MEDIA-ALAN OMA LEHTI • NRO 3 • 19.4.2017 • PERUSTETTU VUONNA 1930 SuomenLehdistö RIKOSTOIMITTAJA Rebekka Härkönen pyhittää itselleen pahuusvapaan alueen työssään näkemänsä julmuuden rinnalle. Kova uurastus toi Bonnierin ja burnoutin. » Sivu 8 Verkkolehti The Ulkopolitistin toimitus debatoi, välillä kiivaastikin. » Sivu 14 Digiryhmät eri kokoluokkaa Kaivattu faktantarkistus Lukijat ovat kyllästyneet hihasta vedettyihin väitteisiin. » Sivu 5 Jeff Bezos uskoo mediaan The Washington Postilla menee nyt paremmin. » Sivu 4 Apua pesukoneen ostoon Verkkokauppamedia tekee tuloaan. » Sivu 17 Selvitimme, paljonko digikehitykseen panostetaan. » Sivut 10–13 MIKAEL RYDENFELT
Kuka kuiskuttaa uutiset korvaasi? Netistä löytyy monenlaista tarinankertojaa. Onneksi sanomalehtien tehtävä lahjomattomana tiedon välittäjänä on ja pysyy välineestä riippumatta. Vaikka uutisointi pyörii kellon ympäri, lukijan on pystyttävä luottamaan siihen mitä näkee. Tartu siis rauhallisin mielin paperiin, selaimeen tai kännykkään ja lue sanomalehtiä.
SuomenLehdistö 3/2017 3 3/2017 kolmesta poikki Journalismi voitti vaaleissa sisältö AJANKOHTAISTA 4 Tapaus Washington Post, eli mitä tapahtuu, kun verkkokaupalla miljardeja tienannut mies ostaa sanomalehden. 5 Turvetuottajien mainoskampanjan faktantarkistus opetti, mitä valheen ekonomia tarkoittaa. 6 Hyvä myyjä ei jätä kauppaa kesken ja muut vinkit. 8 Turun Sanomien Rebekka Härkönen ei arvannut, mitä kaikkea uutisvihjeestä voi seurata. TAUSTAT 10-13 Koodareiden arvo kohoaa. Selvitimme, paljonko mediatalot panostavat digikehitykseen. 14-16 Verkkolehti The Ulkopolitist nostaa ulkopoliittisen keskustelun tasoa 66 vapaaehtoisen voimin. PALSTAT 17 Nyt tulee komissiokauppa: media saa rahaa ostokseen johtaneesta klikistä. 18 Politiikan journalismi ja sen tekijät muuttuvat, mutta työn ydin pysyy samana. 20 Mainostajien YouTubeboikotti antaa tasoitusta kilpailijoille. 21 JSN:n Yle-keissi oli Kari Ikosen mielestä kiinnostavin aikoihin. 23 Etelä-Saimaan yhteiskuntatoimituksen esimies Jaakko Kinnunen harrastaa teologian opiskelua. ” Vaalirobotit söivät selkeää numeerista dataa, mutta koneet käsittelevät koko ajan paremmin myös rakenteetonta, kielellistä ja kuvallista tietoa.” ”Jos poliitikot kutsuivat ennen saunailtaan, niin nyt he kutsuvat vaikkapa aamiaiselle”, sanoo Piia Elonen, s. 18. Maksullisten juttujen jakaminen Noora Autio Jaatteko somessa juttuja, joita vain tilaajat pääsevät lukemaan? Saatteko niiden avulla uusia verkkotilaajia? Millaiset verkkojutut houkuttavat tilaamaan? Antero Mukka päätoimittaja, Helsingin Sanomat Olemme viime syksystä lähtien julkaisseet päivittäin useita niin sanottuja timanttijuttuja, jotka ovat vain tilaajien luettavissa. Näitä juttuja jaamme tietysti myös sosiaalisessa mediassa. Yksittäisten juttujen vetovoima vaihtelee, mutta yleisesti tuloksia voi pitää oikein hyvinä. Viikoittain kyse on isosta määrästä näytetilauksia. Näistä osa päätyy heti maksaviksi asiakkaiksi. Lisäksi saamme runsaasti kontakteja tulevaa tilausmyyntiä varten. Rutiiniuutisilla, halvoilla klikkihiteillä tai millään kädenlämpöisillä välitöillä ei uusia tilaajia hankita. Juttujen pitää olla poikkeuksellisen hyvin tuotettuja, elämyksellisiä ja omaan elämään hyötyä tai inspiraatiota tarjoavia. Laadukkaat henkilöjutut, vahvat tarinat ja hyvin hoksatut elämänilmiöt kiinnostavat. Pauliina Penttilä tuottaja, Suomen Kuvalehti Jokaisesta Suomenkuvalehti.fi:ssä julkaistavasta jutusta lähtee tviitti, joka johtaa maksulliseen sisältöön. Tviitissä on jutun otsikon jälkeen merkintä (€), joka kertoo asian. Varmastikin, mutta määrää on todella vaikea arvioida. SK:n Twitter-tilillä on yli 100 000 seuraajaa, ja tviiteistä he näkevät, millaista sisältöä meillä on tarjolla. Hyvin tehty, ajankohtainen ja uusia näkökulmia avaava journalismi houkuttaa tilaamaan. Yksittäisillä jutuilla tilaajia tuskin saa, sillä tilaus on suhde – ei sellaiseen kannata ryhtyä, jos kokonaisuus ei miellytä. Silja Tenhunen julkaisupäällikkö, EteläSuomen Media Emme. Toimimme tilattavissa lehdissä vielä toisin päin: sosiaalisessa mediassa jaettua juttua pääsevät lukemaan myös ei-tilaajat. Muuten tilattavien lehtien verkkosisällöt ovat lähtökohtaisesti vain tilaajille. Tilaajien määrä on kasvussa – ja osasyy on varmasti siinä, että some tekee sisällön tutuksi ennen tilauspäätöstä mutta myös haastaa tekijät. Maksaisinko tosiaan tästä? Pelkän tilauksen markkinointi somessa ei sen sijaan toimi. Lukija muuttuu tilaajaksi, jos kokee sisällön maksamisen arvoiseksi. Ensin arvo mitataan ajassa. Hyvä houkutin on kiinnostava juttu aiheesta, jota lehti seuraa. Silloin sisältö on lukijalupaus – ”jos haluat tietää, kuinka tässä käy, tilaa lehti”. > Lue myös digilehti ja lisää uutisia Suomen Lehdistön verkkopalvelussa osoitteessa www.suomenlehdisto.fi ”JAN VAPAAVUORI nousemassa Helsingin kuntavaalien ykköseksi peräti 11,3 prosentilla äänistä”, otsikoi Latoja-niminen ohjelmisto HS.fi:ssä kesken ääntenlaskennan. Se tunnisti uutisen, ja tuotti ihmeellisen pätevää suomea. Toki kirjoittaja oli ehkä ainoa vaalitarkkailija, jolta asetelma pormestarin valinnasta tulosta selittävänä tekijänä oli mennyt ohi. Sen antaa anteeksi: kone kirjoitti illan kuluessa viiden minuutin välein uusiksi tulosraportin jokaisesta Suomen kunnasta. Eikä HS:n botti ollut illan ainoa. Kuntavaaleissa robottijournalismi kohtasi suuren suomalaisyleisön. MEDIA-ALALLA YLEINEN visio journalistiroboteista on suorastaan voimaannuttava. Rutiinitöitä sekä aikaa vievää ja virheille altista numeroiden murskaamista siirtyy algoritmeille, joten ihmiset voivat keskittyä analyysiin, elämänkokemuksen hyödyntämiseen, ihmisten kohtaamiseen – siihen, mistä usein myös pitävät eniten. Syntyy uusia tuotteita, palvelu paranee. Laajemmin tekoälyn on arvioitu muuttavan työelämää niin, että väliporras ohenee. Tekijöistä tulee entistä itseohjautuvampia, itsensä ja koneidensa pomoja. Työ muuttuu strategisemmaksi, kun vihdoin jää aikaa pohtia, mitä ja miksi oikeastaan teemme. Se, mikä on rutiinia, määrittyy uudelleen. Vaalirobotit söivät selkeää numeerista dataa, mutta koneet käsittelevät koko ajan paremmin myös rakenteetonta, kielellistä ja kuvallista tietoa – siis melkein mitä tahansa verkon sisältöä. Ne oppivat imitoimaan kirjoitustyylejä, myös suomeksi. Ohjelmistoyhtiö Tieto on nimennyt keinoälyn johtoryhmänsä jäseneksi. Se viittaa paitsi pr-temppuun myös siihen, että koneilta voi odottaa dataan pohjautuvaa näkemystä. Voi vain arvailla, mitä keinoälyn kehitys vielä tarkoittaa journalismille. Personointi varmasti paranee. Tulevatko robotit apuun onnettomuusuutisissa, somepöhinäjutuissa, tiedotustilaisuuksien hoidossa ja siteeraukseen pohjautuvassa journalismissa? RISKEJÄKIN ON. Visioidaan, että koneiden avulla syntyy kasvava osa bulkkiuutisvirrasta. Mitä se tarkoittaisi uutisten taloudelliselle arvolle, entä tekijöiden määrälle? Faktantarkistus voi muuttua liki mahdottomaksi, jos joku valjastaa koneet tekstityöhön problematisoimatta niiden hyödyntämiä tietolähteitä. Automaation täysi hyödyntäminen vaatii mediayhtiöissä vielä paljon työtä. Se kannattaa – teknologia ei saa jäädä faktoihin huterasti sitoutuneiden käsiin. Riikka Virranta päätoimittaja
4 SuomenLehdistö 3/2017 Mitä tapahtuu, kun verkkotalouden hikipaja ja sanomalehti lyödään yhteen? Syntyy yksi tämän hetken kiinnostavimmista mediataloista. omistajan, mutta Amazon tunnettiin darwinistisesta yrityskulttuuristaan, jossa työntekijöistä puristetaan kaikki irti. Siksi Bezosin ensimmäisiä linjauksia odotettiin jännityksellä. Nopeasti huomattiin, ettei Washingtoniin ollut tullut paha Jeff vaan hyvä Jeff. Uusi omistaja ymmärsi journalistien olevan erilaisia eläimiä kuin it-yrityksen työntekijät. Bezos ilmoitti keskittyvänsä tekniikkaan ja bisneksiin ja jättävänsä journalismin päätoimittaja Marty Baronille, joka on Yhdysvaltain luultavasti arvostetuin lehdentekijä tällä hetkellä. Seattlessa asuva Bezos ei juuri näyttäydy toimituksessa vaan käy lehden johdon kanssa kokouspuhelun pari kertaa kuussa. Hän on vakuuttanut, että jopa Amazonista ja hänestä itsestään saa kirjoittaa ihan niin suoraan kuin haluaa – lupaus, joka tuntuu myös pitäneen. Se ei tarkoita, että Bezos olisi hankkinut lehden hyvää hyvyyttään. Hänellä on vankka usko siihen, että sanomalehdellä voi tehdä rahaa, mutta hänellä on aikaa odottaa. – Merkittävä sanomalehti tarvitsee talenttia, rahaa ja kärsivällisyyttä, ja meillä on kaikkia kolmea, Bezos sanoi lehden ostettuaan. Tutkiva journalismi vahvuutena Matka on vasta alussa, mutta ainakin lähtö on ollut onnistunut. Bezos tuntuu ymmärtäneen, mitä osti: ei hiipuvaa paperilehteä eikä 600:aa veteraanitoimittajaa vaan yhden maailman kiinnostavimmista media-brändeistä. The Washington Post on saanut 47 Pulitzeria (toiseksi eniten The New York Timesin jälkeen). Maailmankuuluksi se tuli 1970-luvulla Watergatepaljastuksilla. Toinen sankaritoimittajista Bob Woodward on 74-vuotiaana yhä lehden varapäätoimittaja. Verkkoaikana jokaisen menestyvän median täytyy olla paras josValo syttyi Washingtonissa sain. The Washington Postilla on erinomaiset asemat olla ykkönen tutkivassa poliittisessa journalismissa, joka elää Donald Trumpin ansiosta uutta kulta-aikaansa. Sen kunniaksi lehti otti tänä vuonna käyttöön iskulauseen ”Demokratia kuolee pimeässä”. Säteilevän ytimen ympärille voidaan sitten rakentaa erilaisia asioita, joilla saadaan lisää lukijoita, näkyvyyttä ja lopulta ehkä rahaakin. Vähän tuloja monilta Sanomalehtien asiakasprofiilia on verrattu painonnostotankoon, jonka yhdessä päässä ovat paperilehden tilaajat ja toisessa päässä verkkolehden lukijat. Ensimmäinen ryhmä tuo rahaa, mutta pienenee. Toinen ryhmä kasvaa muttei tuo rahaa. Tätä tankoa ovat vuorollaan temponeet monenlaiset voimailijat, mutta yhtä painava se on ollut kaikille. Viime vuosiin asti The Washington Post on yrittänyt ottaa mahdollisimman paljon rahaa uskollisilta ” Jokaisen menestyvän median täytyy olla paras jossain.” THE WASHINGTON Post täyttää tänä vuonna 140 vuotta. Vielä viisi vuotta sitten näytti siltä, että juhlia joudutaan viettämään synkissä tunnelmissa, sillä WP oli ajautunut kierteeseen, joka oli tekemässä ylistetystä laatulehdestä pääkaupungin paikallislehden. Sitten rysähti. Syksyllä 2013 verkkokauppa Amazonilla kymmeniä miljardeja tienannut Jeff Bezos osti lehtitalon Grahamin kustantajasuvulta. Lehden toimituksessa kauppaan suhtauduttiin aluksi ristiriitaisin tuntein. Lehti tarvitsi syvätaskuisen AJANKOHTAISTA
SuomenLehdistö 3/2017 5 AJANKOHTAISTA: PUHEENAIHE ki ss ap öy dä lle TEESIT 10 keinoa, joilla The Washington Post houkuttelee digilukijoita 1. VERKKOSIVUJEN latausaikoja on nopeutettu selvästi. 2. ULKOASUA ON parannettu ja eriytetty eri välineille. Tuotekehitystä varten on perustettu New Yorkiin oma yksikkö. 3. SISÄLTÖÄ TARJOTAAN lukijalle tämän toiveiden ja mieltymysten mukaan. 4. JUTTUJEN MÄÄRÄÄ on lisätty ja niitä päivitetään tiheämmin. 5. JUTUT VOIDAAN julkaista viidellä erilaisella otsikolla tai ulkoasulla. 6. VIDEOIDEN JA blogien määrää on lisätty. Blogien kirjo kulkee lifestylesta turvallisuuspolitiikkaan. 7. JUTTUJA TAUSTOITETAAN verkossa julkaistavilla alkuperäisdokumenteilla ja muulla taustamateriaalilla. 8. JUTTUJA MARKKINOIDAAN sosiaalisessa mediassa ja toimittajia kannustetaan aktiivisiksi somessa. 9. VERKKOJUTTUJEN kirjoitustyylissä ja otsikoinnissa kannustetaan keveyteen ja kiinnostavuuteen faktapohjaisuudesta tinkimättä. 10. TOIMITTAJIKSI on palkattu uuden sukupolven diginatiiveja. ALKUVUODESTA KATUKUVAAN ilmestynyt turvetuottajien yhteinen mainoskampanja herätti paljon huomiota provokatiivisella tyylillään – ja väitteillä, jotka tuntuivat olevan ohuella pohjalla. Sen jälkeen, kun useampikin asiantuntija oli puuttunut mainosten esittämiin väitteisiin muun muassa Helsingin Sanomien mielipidesivulla, päätin, että olisi syytä käydä mainokset läpi järjestelmällisesti, väite väitteeltä. Osoittautui, että kampanjaan kuuluvat neljä mainosta tosiaan vilisivät virheitä – tahallisia tai tahattomia, tulkinta on lukijan. Juttuhanke oli myös journalistisesti opettavainen. Kirjoitustyö nimittäin konkretisoi sen, mitä tarkoitetaan valheen ekonomialla. Valheiden tuottaminen ja levittäminen on lähes ilmaista, mutta väitteiden todenperäisyyden tarkistaminen on äärimmäisen työlästä ja aikaa vievää. Tuntuu hivenen naurettavalta mainostaa jotain näin latteaa ja itsestään selvää oivalluksena, mutta turvekampanjan väitteitä läpi käydessäni vasta todella ymmärsin asian. MAINOKSIA PERATESSANI käytin lukuisia työtunteja sivulauseisiin ja väitteisiin, jotka eivät edes olleet mainoksen ydinviestin kannalta erityisen oleellisia. Asetelma on vääristynyt valheen levittäjän eduksi: faktantarkistaja on aina auttamatta myöhässä. Tämä on erityisen hankala tilanne sosiaalisen median mikrokohujen aikakaudella, jolloin yleisön kiinnostus aihetta kohtaan saattaa pysyä yllä tuskin vuorokauttakaan. Kun faktantarkistaja saapuu sormea heristäen käärmeöljykauppiaan kojulle, on markkinakansa jo siirtynyt eteenpäin. Faktantarkistuksen metodein on myös liki mahdotonta päästä kiinni oikein suuriin väitteisiin. Sellainen on esimerkiksi turvemainoksen enemmän tai vähemmän eksplisiittinen väite, jonka mukaan turpeen nosto voisi ratkaista Suomen julkisen talouden ongelmat ja kustantaa vieläpä uudet hävittäjät siihen päälle. Väite on kokoluokaltaan sellainen, että on vaikea keksiä, mistä kulmasta sitä edes lähestyy. Kuinka monta työpaikkaa turpeen maksimaalinen käyttö voisi luoda? Kuinka pitkäksi aikaa? Miten se vaikuttaisi työttömyysmenoihin ja verokertymään? Mitä työpaikkoja ja verotuloja vastaavasti menetettäisiin toisaalla taloudessa? Tämä on toinen lattea oivallus. Ison valheen voimasta kirjoitti jo eräs saksalainen viiksiniekka 1920-luvulla. Kolmas opetus on, että faktantarkistaja ei myöskään pysty tarttumaan totuuden poissaoloon, ainoastaan valheen läsnäoloon. Turvekampanjassa käsitellään turpeen käytön vaikutuksia monesta näkökulmasta, mutta sen polttamisen ilmastovaikutuksista ei mainita sanallakaan. Väitettä, jota ei esitetä, ei voi tarkistaa. VIIMEINEN TURPEEN tonkimisen tuottama oivallus tuli jutun julkaisun jälkeen. Faktantarkitus, siis omana erityisenä juttutyyppinään, tuntuu kiinnostavan lukijoita. Se on myös työtä, jota lukijat tuntuvat medialta odottavan. Ehkä jatkuva puhe vaihtoehtoisista totuuksista ja faktojen jälkeisestä ajasta on jo synnyttänyt vastareaktion: yleisö on kyllästynyt julkisuudessa viliseviin