SiSällySluettelo
TOISEUS JA EnnAKKOLUULOT YhTEISKUnnASSA
linus atarah
44 HoMojen HolokauSti
KULTTUURI STEREOTYPIOITA LUOMASSA JA PURKAMASSA
Heta Muurinen Hippo taatila
47 eRilainen puHeenvuoRo
Heidi ylitalo
6
SuoMen MuSta MenneiSyyS
iida Riekko
STEREOTYPIAT KEhITYSPOLITIIKASSA
perttu iso-Markku
50 eRilainen, Silti SaManlainen
Roselyne omondi-ogao
10 aitoa aRabialaiSuutta paikalliSine väRikkäine tapoineen!
anna könönen
26 köyHiä, avuttoMia iHMiSiä - katSo kuva!
tiina kirkas
54 Mzungut nyt ovat SellaiSia...
juha Rudanko
30 oikeutta etSiMäSSä
eija palosuo
14 SukupuoliSteReotypiat luovat väkivaltaa ja Säätelevät SekSiä
Heta Muurinen
59 viHaa, SyylliSyyttä ja Myötätuntoa
kaisa viitanen
34 köyHyyden katSoMoSSa
Milja komulainen
62 eläMä papeRin vaRaSSa
Marja-leena Suvanto
18 ladatut Sanat
iida Riekko
36 "ei valMiS deMokRatiaan"
tauno kääriä
21 Hyökkääjä MuStalta ManteReelta
40 "länSi on länSi ja itä on itä, eivätkä ne koSkaan koHtaa"
64 keHitySyHteiStyön liSäaRvo ja SuoMi-bRändi
iida Riekko, Marja-leena Suvanto, perttu iso-Markku
66 MaailMankuvan lukuvinkit
Maailmankuva 9
Marraskuu 2011 julkaisija plan Suomi Säätiö iSSn-l 1797-1586 Paino: esa print oy Paperi: edixion offset 170 g / 100 g Painosmäärä: 2 500 kpl
Päätoimittaja: Marja-leena Suvanto Ulkoasu: elisa bestetti Toimitussihteeri: iida Riekko Kansikuva: istockphoto Juttujen kuvat jos ei toisin mainittu: plan
Plan Suomi Säätiö pasilanraitio 5, 2. krs, 00240 Helsinki vaihde (09) 6869 800, faksi (09) 6869 8080 www.plan.fi, etunimi.sukunimi@plan.fi Asiakaspalvelu: ma-to klo 10-16, pe klo 9-14
PEFC/02-31-170
kirjoittajien nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajien kantaa.
pääkiRjoituS
Marja-leena Suvanto
arvomme ovat tulevaisuuden perusta
Maailmankuvan tämä numero on mielenkiintoinen sukellus omiin ajatuksiimme ja käsityksiimme. Mistä näkemyksemme toiseudesta rakentuvat, ja miten niistä tulee yleistyksiä eli stereotypioita? Miksi vääriä ja kielteisiä käsityksiä on vaikea muuttaa? kyky yleistää on ihmisen tietoisuudelle välttämätön: se on pohja maailman jäsentämiselle ja vastaanottamamme tiedon luokittelulle. yleistykset syntyvät, kun niputamme samanlaisiksi kokemamme asiat yhteen omaksi luokakseen ja määrittelemme sille alitajuisesti viitekehyksen, jossa sallimme ymmärryksen liikkua. tätä viitekehystä vahvistamme aktiivisella tiedonkeruulla ja valikoinnilla. Rajojen ylittäminen ja asenteiden radikaali muuttaminen on vaikeaa. pyrimme pitäytymään tutussa viitekehyksessä ja vahvistamme luokittelua. jarrutamme aktiivisesti muutosta. kieli vahvistaa identiteettiämme ja sitoo meitä saman arvopohjan jakaviin ihmisiin. puhutulla ja kirjoitetulla kielellä on vahva vaikutus käsitemaailmamme synnyssä. arvo- ja asenneluokituksemme tukee kieltä ja päinvastoin. välillä omia ja kulttuurisesti jaettuja yleistyksiä on terveellistä ravistella. testataan: Mihin maantieteelliseen alueeseen seuraavat asiat viittaavat? viidentoista vuoden kuluttua alueella on lähes 500 miljoonaa uutta keskiluokkaista kuluttajaa. Se on maailman nopeimmin kasvava talousalue. Muutaman kymmenen vuoden kuluessa keskiluokan kulutusmahdollisuudet saattavat moninkertaistua. alue on varsinkin telekommunikaatioteollisuuden unelma. alueella on 90 prosenttia maailman platinasta, puolet kullasta, kolme neljäsosaa coltanista ja kolmannes timanteista. entä tämä alue? neljäkymmentä prosenttia sen väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella. joka kahdeksas lapsi kuolee alle viisivuotiaana. alueella asuu puolet maailman maansisäisistä pakolaisista, ja se on ehkä väkivaltaisinta aluetta maailmassa. Myös hiv-tartuntoja on siellä eniten maailmassa. Molempiin kysymyksiin oikea vastaus on afrikka. Maanosa avautuu meille varsin erilaisena riippuen siitä, mitä tietoa haemme ja mihin sitä käytämme. tämän numeron artikkelit tarjoavat erinomaisen tilaisuuden omien käsitystemme historian punnitsemiseen sekä kollektiivisten mielikuvien ja niiden merkityksen arviointiin. omat arvomme ovat ihmiskunnan tulevaisuuden perusta.
kiRjoittaja on plan SuoMi Säätiön vieStintäjoHtaja.
kulttuuRi SteReotypioita luoMaSSa ja puRkaMaSSa
kulttuuRi SteReotypioita luoMaSSa ja puRkaMaSSa
Heta Muurinen
Suomen musta menneisyys
Rasismia on Suomessa ollut aina. Sen ovat saaneet tuta sekä perinteiset vähemmistöt kuten saamelaiset, romanit ja venäläiset että uudemmat maahanmuuttajaryhmät.
Monet suomalaiset eivät vieläkään näe mitään pahaa neekeri-sanan käytössä, vaikka ensimmäiset huomautukset sanakirjoihin sanan loukkaavuudesta tulivat jo 1970-luvun lopussa. keskustelu rasismista on ylipäätään melko tuore ilmiö Suomessa verrattuna moniin länsimaihin. Sitä alettiin tutkiakin täällä vasta 1990-luvulla. Silti rasismilla on maassamme vankat ja pitkät juuret. Rotuteorioiden kulta-aikana, 1800-luvulla, suomalaiset määriteltiin kuuluvaksi itäiseen mongolirotuun. Mongoleita kuvattiin vinosilmäisiksi, pienikokoisiksi ja tummaihoisiksi. Rotua pidettiin alhaisempana kuin eurooppalaista rotua, ja vaikka kaikki leimaa käyttäneet tiedemiehet eivät olleet edes nähneet suomalaisia, painui merkki syvälle suomalaisten itsetuntoon. niinpä Suomen saavutettua itsenäisyyden 1917 kansallistuntoa lähdettiin nostamaan milläpä muullakaan kuin tekemällä ero vielä surkeammaksi katsottuun vähemmistöön saamelaisiin. Samalla kun suomalaiset alkoivat tuntea kuuluvansa eurooppalaisiin kansoihin, suomalaiset antropologit määrittelivät saamelaiset alempirotuisiksi. Sama logiikka toimi myös suhteessa afrikkalaisiin, kertoo tutkija Jouko Jokisalo itä-Suomen yliopistosta. vaikka Suomi ei ollut siirtomaavalta, päinvastoin olimme itse olleet muiden valtioiden alaisuudessa, täällä vaikutti kuitenkin eurooppalainen ja angloame-
rikkalainen ajattelu roduista. Suomessa keskustelulla afrikkalaisista alempiarvoisina oli se merkitys, että pääsimme eurooppalaisten joukkoon. oli osoittaa, että tässä on ryhmä, johon emme kuulu, ja olemme siis eurooppalaisia. Saamelaisiin kohdistuvasta rotuopista alettiin luopua 1930-luvulla, mutta vielä 1960-luvun maantiedon oppikirjoissa afrikkalaisia kuvattiin rasistisesti. eikä rotuopista luopuminen ole merkinnyt saamelaisten syrjinnän loppua.
Erilainen elämäntapa syrjinnän syynä
Saamelaisten ja mustaihoisten lisäksi Suomessa on historian kuluessa väheksytty niin romaneja, venäläisiä kuin juutalaisiakin. Mutta mikä vähemmistöistä on kärsinyt rasismista eniten? tutkija jokisalo ei halua asettaa vertailun alle eri ryhmien kärsimyksiä. Helpompaa on luetella yleisimmin rasismin kohteena olleet ryhmät. vihjeitä on helppo saada, kun miettii, mitkä ovat olleet yleisimpiä rasistisia haukkumanimiä. neekerin lisäksi "ryssä" ja "manne" lienevät kaikille tuttuja. alussa olivat kuitenkin saamelaiset. Suomen alkuperäiskansaan on vuosisatojen ajan suhtauduttu mitätöiden. ennen varsinaisen rasismin käsitettä saamelaisia syrjittiin heidän elintapojensa vuoksi. 1800-luvulla
6 - MaailMankuva
vielä 1960-luvulla afrikkalaisia kuvattiin oppikirjoissa rasistisesti.
asiantuntijat uskoivat maanviljelyn tekevän autuaaksi pohjoisilla alueilla, ja niin saamelaisten pyyntikulttuuriin perustuvaa elintapaa pyrittiin kitkemään. Saamelaisista haluttiin tehdä suomalaisia talonpoikia. Samalla väheksyttiin heidän kulttuuriaan ja kieltään. Saamelaiset joutuivatkin muuttamaan vuosisatojen aikana yhä pohjoisemmaksi uudisraivaajien tieltä. yhä edelleen Suomen valtio ja saamelaiset kiistelevät maaoikeuksista. Sen vuoksi Suomi ei ole esimerkiksi ratifioinut kansainvälisen työjärjestö ilo:n alkuperäis- ja heimokansoja koskevaa yleissopimusta. toinen ikivanhan rasismin kohde ovat olleet romanit. kantaväestö on vieroksunut romanien liikkuvaa elämäntapaa ja poikkeavaa ulkonäköä sekä erilaisia tapoja ja kulttuuria, vaikka romaneita on asunut Suomessa 500 vuoden ajan.
Sota vedenjakajana
antisemitismi ei ole koskaan ollut Suomessa kovin yleistä, mikä johtunee pitkälti Suomen juutalaisten pienestä määrästä. Muun maailman kuohut ovat kuitenkin rantautuneet tänne myös juutalaisvihamielisyyden suhteen. Synkin hetki Suomen juutalaishistoriassa koettiin toisen maailmansodan aikaan, jolloin Suomi luovutti Saksalle 12 juutalaista, joista vain yksi selvisi koettelemuksista hengissä.
MaailMankuva -
7
kulttuuRi SteReotypioita luoMaSSa ja puRkaMaSSa
Rotuajattelun tilalle on noussut toinen erottelun väline: kulttuuri.
Sodan jälkeen juutalaisvastaisuus on ollut vähäistä ja rajoittunut kansallissosialismin perillisiksi itsensä katsoviin ääriryhmiin. Sen sijaan venäläisviha ei ole hiipunut sotavuosista. Vesa Puurosen tutkimuksen mukaan venäläistaustaiset maahanmuuttajat pelkäävät yhä oman kielensä puhumista julkisilla paikoilla. kouluissa ryssä on yhä yleinen haukkumanimi. puurosen teoksen Rasistinen Suomi (2011) mukaan vuosisadan alussa Suomessa puhuttiin paljon venäläisestä rodusta ja siihen yhdistettiin negatiivisia asioita, kuten laiskuus ja paha haju. Hävityn sodan jälkeen suomalaisten oli kuitenkin pakko tunnustaa venäläisten taidot ainakin sodankäynnissä, sillä urhoollisten suomalaistaistelijoiden ei voitu ajatella hävinneen huonolle vastustajalle. Sodan jälkeen venäläisvastaisuus hävisi kokonaan virallisesta ja julkisesta keskustelusta, mutta katkeruus vihollista kohtaan jäi kytemään yksityiselämässä, ja sitä on siirretty sukupolvelta toiselle. puurosen mukaan on mahdollista, että koko rotusanan käyttö väheni sodan jälkeen juuri siksi, että venäläisten rodullistaminen loppui.
Vieras myös viehättää
Suomessa kuten maailmassa ylipäätään on siis aina vieroksuttu enemmistöstä poikkeavia ryhmiä. toisaalta harvojen historian aikana Suomeen eksyneiden mustaihoisten kokemukset ovat yllättävän positiivisia, ainakin afro-Suomen historia -dokumenttisarjan mukaan. tumma iho oli niin harvinaislaatuinen, että se herätti ihmisissä lähinnä lapsenomaista
uteliaisuutta ja ihmetystä. Helsingin olympialaisissa vuonna 1952 kilpaillut amerikkalainen urheilija Malvin Whitfield hämmästyi, kun valkoinen nainen siivosi hänen majoitustilansa. Hän koki tulleensa kohdelluksi Helsingissä tasa-arvoisesti, toisin kuin rotuerotteluajan yhdysvalloissa. jopa Paavo nurmi paheksui rasismia, jota valkoiset yhdysvaltalaiset kohdistivat afrikkalaisamerikkalaisiin urheilijavieraisiin. protestiksi hän esiintyi samassa kuvassa yhdessä mustan amerikkalaisurheilijan kanssa. toisaalta jotkut paheksuivat suomalaisnaisten kiinnostusta eksoottisiin urheilijoihin. naisia varoiteltiin erityisesti "neekereistä" ja kehotettiin käyttäytymään pidättyvästi. negatiivinen huomio tummaihoisia kohtaan kärjistyi vasta 1990-luvulla, jolloin Somaliasta alkoi tulla pakolaisia Suomeen. vaikka määrät olivat häviävän pieniä verrattuna moniin muihin euroopan maihin, oli tulijoita kuitenkin sen verran paljon, että eksoottisuusarvo alkoi kulua nopeasti pois. joensuusta tuli nopeasti pahamaineinen rasismin keskus. Siihen vaikutti 1990-luvulla vahvistunut rasistinen skinhead-liike, joka ahdisteli somalialaisia pakolaisia. väkivalta sai laajaa huomiota, kun joukko skinheadeja hakkasi amerikkalaisen koripalloilijan pesäpallomailoilla vuonna 1995. koripalloilija palasi yhdysvaltoihin ja vakuutti haastattelussa, ettei ole koskaan kotimaassaan kokenut vastaavaa rasismia. jouko jokisalon mukaan joensuun tilanteeseen vaikutti myös 1990-luvun laman tuoma työttömyys sekä pakolaispolitiikassa tehdyt virheet. pakolaiskeskuksen puutteessa somalialaiset sijoi-
8 - MaailMankuva
tettiin hotelliin, mitä paikalliset asukkaat paheksuivat. asiasta ei informoitu kunnolla, ja sitten media paisutteli tilannetta lisää.
Kulttuurista uusi syntipukki
nykyisin vanha, eriarvoisiin ihmisrotuihin perustuva rasistinen ajattelu on kuihtunut marginaali-ilmiöksi. Rotuajattelun tieteellinen pohja on kumottu ja sen tilalle on noussut toinen erottelun väline: kulttuuri. vuoden 2008 kunnallisvaaleissa julkisuuteen noussut maahanmuuttokriittinen liike perustaa väitteensä juuri kulttuurien yhteensopimattomuudelle. on kuitenkin helppo huomata yhtäläisyyksiä vanhan rasistisen ajattelun ja uuden maahanmuuttokriittisen ajattelun välillä. Maahanmuuttokriitikot leimaavat usein tiettyyn kansallisuuteen, uskontoon tai kulttuuriin kuuluvat ihmiset ryhmänä. yksilön tekemä rikos, esimerkiksi raiskaus, nähdään koko ryhmälle tyypillisenä piirteenä. tutkija vesa puuronen kutsuu tätä rodullistamiseksi. eurooppalaista rasismia tutkinut toimittaja Lisa Bjurvald puolestaan kehottaa tekemään testin: korvaamalla sanan "muslimi" nykyisten maahanmuuttokriitikoiden väitteissä sanalla "juutalainen" on helppo nähdä, missä määrin uusi retoriikka muistuttaa vanhaa, ennen toista maailmansotaa käytettyä puhetapaa. Suomi ei ole maahanmuuttokriitikkoineen yksin. jos nykytilannetta katsotaan euroopan mittakaavassa, ongelma on pahin sitten toisen maailmansodan. lähes kaikissa euroopan maissa on oikeistopopulistinen puolue, jolla on noin 1030 prosentin kannatus, toteaa tutkija jokisalo.
kiRjoittaja on vapaa toiMittaja.
MaailMankuva -
9
SiSällySluettelo kulttuuRi SteReotypioita luoMaSSa ja puRkaMaSSa
iida Riekko
aitoa arabialaisuutta paikallisine värikkäine tapoineen!
Matkailumainokset eksotisoivat ja tyypittelevät kaukolomakohteiden asukkaita. Autenttisista, värikkäistä ja palvelualttiista paikallisista tulee mainosvaltteja.
"kaiken kruunaa kuubalaisten välitön, luonteva ystävällisyys", julistaa lomamatkojen mainoskuvasto. tekstin vieressä nauraa paljettirintaliiveihin pukeutunut nainen, joka katsoo kameran yli kimaltavan sulkapäähineen ja tuuheiden tekoripsien alta. kuuban iloisuutta hehkuttaa myös apollon matkakuvasto: "kuubassa pääset kokemaan karibialaisuuden koko kirjon: rytmikkäitä säveliä, valkoisia hiekkarantoja sekä elämäniloa, jota tihkuu kaikkialta." viereisellä sivulla on kuva röyhelöhameeseen pukeutuneesta mummosta, jonka suupielessä tönöttää paksu sikari. teksteissä ja kuvissa korostuvat värit, ilo ja huolettomuus maailma, johon matkaaja voi paeta kaikkea tylsää ja tuttua. jos karibialaisuuden "koko kirjo" tiivistyy musiikkiin, rantoihin ja nauruun, tuohon maailmaan ei mahdu työtä, talvea eikä ikävyyksiä.
10 - MaailMankuva
Matkailumainokset korostavat väestön iloisuutta, palvelualttiutta, aitoutta ja eksoottisuutta.
Matkailumainokset kutsuvat rentoutumaan ja seikkailemaan. kun asiakkaita houkutellaan kaukomatkakohteisiin, mainoksissa korostuu eksoottisuus: jännittävä ero omasta arjesta. keskeisessä roolissa ovat paikalliset ihmiset, joiden tehtävä mainoksissa on edustaa sekä palvelualttiutta että eksotiikkaa.
