3/2016 ARTOVA / ARABIANRANTA–TOUKOLA–VANHAKAUPUNKI -KULTTUURIJA KAUPUNGINOSAYHDISTYS RY Artova Film Festival 9.–10.9. s. 4–5 Mitä miettii kehosta ja mielestä motoristi? Nainen nahkapuvun alta paljastaa surinasussun aatoksia aiheesta. Krista Pulkkinen s. 12 Personal Trainer ja kunnon persoona Renne Korppila kannustaa kurkottamaan kohti Kesäkuntoa 2017 s. 15
2 Arabianrannan, Toukolan ja Vanhankaupungin sitoutumaton, neljä kertaa vuodessa ilmestyvä kulttuurija kaupunginosalehti. Lehti jaetaan kotitalousjakeluna ja sitä on saatavissa lisäksi useista jakelupisteistä. Kuohu on luettavissa myös verkkolehtenä sekä näköisversiona kaupunginosayhdistyksen sivuilta osoitteessa www.artova.fi. JULKAISIJA Artova ry. Intiankatu 1, 00560 Helsinki. p. 0442750180 TOIMITUSNEUVOSTO TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Noora Lindroos PÄÄTOIMITTAJA Tarja Törmänen TOIMITUSNEUVOSTON JÄSEN Milla Niini ULKOASU & TAITTO Antero Airos SÄHKÖPOSTI JA ILMOITUSMYYNTI kuohu.toimitus@gmail.com PAINO Botnia Print JAKELU Helsingin Jakelu-Expert JAKELUPISTEET Arabianrannan kirjasto, Kallion kirjasto, Kumpuoti, Kumpulan kylätila, Metropolia, M-kauppa, K-market Arabia, Kääntöpaikka, Bokvillan, Olotila, Siwa, Tekniikan museo, Unisport, Sarjakuvakeskus. Kuohu ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Ilmestymisaikataulun löydät Kuohun Facebook-sivulta ja www.artova.fi. Kuohun artikkeleissa ilmaistut mielipiteet ja näkemykset ovat kirjoittajien omia eivätkä välttämättä edusta lehden kantaa. Artova (Arabianranta-Toukola-Vanhakaupunki kulttuurija kaupunginosayhdistys ry) on Arabian alueen ihmisten – asukkaiden, työntekijöiden, yrittäjien, opiskelijoiden sekä muiden alueesta kiinnostuneiden – yhteisö. Artova on pääkaupunkiseudun aktiivisin kaupunginosayhdistys. Se järjestää taideja kulttuuritapahtumia, osallistuu monipuolisesti kaupungin kehittämiseen sekä pilotoi uudenlaisia toimintamalleja ja käytäntöjä. Artova kokoaa yhteen erilaisia toimijoita ja avaa samalla yllättäviä näkökulmia. Artova saa mahdottomaltakin vaikuttavat projektit toteutettua. Tärkeää on itseohjautuva ja omaehtoinen toiminta. Artova on myös tehnyt uraauurtavia avauksia vallan ja vastuun jakamisessa ja päätösvallan siirtämisessä suoraan alueen toimijoille. Monipuolisen ja vaikuttavan toiminnan mahdollistaa aktiivisten vapaaehtoisten suuri joukko. Artova on meidän kaikkien! Tule mukaan tekemään Artovan alueesta entistäkin parempi ja hauskempi! Lisätietoa: www.artova.fi. Artovan perustoiminta on riippuvainen jäsenmaksuista. Tue mahtavan monipuolista toimintaa maksamalla jäsenmaksu 15/10 euroa tilille 800012-70827323 (käytä viitettä 3696) ja täyttämällä liittymislomake sivulla www.artova.fi. Kiitos! Teema: Liike & keho Pääkirjoitus A loitetaan alusta. Ja alastomuudesta. Se, miten me olemme tänne maailmaan syntyneet on alasti. Alasti nahkoinemme, suojanamme vain yläilmoissa lipuvat pilvenhattarat ja leveysasteista riippuen pari palmunlehvää tai kasa kuusenneulasia. Aikana, jolloin asutimme maapalloa mammuttien kanssa, fitness-peppuja ei rakennettu lankuttamalla ja juomalla proteiinishakeja. Kyykkyhaasteetkin olivat pakon sanelemia, kun puskassa oltiin pantteria piilossa. Kun teknologiaa tai edes tulitikkuja ei ole vielä ollut olemassa, on oma keho toiminut paljon muunakin, kuin hyvän olon ja kauneuden temppelinä. Kestävää ja tervettä kehoa on tarvittu elämiseen. Hengissä selviytymiseen. Sukupolvi toisensa jälkeen olemme saaneet suhtautua kehoomme yhä etuoikeutetummin. Toisaalta välinpitämättömämmin. Toisaalta enemmän ja syvemmin arvostaen. Vapaammin valiten. Ehkä myös pinnallisemmin ja välineellistävämmin. Evoluutiota kaikki tämäkin. Tarpeellistako? Sen tiedämme ehkä tuhannen vuoden kuluttua. Syksyn Kuohun teemana on liike ja keho. Uskon, että ilman liikettä kehosta voi pahimmillaan tulla pelkkä kuori ilman elämää. Kehon lisäksi mieli tarvitsee liikettä ja tehostaapa tarkoituksellinen liike myös oppimista. Sanonta ”It’s not knowledge until it is in your muscles” pitää paikkansa. Jos siis haluat hyötyä ja ottaa opiksi tämän Kuohun sisällöstä, päätä lukutuokiosi liikkeeseen. Liikuttavia kuohuja! Tarja Törmänen 3/2016 Kohtaamisia oman kehon kanssa 30.11.–7.12. ilmestyvän Kuohun teemana on Järki&Tunteet! Tulossa juttu mm. bisnesmalliaan mekoista elämäntapayritykseksi muuttaneesta Ivana Helsingistä. Mistä muusta haluaisit lukea talven Kuohussa? Kerro meille kouhu.toimitus@gmail.com tai 040 544 5550. P.S. Niitä Ivana Helsingin mekkoja ja muitakin vaatteita voit shoppailla edukkaasti syyskuun Pop Up Studio Salesta: Ivana Helsinki Studio Sale 16.–17.9: pe klo 10–18 ja la klo 10–17, Hämeentie 157, 5. krs. KEH YKS ET + LINS SIT -40% Vielä 30.9 . asti. Y K S I L Ö L L I N E N P A L V E L E V A M P I OPTIKKOLIIKE & SILMÄLÄÄKÄRIPALVELU A J A N V A R A U S ? S I L M Ä S E T . F I Kauppakeskus Arabia • ma–pe 10–18, la 10–15 puhelin 09 2780 0160 • arabianranta@silmaset.fi U U D I S T U N U T !
3 Käpyläntie1, 00610 Helsinki | www.koskelanhammas.fi HAMMASLÄÄKÄRIASEMA Hammaslääkärit Sanni Aho Katariina Savijoki Katja Kurhela Erikoishammaslääkäri Susanna Paju (iensairaudet) Suuhygienisti Maria Jaakkola Varaa aika soittamalla (09) 720 6800 tai netistä. Terveyttä ja elinvoimaa nuorille puutarhatyöpajalta Pekka Rannisto Kuvat: Vihreän Oksan Werstas T ätä kirjoittaessa RC-tapahtumaan on muutama päivä. Miltei vuoden aikainen työ huipentuu yhteen päivään. Rahoitusta olisi saanut, mutta ei haettu johtuen enemmän arkailusta kuin ajan riittävyydestä. Kaupunginosayhdistyksen piirissä on kyllä yhteisöllisiä, verkottuneita ja hyvän CV:n omaavia ihmisiä, mutta pitemmän ajan sitoutumista vaativaan vastuunottoon ja viikonlopun uhraamiseen ei tahdo löytyä ihmisiä helposti. Henkilötilanne parani kuitenkin ja sääennustekin on toiveita herättävä kysymysmerkki. Säätila vaikuttaa eniten yleisön suosioon. Huonolla säällä telttoja ei ole koskaan kylliksi. Puistotapahtumaa ei voi rakennella etukäteen vaan kaikki tuodaan vasta ennen tapahtumaa. Tässä tapauksessa jopa kerhojen kalliin kaluston vartiointi on ensisijaista. RC-purjehduskilpailu kestää tunteja. Lennokkikilpailuja ei vielä otettu ohjelmaan, mutta erilaisia liidokkeja esitellään sään ja tilan rajoissa. Tapahtuma on luonteeltaan hiljainen ja vastakohta tavanomaiseen pöhinään. Uskon, että kuorolaulu on erinomaisen sopivaa kerho-ja alue-esittelyjen ohessa. Tiedottamiseen ja julisteen tekoon löytyi onneksi vastuunottava vapaaehtoinen. Siltä osin voi olla jo nyt tyytyväinen tapahtuman loppuarvioon. Myös se, että Helsingin laulun kvartetti tuleekin tuplana, lämmittää mieltä. Tapahtuma liittyy luontevasti Artovan toimintaan asukkaiden palvelujen kehittäjänä. Yleisölle voidaan esitellä toinen vene, jota kirjasto myös vuokraa. Uusi Terhi on ylellinen ja moderni ratkaisu vesillä liikkumiseen. Totean kuitenkin, että vanhallakin jollalla on eräitä hyviä puolia (tervan tuoksu, nostalgiset puureunat voidaan aina uusia ja hankaimen saa aina ehjään kohtaan). Mutta Artovan veneilyryhmä kaipaa lisää aktiivisia jäseniä. Rantakesä on mainio konsepti. Sitä pitää hyödyntää täysin rinnoin. Seuraavaksi on saatava veistoskadun jatkeeksi leveä laituri, jossa on vuokrattava vene ja tilaa pienoisveneiden uittamiseen ja ohjaamiseen. Tosin lupaa ei ole saatu edes pikku laiturille Matin sillan viereen. Odotamme vielä kahta lausuntoa. Kaupungilla on rantapuiston kehitysohjelma kymmenen vuoden tähtäimellä. Edustan varmaan asukkaiden yhteistä mielipidettä että parempi pienikin laituri ja kahvikioski nyt kuin miljoonien luomus kymmenen vuoden päästä. Alueella on paljon pyörätuolia käyttävää väkeä. Heillekin turvallinen pääsy vesiharrastuksiin on kiireellinen toive. Kaupungilla on sivut, jossa voi esittää toivomuksia. Kannatan siellä ollutta ehdotusta, jonka mukaan lupa-asiat hoituisivat yhden henkilön kautta. Hän kokoaa eri tahojen mielipiteet ja antaa lupapäätöksen. On ranta, on kesä – onko rantakesä Matti Kosola V ihreän Oksan Werstas täytti 17.8.2016 komeat viisi vuotta! 17–29-vuotiaille suunnattu työpaja toimii viljelykauden ajan Vähänkyröntiellä Kumpulan koulukasvitarhalla. Puutarhatyöpajan idea on vahvistaa arjen ja elämänhallinnan taitoja, osallisuutta sekä valmiuksia työelämään ja koulutukseen. Mielekäs työ ja valmentajien tuki auttavat nuorta retkellä omien voimavarojen sekä vahvuuksien tunnistamiseen. Kasvien havainnointi, sään merkitys, pitkäjänteisyys, vastuunotto, huolenpito ja oman käden jälki ovat vasta jäävuoren huippu kasvien ja vihannesten ihmeellisessä maailmassa. Työpajalla opitaan myös mm. puutöitä, kukkasidontaa, catering-palvelua, tuotteiden myyntiä sekä jatkojalostusta. Vihreän Oksan Werstas tarjoaa siis kokonaisvaltaista hyvinvointia sekä perehdytystä työelämään. Pajalle tulevilta odotetaan innostusta puutarha-alaan. Hyvä tuore ruoka tuo hyviä tuoreita ajatuksia Idea nuorten työpajaan syntyi viisi vuotta sitten, kun Lasten ja nuorten puutarhayhdistys ry:ssä mietittiin toimintaa nuorille. Yhdistys näki, että Kumpulan koulukasvitarhassa on hyvät puitteet ja nuorten työpajalle oli tarve. Työvalmentaja Mari Paakkisen mielestä työ nuorten kanssa on mielekästä. ”On hyvä, että kaupungista löytyy nuoria, joita puutarha-ala kiinnostaa. Tuntuu upealta nähdä, kuinka Vihreän Oksan Werstaan viljely on täysin luomua. Sato kerätään omin käsin. Myös asiakaspalvelu on tullut tutuksi Elkille. nuori löytää omaa paikkaansa”, Paakkinen kertoo. ”Työ itsessään on juurevaa maan hoidosta sadonkorjuuseen. Meillä on vahva usko siihen, että puutarhassa työskentely on positiivista ja merkityksellistä toimintaa”, sanoo toinen työvalmentaja Susu Lagström. Tulevaisuudessa työvalmentajien toiveena on, että työpaja saisi pitkäjänteisempää rahoitusta ja toimintaedellytyksiä. Haaveena on myös Kumpulan koulukasvitarhan kehittyminen ympärivuotiseksi paikaksi, missä olisi tilat ja toimintamahdollisuudet kaupungin lapsille ja nuorille. ”Kun kitkee rikkaruohoja, puhdistaa myös itseään” 29-vuotias Laura Elki on ollut mukana työpajan toiminnassa maaliskuusta 2016 lähtien. ”Olin vailla suuntaa ja kuulin tästä työpajasta. Kukat ja puutarha ovat kiinnostaneet aina, joten päätin ottaa yhteyttä”, hän kertoo. Elki kävi haastattelussa työpajalla ja alta aikayksikön hän olikin jo kädet mullassa. Elki on kokenut työskentelyn työpajalla terapeuttisena. ”Kun kitkee rikkaruohoja, puhdistaa myös itseään. Pellolla ajatukset kirkastuvat. Näkee oman työnsä jäljen, mikä voimaannuttaa.” hän kertoo hymyillen. “Työpaja on antanut sekä henkisiä että fyysisiä valmiuksia kohdata tulevaisuus itsevarmasti.” Elki on päässyt käyttämään opittuja taitojaan ja huoltanut tuttaviensa pihoja ja istutuksia. ”Kouluttautuminen puutarha-alalle olisi kiinnostavaa”, hän pohtii. Lisätietoa: www.lastenpuutarha.fi www.facebook.fi/vihreanoksanwerstas