hihasta heitettyihin väitteisiin ja janoaa faktoja. > Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi Tällä kertaa kissan nosti pöydälle Helsingin Sanomien toimittaja Jarno Hartikainen. ” Faktantarkistuksen metodein on liki mahdotonta päästä kiinni oikein suuriin väitteisiin.” Faktantarkistaja on aina jäljessä Valo syttyi Washingtonissa tilaajiltaan. Niin se tekee yhä: paperilehden vuositilaus kallistui juuri satasella 650 dollariin. Bezosin mukaan tulevaisuus täytyy kuitenkin rakentaa sen varaan, että otetaan vähän monilta, eikä paljon harvoilta. Paperilehdelle hän on antanut elinaikaa 10–20 vuotta. Toimitus sai lisävoimaa The Washington Post on pyrkinyt lisäämään kaikin keinoin digilukijoidensa määrää. Sen digihinta on halpa, tarjoukset edullisia, ja juttuja tarjotaan esimerkiksi Amazonin ja muiden sanomalehtien tilaajille sekä sosiaalisen median alustoilla. Verkkosivujen latausaikoja on nopeutettu, sivujen käytettävyyttä parannettu ja ulkoasua eriytetty eri kanaville. Verkkojuttujen tyyliä on kevennetty, ja kiinnostavuudesta on tullut yhä tärkeämpi uutiskriteeri. Tulos näkyy: pari vuotta sitten Post ohitti verkkokävijöiden määrässä The New York Timesin. Viime joulukuussa lehti ilmoitti, että verkkosivujen kävijämäärä oli taas noussut vuodessa 50 prosenttia. LE H TI KU VA Jeff Bezos leikkaa digitaalisesti nauhan The Washington Postin uuden toimitilan avajaisissa viime vuonna. Hänen mukanaan taloon on tullut paljon uutta. Mutta entä raha? Verkkomainonta ei tuota juuri mitään, joten rahat täytyy saada tavalla tai toisella lukijoilta. WP pyrkii koukuttamaan lukijansa askel kerrallaan: satunnaisista lukijoista yritetään ensin tehdä säännöllisiä ja vähitellen maksavia lukijoita. Rahamääriä lehti ei kerro, mutta sanoo digitilausten tuottojen viime vuonna kaksinkertaistuneen. Ja mikä parasta: lehti sanoo tuottavansa pitkästä aikaa voittoa. Bezos ei ole kuitenkaan tyytynyt tuunamaan ulkokuorta, hän on myös vahvistanut lehden ydintä. Viime vuonna The Washington Post palkkasi kerralla 60 uutta toimittajaa. Toimitus sai lisävoimaa muun muassa uutisiin, kuvatoimitukseen ja nopean toiminnan tutkivaan journalismiin. Lehdelle ja koko media-alalle nämä ovat tärkeitä signaaleja, sillä ne kertovat, että ainakin Jeff Bezos uskoo media-alan tulevaisuuteen – ja sen ohelle totta kai myös avaruuden asuttamiseen ja siirtokunnan perustamiseen Kuuhun. Saska Saarikoski
6 SuomenLehdistö 3/2017 AJANKOHTAISTA Paikallislehti Viitasaaren Seudun myyntineuvottelija Liisa Hirvosella on tapana tehdä päätös asiakkaan puolesta. – Jos asiakas miettii asiaa, olet jo tehnyt kaupan, hän sanoo. – Pitää vain aistia se hetki ennen kuin asiakas sanoo ei tai kyllä. Siinä on parin sekunnin sauma sanoa, että varataan mainos sinulle. 3. Kunnioita tuotettasi tai etsi näkökulmat, jotka vakuuttavat – Kyllä asiakas vaistoaa, jos kokki on sitä mieltä, että hänen ruokansa ei ole hyvää, Keskinen sanoo. Keskisen mukaan myyjän ammattitaitoon kuuluu löytää näkökulmia, joihin voi aidosti uskoa. Jos saatavilla ei ole kylliksi dataa ja muita näyttöjä mainosten toimivuudesta, voi niiden tuottamista vaatia esimieheltä. Uusitalo ja Hirvonen kannustavat pitämään meteliä omasta lehdestä, jos sitä pitää hyvänä. Suomen Paikallismediat tuottaa parhaillaan tutkittua tietoa siitä, millainen merkitys paikallislehdillä on lukijoille ja asiakkaille. 4. Tee yhteistyötä toimituksen kanssa Paikallislehdissä lopputuloksesta on vaikea saada hyvää ilman yhteistyötä. Hyvä myyjä pyrkii aktiivisesti yhteistyöhön, vinkkaa juttuaiheista ja sparraa toimitusta. Parhaimmillaan myyjä puolestaan saa tukea ja ideoita toimitukselta. – Journalistit tarvitsevat myyjiä ja myyjät journalisteja, Uusitalo tiivistää. Kokonaiskuvan hahmottaminen ja oman roolin ymmärtäminen auttaa myyjää työssään. 5. Älä jumita tappioissa tai voitoissa Huippumyyjä ei jää märehtimään epäonnistumisiaan vaan ottaa takaiskuista opikseen ja jatkaa eteenpäin. Välillä se on vaikeaa, mutta niin Keskisen mukaan myyntityön kuuluukin olla. Myös onnistumisista pitää osata palautua nopeasti. – Tämä on huippu-urheilijalle luontaista. Tuli voitto tai tappio, he jatkavat nopeasti eteenpäin. 6. Myy henkilökohtaisesti Myy juuri silloin, kun asiakas tarvitsee. Hirvonen tuntee asiakkaansa hyvin ja miettii tarkkaan tarjouksensa asiakkaan ja kulloisenkin lehden teeman sekä jakelualueen mukaan. Hän tapaa uudet asiakkaat mielellään kasvotusten. – Pienellä paikkakunnalla yrittäjiäkin on vähän, joten pitää arvioi1. Tee itse omat tavoitteesi Huippumyyjät osaavat johtaa itseään. Tämä yhdisti kaikkia mediamyyjiä, jotka olivat ehdolla Suomen Paikallismedioiden järjestämässä paikallislehtien Myyntitykki-kilpailussa viime syksynä, kertovat SPM:n toimitusjohtaja Sari Kuusinen ja Loimaan Lehden päätoimittaja Kati Uusitalo. Vaikka tavoitteet tulevat ulkoapäin, huippumyyjä asettaa niitä eniten itse. Hän palastelee isot tavoitteet viikkoja päivätasolle ja nauttii tiukoista tilanteista. Parhaat myyjät näkevät seuraavaa lehteä kauemmas ja suunnittelevat tekemisensä pitkäjänteisesti. 2. Älä jätä kauppaa tekemättä Kysy, tehdäänkö kaupat, ja ojenna käsi. Yrittäjä ja myynninkouluttaja Olli Keskisen mukaan tämä yksinkertainen asia erottaa huippumyyjän tavallisesta. Jos kauppa jää pöydälle, ei sitä ole tehty. Mikä erottaa huippumyyjän muista? Miten lisätä paikallislehden mediamyyntiä? Myynnin asiantuntijat antavat kahdeksan vinkkiä. Huippumyyjä tuntee itsensä Myyntineuvottelija Liisa Hirvonen pitää sähköpostia tehokkaana tapana saavuttaa asiakkaat. Alkuun yrittäjien totuttaminen sähköpostitarjouksiin vaati vaivannäköä, mutta nyt asiakkaat ovat koukussa. Sähköposti säästää paitsi myyjän myös asiakkaan aikaa. Vapaa-ajallaan Hirvonen narraa kaloja. PERTTI HIRVONEN da tarkoin, milloin lähestyy kutakin, Hirvonen sanoo. 7. Yhdistä sopivissa määrin myyntiä ja suhteiden hoitoa Henkilökohtaisen suhteen ylläpitäminen ei Hirvosen mielestä edellytä, että jokainen kauppa pitäisi hoitaa yrityksessä vierailemalla. Koska aikaa on rajallisesti, Hirvonen käyttää paljon sähköpostia. Alkuun postituslistan kokoaminen ja yrittäjien totuttaminen sähköpostiin vaati aikaa ja vaivaa, mutta se kannatti. – Samassa ajassa kuin ajaisin asiakkaan luo, saan nykyään tarjouksen 300 asiakkaalle ja monelta vastauksen. Hirvosen sähköpostit ovat lyhyitä, ja hän huolehtii tarkkaan siitä, ettei lähetä postituslistan tarjousta asiakkaalle, joka on jo ostanut samaan lehteen ilmoituksen. Koska tapaamisille jää harmillisen vähän aikaa, Hirvonen ei usein lopeta työpäiväänsä toimituksesta lähtiessään. – Suhteita voi hoitaa myös työpäivän jälkeen, esimerkiksi kaupassa käydessään. 8. Älä tee ongelmaa tyhjästä – Ihminen pohtii usein ihan hullunkurisia asioita, Keskinen sanoo. – Miten luistellaan? No luistelemalla. Jos pohdit, miten soittaa asiakkaalle, huomaat, ettei siihen ole muuta ratkaisua kuin soittaminen. Mari Uusivirta ” Samassa ajassa kuin ajaisin asiakkaan luo, saan nykyisin tarjouksen 300 asiakkaalle.”
SuomenLehdistö 3/2017 7 AJANKOHTAISTA RUOTSALAINEN videoja bannerimainosalan yritys Playad pyrkii Suomen verkkovideomarkkinoille. Se etsii asiakkaikseen suomalaisia maakuntaja paikallislehtiä, jotka julkaisevat videoita verkkosivuillaan. Ruotsissa Playadin kumppaneina on suurin osa maakuntalehdistä, ja se on maan kolmanneksi isoin verkkovideotoimija. – Ideana on, että jos esimerkiksi jokin lehti Etelä-Ruotsissa julkaisee videokoosteen jalkapallo-ottelusta, muut lehdet voivat näyttää samaa materiaalia, sanoo Suomen maajohtaja Niclas Kevin. Lehdet voivat ottaa Playadin Youplay-alustan käyttöönsä ilmaiseksi. Jos lehti julkaisee oman videonsa verkkosivuillaan käyttämällä Youplay-alustaa, se saa mainostuloista 66 prosenttia ja mainoksia myynyt Playad 33 prosenttia. Jos taas lehti julkaisee verkkosivuillaan toisen lehden videon, julkaisija saa 33, sisällöntuottaja 33 ja Playad 33 prosenttia tuloista. Sama video kerää siis eri lehtien julkaisemana aina oman erillisen pottinsa mainontaa, joka jaetaan kahteen tai kolmeen osaan riippuen siitä, onko julkaisija myös sisällöntuottaja. – Lukijakunta vanhenee, ja uusia lukijoita on vaikea houkutella. Yksi konsti saada tuloja muuttuvassa maailmassa on hyödyntää liikkuvan kuvan voimaa, Kevin sanoo. Hänen mukaansa yritys tavoittelee Suomesta asiakkaikseen ensisijaisesti maakuntaja paikallislehtiä, joilla ei ole käytössään merkittäviä omia resursseja. – Mitä enemmän lehtiä lähtee mukaan, sen suurempi todennäköisyys on, että kaikki hyötyvät. Yksittäinen video voi saada useita julkaisijoita. Mitä enemmän sitä saadaan levitettyä, sitä enemmän tulee tuloja. Tällä hetkellä Playadin isoin julkaisija-asiakas on MSN. Suomalaisen lehden video voisi päätyä julkaistavaksi kotimaisen median lisäksi muun muassa siellä tai mukana olevissa ruotsalaislehdissä. – Esimerkiksi tehdaspalot ja hirvikolarit kiinnostavat ihmisiä. Jos hirvikolarivideo on suosittu Loviisan Sanomissa, se on todennäköisesti suosittu myös muualla. Aina kun yksi julkaisija julkaisisi videon omilla sivuillaan, kilahtaisi Loviisan Sanomille 33 prosenttia mainostuloista, Kevin viittaa lehden taannoiseen verkkohittiin. Playadilla on Suomesta kokemusta ennestään banneriyhteistyöstä, jota se on tehnyt Kalevan ja Turun Sanomien kanssa. Playadin Suomeen tulosta kertoi ensimmäisenä Markkinointi ja mainonta. Noora Autio YLESSÄ, HELSINGIN SANOMISSA ja Helsingin yliopistossa ollaan tyytyväisiä automaation toimintaan vaaliuutisoinnissa. Suunnitelmat pitivät, eikä isoja kömmähdyksiä sattunut. Helsingin Sanomien Latoja-niminen ohjelmisto tuotti viiden minuutin välein tulosuutisen jokaisen Suomen kunnan äänestystilanteesta. Vaaliuutisia tuottivat myös Helsingin yliopiston tutkimusprojektissa kehitetty uutisbotti Valtteri ja Ylen Voitto-robotti – yhteensä tuhansia juttuja. Voitto teki uutisen jokaisen kunnan tuloksesta sekunnin murto-osia sen jälkeen, kun äänet oli laskettu. – Voitto teki mitä robottien pitääkin, eli uutisia sellaisissa määrin ja niin nopealla tahdilla, että samaan ei pystytä ihmisvoimin, Ylen uutisja ajankohtaistoiminnan kehittämisen päällikkö Mika Rahkonen kertoo. Joidenkin kuntien äänet saatiin laskettua myöhään. Siksi robotin uutista ei odotettu kaikkien kuntien kohdalla, vaan tuloksista kirjoitti ihminen. – Tulevaisuudessakin uutisten tekeminen tulee olemaan ihmisen ja robotin yhteistyötä. HELSINGIN SANOMIEN kehityspäällikkö Esa Mäkinen kertoo, että Latoja toimi niin kuin tarkoitus oli. Se bongasi datasta oikeita asioita, kuten sen, että Jyväskylässä vihreät nostivat kannatustaan. Automaattinen vaaliuutisointi oli kokeilu, eikä siksi vielä juurikaan vaikuttanut toimituksen prosessiin. – Vaikka Latoja helpotti yksinkertaisen datan saamista, toimituksen työ pohjasi entiseen tapaan lähinnä haastatteluihin ja analyyseihin, Mäkinen sanoo. Tutkimusprojektin Valtteri-botin uutisia julkaisi ainakin osa Alma Median lehdistä. Valtteri kirjoitti uutisia kolmella kielellä vaalipiireittäin, kunnittain ja ehdokkaittain. Tarkoitus on kehittää robotista vähemmän työlästä ihmiselle. Nyt tekstipohjien syöttäminen vaati paljon aikaa. – Valtteri on tietääkseni ainoa botti, joka tekee vaaliuutisia usealla kielellä. Vaaleja on maailmassa vuodessa kymmeniä, joten kysyntää järjestelmälle on olemassa, Svenska socialoch kommunalhögskolanin yliopistotutkija Carl-Gustav Lindén sanoo. VAALI-ILLAN UUTISOINTI osoittaa, että mediataloissa on herätty uutisrobottien käyttämiseen. Ohjelmistojen tekemät uutiset saivat hyvin vähän palautetta, ja sekin oli haastateltavien mukaan lähinnä myönteisen kiinnostunutta tai keskittyi yksittäisiin kielioppivirheisiin. Nyt kaikki kolme tahoa miettivät, mitä roboteille opetetaan seuraavaksi, ja visioivat, mitä pitkällä aikavälillä tapahtuu. – Toivomme, että robottijournalismista tulee Ylellä tavalla tai toisella arkipäiväistä tämän vuoden aikana, Rahkonen sanoo. Selvää on, ettei robottien käyttäminen tule jäämään uutisten generointiin numeerisista aiheista. Ne auttavat toimituksia paljon tätä laajemmin, esimerkiksi taustatyössä ja tiedonhankinnassa. Mari Uusivirta ja tk oj ut tu m ik si ih m ee ss ä HSS Median oli tarkoitus ottaa käyttöönsä urheilu-uutisia kirjoittava Rosalinda-robotti joulukuussa. Miksi robotin tekemiä juttuja ei ole vielä julkaistu, Vasabladetin päätoimittaja Niklas Nyberg? Meille tuli vähän ongelmia käännösten kanssa. Robotti käyttää suomenkielisiä tulostilastoja, eikä se osannut automaattisesti kääntää paikkakuntien, jäähallien ja kenttien nimiä ruotsiksi. Emme halunneet, että ruotsinkielisissä jutuissa lukisi vaikkapa Vaasa Arena, Tampere tai Hämeenlinna. Asia piti ratkaista ennen kuin alamme julkaista tekstejä, ja nimet oli käytävä järjestelmällisesti läpi. Milloin robotti saadaan käyttöön? Periaatteessa olisimme voineet saada sen käyttöön vielä jääkiekkokauden loppupuolella, mutta ajattelimme, ettei ole tarvetta tuutata kiekkojuttuja vain parin viikon ajan. Tavoitteena on aloittaa paikallisen jalkapallokauden alussa huhti-toukokuun vaihteessa, kun kaikki on varmasti kunnossa. Noora Autio Ensimmäinen Suomen Forbes ilmestyi viimein maaliskuun lopussa. Talouslehdestä sai etsiä juttuja, jotka eivät jollakin tavalla kiertyneet Venäjään. Miksi näin voimakas Venäjä-painotus, kaupallinen johtaja Fredrik Nars? Hieman haastan väittämääsi, lehdessä oli 12 USA-lähtöistä ja viisi Venäjä-lähtöistä juttua. Forbes haluaa tarjota kansainvälistä näkökulmaa talouteen. Forbes Suomen sisällöstä noin puolet on paikallisesti tuotettu ja toisen puoliskon muodostavat parhaat jutut suomalaisille lukijoille Forbesin 38 muusta maasta paikallistettuna. On luontevaa, että valitsemme juttuja myös lähellä olevista maista, esimerkiksi Venäjän ja Baltian Forbesista. Forbesin ideana on tuoda uusia näkökulmia, ja siksi toimitus valitsi juttuja Venäjästä. Venäjä on Suomelle tärkeä kauppakumppani. On äärettömän tärkeää, että ymmärrämme, miten bisnestä tehdään siellä. Muuttuuko lehden linja näiltä osin? Jatkamme valitsemalla juttuja, jotka ovat inspiroivia, relevantteja ja yllättäviä suomalaisille lukijoille. Seuraava numeromme on Forbesin tunnettu miljardöörinumero, jossa on juttuja Suomesta, muista Pohjoismaista ja muualta maailmalta. Tuliko asiasta palautetta lukijoilta? Lähinnä kilpailija on yrittänyt tehdä tästä juttua. Riikka Virranta Ruotsalaisfirma tuo tuloja videoista Ohjelmistot tekivät tuhansia vaaliuutisia ilman kömmähdyksiä Robotti ei osannut kääntää nimiä Suomen vai Venäjän Forbes? Mitä useammassa mediassa lehden video julkaistaan, sitä enemmän se tuottaa tekijälle. ”Toivomme, että robottijournalismista tulee Ylessä arkipäiväistä tämän vuoden aikana.” Yle profiloi Voiton (kuvassa) robotiksi, sen sijaan Helsingin Sanomissa ollaan tarkkoja siitä, että Latojasta puhutaan realistisesti ohjelmistona. YLE
