”Jos jotkut saavat olla mielipiteellisiä, niin vanhat toimittajat.” Nro 6 28/9/2022 PErUSTETTU VUoNNA 1930 AINA VALMIINA Päätoimittajan uraansa summaava Arto Henriksson pitäisi huolestuttavana, jos kukaan ei koskaan yrittäisi vaikuttaa paikallislehden sisältöihin. Se kertoisi, ettei lehdellä ole väliä. PÄÄMINISTERIN BILEKOHU MITEN MEDIA PÄRJÄSI?
Katso lähelle, näe kauas. Uutismedian avulla pysyt ajan tasalla niin pienistä kuin suuristakin tapahtumista: uutisista, ihmisistä, ympäristöstä, kulttuurista, tieteen ja taiteen saavutuksista. Uutismedia kulkee mukanasi mobiilisti tai painettuna, missä menetkin. UUSIA NÄKÖKULMIA Luotettavan uutismedian tunnistat tästä nimestä
nro 6/2022 a B C Janne Arola Kirjoittaja on Suomen Lehdistön tuottaja. janne.arola@uutismediat.fi Kaaos kulissien takana E räs haastateltava tokaisi minulle kerran: ”Kansalaisten ei pitäisi nähdä, miten lakeja tai makkaraa tehdään. Listaan voi lisätä journalismin.” Vitsi on siinä, että luottamusta journalismiin ei todellakaan lisäisi, jos sen tekijöiden epävarmuudet, osaamattomuudet ja muut inhimilliset heikkoudet, jotka eivät tavallisesti näy, kerrottaisiin avoimesti yleisölle. Yleisö näkee vain pinnan eli uskottavalta näyttävän valmiin journalistisen tuotoksen paperilta tai verkosta. Useimmiten se on hyvin ja eettisesti tehty, mutta kuitenkin vain lopputulos, jonka syntymekanismeista muilla kuin asianosaisilla ei ole minkäänlaista aavistusta. J okainen tämän lehden lukija tietää, että asioilla on tapana venyä ja viivästyä. Haastateltavien aikataulut muuttuvat, jutun näkökulma osoittautuu myöhäisessä vaiheessa katastrofaaliseksi, juttuprojektit kaatuvat. Esihenkilö vaatii mahdottomia, kirjoittajan terveys reistailee, lähipiirissä on kuolemantapaus. On lukematon määrä syitä sille, että journalisti ei ole kaikissa tilanteissa parhaassa mahdollisessa iskussa. Akateemisista tutkimuksista voimme jälkikäteen lukea, kuinka Suomen arvostetuimmissakin lehdissä asioita joudutaan tekemään välillä viime tingassa kauhealla kiireellä. Itse lohduttaudun asioiden romahtaessa sillä, että ei meillä lehdessä ole vielä koskaan tyhjää sivua julkaistu. Ja niin se on: jutut valmistuvat ja sivut tulevat täyteen, vaikka sitten yötöinä kirousten siivittämänä ja painoaikatauluja venyttäen. Aina jälki ei ole timanttista, mutta se on vain hyväksyttävä. K oska median tekeminen on joskus kaoottista, sitä tärkeämpää on, että pohja ja perustukset ovat kunnossa. Yleisön pitää voida luottaa siihen, että vaikeissa ja kiireisissäkään tilanteissa journalistit eivät esimerkiksi keksi asioita päästään, vaan tukeutuvat uransa alussa opettelemiinsa eettisiin ohjeisiin. Viime kädessä etiikassa on kyse toimituskulttuurista eli esimerkiksi siitä, millaisia toimintatapoja työyhteisössä yleisesti hyväksytään. Ja jos virheitä silti sattuu, niin kuin niitä aina sattuu, pitäisi olla pokkaa sanoa, että nyt kävi näin, otamme opiksemme. ? 4 avaaja Kustannukset nousevat! Viestimedian Anu Nissistä huolettaa erityisesti Postin kaavailema uusi aluehinnoittelu. 5 Gallup Tiktokista paljastui tietoturvaongelmia. Mediat eivät suunnittele kanavan jättämistä. 6 puheenaihe Ovatko nuoret toimittajat missiolla, kuten Katleena Kortesuo kirjassaan väittää? 7 Kolumni Sanna Wallenius luottaa verkostojen voimaan. 9 lehdistötilaisuus ”Kriittisyyden kanssa on hyvä tehdä töitä, ettei uinahda kesken kaiken”, sanoo 25-vuotista päätoimittajauraansa summaava Arto Henriksson. 14 BileKohu Mediassa harkittiin tarkasti jokaista käännettä. Tutkijan mielestä kaikki ei kuitenkaan mennyt putkeen. 21 ratKaisut Suomen Luonto on Instagramissa suurempi kuin iltapäivälehdet. Miksi? 25 teKijä Ilta-Sanomien Tuomas Manninen kertoo, miten tavanomaisesta haastattelusta saa enemmän irti. 26 teoria & Käytäntö Rikostoimittaja Tuomas Rimpiläinen ei tee saamastaan vihapalautteesta julkista. Tutkimuksen mukaan häirintä tuli jäädäkseen. 28 tutKimuKset Tutkivan journalismin yksiköt voivat hiertää toimituksissa. 29 väliporras Työhaastattelu ennakoi huonosti työssä suoriutumista, kirjoittaa Ville Seuri. Haastattelun osuvuutta voi kuitenkin parantaa. 30 näKöalapaiKKa Takaisin perusasioihin! Erja Yläjärvi linjaa toimitusten kehittämistyötä. 31 nimitys Milla Kukkonen kertoo, mitä tekee ilmiöittäjä. SUOMEN LEHDISTÖ Päätoimittaja Riikka Virranta. tuottaja Janne Arola. ulkoasu ja taitto Origine ky / Janne Hulkkonen, Arto Kinnunen. toimitus Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin (09) 228 77 300. sähköPosti suomen.lehdisto@uutismediat.fi. suomen lehdistö verkossa www.suomenlehdisto.fi. julkaisija Uutismedian liitto. ilmestyminen 92. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. tilaukset ja osoitteenmuutokset sl@uutismediat.fi. tilaushinnat 2022 kestotilaus 109 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen tilaus 117 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen opiskelijatilaus 42 euroa / vuosi (sis. alv 10%). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. issn: 0039-5587. mediamyynti Alpo Ohtamaa, alpo.ohtamaa@myynninao.fi, puh. 044 311 0201. PainoPaikka BotniaPrint, Kokkola. Suomen Lehdistön tekemiseen on käytetty Kopioston keräämiä kopiointikorvauksia. ve sa la it in en suomen lehdistö 3 21 4 ve sa la it in en
papeRia halutaan. Viestimedia on kehittänyt digitarjontaansa. Monet valitsevat silti printin. ”Tilaajat tykkäävät edelleen printistä, ja kauhean mielellämme me sitä tarjoamme, jos hinta on jollain tapaa järkevä”, sanoo Anu Nissinen. 4 suomen lehdistö 6/2022 A a
Miten kylmältä ensi talvi näyttää, Viestimedian toimitusjohtaja Anu Nissinen? Kyllä se viileä varmasti on. Tässä on hurjat paperin hinnan nousut, Postin nykyiset ja tulevat hinnankorotukset ja yleinen taloudellinen tilanne. Lisäksi meidän ydinkohderyhmällämme eli maatalousyrittäjillä on monilla vaikea tilanne energian ja lannoitteiden hinnannousun vuoksi. Lyhyen aikavälin haasteiden lisäksi esimerkiksi Postin toiminnalla on pidemmän aikavälin seurauksia suomalaiselle uutismedialle. Miten suuria hinnankorotukset ovat? Sanomalehtipaperin hinta on käytännössä tuplaantunut viime vuoteen verrattuna. Postin osalta korotukset ovat kovia ja niitä on tullut poikkeuksellisen usein. Näillä on iso vaikutus meidän taloustilanteeseemme. Miltä vaikuttavat mainostajien aikeet? Olemme vielä odottavissa tunnelmissa. Kaikkihan riippuu siitä, miten mainostajat näkevät oman kysyntänsä kehittyvän. Meillä on paljon maataloussektorin mainontaa, joka on muuta tasaisempaa niin nousukuin laskusuhdanteissa. Posti suunnittelee siirtyvänsä ensi vuoden alussa lehtien päiväjakelussa aluehinnoitteluun, jossa Suomi jaetaan kolmeen vyöhykkeeseen väestötiheyden perusteella. Käytännössä se tarkoittaa kalliimpia jakeluhintoja pieniin kuntiin ja haja-asutusalueille. Mitä ajatuksia tämä herättää? Postillahan on oikeus toimia näin, he ovat liikelaitos, mutta voi myös kysyä toiminnan moraalista oikeutusta kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta. Meidän kaltaisellamme toimijalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin Posti. Oletuksemme on, että meidän tilaajistamme valtaosa asuu kalliimman jakelun alueella. Posti on valtion omistama yritys, jonka strategia on panostaa pakettijakeluun ja muun postin jakaminen tuntuu olevan pakollinen paha. Posti voisi päättää toisinkin. Miten aiotte sopeutua kustannuspaineisiin? Yksi tapa on se, että olemme alkaneet myydä tietyille kohderyhmille pienempiä kokonaisuuksia. Viime vuonna aloitimme MT Hevoset ja tänä vuonna aloimme myydä erillisenä tuotteena MT Metsää, johon kuuluu sekä verkkoettä printtiversio. Ne ovat edullisempia kuin koko Maaseudun Tulevaisuuden tuoteperhe. Koko ajan mietimme, millaisilla tuoteyhdistelmillä etenemme. Emme aio esimerkiksi vähentää lehtien sivumäärää kustannusten vuoksi, mutta luultavasti tulemme karsimaan peittojakeluja. ” Postilla on oikeus toimia näin, mutta voi myös kysyä toi minnan moraalista oikeutusta.” Aiotteko nostaa tilaushintoja? Mietimme huolella, että hintoja ei koroteta yhtään enempää kuin on pakko. Tilaajat ovat erittäin hintatietoisia. Kaleva Media ja Turun Sanomat laskuttavat kalliin jakelun alueilla asuvilta tilaajilta muita enemmän. Onko tämä vaihtoehto teille jatkossa? Meillä tulee olemaan vain yhdet hinnat. Tähän on parikin syytä. Todennäköisesti suurin osa meidän tilaajistamme tulee olemaan Postin uudessa mallissa kalliimman hinnoittelun alueella. Tämä on myös tärkeä yhdenvertaisuusasia, jolla on meille oikeasti periaatteellista merkitystä. ? avaaja Talvesta tulee viileä Mediataloutta painavat jakeluja painokustannusten nousu, ostovoiman heikkeneminen ja taantuman uhka. Viestimedian toimitusjohtaja Anu Nissinen kertoo, miten se vaikuttaa. teksti Riikka Virranta kuva Vesa Laitinen Gallup Tiktokista löytyi käyttäjiä monitoroiva seurantakoodi: Jatkatteko sovelluksessa? Esa Mäkinen Helsingin Sanomien journalistisesta kehityksestä vastaava johtaja Ulla Lehtinen Kotilieden verkkotuottaja Jatkamme tämänhetkisten tietojen valossa. Kun elokuussa tuli tietoja Tiktokin tietoturva-aukoista, konsultoimme Otavamedian it-puolen parasta tietoturva-asiantuntijaa. Hän linjasi, ettei olla vielä siinä pisteessä, että Tiktokia tulisi välttää. Olemme tehneet videoita Tiktokiin noin vuoden ajan ja testanneet, miten se taipuu alustaksi lifestyle-journalismille. Lyhytvideo on kovassa nosteessa, ja tavoitamme siellä yleisöä, jota emme muuten tavoittaisi.” Timo Huovinen Ylen journalististen standardien ja etiikan päällikkö Tarkastelemme somessa oloamme säännöllisesti, ja syksyllä on jälleen punninta edessä. Tiktokin osalta tietoturvahaaste on yksi tekijä harkinnassa. Päätöksen näistä asioista tekee kunkin alueen vastaava toimittaja. Tietenkin tietoturva huolestuttaa, mutta samoin huolestuttaa somen kaupallisuus. Youtubessa Yle on saanut sovittua, ettei tilien ympärillä näytetä mainoksia. Ylen on oltava siellä, missä asiakkaat ovat. Tiktokissakin pitää olla, koska alle 25-vuotiaat käyttävät sitä.” —Riikka Virranta Toistaiseksi jatkamme videoiden julkaisemista Tiktokiin, mutta olemme valmiita vetäytymään, jos ilmenisi tämän kyseenalaistavia uusia tietoja. Keskusteluun on noussut havainto, että Tiktokin sisäisellä selaimella pystyy seuraamaan käyttäjien toimintaa. On hyvä huomata, että vastaavia ominaisuuksia on esimerkiksi Facebookissa ja Instagramissa. Tiktok on uusi kanava ja sillä on Kiina-yhteys. Jos Tiktok todettaisiin tietoturvattomaksi sosiaalisen median kanavaksi, jota käyttää puolet nuorisostamme, kysymys on mielestäni paljon suurempi kuin se, postaako Helsingin Sanomat sinne videoita.” 6/2022 suomen lehdistö 5 A
TEKEVÄTKÖ nuoret toimittajat journalismia eri säännöillä kuin vanhemmat kollegansa? Kysymys nousi keskusteluun elokuussa ilmestyneen Journalismin kuolema -kirjan jälkeen. “Aktivismi ja puolueellisuus sallitaan nuorempien toimittajien keskuudessa entistä vahvemmin”, kirjoittaa viestintäkonsultti Katleena Kortesuo, 46, teoksessaan. Ovatko nuoret toimittajat siis missiolla – ja onko objektiivisella journalismilla “ikäkriisi”, niin kuin Kortesuo väittää? Tampereen yliopiston yliopistonlehtori Kari Koljonen, 52, on tutkinut nuoria toimittajia ja pitänyt journalistisen työn kursseja opiskelijoille toistakymmentä vuotta. Hän suhtautuu skeptisesti väitteeseen. Koljonen jakaa objektiivisuuden totuudenmukaisuuteen ja puolueettomuuteen. Hänen mukaansa toimittajaopiskelijat ottavat ammatin hyveet tosissaan. – Tunnistan jollain lailla sen, että journalistien piirissä on kampanjointia joidenkin asioiden puolesta, joita pidetään tärkeinä, hän sanoo viitaten esimerkiksi sukupuolivähemmistöihin. – Mutta tällaiseen dikotomiaan en ihan usko, että tätä tekisivät nimenomaan nuoret toimittajat, samalla kun kokeneemmat toimittajat raportoisivat ilman vinoumia ja agendoja. Toimittajien – ja mediapomojen – halu vaikuttaa ei ole esillä ensimmäistä kertaa. Koljonen nostaa esille edesmenneen professori Pertti Hémanuksen kahtiajaon, johon kuuluvat status quota vaaliva “kustantajajournalismi” sekä muutosta vaativa “toimittajajournalismi”. – Toimituksissa vallitsi tasapainon hakeminen. Rivitoimittajilla saattoi olla tietynlaisia sympatioita ja mediayhtiön johdolla toisenlaisia näkemyksiä, Koljonen sanoo. Koljonen kyseenalaistaa myös Kortesuon kirjassa muutaman mediapomon suulla esitetyn kritiikin, jonka mukaan vaikuttamishalu on huono motiivi ryhtyä toimittajaksi. – Asioista uutisoiminen on hyvinkin keskeinen tapa vaikuttaa tässä yhteiskunnassa. 