4 AFF 2016: Kokeileva ääni elokuvassa – Kurenniemi ja Vertov T ämän vuoden AFF:in ohjelmiston punaisena lankana kulkee kokeellisen äänen rooli elokuvassa, fokuksessa Erkki Kurenniemi ja Dziga Vertov. Viikonloppu alkaa Risto Jarvan erikoisimmilla elokuvilla, joihin Erkki Kurenniemi on tehnyt elektronisia ääniä musiikista efekteihin. Mukana on hämmästyttävän absurdi mainoslyhäri pakasteet, sekä mahdollisesti ensimmäinen suomalainen scifi-elokuva Ruusujen aika, joka valmistuessaan sai hämmentyneen vastaanoton, eikä hämmennys vieläkään ole täysin laantunut. 60-luvun futuristinen tyylittely häikäisee edelleen. AFF – Artova Film Festival 2016 järjestetään 9.–10.9.2016 Kino Sherylissä Helsingin Arabianrannassa. AFF 2016 tarjoaa elämyksiä niin tuoreen lyhytelokuvan kuin tarkoin valittujen filmienkin parissa. Jotain uutta, jotain vanhaa ja jotain, mitä et muualla näe! Ytimessä sykkii tuttuun tapaan lyhytelokuvakilpailu, jossa nuoret ja uudet elokuvantekijät pääsevät näyttämään kyntensä. Tänä vuonna lyhytelokuvakilpailuun lähetettiin yli 200 elokuvaa, joista esiraati valitsi jatAFF – Artova Film Festival koon 30 lyhytelokuvaa kolmeen eri kilpailunäytökseen. Parhaimmat elokuvat palkitaan elokuvakalustovuokraamo Kinos Rentalsin lahjakorteilla ja voittajaelokuvat pääsevät Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla järjestettävään AFF-näytökseen. Kahden festivaalipäivän aikana tullaan näkemään myös upeita aarteita filmiltä pyöritettynä. Ohjelmisto tutkii tänä vuonna elokuvan ääntä, miten ääntä käytetään elokuvassa ja mitä eri tasoja tai muotoja sillä voi olla. Oheistapahtumina on luvassa OFF AFF leffapiknik 31.8. Kalasataman Parrulaiturilla sekä nuorille suunnattu lyhytelokuvanäytös, joka järjestetään Arabian nuorisotalolla 7.9. yhteistyössä nuorten elokuvayhteisö Kelaamon kanssa. KELAAMONÄYTÖS: Täältä tullaan elämä! on avoin kaikille nuorille 12-vuotiaasta ylöspäin. Kaikkiin näytöksiin ja tapahtumiin on vapaa pääsy. Come and get AFFected! Kirsi Ranta Ruusujen aika, Ohjaaja: Risto Jarva Lisätietoa & tarkempi ohjelma: artova.fi/tapahtumat/artova-film-festival facebook.com/artovafilmfestival Instagram @artovafilmfestival Twitter @artovafilmfest
5 AFF-KILPAILUNÄYTÖKSET la 10.9. klo 14.00 PINNAN VÄREITÄ (105min) Saari Muistikuva The Move Sipulinkuori To Melt Mausoleum Kuvajaiset Katve One Harhailua muistojen maisemissa ja hämärän rajamailla. Runollista ja dokumentaarista lähestymistä ihmismieleen sekä muistojen haurauteen ja voimaan. Muisto voi olla saari, jonne eristäydytään tai koti, josta haetaan turvaa. Mitä muistot merkitsevät meille, miten paljon tilaa annamme niille? Kamera toimii aistien jatkumona, ilmentää muistojen ja havaintojen kollaasinomaisia kerrostumia, päällekkäisyyksiä ja ristiriitoja. Mieli voi hämärtää todellisuutta, jolloin elokuvakin toimii rinnakkaisena, irrallisena, omalakisena todellisuutena, jossa rajat ovat sulavia. klo 16.00 JUMALIEN KÄMMENILLÄ (101min) Finsensus Men at Home Porojen Maihinnousu Waste no. 2 Wreck Miles to Go Before I Sleep Landlording History Bleeds Under Your Fingernails Paratiisiteoria Red Farewell Kuka meitä määrää? Kuka meitä suojelee? Riittääkö tilaa kaikille ja onko kaikille paikkoja? Ovatko kaikki turvassa? Kuka näihin voi vastata? Näkökulmasta riippuen maailma näyttäytyy hullunkurisen epätasaiselta paikalta, jossa toisen paratiisi voi merkitä toisen rauniota. Kuka on turvattu ja kuka päättää siitä, kenelle on tilaa? Turvan sijaan elämä voi olla ikuista matkaa ja lähtö tuntemattomaan arkea. Kenen näkökulmasta historiaa kirjoitetaan ja kuka kuuntelee ovat ajankohtaisia kysymyksiä, jotka säätävät raamit menneisyyden tulkinnalle ja nykyhetkelle. klo 18.00 MASCULINIA (117min) Let’s Curate! Yli Hilseen Of Sheep and Men Fively Sensitive A Friend Napoleon ja minä §1 Copycat Var är Thon? Samin elokuva Täg me in Tinder Testosteronia ja tunteita. Mietteitä miehisestä näkökulmasta ja siitä vierestä. Mielikuvilla ja käsitteillä voi olla tukahduttava ote yksilöön. Kuinka löydämme narsistisen itsereflektion tuloksena oman äänemme? Elokuva toimii keinona ilmaista itseään käsitteiden ulkopuolella, kun oman kokemuksen sanallistaminen on mahdotonta. T apasimme kuvataiteilija Ines Sederholmin elokuun alussa Lauttasaaressa sijaitsevassa Kulttuurikeskus Sähinässä. Värikkäässä Makers-kahvilassa, joka johtaa kulttuurikeskuksen muihin tiloihin, on aamupäivästä vielä hieman hiljaista, mutta jo pian kaikenikäistä porukkaa alkaa vilistä keskuksen ja kahvilan välillä. Ines on keskuksen perustaja sekä luova johtaja ja tämänvuotinen AFF:n festivaalitaiteilija. Haastattelussa puhuimme muun muassa New Yorkissa lapsuuttaan viettäneen Ineksen kanssa Kulttuurikeskus Sähinän toiminnasta, hänen omista inspiraation lähteistä ja elokuvan lumosta. Ines, mikä inspiroi sinua ja miten kehität ideoitasi? Tällä hetkellä olen inspiroitunut alkuperäiskulttuureista. Olin kaksi vuotta reissussa, muun muassa Samoalla, Vanuatulla, Uudessa-Seelannissa, Australiassa ja Kaakkois-Aasiassa. Matkalla tein paljon muistiinpanoja, havaintoja ja luonnoksia ympäristöstä, joita puran nyt näyttelyksi. Sen ohella olen tehnyt myös pienempiä tilaustöitä tilaajan annetuin raamein, joiden sisällä olen luova. Haetko inspiraatiota myös elokuvista? AFF:n julistetta lähdin miettimään elokuvasalin kautta ja miltä elokuva elämyksenä ja kokemuksena tuntuu. Se ei ole syntynyt tietyn elokuvan perusteella, mutta elokuvat kiehtovat minua tosi paljon ja rakastan sitä tunnetta, kun voi sukeltaa elokuvaan. Pidän elokuvista, joissa on oma maailmansa ja vahva tunneympäristö – esimerkiksi Roy Anderssonin elokuvista En kärlekshistoria tai Du levande ja Wes Andersonin hulluista maailmoista, ne ovat ihania. Wayne Wangin Smoke on minulle todella henkilökohtainen, kun se sijoittuu New Yorkiin, missä itse olen kasvanut. Myös Alfred Hitchcockin Takaikkuna on minun lemppari. Miten kuvailisit omaa tyyliäsi? Minulla on aika vahva graafinen jälki, joka on varmasti saanut vaikutteita eri paikoista, joissa olen viettänyt aikaa. Käytän aika kirkkaita värejä ja innostun voimakkaista väriyhdistelmistä. Minulle on tärkeää, että käden jälki näkyy – myös AFF:n visuaalisessa ilmeessä. Teen tällä hetkellä pääasiassa katutaidetta. Olen maalannut sähkökaappeja, seiniä ja tehnyt yhden kattoteoksen. Maalaan muun muassa spraymaaleilla, akryyliväreillä ja maalitusseilla. Miten lähestyit AFF:n visuaalista ilmettä? AFF:n julisteen kohdalla lähdin miettimään elokuvan tuottamaa elämystä katsojalle. Tykkään elokuvista, jotka jäävät minulle mieleen ja vaikuttamaan jollain tavalla ja joilla on jokin sanoma. Halusin myös, että juliste olisi mieleenpainuva, elämyksiä ja tunnetta herättävä. Julisteessa on tumma tausta, ihan kuin hetkessä, jossa odottaa elokuvan alkamista pimeässä salissa ja valkoiset ääriviivat ja värit loistavat salista katsojan verkkokalvoille. Minun mielestä on huippua, että festivaalilla esitetään nuorten tekijöiden ja eri koulujen elokuvia ja että on kanava, joka tukee nuoria ja haluaa näyttää ja levittää nuorten tekemiä teoksia. Kerrotko tarkemmin Kulttuurikeskus Sähinän toiminnasta? Sähinässä on noin 40 toimijaa 30 eri luovalta alalta. Meillä on työhuonetiloja ja sen lisäksi kaksi isoa salia, joissa on tuntitoimintaa arki-iltaisin. Syksyllä meillä alkaa laaja kurssitoiminta, jossa on osallistavia kursseja kaikenikäisille. Perjantaisin klo 17–21 meillä on Avovuoro, jonne voi tulla hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä, taiteilemaan, tekemään ihan mitä tahansa – se on vapaa tila, jonne kuka vain voi tulla omana itsenään. Yritämme luoda tänne nuorille sellaista tarjontaa ja tapahtumaa, jonne pääsisi kokeilemaan omia rajojaan ja tutustumaan omiin mielenkiintoihinsa. Haluamme antaa myös verkostoitumismahdollisuuden, koska täällä on niin monelta alalta ihmisiä. Yleisön ja taiteen tekijöiden on tarkoitus törmätä, jotta tulisi toisenlaista dialogia, inspiroituisimVuoden 2016 festivaalitaiteilija Ines Sederholm haastattelussa me toisistamme ja syntyisi uusia kreisejä ideoita. Olemme juuri rakentamassa galleriatilaa ensimmäiseen kerrokseen. Siellä on mahdollisuus sitten nähdä ja keskustella taiteilijan kanssa. Se ei ole kylmä, valkoseinäinen galleria, vaan kohtaamispaikka, jossa voi jopa nähdä taiteilijan työssään. Sähinän toiminnan tavoitteena on purkaa instituutiomaisuutta ja madaltaa kulttuurin kynnystä sekä luoda kohtaamisja verkostoitumispaikka taiteen tekijöille sekä yleisölle. Millä tavalla oma urasi lähti liikkeelle? Olen täysin itseoppinut. Lukion jälkeen lähdin pois Suomesta. Halusin aikaa itselleni ja miettiä, mitä haluan elämälläni tehdä. Ostin menolipun UuteenSeelantiin ja jäin sille tielle kahdeksi vuodeksi. Reissun aikana tyylini kehittyi, kun piirsin ja kirjoitin matkapäiväkirjoihin. Vaikutteita ja tukea olen saanut erilaisilta mentoreilta. Kaikesta palautteesta ottaa jotain irti ja kehittyy. Ulkomailla ollessani olin eri kulttuuriprojekteissa mukana ja poimin ideoita taiteilijayhteisöistä sekä warehouseista. Palattuani Suomeen kaipasin luovaa, yhteisöllistä tilaa, jonne ei olisi pääsyvaatimuksia tai tarvetta hakea. Tutustuin Erkka Luutoseen, jolla oli samankaltaisia suunnitelmia ja perustimme yhdessä Kulttuurikeskus Sähinän. Jos jotain haluaa saavuttaa, sitä kohti pitää vain rohkeasti edetä. Matkaa helpottaa kannustava ympäristö ja yhteisö, jolla on samoja kiinnostuksen kohteita. Mitä projekteja työstät parhaillaan ja mitä suunnitelmia sinulla on tulevaisuudelle? Kesällä keskityn pääasiassa katutaiteen tekemiseen. Olen nyt maalaamassa Pursimiehenkadun ja Albertinkadun kulmaan sähkökaappia yhteistyössä Punavuoriseuran ja HELENin kanssa. Loppukesän aikana jakokaappeja valmistuu myös Kaarlenkadulle ja ihanan kahvila Kolon eteen. Syksymmällä syvennyn sitten maalaamaan teoksia ensi vuonna olevaa näyttelyäni varten. Kuvataiteilija Ines Sederholmin töihin voit tutustua tarkemmin hänen Instagram-tilillään @inessederholm. Lisätietoa Kulttuurikeskus Sähinästä saat keskuksen verkkosivuilta www.sahina.fi. Irene Dimitropoulos Finsensus Copycat Kuvajaiset