8 SuomenLehdistö 3/2017 AJANKOHTAISTA: LEHTI-IHMINEN REBEKKA HÄRKÖNEN saapuu haastatteluun Helsinki-Vantaan lentoasemalle, josta hän on kohta lähdössä kahdeksi viikoksi Thaimaahan ja Myanmariin. Kyseessä on burnoutloma – ja sen saa kertoa. Turun Sanomien rikosja oikeustoimittaja on hiljattain palkittu Bonnierin Suurella journalistipalkinnolla jutustaan, jossa hän paljasti Kupittaan sairaalan psykiatrisen osaston väärinkäytöksiä. Juttu julkaistiin viime vuoden helmikuussa, ja sen jälkeen koko toimitus on raportoinut paljastusta seuranneista tapahtumista tiivisti. – Kun paneutuu näin isoon vyyhtiin, kyllä sillä on hintansa. Minulle se on maksanut terveyttä ja yksityisBonnier-palkittu rikostoimittaja on tottunut näkemään pahuutta. Intohimoinen suhde työhön johti kuitenkin uupumukseen. Menestyksellä on hintansa elämän menettämisen. Tosin olin tehnyt jo Kupittaa-keissiä ennenkin pitkään liikaa töitä, kun en oikein osaa pysähtyä, Härkönen sanoo. Nyt työnantaja on puuttunut tilanteeseen muun muassa rajoittamalla ylitöiden määrää rajusti ja päättämällä salata Härkösen puhelintiedot. Journalistipalkinnon julkistamisen jälkeen ihmisten ennestäänkin lukuisat yhteydenotot ovat kiihtyneet ja puheluja on tullut vuorokauden ympäri. – Soittajat pyytävät tekemään itsensä tai omaistensa puolesta rikosilmoituksia ja erilaisia hakemuksia ja valituksia terveydenhuoltojärjestelmään, kun olen heidän mielestään tällainen heikkojen puolustaja. He tarjoavat juttuvinkkejä ja kirjojen käsikirjoituksia luettavaksi. Osa käyttäytyy aggressiivisesti, jos en tartu aiheisiin. Toimittajan asuinpaikka on suojattu jo vuosia aiemmin hänen työnsä vuoksi saamiensa uhkausten vuoksi. HÄRKÖSEN PALKITTU juttu sai alkunsa suoraan hänelle tulleesta vinkistä. Sen antaja sanoi tuntevansa ihmisen, joka voisi kertoa osaston asioista ja joka ei ole potilas. Kun Härkönen sai yhteyden lähteeseen, ensimmäinen puhelu kesti 1,5 tuntia ja sisälsi paljon yksityiskohtaista tietoa. Siitä lähti käyntiin parin viikon intensiivinen selvitystyö ja lisälähteiden haaliminen ennen ensimmäisen jutun julkaisua. – Tehdessäni juttua en miettinyt lainkaan, mikä vaikutus sillä olisi yhteiskunnallisesti. Keskityin vain siihen, että tieto, joka tullaan julkaisemaan, on vedenpitävää. Ekaa kertaa minulle juolahti mieleen, millaisia asioita olen sörkkimässä vasta sinä iltana, kun teksti meni painoon. Kysyin työkaverilta, mitähän tästä seuraa ja uskookohan tätä kukaan. Sellainen Härkönen kertoo olleensa aina. Kun hän syventyy johonkin, koko ympäröivä maailma sulkeutuu. Lapsena hän ahmi tuhansia kirjoja Neiti Etsivistä holokaustin historiaa käsitteleviin opuksiin ja aloittelevana free-toimittajana hän hämmensi juttujen tilaajia lyömällä pöytään kymmeniä juttuideoita kerralla. Rikosja oikeustoimittajaksi hän päätyi sattumalta. – Olisin halunnut ensin luontotoimittajaksi, mutta kun sitä paikkaa ei annettu minulle, uhkasin lähteä Turkkarista. Samalla istumalla keksinkin yhtäkkiä tahtovani eläkkeelle jäävän rikostoimittaja Seppo Sudenniemen seuraajaksi. Esimieheni katsoi minua suu auki ja sanoi, että kyllä hän voi luvata, että jotain järjestyy. RIKOSTOIMITTAJAN TYÖ osoittautui Härköstä inspiroivaksi. Hän on kuluttanut paljon aikaa opiskelemalla kuulustelutekniikoita ja sitä, mistä voi tunnistaa, jos ihminen valehtelee. Hän seuraa oikeudenistuntoja ja netissä julkaistuja videoita poliisikuulusteluista ja on säännöllisesti yhteydessä poliiseihin ja virkamiehiin. Työ on kuitenkin myös yksinäistä. Härkönen kertoo toimittajakollegojen järkyttyvän sellaisistakin asioista, jotka hänestä itsestään tuntuvat melko pieniltä kaiken näkemänsä jälkeen. – Itselläni meni vuosi siihen, että sain kasvatettua paskasuodattimen. Tehtäväni on muuttaa hyvinkin raakoja asioita sisältävät oikeuden pöytäkirjat sellaisiksi lehtijutuiksi, joista ihmisille ei tule maailman pahin mieli mutta joissa silti kerrotaan tapahtumista todenmukaisesti. – Ensin kaikki paska jäi itseeni, mutta nyt en enää ota sitä henkilökohtaisesti. Käsittelen toisen tusRebekka Härkönen rakastaa merta ja hakeutuu usein yksinäiseen paikkaan kallioille merenrantaan. ”Tuuli ja suolaiset tyrskyt kasvoilla tuntuvat hyvältä. Meressä piilee käsittämätön voima, ja se voi kätkeä pintansa alle mitä tahansa”, hän sanoo.
SuomenLehdistö 3/2017 9 AJANKOHTAISTA Sanoma uskoo kasvuun pk-yritysten mainonnassa SANOMA MEDIA FINLAND etsii kasvua pienistä ja keskisuurista yrityksistä. Se siirtää koko pk-yritysten markkinoinnin samaan konserniin kuuluvaan markkinointiyritykseen Mobiilimarkkinointi Routaan. Aiemmin Routa on myynyt pkyrityksille tuotteita ja palveluita, jotka ovat kattaneet pienen osan Sanoman online-tarjonnasta. – Nyt Routaan siirtyy koko Sanoman tarjonta pk-yrityksille: online, printti ja radio, kaupallinen johtaja Hans Edin kertoo. Kyse on Edinin mukaan paremmasta organisoinnista. – Näemme, että pk-sektori on kasvumahdollisuus. Emme ole missään nimessä vähentämässä henkilökuntaa, päinvastoin palkkaamme pidemmällä syklillä lisää. Noora Autio Belgialaisfirma alkaa jakaa HSS Median lehdet RUOTSINKIELISIÄ LEHTIÄ Pohjanmaalla kustantava HSS Media ulkoistaa lehtiensä jakelun belgialaiselle PPPjakeluyritykselle kesäkuun alusta. Ratkaisu on poikkeuksellinen: tähän saakka sanomalehtien varhaisjakelua ovat Suomessa hoitaneet Posti ja lehtien omat jakeluyhtiöt. Nimenomaan varhaisjakeluun erikoistunut PPP on jo pidempään halunnut laajentua Suomeen. – PPP:n tavoite on toimia kaikissa EU-maissa. Suomi oli ensimmäinen ehdokas, sillä täällä tilataan paljon sanomalehtiä per asukas, sanoo Suomen-tytäryhtiön toimitusjohtajaksi valittu Patrik Pada. Pada on toiminut aiemmin HSS Median markkinointijohtajana. Riikka Virranta Keskiviikko-lehti taklaa suoramainontaa VIITTÄ MAAKUNTALEHTEÄ ja kaupunkilehtiä kustantava Kaakon Viestintä alkaa julkaista Keskiviikko-lehteä toukokuussa. Se tulee maakuntalehtien liitteeksi ja korvaa kaupunkilehdet Viikkoset ja Vartti Kymenlaakson. Kolmena painoksena julkaistavan lehden yhteenlaskettu levikki ja jakelumäärä on yli 180 000 kappaletta. Keskiviikko jaetaan varhaisjakelussa myös ei-tilaajatalouksiin. Kaakon Viestinnän toimitusjohtajan Jarmo Koskisen mukaan varhaisjakelu on kilpailuetu. Vartti Kymenlaakso siirtyi varhaisjakeluun lokakuussa, ja kokemukset ovat olleet rohkaisevia. – Mainostajat ovat olleet erittäin kiinnostuneita laajan peiton lehdestä, joka jaetaan varhaisjakelussa, Koskinen sanoo. Riikka Virranta Kuluttajia ärsyttävät verkkomainokset listattu KANSAINVÄLINEN HANKE on selvittänyt verkkomainonnan tyypit, jotka häiritsevät kuluttajia eniten. Ärsyttäviksi koetaan muun muassa popup-mainokset ja automaattisesti äänten kanssa käynnistyvät videot. Useiden järjestöjen ja yritysten yhteinen hanke Coalition for Better Ads on toteuttanut standardit paremmalle verkkomainonnalle. Ärsyttäviä mainoksia koskevaan tutkimukseen osallistui 25 000 eurooppalaista ja pohjoisamerikkalaista kuluttajaa. He arvioivat 104 erilaista mainostyyppiä. Noora Autio Keskipohjanmaa siirtyy ensi vuonna tabloidiin KESKIPOHJANMAA SIIRTYY tabloidiin ensi vuoden helmikuussa. Lopullinen sysäys uudistukseen tuli, kun yhteistyölehdet Ilkka ja Pohjalainen ilmoittivat formaatin muutoksesta. Turun Sanomia lukuun ottamatta muut Lännen Median lehdet ovat tabloideja. Päätoimittaja Kauko Palola arvioi, että lehti on tulevaisuudessa entistä riippuvaisempi tilaustuloista eli lukijoista. Riikka Virranta Menestyksellä on hintansa m ed ia no st o kan niin, että se on olemassa, mutta minun ei tarvitse käydä sitä läpi. Edelleen Härköstä kuitenkin koskettaa ”käsittämätön pahuus, joka joitakin ihmisiä vaivaa”. – On järkyttävää, millaisia asioita jotkut voivat tehdä esimerkiksi omalle lapselleen tai puolisolleen. Vapaa-ajallaan Härkönen ei mielellään katso televisiosta dekkarisarjoja eikä edes uutisia. Mieluummin hän maalaa kotinsa seiniä tai tuunaa vanhoja huonekaluja. – Haluan pyhittää itselleni pahuusvapaan alueen. HÄRKÖNEN EI PIDÄ itseään tutkivana toimittajana. Oikeastaan Kupittaa-keissi oli hänen ensimmäinen varsinainen selvitystyönsä. Kuka? Rebekka Härkönen on Bonnier-palkittu rikosja oikeustoimittaja. Hän on työskennellyt Turun Sanomissa eri toimituksissa yli 10 vuotta ja aiemmin myös Turkulaisessa. Syntynyt Vantaalla ja asunut lapsuutensa 10-vuotiaasta eteenpäin Perniössä äitinsä ja ison sisarusjoukon kanssa. Ihaili nuorena alkoholisoituneen isänsä runoilijan lahjoja ja kirjoitti itsekin paljon runoja ja novelleja. Asuu yksin, yksi 18-vuotias poika. Vapaa-ajallaan nauttii luonnosta ja käsillä tekemisestä. Puntari > Avovai laitoshoito mielenterveyspotilaille? Laitoshoito, jos henkilö sitä perustellusti tarvitsee. Avohoidon lisääminen säästösyistä on ongelmien siirtämistä toisaalle, kuten poliisin, pelastuslaitoksen, päivystyksen, rikosseuraamuslaitoksen, omaisten ja tavallisten kanssaihmisten niskaan. > Uutinen tekstinä vai videona? Tekstinä. Sekametelisoppamaista informaatiota sykkivässä ja huohottavassa maailmassa hyvin kirjoitettu teksti on rauhallinen levähdyspaikka, jossa valot eivät välky ja äänet raavi tärykalvoja rikki. Teksti on myös omin ilmaisutapani. > Yksin vai ihmisten joukossa? Yksin. Olen ylisosiaalinen erakko. Viihdyn ihmisten kanssa älyttömän hyvin, mutta kaipaan myös isoa omaa tilaa. Häly sotkee ajatukseni, enkä kykene imemään maailmaa sisuksiini ihmisten seurassa läheskään yhtä voimalla kuin yksin. Tästä syystä esimerkiksi matkustelen mieluiten yksinäni. M IK AE L RY D EN FE LT ” Käsittelen toisen tuskan niin, että se on olemassa, mutta minun ei tarvise käydä sitä läpi.” Mainostajat kaipaavat Hans Edinin mukaan hybridiratkaisuja, joissa yhdistyvät verkko ja muut välineet. > Lue aiheista lisää verkossa ja tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje: www.suomenlehdisto.fi UUTISKOOSTE – Tutkiva työ olisi tosi mielenkiintoista, mutta en usko, että Suomessa on sellaista mahdollisuutta, että meillä voisi toimia pelkkänä tutkivana toimittajana. Paljastukset löytyvät päivittäistyön ohessa ja osittain tuurilla. Härkönen arvelee, ettei lehdillä ole resursseja irrottaa jotakuta ihmistä pelkästään ”haahuilemaan” ja kaivelemaan papereita ja vinkkejä. Eikä nykyisen kokoinen maakuntalehden uutistoimitus hänen mielestään edes pystyisi kantamaan useamman ison jutun seurantaa vuodessa. – Toivoisin kyllä, että kaikki mediatalot tekisivät enemmän tutkivaa journalismia. Silloin tyypit olisivat enemmän varuillaan. Esimerkiksi sairaalaympäristö on saanut olla liian rauhassa: potilaan turvaamiseksi rakennettu järjestelmä suojaa myös ei-asiallista toimintaa. Härkönen toivoo, että toimituksissa annettaisiin lisää tutkivaa koulutusta. Alan gurut voisivat kertoa, miten kaivavat asioita esiin. – Vanhushuollossa asiat vaikuttavat olevan huonosti. Sitä pitäisi jonkun toimittajan lähteä penkomaan. Noora Autio > Rebekka Härkönen palkittiin Bonnierin Suurella journalistipalkinnolla Vuoden jutusta Rajua kaltoinkohtelua Kupittaalla. Härkösen juttukokonaisuus paljasti, kuinka potilaita oli Turun kaupungin psykiatrisilla osastoilla lääkitty tiedottomiksi, pakkoeristetty laittomasti, nöyryytetty, uhkailtu ja pahoinpidelty. ” Ongelma on, että mediassa koetaan nykyään, että pitää tehdä nopeasti ja paljon. Se istuu huonosti siihen, että meidän pitäisi pystyä erottumaan selkeästi niistä, jotka suoltavat tahallaan väärää tietoa.” Ilkan ja Pohjalaisen verkkotoimituksen esimies Juha Vainio Ylen Valheenpaljastaja-blogissa
TAUSTAT 10 SuomenLehdistö 3/2017 M TV:n kehitysosastolla Pasilan Pöllölaaksossa työskentelee väkeä kuudesta yrityksestä. He istuvat avokonttorissa, jossa kenelläkään ei ole merkittyjä paikkoja. MTV.fi:tä, netti-tv Katsomoa ja hiljattain lanseerattua C More -palvelua kehittävät tiimit kommunikoivat kaiken aikaa myös keskenään. Digijohtaja Jyri Kyllönen toimii linkkinä kehittäjien ja MTV:n johtoryhmän välillä. – Normaalisti yritän olla vain poissa järkevien ihmisten jaloista, hän vitsailee. MTV:ssä eletään suurta muutosta, kun niin sanotun lineaarisen television rinnalla erilaiset suoratoistopalvelut kasvattavat suosiotaan. Kehitykseen vastatakseen MTV lanseerasi C Moren, kuluttajamaksullisen striimauspalvelun, jonka kautta suomalaiset voivat seurata esimerkiksi Formula 1 -kilpailuja ja Muumilaakson tarinoita. – Se oli iso ponnistus, mutta siinäkään ei puhuta satojen tai kymmenien ihmisten kehitystiimeistä, vaan lopulta palvelukehityksen ja elinkaaren hallinnan hoitavat aika pienet tiimit, Kyllönen sanoo. MTV:llä on omilla palkkalistoillaan vain viitisentoista digikehittäjää, lähinnä ”product ownereita”, ”palvelumuotoilijoita” ja ”pääsuunnittelijoita”. Käytännössä MTV:n teknologia johtaja Risto Koivula ja digi johtaja Jyri Kyllönen esittele vät hiljattain lan seerattua C More palvelua. Digikehitys kasvaa mediayhtiöissä. Esimerkiksi almalaisista jo joka kymmenes työskentelee sen parissa. Teksti: Janne Arola Kuvat: Vesa Laitinen Pannuhuoneista parrasvaloihin Suome n Leh dis tö n S E L V I T Y S
TAUSTAT SuomenLehdistö 3/2017 11 Pannuhuoneista parrasvaloihin kaikki koodaus eli isoissa projekteissa jopa kymmenien ihmisten työpanos ostetaan ulkoa. Kaikki kuitenkin työskentelevät Maikkarin tiloissa. – Meidän ei ole tarkoituksenmukaista kasvattaa sisäistä henkilömäärää hirveän paljon isommaksi. Tärkeimmän osaamisen pidämme talon sisällä, kaiken muun saamme toimimaan strategisten kumppanien kanssa, sanoo Kyllönen. MTV:n organisaatio kertoo kuvaavalla tavalla murroksesta, joka mediataloissa ympäri maailmaa on digitalisaation myötä tapahtunut. – Perinteinen kahtiajako liiketoiminnan ja tekniikan välillä on hävinnyt kokonaan. Koodarit eivät enää koodaa pannuhuoneissa, tiivistää MTV:n teknologiajohtaja Risto Koivula. Reippaita investointeja ja rekrytointeja Kaikki tätä juttua varten haastatellut mediatalojen digijohtajat kertovat, että digikehitys on ollut viime vuosina kasvussa ja kehittäjien määrä kasvaa myös jatkossa. Vaikka mediatalojen säästöistä ja irtisanomisista on viime vuosina uutisoitu näyttävästi, yhtiöt ovat samaan aikaan investoineet digikehitystyöhön. Esimerkiksi Alman reilusta 2 200 työntekijästä jo kymmenisen prosenttia on suoraan tekemisissä digi> Jatkuu seuraavalla sivulla.
