SuomenLehdistö finlands press • 1/2014 • 84. VUOSIKERTA • lehti sanomalehdistä VALOA niclas mäkelä Sanomalehdet eivät pärjää ilman hyvää valokuvaa, mutta valokuva pärjää ilman sanomalehteä, sanoo Vuoden nuori lehtikuvaaja Julius Koivistoinen. »Sivu 8 Kaius Niemi: Moniosaaminen on yksi erikoistumisalue. »Sivu 6 Printtimainonta ei romahda MTL:n Tarja Virmala pohtii paperilehden näkymiä. »Sivut 10–11 Korotukset kurittavat Itellan hinnoittelu ihmetyttää lehtitaloissa. »Sivu 4 Etlari kohdentaa Lehti tavoittelee eri yleisöjä netissä ja printissä. »Sivu 12 Valtaa väliportaassa Toimitus soittaa nykyään keskijohdon nuoteista. »Sivu 14
3
aihe Sisältö Teksti 1/2014 Jakelu on edelleen tasa-arvoasia PUHEENAIHE Itellan hinnankorotukset s. 4 AJANKOHTAISTA Lehdissä tapahtuu s. 6 LEHTI-IHMINEN Julius Koivistoinen s. 8 kanavat Printtilehden tulevaisuus s. 10 NÄIN ME TEEMME Kohtuutonta. Näin luonnehtivat poikkeuksetta lehtitalojen edustajat Itellan jakeluhintojen korotuksia Suomen Lehdistön kyselyssä. Kun perusjakelun hinta nousee kymmenen prosenttia tai enemmän, on arvio helppo ymmärtää. Lisäksi Itella on irtisanonut lehtien varhaisjakelusopimuksia. Moni vastaaja mietti, mikä muu yritys kuin jakelua hallitseva Itella pystyy yksipuolisesti vain ilmoittamaan tuon tasoiset muutokset. Hyvä kysymys. Itella perustelee kovia korotuksiaan jaettavan vähenemisellä ja laskevilla ennusteilla. Kasvua se aikoo hakea paketeista ja ulkomailta. Lehtitalojen mielestä Itella ajaa toimillaan tilannetta ennusteidensa suuntaan. Samalla se panee entistä useammat miettimään, miten muuten jakelut voi järjestää. Silloin kuorma ainakin putoaa. Tulevaisuutta ajatellen oudointa on Itellan yhtäkkinen aie luopua jakelujen yhdistämisen kehittämisestä. Kokeiluista on saatu hyviä tuloksia. Yhdistäminen on ollut konkreettinen toimi sen varmistamiseksi, että jakelu säilyy viisipäiväisenä myös haja-asutusalueilla. Maaseudullakin asuville kuuluvat yhteiskunnan lailla takaamat palvelut. Miten tähän istuvat Itellan isot väen vähennykset? Lehdet eivät kuulu Itellalla olevan yleispalveluvelvoitteen piiriin, mutta pitäisikö sitä harkita? Ihmiset elävät todellisuudessa, eivät ennusteissa. Kaikki lukijat eivät ole siirtyneet tai vielä edes aikeissa siirtyä täydelliseen digiaikaan. Siksi lehtien jakelun heikentäminen tuntuu tässä vaiheessa lyhytnäköiseltä. Kaija Jäppinen päätoimittaja kaija.jappinen@ sanomalehdet.fi Digisiirtymään ja siitä selviämiseen liittyy lehtiasiain neuvottelukunnan Lehdistön tulevaisuus -raportti. Sen keinopaletissa eni- ten julkisuutta on saanut mahdollinen valtion tuki ja sen kriteerit. Asia on parhaillaan selvitysmiehellä työn alla. Raportissa on toimenpideehdotuksia viideltä eri osa-alueelta, ja 18 ehdotuksesta valtion ylimenokauden tuki on yksi. Lehtien ja digipalveluiden kehittämisessä päävastuu on lehdillä. Kun digipalveluiden merkitys lisääntyy, on niistä maksettavalla arvonlisäverolla entistä enemmän merkitystä. Asiassa tapahtuu nyt EU:ssa. Tähän saakka se on määritellyt digilehdet palveluiksi, eikä niihin ole siksi voitu soveltaa printin alennettua alv:tä. Tilanteeseen odotetaan muutosta. Ranska on ensimmäisenä jäsenmaana ilmoittanut, että se alentaa digiversioiden alv:n printin tasolle. Myös Saksa on yhtenäistämisen kannalla. Samaa linjausta odottaa nyt myös suomalainen lehdistö. Etelä-Suomen Sanomien ja Kalevan mallilukijat s. 12 TUTKIMUS johtaminen s. 14 1 INTERNET Joukkoistaminen Näetkö iltapäivän digipainoksessa potentiaalia? journalismissa s. 16 JSN 2 Päätöksiä s. 17 NIMITYKSET Onko sellainen harkinnassa? Mikä estää tekemästä? Uusiin tehtäviin s. 19 Suome finlands press • 1/2014 • 84. VUOs nLehdi iKerTa • lehT i sanO stö malehdis Tä niclas Sanom alehd ilman sano et malehte eivät pärjää ilma ä, sano o Vuoden n hyvää valo nuori leht kuvaa, mut ta valo ikuvaaja Kaius nie Julius Koiv kuva pärj mi: mo istoinen ää niosaamin . MTL:n Tarja Virmala pohtii paperilehde n näkym iä. »Sivut 10–11 6 Korotukse t kurittava Itellan hinno lehtitaloiss ittelu ihmet t yttää a. Etlari kohd »Sivu 4 Lehti tavoit entaa telee netissä ja printi eri yleisöjä ssä. » Sivu Valtaa välip 12 ortaassa Toimitus soittaa keskijohdon nykyä nuoteista. än Sivu » mäkelä 3 Uskotko, että malli yleistyy? »Sivu 8 en on yks i erikoist umisalue. »Sivu Printtim ei romaainonta hda kolmesta poikki Hbl Kväll, toinen painos verkkoon Toimitusten VA L OA Teksti 14 Kristiina Tiippana verkkotuottaja Itä-Savo ja LänsiSavo Petri Hakala päätoimittaja Iltalehti Risto Salminen sähköisen liiketoiminnan päällikkö Karjalainen Kyllä näen. Olennaista on, että uskalletaan kokeilla rohkeasti uusia tuotteita. Iltapäivän painos tuo sekä tilaajille että mainostajille lisäarvoa. Lukijoiden tottumukset kuluttaa mediaa muuttuvat. Tämä on yksi tapa vastata muuttuneeseen tarpeeseen. Jos digipainos eroaa riittävästi aamun lehdestä ja interaktiivisuutta hyödynnetään kiinnostavasti, siinä on potentiaalia. Laadukas, päivittäin ilmestyvä iltapäiväpainos vaikuttaa kuitenkin meille liian työläältä sen tuomiin etuihin nähden. Hbl Kvällin kaltaista tuotetta ei ole tällä hetkellä suunnitelmissa, mutta muita uusia sisältötuotteita kyllä. Yhä useammat asiakkaat kaipaavat vaihtoehtoja perinteisten painettujen lehtien ja näköislehtien rinnalle, ja nyt siirtymäkauden aikana media-alan on pakkokin kokeilla erilaisia malleja. Teemme useita painoksia vuorokauden aikana niin verkkosivuille kuin mobiililaitteisiin painottaen niitä tutkittuihin ruuhkahuippuihin. Iltapäiväpainos ei tunnu Karjalaiselle realistiselta vaihtoehdolta. Loppiaisen jälkeisenä päivänä ilmestyimme vain diginä. Saimme silloin erittäin hyvää tietoa siitä, minkälaisia vaatimuksia ja mahdollisuuksia pelkällä digipainoksella on. Niitä aiomme tehdä jossain muodossa myös jatkossa. Hbl:n malli vaatii kohtuullisen kokoisen organisaation, joten kaikkein pienimpien julkaisujen vaihtoehto se ei todennäköisesti ole. Asiakas päättää yhä enemmän itsenäisesti siitä, mitä, millä ja milloin lukee, joten niin lukijan kuin yritysasiakkaan valintamahdollisuuksia tukevat palvelut varmasti lisääntyvät. Iltapäivälehden tekijän mieltä lämmittää kovasti, kun uudet yrittäjät haluavat tehdä iltapäiväpainoksia. Tervetuloa kisaan mukaan! Tämä on kuningaslaji. Jotta tarpeeksi kiinnostava digipainos aamun lehden rinnalla olisi mahdollista tehdä, pitäisi monen sanomalehden muokata organisaatiotaan merkittävästi. Myös lehtien jakelussa ja potentiaalisissa lukijakunnissa on suuria eroja, joten tämä malli ei ole kaikille kannattava. SuomenLehdistö Lue Suomen Lehdistöä myös verkossa: suomenlehdisto.fi Tai seuraa facebookissa ja twitterissä SuomenLehdistö 1/2014 3
PUHEENAIHE Itellan hinnankorotukset heikki tuuli Sanomalehtien Liiton liittojohtajan Jukka Holmbergin mielestä varhais- ja perusjakelun yhdistämistä pitää yhä tavoitella. Kehitystyöstä on saatu hyviä kokemuksia. Itellan lehtipalveluista vastaavan johtajan Risto Savikon mukaan yhtiö luopui jakelujen yhdistämisestä, koska prosessien siirtäminen yöaikaan tulisi liian kalliiksi. Kovat korotukset jakeluun Sanomalehtien kustantajat ovat tyrmistyneet Itellan hinnankorotuksista sekä yhtiön päätöksestä luopua jakelujen yhdistämisestä. Itella on irtisanonut vuodenvaihteessa useiden sanomalehtien varhaisjakelusopimukset. Lehtipalveluista vastaavan johtajan Risto Savikon mukaan kyseessä on äärimmäinen kutsu yhteisiin neuvotteluihin. Irtisanominen ei siis tarkoita suoraan lehtien ja Itellan välisen yhteistyön loppumista, vaan 6–12 kuukauden pituisen irtisanomisajan mukaista takarajaa jakelumaksuja ja palvelutasoa koskeville neuvotteluille. Itellan esittämät hinnankorotukset sanomalehdille ovat kovia. Suomen Lehdistön tekemän kyselyn perusteella perus- eli päiväjakelu kallistuu suurimmalla osalla noin 10 prosenttia. Koska alennusprosentit pienenevät, todellinen vaikutus on osalle vielä muutaman prosenttiyksikön suurempi. Voimassa olevissa 4 SuomenLehdistö 1/2014 sopimuksissa varhaisjakelun korotuksiksi on useimmille lehdille ilmoitettu 3,5 prosenttia toukokuun loppuun asti. Sen jälkeen hinnoista neuvotellaan yhteisjakelun päälehden kanssa. – Varhaisjakelun koko vuoden korotus ei jää perusjakelun korotusta pienemmäksi, ellei levikin lasku lähde tasaantumaan, Savikko sanoo. Syynä isoihin korotuksiin on Savikon mukaan sanomalehtien levikkien voimakas lasku viime vuonna. Varhaisjakelusta tuli Itellalle sen vuoksi tappiollista liiketoimintaa. – Volyymien lasku on vuosia ollut hallittua, mutta viime vuonna se kiihtyi kvartaali kvartaalilta. Tammi-maaliskuussa Itellan varhaisjakelun kappalemääräinen lasku oli 4,2 prosenttia, huhti-kesäkuussa 5,7 ja heinä-syyskuussa jo 8,5. Loppuvuodesta voin sanoa tässä vaiheessa sen verran, että tilanne ei ainakaan parantunut. Suomen Lehdistön kyselyyn vastanneet toimitusjohtajat ja levikkijohtajat pitävät Itellan korotuksia kohtuuttomina. – Sama kuin mekin alkaisimme käyttää hinnoittelun perusteluna, että joudumme ottamaan kaksinkertaisen hinnan, kun tilausten määrä on pudonnut. Tai että kauppias perustelisi kahvipaketin hinnankorotusta menekin vähyydellä, Padasjoen Sanomien toimitusjohtaja Heikki Koskinen kritisoi. – Kun jakeluhinnat nousevat, lehtiyhtiöt säästävät vähentämällä sivuja tai ilmestymiskertoja, ja Itellalla on entistä vähemmän jaettavaa, Kauhajoki-lehden päätoimittaja-toimitusjohtaja Tuomas Koivuniemi sanoo. Yhtä jakokierrosta pitäisi tavoitella Itella suunnitteli pitkään varhais- ja perusjakelun yhdistämistä. Savikon mukaan yhtiö luopui hankkeesta, koska ”mittava investointi ei maksaisi näillä laskevilla volyymeillä itseään takaisin”. Sanomalehtien kustantajat pettyivät Itellan yllättävään päätökseen lopettaa hyviä kokemuksia ja suuria odotuksia kerännyt kehitystyö. ” On pohdittava, pitäisikö sanomalehtijakelu säätää lailla yleispalveluksi.” – Meidän mielestämme jakelujen yhdistämistä pitää ehdottomasti tavoitella. Jos kahdessa verkossa jaettava vähenee, niin juuri silloinhan tulee hakea mahdollisuutta yhteen jakelukierrokseen, sanoo Sanomalehtien Liiton liittojohtaja Jukka Holmberg. Sanomalehtien mielestä Itellan pitäisi valtionyhtiönä kantaa vastuuta monipuolisen sanomalehdistön ja lukijoiden tasapuolisen palvelun säilymisestä. – Viime kädessä on eduskunnan asia päättää, millä tavoin Suomessa säilytetään koko maan kattava lehtijakeluverkosto. Se on tärkeää kansalaisten tasaveroisen tiedonsaannin kannalta, Holmberg huomauttaa. Valtio voi turvata lehtijakelua esimerkiksi juuri harkinnassa olevalla määräaikaisella tilaajatuella, joka voitaisiin kohdistaa haja-asutusalueiden jakeluun. Tuen tarve vähenee siinä vaiheessa, kun digitaaliset palvelut pystyvät korvaamaan paperilehden myös tilaajien mielestä. – Lisäksi on pohdittava sitä, pitäisikö sanomalehtijakelu säätää lailla yleispalveluksi. Silloin sen palvelutaso määriteltäisiin ja hintaa valvottaisiin. Nykyinen postilaki turvaa viisipäiväisen perusjakelun, ja se on sanomalehdille elintärkeää, Holmberg toteaa.
