KAHDEN PÄIVÄN LIPPU 70 EUROA
Ennakkoliput myynnissä. Katso myyntipisteet ja ohjelma osoitteesta www.ilosaarirock.fi
SUE
» 3 « NRO. 4
SUE
» 4 « NRO. 4
SUE
» 5 « NRO. 4
SUE
» 7 « NRO. 4
NEWSFLASH
UUTISET TOIMITTI ARI VÄNTÄNEN (ARI.VANTANEN@SUE.FI)
Elektroniseen musiikkiin keskittynyt festivaali Konemetsä laajenee tänä vuonna nelipäiväiseksi. Heinäkuun ensimmäisellä viikolla Marttilassa järjestettävän Konemetsän pääesiintyjä on Deadmau5. Muita artisteja ovat Miles Dyson, Legowelt, Alden Tyrell, Orkidea ja Proteus. Queens of the Stone Agen Josh Hommen ja Jesse Hughesin luotsaama Eagles of Death Metal esiintyy Helsingin Tavastialla tiistaina 7. heinäkuuta. Suomen-visiitti on vuonna 2004 ensimmäisen pitkäsoittonsa julkaisseen yhtyeen uran ensimmäinen. Tampereen Klubilla järjestetään 28.5. Ilmastolakibileet Polttava kysymys -kampanjan tueksi. Bileissä esiintyvät Traffic Island, The Friend, Hi-Lo & In Between ja Tuulia sekä Matti Johannes Koivu soolona. Polttava kysymys on kampanja, jonka tavoitteena on ilmastolaki, joka velvoittaa ilmastotieteen edellyttämiin vuosittaisiin päästövähennyksiin. Mm. Hanoi Rocksin viimeisessä kokoonpanossa soittaneiden Conny Bloomin ja Andy "A.C." Christellin tähdittämä Electric Boys tekee paluun. Bändi esiintyy Tampereen Klubilla 2.6., Turun Klubilla 3.6. ja Helsingin Virgin Oilissa 4.6. ClubMosaiikki ja Suomen suurin kauhu-, fantasia-, ja kulttielokuvafestivaali Night Visions yhdistävät voimansa Helsingin Dubrovnik & Andorra -kulttuurikompleksissa 20. toukokuuta järjestettävässä ClubMosaiikki Goes Night Visions -iltamassa. Skateboard: The Movie -elokuvan (1978) jälkeen kuullaan The Lariotsin, Polemarchin ja Radarin livesoittoa. Turun Levykauppa Äx muuttaa 13.5. osoitteeseen Kristiinankatu 4. Liikkeen sijainti on erinomainen, koska se sijaitsee noin 50 metrin päässä kotoani. Se tekee työpaikalle saapumiseni todennäköisemmäksi, kertoo Äxän Tomi Tuominen. Liike myös laajentaa valikoimaansa erityisesti jazzin, reggaen ja vinyylilevy-
jen saroilla. Myös kaupan livekeikat lisääntyvät. Oasisin entinen kitaristi Bonehead, Libertinesistä ja Dirty Pretty Thingsistä tuttu Carl Barat ja Creation-levy-yhtiön entinen pomo Alan McGhee esiintyvät uudessa Svengali-komediasarjassa. Sarja käynnistyi Iso-Britanniassa toukokuussa. Brittiläinen Massive Attack esiintyy Helsingin Jäähallissa perjantaina 16. lokakuuta. Trip hop -pioneeri on esiintynyt Suomessa kolme kertaa aikaisemmin: Helsingin juhlaviikoilla vuonna 1995, Turussa vuonna 1999 ja Provinssirockissa Seinäjoella vuonna 2003. Ruotsalaisen Loney, Dearin Helsingin-konsertti 22. toukokuuta siirtyy Tavastialta Korjaamolle. Konserttipäivä ja alkamisaika pysyvät ennallaan ja ostetut liput käyvät sellaisenaan myös Korjaamon tapahtumaan. Tampere Electronic Music Phestival eli Temp 2009 valtaa ravintola Out of Juicen kesäkuun 4.-7. päivinä. Urbaaneihin rytmeihin keskittyvällä festivaalilla esiintyy yli 20 artistia ja dj:tä. Sneaker Pimpsistä tunnettu Chris Corner tuo IAMX-bändinsä Helsingin Nosturiin 22.5. IAMX:n uusi Kingdom of Welcome Addiction ilmestyy 20.5. Albumin ennakkokuuntelutilaisuus järjestetään Helsingin Bar Loosessa 18.5. klo 18 alkaen. Tilaisuudessa arvotaan levyjä ja konserttilippuja. Burleski-duo Kim ja Zoe Boekbinderin kabaree-bändi Vermillion Lies tekee Suomen-kiertueen. Vaudeville- ja sirkustunnelmista jazziin ja folkiin seikkaileva "romukaupan kabaree" esiintyy Tampereen Telakalla 12.5., Joensuun Kerubin Kuppilassa 13.5., Mikkelin Keskusbaarissa 14.5., Helsingin Korjaamolla 15.5., Jyväskylän Vakiopaineessa 16.5. ja Lappeenrannan Taidekoulu Estradilla 17.5.
» ISO FESTARI, HYVÄ TARKOITUS
Roskilde viihdyttää vapaaehtoisesti ja kunniallisin aikein.
Vuoden 2009 Roskilde Festival järjestetään Tanskan Roskildessa 2.-5. heinäkuuta. Muun muassa Coldplayn, Oasiksen, Faith No Moren ja Slipknotin tähdittämä suurtapahtuma järjestetään perinteisesti vapaaehtoisvoimin ja hyväntekeväisyystarkoituksessa. Suen Pyry Hallamaa vieraili Roskildessa viime kesänä ensimmäistä kertaa. Roskilde vastasi odotuksia siinä mielessä, että etukäteen ajattelinkin yllättyväni festivaalin mittakaavasta. Se on todella iso tapahtuma suomalaisiin festivaaleihin verrattuna. Kuinka hyvin valtava festivaali toimi järjestelyjen ja järjestyksenpidon puolesta? Järjestelyt toimivat hienosti. Ihmiset käyttäytyivät mielestäni fiksummin kuin suomalaisilla festivaaleilla. Se vaikutti varmasti siihen, ettei järjestyksenvalvontaa tarvinnut mitenkään ylikorostaa. Toisin kuin suomalaisilla festivaaleilla, Roskildessa alkoholijuomia saa viedä alueelle niin kauan kuin niitä kuljettaa avaamattomissa pulloissa. Se ei näyttänyt aiheuttavan ongelmia. Lähtisitkö uudestaan Roskildeen? Kyllä se haaveissa on. Ehkä jo tänä kesänä! Vuonna 1971 ensimmäisen kerran järjestetty Roskilde Festival on yksi Euroopan vanhimmista musiikkijuhlista. Vuodesta 1973 festivaalin taustalla on toiminut voittoa tuottamaton Roskilde Festival Foundation -säätiö, joka tukee toiminnallaan kulttuuria ja humanitaarista työtä. 1970-luvun alusta saakka laskettuna säätiö on lahjoittanut yhteensä yli 13 miljoonaa euroa eri järjestöille, joista muutamia esimerkkejä ovat Amnesty International, Doctors Without Borders, WWF ja Support the Victims in Iraq. www.roskilde-festival.dk
ÄÄ INDIE-BÄNDI JYR ! EUROOPAN HITTILISTOILLA
SIS. HITTISINKUN "DANCE WITH SOMEBODY"
cd ja download
SUE
» 8 « NRO. 4
Ke 13.5: To 14.5: Pe 15.5: La 16.5: Ti 19.5:
Ke 20.5: To 21.5: Pe 22.5: La 23.5: Ti 26.5: Ke 27.5: To 28.5: Pe 29.5: La 30.5: Su 31.5: Ke 3.6: To 4.6: Pe 5.6: La 6.6:
Tragic Disco, Evil Music For Beautiful People: Murnau´s Playhouse, Dj..s Norman & Unesta 4e Gun Molls & Gangsters, Atom Notes, Dj KSNDR 4e Doomstock: Saattue, Herem, Konvoi, Boletus Satanas 6e Doomstock: Scepticism, Ophis, Spiritus Mortis, Funeral Planet 9e Kutiklubi: Religions Savages (kulttielokuva livesäestyksellä), Doktor Heartless-Kirurginen Kabaree, KutiKuti Dj..t 4e Silent Scream(ex-Varjo), Dj´s Pearly & Ratpick 4e Wolves, Kansantauti, Röpöskä 3e Cosmo Jones Beat Machine, The Country Dark 6e Club Wanted: Slippers, The Itty-Bitty Tease Cabaret, Dj´s Double Trouble 8e Constant State Of Terror(UK), Diskelmä, Ydinperhe, Ratface 4e Fun, Vene, Sur-rur 4e Milk, Kakaokamkami, Bolomo Makrofilm 3e Club Panic: Kiki Pau, The Bad Ceasars, Debil Dj..s 4e Kamel, Horse, Marulk (SWE) 5e Viimeinen Spaddu, Komediaklubi 12e/10e-opiskelijat Austin Lucas(US), Mike Hale(US)+support 4e Blanko, Smokesuit 4e The Hel-Gators, Skindaddy & Special guest 6e Fucking Disco: The Heartburns, The Dwyers, Dj Hartikainen plays Punkrok, Dj Library Lunatic plays Discoshit Disco 00.00----> 5e
Ravintola Lepakkomies, Helsinginkatu 1 www.lepakkomies.fi
Tulossa:
To 14.5. alk. 16,50/18 JENNY WILSON (SWE) Pe 15.5. alk. 15,50/17 THE CRASH La 16.5. Loppuunmyyty! SOUL CAPTAIN BAND Su 17.5. alk. 15,50/17 THE CRASH Ti 19.5. alk. 14,50/16 DON JOHNSON BIG BAND Ke 20.5. & To 21.5. alk. 15,50/17 SCANDINAVIAN MUSIC GROUP Pe 22.5. alk. 15,50/17 LONEY DEAR (SWE) La 23.5. alk. 10,50/12 RUBIK Ti 26.5. alk. 10,50/12 "Festa Moçambicana" GHORWANE (MOZ) feat. EERO KOIVISTOINEN Ke 27.5. alk. 12,50/14 TAKIDA (SWE) To 28.5. alk. 15,50/17 ANNA JÄRVINEN (SWE) Pe 29.5.La 30.5. alk. 28,5035 /pvä Kahden illan liput alk. 50,50/55 "Funky Elephant 15th Anniversary" MISS SAANA & THE MISSIONARIES W/ STRING QUARTET, BONOBO (UK), HUBA, ALICE RUSSELL (UK) YM... Ti 2.6. alk. 20,50/22 "Uusi aalto"-klubi DEERHUNTER (USA) + Uusi Aalto DJs Ke 3.6. Loppuunmyyty! THE GASLIGHT ANTHEM (USA) + DJ Johannes Kostaja
Ennakot: Tiketti (0600-1-1616) (0,66 /min+pvm) Lipun hintaan sis. alv 8 % & ennakkokomissio.
LIVE!!! LIVE!!! LIVE!!!
To 14.5. Judge Bone, Duo Janko Manneh & PK Keränen; 7 La 16.5. Dalindèo; 10 Ti 19.5. Belle Who (levynjulkaisukeikka); 6 To 21.5. Lady Escape ja Ballet; 5 La 23.5. Helsinki Ghetto Bass Patrol vs. Brothers Of God; 8 To 28.5. Älymystö; 8 To 4.6. Polar Beduins To 11.6. Aavikko; 7 Tarkemmat tiedot ja muiden iltojen ohjelma: www.kuudeslinja.com
Avoinna keto 2103, pela 2204, poikkeuksellisista aukioloajoista tiedotetaan erikseen. Arkisin ensimmäinen bändi aloittaa klo 22:30. Ennakkolippuja ei ole myynnissä ellei toisin ole mainittu. Kaikukatu 4 (sisäpiha). K20.
www.tavastiaklubi.fi
URHO KEKKOSEN KATU 46
SUE
» 9 « NRO. 4
f Bodom hildren o C
Opeth
Volbeat
Editors
Placebo
Perjantai 12.6. Placebo Volbeat Black Stone Cherry August Burns Red Baddies Children Of Bodom Von Hertzen Brothers Kolmas Nainen Samuli Putro Maj Karma Nicole FM2000
Lauantai 13.6. Opeth Supergrass Emiliana Torrini Raised Fist Apulanta Kotiteollisuus Stam1na Egotrippi Amorphis Le Corpse Mince de Francoise Röyhkä, Rättö, Lehtisalo Bryssel Kaupallinen Anssi8000 & Maria Stereo
Sunnuntai 14.6. Nick Cave & The Bad Seeds Editors Seasick Steve Loiri The Crash Joose Keskitalo Hamilton Groove Egotrippi
ajankohtaiset ohjelmatiedot: www.provinssirock.fi oikeudet ohjelma- ja aikataulumuutoksiin pidätetään
www.provinssirock.fi.
nd , finla ki inäjo se 2009 6. .-14. 12
Liput 3 Päivää alkaen 95 euroa 2 päivää alkaen 75 euroa 1 Päivää alaken 55 euroa
SUE
» 13 « NRO. 4
SUE
» 15 « NRO. 4
muille bändeille ja tiesi, että jatkuipa menestys tai ei, huoraamisesta langetettua punk-fatwaa ei koskaan kumottaisi. Eli jos suurta yleisöä lakkaisi kiinnostamasta, se olisi Green Dayn loppu. Gilman Streetin ovessa luki, että paikka ei tue rasismia, homofobiaa tai suurten levyyhtiöiden bändejä. Lokakuussa 1995 julkaistu Insomniac osoitti, että uskottavuuskysymykset mietityttivät myös Green Daytä. Dookien odotettu seuraaja oli Green Dayn In Utero, vieraannuttava levy, vastareaktio teinipopmenestykselle. Kriitikot arvostivat Insomniacia, mutta levy laskeutui lisoilla nopeasti. Insomniac myi pelkästään Yhdysvalloissa kaksi miljoonaa kappaletta. Logiikalla, jota voivat ymmärtää vain multiplatinapunkkarit, Green Day piti sitä raskaana epäonnistumisena. Loppuvuodesta 1996 bändi löi Euroopan-kiertueensa keskeltä poikki ylirasitukseen vedoten.
NERONLEIMAUS
kesällä 2003 green Day nauhoitti uuden, rivakkaa punk rockia sisältäneen levyn. Tuo Cigarettes And Valentinesiksi nimetty valmis albumi kuitenkin katosi studiosta jäljettömiin. Huhutaan, että turhautuneella bändillä itsellään oli osuutta asiaan. Green Day oli akseleitaan myöten mudassa, mikä alkoi hapattaa bändikemiaa. Rytmiryhmä oli sitä mieltä, että laulaja-kitaristin natsimainen johtamistyyli esti Green Daytä pääsemästä pois uransa pahimmasta limbosta. Se saattoi olla totta. Nimittäin, heti kun bändi muutti työskentelytapojaan, se liikahti eteenpäin. Green Dayn tulevaisuus valkeni Homecoming-nimisen moniosaisen teoksen kautta. Armstrong, Dirnt ja Cool sävelsivät tahoillaan kappaleet, jotka sovitettiin yhdeksi kokonaisuudeksi. Jälki oli inspiroitunutta, mutta Green Day piti Homecomingia pelkkänä kuriositeettina aina siihen saakka, kun Rob Cavallo sekosi kuultuaan tuon kymmenminuuttisen neronleimauksen. Homecoming oli suuren amerikkalaisen rock-oopperan siemen, jollaista Green Day oli alitajuisesti idätellyt jo Nimrodilla. Ja kun George W. Bushin politiikan provosoima Armstrong kirjoitti American Idiot -nimisen tarttuvan kapinalaulun, Green Dayn pääteos sai nimen, miljöön ja viitekehyksen. Levyn päättävän Homecomingin vastinpariksi syntyi Jesus of Suburbia, yhdeksänminuuttinen tarina elämää suurempaa elämää etsivästä pikkukaupungin nuorukaisesta. Green Dayn puolesta ei juuri vetoja lyöty, kun epämääräiset huhut bändin "sodanvastaisesta rockoopperasta" alkoivat kiiriä. Mutta tekeilläpä ei ollutkaan juonellinen jeesustelualbumi, vaan eeppinen levy, joka muodostui sekä Boulevard of Broken Dreamsin ja When September Endsin kaltaisista pop-hiteistä että kunnianhimoisista rock-operaattisista osuuksista. American Idiotin valmistuessa huonot ajat olivat historiaa. Green Day uskoi tehneensä uransa parhaan albumin. Bändi piti huolta siitä, että Ame-
rican Idiotin ilmestyessä kaikki kansitaide, lavasteet ja rekvisiitta, videot, soittajien ulkonäkö oli linjassa. Green Dayn uusi tuleminen oli kokonaisvaltausiidessaan lähempänä vaalikampanjaa kuin ysäribändin comebackiä. Ja kun American Idiot vuonna 2004 löi planeetan ällikällä, bändiä saattoi moittia enää laskelmoidusta antiamerikkalaisuudesta, jolla myytiin levyjä Bushia inhoaville eli melkein kaikille. Livejulkaisu Bullet in a Bible (2005) näytti voitonriemuisen trion esiintymässä Englannissa Milton Keynes National Bowlissa kahtena iltana yli 130 000 fanille. Kymmenen vuotta Dookien menestyksen varjossa värjötellyt Green Day oli luonut itsensä uudelleen, ja maailma ilahtui bändistä kuin vastasyntyneestä. Enää ei ollut epäilystäkään siitä, etteikö jatkoa seuraisi.
