SuomenLehdistö
FINLANDS PRESS
12/2012
82.VUOSIKERTA
Huomioarvo säilyy tabloidissa
Tabloidiuudistus vie Helsingin Sanomat palstamillimetreistä läpi lehden
kulkevaan moduulirakenteeseen. Viimeiseen piirtoon viilattu tabloidi vaatii
aiempaa tarkempaa juttusuunnittelua. Ilmoitushinnat säilyvät. Sivut 12?13.
Susanna Reinboth viihtyi oikeustalolla jo ensimmäisessä kesätyössään STT:llä. Sivu 14
4 Verkkoyrittäjyys yleistyy journalismissa 10
16 Tulevaisuus on asiajutuissa
18 Taidekauppa löysi vanhat uutiskuvat
Ilkka
Malmberg
kävelee ja
kyttää
Hyvää
joulua!
2 SuomenLehdistö 12/12
12/2012
PUHEENAIHE
Tuotekehitys on tulevaisuuden ehto
Verkossa toimivat
journalistiset yritykset s. 4
AJANKOHTAISTA
Lehdissä tapahtuu s. 6
NÄIN KIRJOITAN
Kuukausiliitteen toimittaja
kertoo kirjoittamisestaan s. 10
NÄIN ME TEEMME
Helsingin Sanomien
tabloidiuudistus s. 12
KESÄTYÖT
Konkarien kokemukset
ensimmäisestä kesästä s. 14
TUTKIMUS
Journalismin
kiinnostavuus s.16
MEDIALIIKETOIMINNASSA
luovitaan vanhan ja uuden välissä. Tuotekehitys ja siirtyminen kohti digitaalista tulevaisuutta ovat tämän hetken tärkeimmät asiat samalla, kun nykytilanteesta yritetään selvitä
parhaalla mahdollisella tavalla.
Tiedot ovat kiteytystä pohjoismaisille lehtijohtajille tehdystä
Future and Change Survey 2012
-tutkimuksesta. Muutaman vuoden välein toistetussa kyselyssä
vastaajat arvioivat alan näkymiä
ja kehitystä tulevien kolmen
vuoden aikana. Tutkimuksen tekijän norjalaisen tutkijan ja konsultin Erik Wilbergin mukaan
nyt korostuu verkon maksulliseksi saaminen ja erilaisten
maksustrategioiden tärkeys.
Suomesta kyselyyn osallistui
48 lehtijohtajaa ja kaikkiaan
vastaajia oli pari sataa. Vastaajat saavat Wilbergin raportin ja
analyysit käyttöönsä niiden
valmistuttua ensi vuoden alkupuolella.
VALOKUVA
Kaija Jäppinen
päätoimittaja
kaija.jappinen@
sanomalehdet.fi
KAIKISSA POHJOISMAISSA
suunnataan kohti tulevaisuutta kulukurilla ja kehitystyöllä.
Yleisemminkin katsoen pohjoismaiset lehtijohtajat ovat
pienin painotuseroin yksimielisiä alan ydinkysymyksistä ja
niiden ratkaisulinjoista. Suurin
osa painottaa tuotekehityksen
merkitystä ja digitaaliseen
maailmaan menemistä yhdessä kuluttajien kanssa.
Näkemykset ovat linjassa siinäkin, että mobiili- ja tablettijulkaiseminen on alalle mahdollisuus. Näyttää siltä, että
lehtijohtajat haluavat aktiivisesti oman toimialansa keinoin
rakentaa digitaalista maailmaa
? paperinkaan tuotekehitystä
unohtamatta.
Alan muutosten massiivisuudesta kertoo se, että vastauksissa on myös nöyryyttä
muutosten ja uuden edessä. Kukaan ei sanonut olevansa täysin valmistautunut siihen, mitä toimituksellisella puolella
Markku
Mantila
päätoimittaja,
Kaleva
Vintage-uutiskuvat s. 18
INTERNET
kolmessa vuodessa odotetaan
tapahtuvan. Johtuneeko tästä,
että johtajat näkivät journalistisen tuotekehityksen kaikkein
tärkeimpänä tulevaisuuden
elinehtona.
TUOTEKEHITYSTÄ TUKEVALLE
ja innostavalle tiedolle on nyt
kysyntää. Suomi on tässä suhteessa muihin Pohjoismaihin
nähden edullisessa asemassa,
sillä vuosi 2013 on kolme vuotta kestävän Next Media -hankekokonaisuuden tulosvuosi.
Muuttuvasta median tuottamisesta ja kuluttamisesta on
saatavilla ainutlaatuista tietoa.
Muidenkin kuin hankkeissa
mukana olleiden yritysten kannattaa käyttää saatua tietoa
hyödykseen.
Ensi vuonna Next Mediassa
saadaan tietoja tablettien käytöstä, hyperpaikallisuudesta ja
ihmisten mediapäivän olemuksesta. Tuloksista saatte lukea
myös Suomen Lehdistöstä.
Satu Takala
päätoimittaja,
Ilkka
Pekka
Mervola
päätoimittaja,
Keskisuomalainen
Helsingin-toimitus
Feature verkossa s. 19
Seitsemän
maakuntalehden yhteinen Helsingin-toimitus
hajoaa. Miksi?
NIMITYKSIÄ
Yhteistyön suunta on muuttumassa. Ilkka ja Pohjalainen
aloittavat yhteistyön Alma
Aluemedian kanssa. Keskisuomalaisen, Karjalaisen ja
Savon Sanomien yhteistyö
Etelä-Suomen
Sanomien
kanssa on tiivistymässä.
Ilkka, Pohjalainen ja Turun
Sanomat hakivat uusia ratkaisuja uutisointiinsa. Emme olleet lopettamisessa
aktiivisia, mutta toimituksen loppuminen ei ole meille iso asia.
Tukeudumme STT:hen ja
pohdimme
Helsingissä
edustamista uudelleen. Ei
tarvitse olla Helsingissä esimerkiksi saadakseen alueen kansanedustajat kiinni.
Työ ei ole paikkaan sidottua
samalla tavalla kuin ennen.
Aloitamme yhteistyön Alma Aluemedian kanssa
suunniteltua aikaisemmin.
Almalla on iso uutistoimitus, joka tuottaa kotimaan
uutisia omille lehdilleen ja
meille.
Yhteistyö Karjalaisen, Savon
Sanomien ja Etelä-Suomen
Sanomien kanssa tekee Helsingin-toimituksesta tarpeettoman. Emme varmaan
perusta uutta. Valtakunnanuutiset voi tehdä mistä
päin Suomea hyvänsä.
Riittävätkö
STT:n valtakunnalliset
uutiset?
Päätöksiä 20.6.2012 s. 20
Kumppanuudet elävät ajassa. Nyt tuli tarkistuksen
paikka eri taloissa. Mitään
dramaattista tässä ei ole.
Viime vuosikymmenien aikana esimerkiksi Helsingin
uutisointia on hoidettu
vaihtelevissa koalitioissa.
Miten hoidatte valtakunnanuutisoinnin jatkossa?
JSN
STT on parantanut koko ajan
otettaan. Perusuutiset tulevat heiltä. Teemme jo nykyään uutisista enemmän
oman näköisiä lisäämällä
niihin paikallisia näkökulmia ja ihmisiä. Tällä tiellä
jatketaan vain pidemmälle.
STT palvelee hyvin, mutta se
palvelee kaikkia. Lukijalle pitää olla aamuksi uutta ja
omaa uutista, jota ei ole vielä edellispäivänä luettu netistä. Kotitoimitus huolehtii
tarvittaessa maakunnallisesta näkökulmasta.
Meillä on iso Helsingin-toimitus, koska STT tekee hyvää työtä. Teemme myös Jyväskylässä koko ajan valtakunnanuutisia. Nostamme
esiin asioita, jotka ovat alueemme ihmisille tärkeitä,
kuten Metso ja Jyp.
Uusiin tehtäviin s. 27
SuomenLeh
distö
Huo
FINLANDS PRESS
12/2012
mioarvo säily
y
82.VUOSIKE
RTA
tabloidissa
Tabloidiuud
istus vie Hels
kulkevaan
ingin Sanoma
mod
aiempaa tark uulirakenteeseen. Viim t palstamillimetreistä
empaa jutt
usuunnittel eiseen piirtoon viila läpi lehden
ttu
ua. Ilmoitus
hinnat säily tabloidi vaatii
vät. Sivut 12?
Susanna Rein
13.
both viiht
yi oikeustalolla
jo ensimmäise
ssä kesätyössään
STT:llä. Sivu
14
Kilpaillaan parhaudesta!
Kuka kirjoitti vuoden 2011 parhaan jutun? Mikä lehti julkaisi komeimman sivun?
Virkistäkää muistianne ja kaivelkaa arkistojanne. Osallistumisaikaa on 1.2.2013 saakka. Lisätietoja
Sanomalehtien Liiton Vuoden parhaat -kilpailuista jäsentiedotteesta viikolla 50 ja www.sanomalehdet.fi
4 Verkkoyrittäjyys yleistyy journa
lismissa
10
16 Tulevaisuus on asiajutuissa
18 Taidekauppa löysi vanhat uutisku
Ilkka
Malmberg
kävelee ja
kyttää
vat
Kannen kuva
: VESA LAITIN
EN
Vuoden parhaat sivut -kilpailun sarjat
1) Paras etusivu / premiääri
2) Parhaat featuresivut
Kilpailuun osallistutaan kahdessa levikkiluokassa
1) levikki yli 12 000 kappaletta
2) levikki alle 12 000 kappaletta ja kaupunkilehdet
Vuoden paras juttu -kilpailun sarjat
1) Päivittäisuutiset
2) Ajattomat jutut
3) Hyvät uutiset
SuomenLehdistö 12/12 3
PUHEENAIHE
Verkossa toimivat
journalistiset yritykset
Oma firma verkkoon
Internetissä elää
kannattavia yrityksiä,
jotka tienaavat
journalismilla. Lisää
tulee Suomeenkin,
uskoo tutkija.
LIIKEIDEA ALKOI valjeta reilut
viisi vuotta sitten.
Jani Uljas huomasi, ettei
missään ole tarjolla suomenkielistä matkailijaa helpottavaa
hyötytietoa kootusti: linkkejä,
osoitteita, juttuja kohteista?
Uljas oli töissä Sony Nordicin
markkinointitiimissä, jossa vastasi verkkosivuista. Hän oli tutustunut myös hakukoneoptimointiin. Kaikki liikenevä vapaa-aika taas kului matkailuun.
Työn ja vapaa-ajan ristisiitoksena vuonna 2007 syntyi
mainosrahoitteinen matkailu-
4 SuomenLehdistö 12/12
sivusto Rantapallo.fi, joka kokoaa freelancereilta ostettuja
matkailujuttuja ja äkkilähtötarjouksia.
? Ennen olisi tarvittu konehalli, painokone ja sata ihmistä
töihin. Nyt riski oli läppäri, joka
minulla oli jo, Uljas kärjistää.
Ratkaisua helpotti, että matkailuala oli jo tuolloin nettimarkkinoinnissa muita edellä.
Sisältöä ja palveluja
Rantapallon kaltaiset journalismiin perustuvat verkkoyritykset saattavat yleistyä Suomessakin, uskoo tutkija Esa Sirkkunen Tampereen yliopistosta.
Sirkkunen veti hiljattain
päättynyttä kansainvälistä tutkimushanketta, joka kartoitti
kannattavien, verkossa toimivien media-startupien liiketoimintamalleja yhdeksässä maas-
sa. Rahasampoja ei löytynyt,
pienin askelin rakennettua vakaata bisnestä kylläkin.
Tutkimusryhmä jakoi yritykset sisältöjen ja palveluiden
tarjoajiin.
Britanniassa ilmiöksi ovat
muodostuneet valtamedialle
palveluitaan tarjoavat yritykset, kuten Tweetminster, joka
myy sosiaalisen median trendien analysoimiseen tarkoitettua ohjelmistoaan.
Tyypillisempää on kuitenkin
tuottaa verkossa sisältöjä tarkasti rajatulle yleisölle. Journalismi ei tällöin yleensä ole
kauppatavara, vaan valtaosa
yrityksistä saa verkossakin tulonsa sisältöihin tiukasti linkittyvästä mainonnasta.
Yksi tulonlähde riittää harvoin. Sisältö kokoaa yleisön ja
rakentaa brändin, jonka ympärillä voi puuhailla monenlais-
ta: myydä kirjoja, kerätä sponsoreita, ottaa jäsenmaksuja,
konsultoida yrityksiä ja järjestää tapahtumia.
Toimittajista yrittäjiä
Osa verkkoyrityksistä markkinoi valttinaan riippumattomuuttaan eliittilähteistä tai
mainostajista. Ranskassa tutkivaan journalismiin keskittyvä
MediaPart on saanut maksumuurinsa taakse kymmeniä
tuhansia tilaajia.
? Suomessa tilausta riippumattomalle verkkojournalismille ei ehkä ole ollut. Mutta
kun kiire lisääntyy toimituksissa, eihän se ihme olisi, jos toimittajat alkaisivat tehdä laatujournalismia omassa firmassa,
Sirkkunen sanoo.
Toistaiseksi Suomessa menestyneet journalistiset verkkoyri-
tykset ovat lähteneet pikemmin
innokkaan harrastajan kuin toimittajan aloitteesta. Sirkkunen
uskoo, että jatkossa yhä useampi toimittaja on yrittäjä.
? TV-puolella on pitkään ollut itsenäisiä tuotantoyhtiöitä,
jotka tekevät sisältöä, vastaava
kehitys on mahdollinen lehdistössäkin.
Kasvunrajat kokematta
Mutta voiko verkkojournalismilla elää?
Rantapallo Oy on kasvanut
viidessä vuodessa yhden miehen yrityksestä neljä kokopäiväistä ja parikymmentä freelanceria työllistäväksi palveluksi. Sivustolla on oma päätoimittaja ja toimittaja.
Kävijöitä on suuren maakuntalehden verran ja liikevaihto oli
viime vuonna 590 000 euroa.
kissapöydälle
JOHANNA KANNASMAA
Matkailusivusto Rantapallo.fi:n perustaja Jani Uljas ja päätoimittaja Riikka Krenn pyörittävät neljän kokopäiväisen työntekijän
yritystä. Tyypillisenä työpäivänä Uljas on tekemisissä yhteistyökumppanien kanssa. Krenn naputtaa tekstiä Helsingin-toimistolla
tai herää hotellista jostain päin maailmaa. Krennille matkoja kertyy vuodessa noin 20. Usein ne ovat matkatoimistojen tarjoamia.
?Matkailu on tässä työssä kärsinyt inflaation, ulkomaanmatka on
minulle vähän sama kuin joku toinen menisi Tampereelle?, Krenn
sanoo. Suuri osa sivuston jutuista ostetaan matkustavilta freetoimittajilta.
Millä idealla yrität?
Asta Rajaja,
Yrittäjä, Clic
Correspondents Oy
Horace Dediu
Yrittäjä,
Asymco
?
?
Idea syntyi kymmenen
vuotta sitten: miksei ole
kauppapaikkaa ulkomailla toimiville freelancereille. Clic Correspondents Oy perustettiin
huhtikuussa. Kun asiakas kirjautuu verkkopalveluun, hän näkee
freeverkostomme juttuehdotukset. Free näkee tarjolla olevat toimeksiannot. Helsingin
Sanomilla on 7 kirjeenvaihtajaa,
meillä on 80 ulkosuomalaisen
ammattilaisen verkosto. Free
säästää työaikaa, kun hänen ei
tarvitse kaupata juttujaan tai
laskuttaa. Toisessa päässä kontakti eksoottiseenkin paikkaan
löytyy nopeasti. Isoja asiakaslehtiyrityksiä on jo kirjautunut
palveluun, ja juttuliikenne on
alkamassa. Meitä on neljä osakasta. Kun free veloittaa vain sisällöntuotantoon käytetystä
ajasta, voimme käyttää suositushintoja vaikka otamme siivun palkkiosta. Idea on myydä
formaattia muille kielialueille.
Kasvupyrähdys tuli, kun sivuille lisättiin matka-, lento- ja
hotellihaut. Puolet tuloista tulee provisioista, jotka Rantapallo saa jokaisesta sivunsa kautta syntyneestä ostoksesta.
?
TV-puolella on pitkään
ollut itsenäisiä
tuotantoyhtiöitä,
vastaava kehitys on
mahdollinen
lehdistössäkin.
Esa Sirkkunen
Tampereen yliopiston tutkija
? Kasvunvaraa on vielä, raja
ei missään nimessä ole tullut
vastaan, Jani Uljas arvioi.
Hän uskoo oikean ajoituksen
vaikuttaneen yrityksen menestykseen.
Myös Sirkkusen johtamassa
hankkeessa löytyi useita kannattavuutta edistäviä tekijöitä.
Ensinkin on löydettävä oma erikoisala ja -yleisö. Organisaatio ja
kulut on pidettävä matalina.
Riippumattomuuskin voi
joutua koetukselle, sillä heti
alussa on ajateltava rahaa ja sisäistettävä, että suuri osa työstä on muuta kuin journalismia.
? Tämähän on vastenmielistä toimittajille, tuntuu että pitää alkaa myydä itseään, Sirkkunen kommentoi.
Kumppani vai kilpailija?
Lehdissä kannattaa tutustua
SuBMoJour-hankkeen verkkosivujen datapankkiin. Tarjolla on
melkoinen vuo sisältö- ja bisnesideoita ? verkkotuotekehitystä.
? Verkkotoimijat ovat edelläkävijöitä. Ne voivat muuttaa
Aloin pitää sisäistä blogia ollessani Nokialla
analyytikkona. Kun lähdin yhtiöstä, päätin jatkaa harrastustani. Blogista tuli suosittu, sillä
yksi tavallisimmista aiheistani
on Apple, joka herättää intohimoja. Moni bloggaa teknologian ja talouden uutisia ja
kommentteja. Oma otteeni on
tarkempi ja datalähtöisempi;
sen sijaan että kirjoittaisin näkemyksistäni katson mitä aineisto kertoo. Analysoin vain
julkista dataa, joka on linkattavissa ja kävijöidenkin arvioitavissa. Journalisteihin verrattuna minulla ei ole paineita olla
nopea. Lähes kaikki aikani menee kirjoittamiseen, mutta siitä minulle ei makseta. Tulot tulevat esiintymisistä ja konsultoinnista. Blogi on markkinointi- ja brändityökalu. Sen ansiosta ihmiset tulevat luokseni
eikä minun tarvitse rakentaa
suhteita.
suuntaa ja kokeilla kaikenlaista, Sirkkunen arvioi.
Sekä Sirkkunen että Uljas näkisivät verkkomedioiden ja valtamedian välillä mieluummin
kumppanuuksia kuin kilpailua.
Rantapallo on myynyt eri näkökulmilla tehtyjä matkailujuttuja muille verkkosivuille kuten MSN:n Suomen portaalille,
Darwin Medialle ja Indiedaysmuotiblogisivustolle.
? Me voisimme olla aika monen lehden yhteinen matkailutoimitus. Harvalla lehdellä on
journalisteja, jotka keskittyvät
vain matkailuun, Uljas sanoo.
Riikka Virranta
> Mapping and Understanding Sustai-
nable Business Models for Journalism
(SuBMoJour) -hankkeen kartoittamat
96 startup-yritystä on esitelty osoitteessa http://submojour.net
Tällä kertaa kissan nosti
pöydälle Pekka Pekkala,
joka kirjoittaa työkseen
arjen teknologiasta ja
median tulevaisuudesta.
Kuka muistaa vielä ajan, kun journalismin tekeminen oli leppoisaa? Toimittaja sai aamulla juttuaiheen, kirjoitti sen ja meni sitten oluelle odottamaan
seuraavaa päivää. Välissä ei tarvinnut tehdä nettijuttuja, päivityksiä tai antaa kommentteja talon radio- tai tv-kanaville.
Leppoisat päivät
eivät palaa
MYÖS KIINAN MUURIN toisella puolella, ilmoitusmyynnissä ja markkinoinnissa, oli mukavaa. Puhelin
soi ja ilmoittaja kyseli arasti, vieläkö tänä vuonna olisi tilaa etusivulla? Vuositilauslaskut lähtivät lukijoille ja palasivat takaisin maksettuina. Ainoa teknologiainvestointi oli säännöllisin välein uusittava painokone.
Ehkä moista maailmaa ei ollutkaan. Mutta todennäköisesti journalismin tekeminen ja kustantaminen ei
ole pitkään aikaan ollut niin haastavaa kuin juuri nyt.
OLEN UUDESSA TYÖSSÄNI mediatutkijana tutustunut pieniin nyrkkipajoihin, jotka yrittävät tuottaa
journalismia. Projektin tuloksia löytyy osoitteesta Submojour.net. Uusia yrittäjiä tutkiessa on tärkeää muistaa, etMedia-startupit
tä ne eivät korvaa Hesaria, Suotarjoavat
men Kuvalehteä tai Siikajokinäkökulman siihen,
laaksoa. Sen sijaan ne tekevät
yhden pienen siivun journalismiten journalismia
mia mahdollisimman tehoktuotetaan
kaasti ja kannattavasti. Se voi
tulevaisuudessa.
olla teknologiaa kuten ArsTechnica.com tai paikallisuutisia TheBatavian.comin tapaan. Molempia yhdistää
asiantuntijuus omasta alastaan ja tuore näkökulma:
ArsTechnica on reilusti nörtti ja TheBatavian aidosti
oman kylän puolella.
Todennäköisesti näistä sivustoista ei koskaan kasva satoja henkiä työllistäviä, miljoonia tuottavia pörssiyrityksiä. Osa niistä ehti mennä nurin tai muuttua
jo tutkimuksen teon aikana. Hyvä esimerkki tästä on
suomalaisia startup-yrityksiä seuraava ArcticStartup.com, joka muutti toimintansa yrityksestä voittoa
tuottamattomaksi järjestöksi.
MITÄ HYÖTYÄ ON SITTEN tutkia pieniä, horjuvia mediayrityksiä? Mielestäni media-startupit tarjoavat näkökulman siihen, miten journalismia tuotetaan tulevaisuudessa. Se tapahtuu pienissä, erikoistuneissa yksiköissä, jotka eivät yritäkään tuottaa yleisjournalismia. Firmoissa, jotka eivät haaveile yli satavuotisesta
historiasta tai arvokkaasta mediabrändistä. Tulevaisuus on pienissä pajoissa. Niissä tekemistä ajaa sekä
intohimo tehdä jotakin hyvin että aito tarve saada rahaa oman elannon turvaamiseksi.
Toisaalta niistä löytyy yhtymäkohtia myös perinteisen median historiaan. Esimerkiksi Päivälehteä perustaessa suurin ongelma oli rahoituksen löytäminen. Eero Erkko kuvitteli lehden journalismin olevan
automaattisesi kunnossa. Mutta kun rahoitus järjestyi ja Hesarin esiversio ilmestyi, 1800-luvun lopun perinteiset sanomalehdet lyttäsivät sen täysin. Kritiikki kuulosti paljolti samalta kuin 2000-luvun bloggaajien tai kansalaisjournalistien mollaus. Päivälehti oli
leikkilehti, jonka pääkirjoitus oli ponneton, juttulajeja oli liian vähän ja ilmoituksia liikaa. Myös tekijöiden pätevyyttä epäiltiin. Kirjoittajina oli ?onnenonkijoita? ? eihän kuka tahansa kyvykäs voi päästä lehteen töihin noin vain.
Itse odotan jännityksellä, kenen nettijulkaisijan kestävyys on Päivälehden perustajaporukan tasoa. Ehkä
joukkoviestinnän leppoisat päivät olivatkin vain välivaihe, jonka kuuluukin päättyä mahdottomana.
> Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi.
