MEDIA-ALAN OMA LEHTI • NRO 8 • 13.12.2017 • PERUSTETTU VUONNA 1930 SuomenLehdistö KAUPUNKILEHTIIN kuvataan ihmisiä, joille mediassa esiintyminen on harvinaista. Se tuo tilanteisiin aitoutta, sanoo palkittu valokuvaaja Johanna Erjonsalo. » Sivu 8 Savon Sanomien Sanna Inkinen: Nuorten ideat haastavat toimitusta. » Sivu 4 Lukijoiden tunteet esiin Sovellus paljastaa reaktiot, jotka eivät näy kommenteissa. » Sivu 6 Pelkkää sanahelinää? Strategian merkitys on kasvanut mediataloissa. » Sivu 10 Muotina merkityksellisyys Mikä on uutismedian tehtävä? kysyy Jani Halme. » Sivu 20 JETRO STAVÉN Pål Nedregotten kertoo norjalaisen Amedian menestyksestä. » Sivu 14 Huima nousu digitilauksissa
www.botniaprint.fi JOULUILOA ! Botnia Print kiittää kuluneesta vuodesta ja toivottaa SuomenLehdistö Hyvää joulua! KU VA : 12 3R F
SuomenLehdistö 8/2017 3 8/2017 kolmesta poikki Valoa yt-syksyyn Norjasta sisältö AJANKOHTAISTA 4 Mediakasvatuskysely: Moni lehti panostaa nuoriin. 5 Jasmina Kauta uskoo sattumaan journalismissa. 6 Helsingin Uutiset selvittää sovelluksen avulla lukijoiden tunteita. 8 Johanna Erjonsalo ottaa raskaasti, jos ei saa keikalta mielestään riittävän hyvää kuvaa. TAUSTAT 10-13 Media-ala on herännyt viime vuosina strategiatyön tärkeyteen. 14-16 Norjalaisen Amedian sanomalehdissä tilaajamäärä on kasvanut jo lähes kaksi vuotta. Miten ne sen tekevät? PALSTAT 17 Vertikaali keskittyy rajattuun aihepiiriin. 18 Luovuus on organisaation ominaisuus, väittää tuore tutkimus. 20 Merkityksellisyys on trendi markkinoinnissa. Miksei se sopisi myös uutismedialle? 23 Ville-Petteri Määttä eteni valokuvaajasta kehityspäälliköksi. ” Juttuja tehdään vähemmän fiilispohjalta ja enemmän dataan nojaten.” ”Yritykset miettivät liikaa pseudostrategiaa, joka jää powerpointteihin”, sanoo Pauli Aalto-Setälä, s. 10. Huijausyritykset Noora Autio Oletteko törmänneet yrityksiin ujuttaa mediaan tekaistuja tietoja? Oletteko lisänneet haastateltavien taustojen ja faktojen tarkistusta? Mistä huijausyritykset mielestäsi kertovat? Minna Holopainen Uutispäätoimittaja, STT En muista tahallisia STT:hen kohdennuttuja huijausyrityksiä sitten yhden väärennetyn faksin 2000-luvun puolivälissä tai ennen. Somessa toki on huijaustilejä, joita pitää osata varoa. Erilaiset nettivedätykset pitävät riskin mielessä. Mutta jo perustyöhön kuuluu, että tarkistamme tarpeen mukaan faktat toimituksen saamista yhteydenotoista tai meille kerrotuista asioista. Ilmapiirin kärjistyminen ja vihamielisyyden lisääntyminen voivat heijastua yrityksinä nolata mediaa. Mutta uutistyö vaatii aina valppautta, ja Washington Post osoitti, että ammattitaitoinen toimitus pärjää kyllä huijareille. Kari Kivelä vastaava päätoimittaja, kustantaja, Iltalehti Kyllä, mutta aika harvinaisia ne ovat. Huijausyrityksiä on erilaisia: ”piloiksi” tarkoitettuja tempauksia, omassa asiassa esiintymistä sekä aktiivisten tahojen yrityksiä käyttää mediaa hyväkseen värittyneillä tiedoilla, kuten tilastojen tai tutkimusten harhaanjohtavilla tulkinnoilla. Kyllä. Vaikka tiedot sinänsä pitäisivät paikkansa, on silti hyvä selvittää tietolähteiden ja haastateltavien motiiveja. Toimitettu ja vastuullinen media on vaikeampi alusta väärän tiedon levittäjille kuin sosiaalisen median alustat. Siksi vakavat huijausyritykset ovat suuntautuneet sinne. Antero Mukka päätoimittaja, Helsingin Sanomat Muutaman kerran on käynyt ilmi, että haastateltava on esiintynyt tai yrittänyt esiintyä jonakuna muuna kuin oikeasti on. Journalismia yritetään myös käyttää kaupallisten tarkoitusperien edistämiseen. Joskus esimerkiksi yrityksen asiakkaana tarjoama esimerkkihenkilö onkin ollut sen palkkalistoilla. Riittävästä lähdekriittisyydestä on ollut tarpeen muistuttaa. Kun yhä useampi haastattelu tehdään puhelimitse tai sähköpostitse, henkilöllisyyden ja taustojen tarkistustarve korostuu. Tarinallisuuden lisääntyminen ei saa tarkoittaa, että journalistinen perustyö jätetään puolitiehen. On mahdollista, että Suomessakin mediaa tullaan systemaattisemmin käyttämään kanavana horjuttaa luottamusta yhteiskuntaan. Laatumedia on instituutio, jonka moni populisti tai ääriliike haluaa esittää kielteisessä valossa. Toimituksissa ei saa tarkkaavaisuus herpaantua hetkeksikään. W > Lue lisää uutisia ja tilaa uutiskirje verkossa: www.suomenlehdisto.fi MAAKUNNALLINEN MEDIA on kärsinyt tänä syksynä laajasti yt-neuvotteluista. Pientä valoa synkkyyteen kajastaa kenties Norjasta. Digitilaajien määrän merkittävä kasvattaminen näyttäisi nimittäin olevan mahdollista myös alueellisissa ja paikallisissa lehdissä. Norjalainen sanomalehtitalo Amedia on saanut pitkäjänteisellä työllä verkon digitilaukset kasvuun niin, että yhtiön lehdillä on nyt enemmän tilaajia kuin koskaan ja tulokset näkyvät viivan alla. Amedia kustantaa 63:a sanomalehteä pääosin kaukana suurista keskuksista. Printin lukijoita nuorempia verkkotilaajia on onnistuttu tavoittamaan uudistuneilla sisällöillä niin päivälehdissä kuin alle kahden journalistin pyörittämissä julkaisuissa. SAMANSUUNTAISIA UUTISIA kuuluu muualtakin. Norjassa Schibsted on saanut monen alueellisen lehtensä digitilaukset roimaan kasvuun. Myös ruotsalaisen Mittmedia-konsernin paikallislehdet ovat keränneet nopeasti merkittävän joukon digitilaajia. Suomea on totuttu vertaamaan mediamaana Ruotsiin ja Norjaan, joissa kaikissa on pitkä tottumus sanomalehtien lukemiseen sekä paljon paikallisia tilattavia lehtiä. Verkon tilauksista maksaa Suomessa kuitenkin merkittävästi pienempi osa kuin verrokkimaissa, ja tilaustulot keskittyvät suurille toimijoille, kuten Helsingin Sanomiin. Osasyy tähän voi olla, ettei kovin pitkään ole ollut tilattavaakaan. Vielä vuoden 2015 alussa päivälehdistä vasta alle kolmanneksella oli maksumuuri, vaikka nyt ne ovat valtavirtaa. Paikallislehdistä yhä alle 40 prosentilla on verkossa maksullista sisältöä. KASVU EI toki tapahtunut Amediassakaan odottamalla. Se vaati journalismin keksimisen uudestaan. Juttuja tehdään vähemmän fiilispohjalta ja enemmän dataan nojaten – analysoiden, mikä osa journalismista sitouttaa ja tuo lukijalle lisäarvoa. Mittmediassa lääke on ollut sama. ”En keksi, miksi tämä ei toimisi myös Suomessa”, Amedian innovaatiojohtaja Pål Nedregotten kommentoi Suomen Lehdistölle. Riikka Virranta päätoimittaja riikka.virranta@sanomalehdet.fi > Lue lisää Amedian työstä digitilausten kasvattamiseksi sivulta 14.
4 SuomenLehdistö 8/2017 AJANKOHTAISTA Mediakasvatusta tehdään monessa lehdessä säännöllisesti säästöpaineiden keskelläkin. – Resurssien vähentyessä muista paitsi Sanomalehtiviikosta on luovuttu. Kouluvierailuja teemme hyvin harvoin, eikä niitä markkinoida, erään päivälehden edustaja sanoo. Siinä, miten paljon mediakasvatustyöhön panostetaan, on isoja lehtikohtaisia eroja. Esimerkiksi Helsingin Sanomat on lisännyt työtä merkittävästi perustamalla monikanavaisen uutispalvelun HS Lasten uutiset. Noin kolme neljästä lehdestä kertoo tekevänsä mediakasvatusta kuukausittain tai useita kertoja vuodessa. Lehtien ja koulujen yhteiset projektit suosittuja Savon Sanomien teematuottaja Sanna Inkinen vetää Nuorten toimitusta, johon kuuluu 12 yläkouluja lukioikäistä. Nuoret tekevät Inkisen avustuksella juttuja joka neljäs viikko ilmestyvälle Nuoret-sivulle. Tulevalla Sanomalehtiviikolla heidän tekstejään ja kuviaan on tarkoitus julkaista lehden muillakin osastoilla. – Nuorten ideat haastavat toimitusta miettimään, tarjoaako lehti tarpeeksi kiinnostavia aiheita. Me emme useinkaan ole riittävän sisällä nuorten maailmassa, Inkinen sanoo. Ylä-Karjalan toimitussihteerin Tuire Haverisen mielestä on tärkeää, että lapset ja nuoret näkevät lehden olevan läsnä paikkakunnan arjessa ja oppivat, mitä toimittajan työ on. Nuoret pääsevät tekemään YläKarjalaan säännöllisesti sisältöjä Haverisen vetämässä lehden ja 4H-yhdistyksen yhteisessä Mediatiimissä. – Kun nuoret otetaan mukaan juttujen tekoon, he huomaavat olevansa meille tärkeitä ja heille kehittyy oma suhde lehteen. Haverinen järjestää myös toimitusvaltauksia. Niissä yläkoululaiset tuottavat yhden päivän aikana aukeaman paikallislehteen. Kolme kertaa viikossa ilmestyvällä lehdellä on lisäksi kummiluokka, joka tekee Haverisen avustuksella muun muassa luokkalehden. Yleisimpiä mediakasvatustyön muotoja lehdissä ovatkin kyselyn perusteella erilaiset yhteisprojektit koulujen kanssa, toimittajien vierailut kouluihin sekä lehtien toimittaminen opetuskäyttöön. Näitä tehdään lähes 90 prosentissa kyselyyn vastanneista lehdistä. Samat mediakasvatustoimet nähdään myös kaikkein tärkeimpinä. Niiden lisäksi tärkeiksi koetaan Sanomalehtiviikkoon osallistuminen, luokkien vierailut toimituksissa sekä lasten ja nuorten tekemien ja heille suunnattujen juttujen julkaiseminen. Moni vastaaja mainitsee, että toimitukseen otettavien TET-harjoittelijoiden määrää on lisätty. Mediakasvatus organisoidaan monin eri tavoin Lähes kolme neljäsosaa lehdistä ilmoittaa, että mediakasvatusta tekee pääasiassa toimittaja oman työnsä ohessa. Pienissä lehdissä kouluyhteistyö osuu usein päätoimittajalle. Joissakin lehdissä, kuten Kalevassa, on mediakasvatustiimi, johon kuuluu toimituksen ja markkinoinnin edustajia. Savon Sanomat tekee Nuorten toimituksen lisäksi mediakasvatustyötä Iisalmen Sanomien ja Warkauden Lehden kanssa yhteisessä Pohjois-Savon sanomalehti opetuksessa -työPanostus tulevaisuuden lukijoihin USEAT LEHDET ovat pitäneet kiinni lasten ja nuorten parissa tehtävästä työstä taloudellisista paineista huolimatta. Suomen Lehdistön kyselyyn vastanneista lehdistä hieman yli 40 prosentissa mediakasvatustyön määrää oli viimeisen viiden vuoden aikana lisätty, ja yhtä suuressa osassa määrä oli pysynyt ennallaan. Marraskuiseen kyselyyn vastasi 48 lehteä. Niistä 19 oli päivälehtiä, 23 paikallislehtiä, viisi kaupunkilehtiä ja yksi poliittinen lehti. Päivälehdissä prosentit olivat hieman erilaiset: noin 30 prosentilla lehdistä mediakasvatuksen määrä oli vähentynyt, joskin lähes yhtä monella se oli myös kasvanut. Mediakasvatusta supistaneet lehdet mainitsevat syyksi toimituksen pienentyneet resurssit.
