Sue
Indierockpunkmetalzine
HELMIKUU 2006
MOKOMA
EGOTRIPPI THE DARKNESS LORDI DANKO JONES SAMAE KOSKINEN SOUL TATTOO AMORPHIS NAKED
1
3
INKLUDES
06 Newsflash 10 Danko Jones 12 Samae Koskinen 13 Matchbook Romance 14 The Darkness 15 Coheed & Cambria 16 Egotrippi 17 Naked 18 Belle & The Sebastian Belle 19 Mannhai 20 Soul Tattoo 21 Ronskibiitti 22 Rautamaailma 23 Black Audio 25 SFP Uutiset ja SetäJussinTupa 26 Mokoma 28 Amorphis 29 Tenhi 30 Lordi 31 Kilpi 32 Sinamore 34Enochian Crescent, Silent Voices, The Scourger, Godsplague 36 SFP Arviot 38 Arviot 44 Ensi-iltaelokuva-arviot 45 Dvdarviot 46 QuizOn, Rivien välissä ja Popaddiktin vieroitusoireet 47 Tilauskuponki !!!
Kimmo Nurminen Päätoimittaja Ari Väntänen Toimituspäällikkö Avustajat: Jarkko Fräntilä, Laura Gröndahl, Markku Halme, Lotta Heikkeri, Jussi Helenius, Panu Hietaneva, Olli Hänninen, Noora Isoeskeli, Kimmo Jaramo, Katariina Kantola, Vesa Kataisto, Jarno Koskinen, Jussi Lahtonen, Mikko Lappalainen, Kivi Larmola, Oskari Lehtinen, Esa Linna, Aku-Tuomas Mattila, Mirko Metsola, Marjut Mutanen, Jyrki Mäkelä, Miki Peltola, Jani Sipilä, Janne Sundqvist, Jenna Sutela, Pirita Söderholm, Tony Taleva, Jukka Taskinen, Tomi Tuominen, Pauliina Tuomola, Volvo-Pete (ATKhuolto), Valtteri Väkevä, Juha Wakonen, Nalle Österman. Ulkoasu: Kimmo Nurminen Julkaisija: Kustannusosakeyhtiö Kärki Toimitusjohtaja: Jukka Taskinen Ilmestymistiheys: 12 numeroa vuodessa Irtonumero: Ilmainen Kestotilaus: 22 euroa/12nroa Tilaukset: Puh. 09 - 7732310 email: jukka.taskinen@sue.fi Painopaikka: SanomaPrint, Hämeen Paino Oy Forssa 2005 ISSN 1238 - 1853 Toimituksen osoite: Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 fax. 02 - 251 0916 toimitus@sue.fi www.sue.fi Ilmoitusmyynti: Kari Heikonen, Eerikinkatu 44 LH 3-4, 00180 HKI puh. 09 - 6813 2930 tai 050 - 3316748 Ilmoitusmyynti (Turku): Laura Gröndahl laura.grondahl@sue.fi
4
5
NEWSFLASH
Mogwain uusi albumi ilmestyy maaliskuun alussa. Skottilaisen post rock -yhtyeen viides pitkäsoitto on nimeltään Mr. Beast ja se on arvioitu tässä Suessa. Ismo Alanko Säätiön uusi albumi Ruuhkainen taivas julkaistaan 22.2. Levyä on kuvailtu hieman edellistä Minä ja pojat -albumia keveämmäksi, kuitenkin sähköisten kitarariffien sävyttämäksi rokkilevyksi. Tuottajana hääri Riku Mattila. Refusedilta julkaistaan dvd. 90-luvun lopulla hajonneen arvostetun punk-yhtyeen Refused Are Fucking Dead -dvd sisältää dokumentti- ja livemateriaalia ja julkaistaan huhtikuussa. Desert Planetin biisi Asteroid Hopper on mukana amerikkalaisen elokuva-ohjaaja Jeremy Hackin High Score -dokumenttielokuvan (www. highscoremovie.com) soundtrackillä. Dokumentti esitetään muun muassa South by Southwest -tapahtumassa Teksasin Austinissa. Viikate ja The Lunatics tekevät neljän keikan yhteiskiertueen. Rundi on nimetty kotimaisen tvdraaman hengessä Aulis Kaakoksi ja etenee näin: to 13.4. Helsinki, Nosturi, pe 14.4. Jyväskylä, Lutakko, la 15.4. Kuopio, Henry`s pub ja su 16.4. Oulu, 45 Special. Stereo Junks suuntaa kiertueelle Saksaan. Rundi alkaa 9. maaliskuuta Osnabrückista ja päättyy 17. maaliskuuta Berliiniin. Ennen Saksaa helsinkiläisbändi tekee seitsemän keikan Englanninkiertueen. Disco Ensemble keikkailee huhti-toukokuussa Tampereella (1.-2.4., Klubi) ja Helsingissä (12.5., Tavastia). Sitä ennen bändi piipahtaa PohjoisAmerikassa. Kesällä on ohjelmassa festivaaleja. Tanskan Roskilde ja Ruotsin Hultsfred ovat jo varmistuneet. Musica Nova Helsinki -festivaali viettää tänä vuonna 25-vuotisjuhliaan. Tapahtuma järjestetään 3.-11.3. Esiintymässä ovat muun muassa John Zorn, Tommi Kärkkäinen ja Osmo Tapio Räihälä. Koko ohjelma löytyy osoitteesta www.musicanova.fi. Seinäjoen Elävän musiikin yhdistys on vuokrannut paikkakunnalta tilat, jotka mahdollistavat kansainvälisen tason artistien klubikeikat Seinäjoella. Rytmikorjaamoksi nimetyn tilan viralliset avajaiset ovat 25.2. Kevään aikana Rytmikorjaamon lavalle kapuavat mm. Lordi, Tiktak, Mokoma, Diablo, Ismo Alanko Säätiö ja Egotrippi. Konserttien ohella Rytmikorjaamossa tulee tapahtumaan treeni- ja klubitoimintaa. Chaos Carnival on Helsingin Semifinalissa 25.2. järjestettävä tapahtuma, jossa esiintyvät kotimainen Amazing Mojo ja ruotsirokkarit The Sewergrooves ja The Doits.
Uutiset toimitti Ari Väntänen (ari.vantanen@sue.fi).
ILOSAARIROCKIN ESIINTYJIÄ JULKI
Ilosaarirock on julkaissut ensimmäiset kiinnityksensä ensi kesän festivaalille. Joensuun Laulurinteellä esiintyvät Seattle-grungen pioneeri Mudhoney (kuvassa) Yhdysvalloista sekä ruotsalainen jyräkolmikko Entombed, Katatonia ja Raised Fist. Ulkomaisesta pop-tarjonnasta huolehtivat tanskalainen Carpark North ja ruotsalainen Silverbullit. Rytmittelystä vastaavat kanadalainen Kid Koala ja jamaikalainen Capleton. Kotimaisista esiintyjistä ovat varmistuneet Neljä ruusua, Apulanta, Eläkeläiset, Mokoma, Viikate, Stam1na, M.A. Numminen, Hannibal & Soppa, Nicole Willis & The Soul Investigators ja Absoluuttinen nollapiste. Yhteistä tämän vuoden ulkomaalaisnimille on oikeastaan vain se, että kaikki bändit ja artistit edustavat oman tyylilajinsa huippua. Useat tämän vuoden ulkomaiset kiinnitykset myöskin nähdään Suomessa ensimmäistä kertaa. Viime kesältä paikalle palaa MC5:n kanssa lavalle noussut Mudhoneyn Mark Arm, joka ilmoitti jo silloin meininkiin ihastuttuaan haluavansa palata ensi kesänä oman bändinsä kanssa Ilosaarirockiin. Ohjelmiston rakentaminen on kaiken kaikkiaan hyvällä mallilla ja se valmistuu kokonaisuudessaan maalis-huhtikuun aikana, toteaa Joensuun Popmuusikot ry:n puheenjohtaja Markku Pyykkönen. Ilosaarirock täyttää heinäkuussa 35 vuotta. Festivaalin ikääntymistä juhlitaan helmikuun lopusta alkaen Kohti Rokkia 35 -kiertueella sekä huhtikuun 1. päivänä Joensuu Areenassa pidettävässä juhlakonsertissa, jossa esiintyvät Ismo Alanko Säätiö ja CMX. Nykyisessä porukassa ei liene ketään, joka olisi ollut järjestämässä ensimmäistä rokkia, Ilosaarirockin Asko Piiparinen pohtii. Alkuperäisessä Ilosaaressa järjestettävää Ilovaarirockia järjestämässä sen sijaan on niitä, jotka 70-luvun alussa toteuttivat ensimmäiset Ilosaarirockit. Eli kun Ilosaarirockista ovat päässeet eroon, niin Ilovaarirock on kutsunut. Lisäksi Popkatu on tullut viime vuosina kiinteäksi osaksi rokkiviikkoa, ja sitäkin tekemässä on entisiä Ilosaarirock-aktiiveja. Ilosaarirock järjestetään Joensuun Laulurinteellä 14.-16. heinäkuuta. Festivaalille myydään kaikkiaan 20 000 kahden päivän pääsylippua.
