SuomenLehdistö finlands press • 2/2014 • 84. VUOSIKERTA • lehti sanomalehdistä Mobiili TOUKO hujanen ihmiset tarttuvat älypuhelimiinsa heti herättyään. Se muuttaa Iltalehden verkon esimiehen Timo Melarin ja uutispäällikön Sonja Lakaniemen työtä. »Sivut 12–13 Kristiina Tolvanen: Skuupin teko ei ole salatiedettä. »Sivut 10–11 Digin osuutta kasvatettava Alman Kari Juutilainen pohtii sanomalehtien tulevaisuutta. »Sivut 8–9 Kauppa mielii mediaksi S-ryhmä aikoo leikata rajusti printtimainontaa. »Sivu 4 Kuvaajalla oikeus kuvata Tapani Ruokanen ihmettelee EIT:n päätöstä. »Sivu 5 Aktivistien mediapeli Eläinoikeusliikkeen tiedotus ammattimaistui. »Sivu 14
3 66th World Newspaper Congress 21th World Editors Forum 24th World Advertising Forum New Voices, New Reality, New Energy Save the date! 9-11 June 2014 www.wan-ifra.org/torino2014
aihe Sisältö Kehitysosaamisen neljän vuoden spurtti Teksti 2/2014 PUHEENAIHE Kaupan keskusliikkeiden mainonnan näkymät s. 4 AJANKOHTAISTA Lehdissä tapahtuu s. 6 LEHTI-IHMINEN Kari Juutilainen s. 8 toimitus Skuuppeja tekevät journalistit s. 10 NÄIN ME TEEMME Iltalehden Jakelu TUTKIMUS Eläinaktivistit mediassa s. 14 INTERNET Opaskirja auttaa etsimään luotettavaa tietoa s. 16 JSN Päätöksiä 22.1. ja 12.2. s. 17 NIMITYKSiä Uusiin tehtäviin s. 19 Suome press • 2/2014 • 84. VUOs li finlands nLehdi iKerTa • lehT i sanO stö malehdis Tä TOUKO ihm iset esimiehe tarttuvat älyp n Timo uhelimi Melarin insa ja uutispää heti herättyä än. Se muu llikön Son ja Laka Kristiina niemen ttaa Iltalehden Tolvane työtä. verkon n: sku »Sivut upin tek o ei Digin o suutta kasvate ttava Alman Kari Juutil ainen pohtii sanom alehtien tulevaisuutt a. »Sivut 8–9 12–13 ole sala tiedettä. »Sivut 10–11 Kauppa miel ii med S-ryhmä aikoo leikat iaksi printtimain ontaa. a rajusti Kuvaajalla Suomen media-alan historian suurin kehitysohjelma Next Media on päätösseminaaria vaille valmis. Onko ponnistus hintansa väärti, mitä on saatu aikaiseksi? Luin taustaksi Viestinnän Keskusliiton kehitysjohtajan Helene Juholan tähän lehteen vuonna 2009 kirjoittaman jutun, jossa hän kertoi, miksi työhön oli käytävä heti. Juttu tuntui aikamatkalta. Juhola kirjoitti muun muassa näin: ”On kehitettävä uusia konsepteja ja yhdistettävä eri kanavia luovalla tavalla. Tämä vaatii tuotekehitystä, joka ei ole ollut alan vahvimpia puolia etenkin, kun ideasta valmiiksi tuotteeksi on edettävä nopeasti. Yrityksissä kaivataan myös uutta osaamista.” Vaatimukset kuulostavat tänään itsestäänselvyyksiltä. Siitä, mikä merkitys Next Medialla muutoksissa on, ollaan varmasti monta mieltä. Yllättävän monella viime vuosina julkisuuteen »Sivu 4 oikeus Tapani kuvata Ruoka EIT:n päätö nen ihmet telee stä. Sivu Aktivistien » 5 Eläinoikeusl mediapel ammattim iikkeen tiedoti us aistui. »Sivu 14 nousseista media-innovaatioista on kuitenkin juurensa kyseisessä hankeryppäässä. Tämän huomaa, kun asiaa vähän penkoo. Usein mediatalo on jatkanut omaa palvelun kehittämistä Next Mediassa tehdyn pohjatyön jälkeen. Kaija Jäppinen päätoimittaja kaija.jappinen@ sanomalehdet.fi Tuoteinnovaatiot ja liiketoimintamallit olivat hankkeen päämäärä, mutta myös ”jäävuoren huippu”. Kallis ja erikoisosaamista vaativa tutkimus ja testaus on tehty taustalla. Yksi arvo on, että hanke on tuonut tutkimus- ja oppilaitoksia, mediayrityksiä ja kaupallisia ohjelmistotaloja yhteen. Hankkeen aikana on kehitetty kansainvälisestikin kiinnostavia kaupallisia tuotteita. Mediataloille tärkeintä kuitenkin on, että niiden erityistarpeisiin on perehdytty enemmän kuin koskaan. Ohjelmistokehityksestä hyötyvät nekin, jotka eivät olleet mukana, ja open source -pohjaiset ratkaisut ovat kaikkien käytettävissä. Entä kehitysosaaminen? Tekesin taloudellisen tuen edellytys oli, että 34 miljoonan budjetista lähes puolet toteutetaan yrityksissä tehtynä työnä. Hankkeissa on vuosittain ollut mukana kymmeniä yrityksiä ja satoja ihmisiä. Kehitysosaamisen lisäksi monet mukana olleet pitävät erityisen tärkeänä yritysrajat ylittävää verkostoitumista. Lisäksi Next Media toi toimialalle ketterän kehittämisen mallin, jossa testataan nopeasti, kokemuksista opitaan ja mennään eteenpäin. Tätä nykytilanne juuri vaatii. Taloustilanne tuo oman kulmansa hankkeen arviointiin. Olisiko yrityksillä yksin ollut mahdollisuus vastaaviin kehityspanoksiin? Next Media nimeään myöten perustuu tulevaisuuden tekemiseen. Kehitystyö antaa hyvän pohjan olettaa, että näistä vuosista muistetaan median osalta muutakin kuin kovat ajat. Matti Korkiatupa toimitusjohtaja Ilkka Yhtymä Oyj Juha-Petri Loimovuori toimitusjohtaja Kauppalehti kolmesta poikki verkkopalvelu s. 12 Mobii Teksti 1 Houkutteleeko lehtijakelun järjestäminen itse KeskiPohjanmaan Kirjapainon tapaan? 2 Entä yhteisyrityksen perustaminen Itellan kanssa? hUjanen 3 Mikä on päällimmäinen ajatuksesi jakelusta juuri nyt? Jarno Keskinen päätoimittajatoimitusjohtaja Vakka-Suomen Sanomat Kyllä. Pienenä paikallisena lehtenä jakelun järjestäminen itse tarkoittaisi useamman samalla alueella ilmestyvän pienen lehden muodostamaa jakeluyhtiötä tai suuremman toimijan asiakkaaksi ryhtymistä. Ratkaisussa houkuttaa aktiivisen roolin saaminen jakelun kehittämisessä ja kustannusten ennustettavuus verrattuna nykyiseen yllätyshinnoitteluun. Emme ole tällä hetkellä suunnittelemassa omaa jakeluyhtiötä, koska jakelusopimuksemme Itella Oyj:n kanssa on toistaiseksi voimassa. Kauppalehden jakelu menee enimmäkseen yritysosoitteisiin Itellan päiväjakeluna. Lisäksi tietyillä alueilla tilaajilla on mahdollisuus varhaisjakeluun. Jakelun järjestäminen kokonaan itse ei ole meille mahdollista. Alma Median alueellisten lehtien jakelusta vastaa osin Alma Manu. Tämä tarjoaa mahdollisuuksia, mutta haluamme hyödyntää olemassa olevia jakeluverkkoja. Ilman muuta. Ratkaisu toisi terveen liiketoimintapohjan nykyisen sanelupolitiikan sijaan, mutta yhteistyö Itellan kanssa mahdollistaisi nykyisen kaltaisten käytännön järjestelyiden jatkumisen. Ei tarvitsisi lähteä rakentamaan verkostoa ja reittejä tyhjästä. Paras tähän mennessä esitetyistä jakelukysymyksen ratkaisumalleista. Emme sulje tulevaisuuden keinovalikoimasta pois mitään järkevää yhteistyökuviota, joka takaa kustannustehokkaan ja laadukkaan varhais- tai päiväjakelun. Itellan avaus oli mielenkiintoinen. Toisaalta ei kai ongelmana ole yritysrakenne tai omistus. Kyse on siitä, miten jakelu järjestetään niin, että kuluttajille taataan peruspalvelu. Vieläpä niin, että kustannukset pysyvät järjellisinä. Nyt Itella on nostanut hintoja ja saanut aikaan laskevan kierteen lähetysten määrässä sekä lehtien että yritysten kirjeiden osalta. Pallo on Itellan päädyssä. Itellan tulee kertoa suunnitelmistaan lehdistölle avoimesti, olivat ne sitten pienten alueellisten lehtien kannalta hyviä tai huonoja. Vasta sen jälkeen sanomalehtien jalkojen alla on tukevaa maata, jolle voi rakentaa kestävän ratkaisun. Tarvitsemme kohtuuhintaisen, seitsemänpäiväisen jakelun koko Suomessa. Siksi rakentava yhteistyö kaikkien osapuolien kanssa on alan menestymisen elinehto. Päällimmäinen ajatus on tyrmistys. Aikakausmedia ilmoitti kannattavansa jakelukertojen harventamista. Tuntuu, että siellä ei nähdä koko kuvaa. 5-päiväinen jakelu tulee säilyttää. Toimiva jakelujärjestelmä ylläpidetään kaikkien yhteistyöllä. Luotan kuitenkin, että asiaan löytyy ratkaisu. SuomenLehdistö Lue Suomen Lehdistöä myös verkossa: suomenlehdisto.fi Tai seuraa facebookissa ja twitterissä SuomenLehdistö 2/2014 3
PUHEENAIHE Kaupan keskusliikkeiden mainonnan näkymät S-ryhmä haluaa olla media Osuuskauppa tahtoo ostaa lehdiltä sisältöjä mainostilan sijaan. Omat kanavat kiinnostavat myös muita. SOK:n markkinointijohtajan VeliPekka Äären viesti on raju. Hän arvioi, että koko S-ryhmän ostetun mainonnan budjetti puolittuu tulevan kahden vuoden aikana. Leikkaus tapahtuisi lähes kokonaan printtimainonnasta sanomalehdissä. S-ketju haluaa olla itsekin media. Siksi se aikoo siirtää ison osan ulkoista mediarahaansa omiin kanaviinsa, joissa markkinointi muuttuu palvelunomaiseksi ja lähenee journalismia. – Monihan sanoo, että mainonta menee nettiin, mutta ei se mene bannereiksi vaan omien palveluiden rakentamiseen, Ääri sanoo. Hän laskee, että S-ryhmä tavoittaa sähköisissä kanavissaan kuukau- 4 SuomenLehdistö 2/2014 sittain yli kolme miljoonaa suomalaista. Summaan kuuluvat kaikkien ketjun verkkopalveluiden kävijät, sosiaalisen median tykkääjät ja S-mobiilin käyttäjät. Omat palvelut eivät kuitenkaan ole vielä valmiita. Kun niiden kanssa ollaan pidemmällä, Ääri uskoo siirtymän pois printistä kiihtyvän. Hoitaako reseptien julkaiseminen tai näkyminen sosiaalisessa mediassa saman asian kuin tarjouksista ilmoittaminen sanomalehdessä? – Kyllä tämä menee massaviesteistä kohdentamiseen. Tulee vähemmän viestejä, mutta ne viestit, jotka kuluttaja saa, ovat arvokkaita juuri hänelle. Se, että meiltä saa 1,30 euroa kilo banaaneita, ei toimi Facebookissa. Kohdentaminen kiinnostaa – mutta omissa kanavissa. – Yritämme pitää kuluttajan omissa ekosysteemeissämme. Prisma-TV:n uutiset? Tulevaisuudessa Ääri on kiinnostuneempi ostamaan sanomalehdiltä sisältöjä kuin palstamillejä tai ban- nereita. Hän visioi, että verkon Prisma-TV:ssä voitaisiin lähettää maakuntalehden toimittama uutislähetys tai Yhteishyvä.fi:hin toimittaa paikallinen uutisvirta. Paikallisilla sisällöillä, yhteistyössä sanomalehtien kanssa, osuuskaupat erottuisivat ulkomaisista verkkokaupoista. – S-ryhmän maakunnallinen rakenne on meidän paras vastavoimamme zalandoille, Ääri sanoo. Nyt S-ryhmä hakee kiinnostuneita lehtitaloja pilotteihin. Journalismin riippumattomuuden kannalta hän ei näe asiassa ongelmaa. ilmoittaa lehdissä jatkossakin, vaikka volyymit supistuvat. Äären mukaan alueelliset vaihtelut printtimainonnassa tulevat olemaan suuria. Printtimainonnan vähentämiseen ajaa Äären mukaan simppeli matematiikka mainonnan tehosta, jota Sryhmälle on tuottanut viime kesästä asti mediatoimisto Carat Finland. – Kun ihmiset lukevat sanomalehtiä, mainonta niissä toimii erittäin hyvin. Huoli on, että entistä suurempi osa porukasta ei lue lehtiä. Se on peittokysymys, Ääri avaa. ”Yritämme pitää kuluttajan omissa ekosysteemeissämme.” Omat kanavat kiinnostavat muuallakin kuin S-ryhmässä. Ruokakeskon ketjumainonnasta vastaava markkinointi ja konseptit -yksikön johtaja Mika Rautiainen ei kuitenkaan luottaisi pelkästään niihin. Hän uskoo myös sanomalehtiin ja niiden verkkopalveluihin. – Ei tässä varmaan ole dramaattista muutosta sanomalehtien osalta. Meillä on viikoittain mainontaa lehdissä eri paikkakunnilla. Ei meillä olisi sitä, ellei se toimisi. – Jos lähtisimme suodattamaan sisältöjä, se tulisi näinä läpinäkyvyyden aikoina vartissa näpeille. Tällä hetkellä alueosuuskauppojen mainosrahasta noin puolet menee printtisanomalehtiin. Osuuskauppa Ruokakesko luottaa lehtiin
SOK:n markkinointijohtaja Veli-Pekka Ääri kertoo saaneensa ajatuksilleen eniten vastakaikua sähköisen puolen mediataloista. Hän sanoo olevansa avoin, sillä työskentelee pörssiyhtiön sijaan osuuskunnassa. Myisitkö sisältöjä S-ryhmälle? Kati uusitalo Loimaan Lehden päätoimittaja Aina voi pohtia uusiakin yhteistyömuotoja hyvien kumppanien kanssa. On jälleen hieno huomata, että lehtien osaaminen uskottavan, luotettavan ja mielenkiintoisen paikallisen sisällön tuottajina tunnistetaan ja tunnustetaan myös se, että sille on tarvetta. Omiin kanaviin siirtymisessä on se riski, että tavoitetaan pääasiassa vain niitä, jotka ovat jo asiakkaita. Panostus oman kanavan ylläpitoon täytyy olla aikamoinen, jotta se säilyy kiinnostavana, oli kyse sitten Loimaan seudulla toimivan yrityksen netti- ja Facebooksivuista tai valtakunnallisen ketjun kanavasta. Ihmisten pitää ensin löytää erilaiset kanavat, ja niille pitää haluta mennä uudelleen ja uudelleen. Lehdet kuitenkin on jo löydetty. pasi koivumaa Karjalaisen päätoimittaja Sanomalehtien journalistisen sisällön myyminen sellaisenaan jonkin kaupparyhmittymän omaan mainosjulkaisuun olisi ongelmallista, koska kanava on aivan toinen kuin sanomalehti. Ennemminkin ehdotan, että me maakuntalehdet perustamme verkkosivustoillemme omia sähköisiä verkkokauppojamme, joissa S-ryhmä olisi tukkuri ja tavarantoimittaja, koska meidän kauttamme bonusasiakkaatkin tavoittaa parhaiten. Meillä on tarjota mainostajille Pohjois-Karjalassa ylivoimainen asiakastavoittavuus. kissapöydälle JOHANNA KANNASMAA Tällä kertaa kissan nosti pöydälle Suomen Kuvalehden päätoimittaja ja lehdistön sananvapautta puolustavan Suomen IPIryhmän puheenjohtaja Tapani Ruokanen. Outoa oikeutta Mannerheiminaukio, Helsinki, 9. syyskuuta 2006. Megafonista räsähtää komento: ”Ottakaa kuvaaja kiinni!” Näin aloittaa Suomen Kuvalehden uutiskuvaaja Markus Pentikäinen kuvauksensa Asem-mielenosoituksesta, jossa hän oli työkomennuksella. Tiistaina 4. helmikuuta 2014 Markus kirjoitti blogin seitsemän ja puoli vuotta kestäneestä matkastaan Töölön Kisahallin putkan, suomalaisten oikeusasteiden ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen EIT:n kautta nykyhetkeen. Hän oli juuri palannut Kiovan Maidanin aukion barrikadeilta kuvaamasta Ukrainan opposition väkivaltaiseksi muuttunutta mielenosoitusta. Kiovassa turvallisuusjoukkojen ja mielenosoittajien yhteenotoissa paikallisia ja kansainvälisiä journalisteja oli loukkaantunut, heitä oli pidätetty ja uhkailtu. Seitsemän vuotta aiemmin Pentikäinen otettiin kiinni 17,5 tunniksi Helsingissä Kiasman edessä ja tuomittiin sittemmin kaikissa suomalaisissa oikeusasteissa syylliseksi niskoitteluun poliisia vastaan. Suomen Kuvalehden mielestä päätös oli osoitus kyvyttömyydestä nähdä, mistä sananvapaudessa on kyse. Näkemykseen yhtyivät journalistijärjestöt Suomessa ja ulkomailla. Pentikäisen palattua Kiovasta helmikuussa 2014 vastassa oli EIT:n päätös, joka vahvisti suomalaisen oikeuden käsityksen: kiinniotossa ei ollut kyse sananvapauden rajoittamisesta. Suomen valtio voitti oikeusjutun. Valokuvaajan tehtävä mielenosoituksessa on kuvata tapahtumaa. Poliisin