Etiopia: TYTÖT SANOVAT SEIS SILPOMISELLE JA LAPSIAVIOLIITOILLE # 2/2015 12 Sharinan tarina: ”Jouduin vaimoksi 14-vuotiaana” 14 Puhdas vesi pelastaa Itä-Timorissa lasten henkiä 18 Nepalin lapset kaipaavat kouluun maanjäristyksen jälkeen
Plan 2/15 ? kesäkuu 2015 Julkaisija Plan Suomi ? ISSN 1456-6680 Kannen kuva: Plan Vastaava päätoimittaja: Ossi Heinänen Päätoimittaja: Anna Könönen Toimituspäällikkö: Iida Riekko Ulkoasu: Elisa Bestetti Paino: Esa Print Oy Painosmäärä: 24 000 kpl Seuraavan kerran lehti ilmestyy syyskuussa 2015. Plan Suomi ? Kumpulantie 3, 00520 Helsinki Vaihde (09) 6869 800, faksi (09) 6869 8080 www.plan.fi, etunimi.sukunimi@plan.fi Hallitus: Gunvor Kronman (pj.), Sofia Böling, Kati Ihamäki, Tuula Kallio, Timo Kaunisto, Anniina Kontinen, Tauno Kääriä, Sara Nurmilaukas, Pentti Sydänmaanlakka. Asiakaspalvelu: ma-pe klo 10–13 Osoitteenmuutokset: info@plan.fi tai puhelimitse asiakaspalveluumme (09) 6869 8030. Poliisihallituksen rahankeräyslupa Keräyslupa: 2020/2013/1095, voimassaoloaika 1.7.2013–30.6.2015 (Suomi Ahvenanmaata lukuun ottamatta) Osoitelähde: Plan Suomi Säätiön asiakasja sidosryhmärekisteri. PEFC/02-31-170 AJANKOHTAISTA Avun tarve jatkuu pitkään Nepalissa Huhtikuun lopussa Nepalia ravisteli 7,8 magnitudin maanjäristys, joka surmasi yli 8 000 ihmistä ja jätti miljoonia avun tarpeeseen. Mediahuomio on jo laantunut, avun tarve ei. Maailman köyhimpiin kuuluva valtio tarvitsee tukea tuhoutuneiden rakennusten ja teiden kunnostamiseen ja ihmisten arjen normalisoimiseen. Plan keskittyy erityisesti lapsiin. – Lapset tarvitsevat puhdasta vettä, ravitsevaa ruokaa ja kunnon suojaa sekä terveyspalveluita. Paluu kouluun antaa kipeästi kaivattua turvallisuuden tunnetta, kertoo Plan Suomen humanitaarisen työn erityisasiantuntija Maritta Niskanen-Tamiru. Pitkäaikaisesta työstämme Nepalin yhteisöissä on hyötyä avustustyössä. – Ihmiset luottavat Planiin. On tärkeää, että kriisin kohdatessaan ihminen näkee ympärillään jotain tuttua. Pitkäjänteiset kummiohjelmamme palvelevat äkillisissä katastrofeissa lapsia ja yhteisöjä suojelevasti. Tieto avun tarpeesta kulkee nopeasti, ja voimme kertoa tarjolla olevasta tuesta ja avusta. Plan Suomen varainhankinnan johtaja Kirsi Mettälä iloitsee, että suomalaiset ovat tehneet paljon Nepalin lasten hyväksi. Olemme tukeneet avustustyötä yksityisten lahjoittajien ansiosta jo reilusti yli 100 000 eurolla. – Selkeästi lasten äkillinen hätä on koskettanut ihmisiä ja saanut suomalaiset mukaan avustamaan. Paljon on kerätty erilaisin keinoin ja tempauksin, esimerkiksi ravintolapäivänä, kirpputoreilla, lipaskeräyksissä ja konserteissa. Apua tarvitaan kuitenkin lisää. Nyt Nepalissa on suuri huoli lähestyvistä monsuunisateista. Maanvyöryjen vaara on suuri, ja epidemiariski kasvaa puutteellisissa asuinja sanitaatio-oloissa. Tuhannet perheet asuvat yhä teltoissa. – Nepalin tilanne ei saa unohtua. Lasten kasvu ja kehitys kärsivät, ellei pysyviä kouluja saada riittävän nopeasti. Haavoittuvimpien ihmisryhmien tilanne kurjistuu entisestään, esimerkiksi tyttöjen hyväksikäyttö ja lapsikauppa lisääntyvät. Syrjäiset vuoristoseudut jäävät entistä enemmän eristyksiin, jos teiden ja siltojen korjaaminen viivästyy, Niskanen-Tamiru sanoo. Lue lisää työstämme Nepalissa sivuilta 18–20. Lahjoita Nepalin lapsille. Tekstaa PLAN numeroon 16499 ja lahjoita 10 €. Soita numeroon 0600 91910 ja lahjoita 10 € (+0,11 € pvm). Tee tilisiirto: Nordea IBAN FI90 1279 3000 5131 56, viestiksi ”Nepal”. Kiitos avustasi! Uutta elämää tuhojen keskellä Nepalilainen Bagwati Khadka, 21, synnytti esikoisensa 3. toukokuuta, vain reilu viikko maanjäristyksen jälkeen. Tulokas syntyi Gaurishankarin sairaalassa Dolakhassa, jossa Plan tekee hätäaputyötä. Yksi sairaalan seinistä mureni maanjäristyksen seurauksena. – Kun synnytys alkoi, kävelin anoppini kanssa sairaalaan melkein 10 kilometriä. Siihen meni neljä tuntia, Bagwati kertoo. Hän menetti kotinsa maanjäristyksessä, ja kun vauva pääsee sairaalasta, hänen ensimmäinen kotinsa on karjasuoja. – Asumme siellä lampaiden, lehmien, vesipuhvelien, kanojen ja 21 muun ihmisen kanssa. 2 VÄLÄHDYS PLAN-ARJESTA
4 ”En suostunut silvottavaksi” 8 Uutisia maailmalta 10 Uutisia Suomesta 12 Lapsivaimon tarina 14 Puhdas vesi pelastaa henkiä Itä-Timorissa 16 Vanhemmat yhdessä lasten parhaaksi 18 Nepalin lapset kaipaavat takaisin koulutielle 21 ”Kummiohjelma auttaa kylän kaikkia lapsia” 22 Vapaaehtoiset 24 Kummi-info 25 Yritysuutiset 26 Plan-palat 28 Svenska sidor 30 Junior-Plan Miljoonilla lapsilla on ensitreffit alttarilla Suomalaiset nauliintuivat kevättalvella tv:n ääreen seuraamaan kohusarjaa Ensitreffit alttarilla. Asiantuntijaraati valitsi hakijoiden joukosta kolme paria, joiden uskoi sopivan yhteen. Parit tapasivat ensimmäistä kertaa mennessään naimisiin. Sarja voitti monet – myös minut – puolelleen, mutta herätti toisissa suuttumusta. Idea tuomittiin törkeäksi ja avioliittoa halventavaksi. Juridinen sitoutuminen vieraaseen ihmiseen tuntui monesta katsojasta äärimmäiseltä, vaikka parit lupautuivatkin liittoon vain viideksi viikoksi ja päättivät sen jälkeen, jatkavatko yhdessä. Ohjelma korosti, että kyseessä oli sosiaalinen koe. Kohussa jäi vähälle huomiolle, että joka vuosi miljoonat parit tapaavat vasta alttarilla, ilman kuvausryhmää tai viiden viikon takarajaa. Suuri osa morsiamista on vielä lapsia: joka vuosi 15 miljoonaa tyttöä joutuu naimisiin alaikäisenä. Useimmat näistä avioliitoista ovat järjestettyjä pakkoavioliittoja, eivätkä etenkään morsiamet saa valita, ovatko mukana elämänsä muuttavassa kokeilussa. Monissa kulttuureissa morsiamen tärkeimpiä ominaisuuksia ovat kuuliaisuus ja siveys, mikä vahvistaa hyvin nuorten morsianten suosiota. Kyse on myös rahasta: köyhät perheet naittavat tyttärensä, jotta eivät joudu maksamaan näiden elatuksesta tai jotta tytär voisi saada paremmat olot aviomiehen perheessä. Järjestetystä lapsiavioliitosta seuraa paljon pahaa. Tavallisesti tyttöjen koulutus katkeaa, ja he menettävät mahdollisuuden tulevaisuutensa suunnitteluun, omaan rahaan ja päätösvaltaan. Parisuhdeväkivallan ja hyväksikäytön riski on suuri erityisesti liitoissa, joissa vaimo on lapsi ja sulhanen valtaa käyttävä aikuinen. Nuoret vaimot tulevat usein äideiksi, ennen kuin heidän mielensä ja kehonsa ovat siihen valmiit. Raskauteen ja synnytykseen liittyvät ongelmat ovat kehitysmaissa 15–19-vuotiaiden tyttöjen yleisin kuolinsyy. Tässä lehdessä tarinansa kertoo bangladeshilainen Sharina (s. 12), joka koki 14-vuotiaana ensitreffinsä alttarilla. Nyt rohkea nuori äiti on päättänyt, ettei hänen tyttärensä joudu kokemaan samaa. Myös etiopialainen Beyenech (s. 4) oli joutua pakkoavioliittoon 14-vuotiaana. Hän kuitenkin säästyi naimakaupalta päättäväisyytensä ja Planin tuen ansiosta. Nyt hän taistelee sen puolesta, että muutkin tytöt välttäisivät haitalliset perinteet. Lapsiavioliitot ovat räikeitä ihmisoikeusrikkomuksia, ja niiden lopettaminen on yksi työmme tärkeimmistä tavoitteista. Haitallisen perinteen kitkeminen onnistuu parhaiten, kun yhteisöt sitoutuvat asennemuutokseen ja alkavat itse edistää ihmisoikeuksia. Tärkeässä roolissa ovat koulut, joissa oppimaansa nuoret opettavat myös vanhemmilleen. Koulussa nuoret tytöt voivat oppia esimerkiksi, että heillä on oikeus lapsuuteen, koulutukseen ja fyysiseen koskemattomuuteen. Kiitos tukijoillemme, joiden ansiosta työmme pelasti viime vuonna 150 000 tyttöä lapsiavioliitolta. PÄÄKIRJOITUS Iida Riekko Toimituspäällikkö iida.riekko@plan.fi 3 SISÄLLYS
Beyenech on koulunsa paras oppilas ja haaveilee lääkärin tai kansanedustajan ammatista.
5 Kirkkaanvioletti koulupuku on hennolle tytölle hieman liian suuri, mutta tahraton ja rypytön. Puku on etiopialaisen Beyenechin, 16, ylpeydenaihe. Se kertoo vuoristokaupungin asukkaille, että hän käy yläkoulua. – Rakastan uuden oppimista. Minusta on ihana käydä koulua, Beyenech kertoo hymyillen koulunsa kansliassa. Kaksi vuotta sitten hänen koulutiensä oli vähällä katketa. Beyenechin isä kertoi, että esikoistyttären koulunkäynti saisi riittää. Isän mielestä vähäisten rahojen käyttäminen tytön koulutukseen oli rahan heittämistä hukkaan. Köyhän perheen koti oli pelkkä katos, ja sadekaudella maalattia tulvi niin, että Beyenech sisaruksineen joutui pakenemaan isoäitinsä luo. Välillä heillä ei ollut ruokaa syödäkseen. – Isä oli usein humalassa ja hakkasi äitiä. Minua pelotti, kun hän tuli kotiin juovuksissa, ja minun oli vaikea keskittyä läksyihin, Beyenech kuvailee lapsuuttaan. Kun Beyenech täytti neljätoista, isä päätti, että tytön oli aika mennä naimisiin ja perustaa oma perhe. – Hän oli jo valinnut vanhan miehen, jolle tarjosi minua vaimoksi. Se tarkoitti myös, että ympärileikkaus olisi pian edessäni, Beyenech kertoo. Hänen kotiseudullaan Bonazuriassa elää uskomus, että vain ympärileikattu tyttö on siveellinen, kuuliainen ja kelvollinen morsiameksi. Ympärileikatun tytön uskotaan myös synnyttävän poikia, jotka ovat toivotumpia jälkeläisiä kuin tytöt. Perinteisten käsitysten mukaan leikkaamaton tyttö on kuriton, juoksee miesten perässä ja rikkoo astioita. Siksi vanhemmat ovat huolehtineet, että tyttöjen klitoris ja ulommat häpyhuulet poistetaan viimeistään teini-iässä. Myös tyttöjen varhainen naittaminen on sidoksissa ajatukseen, että morsiamen täytyy olla siveä ja tottelevainen. – Pelkäsin tulevaisuutta. En ollut koskaan edes nähnyt sulhastani. Tiesin, että äidiksi tuleminen iässäni tietää pelkkiä ongelmia. Moni kuolee vaikeaan synnytykseen. Tiesin myös, että jos en saisi jatkaa koulua, minulla ei olisi omia tuloja eikä tulevaisuutta. Koulunkäynti on avain hyvään tulevaisuuteen Beyenechin elämän suunnan muuttivat hänen rohkeutensa ja päättäväisyytensä. Lisäksi tarvittiin puinen kyltti tienvarressa. Lastenoikeusjärjestö Plan oli pystyttänyt kyltin kertomaan tyttöjen koulutuksen tärkeydestä. Sen alakulmassa oli Planin paikallistoimiston osoite. – Ajattelin, että ehkä nuo ihmiset voivat auttaa minua. Kirjoitin kirjeen osoitteeseen ja toivoin parasta, Beyenech muistaa. Pian Planin työntekijät tulivat tytön kotiin ja kävivät tiukan keskustelun hänen isänsä kanssa. He saivat miehen perumaan naimakaupan ja sukupuolielinten silpomisen. Beyenechin vanhemmat saivat rahaa kotieläinten ostamiseen ja kodin kunnostamiseen, ja lapset saivat koulupuvut ja kirjoja. Beyenech pääsi muuttamaan lähimpään kaupunkiin, jossa käy nyt yläkoulua. – Jos en olisi kirjoittanut kirjettä, olisin nyt vaimo ja äiti. Unelmani olisivat karanneet saavuttamattomiin, Beyenech sanoo. Sen sijaan hän on nyt koko koulunsa paras oppilas. Tulevaisuus näyttää valoisalta. – Haluan lääkäriksi tai kansanedustajaksi, sillä tahdon ratkaista ihmisten ongelmia. Koska olen saanut apua, haluan auttaa muita. Avioliittoon aion vasta sitten, kun olen saavuttanut tavoitteeni, Beyenech sanoo. – Kun tyttö saa käydä koulua, hän voi päättää omasta elämästään, huolehtia lapsistaan ja auttaa muita. Tytön kouluttaminen tarkoittaa koko yhteisön kouluttamista. Avointa puhetta haitallisista perinteistä Kyläaukion ympärillä levittäytyvät satumaisen kauniit maisemat. Vehmaanvihreiden kahviviljelmien takana vuoret muuttuvat sinisiksi. Puiden alta pilkottaa kirkkain värein maalattuja pyöreitä savitaloja. Aukiolla on koolla kymmeniä ihmisiä, joista monet ovat kävelleet tänne kilometrien takaa. Eri-ikäiset kyläläiset – vuorollaan miehet ja naiset – puhuvat koulutuksesta ja tyttöjen ja poikien asemasta. Käynnissä on yhteisökeskustelu, johon kyläläiset kokoontuvat joka toinen viikko. Plan toi yhteisökeskusteluhankkeen kylään kolme vuotta sitten. Tavoite oli levittää tietoa haitallisista perinteistä ja saada yhteisöt kamppailemaan itse niitä vastaan. Erityisesti sukupuolielinten silpominen on alueella yleinen ongelma. Unicefin arvion mukaan kolme neljästä etiopialaisnaisesta on silvottu, mutta Bonazurian syrjäisissä kylissä ympärileikkaus oli aiemmin lähes jokaisen tytön osa. Myös lapsiavioliitot ovat yleisiä. Kaksi viidestä etiopialaistytöstä joutuu naimisiin alle 18-vuotiaana, joka viides alle 15-vuotiaana. – Kun Plan aloitti yhteisökeskusteluhankkeen 7 000 asukkaan yhteisössämme, järjestö valitsi kaksi vastuuhenkilöä, joiden tehtävä oli etsiä 25 miestä ja 25 naista tunnistamaan ongelmiamme ja puhumaan niiden poistamisesta. Minä olin toinen vastuuhenkilö, koska minulla on avoin mieli ja muut kuuntelevat minua, kertoo keskustelua johtava Matewos Kekebo, 26. – Kokosimme ryhmän ja aloimme pohtia, miten saisimme parhaiten levitettyä sanaa haitallisista perinteistä. Aloimme puhua silpomista ja lapsiavioliittoja vastaan muun ”EN SUOSTUNUT SILVOTTAVAKSI” Plan työskentelee Etiopiassa tyttöjen sukupuolielinten silpomisen ja lapsiavioliittojen lopettamiseksi. Beyenech, 16, ja Brianesh, 13, kieltäytyivät alistumasta haitallisiin perinteisiin. Myös heidän yhteisönsä on kääntynyt silpomista ja varhaisavioliittoja vastaan. TEKSTI IIDA RIEKKO KUVAT MEERI KOUTANIEMI ”Tiesin, että äidiksi tuleminen iässäni tietää pelkkiä ongelmia.”