6
KESKUSTELUA POPMUSIIKISTA
Arctic Monkeyson sitten myynyt aivan hirvittäviä määriä Enkuissa. Paljon se nyt olikaan? 360 000 paskakärpästä ei voi olla väärässä. Eli sen verran, ensimmäisen viikon aikana yksistään. Järjetön luku! On, etenkin suhteutettuna yhtyeen tasoon, joka on parhaimmillaankin vain kehityskelpoinen. Mikä ihme sen bändin muka erottaa kaikista niistä sadoista ränttätänttäyhtyeistä, joita saarivaltakunnasta on parin viime vuoden aikana ponnistanut? Toisaalta Arctic Monkeysille tuon menestyksen nyt vielä suvaitseekin, kasvattihan bändi kuulijakuntaansa nettisuosion ja downloadien avulla, mikä on sentään hieman katu-uskottavampaa kuin joka Macarenatyyppinen äkkisuosio. Kehityskelpoinen on hieno sana. Sain ylä-asteella työharjoittelusta arvosanaksi kehityskelpoisen, kun Pizza Hutin esinaisemme ei oikein pitänyt minun ja kaverini työpanoksesta. Helvetin mielenkiintoista. Arctic Monkeyshän valittiin oliko se nyt Q-lehden kuukautisessa "kaikkien aikojen parhaat" -äänestyksessä top kymppiin, mikä kertoo suhteellisuudentajun kadonneen joiltakin pahimman kerran. Krooh pyyh, lehtien sitä ja sitä -listathan ovat todella mielenkiintoista luettavaa. Ohita ne olankohautuksella, pääset helpommalla. Eihän noita musalehtien top-listoja enää edes oteta tosissaan. Joku STT:n pikku-uutinen näkyy ilmaisjakelulehdessä, se siitä. Sitä vain ihmettelen, että joku Radioheadin The Bends menestyy niin usein niin hyvin. Sehän on melko perinteistä kitarapoppia verrattuna esimerkiksi OK Computeriin. Mutta voittihan Belle And Sebastiankin parhaan tulokkaan Brit Awardin vuosia takaperin aktiivisen fanikantansa ansiosta. Sama juttu on Radioheadilla: yhtyeellä on paljon opiskelijafaneja, joilla on aikaa spämmätä musalehtien kyselyihin äänestyslipukkeita oikein kunnolla. "Opiskelijat syövät kansakuntamme turmioon väärällä musiikkimaullaan ja aktiivisella osallistumisellaan äänestyksiin! Ja presidentinkin meille valitsivat, perkele! Väärin kannatettu!" Onhan tuo Q:n lista mukavampaa luettavaa kuin jonkun Rolling Stonen: Neljä Beatlesin levyä kymmenen joukossa! Niin, olisiko se silloin musiikkihistoriallisesti todempaa luettavaa sen sijaan, että listoilla roikkuu joku Stone Roses? Joku Dylan on sentään vaikuttanut musiikin kehitykseen hieman enemmän kuin jotkut brittihappopäät. The Smithsinkin menestys noissa äänestyksissä on siinä ja siinä vanhoilla meriiteillä mennään, mutta senkin yhtyeen debyytti on paikoitellen aivan mielettömän kökköä kuunneltavaa. Musiikkihistoriallisesti? Onomatopoeettisesti? Tarvitsetko lisää tavuja uudissanoihisi? Imepäs häkkyrää ja käy hakemassa meille kalja. Jarkko Fräntilä Tämän otsikon alla Fräntilä käy päänsisäistä vuoropuhelua demoniensa kanssa väitellen päällisin puolin merkityksettömistä asioista.
Tulossa: Ke 15.2. 12 YLEQ esittää NICOLE WILLIS & THE SOUL INVESTIGATORS JIMI TENOR Pe 17.2. 10 RINNERADIO La 18.2. 20 DAVE EDMUNDS (UK) Ti 21.2. 20 DARK FUNERAL (SWE) NAQLFAR (SWE) + SUPPORT To 23.2. 10 "Tanssiaiset Valkokankaan helmien kera" BOSTON PROMENADE JA TÄHDET... MM. SAMI PITKÄMÖ, EMMA SALOKOSKI. AMIRA KHALIFA, ZARKUS POUSSA, ELASTINEN Pe 24.2. 10 MOKOMA La 25.2. 10 "Kuningasklubi" THE EMBASSY (SWE) REGINA DJS ANTTI, SAMI & SHOPLIFTER Ti 28.2. 12 "klubb eXtrem" THE SOUNDS (SWE) THE SCARAMANGAS Ke 1.3. 10 GODSPLAGUE MISERY INC. STONER KINGS To 2.3. 10 SOUL TATTOO ZOOK Ennakot: Tiketti (0600-1-1616) (0,66 /min+pvm) & Keltainen Jäänsärkijä. Lipun hintaan sis. alv 8 % & ennakkokomissio. www.tavastiaklubi.fi
URHO KEKKOSEN KATU 4-6
7
NEWSFLASH
KickAss Club on Helsingin Gloriassa järjestettävä uusi klubi, joka esittelee nousevia rock- punkja heavy-bändejä. 22.2. KickAss Clubilla soittavat Backseat Rhythm, Sister Morphine sekä Micko Hell And the Motherfuckers. 22.3. lavalla nähdään One Eye Shut, Alabama Hellraisers ja Presence. KickAss Clubeilla on erillinen anniskelualue, joten alaikäisetkin pääsevät sisään. The Sounds soittaa Helsingin Tavastian Klubb Extrem -illassa 28.2. Ruotsalaisbändin uusi albumi julkaistaan maaliskuun puolivälissä. Zoice (www.zoice.fi) on uusi, interaktiivinen radiokanava, joka tarjoaa musiikkia, viihdettä, urheilua ja ajankohtaisasiaa. Uuden ajan radiokanavaksi itseään tituleeraava Zoice toimii vielä pelkästään netissä, mutta valtakunnallinen FM-toimilupa on jo haussa. Niemisen ja Litmasen uusi albumi More Adventures With... ilmestyy 15.2. Scandinavian Action Jazz -tyyppistä musiikkia veivaava rummut ja urku -duo keikkailee kevään mittaan niin Jyväskylässä (Bar Vakiopaine 12.2.), Helsingissä (Tavastia 14.2.) kuin Cannesissa (14.-17.3.) ja Teksasin Austinissakin (SXSW-tapahtuma). Harlem Gospel Singers saapuu Suomeen helmikuussa. Ryhmän gospel- ja soul-musiikin tunnetuimpia klassikoita esittelevä Power of Soul show nähdään 21.2. Helsingissä, 22.2. Lahdessa ja 23.2. Tampereella. Mukana on muun muassa Queen Ester Marrow. Kari Peitsamo teki tervetuliaisbiisin Suomessa vierailleelle talk show -tähti ja Tarja-lookalike Conan O´Brienille. Kappaleen nimi on Song for Conan ja se menee näin: 1. He´s as handsome as can be Conan O´Brien / Has a talk-show on tv Conan O´Brien / Looks like Tarja Halonen Conan O´Brien / He´s the finest of the men Conan O´Brien 2. Flew a long way ´cross the sea Conan O´Brien / Finland is the place to be Conan O´Brien / Fell in love with our land Conan O´Brien / Jay Leno will not understand Conan O´Brien. Helsinki International Tattoo Convention -tatuointimessut järjestetään Helsingin Kulttuuritalolla 17.-19.3. Yksi odotetuimmista vieraista on perinteistä japanilaista tatuointikulttuuria edustava Horiwaka, joka tekee taidettaan sekä perinteisillä japanilaisilla välineillä että nykyaikaisella koneella. Horiwakan kuvataidetta löytyy muun muassa Mötley Crüe -yhtyeen Tommy Leen ja Nikki Sixxin iholta. The Fiery Furnacesin uusi albumi julkaistaan 18.4. Matthew Friedberger on kuvaillut Bitter Tea -uutukaista hyvin tyttömäiseksi levyksi, jonka jokaisessa biisissä on väärinpäin äänitettyä soittoa tai laulua ja että jos levyä kuuntelee liian lujaa, saattaa loukata itsensä. The Fiery Furnaces on parhaillaan Yhdysvaltain-kiertueella. HIM esiintyy ensi kesän Provinssirockissa. Saapumisensa Seinäjoen Törnävänsaareen ovat varmistaneet myös The Ark ja Lapko. Ruisrock järjestetään kolmipäiväisenä myös ensi kesänä. Ruissalon Kansanpuistossa rokataan perjantaista sunnuntaihin 7.-9.7.2006. Festivaalin ohjelmisto on julkaisukunnossa maalis-huhtikuussa.
Uutiset toimitti Ari Väntänen (ari.vantanen@sue.fi).
BLAKE JA PRIVATE LINE AMERIKKAAN
Yhdysvaltalainen levy-yhtiö 456 Enterprises ja Playground Music Scandinavia ovat solmineet Blaken ja Private Linen (kuvassa) levyjä koskevan lisenssisopimuksen. Sopimus kattaa Pohjois- ja Etelä-Amerikan markkinat. Sopimus koskee Blaken uusinta levyä Planetizer ja Private Linen 21st Century Pirates -debyyttiä vuodelta 2004. Skandinaavinen ja etenkin suomalainen rock on meistä erittäin kiinnostavaa ja kuulostaa tuoreelta, kommentoi 456 Enterprisesin perustaja ja toimitusjohtaja Jonathan Rifkind. Amerikkalainen rock-skene on tällä hetkellä todella ummehtunut, ja suomalaisten bändien energia ja melodiat vetoavat varmasti amerikkalaiseen yleisöön. 456 Enterprisesin pääjohtaja on talk show -juontaja Carson Daly. Suurena Suomen ystävänä tunnettu Bam Margera on yhtiössä osakkaana. Kun kuulin Private Linen biisin 1-800-Out-Of-Nowhere tiesin heti, että tässä suomalaisbändissä on valtavasti potentiaalia myös USA:ta ajatellen. Tämä on täydellistä bilemusiikkia, ja heidän imagonsa saa diggaamaan heitä entistä enemmän, kehaisee Bam. 456 Enterprises menestyneimpiä julkaisuja on ollut Viva La Bam -kokoelma, jolla esiintyvät myös suomalaisartistit HIM, The Rasmus, Negative ja The 69 Eyes.