tehtävä on hallita tilanne. Kumpikin tekee työtään. Oikeusvaltion työnjaossa medialla on raportoijan rooli: sillä on velvollisuus kertoa, jotta yleisön oikeus tietää toteutuisi. Oikeuden tulkinta on lähtenyt siitä, että työskentelevää journalistia koskevat täsmälleen samat määräykset kuin tavallista kansalaista. Poliisia on toteltava. Oikeusoppineista tohtori Sakari Huovinen oli yksi harvois- ” Journalistilla on vaikeuksia kunnioittaa päätöstä, joka sotii sananvapautta vastaan.” Yleisön kasvava kiinnostus ruuan valmistamiseen, alkuperään ja ravintoarvoihin on huomattu Keskossa. Sisältömarkkinointi kiinnostaa. – Tuotamme jo melko paljon sisältöä ruuan ympäriltä, mutta kyllä meitä kiinnostaa yhteinenkin sisällöntuotanto, Rautiainen sanoo. Haastajana päivittäistavarakaupassa on Lidlin ohella Suomen Lähikauppa. Brändijohtaja Jussi Pirin mukaan ketju uusii laajasti Siwojen ja Valintatalojen myymälöitä sekä perustaa jopa 20 uutta kauppaa. – Panostamme muutoksesta kertomiseen asiakkaille, mikä tarkoittaa, että mainonnan budjetti kasvaa. Hän laskee Lähikaupan oman yleisön kooksi digikanavissa 0,5–1 miljoonaa kuukausittain. Ketju mainostaa sanomalehdissä tänä kuten viime vuonna noin miljoonalla, mikä on 10–20 prosenttia mainosbudjetista. Piri on kuitenkin ollut tyytymätön sanomalehtimainonnan tehoihin. Hiomalla viestiä ja esimerkiksi sen ajoitusta Kärkimedian kanssa printin teho on parantunut ja myös lehtien tavoittavuus sähköisissä ka- Kaupan mainonta on lehdille iso asia > Kaupan mainonta erotuksena luokitellusta ilmoittelusta ja merkkimainonnasta kattaa reilun kolmanneksen kaikesta sanomalehtimainonnasta. Useiden valmistajien tuotteita esittelevästä kaupan tarjousmainonnasta 55 prosenttia suuntautui sanomalehtiin vuonna 2013. > Suurimmat kaupan mainostajat tulevat päivittäistavarakaupasta. Viime vuoden merkittävimpien alan mainostajien kärki on pelkkää koota ja ässää: K-Citymarket, Prisma, Intersport, SMarket ja Anttila. Lähde: TNS navissa etenee harppauksin. – Jos lehdet tavoittavat kuluttajat paremmin digissä, tulevaisuus on valoisa, Piri uskoo. Tuttua puhetta Kärkimedialle Suomen Lehdistön haastattelemat Loimaan Lehden ja Karjalaisen päätoimittajat eivät tunnista alueillaan suurta hinkua siirtää printin mainontaa omiin kanaviin. Kärkimedian toimitusjohtajalle Kimmo Laaksoselle taas Veli-Pekka Äären ajatukset ovat tuttuja. Suurten sanomalehtien verkostolle mainontaa myyvässä firmassa S- ja K-ketjujen säästöohjelmat näkyvät, mutta markkina on ”talvinen” nyt muutenkin. – Totta kai olen huolissani, koska kaupan toimijat ovat meille tärkeä asiakasryhmä, Laaksonen sanoo. Hän kuulisi mielellään tarkemmin omien kanavien tehosta. – Kärkimedia saa joka päivä kolme miljoonaa ihmistä kiinni. Väitän, että sanomalehteä parempaa kaupan tekijää ei ole valtakunnallisesti eikä paikallisesti. Riikka Virranta ta toisinajattelijoista. Hän analysoi tapausta Lakimies-lehdessä (5/2008) ja samassa hengessä Facebookissa helmikuussa: ”Medialla on tietyissä tilanteissa yksilön sananvapautta laajempi toimintavapaus… poliisi ei ottanut huomioon, että paikalla oli sananvapauden kannalta eri asemissa olevia henkilöitä. Reaaliaikaisen tiedonvälityksen perustellut tarpeet ja poliisitoiminnan vaatimukset joutuivat törmäyskurssille.” Huovisen mukaan viranomaisten tulee tilanteen mukaan huomioida median tarpeet ja suhtautua median edustajiin eri tavalla kuin muihin. Suomen Kuvalehden pääkirjoitus totesi jo 15.9.2006: ”Asemkokouksen aikana suomalaisille näyttäytyi uudenlainen poliisi, maailmalta paljon tutumpi kuin perinteinen suomalainen. Tämä poliisi vaientaa väen uhkailemalla, estää perusoikeuksien toteutumisen, kuten vapaan mielipiteen ilmaisun. Totalitaarisesta valtiosta tuttu, pamputtava ja kansaa vihollisena pitävä poliisi…” Tällaisesta tilanteesta sadat journalistit ympäri maailmaa raportoivat jatkuvasti. Se on leipätyötämme. Journalistilla on vaikeuksia kunnioittaa päätöstä, joka sotii sananvapautta vastaan. Journalistijärjestöt Suomessa ja ulkomailla ovat protestoineet EIT:n päätöstä vastaan. On vaikea uskoa, että se olisi lopullinen eurooppalainen näkemys sananvapaudesta. Sitä eivät uskoneet ne kaksi EIT:n tuomariakaan, jotka jättivät eriävän mielipiteensä kolmea muuta vastaan Pentikäisen oikeusjutussa. >Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. SuomenLehdistö 2/2014 5
aihe ajankohtaista Teksti tapahtuu Lehdissä Teksti Arkistokuva: Anssi jokiranta / Lapin Kansa Tällainen on visio yhteistoimituksesta > Lännen Median yhteisiä sisältöjä tuottaa yhden johdon alaisuudessa noin 40 journalistin yhteistoimitus, joka jakautuu osastoihin. > Klassisen Helsingin-toimituksen tapaan toimiva uutisosasto hoitaa valtakunnallisen talouden ja politiikan journalismin sekä ulkomaat. Osa toimittajista työskentelee maakunnissa. Uutisosaston alla toimii verkkotoimitus. > Viikonvaihdetoimitus toimittaa lukemistoaineiston. > Teematoimitus tekee nykyään eri lehtien vuoroin valmistamat teemasivut, mm. hyötyjournalismin. > Ulkoasuryhmä hoitaa kuvitukset ja taittaa sivut. > Vaikka Helsinkiin tulee luultavasti myös kulttuuri- ja urheilutoimittajat, nämä alueet jäävät pääosin Lännen Media -yhteistyön ulkopuolelle. Esimerkiksi Alma Mediassa jatkaa vastakin kulttuurin ja urheilun yhteistoimitukset. Yhteistyö on tehnyt videoneuvotteluista arkea suomalaisissa sanomalehdissä. Samaa tekniikkaa hyödyntää myös Lännen Media. Kuva Lapin Kansasta vuodelta 2011. Se toinen totuus Suomesta Lännen Mediasta on tarkoitus tehdä näkyvä valtakunnallinen uutisbrändi. Kuuden kustantajan Lännen Media -yhtiön on tarkoitus aloittaa toimintansa ensi syksynä. Tuolloin noin 40 journalistin yhteistoimitus alkaa tuottaa 12 maakuntalehdelle valtakunnallista sisältöä. Toimittajat työskentelevät osin Helsingissä ja osin kotitoimituksissaan läntisessä ja pohjoisessa Suomessa. Yhteistoimitukseen tulee eri lehdistä väkeä suhteessa levikkiin, esimerkiksi Aamulehdestä arviolta 12–15 ja Hämeen Sanomista noin 2 toimittajaa. Yhden johdon alla toimiva yhteistoimitus saanee tiukat skuuppitavoitteet. Lännen Mediasta halutaan näkyvä vastavoima etelään keskittyville tiedotusvälineille. – Sanotaan, että Suomessa on vain yksi totuus. Olisiko tässä se toinen? Aamulehden päätoimittaja Jouko Jokinen kysyy. – Pääkaupunkikeskeisyys jopa vääristää kuvaa, jonka media Suomesta antaa. Yhdessä tuotettava aineisto on sekä yksittäisiä juttuja että mahdol- 6 SuomenLehdistö 2/2014 lisimman valmiiksi tehtyjä sivuja, ainakin toistaiseksi kahteen eri kokoon. Juttumitat ja väliotsikointi yhdenmukaistuvat. Lehdistä niukka enemmistö on tabloidissa tai ilmoittanut siirtyvänsä siihen. Ilkan päätoimittajan Satu Takalan mukaan yhteistyö on ”formaattivapaa” eikä ketään pakoteta pienempään kokoon. Jokinen kuitenkin pitää luontevana, että kaikki lehdet ovat jossain vaiheessa tabloidissa ja käyttävät mieluiten samankaltaista maksumallia verkossa. Lännen Mediaan ei ole tarkoitus ottaa lisäjäseniä. – On sovittu yhteisesti, että tämä porukka on nyt tässä. Portit ovat nyt ainakin joksikin aikaa kiinni, Takala sanoo. Ilkassa yhteistoimitus on herättänyt paljon kiinnostusta. – Meiltähän lähti Sunnuntaisuomalaisen paikka, joka on ollut hyvin haluttu. Tässä nähdään samanlainen mahdollisuus kehittyä, Takala kertoo. Eri vaikutus eri lehdissä Lehdestä riippuen Lännen Media tarkoittaa lehtiyhteistyön tiivistämistä tai sen järkeistämistä. Ilkka ja Pohjalainen sekä Alma Median lehdet ovat tehneet keskenään ja muiden lehtien kanssa tiivistä yh- teistyötä, johon on kuulunut yhteistoimituksia. Vanhojen kuvioiden päälle on kasautunut uusia. – Meidän kannaltahan yhteistyö ei edes laajene, pistämme sen vain yhteen firmaan, Jokinen sanoo. – Ihmisiä palautuu meillä yhteistoimituksista kotitoimitukseen. Ei se mikään valtava määrä ole, mutta liikenne kulkee nimenomaan tähän suuntaan, hän lisää. Hämeen Sanomat, Forssan Lehti ja Keskipohjanmaa taas tulevat ensi kertaa laajan sisältöyhteistyön piiriin. Myöskään Kaleva ja Turun Sanomat eivät ole aiemmin jakaneet henkilöresurssiaan yhtä laajasti. – Lännen Median laaja ja tasokas lukemisto-osuus parantaa lehtemme sisältöä ja pystymme kes- Mikä Lännen Media? > 12 lehteä solmi helmikuussa aie-sopimuksen yhteistyötä varten perustettavasta Lännen Media -yhtiöstä. > Mukana ovat Aamulehti, Satakunnan Kansa, Lapin Kansa, Kainuun Sanomat, Pohjolan Sanomat, Turun Sanomat, Kaleva, Ilkka, Pohjalainen, Hämeen Sanomat, Forssan Lehti ja Keskipohjanmaa. > Lännen Media tavoittaa eri kanavissa lähes 2 miljoonaa lukijaa. ” Meidän kannaltahan yhteistyö ei edes laajene, pistämme sen vain yhteen firmaan.” kittymään paremmin paikalliseen, omaehtoiseen uutisointiin, Hämeen Sanomien päätoimittaja-toimitusjohtaja Pauli Uusi-Kilponen perustelee. Uusi-Kilposen mukaan työvoimaa säästyy STT:n materiaalin käsittelystä. Lännen Median sisältö on hänen mukaansa uutistoimistoaineistoa taustoittavampaa ja se tulee valmiimpana. Yhteistyö vähentää jonkin verran STT-Lehtikuvan käyttöä lehdissä. Päätoimittajat kuitenkin vakuuttavat, että uutistoimistolla on yhä roolinsa uutisseurannassa. Kalevan päätoimittajan Markku Mantilan mukaan Lännen Medialla saattaa olla Kalevassa merkittäviäkin henkilöstövaikutuksia. Digikehitykseen oma ryhmä Yhteistyöllä on suuria tavoitteita digipuolella. Kun kaikki yhdessä tuotettu materiaali ei mahdu lehtiin, se tuo volyymia verkkoon. Yhteistoimitus tuottaa 12 lehteen valtakunnallisia verkkouutisia. Se on kuitenkin vasta alkua. Yhtiöiden parhaat osaajat kerätään digiryhmään, joka alkaa kehittää uusia kuluttajatuotteita. Tuloksia odotetaan parin vuoden viiveellä. – Puolen miljoonan investointi epävarmaan hankkeeseen on Aamulehdelle iso riski. Jos 12 lehteä jakavat kustannukset, ei se niin iso riski olekaan, Jouko Jokinen kuvaa. Riikka Virranta Noora Autio
Pohjolan Sanomissa on kaksijakoinen tunnelma. Kahden ilmestymispäivän pudottaminen vuodenvaihteessa ei ilahduttanut lukijoita. Sen on nimennyt peruutuksen syyksi noin 400 tilaajaa. Toisaalta lehtiuudistukseen liittynyt suorakampanja tuotti yli tuhat uutta tilaajaa. Tarjoukseen tarttui viisi prosenttia sen saaneista, mitä Alma Aluemedian myyntijohtaja Jaakko Sipola pitää vähintään kolminkertaisena määränä normaaliin kampanjaan verrattuna. – Lupasimme, että kun lehti muuttuu 5-päiväiseksi, muutumme entistä paikallisemmaksi. Se on kiinnostanut ihmisiä, päätoimittajana kesällä aloittava Maria Jauho tulkitsee. Pohjolan Sanomat keskittyy nyt ydinlevikkialueeseensa, ja yhteistyöstä Lapin Kansan kanssa on säästetty vain parhaat palat. Sipolan mukaan paikallistuneen lehden talous näyttää nyt paremmalta, vaikka levikki jää miinukselle. Posarin lisäksi kolme muuta 7- tai 6-päiväistä sanomalehteä vähensi ilmestymispäiviään vuodenvaihteessa. HSS Median lehdet pääsivät vähällä. Toimitusjohtaja Mikael Österholm puhuu noin 15 tilausperuutuksesta Vasabladetissa ja Österbottens Tidningissä. Seitsenpäiväiset lehdet karsivat maanantain lehden. – Päivän karsiminen ei juuri näy levikkiluvuissa. Se voi johtua historiasta. Vasabladet oli vuonna 2004 kuusipäiväinen. Osa asiakkaista on tietysti voinut olla uteliaita näkemään tabloidin, Österholm sanoo. HSS Median lehdet muuttuivat tabloideiksi helmikuussa. Myös Warkauden Lehti pudotti perjantain lehden valikoimastaan vuoden alussa. Sitä ennenkään lehti ei ilmestynyt maanantaisin. Päätoimittaja Sari Ristamäen mukaan vaikutuksia on aikaista arvioida, sillä tilanne elää yhä ja tammikuussa laskujen lähdettyä peruutuksia tulee muutenkin. Peruutuksia tuli kuitenkin heti, kun viisipäiväistymisestä kerrottiin. – Se shokkireaktio tuli, mutta tilaajia on saatu jo takaisin. Levikkimyynti on tammikuun lopussa ja helmikuun alussa lähtenyt nousuun, Ristamäki sanoo. – Jonkin verran on puhuttanut, miksi juuri perjantai jäi pois. Meillä on ollut peittojakeluita torstaisin. Sen vuoksi perjantain lehteä on ollut vaikea saada taloudelliseksi. Lehdet ovat kompensoineet menetystä lukijoille sähköisissä kanavissa. Pohjolan Sanomat ja Warkauden Lehti alensivat tilaushintaa, johon samalla sisällytettiin digipalvelut. Pohjolan Sanomissa sähköinen kärkituote on osin maksullinen verkkopalvelu. Warkauden Lehti uudisti näköislehtensä paremmin tabletille sopivaksi ja lanseerasi paikallisia sähkeuutisia sisältävän mobiilipalvelun. Sitä päivitetään etenkin lehdettöminä päivinä. – Juttuluurista on tullut erittäinkin hyvää palautetta. Sitä käyttää noin kymmenen prosenttia tilaajista, Ristamäki sanoo. Warkauden Lehti myy tilausta, jossa puuttuvat päivät korvataan Savon Sanomilla. Yhdistelmällä on nyt hieman alle 1 000 tilaajaa. Toki lukijat ovat surreet menettämiään lehtiä. – Moni vanhempi ihminen soittaa ja sanoo, että he eivät pysty elämään ilman Vasabladetia, lehden päätoimittaja Camilla Berggren sanoo. Pohjanmaalla ollaan järjestämässä iltoja, joissa lukijoita opastetaan kädestä pitäen lukemaan digilehteä. Kemissä vastaava päivä pidettiin jo. – Jos parisataa ihmistä on Kemissä paikalla, se on todella suuri kiinnostus, Maria Jauho kuvaa. Riikka Virranta Jukka Lehojärvi Vesa Pihlajamaan mukaan oma jakelu hoituu pääosin yrittäjäpohjalta. Keski-Pohjanmaalla ei lähdetä omassa jakelussa tyhjästä liikkeelle, sillä yrittäjät jakavat jo noin 30 prosenttia lehdistä. Jakelusta kiinnostuneita yrittäjiä ja jakajia haetaan nyt lisää. KPK on lisäksi palkannut projektipäälliköksi Jukka Heimovirran, jonka tehtävänä on vastata Itellan nyt jakamien alueiden siirtämisestä omaan jakeluun. Tällä hetkellä Keski-Pohjanmaan Kirjapainon oma yrittäjäpohjainen varhaisjakelu kantaa lehdet noin Hbl haluaa olla kuin kameli ”Se shokkireaktio tuli, mutta tilaajia on saatu jo takaisin.” Keski-Pohjanmaan Kirjapaino hoitaa varhaisjakelunsa täysin ilman Itellaa Keski-Pohjanmaan Kirjapaino alkaa ensimmäisenä lehtitalona Suomessa hoitaa lehtensä varhaisjakelun kokonaan itse. Toimitusjohtaja Vesa Pihlajamaan mukaan syy on se, että Itellan hintalappu varhaisjakelulle on täysin kohtuuton. Hinnan lisäksi kyse on