31-VUOTIAS Hanna Hantula arvioi, että nuorilla toimittajilla on vanhempia vähemmän tilaa tuoda näkemystään esiin. Analyysejä pääsee kirjoittamaan vasta pitkän työuran jälkeen, kun näkemykset ovat linjassa virallisen Suomen pöytätapojen kanssa, hän kärjistää. – Jos jotkut saavat olla mielipiteellisiä, niin vanhat toimittajat. Hantula työskenteli vuodesta 2013 alkaen Ylen nuorisotoimituksissa, muun muassa Kioskin toimittajana. Toukokuussa 2022 hän lähti päätoimittajan sijaiseksi Naisasialiitto Unionin julkaisemaan feministiseen Tulva-aikakauslehteen. Hän suhtautuu kriittisesti journalismin objektiivisuusvaatimukseen. – Nuoret toimittajat ovat missiolla ihan yhtä paljon kuin vanhat toimittajatkin, mutta nuorten missio tunnistetaan paremmin. Vanhojen missio sekoittuu maalaisjärKatarina Baer, 52 vastaava verkkotuottaja, Yle Uutiset Nuoret toimittajat ovat sensitiivisempiä kuin vanhemmat toimittajasukupolvet. Se on hyvä asia. He ovat aiempia sukupolvia tiedostavampia sanavalintojen ja niiden luomien mielikuvien suhteen. Jos nuoret toimittajat eivät huomauttaisi meille asioista, kuulisimme samoista asioista myöhemmin nuorilta yleisöiltämme. Sensitiivisyys on ajassa oleva iso ilmiö, joka meidän toimittajien on hyvä ottaa vakavasti.” Gallup Miten nuori toimittajasukupolvi eroaa edeltäjistään? Reetta Räty, 48 freelance-toimittaja, nuorten toimittajien kisällitoiminnan vetäjä Media-ala ja maailma, joissa toimittajiksi kasvetaan, ovat erilaisia kuin ennen esimerkiksi ilmastokriisin takia. Kun toimintaympäristö on muuttunut, olisi kummallista, jos olisimme tosi samanlaisia niin sanottujen nuorten toimittajien kanssa. Jos nuorten toimittajien asenteet mietityttävät, voi hankkiutua keskusteluun heidän kanssaan. Meillä pitäisi olla aikaa puhua journalismista eri sukupolvien kesken, niin meidän ei tarvitsisi huudella, että nuoret ovat sellaisia ja vanhat ovat tällaisia.” puheenaihe ”Vanhojen missio sekoittuu maalaisjärkeen” Katleena Kortesuo nosti esille ajatuksen nuoren toimittajasukupolven taipumuksesta aktivismiin. Toimittajien vaikuttamishalut ovat kuitenkin puhuttaneet ennenkin. teksti Tuukka Tuomasjukka, 28 kuva Vesa Laitinen, 37 6 suomen lehdistö 6/2022 A
Kolumni Sanna Wallenius Kirjoittaja on vantaalainen toimittaja-tietokirjailija. Jokaisella hyvällä verkostoitujalla on sama ominaisuus N uorempana luulin, että olen liian kiltti toimittajaksi. Näin pressitilaisuuksissa jatkuvasti pitkän linjan journalisteja, jotka pelmahtivat paikalle äkäisen näköisinä, heittelivät tilaisuuden järjestäjille ylimielisiä kysymyksiä ja suostuivat pyörimään vain omissa pienissä piireissään. Ulospäin kukkoilu verhoiltiin toimittajan terveeksi kriittisyydeksi. Nyt 29 uravuoden kohdalla ymmärrän, ettei moukkamaisella käytöksellä ole mitään tekemistä toimittajan ammattitaidon kanssa. Päinvastoin: muiden huonolla kohtelulla ja jatkuvalla kyräilyllä ihminen tulee sulkeneeksi monta arvokasta ovea, joiden taakse jäävät ne työelämän tärkeimmät rakennuspalikat. Verkostot. V erkostojen voima punnitaan silloin, kun haaveilet ylennyksestä, jäät freelanceriksi tai haet työpaikkaa, jota havittelee sata muutakin kollegaa. Niillä on valtava merkitys myös journalistin jokapäiväisessä työssä: tiedonhankinnassa tai haastattelujen saamisessa. Hyvät verkostot voivat ajaa jopa pitkän työkokemuksen tai huikeiden tutkintopapereiden ohi, sillä monessa mediatalossa nähdään verkostoituneen työntekijän arvo. Verkostojen rakentaminen ei tarkoita sitä, että pommitat Facebookja Linkedin-kontaktejasi silloin, kun siitä on sinulle hyötyä. Verkostoituminen on koko elämän mittainen projekti, joka perustuu kommunikaatioon, ihmisten kunnioittamiseen ja vastavuoroiseen auttamiseen. Et voi vain ottaa, ellet anna vastineeksi mitään. Tyypillinen harhaluulo on kuvitella, että taitavat verkostoitujat ovat lipeviä myyntitykkejä, jotka promoavat itseään taukoamatta ja sukeltavat seurapiireissä. Itse olen huomannut, että jokaiselta hyvältä verkostoitujalta löytyy sama ominaisuus. Kuuntelemisen kyky. Taito pysähtyä, katsoa silmiin, olla läsnä. Osoittaa pienin elein, että hän arvostaa sinua. Ja juuri siinä taika on. Hyvän kuuntelijan muistat vielä vuosien päästä. ? keen tai yleisesti hyvään tapaan hahmottaa maailma, Hantula sanoo. Ongelmana on Hantulan mukaan kulttuuri, jossa toimittajat eivät saa olla asioiden puolella vaan heidän pitää olla niitä vastaan. – On traagista, että toimittajakouluun menee yhteiskunnasta kiinnostuneita älykkäitä nuoria, joilla on ajatus, että he pääsevät tekemään hyviä ja merkittäviä asioita. Kun he tulevat töihin, päätoimittajien näkökulmasta on väärin, jos he yrittävät vaikuttaa mihinkään. AAPO Laakso, 31, aloitti Tampereen ylioppilaslehti Visiirin päätoimittajana vuonna 2020. Tätä ennen hän työskenteli muun muassa uutistoimittajana eri maakuntalehdissä ja Helsingin Sanomien autotoimituksen koeajotoimittajana. Laakson mukaan nuoret tekevät töitä samoilla journalistisilla periaatteilla kuin vanhatkin toimittajat. Hän arvioi, että toimittajien ammattitaito jopa paranee jatkuvasti, kun ala on muuttunut kovemmaksi. Samalla epävarma ympäristö vaikuttaa nuoriin. – Me elämme sellaista maailmanaikaa, jossa keski-ikäisten ja nuorten todellisuuksien välimatka kasvaa, Laakso sanoo. Sukupolvierot näkyvät periaatteiden sijaan aiheissa, hän arvioi. – Joidenkin mielestä nuoret toimittajat ylikorostavat esimerkiksi sukupuoleen ja seksuaalivähemmistöihin liittyviä asioita kirjoittamalla niistä hirveästi. Kyllähän niistä kirjoitetaan enemmän kuin ennen, mutta se johtuu yksinkertaisesti siitä, että suurten ikäluokkien aikana tällaiset asiat hoidettiin kiusaamalla eikä niistä puhuttu julkisesti. Laakso on enemmän huolissaan median harkintakyvystä kuin nuorten toimittajien kiinnostuksenkohteista. – Marinin bilekohu-uutisoinnin kaltainen järjetön housuunpaskominenhan on se, mikä vie median uskottavuuden yleisön silmissä, eikä nuoret tyypit, jotka kirjoittavat nuoria kiinnostavista aiheista. ? ” Jos jotkut saavat olla mielipiteellisiä, niin vanhat toimit tajat.” oBJeKtiiviSuuSKRiitiKKo. ”Suomalaisessa mediassa luotettavuus sekoitetaan totaaliseen neutraaliuteen”, sanoo Tulva-lehden vt. päätoimittaja Hanna Hantula. 6/2022 suomen lehdistö 7 A
Tule meille päätoimittajaksi! PAIKALLISLEHTI Lauttakylä-lehti on itsenäinen, ensi vuonna 110-vuotias Huittisten seudun paikallislehti, joka ilmestyy printtinä kerran viikossa ja verkossa joka päivä. LISÄTIETOJA: Marja-Liisa Hakanen 045 328 7051 Nykyinen päätoimittaja jää eläkkeelle ja etsimme Lauttakylä-lehteen uutta päätoimittajaa vakituiseen työsuhteeseen. Työsuhde alkaa sopimuksen mukaan, viimeistään helmikuun 2023 alussa. Päätoimittaja johtaa toimituksen työskentelyä, vastaa lehden sisällöstä ja journalistisesta kehittämisestä, osallistuu aktiivisesti juttujen tekemiseen ja lehden taittamiseen. Lähetä vapaamuotoinen hakemuksesi palkkatoivomuksineen 12.10.2022 mennessä marika.wolff@lauttakyla.fi, vt. toimitusjohtaja Arvostamme hyviä yhteistyötaitoja ja esihenkilökokemusta. • Olet kokenut journalisti tai sinulla on alalle soveltuva koulutus. • Olet kotonasi sekä printtiettä digimaailmassa ja viestit sujuvasti somessa. • Olet innostunut paikallislehtityöstä vireässä maalaiskaupungissa. Peittojakelulehtien tuoma osuus paikallislehtien koko vuoden mediamyynnistä N=117, Lähde: Uutismedian liitto jaKelu Posti alkaa hinnoitella asukas tiheyden mukaan: Uudistus osuu paikallislehtiin POSTI aikoo siirtyä valtakunnallisesta tasahinnoittelusta alueelliseen hinnoitteluun ensi vuoden alussa. Muutos koskee lehtien päiväjakelua. Posti jakaa Suomen kolmeen vyöhykkeeseen väestötiheyden mukaan. Niitä ovat suuret ja tiheästi asutut alueet, keskisuuret kaupungit ja lähiöt sekä pienemmät kunnat ja haja-asutusalueet. Lehtien päiväjakelun hinta vastaa Postin mukaan uudessa mallissa nykyistä paremmin kustannuksia. Käytännössä jakelusta tulee muuta maata kalliimpaa harvaan asutuilla seuduilla ja edullisempaa keskuksissa. Posti kertoo tarkemmin mallista ja hinnoista lokakuussa. Uutismedian liiton järjestöpäällikön Ilona Hannikaisen mukaan malli vaikuttaa eniten paikalislehtiin. Paikallislehdistä lähes puolet jakaa suurimman osan painoksestaan Postin perusjakelussa. – Käytännössä kaikki meidän paikallislehtemme ilmestyvät kalliin jakelun alueella. Tämä on rakenteellinen hinnannousu, ja sen päälle tulevat tavalliset korotukset. Samaan aikaan myös kaikki muut kuin jakelun kustannukset nousevat. – Tämä on yksi askel kohti lehdettömiä kuntia. Monessa lehdessä ei ole ihan kauheasti joustovaraa, Hannikainen pohtii. Posti kertoi syyskuun puolivälissä myös muista lehtiin vaikuttavista muutoksista. Kaupunkilehtien käyttämän osoitteettoman Kotisuora premium -jakelun päivistä karsiutuu yksi vuoden alussa, jatkossa jakelupäiväksi on tarjolla vain keskiviikko. Jakeluun ehtivä lehti pitää jättää jakelukeskukseen jo maanantaina iltapäivällä. Peittojakelu taas poistuu vuodenvaihteessa Postin lehden päiväjakelu -tuotteesta. Postin mukaan muutosta voidaan paikata kaupunkilehtienkin hyödyntämällä Kotisuora premium -palvelulla. Hannikainen muistuttaa, että Premium-jakeluun mahtuu kuitenkin rajoitettu määrä tuotteita, jakopäivänä on vain keskiviikko pitkällä käsittelyajalla eikä jakelu tavoita mainokset kieltäneitä talouksia. – Peittojakelu hankaloituu. Se on edelleen paljon käytetty ja taloudellisesti merkittävä muoto. Posti kaavailee jo nyt osassa maata käytettävästä vuoropäiväjakelusta vallitsevaa jakelumallia ensi vuoden loppuun mennessä. Siinä päiväposti jaetaan taajamissa vuoroviikoin eri päivinä. Hannikaisen mukaan ainakaan tällä hetkellä vuoropäiväjakelu ei muuta tilattavan lehden ilmestymistä ydinalueellaan määräpäivänään, mutta etälevikin perille meno voi hidastua ja kaupunkilehtien jakelu jakautuu kahdelle päivälle. —Riikka Virranta nuoret luKijat Hesari löysi ratkaisun koulujen digi tilauksiin HELSINGIN Sanomat on löytänyt teknisesti toimivan väylän tarjota digisisältöjään laajasti koulu-opetukseen. Kehityspäällikkö Vesa Lindqvist Sanomalta arvioi uuden tekniikan moninkertaistavan Hesarin käytön kouluopetuksessa. Kyse on Opetushallituksen ylläpitämästä MPASSid-tunnuksenvälitysratkaisusta, jota hyödyntämällä lukuoikeudet ostaneiden koulujen oppilaat pääsevät lukemaan digi-Hesaria suoraan Wilma-ohjelmiston kautta. Järjestelmä tunnistaa automaattisesti, onko koulun oppilaalla lukuoikeus Hesarin sisältöihin. Lindqvistin mukaan Hesarin digilukuoikeudet opetuskäyttöön on tähän mennessä tilattu jo yli sataan suomalaiseen kouluun. Kiinnostusta on ollut ympäri maan. Aiemmin Hesarin digilukuoikeudet hankkineille kouluille toimitettiin yhdet tunnukset, jotka lähtivät herkästi leviämään. Lisäksi tunnuksia oli mahdollista käyttää vain koulujen tiloissa ja laitteilla. Uuden kirjautumisjärjestelmän ansiosta oppilaat pääsevät käsiksi Hesarin sisältöihin Wilman kautta myös muualla kuin koulussa, mikä helpottaa esimerkiksi kotitehtävien tekemistä ja mahdollista etäkoulunkäyntiä. Tällä hetkellä digitilauksen hinta on 1–50 oppilaan kouluille 125 euroa, 50–1 500 oppilaan kouluille 250 euroa ja yli 1 500 oppilaan kouluille 1 250 euroa kolmen kuukauden välein. Lindqvist sanoo, että myyntilukuja tärkeämpää on päästä kiinni polkuun, jossa lapset ja nuoret oppivat journalististen asiasisältöjen kuluttamista. – Toivomme, että koulujen kautta opitaan laajemmin, mitä lukeminen on. —Janne Arola lehdet Uutisluotsi jatkaa sittenkin PORIN seudulla ilmestyvää paikallislehti Uutisluotsia julkaisee lokakuun alusta alkaen Lalli Oy. Lehti ehti uutisoida syyskuussa, että sen ilmestyminen lakkaa. Uusi kustantaja löytyi lopulta nopeasti Viesintäväylä Oy:n tilalle. Ilmestymiseen tulee viikon tauko, jonka aikana vaihdetaan järjestelmät. Lopettamisuhka johtui kustannusnoususta ja koronan iskusta ilmoitusmyyntiin. Lalli Oy kustantaa myös paikallislehti Ulvilan Seutua, kaupunkilehti Satakunnan Viikkoa ja Satakunnan Yrittäjät -lehteä. —Riikka Virranta ajanKohtaista 0-25% 26-50% 50% tai enemmän % 67 28 5 8 suomen lehdistö 6/2022 A
6/2022 suomen lehdistö 9 B lehdistötilaisuus AINA SIELLÄ MISSÄ TAPAHTUU Päätoimittajaurallaan Arto Henriksson sai usein opastaa palokunnan palopaikalle. Nyt hän jää eläkkeelle Loviisan Sanomista ja kertoo, mitä on oppinut paikallislehtimaailmasta 25 vuodessa. teksti Janne Arola kuvat Vesa Laitinen B RaKaS haRRaStuS. Arto Henriksson on lähes koko ikänsä ollut mukana vapaapalokunnan toiminnassa. Hälytysringissä oleminen on hyödyttänyt myös onnettomuuksista uutisoinnissa.