2009
green dayn vuodesta 2006 asti kypsyttelemä kahdeksas studioalbumi 21st Century Breakdown ilmestyi 15.5. 2009. Billie Joe Armstrongin mukaan tämä kolmesta osiosta (Heroes and Cons, Charlatans And Saints ja Horseshoes And Handgrenades) koostuva kokonaisuus heijastaa American Idiotin jälkeisiä tapahtumia ja sisältää "urheita kannanottoja". Mike Dirnt puolestaan on sanonut, että levyn kappaleet keskustelevat keskenään samaan tapaan kuin Bruce Springsteenin Born to Runin biisit. 21st Century Breakdown vie American Idiotin konseptiajattelun pidemmälle: jokainen kappale on kytketty johonkin levyn kolmesta osiosta. Yhdellä tasolla levy on tarina pariskunnasta, joka elää George W. Bushin jälkeensä jättämässä Amerikassa. Rolling Stonen ja The Timesin kriitikot ovat jo julistaneet 21st Century Breakdownin mestariteokseksi. Parhaillaan Amerikkaa kiertävän, syksyllä Eurooppaan saapuvan 21st Century World Tour -kiertueen perusteella Green Dayn fanit ovat samaa mieltä. «
HAKEMISTA
nimrod (1997) oli Green Dayn ensimmäinen yritys luoda todellinen suurteos. Se oli 18 biisin mitassaan melkein kaksi kertaa Dookien mittainen levy, johon bändi upotti kaikenlaista ska-torvista surfkitaroihin ja jousiin. Kun Nimrod vielä pysyi pinnalla kauniin Good Riddance (Time of Your Life) -jousiballadin avulla, Green Day oli tyytyväinen. Teinipunkkareista oli tullut omissa kirjoissaan luovia ja kunnianhimoisia punkkareita. 1990-luvun lopulla Green Day ei kuitenkaan enää ollut amerikkalaisen areenapunkin valtias. Levy-yhtiöt olivat etsineet omat greendaynsä, ja nämä hassut ja pirteät yhtyeet ajoivat alkuperäisen ohi suosiossa. Blink-182 oli saanut Green Dayltä niin vahvan punkpop-herätyksen, että omaksui jopa esikuvansa anaalifiksaation heti Enema of the State -debyyttinsä nimessä. Tuolta pula-ajan Green Dayltä puuttui vain Armstrongin veroinen biisintekijä. Blinkiä seurasi vielä vetisempi Sum 41, ja vähän myöhemmin Good Charlotte esitti oman tulkintansa teemasta. Kummisedän status ei Green Daytä lämmittänyt. Kun listoilla jylläsi nu-metal ja rap rock, Green Day oli pelkkä menneen vuosikymmenen hiipuva kaiku. Ysäribändi. Green Day yritti kaikkensa. Se halusi irtautua genrestään ja tehdä kantaaottavan levyn, joka toisi mieleen Bob Dylanin Bringing It All Back Homen. Bändi yritti jopa levyttää ilman hovituottaja Rob Cavalloa ensimmäisen kerran sitten Kerplunkin, mutta kutsui pian Cavallon takaisin studioon. Lopputulos, Warning, ilmestyi vuonna 2000 ja oli ihan kiva. Se ei kuulostanut yhtään Dylanilta vaan tosi kesyltä, ja tekstien tiedostavuuskin tukahtui radioystävällisen soundin alle. Warning myi kultaa. Se oli mitätön saavutus Green Daylle. Jopa 39/ Smooth ja Kerplunk! olivat ylittäneet kultalevyrajan vuonna 1997. Green Day oli aallonpohjassa. Warningin perään julkaistiin nimensä mukainen kokoelma International Superhits ja b-puolikooste Shenanigans. International Superhits myi Yhdysvalloissa platinaa. Vanhoilla hiteillä ratsastaminen ei kohottanut bändin itsetuntoa. Vuonna 2002 Green Day teki yhteiskiertueen Blink-182:n kanssa. Green Day soitti joka ilta ensimmäisenä, koska Blink oli suositumpi.
OTIT
tellakaan. Nyt asetelma oli oikea. Kiffmeyer oli toivonut voivansa palata Green Dayhin aina halutessaan, mutta bändi ei enää kaivannut hänen panostaan. Kiffmeyer kuitenkin roikkui mukana niin kauan, että ehti toimia Green Dayn kakkosalbumin aputuottajana. Kerplunk! ilmestyi tammikuussa 1992. Ilmeisesti kakan putoamisäänen mukaan nimetty albumi myi 10 000 levyä heti ilmestymispäivänään. Vuoden loppuun mennessä sitä oli myyty 30 000. Green Day oli hyvää vauhtia raivaamassa tietään indie-kentän keskustaan. Vuosien 19921993 taitteessa Green Day teki ensimmäisen Euroopan-kiertueensa. Bändi kiersi vanhan mantereen punkkiluostareita kolmen kuukauden ajan. Kun Armstrong, Dirnt ja Cool palasivat Amerikkaan, rockmaailma ei ollut enää entisellään. miehet tiesivät, että kun joku bändi valjastaisi punk-estetiikan kuulijaystävällisempään muotoon, rahavirta ei pysyisi uomassaan. Warner/Reprisen nuori A&Rmies Rob Cavallo meni saranoiltaan kuultuaan Green Dayn demon. Hän kiinnitti bändin Repriselle ja tuotti Green Dayn uuden levyn. Helmikuussa 1994 julkaistu, jälleen kakan mukaan nimetty Dookie oli valtava läpimurto. Radio ja MTV tahkosivat sen singlelohkaisuja kuin henkensä edestä. Ja kun Nirvanan Kurt Cobainin itsemurha kaatoi grungehallituksen huhtikuussa 1994, alkoi valtavirtapunkpopin kulta-aika. Nuorten oli helppoa pitää Green Daystä. Teinitytöistä he olivat söpöjä ja sopivan hurjia, vähän kuin bändi Beverly Hills 90210 -sarjasta. Nenäänsä kaivavat pojat spermatahraisissa polvihousuissaan taas ihailivat ulostevitsejä viljelevää bändiä kuin isoveljeään. Punkkarit sen sijaan kohtelivat Green Daytä kuin lepratautista. Keesipäät marssivat skenepettureiden keikoille osoittamaan mieltään, ja punk-lehdet mollasivat bändiä kilvan. Se ei ollut samantekevää. Green Day oli nähnyt saman tapahtuvan
ALBUMIT
39/Smooth (Lookout, 1990) Raaka ja epätasainen debyytti. Punkin remakkuus ja popin koskettavuus haki vielä oikeaa sekoitussuhdettaan. Kerplunk! (Lookout, 1992) Amatöörimäisesti tuotettu teinipunk-levy, joka paljasti Billie Joe Armstrongin lupaavaksi biisintekijäksi. Dookie (Warner/Reprise, 1994) Veltosti rallatteleva mutta flunssan lailla tarttuva läpimurtokiekko, joka pyyhki grungen pois ja kirjoitti tilalle uuden poppunkin perusteet. Insomniac (Warner/Reprise, 1995) Tiukka, synkkä ja jytisevä vastareaktiolevy, jolla Green Day yritti hangata teinibändileiman pois ihostaan ja olla punk. Nimrod (Warner/Reprise, 1997) Ensimmäinen julkinen vihje kunnianhimosta, jonka Green Day päästi valloilleen American Idiotilla. Armstrong jopa kutsui Nimrodia omaksi London Callingikseen. Potkivaa punkpoppia ryyditetään värikkäin yksityiskohdin. Warning (Warner/Reprise, 2000) Säröpedaalit ja punkkikompit sivuun, tilalle kirkas, folkahtava soundi sekä käyttöön farfisa, mandoliini, yhteiskunnallinen tiedostavuus ja hanuri. Epäonnistunut yritys pukeutua uuteen asuun. American Idiot (Warner/Reprise, 2004) Ällistyttävä paluu punkpopin valtaistuimelle. Dookien tarttuvuus, Insomniacin potkivuus, Nimrodin massiivisuus, Warningin tiedostavuus ja varhaisten Green Day -levyjen innokkuus potensoituna ja sekoitettuna. 21st Century Breakdown (Warner/Reprise, 2009) Lue arvostelu kesäkuun Suesta.
LÄPIMURTO
grunge muutti levy-yhtiöiden käsityksen siitä, mikä soundi myy. Kauppansa teki jopa Nirvanan riipivä In Utero, joka ei todellakaan ollut se levy, jonka Geffen olisi tahtonut julkaista virtaviivaisen Nevermindin perään. Bisnes-
SUE
» 17 « NRO. 5
» SÄRKYNEITÄ SYDÄMIÄ PARANTAMASSA
Melody Club päätti tehdä neljännellä studiolevyllään lähes kaiken itse. Ruotsalaisbändi rakensi itselleen studion ja nauhoitti albuminsa ilman tuottajaa. HAASTATTELU
Tunnelma bändissä on erittäin hyvä. Olemme työstäneet uutta levyämme kauan, joten olemme erittäin innoissamme, että se on vihdoin julkaistu ja pääsimme kiertueelle, kertoo laulaja Kristofer Östergren. Vuonna 1999 perustettu, hitikkään Music Machine -debyyttinsä vuosituhannen alussa julkaissut Melody Club on Östergrenin mukaan nykyään parempi livebändi kuin koskaan, koska se on keikkaillut vuosien varrella paljon. Musiikillisesti olemme inspiroituneempia 80-luvusta kuin aiemmin. 22. huhtikuuta ilmestyneen Goodbye to Romance -albumin useat raidat kertovat särkyneestä sydämestä, vaikka bändin musiikki on iloista poppia mahtipontisine kertosäkeineen ja taputuksineen. Laulaja ei näe tässä ristiriitaa. Iloisen musiikin soittaminen on paras tapa parantua särkyneestä sydämestä. Koska bändi halusi tehdä levystä todella hyvän, rakentaa oman studion sekä äänittää pitkäsoiton kokonaan itse, edellisen studiolevyn Screamin ja Goodbye to Romancen väliin ehti kertyä lähes kolme vuotta aikaa. Östergren kirjoitti kappaleita vuoden, ja bändillä meni nauhoituksiin puolitoista vuotta. Halusimme pystä palaamaan äänittämiimme juttuihin, jos tuntui, ettemme pitäneetkään niistä. Meitä ei haitannut, että äänitykset kestivät. Me myös kiersimme paljon kolmannen levymme jälkeen. Äänitykset menivät hyväntuulisen laulajan mielestä erittäin hyvin. Olen todella tyytyväinen levyyn. Se on itse asiassa meidän paras albuminne. Enkä sano niin siksi, että se on uusin! Minulla on ollut paljon aikaa kuunnella sitä ja päättää, onko se hyvä. Goodbye to Romancella ei ole tuottajaa, koska Melody Club halusi tehdä levyn tismalleen omien ajatustensa mukaan. Bändille kun oli täysin selvää, millaista jälkeä he pyrkivät tekemään. Jokaisen jäsenen jokaista ideaa kokeiltiin. Bändissämme on viisi tuottajaa yhden pomon sijasta. Tappelimme paljon, mutta useimmiten meillä oli erittäin hauskaa. Se oli yhdistelmä vihaa ja rakkautta. Goodbye to Romancen tekeminen ilman ulkopuolista tuottajaa osoittautui niin hyväksi ratkaisuksi, että Melody Club aikoo toimia samalla tavalla seuraavankin levyn kanssa. Alamme vasta päästä alkuun tuottajina. Odotamme innolla, mitä tulee tapahtumaan. Melody Club on onnistunut tekemään urallaan monta hittiä, kuten Palace Stationin, Covergirlin ja Fe-
TEKSTI MINNA KOIVUNEN KUVA FREDRIK ETOALL
ver Feverin. Onkin pakko kysyä yhtyeen biisit säveltävältä Östergreniltä, kuinka hitti syntyy. Se on paha kysymys. Olen erittäin inspiroitunut 60- ja 70-lukujen popmusiikista. Jos saan saman tunnelman omiin kappaleisiini kuin noiden aikojen lempibiiseissäni, olen onnistunut. Bändissämme on paljon eri musiikkimakuja, joten jos me kaikki pidämme biisistä, ehkä myös muut ihmiset tykkäävät siitä. Nuorena piirtämistä harrastanut Östergren on tehnyt kappalei-
den lisäksi myös kansien sarjakuvatyyliset piirroskuvat. Inspiraation kansiin hän sai 60- ja 70-lukujen romanttisista sarjakuvista ja uuden levyn raidoista. Jokaista kappaletta kohden on yksi kuva. Kuuntelin kutakin biisiä monta kertaa kuvaa piirtäessäni. Kylie Minoguen kiertueen lämppärinä vuonna 2005 soittanut Melody Club aikoo keikkailla tänä vuonna mahdollisimman paljon. Kevään kiertueen ja kesäfestivaalien jälkeen heidän on tarkoitus
soittaa keikkoja Euroopassa, joten edessä on pitkä vuosi. Se ei kuitenkaan ahdista Östergreniä. Luulen, että on tulossa hieno vuosi, koska tykkäämme kiertämisestä. Olemme harjoitelleet paljon, ja Goodbye to Romance on kiva levy soittaa. Meillä on myös paljon vanhoja kappaleita, joita on mukava soittaa. Entä aiotteko tulla soittamaan Suomeen? Ehdottomasti. Olemme juuri järjestämässä sitä. «
www.hell-cat.com
www.myspace.com/leftalonepunx
www.leftalone.net
MA 18.5.2009 KLUBI, TAMPERE
liput 13 + mahdolliset toimituskulut
TI 19.5.2009 BAR LOOSE, HELSINKI
liput 15/18 + mahdolliset toimituskulut
SUE
» 19 « NRO. 5
» MALJA KADONNEELLE POJALLE
Manic Street Preachers kasvatti itseluottamustaan lähes puolentoista vuosikymmenen ajan ennen kuin rohkeni kajota myyttisen ja kadonneen Richey James Edwardsin jäämistöön.