Aidot ja eksoottiset palvelijat
kaukolomakohteiden mainonnan taustalla on "lännen" ja "muun maailman" diskurssi eli elinvoimainen puhe- ja ajattelutapa, jossa maailma halkaistaan kahtia meihin ja muihin, tuttuun ja vieraaseen, sivistyneeseen ja barbaariseen. kulttuurintutkija Stuart hall toteaa artikkelikokoelmassaan identiteetti (1999), että yksinkertaistava kahtiajako meihin ja muihin mahdollistaa erojen selittämisen ja vertailukohtien asettamisen siten, että erot ja niiden merkitykset korostuvat. tämä jako on selkeästi näkyvissä matkailumainoksissa, vaikkei sitä lausuta niissä julki. ajatus etnisyydestä on kahtiajaossa keskeinen, sillä erot "meidän" ja "muiden" välillä yhdistetään usein etnisiin ominaisuuksiin. Pekka Kuusisto pitää väitöskirjassaan ethnicity in print (2000) hedelmällisenä tarkastelutapana sitä, että etnisyys nähdään piirrejoukkona, joka leimaa jotakin ryhmää riippumatta siitä, ovatko nämä piirteet todellisia. Maantieteellisten, biologisten ja kulttuuristen piirteiden perusteella ihmisiä luokitellaan kategorioihin eli etnisiin ryhmiin. etnisistä ryhmistä taas rakentuu stereotyyppejä. Stuart Hallin mukaan stereotyypeissä on kyse siitä, että esimerkiksi ihmisryhmää koskeva monimutkainen todel-
lisuus pelkistetään muutamiksi piirteiksi, ja näitä piirteitä liioitellaan ja yksinkertaistetaan. osa stereotyypin toimintaa on, että yksinkertaistettu olemus halkaistaan kahtia hyviin ja huonoihin puoliin. Matkailumainoksissa esille nostetaan ne stereotyypiteltyjen ryhmien piirteet, jotka ovat potentiaalisen matkanostajan silmissä houkuttelevia ja myönteisiä. paikalliset näyttäytyvät katalogien kuvissa hymyilevinä ja helposti lähestyttävinä. lähes kohteesta riippumatta mainostekstit luonnehtivat heitä ystävällisiksi, iloisiksi ja palvelualttiiksi. "jordanialaiset ovat vieraanvaraisia ja avuliaita", lupaa apollon kuvasto. "pelkkä oleminenkin afrikassa on ihanaa. täällä ihmiset hymyilevät aina ja ovat erittäin ystävällisiä", kertoo Finnmatkojen esitteen teksti iloisten kenialaiskasvojen yllä. "väestön ystävällisyys ja kohtelias palvelu ovat asioita, jotka yllättävät saarelle matkaavat lomailijat", hehkuttaa sama kuvasto srilankalaisia. viereisellä sivulla valkoisella hammasrivistöllään hymyilevä poika tarjoaa kukkavatia kohti kameraa, ja toisessa kuvassa sievä nainen asettelee pyyhkeitä rantatuoleille, kuin kuvan katsojaa odottamaan. iloisuuden ja palvelualttiuden lisäksi mainokset korostavat väestön aitoutta ja alkuperäisyyttä eihän eksoottisen lomakohteen väestö saa olla liian modernia ja samanlaista kuin "me". "kaupunki on hienostunut sekoitus nykyaikaista lomakohdetta palveluineen ja aitoa arabialaisuutta paikallisine värikkäine tapoineen", luonnehtii deturin kuvasto
MaailMankuva -
11
kulttuuRi SteReotypioita luoMaSSa ja puRkaMaSSa
"iltaelämä on aika hiljaista, egyptiläisten oma elämä kun myötäilee auringon kulkua."
katalogin kenia-sivuilla on lähinnä villieläimiä ja rantoja; ainoassa paikallisia ihmisiä esittävässä kuvassa on masai-sotureita perinteisine asuineen ja aseineen. "täällä [Masai Maran kansallispuisto] elää maan monipuolisin ja runsain villieläinkanta. Seutu on kuulu myös kirkkaanpunaisiin viittoihin ja näyttäviin koruihin pukeutuvista masai-paimentolaisheimolaisista", aurinkomatkojen teksti luonnehtii. villieläinten ja masaiden listaaminen peräkkäisissä lauseissa vihjaa siihen, että eläinten tavoin "heimolaiset" ovat savannin nähtävyys. egyptin väestön tehtävänä mainoksissa on pitää yllä muinaisuutta ja ikiaikaisuutta henkivää elämäntapaa. lomamatkojen mainosteksti kuvailee: "Maa, jonka asukkaiden arkielämä ei paljon faaraoiden ajoista ole muuttunut iltaelämä on aika hiljaista, egyptiläisten oma elämä kun myötäilee auringon kulkua." Finnmatkojen esite puolestaan listaa niilin-risteilyn iloja: "[v]oit seurata aurinkokannelta elämää joen varrella. Se on kuin näytelmää egyptiläisten tuhansia vuosia vanhoista tavoista." kaukoidän asukkaiden kohdalla korostuvat hymyileväisyys ja nöyryys. "Selamat datang tervetuloa! nämä kaksi sanaa kevyen kumarruksen kera ovat malesialaisen aito tervetulotoivotus matkailijalle. Malesialaiset ottavat vieraansa vastaan ystävällisesti hymyillen, ehkä varautuneen ujosti, mutta hymy palkitaan vastahymyllä", lupaa lomamatkojen esite. teksti vihjaa paikallisten turmeltumattomuudesta, jopa lapsekkuudesta. Sama katalogi kehuu thaimaata, "hymyn maata": "ihmiset ovat ystävällisiä, avuliaita, huumorintajuisia, suvaitsevaisia ja joustavia. thaimaassa on kaikkialla miellyttävän leppoisa tunnelma."
tunisian Hammametia luvaten, että turisti voi saada molemmat: nykyajan mukavuudet ja turmeltumattoman arabialaisen eksotiikan.
Rytmikkäät karibialaiset, maanläheiset afrikkalaiset, nöyrät aasialaiset
Matkakuvastoissa tiettyjen maiden asukkaille oletetaan säännönmukaisesti tietynlaisia piirteitä. kyse on jälleen stereotyyppiajattelusta. "Havannalaiset eivät turhia ujostele. He ovat avosydämisiä, suurieleisiä ja puheliaita", kiteyttää apollon mainosteksti kuuban pääkaupungin yli kaksi miljoonaa asukasta. Myös esimerkit tämän jutun alussa osoittavat, mainokset projisoivat kuubalaisiin ja karibialaisiin elämäniloa, rytmikkyyttä ja avoimuutta. kuvat vähäpukeisista ja kurvikkaista karnevaalitanssijoista vihjaavat matkaajalle etenkin heteroseksuaaliselle miehelle erotiikasta. afrikkalaisia kuvattaessa korostuvat iloisuus, maanläheisyys ja heimoperinteet. Finnmatkojen kuvastossa suurin osa kenialaisten kuvista esittää perinteisissä asuissa savannilla hymyileviä masaita. aurinkomatkojen
12 - MaailMankuva
Siirtomaanostalgiaa ja ihmisillä herkuttelua
useimmat eksoottisina markkinoidut lomakohteet ovat entisiä siirtomaita ja nykyisiä kehitysmaita. valtaosa mainosteksteistä ohittaa köyhyyden ja sosiaaliset ongelmat, samoin kuin yhteiskuntien modernisaation merkit, ne kun eivät sovellu kuvaan väestön aidosta ja leppoisasta elämäntavasta. Mainokset antavat poikkeuksetta ymmärtää, että siirtomaakausi on rikastuttanut kohdetta ja paikallisväestön elämää; siihen heijastetaan jopa kaihoa ja ihailua kuten lomamatkojen kuuba-luonnehdinnassa: "kuuba on trooppinen sekoitus fantastista luontoa, menneestä loistosta kieliviä viehättäviä vanhoja rakennuksia, rikkautta, köyhyyttä ja salsan rytmittämää elämäniloa." vanhat rakennukset ovat luonnollisesti kolonialismin ajalta, joka saattaa tuntua "menneeltä loistolta" korkeintaan entisten siirtomaaisäntien mutta tuskin kuubalaisten mielestä. osassa tekstejä lomakohteiden asukkaat rinnastuvat muihin vetonauloihin, esimerkiksi ruokaan, vertauskuvallisella kielenkäytöllä. aurinkomatkojen kuvasto markkinoi Mombasaa ikään kuin kulttuuriset piirteen olisivat maustesekoitus: " kenialaisia tapoja ja leppoisaa afrikkalaista elämänrytmiä höystävät monien kulttuurien piirteet." väestön ja sen elämäntavan vertaaminen ruokaan syötävään tai juotavaan objektiin, nautinnon kohteeseen vihjaa, että paikallisia ihmisiä voi verrata kulutushyödykkeisiin. Mainosten vastaanottajan, potentiaalisen matkaajan, rooliksi jää nautiskella yhdenmukaistetun, eksotisoidun paikallisväestön palvelusta ja värikkäistä tavoista. kaukomatkamainoksissa onkin sisäänkirjoitettuna aimo annos ylemmyydentuntoa, jopa eriarvoistavaa rotuajattelua. kun rodullistetut stereotyypit kytkeytyvät houkutteleviin mielikuviin, niitä voi olla vaikea mieltää tuhoisiksi. Mutta tiedostamattominakin ne ylläpitävät jakoa ylempään ja alempaan, sivilisaatioon ja luonnontilaan, älyyn ja tunteeseen "meihin" ja "niihin toisiin".
kiRjoittaja työSkentelee plan SuoMen vieStinnäSSä.
likainen ja Syötävän Suklainen iHo
etnisyyttä on käytetty mainonnassa pitkään ja monin keinoin. kulttuurintutkija Stuart Hallin mukaan ihmisten rodullisia eroja esittävät kuvat alkoivat yleistyä länsimaisessa populaarikulttuurissa 1800-luvulla, kun brittiimperiumi laajeni nopeasti ja törmäsi muihin kulttuureihin. Siirtomaa-aikana etnisyyttä käytettiin mainonnassa suoraviivaisemmin kuin nykyään. Hall nostaa artikkelissaan toisen spektaakkeli (kokoelmassa identiteetti, 1999) esimerkiksi pearsin saippuamainoksen 1800-luvulta. Siinä mustaihoinen lapsi astuu pesusoikkoon ja nousee kylvystä valkoisena saatuaan pears-käsittelyn. tumma iho näyttäytyy mainoksessa ei-haluttavana ja likaisena. brittiläinen yläluokka kohdisti siirtomaihin myös haluja ja kaipuuta ja osti eksoottisilta tuntuvia siirtomaista tulevia tuotteita ja -esineitä. länsimaiden markkinoilla on edelleen runsaasti entisiä "siirtomaatuotteita", joiden logossa tai mainoksissa näkyy karkeasti stereotyypiteltyjä ja rodullistettuja ihmishahmoja. 1800-luvulta asti länsimaissa on kaupattu tummanruskeita ja mustia kulutushyödykkeitä tummaihoisten ihmisten kuvilla, mikä rinnastaa melko suoraviivaisesti "etniset" ihmiset kulutushyödykkeisiin. esimerkiksi Wienin johtavan kahvinpaahtimon julius Mainlin logossa on pikimusta, piirteiltään liioiteltu fetsipäinen hahmo. karikatyyrinen laku-pekka poistui suomalaisista makeispakkauksista vasta hiljattain. brunberg vaihtoi neekerinsuukkoina tunnettujen makeisten nimen pelkiksi Suukoiksi vasta vuonna 2001. pakkauksessa on edelleen kuva tyypitellystä tummaihoisesta pusuparista. vaikka piirroshahmojen huulet ovatkin pienentyneet vanhoista pakkauksista ja kaislahame vaihtunut kankaiseen, läsnä on edelleen värittyneitä mielleyhtymiä rotuun, erotiikkaan ja suklaanruskeaan ihoon.
artikkelin esimerkit ovat apollon, aurinkomatkojen, deturin, Finnmatkojen ja lomamatkojen talvikauden 201112 mainoskuvastoista.
kulttuuRi SteReotypioita luoMaSSa ja puRkaMaSSa
anna könönen
Sukupuolistereotypiat luovat väkivaltaa ja säätelevät seksiä
Stereotypioissa on usein kyse vallasta. Vallasta taas on vaikea luopua, erityisesti silloin, kun se tarkoittaa saavutetuista eduista luopumista. Joskus vallasta luopuminen voi parantaa omaa elämänlaatua.
kauniit, aikuistumisen kynnyksellä olevat tytöt tanssivat isolla valkokankaalla. anteliaat kaula-aukot, viettelevät katseet, keinahtelevat lanteet... ja nyt he jo tanssivat poikien kanssa kiinni liimautuen! ei ihme, jos heidät raiskataan, joku suomalaisessa yleisössä huokaa. video on planin mediahankkeeseen osallistuneiden elsalvadorilaisten nuorten tekemä kannanotto sukupuolten tasa-arvosta, isyyden merkityksestä perheessä ja tyttöihin ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta. nuoret valmistivat videon planin viidennen koska olen tyttö -raportin julkaisutilaisuuteen syyskuussa. nuorten tarina on vauhdikas, ja viesti selviää ilman minkäänlaisia vuorosanoja. poikien olemukset ja eleet ilmentävät kaiken sen, minkä on aiemmin lukenut latinalaisen amerikan macho-kulttuureista. Sukupuolistereotypiat ovat
syvällä ihmisten mielikuvissa mutta myös yhteiskunnan rakenteissa, ja ne vaikuttavat käyttäytymismalleihin niin alitajunnassa kuin arkielämässä. valkokankaan nuoria katsellessa muistuu mieleen myös sanonta: "etelässä miehet ovat miehiä ja naiset naisia". "etelä" niputtaa yhteen koko eteläisen pallonpuoliskon valtioiden ja kulttuurien kirjon. Miehet tiivistetään lihaksikkaiksi, raakaa voimaa uhkuviksi machoiksi, ja naisista rakennetaan mielikuva, jossa he meikkaavat vahvasti, pukeutuvat paljastaviin asuihin ja käyttävät korkokenkiä ja rakennekynsiä. Stereotypiat ovat helposti näkyvillä pukeutumisessa ja muussa ulkoisessa olemuksessa, mutta stereotypioihin liittyy myös käsityksiä ja käytänteitä, joita ei ensi silmäyksellä huomaa. Sukupolvelta toiselle siirtyvät käytänteet ovat vahingollisia silloin, kun ne rikkovat ih-
14 - MaailMankuva
misoikeuksia. elsalvadorilaisten nuorten viestissä päällimmäisenä on tyttöihin ja naisiin kohdistuva väkivalta.
Asenteilla on kova hinta
esimerkki haitallisista stereotypioista on käsitys, jonka mukaan naiset ja tytöt ovat lähtökohtaisesti huonompia kuin miehet. tämä lisää miesten väkivaltaista käyttäytymistä naisia kohtaan ja jopa oikeuttaa sen. poika oppii isältään, että jos vaimo ei ole halukas seksiin, hänet saa muuttamaan mieltään lyömällä. väkivalta siirtyy sukupolvelta toiselle. Samalla, kun miehisyyttä vahvistetaan ylemmyydellä ja machismolla, naiskuvan madonnahuora-jako puhuttaa yhä. Madonnalla (lue: hyvällä ja kunniallisella naisella) ei ole seksuaalisuutta. Hän on hyvä äiti. Hyvä äiti taas on epäitsekäs, huolehtivainen, kärsivällinen ja
uhrautuva. Huoria (lue: muut naiset) ei tarvitse kunnioittaa, vaan heitä voi käyttää hyväksi. naisiin ja miehiin kohdistuvissa stereotypioissa ja varsinkin kulttuurien perinteisissä, sukupuoliin liittyvissä käytänteissä monet tiet johtavat seksuaalisuuteen ja erityisesti siihen, miten miehet voivat säädellä ja kontrolloida naisen seksuaalisuutta. koska olen tyttö 2011 -raporttia varten tehty tutkimus, johon osallistui neljätuhatta 1418-vuotiasta nuorta seitsemästä maasta, paljastaa, että 65 prosenttia intian ja Ruandan nuorista uskoo, että naisen on siedettävä väkivaltaa pitääkseen perheensä koossa. lisäksi 43 prosenttia ajattelee, että välillä nainen ansaitsee tulla hakatuksi. naisia pidetään usein myös hyödykkeinä, joiden myymisellä voi ansaita rahaa. tämä stereotypia on sel-
MaailMankuva -
15
kulttuuRi SteReotypioita luoMaSSa ja puRkaMaSSa
keästi havaittavissa ihmiskaupassa. Surullista on, että ihmiskaupan käytännön toimijoina on monesti naisia, jotka ovat itse ihmiskaupan uhreja. usein kuitenkin unohdetaan, että sukupuolistereotypiat kahlitsevat myös poikia ja miehiä. väkivaltaista käytöstä tukee asenne, jonka mukaan "oikeat miehet" ovat kovia ja viha on ainoa tunne, jota heidän on sopivaa ilmaista. kovat kundit eivät herkistele, eivätkä varsinkaan itke. nämä asenteet eivät ole haitallisia vain naisille ja tytöille vaan satuttavat myös miehiä ja poikia. Sen lisäksi, että pojat arastelevat ilmaista tunteitaan, perinteiset käsitykset maskuliinisuudesta kannustavat miehiä ihailemaan riskialtista käytöstä. koska olen tyttö -raportista ilmenee, että 1529-vuotias latinalaisamerikkalainen mies joutuu henkirikoksen uhriksi 28 kertaa keskimääräistä todennäköisemmin. itsemurhat ja kuole-
mat liikenneonnettomuuksissa tai väkivallan uhrina ovat erityisen yleisiä nuorten miesten keskuudessa. jamaikalla, brasiliassa, kolumbiassa ja osassa Saharan eteläpuolista afrikkaa poikia kuolee näistä syistä enemmän kuin poikia sotatilassa olevissa maissa. länsi-euroopassa edellä mainitut syyt johtavat 60 prosenttiin alle 24-vuotiaiden nuorten miesten ja poikien kuolemista. Myös huumausaineiden ja alkoholin väärinkäyttö on yleisempää nuorten miesten kuin naisten keskuudessa. yhdysvalloissa tehty kansallinen katsaus 1519-vuotiaiden miesten elintapoihin osoittaa, että ne nuoret miehet, jotka noudattavat perinteisiä miehisyyden malleja, käyttävät muita todennäköisemmin huumausaineita, käyttäytyvät väkivaltaisesti ja ajautuvat rikollisuuteen sekä riskialttiiseen seksuaalikäyttäytymiseen. Miehinen mies ei myöskään käy lääkärissä. terveys-
Stereotypiat turhauttavat, mutta ne voivat olla myös hengenvaarallisia.
16 - MaailMankuva
keskukset mielletään naisten asiaksi. Siksi esimerkiksi 60 prosentilla 1524-vuotiaista miehistä ja pojista ei ole oikeaa eikä tarvittavaa tietoa Hi-viruksesta ja sen tarttumisesta. Sukupuolistereotypioihin kuuluu usein käytäntö, jonka mukaan perheen toimeentulo on yksin miehen vastuulla. elättämisvastuun paineessa miehet jäävät usein osattomiksi perhe-elämän muista puolista kuten lasten hoitamisesta, leikistä ja lasten kasvun seuraamisesta. työttömyys ajaa monet masennukseen ja yhteisön hylkimiksi. tutkimukset osoittavat, että taloudelliset paineet lisäävät perheväkivaltaa merkittävästi. planin tutkimukseen osallistuneet nuoret ovatkin sitä mieltä, että lapset ovat onnellisempia, jos vanhemmat jakavat kotitöitä ja jos äidit osallistuvat päätöksentekoon ja viettävät aikaa kodin ulkopuolella.
Sukupuolten tasa-arvo on hyväksi myös pojille ja isille
Miehillä on usein valta muuttaa tyttöjen ja naisten elämää. joskus miehet pelkäävät, että sukupuolten kasvava tasa-arvo vaikuttaa kielteisesti heidän ja heidän poikiensa asemaan. koska olen tyttö 2011 -raportti tarjoaa kuitenkin selkeitä todisteita siitä, että sukupuolten tasaarvo on hyväksi myös pojille ja tyttöjen tasa-arvoisen aseman edistäminen kannattaa. eräs planin raportissa haastateltu isä toteaa: "on hienoa, jos valtion tasollakin ymmärretään naisen todellinen arvo. Se auttaa maan kehityksessä." kehitysmaiden 500 miljoonaa nuorta tyttöä ja naista ovat tärkeässä roolissa perheiden hyvinvoinnin ja maiden taloudellisen kehityksen edistämisessä. yhdenmukaiset mahdollisuudet terveydenhuollossa, koulutuksessa ja työmarkkinoilla tekevät tytöistä aktiivisia kansalaisia: he voivat olla mukana yhteisöissään, perheissään ja työelämässä äiteinä, opettajina ja vaikuttajina. koulutettuina äidit pystyvät huolehtimaan lapsistaan paremmin eivätkä jätä köyhyyttä perinnöksi lapsilleen. tytöt ja naiset eivät voi toteuttaa yksin sukupuolten tasa-arvoa. isillä, aviomiehillä, veljillä ja poikaystävillä on tärkeä rooli tasa-arvon edistämisessä. Sen lisäksi, että isien läsnäolo ja osallistuminen lasten kasvatukseen rohkaisee poikia kyseenalaistamaan vahingollisia stereotypioita, se vähentää sekä isien että nuorten masennusta ja alttiutta itsemurhaan ja väkivaltaan. Miehillä on myös tärkeä rooli, kun tyttöjä suojellaan haitallisilta käytänteiltä kuten varhaisavioliitolta ja sukupuolielinten silpomiselta. Haitallisia asenteita ja stereotypioita voi muuttaa koulutuksella ja tietoa lisäämällä. Sukupuoliroolien muuttamisessa ei ole kyse vain lainsäädännöstä: jopa maissa, joissa lait ovat kodallaan, haitallisia asenteita yksilö-, perhe-, yhteisö- ja kansallisella tasolla on edelleen vaikea muokata.
kiRjoittaja työSkentelee plan SuoMen vieStinnäSSä.
planin vuosittaiset koska olen tyttö -raportit käsittelevät kattavasti maailman tyttöjen asemaa ja antavat toimintasuosituksia, miten maailman tyttöjen elämää voidaan parantaa. vuoden 2011 raportti pohtii erityisesti poikien ja miesten roolia tasa-arvotyössä. Raporttisarja julkaistaan vuosina 20072015. lue koska olen tyttö -raportit ja katso videot verkossa plan.fi
MaailMankuva -
17
kulttuuRi SteReotypioita luoMaSSa ja puRkaMaSSa
M O N I K U LT MAMU ETNI
Heta Muurinen
ladatut sanat
"Etnisyys", "rotu", "maahanmuuttaja", "kehitysmaa", "heimo". Kaikilla luetuilla sanoilla on olemassa neutraali, asiallinen merkitys. Miksi niihin silti liittyy niin paljon latautuneita merkityksiä?
