Bes t thin gs in life are free
E 1/ 10 E X T R E M E M A G A Z IN
ENNI RUKAJARVI
Voitosta voittoon
NUU NIEM TTI ELA
"Ei se riitä, että pyörii vaan perkeleesti"
Kansi Enni Rukajärvi
Sami Savela | Cooking with Matteo | Nipwitz | Pyhä | ISF vs. FIS
Call us at: +358-9-650 530 / riderservice@funster.fi / www.funster.fi
W WW. OF FCONSU LT.FI
E EX TR EM E MA GA ZIN
Kansi Laskija: Enni Rukajärvi Photo: David Hasselhoff
Julkaisija Krook Media OY puh +358 9 726 80180 fax +358 9 726 80181 Nahkahousuntie 5 00210 Helsinki, Finland www.krookmedia.fi Päätoimittaja Henri Kunnas / henri@krookmedia.fi Suksitoimittaja Jan-Erik Blomberg Vastaava kuvatoimittaja Pasi Salminen / photo.pasisalminen.com Art Director Mikko Kempas / mikkokempas.com Toimitus Satu Järvelä, Kimmo Tuhola, Juho Manninen, Rauli Kangas, Valtteri Väkevä, Rami Lappalainen, Miikka Niiranen, Jimmy Petterson, Antti Laiho Kuvaajat Rami Lappalainen, Samuli Ronkanen, Jani Kääriäinen, Junnu Laine, Emma Peltola, Rudi Wyhlidal, Christoph Schoech, Sami Välikangas, Adam Moran, Christian Brecheis, Ville Lehtinen, Andrea Schiliro, Jake Stangel Ilmoitusmyynti Jerker Krook, puh 040 566 3035 jerker.krook@krookmedia.fi Markkinointi Jacob Roos, puh 040 553 2898 jacob.roos@krookmedia.fi Jakelu Urheiluliikkeet kautta maan. Intersport, Kesport, Sportia, Top Sport, Stockmann, erikoisliikkeet, hiihtokeskukset sekä alan tapahtumat. Ilmestymisaikataulu Syksy -09. Viikot 44 ja 50 Talvi -10 Viikko 6 Paino Reusner, painos 30 000 kpl
Tilaajapalvelu IO Kustantajapalvelut Oy, tilaus@hangup.fi, puh +358 3 4246 5340
Stevie Bell, Fs board PHOTO: Pasi Salminen
SX | 16
Sisällys SX 1/2010
Pääkirjoitus 19
SX News 20 Tee-se-itse: Jaakko Itäaho 30
IHANAT NAISET LAUDALLA 36
PEETU PIIROINEN 42
MUTKIEN KAUTTA OLYMPIALAJIKSI 52
Sami Savela 56
ENNI RUKAJÄRVI 62
PIC DU MIDI JA RANSKAN PYRENEIDEN TAKAMAASTO 72
COOKING WITH MATTEO 84 PAKASTIN 90
FRESSIS WINTER TROPHY 94 PYHÄTUNTURIN ABC 98
TRICKTIP: FLATSPIN 540 108
NIPWITZ 110 DOWNSTAIRS 112
SX | 17
MORE THAN GOGGLES
Pääkirjoitus 1/10
Pitkään on puhuttu, että Minna Hesson ja Satu Järvelän jälkeen on suomalainen naislumilautailu ollut pienoisessa lamassa. Sitten tuli Enni Rukajärvi. Enni on kahminut ykkössijat kaikissa isoissa kisoissa missä neiti on talven aikana käynyt. Kahdessa viimeisessä Burton Global Open sarjan kisassa hän on ollut jopa niin ylivoimainen, että olisi voittanut kisat millä tahansa kolmesta finaalirunistaan. Ehkä Enni saa aikaiseksi lumipalloefektin ja suomalaiset naiset valtaavat lumilautailun kärkipaikat ja lehtien kannet. Taitaa muuten olla ensimmäinen kerta Snow Extremen historiassa, kun kansikuvan saa naislaskija. Oli jo aikakin! Vaikka Enni on loistava laskija, voi nousulle etsiä syitä laajemmallakin perspektiivillä. Naislumilautailijat ovat itse aktivoituneet ja luoneet itse itselleen puitteita ja mahdollisuuksia. On tullut vain naisille tarkoitettuja tapahtumia, kilpailuja, valmennusta ja naiset ovat myös tehneet oman suomalaisen lumilautaelokuvan. Tekemisestä on otettu se ilo irti, mikä lajiin kuuluu. Ei kukaan jaksa yksin puurtaa rinteessä. Lumilautailussa kehittyäkseen täytyy voittaa itsensä ja se onnistuu parhaiten hyvässä seurassa, missä vallitsee aidosti innostunut ilmapiiri. Kaikki tämä aiheuttaa positiivista kierrettä, jonka yksi ilmentymä on Enni Rukajärven menestys. Jos toiminta jatkuu vastaavana, voimme tulevaisuudessa odottaa lisää ennirukajärviä. Miesten puolella kovinta vauhtia kisoissa on pitänyt Peetu Piiroinen. (Pakko kuitenkin mainita, että kävihän Ettalakin voittamassa X-gamesit). Tapasin Peetun pari viikkoa ennen olympialaisia. Miehen paikka joukkueessa oli varmistettu ensimmäisenä suomalaislaskijoista ja hän pystyi valmistautumaan pari kuukautta ilman turhia karsintakisapaineita. Peetu onkin Suomen vahvin mitaliehdokas olympialaisissa, joskin muutkin kolme suomalaista voivat hyvän päivän tullen yltää mihin vain. Markus Malin on vakuuttanut varsinkin pipessä ja Janne Korpi on saanut laskunsa kasaan juuri sopivasti ennen kisoja. Mustana hevosena toimii pikahälytyksellä mukaan kutsuttu Markku Koski. Nämä ovat Koskelle jo kolmannet olympialaiset ja hän onkin pitkin talvea vakuutellut, ettei hän enää tavoittele paikkaa joukkueessa. Laarin loukkaannuttua ja Autin todettua, että taso Henri Kunnas Päätoimittaja ei loukkaantumisen jäljiltä ole niin hyvä kuin pitäisi, ei Markku voinut enää kieltäytyä. Markullakin on nyt siis saumat kirkastaa neljän vuoden takaista pronssiaan. Peetun kanssa kävimme läpi ajatuksia olympialaisiin osallistumisesta ja niiden merkityksestä lumilautailulle. Kisat jakavat mielipiteitä laskijoiden keskuudessa. Monen mielessä kummittelee vielä 90-luvun lopun tapahtumat ja se mitä lumilautailun oman lajiliiton ISF:n ja kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n kamppailussa kävi. Lumilautailun hyväksymisellä olympialajiksi on suuri rooli tässä kamppailussa ja muun muassa Terje Haakonsen boikotoi ensimmäisiä olympialaisia. Juho Mannisen tarina lumilautailun historiasta kertoo juuri tästä ajankohdasta. Olympialaisiin liittyy myös Sami Savelan haastattelu. Sami on jo toista kertaa mukana olympialaisissa tuomarina. Tuomarit huomataan vain silloin kun on jotain valittamista, mutta mitä muuta pitää sisällään suuren kisan tuomitseminen? Sami kertoo oman polkunsa olympialaisiin ja mietteitään lajin kehityksestä. Takamaastoista tsekataan tällä kertaa Ranskan Pyreneet. Pyreneet eivät yllä aivan Alppien huippujen korkeuksiin, mutta laskettavaa löytyy silti paljon. Välimatkat ovat lyhyitä ja lunta voi talven aikana tulla metrejä. Kaikkia offareita ei myöskään korkata heti dumpin jälkeen, vaan laskettavaa riittää moniksi päiviksi. Kunhan vain tietää mistä etsii. Etelä-Suomessa on saatu nauttia taas pitkästä aikaa oikeasta talvesta. Hiihtokeskuksissa on setit hyvässä kunnossa, kun ei tarvitse koko ajan kamppailla vesisateiden kanssa ja pipet ja hyndät ovat pysyneet muodossa. Hyvä talvi on ollut hiihtokeskuksien taloudellekin varmasti hyvä uutinen. 2000-luvulla kun on ollut sellaisiakin talvia, jotka ovat varmasti laittaneet miettimään koko toiminnan järkevyyttä. Talvesta kannattaa nyt nauttia. Kesällä on taas sitten aikaa levätä!
SX | 19
Heikki sai oman pro-modelin Kuva: RedBull/Rami Lappalainen Enni Rukajärvi voitti Pleasure Jamit. Kuva: Christoph Schoech
SX News 3/09
SX News 1/10
Burtonilta pois potkitun Heikki Sorsan tilanne on kääntynyt loppujen lopuksi parhain päin. Mies sai tammikuussa käteensä elämänsä ensimmäisen ikioman pro-modelin. Kyseessä on ensivuoden malli, joten innokkaimmatkin joutuvat odottamaan lautaa syksyyn asti. Lauta tulee myyntiin jokaiseen itseään kunnioittavaan alan kauppaan. Mr. Sorsa lupasi lähettää meille kuvan itsestään lautansa kanssa, mutta eihän hän sitä tietenkään tehnyt. Heikin aika kun Jenkeissä on kulunut muun muassa lumilautatuntien antamiseen Paris Hiltonille. Power Balance on mystinen uutuus, joka lupaa käyttäjälleen parempaa tasapainoa, voimaa ja elastisuutta. Tämä kaikki perustuu pieneen hologrammitarraan, mikä lähettää äänitaajuutta, joka vaikuttaa positiivisesti ihmisen energiakenttään. Kun lumilautojen maahantuojana kunnostautunut Jari Laakso tarjosi mahdollisuutta kokeilla kyseistä tuotetta, oli siihen tartuttava. Monet surffarit, lumilautailijat sekä muun muassa jääkiekkoilijat ovat tämän tuotteen jo omakseen ottaneet. SX lähti hieman skeptisin mielin Power Balancea testaamaan ja palasi entistä hämmentyneempänä. Tuntui, että Union Five pisti promovideo-projektin käyntiin ja antoi sekä lautailu- että skedetiimin vetäjille tilaisuuden näyttää skillsit ja uudet kepposet. Laskutiimin vetäjät ovat: Michael Stålberg, Jani Sorasalmi, Toni Viitakangas ja Joonas Mustonen. Selkeästi vahva Digistyles edustus siis laskupuolella. Skeittipuolella vetäjät ovat:
Power Balancen ihmeranneke
pienellä rannekkeella tosiaan oli jotain vaikutusta. Onko kyse lumevaikutuksesta, halusta uskoa siihen vai jostain todellisesta vaikutuksesta? Jotta emme jäisi pelkästään oman testiryhmän varaan, otimme yhteyttä lumilautailussa vakavasti loukkaantuneeseen Mikko Sjöblomiin. "Power Balance on auttanut mua tekemään asioita, jotka ennen tuntuivat mahdottomilta. Se on jotenkin hämärästi tuonut lisää voimaa ja pikkuliikkeiden motorista hallintaa. Mä olin ennen tätä strappia ihan surkea vammaisella kädelläni puuhaaja, mutta nyt kun olen käyttänyt sitä, niin ei monikaan huomaa mitään vikaa mun kädessä", kertoo Mikko rannekkeen vaikutuksista. Jos kiinnostuit, niin voit käydä testaamassa tuotetta isoimmissa urheiluvälinekaupoissa. Myös youtubesta löytyy eri urheilijoiden tekemiä testejä.
SX | 20
Joe Sexton ja JP Walker tulivat taas Helsinkiin kuvaamaan
uusimpiin leffaprojekteihin, vieraillaan kotimaisissa tapahtumissa ja seurataan suomalaisten taistelua TTR-kiertueella. Ohjelmaa juontaa edellisvuosilta tuttu Tuomas Keskikallio. Esitysaika: lauantai 11.15. MTV3. Enää ei tarvitse kärsiä märistä jaloista laskiessa. DC:n Aerotech ilmastointikanavat laskukengissä takaavat sen, että jalka pysyy kuivempana ja siten lämpimämpänä, vaikka vähän hikoiluttaisikin. Aerotech-tekniikalla vaDC Aerotech
rustetut kengät päästävät jalan kosteuden ulos, päästämättä kuitenkaan vettä sisälle. Tämä takaa lämpöiset jalat pidempään. Aerotechuutuus palkittiin ISPOjen Boarding Awardseissa. Saatavana ensi talvena ainakin Union Five -myymälöissä. Kengän saa sekä nauhoilla että boa lace -systeemillä. Se on alkanut! Maailmaan on avattu urheilublogi, joka tulee välittämään kaikkein "tärkeimmät" uutiset jääkiekon, lumilautailun ja muiden oikeasti hyvien urheilulajien maailmasta. Blogin nimi on SORV1 ja se toimii osoitteessa: http:// sorv1.blogspot.com. Sorvaajina toimii kaksi (omasta mielestään) ylivoimaisinta joka alan asiantuntijaa, eli herrat Juide ja J-man. Luvassa mm. kisastudiointia, mielipidekirjoituksia, haastatteluja/haasteita, lukijakilpailuita ja paljon muuta. Oakley laajentaa valikoimaansa ja lanseeraa uudet kypärät. Oakleyn kypärien vakuutellaan
Oakley laajentaa toimintaansa kypäriin.
Janne Saario, Jeremias Delgado ja Matias Stenman. Hyvää vetämistä on siis luvassa. Leffaa kuvataan tämän talven ja ensi kesän ajan ja sitten syksyllä leffa tulee ulos ensi-illan kera. Editoinnista ja osittain myös kuvauksista vastaava Teemu Saario on monille tuttu Digistylesin leffoista. Ilmaisjakeluun dvd tulee Union Fiven myymälöihin sekä verkkokaupan asiakkaille kylkiäisinä. Projektin etenemistä voi seurata promovideon blogisivuilla: U5promovideo.blogspot. com, sinne tulee talven ja kesän mittaan kuvia, klippejä ja uutisia kuvaussessareilta. Lumilautailuherkku televisiossa ei rajoitu pelkästään Litovaaran touhuihin, vaan myös Frontside3:n jaksot pyörivät jo täyttä häkää Maikkarin lauantaiaamuisin. Talven aikana nähdään 10 jakson verran lumilautamaailman ihmisiä, ilmiöitä ja tapahtumia Suomesta ja maailmalta. Jaksojen aikana tutustutaan mm.
SX | 22
Sauman kuvaajat kuvaavat kun Ville kuvaa
Simon Chamberlain, Joe Sexton ja JP Walker
olevan kevyitä ja käyvän hyvin yhteen merkin lasien kanssa. Uudet kypärät tulevat kauppoihin ensi syksynä. Testikappaleita emme ehtineet saamaan, joten Snow Extremen toimitus on tässä asiassa toisen käden tiedon varassa. Tosin ei se meitä ole ennenkään haitannut. Hyviä ne varmaan on! Sauma on Sub-tv:llä keväällä alkava dokumenttiohjelma, jossa neljän jakson ajan seurataan miten nuorille tarjotaan sauma toteuttaa oma unelmansa. 23-vuotias Ville Lehtinen on lumilautaillut lähes koko ikänsä ja harrastanut valokuvaustakin jo melkein kymmenen vuotta. Hänen unelmansa oli saada oma valokuva julkaistua alan lehdessä. Ville ja tuotantotiimi ottivat yhteyttä SX:n kuvatoimittajaan, Pasi Salmiseen ja pyysivät hänen apuaan. Pasi otti Villen mukaansa kuvaussessareille muutaman päivän ajaksi. Pasin mukaan Ville oli nopea oppimaan ja sai aikaan kelpo kuvia. "Kuvat tulivat monelta spotilta helposti pienellä jeesillä ja kamojen lainaamisella. Jos vain kundi saa jostain revittyä pientä pääomaa laitteiden hankkimiseen, niin hänestä voi tulla hyvä lumilautakuvaaja. Taitoa ja intoa selkeesti löytyy", kertoo Pasi suojatistaan. Katso seuraavalta aukeamalta Villen ottama kuva Lauri Heiskarista. Lisää Saumasta osoitteessa www.jaffa.fi/sauma. Luminen Helsinki on tuonut ison kasan laskijoita Suomeen kuvaamaan. Vanhat Suomenkävijät JP Walker, Joe Sexton, Simon Chamberlain ja Seth Huot tulivat Peoplen leffaryhmän kanssa kuvailemaan. JP:n sanojen mukaan Suomeen on siisti tulla kuvaamaan ihan perusjuttujakin. Ei tarvitse koko aikaa kuumottaa, että koska tulee häädöt tai poliisit tulevat sakottamaan, kuten heillä Jenkeissä on tapana tapahtua. Pojat olivat reilun viikon Suomessa ja saivat mukavan saaliin kotiin vietäväksi. Peoplea kuvaamassa oli Pierre Minhondo ja Sam Hintler
Marc Swoboda
SX | 24
ENIZ FAZLIOV
NOSEBONK
Photo: Smuli
LAMINA.FI TEAM BERBERI-JUUSO | PETE RUIKKA | HÖKÄ | SAMU KARVONEN | LABAN | TOMMI PUUSTINEN | MIKI TÄHTINEN LAMINA NETTIKAUPPA
www.lamina.fi puh 044 0211 343 nettikauppa@lamina.fi
KEVÄT COMING SOON?
Kauden uutuuksia jo nettikaupassa ja liikkeissä.
LAMINA TURKU
Kauppakeskus Forum, Aurakatu 3 puh 02 244 445 2448
LAMINA KAMPPI, HELSINKI
Kampin kauppakeskus, 5. kerros, Urho Kekkosen katu 1 puh 0400 944 394 www.laminakamppi.fi
EI POSTIKULUJA. TOIMITUSAIKA 1 PÄIVÄ
LAMINA LAHTI
Kauppakeskus Trio, pohjakerros puh 0400 747 738
Foorumin kuvaajat Kurt Heine ja Tim Peare.
Peoplen ryhmän lisäksi Rasmus Tikkanen sai Nitron laskijat lyhyelle visiitille tänne hinkuttamaan kaiteita ja hyppimään esteiden yli. Nitron laskijoita oli Mark Swoboda ja läjä muita eurokkaita. Vaikka Eero lähti voittamaan x-gamesit, eivät Nitron pojat halunneet antaa Rasselle lomaa. Nitron europorukan lisäksi myös Forumin laskijat tulivat tänne kuvaamaan. Pojat ovat Suomessa vielä tätä uutista kirjottaessa. Forumilta laskijoita on Stevie Bell, Nic Sauve, Cam Pearce ja Nico Cioffi. Kuvaajina Kurt Heine ja Jeremy Pettit videon puolelta ja valokuvaajana Tim Peare assarineen. Pojat ovat ottaneet reilejä haltuun aika hyvällä vauhdilla. Forumilaisia houstaa Niki Korpela, joka siis itsekin laskee forumille. Kuvausryhmistä ei saa unohtaa Pablon poikien Euro Gap -projektia, jota luotsaa tämänkin lehden sivuilta tuttu Itäahon Jaakko. Pojat ovatkin vetäneet erinäköisiä reilejä ja jibbejä sanotaanko ennätystahtiin. He ovat saaneet lähes kaikki urbaanit kuvaukset tehtyä ja osa ryhmästä suuntaakin Japaniin putskua kuvailemaan. Lisää Euro Gapistä löytyy osoitteesta www.eurogapmovie.com. Salmisen Pasin tekemä "spedelinko" on ollut käytössä tänä talvena hyvinkin paljon, myös muut kun Euro Gapin laskijat ovat vetäneet sillä vauhteja mitä ihmeellisimpiin obstaakkeleihin. Lisää Pasin virityksestä ja säädöistä voi lukea hänen blogistaan osoitteesta blog.pasisalminen. com. Tammikuussa Isosyötteellä järjestettiin Isosyöte-Freeride -tapahtuma. Puuhamiehet Jaakko Rapeli ja Santtu Kaikkonen olivat yhteistyössä laskuseurojen YKHS:n ja Läskikympin kanssa saaneet kasaan hyvät ainekset mainioon laskutapahtumaan: vapaalaskijoita, musiikkia, lämmintä juomaa ja makkaraa sekä reilusti mukavaa meininkiä. Isosyötteen paikalliset ja Oulun seudun vapaalaskuystävällismieliset
SX | 26
Ville Lehtinen sai sauman kuvata Janne Heiskaria.
Ville Lehtinen sai s
SX | 27
Markku Koski nykäisee Joni Malmin vauhtiin "Pasilingon" avulla
yritykset takasivat tapahtuman materiaalisen puolen. Freeride-rinnettä tuli alas reilu parikymmentä laskijaa monenlaisilla välineillä ja vaihtelevilla tyyleillä. Vapaalaskutapahtumaa voidaan kai pitää turvallisuuden osalta onnistuneena silloin kun ambulanssihenkilöstö ei auta miestä mäestä, vaan laskijat ambulanssin pois mäestä! Palkinnot, meriitit ja raikuvat aplodit saivat seuraavat henkilöt seuraavissa sarjoissa:
TAPAHTUMIA
Pääsiäislauantaina 3.4.2010 Battery Catapult Uphill Jam Levillä. Kutsukilpailussa mukana lauta sekä suksisarjat. Paikan päällä B-unitin laskijoita sekä muita suomen huippuja. Lisää infoa tapahtumasta ja laskijoista löytyy facebookin Soul Productions sivuilta! Jo legendaksi muodostunut Spring break mahdollista ponnistaa maksetulle matkoille Ameriikan ihmemaahan PBRJ finaaleihin. Ilmoittautuminen alkaa rinteessä kello 10.30 ja itse jamit alkavat 12.00. Aikaisempien vuosien suuresta suosiosta johtuen, on paikkoja tänä vuonna rajoitetusti. Kannattaa siis tulla ajoissa. Lisää tietoa tai tyhmiä kysymyksiä voi esittää tapahtuman Facebook-sivuilla. Lumilautailun SM -tittelit laitetaan jakoon Rukalla 25.-28.3.2010. Rukan loistopuitteet Wappulounas Rukalla 29.4.1.5.2010. Taas on uusia juonia punottu ja uutta soppaa keitelty tulevaa Wappulounasta varten. Talven mittaan tiputellaan lisää infoa sivuille. Käyppä tsekkaamassa ja tuuppa lounaalle! Www. wappulounas.com Volcomin Peanut Butter and Rail Jam järjestetään taas jo kuinka monetta kertaa. Tänäkin vuonna kisat pidetään Serenassa maaliskuun 6. päivänä. Aikaisemmasta poiketen kisoissa on tänä vuonna neljä sarjaa: pojat 15 ja alle, pojat 16 ja yli, naiset ja avoin. Avoin sarja on tarkoitettu niille, jotka kokevat olevansa liian vanhoja tai hyviä 16 vuotiaiden kanssa kisaamaan. Avoimessa sarjassa jaetaan käteispalkintoja ja jokaisen sarjan kolme parasta sekä paras nainen saavat kutsun Euroopan finaaleihin, Laaxiin. Laaxista on taas Ilmoittautuminen, hissilippu- ja majoitustarjoukset sekä lisäinfo osoitteessa www.fsa.fi/ kilpailut/sm-kisat. ja neljä tapahtumantäyteistä päivää keräävät yhteen niin tulevaisuuden starat kuin tämän hetken suomalaiset huippulaskijat. Yksittäisten sarjojen ja lajien parhaiden lisäksi, SM:ssä kisataan myös yleismestaruuksista sekä seurojen kesken. Aikataulu ja lajit: - Ke 24.3. Boardercross (SBX) FIS -kilpailu - To 25.3. Boardercross (SBX) - Pe 26.3. Slopestyle (SS) - La 27.3. Halfpipe (HP) ja paripujottelu (PSL) iltakilpailu - Su 28.3. Suurpujottelu (GS) Rukalla 23. 25.4.2010. Tsekkaa lisäinfoa osoitteesta www.springbreak.fi.