TAUSTAT 12 SuomenLehdistö 3/2017 Testauskonsultti Joffrey Faucon, digi ohtaja Jyri Kyllönen ja service manager Anu Linden työsken televät MTV:llä avokonttorissa, jossa on väkeä kuudesta yrityk sestä.
TAUSTAT kehityksen kanssa. Digijohtaja Santtu Elsinen laskee digikehittäjiksi kaikki palveluiden teknisestä kehittämisestä vastaavat ihmiset, joiden pääasiallinen työ ei ole järjestelmien ylläpito. Tällä hetkellä Alma hakee noin kymmentä koodaria. – Taloudellinen panostaminen ei ole ongelma vaan se, löydämmekö osaavaa työvoimaa, sanoo Elsinen. Ei ole mikään salaisuus, että digiliiketoiminta on Almalle selvästi kannattavampaa kuin perinteinen medialiiketoiminta. Siksi sen kehittämiseen kannattaa panostaa. – Tietenkään homman 10-kertaistaminen ei toisi 10-kertaista tuloshyötyä. Mutta mielellään kasvattaisimme kehitystoiminnan osuutta nykyisestä, Elsinen sanoo. Hankalaa tasapainoilua Sanomallakin on jo kaadettu digin ja printin väliset raja-aidat, ja kehittäjät tekevät tiivistä yhteistyötä kaupallisen puolen ja sisältöosaajien kanssa. Suomessa Sanomalla työskentelee parikymmentä koodaria, jotka vastaavat kuluttajille näkyvien brändien kehityksestä. Lisäksi muista tiimeistä digikehityksen kanssa työskentelee kymmenkunta ihmistä. Myös Sanoma on palkkaamassa lisää kehittäjiä. – Innovatiivisuus ja kustannustehokkuus syntyvät siitä, että on osaamista oman talon sisällä, sanoo Sanoman teknologiajohtaja Kai Taka-aho. Ja kun kehitysvoima on omissa näpeissä, on mahdollista reagoida nopeammin. Keskisuomalaisen digijohtaja Kirsi Hakaniemi näkee yhtenä mahdollisena skenaariona, että kaikissa toimituksissa istuisi oma koodari, joka voisi toteuttaa pieniä kehitysprojekteja lennosta. Mediayhtiöissä painitaan kuitenkin sen kanssa, paljonko pannaan paukkuja tulevaisuuden tuotteiden ja palvelujen kehittämiseen suhteessa nykyisten palvelujen parantamiseen. Tulevaisuuteen suuntaavat digikehitysprojektit ovat pois nykyhetken kannattavuudesta, eikä niiden onnistumisesta ole varmuutta. Toisaalta digikehitystä on pakko tehdä, jotta kuluttajat pystytään tavoittamaan siellä, missä he ovat. – Sanomalehtikentässä on viime vuosina laitettu taloutta kuntoon, ja siihen on mennyt paljon energiaa. Nyt tuntuu, että myös digikehityspuolella ollaan entisestään aktivoitumassa, sanoo Viestintäalan tutkimussäätiön asiamies Helene Juhola. Kehitystä monella rintamalla Monille printtimediataloille yhtälö on vaikea. Digimaailmassa volyymi jyllää. Pienten mediayhtiöiden on rajallisilla resursseilla vaikea kehittää vähintään valtakunnallisia yleisöjä kerääviä tuotteita ja palveluita. Länsi-Savo-konserniin kuuluvan Kaakon Viestinnän liiketoimintajohtajan Juhana Tikan mukaan digikehitys yhtiössä on kuitenkin viime vuosina kasvanut sekä henkilömäärällä että investoiduilla euroilla mitaten. Tikan johtamassa yksikössä työskentelee kuusi kokopäiväistä kehittäjää: kehityspäällikkö, tuotepäällikkö ja neljä koodaria. Iso muutos on ollut se, että nyt kaikilla lehtitalon tarjoamilla tuotteilla ja palveluilla voi olla oma liiketoimintalogiikkansa. – Voi olla myös irrallisia, uusia palveluita, jotka eivät ole nykyisten lehtibrändien alla. Yhtiön digikehitysosasto työstää parhaillaan uusia verkkopalveluita konsernin 7-päiväisille sanomalehdille. Noin puolet työstä ostetaan alihankkijalta. Tikka sanoo, että Kaakon Viestinnässä digikehitystä ei tehdä vain kehittämisen ilosta, vaan kaikilla hankkeilla pitää olla uskottava liiketoimintasuunnitelma. – Pitäisi pystyä kehittämään uusia palveluita ja tavoittaa uusia ryhmiä, mutta samalla säilyttää laatu ja viedä asioita maaliin, hän kuvaa kehitystyön haasteita. Keskisuomalainen kehittää yhteisiä konsepteja Keskisuomalaisen digikehitystyön yhtenä jarruna on ollut yhtiön reipas laajentuminen. Se on viime vuosina hankkinut sekä Suomen Lehtiyhtymän että Mediatalo Esan. Samalla konsernin ylläpidettävien verkkopalveluiden ja -sovellusten määrä on noussut yli 60:een. Erilaisia julkaisujärjestelmiä on neljä. – Nyt olemme siinä pisteessä, että lähdemme voimallisemmin tekemään yhteisiä konsepteja, digijohtaja Hakaniemi sanoo. Se tarkoittaa julkaisujärjestelmien yhtenäistämisen lisäksi esimerkiksi sellaisen tietokannan luomista, jossa kaikki konsernin sisällöt olisivat kaikkien julkaisujen saatavilla. Se helpottaisi päivittäistä toimintaa ja vapauttaisi resursseja muuhun kehitystyöhön. Hakaniemen johtama digikehitysyksikkö aloitti vuonna 2015 seitsemällä työntekijällä, nyt työntekijöitä on jo 19. Digikehityksestä pyritään myös tekemään aiempaa läpinäkyvämpää. – Tavoitteena on toteuttaa kenen tahansa ideoita, ei vain sen, joka ”huutaa koviten”, Hakaniemi tiivistää. Tarjontaa kymmeniin kanaviin Ylellä talon ulkopuolelta ostettavan kehitystyön budjetti on kymmenisen miljoonaa euroa, ja sen päälle tulevat omilla palkkalistoilla olevien kehittäjien kulut. Yle työllistää talon sisällä noin 50 digikehityksen parissa työskentelevää henkilöä ja saman verran alihankkijoita. – Mutta samalla se on pieni porukka, kun katsoo, mitä palveluita kehitetään, sanoo Ylen digijohtaja Mikko Rusama. Kehitystyön rahoitus jaetaan eri pääpalveluille, kuten Yle Areenalle, Yle.fi-verkkopalvelulle, Svenska Ylen palveluille sekä Lapset, Nuoret ja Oppiminen -kokonaisuuksille. Tämän lisäksi osa rahoituksesta käytetään tulevaisuutta rakentaviin kehityshankkeisiin, kuten robottijournalismiin ja data-analytiikkaan. Rusama muistuttaa, että on mahdotonta määritellä täsmällisesti, mikä osuus kehitystyöstä hyödyttää digipalveluita ja mikä esimerkiksi perinteistä televisiota. Ennen uutiset tavoittivat suomalaiset analogisen radion ja television kautta. Nyt samoja uutisia saatetaan katsoa älypuhelimilla, tableteilla, pöytäkoneilla, läppäreillä, sosiaalisessa mediassa ja tulevaisuudessa sellaisilla laitteilla ja käyttöjärjestelmillä, joista emme ole vielä kuulleetkaan. – Tavoittavuus on Ylen ja kaikkien mediatalojen suurin haaste, Rusama sanoo. Yhteistyöllä jättejä vastaan Suomalaiset mediayhtiöt tekevät digikehityksessä myös paljon yhteistyötä. Viestintäalan tutkimussäätiön Helene Juholan mukaan esimerkiksi Tekesin rahoittamalla median innovaatiotuella tehdään parhaillaan sisältömarkkinointiin, analytiikkaan ja virtuaalitodellisuuteen liittyviä kehittämishankkeita. Lisäksi on vaikkapa Helsingin yliopiston ja VTT:n yhteisprojekti, jossa tutkitaan automaattisen julkaisemisen mahdollisuuksia. Mukana on useita suomalaisia lehtitaloja. Esimerkiksi MTV:ssä uskotaan liikkuvan kuvan hyödyntämisen lisääntymiseen tulevaisuudessa. Teknologiajohtaja Koivula sanoo, että tällaisessa kehitystyössä MTV voisi hyvin tehdä laajempaakin yhteistyötä sanomalehtiyhtiöiden kanssa. Yhteistyö on järkevää, koska digikehittäminen on kallista ja suomalaiset kilpailevat myös monikymmenkertaisilla budjeteilla operoivia kansainvälisiä jättiyhtiöitä, kuten Googlea, Facebookia ja Netflixiä, vastaan. Sanoman Taka-aho muistuttaa, että pilvipalveluihin siirtyvässä maailmassa edes kansainvälisillä jättiyhtiöillä ei kuitenkaan ole niin isoa teknologista etumatkaa kuin budjeteista voisi päätellä. – Me emme varmasti koskaan kehitä älykkäintä keinoälyä. Antaa isojen poikien hoitaa se. Mutta kehittyvät tekniikat hyödyttävät lopulta myös meitä, hän sanoo. ? Risto Koivulan mukaan MTV:n seuraava suuri kehitysprojekti on kesän jälkeen käynnistyvä verkkosivujen uudistaminen. ”Tietenkään homman 10kertaistaminen ei toisi 10kertaista tuloshyötyä. Mutta mielellään kasvattaisimme kehitystoiminnan osuutta.” SCHIBSTED Liikevaihto (milj. euroa): 1730 Digiliikevaihdon osuus liikevaihdosta: 68 % (Q4, 2016) Digikehittäjien määrä: Noin 2000 insinööriä, suunnittelijaa, tuotepäällikköä ja analyytikkoa product and tech -yksikössä. SANOMA MEDIA FINLAND Liikevaihto: 581 Digiliikevaihdon osuus liikevaihdosta: 41 % Digikehittäjien määrä: Omaa henkilöstöä Suomessa noin 30 sekä useita kymmeniä alihankkijoiden työntekijöitä. YLE Liikevaihto: 471 Digikehityksen budjetti: Ulkoinen budjetti n. 10 miljoonaa euroa. Tämän päälle tulevat Ylen omilla palkkalistoilla olevien kehittäjien työvoimakustannukset. Digikehittäjien määrä: Omaa henkilöstöä noin 50 ja vähintään saman verran ulkopuolelta ostettavaa työtä. ALMA MEDIA Liikevaihto: 353 Digiliikevaihdon osuus liikevaihdosta: 38 % Digikehittäjien määrä: Yli 200, joista noin sata Suomessa ja toiset sata Euroopassa kehittämässä digitaalisia palveluita. MTV Liikevaihto: 256 (MTV Oy + Mediahub Helsinki Oy 2015) Digikehityksen budjetti: 5–10 % liikevaihdosta. Digikehittäjien määrä: Omaa henkilöstöä 10–15, alihankkijoita vähintän saman verran. KESKISUOMALAINEN OYJ Liikevaihto: 152 Digiliikevaihdon osuus liikevaihdosta: 5% Digikehittäjien määrä: Omaa henkilöstöä 19 ja sen lisäksi alihankintaa. LÄNSISAVO OY Liikevaihto: 73 (2015) Digikehittäjien määrä: 6 täys päiväistä, muutama osapäiväinen ja lähes saman verran alihankintaa. Taulukossa esitetyt digikehittäjien määrät on saatu yhtiöiden digi johtajilta. Lukujen tarkoitus on antaa mittakaavaa yhtiöiden digi kehityksen resursseista. Luvut eivät ole keskenään täysin vertailukelpoisia esi merkiksi siksi, että yhtiöiden organisaatiot ja digikehityksen kanssa toimivien työntekijöiden tehtäväkentät ovat eri yhtiöissä erilaisia. Mediayhtiöiden digikehitystoiminta SuomenLehdistö 3/2017 13 Suome n Leh dis tö n S E L V I T Y S
14 SuomenLehdistö 3/2017 TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME Toimittajat ilman palkkaa 66 vapaaehtoista toimittaa kunnianhimoista verkkolehteä, The Ulkopolitistia. Miksi? Teksti: Riikka Virranta Kuvat: Touko Hujanen HELSINGIN YLIOPISTON poliittisen ja aatehistorian tutkija Timo R. Stewart voivottelee ääneen mediaa kuluttaessaan. Miksei tätä näkökulmaa ole otettu huomioon? Miksi taas sama ihminen kommentoi asiaa? Hänen mukaansa Suomessa ulkopolitiikkaa kommentoivat mediassa muutamat vakiopuhujat. Mielipiteitä julkaistaan puhujan ei sanottavan perusteella. Tutkimuksen ja journalismin välillä ammottaa kuilu. – Akateemisessa maailmassa ajatellaan, että media on pinnallista ja toimittajat ajattelevat, että akateemiset ihmiset ovat tylsiä ja heidän näkökulmansa epärelevantteja. Osin tälle kritiikille rakentui verkkolehti The Ulkopolitist vuonna 2011. Sen manifesti on parantaa suomalaisen ulkopoliittisen keskustelun tasoa ja auttaa ymmärtämään ilmiöitä otsikoiden takana. Toisaalta yliopistomaailmasta tulevat tekijät vain haluavat itse kuluttaa hyvin argumentoitua ja lähteistettyä sisältöä lempiteemoistaan, ulkoja turvallisuuspolitiikasta sekä kansainvälisistä suhteista. Yli sata haki kirjoittajaksi The Ulkopolitist kuuluu siihen verkkoon syntyneiden julkaisujen sarjaan, joka järjestäytyy tavoitteelliseksi toimitukseksi. Toiminta alkoi kahdeksan nimimerkkien takaa kirjoittaneen bloggarin liittymänä. Nyt tekijöitä on 66. Kun The Ulkopolitist viime syksynä haki riveihinsä uusia kirjoittajia, hakemuksia tuli yli sata. Mukaan valituista suuri osa on oman alueensa asiantuntijoita – tutkijoita, opiskelijoita, väitöskirjan tekijöitä mutta myös toimittajataustaista väkeä. – Halusimme laajentua, mutta se oli mahdollista vain, jos vähän järjestäytyy, Stewart sanoo. Viime syksynä hänet valittiin lehden ensimmäiseksi päätoimittajaksi. Samalla nimettiin kaksi toimituspäällikköä ja ydintoimitus, yhteensä 11 hengen joukko, jolla on muitakin vastuita kuin tuottaa harvakseltaan artikkeli: suunnittelua, editointia, strategiaa. Joukko jaettiin seitsemään toimitukseen aiheiden mukaan. Johto valitsee kirjoittajien ideoista parhaat ja sovittaa ne kalenteriin. Deadline on 10 päivää ennen julkaisua. Niiden päivien aikana tapahtuu osa siitä, mistä haastateltavat käyttävät termiä ”debatoiva kulttuuri”. Osalle uusista tekijöistä on tullut jopa järkytyksenä, että teksteissä esitettyjä näkemyksiä haastetaan voimakkaastikin toimituksen sisällä ennen julkaisua. Toimituspäällikkö Matti Pesu sanoo itsekin kehittäneensä paksun nahan, ”mikä on hyvä”. – Odotamme kirjoittajilta yhden tai kaksi juttua puolessa vuodessa. Oletamme, että niitä varten on tehty ajatustyötä ja luettu paljon tavaraa. Taustalla voi olla jopa tutkimusta. Nuoria aikuisia kiinnostaa Tavara on tiukkaa, mutta toimituksella on viitteitä siitä, että se kiinnostaa muitakin kuin tutkijoita ja ulkoministeriön työntekijöitä. Analytiikan perusteella peruslukijakunta muodostuu 20–30-vuotiaista korkeakoulutetuista kaupunkilaisista. Julkaisu kerää keskimäärin noin 5 000 lukukertaa viikossa, mikä vastaa suuruusluokaltaan monen paikallislehden lukuja. Kävijämäärä on ollut tasaisessa kasvussa, ja sitä pyritään kasvattamaan. Viime syksynä The Ulkopolitistissa aloitti viestintätiimi, joka tavoittelee laajempaa näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa ja toimittaa uutiskirjettä. Toimituksessa on huomattu, että ajankohtaisuus tuo lukijoita. Niinpä pinnalla olevien aiheiden käsittelyä lisätään. Kirjoitustyyliä hiotaan, jotta asiat avautuisivat helpommin. Kuviin ja visuaalisuuteen kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota. Toisaalta yleisösuhde on ristiriitainen: lukijamäärää ei haluta ehdoitta maksimoida eikä analytiikkaa seura> Jatkuu seuraavalla sivulla.