Tyttöjen sukupuolielinten silpominen » Tyttöjen sukupuolielinten silpomisesta käytetään yleisesti myös nimityksiä ympärileikkaus ja FGM (female genital mutilation). Osa tytön tai naisen ulkoisista sukupuolielimistä leikataan pois. » Silpominen on väkivaltainen ihmisoikeusloukkaus, joka aiheuttaa vakavia seurauksia, muun muassa särkyjä ja tulehduksia, raskauden ja synnytyksen vaikeutumista, seksuaalista haluttomuutta, yhdyntäkipuja ja hedelmättömyyttä. » Silpomisen ei ole sidoksissa mihinkään yksittäiseen kulttuuriin tai uskontoon, vaan se on haitallinen perinne, jonka tarkoitus on hallita naisen seksuaalisuutta. » Maailmassa elää yli 140 miljoonaa tyttöjä ja naista, joiden sukupuolielimet on silvottu. Silpomista tapahtuu eniten 29 maassa Afrikassa ja Lähi-idässä. Lähes puolet kaikista maailman silvotuista naisista elää kahdessa Afrikan maassa: Egyptissä ja Etiopiassa. » Plan tekee silpomisen vastaista työtä useissa Afrikan ja Lähi-idän maissa. Järjestämme yhteisöissä ja kouluissa tilaisuuksia, joissa kerromme silpomisen aiheuttamista haitoista, tuemme yhteisöjen omia vapaaehtoisia levittämään tietoa ja teemme vaikuttamistyötä viranomaisten parissa. Tuemme tyttöjen koulutusta, joka estää tehokkaasti lapsiavioliittoja ja vaaraa joutua silvotuksi. Lähteet: Plan, WHO Matewos Kekebo iloitsee. ettei hänen yheisössään ole enää ketään, joka suostuisi silpomaan tyttöjä. ”Jos saan tyttäriä, en salli heidän silpomistaan.” 6 muassa kirkonmenoissa ja kahviseremonioissa. On tärkeää puhua asioista avoimesti ja oikeilla nimillä. Kekebo on nähnyt läheltä silpomisen haitat: hänen vaimonsa on kärsinyt sen vuoksi tuskallisista kuukautisista, yhdyntäkivuista ja vaikeista synnytyksistä sekä saanut useita keskenmenoja. Perinteiden puolustajista tuli aktivisteja Aluksi yhteisökeskustelut synnyttivät närää. Erityisesti silpominen, lapsiavioliitot ja lasten ruumiillinen kuritus herättivät voimakkaita tunteita. – Kun yhteisökeskusteluhanke tuli kyläämme, vastustin sitä. En tullut kokouksiin, tai sitten en kuunnellut. Tuntui ikävältä, että perinteitämme alettiin väittää haitallisiksi. Vastarintani kesti puolitoista vuotta. Hiljalleen mieleni alkoi muuttua, kun kuulin tositarinoita tyttöjen silpomisen seurauksista, kertoo maanviljelijä Shalamo Shanana, 65. – Toivoisin nyt, ettei vaimoani ja tyttäriäni olisi silvottu. Olen nyt kolmen pienen tytön isoisä, enkä aio hyväksyä heidän silpomistaan. Suojelen myös muita kylämme tyttöjä puhumalla aiheesta. Olen esimerkki muille miehille. Maanviljelijä ja kolmen tyttären äiti Adanech Yofa, 35, ehti ympärileikkauttaa kaksi tyttäristään, koska uskoi sen takaavan heille kunniallisen elämän ja hyvät naimakaupat. Yhteisökeskustelut saivat hänet ymmärtämään silpomisen haitallisuuden. – Olen katunut syvästi, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Nyt puhun muille naisille, etteivät he tekisi samaa virhettä kuin minä, hän sanoo. Myös perinteiset ympärileikkaajat kutsuttiin mukaan kokouksiin. Heidän asennemuutoksensa on avainasemassa silpomisen kitkemisessä. – Yhteisömme arvostettu ympärileikkaaja ymmärsi, että hänen työnsä takia monet naiset kuolivat ja kärsivät, ja hänkin alkoi puhua silpomista vastaan. Nyt yhteisössämme ei ole enää ketään, joka suostuisi silpomaan tyttöjä. Jotkut perheet käyvät edelleen leikkauttamassa tyttärensä muissa kylissä, mutta meidän alueemme on vapaa julmasta perinteestä. Viimeisimmästä silpomisesta on yli vuosi, Matewos Kekebo kertoo. – Näen muutoksen niin, että ennen elimme pimeydessä ja nyt meillä on valoa. Jos saan tyttäriä, en salli heidän silpomistaan. Olisipa hanke tullut kyläämme aiemmin, niin vaimoni olisi voinut säästyä silpomiselta, kahden pojan isä Kekebo sanoo. Nuoret eivät enää halua silvottaviksi Brianesh, 13, katselee yhteisökeskustelun aikana maahan, mutta kun tulee hänen vuoronsa puhua, hänen selkänsä suoristuu eikä sanoista ole tulla loppua. – Sukupuolielinten silpominen on yksi tapa, jolla hiv leviää, koska ympärileikkaajat käyttävät samaa epästeriiliä terää. Se on vain yksi syistä, joiden takia silpominen täytyy lopettaa, Brianesh sanoo, ja muut kuuntelevat. Nuori ihmisoikeusaktivisti puhuu niin kylässään kuin koulussaan ympärileikkausta vastaan. Hän kuuluu tyttökerho Uncut Girls’ Clubiin, joka rohkaisee tyttöjä vastustamaan silpomista ja kertomaan avoimesti, ettei heitä ole ympärileikattu. Leikkaus on yhä monin paikoin sosiaalinen normi, ja silpomattomat tytöt saattavat kohdata vielä pilkkaa. Uncut Girls’ Club syntyi, kun Plan toi Brianeshin kouluun tietoa silpomisen haitoista. – Kun opin seurauksista, päätin, etten aio suostua silvottavaksi. Aloin selittää vanhemmilleni, miten silpominen vaikeuttaa synnytyksiä. Varsinkin nuorille synnyttäjille tulee pahoja vammoja ja kipuja. Kysyin vanhemmiltani: haluatteko, että elän terveenä vai en? Brianesh kertoo. Naimisiin vasta aikuisena – ja silpomattomana Brianeshin äiti oli silvottu teini-iässä, koska tämän vanhemmat uskoivat sen olevan parhaaksi tyttärelleen. Äiti oli kuitenkin kärsinyt itse vaikeista synnytyksistä ja ymmärsi niiden ”Ennen elimme pimeydessä. Nyt meillä on valoa.”
Shalamo Shanana vastusti aluksi Planin hanketta, mutta on nyt sen vahva puolustaja. ”Olen esimerkkinä muille miehile.” Brianesh on ylpeä siitä, että sai vanhempansa ymmärtämään silpomisen seuraukset. Hän pelasti silpomiselta paitsi itsensä myös pikkusiskonsa. Pysyviä parannuksia lasten elämään Plan Suomen ja Suomen ulkoministeriön tukema lastensuojeluhanke alkoi vuonna 2012 kahdella alueella Etiopiassa, Amharassa ja SNNPR:ssä. Vuoden 2015 alussa hanke laajeni myös Gambellaan ja Oromiyaan. Se tähtää tyttöjen sukupuolielinten silpomisen, lapsiavioliittojen ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan lopettamiseen. – Hanke on sekä parantanut välittömästi lasten, erityisesti tyttöjen, elämää että muuttanut pitkällä aikavälillä yhteisöjen ajatteluja toimintatapoja, iloitsee Plan Suomen ohjelmapäällikkö Yodit Mekuria. Esimerkkeinä tuloksista hän mainitsee, että vuonna 2013 Planin kymmenessä toiminta-alueen kylässä 92 prosenttia vastasyntyneistä tytöistä saatiin pelastettua silpomiselta ja että SNNPR:n Bonazuriassa jo 14 yhteisöä on julistanut omassa tapaoikeudessaan silpomisen laittomaksi. Tapaoikeus ohittaa usein käytännössä virallisen oikeuslaitoksen. Mekuria näkee yhteisökeskustelut tehokkaaksi muutoksen välineeksi, koska niissä asennemuutos lähtee yhteisöstä itsestään. On tärkeää, että mukana on edustajia kaikista väestöryhmistä: miehiä, naisia, nuoria, vanhoja, lukutaitoisia, lukutaidottomia, uskonnollisia johtajia, opettajia ja oppilaita. Näin kaikkien ääni tulee kuulluksi, ja tieto leviää kaikkiin yhteisön ryhmiin. Hankeyhteisöissä vieraillessaan Mekuria vaikuttui ihmisten tahdosta ja voimasta poistaa haitallisia perinteitä. – Yksi parhaista saavutuksista on, että tytöt ja pojat ovat ryhtyneet aktiivisiksi asenteiden muuttajiksi. Moni aikuinen kertoi, että on oppinut paljon lapsiltaan, jotka ovat tuoneet viestiä kouluistaan. Tämä auttaa vanhempia ymmärtämään, ettei koulu tarjoa vain akateemisia tietoja vaan myös oppeja, joiden avulla lapset voivat luoda paremman tulevaisuuden, Mekuria kertoo. 7 yhteyden silpomiseen, kun Brianesh selitti oppimansa. Pian Brianeshin vanhemmat käsittivät, että ympärileikkaus oli taikauskoon pohjautuva haitallinen perinne eikä teko tyttären parhaaksi. – Olen ylpeä siitä, että suojelin paitsi itseni myös pikkusiskoni silpomiselta, Brianesh sanoo. Hän puhuu myös lapsiavioliittoja vastaan. Tytön ystävä joutui teini-iässä ympärileikattavaksi ja naimisiin ja kuoli synnytyskomplikaatioihin vain 14-vuotiaana. Myös vauva menehtyi. – Olin pitkään järkyttynyt. Sama olisi voinut tapahtua minulle. Brianesh aikoo naimisiin vasta täysi-ikäisenä. – Jos tuleva sulhaseni haluaa ympärileikatun morsiamen, puhun hänet ympäri. Onnistun kyllä – sainhan vanhempanikin muuttamaan mielensä!