ollut myös palvelun tasosta. Itella halusi hoitaa varhaisjakelussa vain taajamat ja kattaa haja-asutusalueet yhteiskäyttölaatikoilla. Pihlajamaan mukaan tämä ei riitä asiakaspalvelutasoksi. Tavoite on, että kesäkuun alusta Keskipohjanmaa ei enää kulje Itellan kyydillä, vaan koko jakelu hoidetaan itse. – Työ hoituu pääosin yrittäjäpohjaisesti, mutta mahdollisesti ja luultavastikin meillä on jonkin verran myös omia jakajia, kertoo Pihlajamaa. Keskipohjanmaan levikistä noin 90 prosenttia on varhaisjakelussa. Oman jakelun järjestämisen aikataulu on tiukka. – Yritimme neuvotella Itellalta lisäaikaa, jotta oma organisaatio saadaan kuntoon ja reittikartat valmiiksi, mutta se ei ole tullut asioissa yhtään vastaan, sanoo Pihlajamaa. miksi ihmeessä Päivän karsiminen toi vaihtelevan määrän miinusta levikkiin. Ekstratonneja tinkauspäivästä hatun nosto Paikallinen linja toimii pohjoisessa 23 000 talouteen. Muutoksen jälkeen omaan jakeluun kuuluvia talouksia on noin 76 000. Keski-Pohjanmaan Kirjapaino Oyj -konserniin kuuluvat lehdet ovat seitsenpäiväinen Keskipohjanmaa ja paikallislehdet Kalajokilaakso, Kokkola, Perhonjokilaakso, Lestijoki, Kalajokiseutu, Nivala, Haapavesi ja Selänne. Konserni työllistää ennen uusia jakelujärjestelyjä noin 180 henkilöä. Kaija Jäppinen ”Ota mittaa ilmoitusmyyjistä. Tänään saa tingata!” Näin julisti Forssan Lehti ilmoituksessaan tiistaina 18. helmikuuta. Tuottiko tinkauspäivä, markkinointipäällikkö Heli Hieperi? Tempaus tuotti noin 3000 euroa ylimääräistä. Tämä oli toinen kerta, kun toteutimme tinkauspäivän. Idea lähti ankeista ajoista. Haimme lisää euroja ja täytettä hiljaisiin päiviin. Arkipäivän lehdet vetävät aika huonosti, jos niissä ei ole mitään teemaa tai ekstraa. Saimme hyvin soittoja. Kuinka paljon tingitte hinnoista? Suurin piirtein puoleen hintaan. Pieni pelivara siinä oli. Päätös oli, että jos pienestä jää kiinni, antaa mennä vaan. Tärkeää oli rajata ilmoitusten julkaisuaika: se oli seuraava viikko keskiviikosta maanantaihin. Tuleeko tinkaamisesta pysyvä käytäntö? Kaksi kertaa vuodessa tämä toimii hyvin. Vieläkin paremman tuloksen saisi, jos tyhjentäisi päivän muista töistä. Jokaisen myyjän kannattaisi soittaa omille asiakkaille ja aktivoida tinkaamaan. Riikka Virranta Digitaalinen iltapäivälehti HBL Kväll on ilmestynyt reilun kuukauden. Sen päätavoite on saada entistä useampi printtitilaaja käyttämään heille kuuluvia digipalveluita. – Tavoite oli nostaa kuukaudessa digitilauksensa aktivoineiden määrä noin 30 prosentista 40 prosenttiin. Tavoitteeseen päästiin jo viikossa. Kasvu on tasaantunut ja nyt digilukijoita on 43 prosenttia tilaajista, kertoo digitaalisen median johtaja Fredrik Nars. HBL Kväll ilmestyy verkkoon arkisin neljältä. Palautteen mukaan lehti on helppo ja nopea lukea. Tiiviistä uutisista saa katsauksen päivän tapahtumiin, toinen osa lehdestä valmistaa leppoisasti tulevaan iltaan. Tavoite on, että lukija käyttäisi lehteen noin 15 minuuttia. – HBL:n verkkosivuilla viivytään noin kuusi minuuttia, printtilehteä luetaan puoli tuntia ja näköislehteä tuolta väliltä. Kun digituotteita on monentyyppisiä, niiden parissa käytetty aika kasvaa. Kaikilla laitteilla luettava HBL KVäll ei ole interaktiivinen vaan muistuttaa näköislehteä. – Teimme kompromisseja muun muassa teknisten rajoitteiden takia. Jälkeenpäin osoittautui, että se olikin hyvä. Lehdellä on nyt selkeä alku ja loppu. Lukijat pitävät tunteesta, että lehti on luettu. Idea iltapäivälehdestä syntyi strategiaprosessin aikana. – HBL näytti meistä dromedaarilta: aamulla käyttökäyrä on korkealla, mutta sitten se laskee. Haluamme kuitenkin olla kuin kameli, käyrän pitää olla korkealla aamulla ja illalla. Suomen Lehdistö nostaa hattua uusille avauksille ja rohkeille lehti-innovaatioille. Kaija Jäppinen SuomenLehdistö 2/2014 7
aihe Ajankohtaista Teksti Lehti-ihminen Teksti Suora savolainen Alma Aluemediaa johtava Kari Juutilainen tuskastuu siihen, että asiat etenevät niin hitaasti. Painettu sanomalehti ilmestyy viimeisen kerran 3.11.2028. Jos kevyet ja edulliset lukulaitteet, kuten Leia Median ePaperi, kehittyvät nopeasti, tilanne voi olla edessä jo viitisen vuotta aiemminkin. Muutos etenee vähitellen. Ensin lehdet harventavat ilmestymistiheyttään ja suuntautuvat enemmän verkkoon ja digiin. Omistus keskittyy jonkin verran lisää, ja eri kustantajien välinen yhteistyö lisääntyy. Etenkin heikoimpia kaupunkilehtiä putoaa lehtikartalta kokonaan pois. Maakuntalehdet ja pienet paikallislehdet ovat paremmassa asemassa. Näin ennustaa Alma Aluemedian liiketoimintayksikön johtaja Kari Juutilainen. Journalismin kuolemaan yli 30:tä lehteä luotsaava mies ei kuitenkaan usko. – Lehtitalojen luotettavaa ja riippumatonta journalistista koneistoa on vaikea haastaa autotallista käsin. Visuaalisesti se ehkä onnistuu, mutta sisällöllisesti ei. Juutilaisen tulevaisuudenvisiossa lehdillä menee nykyistä paremmin, sillä painamisen ja jakelun isot kulut jäävät pois. Yhdellä kuukausimaksulla lukija saa kaiken sisällön haluamanaan aikana haluamastaan laitteesta. – Vielä 98 prosenttia tulovirroista saadaan painetusta lehdestä, mutta osuudet tulevat vähitellen muuttumaan. Juutilainen pelkää puhuvansa haastattelussa liikaa sisällöistä eli ”asioista, jotka eivät hänelle suoranaisesti kuulu”. Sitä selittää hänen oma 25 vuoden journalistinen taustansa, ensin paikallislehdissä ja sit- ten Länsi-Savon päätoimittajana. – Toisaalta liiketoimintaa johtavalle on eduksi tuntea tuotteidensa laatu. ” Enintään puolet sisällöistä voi olla yhteistuotantoa.” Suomenruotsalaiset lehdet nyt tabloidissa Pohjanmaalla lehtiä julkaisevan HSS Median kolme sanomalehteä, Vasabladet, Österbottens Tidning ja Pietarsaaren Sanomat, siirtyivät helmikuun puolivälissä tabloidiin. Koko suomenruotsalainen lehdistö on nyt samassa formaatissa. Toimitusjohtaja Mikael Österholmin mukaan tabloidiin vei lukijoiden toive. – Onnistumisen edellytys on, että ilmoittajat ovat mukana samalla rahamäärällä kuin aiemminkin. Olen varovaisen optimistinen, hän sanoo. Samaa mieltä on 3-päiväisen Pietarsaaren Sanomien päätoimittaja Osmo Ojala. 8 SuomenLehdistö 2/2014 – Lehtimyynnissä oli plussaa tammikuulta, joten ilmeisesti tabloidi puree. Myös ilmoittajat ovat osoittaneet mielenkiintoa. Riikka Virranta Ilves Jakelu tyytymätön uusiinkin jakeluehtoihin Tabloidikansi Östebottens Tidningin tyyliin. Hämeenlinnalainen Ilves Jakelu aikoo jälleen valittaa postitoimilupansa ehdoista korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Yhtiö pitää tammikuussa saamaansa lupaa EU:n postipalveludirektiivin vastaisena. Se sai ensimmäisen postitoimilupansa vuosi sitten, mutta korkein hallinto-oikeus kumosi valtioneuvoston lupapäätöksen lainvastaisena marraskuussa. Juutilaisen nykyinen työ on paljolti suhaamista junalla ja lentokoneella halki Suomen – kolme päivää viidestä menee matkustaessa. Hänen alaisuudessaan on viisi maakuntalehteä ja 29 paikallis- ja kaupunkilehteä. Alman maakuntalehdet tekevät merkittävästi sisältöyhteistyötä sekä keskenään että muiden kustantajien lehtien kanssa. Lehtipomon mukaan kaikki se, mitä voidaan tehdä yhdessä laadukkaasti, tehdään yhdessä. Muut voimavarat käytetään omaan paikalliseen uutisointiin, joka on sanomalehden ”henkivakuutus”. – Enintään puolet sisällöistä voi olla yhteistuotantoa. Määrällisesti Alman lehdet eivät Juutilaisen mukaan enää lisää yhteistyötä, mutta sen organisointia ja Aiempi lupa myönnettiin rajoituksettomaan, kaikille kuluttajille tarjottavaan postipalveluun, vaikka yritys oli hakenut lupaa sopimusasiakkaiden palveluun. Uusi lupa koskee vain sopimusasiakkaita ja on ehdoiltaan höllempi. Esimerkiksi kolmen viikoittaisen jakelukierroksen sijaan uudessa luvassa vaaditaan vain yhtä. Ilves Jakelua edustavan asianajajan Henriikka Piekkalan mukaan tämän kaltaiset ehdot eivät kuitenkaan kuulu sopimusasiakkaille tarjottavaan postipalveluun. – Jakelukertojen sääntely ylipäätään on epärelevanttia. Kun on kyse sopimusasiakkaista, jokaisen lähetyserän osalta sovitaan erikseen, mitä ja milloin lähetetään. Postilaki vapautti kirjepostin kilpailulle 2011. Valtioneuvosto on myöntänyt tämän jälkeen postitoimiluvan Ilves Jakelulle ja Esan Kirjapainolle. Myös Esa valitti lupaehdoistaan korkeimpaan hallintooikeuteen. Päätöstä odotetaan. Riikka Virranta Alma Aluemedia kokeilee printitöntä viikonloppua Alma Aluemedia kokeilee viikonlopun printtilehtien korvaamista sähköisillä tuotteilla kahdella kylällä kevään aikana. Kokeilu koskee muutamaa sataa Lapin Kansan tilaajaa harvaanasutuilla seuduilla. Tilaajat saavat valita kolmesta vaihtoehdosta, joi-
Moottoripyöräily on Kari Juutilaisen mielestä hyvä vastapaino työlle. Muista asioista ei silloin kanneta huolta – seuraavan mutkan hallinta on tärkeämpää. Kuka? Alma Aluemedian liiketoimintayksikön johtaja Kari Juutilainen on syntynyt vuonna 1956 Säämingissä, Savonlinnan liepeillä. Armeijan jälkeen hän opiskeli Tampereella tiedotusoppia ja aloitti journalistisen uransa Hämeenkulmassa. Hän on työskennellyt toimittajana Puruvesi-lehdessä ja EteläSaimaassa sekä päätoimittajana Elimäen Sanomissa, Kuusaan Seudussa, Koillis-Hämeessä (nykyinen Jämsän Seutu) ja Länsi-Savossa. Vuonna 2005 hänet nimitettiin Suomen Paikallissanomat Oy:n lehtiryhmän julkaisujohtajaksi, vuonna 2008 toimitusjohtajaksi ja vuonna 2011 nykyiseen tehtäväänsä. Juutilainen asuu Tampereella vaimonsa Mervi Juutilaisen kanssa. Perheessä on neljä aikuista lasta ja kaksi pientä lastenlasta. Puntari > Itella vai oma jakeluyhtiö? Viimeaikaisten tapahtumien perusteella oma jakeluyhtiö. > Tabletti vai sähköinen paperi? Tabletti henkilökohtaisesti, mutta sähköinen paperi voisi olla vaihtoehto maaseutujakeluille. > Talvi vai kesä? Kesä. Valoa ja lämpöä, ja harrastukset moottoripyöräilystä kalastukseen liittyvät kesään. laatua kehitetään jatkuvasti. Tuorein esimerkki tästä on Lännen Media. Alman lehdille uusi 12 lehden yhteistoimitus ei välttämättä ole niin iso mullistus kuin muille mukana olijoille; sen verran runsasta sisältöjen vaihto on ollut tähänkin asti. Työkaverina Juutilainen on impulsiivinen ja herkästi innostuva – ja siksi myös kärsimätön. Asiat etene- hin kaikkiin kuuluu digilehti. Yhdessä vaihtoehdossa viikonlopun paperilehdet toimitetaan könttänä maanantaina. Tätä edullisemmassa tilauksessa lauantain ja sunnuntain printti jää välistä kokonaan. Lisäksi tilaajan on mahdollista valita pelkkä digilehti. – Samalla tarjoamme tabletteja hyvin edulliseen hintaan. Menemme paikanpäälle kyläiltoihin ja kerromme, miten lehti toimii laitteilla, myyntijohtaja Jaakko Sipola sanoo. Alma Aluemedian tilaajista noin 20 prosenttia saa lehden vasta iltapäivällä. Sipola arvioi, että näistä noin joka kymmenes asuu seudulla, jolla voidaan harkita viikonlopun paperilehtien jakelusta luopumista. – Siinä on riski. Mutta Lapista on myös kokemuksia, joiden mukaan vät hänen mielestään välillä tuskaisen hitaasti. – Jos minulta tulee 50 ideaa, ei niistä kannata ottaa kymmentäkään kokeiltavaksi. Juutilaisen kanssa työskentelevät kuvailevat häntä suorasanaiseksi, reiluksi ja helposti lähestyttäväksi. Erään työtoverin mukaan hän ”ei suotta mutkittele, vaikka savolainen alkujaan onkin”. sähköinen lehti tuoreena aamulla palvelee monen tarpeita paremmin kuin iltapäivällä saapuva paperilehti. Riikka Virranta Länsi-Savo ja Itä-Savo siirtävät väkeään digiin Mikkelissä ilmestyvä Länsi-Savo ja savonlinnalainen Itä-Savo siirtävät organisaationsa painopistettä digitaaliseen liiketoimintaan. Helmikuussa päättyneissä EteläSavon Viestinnän yt-neuvotteluissa päätettiin kahden lehden yhteisen digitoimituksen perustamisesta. Uudessa organisaatiossa kuusi journalistia keskittyy verkkoon aiem- Juutilainen itse kertoo nauttivansa ihmisten kanssa tekemisestä. – Luonteelleni ei sopisi pelkkä konttorissa ja kokouksissa istuminen. Kiireisen työn vastapainona lehtipomo pitää kiinni vapaa-ajastaan. Hän viihtyy vaimonsa kanssa niin Espanjan kakkoskodissa kuin Yhdysvaltain moottoriteillä. Moottoripyöräilyyn hän hurahti viisikymppisenä. Juutilaisen ennusteen mukaan paperilehtiä painetaan siis vielä kymmenisen vuotta tai pidempään. Mihin lehtien sitten kannattaa keskittyä lähivuosina? Juutilaisen mielestä nyt eletään raskasta välivaihetta, jossa joudutaan tekemään rinnakkain printtiä ja sähköisiä kanavia. Lehtien on sopeuduttava siihen, että ne ovat laskevalla käyrällä: levikit ja sanomalehden osuus mainoskakusta pienenevät edelleen. – Nyt on vain huolehdittava siitä, ettemme häviä kartalta. Meidän pitää kasvattaa digitaalista osuutta, ja sen työn olemme aloittaneet. – Pyrimme vähitellen tuottamaan sisältöjä eri kanaviin kaikkina vuorokaudenaikoina kaikkina päivinä. Deadline-ajattelu häviää. Seuraava askel kohti tätä on iltapäiväpainos Hbl Kvällin tapaan. Almassa pohditaan, onko verkossa jaettavan toisen painoksen oltava lehden muotoon tehty. Juutilaisen mielestä välttämättä ei. – Sehän voi olla, että siellä on kuusi videota ja online-tyyppisiä juttuja uudenlaisella muotokielellä. Kyseessä voi olla iso iltapäiväpäivitys, joka tulee esimerkiksi joka päivä kello 17. Kun lopullinen siirtyminen verkkoaikaan on edessä, kuluttajien ja ilmoittajien tulee olla siihen valmiita. Sitä kärsimätön lehtimies saa vielä odottaa. – Tie on hidas. Meillähän ei olisi teknistä estettä siirtyä sähköiseen jakeluun näköislehdellä ja onlinetuotteilla vaikka huomenna. Noora Autio man yhden tai kahden sijaan. Toimitusjohtaja Juha Pelkosen mukaan verkkotoimituksen ensimmäinen tehtävä on parantaa palvelua nykyisissä kanavissa, mutta maksullisia palveluita harkitaan. – En usko maksumuureihin, en ainakaan tämän kokoisella alueella. Näen, että tablettipuolella pitäisi olla useamman kerran päivässä päivittyvä lehti, Pelkonen sanoo. Konsernissa toimii lisäksi kolmen hengen digitaaliset palvelut -yksikkö, jonka tehtävänä on kehittää uusia tuotteita ja palveluita. Yt-neuvotteluissa työnsä menetti 11 henkilöä. Riikka Virranta > Lue kaikki uutiset ja taustat verkossa