SuomenLehdistö 12/12 5
AJANKOHTAISTA
Lehdissä tapahtuu
Sanomilla jyrkkä linja Google Newsiin
Sopiminen ja
molemminpuolinen
hyöty ovat aggregoinnin
kynnyskysymykset
Sanoma Newsin ja MTV3:n
toimitusjohtajille.
SANOMA NEWSIN toimitusjohtajan Pekka Soinin kanta
uutisaggregaatteihin on jyrkkä. Sanomat on valmis käymään oikeutta, jos uutisia aggregoivat palvelut lainaavat
sen sisältöjä luvatta.
? Jos sisältöä otetaan eikä
meiltä ole kysytty, kyseessä on
tekijänoikeusrikos ja lakitupakeissi. Kaikkien mediayhtiöiden
pitäisi olla valmiita käymään
oikeutta. Kuka muuten piirtää
rajan siihen, minkä verran sisältöä saa ottaa, Soini linjaa.
Monet kustantajat Saksassa,
Britanniassa, Italiassa, Ranskassa, Belgiassa ja Espanjassa ovat
ottaneet yhtä jyrkän kannan
uutisaggregaatteihin, erityisesti Google Newsiin. Eurooppalaiskustantajat haluavat, että
aggregaatit kysyvät luvan etukäteen ja maksavat keräämästään sisällöstä.
Viestinnän Keskusliiton johtaja Satu Kangas toivoo uutisaggregaattien ja mediayhtiöiden neuvottelevan ehdoista etukäteen.
MTV3:n toimitusjohtaja Heikki Rotkon mielestä
uutisia kokoaviin verkkosivustoihin täytyy varautua etukäteen muuttamalla lainsäädäntöä.
?
Jos sisältöä otetaan eikä
meiltä ole kysytty,
kyseessä on
tekijänoikeusrikos ja
lakitupakeissi.
Pekka Soini
Sanoma Newsin
toimitusjohtaja
Saksassa parlamentti pohtii
esitystä, joka takaisi kustantajille vuoden tekijänoikeussuojan kaikkeen sisältöön, myös
verkkouutisiin. Mikäli laki menee läpi, lehtien verkkouutisia
hyödyntävien pitää jatkossa
neuvotella sisällön käytöstä
etukäteen kustantajan kanssa.
Ranska saattaa seurata Saksan
esimerkkiä.
SEKÄ SOINI ETTÄ MTV3:N toimitusjohtaja Heikki Rotko toivovat Suomen lainsäätäjien havahtuvan tilanteeseen etukenossa. Molempien mukaan ainakin tekijänoikeuslakia pitää
päivittää.
Sanoma Newsin toimitusjohtaja Pekka Soinin mukaan kaikkiin uutisia välittäviin palveluihin ei voi
suhtautua samalla tavalla. Hänen mukaansa luvatta uutisia aggregoivat rikkovat tekijänoikeuslakia.
? Lainsäädäntö ei pysy median murroksen perässä teknologisissa kysymyksissä ja tekijänoikeusasioissa. Jotkut yksittäiset poliitikot ovat erittäin
hyvin informoituja, mutta he
ovat vähemmistössä, Rotko
pohtii.
Alan suurimman toimijan
Googlen mukaan aggregointia
rajoittavat lait heikentävät tiedonsaantia ja vaarantavat koko
yhtiön olemassaolon. Euroopassa yhtiön aggregointipalvelu Google News on toiminut
vuodesta 2002. Google News ei
ole lanseerannut suomenkielistä versiota.
VIESTINNÄN KESKUSLIITON
lakiasioista ja viestintäpolitiikasta vastaavan johtajan Satu
Kankaan mukaan mediayhtiöillä pitää olla mahdollisuus
neuvotella ehdoista etukäteen
aggregointipalveluiden tarjoajien kanssa. Hän uskoo neuvottelun olevan tehokkaampaa
kuin sisältöjen käytön kieltäminen jälkikäteen, kuten jotkin kustantajat maailmalla
ovat tehneet.
Esimerkiksi Brasiliassa 154
lehden kustantajat ovat pyytäneet Googlea vetämään niiden
sisällöt pois News-palvelusta.
Ruotsalaiset taas päättivät sallia Google Newsin aggregoinnin.
Rotkolle ja Soinille etukäteen
sopiminen on vähimmäisehto,
vaikkei laki suoraan siihen velvoittaisikaan.
Soinin mukaan Googlen
kanssa ei kuitenkaan neuvotella Sanomien uutisista.
? Google poikkeaa muista,
koska se on suuri kansainväli-
nen yhtiö, jonka ei tarvitse
pohtia toimintaansa suomalaisten mediayhtiöiden näkökulmasta. Emme ole tehneet
sellaista päätöstä, että olisimme kaikkia aggregointipalveluita vastaan.
Suomessa Google News on
käyttänyt esimerkiksi Yleisradion ruotsinkielisiä ja englanninkielisiä uutisia. Myös Åbo
Underrättelser, Hufvudstadsbladet, Österbottens Tidningen
ja Vasabladet löytyvät palvelun
ruotsinkielisestä versiosta,
Google Nyheteristä.
Erityisesti Yleisradion sisällön kaupallinen hyödyntäminen huolettaa Pekka Soinia.
? Se, että verovaroin toimiva
suomalainen yhtiö tarjoaisi
mittavaa hyötyä kansainväliselle jätille, joka ei käytännössä maksa Suomeen juuri veroja, olisi aivan käsittämätöntä.
KUSTANTAJIEN SUURIMPIA
huolia on, että uutisaggregaatit imuroivat siivun mainoseuroista ilmaiseksi lainaamallaan
sisällöllä. Soinin mukaan aggregointipalvelut nakertavat
pohjaa myös verkkosisältöjen
maksullisuudelta.
Parhaimmassa tapauksessa
aggregointi on vauhdittanut
uutispalveluiden verkkokävijäliikennettä. Suomessa tunnetuin esimerkki on Ampparit.com.
Rotkon mukaan Ampparit
ohjaa aidosti alkuperäiseen uutiseen, sillä palvelu näyttää jutusta vain otsikon. MTV3:n
verkkopalvelu on saanut Amppareiden kautta lisää kävijöitä.
Rotkon mukaan ongelmia
syntyy viimeistään, jos aggregointipalvelu näyttää sivuillaan myös uutisiin kuuluvia
kuvia. Esimerkiksi Googlen
News -palvelu näyttää lainaamastaan jutusta otsikon, mahdollisen kuvan ja yksi kaksi ensimmäistä lausetta sekä uutisen lähteen.
? Tekijänoikeudelliset rajoitteet tulevat vastaan, jos aggregoidaan vaikka STT-Lehtikuvan
tai kansainvälisten uutistoimistojen kuvia meidän sivujemme kautta. Se meidän pitäisi kieltää, koska se rikkoisi
omia sopimuksiamme.
Sarita Blomqvist
80/4,9 @@>4 8,,478,
Median uusi maailma avautuu 13.3. Ravintola Palacessa. Miltä näyttää huomisen
mediamaisema? Millaisia ennennäkemättömiä sisältöjä, palveluja ja startupeja
tulemme käyttämään tulevaisuudessa? Mitä Next Mediassa on saatu kolmessa
vuodessa aikaan?
80=64?>0 ;k4Ak 5: 9D? 6,709?0=449
?,=608;4 :35078, 4780>?DD ,76@A@:/0>?,
6 SuomenLehdistö 12/12
_S ^L
P aP
OL
_P
+ ;LWLNP
Lehdet oikovat MTV3:n kampanjaa
hatunnosto
Loimaalaisten arki
esiin videoillakin
Yli 530 videota, 110 000 katsomiskertaa. Tässä saldoa Loimaan Lehden vuosi sitten aloittamasta verkkovideotuotannosta. Pätkiä ladataan Youtuben kautta lehden sivuille ja
Facebookiin. Aiheet ovat suoraan 17 000 loimaalaisen arjesta. Lehti kuvaa, kun joulukatu
avataan, syystulva uhkaa, Kertunmäen kesäteatteri tai PMMP esiintyy tai kun Nilan Bisons tai Hurrikaani-Loimaa pelaa.
? Lehti on monella tavalla läsnä ja todistamassa ihmisten elämän ja yhteisön kohokohtia. Sitä voi tehdä niin printissä kuin
vaikkapa videoilla, perustelee päätoimittaja Kati Uusitalo lehden ahkeraa videotuotantoa.
Katsojissa on eniten 13?17-vuotiaita ja
heistä tyttöjä on enemmistö. Seuraavaksi
ahkerimmin videoita lataavat 45?54-vuotiaat ja tässä ikäryhmässä etenkin miehet.
Idean Uusitalo sai vuosi sitten Paikallislehtipäivillä, kun Mikko Honkala esitteli, miten homma toimii.
? Videoinnista pitää olla itse kiinnostunut
ja esimerkiksi minulla on välineet koko ajan
mukana. Kuvaaminen ja verkkoonlaitto vie
muutaman minuutin. Pätkiä ei yleensä editoida, joten tunnelmia ja uutiskuvaa saadaan verkkoon lähes reaaliajassa, Uusitalo
sanoo.
Suomen Lehdistö nostaa hattua monikanavaiselle lähijournalismille!
Kaija Jäppinen
Printin tavoittavuutta
kyseenalaistavat mainokset
saivat Savon Sanomat
kampanjoimaan.
SAVON SANOMAT julkaisi ensimmäisen tavoittavuudestaan kertovan mainoksen marraskuun alkupuolella. Mainoksella lehti pyrki
vastaamaan MTV3:n printin tavoittavuutta kritisoivaan televisiokampanjaan. Alun jälkeen mainoksia
on julkaistu lehdessä kaksi kolme
kertaa viikossa.
? Isoimmilla maakuntalehdillä
on omilla alueillaan ylivertainen ilmaherruus ja sitä viestiä olemme
mainoksilla halunneet tuoda julki.
Emme sanomalla, että Maikkari olisi huonompi mainosväline, vaan
olemme kertoneet faktoja lehdestä,
päätoimittaja Jari Tourunen kertoo.
Karjalainen lähti mukaan kolmella mainoksella marraskuun lopussa Savon Sanomilta saamaansa ilmoituspohjaa käyttäen. Päätoimittaja Pasi Koivumaa vastusti
ensin vertailevien tavoittavuusmainosten tekoa, mutta lukijoiden
ja ilmoittajien palaute sai mielen
muuttumaan.
? Pelkäsin, että osoitamme vastahyökkäyksellä, että MTV3:n mainonnassa olisi jotain perää. Viestiä
Keskisuomalaisen omistama Mediasepät suunnitteli Savon Sanomien tavoittavuusmainokset.
tuli ilmoitusasiakkailta ja lukijoilta kuitenkin niin paljon, että päätimme ampua takaisin.
MAINOKSISSA KÄYTETYT LUVUT
perustuvat KMT:n lukijatutkimuksiin ja Finnpanelin maakunnallisesti suhteutettuihin katsojamäärälaskelmiin. Savon Sanomat on
käyttänyt myös Tietoykkösen tekemiä tutkimuksia.
Eri välineiden tavoittavuutta ja
tehoa vertailevaa mainontaa ei ennen Savon Sanomien aloitetta ole
juuri hyödynnetty etenkään sanomalehdissä. Karjalaisen tutkimusja markkinointipäällikön Heli Räsäsen mukaan tämä johtuu siitä,
että esimerkiksi television katsojaluvut ja sanomalehtien lukijamäärät eivät ole suoraan verrannollisia
keskenään.
? Välineitä käytetään eri tavoin
ja niissä esiintyvään mainontaan
suhtaudutaan eri tavoin.
Savon Sanomien ilmoitusasiakkaat ja lukijat ovat ottaneet tavoittavuuskampanjan hyvin vastaan.
? Lukijoilta ei ole tullut hirveästi palautetta. Yksittäisiä kommentteja siitä, että ?ai näinkö se onkin?,
on tullut. Tietyissä asiakassegmenteissä olemme saaneet aikaan hyvää tulosta tällä markkinoinnilla.
Lehtien pitäisi lähteä rohkeammin
markkinoimaan omia vahvuuksiaan, Tourunen sanoo.
Karjalainen on saanut vastaavaa
palautetta omilta lukijoiltaan ja ilmoittajiltaan. Savon Sanomat aikoo jatkaa kampanjaa ja teettää lisää mainoksia. Karjalaisessa jatkoa
vielä harkitaan.
Sarita Blomqvist
> Kenelle tai mille sinä nostat hattua sanomalehdis-
tössä? Lähetä ehdotuksesi palstan seuraavaksi aiheeksi osoitteeseen: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi
Perinteinen
Pohjoismaiden nykyaikaisin painotalo painaa
ainoana rotaatiopainona Suomessa ilman vettä.
Kuivaoffset on painojälkensä puolesta ylivoimainen. Koska painoprosessista puuttuu
vesi, pysyy paperi kuivana ja rasteripisteet kohdallaan. Tämän ansiosta värien sävyt ovat
puhtaampia ja kirkkaampia. Lisäksi voit tarjota asiakkaillesi kansainvälistä laatua, sillä Botnia Print on hyväksytty jäseneksi kansainväliseen World Association of Newspapers and
New Publishers´n WAN-IFRA laatuklubiin. Kyseessä on kansainvälisesti arvostetuin osoitus
sanomalehtipainon tuotannon laadusta. - Tiesitkö, että tämäkin lehti on painettu Botnia
Printissä.
Kysy lisää: Michael Rosenback, 050 409 1752, michael.rosenback@botniaprint.fi
Hannu Salmi, 020 750 4510, hannu.salmi@botniaprint.fi
TAIKAHATTU
ÄLÄ VESITÄ VIESTIÄSI!
Kuivaoffset
VOITA
IPAD!
Vastaa kyselyyn osoitteessa
www.botniaprint.fi
ZZZ ERWQLDSULQW À
Botnia Print Oy, Lekatie 2, 67800 Kokkola
Kaikki kyselyyn vastanneet ovat mukana iPadin arvonnassa 10.12.2012.
Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti.
SuomenLehdistö 12/12 7
K
t
AJANKOHTAISTA
Lehdissä tapahtuu
lehti-ihminen
SAKARI PIIPPO
KUKA? Alma Aluemedian kaupallinen johtaja Jaakko Lintunen, 41, asuu Kangasalla äidinkielenopettajavaimonsa sekä lastensa Nuutin, 10, ja Saanan, 7, kanssa. Kauppatieteiden maisteri Lintunen on työskennellyt myös mainostoimisto Taivaassa ja mediatoimisto Caratissa, viimeksi toimitusjohtajana. Lintunen vastaa
Alman maakunta-, paikallis- ja kaupunkilehtien ilmoitus- ja levikkimyynnistä sekä vetää Aamulehden myyntiä. Perheen ja paimenkoiranpennun lisäksi aikaa vie
?juoksuhoure?. Mikä pätee juoksuun, pätee työelämään: ?välillä voi ottaa spurtteja, mutta matkavauhdin pitää olla sellainen, että loppuun asti kestää?.
Papinpoika uskoo perusasioihin
Jaakko Lintusesta meinasi
tulla poliitikko.
FLÄPPITAULU! Onneksi sellainen seisoo huoneessa. Alma
Aluemedian kaupallinen johtaja Jaakko Lintunen vaihtaa valmennusmoodiin.
?Usko?, hän tussaa taululle.
Usko omaan asiaan ratkaisee
myynnissä.
? Sanon aina myyjille, että
me olemme hyvällä asialla. Rohkaisemme kauppiaita investoimaan mainontaan, jolloin he
Karjalainen retroilee
1930-luvun ilmoituksella
Ilmoituskonsultti Petri Makkonen tutki alkuvuodesta vanhoja Karjalaisia löytääkseen
kieltolain päättymistä juhlistavan teeman ravintolamainontaa varten, mutta törmäsikin vuosien 1928?32 etusivun jouluilmoitukseen. Vanha ilmoitus otettiin uusiokäyttöön.
? Kaikki retro ja vanha ovat
pinnalla. Eikä tämä ole vain ilmoittajille jotain erikoista,
vaan näkisin, että lukijatkin pysähtyvät katsomaan.
8 SuomenLehdistö 12/12
myyvät enemmän, ihmisillä on
enemmän töitä, meillä on paremmat koulut.
Toinen perusasia on uskoa
asiakkaaseen.
? Syön yhä paljon vitamiineja, koska minulla oli joskus
asiakkaana vitamiinikauppias.
Tämä mies vastaa yli kolmenkymmenen Alman maakunta-, paikallis- ja kaupunkilehden tulovirrasta; ilmoitusten sekä printti- ja digitilausten myynnistä. Bensaa, kerosiinia ja tussia kuluu, kun Lintu-
nen kiertää maakunnissa valmentamassa myyjiä.
Ilmoituksessa tonttuorkesteri
esittelee karjalaisten yrittäjien
joulutervehdyksiä ja mainoslauseita. Karjalainen tarjosi paikkoja lähinnä vakioilmoittajilleen,
mutta muitakin pääsi mukaan.
Makkosen mukaan tonttuetusivu oli taloudellinen menestys.
? Emme voineet mainostaa
mahdollisuutta lehdessä, ettei
yllätys menisi pilalle. Yksi ilmoittaja, jolle en olisi osannut
paikkaa tarjota, näki sivun pöydälläni ja sanoi, että haluaa tähän ehdottomasti mukaan.
Vaatimuksena oli, ettei kuvia,
logoja tai väriä saa olla. Tekstin
ei tarvinnut olla vanhahtava,
mutta monet ilmoittajat kuitenkin tekivät niin.
Karjalainen julkaisi
retroilmoituksen etusivullaan 11. joulukuuta.
Muutamaa oman
graafikon lisäämää
mainospaikkaa lukuun
ottamatta sivu mukailee nimiötä myöden
1930-luvun esikuvaansa. Lehti hankki sivun
tekstien toteutukseen
jopa muutamia tuolloin käytettyjä fontteja.
TYÖYHTEISÖSSÄ JASKA tai
Jaakkima tunnetaan positiivisena, laajasti yhteiskuntaa tarkastelevana ja hulvattomana seuramiehenä, joka tilanteen tullen
myös kiihtyy nopeasti.
Lennokas olemus voi hämä tä, nimittäin Lintunen ei säntäile mainos- ja mediamaailman
?hössötysten? perässä. Hän on
realisti tai pervorehellinen kuten itse luonnehtii. Esimerkiksi
Sarita Blomqvist
digituotekehityksessä Lintunen
on se, joka miettii ensin rahaa
ja asiakkaan tarpeita.
? Ideointi-workshopeissa ja
post-it-lappukekkereissä keksitään puolivillaisia ideoita, jotka
eivät ole relevantteja asiakkaalle. Oikea tapa tehdä tuotekehitystä on luvata asiakkaalle jotain, mitä ei vielä osaa tehdä,
Lintunen linjaa.
Jos hänen puheistaan pitäisi
tulkita, Aamulehti ei myöskään
siirry tabloidiin vuoden 2014
lehtiuudistuksessa.
? Tabloidiin siirtyminen on
vaikeaa kaupallisella puolella,
se on nähty. Se, että muutetaan
painopinta-alaa ei muuta levikkiä ainakaan ylöspäin.
MYYNTI ON LINTUSEN intohimo. Hilkulla kuitenkin oli, ettei
hänestä tullut poliitikko.
Yhteiskunnallisuus tulee kotoa. Isä oli pappi, ja maalaispapin perheessä Lemillä vieraili
vaikeuksiin joutuneita ihmisiä.
Molemmat vanhemmat olivat aktiivisia. Kun perhe muut-
Hyviä uutisia haussa
Vuoden parhaat -kisassa
Sanomalehtien Liiton Vuoden
parhaat -kilpailuun ehtii osallistua 1.2.2013 saakka. Tällä kertaa vuosittain vaihtuvana sarjana on Hyvät uutiset. Sarjalla
nostetaan esiin sisällöltään positiivisia uutisia, suuria tai pieniä. Hyvä uutinen voi syntyä
asioiden positiivisesta käänteestä, se voi olla lehden esiin
nostamaan epäkohtaan löydetty ratkaisu tai uutiseen kaivettu myönteinen näkökulma.
> Lisätietoja kilpailuista:
www.sanomalehdet.fi
?
Se, että muutetaan
painopinta-alaa, ei
muuta levikkiä ainakaan
ylöspäin.
Erityisen harrasta kolmen
biologisen ja yhden sijoitetun
pojan taloudessa ei ollut. Urheileva teini-Jaakko tupakoi ja
kämppis-Timon kanssa ?oli retkiä?. Kerran kun sosiaalitoimesta tultiin katsomaan Timon jaksamista papin perheessä, levysoittimesta raikui Hassisen Koneen Jeesus tulee, oletko valmis.
POLITIIKKA OLI imaista kauppatieteellisessä Vaasassa. Jaakko Lintunen toimi 1990-luvulla
puheenjohtaja sekä ainejärjestössään että paikallisessa ylioppilaskunnassa.
Vasta kun ekonomiopiskelijoita edustanut Lintunen tuli
kakkoseksi Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtajavaalissa, politiikka sai jäädä.
? Tuli sekin polku katsottua
loppuun. Luojan kiitos minua ei
valittu.
Opiskelijapoliitikkopiireissä
pyörivät tuolloin muun muassa
Jan Vapaavuori, Rosa Meriläinen ja Mia-Petra Kumpula-Natri. Lintusen vaimo toimi Tamyn
puheenjohtajana.
Työelämä alkoi pikkuhiljaa
vetää. Hakiessaan mediatoimisto Carat Finlandiin Lintunen ei tiennyt, mitä mediatoimisto tekee. Lähtiessään hän
oli Caratin toimitusjohtaja.
? Aikamoinen pelmahdus sekin taas, tipautetaan maalaispoika Helsingin mainospiireihin, Lintunen kommentoi.
Hän uskoo päässeensä pitkälle yhden oivalluksen voimin.
? Tein mielestäni maailman
parhaita mediasuunnitelmia,
Forssan Lehti uudistuu
ja muuttuu tabloidiksi
Forssan Lehti muuttuu tabloidiksi ensi vuoden huhtikuussa.
Tabloidiuudistus on osa suurempaa kehityshanketta. Tavoite on uudistaa myös lehden sisältö ja toimitusorganisaatio.
? Pyrimme mahdollisimman
kevyeen päällikkörakenteeseen, jotta saisimme uutisille
enemmän tekijöitä. Muutamme ikiaikaisia palaverikäytäntöjä ja panostamme ennakkosuunnitteluun sekä jutuissa että visuaalisuudessa, julkaisujohtaja Kari Suontausta kertoo.
välillä asiakkaat toteuttivat niitä, välillä eivät. Rupesin kiinnittämään huomiota siihen, miten
myin mielipiteeni.
Lintunen tahtoi Caratista
Tampereelle perhesyistä, mutta
on Aamulehdessä muitakin etuja kuin sijainti; ei tarvitse vain
konsultoida, nyt saa myydä.
JAAKKO LINTUSEN kaupalliset
taipumukset havaittiin 1970luvun lopulla lähetysmyyjäisissä Etelä-Karjalassa.
Vanhojen ihmisten suosimassa tapahtumassa leikkikumppaneita ei ollut, joten poika tahtoi
viihdyttää itseään myymällä.
Hänet asetettiin sen tiskin taakse, jossa vahinkoa tuskin tapahtuisi. Räsymatot ovat työläitä
tehdä ja siksi kalliita, mutta kuka niitä tarvitsee lisää?
? Myin ne matot pois siitä sitten. Taktiikka oli jankutus. Aloin
häiritä ihmisiä.
Lintunen vertaa myyntityötä
naistentansseihin. Myyjä altistuu jatkuville pakeille. Siksi moni keksii syitä olla myymättä.
Haastattelun jälkeen hän
lähtee asiakaskäynnille tamperelaiseen urheiluliikkeeseen
Sportia-Pekkaan. Lenkkareihin
himojuoksija taitaa uskoa jo
valmiiksi.