MAAhANM MOKUTT
TUMMAI
IDENTI
nykykäytön vastenmieliseksi jo tunnetasolla. Se on äänteiltään pehmeä ja kuulostaa jo siksikin väheksyvältä. Se tuo mieleen "pupun". vielä 1990-luvulla mamu-sanaa käyttivät ihmiset, jotka työskentelivät maahanmuuttajien kanssa. tuolloin termiin ei liittynyt negatiivista sävyä. Se oli ennemminkin tuttavallinen lyhenne usein käytetystä ammattitermistä. Se voisi olla myös hellittelynimi, myöntää Mäntynen. lyhenteen keksiminen kertoo siitä, että alkuperäinen sana on vähän liian pitkä ja hankala. Mäntynen kertoo kuunnelleensa viime vuonna Helsingin kirjamessuilla keskustelua, joka oli otsikoitu: "Mamu-puhetta?" pidin tavasta, jolla sana ironisoitiin. keskustelussa tsekkoslovakiassa syntynyt, Suomeen muuttanut Alexandra Salmela toi esiin, että hänestä sanaa ei käytetä, koska hän on valkoinen, keskieurooppalainen ja keskiluokkainen.
ULKOMAAL
Maahanmuuttaja-sanaa käytetään nykyisin nettikeskustelussa paljon kapeammassa merkityksessä kuin alunperin. netin vaikutuksesta se on alkanut kuvata tummaihoisia, euroopan ulkopuolelta, varsinkin lähi-idästä ja afrikasta tulevia muslimeja. Myös turvapaikanhakijat kuuluvat tähän kielteisen leiman saaneeseen ryhmään. tosin heitä kutsutaan poikkeuksetta pakolaisiksi sekin termi, jolla on nykyisin selvästi negatiivinen vivahde. Miten sivumerkitykset oikein livahtavat sanoihin? Sivumerkitys tulee käyttöyhteydestä, selittää suomen kielen yliopistonlehtori Anne Mäntynen Helsingin yliopistosta. Mäntynen antaa esimerkiksi rotu-sanan. Se on neutraali, kun puhutaan koiraroduista. Sen sijaan nykyisin tiedetään, ettei ihmisrotuja ole olemassakaan. Siksi rotu-sanan käyttö eri värisistä ihmisistä puhuttaessa liittyy usein vanhakantaiseen rasismiin. omaa luokkaansa on lyhenne "mamu", joka sekin tarkoittaa maahanmuuttajaa. Mäntynen kokee sanan
18 - MaailMankuva
M U U T TA j A
TTURISUUS ISYYS ROTU
valkoisista keskiluokkaisista eurooppalaisista ei puhuta maahanmuuttajina.
IhOINEN
AMINEN
LAISITTAIN
Mäntysen naapurustoon muutti äskettäin englantilainen perhe. Heitä ei kutsuta maahanmuuttajiksi vaan englantilaisiksi.
ITETTI
Turha käyttö leimaa
yksi tapa, jolla sanoista muokataan soimaavia, on niiden turha käyttö. kun puhutaan ties monennenko polven maahanmuuttajista, nousee kysymys, milloin nämä ihmiset oikein muuttuvat suomalaisiksi. jos esi-isät ovat muuttaneet Suomeen 1800-luvulla, onko heidän 2000-luvulla elävä jälkeläisensä yhä maahanmuuttaja? Mäntynen kysyy. Huomaan itsekin sortuvani turhaan luokitteluun. puhun "etnisistä" ravintoloista, kun tarkoitan euroopan ulkopuolisten maiden keittiöitä. etnisyys koskee kuitenkin kaikkia, myös suomalaisia. Mihin tarvitset etnisyys-sanaa? etkö voisi puhua suoraan vaikkapa nepalilaisesta tai etiopialaisesta ravin-
tolasta? haastaa Mäntynen. Sepä se. jos haluan italialaista ruokaa, puhun italialaisesta ravintolasta, en "eurooppalaisetnisestä". jos päättää, ettei käytä jotain käsitettä, huomaa, että se onkin oikeastaan turha. on tärkeää olla tietoinen käyttämästään kielestä. Myös se vähentää sanan latautuneisuutta, jos selittää sen käytön yhteydessä, etten nyt keksi parempaakaan sanaa, vaikken pidä tästä. Miksi meillä on niin suuri tarve kategorisoida asioita? Mäntysen mukaan kielen perustehtävä on luokitella maailmaa. ja mitä vieraampi jokin asia on, sitä suurempi tarve meillä on kategorisoida ja nimetä se, koska se ei ole meille ennestään tuttu. luokittelu puolestaan muokkaa tapaamme nähdä maailma. jos lapsi oppii rasistisia käsitteitä jo pienenä, ne muokkaavat hänen maailmankuvaansa. tutkija Mia halonen jyväskylän yliopistosta lisää, että kategorisointi myös kaventaa kohdettaan: kaikilla ihmisillä on monia identiteettejä, jotka voivat liittyä erilaisiin mielikuviin tai henkilöhistoriaan. esimerkiksi maahanmuuttajuus on vain yksi pieni pala ihmisen identiteettiä. termi on paikallaan kelassa asioidessa, mutta onko se tosiaan tarpeellinen leima kaikissa konteksteissa? Suuri osa Helsingissä asuvista on maaltamuuttajia. termillä ei kuitenkaan jatkuvasti määritellä osaa helsinkiläisistä, Halonen huomauttaa.
"Mokuttaminen" on politiikkaa
Sanoja luodaan myös poliittisiin tarkoituksiin. esimerkiksi maahanmuuttokriitikot ovat tuoneet käyttöön käsitteen "mokuttaminen". Se on mamun tavoin lyhenne ja tarkoittaa monikulttuuristamista.
MaailMankuva -
19
kulttuuRi SteReotypioita luoMaSSa ja puRkaMaSSa
Sanan lanseeraaminen on erittäin taitavaa politikointia. Se kuulostaa jo valmiiksi negatiiviselta. Siitä tulee mieleen "mopottaminen", jota se muistuttaa myös äänteellisesti, sanoo anne Mäntynen. Mopottaminen tarkoittaa kiusaamista tai alistamista. Sitä käytetään esimerkiksi yläkoulussa initiaatiorituaaleista, joissa ylempiluokkalaiset ahdistelevat seitsemäsluokkalaisia tulokkaita. kuka tahansa voi osaltaan muokata ja muuttaa sanojen merkityksiä, muistuttaa Mäntynen. jos tämä tapahtuu vain tiettyjen piirien keskuudessa, eivät kaikki kielenkäyttäjät ole tietoisia sanojen uusista merkityksistä. esimerkiksi vanhemmat ihmiset eivät ole välttämättä oppineet neekeri-sanan negatiivisia sävyjä ja käyttävät termiä siksi "hyvässä uskossa". toisaalta on vaikea uskoa, että 2010-luvulla enää löytyisi ihmisiä, jotka eivät olisi kuulleet termin loukkaavuudesta.
tain". epämääräiset ilmaukset tekevät koko puhetavasta latautuneen. toisinaan piiloviestintä on hyvin kekseliästä. iltapäivälehden rikosuutisessa kerrottiin vähän aikaa sitten, että uhri oli kantasuomalainen, mutta tekijöiden taustaa ei mainittu. lukijan on kuitenkin helppo päätellä, että rikoksen tekijät eivät olleet "kantasuomalaisia".
Sanan kohteelle valtaa
vaikka kielenkäyttäjän tulisi olla tietoinen käyttämänsä sanojen sävyistä, voi poliittinen korrektiuskin mennä välillä liian pitkälle. kyllä se voi mennä älyttömyyksiin ja pahimmillaan estää keskustelun kokonaan. Sensurointi on pahinta, mitä voidaan tehdä, toteaa Mia Halonen. Halonen tiivistää hyvänä ohjeena sen, että asioista pitää voida puhua niiden oikeilla nimillä, mutta samalla pitää miettiä, mikä on minkäkin sanan relevantti yhteys. läheisen työtoverin kutsuminen maahanmuuttajaksi ei ole kovinkaan relevanttia, kun taas maahanmuuton kustannuksista puhuttaessa sanaa pitää voida käyttää. kannattaa sijoittaa itsensä samantyyppisiin kategorioihin. Siinä helposti huomaa, miten absurdista kielenkäytöstä turhassa kategorisoinnissa on kyse. joskus ongelmana voi olla sekin, että tiettyyn ihmisryhmään kuuluvat ovat itse erimielisiä siitä, miksi heitä pitäisi kutsua. esimerkiksi alkuperäisasukkaat kanadassa ja grönlannissa käyttävät itsestään sanaa "inuitti" tai "inuiitti". Sen sijaan alaskassa käytetään termiä "eskimo", koska se kattaa kaikki eri alkuperäisryhmät toisin kuin sana inuitti. kanadassa ja grönlannissa eskimo-sanaa taas pidetään halventavana. toisinaan vähemmistöt kaappaavat haukkumasanan takaisin itselleen ja alkavat käyttää sitä voimaannuttavasti. amerikkalaiset mustat kutsuvat joissain piireissä toisiaan sanalla "nigger" eli "nekru" ja seksuaalivähemmistöt voivat puhua toisistaan "hintteinä". Se ei kuitenkaan tarkoita, että näiden yhteisöjen ulkopuoliset voisivat tehdä samoin loukkaamatta.
kielenkäytön poliittinen korrektiuskin voi mennä liian pitkälle.
nykyaikaan kuuluu kielenkäytön latautuneisuus enemmän kuin ennen. postmodernissa maailmassa mietitään enemmän sitä, mitä sanat merkitsevät, Mäntynen jatkaa. tiedotusvälineissä sanojen merkityksiä luodaan kaiken aikaa. poliittisen korrektiuden vaatimukset johtavat toimituksissa toisinaan kiertoilmauksiin, joiden tarkoituksena on piiloviestiä vaikkapa rikollisen ihonväristä. nykyisin käytetään sanoja "tumma" ja "tummaihoinen", jopa "tummahiuksinen". joskus näkee myös ilmausta "puhuu murtaen" tai "ulkomaalaisit-
20 - MaailMankuva
kulttuuRi SteReotypioita luoMaSSa ja puRkaMaSSa
matonta seksiä useiden suomalaisnaisten kanssa, vaikka tiesi kantavansa Hi-virusta. vuonna 1997 mies tuomittiin 14 vuodeksi vankeuteen 17 tapon yrityksestä. kings taas sai 2003 vankeustuomion, koska oli käyttänyt useita naisia ja tyttöjä seksuaalisesti hyväkseen ja levittänyt tietoisesti hiviä. thomasia, kingsiä ja omondi-Mäkelää leimasi mediassa ja keskustelussa sama piirre: kaikki olivat tummaihoisia, kings ja omondi-Mäkelä lisäksi kotoisin afrikan maista. internetin Suomi24-keskustelupalstalla nimimerkki "aidS!" kiteytti helmikuussa 2010 monen tunnot: "jokainen varmasti tietää että ulkomailta, varsinkin afrikasta, tulleella mamulla on mitä suuremmalla todennäköisyydella aidS. Miksi suomalaismies on niin hyväuskoinen (lue: tyhmä) että suvaitsevaisuuttaan kuvittelee ettei kai Suomeen tulleella nee..siis afrikkalaisella voi olla aidSia, vaikka joka viidennellä eteläafrikkalaisella aikuisella on hiv/aids-tartunta?" keskustelu "hiv-Rachelista" oli omiaan vahvistamaan mielikuvia hiv/aidsista nimenomaan afrikan ongelmana ja vielä pidemmälle vietynä: ongelmana, jota afrikkalaiset levittävät länsimaihin.
Trooppinen kauhujen kohde
yhdysvaltalainen kirjailija, kirjallisuustieteilijä ja ihmisoikeusaktivisti Susan Sontag (19332001) on pohtinut sairauden metaforiikkaa teoksessaan Sairaus vertauskuvana & aidS ja sen vertauskuvat (1978 & 1988,
suom. 2010). Sontag keskittyy ennen kaikkea sairauksien vertauskuvallisiin merkityksiin kirjallisuudessa, mutta hänen ajatuksensa soveltuvat hyvin myös julkisen keskustelun analysointiin. Sata vuotta sitten länsimaisista taudeista kammottavin oli tuberkuloosi, vielä 1980-luvulla syöpä. koska tuberkuloosi ja syöpä on koettu kohtalokkaiksi taudeiksi, niillä on Sontagin mukaan ollut erityisen paljon vertauskuvallista voimaa. Syövän metaforinen kohtalokkuus on heikentynyt viime vuosikymmeninä, kun tautia on alettu ymmärtää ja hoitaa tehokkaammin. Samalla syövän kauhua herättäväksi metaforahaastajaksi on ilmaantunut uudempi, salaperäisempi ja uhkaavampi tauti: aids. aids ja afrikka kietoutuvat toisiinsa sekä kylmillä faktoilla kuvattavassa todellisuudessa että värittyneissä mielikuvissa. Hiv/aids on valtaisa ja todellinen ongelma Saharan eteläpuolisessa afrikassa: useissa maissa useampi kuin joka viides aikuinen kantaa Hivirusta, ja alueella on yli 14 miljoonaa aids-orpoa. usein kuten "hiv-Rachelin" tapauksessa aids liitetään afrikkaan myös kauhukuvissa ja käsityksissä taudin alkuperästä. Susan Sontag toteaa, että vaikkei aidsin alkuperästä ole täyttä varmuutta, sen uskotaan yleisesti lähteneen leviämään "pimeältä mantereelta" eli afrikasta. Se mielletään alkuperältään trooppiseksi sairaudeksi. Rasistisessa retoriikassa aids yhdistetään mustaan ihonväriin, eläimellisyyteen ja seksuaaliseen hillittömyyteen.
22 - MaailMankuva
Rasistisessa retoriikassa aids yhdistetään mustaan ihonväriin, eläimellisyyteen ja seksuaaliseen hillittömyyteen.
nämä mielikuvat nousivat pintaan myös keskustelussa Suomen tummaihoisista "hiv-tartuttajista".
Virus Suomi-neidon elimistössä
Sekä syöpä että aids ovat hivuttamalla hyökkääviä, kehon valtaavia ja sitä sisältäpäin tuhoavia tauteja. lisäksi ne ovat kehossa vallitsevia asiantiloja, eivät nopeasti ohimeneviä sairauksia. kehoa riuduttavan taudin voi rinnastaa maantieteelliseen alueeseen vaikuttaviin prosesseihin, sillä ihmishahmoa etenkin naishahmoa on käytetty läpi historian kansallisvaltion, maanosan ja maan vertauskuvana. esimerkki ruumiillistetuista valtiosta on Suomi-neito. usein kuulee puhuttavan myös äiti-venäjästä ja Mama afrikasta. Ruumiin valtaava sairaus voidaan tulkita vertauskuvaksi afrikan häiritsevälle läsnäololle länsimaissa "hivtartuttajien" tapauksessa Suomessa. yksi tällaisista prosesseista on kiivas kansainvälinen muuttoliike. laillisten ja laittomien maahanmuuttajien saapumista länsimaihin ei voida enää hillitä globalisoituvassa maailmassa. kolonialistisessa retoriikassa entisten siirtomaiden asukkaat on nähty marginaalin väestönä, jonka on myös syytä pysytellä marginaalissa, etäällä (siirtomaa)vallan keskuksista. Muuttoliike ja vanhojen aluejakojen murtuminen aiheuttaa pelkoa ja ahdistusta länsimaissa, joiden käsitys omasta ylemmyydestään ja kontrollistaan horjuu. tutkija, ohjaaja ja kirjailija Trinh T. Minh-ha esittää teoksessaan Woman, native, other (1989), että kiihty-
vän kansainvälisen muuttoliikkeen myötä "kolmas maailma" on lakannut olemasta maantieteellinen paikka. Se on muuttunut asiaintilaksi, joka on läsnä kaikkialla länsimaissa. kolmannen maailman jatkuva ja näkyvä läsnäolo vanhoissa vallan keskuksissa häiritsee Minh-han mukaan läntistä kulttuuripiiriä, koska se pakottaa myös "lännen" kyseenalaistamaan oman yhtenäisyytensä ja oletetun puhtautensa. Sontagin analyysi aidsin vertauskuvallisesta voimasta tukee sairauden rinnastamista kansainväliseen muuttoliikkeeseen ja sen herättämiin pelkoihin. Sontag toteaa, että aids-epidemia toimii ihanteellisena tunteiden kohdistamisen välineenä teollisuusmaiden poliittisille vainoharhoille: aids ei ole ainoastaan hyökkääjä kolmannesta maailmasta, vaan se on oivallinen vertauskuva mille tahansa mytologiselle tulevaisuudenuhkalle. keskustelussa "hiv-Rachelista", Steven thomasista ja george kingsistä onkin pitkälti kyse rasistisesta ja pelokkaasta retoriikasta: aids niputetaan yhteen taudinkantajien etnisen taustan kanssa ja liitetään osaksi sitä piirrejoukkoa, joka tekee afrikkalaisista erilaisia ja uhkaavia. kun rovaniemeläinen Aki hakkarainen joutui vuonna 2007 mediamylläkän silmään tartutettuaan Hi-viruksen useaan seksipartneriinsa, yksikään lehtijuttu ei korostanut, että Hakkarainen oli "vaaleahipiäinen", "suomalaistaustainen" ja että uhrit olivat "suomalaisnaisia".
MaailMankuva -
23
SteReotypiat keHitySpolitiikaSSa
SteReotypiat keHitySpolitiikaSSa
perttu iso-Markku
köyhiä, avuttomia ihmisiä
k at s o k u va !
Käsityksemme köyhyydestä toisella puolella maailmaa pohjautuu rajattuun ja valikoituun kuvamateriaaliin, joka vahvistaa vuosisataisia stereotypioita. Shokeeraavat tai sääliä herättävät kuvat myyvät lehtiä ja kartuttavat keräyskassoja.
26 - MaailMankuva
Suuren kansainvälisen avustusjärjestön mainoksessa suurisilmäinen itäafrikkalaislapsi katsoo kameraan alhaalta ylöspäin kyynel silmäkulmassaan. avustusjärjestöt käyttävät kampanjoissaan lähikuvia lapsista, koska lapset herättävät meissä voimakkaita tunteita. lasten kuvien avulla kerätään rahaa, jolla nälänhädät hillitään ja luonnonkatastrofien jälkiä korjataan köyhissä yhteisöissä. apua tarvitaan, ja ihmiset ovat usein valmiita antamaan sitä. onko kaikki siis kunnossa? Monen kehitysammattilaisen mielestä ei. Silmiemme eteen tuotava kuvasto saa kyllä meidät höllentämään kukkaron nyörejä, mutta samalla vahvistuvat kokonaisia maita tai maanosia koskevat stereotypiat.