Mitä mieltä olet Itellan ehdotuksista? heikki ahponen Toimitusjohtaja Savon Jakelu Oy Ehdotukset ovat oikeansuuntaisia, mutta yhteisvaikutus jää pieneksi. Keskisuomalainen-konserni harkitsee suhteellisen tiheän heittolaatikkoverkoston rakentamista joihinkin maaseututaajamiin. Laatikot sijoitettaisiin niin, että hakumatkat jäisivät lyhyiksi. Varhaisjakelun myöhentäminen ei kaikilla paikkakunnilla onnistu, sillä palvelutaso on jo nyt isoja taajamia heikompi kuljetusmatkojen vuoksi. Itse olen esittänyt palvelutason heikentämistä puolella tunnilla kaikkina viikonpäivinä, esim. Kuopiossa kuudesta puoli seitsemään. Painoaikataulujen muutokset ovat vaikeita, sillä yhden lehden aikataulumuutos vaikuttaisi muiden samassa painossa painettavien lehtien aikatauluihin. kari juutilainen Liiketoimintayksikön johtaja Alma Aluemedia Yhteinen heittolaatikko sopii maaseutujakeluun. Ei ole mahdoton ajatus, etteikö maaseudulla voisi käyttää heittolaatikkojakelua myös arkisin, jos se varhentaisi jakelua useammalla tunnilla. Lehden ydinalue on ykkösvyöhykettä, jossa varmistamme laadukkaan varhaisjakelun säilymisen. Ydinalueen ulkopuolella jakelun puolen tunnin tai tunnin myöhentäminen ei ole katastrofi. Lehtien painoaikatauluja voi muokata. Kiinnimenon aikaistamisesta aiheutuvat puutteet on opittava paikkaamaan verkolla. On mahdollista, että joudumme tekemään uusia avauksia myös muiden kuin Itellan kanssa, kuten lisäämään omia jakeluita tai ulkoistamaan paikallisia jakeluja yrittäjävetoisiksi. Kaupunkilehdille 50 prosentin korotuksia Hinnankorotukset tulevat lehdille hankalaan aikaan, sillä myös levikkija ilmoitustuotot ovat laskeneet. Varsinkin pienet lehdet joutuvat jakelun kallistuessa korottamaan hintojaan. Jotkin kustantajat ovat saaneet eteensä reippaasti 10:tä prosenttia suurempiakin korotuksia. Noin 20 prosentin korotukset selittyvät yleensä ilmestymispäivien vähentymisellä. Itellan hinnoittelu perustuu siihen, että alennukset ovat sitä suurempia, mitä enemmän on ilmestymispäiviä. Poikkeuksen muodostavat kaupunkilehdet, joilla korotus voi olla pahimmillaan jopa 50 prosenttia. Syynä on se, että kaupunkilehdet joutuvat tänä vuonna ensi kertaa osallistumaan osoitteellisten lähetysten tapaan kiinteisiin kustannuksiin, joita ne aiheuttavat. Savikko kertoo, että taustalla on ”dramaattinen muutos”: viime vuonna mainoksia ja ilmaiseksi jaettavia lehtiä oli ensimmäistä kertaa yli puolet jakajan repusta. Itella ehdottaa varhaisjakelun myöhentämistä Savikon mukaan lehtitalojen ja Itellan on nyt etsittävä uusia jakelurat- kaisuja avoimin mielin. – Tässä on uskallettava katsoa koko digitaalista murrosta, lehden saapumisaikaa ja sen sisältöä. Savikon mielessä on kolme ehdotusta, joista mikään ei yksinään ratkaise tilannetta. Ensinnäkin pitää miettiä, kuinka laajalle alueelle lehteä kannattaa jakaa varhaisjakelussa ja kannattaako se jakaa aamulla kaikille kotiin asti, vai riittäisikö yhteinen ”heittolaatikko”. – Perinteisesti on pidetty hyvin voimakkaasti kiinni siitä, että jos sanomalehti siirtyy aamukannosta päiväkantoon, se on yhtä kuin menetetty asiakas. Täytyy muistaa, että on olemassa sähköinen lehti, jolla voidaan täyttää aamun nopea tarve. Toiseksi varhaisjakelun myöhentäminen esimerkiksi puolella tunnilla tai tunnilla viikonloppuisin toisi Savikon mukaan tehokkuutta. Tällaisessa ratkaisussa palvelutason heikkeneminen koskisi noin kymmentä prosenttia alueen talouksista. Kolmanneksi hän on heittänyt ilmaan ajatuksen siitä, että jotkin yhteisjakelussa olevat lehdet aikaistaisivat painoaikataulujaan. Tällöin painolle ja kuljetukselle jäisi lisäaikaa eikä tulisi perättäisiä jakokierroksia. Noora Autio kissapöydälle johanna kannasmaa KATJA TähJÄ Tällä kertaa kissan nosti pöydälle Elina Venesmäki, joka on ympäristöaiheisiin keskittynyt free-toimittaja. Haastetaan päättäjät! Suomessa toimittajat eivät osaa ilmastonmuutosjournalismia. The Guardian, der Spiegel ja muun muassa suunnilleen kaikki ruotsalaiset lehdet ovat monta askelta edellä. Onko näin vai tuntuuko vain siltä? Miksi seurasin esimerkiksi viime syksyn Varsovan ilmastokokouksen tapahtumia lähinnä sosiaalisesta mediasta ja ulkomaisista nettilehdistä? Tutkija Risto Kunelius Tampereen yliopistosta vahvistaa, että ero on silmin havaittava. Suomessa ilmastonmuutoksesta puhutaan edelleen hyvin vähän. Kunelius on tutkinut median ilmastouutisointia vuosia. Ei Suomi toki ainoa asiassa hiljainen ole, mutta ero vaikkapa Yhdysvaltoihin on suuri. Selityksen, ainakin yhden sellaisen, Kunelius löytää poliittisesta kulttuuristamme. Suomessa lähes kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että ilmastonmuutos on todellinen ja vakava asia ja se pitäisi torjua. Siihen se sitten jääkin, eikä keskustelua juuri synny. Joissain maissa, etenkin Australiassa poliittinen järjestelmä on niin polarisoitunut, että ilmastonmuutoskysymys on vaikuttanut taustalla pääministerivaihdoksissa. Kun aihe on tärkeä osa vaalikamppailuja, aihe läpäisee samalla yhteiskunnallisen keskustelun kaikilla tasoilla. Mieleeni on jäänyt tiedotustilaisuus vuoden 2009 Kööpenhaminan ilmastokokouksessa. Kysyin silloiselta ympäristöministeriltä Paula Lehtomäeltä, miksi Suomi ei edes pyri sellaisiin päästövähennyksiin, jotka pitäisivät pienet saarivaltiot pinnalla. Kysymykseni oli ehkä pikkuisen epäsovinnainen, mutta sopiva silloin edustamalleni Fifi-verkkolehdelle. Muut paikalla olleet tiedotusvälineet olivat kiinnostuneita siitä, mi- ”Toimittajat eivät osaa ilmastonmuutosjournalismia.” ten Suomen neuvottelut teknisesti etenevät. Suomen tavoitteita ei kyseenalaistettu. Tätä Kunelius selittää niin, että toimittajat ovat mukana itsepetoksessa, jossa puhutaan kahden asteen rajasta, vaikka rajassa pysyminen näyttää yhä utopistisemmalta. Poliitikot, virkamiehet ja media haluavat pitää YK-prosessin edes jollakin tavalla voimissaan. Ei uskalleta vaatia tarpeeksi, koska se olisi liikaa pyydetty. Samalla on vaikea sanoa, että joku ei tee tarpeeksi, kun kuitenkin paljon tehdään ja aina joku muu tekee vähemmän. Yleensä mokannutta ministeriä tai yritysjohtajaa on helpompi syyttää ja vaatia tilille kuin ilmastotoimien päättäjiä. Kööpenhaminassa Lehtomäkikin vastasi, että kyllä Suomi ja EU tekevät, kunhan muutkin. Paljon enemmän media voisi kuitenkin tehdä. Ilmastonmuutos voisi olla mukana kaikessa, ja toimittajat voisivat hyvin kyseenalaistaa ainakin paikallisia toimia. Kun Helsinkiin rakennetaan uusi kerrostalo, jonka energialuokka on nipin napin hyväksyttävä, toimittaja voisi kysyä rakennuttajalta, miksette tehneet parempaa. Paikallisia energiayhtiöitä voisi vaatia luopumaan fossiilienergiasta. Haastamiselle olisi runsaasti kohteita. Samalla media tulisi osoittaneeksi, että ilmastonmuutoksella on syynsä ja niihin voidaan puuttua. Toki kysymyksen polarisoinnissa on puolensa. Australiassa valtaan nousi juuri liberaalipuolueen Tony Abbott. Hän on herättänyt huomiota sanomalla, että ilmastonmuutospuhe on roskaa. >Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. SuomenLehdistö 1/2014 5
aihe ajankohtaista Teksti tapahtuu Lehdissä Teksti MIKKO STIG / STT-LEHTIKUVA Helsingin Sanomien uusi organisaatio > Tammikuussa päättyneiden yt-neuvottelujen jälkeen toimitukseen jää 280 työntekijää. Lehdestä lähti yhteensä 52 ihmistä, joista 37 irtisanottiin. > 40 työntekijän Päivän lehti -yksikkö muuun muassa editoi. > 30 henkilön uutisdeski vastaa nopeasta uutisoinnista ja digitaalisten kanavien sisällöistä. > 60 hengen kuva- ja design-toimitus hoitaa visuaalisuuden. > 130 henkilöä keskittyy kirjoittamiseen ja uutishankintaan eri sisältötoimituksissa. > Lisäksi summaan kuuluu mm. artikkelitoimitus ja arkisto. > HS on kertonut lisäävänsä tiedeuutisointia. Myös pitkälle journalismille ja nopealle raportoinnille on perustettu omat ryhmänsä. Suurimmat sisältötoimitukset ovat kotimaa ja kulttuuri. Helsingin Sanomien vanhassa toimitusorganisaatiossa osastot vastasivat sivujensa valmiiksi saattamisesta loppuun saakka. Vastaavan päätoimittajan Kaius Niemen mukaan siitä on seurannut muun muassa koordinaatio-ongelmia. ”Nyt päivän lehti -yksikkö katsoo, että lehti on järkevä kokonaisuus, että siinä on rytmillisiä vaihteluita ja että juttujen polttovälit eivät ole koko ajan samoja, vaan tullaan välillä lähelle ja sitten kauemmas.” Erikoistuminen palaa, ainakin Hesariin Aamulehdessä tavoite on, että jokaisella toimittajalla on erikoisosaamista. Yt-neuvotteluista palautuva Helsingin Sanomien toimitus on saanut uuden organisaation. Se perustuu erikoistumiseen. Aiemmin sisältötoimitukset, kuten ulkomaat ja kulttuuri, ovat vastanneet itsenäisesti osastonsa sivujen valmiiksi saattamisesta iltavuoroissa. Uudessa mallissa käsittelyvastuu siirtyy editointiin kouluttautuneelle joukolle. Erikoistumisen entistä vähemmällä väellä mahdollistaa ennen kaikkea se, että suuri osa kirjoittavista toimittajista on irrotettu illan vastuuja käsittelyvuoroista. He saavat paneutua uutishankintaan ja omaan asiantuntemusalaansa. Myös osa yleistoimittajista erikoistuu. HS on perustanut 15 nopean reportterin ryhmän. Se toimii osana deskitoimitusta, johon keskittyy verkon kerronnan keinojen osaamista, muun muassa liikkuvan kuvan taitajia. – Jos reportterin työ halutaan hoitaa hyvin, se vaatii nopeaa liikkeellelähtövalmiutta, kykyä ottaa liikkuvaa kuvaa ja hoitaa myös teksti, 6 SuomenLehdistö 1/2014 vastaava päätoimittaja Kaius Niemi luettelee. Kaikki toimittajat tekevät edelleen juttuja myös verkkoon, mutta digitaalisten kanavien osaamisesta tulee yksi erikoistumisala. – Moniosaaminen ei voi olla sähellystä vaan hallittua resurssien käyttöä. Ei saa tulla fiilis, että joutuu tekemään kymmentä eri asiaa ja mistään ei tule mitään. Mallin tavoitteena on laadullinen harppaus digikanavissa ja se, että lehti tarjoaa päivittäin omia uutisia. – Jotta pärjäämme maksumuurin takana, pitää tehdä selkeä ero ilmaissisältöihin. tavat tuottajia; he ovat mukana synnyttämässä juttuja mahdollisimman varhaisesta vaiheesta. Työtä myös ammattimaistetaan. Miten? – Laatu lähtee siitä, että työtä tehdään systemaattisesti, se on ensimmäinen askel. Editoijia on myös helpompi johtaa nyt, kun he ovat selkeä porukka. Käytäntö vielä auki ” Moniosaaminen ei voi olla sähellystä vaan hallittua resurssien käyttöä.” Kulttuuritoimittaja Suvi Ahola on yksi niistä, joiden työnkuva muuttuu. Aikaa kuluu jatkossa entistä vähemmän muiden juttujen käsittelyyn. Aholasta uuden organisaation ajatus on hyvä, mutta käytännöstä on aikaista sanoa mitään. – Tällä pyritään mahdollistamaan pidempiä jutuntekoprojekteja: omaehtoista ilmiöiden etsimistä, punnitsemista, vertailua muihin. Mutta henkilökohtaisesti olen pitänyt siitä, että minulla on erilaisia työtehtäviä, Ahola sanoo. Editoijien määrä Helsingin Sanomissa ei ainakaan kasva, mutta työ keskittyy noin 40 hengelle. Kaius Niemen mukaan editorit muistut- toimittajia, jotka tuntevat kunnallispolitiikkaa, mutta heidänkin aihekirjonsa on suuri, päätoimittaja Jouko Jokinen sanoo. Hän pitää vanhentuneena viime vuosikymmenen ajatusta, että yksi toimittaja tekee kaikkea verkkosähkeestä videokuvaan ilman erikoistumista. Myös Aamulehdessä editoinnin kehittäminen on työlistalla. Jokisen mukaan toimitusten editointikulttuuri alkoi heiketä parikymmentä vuotta sitten, kun päätetaitto tuli toimituksiin ja vei toimitussihteerien työtä tekniseen suuntaan. Aaltoliikettä toimituksissa Toimituksissa on menty aaltoliikettä erikoistumisen sekä moniosaamisen ja yleistoimittajuuden välillä. Nyt vetoa on molempiin suuntiin. Osassa toimituksia väenvähennykset ovat johtaneet entistä suurem- piin toimitusyksiköihin, joissa tehdään joustavasti monenlaista. Aamulehdessä tavoite on, että jokaisella toimittajalla on muutamia erikoisosaamisalueita, jotka voivat olla osastojakoa kapeampia. Tarvetta olisi esimerkiksi sote-osaamiselle. – Perinteisten erikoistoimittajien määrä ei voi olla kovin suuri. Meillä on ulkopoliittisia asiantuntijoita ja ”Hyvä johto antaa vapautta” > Lue Kaius Niemen pidempi haastattelu HS:n uudesta organisaatiosta osoitteessa suomenlehdisto.fi. Erikoistumiselle löytyy kannatusta lehtitalojen ulkopuoleltakin. Tampereen yliopiston journalistiikan vierailijaprofessori Elina Grundström on puhunut opiskelijoille erikoistumisen puolesta. – Mielestäni yleistoimittajankin kannattaa tehdä joistakin aihepiireistä niin paljon juttuja, että siitä syntyy erikoisosaamista. Mutta tämähän on fantastista, jos sitä yhtiön johdon tasolta kannustetaan. Samaa mieltä on Tutkivan journalismin yhdistyksen puheenjohtaja Salla Vuorikoski. – Jos ihmisellä on kaivamisen intohimoa, silloin mikä tahansa järkevä tiedotusväline antaa vapautta tehdä sitä. Riikka Virranta