6 Rakkauden lantioympyrä Haluatko rakastaa itseäsi enemmän ja sallivammin? Kokeile, mitä mieltä kehosi ja mielesi on burleskitanssista tai burleskista. MITÄ MIELTÄ – Mitä minulle tärkeät ihmiset ovat mieltä burleskiharrastuksestani? Poikaystävä: ”Olen onnellinen, että sulla on harrastus, joka tekee sut tosi onnelliseksi.” Sisko: ”On niin siistiä, kun sulle saa meikata näyttäviä ja erilaisia tyylejä. Nää burleskimeikit on ihania.” Siskon poikaystävä: ”Siis mä oikeesti olin just katsomassa, kun mun tyttöystävän ja sen siskon poikaystävän kanssa, kun mun tyttöystävän sisko hyppii puolialasti lavalla. Aika siistii!” Ystävät: ”Milloin on seuraava keikka, milloin on seuraava keikka, tullaan katsomaan!” Ystävät: ”Mä haluan pitää sut ystävänä vaatteet päällä. Sori, mutta en uskalla tulla katsomaan.” Iäkkäämmät lähisukulaiset burleskidokumentin televisiossa nähtyään: puhelinsoitto hieman nieleskellen. ”Kröhöm, siitä sun burleskista. Teetkö säkin kaikkia ‘sellaisia juttuja sellaisten välineiden’ kanssa? Dokumentissa oli pontevasti työnnelty esiintymislavalla dildoa kaikkiin kehon aukkoihin. Koiranpentu: ”Wuff. Pidän varsinkin ‘Husky’biisistä ja joraan mukana. Sitä vaan mietin, että miksi en saa syödä paljetteja ja kimalletta.” *** Vaikka burleskissa vaatteet vähenevätkin on se esimerkiksi stripteaseen verrattuna tarinallisempaa ja monipuolisempaa. Pääosassa onkin oikeastaan kaikki se, mitä tapahtuu ennen, kuin jäljellä ovat tasselit ja jonkinsortin alaosa. Äärilaitoja on helppo nostaa esille ja yllämainitun dokumentin toimintaa en ole koskaan kotimaisessa burleskissa nähnyt ja ulkomaistenkin esiintyjien osalta se on hyvin harvinaista. Suurin osa omista ystävistä, tuttavista ja lähisukulaisista on ilahtunut, ihastunut ja osa jopa innostunut itsekin vähintään kokeilemaan tai aloittamaan uuden harrastuksen. S e oli rakkautta ensi sheikkauksella. Sörnäisten Etnofitness, syyskuu 2012. Viehättävä, naisellinen, persoonallinen ja ennen kaikkea kannustava, kauniilla tavalla ohjaava ja oppilaitaan kehittymään koutsaava burleskitanssinopettaja Tinker Bell. Parikymmentä burleskikipinän saanutta tai sitä sattumalta etsivää eri-ikäistä naista. Tunnelma, jota ei ihan jokaiselta tanssitunnilta löydä. Mikä tekee burleskista erityistä ja mieluista minulle? Se, että saan burleskitanssija burleskitunnilla olla juuri sellainen, kuin olen – tänään. Saan olla naisellinen, leikkisä, maskuliininen, eläimellinen, inhimillinen. Saan olla minä tai ihan kuka ja mikä ja millainen vain. Saan heittäytyä rooliin. Saan kertoa tarinaa. Saan rakastaa ja ihailla kehoni jokaista osaa juuri sellaisena, kuin ne tänään ovat. Burleskia ja burleskitanssia on monenlaista. Minä pidän erityisesti tanssillisesta burleskista, jossa on liikettä, koreografiaa, iloa, ilakoimista ja ilkamoimista sekä kenties pieni pehvahaukku kavereiden kesken. Hauskuutta, yllätyksellisyyttä ja seksikkyyttä. Joku toinen voi pitää paljon tuhmemmasta tai tyylikkäämmästä meiningistä. Ja kaikki on ok; hyvä, että vaihtoehtoja ja variaatioita löytyy. BurleskInstituutin nettisivuilta burleskinstituutti. com löydät tietoa opetuksesta, opettajista ja työpajoista ympäri Suomen. Burleskia ja burleskitanssia harrastavat erilaiset, eri-ikäiset, erilaisen tanssija liikuntataustan omaavat ihmiset. Suomessa tällä hetkellä enimmäkseen naiset, onneksi enenevässä määrin myös miehet. Minä nimittäin olen varma siitä, että burleski tekee hyvää kaikille. Olen huomannut, että burleskia harrastavat ihmiset ovat useimmiten elämää moninaisesti rakastavia ihmisiä. Olen huomannut, että harrastuksen edetessä moni alkaa rakastaa itseään enemmän ja sallivammin. Olen huomannut, että yllättävän moni on löytänyt elämänsä ensimmäistä kertaa itselleen mieluisan tavan liikkua. Jos löytää liikkeen, joka tekee hyvää keholle ja mielelle, on löytänyt jotain arvokasta. Voi olla, että löytää ajatuksen: ”Olen hyvä ja riitän, kun olen minä.” Minä kiitän tuosta ajatuksesta burleskia. Elämäni ensimmäinen ajatuksella tehty grind oli minulle aito rakkauden lantioympyrä. Tarja Törmänen Kuvat (vas. ja alla): Tuula Ylikorpi
7 Missä nähdä ja harrastaa Burleskija burleskitanssitunteja löytyy nykyään runsaanpuoleisesti tanssistudioiden ja kuntosalienkin ryhmäliikuntaohjelmista. Kun haluat harrastaa tai perehtyä burleskitanssiin tai burleskiin, kannattaa tutustua ohjaajan taustaan. Joskus kyseessä saattaa olla burleskiksi tai burleskitanssiksi nimetty tanssillisempi jumppatunti, jonka ohjaaja ei välttämättä ole itse burleskiesiintyjä. Oma kokemukseni on, että lajista kuin lajista saa eniten irti itselleen, kun etsii asiantuntevan ammattilaisen, jonka koutsaustyyli kolahtaa itseen. Kotimaisia burleskin kärkiesiintyjiä pääsee ihastelemaan esimerkiksi Suomi Burleski Gaalassa 26.11.2016 tai Helsinki Burlesque Festival -tapahtumassa 3.–4.3.2017. Osa esiintyjistä ohjaa myös burleskija burleskitanssitunteja. Tärppejä hyvistä harrastepaikoista pääkaupunkiseudulla: Studio Shangri-La & The ShangriLa School of Showgirls, Helsinki, Lauttasaari Burleskia ja burleskitanssia – ensimmäinen ja ainoa paikka Suomessa, jossa voi harrastaa burleskia; esittävää taidetta ja estradiviihdettä, jossa myös vaatteet vähenevät, viikkotuntina Himo Club, Helsinki, keskusta Burleskitanssia Etnofitness, Helsinki, Sörnäinen Burleskitanssia Shangri-La Summer Show, ravintolalaiva Wäiski 3.6.2016. Kuvassa Poppy Pelagia. Kuva: Bernhard Miettinen. ” Burleski on hauskaa ja voimaannuttavaa. Burleskin myötä olen löytänyt itsestäni uuden, naisellisen puolen ja oppinut hyväksymään itseäni ja kehoani entistä paremmin. Treenien ja erityisesti esiintymisten jälkeen fiilis on todella upea ja energinen. Esiintyvä oppilasryhmämme Shangrilettes on ihana! Jos päivä on ollut huono, muuttuu se treenien aikana hyväksi: kaikki se positiivinen energia tarttuu. Burleskiesitysten yleisö kannustaa aktiivisesti: yhteys yleisöön, ja sen avoin ihailu tuntuu hyvältä ja hivelee mieltä.” *** Raita Etelävuori, sosiaalityöntekijä, 40, harrastanut burleskia neljä vuotta Mitä eroa on burleskilla ja burleskitanssilla? Nykypäivän burleskiviihde yhdistelee esimerkiksi dragshowta, tanssia, teatteria, performanssia, uuden sirkuksen elementtejä, luovaa stripteasea, komediaa, parodiaa, satiiria ja friikkishowta. Burleski tarkoittaa teatterin keinoin esitettyä parodiallista huumoriviihdettä, jota pidetään usein commedia dell’arten suoranaisena jatkajana. Käsitettä burleski käytetään myös kirjallisuustieteessä osoittamaan vakavan tekeminen naurettavaksi sen aiheen ja toisaalta tyylin ristiriidan avulla. Esitystaiteena burleski on matkannut 1800-luvun vaudeville-teattereista 1940ja 50-luvun glamourin ja kulta-ajan kautta neo-burleskiin. Burleskitanssi on tanssillista liikuntaa, joka ammentaa tyylinsä burleskin historian liikekielestä. Tunneilla tutustutaan myös esittävän burleskin eri aikakausiin. Tunteihin sisältyy lämmittelyä, tekniikkaa, koreografiaa, kehonhallintaa ja -huoltoa. Lisäksi mausteina on tasosta riippuen pieniä kehollisia improvisaatioharjoituksia sekä ilmaisua. Burleskitanssi sopii kaikille tavallisille ja epätavallisille liikunnasta ja kehollisuudesta kiinnostuneille ihmisille ikään ja kokoon katsomatta; tunti kehittää kuntoa, tanssitaitoa ja ilmaisukykyä. Hikoilua, sheikkailua, hauskanpitoa ja keskivartalokorsetin muokkausta melkein huomaamatta. Burleskitanssi on rekisteröity tavaramerkki jonka ovat Suomessa kehittäneet nykymuotoonsa Petra Innanen ja Ruska Schönberg aka Bettie Blackheart ja Tinker Bell. Burleskitanssi ei ole sama kuin lavalla nähtävä esittävä laji. Esittävään burleskiin kuuluu olennaisena osana luova striptease, jota ei tunneilla tehdä. Burleskitanssin tavoitteena on lisätä tietoutta burleskista, opettaa harrastajat löytämään ilo omasta kehosta sellaisena kuin se on, kehittää lihaskuntoa, tasapainoa, kehonhallintaa ja ilmaisua. Lähde: Studio Shangri-La, Tinker Bell ja Cherry TurrrboCherry Mervi Melody Magical Burleskitanssikoulu Shangri-La School of Showgirlsin oppilaat kertovat, mikä heitä burleskissa viehättää. ” Harrastan burleskia, koska se on erittäin voimaannuttava taiteenlaji. Burleskin kautta olen oppinut rakastamaan itseäni ja muodokasta, hyllyvää kroppaani. Burleski on minulle myös väylä näyttää seksuaalisuuttani pluskokoisten seksuaalisuus on tällä hetkellä tabu, ja usein esimerkiksi elokuvissa näemme lihavan naisen seksuaalisuuden naurunalaisena ja humoristisena. Haluan olla murtamassa tätä käsitystä ja näyttää, että myös ylipainoiset ovat seksuaalisia ja kaikilla on oikeus tuntea itsensä seksikkääksi.” *** Tytti Shemeikka / Poppy Pelagia, radiotuottaja, 28, harrastanut burleskitanssia vuodesta 2013 ja esittävää burleskia vuodesta 2014. Ensimmäinen sooloesitys vuonna 2016. ” Burleskissa juhlitaan naiseutta ja kaikenlaisia kehoja. On upeaa nähdä, miten naiset heräävät kukoistukseensa burleskin avulla. Herääminen on enemmän kuin pelkkää hyväksymistä, he alkavat arvostamaan ja rakastamaan omaa kehoaan. Toinen tärkeä burleskin elementti on sen luovuus. Ihminen voi ilmaista itseään ja omaa sisimpäänsä niin luovalla ja hauskalla tavalla! Yksi suurin syy miksi ihmiset sairastuvat on se, että he tukahduttavat omia tunteitaan, ajatuksiaan ja ydintään. Hyvinvoinnin ammattilaisena minulle burleskissa on parasta se, että se on niin parantavaa.” *** Mervi Hämäläinen / ”SuperMepa” / Melody Magical, Superfiilis-hyvinvointiyrityksen omistaja ja burleskiesiintyjä, 33, harrastanut burleskia 3,5 vuotta * PIENI BURLESKISANASTO Tasselit = teipillä nännien päälle kiinnitettävät lappuset, joiden päissä on tupsut Pastiet = tasselit ilman tupsuja Bump = lantioniskuja puolelta toiselle Grind = lantionpyöritystä vähän kuin kahvia jauhaisi Shimmy = nopeaa värinää, jota voi tuottaa olkapäillä, takapuolella tai vaikka koko vartalolla Shake = takapuolen heiluttelua puolelta toiselle Sanasto: Tanja Eranto
8 Kun keho on kunnossa, on maailma mahdollisuuksien meri Jotta keho on kunnossa, tarvitaan siihen myös meiltä. Keho ja mieli ovat yhtä, sanoo Elena Uusoksa. K eho merkitsee minulle tavallisia arkiasioita, hyvinvointia ja työvälinettä, sanoo hieroja ja painonhallinnan valmentaja Elena Uusoksa. ”Jos voin hyvin ja jaksan hyvin, pystyn tekemään kehollani sen, mitä päivän aikana pitää. Esimerkiksi monta hierontaa päivässä on hyvin fyysistä työtä, samoin kuin shiatsuhoidot, joita tehdään futonilla eli lattiatasolla. Myös hiekkarannan rakentaminen mökillä vaatii hiukan ponnistelua, ennen kun valmiista rannasta pääsee nauttimaan. Sujuvat liikkeet ja energisyys kertovat minulle siitä, että kehoni on hyvässä kunnossa, Silloin voin tehdä melkein mitä tahansa ja myös nautin siitä kuvitellusta rajattomuudestani”, Uusoksa täsmentää. Elenalle keho ja mieli ovat yksi yhtenäinen kokonaisuus. Jos fyysinen keho voi hyvin, on mieli samalla tasolla ja vastavuoroisesti mieli ja sen tila vaikuttaa kehoon ja sen kuntoon. ”Minulle on tärkeää, että toimivan kehon lisäksi nautin myös siitä, mitä peilistä näen. Ja naiselle se on tärkeää: olla tyytyväinen itsestään. Kun ei tarvitse miettiä erikseen, onko jotain, mitä pitää peittää, nainen voi pukeutua fiiliksen mukaan, hän ei stressaa ulkonäköään ja silloin elämäkin tuntuu mielekkäältä, koska energiaa vapautuu ihan eri tavalla ja se näkyy päivän askarreissa. Kun keho näyttää hyvältä minun silmissäni, tunnen voivani hyvin ja mieli on ihan eri luokkaa.” Elena puhuu paljon hyvästä ryhdistä ja sen merkityksestä. Hän kokee, että erityisesti naiset hyötyvät jo pienestä ryhtiliikkeestä ja ja asenteen ja asennon preppauksesta. Yksi Uusoksan lempilauseita hoidettavilleen ja valmennettavilleen on: ”Rinnat esiin, naiset!” Alati lisääntyvä tietokonetyön osuus kaikissa ammateissa on lisännyt niska-hartia-seudun vaivoja. Hieronta ja oikeanlainen liikunta helpottavat vaivoja – ja paljon saa aikaan opettelemalla esimerkiksi kävelemään