SuomenLehdistö 3/2017 15 TAUSTAT AATTELEPPA OMALLE kohalles. No yritän. Kuvittelen vastapäätä kahvipöytään hahmon, joka kyselee ensin kevyet kuulumiset ja siirtyy sitten vähitellen syvällisempiin ajatuksiini sekä elämäni kipupisteisiin. Todistaa ehkä herkistymisen hetken, vaikka yritän peittää sitä ja jälkeen päin kadun. Tekee henkilöön meneviä päätelmiä keittiön sisustuksesta silloin, kun käännän selkäni noutaakseni lisää kahvia. Hahmo ei ole ystävä eikä edes tuttava vaan toimittaja, joka kirjaa ylös keskustelun ja ympäristöstä tekemänsä havainnot. Puran sisimpäni lautalle, joka lipuu käsistäni journalismin aavalle ulapalle. Sellaiseltako tuntuisi olla haastateltavana henkilöjuttuun? Voin hyvin ymmärtää, että hirvittää. HAASTATTELUTILANNE ON lähtökohtaisesti luonnoton. Turha teeskennellä, ettei niin olisi. Jotakuinkin näin summasi amerikkalainen Pulitzer-palkittu toimittaja Jacqui Banaszynski, jonka vetämään työpajaan osallistuin lähes kymmenen vuotta sitten. Valta-asetelma ja hyötysuhde on olemassa, kun toinen tekee muistiinpanoja ja toinen avautuu. Siitä huolimatta uskon, että yleensä molempien aikeet ovat hyviä eikä jutun kohteella pitäisi olla pelättävää. Miten luonnottomaan hommaan sitten tarttuisi? Miten rakentaa luottamusta? En ole itse keksinyt siihen muuta keinoa kuin rehellisyyden ja pyrkimyksen olla oma itsensä. En esitä small talk -hirmua tai sosiaalista pyörremyrskyä, koska en sellainen ole. Mieluummin käytän energiaani ihmisen ja ympäristön havainnointiin. Satsaan kuuntelemiseen, koska se on minulle luontevaa. Siitä syntyy toivoakseni aito läsnäolo. Syntyy välillä myös kiusallisia hiljaisia hetkiä, mutta usein niistä versoo rohkeus lisätä vielä jotain, sanoa vähän enemmän. Nykyisin yritän olla peittämättä tai arastelematta niitäkään hetkiä, jolloin oma silmä kostuu. Sekin on rehellisyyttä, vaikka ei siitä numeroa tarvitse tehdä. Päähuomio on haastateltavassa. LUOTTAMUS EI tarkoita haastateltavan saneluvaltaa. Aina on olemassa myös konfliktin vaara. Silloin kiltinkin toimittajan on kyettävä puolustamaan Journalistin ohjeiden asettamia velvollisuuksia. Tilanne ei myöskään ole terapiasessio, vaan toimittajan päämääränä on mahdollisimman hyvä juttu. Ehkä haastattelussa on kuitenkin yhteyksiä terapeuttiseen kuunteluun. Molemmissa pyritään oikeasti ymmärtämään ihmistä, hänen persoonaansa ja motiivejaan. Kipeää tarinaansa kertovalle niin sanotulle tavalliselle ihmiselle pitää mielestäni tehdä ennalta selväksi myös se, mihin hän on ryhtymässä. Vastuu korostuu näinä aikoina, jolloin mitä kivoimmista jutuista lohkeaa herkästi verkkokeskusteluissa mitä hulluimpia solvauskommentteja. Kauhukuva on se, että haastateltava tuntisi itsensä myöhemmin hyväksi käytetyksi. Sellaista ei itselleni ole koskaan tullut vastaan tai sitten sitä ei ole kerrottu. Oman kokemukseni mukaan ennalta arastellunkaan haastattelun antamista ei myöhemmin kaduta. Usein kuulee mieluummin sitä, että juttu ja ihmisiltä saatu palaute voimauttivat. Voiko luonnottomasta suhteesta kehittyä luonnollinen? Varmasti voi. Itse olen saanut henkilöjuttujen kohteista ainakin yhden tosiystävän. Luonnollisen ihmissuhteen aika on kuitenkin vasta jutun julkaisun jälkeen. Kaisa Hahto on Lännen Median lukemistotoimituksen toimittaja. le hd en te kij ä ” Hahmo tekee henkilöön meneviä päätelmiä keittiön sisustuksesta, kun käännän selkäni noutaakseni lisää kahvia.” Luonnoton henkilöhaastattelu The Ulkopolitistin tekijät ovat yhteydessä virtuaalisesti. Kerran kuussa pidetään toimituskokous pubissa. Keskellä päätoimittaja Timo R. Stewart ja etualalla toimituspäällikkö Matti Pesu.
16 SuomenLehdistö 3/2017 TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME Vinkit Näin The Ulkopolitist joustaa konventioista The Ulkopolitistia tehdään pienissä paloissa, usein varhain aamulla, illalla ja viikonloppuisin. Päätoimittaja Timo R. Stewart pyrkii olemaan toimituksen tavoitettavissa milloin vain. Palaveeraamassa vasemmalta lukien Jussi Heinonkoski, Matti Pesu, Veera Laine, Stewart ja Alex Pitkänen. 1. EI SEURANTAPAKKOA. Lehti ei koe velvollisuutta seurata yleistä agendaa. ”Voimme nostaa esiin aiheita, jotka eivät muuten nousisi puheeksi”, Timo R. Stewart sanoo. 2. POIKKEUSKEINONA HAASTATTELU. ”Haastattelulla on oltava selkeä lisäarvo. Emme etsi haastateltavaa sanomaan jotain, mitä itse haluamme sanoa. Tällaista näkee paljon.” 3. TUTKIMUS NÄKYY TEKSTEISSÄ. ”Kirjoittajilla on sellainen tietopohja, että he voivat esittää pitäviä argumentteja. He tuntevat paljon myös ulkomaista tutkimusta. Toimittajilla tutkimustietoa ei ole samalla tavalla saatavilla”, Noora Mattila sanoo. 4. VÄLJÄ SUHDE AJANKOHTAISUUTEEN. Juttuihin käytetään todella paljon aikaa ja niitä julkaistaan viiveellä. ”Mediassa kuvitellaan, että ihmisten kiinnostus lopahtaa pian. Lukijoiden aikajänne on joskus vähän pidempi kuin toimittajien”, Mattila sanoo. 5. AVOIN NÄKEMYKSELLISYYS. ”Mahdollisuus objektiivisuuteen on avoin subjektiivisuus: on selkeä argumentti ja kerrotaan avoimesti, miksi sanotaan näin”, Stewart sanoo. ta sormi pulssilla. Keventämällä yleisöä kenties saisi. – Emme tingi vapaudesta kirjoittaa niistä asioista, joista haluamme, vaikka verkossa on houkutus pikavoitoille. Osa jutuista tulee aina olemaan sellaisia, että ne kiinnostavat lähinnä asiantuntijayleisöä, emmekä koe sitä riippakivenä, Stewart sanoo. Jotkin jutut kuitenkin murtautuvat laajemmalle. Tuoreehko hitti avasi populismin nousua sosiaalipsykologian näkökulmasta. Venäjä kiinnostaa ja sen ohella Yhdysvallat, Lähi-itä sekä Suomen ulkoja turvallisuuspolitiikka. Kukaan ei saa palkkaa Kukaan tekijöistä ei saa korvausta työstään. Joukkorahoituksella hankitut noin 12 000 euroa menevät verkkosivuston kehittämiseen ja podcastien tekemiseen vaadittaviin laitteisiin. Palvelinmaksuja on aiemmin katettu taustalla olevan yhdistyksen jäsenmaksuilla. Matti Pesu kertoo käyttävänsä The Ulkopolitistiin reilun työpäivän verran tunteja viikossa. Se on arvio, sillä ”koko ajan meillä on kanavat auki”. Suomen ulkopoliittisen ajattelun kehittymistä koskevan väitöskirjatyön oheen verkkolehti istuu saumatta. – Tulee aika paljon kelailtua näitä asioita, on mukava jakaa niitä laajemmalle yleisölle. Tämä on myös hyvä tapa kehittää omaa ajattelua. Sosiaalinen ulottuvuus on tietysti iso. The Ulkopolitistin kautta pääsee tuntemaan merkittävän osan maan kansainvälisistä ilmiöistä kiinnostuneita tutkijoita. Tutkijat saavat myös kaivattua näkyvyyttä. Entä miksi verkkolehti kerää vapaaehtoisia työtunteja myös ammattitoimittajilta, kuten Noora Mattilalta? – Jos tämä olisi Helsingin Sanomien blogi, en ikimaailmassa tekisi tätä ilmaiseksi, kulttuurilehti Nuoren Voiman päätoimittajana parhaillaan toimiva Mattila aloittaa. The Ulkopolitistin kielenhuoltajana hän editoi juttuja. CV-merkintää enemmän Mattilaa kiinnosti olla hyödyksi tärkeäksi kokemalleen julkaisulle, ja on sekin hyödyksi hänelle. – Tämä on samalla opiskelua. Mikä tavis? The Ulkopolitist pyrkii omanlaiseensa tyyliin. Päätoimittaja Timo R. Stewart ei ole varma, voidaanko puhua journalismista. Kyse ei ole myöskään tieteen popularisoimisesta tai akateemisesta julkaisusta. Kärkenä on analyysi. Tekstit muistuttavatkin eniten lehdissäkin julkaistavia vieraskynäkirjoituksia, ajoin humoristisella twistillä. Haastatteluja hyödynnetään harvoin. Journalismissa niin läpitunkevia taviksia jutuissa ei näy, sillä se ”ei ole juolahtanut edes mieleen”. Kommenttien soittamista on tosin tarkoitus lisätä. Sekin tuo moniäänisyyttä asiantuntijoiden joukkoon. – Perinteisellä journalismilla on meille opetettavaa siinä, miten tehdä viestit helpommin lähestyttäviksi. Meillä taas on opetettavaa siinä, että jos hetken hengittää ja pohtii, voi syventää analyysia, Stewart sanoo. Uutismediaa haastavat kaikkialla diginatiivit julkaisut, jotka ponnistavat liikkeelle intohimosta ilman merkittävää ansaintaa. Päätoimittaja Stewartin keskipitkän tähtäimen tavoite on, että The Ulkopolitist saisi yhden palkallisen tekijän. Riski on, ettei ydinporukka jaksa loputtomiin lahjoittaa aikaansa. – Ei ole mikään ihanne, että kirjoitustyötä tekevät ammattilaiset tekevät sitä ilmaiseksi. Ansaintalogiikka on solmu, jota kaikki pohtivat. Yksi mahdollisuus on think tank -tyyppinen toiminta. Tavoitteena on painoarvon nousu niin, että julkaisu voisi asettaa keskustelulle agendaa. – Hienointa olisi, että artikkeliemme kanssa debatoitaisiin enemmän. Parhaassa tapauksessa innoittaisimme muita uusia medioita syntymään. Niin on jo käynytkin. The Ulkopolitistin malli on kopioitu sellaisenaan Tanskaan. – Olemme joskus vitsailleet The Sisäpolitistin mahdollisuudella, Stewart sanoo. ? ” Emme tingi vapaudesta kirjoittaa asioista, joista haluamme, vaikka verkossa on houkutus pikavoitoille.”
PALSTAT SuomenLehdistö 3/2017 17 THE WIRECUTTER on verkkomedia, joka tekee vain yhden asian mutta tekee sen hyvin. Se auttaa uuden kodinkoneen ostamista harkitsevia lukijoita löytämään kunkin kategorian parhaan tuotteen: kuulokkeet, valurautapannun, langattoman tukiaseman, äly-tv:n ja monta muuta. Lukijalle Wirecutterin arvo on helppo ymmärtää. Sen artikkelit ovat perinpohjaisia, joten sen sijaan että tuhlaisi aikaa monella eri sivustolla ja yrittäisi suhteuttaa niiden tuotevertailuja toisiinsa, voi lukea vain yhden jutun ja tehdä ostopäätöksen sen perusteella. Liiketoimintamallikin on yksinkertainen. Jutuissa mainitut tuotteet on linkattu verkkokauppa Amazoniin, joten jos lukija aloittaa surffailun Wirecutterista, päätyy sieltä Amazoniin ja ostaa vaikkapa uuden paistinpannun, kauppa tilittää siivun tuotteen hinnasta Wirecutterille. Tämä myös kerrotaan lukijalle jokaisen artikkelin yhteydessä. Ilmiö ei edes ole aivan uusi. Iso-Britanniassa sanomalehdet ovat jo pitkään ylläpitäneet omia kirjakauppoja. Jokaisen kirja-arvion perässä lukee ”voit ostaa tämän teoksen kaupastamme tähän hintaan” ja puhelinnumero, josta tilata kirja. Malli on ilmeisesti toimiva, sillä lokakuussa 2016 New York Times osti Wirecutterin ja sen sisarsivusto Sweethomen 30 miljoonalla dollarilla. Sivuston kautta tehdään kohtalaisen paljon kauppaa – vuonna 2015 lukijat ostivat tuotteita 150 miljoonalla dollarilla. MUUTKIN KÄYTTÄVÄT samaa taktiikkaa. Gizmodo Media Group on Univision-mediayhtiön nykyään omistama blogiverkosto – tosin blogi-sana pitää ymmärtää tässä yhteydessä hyvin väljästi – jonka yhtenä osana on teknologiaja vekotinblogi Gizmodo. Myös sen artikkeleissa linkitetään verkkokauppoihin, joista lukijat voivat ostaa puheena olevia tuotteita. Gizmodo Media Groupin toimitusjohtaja Raju Narisetti kertoi Digidayn haastattelussa, että neljännes tuloista tulee verkkokaupan kautta. Mainonta, lukijoilta tulevat maksut ja ”offline-bisnes” eli esimerkiksi konferenssien järjestäminen vastaavat lopuista kolmesta neljäsosasta, ja Narisettin mukaan se on hyvä tilanne – median ei pidäkään olla vain yhdestä lähteestä riippuvainen. Siitä tuli kouriintuntuva muistutus helmikuussa, kun Amazon ilmoitti muuttavansa yhteistyökumppaneille tilitettävien palkkioiden laskentaperiaatteita. Wirecutteria muutos tosin tuskin koski, koska se on tarpeeksi iso neuvotellakseen omat komissioprosenttinsa. Rapauttaako komissiokauppa tiedotusvälineiden journalistisen etiikan? Onhan selvää, että jos tiedotusväline saa rahaa myytyjen tuotteiden perusteella, se synnyttää kiusauksen tyrkyttää huonojakin tuotteita, kunhan niistä vain saa mahdollisimman suuren komission. LIIKETOIMINTAMALLI TOIMII parhaiten kuluttajajournalismissa, ja siinäkin riski on todellinen. Netti on pullollaan erilaisia tuotearvioita, jotka on selvästi tehty hakukonenäkyvyys mielessä. Testit ovat tyhjänpäiväisiä, ja lukijalle jää vahva olo siitä, että artikkelin ainoa tarkoitus on saada lukija ostamaan tuote. Toisaalta näin toimiva media rapauttaa yleisön luottamusta itseensä, jolloin se vähentää lukijoiden intoa ostaa myöhemmin sen kautta mitään ja siten tuhoaa oman liiketoimintansa. Lisäksi esimerkiksi Wirecutterin design hyötyy siitä, ettei sivustoa ole rakennettu bannerimainosten ehdoilla – juttuja ei pilkota keinotekoisesti moneen osaan, lukijoita ei houkutella harhaanjohtavilla klikkiotsikoilla ja niin edelleen. Eikä tämäkään polku vie aina onneen. Wirecutterin pitkäikäinen työntekijä Joel Johnson perusti vuonna 2014 samaan tapaan lastentarvikkeita suosittelevan NightLight-verkkopalvelun. Hänen jos jonkun luulisi tietävän, miten kyseinen konsepti toimii, mutta silti Nieman Labin haastattelussa Johnson luonnehti sivuston olevan ”kannattava, muttei hurjan”. ? Verkkokauppamedia ko pi oi tä m ä Komissiokauppa on yksi keino paikata laskevia mainostuloja. Se toimii parhaiten kuluttajajournalismissa. Olli Sulopuisto on helsinkiläinen vapaa toimittaja, podcastaaja ja nörtti. olli@nonfiktio.fi HANNA SAKARA 1 Jos juttu toimii omillaankin, linkki verkkokauppaan voi lisätä lukijan saamaa hyötyä. 2 Läpinäkyvyys on tärkeää, jotta lukija voi luottaa mediaan. 3 Ainoana tulonlähteenä komissiokauppa on samalla tavalla riskialtis kuin pelkkä mainontakin. 3 pointtia