SuomenLehdistö 8/2017 5 AJANKOHTAISTA: PUHEENAIHE ki ss ap öy dä lle FAKTA Näistä syistä lehdet tekevät mediakasvatusta 1 PANOSTAMME TULEVAISUUDEN lukijoihin (92 % vastaajista) 2 TUEMME LASTEN ja nuorten medialukutaitoa (81 %) 3 SAAMME KIINNOSTAVAA sisältöä (67 %) 4 LASTEN JA nuorten kanssa työskennellessä opimme itse uutta (60 %) 5 SAAMME POSITIIVISTA huomioarvoa (58 %) 6 MARKKINOIMME SANOMALEHTEÄ lapsille ja nuorille (48 %) Lähde: Suomen Lehdistön mediakasvatuskysely ONKO JUTTUIDEA kateissa? Jotain uutta pitäisi keksiä ja joku mielenkiintoinen ihminenkin pitäisi löytää haastateltavaksi? Kukapa tähän ei aina joskus törmäisi. Yritämme toimittajina parhaamme mukaan paljastaa piiloon jääneitä juttuaiheita. Mutta miten me muka voisimme tavoittaa tiedon, jonka olemassaolosta meillä ei ole harmainta aavistustakaan? No sattumalta ja vahingossa tietenkin. Joskus sitä vastaakin ventovieraan jutusteluyritykseen, vaikkei yleensä tekisi mieli. Sitten käykin ilmi, että ventovieraalla on ihan mahtava tarina kerrottavanaan! Nämä sattuman kaupalla kuullut tarinat ovat kaiken lisäksi aivan yhtä tärkeitä kuin ne, joista jo kirjoitetaan. Rohkenen väittää, että meillä kaikilla on jutun arvoinen tarina. Tarvitaan vain joku, joka kuuntelee. SATTUMA ON ihanin asia, mitä omiin ajatuksiinsa ja ideoihinsa jumittuneelle toimittajalle voi tapahtua. Ja mikä parasta, sattumaa ei tarvitse jäädä odottelemaan – sen voi luoda itse. Tästä ajatuksesta kehittelin sattumametodin. Sattumametodin idea on yksinkertainen. Sen sijaan, että toimittaja valitsisi haastateltavansa juttuidean perusteella, hän poimii haastateltavansa sattumanvaraisesti. Kun haastattelukin tehdään ilman sen erityisempiä ennakko-odotuksia, toimittaja voi kuulla uusia, yllättäviä asioita ja ammentaa inspiraationsa niistä. Sattumanvaraisuuden voi haastateltavien hankinnassa toteuttaa niin kuin itse kokee parhaaksi. Ainoa kriteeri on, ettei toimittaja anna itsensä vaikuttaa valintaan. ESIMERKIKSI MINÄ kokeilin, millaisia ihmisiä sattuma toisi eteeni Helsingissä kuljeskellessani. Kirjoitin kymmenen haastattelupyyntökirjettä ja suunnittelin etukäteen täsmälleen sen, miten kirjeet annan. Yksi kirjeen saajista oli esimerkiksi 67. henkilö, joka käveli vastaan päivänä, jona olin päättänyt kirjeet antaa. Kirje, ole hyvä, kuka ikinä lienetkin. Samalla mentaliteetilla annoin muutkin kirjeet: metrossa vastapäätä istuutunut, kassajonossa perään tuleva, junassa tietyllä paikalla istuva. Tässä, olkaa hyvät. Kolme ihmistä kymmenestä suostui haastatteluun. Nämä kolme tarjoilivat minulle juttuideoita ja tarinoita, joita olisin yksin joutunut odottelemaan hamaan loppuun saakka. On aivan eri asia ottaa selville, mitä toisella on oikeasti kerrottavaa ja annettavaa, kuin ottaa selville, osuivatko omat ennakko-odotukset oikeaan. SATTUMAMETODI TOIMI niin hyvin, että tahtoisin kaikkien muidenkin edes kerran kokeilevan sen käyttöä journalistisessa työssä. Arjen työkiireissä voi olla hankalaa antautua metodille sellaisenaan, mutta sitä saakin vapaasti soveltaa itselleen ja lehdelle sopivaksi. Esimerkiksi paikallislehtien viikon henkilö -palstojen suhteen olisi hienoa, jos kuka vain saisi sattuman kautta mahdollisuuden kertoa itsestään. Lisäksi lähes minkä tahansa haastattelun voi kokeilla tehdä ilman valmista kysymyspatteristoa ja näkökulmaa niin, että haastateltava saa tilaa kertoa omasta maailmastaan vapaammin. Se ei olisi tärkeää ainoastaan haastateltavalle, vaan myös askel kohti parempaa, tasa-arvoisempaa ja avoimempaa journalismia. Kokeile. Saatat yllättyä. > Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi Tällä kertaa kissan nosti pöydälle tänä vuonna valmistuva journalismin opiskelija Jasmina Kauta, joka teki opinnäytetyönsä sattumametodista. ” Sattumaa ei tarvitse jäädä odottelemaan – sen voi luoda itse.” Anna sattuman kuljettaa Panostus tulevaisuuden lukijoihin ryhmässä. Ryhmään kuuluu edustaja jokaisesta lehdestä, kaksi opettajajäsentä sekä palkattu osapäiväinen toiminnanjohtaja. Ilkalla ja Pohjalaisella taas on koululinkki, joka organisoi yhteistyön lehtien ja koulujen välillä. Toimintaa rahoittaa Etelä-Pohjanmaan Lehtiseura. Mediakasvatuksen sisällöistä ja käytännöistä päättää yleensä toimituksen johto, tosin ainakin päivälehdissä usein yhdessä käytännön työtä tekevän toimittajan tai markkinoinnin työntekijän kanssa. Lehdestä jää nuorille myönteinen mielikuva Monista kyselyn vastauksista huomaa, että erityisen paljon me” Kun nuoret otetaan mukaan juttujen tekoon, he huomaavat olevansa tärkeitä.” diakasvatusta tekevissä lehdissä kouluyhteistyötä hoitaa siihen intohimoisesti suhtautuva henkilö. Sanna Inkisen mielestä parasta nuorten kanssa työskentelyssä on nähdä heidän kehityksensä juttujen kirjoittajina ja valokuvaajina. – He ovat myös huiman oma-aloitteisia ja innostuneita, hän sanoo. Inkinen ja Tuire Haverinen kannustavat lehtiä panostamaan luokkien kanssa tehtävään pitkäaikaiseen yhteistyöhön satunnaisten projektien rinnalla. Haverisen tavoitteena on, että hänen kanssaan työskenteleville nuorille jää lehdestä hyviä mielikuvia. Kyselyyn vastanneista lehdistä osa toivoo kouluilta aktiivisempaa otetta yhteistyöhön. Varsinkin moni pieni lehti kertoo lähtevänsä aina mukaan, jos koulut jotain ehdottavat. – Mikään ei ole tärkeämpää kuin tulevaisuuden lukijoiden kasvattaminen. Ja tehokkain keino on se, kun antaa junnujen tehdä itse juttuja ja suhtautuu niihin arvostavasti, sanoo päätoimittaja Tommi Liljedahl Sydän-Hämeen Lehdestä. Noora Autio MARKO HAPPO Savon Sanomien Nuorten toimitus tekee lehteen oman sivun joka neljäs viikko. Sanna Jetsonen (vas.) on Nuorten toimituksen uusi jäsen. Taru Puustjärvi (2. vas.) on mukana jo kuudetta kautta, Janne Jääskeläinen kolmatta. Nuorten toimitusta ohjaa teematuottaja Sanna Inkinen.
6 SuomenLehdistö 8/2017 AJANKOHTAISTA – Myötätunto ei näkynyt ihmisten kommenteissa. Juttu, joka raivostuttaa, ei ole meille mikään yllätys. Yllätys on se, että sovelluksen avulla olemme saaneet esiin laajempaa tunneskaalaa kuin pelkät keskustelut ja kommenttiketjut paljastavat, Tenhunen sanoo. Esimerkiksi huvittuneisuutta ilmaistaan paljon jutuissa, jotka muuten voisivat leimautua ”someraivoa” herättäviksi aiheiksi. Myötätunto taas erottuu aiheissa, joissa kommentointia voi hallita paheksuva ja tuomitseva näkökulma. – Jo ennestään oli selvää, että tuohtumusta herättävät jutut leviävät hyvin, mutta niiden elinkaari on lyhyempi kuin myönteisiä tunteita herättävissä uutisissa. Myönteiset jutut voivat elää vuosia. Esimerkkinä Tenhunen mainitsee professori Hannes Lohen koirien geenitutkimusta koskevan uutisen, jota on luettu aktiivisesti jo kaksi vuotta. Parhaimmillaan tunnetyökalua on käyttänyt kaksitoista prosenttia yksittäisen jutun lukijamäärästä. Sovellusta kokeillaan myös muissa Etelä-Suomen Median lehdissä. TUNNESKAALAVASTAUKSET OVAT alttiita manipuloinnille, kuten nettiäänestykset muutenkin. Tulokset eivät ole tilastollisesti päteviä, mutta jonkinlaista osviittaa reaktiot kuitenkin antavat toimitukselle. Kun uusi työkalu paljastaa lukijoiden tunteet, miten palaute ohjaa toimitusta? – Toimitus suhtautuu tähän uteliaasti. Tunnereaktiot haastavat miettimään, mihin suuntaan juttua jatketaan. Onko olemassa aiheita, joita lähestymme liian kapeasta näkökulmasta? Tunnepalaute kannustaa keskustelemaan esimerkiksi ahdistelusta syytetyn oikeusturvasta. Vastaavat sovellukset ovat viime aikoina yleistyneet. Myös Yle kokeilee urheilu-uutisissaan samaa tunnetyökalua kuin Helsingin Uutiset. Aamulehdellä on ollut viime keväästä asti kehityskäytössä palautepainikkeet juttujen lopussa. Painikkeissa ovat vaihtoehtoina ”Lisää tätä!”, ”Hyödyllistä”, ”Uutta tietoa”, ”Ikävää” ja ”En tajua artikkelia”. Aamulehden vt. vastaava päätoimittaja Jussi Tuulensuu kertoo, että painikkeiden käyttötarkoitus on lukijoiden ilmaiseman hyödyllisyyden ja informatiivisuuden tarkkailu. Tätä ”Tunteesi on suuttumus”. Näin ilmoittaa Helsingin Uutisissa kokeilukäytössä oleva tunnesovellus, kun klikkaan reaktiokuvaketta laulaja Tomi Metsäkedon ahdistelukohusta kertovan uutisen perässä. Naisten ahdistelusta syytetty Metsäketo kertoo jutussa, miten häntä on asian tultua julki syytetty julkisesti raiskaajaksi, pedofiiliksi ja ”ties miksi paatuneeksi sarjarikolliseksi”. Minun lisäkseni 17 muuta lukijaa on ollut uutisen jälkeen suuttuneessa mielentilassa. Vielä enemmän ihmiset ovat tunteneet halveksuntaa (19) ja surua (23). Hieman yllättäen yleisin tunnereaktio on myötätunto (67). Myötätunto yllätti myös Helsingin Uutisista vastaavan Etelä-Suomen Median sisältöjohtajan Silja Tenhusen. Etelä-Suomen Media kokeilee tunnesovellusta, joka paljastaa yllättäviä lukijareaktioita. Viekö tunne toimitusta? Tomi Metsäkedon ahdistelukohusta kertova Helsingin Uutisten juttu herätti lukijoissa muun muassa surua ja myötätuntoa. JANNE HULKKONEN tietoa kun ei näe pelkästä sivunäyttömäärästä. Tuulensuun mukaan lukijoilta saatu painikepalaute saattaa paljastaa yllättäviä aiheita, joita lukijat pitävät arvokkaina ja joista toimituksen kannattaa tehdä lisää juttuja. EN LÖYTÄNYT Helsingin Uutisten tunneskaalalta täysin reaktiotani vastaavaa vaihtoehtoa Tomi Metsäketoa koskevaan uutiseen. Toisaalta monet jutut herättävät erilaisia tuntemuksia, jotka voivat olla myös ristiriitaisia. Valitsemani reaktio suuttumus ei välttämättä kerro, olenko suuttunut Metsäkedon takia vai hänen puolestaan. Silja Tenhunen kertoo, että toimituksessa arveltiin aluksi vaihtoehtoja olevan liikaa. Lukijoiden palautteessa on kuitenkin päinvastoin toivottu tunneasteikkoon laajennuksia. Toimitusta kiinnostaa myös tutkia, onko lukuajalla yhteys lukijan haluun ilmaista tunteitaan. Selvityksessä on myös se, miten kävijäliikenteen lähde vaikuttaa reaktioihin ja millainen yhteys kielteisillä tai myönteisillä tunteilla on uutisen jakamishalukkuuden kanssa. Pasi Kivioja 20 tunteen valikoima > Keskisuomalaiseen kuuluva Helsingin Uutiset ja muut Etelä-Suomen Median lehdet kokeilevat startup-yritys NayaDaya Oy:n tunnetyökalua. > Kokeilu aloitettiin lokakuun lopussa. > Sovelluksen avulla lukijat voivat ilmaista anonyymisti tunnereaktionsa uutiseen ja nähdä muiden reaktiot. > Käyttäjä voi valita reaktionsa kahdestakymmenestä vaihtoehdosta. ” Reaktiot haastavat miettimään, mihin suuntaan jatketaan.”
SuomenLehdistö 8/2017 7 AJANKOHTAISTA FACEBOOK ON paikallisja kaupunkilehdille ylivoimaisesti tärkein sosiaalisen median kanava. Lähes kaikilla lehdillä on oma Facebook-sivu. Sen sijaan Twitterissä, Instagramissa tai muissa kanavissa valtaosa lehdistä ei ole mukana. Sanomalehtien Liitto kävi lokakuussa läpi lehtien läsnäoloa sosiaalisessa mediassa. Jopa puolet paikallislehdistä on läsnä myös Youtubessa. Esimerkiksi Koillissanomissa syy on se, että lehden omat järjestelmät eivät vielä taivu videoihin. Koillissanomien päätoimittajan Petri Karjalaisen mielestä paikallislehti ei voi olla poissa sosiaalisesta mediasta. – Pidän paikallislehden suurimpana uhkana sitä, että se marginalisoituu huoltoaseman nurkkaan, eikä kukaan oikeastaan enää muista sitä, Karjalainen sanoo. Koillissanomat jakaa Facebookissa päivittäin useita juttuja. Kolumneja toimittajien toivotaan jakavan itse omilla etunimillään. Tarkoitus on tuoda toimittajien ääntä kuuluviin. Koillissanomat on myös Instagramissa, jossa sen alkuperäinen ajatus oli kertoa tekijöistä juttujen takana. Kun päivityksissä alkoivat toistua samat naamat, roolia päätettiin päivittää. Nyt kanavaa hoitaa lehden valokuvaaja, joka julkaisee siellä laadukkaita valokuviaan. Koillissanomilla on paikallislehdistä eniten Instagram-seuraajia, yli tuhat. – Facebookin tarkoitus on nakata kävijöitä suoraan sivuillemme, mutta Insta on enemmän brändin luomista, Karjalainen sanoo. MYÖS KERRAN viikossa ilmestyvällä Kiuruvesi-lehdellä on Instagramissa poikkeuksellisen paljon seuraajia, jopa 700. Innostus alkoi 1,5 vuotta sitten, kun lehden lukijaraati ehdotti toimitukselle Instagramiin liittymistä. Nyt lehti on julkaissut palvelussa jo yli 500 kuvaa. Päätoimittaja Jaana Selanderin mielestä on tärkeää, että lehti on esillä myös sosiaalisessa mediassa. – Kerran viikossa ilmestyvä paperilehti ei enää riitä. Pidämme lukijakuntaa kuumana myös tällä tavalla. – Olipa kanava mikä tahansa, journalisti saa kiksejä, kun voi kertoa asioista. KAUPUNKILEHTI TURKULAISELLA on Facebookissa kaupunkija paikallislehdistä ylivoimaisesti eniten tykkääjiä, peräti 15 000. Vielä vuosi sitten tykkääjiä oli vasta reilut 10 000. Toimitus myös panostaa sosiaaliseen mediaan. Päätoimittaja Janne Koiviston mukaan lehti julkaisee viikoittain 80–100 Facebook-päivitystä. – Kaikilla meillä on aika hyvä käsitys siitä, mikä somessa vetää. Uutiset tehdään usein verkko ja sosiaalinen media edellä. Kaikki printtilehden sisältö ja ekstrojakin julkaistaan myös verkossa. Twitterissä Turkulainen ei ole aktiivisesti läsnä. – Me voimme tehdä kaiken maailman juttuja, mutta olennaisempaa on valita, mitä ei tehdä. Tässä on valittu näin. Janne Arola m ik si ih m ee ss ä? ja tk oj ut tu Yle tiedotti lisäävänsä linkittämistä muiden medioiden sisältöihin. Mistä tässä on kyse, Svenska Ylen johtaja Marit af Björkesten? Arto Satosen Ylen tulevaisuutta