Riikka Virranta
Puntari
> Avoin maksumuuri vai freemium-malli?
Aamulehden pitäisi laittaa maksumuurin taakse lisää sisältöä,
eli menisin freemium-mallilla.
Mutta nämä ovat asioita, joita
ala vasta opettelee.
> Maakuntayliopistot vai keskitetty opetus?
Tarvitsemme maakuntiin yliopistoja, mutta rajansa kaikella. Älyttömän pienet yksiköt eivät toimi, ainakaan ilman yhteistyötä.
> Mustamakkara vai vety?
Ota vety et pety. Teen kotonakin
joskus vetyjä: lihapiirakka joka
lämmitetään uunissa, kinkkua,
keitetty kananmuna, kurkkusalaatti, sinappi, ketsuppi.
Kehityshanke alkoi syksyllä
2011. Toimitus on ollut mukana
alusta asti.
? Jaoimme toimituksen
pienryhmiin. Ryhmät käsittelivät paljon muutakin kuin tabloidia. Yksi ryhmä pohti lehden
asenteita. Esimerkiksi sitä, mitkä ryhmät saavat parhaiten äänensä kuuluviin lehdessä.
Toimitus on suunnitellut ulkoasun yhdessä muun muassa
Kauppalehdessä työskennelleen
Markus Freyn kanssa. Lehti on
myös tutustunut tabloidiksi siirtyneiden lehtien kokemuksiin.
Ilmoittajille on esitelty koelehteä. Ilmoitushinnat eivät jat-
juttu muutti maailmaa
KIMMO MÄNTYLÄ / STT-LEHTIKUVA
ti Lemiltä Lappeenrantaan, täytettäväksi jäi parisenkymmentä
luottamustointa.
? Kotona puhuttiin muustakin kuin ruokalaskuista, Lintunen kuvaa.
Hänen ollessaan yläasteella
kotiin muutti kämppis nimeltä
Timo. Jäkiskaukalon pukukopissa asunut poika löysi väliaikaisen sijan Lintusilta sosiaalilautakunnan puheenjohtajana toimineen äidin kautta.
Kun ilmoituksia vaalirahoittajista ei alkanut tulla kesällä 2009, STT:n toimittajat Olli Kuivaniemi (kuvassa) ja Tuomas Peltomäki keksivät tehdä kyselyn mahdollisille rahoittajille.
Tärkeä vaalirahoittaja paljastui
ENNEN
Heinäkuussa 2009 vaalirahakohu oli jatkunut jo pari
vuotta ja keskustelu polki
paikoillaan. Kokoomuksen
puheenjohtaja Jyrki Katainen ilmoitti julkisuuden
paineessa, että rahoittajat
saavat hänen puolestaan
kertoa yksityiskohdista,
mutta oma-aloitteisesti kokoomus ei tule rahoittajia
paljastamaan.
STT:n toimituksessa heräsi yksinkertainen oivallus:
rahoittajilta täytyy siis kysyä
itse. Innostuin aiheesta yhdessä silloin STT:n politiikan
toimittajana työskennelleen
Tuomas Peltomäen kanssa.
Taloustoimittajana aloin
käydä läpi suomalaista elinkeinoelämää ja järjestökenttää. Ketkä voisivat olla mahdollisia rahoittajia? Päädyimme laatimaan kyselyn,
joka lähetettiin keskeisille
yrityksille ja etujärjestöille.
Aivan kaikki eivät kyselyyn halunneet vastata ja
yksi näistä oli Sampo-kon-
kossa perustu palstamillimetreihin vaan moduuleihin.
? Ajatuksemme on, että neljäsosa sivusta on tabloidissa
saman arvoinen kuin broadsheetissä. Ilmoittajat ovat suhtautuneet positiivisesti ainakin
toistaiseksi.
Sarita Blomqvist
Kaupunkilehtiä jaetaan
ei mainoksia -talouksiin
Jakeluyhtiöt ovat alkaneet jakaa
kaupunkilehtiä ei mainoksia -talouksiin ainakin Lappeenrannassa, Imatralla, Kouvolassa ja Mik-
serni. Sammon hiljaisuus
näytti oudolta. Tuomas otti
erikseen yhteyttä Sampoon
ja kummasteli ratkaisua.
Sammon vastaus saatiin
lakonisesti sähköpostitse.
Vastauksesta ilmeni, että
Sampo oli kokoomuksen
suurrahoittaja. Samasta kyselystä kävi muun muassa
ilmi, etteivät keskustan
puoluesihteerin Jarmo Korhosen aiemmat ilmoitukset
keskustan vaalirahoituksesta pitäneet paikkaansa.
Jutut julkaistiin elokuun
alun viikonloppuna. Uutiset
olivat koko viikonlopun
ajan suomalaisen median
pääaiheita.
JÄLKEEN
Vaalirahauutisemme synnyttivät laajan julkisen keskustelun, johon muut mediat tarttuivat innokkaasti.
Nopeassa tahdissa puolue toisensa jälkeen taipui
kertomaan rahoittajistaan.
Rahoituksen ilmoitusrajoista
vaalilaissa syntyi myös sopu.
kelissä. Kokemukset ovat olleet
hyviä. Reklamaatioita on tullut
hyvin vähän, eikä käytäntö ole
vaikeuttanut jakajien työtä.
Länsi-Savon omistaman Viikkoset-kaupunkilehden jakelumäärä nousi viidenneksen viime
keväänä, kun uusi käytäntö aloitettiin konsernin jakeluyhtiössä.
Sanoma Lehtimedian omistamaa Kouvolan Varttia on jaettu
ei mainoksia -talouksiin jo yli
vuoden, Suomen Lehtiyhtymän
lehtiä Lappeenrannan Uutisia ja
Imatralaista syksyn alusta.
Sanomalehtien Liitto on ajanut uutta tulkintaa Asiakkuusmarkkinointiliiton suositukseen
Mielestäni juttumme olivat osoitus siitä, että yhteiskunnallisesti merkittävän journalismin tekeminen ei aina vaadi mittavia
resursseja, vaan kekseliäs
idea huolellisesti toteutettuna riittää.
Vaalirahakohu muutti
suomalaista vaalirahoituskulttuuria reilusti avoimempaan suuntaan. Suomalaiseen mediaankin kohu jätti jälkensä. Useissa
suomalaismedioissa tehtiin
ansiokasta työtä vaalirahoituksen taustojen setvimisessä. Uskon, että kohu kannusti journalisteja entistä
aktiivisempaan ja analyyttisempaan journalismiin. Onpa median murros lähivuosina kuinka raju tahansa,
niin tällaiselle journalismille tulee aina olemaan kysyntää.
Olli Kuivaniemi
Kirjoittaja toimii nykyään
STT-Lehtikuvan
uutispäällikkönä
> Muuttiko juttusi maailmaa?
Vinkkaa Suomen Lehdistöä:
suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi
olla jakamatta ilmaisjakeluja ei
mainoksia -talouksiin. Liiton kanta, ettei kaupunkilehtiä rinnastettaisi mainoksiin, sai elokuussa
tukea Kuluttajavirastolta.
Asia on kaupunkilehdille periaatteellisesti merkittävä. Kiellon uudelleentulkinnalla on
myös taloudellista merkitystä.
? Kaupunkilehti on nyt kiinnostavampi vaihtoehto esimerkiksi huonekaluliikkeille, jotka
ovat tottuneet käyttämään
omaa suoramainontaa, Lappeenrannan Uutisten ja Imatralaisen päätoimittaja Karri
Kannala sanoo.
Riikka Virranta
SuomenLehdistö 12/12 9
NÄIN KIRJOITAN
Kuukausiliitteen toimittaja
kertoo kirjoittamisestaan
Huolestuttaa,
että pitkästytän
TÄRKEÄ OSA TYÖSTÄNI on
ideointia. Idea on puolet jutusta. Ja kun sanon ?idea?, en tarkoita ?aihetta?, niin kuin yleensä tarkoitetaan. Ideapalaverit
toimituksissa ovat oikeastaan
aihepalavereita. Tämän on
Lauri Malkavaara, esimieheni
Kuukausiliitteessä, minulle
opettanut.
Aihe on vaikka syrjäytyminen tai Kaija Saariahon musiikki. Kun saadaan idea, keksitään, miten juttu näistä aiheista tehdään.
Ideointi voi joskus olla vaikeaa. Eikä ideointia voi opettaa,
vaikka joku konsultti varmaan
on sinullekin niin väittänyt.
Kun idean saa, sitä on vaikea
siirtää toisen kirjoittajan päähän. Tästä minulta on omalta lyhyeksi jääneeltä esimiesajaltani
paljon kokemuksia. On parasta,
että idea on kirjoittajan oma.
Hänen olisi hyvä saada se itse.
Jos on hyvä idea, loppu on
pelkkää kirjoittamista.
10 SuomenLehdistö 12/12
SANOIN ?PELKKÄÄ?, mutta en
tarkoita, että se olisi vaivatonta ja mukavaa. Kirjoittaminen
on minusta raskasta ja vaikeaa
työtä. Mutta hyvä idea auttaa
puoleen matkasta.
Yritän usein ajatella, että
tekstin pitää juosta samalla
lailla kuin kirkas vesi juoksee.
Mutta kun yrittää saada tekstivirran kuljettamaan myös
monimutkaisia asioita ja informaatiomöykkyjä, ei aina voi
puhua vapaan veden virtailusta. Journalistisen tekstin täytyy
yleensä välittää muutakin kuin
tunnetiloja. Olen neljäkymmentä vuotta odottanut, että
kirjoittaminen muuttuu helpoksi. Ihan viime vuosina se on
ihme kyllä alkanut tuntua hieman helpommalta.
Käytän kynää ja muistikirjaa. Sinne kirjoitan ideoita sitä
mukaa kuin niitä tulee. Kerään
tietoja, havaintoja, assosiaatioita, sitaatteja ja kirjoitan tekstikatkelmia.
Joku asia voi kiinnostaa minua vuosia, jopa yli kymmenen
vuotta. Tiedän joskus kirjoittavani siitä.
Sitten kun oikea hetki lähestyy ja toimituksen johdon kanssa on sovittu jutusta, alan kaivella näitä vanhoja muistiinpanoja esiin. Katson mitä kaikkea
sinne on kertynyt. Seuraavaksi
alan tosissani paneutua: etsiä
tietoja, haastatella ja lukea.
?
Olen neljäkymmentä
vuotta odottanut, että
kirjoittaminen muuttuu
helpoksi.
Tämä on paras vaihe. Saa
penkoa, syventyä ja upota aiheeseensa. Se on suurta luksusta nykyisessä journalismissa.
Voi olla, että tällaista ammattikuvaa ei enää kauan ole.
Jos kysymyksessä on reportaasi, kuten minun tapauksessani usein on, ryhdyn keräämään havaintoja paikalta. Usein
pitää matkustaa, olla pois omasta ympäristöstä, mikä vielä helpottaa syventymistä.
Pian on valmis tekemään
mitä hyvänsä, jotta juttu onnistuisi. Vapaa-ajat ja -päivät
unohtuvat, öisin mielessä myllertävät kirjoittamiseen liittyvät epäilykset.
Kohta materiaalia on enemmän kuin ikinä voin käyttää.
Tähän asti on ollut kivaa,
mutta nyt alkaa raskain vaihe.
Kirjoittaminen.
YLEENSÄ MIETIN pitkään aloitusta. Tavallista on, että olen
jossain vaiheessa kirjoittanut
muistikirjaani katkelman, joka
sopisi aluksi. Samoin sieltä löytyy yleensä loppu. Ne ovat siis
valmiina. Kun aloittaa, on tärkeää tietää, mihin on menossa
ja mihin päätyy.
Oikeastaan nykyisin mietin
enemmän lukijan ennakko-oletusta. Mitä lukija olettaa jutusta lukevansa.
Kun lukija aukaisee lehden
ja näkee otsikkoaukeaman, hän
on jo päättänyt, mitä jutusta
ajattelee. Usein hän on närkästynyt tai ihastunut, ja häntä on
pirun vaikea saada lukemaan
juttua uusin silmin.
Minulla on tapana kirjoittaa
juttuun toinen taso, eräänlainen piiloteema. Palautteesta
olen huomannut, että aika
usein se jää huomaamatta.
Mutta sitä lämmittävämpää
on, jos lukija on osannut sen
lukea.
Esimerkiksi
valokuvaaja
Markus Jokelan kanssa tekemäni kaksi Table Rock -juttua
? 16 vuoden väliajoin ? kertoivat yhtä lailla vanhenemisesta
kuin nebraskalaisesta pikkukaupungista.
Henkilöjuttuja teen hyvin
harvoin. Minulla on tapana lii-
TOUKO HUJANEN
mediankentät
Maria Lassila-Merisalo on
kaunokirjallisesta
journalismista väitellyt
tiedotusopin
yliopistonlehtori.
Toimittajia ärsyttää, kun he yrittävät kitkeä uutisesta poliittisuuden pois ja rakentaa neutraalin esityksen, mutta yleisö lukee saman uutisen kriittisesti ja takuuvarman poliittisesti.
Mielipideallergiaa
Kuka?
> Ilkka Malmberg, 58
vuotta.
Helsingin Sanomien
Kuukausiliitteen toimittaja.
Sanomain toimittajakoulu 1979?1980.
Helsingin Sanomissa yhtäjaksoisesti vuodesta
1983. Työskennellyt
useimmilla osastoilla,
kotimaan osaston uutispäällikkönä ja Sunnuntaisivujen esimiehenä.
Vinkit
> Älä ruodi tunteitasi.
Pane lukija tuntemaan.
> Konkretiaa! Esineet,
tuotemerkit, yksityiskohdat purevat.
> Käytä aisteja, Haistele, tunnustele ja lipaise
vaikka kielellä.
> Itse kartan numeroita, lyhenteitä ja hankalia
nimiä.
> Luo rytmiä: kiihdytä
ja rauhoita. Ison viereen
pieni, kylmän viereen
kuuma, juhlallisen viereen arkinen, pyhän viereen profaani.
> Muista Chaplinia.
Hän osasi itkettää ja
naurattaa yhtä aikaa.
oitellen sanoa, että en edes oikein usko, että ihmiset puhuvat haastatteluissa totta. En
minäkään puhuisi. Me yritämme esiintyä niissä eduksemme,
tai ainakin niin, ettemme mokaa. Henkilöjutuissa minua
kiinnostaa enemmän miljöö,
joka on tehnyt ihmisestä sellaisen: ajankohta, lapsuus, yhteisö. Ihmiset puhuvat mitä puhuvat.
Niinpä en reportaasia tehdessäni varsinaisesti haastattele. Yritän seurata ihmisiä ja
kertoa, mitä he tekevät. Mitä he
puhuvat, kun eivät anna haastattelulausuntoa. Yritän siksi
viipyä tilanteissa pitkään.
Uskon jalkatyöhön ja kyttäämiseen. Olen useita kertoja
joutunut kävelemään yhden
jutun vuoksi satakin kilometriä. On tavattava ihmisiä, nähtävä asioita, oltava läsnä. On
tultava sellainen fiilis, että nyt
tämä asia on otettu haltuun.
Sitten on hyvä kirjoittaa.
Joskus 1990-luvun alussa halusin tehdä jutun pizzan voittokulusta Suomessa. Piti käydä
paljon pizzerioissa. Kävin sadassa.
NIINPÄ MUISTIKIRJAAN kertyy paljon kaikenlaista tavaraa.
Sommittelen niitä sitten piirtämiini laatikoihin, yhdistelen:
tuon kerron ensin, ja siitä tulen tuohon, ja lopulta päädytään tähän.
Ajattelen paljon tarinan kuljettamista ja rytmiä. Pyrin lukijan yllättämiseen. Siksi ihannetapauksessa pitkään juttuun
pitäisi saada käänne.
Lehdessä tila on hyvin rajallinen. Kun kirjoitat rivin, sinulla on sen jälkeen käytössäsi rivi vähemmän. Se opettaa taloudellisuuteen ja ytimekkyyteen.
Kun joskus olen kirjoittanut
kirjaa, olen nauttinut siitä tilan ja vapauden tunteesta, kun
tilaa on ollut loputtomiin; on
voinut toistaa ja laventaa ja tulla laajoin kaarin asiasta toiseen.
Eron kaunokirjallisuuteen
huomaa aina, kun käyttää jotain kirjasiteerausta tekstissä.
On muistellut, että siinä ja siinä kirjassa se asia sanotaan hyvin. Sitten kun etsii kyseisen
kohdan, siellä on rivitolkulla
jaaritusta ja toistoa. Lehtiteksti ei sellaista kestä.
Huolestunein olen siitä, että
olen pitkästyttävä. Pelkään koko ajan lukijan lopettavan kesken. Kirjan lukija voi sietää 50
tylsää sivua, koska hän toivoo
tarinan kohta vetreytyvän. Aikakauslehden lukija kääntää sivua.
Aikakauslehtijournalismin
teksti on yksiselitteistä, tiivistä, tarkkaa ja informatiivista.
Mutta kaikkein paras ominaisuus journalistisessa tekstissä
on, että se on totta.
Ilkka Malmberg
NÄIN KERROTTIIN KELLUVA KIINNOSTAVUUS -kirjan julkistamisseminaarissa. Mediayleisöjä sosiaalisina verkostoina hahmottanut Tampereen yliopiston
tutkimuskeskus COMETin raportti antaa tiukkaa palautetta toimituksille.
Tutkimuksen mukaan edes lukijaa jo ennestään
kiinnostavasta aiheesta kirjoitetut uutiset eivät synnytä lukijassa uusia ajatuksia. Ne eivät rohkaise keskustelemaan eivätkä toimimaan.
Kirjassa mainitaan, että lehdet tekisivät mieluiten
yhteistyötä asioihin neutraalisti suhtautuvien ihmisten kanssa. Ideaalitilanteessa siis neutraalit toimittajat haastattelevat neutraaleja asiantuntijoita ja lopputuloksena syntyy sieviä ja neutraaleja juttuja.
Ja sitten ihmetellään, miksi verkkokeskustelut pursuilevat älämölöä ja aggressiota.
Olemmeko
kadottaneet
keskustelemisen
taidon? Luemme
vilpittömätkin
mielipiteet taitavasti
henkilökohtaisina
loukkauksina ja
provokaatioina.
EHKÄ JULKISEN keskustelukulttuurin latteus todellakin
pakottaa meidät äkkiväärään
itsemme ilmaisemiseen, jotta
tunnemme saavamme äänemme kuuluviin.
Olemmeko kadottaneet keskustelemisen taidon? Luemme
vilpittömätkin mielipiteet taitavasti henkilökohtaisina loukkauksina ja provokaatioina,
vaikka yhtä lailla voisimme
nähdä kutsun rakentavaan ja toista osapuolta ja hänen näkemyksiään kunnioittavaan keskusteluun.
Sokrates kuvasi itseään paarmaksi, joka härnäsi ajattelussaan luutuneita ihmisiä kyseenalaistamaan omat
käsityksensä ja uskomuksensa. Hän oli kriittinen, mutta rakentava.
Keskustelupalstoilla muhiva pahansuopa saivartelu ja kyyninen sarkasmi eivät rakenna muuta kuin
yhä suurempaa mätäpesäkettä, joka syö sisäänsä myös
asiallisen ja fiksun keskustelun, jota sitäkin ? uskokaa tai älkää ? verkossa käydään.
Kelluva kiinnostavuus -tutkimus esittää ajatuksen:
ehkä yleisön ärhäkkä poliittisuus ei olekaan verkon
eikä sosiaalisen median synnyttämää, vaan sitä on aina ollut. Nyt se vain tulee aiempaa paremmin esille.
KELLUVA KIINNOSTAVUUS -TUTKIMUS vahvistaa havaintoa, jonka mukaan yleisö on kriittistä ja aktiivista omissa sosiaalisissa verkostoissaan, mutta tämä ei
realisoidu teoiksi, koska ihmiset eivät koe voivansa
vaikuttaa.
Samaa kokemusta esitetään syyksi alhaiseen äänestysprosenttiin. Valta on tuolla jossakin, se ei ole minun ulottuvillani eikä ketään kiinnosta, mitä minä
ajattelen.
Voisiko journalismi omalla esimerkillään kehittää
julkisen keskustelun tasoa?
Läpinäkyvä, perusteltu näkemys ei syö journalismin
uskottavuutta, ymmärrettävyyttä eikä kiinnostavuutta. Se on kuin keskustelunavaus kaveriporukassa.
Sanomalehti syntyi valistuksen projektina, mutta
tämä ei anna tämän päivän toimittajalle syytä puhutella lukijaa alaspäin.
Toimittaja on yhtä yleisönsä kanssa, lukija itsekin.
Lukijoita kiinnostaa se, mikä meitä ihmisiä tapaa kiinnostaa: vanhempina, lapsina, työntekijöinä, asukkaina, opiskelijoina, eläkeläisinä, koiranomistajina. Meillä on niistä asioista mielipiteitä. Ja me voimme kirjoittaa niistä, piiloutumatta he said, she said -kiemurtelun taakse.
SuomenLehdistö 12/12 11
NÄIN ME TEEMME
Helsingin Sanomien
tabloidiuudistus
Vain sää jää
sattumaksi
Helsingin Sanomien
seitsemäs ja viimeinen
koetabloidi puristui
painokoneesta tiistaina
iltapäivällä 20.
marraskuuta.
VÄHENEVÄTKÖ JUTUT? Viihteellistyykö sisältö? Näkeekö
fonttia enää lukea? Voiko tabloidin jakaa? Mahtuuko se postiluukusta, kyselivät lukijat.
Koelehti koelehdeltä lukijapaneelien palaute alkoi kuitenkin muuttua positiivisemmaksi. Testilehtiä syntyi parin vuoden aikana 7.
Tabloidiaikeiden julkistaminen ajoissa auttoi totuttamaan
lukijoita, mainostajia ja lehtialaa muutokseen.
? Harva yritys kertoo aikeistaan vuoden etukäteen. Avoimuudella on päästy siitä ajatuksesta, että Hesari ei voi
muuttua. Sillä olemme myös
saaneet luotua odotusarvoa,
projektista vastaava kehityspäällikkö Maarit Lamminmäki kertoo.
?
Avoimuudella on päästy
siitä ajatuksesta, että
Hesari ei voi muuttua.
Maarit Lamminmäki
HS:n kehityspäällikkö
Lamminmäen mukaan palaute on kääntynyt osittain jo
innostukseksi. Levikkimyynti on
tabloidin avulla saanut houkuteltua viikonlopputilaajia kokoaikatilaajiksi. Uusi tuote on kiinnostanut myös uusia tilaajia.
Sivun arvo säilyy
Tabloidiuudistusten suurin
huolenaihe on usein ilmoitustulojen putoaminen. Vaikka sivukoko puolittuu, Hesarin ilmoitushinnat säilyvät ennallaan. Lamminmäen mukaan ilmoittajat eivät ole säikähtäneet. Ainakin etusivun arvo on
edelleen sama myös ilmoittajien silmissä: se on varattu pitkälle ensi vuoteen.
Uusi jaottelu antaa lehdelle
myös lisää ilmoittajien suosimia takakansia. Jokaisen niskan
viimeinen sivu voidaan myydä
kokosivun ilmoitukselle.
Kärkimedia-yhteistyö on kuumentanut tunteita. Jotkut pelkäävät, että valtakunnallinen
mainonta painottuu ensi vuodesta alkaen tabloidikokoon ja
12 SuomenLehdistö 12/12
pakottaa muutkin sanomalehdet vaihtamaan pienempään
formaattiin.
? Mainostajat käyttävät jo
nyt erilaisia ilmoituskokoja
eri lehdissä. Ymmärrän kyllä
huolen. Myyntiorganisaationa
Kärkimedialla on varmasti
paljon opittavaa ja argumentoitavaa eri kokojen myymisessä, Lamminmäki arvelee.