Paras lasku: Mikko Pahkala Paras nousu: Tytti Alapieti Paras faceshot: Antti Henttonen Parhaat pannut: Joel Haapalainen Paras lasku, sukset: Harri Korhonen Paras lasku, lauta: Erkki Kuusiniemi Paras lasku, telemark: Mikko Pahkala Paras snowskate: Olavi Mäcklin Paras nainen: Hilkka Rapeli Aleksi Litovaara on ravannut kiitettävästi kuvausten ja editointibunkkerin välillä. Kuten mies itse on todennut hänkkäsessareilla, pitää takoa, kun rauta on kylmää! Uudet ALSit ilmestyvät ruutuihin 21.2. lähtien. Ohjelma-aika on sunnuntaisin klo 18:00 TV Viidellä. Kahdeksan uutta jaksoa esitetään viikon välein. Tsekkaa missä Aku viilettää: www.aleksi.net
SX | 28
EERO ETTALA KIT
15K Waterproofing. 15K g/m2/24h Breathability. Fully taped seams. ThinsulateTM. Warmth, Supersized.
cket no jat. sti . arre s pocke ted pits
ven pas Lift pits are l Coo
SNOWYAKKERS.COM
condiments
tasty fries
crowbar goggle
arrestino pant
Cargo pockets for snacks. Two-way vents give legs big air.
tracking eero new TV series airing Fall 2009
action stand fold to use
TM
Made by Eero Ettala and Oakley. For Eero Ettala and you.
Oakley Icon Ltd.: (+41) 448296100, www.oakley.com
TEE-SE-ITSE haastattelu
Tee-se-itse -haastattelussa vuorossa oleva lumilautailija vastaa lumitykki.netin lukijoiden lähettämiin kysymyksiin.
Jaakko Itäaho
Lumitykki.netin käyttäjien kysymyksiin vastasi tällä kertaa lumilautaelokuvien auteur, Jaakko Itäaho. Kyselijöitä kiinnosti Jaakon henkilöhistorian ohella tuleva Euro Gap kolmonen, sekä Jaakon ja Burtonin välirikko.
YLEINEN
Kuinka vanha olit kun innostuit videokuvaamisesta ja lasketko myös itse laudalla?
Nimi: miz Paikkakunta: kerava Ikä: 18
kaikki muu unohtui aika nopeasti. Myöhemmin mulle selvisi, että varsinkin tuolla Jenkkien päädyssä on muutamia pro-laskijoita, jotka ei oikeasti osaa laskea paskan vertaa ja silti tehneet ihan ok massit. Eli kai sitä olisi paskaa jauhamalla voinut muutaman ruplan tienata, jos olisi väkisin halunnut luoda uraa lautailijana. Onneksi en oo joutunut sille tielle.
minen tuli viimeisenä, olin varmaan 21 silloin. Oon siis 28v muistaakseni nykyään. Aloitin laskemisen -91, mutta nykyään käyn enää kerran tai kaksi vuodessa huvin vuoksi laskemassa, joten voisi kai melkein sanoa, etten laske itse enää. Hyvä Itis! Back in the days Serenassa lähti spinit joka suuntaan ja ties miten päin. Olisivatko
rahkeet riittäneet uran luontiin, jos kuvauspuolen olisi jättänyt muiden harteille ja keskittynyt uusien temppujen vetämiseen?
Nimi: Zorro Ikä: 23
Jaakko, kumman moka oli kun osuit mua kraanalla päähän Big Bearilla, ja kuka veti ekana Orbis talon ledgen?
Nimi: Heikki Paikkakunta: Helsinki
En usko. Emmä ikinä ajatellut sitä, kun Serenassa oli niin paljon kovempia laskijoita joilla ei kuitenkaan ollut mitään sponsseja. Ja sitten kun tartuin kameraan, niin
Kyllä se on Sorsa silleen, että tommonen 30-jalkanen kraana on vähän niin kuin pysäkiltä lähtevä bussi. Kyllä silloin heikomman kandee väistää, vaikkei se vilkku
Taisin olla 19 kun kiinnostuin editoimisesta. Sitten vasta pikkuhiljaa valokuvaamisesta ja videokuvaa-
SX | 30
Pasi Salminen
TEE-SE-ITSE haastattelu
olisikaan päällä. Meidän kuvaajien liksat ovat myös samaa luokkaa kuin dösäkuskien, eli ei paljoa kiinnosta tuliko sun Mersun penaaliin klommo. Ja joo, mä korkkasin Orbis talon ledgen. Olin näyttämässä sitä spottia Fredu Sirviölle, mutta se oli markka-aikaan ja Fredullakin oli silloin vielä 13 numeroa liian isot housut, joten se ei halunnut vetää sitä ja päätin itse kokeilla. Hei! Minua on aina kiinnostanut tietää oletko käynyt jotain erityistä koulua kuvaukseen/editointiin liittyen? Mistä idea lumilautaelokuvien tekemiseen, kuvaamiseen ja editoimiseen lähti?
Nimi: Juho Haajanen Paikkakunta: Kirkkonummi Ikä: 15
X O N
www.ukkohalla.fi
En ole käynyt mitään erityistä koulua. Mulla on 21 opintoviikkoa plakkarissa parista eri ammattikorkeesta, joista jälkimmäisessä oli elokuvaajan linja, mutta ne viskoivat mut pihalle jo teoriavaiheessa, kun en oikein saanut itteeni raahattua aamuluennoille. Idis leffojen tekemiseen lähti keväällä 2000 MoonTV:n Reckilpailusta, johon sai lähettää omatekoisia laskuleffoja kaiken kansan tuomittavaksi. Mä päätin editoida sinne VHS-videoilla pikku pätkän meidän kaveripiirin kuvaamista matskuista. Oltiin sitten niin fiiliksissä siitä touhusta, että ruvettiin seuraavana talvena oikein tarkoituksella kuvailee enemmänkin laskemista, ja kaiken maailman häröilyä. Kun tässä kuvaaja olen itsekin, niin pakko kysyä muitten kuvaajien mielipiteitä, että miltä se tuntuu istua/seisoa yöllä siellä helkutinmoisessa pakkasessa sen kameran kanssa? Ei meinaa aina ihan herkkuhommaa ole.
Nimi: Juso Korhonen Paikkakunta: Lahti Ikä: 21
Riippuu diileistä. Jos liksa on kohdillaan, niin silloin se aina tuntuu enemmän duunilta ja saattaa kuivuttaa. Jos taas rahaa ei tule mistään, mutta projekti on aito, niin on himmee motivaatio puskea parempaa matskua yö toisensa jälkeen. Mulla on myös välillä niin paljon roinaa mukana, ettei siinä kerkeä istua tai seistä. Enempi siinä pakkasesta huolimatta tulee hiki, kun säädän niin paljon kaikkea turhaa. Moikka Jake! Ollaan tässä poikien kanssa mietitty, että mikä on se homma millä erottaa omat videot massan seasta? Jotenkin tuntuu, ettei mikään riitä!
Nimi: juhopoikailvestv haapalainen Paikkakunta: tampere Ikä: 21
x.ON
LASKETTELUA YMPÄRI VUODEN
Mistä on Ukkohallan rinneriemut tehty? Halla Parkista, Treeridestä, junnuparkista, pressiboxeista, wallrideistä, spinestä, tynnyriponkista ja Ukkohalla Undergroundista. 14 rinteestä ja 5 hissistä, palvelevasta välinevuokraamosta, ammattitaitoisesta hiihtokoulusta ja pikkuherkut nälkään taikovasta rinneravintolasta. Puhtaasta lumesta, raikkaasta ilmasta ja iloisesta fiiliksestä. Niistä on Ukkohallan laskupäivä tehty.
Laskettelijoille ja lautailijoille Ukkohalla tarjoaa ihanteelliset olosuhteet joka talvi: upeat maisemat, monipuoliset palvelut, perheystävällinen hintataso, lunta metrin verran ja huolella viimeistellyt rinteet. Haasteita hakevat löytävät onnelansa Ukkohallasta Treeriden puutereilta tai Hallaparkin hypyiltä. Ukkohallan monipuolisuuden puolesta puhuvat ne lukuisat laskijat, jotka ottivat tuntumaa Ukkohallan matkailukeskuksen lumiin viime vuonna. Ukkohallassa on kurvitkin kohdallaan. Lautailijan kesän kruunaa Ukkohallan ainutlaatuinen cable wakeboard -rata - sitä et muualta löydä.
Jep, sama homma. Mä ratkaisin sen sillä tavalla, etten ole enää vuosiin kattonut muitten leffoja, enkä oikeastaan omiakaan. Mitä softaa käytät editointiin? Ketä laskijaa on ollut helpoin kuvata? Pc vai Mac?
Nimi: ana Paikkakunta: kallavesi Ikä: 15
Katso kauden tarjoukset www.ukkohalla.fi
Final Cut Pro ja After Effects ja Mac. Vaikea sanoa ketä on helpoin kuvata. Aika moni on säväyttänyt osaamisellaan ja jokaisella on oma tyylinsä tehdä yhteistyötä kuvaajan kanssa. Eniten olen tehnyt hommia Ettalan kanssa ja
Ukkohallan Info Puh. 08-748 500 info@ukkohalla.fi | www.ukkohalla.fi
Itis ja Kraana
kolme päivää ennen deadlinea ja mun sopimuksen loppumista. Kyllä se tietty vituttaa, kun on just viettänyt kuusi kuukautta maailmalla ja kaksi kuukautta editissä, ja sitten loppumetreillä joku asiasta täysin tietämätön konttorirotta päättää, että nyt tehdäänkin pojat tämmöinen leffa. Kyllä mä sitten ihan itse herroille ilmoitin, ettei tarvitse laittaa nimeä lopputeksteihin. Kun lähdit Burtonilta ovet paukkuen ja Mack Dawgilta lyhyellä varoitusajalla, tuliko siltoja poltettua Jenkkien suhteen?
Nimi: Martin
homma sujuu aika kivuttomasti. Sorsa on myös helppo nakki. Koko DC:n pro-tiimin kanssa ollut myös tosi nastaa kuvailla. Eurojäbistä Nicolas Muller, kun se vaan on niin käsittämättömän hyvä laskemaan ja Jenkeistä ehkä Jeremy Jones jäänyt mieleen parhaiten rennolla asenteellaan ja suunnitelmallisuudellaan. Koko Eurogap remmin kanssa on nyt ollut todella helppoa nyt tänä talvena. Mitä oot diggaillut noiden uusien digijärkkärien HD-videokuvausominaisuuksista? Riittääkö niissä vielä kuvanlaatu leffoihin?
Nimi: Valto Paikkakunta: Kuopio
yleispätevää mielipidettä. HDkuvanlaatu on tosi jees, mutta toi alan standardiksi muodostunut Panasonic HVX näyttää kyllä niin pirun lattealta, että oksettaa. En myöskään ole mikään 3D fani, mutta veikkaan, että jengi jaksaa fiilistellä sitä jonkun aikaa kun se on nyt se uusi juttu. Onko paljon mennyt erilaisia kameroita, linssejä rikki siten että olet kaatunut itse ja kamera lentänyt maahan? Missä on parhaat mestat kuvata?
Nimi: Joni Hongisto
Itävalta-reissupätkä. Sitten on kyllä tullut kuvailtua kaikkea muutakin kivaa kun snoukkausta.
Paikkakunta: Mikkeli Ikä: 19
Miken (Mack Dawgin) kanssa ollaan vielä ihan väleissä, mutta saattaa olla että B:llä pari tyyppiä raapii pallejaan jos törmätään.
Burton/ Euro Gap
Oliko Burtonin kuvauksissa hauskaa?
Nimi: ville
Kerro jotain tuosta Euro Gapistä. Miten se sai alkunsa ja minkälaista materiaalia tulee tänä vuonna esiin?
Nimi: jiri Paikkakunta: espoo Ikä: 12-13
Ei. Jossain oli joskus juttua, että olisit lähtenyt kävelemään Burtonin leffasta? Jokin asia ei ilmeisesti heidän touhussa miellyttänyt?
Nimi: Timo V
Noniin joo. Tossa syksyllä oli puhetta muutaman lumilautamerkin kanssa jos olisin ruvennut tekemään niille leffaa. Sitten jotenkin niillä vaan kesti se päätöksen tekeminen niin kauan, ja olin muutenkin aika over it, ton viime vuoden takia, että rupesin jo miettimään, että tekisinkin vain mainoksia ja musavideoita tässä talven mittaa. Joni Malmin kanssa heitettiin siinä ohessa läppää, että pitäisi tehdä Euro Gap leffoista kolmososa, ja idiksenä oli, että käytäisiin huvin vuoksi tekemässä pari lomareissua Alpeille ja kuvattaisiin mitä sattuu. Siinä sitten pyöriteltiin ideaa ja huomattiin, että muutamaa aika nimekästä laskijaa kiinnosti kanssa tehdä jotain siistiä. Suoritin parit laskutoimitukset ja kelasin, että saatettaisiin ehkä saada kerättyä sen verran sponsoreita, että voitaisiin tehdä Euro Gappia tosissaan, ja minä voisin tehdä sitä työkseni.
Onhan noita pari mennyt. Olen erikoistunut ryssimään semmoisia Century Opticsin tiiliskiven kokoisia kalansilmälinssejä, joista yksi meni tosiaan Heikki Sorsan päähän, niin kuin tossa aikaisemmin tuli jo todettua. En kyllä tähän hätään muista, että olisin itse kaatunut mukana. Parhaat mestat on tässä kehä ykkösen sisäpuolella. Se on toi kotikenttäetu kato. Lempi pätkä jonka oot saanut piuhalle?
Nimi: minävaan Paikkakunta: nastula
Joo se projekti muuttui siinä kauden aikana unelmaleffaprojektista ihan pelleilyksi. En päässyt tekemään sitä mitä mut oli palkattu sinne alun perin tekemään. Miten kauan olit kerennyt niinku prosentteina tehdä sitä Burtonin b-leffaa, ennen kuin rupesi ärsyttämään? Oliko turhauttavaa, kun ne ei näyttänyt sun nimeä lopputeksteissä?
Nimi: andy Ikä: 15
Kuvanlaatuhan niissä on tosi kupissa, mutta ne ovat tosi tärinäalttiita, hankalia käyttää ja frame ratet eivät oikein vastaa snoukkakuvaajan tarpeita. Oikein mukava lisävaruste kylläkin. Mitä jätkä kelaa pulkkaleffojen nykytilasta? Nykyään aikalailla kaikki kuvataan HD-kameroilla ja jopa 3D-kuvaa on näkynyt. Tullaanko lähitulevaisuudessa näkemään enää mitään uutta ja mullistavaa?
Nimi: Peksi Paikkakunta: siellä sun täällä Ikä: 19
En tiedä prosenteista. Meitä oli kolme jätkää editoimassa ja melkein koko kausi oli saatu Brad Kremerin kanssa kahdestaan suunnitella miten kuvauksissa edetään. Leffa oli lähes valmis ja mulla itsellä oli melkein viisi parttia valmiina, kun taiteellinen johto rupesi sanelemaan aika radikaaleja ehtoja joku
No jos nyt puhutaan pelkästään laskemisesta ja yksittäisistä klipeistä, niin varmaan Andreas Wiigin bs rodeo 7 first trackina DCP cliffistä, tai Ettalan ekana ländäämä tuplabäkkirodeo. Lemppari pätkä on Follow Me Aroundissa meidän
No mä en ole hirveästi jaksanut kattoa pulkkaleffoja viime aikoina, että en uskalla sanoa mitään
SX | 32
TEE-SE-ITSE haastattelu
Noi sponssikuviot on vieläkin vaiheessa, mutta tänne Stadiin tuli niin pirun hyvä talvi, että ollaan saatu hyvää matskua puoli ilmaiseksi. Nyt sitten jännätään miten loppukausi etenee. Tarkoituksena ainakin mulla olisi vihdoin tehdä semmoinen leffa, mitä kehtaisi itsekin katsoa, kun ainakin noi kaksi edellistä projektia kun oli mitä oli. Kaikki messissä olevat laskijat tuntuvat olevan fiiliksissä puskemaan täysillä uuteen projektiin! Meillä on myös blogi osoitteessa www.eurogapmovie.com. Onko totta, että Euro Gap kolmosessa nähdään Tino Singh?
Nimi: viljami Paikkakunta: espoo Ikä: 21
Moi Viljami! Ei kyllä pidä paikkaansa. Mutta Tino Singhin voit kyllä varmasti bongata itse Helsingin keskustasta. Itse asiassa se jäbä hengaa tuolla isolla kirkolla niin paljon, että kiinnitettiin yhden Juhon kanssa siihen huomiota ja pistettiin skaba pystyyn, että kumpi bongaa sen useammin. Voittaja saa ilmaisen Tallinnan risteilyn. Juho johtaa sitä skabaa, koska viimeksi kun nähtiin Tino, se oli lihonut niin paljon, etten tunnistanut sitä, mutta Juho kuitenkin tunnisti, ja siirtyi pisteellä johtoon.
Muita juttuja
Jos saisit olla ihan kuka tahansa yhden päivän elämässäsi paitsi Kim Koponen, niin kuka olisit?
Nimi: juha Paikkakunta: helsinki Ikä: 14
Tämä on paha. Mä elän mun nuoruutta uudelleen Koposen (Pablo Filmsin värikäs kuvaajapersoona) kautta anyway. Kyllä mä varmaan olisin toi Antti Kurhinen. Jos saisit valita, niin pelaisitko mieluummin lätkää ammatiksesi? Miltä tuntuu olla yksi harvoista maalivahdeista, jonka rintaa koristaa varakapteenin A-merkki?
Nimi: ali
Jos HC Rainbowmenin (pro laskijoiden alulle panema lätkäjengi) paidassa voisi tienata, niin ehdottomasti! En ole koskaan ennen itkenyt, paitsi silloin kun mut valittiin varakapuks. Kauden ensimmäisessä ottelussa päästit helpohkon maalin. Kerrotko mitä päässäsi silloin liikkui vai liikkuiko siellä mitään?
Nimi: stoben frendi Paikkakunta: kirkkonummi Ikä: 27
Pari helppoa alkuun poistaa turhat paineet. Koska tulee uusi, pääosin Serenassa kuvattu, NGR-leffa?
Nimi: Jengi Oottaa Paikkakunta: Espoo Ikä: 25
Sitten kun jengi rupeaa taas vetämään etukantilta ja keittämään kiljua autotallissa.
Arvaa tai tiedä mitä temppua kuvassa tehdään. Kaikkien oikein vastanneiden kesken arvotaan Skull Candyn kuulokkeita ja Axentin kelloja. Osallistua voi osoitteessa www.lumitykki.net/sx. Edellisen arvonnan voittaja on Ilari Aalto Jyväskylästä. Oikea vastaus oli switch fs blunt 270° out ja vetäjänä Simon Chamberlain.
KILPAILU: MIKÄ TEMPPU ON KYSEESSÄ?
Voittaja julkaistaan seuraavassa Snow Extremessä.
Pasi Salminen
SX | 34
Åreen. Siljalla.
Pakkaa sukset ja ystävät autoon ja suuntaa talven virkistävimmälle lomalle Silja Linella! Silja Ski -matkalle voit lähteä joko Helsingistä tai Turusta.
Silja Ski -paketti esim. Åre Tegefjäll/Alpen 905 /4 hlöä/vko 11 tai 12
Sis. meno-paluu-laivamatkat iltavuorolla Turusta Tukholmaan B-luokan 4 hlön hytissä ja viikon (su-su) majoituksen Åre Tegefjällissä Alpenin 40m2 huoneistossa (4hlöä). Vastaava paketti Helsingistä 971 B-hytissä. Silja Ski -paketin varaajille autoalennus -30% normaalihinnasta.
Lisätiedot ja varaukset puh. 0600 174 552
0600-puhelut 1,64 /vastattu puhelu + aina pvm/mpm. Oikeudet muutoksiin pidätetään. Paikkoja rajoitetusti.
Enni Rukajärvi viime kevään tyttösessareilla
Ihanat naiset laudalla
Suomalainen naislautailu on taas aktivoitunut. Talven aikana järjestetään lukuisia eri tapahtumia suunnattuna pelkästään naispuolisille laskijoille ja valmennusta löytyy kaiken tasoisille. Kisat ja tapahtumat toteutetaan rennossa hengessä ja niissä on mahdollisuus muun muassa stillikuvaukseen, videointiin ja tietenkin erilaisiin kilpailuihin eri formaateilla. Sokerina pohjalla toista kertaa järjestettävä 3 tähden TTR slopestyle kilpailu vain tytöille. Nyt kaikki mukaan!