UUTISIA MAAILMALTA Koska olen tyttö -kampanja on parantanut miljoonien tyttöjen elämää Planin Koska olen tyttö -kampanja tavoittaa enemmän tyttöjä kuin koskaan aiemmin. Meillä on 393 tyttöjen asemaa edistävää hanketta eri puolilla maailmaa. Työmme on parantanut jo yli kolmen miljoonan tytön elämää sen jälkeen, kun Koska olen tyttö -hankkeet alkoivat Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa vuonna 2012. – 62 miljoonaa tyttöä jää koulun ulkopuolelle, vaikka laadukkaalla koulutuksella on valta muuttaa heidän elämänsä ja yhteiskunnat heidän ympärillään. Todelliset muutokset tapahtuvat, kun investoimme tyttöihin, ja juuri siksi Plan panostaa tyttötyöhön, kertoo Plan Suomen pääsihteeri Ossi Heinänen. Olemme vaikuttaneet lakeihin ja käytäntöihin, joiden ansiosta 264 miljoonan tytön ja pojan oikeudet toteutuvat aiempaa paremmin. Viime vuonna vaikutimme tyttöjen asemaa koskevaan lainsäädäntöön 17 maassa. Jo 41 maan hallitukset ovat sitoutuneet edistämään tyttöjen oikeuksia Planin vaatimusten mukaisesti. Toteutimme viime vuonna 20 maassa yli 30 hanketta, jotka tähtäävät lapsiavioliittojen lopettamiseen. Hankkeet ovat tavoittaneet jo yli 150 000 tyttöä, jotka saavat nyt päättää itse, milloin ja kenen kanssa menevät naimisiin. – Koska olen tyttö -kampanja on ylittänyt kaikki odotuksemme, ja tyttöjen asema on nyt ja tulevaisuudessa vahvasti Planin työn keskiössä. Jatkamme Koska olen tyttö -kampanjaa vuoteen 2017, Heinänen kertoo. Plan paransi Vietnamin ja Ecuadorin lastensuojelua Lasten fyysinen kurittaminen, seksuaalinen häirintä ja haitalliset perinteet, kuten lapsiavioliitot, vaikeuttavat lasten elämää Vietnamissa ja Ecuadorissa. Plan Suomi kehitti lastensuojelutyötä Vietnamissa ja Ecuadorissa ulkoministeriön ja tukijoidensa tuella. Hankkeet loppuivat Suomen rahoittamina viime vuonna, mutta työ maissa jatkuu edelleen. Vietnamissa rakensimme muiden lastenoikeusjärjestöjen kanssa yhteisöissä toimivan lastensuojelujärjestelmän, jonka viranomaiset ovat ottaneet käyttöön useissa maakunnissa. Työn seurauksena hallitus on kirjannut suunnitelmiinsa lastensuojelujärjestelmän laajentamisen koko maahan vuoteen 2020 mennessä. Vietnamissa lastensuojeluun ja lasten oikeuksiin liittyviin koulutuksiimme osallistui yli 200 000 lasta ja lähes 90 000 aikuista. Lastensuojeluun koulutetut vapaaehtoiset seuraavat kylissä lastensuojelutilannetta ja raportoivat siitä viranomaisille. – Lastensuojelutyö on Vietnamista uutta. Viranomaisten tiedot ja taidot ovat puutteellisia, joten olemme kouluttaneet heitä. Lisäksi kehitimme lastensuojelun tiedonkäsittelyyn työkalun, joka on nyt käytössä koko maassa, kertoo Planin ohjelmapäällikkö Mari Luosujärvi. Ecuadorissa pystyimme rikkomaan seksuaaliseen häirintään ja hyväksikäyttöön liittyvän hiljaisuuden monessa yhteisöissä Keski-Ecuadorissa. Erityisesti Andien alkuperäiskansojen parissa seksuaalisuus on tabu, josta ei ole aiemmin puhuttu. – Paras hetki työssä oli se, kun paikallinen työntekijämme kertoi naisille, kuinka kenelläkään ei ole oikeutta koskea heihin ilman lupaa. Valo syttyi naisten silmissä, kun he ymmärsivät, ettei heidän tarvitse kestää mitä tahansa käytöstä puolisoiltaan, Luosujärvi kuvailee. Planin teettämä tutkimus osoitti, että lapsiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa tapahtuu yhteisöissä, mikä toi ilmiön näkyväksi. Plan kehitti yhteisöihin järjestelmän, joiden kautta väkivaltaa kokenut voi 8
MAAILMA LUKUINA Alkuperäiskansoihin kuuluu 300–370 miljoonaa ihmistä, jotka puhuvat arviolta 4 000 eri kieltä. Alkuperäiskansojen edustajista 70 % asuu Aasiassa. Suhteellinen osuus on suurin Latinalaisessa Amerikassa, jossa 11 % asukkaista – 50 miljoonaa ihmistä – kuuluu alkuperäiskansoihin. 5 % maailman väestöstä kuuluu alkuperäiskansoihin, mutta köyhyydessä elävistä heidän osuutensa on 15 %. Äärimmäisessä köyhyydessä elävän maaseutuväestön määrä on 900 miljoonaa, ja heistä kolmasosa kuuluu alkuperäiskansoihin. KANSAINVÄLISTÄ MAAILMAN ALKUPERÄISKANSOJEN PÄIVÄÄ VIETETÄÄN 9. ELOKUUTA. Plan vaatii Välimeren pakolaislasten välitöntä suojelemista Poikkeuksellisen suuri määrä pakolaisia ja siirtolaisia on yrittänyt kevään aikana ylittää Välimeren Afrikasta ja Lähi-idästä Eurooppaan. Laittomien ihmissalakuljettajien järjestämät ylitykset ovat hengenvaarallisia, ja monet menehtyneistä ovat lapsia. Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestö IOM:n arvion mukaan ylityksissä tänä vuonna menehtyneiden määrä on yli 30-kertainen vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna. Plan on äärimmäisen huolestunut pakolaislasten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Etenkin yksin matkustavilla lapsilla on suuri riski joutua hyväksikäytön uhriksi. – Tilanne vaatii välitöntä humanitaarisiin tarpeisiin vastaamista sekä kiireellisiä poliittisia toimenpiteitä. Yksin matkustavat pakolaisja siirtolaislapset tarvitsevat suojelun ja välittömän hätäavun lisäksi myös henkistä tukea ja turvaa, Plan Suomen humanitaarisen työn erityisasiantuntija Maritta Niskanen-Tamiru sanoo. Vaadimme, että kaikissa kansainvälisissä toimissa Välimeren pakolaistilanteen ratkaisemiseksi lasten turvallisuus ja hyvinvointi nostetaan etusijalle. Ainoastaan yhteistyö, lasten edun turvaaminen ja kansainvälisten ihmisoikeuslinjausten noudattaminen voi johtaa Välimeren pakolaistilanteen taustaongelmien kuten köyhyyden, väkivallan ja konfliktien ratkaisemiseen. Plan nosti esiin tosimaailman tuhkimot Samaan aikaan kun Disneyn elokuva Tuhkimon tarina valloitti elokuvateatterit, Plan julkaisi internetissä dokumentin The Real Cinderellas (Todelliset tuhkimot). Se kertoo vaietusta ilmiöstä: Togossa myydään vuosittain tuhansia tyttöjä kotiapulaisiksi maan pääkaupunkiin Loméen tai naapurimaihin. Dokumentti sai maailmanlaajuisen medianäkyvyyden. Togolaistytöt myy tavallisesti naispuolinen sukulainen tai tuttava, joka on usein työskennellyt itsekin kotiapulaisena. Nuorimmat myydyistä tytöistä ovat vain 7-vuotiaita. Tuhkimon tavoin kotiapulaiset huolehtivat siivouksesta, pyykinpesusta, tiskeistä ja ruuanlaitosta. He eivät saa palkkaa vaan tekevät orjatyötä. Sen sijaan ihmiskauppias ansaitsee tytön työstä parisataa euroa vuodessa. Kotiapulaisten koulunkäynti keskeytyy, ja he altistuvat usein väkivallalle ja hyväksikäytölle. Plan Togo vapauttaa tyttöjä orjatyöstä ja auttaa heitä palaamaan kouluun tai saamaan ammattikoulutusta. Plan myös kouluttaa yhteisöjä orjatyön haitoista ja koulutuksen tärkeydestä. Köyhyys ja tietämättömyys ovat suurimmat syyt tyttökauppaan, arvioi Plan Togon koulutusasiantuntija Tcha Berei. – Plan lisää tietoisuutta lasten oikeuksista. Haluamme nähdä Togon muuttuvan yhteiskunnaksi, jossa jokainen vanhempi tuntee lastensa oikeudet ja kunnioittaa niitä, Berei sanoo. Katso The Real Cinderellas Plan Internationalin YouTube-kanavalta. MASO NO TARIANNI Bella, 16, joutui isäntänsä raiskaamaksi työskennellessään palkattoman kotiapulaisena. Hän pääsi pakenemaan ja opiskelee nyt kampaaja-kosmetologiksi. 9
UUTISIA SUOMESTA Arman Alizad ja Jenni Pääskysaari Pihla Aaltonen Plan toi lasten äänen Maailma kylässä -festivaaleille Plan oli näkyvästi mukana Maailma kylässä -festivaaleilla Helsingissä 23.–24.5. Planin omalla osastolla vapaaehtoiset kertoivat tyttöjen koulutuksen tärkeydestä ja haitallisista perinteistä, erityisesti sukupuolielinten silpomisesta ja lapsiavioliitosta, etiopialaisen Beyenechin tarinan kautta. Beyenechin tarinan voit lukea tästä lehdestä (s. 4–7). Festivaalivieraat saivat vastata pieneen tietovisaan ja äänestää, mikä on paras tapa tukea maailman tyttöjä. Mahdollisuuksien tori -telttaan nousi Nuorten oikeuksien kylä, jossa esittäytyi kahdeksan nuorten parissa kehitysyhteistyötä tekevää järjestöä. Planin lastenhallitus toi kylään digitaalisen version näyttelystä Global Youth, joka kertoo vietnamilaisten ja suomalaisten nuorten arjesta. Lastenhallitus oli mukana myös Kehyksen #haluanmaailman -kampanjassa, joka kokoaa lasten ja nuorten toiveita uusille kansanedustajille. Planin nuorten aikuisten Mitä-verkosto toi osana Sukupuoliroolien vangit -kampanjaa yhteistyössä Väestöliiton kanssa festivaaleille häkin, josta vapautuakseen osallistujien oli ratkottava lyhyessä ajassa tasa-arvoon liittyviä tehtäviä ja haastettava myös omia stereotyyppisiä ajatuksiaan. Globaaleja epätasa-arvon syitä ja seurauksia pohdittiin sukupuoliroolien vankilassa, jonka vartijoina toimivat Mitä-verkoston vapaaehtoiset. Työhömme haitallisten perinteiden kitkemiseksi ja tyttöjen aseman parantamiseksi voi tutustua myös Porin SuomiAreenassa 14.–17.7. Kerromme silpomisen vastaisesta työstämme Kansalaistorin Torilavalla to 16.7. klo 15. Lasten unelmat kiinnostivat Kampissa Kerroimme maaliskuussa kauppakeskus Kampissa Helsingissä kehitysmaiden lasten unelmista sekä tavoista tukea työtämme. Unelmaseinälle sai jättää viestin siitä, miksi kehitysmaiden lasten auttaminen on tärkeää. Viestit muistuttivat esimerkiksi koulutuksen ja samanarvoisuuden tärkeydestä. Tärkeässä roolissa olivat innokkaat vapaaehtoiset, jotka kertoivat Kampin asiakkaille työstämme. Yksi vapaaehtoisista oli Pihla Aaltonen. – Ihmiset ovat suhtautuneet todella positiivisesti, kun kyseessä ovat lasten unelmat. Todella hieno kokemus, tästä tuli hyvä mieli, Aaltonen kertoi. Samassa yhteydessä Arman Alizad julisti käyntiin kilpailun, joka haastaa järjestämään tapahtumia ja tempauksia kehitysmaiden lasten hyväksi. – Voimme vaikuttaa, ja meidän pitää toimia. Planin työllä on merkitystä, ja itselleni kaksi kuvausmatkaa ovat tarjonneet kaksi konkreettista esimerkkiä siitä, Alizad muistutti yleisöä. Plan-haasteen voittajat valitaan kesäkuussa. Kerromme parhaista tapahtumista ja tempauksista seuraavissa lehdissä. Lue kilpailusta lisää osoitteessa plan.fi/jarjesta-tapahtuma. KUV AT : OL GA P OPPIUS 10
Näyttelijät Sara Melleri ja Joonas Saartamo keräsivät lahjoituksia Nepaliin. Järjestöt vaativat lasten huomioimista ilmastopolitiikassa Suomen lapsitoimijat vaativat päättäjiä varmistamaan kestävän ilmastopolitiikan. Lastensuojelun Keskusliitto, Itsenäisyyden juhlavuoden lastenrahaston säätiö ITLA, Pelastakaa Lapset ry, Plan Suomi, Suomen UNICEF ry, Perhehoitokumppanit Suomessa Oy ja Ilmastovanhemmat ry painottavat yhteisessä kannanotossaan, että Suomeen tarvitaan yhteiskuntasitoumus, jossa ilmastonmuutoksen hillintä ja muuttuvaan ilmastoon sopeutuminen ohjaavat kaikkea toimintaa. Uuden hallituksen on otettava huomioon ilmastonmuutoksen vaikutukset lapsiin. YK:n lapsen oikeuksien sopimus ei koske pelkästään tämän päivän vaan myös tulevien sukupolvien lasten oikeuksia. Nykyisenlainen kehitys tuhoaa lasten ja tulevien sukupolvien tarpeita sekä rikkoo lasten oikeuksia. Ilmastonmuutoksen vaikutukset kohdistuvat kipeimmin hauraissa yhteiskunnissa eläviin lapsiin ja nuoriin. – Lapset ja nuoret ovat vahvoja viestin viejiä. Olemme nähneet monissa hankkeissamme, kuinka lapset ja nuoret ovat saaneet koko yhteisön sitoutumaan ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Myös Suomessa Planin työssä mukana olevat lapset ja nuoret haluavat lähteä kampanjoimaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja näyttää, miten ilmastomuutos vaikuttaa lapsiin täällä meillä ja muualla. Meillä aikuisilla on moraalinen vastuu toimia ja investoida tulevaisuuteen, painottaa Plan Suomen pääsihteeri Ossi Heinänen. Lipaskerääjät liikkeellä Nepalin hyväksi Planin vapaaehtoiset järjestivät huhti-toukokuussa neljä lipaskeräystä Helsingin keskustassa auttaakseen Nepalin maanjäristyksen kokeneita lapsia. Keräykset ideoi ja toteutti Planin vuoden vapaaehtoinen Christina Nenonen, joka sai mukaan laajan joukon nimekkäitä kerääjiä. Nepalin lapsille lahjoituksia keräsivät muun muassa näyttelijät Laura Malmivaara, Sara Melleri, Joonas Saartamo ja Maria Sid, kansanedustajat Eva Biaudet ja Emma Kari, juontajat Arttu Harkki, Ella Kanninen ja Piritta Hagman, muusikot Samae Koskinen ja DJ Orkidea, stylistit Ida Jokikunnas ja Teri Niitti sekä lapsiasiainvaltuutettu Tuomas Kurttila. – Olen hyvin liikuttunut siitä, miten moni haluaa antaa aikaansa. Planin kautta kannattaa auttaa, sillä Plan auttaa kaikkein hädänalaisimpia, lapsia ja erityisesti tyttöjä, Nenonen sanoo. Neljän keräyksen tuotto ylsi tuhansiin euroihin. Nuorisotilat vapaiksi vihapuheesta Ei vihapuheelle -liike esitteli Seinäjoen Nuorisotyöpäivillä huhtikuussa uuden työkalun Suomen nuorisotaloille ja -tiloille. Internetistä löytyvät nyt ohjeet kunnallisen nuorisotalon tai muun nuorisotilan vapauttamiseksi vihapuheesta. Se onnistuu kuudella toimenpiteellä, jotka nuorisotyöntekijät ja -ohjaajat sekä nuoret toteuttavat yhdessä: tiedosta vihapuhe, tunnista vihapuhe, puutu vihapuheeseen, tee kyltti ja palautelaatikko, päivitä säännöt ja ohjeet ja seuraa tilannetta. Seinäjoella palkittiin myös Suomen ensimmäinen vihapuheesta vapaa nuorisotila, Kauniaisten nuorisotalo. – Odotamme innolla muiden nuorisotilojen seuraavan Kauniaisten esimerkkiä. Jokaisella nuorella on oikeus turvalliseen ympäristöön ja yhdenvertaisuuteen sekä arvostukseen sellaisena kuin hän on. Pelon ja vihan ilmapiiri luo helposti ongelmia koko yhteisölle, joten vihapuhe ei kuulu nuorisotiloihin, sanoo liikkeen koordinaattori Sampo Villanen. Planin koordinoimaan Ei vihapuheelle -liikkeeseen kuuluu 49 valtakunnallista toimijaa, ja se on kouluttanut yli 50 aktivistia toimimaan vihapuhetta vastaan sekä tuottanut materiaalia kasvattajille ja kouluttajille. KUV A: OLLIVIER GIR ARD – CENTER F OR INTERNA TIONAL F ORESTR Y RESE AR CH (CIF OR). 11