ryhdikkäästi ja rennosti. Selkä suoraksi, lantio keinumaan. Hoidon yhteydessä saattaakin Hierontahuoneella saada samalla pikasalsatunnin. Uusoksan palveluihin on puolentoista vuoden ajan kuulunut myös laihdutusvalmennus Cambridgen ohjelmalla. Cambridge oli luonteva lisäys palveluvalikoimaan. Hoikka nainen kertoo, että oli jossain vaiheessa saanut yli seitsemän kiloa ylipainoa vyötärön ympärille. ”35 ikävuoden jälkeen painoa alkoi kertyä. Eikä se lähtenyt sillä, että juoksi kuukauden, toisen ja kolmannenkin ja söi terveellisesti. Erilaisista ateriankorvikedieeteistä tuli vain närästystä. Olin tottunut olemaan hoikka, joten totta kai minua häiritsi erilainen ulkomuoto. Eikä kysymys ollut pelkkä ulkonäöstä. Olin tyytymätön töissä, kun en jaksanut samaan tapaan kuin ennen ja sain jopa työuupumusoireita jossain vaiheessa. Eikä alituinen rahkan ja banaanin mussuttaminen ei ollut mun juttu ollenkaan”, hän puuskahtaa. Kun Cambridge ”vilkkui vastaan” tarpeeksi monta kertaa, päätti Uusoksa klikata mainosta. Ensin hän ajatteli, että ”ei taas yksi pussidieetti, ei onnistu”, mutta mahdollisuus keskustella painonpudotuksesta henkilökohtaisen valmentajan kanssa sai hänet varaamaan ajan. Pian Uusoksa totesi, että Cambridgen menetelmä sopii hänelle. Yksin kun voi syödä mitä vain ja mielin määrin, eikä vältämättä tiedä mitä tarkalleen täytyy tehdä. Valmentajan ohjauksessa oli helpompi noudattaa suunnitelmaa. Tuotteetkin maistuivat mainiolle, eikä niitä ollut tarkoitus syödä loppuelämää vaan laihdutusprosessia tukeakseen. Paino lähti putoamaan heti ensimäisellä viikolla yli kilon viikkovauhtia. Se motivoi hurjasti. Kun kilot pudotuksen jälkeen pysyivät tavoitelukemissa, innostui Uusoksa tehokkaasta menetelmästä niin paljon, että opiskeli itsekin Cambridge-valmentajaksi. Hänen mielestään Cambridge toimii erityisesti Tarja Törmänen Elena Uusoksa 46-vuotias hieroja ja painonhallintavalmentaja. Asunut ja toiminut yrittäjänä Arabiassa vuodesta 2010. Naimisissa. Harrastaa miehensä Kauko Uusoksan kanssa mökkeilyä Vesannolla, matkustaa Vesannon lisäksi mieluiten Japaniin. ”Japanissa ja Suomessa sekä japanilaisissa ja suomalaisissa on jotain yhteistä, vaikka en osaa sanoa tarkasti, mitä se on.” henkilökohtaisen valmennuksen ansiosta. ”Monet asiakkaistani ovat sanoneet, että jos olisivat tienneet tästä aiemmin, eivät olisi tuhlanneet niin paljoa aikaa turhaan. Useimmat ovat sitä mieltä, etteivät olisi onnistuneet ilman valmentajaa. Ihmisen kuuluu liikkua. Ja mielellä on, mielestäni, ratkaiseva rooli tässä asiassa. Alkukipinä syntyy innostavasta ajatuksesta ja se laittaa kehon liikkeelle. Ja siinä vaiheesa kehon on hyvä olla kunnossa ja vastaanottavainen, silloin maailma tuntuu mahdollisuuksien mereltä.” OLET HYVÄN ELÄMÄN ARVOINEN Miksi kannattaa kannustaa itseä kohti tervettä painoa? Koska voit paremmin, nautit elämästä enemmän. Mikään ei ole arvokkaampaa itselle, kuin oma terveys. Ylipaino tuo terveysriskejä. Ja kustannuksia yhteiskunnalle. Aikuistyypin diabetestä esiintyy ylipainoisilla 10–20 kertaa todennäköisemmin kuin normaalipainoisilla. Erityisesti vyötärölihavuus aiheuttaa aineenvaihdunnassa häiriöitä. Ylipainoisuus nostaa verenpainetta, altistaa sydänja verisuonisairauksille ja lisää sydäninfarktin vaaraa. Muita ylipainon aiheuttamia yleisiä haittoja ovat muun muassa uniapnea, kihti ja nivelrikot. Riski sairastua syöpiin on suurempi. Vuonna 2011 lihavuus ja siihen liittyvät sairaudet johtivat noin 330 miljoonan euron kustannuksiin Suomessa. Maailmanlaajuisesti ylipainon aiheuttamat arviolta 1600 miljardin euron kustannukset ovat suuremmat kuin alkoholismin tai ilmastonmuutoksen kustannukset. Lähteet: www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01033#s1 www.edu.helsinki.fi/tt/koulutus/liikunta/LO/LIIKUNTA&TERVEYS/Ylipaino. htm www.thl.fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/hankkeet-ja-ohjelmat/kansallinenlihavuusohjelma-20122015/lihavuus-lukuina/lihavuus-tulee-kalliiksi www.taloussanomat.fi/kansantalous/2014/11/21/lihavuus-maksaa-enemman-kuin-ilmastonmuutos/201416172/12 Tiedot koosti Jemina Aittomäki
9 ”Tanssissa avautuu koko inhimillisen elämän kirjo: ilo, kipu, suru, rauha, menetys, rakkaus, ystävyys, perhe, nauru, kuolema, syntymä, luovuus…Olen oppinut ottamaan elämän kokonaisena vastaan, niin valot kuin varjot, huiput kuin syvänteetkin. Tanssin kautta minulla on mahdollisuus tutkia ja ilmaista itseäni, kaikkia puolia itsessäni ja kaikkia puolia elämässäni, non-verbaalissa tilassa, melkeinpä eri ulottuvuudessa kuin mihin sanoilla on mahdollista päästä. Kehossa ja olemassa oleminen on lahja. Tanssissa tämän elossa olemisen riemun, ihmetyksen ja haasteen voi jakaa muiden kanssa. Olen saattanut tanssia vuosia joidenkin ihmisten kanssa, enkä välttämättä ole vaihtanut montaakaan sanaa heidän kanssaan, mutta silti tunnen heidät, jollain aivan erityisellä tavalla. Se on uskomatonta. 5Rytmiä sisältää paljon parija pienryhmäharjoituksia. Tanssiminen toisen kanssa on antoisa opin paikka. Miten säilytän oman tanssini, vaikka kohtaan toisen? Mitä tässä tanssissa tapahtuu toisen ihmisen kanssa? Miltä osin ja miten tanssimme muovautuu yhteiseksi? Kaikki, mikä tapahtuu tanssilattialla on tavalla tai toisella heijastuma tanssista, joka tapahtuu oikeassa elämässä. Karoliina Valontaival rakastui elämään, itseensä ja kehoonsa 5Rytmin matkassa Karoliina on tanssinut 5Rytmiä 10 vuotta. Tanssi on tuonut hänen elämäänsä valtavan paljon iloa ja oivallusta, auttanut haasteiden läpi ja mullistanut suhteen kehoon. Karoliina jakaa intohimoaan tätä lajia kohtaan suurella sydämellä. Tanssi on auttanut minua elämän isoissa aallokoissa tai vastoinkäymisissä. On upeaa, että on paikka, jossa voi heittäytyä Aallon puhdistettavaksi ja tanssin jälkeen asiat ovat itse järjestäytyneet mielessä sopuisampiin mittasuhteisiin, pureskeltavampaan kokoon ja parempaan järjestykseen. Syvällisempien, mielen ja hengen asioiden rinnalla yhtä tärkeää on puhdas liikkumisen ilo ja nautinto. Selkeä, kirkas ja rauhallinen, mutta valpas ja energisoitunut olo tanssin jälkeen. Kunnon hikitanssien jälkeinen euforia. Se, miten jokainen tanssi on erilainen ja aina on mahdollisuus oivaltaa ja löytää uusia tapoja liikkua. Elä tanssien, tanssi eläen. Mikä 5Rytmiä 5 Rhythms eli 5Rytmiä on raameiltaan yksinkertainen, dynaaminen tanssija liikemeditaatioharjoitus, joka sopii kaikille iästä, kokemuksesta, kehotyypistä tai liikunnallisesta taustasta riippumatta. Tanssija, koreografi, muusikko ja teatteriohjaaja Gabrielle Roth kehitti 5Rhythmsin 1970-luvun loppupuolella Yhdysvalloissa. 5Rhythms levisi nopeasti ympäri maailmaa, kaikille mantereille. Suomeen 5Rytmiä rantautui jäädäkseen vuonna 2012, jolloin Karoliina Valontaival alkoi järjestää säännöllisesti viikonlopputyöpajoja Helsingissä. 5Rytmiä on elämänmakuista, rehellistä ja yhteisöllistä luovaa liikkumista, joka avaa suoran yhteyden omaan kehoon ja sisäiseen viisauteen. 5Rhythms tuo esiin jokaisen sisäisen tanssijan. Gabrielle Rothin sanoin: ”Jokainen, jolla on keho, on myös tanssija.” Tanssilattialla on vapaus olla juuri sellainen kuin on, kaikkine puolineen, kokonaisena. Mitään koreografiaa tai askelkuvioita ei ole, vaan liike on hetkessä improvisoitua, jokaisen liikkujan ja tanssijan sisimmästä kumpuavaa. Jos elämä olisi aaltoja, voisiko sen elää viidessä eri rytmissä? 5Rytmistä tekee erityisen muihin luoviin tanssilajeihin verrattuna on sen selkeiden raamien luoma eheä ja hyvin luontevalta tuntuva kokonaisuus, eli ”Aalto”. Aalto muodostuu viidesKaroliina Valontaival Kirjoittaja on tanssija, joogaohjaaja ja ympäristökasvattaja, joka tykkää sadepisaroiden ropinasta, puihin kiipeilemisestä ja lapsensa kanssa leikkimisestä. Tietoa 5Rhythms -viikkotunneista ja työpajoista www.dancingfromwithin.com email: info@dancingfromwithin.com Facebook: Dancing From Within – 5Rhythms Twitter: #tietoinentanssi Karoliina on 5Rhythms Sweat Spaceholder eli ”tilan kannattelija” ja fasilitoija tiistain 5Rytmin viikkotunneilla. Hän aloittaa 5Rytmin opettajakoulutuksen keväällä 2017. Tiistain tietoinen tanssi: 5Rhythms Sweat tiistaisin klo 18.30–20.30 6.9.–13.12.16 (ei tunteja 4.10, 11.10. ja 6.12.), yhteensä 12 kertaa @ Esitystaiteen keskus, Kalasatama, Helsinki ”Tanssi on mullistanut täysin suhteen omaan kehooni”, sanoo 5Rytmin Suomen puuhanainen, Karoliina Valontaival. Ennen 5Rytmiin – amerikkalaisen Gabrielle Rothin kehittämään 5Rhythmsiin – tutustumista Valontaival ei olisi koskenut tanssiin sillä kuululla pitkällä tikulla tai 10 metrin seipäälläkään. Nykyään tanssi on hänen elämänsä suurin intohimo. Valontaival kertoo, miksi: tä ”rytmistä” eli liikelaadusta: flowing eli virtaava (pehmeää, pyöreää, virtaavaa liikettä); staccato (rytmikäs, kulmikas, ja suoraviivainen liike); chaos eli kaaos (irtipäästämisen ja antautumisen vaihe); lyrical eli runollinen (spontaani ja luova liike); stillness eli hiljentyminen (hidastempoinen ja läsnäoleva liike, meditatiivisin vaihe). 5Rytmin tukemana kaikki voivat lähestyä luovaa liikkumista 5Rytmin yksinkertaisuus on sen voima: sen voi kuka tahansa ymmärtää ja oppia, vaikka kokisi itsensä kuinka kömpelöksi, rytmitajuttomaksi, ei-tanssijaksi tahansa. 5Rytmiä voi tanssia balettitossuissa tai pyörätuolissa. Meitä tanssijoita on niin monenlaisia, ja 5Rytmissä mahdumme kaikki samalle tanssilattialle. 5Rytmissä arvostamme jokaisen ainutlaatuista, omaa tapaa liikkua. 5Rytmiä on myös meditaatioharjoitus 5Rytmin meditaatioharjoituksen ydin on Aalto. Tanssimme aaltoja yhä uudestaan ja uudestaan. Emme kuitenkaan surffaa samaa aaltoa kahdesti. Jokainen tanssikerta on erilainen, ainutlaatuinen, opettaen ja paljastaen aina jotain uutta. 5Rhythms avaa loputtoman, kiehtovan liikkeen ja läsnäolon maailman, jossa tulemme lähemmäksi elämää ja omaa itseämme. Liikkuminen ja sen kautta saavutettava hyvä olo ja läsnäolo tässä hetkessä koetaan usein terapeuttisena, elävöittävänä ja eheyttävänä. Vaikutukset heijastuvat myös muuhun elämään. Miten tanssimeditaatio ja perinteinen, paikallaan istuen koettava meditaatio eroavat toisistaan? Istumameditaatiossa sitoudutaan siihen, että istuu, hengittää, ja palauttaa huomion kehoon ja hengitykseen, mitä tahansa tapahtuukin, mitä tahansa tunteita tai ajatuksia nouseekin pintaan. 5Rytmin tanssimeditaatiossa sitoudutaan siihen, että mitä tahansa tapahtuukin ja nouseekin pintaan, tuomme sen tanssiin, pysymme liikkeessä ja palautamme huomion kehoon, hengitykseen ja liikkeeseen, yhä uudelleen ja uudelleen. ”Nopein tapa hiljentää mieli, on laittaa keho liikkeelle.” – Gabrielle Roth. Minua kiehtoo se, että keho ei valehtele. Kehon kieli on ihastuttavalla ja raadollisella tavalla suoraa, rehellistä ja paljastavaa. Sen kautta on suorempi yhteys niin itseen kuin toiseen ja koko ryhmään. Kehossa, kehon puheesta paljastuu totuus, sellainen joka juurruttaa tähän hetkeen ja siihen mikä on elämässä olennaista.