Hufvudstadsbladet on alkanut ilmestyä kaksi kertaa päivässä. Hbl Kväll -niminen iltapäiväpainos ilmestyy verkossa joka arkipäivä kello neljä. Se on luettavissa tietokoneella, tabletilla tai älypuhelimella. Päätoimittaja Jens Bergin mukaan päätös perustuu viime vuonna tehtyihin useisiin lukijatutkimuksiin. Niiden tuloksena oli, että HBL:n lukijat kaipaavat iltapäiviin ja iltoihin aamun paperilehteä kevyempää digitaalista lehteä. – Samalla houkuttelemme lukijoita digiin. Digitilaajana saa 12 lehteä viikossa, kun pelkän paperilehden tilaajana saa 7. Toki digitaalisen jakelutavan syynä on myös raha. Bergin mukaan olisi mahdotonta painaa ja jakaa uusi paperilehti iltapäivällä. Hbl Kväll näyttää perinteiseltä näköislehdeltä, mutta siinä on interaktiivisia elementtejä, kuten videoita ja pelejä. Aiheet aamun lehdessä ja iltapäiväpainoksessa voivat olla samoja, mutta niitä käsitellään eri tavalla ja eri näkökulmista. – Paperilehdessä on enemmän sy- miksi ihmeessä Hbl:lle iltapäiväpainos verkkoon Hufvudstadsbladetin verkkosivuilla laskettiin tammikuussa sekuntikellolla aikaa siihen, milloin Hbl Kväll lanseerataan. ventäviä juttuja ja pidempiä tekstejä; iltapäiväpainoksen jutuissa puolestaan puhuttelu on suorempaa ja äänensävy sukkelampi, Berg analysoi. Hbl:n verkkosivuilla on merkittävästi lukijoita muissa Pohjoismaissa. Berg uskoo, että myös Hbl Kväll löytää kohdeyleisön etenkin Ruotsista. – Ruotsissa asuu paljon suomalaisia, jotka ovat kiinnostuneet Suomen tapahtumista. Hbl Kväll kokoaa päivän tärkeimmät uutiset ja tarjoaa pika-analyysin isoista tapahtumista. Iltapäiväpainoksen tekemiseen osallistuu koko toimitus, mutta kolme ihmistä tekee sitä päätyönään. Hbl Kvälliä myydään aluksi ilmoittajille osana digipakettia, johon kuuluu myös aamun lehden näköislehti. – Koska Hbl Kväll julkaistaan iltapäivällä, mainostajat saavat mahdollisuuden tavoittaa asiakkaita useampana ajankohtana, Berg sanoo. HBL Kväll -konsepti on osa Next Media -tutkimusohjelmaa. Noora Autio Könttätarjous toi uusia ilmoittajia HBL:llä oli lokakuussa kolmen päivän kampanja, jossa 20 000 eurolla sai loppuvuoden lehtiin rajattomasti ilmoitustilaa. Miksi, KSF Median kaupallinen johtaja Risto Wibom? Yksi motiivi oli osoittaa, että sanomalehti on yhä tehokas mainosväline. Ilmoittajilta tuli viestiä, että kampanja toi uusia asiakkaita ja myyntiä. Tarjous jopa muutti Aktian kiinteistövälityksen bisneslogiikkaa. He ilmoittivat myös arkena, ja pöhinää riitti ympäri viikon. Teitte muutamassa päivässä kuukauden myyntiä vastaavan summan eli puoli miljoonaa. Pääsittekö tavoitteeseen? Kyllä. Kaikki mitä saatiin oli plussaa. Emme saaneet jatkuvaa myynnin lisäystä mutta uusia asiakkaita. Paristakymmenestä ilmoittajasta 18 oli uusia. Mahdollisuutta tarjottiin uusille. Vanhat asiakkaat eivät halunneet muuttaa rytmiään. Tuleeko tarjouksesta perinne? Sitä ei ole päätetty. Jotain kampanjalla pitäisi tehdä. Rajaus oli, että ilmoituksia saa olla 35 prosenttia sisällöstä. Se aiheutti päänvaivaa toimituksessa. Ilmoittajat halusivat tilaa parista sivusta viikossa neljään sivuun päivässä. Eikö ole riski, että asiakkaat karsivat muusta ilmoittelusta? Varmaan ilmoittelusta muualla. Yksi asiakas veti pari tv-spottia pois ja investoi meille. Riikka Virranta i? s k ä j i s k e k ta s u n i s o k n O Think INK -innovaatiokilpailu palkitsee parhaat media- ja painoalaa uudistavat ideat yhteensä 100 000 €:n palkinnoin. Haku avoimeen kilpailuun päättyy 28.2.2014. Osallistuaksesi tarvitset vain idean. www.vkl.fi/thinkink SuomenLehdistö 1/2014 7
aihe Ajankohtaista Teksti Lehti-ihminen Teksti Valon vangitsija Vuoden nuori lehtikuvaaja Julius Koivistoinen kertoo sosiaalisessa mediassa, miten hänen valokuvansa syntyvät. Niin kauan kuin Julius Koivistoinen, 23, on valokuvannut, hänellä on ollut mielessään yksi selkeä tavoite kerrallaan. Ensimmäinen oli päästä kuvaamaan Softaaja-lehteen, sen jälkeen saada oma näyttely Suomen valokuvataiteen museoon ja viimeisimpänä tulla noteeratuksi valaisutekniikkaan keskittyvässä Strobist-blogissa. Nämä tavoitteet hän on nyt saavuttanut. Äskettäin hänet valittiin myös Vuoden nuoreksi lehtikuvaajaksi. Perusteluina oli muun muassa, että Koivistoinen on herättänyt kansainvälistä huomiota innovatiivisella markkinointitavallaan ja ottanut sosiaalisen median kanavat avuksi valokuvan esille tuomisessa. Kuulostaa tehokkaalta ja suunnitelmalliselta. Kun nuoren kuvaajan kanssa keskustelee, hän vaikuttaa kuitenkin vaatimattomalta ja nöyrän kiitolliselta siitä, mitä on saavuttanut. Valokuvaajaksikin hän päätyi oikeastaan sattumalta. Lapsuutensa Koivistoinen vietti Itä-Helsingissä. Hänen venäläinen äitinsä vei poikaansa kahdesti vuodessa isovanhempien luokse Pietarin laitakaupunkiin. Betonihökkeliseutu ja sen sydämellisyys avarsivat lapsen maailmankuvaa. Yläasteikäisenä Koivistoinen kertoo olleensa kasvokkain hyvinkin ujo, mutta kirjeitä tyttöjen kanssa tuli silti läheteltyä. Kun hän 16-vuotiaana löysi uuden harrastuksen, airsoftin, eli maastossa kuula-aseilla pelattavan sotapelin, sosiaaliset padot murtuivat pikkuhiljaa. Harrastusryhmälle piti tehdä myös nettisivut ja ottaa niille kuvia. Nuori- ” Sanomalehdet eivät pärjää ilman hyvää valokuvaa, mutta valokuva pärjää ilman sanomalehteä.” Tabloidi helpottaa HäSan juttuvaihtoa Hämeen Sanomat on päättänyt siirtyä tabloidiin. Tärkeimpiä syitä ovat päätoimittaja Pauli Uusi-Kilposen mukaan käyttömukavuus ja lehtien välisen yhteistyön helpottuminen. Hämeen Sanomien on tabloidiin siirtymisen jälkeen helpompi vaihtaa juttuja Forssan Lehden kanssa sekä käyttää Alman tuottamia teema-, sunnuntai- ja tv-sivuja. – Tällä hetkellä sivut tulevat meille tabloidiin taitettuina, ja meidän pitää purkaa ne ja taittaa uudestaan. Hämeen Sanomien tabloidilehti jaetaan kahteen osaan: uutisiin ja lukemistoon. Lukijoille tehdään ennen uudistusta ainakin yksi koelehti, jota 8 SuomenLehdistö 1/2014 Hämeen Sanomien juhlalehti julkaistiin tabloidina tammikuussa. he voivat kommentoida. Uusi-Kilposen mukaan ilmoitusten hinnoittelu uudessa koossa vaatii tarkkaa pohdintaa. – Koen aikamoisena riskinä, jos ryhtyisimme tällaisena aikana myymään tabloidisivua broadsheetsivun hinnalla. Ensimmäinen tabloidilehti ilmestyy alkuvuonna 2015. Noora Autio AL:n maksumalli ei karsinut kävijöitä Aamulehti otti tammikuun puolivälissä käyttöön verkon maksumuurin. Almassa tosin puhutaan mieluummin maksullisesta sisällöstä kuin muurista. Kyseessä on niin sanottu mies tarttui tehtävään ja huomasi yllättäen osaavansa kuvata ja käsitellä hyvin valoa. Ensin hän napsi metsässä rymyävistä kavereistaan otoksia taskupokkarilla, myöhemmin isovanhempien ostamalla järjestelmäkameralla. Ajatuksissa alkoi pyöriä se ensimmäinen tavoite: saada omia kuviaan alan harrastajalehteen Softaajaan. Kun lehti järjesti valokuvauskilpailun, Koivistoinen voitti sen – ja pääsi tekemään töitä lehdelle. 19-vuotiaana hän aloitti valokuvauksen opinnot Lahden muotoilu- ja taideinstituutissa. freemium-malli, jossa päivän uutisvirta on ilmaista ja syventävät laatujutut maksun takana. – Alku on ollut lupaava: olemme saaneet hyvin liikennettä myös maksulliselle puolelle, ja muutaman päivän perusteella ihan mukavasti tuntuu tulevan tilauksia, vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen kertoo. – Kävijämäärämme eivät ole laskeneet yhtään ensimmäisten päivien perusteella. Toki tässä on ollut hyviä uutispäiviäkin. Kaikille muillekin Alma Aluemedian tilattaville lehdille tulee maksumuuri vuoden 2015 loppuun mennessä. Pohjolan Sanomiin maksulliset sisällöt tulivat tammikuun alussa samaan aikaan kun lehti muuttui viisipäiväiseksi. Alma Aluemedian liiketoimintayksikön johtaja Kari Juutilainen kertoo, että helmikuussa vuorossa ovat Kainuun Sanomat ja alueen kolme paikallislehteä: Ylä-Kainuu, Kuhmolainen ja Sotkamo. Seuraavassa aallossa tulevat Lapin Kansa ja Satakunnan Kansa – aikaisintaan tämän vuoden lopulla – ja sen jälkeen lukuisat paikallislehdet. Noora Autio Tietokoneen parissa Koivistoinen on puuhastellut miltei koko ikänsä. Siksi sosiaalisen median hyödyntäminen omien valokuvien esille tuomisessa onkin valokuvaajalle luonnollinen asia. Hän raportoi kuitenkin Facebookissa ja Twitterissä puhtaasti ammatillista asioista: jakaa esimer- Demokraatti perustaa lehden keskustelulle Poliittinen lehti Demokraatti alkaa julkaista joka kuukauden viimeisenä torstaina yhteiskunnallisen keskustelun erikoisnumeroa. Aikakauslehtimäinen numero jaetaan kaikille
Kuka? Julius Koivistoinen on vuonna 1990 syntynyt, helsinkiläinen freelancer-valokuvaaja, joka valmistuu tämän vuoden aikana Lahden muotoilu- ja taideinstituutista. Kuvannut muun muassa Apuun, Etelä-Suomen Sanomiin ja harrastajalehti Softaajaan (paperilehti lakkautettiin 2009). Piti viime vuonna oman näyttelyn Suomen valokuvataiteen museossa ja teki näyttelylleen verkkosivut (www.arjenparatiiseja. fi). Näyttelystä ja Koivistoisesta julkaistiin juttu kuvaajien arvostamassa amerikkalaisessa Strobist-blogissa (www.strobist.com). Kiinnostui ennen valokuvausta piirtämisestä ja tietokoneista. Koivistoisen kuvia on nähtävillä hänen verkkosivuillaan: www.julious.fi. Puntari > Printti vai verkko? Verkko. Se on minulle luontainen leikkikenttä, joka ratkaisee myös monia printin logistisia haasteita. >Luomu vai eines? Luomu. Hyvä ruoka kypsyy ajan kanssa, aivan kuten hyvä journalismi. >Auto vai polkupyörä? Polkupyörä. Hyötyliikunnan osuus liikunnastani on nykyään puolet. Siitä olisi hullua luopua. kiksi videoita, jotka valaisevat sitä, miten jokin hänen ottamansa kuva on syntynyt. – Läsnäolo sosiaalisessa mediassa toimii parhaiten silloin kun sen antaa tapahtua omalla painollaan. Laatu on minulle tärkeämpää kuin määrä. Sen sijaan että ottaisin kauheita paineita siitä, että nyt en ole päivittänyt viikkoon, keskityn siihen, mikä tulee aidosti sisimmästä. Aitouteen ja pienillä yksityiskoh- dilla massasta erottumiseen Koivistoinen uskoo muutenkin. Valokuvataiteen museoon hän lähetti näyttelyhakemuksen, jossa oli käsin ommeltuja yksityiskohtia. Suositun amerikkalaisen Strobist-blogin pitäjää hän lähestyi henkilökohtaisella nettikirjeellä, joka sisälsi valokuvia ja ja videon. Sdp:n jäsenille helmikuun lopusta alkaen. Toimituspäällikkö Tua Onnela perustelee numeroa sillä, ettei politiikan monimutkaisia asioita ehdi avata uutislehden arjessa. Suunnitteluvaiheessa toimitus pyöritteli ajatusta teemalehdistä mutta totesi niitä olevan jo markkinoilla. – Laadukkaalle, toimitetulle ja valikoidulle keskustelulle on kova tilaus. Keskustelu netissä on aika uuvuttavaa, Onnela sanoo. Lehdessä on kolmenlaista keskustelua: uusia avauksia, näkemysten vaihtoa juttujen sisällä ja sisältöä, joka auttaa lukijaa osallistumaan. Erikoisnumero leviää moninkertaisesti Demokraatin peruslehteä laajemmalle lukijakunnalle. Aiemmin Sdp:n jäsenille jaettiin kerran kuussa Demokraatti-lehti ja sen välissä puoluetoimiston toimittama Aimo-liite. Myös päivän Demokraatin korvaavan numeron on tarkoitus houkutella ilmoittajia sekä puolueväkeä tilaajiksi. Riikka Virranta Mieluiten Koivistoinen kuvaa isoja tiloja ja ihmisiä niissä. Nuori ku- Vakka-Suomen Sanomat etsii kouluista lukijoita Varsinais-Suomessa ilmestyvä Vakka-Suomen Sanomat aloittaa tiiviin yhteistyön alueensa koulujen kanssa. Lehden avustuksella oppilaat peruskoulun alaluokilta lukioon alkavat toimittaa verkkojulkaisua. Vakka-Suomen Sanomat rakentaa omasta verkkopalvelustaan erillisen alustan, ja lehedn toimittaja vaaja on erikoistunut valaisutekniikoihin ja tarkkaan sommitteluun. Toisaalta häntä kiehtovat nopeat tilanteet, joissa saa juosta kamera kädessä – esimerkiksi urheilukuvaukset. Omien sanojensa mukaan Koivistoinen on kuvaajana kasvuvaiheessa. Hän on toistaiseksi kuvannut enemmän näyttelyihin ja aikakauslehtiin kuin sanomalehtiin ja panostaa kuvissaankin määrän sijaan laatuun. Kun Koivistoiselta kysyy, millainen on hyvä lehtikuva, hän sanoo, ettei ole vielä perehtynyt asiaan tarpeeksi ollakseen varma vastauksestaan. Ainakin sitä hän toivoisi, että kuvaajat ottaisivat useammin askeleen taaksepäin. – Ei tungettaisi kameraa puhemiehen naamaan kiinni, vaan näytettäisiin kokonaiskuva tilanteesta. Toisaalta muun muassa kriisejä kuvattaessa toivoisin näkeväni enemmän kuvia aidoista ihmisistä läheltä. Koivistoisen mielestä lehtikuvien taso on heikentynyt viime aikoina johtuen lehdissä työskentelevien kuvaajien kiireestä. Sen sijaan netissä valokuvaajien taito ja kiinnostus kuvaamiseen ovat huipussaan. – En tiedä, onko tämä liian painavasti sanottu, mutta minusta sanomalehtien ei pitäisi olla huolissaan valokuvan roolista lehdessä, vaan päinvastoin. Sanomalehdet eivät pärjää ilman hyvää valokuvaa, mutta valokuva pärjää ilman sanomalehteä. Koivistoinen uskoo puhtaan valokuvan käyvän netissä vähitellen harvinaiseksi. Valokuvaan liitetään yhä enemmän uusia elementtejä: ääntä, liikkuvaa kuvaa ja interaktiivisuutta. Itsekin nuorimies tekee parhaillaan päättötyönään lyhytelokuvaa ultraurheilijasta, joka suosii yksinkertaista elämäntapaa. Mutta entä mikä on hänen seuraava tavoitteensa? – Konkreettisten tavoitteiden miettiminen on nyt tullut vaikeammaksi. Kyllä se varmaan liittyy liikkuvaan kuvaan – tai sitten se voisi olla kuvareportaasi Kuukausiliitteeseen. Noora Autio käy kouluilla kertomassa opettajille journalistisesta työstä. Opettajat ohjaavat toiminnan ja lisäävät jutut verkkoon. Vakka-Suomen Sanomien päätoimittaja Jarno Keskinen tarkastaa, että materiaali on juridisesti julkaisukelpoista. Kouluille oma verkkolehti on osa oppiainerajat ylittävää opetusta. Esimerkiksi biologian aiheista tai lukion yritysvierailuista voidaan muokata äidinkielen tunnilla lehtijuttu. Lehti taas toivoo nuoria lukijoita. – Toivottavasti tämä saa nuoret näkemään paikallisen uutistarjonnan uudella tavalla, Keskinen sanoo. Sivuston toiminta alkaa ensi syksynä. Lehti sai työhön 50 000 euroa opetusministeriöstä. Riikka Virranta Uutisanalyysi perustuu faktaan Monimutkaisia aiheita taustoittava uutisanalyysi on yleistyvä juttutyyppi sanomalehdissä. STT-Lehtikuva on lisännyt viime vuosina analyysien tuottamista lehtien toiveesta. Parhaillaan vuorotteluvapaalla oleva politiikan toimituksen esimies Johanna Vesikallio kertoo, miten syntyy hyvä uutisanalyysi. ”Olen miettinyt asiaa kahdesta näkökulmasta. Ensimmäinen on se, että uutisanalyysi ei ole mielipidekirjoitus eikä kommentti. Se on analyysi, joka perustuu faktoihin ja loogiseen ajattelu- ja päättelyketjuun siellä taustalla. Ajatteluketju pitää pystyä tarvittaessa pilkkomaan osiin. Jos joku kysyy, miksi olet päätynyt tähän johtopäätökseen, on kyettävä perustelemaan, että näillä ja näillä faktaperusteilla. Tämä on tärkeä ero sikälikin, että mielestäni journalismi ja nettimaailma ovat nykyään täynnä tunneperäistä reaktiota: otetaan kantaa hirveän voimakkaasti ja nopeasti. Toinen asia on se, että hyvään uutisanalyysiin riittää yksi ajatus. Siihen ei tarvitse kirjoittaa valmista maailmanselitystä jos- ” Hyvään uutisanalyysiin riittää yksi ajatus.” tain tietystä ilmiöstä; ei tarvitse kertoa, miten tähän on antiikin Roomasta asti tultu. Yksi keskeinen ajatus on lukijalle helpommin omaksuttavissa. Usein on myös kirjoittajalle selkeämpää, että analyysissa on vain yksi ajatus, jonka ympärille sen voi rakentaa. Kuulostaa ehkä helpommalta, mitä se on. Välillä kirkkaan, hyvän johtopäätöksen löytäminen monimutkaisesta aiheesta on hankalaa. Tällainen johtopäätös voi olla esimerkiksi se, että hallitus on hätätilassa, koska rakennepoliittisia päätöksiä ei pystytä tekemään. 2 000 merkin analyysissa puretaan tätä ajatusta ja kerrotaan, miten toimittaja on siihen päätynyt. Monimutkaiset, laajat ja pitkäkestoiset aiheet suorastaan huutavat uutisanalyysia. Analyysi on sellainen kuuluisa lisäarvo, jota lukijat sanomalehdeltä haluavat. Analyysin kirjoittaminen vaatii miettimistä, sellaista hiljentymistä aiheen äärelle. On pakko hetkeksi pysähtyä ja katsella kukkulan päältä ympärilleen nähdäkseen, miltä tämä tilanne oikein näyttää.” Noora Autio satu kettunen Julius Koivistoinen rakastaa luonnossa vaeltamista. Koska lumisia maisemia on ollut pääkaupungissa tänä talvena vaikea tavoittaa, hän lähti urheilemaan Kivikon hiihtohalliin. ammattiauttaja niclas mäkelä SuomenLehdistö 1/2014 9
