lacuna coildeep insight handsome fursismo alanko traffic islandclientchimaira michael black electromanboy scandinavian music group vanity inkwhite flameaavikko widescreen modemasterstroke apples of idunblack sun aeon
NRO. 4 · 2009 · (#129) · INDIEROCKPUNKMETALZINE · UUTISET · HAASTATTELUT · LEVYARVIOT · ELOKUVA-ARVIOT
AYOE ANGELICA
SUE
» 2 « NRO. 4
SUE
» 3 « NRO. 4
ENNAKKOMYYNTI ALKAA MA 4.5.
Katso myyntipisteet ja varmistuneet esiintyjät osoitteesta www.ilosaarirock.fi
SUE
» 5 « NRO. 4
NEWSFLASH
UUTISET TOIMITTI ARI VÄNTÄNEN (ARI.VANTANEN@SUE.FI)
Jon Spencerin tähdittämä amerikkalainen punk blues -yhtye Boss Hog on pyytänyt kuopiolaisen garage rock -bändi The Micragirlsin lämmittelijäkseen tulevalle Euroopan-kiertueelleen. Kiertue alkaa 16.05. Zurichista ja päättyy 23.05. Veveyn Rocking Chair -klubille. Suomalaisyhtye soittaa kiertueen aikana myös kolme omaa keikkaa Saksassa, Sveitsissä ja Ranskassa. The Micragirls työstää parhaillaan toista albumiaan. Ilosaarirock on vahvistanut rivejään kahdella arvostetulla pitkän linjan rock-yhtyeellä. Heinäkuun 17.-19. Joensuun Laulurinteellä järjestettävälle festarille saapuvat brittiläinen post-punkin legenda Killing Joke sekä yhdysvaltalainen hardcore-suuruus Bad Brains. Rumpali Uriel Jones kuoli sydänkohtaukseen Yhdysvaltain Michiganissa. Hän oli 74-vuotias. Jones soitti legendaarisen Motown Recordsin studiobändissä The Funk Brothersissa 1960- ja 1970-luvuilla. Yksi hänen tunnetuimpia levytyksiään on Marvin Gayen I Heard It Through the Grapevine -versio vuodelta 1968. The Pretenders esiintyy Helsingin Kulttuuritalolla keskiviikkona 17. kesäkuuta. Chrissie Hynden luotsaama bändi on nähty Suomessa aikaisemmin kaksi kertaa vuosina 1987 ja 1994 Ruisrockissa. The Pretendersiltä julkaistaan kesäkuun alussa tupla-albumi, joka sisältää Best of -kokoelman sekä uusimman Break Up The Concrete -levyn. U2:n Bonon ja The Edgen säveltämä ja sanoittama ja Julie Taymorin ohjaama Spider-Man-musikaali etsii parhaillaan esiintyjiä Yhdysvalloista. Miehistön varmistuttua musikaalia aletaan työstää esityskuntoon Broadwayta varten. Metropolia Ammattikorkeakoulun kuukauden mittainen radiokanava Radio Reaktori tulee kuuluville 14.4.2009. Radio Reaktori tarjoaa kuulijoilleen soittolistattoman musiikkikattauksen, keskustelua, tuoreita radioääniä, kuunnelmia sekä musiikkiin ja lifestyleen keskittyviä eri-
koisohjelmia. Kanava kuuluu pääkaupunkiseudulla taajuudella 100,0 MHz sekä maanlaajuisesti nettiosoitteessa radioreaktori.metropolia.fi. Wu-Tang Clanin perustajajäsen Raekwon esiintyy Helsingin The Circusissa 21.5. Raekwonin neljäs soololevy, hänen esikoissooloalbuminsa jatko-osa Only Built 4 Cuban Linx II ilmestyy alustavien tietojen mukaan joulukuussa. Klamydia järjestää valokuvakilpailun faneilleen. Yhtye peräänkuuluttaa Klamydia-aiheisia kuvia, joista kolme parasta palkitaan tuotepalkinnoin. 31.5. päättyvän kisan osallistumisohjeet löytyvät osoitteesta www. klamydia.fi. Yhdysvaltalainen Mi Ami ja australialainen My Disco saapuvat Suomeen. Helsingin Kuudennella Linjalla tiistaina toukokuun 12. päivänä järjestettävässä Fullsteam Agencyn ja If Societyn yhteisillassa nähdään myös Fun-yhteyksiä omaava Electric Retard. Tapahtuman levymusiikista vastaavat Radio Helsingin Uusi Aalto -ohjelman ja If Society -levymerkin tiskijukat. Entinen Van Halen- ja Montrose-laulaja Sammy Hagar, Van Halenin entinen basisti Michael Anthony, Red Hot Chili Peppersin rumpali Chad Smith ja kitaravirtuoosi Joe Satriani ovat saaneet Chickenfoot-yhtyeensä albumin valmiiksi. Levy julkaistaan kesäkuussa, ja kesällä bändi kiertää Eurooppaa. Skotlantilaisyhtye Primal Scream saapuu konsertoimaan Suomeen heinäkuussa. Pitkällä urallaan yli 10 miljoonaa levyä myynyt yhtye esiintyy Helsingin Kulttuuritalolla maanantaina 20. heinäkuuta. Yhtye nähtiin edellisen kerran Suomessa viime kesän Ruisrockissa. Kotimainen pop-yhtye The Crash lopettaa ja kiertää viimeisen kerran Suomea. Lopettamispäätökseen on vaikuttanut bändin keulahahmon Teemu Brunilan keskittyminen musiikin tekemiseen muille artisteille. Lisäksi muuttuneet elämäntilanteet ovat tehneet bändin jatkamisesta liian vaikeaa.
» FAITH NO MORE HELSINKIIN
Uraauurtavan crossover-yhtyeen kauan huhuttu paluu on nyt tosiasia myös Suomessa.
Yhdentoista vuoden jälkeen yhteen palannut Faith No More esiintyy Helsingin Kaisaniemen puistossa keskiviikkona 24. kesäkuuta. Finnish Metal Eventsin ja Live Nation Finlandin yhteistuotantona toteutettavan konsertin liput tulevat myyntiin maanantaina 20. huhtikuuta Tiketissä ja Lippupalvelussa. Kalifornian Bay Arealta lähtöisin oleva, 90-luvun tärkeimpiin suunnannäyttäjiin lukeutuva Faith No More nähdään esiintymislavoilla ensi kertaa sitten vuoden 1998, jolloin bändin jäsenet päättivät keskittyä henkilökohtaisiin projekteihinsa. Paluukiertueellaan yhtye esiintyy Kaisaniemen lisäksi Euroopan suurimmilla rockfestivaaleilla. Faith No Moren nykyiseen kokoonpanoon kuuluvat laulaja Mike Patton, basisti Billy Gould, rumpali Mike Bordin, kosketinsoittaja Roddy Bottum ja kitaristi Jon Hudson. Faith No Moren uran tunnetuimpia albumeita ovat vuoden 1989 The Real Thing ja vuoden 1992 Angel Dust, joka sisältää jo klassikoiksi nousseet hitit Midlife Crisis, A Small Victory ja Easy. Vuoden 1995 King For A Day... Fool for a Lifetime -menestysalbumilta laajaa radiosoittoa saivat muun muassa kappaleet Digging the Grave ja Evidence -kappaleet. Yhtyeen viimeisin studioalbumi on vuonna 1997 julkaistu Album of the Year. Faith No More Ke 24.6.2009 Helsinki, Kaisaniemen puisto Liput myynnissä ma 20.4.2009 klo 9 .00 Tiketti: myyntipisteet, puhelinpalvelu 0600-1-1616 (0,98 euroa/min+pvm) ja netti www.tiketti.fi Lippupalvelu: myyntipisteet, puhelinpalvelu 0600-10-800 (1,83 euroa/min + pvm) ja 0600-10-020 (5,99 euroa/puhelu + pvm) sekä netti www.lippupalvelu.fi
SUE
» 6 « NRO. 4
HAASTATTELU
TEKSTI PAULIINA TUOMOLA KUVA LEVY-YHTIÖ
SUE
» 10 « NRO. 4
» HARMONIAA JA RISTIRIITOJA
Vukin uusi albumi The Plains resonoi alitajunnan tasolla.
let ryhtynyt levyttämään ja keikkailemaan bändin kanssa. Miksi? Ideani paisuivat niin isoiksi ja moniulotteisiksi, etten pystynyt toteuttamaan niitä yksin. Ja kun lavalla on enemmän kuin yksi ihminen, syntyy kollektiivisen soittamisen energia. Pystyn myös olemaan lavalla rennompi ja heittäytymään paremmin. Mulla on Johanna Tarkkasen eli Loupinen ja Janne Lastumäen kanssa maailman ihanin bändi. Me täydennetään toisiamme henkilökohtaisesti ja soitannollisesti. Miten isompi kokoonpano on muuttanut Vukin soundia ja toimintaa? Sämplerit ja metalliromut ovat toistaiseksi jääneet pois. Polkuharmoni, perkussiot ja urut muodostavat livesoinnin ytimen. Se on vienyt musiikkia omanlaiseensa suuntaan. Kiertäminen kolmen ihmisen kanssa on eri asia kuin lentäminen pistosoolokeikalle Lontooseen. Sitä on vähän riippuvaisempi toisista. Siinä on ollut mulle vähän totuttelemista. Onko oma roolisi Vukissa muuttunut? Ei. Vuk on musiikillinen minäni. Sävellän, sanoitan ja sovitan kaiken. Muut soittajat saattavat joskus jäädä aikatauluristiriitojen vuoksi keikalta pois, mutta ilman minua keikka ei onnistu. Olen Vukin napa! Olet opiskellut elokuvaa. Mitä yhteistä on lempielokuvillasi ja musiikillasi? Lempielokuviani ovat esimerkiksi Jarmuschin Dead Man, Tarkovskin Peili, Wendersin Berliinin taivaan alla, Kubrickin Hohto ja Lynchin Wild at Heart. Kuten musiikkinikin, ne resonoivat sillä alitajuisella tasolla, jolle sijoittuvat unet, kollektiiviset historiat sekä traumat ja shamanistiset matkat. Ne elävät omassa todellisuudessaan, mutta ovat vahvasti sidoksissa oikeisiin tunteisiin, maisemiin ja kokemuksiin. Niitä leimaa maaginen realismi ja taipumus matkata paikkojen, ulottuvuuksien ja aikakausien välillä. Miksi julkaiset levyjä niin harvoin? The Plainsin piti alun perin ilmestyä vuonna 2007, mutta julkaisu viivästyi silloisen levyyhtiön toilailujen vuoksi. Pitkään jatkunut tietämättömyys siitä, tuleeko levyni ikinä ilmestymään, ei todellakaan tuntunut hyvältä. Se painoi harteilla ja vaikeutti siirtymistä eteenpäin. Aiemmin aikaani vei myös opiskelu. Nyt aion kiristää levytystahtiani. Haluaisin äänittää tänä vuonna live-version The Plainsistä ja seuraavan pitkäsoiton. Millainen on luomisprosessisi? Ajoittaisia inspiraationpuuskia lukuun ottamatta raivostuttavan hidas ja monivaiheinen. En halua toistaa itseäni tai kuulostaa keneltäkään muulta. Biisit, jotka saan valmiiksi, jäävät harvoin pöytälaatikkoon. Minun käy kateeksi ystäviäni, jotka pystyvät säveltämään 50 kappaletta kolmessa kuukaudessa. Se olisi mukava ja hyödyllinen taito. Milloin biisi on onnistunut? Silloin, kun se yllättää ja liikuttaa minua musiikillisesti, sanoituksellisesti ja sisällöllisesti, eli kun sen esittäminen tuottaa minulle täydellisen nautinnon tunteen. Biisin pitää ilmaista jotain totuudenmukaista ja omaa. Onnistuneessa sävellyksessä ovat keskenään tehokkaassa suhteessa harmonia, ristiriita, melodia, rytmi, henkisyys ja lihallisuus. Miltä sinusta tuntuu, kun huomaat, että musiikkiasi ei ymmärretä? Se tuntuu pahalta vain, jos koen epäonnistuneeni tai tehneeni kompromisseja. Joskus joku saattaa selittää, että "Mä tykkäsin sun musiikista paljon enemmän silloin, kun sulla oli mukana kaikkea elektronista. Noi harmonit on ihan tylsiä." Se on turhauttavaa. Musiikin tekeminen ja kehittäminen on mulle niin kokonaisvaltainen ja vaikea prosessi, että PE 15.5. tuo on sama kuin joku sanoisi, että "Sä KORJAAMO, olet pulskistunut. Oletko harkinnut rasvaimua?" HELSINKI Musiikkisi jakaa varmasti mielipiteitä. Mitkä ovat kaunein kohteliaisuus ja rumin epäkohteliaisuus, jotka olet siitä saanut? Kaikki musiikkihan jakaa mielipiteet! Niitä harvoja epäkohteliaisuuksia ei mielellään muistelisi. Kerran jossain nettiarvostelussa musiikkiani haukuttiin "hengettömäksi." Väite tuntui niin absurdilta, ettei se jaksanut harmittaa. Kohteliaisuuksista parhaiten mieleen ovat jääneet kuulijoista huokunut liikutus ja ilo, jolle ei aina löydy sanoja. Ne ovat suurin kohteliaisuus, minkä voi saada. «
O
HAASTATTELU
TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA JUSSI PUIKKONEN
SUE
» 12 « NRO. 4
» IKUISEN NUORUUDEN OMENAT
Turkulainen sähkökvintetti Apples of Idun on edennyt urallaan kakkosalbumiin tai vaihtoehtoisesti saanut valmiiksi debyyttinsä, jos vaihtaa tarkastelunäkökulmaa.
HAASTATTELU
V
uonna 2004 perustettu Apples of Idun debytoi albumilla talvella 2005 jo ennen ensimmäistä keikkaansa, joten työtahti on hidastunut melkoisesti sitten alkuvuosien. Ensimmäinen levy oli lähes täysin soolotuotantoni. Suurin osa biiseistä oli valmiina jo ennen bändin perustamista, mikä selittää debyytin näennäisen nopean julkaisun. Sen jälkeiset vuodet kuluivat livekokoonpanon rakentamisessa, bändisaundin muokkaamisessa ja sopivan julkaisijan etsimisessä. Käytännössä uutta levyä tehtiin noin vuosi, aluksi hitaasti omalla rahoituksella ja sen jälkeen viisi kuukautta todella tiiviisti rahoituksen löydyttyä, laulaja-konemies Eetu Moisio selvittelee tuoreen Disaster Art -albumin syntyvaiheita. Me tehtiin paljon enemmän sovituksia treenikämpällä porukalla sen sijaan, että olisin ruuvannut yksinäni kaiken valmiiksi ja antanut muille soitettavaksi. Projektin alussa julkaisukuviot olivat täysin auki, mutta ripottelimme tekemisiämme
jatkuvasti muutamille levy-yhtiöille. Lopulta kirjoitimme paperit Go On Musicin kanssa. Apples of Idun on yleisgenreltään industrial-bändi, mutta soundi liikkuu sujuvasti kevyemmästä pulputuksesta metallisempaan meininkiin. Mielestäni Nine Inch Nails on loistava esimerkki yhtyeestä, jonka musiikkityyli rönsyilee ihan minne sattuu, mutta musiikissa on kuitenkin joku yhdistävä tekijä, josta sen tunnistaa. Itse olen aina pitänyt bändeistä, jotka eivät takerru yhteen genreen, mutta eivät kuitenkaan ole Mr. Bunglen tapaista häröilyä. Toki olemme varautuneet "se biisi on mahtava, mut se toinen on ihan perseestä"- tyyppisiin kommentteihin, koska kaikki eivät tällaista ajattelutapaa allekirjoita. Itse luokittelemme musiikkimme electron, rockin ja industrialin fuusioksi. Mr. Bunglesta on lyhyt matka Mike Pattonin pääbändiin. Kehuttuani levyn loppupuoliskoa uskallan ärsyttää kommentoimalla, että pari ensimmäistä biisiä tuovat mie-
TEKSTI AKU-TUOMAS MATTILA KUVA SARA NURMI
leen Faith No Moren sietämättömän Epic-hitin. Eetu ei suhtaudu kommenttiin lainkaan ärtyneesti. Kieltämättä Epic on kärsinyt jonkin verran ajan hampaissa, onneksi en sentään yritä räpätä. Mutta muuten uskallan sanoa, että Faith No More kuuluu bändimme jokaisen jäsenen top kymppiin. Siinä mielessä tuossa vertauksessa saattaa olla perää. Mitä levykokonaisuuteen tulee, niin yritimme jakaa biisit tietynlaisiin sykäyksiin ja tehdä tunnelmasta toiseen siirtymisen kuulijalle mahdollisimman kivuttomaksi. Se, että levy alkaa rokimmalla osastolla, on täysin fiilispohjainen valinta. Olisi tuntunut tyhmältä aloittaa levy jollain hitaasti käynnistyvällä biisillä, koska ne sopivat dramaturgisesti paremmin keskelle ja loppuun. Mi-
nulle nuo avausbiisit ovat osa kokonaisuutta ja yksi osa levyn mittaista tarinaa. Skandinaavisen mytologian mukaan jättiläisjumala Bragin vaimolla Idunilla oli hallussaan omenoita, joiden avulla pystyi säilyttämään ikuisen nuoruuden. Musiikki ja skandinaaviset jumalat tuovat yhdessä mieleen Norjan, 90-luvun alkuvuodet sekä black metalin, mikä ei välttämättä ole tervehenkisin mielleyhtymä. Sinänsä hauskaa, että otat asian esiin, koska juuri eilen illalla olin valomiehemme luona suunnittelemassa tulevia keikkoja ja hommien jälkeen sain häneltä kattavan luennon Varg Vikernesin elämästä. Sinänsä oma suhteeni Jumalaan uskoviin ihmisiin on varmasti ymmärtäväisempi kuin
black metal -jampoilla, mutta kyllähän bändimme nimi on tarkoitettu osin kannustamaan ihmisiä uskomaan mieluummin itseensä kuin myyttisiin olentoihin. Idunin omenathan ovat tarun mukaan jumalten huumetta ja lääkettä, joka viestittää siitä, että jumalatkin olisivat pohjimmiltaan haavoittuvaisia ja inhimillisiä. Entäpä aiotteko selvittää Vikernesin olinpaikan ja pyytää reilut 15 vuotta vankilassa menneisyyttään katuneen murhamiehen vierailemaan seuraavalle levylle? Ehkä pyydämme häntä tuottajaksi, niin pääsemme eroon turhista studiokikoista ja tilpehööreistä, Eetu suunnittelee ja muistelee Vikernesin Burzum-yhtyeen ensilevyjen karua black metal -soundia. «
SUE
» 13 « NRO. 4
» NIIN KOVIN HERKKÄÄ
Esikoisalbuminsa Through Firen helmikuussa julkaissut ruotsalainen Twiggy Frostbite on juuri nyt kovassa nosteessa. Erinäiset musiikkiprojektit pitävät naiset kiireisinä, mikä näyttää sopivan heille mainiosti.