YPÖ-VIIS
Jakelu: Kråklund
pe 17.2. Slideshaker
lisää uutisia: www.sue.fi
8
MOKOMA soundtrack 18e of our lives 21,00e BELLE & THE korn SEBASTIAN 18,50e 18,50e darkness SAMAE KOSKINEN 18,50e 19e
ASEMATUNNELI www.tunnelinlevy.com
la 18.2. Knuclebone Oscar pe 24.2. Del Buzz la 25.2. Dead Revolt pe 3.3. Ben Granfelt Band la 4.3. Killpretty pe 10.3. Kumikameli la 11.3. The Skreppers
"KARHULAN POIKII LIVE" LEGENDAARINEN PUNKOMAKUSTANNE 27 v. TAKAA NYT CD:nä! 12 bonusbiisiä!
katso koko katalooki ja distro: www.woimasointu.com WS levyt myös täältä: www.levyvirasto.net
SUE CD 6 KAUPOISSA NYT !!
Levyllä mukana mm. Astrid Swan, 22-Pistepirkko, Disco Ensemble, Nieminen & Litmanen, Jolly Jumpers, Shake, Echo Is Your Love, Sister Flo, Soul Tattoo, Viola, Kevin, Zacharius Carls Group, Aavikko... Muistathan että kun tilaat Suen vuodeksi, saat Sue -cd:n tilaajalahjaksi! Tilauskuponki sivulla 47.
Jakelu: Playground music
9
10
SOOLOLEVY VERSOAA RUNOUDESTA
Sister Flon nokkamies Samae Koskinen on tehnyt uuden aluevaltauksen levyttämällä soololevyn.
- Soololevy alkaa olla tehtynä ja sen tekeminen on ollut hauskaa, joskin yksinäistä. Mutta huomasin sen, että musiikkia tehdessä pitää muistaa koko ajan olla leikkimielellä. Pitää tehdä tosissaan, muttei vakavissaan. Soololevyä tehdessä ei ollut mitään selkeää muotokieltä valittuna. Levyä voisi luonnehtia tyylittömäksikin Thin Lizzy -kitaroineen kaikkineen, mutta onneksi ei ole mitään paineita mistään suunnalta. Riihimäellä asumisessa on puolensa, tunnelmoi Samae. Samaen levy Vol.1 tarjoaa kuulijalle aikamatkan 70-luvulle. Musiikista kuulee, että sen tekeminen on ollut rentoa. Nöyryys yhdistettynä vankkaan ammattitaitoon lienee se salainen resepti, jonka ansiosta toivoo, ettei sooloprojekti jää yhteen levyyn. Vol.1 on tehty yhteistyössä Suomen kärkikaartin runoilijoiden ja kirjailijoiden kanssa. Äänityksestä, tuotannosta ja miksauksesta vastaa Koskinen yhdessä Riku Mattilan kanssa. Mies kertoo tutustuneensa runouden ihmeelliseen maailmaan työs12 kennellessään sivarina kirjastossa. - Tuottaja Riku Mattila tuntee Kauko Röyhkän ja mä Sanna Karlströmin. Muut runoilijat keksittiinkin mukaan heidän avustuksellaan. Tarkoituksena oli sekoittaa pakkaa kulttuurimuotojen välillä ja ottaa Love Records -tyyliin runoilijoita ja kirjailijoita tekemään tekstejä populaarimusiikkilevylle. Samaelle suomeksi laulaminen oli haaste, ja Hän asuu näillä kulmilla singlellä onkin kuultavissa ujon oloista tulkintaa. Laulaja lausuu osan kirjaimistosta varsin persoonallisella tyylillä. - Alussa oli aika haastavaa laulaa suomeksi, koska mä en ole ikinä kuunnellut paljoa suomenkielistä musiikkia, jollei jotain Pekka Strengiä, joitakin Wigwamin juttuja, Kasevaa ja Pepe & Paradisea oteta huomioon. Tein muutamia keikkoja akustisen kitaran kera opetellakseni laulamaan suomeksi. On kummallista, kun vokaaleja venyttämällä ja erilaisilla painotuksilla sanojen merkitykset voivat muuttua ihan toisiksi. Se on suomen kielessä jännittävää. Mies vaikuttaa projektinsa suhteen vaatimattomalta, mutta lupaa heittää soolokeikkoja levyn tiimoilta. - Kasaan ilmeisesti pienen yhtyeen, jonka kanssa esitetään noita soololevyn kappaleita. Tällä hetkellä on muutama keikka tulossa. Samaen sooloilu ei suinkaan tarkoita Sister Flon telakoitumista, ja Samae kertoo kokeneensa uransa tähänastiset huippuhetket juuri Sister Flon kanssa. Eikä ihme, sillä bändin lähihistoria on ollut hyvin nousujohteinen. - Mahtavinta tähän mennessä on ollut Sister Flon konsertti Provinssirockissa vuonna 2005, vaikka paikalle päästyämme olin varma ettei meidän keikalle osallistu yhtään katsojaa. Kun aloitimme keikan, miellyttävä ja runsas yleisö osasi jopa biisien sanoja ja tunnelma oli mitä upein. Betonilantionikin katosi keikalla mystisesti. Kaikki oli kohdallaan, tekoveri roiskui ja leikimme rockyhtyettä. Vaikka toisin luulla voisi, Samae Koskinen ei pidä itseään muusikkona, vaikka musiikki intohimoista suurin onkin. - En ainakaan treenaa mitään tekniikkajuttuja päivittäin. "Muusikkous" on mulle vierasta ja vaivaannuttavaa, mutta kappaleita kirjoitan öisin. Nauhoittelen niitä faijalta saatuun pieneen mp3-soittimeen. Samae Koskinen on päättänyt aloittaa uuden vuoden mehupaastolla. Elimistö pääsee eroon kuonasta ja mies itse tupakasta, ja samalla edessä on tutustuminen suolihuuhtelun saloihin. Kummempia odotuksia Samaelta ei alkavalle vuodelle löydy. - Odotan kesää, sillä mä en tykkää pakkasesta. Teksti: Laura Gröndahl Kuva: Jukka Salminen Samae Koskinen livenä: 17.2. Dynamo, Turku 15.3. Tavastia-klubi, Helsinki 24.3. Rytmikorjaamo, Seinäjoki 25.3.West Coast Bar, Kokkola
EGOTRIPPI
songwriter-tyylillä. Syitä moiseen rauhoittumiseen on puitu, mutta todellista vastausta ei vielä ole kuitenkaan keksitty. Toi on hankala asia, jota olen pohtinut paljon, varsinkin kun olen viimeiset kymmenen vuotta ollut duuripopin lipunkantaja. Tosiasia on se, että olen aina ollut sitä täysin vilpittömästi. Nyt kun nopeampien biisien tekeminen on tuntunut vaikealta, niin mieluummin teen sellaista mikä tuntuu hyvältä ja kuvaa sielunmaisemaa parhaiten. Se on tärkeämpää kuin väkisin kiinnipysyminen jossain tietyssä tyylissä, kuvailee Knipi. Siinä on taustalla myös elämänmuutosasioita. Meillä ei yksinkertaisesti ole aikaa käydä treenikämpällä vain soittelemassa. Se on tavallaan kuitenkin edellytys sille, että syntyy niitä hyviä rokkibiisejä. Kotona akustisen kanssa se ei ole yhtä helppoa, kertoo Skele.
PITKÄLLE KIERTUEELLE
Levyn tekeminen kesti kokonaisuudessaan toista vuotta, josta sävellys- ja sanoitustyö vei noin vuoden. Kaikki tehdyt kappaleet ovat nyt mukana, yli ei jäänyt mitään. Toisinaan aikataulussa pysyminen aiheutti paineita, sillä levyn oli tarkoitus ilmestyä jo viime syksynä. Henkisen hyvinvointimme vuoksi päätettiin siirtää julkaisua. Sillä eihän meitä mikään pakottanut syksyllä julkaisemaan. Mieluummin tehtiin kunnolla, tarkentaa Skele. Me haluttiin tehdä levy, johon voidaan itse olla tyytyväisiä. Mua ärsyttää henkilökohtaisesti sellaiset artistit, jotka jälkikäteen marisee, että levystä ei kiireen takia saatu hyvää. Ei ole kenenkään intressien mukaista tehdä jotain, mihin artisti ei voi itse olla tyytyväinen, lataa Knipi. Egotrippi suuntaa maaliskuussa syksyyn ulottuvalle kiertueelle, joka kattaa lähes koko Suomen. Bändi kokee olevansa parhaimmillaan 400-500 hengen rokkiklubeilla. Klubeilla on nautinnollisinta soittaa. Tiivis eikä mitenkään kliininen tunnelma on parasta. Festareilla parhaita paikkoja soittaa on teltat, niissä on kuitenkin vähän sellainen klubimainen tunnelma. Mieltymyksistä huolimatta egotrippailusta saa tulevana vuonna nauttia niin festarilavoilla kuin klubeillakin, ja bändi vaikuttaa varmemmalta kuin koskaan aikaisemmin. Uusi aika on siis koittanut. Teksti: Laura Gröndahl Kuva: SonyBMG
TOIVEIKAS JA VAKUUTTAVA
Egotripin tämänhetkistä olotilaa kuvaa vapautuneisuus. Sama tunnetila kuvailee myös uutta, helmikuun lopulla ilmestyvää seitsemättä pitkäsoittoa.