Teksti SATU JÄRVELÄ
Noora Vihervaara
Suomen lumilautaliitolla on valmennustoimintaa tytöille paikallisten lautailuseurojen johdolla. Käy katsastamassa www.fsa.fi ja klikkaa itsesi Girls on board osioon. Sieltä löydät tyttöjen harjoitusryhmät useassa keskuksessa ympäri Suomea. Etelä-Suomen keskuksissa ei hetkeen ole tyttötapahtumia ollut, mutta tulevana helmikuuna siihen tulee muutos, kun Saana Pehkonen ja Anni Kuortti järjestävät Twisted Sisters tapahtu-
man. Pakatkaa autot ja suunnatkaa lauantaina 27.2. nokka kohti Sappeeta! Luvassa rentohenkinen laskutapahtuma tytöille, ikään, kokoon ja laskutaitoon katsomatta. www.sappee.fi Oakley tyttösessarit järjestetään Rukalla seitsemättä kertaa. 8.-11.4. Tarjolla on tiimikisaa, TTR:n 3 tähden tyttökisaa, slopestyle kisa freeski laskijoille, slopestyle kisa rookieille sekä lauta- ja suksivalmennusta eritasoisille tytöille. www.tyttosessarit.com
SX | 36
Tyttösessareiden porukka
OAKLEY-TYTTÖSESSARIT 8.-11.4.2010
Terve Noora Vihervaara! Olet tyttösessareiden äiti, mistä ajatus lähti ja minä vuonna? Homma lähti käyntiin tammikuussa 2004 Rukan Uunikulmalla sijaitsevan kommuuniasunnon saunan lauteilta. HG-89 tytöt ja muutama muukin (lue 10 henkeä) asusteli siellä kauden ajan hiekan, laskukamojen ja patjojen seassa ilman huonekaluja. Mukana HG-89 porukassa oli silloin mm. Tiina Lindström ja Pehkosen Saana joiden kanssa ruvettiin sitten miettimään, että voitais tyttöjen kanssa kokoontua keväällä laskemaan. Siinä vaiheessa ajatuksissa ei siis ollut niinkään tapahtuma vaan enemmänkin laajan kaveriporukan yhteen saattaminen. Miten Tyttösessarit ovat muuttuneet vuosien saatossa? Mä olen usein käyttänyt ekoista Tyttösessareista kuvausta "tee se itse -festarit". Sellaset ne kyllä olikin. Kaverit mestoille, vuokrattiin mökki, tuotiin parkkiin grilli ja thats it! Budjetti taisi olla jotain 600. Parina seuraavana vuonna alkoi mukaan tulla enemmän ja enemmän uusi tyttöjä ja tapahtuma alkoi kääntyä enemmän omalle kaveriporukalle tehdystä tapahtumasta niille kaikille muille tehdyksi. Ajatuksena taustalla oli, että mahdollistettaisiin muillekin tytöille samanlaisia huippufiiliksiä mitä ite koki kavereitten kanssa snoukkaillessa. Nykyään, vaikka tapahtuma tuotetaankin yhä pääasiassa talkoovoimin, on homma jo aika ammattimaisesti toteutettua. Osallistujamäärät sekä mimmien laskemisen taso on noussut vuosi vuodelta ja etenkin se laskemisen taso vielä viimevuotisen TTR kisastatuksen johdosta rakettimaisesti ja ihan uudelle levelille. Ja se tietty lämmitti kovasti tällaisen vanhan tantan mieltä. Tyttösessareiden aikaan järjestetään valmennuksia sekä photoshootteja. Kenelle valmennukset ovat tarkoitettu ja miten niihin pystyy osallistumaan? No tähän ei ole kuin yksi vastaus. Oakley Tyttösessareilla on tekemistä ihan kaiken tasoisille laskijoille. Valmennuksissa löytyy ryhmät eritasoisille lautailijoille ja myös suksitemppuilijoille. Peruslaskutaito on toivottavaa, mutta myös perusrinnelaskua on ollut mukana ohjelmassa jos vaan ryhmään ilmottautuu tarpeeksi porukkaa. Photoshootit on kaikille niille, joilla on sitten kanttia haastaa BatteryParkin Medium ja Big linen obstaakkeleita. Kaikkiin tyttösessareiden osa-alueisiin ilmoittaudutaan osoitteessa: www.tyttosessarit.com. www.suomennaislautailijat.com, www.tyttosessarit.com. Kerrotko vielä Suomen naislautailijat ry:n toiminnasta? Suomen Naislautailijat Ry, eli tutummin SNL on siis Oakley Tyttösessarit tapahtuman virallinen järjestävä taho. SNL järjestää lisäksi Rukalla mm. valmennuksia. SNL:n taustalta löytyy minun lisäkseni mm. Satu Järvelä, Tiina Lindström, Saana Pehkonen ja Veera Vihervaara. Minä ja Tiina istumme sitten lisäksi vielä lumilautaliiton hallituksessa ja teemme siellä parhaamme tyttöjen asioiden edistämiseksi koko Suomessa. Liiton hommista todisteena tälle vuodelle aloitettu "Girls on board!" -Projekti. Vinkkinä niille tytöille, jotka haluisivat olla mukana esimerkiksi omia kisoja järkkäämällä, on ottaa rohkeasti yhteyttä, niin apuja ja ainakin vinkkejä aina löytyy. Tehdäänkö Battery parkkiin jotain spesiaalia tyttösessareita varten? Pitkälti ainakin hyndien osalta mennään perus hyvällä setillä jonka BatteryPark tarjoaa. Hyndiähän on parkissa ihan kaiken kokoisia aina aloittelijoille suunnatuista ison maailman meininkiin. Jibbailuobstaakkeleiden osalta laitetaan rinteeseen niitä tosi helppoja aloitteleville jibbereille tarkoitettuja ja varmasti jotain haastetta myös TTR kisaan. Viime vuonna oli ensimmäistä kertaa naisten sarjassa 3 tähden TTR kilpailu. Minkälainen taso kilpailuissa oli ja minkälaisen vastaanoton kilpailu sai? Kisa sai kyllä aivan loistavan vastaanoton. Aluksi mietitytti se, että tuleeko Tyttösessareista liian kilpailuhenkinen, jos tällainen totinen kisa otetaan osaksi tapahtumaa, mutta TTR kisa istuikin sitten mainiosti muuten leppoisaan ja leikkimieliseen ohjelmaan. Kisan taso yllätti. Tuntui, että tytöt tsemppasivat jotenkin vielä normaalia enemmän ja moni laski paremmin kuin koskaan. Muutaman jopa top 8 yltäneen tytön jouduin kyllä lähes pakottamaan ottamaan osaa kisaan kun tytöt on välillä vähän liian vaatimattomia oman laskemisensa suhteen. Tälle keväälle sellainen vinkki että messiin vaan ihan kaikki kynnelle kykenevät, koska teidän tyttöjen takia tätä hommaa tehdään ja yritetään tasoittaa teidän tietä kisarintamalla jatkossa.
SX | 38
SX | 39
Tytti Alapieti tyttösessareilla
TWISTED SISTERS SAPPEE 27.2.2010
Saana Pehkonen, mistä idea ja nimi Twisted Sisters sai alkunsa? Keksittiin Anni Kuortin kanssa Uuden-seelannin reissulla, että oishan se kiva järkätä tytöille joku pieni tapahtuma. Sappee siksi, koska Annilla on hyvät suhteet sinne ja sitten koska Sappee on niin messissä noissa jutuissa. Sitten kun Rukalla on jo tytöille tapahtuma niin aateltiin, että etelässä vois olla tilausta tämmöselle. Mietittiin nimeä kauan ja meillä oli monta vaihtoehtoa, joista kaikki oli aika huonoja. Sitten Twisted Sisters vaan kolahti. Miten tapahtumaan voi osallistua? Osallistuminen on tietenkin ilmaista, ennakkoilmoittautuneille Sappeen hissilippu spessuSaana Pehkonen ja Anni Kuortti järjestävät Twisted Sisters tapahtuman
hintaan, 22e. Ilmottautumiset 21.2 mennessä sysipaska@gmail.com Kyseessä on siis hauskat laskujamit hyvässä seurassa? Jamien merkeissä mennään ja sitten varmaan pidetään pienempiä "kisoja" johonki obstaakkeliin. Meillä on mahtavia palkintoja jaossa yllinkyllin kaikille osallistujille, pääpalkintoina mm. Riden lumilauta sekä siteet! Yksi onnekas saa myös villin kortin Oakely-tyttösessareille Rukalle, eli majoitus ja hissiliput Rukan tyttöjen tapahtumaan. Lisää infoa tapahtumasta: www.sysipaska.blogspot.com www.sappee.fi
SX | 40
Ei se riitä, että pyörii vaan perkeleesti. Pitää vetää isosti ja tyylillä!"
SX | 42
Olympialaisiin valmistautuva Hyvinkään pieni suuri mies Peetu Piiroinen istahti Snow Extremen piinapenkkiin käymään läpi tuntojaan olympialaisista ja laskemisesta noin yleensäkin.
Teksti HENRI KUNNAS Kuvat JAKE STANGEL, ADAM MORAN, CHRISTIAN BRECHEIS, POTRETIT: SAMI VÄLIKANGAS
SX | 43
Peetu pilvien yllä.
SX | 44
No kyllä vähän kuumotti, kun Uuteen-Seelantiin mentiin ja nähtiin mitä temppuja jenkit siellä vetivät.
Peetun kausi alkoi tänä talvena poikkeuksellisen aikaisin. Elokuun alussa koko maajoukkue matkasi UuteenSeelantiin, vain todetakseen jenkkien nostaneen kesän aikana pipelaskemisen kokonaan uudelle tasolle. Siitä alkoi kova kiri kohti olympialaisia. Uuden-Seelannin jälkeen Piiroisen talvi on ollut erilaisissa kilpailuissa ravaamista. FIS:n kisoissa on täytynyt käydä, jotta Suomi saisi kaikki neljä maapaikkaa olympialaisiin ja TTR:n kisoissa, koska Peetu haluaa puolustaa viimevuotista kokonaiskilpailun voittoa. Hyvinhän Peetun kisat ovat menneet, sillä nuoren miehen nimi komeilee jälleen TTR-rankingin kärjessä. SX: Sulla on olympiatalvi lähtenyt aika mukavasti tulosten valossa käyntiin. Mites nyt noin? PP: Ei se tosiaan huonosti oo lähtenyt. Ihan hyviä sijoituksia tullut, ja varsinkin nyt lähiaikoina European openeissa (1. slopessa ja pipessä) ja Davosissa (2.). Tosi paljon oon yrittänyt opetella uusia temppuja pipessä ja hyndissä. Vähän ehkä oon enemmän keskittynyt pipeen, nyt kun olympialaisiin on menossa ja siellä haluaisi myös pärjätä. SX: Ootko reissannut vaan maajoukkueen kanssa tämän talven? PP: On mulla joitain ihan omiakin reissuja tai kisoja ollut. Noi FIS:n kisat ja Uuden-Seelannin reissu ovat olleet maajoukkueen juttuja. Niissä on ollut mukana kaikki noi ketkä olympialaisiin yritti. Oltiin myös lokakuussa Hintertucksissa maajoukkueen kanssa. Ei kyllä koskaan tullut reissattua niin paljoa kuin tänä talvena. SX: Paljonko on jo matkapäiviä takana? PP: Elokuun alusta lähtien on tullut oltua ehkä pari kolme viikkoa kotona. Yleensä reissun jälkeen ehtinyt pari päivää olla kotona ja sitten taas uudestaan reissuun.
SX | 45
SX: Mites noissa FIS:n kisoissa ravaaminen? Onko ne sun mielestä siistejä juttuja vai enemmänkin olympialaisten mukanaan tuomaa pakkopullaa? PP: No on ne kyllä vähän sellasta pakkopullaa. On noi kaupunkien hyppykisat ihan hauskoja, mutta pipekisat on kyllä sellasta touhottamista ja muutenkaan en niin paljon tykkää tosta FIS:n meiningistä kaikkine säätöineen ja dopingtesteineen. Kyllä niitä nyt kaudessa voi just jonkun yhden käydä. Jos kuitenkin maajoukkueessa haluaa pysyä, niin on niissä tavallaan pakko välillä käydä, että säilyy ne maapaikat.
kun huomasit ettei se voi osallistua kisaan? PP: No olisihan se ollut kyllä siistiä voittaa se kisassa. Nyt jäi lopusta vähän sellanen fiilis, että se tuli aika helposti. Se on kuitenkin sellainen laskija, että harvemmin se jää palkintopallin ulkopuolella. Se on aina vaikea voittaa. SX: Ootko sä monesti onnistunut voittamaan Shaunin? PP: Oon mä sen pari kertaa voittanut. Viime kaudella X-trailissä se oli kolmas ja mä toinen. Sen jälkeen en oo sitä kyllä voittanut. SX: Miten korkeelle sä nostat ton TTR:n
En niin paljon tykkää tosta FIS:n meiningistä kaikkine säätöineen ja dopingtesteineen.
SX: Se FIS:stä. Voitit TTR:n kokonaiskilpailun viime talvena. Miltä nyt tuntuu? PP: Siitä jäi kyllä aika mahtavat fiilikset! Toissa kaudella olin jo kolmas ja kelasin kauden alussa, että olis siistiä olla taas ainakin viiden joukossa. Silloin saisi jo kaikkiin kisoihin kutsun. Se kausi lähti kuitenkin käyntiin sellai, että satuin pärjäämään isoissa kisoissa ja puolessa välissä kautta olinkin sitten jo johdossa. Kyllä se voitto silti aika yllätyksenä tuli, koska kun vikaan kisaan (US Open) lähdettiin, niin Shaun Whitella oli niin hyvät mahdollisuudet voittaa se setti. Se ei kuitenkaan pystynyt laskemaan loukkaannuttuaan ja se homma ratkesi jo pipekisan jälkeen. SX: Olisiko ollut kivempi päihittää White rehdisti mäessä, vai huokasitko helpotuksesta,
voiton? PP: Kyllähän se nyt on selkeästi paras savutus mitä mun lumilautauralla on. Se on kuitenkin niin vaikea voittaa, eikä sitä kukaan muu suomalainen oo ikinä voittanut. Risto Mattila ja Antti Autti ovat kyllä päässeet lähelle. Siinä pitää kuitenkin osata laskea kaikkea. Sellaisen tyypin joka laskee vain hyndiä on tota vaikea voittaa, koska ne kisat on niin monipuolisia ja kaikissa on pärjättävä. SX: Mites jos vertaat TTR voittoa vaikka olympiakultaan, kumman puolelle vaaka kallistuu? PP: Kyllä se olympiakulta on varmaan kovempi, kun ne olympialaiset on vaan kerran neljässä vuodessa. Ei niihin lumilautauran aikana kauhe-
SX | 46
Peetu ei aio ottaa stressiä siitä pääsekö hän Burtonin Global-teamiin
SX | 47
Lumilautailun lisäksi Peetu haluaa nähdä Vancouverissa ainakin lätkää ja taitoluistelua
SX: Onko kulta ainoa tavoite, vai tehdäänkö paras ja katotaan mihin se riittää? PP: Kyllä se mitali on yksi selkeä tavoite. Mutta ensimmäinen tavoite on tietenkin päästä finaaleihin. Mutta kyllä sitä laskua täytyy vielä kehittää ja opetella pari temppua, jos sen mitalin meinaa sieltä ottaa. Nyt kun on kattonut muun maalaisia laskijoita, niin on se taso aika hullua. Mutta kyllä siihen mitaliin on silti mahdollisuudet, kun tässä on vielä aikaa treenata ennen kisoja. SX: Ennen kesää kaikki puhui, että jenkit tulevat viemään ton mennen tullen ja muille jää jämäsijat. Nyt taas tuntuu, että ainakin jonkin verran on etumatkaa kurottu, eikä siitä tulekaan niin läpihuutojuttua. PP: Joo, kyllä nyt on otettu kiinni ihan selkeästi ja nyt niitä tuplakorkkeja tekee jo aika moni laskija. Nyt se on vaan kiinni siitä, että kuka saa ne parhaiten siihen runiin. Mutta ei pelkkä tuplakorkkikaan mitään mitalia takaa, vaan siinä runissa pitää olla jotain erikoista. Ei se riitä, että pyörii vaan perkeleesti! Pitää vetää isosti ja tyylillä ja siellä pitää olla jotain alley-ooppeja. Mä luulen, että tuomarit arvostavat sitä, että tekee myös vähän jotain erilaista. Mutta kyllä siellä se tuplakorkkikin pitää olla, jos haluaa mitalin saada. SX: Meinaatko käydä kattomassa jotain muita lajeja Vancouverissa? PP: Jääkiekkoa olisi ainakin kiva käydä katsomassa. Tsekkaamassa miten Suomen SX: Se on varmaan aika erilaista olla tuolla lumilautailijana, jos vertaa nyt vaikka joihinkin hemohes-hiihtäjiin tai muihin oikeisiin urheilijoihin. PP: On se joo varmaan aika erilaista meillä ku jollain hiihtäjillä, mutta vaikea sanoa, kun ei vielä tiedä. Kaikki urheilijat eivät asu samassa paikassa, eli ei siellä kaikkien lajien urheilijoita varmaan edes näe. SX: Se olympialaisista. Mitä niiden jälkeen? Onko suunnitelmat jo lyöty lukkoon? PP: Siinä on heti muutama iso kisa mihin oon saanut kutsun, esimerkiksi Toyota Big Air. Siellä maajoukkue pärjää. Ja sitten taitoluistelua tai mäkihyppyä olisi kiva päästä katsomaan. En nyt vaan tiedä miten toi homma toimii, että saadaanko me lippuja joihinkin tapahtumiin, vai pitääkö ne ostaa ite. Voihan se olla, että kaikki on jo loppuunmyyty.
Nyt kun on kattonut muun maalaisia laskijoita, niin on se taso aika hullua. Mutta kyllä siihen mitaliin on silti mahdollisuudet, kun tässä on vielä aikaa treenata ennen kisoja.
SX | 49
Peetu on laskenut koko uransa Burtonille ja haluaisi jatkaa niin myös jatkossakin
en ole ennen ollut. Käyn varmaan myös loput kuuden tähden TTR-kisat. Nyt kun on hyvät mahdollisuudet taas voittaa TTR-kiertue, niin pakkohan sitä on yrittää. SX: Kuitenkin kisaamalla mennään, eli ei mitään kuvauksia tiedossa? PP: No on mulla sitten US Openeiden jälkeen joitain kuvaussessareita Burtonin ja Niken kanssa, mutta ei varmaankaan mitään videojuttuja ole tarkoitus kuvata. Tietenkin jos Burton haluaa multa jonkun jutun niiden uuteen leffaan, niin ehkä sitten. Viime vuonnakin mun piti mennä sille isolle B-kirjaimelle kuvaamaan, mutta oli polven kanssa ongelmaa ja se kariutu siihen.
SX: Mites muuten yhteistyö Burtonin kanssa sujuu? Onko pelkoa, että tulee sama kohtalo kuin Heikki Sorsalle? PP: Ihan hyvin. Nyt kun on pärjännyt, niin kovastihan ne ovat tykänneet. Mulla tosin on vaan vuoden sopimus, eli nyt keväällä on katkolla. Jos tää kausi nyt menee edelleenkin hyvin, niin eiköhän se sopimus uusita. Sitten on tullut jotain uusiakin sponsseja, eli Niken 6.0. Sen kanssa tein just kolmen vuoden diilin. SX: Haluaisitko kuitenkin jatkaa vielä Burtonilla? Siellä olet kuitenkin vielä b-tiimin laskija, mutta noilla meriiteillä olisit monen pienemmän lafkan ykköstykki.
PP: Kyllä mä haluaisin jatkaa Burtonilla. Siellä mä olen kuitenkin aloittanut ja koko ikäni laskenut, eli olisihan se hienoa jatkaa. Jos vaikka joskus pääsisin siihen globaaliin tiimiin. SX: Onko siitä tiimipaikasta ollut mitään puhetta? PP: On siitä ollut puhetta, ja jos nää kisat jatkuu näin kuin tähänkin asti, niin ehkä sinne pääsee vielä. Se riippuu ihan Burtonin tyypeistä. Siihen tiimiin olisi tosi siisti päästä, mutta loppupeleissä ei sillä ole niin paljon väliä. Se varmaan toisi aika paljon lisää velvoitteita.
SX | 50
Nimi: Peetu Ilari Piiroinen Ikä: 21 Sponssit: Burton, Nike 6.0, Anon, Battery, Sonera, Toyota Lempitemppu: Bäkkirodeo7 Goofy & regu: goofy
SX: Luuletko, että lumilautailu tulee jakaantumaan vielä entistä selkeämmin kisailijoihin ja kuvaajiin? Ainakin noi kisatemput rupeavat olemaan jo sellaisia, että niitä täytyy ihan oikeasti harjoitella. PP: En mä usko, että se jakaantuu kokonaan sillä tavalla koskaan. Vaikka on monia, jotka pelkästään kisaavat tai kuvaavat, on paljon sellaisiakin laskijoita, jotka tekevät molempia. Luulen, että näiden pääsääntöisesti kuvaavienkin laskijoiden sponssit haluaisivat heidän käyvän ainakin muutaman kutsukisan kaudessa. Kisaamisellakin on niin iso näkyvyys, että sponssit arvostavat niitä paljon. Ei siis puhuta mistään FIS:n kisoista, vaan isoimmista TTR-kisoista.