V
ain ne, jotka eivät osaa elää, muuttuvat kuolemattomiksi. Aivan kuten vain harva Joy Division -fani palvoo hommansa hienosti hoitanutta rumpali Stephen Morrisia yhtä palavasti kuin elämän itselleen liian vaikeaksi tehnyttä laulaja-vainaja Ian Curtisia, varjostaa helmikuussa 1995 jäljettömiin kadonneen lyyrikko-kitaristi Richey James Edwardsin mysteeri Manic Street Preachersia edelleen. Richeyn katoamisen jälkeen kuluneet viisitoista vuotta ovat kuitenkin osoittaneet, että Manic Street Preachers kulkee mainiosti ilman neljättä pyörää. Jopa niin mainiosti, että voisi kuvitella, etteivät bändissä jatkaneet kuolevaiset enää haluaisi kiillottaa Richeyn myyttiä. Nyt Manics on kuitenkin tehnyt levyn, jonka sanoitukset on koottu Richeyn julkaisematta jääneistä kirjoituksista. Laulaja-kitaristi James Dean Bradfield myöntää, että Manic Streat Preachers on palellut Richeyn legendan varjossa. Ajan mittaan asiaan on kuitenkin oppinut suhtautumaan. Ongelma oli paljon polttavampi heti Richeyn katoamisen jälkeen. Toimittajat kyselivät pelkästään hänestä. Mutta sitten me teimme Everything Must Gon (1996), saimme tunnustusta ja opimme olemaan trio. Mutta kyllä meidän on ollut vaikeaa suhtautua Richeyn tapaukseen. Se on läsnä koko ajan ainakin alitajuisesti. Siksi kesti näin pitkään ennen kuin sävelsimme hänen tekstejään. Bradfield kertoo, että Manic Street Preachers oli silmäillyt Richeyn sanoituksia moneen eri ottee-
seen kuluneen viidentoista vuoden aikana. Vasta kaksi vuotta sitten huomasin, että en enää pelkää säveltää niihin musiikkia. Aloin pitää Richeyn sanoitusten valmistamista biiseiksi haasteena. Minulla on ikävä Richeyä, mutta päällimmäinen tunne on valtava kunnioitus hänen lahjakkuuttaan kohtaan. Kukaan muu maailmassa ei kirjoittanut kuten Richey. ÄÄNIÄ MENNEISYYDESTÄ manic street preachersin omaleimaisuus lähtee sanoituksista, mutta ei ainoastaan niiden sisällöstä. Päin vastoin kuin useimmat biisintekijät, James Dean Bradfield on aina säveltänyt melodiat valmiisiin teksteihin, joita Manicsille on Richeyn jälkeen kirjoittanut basisti Nicky Wire. Siksi Journal for Plague Loversin tekeminen ei ollut yhtyeelle sen suurempi haaste kuin minkään muunkaan levyn. Bradfieldin mukaan bändin takaperoinen tapa tehdä biisejä tuo ilmaisuun ylimääräistä intohimoa, mikä on yksi Manic Street Preachers -soundin salaisuuksista. Olen aina yrittänyt kompensoida sitä, että en laula omia sanoituksiani. Tulkitsen ne niin vahvasti kuin osaan. Tämän levyn tekemisessä oli erilaista vain se, että en voinut keskustella sanoittajan kanssa. Aikoinaan, jos en ymmärtänyt Richeyn sanoituksia, kysyin häneltä, mitä hän ajoi takaa. Toisinaan hän selitti, joskus taas kuunteli minun tulkintani ja sanoi, että "jos arvelet tekstin tarkoittavan jotain tuollaista, niin siitä vain." Musiikillisesti Journal for Plague Lovers on pelkistetympi ja raaem-
pi kuin muut lähivuosien Manicsalbumit. Levyn soundia alettiin etsiä siitä lähtökohdasta, että Richey kirjoitti levyn tekstit ennen jokamiesluokan digitaalista vallankumousta. Richeyllä ei ollut koskaan matkapuhelinta tai tietokonetta eikä hän koskaan ladannut mitään netistä. Hän naputteli sanoituksensa suoraan paperille vanhalla Olivettin kirjoituskoneella. Vaikka Richeyn katoamisesta on vasta viisitoista vuotta, hän kirjoitti nämä tekstit täysin eri aikakaudella. Halusimme musiikin muistuttavan siitä. Tuottajaa valitessaan Manics seurasi samaa Richey James Edwardsiin solmittua punaista lankaa. Steve Albinin kanssa työskentelemisestä oli puhetta jo silloin, kun Richey oli bändissä. Olimme varmoja, että Richey hyväksyisi Albinin tuottajaksi. Hän rakasti Steven töitä, kuten Big Blackiä ja Nirvanan In Uteroa. Ja koska Steve Albini ei edelleenkään käytä studiossa tietokoneita, hän oli juuri oikea valinta kaltaisillemme esi-digitaalisen soundin etsijöille. Vaikka Manic Street Preachers kuulostaa Journal for Plague Loversilla raikkaammalta kuin vuosiin, levy tullaan muistamaan ainoastaan siitä, että Manic Street Preachers sävelsi sen kadonneen miehen sanoituksiin. James Dean Bradfield vakuuttaa, ettei levyä mistään muusta pidä muistaakaan. Teimme Journal for Plague Loversin, jotta ihmiset huomaisivat, millaisen sanoittajan maailma Richeyssä menetti. Mielestäni vain The Fallin Mark E. Smith on päässyt lähellekään Richeyn tasoa. Olisi hienoa, jos ihmiset oliSUE
sivat sitä mieltä, että me teimme Richeyn sanoituksille oikeutta. Jos joku sanoo, että Journal for Plague Lovers todistaa, että Richey James Edwards oli nero, me olemme päässeet tavoitteeseemme. NERON MUOTOKUVA journal for plague Loversin kansi on muotokuva kidutetusta ja kauniista nuoresta naisesta. Kuva on Jenny Savillen maalaus Stare vuodelta 2005. Richey James Edwards rakasti Savillen taidetta. Hänellä oli tapana tuijottaa tämän töitä tuntikausia ja hän valitsi Holy Bible -levyn kanteen kuvan taiteilijattaren triptyykistä South Face / Front Face / North
Face. Koska Manic Street Preachers halusi tehdä Journal for Plague Loversista levyn, josta Richey olisi pitänyt, bändi päätyi jälleen Savillen töiden äärelle. Jenny Saville suhtautui ideaan uskomattoman hienosti. Kun kysyimme häneltä lupaa käyttää tätä maalausta levyn kannessa, hän vastasi, että käyttäkää ihmeessä, ei maksa mitään! Se on poikkeuksellista nykyaikana. Eihän kukaan enää anna kenellekään mitään ilmaiseksi. Eivät ainakaan Savillen tasoiset taiteilijat. Hänen töistään maksetaan tätä nykyä kymmeniä tuhansia. Miksi valitsitte levyn kanteen nimenomaan Staren? Siksi, että koko Journal for Plague Lovers on eräänlainen muotokuva. Richeyn sanoituksissakin on hyvin henkilökohtainen sävy. Maalauksen tytön kasvoissa on samaa androgyynisyyttä, viattomuutta, hämmennystä ja epäilystä kuin Richeyssä oli. Vaikka kuva ei esitä Richeyä, se muistuttaa häntä kovasti. Tapasitko koskaan Richeyä? En. Taidan tarkoittaa sitä, että maalaus muistuttaa kuvaa, joka minulla on hänestä. Aivan. Yleisen käsityksen mukaan Richey oli kylmäkiskoinen, aggressiivinen ja outo. Ei hän ollut sellainen. Richey oli sydämellinen ja täsmällinen, aina ajoissa. Hän ei koskaan riidellyt, vaan rakasti keskustelemista. Richey oli erittäin sympaattinen tyyppi. Bradfield puhuu kadonneesta ystävästään menneessä aikamuodossa. Se paljastaa hänen käsityksensä siitä, mitä Richeylle on tapahtunut. Virallisesti Richey James Edwards julistettiin oletettavasti kuolleeksi vasta viime vuoden lopulla. Bradfield sanoo, ettei asia vaikuttanut Journal for Plague Loversin tekemiseen mitenkään: hankkeesta oli päätetty jo aiemmin. Vaikka olikin rankkaa lukea tekstiä, jossa ystävä julistettiin kuolleeksi, statuksen muuttaminen oli bändin kannalta pelkkä muodollisuus. Meillä on muistomme Richeystä ystävänä ja taiteilijana ja jopa mahdollisuus käsitellä asiaa Journal for Plague Loversin kaltaisten projektien avulla. Richeyn lähiomaisille kuolleeksi julistaminen oli vaikeampaa. Heille hän oli poika ja veli, ja he joutuvat hoitelemaan kaikenlaisia surullisia käytännön asioita. Jos Richey tulisi tänä iltana koputtamaan ovellesi, mitä sanoisit hänelle ensimmäiseksi? "Tules kuuntelemaan tätä!" «
HAASTATTELU
TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA DEAN CHALKEY
RICHEY JAMES EDWARDS
- Syntyi Walesin Blackwoodissa 22.12.1967 - Manic Street Preachersin jäsen ja kiitelty sanoittaja 1989-1995 - Muuttui kultti-idoliksi viimeistään viillettyään käsivarteensa 17 tikkiä vaatineen tekstin "4 Real" NME -lehden epäiltyä bändin aitoutta
- Katosi jäljettömiin 1.2. 1995 - Edwardsin auto löytyi Walesin Newportista itsemurhista tunnetun Severn Bridge -sillan läheltä - Katoamisen jälkeen Edwardsista on tehty toinen toistaan epävarmempia näköhavaintoja ympäri maailmaa - Julistettiin oletettavasti kuolleeksi marraskuussa 2008
» 20 « NRO. 5
» TURUN TUOLLA PUOLEN
Turku Romantic Movement tekee toisella albumillaan irtioton aiempiin tekemisiinsä.
Vaikka levy on synkkä, se jaksaa potkia perseelle, kertoo Turku Romantic Movementin laulaja Rami bändinsä uudesta levystä. Turku Romantic Movement on hänen mukaansa kiteyttänyt levylle sen, mitä bändi on livenä. Aiemmin he eivät ole siinä onnistuneet. Meille tyypillinen loputon editointi ja ylianalyyttisyys loistavat nyt poissaolollaan. Vuonna 1999 Turun romantiikka -nimellä perustettu bändi piti historiansa ensimmäisen tauon syksystä 2007 kesään 2008. Se teki levylle hyvää, koska yhtyeellä oli aikaa miettiä, miten asiat voisi tehdä paremmin. Musiikin tekemisessä on kuitenkin kyse vuorovaikutuksesta. Se on loppujen lopuksi aika yksinkertaista. Bändin toinen englanninkielinen levy, joka on nimetty yhtyeen mukaan, syntyi nopeasti viime marraskuun ja kuluvan vuoden tammikuun nauhoitussessioissa. Nopea tahti sopi meille hyvin. Tarvitsen aina deadlinen, että saan jotakin aikaiseksi. Biisejä syntyi tammikuuhun asti, ja ne ovat enimmäkseen kitaristi Peten käsialaa. Luojan kiitos Pete oli tuottelias. Olen tehnyt kahden vuoden aikana vain neljä biisiä. Peten kappaleista oli varaa valita parhaat. Levyllä ei ole bändin ensimmäisen englanninkielisen albumin tapaan tuottajaa, vaikka bändi mietti sellaisen palkkaamista. Ulkopuolinen tuottaja olisi rikastava, mutta biisien alkaessa muotoutua treeneissä huomasimme, että osaamme editoida itseämme. Päädyimme siihen, että menemme studioon ja soitamme kappaleet, kuten bändit ovat ennen vanhaan tehneet. Tavoitteena TRM:llä oli tehdä omannäköinen levy, missä he onnistuivat Ramin mukaan hyvin. Ainoastaan päätöksenteko tuotti vaikeuksia, koska koko yhtye oli tuottamassa levyä. Turku Romantic Movementin musiikki on suoraa ja tehokasta rockia, joka ei silti kumartele rockin säännöille etenkään tekstien suhteen. Aikoinaan lähtökohtamme olivat The Clash ja Sielun Veljet. Emme ole eksyneet kovin kauas juuristamme. Puhelias laulaja kertoo bändistä löytyneen myös uusia piirteitä. Vaikutteita on tullut Nirvanasta ja Therapysta, joita hän on kuunnellut kauan. Lisäksi pitkäsoitolla on aiempaa raskaampia elementtejä. Uudet jutut johtuvat siitä, että olemme vanhentuneet ja viisastuneet. Kun bändin muut levyt ovat olleet Ramin mielestä ajattomia ja universaaleja, henkii Turku Romantic Movement -albumi tätä aikaa, kuten Turun Romantiikan levy Ajatus on kapinaa vuodelta 2002. Se on sitä punkin henkeä, että heiluttaa peiliä ihmisten edessä. Tämä aika on ahdistavaa ihmisille, ja olen tullut kyyniseksi vuosien varrella. Levy ei ole kuitenkaan mikään ohjelmallinen julistus. Emme ole koskaan pyrkineet siihen. Turku Romantic Movementin miehistö on muuttunut vuonna 2007 julkaistun Noise And Confusion -albumin jälkeen. Terhi tuli rumpuihin syksyllä 2007, ja aiemmin koskettimia keikoilla soittanut Joonas otti basistin paikan noin vuosi sitten. Uudet jäsenet ovat auttaneet bändiä tekemään asioita eri tavalla kuin aiemmin. Musiikillisesti uusi rumpali on tuonut bändiin suoruutta ja jämäkyyttä, sillä aiempi oli tyyliltään mutkikkaampi. Lisäksi Terhi on tuonut levollisuutta ja hyvää tsemppiä treeneihin. Joonas taas on älyttömän musikaalinen: hän on soittanut selloa, koskettimia ja bassoa. Kappaleisiimme hän tuo harmoniaa soinnutuksillaan ja taustalauluillaan. Bändi ei ole vaihtanut nimeään huolimatta siitä, että sen jäsenet asuvat nykyään Helsingissä. Heitä luullaan nykyäänkin useasti turkulaiseksi bändiksi, mutta siitä bändi on lakannut välittämästä. Emme edusta Turkua, vaan Turku Romantic Movement on jotakin Turun tuolla puolen. Mietimme alussa nimen vaihtoa, mutta koska biisit ovat meitä, päätimme pitää sen. Historiallisestihan Turun romantiikka -liike vaihtui Turusta Helsinkiin pääkaupungin vaihtuessa, joten olisihan vaihtaminen siinä mielessä loogista. «
HAASTATTELU
TEKSTI MINNA KOIVUNEN KUVA JONI LYYTIKÄINEN
SUE
» 21 « NRO. 5
» ITSENÄINEN TIE
Post-alkuista genreä jos toistakin on yritetty lätkäistä jenkkiläisen Isis-yhtyeen leimaksi. Uuden albumin yhteydessä nokkamies Aaron Turner puhuu niin orkestraalisuudesta kuin tarttuvuudestakin.
