2/2016 ARTOVA / ARABIANRANTA–TOUKOLA–VANHAKAUPUNKI -KULTTUURIJA KAUPUNGINOSAYHDISTYS RY Artovan historiaryhmä esittäytyy s.3 Kesän kynnyksellä festaroidaan Artovan katufestivaaleilla s. 4-5 ja syksyllä nautitaan elokuvista AFF-Artova Film festivaleilla s.7 Kuinka lohikäärme kasvatetaan? s.8
2 2/2016 Arabianrannan, Toukolan ja Vanhankaupungin sitoutumaton, neljä kertaa vuodessa ilmestyvä kulttuurija kaupunginosalehti. Lehti jaetaan kotitalousjakeluna ja sitä on saatavissa lisäksi useista jakelupisteistä. Kuohu on luettavissa myös verkkolehtenä sekä näköisversiona kaupunginosayhdistyksen sivuilta osoitteessa www.artova.fi. JULKAISIJA Artova ry Intiankatu 1, 00560 Helsinki. p. 0442750180 TOIMITUSNEUVOSTO TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Noora Lindroos PÄÄTOIMITTAJA Tarja Törmänen TOIMITUSNEUVOSTON JÄSEN Milla Niini ULKOASU & TAITTO Antero Airos KANNEN KUVAT Noora Lindroos SÄHKÖPOSTI JA ILMOITUSMYYNTI kuohu.toimitus@gmail.com PAINO Botnia Print JAKELU Helsingin Jakelu-Expert JAKELUPISTEET Arabianrannan kirjasto, Kallion kirjasto, Kumpuoti, Kumpulan kylätila, Metropolia, M-kauppa, K-market Arabia, Kääntöpaikka, Bokvillan, Olotila, Siwa, Tekniikan museo, Unisport, Sarjakuvakeskus. Kuohu ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Ilmestymisaikataulun 2016 löydät Kuohun Facebook-sivulta ja www.artova.fi. Kuohun artikkeleissa ilmaistut mielipiteet ja näkemykset ovat kirjoittajien omia eivätkä välttämättä edusta lehden kantaa. Bongasitko juuri jotain ilahduttavaa, hämmentävää tai ärsyttävää? Julkaisemme lukijoidemme ottamia valokuvia! Jos siis onnistut ikuistamaan kamerallesi taianomaisen hetken tai vaikkapa söpön kissanpennun, lähetä kuva meille lyhyen kuvatekstin kera osoitteeseen kuohu.aineisto@gmail.com. HUOM! Jos lähetät henkilökuvan, muistathan kysyä kuvattavalta julkaisuluvan. Artova (Arabianranta-Toukola-Vanhakaupunki kulttuurija kaupunginosayhdistys ry) on Arabian alueen ihmisten – asukkaiden, työntekijöiden, yrittäjien, opiskelijoiden sekä muiden alueesta kiinnostuneiden – yhteisö. Artova on pääkaupunkiseudun aktiivisin kaupunginosayhdistys. Se järjestää taideja kulttuuritapahtumia, osallistuu monipuolisesti kaupungin kehittämiseen sekä pilotoi uudenlaisia toimintamalleja ja käytäntöjä. Artova kokoaa yhteen erilaisia toimijoita ja avaa samalla yllättäviä näkökulmia. Artova saa mahdottomaltakin vaikuttavat projektit toteutettua. Tärkeää on itseohjautuva ja omaehtoinen toiminta. Artova on myös tehnyt uraauurtavia avauksia vallan ja vastuun jakamisessa ja päätösvallan siirtämisessä suoraan alueen toimijoille. Monipuolisen ja vaikuttavan toiminnan mahdollistaa aktiivisten vapaaehtoisten suuri joukko. Artova on meidän kaikkien! Tule mukaan tekemään Artovan alueesta entistäkin parempi ja hauskempi! Lisätietoa: www.artova.fi. Artovan perustoiminta on riippuvainen jäsenmaksuista. Tue mahtavan monipuolista toimintaa maksamalla jäsenmaksu 15/10 euroa tilille 80001270827323 (käytä viitettä 3696) ja täyttämällä liittymislomake sivulla www.artova.fi. Kiitos! Teema: Sana, kuva & ääni Pääkirjoitus K uvat : Sini Kunnas K uvataidetta harrastava 15-vuotias Saara Laasonen teki pääsiäisen aikaan liiduilla katupiirros-enkelin ohjauksessani Artovan eteen Intiankatu 1:ssä. Päivä oli puolipilvinen ja tuuli oli kylmä, joka lennätti hauskasti liidun pölyä pehmentäen enkeliä. Tunnin kestäneen tempauksen tarkoitus oli tuoda iloinen sekä puhdas symboli 14.5. alkavan katutaidefestivaalin järjestäjän asvaltille kevään kynnyksellä. Sini Kunnas oli taiteilijana mukana viime vuonna toukokuun tapahtumassa yhteistyössä #HCPSPIRIT:n kanssa. Pääsiäispäivänä osa sunnuntain ohikulkijoista ilahtuneena kommentoi, että enkelipiirros toi iloa ja vaihtelua. Katuliiduilla tehty teos kestää seuraavaan sateeseen ja jää vain valokuviin. Noora Lindroos kirjoittaja on Kuohun toimituspäällikkö joka kirjoittaa, lukee, katselee kuvia ja kuuntelee musiikkia sekä selviytyäkseen tunnekuohuista että hankkiakseen niitä. Informaatiotulva vyöryy ylitsemme kaikkialta; suuri osa sanoista katoaa tuuleen, äänet hukkuvat melusaasteeseen ja kuvat uppoavat netin syövereihin muutamassa sekunnissa. Aina joskus kuitenkin joku, edes yksi, huomaa ja vaikuttuu. Koskettava sana, kuva tai ääni tuntuu siltä kuin joku tarttuisi lujasti kädestä ja sanoisi ”Kuule”. Teoksissa joista pidän, on yleensä pintaa johon peilata omaa elämäänsä. Nautin teksteistä, kuvista ja musiikista, jotka suorastaan vaativat ottamaan muistivihon esiin ja kirjoittamaan ylös parhaita lauseita, se saa aikaan sydäntä pakahduttavan ja samalla hieman punastuttavan tunteen: ”Tuohan olen minä!”. Teoksen pitää vaivaannuttaa juuri sopivasti, vähän kuin lukisi omia kirjoituksiaan jotka on karsittu turhasta sentimentaalisuudesta ja pakattu mustaan huumoriin. Koska ihmisen kyky objektiiviseen itsetarkkailuun on varsin rajallinen, hän tarvitsee jonkun joka pukee ajatukset sanoiksi hänen puolestaan, ja kirjallisuus vastaa mielestäni juuri tähän tarpeeseen. Haluaisitko sinäkin tuoda ajatuksesi esille, nostaa sanat pöydälle vaikka pelottaisi? Haluaisitko jaksaa tietoa, tai luoda sanoista ihan oman Ihmemaasi, etkä vain lukea muiden käsityksiä siitä? Voit aloittaa kirjoittamalla Kuohuun. Kaipaamme juuri sinun juttujasi; kevyitä pakinoita, painavaa sanaa, runoja, novelleja, tiukkaa informaatiota, paikallisia uutisia. Otamme ilolla vastaan myös piirroksia tai valokuvia, löydämme varmasti niille juuri oikean paikan sanojen lomassa. Meillä saa pilkuttaa fiiliksen mukaan, yhdyssanavirheet korjaillaan jos huomataan eikä asiallisesti esitettyjä mielipiteitä sensuroida. Ota yhteyttä, voihan olla että juuri sinä kosketat, inspiroit, ihastutat tai aivan ihanasti vihastutat jotakuta kirjoittamallasi. Sana on vapaa, anna äänesi kuulua. kuohu.aineisto@gmail.com
3 A rtova löysi jokunen vuosi sitten arkistojensa uumenista todellisen aarteen; jo vuosikymmeniä sitten kerätyn alueen historiaa monelta eri kantilta käsittelevän aineiston, jota alun perin koottiin tarkoituksena kirjoittaa julkaistava teos alueen historiasta. Vuosien saatossa aineisto oli kuitenkin jäänyt piiloon ja unohduksiin. Historiallisen materiaalin laajuus on hämmentävä. Se käsittää noin 150 valokuvaa (lähinnä vuosilta 1910–1950), kymmeniä asukkaiden haastatteluja 1980-luvulta, useita karttoja, vanhoja asiakirjoja, lehtileikkeitä sekä osittain valmiiksi kirjoitetun historiikin. Keväällä 2013 Artova keräsi yhteen alueen historiasta kiinnostuneita vapaaehtoisia, jotka saivat tehtäväkseen miettiä ja pohtia, mihin tätä kallisarvoista aineistoa voisi käyttää ja mitä siitä voisi luoda niin, että mahdollisimman moni pääsisi osaksi alueen mielenkiintoista paikallishistoriaa. Historiaryhmä aloitti aineiston läpikäymisen ja syksyllä 2013 pidettiin Bokvillanissa valokuvanäyttely, jossa esille pääsi osa aineiston huikeasta valokuvamateriaalista. Lisäksi aineistoa esiteltiin Arabianrannan kirjastossa Helsinki-päivänä kesällä 2014. Myös viime kesänä historiaryhmä kokosi Arabianrannan kirjastoon esille näyttelyn, joka valaisi kirjastokävijöille Vanhankaupungin, Toukolan ja Hermannin ensimmäisten kirjastojen historiaa ja vaiheita