Avunantajan pelastava käsi
kehitysaiheisissa blogeissa on viime aikoina keskustelu ilmiöstä, joka on suorasukaisesti nimetty "köyhyyspornoksi". köyhyyspornolla tarkoitetaan tekstejä, valokuvia tai videomateriaalia, joissa hyväksikäytetään köyhiä: heidän avullaan synnytetään lukijoissa ja katsojissa empaattisia reaktioita, joilla myydään lehtiä, kerätään rahaa tai hankitaan tukea omalle toiminnalle. köyhyyspornon "näyttelijät" ovat useimmiten köyhiä, mustia afrikkalaisia ja voittopuoleisesti lapsia. Sen kuvastoa ovat kärsivät, aliravitut tai muuten avuttomat ihmiset. kohteet on usein kuvattu ylhäältä alaspäin, katse kohotettuna odottamassa auttajan pelastavaa kättä. Mikä tällaisissa kuvissa tai teksteissä on sitten kriitikoiden mielestä väärin? kuvissa esiintyy oikeita ihmisiä, joilla on oikea hätä, niin kuin monella puolella maailmaa on. tälläkin hetkellä on kyliä, alueita ja maita, joissa ihmiset eivät tule mitenkään toimeen ilman ulkopuolista apua. jos sääliä herättävällä kuvastolla saadaan kerättyä varoja, se on varmasti hyväksi? köyhyysporno piirtää köyhistä kuvan, jossa he eivät ole itse omaa elämäänsä parantavia toimijoita. köyhät ovat ikuisesti passiivisia avuntarvitsijoita, jotka eivät kykene pelastamaan itseään henkilökohtaisella tai edes valtiotasolla. köyhillä ei ole menneisyyttä, tarinaa tai henkilöhistoriaa.
Sääliä, ei solidaarisuutta
kuvat avuttomista vastaanottajista ja kaikkivoipaisista avunantajista vahvistavat paternalistista ajattelutapaa, joka voi vaarantaa koko kehitysyhteistyön perustaa. kuvat ruokkivat köyhistä, oppimattomista afrikkalaisista niitä stereotyyppisiä käsityksiä, joilla on euroopassa vuosisataiset perinteet. kuvat muokkaavat sitä käsitystä, joka ihmisillä on kehitysyhteistyöstä
MaailMankuva -
27
SteReotypiat keHitySpolitiikaSSa
niin globaalissa pohjoisessa kuin etelässäkin. kun vetämälleni nuortenleirille saapui vieraaksi eteläafrikkalainen bändi, teini-ikäiset suomalaiset nuoret olivat aidosti hämmästyneitä kuullessaan elämästä johannesburgissa: eivätkö kaikki afrikkalaiset asukaan savimajoissa? aid thoughts -blogiin kirjoittavan tutkija Matt Collinin mukaan vaarana on myös, että jos kehitysavun antajina alamme itsekin uskoa olevamme pelastajia, emme rahoita tai tee sellaista kehitysyhteistyötä, joka tutkitusti toimii parhaiten, vaan sellaista, joka saa meidät itsemme tuntemaan oman olomme paremmaksi. kun tuemme kehitysyhteistyötä, teemmekö sitä säälistä vai uskosta globaaliin solidaarisuuteen? Sillä on vaikutusta siihen, millaista kehitysyhteistyötä teemme.
Kriittinen katse kuviin
keskusteluun köyhyyspornosta liittyy usein sivujuonteena myös konkreettiset alastomat vartalot. Helsin-
gin Sanomat joutui kritiikin kohteeksi, kun se julkaisi kuvan lähes alastomasta haitilaistytöstä peseytymässä ulkosalla maanjäristyksen jälkeen (HS 9.5.2010). alastomuus myy lehtiä, mutta vartaloaan ei lehdessä esitellyt kuvistaan palkkion saava huippumalli, vaan järistyksessä lähes kaiken menettänyt nuori köyhä tyttö. HS perusteli kuvan julkaisua sillä, että se kertoi vaikeasta tilanteesta alueella ja että kuvassa esiintyneeltä tytöltä oli saatu lupa kuvan ottoon. ero köyhyyspornon ja asiallisen kehitysmaakuvaston tai -kirjoittelun välillä on toki usein hyvin ohuella siveltimellä vedetty. onko esimerkiksi oscareita kahminut menestyselokuva Slummien miljonääri raakoine slummielämän kuvauksineen köyhyydellä mässäilyä? tuskinpa, vaikka elokuvan antama kuva intiasta tietenkin kiusaa intialaisia, jotka haluaisivat esitellä maastaan lännessä muutakin kuin kurjuutta ja slummeja. elokuvassa äärimmäisestä köyhyydestä Mumbain slummeista ponnistelevat lapset ja nuoret ovat neuvokkaita ja älykkäitä toimijoita eivätkä passiivisia säälin kohteita. Siksi elokuva ei kuulu tahmaiseen köyhyyspornokategoriaan. köyhyyspornon välttäminen ei tietenkään saisi johtaa siihen, että tiedonvälitys etelästä vähenee entisestään. Sen sijaan keskustelu hyväksikäyttävästä kuvastosta voi parhaimmillaan johtaa kehitysmaista meidän eteemme tulevan viestinnän laadun paranemiseen. kun kohtaamme lehdessä, mainoksissa tai missä tahansa mediassa köyhyyskuvia ja -tarinoita, on syytä tehdä muutaman kysymyksen mittainen reiluustesti: onko tässä kuvassa esiintyvällä ihmisellä nimi? kerrotaanko hänen taustansa, annetaanko tilaa hänen ajatuksilleen? onko hän kuvassa tai kertomuksessa uhri vai aktiivinen toimija?
kiRjoittaja työSkentelee plan SuoMen vieStinnäSSä.
ensimmäisen aukeaman kuvassa on lapsi, joka sai hoitoa lievään aliravitsemukseen planin terveysasemalla dogetobassa etiopiassa marraskuussa 2009.
28 - MaailMankuva
jäRjeStöt ediStävät vaStuulliSta kuvankäyttöä
kehityskysymysten ja humanitaarisen avun parissa työskentelevät kansalaisjärjestöt ovat eurooppalaisen kattojärjestönsä Concordin johdolla hyväksyneet eettisen ohjeistuksen kehitysmaakuvien käytölle. Concordin laatiman säännöstön kolme keskeistä periaatetta ovat kuvissa esiintyvien ihmisten arvokkuuden kunnioittaminen, usko kaikkien ihmisten tasa-arvoon sekä reiluuden, solidaarisuuden ja oikeudenmukaisuuden edistäminen. periaatteet heijastavat sitä, että kuvat ja niihin kytkeytyvät viestit ymmärretään yhdeksi tavaksi edistää maailmanlaajuista muutosta siinä missä konkreettinen kehitysyhteistyökin. ohjeistossa kehotetaan mahdollisimman suureen totuudenmukaisuuteen. kuva tai teksti tulee liittää välittömään ja laajempaan yhteyteensä, jotta suurelle yleisölle syntyy oikea käsitys kehityskysymysten realiteeteista ja monimutkaisuudesta. Stereotyypittäviä, sensaatiohakuisia ja syrjiviä kuvia tulee välttää. ohjeistossa kehotetaan myös varmistamaan, että ihmiset, joiden tilaa kuvat tai tekstit käsittelevät, saavat tilaisuuden kertoa tarinansa itse. plan Suomi on sitoutunut Concordin ohjeistoon ja noudattaa vielä niitäkin tiukempia lastensuojelullisia ohjeita julkaistessaan kuvia tai tekstejä, joissa esiintyy lapsia.
Concordin säännöstö Code of Conduct on images and Messages: http://www.trialog.or.at/images/ doku/code-of-conduct-on-images-messages.pdf
liSää ajatukSia köyHyySpoRnoSta:
Aid Thoughts -blogi (http://aidthoughts. org/?p=69, http://aidthoughts.org/?p=1842) Wronging Rights -blogi (http://wrongingrights. blogspot.com/2010/12/poverty-porn-antidotereality-tv.html)
MaailMankuva -
29
SteReotypiat keHitySpolitiikaSSa
tiina kirkas
oikeutta etsimässä
Afrikkalaisten mielestä Kansainvälinen rikostuomioistuin sorsii afrikkalaisia ja suosii länsimaalaisia. Mikä olisi vaihtoehto?
viime heinäkuussa afrikan unionin (au) komission puheenjohtaja Jean Ping moitti kansainvälistä rikostuomioistuinta (iCC) puolueelliseksi. ping sanoi, että iCC puuttuu vain afrikan tapahtumiin, mutta jättää länsivaltojen tekemiset afganistanissa, pakistanissa ja irakissa vaille huomiota. jo aiemmin useat afrikkalaisvaikuttajat olivat syyttäneet iCC:tä uuskolonialistiseksi ja imperialistiseksi. libyan silloisen hallituksen edustaja puhui euroopan guantanamosta. afrikkalaisten kielenkäyttö koveni erityisesti vuoden 2009 jälkeen, kun iCC julkaisi Sudanin presidentin Omar al-Bashirin pidätysmääräyksen. al-bashiria syytettiin sotarikoksista, kansanmurhasta ja rikoksista ihmisyyttä vastaan darfurin konfliktissa vuosina 20032008. libyan johtajan Muammar Gaddafin pidätysmääräys viime helmikuussa kärjisti kritiikkiä entisestään. ping kehottikin kesällä au:n jäsenmaita mitätöimään iCC:n pidätysmääräykset.
oikeutta. Sudanissa iCC kuitenkin etsintäkuulutti albashirin samaan aikaan, kun au työsti rauhansopimusta pohjoisen ja etelän välille. afrikkalaiset kokivat, ettei heidän poliittisen prosessinsa annettu toimia, vaan iCC tuli väliin oikeudellisella elementillä, ulkoministeriön erityisedustajana toimiva Haavisto kuvaa. vastaavasti libyassa gaddafin pidätysmääräys sotki paikallisia rauhanponnisteluja.
YK:n turvaneuvosto ratkaisee
Myös tutkija Mikaela heikkilä Åbo akademin ihmisoikeusinstituutista ymmärtää afrikkalaisten tuohtumusta. omar al-bashirin tapauksessa kansainvälinen rikostuomioistuin syytti ensimmäistä kertaa istuvaa presidenttiä. Se oli viesti muille johtajille, että näinkin voi käydä. afrikkalaisista näyttää myös paperilla huonolta, kun kaikki iCC:ssä käsiteltävät tapaukset tulevat afrikasta. parikin tapausta jostain muualta muuttaisi tilannetta. nyt iCC pui rikoksia, joita on tehty ugandassa, kongon demokraattisessa tasavallassa, keski-afrikan tasavallassa, keniassa, Sudanin darfurissa ja libyassa. lisäksi se selvittää norsunluurannikon presidentinvaalien jälkeisiä levottomuuksia. alustavaa tutkimusta iCC tekee kuitenkin myös afganistanissa, Hondurasissa, kolumbiassa, etelä-koreassa, georgiassa ja palestiinalaisalueilla. Heikkilä muistuttaakin, että iCC:n afrikkalaispainotus ei johdu yksinomaan tuomioistuimesta itsestään. omasta aloitteestaan se tutkii ainoastaan kenian vuoden 2008 vaalien jälkeisiä levottomuuksia. Muutoin suurin osa käsiteltävistä tilanteista on sopimusvaltioiden itse iCC:lle lähettämiä rikoksia, joita valtiot eivät
Näyttää paperilla huonolta, että kaikki ICC:ssä käsiteltävät tapaukset tulevat Afrikasta.
kansanedustaja Pekka haaviston (vihr) mielestä iCC:n arvostelu viestii afrikkalaisten yleisestä tyytymättömyydestä länsivaltojen toimintaa kohtaan. iCC on jäänyt etäiseksi, eivätkä kaikki ymmärrä, millä perusteella etsintäkuulutuksia annetaan. konfliktitilanteissa afrikkalaiset myös keskittyisivät ensin rauhantekoon ja vasta sitten ryhtyisivät jakamaan
SteReotypiat keHitySpolitiikaSSa
voi tai halua hoitaa kansallisesti. norsunluurannikko taas pyysi apua, vaikka se ei ole ratifioinut iCC:n perussääntöä. Suurinta kuohuntaa ovat aiheuttaneet Sudanin ja libyan tilanteet, joita iCC käsittelee yk:n turvaneuvoston pyynnöstä. iCC:n sääntöjen mukaan se voi käsitellä eisopimusvaltiossa tehtyjä rikoksia, jos ne turvaneuvoston mielestä uhkaavat kansainvälistä rauhaa. Siksi myös turvaneuvoston kokoonpanoa ja päätöksenteon valikoivuutta voisi arvostella hyvällä syyllä, Heikkilä sanoo. esimerkiksi Sudanin tilanteessa vuonna 2005 yhdysvallat ja kiina pidättäytyivät turvaneuvoston äänestyksestä eivätkä hyödyntäneet pysyvinä jäseninä veto-oikeuttaan. Se johti myöhemmin al-bashirin pidätysmääräykseen. libyan tilanteesta turvaneuvosto päätti yksimielisesti. Myös pekka Haavisto pitää turvaneuvoston koostumusta ongelmana. Se on perua toisen maailmansodan jälkeiseltä ajalta, jolloin afrikka oli siirtomaavaltojen hallussa. afrikkalaisten vastaus on, että antakaa meille paikka turvaneuvostossa. omasta mielestään heitä ei kohdella nyt oikeudenmukaisesti globaalissa arkkitehtuurissa. toisaalta afrikka ei tässäkään asiassa puhu yhdellä äänellä, Haavisto huomauttaa. iCC:n nykyisestä 116 sopimusvaltiosta 32 on afrikasta, ja ugandan ja eteläafrikan tavoin monet niistä tekevät tuomioistuimen kanssa hyvää yhteistyötä.
Uskottavuusvaje
vuonna 2002 toimintansa aloittanut kansainvälinen rikostuomioistuin on alusta lähtien kamppaillut uskottavuutensa kanssa. varsinkin yhdysvaltojen mutta myös venäjän ja kiinan poissaolo on heikentänyt sen vaikutusvaltaa. iCC:tä vaivaavat lisäksi resurssipula sekä riippuvuus jäsenvaltioiden yhteistyöhalusta ja -kyvystä. iCC:llä on tuomarit alankomaiden Haagissa mutta ei poliisivoimia, joilla se veisi rikoksista syytettyjä tuomittaviksi. Siksi etsintäkuulutettu omar al-bashir voi liikkua vapaasti ke-
32 - MaailMankuva
SteReotypiat keHitySpolitiikaSSa
eija palosuo
köyhyyden katsomossa
kehityskysymyksistä viestivä toimittaja haluaa työssään olla totuudellinen, puolueeton, ennakkoluuloton ja sitä kautta kenties edistää yhteistä hyvää. Hän ottaa huomioon länsimaisen taustansa vaikutuksen havaintoihinsa ja varoo, ettei tuottaisi kehitysmaista vain negatiivisia uutisia. Hän muistaa, että kaikkialla ihmiset kokevat elämänsä suhteessa ympäröivään todellisuuteen, jota ulkopuolinen ei voi tyhjentävästi ymmärtää. juuri näin! tiedostavalla asenteella varustettuna kävelen köyhän miljoonakaupungin slummissa valppaana ja varautuneena, kaukana mukavuusalueeni ulkopuolella ja koetan säilyttää objektiivisuuteni. peltihökkelin seinän läpi kuuluu, kuinka vauva huutaa tuskaisena nälkäänsä, ja mieleeni nousee aikakauslehdestä lukemani lause "nykyisin äitiydestä on tullut suoritus". asiayhteydestään irrotettu väittämä on harvinaisen totta maailman köyhimmille äideille nyt, kun ruoan maailmanmarkkinahinnat ovat viime kuukausien kuluessa pompanneet pilviin. Suoritus, josta kukaan ei palkitse, mutta jossa pelissä on lapsen elämä ja kuolema. jalkapallokentällä pienet pojat haaveilevat yltävänsä jonain päivänä kansallisliigaan, vaikka joutuvat harjoittelemaan ilman kenkiä resuisella pallolla. koetan hymyillä muina miehinä, kun he tarttuvat käteeni, vaikka tunnen epämääräistä häpeää. en saa karistettua mielestäni omalle pojalleni ostamiani lenkkitossuja, jotka hiljattain ruokaostosten lomassa nappasin hyllystä kuin kukkasen pientareelta. Miten piinallisen arkinen asia. ja miten piinallisen tietämättömiä slummin lapset ovat globaalista osattomuudestaan, siitä mitä muuta elämä voisi tarkoittaa. jotkut heistä eivät koskaan ole poistuneet alueen ulkopuolelle. Samassa häkellyn: yksi pallojoukkueen tytöistä kohottautuu reippaasti nurmelta ja esittelee minulle hymyillen varpaankynsiään, jotka ovat kauniisti lakatut. Hän on niistä silminnähden ylpeä kenkiä tai ei. pienet pojat kulman takana tuijottavat minua ja nauraa kihertävät, kuin pitäisivät pilkkanaan. juuri kun luulin, että oli minun roolini olla täällä katsojana, olen yhtäkkiä keskellä näyttämöä. en olekaan ainoa joka määrää tämän tarinan tulkinnat. taksikuski ajaa minut läpi korkeita toimistotaloja vilisevän keskikaupungin. Hänen silmänsä verestävät liiasta valvomisesta, ja kangashousujen verhoamat jalat ovat langanlaihat. Suurin osa nuoren miehen elämästä kuluu tien päällä pakokaasujen samentamissa ruuhkissa. tällä kertaa juutumme tunniksi muutaman sadan metrin mittaiselle suoralle. opintoihin ei ole varaa, eikä oikein perheenkään perustamiseen. vapaata on puoli päivää sunnuntaisin. Silloin hän tanssii hip-hopia. ja unelmoi: hän kysyy, kuinka kaukana Suomi on ja voisiko hän tulla sinne töihin. tai voisinko edes lähettää hänelle euroopasta käytetyn auton. Hän voisi perus-
34 - MaailMankuva
SteReotypiat keHitySpolitiikaSSa
Milja komulainen
"ei valmis demokratiaan"
Afrikkaa on yritetty auttaa holhoavalla kehitysyhteistyöllä ja kaupallisella voimistamisella, mutta kumpikaan ei tunnu olevan suora tie demokratiaan. Voisivatko länsimaiset stereotypiat olla totta: onko Afrikka sittenkin kykenemätön kansanvaltaan, liian kehittymätön ja takapajuinen ymmärtääkseen, miten hyviä yhteiskuntia rakennetaan?
afrikassa halutaan demokratiaa. viimeisten muutaman kymmenen vuoden aikana kansanliikkeet ovat ryhtyneet vaatimaan poliittista johtoa vastuuseen ja useat afrikan maat ovat pyrkineet vallanvaihtoon vaaleilla. Maailmanlaajuinen konsensus on, että demokratia on hallintomuodoista paras. tutkimukset osoittavat demokraattisten valtioiden olevan vauraampia, rauhanomaisempia ja suopeampia ihmisoikeuksien toteutumiselle. Monelle ihmiselle niin kehitysmaissa kuin rikkaissa teollisuusmaissa demokratia symboloi vaurautta ja vapautta. poliittisten rakenteiden muutoksen odotetaan johtavan suoraan köyhyyden vähenemiseen. Siirtymä demokratiaan ei ole kuitenkaan toteutunut suurimmassa osassa afrikkaa. pyrkimykset vapaisiin vaaleihin ovat esimerkiksi keniassa ja norsunluurannikolla johtaneet väkivaltaan. Myös aikaisemmin demokraattisena pidettyä Ruandaa on kritisoitu kansalaisvapauksien puutteesta. Freedom House -järjestön viimeisimmän Saharan eteläpuoleista afrikkaa käsittelevän raportin (2009) mukaan 35 prosenttia afrikan maista on selkeästi epädemokraattisia ja vain 32 prosenttia täysin demokraattisia.