T
oisinaan taiteilijan on parempi vaieta ja antaa vastaanottajan muodostaa omat tulkintansa teoksesta. Tämän on kokenut aiheelliseksi Isis-laulaja-kitaristi Aaron Turner. Mies pysyy vaiti yhtyeensä Wavering Radiant -uutuuden lyriikoista. Valinta on tietoinen, sillä edellisten albumien lyriikoiden avaaminen osoittautui tarpeettomaksi. Pa-
nostan lyriikoihin paljon, mutta selitänpä niitä miten hyvänsä, tulkitaan selittelyni usein väärin. Siinä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta mieluummin annan kuulijoiden tehdä suoraan omat tulkintansa kuin tulkkaan, Turner perustelee vaikenemistaan. Wavering Radiantin sävellyksistä Turner sen sijaan keskustelee mieluusti. Toisaalta johtohahmo kokee uuden levyn materiaalin aiem-
paa orkestraalisemmaksi, toisaalta menneitä teoksia popimmaksi. Musiikin rakenne on muotoutunut aiempaa hienovaraisemmin ja yksityiskohtaisemmin. Orkestraalisuus kumpuaa myös siitä, että lähestyimme uutta materiaaliamme enemmän etenevänä, yhtenäisenä liikkeenä kuin säkeistö-kertosäeorientoituneesti, Turner kuvailee. Helppojen kertosäkeiden ja kerralla päähän iskostuvien täkyjen
tekijänä Isis ei ole tullut tunnetukkaipaavat vielä totuttelemista, ensi, eikä tule nytkään, mutta solisnen kuin uskallamme ottaa ne litin pop-näkökulmassa on kuin onvesoittoon. Ai miksikö? Rehellikin perää. sesti sanottuna ongelma on se, ett Levyllä on hetkiä, jotka kenties en vielä pysty laulamaan ja soittaovat aiempaa melodisempia ja tartmaan niitä yhtäaikaisesti, Turner tuvampia. Tuo kommenttini aiemhekottaa. paa popimmasta ilmaisusta on kuiTämä haaste on käynyt solistiltenkin ajalta, jolloin levyn le tutuksi viimeisimpien työstö oli vielä kesken. albumien myötä, puhTiputimme pois pari 18.7. - 19.7. taamman laulun löybiisiä, jotka itse asiILOSAARI- dettyä paikkansa osaassa olivat eniten kalna Isista. ROCK, lellaan kommenttiini. Aiemmin kirjoitin Hyviä biisejä, mutta eivokaaliosuudet rytmiJOENSUU sesti kitarointini kansvät sopineet tämänkertaiseen kokonaiskuvaan. sa yhteensopiviksi, mutNiiden aika koittaa varmaanta siitä tuli pidemmän päälle kin jollain tulevalla ep-julkaisulla, rajoittava tapa. Lauluosuuksien itTurner lupailee. senäisempi tie käynnistyi jonkinasUlkopuolisten kokemukset Wateisesti jo Panopticonilla, mutta In The Absence of Truth ja Wavering vering Radiantista eivät Turnerin Radiant ovat kulkeneet huomattamukaan ole olleet yhdenmukaisia, vasti pidemmälle. Joitain osioita en vaan levystä on kantautunut mitä ehkä koskaan opi laulamaan ja soiterilaisimpia kommentteja. Erityitamaan yhtä aikaa, mutta treenata sen suuren arvon Turner antaa läainakin aion, Turner toteaa. hipiirin näkemyksille. Tulevan kiertueen välipysäkkei Ne ovat kaikkein antoisimpia. hin kuuluu myös Joensuun IlosaaOn täysin eri asia kuulla ystävän rirock, yhtyeen kolmas Suomen-vimielipide levystä kuin satunnaisen siitti. Suomalaisesta musiikista pukriitikon, jota en edes tunne. huttaessa ei ole yllättävää, mikä niLähipiiri antaa osansa myös lemi Turnerin suusta ensimmäisenä vynteolle. Turnerin mukaan levy pärähtää. on enemmän kuin vain valmis tuo Circle on yksi suosikkibändeistos. Kaikki työstämiseen osallistutäni! Piste! Paha sanoa heidän paneet sekä jokainen prosessin hetki rasta levyään, mutta ainakin Foovat yhtä olennaisia osia lopullista rest on helvetin hyvä. Teilläpäin levykokonaisuutta. ymmärretään käsittääkseni tavalKuten ennenkin, on tulevien lista enemmän myös metallin päälkeikkojen keskiössä uusi albumi. le, mikä on meidän kannaltamme Turner ei koe yhtyettään niin sidohyvä asia. tuksi vanhaan materiaaliin, etteiOnko Isis siis omasta mielestäsi kö sitä voisi korvata keikkasetissä jossain määrin metallia? uudella. Kunhan uusi materiaali on Jossain määrin, kyllä. Onhan esityskunnossa, on aika pohtia, mimetalli yksi osatekijä soundissamtä vanhoja kappaleita setti kaipaa. me, sitä ei käy kieltäminen, Turner Uusista biiseistä Hand of The tokaisee. « Host ja Stone to Wake a Serpent
HAASTATTELU
TEKSTI JUKKA KITTILÄ KUVA R.LAANANEN
W W W.R ABA ROCK.EE LIPUT: TIK ET TI
STATIC-X KMFDM LADYTRON
(USA) (GER)
GARY NUMAN ANTHRAX
(UK)
(UK) (FIN) (EST) (EST) (EST) (EST) (EST)
(USA)
(UK)
THESE NEW PURITANS VIIKATE A.HUMAN NO-BIG-SILENCE KOSMIKUD THE WILDHEARTS PANTOKRAATOR POPIDIOT B.D.Ö. ZETOD VELIKIJE LUKI METSATÖLL PEDIGREE
(UK) (EST) (EST) (EST) (EST)
SUE
(UK)
» 22 « NRO. 5
» PULA-AJAN
Vajaa kaksi vuotta surullisenkuuluisan Karkkilan-keikan jälkeen Bloodpit on taas jaloillaan. The Last Day Before the First -levy esittelee Bloodpitin uuden soundin.
En ole kuunnellut vanhempia levyjämme yhtä paljon kotona kuin tätä uusinta. Vähän joutuu olemaan jopa ylpeä, kitaristi Paavo Pekkonen pohtii. The Last Day Before the First on oma esikoispitkäsoittoni, joten se on minulle jopa tärkeämpi kuin muille. Ensimmäinen on aina ensimmäinen. Epävarmoina aikoina ei tiennyt, tuleeko tästä mitään. Nyt voi hyvillä mielin sanoa, että onnistuimme yli odotusten, laulaja Antti Ravin jatkaa. Epävarmoilla ajoilla Ravin tarkoittaa Bloodpitin jäsenistössä tapahtuneita muutoksia ja uuden kokoonpanon muokkautumista. Nykyisellä miehistöllä bändi on ollut kasassa vuoden päivät. Laulajaksi otettiin Antti Ravin, ja toiseksi kitaristiksi tuli Pietu Hiltunen. Aiemmasta kokoonpanosta mukana ovat Pekkosen lisäksi basisti Aleksi Keränen ja rumpali Alarik Valamo. Tämä on uusi alku. Bändin tiimoilta on rähjätty ja tehty hommia kauan, ja itse allekirjoitan kaksi edellistäkin levyä. Olen ylpeä siitä, mitä olemme saaneet aikaan, Pek-
PIZZA
konen sanoo. Hän ihmettelee, kuinka nopeasti hommat rupesivat toimimaan uusien jäsenten kanssa. Ehkä se joutui siitä, ettei meitä ole otettu bändiin baarin nurkasta. Meillä on pitkä soittohistoria takana, Ravin kertoo. Ensimmäisissä treeneissä ensimmäisen biisin jälSU 24.5. keen sanoin Pietulle, että koonpano. SykTAMPERE, syllä ilmestyneelpaikka on sinun, Pekkonen muistelee. lä RecoveredKLUBI Uudet jäsenet ovat tuoEP:llä oli vain kakneet Bloodpitiin Pekkosen si uutta biisiä. Niistä mielestä melodisuutta ja soittoei voinut päätellä, mija sävellystaitoa. kä bändimme ominaissoun Nyt bändissä on laulaja, jondi on. Olemme mielestäni melodika ei tarvitse soittaa kitaraa, josempi ja rujompi bändi kuin aikaiten hän voi keskittyä laulamiseen semmin. ja tehdä melodisempia juttuja. PieSyy uudenlaiseen soundiin johtussa meillä on bändimme ensimtuu muun muassa Ravinin ja Hiltumäinen virtuoosi. Hänellä olisi viesen musiikkimausta. läkin enemmän annettavaa. Pelot Pietun kanssa diggailemme taa vain, että hän tekee sellaisen rifrajumpaa musiikkia ja amerikanfin, jota en opi soittamaan, Pekkorockia laidasta laitaan. Teemme nen naurahtaa. nykyään huomattavasti monipuo Nyt ihmiset alkavat ymmärtää, lisempaa musiikkia johtuen myös mitä me tänä päivänä olemme. Kossiitä, että sävellysvastuu jakautuu ka jatkoimme samalla nimellä, moPaavolle, Alarikille ja Pietulle, Ranien on pitänyt hyväksyä uusi kovin sanoo. The Last Day Before the First syntyi nopeasti parissa viikossa. Rummut nauhoitettiin Tampereella, ja sitten muut kävivät Helsingissä soittamassa omat osuutensa. Tuottaja Lauri Koski halusi nimittäin työskennellä soittajien kanssa erikseen. Näin jokaisesta saatiin puristettua kaikki mahdollinen irti. Ei mennyt aikaa turhaan jutusteluun, vaan teimme tiukasti hommia. Tuollainen työskentely sopi ainakin minulle hyvin, Ravin tuumaa. Lauri on kova laulaja, joten hän toi melodioihin paljon. Lisäksi meillä on samanlainen näkemys kitaran soittamisesta, joten oli antoisaa tehdä hänen kanssaan töitä, Pekkonen jatkaa. Bändillä oli kasassa kolmisenkymmentä kappaletta, joista he valitsivat äänitettäviksi parhaat. Levy on kuin mutsin tekemä pitsa 90-luvun alun pula-aikana. Hän teki sunnuntaisin pitsan viikon tähteistä, laittoi sinne kaiken mitä löytyi. Se oli aina todella hyvää. Levyltä löytyy viime vuoden ajalta biisit, jotka..., Ravin aloittaa. Vertasitko levyämme juuri pitsaan? Pekkonen kysyy. Hyvään pitsaan! En keksinyt parempaakaan vertausta, Ravin puolustelee. Vitusti teimme hommia ja hikoilimme studiossa ja sitten äijä vertaa sitä pitsaan! Pekkonen ihmettelee pilke silmäkulmassa. Mutta kuka ei tykkäisi pitsasta?, Ravin heittää. «
HAASTATTELU
TEKSTI MINNA KOIVUNEN KUVA AJ SAVOLAINEN
SUE
» 23 « NRO. 5
SUE
» 25 « NRO. 5
» VAKAVASTI OTETTAVA NAURAESSAANKIN
Miss Saana & The Missionariesia ei välttämättä olisi keskuudessamme ilman solistin rohkeaa vedätystä.
ändi se on isokin bändi. Mutta milloin bändistä tulee liian kookas? Miss Saana & The Missionaries ei ole törmännyt tilanteisiin, jossa koosta olisi haittaa. Vielä ei olla keikoillakaan tarvittu erikoisjärjestelyjä vaan ollaan mahduttu lavalle koko porukka. Pienin paikka, jossa ollaan soitettu, on Liberte Helsingin Kalliossa. Sinnekin mahduttiin hyvin, kun
B
soittajat poseerasivat soittimet kattoa kohti suunnattuina, solisti eli itse Miss Saana toteaa. Vaan jokaiselle keikalle yhtye ei koko 13-henkisessä komeudessaan ehdi, aikataulut kun ovat sitä mutkikkaammat, mitä useampaa kalenteria niitä sopiessa selataan. Vajaalla miehitykselläkin olemme keikkoja vetäneet ja kyllähän homma niinkin toimii. Periaate on, että jos minä sekä kitaris-
timme Rocka Merilahti ja basistimme Markus Lindén pääsevät paikalle, keikka vedetään. Mutta toki lähtökohtana on, että kaikki ehtisivät mukaan, Miss Saana korostaa. Kuten keikkoja, myös treenejä on vedetty pienemminkin kokoonpanoin. Välillä kokoonpanot ovat olleet aika hullujakin, mutta silti ollaan treenattu. Sen ansiosta pystymme
tarvittaessa vetämään keikatkin vakoskaan löytänyt omaa paikkaajaalla miehityksellä. ni rockissa, vaan kaipasin takaisin Koko yhtyettä ei tänä päivänä olirytmimusiikin pariin. sikaan, ellei Miss Saana olisi rohNyt tie takaisin on siis löytynyt, keasti vedättänyt nykyisiä bänditomikä on suuri ilo ainakin, jos usvereitaan, jotka soittivat Fast Eddie koo bänditovereiden väitteitä sii-yhtyeessä Miss Saanan ilmestyestä, että Miss Saana nauraa laulasä kuvioihin. essaan. Olisiko ollut vuonna 2005, kun No, mähän tuppaan nauramaan näin bändin useampaan otteeseen muutenkin paljon. Räkäinen, kuulivenä. Päätin, että tuohon luva nauru on meillä sukuviporukkaan minä liityn. ka. Ei nauramista ole vaiSoitin jokaiselle bänkea laulamiseenkaan PE 5.6. din jätkälle erikseen yhdistää, levyllekin SUMMERja kerroin, että muilsitä eksyi. Jos se tule jäsenille liittymiselee luonnostaan, niin JAZZ, ni olisi ok, jos hänelmikä ettei. VakavasJYVÄSKYLÄ ti otettava voi olla naulekin olisi. Tosiasiassa en kysynyt keneltäkään raessaankin, Miss Saana varsinaista lupaa liittyä! perustelee. Vailla ansioita laulajatar ei Yhtye ei herkuttele hyvällä kuitenkaan Fast Eddieen soluttaumielellään yksinään, vaan kutsuu tunut, löytyipä hänen arkistostaan kuulijansa osaksi iloittelua. Musiibiisimateriaalia jo 90-luvun lopulkin ohella tästä pitävät huolen kanta saakka. Miss Saana & The Missisilehtisestä löytyvät ohjeet oikeaoppisiin käsitaputuksiin. onariesin levy sisältääkin runsaan Kansia suunnitellessamme kymmenen vuoden aikana syntymietimme, että olisi kiva saada munyttä musiikkia. kaan jotain extraa. Idea taputusoh Kaikki sanat ja melodiat tulejeista tuli Rockalta. Suomalaiset tavat minulta. Työstän sitten biiseputtavat helposti ekalla ja kolmanjä eteenpäin Rockan ja Markuksen nella iskulla, mutta ohjeemme kenkanssa ja lopulta jokainen jäsen lities auttavat heitä kokeilemaan rensää oman osaamisensa pakettiin, nommin, kakkosella ja nelosella. Miss Saana kuvailee. Biiseihimme mahtuu paljon tapuSolisti kasvoi pienestä pitäen tuksia, joten ohjeet ovat ihan paimustan rytmimusiikin sekä Frank kallaan, Miss Saana huomauttaa. Sinatran ja Dean Martinin kalMiss Saana & The Missionariesiltaisten tekijöiden vaikutuksen la on toki keikkoja edessään, mutalaisena, mutta löytyypä häneltä ta enemmänkin keikkapäiviä yhmyös raskaamman rockin taustaa. tye toivottaa kalenteriinsa terve19-vuotias Miss Saana bongattiin tulleeksi. Laulajattarella on kiireiHyvinkäältä Five Fifteenin riveitä myös kuvataiteilijana. hin, joissa kuluivat seuraavat viiti Taidenäyttelyni avajaiset ovat sen vuotta. ihan piakkoin Fatty Sounds -levy Silloin rytmimusiikki jäi syrkaupassa Helsingissä, levynsä kanjemmälle. Ehkä se oli sitten kapisitaiteistakin vastaava Miss Saana navaiheeni, mulla kun ei sellaismainostaa. « ta teini-iässä ollut. En kuitenkaan
HAASTATTELU
TEKSTI JUKKA KITTILÄ KUVA NAUSKA
SUE
» 26 « NRO. 5
SUE
» 27 « NRO. 5
SUE
» 29 « NRO. 5
SUE
» 30 « NRO. 5
ISÄÄÄÄ!
PALVELEMME SINUA JA LÄHEISIÄSI TURUSSA 13.5. ALKAEN OSOITTEESSA KRISTIINANKATU 4. (KUKA-BAARIA VASTAPÄÄTÄ)
Hatebreed:For the Lions
Eluveitie: Evocation I - The Arcane Dominion
Don Johnson Big Band: Records Are Forever
Lacuna Coil: Shallow Life
Petra: Rakas kaupunki
Mastodon: Crack the Skye
Turku Romantic Movement: Turku Romantic Movement
Green Day: 21st Century Breakdown
Axegressor: Command -ilm. 27.5
Heaven & Hell: The Devil You Know
Peaches:I Feel Cream
Conor Oberst: Outer South
MUCC: Kyuutai
Bloodpit: The last day before the Survivors Zero: Reclaim My first Heritage single -ilm 6.6.
Bob Dylan: Together through life Amberian Dawn: The Clouds of Northland Thunder
Anna Puu: Anna Puu
Amoral: Show Your Colors
Depeche Mode: Sounds of the Universe
Jenny Wilson: Hardships (Turun Klubilla keikka 13.5.)