12 SHARINA: “Haluan aloittaa tarinani kertomalla tyttärestäni Tonnista. Minusta tuli äiti puoli vuotta sitten. Emme suunnitelleet vauvaa, mutta Tonni on suurin onneni. Tyttäreni ja hänen tulevaisuutensa merkitsevät kaikkea minulle ja miehelleni Nazirille. Tonni on aurinkoinen lapsi. Rukoilen, että hänen kukoistuksensa jatkuu. Haluan tehdä heti selväksi yhden asian: hän ei joudu kokemaan samaa kuin minä. Hänestä ei ikimaailmassa tule lapsimorsianta! Pari vuotta sitten isä vei minut tapaamaan vanhaa miestä, joka vieraili kylässämme. En vielä tiennyt, että hän oli tulevan mieheni isoisä, joka oli tarkastamassa morsiankandidaatteja. Veljeni vaimo paljasti minulle jälkeenpäin, mistä oli kyse. Kauhistuin. Naimisiin? Mitä se tarkoitti? Olin niin peloissani ja ahdistunut, että aloin itkeä. Sulhasen isoisä hyväksyi minut morsiameksi, mutta kukaan ei kertonut, mitä tuleman piti. Isälläni oli tuberkuloosi, ja hänen loppunsa oli lähellä. Isä sanoi, että hänen viimeinen toiveensa oli nähdä hääni. Hänelle oli tärkeää turvata tulevaisuuteni. Isä ehti kuitenkin kuolla, ennen kuin näki minut morsiamena. Olin kaksin verroin surullinen: olin menettänyt isäni, ja menettäisin myös elämäni. Häitä edeltävinä viikkoina vain istuin sisällä ja itkin. En saanut edes syötyä. Rakastin kylääni, perhettäni ja ystäviäni. Ajatus naimisiinmenosta ja muutosta kaukaiseen kylään tuntui kauhealta. Kaipaan edelleen kotiani ja soitan äidille melkein joka päivä. Ensitapaaminen vasta häissä Häitä edeltävänä iltana sain keltaisen sarin, ja ihoni siveltiin kurkumalla. Sen uskotaan kirkastavan ihon sävyä, ja Bangladeshissa ihaillaan vaaleaa ihoa. Hääseremonian pitäisi olla ilon juhla, mutta minä vain istuin kaislamatolla keltaisessa sarissani, keltaisia kukkia hiuksissani, ja itkin. Kun juhlavieraat huusivat, että sulhanen saapuu, en saanut henkeä. Tapasin mieheni vasta hääjuhlassa. Näin hänet kunnolla ensimmäisen kerran, kun minua raahattiin itkevänä pois kodistani odottavaan autoon. Myöskään sulhaseni ei iloinnut. Hänetkin oli pakotettu naimisiin, koska hänen äitinsä ei jaksanut enää huolehtia 17-vuotiaasta pojasta. Emme sanoneet toisillemme sanaakaan seitsemän tunnin ajomatkan aikana. En pitänyt mieheni ulkonäöstä, enkä halunnut edes katsoa häntä. Minulle tuli paha olo, ja lopulta pyörryin. Lopulta tulimme uuteen kotiini. Se oli koristeltu kukkasilla, ja anoppi toi minulle makeisia ja lahjoja. Halusin kuitenkin vain mennä yksikseni nukkumaan. Puhuin miehelleni vasta seuraavana iltana. Hän kertoi toivovansa vain, että kohtelisin hänen äitiään kunnioittavasti. Jos olisin ystävällinen anopille, mieheni olisi ystävällinen minulle. Kun mieheni kysyi, pidinkö häntä komeana, en pystynyt vastaamaan. Puhuimme toisillemme lyhyesti ja muodollisesti. Parin päivän jälkeen Nazir pyysi minua rentoutumaan. Vastasin, että halusin vain kotiin, mutta Nazir muistutti, ettei minulla ollut vaihtoehtoja. Kolmantena yönä hän tuli luokseni. En ymmärtänyt, mitä hän aikoi tai halusi. Nazir antoi minulle pillereitä, koska ei halunnut vielä lapsia. Kun hän oli vuoteessani, olin vain hiljaa. Tyttärelle hyvä koulutus Muutaman kuukauden kuluttua sairastuin kuumeeseen. Nazir istui luonani joka yö ja hoiti minua. Hän sanoi rakastavansa minua. Sen jälkeen tunteeni häntä kohtaan alkoivat muuttua. Vaikka kaipasin kotiin, Nazir teki oloni paremmaksi. Kun tulin raskaaksi, mieheni huolehti minusta. Voin pahoin, ja minua heikotti. Kun vatsaani alkoi koskea valtavasti, Nazir vei minut sairaalaan. Sain kuulla, etten ollut syönyt tarpeeksi monipuolisesti, ja siksi sekä minä että vauva olimme huonossa kunnossa. Sain ravintoliuoksia, ja Nazir pysyi luonani. Parin päivän päästä Tonni syntyi. Nazir oli niin iloinen! Hän oli toivonut tytärtä ja oli ylpeä Tonnista. Minulla ei ole toiveita tulevaisuuteni suhteen. Tämä on nyt elämääni. Ajattelen tyttäreni tulevaisuutta ja toivon hänelle vain parasta. Rahatilanteemme on vaikea. Olen myynyt kaikki häälahjakoruni auttaakseni Naziria. Aion etsiä pian töitä tekstiilitehtaalta, jotta voin säästää palkkani Tonnin koulutukseen. Itse en saanut käydä koulua neljännen luokan jälkeen, koska vanhemmillani ei ollut rahaa. Moni ystäväni jäi pois koulusta samaan aikaan, joten en murehtinut asiaa. Nyt se surettaa minua. Olen ymmärtänyt, että koulutus on tärkeää, ja haluan turvata sen tyttärelleni. Nazir toivoo, että Tonnista tulee lääkäri. Yhdessä olemme päättäneet, ettemme tee samoja virheitä kuin omat vanhempamme.” LAPSIVAIMON TARINA Bangladeshilainen Sharina, 16, joutui naimisiin 14-vuotiaana vasten tahtoaan. Tyttärelleen hän toivoo toisenlaista elämää. TEKSTI UNNI KLAUSSEN KUVAT NINA RUUD Nazir, 19, on rakastava isä Tonni-tyttärelle. ”Hääseremonian pitäisi olla ilon juhla, mutta minä vain itkin.”
13 Lapsiavioliitto katkaisee koulutien Lukemattomien tyttöjen koulutus ja lapsuus päättyvät liian varhaiseen avioliittoon. Joka vuosi 15 miljoonaa tyttöä joutuu naimisiin alle 18-vuotiaana, osa heistä jopa 8-vuotiaana. Lapsimorsianten pitää tavallisesti keskeyttää koulunkäyntinsä, jotta he voivat valmistautua häihinsä tai ansaita rahaa myötäjäisiään varteen. Avioituneina he eivät saa lupaa tai pysty jatkamaan opiskeluaan. Lapsiavioliittojen seuraukset kertautuvat seuraavissa sukupolvissa. Nuorten ja kouluttamattomien äitien tyttärillä on suuri riski keskeyttää myös koulunsa ja joutua naimisiin alaikäisinä. Lapsiavioliitot ovat ihmisoikeusrikkomuksia. Ne ovat tavallisesti myös pakkoavioliittoja, sillä tytöt eivät useimmiten avioidu vapaasta tahdostaan. Monissa kulttuureissa lapsiavioliitot ovat normi, joten tytöt suostuvat naimisiin velvollisuudentunnosta tai kunnioittaakseen vanhempiaan. Usein lapsiavioliitot solmitaan laittomasti, sillä valtaosassa maista alle 18-vuotiaiden avioliitot ovat laissa kiellettyjä. Lapsiavioliitoista kärsivät myös pojat. Plan kitkee lapsiavioliittoja levittämällä tietoa niiden haitoista ja tyttöjen koulutuksen hyödyistä, tukemalla tyttöjen koulunkäyntiä ja tekemällä yhteistyötä viranomaisten kanssa. Viime vuonna Planin hankkeet pelastivat arviolta 150 000 tyttöä lapsiavioliitolta. Sharina koristeltiin hääpäivänään keltaisilla kukilla ja hennatatuoinneilla. Hän tapasi miehensä ensimmäistä kertaa vasta häissä.
14 Anabelita Soares pitelee 3-vuotiasta tytärtään Joaninhaa hellästi sylissään. Hän ojentaa värikkäitä palikoita Joaninhan ulottuville Planin varhaiskasvatuskeskuksessa. Tytär on hänelle kaikki kaikessa, joten Soares tuo tyttären keskukseen oppimaan värejä ja numeroita aina, kun keskus on auki. – Olen onnellinen, koska voin auttaa tytärtäni valmistautumaan tulevaisuuteen. Joaninha on Soaresille tärkeä siitäkin syystä, että tytär on toistaiseksi ainoa hänen eloon jääneistä lapsistaan. Soares kantaa sisällään syvää surua. Ripuli vie monia lapsia Huhtikuun alussa Itä-Timorin sadekausi on lopuillaan. Puiden lehdet suhisevat tummanvihreinä. Pienet purot kiemurtelevat alaspäin jyrkkiä vuorenrinteitä. Vain muutaman kuukauden päästä maisema muuttuu täysin. Alkaa kuiva kausi. Purot kuivuvat, puiden lehdet värjäytyvät ruskeiksi ja peltojen multa halkeilee railoiksi. Tytöt joutuvat kaivamaan juomavettä yhä syvemmältä mutaisista kuopista. Vesi muuttuu yhä likaisemmaksi. Likainen vesi koitui Anabelita Soaresinkin lapsen kohtaloksi. – Tytär sairastui ripuliin, kun hän oli yhdeksän kuukauden ikäinen. Huomasin, että hän oli sairas. Yritin hoitaa häntä ja kantaa sylissäni joka paikkaan. Viiden päivän sairastamisen jälkeen tytär valahti yhtäkkiä Soaresin sylissä veltoksi. Hän kutsui ambulanssin paikalle, mutta liian myöhään. Tytär kuoli matkalla sairaalaan. – Olin järkyttynyt ja surullinen. Se oli vaikeaa. Kylän muut äidit tulivat Soaresin luo tukemaan ja lohduttamaan häntä. He ymmärsivät surun, sillä moni heistäkin on menettänyt pienet lapsensa ripulille tai muille lastentaudeille. Kun Planin varhaiskasvatuskeskus avattiin Soaresin kylään, Anabelita Soares toi Joaninhan oppimaan. Samalla hän ymmärsi vanhempien koulutustapaamisissa, että hänen olisi pitänyt viedä sairastunut tytär heti sairaalaan. Soares sai myös kuulla, kuinka pelkkä juomaveden keittäminen ei riitä. Pitää myös pestä ahkerasti käsiä, kuumentaa kaikki talousvesi ja hankkia perheelle vessa kauemmas talosta. – Vapaaehtoisemme kertovat varhaiskasvatuskeskuksissa vanhemmille, ettei kipeän lapsen kanssa kannata odottaa sairaalaan lähtemistä liian pitkään. Usein vanhemmat odottavat useita päiviä, ennen kuin vievät lapsensa klinikalle, ja silloin voi olla jo liian myöhäistä, varhaiskasvatuskeskuksista vastaava Planin Maria Beatriz S. Samento kertoo. Anabelita Soares on päättäväinen. Enää yksikään hänen lapsistaan ei joudu kokemaan samaa kohtaloa kuin hänen tyttärensä. Nyt hän tietää, kuinka voi turvata seuraavien lastensa elämän. Aliravitsemus altistaa taudeille Planin Itä-Timorin koulutuspäällikkö Dilliyana Ximenes huokaa. Itä-Timorin lapset ja vanhemmat kamppailevat perusasioiden kanssa. Itä-Timorin alle viisivuotiaiden lasten kuolleisuus on yksi maailman pahimmista. Joka kuudestoista lapsi kuolee alle viisivuotiaana. Lapset kuolevat ennaltaehkäisevissä oleviin tauteihin, kuten ripuliin, hengitystieinfektioihin ja malariaan. Vaikka Itä-Timor on onnistunut vähentämään alle viisivuotiaiden lasten kuolleisuutta 70 prosenttia vuodesta 1990, paljon on vielä tehtävää. – Vaikka vapaaehtoisemme kertovat vanhemmille hyvästä hygieniasta, menetämme silti taudeille lapsia. Kylissä on vielä kehitettävää. Monesti eläimet ovat lähellä taloa tai jopa nukkuvat talon sisässä. Vessoja ei ole, tai ne on rakennettu liian lähelle taloa. Teitä tai tietoliikenneyhteyksiä ei ole, joten vanhempien on vaikea saada asioista tietoa ilman meitä. Yksi suurimmista syistä lasten korkeaan kuolleisuuteen on aliravitsemus. Jopa 40 prosenttia lapsista kärsii heikon ravinnon aiheuttamista kasvuhäiriöistä. Huono ruokavalio altistaa lapset taudeille. – Sadekautena perheet saavat satoa, mutta kuiva kausi on köyhille perheille vaikea. He joutuvat ostamaan kaiken ruuan, joten ruokavalio köyhtyy ja perheet kamppailevat ruokkiakseen lapsensa, Ximenes selittää. PUHDAS VESI PELASTAA HENKIÄ ITÄ-TIMORISSA Itä-Timorissa lapset kamppailevat tartuntatautien kanssa. Maassa on yhä pula perusasioista, kuten puhtaasta juomavedestä, monipuolisesta ruoasta ja terveydenhoidosta. TEKSTI JA KUVAT MINTTU-MAARIA PARTANEN
ITÄ-TIMOR » Australian ja Indonesian välissä sijaitseva Itä-Timor on yksi maailman köyhimmistä maista. » Maassa asuu noin 1,1 miljoonaa ihmistä, joista alaikäisiä on yli puolet. » Itä-Timor itsenäistyi vuonna 2002. Kansainvälinen Plan on työskennellyt maassa vuodesta 2001 lähtien. » Itä-Timorin köyhyys vaikuttaa lapsiin monin tavoin. Puolet lapsista on aliravittuja. » Viime vuosina Itä-Timor on saavuttanut tuloksia monella kehityksen mittarilla. Nykyisin jopa 94 prosenttia ikäluokasta aloittaa koulunkäynnin, kun kymmenen vuotta sitten vain kaksi kolmesta kouluikäisestä lapsesta aloitti koulun. » Suomalaisilla on Itä-Timorissa 270 Plan-kummilasta. Lahjoittajiemme ja kummiemme tuen lisäksi kehitämme Itä-Timorin varhaiskasvatusta ulkoministeriön tuella. 15 Puhdas vesi toi lapsille terveyden Miranda E. Martins osoittaa iloisena siistin pihamaan toiselle puolelle. – Tuolla se on, hän hymyilee. Martins nappaa vesikanisterin mukaansa ja oikaisee pihan poikki Planin rakentamalle vesipumpulle. Muutama pumppaus, ja kanisteri täyttyy puhtaasta vedestä. – Vesipumppu on muuttanut elämäni. Se on auttanut perhettäni todella paljon. 35-vuotiaan Martinsin elämä on piirtänyt hänen kasvoilleen uurteita. Arki ei ole ollut helppoa. Hän menetti aviomiehensä 11 vuotta sitten. Jälkeen jäivät tuolloin 2-, 3-, 5ja 8-vuotiaat lapset. Toiseksi nuorin lapsista on vammainen ja tarvitsee erityistä huolenpitoa. – Elämä on naisille vaikeaa. Nyt on onneksi vähän helpompaa, koska lapset ovat vanhempia, mutta kun he olivat pieniä… Aluksi en tiennyt, miten voisin selvitä, Martins pudistaa päätään. Pienten lasten kanssa vedenhaku oli vaikeaa. Vettä piti kantaa matkan päästä monta kertaa päivässä. Se vei aikaa muilta töitä. Heti, kun tyttäret olivat tarpeeksi vanhoja, vedenhaku siirtyi heidän vastuulleen. – En voi edes kuvailla, kuinka paljon vesipiste on auttanut perhettämme. Minulla on nyt enemmän aikaa hankkia toimeentuloa perheelleni, ja tyttärilläni on aikaa opiskella. Lasten on helppo peseytyä ja pitää itsensä puhtaina. He ovat olleet paljon terveempiä kuin aiemmin. Aiemmin lapset sairastelivat paljon, mutta puhdas vesi on auttanut koko perhettä pysymään terveinä. Koko kylän käytössä oleva vesipumppu on tuonut Martinsille myös kovasti kaivattuja lisätuloja. Koska vesi on lähellä, hän pystyy kastelemaan kasvimaataan. Satoa tulee myytäväksi aiempaa enemmän. – Elämässäni on yksi ainoa tavoite. Haluan, että kaikki lapseni saavat hyvän tulevaisuuden, paremman kuin mitä minulla oli. Sen takia minun on tehtävä paljon töitä. Vesipisteen ansiosta minulla on nyt enemmän aikaa työlleni. I N D O N E S I A Dili Baucau Atauro Oecussi Bobonaro Maubisse Aileu Ainaro Maatoimisto Planin ohjelma-alue Anabelita Soares käy Planin kerhossa Joaninhan kanssa monta kertaa viikossa. Siellä tyttö oppii tarpeellisia tietoja ja sosiaalisia taitoja. Planin kerho-ohjaajat neuvovat perheille, miten tärkeää käsienpesu on tautien ehkäisyssä. Miranda E. Martins on ylpeä Planin rakentamasta vesipumpusta. ”Se on muuttanut elämäni.”