J okainen päätoimittaja muistetaan jostain, ja Loviisan Sanomien Arto Henriksson erityisesti pyllykuvioista. Marraskuussa 2011 Henriksson sai mielenkiintoisen mutta ei erityisen merkittävältä kuulostaneen uutisvinkin. Eräs lähde kertoi ohimennen, että Loviisan kirkon penkkien maalauksessa oli ollut ongelmia, ja jotkut kirkossa kävijät olivat sotkeneet housunsa. Se meni Henrikssonin papereissa lokeroon ”syytä tarkistaa”, ja hän lisäsi vinkin toimituksen juttulistalle. Kun muut aiheet oli jaettu, Henriksson päätti itse lähteä käymään kirkossa, joka sijaitsee vain 50 metrin päässä Lovarin toimituksesta. Hän pääsi sähkömiehen vanavedessä sisään takaovesta. Kirkossa oli pimeää, eikä Henriksson aluksi erottanut mitään erityistä. Mutta kun silmät muutamassa sekunnissa tottuivat hämärään, päätoimittajan uutisniskakarvat nousivat pystyyn: kirkon penkkeihin oli piirtynyt tolkuton määrä pyllyniskemiä. Tarkkuuslaskennan perusteella niitä oli yhteensä 137. Edellisenä iltana kirkossa järjestetyssä konsertissa oli ollut yli tuhat ihmistä. Kuivan pintakerroksen alla ollut märkä maali oli ilmeisesti kuumuuden takia noussut pintaan ja sotkenut vaatteita. HENRIKSSON kiirehti toimituksen tekemään uutisen, joka julkaistiin verkossakin. Pian sitä siteerasivat iltapäivälehdet ja STT. Sitten uutinen levisi ulkomaille, muun muassa Reutersille ja BBC:lle. Erityisen laajalle levisi kuva, jossa erään pyllykuvion sanottiin muistuttavan enkeliä. – Mulle tuli haastattelupyyntöjä usean tunnin ajan, viimeisin Etelä-Afrikasta, Henriksson muistelee Lovarin toimituksen palaverihuoneessa helteisenä elokuun perjantaina. Pyllykuviouutisointi on sinällään vain kuriositeetti Henrikssonin uralla ja Loviisan Sanomien historiassa. Toisaalta se on myös lehden kaikkien aikojen toiseksi luetuin uutinen ja oppikirjaesimerkki siitä, kuinka nöyrä paikallisjournalistin on oltava heikkojen signaalien äärellä. Koskaan ei tiedä, mitä vähäpätöiseltä vaikuttavan uutisvinkin takaa paljastuu. Paikallislehdelle on aina ollut erityisen tärkeää tehdä myös human interest -juttuja. – Kirjon pitää olla monipuolinen, niin että jokainen löytäisi mielijuttujaan. Ei voi olla kautta linjan hauskoja juttuja, mutta ei myöskään vakavia kuntapolitiikan juttuja. KUN tämä kirjoitus ilmestyy, Arto Henriksson on jo jäänyt pois Loviisan Sanomista, jota hän johti viime ajat vain päätoimittajana mutta aiemmin myös toimitusjohtajana ja omistajana. 25 vuoteen mahtuu uutisvoittoja ja -tappioita, lehden omistuspohjan vaihdoksia ja tasapainoilua sen kanssa, miten huolehditaan ansainnasta mutta pidetään samalla huoli kriittisestä journalismista. Pienellä paikkakunnalla piirit ovat pienet, ja moni jutunaihe koskettaa tuttuja ja jopa sukulaisia. Kun Henrikssonin veli lähti mukaan paikallispolitiikkaan, Arto muistutti hänelle, että lehti uutisoi, jos uutisoimisen aihetta on, vaikka päätoimittaja jääväisikin itsensä. Hiljattain Henriksson kertoo käyneensä keskustelua erään lievään rikokseen syyllistyneen luottamushenkilön kanssa, joka on samalla hänen perheystävänsä. – Sanoin, että sori vaan, meidän on tästä uutisoitava ystävyyssuhteesta huolimatta. Kyseinen luottamushenkilö ymmärsi journalismin ja journalistin tehtävän, mutta kaikki eivät ymmärrä. Henrikssonin uran varrella ”yli yhden käden sormilla laskettava määrä” ihmisiä on katkaissut suhteensa Henrikssoniin lehden tekemän journalismin vuoksi. – Kriittisyyden kanssa on hyvä tehdä töitä, ettei uinahda kesken kaiken, hän toteaa. Henriksson on tottunut eikä pidä pahana, että missä tahansa hän liikkuukaan, ihmiset tulevat juttelemaan, kertomaan juttuvinkkejä ja antamaan palautetta lehdestä. aika 19.8.2022 Paikka Loviisan Sanomien toimitus, kirkon piha, Valkon vPk:n paloasema, K-Supermarketin piha ja vierasvenesatama Paikalla Loviisan Sanomien eläköityvä päätoimittaja Arto Henriksson aihe Uutisvoitot ja -tappiot, paikallislehtien omistuskuviot, paikallisjournalismin kriittisyys tarjolla Hellettä, kahvia ja jäätelöä Kun Henriksson oli jäänyt eläkepäiviään edeltävälle kesä lomalle, hän julkaisi vielä poik keuksellisen pääkirjoituksen. Hän pitäisi huolestuttavana, jos kukaan ei koskaan yrittäisi vaikuttaa sisältöihin. – Se on viesti, että paikallislehti on tärkeä ja merkityksellinen. Epäterveitä vaikuttamis yrityksiä on hyvin harvoin. Niinpä olikin melkoinen yllätys, että yksi tällaisista yrityksistä sattui Henrikssonin viimeiselle työviikolle Loviisan Sanomien päätoimittajana. KUN Henriksson oli jäänyt eläkepäiviään edeltävälle kesälomalle, hän julkaisi vielä poikkeuksellisen pääkirjoituksen. Siinä hän kertoi, kuinka paikallisen K-Supermarketin kauppias oli yrittänyt painostaa lehteä jättämään julkaisematta kaupan hintalappuongelmista kertovan mielipidekirjoituk10 suomen lehdistö 6/2022 B
sen. Kun mielipidekirjoitus julkaistiin, kauppias irtisanoi ilmoitussopimuksensa Loviisan Sanomien kanssa. Pääkirjoitusta siteerattiin Suomen suurimpia medioita myöten ja siitä tuli Henrikssonin uran kaikkien aikojen luetuin pääkirjoitus. Oli lähes täydellinen lopetus päätoimittajan uralle päästä viimeisessä pääkirjoituksessa alleviivaamaan, mikä on paikallisen journalismin merkitys. – Kyllä se oli kauppiaan syöttö meidän lapaamme. Jonkin verran olen saanut kommentteja, että tämän täytyi olla suunniteltu viimeiselle viikolleni, mutta ei tällaista voi suunnitella, Henriksson sanoo. Häntä on kohun jälkimainingeissa harmittanut ainoastaan se, että joissakin kommenteissa on annettu ymmärtää, että kaikki paikallislehdet olisivat täysin riippuvaisia kauppojen ilmoituksista. – Paikallislehtikenttä on hyvin heterogeeninen. Osassa työskentelee motivoituneita huippuammattilaisia, mutta on myös muunlaisia toimijoita. – Kauppiaat ovat tärkeitä, mutta eivät niin elintärkeitä, että sen takia jouduttaisiin kumartelemaan. HENRIKSSONIN uran aikana paikallislehti ja sen päätoimittajan rooli on muuttunut portinvartijasta sisäänheittäjäksi, joka tekee syötteitä sosiaaliseen mediaan ja pyrkii ohjaamaan liikennettä lehden sivuille. Henriksson visioi, että tulevaisuuden ansaintalogiikka voi hyvin olla sellainen, että paikallislehti verkkosivuineen toimii lähinnä alustana erilaiselle paikalliselle sisällölle, josta osa on journalistista ja osa lukijoiden ja muun yleisön, esimerkiksi paikallisten vaikuttajien, tekemää. Tällöin paikallislehti antaisi sisällöille luotettavuuden leiman, ja journalistien rooli olisi nykyistä enemmän seuloa ja tarkastaa julkaistavaa sisältöä. Olennaisinta kuitenkin on, että paikallislehti pystyy kertomaan ihmisille asioista, joista mikään muu väline tai sosiaalinen media ei kerro. – Suurin osa lukijoista tietää, että paikallislehti levittää varmistettuja ja laadukkaita sisältöjä. Ihmiset tietävät, että lehden 6/2022 suomen lehdistö 11 B hilJaiSia SignaaleJa. Eräs Arto Henrikssonin uran laajimmalle levinneistä uutisista syntyi ohimennen kuullusta vinkistä, jonka mukaan Loviisan kirkon penkkien maalaamisessa olisi ollut ongelmia.
velvollisuus on korjata, jos tulee virheitä. Se on tärkein voimavara. VUONNA 2012 KSF Media osti Loviisan Sanomat Henrikssonilta ja hänen yhtiökumppaniltaan. Toimitalon yläkertaan sijoitettiin konsernin ruotsinkielisen paikallislehden Östra Nylandin toimitus. Myynti ja muut taustatoiminnot olivat yhteisiä, mutta sisällöissä lehdet kilpailivat aidosti ja reilusti. Henriksson vitsailee, että Östra Nylandissa tiedettiin, minkä ilmanvaihtokanavan kautta Lovarin toimituspalavereita saattoi kuunnella. – Aina kun Arto lähti ovesta ulos, ajattelin, että mitä hän tietää ja me emme tiedä, sanoo Östra Nylandin entinen päätoimittaja Stefan Holmström, josta tulee nyt Henrikssonin seuraaja Loviisan Sanomissa. Holmström sanoo, että Henrikssonin jäljiltä Loviisan Sanomat on hyperpaikallinen ja helposti lähestyttävä lehti. Myös Henrikssonin maine uutishaukkana on jättänyt jälkensä. Kun Holmström hiljattain meni raportoimaan eräälle palopaikalle, palomestari oli todennut, että ”se on yleensä Arto, joka kertoo palokunnalle, missä palaa”. Syynä on Henrikssonin pitkä historia vapaapalokunnassa, jossa hän on toiminut esimerkiksi sukeltajana. Sillä urallaan hän nosti Loviisan vesistä yhteensä 11 ruumista. Roolien välillä on joutunut tasapainoilemaan, sillä kaikkia palokuntakeikoilta saatuja yksityiskohtia ei ole voinut kertoa lehdessä. KIRKON ovet ovat tänään kiinni, emmekä pääse ihmettelemään pyllykuviopenkkejä. Kirkon pihalla Henriksson kertoo, että seurakunta on lehdelle tärkeä yhteistyökumppani. Esimerkiksi koronan aikaan Loviisan Sanomat striimasi jumalanpalveluksia, ja nyt yhteistyötä on esimerkiksi 360-sisällöissä eli mihin tahansa suuntaan katseltavissa kuvissa ja videoissa. Kunnat ja seurakunnat ovat tietysti luontevia ja tärkeitä yhteistyökumppaneita paikallislehdille. Sekään ei silti saa vaikuttaa journalismiin. – Kun seurakunnassa oli aikanaan 12 suomen lehdistö 6/2022 B tuttu talo. Arto Henrikssonin seuraajaksi tuleva Stefan Holmström työskenteli aikanaan päätoimittajana Östra Nylandissa, jonka toimitus oli Loviisan Sanomien yläpuolella. Vaikka lehdet kuuluivat samaan konserniin, sisällöistä kilpailtiin tosissaan.