Murmansk: Eleven eyes to shade Digitaalimiehet: Digitaalimiehet
Murena: Katoamispiste
AVAJAISPÄIVÄNÄ KEIKALLA JENNY WILSON KLO 15:00. 14.5. NIGHTSATAN KLO 17:00 22.5. SCANDINAVIAN MUSIC GROUP 29.5. BEFORE THE DAWN 17:00
Viikate: Kesävainaja ep Spiritus Mortis: The God Behind Stam1na: The God Stam1na K13V
SUE
» 31 « NRO. 5
SUE
» 32 « NRO. 5
» TAIVAANT
Amorphis on karaissut itseään tekemällä yhdeksännen studioalbuminsa. Skyforger-levyn myötä kiertueelle samoavan Skyforger-levyn heviryhmän sanan säilää siivittää laulaja Tomi Joutsen.. Joutsen
morphis on vaeltanut pitkän matkan Elias Lönnrotin jalanjäljissä ja kotimaisen heviosaamisen eturintamassa. Tomi Joutsenen kolmas levy Amorphiksen keulassa kantaa nimeä Skyforger. Yhtyeen säveltäjä-kitaristi Esa Holopainen on kuvaillut albumia yhtenäiseksi ja vahvaksi kokonaisuudeksi, temaattiseksi jatkoksi edellisille ja tähän astisista levyistä musiikaalisimmaksi. Mutta mitä mieltä uudesta levystä mahtaa olla mies, joka näitä kappaleita äänellään tulkitsee? Olen aika pitkälti samoilla linjoilla Esan kanssa, tosin en ihan tiedä siitä musikaalisuudesta. Meillä oli varsin tiivis työporukka tätä levyä tehdessä, ja mitään varsinaista lomaa ei yhtyessä ole vietetty. Eli hyvää siis kuuluu, toteaa Joutsen rennosti ja lauseiden välissä kuuluu naurua. 29. toukokuuta julkaistava Skyforger äänitettiin Sonic Pump -studiolla Helsingissä. Oliko kynnettävänä kyinen pelto? Levyn äänitykset oli tehty niin helpoksi olosuhteisiin nähden kuin vain mahdollista. Joka päivä saavuin Lohjalta kahdeksaksi tunniksi tekemään hommia. Meidän live-miksaaja Hannu Koivisto oli ensimmäistä kertaa äänittämässä meitä, ja hommat menivät todella hyvin. Sitä on itse aina niin alasti, kun äänitetään. On aika kuumottavaa, kun
HAASTATTELU
TEKSTI TARU TUULIA TITTONEN KUVAT DENIS GORIA
A
kaiken tekemänsä kuulee niin selkeästi. Se on sellaista henkien taistoa. Mediassa on aika ajoin pohdittu sitä, mikä olisi musiikillisesti se Amorphiksen selkein ja tunnistettavin tavaramerkki. Yhtyeen käsittelemät teemat nousevat kalevalaisesta kansanperinteestä, mutta mistä lähtee laulajan mielestä se äänimaisema, mikä on bändille ominaisin? Musta se tunnistettavin juttu on kyllä kitarat ja niiden efektit. Ne wah-wahit ja delayt. Esa Holopaisen näpeistä lähtee sen oma soundi, eikä mun mielestä meidän tunnistettavuus ole ainakaan laulajasta kiinni. Tämä on tietysti ollut mun kannalta hauska tilanne, kun olen vasta myöhemmässä vaiheessa liittynyt bändiin. Meidän konsepti on niin selkeä, että moni säveltäjä voisi tehdä oman Amorphis-pastissinsa. Sen biisin hienouteen mä en voisi kyllä ottaa kantaa, nauraa Joutsen.
Kuolosta kivikkoon?
levy-yhtiö nuclear blast käytti Skyforgerin saatekirjessä genretermiä "rock" kuvaillessaan Amorphiksen uusinta. Kun artistien ottamaa suuntaa ruoditaan uuden levyn myötä, vanhan koulukunnan huulilta irtoaa kiivastakin kritiikkiä raskaan suunnan kääntyessä kohti kevyempää. Miten
laulaja Joutsen suhtautuu death metal -juurten rokkiintumiseen? En tiedä, mikä olisi se oikea genre meille. Meidän juuret tosiaan ovat death-puolella, mikä kyllä mielestäni kuuluu välillä uuden levyn riffeissä ja laulussakin. En mä edes haluaisi olla mikään puritanisti, kun ei me pelkkää heviäkään olla. Ehkä rock on terminä laajempi, joten sitä on helppo käyttää. Sen alle saa survottua kansamusiikki- ja progepuolenkin kätevämmin. Mutta olen mä sen verran vanha hevimies, että haluaisin kuitenkin pitää Skyforgeria hevilevynä. Tein juuri Saksaan puhelinhaastattelun eräälle goottimusiikkiin erikoistuneelle lehdelle ja oli hienoa, että hekin olivat löytäneet siitä jotain itselleen. Koska Amorphiksen sanastossa kaikuvat kunniakkaasti kotoisat Kalevala ja Kanteletar, on hyvä miettiä, miksi kansanperinteemme taipuu niin hyvin tämän päivän heviyhtyeelle. Vanhoissa jutuissa toistuvat samat teemat: ihmisyys, rakkaus, sota, kateus, petos. Universaalit aiheet. En ole mikään ekspertti mytologiahommissa, mutta mun mielestä esimerkiksi uudelta levyltä löytyvä Silver Bride on hyvä teksti siitä, miten materialismi ei tuo ihmisille onnea. Yhtyeen lavean kehityskaaren läpikäyminen ei välttämättä ole aina ollut kivutonta. Amorphis on-
SUE
» 34 « NRO. 5
TAKOJAT
kin nähnyt miehistönsä uudistuvan useamman kerran. Jokainen kerta on kuitenkin tuonut jotain uutta yhtyeen antiin, ja vaikka joku paha kieli olisi aluksi laulanut laulajan laulavan yhtyeen riveissä joutsenlaulunsa, neljän bändissä viettämänsä vuoden jälkeen Joutsen nousee moisten asioden yläpuolelle. Muutama vuosi on tosiaan ehtinyt kulua. Tähän vastaaminen ei välttämättä olisi ollut aikoinaan mielekästä, mutta nyt pystyy ehkä näkemään koko kuvion hieman eri valossa. Yhtye on löytänyt uuden motivaation ja energian tehdä asioita. Far From the Sunin aikaan ihmisillä ei ollut hyvä olo olla bändissä ja kaikki olivat lähinnä leipääntyneitä, mutta nyt bändi menee meillä kaikilla korkealle hierarkiassa. Mutta jos menisi huonosti, niin en varmaankaan myöntäisi sitä, mies hymyilee. Mulla ei ollut mitään paineita liittyessäni bändiin, kun ei ollut mainittavaa historiaakaan. Koin tämän olevan ainutlaatuinen tilaisuus ja päätin tarttua siihen. Tottakai tiesin bändin maineen ja edelliset saappaat olivat isot, mutta ajattelin katsoa mihin pystyn. Oli se varmaan järkytys joillekin musadiggareille, kun saivat tietää, että yhtäkkiä bändissä pyörittää päätään tämmönen hippi Lohjalta. Onneksi tämä kaikki ei tapahtunut, kun olin nuorempi.
Vakka valitkoon kantensa
kuten aiemmin todettiin, on Amorphis on kestänyt aikaa ja vuorovesiä. Yhtyeen perustamisvuodesta tulee ensi vuonna kuluneeksi kunnioitet-
tavat kaksikymmentä vuotta. Nyt, kun teini-ikä on jäämässä taakse, niin miten aiotte juhlistaa tulevaa juhlavuotta? Ei me olla puhuttu koko asiasta!, Joutsen nauraa. En todellakaan osaa sanoa, sillä kukaan ei ole aiemmin kysynyt tästä. Ehkä me ei haluta myöntää, että ollaan vanhoja? Ehkä tämä on vähän sama juttu kuin naisten ikä, josta puhutaan hieman alakanttiin? Hei, nyt kun rupesin miettimään tätä, niin onhan meillä sellainen ikuisuusprojekti, että tehtäisiin dvd. Meillä on materiaalia vaikka kuinka paljon: on jotain vhs-matskua siitä, kun sällit kiertää Jenkkejä Entombedin kanssa, ja netissä on vaikka mitä munkin aikana tapahtunutta kamaa. Itse toivoisin, että kun me saadaan aikaiseksi se dvd, niin se olisi sellainen kunnon pläjäys eikä mikään useassa pienessä erässä tipoittain julkaistava rahat pois -juttu. Miten tärkeänä Tomi Joutsen pitää niin sanottuja ulkomusiikillisia asioita? Ne on mulle ihan älyttömän tärkeitä. Huomaan välillä, että jotkut levynkannet vievät huomion osittain pois musiikista. Voi olla tapauksia, että on hyvä graafikko, mutta musiikki on huonoa. Amorphiksella nuo asiat ovat tärkeitä. Kun on tuota luonnonläheisyyttä ja kansanmusiikkia läsnä, niin kyllä sen pitää näkyä myös kansissa. Skyforgerin kannessahan on sellainen palava puu, joka ikään kuin kannattelee taivasta. Voi toki olla, että kymmenen vuoden päästä kaikki nämä Photoshop-kannet näyttää tosi vanhentuneilta. Että mitä ihmettä me silloin vuonna 2009 oikein ajateltiin? «
SUE
» 35 « NRO. 5
SUE
» 37 « NRO. 5
CHECK OUT!
+ + + D O W N L O A D E X C L U S I V E P R E - R E L E A S E D T R A C K S A T W W W. N U C L E A R B L A S T - M U S I C S H O P. D E + + +
P R E - L I S T E N I N G, M E R C H A N D I S E A N D M O R E :
SUE
NRO. 5 » 41 «W W W. N U C L E A R B L A S T. D E
HAASTATTELU
TEKSTI JORI GRYM KUVA LEVY-YHTIÖ
» PIMEYDESTÄ SELKEYTEEN
Timo Tolkki päätti sittenkin vielä perustaa oikean bändin. Revolution Renaissance seisoo omilla jaloillaan eikä pelkää tehdä uutta.
S
tratovarius-yhtyeen entinen biisintakoja Timo Tolkki kantaa ristiriitaista taakkaa. Se sisältää mainetta ammattilaisuudesta, mielisairaudesta, oudoista tapahtumista, riidoista sekä virtuoosimaisesta kitarankäsittelystä. Miehen elämänehto, musiikin tekeminen, sai hänet jatkamaan metallin saralla, vaikka siteet aiempaan uraratsuun onkin kokonaan katkaistu. Käteen jäi aluksi levyllinen stratokamaa, jota Tolkki ei tahtonut julkaista omalla nimellään. Levy-yhtiö ehdotti uutta bändiä, jonka nimeksi tuli Revolution Renaissance. Levylle koottiin ammattipoppoo takomaan taattua powermetalia, ja kolmen kovan vokalistin kopla toi pisteitä kotiin Era One, Revolution Renaissancen ensimmäinen levy oli valmis. Tämän jälkeen artisti joutui päätöksen eteen: koottaisiinko bändi jatkamaan siitä, mihin projekti päättyi, vai olivatko bändihommat siinä. Laitoin sitten MySpace-sivuston kautta hakemuksen liikkeelle uusista mahdollisista bändinjäsenistä. Mielestäni MySpace ja Facebook ovat medioina makeita ja niiden hyödyntäminen musassa hyvä
nusta on tullut melko hyvä ihmistuntija, ja valitsin tämän porukan musiikillisten meriittiensä lisäksi sen perusteella, millaisia ihmisiä he ovat. Pari tuhatta hakemusta tuli, ja niitä seuloessa aika äkkiä oli sata varteenotettavaa ehdokasta, joita sitten tiheämmällä kammalla seuloin. Juttelin aika monen kandidaatin kanssa puhelimessa, ja lopuksi lennätin tämän kokoonpanon Suomeen tapaamaan minua kasvotusten. He osoittautuivat oikeiksi ihmisiksi ja kemiat olivat kohdallaan. Kun tapasimme, oli selvää, että bändi on koossa ja toimii, vaikka eihän rokkibändissä koskaan tiedä. Nyt tuntuu siltä, että tällä jatketaan, spekuloi kitaristi. Mutta ei mulla ole mitään järjettömiä tavoitteita. On kivaa tehdä musaa, ja keikkoja buukataan. Mulla on 1500 keikkaa lasissa ja jokunen levy tehtynä, joten tässä enää suuria odotuksia tarvita. Fiilispohjalla mennään!
EGO SYRJÄÄN
uusi bändi, uudet kujeet. Kun Revolution Renaissancen eri kansallisuuksista, kulttuureista ja ikäpolvista koottu kimara saatiin Suomeen, lukittautuivat muusikot keskelle metsää luomaan soundia puhtaalta pöydältä. Yhtyeen ainoalla suomalaisella oli haussa uusi tapa lähestyä musiikkia ja tehdä biisejä. Tolkin kynästä on lähtöisin yli yhdeksänkymmentä prosenttia Stratovariuksen kappaleista, mutta nyt oli aika sekoittaa koko pakka ja laittaa ego syrjään. Uutta Age of Aquarius -levyä tehtiin hyvinkin pitkään ja hartaasti. Lähdettiin rohkeasti tekemään vähän erilaista juttua. Ensin toki
"Jos pakka pistetään sekaisin, niin tehdään se sitten kunnolla.
juttu, selittää Tolkki uuden yhtyeensä alkumetreistä. Totta kai olisi parempi, jos kaikki bändin jäsenet olisivat suomalaisia, mutta täältä ei löytynyt sopivia muusikoita. Vuosien varrella mi-
yritettiin Stratovarius-tyyliä, mutta se oli aika säälittävää. Mä tein ensin yksin joitain biisejä valmiiksi, jotka sitten demottiin. Ne oli aivan kauhean kuuloisia. Sitten alkoi tulla selväksi, että tällä kokoonpanolla ei synny power metal -matskua. Siinä vaiheessa päätin, että ensimmäisen kerran urani aikana bändissä ollessani sävellän muiden ihmisten kanssa. Kaikki levyn biisit on sävelletty laulaja Gusin ja ja rumpali Brunon kanssa. Tämä oli mulle hyvinkin silmiä avaava kokemus, valaisee Tolkki uutta lähestymistään. Me pistettiin soittokamat pystyyn ja äänityskamat olivat valmiina. Aluksi en tiennyt, mitä pitäisi tehdä, kun olin tosiaan ensimmäistä kertaa tekemässä biisejä porukalla. Muut bändin jannut olivat säveltäneet ennenkin muiden ihmisten kanssa. Minä en. Ihmettelin ensin, että miten tämä oikein toimii. Se toimii sillä tavalla, että aletaan vain soittaa! Sitten joku saa idean biisistä ja yksinkertaisesti vain soitetaan lisää. Brunolla on yllättäen klassinen tausta! Rumpali on tosiaan käynyt oikeita kouluja, ja osaa esimerkiksi kirjoittaa sinfoniaorkesterille scorea. Se oli mulle yllätys ja mä olin heti ihan fiiliksissä! Sanoin, että antaa mennä vaan. Vaikea sanoa prosentuaalisesti, kuka on kirjoittanut mitäkin. Siellä on joitakin tekstejä, jotka olen kirjoittanut kokonaan. Suurin osa on minun ja laulajan yhdessä tekemiä tekstejä, jatkaa kitaristi. Myöskin se, että levyllä oli toinen tuottaja, Santtu Lehtiniemi, vaikutti paljon. Tutustuin Santtuun neljä vuotta sitten nuori kaveri, 26-vuotias. Tämä kaikki oli uutta minulle. Olen tuottanut itse kaikki Straton levyt ja omat soololevyni. Ajattelin, että jos kerran pakka
SUE
pistetään sekaisin, niin tehdään se sitten kunnolla. Sanoin Santulle, että minä haluan hänet nimenomaan kyseenalaistamaan tapaani tuottaa. Ja hänhän sitten kyseenalaistikin sitä niin paljon, että välillä kipinät lentelivät oikein kunnolla. Välillä piti antaa periksi ja laittaa ego syrjään, vaikka jokin muutosidea olikin päinvastainen kuin olisin itse tehnyt. Omatunto ja itsetuntemus ovat vahvistuneet tässä sen verran, etten pystynyt olemaan antamatta periksi, jos huomasin, että toinen on oikeassa. En voinut antaa jonkun asian mennä vain oman egoni takia määrätyllä tavalla. Jos joku toinen idea palveli biisiä paremmin, oli mentävä musiikin ehdoilla. Aiemmin se on tasan tarkkaan mennyt kuten minä olen sanonut, ja kyseessä on ollut egoilu. Nyt joutui välillä myöntämään, että helvetti oikeassa olet!