16 Kymmenvuotiaat Arafat Otieno ja Fidel Okoth kuusivuotiaan siskonsa Joy Mitchelin kanssa kotitalon edustalla. Samson Otieno ja Neema Achieng Otieno kasvattavat puutarhassaan mangoja. Samson Otieno Otieno näyttää, miten kädet pestään juoksevan veden alla.
Samson Otieno Otieno kiertää rivakoin askelin puolentoista aarin maa-alaansa, jossa kasvaa maissin, durran ja kassavan ohella maapähkinöitä, papuja ja monenlaisia yrttejä, kuten moringaa. Viljelysten keskellä puissa kypsyvät mangot, avokadot ja banaanit. – Keittiöpuutarhassa kasvatan tomaattia, sipulia ja muita vihanneksia, 47-vuotias pienviljelijä kertoo äänessään hitusen ylpeyttä. Kasvuolot Orengon kylässä Viktoriajärven rannalla Homa Bayn liepeillä Keniassa ovat suotuisat. Sadetta riittää, samoin aurinkoa. Seuraavasta sadosta näyttää tulevan vähintään kohtuullinen, Otieno arvelee. Se on hyvä, sillä perheessä on kahden aikuisen lisäksi kahdeksan lasta. Vanhin poika on 15-vuotias ja käy paikallista yläkoulua. Nuorimmat kaksospojat ovat vasta kaksivuotiaita ja kotona äitinsä, 33-vuotiaan Neema Achieng Otienon, hoidossa. Perheen ainoa tytär on kuusivuotias ja aloittaa pian ensimmäisellä luokalla läheisessä alakoulussa. Naapurustonsa tavoin Otienot elävät omavaraistaloudessa. Suurin osa maan antimista syödään kotona, mutta joskus myyntiin liikenee hieman sipulia, avokadoja ja hedelmiä. Tienestit jäävät kuitenkin pieniksi, Neema Achieng Otieno kertoo. – Kysyntää ei ole, sillä muut perheet viljelevät ja myyvät samoja tuotteita. Markkinoille lähteminen ei ole myöskään yksinkertaista, sillä jommankumman vanhemman pitäisi jäädä koko päiväksi yksin huolehtimaan peltotöistä ja pienimmistä lapsista. Ulkopuolisen myyjän palkkaamiseen ei aina ole varaa. Käteistä Otienot kuitenkin tarvitsevat, jotta kaikki perheen lapset saisivat käydä kunnolla koulua. Orengon kylässä esikouluvuosi maksaa halvimmillaan yhdeksän euroa. Koululaisetkin kuluttavat rahaa, vaikka Keniassa perusopetus on sinänsä ilmaista. Suurimmat menoerät syntyvät koulupuvuista, oppitarvikkeista ja erilaisista rekisteröintimaksuista. – Haluan, että lapset saavat hyvän koulutuksen. Siksi kasvatan vihanneksia ja hedelmiä, joita aion saada myyntiin nykyistä enemmän, Samson Otieno Otieno sanoo. Itse hän kävi koulua yhdeksän vuotta ja haaveili aikoinaan lentäjän ammatista. Neema Achieng Otieno oli koulussa kahdeksan vuotta. Vanhempainryhmistä oppia puutarhaan ja parisuhteeseen Viimeiset kaksi vuotta Otienot ovat käyneet Planin perustamassa vanhempainryhmässä pari kertaa kuukaudessa. Orengon kylän ympäristössä ryhmiä on kaikkiaan kolme, joista kuhunkin kuuluu parikymmentä jäsentä. Useimmat heistä ovat lasten äitejä tai isoäitejä. Juuri vanhempainryhmässä Samson Otieno Otieno on saanut vihiä keittiöpuutarhan perustamisesta. Samalla hän on saanut vaimonsa kanssa tietoa lasten ravitsemuksesta ja terveydestä. Otieno kasvattaakin vihanneksia ja hedelmiä sekä myyntiin että lastensa ravinnoksi. Neema Achieng Otieno puolestaan imettää lapsiaan vähintään puoli vuotta sen sijaan, että entiseen tapaan syöttäisi heille heti maissivelliä. – Ennen en jaksanut viedä lapsiani terveysklinikalle rokotettaviksi. Nyt tiedän, että niin on vain tehtävä. Lähin terveysklinikka sijaitsee tunnin kävelymatkan päässä. Samson Otieno Otieno kertoo olleensa klinikalla viimeksi aamulla, kun hän haki toiselle kaksoselle kuumelääkettä. Hän näyttää pihan perälle rakennettua käymälää ja sen seinustalle viritettyä vesikanisteria ja muistuttaa: – Kädet on pestävä saippualla ja huudeltava juoksevalla vedellä. – Ne, jotka eivät käy vanhempainryhmässä, jatkavat elämäänsä entiseen tapaan, ilman kehitystä, Samson Otieno Otieno sanoo. Hänelle tärkeintä vanhempainryhmissä on tavata muita vanhempia, jakaa kokemuksia ja oppia. Uudet asiat opetellaan niin teoriassa kuin käytännössäkin. Ryhmissä pohditaan myös lasten oikeuksia ja koulunkäyntiä. Useimmat vanhemmat suosivat lastensa varhaiskasvatusta ja tukevat heitä opinnoissaan. Paikoin he järjestävät esikouluihin välipalavelliä ja palauttavat koulupudokkaita takaisin luokkiinsa. Lisäksi vanhemmat saattavat kutsua kyliin viranomaisen huolehtimaan lasten rokotuksista tai syntymärekisteröinnistä. Kotikäynneillä he etsivät vammaisia lapsia ja auttavat heidän hoitonsa järjestämisessään. Ryhmissä keskustellaan perheen sisäisistäkin asioista, kuten miehen ja vaimon keskinäisestä suhteesta sekä lasten kasvatuksesta. Samson Otieno Otieno sanoo, että hän on kehittynyt aviomiehenä ja isänä. Hän osaa kuunnella ja keskustella aikaisempaa paremmin. – Meillä riidellään vähemmän kuin ennen, hän sanoo. Vanhemmat yhdessä lasten parhaaksi Kenialaiset Otienot haluavat lapsilleen hyvän tulevaisuuden. Siksi he kasvattavat vihanneksia ja hedelmiä niin myyntiin kuin lastensa ravinnoksi. Oppia he ovat saaneet Planin vanhempainryhmästä. TEKSTI JA KUVAT TIINA KIRKAS ”Haluan, että lapset saavat hyvän koulutuksen.” 17 Kaksivuotias Pervan Gordana harjoittelee käsienpesua äitinsä Neema Achieng Otienon seurassa.
18 – Koulu on hajalla ja kaikki on tuhoutunut, Dolakhan alueella Nepalissa asuva 14-vuotias Bishmal sanoo. Dolakha sijaitsee Nepalin pääkaupungista Kathmandusta hieman itään ja on yksi alueista, joissa huhtikuun lopulla sattunut 7,8 magnitudin maanjäristys ja pari viikkoa myöhemmin iskenyt 7,3 magnitudin toinen järistys aiheuttivat pahiten tuhoa. Lisäksi alueella on ollut lukuisia jälkijäristyksiä. Bishmal on yksi niistä miljoonista lapsista, joiden elämän maanjäristys mullisti. Hänen kotinsa on vain mureneva jäännös entisestä. Myös Bishmalin ja hänen veljensä Omulin, 11, lelut ovat enää vain muistoja. – Kun maa alkoi järistä, juoksimme ja hypimme, mutta järistys vain jatkui ja jatkui. Aluksi emme pelänneet, mutta sitten siitä tuli koko ajan isompi ja talomme alkoi heilua, Bishmal kertoo. – Nyt on vaikea olla sisällä ja löytää puhtaita paikkoja. Korjaamme taloa, mutta kun sataa, on kylmää ja märkää. Tulin juuri kipeäksi, sain päänsäryn ja vatsakipuja. NEPALIN LAPSET KAIPAAVAT TAKAISIN KOULUTIELLE Nepalin isot maanjäristykset tuhosivat jopa puolet maan kouluista. Kun vanhemmat ovat töissä tai korjaamassa kotejaan, lapset viettävät aikaa yksin vaarallisissa oloissa. Plan tukee Nepalin lapsia palaamaan kouluun. TEKSTI MATT CROOK KUVAT PLAN Planin päiväkerhot tarjoavat lapsille muun muassa pelejä, laulua, tanssia ja kuvaamataitoa. Vapaaehtoiset ohjaajat vetävät toimintaa, joka tuo lasten arkeen iloa ja rytmiä.
19 Leikit raunioissa houkuttelevat Kuten monet muut perheet Nepalissa, Bishmalin perhe asuu tällä hetkellä väliaikaissuojassa, joka on rakennettu saatavilla olevista tarpeista. Perhe on onneksi saanut hieman aaltopeltiä, jotta he voivat pysyä suojassa sateelta. Monilla muilla on vain pressu, joillain ei edes sitä. Maanjäristyksen jälkeinen aika on ollut kovaa Nepalin tytöille ja pojille. Lasten on vaikea keksiä tekemistä ja viihdykettä, ja houkutus leikkiä raunioissa tai tehdä muuta vaarallista on suuri. Yleensä lapset käyvät päivisin tietenkin koulussa, mutta nyt jopa puolet Nepalin kouluista on vaurioitunut tai tuhoutunut. Koulujen oli tarkoitus jatkua jälleen katastrofin jälkeen toukokuun puolessa välissä, mutta toisen maanjäristyksen takia avaamista siirrettiin eteenpäin. Joka tapauksessa kestää vielä pitkään, ennen kuin koulut toimivat samalla täydellä teholla kuin ennen katastrofia. – YK:n Nepalin maanjäristyksen avustustyön kansainvälisissä tavoitteissa koulutuksesta on rahoitettu vain murto-osa. Tästä herää kysymys, onko Nepalin hallituksella ja kansainvälisellä yhteisöllä tarvittavat voimavarat vastata lasten välittömiin koulunkäynnin tarpeisiin, Planin katastrofityön ja koulutuksen erikoisasiantuntija Sweta Shah sanoo. – Kansainväliseltä yhteisöltä puuttuvat nopeat keinot tarjota koulutusta lapsille, jotka ovat joutuneet tällaiseen luonnonkatastrofiin. Tarvitsemme nopeita muutoksia, jotta katastrofit eivät vaaranna lasten koulutusta, ja katastrofin kohdanneita maita pitää tukea, jotta lasten koulunkäynnin tuomat hyödyt eivät katoa. Nepalilaiset vanhemmat ovat huolissaan lapsistaan. Swarasti Thami, 29, on kahden lapsen äiti ja murehtii siitä, ettei hänen tyttärensä pääse takaisin kouluun ja ettei hänen poikansa pääse aloittamaan koulua. – Haluan lapsilleni koulutuksen. En itse koskaan opiskellut tai mennyt kouluun, mutta olen nähnyt, että kun lapset käyvät koulua, he voivat saada työn, elannon ja uuden elämän. Heidän ei tarvitse raataa viljelijöinä pelloilla niin kuin meidän, Thami sanoo. Kahden lapsen isä Jagat Thami, 36, on samaa mieltä. – Kylämme peruskoulu romahti, emmekä voi käyttää sitä enää. Lapset vain leikkivät keskenään tiellä, hän kertoo. – Olisi hyvä, jos olisi joku paikka, jonne he voisivat mennä, mutta koulu ja sen ympäristö ovat niin pahasti tuhoutuneet, ettei siellä ole turvallista olla. Pienemmät leikkivät päiväkerhoissa Planin Sweta Shah sanoo, että koulunkäynnin katkeaminen on aina suuri huoli ison katastrofin jälkeen. – Lapset tarvitsevat mahdollisuuden palata kouluun, koska koulut tarjoavat heti katastrofin jälkeen hygieniaa ja turvaa. Monet lapset ovat järkyttyneitä ja tarvitsevat myös henkistä tukea. Opiskeleminen ja tavalliset arkirutiinit ovat elintärkeitä pysyvien haittavaikutusten välttämiseksi. Plan tekee katastrofityötä Nepalissa Dolakhan lisäksi muun muassa Sindupalchowkin, Makwanpurin ja Sindhulin alueilla. Niillä järjestö jakaa hätäapua sekä tarjoaa muuta pitkäkestoista tukea. Osana katastrofityötään Plan perustaa teltoista väliaikaisia luokkahuoneita alueille, joilla koulut ovat tuhoutuneet tai liian vaarallisia käytettäviksi. Lapsilla on suuri houkutus leikkiä raunioissa ja muiden maanjäristystuhojen keskellä, mikä on vaarallista. Omul (vas.) viettää aikaa serkkunsa kanssa tuhoutuneen kotitalonsa ulkopuolella. Jopa puolet Nepalin kouluista on vaurioitunut tai tuhoutunut, ja lähes miljoona lasta tarvitsee väliaikaisia opetustiloja tuhoutuneiden luokkahuoneiden ja koulujen tilalle.