Kanavat Printtilehden tulevaisuus Paperin näkymät Printtistrategia TOUKO HUJANEN Myös printin vahvuus voi olla nopeus: kokonaiskuva päivän aiheista silmäyksellä. ”Verkko ei lopu koskaan, mutta lehteen on valmiiksi valittu sisältö, josta lukija on kiinnostunut”, Elina Kukkonen kuvaa. Paperilla on kova valtti Painetun lehden roolia digikanavien rinnalla pohtii Kauppalehden markkinointipäällikkö Elina Kukkonen. Hän tekee Aalto-yliopistoon väitöskirjaa digitaalisen asiakkuuden arvosta medialle. Elina Kukkosella on tarjota lämmintä teetä myrskyssä kulkeville: kasvulukuja. Median ja kuluttajien kohtaamisten määrä päivän aikana on merkittävästi suurempi kuin aiemmin. Paperilehteä on luettu ehkä vain aamiaisella tai lounastauolla. Nykyään lukija palaa sisältöjen pariin jopa kymmenen kertaa päivässä eri kanavissa. – Tämä on iso mahdollisuus medialle, Kukkonen sanoo. Printti on vain yksi kanavista. Ja jos Kukkoselta kysytään, printin säilymistä tärkeämpää lehdille on säilyttää asiakkaat. Mutta paperilla on yksi kova valtti. Lukijat ovat huomattavasti halukkaampia maksamaan siitä kuin digitaalisista palveluista. Sanomalehtien Liiton viime keväänä teettämässä kuluttajatutkimuksessa osa nuorista ei ollut tullut ajatelleeksikaan, että 10 SuomenLehdistö 1/2014 verkkosisältöjä voisi tilata. – Fyysisestä tuotteesta on helpompi maksaa. Se on konkreettinen, saapuu tiettyyn aikaan kotiin, sen voi ottaa mukaan. Verkkosisällön pitää vielä lunastaa paikkansa maksullisessa maailmassa, Kukkonen sanoo. Lehtien tulot tulevat vielä pääosin painotuotteesta, mutta myös kulut postiluukkuun toimitettua numeroa kohti kasvavat. Pitäisikö lehtien pitää kiinni paperista mahdollisimman pitkään vai hallitusti siirtää asiakkaita digiin? – Tuntuu hullulta ajatella, että ehdoin tahdoin ajettaisiin printtiä alas niin kauan kuin kysyntää on, Kukkonen sanoo. Hän näkee riskejä myös päivälehtien ilmestymispäivien karsimisessa. Ratkaisu on laajentaa asiakkuutta. – Meidän pitäisi päästä printtitilaajan kanssa myös digitaaliseen suhteeseen, hän linjaa. Asiakkaalla on verkossa nimittäin muutakin kuin rahallista arvoa. Lukija jakaa, kommentoi ja suosittelee sisältöjä verkostoilleen – ilman sentinkään markkinointikustannuksia. Sähköisillä alustoilla kertyy tietoa asiakkaan mieltymyksistä, ja käyttäytymistä seuraamalla voidaan muuttaa sisältöjä ja palvella lukijoita paremmin, myös printissä. Kukkosen mukaan digitilaus tuo turvaa asiakassuhteelle. Se eliminoi monta paperiajan tilausperuutuksen syytä: verkkosisältö kun ei myöhästy, tilaus on yleensä painotuotetta edullisempi ja mobiilia kiireisenkin on kätevä lukea. Elina Kukkonen näkee paperilehden ja digitaaliset kanavat niin erilaisina formaatteina, etteivät ne välttämättä syö toisiaan lainkaan. Se tosin vaatii sisältöjen tarkkaa suunnittelua. ”Fyysisestä tuotteesta on helpompi maksaa.” – Printtimedialle tekee hallaa, jos maksava asiakas näkee siinä verkosta jo veloituksetta lukemiaan sisältöjä. Kauppalehti lopetti samojen sisältöjen julkaisemisen printissä ja verkkopalvelussa keväällä 2012, jolloin lehti otti käyttöön maksumuu- rin. Lehti julkaisee verkossa nopeat uutiset, kun taas printissä toimitus syventää ja katsoo eteenpäin. Mobiilipalvelu yhdistää kaikki sisällöt. Verkon sisällöt eivät saisi kuitenkaan erota liikaa printin jutuista esimerkiksi keveydellään. – Verkossa on paljon kävijöitä, ja kaikki eivät lue printtiä. Brändikokemuksen pitää olla yhtenäinen, oli tilaaja tai ei. Monen lehden linja on antaa lukijan valita, onko printille tarvetta. Se toimii ainakin niin pitkään, kun riittävän suuri joukko valitsee samoin. Sanomalehtien Liiton vastikään julkaiseman Yhteisöllistyvä media -tutkimuksen mukaan yli 70 prosenttia suomalaisista uskoo lukevansa painettua sanomalehteä viiden vuoden kuluttua. Yli 60 prosenttia jopa 15–24-vuotiaista ajatteli samoin. – Mutta kuka meistä pystyy sanomaan viiden vuoden päähän, mitä kaikkea on tarjolla ja miten se muuttaa meidän käyttäytymistä? Paljon printin näkymiin vaikuttaa, miten mobiililaitteet kehittyvät. Päästäänkö paperin lukukokemukseen? Riikka Virranta
Lehtien tulevaisuus voi olla digissä, mutta nykyisyys on vahvasti paperilla. Mitä printtilehdelle tapahtuu? Kolme asiantuntijaa pohtii printtiä ja sen tulevaisuutta. Painaminen Mainonta TOUKO HUJANEN Printtiäkin voi kehittää Painamisen tulevaisuudesta puhuu Sture Udd, vaasalaisen UPC Centerin toimitusjohtaja. Uddin yritys työllistää yli sata ihmistä, ja siihen kuuluu muun muassa heat set -painotalo UPC Print ja älykoodiyritys UpCode. Suuri kysymys lehdille on, mitä kaupan ketjut tekevät, sanoo Tarja Virmala. Kakku kutistuu, painetun pala pienenee Printtimainonnan tulevaisuutta pohtii Tarja Virmala, Markkinointiviestinnän toimistojen liiton toimitusjohtaja. Liitto edustaa muun muassa mainos- ja mediatoimistoja. Painettu media kattoi 55 prosenttia pienestä mainoskakusta 2012. Paljonko uskot tuon osuuden olevan kymmenen vuoden päästä? Dagmarin ennuste on, että vuonna 2020 printin osuus voi olla vielä 25–30 prosenttia, eli se ei romahda. Vielä on paljon minun ikäisiäni ja vanhempia ihmisiä, jotka haluavat lukea printtiä niin pitkään kuin elävät. Moni elää terveenä satavuotiaaksikin. Onko printti tulevaisuudessa mainostajille ikääntyvän väen media? Kyllä se varmaan niin on. Nuori ikäpolvi käyttää niin luontevasti verkkopalveluita. Viime vuosina on puhuttu paljon sosiaalisessa mediassa ansaitusta mainostilasta ja yritysten omista kanavista, kuten verkkosivuista. Kuinka dramaattisesti ostetun mainonnan summa kutistuu? Ainakin kakku pienenee. Vähenihän mainonnan määrä viime vuonnakin. Aika iso osa pudotuksesta johtuu uusista kanavista, ja lama antaa lisävauhtia. Vaikka ei muuten olisi käytetty digimediaa, se on ollut nyt kustannustehokkaampaa. Mainostaja tottuu digiin. Millainen mainonta jää printtiin, ja mikä siirtyy digiin? Suuri kysymys on, mihin päivittäistavaramainonta menee. Jos Kja S-ryhmä lopettavat mainonnan printissä, se on iso juttu. Huhupu- heita kuuluu, että muutkin kuin kaupan ketjut aikovat siirtyä mobiiliin ja sähköpostimarkkinointiin. Esimerkiksi Aurinkomatkat ja Finnmatkat ovat sanoneet, että ne lopettavat ostetun median budjetin tai vetävät sen minimiin. Toki toistaiseksi esimerkiksi asiakaskohtainen mobiilimarkkinointi on pientä. Printillä tavoitetaan potentiaalisia asiakkaita ja luodaan tarpeita. Väitetään, että printin ja mobiilin mainonta pelaavat hyvin yhteen. Jaatko tämän näkemyksen? Kyllä. Printissä voi olla mielenkiinnonherättäjä, joka ohjaa verkkokauppaan. Ei muunlainen kuin tällainen hybridimainonta enää toimikaan. Painettua lehteä lukee viikoittain yli 90 prosenttia suomalaisista. Kannattaako kiirehtiä verkkoon? No, hallitusti. Suomessa luetaan printtiä harvinaisen paljon verrattuna muihin Euroopan maihin. Ei printtiuskollisia kannata hylätä. Mediatoimistot palkkaavat nykyään vain verkko-osaajia. Puskeeko ala asiakkaita väkisin digiin? Toimistot tekevät sen, mikä on mainostajille parasta. Digiä suositaan, koska verkkoon ei tarvitse ostaa heti 60 000 eurolla mediatilaa ja arvailla, mahtoiko kampanja tehota. Verkosta voit ostaa vaikka 10 000 eurolla paikan, tehdä pienemmillä tuotantokustannuksilla sisältöä, ja jos kampanja ei tavoita kohderyhmäänsä, sitä voi muuttaa heti. Onko mainonta myös todettu tehokkaammaksi verkossa? Joidenkin tuotteiden ja palveluiden on ja joidenkin ei. Riikka Virranta Kun sanomalehdet siirtyvät entistä enemmän sähköisiksi, mikä estää printtiä häviämästä? Mainostajat ja kuluttajat tarvitsevat push median, jossa tehdään tiedoksi se, mistä ei olla luontaisesti kiinnostuneita. Kirjastot, teatterit, julkinen liikenne – kaikki tarvitsevat sen. Kun selaa lehden, asia jonka ei ajatellut kiinnostavan, voikin kiinnostaa. Et usko, että tulevaisuudessa kannattaisi tehdä nykyisenkaltaista sanomalehteä. Mitä sitten kannattaisi tehdä? Sanomalehti on tuotteena keskiaikainen keksintö. En ymmärrä, miksi sitä ei dramaattisesti uudisteta. Jos kuluttajan pitäisi valita standardisoidun sanomalehden ja elektroniikan väliltä, paperilla on hyvin vähän argumentteja, jos se jää nykyasentoon. Eli printti ei käytä kaikkia mahdollisuuksiaan. Puhutko erilaisista pinnoista, paperilaaduista, väreistä, tuoksuista…? Kaikista niistä, vaikka tuoksuihin en jaksa uskoa. Uskon fyysiseen painotuotteeseen, kunhan se on lahja, joka on kiva avata, mennä postiluukulle ja katsoa, mitä hyödyllistä ja mielenkiintoista tänään tulee. Edel- ”Uskon painotuotteeseen, kunhan se on lahja, joka on kiva avata.” leen kädet likaantuvat, kun lukee sanomalehteä. Olet puhunut myös paperille painetusta elektroniikasta. Jos painokone voi tulevaisuudessa tuottaa yksinkertaista massaelektroniikkaa lehteen, mihin sitä voi hyödyntää? Painettu elektroniikka tulee kuvaan mukaan. Se voi olla mitä tahansa verenpainemittarista avaimeen tai siihen, että lehdessä on aitoa rahaa. Tekniikka on jo olemassa, mutta sitä on toistaiseksi hankala toteuttaa sanomalehtiympäristöön. Miten paperille painetut älykoodit kehittyvät? Koodit tulevat lisääntymään. Kaikilta mantereilta on nyt todisteita, ettei kuluttaja jaksa skannata koodia, josta saa videon tai yksinkertaisen hyppäyksen verkkosivulle. Älykkäät funktiot ovat vasta tulossa. Lehdissä eri lukijalle voi avautua eri toiminnallisuuksia samasta koodista. Jos paperista tulee näin elämyksellistä, kuinka usein lehdillä on varaa ilmestyä? Harvoin, jos liiketoimintakonseptit pysyvät nykyisellään. Nykypainotekniikalla on entistä helpompaa julkaista alueellisia painoksia ja personoitua mainontaa. Uskotko, että tällainen yleistyy? Ainakin tulee vaihe, että sitä yritetään. Firmasi laittaa 5 prosenttia liikevaihdosta tuotekehitykseen. Mihin? Viime vuosina se on mennyt pääosin UpCode-järjestelmien kehittämiseen. Sen ohessa olemme kehittäneet päällystämättömien paperien käyttöönottoa heatset-painossa. Päällystämätön paperi mahdollistaa äärimmäisen kevyen, ympäristöystävällisen paperin massakäytön mutta ilman että se heikentäisi laatua. Riikka Virranta JOHANNES TERVO Sture Uddin mukaan printti menestyy, jos fyysinen tuote on vetävä, journalismi kunnossa ja keksitään uusia ansaintamalleja. Nopeaa lääkettä ei ole tarjolla. > Lue koko haastattelu: www.suomenlehdisto.fi SuomenLehdistö 1/2014 11
näin me teemme Etelä-Suomen Sanomien ja Kalevan mallilukijat Printti ja netti eri yleisölle Etelä-Suomen Sanomat ja Kaleva kohdentavat printin ja verkon sisältöjä eri yleisöille. Emmaa eivät kiinnosta uutiset, saati paperilehti. Miten lehtitalo voisi häntä palvella? Tätä pohditaan nyt Lahdessa. Etelä-Suomen Sanomat on tehnyt hiljattain suuren investoinnin yleisön parempaan ymmärrykseen. Fonecta jaotteli lehden toimeksiannosta Lahden markkina-alueen ihmiset kuuteen ryhmään muun muassa mediankäyttötottumusten mukaan. Se yhdisti kyselytutkimuksensa tuloksia omaan ostokäyttäytymisluokitukseensa sekä väestörekisterin ja lehden tilaajarekisterin tietoihin. Paljastui hyvin hoidossa olevia, 12 SuomenLehdistö 1/2014 potentiaalisia ja lehdelle vaikeita lukijaryhmiä. Selvisi myös, että Emman tavoin viihteellistä ja sosiaalista mediaa kuluttavien nuorten naisten osuus tilaajista on merkittävästi pienempi kuin alueen väestöstä. – On isojakin ryhmiä, joita emme tavoita paperilehdellä, mutta eivät he menetettyjä tapauksia ole. Voimme tavoittaa heidät muilla välineillä, toimituspäällikkö Hanna Myyrä kertoo. Janeissa kasvunvaraa Lahdessa on muotoiltu tutkimustiedon pohjalta kuusi mallilukijaa toimituksen ja kuluttajamyynnin avuksi. Niiden joukosta lehti valitsee pääkohderyhmät kanavilleen. Hanna Myyrän mukaan iäkkäimmät ja asiakeskeisimmät kohderyhmät ovat niin hyvin hoidossa, ettei heitä tarvitse erityisesti huomioida. Ainakin aluksi paperilehdessä kokeillaan tarkastella asioita nykyistä enemmän kiireisen perheenäidin Katrin ja hyvätuloisen uutisten suurkuluttajan Markun näkökulmista. Verkon sisältöjä suunnataan Markun lisäksi Janille, sähköisten kanavien edelläkävijälle. Janeissa on potentiaalia: he ovat valmiita maksamaan digisisällöistä, eivätkä läheskään kaikki vielä ole tilaajia. Voiko lehtitalo luovuttaa printissä tai verkossa vaikeiden tai maksuhaluttomien kohderyhmien suhteen? ” On vaikea luoda juttu, joka sulkisi muut pois.” – Ei kannata tavoitella sellaisella välineellä, josta jo etukäteen näkee, ettei lukija siihen tartu, Mediatalo ESAn tutkimusasiantuntija Anne Broman sanoo. Myyrä ei näe kohdentamisessa riskiä. – Sanomalehtityössä on vaikea luoda juttu, joka sulkisi kaikki muut lukijat pois. – Ylipäätään se, että jutuissa on ihminen kohteena, tekee sen kiinnostavammaksi muille kohderyhmille. Vakiintuneet printin yleisönä Samansuuntaisiin johtopäätöksiin on tultu Kalevassa. Myös Oulussa etsitään mallilukijoiden avulla potentiaalisia tilaajia. Verkossa näitä ovat nuoret ikäryhmät, printissä perhe- ja työelämässä vakiintuneet 30–55-vuotiaat. – Siinä ryhmässä on ei-tilaajia, joilla voi olettaa olevan herkkyyttä paperilehdelle, yhteisötuottaja Erkki Hujanen arvioi. Hänen mielestään mallilukijat sopivat parhaiten feature-juttujen aiheiden ja näkökulmien ideointiin.