MUSIIKKI ON ELINEHTO
timo tolkki on puhunut maanisdepressiostaan ja hankaluuksistaan Stratovariuksen kanssa usein julkisuudessakin. Mies on luopunut sittemmin oikeuksistaan yhtyeen materiaaliin, tuloihin ja nimeen. Nyt siis mennään Revolution Renaissancen varassa, vaikka nimet Timo Tolkki ja Stratovarius yhdistetäänkin toisiinsa varmasti hamaan ikuisuuteen asti. Mikä palkitsee siinä vaiheessa, kun tähänastinen elämäntyö jatkaakin omaa elämäänsä ilman sen alullepanijaa? Minulle musiikinteon palkinto seisoo siinä lopussa, kun kuulee biisit valmiina. Itse asiassa se on ollut minulla aina se suurin palkinto ja on ohjannut uraani 95-prosentti-
sesti. Se hetki, kun valmis levy puhuttelee tekijää, on se juttu. Musiikki on ollut minulle elinehto ja selviytymiskeino lapsesta lähtien. Se, että teen ja soitan musaa, on syy siihen, että olen täällä. Jos en tekisi musiikkia, en olisi enää tässä. Itse koen Strato-vertailun niin, että se on vain historiallinen fakta, enkä sitä kiellä. Päinvastoin, olen ylpeä siitä. Yleisellä tasolla siitä on varmaankin haittaa uudelle bändille, mutta minä en kelaa asioita sillä tavalla. Ihmiset leimataan aina. Tämä bändi ei soita power metalia, tai mitä Strato nyt olikaan. En kauheasti mieti koko asiaa, oma henkilökohtainen musaskaalani on kuitenkin sen verran laaja, entinen Stratovariuksen nokkamies selittää. Kun kuu on seitsemännessä talossa ja Jupiter on linjassa Marsin kanssa, on Vesimiehen ajan alku. Revolution Renaissancen toinen levy Age of Aquarius on nimestään huolimatta tematiikaltaan maanläheinen, eikä lähde ehkä hieman hämäävästä nimestään huolimatta liian lennokkaalle suunnalle. Ainut mitä kelattiin, kun tekstejä alettiin tehdä, oli, että tehdään enemmän down to earth -kamaa, kuin Strato, jossa tein suuren osan sanoituksista. Se oli semmoista henkisempää, välillä maailmanparannukseen sortuvaa kamaa, jopa hieman saarnaamiseenkin asti. Vaikka levyn nimi onkin Age of Aquarius, kertoo samaa nimeä kantava kappale tapahtumia individuaalisesta näkökulmasta. Voi henkilölläkin olla Vesimiehen kausi, jolla viitataan yleensä kauteen, jossa eletään ensin pimeyksissä ja vaikeuksissa, jonka lopussa päästään selkeyteen. Kyseessä ei siis ole mikään teemalevy. Biisejä löytyy rakkauslauluista vihalauluihin ja kaikkea siltä väliltä! «
» 42 « NRO. 5
LISÄÄ TULOSSA LISÄÄ TULOSSA... SÄÄ TUL SSA Ä ULOSS
OSTA LIPUT:
26.-28.6.2009 HELSINKI KAISANIEMI WWW.TUSKA-FESTIVAL.FI
SUE
LIPUT ALKAEN: 3 PVÄÄ 85,50 / 1 PVÄ 42,50 ENNAKKOMYYNTI: WWW.TIKETTI.FI / WWW.LIPPUPALVELU.FI
» 43 « NRO. 5
» PROGEMETALLIA VARHAISKESKI-IKÄISILLE MIEHILLE
Helsinkiläinen Adamantra tuo Suomen jo valmiiksi rikkaaseen metallikenttään oman panoksensa taidokkaalla progemetallillaan.
damantran debyyttilevy Revival on yksi ensimmäisistä julkaisuista, jokna Poko Rekordsin tuhkasta noussut Sound of Finland markkinoille pukkaa. Se on nauhoitettu samoissa sessioissa kuin viimevuotinen promolevy, joka kehuttiin pystyyn monissa mu-
A
siikkimedioissa. Se herätti laajalti mielenkiintoa ammattitaitoisen otteensa takia. Moni ei tajunnut, että kyseessä ei ollutkaan mikään ihan tavallinen demo. Äänitimme Revivalia puoli vuotta. Kun alkaa olla perhettäkin kaikilla, ei mitään yhtenäistä studiosessiota pysty edes pitämään.
Biisit olivat valmiina sitä ennen. Osa pohjista oli tehty jo vanhojen bändiemme aikoihin, oli paljonkin riffintynkää ja muuta varastossa. Lopulta meillä oli miksaamaton ja masteroimaton masteri kädessä, selvittää laulaja Tuomas Nieminen. Vanhan tutun Mikko P. Musto-
sen avustuksella kolme biisiä tehtiin valmiiksi näytille. Pokon Jouni Tamminen innostui siitä ja otti yhteyttä. Tästä on kulunut nyt noin vuosi. Pokoonhan tuli uusia yhtiöjärjestelyjä, joten levy kai hieman viivästyi sen takia, mutta lopulta kaikki tapahtui aika rytinällä. Adamantran jäsenet ovat vanhoja kettuja musiikkikuvioissa. Nieminen on vaikuttanut T.o.C:ssä (entinen Throne of Chaos) ja basisti Jukka Hoffren lukuisissa eri kokoonpanoissa Mind-a-Straystä Holochaustiin. Bride Adorned oli bändi, jossa kaikki heput rumpali Mikko Sepposta lukuunottamatta soittivat ennen Adamantraa. Kitaristi Panu Kiskolan ohella bändissä vaikutti myös edellä mainittu Mikko P. Mustonen, joka sittemmin on hankkinut mainetta tuottajana. Mustosella on sormensa pelissä myös Adamantran levyssä, joten omena ei ole kauas puusta pudonnut. Bride Adorned vaan levisi käsiin. Levyä tehtiin pari vuotta. Olemme kyllä päättäneet, että joskus vielä jotain tehdään, Nieminen pohtii. Kiskolalla ja Hoffrenilla ei tällä hetkellä ole muita vakituisia bändejä kuin Adamantra. Sepponen sen sijaan paukuttaa hankolaisessa pari levyä julkaisseessa Olympos Monsissa. Nieminen soittelee yhä entisten T.o.C.-miesten kanssa. Adamantran kanssa myös keikkaillaan ahkerasti. Nyt on ollut aika paljon keikkoja. Lähinnä täällä pääkaupunkiseudulla kylläkin, mutta ollaan oltu Kouvolassa, Porvoossa ja mitä niitä nyt onkaan. Helsingin Gloriassa on levynjulkistamistilaisuus. Yksi nuorisotaloesiintyminenkin on tulossa. Ikärajaton keikka siis,
jolloin nuoretkin pääsevät katsomaan meitä. Niemisen levysoittimessa pyörivät Symphony X:n, Pain Of Salvationin ja Seventh Wonderin kaltaiset yhtyeet. Dream Theateria mies luukuttaa myös usein. Hän ei yritäkään verhota Adamantraa miksikään muuksi kuin progemetalliksi. Progemetalli on ihan hyvä määritelmä meille. Se kun voi pitää sisällään vaikka mitä. Biiseissämme on tavallista valtavirtametallia enemmän koukkuja, mutta kikkailu ei ole mikään itsetarkoitus. Kyllä tämä on meidän genre. Olihan T.o.C loppuaikoina myös aikamoista progeilua, se Loss Angeless -levy, vokalisti miettii. Kitaristi Panu Kiskola on tehnyt joutoaikanaan pikku tutkimusta, jonka mukaan tyypillinen Adamantrasta kiinnostunut henkilö on "34-39-vuotias mies". Heh, näin se menee. Meidän fanin perusprofiili on sellainen. Itse olemme vähän kolmenkympin molemmin puolin. Omatkin lapseni jo diggailevat meistä ja haluaisivat nähdä livenä, mutta enpä usko, että siinä ikäluokassa on vielä hard core -faneja sentään. Adamantran tulevaisuuden suhteen Nieminen on luottavaisella mielellä. Todennäköisesti levy julkaistaan laajalti ympäri maailmaa ja pääsemme kiertueille ulkomaille. Uskon, että ihmiset ovat ainakin jonkun verran kiinnostuneita meistä ja pitäähän niille käydä soittamassa. Ulkomaiset lisensoijat ovat nyt viritteillä, mutta homma on aloitettu jo aikaa sitten. Myös uutta levyä suunnitellaan jo. Uutta suoleen kun vanha kuolee, laulaja tuumaa. «
HAASTATTELU
TEKSTI KIMMO JARAMO KUVA LEVY-YHTIÖ
2.6. JÄÄHALLI, HELSINKI 25.7. QSTOCK, OULU
SUE
» 44 « NRO. 5
» TYYLIEN SULATTAMO
Nurmijärveltä tulee pääministerimme lisäksi myös jotain mielenkiintoista ja kutkuttavaa. Fear of Dominationissa on kyse koneilla ryyditetystä junttaushevistä.
ear of Dominationin historia on sieltä perinteisestä päästä: bändi sai alkunsa enemmän tai vähemmän huuruisessa saunaillassa. Vuosi oli 2006, ja paikkana Nurmijärvellä sijaitseva Rajamäen kylä. Rajamäki on Nurmijärvellä sijaitseva tuppukylä, kitaristi Johannes Niemi kertoo. Sanoisin suoraan, että tää on maalaisjunttila, täällä ei ole hirveästi mitään. Meidän musassa ei ole mikään Rajamäki-fiilis. Fear of Dominationissa kuuluvat enemmän omat idolit ja lempparibändit. Niemi liittyi Fear of Dominationin remmiin vasta myöhemmin, sillä pumpun alkuaikoina herran omat bändit olivat vielä mukana kuvioissa. Abaut vuoden verran kävin kattomassa niiden keikkoja. Seuraavaks aloin käymään bändin kanssa treeneissä, kun omat bändit menivät telakalle. Sitten mä vaan hyppäsin mukaan tähän kelkkaan.
HAASTATTELU
TEKSTI TEEMU PURHONEN KUVA LEVY-YHTIÖ
F
Fear of Dominationin lähiaikoina julkaistava debyyttilevy Call of Schizophrenia on bändin ensimmäinen virallinen julkaisu. Sitä ennen Fear of Domination julkaisi omakustanteen, joka poiki levytyssopimuksen. Me tehtiin omakustanteena Perfect World, jolta meni kolme biisiä Call of Schitzofrenialle. Me äänitettiin ne biisit uudellekin levylle, koska Niina liittyi bändiin soittamaan syntikoita, ja me haluttiin saada synat myös pitkäsoitolle. Fear of Dominationin tie Turmion kätilöiden luotsin RaakaP:n Osasto-A-levy-yhtiölle tapahtui Niemen mukaan hyvin luonnollisesti. Me oltiin viime vuoden lopulla Helsingin Nosturissa keikalla, ja samalla keikalla oli myös Turmion kätilöt. Siellä tuli tehtyä tuttavuutta, mutta mistään diileistä ei puhuttu. Me alettiin joulukuussa tehdä omakustannetta, että saataisiin
se julkaistua ennen kuin bändistä lähtee tyyppejä inttiin. Kun saatiin seitsemän biisin lätty valmiiks, me lähetettiin sitä levy-yhtiöille. Mistään muualta ei kuulunut oikein mitään, mutta Osastolta tuli viestiä, että älkää hosuko muiden lafkojen kanssa. Siitä tuli hyvä fiilis jo siinä vaiheessa. Lopulta, kun tehtiin Osaston kanssa diili, me tehtiin myös jokunen biisi lisää, että saataisiin kokopitkä levy valmiiksi. Netistä löytyvän esittelyn mukaan bändin historia ei ole aivan kokonaan kivuton. Jossain vaiheessa eteen tuli kriisi, joka uhkasi hajoittaa Fear of Dominationin. Mä en mieluusti puhu siitä, mut-
ta siinä meni monella henkilöllä kusi sukkaan toisen tyypin vuoksi. Siinä oli yhden toisen bändin edustaja mukana vaikuttamassa. Sen jälkeen monella meistä oli nuppi aika sekaisin ja pinna kireellä. Kriisistä selvittiin, ja bändin kemiat ovat nykyään monessa mielessä paremmalla tolalla. Asiat sovittiin ihan järkevältä pohjalta, eli mentiin baariin istumaan ja sovittiin asiat. Juteltiin kaikki halki. Call of Schizophreniaa työstäessä Niemen kantti oli koetuksella. Bändin muiden jäsenten tehdessä töitä musiikin ulkopuolella, käytti kitaristi aikansa studiolla.
Mä vedin semmosta 24 tunnin päivää studiolla. Siinä oli pinna kireellä. Muutamaa uusinta biisiä ei treenattu kuin yhden kerran. Niiden nauhoittaminen oli suhteellisen vaikeeta. Mutta kunnialla siitäkin selvittiin. Tällä hetkellä Fear of Dominationin jäsenistä kolme on astunut Suomen puolustusvoimien harmaisiin maatansa palvelemaan. Kesäsuunnitelmat ovat siitä huolimatta selkeät. Promotaan levyä niin helvetisti ja koetetaan vetää mahdollisimman paljon keikkaa ennen kuin mäkin sinne inttiin heinäkuussa lähden. «
UUSI STUDIOALBUMI!!!
Saatavana neljä eri versiota normi cd limited digipak sis. bonusbiisi ja foto-pläjäys limited vinyyli erittäin limited ja signeerattu collectors edition cd + 7 tuumainen sis. kaksi bonaria
KAUPOISSA 13.5. 2009 LÄHTIEN
STRATOVARIUS LIVENÄ: 6.6. Lappajärvi Tulivuorirock 7.6. Tampere Sauna Open Air 18.6. Jämsä Himosjuhannus 19.6. Pori RMJ
www.ear-music.net · www.stratovarius.com · www.edel.fi
SUE
» 45 « NRO. 5
LEVYARVIOT
Arvosteluasteikko: 10 Yksi vuoden levyistä 9 Erinomainen, vuoden kärkikastia 8 Hyvä, kuukauden kärkikastia 7 Keskikastia 6 Kohtalainen 5 Huono 4 Kelvoton
Amorphis Skyforger (Nuclear Blast)
Amorphis on sitten laulaja Tomi Joutsenen mukaantulon takonut itse itselleen nykyaikaisen Sammon, joka jauhaa sille kultaa. Tai ainakin kultalevyjä: Amorphiksen pitkässä 19 vuoden historiassa kultalevyjä ei ole yhtyeelle vielä tullut kuin kahdesta Skyforgeria edeltäneestä albumista Eclipsesta ja Silent Watersista. Todellisuudessahan kyse ei ole kuitenkaan Sammosta lainkaan, sillä Sampohan on maaginen ihmelaite, joka jauhaa tavaraa tyhjästä, kenelle tahansa. Amorphiksen kultalevyt taas pohjautuvat sekä 19 vuoden tinkimättömään uurastukseen omalla tyylillä että siihen tärkeimpään, millä bändin merkitystä mitataan: hyviin levyihin ja niiden erinomaisiin kappaleisiin. Ilmaiseksi ei ole saatu mitään. Kaksi edellistä levyä palauttivat Amorphiksen sanoituksellisiksi teemoiksi yhtyeen perustana olevan Kalevalan, ja Skyforger on kolmas osa tässä epävirallisessa "Kalevala-trilogiassa" (sori kornista ilmaisusta). Avauskappale on nimeltään Sampo, ja sitä seuraa-
8
vassa Silver Bridessa Seppä Ilmarinen takoo itselleen naisen kullasta ja hopeasta, joten jokainen peruskoulunsa äidinkielen hyväksyttävästi suorittanut varmaan jo tietääkin, missä kohtaa Kalevalaa mennään. Sonic Pump -studioissa nauhoitettu albumi on edeltäjäänsä dynaamisemman kuuloinen, herkän melodiset kohdat ovat entistä kuulaampia ja vastaavasti rankemmat rypistykset ärinävokaaleineen iskevät kunnolla iholle. Amojen soitannossa on viime vuosina löytynyt oivallinen tasapaino yhtyeen oman historian ja modernimman metallin välillä, ja Skyforgerin äänimaailmaa on ilo kuunnella. Vahvasta kokonaisuudesta erottuu jälleen kerran nippu parhaita vertaistensa joukossa, ja varsinkin albumin alkupuoli on erittäin tasokas. Tunnelmallisemman From the Heaven of My Heartin vastapainoksi Majestic Beast jyrää, samoin Sky Is Mine. Raskaista metalliaineksista saatetaan hyvinkin takoa jälleen kultaa.
JUSSI LAHTONEN
SUE
» 46 « NRO. 5
LEVYARVIOT
Arvosteluasteikko: 10 Yksi vuoden levyistä 9 Erinomainen, vuoden kärkikastia 8 Hyvä, kuukauden kärkikastia 7 Keskikastia 6 Kohtalainen 5 Huono 4 Kelvoton
Manic Street Preachers Journal for Plague Lovers (Columbia)
Manic Street Preachersin kolmannen albumin, The Holy Biblen, julkaisusta ei ole kulunut kuin reilut kahdeksan kuukautta ja bändi tarjoilee faneilleen jo The Holy Bible kakkosen. Työnjako bändin sisällä on muuttunut, sillä The Holy Biblen biiseistä noin 70% sanoittanut kitaristi Richey Edwards on kirjoittanut Journal for Plague Loversille kaikki lyriikat ja jättänyt sanoittajaparilleen Nicky Wirel-
9
le pelkästään bassotteluhommat sekä yhden vokalisoinnin. Richey Edwards puolestaan ei soita uudella levyllä nuottiakaan, mikä vahvistaa kaupunkilegendaa, että aiemmillakin levyillä laulaja-kitaristi James Dean Bradfield on vastannut kaikista kitaraosuuksista, ja Edwards on ollut bändissä ainoastaan sanoittajana ja pisteliäänä äänitorvena. Ahdistavan The Holy Biblen jälkeen olisin kuvitellut bändin pitävän pidemmän levytys-
tauon ja tekevän seesteisemmän albumin, jolla olisi ollut kitaravyörytysten sijaan pari täydellistä poplaulua. Ehkäpä se on sitten se vitosalbumi, jolla Manics tarjoilee elämää suuremman biisinsä ja ottaa uuden suunnan. Journal for Plague Lovers on hieno albumi, mutta minä olisin jo suvainnut muutoksen ja tiedän, että lapsenikin olisivat seuranneet perässä.