Henrikssonin mukaan päätoimittajan on olennaista tehdä jo kättelyssä journalismin pelisäännöt selviksi omistajille, niin ongelmilta vältytään myöhemmin. – Jos asiat jäävät häilymään, voi syntyä valtatyhjiö, jossa omistaja käyttää omistajaohjausta, joka ei periaatteessa ollenkaan sovi sanomalehteen. KUN KSF Media vuoden 2015 alussa yhdisti Östra Nylandin Borgåbladetiin, Lovari jäi Loviisan ainoaksi paikallislehdeksi. Henriksson sanoo, että hän yritti vuosien mittaan ostaa lehteä takaisin itselleen KSF Medialta, mutta neuvottelut eivät tuottaneet tulosta. Vuonna 2019 lehden uudeksi omistajaksi tuli Mediatalo Keskisuomalainen. Nyt Henriksson sanoo, että Lovari on Keskisuomalainen-konsernin sisäisessä laskennassa lievästi tappiollinen lehti. Syynä ovat ennen kaikkea konsernin lehdelle jyvittämät laskennalliset kulut. Esimerkiksi painokulut nousivat Henrikssonin mukaan yli 20 prosenttia omistajanvaihdoksen myötä. – Laskin, että itsenäisenä lehti olisi ollut mahdollista saada kannattavaksi. Se onnistuisi Henrikssonin mukaan esimerkiksi kilpailuttamalla ja keventämällä konsernikuluja sekä tekemällä paikallisten yritysten kanssa enemmän mainosja mediayhteistyötä – Nykyään lehti on konseptilehti, samanlainen kuin konsernin muut lehdet. Mutta pyrimme edelleen olemaan niin paikallisia kuin mahdollista. Henriksson korostaa monessa eri yhteydessä, että paikallislehtiä ei voi niputtaa yhteen, vaan niiden tekijät, omistuspohjat ja taloudelliset tilanteet ovat erilaisia. – On myös sellaisia lehtiä, jotka ovat hyötyneet siitä, että ovat siirtyneet osaksi konsernia. Konserni voi tuoda apua, jos paikkakunnalla on muuten vaikea toimia elinkelpoisesti. Henriksson on ollut päätoimittajana edistysmielinen ja uskonut jo pitkään siihen, että liiketoiminta muuttuu digitaaliseksi. Kymmenen vuotta sitten hän veikkasi, että 2020-luvulla paikallislehtien ansainnasta pääosa tulisi jo verkosta. Arvio meni pieleen, sillä esimerkiksi Loviisan Sanomien tuloista noin 85 prosenttia tulee edelleen paperilehdestä. Muutos on kuitenkin käynnissä ja verkkoluvut kasvussa. Henriksson havainnollistaa, että esimerkiksi 100 euron printtitilauksesta jää taittamisen, painamisen, jakelun ja verojen jälkeen lehdelle katetta noin 5 euroa. Sen sijaan 60 euron digitilauksesta kuluja tulee selvästi alle 10 euroa, joten kate on yli kymmenen kertaa printtitilausta isompi. – Ja digitilaus tulee perille lumimyrskyistä huolimatta. Vielä kun seuraava sukupolvi oppii tilaamaan lehtiä. PITKIN haastattelua Henriksson on antanut ymmärtää, että Loviisan Sanomien päätoimittajan pestin jättäminen on hänelle haikeaa. – Kun on 25 vuotta tehnyt tätä, ihmiset ovat asemoineet minut – ja olen itsekin asemoinut itseni – tiettyyn rooliin. Siitä pois oppimista on täytynyt tehdä määrätietoisesti. Että status ei ole enää sellainen kuin aiemmin, hän pohtii kahvikupillisen ääressä Loviisan satamassa. Henriksson kertoi hyvissä ajoin, että aikoo jäädä pois 61-vuotiaana. Hän halusi välttää mielikuvaa, että lähtöön liittyisi dramatiikkaa. Sen hän kuitenkin myöntää, että olisi saattanut jatkaa pidempään, jos olisi onnistunut ostamaan lehden takaisin itselleen ennen kuin se myytiin Keskisuomalaiselle. Isossa konsernissa päätäntävalta on väkisinkin kauempana kuin täysin itsenäisessä ja paikallisesti omistetussa lehdessä. Täysin Henriksson ei kuitenkaan malta Loviisan Sanomia jättää. Hän jatkaa kolumnistina ja aikoo myös tehdä freelancerina juttuja ja striimauksia jatkossakin. Hän arvioi Loviisan Sanomiin jättämäkseen perinnöksi lehteen yhdistetyn palvelulupauksen, että jos jotakin tapahtuu, Loviisan Sanomat kertoo siitä. Se on tarkoittanut jatkuvaa valmiutta lähteä hälytyksiin arkena ja pyhinä, iltaisin ja viikonloppuisin. Valmiuden on Henrikssonin mukaan mahdollistanut se, että lehden toimituspäällikkönä aiemmin pitkään työskennellyt vaimo Auli Henriksson on hoitanut toimituksen arjen pyörittämisen. Eikä Artolla itsellään ole ollut tarvetta vapaa-ajalla esimeriksi golfata. Hän on kaikki nämä vuodet saanut kiksinsä siitä, että oma uutinen tai video lähtee leviämään. – Jos jotain on tapahtunut, minulla on ollut tarve mennä kertomaan siitä. ? ”Jos asiat jäävät häilymään, voi syntyä valtatyhjiö, jossa omistaja käyttää omistajaohjausta, joka ei ollenkaan sovi sanomalehteen.” johtamisongelmia ja henkilöstön tyytymättömyyttä, niistä uutisoitiin normaaliin tapaan, samalla tavalla kuin kaupungin myötäja vastoinkäymisistä. Henriksson sanoo, että kriittisen journalismin on mahdollistanut se, että lehden kulloisetkin omistajat eivät ole puuttuneet sisältöihin. Kun Lovari siirtyi KSF Median omistukseen, Henriksson sai omistajalta johtajasopimukseensa kirjallisen lupauksen, että lehden linjaan ei kajota. Aikanaan lehden omistanut laivanvarustaja Nordströmkin omisti kaupungissa sataman lisäksi hotellin ja muita yrityksiä, mutta ei Henrikssonin mukaan koskaan edes ilmeellä ilmaissut, ettei pitäisi lehden sisällöstä. 6/2022 suomen lehdistö 13 B
mediaKritiiKKi UUTISMEDIA TRIPILLÄ Toimituksissa pohdittiin tarkkaan, voiko bilevideota julkaista tai pääministeriltä kysyä huume-epäilyistä. Mediatutkija Anu Koivusen mukaan itsenäinen harkinta ei silti juuri näy ulospäin, vaan uutismedia toimii “koneen logiikalla”. teksti Janne Arola kuvitus Hans Eiskonen
16 suomen lehdistö 6/2022 B Keskiviikkoilta: Bilevideo leviää puhelimesta puhelimeen I ltapäivällä keskiviikkona 17. elokuuta Iltalehden politiikan toimituksen esimiehen Juha Ristamäen puhelimeen kilahtaa mielenkiintoinen viesti. Se tulee WhatsApp-ryhmään, johon kuuluu Ristamäen vanhoja kavereita ja tuttuja, joilla ei ole mitään tekemistä journalismin tai politiikan kanssa. Joku on lähettänyt ryhmään kuvakaappauksen Instagramista peräisin olevista videoista, joissa pääministeri Sanna Marin tanssii kotibileissä. Ei mene kauan, kun Ristamäki saa vinkin puhelimesta puhelimeen kiertävästä videosta myös ainakin neljältä tai viideltä politiikassa toimivalta lähteeltä. Ristamäki jakaa videon edelleen Iltalehden politiikan toimituksen WhatsApp-ryhmään. Käynnistyy keskustelu sen uutisarvosta. – Asiaa pohdittiin eri näkökulmista ja oltiin porukalla sitä mieltä, että video on syytä julkistaa ja tehdä juttu, jossa neutraalisti sen kummemmin arvottamatta kerrotaan, että tällainen video pääministeristä leviää sosiaalisessa mediassa, Ristamäki kertoo. SEITSEMÄN maissa Ristamäki soittaa Iltalehden päätoimittajalle Perttu Kauppiselle. Myös Kauppinen on sitä mieltä, että videolla on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä ja painoarvoa. Videosta päätetään editoida versio, jossa näkyvät vain ne kohdat, joissa pääministeri esiintyy. Joidenkin juhliin osallistuneiden naamat peitetään. Videon aitouden varmistamisessa auttaa se, että Iltalehdelle on kesän mittaan tullut lukuisia vinkkejä siitä, missä Marin on juhlinut ja kenen kanssa. Videolla esiintyy samoja ihmisiä. Uutinen ja editoitu video julkaistaan Iltalehden verkkosivuilla kello 21.03 otsikolla “Videot alkoivat levitä somessa: Sanna Marin juhlii ja tanssii villisti julkkisporukassa”. Noin 45 minuutin kuluttua myös Ilta-Sanomat julkaisee uutisen ja videon. Kumpikaan iltapäivälehdistä ei kuitenkaan julkaise videosta versiota, jossa käytettäisiin sanaa, joka seuraavana päivänä nousee uutisoinnin keskiöön. Kauppisen mukaan sillä ei ole suurta merkitystä, että Iltalehti julkaisi videon ensimmäisenä. – Uskon, että Ilta-Sanomat sai ihan saman verran liikennettä kuin mekin. Mutta totta kai haluamme voittaa uutiskilpailuja. Meille on hirveän tärkeää olla se ”juuri nyt” -media, joka tuottaa uutta ja kiinnostavaa sisältöä. Torstaiaamu: Valtamedia tarttuu jauhojengisanaan Y öllä sosiaalisessa mediassa alkaa levitä väite, että bilevideolla lauletaan ”jauhojengistä”. Keskustelupalsta Ylilaudalla #jauhojengi-aihetunnistetta masinoidaan trendaamaan sosiaalisessa mediassa. Helsingin Sanomien ensimmäinen juttu aiheesta ilmestyy torstaiaamuna kello 9.46. Jo otsikossa on viittaus keskustan kansanedustajan Mikko Kärnän Twitterissä esittämään toiveeseen, että pääministeri menisi vapaaehtoisesti huumeseulaan. Itse jutussa taas kirjoitetaan varmana tietona, että videolla huudetaan ”jauhojengi”. Helsingin Sanomat kysyy aamun aikana huumetestistä soittokierroksella myös puoluejohtajilta, mutta moni ei halua kommentoida. Ainoastaan perussuomalaisten Riikka Purra vastaa kysyttäessä, että ”vapaaehtoinen huumeseula voisi olla hyvä”. Talouden ja politiikan toimituksen esihenkilönä tuolloin työskennelleen, sittemmin toimituspäälliköksi nimitetyn Jussi Pullisen mukaan Hesarin ensimmäisen uutisen julkaisupäätöksessä painoi paitsi videon uutisarvo sinänsä myös se, että muut poliitikot olivat esittäneet pääministerin huumeidenkäyttöön viittaavia väitteitä. Lisäksi taustalla vaikutti aiempi keskustelu pääministerin juhlimisesta. – Julkaisupäätös ei ainakaan meillä riippunut vain yhdestä sanasta, vaan se oli eri uutisarvoa lisäävien tekijöiden summa, Pullinen sanoo. Helsingin Sanomissa ei vielä edellisenä iltana julkaistu uutista videoiden leviämisestä. Pullinen perustelee, että lehti halusi odottaa rauhassa reaktioita videon julkaisuun ja selvittää asiaa myös itse eikä julkaista uutista kiireellä iltapäivälehtien perässä. Pullisen mukaan jälkikäteen ajatellen provokatiiviseksi tiedetyn Mikko Kärnän koukkua huumetestistä ei olisi pitänyt julkaista sellaisenaan, vaan olisi pitänyt kysyä tarkempia perusteluja ennen kuin asia esitetään journalistisessa tekstissä. Samoin olisi pitänyt pohtia kriittisemmin huumetestiasian kysymistä puoluejohtajilta. Toinen pohtimisen paikka on Pullisen mukaan somessa levinneen jauhojengi-narratiivin toistaminen. Yleisellä tasolla hän sanoo, että kaikki jutuissa esitettävät väitteet pitäisi pystyä varmentamaan. Jauhojengi-väite esiintyi pitkään Hesarin jutun leipätekstissä. Sitten se poistettiin ilman jutun loppuun pantua merkintää poistosta. – Siinä tapahtui huonoon kohtaan sattunut tavanomainen prosessivirhe. Pullisen mukaan juttua päivitettiin kaiken aikaa, ja bilevideota kuvaileva osuus supistui niin pieneksi, että se lopulta poistettiin kokonaan. Vasta myöhään iltapäivällä toimituksessa havahduttiin siihen, että kyse on olennaisesta tiedosta. Neljän jälkeen jutun loppuun ilmestyi teksti: ”Lisätty tieto siitä, että HS:n uutisen aiemmassa versiossa mainittiin jauhojengi-sana, mutta ei ole varmaa, käytettiinkö sitä videolla. Juttua on muokattu kauttaaltaan uutistilanteen edetessä päivän mittaan.” Pullisen mukaan tapahtuma muistuttaa toimitusta siitä, että päivittyvissä uutistapahtumissa pitäisi tunnistaa oleelliset tiedot, joiden on kuljettava mukana kaikissa päivityksissä. Torstaiaamupäivä: Pääministeri kiistää huumeiden käytön S anna Marin on SDP:n eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Kuopiossa ja järjestää siellä spontaanin tiedotustilaisuuden. Kun alle kaksi minuuttia tiedotustilaisuutta on kulunut, Iltalehden politiikan toimittaja Lauri Nurmi alustaa, kuinka ”videon dialogissa puhutaan jauhojengistä ja sen jälkeen pyydetään ’tuupa tänne testaan, tuntuu hyvältä’”. Nurmi esittää pääministerille kysymyksen: ”Mitä siinä testataan, kun tämä jauhojengi selvästi jotakin käyttää?” Marin vastaa, ettei tiedä ”mikä tämä on” tai ”mihin sillä viitataan”, ja jatkaa: ”Sen voin sanoa, että itse en ole käyttänyt huumeita.” Myös moni muu toimittaja kysyy päihteiden käytöstä bileissä. Lehdistö näyttää pitävän melko varmana asiana jauhojengi-sanan kuulumista videolla. ”Mitä siinä testataan, kun tämä jauhojengi selvästi jotain käyttää?”