18 SuomenLehdistö 3/2017 PALSTAT AMMATTIMAISEN JOURNALISMIN tulevaisuuden ratkaisee se, miten hyvin journalismi pystyy tekemään monimutkaistuvaa maailmaa ymmärrettäväksi, laittamaan asioita mittasuhteisiinsa ja avaamaan niiden syy-seuraussuhteita. Tulevaisuuden politiikan toimittajien pitäisi olla yhteiskunnallisen keskustelun fasilitaattoreita, jotka mahdollistavat julkisen keskustelun eri foorumeilla olennaisista asioista oikeisiin faktoihin perustuen. Fasilitointi kuulostaa konsulttikieleltä, mutta politiikan toimittajiin liitettynä sen voi ajatella tarkoittavan rikastavan ja rakentavan yhteistyön edellytysten luomista kansalaisten keskinäiseen sekä kansalaisten ja poliitikkojen väliseen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Politiikan toimittajien tehtävä on luoda edellytyksiä todellisen demokratian toteutumiselle. Fasilitaattori ”opettaa kalastamaan”, eli hän auttaa ihmisiä saavuttamaan itse päämääränsä. Tällaisia politiikan journalistien tehtäväkuvia hahmottelee Sitran asiantuntija Jukka Vahti Politiikan toimittajien 50-vuotisjuhlakirjan artikkelissa. Siinä missä Politiikan toimittajat katsoivat 25ja 35-vuotisjuhlakirjoissaan taaksepäin ja muistelivat menneisyyden urotekoja, nyt katse on käännetty politiikan journalismin nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. POLITIIKAN JOURNALISTIT ovat perinteisesti olleet miesvaltaista porukkaa. Vielä vuoden 2014 selvityksessä politiikan toimittajien keski-ikä oli 51 vuotta ja heistä 62 prosenttia oli miehiä. Irtisanomisten ja eläköitymisten seurauksena politiikan toimitukset nuorentuvat ja naisistuvat. Viime vuoden lopulla enää 53 prosenttia Politiikan toimittajien jäsenistä oli miehiä. Aiempien erikoistoimittajien sijaan politiikan journalismia tekee yhä useammin politiikkaan ja talouteen keskittynyt toimittaja, jonka suhde politiikkaan on aiempaa etäisempi. Nuori toimittajakunta korostaa asiantuntijuuttaan ja riippumattomuuttaan pitämällä etäisyyttä politiikan toimijoihin. Tutkija Jari Väliverronen referoi artikkelissaan tyypillisen nuoren polven politiikan toimittajan kuvauksen suhteestaan poliitikkoihin: ”Politiikan toimittajat ovat vähän sekä että. Et voi olla kaveri sanan varsinaisessa merkityksessä etkä ystävä poliitikon kanssa, vaan pitää olla tietty väli. Sanotaanko, vähän niin kuin jonkin sortin työkaverit, mutta vain vähän eri osastoilla.” Ilmassa on kuitenkin merkkejä, että lukijat kaipaavat objektiivisen ja neutraalin raportoinnin lisäksi kommentoivaa, mielipiteellistä ja jopa avoimen ideologisesti latautunutta tekstiä. Heikkona signaalina voi pitää suorapuheisten kansalaiskirjoittajien rekrytoimista median blogialustoille ja toisaalta avoimen puolueelliselle ja journalismin perusperiaatteita vastaan rikkovalle MV-lehdelle jäänyttä elintilaa. TOTUUDEN JÄLKEINEN aika haastaa politiikan journalismin, kun faktojen ja niiden perustelujen sijaan keskiöön on noussut kunkin oma kokemus. Politiikan journalistikin sortuu helposti mikrofonin jalaksi toistamaan poliittisen eliitin sanomisia ”he said, she said” -tekniikalla. Sitaattien välittäminen ja politiikan pelkistäminen henkilöiden väliseksi peliksi ilman kyseenalaistamista ei kuitenkaan vielä tuo journalismille sen olemassaolon oikeuttavaa lisäarvoa. Toimittaja Johanna Vehkoo kirjoittaa artikkelissaan, että tulevaisuudessa kaikesta journalismista tulee faktantarkistusjournalismia. Maailmalla laatujournalismiin kuuluu faktantarkistus erikseen organisoituna, mutta myös Suomessa on alkanut yleistyä juttutyyppi, jolla kumotaan julkisuudessa esitettyjä väitteitä omaan tiedonhankintaan perustuen. Poliitikkojen sanomisia on totuttu kritisoimaan kolumneissa, mutta väitteitä voi perustellusti kritisoida myös neutraaleissa jutuissa. Lukijalle on kuitenkin tärkeää pystyä osoittamaan, mihin lähteisiin poliitikon väitteen kumoaminen perustuu. Helsingin Sanomien politiikan ja talouden toimituksen esimies Piia Elonen, mihin politiikan toimittajia tarvitaan 2020-luvulla, koska teknologian ansiosta jokainen voi itse olla media ja päästä alkuperäisille lähteille? – Politiikan parhaus tai herkullisuus toimittajan näkökulmasta on se, että asiat eivät ole aina niin kuin ne sanotaan. Eli on julkiset lausunnot, ja sitten on maailma ja motiivit niiden takana. Piiloagendojen paljastamistarve ei katoa sen myötä, että poliitikot saavat oman viestinsä julki aiempaa paremmin omissa kanavissaan. Olet siis sitä mieltä, että politiikan toimittajat pystyvät yhä tuomaan lisäarvoa poliitikkojen ja kansan väliseen viestintään? – Toimittajia tarvitaan entistä enemmän suodattamaan lausuntoja, linkittämään niitä lukijan omaan elämään, kehystämään mihin ne liittyvät ja paljastamaan piiloagendoja. Lähiaikoina on jäänyt ja jää eläkkeelle runsaasti kokeneita ja arvostettuja politiikan toimittajia, kuten esimerkiksi juuri eläköitynyt Unto Hämäläinen. Uskotko, että toimittajien nuorentuminen ja naisistuminen vaikuttaa politiikan journalismin sisältöihin? – En näe suoraa yhteyttä siihen, että jos ihmisellä on munasarjat, että miten se näkyisi tekstissä. Politiikan journalismilla on samat tavoitteet sukupuolesta riippumatta. – Sukupolvikysymys näkyy varmaan tavoissa mieltää politiikka ja tehdä politiikkaa. Nyt ajatellaan laajasti, että politiikkaan kuuluu kulutusvalintoja ja että henkilökohtainen on poliittista. Tutkimuksen mukaan erityisesti nuoret toimittajat haluavat pitää aiempaa suurempaa etäisyyttä poliitikkoihin. Yhteisiä saunomisia ja alkoholinhuuruisia illanviettoja ei pidetä enää normaalina politiikan toimittajan työnä, kuten aiempina vuosikymmeninä. Menetetäänkö skuuppeja, kun sisäpiirin juorut eivät kantaudu toimittajien korviin saunailloissa? – Kyllä juoruja voi kuulla ja vinkkejä saada muutenkin kuin humalassa saunaillassa. Me tapaamme edelleen poliitikkoja, mutta työajan puitteissa ja selvin päin esimerkiksi lounailla. – Jos poliitikot kutsuivat ennen saunailtaan, niin nyt he kutsuvat vaikkapa aamiaiselle. Tavat ovat muuttuneet, eikä se johdu pelkästään toimittajista vaan myös poliitikoista. Hekin ovat rajanneet iltoja ja viikonloppuja siviilielämälleen. Ihmiset ovat mustasukkaisempia vapaa-ajastaan ylipäätään. Sitran asiantuntija Jukka Vahti ehdottaa, että politiikan toimittajista pitäisi tulla ”yhteiskunnallisen keskustelun superfasilitaattoreita”, jotka mahdollistavat faktoihin perustuvan keskustelun eri foorumeilla. Mihin suuntaan itse uskot politiikan journalismin olevan menossa? – Vahdin ehdotus on hyvä. Hesarin tehtävä on yhteiskunnallisen keskustelun herättäminen ja ylläpitäminen. Tarkoituksemme on antaa lukijoille eväät ja työkalut oman maailmankuvan muodostamiseen avaamalla politiikan merkitystä ja tuomalla oleellista tietoa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Politiikan journalismin tavoitteet eivät muutu, vaikka julkaisualustat muuttuvat. ? te or ia & kä yt än tö Teoria väittää: Politiikan toimittajia tarvitaan digiaikanakin mahdollistamaan faktoihin perustuva yhteiskunnallinen keskustelu olennaisista asioista. Käytäntö vastaa: Politiikan toimittajien sukupolvi, politiikkakäsitys, työtavat ja julkaisualustat muuttuvat. Tehtävä on silti yhä antaa eväitä maailmankuvan rakentamiseen. Keskustelun laadun asialla Toimittajat: Antti Pilke, Susanna Jääskeläinen ja Sylvia Bjon. Kirja: Paluu journalismin tulevaisuuteen – mihin politiikan toimittajia tarvitaan 2020-luvulla. Politiikan toimittajat ry, 2017. Aineisto: Politiikan toimittajien haastatteluja, kirjallisuus. Tekijä: Helsingin Sanomien politiikan ja talouden toimituksen esimies Piia Elonen. Kokemus: Nykyisessä tehtävässä vuodesta 2015. Politiikan toimituksen uutistuottaja vuodesta 2011 ja toimittaja vuodesta 2006. Aiemmin toimittajana muun muassa Aamulehdessä ja Keskisuomalaisessa. Filosofian maisteri Jyväskylän yliopiston journalistiikasta 2007. Fakta Fakta Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston kielija viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi
SuomenLehdistö 3/2017 19 PALSTAT Poliittiset skandaalit lisääntyneet Suomessa TUTKIMUS: Miten ministeri Paavo Arhinmäki selvisi orastavasta poliittisesta skandaalista sammuttuaan vodkapäissään baarin pöytään Sotshin olympiakisoissa vuonna 2014? Toimimalla kuten hänen silloinen erityisavustajansa Anne Moilanen neuvoi: selittämällä medialle rauhallisesti, mitä tapahtui ja pyytämällä anteeksi. Kun toimittajat eivät yrityksistä huolimatta löytäneet tapauksesta lisää skandaalinkäryä, kohu laantui alle viikossa. Moilanen, nykyään Ylellä työskentelevä toimittaja, kertoo tapauksen taustoista Reuters-instituutille tekemänsä tutkimuksen esipuheessa. Tutkimuksessa hän vertailee Suomen ja Iso-Britannian poliittisia skandaaleja mediakulttuurin näkökulmasta. Tutkimuksen mukaan Suomessa poliittiset skandaalit ovat lisääntyneet, mutta Iso-Britanniassa niiden kulta-aika näyttää olevan ohi. Mediakultturien eroista kertoo esimerkiksi se, että Suomessa toimittajat eivät avoimesti myönnä metsästävänsä poliitikkojen päänahkoja, mutta Britanniassa poliitikon eroon johtava uutisointi on kunniamerkin arvoinen suoritus. Janne Arola > Anne Moilanen: Political Scandals in Finland and in the UK: How Do the Media Cultures Differ? http://bit.ly/2nAesPd Uutisissa päivystävät dosenttimme SELVITYS: Päivystävästä dosentista on viime vuosina muodostunut jopa hieman ivallinen määritelmä oman alansa asiantuntijalle, joka esiintyy taajaan julkisuudessa. Totta kuitenkin on, että uutisia kommentoivat usein samat naamat. Tilanteesta on huolissaan esimerkiksi Helsingin Sanomain Säätiön Uutisraivaaja-kilpailun vuonna 2015 voittanut Kuka-yhteisö. Se on selvittänyt Viestintäalan tutkimussäätiön ja Tekesin tuella, miten moniäänisyys mediassa toteutuu. Ei kovin hyvin, on selvityksen pääviesti, ja syitä luetellaan paljon. Moni toimittaja ei esimerkiksi pidä moniäänisyyttä onnistumisen mittarina hektisessä uutistyössä. Lisäksi asiantuntijoiden hakeminen googlettamalla, lehden arkistoista tai kollegoilta nostaa esiin vain aiemminkin paljon julkisuutta saaneita eksperttejä. Asiantuntijoilla taas ei välttämättä ole riittäviä kannustimia esiintyä mediassa, tai sitten toimittajat eivät löydä heitä, koska he eivät esimerkiksi pidä blogia tai osallistu keskusteluun sosiaalisessa mediassa. Selvitys puffaa samalla Kukan omaa verkkopalvelua, jonka tarkoituksena on edistää toimittajien ja asiantuntijoiden yhteistyötä. Janne Arola > Kuka: Toimittajan ja asiantuntijan yhteistyö http://info.kuka.io/ Uutisten personointi voi vahvistaa kuplia TUTKIMUS: Sanomalehtien menestys on kautta historian perustunut siihen, että ne ovat tarjonneet lukijoilleen läpileikkauksen ajankohtaisista asioista eri elämänalueilla. Tämä liiketoimintamalli on jo pitkään ollut rikki, ja nyt uutisten ja digipalveluiden personoinnista on tulossa valtavirtaa. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ihmiset saavat älypuhelinsovellusten kautta nähtäväkseen uutisia vain sellaisista aiheista, jotka ovat itse esivalinneet. Viestintäalan tutkimussäätiön rahoittamassa hankkeessa Åbo Akademin Vaasan-toimipisteen Experience Lab ja Vaasan yliopiston viestintätieteiden laitos selvittivät 25 ahkeran uutiskuluttajan kokemuksia kahdesta personoituja uutisia tuottavasta palvelusta: Ylen Uutisvahdista ja mediakonserni Schibstedin ruotsinkielisestä Omnista. Tiivistettynä koehenkilöt kokivat personoitavan uutisvirran positiivisena, koska se tarjoaa nopeasti itseä kiinnostavia uutisia. Samalla uutisten personointi loi kuitenkin pelkoja siitä, että jokin tärkeä tieto tai uutinen ei saavutakaan käyttäjää. Yhtenä vaarana on myös omien ennakkoluulojen eli niin sanotun kuplan vahvistuminen, jos uutiset valikoituvat vain oman etukäteiskiinnostuksen perusteella. Janne Arola > MAYO-raportti, helmikuu 2017: Tutkimus personoiduista uutisista, Yle ja Omni http://www.medialiitto.fi/files/4141/ MayO-raportti.suomeksi.pdf ” Henkilöt ja heidän elämänsä, skandaalit ja draama sekä viihteellisyys ja huumori tekevät politiikasta helpommin lähestyttävää, kiinnostavampaa ja huomiota herättävämpää. Ainakaan yksiselitteisesti ei viihteellistymistä tai henkilöitymistä voida pitää vain kielteisenä suuntana politiikassa.” Tampereen yliopiston puheviestinnän professori Pekka Isotalus kirjassaan Mediapoliitikko (Gaudeamus) tu tk im us no st o ki rj at ie to ELIN A RAJA LA
20 SuomenLehdistö 3/2017 YouTube-boikotin lyhyt historia m ai lla & ha lm ei lla Mainostajat eivät halua näkyä epäilyttävässä ympäristössä, mutta yksin siisteys ei heille riitä. Kirjoittaja Jani Halme on mediatoimisto ToinenPHD:n luova johtaja ja digitoimisto Kuubin osakas. Hänet palkittiin tänä vuonna Suurella journalistipalkinnolla. jani.halme@ toinenphd.com HAN NA SAKA RA PALSTAT MARKKINOINTIALAA PUHUTTAA nyt YouTube-boikotti. Suurimmat mainostajat ovat etenkin Yhdysvalloissa vetäneet rahojaan pois Googlen omistamasta videopalvelusta, koska eivät halua näkyä alati yleistyvien ryönävideoiden yhteydessä. Yhtiö on luvannut korjata ongelman. Se ei tule olemaan helppoa. Vain ihan vähän aikaa sitten televisiopomot ostivat kanavilleen kerran vuodessa Cannesin messuilla tulevan kauden koko ohjelmiston. Maailman paras roseeviini kädessään he päättivät palmujen alla, mitä kansa katsoi ja minkä katkoilla mainostaja esiintyi. Keskusjohtoisuuden hyvä puoli mainostajan kannalta oli se, että televisiokanavat menivät sisällöstä takuuseen. Kunnes äkillisesti maailma monimutkaistui ja viini laseissa väljähtyi. Kuka tahansa saattoi alkaa julkaista netissä mitä tahansa. Ja julkaisikin. YouTube tarjosi aatoksille kaistan ja kiihdytti alle vuosikymmenessä isojen televisiokanavien rinnalle ja nuorison sydämissä jopa ohi. Boikotti on ensimmäinen isompi este YouTuben voittokulun tiellä, mutta ei suinkaan ainutkertainen konflikti Googlen ja mainostajan välillä. PUOLI VUOSIKYMMENTÄ sitten Google toi markkinoille mainostuotteen nimeltään AdWords. Verkkosivujen tekijät saattoivat helposti ansaita rahaa lisäämällä saiteilleen banneripaikan, johon Google myi sivun omistajan puolesta mainoksia. Kun sana oli vapaata ja mainonta kohdentamatonta, löysi moni mainostaja viestinsä äärija jopa rikollisjärjestöjen kotisivuilta. Vaikka ylivoimainen valtaosa mainoksista esitettiin kelpo sivuilla, mainostajat pelkäsivät epäilyttävään mediaympäristöön liittyvää maineriskiä ja ryhtyivät toimiin. Nettisivuja alettiin luokitella. Syntyi mustia listoja, ja synkät törkysivustot jäivät ilman isojen bränditalojen mainoksia. Kissa vs. hiiri -peli tasoittui entisestään, kun mainosten ostaminen automatisoitui. Koneet tarkastivat verkkosivujen tekstit mikrosekunneissa läpi ja tekivät lukemansa pohjalta riskiarvion, onko mainostaminen maineenhallinnan näkökulmasta mahdollista. Verkkovideon aikakaudella kontekstin tulkitsemiseen perustuva ympäristötarkastus on muuttunut mahdottomaksi. Koneet eivät vielä osaa riittävällä nopeudella tulkita liikkuvan kuvan kerrontatyylejä ja kaikkia kieliä, ilmaisun eri sävyistä puhumattakaan. YouTuben väki voisi tarkastaa kaikki klipit ennakkoon, mutta kun uutta aineistoa ladataan tunnin verran joka sekunti, on savotta arvioitu taloudellisesti kannattamattomaksi. Mainostaja pyrkii väistämään haittanäkyvyyttä ostamalla näkyvyyttä vain tietynlaisten videoiden läheltä, mutta mikään ei estä ihmistä merkkaamasta rasistista videoblogipostaustaan pulskista yksisarvisista kertovaksi lasten musiikkivideoksi. Kenelläkään ei ole käytössään sellaista teknistä järjestelmää, jolla liikkuvaa kuvaa voitaisiin ennakkotarkastaa juuri minkään muun kuin nakuilun osalta. Kyllä sellainen robotti toki valmistuu, mutta valo tulee paistamaan Googlen toimiston ikkunoista Kalifornian Mountain Viewssa vielä monen monta yötä. SITÄ ODOTELLESSA mainostaja voi ratkaista maineriskin hyvin helposti. Nimittäin rahalla. Kaikilla isoilla mediataloilla – Google mukaan lukien – on tarjolla ennakkoon tarkastettuja ja kalliimpia mediaympäristöjä. Niiden menekki ei tosin ole viime vuosina ollut hääviä. Media is a message -ajattelu on hävinnyt halvan näkyvyyden huumalle. Yhtenä syynä on se, etteivät perinteiset mediatalot ole onnistuneet todistamaan premium-mediaympäristönsä tuomaa lisätehoa, joka vastaavasti perustelisi korkeamman hinnan. YouTube-boikotti antaa Googlen kilpailijoille uuden mahdollisuuden vakuuttaa asiakkaansa omasta mainostuotteestaan. Kansantalouden kannalta toivon, että suomalaisilla mediayhtiöillä on tarjota vaihtoehtoja punnitsevalle mainostajalle muitakin perusteluja kuin mielipide. Siisteys on yksi muuttuja, mutta se ei yksin mainostajalle riitä. ? Mediatalot eivät ole onnistuneet todistamaan premiumympäristönsä tuomaa lisätehoa.