Swarasti Thami on huolissaan siitä, ettei hänen lapsensa pääse kouluun maanjäristyksen tuhottua koulut ja katkaistua nepalilaisten lasten koulunkäynnin. Makwanpur Kathmandu Dolakha Lalitpur Baglung Pokhara Sindupalchowk 12.5.2015 7,8 magnitudin maanjäristys 25.4. Alueet, joille Plan toimittaa hätäapua KIINA INTIA 7,3 magnitudin maanjäristys 12.5. Sindhuli Kavrepalanchok 20 Nepalin maanjäristykset Nepalia koetteli 25. huhtikuuta 7,8 magnitudin maanjäristys lähellä maan pääkaupunkia Kathmandua. Järistystä seurasi useita jälkijäristyksiä. Niistä voimakkain, 7,3 magnitudin järistys 12. toukokuuta lisäsi lasten hätää. Uusi järistys ravisteli pahiten Dolakhan aluetta, joka on Planin katastrofityön tärkeimpiä toiminta-alueita maassa. Järistykset ovat vaatineet yli 8 000 kuolonuhreja ja vaikuttaneet miljoonien ihmisten elämään. Planin työ Nepalissa keskittyy hätäapuun lapsille ja perheille. Plan on jakanut muun muassa väliaikaissuojia, ruokatarvikkeita ja vedenparannustabletteja. Lisäksi Plan huolehtii lastensuojelusta, lasten henkisestä tuesta ja koulunkäynnin jatkumisesta. Jopa vajaa miljoona lasta tarvitsee väliaikaisia opetustiloja tuhoutuneiden luokkahuoneiden ja koulujen tilalle. Plan aikoo perustaa jopa 200 väliaikaista luokkahuonetta. Plan on myös ehtinyt jakaa yli tuhat koulutarvikepakettia lapsille. Toukokuun lopussa toiminnassa oli jo kuusi päiväkerhotilaa lapsille. Planin suunnitelmissa on avata Nepaliin kymmeniä päiväkerhotiloja lähikuukausien aikana. Tulevia haasteita Nepalissa ovat tautiepidemioiden leviäminen tuhoalueilla ja riisinviljelykausi, johon monet perheet eivät välttämättä ehdi mukaan. Lue tuoreimmat tiedot katastrofityöstä Nepalissa ja osallistu katastrofikeräykseen: plan.fi Plan on myös perustanut kuusi päiväkerhotilaa lapsille Kathmandun laakson sekä Lalitpurin alueelle. Niistä hyötyy ainakin tuhat lasta. Kolmenkymmenen päiväkerhon valmistelut ovat käynnissä, ja pidemmällä tähtäimellä Plan aikoo avata kerhotiloja jopa sata ympäri maata. Päiväkerhoissa Planin vapaaehtoiset ohjaavat yli 3-vuotiaita lapsia. Niissä keskitytään muun muassa peleihin, lauluun, tanssiin ja kuvaamataitoon. Väliaikaiset luokkatilat ja päiväkerhot ovat turvallisia paikkoja, joissa lapset voivat jatkaa opiskelua ja kasvuaan ja joissa myös autetaan lapsia käsittelemään katastrofia. Lisäksi paikat suojaavat lapsia hyväksikäytöltä, väkivallalta ja ihmiskaupalta. Myös koulukaverit tärkeitä Englanninopettaja Balkrishna Khadka, 34, opettaa Shree Kalikan yläasteella Dolakhan alueella. Hänen mukaansa yhteisö olisi valmis pystyttämään telttoja käyttökelvottomien koulurakennusten korvaamiseksi, mutta he tarvitsevat vielä materiaaleja väliaikaisia luokkatiloja varten. – Asumme vuoristossa, ja sadekausi alkaa pian. Tarvitsemme väliaikaisia luokkatiloja, jotta oppitunnit voivat jatkua pian. Emme ole nähneet vielä kaikkia koululaisia, mutta oppilaat ovat huolissaan tunneistaan ja kysyvät, koska kouluun voi palata, Khadka sanoo. Bishmalilla ja Omulilla on suuria suunnitelmia tulevaisuudelle, joten on tärkeää, että he pääsevät taas kouluun niin pian kuin mahdollista. – Koulun jälkeen haluan mennä armeijaan, jotta voin puolustaa kotiani ja maatani. Haluan mennä armeijaan Australiassa. Pidän Australiasta, koska siellä on nopeita autoja ja kenguruita, Omul sanoo. Hän kertoo myös ikävöivänsä leikkimistä kavereidensa kanssa. – Haluan olla retkeilijä. Kun käyn kouluni loppuun, haluan matkustaa ympäri maailmaa, Bishmal kertoo. Ennen sitä on edessä monta askelta: perheen vanhan talon jäänteet pitää purkaa ja rakentaa talo uudestaan. – Tällä hetkellä ainoa toiveeni on, että perheeni pysyy yhdessä ja että me voimme tehdä uuden talon vahvemmaksi kuin aikaisemmin, jotta se on turvallinen eikä kukaan kuole. Menee vuosia, että maamme selviää tästä maanjäristyksestä, mutta seuraavaa varten olemme varautuneet paremmin, Bishmal sanoo.
Mbele Sony Dieudonné, 26, on kummipostista vastaava vapaaehtoinen Kamerunissa Mandjoun kylässä, jossa hän myös itse asuu ja jossa hän on syntynyt. Kylässä on arviolta 150 Planin kummilasta. Mbele tuntee heidät kaikki nimeltä. – Kummilapsista ainakin sata kirjoittaa itse kirjeensä. Isommat lapset auttavat pienimpiä vastaamaan kummien kirjeisiin, Mbele kertoo. Vaikka kummilapset pääsevät ohjelman piiriin yksilöllisesti, kummiohjelma auttaa silti tasavertaisesti koko kylän lapsia. Siitä saaduilla varoilla on rakennettu Mbelen kylään muun muassa kaivoja ja kaikki peruskoulun luokkahuoneet sekä ostettu koulutarvikkeita. Ohjelma on myös rahoittanut valistuskampanjoita koulutuksen ja rokottamisen tärkeydestä sekä lasten ja tyttöjen oikeuksista. Kummiposti kulkee yhdestä kolmeen kertaan kuukaudessa, jolloin Planin edustaja tulee käymään Mandjoussa ja tuo kirjeet mukanaan. – Aktiivisimmat kummit kirjoittavat useamman kerran vuodessa. Arviolta puolet kummeista pysyy kummiuden alusta loppuun samoina. Kummius loppuu lapsen täyttäessä 18 vuotta, vaikka sitä joskus haluttaisiin kummin puolelta jatkaakin, Mbele kertoo. Lapset odottavat kirjeitä ja lukevat ja kirjoittavat niitä usein joukolla. – Kirjeissä vaihdetaan yleiset kuulumiset. Lapsi voi esimerkiksi kertoa, onko meneillään sadevai kuivakausi ja millaisia aktiviteetteja hänen perheellään on ilmoista riippuen ollut. Juhlapyhät, kuten joulun vietto, ovat myös suosittu puheenaihe. Mandjoun kylän lapsilla on kummivanhempia ympäri maailmaa. Suurin osa kummeista on kotoisin Saksasta, mutta kummeja löytyy myös Suomesta, Japanista, Koreasta, Isosta-Britanniasta, Hollannista, Kanadasta ja Yhdysvalloista. Plan aloitti toimintansa Mbelen kylässä vuonna 1999, jolloin Mbele valittiin yhdeksän muun kanssa Planin vapaaehtoiseksi. Ajan mittaan muut ovat lopettaneet, mutta Mbele jatkaa yhä. Plan maksaa vapaaehtoisille pientä korvausta – noin seitsemän euroa kuukaudessa – mutta käytännössä työstä ei saa palkkaa. Mbele kertoo saavansa työstä silti paljon enemmän. – Työni on antoisaa ja olen saanut tavata paljon ihmisiä. Se on tehnyt minusta avoimemman ihmisen. Kaikista palkitsevin asia vapaaehtoistyössä on Mbelen mukaan lasten kanssa oleminen. – Tunnen todella olevani kotona tässä työssä. Mbele kertoo töiden määrän lisääntyneen viime vuosina kummiohjelman laajentuessa. – Kun Plan aloitti työnsä Itä-Kamerunissa, toimintaa oli täällä vain muutaman kerran kuukaudessa. Nykyään ohjelman piirissä on paljon lapsia ja tehtävää on enemmän, joten töitäkin on useammin. Planilta saamansa työkokemuksen ansiosta Mbele on saanut töitä muualtakin. Muutoin Mbele elättää itsensä ja perheensä maanviljelyllä. Hän viljelee maissia, maniokkia ja maapähkinöitä ja myös myy satoaan. Mbelellä itsellään on perhe johon kuuluu 4ja 8-vuotiaat tytöt. Vanhemmalla tyttärellä on ollut kummivanhempi Yhdysvalloissa neljän vuoden ajan. Kummiposti perheen sisällä ei ole kuitenkaan työllistänyt isää, sillä kummi on kirjoittanut tytölle vain kerran. – Tuota kirjettä onkin säilytetty tarkkaan, Mbele vakuuttaa. ”Kummiohjelma auttaa kylän kaikkia lapsia” TEKSTI ELINA KOSTIAINEN KUVAT ELINA KOSTIAINEN, PLAN 21
VAPAAEHTOISET Etelän vapaaehtoisohjelma tarjoaa mahdollisuuden sukeltaa toiseen kulttuuriin ja tehdä merkityksellistä vapaaehtoistyötä. Elina Kostiainen ja Elina Yli-Hakala viettivät puoli vuotta Afrikassa Planin Etvo-vapaaehtoisina. Haluaisitko vaihtaa arkea ja lähteä vapaaehtoiseksi kehitysyhteistyöhankkeeseen? Joka vuosi kymmenet suomalaiset vastaavat kyllä ja hakevat Etelän vapaaehtoisohjelman Etvon kautta Aasiaan, Afrikkaan tai Latinalaiseen Amerikkaan. Valitut työskentelevät Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen jäsenjärjestöjen tehtävissä. Myös Plan on mukana Etvo-ohjelmassa. Viime vuonna helsinkiläinen kehitysmaatutkimuksen opiskelija Elina Kostiainen, 26, ja järvenpääläinen eläkkeellä oleva kieltenopettaja Elina Yli-Hakala, 65, valittiin Etvo-vaihtoon Planin hankkeisiin. – Olin jo pitkään haaveillut vapaaehtoistöistä ranskankielisessä Afrikassa, ja Planin Kamerunin kohde oli Etvo-ohjelmassa kuin tilauksesta. Etvo oli ja on mielestäni luotettavin ja laadukkain vapaaehtoisia kehitysmaihin lähettävä ohjelma, sanoo Elina Kostiainen, joka työskenteli huhti-joulukuussa Itä-Kamerunissa. Hänen tehtäviinsä kuului Bakojen oikeudet ja ihmisarvo -hankkeen hallinnossa avustaminen ja myöhemmin Keski-Afrikan tasavallasta tulevia pakolaisia auttavan tiimin tukeminen. Elina Yli-Hakala puolestaan työskenteli kesä-joulukuussa Mosambikin Inhambanessa Planin varhaiskasvatushankkeessa. – Etvo-vaihto oli vastaus pohdinnoilleni, miten voisin mielekkäimmin toteuttaa pitkäaikaista ajatusta lähteä johonkin kehitysmaahan työskentelemään. Plan-kummiksi ryhdyin toiminnan alettua Suomessa, joten vapaaehtoista hakeva järjestökin tuntui oikealta ja omalta. Hakijalta toivottiin lisäksi pedagogista koulutusta, joka myös osui kohdilleen, joten tarjolla oleva paketti oli vastustamaton, Yli-Hakala kertoo. Hän tuki Plan Mosambikin varhaiskasvatustiimiä muun muassa arvioimalla esikoulumateriaalia ja opetustilanteita ja tarjoamalla neuvontaa sekä pedagogisia käytännön vinkkejä. Kohtaamiset koskettivat – Parasta oli paikallisten ihmisten tapaaminen kylissä ja pakolaisleireillä sekä vieraaseen ympäristöön pikku hiljaa kotiutuminen. Päivän paras hetki oli usein myös tuore papaija, ananas tai lautasellinen maapähkinäkeittoa, Elina Kostiainen kertoo. – Se loputon ystävällisyys ja iloisuus, iso hymy ja tarttuva nauru, luonteva lähelle tulo ja lämpimät kädenpuristukset, vähästä iloitsemisen taito. Ne eivät lakanneet ihastuttamasta koko aikana, summaa Elina Yli-Hakala matkan parasta antia. – Liiallinen työ, liika roina ja ehtymätön elämysten metsästyskö se meidät hyvinvointi-ihmiset on mutruhuuliksi muuttanut? Näitä ajatuksia tupsahteli mieleen materiaalisen niukkuuden keskellä. Vapaaehtoistyön kiinnostavimmaksi osuudeksi Yli-Hakala nimeää parin viikon jakson, jonka teki kyselykartoitusta Mosambikin maaseudulla. Luovuus ja tulkkaus olivat tarpeen, koska lomakkeen kysymykset olivat maan virallisella kielellä portugaliksi mutta vastaajat käyttivät omaa vähemmistökieltään. – Niitä päiviä ja kävelyjä kuumassa säässä, ihmisten kohtaamisia heidän omassa kodissaan, omin silmin tehtyjä havaintoja, elämisen ankaruutta, puutetta, sairautta ja muuta elämän epäreiluutta ei voi unohtaa, Yli-Hakala kertoo. – Ikimuistoisia olivat myös kaikki hetket lasten seurassa. Tulen aina muistamaan pienen Emma-tytön, joka ei kyllästynyt silittelemään ja vertailemaan erilaisia hiuksiamme. Hänen tulevaisuutensa askarruttaa mieltä, koska Downin syndrooma estää häntä käymästä koulua. Erityisopetukseen hänellä ei ole mahdollisuutta, koska maassa ei juuri ole erityisopetusta. Päänvaivaa virkavallasta Hankaluuksiltakaan vapaaehtoiset eivät välttyneet. Elina Kostiainen kamppaili välillä päästäkseen samalle aaltopituudelle vaativan esimiehensä kanssa ja sopeutuakseen TEKSTI IIDA RIEKKO KUVAT ELINA KOSTIAISEN JA ELINA YLI-HAKALAN KOTIALBUMIT Kehitysyhteistyö ja Afrikan arki tutuiksi vapaaehtoistyössä Elina Kostiaiselle jäi lämpimät muistot Kamerunin arjesta ja ihmisistä sekä tuoreista hedelmistä. 22