vuosina 1882–1908. Näyttelyssä oli esillä kirjoja, asiakirjakopioita ja valokuvia. Näyttely toteutettiin yhdessä Gammelstadens ungArtovan historiaryhmä Sanna Michael domsförening -yhdistyksen kanssa ja se oli kaksikielinen. Ryhmämme päällimmäisenä pyrkimyksenä on edelleen saada aineisto kaikkien ulottuville ja olemme hiljattain ottaneet uuden askeleen siihen suuntaan perustamalla blogin, joka löytyy osoitteesta artovahistoria.blogspot.fi. Blogiin olemme tallentaneet sähköiseen muotoon lähes kaikki historialliseen aineistoon kuuluvat valokuvat kuvateksteineen. Kuvat ja niiden taakse kätkeytyvät tarinat tarjoavat ainutlaatuisen mahdollisuuden sukeltaa alueemme menneisyyteen. Uudet jäsenet ovat myös lämpimästi tervetulleita joukkoomme, jos alueen historiaan perehtyminen ja historiallisen aineiston käyttötarkoitusten ideoiminen kiinnostavat! Sana, kuva ja ääni kommunikaatiossa K ieli ja viestintä ovat minulle intohimoja. Ne ovat olleet kiinteä osa elämääni aina nuoruudesta opiskeluvuosiin ja sen jälkeen myös työelämässä. Olen opiskellut teorioita, tutkinut käytäntöjä, lukenut ja pohtinut, perehtynyt kieleen, lingvistiikkaan ja viestintään. Rakastanut havainnoida syvemmin kielen ja viestinnän merkitystä maailmassa. Olin hiljattain kuitenkin tilanteessa, jossa jouduin erottelemaan ajatuksiani ja konkreettisesti pohtimaan kysymystä Miksi viestintä? Viestinnässä minua kiehtoo sen moninaisuus; periaatteessa kaikki me viestimme aina ja kaikkialla, tarkoituksella ja huomaamattomasti, erilaisia viestintäkanavia ja -keinoja käyttäen. Myös ympäristömme lähettää meille koko ajan erilaisia viestejä, ja meidän on hyvä ymmärtää, mitä meille viestitään tai mitä me itse viestimme muille. Yhteiskuntamme tarjoaa meille rajattoman määrän tietoa erilaisten viestintäkanavien kautta, mutta pyrkii myös samalla vaikuttamaan meihin mitä erilaisimmin keinoin. Puhutaan, että infoähky ja tekstitulva ovat nykyihmisen uhkakuvia. Moniärsykkeiseen yhteiskuntaamme tarvitsisimmekin uudenlaisia visuaalisuuden ja kirjoitetun tulkintataitoja. Oletko pysähtynyt miettimään, mitä valitut kuvat tai yleisemmin tekstin ulkoasu ja materiaalinen olemus viestivät ja millaisia merkityksiä ne tuottavat yhdessä kielellisten valintojen kanssa? On tärkeää tiedostaa, että viestin selkeys tai ymmärrettävyys ei synny pelkästään kielellisistä valinnoista. Viestintä on yleensä multimodaalista, mikä tarkoittaa, että sanoilla, kuvilla ja äänillä on kaikilla omat merkittävät roolinsa. Vuorovaikutuksen, merkitysten ja suhteiden rakentaminen tapahtuu sanojen voimalla ja visuaalisuudella, sekä myös ääntä hyödyntäen. Kielellinen ilmaisumme on useimmiten tietoista ja kontrolloitua ja kirjoitetulla tekstillä on yleensä jokin muoto tai hahmo, jota voimme havainnoida katsomalla. Sanat muodostavat kerronnallisia kokonaisuuksia ja viittaavat aikaan. Sana on viestinnän pienin elementti, jolla yksikseen lausuttuna ja erikseen kirjoitettuna on semanttista tai pragmaattista merkitystä. Sanat ovat erottamaton osa tekstin tai puheen tyyliä ja ne kuvastavat arvojamme ja raottavat verhoa viestin takana vaikuttavasta ideologiasta, paljastaen havainnointitapojamme, uskomuksiamme ja ennakkoluulojamme. Kuvat vaikuttavat joka päivä – ihastuttavat ja vihastuttavat, herättävät ajatuksia tai järkyttävät. Kuva on välitön ja viittaa tilaan. Kuvaa voidaan verrata joskus sanaan ja kieleen sillä myös kuvin voimme kertoa tarinoita. Kuva ei kuitenkaan ole koskaan yhtä kuin sana eikä sana kuin kuva, mutta sanat ja kuvat luovat usein vuoropuhelun toistensa kanssa. Sen lisäksi, mitä sanomme, merkitystä on myös sillä, kuinka sen sanomme. Ääni ja tarkoituksenmukainen äänenkäyttö ovat olennainen osa viestintää. Äänellä luodaan tunnelmaa, jännitystä tai huumoria, tai kuljetetaan tarinaa eteenpäin esimerkiksi kertojan äänen avulla. Se voi vuorotella kuvan ja/tai sanan kanssa ja sitä käytetään kiinnittämään kuulijan tai katsojan huomio tiettyihin asioihin tai haastamaan kuvin tai sanoin kerrottu tarina. Äänen kautta pyrimme melkein automaattisesti löytämään erilaisia merkityksiä. Viestintä on moniulotteinen ilmiö. Yhdessä nonverbaalisen viestinnän kanssa sanat, kuvat ja äänet ovat viestintäprosessin perusrakenneosia, joiden kautta tulkitsemme viestin merkityksen. Niillä on korvaamaton merkitys siihen, miten viestimme ja selitämme todellisuutta. Siksi viestintä. Nelli Asikainen Kirjoittaja on helsinkiläinen viestintäassistentti, joka rakastaa kieliä, kulttuuria ja jatkuvaa uuden oppimista ja pyrkii analysoimaan elämää ja vuorovaikutusta avoimen uteliaasti. Yhteiskuntamme tarjoaa meille rajattoman määrän tietoa erilaisten viestintäkanavien kautta, mutta pyrkii myös samalla vaikuttamaan meihin mitä erilaisimmin keinoin.
4 Arabian Katufestivaali maalaa kaupunkimaisemaa rohkeasti Vuosittainen Arabian Katufestivaali juhlistaa jo yhdeksättä kertaa helsinkiläistä katutaidetta Arabiassa 14.5.2016. Tällä kertaa luvassa on muun muassa lasten oma Minikatufestivaali ja alueella yli 10 sähkökaappia saavat uuden ilmeen. K atutaiteen ja elävän asuintilan puolestapuhuva Arabian Katufestivaali tarjoilee vahvan kattauksen monimuotoista ja yllätyksellistä katuja kaupunkitaidetta, kierrätystä sekä katuruokaa – ja antaa kurkistuksen siihen, mitä elävä kaupunki voisi Helsingissä tarkoittaa. Festivaalialueelle kuka tahansa voi tulla pitämään omaa kirppiskojuaan ja alueelta löytyy myös Tuo ja hae -piste, johon voi tuoda kierrätettäväksi omia tavaroita ja tehdä myös löytöjä. Viime vuonna jopa 25 000 kävijää kerännyt Arabian Katufestivaali on ympäristöystävällinen tapahtuma, jossa katutaide kohtaa ihmisen. Tapahtumaan on vapaa pääsy. Koko perheen voimin lohikäärmeiden istutusta ja Kirkonrottaa Vapaaksi tilaksi avatulla Hämeentiellä pääsee viettämään elämyksellistä päivää koko perheen voimin. Festivaali kutsuu kävijänsä ottamaan julkiset tilat kuten kadut ja puistot luovasti käyttöönsä ja tutustumaan tuoreeseen läpileikkaukseen kotimaista katutaidetta. Ohjelmaan kuuluu muun muassa musiikkia, maalausta, tanssia, teatteria, sirkusta ja performanssitaidetta. Tänä vuonna lastenohjelmaa on laajennettu yhteistyössä Lundian kanssa ja lapset saavatkin alueelle oman Minikatufestivaalinsa, jota vietetään festivaalipäivänä kello 10?13. Minikatufestivaalilla on lap1 Tänä vuonna Arabian Katufestivaali tarjoaa lapsille oman Minikatufestivaalin klo 10?13. Kuva: Miitta Mellanen 2 Viime vuonna festari keräsi huimat 25 000 kävijää. Kuva: Paavo Pykäläinen 3 Mielijuohto-kollektiivi yhdessä runoilijoiden kanssa toteuttavat asfalttirunoutta. Innokkaimmat festivaalikävijät voivat runojen maalaamiseen yhdessä taiteilijoiden kanssa. Kuva: Mielijuohto-kollektiivi 4 Arabian Katufestivaali esittelee taiteilijoita hyvin laajalla skaalalla. Festivaalilla esiintyy esimerkiksi hiphop-yhtye Yhdentekevää. Kuva: Emilia Raunio 5 Arabian Katufestivaalin jatkoilla Korjaamolla soittaa muun muassa juuri EP:n julkaissut Solano + Profettes. Kuva: Solano + Profettes t eKsti : Tiia Neuvonen 1 2 Festivaali kutsuu kävijänsä ottamaan julkiset tilat kuten kadut ja puistot luovasti käyttöönsä ja tutustumaan tuoreeseen läpileikkaukseen kotimaista katutaidetta.
