe #oe oe &b
43
b & b b b oe boej oe TM b oe #"oe" # oe # oe oe oe oe ? bb J b b & b b boe oe TM oe #"oe" # oe oe oe ? bb b #oe
j boe
boe oe TM boe #oe #oe #oe ? 3 r j oe oe oe oeoeoe oe J oe r j oeoeoe oe
3
oe
boe oe TM boe #"oe" # oe # oe oe oe oe 3 r j J oeoeoe oe boe oe TM oe #"oe" # oe oe oe #oe
oe
oe boe
b oe b oe oe oe b oe oe boe #"oe" # oe oe oe #oe oe 3 r j J oeoeoe oe boe oe boe #"oe" # oe # oe oe oe oe 3 r j J oeoeoe oe oe oe
oe
46
#oe oe J
49
b & b b b oe boej oe TM b oe #"oe" # oe # oe oe oe oe ?b bb oe oe J
oe
r j oeoeoe oe
3
#oe oe J
oe
oe
r j oeoeoe oe
3
oe
boe oe TM boe #"oe" # oe # oe oe oe oe 3 r j J oeoeoe oe oe oe
oe
b oe b oe oe oe b oe oe boe #"oe" # oe # oe oe oe oe 3 r j J oeoeoe oe oe oe
oe
r j oeoeoe oe
3
KANTELE
3·2011 24
NUOTTILIITE 21
81
{ {
&
b oeoe bbb oe b
hidastuen loppua kohti
#oe oe # oe
? bb
84
b &b b ? bb b
# TMTMTM
# TM
3 r j 3 boe oe # oe OE OE j oe oe oe oe 4 oe oe oe #oe oe # oe oe oeoe TMTM #oe oe J oe oe oe oe oe oe #oe TMTM # OE # TM
3 4 OE
b oe b# TMTMTMTM #oe oe #oe oe boe oe oe
U TMTM # TM
UTM
TM
SAULI HEIKKILÄ
Nuottiliitteelle uusi tekijä
Nuottiliitteen uutena tekijänä aloittaa Salla Pesonen. Salla esittelee itsensä ja ensimmäisen nuottinsa, joka on hänen omaa käsialaansa.
pohjattomasti etsiä inspiraationlähteitä oman musiikin tekemiseen. Kun mukaan lisätään vielä kaikki se kirjallinen materiaali, jota kukin voi itse tuottaa, ovat mahdollisuudet vain oman mielikuvituksen rajattavissa! Esittelen teille tässä nuottiliitteessä sävellyksen nimeltä Häiriö, joka on syntynyt erään Henry David Thoreaun runon innoittamana. Tuota runoa ensimmäistä kertaa lukiessa on pienenpieni hetki ohikiitävää elämää ollut niin valtaisa, että se on taltioitunut kokonaiseksi sävellykseksi. Aika jännää, voisiko jonkin tärkeän hetken elämästänsä pitää aina luonaan? Kokeile itse! Muista, että matka on usein tärkeämpi, kuin itse päämäärä.
M
inusta piti isona tulla mäkihyppääjä. Suotuisien mäkihyppyolosuhteiden puuttuessa minusta kasvoi kuitenkin jotakin ihan muuta; kanteleensoittaja, säveltäjä, vaatetusmuotoilija, tekstiili- ja kuvataiteilija sekä sittemmin myös taidekasvattaja. Viimeistelen parhaillaan musiikin maisterin opintojani Sibelius-Akatemiassa, ja elän samalla todeksi unelmaani eri taiteenalojen raja-aitoja rikkovana tutkimusmatkailijana. Toivoisin voivani Kantele-lehden uutena nuottiliitteen toimittajana tarjota inspiroivaa materiaalia tutkimusmatkoiltani koko kanteleväen käyttöön! Oletko koskaan kokeillut käyttää musiikin tekemisen lähtökohtana kirjallista aineistoa; runoja, novelleja, satuja tai vastaavia? Maailma on pullollaan mahtavaa kirjallisuutta, josta voi
KANTELE
3·2011 26
Lasten KANTELE
Pakilan musiikkiopiston kamukaruselli
SAULI HEIKKILÄ
Pakilan musiikkiopiston kansanmusiikin osastolla alkoi syksyllä klassisella ja popjazz-puolelta jo tutuksi tullut kamukaruselli. Karusellissa lapset pääsevät kokeilemaan monia soittimia, kuten haitaria, kanteleita, puhallinsoittimia ja kielisoittimia. Lapset saavat kotiinsa oikean soittimen, harjoittelevat sillä kuusi viikkoa ja vaihtavat soitinta. Siitä nimi karuselli. Soitinoppitunnin lisäksi joka viikko on myös yhteissoittotunti. Elokuun lopussa kokoontui toinen karuselliryhmä ensimmäistä kertaa ja oli tosi innoissaan. Aamos Sundström (vas.), Otso Eerola, Helvi Wacklin, Lilli Helin, Eila Hulkko ja Katariina Haapalainen.
Lahden 37. kanteleleiri
EEVI HÖLSÄ
Lahden leirin päätöskonsertissa vieraillut saunatonttu alias Hanna Eskelinen (5 v.) näytti, miten pikkukanteleet soivat. Opettaja Anu Itäpelto piti sillä välin huolta kiulusta ja kauhasta.
KANTELE
27 3·2011
Lasten KANTELE
5
= Am7
Ä - lä tu - le pa - ha kak - ku
Hyvä kakku
Ulla-Sisko Jauhiainen
tu - le hy - vä kak - ku,
ä - lä tu - le pa - ha kak - ku
tu - le hy - vä kak - ku,
ä - lä tu - le pa - ha kak - ku tu - le hy - vä kak - ku, ä - lä tu - le ä - lä tu - le
ku.
pa - ha kak - ku pa - ha kak -
10
14
=D
Lei - voin
ker - ran
kak - ku
-
a.
Sii
-
tä
tu - li
herk - ku
-
a,
18
=G
o - li
vaik - ka
tai - ki - na
vih - re - ää
ja
ta.
li - mais -
Hy - vää
o - li
tie - ten - kin,
kun
sen
it
-
se
val - mis - tin.
22
26
Lai - toin
sii - hen
sam - ma - koi - ta,
purk - kaa,
rä - kää,
e-
ta - noi - ta.
Lei - voin
ker - ran
kak - ku
-
a.
Sii
-
tä
tu - li
herk - ku
-
a.
30
Ä - lä
tu - le
pa - ha kak - ku
tu - le
hy - vä kak - ku,
ä - lä tu - le
pa - ha kak - ku
33
tu - le hy - vä
kak - ku,
ä - lä tu - le pa - ha
kak - ku
tu - le
hy - vä
kak - ku,
36
ä - lä tu - le, ä lä tu - le pa - ha kak - ku pa - ha kak -
ku,
vaan
tu - le hy - vä kak - ku!
KANTELE
3·2011 28
säv. Ulla-Sisko Jauhiainen san. Ulla-Sisko ja muskarilaiset
Ulla-Sisko Jauhiainen on tehnyt muskarilaisten kanssa leipomislaulun. Sanoissa ovat muskarilaiset olleet apuna ja voit itsekin keksiä, mitä kaikkea kakkuun voisi laittaa.
1. Älä tule paha kakku tule hyvä kakku, x 3 älä tule, älä tule paha kakku, paha kakku! Leivoin kerran kakkua. Siitä tuli herkkua, vaikka oli taikina vihreää ja limaista. Hyvää oli tietenkin, kun sen itse valmistin. Laitoin siihen sammakoita, purkkaa, räkää, etanoita. x 2 Leivoin kerran kakkua. Siitä tuli herkkua. 2. Älä tule paha torttu tule hyvä torttu, x 3 älä tule, älä tule paha torttu, paha torttu! Leivoin kerran torttua. Siitä tuli herkkua, vaikka oli taikina tahmeaa ja keltaista. Hyvää oli tietenkin, kun sen itse valmistin. Laitoin siihen maalia, liimaa, heinäpaalia. x 2 Leivoin kerran torttua. Siitä tuli herkkua. 3. Älä tule paha pulla tule hyvä pulla, x 3 älä tule, älä tule paha pulla, paha pulla! Leivoin kerran pullia. Niistä tuli herkkua, vaikka oli taikina sitkeää ja punaista. Hyvää oli tietenkin, kun sen itse valmistin. Laitoin siihen paprikoita, kuminauhaa, gerberoita. x 2 Leivoin kerran pullia. Niistä tuli herkkua. 4. Älä tule paha piiras tule hyvä piiras, x 3 älä tule, älä tule paha piiras, paha piiras! Leivoin kerran piirakkaa. Siitä tuli herkkua, vaikka oli taikina ruskeaa ja karvaista. Hyvää oli tietenkin, kun sen itse valmistin. Laitoin siihen hiuksia, nallen, mutaa, toukkia. x 2 Leivoin kerran piirakkaa. Siitä tuli herkkua. Älä tule paha kakku tule hyvä kakku, x 3 älä tule, älä tule paha kakku, paha kakku, vaan tule hyvä kakku!