pohtinut työryhmä suositteli Yleä tekemään yhteistyötä muiden tiedotusvälineiden kanssa. Keväällä taas Ylen hallintoneuvosto teki ennakkoarvioinnin Ylen alueellisista verkkouutisista. Siinäkin esitettiin yhteistyön lisäämistä ja konkreettisena toimena, että Yle laatisi periaatteet muun median sisältöihin linkittämiseen. Linkittämällä autamme samalla yleisöä löytämään paremmin heitä kiinnostavia sisältöjä. Miten muihin tiedotusvälineisiin käytännössä linkitetään? Linkit voivat olla jutussa sisällä tai erikseen sen alapuolella. Ne tarjoavat lukijalle aiheesta lisätietoa. Linkitettävissä lähteissä tärkein kriteeri on luotettavuus: ne voivat olla esimerkiksi JSN:ään kuuluvia julkaisuja tai tieteellisiä tutkimuksia. Toimituksen ohjeistus on sellainen, että linkittämisen pitäisi aina käydä vähintään mielessä. Tavoite on, että linkkejä olisi noin neljäsosassa juttuja. Arvioimme linkityksen toteutumista vuosittain ja kerromme siitä avoimesti lukijoille. Noora Autio Kauppalehti lanseerasi kesäkuussa Messengerissä toimivan Assistentti-chatbotin. Kuinka paljon käyttäjiä uutispalvelu on saanut, markkinointijohtaja Johanna Suhonen? Assistentilla on pieni vakiojoukko, joka käyttää sitä hyvin säännöllisesti ja syventyneesti. Olisimme toivoneet ehkä suurempaakin käyttäjäkuntaa. Ymmärrän kuitenkin, että tämä on kehittyvä markkina, joka ei ole vielä juurikaan tullut Suomeen. Olisi hyvä, jos useammat mediat ja muiden toimialojen edustajat lähtisivät kokeilemaan chatbotteja. Pidämme Assistentin toiminnassa, mutta juuri nyt emme kehitä sitä eteenpäin. Haasteina chatboteissa on, miten ne opetetaan vastaamaan johdonmukaisesti ihmisten kysymyksiin. Noora Autio Paikalliset lehdet keskittyvät sosiaalisessa mediassa Facebookiin Linkitys mielessä Ylen journalisteilla Chatbot keräsi pienen vakioyleisön ”Insta on brändin luomista”, sanoo Koillissanomien päätoimittaja. ”Se on jo torstai! Tsemppiä vielä perjantaihin!” Tähän tyyliin Kauppalehden Assistentti-botti jutteli kesällä käyttäjälle – emojien kera. Koillissanomien Instagram-tilillä lehden valokuvaaja Mikko Halvari julkaisee muun muassa luontokuviaan. M IK KO H AL VA RI ETSIMME SUOMEN PARASTA JOURNALISMIA Ehdota vuoden 2017 parasta journalistia, juttua tai journalistista tekoa. Kuka on edistänyt hyvää journalismia Suomessa vuoden 2017 aikana? Ehdota palkinnon saajaa viimeistään 31.12.2017 osoitteessa suurijournalistipalkinto.fi. Palkintolautakunta valitsee saamiensa ehdotusten joukosta kolme voittajaehdotusta palkintoluokkiin Vuoden juttu, Vuoden journalistinen teko, Vuoden kirja ja Vuoden journalisti. Vuoden kirjaa voivat ehdottaa kustantajat. Palkinnot jaetaan suorassa lähetyksessä MTV3-kanavalla keskiviikkona 14.3.2018 kello 20 alkaen. Seuraa meitä Facebookissa Suuri Journalistipalkinto ja Twitterissä #sjp2017. www.suurijournalistipalkinto.fi
8 SuomenLehdistö 8/2017 AJANKOHTAISTA: LEHTI-IHMINEN PARAS KUVA tulee usein silloin, kun kuvattava on laskenut suojauksensa. Viime vuoden syyskuussa EteläSuomen Median kaupunkilehdissä työskentelevä valokuvaaja Johanna Erjonsalo oli kuvaamassa muusikko Samuli Putroa. Kuvaustilanne oli Erjonsalolle poikkeuksellisen henkilökohtainen, sillä hän on kasvanut Putron lyriikoiden tahdissa. Kuvauspäivän aamuna Erjonsalo oli kuunnellut Putron uutta Valkoinen hetero -kappaletta, jossa Putro laulaa, ettei osaisi kävellä Töölönlahden päällä. Sanomatalossa tehdyn haastattelun päätteeksi Erjonsalo päätti viedä Putron kuvattavaksi Töölönlahden rantaan. ”Kuin kaikki plagioisivat toisiaan”, palkittu kuvaaja Johanna Erjonsalo sanoo päivän kuvajournalismista. Haussa aina vuoden kuva Kun kuvaussessio oli päättymässä, Erjonsalo sai vielä yhden vision. Hän pyysi Putroa nopeasti pysähtymään ja otti kasvokuvan todella läheltä. Samalla Erjonsalo tiesi, että siinä oli keikan paras ruutu. Kuukautta myöhemmin kuva julkaistiin Helsingin Uutisten pääuutisaukeamalla. Vuotta myöhemmin, marraskuussa 2017 Sanomalehtien Liitto palkitsi sen Vuoden kaupunkilehtikuvana. Erjonsalo on voittanut kilpailun nyt neljänä vuonna peräkkäin. Tämän vuoden valinnasta päättänyt I-Medioiden kuvajournalisti Eetu Sillanpää pani kuvan merkille jo selatessaan ehdokkaita ensimmäistä kertaa. Hän sanoo sen olleen kilpailussa aivan omaa luokkaansa. – Niin pysäyttävää henkilökuvaa näkee harvoin, Sillanpää sanoo. TAVALLISESTI JOHANNA Erjonsalo ei suunnittele kuvauskeikkoja etukäteen. Hän rakastaa spontaaniutta ja menee kuvauspaikalle mieluummin tarkkailemaan ja rakentamaan omaa visiotaan kuin toteuttamaan ennalta määrättyä sapluunaa. Toimittajakollegat kuvailevat häntä kunnianhimoiseksi ja joustavaksi työkaveriksi. – Hän lähtee jokaiselle keikalle ottamaan vuoden lehtikuvaa, kertoo toimittaja Marika Lumme Vantaan Sanomista. Jos Erjonsalo ei omasta mielestään saa riittävän hyvää kuvaa, sen myös näkee hänestä, työkaverit kertovat. – Ennen otin tilanteet ehkä raskaammin, mutta kollega muistutti, että ei tässä sentään ihmishenkiä ole kyseessä, hän itse sanoo. Erjonsalo kertoo usein pääsevänsä kuvatessaan jonkinlaiseen flowtilaan, samanlaiseen kuin maratoonarit juostessaan. Silloin ajantaju hämärtyy ja seuraaville keikoille tulee kiire. – Mutta sillä ei ole väliä, kun palkintona on onnistunut kuva, Erjonsalo sanoo. ERJONSALO AJAUTUI journalismin pariin vähän sattumalta. Hän oli opiskellut kokiksi Ravintolakoulu Perhossa ja työskennellytkin monta vuotta ravintoloissa mutta kaipasi jotakin luovempaa. Elokuussa 2012 hän ryhtyi opiskelemaan kuvajournalismia Helsingin Evankelisessa Opistossa. Seuraavana vuonna hän pääsi harjoitteluun Etelä-Suomen Median pääkaupunkiseudun kaupunkilehtien yhteiseen toimitukseen. Jo muutaman viikon jälkeen häntä pyydettiin vuodeksi tuuraamaan opintovapaalle lähtenyttä lehden vakituista valokuvaajaa. Nyt Erjonsalon omakin työpaikka on vakituinen. Hän pitää erityisesti kaupunkilehdessä työskentelyn monipuolisuudesta. Samana päivänä voi olla keikka eduskuntaan ja päiväkotiin. Kaupunkilehtien jutuissa ja kuvissa näkyy usein ihmisiä, joille mediaesiintyminen saattaa olla ainutkertainen tapahtuma. Se tuo tilanteisiin aitoutta, joka pintajulkisuudesta puuttuu. Erityisesti siksi Erjonsalo kokee olevansa onnistumisestaan vastuussa myös kuvattavalle. Johanna Erjonsalo on hiljattain muuttanut Helsingin Arabianrantaan, jossa hän käy usein juoksemassa, tuulettamassa päätään ja etsimässä vastauksia.
SuomenLehdistö 8/2017 9 AJANKOHTAISTA HS alkoi personoida mobiilisovelluksessa HELSINGIN SANOMAT aloitti sisältöjen suosittelun lukijoille mobiilisovelluksen Sinulle-osiossa marraskuussa. Suosittelu perustuu käyttäjän aiempaan lukemiseen ja siihen, mistä lukija on kertonut olevansa kiinnostunut. Toimituspäällikkö Esa Mäkisen mukaan tarkoitus on saada sisällöt paremmin esille. Lukijoilta tulee välillä turhautunutta palautetta, kun jokin mielenkiintoinen juttu on mennyt ohi. – Sinulle-osion ansiosta saamme pienempiä lukijaryhmiä kiinnostavat asiat heille itselleen paremmin esille. Janne Arola Tiukka muuri saa rekisteröitymään TILAAJIEN KIRJAUTUMINEN Ilkan ja Pohjalaisen verkkopalveluun on kiihtynyt alkuvuonna. Yli 40 prosenttia lehtien tilaajista on nyt ottanut verkkopalvelun käyttöön. – Suunta on selkeästi se, että panostamme verkkoon entistä enemmän, verkkotoimituksen päällikkö Elina Nyström sanoo. Helmikuussa lehdet saivat uudistuneet sivut, jotka toimivat hyvin mobiilikäytössä. Samalla kirjautuminen palveluun helpottui. Keväällä tiukennettiin selvästi maksumuuria. Nyström pitää tärkeimpänä syynä kirjautumisten kasvuun laadukasta sisältöä ja tehostettua markkinointia. Verkkosisällön määrää on lisätty ja juttuja julkaistaan etupainotteisemmin. Verkkotoimitus on myös vahvistunut yhdellä toimittajalla. Riikka Virranta Puolet uskoo valeuutisiin ammattimediassa NOIN PUOLET suomalaisista arvioi, että kotimainen media, kuten sanomalehdet, aikakauslehdet, televisio ja radio, tuottaa ainakin jonkin verran keksittyjä tai valheellisia uutisia. Medialiiton tilaaman kyselyn vastaajista 35 prosenttia uskoo välineiden tuottavan valheellisia ja keksittyjä uutisia jonkin verran ja 14 prosenttia paljon. – Median kannattaisi tuoda enemmän esille, mitä on faktajournalismi, ja viestiä, miksi sillä on merkitystä, että toimitaan journalismin eettisten ohjeiden mukaan, Tanja Herranen Tietoykkösestä kommentoi tulosta. Riikka Virranta Paikallislehtien myynti aktivoituu SADAN PAIKALLISLEHDEN välissä ilmestyi maaja metsätalousaiheinen teemalehti marraskuussa. Omasta maasta -liitteen takana on paikallislehtien myyntiyhtiö Suomen Paikallismediat (SPM). Lehdet tuottivat yhteisen sisällön oheen paikallista mainontaa ja journalismia. Paikallislehtien valtakunnallinen myynti aktivoituu laajemminkin. Ensi vuonna SPM tuottaa yhdessä lehtien kanssa kaksi teemalehteä. Lisäksi SPM alkaa myydä brändimainontaa vähintään 30 paikallislehteen kerrallaan. Riikka Virranta Haussa aina vuoden kuva m ed ia no st o – Vaikka olisi huono päivä, en voi mennä paikalle ottamaan huonoa kuvaa tai tyytymään johonkin keskinkertaiseen, hän sanoo. Erjonsalo on siinä mielessä perinteinen kuvajournalisti, että hän ajattelee lehtikuvan tärkeimmäksi tehtäväksi informaation välittämisen. – Kuvassa pitää olla koukkua ja tarttumapintaa. Hänestä nykypäivän kuvajournalismi näyttää välillä enemmän taidemuodolta. – Jos katsoo Suomessa pinnalla olevien kuvajournalistien kuvia, ne voisivat kaikki olla saman kuvaajan kuvaamia. Vaikka Suomessa on äärettömästi osaamista, persoonallisia tyylejä ei juurikaan ole, vaan Kuka? Johanna Erjonsalo, 26, on Etelä-Suomen Median pääkaupunkiseudun lehtien valokuvaaja. Hän asuu avopuolisonsa kanssa Helsingin Arabianrannassa. Erjonsalo on opiskellut valokuvausta Stadin Ammattiopistossa ja Helsingin Evankelisessa Opistossa. Hänen kuviaan on palkittu Sanomalehtien Liiton kilpailussa viitenä vuonna peräkkäin. Erjonsalo harrastaa muun muassa ruuanlaittoa, nyrkkeilyä, matkailua ja kaikenlaista maan kuopsutusta eli esimerkiksi sienestystä ja marjastusta. Puntari >Lehtikuva vai näyttely? Lehtikuva ehdottomasti. Lehtikuvan viehättävyys on dokumentaarisuudessa. Sitä ei voi toistaa. >Metro vai henkilöauto? Pakko varmaan sanoa henkilöauto, koska se on niin iso ja oleellinen osa elämääni. Kuvauskamoja pitää kantaa joka paikkaan. Mutta metroon on erilainen suhde kuin muihin liikennevälineisiin, koska metro on ollut Länsiväylän tärkeimpiä uutisia varmaan kahdeksan vuoden ajan. >Suomi vai maailma? Maailma. Tykkään reissata, ja ahdistun aina, jos ei ole seuraavia lentolippuja varattuna. Matkustaminen muuttaa ihmistä ja avartaa maailmaa. Maailmalla kehittyy, vaikka ei tekisi muuta kuin nauttisi erilaisista kulttuureista. JE TR O ST AV ÉN ” Kollega muistutti, ettei tässä sentään ihmishenkiä ole kyseessä.” ” Vanhemmat mediayritykset ovat syntyneet hyvinä taloudellisina aikoina, jolloin organisaatiot ovat olleet pulskeita. Me voimme olla tehokkaampia ja varovaisempia.” Aikakauslehtiä ostelleen Fokus Median toimitusjohtaja Tapani Pitzen Moreenimediassa ” Lehdet voisivat pyytää useammin anteeksi kolumneja, jotka eivät ärsytä tai herätä ajatuksia ja joiden lukeminen on ajanhukkaa.” Ilta-Sanomien USA:n kirjeenvaihtaja Johannes Kotkavirta (kuvassa) Twitterissä Johanna Erjonsalon kuva Samuli Putrosta Helsingin Uutisissa voitti kaupunkilehtien kuvakilpailun. Arvion mukaan Putron katse pysäyttää ja vaatii lukemaan. Paikallisja Kaupunkilehtikilpailuissa palkitut listataan Suomen Lehdistön verkossa. > Lue aiheista lisää netissä ja uutiskirjeestämme. Tilaa uutiskirje: www.suomenlehdisto.fi UUTISKOOSTE usein tuntuu kuin kaikki plagioisivat toisiaan. ERJONSALON MIELESTÄ tärkeintä työssä on kehittyä, pysyä uteliaana ja nauttia siitä, mitä tekee. Jos hänen pitää nimetä yksi esikuva, se on Hannes Heikura, Helsingin Sanomien edesmennyt legendaarinen valokuvaaja. Heikura on Erjonsalolle valokuvan Samuli Putro. – Hänellä on tosi autenttinen ja informatiivinen mutta hirveän tunnistettava tyyli. Erjonsalo muistelee Heikuran sanoneen, että kuvaaja antaa jokaiseen otokseen jotain itsestään. Sitten kun valokuvaaja lähtee vain ”räpsäisemään”, kunnianhimo on kadonnnut. Se olisi pahinta, mitä voisi tapahtua. Mutta sellaista ei ole näköpiirissä. – Ehkä sellainen ammatillinen tavoite mulla on, että joskus joku tuttavapiirin ulkopuolelta osaisi ennen nimen lukemista sanoa valokuvasta, että tämä on Erjonsalon kuva. Janne Arola > Kaikki Paikallisja Kaupunkilehtikilpailussa palkitut: www.suomenlehdisto.fi/parhaatkaupunki-japaikallislehdet-onvalittu/ JOHANNA ERJONSALO
10 SuomenLehdistö 8/2017 TAUSTAT Keski-Pohjanmaan Kirjapainon strategiassa korostuu uusiin liiketoimintoihin panostaminen. Konsernissa on oma ohjelmistotalo Kosila sekä mainosja viestintätoimisto Creamedia. Toimitusjohtaja Vesa Pihlajamaa pitää palaveria Kosilan digiliiketoiminnan johtajan Juha Erkkilän (vas.), Creamedian kehityspäällikön Heidi O’Gormanin ja Kosilan web designerin Petteri Saaren kanssa.
TAUSTAT SuomenLehdistö 8/2017 11 Suunta selväksi Mediatalot panostavat aiempaa enemmän strategiatyöhön. Ilman kunnollista strategiapohdintaa ei olisikaan kohta bisnestä, mitä pohtia. Teksti: Noora Autio Kuvat: Jukka Lehojärvi Kirkasttuuko näkymät?