Toimitus viilasi laadun
Uudistus toteutettiin useissa
työryhmissä. Ihmiset jakautuivat ryhmiin työnkuvansa perusteella: sisältö ja ulkoasu, tilausmyynti, mediamyynti- ja
media-asiakkaat, mainosratkaisut ja hinnoittelu, tuotanto ja
järjestelmät, talous sekä markkinointi ja viestintä. Lamminmäen mukaan ryhmillä pyrittiin siihen, että jokainen työntekijä pääsee sanomaan sanottavansa jo kokeiluvaiheessa.
Yhdessä keskusteltiin paitsi
lehden ulkoasusta myös siitä,
mitä laatu tulevaisuudessa tarkoittaa. Lopulta toimitus määritteli laadun niin, että jokainen juttu on lukijalle merkityksellinen. Jutut ovat rakenteellisesti ehjiä ja näkökulmat monipuolisia. Objektiivisuuden
ihanne elää tabloidissa.
? Koulutuskierros on luonut
turvallisuudentunnetta. Toimituksessa on ollut erilaisia kantoja tabloidiin, mutta aika ja
prosessi ovat tehneet tehtävänsä, toimituspäällikkö Antero
Mukka kuvailee.
Laatujournalismi on tärkeää
ilmoittajallekin.
? Monet mainostajamme
ovat Hesarin lukijoita. He tarkastelevat lehteä ihan samalla
tavalla kuin muutkin lukijat,
Lamminmäki huomauttaa.
Alkuviikko kuluu uutisilla
Toimitukselle tabloidi tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että jatkossa pitää valita ja priorisoida
entistä enemmän.
? Broadsheet antoi mahdollisuuden tehdä sivulle kaksi
pääjuttua: asiapitoisen ja visuaalisen pääjutun. Enää ei voi
tehdä niin, tabloidin ulkoasusuunnittelusta vastannut toimituspäällikkö Hannu Pulkkinen sanoo.
Lehti koostuu erikseen nidotuista osastoista: kotimaan ja
kaupungin uutiset, ulkomaanuutiset ja urheilu sekä kulttuuri. Torstaina ja lauantaina ilmestyvät lifestyle-osiot, perjantaina NYT-liite ja sunnuntaina
sunnuntaisivut.
Osastojako perustuu havaintoihin lukijoiden ajankäytöstä.
Maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona lukijat eivät ole ehtineet tutustua D-osaan.
Uutiset korostuvat alkuviikosta. Maanantaisin tosin urheilu avaa B-osan ulkomaanuutisten sijaan. Tiistaina hallitsevat kuluttajajutut. Keskiviikkona ja lauantaina korostuvat
kaupunkiuutiset.
Torstain erikoisosa käsittelee
ruokaa, muotia ja elämää yleensä. Lauantain lehteä paksuntavat auto-, tiede-, tekniikka- ja
matkailuaiheet. Mukka sanoo
tabloidin luotaavan Hesaria aikakauslehtimäiseen suuntaan.
? Torstain lehdessä on pehmeämpiä aiheita, koska sitä
lähdettiin rakentamaan perinteisen ruokatorstain ympärille.
Lisäksi monet aikakauslehdet
ilmestyvät torstaisin.
Siniharmaa on asiaa
Uudistus toteutuu lähes alusta loppuun talon oman väen
voimin. Uudet fontit tilattiin
kuitenkin ulkopuolisilta. Guardianin fontit suunnitellut kaksikko Christian Schwartz ja
Paul Barnes tehtaili uudistusta varten kaksi uutta fonttia Sanomat ja Helsingin. Kolmas
uusi on lissabonilaislehdeltä
lainattu Publicó.
Uuden lehden uutissivuja
hallitsevat viileät siniharmaat
sävyt, mutta näkee toimituksellisissa väreissä vihreää ja
vaaleanpunaistakin.
? Perinne ja laatu viestitään
väreillä. Tarkoituksena on lähivuosina uudistaa myös digitaalisten kanavien ja Hesarin yritysilme kokonaisuudessaan. Yksityiskohtia voidaan vielä säätää, mutta sivujen perusmitoitukset ja modulointi on lyöty
lukkoon, Pulkkinen kertoo.
Puoli senttiä saa heittää
Yhdessä Nelosen muuton, verkon maksumuurin ja kaupunkilehtiuudistuksen kanssa tahti läkähdyttää.
? Varmasti muutos on joillekin stressaavaa, mutta uudistusten parissa työskenteleville
ei normaaliaikaa ole olemassakaan, Pulkkinen toteaa.
Lamminmäen mukaan suurin kysymysmerkki tammikuussa on järjestelmien toimiminen. Jos tilaus- tai toimitusjärjestelmässä yksikin ruksi on
väärässä ruudussa, voi lopputulos olla suutari. Epävarmuus
ei lopu tabloidiuudistukseen,
sillä toimitusjärjestelmä me-
Toimituspäälliköt Antero Mukka ja Hannu Pulkkinen sekä
tabloidiprojektia vetävä kehityspäällikkö Maarit Lamminmäki tarkastelevat seinälle levitettyä 128-sivuista koetabloidia. Koelehtiä tehtiin yhteensä 7 parin vuoden aikana.
Ensimmäinen tabloidi ilmestyy 8. tammikuuta 2013.
nee uusiksi mahdollisesti jo
ensi vuoden aikana.
? Tekninen osaaminen huolettaa, koska emme ole koskaan
tehneet säännönmukaisesti
tabloidia, Antero Mukka lisää.
?
Lukijamme eivät pidä
siitä, että uutissivuilla
käytetään runsaasti yli
aukeaman meneviä
kuvia.
Hannu Pulkkinen
HS:n toimituspäällikkö
Yksi tabloidin perusongelmista on koko aukeamalle levi-
tettyjen juttujen kohdistaminen keskeltä. Taitteen yli tuleva kuva osuu vain tuurilla kohdilleen, sillä sivut painetaan eri
levyillä. Puolen sentin heitto
on kipuraja.
Ongelma on helppo kiertää,
mutta mahdollisuutta levittää
juttu aukeamalle pidetään tabloidin vahvuutena. Hesarissa
levittämisestä päätettiin tehdä
poikkeus.
? Aukeamataittoa tulee vain
esimerkiksi lehden alkuun ja
isompiin kokonaisuuksiin. Tapa ei toimi meillä jatkuvasti,
koska se vaatii suuria kuvia. Lukijatutkimuksissa kävi ilmi, etteivät lukijamme pidä siitä, että uutissivuilla käytetään run-
TOUKO HUJANEN
saasti yli aukeaman meneviä
kuvia, Pulkkinen perustelee.
Lumi voi vielä yllättää
Painossa on ratkaistava toinenkin haaste. Painoaika venyy, jos
lehden niskat ovat kovin runsaita. Toistaiseksi tämä vaatii toimitukselta malttia: juttupituuksissa ja -määrissä on pysyttävä.
Antero Mukka on huolissaan
säästä. Sitä kun ei voi suunnitella etukäteen. Jos uusi vuosi
tuo tullessaan ennätysnietokset, jakelu hankaloituu. Tuiskun vuoksi myöhästynyt lehti
saattaa saada lukijan purkamaan närkästyksensä uuteen
formaattiin.
? Itellan jakajat ovat harjoitelleet tabloidin jakamista koelehdillä. Ensimmäinen ja toinen painos voidaan myös painaa aikaisemmin. Muuta emme oikein voi tehdä, Lamminmäki rauhoittelee.
Kun lehti kilahtaa onnistuneesti luukusta, pitää lukijat
vielä opettaa lukemaan uudella tavalla. Lehden jokainen osio
pitää purkaa paketista erikseen
ja asetella päällekkäin, jotta
lehteä voi lukea osastojärjestyksen mukaan.
Vain yksi huoli ylittää muut.
? Se, tuleeko tästä kaupallinen menestys, Mukka tiivistää.
Sarita Blomqvist
Vinkit
Näin ajattelet moduuleissa
Moduulit journalismissa
> Hesarin tabloidisivut ovat periaatteessa viisipalstaisia, mutta koostuvat
moduuleista. Sivulle mahtuu 40 moduulia: 5 rinnakkain ja 8 päällekkäin.
> Moduulien pohjalta on suunniteltu
kymmenittäin erilaisia taittomalleja
juttusuunnittelun helpottamiseksi. Perusmallissa pääjuttu vie sivusta korkeussuunnassa 6 moduulia ja leveyssuunnassa 5 moduulia. Kakkosjutulle
tai useammalle pikkujutulle jää korkeussuunnassa tilaa kahden ja leveyssuunnassa viiden moduulin verran.
> Juttujen pituudet lasketaan riveissä.
Yhteen moduuliin mahtuu 11 riviä. Moduuli on kooltaan noin 47x42 milliä.
Moduulit ilmoittelussa
> Myös ilmoitukset istuvat moduulei-
hin. Moduuli-ilmoitus voi viedä esimerkiksi aukeaman, puolikkaan aukeaman,
sivun tai puolikkaan sivun. Erilaisia kokoja on kaikkiaan 29. Pienin mahdollinen ilmoitus on 47x88 milliä tai 99x42
milliä.
> Ilmoitusten sijoitteluun on suunniteltu myös luovia ratkaisuja. Ilmoitus
voi poikkeustapauksissa vaikka muodostaa U:n kulkemalla sivun reunaa
alas aukeaman poikki ja viereisen sivun
reunaa ylös. Ilmoitus voidaan rakentaa
myös kulkemaan sivun poikki portaiden muotoisena.
> Ilmoituskoosteiden ei tarvitse noudattaa tiukkaa moduulijakoa. Näillä
markkinapaikkasivuilla ilmoituksille on
enemmän leveys- ja korkeusvaihtoehtoja, jolloin kokovariaatioita on runsaammin kuin muilla sivuilla. Moduulijako on kuitenkin niissäkin sama kuin
muilla sivuilla. Pienin mahdollinen ilmoitus on 39x42 milliä. Perhe- ja luokitellut ilmoitukset voidaan tehdä myös
rivi-ilmoituksina.
SuomenLehdistö 12/12 13
KESÄTYÖT
VESA LAITINEN
Konkarien kokemukset
ensimmäisestä kesästä
Eka kerta
Jokainen toimittaja on kerran astellut täysin kokemattomana
toimitukseen töihin. Neljä tunnettua toimittajaa kertoo, mitä
ensimmäisestä työkokemuksesta jäi käteen.
Toimittajaäidin tytär Susanna Reinboth ihaili ensimmäisen kesätyöpaikkansa STT:n
toimittajia. Hän päätti olla
jonain päivänä yhtä kova.
14 SuomenLehdistö 12/12
Oikeustoimittaja kannustaa erikoistumaan
OIKEUSTOIMITTAJA Susanna
Reinboth työskenteli ensimmäisen kerran kesätoimittajana STT:lla vuonna 1986. 23vuotiaalla oli takanaan vuosi
toimittajatutkinnon opiskelua
Tampereen yliopistossa ja harjoittelu jokapaikanhöylänä sanomalehti Ruotsin Suomalaisessa.
? Oikeat toimittajat olivat
minusta niin kovia. Halusin itse olla samanlainen.
Reinboth teki sekä oikeusettä yötoimittajan vuoroja. Kesätoimittaja joutui jo 1980-luvulla venymään. Pahimmillaan yövuoroja oli yli kaksi viikkoa putkeen.
? Minulla oli enemmän yövuoroja kuin mikään laki olisi
sallinut. En osannut itse kyseenalaistaa sitä. Tajusin vasta
myöhemmin, ettei niin olisi
saanut tehdä.
REINBOTH HUOMASI pian
olevansa oikeustoimittajana
kuin kala vedessä.
? Se oli kohtaloa. Ihan yhtä
mahdollista on, että olisin mennyt politiikan toimittajaksi ja
kokenut sen jälkeen olevani sielultani politiikan toimittaja.
Aloitteleva oikeustoimittaja
sai paljon tukea STT:n kokeneilta toimittajilta. He ottivat Reinbothin aluksi mukaan päivit-
täisille kierroksilleen oikeusministeriön, korkeimman hallinto-oikeuden, korkeimman oikeuden ja oikeuskanslerin viraston kirjaamoihin ja tutustuttivat haastemiehiin.
? Aina perjantaisin soitettiin
kaikki haastemiehet läpi ja kysyttiin seuraavan viikon jutuista. Oli hyvä tuntea heidät henkilökohtaisesti. Kun tein ensimmäistä juttua, menimme
Helsingin käräjäoikeuteen kokeneemman toimittajan kanssa kahdestaan.
Myös muiden medioiden
konkarit auttoivat tulokasta. Istuntojen ja päätösten venyessä oli aikaa rupatella ja vaihtaa
tietoja. Samalla asianajajat ja
syyttäjätkin tulivat tutuiksi.
?
Julkisuuslaki täytyy
tuntea, jotta pystyy
väittämään vastaan.
Muuten on virkamiehen
vietävissä.
? Oikeudenkäynnit saattoivat alkaa ihan milloin tahansa.
Parhaat puheenjohtajat ilmoittivat, että päätös ei tule aina-
kaan ennen kuutta. Silloin saattoi mennä hetkeksi kahvilaan.
KOKENEEN oikeustoimittajan
mielestä päivittäisuutisiakin
tekevän toimittajan pitäisi seurata tarkemmin jotain erikoisalaa ? vaikka ympäristökysymyksiä tai oikeutta.
Julkisuuslain tunteminen on
vähimmäisvaatimus työssä onnistumiselle.
? Ei ole harvinaista, että viranomainen yrittää salata julkista tietoa. Julkisuuslaki täytyy
tuntea, jotta pystyy väittämään
vastaan. Muuten on virkamiehen vietävissä.
Sarita Blomqvist
TERHI KORHONEN
Arno Ahosniemi latelee ensimmäisen kesänsä jutut
liukuhihnalta. Parhaiten mieleen jäi työhaastattelu.
Tuomas Enbuske ei pidä itseään vieläkään oikeana toimittajana. Alalle hän päätyi, koska rakastui radioon.
Paula Sallinen aikoi parin toimituskokeilun jälkeen hevostenhoitajaksi. Hyvä palaute käänsi pään.
Haastattelu kuin sketsi Opportunisti ei napise Kehu toi takaisin alalle
TOMAATIT. Ne Kauppalehden vastaavana päätoimittajana ensi vuoden alussa aloittava, 34-vuotias Arno
Ahosniemi muistaa parhaiten ensimmäisestä kolmikuisesta kesätyöstään. Hän työskenteli Etelä-Suomen
Sanomien kotimaantoimituksessa kesän 1998.
Uutispäällikkö äkkäsi lehdestä ilmoituksen, joka kuulutti poikkeuksellisen huokeahintaisia tomaatteja. Keikalla selvisi, että Närpiön tomaattisato oli kypsynyt tavanomaista aiemmin. Hinnat romahtivat. Kesäskuuppi
oli valmis.
? Tomaattijuttu on klassikkoesimerkki siitä, että hiljaisina aikoina aiheet pitää keksiä tyhjästä. Kirjoitin,
kuinka kovalla helteellä rekat painoivat asfalttiin syviä
kuoppia. Tein repparin varusmieserän saapumisesta
Hennalan varuskuntaan. Ekan kesän jutut jäivät hyvin
mieleen.
Valtio-oppia Helsingin yliopistossa opiskellut Ahosniemi oli hankkinut avustajakokemusta Mäntsälän Uutisista, Ylioppilaslehdestä ja järjestölehti Poleemista.
MYÖS TYÖHAASTATTELU edesmenneen toimituspäällikön Esko Keräsen kanssa jätti jälkensä.
? Kuin olisin mennyt Alivaltiosihteerin sketsiin. Esko istui hienossa huoneessaan, esitti korostetun vakavaa, viljeli kuivaa huumoria ja kysyi pari kummallista kysymystä. Sitten hän kaivoi pöydällä olleen paikallisen pankin kirjoitusalustan alta valmiin työsopparin allekirjoitettavaksi.
Ahosniemi oppi, että työhaastattelussa voi tulla vastaan mitä hyvänsä. Hän neuvookin olemaan rennosti oma itsensä.
? Jos haluaa päätoimittajaksi, kannattaa hankkia
mahdollisimman monipuolista kokemusta. Journalistin ohjeet pitää olla hanskassa.
Sarita Blomqvist
TUOMAS ENBUSKE ei halunnut toimittajaksi. Radio
kuitenkin kiinnosti valtavasti. Heti lukion jälkeen 18vuotias Enbuske pääsi Ylen Radio Ouluun. Siellä hän
viihtyi vuoden.
? Minulla ei ole koskaan ollut voimakasta toimittajaidentiteettiä. En oikein vieläkään ole toimittaja,
mutta olen aina ollut todella utelias.
Alussa Enbuske teki pääasiassa reportaaseja, haastatteluja ja kiersi lähetysauton kanssa ympäri PohjoisPohjanmaata. Yksin tehdyt suorat lähetykset painuivat parhaiten mieleen.
? Homma oli tosi hauskaa, mutta olin ihan pihalla. En tiennyt, mikä on Kela, kun menin tekemään siitä juttua. Silloin päätin, että minun pitää tajuta itse
kaikki, mitä sanon. Aloin ottaa selvää asioista. Nykyisin pärjään Trivial Pursuitissa ihan hyvin.
UNTUVIKKO YLLÄTTYI SIITÄ, miten moni juttuaiheista nojasi tiedotteisiin. Hän otti tavoitteekseen ehdottaa omaa aihetta jokaisessa palaverissa. Saman
neuvon hän antaa kaikille aloitteleville.
Enbuske ei kuitenkaan uransa alussa avannut suutaan ihan joka välissä: juniorin parannusehdotukset
olisi todennäköisesti ohitettu. Käteen olisi jäänyt vain
hankalan miehen maine.
? Olen aina ollut opportunisti ja osannut olla hil jaa oikeissa paikoissa.
Nykyisin Enbuske tekee töitä koko persoonallaan.
Kommentoinnista on tullut oleellinen osa työtä.
? Totta kai on jotenkin noloa olla koko ajan esillä,
mutta en ole uutistoimittaja. Jotkut ovat hirveän kriittisiä journalismin henkilöitymistä kohtaan. Minua
kiinnostaa eniten se, kuka jutun on tehnyt.
Sarita Blomqvist
VUODEN 2010 PARHAANA palkitun jutun, Neidonmetsästäjät, kirjoittaja Paula Sallinen aikoi hevostenhoitajaksi. Sitä hän kävi harjoittelemassa Yhdysvalloissa asti. Koulu jäi kuitenkin kesken. Tammikuussa
2006 lähti kesätyöhakemus Pohjalaiseen.
? Seuraavana päivänä soitettiin, että ottaisinko
Kristiinankaupungin aluetoimittajan duunin. Otin
sen ihan kiljuen vastaan ja sille tielle jäin.
Aiemmin Sallinen oli ollut työmarkkinatuella entisessä Uutispäivä Demarissa syksyllä 2003 ja vuorotteluvapaan sijaisena Helsingin Sanomien Tampereen aluetoimituksessa kesän 2004.
Alku oli täynnä epävarmuutta ja paniikkia.
? Se aika on kokonaan häpeän peitossa. En ole katsonut ensimmäisiä juttuja jälkikäteen, joten en tiedä,
miten suoriuduin. Tulin niin pystymetsästä, koska en
ollut opiskellut alaa. Olin onnellinen, että pääsin Hesariin, mutta tuntui, että olin tosi isoissa saappaissa.
SALLISEN MUKAAN KOVIN laiminlyöty perehdytys
poistaisi varmimmin tuoreen kesätoimittajan epävarmuuden. Aluetoimituksessa uutispäälliköt tukivat ja
kannustivat. Palaute auttoi jatkamaan.
? Minusta tuntui, että oletettiin, että tiedän miten
toimia esimerkiksi viikonlopun poliisivuoroissa. Tyydyin siihen, että teen parhaani enkä ole kärkikastia.
Uutispäällikkö kehui minua lahjakkaaksi. Se rohkaisi
minua palaamaan alalle.
Journalismin opettajana Tampereen yliopistolla ja
free-toimittajana työskentelevä 34-vuotias Sallinen
uskoo edelleen siihen, että oma paras riittää.
? Mikään ei kaadu ensimmäiseen kesätoimittajuuteen. Sittenhän minullakin olisi kaatunut koko homma.
Sarita Blomqvist
SuomenLehdistö 12/12 15
TUTKIMUS
teoria&käytäntö
Journalismin kiinnostavuus
EN
SAN
E PA
JESS
Yleisö kaipaa uutisiin syvällisyyttä
TEORIA VÄITTÄÄ
KUN KATSOO uutisportaali
Amppareiden suosituimpien
juttujen otsikoita, saa vaikutelman, että journalismissa kiinnostavat eniten seksi, tissit ja
pörröiset eläimet.
Klikatuimpien uutisten listaukset kertovat kuitenkin vain
klikkausten määrästä, eivät siitä, onko lukija syventynyt uutiseen, pitänyt siitä tai olisiko
hän valmis maksamaan uutisesta.
Kelluva kiinnostavuus -yleisötutkimus antaa syvällisen
asiajournalismin tulevaisuudesta paljon lohdullisemman
kuvan. Helsingin, Tampereen
ja Jyväskylän yliopistojen yhteishankkeena tehty yleisötutkimus keskustelutti taustaltaan erilaisia koeryhmiä siitä,
mikä tekee journalismista
kiinnostavaa. Tulokset ovat sellaisia, joihin asiajournalismin
tekijät ovat aina halunneetkin
uskoa.
Yksinkertaisimmillaan kiinnostavuuden kaava on tämä:
ihmiset kaipaavat asiajournalismilta tietoja, tulkintoja ja näkökulmia heitä huolestuttavista asioista. Kiinnostavimmista
jutuista puhutaan läheisten
kanssa, harrastuksissa ja työpaikkojen kahvihuoneissa.
16 SuomenLehdistö 12/12
Panu Uotila
journalismin tutkija
Jyväskylän
yliopiston
viestintätieteiden
laitoksella
panu.uotila@jyu.fi
Fakta
> Tutkija: Heikki Heikkilä, Laura Ahva, Jaana Siljamäki ja Sanna Valtonen
> Tutkimus: Kelluva
kiinnostavuus. Journalismin merkitys ihmisten
sosiaalisissa verkostoissa. Vastapaino, COMETtutkimuskeskus, Tampereen yliopisto 2012.
> Aineisto: Empiirinen
yleisötutkimus, johon
kuului 73 teemahaastattelua, 63 ryhmähaastattelua, 14 toimittajien ja lukijoiden tapaamista ja 49
mediapäiväkirjaa. 9 yleisöryhmää, jotka koottiin
eri puolilta Suomea.
Lukijat kaipaavat suurten ja
rakenteellisten ongelmien käsittelyyn tulevaisuuteen suuntautuvaa, maltillista ja toiveikasta otetta, ei pelkkää ongelmien kirjaamista ja uhkakuvien maalailua. Uhka tekee uutisen, mutta aiheen syvällinen
käsittely ja ratkaisujen etsiminen antaa medialle merkityksen.
MEDIAKILPAILUN kiristyessä
toimittajien on pystyttävä vakuuttamaan lukijansa jokaisessa jutussa siitä, että hänen
journalismiin käyttämänsä aika ja raha eivät mene hukkaan.
Tämä on nostanut kiinnostavuuden muiden uutiskriteereiden yläpuolelle.
Kiinnostavuus on kuitenkin
liukas saippuapala, josta toimittajien on vaikea saada otetta, koska kiinnostus syntyy vastaanottopäässä. Toimitukset tasapainottelevat riippumattoman kriittisyyden ja yleisön
miellyttämisen välillä. Lisäksi
nopeata ja suoraa palautetta
juttujen kiinnostavuudesta antaa vain nettiklikkausten laskeminen, mutta sanomalehden syvällisestä lukemisesta
on paljon hitaampaa ja vaikeampaa saada juttukohtaista
kuvaa.