Moni länsimaissa uskoo, ettei nälänhädästä, sosiaalisten turvaverkkojen puutteesta ja jatkuvista valtioiden sisäisistä konflikteista kärsivä manner yksinkertaisesti ole valmis demokratiaan. kolonialismin aikakausi on päättynyt jo vuosikymmeniä sitten, mutta vanhat ajatusmallit ovat yhä valloillaan. länsimaisissa silmissä afrikka on usein stereotyyppi, "pimeä maanosa", vauraan, vapaan ja demokraattisen lännen antiteesi. kun afrikkalaisten valtioiden tilaan etsitään syitä, puhutaan usein vallanjanoisista, korruptoituneista diktaattoreista ja arvellaan, etteivät afrikkalaiset yksinkertaisesti osaa tai halua rakentaa parempia yhteiskuntia. tässä ajattelumallissa jonkun täytyy näyttää afrikalle oikea suunta. niinpä länsimaat ovat ottaneet "hyväntahtoisen auttajan" roolin, jota toteutetaan pääasiassa kehitysyhteistyön kautta. länsimaisella kehitysyhteistyöllä, josta aiemmin puhuttiin "kehitysapuna", on afrikassa pitkä historia. Sitä tekevät niin valtiot, kehitysyhteistyöjärjestöt kuin kansainväliset talousinstituutiotkin. periaatteessa kehitysyhteistyön tulisi rohkaista myös demokratiaa: vaurauden ja esimerkiksi liberaalien arvojen mukaisen koulutuksen
36 - MaailMankuva
lisääntyessä myös afrikan maat kehittyisivät kohti demokratiaa. kehitysyhteistyö on kuitenkin viime vuosina osoittautunut äärimmäisen risti-riitaiseksi ilmiöksi. Sambialainen ekonomisti Dambisa Moyo väittää kohua aiheuttaneessa teoksessaan dead aid (2009), että länsimainen kehitysyhteistyö on afrikan mantereella pääsyy jatkuvaan köyhyyteen, korruptioon ja konflikteihin. Moni on aiheellisesti kritisoinut Moyon väitettä liian kärkkääksi, mutta täysin perätön se ei liene. valtavien rahasummien ja vuosikymmenien kehitysyhteistyön jälkeenkin autoritääriset hallitukset ovat yhä valloillaan ja köyhyys edelleen mittava ongelma. joissain tapauksissa kehitysyhteistyö on osoittautunut jopa esteeksi demokratialle. perinteisesti demokratian perustana ajatellaan olevan veroja maksavan kansalaisen ja valtion suhde. kun valtio joutuu pyytämään kansalaisilta verorahoja talouden ja toimintojen pyörittämiseen, tulee hallinto samalla vastuuseen veronmaksajalle. jos valtavat summat kehitysapua ohjataan suoraan hallitukselle, ei valtion tarvitse vastata kansalaisille teoistaan. tämä ongelma tiedostetaan yhä vahvemmin län-
simaisessa kehitysyhteistyössä, ja tukea pyritään nyt suuntaamaan uusilla tavoilla. ulkoa tuotu ja ohjattu tuki on silti afrikkalaisen demokratian kannalta ongelmallista. demokraattisen kehityksen asiantuntija Anna Lekvall huomioi, että niissä afrikan maissa, joissa kehitysyhteistyövarojen suuruus on jopa puolet valtion koko budjetista, tuki aiheuttaa epävakautta poliittisissa rakenteissa. korruption ja valtaeliittien tukemisen pelossa länsimaat eivät enää anna budjettitukea maiden hallintojen käytettäväksi vaan ohjaavat rahan suoraan ruohonjuuriprojekteihin. nuorissa demokratioissa tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että suuri osa valtion budjetista ei ole kansanvallalla valittujen poliitikkojen kontrollissa vaan rahoja hallinnoivat valtion ulkopuoliset, kansainväliset tahot. tämä asettaa selkeitä haasteita demokraattisen hallinnon kehitykselle.
Talouskasvun tie kansanvaltaan
kehitysyhteistyön ongelmien takia afrikassa on koettu tarvetta etsiä uusia teitä kehitykseen. perinteisen länsimaisen demokratiateorian keskeisimpiä ajatuksia on, että kansainvälisen vapaakaupan ja investointien kautta
MaailMankuva -
37
SteReotypiat keHitySpolitiikaSSa
tapahtuva talouskasvu on automaattinen tapa saavuttaa demokratiaa ja vaurautta. amerikkalainen sosiologi Seymour Martin Lipset väitti, että kun ihmiset saavat "enemmän autoja, televisioita ja pesukoneita", se johtaa suoraan demokratian voimistumiseen. Myös afrikassa on hiljattain ryhdytty etsimään sijoittajia ja kauppasopimuksia. vielä vuonna 2000 lehti the economist kuvasi kirjoituksissaan afrikkaa "toivottomana maanosana". nyt afrikka pyrkii profiloitumaan mediassa talouskasvun uutena keskuksena paikkana, johon investoiminen kannattaa. länsimaiden konventionaaliset ideat demokratian ja vaurauden kehityksestä ja tavat, joilla kehitystyötä afrikassa on perinteisesti tehty, ovat keskenään ristiriidassa. vaikka modernisaatioteoria on hyvin suosittu länsimaisessa poliittisessa retoriikassa, eivät länsimaat ole kohdelleet afrikkaa investointien arvoisena kohteena tai tasavertaisena maailmanpolitiikan toimijana. kuten
kansainvälisen kehitysyhteistyön konsultti ChukwuEmeka Chikezie huomauttaa, afrikan nähdään usein sopivan vain kapeaan rooliin, länsimaiden kontrolloiman kehitysavun saajaksi. kiinnostusta on sen sijaan tullut talousjätti kiinasta, jota afrikan runsaat luonnonvarat houkuttelevat. kiinalaiset yritykset ovat luoneet afrikassa uuden kehitysyhteistyön mallin, jossa yritykset rahoittavat kauppojen yhteydessä afrikkalaisille kumppaneille infrastruktuuriuudistuksia. onko tämä malli tuonut afrikkaan kauan kaivattua itsenäistä otetta kehitykseen ja mahdollisuuksia demokratian rakentamiseen? vastaus näyttää olevan kielteinen. Monen afrikan maan talous on toki kasvanut viime vuosina, mutta kasvu ei varmista varallisuuden tasaista jakautumista tai vallanpitäjien alistamista demokraattisille prosesseille. esimerkiksi angolan ja kiinalaisten yritysten väliset öljykaupat ovat äärimmäisen salamyhkäisiä sopimuksia, eikä kauppojen suuruudesta tai angolan saamista tuloista ole saatavilla tarkkaa tietoa. kiinalaiset ovat tehneet muutamia infrastruktuuriuudistuksia angolassa, mutta the economistin tämänvuotisen reportaasin mukaan uudistukset eivät rahallisesti voi vastata kaupatun öljyn arvoa. käytännössä vaikuttaa siltä, että kauppojen tuotot ovat tukeneet angolan valtaeliittiä
On tärkeää haastaa länsimaisen kehitysajattelun taustalla kytevä ajatus, että Afrikan maat tarvitsevat holhousta.
ja kiinalaisia yrityksiä. tavalliset angolalaiset sen sijaan eivät näytä kaupoista hyötyneen. Fiksaatio talouskasvuun demokratian tuojana on siis pulmallista. globalisaation aikakaudella kauppa ja kansainväliset investoinnit ovat tuoneet monille etuja, mutta demokraattisen valtion kehitykseen tarvitaan myös rakenteet, jotka takaavat vaurauden tasa-arvoisen
38 - MaailMankuva
jakautumisen. vaarana kiinan ja afrikan vahvistuvassa suhteessa on, että afrikan resurssit hyödynnetään kiinalaiseen talouskasvuun samalla tavoin, kuin länsimaat hyödynsivät afrikkalaisia luonnonvaroja kolonialismin aikana. afrikassa kaupoista aiheutuvat tulot saattavat vain voimistaa autoritäärisiä valtarakenteita. alun perin länsimaisiin poliittisen ajattelun normeihin perustuva, talouskasvun ja demokratian suhdetta korostava malli ei siis sekään näytä toimivan afrikkalaisten hyväksi.
Afrikkalaisen demokratian tulevaisuus
Mitä siis on tehtävissä? afrikkaa on yritetty auttaa holhoavalla kehitysyhteistyöllä ja kaupallisella voimistamisella, mutta kumpikaan ei tunnu olevan suora tie demokratiaan. voisivatko länsimaiset stereotypiat olla totta: onko afrikka sittenkin kykenemätön kansanvaltaan, liian kehittymätön ja takapajuinen ymmärtääkseen, miten hyviä yhteiskuntia rakennetaan? joitain vihjeitä voidaan etsiä yllättävästä menestyjästä. Somalimaa on 90-luvulla Somaliasta itsenäiseksi julistautunut alue, jolla ei ole kansainvälisen yhteisön tunnustusta. Maa on noussut poikkeukseksi afrikan heikkojen demokratioiden joukossa: Somalimaa on oikeusvaltio, jossa monet ihmisoikeudet on turvattu laissa ja valta vaihtuu vapaissa vaaleissa. vaikka maa ei ole varakas, se on pärjännyt taloudellisesti suhteellisen hyvin eikä äärimmäistä köyhyyttä ole yhtä paljon kuin Somaliassa. Somalimaan nuori demokratia ei ole ongelmaton, mutta esimerkiksi lehdistövapauden loukkaukset ovat enemmän poikkeus kuin sääntö. Somalimaan tilanteessa kiinnostavaa on, että maa on kehittänyt suhteellisen vakaan demokratian ja talouden lähestulkoon ilman ulkopuolista apua. länsimaiset kehitysyhteistyöohjelmat eivät ole menneet Somalimaahan sen epämääräisen valtiostatuksen takia, eivätkä myöskään kansainväliset investoijat ole kiinnostuneet nuoresta valtiosta. tarkkaa reseptiä Somalimaan menestykselle on vaikea arvioida. varmaa on myös se, ettei sama reitti demokratiaan ole sopiva kaikille afrikan maille. oli syy maan kehitykseen mikä tahansa, Somalimaa toimii kuitenkin todisteena siitä, etteivät afrikkalaiset välttämättä tarvitse ulkopuolista apua, mallia tai vaikutusta
pystyäkseen rakentamaan perustoja demokraattisille ja toimiville yhteiskunnille. tämä ei tarkoita, etteivätkö sekä kehitysapu että talouskasvu olisi afrikalle tärkeitä. vaikka Somalimaa on kokenut paljon positiivista kehitystä, on maa silti köyhä ja epävakaa. kehitysyhteistyö sekä kaupan tukeminen voisivat merkittävästi parantaa sen tulevaisuutta. on kuitenkin tärkeää haastaa länsimaisen kehitysajattelun taustalla usein kytevä ajatus siitä, etteivät afrikkalaiset pysty itse rakentamaan omia yhteiskuntiaan. afrikkaa on milloin holhottu, milloin riistetty, mutta afrikkalaisten kykyä kehittää omia valtioitaan painotetaan harvoin. kehitystä täytyy tukea, mutta vanhat ajatusmallit afrikan "erityisyydestä" nykyajasta taakse jääneenä, keskenkasvuisena ja toivottomana mantereena täytyy hylätä. Somalimaan esimerkin saattelemana on aika ryhtyä tarkastelemaan afrikkaa uudella tavalla: maanosana, jonka kansat pystyvät rakentamaan toimivia, oikeudenmukaisia yhteiskuntia. Chukwu emekaChikezien sanoin: "afrikasta tulee tehdä osa todellista maailmaa ei kolmatta maailmaa, ei ensimmäistä maailmaa, vaan meidän maailmaamme."
kiRjoittaja on plan SuoMen HaRjoittelija, joka on SuoRittanut kanSainväliSten SuHteiden ja politiikan tutkinnon abeRdeenin yliopiStoSSa.
MaailMankuva -
39
SteReotypiat keHitySpolitiikaSSa
tauno kääriä
"länsi on länsi ja itä on itä, eivätkä ne koskaan kohtaa"
Rudyard Kiplingin kuuluisa sitaatti pitää yhä pitkälti paikkansa, vaikka maailma on supistunut. Sama pätee pohjoiseen ja etelään. Menestyksekäs kansainvälinen työ, oli se kauppaa tai kehitysyhteistyötä, vaatii idän ja lännen, pohjoisen ja etelän kohtaamista. Se edellyttää vieraan kulttuurin tuntemista. kehitysyhteistyöosaaminen syntyy pitkälti kokemuksesta. kehitys- ja sektoripolitiikkaa ja läpileikkaavia teemoja voi ja pitää opiskella, samoin kuin hyviä ja huonoja kokemuksia aiemmasta kehitysyhteistyöstä. Mutta todellinen oma osaaminen voi kehittyä vasta käytännön työssä. kehitysyhteistyö vaatii nöyryyttä. Sormi pystyssä opettaminen ei johda usein muuhun kuin ristiriitoihin. nöyrä lähestyminen sisältää sen, että on itse valmis ottamaan vastaan ja oppimaan yhteistyökumppaneilta. Se sisältää myös toisen kunnioittamisen ikään, asemaan ja sukupuoleen katsomatta. kehitysyhteistyöosaaminen ei väheksy sitä, että jokaisella on oman alansa erityisosaamista. päinvastoin, mitä vahvempaa oman alan osaaminen on, sitä vankempi on pohja kehitysyhteistyön omaksumiselle. yksi kehitysyhteistyön tärkeistä alueista on kulttuuriosaaminen. Siitä voi eritellä kolme osa-aluetta: organisaatiokulttuurin, Suomen ja suomalaisuuden sekä partnerimaan kulttuurin hallinnan. oman organisaation kulttuuri ja asenteet ja sieltä tuleva tuki ovat parhaimmillaan korvaamaton selkänoja kenttätyön pulmien kanssa painivalle työntekijälle. Suomalaisuus on osa taustaamme, josta omat arvomme ja osaamisemme kumpuavat. valtaosa suomalaisista edustaa arvoja ja asenteita, jotka tukevat vahvasti kehitysyhteistyötä. Suomalaisuutta täytyy soveltaa kehitysmaan kulttuuriin, jotta toiminta olisi tehokasta, tuloksellista ja kestävää. oma käyttäytyminen on ratkaisevan tärkeää. jos se loukkaa tai väheksyy partneria, toiminnalta voi kadota pohja. Mitä paremmin tuntee partnerimaan kulttuuria, sitä pienempi on vaara tehdä tietämättään erehdyksiä. vieraaseen kulttuuriin on perehdyttävä ja se on hyväksyttävä. partnerimaan arvot ovat usein erilaiset kuin suomalaiset. arvojen kehittymiseen ovat vaikuttaneet muun muassa historia ja uskonto. Suomi on kehittynyt yksilöä korostavaan suuntaan. oman työn merkitystä menestyksessä painotetaan. useissa kehitysmaissa ryhmällä on suuri merkitys.
40 - MaailMankuva
toiSeuS ja ennakkoluulot yHteiSkunnaSSa
toiSeuS ja ennakkoluulot yHteiSkunnaSSa
linus atarah
Homojen holokausti
Afrikkaan juurtunut homofobia kulkee käsi kädessä demokratian puutteen kanssa.
etelä-afrikassa moni uskoo, että raiskaus parantaa lesboudesta.
Paul Evans Aidoo, ghanan hallituksen ministeri, vaati heinäkuussa maansa turvallisuusjoukkoja jäljittämään ja pidättämään kaikki homot ja lesbot. Samalla hän yllytti vuokraisäntiä ja vuokralaisia raportoimaan homoseksuaaleiksi epäilemistään ihmisistä. kunhan heidät on pidätetty, heidät tuodaan oikeuden eteen. teemme kaiken voitavamme, jotta yhteiskunta pääsee eroon näistä ihmisistä, aidoo sanoi. Homoseksuaalien vulgaarit mielipiteet sanelevat mediakeskustelua kaikkialla maailmassa. ghana, ja luultavasti muukaan afrikka, ei voi sietää homoseksuaalisuuden uhkaa, hän jatkoi. katolista uskoa tunnustavan ministerin homofobiset lausunnot levisivät nopeasti lehdissä ja verkkosivustoilla ympäri maailmaa, ja niitä kommentoitiin kiivaasti. kärkkäimmät arvostelijat sanoivat, että aidoo oli käynnistämässä "homojen holokaustia". aidoon kommentit olivat jatkoa
ugandan tuoreille tapahtumille. ugandan viimeisin parlamentti teki lakialoitteen, jotta homoseksuaalisista suhteista voitaisiin tuomita kuolemaan. pian lakialoitteen jälkeen ugandalainen sensaatiolehti Rolling Stone aloitti kampanjan, joka kiihotti ihmisiä paljastamaan homoseksuaaleja ja johti homojen oikeuksia puolustaneen aktivistin David Katon kuolemaan. Rolling Stone julkaisi lokakuussa 2010 sadan homoseksuaaliksi epäilemänsä ihmisen kuvat, nimet ja osoitteet ja vaati heidän teloittamistaan otsikolla Hirttäkää heidät (Hang them). joukossa oli katon kuva. kato ja kaksi muuta lehden nimeämää homoseksuaalia haastoi lehden oikeuteen, ja Rolling Stone määrättiin maksamaan jutussa mainituille tuntuvat korvaukset muun muassa ihmisarvon ja yksityisyyden loukkauksesta. pian tuomion jälkeen, tammikuussa 2011, kato murhattiin kotonaan. tekijät eivät jääneet kiinni. ghanan ja ugandan tapaukset
44 - MaailMankuva
ovat vain esimerkkejä afrikan homovastaisesta liikkeestä, joka on herättänyt viime vuosina kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen huolen. jopa etelä-afrikassa, jossa perustuslaki tunnustaa samaa sukupuolta olevien liitot, lesbojen "eheyttävät raiskaukset" ovat yleisiä ja vaiettuja mustien asuinalueilla. Moni uskoo, että lesbous on sairaus, josta nainen voi parantua, jos mies raiskaa hänet.
Universaaleja arvoja vai länsimaista tuontitavaraa?
afrikan homovastainen liikehdintä on herättänyt länsimaissa vastenmielisyyttä. vaikka homovastaiset käsitykset elävät länsimaissakin sitkeinä, avoin väkivaltainen häirintä on vähentynyt huomattavasti, toisin kuin monissa afrikan ja muslimimaissa. Siitä ei kuitenkaan ole kauaa, kun homoseksuaalisuus oli rikollista lähes kaikissa länsimaissa. Suomessa homoseksuaalisuus oli rikollista 1970-luvulle asti, ja se luokiteltiin sairaudeksi. yksi tunnetuimmista
länsimaalaisista homofobian uhreista oli Alan Turing. lahjakas brittimatemaatikko ja tietokoneiden uranuurtaja tuomittiin homoseksuaalisuudesta 1954. Hänelle tarjottiin kahta vaihtoehtoa: vankeusrangaistusta tai naishormonihoitoa libidon heikentämiseksi. turing päätyi itsemurhaan. 2009 britannian hallitus esitti vihdoin hänelle postuumin anteeksipyynnön. enää homoseksuaalisuutta ei pidetä länsimaissa rikollisena. kehityssuuntana on samaa sukupuolta olevien liittojen salliminen, vaikka osa väestöstä vastustaa yhä homoliittoja. länsimaat saavuttivat nykytilanteen pitkän, 60-luvun kansalaisoikeusliikkeeseen kulminoituneen kamppailun tuloksena. liikehdintä vaati onnistuneesti, että hallitukset tunnustaisivat naisten ja miesten tasa-arvoiset oikeudet ja kieltäisivät syrjinnän etnisyyden, uskonnon tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. kansalaisoikeudet toteutuivat ennen kaikkea siksi, että länsi-
maissa vallitsi laaja yhteisymmärrys ihmisten tasavertaisuudesta. käsitys pohjautui valistuksen aikana syntyneisiin periaatteisiin, joihin vedoten esimerkiksi orjuus lakkautettiin. niinpä homoseksuaalisuuden hyväksyminen merkitsi mukautumista arvoihin, jotka olivat vallalla jo ennestään. ihmisten tasavertaisuus mielletään usein universaaliksi arvoksi, mutta sen toteuttaminen käytännössä on vaihdellut kulttuurista toiseen. Monissa afrikan maissa universaaleihin arvoihin perustuvaan politiikkaan vetoaminen on nähty kolonialismin tuotteena, joten vaikka demokratia ja kansalaisoikeudet on virallisesti tunnustettu yhteisiksi periaatteiksi, niiden sitoutuminen on jäänyt useassa maassa pinnalliseksi. ghanan perustuslaki vuodelta 1992 takaa ihmisoikeudet kaikille "rodusta, synnyinpaikasta, poliittisesta mielipiteestä, ihonväristä, uskonnosta ja sukupuolesta riippumatta", mutta seksuaalisuutta laissa
MaailMankuva -
45
toiSeuS ja ennakkoluulot yHteiSkunnaSSa
ei mainita. Homojen, lesbojen, biseksuaalien ja transsukupuolisten elämäntapa on julistettu laittomaksi 38 afrikan maassa. Homoseksuaalisuutta jyrkästi vastustavat väittävät, että homous on vierasta afrikkalaiselle kulttuurille ja että se on länsimaista tuontikulttuuria, jota jotkut afrikkalaiset noudattavat muotioikkuna. Me ghanalaiset ja afrikkalaiset vaalimme rikkaita ja vahvoja arvojamme sellaisissa asioissa kuin homoseksuaalisuus, eikä meidän tule sallia minkään yksilön tai ryhmän tyrkyttää meille ihmisoikeuksien nimissä asioita, jotka ovat hyväksyttäviä heidän kulttuurissaan, sanoi Fred Deegbe, ghanan Christian Councilin pääsihteeri.