P
aleltunut pieni oksa, Twiggy Frostbite, on ehkä herkin nimi, jonka olen hetkeen kuullut. Sitä bändi on myös levyllä. Twiggy Frostbite tuo äänimaailmaltaan mieleen kiteisen, hieman rohisevan jäänpinnan. Yhtye itse ajattelee musiikistaan seuraavasti: "Tämä on se kohta, jossa pauhaava, jyrisevä meri heittää itsensä kohti kalliota ja putoaa alas hauraina pisaroina." Kohtuullisen kuvaavaa. Halusimme yhtyeellemme nimen, joka kuvastaisi meitä mahdollisimman hyvin. Twiggyn valitsimme sanan alkuperäisessä mielessä: jotain pientä. Frostbite on puolestaan mielestämme kylmää lämpimällä tavalla, solisti Elin Lindfors miettii. Vuonna 2006 Elin Lindfors ja Anna-Karin Berglund (kosketinsoittimet) huomasivat, ettei yhteinen bändi Loai anna heille kummallekaan mitään uutta. Ja mitäpä muuta skandimuusikko voi siinä tilanteessa tehdä kuin muuttaa johonkin Euroopan suurkaupungeista? Elinin ja Anna-Karinin kohdalla se kaupunki oli Lontoo. Jonkin ajan jälkeen rahat alkoivat hiljalleen loppua. Käytimme viimeiset rahat punaiseen kosketinsoittimeen, Anna-Karin kertoo. Lontoo ja punaiset kosketinsoittimet tekivät Elinille ja Anna-Karinille sen, mitä naiset olivat toi-
voneet. Ensimmäinen demo syntyi muutama kuukausi Lontooseen muuton jälkeen. Julkaisimme Heroes-sinkun vuonna 2006 ruotsalaisella MySpace-tyyppisellä foorumilla. Pian meidät pyydettiin televisioon esiintymään, jonka jälkeen levyyhtiö kiinnostui Twiggystä, AnnaKarin kertoo. Helposti syntyneen levydiilin jälkeen naiset saivat Despotz Recordsilta paljon aikaa debyytin hiomiseen. Twiggyn kannalta on ollut tärkeää, että olemme saaneet valmistella ensimmäistä leTO 16.4. vyä näinkin kauan. MielesLOOSE, täni bändi tarvitsee aikaa voidakseen muotoutua tieHELSINKI tynlaiseksi. Vasta sitten voi naiset instrumenalkaa tehdä levyä yhdessä, tit, voi olla varma, Anna-Karin miettii. että yhtyeen vastaan Ei levyä voi tehdä ennen kuin on otto on vaihteleva. valmis yhtyeenä, Elin täydentää. On kuitenkin ollut ihanaa huoHelmikuussa julkaistu Through mata, kuinka hyvin meidät on otetFire kuulostaa viimeistellyltä kotu vastaan Euroopassa, Elin iloitkonaisuudelta. Lindforsin laulusee. tapaa voi kuvailla omalaatuiseksi. Naiset uskovat internetin auttaVokaalit venyttelevät Elinin suusneen uusien fanien suhteen. Musa (esimerkiksi vokaali a kääntyy siikin jakelukanavana internet helmuotoon ae), eikä raidoilta voi olla pottaa etenkin marginaaliyhtyeitä. huomaamatta voimakkaan koros MySpacen ansiosta uusien yhtetusti lausuttua s-kirjainta. Toityeiden on paljon helpompi saasin sanoen: jos Teemu Brunila olida musiikkia julkaistuksi. Uskon si nainen, hän kuulostaisi tältä. Kun myös, että se madaltaa kynnystä reseptiin lisätään vielä herkästi soilähteä musiikin kentälle, Anna-Kavat elektroniselle musiikille omirin uskoo.
HAASTATTELU
TEKSTI MARIKA HONKATUKIA KUVA TWIGGY FROSTBITE
Huhtikuussa Suomeen saapuvat naiset pysyvät Twiggy Frostbiten ohella kiireisenä musiikin parissa laajemminkin. Elin on nimittäin tunnettu myös The Deer Tracksin solistina. Ei tässä ehdi tehdä mitään muuta kuin musiikkia, mutta ei se toisaalta haittaa, Elin sanoo. Niin sen pitääkin olla, AnnaKarin täydentää. Alussa oli Sigur Ros, Mew ja Röyksopp. Tällä vuosituhannella yhä useampi indie-elektropopyhtye on alkanut saada nimeä. Hiljalleen genre on venyttänyt rajojaan marginaalin ulkopuolelle. Kapea viiva paperin reunassa on sut-
taantunut ja siirtynyt pari senttiä lähemmäs keskiötä. Myös tyttöbändien viimeaikaisin musiikillinen trendi näyttää muuttuvan rouheasta rokista elektronissävytteiseen poppiin. Esimerkkiä ei tarvitse lähteä hakemaan edes Ruotsista. Vai miten pitäisi tulkita esimerkiksi Le Corps Mince De Francoisen mediamyllytys? En näe, että muutos on tapahtunut ainoastaan elektronisen musiikin saralla, vaan laajemmin musiikin genreissä. Naisyhtyeet ovat ottaneet paikkansa valokeilassa, ja minusta on ollut hienoa seurata sitä kehitystä, Elin toteaa. «
TO 16.4. Die So Fluid (UK)
5e KLO 22 Rock/Punk/Metal 12e KLO 22 Suomirock/Pop
esittää:
PE 17.4. Sir Elwood - duo LA 18.4. TO-DO
5e KLO 22 Roots /Rock´n´Roll
KE 22.4. Senni Eskelinen Stringpuré Band
3e KLO 21 Progressive/Folk
TO 23.4. Olohuone-klubi
KLO 18-01 iloinen alkuilta 18-21!
PE 24.4. Samae Koskinen ja
8e KLO 22 Rock/Pop
Hänen Taikabändinsä
LA 25.4. Callisto, Embreach
7e KLO 22 Metal/Progressive
KE 29.4. tba
TO 30.4. Vappubläjäys
Pilsner Urquell (4.4% 0,5L) Budejovicky Budvar (5% 0,5L) S-Etukortilla
KLO 18-03 riehakasta biletystä
PE 1.5. Vapun kujakirppis KLO 12-03 katusählyä, brunssi vapaa pääsy terassin avajaiset, katusoittoa,jatkotjatkot..
LA 2.5.
ks. www.suisto.fi
5,10
(norm. 5,70 )
6e KLO 22 Indie/Alternative/Rock/Pop
Rubik, Delay Trees
PE 8.5. LA 9.5.
5e KLO 22
10e KLO 22 Rock /country /surf
TOP BILLIN´ dj´s Fiskars & J-Laini Marko Haavisto & Poutahaukat
KE 13.5. Suisto Jazz! Mikko Innanen, Kresten Osgood 5/8e KLO 21 Og Hvad er Klokken TO 14.5. Paratiisinpojat
(Karjalainen & Järvenpää) 10e KLO 21 folk/roots
www.barpraha.fi
suisto-klubi / verkatehtaankuja 7 tel. 03-6120266 / www.suisto.fi avoinna: KE-TO 18-01, PE-LA 18-03
SUE
» 15 « NRO. 4
» DALIA, NUMEROITA JA DADAA
Numeroita. Vaihtoehtoisia universumeja. Sun Ra. Tajuttomuutta. Tervetuloa maailman hämmentävimmän supersankarin Michael Black Electron maailmaan, jossa musiikilliset värit maalataan laajalla kädellä laajakankaalle.
ichael Black Electron Stripped Anatomy of on hämmentävä tuotos. Se on keitos elektronisia rytmejä, numeroita ja kertomuksia. Se korisee käsittämättömyyksiä: Helicoid Trajectory, Gospel of Bloodcells, Metanoia. Mies maskin takana näyttää tutulta ja ääni on sujuvaa englantia, vaikka kyseessä lienee suomalainen herrasmies, joka tasapainottelee (joskus kirjaimellisesti) tämän ja tuon puolen rajalla. Ceebrolistics-yhteyksiä on huhuttu, mutta jätetään huhut huhujen asteille, sillä mies pitää meksikolaista painimaskia naamallaan syystä. Ei, raotetaan salaisuuden verhoa sittenkin hieman: 10 vuotta sitten tuli debyytti, MBE kertoo. Siitä lähtien olen halunnut jatkaa soolomatskun jatkumoa. Siinä nyt vain meni tovi, ennen kuin runosuoni ja tuotannollinen tasapainotila näyttivät vihreää valoa. Mutta mistä ihmeestä Michael Black Electrossa on kyse? Mistä hän laulaa, mistä kertoo? Annetaan miehen itse kertoa, sensuroimatta tai korjaamatta mitään. Tämä on tykin suusta tullutta. MBE ammentaa kaikesta mikä mikä milloinkin on päällä, kunhan soundissa basso ja muut taajuudet luovat avaruustunnelman. Sekoilu seestyy ja kaaoksen keskeltä pilkistää järjestys. Elektroniikka kohtaa viidakkorummut. K oko MBE-hahmo ja levy syntyivät hämyisessä, psykoottisessa elämänvaiheessa. Levytekstien avamiseen menisi muutama luentoviikko, mutta lyhykäisyydessään sanoitukset ovat kaikuluotausta symbolismin maailmaan, parallel universe -aspektilla, rapmiehen suulla. Siinä voi tuntea juuri sen hetken kokemuksia, ne ovat itsellekin tekstuaalisesti tajunnanvirtaosastoa. Fiilareiden aiheuttami-
M
nen kuulijoille ja kysymysten herättäminen on mielestäni paljon kiinnostavampi tyyli puhua esimerkiksi sielunvaelluksesta kuin suora up in your face -tyyli. Tämä selvä, selvempi oikeastaan kuin kuvittelin. Mutta mistä on muotoutunut salaperäinen maskihahmo? Olen ollut Marvel-sarjakuvien fani jo pienestä pitäen. Supersankarin salamyhkäisyys juontuu varmaan sieltä. Kristillisen kryptisyyden sanelema kasvatus on vahvasti läsnä edelleen. Levyn teon aikana tapahtui muutamia traagisia tapahtumia, jotka päätyivät levylle vaikeina aiheina: parisuhteen mutaatio ihmissuhteeksi laulussa Agape ja veljen kuolemaa käsittelevä Necrospiritual. Levyä voi myös tarkastella kolminaisuusteeman kautta. MBE on myös metafyysinen triangulaari: mind, body & energy. Jokainen näistä prinsiipeistä esiintyy levyllä omalla vivahteellaan. Levy puhuu siis hengen, ruumiin ja mielen suulla. Millaisella sydämen soitinarsenaalilla MBE operoi? Musiikkihan on koneellista, mutta tunteet kurkottavat yli universumien rajojen. Se on aina ollut kaikki tai ei mitään ja suuri sydän lyö minimaalisuuden puolesta. Mikä on Michael Black Electron suosikkiasento harrastaa seksiä? Asento 13. Hämmentynyt? Niin kai pitääkin olla, sillä ihminen etsii itseään jatkuvasti, eikä mikään ole missään vaiheessa selkeää. Asioilla on aina eri puolensa, uudet alut, loput, loppujen alut. En tiedä mihin Michael Black Electro on menossa, mutta sillä ei liene väliä (tietääkö hänkään?): Stripped Anatomy of on matka, jossa päämäärällä ei niinkään ole väliä henkinen puhdistautuminen ja transsi ovat tärkeämpiä. «
HAASTATTELU
TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVA KAI KUUSISTO
Finnish Metal Events and Live Nation proudly present
LIP UN M YY NT I AL KA A M AA NA NTAI NA 20.4 . KL O 9!
Keskiviikkona 24.06.09 Kaisaniemen kenttä, Helsinki
Portit avautuvat klo 16.30
Liput 59
+ mahdolliset toimituskulut
SUE
» 17 « NRO. 4
» KOKO AJAN SÄPINÄÄ
Ismo Alangon ja Teho Majamäen Ismo Alanko Teholla -duon Blanco Spirituals -albumin ja kiertueiden perään julkaistaan Lavadvd. Nyt Alanko kertoo Suelle, missä mennään.
V
aikka Ismo Alanko on soittanut rockia 14-vuotiaasta asti, keikkailu on hänestä yhä parasta, mitä voi olla. Soittaessa hän tuntee tietävänsä paikkansa maailmassa, ja keikat ovat hänelle luonnollista toimintaa. Ensinnäkin musiikin soittaminen ja laulaminen ihan pelkästään psykofyysisenä tekemisenä on ai-
"Meillä on tavoitteena valtavan akustisen kitaran soundi."
van mahtavaa. Varsinkin kun sitä on tehnyt koko ikänsä. Laulaminen on jotenkin henkisesti eheyttävää toimintaa. Siinä kokee vahvaa yhteyden tunnetta muiden ihmisten kanssa. Musiikin esittäminen on kokonaisvaltaista heittäytymistä. Kyllähän siinä tietenkin egokin saa pönkitystä, kun kaikki kuuntelevat ja antavat positiivista palautetta. Alanko on pyrkinyt pitämään keikkamääränsä pienenä. Viime vuonna hän soitti 50-60 keikkaa, ja tänä vuonna vetoja kertyy 20-30. Kun ei väsytä itseään rutiinilla, keikkailussa säilyy tuoreus.
Olen yrittänyt pitää keikkailun semmoisena, että se tuntuu hauskalta. Se on aina juhlahetki ja elämys, kun pääsee vetämään ihmisten eteen. Alanko on keikkaillut vähän Sielun Veljet -yhtyeestä asti, koska tunsi itsensä Hassisen Koneen kahden ja puolen vuoden tanssilavojen kiertämisen jälkeen kehäraakiksi. Kuitenkin hän oli tuolloin vasta parikymppinen. Silloin tunsin itseni todella vanhaksi ja väsyneeksi. Sitten aloimme keikkailla niin, että teimme vain kiertueita ja melkein onnistuimme pitämään sen. Sielun Veljien loppuaikoina velkaannuimme niin pahasti, että meidän oli pakko käydä keikoilla, vaikka ei olisi huvittanut, ja sitten siitä meni maku. Sittemmin olen keikkaillut todella säästeliäästi. DUON MAHDOLLISUUDET ensimmäiset keikkansa lyömäsoittaja Teho Majamäen kanssa duona Alanko soitti vuonna 2007. Sen jälkeen kaksikon esiintyminen on kehittynyt laulajan mielestä valtavasti. Koko yhteissoitto on tiivistynyt ja olemme oppineet seuraa-
maan toisiamme. Duossa on todella jännää se, että pystyy elämään hetkessä. Koska on vain kaksi jätkää, pystymme keikalla seuraamaan toisiamme ja tekemään yllättäviä liikkeitä. Aina ei tarvitse mennä sovitun kaavan mukaan. Olemme soittaneet ja treenanneet todella tiiviisti, tehneet musiikkia ja hakeneet soundia. Aluksi
Uudet biisit ovat erityyppisiä. olimme vain duo, joka teki keikkoAinakin itse aina ajattelee tekevänja varten biiseistä uudenlaisia versisä erilaisia biisejä. Siinä on hirveä oita. Emme ajatelleet, että homma homma, miten saamme ne sovitetjatkuisi kiertuetta pidemmälle. tua duolle. Kun rockbändi sovitEnsimmäisen yhteisen kiertutaa biisiä, kaikilla on valmiiksi een jälkeen Alanko ja Majaselkeät tontit. Meidän pimäki päättivät tehdä letää jokaisen biisin kansvyn yhdessä. Blanco sa keksiä, mitä soittiSpirituals -pitkäsoitPE 17.4. mia soitamme. Meillä toa tehdessä he kehitKORJAAMO, on huone täynnä eritivät sekä kalustoa että soittotyyliä siten, HELSINKI laisia soittimia, joista meidän pitää kasaettä saivat sen kuulosta kahden miehen kotamaan kahden miehen koonpano jokaiseen kapbändiltä. paleeseen. Teho rakensi settiä niin, Eli se on kuin aikuiset leikkisiettä otti bassorummun mukaan ja vät leluilla? kehitti elektronista puolta. Minä Sitähän tämä on. Helvetin hauskehittelin kitarasoundia, ja minulkaa leikkiä. la on akustisessa kitarassa myös sähköiset soundit. Tavoitteena oli LAVALLE ISOLLA BÄNDILLÄ valtavan kokoisen akustisen kitaismo alanko on vuosien varrelran soundi. Tarvittaessa keikkamla tehnyt musiikkia useissa bänme on vieläkin herkkä ja psykedeedeissä, kuten Hassisen Koneeslinen, mutta myös tuhdin bändin sa, Sielun Veljissä ja Ismo Alanko kuuloinen. Säätiössä. Pari vuotta huomattaAlanko kertoo, että hän on vanvasti pienemmällä kokoonpanolhoilla päivillään joutunut opettelela rockia soittanut laulaja kaipaa maan paljon kaikkea uutta. välillä takaisin isomman yhtyeen Pianolla pitää pystyä komppariin. pailemaan bassolinjoja vasurilla ja Aina välillä tekee ihan sairaassointuja oikealla ja laulamaan yhtä ti mieli soittaa isommalla kokoonaikaa, mikä vaatii minulta hirveästi, panolla, koska kahdestaan vetämikoska en ole virtuoosisoittaja misnen on niin raskasta. Siinä joutuu sään instrumentissa. soittamaan niin paljon ja saa veiva Uuden oppiminen on aina ta sydämensä kyllyydestä ja taitohauskaa, mutta sitä ei millään viitjensa äärirajoilla. Välillä tulee olo, sisi tehdä. Sitten kun on pakko, ei että olisi kiva olla rockbändin lauauta mikään. laja, ettei tarvitsisi muuta kuin raahata itsensä lavalle ja alkaa karjua HAUSKAA LEIKKIÄ bändin jyystäessä ympärillä. huhtikuussa ismo alanko TeHän on myös varma siitä, että holla -kaksikolta ilmestyy Lava-niminen dvd, joka sisältää muun munousee vielä jonain päivänä lavalassa konserttitaltioinnit Joensuun le ison bändin kanssa. teatterista maaliskuulta 2007 ja Vaikka tämä duo jatkuisi kuinHyvinkääsalista vuotta myöhemka kauan, haluan ottaa rinnalle jomin sekä muutaman musiikkivitain bänditouhuja. Olen soittanut deon. 14-vuotiaasta asti rockyhtyeissä, Dvd on hyvä välitilinpäätös. Siija kyllä se sellainen soundi, kun kitä näkee kehityksen, joka on paristarat, rummut ja bassot tärähtävät sa vuodessa tapahtunut. Dvd:ltä näselän takana täysillä, on nautinnolkee, mitä olemme saaneet aikaiseklinen. Sitä pitää saada säännöllisin si, ja nyt on pää täynnä uusia ideväliajoin. oita. Alanko vaihtoi pitkäaikaisen leIsmo Alanko Teholla teki maalisvy-yhtiönsä Pokon suojista helsinhuhtikuussa kahdeksan keikan klukiläiselle Fullsteam Recordsille bikiertueen, minkä jälkeen kaksikvuonna 2007. Uudella levy-yhtiöllä ko alkaa työstää toista levyään, jonoleminen on ollut hänen mielestään ka on tarkoitus ilmestyä alkuvuohauskaa ja piristävää. desta 2010. Alanko on innoissaan Se on ollut kaikin puolin eritulevasta levystään. laista ja teettää minulla enemmän Olen koko alkuvuoden istunut töitä. He haluavat, että osallistun työhuoneella ja tehnyt biisejä. Nyt kaikkien asioiden päätöksentealkaa olla kasassa seuraavan levyn koon enemmän, mikä on hyvä, etmatskut. Saa nähdä, mitä siitä tutä toiminta on avointa ja suoraa. lee. On kauhea säpinä, ja tuntuu että Hänen mielestään kaksikolla on on hirveästi hommaa, kun he kekvielä paljon työstettävää niin sounsivät minulle koko ajan jotakin tedissa kuin ilmaisussakin. kemistä. «
HAASTATTELU
TEKSTI MINNA KOIVUNEN KUVA FULLSTEAM RECORDS
SUE
KOLMAS KERTA TODEN SANOI
Rockin Suomenmestaruuskilpailuja järjestettiin vuosina 19701989. Monet muistavat Ismo Alangon voittaneen kisat vuonna 1980 Hassisen Koneella, mutta se ei suinkaan ollut laulajan ensimmäinen kerta kyseisessä kilpailussa. 1975 Osallistuin Rock SM -kilpailuun ensimmäisen kerran 1975 Sight-nimisellä yhtyeellä, ja tulimme muistaakseni kolmanneksi Kuopion aluekarsinnoissa nurmeslaisen Mojova Lisä -yhtyeen ja kuopiolaisen Madhouse-yhtyeen jälkeen. Madhousen laulajalla oli todella likainen toppatakki ja rasvainen pitkä tukka. Kun hän avasi suunsa, tiesin heti, ettemme pärjää niille. Se oli sellainen bluesrockyhtye, ja laulusolisti oli Sakari Kuosmanen. Hänellä oli mahtava ääni jo siihen aikaan. 1978 1978 osallistuimme samaisella Sight-yhtyeellä, mutta tyylimme oli vaihtunut. Vedimme muun muassa lähes 20 minuuttia pitkän Kanttori-nimisen teoksen. Meidät oli laitettu progressiivisen rockin sarjaan, ja tulimme toiseksi. 1980 Kolmannen kerran olin Rock SM:ssä 1980 Hassisen Koneella. Heti, kun rupesimme treenaamaan biisejä, olimme sitä mieltä, että se oli mielettömän kova juttu. Sitten soitimme jotain keikkoja, ja kaikki olivat tosi innoissaan. Ennen kisoja olimme täysin varmoja, että voitamme ne. Jos joku muu olisi voittanut, se olisi ollut huutava epäoikeudenmukaisuus, koska olimme niin selvästi ylivoimaisia siellä.