AKU-TUOMAS MATTILA
SUE
» 52 « NRO. 5
käyntiin nimensä veroisella The Bangillä, joka on sekä rakenteeltaan että muhkealta soundimaailmaltaan hatunnoston arvoinen suoritus. Myös teknisesti levyn puitteet ovat hyvässä kunnossa. Vokalisti Eetu Moisio hyödyntää äänialaansa monipuolisesti vakuuttaen niin Polyfonian herkemmillä melodiakuluilla kuin DT:n veret seisauttavalla huutolaululla. Kokonaisuutena levy ei kuitenkaan pysy koko matkaa aivan parhaiden hetkiensä tasolla. The Fusing Cloudsin syntikkamelodia kuulostaa hieman väsähtäneeltä mollipyöritykseltä ja Easy Exits ei vaan millään tahdo pysyä kasassa. Myös albumin sanoituksiin olisi toivonut astetta omaperäisempää otetta. Tällaisenaan lyriikka jää muutamia hyviä oivalluksia lukuun ottamatta hieman mitäänsanomattomaksi Nine Inch Nails -pastissiksi. Apples of Idun tarvitsisi sinänsä ammattitaitoiseen keitokseensa vielä ripauksen sitä mainiota suuruudenhulluutta, jonka suuntaan se vahvimmillaan kumartelee. Disaster Art ei ole täysosuma, mutta onnistuu herättämään kuulijassa suuria toiveita. Kenties seuraavalla kerralla yhtye tekee jo oman The Downward Spiralinsa?
TUOMAS JALAMO
SMALLTOWN : Implosion LP/CD
mainiota kesämusaa Ruotsinmaalta The Clash/The Jam -hengessä.
LAMA : Totuus Löytyy Kaurapuurosta / Bussi 7"
Vihdoinkin on tämä klassikko taas saatavilla alkuperäisessä muodossaan!! Jos tämän tahdot, ole äärimmäisen nopea, sillä näitä ei kauaa saa...
ATOM NOTES : s/t 7"
Uusi bändi, mutta tyypit tuttuja mm. Endstand, Manifesto Jukebox ja Abduktio -yhteyksistä. Loistavaa rokkaavuutta tyyliin Hot Snakes, Wipers ja loppuaikojen Manifesto Jukebox!
THE HEARTBURNS :
Too Much Drugs, Too Much TV CD
Alkuaikojen loppuunmyyty tuotanto koottuna kätevästi yhdelle levylle. Julkaisu 28.5. Nämä ja paljon paljon muuta punk/hardcore/indie/emo/rock/metal kamaa COMBAT ROCK SHOPISTA! FREDA 58, HELSINKI. MYÖS NETTIKAUPPA: WWW.COMBATROCKSHOP.COM - WWW.COMBATROCKINDUSTRY.NET
RATSIA : Täältä Tulee Yö / Uudet Jumalat 7"
Kolmas Ratsia-single CRIn uusintajulkaisusarjassa. Hittiä pukkaa, hittiä pukkaa.
SUE
» 54 « NRO. 5
jakelu: SUPERSOUNDS
LEVYARVIOT
Candy Cane Jaula (Verdura)
Jumalauta, että hymyilyttää. Tamperelainen Candy Cane on kaikessa arvaamattomuudessaan ja hävyttömyydessään huomionarvoisimpia nykyhetken kotimaisia. Yhtä aikaa nerokkaan pitelemätöntä ja itsetarkoituksellisen haistattelevaa. Tätä enteili jo Fay-ra-Doowra (2007), mutta Jaula tekee enteistä faktoja. Fay-ra-Doowraan mahtui jos jonkinlaista ääriraskautta ja -outoilua, mutta myös jopa popahtaviksi kutsuttavia sävyjä. Jaulan rinnalla se kuulostaakin Blondielta tai ties miltä diskopopilta. Tiedä sitten, kuinka moni
(Melotrik) Kun yhtyeen musiikkityylinä on post-punk, ovat sekä 80th Disorder että Simple Pleasures nimivalintoina tulkittavissa suorana hatunnostona Joy Divisionin suuntaan. Oululaisen ryhmän debyyttialbumi ei ole kuitenkaan mikään väsynyt tribuutti, vaan paljastuu omilla jaloillaan tukevasti seisovaksi kokonaisuudeksi. Levyn aloittava 103 valmistelee apealla bassokuviollaan kuulijan The Chapterin upean kolkkoon kitarariffiin, sekä etäisesti The Missionin varhaistuotannon mieleen tuovan Justinen mahtipontiseen paatokseen. Harmittavasti levyn kaari kuitenkin kärsii pahasti keskivaiheensa kahdesta nopeatempoisemmasta kappaleesta, Swine And the Taste of Libertystä sekä No Place Like Homesta. Edellisen R.E.M. -henkinen kertosäe toimii kyllä kappaleen omilla ehdoilla, mutta tuntuu levyn kokonaisuudessa auttamatta irralliselta. Vaikka The End of Time palauttaakin levyn onnistuneesti takaisin jylhän tunnelmalliseen ilmaisuun, jää notkahdus silti ikävästi vaivaamaan mieltä. Soitanta on Simple Pleasuresilla kautta linjan tasaisen laadukasta, vaikkakin esimerkiksi syntikkasoundeissa olisi toivonut kuulevansa yllätyksellisempiäkin ratkaisuja. Myös laulaja V-M Pekkolan melodiakulkujen korkeammat osiot olisi paikoin voinut tuottaa vähemmän rimpuileviksi siirtämällä niitä suosiolla oktaavin matalammiksi. Puutteistaankin huolimatta Simple Pleasures on silti ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos ja edustaa Heroin And Your Veinsin ohella tyylikkäintä kotimaista synkistelyä miesmuistiin.
TUOMAS JALAMO
7
80TH DISORDER SIMPLE PLEASURES
9
Candy Canea arvostavista väittää karsastavansa metallia, mutta heviähän tämä on, se on harvinaisen selvää. Vieläpä death metaliin kallellaan. Osio jos toinenkin haiskahtaa Deicidelta tai Morbid Angelilta, toisina hetkinä kuolon rullatessa taas primitiivisempien nimien viitoittamilla poluilla. Eipä Candy Cane epäröi hidastaa tuomioriffien äärellekään. Marko Neuman ei juurikaan tunnistettavaa puhdasta lauluaan tarjoile, mutta kun niin tapahtuu Audiossa, on hetki kaikessa perverssiydessään juuri oikealle paikalle asetettu.
Vaikka kyse metallilevystä onkin, niin täysin itsenäisestä sellaisesta. Candy Cane ei tee niin kuin tulee tehdä, vaan käy tietoiseen taisteluun kaavoja vastaan, tarttuen niihin ainoastaan silloin, kun se itsestä parhaalta tuntuu. Jos silloinkaan. Melko lailla tältä yhtye kuulosti livetilanteessa pian Fay-ra-Doowran julkaisun jälkeen. Miltä siis tämänhetkiset keikat mahtavat kuulostaa, kun levy on tällainen? Konepopilta? Flamencolta? Ottakoon jokainen itse selvää. Suosittelen. Jumalauta, että hymyilyttää.
JUKKA KITTILÄ
(DFA / Cooperative Music) LCD Soundsystemin jalanjäljissä DFA-merkin seuraavaksi menestystarinaksi osoittautuva The Juan MacLean tarjoilee toisella albu-
9
THE JUAN MACLEAN THE FUTURE WILL COME
millaan elektronisen musiikin historian helmiäisillä päivitettyä Dare-kauden Human League -duettosoundia. Detroit-teknon Kevin Saundersonista ja Juan Atkinsista elektronisen musiikin tekemiseen inspiroitunut "Juan" MacLean on ottanut ensialbuminsa Dance With Me -raidalla vierailleen LCD Soundsystemin Nancy Whangin yhtyeensä täysjäseneksi, ja yhdessä pariskunta tarjoilee One Day-, A New Bot-, No Time- ja The Station -raidoilla sielukkainta synapoppia sitten Phil Oakeyn, Susan Ann Sulleyn ja Joanne Catherallin loistopäivien. MacLean ei ujostele vaikutteidensa viljelyssä tai esiintuomisessa. Askeettiseen League-perussoundiin yhdistyy The Simple Life -avausraidalla Giorgio Moroderin italodisconakutus, ja mm. singlenä julkaistun yli 12-minuuttisen päätöskappale Happy Housen vaikutteet tulevat suoraan Chicago-housesta ja Steve Silk Hurleyltä. Kuplivalla Accusations-baleaarifunkilla Whang lainaa laulumelodiaansa koukkua Grace Jones -klassikosta. Vaikka albumi vaikuttaa nerokkaalta, mielessäni kaihertaa sen kestävyydestä pieni epäilys, mikä estää vielä antamasta sille täyttä kymppiä. Upea se on joka tapauksessa ja soveltuu tanssilattian lisäksi myös syventyneeseen kuunteluun.
JARI MÄKELÄ
(Rough Trade) SFA:n edellinen Hey Venus! -levy taisi olla yhtyeen mielestä helppo albumi. Minusta se oli vallan mainio poprock-levy, ja pidin myös Gruff Rhyssin Neon Neon -yhtyeen retrofuturistisesta synapopmateriaalista. Dark Days / Light Years on irtiotto SFA:n kahdesta edellisestä Jeff Lynnen ja Electric Light Orchestran traditionaalisten pop-sävellysten perinnettä seuranneesta levystä. Lovekraft ei hitaine kappaleineen ja laiskoine orkestraatioineen tyydyttänyt hittejä janoavaa isoa levy-yhtiötä, ja vauhdikkaampi Hey Venus! oli Rough Trade -merkille liian "kaupallinen", semminkin kun levy ei siitäkään huolimatta liikkunut kauppojen hyllyltä. Pilvipäissään äänitetyn jamittelun kuuloinen avausraita Crazy Naked Girls on sekopäinen krautrockhippiboogie. Maailman parhaan biisinnimen omaava The Very Best of Neil Diamond on tärähtäneen psykedeelinen jolkotus. Moped Eyes on svengaava valkoinen funk ja puolimatkan kahdeksanminuuttinen eepos Cardiff in the Sun upean eeppinen kappale. Kymmenminuuttinen Pric vetää levyn punaiset langat yhteen psykedeelisellä krautrock-poljennolla. SFA on Supergrassin ohella viimeinen brit-
9
SUPER FURRY ANIMALS DARK DAYS / LIGHT YEARS
tipopin suurista nimistä; myös arvaamattomin ja mielenkiintoisin. Yhtyeen väripaletti on taas pitkästä aikaa Mwng-levyn jälkeen täysin levällään; luojalle kiitos siitä.
JARI MÄKELÄ
(Different / [PIAS]) Montrealilaisen Tigan epäonneksi hänen uuden albuminsa julkaisu sattuu samaan ajankohtaan tämän vuoden potentiaalisen dancealbumin, The Juan MacLeanin uutukaisen kanssa. Loistavilla coverversioilla (mm. Nellyn Hot in Here, Talking Headsin Burning Down the House ja Zyntheriuksen eli Jori Hulkkosen kanssa tehty Corey Hartin Sunglasses After Dark) kunnostautunut mies tukeutuu Ciaolla pelkästään alkuperäismateriaaliin, jota hänen kanssaan on ollut työstämässä Soulwax, Gonzales, James Murphy, Jori Hulkkonen ja Jesper Dahlbäck. Ciao! on onneksi Tigalta ennemminkin moikka kuin hyvästijättö. Osin varmaan nimekkäiden apuvoimien ansiosta biisit ovat yhtä tasokkaita tai jopa parempia kuin Tigan aiemmilla levytyksillä. Kotoisesta näkökulmasta on vähintäänkin mielenkiintoista, että osa materiaalista on äänitetty Hulkkosen Turussa sijaitsevassa studiossa.
9
TIGA CIAO!
» LEFFAVIERAS
Timo Vuorensolan fanituslistat
Aution saaren elokuva: David Lynchin Inland Empire. "Lynch on mun ehdoton suosikkini, ja tää on sen hauskimpia ja hienoimpia leffoja. Se tarjoaisi autiolle saarelle ainakin purtavaa. Ja siellä olisi loputtomasti aikaa selvitä, mitä siinä leffassa oikeastaan tapahtuu ja päättää, onko se hyvä vai ei. Ja jos sinne saisi vielä leikkauskamppeet mukaan, niin siitähän voisi rakennella erilaisia versioita." Paras kohtaus ikinä: "Se kun Lynchin Mulholland Drivessa Winkies-kahvilassa kaksi tyyppiä tapaa kahvilassa, ja toinen kertoo toiselle näkemästään unesta. Se tosiaan vain kertoo unestaan, eikä siinä tapahdu mitään sen erikoisempaa. Se on tehty tosi pienillä jutuilla, kamera vähän heijaa ja muuta vastaava, mutta silti se eskaloituu oikeasti ihan älyttömän ahdistavaksi kohtaukseksi." Suomalainen suosikkiohjaaja: AJ Annila. "Se on ehdottomasti Suomen kiinnostavin ja haastavin ohjaaja. Aina kun se päästää puikkoihin, niin se tekee tosi omannäköistään, ja kuitenkin tosi kansainvälisen näköistä jälkeä. Se uskaltaa tehdä leffoja, jotka luottaa enemmän katsojan älyyn kuin keskittymisykyyn tai siis keskittymiskyvyttömyyteen. Se ei kulje sieltä, missä rima on matalin, vaan pyrkii kertoo monimutkaisetkin tarinat elokuvan keinoin. Annilalla on oma tyyli ja oma ääni." Tämänhetkinen suosikkinäyttelijä: Philip Seymour Hoffman. "Se on niitä jäbiä, joilla on karismaa ja kyky ottaa tila haltuun huolimatta siitä, että se ei ole lainkaan perinteisen Hollywood-staran näköinen. Sen ulkomuoto ja esiintymistapa tekee siitä helpon samastumiskohteen. Ja samaan aikaan sen karisma kantaa tosi pitkälle."
ENSI-ILTA
» AVARUUDEN RYTMIHIRVIÖ
U
uden, ja uuden sukupolven tekemän Star Trek -elokuvan katsastajaksi piti valita asiaan riittävän paljon perhetynyt taho. Niinpä nappasimme haaviin legendaarisen suomalaisen Star Wreck In Tne Pirkinning -trekkiparodian ohjaajan Timo Vuorensolan, joka paraikaa valmistelee seuraavaa elokuvaansa Iron Sky eli Rautataivas, jonka käsikirjoituksesta vastaa Finlandia-palkittu scifisti Johanna Sinisalo. Lähdetään liikkeelle asiaankuuluvasti tähdistä, joita Vuorensolalta ei irtoa kolme enempää. Mä yleensä inhoan antaa kolmea tähteä, koska se implikoi sitä, ettei ole mitään mielipidettä suuntaan tai toiseen. Nyt siihen pitää kuitenkin päätyä ei sen takia, ettei mulla olisi mielipidettä vaan siksi, että tää meni niin tosi peruslinjoilla ja peruskaavalla. Mä olisin odottanut tarinallisesti tai edes visuaalisesti jotain suurta ja hienoa oivallusta. Ei tää tosiaan mennyt kauhean pitkälle siitä, mitä on totuttu näkemään. Rimaa ei ollut asetettu kovin korkealle, eli ei lähdetty ottamaan liikaa riskejä sen suhteen, että saatettaisiin ärsyttää yhtä maailman suurimmista fanijoukoista. Ei tää silti leffana ollut missään nimessä epämiellyttävä kokemus, eikä siinä ollut yhtään tylsää hetkeä, vaikka se yli kaksi tuntia kestikin. Se kulki hyvin, eikä pysähtynyt hetkeksikään. Sen J.J. Abrams on aina osannut, että mennään eteenpäin ihan täysillä koko ajan. Aivan alkumetreillä nähdään maapallomme pinnalla tapahtuva kohtaus, joka on periaatteessa maailman toimivin musiikkivideo Beastie Boysin Sabotagesta.