Yleinen suuttumus kanavoidaan homovihaan
afrikan erityislaatuisuutta korostavan retoriikan takana piilee totuus, että kriisiaikoina ihmiset turvautuvat yksinkertaisiin ratkaisuihin. virallisen politiikan tukema homofobia on yritys siirtää ihmisten ajatukset pois materiaalisesta kriisistä, jonka kanssa he joutuvat kamppailemaan päivittäin asioihin, joilla on
vähän merkitystä heidän arjessaan. on helpompi ohjata ihmisten kollektiivinen viha ulkomailta tuleviin kulttuurisiin arvoihin kuin ottaa vastaan suuttumus siitä, etteivät johtajat ole onnistuneet pysäyttämään köyhyyden syvenemistä tai terveydenhuollon ja koulutusjärjestelmän romahdusta. Suurin syy afrikkalaisten homojen häirintään ja sen saamaan viralliseen tukeen on yhteiskunnallisten rakenteiden heikkous ja väestön tietämättömyys siitä, kuinka demokraattisten rakenteiden pitäisi toimia. kun newyorkilainen republikaanisenaattori Mark J. Grisanti mursi puolueensa linjan ja äänesti samaa sukupuolta olevien avioliittojen sallimisen puolesta, hän sanoi, ettei hyväksy kristittynä homoseksuaalisuutta muttei voi juristina kiistää homoseksuaaleilta heidän ihmisoikeuksiaan. kun vastaavasti afrikassa yleinen tietoisuus saavuttaa sen tason, että ihmiset voivat tehdä eron yksilöllisten ennakkoluulojen ja kansalaisoikeuksien puolustamistarpeen välillä, homoseksuaalien häirintä tulee vähenemään.
kiRjoittaja on vapaa toiMittaja.
Homojen vastustajat pitävät homoutta länsimaisena tuontitavarana.
46 - MaailMankuva
toiSeuS ja ennakkoluulot yHteiSkunnaSSa
keskustelusta puuttuu maltillisuus ja kohtuullinen erimielisyys.
kaisille asioille. jos norjan tappaja redusoidaan yksinkertaisesti johonkin enemmän tai vähemmän selittämättömään pahuuteen, jää esittämättä monta tärkeää kysymystä. Minusta on paljon mielenkiintoisempaa kysyä, minkälaisessa maailmassa tuo heinäkuinen joukkomurha oli mahdollinen. ehkä pitäisi miettiä sitäkin, millaisessa maailmassa sellaista ei koskaan tapahtuisi. käsitteet vajoavat samaan harmaaseen massaan. Suvaitsevaisuuden käsitteeseen sisältyy ylhäältä alaspäin katsomisen merkitys; että me kaikessa hyvyydessämme suvaitsemme heidän kummalliset tapansa. Se ei kerro tasavertaisesta yhteiselosta. kulttuurin käsite on puolestaan politisoitunut etnisyyden, uskonnon tai rodun sijaan puhutaan kulttuurista, koska se on juuri nyt poliittisesti korrektia. löytty kaipaa keskustelijoilta omien lähtökohtiensa tiedostamista. kenenkään mielipiteet ja arvot eivät synny tyhjiössä. viime vuosikymmenen jälkipuoliskolla päätään nostanut muukalaisvihamielisyys on hänen mukaansa osittain koulutetun, maahanmuuttoon positiivisesti suhtautuvan väestönosan syytä. niin kutsuttu suvaitsevaisto ei tahtonut kuunnella ihmisten huolia silloin, kun nämä alkoivat olla huolissaan omasta turvallisuudestaan ja toimeentulostaan. Muutaman vuoden ajan kaikki soraäänet kuitattiin rasismina. kun perussuomalaiset saivat vuoden 2008 kunnallisvaaleissa suurvoittonsa, sanomalehdissä kirjoitettiin suurin piirtein pahuuden aikakauden alkaneen. väitän, että jos
perussuomalaisten äänestäjiä olisi viimeistään siinä vaiheessa kuunneltu ja jos heidän huolensa olisi otettu vakavasti, viime kevään jytkystä ei olisi tullut niin suurta. kun perinteinen media joutuu taistelemaan toimeentulostaan entistä kovemmin, on lehtien ja television muokattava tyyliään menekin mukaan. Riidat myyvät sovittelu ei. pelkään, että tv2 järjestää pian jonkin suuren maahanmuutto- tai rasismi-illan, ja pistävät Teuvo hakkaraisen ja Jani Toivolan vastakkain. Siitä tulee pahaa jälkeä.
Älä romantisoi, älä vihaa
"Suvaitsevaisto" tekee kardinaalivirheen kirjoittaessaan vain niille, jotka ovat valmiiksi samanmielisiä. Samaan syyllistyvät ne, jotka kutsuvat itseään maahanmuuttokriitikoiksi. koska kaikki ovat nykyisin netissä, lähdekritiikkiä pitäisi opettaa koulussa ensimmäisistä vuosista alkaen. nettikommenteissa saattaa olla perässä näyttävä lista lähteitä, mutta jos näitä lähteitä käy systemaattisesti läpi, kuka tahansa voi huomata kirjoittajan päättäneen jo etukäteen, mitä hän tahtoo esittää faktana. pelkkä lähteiden olemassaolo riittää vakuuttamaan esitetyn väitteen totuudellisuudesta, löytty muotoilee. Se, mitä maahanmuuttokritiikiksi kutsutaan, on hänen mukaan peiteilmaisu. oikeaa maahanmuuttokritiikkiä sitä, jossa käy-
48 - MaailMankuva
dään järjestelmällisesti ja mahdollisimman monesta näkökulmasta läpi maahanmuuton perusteita ja käytäntöjä ei ole. Sen sijaan mitä moninaisimpia pelkoja, inhoja ja stereotypioita kutsutaan kritiikiksi, tutkija taivastelee. kaikkein kiusaannuttavinta on se, että nämä niin kutsutut kriitikot hakevat irtopisteitä ottamalla uhrin paikan. luin taannoin Milla hannulan kirjan maahanmuuttokritiikin historiasta. Mielenkiintoista ja tavallaan positiivistakin oli se, että kirjoittaja pikemmin symppasi kuin kritisoi tutkimaansa ilmiötä, mutta valitettavasti seurauksena oli aika lailla kritiikitön asetelma, jossa hän rinnasti aateveljensä totalitarististen järjestelmien kynsissä kärsineisiin maanalaisiin poliittisiin liikkeisiin. Se on myytti, joka ei läpäise historian testiä. löytty kertoo toivovansa, että hiljaisen enemmistön edustajat liittyvät keskusteluun mahdollisimman pian. Foorumit eivät saa kuulua pelkästään ääriajattelijoille. Suomen katukuva on maahanmuuton myötä toistaiseksi muuttunut vain isoimmissa kaupungeissa, mutta muutos on jo käynnissä. Meidän on oltava tässä tilanteessa tietoisia paitsi toiseuttamisen myös vieraan ihannoimisen aiheuttamista ongelmista. Molemmat toimivat vallankäytön mekanismeina. löytty rohkaisee ihmisiä kohtaamiseen. Hän tahtoo nähdä, että ihmiset suhtautuisivat toisiinsa ihmisinä eivät suomalaisina, venäläisinä, somaleina tai kurdeina. ei pidä ajatella, että se olisi välttämättä helppoa, mutta sen vaikeus ei välttämättä johdu ihmisten etnisestä tai
kulttuurisesta taustasta. en tahdo, että ihmiset tapaavat toisiaan vain Caisassa tai Stoassa, omissa looseissaan valtion erityistuilla. enkä myöskään sitä, että ihmiset linnoittautuvat yhteen samanmielisten kanssa tiettyihin kaupunginosiin, nettifoorumeihin tai baareihin. Se voisi olla jo hyvä alku, että tutustuu ulkomaalaista syntyperää olevaan työkaveriinsa.
kiRjoittaja on vapaa toiMittaja.
olli löytyn teokSia
erilaisuus (vastapaino, 2003) Suomi toisin sanoen (vastapaino, 2004) Suomalainen vieraskirja: kuinka käsitellä monikulttuurisuutta (vastapaino, 2005) Rajanylityksiä: tutkimusreittejä toiseuden tuolle puolen (gaudeamus, 2005) ambomaamme: Suomalaisen lähetyskirjallisuuden me ja muut (vastapaino, 2006) tää on taas tätä: parisuhteen sanakirja (WSoy, 2007) Maltillinen hutu ja muita kirjoituksia kulttuurien kohtaamisesta (teos, 2008) kulttuurin sekakäyttäjät: esseitä (teos, 2011)
MaailMankuva -
49
toiSeuS ja ennakkoluulot yHteiSkunnaSSa
Heidi ylitalo
erilainen, silti samanlainen
Millaista on olla valtaväestön silmissä erilainen? Vuoden pakolaisnainen Saido Mohamed ja mainostoimiston johtaja Tino Singh kertovat.
Tino Singh,40, muistaa vieläkin, miten oli kuusivuotiaana ainoa tummaihoinen Helsingin jakomäessä. Hän muutti silloin intialaisten yrittäjävanhempiensa kanssa Suomeen. aikuisena Singh nousi julkisuuteen musikaaleista ja muun muassa passi ja hammasharja -tv-ohjelman juontajana. nykyään hän johtaa mainostoimistoa ja on kansainvälinen Suomemme ry -yhdistyksen puheenjohtaja. Hän oli myös ehdolla Suomen kevään 2011 eduskuntavaaleissa. elämäni ja työni on ollut pitkälti hyväksynnän hakemista suomalaisilta. aloin esimerkiksi tanssia ja halusin näyttää, että me maahanmuuttajat olemme ihan ok: "hei katsokaa, mä osaan tanssiakin", Singh kertoo. Hän kuitenkin huomasi olevansa muiden silmissä toisenlainen. esimerkiksi ravintolaan saattoi olla vaikea päästä sisälle, vaikka olisi ollut kravatti kaulassa. Moni asia muuttui sen jälkeen, kun Singhistä tuli julkisuuden henkilö. kaduilla huutelu loppui, kun minut tunnistettiin. ikään kuin lunastin paikkani, hän kertoo. Myös kielitaito on maahanmuuttajalle tärkeä asia; sen kautta luodaan ymmärrystä. kun avasin suuni ja aloin puhua suomea, muutuin objektista subjektiksi. Singhin vanhemmista sen sijaan tuntui, etteivät he kuulu Suomeen. He halusivat palata intiaan, mutta matkustaessaan sinne he huomasivat, etteivät kuulu enää sinnekään. He tunsivat olonsa ulkopuolisiksi molemmissa kotimaissaan. Singh on pohtinut, milloin maahanmuuttajasta tulee suomalainen. ajattelen suomeksi, olen Suomen Saunaseuran jä-
sen ja vietän juhannukseni punkaharjulla. Milloin olen tarpeeksi kotoutunut? pitääkö minun 34 vuoden Suomessa asumisen jälkeenkin perustella olemassaoloani? hän kysyy. en halua kuitenkaan uhriutua. ajattelen, että minullehan on voimavara, kun minulla on perspektiivi kahteen kulttuuriin. olen saanut kulttuuriälyä ja puhun neljää kieltä: hindiä, punjabia, suomea ja englantia.
Tarvitsemme kulttuuriälyä
Singhin mielestä 1990-luvun Suomessa alettiin suvaita erilaisuutta ja tottua siihen, että maahan tulee ulkomaalaisia. Singh kokee, että viime vaalien aikaan ollaan palattu rasistisempaan suuntaan. äärioikeisto on noussut eri puolilla eurooppaa. näkemykseni on, että maailma on epävarmempi paikka ja etsimme mustavalkoisten maailmankuvien kautta kontrollia elämäämme. viime keväänä Singh turhautui suomalaiseen maahanmuuttokeskusteluun, perusteettomiin väitteisiin ja siihen, että maahanmuuttajat itse jäivät keskustelun ulkopuolelle. valtapuolueiden poliitikot nielaisivat maahanmuuttokriittisten syötin. viimeinen sysäys oli, kun Jutta Urpilainen linjasi vaalien alla maahanmuuttopolitiikkaa sanomalla: "maassa maan tavalla". Mutta mikä on maan tapa? eikö ympäri Suomea ole paljon erilaisia ihmisiä ja erilaisia tapoja? oikea ilmaus olisi "maassa maan lakien mukaan". tämän jälkeen Singh perusti Facebookiin ryhmän
50 - MaailMankuva
vuoden 2011 pakolaisnainen Saido Mohamed on tehnyt yli kymmenen vuotta vapaaehtoistöitä muiden töidensä ohella. kiva kun olen saanut mahdollisuuden vaikuttaa ja olla nuorten tyttöjen äänenä.
olen aina ollut valmis puuttumaan asioihin ja menin tilanteeseen väliin. ihmettelen kyllä, miksei suurin osa tee mitään ja seuraa vain vierestä. jokaisella on vastuu puuttua muiden väärään kohteluun. Mohamedia harmittaa, että maahanmuuttaja edustaa mediassa yleensä koko yhteisöään. jos esimerkiksi joku somalitaustainen tekee rikoksen, se ei ole minun tai somaliyhteisön syytä.
Kuka minä oikein olen?
Meillä on taipumus jaotella ihmisiä "meihin ja muihin". Maahanmuuttajat määritellään usein "toisiksi", muukalaisiksi, jotka suljetaan yhteiskunnan ulkopuolelle. Historian aikana juuri valkoista länsimaalaisuutta on pidetty normina, jonka kautta muut kulttuurit on määritelty. Muut kulttuurit on myös nähty vähemmän kehittyneinä ja alkukantaisempina. Suomalaiseen julkiseen keskusteluun on muutaman vuoden aikana juurtunut uusi termi: maahanmuuttokriittisyys. keskustelussa ovat painottuneet uhkakuvat maahanmuutosta. Maahanmuuttokriittisyys on usein vain hienompi sana rasismille. olen myös yllättynyt, miten paljon media on antanut tilaa rasistiselle kirjoittelulle. vastapuolen näkökulmia ei usein kerrota, Mohamed sanoo. toisaalta on tapahtunut myös paljon positiivista.
Hallitusohjelmaan on esimerkiksi linjattu nollatoleranssi rasismille. olisi hyvä löytää ratkaisuja eikä puhua vain ongelmista. Suomella on lyhyt historia maahanmuutossa. olemme siinä asiassa vasta murrosikäisiä. Mohamed on vieraillut Somaliassa aikuisiällä kahdesti tekemässä sairaanhoitajan vapaaehtoistöitä. oli shokki palata. 15 vuoden jälkeen en edes tunnistanut Mogadishua. Myös naisten ja miesten roolit olivat minulle järkytys. Matkat kuitenkin vahvistivat, että haluan tehdä työtä tyttöjen ja naisten aseman puolesta. Mohamed on tehnyt vapaaehtoistöitä Suomessa muun muassa tyttöjen talossa, jossa hän on vetänyt nuorten keskusteluryhmiä. Monella maahanmuuttajataustaisella nuorella on kaksi identiteettiä: toinen tulee kotoa ja toinen kodin ulkopuolelta. nuoret saattavat kysyä: kuka minä oikein olen, suomalainen vai ghanalainen? Mohamed kertoo. pohdin itsekin samanlaisia asioita, kun tulin Suomeen. nyt minulla on myös suomalainen identiteetti. Molemmissa kulttuureissa on hyvät puolensa, joita voi yhdistää. Somalialainen kulttuuri pysyy kuitenkin sisälläni, eikä sitä voi ottaa pois.
kiRjoittaja on otavaMedian laSten- ja nuoRtenleHtien toiMittaja.
lähteet: en ole rasisti, mutta... (toim. Suvi keskinen, anna Rastas & Salla tuori, vastapaino & nuorisotutkimusseura 2009), Me ja muut (toim. Marjo kylmänen, vastapaino 1994).
MaailMankuva -
53
toiSeuS ja ennakkoluulot yHteiSkunnaSSa
Roselyne omondi-ogao
Mzungut nyt ovat sellaisia...
Itäafrikkalaiset ovat luoneet stereotyyppiset käsityksensä valkoisista ihmisistä, "mzunguista", mutta mielikuvat eivät välttämättä ole mustavalkoisia.
valkoiset näyttävät pääsevän kuin koira veräjästä vaikka murhasta, ilman että viranomaiset edes räpäyttävät silmiään. Sain siitä hiljattain muistutuksen. kuljeskelin vaateputiikissa ugandan pääkaupungissa kampalassa ja tutkin viimeisimpiä mallistoja. valkoinen nainen paikallisen nimityksen mukaan "mzungu" käveli sisään. Hän marssi kassalle ja sanoi: ostin nämä alusvaatteet viikko sitten, mutta ne eivät istu kunnolla. voinko palauttaa nämä? Myyjä katsoi häntä hämmentyneesti, ehkäpä koska kellään ei ollut aiemmin ollut julkeutta palauttaa käytettyjä alusvaatteita, tai ylipäänsä mitään alusvaatteita. putiikin yleinen käytäntö on, ettei käytetyistä alusvaatteista saa rahoja takaisin. Suokaa anteeksi hetki, häkeltynyt myyjä sanoi ja katosi hetkeksi takahuoneeseen. palattuaan hän yritti selittää ilmeisen: emme voi hyväksyä palautusta... anteeksi madam. en tiedä, kuka mzungu oli tai mitä hän sanoi myy-
jälle, mutta aivan yllättäen myyjä ilmoitti. Hyvitän teille hinnan! Mieleeni nousi vain yksi ajatus: musta asiakas ei olisi saanut rahojaan takaisin. valkoisilta hyväksytään mitä vain, vaikka kylpysandaalien käyttäminen kuninkaallisissa häissä, ajattelevat ugandalaiset. Mutta se ei ole ainoa stereotyyppinen käsitys mzunguista. brittiläinen kirjailija Basil Davidson on todennut, että yksi kolonialismin vaikutuksista oli afrikkalaisten ja eurooppalaisten vastakkainasettelun juurruttaminen yleiseen ajatteluun. teoksessaan the search for africa: history, culture and politics (1994) davidson kuvaa, kuinka eurooppalaiset tutkijat kaupittelivat kolonialismin aikana käsitystä siitä, että toiset rodut ovat ylempiä kuin toiset, muun muassa oikeuttaakseen orjuuden. psykologit ja sosiologit sanovat, että stereotyypittely kohentaa ihmisten itsetuntoa ja auttaa heitä määrittelemään paikkansa maailmassa. Se myös auttaa järjestelemään tiedonmurusia laatikoihin, joissa
54 - MaailMankuva
säilytämme käsityksiämme rodusta, sukupuolesta ja yhteiskuntaluokasta. orjakauppa ja kolonialismi saattavat kuulua menneisyyteen, mutta stereotypiat elävät. afrikkalaiset ajattelevat yhä, että valkoiset ovat keskeisellä tavalla erilaisia kuin he.
valkoisilta hyväksytään mitä vain, vaikka kylpysandaalien käyttäminen häissä.
huonoja tanssijoita
Monessa perinteisessä afrikkalaiskulttuurissa nuoret naiset valitsivat puolisonsa sen perusteella, kuinka hyvin mies tanssi. ketteryys tanssilattialla liitettiin hedelmällisyyteen, joten paras miestanssija hyötyi kyvyistään. Mzunguilta tanssitaito puuttuu, ainakin itäafrikkalaisten yleisen käsityksen mukaan. Heidän liikkeensä ovat jäykkiä ja huonosti koordinoituja, niin kuin pelästynyt gekko tipahtaisi seinältä. pahinta on, etteivät he osaa liikuttaa lanteitaan ja vyötäröään samanaikaisesti vauhdikkaassa tanssissa, sanoo Betty Asio, ugandalainen taloudenhoitaja.