» 18 « NRO. 4
» KUNHAN KEIKKAKUNTO KOHENISI
Traffic Island keksi keinon, jolla välttää paskimman biisin päätyminen levylle saakka. Taktikointi kannattaa.
T
oiset viskelevät televisioita ikkunoista, toisille riittää hampurilaisen ja cokiksen tiputtaminen ravintolan lattialle sekin tahattomasti. Turkulaiskvartetti Traffic Island kuuluu biografiansa mukaan jälkimmäiseen kastiin. Tiputteluun syyllistyi rumpali Mikko Siusluoto yhtyeen viimevuotisella Kanadanvisiitillä. Viime vuosi oli Kanadan-matkaa ja levyntekoa lukuun ottamatta niin tapahtumaköyhä, että tuokin juttu oli pakko biografiaan laittaa. Näyttää, että jotain sentään on tapahtunut, sanoituksista vastaava basisti Santeri Ruohonen nauraa. Mutta olihan se hauska tapaus. Mikko vieläpä huusi pettyneenä englanniksi "Oh come on!", Santerin veli, laulaja-kitaristi-säveltäjä Oskari Ruohonen hehkuttaa. Vuosi 2009 on veljeksille, Siusluodolle ja kitaristi Petri Huhtiselle edellistä tapahtumarikkaampi. Siitä pitää huolen uusi Meet Me in the Middle Class -albumi, järjestyksessään yhtyeen toinen. Nelikko on tyytyväinen tuotokseensa, heikkoja vetoja sinne kun ei mahdu. Levyillähän on totutusti aina se paskin biisinsä. Mutta mepä pudotimme heikoimmat pois jo tekovaiheessa, joten SE paskin biisi ei koskaan päässyt levylle asti, Oskari painottaa. Ei hassumpi taktiikka. Sanansa sanottavana levylle päätyneisiin biiseihin oli myös tuottajana toimineella Manboyn Karo Broma-
nilla. Vaikka Traffic Island ei pidäkään nauhoitussessioita bänditoiminnan suurimpana herkkuna, oli levynteko Bromanin seurassa Ruohosten mukaan niin lähellä hauskaa kuin se yleensä voi olla. Karo oli kuin lisäjäsen, joka tuplasi bändin viisauden. Vaikka ei sekään mikään viisas ole, Santeri tokaisee. Ei, tyhmä jätkä sekin on! Mutta meidän seurassa viisauden tuplaamiseen ei paljon vaadita, Oskari jatkaa. Kaikessa viisas ei ollut rockin kuningaskaan, kuten huomauttaa muuta levyä brittiläisempi, Coldplayn ja etenkin Verven suuntaan nyökkäilevä Elvis in Movies, joka kehottaa ymmärtämään omat vahvuutensa ja olemaan tavoittelematta asioita, joihin ei löydy lahjakkuutta. KE 22.4. Mutta ovatko ne Elviksen elokuvat todella niin ON THE huonoja? ROCKS, Biisin nimi on siitä minut, joten se tiHELSINKI putettiin ja kakkoepäreilu, etten ole yhtään Elvis-leffaa nähnyt. Nimi sesta otettiin tuo Part on vertauskuvallinen, voivat2 pois. Biiseillä oli tietty jatkumo, mutta kakkoshan ne Elviksen pätkät olla hyviäosa toimii itsekseenkin. Ja kyllähän kin. Ehkä Elvis olisi pitänyt korvajokaisella bändillä pitää jossain vaita Princellä tai Madonnalla, Sanheessa uraa olla biisi nimeltä Love, teri pohtii. Oskari toteaa. Jos Elviksen mainitseminen biiTodellako? Kenellä sellainen esisin nimessä on iso asia, niin vielä merkiksi olisi? valtaisampi on avausbiisin nimi. Jaa-a, nyt ei tule yhtään mieMistäs pälkähti mieleen tekaista leen. Ehkä hippiajoilta sellaisia löykappale nimeltä Love? tyy, Santeri tuumii. - Aluksi meillä oli Love part 1 ja Isojen sanojen vastapainona toiLove part 2, mutta ykkösosa ei toi-
HAASTATTELU
TEKSTI JUKKA KITTILÄ KUVA MARKUS SCHULTE
mii nimikappaleen käsittelemä keskiluokkaisuus. Ruohosten mukaan keskiluokkaisuus voi kuulostaa tympeältä, mutta siinä on turvallinenkin puolensa. Heitteleepä maailma miten hyvänsä, lopulta me kaikki löydetään itsemme keskiluokasta. Ehkä se silloin tuntuu hyvältäkin, jos on jo aika rauhoittua. Voi vaikka lähteä kunnallispolitiikkaan, Oskari visioi. Niin, tai kirjanpitäjäksi jollekin keikkamyyntifirmalle. Varsinaiseen muusikoiden suojatyöhön,
Santeri ehdottaa. Suojatyö kannattanee pitää takaraivossa, ainakin jos Traffic Islandin keikkakestävyys ei ota parantuakseen. Meillä on ollut muutama kahden keikan "kiertue". Kerrankin me muut oltiin toisena päivänä kipeinä ja Petrillä alkoi kesken keikan vuotamaan verta nenästä. Että semmoinen keikkakunto, Oskari nauraa. Joo, viikon kiertueesta ei tulisi yhtään mitään, Santeri lisää vettä myllyyn. «
SUE
» 19 « NRO. 4
f Bodom hildren o C
Opeth
Volbeat
Editors
Placebo
Perjantai 12.6. Placebo Volbeat Black Stone Cherry August Burns Red Baddies Children Of Bodom Von Hertzen Brothers Kolmas Nainen Samuli Putro Maj Karma Nicole FM2000
Lauantai 13.6. Opeth Supergrass Emiliana Torrini Raised Fist Apulanta Kotiteollisuus Stam1na Egotrippi Amorphis Le Corpse Mince de Francoise Röyhkä, Rättö, Lehtisalo Bryssel Kaupallinen Anssi8000 & Maria Stereo
Sunnuntai 14.6. Nick Cave & The Bad Seeds Editors Seasick Steve Loiri The Crash Joose Keskitalo Hamilton Groove Egotrippi
ajankohtaiset ohjelmatiedot: www.provinssirock.fi oikeudet ohjelma- ja aikataulumuutoksiin pidätetään
www.provinssirock.fi.
nd , finla ki inäjo se 2009 6. .-14. 12
Liput 3 Päivää alkaen 95 euroa 2 päivää alkaen 75 euroa 1 Päivää alaken 55 euroa
SUE
» 21 « NRO. 4
HAASTATTELU
TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA TERHI KOKKONEN
» ONNELLISET JA UUPUNEET
Scandinavian Music Group kehittyy muutosten kautta. Se on luonnollista, mutta ei kivutonta.
un Ultra Bra lopetti toimintansa vuonna 2001, puitteet olivat kasvaneet valtaviksi: Kerkko Koskisen johtama yhtye jätti jäähyväiset soittamalla viisi perättäistä konserttia Helsingin Tavastialla. Kun Scandinavian Music Group perustettiin Ultra Bran entisten jäsenten kesken vuonna 2002, mittakaava kutistui. Laulaja Terhi Kokkonen muistelee, että vaikka kaikki oli toisin, asiat olivat monessa mielessä paremmin. SMG oli ja on meidän oma juttu, Ultra Bra taas oli Kerkon projekti. Meistä oli niin hienoa alkaa tehdä jotain omaa, että ei tullut mietittyä yleisömääriä. Scandinavian Music Group syntyi suuresta muutoksesta, ja muutos on leimannut yhtyeen uraa sen jälkeenkin. Harvalla bändillä on tehtynä niinkin erilaiset levyt kuin SMG:n modernia studioteknologiaa syleillyt Onnelliset kohtaa (2002) ja uusi, lämpöinen ja folkahtava Palatkaa Pariisiin!. Niiden välillä tuntuu olevan paljon enemmän kuin seitsemän vuotta aikaa. Meille muutos on ollut mieluisaa, eihän me muuten oltaisi muututtukaan. Muutos on tapahtunut salakavalasti ja vähitellen. Me ei olla poukkoiltu vaan edetty luontevaa jatkumoa. Hölmö rakkaus ylpeä sydän -levy (2006) tehtiin murrosvaiheessa. Silloin alkoi näkyä merkkejä siitä, mitä me tällä hetkel-
K
lä ollaan. Mutta ei meillä sitäkään levyä tehdessä ollut mielessä, että pitäisi muuttua johonkin suuntaan. Scandinavian Music Group ei ole siinä mielessä turvallinen yhtye, että sen kuulija tietäisi varmasti, millaisen tuotteen kaupasta kulloinkin saa. Terhi Kokkonen kertoo, että erityisesti Missä olet Laila? -albumi (2007) hämmensi bändin faneja. Me saatiin sillä levyllä uusia kuulijoita, mutta myös menetettiin vanhoja. Mitä uuteen Palatkaa Pariisiin! -levyyn tulee, se on samassa linjassa Missä olet, Laila? -levyn kanssa. Se on askel samaan suuntaan, ei takavasemmalle. Onko arvaamattomuudesta ollut haittaa suosion kannalta? Ei se ainakaan negatiivisesti ole vaikuttanut. Missä olet Laila? myi kultaa, ja sen jälkeen tehdyt keikat ovat useimmiten olleet loppuunmyytyjä. Suosion kasvu yllätti meidät täysin. Myös Hölmö rakkaus ylpeä sydän (2006) myi kultaa, mutta vasta ihan äskettäin. Vaikka Scandinavian Music Groupin kehitys on Kokkosen mukaan ollut luonnollista, kivutonta se ei ole ollut. Laulaja kuvailee Palatkaa Pariisiin! -levyn tekemistä raskaaksi. Se tehtiin talvella ja kaupungissa, kun taas aiemmat levyt me äänitettiin kesäisin Porvoon maalaiskunnassa. Lisäksi minä ja Joel (Melasniemi, säveltäjä-kitaristi) suhtaudutSUE
tiin tämän levyn tekemiseen raivostuttavalla pieteetillä, ja meidän pilkunnussimisvimmat aiheuttivat kaikenlaista vääntöä. Kumpikaan ei ollut valmis tekemään minkäänlaisia kompromisseja. Muut bändissä eivät riitele keskenään, mutta me kaksi saadaan aina aikaan kaikenlaisia kamppailuja välillemme. Vaikka me lopulta yhdistettiinkin voimamme niin sanotusti suuremman vihollisen nujertamiseksi, niin prosessi oli sen verran uuvuttava, ettei meillä todellakaan ole kiirettä päästä tekemään seuraavaa levyä. Scandinavian Music Group on levyttänyt tiiviiseen tahtiin. Seitsemässä vuodessa on julkaistu viisi albumia. Mä toivoisin, että Palatkaa Pariisiin! -levyn ja sen seuraajan välillä olisi vähän pidempi tauko kuin meille tyypillinen puolitoista vuotta. En puhu bändin jäämisestä tauolle vaan siitä, että studioon ei ole kiirettä. Haastattelupäivänä Palatkaa Pariisiin! nousi sijalle kaksi Suomen virallisella albumilistalla. Se on Scandinavian Music Groupin paras listasijoitus sitten Onnelliset kohtaa -debyytin. Näin omapäisen yhtyeen tapauksessa voisi sanoa, että kyseessä on niin kutsuttu työvoitto. Niin voisi sanoa. Me ollaan tehty tätä pitkään ja jaksettu keikkailla pitkin poikin silloinkin, kun se ei ole kannattanut. «
» 22 « NRO. 4
Albumi kaupoissa 22.4.
www.deepinsight.net
SUE
» 23 « NRO. 4
» TOIMIVA YLLÄTYS
Helsingissä päämajaansa pitävä indiepoppoo Murmansk on julkaisemassa jatkoa suurta huomiota herättäneelle Chinese Locks -debyyttilevylleen. Sue tavoitti koko bändin kaaottiseen ja hilpeään puhelinhaastatteluun.
T
yylikästä, sisäänpäin kääntynyttä ja aggressiivista indierokkia soittava Murmansk keräsi valtavasti huomiota myös Suomen rajojen ulkopuolella edellisellä pitkäsoitollaan, omakustanteena julkaistulla Chinese Locksilla. Ennakkokuuntelun perusteella uusi pitkäsoitto laukaisee bändin entistäkin syvempiin sfääreihin. Toukokuun alussa näkee päivänvalon bändin uusin tuotos, Eleven Eyes to Shade. Levyn julkaisee Spinefarm, jonka kelkkaan Murmanskin oli helppo lähteä. Muidenkin kuin Spinen kanssa keskustel-
tiin. Joillekin levy-yhtiöille meidän musiikki lähti todella hyvin, toisille taas ei ollenkaan. Spine tuntui tosi hyvältä vaihtoehdolta, sanoo basisti Olli. Haastattelussa on läsnä koko Murmanskin miehistö puhelimen kovaäänisen kautta. Välillä on vaikeaa pysyä kärryillä kuka puhuu, sillä helsinkiläisbändi osallistuu keskusteluun innokkaasti kokonaisuutena. Vaikka Olli on yleensä äänessä, myös kitaristi Jari, rumpali Jaakko sekä kitaristi-laulaja Laura kertovat omat näkemyksensä asioista. Välillä bändin kaskuilu sekottaa pakkaa, mutta ei
oli. Tällä uudella levyllä lähdettiin puhtaalta pöydältä. Sillä on aiempaa enemmän eteriikkaa, mutta se on paikoin päällekäyvämpi ja aggressiivisempi, Olli summaa. Musta tuntuu, että uuden levyn kokonaissaundi on lähellä meidän livedynamiikkaa, siinä tapahtuu enemmän. Saundi on kolmiulotteinen. Eleven Eyes to Shade on toki monipuolisempi levy verrattuna debyyttiin. Me ei olla kartettu punaista lankaa tälläkään levyllä, vaan ollaan pyritty kokonaisuuden luomiseen, Jari lisää. Murmansk ei osannut varautua debyytin saamaan huomioon. Paineita se ei kuitenkaan luonut. Olihan se huomio hienoa, mutta ei sitä osannut ajatella ollenkaan. Me oltiin liian sisällä levyssä pystyäksemme arvioimaan sitä. Meidän musa on joko tai -musaa, eli siitä joko tykkää tai sitten tosiaankaan ei tykkää, bändi toteaa. Ei suosiosta osaa paineita ottaa, enempi se on positiivinen ja ilahduttava juttu. Hauskahan se on soittaa PE 8.5. laajemmalti keikkoja. Mukava on myös huomata, että ulkomaillakin LOOSE, kiinnostaa, Laura mietti. HELSINKI väliä: Murmansk on ilmiselBändi on kiertänyt ahkerasti Suovästi hyvällä tuulella ja haluaa mea viime vuosina. Oman lisäarominpuhua uudesta levystään. sa keikkailuun toi lyhyt ja omatoiminen Me ei tiedetty, kuka maksaa stuEuroopan-kiertue. Amsterdamin-keikka dioajan. Spine hyppäsi kuvioon vasta sitten, hankittiin marssimalla keikkapaikalle soitkun levy oli jo äänitetty. Debyyttihän me tehtokamojen kanssa. tiin viikonlopussa, tätä uutta tehdessä aikaa Palaute keikoilla on ollut hyvällä tavaloli ruhtinaalliset neljä päivää, bändi nauraa. la mieleenpainuvaa. Keikkapaikat olivat muMurmansk haluaa nostaa hattua Spinefarkavan erilaisia, välillä isompia ja välillä piemille, joka lähti julkaisemaan bändin musiiknempiä. Esimerkiksi Riikassa ja Varsovaskia, jonka he itse näkevät kaupallisesti epävarsa oli aivan huikeeta. Yllätyksellisyys toimii, maksi. Ristiriitoja ei ollut, ja levy-yhtiö oli bänMurmansk toteaa. din kanssa musiikillisesti samalla linjalla. Me saatiin sillä kiertueella yhteyksiä Bändin mielestä Eleven Eyes to Shade jatpaikkoihin, joihin voidaan varmasti mennä kaa siitä, mihin Chinese Locks jäi. uudestaan, Laura sanoo. Saundipaletti on laajentunut, ja uusi leOn aika lopettaa pitkäksi venynyt juttutuovy on luontainen jatkumo edelliselle, mutta kio perinteitä kunnioittavalla kysymyksellä. ei sen toisinto. Me ollaan menty eteenpäin. Missä te, arvon murmanskilaiset, näette itUudella levyllä on yksi vanha biisi, mutta sesenne viiden vuoden kuluttua? kin on muuttunut matkan varrella niin paljon, Jarin pöydän ääressä tai Liettuassa vallaettei sitä enää tunnista siksi mitä se alkujaan tussa talossa, kuuluu nauru puhelimesta. «
HAASTATTELU
TEKSTI TEEMU PURHONEN KUVA TERHI KOKKONEN
» LASTEN TASOLLA
Lastenrockyhtye Jytäjyrsijät ei aliarvioi yleisöään.
ytäjyrsijät, soititteko lapsena peilin edessä tennismailaa haaveillen lastenrocktähtien urasta? Kyllä, kolme neljästä aloitti soiton tennismailoilla Kissin c-kasetin päälle. Myöhemmin soitettiin bändeissä hevit, funkit, glamit ja punkit. Vuonna 1996 Fröbelin palikat oli kova sana päiväkodeissa. Se ei ollut rokkia, joten me alettiin tehdä lastenrokkibiisejä ja keikkailla akustisena duona päiväkodeissa. Sitten Jytäjyrsijät aktivoitui kokonaisena bändinä. Mistä tiedätte, mistä lapset pitävät? Keikoilla sen huomaa, ja omatkin lapset olivat koekaniineina. Meidän huumori on sopivalla tasolla 3-9-vuotiaille. Bändin ja yleisön henkinen ikä kohtaavat. Millaista on huono lastenmusiikki? Oi oi. Tylsää, liian nössöä, liian filosofista. Lapset tykkäävät reippaista temmoista ja melodisuudesta. Millaista aikuisen on soittaa lastenmusiikkia? Me tehdään oikeaa musaa lasten sanoilla, soundeja ei sorvata yleisön mukaan. Nykypäivän lapsethan kuuntelee AC/DC:t ja Lordit jo eskariiässä. Mun oma tokaluokkalainen kuuntelee justiinsa mun levyhyllyä läpi. Viimeisin Blake kolahti. Meidän rokkisateenvarjon alla on myös reggaeta ja kantria. Se on soittajalle vapauttavaa. Miten lapset reagoivat musiikkiinne? Yksi fani oli keikan jälkeen soittanut kotonaan ilmakitaraa ja polkenut vähän väliä lattiaa. Äiti oli kysynyt, mitä herra tekee, johon kundi oli vastannut: "Laitan kaasua kitaraan!" Oli katsonut, kun meidän kitaristi Sami painelee säröpedaalia. Millaista musiikkia sinä kuuntelit lapsena? M. A. Nummista, Simo Salmista ja Mikko Alataloa. Myös Kissin Lick It Up kului puhki kasettisoittimessa. Sen nimibiisin kitaraväliosa on vieläkin maailman makein juttu! «
J
» KATSEENKESTÄVÄT KENGAT
Scarlet Youth kantaa uhanalaisen shoegazingin lippua.