10 N äitä ei pidä sekoittaa. Näitä tunteita ja sitä syömistä, suun nälkää ja vatsan nälkää, lohtua ja tarvetta. Ei saa kytkeä toisiinsa, ei tehdä kytkentöjä, ei liittää, ei suvaita liitoskohtia, liitoksia. Ei saa yhdistää, solmia, ei päästää sekoittumaan. Niiden paikka on erillään, pois sotkemasta toisiaan, oltava sotkeentumatta. Ei saa antaa mennä yhteen, yhdistyä, yhtyä, koska silloin nälkä ja tunteet menevät sikin sokin, maut ja mielentilat kaikki poissa radaltaan, kaikki värit lautasella ja sisäiset äänet sekaisin, sekoittuneina. Paha juttu, melkein itse pahuus, kuvottava, vastenmielinen sotku. Syömistä, ruokaa ei saa käyttää hallitsemaan tilannetta, ei itseään, eikä tunteita, ei missään nimessä, ei koskaan, eikä silloinkaan. Pitää vaan syödä, aterioida, ei saa syyllistyä tunteisiin, tuntemaan, ei saa tehdä itseään syylliseksi mihinkään muuhun kuin syömiseen, ei mihinkään muuhun. Ei saa syödä ellei ole nälkä, ei siis vielä, ei ennen kuin tulee nälkä, selvä nälkä, enemmän nälkä. Syöminen siis vasta myöhemmin, hetken päästä, tunnin päästä, huomenna, jos silloinkaan. Ei. Ruoka on huumetta. Päihdettä. Eroon siitä! Tai sitten pitää varmuuden vuoksi syödä etukäteen, ettei tule nälkä, Pitää muistaa ruoka-ajat, olla aikataulussa, ei saa unohtaa syödä, ettei tule liian nälkä, ettei ahmi, ei hotki eikä ahnehdi. Kontrollia, kontrollia, kontrollia. Lihoo, jos syö enemmän kuin kuluttaa. Pidä varasi, ole valppaana, laske kalorit ja kuluta ne saman tien. Ruoka on rauhoittava pilleri, tyynnyttävä tabletti, sijaistoiminto. Kun ahdistaa niin ruokaa suuhun, ruoka on äidin syli, kun maailma keikuttaa, raastaa, repii, kärventää, pistää polvilleen. Ja muulloinkin, kun ei tapahdu mitään, kun kukaan ei odota mitään tai missään eikä muutenkaan tunne mitään, ei ole tekemistä, ei jaksa olla, ei nukuta. Liisa Lankinen Kirjoittaja on eläkeläinen Arabianrannasta. (Läskimahan) Itkuvirsi Kun ajatukset tunkevat esiin, tönivät toisensa kumoon, nujertavat, murskaavat, melkein näkyvät, kukistavat tahdon. Aina on joku syy, tekosyy, veruke, valhe ryhtyä syömään. Se helpottaa, auttaa, lieventää, lievittää, parantaa, vie ajatukset muualle, palkitsee, virvoittaa, heittää yli hankalan. Mutta tappaa. Mikä ei tappaisi? Miksi ei saa tappaa nälkää? Kuollut nälkä on hyvä nälkä! Kuolleen nälän olemassaolo on kivutonta, harmitonta ja höyhenen kevyttä. Ahdistus ei lopu syömällä, ei edes alakulo tai tylsyys. Ei saa hyvitellä itseään ahmimalla, maustamalla ja sokeroimalla, aukomalla makkarapaketteja tai leivosrasioita, ei lämmittämällä, keittämällä, kuorimalla, vatkaamalla, paistamalla. Ei saa siten antaa itselleen anteeksi, ei koskaan. Ei missään mielessä. Täytyy olla vahva, voimakas, kasvaa mittoihinsa, ei jäädä kääpiöksi. Ei saa palkita itseään syömällä, muuten kyllä. Mutta ei saa palkita ruokailemalla, ei mutustelemalla, napsimalla ei koskaan eikä missään. Palkita saa ostamalla tavaroita, hankkimalla niitä, juoksemalla ostoksilla, shoppailulla, vaeltamalla ostosparatiiseissa, värjäämällä hiuksia, matkustamalla, rakastelemalla, mutta ruoalla ei. Kuluttamalla, mutta kuluttamalla kaikkea muuta kuin ruokaa. Ei. Ei saa koskaan ahmia, ahmaista, haukata, herkutella. Ei saa! Ei saa mässätä kaloreita, ei lounastaa, einehtiä, murkinoida, illastaa, hotkia, hotkaista mitään tunteisiin. Silloin syö liikaa, yli kaloritarpeensa, on ruokariippuvainen surkimus, raukkamainen ruokaholisti, Siis paha ihminen. Kurja, viheliäinen, onneton, huono, kehno, kelvoton, ja vielä lohduton ja masentunut, myös murheellinen ja surullinen. Yhtäkaikki halpamainen, häpeällinen, katala, surkea. Mokoma leväperäinen ämmä. Täytyy ryhdistäytyä, tunkea itsensä sabluunaan, survoa vaikka väkisin, hallita itseään ja elämäänsä. Isännöidä itseään, kontrolloida persoonaansa, kontrolloida, kontrolloida ja vielä lisää kontrolloida. Tarkkailla, analysoida, tutkia sisintänsä, setviä ja seuloa, Ei saa herpaantua, antaa periksi. Täytyy olla kovana, ei saa antaa armoa, armahtaa eikä sallia, suoda, suvaita heikkoutta. Tämä läski tässä, tämä läskimaha, yksi valtava oire, vääristymä, äidistä johtuva, äidin vika. Niin tietysti. Kaikki johtuu siitä naisesta. Kaikki sen riiviön syytä. Siellä se kummittelee kulisseissa. Sen vika kaikki, mitäs meni naimaan ja minut tekemään. Miksi ei tehnyt minusta toisenlaista. Kaunista, rikasta, haluttua, viisasta, valloittavaa, osaavaa ja hallitsevaa, kadehdittua ja himoittua kuningatarta. Sen vika, moka, erehdys. Täydellinen floppi, fiasko, epäonnistuminen. Sai aikaan vain tämän läskikasan, läskiämmän, ihravuoren. Sen syy, äidin syy, ei osannut mitään. Mokomakin emo. Ja isä. Ei rakastanut tarpeeksi, ei palvonut, ihaillut tytärtään, pitänyt prinsessana, kasvattanut egoa riittävästi, opastanut tarpeeksi. Antoivat nämä geenit, mutta eivät kertoneet, miten niiden kanssa pärjää, miten ne selättää, miten kukistaa niiden vaikutuksen, miten suoriutuu itsestään, valloittaa tämän vuoren. Ennen oli toisin, paremmin, paljon paremmin. Ympärillä ei ollut kokoajan hyvää ruokaa mielin määrin. Ei ollut rasvaa, ei sokeria, ei kaloreita, ei jouleja, ei mitään liikaa. Päinvastoin. Kaikki oli hyvin. Ihmisillä oli kokoajan nälkä, kova nälkä ja ruuan eteen joutui tekemään paljon. Joutui raatamaan, raskaita töitä pellolla tai tehtaissa, joutui kävelemään, juoksemaan, olemaan koko ajan liikkeellä. Se oli hyvä se! Kulutti enemmän kuin söi. Se on niin yksinkertaista. Syö vähemmän kuin kulutat. Siinä se! Ennen oli hyvin! Kalorit kuluivat, hyvä niin, erinomaista! Kuka tai mikä muu kului kilvan kalorien kanssa? Toisaalta läskissä voi myös kellua turvaan, antaa virran viedä, ei kolhiinnu niin herkästi. Läski suojelee pahaa maailmaa vastaan, sen turviin voi kätkeytyä, se pitää ihmiset loitolla, antaa tilaa olla, torjuu lähentelyt, rauhoittaa, estää promiskuiteetin, pahan seksin ja orjuuden. Läski on ystävä, tekosyy vaikeiden asioiden käsittelylle. Sillä voi selitellä kaikenlaista kelpaamattomuutta, sen turvin voi rauhassa olla rauhassa. Voi ymmärtää, käsittää, selittää, antaa anteeksi kumppanin, ystävän, työpaikan olemattomuuden, puutteen, poissaolon, elämän sietämättömän raskauden. Läski suojaa pimeällä, kun on synkkää, hirveää ja sudenhetki käsillä. Sen sisälle voi käpertyä, sen sisällä pystyy kellumaan omassa luolastossa silmät auki tai kiinni. Se lämmittää, turvaa, tukee, on ystävä, aina läsnä. Pehmeä, turvallinen, iso ja lämmin läski, ystävä yli kaiken. Vapahtaja. Siellä ne tappelee, ne taistelee, vaanii, valehtelee, huijaa ja juonii. Minä ja se toinen paskiainen ja kolmas, neljäs, viides. Montako meitä on? Miksi meitä on monta? Onko meitä monta? Kuka minut pilkkoo, paloittelee, halkoo, silppuaa. Kuka johtaa, komentaa, käskee, määrää, pitää komentoa täällä. Minäkö, kuka? Vatsani vai joku tyhjyys sisällä, paha perimä, tavat, tottumukset, muut, muukalaiset. Mikä tai kuka? Kuka tähän kykenee, kuka tämän hallitsee, kuka on ruorissa, ohjaksissa. Jostain se kuitenkin luikertelee esiin, se kiukku, raivo, kerettiläisyys, inho helppoa diagnoosia kohtaan, pelko ja epäusko. Joku pala puuttuu. Entä minä, turtunut ja epäuskoinen. En mahdu mukaan, en mitenkään. Liian suuri, liian kokonainen, ei mitään irrotettavia osia, ehjä, jakamaton, täydellinen. Suuri, mutta tuskin riittävä. Kaukana siitä. Olen kokonainen, en paloista koottu. Ihan kokonainen nainen.