6/2022 suomen lehdistö 19 B Iltalehden Kauppinen sanoo jutelleensa Kuopiossa paikalla olleen Nurmen kanssa aamun aikana. Ennen uutisoinnin jatkamista videon julkaisun jälkeen lehti halusi saada Marinin kommentit asiasta. He päättivät, että Marinilta on kysyttävä, käytettiinkö juhlissa huumausaineita. – Pohdimme, voiko tällaista kysyä ja leimaako se pääministerin jollain tavalla. Julkinen keskustelu Twitterissä kansanedustajatasolla oli niin laajaa, että ajattelimme, että on pakko kysyä suoraan. Olisi ollut epäreilua, että kansanedustajat esittävät syytöksiä ja me vaikenemme. Kauppisen mukaan ennen Marinin tiedotustilaisuutta ainakin neljä kansanedustajaa oli esittänyt huumausaine-epäilyjään tai toiveita Marinin menemisestä huumetestiin. – Sitä, mistä kansanedustajat ovat asian saaneet päähänsä, en osaa sanoa. Enkä tiedä, onko se meidän toimintamme kannalta hirveän merkityksellistä. Mediatutkija Anu Koivusen mukaan median toiminta Kuopion tiedotustilaisuudessa ei kuitenkaan kestä päivänvaloa. Hänestä ongelmallista on, että pelkästään vastaamalla epäilyihin Marinin ajatellaan legitimoivan otsikot, joissa hänet yhdistetään huumeiden käyttöön. – Jos kysytään ja toinen vastaa, se ikään kuin oikeuttaa sellaisen kulman, että Helsingin Sanomat voi julkaista jutun siitä, millaisia huumetestejä Suomessa tehdään. Koivunen pohtii, mitä olisi tapahtunut, jos Marin olisi sanonut, ettei kommentoi huumausaine-epäilyjä tai videota laajemmin lainkaan. Olisiko se kiihdyttänyt spekulaatioita mediassa vai olisivatko toimittajat todenneet, että puhutaanpas sitten poliittista kysymyksistä? Torstaiiltapäivä: Jauhojengi vai jallujengi? M arinin kiistettyä huumeidenkäytön kohu lähtee täysin uusille kierroksille ja leviää maailmalle. Useat tiedotusvälineet Euroopassa uutisoivat bilevideokohusta, ja esimerkiksi saksalaisissa lehdissä leviää väite, jonka mukaan Suomen pääministeri juhli kokaiinibileissä. Suomalaisessa mediassa torstaipäivä menee pitkälti sen selvittämisessä, sanotaanko videolla todella jauhojengi vai esimerkiksi jallujengi, mikä sopisi paremmin porukan laulaman räppäri Petri Nygårdin kappaleen sanomaan. Marin itse toteaa toimittajille iltapäivällä Kuopion lentokentällä, että hänen mielestään videolla ei sanota jauhojengi. Esimerkiksi Iltalehti julkaisee myöhään illalla jutun, jossa anonyymisti esiintyvä äänitekniikan asiantuntija julistaa sanan ”satavarmasti” jauhojengiksi. Jälkikäteen Kauppinen, Hesarin Pullinen ja moni muu päällikkötoimittaja on todennut, että jauhojengi-sana oli sinällään vain sivujuonne, eikä lainkaan merkityksellinen kokonaisuuden kannalta. Mutta miksi sitten esimerkiksi Iltalehti käytti niin paljon resursseja ja antoi tilaa sanan ympärillä pyörineelle uutisoinnille? Kauppinen perustelee asiaa toteamalla, että Iltalehti on puheenaihemedia, jonka on tartuttava pinnalla oleviin puheenaiheisiin. Hän ei edelleenkään pidä olennaisen asiavirheenä, sanottiinko videolla jauhojengi vai jallujengi. Kun uusi tulkinta nousi esiin, Kauppisesta olisi hyvin riittänyt, että asia olisi päivitetty juttujen leipäteksteihin ilman erillisestä merkintää tekstin lopussa. MEDIATALO Keskisuomalaisen lehtien ja Karjalaisen valtakunnallisessa yhteistoimituksessa Uutissuomalaisessa kohun uutisointiin ei varsinaisesti irrotettu yhtään omaa toimittajaa, kertoo uutispäällikköä tuolloin tuurannut toimittaja Outi Laatikainen. Hänen mukaansa Uutissuomalaisen tavoite on isoissakin uutistilanteissa tarjota omia näkökulmia ja hakea uutisvoittoja. Niinpä hän itse kirjoitti torstaina näkökulmajutun, jossa todetaan pääministerin harkintakyvyn taas pettäneen ja huumekeskustelun tekevän asiasta vakavan. Laatikaisen mukaan jutun luki useampi ihminen toimituksessa ja sen sanamuotoja mietittiin tarkasti, koska faktaa pääministerin huumeiden käytöstä ei ollut. – Sitten jäimme hieman seuraamaan, mitä tapahtuu, Laatikainen kertoo. Toimituksessa tiedostettiin, että uutisoinnissa ja kommentoinnissa on helposti ylilyönnin vaara. Seuraavalla viikolla Uutissuomalainen sai uutisvoitot muun muassa siitä, kuinka paljon Marinin toiminnasta on tehty kanteluita oikeuskanslerille ja oikeusasiamiehelle sekä tekemästään kyselystä demarien piiripuheenjohtajille. – Se kertoo, että vähäisillä resursseilla onnistuimme uutisvoittorintamalla hyvin. ANU KOIVUSEN mukaan bilevideokohun etenemisnopeus oli poikkeuksellinen. Niin sanottu peiliefektikin tuli huomattavan äkkiä. Hän itsekin sai jo torstaina iltapäivällä haastattelupyyntöjä, kun toimittajat alkoivat tehdä juttuja siitä, mitä ulkomaisiinkin medioihin saakka levinneestä kohusta pitäisi ajatella. Koivusesta tuntui hullulta, että media raportoi ikään kuin ulkopuolelta tapahtumista, joita se oli itse synnyttämässä uutisoinnin painopisteineen ja sanavalintoineen. – Tämä keissi osoittaa, että uutismedia on kone, joka käynnistyi tietyllä vaihteella ja lähti tavallaan omille jengoilleen. Koneen logiikasta kertoo Koivusen mielestä se, että vaikka mediat korostavat tekevänsä itsenäisiä valintoja ja olevansa vastuussa yleisöilleen, tässäkin kohussa eri medioiden harkinta näytti ulospäin samanlaiselta. Koivusen mielestä hyvä esimerkki on STT:n julkaisema koontijuttu, jossa päätoimittajat arvioivat median onnistuneen uutisoinnissa hyvin. Kun pidetään kiinni siitä, että ollaan kaiken ulkopuolella ja yläpuolella, se saattaa Koivusen mukaan näyttäytyä suurelle yleisölle sulkeutuneelta ja arrogantilta käytökseltä. – Tuntuu, että virheiden myöntäminen romuttaisi journalistien identiteetin. Se voi selittää kilpipuolustusta. Perjantai: Media keskittyy pääministerin toimintakykyyn P erjantaina suomalaismedia keskittyy jutuissaan siihen, oliko pääministerillä juhlinnan hetkellä sijaista, vaarantuiko kansallinen turvallisuus ja oliko Marin työja toimintakykyinen juhliessaan pikkutunneilla. Päivän aikana julkisuuteen nousee myös Seiskan julkaisema video, jossa Marin tanssii Teatteri-yökerhon vip-tiloissa muusikko Olavi Uusivirran kanssa. Jussi Pullisen mukaan huume-epäily ja sen kiistäminen olivat poikkeuksellinen uutisoinnin suunta, mutta sen jälkeen tulleet näkökulmat jo selkeämpiä. Hesari julkaisi juttuja esimerkiksi juhlimiseen liittyvistä ”Pohdimme, voiko tällaista kysyä ja leimaako se pääministerin jollain tavalla.”
20 suomen lehdistö 6/2022 B mahdollisista turvallisuusuhista sekä pääministerin kyvystä hoitaa tehtäviään bilettämisen aikana. Pullisen mukaan Hesarissa on linjaus, että Marinin seuraelämästä ei uutisoida pelkkinä havaintoina, jos toiminnalla ei ole poliittisia ulottuvuuksia. Niinpä esimerkiksi Teatterin tanssivideot eivät itsessään nouse lehden otsikoihin. KOHUVIIKKO päättyy Marinin perjantaina iltapäivällä Kesärannassa järjestämään tiedotustilaisuuteen, jossa toimittajat tenttaavat häntä 40 minuutin ajan yksityiskohtaisesti bileillan tapahtumista. Tilaisuuden aluksi Marin kertoo oma-aloitteisesti käyneensä huumetestissä oikeusturvansa varmistamiseksi. Tiedotustilaisuudet ovat nykyään spektaakkeleja, joissa yleisö pääsee seuraamaan läheltä ja tarkasti myös uutisoinnin taustaprosessia. Pullinen muistuttaa, että julkisissakin tiedotustilaisuuksissa saatetaan kysyä täsmäkysymyksiä, joiden tarkoitus on saada vahvistuksia muualta saaduille tiedoille, eikä vastauksia ole välttämättä tarkoituskaan käyttää sellaisenaan missään. Tällöin toimittajan takertuminen yhteen yksityiskohtaan tai asiasta jankkaaminen saattavat näyttää suuren yleisön silmissä jopa naurettavalta. Anu Koivusen mukaan perjantain tiedotustilaisuudessa korostuu se, mitä media kysyy eikä niinkään se, mitä Marin vastaa. – Siinä skandaaliuutisia tuottavan viihdelehden toimittaja on samalla viivalla hc-politiikantoimittajan kanssa, ja kysymykset sekoittuvat toisiinsa. Niissä tilanteissa yksittäisistä uutismedioista tulee The Media. Koivusen mielestä tiedotustilaisuudessa esitetyistä kysymyksistä ilmenee tarve rationalisoida jälkikäteen torstaista uutisvyöryä mutta toisaalta myös pitää kohua käynnissä ja hakea perusteita eri näkökulmille. – Aivan olennaista tässä keississä on, millä otsikoilla uutisia on tuutattu ulos ja millaisia hälytyksiä ihmisten puhelimiin on lähetetty. Mitä sanoja ja sävyjä verkkomedioiden etusivuilla on käytetty, Koivunen luettelee. Hän viittaa Suomen Kuvalehden toimitta jan Aurora Rämön analyysiin, jossa todetaan, että varaumia tai suhteellisuuksia uutisoinnissa ei juuri näkynyt. HELSINGIN YLIOPISTON viestinnän dosentti Janne Matikaisen mukaan bilevideokohu näyttää jälkikäteen myrskyltä vesilasissa. Hybridissä mediajärjestelmässä uutismedialla on iso rooli siinä, millaisiin suuntiin kohut etenevät. – Uutismedia ei vain välitä tapahtumia, vaan muodostuu itse toimijaksi ottamalla kantaa ja kehystämällä tapahtumia, Matikainen sanoo. Matikainen on tutkinut erityisesti yleisön luottamusta mediaan. Hän sanoo, että on kuitenkin erittäin vaikea arvioida, miten yksittäinen uutistapahtuma vaikuttaa kokemukseen median luotettavuudesta, joka ei terminäkään ole yksiselitteinen. Yksi voi ajatella sen tarkoittavan tasapuolisuutta, toinen taas riippumattomuutta vallanpitäjistä ja kolmas sitä, että noudatetaan hyviä journalistisia tapoja. Tutkimusten perusteella tiedetään, että varsinkin perussuomalaisia kannattavilla miehillä on jo lähtökohtaisesti alhainen luottamus mediaan. Vuosikausia tehdyistä kyselytutkimuksista tiedetään myös se, että kansalaiset eivät luota iltapäivälehtiin niin paljon kuin esimerkiksi Yleen tai Helsingin Sanomiin. Näin ollen voi ajatella, että niillä on myös vähemmän hävittävää luottamuksen säilyttämisen näkökulmasta. – Tällaiset yksittäiset keissit eivät varmaankaan tilannetta muuta. Matikainen sanoo, että suomalaisessakin yhteiskunnassa on paljon orastavaa polarisaatiota, ja eri ryhmien mediankulutus on sirpaloitunut. Hänen mielestään journalismikritiikki on aina hyväksi. – Mutta toimii media miten hyvänsä, aina löytyy tyytymättömiä ja luottamuspulaa, vaikka kuinka noudatettaisiin Journalistin ohjeita. Se voi olla myös terveen yhteiskunnan merkki. SEKÄ Helsingin Sanomille että Iltalehdelle tulleesta bilevideokohuun liittyvästä palautteesta merkittävä määrä oli negatiivista. Perttu Kauppisen mukaan kriittisen palautteen määrä ylitti moninkertaisesti esimerkiksi Marinin aamupalakohusta tulleen palautteen määrän. Kauppinen sanoo, että mediakritiikki on aina paikallaan, mutta bilevideouutisoinnissa häntä on ärsyttänyt se, ettei kritiikki ole pohjautunut siihen, mitä on tapahtunut. – Väitetään, että Ylilauta on syöttänyt Iltalehdelle videon, jonka me julkaisimme ja rupesimme syyttämään Marinia huumausaineiden käytöstä. Se ei pidä paikkaansa, Kauppinen sanoo. – Jos me kerromme, mitä oikeasti on tapahtunut, kukaan, joka on asiasta jyrkästi jotain mieltä, ei välitä. Kauppisen mukaan Iltalehti haluaa olla media, jota kuka tahansa voi lukea riippumatta siitä, mitä eri asioista ajattelee. Tästä syystä bilevideokohunkin keskellä Iltalehdessä julkaistiin tarkoituksellisesti sekä Marinin toimintaa puolustavia että sitä kritisoivia näkökulmatekstejä. Kauppinen sanoo, että juttujen leipäteksteihin pitäisi tilanteiden muuttuessa editoida uudet tulkinnat tiedoista. Uutinen ei kuitenkaan ole Wikipedia-artikkeli, jota pitäisi täydentää loputtomiin, vaan jossain vaiheessa on Kauppisen mielestä syytä tehdä kokonaan uusi uutinen. – Ja ehkä sitten pitäisi pystyä vielä avoimemmin kertomaan, millaisia toimituksellisia valintoja tehdään ja millaisia meidän prosessimme ovat. Myös Jussi Pullinen ajattelee, että kriisien välilläkin lukijoille pitäisi pystyä avaamaan prosesseja journalismin takana, jotta lukijoilla ja toimituksella on kritiikin käsittelemiseen yhteinen maaperä. – Tärkeintä on pitää pää kylmänä ja periaatteet selkeinä ja pystyä perustelemaan valintoja. Se on paras lääke, mitä minä keksin. ? ”Tämä keissi osoittaa, että uutismedia on kone, joka käynnistyi tietyllä vaihteella ja lähti omille jengoilleen.”