Samaa mieltä on Azarios, Mbararan kylässä elävä ympäristönhoitaja. jos valkoiset miehet eläisivät kylässäni, he eivät ikinä löytäisi kumppania tanssitaidoillaan.
Tyhmiä ja viisaita
itä-afrikkalaiset ajattelevat myös, että mzungut ovat samanaikaisesti sekä älykkäitä että typeriä. otetaan esimerkiksi brittinainen, Wendy Martin, joka joutui
MaailMankuva -
55
toiSeuS ja ennakkoluulot yHteiSkunnaSSa
lähes kaikkien itä-afrikan kaupunkien kaupoissa on kahdet hinnat: normaalit ja mzungu-hinnat.
pari vuotta sitten elefantin puskemaksi juoksulenkillään kenialaisella luonnonsuojelualueella. Martin valitti tuohtuneena, ettei kukaan ollut varoittanut häntä siitä, että villielefanteista voisi olla uhkaa. jokainen opas ambonin kalkkikiviluola-alueella kertoo tarinaa mzungu-parista, joka vieraili luola-alueella tansanian tangassa noin kymmenen vuotta sitten. He saapuivat jyrkän maankallistuman reunalle. paikallinen opas neuvoi, ettei heidän kannattaisi laskeutua jyrkännettä ei ainakaan ilman paikallisopasta. pari sivuutti neuvon ja päätti luottaa vain opaskoiraansa. pariskuntaa ei enää nähty. koiran ruumis löytyi myöhemmin mailien päästä, kilimanjaro-vuoren juurelta. paikallisten silmissä mzunguilla on myös vahvuutensa: he ovat ennakoivia. He kantavat ja käyttävät karttoja sen sijaan, että kysyisivät tietä joka kadunkulmassa. ihailen luovia tapoja, joilla he käyttävät erilaisia härveleitä, sanoo ugandalainen tilintarkastaja Seth. Samaa mieltä on ugandalainen tutkija Patrick Onyango, mutta hän muistuttaa: Monet eivät tiedosta, että älykkyys on yksilöllistä. Se ei ole rodusta riippuvainen ominaisuus. valkoiset pääsevät usein pitkälle, koska heillä on tahtoa ja kykyä kyseenalaistaa vallitsevat asiaintilat. He ottavat selvää asioista. He etsivät vaihtoehtoisia ratkaisuja.
Rahakkaita ilman rahantajua
Mzungut eivät tunnu potevan eroahdistusta ainakaan silloin, kun heidän pitää luopua käteisvaroistaan. Siksi lähes kaikkien itä-afrikan kaupunkien kaupoissa on kahdet hinnat: normaalit ja mzungu-hinnat. jos tuotteissa ei ole hintalappuja, käytössä on mitä todennäköisimmin kahden hinnan politiikka.
pidän mzunguista, koska he eivät kärtä minulta alennusta. kun he kysyvät banaanien hintaa, voin sanoa heille minkä hinnan tahansa, koska he maksavat sen empimättä. He eivät edes tiedä käypiä hintoja tai sitä, että hintataso vaihtelee päivittäin, kertoo hayyat, kampalalainen elintarvikekauppias. njeri, nairobilainen torimyyjä, on samaa mieltä. paikallinen asiakas ei maksa huivista tai säärystimistä kuin 300 kenian shillinkiä (2,20 ), mutta mzungulle ei tuota ongelmia maksaa tuotteesta tuplahintaa. ehkä se johtuu siitä, että dollareiden ja eurojen käyttäjille 300 shillinkiä on hiluja. Robert, joka myy pimeästi bussilippuja, kertoo: veloitan mzungu-hintoja siihen päivään asti, kun mzungu tajuaa, että hän maksaa matkasta tuplasti enemmän kuin muut. annamme yksinkertaisesti vähemmän vaihtorahaa. jos mzungu tietää käyvän hinnan ja älyää pyytää oikeaa summaa takaisin, hän saa sen kyllä. toimimme näin, jotta selviämme, kun taas mzungulla on niin paljon rahaa, ettei hän edes tajua yhden kolikon puuttumista. Sosiologi Jane Thairu, entinen kenyatta universityn luennoitsija, arvioi: afrikka on edelleen monelle valkoiselle pimeä maanosa. afrikka nähdään yhtenäisenä valtavana paikkana, jossa on vain köyhyyttä, sairauksia, korruptiota ja selkkauksia. tämä taustaoletus selittää pitkälti sen, miksi monet itäafrikkalaiset ärsyyntyvät helposti valkoihoisten käytöksestä ja kommenteista. eurooppalaiset ajattelevat tekevänsä afrikkalaisille suurenkin palveluksen, kun tarjoavat näille töitä kokkeina, palvelijoina ja lastenhoitajina ja maksavat palve-
56 - MaailMankuva
luksista pikkurahaa. totuus on, että monet heistä eivät selviäisi ilman kotiapulaisiaan sellaisista haasteista kuin säännöllinen matkustaminen kaupungin ulkopuolelle tai ostosten tekeminen ruuhkaisella torilla. valkoiset eivät tee palvelusta vaan maksavat huonoa hintaa saamistaan palveluista, sanoo ugandalaistutkija Patrick Onyango. ugandalainen Jane Apot kertoo, että on työskennellyt vuosia valkoisen perheen kotiapulaisena. vihaan sitä, kun he antavat minulle kulahtaneita tai vääränkokoisia vaatteita ja sanovat, että sukulaiseni tai sisarukseni kylässä voivat varmaan käyttää niitä. Se on loukkaavaa. tuntisin itseni arvostetummaksi, jos he tarjoaisivat minulle 3000 ugandan shillinkiä (0,80 ) ylimääräistä rahaa uusien vaatteiden ostamiseen. käsitys siitä, että valkoisilla on paljon ylimääräistä rahaa, on todennäköisesti syy siihen, että kampalassa asuvien ulkomaalaisten täytyy usein maksaa kuuden kuukauden vuokra etukäteen yhdysvaltain dollareissa. Maksan vuokraa noin 430 000 ugandan shillinkiä. Mutta jos mzungu vuokraisi samaa taloa, hänen täytyisi maksaa 1 800 yhdysvaltain dollaria tai enemmän, kampalassa asuva Dorine Koheirwe kertoo. konsultti Dora Tuma arvioi: en usko, että hinta on kalliimpi vain siksi, että vuokraaja sattuu olemaan valkoinen. kyse on enemmänkin siitä, että mzungu olettaa saavansa kaupanpäällisinä sellaisia palveluita kuin vartiointi, sähkö ja puhdas vesi.
jätti pöydälle satoja shillinkejä. Anne Murungi, tansanialaisen viiden tähden hotellin toimitusjohtaja, sanoo: tarjoilijat rynnistävät palvelemaan mzunguja, koska tietävät, että nämä tippaavat yleensä hyvin.
Säädyttömiä julkisilla paikoilla
itäafrikkalaiset ajattelevat, että mzungut käyttäytyvät loukkaavasti julkisilla paikoilla. Melkein ripustimme alueellemme "ei ranskalaisia suudelmia" -kyltin, kertoo ugandalaisen uima-allasalueen hoitaja Richard Ochen. Me kaikki välitämme elämämme erityisistä ihmisistä: tyttö- tai poikaystävästämme tai puolisostamme. Mutta sisartani tai hänen intialaista ystäväänsä ei nähdä pussailemassa moottoripyörän selässä julkisella paikalla. jos haluamme intiimiä kanssakäymistä, etsimme yksityisen paikan. Mzungut taas tekevät sitä kaikkialla, ihan kuin heillä ei olisi itsehillintää.
Kannattavia naimakauppoja
nykypäivänä ei ole tavatonta nähdä pareja, joilla on eri etninen tausta. itäafrikkalaiset kohtelevat tällaisia "sekapareja" epäilevästi ja kyseenalaistavat heidän liittonsa motiivit. tutustuin muutama vuosi sitten Peteriin, kampalassa asuvaan australialaismieheen. Hän työskenteli kansalaisjärjestössä. peter ei ollut häikäisevän komea, mutta hän oli pitkä ja mukavannäköinen mies. puolet hänen toisesta jalastaan oli amputoitu. ehkäpä siksi hänellä ei ollut tyttöystävää. tilanne muuttui, kun peter tapasi Marian, lumoavan kauniin ugandalaistytön. Maria ei olisi ikimaailmassa deittaillut peteriä, jos tämä olisi ollut musta, arvioi uima-allashoitaja Richard ochen, joka on tuntenut peterin vuosia. olen nähnyt täällä monia tyttöjä. ne, jotka ystävystyvät valkoisten, itseään 30 vuotta vanhempien eläkeläismiesten kanssa, tekevät niin yleensä siksi, että se tarkoittaa rahaa ja uutta elämää ulkomailla. en ymmärrä sitä, koska täällä on energisiä, komeita ja pystyviä miehiä.
kiRjoittaja on kenialainen toiMittaja ja keHitySkySyMykSiin eRikoiStuneen aikakauSleHden Salukin peRuStaja.
Avokätisiä tippaajia
nairobissa asuvaa ohjelmistosuunnittelijaa Phares Kariukia harmittaa, kuinka mzungu-asiakkaiden läsnäolo vaikuttaa hienojen kahviloiden palveluun. kariuki tilasi hiljattain kahvilassa cafe latte -juoman. kun hän odotti juomaansa, sisään tuli ryhmä valkoisia matkailijoita, jotka istuivat hänen lähelleen. He tilasivat muun muassa monen ruokalajin aamiaiset. Ryhmän tilaukset tulivat täydet 30 minuuttia aiemmin kuin kariukin kahvikuppi. kun kahvia rakastava mies siemaisi juomaa, hän protestoi, että tilasi laten eikä talon kahvia. tarjoilija väitti, että kyseessä on sama asia. kariuki oli varma, että mzungut saivat juuri sitä, mitä tilasivat, koska kukaan heistä ei valittanut. Hän ei jättänyt tippiä, mutta matkailijaryhmä
MaailMankuva -
57
juha Rudanko
vihaa, syyllisyyttä ja myötätuntoa
Kadunvarteen polvistuneista romanikerjäläisistä on tullut osa suomalaista kaupunkikuvaa. Miksi rahaa pyytävät romanit herättävät niin suuria tunteita?
ohitan romanikerjäläisen tampereen Hämeenkadulla ties kuinka monennetta kertaa. en pysähdy, tälläkään kertaa. yritän katsoa eteenpäin, mutta vilkaisen kuitenkin. kuinkahan monta tuntia tuo mies on istunut polvillaan, kilistellyt paperista kahvikuppiaan muutaman kolikon toivossa. Mielessäni vilistää kysymyksiä: pitäisikö antaa muutama euro? Menisivätkö roposet kuitenkin rikolliselle? tästähän on paljon puhuttu. Rehellisesti sanottuna en tiedä vastausta, ja tuskin tietää valtaosa muista ohikulkijoistakaan. ehkä kerjäläinen on helpompi ohittaa, jos luokittelee hänet rikolliseksi. poliisiasia. epätoivo saattaa ajaa rikollisuuteen, mutta maahan polvistunutta miestä on toisaalta lähes mahdoton pitää rikollisena. eikö hänellä ole mitään muuta vaihtoehtoa?
Yritys ymmärtää synnyttää vihaa
kokemukseni lienee tyypillinen. kerjäläiset herättävät kysymyksiä ja ennen kaikkea tunteita. lainaan kirjastosta Helsingin Sanomien toimittajan Kimmo Oksasen kirjan kerjäläisten valtakunta (2009), joka sukeltaa kerjäläisilmiöön. aikaisempi lukija on kirjoittanut tyhjälle sivulle huutavilla tikkukirjaimilla "paskaa".
oksanen pyrkii ymmärtämään ilmiötä eikä luokittele kaikkia kerjäläisiä yhdeksi massaksi. kerjäläiset ja pyrkimys ymmärtää heitä herättävät vihaa internetin keskustelupalstoilla, ja kerjäläisistä kirjoittavat toimittajat saavat siitä osansa. ehkä kirjan aikaisempi lukija olisi halunnut vahvistusta käsitykselleen siitä, että kaikki romanit ovat samanlaisia, varsinkin kaikki kerjäläiset rikollisia. ärsyttää hirveästi, että faktojen kertominen nähdään propagandana. jopa numeroiden luetteleminen nähdään provokaationa omaa kansaa kohtaan, kun kyseessä ovat romanikerjäläiset. ihminen, joka kertoo, että toisilla menee vielä huonommin, leimataan melkein kansanrikolliseksi, oksanen sanoo. kerjäläiskeskustelussa käytetään samaa retoriikkaa kuin maahanmuuttokeskustelussa. Maahanmuuttoon myötämielisemmin suhtautuva keskustelija leimataan helposti epäisänmaalliseksi petturiksi. Sanotaan, että pitää hoitaa oman kansan ongelmat, ennen kuin muita voi auttaa. Suomalaisten vanhusten tai köyhien etujen esitetään olevan suorassa ristiriidassa somalipakolaisen tai romanikerjäläisen auttamisen kanssa. on hyvä, että ihmiset kantavat huolta vanhusten hoidosta tai työttömistä. on vain naurettavan ristirii-
kodittomia. jos aikoo liikkua intialaisessa jättikaupungissa, on pakko kovettaa itsensä jättämään toistuvat avunpyynnöt huomioimatta. Suomessa tähän ei ole totuttu. voiko kyse olla siitä, että kerjäläiset rikkovat suomalaisten kuvaa kotimaastaan eihän täällä kerjäläisiä ole? ehkä, mutta tilannetta kärjistää se, että kerjäläiset ovat nimenomaan romaneja. käsitys siitä, että suomalaisetkin romanit ovat rikollisia, on syvässä. Mediassa romanit on yhdistetty rikollisuuteen vuosikymmenten ajan. pitää toki muistaa, että Suomen vankiloissa on väestömäärään suhteutettuna enemmän romaneja kuin kantasuomalaisia, oksanen huomauttaa. Hän kuitenkin ihmettelee ihmisten kyvyttömyyttä erottaa yksilöitä toisistaan. tunnen valtavan monia romaneja, mutta en yhtäkään rikollista. Rikolliset ovat rikollisia, kerjäläiset kerjäläisiä. jos jaakko on rikollinen, kimmo ei välttämättä ole, vaikka molemmat ovat Hesarin toimittajia. kerjäläiset ehkä järkyttävät nykysuomalaisia, mutta Suomessa oli muutama vuosikymmen sitten kerjäläisiä omasta takaa. Milloin heille antaminen lopetettiin? Silloin, kun vähäosaisia ryhdyttiin tukemaan verovaroista ja kerjäläiset katosivat katukuvasta. Samanlainen euroopan laajuinen järjestelmä tarvittaisiin. tietenkin Romanian valtiolla on päävastuu. oksanen on itse nähnyt romanien köyhyyden Romaniassa ja tietää, kuinka vaikea heidän on työllistyä kotimaassaan. vaikeista lähtökohdista huolimatta myös romaneilla on vastuu omasta kohtalostaan. patistaisin romaneja miettimään tulevaisuuttaan, etteivät ottaisi lapsiaan pois koulusta. ilman koulutusta ei lapsilla ja vanhemmilla ole tulevaisuutta.
oksanen on huolestunut Suomen asenneilmaston kovenemisesta viime vuosina. Hän liittää sen rasismin yleistymiseen kaikkialla euroopassa. italiassa ilmapiiri on kiristynyt niin paljon, että romaneita on murhattu. ei Suomi ole erossa tästä kehityksestä. Mietin, milloin italian tapahtumat tulevat Suomeen. Romanien maahantulolle ei näy loppua, eikä ihmisten nuivalle reaktiolle siihen. jostain se alkaa. oksanen korostaa myötätuntoisen enemmistön roolia: heidän täytyy puhua ja osoittaa, että on enemmän kuin yksi totuus.
Romaneista löytyi kohde, johon saa purkaa vihaa eu:ta kohtaan.
Kyteekö pinnan alla?
kerjääminen ei Suomessa ole rikos. oksasen mukaan romanikerjäläiset tulevat Suomeen omin neuvoin; he eivät ole ihmiskaupan uhreja tai organisoituneen rikollisuuden kätyreitä. kerjäläiselle antamisessa ei ole mitään hävettävää, oksanen sanoo. perusongelmaa se ei ratkaise, mutta "totta kai se auttaa".
Silloin, kun lakataan itse ajattelemasta, muiden ajatukset pääsevät helpommin valtaan. jos perussuomalainen noitarumpu paukuttaa sitä, että muslimit ja romanit ja varmaan kohta juutalaisetkin ovat ala-arvoisia ihmisiä, niin se valtaa mielet ja leviää nopeasti, oksanen kärjistää. Hänen mielestään suomalaisten empatiakyky on heikentynyt. Romanit ovat itse sanoneet hänelle, että eurooppalaiset ovat unohtaneet ihmisyytensä. Romanit sanovat, että eurooppalaiset ovat kadottaneet jumalansa. tulkitsen sen niin, että olemme unohtaneet juuremme ja ihmisyytemme ja myötätuntomme. tiedän, että Hämeenkadulle kyykistynyt kerjäläinen ei ole rikollinen. en hetkeäkään usko, että hän polvistuisi siihen, jos hänellä olisi mahdollisuus normaaliin työntekoon. ehkä lantin antaminen voi olla oksasen kuvaaman myötätuntoisen enemmistön hiljaisuuden rikkomista. ehkä se voi olla keino sanoa maahan polvistuneelle miehelle ja ohikulkevalle enemmistölle että kerjäläinen ei kaikkien silmissä ole rikollinen.
kiRjoittaja on vapaa toiMittaja.
MaailMankuva -
61
toiSeuS ja ennakkoluulot yHteiSkunnaSSa
kaisa viitanen
elämä paperin varassa
Oleskelulupa tai sen puute määrittää maahanmuuttajan koko elämän. Kun lupa umpeutuu, yhteiskunta alkaa suhtautua siirtolaiseen kuin rikolliseen.