S
ARI VÄNTÄNEN
SUE
hoegazing on tänä päivänä kovin marginaalinen tyylisuunta. Kitaristi ja biisintekijä Kalle Pyyhtinen, onko skene edelleen olemassa? Eivät tyylisuunnat kuole. Aina löytyy musafaneja, jotka pitävät genreä yllä. Alan bändejä löytyy yhä paljon, ne vain ovat vaikeammin löydettävissä. On vanhan koulukunnan shoegazelle uskollisia bändejä, joihin Scarlet Youthkin lukeutunee. Sitten on bändejä, joissa shoegaze-vaikutteet sulautuvat muihin musiikkityyleihin. Tästä esimerkkinä loistavat The Radio Dept. ja M83. Aikoinaan suurin osa genren bändeistä tuli Briteistä. Nykyään julkaisutoiminta on keskittynyt USA:an ja Japaniin, jonne suurin osa meidänkin levyistä on myyty. Mikä shoegazingissa viehättää? Kontrasti kauniin musiikin ja melun välillä. Esimerkiksi My Bloody Valentinen To Here Knows When -biisi tuntui minusta aluksi järjenvastaiselta efektimössöltä, kunnes lopulta tajusin kuinka kaunis se on. Henkäilevät laulut tanssivat ujeltavan ääniseinämän päällä ja rakentavat täydellisen balanssin.
Pidän kaiun ja efektien kokeellisesta käytöstä ja siitä, että shoegazessa ei kuljeta perinteisiä polkuja. Ei kuitenkaan riitä, että laitetaan kaiut täysille ja soitellaan mitä mieleen juolahtaa, kuten jotkut bändit tuntuvat tekevän. Tarvitaan hyviä biisejä. Jotkut ovat sitä mieltä, että shoegazing-bändien eleetön lavaesiintyminen on tylsää seurattavaa. Riehuminen ei sovi shoegazingiin. Lavaesiintymisen pitää olla kytköksissä musiikkityyliin ja keikkapaikkaankinkin. Esimerkiksi The Cure on mahtava livenä, vaikka he seisoskelevat paikoillaan. Esiintymisiä voi myös höystää vaikka taustavideoilla. Millaisia kenkiä jaksaa katsoa koko keikan ajan? Ostin just parit tennarit ja hienot ovat. Mustat ja valkoiset. Valkoiset varmaan rähjääntyy reissussa, mutta voipahan sitten muistella, että mistä mikäkin jälki on. Basisti ei löytäny vielä haluamiaan, mutta onhan tässä aikaa etsiä. Kiusallistahan se olisi, jos joutuisi katsomaan ihmisiä silmiin. «
ARI VÄNTÄNEN
» 24 « NRO. 4
SSALO, TURKU RUI
.-5.7.2009 3
www.ruisrock.fi
Perjantai 3.7.
SLIPKNOT (US) DISTURBED (US) CHILDREN OF BODOM
NEUROSIS (US) THE WILDHEARTS (UK) MOKOMA STONE PILGRIMZ (DEN)
lauantai 4.7.
MEW (DEN) IN FLAMES (SWE) THE SOUNDS (SWE) GLASVEGAS (UK)
EPPU NORMAALI TEHOSEKOITIN LADYTRON (UK) THE LIVING END (AUS) CMX EGOTRIPPI KOTITEOLLISUUS LE CORPS MINCE DE FRANCOISE MAIJA VILKKUMAA PMMP SCANDINAVIAN MUSIC GROUP
sunnuntai 5.7.
VOLBEAT (DEN) CALEXICO (US) GOGOL BORDELLo (US)
!!! (US) AMORPHIS APULANTA THE CRASH THE GASLIGHT ANTHEM (US) RISTO RÖYHKÄ, RÄTTÖ & LEHTISALO
Lisätietoa lipuista ja hinnoista www.ruisrock.fi Liput myynnissä Ruisrockin nettisivuilla sekä kaikissa Tiketin ja Lippupalvelun toimipisteissä.
Oikeudet muutoksiin pidätetään.
Turku Energia
SUE
» 25 « NRO. 4
» KANSANELEKTRO KÄÄNTYY LATINAKSI
Uuden Aavikko-albumin kappaleet on nimetty tieteen ja musiikin yhteisellä kielellä, latinalla. Uteluihin vastaa maitokahvin äärellä yhtyeen rumpali Tomi Leppänen.
M
iksi valitsitte juuri latinan kielen? Novo Atlantista alettiin tekemään vuonna 2006, noin vuosi Back from the Futer -levyn ilmestymisen jälkeen. Aika hartaasti sitä on tehty. Latinan kielestä innostuttiin ehkä juuri Dies Irae Discodelico -biisin ansiosta, mistä kieli sitten levisi koko levylle. Tieteen ja musiikin yhteys viittaa tietenkin suomalaisia tango-
ja latinaksi levyttäneeseen Dr. Ammondtiin, joka voisi olla hyvä vierailija keikoille, Tomi visioi. Albumi kuulostaa aikaisempia enemmän yhtenäiseltä kokonaisuudelta. Se on biisien nimeämisen ansiota. Aikaisemmissakin levyissä on ollut aina jokin teema. Tällä levyllä teema aukeaa kielen kautta. Latinahan on futuristinen kieli. Hypatia on omistettu antiikin kreikka-
laiselle feministille Hypatia Aleksandrialaiselle. Moroderiaaninen nimibiisi täyttää vinyyliversiolla kokonaisen levypuoliskon. Idea pidemmästä kappaleesta tuli takuulla Kraftwerkin Autobahn-levystä. Me ollaan aina haluttu tehdä vastaavanlainen levy. Novo Atlantis kuulostaa aiempaa ohjelmoidummalta. Edellisellä levyllä tutustuimme uuteen teknologiaan nimeltä MIDI, ja nyt se on ottanut täysin vallan. Kaikki on edelleen soitettua, mutta olemme tutustuneet sekvensserien
buukkaamiseen sesonkiaikoina. Ei toimintaan. Musiikillisesti olemmuuten. me mielestämme menneet oikeaan Mitä muut Aavikon jäsenet puusuuntaan. Tuotannollisesti Novo haavat tauoilla? Atlantis on meille sillä lailla erikoi Staufenbielin Paul pyörittää nen levy, että kaikki tehtiin omin Kuopiossa indie-elokuvateatteria, päin. Vain rummut äänitettiin stuja Kososen Tomi opiskelee saksodiossa, ja valmiit kappaleet miksaufonin soittoa. Hänellä on myös muitettiin huipputuottaja Jonas Verta bändiprojekteja. wijsellä (mm. Op:l Bastards, Le Minkälainen Aavikko on nykyCorps Mince De Francoise). ään livenä visuaalisesti? Mistä Uusi Atlantis löy Uudet puvut on teetyy? tetty hyvin auktoriteet Siitä on monia teoritisessä hengessä. Olimoita. Toiset tulkitsevat LA 18.4. me vähällä ottaa käytsen niin, että se liitKLUBI, töön Michael Jacksotyy tiettyyn aikakaunin Thriller-aiheiset teen. Toiset ovat sitä TURKU puvut, mutta siitä luomieltä, että se on jokin vuttiin. Alpo ja Tomi kentietty paikka tai utopisties kallistuu glamouriin, tinen ihanneyhteiskunta. mutta Aavikko on kansanelektIor Bockilla olisi varmasti oma roa pukeutumisessaan perinnetiesanottavansa tästä. Meillä on sellaitoisempi ja kansanomaisempi. nen teoria, että Puijon torni on kaiMikä keikkasattumus on jäänyt ken keskipiste. Löytääkseen oikean mieleesi vuosien varrelta? kohdan levyn kannesta pitää käyttää Meidät kutsuttiin keikalle Pieksuurennuslasia, jota ei valitettavassämäelle erään ravintolan toimesti tuotannollisteknisistä syistä voita. Ravintola oli täynnä lätkäfanetu jakaa levyn mukana. Kaikki kapja jääkiekkopaitoineen ja -kypäripaleet risteilevät temaattisesti sen neen. Soundcheckin aikana ravinympärillä. tolan omistaja tuli sanomaan meilLevyn ohella Aavikko on tehnyt le, että kuulkaas pojat, jääkiekko muutakin. kiinnostaa meidän asiakkaitamme Olimme mukana taikuri Tatu enemmän kuin teidän bändi. TäsTynin ja tanssija Takako Matsudan sä rahat, olkaa hyvät, voitte lähproduktiossa Kokko. Se oli avaruusteä. Lähdimme jatkamaan kiertudisko-taikateatteri, johon me teimettamme. me musiikin ja olimme mukana esiMitä mystiselle Kabarille, jonka tyksissä Helsingissä. Kokon parissa kanssa teitte singlen vuonna 2004, vierähti kevät 2008. Olimme myös kuuluu? housebändinä Subtv:n Me, Myself Olemme silloin tällöin sähköand I -talkshowssa, jossa julkkikset postiyhteydessä. Hän asuu nykyään haastattelivat itse itseään. San Franciscossa. Olemme suunniOlet itse ollut monessa mukana telleet kakkososaa Aavikko Meets (Alpo ja Tomi, Circle, (Röyhkä) ja Rättö ja Lehtisalo, DigitaalimieHit Singer Kabar -singlelle, kunhet...) Verottaako se aikaa Aavikhan jompikumpi osapuoli pääsee ko-yhtyeeltä? vierailemaan jommassa kummas Ehkä se vaikuttaa keikkojen sa maassa. «
HAASTATTELU
TEKSTI JARI MÄKELÄ KUVA SIMGIL
SUE
» 26 « NRO. 4
» EI VAIN KOHELLUSTA
Vanity Ink tunnetaan yhtyeenä, jonka keikoilla meno äityy eläimelliseksi. Bändillä on kuitenkin myös muita puolia.
HAASTATTELU
V
anity Inkin laulaja Annabella Vi ja kitaristi Juha Bandit ovat varanneet itselleen looshin kalliolaisesta ravitsemusliikkeessä. Olemme suunnitelleet levyä paljon täällä. Kyllähän omistajat vähän nikottelivat tätä varausta, mutta olemme viettäneet täällä sen verran aikaa, että lopulta he heltyivät. Yhtyeen reipas katurock on saanut kiitosta ympäri Suomen ja ulkomaiden, mistä myöhemmin lisää. Bändin toinen levy More Senseless Random Behaviour ei täysin onnistu bändin livetunnelmaa tavoittamaan, mutta on silti keskivertoa tyylikkäämpi katulevy. Mutta mistä Annabella ja Juha alunperin saivat rock-kuumeen ja sen palon soittaa, josta yhtye on tullut livetilanteessa kuuluisaksi? Mä olin hirveän ujo ihminen nuorempana, Annabella aloittaa. Levyjen kuuntelu lähti alunperin ihan niistä systerin levyhyllystä lainatuista levyistä, Doorsista, Jimi Hendrixistä ja muusta sellaisesta. No, siskoilta se meininki jäi jossain vaiheessa, mutta itse jäin sille tielle. Mulla kesti kauhean kauan ennen kuin uskalsin laulaa julkisesti. Tiesin kyllä aina, että tahdon laulajaksi. Siltä tieltä ei ole ollut paluuta. Mulla homma lähti ihan täysin
Dingosta, Juha myöntää. Mä olen sitä mieltä, että kaikki pojat tykkäävät Dingosta, kaikki eivät vain uskalla myöntää sitä. Mulle Dingon Jonttu oli sankari. Ajateltiin vanhempien kanssa ympäri Kokkolan kaupunkia, ja kun näin punkkareita, ilmoitin tyytyväisenä, että tollainen musta tulee isona. Isä sanoi, että ilmaiset ruuat kotona loppuu kyllä siihen. Vanity Ink on tunnettu railakkaana yhtyeenä. Videokuvauksiakaan ei saatu läpi ilman, että jotain olisi tapahtunut. Tarkoitus oli saada purkkiin KE 6.5. yhtyeen valloittavaa live-energiaa. LEPAKKO Kuvattiin sitä viMIES, deota Bar Loosen alaHELSINKI kerrassa, Annabella kertoo. Meno oli hemmetin hyvä, ja pitää antaa iso käsi videon teossa olleille ihmisille, missään vaiheessa kukaan ei väsähtänyt. Tai toki sieltä pari kaveria lensi pois liiallisen kun olin niin soiton lumoissa, Juhumalatilan takia, mutta näitä aiha jatkaa. Vedin täysillä, kunnes na sattuu. luin ihmisten huulilta, että "vittu, Noh, loppuvaiheessa videota nyt taisi sattua pahasti" ja tajusin daivaan lavalta yleisön sekaan. Kaimitä oli tapahtunut. Heitin kitaran kille oli neuvottu oma paikka josalas ja ryntäsin Annabellan luokse, sa olla, ja jonkinmoinen kommujoka oli vähän pöllämystynyt hetnikaatiokatkos siinä tuli. Daivasin ken aikaa. Mutta kyllä se siitä sitsuoraan selälleni lattialle. ten jatkoi kuvauksia kuin mitään ei En huomannut aluksi mitään, olisi tapahtunut.
TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVA TARU TUULIA TITTONEN
Vanity Ink on käynyt soittamassa jo Bosniassa ja Italiassa saakka. Etenkin Bosnian keikka ja ilmapiiri teki lähtemättömän vaikutuksen yhtyeeseen. Siellä oli myös pysäyttäviä hetkiä. Olimme yksi ensimmäisiä länsimaalaisia rockbändejä siellä, ja ihmiset vapautuivat keikalla aivan eri tavoin kuin muualla. Siellä rock-
keikka oli ihmisille keino unohtaa menneet, sodat, kaikki pahat asiat. Keikoilla he saattoivat käydä käsiksi ja repiä vaatteita päältämme, mutta seuraavana päivänä he tulivat pyytämään anteeksi käytöstään. Ihmisten ystävällisyys siellä on jotain aivan uskomatonta, Juha kertoo. «
6.5.
Agressiivista shoegazingia? Sielua kylmäävää sointia? Sonic Youth eksyneenä tundralle? Ota näistä selvää! (käsky)
www.murmansk-helsinki.com · www.myspace.com/murmansktheband
Levynjulkaisukeikka 8.5. @ Bar Loose, HKI
ranch@spinefarm.fi · www.spinefarm.fi
SUE
» 27 « NRO. 4
» MERIHAAN KAUNIINKARHEAT SOSIALISTIT
Manboyn melankolista rockia kirjoittavat miehet "tekevät sen itse", mutta antavatko he ilmaiseksi?
apaaminen Manboy-yhtyeen laulaja-basisti Karo Bromanin kanssa on sovittu kolealle lauantaipäivälle Helsingin Looseen. Yhden muusikon sijaan pöytään istuvat yllättäen myös rumpali Toni Sinisalo ja kitaristi Antti Majuri. Ei ihme, sillä vanhat ystävykset viettävät joulunsakin yhdessä eivätkä tappele keskenään edes naisista. Porilaissyntyisen Manboyn debyytti Stretch Your Religion julkaistiin vuosituhannen alussa ja bändi nousi esiin massasta nopeasti. Toissa vuonna bändi kiersi lämmittelemässä Placeboa Euroopan-kiertueen verran ja valmisteli yleisön myös Musea varten täpötäydessä Helsingin Jäähallissa. Yhtyeen neljäs albumi on ollut YleX:n viikon levy, ja trio iloitsee Rumban antaneen levylle neljä tähteä viidestä. Seuraavaksi saadaan Suesta viisi tähteä, hymyilee Majuri. Parempi olisi saada enemmän, kun skaala on neljästä kymmeneen, sanoo Broman. Mistä ihmeestä Deus Protector Noster -albumin latinankielinen nimi on peräisin? Käännettynä se on "Jumala on suojelijamme". Kukaan meistä ei ole
HAASTATTELU
T
millään tapaa uskonnollinen, mutta teksti on otettu kotikaupunkimme Porin vaakunasta. Poriin ei kuitenkaan ole ikävä, paitsi käymään, sanoo helsinkiläistynyt Majuri. Muut nyökyttelevät. Kotikaupunki on rakas, mutta Manboylle mahdoton. Levyn kansikuvan taiteili Herra Ylppö. Meillä on aina ollut tietynlainen punk-asenne, me halutaan tehdä LA 2.5. kaikki itse. Nyt kuitenOSIS, kin teetimme kannet Kyllä se levyjätulkopuolisella. Tekijän tien hegemonia vielä TURKU piti olla Satakunnasta, 1990-luvulla oli Suoei haluttu mitään helmessa ihan älytöntä. sinkiläistä mainospelleä Artistit olivat olemassa tähän hommaan, irvii Majuri. levy-yhtiöitä varten, puhi Ylppö tuli ensimmäisenä mieleen, see Majuri. se tekee tarpeeksi raffia matskua. Luulen, että meidän kaltaiset Tosin tekihän Sinisalo kyllä kansibändit tulevat tekemään musaansa lehden muuten kokonaan itse. yhä enemmän pienemmille yhti Nykyään bändin asiat ovat meiöille. Suuret lafkat säilyvät esimerdän hallinnassamme emmekä ole kiksi Idols-voittajien tai leffojen helposti vedätettävissä. Tämä on soundtrackien markkinakanavina, rahallisestikin meille edullisempi ennustaa Broman. Ja miksi piktilanne. Pienemmälläkin myynnilkubändi haluaisi edes mennä suulä voidaan tienata, linjaa Sinisalo. relle levy-yhtiölle? Sen tietää, miMillaiseksi Manboy arvioi suurten käy, jos kouvolalainen ryhmä ten levy-yhtiöiden tulevaisuuden kilpailee Britney Spearsin julkaitässä viihdebisneksen talvisodassun kanssa samaan aikaan samassa? sa yhtiössä.
TEKSTI PAULIINA TUOMOLA KUVA MANBOY
Miten yhtye suhtautuu netin musiikkipalvelu Spotifyhyn? Netti ylipäätään on yksi ihmiskunnan parhaista keksinnöistä, innostuu Majuri. Kaikki ilmaiseksi kaikille! Mutta mistäs se raha sitten tulee? Se onkin sitten vähän kinkkisempi kysymys. Musiikki on taidetta, jota pitäisi jakaa haluaville veloituksetta. Muusikoille pitäisi järjestää artistipalkka, jolloin kaikki musiikki voisi olisi ilmaista. Ei minulla ole tarjota valmista mallia, mutta ei minua myöskään vituta, jos joku lataa meidän levymme laittomasti. Jos musiikistamme tykkää ja sitä haluaa kuunnella, niin en minä halua sitä kieltää vain siksi, että ei ole rahaa ostaa sitä levyä, sanoo Broman.