ratKaisut ISO SOMESSA Suomen Luonnolla on Instagramissa enemmän seuraajia kuin kummallakaan iltapäivälehdellä. Mutta mitä iloa on seuraajista? teksti Riikka Virranta kuvat Vesa Laitinen vihaStuttava vieRaSlaJi. Annakaisa Vänttinen ja Laura Salonen tunnistivat vaikeasti hävitettävän japanintatarin sovelluksen avulla. Vieraslajit kuumentavat välillä tunteita Facebookissa. 6/2022 suomen lehdistö 21 B
22 suomen lehdistö 6/2022 B H aastattelua edeltävänä päivänä Suomen Luonnon verkkotuottajille on käynyt kämmi. Olisi pitänyt tietää, ettei voi iltapäivällä julkaista susijuttua ja lopettaa hyvillä mielin työntekoa. – Illalla WhatsAppissa puhuimme, että Facebookin keskustelua pitäisi hieman moderoida, Laura Salonen kertoo huvittuneena. Sudet, kissat, metsästys, porot, yksityisautoilu. Näistä lähtee herkästi asiattomuuksiin menevä keskustelu Facebookissa. Instagram-yleisö taas on enimmäkseen maltillista ja tiedostavaa. Puhumme kanavien eroista ja Suomen Luonnon some-tekemisestä verkkotuottajien Laura Salosen ja Annakaisa Vänttisen kanssa lehden toimituksessa Helsingin Lauttasaaressa. Aihe kiinnostaa, koska Suomen Luonto on 106 000 seuraajallaan maan suurin aikakauslehti Instagramissa. Suomen luonnonsuojeluliiton kustantamalla lehdellä on enemmän Insta-seuraajia kuin kummallakaan iltapäivälehdellä. Aikakausmedian laskennan mukaan Suomen Luonnon reilut 230 000 seuraajaa eri kanavissa tekevät siitä sosiaalisen median toiseksi suurimman suomalaisen aikakauslehden Talouselämän jälkeen. Mistä suosio johtuu ja mitä konkreettista hyötyä siitä on? OSIN somesuosiota selittää se, että luontosisällöt vain ovat niin tykättäviä. Lajikuvat ovat söpöjä ja näyttäviä, ja yhä useammat näkevät luonnon suojelemisen merkitykselliseksi. Se ei toki selitä kaikkea. Suomen Luonto on panostanut some-tekemiseen 2010-luvun alkupuolelta lähtien. Alle kymmenhenkisessä toimituksessa on kaksi verkkotuottajaa, jotka käyttävät joinakin viikkoina jopa puolet työajastaan someen, etenkin Instagramiin ja Facebookiin. – Sosiaalisen median käyttö on syönyt aikakauslehdiltä yleisöä. Me olemme pystyneet kompensoimaan pudotusta somenäkyvyydellä. Tavoite on tehdä lehteä tunnetummaksi nuoremmille kohderyhmille ja siinä Insta on hyvä, Laura Salonen perustelee. vaksi, ja luontoaiheet ovat usein ajattomia. Suomen Luonto hyödyntää myös lukijoiden kuvia, joita nämä voivat lisätä verkkosivun Havaintokirjaan. – Saatamme kysyä ihmisiltä havaintoja esimerkiksi tietystä lajista. Ihmiset raportoivat tosi innokkaasti, minkä verran vaikkapa jotakin tiettyä sientä on nähty. Se on meille helppoa ja ilmaista kuvasisältöä, Vänttinen sanoo. SUOMEN Luonnon Facebook-seuraajien määrä kasvoi voimakkaasti vuoden 2012 paikkeilla. Juha Kauppisen skuupit vinKit Suomen Luonnon vinkit: Toimiva some-läsnäolo lähtee toimituspalaverista Sosiaalisen median kanavat pitää ottaa huomioon jo juttua suunniteltaessa. Moni keikalle lähtevä kuvaaja esimerkiksi osaa pyydettäessä ottaa videoita ja editoida niitä eri kanaviin sopiviksi pätkiksi. Julkaisukalenteri pitää sisällöntuotannon aktiivisena. Some-sisältöjä suunnitellaan Suomen Luonnossa välillä pitkällä, viikon tai kuukauden tähtäimellä. Tavoitteena on julkaista kolme Facebook-postausta, yksi Instagram-stoori, -kela tai -kuva sekä pari twiittiä päivässä. Sisältöjen ajastamisessa ja hallinnoimisessa verkkotuottajat hyödyntävät Instagramissa Lateria, Metan omia työkaluja sekä Twitterissä Tweetdeckiä. Täydellisen päivityksen kaava. Hyvässä some-sisällössä on tyypillisesti hieno kuva tai video, kiinnostava ja huomiota herättävä tieto sekä aktivoiva elementti, kuten äänestys, tietovisa, kysymys tai linkki sivulle. Lähteet: Annakaisa Vänttinen ja Laura Salonen “Painopiste on siirtymässä Instaan. Siellä julkaisut tavoittavat enemmän ihmisiä.” Eniten työaikaa vie sisältöjen suunnittelu ja aikatauluttaminen: mitä julkaistaan, minä päivänä, mihin aikaan ja missä kanavassa. Verkkotuottajat muistuttavat sosiaalisen median kanavien huomioimisesta myös toimituspalavereissa. – Mitä aiemmin olemme mukana juttujen suunnittelussa, sitä parempia verkkoja some-toteutuksia syntyy, Annakaisa Vänttinen kertoo. Yksi syy somesuosioon on aktiivinen julkaiseminen. Tässä auttaa se, että yli 80 vuotta ilmestyneen lehden juttuja kuvapankista löytyy sisältöä uudelleen julkaista
viSuaaliSuuS iSo oSa BRändiä. ”Instassa olemme hyvässä asemassa moneen muuhun lehteen verrattuna. Meillä on paljon kuvia, jotka vetoavat moniin ja ovat helposti tykättäviä”, Annakaisa Vänttinen (takana) sanoo. 6/2022 suomen lehdistö 23 B Talvivaaran kaivoksen ympäristövaikutuksista antoivat alkusysäyksen seuraajamäärän kasvulle. Nykyisistä lähes 105 000 seuraajasta huolimatta Facebook on menettänyt merkitystään algoritmimuutosten vuoksi. Postaukset eivät saa enää näkyvyyttä entiseen malliin eikä Suomen Luonto ole juuri alkanut ostaa silmäpareja muulle sisällölle kuin markkinointikampanjoille. – Painopiste on siirtymässä Instaan. Siellä julkaisut tavoittavat enemmän ihmisiä. Facebook toki tuo liikennettä suoraan sivuille, mutta Instassa on tunnettuuden ja näkyvyyden kannalta tärkeää viestintää, Salonen sanoo. – Mutta jos aihe on kuuma ja kiinnostava, se kerää Facebookissa hyvin keskustelua, Vänttinen huomauttaa. Kanavastrategiana on olla siellä, mistä on lehdelle eniten hyötyä. Tiktok-sisältöjä on kokeiltu, mutta toistaiseksi helppoa ja kustannustehokasta tapaa toimia siellä ei ole löytynyt. Vänttisen ja Salosen mukaan on tärkeää seurata sosiaalisen median kehitystä esimerkiksi asiaa tuntevista blogeista ja reagoida muutoksiin. Tällä hetkellä algoritmit suosivat Instagramissa keloja eli syötteessä säilyviä maksimissaan 1,5-minuuttisia videoita erotuksena vuorokaudessa katoavista lyhyistä stooreista. – Kärryillä pysyminen edellyttää sitä, että käyttää sosiaalista mediaa omassa elämässään ja aistii sieltä hiljaiset signaalit. Täytyy seurata, mitä muut tekevät, ja miettiä, mikä voisi toimia meillä, Salonen sanoo. LOPULTA täysin ratkaisevaa on sisältö: lähteekö se vetämään vai ei. Eri kanavien äänensävyn ja kohderyhmien tunteminen auttaa. Vänttisen ja Salo
24 suomen lehdistö 6/2022 B etSi KouKKu. Instagram-stoorien ja videoiden kokoamiseen kuluu aikaa, mutta myös linkin jakaminen Facebookiin vaatii perehtymistä juttuun. ”Mietin, mihin itse kiinnitän jutussa huomiota. Se saattaa olla esimerkiksi jokin yllättävä nippelitieto”, Laura Salonen (oikealla) sanoo. sen mukaan Twitterissä toimivat ajankohtaisjutut ja ympäristön suojeluun liittyvät aiheet. Facebookissa mennään verkkojuttujen jaot ja Instassa kuva tai video edellä. Ajankohtaisuus kuten vuodenaikaan liittyvät sisällöt toimivat aina. – Instassa toimivat populaarimmat aiheet. Tiedämme jo aika hyvin, mikä vetoaa isoon yleisöön: lähiluonto, ajankohtaiset sääilmiöt, söpöt eläimet, päivittäiset havainnot ja kaikille tutut lajit, Laura Salonen sanoo. – Vuodesta toiseen toistuvat tietovisat ja tunnistusjutut ovat tosi suosittuja, Salonen sanoo. Iso somehitti on ollut jo pari vuotta jatkunut kurkiseuranta. Verkkojuttusarjassa toimittajat ovat raportoineet gps-lähetintä kantavien nuorten kurkien liikkeistä. Myös ristiriitaiset ja uutiselliset aiheet keräävät yleisöä Instagramissa. Näin tapahtui esimerkiksi, kun Annakaisa Vänttinen kävi tekemässä instastooreja itähelsinkiläisestä Stansvikin metsästä, joka oli joutumassa hakkuun alle. – Tuollaista toivoisin olevan enemmänkin, että keikan ykkösjuttu on somejournalismi, Vänttinen kommentoi. VÄNTTINEN ja Salonen uskovat, että somenäkyvyys on osaltaan vaikuttanut siihen, että Suomen Luonnon tilaajamäärä on pysynyt noin 26 000:ssa. Muun sisällön ohessa näkyvyyttä saavat kampanjatarjoukset. Toimitus kokeilee parhaillaan somen brändimarkkinoinnissa ulkopuolista kumppania, sillä ”Metan bisnestyökalu on sellainen suo”. Myös vaikuttajamarkkinointi on tuonut uusia tilaajia ja tunnettuutta nuoren yleisön joukosta kustannustehokkaasti. Tähän mennessä Suomen Luonto on tehnyt yhteistyötä muun muassa Aamukahvilla-tilin Henriikka Reinmanin, Lähiömutsi Hanne Valtarin, Juliaihmisen eli Julia Thurénin ja Satu Rämön kanssa. – Vaikuttajamarkkinoinnissa on herkkä asia, että löytyy oikeat kumppanit. Siinäkin auttaa, että seuraa aktiivisesti sosiaalista mediaa ja tuntee suomalaisen vaikuttajakentän. Onnistuminen ei ole seuraajamäärästä kiinni vaan siitä, millainen kohderyhmä vaikuttajalla on ja miten luontevasti hän onnistuu kertomaan Suomen Luonnosta, Vänttinen pohtii. Pitkäjänteisen some-työskentelyn kiistämätön etu on se, että se opettaa paljon yleisöistä. – Se miten jokin juttu lähtee vetämään somessa, antaa arvokasta tietoa siitä, mikä yleisöä kiinnostaa. Se on alkanut vaikuttaa myös meidän printtilehden aiheiden suunnitteluun, Laura Salonen kertoo. ? “Tiedämme jo aika hyvin, mikä vetoaa: lähiluonto, ajankohtaiset sääilmiöt, söpöt eläimet, päivit täiset havainnot ja tutut lajit.”