ilmastoon. – Saapuessamme elettiin kuivaa kautta, ja lämpömittari kohosi päivittäin yli 40 asteen. Myös yksipuolinen ruokavalio veti välillä mielen matalaksi. Opettavaisinta oli ymmärtää aiempaa paremmin, kuinka paljon ympäristö vaikuttaa ihmisen ajatusja arvomaailmaan sekä tapoihin toimia, niin hyvässä kuin pahassa. Kerran kaksi miliisiä pysäytti kadulla Kostiaisen ja hänen poikaystävänsä. He syyttivät suomalaismiestä terroristijärjestö Boko Haramin jäseneksi, koska tällä oli ”armeijahousut”. Kyseessä olivat tavalliset Suomesta ostetut vihreät reisitaskuhousut. Kostiaisen piti käydä ostamassa poikaystävälleen uudet housut, ennen kuin miliisit päästivät tämän lähtemään. Pian selkkaus muuttui huvittavaksi muistoksi. Yli-Hakalakaan ei muistele hyvällä Mosambikin viranomaisia. – Virkavallan toiminta vaikeuttaa mosambikilaisten elämää. Korruptiota on vähän kaikkialla. Itsekin sain siitä omakohtaista kokemusta ainakin sen verran, että uskallan sanoa siitä mielipiteeni. Mittaamattoman arvokas kokemus Molempien päällimmäiset muistot ovat positiiviset. He suosittelevat vapaaehtoistyöstä haaveileville lämpimästi Etvo-hakua. – Ohjelma valmentaa vapaaehtoiset monipuolisesti lähtöön. Sen kautta tulee Tule lipaskerääjäksi tyttöjen päivänä Järjestämme lokakuussa tyttöjen päivän lipaskeräyksen Espoossa, Helsingissä, Jyväskylässä, Lappeenrannassa, Oulussa, Tampereella, Turussa, Vaasassa ja Vantaalla. Tule mukaan keräämään tyttöjen hyväksi! Jos olet jo rekisteröitynyt Planin vapaaehtoiseksi, saat syksyllä vapaaehtoisten uutiskirjeessä lisää tietoa ja linkin, josta voit ilmoittautua paikkakuntasi keräysvuoroon. Jos et ole vielä Planin vapaaehtoinen, voit käydä rekisteröitymässä vapaaehtoiseksi osoitteessa plan.fi/tulemukaan. Lisätietoa: pinja.hirvilammi@plan.fi tutustuttua myös muihin maailmalle lähteviin vapaaehtoisiin, joiden kanssa on kivaa ja hyödyllistä vaihtaa kokemuksia myös matkan jälkeen. Ilman ohjelman tarjoamaa tietoa ja vertaistukea kokemus ei olisi yhtä rikas, Kostiainen sanoo. – Koen oppineeni paljon kehitysyhteistyöstä ruohonjuuritasolla ja saaneeni siihen sellaista perspektiiviä, jota ei voi mielestäni saada, ellei ole oleillut pidempää aikaa paikan päällä ja seurannut jotakin projektia lähietäisyydeltä. Opin myös paljon kamerunilaisesta kulttuurista ja paikallisen kanssakäymisen tavoista ja säännöistä. Elina Yli-Hakala uskoo, että kokemus on antoisa kaikille, jotka tuntevat olevansa valmiita ja vilpittömästi kiinnostuneita työskentelemään kehitysyhteistyön hyväksi. – Omakohtainen tutustuminen kehitysmaan ihmisten elämään ja oloihin on paras opettaja, minkä itselleen voi hankkia. Etvoohjelmassa mukana olevat järjestöt antavat lähtijöilleen hyvän taustatuen ja turvallisuuden tunteen vapaaehtoistyön aikana. Matkan arvo on suunnaton millä tahansa mittarilla mitattuna. Etvo-haku Planin hankkeisiin Kameruniin ja Mosambikiin vuodeksi 2016 on auki 1.9.2015 asti. Lue lisää: etvo.fi. Elina Yli-Hakalaa kosketti tutustuminen pieneen Emmaan, jonka tulevaisuutta varjostaa kehitysvammaisuus. Elina Yli-Hakalaan teki vaikutuksen työskentely Mosambikin maaseudulla. ”Ihmisten kohtaamisia ei voi unohtaa.” 23
KUMMI-INFO USEIN KYSYTTYÄ Mihin saakka kummisuhde jatkuu? Useimmiten kummisuhde jatkuu siihen asti, kun kummilapsi tulee täysi-ikäiseksi. Kummisuhde saattaa kuitenkin päättyä aikaisemminkin. Yksi yleisimmistä syistä on kummilapsen muutto pois Planin toiminta-alueelta. Joskus taas käy niin hyvin, että kummilapsen perheen tai yhteisön elämäntilanne on kohentunut siinä määrin, ettei Planin tukea enää tarvita. Kummius on arvokas asia, ja siksi se onkin Planin työn kivijalka. Vuosien varrella olemme yhdessä kummien kanssa antaneet monelle kehitysmaan lapselle mahdollisuuden parempaan elämään. Meitä ilahduttaa aina, kun kummilapsi saa käytyä koulunsa loppuun ja hänen elämänsä on muutenkin mallillaan. Kummit ovat hyvin sitoutuneita sekä kummiuteen että toimintaamme. Ehkä juuri sen vuoksi moni ottaakin uuden kummilapsen, kun edellinen kummisuhde päättyy. Annakaisa Alander Lahjoittajapalvelu Sähköisen kirjeen lisäksi voit edelleen lähettää kummilapsellesi perinteisen paperisen kirjeen. Seuraavat kummipostipäivät ovat: 24.6. 19.8. 16.9. Näihin päivämääriin mennessä Planille postitetut kirjeet ehtivät saman kuukauden lähetykseen. Huomioithan, että heinäkuussa kummipostia ei lähetetä eteenpäin. Oma Plan palvelee kummeja verkossa Planin verkkosivuilla toimiva Oma Plan -palvelu on uudistunut. Oma Plan on kummin henkilökohtainen palvelu, jossa voi olla kirjeenvaihdossa kummilapsen kanssa, katsoa valokuvia ja lukea raportteja sekä päivittää omia tietojaan. Jatkossa Oma Plan palvelee kaikkia Planin tukijoita. Plan-viesti ilmoittaa uudesta sisällöstä Oma Plan -palvelussa Lähetämme sähköpostiisi viestinä ilmoituksen, kun olemme päivittäneet uutta sisältöä henkilökohtaiseen Oma Plan -palveluusi. Sähköinen kirjeenvaihto Oma Planissa voit kirjoittaa kummilapsellesi kirjeen ja liittää mukaan omia tai valmiita valokuvia. Kirjeet tallentuvat Oma Planin viestihistoriaan. Voit selata viestihistoriaa ja palata lähettämääsi kirjeeseen koska tahansa. Jatkossa myös kummilapsen vastauskirjeet tallentuvat samaan viestiketjuun. Oma Planin käyttäjä säästää aikaa, rahaa ja luontoa Kirjeiden kirjoittaminen ja lähettäminen on helppoa Oma Planin kautta. Kun kirjeesi kulkee kummilapsesi kotimaahan lentorahdin sijasta sähköisesti, säästät sekä luontoa että rahaa. Sähköisten raporttien ansiosta vältämme myös paperisten raporttien postittamisen. Anna palautetta Oma Plan -palvelua on uudistettu viime syksyn asiakastietojärjestelmämuutoksen johdosta. Myös nettisivumme saivat syksyllä uuden ilmeen. Tällä hetkellä päivitämme kummilasten kuvia ja raportteja Oma Planiin. Päivitys on vielä kesken, joten kaikki kuvat ja raportit eivät vielä näy Oma Planissa. Olemme erittäin kiitollisia antamastanne palautteesta liittyen tekemiimme uudistuksiin. Kehitämme palveluamme edelleen ja haluamme jatkossakin kuulla mielipiteesi. Ota yhteyttä lahjoittajapalveluumme puhelimitse 09-6869 8030 (ma–pe klo 10–13) tai sähköpostilla info@plan.fi. 24
YRITYSUUTISET Planin ja Keskon yhteistyö parantaa siirtotyöläisten lasten asemaa Thaimaassa Plan ja Kesko esittelivät tutkimusyhteistyötään Ratkaisun Paikka 2015 -yritysvastuutapahtumassa Helsingissä. Sekä järjestö että yritys ovat hyötyneet yhteistyöstä siirtotyöläisten perheiden ja lasten oikeuksien selvittämiseksi. Köyhyys ja toive paremmasta tulevaisuudesta ajavat naapurimaista kokonaisia perheitä paperittomiksi siirtotyöläisiksi Thaimaahan. Arviolta jopa 20 000 kambodzhalaista 10–15-vuotiasta lasta työskentelee Thaimaan kalateollisuudessa. – Siirtotyöläisten asema on tukala. Heiltä puuttuvat valtion tarjoamat sosiaalinen tuki ja turva. Nämä perheet on huomioitava muutoinkin kuin työvoimana: lasten on saatava käydä koulua, ja heitä tulee suojella, sanoo yhteistyöhankkeesta vastaava Panadda Changmanee Plan Ruotsista. Kalateollisuuden tuotantoketjut ovat monimutkaisia ja niiden jäljittäminen ketjun alimmille portaille haasteellista. Yhteistyö Keskon kanssa on mahdollistanut Planille pääsyn vuoropuheluun thaimaalaisten kalateollisuusalan yritysten kanssa. Keskolle yhteistyö ja Planin paikallistuntemus ovat antaneet mahdollisuuden päästä tuotantoketjussa ensimmäistä porrasta pidemmälle. Keskon vastuullisuusjohtaja Matti Kalervon mukaan järjestön ja yrityksen yhteistyö tuo lisää läpinäkyvyyttä tuotantoketjun toimintaan. – Omien merkkituotteidemme sosiaalisen vastuullisuuden varmentaminen on meille erittäin tärkeää, joten keskityimme tutkimuksessa Pirkka-tuotteisiin. Kaikki tavarantoimittajamme ovat auditoituja, eikä mitään ongelmia löytynyt tutkimuksessakaan. Meille oli paljon hyötyä siitä, että saimme tutkimuksen aikana keskustelun avattua ja eri osapuolet tavarantoimittajista viranomaisiin saman pöydän ääreen ja kuulimme heidän näkemyksiään. Ihmisoikeuksien toteutumiseen koko toimitusketjussa tarvitaan kaikkien toimijoiden – valtioiden, kansalaisjärjestöjen ja koko toimitusketjun – yhteistyötä, Kalervo sanoo. Keskon vastuullisuusjohtaja Matti Kalervo ja Planin asiantuntija Panadda Changmanee iloitsevat yhteistyöstä, joka edistää vastuullisuutta. Työolot kalateollisuuden alimmilla portailla ovat usein rankat ja palkka kehno. Plan haluaa varmistaa, että lasten oikeudet toteutuvat. Plan ja Dell tiivistävät yhteistyötään Kaksi vuotta sitten Suomessa alkanut yhteistyö saa jatkoa, kun Plan Suomi hyväksyttiin Dell Suomen viralliseksi yhteistyökumppaniksi kansainvälisellä tasolla. Yhteistyön pohjana on kansainvälisen Dellin sopimus amerikkalaisen Silicon Valley Foundation -säätiön kanssa. Uudenlaisen yhteistyön avainasemassa on Dell Suomen henkilöstö, jota yritys haluaa kannustaa hyvän tekemiseen vapaaehtoistyötä tekemällä. Työntekijä voi osallistua mihin tahansa vapaaehtoistyöhön, ja siihen käytetyt tunnit kirjataan yrityksen omaan hyväntekeväisyysportaaliin. Neljännesvuosittain kansainvälinen Dell lahjoittaa kerättyjä tunteja vastaan sovitun summan Plan Suomen toimintaan. – Vapaaehtoistyö voi olla vaikkapa vanhemman osallistuminen lapsensa jalkapallojoukkueen valmentamiseen, perheen tekemä varainhankinta lasten harrastusten parissa tai työporukalla suoritettu verenluovutus, sanoo Suomen Dellin myyntijohtaja Minna Ikävalko. Planin ja Dellin yhteistyö sai alkunsa Suomen Dellin naisverkoston halusta puuttua lasten eriarvoiseen kohteluun eri puolilla maailmaa. Plan käyttää yhteistyöstä kertyvät varat kehitysmaiden lasten, erityisesti tyttöjen, koulutukseen ja suojeluun. 25
PLAN-PALAT RESEPTI TILAA: maailmankuvalehti.fi/viisi tai puh. 09 584 233 KUVA: MEERI KOUTANIEMI KATSO MAAILMAA UUSIN SILMIN TULOSSA: Reportaasi Perun kokaviljelmiltä Rauli Virtanen: Kehittyvä Kambodzha Halpatuotannon eettiset ongelmat 5 lehteä vain 26 Särmikäs salsakastike avokadosta ja mangosta Helppo salsakastike sopii niin liha-, kalakuin kasvisruokienkin kaveriksi. Se rakentuu kolmen kuninkuusluokan raaka-aineen, avokadon, mangon ja korianterin, ympärille. Chili antaa kastikkeelle lisäpotkua. Kastike sopii erityisen hyvin grilliruokien lisukkeeksi. Kokeile vaikka grillatun tai savustetun lohen kanssa – tämän salsan jälkeen ei ehkä enää koskaan tee mieli perinteistä kermaviilikastiketta. Avokadon historialliset juuret ovat Keski-Amerikassa, mangon Intiassa sekä Kaakkois-Aasiassa ja korianterin antiikin Kreikassa sekä muinaisessa Egyptissä. Raaka-aineiden historian valossa tätä kastiketta voi siis pitää varsin kansainvälisenä! Avokado-mangosalsa (kastikkeeksi noin 6–8 annokseen) AINEKSET 1 kypsä avokado 1 kypsä mango 1 pieni punasipuli 1 lime 1 chili (mieto tai tulinen lajike oman maun mukaan) 3 rkl silputtua tuoretta korianteria suolaa VALMISTUS: Kuori ja kuutioi avokado ja mango. Kuori ja pilko punasipuli. Poista chilistä siemenet ja pilko chili. Laita avokadokuutiot kulhoon. Purista limen mehut joukkoon ja sekoita hyvin. Lisää mango, punasipuli, chili ja korianteri. Mausta ripauksella suolaa. Sekoita. Anna viilentyä jääkaapissa. Kastikkeen voi hyvin tehdä valmiiksi ennen tarjoilua parikin tuntia etukäteen.