1. Säkeistö: "Älä tule paha kakku... x 3 Hyppy aina säkeen alussa "Älä tule, älä tule... Hyppy neljäsosilla
Leikki
3. Säkeistö: Muuten sama, mutta Leivoin kerran pullia... Pyöritellään pullia kämmenien välissä. 4. Säkeistö: Muuten sama, mutta Leivoin kerran piirakkaa...Kaulitaan taikinaa kaulimella Lopussa hypyt, niinkuin säkeistöjen alussa ja kohdassa vaan tule hyvä kakku nostetaan kädet tai kanteleet ylös.
Leivoin kerran kakkua, siitä tuli herkkua Taputusta käsiä käännellen Vaikka oli taikina... kädet ihmettellen levälleen Hyvää oli tietenkin... taputellaan mahaa Laitoin siihen... Laitetaan toisella kädellä avoimeen kämmeneen aineksia. Leivoin kerran... taputellaan käsiä käännellen 2. Säkeistö: Muuten sama, mutta Leivoin kerran torttua... sekoitetaan toisella kädellä kulhoa.
29
KANTELE
3·2011
PIIRROKSET: VILMAN JUUTINEN
Hyvä kakku
Kanteleen sivuilta, osa 3
SAULI HEIKKILÄ
Vakiintumisen vuodet
Kantele-lehti näyttää vakiinnuttaneen paikkansa ja melko pitkälle myös sisältönsä 1990-luvulla. Takana ovat viralliset listat ja pöytäkirjat. Tilalle ovat tulleet lopullisesti hyvin toimitetut artikkelit. Mielenkiintoisia juttuja on joka lehdessä. Sen vuoksi poimintojen määrää oli syytä lisätä.
E
nnen varsinaiseen aiheeseen tarttumista on pakko tehdä sivuharppaus. Ystäväni lahjoitti ulkomaille muuton takia minulle kansanmusiikkilehtiensä vanhoja vuosikertoja. Sattuipa käteen vuoden 1975 Kansanmusiikki-lehti, päätoimittajana Heikki Laitinen. Lehti oli varsin kattava erikoisnumero kanteleesta. Siinä käydään läpi Suomen kanteleen rakentajia, kanteleyhtyeitä, levytyksiä, sävellyksiä ja soittotyylejä. Mukana ovat Eino Tulikari, Martti Pokela, Oiva Heikkilä, Veikko Kalliokoski, Otto Koistinen, Ilona Porman Kanteletenavat, Jaakon Kanteletytöt, Finn-Kanteleet, Kanteleyhtye Pärhä sekä Etelä-Karjalan kanteleyhtye. Kanteleen historiasta on myös ansiokas juttu. Lehti löytyy toimituksesta. Sitten varsinaiseen asiaan. Kantele-lehden kehitys on odotettu ja looginen. Silmäilyn perusteella lehden rakenne ja sisältö näyttävät yhä jämäkämmiltä. Sisältö käsittää aivan oikeita artikkeleita kanteletta sivuavista aiheista. Käsitteeseen "ensimmäinen"
törmää edelleen, mutta harvemmin. Tärkeistä ensimmäisistä voinee poimia Susanna Heinosen suorittama ensimmäinen kantelediplomi vuonna 1994 ja ensimmäinen kanteleensoiton lehtoraatti Ritva Koistiselle 1995. Kansainvälisen toiminnan esitteleminen jatkuu vahvana. On vierailijoita ja vierailuja. Laskin huvikseni, että erään vuoden sivuista neljännes käsitteli kansainvälisiä suhteita. Siinä ei mielestäni ole mitään vikaa jotain se kuitenkin kertoo meistä suomalaisista. Jotain taas kertoo kanteleesta se, että kuvissa on valtavasti kansallispukuja. Niillä soittajilla, joilla ei ole kansallispukua on muuten juhlava puku. Timo Leisiön Antiikin kielisoitin-juttusarja, joka alkoi edellisellä jaksolla ja loppuu tämän jakson ensimmäiseen lehteen on muuten ilmestynyt Kanteleliiton julkaisuna vuonna 1997. Pääkaupungin kirjastoista näytti löytyvän ainakin kaksi kappaletta.
KANTELE
3·2011 2·2011 30
1994
· Virsikanteleesta kiinnostava juttu ensimmäisessä numerossa. Nopea googletus osoitti, että virsikanteleyhdistystä ei taida enää olla olemassa. · Huumoria ei ole Kantele-lehdessä liikaa ollut. Terveisiä tulevaisuudesta muistuttaa Pahkasikaa. Siinä esiintyvät mm. Pekko Jalander, Senni Huntu ja Henrikki Laituri... · Kanteleen äänen vahvistamisesta sähköisesti · Marianne Uotilan Bach-konsertti Mikkelin musiikkijuhlilla · 96-vuotiaan Riika Pentin henkilökuva · Liettuan kansainvälinen kanteletutkijakongressi
1997
· Folklandiaristeilyllä avattiin liiton juhlavuosi · Kanteleensoittajan rasitusvammat · Tytti-Leena Laasasen haastattelu · Kantelepäivät Pärnussa · Jane Ilmolan matkakertomuksia · Kantele soi Kreikassa Ateenan Suomikoulussa · Timo Leisiön Lyyra ja Pythagoras -kirjan arvostelu · Juhlavuoden Kantele-paraatikonsertti Mäntyniemessä · Gottfried Gräsbeckin Ciacona, sävellys viululle ja kanteleelle · Kanteletutkijain kongressi Kaustisella · Tyyne Niikko, henkilökuva · In Memoriam Maksim Gavrilov
1995
1996
· Kansainvälinen alku: Kantelepäivät Pärnussa, kantelemusiikkia Arabiemiirikunnassa, Walesin matka, Latvian matka · Kantele Kihauksen teemana · Shemeikkojen ja Vornasten sukujen kanteleensoittajat · Martti Salon henkilökuva · Onpa Kaustis-jutussa mainittu toimittajalle läheinen kurkkulaulukin · Uusia kamarimusiikkiteoksia kanteleelle · Kanteleensoiton historiaa Oulun horisontista · Latvialainen vaihto-oppilas Kristine Apse · Autumn´s Coronation poikkitaiteellinen projekti Jyväskylän Talvessa · Kanteleensoiton opettajilla valoisat työnäkymät · Eija Kankaanrannan Englanninmatka · Finn-Kanteleet Japanissa · Kanteleliitto 20 vuotta · Kantel Tiranan uuden musiikin festivaaleilla · Anu Virtasen kokemukset USA:sta ja raportti gradustaan Suomessa
1998
· Kolmas Folklandia-risteily · Sibelius-Akatemian Solististen Kantelettarien Osaston sarjakuvallinen esittely · Annikki Smolander-Hauvosen väitös suomalaisesta konserttikanteleesta · Tallinnan kantelepäivät · Esiintymiskoulutusta Hämeenlinnassa pedipäivillä · Pekka Kostiaisen uusi kanteleteos Concertino · Pekka Lovikka, henkilökuva · Ritva Koistinen, henkilökuva · Kanteleen huolto ja kunnossapito · Petroskoin kantelefestivaali · Edinburgin harppufestivaali
KANTELE
31 3·2011
Kuinka pääsen Carnegie Halliin?
C
Eräässä vitsissä turisti kysyy näin sokealta katumuusikolta New Yorkissa. Sokea viulisti vastasi: Harjoittelemalla, harjoittelemalla, harjoittelemalla... Ritva Koistiselle tämä kävi toteen.
arnegie Hall on eräs maailman tunnetuimmista konserttisaleista, jonne monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut. Viime vuoden maaliskuussa siellä esiintyi Ritva Koistinen jousikvartetti Kronoksen kanssa. Konsertin nimi oli Tundra Songs ja se oli osa Kronoksen järjestämää konserttisarjaa. Koistisen lisäksi mukana olivat Suomesta Kimmo Pohjonen ja Samuli Kosminen sekä Kanadasta inuiittilaulaja Tanya Tagaq, joka esitti konsertin nimikappaleen Tundra Songs, jonka on säveltänyt Derek Charke. Viime toukokuussa Koistinen esiintyi jälleen Kronos-kvartetin kutsumana, tällä kertaa Glasgow:ssa, Skotlannissa. Yhteisesiintymisen lisäksi hän piti myös oman sooloresitaalin. Ohjelmistossa oli kaksi sävellystä: sovitus Arvo Pärtin teoksesta De profundis, joka on alunperin sävelletty mieskuorolle ja uruille ja lyömäsoittimille sekä Vladimir Martynovin teos edesmenneen puolalaisen säveltäjän Henryk Góreckin muistolle.