5 Arabian Katufestivaali maalaa kaupunkimaisemaa rohkeasti www.arabiankatufestivaali.fi #AKF2016 #arabiankatufestivaali sille monenlaista ihmeteltävää ja osallistavaa tekemistä. Lapset pääsevät esimerkiksi istuttamaan oman lohikäärmeen, leikkimään perinneleikkejä, kokeilemaan katumaalaamista SirkusrakkausPumPum:in johdolla ja kuuntelemaan The Bätmäns -lastenorkesterin musisointia. Yli 10 sähkökaappia uuteen kuosiin Festivaalipäivän aikana G-Rex -kollektiivi maalaa Arabian ja Toukolan alueella yli kymmenen jakokaappia uusiin kuoseihin. G-Rex-kollektiivi yhdessä graffitin konkarin Psyken kanssa maalaavat myös uuden muraalin rivitalon päätyseinään. Festivaalipäivän aikana Kivitori saa uuden ilmeen, kun Anu Kiiskisen veistos Nocturnal puetaan graffitiin Suomen kärkikastin katutaiteilijoiden toimesta. Jokaisella festivaalikävijällä on mahdollisuus luoda myös omaa katutaidetta avoimelle maalausseinälle. Mielijuohto-kollektiivi taas yhdistelee kahden runoilijan, Ilkka Hautalan ja Elina Töllin, kanssa runoutta ja katutaidetta toteuttamalla asfalttirunoutta. Missä jatkot? Päivätapahtuman jälkeen on edessä Korjaamolla jatkot hosted by #HCPSPIRIT. Iltatapahtuma alkaa kello 21 ja se esittelee monia kiinnostavia artisteja niin Suomesta kuin Ruotsistakin. Liveesiintyjinä illan aikana nähdään juuri EP:n julkaissut Solano + Profettes sekä tummanpuhuvaa räppiä tekevä View. Illan DJ-musiikkikattaus on monipuolinen ja jatkot päättää Ruotsissa jo kovassa nosteessa oleva Blondino. Liput jatkoille ennakkoon www.tiketti.fi. 3 4 5
6 Viime vuosina on sotaa käsitelty kirjallisuudessa tai romaaneihin pohjautuvissa näytelmissä myös naisten kannalta. Tässä Siikala lähtee liikkeelle pienen tytön näkökulmasta. Teatteriesitys Anne Frankin päiväkirjasta avaa silmät pohtimaan meikäläisiä ja niikäläisiä. Käsitys maailmasta avartuu ja muuttuu, kun tieto lisääntyy. Kun maailma muuttuu, on pakko orientoitua uudelleen. En ole koskaan käynyt Israelissa, mutta ollut täysin ymmälläni samasta asiasta, johon päähenkilö varsinkin toisella matkallaan törmää. Miten valtio, joka on syntynyt maailmalla kaltoin kohdeltujen kodiksi, voi kohdella muita niin julmasti. Kaikkia valtion kansalaisia tämä ei tietysti koske. Ne, jotka uskaltavat puhua rauhallisen yhteiselämän puolesta, ovat erityisen rohkeita ihmisiä Israelissa. Siikala on tehnyt paljon työtä monikulttuurisuuden ja toisten ymmärtämisen lisäämiseksi. Tässä näytelmässä hän joutuu itsekin tunnistamaan, miten vaikeaa on ymmärtää toista kulttuuria. Vaikka kuinka on halunnut olla hyvä ihminen, joutuu jossain vaiheessa tekemään tiliä myös itsensä kanssa. Näytelmässä on niin monia ulottuvuuksia, että se on nähtävä uudelleen ja toivottavasti myös teksti on saatavilla. Paha äitipuoli Kirsi Porkan ja Marina Meinanderin uutuusnäytelmä Paha Äitipuoli on kertomus uusperheen onnesta ja ongelmista. Henkilökohtaisesti en ole päässyt tuota autuutta kokemaan, mutta enpä tiedä oliko yhP aavo Westerberg kysyy näytelmänsä ”Mahdolliset maailmat” käsiohjelmassa: ”Mikä on tämä sosiaalisen median aika, kun kaikki ovat oman elämänsä näytelmäkirjailijoita?” Sepä se! Sosiaalinen media antaa mahdollisuuden luoda kuvaa itsestään. Minä teen sitä kulttuurin suurkuluttajana. Ehkäpä se on todellisempaa, kuin elämä itse. Teatterin maskuliinisuuteen on tänäkin keväänä kiinnitetty huomiota. Naisnäyttelijöille kirjoitetaan vähän eivätkä iäkkäämmät naiset saa rooleja. Tähän on julkisuudessa puuttunut professori Elina Knihtilä. Olen koonnut tähän päivityksiäni niistä tänä keväänä näkemistäni näytelmistä, missä naisilla on todella sanottavaa. Kaksi matkaa Israeliin Voi hyvät ystävät! Jos teillä suinkin on mahdollisuus, käykää katsomassa Kansallisteatterin Willensaunassa Kaksi Matkaa Israeliin. En muista, milloin olisin nähnyt näin tärkeän näytelmän. Ritva Siikala on ladannut henkilökohtaiseen kertomukseen paljon historiallista ja vahvasti eettistä pohdintaa. Niitä asioita on pakko ajatella vakavasti taas, jos uskoo, että ihminen voi vielä kerran olla kokonainen ihminen, ei vain niikäläinen, jota meikäläisten ei tarvitse kohdella ihmisenä. Rooleissa tekevät hyvää työtä Jonna Järnefelt, Cecole Orbin ja Seela Sella. Tämä näytelmä ansaitsisi päästä teatterifestivaaleille maailmalla, vaikka Pohjois-Suomen poliittinen ilmasto ja sota-aika vaatisivat varmasti selitystä. Teatteri herättää ajatuksia tään sen helpompaa yksinhuoltajankaan arki. Toki kysymys siitä, kuka perheeseen kuuluu, on pohdituttanut paljonkin. Kenen tahtotilasta perhe syntyy, on mielenkiintoinen kysymys.Sen verran tiukkoja tilanteet näytelmässä ovat, että lopuksi laitetaan kaikki unelmahötöksi hyvän mielen vuoksi. Näytelmässä käsitellään mielenkiintoisesti uusperheen tilannetta. Se varmaan lähtee ensi esityskaudella muihinkin teattereihin. Kerrankin näytelmä, missä on viisi naista ja yksi mies. Vaan miehen ympärillä siinäkin pyöritään. Majakanvartija Teatteri Avoimissa ovissa on tottunut näkemään hyvin tehtyjä elämäkerrallisia esityksiä ja sellaista odotin myös Majakanvartijasta. Se on Tove Janssonin elämää kuvaava teos, mutta myös paljon muuta. Käsikirjoitus on Anna Krogeruksen, ohjaus Sakari Kirjavaisen ja näyttelijät ovat Anu Koskinen, Eeva Putro sekä Ella Pyhältö. Majakanvartija on vakava komedia paitsi Tove Janssonista, myös meistä muista. En ole muumiriippuvainen, siksi hämmästelin, mihin kaikkeen voidaan yhtä taiteilijaa käyttää. Jokainen, oli sitten tutkija tai tavallinen taiteen kuluttaja, löytää Janssonin tuotannosta sitä, mitä lähtee etsimään. Voi etsiä toiveiden maailmaa tai nähdä maailman sellaisena, kuin se on. Ja mitä paremmin luulee tuntevansa ihmisen ja taiteilijan, sitä vähemmän tietää. Varmaan sen huomaa elämästä yleensä ainakin siinä vaiheessa, kun piirtää elämän reunaviivaa. Irma Peiponen P uhelin soi. Kiiruhdan vastaamaan, sillä olen odottanut puhelua erään projektin tiimoilta. Henkäys. Iloinen tervehdys. Olen valmis neuvottelemaan pojan kotiin. Ääni langan toisessa päässä on tiukka, töksähtelevä ja arvaamaton. Selviän tentistä kuitenkin hyvin, mitä nyt muutamia kirjoitusvirheitä lähettämässäni sähköpostissa, right, ymmärrettävää kiinnittää huomioita siihen, kun kyseessä on kirjalliseen ilmaisuun liittyvä ala. Mahtavaa. Sovimme työn lähettämisestä minulle arvioitavaksi, minkä jälkeen voisimme sopia lisää yksityiskohdista. Puhelu lähestyy loppuaan. Lopuksi yksi, pieni juttu: ”Sinuna miettisin, mitä laittaisin hakemukseeni. Tällaisenaan se on aika homo tai siis liian avoin ottaen huomioon alan konservatiivisuuden ja kytevän homofobian. Hakemustasi kannattaisi hiukan muokata neutraalimmaksi. Jättää ehkä jotain mainitsematta.” Noin viiden pitkän sekunnin jälkeen polttava raivo kuohahtaa varpaista korvanupukoihin – hold my earrings! Missä CV:ssäni on kohta