Kaksi kokemusta kohdentamisesta >NYT-LIITE LUOPUU MIIkASTA JA MIRASTA Helsingin Sanomien Nyt-liittettä on tehty pitkään mielessä nuoren, aktiivisen kaupunkilaisen arkkityyppi. Sellaisen joka pyöräilee, asuu ahtaasti, kiinnittää huomiota pukeutumiseen ja on kriittinen mediaa kohtaan. Liitteen esimiehen Jussi Pullisen mukaan ”miikat ja mirat” ovat auttaneet toimittajia löytämään sopivia näkökulmia ja sijoittumaan kohderyhmän elämänpiiriin. Helppoa se ei kuitenkaan ole ollut, ja mallilukijoista ollaan luopumassa. Lehteä tehdään nyt ryhmiä ulkopuolelta havainnoiden. ”Ei yritetä lähteä mukaan kohderyhmän elämäntyyliin, koska siitä tulee herkästi kiusallista. Toki Nyt-liitteen kohderyhmä on poikkeuksellisen vaikea, tietoinen omasta tyylistään.” >KAUPPALEHTI KOHDENTAA NELJÄLLE LUKIJARYHMÄLLE Kauppalehti on määritellyt neljä ryhmää, joille juttuja kirjoitetaan: yrittäjät, sijoittajat, asiantuntijat ja päättäjät. Kirjoittajat kohdentavat juttuja läpi lehden mutta erityisesti teematoimituksissa, kuten sijoittajajuttujen Oma raha -ryhmässä. Toimituspäällikkö Jari Saarion mukaan mallilukijat terävöittävät uutisointia. ”Me tiedämme, keitä yleisössä on ja osaamme kirjoittaa heitä kiinnostavalla tavalla. Mietimme myös otsikkotasolla, mikä kiinnostaa lukijaa. Yleisö on kirkkaana mielessä myös verkossa.” e Julkaisuajalla on väliä Myös Hanna Myyrän mukaan läheskään kaikkia juttuja ei aleta kohdentaa, esimerkiksi rikosuutisissa se olisi mieletöntä. – Mutta kohdentaminen ei voi olla vain sitä, että mietimme käsityöpalstoja Katrille. Pitää ajatella, miten kunnallisuutinen tehdään niin, että se kiinnostaa. Tutkimus antaa tietoa paitsi lukijoiden kanavavalinnoista myös mediankäytön ajoittumisesta. Keväällä Etelä-Suomen Sanomissa pohditaan työpajoissa, mihin aikaan, missä kanavassa, millaista sisältöä ja millaisin näkökulmin esimerkiksi Jani vaatii. MiKä MALLILUKIJA? > Aikakauslehdistä sanomalehtiin leviävä kohdentamisen työkalu. Idea on lisätä toimituksen tai levikki- ja ilmoitusmyynnin ymmärrystä lukijoista. > Kukin mallilukija tiivistää tutkittua tietoa edustamansa lukijaryhmän ominaisuuksista, kiinnostuksista ja mediankäyttötavoista. Se auttaa toimittajaa katsomaan asioita tietyn lukijaryhmän näkökulmasta. > Ne perustuvat lehden nykyisen tai potentiaalisen lukijakunnan ryhmittelyyn. > Liitteellä voi olla yksi mallilukija, sanomalehdellä niitä on yleensä useita. Elina Grundström on vapaa toimittaja ja tietokirjailija, joka työskentelee journalistiikan vierailijaprofessorina Tampereen yliopistossa 2013–2014. Media-ala tarvitsee uusia yrittäjiä Kun Nokia irtisanoi insinöörejä, se antoi lähtijöille keksintöjä ja liikeideoita, joiden varassa Suomeen on syntynyt rikas kudelma teknologia-alan kasvuyrityksiä. Samalla kun lehtien pääkirjoitukset ylistävät Nokiaa siitä, että se avasi patenttisalkkunsa, lehtiä julkaisevat mediayhtiöt tekevät toisin. Ne irtisanovat kokeneita journalisteja ja päällikkötoimittajia, mutta eivät anna heille oikeuksia edes omiin juttuihinsa. Suomessa on maailman vapain lehdistö, Euroopan kielitaitoisimpiin kuuluva kansa ja väkilukuun suhteutettuna poikkeuksellisen paljon toimittajia. Suomalainen sananvapaus ja laatujournalismi voisivat olla mahtavia vientituotteita, joilla olisi samanlaisia maailmaa ja Suomen maabrändiä parantavia sivuvaikutuksia kuin valtion voimakkaasti tukemalla cleantechin eli puhtaan teknologian viennillä. Monet valmiit reportaasit ja ulkomaanjutut kiinnostaisivat käännettyinä myös ulkomailla, mutta mediatalot eivät ole kehittäneet sisältöjen vientiä käytännössä lainkaan. Ostaminen on helpompaa ja nopeampaa kuin myyminen, joten mediapomot ovat pyrkineet valloittamaan maailmaa ostamalla. Esimerkiksi Sanomien talousvaikeudet johtuvat pitkälti siitä, että yhtiö kansainvälistyi hankkimalla tusinoittain pienillä kielialueilla toimivia paperilehtiä sen sijaan että se olisi panostanut englanninkielisten digitaalisten palvelujen kehittämiseen ja markkinointiin. Vaikka mediayhtiöt eivät ole viitsineet myydä sisältöjä ulkomaille, ne ovat haalineet kaikki oikeudet sekä omien jour- ”Suomessa on maailman vapain lehdistö, Euroopan kielitaitoisimpiin kuuluva kansa ja väkilukuun suhteutettuna poikkeuksellisen paljon toimittajia.” Mallilukijoiden kuvat: Mediatalo esa, Grafiikka: MIIKA IMMONEN – Työkaluun täytyy suhtautua kriittisesti. On todettu, että esimerkiksi nuorille tehdyt jutut eivät ole kiinnostaneet nuoria. Uskon, että hyvin tehty juttu kiinnostaa kaikkia lukijoita. mediankentät Vinkit – Verkkosisältöä luetaan tabletilta illalla, kun katsotaan televisiota. Janille pitää tulla uutta sisältöä iltakymmeneltä, Myyrä sanoo. Mallilukijoita hyödynnetään myös markkinoinnin kohdentamiseen, suunnitteluun ja uusien tuotteiden kehittelyyn. Myöhemmin myös ilmoitusmyynti alkaa käyttää tutkimustietoa. Juttujen kohdentamisen onnistumista tullaan mittaamaan. Mutta entä Emma? Mitä hänen suhteensa tehdään? Printin kohderyhmäksi viihteen kuluttajat ovat sanomalehdille erityisen hankalia. – Lukijathan eivät todellakaan halua, että sanomalehti viihteellistyy, Hanna Myyrä sanoo. Toimitus ei aio luovuttaa. Emmalle pohditaan aivan uudentyyppistä, ehkä kaupallista verkkosisältöä. Riikka Virranta nalistiensa että freelance-toimittajien ja valokuvaajien tuottamiin sisältöihin. Niinpä tekijät eivät voi itsekään kääntää ja kaupata maailmalle surkean pienellä kielialueella julkaistuja huipputeoksiaan. Mediatalojen käsissä vanhentuu ja happanee pilalle valtava määrä materiaalia, joka voisi olla pohjana monelle kansainväliselle startupille. Kun vanhoja medioita kuolee, tarvitaan uusia yrittäjiä ja liiketoimintamalleja, jotka perustuvat digitaalisuuteen ja rohkeaan kansainvälistymiseen. Viime aikoina on usein tuntunut siltä, että perinteiset lehtitalot haluavat ehdoin tahdoin estää sellaisten syntymisen. Vanhat mediat eivät kerro yleisölle uusista medioista, ja Long Playn kaltaiset menestyskonseptit yritetään kaataa jo alkumetreillä kopioimalla niiden ideat. Liikenne- ja viestintäministeriön alainen uusia mediatukia valmisteleva työryhmä on jälleen uusi esimerkki siitä, että alalle ei haluta uusia yrittäjiä. Työryhmän jäsenet ja johtopäätökset edustavat voimakkaasti perinteisten viestintätalojen näkökulmia. Työryhmän ehdottama sähköisten julkaisujen arvonlisäveron alentaminen on kaikkien edun mukaista, mutta muuten lehtiasiain neuvottelukunta ehdottaa vain jakelutukia ja muita vanhanaikaisia toimenpiteitä, jotka heikentävät startup-medioiden kilpailuasemaa entisestään. Tämä vie perusteet koko esitykseltä. Kun kerran mediatukia perustellaan viestinnän monipuolisuuden turvaamisella, niiden pitäisi kohdistua uusiin sisältöihin eikä vanhoihin jakelukanaviin. SuomenLehdistö 1/2014 13
tutkimus Toimitusten johtaminen teoria&käytäntö mikko martikainen Enemmän duoo ku sooloo TEORIA VÄITTÄÄ Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi 14 Väliportaan esimiesten merkitys toimitustyön ohjaajina ja journalististen valintojen tekijöinä on kasvanut 2000-luvulla. Toimittajan työ on muuttunut yksilösuorituksista keskijohdon, eli tuottajien, uutispäälliköiden ja toimituspäälliköiden, tiukasti ohjaamaksi ja suunnittelemaksi tiimityöksi. Väliportaan johdosta on tullut toimitusten tärkeimpiä muutosagentteja. Toimittajat eivät enää sooloile itseohjautuvasti, vaan toimitukset soittavat nyt aiempaa selkeämmin yhteisistä nuoteista esimiesten määrittelemää ohjelmistoa. Toimitusten palveluhenkiset moniosaajat hallitsevat monia instrumentteja, mutta antavat esimiesten määrätä tahdin. Juttujen näkökulmien ja taiton etukäteissuunnittelulla sekä editoinnilla tavoitellaan journalistiseen työhön tehokkuutta ja tasalaatuisuutta. Muutoksen on kritisoitu kaventaneen toimittajien itsenäisyyttä. Mediataloissa suunnittelevaa ja editoivaa työtapaa pidetään kuitenkin ainoana keinona vastata kiristyneeseen kilpailuun, jakelukanavien moninkertaistumiseen sekä lehtien välisen juttuvaihdon vaatimuksiin. Tutkija Kari Koljosen Journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskus COMETille tekemä tutkimus ku- SuomenLehdistö 1/2014 vaa toimittajien haastattelujen kautta journalistisen työn muutosta yksilökeskeisestä toimituskulttuurista kohti päällikkövetoista toimitustyötä. Seuraa johtajaa! -tutkimukseen on haastateltu sanomalehtien, aikakauslehtien ja television toimittajia ja esimiehiä. Muutoksen kokonaisvaikutelma jää journalismin tekijöiden näkökulmasta positiiviseksi, vaikka moni nostaa esiin myös ongelmia ja uhkakuvia. Kaikki ei ennen ollut paremmin, mutta muutos on todellinen ja vaikuttaa toimitustyön kaikkiin vaiheisiin sekä lopputulokseen. Päällikkövetoisuuden riskinä nähdään ylisuunnittelu, joka voi jäykistää toimitusten reagointikykyä ja heikentää rivitoimittajien aloitteellisuutta. Kun toimittajan liekanarua pidetään liian pitkään liian kireällä, saattaa vallan vahtikoira passivoitua ja menettää ärhäkkyyttään. Omien näkökulmien ja juttuaiheiden jäljittäminen ei enää kiinnosta. Ennalta päätettyjä näkökulmia ennalta päätettyihin formaatteihin toteuttamalla voi jäädä yhteiskunnallisesti merkittäviä juttuaiheita huomaamatta. Uutisen määritelmä on uusi asia tai olennaisen asian muutos. Oikea uutinen ei aina ole tuottajien ja uutispäälliköiden ennakoitavissa, vaan verkostojen ja ahkeran jalkatyön kautta löydettävissä. Vaikka ennakoiva taitto sujuvoit- Fakta Tutkija: Kari Koljonen. Tutkimus: Seuraa johtajaa! Väliportaan päällikkötoimittajien muuttuvat roolit. Tampere University Press 2013. Aineisto: Yhteensä 46 toimittajan teemahaastattelut, toimitusorganisaatioista ja niiden tuottamista dokumenteista tehdyt havainnot sekä taustakirjallisuus. ” Vaatimusten kasvu ei ahdista enää yhtä paljon kuin ennen.” taa toimitussihteerien työtä ja nopeuttaa prosesseja, se ei saisi johtaa aidosti merkittävien, yllätyksenä tulleiden, uutisten kutistamiseen annettuihin mittoihin. Runsaammin, nopeammin ja avoimemmin. Koljonen tiivistää näihin kolmeen komparatiiviin journalistisen työn keskeiset muutokset. Toimittajan pitää monikanavaisessa ympäristössä tehdä aiempaa useampia tehtäviä, suoriutua niistä ai- empaa nopeammin ja kyetä työnsä aikana aiempaa tiiviimpään vuorovaikutukseen. Toimitustyön muutoksessa myös työn tavoitteet on pistetty uusiksi. Toimittajien tiimityötä määrittävät nyt sisältöjen tuotanto, kuluttajien palvelu, vallan haastaminen ja tulevaisuuden ennakointi. Vanhassa toimituskulttuurissa toimittajien tavoitteena oli kansan valistaminen, tiedon välittäminen, eliitin seuraaminen ja lähimenneisyyden kirjaaminen. Tutkimuksen yllättävä löydös on, että vaatimusten kasvu ei ahdista ammattikuntaa enää yhtä paljon kuin muutoksen alkuvuosina. Havainto on tärkeä, koska pahoinvoiva työntekijä ei pitkään ole tuottava eikä tehokas. Haastattelujen perusteella näyttää siltä, että mitä enemmän keskijohto puuttuu toimittajien työhön työprosessin keskivaiheessa, sen todennäköisemmin jännitteet nousevat pintaan. Eli toimittajat sulattavat juttujensa etukäteissuunnittelun ja niiden käsittelyn jälkikäteen, kunhan saavat hankkia materiaalit ja kirjoittaa juttunsa itsenäisesti. Koljosen tutkimus pistää miettimään, ovatko suomalaiset toimitukset jo liiankin ketteriä, sopeutuvia, joustavia ja nöyriä. Hyvä toimittaja kun pystyy sekä seuraamaan johtajaa että haastamaan hänet.