KANTELE
3·2011 32
TEKSTI: MATLEENA HUOVINEN KUVA: SAULI HEIKKILÄ
Górecki oli säveltänyt Kronokselle neljä tilausteosta ja he olivat henkilökohtaisia ystäviä. Lisäksi Kronos on äänittänyt juuri tämän vuoden puolella Martynovin musiikkia. Tässä kokoonpanollemme tilatussa teoksessa yhdistyi ajatus soittaa Góreckin muistolle, kertoo Koistinen. Tavallisten konserttisalien lisäksi Koistinen soitti myös Skotlannissa sijaitsevassa Hamilton Mausoleumissa. Sali on pyöreä muodoltaan ja hyvin korkea. Yleisöä mahtui vain ehkä kolmisenkymmentä henkeä; mutta konsertti esitettiin suorana lähetyksenä ja myöhemmin vielä nauhoitettuna Glasgow´n konserttitalon valkokankaalla, kertoo Koistinen. Esitystila oli vilpoisa, mutta hirveän mielenkiintoinen. Sanotaan, että siellä on pisin jälkikaiku maailman rakennuksista. En tiedä, pitääkö se täysin paikkaansa. Mutta kun soitin Arvo Pärtin sävellyksen Für Alina, joka soi korkeassa rekisterissä harvakseltaan, niin siinä tilassa syntyi kyllä aika ihmeellinen kimmellys. Tuntui, että kuulijat pitivät siitä aivan valtavasti. Kaiken kaikkiaan Koistinen on saanut Kronok sen kanssa yhteistyössä tekemistään konserteista ylistävää palautetta. Esimerkiksi New York Timesin toimittaja kehui soittoa ylimaalliseksi. New Yorkissa David Harrington sanoi konsertin jälkeen minulle ja ystävilleen, että jos on taivas, niin siellä aivan varmasti kantele soi.
Yhteistyö alkoi puhelinsoitosta
Kronoksen ja Ritva Koistisen yhteistyö sai alkunsa vuonna 2004, kun David Harrington otti Koistiseen yhteyttä olleessaan Helsingissä suunnittelemassa Kimmo Pohjosen ja Samuli Kosmisen kanssa Helsingin Juhlaviikoille tulevaa esitystä. Kimmo Pohjonen soitti minulle ja antoi puhelimen sitten Davidille. David halusi tavata ja siitä se alkoi. David oli saanut ensimmäisen levyni New Finnish Kantele levy-yhtiöltään USA:ssa. Levyn ensimmäisenä kappaleena on Arvo Pärtin Pari Intervallo. David oli kuunnellut minun esitystäni siitä valtavasti. Jos haastatteluihin oli pyydetty tuomaan lempimusiikkia, se oli ollut hänellä usein mukana, kertoo Koistinen.
Sitten kuluikin vuosia ja yhteydenpidosta huolimatta suunnitelmat eivät toteutuneet. Lopulta viime vuoden maaliskuussa heille tarjottiin konserttisarjaa Carnegie Halliin. David otti yhteyttä ja kysyi, olisinko kiinnostunut esiintymään siellä. Konsertit olivat pitkiä koko illan konsertteja, joissa he esiintyivät monien eri puolilta maailmaa tulleiden muusikoiden kanssa. Muusikoiden, joiden kanssa oli ollut tai oli suunnitteilla yhteistyötä. Minulla oli noin puolen tunnin soolo-ohjelma yhden konsertin alussa, Koistinen kuvailee. Glasgow´n nelipäiväiseen tapahtumaan Kronos in Glasgow sain taas kutsun, koska David halusi jatkaa yhteistyötä. Glasgow´n konserttitalon johtaja oli ollut paikalla New Yorkissa ja halusi myös minut sinne. Vaikka Kronos on musisoinut paljon etnisiä soittimia soittavien kanssa, kanteleen kansansoitintausta ei ole ollut Koistisen mukaan esillä.. Ei ole ollut juurikaan puhetta siitä. Minusta tuntuu, että koko ajan on lähdetty pelkästään musiikista. Ja tietysti kanteleen soinnista. Sointi on ydinasia. Ei harjoituksissa ollut merkitystä, millä soittimella kukin soittaa, merkityksellistä oli ainoastaan musiikki ja toisten kuunteleminen. Kantele sopii jousisoittimiin hyvin luonnollisesti, kunhan vain löytyy oikea balanssi. Kaiken kaikkiaan ydin on siinä, miltä musiikki kuulostaa ja mitä sillä ilmaistaan. Työskentely maailmanluokan yhtyeen kanssa on ollut hyvähenkistä ja arvostavaa. Heissä ei ole hiukkaakaan diivailua. Työtä tehdään ankarasti ja kurinalaisesti, kertoo Koistinen. Lisäksi Kronoksen ohjelmisto on myös kantaaottavaa. Ekologia ja ihmisten ja uskontokuntien läheneminen ja inhimillisen yhteisymmärryksen edistäminen ovat heille tärkeitä arvoja. Tämä huokuu heissä kaikissa.
Vuorossa jatkotutkinto
Ritva Koistisen yhteistyö Kronos-kvartetin kanssa on saanut kiitosta sekä yleisöltä että kriitikoilta. Millaisia jatkosuunnitelmia Koistisella ja Kronoksella on? Yhteistyö oli läheistä kaikin puolin. Harjoitukset, yhdessä soittaminen ja konsertit olivat hyvin lämminhenkisiä. Voi sanoa, että jonkinlainen ystävyys on syntynyt varsinkin Davidin
KANTELE
33 3·2011
CHRISTINA JOHNSON
Niin konsertit kuin harjoittelukin sujui Kronoskvartetin kanssa lämpimissä tunnelmissa. Kronoskvartetin jäsenet ovat David Harrington (vas.), John Sherba, Hank Dutt ja Jeffrey Zeigler.
kanssa. Kronos on kiireinen ja yhteydenpito ei ole mitenkään aktiivista, silti hyvin lämmintä, kertoo Koistinen. Mitään konkreettisia jatkosuunnitelmia ei tällä hetkellä ole. Hiukan on keskusteltu levyttämisestä, mutta sitä varten täytyy hankkia lisää yhteistä ohjelmistoa. Toisaalta jotkut asiat voivat tapahtua hyvin hitaasti.Tässäkin alkusysäyksestä on kulunut yli seitsemän vuotta. David kertoi, että säveltäjä Góreckin erään teoksen saaminen kesti 12 vuotta. Mutta kannatti odottaa! Kanteleen sointi on ollut mielenkiinnon kohteena ja ihastuksen aiheena niin Kronok sen kuin konserttien kuulijoiden mielissä. Soinnin kuuntelu ja kosketuksen tutkiminen ovat olleet Koistiselle tärkeitä asioita pitkään ja hän tekeekin siitä parhaillaan jatkotutkintoa SibeliusAkatemiassa. Juuri tämä kosketuksen taidon tutkiminen on kiintoisaa myös tämmöisen prosessin yhteydessä. Se on loputtoman antoisa alue ja vaatii hyvin pitkäjänteistä työtä. New Yorkissa Pärtin Pari Intervallo herätti eniten liikutusta. Olen soittanut sitä parikymmentä vuotta. Kaikkien näiden kokemusten jälkeen, millaisia neuvoja Ritva Koistinen antaisi nuorelle kanteleensoittajalle, joka ehkä haaveilee esiintyvän taiteilijan urasta? Ulkomailla on hyvä tunne esiintyä, koska siellä ei ole kanteleesta ennakkokäsityksiä. Muun maalaisille kuulijoille se on puhtaasti musiikillinen elämys ja voi koskettaa hyvinkin
syvästi. Olen nähnyt ja kokenut paljon aitoa liikuttuneisuutta. Kun olin nuori, esiintyviä nuoria kanteleensoittajia oli vähän ja senkin vuoksi tuli paljon esiintymispyyntöjä. Mutta kolmella soololevylläni ja mukana olemisella monilla muilla levyillä, on suuri merkitys. Sitä kautta olen saanut hyviä yhteyksiä ja myös tietoisuus kanteleesta on levinnyt. Kannattaa tehdä laadukasta työtä niin hyvin kuin pystyy, eikä katsoa läpi sormien. Vakuuttava musisointi, mitä tahansa se onkin, pysähdyttää ihmisiä ja vie eteenpäin, opastaa Koistinen. Kannattaa myös harjoittaa ja etsiä sellaista ohjelmistoa, joka on ominaista itselle. Siinä pystyy antamaan parhaansa. Monenlaista musiikkia kannattaa kuunnella, sillä eri musiikin alueitten ja soittimien piiristä voi löytää uusia kiinnostavia ja innostavia tekijöitä. Myös yhteistyö toisten soittajien ja soittimien kanssa on tärkeää. Hyvä työ siis puhuu puolestaan. Nimenomaan! Sitä ei voi koskaan liikaa korostaa, että tarvitaan kurinalaista työtä. Että hankkii itselleen hyvän tekniikan, joka pitää. Se on vuosien työ, mutta sen varaan voi sitten aina rakentaa. Ja toinen asia on, että herkistyy soinnille ja niille mahdollisuuksille, mitä voi ilmentää soittimellaan. Usein mielenkiintoisilla soittajilla on jotain henkistä antia myös taustalla. Merkittävät muusikot ovat yleensä syvästi ajattelevia ja tuntevia ihmisiä, jotka välittävät siitä maailmasta, jossa elämme.