SX: Mites sitten loukkaantumiset? Onko tullut mitään kuumotuksia, kun nyt olympialaisten alla on tullut monia pahoja loukkaantumisia porukan treenaillessa uusia temppuja? Kevin Pierce ja Antti Autti nyt näin äkkiseltään tulee ainakin mieleen. PP: No kyllä vähän kuumotti, kun UuteenSeelantiin mentiin ja nähtiin mitä temppuja jenkit siellä vetivät. Jos tuossa kisatouhussa haluaa pärjätä, niin niitä uusia temppuja on kuitenkin vaan opeteltava. Kyllä siinä kun ensimmäistä kertaa sitä tuplakorkkia piti yrittää, niin jännitti. Pipessä varsinkin, kun se sweetspotti on niin pieni, niin siinä on aika iso riski loukkaantua. Nythän noi volttimontut ja ilmapatjat ovat kuitenkin jonkin verran helpottaneet touhua, kun
ensimmäiset kerrat on voinut temppua kokeilla niihin. Siitä saa sen fiiliksen, että tullaanko sitä ihan päälleen alas, vai onko se temppu mahdollista ländätä lumelle. Mutta kyllähän kun noi temput menevät koko ajan hullummaksi ja hullummaksi, niin loukkaantumisen riski kasvaa pakosti. Kyllä mä jouduin silti sen tuplakorkin ihan pipessä harjoittelemaan, ilman mitään volttimonttuja.
SX | 51
SX | 52
Mutkien kautta olympialajiksi
Juho Manninen rakensi kartan lumilautailun reitistä sen syntymästä aina tähän päivään.Mitä sotkuja matkan varrella on sattunut ja mitä tapahtui ISF:n ja FIS:n kädenväännössä?
Teksti JUHO MANNINEN Kuvitus EMMA PELTOLA
Sami Hyry (Halfpipe) ja Joni Vastamäki (Yhdistetty) ovat ensimmäiset suomalaiset junioreiden maailmanmestarit ja Suomi on mitalitilastossa toisena USA:n jälkeen. Lautailun suosio ja harrastajamäärät kasvavat räjähdysmäisesti ympäri maailmaa. Myös kansainvälinen hiihtoliitto FIS herää ja lisää lumilautailun yhdeksi lajeistaan. (Mikä on hiihtolajin määritelmä? Montako suksea on muissa hiihtoliiton lajeissa?) Tuohon aikaan FIS:ää ei vielä juuri noteerattu laskijoiden keskuudessa. Parhaat lautailijat kiersivät omaa maailmancupiaan, ja antoivat Hiihtoliiton häärätä omiaan. Suomalaiset jatkoivat myös loistavaa menestystään. 1995 Satu Järvelä voitti Davosissa Halfpipen Maailmanmestaruuden
Toisinaan on hyvä palata ajassa taaksepäin, ja muistella miten maailma oikein ajautuikaan pisteeseen jossa se nyt makaa. Olipa tilanne sitten hieno tai huono, ei mennyttä pidä unohtaa. Tämän artikkelin tarkoitus on palauttaa mieleen, mitä kaikkea tapahtui aikana jolloin lumilautailusta tuli maailman nopeimmin kasvava urheilulaji. Lumilautailu on niin nuori laji, että oikeastaan jokaisen lautailun parissa toimineen/ toimivan naisen, miehen, pojan ja tytön pitäisi osata sen historia ulkoa. Kuitenkin, kun tässä isojen kisojen alla aloin muistelemaan aiempia olympialaisia ja aikaa ennen Naganoa 98, tajusin, että eihän sitä itsekkään muista hevon paskaakaan, vaikka on elänyt lajin parissa koko tämän ajan. Täytyi siis jalkautua arkistoihin! Ensimmäiset lumilaudat, tai sen prototyypit kehiteltiin jo 1960-luvulla. Joku tosin väittää surffanneensa lumella jo vuonna 1929 ja pian varmaan ilmenee, että jo muinaiset Kreikkalaiset liukuivat taistelukilvillään pitkin Olymposvuoren rinteitä. Jätetään kuitenkin muinaishistoria suosiolla toiseen kertaan ja aloitetaan suoraan 1980-luvulta, Ajalta jolloin lautailusta tuli järjestäytynyttä toimintaa. Vuonna 1981 Japanissa perustettiin ensimmäinen kansallinen lumilautaliitto, JSBA. Itsenäiset lumilautaliitot muodostuivat välttämättömiksi, koska olemassa olevat järjestöt ja liitot eivät vielä tuolloin olleet kiinnostuneita lumilautailusta. Suomeen lautailu rantautuu, kun 1984 Skimbaaja-lehdessä oli juttua lautailusta ja jengi alkaa rakennella omatekoisia lautoja. 1985 Alkaa ihan oikeiden tehdastekoisten lau-
tojen maahantuonti ja 1988 on edetty jo siihen pisteeseen, että on aika perustaa Suomen lumilautaliitto ja pitää ensimmäiset Suomen mestaruuskisat. Amerikan maalla oli pidetty epävirallisia mm-kisoja ja maailmancuppeja jo 1980-luvun puolella, mutta vuonna 1991 120 laskijaa viidestä maasta yhdistivät voimat ja perustivat kansainvälisen lumilautaliitto ISF:n, tarkoituksenaan tuoda maailman parhaat laskijat kilpailemaan ja pitämään hauskaa keskenään. Ajatus oli alusta asti laskijoilta laskijoille, tarkoittaen sitä, että organisaatiossa toimivat henkilöt olivat lautailijoita ja kisoissa kysyttiin aina laskijoiden mielipiteitä epäselvissä asioissa. Esimerkiksi kelin ollessa huono saivat laskijat äänestää pidetäänkö kisa vai ei. ISF loi standardin lumilautakisoihin. 1993 pidettiin ensimmäiset viralliset MM-kisat. 1994 Opetusministeriö hyväksyy Suo-
ja Sebu Kuhlberg oli miesten kolmas. Suomen Tahkovuorella pidettiin EM-kisat; halfpipessa Minna Hesso voitti Euroopan Mestaruuden Satu Järvelän saadessa hopeaa ja Markus Hurmeen miesten pronssia. Suomen Lumilautaliitto anoi myös MM-kisoja Suomeen. 1996 Tahkovuorella pidettiin Suomen ensimmäiset Continental Open -kisat. Halfpipen maailman rankinglistalla olivat ykkösinä Satu Järvelä ja Aleksi Litovaara. 1997 Suomen Rukalla pidettiin Junioreiden MM-kisat, joissa Suomi sai eniten mitaleja. Satu Järvelä voitti US Openin ja Sebu Kuhlberg oli miesten kolmas, Aleksi Litovaara sai Halfpipen EM-pronssia ja Joni Vastamäki oli MM-kisojen yhdistetyn kolmas. Markus Hurme ja Satu Järvelä olivat Naganon esikisojen pronssilla ja Markus Hurme myös FIS:n MM-kisojen kolmas. Tuohon aikaan oli siis sekä ISF:n että FIS:n
" AJATUS OLI ALUSTA ASTI LASKIJOILTA LASKIJOILLE, TARKOITTAEN SITÄ, ETTÄ ORGANISAATIOSSA TOIMIVAT HENKILÖT OLIVAT LAUTAILIJOITA JA KISOISSA KYSYTTIIN AINA LASKIJOIDEN MIELIPITEITÄ EPÄSELVISSÄ ASIOISSA.
men Lumilautaliiton valtionapuun oikeutetuksi valtakunnalliseksi liikuntajärjestöksi. Slovenian Roglassa järjestetään ensimmäiset Junioreiden MM-kisat, joissa Markus Mentu saavuttaa Suomen kautta aikain ensimmäisen MM-mitalin (Paripujottelun hopea), joka on myös ainoa toistaiseksi ratalajeissa saavutettu MM-mitali. MM-kisat! Nyt on syytä palata siihen, miksi ihmeessä yhdessä lajissa on kahdet erilliset MM-kisat, joissa kilpaillaan täsmälleen samoissa lajeissa? Miten oli päädytty siihen tilanteeseen, että kun lumilautailu hyväksyttiin olympialajiksi, heidän oma kansainvälinen liittonsa syrjäytettiin ja FIS astui kuvioihin?
SX | 53
tehdä sama temppu.
" TOISAALTA, JOS KAIKILLA OLISI OLLUT YHTÄ PALJON MUNAA KUIN KUNINGAS TERJE HAAKONSENILLA JA OIKEASTI KAIKKI PARHAAT OLISIVAT KIELTÄYTYNEET OLYMPIALAISISTA, VOISI TILANNE OLLA NYT TOINEN.
Saadakseni asioihin jonkinlaista tolkkua, tiedustelin vastauksia kysymyksiin Satu Järvelältä, Markus Hurmeelta ja Aleksi Litovaaralta. Mitä te ajattelitte kun kuulitte, että hiihtoliitto tahtoo lautailun alaisuuteensa? Aku: Kaksin aina kaunihimpi! No ei vaan, kyllä se tuntu hölmöltä ja väärältä lajia kohtaan. Eiväthän balettitanssijatkaan tee kuviokellujille skaboja, vai tekeekö? Make: Heti tuli tietysti mieleen, että FIS haluaa hallita kaikkia talvilajeja. Uudet tai pienet lajit kärsivät, koska FIS:n intresseissä on pitää lähinnä alppihiihto, mäkihyppy ja hiihto tärkeimpinä lajeinaan. Tällöin niihin ohjataan suurimmat rahat. Tuskin kukaan uskoi tai uskoo, että FIS:n johtoon nousisi sellainen henkilö, joka haluaisi nostaa lumilautailun tärkeimmäksi lajiksi. Parhaiten lajin etua ajaa oma liitto, joka tietysti tarvitsee riittävän vahvat tukijat. Satu: Aluksi ei kait oikein edes tajunnut tilannetta, tai että se päivä koittasi kun lumilautailu menisi olympialaisiin. Ja kait se suurin miete oli toi politiikka ISF:n ja FIS:n välillä. Kuinka joku toinen liitto (hiihtoliitto) voi vaan tulla ja sanoa, Aku: Olihan se aika ravaamista. Olin ISF:n EMskaboissa Itävallassa ja mun piti lähteä sieltä kesken veke Italiaan petaamaan maapaikkaa Suomelle. Kai se oli vika tsäänssi saada spotti, kun muistan, että mun piti olla 5 parhaan joukossa, että se onnistuisi. Olin kolmas joten hip huraa! Tästä yhtälöstä teki miellyttävämmän se, että silloisen norjalaisen tyttöystäväni täytyi Miten asiat sitten päätyivät niin, että olympialaisiin menevän lautailijan piti käydä FIS:n kisoja? Make: FIS oli vastuussa lumilautailun kisajärjestelyistä olympialaisissa ja sitä kautta vaadittiin FIS:n pisteitä, jotta voisi osallistua. Tällä tavalla pakotettiin parhaat laskijat osallistumaan hiihtokisoihin, joka tietysti oli FIS:n sponsoreiden kannalta tärkeää. Samalla tehtiin kiusaa ISF:lle. että me otetaan lumilautailu ja päätetään, että se menee olympialaisiin. Tämä kaikki, vaikka lumilautailulla oli oma kansainvälinen lumilautaliitto. Olin alun perin olympialaisia vastaan. Kait se mieli siinä matkalla muuttui, kun se tuli oikeasti ajankohtaiseksi, että sinne tosiaan oltiin menossa.
Mitä hyviä ja huonoja puolia oli ISF:n maailmancupin kisoissa verrattuna FIS:n vastaaviin, silloin kun ne kilpailivat keskenään? Make: ISF:ssä järjestettiin varsinkin aluksi huomattavasti parempia kisoja. Luonnollisesti FIS:n kisajärjestelyt paranivat, mutta missään vaiheessa minun aikanani siellä ei laskijoita kohdeltu yhtä hyvin ja reilusti kuin ISF:ssä. FIS vain halusi järjestää kisoja ja saada sopimansa medianäkyvyyden. Toivottavasti laskijoita kuunnellaan nykyisin enemmän, sillä muuten ei hyviä ja tasokkaita tapahtumia saada järjestettyä. Huonot olosuhteet ja järjestelyt tekevät ainoastaan vahinkoa lajille. Aku: ISF: snowboarding, FIS: skiboarding. Päätelkää itse. Tai noh, FIS:n kisoissa oli helpompi pärjätä! Satu: ISF oli laskijoiden organisaatio, laskijat saivat kunnon kohtelua ja meitä myös kuunneltiin. Top laskijat pääsivät parhaisiin hotelleihin ja kaikki hommat oli hoidettu. Niin ainakin näin jälkeenpäin muistelen. FIS:n kisoissa tuli sanktioita ihme jutuista ja oli sääntöjä säännön perään. Saattoi olla myös dopingtestit kisojen jälkeen. Ihan hyvin ne kisat oli kumminkin järkätty. Tämä kahden liiton taistelu päättyi lopulta siihen, että ISF joutui lopettamaan toimintansa vuonna 2002. Mikä oli lopulta se syy, että ISF kaatui? Satu: ISF:n kaatumiseen syytä mä en muista. Rahahan se taisi olla?
SX | 54
kuin olympiapaikka vaatii ja muuten kierretään TTR:ää. Itse asiassa FIS:n maailmancup on hyvä ponnahduslauta monelle nuorelle laskijalle ennen lopullista läpimurtoa maailman kärkeen. Näyttäisi siis siltä, että laji jatkaa kehitystään ja suosio sen kuin kasvaa, vaikka ehkä se pahin hype onkin jo laantunut. Liittojen välinen asetelmakin on huomattavasti vähemmän sotaisa kuin 90-luvulla, joten eiköhän voida uskoa, että hommat etenevät positiivisissa merkeissä myös jatkossa. Kiitän Satua, Akua ja Makea haastattelusta ja Mike Michaelchuckia tuplavolttien teosta paipissa jo 90-luvun puolella. Mies oli aikaansa edellä ja paljon!
Lähteet: Suomen lumilautaliiton nettisivut, wikipedia, se osa aivoista mihin muistot tallentuvat ja Satu, Make ja Aku.
OLYMPIALAUTAILUN HISTORIA JUHO MANNISEN SILMIN
Tässä osiossa muistelen mitä aiemmista olympialaisista on jäänyt mieleen. Tiedot voivat olla vahvasti puolueellisia, hieman loukkaavia tai jopa virheellisiä, joten kovaa faktaa ja nippelitietoa haluava voi vierailla vaikka wikipediassa tai urheilumuseossa. 1998 Naganossa päästiin suoraan viralliseksi lajiksi, lajeina piippu ja paripuikka. Suomen edustus: Markus Hurme, Sebu Kuhlberg, Jussi Oksanen ja Aleksi Litovaara. Naisista Satu Järvelä ja Minna Aku: Kai siellä oli liikaa lautailijoita, jotka hyväsydämisinä halusi palkata frendejään messiin. Valitettavasti hyvänä ystävänä oleminen ei automaattisesti meinaa rautaista ammattitaitoa. Mutta good times, sitä se ainakin oli! Make: Kahden liiton tilanne varmasti vaikutti sekavalta monen sponsorin näkökulmasta. FIS oli vahvempi ja isompi liitto, jolloin moni sponsori ei uskaltanut lähteä pienemmän liiton tukijaksi. Moni piti itsestään selvänä, että lautailu päätyy lopulta FIS:n alaisuuteen. FIS:llä oli myös valmiudet hoitaa isompi näkyvyys muun muassa tv-kanavilla ja toisaalta estää ISF:n kisojen näyttäminen. Niinpä niin. Sellainen kuva tästä väkisinkin jäi, että hiihtoliitto jyräsi lajin itselleen tajuttuaan sen suosion kasvun ja rahan määrän, mikä lajin parissa liikkui. Hajota ja hallitse! En yhtään ihmettele, miksi aikoinaan painettiin "FUCK THE FIS"-tarroja. Toisaalta, jos kaikilla olisi ollut yhtä paljon munaa kuin Kuningas Terje Haakonsenilla ja oikeasti kaikki parhaat olisivat kieltäytyneet olympialaisista, voisi tilanne olla nyt toinen. En silti itse lähde arvostelemaan kenenkään valintoja, sillä aika harvalla yksilöllä loppujen lopuksi oli varaa jättäytyä sivuun historiallisesta tapahtumasta. Sitä paitsi näin jälkeenpäin katsottuna, ei FIS sotaa voittanut, vaikka ISF sortuikin. Tuhkista nousi toimiva organisaatio nimeltään TTR, jota pyörittävät laskijat, joten asetelma on edelleen sama kuin 12 vuotta sitten. Parhaat käyvät FIS:n kisoissa vain ja tasan sen verran, Hesso. Ratalaskijoita ei tainnut Suomesta olla mukana, mutta se kanukki joka pujottelun voitti, jämys möyhyn poltosta dopingtesteissä. Hyvää mainosta heti kärkeen! Gian Simmen voitti kauhealla tyylillä paipin. Daniel Frankko todisti olevansa ikuinen kakkonen sijoittumalla hopealle, vaikka Terje Haakonsen ei ollutkaan mukana. Teppo siis boikotoi kisoja, koska lumilautaliitto oli sivuutettu. Kolmas oli Ross Powers. Suomipoijat olivat myös kaikki finaalissa, mutta eivät täysin klaaranneet runejaan, ja päätyivät sijoille 7. 11. 13. ja 14. Naisten puolella Satu ei päässyt finaaliin ja Hesso oli kuudes. Nicola Thost voitti ja Stine Bruun Kjeldaas oli toinen. 2002 Salt Lake City. Suomesta mukana olivat Risto Mattila, Markku Koski, Heikki Sorsa ja Ojalan Tuomo. Naisista Grönholmin Sarppa ja Rautavan Kipa. Ross Powers kirkasti pronssin kullaksi ja jenkkien kolmoisvoiton täydensivät Kassin Danny ja JJ Thomas. Keesi-Hese voitti karsinnat, mutta sketsasi lievästi finaaleissa, kuten myös Markku. Ja koska Rydi ja Tuomo eivät selvinneet final-tableen, niin mitalikaffet jäivät edelleen haaveeksi. Suomen naiset eivät olleet miehiä parempia. Kelly Clark oli ylivoimanen. En muista kuka muu laski hyvin. Huomioitavaa on KeesiHesen irokeesi, joka herätti sen verran ihmetystä, että herra taitaa edelleen olla kaikkien aikojen kuvatuin olympiaurheilija. Ei varmaan haitannut sponsoreita, eikä muutenkaan huono saavutus mieheltä, joka itse kisassa jäi seitsemänneksi ja hävisi vielä Ristolle hampurilaisten syöntikisan olympiakylän McDonaldsissa. (Lähde: Risto Mattila) 2006 Torinossa oli ensimmäistä kertaa myös boardercrossi mukana. Siinä saatiinkin välittömästi aikaiseksi yksi koko olympiahistorian pahimmista mohelluksista, kun ylivoimaisessa johdossa ollut Lindsey Jacobellis lähti matsoilumielessä tekemään vikasta hyndästä metukkaa ja leipasi tietenkin perseelleen, jolloin toisena jossain tyyliin sadan metrin päässä tullut laskija sai palkinnoksi olympiakultaa. Jacobellis nilkutteli kuitenkin hopealle. Äijien krossin voitti Seth Wescot, joka aikoinaan laski "kauniisti" myös paippia. Naisten paipin voitti Hannah Teter. Gretsen Bleiler ja Kelly Clark olivat seuraavat. Torah Bright oli kuitenkin ylivoimaisesti paras, mutta tuomarit eivät osanneet asiaansa. Miesten paipin voitti ylivoimaisesti jannu, joka on dominoinut lähes kaikkia kisoja viimeiset viisi vuotta. Hän on tietenkin Shaun White. Kakkonen oli jälleen Danny Kass ja mikä mahtavinta, Markku Koski oli kolmas. Autti oli viides Risto taisi olla kahdeksas. Neljäs Suomen toivo, Janne korpi jäi ikävästi finaaleista. Naislumilautailun taso Suomessa hieman romahti paippilaskun suhteen jossain vaiheessa, joten edustusta kisoihin ei lähetetty. Loppukaneettina voitasiin kiteyttää koko homma näin: Laskemisen taso on mennyt koko ajan aika pirusti eteenpäin. Paipit kasvavat ja jenkit dominoivat olympialaisia. Tänä vuonna tullaan taas taatusti näkemään jotain mitä ei nähty Torinossa 06. Voisiko se olla Suomalainen kultamitalisti paipissa?
SX | 55
Sami Savela
- Viiden renkaan tuomari Olympialaisten lumilautailussa päähuomio ennen kisoja on laskijoissa. Joskus kisojen jälkeen voidaan kuitenkin pelin sanoa ratkenneen tuomareihin. Mitä sanoo jo toisia olympialaisia tuomaroiva Sami Savela?