11 Nelli Asikainen Kirjoittaja on helsinkiläinen viestintäkoordinaattori ja penkkiurheiluentusiasti, joka nauttii myös aktiivisesta liikunnasta ja pyrkii analysoimaan elämää ja vuorovaikutusta avoimen uteliaasti. Ihminen on monitahoinen ja psykofyysinen kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kokonaisvaltaisesti kaikkeen. S ateen rummuttaessa sitkeästi talomme ikkunoita ja peltisiä rännejä vielä viimeisinä elokuisina lomapäivinäni on minulla ollut luppoaikaa keskittyä maailman suurimpaan penkkiurheiluspektaakkeliin, Rion kesäolympialaisiin. TV-ruutuni ovat vallanneet itsevarmuutta tihkuvat atleetit – kaikenikäiset, -muotoiset ja -kokoiset olympiaurheilijat, jotka huippuunsa viritetyn työkalunsa, kehonsa, avulla mittelöivät olympia-areenalla toisiaan vastaan ja haastavat itseään yhä parempiin suorituksiin. Katsellessani näitä urheilun gladiaattoreita en ole malttanut olla pohtimatta ihmisen kehon ja mielen yhteyttä sekä vuorovaikutusta toisiinsa. Vaikka oma keho onkin urheilijan tärkein työväline, ilman mielen ja kehon saumatonta yhteistyötä menestys saattaa jäädä harmittavasti parin senttimetrin, sekunnin, metrin tai minuutin päähän. Ihminen on monitahoinen ja psykofyysinen kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kokonaisvaltaisesti kaikkeen. Emme voi Kuuntele kehoasi erottaa mieltä ja kehoa toisistaan: mieli vaikuttaa kehoomme ja keho vaikuttaa mieleemme ja tunteisiimme. Kokemamme mielentilat näkyvät ja tuntuvat selvästi kehossamme, esimerkiksi hengityksessämme ja asennoissamme. Myös fysiologian kautta voimme tarkastella mielen ja kehon jatkuvaa vuorovaikutusta esimerkiksi erilaisissa stressin tai rentoutumisen tilanteissa. Oman kehon viestien tunnistaminen ja kuunteleminen, kehotietoisuus, onkin hyvän itsetuntemuksen perusta ja se on myös kyky, jota kannattaa kehittää ja harjoittaa. Kehon ja mielen yhteistoiminnan tiedostaminen auttaa myös kehittämään omaa kehollista viestintää sekä vuorovaikutusta ja helpottaa toisen ihmisen tunneviestien tulkintaa. Vaikka olemme jo vuosituhansia siirtäneet ajatuksia ja ideoita puhutun ja kirjoitetun kautta, on hyvä tiedostaa, että inhimilliset kokemukset ja tunteet välittyvät edelleen myös kehon kautta – usein tiedostamattamme. I hmis-eläin on tottunut itsemääräämisoikeuteen. Saa liikkua tai olla liikkumatta, mikä milloinkin sattuu miellyttämään. Tuotantoeläimiltä tämä valinnanvapaus on riistetty. Lehmien liikkumismahdollisuuksiin vaikuttavat niin liikkumista rajoittavat käytännön toimet kuin myös jalostuksen aiheuttamat kehon muutokset. Jalostuksella on saatu aikaan luonnollista moninkertaisesti runsaampi maidontuotanto, joka rasittaa elimistöä. Lehmä voi tarvita utareliivit, jotta painavat utareet eivät viistäisi maata. Lehmien arkipäivää ovat utaretulehdukset, vedinpolkemat, jalkaja nivelongelmat sekä sorkkasairaudet. Parsinavetoissa pidettävien lehmien pidolle on olemassa ohje, että lehmien tulisi päästä laiduntamaan vähintään 60 päivänä laitumelle tai muuhun jaloittelutilaan toukoja syyskuun välisenä aikana. Tämä tarkoittaa, että 10 kuukautta vuodesta näitä eläimiä saa pitää 24/7 kaulastaan kiinni sidottuna. Laiduntamista ei valvota, joten eläintuottaja päättää käytännössä laiduntamisen toteutuksesta. Parsilehmän liike ja keho ja arvojärjestyksen hoitoon laumassa. Lehmä lepää, ulostaa ja virtsaa samalla paikalla. Nautojen alas laskeutuminen ja ylösnousu voi olla vaikeaa johtuen liukkaista ja kovista lattiarakenteista. Näin lepäämiseen käytetty aika vähenee. Parressa lehmä ei pääse puhdistamaan itseään kunnolla. Joskus lehmä lopettaa puhtauden hoidon tilanahtauden ja lattian liukkauden takia. Tilanne johtaa turhautumiseen ja stressiin. Parteen kytketyn lehmän osaan – sen nahkoihin – asettuminen voi avata ovia myötätuntoon. Jokaisella elävällä olennolla täytyisi olla oikeus lajinmukaiseen vapaaseen liikkumiseen ja oman kehonsa rajoista määräämiseen. Itse olen valinnut vegaanisen elämäntavan. Se merkitsee sitä, etten tue eläinten kohtelua, joka on yksinkertaisesti väärin. Filosofi Elisa Aaltola kuvaa blogikirjoituksessaan ”Projektiivinen empatia, ego ja erilaisuus” (24.3.2015) parressa olevaa lehmää: ”Kuvittele, miltä tuntuu kyvyttömyys liikkua vapaasti, suunnata omaa kehoa lauman mukana; miltä tuntuu olla alati estetty ja turhautettu alkuhärän perillinen samalla, kun miljoonien vuosien evoluutio puskee kehoa vapauteen, laumaan, metsiin ja aroille. Kuvittele, miltä tuntuu olla pakotettu makaamaan ja seisomaan tunnista, viikosta, kuukaudesta toiseen samalla betonilattian kohdalla, näkemättä aurinkoa, tuntematta iholla tuulen ja kasteen kosketuksia. Kuvittele, miltä tuntuu olla koneeksi pakotettu elävä, kokeva, erilainen olento.” hermithounds.com/2015/03/24/ projektiivinen-empatia-ego-jaerilaisuus-2/ Tarja Tanskanen Kirjoittaja on eläinoikeusaktivisti ja vegaani Ajatus eläimen kehosta ja liikkeestä toi mieleen eläintuotannossa olevat eläimet. Erityisesti sen, kuinka niiden liikettä on rajoitettu, sekä niiden kehoon kajottu. Kirjoituksessani tuon esiin parsinavetoissa elämänsä elävien lehmien liikkeen ja kehon. Jokaisella elävällä olennolla täytyisi olla oikeus lajinmukaiseen vapaaseen liikkumiseen ja oman kehonsa rajoista määräämiseen. Parsinavetassa lajinmukainen tarpeiden tyydyttäminen supistuu ruokailuun ja lepoon. Lehmä pidetään paikoillaan kaulasta kytkemällä. Näiltä eläimiltä on viety mahdollisuus myös tärkeiden sosiaalisten suhteiden Elokuisena sunnuntaina Karvapalloseni, sinä taajaan tuoksahteleva tyttönen, sinut kohtasin kosken kuohujen tuntumassa. Tassuni aamukasteesta kosteina, hengitykseni lohiperunapapanan hajuisena. Kunpa olisin juossut sinua vastaan lempiluu hampaissani, kunpa kotiväkeni olisi kirsuni korskeaksi kiillottanut aloe veralla. Olisin halunnut olla komea ja takuton, mahanaluskarvat vasta ajeltuna. Sinä kuulit kiivaan läähätykseni, ymmärsit, että rakastin sinua silloin, pennun ikuisuuden verran. Karvapalloseni, tiedäthän: ulvahdin kotona perääsi kerran. Toisenkin. HauKun haukahteli 8 kk vanha Bichon Frisé -pentu Puntti Juutinen-Törmänen puntticam Runoutta Vanhankaupunginkoskella asuvan pienen valkoisen koiranpennun kokemuskulmasta. HauKu
12 N iin kauan kun jalka nousee penkin yli” vastaa motoristimies kysymykseen, kuinka kauan vielä on aikomus pysyä vielä harrastuksen parissa. Kaksipyöräinen menopeli on ollut tallissa siitä asti, kun ikä ja kesätyöstä ansaitut sataset riittivät mopon hankintaan – yhtä venehairahdusjaksoa lukuun ottamatta. Esan tarina motoristina juontaa pitkälle, aina 60-luvulle asti, jolloin tomera pellavapää sai ensi kyydit enoltaan Jawan tankilla istuen. 5-vuotiaana, silmät vettä valuen, hurjasta vauhdista hurmaantuneena ja ilman kypärää (kuten ajan kuvaan kuului), syntyi uusi motoristi. Kymmenen vuotta myöhemmin 15-vuotiaana, rakennustyömaalta kesätyönä ansaituilla rahoillaan, innokas ja vauhtiin hurmaantunut pojankoltiainen sai vihdoin hankittua oman menopelin, 100-kuutioisen Suzukin. Siitä lähtien miehen kukkaroa on joku moottorikone onkin kukkaroa kuluttanut. Mistä näitä motoristeja oikein tulee? Yksi syntyy huimasta ajokokemuksesta, toinen kiinnostuu lajista moottoriurheilun parissa katsellessaan pyörivien renkaiden kiihtyvää tahtia tai kuljettajien polven nuollessa kaarteissa asfaltinpintaa. Kolmatta kiinnostaa kromin kiilto ja pyörien rassaus. Luovuus ja mielikuvitus vaativat rakentamaan menopelin itse ja kun se on valmis, pitäähän kone vapauttaa myös ajoon. Jollekin moottoripyörä on väline seikkailuun ja virike vapauden tunteeseen. Tekemättömät reissut ja lupaus uusista elämyksistä innoittavat asfaltin reunalle ja siitä matkaan. Kaksipyöräinen irrottaa ajatukset arjesta ja kyydittää seikkailunnälkäistä milloin Italian Dolomiiteilla, Norjan vuonoilla tai Mongolian aroilla tai Saharan dyyneillä. Erilaiset kulttuurit ja historian havina kutsuvat. Hevosvoimat kiidättävät muun muassa nostalgisen Route 66:n 4 000 kilometrin taipaleen. Kotimaakin on täynnä kaasukättä innoittavia ajokohteita ja kesäviikon kokoontumiset idyllisissä pienissä kesäkahviloissa tuo ’lonely ridereillekin’ lajiin liittyvää yhteenkuuluvuuden tunnetta. ”Mun elämäni hienoin kokemus” Miehekkääksi mielletty laji imee kiihtyvään tahtiin naisia mukaansa. Sukupuolesta riippumatta joillakin keho kaipaa kadun kaarteita ajossa, voimaantumisen tunnetta hevosvoimien pauhatessa ja ilmavirran luomaa keveyden tunnetta kierrosluvun kasvaessa. TV-toimittaja Hanna Sumari aloitti oman ajotaipaleen miehensä yllätyksestä. Lahja-Harleyn saapuessa pihaan, ajotaito piti opetella aikuisiällä. Studio55-haastattelussa, Sumari kertoo Pohjois-Afrikan retkensä olleen ikimuistoinen: ”Olihan se aikamoista. Se on kyllä mun elämäni hienoin kokemus, koko se retki”. Elämän hienoin hetki koostui uskomattoman upeista maisemista ja itsensä ylittämisen huikeasta ja koukuttavasta tunteesta. Niin keho kuin mieli toimivat yhteen kokeneiden kanssakuljettajien kannustamana ja antoivat vielä Krista Pulkkinen Kirjoittaja on tämän kesän tuore motoristi, jonka aiemmin kyydissä kerätyt tuhannet ajokilometrit ovat nyt vaihtuneet oman Kawasakin matkamittarin mailien kartuttamiseen. motoristiuransa alkutaipaleella olevalle Sumarille unohtumattoman kokemuksen. Järki suojaa mielen, ajovarusteet kehon Moottoripyöräilyssä lajin vaarat minimoidaan kunnollisella ajovarustuksella. Laadusta ei tingitä. Ajoasu suojaa kaatumistilanteessa naarmuilta ja kypärä on säästänyt monen motoristin hengen. Hyvät ajovarusteet lisäävät myös ajomukavuutta ja suojaavat säältä. Kylmää torjutaan kerrospukeutumisella ja rankkasateessa matkustava kuljettaja voi laadukkaalla vedenpitävällä kalvolla pinnoitetulla kangaspuvulla varustettuna saapua määränpäähäänsä iho kuivana. On väitetty, että moottoripyöräilijä on parempi kuljettaja myös auton ratissa. Moottoripyöräillessä tarkkaavaisuus ja tilanneherkkyys hioutuvat huippuunsa ja peilitkin ovat tutkitusti tehokkaammin käytössä autoilevalla motoristilla kuin pyörättömällä autoilijalla. Motoristi seuraa aktiivisemmin liikennettä ja ennakoivasta ajosta on tullut tuhansien ajokilometrien myötä tapa. Moottoripyöräilijän tilanhahmottaminen paranee ja keskittymistaso kohoaa. Asusteet sekä ennakoiva ja looginen ajotyyli takaa turvallisen ajomatkan. Moottoripyöräily edistää terveyttä Ajaessa mieli tyhjenee huolista. Euforia valtaa kehon ja mieltä painavat asiat saavat oikeat mittasuhteet. Työkiireiden uuvuttamakin palaa aina kotiin ajomatkan jälkeen hyvällä tuulella. Kanadalaisen tohtori Jamie Burrin tekemässä tutkimuksessa todistettiin moottoripyöräilyn stimuloivan kuljettajan aivoja ja vaikuttavan stressin vähenemiseen. Matkamotoristin syke ei nouse kuntoilijan tasolle, mutta jos Moottoripyöräilijän kehon kutsu ja mielen mietteitä Ajaessa mieli tyhjenee huolista. jalkojen väliin kutsuukin enduron ja matkareitiksi maastoajon, rasvaa sulaa ja muskeleita muodostuu, verenpaine laskee ja kestävyys ja tasapainoaisti kehittyy. Matkamotoristinkaan kalorikulutus ei jää sekään autoilijan tasolle, vaan myös sporttipyörän ohjaaminen on fyysistä työtä ja polttaa kaloreita – vähintään yhtä paljon kuin kävely. Jopa työmatkaliikenne sujuu tutkimuksen mukaan ilman verenpaineen kohoamisia. Moottoripyörällä pääsee uuteen vauhtiin pienellä väännöllä ja ruuhkissa eteneminen on autoilemista monin verroin sujuvampaa. Myös ohitukset ovat turvallisempia; kunhan vain muistaa huolellisen ja ennakoivan ajon säännöt, eikä innostu ottamaan pytystä kaikkia tehoja irti. Mitä moottoripyöräily sitten tarjoaa? Sitä mitä kaikki hyvät harrastukset: mielen ja kehon virkistäytymistä. Irtautumista rutiineista, vapauden tunnetta ja mahdollisuutta unelmien toteuttamiseen vielä intensiivisemmällä tasolla. Moottoripyöräily on olemista tässä hetkessä parhaimmillaan.