osoitteessa suomenlehdisto.fi ammattiauttaja pirita männikkö Puhe haittaa keskittymistä Useiden tutkimusten mukaan avokonttorit heikentävät keskittymiskykyä ja lisäävät stressiä. Työtehoa vähentää etenkin häiritsevä puheääni, mutta myös yksityisyyden puute ja visuaaliset ärsykkeet koetaan ongelmiksi. Työterveyslaitoksen erikoistutkija, työ- ja organisaatiopsykologi Virpi Ruohomäki kertoo, miten ongelmia vältetään avokonttorissa. ”Esimerkiksi toimittajille avokonttorissa työskentely on kuormittavaa, sillä työ vaatii keskittymistä ja siinä on lisäksi aikapaine. Yhteiset pelisäännöt helpottavat jaksamista. Hyviä käytäntöjä ovat vaikkapa, että ei huudella sermien yli tai ei jätetä puhelinta pöydälle pirisemään, kun poistuu työpisteeltä. Olen nähnyt, että jotkut ovat kehittäneet lippujärjestelmän. Jos on intensiivinen kirjoitusvaihe tai puhelu meneillään, on punainen lippu tai valo päällä. Tai joissain paikoissa pidetään hiljainen tunti, jolloin kaikki keskittyvät. Monet kuuntelevat rauhoittavaa musiikkia omilla kuulokkeillaan. Jotkut käyttävät kuulosuojaimia, mutta se kertoo akustisen suunnittelun puutteesta. Tilasuunnittelulla olosuhteita voidaan parantaa merkittävästi. On hyvä periaate, että työtila muokataan ihmiselle sopivaksi ja työntekijöiden tarpeita kuunnellaan. Työpisteet tulisi sijoittaa riittävän etäälle toisistaan, jotta puheäänet eivät kuuluisi työpisteestä toiseen. Sermien pitäisi olla tar- ” Toiset tarvitsevat enemmän yksityisyyttä kuin toiset.” peeksi korkeita, jotta ne heikentävät puheen erotettavuutta. Tämä on olennaista, koska aivot pyrkivät jatkuvasti erottelemaan ympäristöstään, mikä on tärkeää informaatiota. Avotoimistossa työskentelevien pitäisi päästä rentoutumaan ja tauottamaan työtään tukitiloihin. Ihmiselle on psykologisesti tärkeää, että hän voi itse säädellä, milloin ja kenen kanssa keskustelee. Toiset tarvitsevat enemmän yksityisyyttä kuin toiset. Nykyään avokonttoreista onkin siirrytty enemmän monitilatoimistoihin, joissa on esimerkiksi puhelintyöhön kehitettyjä hiljaisia tiloja, joihin voi vetäytyä. Myös kulkureitit kannattaa suunnitella niin, että ne eivät mene ihan työpisteen vierestä eivätkä varsinkaan selän takaa. Ihmisen katse siirtyy automaattisesti seuraamaan, mitä ympäristössä tapahtuu. Luonnonvalo ja ikkunanäkymät elvyttävät aisteja.” Noora Autio satu kettunen SuomenLehdistö 2/2014 9
TOIMITUS Skuuppeja tekevät journalistit Skuupin tekijät ”V o v n H p p k Yksinoikeudella hankittu, oma jymyuutinen. Merkitystä uutiskilpailussa. Kovan, sensaatiomaisen jutun synonyymi. Tutkija Heikki Kuutin määritelmä skuupista on tuttu – mutta kuka skuupin tekee? kysymys saa Helsingin yliopiston viestinnän tutkijan Laura Juntusen mietteliääksi. Syynä on uskomus, väite siitä, että skuupit eli uutisvoitot kasautuvat toimituksessa tietylle sankaritoimittajalle. Juntunen ei väitettä vahvista tai kiistä, sillä tutkimustietoa aiheesta ei juuri ole. Mielikuva korostaa hänen mukaansa yksilön ominaisuuksia, kuten sitä, onko toimittajalla uutisnälkää tai uutisvainua. Kykyä tehdä skuuppi pidetään sisäsyntyisenä, hän sanoo. Kysymys jää vaille vastausta myös monessa suomalaisessa sanomalehdessä. Suomen Lehdistölle toimituksensa kovimman skuuppaajan nimeää ani harva päällikkötoimittaja. Keskisuomalainen ja Turun Sanomat perustelevat päätöstä sillä, että skuuppeja tehdään yhä enemmän yhteistyönä. – Meillä on useita toimittajia, jotka saavat säännöllisesti läpimenoja muissa tiedotusvälineissä. Näiden juttujen ideointiin on osallistunut moninkertainen joukko toimittajia Cometin tutkijan Heikki Heikkilän mukaan ollut kautta aikain sijansa journalismissa. Asema kuitenkin on muuttunut; aiemmin joukkoviestimiä oli vähemmän. Skuupit olivat näkyvämpiä, yksiselitteisempiä. – Uutistarjonta on nyt reaaliaikaista ja välineitä on lukematon määrä. Skuupit ovat kirjavampia, Heikkilä arvioi. Skuuppi voi olla uutinen maan pienimmästä makkaraperuna-annoksesta tai komentaja Ari Puheloisen vuokratuesta. Tällaisia skuuppeja yhdistää se, että tieto asiasta on ainutlaatuinen. Se on vain itsellä. Verkostot tärkeitä uutistyössä Suomen Lehdistön haastattelemat skuuppaajat painottavat sosiaalisten verkostojen rakentamisen tärkeyttä. Kovan uutisen jäljille johdattaa monesti henkilölähteen eli syväkurkun antama vinkki. Skuuppia ei saa toimituksessa istumalla. Sitä varten on jalkauduttava, oltava vapaa-ajalla ihmisten ”Skuuppi ei ole toimittajan työn ainoa tavoite, joskin se on yksi tärkeimmistä. Sanomalehti elää uutisista.” – ja vähintään uutispäällikkö, kertoo Keskisuomalaisen varapäätoimittaja Inkeri Pasanen. Juntusen mielestä lehtien kanta tuo näkyväksi sen, että toimitustyön rakenteilla on merkitystä. Se, että toimittaja tekee toistuvasti skuuppeja, saattaa johtaa siihen, että skuuppaaja saa aikaa ja tilaa uutishankintaan. Hänestä maineella voi olla itseään ruokkiva rooli. Ennen skuuppi oli näkyvämpi Uutistoimituksen päällikkö Jussi Orell Turun Sanomista toteaa, ettei skuuppi ole toimittajan työn ainoa tavoite, joskin se on yksi tärkeimmistä. Sanomalehti elää uutisista. – Kaikkien mielenkiintoisten juttujen ei tarvitse olla kovia skuuppeja. Erilaisia juttuja tarvitaan, Orell huomauttaa. Skuupilla on Journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskuksen 10 SuomenLehdistö 2/2014 kanssa tekemisissä, skuuppaajat neuvovat. Juntunen ja Heikkilä eivät vähättele skuupin arvoa, mutta he toteavat, että skuupit ovat tärkeämpiä toimitukselle kuin oletetulle yleisölle. – Skuuppi on toimittajalle konkreettinen osoitus ammattitaidosta ja onnistumisesta, Heikkilä selventää. – Mediakilpailussa yksittäinen skuuppi ei ole merkittävä. Sillä ei suoraan lisätä tilaajia eikä verkkolehden käyttäjiä. Tässä mielessä skuupin merkitys on pieni. Heikkilä sanoo skuuppien voivan välillisesti vaikuttaa yleisön käsitykseen journalismin uskottavuudesta. Tärkeä skuuppi saattaa lisätä luottamusta siihen, että toimittajat osaavat asiansa. Kyseenalaisella paljastuksella voi hänestä olla vastakkainen vaikutus. Esa Koivuranta Annina Vainio Syväkurkku tuoksuu maltaa Jymyuutinen käveli suoraan syliin loppuvuonna 2001. Satakunnan Kansan toimittaja Ville Hammarberg istui silloisen liikenne- ja viestintäministeri Olli-Pekka Heinosen (kok) virka-auton takapenkillä yhdessä kilpailijansa, raumalaisen Länsi-Suomen silloisen päätoimittajan Pauli Uusi-Kilposen kanssa. Sitten jysähti. Heinonen oli ryvettynyt Soneran epäonnistuneissa miljardiluokan UMTS-kaupoissa ja ilmoitti jättävänsä ministerin tehtävät. Hammarbergille ja Uusi-Kilposelle tuli kiire. Kumpi ehtisi ensin toimitukseen kirjoittamaan uutisen? – Tilasimme kumpikin oman taksin, ja hoputin kuljettajaa ajamaan nopeammin. En muista, kumpi meis- tä sai uutisen julki aiemmin, mutta taksihässäkän takia skuuppi on jäänyt hyvin mieleen, Hammarberg kertoo. Kunnallispolitiikasta ja taloudesta uutisoiva Hammarberg, 49, on työskennellyt toimittajana 28 vuotta. Tuona aikana hän on saanut satoja uutisvoittoja. – Toteutan työssäni sitä, mitä uutinen tarkoittaa: tuon esiin uusia asioita. Joudun tekemään bulkkiakin, mutta toimittajan työn suola on kertoa uutisia. Hammarbergin tärkeimmät skuupin lähteet ovat asioista vuotavat ihmiset eli syväkurkut ja asiakirjat, joita Hammarberg syynää tarkalla silmällä.
tomi glad Toimittajat istuvat liikaa sisällä ”Ville Hammarberg on poikkeuksellisen verkostoitunut toimittaja niin työ- kuin vapaa-ajalla. Hän kaivaa uutisia ja saa paljon uutisvinkkejä sekä päättäjiltä että tavallisilta kansalaisilta.” Satakunnan Kansan vastaava päätoimittaja Olli-Pekka Behm Kaikki ei ollut kohdallaan. Heinolasta oli alkanut tihkua tietoa Etelä-Suomen Sanomien politiikan toimittajalle Ari Helmiselle. Kaupunginjohtaja Tita Rinnevaara oli aloittanut työnsä elokuussa. Ei kulunut kauan, ennen kuin Helmisen ensimmäinen skuuppi oli valmis. Rinnevaaran työhistoria oli riitaisa, ja Heinolassa häneen olivat tyytymättömiä sekä viranhaltijat että luottamusmiehet. Elettiin toissa vuoden syksyä. Etelä-Suomen Sanomien eli ESS:n skuupit saivat aikaan tapahtumasarjan, jota on puitu näihin päiviin asti. Helminen itse oli epäiltynä Rinnevaaran kunnian loukkauksesta. Syytettä ei nostettu. Tammikuussa viranomainen totesi, ettei Rinnevaarasta ollut esitetty väärää tietoa. Helminen, 58, oli helpottunut. – Se, että olin ollut oikeassa, oli ikään kuin palkinto siitä työstä, jota olin tehnyt. Jaksoin olla sinnikäs ja kaivaa, kaivaa ja kaivaa, hän sanoo. Skuuppien teossa Helmistä auttoi – ja auttaa yhä – laaja lähteiden verkosto. – Skuuppi on tämän työn suola. Taustalla ovat ihmiset, ne, joilta voi kysyä, joille voi soittaa ja joiden kanssa voi jutella. Helminen on työskennellyt ESS:ssä vuodesta 1985. Lisäksi hän on toiminut Heinolassa ilmestyvän Itä-Hämeen päätoimittajana. Kokemus on eduksi paikallisissa skuupeissa. Helminen sanoo olevansa vanhan ajan toimittaja. Päivällä lähteitä tavataan lounaalla, töiden jälkeen saatetaan poiketa kynä taskussa pubiin. – Toimittajat ovat nykyään liikaa toimituksessa, hän arvioi. Leena Liukkonen ”Ari Helmisen skuupit perustuvat ensisijaisesti hänen erinomaiseen verkostoitumiseensa. Hän tuntee hyvin sekä paikalliset että valtakunnalliset politiikan ja talouden toimijat ja saa heidät puhumaan.” Etelä-Suomen Sanomien toimituspäällikkö Elina Salo – Uutiset eivät tule työpöydän taakse tai näyttöpäätteen eteen. Olen saanut skuuppini perinteisiltä syväkurkuilta. Osansa on myös sattumalla. Heinolan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ehdotti tammikuussa, että kunta vastaanottaisi sata kiintiöpakolaista. Skuuppi oli Helmisen tekemä. Hän oli soittanut oikealle ihmiselle oikeaan aikaan. Skuuppaajien sparraaja altaalta Hän painottaa, että toimittajalla pitää olla laaja sosiaalinen verkosto. Ainakin hänelle suurin osa skuuppiin johtavista vinkeistä tulee aivan tavallisilta ihmisiltä. – Tapaan paljon ihmisiä vapaaajalla. Se on työaikaa, vaikka työnantaja ei siitä maksa. Hyvä informantti on maltaan tuoksuinen. Vinkkejä ei soiteta toimittajalle kotiin tai työpuhelimeen. Hammarbergin mielestä tiedotusvälineiden tärkein ominaisuus on luotettavuus. Siksi jokainen vinkki pitää tarkistaa useista lähteistä ennen uutisointia. – Sitten kun skuupin onnistuu tekemään, siitä seuraa mielihyvää ja ripaus itserakkautta. Ura Aamulehden toimittajana alkoi mainiosti kymmenkunta vuotta sitten. 23-vuotias Kristiina Tolvanen halusi uutisvoittoja. Niitä hän sai. Lähes viikoittain. Skuuppeja syntyi enimmäkseen yhteiskunnallisista ja poliittisista aiheista, joskus muistakin. Tolvanen teki asiakirjapyyntöjä, kysyi oikeita kysymyksiä oikeilta ihmisiltä oikeaan aikaan ja teki pitkäjänteistä, kovaa työtä. – Kyse taisi olla näyttämisen halusta. Ihan alussa päivät venyivät, mutta sen jälkeen opettelin tekemään työt työajalla, sillä pidän vapaa-aikaa tärkeänä vastapainona työnteolle. Ilman työn ja vapaa-ajan tasapainoa ajattelun kirkkaus kärsii, Tolvanen sanoo. Lukuisat tutkivat jutut toivat Tolvaselle Aamulehden Sulka hattuun -palkinnon vuonna 2008 ja vuoden journalistipalkinnon vuonna 2010. Esikoinen syntyi 2011, ja Tolvanen jäi äitiyslomalle. Viime vuoden Tolvanen on kannustanut alaisiaan skuuppien tekoon uutispäällikön tehtävässä. Hän usilkka laitinen koo, että skuupin käsite elää murrosvaihettaan – aivan kuten uutinen. – Uutinen ei ole samanlainen kuin 50 vuotta sitten, eikä skuuppikaan ole muuttumaton. Välillä tuntuu, että skuuppeja tehdään toisia toimittajia varten, vaikka niitä pitäisi kirjoittaa lukijoille. Tolvanen sanoo, että hänellä on luontainen halu toimia eturintamassa, oli kyse sitten uutisen kertomisesta tai tulevaisuuden uutisen luomisesta. Tolvanen pitää tärkeänä halua ja intoa tehdä skuuppeja, sitkeyttä, rohkeutta ja tarkkaa työntekoa. Mitä enemmän skuuppeja tekee, sitä enemmän uutisvinkkejä saa yleisöltä. – Skuupin teko ei ole salatiedettä, vaan arkista puurtamista. Kukaan ei synny skuupintekijäksi. Kaikki pystyvät siihen, jos ovat valmiita kehittämään itseään toimittajana. Tietyt työtavat on hyvä opetella. Jos viranomainen ei suostu luovuttamaan toimittajalle julkisia asiakirjoja, Tolvanen tietää, miten asiaan tulee reagoida. – Ensin kannattaa pyytää päätöksen perustelut kirjallisena. Välillä olen käyttänyt kirjeenvaihdossa apuna lakimiestä, kun julkisia asiakirjoja ei ole muuten saatu. Oikeuteen menemistäkin voi harkita. ”Kristiina Tolvanen on opiskellut tiedonhankintaa ja julkisuuslainsäädäntöä. Hän tietää, mistä etsiä, ja osaa ihmetellä. Haastattelutilanteissa hän on kohteliaan päättäväinen ja sitkeä. Hän osaa myös kysyä, onko jokin asia oikein – onko se maan tapa.” Aamulehden uutispäällikkö Sari Torvinen SuomenLehdistö 2/2014 11