seksuaalinen suuntautuminen? Että eikö Setalla ja HIV-tukikeskuksella vapaaehtoisena työskentelevä ulkoisesti miespuoliselta vaikuttava henkilö voi olla muuta kuin homoseksuaali? Että sukupuolentutkimusta opiskeleva mies ei voi olla mitään muuta kuin hintti. Että minun tulisi omaksi parhaakseni poistaa hakemuksestani kaikki viitteetkin siitä, että joku nyt saattaisi luulla minua nk. seksuaalivähemmistön edustajaksi, kieltää omat saavutukseni ja vaientaa oma ääneni: alistuisin kitisemättä heteronormiin. Ei ikinä enää. Ensinnäkin puhelussa oli hämmentävää se, että luulin elävämme 2000-luvun Suomessa, jossa enää harvoin joutuisi törmäämään, varsinkaan virallisissa diskursseissa, homofobisiin kommentteihin tai viitteisiin siitä, että homoseksuaalisuus olisi jossain määrin epätavallista tai haitallista vaikkapa nyky-Suomen työmarkkinoilla. Toiseksi nousi ihmetys siitä, että hakemus tulisi neutralisoida. Hajuton ja mauton. Sehän olisi hyvä. Muuten kyllä, mutta monen seksuaalivähemmistöön kuuluvan elämää varjostaa pitkä häpeän tie, jolla he ovat oppineet suuren osan varhaisnuoruudestaan peittämään oman todellisen itsensä kaikilta muilta, ja kaapista ulos tuleminen on suuri alku uudelle arvokkaalle elämälle, jossa kukin voi todella olla oma itsensä. Oman työhistoriani, harrastusteni tai opintojeni mainitsematta jättäminen olisi tarkoittanut oman ääneni liennyttämistä ja oman identiteettini kieltämistä: olisin kaapittanut itseni uudelleen. Kaappi seksuaalisuuden vaiettuna tyhjiönä, jossa ihmisestä tulee identiteetitön eikä hän halua ilmaista itsestään mitään heteronormista poikkeavaa ympäröivän yhteisön paineessa. Kenen oikeus on sanoa, että sinun äänesi ei riitä? Että sinun totuutesi ei ole arvokas? Luulin, että elämme yhdenvertaisessa Suomessa, jossa jokaisen ääni on arvokas juuri sellaisena kuin se on. Eikö maailma olisi valmis siihen, että jokaisen ääni jokaisessa tilanteessa olisi samanarvoinen? Kun ääneni ei riitä Miika Sibelius A rabian alueen sydämen, historiallisen tehdaskorttelin uusiutumisen ensimmäiset ajatukset tulevat näytille, kun arkkitehtuurikilpailun ensimmäisen vaiheen kilpailutyöt julkistetaan Arabian Katufestivaaleilla lauantaina 14.5. Arabian tehdaskortteli uusiutuu kun kaksi sen suurinta käyttäjää poistuvat alueelta: Arabian posliinitehdas lopetti jo toimintansa ja Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu muuttaa Otaniemeen. Korttelin uudistamiseksi kiinteistön omistaja Varma kutsui yhdeksän tunnettua arkkitehtitoimistoa ideoimaan, millaiseksi Arabian ydin voisi kehittyä. “Päätimme järjestää korttelin uudistamiseksi arkkitehtuurikilpailun, jotta saisimme parhaat mahdolliset ideat alueen kehittäKerro mitä toivot unelmiesi Arabialta miselle. Alueelle voisi esimerkiksi tulla asuntoja, toimistoja, liiketiloja ja palveluja kuten kahviloita ja ravintoloita, työtiloja taiteilijoille ja muotoilijoille, yhteisöllisiä tiloja itsenäisille ammattilaisille ja myös alueen asukkaille”, kertoo Varman rakennuttajapäällikkö Tuomas Vaarasalo. Alueen kehittämisessä alueen asukkaiden ideat ja ehdotukset otetaan huomioon. Niitä kerätään arkkitehtuurikilpailun näyttelyn yhteydessä. Kilpailutöitä voi äänestää ja kommentoida niin näyttelytilassa kuin 14.5. avautuvalla sivustolla arabia135.fi. Kaikki kommentit ja annetut äänet kerätään ja kootaan arkkitehtuurikilpailun tuomariston käyttöön ja ne otetaan huomioon arkkitehtuurikilpailun toisen vaiheen ohjeistuksessa. Arkkitehtuurikilpailun näyttely Arabiakeskuksessa Arabian tehdaskorttelin arkkitehtuurikilpailun ensimmäisen vaiheen näyttely aukeaa lauantaina 14.5. klo 10 Arabiakeskuksen kolmannessa kerroksessa. Opasteet Galleriakäytävästä ohjaavat näyttelytilaan. Kilpailutöiden näyttely on avoinna 14.5.–20.5. la–su 10–16 ja ma–pe klo 12–20. Voit äänestää suosikkiasi ja kommentoida kilpailutöitä ja kertoa omat ajatuksesi unelmiesi Arabiasta. Kilpailijatyöt ovat esillä myös tehdaskorttelin uudistamisesta kertovalla verkkosivustolla www.arabia135.fi. Sivusto avautuu 14.5. Matti Lintulahti K uva : Fiskars Finland Oy Ab / Arabia Tule katsomaan Arabian tehdaskorttelin arkkitehtuurikilpailun kilpailutöitä
7 Kirsi Ranta K uva : Ville Toimi AFF – Artova Film Festival on Arabianrannassa järjestettävä elokuvafestivaali, jonka päätarkoituksena on tuoda esiin ja tukea alueella kukoistavaa elokuvakenttää. Alueen monien elokuvakoulujen tuotokset pääsevät AFF:ssa esille lyhytelokuvakilpailun muodossa. Festivaalille valituista elokuvista parhaimmat palkitaan, ja palkitut elokuvat pääsevät myös Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleille AFF-näytökseen. AFF järjestetään tänä vuonna jo seitsemännen kerran. Festivaali sijoittuu syyskuun alkuun, mutta aikataulu tarkentuu myöhemmin. Lyhytelokuvien lisäksi festivaalin ohjelmistoon kuuluu myös muuta laadukasta elokuvatarjontaa. AFF pyrkii tuomaan elokuvan katseluun uusia ja erilaisia muotoja ja parantamaan tällä tavoin myös elokuvien saatavuutta. AFF – Artova Film Festivalin tavoitteena onkin tarjota elämyksiä ja etenkin elokuvia, joita ei muualla näe. Artova Film Festival tekee tänäkin vuonna yhteistyötä useiden eri tahojen kanssa, joista yksi on nuorten elokuvayhteisö Kelaamo. Kelaamo tulee jakamaan festivaalilla palkinnon, joka on suunnattu 12-20-vuotiaille elokuvantekijöille ja palkinnon tarkoituksena on tukea nuoria elokuvaharrastajia. Festivaalin tuotanto on parhaillaan käynnissä, ja innokkaat vapaaehtoiset voivat edelleen ilmoittautua mukaan lähettämällä lyhyen hakemuksen osoitteeseen artovafilmfestival@gmail.com. AFF-tiimi toivottaa kaikki tervetulleiksi ensi syksyn festivaaleille: Come and get AFFected! AFF – Artova Film Festival 2016 AFF-tunnelmaa vuodelta 2015. E läimen kokemusmaailman tutkiminen on melko tuore tieteenlaji ja mullistava sellainen. Eläinten tunteiden ja käyttäytymisen tutkiminen kun johtaa vääjäämättä siihen, että meidän on määritettävä uudelleen myös asemamme ihmisenä ja päästävä yli moraalisesta laiskuudesta. Olemme tottuneet pitämään eläimiä vaistojensa varassa toimivina automaatteina joista voimme hyötyä ja sitten heittää menemään, ja tällaisen ajatusmallin tuloksena kohtelemme väärin, välinpitämättömästi ja julmasti lukuisia eläimiä jotka jakavat elintilan kanssamme kotona tai luonnossa. Tilanteet, joissa eläintä pidetään tyhmänä, ovat usein niitä joissa sen odotetaan tekevän jotain mitä sille ei ole opetettu, tai on opetettu tavalla jota eläimen aivoilla ei pysty ymmärtämään. Joskus typerältä vaikuttavaa käytöstä aiheuttaa myös pelko. Kovakourainen ja rangaistuksiin perustuva kouluttaminen ja jatkuvan kontaktissa olon vaatiminen aiheuttavat stressiä. Pakottaminen on varma keino saada eläin vauhkoksi, siksi ruualla tai muulla mieleisellä asialla houkutteleminen on mielekkäämpi