Sulla on tollanen old school nauhuri, toteaa Knipi heti haastattelun alkumetreillä. Kommentti on oiva aasinsilta, sillä Egotrippi itse on aloittanut toimintansa 90-luvun alussa, jolloin vanhanaikaiset c-kasetit olivat vielä yleisiä. Egotrippi on siis jo pitkällä murrosiässä. Bändin uutta Vielä koittaa uusi aika -levyä on tehty ajatusten ja tekojen asteella lähes kaksi vuotta. Välillä raskaaltakin haiskahtanut uurastus palkitaan 22.2., jolloin uutukainen ilmestyy. Nyt on helpottunut ja hyvä fiilis. Vähän vielä tietenkin stressaa se, että ei olla vielä nähty lopullista tuotetta. Levy-yhtiö kyllä vakuuttelee, että kaiken pitäisi olla ok. Bändin nettisivuilla julkaistavasta levytyspäiväkirjasta ilmenee, että projekti on vienyt miesten tuntemuksia laidasta laitaan. Nyt tuntuu, että on alkamassa sellainen pieni nousuvaihe. Viikko pari sitten kaikki olivat suhteellisen poikki, itse asiassa juuri silloin, kun ne viimeiset rivit sinne päiväkirjaan kirjoitettiin. Oli sellainen tunne, että nyt on pakko pitää pieni tauko. Enää asioille tai levylle ei voi tehdä mitään. Se on yksinkertaisesti siinä, lisää kitaristi Skele. Sit vaan pyyhitään ja jatketaan matkaa, naureskelee Knipi. Ollaanhan me aina parhaita. Mulla on tästä levystä harvinaisen itsevarma olo. En muista, että aikaisempien levyjen kohdalla olisi ollut aivan näin vakuuttunut fiilis. Jokainen pienikin kivi kaikkien biisien kohdalla on käännetty. Aikahan kuitenkin parhaiten asiat näyttää, toteaa Knipi. Kuukausien työskentely kappaleiden parissa hioo särmät terävämmiksi ja samalla niin tyylipuhtaiksi, että biisien takana voi seistä selkä suorana. Pienimmillään saatetaan hioa yhtä sanaa tai tavua, jos ollaan epävireessä tai jotain vastaavaa, tarkentaa Skele. Tällä levyllä ei silti ole kyseessä niinkään yksittäiset asiat. Me esimerkiksi huomattiin, että oltiin saatu pariin biisiin keikoilla parempi meininki. Ne kappaleet yksinkertaisesti huusi, että äänittäkää meidät uudelleen. Tietty spontaanius loisti joissakin nauhoitetuissa vedoissa poissaolollaan, joten ne äänitettiin uudestaan, muotoilee Knipi. Joskus on pakko mennä kantapään kautta. Aluksi ensimmäiset versiot nimittäin tuntuivat oikeilta. Mutta sitten huomattiin, että live-soitossa kuuluva tietty ulottuvuus ei tullutkaan nauhalle, lisää Skele. Bändi siis soitti muutamia uusia biisejä jo viime kesän keikoilla. Vaikka palaute oli mukavaa, tarvittavaa itsevarmuutta uuden levyn tekoon se ei kuitenkaan antanut. Kuuntelin meidän ekan keikan, jolla soitettiin uutta materiaalia, jälkeenpäin minidisciltä. Olin epävarma siitä, miten uudet biisit istuu settiin, mutta hyvinhän ne sinne lopulta sopi. Egotrippi ei halua luokitella levyään minkään tietyn teeman alle. Olen aikaisemmin sanonut, että sana toiveikas kuvailee levyä parhaiten. Mä pidän siitä edelleen kiinni. Biisit on tehty kuitenkin niin yksitellen, ettei meille ole syntynyt varsinaista johtoteemaa, eikä se meiltä kyllä onnistuisikaan, toteaa Skele. Semmonen fiilis jäi valmiista levystä, että Vielä koittaa uusi aika kuvastaa tittelinä levyä aika hyvin. Pienen tauon jälkeen kokonaisuus hahmottui paremmin. Biisintekijänä mä olen kuitenkin kiinni aina yhdessä kappaleessa kerrallaan. Me elettiin tämä levy niin kuin aina ennenkin: biisi kerrallaan. Vielä koittaa uusi aika -levyn vanhin biisi on valmistunut jo viime vuosisadalla, tarkemmin sanottuna vuonna 1999. Vielä kymmenen vuoden yhteistyön jälkeen bändin jäsenten keskinäinen kritisointi tuottaa toisinaan vaikeuksia. Mian laulu on varmasti vanhin biisi tällä levyllä. Se on roikkunut mukana jo pitkään, ja aina joku on puhunut, että pitäisikö se ottaa mukaan. Nyt oli sellainen tunne, että se istuisi tälle levylle tosi hyvin. Viime levylläkin se olisi mennyt, mutta silloin ei löytynyt energiaa tehdä sanoja valmiiksi. Sanotaan tuosta kritisoinnista vaikka niin, että toiset ottaa asiat jollain lailla herkemmin, tiivistää Skele. Me ollaan opittu hyvä taktiikka bändin sisäiseen kommunikointiin. Toinen saattaa ymmärtää, vaikka ei aivan suoraan sanoisikaan. Kyllä me silti kohtalaisen suoraankin sanotaan, ei tämä nyt ihan sellaista pelien pelailua ole, päättää Knipi.
IKIOMA AHTISAARI
Skele kertoo, että on onni onnettomuudessa, että bändillä on oma Ahtisaari, jolla hän tarkoittaa tuottaja Lasse Kurkea. Kurki tuotti Egotrippiä nyt kolmatta kertaa, ja Kurjelle bändi pystyy puhumaan suoraan. Lasselle kiitos ja anteeksi. Se on varmasti menettänyt viisi vuotta elämästään, taas kerran! Vuosien varrella on monesti käynyt mielessä, että jos tuotettaisiin itse. Mutta Lasse on ollut tärkeä ihminen kanavoimassa asioita. Me nähdään Lasse nimenomaan sellaisena Ahtisaarena, tasapainottavana voimana. Sekä edellinen levy Matkustaja että tuore Vielä koittaa uusi aika ovat molemmat mollivoittoisia levyjä. Kaksi edellistä syntyivät bändin mukaan enemmän singer/
BIISI KERRALLAAN
Bändi on luonnehtinut uutukaistaan parhaaksi Egotripin levyksi ikinä. Töitä on tehty kaikessa rauhassa, vaikka jonkinasteisia paineita matkan varrelle on mahtunutkin. 16
Yleensä bändit treenaavat kellarissa vuosikausia, tekevät demoja ja soittavat keikkoja, joita kolmen kaverin lisäksi kukaan ei tule katsomaan, sekä saavat lukemattomia "kiitos, mutta ei kiitos" -viestejä levy-yhtiöiltä. Mutta ei Mannhai. Se nauhoittaa demon, kävelee parisataa metriä ja saa diilin ennen ensimmäistäkään keikkaa. Jokunen vuosi myöhemmin se soittaa uuden laulajan kanssa 14 keikkaa ennen kuin mietitään pitäisikö mennä treenikämpälle. Se on helppoa kun sen osaa, mutta palataan kuitenkin nykypäivään. Mannhain Spaceball pamahti suoraan virallisen singlelistan kärkipaikalle. Tätä juttua kirjoittaessa ei vielä ole tietoa miten helmikuun puolessa välissä ilmestyvä Hellroad Caravan -albumi menestyy. Yhtyeen kitaristi Ile vitsailee, että odottaa täyspitkän pärjäävän ainakin yhtä hyvin kuin single. Se jää nähtäväksi, mutta paketti on ainakin kunnossa. Bändille on tapahtunut paljon edellisen albumin The Exploderin jälkeen. Ensin solisti Janitor päätti pistää pillit pussiin. Hänen korvaajakseen löytyi nopeasti norjalainen Trond Skog, joka viihtyi bändissä peräti pari kuukautta. Nykyinen laulaja ex-Amorphis-mies Pasi Koskinen hälytettiin remmiin kesken Euroopan kiertueen norskipellen alettua sekoilla kympillä. Ei liene kovinkaan tavallista, että bändillä on kolme laulajaa alle puolessa vuodessa. Eikö moisessa meinaa jo usko loppua? Ei oikeastaan. Kun Janitor lähti, niin tämä Norja-tyyppi tuli tosi nopeasti mukaan. Se oli hyvä
MANNHAI
EI MIKÄÄN TAVALLINEN TARINA
Hellroad Caravan jatkaa kulkuaan, vaikka kinokset ovat välillä olleet varsin korkeat. Mannhain asenne on kohdallaan eikä luovuttaminen ole käynyt edes mielessä. Ja yhtäkkiä kaikki on taas mahdollista.