Kansainväliset kesäfestarit Kesällä Suomessa voi nauttia monipuolisesti muiden mantereiden kulttuureista. Muun muassa näissä kesätapahtumissa pääsee kansainväliseen tunnelmaan. » Kaustinen Folk Music Festival kokoaa 6.–12.7. Pohjanmaalle kiinnostavia kansanmusiikkiartisteja ja kansanmusiikkiryhmiä eri puolilta maailmaa. kaustinen.net. » Pori Jazzien maailmanmusiikin tähti on kuubalainen Orquestra Buena Vista Social Club. Porissa jazzataan 11.–19.7. porijazz.fi. » Faces-festivaalit Raaseporissa tarjoavat 8.–9.8. monikulttuurista ja -taiteista menoa koko perheelle. facebook.com/FacesLastWaltz. » Helsingin Juhlaviikot 14.–30.8. keskittyvät tänä vuonna Kiinan kulttuuriin, josta on tarjolla yltäkylläinen esittely. helsinginjuhlaviikot.fi. Kaustinen Folk Music Festival 2014: Puhti – Pahan laulu. RIST O SA VOLAINEN PLAN LUKEE PLAN KUUNTELEE PLAN KATSOO Monen kulttuurin rakkautta Suomessa asuu kymmeniätuhansia pareja, joiden toinen osapuoli on syntynyt maan ulkopuolelta. Monikulttuurinen perhe-elämä on suomalaista arkea. Toimittaja Anni Valtonen ja valokuvaaja Milka Alanen antavat kirjassaan Uusia suomalaisia äänen kahdelletoista parille, jotka kertovat omin sanoin suhteensa synnystä ja perheensä tarinasta. Haastateltavat puhuvat avoimesti kulttuurien ja persoonien törmäyspisteistä. Mikä valitaan kotikieleksi, ympärileikataanko poika, mikä on sopiva tasapaino yksityisyydelle ja yhteisöllisyydelle, mitä jos toinen rakastaa tanssimista ja toinen ei? Kirja pohtii myös, miksi eri kulttuureista tulevien suhteet päättyvät muita useammin eroon. Ennen kaikkea tarinat korostavat silti rakkautta ja läheisyyttä. Lukijaa jäävät lämmittämään persoonalliset luonnehdinnat, joilla haastateltavat kuvaavat toistensa ihanimpia puolia. Monikulttuurisuus näyttäytyy kirjassa ennen muuta perheiden rikkautena. Ilmava taitto tekee kunniaa Alasen kauniille, herkille henkilökuville. Tarinoihin ja kuviin voi tutustua myös kirjan verkkosivuilla uusiasuomalaisia.fi. Iida Riekko São Paulon värit ja soundit Erään evoluutiobiologin mukaan tulevaisuudessa kaikki ihmiset näyttävät brasilialaisilta. Erityisesti maan sykkivä megapolis São Paulo on ahjo, jossa sulavat yhteen niin alkuperäisamerikkalaiset, eurooppalaiset, afrikkalaiset kuin aasialaiset geenit ja kulttuurivaikutteet. Sao Paulon faveloista ponnistaa hiphop-artisti Criolo, jonka uusi levy Convoque Seu Buda olkoon arvaus siitä, miltä musiikki kuulostaa tulevaisuudessa. Levy yhdistelee suvereenisti valtavan maan eri musiikkiperinteitä saumattomaksi ja mahdottoman hyvin toimivaksi kokonaisuudeksi. On bossa novaa, sambaa, dubia, afrobeatia ja koillisbrasilialaista forróa. Hiphop on välillä sivuosassa musiikkityylien ja tunnelmien vaihdellessa, kunnes favelassa lasten taideopettajanakin toiminut artisti palauttaa räpäytyksellään sen taas pintaan. Vahvat ja ironiset lyriikat tuomitsevat Brasiliaa riivaavan eriarvoisuuden ja väkivallan. Kielitaidoton joutuu googlailemaan sanoitusten merkityksiä, mutta Brasilian portugali miellyttää korvaa joka tapauksessa. Perttu Iso-Markku Kylmäävä kertomus Intian joukkoraiskauksesta Intian tytär on sanoinkuvaamattoman pysäyttävä dokumenttielokuva Intiassa vuonna 2012 tapahtuneesta joukkoraiskauksesta. Lääketieteen opiskelija Jyoti Singh oli palaamassa miespuolisen ystävänsä kanssa illalla elokuvista bussilla, kun viisi miestä ja yksi alaikäinen poika raiskasivat hänet julmasti. Hän kuoli saamiinsa vammoihin. Tapaus sai kansainvälisen mediahuomion ja nostatti rajut mellakat Intiassa. Elokuva kiteyttää hyvin, miksi Jyotista tuli Intiassa symboli naisten asemasta taistelemisen puolesta. Kameran eteen on tuotu niin asiantuntijat kuin sekä Jyotin että raiskaajien perheet. Heidän viiltävien kertomustensa kautta piirtyy kuva laajemmasta yhteiskunnallisesta ongelmasta. Eritoten yhden raiskaajan sekä raiskaajien puolustusasianajajien haastattelut ovat kylmäävän paljastavia: heidän mielestään raiskaus oli Jyotin omaa syytä. Valitettavaa on, että Intiassa dokumentti joutui sensuurin kouriin. Se tarjoaa silti lohtua: tapaus antoi äänen kymmenille tuhansille raiskatuille intialaisnaisille, jotka ovat vaienneet kokemastaan. Kalle Heino BBC Storyville: Intian tytär (2015). Yle TV1 ma 6.7. klo 21.30. Anni Valtonen & Milka Alanen: Uusia suomalaisia. Like 2014. Criolo: Convoque Seu Buda. Oloko Records 2014. SOMESSA SANOTTUA ”Tyttöjen ja naisten kouluttaminen nosti Suomen nälkämaasta sivistysvaltioksi.” Tuija Sinilahti Facebookin Because I am a Girl -ryhmässä 27
SVENSKA SIDOR 28 Jordbävningar i Nepal förstörde till och med hälften av landets skolor. Samtidigt som föräldrarna jobbar eller reparerar sina hus tillbringar barnen sin tid ensamma mitt i katastrofområdet. Förutom akut krishjälp hjälper Plan dessa barn att hitta sin vardag och trygghet genom att grunda tillfälliga skolor och dagklubbar. – Min skola är borta, allting är förstört, säger 14-årige Bishmal från Dolakha området. Dolakha ligger österut från Nepals huvudstad Katmandu och är ett av de mest drabbade områden efter två stora och flera mindre jordbävningar. Bishmal är en av miljoner barn vars liv ändrades p.g.a. jordbävningar. Hemmet är borta, bara minnen är kvar av hans och lillebror Omuls leksaker. – Vi var inte rädda då marken började skaka men sen blev det bara värre och vårt hus började gunga. Nu håller vi på reparera huset. Det är kallt och det regnar så jag har blivit sjuk, säger Bishmal. Bishmals familj bor som bäst i ett tillfälligt skydd gjort av det material man råkat hitta. De har tur, de hittade en bit plåt så familjen får skydd mot regnet. De flesta har det värre. Det är tuffa tider för nepalesiska barn. De har vanligtvis varit i skolan på dagarna, nu leker de på livsfarliga ställen bland ruinerna. Snabba åtgärder behövs – Finansiering av utbildningen har fått bara bråkdelen av det som FN:s internationella hjälparbete har som mål. Jag vet inte om nepalesiska regeringen och internationella samfundet har resurser för barns behov och utbildningen, säger Sweta Shah som är sakkunnig för Plans katastrofarbete och utbildning. Sweta Shah känner till vilka faror hotar barn i stora katastrofer då de blir tvungna att avbryta skolan. – Det är oerhört viktigt att barn får komma tillbaka i skolan så fort som möjligt efter katastrofen för skolan erbjuder trygghet, hälsa och hygien. Många barn är traumatiserade och behöver omedelbart psykosocialt stöd. Dagklubbar för de minsta Förutom Dolakha området gör Plan katastrofarbete också i Sindupalchowk, Makwanpur och Sindhul i Nepal. Verksamheten innebär akut nödhjälp samt annat långvarigt stöd. Som en del av sitt katastrofarbete bygger Plan tillfälliga skolor och klassrum med hjälp av tältmaterial. Dessa ska vara färdiga då barnen återvänder till skolan. Plan har också grundat sex stycken dagklubbslokaler för barn i Katmandu och Lalitpur. Dessa gynnar åtminstone 1000 småbarn. Tillfälliga lokaler samlar barnen till ett ställe med trygga pålitliga vuxna. Dessa platser behövs för att skydda barn mot våld, utnyttjande och kidnappningar. Framtidsplaner ger hopp Bishmal och Omul har stora planer för framtiden och dessa förutsätter att de kommer tillbaka i skolan så fort som möjligt. Omul vill resa till Australien för där finns känguruer och snabba bilar. Just nu skulle han vilja bara leka med sina kompisar. Bishmal vill resa jorden runt men innan det vill han gå i skolan. Först ska de riva bort rester av det gamla hemmet och sedan bygga ett nytt hem för familjen. – Jag önskar bara att min familj håller ihop och vi kan bygga ett stadigare och tryggare hus och att ingen dör. Det behövs flera år innan vårt land har återhämtat sig efter dessa jordbävningar men vi är bättre förberedda när jorden skakar nästa gång, säger Bishmal. Du kan hjälpa oss hjälpa barn i Nepal Vårt arbete i Nepal fokuserar på nödhjälp för barn. Vi delar ut mat och vatten, tillfälliga skydd och nödvändiga tillbehör för familjer. Du kan delta i vår katastrofinsamling för nepalesiska barn genom att donera » på Plans webbsida plan.fi/lahjoita » på kontot Nordea IBAN FI90 1279 3000 5131 56, meddelande Nepal » skicka till numret 16499 ett textmeddelande PLAN (du donerar 10 €) eller PLAN20 (du donerar 20 €). Nepalesiska barn längtar till skolan
KILPAILU 29 Äänestä ja osallistu kilpailuun! Mikä on lehden kiinnostavin artikkeli? Voit samalla kertoa, mistä aiheesta haluaisit lukea, tai antaa palautetta toimitukselle. Toiveesi ja mielipiteesi ovat meille tärkeitä! Vastanneiden kesken arvomme tällä kertaa Planin tukijan Jenni Pääskysaaren teoksen Tyttö sinä olet (Otava 2015). Se on ihana voimakirja nuorille tytöille. Lähetä vastauksesi sähköpostitse osoitteeseen toimitus@plan.fi tai postikortilla osoitteeseen Plan Suomi, Plan-lehti, Kumpulantie 3, 6. krs, 00520 Helsinki. Kiireellisissä kysymyksissä ja kummiasioissa saat parhaiten vastauksen asiakaspalvelustamme info@plan.fi. Lehden 1/15 lukijakysymyksen arvonnan ja design-kassin voitti Miska Kaihlamäki Seinäjoelta. Äänet jakautuivat tasan jutuille Sieppaukset synkentävät Bolivian tyttöjen elämää ja Esikoulu voitti kyläläiset puolelleen. Onnea ja kiitos vastaajille! Bössinsamlingar för nepalesiska barn Plans frivilliga arrangerade i april-maj tre bössinsamlingar i Helsingfors centrum för att hjälpa barn mitt i katastrofen i Nepal. Bakom idén och verkställandet av insamlingen var Årets volontär vid Plans verksamhet Christina Nenonen som lyckades samla en bred skara kända namn att delta i insamlingen. Mitt i gatuvimlet kunde man stöta på bekanta insamlare då bland annat skådespelarna Maria Sid, Laura Malmivaara och Sara Melleri, riksdagsledamot Eva Biaudet, programledarna Arttu Harkki, Ella Kanninen och Piritta Hagman, musikern Samae Koskinen samt barnombudsman Tuomas Kurttila samlade pengar för nepalesiska barn. – Jag är väldigt rörd av viljan att hjälpa hos dessa människor. Det lönar sig att hjälpa via Plan för då når hjälpen även de mest utsatta, såsom barn och speciellt flickor, säger Nenonen. Ungdomsgården i Grankulla belönades Ungdomsgården i Grankulla har belönats med diplom för att vara den första hatpratfria ungdomsgården i landet. – Vi väntar ivrigt på att andra ungdomsgårdar följer Grankullas exempel. Alla unga har rätt till en trygg omgivning och jämlikhet samt att bli uppskattad så som man är. Atmosfären med rädsla och hat för med sig problem för hela samfundet så hatprat hör inte till ungdomslokaler, säger Sampo Villanen som är koordinator på Nej till hatprat -rörelsen. Nej till hatprat -rörelsen presenterade i april i Seinäjoki ett nytt verktyg för ungdomsgårdar i Finland. På internet finns nu anvisningar hur man kan göra kommunala ungdomsgårdar fria från hatprat. Nyckeln är 6 olika steg som ungdomsledarna och unga kan förverkliga tillsammans: Bli medveten av hatprat, känn igen hatprat, ingrip i hatprat, gör ett skylt och en responslåda, uppdatera regler och anvisningar samt följ med situationen. Nej till hatprat -rörelsen koordineras av Plan och har 49 riksomfattande aktörer. Rörelsen har utbildad över 50 aktivister för att agera mot hatprat samt producerat material för lärare och andra uppfostrare.
JUNIOR-PLAN Junior-Plan matkustaa Ecuadoriin IST OCKPHO TO.C OM ANA GU ZZ O QUITO IST OCKPHO TO.C OM ISTOCKPHOTO Ecuadoriin mahtuu Etelä-Amerikan luonto pienoiskoossa: kuuma ja kostea tyynenmeren rannikko, lumihuippuinen Andien vuoristo ja Amazonian sademetsäalue ovat kasvija eläinkunnaltaan rikkaita. Maassa on muun muassa 382 nisäkäslajia ja 1 655 lintulajia. Ecuador on saanut nimensä päiväntasaajan mukaan, sillä päiväntasaaja kulkee maan poikki. Värikkäät korut kuuluvat ecuadorilaiseen tyyliin. Teiden varsilta voi ostaa kauniita, kirjavia kaula-, ranneja korvakoruja sekä sormuksia, jotka on valmistettu puiden siemenistä. Erityisen suosittuja ovat tagua-puun siemenet, joita pidetään kestävinä kuin norsunluu. Joka neljäs ecuadorilainen kuuluu alkuperäiskansoihin. He pukeutuvat tavallisesti arkisinkin värikkäisiin kansallisasuihin, joista voi päätellä, missä päin maata he asuvat ja mihin ryhmään he kuuluvat. Suosittu vaate Andien viileydessä on poncho, ja turistikin voi ostaa matkamuistoksi kauniin villa-ponchon. ¡Hola! Olen merileguaani ja asun Galápagossaarilla. Lajini ensimmäiset edustajat elivät näillä saarilla jo miljoonia vuosia sitten. Täällä luonnontieteilijä Charles Darwin kehitti teoriaansa lajien kehityksestä, evoluutiosta. Olen maailman ainoa lisko, joka osaa hankkia ruokansa vedestä, ja voin olla veden alla tunninkin. Auringon paistaessa löhöilen mieluiten päivät pitkät laavakalliolla kavereitteni kanssa. Viihdymme jopa sadan yksilön tiiviissä laumoissa.
Älä valita, vaan vaikuta! Oletko kiinnostunut lasten oikeuksista ja kehittyvien maiden asioista? Planin lastenhallitus etsii aktiivisia ja vaikuttamisesta kiinnostuneita 11–16-vuotiaita nuoria mukaan toimintaansa. Lähetä meille vapaamuotoinen hakemus, jossa kerrot itsestäsi sekä miksi haluaisit mukaan lastenhallitukseen. Kerro myös, kuinka aktiivisesti olet valmis toimimaan lasten oikeuksien puolesta. Toivomme hakijoiksi eri-ikäisiä, eri sukupuolien edustajia sekä kieli-, kulttuurija muihin vähemmistöihin kuuluvia henkilöitä. Hakemusten tulisi olla perillä viimeistään 31. heinäkuuta 2015. Voit lähettää hakemuksesi joko postitse: Plan Suomi, Lastenhallitus, Kumpulantie 3, 6. kerros, 00520 Helsinki tai sähköpostitse: lastenhallitus@plan.fi. Andien pieni paimenpoika Vaikka Alex on vasta 6-vuotias, hänellä on paljon velvollisuuksia ja vähän aikaa leikkiin. Alex asuu pikkusiskonsa Heidyn ja isoäitinsä kanssa pienessä mökissä Andien vuoristossa. Hän ei tiedä, missä hänen isänsä on. Äiti työskentelee kotiapulaisena niin kaukana, että voi käydä lastensa luona vain kerran kuussa. Koska isoäiti viettää päivät peltotöissä, lapset ovat yksin. Koulun jälkeen Alex kiirehtii kotiin, antaa ruokaa siskolleen ja alkaa hoitaa lampaita. Yli kilometrin korkeudessa auringonpaiste on armotonta, ja ulkotyö näkyy Alexin palaneissa poskissa. Alex kuuluu alkuperäiskansa ketšuoihin. Hänen kotiseutunsa on Ecuadorin köyhintä aluetta: perheillä on pulaa rahasta, ruuasta ja puhtaasta vedestä. Plan työskentelee Ecuadorin alkuperäiskansojen parissa taatakseen lapsille – myös Alexille ja Heidylle – suojelua, leikkiä ja koulutusta. Maista ecuadorilaista banaanijäätä Ecuador on maailman suurimpia banaanintuottajia. Kuumina päivinä ecuadorilaiset lapset saattavat herkutella banaanijäällä, jota voit valmistaa kotonakin. Kuori banaanit ja työnnä niihin puutikut. Laita pakkaseen, kunnes banaanit ovat jäätyneet, ja nauti jäätelön tapaan! 31 Tämän ilmoituksen taittoi Planin lastenhallituksen jäsen Sofia Lindqvist, joka oli keväällä Plan Suomessa työharjoittelussa.