TAUSTAT Keskisuomalaisen kiinteistöille etsitään uusia käyttötarkoituksia. Kangaskorven mukaan on mahdollista, että esimerkiksi vanhaan painoon rakennutetaan toimistoja. Näyttötauluista konsernilla on merkittävä sopimus Nesteen kanssa. Keskisuomalainen on Pohjoismaiden suurin huoltoasemien mittareiden yhteydessä olevien diginäyttöjen toimittaja. Tällä hetkellä ruuduilla julkaistaan mainoksia, mutta Kangaskorpi visioi, että niissä voidaan jatkossa nähdä myös journalistista sisältöä. Lisäksi näyttöjä on useissa kauppakeskuksissa. – Meidän on pakko uudistua aidosti ja kyseenalaistaa vanhaa tekemistä, Kangaskorpi sanoo. Strategiaa ollaan konsernissa valmiita päivittämään vuosittain. Kangaskorpi myöntää, että ennen digimurroksen alkamista strategiapaperit saattoivat jäädä vuosikertomusten sanahelinäksi. Nykymaailmassa on kuitenkin hänen mielestään erityisen tärkeää, että jokainen työntekijä hahmottaa strategian pääkohdat ja sen, minkä eteen yrityksessä työskennellään. Strategia jalkautetaan koko konserniin käyttämällä työpajoja ja vastuuttamalla hankkeet selkeästi. – Pyrimme välttämään ylhäältä alaspäin sanelua. Toimintasuunnitelmat päivitetään usein Allerin toimitusjohtaja Pauli Aalto-Setälä antaa konsernissaan ison osan päätäntävallasta niille, jotka ovat suoraan asiakkaiden kanssa tekemisissä: ylätason visio on tärkeä, mutta ihmisten pitää päästä päättämään ja testaamaan asioita itse. Aalto-Setälä sanoo ylipäätään vierastavansa strategiasta puhuttaessa jalkautus-sanaa, sillä se viittaa autoritääriseen yhtiöön. – Niin rohkea en silti ole, että yritysostoja mietittäisiin meillä demokraattisesti. Muilta osin toimarin ja ylimmän johdon pitäisi kyllä tehdä itsensä aika turhiksi digitaalisessa ympäristössä. Allerilla strategiaa tärkeämpiä ovat nykyään epicit eli toimintasuunnitelmat. Strategia eli koko konsernin suuri visio päivitetään noin vuosittain, tiimien toimintasuunnitelmat neljästi vuodessa. Myös Marco Mäkisen mukaan strategiaa pitää päivittää aina, kun sille nähdään pientäkin tarvetta. – Lyön vetoa, että Googlessa ja Facebookissa ei tehdä valmista strategiaa, vaan reagoidaan koko ajan ympäröivään maailmaan. Keskijohto pitää saada mukaan Aalto-Setälä uskoo, että strategiatyötä tehdään yhä monessa yrityksessä liian ylätasolla. – Mielestäni yritykset miettivät liikaa pseudostrategiaa, joka jää powerpointteihin, eikä mitään oikeastaan tapahdu, Aalto-Setälä sanoo. Kritiikki saa osin tukea vuosi sitten syksyllä julkaistusta Martin Nordellin organisaation ja johtamisen väitöskirjasta. Se osoitti, että keskijohto voi nähdä strategian kielteisenä asiana, josta se jopa aktiivisesti ja tietoisesti etääntyy. Tutkimustulosten mukaan keskijohto on motivoitunut sekä tuntee innostusta operatiivisesta työstä, mutta ei strategiasta. Heidän suhteensa strategiaan voidaan sanoa olevan jopa hyvin välinpitämätön ja strategiaa pidetään merkityksettömänä. Jos strategia on vieras, epäolennainen ja kaukana päivittäisestä tekemisestä, sillä ei ole aitoa roolia organisaatiossa. Marco Mäkinen on sitä mieltä, että hyvä tapa suunnitella strategiaa on osallistava. Osa strategisista ratkaisuista tulee tehdä kaikkien yhdessä, mutta tietyt asiat johdon on hyvä päättää itse. – Avoimuus on tärkeää. Johdon kannattaa kertoa enemmän kuin voi ajatella, että kukaan haluaisi tietää. On myös luotava mahdollisuus sille, että johtoa pystyy haastamaan, Mäkinen sanoo. Kaikista tulee teknoyhtiöitä Allerin strategiassa olennaista on kasvaa yritysostoin ja keskittyä dataohjattuun sisältöön. Sen tytäryhtiö Data Refinery Oy kaupallistaa käyttäjädataa sekä Suomessa että kansainvälisesti. – Kaikkein tärkeintä konsernissamme on kokeilla uutta ja oppia, ei tulos lyhyellä aikavälillä. Toki sekin on tär12 SuomenLehdistö 8/2017 M uutos on huomattava. Strategiakonsultti Marco Mäkisen mukaan aiempina vakaina aikoina mediatalojen strategiatyö oli ”norsunluutornihommaa”, jossa johto määritteli tavoitteet useiksi vuosiksi eteenpäin. Usein ne jäivät kuitenkin korulauseiksi eivätkä johtaneet käytännön toimiin. Viime vuosina media-alalla on herätty siihen, että strategiatyö on muuttuvassa toimintaympäristöstä erittäin tärkeää ja sitä pitää tehdä jatkuvasti. Markkinointitoimisto TBWA\Helsingin varatoimitusjohtajana työskentelevä Mäkinen on auttanut muun muassa media-alan yrityksiä strategiatyössä 30 vuoden ajan. Hänen mielestään mediataloissa ymmärrys strategiatyön merkityksestä ja siitä, mitä ympäröivässä maailmassa tapahtuu, on tällä hetkellä jopa parempi kuin monilla muilla perinteisillä aloilla. – Jos ei pohdi kunnolla strategiaa, kohta ei ole enää mitään bisnestä, mitä pohtia. Mäkinen muistuttaa, että on vasta ensimmäinen askel ymmärtää strategiatyön tärkeys. Olennaista on löytää omalle yritykselle toimiva strategia, joka johtaa menestykseen. Strategian sisällön miettiminen kannattaa hänen mielestään aloittaa vastaamalla kysymyksiin, miksi yritys on olemassa, miten se voi olla hyödyksi ja mistä se voisi saada rahaa. Marco Mäkinen toivoo media-alalle rohkeutta nähdä uusia mahdollisuuksia. – Monilta yrityksiltä puuttuu usko, että ne voivat menestyä. Ne yrittävät vain selviytyä sen sijaan, että etsisivät sinnikkäästi kasvua. Kasvua uusilta alueilta Keskisuomalainen Oyj:ssä kasvuun uskotaan. Konsernijohtaja Vesa-Pekka Kangaskorven mukaan juuri päivitetyn strategian keskeinen sisältö on, että Keskisuomalainen haluaa kasvaa yritysostoilla ja laajentaa liiketoimintaansa sanomalehtituotannon ulkopuolelle. Tällaisia kasvualueita ovat esimerkiksi kiinteistöliiketoiminta ja digitaaliset ulkonäyttötaulut. Toimitusjohtaja Vesa Pihlajamaa pitää strategiapalaveria talousjohtaja Krister Höglundin kanssa. Pihlajamaan mukaan strategiaa muokataan nykyään usein.
TAUSTAT SuomenLehdistö 8/2017 13 keä, mutta jos se on draiverina, se ei johda kovin rohkeisiin innovaatioihin, Aalto-Setälä sanoo. Aalto-Setälän tavoitteena on, että Allerista tulee teknoyhtiö. Hän uskoo, että kaikki kilpailussa jäljelle jäävät yritykset tulevat tulevaisuudessa olemaan teknologiaa kehittäviä ja rakentavia yhtiöitä. – Nämä ovat juuri ne kaksi asiaa, joista saan helposti kritiikkiä, eli kun sanon, että puhukaa vähemmän strategiasta ja ryhtykää hommiin ja että meistä tulee kaikista teknoyhtiöitä, hän hymähtää. Sovelluskehitystä ja tapahtumatoimintaa Keski-Pohjanmaan Kirjapaino Oyj:n toimitusjohtaja Vesa Pihlajamaa on niin ikään sitä mieltä, että yritysjohdossa on erittäin tärkeää, että suunnitelma on määritelty ja että sen toteutumiseksi myös tehdään töitä. Keski-Pohjanmaan Kirjapainon strategian ydin on Pihlajamaan mukaan konsernin organisoimisessa niin, että se kykenee reagoimaan uusiin tilanteisiin. – Perinteinen lehtibisnes on aika tiukkaa. Tulevaisuutta haetaan digitaalisuuden ja uusien liiketoimintojen avulla. Konsernilla on 30 hengen digitaalisen liiketoiminnan yksikkö, jonka päätuotteisiin kuuluu muun muassa urheiluseuroille suunnattu toiminnanohjausratkaisu Jopox, sekä lisäksi oma mainostoimisto ja tapahtumatoimintaa. Keski-Pohjanmaan Kirjapaino osti syksyllä Suomen Messupromoottorit Oy:n, joka järjestää vuosittain yli kymmenen pääasiassa rakentamiseen liittyvää messutapahtumaa eri puolilla Suomea. Lehdissä keskeisimpiä tavoitteita ovat digitilaajien määrän lisääminen ja sisällön monipuolistaminen muun muassa videoilla. Keski-Pohjanmaan Kirjapainon viimeisin iso strategiaprosessi saatiin valmiiksi keväällä, ja nyt strategiaa päivitetään. Pihlajamaa kertoo, että strategia tehdään muutaman vuoden välein, mutta sitä muokataan vähintään vuosittain. – Kyllä maailma niin nopealiikkeinen on, että pientä hienosäätöä tulee koko ajan. Keväällä päättyneeseen strategiaprosessiin käytettiin aikaa muutama henkilötyökuukausi, ja siihen sisältyi pari työpajaa. – Otamme ihmiset mukaan tekemiseen ja kerromme kaikissa yhteyksissä, miten toimenpiteet liittyvät pidemmän tähtäimen tavoitteisiin. Hallituksen kokouksissa strategiaa käsitellään aina. Pihlajamaa arvelee, että työntekijät ovat sisäistäneet strategian hyvin. – Jos yksittäiseltä työntekijältä kysytään hississä strategiaamme, ei hän sitä ehkä osaa suoralta kädeltä heittää. Mutta ei se ole mielestäni tarkoituskaan. Kun aletaan enemmän keskustella strategiasta ja sen mukaisista toimistamme, ihmiset kyllä ymmärtävät niiden yhteyden. ? ” Saan helposti kritiikkiä, kun sanon, että puhukaa vähemmän strategiasta ja ryhtykää hommiin ja että meistä tulee kaikista teknoyhtiöitä.” ” Monilta media-alan yrityksiltä puuttuu usko, että ne voivat menestyä. Ne yrittä vät vain selviytyä sen sijaan, että etsisivät sinnikkäästi kasvua.” Keskisuomalainen-konsernin juuri uusitussa strategiassa satsataan perinteisen lehtibisneksen rinnalla muun muassa digimainostauluihin ja kiinteistöihin. Marco Mäkinen Pauli Aalto-Setälä LI N D A SA U KK O -R AU TA
14 SuomenLehdistö 8/2017 650 digitilausta päivässä Norjalaisen Amedian lehdissä tilaajamäärä on kasvanut jo kaksi vuotta. Kasvu vaati journalismin keksimisen uudelleen datan avulla. PALUU JOULULOMILTA tammikuussa 2016. Norjalaisen mediakonsernin Amedian väkeä oli kerääntynyt isojen skriinien eteen katsomaan tuoreimmat luvut. Yli 60 maakunnallisen ja paikallisen sanomalehden ketjussa oli työskennelty digitilaajien määrän kasvattamiseksi systemaattisesti useamman vuoden ajan. Luvut tulivat ruudulle, hiljaisuus laskeutui. – Meidän täytyy tarkistaa tämä data, Pål Nedregotten sai sanottua. Ensimmäistä kertaa tilaajamäärä näytti olevan nopeassa nousussa, mutta kukaan ei uskaltanut uskoa lukujen pitävän paikkaansa. Kasvu kiihtyi keväällä Kasvu on jatkunut vuoden 2016 alusta asti. Tällä hetkellä Amedia saa konsernitasolla 650 uutta digitilausta vuorokaudessa. Sama tahti on jatkunut keväästä saakka. Sitä ennen mentiin pitkään 350 uuden tilauksen vuorokausitahtia. Konsernin lehdillä on nyt enemmän tilaajia kuin koskaan aiemmin. Lehdistä 53:n tilaajamäärä on kasvussa, ja kasvu tulee verkosta. Lokakuun lopussa yhtiön lehdillä oli 156 000 vain digitaalisesta tilauksesta maksavaa asiakasta. Se joukko on merkittävästi printtitilaajia nuorempaa. Mutta miten tähän on tultu? Vuonna 2013 Amediassa oli tultu johtopäätökseen, etteivät digitaaliset mainostuotot pysty rahoittamaan paikallisjournalismia. Samalla levikit laskivat 7–9 prosenttia joka vuosi. Strateginen painopiste siirrettiin digitaalisiin tilauksiin. Työ käynnistyi konsernin yhteisen verkon tilaajatunnistuksen rakentamisella. Maksumalliksi valittiin freemium, jossa osa jutuista on aina maksullisia ja osa ilmaisia. Alusta saakka printin tilaukseen kuului täysi verkon lukuoikeus. Analytiikan ja kokeilujen perusteella maksullisten juttujen osuutta kasvatettiin 40–60 prosenttiin journalismista. Testaus osoitti yllättäen myös, että lukijat olivat valmiita maksamaan tilauksesta enemmän kuin oli uskallettu toivoa. Digitilauksen hinnaksi määrittyi lehdestä riippuen 16–25 euroa kuukaudessa, mikä on merkittävästi enemmän kuin esiTeksti: Riikka Virranta TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME
SuomenLehdistö 8/2017 15 TAUSTAT 650 digitilausta päivässä merkiksi Netflixin tai Spotifyn kuukausimaksu. Ei viraalihittejä vaan lisäarvoa Amedian innovaatiojohtajan Pål Nedregottenin mukaan tärkein syy kasvuun on datan perusteella tehdyt muutokset sisältöihin: journalismi piti keksiä uudestaan. – Datan analyysi on auttanut meitä ymmärtämään, millainen journalismi on tärkeää ja mitä meidän pitäisi tehdä vähemmän. Viraalihittien tavoittelusta on luovuttu, sillä ne eivät tuo arvoa paikalliselle yhteisölle saati sitoutuneita lukijoita. Huomio on journalismin pariin palaavissa käyttäjissä, sillä he ovat otollisimpia tilaamaan. AM ED IA Jo varhaisessa vaiheessa sisältöanalyysi osoitti, että resursseja oli kohdistettu vääränlaiseen tekemiseen. Etenkin kulttuurista mutta myös politiikasta, julkisesta sektorista ja urheilusta kirjoitettiin paljon mutta juttuja luettiin verkossa vähän. Sen sijaan esimerkiksi joukkoliikenteestä, terveysja sosiaalialasta ja kiinteistöistä kirjoitettiin vähän, mutta jutut olivat suosittuja. – Käsittelimme heikosti myös esimerkiksi paikallista bisnestä. Liikkeen avaaminen paljastui lukijoille tärkeäksi aiheeksi, Nedregotten kertoo. Ongelmaksi osoittautui, että verkkoon tehtiin juttuja printti edellä. Jos lehteen oli suunniteltu kuusi aukeaON YKSI aihealue, josta en tähän asti ole uskaltanut mielipiteitäni lehteen kirjoittaa. Se ei ole maahanmuutto, vaikka senkin kanssa saa varautua vihaposteiluun. Se ei ole naisten asema, vaikka feministisiksi tulkittujen tekstien kautta on nykyisin vapaata riistaa väkivallalla hekumoiville misogynisteille. Se ei ole edes MV-lehti, jonka käsittely on kuin lihapala raatelua odottaville hampaille. Se on äitiys. Laajemminkin vanhemmuus ja kasvatus, mutta kaikkein eniten myytin ytimessä kiiluva äitiys. JOS OMIA lapsia ei ole, kasvatusmielipiteillä ei ole oikein arvoa. Korkeintaan voi raportoida neutraalisti perhevapaiden uudistamisesta. Ehkä esittää myös kolumnissa toiveen siitä, että vapaat saataisiin jaettua tasaisemmin naisten ja miesten kesken. Tietysti kaikkien pitäisi saada kirjoittaa kasvatuksesta ja vanhemmuudesta, jopa äitiydestä. Sensuuri lienee oman pään sisällä. ”Mitä sinä lapseton mistään tiedät” -argumentti on kuitenkin valmiina leiskahtamaan lukijan näppäimistöltä. Lapseton saa kuulla samaista lausetta tarpeeksi siviilielämänsä arkitilanteissa. Ehkä itseään haluaa hiukan suojella. Varsinkin kun lapsettoman kelpaamattomuus edes kokonaisena naisena piileksii saman päättelyketjun laitamilla. Ei sellaista jaksaisi kuulla. Anu Silfverberg nimittää mainiossa Äitikortti-kirjassaan (2013) kyseistä palautteenantajajoukkoa ”Pienten Lasten Äideiksi”. Usein he allekirjoittavat postinsa noilla sanoilla. Myös viesti kuuluu tyyliin ”pienten lasten äitinä olen sitä ja sitä mieltä”. Ikään kuin muuta perustelua ei tarvittaisi. Oikeasti argumentti ei ole pätevä. Se pohjaa yksittäiseen kokemukseen eikä esimerkiksi tutkittuun tietoon. Silfverbergin mielestä äitikorttia vilauttamalla puhuja tekee itsestään muka muita moraalisemman siksi, että on äiti. Mielipiteet ovat naisen omia. Tästä huolimatta äitikortti helposti hiljentää lapsettoman. Siihen sisältyy implisiittinen viesti siitä, että pienten lasten vanhemmilla on automaattinen pääsy aivan erityisen, syvästi viisaan tiedon lähteelle. Lapsettomalta portti on suljettu. JOS KAIKKI menee onnellisesti, ihan lähitulevaisuudessa saan itsekin kulttuurisen luvan ilmaista mielipiteitäni äitiydestä ja vanhemmuudesta. Tätä kirjoittaessa siihen luultavasti menee enää viikkoja tai päiviä. Raskausaikana olen jo nauttinut uudesta oikeudestani ja sanonut reippaasti esimerkiksi, että mielestäni naiset kahmivat perhevapaita miehiltä. Vielä minulle voi sanoa, että ”odotahan vain, kun näet käytännössä, millaista se on”. Että vaikea vapaita on jakaa. Ennustus voi hyvin myös toteutua. Lisäksi myönnän auliisti jo nyt, että mieluusti kahmisin vapaat itsekin. Kukapa ei. Eri asia, onko se väistämättä reiluin ratkaisu lapsen ja isän kannalta. Yhteiskunnasta puhumattakaan. Oli miten oli, jo edes jonkinlainen lupa osallistua keskusteluun on nautinto. Yhtä lailla kuin on ollut tutustuminen imetysdiskurssiin tai kiintymysvanhemmuuden tapaisiin nykyilmiöihin, jotka kuuluvat yllättävän laajasti vanhemmuuskeskustelun takana. On hauska huomata, että niitä vielä raskaanakin tarkastelee samoilla aivoilla kuin aiemmin. Toivottavasti synnytyskään ei synnytä kauhujen ”Pienten Lasten Äitiä”, joka lyttää lapsettomien puheenvuorot tai luulee olevansa moraalisempi kuin aiemmin. ? Kaisa Hahto on Lännen Median toimittaja. le hd en te kij ä ” ’Mitä sinä lapseton mistään tiedät’ -argumentti on valmiina leiskahtamaan lukijan näppäimistöltä.” Kielletty aihe Paikallisten jalkapallo-otteluiden lähettäminen suorana verkossa tuo valtavasti tilaajia. Kuvassa Finnmarkin alueen lehtien kuvaustiimi. Päivälehti Finnmark Dagbladin digitilaajien määrä ohitti printtitilaajien määrän tammikuussa. > Jatkuu seuraavalla sivulla.