Siis aivan mahtava. Vitt-si se lähti. Se oli aiivan käsittämättömän hyvä. Yksi tärkeä pointti leffoissa ylipäätään on rytmitys ja sen Abrams ehdottomasti hallitsee. Nimenomaan rytmiikka sai ton kantamaan koko kestonsa ajan. Alkukin oli tosi hieno: ensin vedetään tunteet pintaan, kun äiti on avaruusaluksella synnyttämässä, ja isä menettää henkensä. Sen jälkeen Beastie Boysin Sabotagea, sitten vähän baaritappelua ja useampiakin yllättäviä action-juttuja, jotka ei itse asiassa ollenkaan liittyneet stooriin. Ne tuntui välillä irrallisilta ja tylsiltä, mutta kun katsoo kokonaiskuvaa, niin ymmärtää miksi ne missäkin kohtaa on. Ainoana pointtina oli tosiaan se, että saadaan kehitettyä leffaan hyvä rytmiikka.. Trekkejähän ohjataan sillä tavalla, että niissä on kahdenlaisia juttuja. Jokainen kuva on joko dialogia, jossa pajatetaan sitä trekkikamaa, tai sitten on actionia eli tehosteita ja räjähdyksiä. Ekassa Star Trekissä vielä fiilisteltiin, mutta tässä ei fiilistelty ollenkaan, vaan mentiin ryminällä eteenpäin. Ja se on ihan fine, mutta jotta sitä ryminää jaksaa pari tuntia, pitää rytmin olla tosi kohdallaan. Vuorensola myöntää hieman yllättäen, että hänet valittiin Star Wreckin ohjaajaksi nimenomaan rajallisen Star Trek -innostuksensa johdosta. Mä en ole siinä niin hirveän syvällä. Koko muu tekijäporukka tuntee sen hyvin. Me ei haluttu lähteä uudistamaan tätä kyseistä juttua eikä mennä liian syvälle siihen inside-huumoriin, vaan koitettiin tuoda sitä vähän yleisemmälle tasolle. Mä näkisin, että tässä leffassa on tarkoituksena bootata tää koko systeemi, pyöräyttää se ympäri ja hakea vähän uutta maaperää, mis-
tä näitä samoja hahmoja ja koko juttua voi lähteä rakentamaan uudestaan. Ennen tätä leffaahan Star Trek oli henkitoreissaan, mutta nyt tähän pyritään pumppaamaan uutta potkua. Mä en vaan tiedä, onko se uusi potku tarpeeksi luja. Mä olisin toivonut, että tää olisi repinyt Star Trekin myyttejä ja vaatimuksia ja perinteitä vielä enemmän kappaleiksi. En mä loppujen lopuksi kuitenkaan näe tässä mitään merkittävän suurta eroa näihin viimeaikaisiin Star Trek-leffoihin. Visuaalisesti se oli melko komea, mutta himpun verran hengetön. Huomasitko tässä elokuvassa mitään, mikä saattaisi olla Star Wreckistä lainattua tai varastettua? Itse asiassa siellä oli hyvinkin monia kuvia ja elementtejä, jotka siltä vähän haiskahti. Toisaalta nehän on kaikki hirveän käytettyä kamaa kaikissa Trekeissä, ihan vaan peruskuvastoa tässä genressä. Sanotaan nyt vaikka näin: olisi kiva ajatella, että näin on käynyt. Sen mä tiedän, että J.J. Abramsin firmasta otettiin yhteyttä ja kehuttiin Iron Skyn traileria. Ainakin se on siellä päässä tuttu.
MARKKU HALME
TÄHDET Vuorensola: Halme: Star Trek, USA 2009. Ohjaus: J.J. Abrams. Käsikirjoitus: Roberto Orci, Alex Kurtzman. Pääosissa. John Cho, Ben Cross, Bruce Greenwood, Simon Pegg, Chris Pine, Zachary Quinto, Winona Ryder, Zoë Saldana, Karl Urban, Anton Yelchin, Eric Bana, Leonard Nimoy. Kesto: 129 min.
Seuraava Sue 10.6.2009
näiden asioiden pitäisi olla ainakin hänen omasta mielestään. Alkaa siis henkien taisto. Kyseessä on komedia, jonka ehdottomasti heikoin lenkki on yllättäen Ronnien roolin vetävä Seth Rogen. Elokuvissa Paksuna ja Zack & Miri puuhaa pornoo mies sentään pärjäsi mainiosti. Tässä leffassa ei Rogenilla ole karisman hitustakaan, ja erityisiä näyttelijänkykyjä vaativissa kohtauksissa mies on täysi nolla. Koko elokuvan ainoa pätevä roolisuoritus on Ray Liottan komisario. Jody Hillin olisi pitänyt antaa lähtökohdiltaan herkullinen käsikirjoituksensa ensin jonkun tolkullisen ammattilaisen hiottavaksi ja sen jälkeen myydä se jollekin ammattimaiselle ohjaajalle. Vähänkin osaavammissa käsissä saisi näistä aineksista aikaan tappokomedian. Esimerkiksi loppupuolen Taksikuskiin vertautuva kuvio on todella hieno idea. Tätä katsoessani en nauranut kertaakaan, mutta pystyin kuitenkin mielessäni maalailemaan monesta kohtauksesta aivan tappavan. Kokonaisuus on järjettömän huojuva, ja pari loppupuolen puolivalmista kohtausta antavat olettaa rahojen yksinkertaisesti loppuneen kesken. Logiikka mättää enemmän kuin kahjokomediallekaan antaisi anteeksi, ja tässä sentään olisi aineksia jopa ihmisyyttä heijastelevaan huumorielokuvaan.
MARKKU HALME
Enkelit ja demonit
(Angels & Demons), USA/Italia 2009. Ohjaus: Ron Howard. Käsikirjoitus: David Koepp ja Akiva Goldsman Dan Brownin romaanin pohjalta. Pääosissa: Tom Hanks, Ewan McGregor, Ayelet Zurer, Stellan Skarsgård, Armin Mueller-Stahl. Kesto: 143 min. Ei liene epäilystä siitä, että Dan Brown on yksi aikamme kehnoimmin kirjoittavia menestyskirjailijoita. Hänen oivalluksensa oli laittaa sieluttomat marionettihahmot haahuilemaan pyhien ja epäpyhien muinaisten arvojen sekä reliikkien keskellä. Meitä luterilaisia, saati jo firmasta eronneita, eivät katoliset naamiohuvit syvemmältä hetkauta, mutta ilmeisesti Italian eksotiikka on saanut meikäläisetkin divarit täyttymään Brownin ruskeista kirjoista. Harvardin uskonnollisen symbologian professori Robert Langdon on naistenlehtiversio Indiana Jonesista. Eittämättä aikamme mitättömin "suuri" näyttelijä Hanks on juuri oikea pottunokka tulkitsemaan häntä puolentoista ilmeen repertuaarillaan. Enkelit ja demonit ilmestyi kirjana ennen Da Vinci -koodia, mutta käytännön syistä siitä on tehty nyt suora jatko-osa Da Vinci -koodin elokuva-
versiolle. Hiukkaskiihdyttimellä luodaan mukava mötti antimateriaa, jonka Illuminati-salaseura köppäisee haltuunsa aikeenaan kostaa uskonnon ja tieteen välinen pikkuselvittely jokusen sadan vuoden takaa räjäyttämällä koko Vatikaani hevon kuuseen. Mm. inkvisition uhrit ja AIDS-orvot saavat odotella omaa kostoaan, jahka Brown saa puskettua jatko-osia suomalaistenkin metsien tuhoksi. Niitä on tulossa. Ei ole Paavilla helppoa, mutta silti hänen pallilleen on tunkua. Edellinen kortsunkiroaja on ehtinyt kuukahtaa pommiuhan alta pois, ja Vatikaanin vaaliprotokollaa ei edes anti(kristus)materia hetkauta. Tarinan iäkkyyden huomaa siitä, ettei internetiä ole vielä sen tapahtuma-aikaan keksitty. Jos olisi, Langdon pystyisi selvittämään "demonisen" juonen vartissa. Nyt hän joutuu ravaamaan Roomaa ristiin rastiin niitä ja muita symboleita setvien, välillä huolestuneesti mikkihiirikelloaan vilkuillen. Langdon tulkkaa kirkon muinaisia symboleita tuosta noin, vaikka ei näemmä osaa latinaa tai edes italiaa! Ei mikään ihme, ettei hän ole aiemmin saanut tutkijapassia Vatikaanin kirjastoon, eikä katsojiakaan ihmetytä enää, kun nähdään mitä Langdon siellä ryhtyy puuhastelemaan. Ohjaaja Howard tekee sujuvampaa työtä kuin Da Vinci -koodin kohdalla, mutta onnen päivät eivät ole täällä taaskaan. Enkelien ja demonien paSUE
ras anti on sen herättämä mielenkiinto Roomaa kohtaan sekä tarinan loppukäänne, josta toinen tähti.
VESA KATAISTO
Ostarin superstevari
(Observe and Report), USA 2009. Ohjaus ja käsikirjoitus: Jody Hill. Pääosissa: Seth Rogen, Anna Faris, Michael Peña, Celia Weston, Ray Liotta. Kesto: 86 min.
½
Ostarin superstevari ei ole mikään huono elokuva. Se ei itse asiassa ole elokuva laisinkaan, vaan epämuodostunut sillisalaatti, jossa on myös paljon hyviä puolia. Ne eivät vain millään asetu kohdilleen. Pääosassa on ostoskeskuksen vartija, alkoholistiäitinsä luona asuva ja Äijä-kerhoon epätoivon vimmalla pyrkivä Ronnie, jonka ainoa äijämäinen piirre on paksukalloinen junttius. Eli siis keskitason Napoleon-kompleksinen perusstevari siinäkin mielessä, että hänen ylin unelmansa on poliisikouluun pääseminen. Ronnien ennestäänkin jättimäinen pätemisentarve tuplaantuu, kun ostarilla pyörivän vilauttelijan tapausta saapuu tutkimaan rikospoliisi. Ja triplaantuu, kun tinanappi lähtee selvittämään ostoskeskuksen yöllisiä murtoja. Ronnien heiniähän
» 60 « NRO. 5
TAKEN
(Ranska 2008) Luc Bessonin (Tyttö nimeltä Nikita) kirjoittamassa ja tuottamassa toimintaelokuvassa Liam Neeson on entinen salaisen palvelun agentti, joka on vastahakoinen päästämään alaikäisen amerikkalaistyttärensä ja tämän kaverin kahdestaan matkalle Pariisiin. Kun tytöt pian kidnapataan, lähtee isä etsimään tytärtään ja päätyy veriselle kostoretkelle, jossa ihmisuhreilta ei säästytä. Euroopan naiskauppaongelmaa aggressiivisesti kuvaava toimintatrilleri näyttää draamaelokuvista paremmin tunnetun Neesonin kovaotteisena ja päättäväisenä miehenä, jolle ei ryppyillä. Melkein vuosi ensi-iltansa jälkeen ranskalaistuotanto keräsi muhkeat lipputulot myös amerikkalaisissa teattereissa. Dvd-julkaisussa lyhyehkö dokkari haastatteluineen, storyboard-vertailu sekä trailereita. Elokuva: Ekstrat:
NIMENI ON BRUCE
(USA 2008) B-luokan kauhuelokuvien kulttinimeksi noussut Bruce Campbell (mm. Evil Dead) näyttelee itseään kauhukomediassa, jossa ei ole päätä eikä häntää. Muutaman hauskan oivalluksen Campbell kuitenkin toimittaa omassa ohjauksessaan, mutta parodiaksi saakka siitä ei ole. Dvd-julkaisu on ekstraton. Elokuva:
SAVAGE GRACE
(Espanja/USA/Ranska 2007) Melko mitäänsanomattomasti Julianne Mooren tähdittämä draama etenee kohti kliimaksiaan, Britanniaa 70-luvulla laajasti ravisuttanutta rikosta. Rohkeista roolivalinnoista tunnettu Moore tekee yhden uransa vaativimmista suorituksista äitinä, jonka suhde poikaansa on vähintäänkin arvelluttava. Elokuva: Ekstrat:
DVD-ARVIOT
» SANTA ANNAN IHME
(Miracle at St. Anna) USA/Italia 2008. Ohjaus: Spike Lee. Pääosissa: Derek Luke, Michael Ealy, Laz Alonso, Matteo Sciabordi, Joseph Gordon-Levitt. Kesto: 154 min. Amerikkalaisohjaaja Spike Lee (Do the Right Thing, Malcolm X) on kunnostautunut rasismia käsittelevien draamojen ja komedioiden saralla. Hänen elokuvissaan kaikki hahmot ovat tavalla tai toisella rasisteja eikä sotaelokuva Santa Annan ihme ole poikkeus. Massiivinen amerikkalais-italialainen yhteistuotanto kertoo tositapahtumiin pohjautuvan tarinan tummaihoisista jenkkisotilaista toisessa maailmansodassa. Leen mielestä sotaelokuvat ovat unohtaneet tummaihoisen vähemmistön tyystin vaikka valkoinen Amerikka lähetti heitä läjäpäin sotimaan maansa puolesta. Sääli, että sotilaat itse eivät vielä tuolloin kokeneet kyseistä maata omakseen. Tätä epäkohtaa Hitlerin propagandakoneistokin koetti parhaansa mukaan hyödyntää. Koskettavan joskin hidastempoisen kaksi ja puolituntisen aikana soditaan italialaiskylässä natseja vastaan ja samalla kuljetetaan mukana pommituksissa tuhoutuneen patsaan päätä, mikä näyttelee tärkeää suojeluspyhimyksen roolia. Koko elokuva onkin oikeastaan takaumaa, jonka mysteeriä keltanokkatoimittaja (Joseph Gordon-Levitt) yrittää selvittää liki neljä vuosikymmentä myöhemmin. Idyllisen italialaiskylän arvoituksellinen pikkupoika (Matteo Sciabordi) luo yhteyden kyläläisten ja sotilaiden välille. Spike Lee on pyrkinyt autenttisuuteen ja elokuvassa puhutaankin italiaa ja saksaa melkein yhtä paljon kuin englantia. Tämä lienee osasyynä siihen, ettei Santa Annan ihme nauttinut suurta menestystä tekstitettyjä elokuvia välttävän kotimaansa lippuluukuilla. Myös palkintosesonki kiersi kaukaa teknisesti varsin moitteettoman sotaelokuvan, mikä ei kulje perinteisiä kaavoja pitkin. Dvd-julkaisu on ekstraton, mutta ääniraita ainakin jylisee kiitettävästi etenkin DTS-raidalla. Elokuva:
TERO HEIKKINEN
USKOMATONTA
(USA 2008) Eri uskontoja usein televisio-ohjelmassaan kovalla kädellä ruotiva Bill Maher vie katsojat humoristille matkalle maailman eri uskontojen keskuksiin. Dokumentti käsittää tunnetuimmat valtauskonnot ja keskittyy niiden tekopyhyyteen sekä irrationaalisuuksiin sellaisella antaumuksella, että väkisinkin joku pahoittaa mielensä. Larry Charlesin (Borat) ohjaamassa elokuvassa Maher myös hiljentyy kertomaan uskontojen vaarallisuudesta ja konflikteista, jotka johtavat vääjäämättä armageddoniin. Ateisteille ja agnostikoille Uskomatonta (Religulous) on varmasti hauskempi kokemus, mutta toivottava kohderyhmä lienee näissä varmaa totuutta myyvissä uskontoryhmissä. Satiirikko Maher ei kuitenkaan kiellä jumalien olemassaoloa, hän vain myöntää elävänsä tiedottomuudessa. Dvd-julkaisu on valitettavasti ekstraton. Elokuva:
HUONOSTI KÄYTTÄYTYVÄT MIEHET
tuotantokaudet 1-6 (Iso-Britannia 1992+) 90-luvun brittiläisessä menestyssarjassa kämppikset Gary ja Tony eivät osaa ottaa aikuisiästään huolimatta vastuuta juuri mistään. Suomen televisiossakin pitkään pyörineen hullunhauskan komediasarjan kuusi ensimmäistä tuotantokautta on niputettu varsin kohtuuhintaiseen pakettiin. Televisiosarja:
TERO HEIKKINEN
SUE
» 61 « NRO. 5