laulaja ja siitä tuli hyvä fiilis. Nämä friikkitapahtumat alkoivat sitten heti rundin alussa ja tuli sellainen fiilis, että mitähän tästä tulee. Tämä jätkähän on ihan sekaisin! Sekin meni sitten nopeasti ohi, kun saman tien otettiin koodia, ja Pasi sanoi, että se tulee. Ei siinä mitään. Oli fiilis, että tottakai me jatketaan tämä homma loppuun, koska ollaan lähdetty dösällä täältä näin ja meillä on kuski, miksaaja, paitamyyjä ja toinen bändi messissä. Eihän siinä nyt luovuteta! Kävi miten kävi, niin joka tapauksessa soitetaan tämä rundi loppuun, muistelee rumpali Junior. Kaikki tapahtui kauhean nopeasti. Mutta ei me kertaakaan kelattu, että me lähdetään himaan. Me oltiin tultu sinne soit-
tamaan ja saatana mehän soitetaan!, vakuuttaa Ile. Hieman aiemmin Amorphiksesta eronnut Pasi oli luonnollinen valinta uudeksi laulajaksi olihan hän tuttu jo vuosien takaa. Sekä Ile että Junior ihmettelevät, miksi eivät pyytäneet Pasia bändiin heti Janitorin lähdettyä. Se ei vaan tullut mieleen, ei nähty metsää puilta. Me kyllä vitsailtiin, että soittaako Amorphis Janitorille, nauraa Junior. Rundin jälkeen oli selvää, että Pasi jää bändiin. Mies istui kelkkaan mainiosti ja oli heti mukana uusien biisien teossa, joita syntyikin lyhyessä ajassa aimo kasa. Näin nopeasti ei ole kyllä tullut ikinä mitään. Mutta sitten kun tulee niin sitten tehdään, kertoo Ile. The Exploder oli yllättävän rokkipainotteinen, mutta Hellroad Caravan on taas paluuta tutumpaan ja raskaampaan Mannhaisoundiin. Vaikka hevimpää meininkiä onkin luvassa, ei miehiä kuitenkaan huoleta Amorphisvertailut. Oppu (basso) ja Pasi ovat molemmat olleet neljällä Amorphislevyllä ja jompikumpi niistä jokaisella paitsi tällä ihan uudella, joten tottakai se kuuluu siellä ajoittain. Mutta ei bändejä silti pysty sekoittamaan keskenään, toteaa Junior. Ja kaiken lisäksi Holopaisen Esa soittaa yhden soolon meidän levyllä! Niin, mutta whattahell?! Onhan se varma, että niitä vertailuja tulee. Teksti: Miki Peltola Kuva: Risto Vuorimies
19
RONSKIBIITTI
NÄKÖKULMAPULMA
Turkulainen Ronskibiitti on äärimmäisyyksien bändi joka vihaa äärimmäisyyksiä.
HC-punkbändin tatuoidulta basistilta näyttävä Klaus Kustaa ei tupakoi, käytä alkoholia eikä syö lihaa. Mr. Kirby toisaalta tekee niitä kaikkia, mutta näyttää lähinnä hiphop-vaatekaupassa asioineelta virkamieheltä. Muun muassa se tekee tästä kaksikosta yhden Suomi-hiphopin mielenkiintoisimmista kokoonpanoista. Ronskibiitiltä ei puutu mielipiteitä. Klaus Kustaa ja Mr. Kirby ampuvat aina kovilla ehkä eivät aina aivan kohti maalia, mutta ampuvat silti. Vihaan kommunisteja yhtä paljon kuin natsejakin, mutta en mä silti mikään vitun keskustalainen ole. Kaikenlainen äärimmäisyys ärsyttää, lasauttaa Klaus Kustaa. Kun Ruudolf levyllään ja sen kansissa ylistää Herraa, pukeutuu Ronskibiitti levynsä kansissa doom metal -bändi Reverend Bizarren paitaan ja valkaisee kasvonsa black metal -hengessä. Onko Ronskibiitti sitä jo pitkään peräänkuulutettua satanistihoppia? Ei ehkä, mutta yleisesti kyllä ärsyttää suomi-hiphop-skenen jeesustuminen. Tuntuu, että kaikki hopparit kääntyvät uskoon. Ruudolfin mukana on kääntynyt myös Aksim. Ceebrolisticsin runopojat on aina kumartaneet yläkertaan päin, ja sitten on kaikki nämä Forbidden Forestit ja muut, uskiksia kaikki. Tuntuu, että tässäkin otetaan mallia jenkeistä. Siellä räppärit käy sunnuntaisin kirkossa pyytämässä anteeksi viikon aikana tekemiään syntejä ja ampumiaan ihmisiä, Klaus Kustaa lataa. Onneksi Jodarok on vielä entisellään. Uskossa oleminen on vähän sama kuin se, että jos mies on homo, niin se on tosi ok. Mutta jos on sellanen tosi neitimäinen, niin se on ärsyttävää. Samalla tavalla mun mielestä saa ihan vapaasti olla uskovainen, kunhan sitä ei tuputa koko ajan muille. Fundamentalismi ärsyttää. Toi ei tainnut olla kauheen PC mielipide, mutta ei kai mun kuulukaan olla mitenkään poliittisesti korrekti. Mähän oon kuitenkin tällanen punkkari, Klaus Kustaa tähtää. Niinikään tinkimättömästä linjastaan tunnettu Bad Vugum -levy-yhtiö muistetaan suomalaisen vasemman laidan vaihtoehtorockin elossa pitävänä voimana 90-luvulta. 2000-luvulla BV2-alamerkin perustanut yhtiö on kiinnittänyt rosteriinsa myös Kaucasin ja Kontackton kaltaisia vaihtoehtoisia hiphop-kokoonpanoja. Nyt samaan sarjaan kuuluu Ronskibiitti. Kun olimme tehneet albumia kaksi vuotta ja se vihdoin oli valmis, lähettelimme sitä eri levy-yhtiöihin. Pääasiassa hiphop-yhtiöihin, mutta kiusallamme myös BV2:lle. Se oli lopulta ainoa yhtiö, joka oli kiinnostunut julkaisemaan albumimme. Se oli mulle unelmien täyttymys. Kuuntelin 90-luvulla ihan kaikkea mitä Bad Vugum julkaisi: Circleä, Deep Turtlea ja jopa alkupään CMXää. Tuntuu mahtavalta olla osa samaa jatkumoa, Klaus Kustaa purkaa. Hiphopista on tullut muoti-ilmiö. Yläasteikäiset pojat pukeutuvat itseään kolme kertaa isompiin housuihin ja doorageihin ja kuvittelevat suomalaisen ostoskeskuksen sijaan hengaavansa Comptonissa, vaikka kotona odottavat äidin lihapullat ja matematiikanläksyt. No, samanlaisiahan mekin oltiin siinä iässä. Jos dooragit olis keksitty jo silloin, niin olis meillä varmaan ollut sellasetkin. Mä yritin silloin tilata hiphop-lehden mainoksesta New Yorkista itselleni sellaisia isoja kultakäätyjä, kolmen sormen sormuksia ja kultakuoria hampaisiin, mutta eihän 13-vuotiaalla nappulalla Visa-korttia ollut. Sain ilmasen kataloogin ja pahoittelukirjeen, ettei onnistu ilman rahaa, Klaus Kustaa kiillottaa. 13-vuotiaana mä olin teollisuusalueella sormet maalissa. Onhan se hauskaa, kun eilenkin Euro-Marketin kassajonossa seisoi kuuskymppinen ukko mäyris molemmissa käsissä ja Wu-Tang Clanin huppari päällä. Strictly gangsta, Mr. Kirby ampuu. Musiikki on se, mikä lopulta ratkaisee. Apollolla, Cheekillä ja noilla muilla on ehkä hiphop-kulttuurin ulkokohtaiset asiat apinoitu oikein, mutta niiden musiikki on ihan hirveetä paskaa. Se ei vastaa mun käsitystä riimittelystä, että sama sana laitetaan kahden perättäisen lauseen viimeiseksi, Klaus Kustaa osuu. Teksti: Tomi Tuominen Kuva: Anna Gradistanac 21
Turun Klubi hieroo unihiekkaa silmistään ja heräilee uuteen iltaan. Keskiviikkoillan esiintyjäkaarti Echo Is Your Love, The Phoenix Foundation, I Walk the Line ja Black Audio on moniulotteinen, eikä paikalle saapuvaa voi moittia maultaan rajoittuneeksi. Siitä ei voi moittia myöskään illan päättävää, elektronisia elementtejä juurimusiikkiin yhdistelevää Black Audiota, joka julkaisi kolmannen pitkäsoittonsa Iron Rhinon heti vuodenvaihteen jälkeen. Ollaan saatu levystä hyvää palautetta, arvostelutkin ovat olleet suurimmaksi osaksi positiivisia. Tosin useat kommentit tulee lähipiiriltä, ei siis kovin luotettavilta tietolähteiltä, kertoo yhtyeen vokalisti Ville. Rautaiseen Sarvikuonoon nimenä löytyy varsin looginen selitys. Muita eläimiä bändi ei edes harkinnut. Lähinnä se tuli siitä, että se kuulostaa hyvältä. Levy on vähän raskaasti raahustava, kuten sarvikuonotkin. Ne ovat potentiaalisesti äreitä ja vaarallisia eläimiä, mutta sydämeltään lempeitä kasvissyöjiä. Sarvikuono on sellainen heavy metal -eläin, raskaita ja hitaita biittejä. Vähän kuin sarvikuonon löntystelyä, kuvailee Ville. Uudelle levylle tehtiin Villen mukaan iso läjä kappaleita tai paremminkin aihioita, joita Black Audio pikkuhiljaa kasaili ja ohjelmoi. Iron Rhinoa yhteen sitova asia on se, kuinka huolella sitä on tehty. Ei aikaisempiakaan levyjä hutaistu ole, muta tämä levy on tehty alusta loppuun oikeammin. Black Audion jäsenillä on jatkuvasti monta rautaa tulessa. Muun
BLACK AUDIO LEMPEÄ SARVIKUONO
Black Audion mielestä hyvä ääni voi syntyä vaikka kukon kuolemisesta. Tästä on pakko ottaa selvää.