13 Kirjava kulma Kuvassa taiteilijayhteisön jäseniä, vas. Aira Salosmaa, Tuija Sorsa ja Tuulia Yliluopa. Galleria Nurkka ja Taidelainaamo V aikka olisi kuinka hyvä taiteilija, ei välttämättä halua aina vain maalata, piirtää tai veistää.Välillä täytyy tehdä muuta eli eräänlaisia syrjähyppyjä, joiden aikana miettii erilaista näkökulmaa omaan tekemiseen. Juuri tällaisista ajatuksista syntyi Taiteilijayhteisö Kolmanteen Kerrokseen viime keväänä Galleria Nurkka eli puoti, jossa myydään pienimuotoisia teoksia esim. esinekoosteita, origamitaitoksia, nalleja, miniatyyrimaalauksia, grafiikkaa ja koruja. Koruja voi syntyä lähes mistä vain: huovuttamalla tehtyjä käätyjä ja sormuksia, 3d-tulostettuja tai helmistä työstettyjä korviksia, korukivistä käsinhiottuja rosseja ja riipuksia jne. Siellä myydään myös aivan pieniä maalauksia, jotka ovat helppoja sijoittaa kotiin, koska ovat pieniä, eikä hinta päätä huimaa. Taiteilijayhteisö Kolmas Kerros on toiminut kuusi vuotta Arabianrannassa, osoitteessa Hämeentie 157, ja siellä työskentelee nelisenkymmentä kuvantekijää. Se on tullut tunnetuksi aktiivisesta panoksestaan alueen kulttuuritarjontaan heti perustamisestaan lähtien. Siellä on järjestetty seminaareja, myyjäisiä, yhteisnäyttelyitä, kirpputoreja ja ravintolapäiviä. Varsinaisessa galleriassa on jatkuvasti ollut yksityisnäyttelyitä. Tänä vuonna on innostuttu perustamaan myös taidelainaamo, josta voi kerran kuussa käydä lainaamassa taidetta seinälleen. Muutaman kympin kuukausierällä saa kotiinsa maalauksen tai grafiikan. Lainaamoon voivat tuoda kaikki yhteisön jäsenet töitään, ja ripustus vaihtelee joka kuukausi. Taidelainaamot ovat hyvin suosittuja, koska monet lainaajat haluavat rauhassa miettiä sopiiko teos heidän seinälleen. Taidelainaamo toimii keskellä kuuta viikonlopun verran, ja jokaisella lainaamotapahtumalla on teemanimi. Koska Nurkka ja taidelainaamo ovat samassa tilassa ovat ne myös auki samaan aikaan eli klo 12–16. Luvassa on myös nälkäisille pistäytyjille keittolounas ja kahvia. Taidelainaamon ajat syyskaudella: 17.9.–18.9. Syyssonaatti 15.10.–16.10. Pyhät ja Pahat 12.11.–13. 11. Home sweet home 8.12.–18. 12. Joulujänis & Co (mukana myös perinteiset joulumyyjäiset) Taidelainaamossa on kultakin osallistuvalta taiteilijalta seinällä esillä kerrallaan 1–3 työtä, pinossa selailtavana jopa 7 teosta. Galleria Nurkan taiteilijat tällä hetkellä: Tuija Sorsa, graafikko-artesaani Tuulia Yliluopa, kuvataiteilija Eeva-Riitta Pesonen, taidemaalari Tuula Lukkarinen, taidemaalari Anneli Auramo, ikonimaalari Hannele Teljomaa, ikonimaalari Annamari Alitalo, kuvataiteilija Paula Wihuri, kuvataiteilija Eeva Autio-Lumivuori, graafikko Eija Kylliäinen, taidemaalari Mirja Ylivakkuri, kuvataiteilija Tsering Khandro, kuvataiteilija
14 Mamupala Jean-Philippe Payette Kirjoittaja on Québecista tuleva ranskankielen ope joka ei asu enää Arabiarannassa mutta kuuluu sinne yhä. Kolumni Leo Stranius Kirjoittaja on Luonto-Liiton toiminnanjohtaja ja kaupunginvaltuutettu. Y stäväni harrastaa triatlonia. Hän totesi minulle kerran cooperin testiä juoksemaan lähtiessämme, että ”jos ei harjoituksissa itke, itkee kilpailussa.” Itse itken harjoituksissa tai kilpailuissa harvemmin. Tai jos itken, itken onnesta. Kuten loppukesällä, kun suoritin elämäni ensimmäisen puolitriatlonin. 1,9 kilometrin uinnin, 90 kilometrin pyöräilyn ja 21 kilometrin juoksun viimeisien kilometrien aikana endorfiinit virtasivat, ihokarvat nousivat pystyyn ja pari kyyneltä valahti silmäkulmasta poskelle hien sekaan. Tiedän, että kuntoni kehittyisi paremmin, jos tekisin tiukempia ja suunnitellumpia harjoituksia. Olen kuitenkin huomannut, että olen enemmän hedonistinen kuin kilpailullinen kuntoilija. Kisoja ja ennätysaikoja tärkeämpää on sittenkin liikunnan tuoma hyvän olon tunne itsessään. Tärkeää on myös kokemus siitä, että keski-iästä huolimatta voi olla vielä hyvässä fyysisessä kunnossa. Paljon henkistä kaistaa vaativan työn ohella liikunta tuntuu myös yksinkertaiselta ja hyvältä vastapainolta. Täytyy kuitenkin myöntää, että esimerkiksi pyöräilykilometrien kasvaessa omaan kuntoiluun on tullut yhä enemmän tavoiteja välinehakuisuutta. Tämä on tarkoittanut muun muassa uutta maantiepyörää ja ajotietokonetta sekä talvikaudeksi hankittua maanHedonistinen kuntoilija ottaa kohtuudella tiepyörän harjoitusvastusta sisällä polkemiseen. Täytyy siis olla tarkkana, ettei kuntoilu vie liikaa mukanaan. Kun kesällä on ehtinyt liikkua normaalia enemmän, kasvaa nälkä syödessä. Riskinä on, että kohta mennään veren maku suussa itkua pusertaen. Välillä olenkin jo ehtinyt leikitellä ajatuksesta vähentää työtunteja ja alkaa harrastaa liikuntaa vielä enemmän ja ammattimaisemmin. Kun kuntoilut vievät jo nyt yli 10 tuntia viikosta, alkaa se haitata arjen aikatauluja. Samalla pitää kuitenkin tehdä työt, hoitaa kunnallispoliittiset luottamustehtävät ja viettää laatuaikaa myös perheen parissa. Puoliso onkin alkanut jo vakavasti huomauttelemaan liiasta kuntoilusta. Syksyllä voisi ottaa taas rauhallisemmin. Muuten joutuu itkemään sitä, ettei ole viettänyt tarpeeksi aikaa puolison ja lasten kanssa. V aikka kaupungit (kuten ihmiset) muuttuvat, vaikka sanasta koti tulee erikoinen minulle (onko Suomi a) oljenkorsista, b) puusta vai c) tiilestä tehty koti?), kotikaupunki on yhä kotikaupunki. Oli kiva haistaa kortteleiden tuoksut, kahvilat, terassit. Minulla oli laatuaikaa perheen ja ystävien kanssa. Kymmenet pienet yksityiskohdat tekivät reissuni rytmin. Montréalin rytmi on jatsahtava. Taivaanranta on pohjois-amerikkalainen mutta elämäntapa on eurooppalaisempaa. Sen lisäksi: puhua äidinkieltä kaikkialla on todella ilo! Erityisesti ravintoloissa. Oli täysin aito Proustilainen fiilis kun huomasin ravintoloissa ja snack-baareissa että on ruokia jotka kiteyttävät maan maut. Le Pied de Cochonin la plogue à Champlain, joka on (varo, seuraava kuvaus on pelottava!): tattarilettu, perunaa, foie gras:ta, sulatettua juustoa, paksu kanadalainen pekoniviipale, paistettua munaa ja vahterasiirappia – maistuu Québeciltä. Poutine on kiva vaihtoehto kasvissyöjille (ja on nyt saatavissa jossain päin Fredrikinkatua…). Kyllä Suomi on varmasti parempi elinajanodotteelleni… Montréalissa olen ollut teille hyvä suurlähettiläs. On kiva (ja ehkä inspiroivaa lukijoille ja kuuntelijoille…) toimittaa hyvät ideat tästä maasta kotimaahani. Olisiko nyt aika puhua rohkeasta montréalilaisesta ideasta? Vihreä on uusi keltainen Koska jos kaupungista löytyi mukavia uutuuksia (trendikkäitä baareja, kivoja kaupunkisuunnitelmia, innostavia rakennuksia – uutuuksia kuin olisin kaupungissa jota en ole itse tuntenut aikaisemmin), merkittävin uutuus oli liikennealalla. Vähän kuin New Yorkissa, voi yöllä Montréalin pääkaduilla nostaa kätensä ja mennä istumaan taksin taka-istuimelle (esim. kun La plogue à Champlain on juuri syöty ja käveleminen on siksi mahdotonta). New Yorkissa taksit ovat keltaisia. Montréalissa emme välitä väreistä mutta on nyt olemassa taksipalvelu joka on minun mielestä kiinnostava vaihtoehto Uberille. Nämä taksit on myös helppo nähdä: Téo-taksi on vihreän ja valkoisenvärinen sähkotaksiryhmä. Niin kuin Uber, jos halutaan käyttää uuden palvelun takseja, siihen tarvitaan sovellus. Kuin Uber, palvelu on kohteliasta ja asiallista. Erot ovat kuitenkin tärkeitä: taksinkuljettajien työolot ovat hyvät ja pysyvät. Heillä on enemmän lomaviikkoja ja parempi palkka kuin muilla taksinkuljettajilla. Sen lisäksi, vihreä on uusi keltainen: kaikki autot ovat sähköllä toimivia ja niitä on paljon. Ovatko nämä osa liikenteen tulevaisuutta? Ne ovat ainakin kotikaupunkini keskustan uusi väri. PS : Vastaus on c L ähipuisto ja -metsä ovat tärkein asia asukkaiden kannalta. Kulkuneuvoilla tavoitettavat luontoalueet kuten Nuuksio, Sipoon korpi ja rannat lähisaarineen ovat toisella sijalla. Tästä ollaan yhtä mieltä hyvin laajasti. Jotkut esim. kantakaupunkilaiset arvostavat hoidettua puistoa enemmän kuin kaupunkimetsää. Yleiskaavan yhteydessä keskustelu on painottunut rakennusaikeiden mukaan kauemmas kaupungin keskustasta. Saaret herättävät siinä suurimmat erimielisyydet. Kivinokan jättäminen rakentamisen ulkopuolelle oli etupoliittinen päätös, joka on täysin yleisen linja vastainen. Liikenneyhteyksillä ei ollut merkitystä eikä myöskään virkistyskäyttöä tueta esim. rantatiesuunnitelmilla (paljon ”omarantaisia” kesämajoja) vaan saari jää entiselleen. Ulkoilijoita ja yösijan vuokraajia kiinnostaisi varmaan kesämajojen muuttaminen rivimajoiksi. Helsingin saamat neljä sotilassaarta osoitettiin ohjattuun ulkoiluun unohtaen eteläisen ulottuvuuden ja että esim. vastaavanlaisella saarella, Katajanokalla asuu yli 5000 ihmistä. Vartiosaari ja Villinki ollaan jättämässä ilman siltayhteyksiä eli ns. suuri yleisö ei sinne pääse. Sillat taas vaativat asutusta ja asutus raideyhteyksiä. Luonnontilaiset rannat jäävät siis heikkojen ja vanhojen ihmisten tavoittamattomiin. 93 % helsinkiläisistä haluaa liikkua rannoilla (liikuntatutkimus) ja siksi rannat pitää säilyttää luonnontilassa ja helposti tavoitettavina. Ison saaren keskiosan rakentaminen ei tällöin haittaa oleellisesti. Etenkin, jos ohjauksella pidetään nokkosten ja pahempien valloitus kurissa. Huviloihin edotukseni ei juuri vaikuta, jos kaupunki lunastaa vain kulkuoikeuden rannalla (merkki: ”rantapolku, viipyminen max 5 min,). Rannoilla on aina ollutkin useimmiten polku kalamiehille (esim. Uutelan ja Kallvikinniemen yksityishuvilat). Jos katsotte Suomen Ladun lehteä ja muita vastaavia niin nuoruus ja voima jyllää yhä kauempana ja yhä kalliimmin välinein. Mahtavaa luontoa ja hengen vaaraa ihaillaan hienoin värikuvin. Tavallinen vaeltaja ja ulkoilija tuntee itsensä surkeaksi löntystäjäksi. Ladun lehdet olivat 50 vuotta sitten anorakkitason herkistelyjä kuruissa ja tuntureissa. Näkemyksiä ja tavoitteita erään lajin luontoystävän kannalta valaisen lopuksi viittaamalla vain kuluneisiin ja nokkosten/takiaisten valtaamiin luontopolkuihin. Lammassaaren koirakieltomerkitkin ovat laittomia. Keskuspuiston vastaavista haalistuneista merkeistä en tiedä, ovatko laillisia. Valitettavasti Toukolan rantapuiston uusi rantatie on jo muutamassa vuodessa muuttunut nokkosten reunustamaksi. Matti Kosola Näkökulmia viherpolitiikkaan Pölyttynyttä lukemista P uolalainen korkea moraali ja rakkauden vastuullisuus panee nykyihmisen miettimään. 1920-luvun rakkaus on lukemisen arvoista. Sattui taas kirjaston kierrätyshyllystä luettavaa parvekkeelle: Gabriella Zapolskan Sesonkirakkautta II (Otava), suomentajaa ei mainita. Haulla olisi löytynyt paljon puolankielistä, mutta en saanut selville suomentajaa enkä tietoa muista osista (saa antikvaarista). Ilmeisen arvostettu kirjailija kuitenkin. Kirjassa rakkaus tuo kuvaan niukan ja värittömän virkamieselämän ja kiertävän näyttelijäkaartin kiehtovan mutta epävarman maailman. Monivivahteiset tunteet eivät ole toimintakirjasta vaan todellista moraalin ja ihmisen parhaan arjen vastuullista huomioon ottamista. Ajatuksia antava kirja, jonka loppuratkaisuun useampikin lukija varmasti tyytyy. Matti Kosola