SuomenLehdistö 3/2017 21 PALSTAT PALSTAT YLEISRADIO Julkisen sanan neuvoston langettava päätös journalistiseen päätösvaltaan liittyvässä asiassa. Yleisradio kertoi pääministerin kytköksestä yritykseen, joka oli saanut tilauksen valtion tukemalta yritykseltä. Jutussa ei ollut virheitä tai erittäin kielteistä julkisuutta. Yle teki tästä huolimatta pääministerin yhteydenottojen jälkeen jutun muokkaamisessa ja sitä seuranneessa aiheen käsittelyssä useita poikkeuksellisia ratkaisuja, jotka myötäilivät pääministerin näkemyksiä. Näille ei ollut journalistisia perusteita. Äänestyspäätös 6-6, äänestyspäätöksen ollessa tasan puheenjohtajan ääni ratkaisee. Kantelut 30.11.2016 ja 1.12.2016 Tarkasteltavana on Ylen verkkosivuilla 25.11.2016 julkaistun jutun ”Pääministerin sukulaisten omistamalla yrityksellä noin puolen miljoonan euron tilaus Terrafamesta” julkaisemisja korjausprosessi sekä 25.11. julkaistun jutun julkaisemista seurannut tapahtumaketju, jossa pääministeri Juha Sipilä otti yhteyttä Yleisradioon ja Yleisradion johto rajoitti aiheen käsittelyä ajankohtaisohjelmissa. http://yle.fi/uutiset/3-9315671 Aiheesta on otettu käsittelyyn kaksi kantelua. Käsittelyynottopäätöksessään JSN määritteli yhdessä käsiteltävien kanteluiden kohteeksi sen, onko Yleisradio rikkonut Journalistin ohjeita ja erityisesti niiden kohtia 1, 2 ja 3 käsitellessään pääministeri Juha Sipilän mahdollista jääviyttä Terrafame-päätöksissä, sekä sen, onko Ylen uutisja ajankohtaistoiminnan vastaava päätoimittaja tai muu ylin johto rajoittanut toimittajien sananvapautta aiheen käsittelyssä. Lisäksi JSN:llä on käytössään Ylen entisten toimittajien Jussi Erosen, Jarno Liskin ja Salla Vuorikosken toimittama muistio, jonka JSN on pyytänyt tapahtumien selvittämistä varten. Kantelu 6398/YLE/16, tullut 30.11.2016 Kantelija on linkittänyt kanteluunsa Suomen Kuvalehden 30.11.2016 julkaiseman jutun ”Pääministeri Sipilä vaiensi Ylen: Uutisten johto hyllytti Sipilä-jutut – Ruben Stiller sai varoituksen”: https://suomenkuvalehti.fi/jutut/ kotimaa/paaministeri-sipila-vaiensiylen-uutisten-johto-hyllytti-sipila-jututruben-stiller-sai-varoituksen/ Kantelijan mukaan hänen kantelunsa liittyy Suomen Kuvalehden kuvaamaan tapaukseen, jonka mukaan Ylen päätoimittaja Atte Jääskeläinen on kieltänyt pääministeri Sipilää koskevien juttujen levittämisen ja pääministeri on kirjoittanut sähköpostissa Ylen toimittajalle, että hän ei luota lainkaan Yleisradioon. Kantelijan mukaan Suomen Kuvalehden jutun perusteella Ylen toimittajat ovat rikkoneet Journalistin ohjeiden kohtia 2 ja 3. Kantelu 6401/YLE/16, tullut 2.12.2016 Kantelija nimeää kantelunsa aiheeksi toimittajan sananvapauden rajoittamisen. Hän toteaa, että Ylen A-studiossa 30.11.2016 käsiteltiin Ylen journalistista linjaa siitä, miten pääministeri Juha Sipilän jääviyttä käsitellään Terrafame-asiassa. Ohjelmassa kävi ilmi, että Yleisradion johto ja sen vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen ovat kieltäneet useita Ylen toimittajia käsittelemästä pääministeri Sipilän mahdollista jääviyttä sekä uhanneet toimittaja Ruben Stilleriä irtisanomisella, jos hän jatkaa aiheen ympärille aiotun Pressiklubi-ohjelman seuraavan jakson suunnittelua. Vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen perusteli Sipilä-uutisoinnin rajoittamista sillä, että Yle oli jo uutisoinut aiheesta edellisen viikonlopun jokaisessa välineessä (televisio, radio ja internet) ja halusi laittaa asian ”oikeisiin mittasuhteisiin”. Kantelija sanoo katsovansa, että vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen on rikkonut Journalistin ohjeiden luvun ”Ammatillinen asema” kohtia 1, 2 ja 3. Kantelija sanoo katsovansa, että vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen on toiminnallaan rajoittanut toimittajien ammatilliseen asemaan olennaisesti kuuluvaa sananvapautta ja kansalaisten oikeutta saada tietää pääministeriä koskevasta jääviydestä. Kantelija sanoo katsovansa, että vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen on toiminut näin, koska pääministeri Juha Sipilä on painostanut häntä. Kantelijan mukaan vastaavan päätoimittajan toiminta on erittäin huolestuttavaa ja rapauttaa yhtä vapaaseen demokratiaan keskeisesti kuuluvista periaatteista. Yleisradion vastaus 26.1.2017 Ylen uutisja ajankohtaistoiminnan vastaavan päätoimittajan Atte Jääskeläisen vastauksen pääkohdat: – Vastaavan toimittajan sananvapauslain mukainen velvollisuus on johtaa ja valvoa toimitustyötä sekä päättää sisällöstä. – Kaikki yhteiskunnallisesti olennainen tieto kerrottiin. Yleisön tiedonsaantia ei ole rajoitettu. – Ulkopuolelta saatuun palautteeseen tai oikaisupyyntöön reagoiminen kuuluu hyvään journalistiseen käytäntöön eikä ole päätösvallan luovuttamista toimituksen ulkopuolisille. Päätökset on tehty journalistisin perustein. – Vastaavan toimittajan valvonta, sisällöllisten painotusten ja julkaisupäätösten tekeminen ei ole tiedotusvälineessä työskentelevien toimittajien sananvapauden rajoittamista. – Toimittaja edustaa työtehtävissään työnantajaansa ja käyttää tällöin työnantajansa sananvapautta. Tämän sananvapauden käyttämisestä on säädetty yksiselitteisesti sananvapauslaissa. – Juttujen muokkaaminen kuuluu normaaliin toimitustyöhön, eikä se ole ristiriidassa hyvän journalistisen tavan kanssa. Journalistin ohjeet eivät edellytä merkitsemään juttuun muokkauksia, jotka eivät sisällä olennaisen asiavirheen korjausta. Päätoimittajan vastaus kokonaisuudessaan on JSN:n verkkosivuilla erillisessä liitteessä. Ratkaisu JO 1: Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. JO 2: Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille. JO 3: Journalistilla on oikeus ja velvollisuus torjua painostus tai houkuttelu, jolla yritetään ohjata, estää tai rajoittaa tiedonvälitystä. Sananvapauden rajoittaminen Yle julkaisi verkkosivuillaan jutun, jossa kerrottiin pääministeri Juha Sipilän kytköksestä Terrafamelle kuljettimia toimittavaan Katera Steel -yritykseen. Pääministeri lähetti jutun julkaisemisen jälkeen Ylen päätoimittajalle useita tekstiviestejä, joista ensimmäisen hän lähetti ennen kuin oli huomannut jutun ilmestymistä. Siinä hän arvosteli jutun näkökulmaa toimittajalta saamansa kommenttipyynnön perusteella. Ainoastaan yhdessä, päätoimittajalle osoitetussa viestissä pääministeri viittasi yhteen asiavirheenä pitämäänsä asiaan. Lisäksi pääministeri lähetti Ylen päätoimittajalle ja kommenttia pyytäneelle toimittajalle useita Yleä arvostelevia sähköpostiviestejä ja välitti heille myöhemmin samana päivänä yli kymmenen saamaansa kansalaispalautetta. Jutussa ei ollut pääministeriin kohdistuvaa erittäin kielteistä julkisuutta eikä olennaisia asiavirheitä. Silti sitä muutettiin pääministerin viestittelyn seurauksena useita kertoja. Juttuun ei kuitenkaan missään vaiheessa lisätty pääministerin näkemyksiä tai tietoa siitä, että muutokset oli tehty hänen yhteydenottojensa jälkeen. Noin puolen tunnin sisällä pääministerin viestien lukemisesta päätoimittaja oli poistanut jutussa olleen grafiikan, joka päätoimittajan mukaan loi harhaanjohtavia mielikuvia. Myöhemmin päätoimittaja poisti jutusta tekstikappaleita ja muutti muun muassa sen rakennetta ja sanavalintoja. Päätoimittajan päätöksellä jutun kirjoittaneen toimittajan vierailu tv:n pääuutislähetyksessä peruttiin. Myös tekeillä olleiden kahden jatkojutun julkaiseminen kiellettiin. Sunnuntaina 27.11. päätoimittaja ja pääministeri sopivat, että pääministeri peruu aiemmin sovitun osallistumisensa A-studioon eikä aiheesta tiedoteta. Maanantaina 28.11. toimituksen johto antoi toistaiseksi voimassa olevan rajoituksen, jonka mukaan aihetta ei saa käsitellä ajankohtaisohjelmissa. Päätoimittaja on perustellut rajoitusta muun muassa sillä, että aihetta oli jo käsitelty Ylen ohjelmissa laajasti, ja sillä, että oikeusasiamiehelle oli syytä antaa työrauha, kun hän oli selvittämässä pääministerin mahdollista esteellisyyttä. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että päätoimittajalla on valta ja vastuu julkaisemispäätöksistä. Tämä tarkoittaa, että hän voi myös päättää julkaisemisen rajoituksista, eikä tämä ole toimittajien sananvapauden rajoittamista. Toimittajien sananvapauden rajoittaminen voisi tulla kyseeseen, jos Yleisradio olisi estänyt heitä käyttämästä sananvapauttaan muissa tilanteissa. Vaikka julkisuudessa on esitetty väitteitä tällaisesta, neuvostolla ei ole siitä näyttöä. Neuvosto korostaa, että päätoimittajalla on valta päättää tiedotusvälineen sisällöistä mutta myös vastuu siitä, että tiedotusväline noudattaa Journalistin ohjeita. Journalistin ohjeiden mukaan päätoimittaja ei saa luovuttaa journalistista päätösvaltaa toimituksen ulkopuolisille ja tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tässä tapauksessa on nähtävissä paljon piirteitä, joita voi tulkita siten, että päätoimittaja on taipunut ulkopuoliseen painostukseen. Kuten neuvosto on todennut päätöksissään 6405, 6449/YLE/16 ja 6403/YLE/16, jutussa ei ollut pääministeriin kohdistuvaa erittäin kielteistä julkisuutta eikä myöskään olennaisia asiavirheitä. Siitä huolimatta Ylen päätoimittaja teki juttuun nopeasti lukuisia muutoksia. Muun muassa jutun alaotsikosta poistettiin pääministerin mielestä virheellinen kohta hänen isoisänsä ja Katera Steelin suhteesta, vaikka kyseessä ei ollut olennainen asiavirhe. Radioja tvuutisissa pääministerin näkemys esitettiin oikaisuna. Ylellä oli oikeus tehdä juttuun muutoksia, vaikka siinä ei ollut olennaista asiavirhettä. On kuitenkin ilmeistä, että pääministerin palautetta ei käsitelty Ylessä tavanomaisella tavalla vaan juttua muokattiin poikkeuksellisen paljon pääministerin yhteydenottojen jälkeen. Neuvoston mukaan oli myös poikkeuksellista rajoittaa aiheen käsittelyä ajankohtaisohjelmissa oikeusasiamiehen selvityksen ajaksi. Tätä ei voi pitää journalistisesti perusteltuna, sillä keskeneräisten asioiden käsitteleminen on journalismissa tyypillistä ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon liittyvissä asioissa jopa suositeltavaa. Neuvosto myös pitää aiheettomana sitä, että Yle suostui pääministerin ehdotukseen olla kertomatta pääministerin peruuntuneesta A-studio-vierailusta. Erityisen raskauttavana voi pitää sitä, että Yle reagoi tavallista palautetta voimakkaammin yhteydenottoihin, jotka tulivat pääministeriltä, jonka tulisi kestää tavanomaista kriittisempää julkisuutta ja jolla on mahdollisuus vaikuttaa Ylen asemaan ja rahoitukseen. Pääministerin saama erityiskohtelu on haitaksi demokratialle, ja se on myös omiaan heikentämään journalismin uskottavuutta suuren yleisön silmissä. Neuvosto muistuttaa, että Journalistin ohjeiden rikkominen on harvoin tahallista. Sen vuoksi myös toimituksellisen päätösvallan luovuttaminen voi johtua hätiköimisestä ja harkitsemattomuudesta, ja sitä voi tapahtua, vaikka se ei olisi tarkoituksellista. Neuvosto korostaa, että tiedotusvälineellä on oikeus valita haluamansa näkökulmat ja aiheiden käsittelytavat. Valintojen pitää kuitenkin olla journalistisesti perusteltuja. Tässä tapauksessa neuvosto on tehnyt kokonaisharkintaa, jossa on punnittu, onko Yleisradio antanut pääministerin suuttumuksen ja näkemysten vaikuttaa journalistisiin Täpärä tuomio JULKISEN SANAN NEUVOSTON maaliskuinen kannanotto Ylen uutisointiin oli yksi mielenkiintoisimmista pitkiin aikoihin. Vastakkain olivat poliittisen vallan ykköshenkilö eli pääministeri ja eduskunnan alaisuudessa toimiva Yleisradio. Kiista koski Yleisradion uutista pääministerin kytköksistä Katera Steel -yritykseen. Harmi, että JSN:n päätös syntyi äänestyksellä ja vieläpä niin, että äänet menivät tasan 6-6. Puheenjohtajan ääni ratkaisi. Tilanteen tasaisuutta kuvaa myös se, että joissakin muissa yhteisöissä tällainen tapaus voidaan ratkaista arvalla. Keskeinen kysymys kuului, luovuttiko Yle journalistista päätösvaltaa toimituksen ulkopuolelle? Sama aineisto käsissään osa JSN:n jäsenistä katsoi, että kyllä, ja osa katsoi, että ei. Jäsenet arvioivat tykönään, oliko näyttö riittävä. Monesti on erittäin vaikea yksiselitteisesti osoittaa, onko journalistisesta päätösvallasta luovuttu. Jos ei ole varma, että näin on käynyt, on helpompi jättää tuomio langettamatta. Tämän vuoksi äänet jakaantuivat. Itse olisin kallistunut vapauttavan puolelle. Päätös on täpärä ja herättää ajatuksia, mutta Julkisen sanan neuvoston ratkaisuja on kunnioitettava. Muussa tapauksessa tärkeältä itsesääntelyelimeltä on hyvin pian syöty pohja pois. Kari Ikonen Toimituspäällikkö Aamulehti, Alma Regions 1 1 Ikosen poiminta Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä. Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 22.3. Päätöksiä yhteensä 2. JSN Vapauttavat Langettavat