Yhtenäiskulttuurin pirstoutumisen myötä median suuren
yleisön käsite on ehditty jo julistaa vanhentuneeksi, mutta
tutkimus ei tue tätä väitettä.
Yleisöryhmiin kerättiin lukijoita työttömistä uraihmisiin. Erilaisissa ikä- ja tuloryhmissä median tapakäyttö oli edelleen uutispainotteista, vain seuratut
välineet vaihtelivat.
Viihdejuttujakin tietysti kulutetaan, mutta ainakin puheen tasolla suuri yleisö vakuuttaa, että hömppä ei yksin
riitä uutisnälän tyydyttämiseen.
Ihmiset käyttävät mediaa
usein kolmella eri tasolla: rutiininomaisesti, keskittyneesti
ja niin, että se aiheuttaa käytännön tekoja ja yhteiskunnallista toimintaa. Journalismin
viihdekäyttö liittyy usein vapaahetkien täyttämiseen päivän kulussa, esimerkiksi päätteellä työskentelevän taukohetkiin.
TOIMITTAJALLE TUTKIMUS
on hyvä muistutus siitä, miten
paljon eri lukijoiden tulkinnat
vaihtelevat kunkin oman ideologian mukaisesti. Lukija näkee
usein poliittista tarkoitushakuisuutta sielläkin, missä toimittaja on vain halunnut kertoa neutraalin uutisen. Eri ihmisten tulkinnat samasta uutisesta voivat olla täysin päinvastaisia. Toisaalta journalismi
ei ole ainakaan mitäänsanomatonta silloin, kun se herättää
voimakkaan tunnereaktion.
Tutkijat ehdottavat juttujen
poliittisen luennan vastalääkkeeksi toimitusten suurempaa
läpinäkyvyyttä. Jos uutisten
yhteydestä selviäisi useammin,
miksi juttu on tehty juuri nyt
ja juuri tästä näkökulmasta, se
leikkaisi siipiä aktiivisimmilta
salaliittoteorioiden kehittelijöiltä.
KELLUVA KIINNOSTAVUUS
-tutkimuksessa hyödynnettiin
Suomessa poikkeuksellisen laajaa aineistoa ja monipuolisia
tutkimusmenetelmiä, mutta
mitään selkeätä toimintalistaa
median kiinnostavuuden lisäämiseksi tutkimus ei anna.
Tutkimuksen suurimmat ansiot ovat sen tekemässä yleisökäsitteen monipuolisessa teoretisoinnissa, vastapainoksi
median itsensä käyttämille
mallilukija- ja kohderyhmäpelkistyksille.
Kiinnostavuuden yleispätevän tärppilistan antaminen
olisikin aika- ja tilannesidonnaista, koska jutun kiinnostavuus syntyy lukijan tulkinnassa ja vahvistuu sosiaalisessa
vuorovaikutuksessa. Jos kiinnostavien juttujen tekemiseen
olisi yksinkertainen kaava, sitä
käytettäisiin jo.
KÄYTÄNTÖ VASTAA
Etelä-Saimaan toimituksen
päällikkö Eeva Sederholm,
tutkimuksen mukaan lukijat
kaipaavat uutisilta syvällisyyttä, analyyttisyyttä ja arvoja. Miten lukijoiden toiveita voitaisiin täyttää nykyistä
paremmin?
? Hyvä, että kaipaavat, koska
mielestäni sanomalehdet ovat
parhaimmillaan juuri syvällisten ja analyyttisten sisältöjen
tarjoamisessa. Syvällisyydessä
sanomalehdet voisivat ottaa
oppia esimerkiksi aikakauslehtien sisällöistä ja kaunokirjallisuudesta.
? Sen sijaan on vaikea nähdä, miten uutinen voisi tarjota arvoja. En todellakaan toivo,
että Suomessa mentäisiin
Amerikan-malliin, jossa tiedotusvälineet ovat jakautuneet
arvojen mukaan. Objektiivisuus kuuluu tiedonvälitykseen.
Tutkimuksen mukaan lukijat kokevat, että toimittajien
neutraaliuden ja objektiivisuuden tavoittelu tekee jutuista tylsiä. Pitäisikö juttuihin tuoda enemmän poliittista vaikuttamista?
? Jos media lähtee ajamaan
jonkun etuja, sen uskottavuus
on mennyttä. Kyllä juttujen
kiinnostavuuden pitää tulla jotain muuta kautta. Uutistoimitus voi olla tyytyväinen, jos
kiistatapauksessa molemmat
osapuolet moittivat uutisen olleen puolueellinen.
Tutkimukseen osallistuneita huvitti ja ärsytti tavallisten
ihmisten rutiininomainen
haastattelu jokaiseen juttuun,
jotta aihe saataisiin ihmisläheiseksi. Käytetäänkö taviksia jutuissa jo liikaa?
? Jutun aiheesta valistuneiden tavisten käyttö voi olla hedelmällisempää kuin satunnaisten kadunkulkijoiden. Joskus tarvitaan sivun verran
joutsenolaisten kommentteja
kuntaliitokseen, joskus yksittäinen ihminen kertomaan irtisanomisen jälkeisistä ajatuksista.
? Usein kiinnostavuutta juttuun tuo se, että esimerkiksi
valtuuston päätös kerrotaan
niiden ihmisten kautta, joihin
se vaikuttaa.
Miten toimituksessa voidaan tietää, mikä lukijoita
kiinnostaa?
? Hyödynnämme lukijatutkimuksia, itse koottuja lukijaryhmiä sekä keräämme eri
muodoissa meille tulevan palautteen. Kokemuksen myötä
muodostuu mutu-tuntuma siitä, mikä levikkialueemme ihmisiä kiinnostaa.
Miten suhtaudut ikuisuuskysymykseen siitä, pitäisikö
lukijoille tarjota tärkeitä vai
kiinnostavia uutisia?
? Uskon, että merkitykselliset
asiat kiinnostavat lukijoita silloin, kun ne vaikuttavat omaan
elämään. Toteutustavoilla voi
vaikuttaa paljon kiinnostavuuteen. En kuitenkaan kaipaa vanhaa tapaa kirjoittaa byrokratiasta vallanpitäjien mieliksi.
TÄTÄ TUTKIN
Otsikko voi ohjata lukijan tulkintaa harhaan
Sami Mäkiviinikka
?
Internet-uutisoinnissa otsikkolinkillä on kaksi tehtävää: tiivistää jotain
uutisen sisällöstä ja
toimia mainoksena.
Yksi tehokkaimmista
aseista kilpailussa lukijoista onkin houkutteleva otsikointi ?
joskus jopa rehellisen tiedonvälityksen
kustannuksella.
Analysoin ja luokittelin pro gradu
-tutkielmassani sata Iltalehti.fi-verkkoetusivun harhaanjohtavaa otsikkoa.
Tarkasteltuani harhaanjohtamisen keinoja hahmottelin kielelliseen semantiikkaan ja pragmatiikkaan nojaten
seitsemän eri tavoin harhaanjohtavaa
otsikkotyyppiä.
Räikeimmät keinot liittyvät uutistekstiin nähden ristiriitaiseen tai liioittelevaan sanavalintaan; otsikon katuva
nainen ei kadukaan enää uutistekstissä
ja ?eläinsuojelijoiden raju hyökkäys?
paljastuu julkiseksi huolen osoitukseksi. Harhaanjohtavia voivat olla myös
valikoivat otsikot, jotka korostavat jutun kiinnostavinta osaa. Esimerkiksi
perheen syyllistyttyä rikokseen on otsikon shokkiarvolle edullisempaa mainita vain perheen lasten osallisuus tekoon.
Monitulkintaiset otsikot taas tarjoavat lukijalle useita tulkintavaihtoehtoja, joista lukija tarjolla olevan tiedon
pohjalta valitsee väärän. Kun otsikko
julistaa julkisuuden henkilön romahtaneen, kyse voikin olla tämän suosion
tai kenties urheilusijoituksen laskusta.
Värittyneet otsikot käyttävät neutraalin ilmauksen sijaan sen tunteita
herättävää vastinetta, jolloin esimerkiksi uutistekstin kipulaastari vaihtuu
otsikossa huumelaastariksi. Mainosfunktio menee tiedonvälityksen edelle
myös otsikoissa, jotka sisältävät vain
epäinformatiivisen viittauksen uutisen
sisältöön tai nostavat esille jotain kiin-
nostavaa mutta uutistekstin kannalta
epäolennaista.
Vaikka edellä mainitut otsikkotyypit
hämäävät lukijaa, ne ovat yleensä tulkinnanvaraisia eikä niitä voi varauksetta julistaa harhaanjohtaviksi. Kyse on
ilmaukseen sisältyvistä tulkintavaihtoehdoista, joista nokkelalla sana- tai kuvavalinnalla saadaan lukija poimimaan
se kiinnostavin. Sormella osoittelun sijaan työni tarkoitus onkin antaa tieteellinen näkökulma klikkausjournalismin etiikan kannalta tärkeään aiheeseen ja tarjota maaperää mediakriittiselle jatkotutkimukselle aiheesta, jota
toistaiseksi on tutkittu vähän.
Tutkija: Filosofian maisteri Sami Mäkiviinikka
Tutkimus: Pro gradu -tutkielma Vaasan yliopiston
Nykysuomen ja kääntämisen yksikköön: ?Iltalehti.fi-verkkopalvelun etusivun harhaanjohtavat
uutisotsikot. Semantiikan ja pragmatiikan näkökulma.?
> Tutkimus löytyy osoitteesta: http://
www.tritonia.fi/pages/gradu_getfile.php?id=4853
Esimieskin jännittää irtisanomistilannetta
Kaisa Tuomala
?
Esimiesasemassa toimivat ovat
yt-neuvotteluissa organisaation tavoitteiden
sekä työntekijöiden
odotusten välissä. Samanaikaisesti esimiehillä on käsiteltävinään
omat tunnekokemuksensa. Halusin selvittää, kuinka esimiehet kokevat irtisanomisprosessin ja mitä he kertovat
prosessiin liittyvistä tunteistaan.
Toteutin tutkimukseni haastattelemalla kuutta irtisanomisia suorittanutta esimiestä. Rakensin haastateltavien
kokemuksista kaksi erilaista kertomusta. Tutkimukseni vahvisti näkemystä
tunnekokemusten subjektiivisuudesta
ja ainutlaatuisuudesta.
Irtisanomisprosessin alkuvaiheessa
esimiehet kokevat ja kohtaavat epävar-
muuden ja pelon tunteita. Esimiehet pitävät vaikeana päätöksentekoa irtisanottavista sekä viestinnän rajallisuutta yt-prosessissa. Vaikka irtisanottavien kohtaaminen voimakkaine tunnereaktioineen jännittää esimiehiä, he
haluavat kantaa vastuun päätöksistään
ja irtisanoa itse. Prosessin loppuvaiheessa esimiehet kertoivat tuntevansa
surua ja huolta työntekijöiden selviämisestä. Toisaalta esimiehet mainitsivat
irtisanomisten jälkeen kokevansa helpotusta ja tyytyväisyyttä hyvänä johtajana toimimisesta. Syyllisyys esiintyi
esimiesten puheissa vain vähän.
Esimiehet käyttävät monenlaista
tunnetyötä selvitäkseen prosessista:
osa ajattelee irtisanomiset työtehtävänä muiden joukossa, toisia helpottaa
syiden perustelu sekä asian hyväksyminen. Osaa auttaa etäännyttäminen
asettamalla selkeä raja esimiehen ja
alaisen väliselle läheisyydelle. Usein esi-
miehet kokevat, että heidän tulee säännellä tai esittää tunteita esimiesasemansa vuoksi. Heidän tunneilmaisuaan
ja käytöstään ohjaavat voimakkaasti
esimiesrooli sekä näkemys hyvästä johtajuudesta ja uskottavasta esimiehestä.
Haastattelemani esimiehet kokivat
jääneensä prosessissa yksin. Laajemmin ajateltuna yksilöiden tunteiden
tiedostaminen ja huomioiminen voisivat parantaa työhyvinvointia ja organisaation toimintaa.
Tutkija: Tradenomi, kauppatieteiden maisteri
Kaisa Tuomala
Tutkimus: Pro gradu -tutkielma Aalto yliopiston
kauppakorkeakoulun johtamisen ja kansainvälisen liiketoiminnan laitokselle: ?Esimiesten kertomuksia tunteista ja tunnetyöstä irtisanomisprosessissa.?
> Tutkimus löytyy osoitteesta:
http://epub.lib.aalto.fi/fi/ethesis/pdf/12878/hse
_ethesis_12878.pdf
Rauhanjournalisti raportoi kansan keskeltä
Mirjam Tahkokorpi
?
Alkuvuosi 2011
opittiin tuntemaan nimellä arabikevät, kun mielenosoitukset levisivät monessa arabimaassa.
Tutkin pro gradu -tutkielmassani eri tiedotusvälineiden raportointia Egyptin kansannoususta alkuvuonna 2011. Tutkimuskohteena olivat suomalaisen Helsingin Sanomien, yhdysvaltalaisen
New York Timesin ja qatarilaisen al-Jazeeran verkossa julkaistut reportaasit.
Selvitin tutkimuksessani, millaisia
sotajournalismin ja rauhanjournalismin piirteitä Egyptin kansannoususta
kertovat jutut sisälsivät. Rauhantutkijoiden mukaan sotajournalismi kertoo
hyvän ja pahan välisestä kamppailusta,
kun taas rauhanjournalismi ehdottaa
konfliktiin ratkaisuja. Koska Egyptin
kansannousu ei ollut perinteinen sota,
vaan pitkäaikainen konflikti, aihe antoi
hyvät mahdollisuudet rauhanjournalismin toteuttamiseen.
Käytin tutkimuksessa hyödyksi rauhantutkija Johan Galtungin määritelmiä rauhanjournalismille ja sotajournalismille. Koostin määritelmistä kysymysrungon, jonka avulla analysoin juttuaineiston.
Tutkimuksessa selvisi, että al-Jazeeran
jutut muistuttivat eniten rauhanjournalismia, kun taas New York Timesin jutut
sisälsivät eniten piirteitä sotajournalismista. Tämä ilmeni esimerkiksi siitä, kenen näkökulmasta tiedotusvälineet raportoivat. Sekä al-Jazeera että Helsingin
Sanomat käyttivät lähteinä pääasiassa
tavallisia ihmisiä, kun taas New York Times siteerasi enimmäkseen viranomaisia. Al-Jazeera kertoi siitä, miten tavalliset kansalaiset kokivat Egyptin tapahtu-
mat sen sijaan, että se olisi vain tiedottanut kuolleiden ja haavoittuneiden lukumääristä. New York Timesin jutuissa korostui enemmän kuin muissa mellakoiden aineelliset vahingot.
Rauhanjournalismia on vaikea tehdä
perinteisessä uutismediassa, koska uutiskriteerit poikkeavat rauhanjournalismin määritelmistä. Konflikteihin tarvitaan silti ratkaisuehdotuksia. Internet
tarjoaa mahdollisuuksia rauhanjournalismin toteuttamiseen, koska sosiaalisessa mediassa tavallinen kansa saa entistä
helpommin äänensä kuuluviin.
Tutkija: Yhteiskuntatieteiden maisteri Mirjam
Tahkokorpi
Tutkimus: Pro gradu -tutkielma Tampereen yliopiston Viestinnän, median ja teatterin yksikköön: ?Tavoitteena vapaus. Egyptin kansannousu Helsingin
Sanomissa, New York Timesissa ja al-Jazeerassa.?
> Tutkimus löytyy osoitteesta:
http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu06199.pdf
SuomenLehdistö 12/12 17
VALOKUVA
Vintage-uutiskuvat
VANHOISTA VALOKUVISTA
on tullut haluttua kauppatavaraa sitä mukaa, kun digitalisoituminen on tehnyt nykyvalokuvauksesta sähköisen aineetonta. Keräilijöitä ovat alkaneet kiinnostaa 1800-luvun
dagerrotyyppien ja muiden valokuvauksen varhaismenetelmillä tehtyjen harvinaisuuksien lisäksi myös tavalliset
1900-luvun valokuvat. Niitä
ovat arkistot pullollaan, koska
filmille kuvatuista negatiiveista on voitu monistaa valtavat
määrät paperisia positiivikuvia tilaajille.
Kuvajournalismissa arkistot
ovat kaikkein suurimmat, uutiskuvien päivittäisen virran
kasvattamat. Kaikkea ei ole ollut edes mahdollista säästää,
vaikka historian käänteet saattavat joskus tehdä hävitetyistä kuvista journalistisesti arvokkaita: paikallispoliitikosta
tulee presidentti, ja paikallislehden arkistokuvilla hänen
uransa alkuvaiheista kunnanvaltuustossa onkin äkkiä historiallista merkitystä.
AP / LEHTIKUVA
kuvanvoima
Uutiskuvien uudet markkinat
KOKONAAN TOISENLAINEN
arvonmuodostus tapahtuu silloin, kun uutiskuvat tulevat
taidekaupan markkinoille. Tänä syksynä niitä oli esillä Pariisissa vuotuisilla Paris Photon valokuvamessuilla. Seinälle nostettuina, kehystettyinä
ja kohdevalaistuina vanhat uutiskuvat eristetään alkuperäisestä historiallisesta ja journalistisesta yhteydestään esteettisen tarkastelun kohteeksi.
Lontoossa ja Münchenissä
toimiva Daniel Blaun galleria
oli tuonut messuille kuvia, joiden ottajat tuskin koskaan kuvittelivat niiden joskus koristavan Grand Palais?n messuseinämää. Ilmasta-otsikon alle oli
koottu Yhdysvaltain armeijan
alkuperäisiä valokuvia toisen
maailmansodan taisteluista ja
Tyynenmeren ydinkokeista sekä avaruushallinto Nasan valokuvia avaruuslennoilta.
Vanhat uutiskuvat, kuten otos Nagasakin ydinpommin muodostamasta sienipilvestä, ovat arvossaan taidemarkkinoilla.
JOSSAIN MUUSSA yhteydessä
kuvia olisi katsonut historiallisina dokumentteina, mutta
messuilla oli näkyvissä myös
niiden uusi hinta. 4000 eurolla saisin seinälleni ilmavoimien valokuvaajan Albert T.
de Haxtin kuvan Nagasakin
ydinpommista, kuvattuna sadan mailin etäisyydeltä räjähdyksestä. 8000 euroa, ja mukaani lähtisi Bikinin atollin yllä leviävän sienipilven kuva
vuodelta 1946.
Miten tällaiset kuvat ovat
päätyneet taidemarkkinoille?
Gallerian edustaja haluaa ensin tietää, miksi asia kiinnostaa minua. Valokuvahistorian
opettaminen riittää selitykseksi, ja saan kuulla Daniel
Blaun etsivän huutokaupoista
ja markkinoilta erilaisten arkistojen ja kuvatoimistojen
hylkäämiä kuva-aineistoja.
18 SuomenLehdistö 12/12
Kierrätykseen päätyneet kuvat
ovat usein kaksoiskappaleita
tai kopioita kuvista, joita on jo
riittävästi arkistossa.
Merja Salo
Kuvallisen
viestinnän ja
valokuvauksen
professori
Taideteollisessa
korkeakoulussa.
merja.salo@aalto.fi
KÄYVÄTKÖ KUVAT SITTEN
kaupaksi? Kyllä, sanoo gallerian edustaja, vaikka moni katsoja myös torjuu ne voimakkaasti. En taida olla ainoa messuvieras, jota askarruttaa vanhojen arkistokuvien kaupan
etiikka.
Kotisivuillaan galleria selittää uutiskuvien kauppaa sillä,
että ?jokaisella tulee olla mahdollisuus omistaa pala historiaa?. Lontoon galleriassa kesällä
pidetyssä vanhojen uutiskuvien näyttelyssä kuvat maksoivat 250?1000 euroa kappale ja
niiden edullisuutta korostettiin mainonnassa. Uutiskuvia
markkinoitiin esineinä, joiden
erityisyyteen kuuluivat rajausmerkinnät ja kääntöpuolen
julkaisuleimat. Vintage-uutiskuva onkin taidekaupan tarpeisiin soveltuva estetisoitu ja
esineellistetty objekti, jonka
muodikas ?materiaalisuus? on
tärkeämpää kuin sen alkuperäinen historiallinen tehtävä
tiedonvälityksessä.
Katsellessani huolellisesti kehystettyjä vintage-uutiskuvia
muistan äkkiä suomalaisesta
arkistosta aikoinaan löytämäni erikoisuuden: Inkeroisten
junaturmaa esittävän valokuvan vuodelta 1905. Se oli liimattu koristeelliseen jugendpahvikehykseen. Tällä tavoin
pohjustettuja valokuvia oli tapana pitää esillä kodeissa piirongin päällä. Oliko onnettomuuspaikalla käynyt valokuvaaja myynyt kuvaansa yksit-
täiskappaleina uteliaalle yleisölle, vai oliko joku onnettomuudessa omaisensa menettänyt kehystänyt kuvan muistoesineekseen? Kummassakin tapauksessa uutiskuva nyrjähti
pois journalistisesta tehtävästään ja palveli muita tarkoituksia.
Vastaava siirtymä laajemmassa mitassa saattaa olla
edessä, kun alkuperäiset paperiset uutiskuvat kulkeutuvat
gallerioihin ja taidekauppaan.
Kuvaajien kannattaakin olla
valppaina, sillä digitalisoituneessa maailmassa vanha paperinen valokuva näyttää saavan arvaamatonta nostalgista
ja rahallista arvoa.
Merja Salo
> Kuvamateriaalia löytyy osoitteesta:
http://www.danielblau.com/london/
INTERNET
Feature verkossa
verkonsilmä
Verkkofeaturea elegantissa muodossa
erityistä ponnistusta, mikä
taas ohjaa täyttämään sivut
pinnalliseen silmäilyyn kelpaavilla pätkillä, joita ei mainoksista juuri erota. ESPN:n juttu
on oiva esimerkki pyrkimyksestä tarjota verkkofeatureita
elegantissa muodossa.
TÄÄLTÄ SUOMESTA katsoen
ESPN-verkkojulkaisun jutussa
The Long Strange Trip of Dock
Ellis ei ole olennaista jutun
kohde vaan jutun esitystapa.
Yhdysvaltalaisen mutta maailmanlaajuisesti toimivan urheilun verkkolehden juttu on
erään baseball-pelaajan henkilökuva, perusteellinen sellainen. Meille kiinnostavaksi jutun tekee kuitenkin sen verkon
keinoin toteutettu kerrontatapa, joka luo miellyttävän lukukokemuksen.
Jutun peruselementti on
teksti, mutta sitä tuetaan visuaalisilla esityksillä ja harkitulla ulkoasulla. Vastoin vakiintunutta viisautta juttu on todella pitkä, ja lukijan on vieritettävä yksi jos toinen ruudullinenkin lukeakseen koko jutun. Tässä tapauksessa vieritys
palkitaan. Pian koko ruudun
peittää typografisesti hieno sitaattinosto. Se puolestaan antaa tilaa uudelle piirroskuvalle
ja tekstiosiolle.
TOINEN PITKIÄ JUTTUJA suosiva verkkojulkaisu The Verge toteuttaa hillittyä tyylikkyyttä
mallien avulla. Eri jutut näyttävät jossain määrin samanlaisilta, mutta aina selkeiltä ja helposti omaksuttavilta.