16 SuomenLehdistö 8/2017 TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME maa kulttuuria, se piti täyttää vaikka kiinnostavaa sisältöä ei olisi ollut niin paljon. Työprosessia muutettiin niin, että se etenee nyt kaikissa lehdissä verkko edellä. Juttujen relevanssia lukijoille pyrittiin kasvattamaan datasta saadun tiedon avulla. Kulttuurikin paljastui tärkeäksi mutta erilainen journalismi kuin mitä oli totuttu tekemään. Nedregottenin mukaan norjalaiset lukevat mielellään juttuja mielenkiintoista elämää viettävistä kultturialan ihmisistä, hyvin kirjoitettuja arvioita, kulttuuriuutisia sekä juttuja festivaalien tyyppisistä tapahtumista, joihin moni osallistuu. Vähemmän kiinnostavat ennakkojutut konserteista ja julkistuksista. – Tarvitaan tosiaan epämukavia numeroita, jotta asiat muuttuvat. – Tietenkin olemme saaneet myös paljon vahvistusta sille, että asiat, joita olemme pitäneet tärkeinä, myös ovat tärkeitä. Suuret paikallisesta politiikasta ja korruptiosta kertovat jutut, joiden kaivamiseen olemme käyttäneet aikaa, ovat erittäin luettuja ja saavat tilaamaan. Livelähetys tuo tilaajia Kaikkein tehokkain yksittäinen tilausten synnyttäjä on kuitenkin ollut jalkapallo-otteluiden livelähetykset. – Aloitimme ne kokeiluna ja huomasimme pian, että osa lähettämistämme otteluista keräsi hurjan paikallisen yleisön ja toi paljon tilausmyyntiä, Nedregotten sanoo. Amedia päätti ostaa eksklusiiviset lähetysoikeudet kolmannen sarjatason jalkapallo-otteluihin. Vielä enemmän tilauksia toi kuitenkin juniorijalkapallo. Esimerkiksi Norjan suurimman lapsille ja nuorille suunnatun jalkapalloturnauksen lähettäminen livenä tuotti 1 600 digitilausta. – Meille turnaus oli pelkkä stuntti, sillä tunsimme jo teknologian ja miten hyödyntää sitä. – On paljon isovanhempia, vanhempia, tätejä ja setiä, jotka haluavat nähdä lasten pelaavan jalkapalloa. Pål Nedregottenin mukaan konsernin reilut 800 journalistia ovat yhtiön tärkein myyntitiimi. Noin 90 prosenttia tilauksista ostetaan verkossa ilman mitään ekstratyötä. Amediassa ollaan tarkkoja siitä, että ilmaiset verkkojutut eivät ole maksullisia kehnompia laadultaan – nehän ovat tärkein syy tehdä tilaus. – Tietenkin olemme tehneet paljon töitä ostopolun optimoimiseksi, jotta rekisteröityminen ja tilaaminen olisi mahdollisimman helppoa. Peruutukset agendalle Pål Nedregottenin mukaan aiemmin erillisinä toimineet lehdet ovat alkaneet jakaa tietoja, ideoita ja kokemuksia keskenään. Muutosta on edistänyt konsernin alle kymmenhenkinen kehitystiimi, joka vetää järjestelmällisiä pilottikokeiluja ja kursseja: miten editoidaan etusivua, miten kirjoitetaan kulttuurista… Tiimiä johtaa yksi Amedian lahjakkaimmista nuorista journalisteista. – Hän on ollut erittäin hyvä viestimään parhaista käytännöistä, tekemään oikeanlaista analyysiä ja ajamaan muutosta työkulttuurin. Hänen tiiminsä on varmasti yksi pääsyistä siihen, että olemme pystyneet pitämään kasvua yllä. Jossain vaiheessa digitilausten kasvu Amediassa tulee loppumaan. Jo nyt joidenkin lehtien luvut ovat tasaantumassa. Pål Nedregotten uskoo, että jatkossa työtä on tilausperuutusten torjumisessa. – Tällä hetkellä saamme tilaajia, joilla ei ole yhtä vahva suhde brändeihimme kuin alkuperäisillä tilaajilla. Tämänkin ongelman ytimessä on sama vastaus: hyvä journalismi. Amedian kuluvan vuoden tuloksesta on kehkeytymässä niin hyvä, että ”se melkein pyörryttää”. Isoja kysymyksiä pitää kuitenkin ratkoa mainosmyynnissä, joka laskee vaikka hitaammin kuin aiemmin. Amediassa uskotaan, että data on avain siinäkin. – Rahaa tullaan kaatamaan digitaaliseen mainontaan seuraavien viiden vuoden aikana. Meidän täytyy keksiä, miten saamme osamme siitä. Entä voiko tilausten kasvun kopioida muihin taloihin ja Suomeen? Pål Nedregottenin mukaan suunta on sama muissa norjalaisissa mediayhtiöissä ja Ruotsissakin näkyy hyvää kehitystä, vaikka siellä herättiin toimimaan myöhemmin. – En keksi, miksi tämä ei toimisi myös Suomessa, hän sanoo. ? ” Tarvitaan tosiaan epämukavia numeroita, jotta asiat muuttuvat.” Pål Nedregottenin mukaan Amediassa herättiin vähitellen siihen, miten olennaista journalismin muuttaminen oli tilausmäärän kasvattamisessa. ”Paljon journalismia tehtiin automaatiolla.” Vinkit Amedian kolme strategista askelta digitilauksissa 1. PRINTTITILAAJAT VERKKOON Amedia haluaa printin maksavat asiakkaat verkon asiakkaiksi. Houkuttimena tässä ovat premium-sisällöt, jotka printtitilaaja saa kirjautumista vastaan. Tarkoitus on luoda digitaalisia lukutottumuksia, jotta printin ilmestymisen harventaminen ei tulevaisuudessa tulisi shokkina ja toisaalta jotta yhä harvempi haluaisi perua tilauksensa. 2. EI-TILAAJAT KIRJAUTUMAAN Rekisteröitymistä on Amediassa kannustettu ilmaisilla kokeilujaksoilla, joiden aikana kirjautunut käyttäjä pääsee lukemaan maksullista sisältöä. Jakson jälkeenkin kirjautumalla pääsee kommentoimaan juttuja. Rekisteröityneet lukijat ovat saaneet myös tilaustarjouksia. Kirjautumistietojen kuten iän perusteella lehdet keräävät parempaa dataa siitä, mikä sisältö kiinnostaa eri lukijaryhmiä. 3. KIRJAUTUNEET TILAAJIKSI Kaikkein tärkein yleisösegmentti tavoitettavaksi ovat lojaalit, verkkopalvelua paljon käyttävät eitilaajat. Heidän joukostaan löytyvät potentiaaliset tilaajat. Amedian lehtien verkkopalveluissa 40–60 prosenttia sisällöistä on maksullista, joten lukija törmää maksumuuriin tiuhaan. Konsernissa on hyödynnetty myös tarjouskampanjoita – esimerkiksi Black Friday -kampanja toi viime vuonna 4 600 tilausta päivässä. Lähteet: Pål Nedregotten, Wan-Ifra, Journalism.co.uk VESA RANTA
18 SuomenLehdistö 8/2017 PALSTAT RUTINOITUNUT ORGANISAATIO ei muutu ainutlaatuisia ideoita luovaksi esimiehen käskystä, vaan luovuus edellyttää sopivaa vuorovaikutusta, verkostoitumista ja yhteistyötä. Luovassa kulttuurissa työntekijöitä rohkaistaan erikoistenkin ajatusten esittämiseen, mikä innostaa ajattelemaan ja toimimaan innovatiivisesti. Luovuutta edistää myös kannustaminen riskeihin, kokeiluihin, asioiden tarkasteluun eri näkökulmista sekä epäonnistumisista oppimiseen. Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun professorin (Professor of Practice) Nando Malmelinin ja vierailevan tutkijan Petro Poutasen kirjassa Luovuuden idea korostetaan luovuutta nimenomaan organisaatioiden ominaisuutena, ei yksilösuorituksena. Kulttuurimme hellii ajatusta luovista poikkeusyksilöistä, jotka innovoivat ja tekevät keksintöjä. Tutkimuksen mukaan tämän päivän työelämässä merkittävimmät innovaatiot tehdään kuitenkin tiimeissä. Monet keksinnöt ovat syntyneet näiden avoimien prosessien sivutuotteena usein jopa vahingossa ja sattumalta. LUOVASSA AJATTELUSSA on keskeistä ongelmien tunnistaminen ja muotoilu sekä erilaisten vaihtoehtoisten ratkaisumallien etsiminen, kokeileminen ja löytäminen. Luova organisaatio on moniääninen. Koska ongelmat ovat monimutkaisia, se edellyttää vuorovaikutusta eri alojen osaajien kesken. Luovuudelle ihanteellinen ilmapiiri sallii erikoisten ideoiden ja poikkeavien näkökulmien esittämisen mutta suosii myös rakentavaa keskustelua ja kriittistä ajattelua. Toimiva viestintä on tärkeää, koska se mahdollistaa ideoiden jakamisen ja välittämisen ihmisten kesken niin, että tiimiläiset voivat luoda yhdessä uudenlaisia ratkaisuja yhdistelemällä toistensa ajatuksia, tietoja ja osaamista. Luovan työn tärkein kannustin on yleensä työntekijöiden motivaatio. Tämä edellyttää, että työntekijä voi kokea työnsä merkitykselliseksi ja hän saa siitä palautetta. Luovuutta voidaan edistää lateraalisella eli sivuttaissuuntaisella ajattelulla, joka tarkoittaa tietoista näkökulman vaihtamista. Siinä ongelmanratkaisija pyrkii siirtymään rutiininomaisesta ajattelusta sivupoluille, minkä seurauksena esiin nousee uusia näkökulmia ja oivalluksia. MEDIA-ALALLA TARVITAAN nyt erityisen paljon ideoita ja luovuutta, kun kehitetään verkkoja mobiilijournalismiin uusia sisältöjä ja tapoja kertoa uutisia. Toimituksissa tasapainoillaan ristikkäisten vaatimusten välillä: aikatauluihin ja formaatteihin sidottu mediateollisuus suosii teollisen tuotannon logiikkaa, mutta formaateista huolimatta jokaisen mediasisällön pitäisi yllättää lukijansa positiivisesti. Lukijalle ei saa tulla liukuhihnatuotteen tuntua, eli kokemusta, että hän on nähnyt tämän kaiken monta kertaa ennenkin. Journalismi perustuu edelleen ideoihin. Ideoihin siitä, miten ja mistä näkökulmasta maailman menon voi jäsentää yksittäiseksi jutuksi tai juttupaketiksi. Jos jutusta puuttuu idea, se näkyy välittömästi. Kun journalistiikan opiskelijoilta kysytään, miksi he haluavat toimittajiksi, mahdollisuus toteuttaa ammatissa omaa luovuutta nousee tärkeimmäksi tekijäksi. Alalle tulijoilla on voimakas motivaatio käyttää työssään enemmän luovuutta kuin rutiineja. Media-alan kannattaisikin hyödyntää nykyistä enemmän nuorten näkemystä etsiessään uutta ekologista lokeroa. Lännen Median yhteistoimituksen lukemistotoimittaja Hanna Kuonanoja, millainen toimitusorganisaation pitäisi mielestäsi olla, jotta se kannustaisi mahdollisimman suureen luovuuteen? – Sellainen organisaatio, jossa ei jäkitetä omissa poteroissa, joissa on oltu 30 vuotta, vaan jossa konkarit, tulokkaat ja erilaisia töitä tekevät voivat heittää vapaasti ideoita. Luovuus ei synny käskemällä eikä suunnittelemalla etukäteen, että huomenna kello 13 aletaan ideoida ja olla luovia. – Hierarkia ei saa olla sellainen, että jotkut kokevat, että heidän ei pitäisi esittää ajatuksiaan. On yleistä, että kokeneemmat toimittajat tyrmäävät nuoremman alalle tulijan ideat sillä perusteella, että tästä tehtiin iso juttu jo joskus vuonna 1997. Viime vuosina toimituksia on karsittu yt-neuvotteluissa ja vähentämällä määräaikaisia. Uskaltavatko toimittajat riittävästi kokeilla, haastaa esimiehiä ja ottaa riskejä, jos samaan aikaan on pelko oman työpaikan menettämisestä? – Pelko työn jatkumisesta ei kannusta luovuuteen eikä riskinottoon, mutta en ole huomannut, että tilanne näkyisi esimiesten myötäilynä. – Toimitusten pieneneminen ja kiire näkyy siten, että osa toimittajista torppaa etukäteen omia ideoitaan, koska arvaa, että esimies määräisi ne toteutettavaksi seuraavaan lehteen. – Luovia ideoita ei esitetä, jos toimittaja tietää niiden tarkoittavan itselle lisää kiirettä, stressiä ja riskin epäonnistumisesta. Kiireessä ideoidaan mieluummin varman päälle sellaisia toteutuksia, jotka ehtii varmasti tehdä. Sinut tunnetaan luovana toimittajana. Miten omaa luovuuttaan voi kehittää? – Olen sitä mieltä, että luovuus on pitkälti syntymäominaisuus, joka varmaan ohjaa myös alalle hakeutumista. Luova ihminen on laajasti kiinnostunut asioista ja herkkä kuuntelemaan erilaisia ihmisiä. Se on tapa, jolla katselee maailmaa ja miten sen näkee. – Pyrin pohtimaan, onko juttuun suunnittelemani idea tai toimintatapa vain se ensimmäisenä mieleen tullut, vai mitä voisivat olla muut ideat. Pitäisikö toimittajille antaa enemmän aikaa luovaan ajatteluun, kuten joissakin it-firmoissa tehdään? – Kyllä. Uuden kokeilussa on aina se riski, että kokeilu ei onnistu tai ainakin siinä menee enemmän aikaa kuin rutiiniratkaisuilla. Ei ole hyvä, että ensimmäinen ajatus juttuprojektin kohdalla on, miten saan sen määräaikaan mennessä valmiiksi. Voiko luovuus pelastaa journalismin tulevaisuudessa? – Jos tulevaisuuden pirstaloituvassa mediakentässä haluaa pärjätä, pitää olla omaperäisiä ja ainutlaatuisia sisältöjä. Mielestäni vain sisältöjen kautta voidaan osoittaa lukijoille, että sinä tarvitset ehdottomasti tätä lehteä. Se vaatii ideoita, kokeiluja ja ennakkoluulottomuutta. ? te or ia & kä yt än tö Teoria väittää: Luovuus on organisaation ominaisuus. Se toteutuu parhaiten yhteisössä, jossa erilaisia työntekijöitä rohkaistaan vuorovaikutukseen ja epäonnistumisista oppimiseen. Luovuus syntyy törmäyksissä Tutkijat: Nando Malmelin & Petro Poutanen. Tutkimus: Luovuuden idea. Luovuus työelämässä, yhteisöissä ja organisaatioissa. Gaudeamus, 2017. Aineisto: Tieteellinen tutkimuskirjallisuus sekä kirjoittajien tutkimukset luovissa organisaatioissa. Tekijä: Kalevan toimittaja Hanna Kuonanoja. Kokemus: Lukemistotoimittaja Lännen Median yhteistoimituksessa vuodesta 2014. Kalevan toimittajana vuodesta 2007. Filosofian maisteri Jyväskylän yliopiston journalistiikasta 2010. Fakta Fakta Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston kielija viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi Käytäntö vastaa: Luovia ideoita ei esitetä, jos toimittaja tietää niiden tarkoittavan itselleen lisää kiirettä ja stressiä. Kuitenkin kuluttajat haluavat maksaa vain erottuvista ja ainutlaatuisista sisällöistä.