muassa kitarasta, banjosta ja ohjelmoinnista vastaavaa Arttu Tolosta työllistää Giant Robot ja monituiset muut projektit. Venyminen ja orjuus aikaraudasta ei tuota ongelmia kenellekään orkesterissa jokaisen omat projektit nähdään Black Audion kannalta rikkautena. Ideoita saadaan näin monelta taholta ja Arttu toteaakin, että tilannetta kuvaa runsaudenpula materiaalista. Black Audion kaikki jäsenet osallistuvat sävellys- ja sanoitustyöhön. Vaikka luulla voisi, se ei ole aiheuttanut turhanpäiväistä säätöä. Tarvitsee vain olla tarpeeksi hyviä jätkiä koko bändillinen. Meillä on neljä ihmistä, joiden ajatukset limittyvät hyvin yhteen, toteaa Ville. Bändi haluaa säilyttää musiikissaan sille ominaisen välittömyyden, joka näkyy bändin tekemisissä ja kuuluu levyiltä. Se tarkoittaa myös sitä, että me suhtaudutaan kaikkeen kuulemaammekin välittömästi, tarkentaa Arttu. Myös blues-, country-, ja rockkitarointi yhdistettynä koneisiin tulee säilymään bändin tavaramerk-
kinä. Taikasanoja erilaisten soundimaailmojen yhdistelyn onnistumiseen ei ole, mutta tiettyjen kulmakivien avulla homma on saatu toimimaan. Bluesin rakennuspalikoitahan voi yhdistellä loputtoman monella tavalla, toteaa Arttu. Eihän bluesin tarkoitus alunperinkään ollut kulkea rakennetun kaavan mukaan. Esimerkiksi Skip Jamesia kuunnellessa huomaa, että se soittaa ja laulaa ihan mitä sattuu ja kuulostaa juuri sen takia niin hyvältä. Puristisuus tuli bluesiin 1960luvulla pitkätukkaisten valkoisten urpojen mukana. Genrerajojen hinaaminen lähemmäksi toisiaan on orkesterin mielestä oikeanlaista välittömyyttä. Hyvä ääni voi Villen mielestä syntyä vaikka kukon jäädessä auton alle. Ihmisillä saattaa olla ajatuksissa sellaisia sääntöjä, että koneita ei saisi käyttää. Vaikka niistä saa vaikka minkälaisia pieruja kuulumaan. Ei sen tarvitse olla sellaista Scooter-tyyppistä säksätystä. Koneella saa aikaan ääniä, jotka eivät ole soittimilla mahdollisia. Haastattelupäivänä päättyneestä pienoiskiertueesta jäi bändille hyvä tunne. Poikkeus oli Lutakon ikärajaton keikka, jossa joku kundi oli tehnyt pesukoneessa portaattomalla lämpötilansäädöllä appelsiinin makuista kiljua. Se tuli lavan eteen ja näytti keskaria. Muuten kaikki ovat käyttäytyneet hyvin, kertoo Arttu. Teksti: Laura Gröndahl Kuva: Black Audio
Suomen ainoa DVD-tehdas!
www.datamate.fi
DATA-MATE OY
Joustava palvelu, tuorein tekniikka ja nopeat toimitukset
DVD Raakamateriaaleista valmiiksi tuotteeksi yhden katon alla (enkoodaus, valikot, authorisointi... käytössä 6-väri offset-printteri, automaattinen pakkauslinja, erikoispakkaukset... ) CD Edullisin hinnoin, laadusta tinkimättä CD-R ja DVD-R Laadukkaat kopiot promokäyttöön kun haluat erottua eduksesi (pienetkin erät mahdollisia)
Pyydä tarjous: puh (09) 5404 360 · fax (09) 5404 3610
www.datamate.fi
23
24
MOKOMA ÄÄRIMM
26
TENHI
ITSENSÄ TULKIT
Kausittain aktivoituva Tenhi luo omanlaistaan musiikkia, jossa yhdistyvät melankolinen luonnonläheisyys, progressiivinen folk-maalailu sekä omaperäinen suomen kielen käyttö.
Tenhin uusi levy Maaäet julkaistiin vihdoin viime viikolla, monien viivästysten jälkeen. Ei voi muuta kuin katsoa peiliin ja sitten sulavasti siirtyä syyttämään saksalaista levy-yhtiötämme... Vakavasti puhuen, olimme ehkä hiukan liian optimistisia aikataulun suhteen. Viilailu ja hinkkaus tuotoksiemme suhteen tuntuu vain kasvavan levy levyltä. Seuraava levymme tulee luultavimmin kauppoihin vuonna 2035, sanoo Ilmari Issakainen, yksi bändin ydinkolmikosta, itseironisesti. Tenhin historia ulottuu jo lähes kymmenen vuoden päähän, jolloin Tyko Saarikko perusti yhtyeen Ilkka Salmisen liittyessä pian mukaan. Issakainen täydensi trion puolentoista vuoden kuluttua, kun tuli ajankohtaiseksi nauhoittaa bändin ensimmäinen virallinen julkaisu, Hallavedet-minicd. Keikoilla seitsenhenkiseksi kasvava bändi käyttää sessiomuusikoita, joita kuullaan myös levyillä. Kokoonpanomme on vakiintunut alusta lähtien meidän kolmen perusjäsenen suhteen. Muilta osin muutoksia on ollut, mutta pyrimme pitämään sessioporukankin mahdollisimman pitkälle samana. Bändin ilmapiirin, työskentelytapojen ja konventioiden oppiminen vie aikaa. Maaäet-levyllä viulua soittaa Inka Eerola, jonka musiikillinen panos levyn kokonaisuudessa on sessiojäsenistä selkeästi suurin, selvittää Salminen. Teemme kolmisin kaiken musiikillisen luovan työn ja hoidamme muunkin bändiin liittyvän toiminnan, minkä lisäksi Tyko kirjoittaa suurimman osan sanoituksista Ilmarin tehdessä loput. Uudella levyllä Tyko on myös pääosin vastannut kansitaiteesta, hän jatkaa. Jokainen kolmikosta soittaa levyillä sekä kitaroita, erilaisia koskettimia että perkussioita ja kaikki myös osallistuvat laulusuorituksiin. Keikoilla vastuu toki jaetaan tasaisesti. Olemme halunneet keikoilla toistaa levyjen laajan äänimaiseman, ja homma on perustunut vahvaan äänimassaan ja monitasoisiin harmonioihin. Uusi materiaali on vaikeampaa live-vetoja ajatellen, koska instrumentteja ja äänimassaa on vähemmän ja biisit perustuvat pitkälti tietyn tunnelman vangitsemiseen, Salminen kertoo. Tenhille sanoitukset ja laulu muodostavat kokonaisuuden, joka toimii kappaleissa yhtenä instrumenttina muiden joukossa. Lyriikka vaikutta ensisilmäyksellä vanhahtavalta suomelta, muttei sitä kuitenkaan ole. Maaäet-levyllä laulu on hieman korostuneemmassa roolissa kun aikaisemmilla tuotoksilla. Lähdimme hakemaan enemmän henkilöä kappaleisiin, koska useat lyriikoistakin olivat muistiinpanonomaisia. Kertosäe/ säkeistö -ajattelu on meille hieman vierasta, mutta jos sellainen kappale syntyy, niin tietysti sellainen tehdään, Saarikko sanoo. Sanat ovat omiaan herättämään mielikuvia siinä missä musiikkikin. Kieli muokkautuu jos biisi tai jokin sen merkityksessä sitä vaatii. Sanoilla ei kuitenkaan itsetarkoituksellisesti lähdetä pelleilemään. Ne ovat kokoelmia kirjoituksista samalta ajalta kuin musiikkia on sävelletty ja työstetty, Tenhin pääasiallinen sanoittaja jatkaa. Musiikillisesti Tenhi voisi "kelvata" laajemmallekin yleisölle, vaikka levy-yhtiönsä Prophecy onkin tunnettu lähinnä synkemmän underground-metallin julkaisemisesta. En lainkaan ihmettele metalli-ihmisten kiinnostusta musiikkiamme kohtaan. Ulosannissamme on aika lailla samanlaista tunnelmien raskautta ja tummasävyisyyttä, vaikkei särökitaroita levyillä kuullakaan. Olen lähinnä tyytyväinen, että ainakin yhden genren fanit ovat ottaneet musiikkimme omakseen, Salminen miettii. Minun on vaikea kuvitella, mitä ns. oikeaoppisissa kansanmusiikkipiireissä ajatellaan Tenhin musiikista, joka on varmasti kaikkien tyyli- ja oppisuuntien vastaista, täysin itse koettua ja tulkittua. En ole edes kovin kiinnostunut nykypäivän suomalaisista kansanmusiikkipiireistä, sillä tuntuu ettei siellä olla halukkaita kehittämään perinteitä vaan ainoastaan toistamaan niitä. Siitä ei tunnu syntyvän puhuttelevaa musiikkia, hän kritisoi. Jos Maaäet nousee ekalla viikolla Suomen TOP40-listalle, mitä teette? Vien kuusen pihalle, lupaa Saarikko. Teksti: Jussi Helenius Kuva: Tenhi 29
SINAMORE
VENÄJÄN RAJALTA EUROOPPAAN
A New Day on Haminan seudulta tulevan goottimetallibändi Sinamoren esikoislevy. Vaikeuksien kautta voittoon tarponut yhtye on lähdössä Euroopan-kiertueelle.