KANTELE
3·2011 34
Luonnollisia liikeratoja koko keho soittamaan
TEKSTI: EIJA KANKAANRANTA
Kanteleensoiton opettajat ry:n viimekeväisillä koulutuspäivillä pianisti Kristiina Junttu luennoi soittajan motorisista valmiuksista. Kanteleensoitto, kuten pianonsoittokin, mielletään usein hienomotoriseksi taidoksi. Keskitytään sormijärjestyksiin, sormisammutuksiin, pienipiirteisiin ja nopeisiin liikeratoihin ja muuhun, mikä vetää soittajan ja opettajan huomion helposti vain sormenpäihin.
S
oittaja tarvitsee sormien eriytyneen toiminnan hienomotoriikan lisäksi myös hyvää vartalon hallintaa ja käsitystä siitä, miten käsien ja koko kehon eri osat toimivat yhteistyössä. Luonnollisten liikeratojen harjoittaminen edistää kokonaisvaltaisen kehonkäytön huomioon ottavaa soittamisen tapaa. Luonnolliset liikeradat syntyvät käsien liikkeiden jatkuvuudesta ja virtaavuudesta ja vaativat oikea-aikaista kykyä rentouttaa lihaksia. Jäykkä käsivarsi estää käsien ja sormien hienomotorista toimintaa. Millaisissa asennoissa jalkasi ja pääsi ovat soiton aikana? Hakeudutko johonkin tiettyyn istuma- tai seisonta-asentoon vai liikutko vapaasti soiton aikana ja musiikin mukana? Miten siirrät käsiä paikasta toiseen? Mikä käden osa ohjaa liikkeen sävelvaihtovivulle, minkä avulla
tuot sormet takaisin kielistölle? Mitkä kaikki kehon osat osallistuvat äänen tuottamiseen? Tehdäänpä koe. Jännitä peukalo mahdollisimman suoraksi, piiloon kämmenen alle. Katso, mitä tapahtuu muille sormille, ranteelle ja rystysille. Miltä tuntuu? Voisitko soittaa vaivattomasti ja pitkän aikaa kolmiviivaisesta oktaavista nopeaa edestakaista sävelkulkua, jossa kahden peräkkäisen sävelen välinen intervalli on laajimmillaan nooni ja jossa nyanssi vaihtuu nopeasti pianissimosta fortissimoon? Tällainen jakso löytyy muun muassa Jukka Tiensuun Manaussoolosta. Nosta lisäksi soittavan käden hartiaa vähän ylös, ojenna pikkusormi suoraksi tai laita ihan pieneen kippuraan. Vaihtoehtoisesti voit tehdä nämä myös vapaana olevalla kädellä ja havainnoida, miten se vaikuttaa olotilaasi ja
Kristiina Junttu ohjaa kanteleensoiton opettajia kevätpäivillä 2011.
KANTELE
35 3·2011
TUOMAS OKSANEN
Kristiina Junttu
Motoriikan huomioiminen ja kehittäminen on musiikin tekemisessä vain yksi, joskin keskeinen osa-alue. Äänet, fraasit ja soiva teos syntyvät soittoliikkeitten tuloksena. Kanteleensoittajalla on suora kosketus kieliin, ja koko fyysinen olotila sormenpään tai laajemman kosketuspinnan "takana" kuuluu äänen sävyssä ja laadussa välittömästi. Monet tutkijat ovat korostaneet lasten musiikin kokemisen kehollista perustaa. Ääni, ilmaisu ja liikkeet integroituvat yhdeksi kokonaisvaltaiseksi tekemisen tavaksi. Kun soittaja pyrkii yhdistämään sulavilla liikkeillä eleet toisiinsa, musiikillinen jännite ja soittamiseen vaadittava liike kietoutuvat yhteen soittaja "kuuntelee" koko kehollaan ja pyrkii löytämään musiikille vastaavan liikkumisen tavan. Tähänhän pyrkii myös pitkällä oleva soittaja, ilmaisemaan musiikkia kokonaisvaltaisesti. Kokonaisvaltaista motoriikkaa hyödyntävät kappaleet voivat auttaa luontevan soittoasennon löytymisessä, koska soittaja joutuu liikuttamaan käsivarsiaan ja ylävartaloaan enemmän kuin "perinteistä" ohjelmistoa soitettaessa. Eiperinteisillä soittotavoilla soitettaessa musiikillinen ilmaisu ja soittamisen tapa sulautuvat toisiinsa. Hyvän kehontuntemuksen omaava soittaja osaa havainnoida ja erotella käden osia, säädellä käden painoa, liikuttaa käsiään kevyesti ja painavasti, hitaalla ja nopealla liikkeellä. Musiikki ja ilmaisu syntyy ja välittyy muun muassa kaiken tämän, kevyiden, painavien, hitaiden ja nopeiden liikkeiden myötä.
Näe ja kuule oppilaasi, löydä ja ihmettele oppilaan kanssa
Soitonopettajalla on paljon tehtäviä. Tulisi tarjota innostava ja monipuolinen kattaus soittamisessa ja musisoinnissa tarvittavia tietoja ja taitoja, ja tulisi huolehtia, että oppilaalle rakentuu terve, vapaa ja monipuolinen osaaminen myös kehollisesti. Motoriikan kehittämisen ja kehollisen lähestymistavan ohella Junttu puhui koulutuspäivillä paljon kokonaisvaltaisesta opettamisesta. Opettajan ja oppilaan välisessä vuorovaikutuksessa soittotunnilla vallitsee ihanneti-
lanteessa kokemisen tasa-arvoisuus yhteistä ihmettelyä ja yhteisiä löytöjä musiikin äärellä. Lapsi vastaanottaa informaatiota kaikkien aistien kautta, eikä välttämättä kovin jäsennellysti tai kognitiivisesti. Ei siis kannata vain selittää ja järkeillä, vaan houkutella kokemaan ja kokeilemaan, käyttää työtapoja, joissa oppilas pääsee tutkimaan ja aistimaan musiikkia, liikettä, tunnelmaa ja omaa tekemistään. Uuden oppiminen tulee kytkeä aiempaan kokemuspohjaan. Opettajan tulisi huomioida, mitä liikkeitä lapsi jo osaa tullessaan soittotunnille esimerkiksi pallon heittäminen ja miettiä, miten näitä taitoja voi hyödyntää soittoliikkeissä. Venäläinen psykologi Lev Vygotsky (18961934) toi oppimisen teoriaan käsityksen niin kutsutusta lähikehityksen vyöhykkeestä; etäisyydestä lapsen todellisen ja potentiaalisen kehitystason välillä. Opetuksessa tulisi etsiä, tunnistaa ja käyttää hyväksi niitä kausia ja hetkiä, kun oppilas suoriutuu uudesta tehtävästä pätevän ohjaajan tukemana, mutta ei vielä yksin. Yksi tapa on tarjoilla uusia ääni- ja soittotapahtumia soittotunnin käynnistävässä lämmittelyssä tai vaikkapa improvisointihetkessä. Liian vaikeilta vaikuttavat soittotavat voi musisoinnin tiimellyksessä helposti jättää
KANTELE
37 2·2011
JUHA PUHAKKA
Missä se musiikki luuraa?
tulevaisuuden huoleksi ja keskittyä niihin, joista havaitsee jo oppimismahdollisuuden siemenen. Oppilaan lisäksi kannattaa silloin tällöin havainnoida myös omia tottumuksiaan opetustilanteessa. Istunko tuolilla nuottia seuraten ja kerron oppilaan soiton jälkeen, mitkä vivut menivät vinoon tai mitkä sormitukset poikkesivat omista valinnoistani? Entä, jos heitänkin nuotit nurkkaan ja keskityn kuuntelemaan ja katselemaan oppilasta? Kuulenko mielenkiintoista, eläväistä ja ilmeikästä musiikkia vai pitäisikö kappaleen muotoa ja tarinaa vielä vahvistaa? Näenkö vapaata, tarkoituksenmukaista ja tarkkaa liikekieltä vai olisiko soittotapahtuman vaiheita tarpeen selkiyttää vaikkapa ilman soitinta tapahtuvien liikeharjoitusten avulla?
Kaari alkeista nykysäveltäjien kanteleteoksiin?
Koen, että kanteleensoiton opetuksessa on paljon kehitettävää. Uskallan väittää, että esimerkiksi taidemusiikkipainotteisen kanteleensoiton opettamisessa ei ole vielä ehditty laatia kattavia, alkeista korkeaan taitotasoon yltäviä suuntaviivoja. Onhan ammattitasoisen kanteleensoitonopetuksen taival vielä varsin lyhyt.2 Miten huomioidaan soittoharrastuksen alkumetreillä kaikki se, mitä kanteleen kanssa nykyisin tehdään tai millaista ohjelmistoa soittajilla on vastassaan esimerkiksi mahdollisissa ammattiopinnoissa? Kanteleelle on sävelletty paljon musiikkia täynnä kiehtovia ja värikkäitä sävyjä ja äänitapahtumia. Näppäilyn lisäksi käytössä ovat esimerkiksi kämmenklusterit, huiluääniglissandot, punoskielten silitys ja raapiminen, kynsiäänet, koputukset, säröt ja soittovälineillä kuten slideputkella, malletilla tai sähköjousella tehtävät äänet. Näitä käytetään varmasti jonkin verran improvisaation ja äänitarinoitten yhteydessä, mutta suurin osa perustason soittomateriaalista on kuitenkin näppäilyyn perustuvaa ohjelmistoa. Missä ovat perustason kappaleet ja harjoitukset, joilla pohjustetaan vaikkapa
Ammattiin johtava koulutus käynnistyi Päijät-Hämeen konservatoriossa (nyk. Lahden konservatorio) vuonna 1984. Ensimmäiset kantelepääaineiset musiikin maisterit valmistuivat Sibelius-Akatemiasta 1990-luvun puolivälissä.