Esimerkiksi kyborgi-ilmiötä
käsittelevä Vergen juttu rakentuu lehdelle tyypilliseen tapaan
tekstin varaan taittopohjassa, johon typografialla ja erilaisilla
graafisilla elementeillä tuodaan
kulloistakin aihetta heijastavaa
ilmeikkyyttä. Videot täydentävät kerrontaa, ja tekstilinkit antavat jutulle verkkomaista syvyyttä.
?
Rakenne kutittelee lukijaa
jatkamaan jutun parissa,
koska ihan kohta on
luvassa taas jotain
virittävää.
Juttunäkymä muuttuu näin
epätahtisesti loppuun asti.
Tekstin oheen tai päälle nousee kohdehenkilöön liittyviä
kuvia ottelulipuista, vanhoja
valokuvia, hieman interaktiivista grafiikkaa ja videota. Rakenne kutittelee lukijaa jatkamaan jutun parissa, koska ihan
kohta on luvassa taas jotain virittävää.
TEKSTUAALISESTI ESITETTY
jutun perussanoma on designin ansiosta tarjolla lukijalle levollisessa mutta rikkaassa ympäristössä.
ESPN:n henkilöfeature ilmentää hyvin pyrkimystä pe-
JOURNALISMITUTKIJA Neil
Thurman on havainnut tutkimuksessaan, että erityinen uutistapahtumia reaaliajassa seuraamaan pyrkivä juttuformaatti on verkkolukijoiden mieleen.
Guardianin Live Blog -juttuja tutkinut Thurman totesi, että lukijat pitivät näitä läpinäkyvämpinä ja myös luotettavampina kuin perinteisen formaatin uutisia verkossa. Suosion taustalla on Live Blogien
istuminen uusiin käyttötarkoituksiin, sillä näitä juttuja luetaan ? tai vilkaistaan ? tyypillisesti työn ohessa. Luotettaviksi jutut taas koetaan siksi, että
vaikka pikauutisoinnissa tehdään virheitä, ne korjataan selkeästi.
lastaa journalistinen sisältö
web-kilkuttimien suosta. Ehkä
on tablettien innoittaman uuden ulkoasuajattelun ansiota,
että verkkojulkaisut on alettu
Uudenlaiset lukujuttujen esitystavat ja toisaalta verkolle erityiset uutisseurantamuodot jättävät yhä vähemmän tilaa printistä periytyvälle uutisformaatille. Mutta tuskinpa verkkolukijat suuresti pahastuvat. 2)
WWW
Sosiaalisen median seuraajien
määrästä on tullut eräänlaista
valuuttaa paitsi henkilöille
myös yrityksille, kuten medioille. Niinpä verkossa on
markkinapaikkoja, joissa voi
ostaa tukkukaupalla esimerkiksi Twitter-tilien seuraajia tai
omien twiittien edelleentwiittauksia. Eikä maksa paljon. Editors Weblogissa kerrotaan, että
nähdä sellaisina kuin ne kovin
usein ovat: sekavina, pursuilevan runsasmuotoisina, hankalasti käytettävinä, ahtaina. Juttuihin paneutuminen vaatii
1000 Twitter-seuraajaa maksaa
keskimäärin vähemmän kuin
20 dollaria ja pari tuhatta edelleentwiittausta saa vitosella.
Toisaalla netissä on vastaavasti palveluita, jotka paljastavat
feikkiseuraajat. Esimerkiksi Status People lupaa, että sen Fake
Follower Check kertoo pätevästi
todellisten ja valeseuraajien
määrän. Tuntuu tarpeelliselta
työkalulta myös toimituksille. 3)
WWW
Sierra Leonen äskeisten vaalien
yhteydessä toteutettu kansalaisreportteriprojekti osoitti
(taas), että journalismin joukkoistaminen ei välttämättä
vaadi niinkään huipputeknolo-
KOLMAS TUTUSTUMISEN arvoinen uuden aallon verkkofeature on indie-musiikkiin erikoistuneen Pitchforkin henkilöjuttu muusikko Chan Marshallista eli Cat Powerista.
Juttu on osa lehden kansijuttujen sarjaa, jossa formaatti on
perusteiltaan yhdenmukainen,
mutta silti jokaisen jutun ilme
vahvasti oman näköisensä. Ilmeikkyyttä tuovat muun
muassa vaihtelevat värit. Aihepiirille luontevasti kerrontaa
täydentää äänimaailma, sillä
lukijalle tarjotaan kuunneltavaksi kulloisenkin henkilön
musiikkia ? ilman, että lukemista täytyy keskeyttää. Tablettivaikutteita on aistittavissa
Pitchforkin jutussa siinä, että
juttua vieritetään vaakasuunnassa.
Kaikkien juttuesimerkkien
yhteinen piirre on, että samalla kun hyödynnetään verkon
mahdollisuuksia ? linkkejä,
multimediaalisuutta, dynaamista näkymää ? lukijan annetaan keskittyä itse jutun sanomaan ilman häiritseviä oheishärpäkkeitä. 1)
giaa kuin ideaa ja organisointia. Äänestyspaikoilta uutisoineet ruohonjuurireportterit
olivat saaneet lyhyen koulutuksen ja välineikseen ihan perusmalliset nokialaiset. Jutut olivat tekstiviestejä äänestyksen
etenemisestä. Ne lähetettiin
paikallisen tekstiviestin hinnalla Gmailin kautta ?toimitukseen? Lontooseen, jossa ne
tarkistettiin ja editoinnin jälkeen julkaistiin muun muassa
Twitterissä. Tuloksena oli ajantasaista uutisointia sieltä missä tapahtui, eikä esteenä ollut
tietokoneiden tai nettiyhteyksien puuttuminen.
Innovaation toteutti tuore
kehitysyhteistyöjärjestö Radar
tukenaan Google. 4)
Ari Heinonen
dosentti,
tiedotusopin lehtori
Tampereen
yliopistossa
ari.a.heinonen
@uta.fi
LINKIT
1) Juttua uusista verkkofeaturekokeiluista Nieman Journalism Labin sivulla:
www.niemanlab.org/
2012/11/the-future-ofthe-feature-breakingout-of-templates-tobuild-customizedreading-experiences
ESPN:n urheilijahenkilökuva:
http://sports.espn.go.com
/espn/eticket/story?page
=Dock-Ellis
The Vergen kyborgijuttu:
www.theverge.com/
2012/8/8/3177438/
cyborg-americabiohackers-grindersbody-hackers
Pitchforkin muusikkojuttu:
http://pitchfork.com/
features/cover-story/
reader/cat-power/
2) Live Blog -formaatin
suosiosta Online Journalism Blogissa:
onlinejournalismblog.
com/2012/11/20/liveblogs-outperform-otheronline-news-formats-byup-to-300/
3) Juttua sosiaalisen median mustasta pörssistä
Editors Weblogissa:
www.editorsweblog.org
/2012/11/22/followersfor-sale-twitters-veryown-black-market.
Status People:
fakers.statuspeople.com
4) Juttua kansalaisreporttereiden vaalijournalismista Journalism.co.uk:ssa:
www.journalism.co.uk/
news/citizen-journalistsreport-sierra-leoneelections-by-sms-/s2/
a551240/
SuomenLehdistö 12/12 19
JSN
Päätöksiä 20.6.2012.
20.6.2012
Ratkaisun tekivät Risto Uimonen (pj), Jukka Ahlberg, Ulla
Ahlmén-Laiho, Ollijuhani Auvinen, Hannu Helineva, Timo
Huovinen, Anna-Liisa Hämäläinen, Lauri Karppi, Tuomo Lappalainen, Riitta Ollila ja Jaakko
Ujainen.
Aamulehti
Julkisen sanan neuvoston langettava päätös toimittajan asemaa koskevassa asiassa. Lehti kertoi järjestämästään ammatti-ilotulitteiden valeostosta, jossa olisi
tehty kauppaa ilman siihen vaadittavia
lupia. Jutussa arvosteltiin erityisesti tukkuliikettä, jonka toimitusjohtajana kantelija työskentelee. Hän sai vastata printtilehdessä väitteisiin samassa yhteydessä. Myös hänen oma kannanottonsa julkaistiin. Langettava päätös perustuu jutun kirjoittaneen toimittajan asemaan.
Hän oli jäävi tekemään tätä juttua liian
läheisen henkilösuhteen vuoksi.
Kantelu: 30.11.2011
Kantelija: Kalervo Kaarre
Kantelija on Suomen Ilotulitus Oy:n toimitusjohtaja, joka katsoo 19.10.2011 julkaistun uutiskokonaisuuden olevan
harhaanjohtava ja tarkoitushakuinen.
Uutiset liittyivät lehden järjestämään
peiteostoon, jossa myyjä kauppasi pimeästi Suomen Ilotulituksen tuotteita,
vaikka ostajalla ei ollut vaadittavia lupia. Myyjä oli Suomen Ilotulituksen
asiakas, mutta muuten Suomen Ilotulituksella ei kantelijan mukaan ollut mitään osaa kyseenalaisessa räjähdekaupassa.
Kantelija kirjoittaa, että Suomen Ilotulitus ei ollut myynyt eikä toimittanut
jutussa mainitulle myyjäyritykselle ilotulitteita vuoden 2011 aikana. Kun ilotulitteita myytiin kyseiselle yritykselle
uudeksivuodeksi 2010, yrityksen järjestämästä ilotulitusnäytöksestä tehtiin
asianmukaiset ilmoitukset.
Jutun kuvassa olevassa laatikossa
näkyivät Tähtiraketti Oy:n (nykyisin
Suomen Ilotulitus Oy) ja kantelijan nimet. Kantelijan mukaan Suomen Ilotulitus noudattaa lakia ja säännöksiä ilotulitteiden myynnissä ja luovutuksessa. Jälleenmyyjät ja asiakkaat vastaavat omalta osaltaan, että he käyttävät
ilotulitteita ilmoitustensa mukaisesti.
Kantelija katsoo, että peiteostossa kiinni jääneen yrityksen toiminta ei voi olla Suomen Ilotulituksen vastuulla.
Kantelija sai toimittajalta sähköpostitse seuraavat kysymykset: ?Onko näytösampujille tai muille tahoille myyty pimeästi ammatti-ilotulitteita Suomen Ilotukitus Oy:stä tai Tähtiraketista? Miten
on mahdollista, että yrityksesi maahan-
*
Tiedotusvälineiden riippumattomuuden ja uskottavuuden kannalta on tärkeää, että
toimittaja jäävää itsensä tai toimituksen johto huolehtii jääväämisestä, kun journalistilla
on läheinen suhde juttuun liittyvään henkilöön.
tuomia ammatti-ilotulitteita on pimeillä
markkinoilla?? Vastausaikaa annettiin
kaksi tuntia. Voidaanko tällaiset kysymykset, jotka on lähetetty vastattaviksi
ilman taustoittavaa tietoa asiayhteydestä, katsoa riittäväksi tilaisuudeksi oman
näkemyksen esittämiseksi samassa yhteydessä, kantelija kysyy. Hän täydensi
kanteluaan lähettämällä neuvostolle sähköpostiviestejä, joissa toimittaja pyytää
yhteydenottoa ja sen jälkeen esittää kysymyksensä kantelijalle. Sähköpostitse
sovittiin myös uuden haastattelun tekemisestä sen jälkeen, kun Aamulehti oli
julkaissut nyt kantelun kohteena olevat
uutiset. Kantelijaa haastateltiin Aamulehden tiloissa, mutta hän kertoo poistuneensa paikalta noin tunnin kuluttua
haastattelun alkamisesta, koska samat
kysymykset ?toistuivat toistumistaan?.
Kantelija uskoo, että jutussa lähteenä käytetty Suomen Ilotulitus Oy:n entinen työntekijä, jonka nimeä ei kerrot tu, on kantelijan kiristysyrityksestä tuomion saanut Suomen Ilotulitus Oy:n
entinen työntekijä. Kantelijan mukaan
Suomen Ilotulituksella on vain yksi extyöntekijä. Kyseinen henkilö on naimisissa jutun kirjoittaneen toimittajan sisaren kanssa.
Kantelija pitää mahdollisena, että
lähde on toiminut vahingoittamistarkoituksessa ja pyrkinyt vaikuttamaan
journalistin työhön. Sukulaissuhteen
vuoksi kantelija epäilee, että toimittajalla itselläänkin on voinut olla vahingoittamistarkoitus. Suomen Ilotulitus
on kantelijan mukaan jo kärsinyt merkittäviä taloudellisia tappioita yrityksen entisen työntekijän tekemien tutkintapyyntöjen vuoksi, vaikka ne sittemmin ovat osoittautuneet aiheettomiksi.
Kantelijan mukaan toimittaja kielsi
kysyttäessä Suomen Ilotulitus Oy:lle olleensa tietoinen yrityksen entisen työntekijän saamasta kiristystuomiosta. Käräjäoikeuden postitusluettelon mukaan
tuomiopäätös on kuitenkin lähetetty
toimittajalle samaan aikaan kuin oikeusjutun osapuolille.
Jutussa ei kantelijan mielestä avattu, miten nimettömän lähteen ja siltä
hankittujen tietojen luotettavuus on
varmistettu. Aamulehti ei huomioinut
Suomen Ilotulituksen tiedotetta, joka
lähetettiin uutisen julkaisemisen jälkeen. Sen sijaan yrityksen ?äärimmilleen lyhennetty? kannanotto julkaistiin
lehden verkkosivulla, mutta sen huomioarvo oli kantelijan mielestä huomattavasti alkuperäistä uutisointia vähäisempi.
Vastaukset: 17.1.2012 ja 10.6.2012
Vastaaja: Aamulehti
Päätoimittaja Jouko Jokinen pitää uutisen aihetta yhteiskunnallisesti merkittävänä. Hän kirjoittaa, että jutussa käsiteltiin erittäin tehokkaiden, siviilirä-
jähteitä vastaavien ammatti-ilotulitteiden pimeää kauppaa. Niiden myynti on
erittäin tarkkaan valvottua. Uutisen julkaisemisen jälkeen Turvatekniikan keskus Tukes ilmoitti vaativansa myös Suomen Ilotulitukselta selvityksen liittyen
ammatti-ilotulitteisiin. Pirkanmaan poliisi aloitti uutisen perusteella omaaloitteisesti esitutkinnan nimikkeellä
räjähderikos.
Lehti oli saanut vihjeitä pimeillä
markkinoilla tarjottavista ammatti-ilotulitteista. Jutun tekemisessä käytettiin poikkeuksellisia tiedonhankintamenetelmiä, koska pimeää kauppaa on
käytännössä mahdoton todentaa muuten kuin koeostolla. Tiedonhankintamenetelmistä kerrottiin myös lukijoille.
Päätoimittajan mukaan juttua on
edeltänyt pitkä prosessi, johon saatiin
tietoa poliisin kertomasta vuoden 2011
alussa. Jutun tehneellä toimittajalla on
tuolta ajankohdalta tallella dokumentti, jossa poliisin edustaja kertoi luottamuksellisesti selvittävänsä erääseen
ilotulitusalan toimijaan liittyvää epäilyä pimeästä myyntipisteestä. Asiaa
selvitettiin jo tuolloin, mutta näyttöä
jutun kirjoittamista varten ei ollut riittävästi. Sitä löytyi vasta syksyllä 2011
ammattituotteiden koeostoissa, jotka
tehtiin kahteen eri yritykseen. Toisessa
niistä pimeä kauppa tyrmättiin heti
aluksi. Valeostotilanne olisi Jokisen mukaan päätynyt kaupan tekemiseen. Ostettavaksi tarkoitetut ammatti-ilotulitteet olivat Tähtiraketti Oy:n pakkauksissa, joita Suomen Ilotulitus Oy edelleen käyttää.
Jokisen toteaa, että lähteen suojeleminen on äärimmäisen tärkeää. Hän
kuitenkin kertoo lähteestä sen verran,
että kysymyksessä ei ole henkilö, jota
kantelija lähteeksi arvelee. Lähteellä ei
ole vireillä oikeusprosesseja kantelijan
tai hänen omistamansa yrityksen kanssa.
Kantelijan omistama Tähtiraketti Oy
perustettiin 1992, ja se yhdistyi Suomen Ilotulitus Oy:öön 2010. Yrityksillä
on lukuisia entisiä työntekijöitä. Lähde
kertoi toimittajalle nähneensä pimeää
myyntiä harjoittaneen yhtiön ostavan
useana vuonna tavaraa Tähtiraketin toimipisteestä. Hänen henkilöllisyytensä
oli päätoimittajan tiedossa jo ennen jutun julkaisemista. Lähteen luotattavuutta arvioitiin useilla tavoilla. Hän
tuntee alan tuotteet erittäin hyvin ja
pystyi kertomaan riittävästi yksityiskohtaista tietoa muun muassa ostotilanteesta ja siinä mukana olleista henkilöistä. Lisäksi toimitus sai tukea kertomukselle toisesta lähteestä, joka ei
myöskään ollut kantelijan mainitsema
henkilö.
Jokinen kirjoittaa, että kantelijan
mainitsemalla oikeusprosessilla ei ole
mitään tekemistä jutun kanssa. Lisäsel-
vityksessään hän painottaa, ettei toimittaja kieltänyt tietävänsä lankonsa
saamasta kiristystuomiosta ja saaneensa tuomiota luettavakseen. Päätoimittaja oli itse paikalla, kun kantelija ja toimittaja keskustelivat kiristystuomiosta Aamulehden tiloissa. Aamulehden
päällikkötasolla on jo pitkään ollut tieto toimittajan ja Suomen Ilotulituksen
entisen työntekijän välisestä perhesuhteesta. Sama tieto on ollut myös Suomen Ilotulitus Oy:lläkin ainakin vuodesta 2008 lähtien, koska sinä vuonna samainen toimittaja haastatteli Suomen
Ilotulituksen silloista toimitusjohtajaa
ja nykyistä hallituksen varajäsentä.
Aamulehti yritti tavoittaa kantelijaa
toistuvasti tuloksetta ennen uutisen
julkaisemista. Myös kantelijan sihteerille jätettiin soittopyyntö. Lopulta kantelijalle lähetettiin sihteerin välityksellä sähköpostikysymykset, joihin hän halusi vastata. Vastaamisaikaa oli kolme
tuntia. Vastattuaan kysymyksiin kantelija ilmoitti palaavansa myöhemmin illalla asiaan, mutta mitään yhteydenottoa ei tullut, joten uutinen julkaistiin.
Jokinen katsoo, että kantelija on saanut
vastata toimittajan kysymyksiin hyvän
journalistisen tavan mukaisesti ja hänen kommenttinsa on julkaistu uutisen
yhteydessä.
Kantelijan julkisuuteen toimittamassa tiedotteessa oli Jokisen mukaan useita asiavirheitä. Siinä esimerkiksi väitettiin, että tapaukseen liittyen ?ei ole tehty ilmoitusta räjähderikoksen epäilystä eikä asia anna syytä tutkinnan käynnistämiseen?. Tosiasiassa poliisi oli
käynnistänyt asiasta esitutkinnan. Kantelijalle tarjottiin tilaisuutta vastata jutussa avoimiksi jääneisiin kysymyksiin
haastattelussa, joka olisi tehty Aamulehden tiloissa. Hänelle toimitettiin sovitusti ennalta kysymykset ja pyynnöt
asiakirjoista, joilla ilotulitteiden laillinen tuoteluovutus olisi voitu todentaa.
Kantelija ei kuitenkaan esittänyt tapaamisessa pyydettyjä dokumentteja ja
poistui lopulta paikalta kesken haastattelun. Toimituksella on hallussaan sekä sähköposteja että ääninauha, jotka
todistavat ennen haastattelua esitetyistä asiakirjapyynnöistä.
Aamulehti julkaisi sekä printtilehdessä että verkossa kantelijan näkemyksen uutisesta. Tekstin sisältöön liittyen käytiin kirjeenvaihtoa. Vuorokausi ennen tekstin julkaisemista kantelija halusi vielä tarkentaa sanamuotoja,
joten julkaisemista oli pakko siirtää. Jokisen mielestä kirjoitusta käsiteltiin hyvässä yhteisymmärryksessä ja perusteellisesti.
Ratkaisu
Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään
oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuo-
?Tätä mukia ei osta kukaan?
Matti Apunen puhuu ja provosoi, koska hänellä on sananvapaus.
Kaikkialla näin ei ole. Matti Apunen lainasi huulensa Vikesin
sananvapauskampanjalle, koska sananvapaus kuuluu kaikille
huulille. Osta Apus-muki ennen kuin ne loppuvat! Tsekkaa myös
muut sananvapauden puolustajat: www.vikes.fi
13?
kpl
20 SuomenLehdistö 12/12
lisille (JO 2). Journalisti ei saa käyttää
asemaansa väärin. Hänen ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus eikä
vaatia tai vastaanottaa etuja, jotka voivat vaarantaa riippumattomuuden tai
ammattietiikan (JO 4).
Tietolähteisiin on suhtauduttava
kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus (JO 12). Journalistilla on oikeus ja velvollisuus pitää tietoja luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyys
salassa siten kuin lähteen kanssa on sovittu. Jos yhteiskunnallisesti merkittävien tietojen julkaisusta aiheutuu erittäin kielteistä julkisuutta, toimituksen
on suotavaa avata yleisölle, miten nimettömän lähteen ja siltä hankittujen
tietojen luotettavuus on varmistettu
(JO 14). Haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään (JO 17).
Aamulehti julkaisi sekä printtilehdessä että verkkosivuillaan uutisia, joiden kärki kohdistui Suomen Ilotulitus
Oy:öön. Ensimmäisen uutisen otsikko
kuului ?Ilotuliteyritys sotkeutunut likaiseen räjähdemyyntiin?. Jutussa kerrottiin Aamulehden järjestämästä valeostosta, jota ei kuitenkaan viety loppuun
asti. Kauppaa hierottaessa ostajalle tarjottiin pommiin riittävä määrä räjähteitä. Räjähteitä kauppasi Räjäytyskaksikko Oy:n johtohenkilö, mutta ne oli pakattu tukkuliike Tähtiraketti Oy:n laatikoihin, jotka myös näkyivät uutisen yhteydessä julkaistussa valokuvassa. Kuvista erotti myös kantelijan nimen ja
hänen yhteystietonsa.
Tekstissä kerrottiin jälkien johtavan
Suomen suurimpaan alan yritykseen
Suomen Ilotulitus Oy:öön, johon Tähtiraketti oli aikaisemmin yhdistynyt. Jutun mukaan useat Aamulehden nimettömät lähteet kuvailivat kantelijan toimintatapoja erikoisiksi. Yksi ex-työntekijä oli kertonut nähneensä, että Räjäytyskaksikko Oy:lle oli myyty sittemmin
jälleenmyyntiin päätynyttä tavaraa käteisellä ja että Tähtiraketin näytösampujille oli myyty ?pakettiautot täyteen
ammatti-ilotulitteita johtajan käskystä?.
Ilotulitteiden turvallisuutta valvovan Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin edustaja puolestaan sanoi mahdollisten väärinkäytöksien olevan poliisiasia. Kantelija sai omassa kainalojutussa vastata toimittajan kahteen kysymykseen. Hän kielsi tietävänsä mitään Tähtiraketin tai Suomen Ilotulituksen tuotteiden myynnistä pimeillä
markkinoilla. Uutisen nettiversiosta
kantelijan vastaukset oli jätetty pois.
Myöhemmin samana päivänä Aamulehden verkkosivuilla julkaistiin uutiset ?Tukes vaatii selvityksiä Suomen
Ilotulitus Oy:ltä? ja ?Poliisi aloittaa esitutkinnan pimeästä ilotulitekaupasta?.
Niissä kerrottiin, että viranomaiset olivat päättäneet aloittaa omat selvityksensä Aamulehden uutisen perusteella. Poliisi käynnisti jutun mukaan esitutkinnan nimikkeellä räjähderikos. Poliisi ei jutussa sanonut, että tutkinta
kohdistuisi Suomen Ilotulitus Oy:öön.