Haastattelu: RAULI KANGAS Kuvat: SAMULI RONKANEN JA SAVELAN OMAT ARKISTOT
SX: Teidät veljekset (Tomi Savela, Icon pro) tunnetaan hyvin laskupiireissä, missä lautaa ekaa kertaa testattiin ja mikä oli vuosi? SS: Mun eka laskukerta oli serkkupojan kanssa Rukalla 1990 vuokraamon Crazy Bananalla, josta laukesi komeasti kantti päivän päätteeksi kun täräytin mehevään kiveen. Liikaa vauhtia ja liian vähän taitoa. Tompan opetin laskemaan hiihtolomalla Åressa muutamaa vuotta myöhemmin. SX: Oliko veljesi lahjakkaampi, kun sinut nähdään tuomaripöydän takana ja Tomi laskemassa? SS: Joo kyllä se kävi nopeasti ilmi, että Tomppa on pirun lahjakas laskemaan. Parissa vuodessa kiilasi rinnalle ja ohi. Se on semmonen multitalentti se poika. Lähtee laji kuin laji tosta vaan. SX: Onko sinulla kisataustaa ja minkälaisin tuloksin? SS: En ole koskaan ollut kovin kilpailuhenkinen, enemmänkin semmoinen rauhallinen tarkkailija. Kyllä sitä jotain pikkukisoja tuli käytyä, mutta ei se ollut mun juttu yhtään, halusin vaan laskea. Paras saavutus taitaa olla toka sija jostain hyppykisoista Ylläksellä joskus 90-luvun alkupuolella. Ikinä en oo voittanu mitään, piru vie. SX: Miten olet tuomarointitehtäviin eksynyt? SS: Kokkolan kavereissa oli paljon tuomareita kuten Korinin Johan, Enrothin Miika, Anders-
sonin Mika, Hahtosen Martti ja Mörtenhumerin Kusti. He sitten houkuttelivat mukaan ja tuomariura alkoi Lahden Timpan pitämällä kurssilla Oulussa vuonna 1997. SX: Miten edetään hippohiihdoista viiden rinkulan kisoihin tuomaroimaan? SS: Ensimmäisen kurssin jälkeen tuomaroin seuraavana talvena Suomicuppeja sun muita, sitten pääsin seuraavana syksynä Osloon IJC:n (International Judges Comission) kansainväliselle tuomarikurssille. Seuraavat pari vuotta meni Suomessa tuomaroidessa. Suomessa oli 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa aika monta kansainvälisen kurssin käynyttä tuomaria ja yleensä joku sai ehkä yhden isomman kisan ulkomailla per kausi. Se alkoi vähän jossain vaiheessa turhauttamaan, kun ei ulkomaan ura meinannut aueta ja meinasin katkaista tuomarikynän lopullisesti. 2002 oli Rovaniemellä FIS:n junnu-mm:t ja tuttu ranskalaistuomari pyysi sinne paikkaamaan sairastunutta tuomaria. Olin tosi vahvasti fuck the FIS -hengessä vielä silloin, mutta ajattelin lähteä kattomaan mikä niillä on meininki. ISF-lumilautaliitto oli silloin jo henkitoreissaan ja kuopattiin kesällä 2002. Kävin FIS:n kansainvälisellä tuomarikurssilla Itävallassa ja sen jälkeen on ollut aika haipakkaa. Tuomaroin paljon FIS:n maailmancuppeja ja TTR:n kisoja ympäri maailmaa ja jossain vaiheessa pyydettiin sitten olympialaisiin. SX: Et ole keltanokka kisakoneessa, vaan olit mukana jo Torinon kisoissa 2006. Minkälaiset fiilikset niistä kisoista jäi? SS: Kyllä kaikki se hässäkkä ja median kiinnostus vähän yllätti, vaikka olin isoja kisoja tuomaroinut ennenkin. Yllätyin kanssa siitä, miten raskaasti monet ottivat sen etteivät pärjänneet, ja likasankoa kallisteltiin tuomareiden päälle välillä ihan tosissaan. Kyllä kaikki se nurina ja säätö ärsytti, ja mietin, että ei ehkä jaksa uudestaan lähteä vaikka pyydettäisiin. Mason Aguirren valmentaja tai manageri tai whatever itki just vielä pari kuukautta sitten jossain jenkkilehdessä, kuinka Masonia ryöstettiin ja sen olisi pitänyt olla kolmas. Kun olympialaisten lumilautakisat olivat ohi ja kaikki lähteneet pois, alkoi dumppaamaan ihan tosissaan ja meikällä koitti kissanpäivät. Keskus oli yleisöltä suljettu mutta hissit pyörivät, niin saatiin omalla pikku porukalla laskea viikko putskua suljetussa kes-
SX | 56
" SPIN TO WIN ON AINA HUONO KEHITYSSUUNTA. NYT ON ONNEKSI TULLUT JOTAIN UUTTA NOIDEN TUPLAKORKKIEN MYÖTÄ, MUTTA KYLLÄ KUNNON SUORAT TAI ALLEY-OOPIT JA AIR TO FAKIET ON VAAN KOMEAA KATTELTAVAA."
Sami Savela tuomaroi jo toista kertaa pipeä olympialaisissa
kuksessa. Olympialätkää kävin välillä kattomassa Torinossa ja Itävallan hospitality-housessa riitti joka ilta ruokaa, juomaa ja laulua kun sain keploteltua vip-kortin sinne
ainakin teoriassa. Kisan jälkeen rahat plakkariin, kamojen pakkaus, selvitetään kyytipolitiikka lentokentälle seuraavalle aamulle ja eikun baariin. SX: Minkä kokoinen jengi teillä siellä kopissa
Tuomaroinnin ABC
SX: Mikä on tehtäväsi, kisoja ennen, aikana ja jälkeen? SS: Ennen kisoja katsotaan aina kaikki treenit hyvin tarkasti, että muodostuu kuva siitä, minkälainen kilpailun taso tulee olemaan ja mietitään pisteskaalaa valmiiksi. Olympialaisissa treenejä on joku viisi päivää, niin siinä ehtii tosi hyvin valmistautua. Sitten on kaikenlaista kokousta ja säätöä myös. Yleensä mitä isommat kisat, sitä paremmin kaikki toimii eikä tarvitse itse säätää mitään ylimääräistä. Kisan aikanahan ei tarvitse tehdä muutaku antaa oikeita pisteitä oikeille laskijoille. Hyvästä ranista hyvät pisteet ja huonosta huonot. Helppoa
on ja miten eri vastuualueet on jaettu? SS: Siellä on päätuomari, avustava päätuomari ja pisteiden vahvistaja. Sitten on viisi pisteitä antavaa tuomaria, jotka kaikki tuomaroivat overallia skaalalla 0,0-10,0. Meikä taitaa tosta Vancouverin porukasta olla viimeisenä aloittanut laskemisen, ja mullakin on laskuvuosia takana jo se 20. Kokenutta sakkia siis. SX: Miten saatte pidettyä piste skaalan läpi kisojen? SS: Siinä on harjoitusten katsomisella ja esituomaroinnilla erittäin tärkeä rooli. Hyvin tehdyn esityön jälkeen tiedetään, minkä tasoinen ekana droppaava laskija suunnilleen on. Jos ekan laskijan pisteet menevät ihan metsään, peli on
SX | 57
"JOS EKAN LASKIJAN PISTEET MENEVÄT IHAN METSÄÄN, PELI ON MENETETTY SAMANTIEN."
Näkymä Savelan työhuoneen ikkunasta
menetetty samantien. Päätuomarin tehtävänä on pitää huolta että sama skaala säilyy eikä heittele mihinkään. SX: Miten paljon yleisö vaikuttaa tuomarointiin? SS: Ei mua kiinnosta tippaakaan mitä yleisö ajattelee tai huutelee. Välillä tulee konflikteja tuomareidenkin kesken, kun on erimielisyyksiä pisteistä. Ei siinä edes ehdi miettiä mitä tuomarikopin ulkopuoliset asioista kelaa. Jos alkaa pelätä, että rasvaako yleisö mulle köyttä kisan jälkeen jos paikallinen kultapoju ei pärjää, niin sillon on väärissä hommissa. SX: Vuoden 2002 olympialaisten jälkeen oli paljon porua Heikki sorsan pisteiden ryöväämisestä. Olisiko Heikin pitänyt saada mitali? SS: Meillä oli Salt Lake Cityn 2002 kisojen kisastudio kämpillä ja kyllä meinas telkkari lentää ikkunasta kun Heikin pisteet tulivat ruutuun. Nautituilla kisajuomilla saatto toki olla vaikutusta, että niin kiehahti. Faktahan on kuitenkin, että se kämmäs sen vikan suoran ihan täysin ja pakko tuomareiden on semmosesta rokottaa. Olis sen silti pitänyt kyllä vähän korkeammalla olla, ei ehkä ihan kolmantena kuitenkaan. En oikein muista niistä runeista muita kuin Heikin, Danny Kassin ja Rossin, niin paha sanoa.
SX: Mitä olet mieltä viime kisojen tuomaroinnista, menivätkö pisteet nappiin? SS: Kyllä ne aika hyvin kohdilleen meni. Oli mulla jotain pisteitä mitä kelasin, että olis voinu ehkä vähän muuttaa, mutta ei mitään ratkaisevaa. SX: Oletko katsonut kisoja jälkeenpäin, millä mietteillä? SS: Koitin kattoa Torinon paippia ihan turistin näkökulmasta jälkeenpäin. Se oli kyllä välillä niin luokattoman huonosti kuvattu, ettei mitään rajaa. Kyllä me kameramiehiä opastettiin etukäteen, ettei mitään tiukkoja zoomauksia, että lippi pitää näkyä, mutta eihän ne uskonu. Se on kotikatsomosta muutenkin niin erilaista katsoa kisoja, kun näkee hidastukset sun muut.
vähän pykii vastaan. On hienoa että monissa hyppykisoissa on erikseen style jumpit, koska nykyään paippilaskussa tyyli usein unohtuu ja kavala spin to win meininki nostaa päätään. Vaikeita juttuja nää aina on, mutta kyllä tyyliin pitäis kiinnittää enemmän huomiota. Hauskaa on myös se, miten Michalchuckia dissattiin 10 vuotta sitten ja nyt kaikki on innoissaan kaikista tuplavirityksistä. No on se tietysti eri asia, mutta kuitenkin. Michalchuck oli lumilautailun Jan Boklöv (v-tyylin kehittäjä, toim. huom.). Paipit ovat menneet kanssa niin isoiksi, että jos ei ranissa ole kunnolla ilmaa niin se on lähinnä koomisen näköistä. SX: Eikö siinä ole se riski, että laji rupeaa muistuttamaan freestylehiihdon ja telinevoimistelun sekoitusta? SS: Kyllähän se siihen suuntaan on valitettavasti menossa. Vaikka tuplakorkki tonnissa olisi gräbi koko matkan, niin sillähän ei ole vielä mitään tekemistä tyylin kanssa. Onneksi ei ole mitään pakollisia juttuja, paitsi yksi suora, ja se on ihan hyvä juttu mun mielestä. SX: Mitaleille ei taida Vancouverissa päästä ilman, että tekee kaksoisvoltti sarjan? SS: Kyllä siellä täytyy melkein tuplakorkkia johonki suuntaan varmaan olla, on siitä nyt niin paljon vouhotettu ja se on kuitenkin jotain ihan
Takaisin tähän vuoteen
SX: Mitä olet mieltä tämän hetken meiningistä? SS: En ole ihan hirveän innoissani. On hienoa, että on tullut uutta tuplakorkkia sun muuta, mutta samalla meininki on mennyt aikamoiseksi suorittamiseksi ja hiettämiseksi. Oli siistiä kesällä Uudessa Seelannissa, kun näki tuplakorkkeja ekaa kertaa, mutta nyt ne ovat varastaneet koko shown, eikä muusta puhutakaan kuin tupla sitä ja tupla tätä. Mahtavaa, että lautailu kehittyy ja uusia trikkejä keksitään vieläkin, mutta se älytön hiettäminen etenkin paippilaskemisessa
SX | 58
uutta. Kyllä kai ilmankin voi pärjätä ihan hyvin, eikä pari tuplakorkkia paljoa pelasta, jos rani on muuten huono. SX: Mutta mikä on kunnon methodin tai stalefishin painoarvo? SS: FIS:n säännöissä on, että yks suora tai alley-oop pitää ranissa olla, tai muuten rokotetaan. Vastustan muuten kaikkea pakollista, mutta kyllä toi on mun mielestä hyvä sääntö. Katoin yks vuosi X-gamesin pipen finaaleja ja niillä ei tollasia sääntöjä ollut ainakaan silloin. Kaikki pyöri vaan hirveetä hyrrää toisen perään. En jaksanut kattoa loppuun, kun oli niin tylsää. Spin to win on aina huono kehityssuunta. Nyt on onneksi tullut jotain uutta noiden tuplakorkkien myötä, mutta kyllä kunnon suorat tai alley-oopit ja air to fakiet on vaan komeaa katteltavaa. Mitä muistetaan Salt Lake Cityn paippikisoista Heikin keesin lisäksi? Rossin metodi ja Heikin frontti alley-oop seiska. Entä Torinon kisoista? Shawnin vikan ranin frontti femma stalefish. SX: Kun temput menevät haastavammiksi, niin alkaa sattua. Vakavia loukkaantumisia on tullut tänä talvena jo monia. Ovatko riskit kasvaneet jo liian suuriksi? SS: Kun paipit ja vauhdit kasvavat ja temput menevät haastavammiksi, niin tietenkin myös
Big Air MM 09, Sungwoo, Korea
Pe 19.2. Finnish Open New School Event La 20.2. Finnish Open New School Event Su 21.2. Mountain Dew "parhaat pannut" BigAirBag-kiertue La 27.2. Twisted Sisters @ Sappee, tyttöjen lumilautatapahtuma La 20.3. Youngster Lumilautakiertue Su 21.3. Youngster Lumilautakiertue
" JOS KOIRANVIRKA HUONOLLA PALKALLA KIINNOSTAA NIIN TOKI. NO EI SENTÄÄN, KYLLÄ OON VIIHTYNYT, EI KAI SITÄ MUUTEN OLISI JAKSANUT NÄIN KAUAA.
SX: Jos joku lukijoista innostuu tuomarointi tehtävistä, miten asiassa täytyy edetä? SS: Kannattaa ottaa yhteyttä Suomen Lumilautaliittoon. Yleensä syksyllä järjestetään tuomarikurssi. Uusista tuomareista onkin Suomessa pulaa, eli tervetuloa mukaan. SX: Miten oma talvesi jatkuu kisojen jälkeen? SS: Taitaa Vancouverin jälkeen tämän kauden tuomaroinnit olla hyvin pitkälle siinä. Finnish Openiin ja Wappulounaalle jos ehtisi, ja jos tulee joitain muita leppoisan meiningin kisoja, niin sitten kyllä, mutta mitään hietyskisoja ei kyllä jaksa olympicsien jälkeen yhtään. Teen muutenkin paljon vähemmän keikkaa tänä kautena, kun uusi duuni rajoittaa reissaamista. Aika monta kisaa oon skipannut jo syksyllä ja alkutalvesta. No ihan hyvä se on välillä tehdä oikeitakin töitä. SX: Onko loppuun vielä jotain mietteitä lumilautakisoista ja lajista ylipäätään? SS: Yritetään kaikki muistaa, että lumilautailun pääasiallinen tarkoitus on olla hauskaa. Eikös joo? Onneksi on vielä leppoisia hyvän mielen kisoja/tapahtumia, jotka palauttavat aina uskon lumilautailukisoihin ja lautailun tulevaisuuteen. Tietenkään ammattimainen toiminta, missä pyörii isot rahat, ei voi olla pelkkää hauskanpitoa, mutta kyllä kisatoiminta on aika valitettavan vakavaksi monessa tapauksessa mennyt. Viime vuosien hurja reilien ihannointi on myös vähän kyseenalaista, mutta ei siitä sen enempää. SX: Kiitokset ja kumarrukset? SS: Kiitokset menee Annukalle, Tompalle ja vanhemmille, kaikille ystäville ja Burtonille ja Oakleylle. Tattis! riskit kasvavat. Kesällä mietittiin, että tänä talvena tulee paljon loukkaantumisia paipissa. Antti Autin pannuthan ilmeisesti tuli kyllä ihan lämmittelyranilla, enkä tiedä tarkalleen mitä Kevin Pearce yritti loukkaantuessaan. Ja näähän on molemmat ihan maailman parhaita, mutta niillekkin sattu. Silloin pelottaa eniten, kun näkee, että joku vähemmän taitava yrittää jotain mihin taidot eivät todellakaan riitä. SX: Minkälaiseksi näet suomalaisten mahdollisuudet Vancouverissa? SS: Kyllähän ne ovat kaikki ihan huippulaskijoita, eli jos lasku kulkee, niin mahdollisuudet ovat vaikka mihin. SX: Voitko suositella tuomarointi tehtäviä muille laskijoille tai lehden lukijoille? SS: Jos koiranvirka huonolla palkalla kiinnostaa niin toki. No ei sentään, kyllä oon viihtynyt, ei kai sitä muuten olisi jaksanut näin kauaa. Kyllä on ollut niin paljon huippureissuja ympäri maailmaa, etten pois vaihtais. SX: Ketkä kolme ovat palkintopallilla tulevissa kisoissa? SS: Tuomarit eivät ennusta tuloksia. Toivottavasti kuitenkin joku suomalainen. Nimi: Sami Savela, Saffeksi myös huudellaan. Ikä: Ikämiesten sarjassa mennään eli kohta 34 Mistä kotoisin ja missä nyt vaikutat: Suku on Lapista, mutta oon Loviisassa syntynyt, Kokkolassa kasvanut, Jyväskylässä opiskellut ja nykyisin tukikohta on Helsingin Kampissa. Perhetausta: Perhettä on avovaimo Annukka, pikkuveli Tomi ja vanhemmat. Lemmikkejä ei enää ole Pertsa-hillerin (R.I.P.) viimekeväisen poismenon jälkeen.
SAMI SAVELA
Haluatko tuomariksi?
SX | 60
PUSKEE VOITOSTA VOITTOON
Enni on tällä kaudella tottunut seisomaan keskimmäisellä korokkeella isoimmissa kisoissa
Kyllä niitä tavallaan tarvitaan. Monesti tyttöjen ja poikien välillä on liian iso tasoero, niin tyttöjen omat jutut kannustavat paremmin tyttöjä, kun näkee, että tytötkin pystyvät tekemään kaikenlaista. Ja onhan se tietenkin välillä kiva, Semeissä jännitti aika paljon ja tuntui, että ei tästä laskemisesta tule mitään. Mutta kun finaaleihin pääsi, niin oli jo siihen tyytyväinen, että pystyi laskemaan sitten rennommin. Temppu joka on työn alla tai haluat seuraaEntäpä sen jälkeen kun tiesit, että olet voittanut kisan ja voit dropata sun vikalle runille ilman mitään stressiä? Oli aika rento olo, mutta oli kuitenkin pienet paineet, koska halusin tehdä mun runin vielä paremmin. Silleen, että olisin itse tyytyväinen siihen ja voisin hyvillä mielin ottaa voiton vastaan. Jännitätkö kisoja vai onko sulla teräksiset kisahermot? Jännitän välillä aika paljonkin, mutta oon huomannut, että etukäteen jännittäminen auttaa, koska sitten ei itse kisatilanteessa tarvitse jännittää niin paljoa. Tarvitaanko tytöille omia kilpailuja, tyttöleirejä ja omia leffaprojekteja? Ovatko asiat muuttuneet Roxylla? On ne vähän muuttunut mun kohdalla, kun pääsin jonkinlaiseen future teamiin, ja sain paremman diilin. Nyt pääsen enemmän mukaan Miten sut on otettu vastaan Roxylla ja kisapiireissä? Tuntuu, että Roxylla mut on otettu tosi hyvin vastaan! Ne kyllä pitää hyvää huolta laskijoista ja muut tiimiläiset on kanssa tosi mukavia. Kisapiireissäkin vastaanotto on ollut ihan hyvä, kaikki kannustaa toisia tosi paljon... Ainut ongelma itsellä on vaan toi pieni kielimuuri, mutta pikkuhiljaa sitä työstetään. vaksi oppia? Fs7:aa oon vähä hipistelly, ja noita swbs spinejä kiinnostaisi kovasti saada haltuun. kun tyttöjen omissa projekteissa ne tytöt on siinä pääosassa eikä aina pojat. Mutta ei nuita tyttöjen juttuja liikaa tarvitse olla.
SX | 64
" JÄNNITÄN VÄLILLÄ AIKA PALJONKIN, MUTTA OON HUOMANNUT, ETTÄ ETUKÄTEEN JÄNNITTÄMINEN AUTTAA, KOSKA SITTEN EI ITSE KISATILANTEESSA TARVITSE JÄNNITTÄÄ NIIN PALJOA."
Pleasure Jamien voitti oli vasta alkusoittoa Ennin tämän kauden dominoinnille
SX | 65
kaikkiin juttuihin ja reissuihin, ja lisäksi uusi team-manageri on tosi hyvä ja se hoitaa kaikkia asioita niin paljon ja hyvin. Mitä suunnitelmia tälle kaudelle? Onko muita ulkomaanmatkoja tiedossa? Mahdollisimman paljon tietenkin aion laskea ja olisi siisti käydä suomessakin eri paikoissa laskemassa. Ulkomaanmatkoista sen verran, että tarkoitus olisi Keski-Euroopassa vielä käväistä ja näillä näkymin olisi ainakin yksi reissu Jenkkilään tiedossa. Mitä tavotteita sulla on?
NOORA VIHERVAARA ENNISTÄ
Siitä on nyt joku viisi vuotta, kun Enni ekaa kertaa ilmestyi BatteryParkkiin. Alusta asti näki, että tuosta tytöstä tulee vielä jotakin. Siitä asti se on kehittynyt ihan tajutonta vauhtia ja nyt se sitten vihdoin pääsi näyttämään närhen munat noille muille pimuille tuolla maailmalla ja voitti kaksi isoa 6 tähden TTR kisaa putkeen. Enni ei paljon menestyksellään leveile ja kavereilleenkin kertoo voiton jälkeen, että "ihan hyvin meni ja vähän sketsisti meni runit" (eikä sanallakaan mainitse, että oli voittanu koko potin!). Enni on yksi maailman parhaista lumilautailijatytöistä ja sen perfektionismi ja rakkaus lajia kohtaan vie sen vielä pitkälle. Tälle iloiselle, lahjakkaalle, nöyrälle, vaatimattomalle ja pikkaisen ehkä ujollekin tytölle ei voi toivoa kuin pelkkää hyvää!
Tavoitteena on kehittyä tietenkin laskijana ja edetä sillä tiellä sinne asti kun se vie, mutta silleen, että se pysyy hauskana se homma ja itse on tyytyväinen. Ja muutenkin kun saisi elää elämänsä terveenä ja "kunniallisesti" läpi. Lisäksi haluan saada jossain vaiheessa jonkun ammatin ja perheen. Miten sun vanhemmat on suhtautunut laskemiseen? Ne on suhtautunut tosi hyvin ja kannustanut tosi paljon! Ilman niitä ei luultavasti tässä nykyisessä tilanteessa oltaisi, koska niiltä on tullut sitä välttämätöntä rahallista tukea esimerkiksi jokavuotisiin kausareihin. Kun olin nuorempi, jaksoivat he myös aina kuskata mua rinteeseen.
en
SX | 66
Kahdessa edellisessä Burton Open kisassa Ennin kolme finaalilaskua ovat olleet kilpailun kolme parasta laskua
nni
SX | 67
Ennin pipelasku ei vielä ole aivan yhtä huimalla tasolla kuin hänen slopestylensä
SX | 68
I WWW.TAZZA.F
LEÄ TAZZA UUSI VII
MASI KAUPAS HAE O nettisivuille,
zzan Seuraa Ristoa Ta kavereillesi voita itsellesi ja u VIP-viikonlopp ettoman makea posk nnish Openissa lumilautailun Fi Tahkolla . 16.-18.4.2010
ullossa. rrätettävässä p juoma kie klainen kaakao - su TA!