Ja tuleehan se sama ihminen sitten keikoille ja paitakauppa käy. Ei raha tule pelkästään fyysisistä levyistä, laskee Majuri. Miksei siirryttäisi Radioheadin malliin, jolloin ihmiset maksaisivat musiikista vapaaehtoisesti "maksa, mitä jaksat"- periaatteella?, kysyy Sinisalo. Toki se on siinä mielessä huono esimerkki, että Radiohead on varmasti maailman suurin alternative-bändi, joten kyllähän niillä volyymeilla kaikki tällainenkin toimii. Mutta voisi sitä kokeilla! Manboy keikkailee kevään. Vappupäivänä on vuorossa Kalajoen Kultakala. Sinne kaikki! Siellä on helvetin hyvä meininki! Ja jätkät, muistakaa: joka paikassa on jossain vessa! «
SUE
» 29 « NRO. 4
SUE
» 30 « NRO. 4
Edesmenneen Sentenced-kitaristi Miika Tenkulan muistoa kunnioitetaan Oulun Teatrialla lauantaina 18.4. Illan aikana katsellaan Sentencedin Buried Alive -dvd ja kuullaan Lotta Jääskelän sekä Sentenced-cover-bändi Forever Onen musiikkia. Muistotilaisuudella halutaan juhlistaa Tenkulan elämäntyötä, joka elää ikuisesti. Machine Head ja Anthrax ovat varmistuneet esiintyjiksi Porin Sonisphere Festivalille jo aikaisemmin ilmoitettujen Metallican, Linkin Parkin, Mastodonin ja Lamb Of Godin lisäksi. Muita esiintyjiä julkistetaan myöhemmin. Eurooppaa kiertävä rockfestivaali saapuu Porin Kirjurinluodolle lauantaina 25. heinäkuuta. Helsinkiläisen Dead Shape Figuren kevät kulminoituu kolmen viikon mittaiseen Darkest Tour: Filth Fest II -Euroopan-kiertueeseen. Cradle of Filthin, Moonspellin sekä Turisaksen kanssa huhti-toukokuussa tehtävä turnee vierailee Saksassa, Puolassa, Tsekissä, Romaniassa, Valko-Venäjällä, Serbiassa, Kroatiassa, Sloveniassa, Italiassa, Sveitsissä, Ranskassa, Espanjassa, Belgiassa ja Hollannissa. Dead Shape Figuren toinen albumi julkaistaan loppuvuodesta. Oululaisen Jalometalli-festivaalin ohjelma valmistuu kovaa vauhtia. Tapahtuman ulkomaan-kiinnityksiä ovat Voivod, Whiplash, Electric Wizard, Rage, Sólstafir, Asphyx, Hail of Bullets, Agent Steel, Atheist, Nifelheim, Stormwarrior, Paradox, Artillery sekä kotimaiset Spiritus Mortis, Alghazanth, Deathchain ja Burning Point. Jalometallissa esiintyy kahden päivän aikana 23 yhtyettä. Festivaali järjestetään Oulun Club Teatrialla 14.-15.8. Iron Maiden julkaisee huhtikuun 21. päivänä dokumenttielokuvan Flight 666. Elokuva dokumentoi Maidenin Somewhere Back in Time -maailmankiertueetta keskittyen tammija helmikuuhun 2008. Flight 666 on jo palkittu SXSW Film & Music -festivaaleilla Yhdysvaltain Texasissa parhaan musiikkidokumenttielokuvan 24 Beats Per Second -palkinnolla. Floridalainen death metal -legenda Obituary esiintyy Helsingin Tavastialla perjantaina 17.7. ja Joensuun Ilosaarirockin Metelli-klubilla lauantaina 18.7. Tavastialla lämmittelybändit ovat kotimaiset Pitbull Terrorist ja Scalping Screen. Kauhuvaikutteista melodista metallia vääntävä Domination Black suuntaa keikoille Saksaan. Esiintymiset ovat osa mittavaa Nordischer Klang -kulttuurifestivaalia. Reissu toteutetaan yhteistyössä Kotkan kaupungin kanssa, joka on Dominationin Blackin kotipaikka. Salolainen death -metal -yhtye Abhordium lähtee ensimmäiselle Euroopan-kiertueelleen amerikkalaisen Lividityn kanssa. Rundilla soitetaan 15 keikkaa 16 päivässä. Tampereen Yo-talolla järjestetään 16.4. Metalfest VI -tapahtuma, jossa esiintyvät grind/ death -jyrä Deathbound, black metal -yhtye Sear, death metalia soittava Obscurant ja death/trash-pumppu The Soul Exile. Tapahtuman takana ovat Tampereen Teknillisen Yliopiston raskaan musiikin ystävät ja Dynamic Arts Records.
NEWSFLASH
» NIGHTWISH JA APOCALYPTICA HARTWALL AREENALLE
Helsingissä nähdään syyskuussa kotimainen suurkonsertti.
Nightwish päättää mammuttimaisen Dark Passion Play -maailmankiertueensa kotiyleisön eteen Helsingin Hartwall Areenalla syyskuun 19. päivänä. Nightwishiä lämmittää toinen kotimainen metallisuuruus, Apocalyptica. Edellisestä Nightwishin Hartwall Areenan -konsertista lokakuussa 2005 nauhoitettiin jättimenestykseksi muodostunut End of an Era -dvd. Tuo konsertti jäi laulajatar Anette Olzonin edeltäjän, Tarja Turusen viimeiseksi Nightwishin riveissä. Nightwish julkaisi äskettäin Made In Hong Kong -livelevyn, joka nousi Suomen virallisella albumilistalla sijalle 2. Yhtye jatkaa kiertuettaan seuraavaksi Yhdysvalloissa. Apocalyptica puolestaan keikkailee keväällä ja kesällä Euroopassa.
TOIMITTI ARI VÄNTÄNEN
POIKAMME MUSISOIVAT JA REIPPAILEVAT
Lemiläinen metalliyhtye Stam1ina julkaisee toukokuussa tupla-dvd:n K13V.
Yli viisi tuntia materiaalia sisältävä K13V tarjoaa laajan katsauksen Stam1nan uran vaiheisiin yhtyeen alkuhetkistä viimeisimmän Raja-albumin jälkimaininkeihin. Dvd:n nimi on lyhenne sanoista Kadonneet 13 vuotta, mikä viittaa siihen, että Stam1na täyttää ensi kesänä kolmetoista vuotta. Kolmen studioalbumin jälkeen oli korkea aika tehdä kunnon dvd-pläjäys ja summata tähänastiset aikaansaannokset. Viimeiset neljä vuotta ovat olleet meille hulluja vuosia, mutta kaikkiaan bändin kanssa on kuljettu pitkä matka ja kasvettu yhdessä pojista miehiksi ja metallityöläisiksi. Dvd:n julkaisu on tietynlainen taitekohta urallamme. Tämän välitilinpäätöksen jälkeen on hyvä jatkaa tulevaisuuteen, kommentoi Stam1nan laulaja Antti "Hyrde" Hyyrynen. Dvd:n keskeisen osan muodostaa Antti Hyyrysen ohjaama yli puolentoista tunnin mittainen dokumentti, jossa yhtye kertoo omin sanoin tähänastisista vaiheistaan runsaan videomateriaalin taustoittamana. Stam1na kiilasi itsensä Suomen metallikentän kärkikastiin debyyttialbumillaan vuonna 2005. Laajempaan tietoisuuteen nousemista edelsi pitkä ja työteliäs demobändivaihe, jonka aikana bändi kehitti soundiaan nykyisin tunnettuun muotoonsa. K13V-dvd sisältää runsaasti materiaalia juuri näiltä ajoilta. Fanien onneksi videokamera on kulkenut tiiviisti bändin mukana aivan alusta lähtien. Ahkeran taltioinnin ansiosta dokumentti kertoo yhtyeen tarinan teinivuosista Suomen albumilistan kärkipaikalle. K13V on bändin näköinen julkaisu. Meillä oli jälleen täysi taiteellinen vapaus, ja kokonaisuus on erittäin linjakas kansia myöten. Visuaalinen tallentaminen on ollut meille aina tärkeää, joten musiikin lisäksi olemme taltioineet runsaasti myös poikamaista reippailua, kertoo itseään myös AV-alan ammattilaisena työllistävä Hyyrynen. Stam1na jalkautuu esittelemään dvd:tä ennakkokatselutapahtumissa, jotka järjestetään Lemillä Jehu-ravintolassa 24.4. ja Jyväskylän Lutakossa 25.4. Mokoman keikan yhteydessä. Stam1nan lähitulevaisuudessa häämöttävät myös kesän festivaalit, joita Stam1na kiertää Kymppihän riittää -otsikon alla. Oheinen keikkalista pitenee kevään mittaan.
Kymppihän riittää -kesäkiertue 2009: 05.06. Espoo, Kivenlahti Rock 13.06. Seinäjoki, Provinssirock 19.06. Jämsä, Himos Festival 20.06. Nummijärvi, Nummirock 27.06. Imatra, Big Band Festival 28.06. Helsinki, Tuska Open Air 15.08. Jyväskylä, Jyväskylä Rock K13V-dvd ilmestyy 6.5.
Manowar korkeakulttuurista runoelmatulkintaa
Valhalla-aholaisen nuivissa tunnelmissa on hyvä pohdiskella myyttien tulkintoja sekä aikakaudesta toiseen että myös yhteiskunnan sisäisesti, niin sanotusta korkeakulttuurista niin sanottuun populaarikulttuuriin. Jos edellämainittu kuulosti liian korkealentoiselta, niin ei hätää: todellisuudessa käytin kaikkea edelläolevaa silkkana keppihevosena päästäkseni Manowarin sanoituksiin. Manowarin sanoitukset? Nehän ovat kornia pullistelua tuhannesti käytettyjen kliseiden ja lapsellisen teiniuhon höystämänä. Näinhän käsitys kuuluu tietyissä piireissä, joissa on tapana naureskella ylimielisen ylenkatsovasti kaikkea heavy metaliin olennaisesti kuuluvia tekstitraditioita ja muistutettava kuinka he itse ovat jo "kasvaneet kypsiksi aikuisiksi". Punaviini- ja juustokeksimaistiaisten tuomassa pikku nousukännissä tai ituhippimäisessä huumepöllyssä voi kenties joskus salaa muistella vaikkapa Metallican vanhoja levyjä, mutta raja vedetään viimeistään Manowariin. Itsekeskeisen egomasturboinnin lomassa voi ennemmin hekumoida pseudonormatiivisten älykköpopparien rutina- ja ruikutuslyriikoista tai elämänsä absurdin eksistenssin saloja etsivän urbaanin hippijuppipunkkarirunoilijan tekonokkelista värssyistä. Niillähän on sentään oikeaa merkitystä, apurahahakemuksineen päivineen. Manowar, kuten kaikki oikeaa metallia kuuntelevat ja kuolemaa väärälle metallille julistavat tietävät, ei ole kuitenkaan koskaan ollut yksiulotteisesti tulkittava kliseekimppu, joka laulaisi pelkästään moottoripyöristä, isotissisistä orjattarista ja uhosta (vaikka nämä olennaisena osana yhtyeen linjaan kuuluvatkin). Manowar on nimittäin ammentanut kahmalokaupalla mutta kunnioittaen aiheita historian, mytologian ja kirjallisuuden lähteiltä. Bändillä oli pokkaa napata käsittelyynsä Homeroksen Ilias, ottaa sieltä Akilleen ja Hektorin klassinen kaksintaistelu ja sorvata siitä yli
SUE
28 minuutin hevieepos, kappale Achilles, Agony And Ecstacy in Eight Parts albumilleen Triumph of Steel (1992). Bändi selvisi valtavasta haasteestaan paitsi kuivin jaloin, myös emotionaalisesti vetoavasti ja autenttisesti verrattuna lukuisiin (kirjaimellisesti) antiikinaikaisiin Troija-versioihin tai modernisointeihin. Manowar tulkitsee eeposta "true heavy metalin" keinoin aidommin ja tarkemmin kuin valtaosa moderneista Troija-tulkinnoista ja oivaltaa jotain Kreikan myyttisten heerosten olemuksesta. Ettei lukijoille tulisi väärää käsitystä aivopestyn metallin kuuntelijan harhaisesta ja "pelkälle heville" ansiotonta ylistystä suoltavasta hehkutuksesta, niin edellämainittua käsitystä Manowarista ei ole keksinyt kolumnisti itse, vaan italialainen Eleonora Cavallini. Rouva Cavallini ei ole metallifani vaan Bolognan yliopiston klassisten aineiden professori, joka on tutkinut Kreikan myyttien ilmenemistä modernissa kulttuurissa. Professori Cavallini on analysoinut kappaleen sanoituksia, ja todennut "Achilles in the Age of Metal" -esseessään Joey DeMaion lu-
» SETÄ JUSSIN TUPA
keneen Iliaan huolellisen tarkasti ja yksityiskohtaisesti, säilyttäen Homeroksen tarinan hengen ja rungon sävellyksen vaatimuksista huolimatta. Cavallini toteaa, että Manowar on paitsi kiteyttänyt Akhilleuksen ja Hektorin kaksintaistelun tarinan, myös ladannut siihen vahvoja draamallisia tunteita musiikillisin keinoin. Yleisestikin Cavallini on Manowarin muista teksteistä sitä mieltä, että vaikka ne ajoittain toistavatkin itseään, niiden yleistäminen "korneiksi" menee yli hänen älyllisen käsityksensä. Akateemiselle myyttien huippuasiantuntijalle ei tuota ongelmia antaa Manowarille sen ansaitsemaa arvoa tuottaako sinulle?
JUSSI LAHTONEN
Vinkki promoottoreille: järkätkää Manowar taas Suomeen.
» 31 « NRO. 4
HAASTATTELU
TEKSTI HENRI EEROLA KUVAT STEVE BROWN
SUE
» 32 « NRO. 4
» TUNNELMAMUSIIKKIA TAPPOMEININGILLÄ
Kuudennella levyllään suomalaisen synkän metallin lähettiläs Ajattara riisuutuu akustiseksi.
soimaa mytologis-eeppistä runolaulantaperinnettä syvemmältä, entisaikojen shamaanien tai intomiesten loitsurunoudesta. Jos joku on vähääkään sivistynyt siitä, mitä suomalainen verbaalikulttuuri on ollut aikoinaan ja mitä se tänäkin päivänä kantaa sisällään, tietää, että sen alkuperimä on pohjautunut loitsurunouteen. Kalevala on 1800-luvun hömppää. Yläluokkaiset paskat ovat pistäneet sen muottiin ja tehneet siitä eettisen draaman, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, Ruoja valistaa. Muinaisrunouden pohjalta löytyvät shamaaniparantajien loitsut, joilla on parannettu tiettyjä vaivoja manipuloimalla ihmiskehon nesteiden värähtelyä ääntä hyväksi käyttäen. Otetaan esimerkiksi vaikka verenseisautus. Kun myrrysmies, noita taikka puujumala on tullut huutamaan potilaalle mantraa, tämä on säikähtänyt niin pahasti, että on saanut jonkinlaisen väreen. Se pohjautuu siihen, että ihminen on täynnä nestettä, joka reagoi ääniaaltoihin. Loitsurunouden magia perustuu tiettyyn tahtiin, jolla saadaan ruumisnesteet väreilemään oikealla tavalla, niin että potilas tavallaan parantuu. Ruoja tähdentää, että Ajattara on pikemminkin verenvuodatuksen kuin sen seisauttamisen asialla. Omaan kuonaansa hukkuvalle maailmalle hänellä on omien esoteeristen pohdiskelujensa tuloksena yksinkertainen viesti: Meitä on täällä liikaa ja väen on vähennyttävä, jokainen siis aloittakoon itsestään. Vaan kukapa olisi valmis uhraamaan itsensä tulevien sukupolvien hyväksi? Mullakin on omia lapsia ja mä toivon niille kaikkea parasta. Mutta minkälaiseen maailmaan nekin on loppupeleissä tulleet? Kuolevaan maailmaan! Kun tämä maailman kuolee, sen jälkeen tulee totta kai uutta tilalle, mutta se ei ole enää ihmisen maailma. Siellä on joku tyrannosaurus rex tai joku muu viimeinen lenkki, joka syö meidät, maalailee Suruntuoja hilpeänä. Ajattara unplugged kysymykseen, miten noitumaan akustinen materiaali jatkossa sulautuu bändin keikkaohjelmistoon, ei Ruojalla ole kuin täytesanoja tarjottavana. Perinteisen setin lomassa on kokeiltu sekä täysakustisia settejä että akustisia numeroita. Aika näyttää, miten homma tullaan hoitamaan. Meillä on treenikämppänä joku klubi täällä Helsingissä, Tavastiakohan sen nimi oli? Ollaan siellä käyty testaamassa pari kertaa molemmat vaihtoehdot. Olipa luvassa mitä hyvänsä, turhaa hyssyttelyä lienee turha pelätä. Akustisia levytyksiä ovat tehneet monet muutkin mustan metallin saralla, mutta Ajattaran tapa tarttua akustiseen musiikkiin on Ruojan mukaan ainutlaatuinen. Noitumaalla tavoitteena ei todellakaan ole sävellyksellinen itsetyydytys ja soittotaitojen esittely, vaan musiikin alastoman primitiivisen ytimen löytäminen. Jokainen, joka meidän musiikkiin on vähänkään tutustunut, tietää tasan, mitä vitun urpoja me ollaan. Kyllä me osataan laulaa ja soittaa. Ei meidän tarvi kumarrella sellaista, että pitää tietää joku pentatoninen skaala tai ties mitä. Meidän juttu pohjautuu primitiiviseen junttaan, joka on lähtöisin siltä ajalta, kun vain tapettiin ja nussittiin, Ruoja täräyttää. «
HAASTATTELU
TEKSTI MATTI KOSKINEN KUVA PASI TAKULA
A
jattara on tähän mennessä tarjoillut viiden levyn verran painostavien riffijyrien ajamaa sysimustaa metallimaalailua. Huhtikuussa julkaistavan kuudennen albumin Noitumaan teossa punaisena lankana oli saman alkukantaisen brutaaliuden tavoittelu ilman sähköisesti vahvistettua pauhua. Ajattara-nimisen autonomisen diktatuurin yksinvaltias, laulaja-kitaristi Pasi Koskinen alias Ruoja Suruntuoja, raportoi akustisen levyn olleen ajatustasolla tulilla jo jonkin aikaa. Tietynlainen rankkuus on koko ajan päämääränä. Se pitää säilyttää, vaikka tehdäänkin koko homma akustisilla soittimilla, Ruoja kertoo. Kunhan akustinen konsepti rankkuusvaatimuksineen oli saatu haltuun, sujui levytysprosessi pitkälti kuin ennenkin. Poikkeuksellista oli lähinnä soittajien vähyys: Ruoja ja rumpali Malakias IV purkittivat ison osan levystä kahdestaan. Bändin kokoonpano on pysynyt samana kuin vuoden 2007 Kalmanto-levyllä. Ruojan ja Malakiaan rinnalla päitä katkovat kitaristi Kalmos, basisti Tohtori Kuolio sekä kosketinsoittaja Raajat. Lähtökohtana uudella levyllä oli tehdä tunnelmamusiikkia, jossa säilyisi ja jopa korostuisi tuttu kasketun korven keskeltä kumuava
eläimellinen raivo ja ahdistus. Vailla sähköä ja säröä tunnelma on kuitenkin uudenlainen. Jos viisi edellistä olivat silkkaa päällekarkausta, kuudennella makaillaan alla. Se, minkä alla maataan, on jokaisen itse päätettävissä. Mitä kukin päälleen haluaa, onko se sitten seiväs vai kaunis nainen, nauraa Ruoja. Noitumaan mannuilla vastaan tulevassa soitinarsenaalissa korviin osuu veikeä perinnesoitin, munniharppu. Siihen yhtymäkohdat perinnemusiikkiin jäävätkin: levyllä ei kuulla sen paremmin kanteleennäppäilyä kuin tanhutahtejakaan. Munniharpun rooli kasvoi lähinnä siksi, että sillä saatiin kätevästi peitettyä akustisilla kitaroilla soitettujen pohjien läpi ikävästi vuotavat klikit. Jos meistä kerran joku osaa munniharppua soittaa, niin mikäs siinä. Länkytelköön päälle vaan, niin saadaan klikit piiloon. Turhan sievistelyn ja menneisyyteen kumartavan pelimannitouhun sijaan Ajattara paiskoo akustisenakin puhtaasti omaa ajattoman alkukantaista metalliaan. Mä en ainakaan jaksa sitä, että normimeininki on hirmu mättöä,
ja sitten kaikki vesitetään sillä, että kun päästään tekemään akustinen levy, niin hukutetaan koko primitiivinen ponsi kanteleenrimputukseen. Noitumaan vereslihalle riisutussa soundissa myös monipuolinen ihmisääni pääsee entistä paremmin esille. Jo avausraita Keuhkot saa kuulijan kaipaamaan manaajaa apuun, kun raivopäänä pauhaavan Ruojan demoninen rääyntä ja
jaksi ja se pitäisi jakaa kavereiden kanssa, mutta kuitenkin tekee mieli syödä se itse. Loitsut ja runot ajattaran viisi edellistä levyä ovat niittäneet mainetta suomalaisen metallin merkkipaaluina. Amorphiksen vokalistinakin aikoina ammoisina tunnetun Ruoja-Koskisen sivuprojektista bändiksi kasvaneen Ajattaran tapauksessa metalliset genrelokerot käyvät nopeasti ahtaiksi. Tyylipuhtaasta black metalista on turhaa puhua. Äärimetallin edustajille poikkeuksellisesti ryhmän neljä viimeisintä täyspitkää ovat jopa nousseet hätyyttelemään levymyyntilistojen keskikastia. Suitsutusta on sadellut erityisesti sanataituri Ruojan suomeksi kynäilemistä, alitajunnan pohjamutia kaapivista sanoituksista, joissa kielellinen perinteemme kohtaa modernin maailman kauhut. Muinaissuomalaisen eksymisen jumalattaren mukaan nimetyn Ajattaran kieroutuneisuudessaan kekseliäät, runomittaan runnotut tekstit tarjoavat paljon enemmän kuin silkkaa syntiä ja saatanaa. Innoitusta Suruntuoja ammentaa porvarillisen Suomen kanoni-
"Kalevala on yläluokkaisten paskojen muokkaamaa 1800-luvun hömppää.