näin me teemme Iltalehden verkkopalvelu Joka vilkaisulla tuoretta Iltalehti.fi:n mobiilikäyttö on kolminkertaistunut noin vuodessa. Toimitus ja mediamyynti muuttuvat kuluttajan mukana. Ennen media oli ajanvietebisneksessä, Iltalehden myyntijohtaja Ville Pesonen avaa. – Nyt ollaan ajanpuuteteollisuudessa, täytetään yhä pienempiä rakosia ihmisten päivässä. Muutoksen moottori on mobiili. Pesosen mukaan juttujen lukeminen puhelimilla on snack-kuluttamista; pikavilkuilua, näpläämistä. Mainonnan kannalta se tarkoittaa tarkentamista: haetaan oikeaa paikkaa, aikaa ja yksilöä. Sänkyvalmistajan kannattaa kysyä heti aamusta, nukkuiko kuluttaja yönsä hyvin. Ruokakauppa voi ilmoittaa lähistöllä oleville tarjouksista töistä lähdön aikaan. – Toki se on työläämpää siihen verrattuna, että tehdään yksi aineisto ja ajetaan sillä koko vuosi. Tulokset voivat olla myös hyvin erilaisia, Pesonen sanoo. Hänen mukaansa Iltalehden mainonta verkossa kasvoi viime vuonna muuta markkinaa nopeammin. Mobiilimainonta viisinkertaistui noin vuodessa. Kotikäyttö kasvaa Älypuhelinten yleistyminen tietää muutoksia myös verkkotoimituksessa. Iltalehti.fi:n kävijäliikenne mobiililaitteilla on noin kolminkertaistunut viime vuoden alusta. Verkon esimiehen Timo Melarin mukaan aiemmin lukijat suosivat nettiä arkena, käytännössä töissä. Älypuhelimet tuovat verkon selaamisen iltoihin ja viikonloppuihin. – Kotikäyttö on lisääntynyt, Melari summaa. Ihmiset tarraavat puhelimiinsa heti silmät aukaistuaan. Ensimmäinen verkon kävijäpiikki mobiilista tulee jo aamuseitsemältä. – Se on meille tärkeä vuorokaudenaika. Pitää lunastaa lupaus, tarjota monipuolista sisältöä, jotta ihmiset tulevat uudelleen, Melari sanoo. Selaaminen jatkuu tasaisena läpi päivän. Arkena myöhäisin kävijäpiikki mobiilissa tulee iltayhdeksän ja kymmenen välillä. Yksi kävijähuippu osuu sunnuntain myöhäisiltaan, kun ihmiset palaavat arkimoodiin viikonlopunvietosta. Iltalehden verkossa työskentelee noin kymmenen henkeä arkisin, ja miehitys harvenee iltaisin ja viikonloppuina. Mobiili vetää tismalleen toiseen suuntaan. Verkkotoimituksessa pohditaan parhaillaan, miten työvuoroja pitäisi rukata. 12 SuomenLehdistö 2/2014 ”Varmaan alalla jaetaan näkemys, että suurin kasvupotentiaali on digissä”, Iltalehden verkon esimies Timo Melari (keskellä) sanoo. Kustantaja Kari Kivelä on samaa mieltä sekä määrällisen että laadullisen tavoittavuuden kasvusta verkossa: ”on tärkeää, että meidän sisältöjen parissa vietetty aika kasvaa”. Verkon uutispäällikkö Sonja Lakaniemi keskittyy. – Juttumääriä täytyy ajatella niin, että ihminen voi käydä verkossa tunnin välein. Koko ajan täytyy olla tuoretta sisältöä. Printillä ja verkolla on osittain eri lukijakunnat: Iltalehti.fi:ssä käyvä väki on muuta lukijakuntaa nuorempaa. Eri kanavissa julkaistaan osittain samoja sisältöjä, ja verkkoa tekevät myös printtitoimittajat. Silti verkkotoimituksella on paine tuottaa runsaasti materiaalia. ” Nyt ollaan ajanpuuteteollisuudessa, täytetään yhä pienempiä rakosia ihmisten päivässä.” Teettekö paljon siteerauksia? – Kyllä meillä myös siteerataan uutisia. Mutta uutinen voi rakentua verkossa niin, että ensin kerrotaan perusasiat, sitten seuraava näkökulma ja seuraava, Melari kuvaa. Luomukohdennusta Sekä Iltalehti että Ilta-Sanomat ylittivät viime vuonna hetkellisesti kolmen miljoonan verkon viikkokävijän rajan TNS Metrixin mittauksessa. Suomessa iltapäivälehtien lukemiin verkossa yltänee korkeintaan Yle, joka ei osallistu julkiseen mittaukseen. Massoja Iltalehti houkuttelee laajalla sisällöllä, jonka toinen tavoite on kiinnostaa ilmoittajia. Iltalehden verkkopalvelu jakautuu lukuisiin osioihin. Vetovoimaisia teemoja mietitään jatkuvasti. Uusimpana joukkoon on tullut Fiidi.fi, jonka esikuva on yhdysvalta- lainen viihdesivusto BuzzFeed. Listajuttujen, hassujen eläinvideoiden ja muun ajanvietemateriaalin on tarkoitus levitä sosiaalisessa mediassa. Suosituimpiin otsikoihin yltävät esimerkiksi ”20 syytä rakastaa kissoja” ja ”9 äitityyppiä, jotka löydät Facebookista”. Millainen juttu jaetaan? – Sellainen jossa saa nauraa itselleen. Jutun pitää koskettaa, jotta se halutaan jakaa, verkon uutispäällikkö Sonja Lakaniemi pohtii. Alku näyttää lupaavalta. Joinakin viikkoina Fiidi on ollut suositumpi kuin terveysosio, vaikka hyvinvointiaiheet kiinnostavat ”aina vain enemmän”. Erottuakseen muusta verkon terveystarjonnasta Iltalehti tarkastutti hiljattain terveyskirjastonsa artikkelit lääkäreillä. Molemmilla kotimaisilla iltapäi-
touko hujanen Vinkit Kantapään kautta verkosta opittua >Video on hidas ”On paljon asioita, jotka eivät toimi videolla”, Iltalehden verkon esimies Timo Melari sanoo. Video on esimerkiksi hidas käyttöliittymä haastattelulle. Lukija yleensä lukee mieluummin haastattelun pääkohdat tekstinä kuin katsoo pitkän haastatteluvideon. >vertaiskokemus jyrää verkossa Verkon toimitetut kysymys-vastauspalstat eivät ole lähteneet lentoon. Sosiaalisesta mediasta ja keskustelupalstoilta ihmiset löytävät juuri heille räätälöidyt vastaukset ja vertaiskokemukset ongelmiinsa. >piperrys ei toimi mainonnassa Verkkomainonnassa saattaa vaania houkutus kohdentaa liian pienelle yleisölle. ”Piperrys ei toimi”, Iltalehden myyntijohtaja Ville Pesonen linjaa. Linja pätee sekä mainonnan kokoon, näyttökertoihin että kohderyhmiin. >myyntiin ei ole oikotietä Mainostaja haluaisi maksaa verkossa vain myyntiin johtavasta mainonnasta, mutta perusasioita ei voi oikoa. Myyntiä ei tule ennen kuin on päästy kuluttajien mieliin. ”Pienten taktisten hintakärkien tuominen toimii erittäin heikosti, jos kukaan ei tiedä, kuka puhuu”, Pesonen sanoo. välehdillä on myös digimaailman uutisia keräävä osio. – Suomessahan on paljon varsinkin miehiä, jotka ovat todella teknologiaorientoituneita, Melari selittää. Eniten vetävät kuitenkin kovat uutiset sekä viihde ja urheilu. Ilmoittajia houkuttelee ylivoimaisesti eniten verkkopalvelun etusivu, joka kerää myös eniten katseita. – Mainonta eri osioissa on sellaista luomukohdennusta. Alma Mediassa on tehty isoja järjestelmähankkeita, joilla kohdentamiseen saadaan lisää älyä, Ville Pesonen kertoo. Hänen mukaansa kiinnostus ILTV:tä kohtaan kasvaa. Mainonnalla mennään Iltalehden verkosta saamat mainostuotot ylittivät printin mainostuotot vuonna 2012. Mainosrahalla mennään vastakin. iltalehden digitarjonta > Iltalehti.fi kerää viikoittain noin 2,8 miljoonaa kävijää. TNS Metrixin mittauksessa se on tällä hetkellä Suomen suosituin verkkopalvelu. > Iltalehti.fi:tä luetaan mobiilissa noin 1,4 miljoonalla eri selaimella viikossa. > Maksullinen digitaalinen lehti Iltalehti Plus on päivän printin näköisversio, joka sisältää myös lisämateriaalia. Iltalehti Plussaa voi lukea tietokoneellla, iPadilla, iPhonella ja Androidlaitteilla. Lehti ei julkista Plussan myyntilukuja. Brittiläinen iltapäivälehti The Sun pystytti maksumuurin viime vuonna, mutta vastaavaa ei ole lähiaikoina suunnitteilla Iltalehdessä. – Uskoakseni median kulutus on siirtynyt digitaalisiin kanaviin voimakkaammin kuin mainonta. Näin ollen on lupa odottaa, että kasvu jatkuu siellä vielä, Iltalehden kustantaja ja vastaava päätoimittaja Kari Kivelä kommentoi. Timo Melari arvioi, että mobiililaitteiden yleistyminen voi mullistaa journalismia tavoilla, joita ei vielä ymmärretä. Arvoitus on, miten tabletit vaikuttavat mediankäyttöön. Mobiili saattaa muuttaa myös sisältöjä, ei vain aikoja, joina niitä tarjotaan. – Puhelin on henkilökohtainen väline. Tarkoittaako se, että ihminen haluaa optimoida sisältöä, jota hän siellä näkee? Riikka Virranta mediankentät a luettavaa Maria Lassila-Merisalo on journalismin tutkija, kouluttaja ja kirjoittaja. Tarinoita elämästä Ihmisenä olemisen luonteeseen kuuluu hahmottaa elämää kertomuksina. Siksi kertomus sopii niin hyvin journalismiinkin. Kertomus tekee olemassaolon sattumanvaraisesta kaaoksesta hallittavamman. Se luo yhteyksiä ja rakenteita. Jaottelemme elämäämme vaiheisiin: opiskeluvuodet, sinkkuaika, parisuhteet. Elämä ennen lapsia ja elämä lasten kanssa, aika ennen sairastumista ja sen jälkeen. Jotkut kertomukset tuntuvat itsestään selviltä. Olemme ajatelleet niitä pitkään ja kertoneet ne monesti. Joskus oma elämä on niin lähellä, että sille sokeutuu. Toimittaja voi auttaa haastateltavaa tunnistamaan omia kertomuksiaan. Jutunteko voi olla eheyttävä kokemus. Terapeutiksi ei toimittajan silti pidä ryhtyä. Opin kolmevuotiaana lukemaan ja kirjoittamaan. Nelivuotiaana julkaisin omaa lehteäni. Sen nimi oli Pisaroita ja sillä oli kaksi kestotilaajaa: äiti ja isoäiti. Otan nämä yksityiskohdat mielelläni osaksi omaa kertomustani, sillä ne selittävät ja tukevat sitä, kuka ja missä olen nyt. Kertomuksestani muodostuu niiden avulla ehyt ja määrätietoinen. Ylioppilaaksi kirjoittaessani olin jo päättänyt hakeutua toimittajakouluun. Leukani loksahti auki, kun lakkiaisiini kutsutut ala-asteen opettajat kysyivät, kirjoitinko pitkästä matematiikasta laudaturin. Minähän tein lyhyen oppimäärän ja käännyin ylioppilaskirjoituksissa ovella ympäri! Jätin kirjoittamatta koko matikan. Olin jo ehtinyt unohtaa nuoren elämäni kertomuksesta sen epärelevantiksi muuttuneen juonteen, jossa laskin kaikki eteeni annetut laskutehtävät läpi kuin vettä vain. Kertomus voi koska tahansa kääntää suuntaa. Lehdissä näkee aika ajoin jos-juttuja, rinnakointeja. HS:n Kuukausiliitteessä kerrottiin aikanaan miehestä, joka olisi Suomen kuningas jos olisimme kuningaskunta, ja kuvailtiin miltä Helsinki näyttäisi, jos sitä ei olisi koskaan rakennettu. Formaatti onkin herkullinen historiallisten aiheiden käsittelyyn. Yhtä lailla voidaan tehdä rinnakoiva ennakointi ja esittää vaikka erilaisia ilmastonmuutosskenaarioita. Entä voisiko syntymäpäivähaastattelun toteuttaa joskus rinnakointina? ” Kertomus ei ole faktatiedon vastakohta, vaan paras ystävä.” Missä kunnanjohtaja olisi nyt 60-vuotiaana, jos hän olisikin lähtenyt merille, niin kuin nuorena poikana haaveili? Tällainen ajatusleikki voisi kertoa kunnanisästä paljon enemmän kuin lauseiksi avattu ansioluettelo tunnetuista saavutuksista. Kerronnallisuuden avulla voidaan tehdä myös abstrakteja ja vaikeaselkoisia asioita näkyviksi. Lähiruokaideaa voi havainnollistaa näyttämällä naudan matkan laitumelta teurastamon kautta Jampan ruokapöytään. Hyvään kertomukseen kuuluu muutos ja jonkinlainen vastavoima tai jännite. Jos kerrotaan vain naudan matkasta, joka sujuu kuin oppikirjassa, teksti jää raportiksi. Eikä sillä, hyvin kirjoitettu raportti on kelpo luettavaa. Mutta jos naudan matkaan saadaan kytkettyä esimerkiksi kasvattajan ahdinko EU-vaatimusten edessä tai tilan jatkajan puuttuminen kasvattajan eläköityessä, ollaan jo vahvan kertomuksen äärellä. Samalla jutun tiedollinen arvo kasvaa merkittävästi. Kertomus ei ole faktatiedon vastakohta, vaan paras ystävä. SuomenLehdistö 2/2014 13
tutkimus teoria&käytäntö Eläinaktivistit mediassa Jesse pasanen Aktivisteista tuli luottolähde TEORIA VÄITTÄÄ Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi 14 ELÄINOIKEUSAKTIVISTEISTA on tullut taitavia hyödyntämään median toimintalogiikkaa omien poliittisten tavoitteidensa nostamisessa julkisen keskustelun agendalle. Aktivistit ovat alkaneet tuottaa medioille kuvamateriaalia ja uutisaiheita, joita annostellaan sopivina paketteina yksinoikeudella luottomedioille julkisuuden maksimoimiseksi. Osa aktivistien toiminnasta lähtee nimenomaan median tarpeista, aikatauluista ja uutiskynnyksestä, joten tätä kautta suomalainen media vaikuttaa myös aktivistien toimintaan. Anna-Kaisa Niinikoski haastatteli graduunsa Sikatehtaat-kampanjan mediaryhmään osallistuneita aktivisteja. Erittäin mielenkiintoisessa aineistossa eläinoikeusaktivistien viestintä näkyy toisaalta tarkkaan suunniteltuna ammattimaisena prosessina, mutta toisaalta myös löyhästä organisaatiosta johtuvana sattumien summana. Eläinaktivistien haasteena on, että kampanjat eivät saa näyttää liian ammattimaisesti suunnitelluilta, jotta toimittajille ei tule vaikutelmaa siitä, että heitä käytetään hyväksi. Toisaalta ammattimaisella tiedotustoiminnalla pystytään takaamaan asialle mahdollisimman suuri julkisuus. SuomenLehdistö 2/2014 YHTEISKUNNALLINEN AKTIVISMI on tullut pitkän matkan kasvottomista turkistarhaiskuista medioille välitettäviin kuviin sikojen, nautojen ja kanojen elinoloista. Pirita Jupin vuonna 2004 tekemän väitöskirjan mukaan 1990-luvun lopulla aktivisteja ja heidän tavoitteitaan määrittelivät julkisuudessa usein poliisi tai toimittajat. Vuosien kuluessa aktivistit ovat onnistuneet nostamaan asemaansa juttujen kohteesta juttujen lähteeksi ja uskottaviksi poliittisiksi toimijoiksi. Statuksen nosto on kuitenkin edellyttänyt julkisuuteen astumista omilla kasvoilla. Kun vielä 1990-luvun lopulla aktivistit kieltäytyivät kommentoimasta turkiseläinten vapauttamisiskuja, vuonna 2009 aktivistit toimivat tiiviissä yhteistyössä median kanssa ja kommentoivat avoimesti kampanjaansa. Niinikosken tutkimuksesta käy ilmi, miten eläinaktivistit suunnittelivat ja toteuttivat Sikatehtaatkampanjan pienryhmissä, joilla oli omat vastuualueensa. Kampanja oli kehitetty versio vuoden 2007 Tehotuotanto-kampanjasta, jossa tuotettiin ensimmäistä kertaa kuvamateriaalia Yleisradion A-studioohjelmalle. Aktivistien käsikirjoituksen mukaisesti A-studio julkaisi Sikatehtaatkampanjan avaukseksi aktivistien sikaloissa kuvaamaa materiaalia. Seuraavana päivänä Helsingin Sa- Fakta Tutkija: Anna-Kaisa Niinikoski Tutkimus: Sikatehokas mediakampanja. Tapaustutkimus eläinoikeusliikkeen ja median suhteesta eläinoikeusaktivistien kertomana vuoden 2009 Sikatehtaat-kampanjassa. Tiedotusopin pro gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto 2013. Aineisto: Seitsemän Sikatehtaat-kampanjan mediaryhmässä toimineen eläinoikeusaktivistin haastattelu. ” Aktivistit tuottavat materiaalia ja uutisaiheita sopivina paketteina luottomedioille.” nomat julkaisi heille ennakkoon toimitetun materiaalin pohjalta jutun. Samana päivänä Oikeutta eläimille -järjestö piti asiasta tiedotustilaisuuden, johon säästettiin uutta uutisarvoista tietoa. Vastaava Eläintehtaat-kampanja toteutettiin viime vuoden lopulla. Tällä kertaa sika- ja nautatiloilla sekä kanaloissa kuvattua materiaalia julkaistiin ensin MTV3:n 45 minuuttia -ohjelmassa, ja aiheesta oli vielä samana iltana laaja juttu Helsingin Sanomissa. ELÄINAKTIVISTIEN KÄYTTÖ uutismateriaalin tuottajina ei ole kuitenkaan median näkökulmasta ongelmatonta. On mahdollista, että osa kuvamateriaalista on hankittu laittomin keinoin. Jos aktivistit toimivat kokonaan median ehdoilla ja sen tarpeisiin vastaten, media ei voi täysin pestä käsiään maatiloille tehtävistä iskuista. Journalismin tehtävä on nostaa tärkeitä yhteiskunnallisia aiheita julkiseen keskusteluun, ei ajaa yksittäisen yhteiskunnallisen liikkeen ideologiaa eteenpäin. Tiivis yhteistyö yhden julkisen keskustelun osapuolen kanssa voi näyttää ainakin ulospäin uhkaavan median puolueettomuutta. Eläinaktivistien toiminnalla on ollut vaikutusta yleiseen mielipiteeseen ja sitä kautta myös tuotantoeläinten parempaan kohteluun ja todennäköisesti myös lainsäädäntöön. Olisi kuitenkin toivottavaa, että median fokus olisi eläinten kohtelussa eikä huomio kiinnittyisi liiaksi aiheen ympärille rakennettuihin mediakampanjoihin ja aktivistien toimintaan.