tapa saada eläin siirtymään paikasta toiseen tai muuttamaan käytöstään. Eläimen ja ihmisen suhteen on perustuttava luottamukseen, ei pelkoon. Jos vaivautuisimme tulkitsemaan eläimen pelkoa tai aggressiota ja sen syitä sekä vahvistamaan positiivisesti luottavaista käytöstä, eläinkin oppisi olemaan purematta ruokkivaa kättä. Eläin siis tuntee pelkoa ja muistaa pelkäämänsä ihmiset ja asiat. Se myös turhautuu itsensä ja ympäristön asettamista mahdottomista vaatimuksista, kuten tehtävästä joka on sille fyysisesti mahdoton suorittaa. Häpeään eläin ei kuitenkaan kykene. Se saattaa ais”Kun metsästäjät olivat ampuneet harppuunansa dugongiin, muu lauma ei uinut pakoon. Dugongit päinvastoin tungeksivat joukolla metsästäjän ja vääntelehtivät toverinsa väliin. Joskus ne yrittivät irrottaa harppuunaa haavoittuneen dugongin kyljestä. Tällaisten eläinten teurastaminen oli helppoa, ja maailman viimeinen stellerindugongi kirjattiin tapetuksi vuonna 1769.” (Telkänranta, 2015) Ole ääni, joka eläimeltä puuttuu Lukemista: Millaista on olla eläin, Helena Telkänranta, 2015 Katsottavaa: The Ghosts in our Machine, Liz Marshall (ohjaus), Kanada 2013 tia uhkaavat ja eleet ja äänensävyn ja yrittää siksi lepytellä ihmistä, mutta se ei kykene ajattelemaan omaa toimintaansa toisen näkökulmasta. Kissa ei voi tietää virtsanneensa juuri kalleimpiin ja hienoimpiin kenkiisi! Viisaampaa on varmistaa, että eläimellä on riittävästi tekemistä päivisin sekä turvalliset olosuhteet yksin jäädessä. Eläintä kohtaan näyttäisi olevan helpompi kokea empatiaa jos se on söpö, pörröinen ja helposti lähestyttävä. Sikaa ja lehmää kohdellaan aivan eri tavoin kuin sylikoiraa. Vaikka eläimen kyky tuntea kipua ei varmaankaan ole kellekään epäselvää, karjuporsaat kastroidaan viiltämällä niiden kivespussit auki porsaiden huutaessa niin, että osa työntekijöistä käyttää kuulosuojaimia, ja nautojen sarvet nupotetaan aiheuttamalla niille kolmannen asteen palovamma. Norsut saavat tuntea nahoissaan ihmisen raivon kun niitä koulutetaan väkivalloin tekemään raskaita töitä tai kantamaan turisteja kipeässä selässään. Eläinten virikkeettömät olosuhteet saavat aikaan käyttäytymismalleja joiden perusteella tehdään virhetulkintoja. Kun eläinten tilat ovat niiden lajityypillisiin tarpeisiin soveltuvammat, eläinten käytöskin muuttuu enemmän sellaiseksi, kuin sen luontaisesti kuuluisi olla. Häkkieläinten ympyrän käveleminen, tuotantoeläinten toistensa häntien järsiminen tai sulkien nokkiminen ja tarhakettujen jatkuva kahden loikan askellus kopista sisään ja kopista ulos ovat kaikki tulosta virikkeiden ja tilan puutteesta. Eläinten kunnioittamisessa ei ole ensisijaisesti kyse ihmisen ja muiden lajien samankaltaisuudesta (vaikka juuremme ovatkin yhteisessä evoluutiohistoriassa), vaan lajien samanarvoisuudesta. Jos jokin olento ei toimi ja tunne kuten ihminen, se ei tarkoita ettei Noora Lindroos Kirjoittaja opettelee parhaansa mukaan ymmärtämään eläimiä, muttei aina jaksa ymmärtää ihmisiä. sen tunteilla ole merkitystä. Ihmisen tulisi luopua vanhakantaisesta johtajuuden ajatuksesta niin suhteessa lemmikkikuin luonnonvaraisiin eläimiinkin. Sopusoinnussa eläminen ei edellytä alistamista, vaan johdonmukaista ja lajityypilliset ominaisuudet huomioonottavaa kommunikointia ja toimintaa. Ihmisellä on kiistatta ainutlaatuisia kykyjä – koirasi ei varmaankaan lue Kuohua – mutta niihin kuuluu myös kyky ja halu ymmärtää kanssaeläintemme kokemusmaailmaa mahdollisimman hyvin. Tämän kyvyn ottaminen käyttöön ei vähennä omaa ihmisarvoamme, päinvastoin.
8 Yhteisösivu Voiko lohikäärmeen kasvattaa siemenestä? B okvillanissa kasvatetaan tänä vuonna lohikäärmeitä siemenistä. ”Jos haluaa aivan omanlaisensa lohikäärmeen, siemenestä kasvattaminen on tärkeää. Jotkut lohikäärmeet syntyvät myös aikuislohikäärmeiden munista, mutta silloin lohikäärme muistuttaa vain emoaan. Siemenestä kasvattamisessa on tosin se hankaluus, että siihen tarvitaan ravintoliemi, johon on sekoitettu tarpeeksi lohikäärmemäisiä ajatuksia”, kertoo kirjailija ja elokuvantekijä Emilia Lehtinen. Hän tietää paljon lohikäärmeiden kasvatuksesta, sillä on kirjoittanut aiheesta kolme kirjaa. Kirjoissa on lohikäärmerunojen seurana Laura Valojärven upea kuvitus. Mahtuuko täysikasvuinen lohikäärme Bokvillaniin? Eikö lohikäärmeet sylje tulta? Bokvillan on puusta tehty. Tässäkö on upean talomme tarun loppu! ”Paloturvallisuudesta on huolehdittu palosammutusvälinein. Seuraamme lohikäärmeiden kasvua tarkasti”, Emilia rauhoittelee. Mitä kokoon tulee, niin lohikäärmeet ovat kuulemma hyvin eri kokoisia. On löydetty lohikäärmeitä, jotka ovat suurempia kuin planeetat: ”Fyysikot alkavat henkeään haukkoa: lohikäärme muistuttaa mustaa aukkoa!” Toisaalta ”jos syötät lohikäärmeelle vain pieniä ajatuksia, kuten tekemättä jäänyttä lottoruksia, tai jos kasvatusliemi on myönteistä, voi käärme olla pienempi hyönteistä.” Emilian mielestä runot ovat lapsille hyvää luettavaa, sillä ne ovat jänniä ja hauskoja. “Jos oppii kasvattamaan lohikäärmeitä, niillä voi päästä lentämään ja sitä suosittelen kaikille.” Asukastalot valitsivat lohikäärmeet vuoden yhteisötaideprojektiksi Joka vuosi Arabian asukastalot valitsevat Bokvillanin yhteen huoneeseen vuokralaiset. Vuokranmaksu suoritetaan toiminnan muodossa. Ideana on tarjota tila sitä tarvitsevalla ja saada samalla uutta mielenkiintoista sisältöä asukastaloille. Vuoden 2016 yhteisötaideprojektiksi valittiin Lohikäärmeiden kasvatushuone. ”Jos lohikäärmeen haluat kasvattaa, et voi ikinä tietää mitä tapahtuu.” Huone pohjautuu Emilia Lehtisen kolmeen riimilliseen lohikäärmeitä käsittelevään teokseen ja mukana on myös Helsingin sanataidekoulu ry ”Mietimme huonetta syksyllä 2015 hakiessamme, millaisen sanataiteen keinoin toteutettavan yhteisötaideprojektin voisimme voimavaramme yhdistämällä arabianrantalaisten lasten ja aikuisten iloksi tarjota. Sanataide on myös siipien kasvattamista sanoille ja tarinoille, mielikuvituksen lentoon saattamista, tuntui luontevalta perustaa Bokvillanin taiteilijoille tarkoitettuun huoneeseen juuri lohikäärmeiden kasvatuslaboratorio”, kertoo Outi-Maria Takkinen eli Tiiti. Hän on yksi Helsingin sanataidekoulun perustajista. Helsingin ihan oma sanataidekoulu Helsingin sanataidekoulun takana oleva yhdistys perustettiin 2013 ja sen tavoitteena on tuoda sanat, tekstit ja tarinat mahdollisimman monen kaupunkilaisen ulottuville – sanataide kuuluu kaikille taustaan katsomatta. Toimintaa järjestetään työpajoissa ja ryhmissä, joita ohjaavat yhdessä kokeneet ja kokeilevat kirjallisen ilmaisun opettamisen ammattilaiset. ”Vuonna 2015 toteutimme kuuden Arabian peruskoulun luokan kanssa neljä erilaista sanataideprojektia koulussa ja kaupungintalolla Virka-galleriassa olleessa Tarinoiden puisto -näyttelyssä”, kertoo Tiiti. Samana vuonna käynnistyi Bokvillanissa myös ensimmäinen sanataidekoulun, 8–12-vuotiaille tarkoitettu sanataideryhmä. Alueemme on siis päässyt sanataidekoulun toimintaan mukaan heti alusta alkaen. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun Tiiti on perustanut sanataidekoulun. Ensimmäisen kerran sellainen syntyi Ouluun vuonna 2000 ja tuo koulu on myös yhä toiminnassa. Lohikäärmeitä kasvatetaan katufestivaaleilla 14.5. Lohikäärmeitä istutetaan oikein massaistutustapahtumassa Arabian Katufestivaaleilla lauantaina 14.5 päiväkoti Flooran pihalla klo 10–13. Siellä istutukseen voivat osallistua kaikki lohikäärmeiden kasvattamisesta kiinnostuneet. Syksyllä Emilia tekee myös kirjailijavierailuja arabianrantalaisiin päiväkoteihin, ja sanataidekoulu tuottaa lohikäärmeiden kasvatustyöpajoja Arabian peruskoulun luokille. ”Lohikäärmeiden kasvatushuoneessa voi halutessaan myös piipahtaa. Koputa vaan reippaasti oveen. Esittelemme kasvatusruukkuja ja annamme kasvatusvinkkejä aina, jos vain olemme paikalla” Tiiti ja Emilia kannustavat. Lohikäärmeen istutus Osta pieni siemen. Selvitä resepti ravintoliemen: Mieti tarkkaan mistä käärme pitää pistä siemen ruukkuun ja anna itää. Jos kauniita mietit niin kasvaa kukka. Jos varpaita mietit niin tulee sukka. Vaan jos käärmeen haluat kasvattaa pitää miettiä rumaa ja haisevaa. Ohje: mieti esim. hirmumyrskyjä, limatyrskyjä, kuplivaa laavaa tai märkivää haavaa. Sitten sekoita mietteet pieneksi liemeksi. Kun ruukun iltaisin liemellä rasvaa mullassa otus hiljalleen kasvaa. Jonain päivänä hienona ruma on sää ja mullasta pilkistää LOHIKÄÄRMEEN PÄÄ! t eKsti & valoKuvat : Sanna Wuorio P iirrosKuva : Laura Valojärvi r uno : Emilia Lehtinen ”Ennen kuin kuolema korjaa luusi jokaista varten on tarina uusi ja sinun seikkailuusi olet sankari sinä.” Emilia Lehtinen kastelee lohikäärmeiden kasvatusruukkuja. Lohikäärmeen kasvatusruukku ja -runo. Huoneen kuulumisista kerrotaan säännöllisesti Facebookissa: facebook.com/lohikaarmeidenkasvatushuone.
9 Sarjakuvakeskus esittää Taina Hassinen on työkokeilussa Sarjakuvakeskuksella. Hän on tehnyt kuvitusja taittohommia sekä lapsia. Kuvataiteiden lisäksi Taina on opiskellut mm. sarjakuvan tekemistä ja pelituotantoa. Yhteisösivu Bingoa ja livemusaa – Kesäkaffila yhteistyössä Arabian nuorisotalon kanssa Kesäkuussa Bokvillanin pihalla voi maanantai-, keskiviikkoja torstai-iltaisin kaffittelun lisäksi nauttia Arabian Music Housen tarjoamasta ohjelmasta. Illat alkavat bingon merkeissä klo 15 ja jatkuvat livemusiikilla klo 17–19. Tervetuloa viihtymään! Toiminnansuunnittelutyöpaja Bokvillanissa tiistaina 17.5. klo 18 Onko asukastalojen toiminta mieluisaa? Onko sinulla ideoita tai toiveita asukastalojen ohjelmaan ja kursseihin? Ohjatussa työpajassa ideoidaan ja suunnitellaan asukastalojen toimintaa. Työpajan ohjaa fasilitaattori Katriina Haikala. Tilaisuus on avoin kaikille alueen asukkaille. Ei ennakkoilmoittautumista. T ietokonepelissä voi olla mitä luonnonilmiöitä ja elementtejä tahansa, mutta voittaako ruutu ulkoilman ja oikean veden pauhun tai tuulen suhinan? Kehittääkö tietokone kädentaitoa sanan varsinaisessa merkityksessä? Eikö rakentelu ja aikaansaannoksen radio-ohjaus olisi tietokoneella pelaamista suositeltavampaa. Varsinkin, jos vene kulkee tuulen voimalla tai lennokki liitää ilman liikkeiden vaikuttaessa. Tosin radio-ohjauksen harjoittelussa käytetään paljon tietokonesimulaatiota pelaamisen tapaan. Artova haastaa jatkossa ihmiset tietokoneen äärestä ulkoilmaharrastuksiin. Aloitamme RC -purjehduskilpailusta. Lisänä on liikuntaa ja lajiesittelyä, jossa lennokkejakin voi ihailla. Yhteistyötä eri ulkoilmaharrastajien kanssa on määrätietoisesti jatkettava. Puiston ja lahden monipuolinen hyödyntäminen on minusta Artovan tehtävä. Ennen kuin esittelen ”tuulilajien” luonnetta, myönnän, että tietokonepelien kehittämisessä ei ole mitään rajaa ja aina syntyy uutta. Veneissä ja lennokeissa kehitetään vanhaa konseptia aina vain taidokkaammin ja kilpailu on varmasti antoisaa. Pienoispurjevene merellä näyttää yhtä mukavalta kuin isokin purjevene. Etäisyys tekee niistä yhtä suuria. Liikkumisnopeus on sopivalla tuulella aivan samaa luokkaa. Myöskin moottorikäyttöiset pienoisveneet kulkevat yhtä kovaa kuin Formula-tason kilpaveneet. Sen vesipatsas pikkuisen pikaveneen perässä on kymmeniä metrejä pitkä ja sateenkaaren värittämä. Lennokin saa heittämälläkin pysymään ilmassa kauan ja liitämään satoja metrejä. Liidokki voidaan heittää myös mäeltä. Jos se hinataan siimalla ilmaan kuin leija niin maahantuloa saa odottaa hyvin kauan. Kone joko kiertää ympyrää tai sitä voi ohjata radiolla. Silloin ns. nostoja etsimällä voi pysytellä taivaalla purjelentäjän tavoin. Havaintoni mukaan purjelentäjät ovat lähes aina aloittaneet lennokeista. Valitettavasti puuhamiestä ei näihin asioihin ole vielä löytynyt. Haastan Sinut, jotta voimme jo ensi kesänä tutustua erilaisiin tuuliharrastuksiin. RC -purjehdus ei ole vain kuuman kesän harrastus vaan onnistuu heti jäiden lähdettyä myöhään syksyyn. Artovan RC -purjehduskilpailu on 20.8. Seuraa tilannetta Artova.fi-sivuilla. Vesiharrastuksia edistämään voit ilmoittautua osoitteessa: matkoso@hotmail.com. Artova haastaa ihmiset tietokoneen äärestä ulkoilmaharrastuksiin. Tietokonepeli reaalimaailmassa, so. radio-ohjaus Matti Kosola ASUKASTALOILLA TAPAHTUU
10 Mamupala Jean-Philippe Payette Kirjoittaja on Québecista tuleva ranskankielen ope joka ei asu enää Arabiarannassa mutta kuuluu sinne yhä. Kolumni Leo Stranius Kirjoittaja on ympäristöjärjestöjohtaja ja Helsingin kaupunginvaltuutettu. V uoden verran olen saanut noin kolmasosan kotini tarvitsemasta sähköstä aurinkopaneeleista. Nämä paneelit on nimetty lasteni mukaan ja ne tuottavat sähköä Helsingin Energian Suvilahden aurinkovoimalassa. Nimikkopaneeleiden idea on hauska. Se antaa tavalliselle kerrostaloasukkaalle mahdollisuuden tuntea itsensä uusiutuvan energian pientuottajaksi. Pitkään energiantuotanto on ollut etäistä. Sähköä on vain tullut pistorasiasta. Sen kulutukseen ei ole liittynyt samanlaisia identiteettikysymyksiä kuin vaikkapa auton, asunnon tai vaatteiden hankintaan. Nyt tilanne alkaa olla toinen. Esimerkiksi omakotitaloa rakentavat tekevät yhä useammin aktiivisia valintoja talonsa energiaratkaisuista. Lämpöpumput ja muut vastaavat ratkaisut yleistyvät. Aktiiviset valinnat omissa energiaratkaisuissa näyttävät johtavan hyviin tuloksiin. Uusien pientalojen asukkaat ovat usein olleet eturintamassa energiatehokkuustalkoissa. Tiedätkö mistä energiasi tulee? Uskon, että tämä kaikki on vasta alkua. Tulevaisuudessa toimitilojen ja kerrostaloasuntojen vuokrauksessa ja ostossa fiksut energiaratkaisut ovat yhä enemmän hyvän laadun merkki. Katolla olevat aurinkopaneelit kertovat, että