SX | 69
Kävit Vuokatissa lukion ja pääsit koulun ohella laskemaan. Miten se on vaikuttanut sun elämään ja mitä sieltä jäi käteen? Joo, siellä tuli lukio käytyä ja se on vaikuttanut tosi paljon mun elämään. Tärkein homma oli se, kun valmennuksen myötä pääsi laskemisessa paremmin alkuun ja kaikki perusjutut tuli käytyä hyvin läpi, minkä jälkeen on ollut sitten helpompi alkaa opettelemaan uusia temppuja. Lisäksi sieltä sai uusia laskukavereita ja varsinkin poikien kanssa laskeminen on kehittänyt mua aika paljon. Siitä koulusta oli mulle muutenkin tosi paljon hyötyä, ja olisi vaikka kuinka paljon sanomista tästä aiheesta mutta jätetään se ensi kertaan. Kenen kanssa yleensä lasket? Poikaystäväni Sakun ja sen kavereiden. Kuinka monta laskupäivää vuodessa tulee? Aika tosi monta, aikalailla 12kk miinus kesä. Mitä neuvoja sulla on nuorille tytöille, jotka vasta aloittelevat lumilautailua tai kilpailuja? Kannattaa olla kärsivällinen, rauhassa ottaa peruslasku ja perusjutut haltteriin, niin sitten on helpompi kehittyä eikä telo itteensä niin helposti. Lisäksi kannattaa laskea poikien kanssa. Kuitenkin ainut keino oppia laskemaan on se, että laskee paljon, ja se auttaa noihin kisoihinkin. Ja tietenkin muistaa pitää hauskaa, mutta välillä muistaa kuitenkin puskea itteensä eteenpäin!
Kenelle menee kiitokset? Mistähän sitä aloittas? No tässä tulee... Sakulle ja vanhemmille, valmentajille Antille ja Simolle, sponsseille eli Roxyn tyypeille ja Delta Sportille, Hg-89 muijille ekoista valmennuksista ja muusta. Kaikille kavereille ja laskukavereille, Tiinalle joka opetti mut lautailemaan ja kaikille lopuille, jotka ovat mua auttaneet niin lautajutuissa kuin muissakin.
FACTFILE
· · · · · · · · · · Nimi: Enni Eriika Rukajärvi Ikä:19 Kotipaikka/keskus: Kuusamo,Ruka Sponsorit: Roxy, Ruka, K2, protec Kilpailutulokset: 2009 Sm-kisat 1. slope style 2009 Oakley tyttösessarit 1. slope style 2009 Pleasure Jam 1. slope style 2010 Chicken Jam 1. slope style 2010 Burton European Open 1. slope style
SX | 70
LEGENDAARINEN RUKA SPRING BREAK -TAPAHTUMA 23.25.4.2010
A >>> ENERGISIN, MUTTA RENNOIN TUNTURITAPAHTUM >>> KEVÄÄN
PELLE MILJOONA >> HALOO HELSINKI! >>KRISTIINA WHEELER >> DISCO ENSEMBLE >>BASIC ELEMENT
ski.ruka.fi www.springbreak.fi
PIC DU MIDI
ja RANSKAN PYRENEIDEN TAKAMAASTO
Teksti ja kuvat JIMMY PETTERSON Käännös JOEL KONTRO
SX | 72
John Steinbeck aloitti kirjansa Matka Charleyn kanssa seuraavasti: "Kun olin hyvin nuori ja jossakin muualla olemisen kiihko ahdisti minua, aikaihmiset vakuuttivat että täysi-ikäiseksi varttuminen parantaisi vaivani. Kun saavutin täysi-ikäisyyden, ilmoitettiin keski-ikä huojennuksen tuojaksi. Keski-ikäisenä minulle todisteltiin, että kypsemmät vuodet viilentävät kuumeeni, ja nyt kun olen viidenkymmenkahdeksan, vanhuudenhöperyys ilmeisesti pystyisi tekemään tuon tempun. Mutta mikään ei ole auttanut. Yhä saa laivan höyrypillin neljä käheää puhallusta niskavillani pörhistymään ja jalkani levottomiksi. Suihkukoneen ääni, lämpiävä autonmoottori, vieläpä katukivetykseltä kuuluva kavioiden kopina värisyttää minua nyt niin kuin lapsena, saa suuni kuivaksi ja silmät terästymään, kämmenet kuumiksi ja vatsan ylösalaisin palleaa myöten. Toisin sanoen: olen parantumaton; ja vielä toisin: kerran kulkuri, aina kulkuri. Vaivaani ei ilmeisesti voi parantaa." En voi enkä halua väittää olevani Steinbeckin veroinen, mutta voin silti samastua hänen sanoihinsa. Olen tällä hetkellä suurin piirtein samanikäinen kuin tuo suurenmoinen kirjailija oli kirjoittaessaan nuo sanat. Olen 59-vuotias ja lähdin juuri matkalle halki Ranskan Pyreneiden. Voisin itse asiassa hieman muokata Steinbeck-lainausta, jotta se sopisi kohdalleni vieläkin paremmin. "Kerran kulkuri, aina kulkuri" pitäisi korvata lauseella "Kerran hiihtopummi, aina hiihtopummi..." Haluaisin myös hieman muokata Steinbeckin listaa äänistä, jotka saavat ruumiin värisemään ja synnyttävät kaipuun liikkeelle.
Tuolihissin dieselmoottorin käynnistyminen, vanhan ranskalaisen ankkurihissin kolina, vuoren rinnettä ylös kiipeävän hammasratasjunan kalke sekä nakuttava ääni, joka lähtee gondolihissin vaappuessa kohti vuorenhuippua, kaikki ne äänet saavat minut himoitsemaan uusien hiihtohissien kyytiin ja laskemaan minulle ennestään tuntemattomia rinteitä. Samalla tavalla kuin utelias matkailija päätyy vääjäämättä takaisin tien päälle, minä tunnen ikuista vetoa uusiin hiihtohisseihin ja vuoriin. Vaikka jotkin koirarodut ovat oivallisia vuorille eksyneiden etsimisessä, koirat eivät itse asiassa ole kovin hyviä laskettelukumppaneita. Näin ollen kumppanini tällä reissulla ei ollut Charlie-niminen koira vaan pitkäaikainen laskettelukaverini Papi, jonka kanssa laadimme viisi eri laskettelukeskusta kattaneen matkasuunnitelman. Emme myöskään matkustaneet asuntovaunulla kuten Steinbeck vaan puikkelehdimme kauniissa vuoristossa vuokra-Renaultilla ja kaksilla vapaalaskusuksilla. Pyreneiden vuoristo on laskettelijoiden silmissä aina jäänyt hieman Alppien varjoon, mikä ei ole kumma. Alpit ovat isompi vuoristo, sen vuoret ovat korkeampia, siellä on enemmän ja kookkaampia laskettelukeskuksia ja sen sijainti on keskeisempi monia eurooppalaisia matkailijoita ajatellen. Pyreneet ovat kuitenkin nuori ja jylhä vuoristo, ja ne tarjoavat rosoisia huippuja ja jyrkänteitä, jotka ovat visuaalisesti aivan yhtä komeita kuin Alpeilla. Ranskan Pyreneiden perinteisistä vuoristokylistä ja niiden liepeiltä löytyy yli 20 laskettelukeskusta.
LUZ-ARDIDEN
Ensimmäinen kohteemme oli Luz-Ardidenin kylä, jossa 1800-luvulta periytyvät hotellit sulautuvat saumattomasti vanhoihin kivitaloihin ja muinaisiin kirkkoihin. Majoittauduimme yhteen niistä, kahden tähden Hotel Ardideniin. Se oli tavallisten ihmisten hotelli ja siten samanlainen kuin useimmat alueen hotellit. Luzissa ei ole neljän tähden hotelleja, ja kolmen tähden hotellejakin on vain yksi. Kyseessä ei ole St. Moritz tai Davos vaan alue, jossa suurin osa matkailijoista yhä käyttää kapeita ja suoria suksia. Vanhoja Salomonin monoja suorastaan vilisee silmissä, ja hissijono muistuttaa 90-lukulaista muotinäytöstä, jossa valttia ovat purppuranväriset, neonvihreät ja keltaiset yksiosaiset lasketteluasut. Hotel Ardiden ei ollut hienosteleva, se oli tuttavallinen. Se ei ollut teeskentelevä, se oli kodikas. Se oli hotelli, jonka portaikot narisivat ja jonka ruokailuvälineet eivät aina olleet samaa sarjaa. Sen huoneiden vanhat rautaiset lämpöpatterit sopivat täydellisesti monojen kuivattamiseen. Huoneemme oli kookas ja lämmin, sängyt olivat mukavat, vesi kuumaa, henkilökunta ystävällistä ja ruoka aivan kuin äidin laittamaa. Se oli hotelli, jossa päivällisellä pöytään kannetaan alkupalaksi valtava kulhollinen keittoa, jota saa syödä niin paljon kuin jaksaa aivan kuin kotona. Itse asiassa hotelli käy koko Ranskan Pyreneiden metaforasta koko alue on näet tuttavallinen, kodikas ja maalaismainen. Laskettelukeskukset ovat verraten pieniä, ja ihmiset tuntevat toisensa. Jos ihmiset ovat tuntemattomia, heitä kohdellaan niin lämpimästi, että syntyy uusia ystävyyssuhteita.
SX | 73
Maisemissa eivät Pyreneet häviä Alpeille
SX | 74
Aloitimme päivän mutkittelemalla noin kymmenen kilometrin matkan kylästä ylös laskettelualueelle. Pysähdyimme laskettelukoululla kysymään hieman ohjeita, ja johtaja Gerard jätti saman tien työnsä sikseen ja lähti laskemaan kanssamme pariksi tunniksi lähirinteille. Kaiken kukkuraksi hän päästi meidät jonon ohi alueelle laskettelukoulun kautta. Laskimme rinteiden pakkautuneessa puuterilumessa sekä rinteiden ulkopuolelle jäätyneessä rakeisessa lumessa. Maasto oli täysin avonaista. Rinteet olivat valtaosin keskivaikeita, mutta merkittyjen rinteiden ulkopuolella sai lasketella missä halusi. Lohkareiden ja kallioseinämien välissä kulki syviä uomia, ja tarjolla oli kattava valikoima monttuja, rotkoja ja harjanteita. Kun katselimme Soum des Aulheresin huipulta (2168 m) syvän laakson yli naapurissa olevaa Cautaretsin laskettelukeskusta, Gerard kertoi, että huipulta voi tavallisesti laskea offpistereittiä alas naapurikeskukseen. Reitti kulki vuoren länsirinnettä, ja siinä oli lukuisia kohtia, joista avautui näkymät pohjoiseen ja etelään. Se nosti saman tien veden kielellemme. Ikävä kyllä Gerard huomautti, että viimeaikaisten erittäin voimakkaiden lumisateiden ja kovien tuulien takia lumivyöryjen vaara oli edelleen suuri. "Tulkaa takaisin maaliskuussa", Gerard esitti kutsun. "Tämä reitti on ihanteellinen siihen aikaan vuodesta, kun lumi on ehtinyt pakkautua." Seurasimme johtajaamme Col de Clozen huipulle (2500 m), missä hän osoitti meille toisen houkuttelevan reitin pystysuoraan mitattuna 1200 metrin laskun alas Plateau de Bernazaouhin. Edellisestä lumisateesta oli kulunut viikko, ja lumessa näkyi muutamia jälkiä, mutta Gerard huomautti taas, että lumikerros oli erittäin irtonainen eikä rinne olisi siinä kunnossa suositeltava. "Jos sen päättää kuitenkin laskea, kannattaa valita keskimmäinen reitti", hän ehdotti, "ja lasku on parasta suorittaa heti aamulla, jolloin on turvallisinta." Gerard lähti takaisin töihin, ja me pysähdyimme perinteiselle ranskalaiselle lounaalle. Ranskalaiset suhtautuvat ruokaan vakavasti, ja me päätimme noudattaa vanhaa sananlaskua "maassa maan tavalla". Ranskalaisessa laskettelukeskuksessa nautittavaa lounasta ei voi verrata keskipäivän ateriaan Itävallassa tai Kalliovuorilla, missä pikainen "Gulaschsuppe" tai juustohampurilainen tuo hieman lisäenergiaa laskettelun jatkamiseen. Juustolla, tomaateilla ja saksanpähkinöillä höystettyä salaattia seurasi lajitelma grilliruokaa, kuten lammasta, nautaa ja ankkaa. Suu huuhdeltiin roseeviinillä, ja aterian kruunasi mustikkapiirakkaviipale. Papi ja minut piti kierittää ulos ravintolasta, ja vain koko iltapäivän jatkunut laskettelu pystyi polttamaan nautinnostamme aiheutuneen ähkyn. Jatkoimme alueen tarkkaa koluamista, ja noin puoli neljältä huomasimme olevamme taas Col du Clozen huipulla. Kun nyt tähyilimme kohti Bernazaouta, huomiomme kiinnittyi kolmeen laskettelijaan. Emme voineet vastustaa kiusausta. Se, että näimme jonkun ilmeisesti alueen tuntevan päättäneen, että laskeminen oli turvallista, rohkaisi minut ja Papin pujahtamaan köyden ali ja syöksymään riemukkaaseen takaa-ajoon. Huomasimme pian olevamme keskellä valtavaa laaksoa. Etelärinteillä näytti olevan jäätynyttä rakeista lunta, kun taas pohjoisemmilla rinteillä oli puuterilunta. Koska päivä oli edennyt jo pitkälle, päätimme pysytellä pohjoisrinteillä, ja Gerardin varoitukset muistaen vältimme jyrkimpiä kohtia. Havaitsimme laaksossa monin paikoin lumivyöryjen tuomia lumikasoja. Lopulta saavutimme porukan, joka oli innoittanut meidät laskuun. He olivat kotoisin läheiseltä Espanjan baskialueelta. "Muchos graçias", kiitimme heitä siitä, että he olivat johdattaneet meidät niin suurenmoiselle reitille. Laskun lopussa saavuimme yhteystielle, jonne espanjalaiset olivat kätevästi jättäneet autonsa parkkiin. He lupasivat ystävällisesti heittää Papin laskettelukeskuksen pysäköintipaikalle vaikka se teki noin viiden kilometrin mutkan heidän matkaansa. Sen lisäksi että olimme hankkineet vyöllemme uuden off-pistelaskun, saimme myös uuden sähköpostiosoitteen. Laskettelumatkailun suola on hienoissa paikoissa ja laskuissa sekä uusissa tuttavuuksissa. Tämä päivä oli tarjonnut niitä kaikkia. Luz on pieni kylpyläkaupunki, jonka vedet ovat herättäneet huomiota sekä parantavien että hedelmällisyyttä lisäävien ominaisuuksiensa ansiosta. Jo 1400-luvulta lähtien vesi on houkutellut paikalle ihmisiä läheltä ja kaukaa. Napoleon III ja hänen vaimonsa tekivät kaupunkiin onnistuneen vierailun 1860-luvulla, sillä pian tämän matkan jälkeen Napoleonin vaimo synnytti heille pojan. Papilla ja minulla ei ole kummempia vaivoja, eikä kumpikaan meistä kaipaa kipeästi lisää lapsia, mutta raskaan laskettelupäivän jälkeinen hydrojet-hieronta oli ehdottomasti hyvä tapa hyödyntää paikallisia vesiä. Pääsalin pylväät olivat nostalginen arkkitehtoninen muistutus menneistä ajoista, ja me rentouduimme salissa katselemalla valtavan lasiseinän takaa kuvankauniita lumihuippuisia vuoria.
"JOS SEN PÄÄTTÄÄ KUITENKIN LASKEA, KANNATTAA VALITA KESKIMMÄINEN REITTI", HÄN EHDOTTI, "JA LASKU ON PARASTA SUORITTAA HETI AAMULLA, JOLLOIN ON TURVALLISINTA."
CAUTERETS
Seuraava kohde: Cauterets. Oli helmikuun 22. päivä. Olin saanut seuraavanlaisen raportin viikoittaisessa sähköpostissa World Snow Report Newsin Patrick Thornelta 17. päivänä, juuri ennen kuin lähdimme matkaan. "Cauteretsin laskettelualuella Ranskan Pyreneillä on jouduttu kaivamaan hissejä esiin viime päivien rankkojen lumisateiden jäljiltä. Helmikuun 11.12. päivänä satoi yli 160 senttiä lunta, ja viimeisen seitsemän päivän aikana lunta on tullut yhteensä yli 280 senttiä. Kauden aikana lunta on tullut nyt yhteensä yli viisi metriä." Koska off-pistereitti Luzista Cauteretsiin oli viimeaikaisten lumisateiden jäljiltä liian vaarallinen laskea, ajoimme alas laaksoon ja viereistä vuorta ylös, jotta pääsimme seuraavaan kohteeseemme. Myös tämä kylä oli tyypillinen ranskalainen vuoristokylä, jonka elinkeino oli vanhan kylpylän ja hieman myöhemmin rakennettujen hiihtohissien varassa. Cauterets on itse asiassa hieman outo paikka laskettelukeskukselle. Kylä on syvällä laaksossa (935 m), ja gondolihissin täytyy kuljettaa laskettelijat 1850 metrin korkeudella olevalle tasangolle, josta laskettelu voi alkaa. Tasangolle pääsee myös ajamalla autolla Le Courbetissa (1360 m) sijaitsevalle parkkipaikalle, josta matka keskiasemalle jatkuu antiikkisella neljän hengen gondolihissillä. Pienelle tasangolle on rakennettu muutama aloittelijoiden hissi, mutta tasangolta vuoret jatkavat taas jyrkkää
SX | 75
Vaikka Pyreneiden huiput eivät aivan yllä Alppien tasolle, löytyy niiltä paljon koluamattomia laskuja pehmeässä lumessa
SX | 77
Piau-Engaly on rakennettu 70-luvulla pelkästään laskettelua ajatellen
huipulta lähtisi oikean sijasta vasemmalle, päätyisi Vallée de la Gelaan. Mahdollisia reittejä oli lukuisia, mutta tämä oli kaikista teknisin, sillä tarjolla oli lukuisia vääriä valintoja. Laaksossa oli paljon kivikkoja, ja lumivyöryjä tapahtui usein. Gilles sanoikin, että Guide de Montagne oli välttämättömyys. Seuraavana päivänä kysyimme neuvoa paikallisesta laskettelukoulusta ja saimme mukaamme Guyn, yhden heidän kokeneimmista oppaistaan. Vaelsimme ylös samalle vuorelle kuin edellispäivänäkin. Laskun alussa meidän oli oikaistava kivikovan ja avonaisen länsirinteen poikki, jotta pääsimme laakson suulle. Vallée de la Gelassa vastaan tuli kaikenlaista lunta, kuten puuteria, rakeista lunta, sohjoa sekä lumen peittävää jäistä kuorta. Aivan kuten edellispäivien takarinteillä myös täällä eristyneisyys oli nautinnollista. Laakso päättyi lopulta maantielle
LUZ-ARDIDEN
Rinteitä: 26 Hissejä: 15 Parkki: Yksi parkki ja pipe Alin hissiasema: 1680m Ylin hissiasema: 2500m Internet: www.luz.org Turistitoimisto: +33-5062923030
alkavassa kapeassa solassa rinne taas jyrkkeni. Laskimme vesiputouksen ohi, ja kanjoni kääntyi sen verran, että pääsimme tekemään käännöksiä pohjoisrinteiden puuterilumessa. Alemmassa laaksossa, jossa etelä- ja pohjoisrinteet kohtaavat, jouduimme kulkemaan lumivyöryjen muodostamien isojen lumiröykkiöiden poikki. Meillä ei ollut aavistustakaan, että tällaisten takarinteiden löytäminen toistuisi yhä uudelleen matkamme aikana.
vain muutaman kilometrin päähän Espanjasta, ja Guy oli järjestänyt auton hakemaan meidät sieltä. Päivittäinen uusien takarinteiden laskemisputkemme jatkui edelleen.
ST. LARY
Siinä vaiheessa kun Papi ja minä saavuimme St. Laryyn, osasimme kuvion jo miltei ulkoa. Pyörimme hissien lähettyvillä, nautimme auringonpaisteesta ja hyvin hoidetuista rinteistä, mutta samalla pidimme silmämme auki takalaaksojen varalta. St. Lary on yksi Ranskan Pyreneiden suurimmista laskettelukeskuksista, ja siellä on 32 hissiä ja noin 100 kilometriä rinteitä, mutta meiltä ei vienyt kovin pitkään löytää se, mitä olimme tulleet etsimään. Noin kello 11, kun olimme lähellä jäätikköhissin yläpäätä, näimme kohteen, joka saattaisi olla sopiva ehdokas päivittäiseksi takalaaksoksemme. Pieni tiedustelu tuotti oikean vastauksen laakso johti lopulta Aulonin kylään. Ajoitus oli sopiva, sillä itärinteiltä löytyi rakeista lunta ja pohjoisrinteet tarjosivat puuterilunta, ja me päädyimme vuorottelemaan näiden kahden välillä. St. Lary on perheille suunnattu laskettelukeskus, mutta heti kun syöksyimme harjanteelta kohti tuntematonta, olimme täysin yksin. Tässä vaiheessa olimme jo kolunneet useampia takalaaksoja kuin ahkerimmat pornokuninkaat. Jotkin takarinteiden seikkailuistamme muissa laskettelukeskuksissa olivat päätyneet näppärästi tien varteen, josta saattoi saada kyydin takaisin hisseille. Tällä kertaa meillä kävi vielä parempi tuuri. Aulon on kuvankaunis vuoristokylä. Keskeltä kylää löysimme kodikkaan ravintolan, jossa oli aurinkoinen terassi. Täydensimme voimiamme paikallisella kasviskeitolla, la garburella, lampaalla sekä muutamalla kylmällä oluella, minkä jälkeen lyhyen taksimatkan päässä meitä odotti paluu laskettelukeskukseen.