KÄYTÄNTÖ VASTAA Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Antero Mukka, Hesari on viime vuosina julkaissut aktivistien hankkimia kuvia ja tietoja tuotantoeläinten kohtelusta. Onko eläinaktivisteista tullut median alihankkijoita? – Aktivistit eivät toimi Hesarin alihankkijoina. Olkoon kuinka hyvä tai huono asia tahansa, niin me emme ole kampanjoinnissa mukana jonkin puolesta jotain vastaan. Meidän täytyy säilyttää toimintavapaus, jotta tuotantoeläinten kasvattajat ja eläinten suojelijat voivat luottaa puolueettomuuteemme asian käsittelyssä. Millaisena ongelmana pidätte sitä, että julkaisemanne kuvamateriaalin hankkimisessa on saatettu rikkoa lakia? – Helsingin Sanomien johto päättää jokaisesta tapauksesta erikseen. Me emme yllytä missään tapauksessa ketään rikokseen. Arvioimme kuvauksessa tehtyä mahdollista rikosta suhteessa saadun tiedon yhteiskunnalliseen merkittävyyteen eli tiedon intressiin, joka julkaisun taustalla on. Tutkimuksen mukaan eläinaktivistit ovat kampanjoissaan toteuttaneet julkaisuaikataulun, jonka Hesarikin on hyväksynyt julkaisemalla materiaalin vasta sitten kun se on esitetty ensin televisiossa. Eikö embargoon suostuminen siirrä journalistista päätösvaltaa toimituksen ulkopuolelle? – Embargojen suhteen täytyy aina harkita, sidotaanko sillä liikaa käsiä etukäteen. Embargossa on kuitenkin meidän kannaltamme se hyvä puoli, että saamme aikaa varmistaa tiedon oikeellisuuden ja kuulla vastapuolta. Miten voitte varmistua kuvien ja tietojen oikeellisuudesta, kun ette aina tiedä materiaalin tekijää? – Me emme tee esimerkiksi kuvien julkaisupäätöstä pelkästään aktivistien tietojen pohjalta. Evaluoimme kuvat ja pyydämme asiantuntijaarvioita kuvien ja tietojen todenperäisyydestä. Onko Helsingin Sanomia yritetty painostaa tai mustamaalata jommankumman osapuolen taholta? – Minulla ei ole mitään kokemusta, että meitä olisi yritetty painostaa epäasiallisesti miltään suunnalta. Sen näkee kaikesta, että kummallakin puolella on selvästi saatu viestintäammattilaisten apua. Nykyisin ymmärretään, että avoimuudella ja järkevällä keskustelulla saa eniten aikaan julkisuudessa. Antaako media aktivisteille aiempaa suuremman painoarvon yhteiskunnallisina toimijoina ja uutisten lähteinä? – Aktivismin painoarvo on varmasti globaalistikin kasvanut esimerkiksi vuotojen ja yhteiskunnallisesti merkittävän tiedon paljastamisen myötä. – En kuitenkaan usko, että mitkään hyökkäykset tai kampanjaiskut ovat tehokkain tapa toimia, vaan se että aktivistit onnistuvat tuomaan sellaista substanssia keskusteluun, joka muuttaa vallitsevia käsityksiä. Se on se tie, mitä kautta aktivistien painoarvokin on lisääntynyt. Tätä tutkin Journalistin ohjeiden tulkinta vaatii opastusta Mikko Isotalo Filosofian maisteri Tutkimus: Pro gradu Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitokselle: ”Yksilön suoja Julkisen sanan neuvoston päätöksissä”. Tutkimus löytyy osoitteesta: https:// jyx.jyu.fi/dspace/ handle/123456789 /42022 Päivälehdissä kesätoimittajallakin on välillä julkaisuvastuu, etenkään verkkouutisia ei lue kukaan muu ennen julkaisua. Usean kesätoimittajapestini aikana olin pohtinut monesti Journalistin ohjeita. Varsin yleisluonteiset ohjeet tarkentuvat vasta Julkisen sanan neuvoston (JSN) tulkinnassa. JSN:n tehtävä onkin määrittää eettisesti kestävän journalismin raja. Journalistin kiireisessä arjessa vaikeaan tilanteeseen sopivaa JSN:n ennakkopäätöstä on vaikea löytää, jos ei ole lukenut kaikkia päätöksiä aiemmin läpi. Mitä tarkoittavat esimerkiksi Journalistin ohjeissa mainitut hienotunteinen, asiaankuulumaton tai arkaluonteinen? Yritin tutkielmassani sisällönanalyysin keinoin löytää näille varsin yleiselle tasolle jääville sanoille eli alateemoille yhteisiä tekijöitä, jotka jakaisivat JSN:n päätökset langettaviin ja vapauttaviin. Valitsin tutkimusaineistokseni kaikki JSN:n yksilön suojaa koskevat päätökset vuosilta 2006–2010. Journalistin ohjeita on päivitetty tutkimusaineistoni jälkeen, mutta yksilön suojaa koskeviin ohjeisiin on tehty vain yksi pieni muutos käyttämiini vuoden 2005 ohjeisiin verrattuna. Käytännössä graduani voi hyödyntää oppaana Journalistin ohjeiden tulkitsemiseen. Vaikeassa rajanvetotilanteessa journalistin on lähes mahdotonta määrittää sananvapauden ja yksilön suojan välistä rajalinjaa vain Journalistin ohjeita lukemalla. Nostan esimerkin arkaluonteisesta seikasta, jonka perusteella julkisella paikalla otettua valokuvaa ei JSN:n mukaan saa julkaista. JSN antoi langettavan päätöksen lehden julkaistua ilman asianomaisen henkilön lupaa kuvan, jossa hän seisoo leipäjonossa. Toisaalta JSN antoi vapauttavan päätöksen tapauksesta, jossa lehti julkaisi kuvan ehtoollisjumalanpalveluksesta ilman ehtoolliselle osallistuneiden tavallisten ihmisten lupaa. ” Arkaluonteisen raja on siis jossakin taloudellisen tilanteen ja uskonnollisen vakaumuksen välillä.” Leipäjonossa seisominen siis kertoo jotain arkaluonteista, todennäköisesti henkilön taloudellisesta tilanteesta. Ehtoolliselle osallistuminen kertonee henkilön uskonnollisesta vakaumuksesta, joka ei ole JSN:n tulkinnan mukaan arkaluonteinen tieto. Arkaluonteisen raja on siis jossakin taloudellisen tilanteen ja uskonnollisen vakaumuksen välillä. Japanin katastrofista ei nähty klassisia uhrikuvia Viena Rainio Yhteiskuntatieteiden maisteri Tutkimus: Pro gradu Tampereen yliopiston viestinnän, median ja teatterin yksikköön: ”Kärsimyksen kuva. Inhimillisen kärsimyksen representaatiot Haitin ja Japanin maanjäristysten uutisoinnissa Helsingin Sanomissa”. Tutkimus löytyy osoitteesta: https:// tampub.uta.fi/ handle/10024/ 84494 katastrofit tuodaan koteihimme uutiskuvien muodossa. Valokuva kuolleesta ihmisestä lehden sivuilla on harvinainen, ja katastrofien aiheuttama kärsimys esitetään toisenlaisilla kuvilla. Pro gradussani tutkin inhimillisen kärsimyksen kuvaamisen ja esittämisen käytäntöjä. Aineistokseni valitsin Haitin vuoden 2010 ja Japanin vuoden 2011 maanjäristysuutisointien yhteydessä Helsingin Sanomissa julkaistut kuvat. Selvitin aineistoni vallitsevia piirteitä määrällisellä analyysilla ja muutaman kuvan kohdalla keskityin kuvan lähilukuun. Yleisin julkaistu kuvatyyppi molempien katastrofien uutisoinnin yhteydessä on valokuva katastrofipaikalta, mutta niiden aiheissa on eroja. Haiti-uutisoinnissa valoku- vat esittävät lähes poikkeuksetta ihmisiä. Japani-uutisoinnissa puolestaan nähdään myös paljon maisemakuvia tuhoutuneesta ympäristöstä. Paikalliset siviilit ovat valokuvien yleisin aihe kummankin katastrofin uutiskuvissa. Suurimmat erot uutisoinnissa havaitsin muissa kuvatuissa ihmisryhmissä. Japanin maanjäristyksen yhteydessä ei nähty klassista uhrikuvaa, jossa länsimainen avustaja hoitaa paikallista uhria. Japanilaiset olivat itse aktiivisessa roolissa avustustyöntekijöinä. Haiti-uutisoinnin yhteydessä ulkomaisten rooli oli tavanomaisempi. Heidät kuvattiin auttajina. Sukupuolijakauma on epätasainen molemmissa kuvastoissa ja korostuu erityisesti Haiti-uuti- soinnissa. Vain kolmannes kuvista nostaa naisen keskiöön. Nimettömyys voi tehdä kuvassa esitetystä uhrista kaukaisen, tai nimeäminen voi tuoda hänet lähemmäs katsojaa. Vaikka moni siviili nimetään, esitetään haitilaisnaiset lähes poikkeuksetta nimettöminä. Japanilaisnaiset nimetään kuvateksteissä jopa useammin kuin japanilaismiehet. Valokuvat muovaavat käsitystämme niistä tapahtumista, joista meillä ei ole omakohtaista kokemusta. Katastrofiuutisoinnin yhteydessä on mielestäni syytä kiinnittää huomiota siihen, että katastrofin uhrit esitetään inhimillisinä eikä passiivisina kärsijöinä. On myös varottava lankeamasta stereotyyppiaan, joka esittää naiset passiivisina uhreina. Talousjournalismi on yhä eliittilähtöistä Saara koho Humanististen tieteiden kandidaatti Tutkimus: Pro gradu Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitokselle: ”Rahan ja vallan sivut: talousjournalismin puhujat ja diskurssit Helsingin Sanomissa, Keskisuomalaisessa ja EteläSaimaassa”. Tutkimus löytyy osoitteesta: https://jyx.jyu.fi/ dspace/handle/ 123456789/42796 hyvälle talousjournalismille on tarvetta, sillä rahan liikkeet vaikuttavat ihmiskohtaloihin Pihtiputaalta Ateenaan. Millaista suomalainen talousjournalismi on, ja kenen ehdoilla sitä tehdään? Tutkin pro gradu -työssäni, ketkä suomalaisessa talousjournalismissa pääsevät ääneen ja millaisia puhetapoja eli diskursseja puhujista käytetään. Aineistoni koostui Helsingin Sanomien, Keskisuomalaisen ja Etelä-Saimaan taloussivujen pääja kakkosjutuista lokakuulta 2010. Työni teoriaosuus pohjautui kansalaisjournalistiseen kritiikkiin, joka pyrkii journalismin lähdekäytäntöjen painopisteen vaihtamiseen. Taustalla on ajatus siitä, että journalismi lähinnä välittää kansalaisille eliitin sisäisiä keskusteluja. Se ei tarjoa tavallisille ihmisille mahdollisuutta aktiiviseen osallis- tumiseen muuten kuin äänestäjinä. Talousjournalismin puhujien tutkimisessa käytin metodina määrällistä sisällön erittelyä. Työni laadullinen osuus perustui puolestaan Norman Faircloughin kriittisen diskurssianalyysin yksinkertaistettuun mallin. Sisällön erittelyssä selvisi, että kaikissa kolmessa lehdessä ylivoimaisesti eniten ääneen pääsivät yritysjohtajat: Keskisuomalaisessa ja Etelä-Saimaassa noin kolmannes puhujista oli johtajia, Helsingin Sanomissa neljännes. Merkittävin ero lehtien väliltä löytyi suhtautumisessa yrittäjiin. Keskisuomalaisessa ja Etelä-Saimaassa yrittäjät olivat yksi isoimmista puhujaryhmistä, mutta Helsingin Sanomissa yrittäjien osuus lähteistä oli vain 0,7 prosenttia. Tavalliset ihmiset ja työntekijät pääsivät parhaiten ääneen Etelä- Saimaassa ja huonoiten Keskisuomalaisessa. Yrittäjyys kehystettiin lehdissä unelmaksi, menestystarinaksi, vapaaksi ammatiksi, ylpeyden aiheeksi, omaksi valinnaksi ja kovaksi työksi. Tavalliset ihmiset nähtiin kuluttajina, työntekijöinä, työpaikkojen puolustajina, vertailukohteina, mahdollisuuksiin tarttujina ja itsensä kehittäjinä. Yritysjohtajien diskurssit tiivistyivät vallan ja sen käytön ympärille. Johtajat nähtiin lobbareina, toimialansa asiantuntijoina, joukkueen kapteeneina ja roistoina. Työni osoittaa, että käsitys talousjournalismin eliittilähtöisyydestä pitää paikkansa. Taloustoimitusten pitäisi ottaa huomioon, että vakiintuneiden lähteiden käyttäminen vääristää uutisointia ja ehkäisee uusien, vaihtoehtoisten kehystystapojen syntymistä. SuomenLehdistö 2/2014 15
aihe internet Teksti Opaskirja auttaa etsimään verkonsilmä Teksti luotettavaa verkkotietoa Kirjoittaja Ari Heinonen on dosentti ja tiedotusopin lehtori Tampereen yliopistossa. ari.a.heinonen@ uta.fi Käsikirja tiedonjyvien seulomiseksi Kun kriisi tai konflikti puhkeaa missä päin maailmaa tahansa, toimitusten pitäisi tehdä uutisia, mutta verkko on täynnä kohinaa. European Journalism Centren (EJC) julkaisema Verification Handbook on opas tolkun saamiseen verkkohälystä. Kirja on tarkoitettu erityisesti journalisteille, mutta siitä on epäilemättä apua muillekin, joiden pitäisi saada tapahtumista luotettava käsitys. Oppaan kirjoittajat ovat kokeneita toimittajia ja verkkoviestinnän asiantuntijoita. Mukana on väkeä Storyfulista, BBC:stä ja Guardianista sekä Amnesty Internationalista ja muista kansainvälisistä järjestöistä. Sisältö on yhdistelmä yleispäteviä perusneuvoja ja tapauskertomuksia. Verification Handbookin kymmenessä luvussa käsitellään käyttäjien tuottaman aineiston (user-generated content, UGC), kuvien ja videoiden ” Kun kriisi puhkeaa, toimitusten pitäisi tehdä uutisia, mutta verkko on täynnä kohinaa.” sa kirjan luvussa kerrotaan, miten tietokoneiden prosessointikyky voidaan ”joukkoistaa” palvelemaan tietojen tarkistusta. Kirjan lopussa annetaan neuvoja todentamisrutiinien rakentami- seen. Luvussa esitetty tarkistuslista sopisi hyvin verkkoajan huoneentauluksi uutistoimituksiin. Jokapäiväisen työn avuksi tarjotaan muistilistan ohella varsin kattava listaus aiheeseen liittyvistä työvälineistä, luonnollisesti linkkeineen. EJC:n opas ei ole ainoa eikä varmasti täydellinen opaskirja verkkotiedon seulomiseen. Sen neuvojen seuraaminen on kuitenkin epäilemättä omiaan rauhoittamaan uutistyöläisten mieliä hektisissä tilanteissa. Verification Handbook on tarjolla verkkoversiona, ePub-julkaisuna, Kindle-kirjana ja pdf-tiedostona – ilmaiseksi. EJC:n yhteistyökumppaneita julkaisun tekemisessä ovat olleet muun muassa Poynter-insituutti, Euroopan Dart Centre ja eräät YK:n järjestöt. > European Journalism Centren Verification Handbook: http://verificationhandbook.com. Klikkaukset Vierailta maaperiltä ja perinteisen median ulkopuolelta brittiläiseen verkkomaisemaan tulleet julkaisut vaikuttavat menestyvän hyvin – toisin kuin monet alkuperäislehdet. Australiasta lähtöisin oleva julkaisu The Conversation on saavuttanut jo miljoonayleisön, ja sen toimitus kasvaa nyt 14 henkilöön. USA:sta Britanniaan rantautunut BuzzFeed puolestaan ilmoitti äskettäin kasvattavansa toimituksensa ensin 16 henkilön vahvuiseksi ja myöhemmin tänä vuonna jopa siitäkin kaksinkertaiseksi. Molemmat julkaisut perustettiin viime vuonna. The Conversationin toimituspolitiikka perustuu eri alojen asiantuntijoiden tietämyksen ja toimituskunnan journalistisen osaamisen yhdistämiseen. Julkaisun ympärillä on verkosto, jossa on tuhansia tutkijoita yliopistoista ja myös julkishallinnosta. Yhteistyöllä julkaistaan ajankohtaisia uutisaiheita taustoittavia juttuja muun muassa taloudesta, terveydestä, politiikasta ja vaikkapa olympialaisista. Julkaisu toimii lahjoitusvaroin eikä tavoittele voittoa. The Conversationin jutut ovat medioiden melko vapaasti käytettävissä, millä halutaan paikata laihtuneiden toimitusten kykyä tuottaa tuhdimpia taustajuttuja. BuzzFeed on ehkä markkinoiden toisella laidalla; sen sisältö on viihdepainotteista. Sijansa sekin on löytänyt brittiläisen verkkoyleisön keskuudessa, sillä julkaisu kertoo tammikuun käyttäjämääräkseen 16 miljoonaa. > The Conversation UK: http://theconversation. com/uk ja juttua siitä Press Gazettessa: www. pressgazette.co.uk/academic-authored-newswebsite-conversation-takes-six-more-editorsmonthly-readers-exceed-1m tai http://goo.gl/ tJNOID. > BuzzFeed UK: www.buzzfeed.com/uk ja juttua siitä Journalism-julkaisussa: www. 16 aitouden selvittämisen menetelmiä. Esimerkiksi käyttäjäsisältöjen todentamisen vaiheet ovat sinällään tuttuja: pitäisi varmistaa sisällön aitous, lähde, ajankohta ja paikka. Kyse onkin siitä, miten esimerkiksi Twitterin valetili käytännössä paljastetaan tai oikea todennetaan sellaiseksi. Tähän annetaan konkreettisia neuvoja. Lukuun sisältyvässä tapauskertomuksessa käydään yksityiskohtaisesti läpi, miten Ukrainan vaaleissa toissa vuonna selviteltiin kaikkialta sinkoilevien verkkoviestien todenperäisyyttä. Oppaassa kerrotaan myös, miten verkkoyleisöltä voi saada apua epäselvien tietovirtojen selkiyttämiseen. Gigaomin Mathew Ingram antaa neuvoja joukkoistettuun todentamiseen, ja luvun tapauskertomuksessa syyrialaisten nuorten perustaman Shabab Sourian perustaja kertoo elävästi heidän käytännöistään. Toises- SuomenLehdistö 2/2014 -kanavalla on uutisia taustoittavia videoita muun muassa New York Timesilta, BBC:ltä ja Al Jazeeralta. Palvelun tuottaa yhdysvaltalainen Center for Investigative Reporting (CIR). > I Filesin esittelysivu YouTubessa: www.youtube.com/user/theifilestv tai http://goo.gl/ lEfVWd. > American Journalism Review’n juttu uutisvideoiden trendeistä: http://ajr.org/5-videotrends-watch-2014 tai http://goo.gl/JYCT3K. Ote viihdesivusto BuzzFeedin journalismista. Lehtien kilpailija palkkasi hiljattain lisää toimittajia ja ilmoitti tammikuun kävijämääräkseen 16 miljoonaa. journalism.co.uk/news/buzzfeed-to-appointnews-editor-to-growing-uk-team/s2/a555794 tai http://goo.gl/Hgs5M4. Pitkä tai hidas journalismi (longform journalism) tulee nyt myös uutisvideoihin. Näin ainakin väitetään American Journalism Review’n (AJR) jutussa, joka arvioi tämän vuoden videotrendejä. Tekstiperustaisia juttujahan on jo hyvän aikaa tehty verkkoon hitaasti nautiskellen luettavaksi ja nyt videoilla nähdään yhä enemmän tätä lajityyppiä. AJR nostaa yhdeksi esimerkiksi tutkivan journalismin videot, jotka ovat useimmiten viihteeksi määritellyssä YouTubessa. Sen I Files Ahkerien verkkokävijöiden palkitseminen ilmaissisällöillä on tapa, jota verkkolehdet voisivat harkita maksumuurien ohella, ehdotetaan WAN-Ifran blogijutussa. Vaikka muutamat verkkolehdet ovat onnistuneet keräämään suhteellisen hyvin maksavia lukijoita, uusien maksuhalukkaiden määrä näyttäisi olevan hiipumassa. ”Paywallin” asemesta tai rinnalle voisikin luoda ”freewallin”, kuten jutussa siteerattu News Corpin pomo Raju Narisetti hahmottelee. Mallia uskollisuuspalkitsemiseen haetaan pelimaailmasta – ja lentoyhtiöiltä. Mitä enemmän lukija käyttää verkkolehden sisältöjä, sitä enemmän hän saa ilmaisia sisältöjä. Pisteitä saisi esimerkiksi juttujen kommentoinnista, suosittelemisesta tai jakamisesta tai vaikka virheiden osoittamisesta. Myös mainosvideon katsomisesta tai luokiteltuun ilmoitukseen vastaamisesta voisi saada pisteitä. Ajatuskulku on se, että mitä enemmän juttuja luetaan ja kommentoidaan ja niin edelleen, sitä kauemmin lukija viihtyy julkaisun sivuilla. Näin lukija altistuu kauemmin mainoksille, joita sitä paitsi voi kohdentaa aiempaa paremmin. > Freewall-hahmottelua WAN-Ifran blogissa: http://blog.wan-ifra.org/2014/02/04/is-thisthe-year-publishers-find-a-way-to-rewardreaders tai http://goo.gl/26gtf7.