kidutetun kuuloinen kihinä luikertelevat kuulokkeista suoraan iholle. Noitumaan klaustrofobisen äänimaiseman loi levyn äänittänyt ja miksannut Malakias IV. Sen verran annoin ohjeita lopputuloksen hiomiseen, että laulun pitää tulla mahdollisimman lähelle, ikään kuin se tulisi omasta alitajunnasta. Levyllä sanotut asiat ovat sen sorttisia, että jokainen käsittelee niitä jossain vaiheessa elämäänsä. Ei ne ole niitä mukavimpia juttuja. Nyt ei puhuta siitä, kun pienenä saa kermavaahtoon paketoidun mansikkakakun syntymäpäivälahSUE
» 34 « NRO. 4
»
T
SYNKKIÄ VISIOITA
HAASTATTELU
TEKSTI JUSSI LAHTONEN KUVA MIKE SIREN
Ahkera ja tuottelias muusikko Tuomas Saukkonen on monessa yhtyeessä mukana, yleensä kantavana voimana. Black Sun Aeonin debyytti on Tuomaksen sooloalbumi ja samalla henkilökohtaisin julkaisu.
ulevan videon editoinnin löydä. Mitä teksteihin tulee, ei sitä lomasta tavoitettu Tuovoi päättää, mistä kirjoittaa. Olisi mas on positiivisesti ylvaikeaa olla rehellinen, jos tekisi lättynyt albumin saamistäsmäsanoituksia ja päättäisi, että ta hyvistä ennakkoarvioista sekä nyt kirjoitan siitä ja siitä aiheesta kotimaasta että maailmalta. näin. Käytän teksteihin aikaa, mut Ainahan uusin julkaisu on ta kirjoitan impulsiivisesti ja siinä omasta mielestä paras ja niin edelhetkessä, annan ajatusten virrata. leen, mutta tämä levy on minulSiitä kirjoittaa, mitä päässä pyörii. le kaikkein henkilökohtaisin, ja siToki jokaisella on oma tekotapantä on vähän herkkänä sen suhteen sa. Voihan sitä analysoida tekstemitä siitä sanotaan. Nyt tuntuu, jään viikkoja putkeen, mutta miettä jengi on tajunnut, minulle tämä on hyvä prosestä haetaan. si. Tärkeintähän on, että Black Sun Aeonin voi seistä sanoitustenPE 15.5. debyytti Darkness sa takana. Walks Beside Me on Levyn bonuskapVIRGIN OIL, raskaan rouhea ja mepale A Song for the HELSINKI One Who Passed Away lodinen, melankolian täyttämä tiivis paket4.9.2008 on Tuomakselti, jossa kokonaisuus on le tärkeän ihmisen muisenemmän kuin osiensa sumtolle omistettu instrumentaama. Melodioiden raskaus on Tuoli. Sue ei edusta "seiskojen" ja iltapäimaksen mukaan iso osa tunnelman välehtien roskajournalismia, eivätluomista, ja levy on teoksellinen. kä tietyt yksityisasiat kuulu tippaaDarkness Walks Beside Me on mukaan toimittajalle saatika lukijoille. siikillisesti ja sanoituksellisesti hyTämän johdosta allekirjoittanutkin vin henkilökohtainen levy, ja kuuliempi pitkään, kysyykö kappaleesta jat saavat tehdä omat tulkintansa. yhtään mitään. Levyyn ja sen tunnelmiin voi Kysy vain! Biisi on kuitenkin olla helppo samaistua, mutta jojulkinen, ja musiikin puitteissa siikainen löytää sieltä jotain omaa. Ei tä voi keskustella. Muutenhan kysieltä kukaan minua itseäni suoraan symyksissä on olemassa tietty raja,
johon saakka vastaan. En edes yrittänyt kirjoittaa siihen biisiin sanoja. Mitä siinä sanoisi? Kyseinen ihminen ei niitä sanoja enää kuulisi, ja kaikki, mikä on ollut mahdollista sanoa, on jo sanottu. En halunnut jeesustella vakavalla aiheella. Musiikki puhuu itse puolestaan. Kappale on merkitty bonuskappaleeksi, vaikka se onkin mukana jokaisella albumin versiolla. Tähän on montakin syytä. Halusin kappaleen ehdottomasti levylle. Mutta sen tekovaiheessa levylle oli jo viimeinen biisi tehtynä ja kappaleiden järjestys selvä. Biisi poikkeaa hieman muista eikä se olisi sopinut keskelle levyä.
Muut levyn biisit ovat "minä-biisejä", tehty omasta näkökulmasta, mutta tämä kappale on tehty jollekulle muulle kuin itselleni. Bonuskappaleena tämä ei riko levyn rakennetta, ja kokonaisuus on ehjä. Itselleni tämä oli ainoa tapa. Keikoille bändi lähtee täyden miehityksen voimin. Levyllä laulavat Mikko Heikkilä ja Mynni Luukkainen nappaavat sekä kitaran että mikrofonin käsiinsä, Saukkosen ollessa keikoilla rumpalina. Paljon keikkaileva Tuomas ei tunne tarvetta päästä esille henkilönä, vaan haluaa antaa musiikin puhua puolestaan. On kiva olla vain soittajana.
Musiikki mahdollisimman eteen, itse mahdollisimman taakse! Levyllä on viisi eri vokalistia, joista kolme on mukana keikkakokoonpanossa, joten musiikin suhteen ei tarvitse tehdä kompromisseja. Arvostan Mynniä ja Mikkoa korkealle. On kunnia-asia, että he ovat mukana. Keikoilla ei ole luvassa aivan perinteistä menoa. Minulla on jo visioita keikkoja varten. Musiikki on synkempää, joten keikkojenkin pitää olla sen mukaisia. Biisien välillä ei todellakaan huudella "onks kaikilla kivaa". «
SUE
» 37 « NRO. 4
» KUIN MUDASSA KAHLAISI
Chimairan huhtikuun loppupuolella ilmestyvä viides kokopitkä on erilaisuudessaan luonteva jatke bändin kompromissittomalle linjalle.
C
levelandin Chimaira on yhtye, joka ei lakkaa yllättämästä. Jenkkimetallin raivo härkä luottaa vahvasti intuitioonsa, mistä on seurauksena aaltoileva albumisarja. Jos kahden vuoden takaisen Resurrectionin tehtävä oli palauttaa yhtye ihmisten huulille vaikka väkivalloin, puskee uusi The Infecti-
on päinvastaiseen suuntaan. Se on vähäeleisempi ja hillitympi, hieman kuin neljän vuoden takainen nimetön albuminne, eikö totta, kitaristi Rob Arnold? En ole samaa mieltä, mutta kauneushan on katsojan silmässä. Tai sanoisinko kuuntelijan korvassa, Chimaira-kitaristi vastaa lakonisesti.
Suurin yllätyksen aihe on mielestäni nopeiden kappaleiden vähäinen määrä. Niinkin voisi väittää. Tällä kertaa kama on sludgempaa, raskasta kuin mudassa kahlaisi. Menneisyydestämme tosiaan löytyy paljon rivakoita kappaleita, mutta nyt musiikki muodostui alusta alkaen huomattavasti verkkaisemmaksi. Päätimme noudattaa tuota kaavaa koko albumilla. Levyn soundi on hyvin ilma-
va. Hyvänä ohjenuorana pidimme suurinta osaa Panteran materiaalista. Esimerkiksi 5 Minutes Alone ja Becoming ovat kappaleita, joissa jokaisella instrumentilla on yllin kyllin tilaa. Vaikka yksikään Chimaira-levy ei ole onnistunut jättämään kylmäksi, on The Infectionilta selvästi bongattavissa ylimääräinen ripaus itseluottamusta. Olisiko niin, että koko uransa ajan pienempien ja suurempien vastoinkäymisten kanssa painineen Chimairan ei enää tarvitse todistella mitään kenellekään? Totta, tällä kertaa kaikki oli yksinkertaisesti hyvin. Päädyimme jammailemaan ja pitämään hauskaa ja tekemään uuden albumin sitä kautta. Mitä tulee itsevarmuuteen, niin ehkäpä olemme taas hieman vanhempia ja viisaampia. Mitä tuumaat, jos väitän uutta albumia poikkeuksellisen kertosäeorientoituneeksi? Enpä tullut ajatelleeksi, mutta olet ehkä oikeassa. Tosin yritämme aina saada aikaan hyviä kertosäkeitä, koska tiedämme hyvien sävellysten perustuvan hyville koukuille. Metallissa tarttuvuuden tavoittaminen on huomattavasti hankalampaa kuin rapissa tai popissa. Oman haasteensa tuovat vielä sanoitukset aihealueineen, jotka nekin tulisi saada istumaan kokonaisuuteen. Mutta ilman muuta, kirjoitamme jokaista biisiä kuin tulevaa hittiä. Mistä albumin nimi tulee? Mark (Hunter, laulaja) hehkutti jo kirjoitusprosessin alkuvaiheessa uusien riffien tarttuvuutta. Idea jalostui eteenpäin, ja päädyimmekin käyttämään sanaa "infection" eli "tartunta" uuden albumimme markkinoinnissa.
Kuvasitte videon kappaleesta Destroy And Dominate. Kyseessä on kenties levyn sisäänpäinlämpiävin sävellys. On Broken Glass -kappaleen hittipotentiaalin käyttämättä jättäminen on mielestäni kaupallisessa mielessä typerää. Itse asiassa Destroy And Dominate -kappale ei ollut minunkaan ykkösvaihtoehtoni. Ei kuitenkaan voi miellyttää kaikkia. Näistä asioista päättää useampi kuin yksi ihminen, ja lopputulokseen päädytään syystä tai toisesta. On Broken Glass on myös oma suosikkini, joten ehkäpä mahdollinen seuraava video tehdään sille. The Infectionia edeltänyt Resurrection oli yhtyeelle kuin uusi alku. Simppelisti Chimairaksi nimetty, vuoden 2005 pitkäsoitto jätti monta kuulijaa kylmäksi, eikä vokalisti Hunterkaan malttanut olla jälkikäteen lisäämättä bensaa liekkeihin. Miehen mukaan häntä ei tuohon aikaan olisi musiikinteko juuri vähempää voinut kiinnostaa, joten omat osuudet tempaistiin narulle vasurilla. Joo, luin tuon saman jutun enkä usko siihen pätkääkään, Rob ärähtää. En pysty millään uskomaan etteikö Mark olisi keskittynyt. Olen henkilökohtaisesti todella ylpeä kyseisestä levystä, se on itse asiassa oma suosikkini. En olisi tätä mieltä, jos kaikki yhtyeessä eivät olisi pistäneet itseään likoon jo tekovaiheessa. Voihan toki olla, että sen hetkiset ongelmat, rumpalivaihdot ja levy-yhtiösotkut sekä puhdas epätietoisuus tulevaisuudesta jättivät monelle meistä paskan maun suuhun levyn tekoajasta. Mutta onneksi se, mikä ei tapa, vahvistaa. «
HAASTATTELU
TEKSTI HENRI EEROLA KUVA NUCLEAR BLAST
SUE
» 38 « NRO. 4
HAASTATTELU
» WANHAN AJAN RIFFITTELYN JÄLJILLÄ
Widescreen Mode toivottaa kaikki The Robots -nimiset biisit tervetulleiksi keskuuteemme.
kakkoslevyä puskee! murena tarjoilee äkkiväärää ja paikoin melko huuruistakin rähinäänsä kaksin käsin ja avokämmenellä. 29.4.
www.myspace.com/murenaband www.murenaorkesteri.com
www.spinefarm.fi · ranka@spinefarm.fi
Tulikivenkatkuista, visvaista & raakaa vanhankoulun BeeÄmmää meille tupruttelevat Hollannin vihtahousut.
6.5.
www.spinefarm.fi spike@spinefarm.fi
SUE
eesusko se siinä? Ei, ei ole, painottaa Onhan siinä paikoin samaa henkeä. Itselrumpali Janne Aaltonen. Ei sitten, le tuli levyä tehdessä vähän mieleen 90-lumutta Widescreen Moden The Hanvun Megadeth. ging Man -albumin kannessa puusta Niin no, Megadethin arsenaalista löytyy roikkuva miekkonen muistuttaa kuin muissekä Addicted to Chaos että Symphony of tuttaakin edellä mainittua Nasaretilaista. Destruction, kyllähän niistä yhden Addicted Kannen on maalannut kuvataiteilija Rauto Destructionin saa rakenneltua. Metallicali Mård ja aihe on Tarot-kortista, eikä kristinmaisuuksia on kommentoinut itse Mr. Air usko oikeastaan liity siihen mihinkään. Mutta Raid Siren. jos rehellisiä ollaan, mietimme kyllä itse sa Bruce Dickinson soitti omassa radio-ohmaa maalauksen valmistuttua. Tarkoitus ei jelmassaan viime kesänä ekan levyn Everlasollut hirttää Jeesusta, mutta jos joku näkee ting Bombia useampaan otteeseen ja totesin kuvan sillä tavoin, on se sitten hänen oma jutSamun kuulostavan hyvällä tavalla vähän Jatunsa, Aaltonen kommentoi. mes Hetfieldilta. Ei pistetty yhtään pahakYhdennäköisyys saattaa kuitenkin luoda semme, Aaltonen tokaisee tyytyväisenä. tiettyjä ennakko-odotuksia. Samoin niiThe Robotsin Aaltonen kokee hehkutä luovat nimet, joiden parissa Wivan tiettyä Voivod-tunnelmaa. Voivodin sijaan biisin nimi tuo kuidescreen Mode on viettänyt aitenkin mieleen Kraftwerkin. kaansa The Hanging Mania työsTO 21.5. Onko maailmassa tilaa useamtäessään: Sepultura, Slayer ja KLUBI, malle The Robots -nimiselle biiTestament. Aaltonen kuitenkin sille? korostaa, ettei pidä luulla WiTURKU Biisillä oli useampia nidescreen Moden veivaavan nymiehdokkaita, mutta The Robots kyään Sepulturan jalanjäljissä. tuntui rehellisimmältä. Sanat ker Kyseisiä bändejä tuli kuunneltoo oravanpyörästä, jossa paras robottua paljon viime kesän keikkareissuilla. ti voittaa. Lisää vaan Robots-biisejä, sekaan Sitä kautta lähdettiin riffittelevämmän metalmahtuu vielä, Aaltonen rohkaisee. lin suuntaan. Levy kuulostaa edelleen meidän Widescreen Mode ei covereita harrasta, musalta, vain vähän raskaammalta sellaiselmutta entä jos versioitavaksi tarjoutuisi jota. Slayerin ja Sepulturan löytäminen meidän kin sen suurimman Moden Depechen siis musiikista on aika kaukaa haettua, mutta Tes veisu? Aaltosen mukaan Enjoy the Silence tament taas on ihan relevantti juttu. olisi toimiva, mutta sitä on coveroitu vuosien Niin, etenkin Blood That Had to Be Shesaatossa jo tarpeeksi. Viisas mies. din äärellä voi nähdä sielunsa silmin WSM Personal Jesus kunnon tykitysversiona nelikon nyökyttelemässä Practice What You voisi olla aika jees, tai Barrel of a Gun. Preachin tahtiin. Ihan kohdilleen veikkaus Entä mihin WSM-biisiin Martin L. Gore ei osu. kumppaneineen voisi upottaa hampaansa? Se ei soinut viime kesänä meidän konees Depeche saisi varmasti toimimaan Awasa, ei sattunut löytymään muovipussin pohkening of The Beastin tai Blink of an Eyen, jalta keikkapakussa. Pari vanhempaa ja myös Aaltonen ehdottaa. pari tuoreempaa Testamentia sen sijaan löyWSM:n riveissä vaikuttaa kolme Jannea, tyi. Bloodin lisäksi tiukempaa wanhan ajan Aaltosen ohella kitaristi Lahtinen ja basisti riffittelyä on useammassakin biisissä, AaltoStenroos. Kaimailu tuottaa omat pienet onnen tarkentaa. gelmansa. Löytyyhän sitä useammastakin osoit Omassa porukassa mennään sukunimilteesta, mutta samoin on kuultavissa ysärilä. Mutta esimerkiksi kuvauksissa tulee ohkaikuja. Tietyt Addicted to Destructionin jeita, että "Janne, käännätkö vähän päätä vaosat tuovat mieleen Load-ajan Metallican, semmalle". Kolme päätä kääntyy, Aaltonen solisti Samu Brusilan ääntä myöten. Tälnaurahtaa. « laisten kommenttien kanssa on aina oltava TEKSTI JUKKA KITTILÄ tarkkana, mutta Aaltosta moinen huomio ei KUVA VILLE JUURIKKALA loukkaa.
J
» 40 « NRO. 4
CHECK OUT!