CAUTERETS
Rinteitä: 20 Hissejä: 15 Kyläkorkeus: 932m Alin hissiasema: 1750m Ylin hissiasema: 2415 Internet: www.cauterets.com Turistitoimisto: +33-562925050
PIAU-ENGALY
Piau-Engaly poikkeaa muista Ranskan Pyreneiden kylistä, joissa kävimme, sillä se on rakennettu 1970-luvun puolivälissä nimenomaan laskettelukeskukseksi. Papi ja minä majoittauduimme taloon, joka oli miltei kokonaan hiljattain sataneen lumen peitossa. Lähes kolmimetristen kinosten väliin oli kaivettu polku, joka johti talon ulko-ovelle. Näimme hädin tuskin ulos toisessa kerroksessa sijainneen huoneemme ikkunasta, sillä parvekkeelle kertynyt lumi peitti kaksi kolmasosaa näkymästä. Valtaosa laskettelukeskuksen rinteistä oli vuoren pohjoispuolella, joten huolimatta lumimyrskyn jälkeen koittaneesta aurinkoisesta viikosta tarjolla oli talvista puuterilunta. Merkittyjen rinteiden välissä kulki monia äkillisesti nousevia pätkiä, joista osa oli kumpareisia ja osa niin jyrkkiä, että lumessa näkyi verrattain vähän merkkejä laskettelijoista. Eipä aikaakaan, kun Pyreneiden ystävälliset ihmiset tulivat taas osaksi tarinaamme. Pyysimme Gillesia, paikallista pisteuria, neuvomaan meille off-pisteitä, ja pian olimme jälleen matkalla kohti yhtä takalaaksoa. Gilles johdatti meidät 15 minuutin patikkamatkalle ylös Pic de Piauta (2528 m). Huipulta alkoi rotko, joka myötäili taas yhden ranskalaisen vuoren takarinnettä. Kello oli noin puoli kolme, kun lähdimme laskemaan alas vuoren lounaisrinnettä, ja tällä kertaa saimme nauttia Envers de Piaun täydellisen koskemattomasta rakeisesta lumesta. Lisää oli luvassa. Gilles kertoi, että jos
PIAU ENGALY
Rinteitä: 41 Hissejä: 31 Kyläkorkeus: 1850m Alin hissiasema: 1400m Ylin hissiasema: 2560m Internet: www.piau-engaly.com Turistitoimisto: +33-562396979
ST. LARY
Rinteitä: 56 Hissejä: 32 Kyläkorkeus: 830m Alin hissiasema: 1700m Ylin hissiasema: 2500m Internet: www.saintlary.com Turistitoimisto: +33-562395081
GRAND TOURMALET
Rinteitä: 69 Hissejä: 40 Kyläkorkeus: 1250 Alin hissiasema: 1250 Ylin hissiasema: 2872 Internet: www.grand-tourmalet.com Turistitoimisto: +33-562919415
GRAND TOURMALET -- BARÈGES JA MONGIE
Barègesista ja Mongiesta muodostuva Grand
SX | 78
SX | 79
Pic Du Midin huipulla olevasta observatoriosta voi tutkailla tähtitaivasta
Tourmalet on Ranskan Pyreneiden suurin laskettelukeskus, ja se tarjoaa luultavasti myös alueen parhaat off-pisterinteet. Grand Tourmalet voi myös kerskua erilaisella ja omintakeisella Pic du Midi -vuorellaan. Pic du Midin huippu kohoaa 2872 metriin, ja se on ylivoimaisesti alueen korkeimmalla sijaitseva laskettelukohde. Mutta tämä on vain pieni osa vuoren tarinaa. Tällä epätavallisella vuorella on sijainnut observatorio vuodesta 1878 lähtien. Observatorio teki läheistä yhteistyötä NASAN kanssa Apollo-lentojen aikaan 1960- ja 1970-luvulla, ja nykyisin siellä on Ranskan kookkain teleskooppi. Ensimmäinen gondolihissiyhteys Mongiesta Pic du Midille avattiin vuonna 1952, mutta kesti varsin kauan, ennen kuin talviurheilu löysi tiensä tälle suurenmoiselle vuorelle. Vuorenhuippu avattiin yleisölle vuonna 2000. Aluksi vapaalaskijat saivat laskea vuorella vain oppaan kanssa, mutta kaudesta 20062007 lähtien viranomaiset ovat sallineet vapaalaskun ilman opasta, mikäli laskijat allekirjoittavat paperin, joka vapauttaa hissiyhtiön vastuusta. Paikalliset viranomaiset ovat syystäkin varovaisia. Pic du Midi on yksi harvoja laskettelualueita maailmassa, missä ei ole virallisia laskettelurinteitä. Aivan kuten La Grave Ranskan Alpeilla tai Dammkar Saksassa Pic du Midi on täysin pyhitetty vuorikiipeilijöille. Vuorella on kosolti laitteita tähtien ja planeettojen tutkailemiseen, mutta ei mitään, mikä auttaisi laskijoita
St.Lary on perinteinen vuoritokylä
alas vuorenrinnettä. Vuorella ei ole reittimerkintöjä, rinnekoneita eikä lumivyöryvaroituksia. Lisäksi vuorella on lukuisia kallioita ja kivikoita, ja kova tuuli ja hyytävä pakkanen synnyttävät usein jäiset olosuhteet. Papi ja minä värväsimme avuksemme paikallisen veteraanioppaan, Claude Etchelecoun. Koska elettiin vasta helmikuuta, Claude kertoi, että pohjoisrinne olisi liian jäinen ja myös etelärinteen kiinteä lumi muuttuisi rakeiseksi vasta iltapäivällä. Ensimmäistä kertaa kiertomatkam-
me aikana saisimme laskea vuoren eturinteillä. Noin yhden maissa lähdimme seuraamaan johtajaamme alas melko jyrkkää rinnettä, jota Claude kutsui yksinkertaisesti "perinteiseksi eteläreitiksi". Laskimme suoraan observatorion kupolin, Coupole Coronographen, alapuolella ja kaiversimme puumerkkimme neitseellisen kevätlumen peittämiin rinteisiin. Reitin jyrkin kohta oli noin 40 astetta, ja osa rinteistä oli kuperia, mikä nosti palan kurkkuuni, sillä en aina nähnyt, mitä edessäpäin oli luvassa.
SX | 80
Monesta kylästä löytyy kylpylä, jossa voi rentoutua laskupäivän jälkeen
"ILTA KOOSTUI ERINOMAISESTA KOLMEN RUOKALAJIN ILLALLISESTA, KIERROKSESTA KUULUISASSA OBSERVATORIOSSA JA MUSEOSSA SEKÄ TÄHTIEN, PLANEETTOJEN JA KAUKAISTEN GALAKSIEN TUTKAILUSTA.
Juuri tämän takia meillä oli opas. Seurasin Claudea varmana siitä, että hän pitäisi minut loitolla vaarallisen paljailta alueilta. Ja niin hän pitikin. Pian olimme menestyksekkäästi selvittäneet reitin jyrkimmän kohdan ja tulimme La Coume du Piciin, pitkulaiseen laaksoon, joka lopulta johdatti meidät alueen alapuolelta kulkevalle tielle. Claude oli jättänyt aamulla autonsa tienvarteen, ja ajoimme takaisin Mongieen. Kohtaamisemme Pic du Midin kanssa ei kuitenkaan ollut vielä ohi. Laskimme La Verten, kauniin reitin Télephérique du Taouletista alas yhdystien vieressä olevalle tekojärvelle, josta jatkoimme matkaa takaisin ylös observatoriolle viettämään iltaa. Observatorio tarjoaa pakettia, johon kuuluu illallinen ja tähtien tähyilyä, ja yllättävän moni vierailija tulikin kanssamme viimeisellä hissillä huipulle. Kun saavuimme takaisin huipulle, kuohkeiden kumpupilvien verho oli peittänyt ympäröivien vuorien tasangot. Myöhäisiltapäivän aurinko valaisi pilviä, ja kun ilta läheni, taivas muuttui ensin kultaiseksi, sitten vaaleanpunaiseksi ja lopulta violetiksi. Kun viimeiset auringonsäteet osuivat vuorenhuippuun, vuoresta lankesi terävä varjo idän pilvivaippaan. Varjo näytti oikealta vuorelta, ja yhden epätodellisen hetken ajan oli vaikea erottaa, mikä oli oikeaa kiveä ja mikä varjojen synnyttämää harhaa. Sitten aurinko katosi. Lämpötila laski nopeasti, mutta kukaan ei mennyt sisälle. Auringonlaskun kauneuden lumoamat vieraat kietoutuivat ylimääräisiin takkeihin, käsineisiin ja pipoihin ja jäivät observatorion terassille nauttimaan hiljaisuudesta ja maisemista. Ilta koostui erinomaisesta kolmen ruokalajin illallisesta, kierroksesta kuuluisassa observatoriossa ja museossa sekä tähtien, planeettojen ja kaukaisten galaksien tutkailusta. Lyhyen kiertomatkamme aikana Papi ja minä olimme lisänneet viisi uutta kohdetta listaan paikoista, joissa olemme laskeneet. Olimme antaneet vaellushalumme jota Steinbeck kutsui "parantumattomaksi vaivaksi" johtaa meidät läpi Ranskan Pyreneiden hienoimpien kohteiden ja lisänneet reissuun oman säväyksemme koluamalla monien vuorten syrjäisiä takarinteitä. Pic du Midin observatorion terassi oli mitä sopivin paikka reissumme päätepisteeksi. Mutta oliko kyseessä päätepiste? En usko. Se oli vain yhden etapin maali pitkällä matkalla. Teleskoopin läpi saattoi ymmärtää avaruuden loputtoman laajuuden ja sen, ettei ihmisen matkoilla ole rajoja. Jos tältä planeetalta vuoret loppuvat kesken, voimme aina jatkaa etsintöjämme muualla. Olen kuullut, että Kuun syrjäisellä puolella on tarjota karua maastoa ja lukuisia kraattereita... (Steinbeck-lainauksen suomennos Liisa-Maria Piila)
SX | 82
SX | 83
TEKSTI JA KUVITUS: KIMMO TUHOLA
SX | 84
SX | 85
SX | 86
SX | 87
SX | 88
SX | 89
Pakastimen taskuraketit treenaavat Talmassa joka keskiviikko
Pakastin Helsinki
Esittelyssä lumilautaseura
Pakastin Helsinki, tuttavallisemmin vain Pakas-
Tammikuinen keskiviikkoilta on kylmä ja pimeä. Pakkasta on reilusti yli kymmenen astetta ja kylmänä naamalle puhaltava tuuli vie viimeisetkin halut viettää aikaa säiden armoilla. Talmassa hissin ala-asemalle rupeaa kuitenkin kerääntymään sekalainen joukko eri-ikäisiä lumilautailijan alkuja. Nuorimmat nipin napin toisella kymmenellä ja vanhimmat jo täysi-ikäisyyden saavuttaneita. Lumilautaseura Pakastin Helsingin harjoitukset ovat alkamassa.
Teksti: HENRI KUNNAS Kuvat: JANI KÄÄRIÄINEN
tin, on toiminut Helsingin alueella 2000-luvun alusta lähtien. Jo perustamispäivästä alkaen on Talma toiminut seuran tukikohtana, mutta alkuaikoina järjestettiin valmennusta myös Serenassa. Mäkivalmennusten lisäksi käydään viikoittain Myllypuron Liikuntamyllyn trampoliinilla hyppimässä ja treenailemassa uusia temppuja volttimonttuun. Ensimmäisen kerran Pakastin näki loisteputkien valon eräänä kesäisenä päivänä Vuokatin pipeputkessa. Liitolla oli hinku saada toimivia lumilautaseuroja Suomeen, joten maajoukkueen silloinen päävalmentaja Oskari Mykkänen ja juniorivalmentaja Mikko Rapila päättivät perustaa esimerkkiseuran, josta muut voisivat ottaa mallia. Kun mukaan astui vielä Makke Martikainen, jolla on sormensa pelissä lähes kaikessa mitä suomalaisessa lumilautailussa tapahtuu, oli aika kytkeä Pakastimen töpseli seinään.
SX | 90
Pakastimen harkat alkamassa
Trampoliinilla voi hioa voltit kuntoon turvallisesti
"Junioreita värvättiin jo saman syksyn Ski Expo -messuilta jäsenlomakkeilla ja seuraa mainostettiin eri ständeillä. Homma lähti hyvin käyntiin ja ensimmäisenä vuonna kävi Pakastimen Talman ja Serenan viikoittaisissa harjoituksissa jo yhteensä kolmekymmentä innokasta junioria", kertoo Rapila. Ode ja Makke vetäytyivät seuran aktiivisesta toiminnasta melko nopeasti sen perustamisen jälkeen, ja Mikko Rapila otti vetovastuun Pakastimesta. Vuosituhannen aikana on seurassa toiminut useita valmentajia, joilla kaikilla on pitkä kokemus lumilautailusta. Palataan hetkeksi takaisin Talmaan ja tähän päivään. Lunta on runsaasti ja Talman parkki ja pipe ovat loistokunnossa. Valinnanvaraa siis riittää. Yksi napero haluaa laskea reilejä ja toinen pipeä. Harjoituksissa on mukana useampi valmentaja, joten porukka voidaan jakaa use-
ampaan ryhmään. Näin jokainen voi laskea sitä mitä haluaa. Myös tytöille tehdään oma ryhmä. Kukaan ei valita kylmyydestä. Kukaan muu kuin valokuvaaja. Nykyään suurimman vetovastuun Pakastimen toiminnasta kantaa Ville Liikala. Rovaniemeltä kotoisin oleva Ville on asunut monet talvet Rukalla ja kilpailukokemusta hän on hankkinut Suomicuppia kiertämällä. Laskuvuosia miehellä on takanaan jo lähes 15 ja seuratoiminnan ohella hän vaikuttaa myös lumilautaliiton hallituksessa. Monen puristin korvaan seuratoiminnan ja lumilautailun yhdistämisellä on huono kaiku. Ville kuitenkin vakuuttaa, että lumilautaseurojen toimintaa ei pidä yhdistää liikaa muuhun kilpaurheiluun. "Ei me valmennuksessa keskitytä siihen, että valmennetaan laskijoita suoraan kisoihin. Päätavoite on oppia laskemaan parkissa ja käyttämään niitä kaikkia obstaakkeleita mitä
PAKASTIMEN NYKYISIÄ JA ENTISIÄ VALMENTAJIA
Mikko Rapila Oskari Mykkänen Matias Konttinen Seba Eklund Sami Pönkänen Jesse Hyväri Henri Kunnas Rauli Kangas Ville Liikala Anssi Paatero Turkka Hirvonen
SX | 91
Talman hyväkuntoinen ja monipuolinen parkki sekä pipe tarjoavat hyvän harjoituskentän.
siellä rinteessä on. Se on kuitenkin se mikä tekee siitä laskemisesta hauskaa. Tietenkin kisaan valmistautuvien kanssa voidaan hieroa niitä kisarunejakin kuntoon, mutta se ei todellakaan ole kaikkien kohdalla mikään päätavoite", kertoo Ville omasta valmennusfilosofiastaan. Tulevien kausien tavoitteeksi Ville listaa uusien jäsenien haalimisen ja toiminnan saamisen vielä entistä aktiivisemmaksi. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin muistuttaa, että valmentajatkin tekevät hommaansa pelkästään tekemisen ilosta. Homma on siis ammattimaisuuden ja hauskuuden välillä tasapainoilua. Kuinka sitten Pakastimen jäseneksi voi päästä? Mitään erityisvaatimuksia jäsenyydelle ei ole. On kuitenkin hyvä jos on jo kohtalainen pohja rinnelaskusta ja vielä tärkeämpää on halu oppia laskemaan parkkia. Ikärajoja ei ole skaalan kummassakaan päässä. Pakastimen internetsivuilla on ohjeita kuinka jäseneksi voi ilmoittautua. Helpoin tapa on kuitenkin mennä Talmaan keskiviikkoiltana kello 19.00 ja osallistua harjoituksiin. Päätöksen maksusta voi tehdä vasta tuon tutustumiskerran jälkeen. Lisätietoa: www.pakastinhelsinki.com
SX | 92
Muita aktiivisia lumilautaseuroja
Tatra Snowboarding, Tampere SOUL Vuokatti, Vuokatti Suomen Naislautailijat Vihdin Lumilautailijat, Vihti Gosbel Boarders Kouvolan Snowboarders, Kouvola Kuosi Freestyle, Kuopio Mountain Club Ounasvaara, Rovaniemi Rukan Lumilautailijat, Ruka Sputnik, Hyvinkää TuSla, Turku
SX | 93
- savuttomia
SX | 94
ilmoja
Vaikka Sorsankin suussa on joskus nähty tupakka, kampanjoi hän nykyään freesimmän elämän puolesta
FWT? WTF? Fressis Winter Trophy, kavereiden kesken siis FWT, järjestettiin loppuvuodesta 2009 Hintetuxissa ja tammikuussa 2010 Talmassa. Peetu Piiroinen, Juuso Laivisto, Antti Autti, Heikki Sorsa, Janne Korpi, Teo Konttinen, AJ Piirainen ja Niki Korpela skabasivat tupakoinninvastaisessa hyväntekeväisyyskisassa toisiaan ja osa heistä myös luontoäitiä vastaan. Samalla selvisi maajoukkueen after ski -kunto.
Teksti VALTTERI VÄKEVÄ Kuvat SMULFHUNTER.COM
oli periaatteessa täysin sama. Laskijat kävisivät mies miestä vastaan -matseja, yleisönä vain kamera. Myöhemmin skabat näytettäisiin videomuodossa fressis.fi:ssä sekä ALS-ohjelmassa. Fressis-matseissa ensimmäinen vetäjä tekee trikin ja toinen yrittää samaa perässä. Epäonnistumisesta napsahtaa kirjain, ja ensimmäisenä sanan s.t.o.m.p. haalinut stumpataan jatkosta. Voittajat taistelevat toisiaan vastaan, kunnes lopulta jäljellä on yksi voittaja, joka saa himoitun Trophyn.
Siinä missä joka toinen tupakoija kuolee syöpäkääryleiden imeskelyn jälkiseurauksiin, puolet Fressis Winter Trophyn osallistujista joutui heti kättelyssä hintertuxilaisen talvimyrskyn kouriin. Peetu Piiroinen, Janne Korpi, Juuso Laivisto ja Antti Autti olivat saapuneet maajoukkueen leirille Itävaltaan, aikomuksenaan osallistua samalla Fressis Winter Trophyyn tupakanvastaiseen kutsukisaan alaotsikolla "stomping tricks against cancer sticks". Kisa oli jatkoa aiemmin skeittipuolella järjestetylle "Pössis on Fressis" -skaballe, ja konsepti
Litovaara yritti pysyä kameransa kanssa muiden perässä
SX | 95
Arvotaan aloittaja.
" PIINALLISEN JÄNNITTÄVISTÄ MATSEISTA HUOLIMATTA RÖÖKI EI RINTEESSÄ SAVUNNUT. JOPA TUPRUTTELIJOINA TUNNETUT SORSA JA KONTTINEN OLIVAT LOPETTANEET KESSUTTELUN JOKIN AIKA SITTEN, EIVÄTKÄ RETKAHTANEET SIIHEN NYTKÄÄN.
Tässä kuvassa ei pummita röökiä, vaikka sormet siihen tyyliin harottavatkin.
Konttinen, Heikki Sorsa ja Niki Korpela, sekä Hintertuxin after ski -kisan voittaja. Nyt luontoäiti oli ymmärtänyt kisan hyväntekeväisyysluonteen ja hymyili keltaista hymyään skabaajille, jotka pääsivät laskemaan auringonpaisteessa, tammikuisessa pikkupakkasessa. Tällä kertaa laskijat tekivät itse itselleen hallaa. Eero Ettala oli laskenut polvensa basaksi ja soitteli edellisenä iltana, ettei pystyisi laskemaan. Markku Koski taas ilmoitti aamulla, että edellisen yön reilisessarit olivat venyneet neljään asti, joten muiden skabatessa hän vetelisi sikeitä. Eeroa korvaamaan hankittiin pikavauhdilla Teo Konttinen ja Markkua tuuraamaan AJ Piirainen. Trophyhän tarkoittaa mm. pokaalia, sotasaalista, metsästysmuistoa ja sen sellaista (lähde: netti). Mojovan pystin lisäksi luvassa oli "Winner" -tekstillä varustettu rocky-tyylinen kylpytakki ja salainen ylläripalkinto. Voikin arvata, että laskijat olivat jo valmistautuneet stumppaamaan toisensa kisasta. Hintertuxissa ensimmäisenä stumppasi kuitenkin luontoäiti. Heti kärkeen pakkanen laski -20 asteeseen. Sitten alkoi tuulla. Lopulta pakkasen ja tuulen yhteisvaikutus vastasi jo -30 asteen kylmyyttä. Tulitikut jäässä ja nakit kohmeessa Anti-smoking-elämäntyyli oli helppo saavuttaa. Tosin eipä siitä laskemisestakaan tullut yhtään mitään. Seuraavina päivinä tuli sitten lunta tupaan. Maahan satoi muutama kymmenen senttiä lunta, jonka tuuli puhalteli hyndien vauhdinottoihin ja ländäyksiin. Aika karstaista! ALSin kotiinlähtöaika läheni ja koko homma uhkasi kärähtää. Viime metreillä juontaja Litovaaralla kuitenkin välähti: kisanelikko PiiroinenKorpi-Laivisto-Autti kävisi after ski -kilpailun. Sinä päivänä rinnemökissä Hintertuxissa nähtiinkin erikoinen näytös. Maailmanluokan lumilautalijat mittelivät mies miestä vastaan mm. vedenjuonnissa (0,5 litran tuopeista), tuijotuskisassa, jonglöörauksessa, käsilläseisonnassa, numeroiden laskemisessa yhdestä kahteenkymmeneen (saksaksi), sormikoukussa ja Speden peleistä tutussa kuninkuuslajissa: laita silmät kiinni, seiso yhdellä jalalla ja kosketa vatsakkaisella kädellä ilmassa olevaa jalkaa (pisimpään pystyssä pysynyt voittaa). Maajoukkueen jäsenet olivat yllättävän tasaväkisiä after ski -lajeissa. "Rinta rinnan mentiin ja voittaja löytyi yleensä yhden-kahden kirjaimen erolla", juontaja Litovaara ihmetteli. Moitittavaa löytyi vain mielikuvituksen puutteesta: Aleksi joutui lopulta ideoimaan itse lähes kaikki lajit. Tärkeintä oli silti, että ensimmäisen osakilpailun voittaja löytyi päivän päätteeksi. FWT:n toinen osakilpailu ja finaali järjestettiin kolme kuukautta myöhemmin Talmassa. Tällä kertaa mukana olivat AJ Piirainen, Teo 21.2. lähtien ALS TV 5:lla sunnuntaisin klo 18. Sitten kisattiin ihan oikeassa lumilautailussa, obstaakelina Talman iso etuboksi. Matsit olivat tasaväkisiä, kuten after-skissäkin. Muutama ottelu venyi sen verran, että sääntöjä piti muuttaa lennossa: omista epäonnistuneista tempuistakin alkoi ropista kirjaimia. Piinallisen jännittävistä matseista huolimatta rööki ei rinteessä savunnut. Jopa tupruttelijoina tunnetut Sorsa ja Konttinen olivat lopettaneet kessuttelun jokin aika sitten, eivätkä retkahtaneet siihen nytkään. Trophyn saalistamisessa meni kokonainen työpäivä, jonka lopulla Hintertuxin after-skin voittaja otteli Talman osakilpailun voittajaa vastaan. Kaikkien aikojen ensimmäisen Winter Trophyn sai... enpä muuten kerrokaan, sillä se selviää fressis.fissä ja Als-ohjelmassa myöhemmin keväällä. Pitäkää siis netti ja telkkari päällä 24/7. Ne eivät varmaankaan ala savuta, onhan luvassa savutonta ohjelmaa.