Olen varmaan paitsi Suomen eniten katugallupeja tehnyt myös eniten poliiseille ja palomiehille soittanut toimittaja. Tämä on alimman tason toimittajan työtä, ja olen tehnyt sitä Ilta-Sanomissa 35 vuotta ilman minkäänlaista vertikaalista tai horisontaalista urakehitystä. Palomestarit ovat hirveän reiluja ihmisiä. He ovat koko ajan tekemisissä kammottavien asioiden kanssa ja ajattelen, että heidän kanssaan pitää vain rupatella. He eivät varmasti tykkää, jos toimittaja kohkaa. Poliisien kanssa taas lähestysmistapa on toisenlainen, koska poliisi yrittää pimittää kaiken. Silloin vyörytetään kammottavin yleisövinkki, jolloin poliisista saa irti, että ainakaan tuollaista ei ole tapahtunut. Jolloin voi saada myös tiedon siitä, mitä oikeasti on tapahtunut. Haastatteleminen on jokseenkin välttämätön ja usein hauskakin osa työtäni. Ihmisten tapaaminen on pääsääntöisesti mukavaa, ja usein tuntuu, että loppujutun tekeminen on pakkopullaa. Uutistoimittaja joutuu usein tekemään ‘mitä nyt’ -haastatteluja, kun joku ihminen on joutunut epämääräiseen valoon tai tehnyt jotain ikävää. Silloin haastattelun tyyli ja lähtökohta ovat haastavampia ja kysymykset pitää keksiä etukäteen. Kysymysten pitää olla tosi hyviä tai tosi tyhmiä. Pitää pystyä myös nopeasti reagoimaan vastauksiin ja keksiä vastakysymyksiä. Haastattelu on jatkumo, joka harvoin menee alkuperäisen käsikirjoituksen mukaan. Ja sitten pitää jankuttaa, etenkin jos vastassa on poliitikko, jotka ovat taitavia vastaamaan kysymysten ohi. Jankuttaminen ei ole kivaa, eivätkä toimittajat usein halua leimautua jankuttajiksi. Mutta jankuttaminen eli saman kysymyksen kysyminen on tärkeää. Sen pitää myös näkyä tekstissä, jos se on rehellisesti tehty. On reilua haastateltavallekin, että sekin näkyy, jos hän on nokkela ja onnistuu vaikka nolaamaan toimittajan. En koskaan yritä häpäistä ihmistä, vaan huumorin pitää olla lämminhenkistä. En halua nolata ihmistä, koska sitten hän tulisi lankoja pitkin. Jos on jokin vaikeampi juttu, ihminen vähemmän todennäköisesti hermostuu, jos jutussa on yritetty vähän viljellä huumoria.” ? teKijä Tällä palstalla ihmiset kertovat työstään. teksti Janne Arola Ilta-Sanomien toimittaja Tuomas Manninen kertoo, miten tavalliset uutisjutut lähtevät lentoon hyvällä haastattelemisella. ”Silloin vyörytetään kammottavin yleisövinkki” C kuva Mitro Härkönen 6/2022 suomen lehdistö 25 C
teoria & Käytäntö Häirintä tuli jäädäkseen teoria väittää Toimituksen johdon tuki ja henkilökohtaisen näkyvyyden kaventaminen suojaavat toimittajaa painostukselta. TOIMITTAJIIN on aina yritetty vaikuttaa, mutta journalismiin vihamielisesti suhtautuvat yleisöryhmät kyseenalaistavat ammattikunnan uudella tavalla. Some mahdollistaa tehokkaan painostuksen, häirinnän, maalittamisen ja uhkailun. Verkon häirintäja uhkailukampanjoita vastaan voi suojautua pitämällä toimitusorganisaation sisäisen luottamuksen, yhtenäisyyden ja tietoturvan kunnossa. Toimittajan pitää voida luottaa, että esihenkilöt ovat hänen tukenaan painostustilanteissakin. Toisaalta esihenkilöiden pitää voida luottaa, että heidän alaistensa työskentely kestää painostuksen sekä eettisen ja juridisen kritiikin. Käytännössä journalistien kokemukset omista organisaatioistaan vaihtelevat. Viidesosa toimittajista ei luota saavansa tarvittavaa tukea ulkoisissa vaikutusyrityksissä. Tiedot käyvät ilmi journalistiikan tutkija Ilmari Hiltusen väitöskirjasta, joka perustuu 875 suomalaisen ammattitoimittajan kyselyvastauksiin sekä 31 journalistin teemahaastatteluun. TUTKIMUKSESSA toimittajien esiin nostama vastakeino painostuksen torjumiseen on pyrkimys ennakoida kiistakysymykset ja reaktiot jo jutuntekovaiheessa. Ääritapauksissa vihanilmauksilta suojaudutaan julkaisemalla juttu työryhmän tai tiedotusvälineen nimissä. Tarvittaessa journalistit rajoittavat vuorovaikutusta yleisön kanssa, henkilökohtaista julkisuuttaan ja suoria yhteydenottomahdollisuuksia. Tiedonhankintavaiheessa toimittajat kokevat häiritsevää ja uhkaavaa käytöstä erityisesti mielenosoitusten ja oikeudenkäyntien yhteydessä. Vastakeinoja ovat riskiarvioon perustuva etukäteissuunnittelu sekä tarvittavat turvatoimet. Työskentely pareittain tai ryhmässä vähentää painostuksen uhkaa. Työhön liittyvät uhat heijastuvat osalla yksityiselämään. Toimittajia kannustetaan tekemään työtä persoonallaan ja brändäämään itseään, mutta somenäkyvyys voi myös kasvattaa häirinnän riskiä. Osa tutkimukseen haastatelluista journalisteista nosti esiin impulsiivisen väkivallan uhan, koska kasvoillaan esillä olevat toimittajat on helppo tunnistaa ja jakaa verkossa tietoa heidän liikkeistään. Yksityiselämään ulottuvia uhkia ovat myös identiteettivarkaudet, valeprofiilit ja tietojen kalastelu. SUURIN osa suomalaisista journalisteista kohtaa asiatonta ulkoista vaikuttamista harvoin ja vain pieni osa joutuu säännöllisen häirinnän kohteiksi. Riski keskittyy tutkiviin journalisteihin ja päätoimittajiin. Väitöskirjan jatkotutkimuksessa kolmasosa kyselyyn vastanneista journalisteista ilmoitti, ettei tee mielellään juttuja tietyistä aiheista ja kuudesosa kertoi jättävänsä tiettyjä juttuja kokonaan tekemättä painostuksen ja uhkailun pelossa. Tutkimus ennustaa, että vihamielisten yleisöreaktioiden kohtaamisesta muodostuu aiempaa tavanomaisempi osa journalistin ammattia. Journalismin autonomian ja suuren yleisön luottamuksen kannalta onkin ratkaisevan tärkeää, miten hyvin toimituksiin kohdistuvaa ulkoista vaikuttamista onnistutaan vähentämään ja torjumaan. ? Ilmari Hiltusen journalistiikan väitöskirja ”External Interference in Finnish Professional Journalism” on julkaistu Tampereen yliopiston informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnassa. Panu Uotila Kirjoittaja on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston kielija viestintätieteiden laitoksella. teoria ” Tutkimus ennustaa, että vihamielisten yleisöreaktioiden kohtaamisesta muodostuu aiempaa tavanomaisempi osa journalistin ammattia.” Käytäntö ” En tee palautteesta julkista, enkä näytä sosiaalisessa mediassa millaista palautetta saan.” 26 suomen lehdistö 6/2022 C
Tuomas Rimpiläinen, sinulla on yli kymmenen vuoden kokemus rikosja oikeustoimittajan työstä maakuntalehdissä ja Ylellä. Kuinka yleisiä epäasialliset ulkoiset vaikutusyritykset ovat? – Niitä tulee satunnaisesti, ei säännöllisesti edes kuukausittain. Sattuman seurauksena saattaa joskus olla kausia, että jokaisesta jutusta tulee jotain ja vaikuttaminen voi olla intensiivistä. Millaiset aiheet aiheuttavat eniten asiatonta vaikuttamista jutunteossa ja sen jälkeen? – Klassiset esimerkit ovat maahanmuutto, rasismi sekä äärioikeistoon ja erilaisiin mielenosoituksiin, kuten Elokapinaan, liittyvät jutut. Yleensä aiheet ovat sellaisia, joista ihmisillä on vahvoja mielipiteitä, jolloin tunteet alkavat herkästi räiskymään. Miltä painostuksen ja häirinnän kohteeksi joutuminen sinusta tuntuu? – Julkaisen jatkuvasti tietoja, jotka voivat olla kiusallisia ja nöyryyttäviä juttujen kohteiden mielestä. Saatan saada palautetta, jota en pidä hyväksyttävänä, mutta pidän sitä inhimillisesti ymmärrettävänä. – Pidän rasittavimpana arvostelua, joka sisältää vihjailuja epäammattimaisesta toiminnasta. Eniten menee ihon alle, jos väitetään, että ajan tiettyä asiaa tai toimin epäeettisesti. Väitteitä saatetaan levittää laajasti sellaisen porukan keskuudessa, joka haluaa niihin uskoa ilman pienintäkään lähdekritiikkiä. Tähän on joskus pakko puuttua vähän matalammalla kynnyksellä, koska kyseessä voi olla ammatillinen uskottavuuteni. Painostus voi olla jopa omaisuuden vahingoittamista tai fyysistä väkivaltaa. Oletko kohdannut vakavia painostuksen muotoja? – Olen muutaman kerran. Minuun yritettiin käydä kiinni, kun hankin tietoa uusnatsijärjestöstä ja olin heidän kerhotalollaan. Toinen tapaus liittyy äärioikeiston mielenosoitukseen. Onko sinulla erityisiä suojautumisstrategioita painostusta vastaan? – Pyrin ymmärtämään niitä inhimillisiä reaktioita, joita jutut saavat aikaan. Yleensä sivuutan kohtuuttoman palautteen ja pidän kynnystä reagoida korkeana. En tee palautteesta julkista, enkä näytä sosiaalisessa mediassa millaista palautetta saan. Saatan korkeintaan näyttää kollegoille, että katsokaas mitä taas tuli. Millä keinoilla työnantaja ja toimitus voivat tukea suojautumisessa? – Toimituksen kulttuurin pitää olla sellainen, että toimittaja uskaltaa aina pyytää tukea ja että sitä tarvittaessa saa. On tärkeää voida luottaa, että palautetta ja palautteeseen vastaamista voi kanavoida esihenkilöille, jotta ei joudu yksin vastaanottamaan koko vyöryä. Vaikuttaako ulkoisen painostuksen uhka siihen mistä tai mistä näkökulmista teet juttuja? – Ei vaikuta. Mielestäni tämän työn perusedellytys on, että ei lankea tuollaiseen. Jääkö suomalaisessa mediassa jotain olennaista kertomatta ulkoisen painostuksen vuoksi? – En usko, koska meillä on paljon erilaisia, suuriakin tiedotusvälineitä. Väitän, että ainakin kaikista tutkivaa journalismia tekevistä toimituksista löytyy toimittajat, jotka käsittelevät hankalat ja painostusta aiheuttavat aiheet. – En tiedä tapauksia, joissa toimittaja olisi jättänyt jutun tekemättä palautteen pelossa. Jokaisen toimittajan velvollisuus ei voi olla tehdä jokaisesta aiheesta juttua. Kokonaisuutena toimitusten pitää kuitenkin olla sellaisia, että olennaisia aiheita ei jätetä käsittelemättä. ? Rikosja oikeustoimittaja Tuomas Rimpiläinen on työskennellyt Ylessä vuodesta 2020. Aiemmin hän työskenteli Aamulehden rikosja oikeustoimittajana vuodesta 2011 ja sitä ennen Turun Sanomien uutistoimittajana vuodesta 2006. Hän on valmistunut valtiotieteen maisteriksi Turun yliopistosta. Käytäntö vastaa Jokaisen ei pidä olla valmis tekemään juttua joka aiheesta, mutta jokaisesta toimituksesta pitää löytyä tekijä myös painostusta aiheuttaville hankalille aiheille. kuvitus Elina Rajala 6/2022 suomen lehdistö 27 C
maisterintutKielma Järjestölehdet torjuvat vaikutus yrityksiä Susanna Piiroinen: Journalistinen autonomia järjestölehdissä – Miten suomalaisiin järjestölehtiin yritetään vaikuttaa? Journalistiikka, Tampereen yliopisto. JOPA yli kolmannes järjestölehtien tekijöistä on kokenut ulkopuolisten vaikutusyrityksiä lehtensä sisältöön ja tekemiseen. Asia ilmenee Partio-lehden entisen päätoimittajan Susanna Piiroisen opinnäytetyötään varten tekemästä kyselystä. Kyselyyn vastasi 66 järjestölehdissä työskentelevää päällikkötoimittajaa ja toimittajaa viime keväänä. Lehdet ovat sitoutuneet noudattamaan Journalistin ohjeita, jotka kieltävät journalistisen päätösvallan luovuttamisen toimituksen ulkopuolelle. Jos järjestön jäseniä ei oteta lukuun, eniten lehden tekemiseen halusivat sekaantua järjestön muut luottamushenkilöt (36 %), järjestön puheenjohtaja tai hallitus (28 %) sekä järjestön muut työntekijät (28 %). Yleisimpiä vaikuttamisen muotoja olivat ulkopuolisten vaatimukset kirjoittaa tietyistä juttuaiheista, sisältöön kohdistuvat muokkausja poistovaatimukset julkaisun jälkeen sekä sisältöjen julkaisun estämisyritykset. Piiroinen erosi päätoimittajan tehtävästään, kun Partio-lehteä julkaissut Suomen Partiolaiset irtisanoi lehden jäsenyyden Julkisen sanan neuvostossa ja muutti lehden viestintäjulkaisuksi. —Pasi Kivioja tutKimus Ei ihan Water gatetasoa Pauline Cancela: Between Structures and Identities. Newsroom Policies, Division of Labor and Journalists’ Commitment to Investigative Reporting. Journalism Practice. ISOT mediatalot korostavat mielellään tutkivan journalismin merkitystä, mutta erilliset tutkivan journalismin yksiköt voivat olla ongelmallisia toimitusyhteisöissä. Sveitsiläisessä Neuchâtelin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan tutkivan journalismin vahvistaminen voi johtaa toimituksessa sisäiseen kilpailuun voimavaroista ja ajasta sekä työn legitiimiydestä ja statuksesta. Näin tapahtuu erityisesti silloin, kun tutkivaa journalismia ei onnistuta integroimaan muuhun uutistoimitukseen. Tämä voi jakaa tekijöitä sisäpiiriläisiin ja ulkopuolisiin. Yhden haastatellun sisäpiiriläisen mukaan kollegojen on ollut vaikea sulattaa esimerkiksi sitä, että tutkiva ryhmä voi tehdä yhtä juttua kolmekin viikkoa. Eräs ulkopuolinen sanoi haastattelussa, että tutkiva ryhmä tuottaa toisarvoisia, lähinnä anekdoottimaisia tarinoita. ”Odotin ensin jotain Watergaten kaltaista, mutta sellaista se ei ole”, toimittaja kritisoi. ”En muista yhtäkään tutkivan ryhmän tekemää juttua, jolla olisi ollut viranomaisiin merkittävää vaikutusta.” Tutkimukseen haastateltiin toimittajia kolmesta sveitsiläisestä mediaorganisaatiosta. —Pasi Kivioja maisterintutKielma Tarinan loppu syntyy kiireessä Onni Niemi: ”Loppu on aina vähän kysymysmerkki” – pitkien tarinallisten lehtijuttujen lopetusten synty ja merkitys. Journalistiikka, Jyväskylän yliopisto. MONI toimittaja ottaa mallia kirjoittamiseensa HS:n Kuukausiliitteen, Suomen Kuvalehden ja Imagen pitkistä jutuista. Onni Niemi tutki opinnäytteessään, miten näiden lehtien toimittajat lopettavat juttunsa. Niemen maisterintutkielma sai Media-alan tutkimussäätiön stipendikilpailun pääpalkinnon tänä vuonna. Taitava jutun lopetus on vähintään yhtä tärkeä kuin vetävä aloitus. Niemen analyysin mukaan rakenteellisista loppuratkaisuista suosituin oli niin sanottu ympyrälopetus, jossa jutun loppu viittaa aloitukseen. Niemen mukaan toimittajat pyrkivät korostamaan lopetuksissa neljää teemaa, jotka ovat ratkaisu, ristiriita, kronologia ja uusi asia. Mielenkiintoinen havainto oli se, että valtaosaa aineiston lopetuksista ei editoitu viimeistelyvaiheessa kirjoitusprosessin jälkeen. Kun loppu lähestyy, kiire vaivaa huipputoimittajiakin, vaikka jutunteolle on yleensä muuten hyvin aikaa. Haastatellut toimittajat ymmärsivät lopetuksen tärkeyden, mutta silti lopetusten ajateltiin syntyvän ”itsestään” ja vaativan vähemmän työpanosta kuin esimerkiksi juttujen aloitukset. —Pasi Kivioja Kyllä Ei mediaKritiiKKi klo 9.05: korjattu jättimäinen muukalaisten avaruusalus valonvälähdykseksi taivaalla klo 9.07: korjattu tuhat silminnäkijää yhdeksi silminnäkijäksi klo 9.11: korjattu valonvälähdys taivaalla lyhtypylvääksi klo 9.12: korjattu yksi silminnäkijä nollaksi silminnäkijäksi” MustReadin vt. päätoimittaja ja osakas Heikki Pursiainen Twitterissä tutKimuKset 38% 62% JäRJeStölehtiin yRitetään vaiKuttaa. Lähes kaksi kolmesta haastatellusta järjestölehden tekijästä oli kokenut ulkopuolisia vaikutusyrityksiä kahden viime vuoden aikana. 28 suomen lehdistö 6/2022 C