talossa elää ja toimii edelläkävijöitä. Henkilökohtaisten aurinkopaneelien lisänä kotitaloutemme hankkii tuulivoimasähköä. Kaukolämmitykseni taas on hoidettu pelleteillä. Lisäksi repussani oleva aurinkopaneeli lataa puhelimeni ja kannettavan tietokoneeni. Energiavalinnoista on tullut yhä suuremmassa määrin henkilökohtaisia. Minulle on tärkeää, että tiedän, mistä energiani tulee. Ongelmatonta energiantuotantomuotoa ei kuitenkaan ole. Siksi kaikkein tärkeintä on energiansäästö. Käytännössä se voi tarkoittaa sitä, että sulkee hetkeksi kaikki laitteet ja lähtee ulos nauttimaan vaikka Vanhankaupunginlahden auringosta ja luonnosta. E n muista koska viimeksi artikkelin kirjoittaminen on ollut näin vaikeaa. On aina ollut haaste. On aina ollut innomamun hourailua, mutta tällä kertaa eri tavalla. Sanat, lauseet ja muste ovat kuin kuiva granaattiomena pöydällä. Une nature morte. Toni Catanyn asetelma. Minulle kirjoittaminen on fyysinen prosessi: keho tulee kireäksi, hengityksen rytmi muuttuu, aika on menossa vaudilla. Sanoista tulee mielikuvia, musaa, kömpelöitä runollisia ideoita ja lopuksi ehkä muutamia hyviä riviä. Granaattiomena ja kirjoittaminen ovat ihan sama: paljon pyrkimystä, pari millimetriä riemua. Jos et tiedä vielä: minulla on tietysti palsta suomeksi, mutta kirjoitan myös artikkeleita ranskaksi. Teen myös lyhytelokuvien taustaselostuksia, pieniä esseitä, julkaisen päiväkirjoja. Viime viikkoina kirjoitin kaksi tekstiä. Ensimmäinen oli ranskaksi (tarkka aihe, arvovaltainen kuvalehti. Tosi jes.). Kirjoittaminen sujui hyvin: sanat käden ulottuvilla menivät vauhdilla, metafoNahistunut versio minusta rat olivat tehokkaita ja olen ihan varma että lehden päätoimittaja Montréalissa on nyt onnellinen ja tyytyväinen. Äidinkielessä minulla on laaja sanasto, minulla on myös kaunokirjallisuus ja lukemiskulttuuri hallussa, rytmitaju ja aina saatavissa iskulauseita. Kolumnin kirjoittaminen suomeksi on ollut näinä päivinä todella erilainen juttu. Sinä luet sen itse nyt. Sanasto on rajallinen: etsin sanoja joita en ole koskaan kuullut. Siis kirjoitan kuin sokea mies joka etsi avaimia kuulokkeet päässään. Luen esitteitä ja selkosuomeksi sanomalehtiä mutta kaunokirjallisuus – vuoden maut, maan klassikot ja Kalliossa asuvat uudet raikkaat äänet ovat yhä saavuttamattomia tähtiä. Kynä kädessä lauseet ovat aina niin pitkiä ja rakennelmat niin lapsellisia. Jos tämä olisi peili olisi se kalpea versio minusta. Tämä proosa on pätkivää, kompuroivaa ja tehty harha-askeleista. On julma ero moi ja minun välillä. Vielä ei ole kuin kaksi marjaa. Esimmäinen on mehevä. Toinen on yhä nahistunut. ASUKASVENE Viime kesä Asukasvene on ollut hyvin suosittu ja toimintaa voidaan laajentaa, jos veneen käyttö on normaalin huolellista lakitermein sanottuna. Aloitan tämän jutun pahimmista ongelmista ja kerron sitten asian historiaa. Vene voi kestää vielä 30 vuotta, koska airot ja teak-reunat tervataan joka vuosi. Kohtele sitä kuin omaasi. Lukko on kallis ja tärkein huolenpidon kohde. Se oli viime kesänä lähes aina jätetty veteen ja suurella vaivalla se saatiin toimimaan. Syynä voi olla sivullinenkin ”potkija”. Pidä se siis kuivana ja reikä alaspäin. Sisällä on palkki, jonka pitää pudota lukituslevyjen koloon. CRC auttaa, mutta levää on vaikea saada pois. Jos lukko jumittaa niin avaimen nitkuttelu ja lukon koputtelu auttaa palkkia putoamaan. Avaimia on useita, joten lukon uusiminen veisi kuukauden tuoton. Kiitokset viime kesän soutelijoille. Vain yksi hankain oli pudonnut ja ankkuri rikottu, mutta ei korjauskelvottomaksi. Viikonlopun kakkosvuoroon tulee toinen ankkuri ja kaikki vastaavat varusteet. Varas vei kaksi kiinnityslenkkiä ja lepuuttajan. Valitettavasti mitään kallista ei voi veneeseen laittaa, siksi näette epämerimiesmäisiä virityksiä. Ilmoittakaa vahingoista reilusti, sillä varaosia on vielä varastossa. Aluksessa on aina ns. päällikkö, jolla on kaikki vastuu. Veneen vuokraajan on siis hyvä tutustua vesiliikennesääntöihin: varusteet (ämpäri, pelastusliivit, ankkuri ja pitkä köysi, puoshaka, valo) ja esim. väistämisvelvoitteet. Onneksi Lahdellamme muu alus eli nopeampi väistää hitaampaa. Voi myös kokeilla, kauanko muistaa merimerkkien kertomat suunnat. Tai onko kari itäreimarin itävai länsipuolella. Artovassa ei ole jäsenmaksua. Toivon, että hyvän sään vallitessa veneillyt ja elämyksestä nauttinut lahjoittaa hiukan yhdistykselle, joka on hankkimassa toistakin venettä. Lahti on haaste Lapsena olin paljon veneessä ja kalanpyynnissä. Helsingissä syntyi puinen kimppavene, jossa oli neljä osakasta. Lunastin sen sääntöjemme mukaan, kun perheasiat estivät muilta käytön. Vuosaaren urheilukalastajien ensimmäinen puheenjohtaja osti sen puhelimessa väkisin pojalleen häälahjaksi Vaasaan. Painepesu ja kuljetus tapahtui tietämättäni, mutta maksuseremonia oli sitten kahvila Kampelassa. Kunnon puuveneemme (muistaakseni sivelty kiinanpuuöljyllä) esiintyi kahdesti TV:ssä: romanttinen mainos Sipoon järvellä ja uutisissa ydinvoiman vastaisessa mielenosoituksessa Helsingin vaakunana. Eka lainauksesta saatiin 400 e. Toinen oli kannatusta, vaikka olenkin ollut ydinvoimanrakentaja. Maksetut venepaikkaja suuri liityntämaksu johtivat siihen, että tein mökillä Kivinokasta ostetusta jollasta teakkireunaisen ikiveneen. Samalla tein pitemmän kahden soudettavan tammireunoilla. Tarkoitus oli tehdä siitä yhteisvene Hiidenvedelle, mutta se on nyt tutulla Lohjan järvellä ”lainassa”. Moneen kertaan pellavaöljysekoituksella tervattu reuna ja laskikuituinen paatti on tehty kestämään. Veneissä on jopa paljon ruostumattomia pultteja, vaikka elinikä ei siitä pitenekään. Todettakoon vielä, että airot ja veneen puuosat pilataan maalilla, joka vangitsee kosteuden ja lahottaa ne muutamassa vuodessa, varsinkin jos vene on ylöspäin talven. Airojen lakka on heti hangattava pois. Huonosti kohdeltuja laskuituveneitä, joihin ei saa hankaimia kiinni, saa halvalla (bisnesidea). Kokonaan lasikuituinen vene ei minua sytytä. Tein kunnostuksen ennen lonkkaleikkausta, koska en voinut kuin kävellä mökistä veneellä ja sitten istuin askartelun ajan jakkaralla. Vuosien mittaan tasapainoni heikkeni ja veneeni käyttö jäi vähemmälle. Kun saatiin lupa pitää venettä täällä niin ajattelin, että lainataan kokeeksi, mutta että pidän sen itsellä Vuosaaressa lopun kesää. Suosio oli sellainen, että vene jääköön tänne. Mökilläkin se olisi käytössä vain harvoin. Vuokrarahat riittäisivät jonkin ajan päästä toiseenkin veneeseen varsinkin kun kallis trailerikuljetus jää pois kuviosta. Useampi vene toisi täyden hyödyn hienoimmista säistä. Veneestä (jossa on lukittava laatikko) luopuvaa pyydän ottamaan yhteyttä. Artova tarvitsee myös kipeästi toimeen tarttuvia puuhamiehiä/-naisia ja pyydänkin sellaisia ottamaan yhteyttä. Huolto käy työstä keväisin ja syksyisin. Välilläkin tarvitaan valvontaa ja huoltoa. Etenkin jos saadaan se isompi vene, johon on haettu rahoitusta ja johon liitetään esim. ohjattua kalastustoimintaa, nuorisotyötä tai kotoutusta. Helsingin laituripolitiikka Kaikki tiedämme, että alueen myyntiesitteissä on kuvia kunnon laiturista. Nyt on käynyt ilmi, että pienen kanoottilaiturinkin saanti rantaan näyttää vaikealta. Vapaaehtoisapua tarvitaan laituriongelmaankin, jos sellainen saadaan tehdä. Joustavinta on saada kakkosvene kirjaston kohdalle Kai Frankin näköalakadun päähän. Laituri siellä palvelisi kanoottimiehiä, Kuusiluodon/Lammassaaren väkeä kaupassa käynnissä, vanhusten kuljetuksiin Pohjan pirttiin juhliin, kakkosveneen lähtöpaikkana ja onkilaiturina (etenkin kotoutettaville). Tekovaihe mökillä – vanhat puuosat sahattu irti ja osa uudesta reunasta jo kiinnitetty. Matti Kosola