SX | 96
Juuso Laivisto ottaa varmuuden vuoksi kaksin käsin kiinni laudasta.
SX | 97
SX | 98
Tavaa klassikkotunturin aakkoset A:sta Ö:hön. Pyhä ei olisi Pyhä ilman näitä paikkoja ja tapahtumia.
Teksti ANTTI LAIHO Kuvat JUHA LAINE
A
Aittokuru on aitoa Pyhää. Jyrkkäreunaisesta kurusta löytyy hienoja laskulinjoja ja mahtavia maisemia todella pienellä vaivalla. Tunturin päältä pääsee laskemaan suoraan kurun reunalle, eikä poiskaan tarvitse talsia kuin joitain minuutteja. Aittokurun reunat viettävät jyrkästi ja paikoin tippuvat pystysuorina. Hyvänä lumitalvena Aitossa on hieno laskea ja helpon saavutettavuuden takia siellä ehtii pyörähtää päivän aikana monta kertaa. Vaivattomuus ja läheisyys eivät tarkoita, että Aittokuru olisi kaikkien leikkipaikka. Kuru on todella kivikkoinen, kalliotiputukset ovat korkeita ja siellä saattaa vaania todellinen vyöryvaara. Tutustu siis paikkoihin ennen kuin syöksyt syvemmälle.
D E
Darra ei liene Pyhän erikoisuus, mutta kyllä sitä Pyhälläkin esiintyy.
Extreme oli menneiden vuosien klassikko, hiihtokoulun ohjattu randoreissu tunturijonon viereisille huipuille. Kaksipäiväisen Pyhä Extremen suorittaneet palkittiin Extreme-pinsseillä. Enää hiihtokoulu ei järjestä klassikko-extremeä, mutta takamaasto-opastusta kylläkin. Pyhä Extreme on myös 1990-luvun alun klassikkohiihtoleffa. Sitä tuskin löytyy DVD:ltä, joten valmistaudu Pyhän dramatiikkaan kaivamalla videot esiin.
B C
BootCamp on kaikentasoisten vapaalaskijoiden yhteinen tapahtuma, jossa lasketaan, skinnataan, tavataan tuttuja, opitaan uutta ja kerrataan vanhaa. Freeride Boot Camp järjestetään tänä talvena ohjelmassa 25.28. maaliskuuta.
F
FunPark oli pitkään yleinen hymyilyn aihe, mutta nykyään lupauksille on jo katetta. Parkki on suunniteltu toimivaksi kokonaisuudeksi, jota hoidetaan ja joka on täysin valaistu. Kaamosaikaankin näkee siis laskea. Parkissa kisataan talven mittaan kolmesta karsintakisasta ja finaalista koostuva FunPark Sessions -junnukilpailu.
Carlsberg-talo on rento ja tunnelmallinen rinnekuppila, johon on helppo tulla. Calle-talon esikuva on löytynyt maailmalta, samoin Callen talven päätapahtuma, rento Carlsberg High Five, joka järjestetään 2.3. huhtikuuta.
SX | 99
SX | 100
G
Gourmet-hampurilainen palauttaa päivän rasituksista. Tunturin maukkaimmat hampurilaiset löydät uudistuneesta Huttuhipusta, Perherinteen ala-aseman kupeesta. Näillä hampurilaisilla ei ole mitään tekemistä pikaruoan kanssa! Keskeinen sijainti ja rento tunnelma houkuttelevat ihmisiä iltaisin myös Huttu-pubin puolelle.
K
Kansallispuisto on olennainen osa Pyhää. Kansallispuisto on pitänyt huolen siitä, että aivan keskuksen välittömässä läheisyydessä on koskematonta luontoa. Toivottavasti näin tulee olemaan jatkossakin.
H
Kansallispuisto ei ole suuren suuri, mutta laskettelijan kannalta se on erinomainen. Puiston muodostuu 12 tunturin tunturijonosta, joka jatkuu Pyhältä aina Luostolle asti. Pyhän hiihtokeskus sijaitsee Kultakerolla, mutta vasta kolmas tunturi, Noitatunturi, on kaikista korkein. Sen laki ulottuu 540 metriin. Tuntureiden väliin jää jyrkkäreunaisia kuruja ja paljon laskettavaa.
Hotelli Pyhätunturi sai viime kauden alussa uudet, yksityiset omistajat ja liittyi Best Western -hotelliketjuun. Perinteisen hiihtohotellin kehityssuunnitelmat on jo selvillä: hotellin parkkipaikan tilalle kaivetaan parkkihalli ja hotelli laajenee sen päälle. Näin saadaan luotua hotellin ympäristöstä autoton Pyhän yläkylä.
O P Q
Opastuskeskus on käymisen arvoinen paikka. Pyhätunturin kansallispuiston neuvontapiste hotellitasanteen nurkassa jää monelta turhaan huomaamatta. Siellä voi todella syventyä kansallispuiston luontoon tai vaikkapa ostaa alueen kartan.
I
L
Laavut ovat syvemmälle takamaastoon hiihtelevälle hyviä taukopaikkoja. Laskijaa eniten hyödyttävät Oravalammen laavu Pikkukurun eteläpäässä ja Isokurun laavu Jacksonin alla, Isokurun eteläpäässä. Isokurun laavulta laskeutuvat puuportaat alas kuruun. Näitä kannattaa takamaastoretkillä hyödyntää. Urbaania laavutarvetta tyydytetään esimerkiksi Tajukankaalla.
Isokuru. Kultakeron ja Ukonhatun väliin jää näyttävä, jyrkkäreunainen Isokuru. Isokuru on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Kurun jylhät seinät ovat komeat ja samalla voi tutustua esimerkiksi Pyhänkasteenlampeen ja -putoukseen.
Polar ei paljon esittelyjä kaipaa. Monen mielestä se on Suomen paras rinne. Vauhdikas, viettävä, vaihteleva.
J
N
Quad Safari -mönkijäretkillä lomailijan pääsee kesällä pöristelemään maastoon. Luostolla järjestettävät retket ovat kesäinen vastine moottorikelkoille.
Noitatunturi on Pyhän tunturijonon korkein huippu, joka tuttavallisemmin tunnetaan nimellä kolmonen. 540 metriin kurottava tunturi on helposti skinnailijan saavutettavissa. Perusreitti kulkee hissillä ylös Kultakerolle, sieltä loiva lojotus kohti Isokurun päätä ja Karhunjuomalampea. Sieltä alkaa nousu ensi Pikkukurun päähän ja edelleen kohti Noitatunturin laajaa lakea. Tunturin laelta lasketaan alas toiselle puolelle, kohti etelää tai olosuhteiden salliessa itään kohti Pikkukurua. Paras laskulinja löytyy usein tunturin koillisnurkasta.
Jackson, Saunakuru, Perse, Aittokuru, Hotel Slope... Pyhä tunnetaan helposti saavutettavista offarilaskuistaan. Maine ei ole turhaa hehkutusta. Rinnealueen lähellä on paljon erilaista laskettavaa: metsää, kuruja, kallioita, avointa tunturia. Yksi klassikoista on Vanhan Tuolihissin ja Isokurun väliin jäävä harva hongikko, Jackson. Se sai nimensä 70-luvun lopulla, kun suomalaisen vapaalaskun uranuurtajat vertasivat paikkaa Jackson Holeen Wyomingissa, USA:ssa.
R
Rosa ja Rydolf -seikkailureitti on valaistu, vauhdikas metsäreitti loivemman Pohjoisrinteen viereisessä metsässä. Kumpuilevaa ränniä on aikuistenkin hauska suhailla.
SX | 101
Pyhä tunnetaan helposti saavutettavista offareistaan.
SX | 102
Carlsberg-talo
Kansallispuiston takia Pyhän läheisyydessä on paljon koskematonta luontoa.
S T
Skiway-siirtymäreitti johdattaa laskettelijat Perherinteestä Polar-rinteeseen. Enää ei paluusiirtymä lähde Perherinteen yläpäästä, vaan vasta rinteen alaosasta. Skiway ylittää ensin hotellin tien komeaa siltaa pitkin ja jatkaa sitten hotellin alapuolelta kohti Polaria.
Tsokka-kahvilasta Kultakeron huipulta on kauniilla säällä upeat näkymät. Myrskyllä se on viihtyisä suojapaikka. Harva voi vastustaa Tsokan herkkuja: vohvelit omasta tunturista poimittujen marjojen kera saavat veden kielelle.
Luminen Pyhä.
U V
Unplugged on Pyhän kesän suurin tapahtuma, jonka pääkonsertti on Aittokurun pohjalla, mahtavassa amfiteatterissa.
Villilännessä stetsonit keikkuvat ja country raikaa. Perinteinen tapahtuma järjestetään jälleen kymppiviikolla, maaliskuun puolivälissä. 1800luvun villissä lännessä vaihtoehtoina oli antaa rahat tai henki, Pyhän Villilännessä vaihtoehdot on rakastaa tai vihata koko tapahtumaa.
SX | 103
W X
Wursti on viihtyisä nakkiravintola Pohjoisrinteiden alla. Siellä kuuluu ehdottomasti maistella erilaisia makkaroita ja hapankaalia. PyhäWurst on oikea osoite, kun hikisenä hiihtelee Aittokurusta takaisin sivistyksen pariin tai keväällä, kun aurinko paistelee lämpimästi terassille tunturin yltä.
X, tuntematon tekijä. Mitä Pyhälle tapahtuu, kun kansainvälinen, 15 000 vuodepaikan matkailuhanke etenee? Maankäyttöasioita on viety jo eteenpäin kunnanvaltuustossa ja rakentaminen alkaa pian. Ensivaiheessa rakennetaan kunnallistekniikkaa ja muutamia kymmeniä yksityisiä lomahuoneistoja. Kuinka käy kokonaisuuden? Kuinka käy pienen ja idyllisen keskuksen luonteen?
Y Z
Ylös on Pyhän konkareille tuttu käsite. Kun joku sanoo menevänsä ylös, tiedetään heti, minne ollaan menossa: ylös hotellille tietenkin.
Zzzzz, zzzzz. Pyhän alueen majoitusvaraukset niin mökkeihin, hotelliin kuin Pyhä Suites -huoneistoihinkin hoituvat Liikekeskuksessa sijaitsevan uuden keskusvaraamon, Pyhä Bookingin, kautta.
SX | 104
Pyhälle rakennetaan uutta autotonta yläkylää.
SX | 105
Joskus Pyhällä saattaa olla jopa keltaista.
Å Ä Ö
Åre kuka sinne haluaisi, kun Pyhäkin on olemassa?!
Äksöniä radalla ja kauden päätösbileissä! Pujottelun ja suurpujottelun SM-kisat lasketaan Pyhällä 19.22.4.
Öylättiä ja hengenravintoa Pyhällä saa Revontulikappeli Kairosmajasta. Revontulikappeli on Lapin ensimmäinen turistikirkko, ja se on auki päivittäin. Revontulikappelissa on vihitty monta hiihtävää pariskuntaa.
FLATSPIN 540 by Matti Räty
SX | 108
Flatspin, eli suomalaisittain flättäri, on trendikäs ja hyvännäköinen temppu, jonka saa helposti toteutettua tyylikkäästi ja isosti esimerkiksi tyylitrikkinä kilpailuissa. Nyt tutustumme tarkemmin tähän temppuun ja sen suorittamiseen.
1.
Kaikkien temppujen perusta on hyvä ponnistus ja sen merkitys korostuu varsinkin flatspinneissä ja rodeoissa. Nämä myös ovat sellaisia temppuja, joissa ponnistuksen saa aika helposti lähtemään napakasti ja sitten lennetään korkealle. Tällä alustuksella onkin hyvä lähteä purkamaan flättäri femmaa paloihin.
2.
Hyppyrin nokalla pitää olla rauhassa. Spinin virittely käsillä ja ylävartalolla on tässä tempussa vain haitaksi, kun alla on riittävän iso hyndä, mistä saat esimerkiksi backflipin ja tavallisen vitosen tehtyä rennosti. Pienestä hyppyristä vielä selviää huonolla ponnistuksella ja kovalla riuhtomisella, mutta on hyvä opetella alusta lähtien oikea tekniikka. Isoon linkoon vedettäessä huonon popin ja killiin kaatamisen seurauksena on melko varmasti keno, josta ei ole paluuta. Oikeaoppisella ponnistuksella temppu saadaan laskijan hallintaan. Odota lippa loppuun asti ja sitten ponnista täysillä. Mulla tämä temppu lähtee ihan pelkästään ponnistuksella ja sen suuntauksella saadaan erilaisia killityksiä tehtyä. Poppaus hieman etuviistoon ja sivulle saa aikaan flättärin.
3.
Ponnistuksen lopussa pudota oikeaa olkapäätä takaviistoon ja ikäänkuin avaat vartalon etupuolta vasemmalle päin. Pää kannattaa pitää suorassa, alussa helposti jännittää ja pään painaa vasempaan olkapäähän kiinni ja siitä tulee melkein väkisin underflip, mikä ei ole flättäriä nähnytkään. Itse ilmailua on aika vaikea neuvoa, koska hyppyyn ei ponnistuksen jälkeen voi enää kovin paljon vaikuttaa. Kolmosen kohdalla ländi näkyykin kivasti olkapään takaa ja otat hypyn tassuillesi alas. Siinäpä se, uusi temppu on hallussa!
Kuva: RAMI LAPPALAINEN
SX | 109
Tommi Kostilainen, Oskari Raitanen ja Aarni Toiviainen.
VIDEOBLOGIEN AIKA
Videoblogit ovat tämän kauden kuumin juttu skimbauksen ja lumilautailunkin saralla. Tuotantokustannukset ovat alentuneet teknologian kehityksen myötä ja yhä useampi pro-laskija tuottaa itse tai sponsoreiden avustamana nettiin videomateriaalia kauden edesottamuksista.
Kuvat ja teksti RAMI LAPPALAINEN
SX | 110
Aarni Toiviainen tsiigailee miten valo jakautuu reilille. Aarni Toiviainen tsiigailee miten valo jakautuu reilille.
Kuvaaminen on tiimityötä mitä suuremmissa määrin.
Ohikulkijoiden ihmetykseksi lunta haetaan sieltä mistä sitä löytyy.
Isäukon varastosta löytyy kaikkea käytännöllistä.
Jon Olsson on kymmenvuotisen uransa aikana ollut keksimässä uusia temppuja ja uusia kilpailumuotoja. Taustavoimat hänellä ovat toki mittavat. Toissa kaudesta lähtien hän on tuottanut Jon Olsson -videoblogia nuoren videokuvaajan kanssa. Näitä videoita on katsottu ympäri maailmaa kymmeniä, ellei satoja tuhansia kertoja. Tämän jälkeen videoblogeja on nähty muun muassa Jossi ja Byron Wellsiltä, Xavier Bertonilta ja Kevin Rollandilta, Candide Thovexilta ja monilta muilta pro-laskijoilta ympäri maailmaa. Videoblogit, tai klassiselta nimeltä lyhytelokuvat, ovat yleensä päiväkirjamaisesti ja kronologisesti eteneviä, muutamien minuuttien mittaisia jaksoja eli episodeja. Tyylit vaihtelevat dokumentaarisesta hyvinkin elokuvamaiseen ilmaisuun. Blogeissa esiintyvät yleensä myös kyseisen laskijan lähipiirin laskijat, vaikkakin laskevat muilla merkeillä kuin itse päätähti. Nämä piskuiset videotuotannot keräävät katsojia ilman turhia rajoitteita ympäri maailman. Netin kuningassana on "ilmainen" ja tästä syystä blogit ovat jo osittain ohittaneet suosiossa maksulliset laskuleffat. Eihän kukaan malta odottaa ilmestymistä seuraavaan kauteen, vaan tieto halutaan heti! Nipwitz Cinemablog on ensimmäinen varsinainen suomalainen produktio, jolta on lupa odottaa jotain uutta ja innovatiivista ilmaisua. Oskari Raitanen aloitti jo edellisenä talvena homman suunnittelun kuvaaja Aarni Toiviaisen kanssa. Ensimmäinen osa Nipwitzistä ilmestyi vuoden alussa nettiin ja kakkososa ilmestynee Vimeoon ladattavaksi tämän lehden ilmestyttyä. Herää kuitenkin kysymys, mistä on tullut tuo melko erikoinen nimi, Nipwitz? "kuulin ihan väärin mitä kaveri huusi mulle, kun oltiin kuvaamassa. Sana kuitenkin kuulosti korvaan niin hyvältä, että päätettiin nimetä meidän homma Nipwitziksi", naureskelee kuvaaja Aarni Toiviainen. Ehkä nimi on juuri niin erikoinen kuin suomalainen laskuskenekin. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Tarkempaa tietoa Nipwitzin tulevien jaksojen julkaisusta tai sisällöstä ei ole, mutta kiinnostuneiden kannattaa ehdottomasti pitää silmät auki ja liittyä Nipwitzin facebook ryhmään. Lisätietoja: nipwitz.blogspot.com
" VIDEOBLOGIT, TAI KLASSISELTA NIMELTÄ LYHYTELOKUVAT, OVAT YLEENSÄ PÄIVÄKIRJAMAISESTI JA KRONOLOGISESTI ETENEVIÄ, MUUTAMIEN MINUUTTIEN MITTAISIA JAKSOJA ELI EPISODEJA. TYYLIT VAIHTELEVAT DOKUMENTAARISESTA HYVINKIN ELOKUVAMAISEEN ILMAISUUN.
SX | 111
Downstairs
"Tämä on meidän vuosikymmen!"
Äänekästä rokkia soittavan helsinkiläisen Downstairsin historia ulottuu yli 15 -vuoden päähän, jolloin yhtyeen laulajakosketinsoittaja Asmo sekä rumpali Otto alkoivat tehdä yhdessä ensimmäisiä kokeilujaan rock-musiikin parissa. Myöhemmin seuraan liittyivät myös kitaristi Topi ja basisti Eemeli. Poikasina alkanut soittoinnostus ei ole laantunut ja sen viimeisimpänä hedelmänä syntyi Downstairsin toinen albumi DWNSTRS, joka tuli ulos marraskuussa. Siinä missä alkuvuodesta 2008 julkaistulla esikoispitkäsoitollaan yhtye potki kasvoihin hektisellä meiningillään ja yllätyksellisillä kappalerakenteilla, soi uutukainen välillä jopa kauniina ja tunnelmallisena.
Haastattelu MIIKKA NIIRANEN Kuvat FULLSTEAM
SX tapasi Asmon ja Oton kyselläkseen kuulumisia. Levyn julkaisun jälkeen miehistössä oli tapahtunut muutoksia ja keväällä kundien pitäisi mennä Saksaan. Miten menee? A: Hyvin menee. Keitä teidän lisäksi kuuluu Downstairsiin? Yhdessä: Eemeli. O: Ei muita tällä hetkellä. A: Meitä on kolme. Eemeli soittaa bassoa. Onko teillä ollut kränää? A: Ei oikeastaan. Vähän vain miehistö vaihtuu. Okei. Taitaa olla suhteellisen tuore juttu tämä miehistönvaihdos. Kuinka näin kävi? O: On se tuore juttu ainakin suhteessa siihen kuinka kauan me ollaan soitettu yhdessä. A: Me ollaan kuitenkin soitettu yhdessä ihan skidistä asti. Joulukuun 19. päivä oli viimeinen keikka vanhalla miehistöllä. Eli on se uusi juttu. O: Me aloitettiin Asmon kanssa soittamaan
SX | 112
Eero Ettala Photo: Pasi Salminen
Suomen suurin portaali lautailun maailmaan osoitteessa www.lumitykki.net
Videoita, keskusteluja, neuvoja ja uutisia joka päivä.
SX | 114
Älä hyväksy kompromisseja
Odlo Evolution Warm pitää liikkuvan ihmisen lämpötilan aina optimaalisena. Sen mikrokuidut siirtävät kosteutta kaikissa aktiviteeteissa. Lisäksi saumaton rakenne ja äärimmäisen joustava ja superkevyt materiaali antavat maksimaalisen liikkumavapauden ja käyttömukavuuden. Eriytetyt lämpö- ja ilmastointivyöhykkeet takaavat optimaalisen lämpötilan, olipa lajisi mikä tahansa, säässä kuin säässä. Odlo Evolution Warm, naisille ja miehille omat mitoitukset. Ei kompromisseja. www.odlo.com Toimivat vaatteet takaavat täydellisen kehonlämpötilan.
SX | 116
www.mb-trading.fi