KÄYTÄNTÖ VASTAA Lapin Kansan uutispäällikkö Pekka Mauno, sinulla on lähes neljänkymmenen vuoden toimittajakokemus. Mitä mieltä olet esimiesvetoisuuden yleistymisestä toimitustyössä? – Lapin Kansassa esimiesvetoisuuden kasvattamisen ensisijainen syy oli ennakoivan taiton ja sitä myötä ennakoivan suunnittelun tulo lehtityöhön. Kun sivut, ja usein myös näkökulmat, on määritelty etukäteen, se tuottaa tasalaatuisempaa lehteä. Onko jutuista tullut aiempaa parempia suunnittelun ja editoinnin lisäämisen myötä? – Työtavan muutos näkyy lukijalle varmasti parempina ja monipuolisempina sisältöinä. Se näkyy, että jutuissa on aiempaa enemmän mietitty, mikä on niiden tärkein sisältö ja miten se esitetään lukijalle mahdollisimman helposti omaksuttavassa muodossa. Miten Lapin Kansan toimittajat ovat ottaneet pomovetoisuuden kasvun vastaan? – Aluksi tässä oli toimittajien kokemuksesta ja ammattitaidosta lähtevä suhtautumisero. Nuoret toimittajat kokivat, että on hyödyllistä, että tuottaja tai uutispäällikkö miettii jutun näkökulmaa etukäteen. Kokeneemmat toimittajat olivat sitä mieltä, että heidän omaa kykyään arvioida jutun näkökulmaa ei arvosteta, jos esimies miettii jutun haastateltavia myöten valmiiksi. – Alkuvaiheen vastustuksen jälkeen monet ovat myöntäneet, että on parempi työtapa mennä juttukeikalle, kun jutun näkökulma on mietitty etukäteen. Voiko jutusta tulla hyvä, jos esimiehen ajatukset tuntuvat toimittajasta hölmöiltä eikä hän voi seistä niiden takana? – Jos hankittu aineisto osoittaa, että esimiehen näkökulma ei toimi, niin sitten pitää tietysti vaihtaa näkökulmaa. Esimiehen ammattitaitoa on ymmärtää, milloin hän on väärässä ja toimittaja oikeassa. Onko suunnittelevassa työtavassa riskinä, että lehdestä tulee niin tasalaatuinen, että se on tylsä? – Kyllä varmasti pitäisi ajoittain rikkoa se sabluuna, jonka toistamiseen helposti luiskahdetaan. Aina silloin tällöin pitäisi pystyä yllättämään lukija ja tekemään asiat täysin ainutlaatuisella tavalla. Mitkä ovat toimitustyön kehittämisen ja johtamisen suurimmat tulevaisuuden haasteet? – Kun verkon merkitys koko ajan kasvaa, on haasteena pystyä toteuttamaan verkkosisällöt verkonomaisesti eikä tehdä verkkoa kuin painettua paperiaukeamaa. – Visuaalisuus on nuoren sukupolven tapa hahmottaa maailmaa, eikä enää kirjoitettu teksti. Pitäisi pystyä kertomaan tarinoita visuaalisesti verkon ilmaisumahdollisuuksia hyödyntäen, eikä vain sanoilla. Tämä on haasteellista toimittajille ja toimitusten esimiehille, kun pitäisi tuntea molempien välineiden erilaiset ominaisuudet ja niissä toimivat ratkaisumallit. Tätä tutkin Etelän media tekee juntteja ja talonpoikia Katariina Poranen Yhteiskuntatieteiden maisteri Tutkimus: Gradu Tampereen yliopiston viestinnän, median ja teatterin yksikköön: ”Etelän medialle keskusta on helppoa riistaa.” Tulkintoja etelän mediasta: poliitikkojen ja toimittajien käsityksiä sekä kehysanalyysi keskustapuolueen kesäkuun 2010 puoluekokouksen julkisuudesta Aamulehdessä, Helsingin Sanomissa ja Ilkassa. Tutkimus löytyy osoitteesta: http:// tampub.uta.fi/ handle/10024/84890 Poliitikot moittivat etelän mediaa muun muassa ajojahdeista ja vääristävästä uutisoinnista. Koska aihe on kiinnostanut tutkijoita vain vähän, halusin avata mystistä etelän median käsitettä edes hieman. Selvitin, miten keskustapoliitikot ja politiikan toimittajat ymmärtävät käsitteen ja mitä he ajattelevat väitetystä etelän median kielteisyydestä juuri keskustaa kohtaan. Poliitikot kokevat, että etelän mediaa edustavat etelässä ilmestyvät sanomalehdet, iltapäivälehdet ja sähköiset tiedotusvälineet. Poliitikkojen mielestä etelän media kohtelee keskustalaisia epäoikeudenmukaisesti, mutta tätä toimittajat eivät näe. Tutkin yhden tapauksen pohjalta, eroaako keskustan omaa kannatusaluetta edustavan Ilkan kirjoittelu poliitikkojen etelän mediaksi kokemien Aamulehden ja Helsin- gin Sanomien kirjoittelusta. Tapaukseksi nostin keskustan vuoden 2010 puoluekokouksen. Aamulehti teki keskustaa näkyväksi neljän kehyksen avulla: rikollinen Jarmo Korhosen keskusta, omapäinen keskusta, junttikeskusta ja pelaava keskusta. Helsingin Sanomista löysin kuusi kehystä: aluepolitiikan keskusta, uskonnollinen keskusta, uudistusta kaipaava keskusta, herravihan keskusta, sekoileva keskusta ja talonpoikien keskusta. Ilkasta erottautui viisi kehystä: kunnian keskusta, juurevan Jarmo Korhosen keskusta, oman piirin keskusta, pyykkäävä keskusta ja käytännön keskusta. Vanhakantaisimmaksi puolueen kehystää Helsingin Sanomat. Aamulehdessä taas olivat selvimmin esillä viittaukset rötöspuolueeseen. Ilkka kohteli keskustaa hellävaraisimmin. Huomioni kiinnitti, kuinka eri tavoilla lehdet asemoivat itsensä suhteessa keskustaan. Ilkka kirjoitti ikään kuin puolueen sisältä, kun taas Aamulehti ja Helsingin Sanomat olivat ulkopuolisia tarkkailijoita. ” Ilkka kirjoitti ikään kuin puolueen sisältä, kun taas Aamulehti ja Helsingin Sanomat olivat ulkopuolisia.” Näin selvät erot eri lehtien välillä yllättivät minut. Ne luovat myös perusteen lisätutkimuksille. Tutkimukseni osoittaa, ettei tiedonvälitystä voida luonnehtia neutraaliksi. Toimittajilla on edelleen valtaa määritellä ilmiöitä, mutta tätä ylivaltaa koettelee sosiaalinen media. Onnettomuudet ja rötökset kiinnostavat somessa eeva ristkari Valmistuu journalismin medianomiksi. Tutkimus: Opinnäytetyö Haaga-Helia Ammattikorkeakoulun journalismin linjalle: ”Kiinnostavuuden jäljillä, näitä somessa klikataan – sosiaalinen kuratointi Ess.fiverkkosivustolla”. Tutkimus löytyy osoitteesta: http:// urn.fi/URN:NBN:fi: amk-2013112117727 Sosiaalisesta mediasta on tullut iso osa suomalaisten mediapäivää, ja toimituksellisen seulan rinnalle on tullut sosiaalinen kuratointi. Facebook on monelle myös päivittäinen uutisten lähde. Opinnäytetyössäni tutkin, millaisilla uutiskriteereillä tehdyt jutut leviävät lukijoiden omiin yhteisöihin EteläSuomen Sanomien verkkolehdestä, Ess.fi:stä, sosiaalisen median kautta. Laadullisessa tutkimuksessani perkasin Facebookiin jaetuimmat jutut uutiskriteerien ja teoriaperusteisen kiinnostavuuden avulla. Valitsin aineistokseni kaksi viikkoa, ensimmäisen lokakuulta 2012 ja toisen huhtikuulta 2013. Maakunnallisen lehden verkkosivuilta jakaminen on vielä aika vähäistä, mutta joitakin päätelmiä jaetuim- mista jutuista saattoi tehdä. Vertailin tuloksiani New York Timesin jaetuimmista jutuista tehtyjen tutkimusten tuloksiin sekä 118 kansainväliseltä uutissivustolta 1,4 miljoonaa uutisjuttua analysoineen Share Wars -blogin tuloksiin. Kansainvälisten tutkimusten mukaan jaetuimpia juttuja ovat tieteen saavutuksista kertovat uutiset, omituisuudet, eläin- ja seksiaiheiset jutut sekä henkeä nostattavat, wau-efektin aikaansaavat jutut. Maakuntalehden verkkosivuilta jaetuin sisältö on selvästi paikallista. Jaetuimpia sisältöjä ovat liikenneonnettomuudet, rötökset ja paikallisen yritys- ja ravintolamaailman uutiset, kuten uudet omistajat ja yrittäjät. Selvästi jakajalle on merkityksellistä olla yhteisölleen tiedonvälittäjä. Tämä näkyi esimerkiksi liikenneonnettomuuksien jakamisen suosiossa. Tiedesisältöjä tai seksiaiheisia juttuja ei Ess.fi-sivulta jaettu juuri ollenkaan. Juttujen jakoihin vaikuttaa myös uutissivuston tarjonta: maakunnallinen lehti painottaa paikallista sisältöä. Opinnäytetyön tuloksena selvisi, että verkkotoimitus uutisoi jo nyt hyvin Facebookissa leviävistä aiheista. Verkkotoimitus voi hyödyntää tutkimustuloksia esimerkiksi pitämällä jaetuimpia juttuja helposti saavutettavissa ja lujittaa lukisuhdettaan Ess.fi:n omilla Facebook-sivuilla jakamalla sosiaalisessa mediassa leviäviä juttuja omastakin profiilistaan lukijoille. Hyvää haastattelua edeltää hyvä taustatyö Mimosa Hedberg Valmistuu medionomiksi. Tutkimus: Opinnäytetyö Haaga-Helian journalismin koulutusohjelmaan yhdessä Miina Hakalan kanssa: ”Ideasta oppaaksi: Aloittelevan toimittajan haastatteluoppaan synty”. Tutkimus löytyy osoitteesta: theseus.fi/handle/10024/65849 Tein parityönä Miina Hakalan kanssa opinnäytetyön, jonka aiheena on onnistuneen henkilöhaastattelun tekeminen. Haastatteleminen on yksi toimittajan tärkeimmistä tiedonhankinnan välineistä, ja henkilöhaastattelu taas on journalismin kuninkuuslaji. Halusimme tehdä selkokielisen oppaan erityisesti aloittelevan toimittajan näkökulmasta siitä, minkälaisin keinoin onnistunut henkilöhaastattelu rakentuu. Oppaan aineistoksi haastattelimme alan kokeneita konkareita: Saska Saarikoskea, Anu Partasta, Mikko Nummista, Rita Tainolaa, Elina Järvistä ja Ninni Lehtniemeä. Haastattelutilanteessa monella pienelläkin seikalla on suuri merkitys. Pureudumme oppaassamme muun muassa siihen, miten luoda hyvä haastattelutunnelma, miten esittää ne vaikeimmat kysymykset ja minkälainen rooli toimittajan tulisi ottaa tilanteessa. Opas tarjoaa konkreettista neuvoja sekä aloitteleville toimittajille että jo pitkään alalla työskennelleille. Mielestämme toimittaja ei voi olla ikinä valmis haastattelija. Vaikka oppaamme ei annakaan suoria tutkimustuloksia onnistuneesta henkilöhaastattelusta, se tarjoaa hyvät eväät onnistuneen haastattelun rakentamiseen. Tärkeintä on muistaa, että kaikki haastattelijat ovat erilaisia, ja toimittajan on olennaisinta löytää juuri itselleen oma tyyli haastattelun tekoon. Onnistuneen haastattelun edellytys on perusteellinen taustatyö, jota ei ikinä voi tehdä liikaa. Pyri siihen, ettet esitä haastattelussa samoja kysymyksiä kuin kaikki muutkin sinua ennen. Hyvä haastattelu tapahtuu haastateltavalle merkitykselli- sessä paikassa. Optimaalista olisi tavata haastateltava useamman kerran saman jutun tiimoilta. Haastattelutilanteen tulisi olla mahdollisimman rento. Kysymysten järjestyksellä on tässä suuri merkitys, eli vaikeimpia kysymyksiä ei kannata laukoa tilanteessa heti kärkeen. Esitä kysymykset mahdollisimman suorasti ja aina omissa nimissäsi. Työmme pohjalta voi todeta, että keskeisintä onnistuneessa haastattelussa on luoda aitoa luottamusta haastateltavan ja haastattelijan välille. Toisaalta on myös tärkeää, että haastateltava ymmärtää tilanteen pelisäännöt. Toimittajan tulee aina kunnioittaa haastateltavaansa ja olla nöyrä – haastateltava on antanut arvokasta aikaansa juuri sinun juttuasi varten. Muista, että toimittaja ei ole ikinä haastattelun tähti. SuomenLehdistö 1/2014 15
aihe internet Teksti Joukkoistaminen verkonsilmä Teksti journalismissa Kirjoittaja Ari Heinonen on dosentti ja tiedotusopin lehtori Tampereen yliopistossa. ari.a.heinonen@ uta.fi Journalismia joukolla ja avoimesti Contributoria on uusi journalistinen verkkoalusta, jossa kokeillaan joukkoistamiseen perustuvaa ansaintamallia ja juttujen yhteisöllistä tekemistä. Taustalla on muun muassa Guardiania julkaiseva Scott Trust, mutta tavoitteena on palvelun saaminen kannattavaksi. Vuodenvaihteen jälkeen avattu Contributoria on maksuton ja ainakin toistaiseksi avoin kenelle vain, ja sen perusidea on pyrkimys aktiivisen yhteisön muodostamiseen. Yhteisön jäsenten rooli on toimintamallissa keskeinen: jäsenet rahoittavat juttuhankkeita, osallistuvat niiden tekemiseen ja ovat tietenkin niiden ensisijainen yleisö. Contributorian juttujen tuotantosykli on kolmivaiheinen. Ensimmäisenä kuukautena halukkaat kirjoittajat tekevät ehdotuksia juttuaiheiksi ja yhteisön jäsenet äänestävät niistä. Äänestäminen tarkoittaa myös sitä, että jäsenet ilmaisevat halukkuutensa rahoittaa juttujen tekemistä. Toisen kuukauden aikana jutut tehdään. Toiminta-ajatukseen kuuluu, että kirjoittajien lisäksi yhteisön jäsenet osallistuvat juttujen synnyttämiseen kommentoimalla, editoimalla ja niin edelleen. Näin Contributoria pyrkii edistämään avoimen journalismin ideaa. Kolmannessa kuussa jutut julkaistaan. Ne ovat ilmaiseksi kaikkien luettavissa ja niitä voi jopa käyttää edelleen, koska ne julkaistaan Creative Commons -lisensoituina. Palvelun kirjoittajiksi on ajateltu lähinnä free-toimittajia, jotka näin saavat juttuideoilleen paitsi rahoituksen myös varmasti aiheesta kiinnostuneen yleisön. Palvelua voivat ryhtyä käyttämään myös vähemmän harjaantuneet kirjoittajat juuri yhtei- tuollaisia 1 000–1 500 sanan featureita. Kuten arvata saattaa, jotkin ehdotukset ovat pätevämmin perusteltuja kuin toiset, mutta yksikään ei ole aivan kelvoton. ” Jos on hyvä idea, tumpelompikin kirjoittaja voi saada yhteisön avulla jutun aikaiseksi.” Contributoriassa toimittajat esittävät juttuideoitaan ja yhteisön jäsenet äänestävät niistä. Samalla jäsenet ilmaisevat halukkuutensa rahoittaa juttujen tekemistä. söllisen jutunteon prosessin vuoksi: jos on hyvä idea, josta lukijat innostuvat, tumpelompikin kirjoittaja voi saada yhteisön avulla kiinnostavan jutun aikaiseksi. Yhteisöllisen jutunteon apuna Contributoria käyttää Poetica-työkalua, jonka avulla usea henkilö voi editoida samaa juttua samanaikaisesti. (Poetica – kuten itse Contributoriakin – on vielä beta-vaiheessa.) Contributorian tammikuun ”näytenumerossa” on juttuja, joita hankkeen vetäjät pyysivät tuntemiltaan kirjoittajilta. Näiden perusteella julkaisun profiili näyttäisi olevan selvästi kallellaan ajankohtaisen asiajournalismin suuntaan. Jutut käsittelevät brittiläisen tapakulttuurin tunnusmerkkejä, naisten erotiikkaa ja rakennussuojelua. Seuraavaan julkaisuun on valmisteilla jutut ainakin biopolttoaineista ja kulutustuotteiden valmistuksen eettisyydestä. Kannatusta hakevat muun muassa juttuehdotukset Uruguayn presidentin joukkoistetusta haastattelusta, lähiruoasta ja Afrikan kultabuumista ja romahduksesta. Juttuehdotukset eivät ole työ- tai merkkimäärältään valtaisia, vaan ten haastattelut Gigaomissa: http://gigaom. com/2013/12/20/raju-narisetti-talks-aboutwhy-news-corp-bought-storyful-and-foundermark-little-talks-about-why-he-sold tai http:// goo.gl/x9tZcY. Käyttäjämateriaalia tuleekin enemmän kuin toimitus pystyy hyödyntämään. Julkaistavat aineistot on kuitenkin tarkistettava. Ensisijaisesti BBC yrittää päästä puheisiin aineiston tekijän kanssa varmentaakseen materiaalin aitouden. Aina tämä ei onnistu, joten tarkistuksiakin varten on oma työkalupakkinsa. Kuvia tutkitaan Googlen ja TinEyen avulla, lähettäjän sosiaalisen median profiilia arvioidaan muun muassa Kredin ja Kloutin avulla ja esimerkiksi kuvan tai videon esittämää säätilaa verrataan todelliseen Wolfram Alphan avulla. > BBC:n opastusta yleisön lähettämien aineistojen arviointiin BBC Academyn blogissa: www.bbc.co.uk/blogs/ blogcollegeofjournalism/posts/UGC-Sourcecheck-and-stay-on-top-of-technology tai http://goo.gl/0cPzGN. Contributorian ero aiempiin journalismia joukkoistamalla -hankkeisiin on sen yhteisöllisyys. Jäsenet ovat – tai voivat olla – mukana aktiivisemmin kuin vain maksamalla pienen maksun. Toisaalta palvelu saattaa jatkossa hyväksyä juttujen rahoittajaksi myös mediayrityksiä ja jopa mainostajia. Epäilemättä tällaiselle sponsoroinnille on löydettävä sekä kirjoittajia että jäseniä tyydyttävät pelisäännöt. Varsinaista mainontaa julkaisuun ei aiota ottaa. > Contributoria: www.contributoria.com ja juttua siitä Gigaomissa: http://gigaom. com/2014/01/08/contributorias-founderstalk-about-why-they-are-building-an-opencommunity-for-crowdfunding-journalism tai http://goo.gl/j3B99o. Klikkaukset Samaan aikaan toisaalla News Corp on ostanut itselleen keskeisen sijan yleisön tuottamien sisältöjen hallitsijana hankkimalla Storyful-palvelun. Storyful on laajalti tunnettu eräänlainen sosiaalisen median aineistoja kuratoiva agentuuripalvelu, joka on myynyt sisältöjä muun muassa New York Timesille, Wall Street Journalille ja BBC:lle. Ostamalla Storyfulin Rupert Murdochin imperiumi kaitsee porttia, jonka toisella puolella ovat laajat, innokkaat ja usein ehkä halvat amatöörijournalistit sisältöjen myyjinä ja toisella puolella valtamedian yritykset ostajina. Muutamissa kommenteissa arveltiinkin, että Murdoch pyrkii kaiken käyttäjien tuottaman sisällön omistajaksi. Toki kaupan osapuolet kiistivät moiset uumoilut. Ja nähtäväksi jääkin, mikä on Storyfulin katu-uskottavuus kaupan jälkeen verkkokansan keskuudessa. > News Corpin tiedote kaupasta: http:// newscorp.com/2013/12/20/news-corpacquires-social-news-agency-storyful tai http://goo.gl/IfzMbH ja kaupan osapuol- 16 SuomenLehdistö 1/2014 Yleisön tuottamien sisältöjen käyttö vaatii omanlaistaan ammattitaitoa, joten neuvoja kannattaa ottaa, kun niitä saa. BBC:n UGC (User Generated Content) Hub on toiminut kohta kymmenen vuotta. Sen apulaispäällikön mukaan käyttäjien sisällöillä haetaan erityisesti silminnäkijähavaintoja uutisaiheista täydentämään toimittajien aineistoja tai jopa korvaamaan niitä, kun toimittaja ei jostain syystä ole aiheen äärellä. Ja aineistoja nimenomaan haetaan, ei vain passiivisesti oteta vastaan. BBC seuraa sosiaalisen median sisältöjä työkalupakilla, jossa on tusinan verran ulkopuolisia palveluita TweetDeckistä NewsWhipin kautta Bambuseriin. New York Timesin verkkolehden ulkoasu-uudistus ei ole herättänyt järin suuria tunteita. ”Ihan kiva” vai- kuttaa olevan yleinen arvio, kuten Slatessa uudistusta arvioinut Adrian Chen kuvailee. Eikä kunnianarvoisa NY Times todella ole uudistuksen jälkeenkään mitenkään visuaalisesti räiskyvä teos. Kolmeen palstaan jaettu etusivu esittää paperikaudelta tuttuun tapaan toimituksen näkemyksen mukaiset juttuhierarkiat, ja multimediaa on hillitysti erikseen käynnistettävinä videoina. Valkoista pintaa on runsaasti. Kokonaisvaikutelma on arvioijasta riippuen joko tyylikkään selkeä tai sitten tasaisen tylsä. Sama selkeys vallitsee myös juttusivuilla: teksti nousee esiin valkoisesta pinnasta, ja lukukokemus on levollinen. Tekstiin tai sen liepeille sijoitetut linkit, videot ja esimerkiksi lisätietodokumentit muistuttavat, ettei kyse sentään ole näköislehdestä vaan verkkojulkaisusta. > Uudistunut New York Times: www.nytimes. com ja yksi arvio siitä Slatessa: http://www. slate.com/articles/arts/culturebox/2014/01/ new_york_times_website_redesign_ reviewed.html tai http://goo.gl/3CM2Et.