JSN JSN:n jäsenet: Päätöksiä 22.1. ja 12.2.2014 Risto Uimonen Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 22.1. ja 12.2. Päätöksiä yhteensä 13. 8 5 iltalehti Julkisen sanan neuvoston langettava päätös piilomainontaa koskevassa asiassa. Lehti julkaisi etusivullaan verkossa ilmoituksen, joka näytti juttuvinkiltä. Sen alanurkassa oli yrityksen logo ja yläpuolella sana ilmoitus. Ne eivät erottaneet ilmoitusta journalistisesta aineistosta riittävän selvästi. Kantelu 9.10.2013 Kantelijan mielestä Iltalehti on 9.10.2013 rikkonut verkkolehtensä etusivun mainoksella seuraavaa Journalistin ohjeiden kohtaa: ”Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava”. Kantelun mukaan Iltalehti julkaisi etusivullaan journalistisen sisällön joukossa ilmoituksen, jossa otsikkona oli ”Löydä sinkkuja lähialueeltasi”. Siinä oli viiden henkilön valokuvat ja lisäksi otsikko ”255 000 sinkkua” ja ingressin näköinen teksti kuvien alla. Ilmoitus oli sijoitettu kahden journalistisen jutun väliin. Se ei kantelun mukaan erottunut lukijalle riittävän selkeästi mainoksena, vaikka sen yhteyteen yläpuolelle on laitettu teksti ”ilmoitus”. Tämä johtuu siitä, että ilmoitus oli laadittu käyttäen samoja tekstityylejä, värityksiä, korostuksia ja muita muotoiluja, joita myös journalistisessa sisällössä oli käytetty. Iltalehden vastaus 5.11.2013 Päätoimittaja Kari Kivelän mukaan se, että ilmoitus käyttää samaa tekstityyppiä ja ulkoasun määrittelyä kuin toimituksellinen aineisto, ei merkitse sitä, etteikö mainos erottuisi toimituksellisesta sisällöstä. Joidenkin kampanjoiden tarkoituksellinen toimitetun median ”imitointi” perustuu strategiaan, jossa markkinoija hakee oman brändimaailmansa ja toimitetun sisällön välisestä kontrastista kampanjalleen yllättävyyttä. Jotta yllättävyys tai ”vitsi” erottuisi varsinaisesta toimitetusta sisällöstä, tulee kampanjassa päätoimittaja Kivelän mukaan olla elementtejä, jotka paljastavat vastaanottajalle kampanjan luonteen ja sisällön. Voimakkain tunniste on kampanjoivan yrityksen logo. Mitä tunnetumpi logo, sitä helpommin vastaanottajalle avautuu median ”imitointikin”. E-kontakti on Kivelän vastauksen mukaan Suomen johtava ns. seuranhakupalvelu ja Iltalehti.fi:n vakiintunut mainostaja. E-kontaktin allekirjoitus kertoo, että kyse on mainoksesta. ”Imitointi” käy ilmi myös ”löydä rakkaus!” -tyyppisestä alkutunnisteesta, jota Ilta- Piilomainonta on petos Yllättävän usein JSN:n käsiteltäväksi tulee kanteluita piilomainonnasta, jonka Journalistin ohjeet yksiselitteisesti kieltävät. Joskus ratkaisut ovat vapauttavia, mutta usein langettavia. On vaikea ymmärtää, mikä piilomainonnassa houkuttaa, sillä journalismi elää luottamuksesta. Piilomainonta on yksi suurimmista luottamusta rapauttavista tekijöistä. Kuvittelemmeko, että piilomainonnalla saatava lyhytkestoinen taloudellinen hyöty on niin merkittävä, että sen vuoksi kannattaa ottaa riski luottamuksen menettämisestä? Kaupallinen media tietää, että mainonta on tärkeä vetovoimatekijä, jota lukijat suorastaan odottavat. Kun tulevaisuudessa erilaiset kumppanuudet etenkin digimaaailmassa lisääntyvät, on toimittava hyvin avoimesti. Piilomainonta tekee karhunpalveluksen myös mainostajalle. Heikki Hakala päätoimittaja, Etelä-Suomen Sanomat lehti Suomen suurimpana verkkopalveluna on vuosia käyttänyt kuvaamaan mielipidekirjoitusta tai paraikaa meneillään olevaa uutistilannetta. ”Löydä rakkaus!” on humoristinen mukaelma tunnisteesta, joka on totuttu näkemään aivan toisessa kontekstissa. Iltalehti on myös lisännyt varmuuden vuoksi tunnisteen ”ilmoitus” mainoksen yläreunaan. Tapaa käytetään aina silloin ja varmuuden vuoksi, jos Iltalehti julkaisijana on arvioinut kampanjassa olevan elementtejä, jotka tavalla tai toisella voisivat sekoittaa mainosaineiston toimitettuun sisältöön. Kantelija ottaa esille myös mainoksen sijainnin ”juttujen keskellä”. Sijainnissa ei ole mitään poikkeuksellista. Mainos on normaalilla mainospaikalla. Diagonaalisesti luettavissa verkkosivuissa tämähän on vallitseva mainonnan esitystapa. Mainos julkaistiin Iltalehti.fi:n etusivulla. Sivulla käy päivittäin noin miljoona suomalaista. Parhaan arvion mukaan E-kontaktin kampanjan on nähnyt ainakin puolitoista miljoonaa suomalaista. Iltalehti ei ole saanut Kivelän mukaan ainuttakaan yhteydenottoa, jossa olisi nostettu esiin mainoksen sekoittuminen toimitukselliseen sisältöön. Tämä kertoo sen, että suuri yleisö ei ole sekoittanut toimitettua sisältöä ja mainontaa. Jos tällaisia yhteydenottoja olisi ollut, Iltalehti olisi puuttunut mainontaan. Iltalehti on julkaisijana sitoutunut hyvään lehtimiestapaan. Iltalehden mainostajat tietävät tämän ja hyväksyvät ne velvoitteet, joita hyvä lehtimiestapa julkaisijalle mainosvälineenä asettaa. Ratkaisu Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomai- Jyrki Huotari Ilta-Sanomat Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä. Vapauttavia Langettavia Hakalan poiminta Kalle Heiskanen nonta on torjuttava (JO 16). Iltalehti julkaisi verkkolehdessä ilmoituksen, joka ulkoasultaan muistutti ympärillä olevia juttuja. Otsikkojen ja tekstin kirjasin oli sama kuin lehden jutuissa. Ilmoittaja myös käytti samanlaista vinjettiä kuin lehti uutisissaan. Ainoat erottavat tekijät olivat mainostajan logo ilmoituksen alakulmassa ja lehden lisäämä ilmoitus-maininta mainoksen yläpuolella. Julkisen sanan neuvoston arvion mukaan kantelun kohteena oleva ilmoitus näytti jutulta. Siinä oli käytetty täsmälleen samanlaisia elementtejä eli otsikoita, tekstiä ja vinjettiä kuin samalla sivulla julkaistussa toimituksellisessa aineistossa. Päätoimittajan luonnehdinta ilmoituksesta jutun imitointina onkin varsin osuva. Neuvoston mielestä ilmoitus harhautti lukijaa luulemaan, että kyseessä oli toimituksellinen sisältö. Ilmoitus ei erottunut yrityksen logosta ja ilmoitus-maininnasta huolimatta riittävän selvästi toimituksellisesta aineistosta. Maininta ilmoituksesta oli kirjoitettu hennolla tekstillä sekä piilotettu jutun ja ilmoituksen väliin. Tällainen rajan hämärtäminen syö uskottavuutta tiedotusvälineeltä, joka on sitoutunut tekemään selkeän eron journalistisen sisällön ja kaupallisen aineiston välille. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Iltalehti on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Risto Uimonen (pj), Jyrki Huotari, Timo Huovinen, Marja Irjala, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Riitta Kalliokoski, Pasi Kivioja, Heli Kärkkäinen, Jaakko Ujainen, Heikki Valkama ja Heikki Vento. Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös piilomainontaa koskevassa asiassa. Lehti haastatteli henkilöä, joka oli hakeutunut psykoterapiaan. Terapiamuoto ja terapeutti esiteltiin jutussa huomiota herättävän myötäsukaisesti, mutta se ei ylittänyt piilomainonnan rajaa. Kantelu 17.10.2013 Kantelijan mielestä 17.10.2013 julkaistu juttu ”Perheenäidin tositarina hirviönaapurista: ”Saimme sähköpostilla kasvatusohjeita ja määräyksiä” oli uutiseksi naamioitu mainos. Ilta-Sanomien vastaus 5.11.2013 Päätoimittaja Tapio Sadeojan mukaan juttu ei sisältänyt ilmoituksia eikä siinä markkinoitu mitään tuotetta tai palvelua. Jutussa kerrottiin perheenäidistä, jonka elämä oli muuttunut epämiellyttäväksi ja joka oli sen seurauksena hakeutunut EMDT-silmänliikehoitoa käyttävän psykoterapeutin vastaanotolle. Sadeojan mielestä hoitomuodosta lyhyesti kertominen ei täytä asiattoman piilomainonnan tunnusmerkistöä. Ratkaisu Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava (JO 16). Asuminen-teemasivustolla julkaistussa jutussa nimimerkillä esiintyvä perheenäiti kertoi naapurin harjoittamasta häirinnästä. Hän oli alkanut voida häirinnän vuoksi huonosti ja oli hakenut apua terapeutilta. ”Ensimmäisen hoitokerran jälkeen Liisa tunsi olonsa levolliseksi ja rentoutuneeksi. – – Jo muutaman hoitokerran jälkeen hän tunsi saaneensa paljon apua”, jutussa kirjoitettiin. Terapian kuvailtiin olevan ”traumaterapeuttien arvostama” hoitomenetelmä ja perustuvan terapeutin sormien liikkeiden seuraamiseen ja siitä syntyviin aivomuutoksiin. Jutun mukaan terapiamuodosta on meneillään lukuisia tutkimuksia. ”Tiedetään, että se on tehokasta muun muassa traumojen ja pelkojen hoidossa”, toimittaja kirjoitti. Terapeutti mainittiin jutussa nimeltä. Jutussa esiintyvä terapeutti on psykologian tohtori ja oikeuspsykologian dosentti, jota on kuultu julkisuudessa alan asiantuntijana. Hän on myös oikeudellisia ja psykologipalveluita tarjoavan yrityksen osakas ja toimitusjohtaja. Ilta-Sanomissa terapeutti on esiintynyt toistuvasti. Hän on antanut lukijoille parisuhdeneuvoja. Oikeudenkäyntiuutisissaan lehti on kutsunut terapeuttia ”tähtitodistajaksi”. EMDR-terapiaa käytetään traumojen hoidossa. Siihen viitataan myös Käypä hoito -suosituksessa yhtenä vaihtoehtona traumaperäisen stressireaktion hoitamisessa. Toimittaja esitti kuitenkin huomiota herättävän myönteisen väitteen kyseisen terapian vaikutuksesta potilaisiin, vaikka hän kertoi samalla tutkimusten olevan vielä kesken. Kehuva luonnehdinta yhdistyneenä terapian yksityiskohtien esittelyyn ja anonyymiin haastateltavaan herätti epäilyn piilomainonnasta. Neuvoston tiedossa on myös terapeutin yrityksen sivuilla viisi päivää Timo Huovinen Ulla Järvi Anssi Järvinen ennen Ilta-Sanomien juttua julkaistu blogikirjoitus, jossa suositeltiin riitojen traumatisoimille ihmisille samaa terapiamuotoa kuin lehden jutussa. Juttu olisi ollut uskottavampi, jos siinä olisi esitelty myös muita tieteellisesti tutkittuja traumaterapian muotoja. Lehti ei myöskään kertonut, että muutkin terapeutit hoitavat potilaitaan EMDR-terapialla. Näistä syistä juttuun tuli piilomainosmainen sävy. Haastateltava kuitenkin kertoi omista kokemuksistaan, ja artikkelissa esitetty positiivinen näkemys terapian vaikutuksista saa tukea lääketieteen asiantuntijalähteistä. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Ilta-Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Risto Uimonen (pj), Jyrki Huotari, Timo Huovinen, Marja Irjala, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Riitta Kalliokoski, Pasi Kivioja, Heli Kärkkäinen, Jaakko Ujainen, Heikki Valkama ja Heikki Vento. Sipoon Sanomat Julkisen sanan neuvoston langettava päätös yksityisyyden suojaa ja alaikäistä koskevia tietoja koskevassa asiassa. Lehti kertoi paikallispoliitikon olevan epäiltynä perheeseensä kohdistuvista uhkailuista. Jutussa lainattiin sanatarkasti alaikäisen lapsen ja hänen epäilyksenalaisen isänsä välistä, vakavia uhkauksia sisältänyttä keskustelua. Tämä oli lapsen kannalta kohtuutonta. Kantelu 13.11.2013 Kantelijan mielestä 24.10.2014 julkaistu uutinen ”Sipoolaispoliitikko vangittuna perheensä uhkailusta” sisälsi tietoja henkilöistä, joista kenelläkään ei ole yhteiskunnallista merkitystä. Siinä kerrottiin paikallispoliitikon uhkailleen entistä puolisoaan eli kantelijaa ja lastaan sekä rikkoneen toistuvasti lähestymiskieltoa. Jutussa mainittu poliitikko on kunnanvaltuuston varajäsen ja yhden valiokunnan jäsen, joka ”on vetäytynyt toiminnasta jo aikaisemmin”. Myöskään kantelijalla ja hänen ja poliitikon yhteisellä alaikäisellä lapsella ei ole yhteiskunnallisesti merkittävää asemaa. Kantelijalta ei kysytty lupaa jutun julkaisemiseen, vaikka hän katsoo perheensä olevan tunnistettavissa sen perusteella. Kantelija kirjoittaa, että asiat olisi lehdessä voinut joka tapauksessa ilmaista yleisemmällä tasolla ja hienovaraisemmin. Julkaistussa muodossaan se aiheutti paljon mielipahaa ja hankaluuksia koko perheelle. Hän pitää juttua myös asenteellisena ja miettii, onko kirjoittaja mahdollisesti tuntenut henkilökohtaista kaunaa uutista laatiessaan. Toimittajan nimeä kantelija ei saanut tietoonsa, vaikka kysyi sitä toimituksesta. Kantelija kuvailee uutisessa kerrottuja tapahtumia yksittäisen perheen tragediaksi, joka ei kuulu suurelle yleisölle. Jutussa mainittu lapsi saatiin kantelijan mukaan kertomaan tapahtumista poliisille ja viranomaisille vakuuttamalla, etteivät kerrotut asiat tule julkisuuteen. Kantelija olikin järkyttynyt, kun lapsen kertoma oli purettu juttuun sanasta sanaan. Tämän jäl- SuomenLehdistö 2/2014 17
Riitta Kalliokoski Lauri Karppi Pasi Kivioja keen pienellä paikkakunnalla asuvan ja haasteellisissa olosuhteissa kasvaneen lapsen kynnys mennä kouluun on kasvanut ja nukkuminen kärsinyt. Myös poliisi ja muut viranomaiset ovat kantelijan mukaan olleet järkyttyneitä artikkelin sisällöstä. Sipoon Sanomien vastaus 9.12.2013 Päätoimittaja Riitta Ketola vastaa jutussa julkaistun materiaalin olevan peräisin julkisista dokumenteista ItäUudenmaan käräjäoikeudesta ja Helsingin hovioikeudesta. Lehti päätti julkaista jutusta yksityiskohtaista tietoa, koska se perustui poikkeuksellisen pakkokeinon käyttöön. Poliitikon kolme vangitsemista lyhyen ajan sisällä ilman syytettä, saati tuomiota, edellyttivät Ketolan mukaan erittäin painavia perusteluita, joiden kertomista toimitus piti tarpeellisena. Lehti pyrki kuitenkin suojelemaan poliitikon perhettä ja jätti mainitsematta hänen nimensä sekä tapahtuma- ja asuinpaikat. Myöskään poliitikon puoluetta tai täsmällistä tietoa hänen muusta poliittisesta aktiivisuudestaan ei kerrottu. Sipoossa on lähes 19 000 asukasta, eikä poliitikon perhe Ketolan mielestä ollut jutusta tunnistettavissa lähipiiriään laajemmin. Jutun kirjoittajan nimi jätettiin mainitsematta, koska kysymyksessä oli tapahtumasarja, jossa oli turvauduttu jopa aseisiin. Ketola kertoo jutussa mainitun poliitikon olevan edelleen mukana politiikassa. Hän osallistui päätoimittajan mukaan valiokuntatyöhön ainakin vielä marraskuussa 2013. Poliitikko on osallistunut kunnallisvaaleihin vuonna 2012 ja aikaisemminkin. Päätoimittaja katsoo, että lehden oli perusteltua kertoa tällaisen henkilön vangitsemisesta. Ratkaisu Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä (JO 27). Sairaus- ja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista tietoja hankittaessa ja uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta (JO 28). Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita (JO 30). Tunnistamiseen johtavien tietojen käytössä on syytä olla varovainen, kun kyse on vasta rikosepäilystä tai syytteestä (JO 32). Uutinen kertoi paikallispoliitikon joutuneen jo kolmannen kerran tutkintavankeuteen toistuvien uhkailujensa ja lähestymiskieltonsa rikkomisten takia. Käräjäoikeus päätti lehden mukaan pitää poliitikon vangittuna tuomion antamiseen saakka ja perusteli pakkokeinoa epäiltyjen tekojen törkeydellä. Uutisen perusteella poliitikko oli muun muassa uhkaillut pistoolin kanssa entistä puolisoaan. Vankilasta vapautumisen jälkeen hänen kerrottiin käyneen puhelinkeskustelun alaikäisen lapsensa kanssa ja uhkailleen tämän äitiä. Kun lapsi puolusti äitiään, 18 SuomenLehdistö 2/2014 Heli Riitta Kärkkäinen Ollila Jaakko Ujainen Heikki Valkama isä uhkasi myös lasta. Puhelinkeskustelun kulku kuvailtiin yksityiskohtaisesti. Epäilty kiisti jutussa syyllistyneensä rikoksiin. Neuvoston periaatelausuman (http://www.jsn.fi/periaatelausumat/ yksityiselama) mukaan ”yksityiselämän suojaa määriteltäessä on – – otettava huomioon yksilöiden erilaiset vaikutusmahdollisuudet ja yhteiskunnallinen asema”. Uutisessa mainittu paikallispoliitikko on hakenut äänestäjiltä toistuvasti valtuutusta hoitaa heidän asioitaan valtuustossa. Hän on osallistunut päätöksentekoon varavaltuutettuna ja käyttänyt valtaa myös oman puolueensa piirissä. Tällaisen henkilön yksityisyyden suoja on madaltunut, ja yleisöllä on oikeus tietää hänen olevan epäiltynä poikkeuksellisista ja toistuvista rikoksista. Neuvoston tietoon ei tuotu sellaisia seikkoja, jotka tukisivat kantelijan näkemystä toimittajan mahdollisesta kaunasta jutussa esiteltyjä henkilöitä kohtaan. Päätoimittaja vastaa lehden sisällöstä, ja hänellä on oikeus olla paljastamatta uutisen kirjoittajan nimeä. Lapsen isä on paikallispoliitikkona tunnettu henkilö, minkä perusteella myös lapsi oli jutusta tunnistettavissa lähipiiriään laajemmin, vaikka isän nimeä ja puoluetta ei paljastettu. Toimitus kertoi myös lapsen iän ja sukupuolen. Tämäkin helpotti tunnistamista. Lehti kuvaili kohtuuttoman yksityiskohtaisesti ahdistavaa puhelua, jonka lapsi oli käynyt isänsä kanssa. Lehti pyrki suojelemaan lapsen yksityisyyttä, mutta se ei noudattanut riittävää varovaisuutta alaikäistä koskevien arkaluonteisten tietojen julkaisemisessa. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Sipoon Sanomat on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Risto Uimonen (pj), Marko Forss, Hannele Haanpää-Holappa, Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Ulla Järvi, Riitta Kalliokoski, Lauri Karppi, Pasi Kivioja, Heli Kärkkäinen, Seppo Määttänen, Riitta Ollila ja Heikki Vento. Helsingin Sanomat Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös lähdekritiikkiä, totuudenmukaista tiedonvälitystä ja uhrien hienotunteista kohtelua koskevassa asiassa. Lehden uutinen sisälsi lento-onnettomuuden silminnäkijöiden haastattelun. Eläkeläispariskunnan kokemukset olivat aitoja, vaikka ne saattoivatkin tuntua epäuskottavilta. Kokonaisuus hahmottui lukijalle muista jutuista. Kantelu 14.11.2013 Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomissa 13.11.2013 julkaistuun juttuun ”Hawkien harjoittelua seurannut: ’Ei tämä voi hyvin loppua’ ”. Kyseessä on Hawkonnettomuuden pääjuttuun liittyvä uutinen, jonka yhteys itse tapahtumaan on jäänyt kantelijalle täysin epäselväksi. ”Kyllä ne ovat siinä treenanneet, ja mielessä on käynyt, että ei tämä Heikki Vento voi hyvin loppua, niin lähellä toisiaan ne ovat siinä koukkineet”, kantelija lainaa Helsingin Sanomien jutussa haastateltua miestä ja kysyy, onko tämän haastattelun tarkoituksena ollut kysyä yksittäisen, asiasta tietämättömän henkilön mielipidettä lähivuosien tai vuosikymmenien ajalta, eli tuntuuko hävittäjien lentäminen vaaralliselta? Vai onko tarkoitus ollut tuoda jollakin asiaan liittymättömällä perustelemattomalla kommentilla harjoituksen riskien näkemys? Perustelut puuttuvat kantelijan mielestä haastatteluista. Kantelija huomauttaa, että koneet ovat matalapilvisenä päivänä nousseet kentältä pilvien päälle ja toimineet siellä. Kuinka voi saada aikaan tällaisesta lennosta tällaisen kommentin: ” ’Ensin niitä meni kaksi peräkkäin ja ne piti kauheaa möyryä. Korviin otti, kun ne menivät niin likeltä. Ja hetken päästä tuli kolmas ja sitten se lentäminen loppui kuin seinään’, rouva muistelee”. Kantelija kysyykin, pitäisikö faktoja miettiä ennen kuin yhdistää tällaisen kommentin pääuutisen mukaiseen onnettomuuteen? Luultavasti jotkin koneet ovatkin lentäneet haastateltujen lähistöllä matalalla, ja muitakin koneita siellä on voinut mennä. Mutta kuinka on voitu varmistua, että haastateltu on pystynyt yhdistämään onnettomuuden koneet tällaiseen kommenttiin, kantelija kysyy. Vai onko tarkoituksella yhdistelty kommentti jostain lähihistoriasta mehevään pääuutiseen toivomalla, että se saa paljon lukijoita lukijan olettaessa suoraa asiayhteyttä? Sepitteelliseltä aineistolta tämä haastattelu ja siitä kirjoitettu uutinen kantelun mukaan vaikuttavat, mutta jollakin lukijalla on aivan varmasti tullut se mielikuva, että tämä olisi tosiasia. Kantelija ihmettelee, onko tietolähde hankittu ainoastaan mehevää otsikkoa varten ja onko tietolähteellä oikeasti yhtään tietoa tässä tapauksessa. Otsikko on suurimmalle osalle yleisöstä ollut ”täysin ankka” ja lukijoiden kalastelua epäasiallisesti. Kantelijan mielestä perusteettomia mielipiteitä kuolemantapauksesta uutisoitaessa tulisi harkita erityisen paljon varsinkin samana iltana. Kantelija viittaa Journalistin ohjeiden hienotunteisuusvaatimukseen uutisoitaessa onnettomuuksista ja niiden uhreista. Tällainen uutinen kuuluisi kantelijan mielestä jossakin iltapäivälehdessä asian jälkikäsittelyyn, kun puhutaan kokonaisuudesta, eikä Suomen luetuimman ja aiemmin kovin arvostetun lehden verkkosivujen etusivulla. Helsingin Sanomien vastaus 10.12.2013 Päätoimittaja Kaius Niemi vastaa, että lyhyt haastattelu liittyi laajempaan kokonaisuuteen, joka käsitteli samana päivänä tapahtunutta harjoitushävittäjien törmäystä. Toinen lentäjistä löytyi myöhemmin maastosta kuolleena. Vakavassa onnettomuudessa lehtien tehtävä on vastata kansalaisten tiedontarpeeseen. Uutisella on myös yhteiskunnallista merkitystä, koska kyse on verovaroilla kustannettavasta maanpuolustuksesta. Viestimet eivät voi toimia pelkästään viranomaistie- don varassa, vaan myös kansalaisten omilla havainnoilla voi olla ratkaisevaa merkitystä tapahtumain kulun arvioinnissa. Tätä juttua varten toimittaja haastatteli eläkkeellä olevaa pariskuntaa, joka asuu harjoitusalueella. He ovat Niemen mukaan seuranneet koneiden lentoa usein ja kykenevät tarkastelemaan toimintaa maallikon näkökulmasta. He olivat Niemen mukaan turmaan johtaneen lennon silminnäkijöitä. Pariskunta ei halunnut nimiään julki. Haastattelutilanteessa oli kuitenkin muita silminnäkijöitä paikalla 13.11.2013 noin kello 16 kohdassa, jossa poliisi sulki onnettomuusalueelle johtavan tien. Haastattelu on Niemen mukaan aito ja todellisessa tilanteessa tehty eikä millään muotoa edes osin sepitteellistä aineistoa. Toimittajalla ei Niemen mukaan ollut syytä epäillä pariskunnan lausuntojen todenperäisyyttä. Heitä ei esitellä lukijoille asiantuntijoina, vaan he edustavat havaintoineen ja kokemuksineen tavallisen kansalaisen näkökulmaa. Tämä tuodaan kirjoituksessa selvästi esiin. Haastattelu liittyi laajempaan onnettomuusjuttujen kokonaisuuteen. Haastattelun asiayhteys ei jäänyt lukijalle epäselväksi – kyse oli omien kokemusten kertomisesta ja aiheeseen liittyvistä pohdinnoista, ei asiantuntija-arvioista. Haastattelussa ei päätoimittajan vastauksen mukaan kajota kuolleiden tai loukkaantuneiden yksityisyyteen, joten lehti katsoo noudattaneensa aiheen edellyttämää hienotunteisuutta. Ratkaisu Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. (JO 8). Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti (JO 11). Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus (JO 12). Sairaus- ja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista tietoja hankittaessa ja uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta (JO 28). Eläkeläispariskunta kertoi Helsingin Sanomien uutisessa kokemuksistaan ja havainnoistaan päivänä, jolloin Hawk-harjoituskoneet törmäsivät toisiinsa Perhossa. Pariskunnan asianosaisuus perustuu siihen, että he asuvat harjoitusalueen tuntumassa. Heiltä oli lainattu uutiseen seuraavat sitaatit: ”Ensin niitä meni kaksi peräkkäin ja ne piti kauheaa möyryä. Korviin otti, kun ne menivät niin likeltä. Ja hetken päästä tuli kolmas ja sitten se lentämi- nen loppui kuin seinään” ja ”Kyllä ne ovat siinä treenanneet, ja mielessä on käynyt, että ei tämä voi hyvin loppua, niin lähellä toisiaan ne ovat siinä koukkineet”. Julkisen sanan neuvostolla ei ole perusteita epäillä haastattelua sepitteelliseksi, vaikka se poikkeuksellisesti onkin julkaistu anonyymina. Haastattelu kuvaa tavallisten ihmisten tuntoja, kun lähistöllä on sattunut kuolemaan johtanut lento-onnettomuus. Neuvoston mielestä juttu ei riko Journalistin ohjeiden hienotunteisuusvaatimusta, vaikka siinä arvioidaankin hämmentävän suorasukaisesti, pelkkien silminnäkijähavaintojen perusteella, onnettomuuden uhrien toimintaa. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Risto Uimonen (pj), Jyrki Huotari, Hannele Haanpää-Holappa, Ulla Järvi, Marko Forss, Riitta Kalliokoski, Lauri Karppi, Pasi Kivioja, Heli Kärkkäinen, Riitta Ollila, Hannu Helineva, Seppo Määttänen ja Heikki Vento. Keskisuomalainen Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös valokuvaa, uhrin hienovaraista kohtelua ja haastattelua koskevassa asiassa. Lehti kertoi motocross-kilpailuissa sattuneesta törmäyksestä ja julkaisi uutisessaan onnettomuuden osapuolten eli alaikäisten poikien nimet ja toisen haastattelun. Haastattelun tarkastamisoikeus ei ole ehdoton. Vapauttava äänin 7–5. Päätöksen lopussa kaksi eriävää mielipidettä. Borgåbladet Julkisen sanan neuvoston langettava päätös alaikäistä koskevia tietoja, samanaikaista kuulemista ja haastattelua koskevassa asiassa. Vanhemmat kertoivat lehdessä lastensa joutumisesta koulukiusatuiksi. Kiusaajaksi väitetty oppilas oli tunnistettavissa jutun perustella. Tämä oli ensimmäistä luokkaa käyvän lapsen kannalta kohtuutonta. Iltalehti Julkisen sanan neuvoston langettava päätös piilomainontaa koskevassa asiassa. Lehti teki jutun myyntiin tulleesta harvinaisesta autosta. Jutun toteutus oli mainosmainen. Otsikko ja jutun yhteydessä ollut linkki autokaupan käyttämälle verkkosivulle vahvistivat vaikutelmaa. > Lue kaikki tuoreet päätökset osoitteessa www.jsn.fi
Nimityksiä suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi KSF Media KSF Median uudeksi toimitusjohtajaksi ja vastaavaksi päätoimittajaksi on valittu Barbro Teir. Hän aloitti tehtävässään maaliskuun alussa. Viimeksi hän toimi Schilds & Söderströmsin toimitusjohtajana. Teirin vastuulle tulivat kuusi paperilehteä ja niiden digitaaliset tuotteet. Kyseessä on uusi tehtävä. Jens Berg jatkaa Hufvudstadsbladetin päätoimittajana, mutta lisäksi hänestä tuli KSF Median varatoimitusjohtaja. Myös konsernin muut päätoimittajat jatkavat tehtävissään. Uusiin tehtäviin Sanomat Oy:n toimitusjohtajaksi on nimitetty Erkki Summanen. Jari Tourunen jatkaa Savon Sanomien päätoimittajana. Konsernin kaupunkilehtimatriisia alkaa vetää päätoimittaja Antti-Pekka Pietilä. Hän vastaa kaupunkilehtien sisällöntuotannon koordinoinnista ja yleisistä kehitys- ja koulutusasioista. Keskisuomalainen nimitti uuden johtoryhmänsä tammikuussa. Siihen kuuluvat johtoryhmän puheenjohtaja, konsernijohtaja Vesa-Pekka Kangaskorpi, Erkki Summanen, Keski-Suomen medialiiketoiminnasta vastaava päätoimittaja ja toimitusjohtaja Pekka Mervola, Etelä-Suomen medialiiketoiminnasta vastaava toimitusjohtaja Jorma Hämäläinen, talousjohtaja Heikki Linnavirta, kehitysjohtaja Osmo Kurki, Jari Tourunen, digiliiketoiminnan johtaja Mikko Kovalainen ja Antti-Pekka Pietilä. johan backas Kaleva Juha Portaankorva on aloittanut Kalevan lukijamarkkinoinnin liiketoimintajohtajana. Hän siirtyi tehtävään Kalevan toimituksen kehityspäällikön tehtävästä. Portaankorva on ollut Kalevan palveluksessa eri tehtävissä vuodesta 1990. I-Mediat Oy Pohjalaisen ja Ilkan uutistoimituksessa työskentelevien toimittajien FM Joonas Kuikan ja FM, ins. Juho Kuorikosken työsuhteet on muutettu vakituisiksi. Länsi-Uusimaa Sanomalehti Länsi-Uusimaan vastaavaksi päätoimittajaksi on nimitetty Päivi Kallo. Länsi-Uusimaan edellinen vastaava päätoimittaja Jaakko Puomila jatkaa Länsi-Uusimaan lehtien kustannusjohtajana. Puomila siirtyy myöhemmin eläkkeelle. Päivi Kallo aloitti uutistoimittajana Länsi-Uusimaassa vuonna 1988 ja siirtyi toimituspäälliköksi vuonna 1998. Keskisuomalainen Oyj Markkinointiviestintäyhtiö Mediaseppien uudeksi toimitusjohtajaksi on nimitetty tuotantojohtaja Sauli Vuorinen. Hän vastaa myös Suomen Lehtiyhtymä -konsernin sivunvalmistusyksiköstä SLY-Sivunvalmistuksesta. Konserniin kuuluvan Savon Pär Landorin mukaan printtilehdellä on yhä paikkansa, vaikka verkkoa ja digiä pitää kehittää vauhdilla. – Kuka kustantaja olisi valmis heittämään tuottavan tuotteensa pois ja hyppäämään pää edellä johonkin uuteen? Millainen sanomalehdistö vuonna 2017? Yle jatkaa ilmaisuuden harhaa Pär Landor siirtyy maaliskuun alussa Turun ammattikorkeakoulun journalismin lehtorin tehtävästä Åbo Underrättelserin päätoimittajaksi. Loikka ei kuitenkaan ole niin suuri kuin äkkiseltään voisi ajatella. Omien sanojensa mukaan Landor on aina ollut journalisti, mutta hän on vain katsonut alaa välillä eri näkökulmista. Landor työskentelikin ÅU:n kesäreportterina lapsuusmaisemissaan Nauvossa jo 1980-luvun alussa. 1990-luvulla hän oli ensin ÅU:n varapäätoimittaja ja sitten Turkulaisen päätoimittaja. 2000-luvun alku taas meni freetoimittajana sekä opetustyössä Tampereen yliopistossa ja Turun ammattikorkeakoulussa. – Jokaiseen ammattiin olisi hyvä kuulua jakso, jossa saisi opettaa työtään toisille. Silloin joutuu miettimään, mitä tekee ja miksi. – Opettajana olen itsekin SuomenLehdistö oppinut alaa laajemmin ja seurannut tiiviisti, millaisia ratkaisuja ulkomailla on kehitetty. Landorin mukaan ensimmäiset haasteet, joihin hän ÅU:ssa aikoo tarttua, liittyvät siihen, miten verkkosisällöistä aletaan saada maksuja. ” Verkossa joutuu kokeilemaan ratkaisuja, joista moni epäonnistuu.” Landorin mielestä Yle vaikeuttaa sanomalehtien siirtymistä ilmaisista verkkosisällöistä maksullisiin. – Yle tekee hyvää journalismia verkkoon ilmaiseksi, mikä pitää yllä kuluttajien käsitystä siitä, että sisällöistä ei tarvitsisi maksaa. Toisaalta hän myöntää, että lehdistö on itse luonut vaikean tilanteen, kun se tar- Sanomalehtien Liiton kevätseminaarissa 8. toukokuuta Seinäjoella pohditaan, millainen sanomalehdistö Suomessa on kolmen vuoden kuluttua. Digitalisoituvan ajan liiketoimintamalleja, tuotteita ja yhteistyökuvioita luotaavat muiden muassa Ilkka-Yhtymän toimitusjohtaja Matti Korkiatupa ja Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi. Seminaarissa kuullaan uunituoreita tutkimustuloksia kuluttajien sanomalehtisuhteesta ja arvioita tulevista sisältöansainnan vaihtoehdoista. Jakeluosiossa mietitään, kenen jakamana paperilehti saadaan tilaajille kilpailukykyiseen aikaan ja hintaan jatkossakin. Lisätietoja ja ilmoittautumiset: www. sanomalehdet.fi/tapahtumat. josi aluksi verkkojuttuja ilmaiseksi. Tähän asti ÅU on tulevan päätoimittajan mukaan edennyt verkossa perinteisesti. Lehden verkkosivuilla on tilattava näköislehti sekä jonkin verran ilmaiseksi luettavia juttuja ja vinkkejä paperilehteen. – Ei ole jääty lähtötelineisiin, mutta ei olla ihan eturintamassakaan. Miten sinne eturintamaan sitten päästään? – Verkossa joutuu kokeilemaan ratkaisuja, joista moni epäonnistuu. Sitten pitää vain analysoida ja oppia. – Tämä ei ole mikään one man show vaan yhteispeliä, jossa pitää käyttää kaikki voimat, joita lehdestä löytyy. Landor uskoo, että sanomalehti on joka tapauksessa kehittymässä päivän mittaan päivittyväksi mediaksi. Hän seuraa mielenkiinnolla esimerkiksi sitä, miten Hbl Kväll menestyy. Noora Autio VIESTINNÄN AMMATTILEHTI Levikki: 2 815 LT/11. Päätoimittaja: Kaija Jäppinen. Toimitussihteeri: Noora Autio. Toimittaja: Riikka Virranta. Taitto: Noora Autio ja Riikka Virranta. Toimitus: Lönnrotinkatu 11, 00120 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Faksi: (09) 607 989. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö internetissä: www.suomenlehdisto.fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 83. vuosikerta. 9 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2013: kestotilaus 84,00 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen tilaus 89,70 euroa /vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen opiskelijatilaus 44,85 euroa / vuosi (sis. alv 10%). Kestotilaus jatkuu niin kauan kuin itse haluat. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: KelpomediaOy, Jukka Vivolin, puhelin 050 5029706, jukka.vivolin@gmail.com. Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. Sanomalehtien Liitossa tapahtuu > 8.5. Sihteeri- ja assistenttipäivä, Seinäjoki > 8.-10.10. INMA European News Media Conference, Tallinna > 30.-31.10. Paikallislehtipäivät 2014, Kalajoki. > 20.11. Jakelun ajankohtaispäivä. Lisätietoa: www.sanomalehdet.fi/ ajankohtaista/tapahtumakalenteri. Ilmestysmisaikataulu 2014 Nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 3/14 9.4. 31.3. 25.3. 4/14 14.5. 5.5. 29.4. 5/14 18.6. 2.6. 27.5. 6/14 27.8. 18.8. 12.8. 7/14 1.10. 22.9. 16.9. 8/14 5.11. 27.10. 21.10. 9/14 10.12. 1.12. 25.11. SuomenLehdistö 2/2014 19