22 SuomenLehdistö 3/2017 PALSTAT PALSTAT päätöksiinsä vai onko ne tehty yksinomaan journalistisin perustein. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Yle on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtia 2 ja 3, ja antaa sille huomautuksen. Langettavaa äänestivät: Elina Grundström (pj), Lauri Haapanen, Niklas Vainio, Tapio Nykänen, Maria Swanljung ja Juha Honkonen. Vapauttavaa äänestivät: Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Pasi Kivioja, Antti Kokkonen, Arja Lerssi-Lahdenvesi ja Riitta Korhonen. Äänestyspäätöksen ollessa tasan puheenjohtajan ääni ratkaisi. LAUSUMA Aihe: sananvapauden rajoittaminen. Vastaaja: pääministeri Juha Sipilä. Demokraattisessa yhteiskunnassa tiedotusvälineiden täytyy voida käsitellä vallankäyttäjien toimintaa kriittisesti. Median ja vallankäyttäjien suhde saa ja sen pitääkin olla jännitteinen. Mitä merkittävämmässä asemassa vallankäyttäjä on, sitä enemmän toimintansa kriittistä käsittelyä hänen tulee kestää. Median ja vallankäyttäjien suhteesta on keskusteltu Suomessa laajasti sen jälkeen, kun julkisuuteen levisi tieto pääministeri Juha Sipilän marraskuussa 2016 Yleisradion toimittajalle ja päätoimittajalle lähettämistä lukuisista tekstija sähköpostiviesteistä. Pääministerin on epäilty toiminnallaan rajoittaneen Yleisradion tai sen toimittajien sananvapautta painostamalla Yleisradiota. Julkisen sanan neuvosto päätti laatia aiheesta lausuman asian suuren yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi. Pääministerin toiminta on nostettu esiin myös useissa neuvostolle tulleissa Yleisradion toimintaan kohdistuvissa kanteluissa, jotka liittyvät ratkaisuun ”6398, 6401/YLE/16”. Neuvosto pyysi pääministeri Juha Sipilältä lausuntoa tätä lausumaa varten. Pääministeri ei halunnut sellaista toimittaa, mutta neuvostolla on ollut käytössään pääministerin oikeuskanslerille toimittama selvitys, jossa käsitellään pääministerin Ylelle lähettämiä viestejä. Pääministerin viestittely alkoi Yleisradion 25.11.2016 julkaisemasta jutusta ”Pääministerin sukulaisten omistamalla yrityksellä noin puolen miljoonan euron tilaus Terrafamesta” (http://yle. fi/uutiset/3-9315671). Jutussa käsiteltiin pääministeri Juha Sipilän kytköksiä valtio-omisteiselle Terrafamen kaivokselle kuljettimia toimittavaan Katera Steel -yritykseen. Julkisen sanan neuvosto on antanut tapauksesta kolme päätöstä. Niiden mukaan jutussa ei ollut erittäin kielteistä julkisuutta (6405, 6449/YLE/16) eikä asiavirheitä (6403/YLE/16). Pääministerin viestittelyn jälkeen Yle muokkasi juttua ja rajoitti aihepiirin käsittelemistä. Julkisen sanan neuvosto totesi äänestyksen jälkeen, että Yleisradio oli tämän seurauksena luovuttanut journalistista päätösvaltaa (6398, 6401/YLE/16). Viesteissään pääministeri arvosteli rajusti Ylen toimintaa. Julkisuudessa ja oikeuskanslerille toimittamassaan selvityksessä pääministeri on perustellut yhteydenottojaan jutun virheellisyydellä sekä samanaikaisen kuulemisen laiminlyömisellä. Varsinkin ensimmäisissä, suoraan päätoimittajalle lähetetyissä tekstiviesteissä pääministeri kuitenkin arvosteli ainoastaan jutun näkökulmaa ja sitä, että Yle käsitteli hänen sukulaisiaan. Vallankäyttäjillä on muiden kansalaisten kanssa yhtäläinen oikeus antaa palautetta, vaatia oikaisuja ja tulla kuulluksi silloin, kun heihin kohdistuu erittäin kielteistä julkisuutta. Pääministerin sananvapauteen kuuluu myös oikeus ilmaista tyytymättömyytensä juttuun ja jopa sen näkökulmaan. Tässä tapauksessa pääministerin lähettämien viestien määrää ja sävyä voi kuitenkin pitää niin poikkeuksellisena, että viestit on mahdollista tulkita painostusyritykseksi. Pääministeri Sipilän viesteissä viitattiin muun muassa siihen, ettei pääministeri arvosta Yleä. Neuvosto pitää ilmaisua harkitsemattomana Yleisradion aseman takia. Pääministeri Juha Sipilän hallituskaudella Ylen rahoitusta on heikennetty jäädyttämällä indeksikorotuksia. Poliitikot ovat hallituskauden aikana muutenkin kyseenalaistaneet Yleisradion rahoitusta ja sen toimintamahdollisuuksia ja päätöksenteon itsenäisyyttä, ja ministerit ovat käyttäneet voimakkaita puheenvuoroja, joissa Yleisradion toimintatapoja ja yksittäisiä sisältöjä on kyseenalaistettu. Tilanne on omiaan lisäämään rakenteellisen itsesensuurin mahdollisuutta. Tämän vuoksi poliitikkojen, erityisesti pääministerin, tulisi välttää kaikenlaista toimintaa, jonka voi tulkita Yleisradion painostamiseksi. Pääministeri myös kieltäytyi kahden päivän ajan kommentoimasta Ylelle yhteyttään Katera Steeliin. Pääministeri ei ole antanut kieltäytymiselleen muuta syytä kuin sen, että hän ei saanut kommentoida 25.11. ilmestynyttä juttua ennen sen julkaisemista. Käytännössä siis pääministeri kategorisesti kieltäytyi kommentoimasta yhtä aihepiiriä isolle suomalaiselle tiedotusvälineelle. Myös tällaista toimintaa voi pitää sananvapautta rajoittavana, erityisesti, kun kyseessä on ministeri. Neuvosto on huolestuneena pannut merkille, että tämän tyyppinen sananvapautta rajoittava toiminta on yleistynyt. Ministeritasoisetkin poliitikot ovat alkaneet valikoida tiedotusvälineitä antamalla haastatteluja ja lausuntoja vain tiedotusvälineille, joiden julkaisema journalismi on miellyttänyt heitä, Neuvosto korostaa, että tällainen on demokratiaa rapauttavaa tiedonvälityksen rajoittamista. Julkisen sanan neuvosto pitää harkitsemattomana myös sitä, että pääministeri on toistuvasti julkisuudessa ja jopa eduskunnan kyselytunnilla väittänyt Yleisradion rikkoneen Journalistin ohjeita mutta ilmoittanut, ettei kantele niistä Julkisen sanan neuvostolle. Neuvosto korostaa, että Journalistin ohjeita tulkitsee Julkisen sanan neuvosto, jonka ratkaisut perustuvat laajaan selvitystyöhön ja sen pohjalta tehtyyn harkintaan. Journalistin ohjeiden perusteeton käyttäminen tiedotusvälineiden tuomitsemiseen rapauttaa journalismin uskottavuutta ja suomalaisen demokratian perustaa. Neuvoston on mahdotonta selvittää, halusiko pääministeri harkitusti vaikuttaa Yleisradion sisältöihin ja painostiko hän tietoisesti Yleä. Pääministerin toiminta oli kuitenkin vähintään harkitsematonta ja omiaan rajoittamaan yleisradioyhtiön sananvapautta. Yhteiskunnan faktapohjaisuuden turvaaminen ja informaatiovaikuttamisen torjuminen ovat suomalaisen yhteiskunnan suurimpia haasteita. Neuvosto toivoo, että vallankäyttäjät ymmärtäisivät tämän eivätkä toiminnallaan turhaan vahingoittaisi vastuullisesti toimivan faktapohjaisen journalismin toimintaedellytyksiä. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Lauri Haapanen, Jyrki Huotari, Pasi Kivioja, Antti Kokkonen, Riitta Korhonen, Niklas Vainio, Tapio Nykänen, Arja Lerssi-Lahdenvesi, Maria Swanljung ja Juha Honkonen. > Lue kaikki tuoreet päätökset osoitteessa www.jsn.fi. ”Ministeritasoisetkin poliitikot ovat alkaneet valikoida tiedotusvälineitä antamalla lausuntoja ja haastatteluja vain niille, joiden julkaisema journalismi on miellyttänyt.” Pitkäaikainen päätoimittaja/toimitusjohtajamme on jäämässä eläkkeelle, ja etsimme hänelle vakituiseen työsuhteeseen seuraajaa. Parikkalan-Rautjärven Sanomat hakee PÄÄTOIMITTAJAA Päätoimittaja vastaa lehden journalistisesta linjasta ja sisällöstä. Lisäksi tehtäviin kuuluu Keski-Karjalan Kustannus Oy:n toimitusjohtajana huolehtia yhtiön liiketaloudellisten tavoitteiden saavuttamisesta. Haemme ammattitaitoista ja haasteita pelkäämätöntä toimitustyön ammattilaista. Arvostamme soveltuvaa koulutusta, vahvaa journalistista kokemusta ja näkemystä sekä yhteistyökykyä. Edellytämme päätoimittajan asuvan lehden levikkialueella. Tehtävä tulisi ottaa vastaan 1.9.2017. Hakemukset palkkatoivomuksineen 30.4.2017 mennessä: pasi.koivumaa@karjalainen.fi tai Pasi Koivumaa, Sanomalehti Karjalainen Oy, PL 99, 80141 Joensuu. Lisätietoja tehtävästä antavat: Pohjois-Karjalan Kirjapaino -konsernin lehtitoimialajohtaja Pasi Koivumaa, puh. 010 230 8101; Parikkalan-Rautjärven Sanomien päätoimittaja/ toimitusjohtaja Raine Hämäläinen, puh. 010 230 8901. ............................................................................................................... Parikkalan-Rautjärven Sanomat on kerran viikossa ilmestyvä Parikkalan ja Rautjärven paikallislehti. Lehden levikki on 4.971 kappaletta. Vuonna 1908 perustettua Suomen toiseksi vanhinta paikallislehteä kustantaa Keski-Karjalan Kustannus Oy, joka kuuluu Pohjois-Karjalan Kirjapaino -konserniin. Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oyj ja sen tytäryhtiöt muodostavat viestintäalan konsernin, jonka päätoimipaikkana on Joensuu. www.prsanomat.fi
SuomenLehdistö 3/2017 23 PALSTAT I-Mediat Oy Tradenomi Henna Kiikka on valittu markkinointija tuotekehityspäälliköksi 1.5. lähtien. Hän siirtyy tehtävään BLC Taito Oy:n markkinointipäällikön tehtävästä. Sitä ennen hän on toiminut Seinäjoen ammattikorkeakoulussa markkinointija viestintäsuunnittelijana. Viestintäja markkinointitoimisto I-plussan projektipäällikkö-tuottajaksi on valittu sosionomi, toimittaja Tiina Rantakoski. Hän on aikaisemmin työskennellyt muun muassa Ilkan toimituksessa. Toiseksi projektipäällikkö-tuottajaksi on valittu kauppatieteiden maisteri Jaakko Jokela. Hän on työskennellyt aiemmin muun muassa IMedioiden mediamyynnissä ja toimittajana Pohjalaisessa. Kulttuurituottaja Jenna Koivisto on valittu I-plussan graafikoksi 1.5. lähtien. Hän siirtyy tehtävään Sulbana Oy:stä markkinoinnin suunnitteluja asiakasprojektitehtävistä. Sitä ennen on hän toiminut projektiluontoisissa töissä muun muassa Pytinki-messujen organisaatiossa sekä sanomalehti Ilkan videokuvaajana. Ilkka ja Pohjalainen Medianomi Liisa Soramo on valittu uutistoimittajaksi Seinäjoen toimitukseen. Yhteiskuntatieteiden ja filosofian maisteri Tiina Juujärvi on valittu uutistoimittajaksi Vaasan toimitukseen 1.8. alkaen. Juujärvi tulee työssään seuraamaan politiikan ja yhteiskunnan aiheita. Filosofian maisteri Marika Eikkula on valittu uutistoimittajaksi Seinäjoen toimitukseen. Medianomi Pasi Lapinkangas on valittu uutistoimittajaksi Seinäjoen toimitukseen. Annukka Latvala siirtyy Ilkan ja Pohjalaisen uutistoimitukseen syyskuun alussa talousasioihin keskittyväksi uutistoimittajaksi. Latvala on työskennellyt Lännen Mediassa teematuottajana sen perustamisesta vuodesta 2014 asti. Aiemmin Latvala on työskennellyt muun muassa Ilkan ja Pohjalaisen ajankohtaistuottajana ja Ilkan Seinäjoen aluetoimituksen esimiehenä. I-print Oy Lehtitehtaan ja Kirjapainon tuotantopäällikön tehtävät yhdistyvät, ja uutta tehtävää hoitamaan on valittu I-print Oy:n Kirjapainon nykyinen tuotantopäällikkö Jouni Tankka. Hän aloittaa tehtävässään 27.4.2017. Tankka on toiminut eri tehtävissä Ilkka-Yhtymässä vuodesta 1983 alkaen. Kirjapainon tuotantopäällikkönä hän on ollut vuodesta 2000 lähtien. Aamulehti Uutispäälliköksi on nimitetty Mikko Niimes 1.5. alkaen. Hän siirtyy Aamulehteen MTV.fi:n vastaavan tuottajan paikalta. Uutistoimittajiksi on nimitetty Minna Ala-Heikkilä ja Tatu Airo sekä urheilutoimittajaksi Mikko Gynther. Myyntineuvottelijaksi on nimitetty Veli-Heikki Mäenalanen. Förlags Ab Sydvästkusten Tom Simola on nimitetty uudeksi toimitusjohtajaksi. Förlags Ab Sydvästkusten julkaisee Åbo Underrättelserja Paraisten kuulutukset -lehtiä. Simola seuraa tehtävässään Harry Serloa, joka jättää yhtiön. Hän on toiminut Raaseporin kaupunginjohtajana syksystä 2015 lähtien. Sitä ennen hän työskenteli Kemiönsaaren kunnanjohtajana. Åbo Underrättelserin vt. päätoimittajaksi on nimitetty syyskuun loppuun saakka Stefan Holmström. Pär Landor on aiemmin kertonut jättävänsä päätoimittajan paikan. Nokian Uutiset Myyntipäälliköksi on nimitetty Jenni Nikkilä. Mediahub ja MTV Uutiset Filosofian maisteri Antonia Berg on nimitetty politiikan ja talouden toimittajaksi. Berg on toiminut kymmenen vuotta Svenska Ylen politiikan toimittajana. Hän aloittaa uudessa tehtävässään toukokuun lopulla. Toimittaja, yhteiskuntatieteiden maisteri Mirja Sipinen on nimitetty ulkoja turvallisuuspolitiikan erikoistoimittajaksi. Moskovan kirjeenvaihtajana pitkään työskennelleen Sipisen erityisosaamisalueena on Venäjä. ETELÄ-SAIMAAN yhteiskuntatoimituksen esimieheksi vasta valittu Jaakko Kinnunen kummeksuu sitä, jos poliitikko kieltäytyy kommentoimasta medialle. – Toivoisin, että äänestäjät kysyvät silloin itseltään, miksi poliitikko toimii näin. Poliitikot ovat kansalaisilla töissä. Viime aikoina on puhuttu paljon poliitikkojen ja median suhteista. Omassa työssään Kinnunen ei ole törmännyt ongelmiin. – Pidän kuitenkin huolestuttavana, jos poliitikot alkavat lietsoa ilmapiiriä, että media vääristelee. Toki perusteltu kritiikki voi olla paikallaan. Kinnusen mukaan toimittaja tarvitsee laajat suhdeverkostot, ja poliitikot ovat osa sitä. Lappeenrantaan uutena muuttaneena hän joutuu luomaan omansa tyhjästä. – Yritän mennä mahdollisimman paljon paikan päälle ja saada nimille kasvot. Arkityössä suhteet kehittyy. Kolmekymppinen Kinnunen aloitti Etelä-Saimassa helmikuussa. Sitä ennen hän toimi Jyväskylän ylioppilaslehden päätoimittajana. Toimittajakokemusta on myös Keskisuomalaisesta ja Warkauden Lehdestä. Kahta esseetä vaille yhteiskuntatieteiden tuplamaisteri sanoo olevansa poliitikkojen juhlapuheiden ihannetyyppi eli elinikäinen oppija. Pääaineinaan hän luki filosofiaa ja valtio-oppia. Kinnusella on myös aineen opettajan pätevyys filosofiassa, psykologiassa, elämänkatsomustiedossa ja pian yhteiskuntaopissa. Harrastuksenaan hän lukee teologiaa Helsingin avoimessa yliopistossa. Terävimmäksi substanssikseen hän nimeää politiikan, tarkemmin sosiaaliset kysymykset, kansainvälisen ja puoluepolitiikan. – Niin kuivalta kuin se kuulostaakin, puoluepolitiikka selittää paljon päätösten taustoja. Viiden hengen yhteiskuntatoimituksen esimiehenä Kinnunen näkee tehtäväkseen varmistaa, että ihmiset pääsevät käyttämään vahvuuksiaan. – Meillä on hyvin kokenut osasto. Lukijat arvostavat, että toimittaja tietää faktat ja osaa analysoida uutistilannetta. Riikka Virranta ”Poliitikot ovat kansalla töissä” ”Toimittajan työ on siitä hieno, että mikään opiskelu ei mene koskaan hukkaan. Swahilin kieli, insinööritieteet tai markkinointi – kaikki antavat asiantuntijuutta eri aiheisiin”, Jaakko Kinnunen sanoo. NIINA VILLMAN uu si in te ht äv iin Tiedot nimityksistä voi lähettää osoitteella suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi MEDIA-ALAN OMA LEHTI P äätoimittaja: Riikka Virranta. Toimitussihteeri: Noora Autio. Taitto: Noora Autio, Riikka Virranta, Reima Kangas. Toimitus: Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö verkossa: www.suomenlehdisto.fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 87. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2017: kestotilaus 91 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen tilaus 96 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen opiskelijatilaus 39 euroa / vuosi (sis. alv 10 %). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: Timo Järvenpää, puh. 0400 242 131, timo.jarvenpaa@pp3. inet.fi. Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. SuomenLehdistö Etelä-Saimaan Jaakko Kinnunen on huolissaan poliitikkojen mediakielteisyydestä. Ilmestysmispäivät 2017 Nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 4 6.6. 18.5. 11.5. 5 23.8. 11.8. 4.8. 6 27.9. 15.9. 8.9. 7 1.11. 20.10. 13.10. 8 13.12. 1.12. 24.11.
Sinulla ja minulla on jotain korvaamattoman arvokasta. Jotain, mikä tuottaa meille suomalaisille uutisia, tietoa, elämyksiä ja viihdettä. Jotain, mikä tulkitsee maailman tapahtumia moniarvoisesti ja moniäänisesti. Suomi ilman kotimaista mediaa ei olisi Suomi. Medialiitto on media-alan ja graafisen teollisuuden yritysten edunvalvontajärjestö. Jäsenyrityksemme edistävät sananvapautta, kotimaista kulttuuria ja demokratiaa tuottamalla suomalaisille laadukkaita mediatuotteita ja -palveluja. Jäsenjärjestömme ovat Aikakausmedia, Graafinen Teollisuus, Sanomalehtien Liitto ja Suomen Kustannusyhdistys. Yhdessä edustamme lähes 700:ää yritystä, jotka työllistävät noin 20 000 henkilöä ja tuottavat 4,3 miljardin euron liikevaihdon. www.medialiitto.fi medialiitto