JSN JSN:n jäsenet: Päätöksiä 17.12.2013 Risto Uimonen Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 17.12.2013. Päätöksiä yhteensä 9. Vapauttavia Langettavia Kalle Heiskanen Palolan poiminta Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä. 6 3 ILTA-SANOMAT Julkisen sanan neuvoston langettava päätös lainaamista koskevassa asiassa. Ratkaistu 17.12.2014 Lehden pääuutinen perustui toisen välineen edellisenä päivänä julkaisemaan tietoon. Koska lehteä myytiin toisen välineen skuupilla, lähde olisi pitänyt mainita jo kannen otsikossa. Kantelu 16.9.2013 Kantelijat ovat 7 päivää -lehden toimittaja ja päätoimittaja, joiden mielestä Ilta-Sanomat ei noudattanut 13.9.2013 julkaisemassaan uutisessa ”Vankilasta pois jo nyt” ja kannen vinkissä ”9 vuoden tuomio – Ulkona 3 vuoden jälkeen” Journalistin ohjeita eikä periaatelausumaa lainaamisesta. Kantelijoiden mukaan kantelun kohteena olevan artikkelin teema ja sisältö olivat merkittäviltä osin lainausta 7 päivää -lehden edellisenä päivänä julkaisemasta uutisesta. He tulkitsevat, että Ilta-Sanomien jutun kärki oli aikanaan kohua herättäneen kidnappaajan vapautuminen vankilasta huomattavan aikaisessa vaiheessa suhteessa langetetun vankeusrangaistuksen pituuteen. Artikkelin perussanoma kopioitiin kantelijoiden mielestä suoraan 7 päivää -lehdestä. Kantelijat siteeraavat Journalistin ohjekohtaa 7, jonka mukaan lähde on mainittava, kun käytetään toisen julkaisemia tietoja. Neuvoston periaatelausuma lainaamisesta puolestaan kehottaa mainitsemaan lähteen jo otsikossa tai heti jutun alussa, mikäli juttu ei sisällä omaa tiedonhankintaa tai lähdemateriaalilla on jutussa hallitseva rooli. Kantelijat huomauttavat, että IltaSanomat ei maininnut 7 päivää -lehteä oman juttunsa otsikossa, ingressissä tai kansiotsikossa. Sen sijaan kirjoituksen lopussa todettiin lyhyesti, että asiasta kertoi ensimmäisenä Seiska. Ilta-Sanomat haastatteli jutussaan Rikosseuraamuslaitoksen virkamiestä, poliisikansanedustajaa ja vankilavirkailijoiden edustajaa. Kantelijoiden mukaan nämä antoivat lehdelle yleisellä tasolla liikkuvia kommentteja ehdonalaisesta vapaudesta ja koevapauteen pääsemisen mekanismeista. Kantelijoiden mielestä tällainen Ilta-Sanomien itse hankkima yleisen tason kommentointi ei poista sitä, että jutun kärki oli peräisin 7 päivää -lehdestä. He kiinnittävät erityistä huomiota Ilta-Sanomien kansiotsikkoon, jonka katsovat sisältäneen ainoastaan 7 päi- Kuinka ”väkevä” lainaus? Iltapäivälehdille tuli langettava tuomio journalistin ohjeiden vastaisesta luvattomasta uutisen lainaamisesta. Tähän asti päätöksen tekeminen olisi ollut helppoa kuin heinänteko. Asian vie toiselle tasolle se, että lehdet kertoivat, kuka asian ensimmäisenä julkaisi. Pitääkö uutisen ensimmäisenä julkaissut tiedotusväline mainita otsikossa ja ingressissä vai tekstissä? Jos uutista viedään eteenpäin tai sen merkitystä pohditaan aivan uudesta näkökulmasta, onko ensimmäinen väline edelleen otsikko- tai ingressikamaa? Mielestäni automaattisesti ei. Koska maininta tekstissä riittää? Kovin suppeaksi jää yhteiskunnallisesti merkityksellistenkin uutisten käsittely, jos niitä ei voi käyttää juttuideana ja jatkaa uusilla näkökulmilla. Sitä paitsi voihan olla niin, että saman uutisen lähteillä ollaan ainakin teoriassa yhtä aikaa. Milläs todistat? Langettavassa päätöksessä seisoo: ”on selvää, että skuuppi antoi kimmokkeen uutiseen...” Perusoletus siitä, että kaksi suomalaista toimittajaa ei voi olla saman aiheen kimpussa ja käyttää vaikkapa samaa näkökulmaa, on kestämätön. Kauko Palola päätoimittaja, Keskipohjanmaa vää -lehden julkaiseman tiedon kidnappaajan vapautumisesta suhteellisen aikaisessa vaiheessa. Kantelijat kuvailevat tapahtunutta ”skuupin varastamiseksi”. Kantelijat ovat käyneet kantelua varten läpi joukon neuvoston aikaisempia päätöksiä ja tulkitsevat niiden tukevan näkemyksiään. Esimerkiksi langettavan päätöksen 4476/SL/10 mukaan lehti oli laatinut otsikoidensa myyntikärjen toisen välineen uutisen varaan vain päivä sen jälkeen, kun lähteeksi osoittautunut juttu oli ilmestynyt. Lähde oli neuvoston mielestä inspiroinut kantelun kohteena olevaa lehteä tekemään oman juttunsa ja julkaisemaan sen ilman riittävää omaa uutishankintaa. Ilta-Sanomien vastaus 25.10.2013 Päätoimittaja Tapio Sadeoja vastaa, että 7 päivää kirjoitti asiasta ennen Ilta-Sanomia, mutta Ilta-Sanomat hankki omista lähteistään vahvistuksen koevapauteen pääsemiselle ja kirjoitti aiheesta huomattavasti eri muodossa kuin 7 päivää. Hän kirjoittaa Ilta-Sanomien jutun sisältäneen merkittävissä määrin omaa tiedonhankintaa ja 7 päivää -lehden toimineen kimmokkeena yhteiskunnallisesti merkittävän ja yleisöä kiinnostavan asian vahvistamiselle ja uutisoimiselle. Sadeoja huomauttaa, että neuvoston päätöskäytännön mukaan kukaan ei voi varata juttuideaa omiin nimiinsä. Ilta-Sanomat mainitsi hänen mielestään asianmukaisesti, mikä väline asiasta ensimmäisenä kertoi, eikä 7 päivää -lehteen ollut Journalistin ohjeiden perusteella syytä viitata laajemmin. Päätoimittajan mukaan 7 päivää -lehden jutusta yli puolet käsitteli koevapauteen päässeen henkilön uutta avioliittoa, opiskelua, ammatillisia tulevaisuudensuunnitelmia sekä ulosottovelkoja. Ilta-Sanomat ei käsitellyt lainkaan näitä asioita, vaan sen juttu perustui lehden omiin haastatteluihin. Sadeoja katsoo Ilta-Sanomien tuoneen aiheeseen huomattavasti uusia näkökantoja ja laajentaneen puheenaiheen kysymykseen siitä, miten nopea vapautuminen raskaasta rikoksesta ylipäänsä on mahdollista. Hän kiistää kantelijan näkemyksen, jonka mukaan kysymys olisi ollut vain yleisen tason kommenteista. Ratkaisu Myös toisen työtä käytettäessä on noudatettava hyvää tapaa. Lähde on mainittava, kun käytetään toisen julkaisemia tietoja (JO 7). Lehti kertoi sieppauksesta tuomitun henkilön selvinneen yhdeksän vuoden vankeusrangaistuksestaan reilussa kolmessa vuodessa ja päässeen valvottuun koevapauteen. Kyseessä oli lehden pääjuttu, joka alkoi näyttävästi kannesta ja jatkui sisällä aukeaman kahdelle sivulle levitettynä. Vangin koevapaus alkoi yli kuukausi ennen kuin 7 päivää julkaisi asiasta uutisen. Neuvoston mielestä on selvää, että 7 päivää -lehden skuuppi antoi kimmokkeen seuraavana päivänä Jyrki Huotari Timo Huovinen Ulla Järvi Ilta-Sanomissa ilmestyneelle jutulle. Ilta-Sanomien etusivun ja varsinaisen jutun otsikot sekä ingressi (”Tuomio: Miljoonaperijättären sieppaaja asteli valvottuun koevapauteen”) perustuivat pelkästään 7 päivää -lehden julkituomaan ristiriitaan pitkän tuomion ja lyhyen vankilassa oloajan välillä. Neuvoston periaatelausuma lainaamisesta edellyttää, että lähde on mainittava jo otsikossa tai ingressissä, jos lähdemateriaali on jutun kokonaisuuden kannalta merkittävässä roolissa. Tässä tapauksessa Ilta-Sanomia myytiin etusivun otsikolla, joka perustui toisen lehden hankkimiin ja julkaisemiin tietoihin. Ilta-Sanomat löi laimin velvollisuutensa kertoa lähteestään jo kannessa. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Ilta-Sanomat on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen. ILTALEHTI Julkisen sanan neuvoston langettava päätös lainaamista koskevassa asiassa. Ratkaistu 17.12.2014 Yksi lehden pääuutisista perustui toisen välineen edellisenä päivänä julkaisemaan tietoon. Koska lehteä myytiin toisen välineen skuupilla, lähde olisi pitänyt mainita jo kannen otsikossa. Kantelu 16.9.2013 Kantelijat ovat 7 päivää -lehden toimittaja ja päätoimittaja, joiden mielestä Iltalehti ei noudattanut 13.9.2013 julkaisemassaan uutisessa ”Sieppaaja pääsi jo kesällä vapauteen” ja kannen vinkissä ”Miljoonaperijättären sieppaaja vapaana” Journalistin ohjeita eikä periaatelausumaa lainaamisesta. Kantelijoiden mukaan kantelun kohteena olevan artikkelin teema ja sisältö olivat merkittäviltä osin lainausta 7 päivää -lehden edellisenä päivänä julkaisemasta uutisesta. He tulkitsevat, että Iltalehden jutun kärki oli aikanaan kohua herättäneen kidnappaajan vapautuminen vankilasta huomattavan aikaisessa vaiheessa suhteessa langetetun vankeusrangaistuksen pituuteen. Artikkelin perussanoma kopioitiin kantelijoiden mielestä suoraan 7 päivää -lehdestä. Kantelijat siteeraavat Journalistin ohjekohtaa 7, jonka mukaan lähde on mainittava, kun käytetään toisen julkaisemia tietoja. Neuvoston periaatelausuma lainaamisesta puolestaan kehottaa mainitsemaan lähteen jo otsikossa tai heti jutun alussa, mikäli juttu ei sisällä omaa tiedonhankintaa tai lähdemateriaalilla on jutussa hallitseva rooli. Kantelijat huomauttavat, että Iltalehti ei maininnut 7 päivää -lehteä oman juttunsa otsikossa, ingressissä tai kansiotsikossa. Sen sijaan kirjoituksen leipätekstissä todettiin lyhyesti, että asiasta kertoi ensimmäisenä Seiska. Iltalehti haastatteli jutussaan rikosoikeuden professoria, joka antoi lehdelle kantelijoiden mukaan yleisellä tasolla liikkuvia kommentteja Anssi Järvinen Riitta Kalliokoski Lauri Karppi ehdonalaisesta vapaudesta ja koevapauteen pääsemisen mekanismeista. Kantelijoiden mielestä tällainen Iltalehden itse hankkima yleisen tason kommentointi ei poista sitä, että jutun kärki oli peräisin 7 päivää -lehdestä. He kiinnittävät erityistä huomiota Iltalehden kansiotsikkoon, jonka katsovat sisältäneen ainoastaan 7 päivää -lehden julkaiseman tiedon kidnappaajan vapautumisesta suhteellisen aikaisessa vaiheessa. Kantelijat kuvailevat tapahtunutta ”skuupin varastamiseksi”. Kantelijat ovat käyneet kantelua varten läpi joukon neuvoston aikaisempia päätöksiä ja tulkitsevat niiden tukevan näkemyksiään. Esimerkiksi langettavan päätöksen 4476/SL/10 mukaan lehti oli laatinut otsikoidensa myyntikärjen toisen välineen uutisen varaan vain päivä sen jälkeen, kun lähteeksi osoittautunut juttu oli ilmestynyt. Lähde oli neuvoston mielestä inspiroinut kantelun kohteena olevaa lehteä tekemään oman juttunsa ja julkaisemaan sen ilman riittävää omaa uutishankintaa. Iltalehden vastaus 25.10.2013 Päätoimittaja Kari Kivelä kirjoittaa, että 7 päivää -lehden jutulla ei ollut hallitsevaa roolia Iltalehden uutisessa. Hänen mukaansa jutuissa oli yhteistä tietoa vain se, että yhdeksän vuoden ehdottomaan vankeuteen tuomittu kidnappaaja kärsi reilun kolmen vuoden vankeustuomion. Päätoimittaja kertoo Iltalehden maininneen jutussaan, että vapautumisesta kertoi ensimmäisenä 7 päivää. Hän kuitenkin lisää, että kannen otsikkoa voidaan arvostella aiheellisesti, koska se ei tuonut esiin lehden omaa näkökulmaa vaan herätti mielikuvan toisen tekemän työn asiattomasta hyödyntämisestä. Kivelä ei silti katso Iltalehden toimineen vastoin hyvää journalistista tapaa. Hän arvioi, että 7 päivää esitteli koevapauteen päässeen kidnappaajan yksityiselämää, kun Iltalehden jutun näkökulma ja sisältö perustuivat kysymykseen, miksi vakavasta rikoksesta tuomittu henkilö pääsee koevapauteen. Toimitus eritteli päätoimittajan mukaan yksityiskohtaisesti, mihin lain kohtiin koevapaus perustui. Iltalehti myös kertoi kidnappauksesta tuomitun pyrkineen aktiivisesti vaikuttamaan olosuhteisiin, joissa hän tuomiotaan kärsi. Lehti kysyikin, saiko tuomittu erityiskohtelua, kun hän pääsi koevapauteen. 7 päivää ei käsitellyt tällaista kysymystä lainkaan. Kivelä toteaa, että Iltalehden jutun näkökulma, lähtökohdat, sisältö ja tiedonhankinta vastasivat aivan eri kysymykseen kuin 7 päivää -lehden artikkeli. Ratkaisu Myös toisen työtä käytettäessä on noudatettava hyvää tapaa. Lähde on mainittava, kun käytetään toisen julkaisemia tietoja (JO 7). Lehti kertoi sieppauksesta tuomitun henkilön selvinneen yhdeksän vuoden vankeusrangaistuksestaan reilussa kolmessa vuodessa ja päässeen valvottuun koevapauteen. Kyseessä oli yksi lehden pääjutuista, SuomenLehdistö 1/2014 17