TIESIN, että työhaastattelu oli menossa pieleen. Olin hakenut keskisuureen toimitukseen uutispäälliköksi. Nyt olin haastattelussa, ja haastattelija oli esittänyt odotettavan kysymyksen: miten johtaisin yllättävää uutistilannetta. Hermostuksissani tosin olin ymmärtänyt kysymyksen väärin ja alkanut vastata ihan toiseen asiaan. Kun tajusin virheeni, aivoni eivät enää suostuneet palaamaan oikealle polulle. Olin pudonnut suohon ja jokaisen sanani myötä vajosin syvemmälle. Liki jokaisella on kokemuksia työhaastattelussa epäonnistumisesta. Siksi on lohdullista, että työnhakijaa useammin haastattelussa epäonnistuu haastattelija. Työhaastattelu on nimittäin uskomattoman kehno tapa selvittää, miten hakija pärjäisi tehtävässä, johon hän pyrkii. Itse asiassa taloustieteen nobelistin Daniel Kahnemanin mukaan todennäköisyys osua haastattelun perusteella parhaaseen kandidaattiin on vain “hiukan parempi kuin kolikkoa heittämällä”. Kahneman, Olivier Sibony ja Cass Sunstein kirjoittavat työhaastatteluista kirjassaan Noise, joka käsittelee päätöksentekoa häiritsevää hälyä. Teoksen mukaan työhaastatteluja piinaavat ajattelun sudenkuopat: Ensivaikutelman painoarvo on suhteeton, ja parhaan ensivaikutelman antavat hyväntuuliset ja seuralliset ihmiset. Haastattelijat suosivat itsensä kaltaisia ihmisiä. Yhdessä asiassa erinomaisen ihmisen kuvitellaan olevan erinomainen muussakin. Ja niin edelleen. dollista parantaa. Tärkein keino on haastattelun strukturointi. Jokaiselta hakijalta on kysyttävä samat asiat. Jos yhden kanssa on puhuttu gradusta ja toisen kanssa ideoitu juttuaiheita, ei haastatteluja voi verrata keskenään. Toiseksi haastattelijoita kannattaa olla useita. Tällöin jokaisen on kuitenkin annettava tehdä arvio hakijasta itsenäisesti ennen kuin asiasta keskustellaan. Kahneman, Sibony ja Sunstein suosittelevat myös vaadittujen ominaisuuksien huolellista pohtimista ja jokaisen osaalueen punnitsemista erillään. Esimerkiksi meillä Yle Kioskissa osa-alueita saattaisivat olla journalistinen kokemus, sosiaalisen median tuntemus ja luovuus, joista jokaisesta työhönottoon osallistuvien tulisi tehdä erillinen arvio. EN tietenkään saanut hakemaani uutispäällikön paikkaa. Tuskin valinta kuitenkaan oli kiinni vain tuosta hirveästä hetkestä, kun sotkin itseni suohon. Työhaastattelulla on myös muita päämääriä kuin hakijan osaamisen arviointi. Haastattelu on hakijalle tapa tutustua mahdolliseen työnantajaan, ja työnantajalle tapa vakuuttaa hakija. Tuossa haastattelussa en ollut itsekään hirveän vakuuttunut, että sopisin hakemaani tehtävään. ? Ville Seuri Yle Kioskin vastaava tuottaja kirjoittaa arjen johtamisesta muuttuvassa toimituksessa. väliporras Työhaastattelu on kolikonheittoa Lukuisat tutkimukset ovat todistaneet, että työhaastattelussa pärjääminen ei ennusta työntekijän menestystä työssään. Haastattelun osuvuutta on kuitenkin mahdollista parantaa. ”Ensivaikutelman painoarvo on suhteeton, ja haastattelijat suosivat itsensä kaltaisia ihmisiä.” REKRYTOIJAT tietävät hyvin, millaisia vaaroja työhaastatteluihin sisältyy. Siitä huolimatta työhön kuin työhön pääsee vain haastattelun kautta. Syy tähän on helppous. Muut keinot ovat kalliita, työläitä ja aikaa vieviä. Olen itsekin palkannut lukuisia ihmisiä viime vuosina, ja liki kaikki vain paperien ja haastattelun perusteella. Haastattelujen osuvuutta on myös mahkuvitus Hanna Sakara 6/2022 suomen lehdistö 29 C
“BACK to school”, mainostetaan aina syksyn aluksi. Yhtä lailla mediataloissa pitäisi mainostaa “back to basics”. Sen sijaan, että me toimituksia johtavat miettisimme, mitä uutta ja ihmeellistä keksisimme juuri tänä syksynä, olisi hyvä pysähtyä hetkeksi ja pohtia, miten perusasiat oman tuotteen osalta oikeasti voivat. Perusasioiden äärelle ollaan havahduttu muun muassa Tanskassa. Henrik Berggren, Tanskan mediaja journalismikorkeakoulun DMJX:n koulutusjohtaja, arvioi vastikään, että journalisteilta mediataloissa vaadittava osaaminen keskittyy lähivuosina nimenomaan perusosaamiseen. Enää Tanskan mediataloissa ei nimittäin hermoilla vaikkapa siitä, ovatko toimitukset mukana aivan kaikilla digitaalisilla alustoilla. Tai takavuosien tapaan siitä, miten monessa jutussa on mukana video. Tilattavaan mediaan on siten palannut kenties hieman odottamatta työrauha, jossa hyvällä pitkäjänteisellä ja arkisella työllä pääsee pitkälle. BERGGRENIN esiin nostamia journalistin perustaitoja ovat esimerkiksi haastattelutekniikka, tiedonhankinta ja -varmistus, kerronnallisuus sekä eettiset periaatteet. Harva näitä on tottunut mediataloissa pitämään digitaalisena tuotekehityksenä, etenkään 2000-luvulla. Sellaisena ne tulisi silti nähdä. En ole itsekään aina jaksanut pitää vaikkapa kirjoitettujen lauseiden rakenteita strategisesti tärkeänä asiana. Mutta kun tuote pitäisi kuluttaa miellyttävästi pieneltä kännykän ruudulta ja siitä pitäisi asiakkaan maksaa, ei ole todellakaan yhdentekevää, kuinka monimutkaista kieltä viljellään. tietää, millä tasolla haastattelutekniikka omassa toimituksessa juuri nyt on? TOINEN Berggrenin esiin nostama keskeinen taito on yleisöymmärrys. Kenelle työtä tehdään ja kenen huomiota ja sitoutumista tavoitellaan? Sinänsä itsestään selviä kysymyksiä, jotka silti arjessa tahtovat yhä unohtua. Hufvudstadsbladetin kohdalla tämä tarkoittaa esimerkiksi, että kaikki pääkaupunkiseudun alueet eivät ole lukijoille arkielämässä lainkaan yhtä tärkeitä eikä Helsinkiäkään pitäisi käsitellä yhtenä monoliittina. Vaikka ylivoimainen enemmistö tilaajistamme on yleisesti Uudeltamaalta, on ruotsinkielinen yleisö voimakkaasti keskittynyt sen sisällä tietyille alueille. Siten esimerkiksi Lauttasaaren on oltava työarjessa selvästi tärkeämpi alue kuin vaikkapa Pakila, jossa itse asun. Tällaisten perusasioiden toistamista on vaikeaa erityisesti mainostaa eikä niistä saa helposti esityksiä alan seminaareihin. Joskus niillä on vaikeaa herättää huomiota edes omassa toimituksessa. Kun olin oman porukan kesken paasannut syksyn aluksi siitä, mihin panostamme tulevan syksyn, eräs toimittaja totesi vain, että “sinähän puhuit aivan samat asiat jo puoli vuotta sitten”. Vastasin, että niin puhuin, ja todennäköisesti puhun samat asiat vielä ensi vuonnakin. ? Erja Yläjärvi hBl:n vastaava päätoimittaja kirjoittaa uutisbrändin uudistamisesta ja johtamisesta. näKöalapaiKKa Paluu perusasioihin Uuden ja ihmeellisen sijaan toimitusten johdon pitäisi keskittyä miettimään, miten perusasiat oman tuotteen osalta voivat. ”En ole itsekään aina jaksanut pitää vaikkapa kirjoitettujen lauseiden rakenteita strategisesti tärkeänä asiana.” kuvitus Hanna Sakara Siksi meillä Hufvudstadsbladetissakin aloitetaan loppuvuodesta kirjoitetun ruotsin tietoinen kehittäminen nimenomaan mobiilikulutusta ajatellen. Hypoteesina on yksinkertaisesti, että selkeämpi, nopeasti sisäistettävä kieli käy helpommin kaupaksi. Ja kuinka moni meistä pomoista edes 30 suomen lehdistö 6/2022 C
nimitys Mikä ilmiöittäjä? Milla Kukkonen aloitti syyskuussa A-lehdillä uudessa tehtävässä, jossa hän rakentaa uutta naisille suunnattua digimediaa. teksti Riikka Virranta Olet vasta aloittanut ilmiöittäjänä A-lehtien naisten mediassa. Mitä tekee ilmiöittäjä, Milla Kukkonen? Ilmiöittäjän tehtävä on tunnistaa yhteiskunnan trendejä ja hiljaisia signaaleja sekä rakentaa niistä ilmiöitä eli nostaa ne journalistiseen käsittelyyn ja ihmisten tietoisuuteen. Tähän liittyy datan penkominen, somessa pyöriminen ja kaikenlainen tuntosarvien pystyssä pitäminen. Lisäksi ilmiöittäjän on tärkeää tunnistaa kanavat, joissa ilmiö voi kukoistaa, ja muodot, joilla ilmiöstä kannattaa kertoa. Tätä pohditaan erityisesti digiympäristössä, mutta ilmiö voi ottaa myös esimerkiksi live-tapahtuman muodon. havaintoJen teKiJä. Ilmiöt ennemmin löydetään ja tunnistetaan kuin luodaan tyhjästä, sanoo Milla Kukkonen. Mainitse jokin tällainen ilmiö, jota olisit halunnut olla rakentamassa? Metoo on itsestään selvästi tällainen ja toinen on sober curious -ilmiö eli utelias suhde raittiuteen. Siitä on tehty kiinnostavia juttuja ja se on vaikuttanut monien ihmisten elämään. Miksi mediatalo tarvitsee ilmiöittäjän? Kaikissa toimituksissa etsitään pinnan alla kuplivia aiheita ja mietitään, miten niistä voisi tehdä juttua. Monessa roolissa tämä työ jää näkymättömäksi ja se voi jopa luiskahtaa kokonaan mielen päältä. Ilmiöittäjäksi nimittäminen antaa luvan ja kannustaa tekemään tätä hiljaista työtä, eli porisemaan ihmisten kanssa, olemaan utelias ja tutkailemaan asioita. Tehtävänäsi on rakentaa A-lehdille uutta, syksyllä aloittavaa naisten digimediaa. Millaista? Haluamme rakentaa rohkeaa ja fiksua naisten digimediaa, jossa ihmiset voivat olla vapaasti omia itseään ja suhtautua elämään pelottomuudella. Osviittana siitä, millaisia kerronnan muotoja tulevassa mediassa voi olla, on jo nyt pyörivä Eevan kirjaklubi eli verkossa toimiva lukupiiritapahtuma ja yhteisö. Asteikolla 1–10, kuinka ruusuisena näet aikakauslehtien tulevaisuuden digissä? Sellainen ysi. Olin kerran haastattelemassa aikakauslehden lukijaa, joka kuvaili ostavansa silloin tällöin punkkulehden. Hän kaataa lasin punaviiniä, lukee ja nauttii kokemuksesta. Miten saman elämyksen saisi tuotua digilehteen? Tai ehkä päinvastoin pitäisi tehdä jotain ihan uudenlaista. Toimivaa ansaintalogiikkaa ja muotoa ei ole vielä löydetty, mutta uskon, että ne löydetään. Työskentelit aiemmin Otavamedian Kodin lehdissä toimituspäällikkönä ja tiiminvetäjänä. Mitä opit tässä tehtävässä? Esihenkilötyöstä opin, että ei näissä hommissa kenenkään tarvitse yksin aina tietää vaan hommia tehdään porukassa. Lisäksi opin siivoamaan. Käsittelimme printissä ja verkossa paljon kodin hoitoa, ja jotenkin innostuin siitä. Mitä alalla ei ymmärretä somen tekemisestä? Toisinaan unohtuu, että some on olemuksellisesti sosiaalinen media. Siellä on yhteisöjä, jotka keskustelevat ja joita voitaisiin hyödyntää nykyistä enemmän. Aika monille some näyttäytyy jakelukanavana. Sometyö on myös työtä, johon tulee laittaa resursseja ja joka vaatii omanlaistaan tietämystä ja ymmärrystä. Mitä haluaisit sanoa ensimmäiseen alan työpaikaan tulleelle nuorelle itsellesi? Hyvin se menee! Uskalla enemmän! ? Milla Kukkonen aloitti syyskuussa ilmiöittäjänä A-lehdillä. Viimeksi hän työskenteli Otavamedian Kodin lehdissä toimituspäällikkönä ja tiiminvetäjänä. Aiemmin hän on vastannut Kotilieden verkon ja somen sisällöistä ja työskennellyt Me Naisten monimediatoimittajana sekä Vauvan ja Meidän Perheen toimittajana. Mediamyynti Alpo Ohtamaa, Myynnin A & O Oy, alpo.ohtamaa@myynninao.fi, puh. 044 311 0201. ILMOITA SUOMEN LEHDISTÖSSÄ, TAVOITAT UUTISMEDIAN AMMATTILAISET 2022 Ilmestyy Aineistot Varaukset # 7 9.11. 28.10. 21.10. # 8 14.12. 2.12. 25.11. 6/2022 suomen lehdistö 31 C
Mediapäivä tulee taas! Media-alan vuoden kärkitapahtuma järjestetään 25.1.2023 Bio Rexissä Helsingissä sekä etäyhteyden välityksellä. Tapahtuma kokoaa media-alan toimijat, vaikuttajat ja toimialasta kiinnostuneet saman katon alle verkostoitumaan mielenkiintoisten aiheiden parissa. Päivän teemana on Vauhtia teknologisista innovaatioista. Teemaa käsitellään monipuolisesti paneelikeskusteluissa, alan arvostettujen puhujavieraiden esitelmissä sekä käytännönläheisemmissä merkeissä. Voit nyt ilmoittautua mukaan ennakkohinnalla! Hybridilippu maksaa jäsenille 380 € (norm. 450 €) + alv ja muille 430 € (norm. 490 €) + alv. Etäosallistumisen hinnat ovat jäsenille 350 € + alv ja muille 390 € + alv. Ennakkohinta voimassa 31.10. asti – osta liput www.mediapaiva.fi SUOMEN KUSTANNUSYHDISTYS medialiitto