2
Tapio Tuomelan, Asko Hyvärisen tai Jukka Tiensuun vaativien teosten sointimaailmaa ja soittotapoja? Onko niin, että kanteleen koko sointiväripaletti ja soittotapojen kirjo pilkahtaa soittotaipaleen alussa, hukkuu välillä barokin, kansallisromantiikan ja rytmimusiikin syövereihin ja palaa takaisin kuvioihin vasta ammattiopintojen ja nykymusiikin myötä? Pystyn puhumaan vain taidemusiikkipainotteisen kanteleensoiton näkökulmasta, mutta kuulisin ja lukisin mielelläni myös muita näkökulmia. Motoriikan kannalta edellä mainitut, isohkoja liikeratoja sisältävät soittotavat ja äänitapahtumat opettavat soittajaa havainnoimaan ja käyttämään käsiään isommassa mittakaavassa, ei vain sormenpäälähtöisesti. Esimerkiksi glissando-vedot harjoittavat vaakatasossa ja jatkuvalla liikkeellä eteneviä tekniikoita, joita ovat muun muassa murretut kolmisoinnut, asteikot ja laajat arpeggiot ja näitten yhdistelmät. Kanteleensoittoon kuuluu soinnin herkkyys ja sävykkyys ja pitkään soivan äänen kauneus, mutta siihen kuuluvat myös vauhti, isot liikkeet ja hurjat äänet. Kun ajattelee konserttipianistia, sähkökitaristia, rock-rumpalia tai kanteleensoittajaa, millaisia liikkeitä tai kehollista ilmaisua heistä mielessään näkee? Tuleeko kanteleensoitosta ensimmäisenä mieleen isoja ja näyttäviä liikkeitä tai nopeita ja räiskyviä äänitapahtumia? Luulen en tiedä varmaksi että jokainen soittaja haluaa kokea soinnin ääripäitä ja vauhdikasta tekemistä, musisoinnin virtaa ja vapautta. Luulen myös, että nykymusiikin tarjoamilla äänitapahtumilla ja soittotavoilla tähän päästään soittamisen alkuvaiheessa helpommin kuin tarkkaa liikekontrollia ja pienipiirteistä sorminäppäryyttä edellyttävällä näppäilyllä. Entä voitaisiinko nykymusiikin soittotavoilla pohjustaa kanteleensoiton hienomotoriikkaa? Siinä kysymys, joka kiehtoo itseäni kovasti.
Artikkelin kursivoidut tekstiosuudet on lainattu osittain tai kokonaan seuraavista lähteistä: Junttu, Kristiina 2010. Vauhdin hurmaa ja liikkeen hiljaisuutta. Sibelius-Akatemiaan valmistuneen musiikin tohtorintutkinnon raportti. Junttu, Kristiina 2011. Luentomuistiinpanot Kanteleensoiton opettajat ry:n kevätpäivien koulutuksesta 26.3.2011. junttu.net. Kristiina Juntun kotisivujen pianonsoiton karkeamotoriikkaa käsittelevä osio. http://www.junttu.net/d/ pianojumppa/Karkeamotoriikka.html
KANTELE
3·2011 38
K
anteleliiton toiminnanjohtaja Elisa Kerola otti vastaan 8-kielisen koverokanteleen kesäkuun alussa Salossa. Kanteleen lahjoitti Jukka Pulli. Kantele oli tullut hänelle sedältään Armas Pullilta, jonka vaimo oli ollut taiteilija Pekka Halosen tytär Elina. Jukka Pulli ei tuntenut kanteleen vaiheita, mutta muisteli, että sitä oli soitettu radiossa Kaustiselta lähetetyssä ohjelmassa muutama vuosikymmen sitten. Kanteleen pohjaan on kaiverrettu nimikirjaimet J.R. ja vuosiluku 1903. Ääniaukoksi kaiverrettu hakaristi ei siis liity Saksaan, jossa se oli käytössä 1935-45 valtion lipussa. Hakaristi on tuhansia vuosia vanha symboli ja pohjolassa sitä on käytetty pitkään onnen vertauskuvana. Jos tunnistat kanteleen ja tiedät jotakin sen vaiheista, ota yhteyttä Kari Dahlblomiin Jyväskylän Kantelemuseosta, puh. 0500 654 157. Kanteletta voi käydä ihailemassa museossa myöhemmin syksyllä. Voit myös lähettää sähköpostia lehden toimitukseen: lehti@kantele.net.
Pekka Halosen omaa suhdetta kanteleeseen kuvaa hänen kirjeensä vaimolleen Maijalle Pariisista keväällä 1894: "Tiedätkö kun mulle tuli niin ikävä kanteletta että minun täytyi tehdä itse kantele. Usko pois, mulla on oma tekemä kantele Pariisissa. Sen tein viime lauvantai iltana 4 tunnissa. . . . Laudat ostin ensin nikkarista ja itse sitten kyhäsin kasaan. Sinun pieni puukkosi teki melkeen suurimman työn."
Toiminnanjohtaja Elisa Kerola ottamassa vastaan kantelelahjoitusta Jukka Pullilta.
KANTELE
39 3·2011
TEKSTI JA KUVAT: SAULI HEIKKILÄ
Merkittävä kantelelahjoitus
LEVYPOKE
Suven aikana ehti ilmestyä ainakin viisi uutta levyä, joissa voi kuulla myös kanteletta. Mukana oli neljän eri yhtyeen tuotoksia sekä yksi soolokantelelevy, jonka kannet jo itsessään lupaavat kuulijalleen kauniita hetkiä. On niissä muissakin oikein kauniit kannet!
Inspiraatiota Ilomantsista
Suvi-Anna Kärkösen ensilevy Metsäjärvi on eteerinen kokonaisuus, jossa Kärkönen soittaa kanteleelle tai harpulle sävellettyä taidemusiikkia. Kansiteksteissä kerrotaan, että hänen intohimonsa on soittaa kaunista, tunnelmallista ja romanttistakin musiikkia. Levyn teokset ovat Hannu Syrjälahden, Väinö Hannikaisen, Toivo Elovaaran, Henri Büsserin, Bernard Andrèsin, Jacques Ibertin, Henriette Renièn ja Valeri Kiktan säveltämiä. Metsäjärvi on Inkoon musiikin julkaisema, ja IMU onkin varsin mainio pulju se on sekä studio että monipuolisin kantelekauppa, jonka tiedän. Kärkönen aloitti kanteleensoiton lapsena Ilomantsin kanteleleirillä, enkä ihmettele että sieltä lähtenyt innostus on jatkunut ammattilaisuuteen asti. Ilomantsin leiri on todella inspiroiva paikka harrastajalle, koska sieltä saa uusia näkökulmia soittoon omien vuoden aikana käytyjen tuntien lisäksi. Jos ei ole käynyt ennen Ilomantsiin menoa soittotunneilla, on melko varmaa että sen jälkeen haluaa ja lujaa! Ilomantsin leirielämä on takavuosilta tuttua myös Erkki ja tytöt -yhtyeen tytöille, eli Anna Wegeliukselle, Leeni Wegeliukselle, Eeva-Kaisa Kohoselle ja Jutta Rahmelille. Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa kanteleensoiton opiskelijat saavat muiden kurssien lisäksi opetusta kälviäläiseltä mestaripelimanni Erkki Lassilalta. Mestarikisällimetodi on mielestäni parasta, mitä nykyopiskelijoille voidaan tarjota enää ei ole paljon jäljellä niitä, jotka ovat säestäneet oikeita tansseja kanteleella. Erkki Lassila soittaa lyhyeltä sivulta kädet niin sanotusti väärinpäin, eli oikea käsi soittaa säestystä ja vasen melodiaa. Levyllä on mukana pari sooloraitaa, joissa kuulee Lassilan tyylin yksityiskohtaisesti. Hän ei kruusaile soitossaan, vaan keskittyy enemmän rytmin selkeyteen. Kysyin häneltä Kaustisen festivaaleilla tekemäni haastattelu- ja soittotuokion yhteydessä, millaista oli soittaa tansseja kanteleella, ja sain vastaukseksi: "No, piti pysyä rytmissä". Syksyllä vuonna 2008 Wegeliusten aloittaessa opintojaan Kokkolassa alkoi
KANTELE
3·2011 40
myös yhteissoitto Lassilan kanssa. Siitä vuoden päästä mukaan tuli Kohonen. He voittivat Konsta Jylhä -kilpailun perinteisen sarjan kesällä 2010, ja viimeistään se antoi kimmokkeen levyn äänittämiseen. Seuraavana syksynä mukaan tuli vielä Rahmel, ja keväällä 2011 Erkki ja tytöt äänittivät hienon levyllisen pelimanni- ja kantelesävelmiä, Erkin omia kappaleita sekä lauluja.