SuomenLehdistö 8/2017 19 PALSTAT Media tarvitsee pitkän tähtäimen stragegian RAPORTTI: Ei kai laadukkaille uutismedioille käy kuten oopperalle? Ooppera oli ennen kaiken kansan huvia, mutta nykyään verovaroin tuettu eliitin kohtaamispaikka. Tämä vertaus mielessään professori Lucy Kueng lähti selvittämään maailman johtavista mediaorganisaatioista, miten ne pysyvät digitaalisen murroksen kyydissä. Reuters-instituutille tekemässään raportissa Kueng rakentaa yli 60 tekemänsä haastattelun pohjalta kuusikohtaisen ohjeistuksen, jonka avulla mediayhtiöt voivat pärjätä murroksessa. Kuengin listauksen ensimmäinen kohta on pitkäaikaisen, vähintään 5–7 vuoden päähän katsovan strategian tekemisen tärkeys. Nyt pitkäaikainen strategia jää mediayhtiöissä helposti nopean reagoinnin ja lyhyiden projektien varjoon. ”Monelta vanhalta toimijalta puuttuu pitkäaikainen suunnitelma kestävästä tulevaisuudesta”, Kueng kirjoittaa. Muita murroksen keskellä tärkeitä asioita ovat raportin mukaan ketteryys, kyky kehittää uusia asioita, johtajuus, henkilöstö ja kulttuuri. Näiden onnistumisesta riippuu, luritteleeko mediaorganisaatio tulevaisuudessa iloisena sopraanona vai surumielisenä bassona. Janne Arola > Lucy Kueng: Going Digital – A Roadmap for Organisational Transformation https:// goo.gl/mwkMFf Printti ei kohise vaan tarjoaa rauhan KIRJA: Moni on ehtinyt julistaa printtilehdet kuolleiksi, vaikka niillä on paljon ominaisuuksia, joihin digituotteet eivät yllä. Näistä ominaisuuksista kertoo Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun Professor of Practice Pekka Mattila tämän vuoden Mediakirjassa. Hän esimerkiksi arvioi, että printti alustana tarjoaa digitaalisuutta suuremman rauhan. Siksi printti on mainonnassa digitaalisia kanavia vaikuttavampi, koska se antaa mahdollisuuden dominoida lukijan havaintokenttää paremmin. ”Osa mainostajista käyttää tämän tilaisuuden aika huonosti hyväkseen”, Mattila sanoo. Mattilan mielestä medioiden on tärkeää uskaltaa erottautua ja kohdentaa myös printissä. Hänestä on harhaluulo, että Suomen markkina olisi liian pieni segmentoinnille. ”Tarvitaan ymmärrys siitä, että perinteistä yhtenäistä kohderyhmää ei enää ole. Toisaalta yhden mediabrändin alla voi olla hyvin erilaisia yleisöjä tavoittavia tuotteita”, Mattila sanoo. Esimerkiksi hän nostaa Kauppalehden, jonka runkolehti on ”ruudinkuivaa” talousasiaa, mutta saman sateenvarjon alla ilmestyy myös lifestyle-julkaisu Optio. Mediakirjassa käsitellään myös muun muassa aikuisten mediakasvatusta, Donald Trumpin hallitsemaa mediamaisemaa ja nuorten mediankäyttöä. Janne Arola > Mediakirja 2017 (Medialiitto, Aikakausmedia, Graafinen Teollisuus, Sanomalehtien Liitto, Suomen Kustannusyhdistys) Yksityisyyden aikaan ei ole paluuta RAPORTTI: Norjalainen mediayhtiö Schibsted on hiljattain julkaissut vuosittaisen Future Report -tulevaisuuskatsauksensa. Katsauksessa käsitellään media-alan ja yhteiskunnan trendejä, joista yksityisyys – tai sen katoaminen – on yksi suurimmista. Raporttiin on haastateltu puolalaista psykologia ja datatieteilijää Michal Kosinskia, joka jo joitakin vuosia ennen Yhdysvaltain presidentinvaaleja osoitti tutkimuksellaan, että datan avulla äänestäjiin on mahdollista vaikuttaa poliittisesti. Raportissa hän kertoo, että esimerkiksi Facebook tietää käyttäjistään todennäköisesti enemmän kuin he itse. ”Käyttäjä ei ole ehkä koskaan kertonut poliittisista näkemyksistään Facebookissa, mutta erilaisista toimista ja yhteyksistä Facebook pystyy silti tunnistamaan ne.” Yksi asia on Kosinskin mielestä selvä: yksityisyyden aikaan ei ole paluuta. ”Mitä nopeammin ryhdymme pohtimaan keinoja selviytyä, sitä turvallisempi ja vieraanvaraisempi yksityisyyden jälkeinen aika on”, Kosinski korostaa. Janne Arola > Schibsted: The Future Report https:// goo.gl/jDMgPP tu tk im us no st o ki rj at ie to ELIN A RAJA LA ” Kun kamerat sammuvat, (Timo) Soini muuttaa äänensävyään, kiittää tiukoista kysymyksistä ja sanoo nauttivansa sellaisiin vastaamisesta. Monet ministerit puhuvat epämuodollisissa tilanteissa nuotilla, jota kansalaiset eivät koskaan kuule. He ovat rentoja ja vapautuneita – antavat itsestään inhimillisen kuvan.” Lännen median politiikan toimittaja Lauri Nurmi kirjassaan Perussuomalaisten hajoamisen historia (Into)
20 SuomenLehdistö 8/2017 Totuus ja tehtävä m ai lla & ha lm ei lla Jos pesuaineja lakanakauppiaat pystyvät maailmaa parantaviin tekoihin, miksei uutismediakin pystyisi? Kirjoittaja Jani Halme on mediatoimisto ToinenPHD:n luova johtaja ja digitoimisto Kuubin osakas. Hänet palkittiin tänä vuonna Suurella journalistipalkinnolla. jani.halme@ toinenphd.com PALSTAT ONKO MITÄÄN ärsyttävämpää kuin pitkä lento samassa koneessa raivoisasti itkevän lapsen kanssa? Yhdysvaltalaisen lentoyhtiö JetBluen mielestä se on erinomainen juttu. He jopa antavat huomattavan alennuksen vanhemmille, joiden mukula sattuu parkumaan heidän koneessaan. Lempeä teko sai Yhdysvalloissa aikaan laajan keskustelun yhteiskunnan asenteista perheen pienimpiä kohtaan. Samaan aikaan JetBluen tunnettuus ja myönteinen mielikuva nousivat huimasti. JetBlue onnistui siinä, mitä kaikki brändit nyt yrittävät. Se teki onnistuneen merkityksellisyyskampanjan. Brändit pyrkivät kuluttajien sydämiin merkityksellisten tekojen kautta. On muotia toimia jonkin normaalia liiketoimintaa suuremman päämäärän puolesta. Taustalla on kuluttajan vallan kasvu ja halu käyttää tuota valtaa. Yhä useampi meistä haluaa äänestää lompakollaan paremman maailman puolesta. Arvojen pitää muuttua selkeiksi teoiksi sen sijaan, että ne ovat vain yleviä virkkeitä vuosikertomusten sisäsivuilla. Nike työskentelee tyttöjen paremman aseman puolesta etenkin kehittyvillä markkinoilla. Se on ymmärrettävää, sillä vapaasti harrastuksensa valitseva nainen on yhtiölle hyvä asiakas. Pesuainevalmistaja Omo on nostanut puheenaiheeksi lasten ulkona leikkimisen. Kohutussa mainoksessaan he todistelivat jopa elinkautisvankien ulkoilevan päivittäin nykylapsia enemmän. Kilpaileva tuote Ariel vastaavasti kampanjoi massiivisesti sen puolesta, että kotityöt ja etenkin pyykkihommat jakaantuisivat tasaisemmin naisten ja miesten välillä. MERKITYKSELLISYYSMARKKINOINTI EROAA hyväntekeväisyydestä siinä, että voittoa tavoittelevat yhtiöt toimivat tärkeäksi kokemansa asian puolesta. Asia on ollut monelle yritykselle sisäisesti vaikea pala. Olisi niin paljon helpompi vain valmistaa tuotetta ja ostaa sille mainontaa. On pelätty etenkin asiakkaiden reaktioita. Suomessa merkitysmarkkinointia tekee näyttävimmin Finlayson. Sukupuolten välisen palkkaeron kritisoiminen vain naisille suunnatulla alennuskampanjalla jouduttiin keskeyttämään some-kohun saattelemana. Sitä edelsivät tuotelanseeraukset seksuaalisen tasa-arvon ja tekstiilien kierrättämisen edistämiseksi. Rohkeus näkyy pankkitilillä. Yhtiön liikevaihto on kaksinkertaistunut vuodessa, ja pitkä tappiokierre on kääntynyt miljoonien eurojen voitoiksi. Merkityksellisyyden trendin luulisi sopivan hyvin myös uutismedialle. Kokeehan moni toimitus puolustavansa jotain mediatalon liiketoimintaa suurempaa asiaa. Mutta mikä se tehtävä on? Tehtävä pitää kommunikoida kirkkaammin, ja sitä tulee mielestäni toteuttaa pääkirjoitusta laajemmin keinoin. Toiminnan tielle astumisessa on toki iso este. Se on toimittajien omaksuma objektiivinen rooli. Puolueettoman tarkkailijan asema koetaan niin pyhäksi, että muun toiminnan kuin artikkelien kirjoittamisen pelätään häpäisevän sen. Varotaan visusti, ettei vaan jouduta osapuoleksi. Edelleen vain osoitetaan epäkohta, mutta itse asialle ei tehdä mitään. Tuo rooli ei ole luonnonvoima vaan ihmisen luoma, joten sen voi miettiä uudestaan – etenkin kun levikit jatkavat laskuaan. TOIMITUSTEN ITSE itselleen luomista rajoituksista on tänä syksynä puhunut etenkin toimittaja-kirjailija Taneli Heikka. Hänen uuden väitöskirjansa mukaan objektiivisuus roolina paitsi rajaa median tehtävien toteuttamista myös eristää toimituksia ympäröivästä maailmasta. Eristäytymistä ylläpitää lisäksi mediatalojen pörssilistautuminen. Yhteiskunnallisten tekojen tekemistä estää halu miellyttää valtavaa määrää erilaisia sidosryhmiä. Heikka haluaisi vallan vahtikoiran roolin laajenevan opaskoiran työhön. Hän toivoo median olevan edes yhteiskunnallisen keskustelun koollekutsuja ja tulkki erimielisten ihmisryhmien välillä. Pelkän raportoinnin oheen kaivataan ratkaisuhakuista journalismia. Olen aivan samaan mieltä. Jos pesuainefirmat ja lakanakauppiaat pystyvät maailmaa paremmaksi muuttaviin tekoihin, miksi uutismediat eivät pystyisi siihen? Aamulehden päätös siirtyä sukupuolineutraalien titteleiden tielle oli hieno aloitus. Siitä on hyvä jatkaa vaikkapa jonkun median arvoihin sopivan lakialoitteen ajamisen tielle. ? Merkityksellisyyden trendin luulisi sopivan uutismedialle. Mutta mikä sen tehtävä on? HA NN A SA KA RA
PALSTAT SuomenLehdistö 8/2017 21 ILTALEHTI Julkisen sanan neuvoston langettava päätös lainaamista, totuudenmukaista tiedonvälitystä, tietojen tarkistamista, lähdekritiikkiä, kuvan harhaanjohtavaa käyttöä ja olennaista asiavirhettä koskevassa asiassa. Lehti kertoi printtilehdessä ja kahdessa verkkosivuillaan julkaistussa jutussa puna-armeijan kouluttaneen hirviä taistelutarkoituksiin. Jutuissa oli olennaisia asiavirheitä. Tiedot oli saatu uudesta turisteille suunnatusta museosta, mutta niiden alkuperäisenä lähteenä oli venäläisen lehden aprillipila. Lehti teki aiheesta printtilehteen ja verkkosivuilleen jatkojutut, mutta ei korjannut alkuperäisten juttujen virheitä Journalistin ohjeiden mukaisesti. Jatkojutut perustuivat lehden omaan tiedonhankintaan, joten niissä ei ollut tarpeen mainita muita lähteitä. Lisäksi lehti käytti jutuissa manipuloituja kuvia kertomatta siitä yleisölle. Kantelu 15.8.2017 Kantelu kohdistuu Iltalehden 13.7.2017 verkkosivuillaan ja printtiversiossaan julkaisemaan juttuun ”Neuvostoliitto koulutti sotahirviä Suomea vastaan”. Kantelu kohdistuu myös Iltalehden 13.7.2017 verkkosivuillaan julkaisemaan jatkojuttuun ”Museo vakuuttaa sotahirvien olevan todellisia: Tietenkin on mahdollista, että yksi kuva on manipuloitu.” Kantelu kohdistuu myös Iltalehden 27.7.2017 verkkosivuillaan julkaisemaan jatkojuttuun ”Kansallisarkiston asiantuntija oikaisee museon väitteet sotahirvistä: Koulutettiin kyllä, mutta ei käytetty taisteluhirvinä.” sekä Iltalehden 29.7.2017 printtiversiossaan julkaisemaan ”täsmentävään” jatkojuttuun ”Asiantuntija oikaisee museon väitteet sotahirvistä”. Näiden kahden jatkojutun osalta kantelu kohdistuu ainoastaan siihen, onko jatkojutuilla riittävällä tavalla korjattu alkuperäisissä jutuissa esiintyneet virheet sekä siitä, onko niihin käytetty toisen työtä siten, että ne olisivat edellyttäneet lähdemerkintää. Kantelijan mukaan Iltalehti mainosti 13.7.2017 lööpissään näyttävästi paljastusta Huuhkanmäen sotahistoriallisesta museosta, kuinka ”Neuvostoliitto koulutti satoja sotahirviä Suomea vastaan”. Kantelijan mukaan kyseessä oli seitsemän vuotta vanha venäläinen aprillipila Popular Mechanics-nimisestä julkaisusta. Kantelija sanoo, että Iltalehti käytti myös viisi vuotta myöhemmin julkaistun Fishki.netin jatkaman aprillipilan tekstiä ja jutun kuvat olivat manipuloituja. Kantelija kertoo ilmoittaneensa Iltalehdelle sen käyttämästä manipuloidusta kuvasta 13.7.2017 ja pyytäneensä oikaisua sekä lähdeviitettä asiasta julkaisemaansa verkkoartikkeliin. ”Toimittaja ei tähän suostunut, joten jatkoin artikkeliani ja paljastin koko asian olevan aprillipila. Toimittaja ei vieläkään suostunut oikaisemaan omaa artikkeliaan, vaan teki jatkojutun (Iltalehti 13.7.2017), jossa museon johtaja piti oikaisuvaatimusta vitsinä. Popular Mechanicsin artikkelin lopussa lukee selvästi jutun olevan aprillipila: asia selviää jo Google-kääntäjällä.” Kantelija kertoo tutkineensa koko keksityn jutun väitteineen 23.7.2017 jatkoartikkelissaan ”Yle ja Iltalehti uskovat yhä sotahirviin”. Kantelija pyysi päätoimittajilta oikaisua sekä lähdeviitettä artikkeliinsa, mutta kukaan Iltalehdestä ei vastannut hänelle. Kantelija kertoo todistaneensa artikkelissaan viitteiden avulla Iltalehden tiedot vääriksi, kuvat manipuloiduiksi ja jutun aprillipilaksi. Sotahirviä ei koskaan ollut olemassa, hirviä oli yritetty kouluttaa sodan jälkeen vain pienessä määrin ja kokeiltu vetojuhtana. Kantelija kertoo, että Iltalehti julkaisi lopulta 27.7.2017 Kansallisarkiston tutkijan Dmitri Frolovin haastattelun, jossa tämä toteaa täsmälleen samat asiat lyhennettynä – kuvat olivat manipuloituja, tiedot olivat aprillipilasta, sotahirviä ei koskaan ollut olemassa, ja hirviä oli kokeiltu vain pienessä määrin vetojuhtana. Kantelijan mukaan jutussa ei ollut oikaisulähdettä. Kantelijan mukaan sotahirvistä ei ole hänen artikkelinsa yhden blogikirjoituksen lisäksi julkaistu yhtään oikaisevaa artikkelia. Kantelijan mukaan Iltalehden artikkelit ovat edelleen virheellisiä ja peittelevät lehden tekemiä virheitä. Alkuperäisen artikkelin väitteeseen suomalaisten kimppuun hyökänneistä