Aamulehti julkaisi netissä 27.10. ja printissä 28.10.2011 kantelijan kirjoituksen,
joka oli otsikoitu ?Kommentti: Suomen
Ilotulitusta ei syytetä rikoksesta?.
Räjähteiden luvaton myynti on yhteiskunnallisesti merkittävä asia, josta
kertomiseen Aamulehdellä oli painavia
perusteita. Viranomainen päätyi tekemään Aamulehden jutun perusteella
jatkoselvityksiä Suomen Ilotulitus Oy:n
toiminnasta. Lehden kuvaus kaupanteosta ja myyntiin tarjotusta räjähdeerästä ei sisältänyt virheitä. Suomen
Ilotulitus Oy:n ei väitetty osallistuneen
pimeään kaupankäyntiin, mutta sen
roolia painotettiin jutussa enemmän
kuin itse pimeään kaupankäyntiin osallistuneen yrityksen.
Neuvosto korostaa, että toimituksella oli oikeus valita näkökulmansa semminkin, kun kyseessä on ilotulitteiden
suurin tukkukauppias ja yhtiön tuotteita oli aiemmin asetettu väliaikaiseen
myyntikieltoon. Jutun painotusten perusteella herää kuitenkin kysymys toimittajan motiiveista hänen perhesuhteittensa takia.
Toimitus otti yhteyttä kantelijaan
asianmukaisesti ja antoi hänelle mahdollisuuden omien kommenttien esittämiseen samassa yhteydessä kriittisten tietojen julkaisemisen kanssa. Kantelija sai tietää toimittajan hänelle lähettämien kysymysten perusteella, että Suomen Ilotulituksen tuotteita oli
päätynyt pimeille markkinoille. Kantelija vastasi toimitukselle lyhyesti sähköpostitse ja päätti viestinsä toteamalla ?palataan myöhemmin asiaan?. Sähköpostikirjeenvaihdon perusteella kantelija tiesi, mihin mennessä toimituksessa odotettiin hänen vastaustaan,
mutta hän ei enää ottanut yhteyttä toimitukseen. Toimitus myös tarjosi kantelijalle mahdollisuuden tulla kuulluksi jälkikäteen. Kun kantelija poistui kesken haastattelun, lehti julkaisi hänen
oman kannanottonsa olennaisen sisällön. Siinä täsmennettiin, että Suomen
Ilotulitusta ei syytetä rikoksesta.
Kantelussa esitetty väite, että vain
yksi entinen työntekijä olisi voinut toimia lähteenä, ei neuvoston mielestä ole
uskottava. Lehti myös valotti yleisölle
asiallisesti poikkeuksellista tiedonhankintatapaansa ja kertoi nimettömän
lähteen taustoista. Päätoimittajan neuvostolle antama selvitys osoittaa, että
toimitus on arvioinut riittävän huolellisesti lähteittensä luotettavuuden. Tämä tieto olisi ollut suotavaa kertoa
myös yleisölle. Näin se olisi voinut vielä paremmin arvioida lähteen luotettavuutta.
Toimittaja on juttua kirjoittaessaan
tiennyt, että hänen lankonsa, Suomen
Ilotulituksen entinen työntekijä, on tuomittu yrityksestä kiristää kantelijaa. Aamulehden uutisen julkaisuajankohtana
oikeusprosessi oli kesken, sillä tuomittu valitti päätöksestä hovioikeuteen.
Tuomion saanut henkilö on myös syyttänyt kantelijaa työsyrjinnästä. Asia oli
vireillä Aamulehden jutun julkaisun aikaan, mutta viranomainen on sittemmin todennut, ettei syrjimistä tapahtunut.
Neuvostolla ei ole näyttöä siitä, että toimittajan lanko olisi vaikuttanut
Aamulehden jutun sisältöön. Perheside on kuitenkin niin läheinen, että se
on omiaan herättämään kysymyksiä
Aamulehden jutun painotuksista. Tiedotusvälineiden riippumattomuuden ja
uskottavuuden kannalta on tärkeää, että toimittaja jäävää itsensä tai toimituksen johto huolehtii jääväämisestä,
kun journalistilla on läheinen suhde juttuun liittyvään henkilöön. Tässä tapauksessa näin ei menetelty, vaikka toimittajan lanko ja kantelija olivat osapuolina riitaoikeudenkäynnissä.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Aamulehti on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen.
> 4755A/SL/11
*
Ilta-Sanomat
Julkisen sanan neuvoston langettava
päätös samanaikaista kuulemista ja toisen julkaisemien tietojen lainaamista
koskevassa asiassa. Uutisessa lainattiin
Aamulehden julkaisemia tietoja ammatti-ilotulitteiden pimeästä kaupasta. Kantelija joutui jutussa erittäin kielteiseen
julkisuuteen, mutta häntä ei kuultu samanaikaisesti. Päätoimittaja ei myöskään myöntänyt hänelle oikeutta
omaan kannanottoon.
Kantelu: 30.11.2011
Kantelija: Kalervo Kaarre
Ilta-Sanomissa julkaistiin 19.10.2011
STT:n laatima uutinen, jonka otsikko
kuului ?AL: valokuva käräytti suomalaisen rakettifirman?. Jutun ingressissä
väitettiin, että yhtiö oli sekaantunut
laittomaan räjähdekauppaan. Otsikointi viittaa kantelijan mielestä siihen, että Suomen Ilotulitus Oy olisi jopa todettu osalliseksi laittomaan ilotulitemyyntiin. Kantelija on Suomen Ilotulitus
Oy:n toimitusjohtaja, joka myös mainittiin uutisessa nimeltä.
Ilta-Sanomien juttu perustui Aamulehdessä aikaisemmin julkaistuun uutiseen, jossa kerrottiin Aamulehden järjestämästä ammatti-ilotulitteiden valeostoyrityksestä. Kaupassa tarjottiin
Suomen Ilotulitukseen sittemmin sulautuneen Tähtiraketti Oy:n tuotteita
ilman vaadittavia lupia. Suomen Ilotulitus ei ollut osallinen pimeässä kaupanteossa, mutta Aamulehden julkaisemassa kuvassa näkyi kaupan olleita ilotulitteita, joiden pakkauslaatikoihin oli
painettu Tähtiraketti Oy:n ja kantelijan
nimet ja yhteystiedot.
Aamulehden peiteostoyrityksessä ei
missään vaiheessa asioitu Suomen Ilotulitus Oy:n tai sen henkilökunnan,
vaan sellaisen yhtiön kanssa, jolle Suomen Ilotulitus oli myynyt ilotulitteita
viimeksi vuonna 2010. Ilotulituksesta,
jonka asiakas toteutti Suomen Ilotulitus Oy:ltä ostamillaan tuotteilla, oli tehty asianmukaiset ilmoitukset vaadituissa aikatauluissa. Kantelijan mukaan
Suomen Ilotulitus ei missään vaiheessa ollut osallisena väitettyyn laittoman
ilotulitemyynnin yritykseen. Ilta-Sanomien jutussa kuitenkin mainittiin vain
yksi yritys, Suomen Ilotulitus Oy, vaikka se ei voi olla vastuussa asiakkaansa
toimista. Kantelijan mielestä jutusta välittyy virheellinen käsitys yrityksen osallisuudesta tapahtumiin, joihin se ei millään muotoa osallistunut. Suomen Ilotulitus mainittiin asiayhteydessä, joka
liittyy täysin toisen yhtiön toimintaan.
Räväkälle otsikolle ei löytynyt jutun sisällöstä katetta.
Kantelija katsoo, että uutisen antama virheellinen kokonaiskuva vaikut-
Ehdota vuoden 2012 parasta journalistia,
juttua tai journalistista tekoa.
Palkintolautakunta valitsee ehdotusten
joukosta kolmeen palkintoluokkaan kolme
voittajaehdokasta, jotka ovat edistäneet hyvää
journalismia Suomessa vuoden 2012 aikana.
Yleisö saa valita oman suosikkinsa yhdeksän
loppusuoralle päässeen ehdokkaan joukosta.
Äänestys alkaa netissä ja Facebookissa
15.2.2013.
EHDOTA palkinnon saajaa
viimeistään 31.12.2012 osoitteessa suurijournalistipalkinto.fi.
Palkinnot jaetaan suorassa
lähetyksessä MTV3-kanavalla
keskiviikkona 20.3.2013 kello 20 alkaen.
Patricia Seppälän säätiö
ilmoittaa haettavaksi vuoden 2013
????????
kuvajournalismin, lehtikuvauksen ja muun
dokumentoivan ja raportoivan valokuvauksen
edistämiseen.
Apurahoja voi hakea
? alan tutkimukseen ja työhön, jolla alaa
kehitetään
? alan opetukseen ja opiskeluun
? alan projekteihin, esimerkiksi kirjoihin ja
näyttelyihin
????????????
???????????????
intensiivikurssi 6.?8.5.2013 Helsingissä
toimituksen ja kirjapainon ammattilaisille
sekä kuvajournalismin opiskelijoille. Säätiö
kustantaa kurssin seitsemälle osanottajalle.
Kurssin johtaa Timo Kirves.
Hakemukset tehdään ja vastaanotetaan
sähköisesti osoitteessa
www.patriciaseppalansaatio.?
Hakuaika päättyy 25.1.2012 klo 15.00.
???????? ????????
???????????????????????
Ensi vuonna myönnetään viides säätiön
perustajan Patricia Seppälän nimeä kantava
kuvajournalistipalkinto.
15 000 ? suuruinen palkinto myönnetään
joka toinen vuosi.
Palkinnon voi saada henkilö, työryhmä tai
yhteisö merkittävästä pitkäaikaisesta tai uutta
luovasta työstä, toiminnasta tai saavutuksista
kuvajournalismin alalla.
Vapaamuotoisia ehdotuksia voivat esittää
yksityishenkilöt ja yhteisöt.
Ehdotusten on oltava perillä 25.1.2013.
???????? ???????? ??????
Annankatu 25 A 57, 00100 Helsinki
Toimisto 044 586 6144
www.patriciaseppalansaatio.?
toimisto@patriciaseppalansaatio.?
SuomenLehdistö 12/12 21
taa myös tarkoitushakuiselta muun
muassa uutisotsikoiden asettelun vuoksi. Ilta-Sanomat ei tarkistanut Aamulehden uutisen tietoja. Lisäksi Aamulehden jutun tietoja lainattiin vain osittain, jolloin virheellinen tieto vääristyi
entisestään. Tietolähteisiin ei kantelijan mukaan suhtauduttu kriittisesti,
vaan Aamulehden ja STT:n uutiset toistettiin sensaatiohakuiseen tyyliin yksinkertaistaen.
Kantelijan mukaan Ilta-Sanomat ei
myöskään korjannut julkaisemaansa
olennaista virhettä, vaikka Suomen Ilotulitus lähetti toimitukseen tiedotteen
uutisen julkaisun jälkeen. Erittäin kielteiseen julkisuuteen joutuneelle yritykselle ja sen toimitusjohtajalle ei myöskään varattu tilaisuutta esittää näkemyksiään samassa yhteydessä.
Vastaus: 23.1.2012
Vastaaja: Ilta-Sanomat
Päätoimittaja Tapio Sadeoja kirjoittaa,
että lehden julkaisema STT:n uutinen
pohjautui Aamulehden uutiseen, joka
oli otsikoitu ?Tukes vaatii selvityksiä
Suomen Ilotulitus Oy:ltä?. Kyseinen yritys on Sadeojan mukaan Suomen ilotulitemarkkinoiden paitsi todennäköisesti tunnetuin toimija myös suurin ilotulitteiden maahantuoja ja tukkukauppias. Ilta-Sanomien julkaisemassa STT:n
jutussa käsiteltiin yhtiön mahdollista
osallisuutta laittomaan räjähdekauppaan. Lisäksi siinä informoitiin lukijoita kaupatun räjähde-erän vaarallisuudesta ja ammatti-ilotulitteiden käytölle asetetuista rajoituksista.
Uutisen otsikko kertoi päätoimittajan mielestä samasta asiasta kuin juttukin, eli Aamulehden saamasta ilotuliteräjähdelaatikon valokuvasta ja laatikkoon painetuista tiedoista. Otsikko
ei tarkoittanut, että mitään rakettifirmaa olisi todettu syylliseksi laittomaan
kauppaan. Sadeoja viittaa neuvoston
linjaukseen, jonka mukaan toimituksella on oikeus valita näkökulmansa ja julkaista kärjekkäitäkin otsikoita, kunhan
teksti on laadittu neutraalisti eikä siinä ole virheitä. Ilta-Sanomien uutisessa oli kysymys merkittävästä ilotulitealaa koskevasta asiasta, josta lehdellä
oli päätoimittajan mielestä velvollisuus
tiedottaa lukijoilleen.
Sadeojan mukaan Ilta-Sanomat raportoi asiasta puhtaasti valokuvan perusteella, eikä kantelijakaan kiistä kuvan autenttisuutta. Tällä perusteella jutussa ei ollut
sellaista olennaista tai muuta virhettä,
joka lehden olisi pitänyt korjata. Kantelussa ei myöskään yksilöidä virhettä, joka olisi Suomen Ilotulitus Oy:n tiedotteen
perusteella pitänyt korjata.
Ratkaisu
Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin ? myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu (JO 10). Otsikoille,
ingresseille, kansi- ja kuvateksteille,
myyntijulisteille ja muille esittelyille on
löydyttävä sisällöstä kate (JO 15). Olennainen virhe on korjattava heti tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla ja lisäksi julkaisussa, jossa virhe
on alun perin ollut (JO 20). Jos selvästi
tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO
21). Ellei samanaikainen kuuleminen
ole mahdollista, voi erittäin kielteisen
julkisuuden kohteeksi joutunutta olla
tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei
tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista
hänen oma kannanottonsa (JO 22). ? [?
?] Kun verkossa julkaistaan toisen työtä sisältävä juttu, siihen pitää lähdemaininnan lisäksi mahdollisuuksien mukaan liittää linkki alkuperäiseen lähteeseen. [? ?] Myös lähdejutussa haastateltujen henkilöiden kannalta on reilua,
että alkuperäiset lausumat ja kommentit ovat lukijoiden tarkistettavissa. [?
?]? (Periaatelausuma lainaamisesta)
Ilta-Sanomien julkaisemassa STT:n
uutisessa kerrottiin, että Suomessa kaupataan pimeästi ammatti-ilotulitteita.
Alkuperäinen tieto oli peräisin Aamulehden uutisesta. Ilta-Sanomien jutussa mainittiin yksi ainoa yritys, Suomen
Ilotulitus Oy. Sen kerrottiin ?kärähtäneen? ja ?sekaantuneen laittomaan räjähdekauppaan?.
Räjähteiden mahdollisella laittomalla myynnillä on yhteiskunnallista merkitystä, joten Ilta-Sanomien oli perusteltua kertoa tähän liittyvistä epäilyistä. Jutun leipätekstissä kerrottiin totuudenmukaisesti, että pimeästi tarjotut
ammatti-ilotulitteet oli pakattu Suomen Ilotulitus Oy:öön sittemmin sulautuneen Tähtiraketti Oy:n laatikoihin.
Poliisi oli valeostosta alun perin kertoneen Aamulehden mukaan alkanut
selvittää asiaa nimikkeellä räjähderikos. Aamulehden jutussa ei sanottu, että tutkinta kohdistuisi Suomen Ilotulitus Oy:öön. Ilta-Sanomien otsikko ja
ingressi kuitenkin kertoivat, että Suomen Ilotulitus Oy oli sekaantunut laittomaan räjähdekauppaan.
Ilta-Sanomat ei referoinut Aamulehden uutisen osaa, jossa kantelija kielsi
tietävänsä pimeistä kaupoista. Ilta-Sanomissa ei myöskään julkaistu linkkiä Aamulehden juttuun, vaikka neuvoston periaatelausuma lainaamisesta sitä edellyttää. Jos linkki olisi julkaistu, Ilta-Sanomien lukijat olisivat voineet saada asiasta totuudenmukaisemman kuvan.
Rikollisuuteen viittaavan vakavan
väitteen esittäminen saattoi kantelijan
ja hänen edustamansa yrityksen erittäin kielteiseen julkisuuteen. Tästä
syystä kantelijalle syntyi oikeus kertoa
oma näkemyksensä samassa yhteydes-
sä. Lehti ei kuitenkaan kuullut kantelijaa. Kantelija puolestaan olisi voinut lähettää toimitukselle yksilöidyn korjauspyynnön tai oman kannanottonsa. Tämän asemesta hän lähetti Ilta-Sanomille Suomen Ilotulitus Oy:n laatiman tiedotteen, jota sen ingressissä luonnehdittiin myös vastineeksi. Tiedotteessa
pyydettiin virheellisten tietojen oikaisemista Aamulehdessä sekä muissa tiedotusvälineissä, jotka olivat julkaisseet
uutisia Aamulehden jutun perusteella.
Tiedotteessa todettiin, että Suomen Ilotulitus Oy:n rooli tapahtuneessa on ?rajoittunut ilotulitteiden täysin asianmukaiseen myyntiin ja toimitukseen?.
Tiedote ei ollut neuvoston mielestä
sellaisenaan julkaisukelpoinen omana
kannanottona, johon kantelijalle oli
syntynyt oikeus erittäin kielteisen julkisuuden takia. Siksi toimituksen olisi
pitänyt neuvotella kantelijan kanssa
tiedotteen saattamisesta julkaisukelpoiseksi. Tämän velvoitteen Ilta-Sanomat löi laimin.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Ilta-Sanomat on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen.
> 4755B/SL/11
Ilta-Sanomat
Julkisen sanan neuvoston vapauttava
päätös otsikkoa ja totuudenmukaista
tiedonvälitystä koskevassa asiassa. Nettijutun otsikko roskaruuan tyhmistävästä vaikutuksesta oli yksioikoinen ja kärjistetty. Jutussa käsitellyn tutkimuksen
syy-seuraussuhteet kuitenkin tarkentuivat uutisessa.
Kantelu: 23.12.2011
Kantelija: Dennis Nyholm
Kantelu kohdistuu 23.12.2011 Ilta-Sanomissa julkaistuun juttuun ja sen otsikkoon ?Tällainen ruoka tekee lapsesta
tyhmän?. Journalistin ohjeiden kohdan
8 mukaan ?Journalistin velvollisuus on
pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen?. Artikkelin otsikossa sanotaan
selkeästi "Tällainen ruoka tekee lapsesta tyhmän". Kantelun mukaan artikkelissa itsessään kuitenkin myöhemmin
kumotaan tämä väite. Tällaista voidaan
tuskin sanoa totuudenmukaiseksi tiedonvälitykseksi.
Journalistin ohjeiden kohdan 15 mukaan ?Otsikoille, ingresseille, kansi- ja
kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä
kate?. Tämäkään ei kantelun mukaan
toteudu, koska artikkelin sisältö kumoaa otsikon täydellisesti.
Vastaus: 23.1.2012
Vastaaja: Ilta-Sanomat
Päätoimittaja Tapio Sadeoja vastaa, että Ilta-Sanomien julkaisemassa artikke-
lissa oli kyse brittiläisten ja kanadalaisten tutkijoiden tekemistä havainnoista, joiden mukaan rasvainen, prosessoitu ruoka vaikuttaa vahingollisesti kolmivuotiaiden aivoihin, mm. alentaen
älykkyysosamäärää. Tutkimuksessa oli
havaittu, että lapsilla, jotka jo kolmivuotiaina söivät roskaruokaa, oli 8,5vuotiaina ikätovereitaan alhaisempi
älykkyysosamäärä. Tutkimus oli osoittanut, että vastaavaa ei ollut havaittavissa enää myöhemmin, 4?7-vuotiaiden lasten kohdalla.
Artikkelin ingressissä todetaan, että ?Uuden tutkimuksen mukaan tämä
ruoka on vahingollista lapsen kognitiivisille kyvyille, ja voi vahingoittaa aivoja yhtä paljon kuin muutakin kehoa?.
Sekä artikkelin otsikolle että ingressille löytyy päätoimittajan mukaan sisällöstä kate. Artikkelissa esitetään tutkimuksen tulos; kolmivuotiaiden lasten
syömä rasvainen roskaruoka vaikuttaa
alentavasti älykkyysosamäärään.
Artikkelissa on totuudenmukaisen
tiedonvälityksen nimissä tuotu esiin
myös muita lasten kehitykseen mahdollisesti vaikuttavia näkökohtia. Tutkimuksen tekijöiden mukaan on mahdollista, että roskaruokaa lapsilleen
syöttävät vanhemmat eivät kommunikoi lastensa kanssa ruokailun yhteydessä yhtä paljon kuin terveellistä ruokaa
suosivat vanhemmat, ja tämä vaikuttaa myös lasten kognitiivisten taitojen
kehitykseen.
Artikkelissa ei edellä esitetyn perusteella kumota otsikossa tai ingressissä
esitettyä, vaan päinvastoin esitetään
niille perustelut. Artikkelissa on Sadeojan mukaan mahdollisimman kattavasti välitetty tietoa tutkimuksesta ja
sen tuloksista sekä niiden pohjalta syntyneistä pohdinnoista.
Julkisen sanan neuvoston aiemmasta ratkaisukäytännöstä ilmenee, että
olennaista on, että otsikoinnin tiedot
pitävät paikkansa ja niille löytyy kate
sisällöstä. Otsikossa ei päätoimittajan
mukaan ole aina mahdollista esittää
kaikkia näkökulmia, vaan olennaista on,
että asiakokonaisuus selviää artikkelista. Koska kantelun kohteena olevassa
artikkelissa edellä mainittu toteutuu,
Sadeoja pitää kantelua aiheettomana.
Ratkaisu
Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen
(JO 8). Otsikoille, ingresseille, kansi- ja
kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä
kate (JO 15).
Ilta-Sanomat julkaisi nettisivuillaan
23.12.2011 jutun, jossa oli seuraava otsikko: ?Tällainen ruoka tekee lapsesta
tyhmän?. Otsikon alla oli valokuva perunalastuista. Jutun mukaan ?Brittiläiset ja kanadalaiset tutkijat löysivät todisteita siitä, että rasvainen ja sokeroi-
tu ruoka alentaa lapsen älykkyysosamäärää?. Myöhemmin tekstissä tutkijat huomauttavat, että älykkyysosamäärien erot olivat hyvin pieniä. Tutkimuksessa ei myöskään todistettu selkeää syy-seuraussuhdetta.
Tutkijat korostavat myös, että roskaruoan lisäksi erilainen kasvatustapa voi
olla syynä alempaan älykkyysosamäärään. Jutun mukaan voi esimerkiksi olla, että roskaruokaa lapsilleen syöttävät vanhemmat eivät kommunikoi lapsen kanssa ruokailun yhteydessä.
Ilta-Sanomien mukaan tietynikäisten lasten älykkyysosamäärän aleneminen voi johtua roskaruuasta, mutta jutussa esitellään myös muita vaihtoehtoja ja kerrotaan, että erot ovat hyvin
pieniä.
Otsikko kärjistää jutussa siteeratun
tutkimuksen tuloksia, mutta ei ole kuitenkaan harhaanjohtava. Otsikossa ei
tarvitse kattavasti kertoa koko jutun sisältöä, vaan yksi sen tehtävistä on houkutella ihmiset lukemaan.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Ilta-Sanomat ei ole rikkonut hyvää
journalistista tapaa.
> 4779/SL/11
Savon Sanomat
Julkisen sanan neuvoston vapauttava
päätös yksityisyyden suojaa koskevassa asiassa. Lehti saattoi mainita yritysjohtajan nimen rikosuutisessa hänen yhteiskunnallisen asemansa ja tuomioon
johtaneiden tekojen poikkeuksellisen
laadun ja määrän perusteella.