+ + + D O W N L O A D E X C L U S I V E P R E - R E L E A S E D T R A C K S A T W W W. N U C L E A R B L A S T - M U S I C S H O P. D E + + +
P R E - L I S T E N I N G, M E R C H A N D I S E A N D M O R E :
SUE
NRO. 4 » 41 « W W W. N U C L E A R B L A S T. D E
MASTODON Crack the Skye (Reprise)
Raivostuttaa jo valmiiksi, vaikken ole ainuttakaan kommenttia Mastodonin uutukaisesta kuullut. Eiköhän useammankin visionäärin suusta kuulu mitä korkealentoisimpia perusteita, miksi yhtye ei enää ole se, mitä se joskus oli. Todennäköisesti joku kuolaava idiootti päästelee suustaan sell out -saastaakin. Mutta uskallan väittää, ettei kukaan Mastodonin tekemisiin aidosti paneutunut voi väittää Crack the Skye -albumia täydeksi yllätykseksi. Jo Remission (2002) osoitti, että tämä ryhmä ei jämähdä, ei niin millään. Yllättävää sentään on se, miten jumalattoman komea albumi on kyseessä. Mastodon on ollut pettämättömän ensiluokkai-
10
nen Remissionista lähtien, mutta tällaista teosta nelikko ei ole aiemmin pahaa-aavistamattomalle maailmalle esitellyt. Mammutti kohtaa toisen progen sulautuessa aiempaa näkyvämmäksi osaksi metallista ilmaisua. Jylhä Crack the Skye on Master of Puppetsin ja Seventh Son of a Seveth Sonin, mutta yhtä lailla 2112:n ja jopa Fragilen perillinen. Progeen viittaavaksi voinee kutsua sitäkin, että levylle mahtuu vain seitsemän kappaletta. Mastodon osaa avata levynsä järisyttävästi kerta toisensa jälkeen. Oblivion lunastaa paikkansa The Wolf Is Loosen, Blood And Thunderin ja Crusher Destroyerin veroisena. Karjalaisesta saunamöröstä tarinoiva Ghost of Karelia kiemurtelee toolisti ja
Neurosis-herra Scott Kelly on hänkin jälleen mukana, tällä kertaa komeassa nimibiisissä. The Czarista Mastodon saa oman Child in Timensa joskin Gillan-kiekumisista vapaan sellaisen. Yhtye välttyy ylisoittamiselta niin ansiokkaasti, että kun levyn päättävän The Last Baron -eepoksen väliosissa sen aika viimein koittaa, on nelikko näpertelyhetkensä ansainnut. Crack the Skye sisältää vastapainona myös suorasukaisinta Brann Dailoria koskaan, The Czarin ja The Last Baronin funk-komppien muodossa. Ensireaktio tällaisen nerokkuuden edessä on sanattomuus. Ensin Sólstafir ja nyt nämä velikullat. Hyvä, hyvä levyvuosi.
JUKKA KITTILÄ
LEVYARVIOT
Arvosteluasteikko: 10 Yksi vuoden levyistä 9 Erinomainen, vuoden kärkikastia 8 Hyvä, kuukauden kärkikastia 7 Keskikastia 6 Kohtalainen 5 Huono 4 Kelvoton
SUE
» 42 « NRO. 4
see eteenpäin samaa tahtia alusta loppuun, paitsi lopetuskappaleena kuullaan avausraita No Gain Just Pain uudelleen. Mutta tällä kertaa akustisena versiona. Weapons of Mass Destruction saattaa toimia parhaiten poikaporukassa, jossa pieruhuumori kukkii ja oluttölkit tyhjenevät kuin itsestään. Myös kesäfestivaalin sivulavalla The Bulletmonks voisi olla elementissään.
KIMMO JARAMO
(Metal Heaven) Chris Impellitterin johtama bändi on edennyt yhdeksänteen pitkäsoittoonsa. Yhtyeen perushevin ja powerin välimaastossa liikkuva musisointi ei ole Suomessa päässyt kovin hyvin esille, vaikka bändiliideri onkin äänestetty monesti yhdeksi maailmankaikkeuden kovimmista kitaristeista. Levyjäkin on myyty yli miljoona, joten jossain niitä faneja täytyy olla. Wicked Maidenia on työstetty jopa kolme vuotta. Monessa mukana ollut laulaja Rob Rock hoitelee ääntelypuolen jälleen kerran niin hienosti, että pelkästään hän pelastaisi levyn plussan puolelle. Mutta kappaleet ilman häntäkin ovat hyvin tarttuvia, eikä toistoa juurikaan esiinny kymmenen biisin aikana. Tätä jaksaa kyllä luukuttaa aivan vaivatta. Vaikka pääjehu onkin arvostettu kepittäjä, ei Wicked Maidenilla ole liiaksi kitaraurheilusuorituksia, vaan Wicked Maiden on silkka bändilevy. Garden Of Edenin tai Holymanin kaltaiset biisit saisivat monet kilpakumppanit itsemurhan partaalle. Takuuvarmaa tavaraa raskaasta melodisesta perushevistä pitäville.
KIMMO JARAMO
8
IMPELLITTERI WICKED MAIDEN
LEVYARVIOT
SUBWAY TO SALLY - Kreuzfeuer (Nuclear Blast)
9
REVOLUTION RENAISSANCE AGE OF AQUARIUS
9
(Scarlet) Epäonnistuneen kannen sisältä paljastuu odotettua parempi levy. Entisen Stratovarius-johtajan Timo Tolkin uuden bändin Revolution Renaissancen viimevuotinen debyytti oli todella kovaa tavaraa, tosin sen musiikki oli alunperin kirjoitettu Stratovariusta varten. Nyt käsillä on periaatteessa ensimmäinen uutta musiikkia sisältävä RR-levy. Kappaleita ovat tällä kertaa väsänneet yhtyeen muutkin jäsenet kuin vain Tolkki. Tosin se ei varsinaisesti mitenkään musiikissa kuulu, tämä voisi vallan hyvin olla Tolkin käsialaa alusta loppuun. Age of Aquarius muistuttaa niin paljon Stratovariuksen levyjä, että monessa biisissä voi kuvitella Timo Kotipellon laulavan Gus Monsanton tilalla. Monsanto osaa asiansa hyvin, miehen ääntä on miellyttävää kuunnella. Strato-haamu vaan hiipii tuon tuosta mukaan pitkin levyä. Monet kappaleet tuovat mieleen Stratovariuksen Elements-levyt, vaikka ihan niin progeiluksi tässä ei mennä. Ghost of the Fallen Grace on Red Hot Chili Peppersiä muistuttavasta alustaan huolimatta lähimpänä Elementsejä. Behind the Mask puolestaan on levyn rankin biisi, ja siitä voisi jopa Anthrax olla ylpeä. Muuten liikutaan aika perinteisen hevin merkeissä viimeiseen raitaan saakka Into the Future nimittäin on erikoinen kokeilu tältä bändiltä, joskin varsin onnistunut. Irkkuvaikutteinen biisi yhdistelee sujuvasti niin Nordmania kuin Gary Mooreakin. Timo Tolkilla pyyhkii hyvin, jos mittapuuna käytetään Age of Aquariusta.
KIMMO JARAMO
Saksalainen Subway to Sally saa täyden kympin täyteen kokopitkien albumien saralla. 17 vuotta kestänyttä mittavaa uraa juhlistetaan mainiolla levyllä, joka yhdistää bändin monipuolisen ilmaisun parhaat puolet. Alkupuolen puhtaammat folk-sävyt keskiaikaisin instrumentein naitettiin ensi kerran myöhempien vuosien raskaan teollisiin
ja säröisinä runttaaviin metalliriffeihin vuoden 1993 huippulevyllä Engelskrieger. Vaikka liitossa oli alkuhuuman jälkeen musiikillisesti huterampiakin hetkiä, niin viimeistään Kreuzfeuer varmistaa, että kyseessä ei ollut lyhytaikainen ihastuminen ja sitä seuraava teiden erkaneminen, vaan molemminpuoliseen kunnioitukseen ja toisen tukemiseen perustuva rakkausavioliitto.
Pelkästään levyn alkupuolen kappaleet kuten Aufstieg, Judaskuss sekä Besser Du Rennst riittäisivät hyville arvosanoille, mutta tusinassa kappaleita ei ole yhtään tusinabiisiä. Taso on kauttaaltaan korkealla ja tyyli omintakeisen monitahoinen. STS rouhii väkevästi, melodisesti ja omaa linjaansa noudattaen.
JUSSI LAHTONEN
kevyesti; sen käsissä kikkailu ja puolikorkealla lentävät sanoitukset kuulostavat valitettavan teennäisiltä. Ajatusleikkiä, jossa esimerkiksi Uusi olevuus -biisiä kuvittelee Stam1nan käsittelyyn, tulee harjoitettua harmittavan paljon. Murenassa kuuluu myös kaikuja suomenkielisestä oudomman polun rockista. Katoamispisteelle olisi tehnyt hyvää YUP- ja Sielun veljet -nuppien kääntäminen reilusti kaakkoon. Tällä tavalla metallin keskitasoisuutta olisi kompensoitu koukuttavammilla konsteilla ja astuttu ehkä ikiomaan valokeilaan. Kenties kolmas kerta toden sanoo?
LOTTA HEIKKERI
8
CANDLEMASS DEATH MAGIC DOOM
8
BLACK SUN AEON DARKNESS WALKS BESIDE ME
7
MURENA KATOAMISPISTE
(Ranka Recordings) Murena, tuo "pohjolan Stam1na", yllätti monet Metonin jakso -esikoislevyllään muutama vuosi sitten. Kehuja tuli, mutta myös vertailuja erinäisiin suomenkielisiin metallibändeihin. Nyt yhtye julkaisee sen vaikean kakkosalbumin, jonka pitäisi vakuuttaa kuulijansa siitä, että Murena ansaitsee paikkansa kotimaisen metallimaailman valokeilassa. Valitettavasti Murenan rahkeet eivät riitä kirkkaimman spotin varastamiseen, vaan yhtye pikemminkin heijastaa sitä kirkkaammin loistavien kollegojensa valoa. On aivan mahdotonta olla vertaamatta Oulun poikia Stam1naan. Tässä kisassa pohjoisen pojat häviävät
(Stay Heavy) Tuomas Saukkonen on tuottelias muusikko, joka julkaisee paljon ja joka on mukana yleensä hallitsevana osapuolena monentyylisissä yhtyeissä. Black Sun Aeon on selkeästi ja avoimesti Saukkosen soololevy, sillä vokalistivieraita ja Sinamoresta tutun Mikko Heikkilän puhtaita lauluja lukuunottamatta Saukkonen soittaa kaiken itse. Livenä tilanne on toinen juttu, mutta se ei poista albumin syvästi henkilökohtaista luonnetta. Tuomakselle ominainen melodioiden ja melankolian erottamaton fuusio on läsnä tälläkin albumilla. Selvästi rosoisempi ja raaempi, kuolonmetalliin ja doom metaliinkin nojautuva ulosanti tuo kappaleisiin lisää dynamiikkaa ja tunnelatausta. Sanoitukset ovat tummasävyisiä ja henkisessä talvessa liikkuvia, ja yhdessä sävellysten draaman kaaren kanssa ne muodostavat entistä vahvemman ja hallitun kokonaisuuden. Vaikka henkilökohtaisesta projektista onkin kysymys, vierailevien laulajien käyttö tuo kappaleisiin lisää nyansseja ja korostaa eri tunnetiloja ja yleistä mattapintaista ilmapiiriä. Pimeyttä jakamassa olleet Tomi Koivusaari, Mynni Luukkainen ja Ville Sorvali muistuttavat, että pimeydessäkään ei tarvitse kulkea yksin, jos arkunkantajia vain riittää.
JUSSI LAHTONEN
SUE
(Nuclear Blast) Candlemassin riveissä ensiesiintymisensä vuoden 2007 albumilla King of the Grey Islands tehnyt yhdysvaltalainen Robert Lowe osoittaa toistamiseen, että miehen lauluääni sopii yhtyeeseen kuin nakutettu. Diivailevaa Messiah Marcolinia harva enää kaipaa, sillä Marcolinin lahjakkuudesta huolimatta ei millekään bändille tee hyvää, jos sen sisäinen ilmapiiri on täysin rikki koko ajan, eikä kukaan voi luottaa toiminnan jatkumiseen. Ruotsalaisbändin uusi sisäinen eheys näkyy ja kuuluu Death Magic Doomilla, joka on kokonaisuutena edeltäjäänsä tasaisempi. Aivan yhtä erottuvia kärkibiisejä kuin Demon Seed ja Emperor of the Void ei levyllä kenties ole, mutta tämäkin on lähinnä makuasia uutukaisen ykköstykit kuten Demon of the Deep, Hammer of Doom tai The Bleeding Baroness ovat yhtä kaikki huippulaatua. Kahdeksan biisin paketti jämäkän melankolista ja melodista heavy doomia tietää bändin 25 vuotta jatkuneelle uralle oikein hyvää, tällä tasolla Candlemass voi dominoida lajityyppiään vielä tuomiopäivään asti.
JUSSI LAHTONEN
takavuosina tehnyt latvialainen Skyforger. Eluveitie on sisimmässään enemmän folkbändi kuin metallibändi, ja kahdeksanhenkisen poppoon myytteihin pohjautuva kelttifolk toimii edukseen. Bändi on tuottanut levyn itse ja nauhoittanut sen pitkälti kotistudiossa, joten levyn tunnelma ja soitto on sopivan hiomattoman ja lämminhenkisen kuuloista. Pelimannihenki ja pääosin gaelinkieliset kappaleet tekevät levystä kiinnostavan kokemuksen, vaikkakin akustinen albumi ei voisi tunnelmaltaan juuri enempää erota kuukauden toisesta "akustisesta metallialbumista", Ajattaran hyytävän mädännäisestä Noitumaa-levystä.
JUSSI LAHTONEN
6
WIDESCREEN MODE THE HANGING MAN
8
ELUVEITIE EVOCATION I THE ARCANE DOMINION (Nuclear Blast)
Sveitsiläinen Eluveitie onnistui lyömään itsensä läpi kelttiläishenkisellä folk metalin ja power metalin yhdistelmällään, ja viime vuoden albumi Slania keräsi paitsi suitsutusta kriitikoilta, myös siivitti yhtyeen peräti viidelle eri kiertueelle saman vuoden aikana, kahdelle eri mantereelle. Bändi ei kuitenkaan jatkanut samalla menestyskaavalla tai toistanut itseään, vaan päätti toteuttaa jo pidempään suunnittelemansa täysakustisen folk-albumin. Evocation I The Arcane Dominion ei siis ole folk metallia tai metallia lainkaan, vaan puhdas kansanmusiikkilevy, joka kelpaisi sellaisenaan folkfestivaaleille tai vaikkapa Turun keskiaikamarkkinoille kuten samantapaisen tempun
(Dark Sentiments) Widescreen Modesta kai odotetaan suomalaisen hevin uutta kärkinimeä. Yhtyeen esikoispitkäsoiton muutamat hittibiisit antoivat aihetta odottaa menestystä, mutta kakkosplättyä kuunnellessa on vaikea kuvitella, että tällä maailman- tai edes kotimaantähdeksi noustaisiin. The Hanging Man on kuin potpuri suomalaisesta hevistä, läpileikkaus viimeisen viidentoista vuoden suosituimpiin ilmiöihin. Vähän olisi industrialia ilmassa, reilu ripaus Diablon maalaisliittoheviä ja runsaasti vanhempia sävyjä. Addicted to Destruction voisi hyvinkin olla kotoisin yhdeksänkymmentäluvulta! Se ei ole moitittavaa sinänsä, mutta uudelta tai tuoreelta Widescreen Mode ei onnistu millään kuulostamaan. Tyylillinen epätasaisuus tekee kuuntelukokemuksesta jokseensa nahkean. Radiosoittoa ihan mukavasti saanut ensimmäinen sinkkulohkaisu Serotonin on levyn parhaimmistoa, mutta huippuhetkiä on silti turha hakea.
LOTTA HEIKKERI
» 44 « NRO. 4
8
ORANSSI PAZUZU MUUKALAINEN PUHUU
(Violent Journey) Hämmennys ja hämyisyys on suuri, kun Oranssi Pazuzun ensilevyn ensimmäinen kappale Korppi käynnistyy. Sekava mielentila jatkuu aina albumin loppuun asti. Mitä helvettiä tämä on, ja minkälaisia meskaliinirohtoja vaaditaan, jotta albumin sisäiseen maailmaan pääsee edes visiitille? Carlos Castaneda, tule apuun! Yhtyeen tyylilajia tituleerataan psykedeeliseksi black metaliksi, mutta määritelmä on yhtä tyhjentävä kuin hyvin kypsyneen goudajuuston nimittäminen maitotuotteeksi. Teknisesti määritelmä on tarkka ja paikkansapitävä, mutta ei se kerro yhtään mitään sisällöstä, ominaisuuksista tai valmistusmenetelmästä. Ainahan sitä voisi kuvailla pikkutarkan yksityiskohtaisesti eri detaljeja, mutta kaikkein järkevintä on maistaa tuotetta itse. Sillähän se jokaiselle selviää, pitääkö mausta vai ei. Sama pätee Oranssin Pazuzun eriskummalliseen ja omia, kapeita metsäpolkujaan vaeltavaan musiikkiin, jossa kappaleet kuten Myöhempien aikojen pyhien teatterin rukoilijasirkka, Dub kuolleen porton muistolle tai Suuri pää taivaasta eivät rationaalisesti selittämällä aukene, vaikka niistä miten kirjoittaisi.
JUSSI LAHTONEN
Turkulaisen Frostbitten Kingdomin alkuperäistä esikuvaa ei tarvitse kaukaa hakea. Voi melko turvallisesti olettaa, että tämän kesän Tuskassa nähtävä Immortalin keikka herättää kiinnostusta, kuten myös parin vuodenkin takainen pakkasherrojen visiitti. Bändillä on tosin ollut biisejä värkätessä kieli reilusti poskessa, kuten ensilevyn biisin nimi Raped by the Winterbehemoths todistaa. Yhtyeen toisen täyspitkän albumin sävyt ja soundit ovat kuitenkin monipuolisemmat kuin äkkiseltään saattaisi olettaa, missään nimessä kyse ei ole pelkästä immortalisoinnista. Black metal on toki bändin kivíjalka, mutta kuolonmetalliinkaan päin ei syljeksitä. Frostbittenit kykenevät tunnelmoimaan ja hidastamaan tahtia sopivassa määrin, ja tuotannollisesti levy on hyvää laatua kun huomioi, että täyspitkä levy on julkaistu omin voimin. Kokonaisuutena albumia vaivaa kuitenkin lievä tasapaksuus, aivan kuin selvästi olemassa olevaa potentiaalista energiaa ei olisi vielä saatu studiolevylle mukaan. Parhaiten osaamista väläyttelevien biisien kuten Towards the Battlefields, Embrace of the Frozen Oceans ja Demise of the Suns perusteella ei kuitenkaan olisi vääryys, jos joku levytalli bändin kiinnittäisi virallisestikin.
JUSSI LAHTONEN
7
FROSTBITTEN KINGDOM OBSCURE VISIONS OF CHAOTIC ANNIHILATION (omk.)
LEVYARVIOT
7
BLACKGUARD PROFUGUS MORTIS
(Nuclear Blast) Blackguard voitti Nuclear Blastin bändikilpailun vuonna 2008 ja solmi sopimuksen yhtiön kanssa. Kylvetyn sadon ensimmäiset hedelmät korjataan debyytin myötä nyt. Tosin tämä on debyytti vain Blackguard-nimellä, sillä yhtye ehti toimia lähes koko 2000-luvun ja julkaista yhden levynkin aiemmalla nimellään, joka oli tämänkin levyn nimeksi pistetty Profugus Mortis. Bändi kuulostaa varsin päämäärätietoiselta, oma linja on selkeästi valittu ja sillä pysytään. Soitossa on rivakkaa eloisuutta, ja kanadalaisten melodinen, folk-vaikutteilla vahvistettu black metal (tai päinvastoin) taipuu varsin näppärästi. Metallin saralla suht harvinainen näky, naisrumpali Justine paukuttaa työvälineitään sykkivällä rytmillä, ja kappaleet kuten Scarlet to Snow tai I Demon kulkevat mukaantempaavasti. Blackguardille tekisi mieli antaa enemmänkin pisteitä silkasta yritteliäisyydestä ja sympaattisuudesta, mutta kylmän kliinisesti ajatellen tämäntyylistä musiikkia on vähän eri variaatioin kuultu varsin paljon, eikä yhtye vielä kykene nykäisemään sitä ratkaisevaa eroa lajikumppaneihinsa. Huolella tehty ja ammattimaisen oloinen peruskiekko, ei enempää mutta ei missään nimessä myöskään vähempää.