Suo ja sudettaria
Mainitsinkin viime numerossa Suon kolmannen levyn olevan pian täällä, ja niin kävi hieno uutuus Maan unia, puun unia julkaistiin kesäkuun alussa helsinkiläisessä Café Pirittassa. Kappaleet ovat jälleen laulaja-kantelisti-pillisti Veera Voiman, kitaristi Roope Aarnion ja viulisti Emilia Lajusen omia, yhtä virolaista tradimelodiaa lukuunottamatta. Tällä levyllä Voima on tehnyt kahteen lauluun omat sanoitukset, muuten sanat ovat vanhaa kalevalarunoutta. Edellisistä levyistä poiketen mukana on myös yksi instrumentaalikappale, Lajusen tekemä maanitus Artjamei. Tiukka meininki! Bonuksena CD:llä on edellisen albumin nimikkokappaleen Mieltäni meri ajaa musiikkivideo. Suden ajan uusimmalla Ilokivi -levyllä on Timo Alakotilan tuottamaa, vanhaan perinteeseen tyylikkäästi pohjautuvaa musiikkia. Liisa Matveinen, Katariina Airas, Nora Vaura ja Veera Voima ovat pääasiallisesti laulajia, mutta kaikki hallitsevat myös liudan muita instrumentteja. Pienkanteleet soivat sekä Matveisen että Voiman käsissä, ja kanteleiden lisäksi Ilokivellä soi moraharpa, shamaanirumpu, puhaltimet, udu sekä kellot. Suden ajan aikaisempaan tuotantoon kannattaa myös tutustua, esimerkiksi vuonna 2004 ilmestynyt Etsijä kuuluu suuriin suosikkeihini. Silloin yhtyeessä vaikutti vielä alkuperäisjäsen Tellu Turkka, joka jättäytyi kolme vuotta sitten
Maija Pokela on kansanmuusikko, joka opiskelee Sibelius-Akatemiassa pääaineenaan kanteleet. Hän on soittanut niin kauan kuin muistaa ja on kansanmusiikin intohimoinen kuluttaja.
pois sudettarien joukosta. Onneksi yhtye jatkoi sen jälkeenkin Ilokivi on taattua moniäänistä, herkkää, rajua ja ihanaa Suden aikaa.
Kromatiikkaa
Duo Peilin Reflections -levyllä on kattavasti eri säveltäjien klassisia teoksia, joita duon jäsenet ovat itse sovittaneet. Peilissä soittaa sellistivirtuoosi Seeli Toivio ja kantelisti Heidi Viisma. Kanteleensoittajan näkökulmasta duon tekee erityiseksi se, että Viisma soittaa kromaattista kanteletta vaihtajia ei siis ole. Otto Koistisen kanssa aikanaan visioitu huima 61-kielinen kantele soi nyt Viisman käsissä kauniisti jokaisesta viidestä oktaavista. Viisma on Virosta lähtöisin oleva muusikko, joka valmistui Sibelius-Akatemiasta vuonna 2006. Vinkkinä soitinrakentajille toivon, että kromaattisia kanteleita aletaan tehdä lisää!
KANTELE
41 3·2011
Kaksi kokemusta Sommelon koverokantelekurssista
Upea elämys Kuhmossa
A
ikaisin keväällä 2008 äitini oli vakavasti sairas, enkä saanut nukuttua. Myöhään eräänä iltana näin vahingossa erään televisio-ohjelman. Kauniita maisemia, ihmisiä rentoutumassa Kainuun metsissä ja rauhoittava taustamusiikki, joka rauhoitti minut ja toi turvallisen olon. Tiesin, että musiikki oli Arja Kastisen kantele ja Heikki Laitisen karhulaulu. Ohjelma oli dokumentti, joka perustui Puiden kansa -kirjaan. Joitakin päiviä myöhemmin sain tietää, että japanilainen kanteleensoittaja Hiroko Ara aloittaisi 5-kielisen kanteleen kurssin Sapporossa. Kuukautta myöhemmin soitin kanteletta kurssilla. Kun äitini oli kuollut, oli kantele aina rinnallani, enkä edes tiedä, kuinka usein se pelasti minut. Uskon, että kanteleessa on voima virittää ihmisen sielu ja sydän. Koska olen aina ollut kiinnostunut etnologiasta, halusin oppia tuntemaan kanteleen juuret, suomalaisen tavan ajatella, sekä Kalevalan ja runolaulun. Tämä johti luonnollisesti siihen, että tulin Kuhmoon osallistumaan "Suomalaisen muinaiskanteleen rakentamis- ja soittokurssille", jossa Rauno Nieminen opetti rakentamista ja Arja Kastinen soittoa. Kurssi kuului Sommelon Etnomusiikin Festivaalin ohjelmistoon. Koverokanteleen rakentaminen veitsien ja talttojen avulla oli minulle hyvin vaativa prosessi, mutta todella hauska! Vaikuttavin Raunon käyttämistä sanoista oli PRIMITIIVINEN. Etukäteen tehdyt karkeat aihiot olivat tasaisia. Ja se ei ole luonnollista. Ontrei Malisen aikaan ei ollut saChie Koono
hoja, oli vain veitsiä. Meidän täytyi työstää sileä pinta näyttämään primitiiviseltä. Se vei paljon aikaan ja olin pahoillani siitä, että en pystynyt tekemään Ontrei Malisen tyylistä ornamenttiä kanteleen päähän. Kanteleitten kylvettäminen perinteisessä 1800-luvulla yleisessä suomalaisessa savusaunassa oli ihmeellinen ja kiinnostava kokemus. Kanteleitten jälkeen kylvimme siellä itse! Asensimme vartaan, joka oli tehty 1782 rakennetun Hämeenkyrön kirkon vanhoista nauloista sekä vaskikielet kanteleisiimme. Kun soitin sitä ensimmäistä kertaa ja tunsin kauniin kaiun, pystyin hieman samaistumaan Elias Lönnrotin tunteisiin, kun hän kuuli ensimmäisen kerran Ontrei Malisen kannelta. Arjan tunnit olivat nautittavia. Opimme siellä erilaisia sormituksia, improvisoimaan kanteleella, käymään soittamisesna jouhikon jousta, kyniä ja päreitä ja soittamaan julmua. Kurssin päätteeksi meillä oli pieni kahvikonsertti runolaulutyöpajan kanssa. Oli ihanaa kun Kuhmo-talossa soi Arjan johdolla laulu, uudet kanteleemme ja improvisoidut soittimet. Japaniin palaamisen jälkeen, olen soittanut uutta, mutta vanhannäköistä kantelettani lähes päivittäin, joskus lähellä olevan joen rannassa. Kanteleessa on edelleen hieman savusaunan tuoksua.
CHIE KOONO
Rauno Nieminen (vas.) opettaa.
KANTELE
3·2011 42
Koverokanteleen kimpussa
O
lin haaveillut kanteleen rakentamisesta ja soittamisesta jo pari vuotta ja sen tiimoilta myös etsinyt ohjeita ja kaavoja sekä kirjastoista että netistä. Puuttui vain rohkeus aloittaa. Facebookissa törmäsin "Metsän ääneen" ja sain kuulla, että juhannuksen jälkeen olisi Kuhmossa, Sommelo-tapahtuman yhteydessä, koverokanteleen rakennus- ja soittokurssi. Kiinnosti ja pelotti, sillä en ollut koskaan edes kokeillut kannelta ja tämä olisi siis täysin uusi aluevaltaus. En ollut myöskään ollut Sommelon tapahtumassa, vaikka olin siitä toki kuullut. Tiedän itsekin melko paljon suomalaisista perinteistä ja pyrin niitä herättelemään henkiin ja ylläpitämään muun muassa osallistumalla aktiivisesti Mahla ry:n toimintaan. Kurssilla oli seitsemän japanilaista, yksi irlantilais-saksalainen ja viisi suomalaista. Rakentamisen saloihin meitä johdattelivat Rauno Nieminen ja Juhana Nyrhinen. Rauno oli tehnyt valmistelutöitä useita viikkoja, sillä jos olisimme aloittaneet työt umpipuusta kovertamalla, ei siihen olisi tuo viisi päivää riittänyt. Tavoitteena oli siis saada aikaan Ontrei Malisen 1833 rakentaman mallin mukainen mäntypuinen kannel. Sapluunat ja ohjeet olivat erinomaiset, eikä oikeastaan kenellekään iskenyt paniikkia, vaikka välillä olikin kiire edetä vaiheesta toiseen. Jo lähes valmiit kanteleet kuten rakentajatkin savustettiin Kuhmoon tapahtuman ajaksi kuljetetun savusaunan lauteilla. Sadan vuoden savupirtin väri niihin jouduttiin ottamaan purkista, mutta hajusta tuli aito. Rakentajien ilmeet olivat tyytyväisiä viimeistään, kun vaskikieliä alettiin viritellä paikoilleen tietoisina siitä, että seuraavana päivänä pääsisi omin käsin tehdyn kanteleen kanssa soittotunnille.