Pasi Kivioja Heli Riitta Kärkkäinen Ollila joista vinkattiin jo kannessa. Vangin koevapaus alkoi yli kuukausi ennen kuin 7 päivää julkaisi asiasta uutisen. Neuvoston mielestä on selvää, että 7 päivää -lehden skuuppi antoi kimmokkeen seuraavana päivänä Iltalehdessä ilmestyneelle jutulle. Iltalehden etusivun ja varsinaisen jutun otsikot sekä ingressi (”Nuoren naisen 17 päiväksi ahtaaseen koppiin teljennyt [NN] selvisi itse reilun kolmen vuoden vankeudella”) perustuivat pelkästään 7 päivää -lehden julkituomaan ristiriitaan pitkän tuomion ja lyhyen vankilassa oloajan välillä. Iltalehti tiivisti omaan juttuunsa myös 7 päivää -lehden tietoja koevapauteen päässeen henkilön yksityiselämästä. Neuvoston periaatelausuma lainaamisesta edellyttää, että lähde on mainittava jo otsikossa tai ingressissä, jos lähdemateriaali on jutun kokonaisuuden kannalta merkittävässä roolissa. Tässä tapauksessa Iltalehteä myytiin etusivun otsikolla, joka perustui toisen lehden hankkimiin ja julkaisemiin tietoihin. Iltalehti löi laimin velvollisuutensa kertoa lähteestään jo kannessa, minkä päätoimittaja itsekin vastauksessaan reilusti myönsi. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Iltalehti on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen. Ratkaisut tekivät: Risto Uimonen (pj), Jukka Ahlberg, Ulla Ahlmén-Laiho, Anssi Halmesvirta, Kalle Heiskanen, Timo Huovinen, Salla Nazarenko, Riitta Ollila, Veera Ristikartano, Jaakko Ujainen ja Heikki Vento. Viestinnän Keskusliitto on joukkoviestintäalan ja graafisen teollisuuden kattojärjestö. Sen tehtävänä on parantaa jäsenyritystensä toimintaedellytyksiä, jotta suomalaisilla olisi käytettävissään monipuoliset ja laadukkaat viestintäpalvelut. Liitto edustaa noin 800 yritystä ja yhteisöä, jotka työllistävät noin 24 000 henkilöä. Sanomalehtien Liitto on sanomalehtien ja kaupunkilehtien kustantajien toimialajärjestö. Liittoon kuuluu yli 180 sanomalehteä ja yli 50 kaupunkilehteä sekä muita alan yrityksiä. Haemme Viestinnän Keskusliiton ja Sanomalehtien Liiton yhteiseen Viestintä ja verkostot -yksikköön VIESTINTÄPÄÄLLIKKÖÄ Tärkeimpiin tehtäviisi kuuluvat • liittojen ulkoisen ja sisäisen viestinnän suunnittelun, toteuttamisen ja seurannan operatiivinen johtaminen • liittojen viestinnän ja viestintäkanavien kehittäminen • osallistuminen edunvalvontatyöhön sekä mediasuhteiden ja muiden sidosryhmäsuhteiden hoitoon Odotamme sinulta • erinomaisia viestintätaitoja ja vankkaa viestinnän kokemusta • vuorovaikutus- ja esiintymistaitoja • näkemystä media-alan merkityksestä ja tulevaisuudesta • kykyä hallita projekteja ja tarttua toimeen • tehtävään soveltuvaa ylempää korkeakoulututkintoa Arvostamme • media-alan tuntemusta ja kokemusta • markkinointihenkisyyttä • esimieskokemusta Tarjoamme sinulle monipuolisen työn dynaamisesti kehittyvän toimialan näköalapaikalla, jossa voit osana ammattitaitoista työyhteisöä rakentaa kotimaisen median tulevaisuutta. Lisätietoja tehtävästä antavat toimitusjohtaja Valtteri Niiranen p. 09 2287 7217 ja liittojohtaja Jukka Holmberg p. 040 735 1690. Hakemukset palkkatoivomuksineen pyydämme 10.2.2014 mennessä osoitteeseen mervi.henriksson@vkl.fi www.vkl.fi • www.sanomalehdet.fi 18 SuomenLehdistö 1/2014 Ilkka Julkisen sanan neuvoston langettava päätös virhaan korjaamista koskevassa asiassa. Kolumni käsitteli alkoholin myyntirajoituksia. Siinä lainattiin tutkimusta, jota ei vielä ollut julkaistu. Neuvosto ei löytänyt perusteita kolumnissa esitetylle väitteelle alkoholiveron kevennyksen taloudellisista seurauksista. Ilta-Sanomat Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös piilomainontaa ja konserniyhteyttä koskevassa asiassa. Lehti kertoi suomalaisten suosikkilentokohteista. Jutun tiedot perustuivat saman konsernin verkossa toimivaan markkinapaikkaan, johon jutussa julkaistu linkki vei. Sivuston tilastojen käyttöä jutun lähteenä ei voi pitää piilomainontana. Konserniyhteyttä ei tarvinnut mainita, koska se jutun kannalta ei ollut olennaista. Jaakko Ujainen Heikki Valkama Heikki Vento Yle.fi, uutiset Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös haastattelua ja otsikkoa koskevassa asiassa. Yleisradio haastatteli kansanedustajaa ja päätteli haastattelun perusteella jutun otsikossa, että tämä muun muassa vastustaa syyrialaisten lasten vastaanottamista Suomeen. Haastattelussa oli muitakin kiistanalaisia tulkintoja, mutta Ylellä oli riittävät perustelut niille. Aamulehti Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös otsikkoa koskevassa asiassa. Otsikko kertoi e-pillereiden uhrista. Sille löytyi katetta jutusta. MTV3.fi Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös haastattelua koskevassa asiassa. Toimittaja haastatteli poliitikkoa tv-uutisissa ja kertoi myöhemmin verkossa julkaistussa kolumnissaan muun muassa haastatellun käyttäytymisestä haastattelutilanteessa. Menettelytapa ei loukannut haastatellun oikeuksia. Itä-Savo Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös piilomainontaa koskevassa asiassa. Juttu esitteli sienestämiseen liittyviä tuotteita. Kysymys ei ollut piilomainonnasta. Hämeenlinnan Kaupunkiuutiset Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös valokuvaa ja yksityisyyden suojaa koskevassa asiassa. Lehti kertoi Suomen lipun käytöstä ja julkaisi jutun yhteydessä omakotitalon pihakuvan, jossa näkyivät muun muassa lippu ja lipputanko. Kuvassa ei ollut ihmisiä tai muita yksityiskohtia, joiden paljastaminen olisi loukannut yksityisyyden suojaa. > Lue kaikki tuoreet päätökset osoitteessa www.jsn.fi Sanomalehtien Liitossa tapahtuu > 8.5. Sanomalehtien Liiton kevätseminaari, Seinäjoki. > 30.-31.10. Paikallislehtipäivät 2014, Kalajoki. > 20.11. Jakelun ajankohtaispäivä. Lisätietoa: www.sanomalehdet.fi/ ajankohtaista/tapahtumakalenteri
Nimityksiä suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi Aamulehti Mediamyynnin johtajaksi on nimitetty tekn. yo. Juuso Liljeroos. Uusiin tehtäviin tossa Los Angelesissa sekä Stanfordin yliopiston MediaXtutkimuskeskuksessa. Parhaillaan hän johtaa Helsingin Sanomain Säätiön rahoittamaa tutkimushanketta uusien mediamainonnan ilmiöiden eettisyydestä. nina susi Leena Tiitola on nimitetty mediamarkkinoinnin puhelinmyynnin päälliköksi. Hän jatkaa myös Aamulehden mediamarkkinoinnin myyntipäällikkönä. . STT-Lehtikuva STT-Lehtikuva siirtää yötyönsä Australiaan kevään aikana. Sydneyn-toimitukseen on valittu työkiertoon neljä toimittajaa: Laura Huuskonen, Janne Huuskonen, Riku Roslund ja Antti Tiri. He muuttavat Australiaan 1–2 vuodeksi, ja heidän palatessaan tilalle lähtevät seuraavat työkiertolaiset. Lähtöajankohta riippuu viisumijärjestelyistä. Sydneyssä STT:läiset työskentelevät Australian uutistoimiston AAP:n tiloissa, osana kansainvälistä työyhteisöä. Sanoma Media Finland Sanoman mediamyynnistä ja -asiakkuuksista Suomessa vastaavaksi johtajaksi nimitetään 1.2.2014 alkaen Antti Järvinen. Antti siirtyy Sanomaan mediatoimistokonserni Omnicom Media Groupin Suomen toimitusjohtajan paikalta. Kuluttajamyynnistä ja -asiakkuuksista vastaavaksi johtajaksi nimitetään 1.2.2014 alkaen Ruokakeskon markkinointijohtajan paikalta Sanomaan siirtyvä Niina Ryynänen. Muutoksen tavoitteena on tiivistää mediarajat ylittävää yhteistyötä ja rakentaa entistä paremmat kasvuedellytykset monikanavaiselle tulevaisuuden medialle. Antti Järvinen ja Niina Ryynänen ovat Sanoma Media Finlandin johtoryhmän jäseniä. Jyväskylän yliopisto Filosofian tohtori Vilma Luoma-aho on nimitetty yhteisöviestinnän professorin tehtävään. Professuuri on sijoitettu humanistiseen tiedekuntaan viestintätieteiden laitokseen. Vilma Luoma-aho on tutkinut organisaatioiden sidosryhmäsuhteita ja aineettomia pääomia. Hän väitteli tohtoriksi Jyväskylän yliopistossa vuonna 2005 aiheenaan julkisen sektorin sidosryhmäsuhteet. Luoma-aho on ollut vierailevana tutkijana Annenberg School for Communicationissa Etelä-Kalifornian yliopis- Alma Career Oy Marja Pylkkänen jatkaa toimintaansa laajentaneen yhtiön toimitusjohtajana. Mika Kiiskinen on nimitetty Monster Suomen maajohtajaksi. Bartosz Struzik jatkaa Monster Puolan, Szabolcs Buda Monster Unkarin ja Petr Kubacka Monster Tsekin maajohtajina. Mikko Vuorio on nimitetty kansainvälisen myynnin johtajaksi. Alma Career Oy operoi rekrytointipalveluita kaikkiaan yhdeksässä maassa. Pohjolan Sanomat on Maria Jauhon mukaan alueensa ihmisille tunteita herättävä lehti. Jauhon tavoitteena on saada uskolliset tilaajat pysymään tyytyväisinä ja toisaalta houkutella lehden pariin uusia, etenkin työikäisiä, lukijoita. Entistä paikallisempi Posari Pohjolan Sanomien uudeksi päätoimittajaksi valittu Maria Jauho saa käsiinsä melkoisen haasteen. Toimituksen väki on pienentynyt yt-neuvottelujen seurauksena ja ilmestymispäivät vähentyneet seitsemästä viiteen. Silti pitäisi pystyä tekemään laadukasta lehteä, joka kiinnostaa tilaajia. Heinäkuussa työnsä aloittava Jauho sanoo, että reunaehdot eivät ole hääppöiset. Paikallisuuden voimalla hän uskoo Posarin kuitenkin palvelevan lukijoita vielä vuosia eteenpäin. – Olemme päättäneet keskittyä nimenomaan ydinlevikkialueeseemme Meri-Lappiin ja Tornionjokilaaksoon. Olemme välillä tehneet enemmän juttuja koko Lapin näkökulmasta. Vie vähemmän resursseja tehdä juttuja omalta alueeltamme, jossa on kuusi tärkeää kuntaa. Kotimaan- ja ulkomaanuutiset SuomenLehdistö saamme muualta. Pohjolan Sanomat tekee paljon yhteistyötä esimerkiksi Lapin Kansan kanssa. Nyt yhteistyö muuttaa muotoaan ” Ei ole tarkoitus uuvuttaa ihmisiä. Toivon, ettei yhteishenki kärsi.” ja yhteisiä juttuja kirjoitetaan enemmän omista lähtökohdista käsin. Jauho pitää erittäin tärkeänä sitä, että vähemmällä väellä ei edes yritetä saada aikaan samanlaista lehteä kuin ennen yt-neuvotteluja. – Ei ole tarkoitus uuvuttaa ihmisiä. Ilonamme on ollut, että täällä on hirveän hyvä porukka ja hyvä henki tehdä töitä. Toivon, ettei se kärsi. Itse Jauho lupaa olla pää- toimittajana lähellä sekä henkilökuntaa että lukijaa. – Olen ihmisläheinen ihminen. Olisi kauhean tylsää istua vain yksin työpöytäni takana. Päätoimittaja aikookin jalkautua lukijoiden pariin. Lisäksi hän haluaa parantaa toimituksen palautejärjestelmää ja tuoda palavereihin lisää keskustelua. Jauho on työskennellyt lehden uutispäällikkönä vuodesta 2006. Kun Jauhoa pyydettiin päätoimittajan tehtävään, hän vastasi ”luonnollisesti kyllä”. Hän arvelee, että Pohjolan Sanomien lukijoille on sukupuolta enemmän merkitystä sillä, että uusi päätoimittaja on itse kotoisin alueelta. Vapaa-aikaansa Jauho viettää mieluiten perheensä kanssa mökillä Ylläksellä. Hänellä on 2-, 4- ja 6-vuotiaat lapset. Noora Autio VIESTINNÄN AMMATTILEHTI Levikki: 2 815 LT/11. Päätoimittaja: Kaija Jäppinen. Toimitussihteeri: Noora Autio. Toimittaja: Riikka Virranta. Taitto: Noora Autio ja Riikka Virranta. Toimitus: Lönnrotinkatu 11, 00120 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Faksi: (09) 607 989. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö internetissä: www.suomenlehdisto.fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 83. vuosikerta. 9 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2013: kestotilaus 84,00 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen tilaus 89,70 euroa /vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen opiskelijatilaus 44,85 euroa / vuosi (sis. alv 10%). Kestotilaus jatkuu niin kauan kuin itse haluat. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: KelpomediaOy, Jukka Vivolin, puhelin 050 5029706, jukka.vivolin@gmail.com. Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. Carat Finland Carat Finland on vahvistanut tiimiään palkkaamalla viimeiset kymmenen vuotta New Yorkissa työskennelleen Anna Porvarin asiakkuusjohtajaksi. Porvari on työskennellyt digitaalisen markkinatutkimuksen sekä mainonnan parissa muun muassa yrityksissä Dynamic Logic ja Millward Brown Digital. Samaan aikaan Caratissa on aloittanut strategisena suunnittelijana Lasse Iskanius. Aikaisemmin hän työskenteli digistrategina Mediatoimisto Virrassa. Aikaisemmin syksyllä Caratin riveissä aloittivat myös strateginen suunnittelija Joonas Imeläinen IUM Helsingistä, asiakkuusjohtaja Kirsi Riipinen IUM Helsingistä ja projektipäällikkö Katja Winqvist TBWA\Helsingistä. Ilmestysmisaikataulu 2014 Nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 2/14 5.3. 24.2. 18.2. 3/14 9.4. 31.3. 25.3. 4/14 14.5. 5.5. 29.4. 5/14 18.6. 2.6. 27.5. 6/14 27.8. 18.8. 12.8. 7/14 1.10. 22.9. 16.9. 8/14 5.11. 27.10. 21.10. 9/14 10.12. 1.12. 25.11. SuomenLehdistö 1/2014 19