JUSSI LAHTONEN
5
BRUTAL TRUTH EVOLUTION THROUGH REVOLUTION (Relapse)
Jenkkiläisen death/grindin kovia nimiä aikanaan ollut Brutal Truth sai alkunsa 1990. Nuclear Assaultin vanha basisti Dan Lilker toi bändille nostetta, ja ensilevy Extreme Conditions Demand Extreme Responses herätti keskustelua. Bändin aihepiireinähän ovat alusta asti olleet yhteiskunnalliset ongelmat, ympäristöasiat ja maailman vääryydet, jonka lisäksi pilvikin on maistunut reippain määrin. Kuten grind-vääntäjät yleensä, Brutal Truthinkin veikot ovat kovan musiikillisen ulkokuoren alla piileskeleviä ituhippejä, ja kuten lähes kaikilla heidän lajitovereillaan, ekohörhöily, maailmanparannusjeesustelu ja kaman käyttö tuottavat saman lopputuloksen. Ei se maailma siitä kohennu, eivätkä bändien albumitkaan yleensä koskaan nouse ensilevyjen tasolle. Brutal Truthin edellisestä levystähän on yli 12 vuotta, ja bändi oli välissä suhteellisen hiljaa, kuopattu ja haudattu, kunnes vanhat äijät aktivoituivat taas. Ei olisi kannattanut, sillä tuorein tuotos on tylsä, tukkoinen ja puuduttava. Ääripään paahto ei hellitä hetkeksikään, mutta biisit ovat lähes kaikki yhtä ja samaa tykitystä vailla mitään sävyeroja. On tämä "rankkaa", jos sitä hakee, mutta niin on eduskunnan budjettikeskustelukin.
JUSSI LAHTONEN
(Rise Above) Maailmaan mahtuu paljon musiikillisesti erikoisia yhdistelmiä, mutta Church of Misery on varsin vahvoilla taistellessa kärkisijoista. Japanilainen yhtye, joka soittaa 70-lukulaisen henkistä heavy/doom metalia stoner-vivahteilla ja tekee kaikki kappaleensa eri sarjamurhaajista. No, ainakin japanilaisilla on oma selkeä brändi. Orkesterin neljäs kokopitkä albumi on varsin omintakeinen luomus, jossa seitsemänkymmenluvun hämykkäsoundit kohtaavat raaemmat rypistykset sekä kierot tarinat murhamiehistä vaihtelevalla menestyksellä. Eeppinen Badlands (Charles Starkweather & Caril Fugate), letkeä Shotgun Boogie (James Oliver Huberty) sekä The Gray Man (Albert Fish) ovat toimivia murhadoom-balladeja. Sen sijaan osa albumista jättää kylmäksi. En ole kuullut Lord Baltimoren vuonna 1970 nauhoittamaa Master Heartachen alkuperäisversiota, mutta Church Of Miseryn versio ei ainakaan säväytä. Puutteistaan huolimatta levy on kuitenkin kelpo keskitason perinnedoomia, ja sarjamurhaaja-aspekti voi kiinnostaa "alan miehiä".
JUSSI LAHTONEN
7
CHURCH OF MISERY HOUSES OF THE UNHOLY
(Violent Journey) Pudasjärveläinen NNS perustettiin jo 1986, mutta suomalainen thrash metal -pioneeri ehti alun perin hajota jo 1991, pari vuotta ensilevynsä jälkeen. Paluu koitti 2003, paluulevy Resurrection of the Wicked kolme vuotta myöhemmin. Tämän jälkeen bändi on pysynyt kasassa jo pidempään kuin mitä se alun perinkään ehti. Toinen uuden kauden studiolevy Devolution of Species on omalla tavallaan tasapainoisempi ja kokonaisuutena kestävämpi kuin edellämainittu paluualbumi, vaikka suurin aggressio on ajan myötä hieman laantunut. Yhtyeen peruslinja on pikemminkin tavallista ärhäkämpää heavy/speed metalia kuin kovinkaan kipakkaa thrashia, mikä ei ole sinällään paha asia. Kymmenen varsinaista albumin kappaletta ovat kuitenkin vakaasta ammattitaidosta ja ja kelpo soundeista huolimatta turhan tasalaatuisia. Varsinaisia kohokohtia ja kunnon nostetta ei kovin usein esiinny, vaikka toisaalta bändi ei myöskään missään vaiheessa alisuorita tai sorru polultaan. Mieleenpainuvimmaksi yhtä kaikki jää bonusraita, cover-versio The Mob Rulesista, jossa vierailevat Zero Ninen T. Käsmä ja Kepa Salmirinne.
JUSSI LAHTONEN
SUE
7
NATIONAL NAPALM SYNDICATE DEVOLUTION OF SPECIES
I ta lia n popmet al l i sensaat i o
L A CUNA COIL
Uusi albumi Shallow Life kaupoissa 22.4.09.
Sisältää singlebiisin Spellbound!
www.lacunacoil.it · www.myspace.com/lacunacoil · www.centurymedia.com
» 45 « NRO. 4
LEVYARVIOT
Arvosteluasteikko: 10 Yksi vuoden levyistä 9 Erinomainen, vuoden kärkikastia 8 Hyvä, kuukauden kärkikastia 7 Keskikastia 6 Kohtalainen 5 Huono 4 Kelvoton
PMMP - Veden varaan (SonyBMG)
PMMP on ilmeisesti tullut urallaan siihen pisteeseen, että enää ei tarvitse miettiä, myyvätkö levyt ja tuleeko keikoille ketään (jos he ovat koskaan sitä miettineetkään), sen verran tinkimätön ja synkkä paketti Paulan ja Miran viides levy Veden varaan on. Sinkkubiisi Viimeinen valitusvirsi taitaa olla helpoin pala sulatettavaksi, sillä se muistuttaa eniten "entistä" PMMP:tä. Uusi PMMP on kaikuinen, soundimaailmaltaankin veden varassa kelluva ja kyynisen katkera, vailla huumoria tai edes ironiaa. Rusketusraidat ovat hyvin kaukana. Oudosti Veden varaan toistaa kahdeksankymmentälukuisia synapopsoundeja ja tekee sen hyvin suomalaisella ja surumielisellä tavalla. Esimerkiksi Lautturi saa kyyneleen tirahtamaan raavaammankin äijän silmäkulmasta. Pääasiassa Paulaa ja Miraa tuntuu kuitenkin vituttavan aika moni asia ja he tekevät sen selväksi meille kaikille. Se saa aikaan tunnelman, joka tasapainottelee etäännyttävän ja pidettävän rajamaastossa, eikä aina onnistu pysymään aidan positiivisemmalla puolella. Siina missä Joku raja oli silkkaa (oikeutettua) raivoa, saa moni tämän levyn biiseistä huokaisemaan: kai tässä maailmassa nyt jokin asia sentään on hyvin? Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Veden varaan olisi millään muotoa huono levy. Ei se ole, vaikka joukkoon mahtuu muutama yhdentekeväkin kappale, niin kuin vaikkapa Merimiehen vaimo ja Tulva. Sen sijaan se on läpeensä (inho)realistinen ja kolkko tällaisena aikana, jolloin mieluummin haluaisi kuulla edes yhden hyvän uutisen. Paradoksaalista kyllä levyn parhaaksi kappaleeksi nousee hypnoottista diskobiittiä toistava Pariterapiaa, raadollinen kuvaus juuri siitä mitä terapeutin vastaanotolla liian usein tapahtuu.
8
MARJUT MUTANEN
SUE
» 46 « NRO. 4
DVD-ARVIOT
L.A. Confidential
USA 1997. Ohjaus: Curtis Hanson. Pääosissa: Russell Crowe, Kevin Spacey, Guy Pearce, Kim Basinger, Danny DeVito. Kesto: 137 min. Kymmenen vuotta sitten dvd-formaatti oli vielä lastenkengissä. Curtis Hansonin loistava rikosdraama L.A. Confidential oli ensimmäisiä huippujulkaisuja, vaikka ekstroista ei ollut juuri tietoakaan. Levystä tuli pian Suomessa keräilyharvinaisuus, josta maksettiin muhkeitakin summia. Nyt julkaistu kahden levyn erikoisversio on kaiken kaikkiaan kattava kokonaisuus tästä 90-luvun parhaimpiin lukeutuvasta, film noiria jäljittelevästä elokuvasta. James Ellroyn järkälemäiseen rikosromaaniin perustuva L.A. Confidential kertoo viime vuosisadan puoliväliin sijoittuvan tiivistunnelmaisen tarinan kolmesta hyvin erilaisesta losangelesilaisesta poliisista, joilla on yhteinen päämäärä. Kolmikko joutuu pärjäämään omillaan poliisivoimien korruption ja Hollywoodin glamourin pyörteissä. Aikanaan melko tuntemattomat kasvot Russell Crowe ja Guy Pearce valittiin kahteen pääosaan. Kyseessä oli varsin rohkea valinta, sillä molemmat olivat australialaisnäyttelijöitä vahvoine aksentteineen. Kevin Spacey sai kunnian olla trion ainoa amerikkalainen, ja sivuosissa nähdään tuttuakin tutumpia kasvoja Danny DeVitosta Kim Basingeriin. Viimeksi mainittu palkittiin roolistaan Oscarilla ja myös ohjaaja Hanson sekä Brian Helgeland palkittiin Hollywoodin kultapojuilla parhaasta muokatusta käsikirjoituksesta. Kyseessä oli vuosi, jolloin Titanic dominoi lippuluukuilla ja palkintogaaloissa. Dvd-julkaisun ykköslevyllä kuullaan näyttelijöitä, ohjaajaa ja muita tekijöitä kommenttiraidalla, ja tarjolla on myös pelkkään musiikkiin keskittyvä ääniraita. Alkuperäissävellyksestä vastaa edesmennyt Jerry Goldsmith. Kakkoslevy on täyteen pakattu. Mukana on mm. puolituntinen making of, monia koosteita sekä pilottijakso Kiefer Sutherlandin tähdittämästä samannimisestä televisiosarjasta, jota ei lopulta tehty ensimmäistä jaksoa pidemmälle. Elokuva: Ekstrat:
TERO HEIKKINEN
Lars ja se ainoa oikea
(USA 2007) Karin on huolestunut aviomiehensä veljestä Larsista, joka ei ole mitä sosiaalisin tapaus. Erakoitunut Lars ei ole juurikaan seurustellut, mutta hän on vihdoin ihastunut ja tuo tyttöystävänsä Biancan näytille myös veljensä luo. Ulkomaalaistaustainen Bianca istuu pyörätuolissa, muttei ole muutenkaan sitä liikkuvaisinta sorttia hän on nimittäin postimyynnistä tilattu täysimittainen nukke. Craig Gillespien ohjaaman lämminhenkisen ja liikuttavan komedian pääosassa nähdään aina loistava Ryan Gosling, ja Nancy Oliverin käsikirjoitus sai Oscar-ehdokkuudenkin. Kovin kyyninen ja paatunut saa olla, jos sympaattinen Lars ja se ainoa oikea ei nosta minkäänlaisia tunteita pintaan. Dvd:n lisämateriaalina pakollisen trailerin lisäksi poistettu kohtaus sekä pari koostetta. Elokuva: Ekstrat:
Mad Money Hulluna rahaa
(USA 2008) Diane Keaton, Queen Latifah ja Katie Holmes työskentelevät Yhdysvaltain keskuspankissa, jossa tuhotaan vanhoja seteleitä päivittäin yli miljoonan dollarin edestä. Yhdessä he päättävät varastaa osan rahoista itselleen hullunhauskassa komediassa, jonka ohjauksesta vastaa Thelma & Louisen käsikirjoittaja Callie Khouri. Päänäyttelijät pääsevät näyttämään taitojaan hyvin käsikirjoitetussa elokuvassa, joka perustuu löyhästi tositapahtumiin. Dvd-julkaisu on ekstraton. Elokuva:
Son of Rambow
(Iso-Britannia 2007) 80-luvun alkupuolella elokuvateattereihin saapui Sylvester Stallonen tähdittämä väkivaltaklassikko Taistelija (First Blood). Son of Rambow kertoo liikuttavan ja hauskan tarinan kahdesta pikkupojasta, jotka juuri edellä mainitun Rambo-elokuvan inspiroimina lähtevät tekemään videokameralla omaa toimintaelokuvaa. Toinen pojista kuuluu ahdasmieliseen uskonlahkoon, joten hänen on tehtävä elokuvaa salassa. Toinen pojista taas kokee perheensä sisällä olonsa alistetuksi. Ei siis ihme, että pojista tulee nopeasti ystäviä. Ohjaaja Garth Jenningsin omiin lapsuudenkokemuksiin perustuva hauska ja liikuttava Son of Rambow on aitoudessaan juuri sellaista työtä, minkä britit hallitsevat parhaiten. Lapsinäyttelijät ovat valloittavia, ja itse lihaskimppu Stallone on antanut siunauksensa komedialle. Kuitenkaan tekijät eivät lakiteknisistä syistä ole voineet käyttää Rambo-brändiä sellaisenaan, joten titteliin lisättiin ylimääräinen "w"-kirjain. Dvd-ekstrana pitkähkö viihdyttävä making of, jota ei ole tekstitetty suomeksi. Elokuva: Ekstrat:
TERO HEIKKINEN
Quantum of Solace
(Iso-Britannia/USA 2008) Parin vuoden takainen Casino Royale tyhjensi aiemmat James Bond-elokuvat mielestä ja aloitti brittiläisen agentin seikkailut puhtaalta pöydältä. Quantum of Solace jatkaa suoraan siitä mihin viimeksi jäätiin. Tällä kertaa Bond löytää itsensä muun muassa Itävallasta, Boliviasta sekä Venäjältä. Toiminnantäytteinen elokuva ei tällä kertaa jaksa keskittyä henkilöhahmoihin ja lopputulos on tunnusbiisiä myöden hienoinen pettymys. Daniel Craig on kuitenkin jälleen uskottava hahmossaan, mutta miksi laatuelokuvia ohjannut Marc Forster (Leijapoika, Finding Neverland) ei saanut tarinasta enempää irti? Dvd-julkaisu täynnä ekstroja, jotka kiinnostavat Bond-mytologiaan mieltyneitä. Elokuva: Ekstrat:
SUE
» 53 « NRO. 4
» MONOSTI MUUSIKISTA JARKKO FRÄNTILÄ
Aikahaavoja
Ihmisillä on musiikkia eri tilanteisiin. Monet urheilijat kuuntelevat tiettyä levyä ennen suoritustaan kerätäkseen itseensä adrenaliinia. Televisiolähetyksissä näkee joskus hyppääjiä kuulokkeet korvissaan pituushyppypaikalla veryttelemässä, miehiä ja naisia pumppaamassa itseään suorituskuntoon suosikkimusiikillaan. Kun jotain katoaa elämästä, musiikki auttaa. Tietty kappale on puhdistautumista ja muistoja: vierailu ensimmäistä kertaa tupakkapaikalla vaikkei toinen polttaisikaan, löhöilyä nurmella kesäpäivänä sukulaisia vältellen. Minulla on tietyt musiikit tiettyihin tilanteisiin. Aina kun kesä alkaa, on kaivettava Smashing Pumpkins -kitaristin James Ihan ainoa soololevy hyllystä ja siirrettävä se takaisin MP3-soittimeen. Musiikkiin liittyy tottumuksia, rituaalinomaisia tapoja. Hajut ja tuoksut säilyvät ihmisillä mielessä pisimpään kaikista aistihavainnoista. Kun lapsena on kävellyt rannalla ja haistanut nenässään meripihkan tuoksun, se ei poistu hajumuististamme koskaan. Musiikki aiheuttaa samanlaisia, yhtä vahvoja tuntemuksia. Kun eron hetkellä kuuntelee tiettyä kappaletta, sen muistijälki painautuu vääjäämättömästi aivoihin, loppuelämäksi. Alkuun se polttaa kolmannen asteen kivuliaan palovamman, joka pakottaa kyyneleet silmiin. Aika toimii kuitenkin vilvoittavana vetenä ja parannuksena. Palohaava muttuu arveksi, muistoksi. Ne, jotka kuuntelevat aktiivisesti musiikkia,
1. Mistä Chimaira on kotoisin a) Clevelandista b) New Orleansista c) Bostonista
2. Lacuna Coilin kitaristi on a) Christina Scabbia b) Cristiano Migliore c) Waldemar Sorychta
3. Vukin yhtyeessä ei soita a) Janne Lastumäki b) Loupine c) Samae Koskinen
4. Michael Black Electrolla on päässään a) vappunaamari b) kommandopipo c) painimaski
5. Raajat on Ajattaran a) kosketinsoittaja b) basisti c) kitaristi
omaavat hämmentävän masokistisen piirteen. Aivan kuten polveen muodostuneen arven kanssa, myös musiikilliset haavat on aina välillä pakko repiä auki. Pikkuhiljaa levyä, jonka vannoi pysyvän hyllyssä ikuisesti räplää kuin parantuvaa haavaa. Testailee, näpertää. Kuuntelee kenties artistilta muita levyjä, mutta silti hiipii yhä sen yhteisen levyn ympärillä. Kerää hitaasti rohkeutta Sen levyn kohtaamiseen. Sitä kuitenkin välttelee, sitä yhtä tiettyä kappaletta sen hyppää yli kun sitä yhteistä levyä kuuntelee. Sitä mikä soi silloin, kun sovittiin ettei taistella verhoista. Sitä kappaletta, joka soi kun illalla ensimmäisen kerran täytettiin kaappeja, levyhyllyjä, mietittiin tauluja ja niiden paikkoja. Sitä mikä muistuttaa siitä, että tavarat pitäisi pakata, puolittaa elämänsä. Lopulta sitä kerää rohkeutta ja sen soittaa. Sen yhteisen kappaleen, josta palohaava sai alkunsa. Se voi viedä yhden, se voi viedä sata kuuntelukertaa. Mutta kun kyseisen kappaleen lopulta selvittää läpi kompastelematta omiin muistoihinsa ja askelmerkki osuu lankulle juuri oikein, tuntee liitelevänsä suoraan auringonpaisteeseen perhosen tavoin. Tuntee, että kesä tulee kuitenkin, että James Iha muistuttaa vain kesästä eikä mistään muusta. Se hetki on avaimet uuteen asuntoon, yhteinen elämä koettuna, muistot jäljellä, ikkunasta näkymä kohti kirkkoa ja hengitys sisään, ulos. Elämä jatkuu.
JARKKO FRÄNTILÄ
1a2b3c4c5a6b7a8c9a10c11b12a13b14b15c
VIIMEINEN SANA
6. Manboyn uuden levyn kansikuvan taiteili a) Tommi Liimatta b) Herra Ylppö c) Andy McCoy
» Kulmacorner
7. Handsome Fursin Dan Boeckner ja Alexei Perry ovat a) pariskunta b) sisarukset c) isä ja tytär
8. Eluveitie tulee a) Saksasta b) Itävallasta c) Sveitsistä
9. Black Sun Aeonin takana on a) Tuomas Holopainen b) Tuomas Pelttari c) Tuomas Saukkonen
10. Apples of Idunin nimi juontuu a) Kreikasta b) Intiasta c) Skandinaviasta
11. Janne Juutinen on Masterstroken a) kitaristi b) rumpali c) laulaja
12. Faith No More esiintyy kesällä a) Helsingissä b) Oulussa c) Turussa
13. Nightwish päättää maailmankiertueensa Helsingin a) Olympiastadionille b) Hartwall Areenalle c) Tavastialle
14. Stam1nalla on ikävuosia a) 12 b) 13 c) 14
15. The Crash a) vaihtaa nimeä b) äänittää uutta levyä c) lopettaa
SUE
» 54 « NRO. 4