11 TERVETULOA! Helppo aloittaa, vaikea lopettaa. naisille, miehille, nuorille, lapsille! ehille, nuorille, ehille, ll lapsille! uorille, uorille, Kati Jaakonen www.hellapoliisi.fi Hyydytetty savuporovoileipäkakku Hellapoliisi HYYDYTETTY SAVUPORO-VOILEIPÄKAKKU 10-15 annosta 325 g Maalahden Limppua 100 g sulatettua voita Täyte: 5 liivatelehteä 2 ½ dl kuohukermaa 600 g yrttituorejuustoa tai muuta tuorejuustoa 1 punainen paprika 1-2 maustekurkkua 1-2 rkl sinappia 2 tl kuivattua rakuunaa 2 dl hienonnettua rucolaa ½ dl vettä tai maustekurkkupurkin lientä Pinnalle: 100 g savuporoleikkeleitä ½ l vettä + ripaus suolaa 5-10 miniparsaa 50 g miniluumutomaatteja rucolaa karambolaviipaleita Hienonna Maalahden Limppu yleiskoneen leikkurinterällä. Sekoita joukkoon sulatettu voi. Vuoraa halkaisijaltaan 24-26 cm irtopohjavuoka tai säädettävä pitkänmallinen reunavuoka leivinpaperilla. Painele leipä-voiseos vuoan pohjalle. Valmista täyte. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota kuohukerma. Vatkaa joukkoon yrttituorejuusto. Hienonna paprika ja maustekurkut pieniksi kuutioiksi. Lisää ne täytteeseen sinapin, kuivatun rakuunan ja hienonnetun rucolan kanssa. Tarkista maku. Lisää aineksia tarvittaessa. Kuumenna vesi tai kurkkupurkin liemi kiehuvaksi esimerkiksi juomalasissa mikroaaltouunissa. Liuota vedestä puristetut liivatelehdet joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Kaada liemi täytteeseen ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Kaada täyte vuokaan leipäpohjan päälle ja suojaa kelmulla. Nosta jääkaappiin hyytymään muutamaksi tunniksi tai yön yli. Irrota kakku vuoasta veistä apuna käyttäen ja siirrä tarjoiluvadille. Ripottele pinnalle rucolaa. Koristele kakku savuporoleikkeleillä, miniluumutomaateilla ja karambolaviipaleilla. Kiehauta suolalla maustettu vesi ja lisää parsat veteen. Anna kiehua muutaman minuutin ajan ja valuta. Laita jäähtyneet parsat kakun päälle. Tarjoa! Taikinajuureen leivottu aito Maalahden Limppu on maidoton ja laktoositon. Se valmistetaan täysin perinteisen reseptin mukaan, ilman säilöntäja lisäaineita. Maalahden Limppu on maultaan hapanmakea. Alkuperäinen valmistusmenetelmä antaa leivälle sen luonnollisen, hienon maun. Maalahden Limppu on riittoisa ja käyttötavoiltaan monipuolinen. Valmista hienostunut hyydytetty voileipäkakku ja tarjoa juhlahetkissä. Kirjava kulma E teeni on sattunut joitakin kirjoja, joissa kuvataan omakohtaisesti retkiä Siperiassa ja mannerilmaston rajuutta; Taigan metsästäjät, Dersu Uzala, Matkoja Neuvostoliitossa… Taigan metsästäjät saattoivat jäädä tunneissa tulvivan joen taakse tai poimia pakastemarjoja ja -sieniä, kun lämpötila muuttui parissa tunnissa plus 20:stä miinus 40 asteeseen. Dersu oli sinut salaperäisen tiikerin kanssa ja A.Sahov kertoi kasvialan virkamiehen laidunkartoituksesta Kaspian meren ja Karan meren rannoilla. Kirjoja Siperiasta Matti Kosola Kirjoittaja innostui parvekelukemisestaan, pölyisestä kirjasta. Kirjoittajat ovat usein upseereia tai virkamiehiä, jotka valtion lähettäminä tutkivat Siperian hyödyntämistä tai metsästävät ihan virkamiehen asemassa. A Shavohin Matkoja Neuvostoliitossa sattui käteeni kirjaston ilmaiskirjoista. Siinä ei ole painopäivää, mutta leikattavat sivut viittaavat 50-luvun alkuun. Kirja tempaa mukaansa ja hienoa kieltä ihmettelin kunnes huomasin, että kääntäjä on itse Juhani Konkka, Anita Konkan isä. Siperia lienee vieläkin villiä itää, missä valtion käsi ei juuri ohjaa tai rankaise. Vain öljyn kanssa tuhraus on rasittanut juuri Suomensukuisia kansoja. Shahov kertoo palkkaamistaan matkatovereista ja matkojensa monista vaiheista mielenkiintoisesti. Luonnon ja matkan tunnelmat ovat nykylukijalle kalliita helmiä. Miksei Suomikin palkkaa hirvenmetsästäjiä hankkimaan lihaa tasaisesti maksimimaaliseen markkinahintaan ja merkkaamaan väripanoksilla petomme liikenteeseen sopivammiksi? Kehoitan olemaan kirpputoreilla ja kirjojen vaihtopisteissä tarkkana, ja nappaamaan Siperiaa kuvaavat matkakertomukset ”oikean ja aidon kirjallisuuden” -hyllyyn. Viikin arboretumin japanin magnolia Kuva: Kaija Kosola
PÄIKKÄRIT KIRKOSSA 22.5. klo 13–16 Tule Paavalinkirkkoon lepäämään. Tasatunnein musiikkia. Voit ottaa mukaan oman tyynyn. PAAVALINKIRKON KUORON KONSERTTI 22.5. klo 18 Fore Requem. Kuoroa johtaa kanttori Seppo Välimäki. LOUNASTA PAPIN KANSSA 23.-27.5. klo 11–14 Paavalin papit lounastavat alueella eri ravintoloissa jokaisena arkipäivänä. Seuraa Facebookista ja tule mukaan! TENAVAKIRKKO JA PERHEIDEN JUHLA 23.5. klo 18 PAAVALIN MATSI: ENBUSKE / KANALA 25.5. klo 19 Tule kuuntelemaan ja osallistumaan sanalliseen matsiin. Tapahtuma on Paavalinkirkossa. SUVIVIRREN MESSU PAAVALINKIRKOSSA 29.5. klo 10 Kirkkokahveilla messun jälkeen yhteislaulua. GRADUALE-KUORON KAHVIKONSERTTI 29.5. klo 16 HAUKKUHARTAUS PAAVALINKIRKON PUISTOSSA 29.5. klo 19 Seurakunta tarjoaa kaffet ja koirankeksit, jokainen tuo omat kakkapussit! PUISTOMESSU JA PIKNIKKI 5.6. klo 11 Helsingin ensimmäisen kirkon rauniolla Vanhankaupungintien päässä. Messussa mukana Stadin Slangin kuoro. Messun jälkeen piknikki. Seurakunta piffaa kahvit ja vapaaehtoiset leipovat eväitä. Filtti ja omia eväitä saa ottaa mukaan. Myös koirat tervetulleita. KOKO KESÄN: Messu su klo 10 (ei 5.6.) ja ke klo 18 helsinginseurakunnat.fi/paavali facebook: Paavalin seurakunta Paavalinkirkko, Sammatintie 5 ARABIANRANNAN Kk Arabia, Hämeentie 111, 1. krs puh. (09) 2780 0160, ma-pe 10-18 la 10-15 päätimme jatkaa tuplapäiviä OSTA 2, MAKSA 1 + Saat toiset silmälasit koko kehysvalikoimasta tai merkkiaurinkolasit voimakkuuksilla kaupan päälle. BONUS TUPLANA 100 €:n hyvityksen saat silmälääkärin voimassaolevalla reseptillä, myös muilla kuin Silmäaseman silmä lääkäreiden resepteillä, kun silmälasiostos ylittää 150 euroa PAAVALIN TÄRPIT LÄHITULEVAISUUTEEN Kaikki tapahtumat ovat maksuttomia ja avoimia. Tervetuloa!