15 Kati Jaakonen www.hellapoliisi.fi Lounasboksi Hellapoliisi Ruokaisa lounasboksi pitää sisällään erilaisia aineksia, jotka yhdessä tekevät herkullisen kokonaisuuden. Mukana on kypsennettyjä ja raakoja kasviksia, sekä täyttävää ohraa, joka on kypsytetty upean maistuvaksi vihannestai punajuurimehussa. Annoksen proteiinista vastaa pannulla paistettu marinoitu Jalotofu. Ota mukaan evääksi ja yllätä toisella rasialla paras työkaverisi! LOUNASBOKSI 2 annosta 2 dl vihannestai punajuurimehua ¾ dl ohrahelmiä ½ kasvisliemikuutio mustapippuria myllystä ½-1 dl tuoretta minttua hienonnettuna 2-3 retiisiä 1 pieni punasipulia vettä, ripaus suolaa ja 50 g varsiparsakaalia kourallinen miniluumutomaatteja ruukkulehtikaalia muutama sokeriherneenpalko kourallinen Letkeän Lempeää Silmusalaattia 2-3 dl raastettua valkokaalia 1 rkl omenaviinietikkaa 1 rkl oliiviöljyä ½ punainen chilipaprika avokadotai oliiviöljyä paistamiseen 300 g Jalotofu, marinoitu muutama sitruunalohko Kiehauta vihannestai punajuurimehu. Lisää ohrahelmet ja puolikas kasvisliemikuutio. Anna kiehua hiljalleen kannen alla, kunnes ohrahelmet ovat kypsiä. Jäähdytä hetki. Rouhi joukkoon maun mukaan mustapippuria ja lisää vielä hienonnettua minttua. Viipaloi retiisit, kuori punasipuli ja leikkaa ohuiksi renkaiksi. Kiehauta vesi ja keitä varsiparsakaaleja muutama minuutti suolalla maustetussa vedessä. Valuta. Puolita miniluumutomaatit. Ota sivuun muutama lehtikaalinlehti. Leikkaa sokeriherneenpalot ohuiksi viipaleiksi. Kesäkunto 2017 E lokuu lähestyy loppuaan ja arkinen aherrus korvaa lomakauden syksyn sateiden saattelemana. Syysmasennuksen kiukaalle heittää monilla meistä omaa löylyään myös se raaka tosiasia, että grillikauden herkutteluhetket ovat jättäneet vartaloon jälkensä, erityisesti vyötärön seudulle vieläpä. Hyvinvoivassa kehossa viihtyy myös reipas mieli, ja siksipä syksy onkin mitä mainiointa aikaa ottaa kunnon varaslähtö Kesäkuntoon 2017 -projektille. Useinhan siinä käy niin, että kuntoprojektit tyssäävät jo ennen kuin ovat edes päässeet alkuunsa. Syyt ovat moninaiset: liikaa työkiireitä, perhe vaatii aikaa, rahka maistuu pahalta, ei löydy mieleistä lajia, eihän sinne salille kehtaa mennä, kun tämmöinen aloittelija vaan nauretaan sieltä ulos, ja niin edelleen ja niin edelleen. Syiden, tai tarkemmin sanottuna tekosyiden, kirjo on loputon. Jokainen muutos lähtee ihmisestä itsestään. Halun muuttumiseen on kummuttava vilpittömästi omasta sisimmästä, se ei voi olla ulkoisten tekijöiden painostamaa. Usein minulta kysytään, mitä ”hyvään kuntoon” pääseminen vaatii? Vastaukseni on aina sama: sinun pitää haluta sitä. Kun haluat sitä, kaikki muu tulee kuin itsestään. Säännölliselle treenaamiselle ja syömiselle löytyy kyllä arjesta aikaa, jos sen todella haluaa arkeensa sovittaa. Ok, sinulta löytyy halua päästä kuntoon, jopa hyvään kuntoon. Se ei vielä tarkoita, että kuntoprojektisi on helppo. Paljon hikeä se vaatii, vähän ehkä verta ja kyyneleitäkin. Heikkoja hetkiä tulee matkalla vastaan. Välillä tulee repsahdus, käsi menee karkkkipussille ja sitten on morkkis. Noina hetkinä on hyvä olla itselleen armollinen, palata mielessään siihen hetkeen, kun teki päätöksen muuttaa omaa fyysistä olomuotoaan atleettisemmaksi ja ammentaa voimavaraa siitä vakaumuksen tunteesta. Parhaatkin repsahtavat. Se, miten noista pikku notkahduksista nousee, erottaa jyvät akanoista. Pohjimmiltaan kyse ei siis ole siitä, millä lajilla, millaisella harjoitusohjelmalla tai millaisella ruokavaliolla päämäärääsi pyrit. Tärkeintä on tahto. Asioita ei kannata turhaan tehdä itselleen väärissä kohdissa vaikeiksi. Älä yritä väkisin yksin jos et tiedä tai osaa, vaan pyydä apua. Suomesta löytyy sankka joukko erittäin päteviä valmentajia ja personal trainereita, joiden palveluihin käyttämäsi rahat tuottavat itsensä tuhatkertaisesti takaisin. Vältät ajan aloittelijoiden virheisiin tuhlaamiseen. Ja nettikin on pullollaan dataa aiheesta: tiedonpuutteeseen ei kenenkään kuntoilu voi nykypäivänä kaatua. Ei myöskään kannata tippua tälle sosiaalisen median läpikyllästämälle ajalle niin tyypilliseen sudenkuoppaan, eli itsensä vertailemiseen muihin. Esimerkiksi kuvapalvelu Instagram on täynnä fitness-kansan mitä edustavampia ja paljastavampia kuvia, joissa kuvakulmat, filtterit ja photoshoppaukset ovat viimeisen päälle. Turha niitä veistoksellisia vatsalihaksia ja täydellisen pyöreitä pakaroita on liiaksi jäädä tuijottelemaan ja vertailemaan omaa kroppaansa niihin. Jokainen kilpailee lopulta vain itsensä kanssa ja kehittyy omaa tahtiaan. Niin kauan kuin kehitystä tapahtuu, homma on kunnossa ja on syytä olla itseensä tyytyväinen. Kuntosalijäsenyyden hankkiminen näin sykyllä on siinäkin mielessä hyvä idea, että vaikka saleilla pientä buumia näkyykin kesäkilojen polttajien määrässä, ei se ole mitään verrattuna tammikuun ruuhkaan. Ensi kesän kondiksen tavoittelu kannattaa aloittaa jo hyvissä ajoin, niin ei ainakaan tule kiire! Ai niin ja se rahka: sitä ei ole pakko syödä, jos haluaa laihtua. Renne Korppila Kirjoittaja on helsinkiläinen personal trainer, jota voi lähestyä kuntoiluasioissa ja muissa mielipiteissä renne.korppila@gmail.com. Korppila poimii vaimonsa iida Ketola-Korppilan kansa mielenkiintoisia aiheita keskusteltavaksi ‘Iida ja Renne’ -podcasteihin joka perjantai: supla.fi. Korppilan löytää myös Instagramista: rennekorppila, Twitteristä twitter: @rennekorppila ja youtube.com/c/rennekorppila. Mitä jos kilpailisit tällä kertaa vain itsesi kanssa? Älä vertaa itseäsi somen veistoksellisiin vatsalihaksiin tai Kardashian-kankkuihin. Tärkeintä on tietää, mikä on itselle hyvä.
UUSI PIZZERIA AVATTU Parmesan Arabia PIZZA & SALAD • Arabiankatu 6 c • 050 411 2141 Meiltä herkulliset pizzat ja salaatit – tervetuloa tutustumaan! Arabian parhaat pizzat ja salaatit sinulle tarjoaa Parmesan Arabia. Parmesan toivottaa maukasta syksyä! KIRKKOKALJAT ovat alkaneet. Reformaation merkkivuoden kunniaksi Kirkkokaljalle kokoonnutaan iloisen kaljaveikon Martti Lutherin hengessä. Mukana mielenkiintoisia vieraita alustamassa ja kertomassa tarinoita arkisista asioista. Ehdit mukaan vielä 23.10., 30.10. ja 27.11. Kirkkokaljat ovat Paavalinkirkon lähipubeissa, tarkat paikat löydät nettisivuiltamme, lähtö klo 10 alkavan messun ja kirkkokahvien jälkeen Paavalinkirkolta. Voit tuolla myös suoraan pubiin. Juomat omaan ja jutut Lutherin piikkiin. WILLE RIEKKISEN LUENTOSARJA. Emerituspiispa pitää Paavalinkirkolla marraskuisen kaikille avoimen luentosarjan, johon liittyy keskustelutilaisuudet keskiviikkoisin klo 19 teemalla: Raamattu – Jumalan Sanaa vai sanoja Jumalasta. 2.11. Raamattu – Jumalan Sanaa vai sanoja Jumalasta 9.11. Onko esivaltaa aina toteltava? 23.11. Viimeinen tuomio? 30.11. Jeesuksen kummilusikkatiedot? PIZZAA JA PARISUHDETTA – ilta Paavalinkirkolla. Lauantaina 29.10. klo 17–19. Lue lisää nettisivuilta, ilmoittaudu mukaan viimeistään 21.10. Lastenhoito yli 2-vuotiaille (5e). OLKKARI on Kauppakeskus Arabian toisessa kerroksessa sijaitseva ei-kaupallinen yhteisötila, jota Paavalin seurakunta on ollut mukana rakentamassa. Lisätietoja FB-ryhmässä: Olkkari. NAISTEN BRUNSSIT Paavalinkirkolla Lauantaina 1.10. klo 10.30–12 ”Kauneutta elämään” Brunssi (10/7e) ja klo 12–13 Sanan päätoimittaja Heli Karhumäki puhuu kauneuden löytämisestä elämässä. Tarjolla hemmotteluhoitoja. Lisätietoja nettisivuilla, ilmoittautuminen 23.9. mennessä. Lauantaina 12.11. klo 10.30–12 Brunssi ja klo 12–13 psykologi Satu Eerola puhuu oman arvonsa ja lahjojen löytämisestä teemalla ”Minäkö, mestariteos”. Lisätietoja ja ilmoittautuminen nettisivulla 4.11. mennessä. VALON KUVAT -kuvataidetyöpajat jatkuvat 28.10. ja 25.11. Keulassa sekä 7.10. ja 11.11. Paavalinkirkossa klo 16.30–19.30. Vetäjinä taiteilija Eliisa Isoniemi ja taideterapeutti Hanna Hentinen. Lisätietoja ja ilmoittautumisohjeet nettisivuilla. PIKKUJUNNUT PAAVALINKIRKOLLA: 1–4-luokkalaisille kerho ma, ke ja to klo 16-17.30. Kerhossa leikitään, askarrellaan, pelaillaan ja puuhastellaan. Lisätietoa ja ilmoittautuminen: tietoa nettisivuilla. Junnucafe Paavalinkirkolla tiistaisin klo 16-19. Avoimeen kerhoon ovat kaikki 1–6-luokkalaiset tervetulleita. Lämmin ruoka noin klo 17. Ei ilmoittautumista. Paavalin seurakunnassa tapahtuu syksyllä