Sanomalehteä lukiessasi jäät katsomaan välimerellä otettua valokuvaa. pieneen veneeseen on ahtautunut kolmisenkymmentä siirtolaista. Mitä näet? lomailet Roomassa. palatessasi Colosseumilta päädyt metroasemalle, jonka edustalla afrikkalaismiehet myyvät jalkakäytävälle asettelemiaan laukkuja ja aurinkolaseja. Mitä näet? kotimaahan palattuasi lähdet lähikauppaan ruokaostoksille. et löydä etsimääsi kierrepastalaatua, eikä siivouskärryä työntävä mies osaa auttaa. Hän ei edes puhu suomea. Mitä näet? istahdat bussiin ja huomaat vieressäsi istuvan naisen torkahtelevan. Hänen jaloissaan on kolme täpötäyttä rispaantunutta putkikassia. yhdestä pilkistää purkki säilykelihaa ja hammasharja. lopulta hänen päänsä retkahtaa olkapäätäsi vasten. Mitä teet? euroopassa elää arvioiden mukaan viidestä kahdeksaan miljoonaa ihmistä ilman oleskelulupaa. Harva suomalainen tuntee heistä henkilökohtaisesti ainuttakaan.
uutismedian tekijät usein etäännyttävät ilmiötä entisestään. Siirtolaisista puhutaan massoina. artikkeleissa on sanoja, joilla yleensä puhutaan hallitsemattomista ja pelottavista luonnonilmiöistä: siirtolaiset virtaavat ja vyöryvät, he uhkaavat euroopan rajoja, heitä vastaan taistellaan. kun viime vuonna Suomessa kaksi isoäitiä anoi oleskelulupaa, media alkoi maalata uhkakuvaa mummotulvasta. kuvaksi näihin juttuihin on usein valittu valokuvaajan pitkällä teleobjektiivilla kaukaa otettu kuva siirtolaisveneestä ja ihmisjoukosta. yksilötarinoita näkee ja saa lukea liian harvoin. Maanosaamme saapuvat ihmiset menevät monilla eurooppalaisilla sekaisin. Harva tietää, että jokaisella ihmisellä on oikeus tulla eurooppaan anomaan turvapaikkaa, oli heillä henkilötodistusta, passia tai oleskelulupaa tai ei. Siirtolaispaateista saa raflaavia kuvia, mutta suurin osa eurooppaan saapuvista ihmisistä ylittää rajan laillisesti ja lentäen, joko turistitai opiskeluviisumilla tai työlupa taskussaan. Mutta ajan saatossa elämäntilanteet vaihtuvat, luvat umpeutuvat ja ihmiset saattavat
silti jäädä. Syitä on monia. tulija on kenties perustanut perheen, saanut lapsia, oppinut uuden kielen ja juurtunut uuteen kotimaahansa. ilman oleskelulupaa ihminen katoaa. Hän ei enää kuulu rekistereihin. Hänestä tulee näkymätön. Me jaamme samat eurooppalaiskaupungit, mutta paperittomat pysyvät varjoissa, maan alla. paperiton ihminen ei voi vuokrata laillista asuntoa, tehdä virallista työtä eikä opiskella. Samalla hän putoaa pois julkisesta terveydenhuollosta. ilman oleskelulupaa ihminen joutuu alttiiksi vaaroille. pomo saattaa jättää palkan maksamatta, ja vuokraisäntä vaatia maksuksi seksiä. luvatta maassa asuva ei voi missään tilanteessa vaatia oikeutta. päinvastoin: jokainen ohi kävelevä poliisi on riski: univormumies voi ottaa paperittoman kiinni ja karkottaa maasta. paperiton ihminen onkin euroopan pahnanpohjimmainen, lainsuojaton. ihminen on fyysisesti sama henkilö, oli hänen taskussaan oleskelulupa tai ei, mutta tuo pieni paperi määrittää hänen koko elämänsä, ympäristönsä ja mahdollisuutensa. kaikki muut persoonan piirteet ja
62 - MaailMankuva
elämän aiemmat saavutukset katoavat, kun ihminen putoaa paperittomuuteen. yhteiskunnan vartijat, poliisi ja rajalaitos, jaottelevat ihmiset vain kahteen kastiin: luvallisiin ja luvattomiin. Maassa ilman lupaa oleskelu ei ole varsinainen rikos, mutta euroopan valtiot kohtelevat paperittomia kuin rikollisia. Heitä varten eumaissa on yli 200 ulkomaalaisvankilaa. nämä säilöönottokeskuksiksi nimetyt rakennukset ovat karuja, kaltereilla, piikkilangalla ja valvontakameroilla ympäristöstä eristettyjä paikkoja. Suomen ainoa säilöönottokeskus on Helsingin Metsälässä. Se on eurooppalaisittain 40 vankipaikallaan pieni säilö ja jatkuvasti täynnä. uuden ulkomaalaisvankilan rakentamista Suomeen onkin jo alettu suunnitella. eurooppalaisissa ulkomaalaisvankiloihin on lukittu miehiä, naisia lapsia ja perheitä. eu:n säilöönottodirektiivin mukaan paperiton siirtolainen saattaa joutua virumaan säilöönottokeskuksen sellissä pahimmillaan jopa puolitoista vuotta. Mutta heti, kun viranomaiset saavat selville, mistä maasta henkilö on
kotoisin, hänet palautetaan. euroopan lentokentiltä nousee päivittäin lentokoneita, joiden takapenkissä istuu palautusmatkalle pakotettu ihminen. vaikka euroopan valtiot lennättäisivät jokaisen paperittoman rajan yli ja rakentaisivat ulkorajalle rauta-aidat, ihmisten liikkuminen ei lakkaa. järkevämpää olisikin auttaa luvattomaan loukkoon joutuneita ihmisiä saamaan lailliset luvat asua ja tehdä töitä täällä. Sen jälkeen ihmistä ei voi enää hyväksikäyttää. Hän alkaa maksaa veroja ja osallistua yhteiskuntaan täysvaltaisesti. Mutta niin kauan kuin ihminen on maassa luvatta, hän ansaitsee ihmisarvoisen kohtelun. Hänen tulee päästä terveydenhuoltoon ja saada lapsensa kouluun. Hänellä on myös oltava mahdollisuus kääntyä poliisin puoleen, jos joku tekee häntä kohtaan rikoksen. Se on meidän kaikkien etu. yhteiskunnan jakautuminen niihin, joilla on oikeudet, ja niihin, joita poljetaan, aiheuttaa lopulta kaikille turvattomuutta.
kiRjoittaja on vapaa toiMittaja. Hän teki yhdessä valokuvaaja katja tähjän kanssa dokumentaristisen tietokirjan paperittomat (HSkirja, 2010), joka kertoo seitsemässä eu-maassa asuvista luvattomista siirtolaisista.
ilman oleskelulupaa ihminen katoaa.
MaailMankuva -
63
toiSeuS ja ennakkoluulot yHteiSkunnaSSa
Marja-leena Suvanto
kehitysyhteistyön lisäarvo ja Suomi-brändi
vuonna 1961 Suomen hallitus asetti komitean selvittämään, miten kehitysapu pitäisi maassamme järjestää. tästä lähti käyntiin nyt 50 vuotta jatkunut keskustelu kehityspolitiikkamme tilasta ja sen tarpeellisuudesta. painotukset ovat muuttuneet maailmanpolitiikan suuntausten mukaan. konfliktit, siirtolaisuus, kansainvälinen kauppa ja ilmastonmuutos ovat ohjanneet vahvasti kehitysyhteistyötämme. tuorein keskustelu on kummunnut itä-afrikan nälänhädästä. katastrofityössä kritisoidaan yhä ponnekkaammin tehotonta kriisiapua ja vaaditaan pitkäjänteisiä kehityspoliittisia ratkaisuja kriisien hoidossa. kehityspolitiikan merkitys kansainvälisessä keskustelussa ja päätöksenteossa on nousussa, ja eri tahojen halu sitä koskevan päätöksenteon ytimeen on kasvanut. kehityspolitiikassa jaetaan nyt valtaa. länsimaiset, vahvasti ihmisoikeuksiin sidotut periaatteet ovat paineen alla. kehityspolitiikan tarkastelu avartuu ja käsitykset siitä, miten kehitystä parhaiten edistetään, moninaistuvat. vaikka moderni kehityspoliittinen työ pohjaa kumppanuudelle ja tasa-arvolle, päätännän ydin on ollut tähän asti länsimaisessa ajattelussa. nyt keskustelu särmittyy, kun entiset avun saajat tuovat näkemyksensä työn tarkoituksesta ja tehokkuudesta mukaan keskusteluun. länsimaiden panostus kehitysyhteistyöhön ja politiikkaan pienenee, ja kehittyvien maiden, kuten kiinan ja intian, osuus kasvaa. perinteisissä kehitysyhteistyötä tekevissä maissa myös Suomessa käydään jatkuvaa keskustelua työn tehosta tai tehottomuudesta. keskustelu on tarpeellista nopeasti muuttuvassa globaalissa todellisuudessa. kehityspoliittisten näkemysten uudistuminen on terve merkki siitä, että köyhien maiden kehityskysymykset ovat politiikanteon raskaassa sarjassa. globalisaatio on vahvistanut huomattavasti kansainvälisen kaupan läsnäoloa kehitysmaissa. ihmisten, rahan, teknologian ja ideoiden liikkuminen on tuonut köyhiin maihin mahdollisuuksia mutta myös ongelmia. intia, maailman ehkä nopeimmin vaurastuva köyhä maa, jakautuu sisäisesti rikkaisiin ja entistäkin köyhempiin köyhiin. Sierra leonessa, yhdessä luonnonvaroiltaa maailman rikkaimmista maista, asuu maailman köyhimpiä ihmisiä. kansainvälisten yritysten tulo kehitysmaiden markkinoille jakaa maiden todellisuuden. tilastollinen keskiköyhyys laskee, mutta samaan aikaan ihmisten elämä vaikeutuu. varsinkin nuorten työttömyys kehitysmaissa on noussut paikoin lähes 90 prosenttiin. Sanonta "köyhyys on ehtymätön luonnonvara" on karuudessaan totta. on varmasti harhaanjohtavaa väittää, että vuosien myötä köyhyyden laatu ja määrä on suhteessa maailman kehitykseen pysynyt samana. Mutta perustellusti voidaan sanoa, että kaikkia niitä mahdollisuuksia ja lupauksia, joita maailman köyhimpien ja eniten apua tarvitsevien puolesta on annettu, ei ole pystytty lunastamaan. paljon enemmän olisi pystytty tekemään ja olisi pitänyt tehdä. johtuuko saamattomuus siitä, että avulla on itsekkäät juuret vai siitä, että työhön köyhyyden poistamiseksi on tullut yhä uusia haasteita, joiden edessä perinteinen kehitysyhteistyö on voimaton? Media ja sen tapa tuoda esiin kansainvälistä kehitys-
64 - MaailMankuva
politiikkaa vaikuttaa vahvasti suomalaisten käsityksiin siitä, miten maamme asettautuu ja asennoituu globaaleihin muutoksiin. viime vuosina median vaikutus on ollut eriyttävä. Suomi on mediassa irrallaan globaalista köyhyydestä ja siihen liittyvästä kehityksestä ja jätetään uutisoinnissa usein ulkopuolisen tarkkailijan asemaan. Suomalainen keskustelu yleistää valtion kehitysyhteistyöpanostuksen poliittiseksi menoeräksi, jonka hyöty ja tulokset kyseenalaistuvat ja polkeutuvat kulukritiikin jalkoihin. työn tuloksellisuutta halutaan arvioida mittareille, joita esimerkiksi ihmisoikeustyössä on vaikea osoittaa. nyt keskusteltu pyörii tiiviisti Suomen saamassa lisäarvossa eli siinä, miten Suomi hyötyy kehitysyhteistyöstä. kokemukset ja yhteistyö ovat vahvistaneet ja rikastaneet Suomea, sen kansainvälistä osaamista, asiantuntija-asemaa ja tunnettuutta. Suomella on työhön myös laaja näkemys: olemmehan olleet itse ensin avun saajia ja vasta 1970-luvulla alkaneet itse auttaa muita. Suomi-brändiä kehittämään asetettu valtuuskunta piti yhtenä tärkeänä kansainvälisenä tavoitteena sitä, että maamme pääsee yk:n turvaneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi vuonna 2013. Rauhanvälitys ja kehityspolitiikka liittyvät tiiviisti toisiinsa. niistä molemmista Suomella on vahvaa näyttöä. Muiden muassa presidentti Martti Ahtisaari, ministerit harri holkeri ja Elisabeth Rehn, professori helena Ranta ja kansanedustaja Pekka haavisto ovat työssään köyhyyden poistamiseksi ja rauhan rakentamiseksi rakentaneet maamme kansainvälistä mainetta. He antavat Suomen kehitysyhteistyölle kaivattua lisä-arvoa.
MaailMankuva -
65
iida Riekko, Marja-leena Suvanto, perttu iso-Markku
Maailmankuvan lukuvinkit
tyHjää puHetta keHitykSeStä
Teppo Eskelinen: Kehityksen loppu (Into Kustannus, 2011) yhteiskuntatieteiden tohtori teppo eskelinen kirjoittaa pamfletissaan kehityksen loppu siitä, miten "kehityksestä" on nykymaailmassa tullut sisältöä vailla oleva hokema. kehityksen käsite lainattiin alun perin biologiasta. yhteiskuntiin sovellettuna tämä piti sisällään ajatuksen siitä, että yhteiskunnat kehittyvät ristiriidattomasti määrättyjä reittejä kohti päämääräänsä, joka on samankaltaisuus vauraiden länsimaiden kanssa. Sotien jälkeisellä kehityksen mallilla kasvu jakautui aluksi tasaisesti, mutta kehityksen käsite menetti merkityksensä viimeistään bretton Woods -järjestelmän loppuessa 1971. Myös luonnonvarojen rajat alkoivat häämöttää, ja kävi selväksi, etteivät kaikki maailman ihmiset voi elää kuten vauraat länsimaalaiset. eskelinen muistuttaa, että "kehitys", merkityksessä talouden kasvu, on tarkoittanut köyhien määrän lisääntymistä, ei vähentymistä. kun rahatalouden ala on kasvanut, entistä useammista perushyödykkeistä joutuu maksamaan rahalla. Slummit, hikipajat ja kaatopaikkojen roskien penkojat ovat kehityksen ja modernisaation tulosta. "todellinen köyhyyden vähentäminen edellyttäisi sitä, että köyhillä olisi poliittisia mahdollisuuksia, voimaa ja ylpeyttä vaatia itselleen kuuluvina oikeuksina niitä asioita, joita heille nyt jaetaan lahjana", eskelinen kirjoittaa.
kaunokiRjalliSuuS aFRikkaa eduStaMaSSa
Helon Habila (toim.): The Granta Book of the African Short Story (Granta, 2011) Miten koota yksien kansien sisään novelleja, jotka kuvaavat kattavasti afrikkaa? tämän haasteen nigerialainen kirjailija Helon Habila kohtasi suunnitellessaan the granta book of the african Short Story -kokoelmaa. Haaste ei ollut vähäpätöinen, sillä afrikan manner on suurempi kuin eurooppa, kiina ja yhdysvallat yhteensä ja pitää sisällään häkellyttävän määrän kulttuureja, konflikteja, poliittisia kysymyksiä ja niin ikään myös kirjallisuutta. Habila päätyi välttämään pyrkimystä tasaiseen maantieteelliseen edustukseen ja keskittyi sen sijaan tuomaan esille uusia afrikkalaisia kirjailijoita, jotka hän nimeää jälkinationalistisen ryhmän edustajiksi. lopputulos on kiehtova: kokoelmaan valikoituneet kirjailijat kertovat tarinoita muun muassa nuoren miehen itsenäistymisestä zimbabwessa, järjestetystä avioliitosta ja kulttuurisesta identiteetistä, mystisistä niilin keijuhahmoista sekä rasismista ranskalaisessa yhteiskunnassa. Habilan tavoite oli esittää afrikka kaikessa moninaisuudessaan, painottaa taiteen kautta mantereella tapahtuneita myönteisiä muutoksia ja katsoa kohti tulevaisuutta. Siinä hän on onnistunut erinomaisesti.
66 - MaailMankuva
kaHden MaailMan töRMäyS
Chris Cleave: Little Been tarina (Gummerus, 2011) little been tarina on epätodennäköinen yhtälö: bestselleriksi noussut lukuromaani raskaista ja epäseksikkäistä aiheista, turvapaikanhakijoiden kaltoinkohtelusta ja nigerian öljykriisin synkistä vaikutuksista. nigeriasta paennut teinityttö little bee ja brittiläinen päätoimittaja Sarah kertovat romaanissa tarinan, joka jää kummittelemaan mieleen pitkäksi aikaa. little bee vapautuu turvapaikanhakijoiden säilöönottokeskuksesta ja etsii käsiinsä Sarahin, jonka on tavannut dramaattisissa oloissa nigerialaisella rannalla. Hän tarvitsee naisen apua voidakseen jäädä englantiin, mutta tuen tarve osoittautuu kaksisuuntaiseksi: helppoon elämään tottuneen Sarahin mies on tehnyt itsemurhan eikä hänen nelivuotias poikansa suostu riisumaan batmanin naamioasua. Cleaven värikäs kieli, vivahteikkaat henkilöhahmot ja synkeä huumori tekevät lukemisesta kevyttä, vaikka välillä tarinan kammottavuudet pakottavat pysähtymään: tällaista tapahtuu todella.
ajankoHtainen katSauS SaHaRan eteläpuolelle
Annika Teppo (toim.): Afrikan aika: Näkökulmia Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan (Gaudeamus, 2011) "Saharan eteläpuolinen afrikka on köyhä ja ongelmia täynnä mutta myös valtavan kulttuurisen ja sosiaalisen rikkauden manner. kun maailma kutistuu globalisaation myötä, koskettavat afrikan tapahtumat suomalaisia yhä enemmän", todetaan keväällä ilmestyneen afrikan aika -kirjan esittelyssä. afrikan arki ja todellisuus ovat suomalaisille valitettavan etäisiä. valtaosa meistä on tutustunut niihin vain kirjallisuuden kautta. näkökulmaa voi muuttaa selaamalla afrikkalaisia lehtiä. niissä muoti ponnahtaa mantereen omasta historiasta, maapallon kulttuurihistoria purkautuu afrikan historian kautta ja tämän päivän maailman politiikka saa afrikka-kulmasta katsottuna uudenlaista syvyyttä. näkemyksiä afrikasta voi muuttaa myös lukemalla kirjan afrikan aika, joka on ilahduttava osoitus suomalaisesta afrikka-tuntemuksesta. julkaisu käsittelee kaupunkielämän, ympäristön, talouden, demokratian ja kulttuurin tuoreita kysymyksiä uusimman tiedon ja tutkimuksen pohjalta. afrikkaa pohditaan myös länsimaisen tiedon ja vallan kohteena.
klaSSikko viHdoin SuoMekSi
Edward W. Saïd: Orientalismi (Gaudeamus, 2011) edward W. Saïdin orientalismin suomentaminen vihdoin viimein oli kulttuuriteko, sillä 1977 ilmestynyt teos on jälkikoloniaalisen teorian keskeisimpiä tekstejä. kirjassa Saïd analysoi länsimaisia puhetapoja ja instituutioita, jotka ovat tuottaneet käsityksen orientiksi nimitetystä ilmiöstä. Saïdin mukaan orientalistiset mielikuvat hallitsevat länsimaisten ihmisten käsityksiä "itämaista" ja niiden asukkaista niin kokonaisvaltaisesti, että "idästä" puhuminen ilman orientalismin viitekehystä on käytännössä mahdotonta. kyseessä on kaksinapainen jako länteen ja eksoottiseen orienttiin, joka edustaa kaikkea läntiselle kulttuurille vierasta. orientti on samanaikaisesti sekä barbaarinen, sivistymätön ja alempi että aistillinen, houkutteleva ja kiihottava objekti. orientalismi on sidoksissa imperialismin historiaan sekä kolonialistiseen ideologiaan, jonka mukaan länsimaat olivat järkevämpinä ja sivistyneempinä oikeutettuja hallitsemaan "itämaita". Saïdin teosta on syystäkin kritisoitu yleistyksistä ja kärjekkyydestä, mutta se tarjoaa edelleen ajankohtaista ja terävää analyysia siitä, miten kulttuuriset stereotypiat toimivat.
MaailMankuva -
67
Maailmankuva on plan Suomi Säätiön julkaisu, joka seuraa ja syventää lasten asemaa ja heidän oikeuksiensa toteutumista kehityspolitiikan sisällä, muuttuvassa maailmassa. lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa ja sitä voi tilata maksutta planin verkkosivujen kautta osoitteesta www.plan.fi. plan on kansainvälinen kehitysyhteistyöjärjestö, joka parantaa kehitysmaiden lasten elinoloja pysyvästi. plan tekee työtä lasten oikeuksien toteutumiseksi. plan on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton. plan perustettiin vuonna 1937. työ Suomessa alkoi vuonna 1998.