Sinamore oli alkuaikoinaan kolmimiehinen yhtye. Laulajakitaristi Mikko Heikkilä, basisti Jarno Uski ja rumpali Miika Hostikka aloittivat soittamisen tyhjästä, ja kun vuonna -99 alkoi syntyä omiakin kappaleita, alkoivat sällit treenata tosissaan ja hommasta tuli astetta vakavampaa. Aikansa keskenään soiteltuaan ja demoja tehtyään trio päätti ottaa mukaan kakkoskitaristin. Näin soitto keikoilla helpottui huomattavasti. Teemu Muhlista tuli bändin neljäs jäsen. Eipä sitä tarvinnut kaukaa etsiä. Mies löytyi treenikämpän yläkerrasta, Heikkilä naurahtaa. Sinamorella oli jo pari vuotta sitten levytyssopimus. Se ei kuitenkaan poikinut odotettuja tuloksia. Bändi allekirjoitti sopimuksen japanilaisen pikkulafkan kanssa ja meni studioon levyä nauhoittamaan. Japanilaiset eivät olleetkaan niin toimeliaita kuin ensin antoivat ymmärtää, joten homma kusi todella pahasti. Lopulta bändiläiset kyllästyivät moiseen meininkiin. Maksettiin sitten itse äänitykset ja päästiin sopimuksesta eroon. Siitä syntyi viiden biisin levy, jota lähetettiin eri levy-yhtiöihin. Napalm Records kiinnostui ja otti välittömästi yhteyttä. Lafka ei ollut ennestään tuttu, mutta kyllä me tiedettiin, että niillä on suomalaisiakin bändejä kuten Battlelore ja Korpiklaani. Yhteensä niillä taitaa olla jotain 50 bändiä, kertoo Heikkilä itävaltalaisyhtiöstä. A New Dayn on tuottanut Teemu Aalto, jonka meriittilistalla komeilee sellaisia nimiä kuin Omnium Gatherum ja Sergio. Mies tuli Sinamoren pojille tutuksi demoajoilta studiosta Pyhtäältä, jossa bändi teki kaksi viimeistä demoaan. Vaikka Teemu oli nauhoittaja, se teki meidän demot tuottajameiningillä. Toi mukaan omia ideoita muuttamatta kuitenkaan biisejä. Ajateltiin sitten, että tässä voisi olla mies tuottamaan levymmekin. Ollaan kyllä muuten tyytyväisiä lopputulokseen, mutta äänityspäiviä oli vain 14, eikä siinä ajassa tehdä parasta mahdollista jälkeä. Levyyhtiö ei kai satsannut vielä sen enempää, koska olemme uusi bändi. Studiossa olimme viidestä kahdeksaan tuntiin päivässä. Laulua nauhoitettiin kaksi ja puoli päivää, Heikkilä muistelee. Haminan läheltä Summasta tuleva Sinamore ei laulajakitaristinsa mukaan ole koskaan ajatellut erityisemmin korostaa Venäjän läheisyyttä. Levy-yhtiö on kuitenkin tarttunut tähän ja mainitsee tiedotteessaan "Euroopan itärajan läheisyyden". En ole ikinä ajatellut niin. Ilmeisesti levy-yhtiö on vaan yrittänyt koota historiikistamme jotenkin syvällisen. Keikoilla yhtye on käynyt lähinnä pubeissa. Haastattelua seuraavana päivänä oli aika lähteä kohti Mikkeliä. Muutenkin Itä-Suomi on koluttu hyvin. Napalm Records on ilmaissut halukkuutensa järjestää Sinamore myös Euroopan lavoille. Levy ei oikein muuten myy, jollei Euroopan kiertueelle lähde. Kovasti ne nyt yrittävät järjestää meille kahden viikon kuukauden rundia jonkun isomman bändin kanssa. Olemme vielä liian tuntematon nimi kiertämään yksin, Heikkilä tuumii. Sinamoren kappaleista kantaa suurimman vastuun juuri Heikkilä. Mies kertoo, ettei hän ole mikään pöytälaatikkosäveltäjä. Kaikki mitä mieleen tulee menee heti käyttöön. Päässä ei hauduteta mitään kovin kauaa, vaan ideat esitellään heti treenikämpällä bändin muille jäsenille. Mikäli muut sattuvat pitämään Heikkilän luomuksia täytenä paskana, niiden annetaan olla eikä sorkita sen enempää. Mikäli homma taas toimii, viedään se loppuun asti. Teen myös pääosan sanoituksista. En oikein osaa selittää mistä niitä tulee. Masennustilat, yksinäisyys ja ihmissuhteet ainakin ovat sellaisia. En kuitenkaan tee mitään rakkauslauluja, kuten suurin osa tämän genren muista bändeistä tekee. Alkaa tulla jo korvista ulos, kun kaikilla on samanlaisia sanoituksia. Tuntuu, ettei niissä ole enää mitään ideaa, Heikkilä pohtii. Teksti: Kimmo Jaramo Kuva: Ville Härkönen 33
35
43
ENSI-ILTAELOKUVAT
KUUKAUDEN LEFFAVIERAS
MÜNCHEN
München (Munich), USA 2005. Ohjaus: Steven Spielberg. Pääosissa Pääosissa: Eric Bana, Daniel Craig, Geoffrey Rush, Mathieu Kassovitz, Hanns Zischler, Ciarán Hinds. Kesto: 168min. lisia vauhtiennätyksiä rikkonut Munro tähtää vielä korkeammalle. Voimiaan säästelemättä hän virittää antiikkipyöränsä huippukuntoon ja suuntaa Amerikkaan, Utahin suola-aavikoille nopeuskisoihin. Matkalla kisaan Munron kokemuspiiri laajenee entisestään, hän ystävystyy useiden eksentristen tyyppien kanssa. Ikääntynyttä moottoripäätä kannustavat matkalla niin transut kuin myös hänen kaltaisensa kaukana kotoaan olevat muukalaiset. Monia prameita mutta melko hengettömiä Hollywood-suurtuotantoja ohjannut Donaldson on tällä kertaa David Lynchin The Straight Storyn linjoilla. Kyseessä on selvästi henkilökohtainen projekti uusiseelantilaissyntyiselle ohjaajalle. Hieman varttuneemmalle väelle suunnatussa elokuvassa on sisua ja sydäntä ennen kaikkea Hopkinsin ansiosta. Hänkään ei anna iän vaikuttaa roolisuoritukseensa. Vesa Kataisto
KUMMELI TÄYTTI MALJAN ENEMMÄN KUIN PUOLILLEEN
Monien kauhulla odottamaa uutta Kummeli-elokuvaa kutsuttiin katsastamaan tammikuussa uuden hienon Scandal-albumin julkaisseen Lapko-yhtyeen kitaristi-laulaja Ville Malja. Maljalla on edessään vielä neljäs vuotensa Lahden Muotoiluinstituutissa, jossa hän on opiskelut valokuvausta. Elokuvan suhteen hän tunnustautuu täydeksi amatööriksi. Mä en kato elokuvia oikeestaan juuri ollenkaan, koska mä pyrin valokuvauksen saralla pysymään jotenkin kärryillä, ja sen lisäksi mä pyörin vielä musiikkiympyröissä. Kaikkeen ei vaan pysty eikä ehdi. Mä osaan kyllä kattoa, miten joku on kuvattu, tai kuunnella leffan ääniraitaa, mutta mä en pysty sitä kokonaisuutta oikeen edes hahmottamaan. Kaikeksi onneksi Malja tietää elämästä paljon. Mun mielestä Kummelilla on pientä suurta silmää arkipäivän asioiden käyttämiseen. Pienistä, yksinkertaisista jutuista tehdään avainkohtia, ja ihmiset ajattelee, että tolla laillahan elämä nimenomaan menee. Ne on jopa niin tosia, että niitä ei ehkä itse enää näe. Ne on niin vahvasti läsnä meidän suomalaisten arkipäivässä, kulttuurissa ja elämänmenossa. Ne pikku viitteet nostetaan todella hyvin esiin. Mä oon huomannut, että kun katsoja alkaa huumorimateriaalin kohdalla kokea myötähäpeää, se tapahtuu hirvittävän nopeasti jos vitsi ei toimi. Se on alle sekunnista kiinni. Ja se myötähäpeän tunne on niin vahva, että se kestää aina seuraavaan kohtaukseen saakka. Tästä elokuvasta me emme moisia mokandeeruksia oikein etsimälläkään löytäneet. Kummelin Jackpot on ilmiselvästi tehty a) suurella ilolla, b) valtavalla intohimolla ja c) mahdollisimman halvalla (mutta silti tyylistä tinkimättä). 70-luvun laadukkaimmissa Spede-komedioissa käytettiin jossain määrin samanlaisia keinoja, mutta savolainen kierous väänsi ne vaikeammin tunnistettaviksi. Toi on aika monikerroksinen elokuva, josta kaikki ihmiset voi noukkia ihan omia juttujaan, omasta sosiaalisesta taustastaan riippuen. Mä voisin hyvin kuvitella mun äitini menevän kattomaan ton, ja mun mielestä Kummelin menestys perustuu nimenomaan siihen. Mutta ei se välttämättä ihan samoissa kohdissa nauraisi kuin mä. Eihän tossa mitään hienoja elokuvallisia keinoja käytetty, eikä kovin kunnianhimoisesti rakennettu mitään pidempää kaarta. Tilannekomiikallahan se aika pitkälle pelaa. Kummeli Jackpotissa törmätään useasti punastuttavan karskiin (ja sellaisenaan absoluuttisen arkitodelliseen) kielenkäyttöön. Mua tosiaan vähän ihmetytti, että miten toi voi mennä läpi. Mutta onkohan se vaan niin, että kun tää on niin koko kansan ja koko perheen viihdettä kuitenkin, niin sitä kautta tää saa ikään kuin luvan, että kaiken ton muun ohella voi tässä yhteydessä kieltäkin käyttää vähän karskimmin. Ja toisaalta, kyllähän tossa myös teemallisesti käsitellään aika vaikeita asioita kuten usko ja uskonto, minkä kanssa yleensä ollaan aika varovaisia. Mutta kun ihmiset tuntee nää tekijät, heidän tekemisensä ja heidän historiansa, niin heille se annetaan anteeksi, eikä sitä katsota niin tosikkomaisesti. Tähtiämme emme anna varsinaisesti elokuvallisin perustein, vaan viihdearvon pohjalta, tämän pienemmän luokan spektaakkelin onnistumisasteelle. Se oli omassa lajissaan kyllä mainio, mutta neljää tähteen se ei kuitenkaan ihan riitä. Lavastuksesta ja puvustuksesta jos saisi antaa tähdet erikseen, niin multa irtoisi neljä ja puoli. Omassa genressään todella ihailtavaa jälkeä. Siinä oli sisäistetty meidän kulttuurista ihan olennaisia juttuja. Kun ajatellaan valokuvan rakentamista kansainvälisellä tasolla, niin Suomessa hirveen vähän yleensäkin kiinnitetään huomiota niihin asioihin, mitkä ei päällisin puolin vaikuta olennaisilta, mutta jotka silti on tosi tärkeitä, kun kuvaa lähtee tarkemmin analysoimaan. TÄHDET Ville Malja: Markku Halme: ½
Kummelin Jackpot, Suomi 2006. Ohjaus: Pekka Karjalainen. Käsikirjoitus: Timo Kahilainen ja Heikki Vihinen. Pääosissa: Heikki Silvennoinen, Timo Kahilainen, Heikki Vihinen, Heikki Hela, Aake Kalliala, Oiva Lohtander, Riitta Havukainen, Mari Turunen, André Wickström, Taneli Mäkelä, Tapio Liinoja, Jari Salmi, Mikko Kivinen. Kesto 90 min. (Ensi-ilta 17.2.)