KUVAT: SOMMELO/JUHA OLKKONEN
Santeri Ilola
Myöhästyin ensimmäiseltä soittotunnilta infokatkon takia ja Arja Kastinen tiivisti kaksituntisensa yksityisopetuksena 20 minuuttiin. Hän selosti ensin hienoilla termeillä ja teorioilla, mutta tokaistuani, että en kvinteistä tms. tajua mitään, hän jatkoi samalla selostusvauhdilla, mutta silkkaa asiaa ilman jargoneita. Ilmiömäisillä pedagogisilla taidoilla ja vuosien kokemuksella Arja asetteli sormeni niin, että aivoni unohtivat totutut kitarakuvionsa. Meitä oli koko joukossa vain kaksi, jotka emme olleet soittaneet aiemmin ja epäusko meinasikin useasti vallata pysäyttäen sormet, mutta Arja vain kehotti jatkamaan improvisoiden, sillä tarkoitus oli vielä kurssin päätteeksi pitää Kuhmo-talolla ns. kahvikonsertti. Olin aivan varma, että siitä tulisi omalta kohdaltani fiasko tai että olisin vain muodon vuoksi mukana. Arja näki asian toisin. Hän rakensi ohjelman, jossa kukaan ei päässyt erityisesti loistamaan, mutta ei myöskään piiloutumaan. Jokaisella oli jonkinlainen soolo tai muu erityisosuus ja viimeisimmät kuviot sovittiin vain hetkeä ennen konserttia. Konsertista tuli uskomattoman hieno ja sujuvan soljuvasti Arja ohjasi meitä ikään kuin koko konsertti olisi ollut yhtä elävää ja muotoutuvaa kappaletta alusta loppuun asti. Ja niinhän se itse asiassa olikin.
SANTERI ILOLA
KANTELE
43 3·2011
Kantele eläväksi -hanke päättyi konserttiin Nurmeksessa
Matleena Huovisesta Kanteleliiton toiminnanjohtaja
anteleliiton edellinen toiminnanjohtaja Riitta Huttunen jäi tehtävästään lopullisesti siirtyessään työskentelemään Aito Records & Agencyn kulttuurivientihankkeessa. Riitan sijaisena toimineen Elisa Kerolan työsuhde päättyi heinäkuussa. Uutena toiminnanjohtajana aloitti elokuun alusta Matleena Huovinen. Matleena on valmistunut Sibelius-Akatemiasta musiikin maisteriksi ja toiminut kanteleensoitonopettajana Uudenmaan alueella. Lisäksi Matleena opiskelee Helsingin yliopistossa matematiikkaa. Oma vahvuusalueeni on taidemusiikin alueella. Kantelemaailmassa pidän kuitenkin erityisen hienona sitä, kuinka eri musiikkityylien edustajat tekevät jatkuvasti yhteistyötä keskenään, kertoo Matleena. Kanteleliitto on aktiivinen ja elinvoimainen yhdistys. Meillä on upea jäsenlehti, monipuolisia konsertti- ja kilpailutapahtumia ja paljon muutakin toimintaa. On kunnia-asia olla toimijana tällaisessa yhteisössä!
Lähetä oma kesäinen kantelekuvasi, niin liitämme sen internetissä allaolevien joukkoon. Mukaan pieni teksti kuvasta. Muista mainita myös kuvaaja.
TEKSTI JA KUVA: MARIIA HUIKARI SAULI HEIKKILÄ SAULI HEIKKILÄ
K
antele eläväksi -hanke on kouluttanut Nurmeksen museon henkilökuntaa mittaamaan, kuvaamaan ja luetteloimaan kanteleita. Mittauksen ja tutkimisen tavoitteena on löytää ne kanteleet, joista on mielekästä tehdä soitinkopio. Soitinkopion avulla voidaan tutkia, miten alkuperäinen soitin on toiminut. Sillä voidaan tuottaa musiikkia ja tehdä kantele jälleen eläväksi. Loppukonsertti pidettiin 3.7.2011 Nurmeksen museolla. Kolmivuotisessa hankkeessa on voitu toteuttaa keskeiset tavoitteet, jotka asetettiin. Nurmeksen museon kanteleet tutkittiin, kuvattiin ja tiedot vietiin Kantapuu-tietokantaan. Samalla luotiin perusteita ja opas kanteleiden luokittelulle ja valokuvaukselle. Nurmeksen museon kokoelmissa olevasta kanteleesta numero 1626 rakennettiin kopio. Kanteleen kopion rakentamisen pohjana oli Rauno Niemisen kehittämä soitinkopiointimenetelmä. Hanke on saanut rahoitusta Museovirastolta ja sen toteuttajina ovat toimineet Nurmeksen museo, MuT Rauno Nieminen ja MuT Timo Väänänen. Lisätietoja:kantele.net/kantele-elavaksi, sekä mm Kantele-lehti 3/2009 ja 2/2010.
K
Kesäisin sävelin
Jaakko & Sanna eli Jaakko Meriläinen ja Sanna Hemminki pitivät kesäisen kantelekonsertin Haapaveden kotiseutuviikolla Paakkilassa, Haapaveden vanhassa pappilassa. Ohjelmisto koostui suomalaisesta kansanmusiikista, Haapavetisten Anni Kääriäisen ja Martti Pokelan sävellyksistä ja olipa mukana kaksikon omiakin sävellyksiä. Jaakko säveltää ja Sanna sanoittaa ja tuloksena ovat mukaansa tempaavia kappaleita.
Suomalaisen kansanmusiikin suuri ystävä ja yli kaksikymmentä vuotta Suomessa säännölliseti vieraillut multiinstrumentalisti Andrew Cronshaw (vas.) toi Kaustisella lavalle uusimman kokoonpanonsa, jossa ovat mukana Tigran Aleksanyan (Armenia), Sanna Kurki-Suonio ja Ian Blake (Australia). Pitkälle improvisaatioon perustuneessa hitaassa konsertissa hän soitti sitran ja fujaran lisäksi Kimmo Sarjan kanssa kehittämäänsä kaksipuoleista marovanteletta.
KANTELE
3·2011 44
Miten hakea apurahoja?
OUTI SANÉ
O
nko sinulla, yhtyeelläsi tai yhdistykselläsi hyvä hanke tai mielenkiintoinen idea? Tarvitsetko rahallista apua sen toteuttamiseen? Entäpä jos hakisit apurahaa? Ensimmäisenä karistamme pois ajatuksen, että apurahojen saaminen on mahdotonta puuhaa. Kun pääset alkuun hakemuksiesi kanssa, huomaat että työ helpottuu ja nopeutuu koko ajan. Voit käyttää osin "vanhaa" materiaalia hyväksesi, kuten ansioluetteloa, jota vain päivitetään uuteen ajankohtaiseksi. Eli ensin päätä, että tämä ei ole vaikeaa! Apurahoja on monenlaisia ja ensin pitää selvittää mihin haku kohdistuu. Työskentelyapurahaa myönnetään itse työn tekemiseen esimerkiksi säveltämiseen tai harjoitteluun. Matka-avustukset kohdistuvat suoriin matkakuluihin. Tuotantoapurahaa voi hakea esimerkiksi äänitteen tekoon. Työryhmänä apurahaa voi hakea silloin, kun esimerkiksi 3 muusikkoa tekee konserttikiertueen tai kirjoittaa nuottikirjan ja apuraha jaetaan ryhmän kesken. Apurahoja jakavat mm. säätiöt, taidetoimikunnat, kunnat, ministeriöt jne. Helpoiten saat tietoa internetistä hakusanalla "apuraha". Jos et ole varma apuraha-anomuksesi kohteesta, niin soita suoraan asiamiehelle. Apurahan julkaisutiedotteessa on aina yhteyshenkilö ja he mielellään kertovat yksityiskohdista lisää. Hakemukseen tulee liittää muutama hyvin tärkeä liite. Ensimmäisenä on kerrottava selke-
ästi ja mielellään hyvin napakasti, mihin rahaa haetaan tyyliin "konserttikanteleen hankintaan" tai "kantelematinean järjestämiseen". Toisena mieti rahoitus tarkasti. Tee kunnon budjetti, johon erittelet menot kuten matkat, majoitukset, palkat, painatuskulut, saadut ja myös haettavat apurahat. Muista, että kaikki ei ole pelkkää miinusta. Esimerkiksi lipputulot on huomioitava. Kolmas erittäin tärkeä asia on curriculum vitae eli ansioluettelo. Älä tee 10-sivuista nivaskaa! Mitä ytimekkäämpi ansioluettelosi on, sitä mieluummin apurahan arvioijat sitä lukevat. Esittele juuri se ala, mihin hakusi kohdistuu. Jos haet apurahaa pedagogina, älä välttämättä lisää esim. mediapuolella tehtyä työsarkaa muuta kuin muutamalla ranskalaisella viivalla. Mieti, mikä osa ansioluettelostasi kohdistuu juuri tähän hakuun. Moniosaaja voi laittaa seikkaperäisen curriculumia omille kotisivuilleen. Ansioluettelon koko kannattaa pitää maksimissaan 3-5 sivussa. Monissa hauissa otetaan vastaan myös suosituksia. Mieti tarkasti kuka voisi olla suosittelijasi ja mikä status hänellä on. Jos suosittelijasi on maankuulu asiantuntija, lisää se hakemuksesi tärkeyttä. Kun haet apurahoja, muista: vähän laadukasta on parempi kuin paljon pullasuttua! Mieti, mikä vetoaisi lautakuntaan. Hakijoita on paljon, mutta ajan mittaan huomaat, että oma kertoimesi paranee koko ajan. Onnea hakuihin!