sotahirvistä on lisätty maininta ”Myöhemmin täsmentyneiden tietojen valossa tätä ei ole vahvistettu”, vaikka tiedetään kaiken olevan aprillipilaa. Jatkojuttu (Iltalehti 13.7.2017) antaa edelleen ymmärtää, että sotahirviä olisi ollut puna-armeijalla. Kantelija toteaa, että Iltalehti ei oikaise jutussaan 27.7.2017 omia virheitään vaan syyttää museota ja esittää asian niin kuin sotahirvet olisivat kuitenkin tavallaan totta. Kantelija ei tiedä, onko Iltalehti oikaissut asioita printtilehdessä tai alkuperäisen artikkelin tavoin kannessa ja näyttävästi mainosjulisteessa. Kantelijan mukaan Iltalehti on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtaa 7 toisen työn hyväksikäyttämisestä sekä kohtia 8, 10, 11 ja 12 totuudenmukaisesta tiedonvälityksestä ja lisäksi kohtaa 20 virheen asianmukaisesta korjaamisesta. Kantelija viittaa myös kantelussaan JSN:n langettavaan päätökseen 6484/SL/17 avaruusolentojen lähettämistä radiosignaaleista. Kantelijan mukaan skandaalihakuiset ja virheelliset historiajutut ovat omiaan heikentämään journalismin uskottavuutta ja koko yhteiskunnallisen keskustelun faktapohjaisuutta. Kantelija muistuttaa, että Iltalehden päätoimittaja on sitoutunut Päätoimittajien yhdistyksen julkilausumaan ”Luotettavan median puolesta”. ”Lehden skandaalinhakuisen jutun puutteellinen korjaaminen, toisen työn hyväksi käyttäminen ja sen väheksyntä sekä omien virheiden piilottelu eivät ole luotettavan median toimintaa.” Päätoimittajan vastaus 15.9.2017 Päätoimittaja Petri Hakalan mukaan Iltalehti ei käyttänyt kantelun kohteena olevan juttunsa lähteenä Fishki.netiä. Päätoimittajan mukaan jutussa oli kaksi kuvaa, joista toinen oli manipuloitu. ”Kun tämä tuli toimituksen tietoon, kuva poistettiin ja siitä kerrottiin asianmukaisesti lukijoille. Toisen kuvan aitoutta ei ole kukaan kyseenalaistanut.” Päätoimittaja toteaa, että häntä pyydetään ottamaan vastauksessaan kantaa myös siihen, onko jutussa yhä edelleen yksi tai useampi manipuloitu kuva, jonka yhteydessä ei ole kerrottu manipulaatiosta. ”Ei ole. Kantelijan mainitsema kuvamanipulaatio on poistettu jutusta ja tästä on kerrottu asianmukaisesti. Jutussa on yhä kuva, jossa venäläissotilaat käyttävät hirveä juhtana, kuten Kansallisarkiston mukaan tekivätkin.” Päätoimittajan mukaan Iltalehden juttu perustui Huuhkanmäen sotahistoriallisen museon johtajan ja työntekijän haastatteluun. Lisäksi asiaa varmistettiin muun muassa Wikipedian artikkelista, joka pohjaa tietonsa teokseen Geist, Valerius (1998) Deer of the World: Their Evolution, Behaviour, and Ecology. Juttu ei perustunut kantelijan mainitsemaan Popular Mechanics -julkaisun artikkeliin. Päätoimittaja toteaa, että kantelijan mainitseman Päivän Lehden artikkelin mukaan väitteet sotahirvistä ovat valheellisia, koska 1) kuva on manipuloitu ja 2) Popular Mechanics -lehden juttu oli aprillipila. Päätoimittaja toteaa, että tieto yhdestä manipuloidusta kuvasta oikaistiin välittömästi, kun asia tuli toimituksen tietoon. ”Se, että yksi kuva on manipuloitu, ei tarkoita, että koko juttu olisi perätön. Koska juttu ei pohjautunut kantelijan väittämään Popular Mechanics -lehden artikkeliin, ei sitä lähdetty oikaisemaan sillä perustein, että kyseisen jutun kerrottiin olevan aprillipila. Toimitus pyrki tarkistamaan tietoja muista lähteistä, minkä takia lähdeviitteitä ei katsottu tarpeellisiksi. Myöskin, koska kyseessä oli oikaisuvaatimus, ei lähdeviite Päivän Lehteen ollut tarpeen, sillä Päivän Lehteä ei käytetty lähteenä.” Päätoimittaja toteaa, että koska juttu ja oikaisuvaatimukset ajoittuivat kesäja loma-aikaan, oli tarkistusten tekeminen hidasta. Iltalehti julkaisi heti jatkojutun, jossa mainittiin kuvamanipulaatiosta ja tuotiin ilmi epäilyt aprillipilasta. Toinen, oikaiseva jatkojuttu tehtiin, kun tarkistukset saatiin tehtyä. Päätoimittajan mukaan kantelijan väite, jonka mukaan Iltalehden 27.7.2017 julkaisemassa Dmitri Frolovin haastattelussa todettaisiin täsmälleen samat asiat kuin kantelija on julkaissut artikkelissaan, mutta lyhennettynä – kuvat olivat manipuloituja, tiedot olivat aprillipilasta, sotahirviä ei koskaan ollut olemassa, ja hirviä oli kokeiltu vain pienessä määrin vetojuhtana, ei pidä paikkaansa. Päätoimittajan mukaan kantelijan väite, että jutussa ei ole minkäänlaista oikaisulähdettä, vaikka kantelija on sitä mieltä, ettei sotahirvistä ole yhden blogikirjoituksen lisäksi kirjoittanut mikään muu media oikaisevaa artikkelia kuin kantelija, ei pidä paikkaansa. Päätoimittajan mukaan Iltalehden jatkojutussa professori Dmitri Frolov kertoi, että niitä (hirviä) käytettiin kyllä esimerkiksi rekien vetämiseen sodassa. Hänen mukaansa reet saattoivat olla ammuksilla lastattuja, joten sinänsä hirviä käytettiin sotatarkoituksiin. Päätoimittajan mukaan ”ei siis voida yksiselitteisesti väittää, ettei sotahirviä koskaan ole ollut olemassa. Frolov ei puhunut manipuloiduista kuvista mitään eikä sanonut Iltalehden jutun tietojen olevan peräisin aprillipilasta. Jutun lähde on mainittu: se on Dimitri Frolovin haastattelu.” Päätoimittaja kertaa kantelijan väitteet: ”Kantelijan mukaan Iltalehden jutut ovat edelleen virheellisiä ja peittelevät lehden tekemiä virheitä. Kantelijan mukaan alkuperäisen jutun väitteeseen suomalaisten kimppuun hyökänneistä sotahirvistä on lisätty maininta: ”Myöhemmin täsmentyneiden tietojen valossa tätä ei ole vahvistettu”, vaikka tiedetään kaiken olevan aprillipilaa. Jatkojuttu (Iltalehti 13.7.2017) antaa edelleen ymmärtää, että sotahirviä olisi ollut puna-armeijalla. Kantelijan mukaan 27.7. julkaistussa jutussa lehti ei oikaise omia virheitään, vaan syyttää Huuhkanmäen sotahistoriallista museota ja esittää asian niin kuin sotahirvet olisivat kuitenkin tavallaan totta. Kantelija ei tiedä, onko Iltalehti oikaissut asioita printtilehdessä tai alkuperäisen artikkelin tavoin kannessa ja näyttävästi mainosjulisteessa, koska lehti lopetti vastaamasta oikaisupyyntöön.” Päätoimittaja toteaa lopuksi, että Iltalehti teki oikaisevan jatkojutun, korjasi virheet ja kertoi tästä avoimesti lukijoille. ”Toisin kuin kantelija väittää kaiken ei tiedetä olevan aprillipilaa. Kuten yllä on todettu, puna-armeijalla oli hirviä, joita käytettiin sotatarkoituksiin. Se, onko kyseessä sotahirvi vai ei, on tulkintakysymys. Jatkojutussa käsite avataan lukijoille. Painetussa lehdessä täsmentävä jatkojuttu julkaistiin 29.7.2017.” Ratkaisu JO 7: Myös toisen työtä käytettäessä on noudatettava hyvää tapaa. Lähde on mainittava, kun käytetään toisen julkaisemia tietoja. JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu. JO 11: Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti. JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymistai vahingoittamistarkoitus. JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan. Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu. Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä. Periaatelausuma lainaamisesta (2010): http://www.jsn.fi/periaatelausumat/lainaaminen/ Hirveän noloa UUTINEN KUULOSTI uskomattomalta ja myös oli sitä. Yle ja Iltalehti kertoivat, että puna-armeija koulutti hirviä taistelutarkoituksiin. Tieto perustui venäläisen tiedejulkaisun aprillipilaan vuodelta 2010. Eihän tähän ole kuin yksi lääke: tiedot pitää tarkistaa vaikka kuinka olisi kiire. Ikävää on se, että kumpikin aprillattu yritti JSN:n mielestä peitellä virhettään. On inhimillistä, että varsinkin noloista mokista yrittää kiemurrella irti — selittelee sen sijaan, että myöntäisi haksahduksen. Myöntää vain pitää. Luotettava media korjaa tekemänsä virheet avoimesti. En kannata aprillijuttujen julkaisua. Printissä lukija osaa ehkä päivämäärän perusteella odottaa pilajuttua, mutta verkossa aiheet elävät pitkään. Jos aprillijuttuun törmää myöhemmin, sitä ei välttämättä tajua pilaksi. Kouvolan Sanomat ei ole muutamaan vuoteen aprillannut. Petri Karjalainen Päätoimittaja, Kouvolan Sanomat 4 4 Karjalaisen poiminta Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä. Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 22.11. Päätöksiä yhteensä 8. JSN Vapauttavat Langettavat
PALSTAT 22 SuomenLehdistö 8/2017 Iltalehti kertoi 13.7.2017 printtilehdessä ja kahdessa verkkosivuillaan julkaistussa jutussa puna-armeijan kouluttaneen hirviä taistelutarkoituksiin toista maailmansotaa varten. Tiedot oli saatu uudesta turisteille suunnatusta museosta, mutta ne olivat alun perin peräisin venäläisen tiedejulkaisun aprillipilajutusta vuodelta 2010. Jutuissa oli useita aprillipilasta peräisin olevia virheellisiä väitteitä ja manipuloituja kuvia. Kantelija lähetti Iltalehdelle oikaisupyynnön ja kaksi kirjoittamaansa juttua, joissa virheitä oli yksilöity. Kantelu kohdistui myös 27.7. verkkosivuilla ja 29.7.2017 printtilehdessä julkaistuihin jatkojuttuihin siltä osin, korjattiinko niissä alkuperäisten juttujen virheet riittävällä tavalla sekä siihen, olisiko niissä pitänyt merkitä kantelijan omat jutut jatkojuttujen lähteiksi. Printtilehdessä 13.7.2017 julkaistu juttu oli lähes suoraa käännöstä aprillipilan tekstistä. Sitä pyrittiin korjaamaan ainoastaan yhdellä 29.7.2017 julkaistulla jatkojutulla, jossa ei kuitenkaan yksilöity tai käytännössä edes myönnetty, että alkuperäisissä jutuissa oli asiavirheitä. Verkkosivuilla 13.7.2017 julkaistun alkuperäisen jutun virheitä lehti paikkasi kahdella jatkojutulla ja poistamalla alkuperäisestä jutusta yhden manipuloidun kuvan. Ensimmäinen, 13.7. julkaistu jatkojuttu vakuutteli ensimmäisen jutun tietojen olevan totta. Toisessa 27.7. julkaistussa jatkojutussa tiedot taisteluhirvistä todettiin virheellisiksi. Lisäksi Iltalehti poisti alkuperäisestä jutusta useita virheellisiä tekstikappaleita ja lisäsi tekstiin toteamuksen, jonka mukaan tietoa suomen kieltä ymmärtävistä hirvistä ei ole vahvistettu. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että Iltalehden toimet eivät riittäneet olennaisten asiavirheiden korjaamiseksi. Jatkojutut eivät yksilöineet kaikkia alkuperäisissä jutuissa olleita olennaisia asiavirheitä ja ensimmäinen jatkojuttu lähinnä vain puolusteli alkuperäisen jutun virheellisiä väitteitä. Lisäksi neuvosto huomauttaa, että pelkkä linkitys korjaavaan jatkojuttuun ei riitä korjaamaan olennaisia asiavirheitä vaan yleisölle pitää myös kertoa alkuperäisen jutun virheellisyydestä. Iltalehti oli myös korjannut olennaisia asiavirheitä poistamalla useita virheellisiä tekstikappaleita verkossa 13.7.2017 julkaistusta alkuperäisestä jutusta, mutta se ei kertonut poistoista yleisölle lainkaan. Journalistin ohjeiden mukaan virheellisen tiedon poistaminen ei riitä olennaisen asiavirheen korjaamiseen vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu. Neuvoston toteaa, että Iltalehden jutuissa on edelleen olennaisia asiavirheitä, jotka ovat peräisin aprillipilasta. Tällaisia ovat esimerkiksi viittaukset Volossovan erikoiseläintarha 3:en ja sen johtajaan Mihail Gluhoviin, joita ei ole ollut olemassa. Jutussa kerrotaan edelleen myös suomen kieleen reagoivista hirvistä. Tämä on olennainen asiavirhe, jonka korjaamiseen ei riitä se, että juttuun on lisätty toteamus, jonka mukaan tätä ei ole vahvistettu. Lisäksi kahdessa Iltalehden verkkosivujen jutussa käytetään yhä manipuloitua kuvaa, joka on peräisin aprillipilasta. Kuva esitetään harhaanjohtavasti siten, ettei yleisö voi erottaa tosiasioita sepitteestä. Kantelijan mukaan jatkojutun tiedot olivat peräisin hänen julkaisustaan ja Iltalehden olisi pitänyt merkitä julkaisu jatkojuttujensa lähteeksi. Neuvosto kuitenkin toteaa, että jatkojutuissa käytetyt tiedot perustuivat Iltalehden omaan tiedonhankintaan. Journalistin ohjeet tai periaatelausuma eivät edellytä mainitsemaan, missä kaikkialla aihetta on aiemmin käsitelty. Neuvosto huomauttaa, että Journalistin ohjeiden mukaan tiedotusvälineiden on itse varmistettava, että niiden julkaisemat jutut ovat totuudenmukaisia. Jos jonkin jutun uskottavuus ja lähteet on perustellusti kyseenalaistettu, tiedotusväline ei voi jäädä odottamaan, että joku muu todistaa jutun vääräksi. Sepitteellisten uutisten lähdekritiikitön julkaiseminen ja niiden puutteellinen korjaaminen murentavat tiedotusvälineen ja koko journalismin uskottavuutta. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Iltalehti on rikkonut 13.7. julkaisemiensa juttujen osalta Journalistin ohjeita 8, 10, 11, 12 ja 20 ja antaa sille huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Lauri Haapanen, Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Pasi Kivioja, Robert Sundman, Heikki Kuutti, Venla Mäntysalo, Tapio Nykänen, Paula Paloranta ja Maria Swanljung. SEISKA Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös lainaamista koskevassa asiassa. Ratkaisu JO 7: Myös toisen työtä käytettäessä on noudatettava hyvää tapaa. Lähde on mainittava, kun käytetään toisen julkaisemia tietoja. Periaatelausuma lainaamisesta (2010): http://www.jsn.fi/periaatelausumat/lainaaminen/ Seiska julkaisi verkkosivuillaan jutun julkisuuden henkilöiden erosta. Ilta-Sanomat oli kertonut erosta omilla verkkosivuillaan 42 minuuttia aikaisemmin. Seiska mainitsi Ilta-Sanomien uutisen juttunsa alussa mutta ei jutun otsikossa tai ingressissä. Seiskan jutussa kerrottiin lisäksi uutena tietona muun muassa julkisuuden henkilön mahdollisesta uudesta miesystävästä. Julkisen sanan neuvoston periaatelausuma lainaamisesta edellyttää, että lähde on mainittava jo otsikossa tai jutun alussa, jos juttu ei sisällä omaa tiedonhankintaa tai lähdemateriaalilla on jutussa hallitseva rooli. Päätoimittajan vastauksen mukaan Seiskan tiedot perustuivat lehden omaan itsenäiseen tiedonhankintaan. Seiskan toimittaja oli seurannut kyseistä paria pitkään ja tehnyt aiheesta runsaasti juttuja. Kantelun kohteena olevan Seiskan jutun aihe erosi IltaSanomien jutusta näkökulmaltaan, ja lisäksi Seiska kertoi täysin uusia tietoja asiasta. Neuvosto toteaa, että Seiskan jutun aihe ja tiedot eivät olleet peräisin Ilta-Sanomien uutisesta, vaan lehti oli kerännyt ne itsenäisesti julkisuuden henkilöiden some-tileiltä ja muista lähteistä. Neuvosto toteaa, että Seiskan juttu perustui lehden omaan tiedonhankintaan, joten lehden ei ollut välttämätöntä kertoa jutun otsikossa, että toinen tiedotusväline oli aiemmin julkaissut osittain samaa aihetta käsittelevän jutun. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Seiska ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. ILTALEHTI Julkisen sanan neuvoston langettava päätös piilomainontaa ja konserniyhteyttä koskevassa asiassa. Ratkaisu JO 6: Käsitellessään omalle tiedotusvälineelle, konsernille tai sen omistajille merkittäviä asioita journalistin on hyvä tehdä asiayhteys lukijalle, kuulijalle ja katsojalle selväksi. JO 16: Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava. Iltalehti julkaisi verkkosivuillaan jutun, joka käsitteli tarroilla peitettyä autoa. Juttu perustui haastatteluun, ja siinä käytetyt kuvat olivat peräisin haastateltavalta. Juttu oli autosivuille sopiva ilmiöjuttu, joka oli tehty journalistisin perustein. Viimeisen kappaleen tyyli poikkesi varsinaisen jutun kirjoitustyylistä. Kappale oli jutun sisällä, ja siihen sisältyi linkki, joka johti autojen myynti-ilmoituksia sisältävään palveluun. Kappaleessa todettiin: ”Löydä oma Volvo V40 Autotalli.comista. Autotalli.com ja Iltalehti kuuluvat samaan Alma Media -konserniin.” Linkkiä ei voinut pitää lähdeviitteenä, koska jutussa käsitelty auto ei ollut ollut myynnissä kyseisessä palvelussa. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että kappale oli mainosmainen kehotus siirtyä lehden kanssa samaan konserniin kuuluvaan myyntipalveluun. Konserniyhteys oli kuitenkin mainittu Journalistin ohjeiden mukaisesti. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Iltalehti on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtaa 16, ja antaa sille huomautuksen. Yle Julkisen sanan neuvoston langettava päätös lainaamista, totuudenmukaista tiedonvälitystä, tietojen tarkistamista, lähdekritiikkiä, kuvan harhaanjohtavaa käyttöä ja olennaista asiavirhettä koskevassa asiassa. Yle kertoi verkkosivuillaan ja pääuutislähetyksessään puna-armeijan kouluttaneen hirviä taistelutarkoituksiin. Jutuissa oli olennaisia asiavirheitä. Tiedot oli saatu uudesta turisteille suunnatusta museosta, mutta niiden alkuperäisenä lähteenä oli venäläisen lehden aprillipila. Yle korjasi noin kuukautta myöhemmin tv-uutisten virheitä pääuutislähetyksessään, mutta korjausta ei tehty Journalistin ohjeiden mukaisesti viipymättä. Lisäksi Yle teki aiheesta verkkosivuilleen jatkojutun, jossa alkuperäisen jutun tiedot todettiin kiistanalaisiksi. Verkkosivuilla julkaistun alkuperäisen jutun virheitä ei kuitenkaan korjattu Journalistin ohjeiden mukaisesti ja korjausten jälkeenkin Yle käytti jutussa manipuloitua kuvaa kertomatta siitä yleisölle. Jatkojuttu perustui kuitenkin Ylen omaan tiedonhankintaan, joten siinä ei ollut tarpeen mainita muita lähteitä. Iltalehti Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös piilomainontaa ja konserniyhteyttä koskevassa asiassa. Iltalehti julkaisi verkkosivuillaan asuntojen hintatasoa käsittelevän jutun. Jutun kuvat ja tiedot olivat peräisin samaan konserniin kuuluvasta asuntoilmoituspalvelusta, ja juttu sisälsi linkkejä palvelussa oleviin myyntikohteisiin. Juttu täytti kuitenkin Journalistin ohjeiden minimivaatimukset, koska siihen oli valittu asumissivustolle sopiva journalistinen näkökulma. Lehti mainitsi konserniyhteyden asianmukaisesti. > Lue kaikki tuoreet päätökset osoitteessa www.jsn.fi. ”Jatkojutut eivät yksilöineet kaikkia alkuperäisissä jutuissa olleita olennaisia asiavirheitä, ja ensimmäinen jatkojuttu puolusteli alkuperäisen jutun virheellisiä väitteitä.” JOURNALISTIIKAN VIERAILIJAPROFESSORI lukuvuodelle 2018–2019 Tampereen yliopiston Viestintätieteiden tiedekunnassa (COMS) on haettavana journalistiikan vierailijaprofessorin tehtävä ajanjaksolle 1.8.2018–30.6.2019. Haemme vierailijaprofessoriksi omalla alallaan kokenutta journalistia, joka on työssään eri rooleissa paneutunut journalismin uusiin kerrontakeinoihin kuten visuaalisen ilmaisun uusiin muotoihin, digitaalisiin featuretuotantoihin sekä uusiin tapoihin puhutella lukijoita verkossa ja eritoten mobiililaitteilla. Tehtävää koskevat tiedustelut: Professori Risto Kunelius 040 190 4085 risto.kunelius@uta.fi Professori (ma.) Ari Heinonen 050 318 5927 ari.a.heinonen@uta.fi Viestintätieteiden tiedekunta uta.fi/coms Journalistiikan vierailijaprofessorin tehtävä edellyttää: • käytännöllistä perehtyneisyyttä tehtäväalaan, mikä osoitetaan vahvoilla journalistisilla näytöillä • kykyä antaa journalistiseen toimintaan liittyvää opetusta • tehtävän edellyttämiä yhteistyöja vuorovaikutustaitoja Valinnassa painotetaan erityisesti työsuunnitelmaa, johon tulee sisältyä yksilöity opetussuunnitelma. Hakemukset jätetään yliopiston sähköiseen rekrytointijärjestelmään 10.1.2018 klo 15.45 mennessä. Katso http://www.uta.fi/toihin, josta löytyy myös tarkempaa tietoa tehtävän vaatimuksista, luonteesta ja palkasta sekä hakemuksessa vaadituista liitteistä. Tehtäväntäyttömennettelyä koskevat tiedustelut: Hallintopäällikkö Kirsi Aalto kirsi.m.aalto@uta.fi 040 190 1658
PALSTAT SuomenLehdistö 8/2017 23 Sanomalehtien Liitto ja Medialiitto Helsingin Sanomien kaupallinen johtaja Petteri Putkiranta jatkaa Sanomalehtien Liiton hallituksen puheenjohtajana vuonna 2018. Mediatalo Keskisuomalaisen konsernijohtaja Vesa-Pekka Kangaskorpi jatkaa Medialiiton hallituksen puheenjohtajana vuodet 2018–2019. Lännen Media Marjo Oikarinen on nimitetty uutisja ajankohtaispäälliköksi. Oikarinen työskentelee vuoroviikoin Helsingissä ja Oulussa. Oikarinen on vuodesta 2014 toiminut lukemiston tuottajana Lännen Mediassa ja sitä ennen muun muassa sunnuntailiitteen tuottajana Kalevassa. Jussi Orell on nimitetty uutisja ajankohtaispäälliköksi. Orell työskentelee vuoroviikoin Helsingissä ja Turussa. Orell on toiminut vuodesta 2015 Lännen Median uutishuoneen päällikkönä sekä sitä ennen uutispäällikkönä ja toimittajana Turun Sanomissa. Uutisja ajankohtaistoimittajiksi on nimitetty Rebekka Härkönen ja Päivi Ojanperä Turun Sanomista, Anita Simola Aamulehdestä ja Ulla Jäske Forssan Lehdestä. Uudet toimittajat siirtyvät yhteistoimitukseen tehtäväkiertona. Helsingin Sanomat Heikki Aittokoski on valittu Helsingin Sanomien tulevaisuuskirjeenvaihtajaksi. Hän aloittaa vuoden mittaisen urakkansa tammikuussa. Kyseessä ei ole perinteinen paikkaan sidottu kirjeenvaihtajuus. Aittokoski toimii Helsingistä käsin, mutta matkustaa tiheään ympäri Suomea ja maailmaa. Suomalainen Lehtipaino Myyntipäälliköksi on valittu Risto Hämäläinen. Hämäläinen on aiemmin työskennellyt Lehtisepät Oy:n Kuopion painon tiimiesimiehenä ja johtoryhmän jäsenenä. Myyntipäällikön tehtävään Hämäläinen siirtyy Kirjakaari Oy:n aluemyyntipäällikön paikalta. I-Mediat Ilkan ja Pohjalaisen verkkotoimituksen päälliköksi on valittu HuK Elina Nyström. Nyström on työskennellyt viimeksi Ilkan ja Pohjalaisen videotuottajana ja tehnyt verkon esimiehen työtä sijaisena. Hän on toiminut Ilkan ja Pohjalaisen toimituksessa eri tehtävissä vuodesta 2011 lähtien. Ylöjärven Uutiset Ville Mäkinen on nimitetty vastaavaksi päätoimittajaksi. Seinäjoen Sanomat Karri Kannala on aloittanut päätoimittajana. Lehden toimittajaksi on nimitetty Anna-Pia Ahola. Alma Media Leena Aho on aloittanut designerina Alma Median Regions-yksikössä. Seija Heikkinen on nimitetty Aamulehden mainosmyynnin myyntipäälliköksi. Jukka Juurinen on nimitetty Rannikkoseudun myyntipäälliköksi. Puumala-lehti Puumala-lehden uudeksi päätoimittajaksi on valittu ensi vuoden alusta alkaen Kari Kauppinen. Kauppinen on työskennellyt Puumala-lehdessä toimittajana. Sanoma Tytti Kontula on nimitetty S-ryhmän toimituksen esimieheksi ja sisältöpäälliköksi. Glorian Kodin päätoimittajaksi on nimitetty Saila-Mari Kohtala. Hän jatkaa myös Glorian päätoimittajana. Outi Hakkarainen on nimitetty Suuren Käsityön päätoimittajaksi. Kaikki aloittavat uusissa tehtävissään tammikuussa. Yleisradio Eurooppa-kirjeenvaihtajaksi Berliiniin on valittu ulkomaantoimittaja Suvi Turtiainen. Hän aloittaa kaksivuotisen kautensa vuoden 2018 alussa. Turtiainen siirtyy Ylen kirjeenvaihtajaksi Helsingin Sanomista. Hän on työskennellyt muun muassa lehden itäisen Keski-Euroopan kirjeenvaihtajana Budapestissa. Suomalainen Lehtipaino sai valokuvausja markkinointitaustaisen kehityspäällikön. VILLE-PETTERI MÄÄTTÄ palasi marraskuun alussa aiemmilta vuosilta tuttuun työpaikkaansa Kainuun Sanomiin. Pesti tosin on hyvin erilainen: aiemmin Määttä on työskennellyt lehdessä valokuvaajana, nyt Suomalainen Lehtipaino -konsernin uudessa tehtävässä kehityspäällikkönä. Kainuun Sanomien lisäksi Määttä on toiminut kuvaajana Iltalehdessä ja Maaseudun Tulevaisuudessa sekä kuvannut freelancerina useille eri julkaisuille. Hän on voittanut Kuvajournalismikilpailun multimediasarjan vuonna 2015. Pari vuotta sitten hän päätti laajentaa ”omaa reviiriään” ja hakeutui töihin markkinointialalle. Matkapuhelimien huoltoliike Fonum Oy:n markkinointipäällikkönä hän sai keskittyä digitaaliseen markkinointiin ja hyödyntää omaa visuaalista osaamistaan esimerkiksi markkinointivideoissa. Kiinnostus veti kuitenkin takaisin lehtialalle. – Journalismi on aina ollut itselleni se mielenkiintoisin juttu. Olen uutisten suurkuluttaja. Tykkään ihmisistä ja tarinoista ja toimitustyöhön liittyvästä nopeudesta, Määttä sanoo. Määtän mielestä SLP-konsernissa digitaalisuus on hyvällä mallilla. Kainuun alueella pienilläkin lehdillä on käytössä maksumuurit ja omat sovellukset. Jatkossa kehityspäällikkö aikoo kiinnittää erityistä huomiota digipalveluiden käytettävyyteen. – On tärkeää kysyä lukijoilta, mitä he haluavat, ja tehdä käyttäjälähtöistä designia. Mobiiliin kannattaa panostaa, sillä se kasvaa koko ajan. Määttä toimii uudessa tehtävässään erityisesti ihmisten yhteensaattajana ja projektien vetäjänä. – Kehitämme palveluita ja pyrimme tarjoamaan mahdollisimman hyvät alustat erityyppisille jutuille. Jatkuva kehitys on tärkeää. Koulutukseltaan Määttä on taiteen maisteri audiovisuaalisesta mediakulttuurista. Lisäksi hän on opiskellut tietojenkäsittelyä. Uusi työ tiesi Määtälle ja hänen perheelleen muuttoa Helsingistä Kajaaanin. – Oikein mielelläni tulin takaisin tänne, ja perhekin on innoissaan paluumuutosta, hän sanoo. Noora Autio Digidesign lähtee käyttäjästä Ville-Petteri Määttä palasi mielellään työskentelemään journalismin pariin. Hän kertoo olevansa uutisten suurkuluttaja. MIIKA MANNINEN uu si in te ht äv iin Tiedot nimityksistä voi lähettää osoitteella suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi MEDIA-ALAN OMA LEHTI P äätoimittaja: Riikka Virranta. Toimitussihteeri: Noora Autio. Taitto: Noora Autio, Riikka Virranta, Janne Hulkkonen. Toimitus: Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö verkossa: www.suomenlehdisto.fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 87. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2017: kestotilaus 91 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen tilaus 96 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen opiskelijatilaus 39 euroa / vuosi (sis. alv 10 %). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: Timo Järvenpää, puh. 0400 242 131, timo.jarvenpaa@parnet.fi. Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. SuomenLehdistö Ilmestysmispäivät 2018 Nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 1 31.1. 19.1. 12.1. 2 14.3. 2.3. 23.2. 3 18.4. 6.4. 29.3. 4 6.6. 18.5. 11.5. 5 22.8. 10.8. 3.8. 6 26.9. 14.9. 7.9. 7 31.10. 19.10. 12.10. 8 12.12. 30.11. 23.11.
Kuka kuiskuttaa uutiset korvaasi? Netistä löytyy monenlaista tarinankertojaa. Onneksi sanomalehtien tehtävä lahjomattomana tiedon välittäjänä on ja pysyy välineestä riippumatta. Vaikka uutisointi pyörii kellon ympäri, lukijan on pystyttävä luottamaan siihen mitä näkee. Tartu siis rauhallisin mielin paperiin, selaimeen tai kännykkään ja lue sanomalehtiä.