Varmaankin me kaikki erehdyimme luulemaan, että Schindlerin listan myötä Spielberg oli ehtinyt tehdä oman osansa viimevuosisataisen juutalaishistorian valaisemisessa. Mutta ei. Nyt Lyyti kirjoittaa huomattavasti raadollisemmalla kynällä, ja antaa kyytiä yhtä lailla palestiinalaisille kuin juutalaisille itselleenkin. Paha on aina pahaa, eikä pahan kostaminen pahalla yhtään sen hyvempää. Lähtökohtana on vuoden 1972 Münchenin olympiakisojen verilöyly. Siellä Mustan Syyskuun sissit hyökkäsivät olympiakylään, ja konfliktin selvittely johti yhdentoista israelilaisurheilijan kuolemaan. Nyt ei selvitellä pahojen palestiinalaisten raukkishyökkäystä vaan sitä, miten Israelin valtio pääministerinsä Golda Meirin johdolla päätti kostaa iskun, kas nyt vain, tasan yhdelletoista rättipäälle, joiden uskottiin olevan vastuussa iskun suunnittelusta. Dekkaritrilleriksihän homma vääntyy. Oletettujen syypäiden jäljittämisessä kuluu kasapäin miestyökuukausia, ja varsinainen eliminaatiotouhukin vaati aikaa ynnä vaivaa. Tarina perustuu osittain tapahtumiin itse osallistuneiden ihmisten kertomuksiin. USA:n poliittisessa ja taloudellisessa johtoportaassa ei mahdeta katsoa kauhean hyvällä, kuinka Spielberg luopuu periamerikkalaisesta mustavalkoisuudesta ja pyrkii pääsemään lähemmäs kaiken pahuuden ydintä. Ollaan olennaisten asioiden äärellä. Markku Halme
SAIPPUAPRINSSI
Saippuaprinssi, Suomi 2005. Ohjaus: Janne Kuusi. Käsikirjoitus: Aleksi Bardy. Pääosissa: Mikko Leppilampi, Pamela Tola, Outi Mäenpää. Kesto: 99 min.
MAAILMAN NOPEIN INTIAANI
Maailman nopein intiaani (The World´s Fastest Indian), USA/Uusi-Seelanti 2005. Ohjaus ja käsikirjoitus Roger Donaldson. Pääosissa Anthony Hopkins, Jessica Cauffriel, Saginaw Grant, Diane Ladd. 127 min. (ensi-ilta 24.2.)
MALJAN FANITUSLISTAT
AUTION SAAREN ELOKUVA: Emmanuel Carreren (tammikuussa ensi-iltansa saanut) Viikset. ("Se oli elokuva, jonka jälkeen mulla tuli ihan vilpittömästi mieleen ajatus, että mitä v****a tossa oikein halutaan sanoa. Mulle ei kerta kaikkiaan sen elokuvan lopullinen juttu auennut, mutta poikien kanssa sitä miettiessä tuli mieleen se, mitä kulttuurituotteelta juuri toivoisikin. Se oikeasti haastaa sut ajattelemaan. Mä en vieläkään tiedä, oliko se ihan kauheeta paskaa vai täyttä neroutta.") PARAS KOHTAUS IKINÄ: "Ensimmäinen mieleen tuleva kohtaus, mihin mä oon voinut rehellisesti tunteella heittäytyä on se tilanne, jossa Rocky ennen revanssiotteluaan juoksi koko kaupungin läpi, nousi lopulta ne portaat ylös ja pullisteli siellä kuin King Kong. Se on mun mielestä kliseisyydessäänkin ja periamerikkalaisuudessaankin tosi koskettava kohtaus. Se menee niin reippaasti yli, että lopulta se tuntuu tosi hyvältä jutulta. Silloin, kun joku on niin tyylitöntä, niin tyyliseikat pystyy unohtamaan, ja oma henkinen lukko aukeaa." Teksti: Markku Halme
Sir Hopkinsin ulottuvuudet näyttelijänä venyvät jälleen mainioon suoritukseen. Maailman nopein intiaani pohjautuu tositarinaan uusiseelantilaisesta Burt Munrosta, joka teki vuonna 1967 nopeusennätyksen v. 1920 mallisella Indian Scout -moottoripyörällä. Munro on äreä papparainen, joka ei anna terveysongelmien eikä läheisten ihmisten varoitusten estää häntä todistamasta, ettei ikä merkitse kaikkea moottoriurheilussakaan. Useita paikal-
Saippuaprinssin idea on hersyvän mehukas, mutta myös hyvin hankalasti toteutettavissa. Kuinka saada tehtyä saippuaoopperan tekemisestä saippuaoopperamainen paketti, joka kertoisi muutakin olennaista kuin vain sen, että koko elämä voi olla kuin saippuaoopperaa? Herra Bardy on työskennellyt mm. Kotikadun ja Salattujen elämien kässäritiimissä, joten hän kyllä tietää, mitä tekee. Ehkä ongelma onkin juuri siinä. Hän on niin syvällä sisäpiiriläisissä syövereissä, ettei siitä ulkopuoliselle tarjoudu kovinkaan innostavaa materiaalia. Näillä mennään: uusi käsikirjoittaja rakastuu pääosanesittäjään, joten hän alkaa muokata juonta niin, että pääsisi itse lähemmäs ihastustaan. Mutta onpa käsikirjoitustiimin johtajallakin oma rakastunut lusikkansa sopassa. Hei joo, tosi mielenkiintoista. Melkein yhtä järeää tykitystä kuin kakkosluokan jenkkisaippisten väännöt. Sarjan taustatiimin hahmoihin ja heidän puuhasteluihinsa on onneksi saatu todella herkullisia älyttömyyksiä, ja varsinkin sarjan ohjaajana häärivä Jani Volanen on aivan kuninkaallinen. Toki myös itse sarjan ydinkohtausten kaunis ja jähmeä naamanvääntely jaksaa ilahduttaa. Huomattavasti enemmän se ilahduttaisi, mikäli oheen olisi saatu myös elävältä elämältä maistuvia kohtauksia. Ei silti kovin kamala paketti. Markku Halme
Kauko Röyhkä
Helen Walsh
Joolz Denby
Jouni Tossavainen
Marie Korpe
"Musiikkisensuuri on jokapäiväistä. Se jopa laajenee kaikkialle! Lue tämä kirja!" Damon Albarn, Blur
Mudrian & Peel
Äärimetallin hysteeriset melskeen vuodet Earachesta Göteborg-deathiin!
AVEC
LUTKA
BILLIE MORGAN
Kihelmöivä jännäri, joka johdattaa lukijan yhteiskunnan laitamille ja mielen hämäräalueille.
ESKIMOBAARI
Hervoton ja onneton matka sota-ajan Suur Kurjalasta Ruotsin kautta Amerikkaan ja takaisin.
AMPUKAA ARTISTI CHOOSING DEATH
www.like.fi
44
"Kauko Röyhkä on kirjoitta- Kiihkeä kuvaus ystävyydestä, nut parhaan romaaninsa." vieraantumisesta, viinasta, kokaiinista ja täydellisen Helsingin Sanomat piittaamattomasta seksistä.
TILAA SUE!
KÄSITTÄMÄTÖN LUKUPAKETTI !! VAIN 22 EUROA/12NROA !!
KAUPAN PÄÄLLE SAAT VIELÄ ILMAISEN SUE CD:N !
Sue cd 6 sis. mm. Astrid Swan, 22-Pistepirkko, Disco Ensemble, Nieminen & Litmanen, Jolly Jumpers, Shake, Echo Is Your Love, Sister Flo, Soul Tattoo, Viola, Zacharius Carls Group, Aavikko... Sue cd 5 sis. mm. Amorphis, Norther, Mokoma, Godsplague, Blake, Ruoska, Before The Dawn... Sue cd 4 sis. mm. Danko Jones, Boomhauer, Micragirls, Slideshakers, Screaming Stukas, Mannhai... ps. Voit tilata Suen myös puhelimitse! Soita 09 - 7732310 ja tilaa Sue!
Kyllä! Tilaan Suen (22 euroa/12nroa) ja saan kaupan päälle Sue cd:n! Lähettäkää minulle Sue cd 4 (Rock) Sue cd 5 (Metalli) Sue cd 6 (pop/rock) Sue maksaa postimaksun puolestasi!
Nimi:__________________________________ Osoite:________________________________ ________________________________________ Postinumero:______________________________ Postitoimipaikka:___________________________ Alle 18 vuotiailta huoltajan allekirjoitus: ________________________________________ Ensimmäisen lehden saat vasta maksettuasi laskun!
Sue Kustannusosakeyhtiö Kärki Vastauslähetys Sopimus 5011534 00003 HKI
47