Kantelekurssi Orivedellä 27.30.12.2011
Opettajana Anu Alviola Orivedellä järjestetään taas perinteiset kansanmusiikkikurssit joulun välipäivinä. Kantelekurssin pääpainopiste on pienkanteleissa. Anu sovittaa kappaleita kaiken tasoisille soittajille, joten rohkeasti mukaan niin vasta-alkajat kuin pidemmälle ehtineet. Kurssin hinta on Suomen kansanmusiikkiliiton jäsenille 240 ja muille 265 . Kurssihinta sisältää opetuksen ja täysihoidon. Majoittuminen tapahtuu kahden hengen huoneissa, yhden hengen huoneissa lisähinta 30 koko ajalta. Ilmoittautuminen kursseille tapahtuu ensisijaisesti Suomen kansanmusiikkiliiton nettisivuilla 22.9.30.11. Halutessasi voit myös ilmoittautua soittamalla numeroon (09) 873 1320. Lisätiedot kursseista ja ilmoittautumiset Suomen kansanmusiikkiliiton kotisivuilla
www.kansanmusiikkiliitto.fi
KANTELE
45 3·2011
LIITTO
Kanteleliiton syyspäivät Kouvolassa
1.-2.10.2011
K
anteleliiton syyspäivät pidetään tänä vuonna Kouvolassa 1.-2.10.2011. Yhdistyksen sääntömääräisen syyskokouksen lisäksi ohjelmassa on yhteisöpedagogi Kiril Häyrysen ohjaama koulutus aiheesta "Maailma on muuttunut entä Kanteleliitto?" Lauantai-iltana Maija Kauhanen Solo ja Duo Cecilia esiintyvät Kouvola-talon Simelius-salissa. Sunnuntaina Päivi Ollikainen vetää workshopin, jossa tutustutaan Päivin soittotyylin saloihin ja kuullaan Päivin esiintyvän.
Kanteleliitto ry:n sääntömääräinen syyskokous 1.10. klo 14.00
Tervetuloa Kanteleliiton sääntömääräiseen syyskokoukseen Kouvola-talolle klo 14.00. Kokouksen asialistalla ovat sääntömääräiset asiat, mm. ensi vuoden toimintasuunnitelma.
Duo Cecilia
Koulutus: Maailma on muuttunut entä Kanteleliitto?
Lauantain koulutuksessa pohditaan Kiril Häyrisen ohjaamana Kanteleliiton nykyhetken toimintaa ja sen tulevaisuutta. Mikä on yhdistyksemme perustehtävä? Kuinka Kanteleliitto voi parhaalla tavalla toimia nykymaailmassa? Häyrisen koulutuksessa esiinnousseita ideoita on mahdollista sisällyttää Kanteleliiton vuoden 2012 toimintasuunnitelmaan. Kiril Häyrinen on koulutukseltaan yhteisöpedagogi ja yhteiskuntatieteiden maisteri, syventymisaiheinaan nuorisokasvatus ja sosiaalipedagogiikka. Häyrinen on johtanut työkseen suurta suomalaista nuorisojärjestöä ja toiminut useiden liittojen ja paikallisyhdistysten toiminnan kehittämisen konsulttina.
Lauantai-illan konsertti
Konsertissa Kouvola-talon Simelius-salissa klo 18.00 kuullaan mielenkiintoisia nuoria muusikoita. Duo Cecilian Pauliina Almonkaria ja Heidi Äijälää yhdistää intohimo vanhojen huilujen ja kanteleiden ainutlaatuiseen sointimaailmaan.
Duon soitinvalikoimaan kuuluvat mm. renessanssihuilu, barokkihuilu ja nokkahuilu sekä erilaiset kanteleet. Erityisesti duon jäseniä inspiroi vanha musiikki ja vanhat virret yhdistettynä improvisaatioon. Ohjelmiston Duo Cecilia sovittaa itse, sillä valmiita sävellyksiä ei ole olemassa tälle kokoonpanolle. Pauliina Almonkari ja Heidi Äijälä ovat valmistuneet musiikin maistereiksi Sibelius-Akatemiasta esittävän säveltaiteen koulutusohjelmasta. Maija Kauhanen (s.1986) on 25-vuotias muusikko ja multi-instrumentalisti. Maija valmistui musiikin kandidaatiksi vuonna 2010 SibeliusAkatemian Kansanmusiikin osastolta ja suorittaa tällä hetkellä maisteriopintojaan. Hän keikkailee laulaen ja soitellen milloin mitäkin instrumenttia monien eri kokoonpanojensa riveissä sekä soolona, Suomessa ja ulkomailla. Maija Kauhanen Solo ammentaa ideansa perinnemusiikista, mutta musiikissa kuuluu vahvasti soittajan oma kädenjälki. Saarijärven kanteleen moninaiset äänenvärit, laulu sekä improvisaatio yhdistyen brasilialaisen tan-tan rummun kumeaan sointiin luovat täysin uniikin äänimaailman ja vastustamattoman grooven joka lumoaa kuulijansa. Mitä yksi ainoa muusikko voi saada aikaan?
Maija Kauhanen
KANTELE
3·2011 46
Sunnuntain workshop: Päivi Ollikaisen soittotyylin salat
Sunnuntaina tutustutaan Päivi Ollikaisen ohjaamana Ollikaisen soittotyylin perusteisiin. Workshopin päätteeksi Päivi pitää pienimuotoisen konsertin. Päivi Ollikainen on lähes valmis musiikin maisteri Sibelius-Akatemiasta. Päivi soittaa itse kehittelemällään perkussiivisella soittotyylillä, vaikutteita on saatu mm. Michael Jacksonista ja Petteri Sariolalta. (Kanteleliiton syyspäivien) työpajassa (su 2.10.) kanteleet kaikuvat uudenlaisin rytmein, pääosassa sinä! Tule ja koe kanteleen (uusi) syke!
Päivi Ollikainen
Ohjelma
LAUANTAI 1.10.2011 10.00 Kiril Häyrisen koulutus: Maailma on muuttunut entä Kanteleliitto? 11.45 Tauko 12.00 Koulutus jatkuu 13.00 Lounas 14.00 Kanteleliiton sääntömääräinen syyskokous 15.00 Kahvi 15.30 Syyskokous jatkuu 18.00 Konsertti Simelius-salissa: Duo Cecilia ja Maija Kauhanen SUNNUNTAI 2.10.2011 10.00 Päivi Ollikaisen workshop "Löytöretki soittotyylini salaisuuksiin" 12.30 Lounas 13.30 Päivi Ollikaisen konsertti
Majoitus
Kanteleliitto on varannut majoituskiintiön Hotelli Cumulus Kouvolasta 30.9.-2.10. välisenä aikana syyskokoustaan varten. Majoittuminen on omakustanteista. Yöpyminen yhden hengen huoneessa maksaa 77,00 eur/yö/henkilö ja kahden hengen huoneessa 82,00 eur/yö/ henkilö. Jäsenet varaavat majoituksen suoraan hotellista. Mainitse varatessasi Kanteleliiton kiintiöstä. Kiintiössä majoittuminen edellyttää varauksen tekemistä 16.9.2011 mennessä. Hotellin yhteystiedot: Cumulus Kouvola Kouvolankatu 11, 45100 KOUVOLA +358 5 789911 kouvola.cumulus@restel.fi, www.hotellimaailma.fi
Hinta
Koulutuksen ja workshopin yhteishinta on jäsenille 40 euroa, muille 70 euroa. Majoitus ja ruokailu ovat omakustanteisia. Kouvola-talo on kävelymatkan etäisyydellä Kouvolan rautatie- ja bussiasemasta.
Yhteydet
Syyspäivien tapahtumat pidetään Kouvolatalolla Pohjois-Kymen musiikkiopiston puolella: Kouvola-talo Varuskuntakatu 11, 45100 KOUVOLA
Ilmoittautuminen ja lisätietoja
Ilmoittautumiset kokoukseen, koulutukseen sekä workshopiin 23.9. mennessä Matleena Huoviselle: mail@kantele.net tai 050 564 5957. Lauantaiillan konserttiin voi tulla ilmoittautumatta.
Tervetuloa Kanteleliiton syyspäiville!
KANTELE
47 3·2011
Ta Vo it oa ima ja a j Tu a V n är n el iä m aa
Rakastettava soitin rakastettavaa musiikkia
www.lovikka.com www.lovikka.com l i