Kantelu: 6.1.2012
Kantelija: N.N. ja XX. Oy
Kantelu kohdistuu Savon Sanomissa 15.
ja 29.10. sekä 8.11.2011 julkaistuihin uutisiin ?Ehdollista ex-puolison ja hänen
tuttujensa häirinnästä ? mies tuomittiin kaikkiaan 51 rikoksesta?, ?Johtajan
käräjäkierre jatkuu ? uhkaili haastemiestä ja poliiseja? sekä ?Toimitusjohtajalle yli 3 000 euron sakot?. Kantelijoina ovat jutuissa mainittu toimitusjohtaja ja hänen johtamansa yritys.
Kantelut kohdistuvat siihen, onko
Savon Sanomat rikkonut hyvää journalistista tapaa julkaisemalla toimitusjohtajan nimen ja de facto alueellisesti
tunnistettavalla tavalla liittänyt työpaikan ja yrityksen rikosuutiseen. Vaikka
yritystä ei ole mainittu nimeltä uutisessa, se on kantelijan mukaan selkeästi
tunnistettavissa.
Kantelun mukaan toimitusjohtaja ei
ole kotipaikkakunnallaan eikä Savon Sanomien levikkialueella julkisuuden henkilö miltään osin. Hän ei ole ollut milloinkaan mukana valtakunnallisessa tai
alueellisessa poliittisessa toiminnassa.
Hän ei ole myöskään julkisuuden henkilö eikä vallankäyttäjä hallinnon tai
Verkontekijän työkalut
Mietitkö uusia verkkotoimintoja tai kaipaatko
mobiiliratkaisuja? Kysy täältä ratkaisuja ja palveluita.
www.atex.com
Polypoly, ylivoimaista tehokkuutta verkkojulkaisemiseen
Seppo Marjamäki 040 507 8260
22 SuomenLehdistö 12/12
elinkeinoelämän alalla. Kantelija ei ole
julkisuuden henkilö alueellisesti tai valtakunnallisesti millään muullakaan elämän alueella.
Kantelija kiinnittää erityistä huomiota siihen, että tuomitut teot (SS
15.10.2011) ovat vahvasti hänen ja hänen lähipiirinsä perhe-elämään ja yksityisyyden piiriin liittyviä asioita. Kyse
on ollut kantelijan ja hänen aviopuolisonsa riitaisen avioerotragedian eskaloitumisesta rikosoikeudelliseen prosessiin. Lähes kaikki teot ovat olleet luonteeltaan ns. asianomistajarikoksia, eikä kyse ole ollut yhteiskuntaan, sivullisiin kanssaihmisiin kohdistuvista tai
kantelijan työhön tai yrityksen toimintaan liittyvistä teoista.
Savon Sanomien uutisessa on
29.10.2011 julkaistu vahvennettuna kantelijan nimi, vaikka kyse on ollut vasta
syytteen käsittelystä eikä tuomiosta.
Kantelija arveleekin lehden logiikan lähtevän siitä, että henkilön nimen aiempi julkaiseminen oikeuttaisi nimen julkaisemiseen myös muissa uutisoinneissa. Logiikka ei ole asianmukainen, sillä
hyvän journalistisen tavan rikkomisella ei voida saavuttaa oikeutta nimen julkaisemiseen myöhemmissäkään uutisoinneissa.
Nimen julkaisemisen oikeutusta ja
kohtuullisuutta rikosuutisoinnin yhteydessä on kantelun mukaan tarkasteltava
objektiivisesti Journalistin ohjeiden ja
JSN:n aiempien ratkaisujen (mm.
4474/SL/10 ja 2353/PL/96) sekä soveltuvin osin oikeuden ennakkopäätöksissä
(EIT Zeitschriften-Velagsgesellschaft mbH
v. Itävalta 14.11.2002 ja KKO:2005:136)
esiin tuotujen kriteerien perusteella.
Ainakin seuraavien kriteerien tarkastelu on kantelun mukaan välttämätöntä asiaa puntaroitaessa:
1) Onko kysymyksessä merkittävä
vallankäyttäjä politiikan, hallinnon,
elinkeinoelämän alueella tai onko kyse
muutoin julkisuudessa tunnetusta henkilöstä?
2) Onko kysymyksessä laadultaan vakavasta tai yhteiskunnallisesti muuten
merkittävästä rikoksesta?
3) Onko yhteiskunnan suojaamiseksi tai sivullisten kanssaihmisten suojelemiseksi nimen julkaiseminen ollut tarpeellista?
4) Onko tekijän nimen julkaiseminen
aiheuttanut tai voinut aiheuttaa haittaa tai lisäkärsimystä rikoksen uhreille?
5) Onko nimen julkaisemiselle ollut
journalistiset perusteet eli onko se antanut uutiselle jotakin lisäarvoa?
Yksityisyyden ja nimen suojan lisäksi kantelun perusteina ovat myös journalistinen päätösvalta, totuudenmukainen tiedonvälitys, tietojen tarkistaminen ja lähdekritiikki. Uutisointi 15. ja
29.10.2011 ei kantelijan mielestä ollut
asian- eikä totuudenmukaista. Kun asiakokonaisuus perustuu perhetragediaan
eli ns. kolmiodraamaan, edellyttäisi totuudenmukainen uutisointi myös muiden osapuolten saamien tuomioiden
kertomista. Savon Sanomat on kokonaan jättänyt kertomatta tuomion, jonka ex-puoliso sai kantelijan kunnianloukkauksesta.
Kantelija ilmoittaa, että hänellä on
erittäin vahvat syyt epäillä toimituksen
ulkopuolisten tahojen olevan 29.10.2012
julkaistun uutisen takana tai vähintäänkin vaikuttaneen sen sisältöön. Hyvin
suurella varmuudella Savon Sanomien
tietolähde 29.10.2011 julkaistun uutisen
osalta oli hänen julkinen vihamiehensä ja vastapuolensa eli ex-puolison
miesystävä. Tämä oli kantelijan mukaan
ainoana ulkopuolisena henkilönä läsnä
käräjäoikeuden istunnossa 28.10.2011,
kun kantelijan syytettä käsiteltiin. Istunnossa ei ollut läsnä toimittajia.
Artikkelissa (29.10.2011) on selostettu ensin haastehakemuksen mukainen
tapahtumainkuvaus. Tämän jälkeen selostetaan muutamia yksittäisiä kuvauksia salitapahtumista. Kantelijan mukaan asianmukaista ja tasapuolista olisi ollut, että syyttäjän vaatimusten lisäksi uutisessa olisi selostettu vastaajan vastaus syytteeseen ja ennen kaikkea jutun käsittelyssä esiin tulleet erityisen merkittävät seikat. Artikkeliin oli
yhdistetty aiempi rikosuutinen, ja asian
käsittelystä on kerrottu vain syyttäjän
näkökulma. Kantelun mukaan voidaankin perustellusti väittää Savon Sanomien toimivan kantelijan julkisen vihamiehen ja vastapuolen tarkoitusperien
toteuttajana. Motiivia voidaan arvailla,
mutta todennäköisesti eräs asiaan vaikuttava seikka on, että kantelijan johtama yritys on siirtänyt merkittävän
osan mainontaa pois Savon Sanomista
muihin medioihin.
Nimen ja yksityisyyden suojan lisäksi kantelu Savon Sanomissa 8.11.2011 julkaistusta jutusta ?Toimitusjohtajalle yli
3 000 euron sakot? perustuu totuudenmukaisen tiedonvälityksen vaatimukseen, joka kantelijan mielestä on erityisen korostunut, koska lehti oli aloittanut kantelijaa ja hänen yritystään kohtaan hyvin negatiivisen kampanjan. Erikoista jutussa (8.11.2011) on kantelijan
mukaan se, että hänen nimensä on julkaistu sakkojutun yhteydessä. Sakkojutuissahan tuomitun nimeä ei pääsääntöisesti julkaista, jos kyse ei ole julkisuuden henkilöstä.
Uutisessa
kansliapäätöksestä
(8.11.2011) olisi kantelun mukaan pitänyt erityisesti ottaa huomioon
29.10.2011 julkaistun varsinaisen oikeudenkäynnin lähtökohdat eli syytteen vakavuus: virkamiehen väkivaltainen vastustaminen ja vaadittu ehdollinen vankeusrangaistus. Tuomion perusteluissa
on nimenomaan viitattu lieventäviin
asianhaaroihin, minkä vuoksi tekoa ei
katsottu väkivaltaiseksi vastustamiseksi ja seuraamukseksi luettiin sakkorangaistus. Koska Savon Sanomat on julkaissut kantelijan nimen jokaisessa häntä koskevassa rikosuutisessaan useaan
kertaan, olisi ollut asianmukaista kertoa tuomiosta ilmenevät ja kantelijan
puolesta puhuvat ja hänen käyttäytymistään selittävät seikat totuudenmukaisesti. Lehti ei kertonut riittävän selvästi, että kantelijalla oli perusteltu syy
epäillä taloa kiertänyttä poliisia julkiseksi vihamiehekseen.
Vastaus: 1.2.2011
Vastaaja: Savon Sanomat
Päätoimittaja Jari Tourunen vastaa, että kantelija on suuren yrityksen toimitusjohtajana ja konsernin hallituksen
puheenjohtajana merkittävä elinkeinoelämän vallankäyttäjä Savon Sanomien
levikkialueella ja laajemminkin. Piakkoin viisikymmentä vuotta täyttävä yritys työllistää yli sata ihmistä, sillä on
toimintaa viidellä paikkakunnalla ja sen
liikevaihto on kymmeniä miljoonia euroja.
Tunnettuna liikemiehenä ja työllistäjänä kantelijan toimintaan kohdistuu
suurempi huomioarvo kuin tavallisen
kansalaisen tekemisiin. Tällä on vaikutus myös tilanteissa, joissa arvioidaan
hänen yksityisyydensuojaansa suhteessa julkisuuteen. Tässä tapauksessa ei
päätoimittaja Tourusen mukaan ole
merkitystä sillä, kokeeko kantelija subjektiivisesti olevansa julkisuuden henkilö vai ei ? varsinkaan sen vuoksi, että
hän on ollut julkisuudessa eri yhteyksissä työnsä kautta. Savon Sanomat
pohti kantelijan nimen julkistamista
myös siitä näkökulmasta, koituuko julkaisupäätöksestä kohtuutonta haittaa
lähipiirille. Julkaisupäätös pohjautuu
siihen, että yleinen merkittävyys puoltaa nimen julkistamista.
Savon Sanomat päätti päätoimittajan vastauksen mukaan erittäin perusteellisen journalistisen harkinnan jälkeen julkistaa toimitusjohtajan nimen
jutuissa, jotka käsittelivät oikeusprosesseja ja niihin johtaneita tapahtumia. Perusteluna nimen julkistamiselle ovat olleet muun muassa kantelijan yhteiskunnallinen asema, rikosnimikkeiden poikkeuksellisen suuri määrä, häirinnän
poikkeuksellisen pitkä kesto, käräjäoikeuden tuomiossaan toteama tekojen
ilmeinen suunnitelmallisuus, huomattavan ankara rangaistus ja kantelijan
maksettavaksi tuomittujen kärsimyskorvausten suuri määrä.
Tapahtumasarjan vakavuutta korostaa päätoimittajan mielestä lisäksi se,
että kantelija on kohdistanut osan toiminnasta oikeudenhoitoon ja sitä kautta koko yhteiskuntaan. Oikeus katsoi
kantelijan syyllistyneen rikokseen myös
häiritsemällä asianajajaa, uhkaamalla
entisen puolison työnantajaa tarkoituksena estää todistaminen oikeudessa,
vastustamalla virkamiestä ja esittämällä tappouhkauksen. Huomio kiinnittyy
lisäksi siihen, että osa kunnianloukkauksista tapahtui julkisesti oikeudenkäynnin yhteydessä.
Kantelijan on edellä mainitut seikat
sekä asemansa huomioiden täytynyt
tiedostaa, että hänen nimensä julkistaminen on mahdollista. Vaikka hän ei olisi tätä etukäteen osannut arvioida, nimen julkistamisella on päätoimittaja
Tourusen vastauksen mukaan yhteiskunnallista merkitystä. Yksi, vaikkakin
vähäisempi, peruste nimen julkistamiselle on myös se, että Savon Sanomien
levikkialueella on kymmeniä saman
alan yrittäjiä, jotka olisivat perusteetta
ja kohtuuttomasti voineet joutua haitallisen spekulaation kohteeksi.
Päätoimittaja Tourunen korostaa, että nimen julkistaminen on journalistinen päätös. Uutisointi on ollut totuudenmukaista ja perustunut pääosin julkisiin viranomaislähteisiin eli syyteasiakirjoihin ja käräjäoikeuden ratkaisuihin.
Savon Sanomat on käyttänyt uutisoinnissa normaalia journalistista päätösvaltaansa eikä kukaan ulkopuolinen taho ole vaikuttanut uutisoinnin sisältöön. Savon Sanomat tekee julkaisupäätöksensä itsenäisesti. Myöskään kantelijan yrityksen mainospanostuksilla ei
ole ollut miltään osin vaikutusta uutisointiin.
Ratkaisu
Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään
oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille (JO 2). Journalistin velvollisuus on
pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen (JO 8). Rikoksesta tuomitun nimen, kuvan tai muita tunnistetietoja
voi julkaista, ellei se tuomitun asemaan
tai tekoon nähden ole selvästi kohtuutonta. Alaikäisen tai syyntakeettomana
tuomitun henkilöllisyyden paljastamisessa on oltava erityisen pidättyväinen
(JO 31). Tunnistamiseen johtavien tietojen käytössä on syytä olla varovainen,
kun kyse on vasta rikosepäilystä tai
syytteestä (JO 32).
Rikoksesta tuomitun nimeä ei voida
julkaista kaavamaisesti rangaistuksen
ankaruuden perusteella, vaan toimittajan on harkittava sitä joka kerta erikseen. Vastakkain on asetettava se vahinko, jonka nimen julkaiseminen nimetylle, hänen perheelleen ja lähiympäristölleen tuottaa, ja se yleinen merkitys,
mikä julkaisemisella on. Harkinnassa on
otettava huomioon teon vaikutukset
ympäristölle ja tekijän asema. Lähtökohtana neuvoston harkinnassa on
myös se, että rikos ei juuri koskaan ole
pelkästään yksityisasia.
Savon Sanomat julkaisi kolme uutista rikosvyyhdistä. Ensimmäinen juttu
kertoi käräjäoikeuden tuomiosta: noin
50 rikoksesta tuli 1 vuosi ja 2 kuukautta ehdollista vankeutta, 60 tuntia yhdyskuntapalvelua ja noin 60 000 euron
kärsimyskorvaukset rikosten uhreille ja
noin 24 000 euron kärsimyskorvaukset
toisen uhrin avustajalle. Ensimmäisen
tuomion rikosnimikkeitä olivat mm.
laittomat uhkaukset, törkeät kunnianloukkaukset, pahoinpitelyt, vahingonteot sekä kotirauhan ja lähestymiskiellon rikkomiset.
Toisessa jutussa kerrottiin oikeudenkäynnistä, jossa kantelijaa syytettiin virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta. Kolmannessa jutussa kerrottiin
kansliapäätöksenä annetusta sakkotuomiosta, joka lieveni virkamiehen vastustamiseksi. Teot liittyivät puolisoiden
eroon ja sen jälkeiseen vajaan kahden
vuoden aikaan. Savon Sanomat kertoi
uutisissaan kantelijan ammatin, kotipaikan ja nimen, joten hänen tunnistettavuudessaan ei ollut epäilyksen sijaa.
Rikossarja on Julkisen sanan neuvoston mielestä huomiota herättävän laaja ja pitkä. Lisäksi poliisin eli virkamiehen vastustaminen kohdistuu tekona
yhteiskuntaan.
Rikoksista tuomittiin vankeusrangaistus. Tekijä joutuu maksamaan uhreille huomattavat vahingonkorvaukset. (Vertauksen vuoksi voi mainita, että tuomioistuinten säännönmukaisesti soveltaman Henkilövahinkoasiain
neuvottelukunnan suosituksen mukaan
esimerkiksi surmansa saaneen lapsen
vanhemmat ovat oikeutettuja 2
000?10 000 euron korvauksiin.)
Tuomittu on yrityksensä hallituksen
puheenjohtaja ja toimitusjohtaja, joka
käyttää taloudellista valtaa niin työnantajana kuin suhteissaan yritysmaailmassa ja muussa yhteiskunnassa monilla paikkakunnilla.
Savon Sanomien lukijoilla oli oikeus
tietää kantelijan tekemistä rikoksista ja
niistä annetuista tuomioista. Kyse ei ollut yksityisasioista. Julkisen sanan neuvoston mielestä nimen paljastaminen
ei tässä tapauksessa ollut kohtuutonta
kantelijalle eikä hänen yritykselleen.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Savon Sanomat ei ole rikkonut hyvää
journalistista tapaa.
> 4793/SL/11
Itä-Savo ja Länsi-Savo ovat Etelä-Savon tärkeimmät mediat. Lehtien sekä verkon
yhteistavoittavuus on yli 140 000 lukijaa. Yhteinen maakunnallinen monimediatoimituksemme tuottaa sisältöä paperilehtien lisäksi verkkopalveluihin ja
paikallisradioon. Konsernin palveluksessa on 380 henkilöä ja liikevaihto
on 53,5 miljoonaa euroa.
Etsimme kesäksi 2013
Itä-Savon toimitukseen Savonlinnaan ja
Länsi-Savon toimitukseen Mikkeliin
kesätoimittajia
ja -kuvaajia
Edellytämme koulutusta, kielitaitoa ja kokemusta lehtityöstä. Luonteva
monimediaosaaminen, lukijalähtöisyys sekä aito kiinnostus maakuntalehtityöhön ovat välttämättömiä avuja kesätoimittajillemme. Lisäksi
kuvaajilla tulee olla innostusta videokuvaamiseen. Työn hoitaminen
edellyttää ajokorttia.
Hakemukset 4.1.2013 mennessä
työtodistuksineen ja juttu- tai kuvanäytteineen:
Itä-Savo sähköpostilla: janne.tiainen@ita-savo.fi tai postitse:
Itä-Savo, toimituspäällikkö Janne Tiainen, PL 101, 57101 Savonlinna
Länsi-Savo sähköpostilla: pauli.potinkara@lansi-savo.fi tai postitse:
Länsi-Savo, toimituspäällikkö Pauli Potinkara, PL 310, 50101 Mikkeli.
Kuoreen merkintä Kesätoimittaja/-kuvaaja.
Lisätietoja tehtävistä antavat:
Itä-Savossa päätoimittaja Tiina Ojutkangas,
puh. 044 751 7430, tiina.ojutkangas@ita-savo.fi.
Länsi-Savossa päätoimittaja Tapio Honkamaa,
puh. 0440 350 300, tapio.honkamaa@lansi-savo.fi.
www.ita-savo.fi
www.lansi-savo.fi
SuomenLehdistö 12/12 23
MUKANA
LIIKKEESSÄ
Turun Sanomat hakee kesäksi 2013
KESÄTOIMITTAJIA
TS-Yhtymä on monipuolinen ja
kansainvälinen graafisen alan
yhtymäkokonaisuus. Konsernin
liikevaihto on 203 miljoonaa
euroa ja henkilöstön määrä
n. 1400. TS-Yhtymään kuuluu
Turun Sanomia kustantavan
emoyhtiö TS-Yhtymä Oy:n
lisäksi mm. pohjoismaiden
johtava painotalo Hansaprint Oy, lomakepainamiseen
erikoistunut Polytypos Oy,
arkkipainotalo Newprint Oy,
lehti- ja videokuvauksia tekevä
Turun Tietokuva Oy, Salon
Seudun Sanomia ja kahdeksaa
paikallislehteä kustantava SSSkonserni, digitaaliseen markkinointiin erikoistunut Nitro
Group Oy, Aamuset-kaupunkilehteä tekevä Turun Tietotarjonta Oy, Auran Aalloista sekä
Radio Melodiasta vastaava
Turun Paikallisradio Oy.
lehden eri osastoille ja verkkotoimitukseen.
Haemme myös kesäkuvaajia ja taittavia
toimittajia lehden keskuspöytään.
Jos omaat hyvän uutisnenän ja Sinulla on alan
aiempaa kokemusta tule kesäksi Turkuun.
Arvostamme sujuvaa sanankäyttöä, aloitteellisuutta,
omia ideoita ja kykyä itsenäiseen työskentelyyn.
Turun Sanomien levikkialueen, lounaisen Suomen
tuntemus ei ole pahitteeksi.
Mediatalo ESA on Päijät-Hämeen johtava mediayhtiö, joka on erikoistunut painettujen ja digitaalisten sisältöjen sekä mediapalveluiden tuottamiseen. Mediaperheeseen sisältyvät sanomalehdet Etelä-Suomen Sanomat
ja Itä-Häme, verkkopalvelu ESS.fi, Radio Voima, kaupunkilehdet Uusi Lahti,
Hollolan Sanomat, Päijät-Häme, Nastola-lehti sekä Orimattilan aluelehti.
Lisäksi Mediatalo ESA tarjoaa monipuoliset paino- ja jakelupalvelut.
Haemme
KESÄTYÖNTEKIJÖITÄ
ETELÄ-SUOMEN SANOMIIN
Haemme kesäksi toimittajia, kuvaajia, graafikkoa, taittajaa ja informaatikkoa eri osastoillemme vuosilomien tuuraajiksi. Edellytämme sujuvaa kynää, ideointikykyä, alan opiskelua ja sanomalehtityön nykyaikaisten kanavien tuntemusta, kuvaajilta ja graafikolta kykyä kertoa asiat visuaalisesti.
Vapaamuotoiset kirjalliset hakemukset (CV, alan työtodistukset ja 2?3 juttunäytettä) 4. tammikuuta mennessä
osoitteeseen TS-Yhtymä Oy, Toimitus/Juhani Tala, PL 95,
20101 Turku. Kuoreen merkintä kesätoimittaja.
Tarjoamme mahdollisuuden hankkia monipuolista työkokemusta journalistisesta työstä mukavassa työyhteisössä. Kerro hakemuksessasi, mihin tehtävään haet ja mille osastolle ensisijaisesti haluaisit (uutisiin, talouteen,
urheiluun, kulttuuriin, teemoihin tai ulkomaan osastolle). Liitä hakemukseesi myös CV ja kolme juttu- tai työnäytettä.
Lisätietoja tehtävistä antaa toimituspäällikkö Juhani Tala
12.?21.12.2012 klo 9.30?17.30 (02) 269 3408 tai
050 523 2253.
Lisätietoja kesätyöpaikoista antaa toimituspäällikkö Hanna Myyrä
19.12. klo 14?15, 27.12. klo 10?11 ja 3.1. klo 10?11. Lähetä hakemuksesi viimeistään 7.1.2013 Mediatalo ESAn verkkosivujen kautta
www.mediataloesa.fi > Meille töihin.
Haemme
PAIKKA
Määräaikainen.
Pääsääntöisesti 1.6. ? 31.8.2013
TARJOAMME
Kiinnostavia tehtäviä nykyaikaisessa
mediatalossa. Kesätyöpestejä on tarjolla
maakuntalehden uutis-, kulttuuri- ja
urheilutoimituksessa sekä visuaalisella
osastolla ja konserniin kuuluvien alue- ja
paikallislehtien toimituksissa.
ARVOSTAMME
LISÄTIETOJA
HAKEMINEN
Onko tässä sinun
juttusi paikka?
lassi.jaakkola@kpk.fi puh. 020 750 4401
hannu.lehto@kpk.fi puh. 020 750 4408
seppo.kangas@kalajokilaakso.fi
puh. 020 750 4621
Alalle soveltuvaa koulutusta ja kokemusta
sekä idearikkautta, oma-aloitteisuutta ja
yhteistyökykyä.