MEDIA-ALAN OMA LEHTI • NRO 8 • 11.12.2019 • PERUSTETTU VUONNA 1930 SuomenLehdistö REPORTAASI KEMISTÄ: Pohjolan Sanomien lopetus jätti aukon alueen uutisointiin. Yksi sen paikkaajista on Lapin Kansan aluetoimittaja Henripekka Kallio. » Sivu 10 Marianne Lähde: Jos tahtoa on, tutkiville jutuille löytyy aikaa. » Sivu 8 Botti ennakoi, toimiiko juttu Rahoitus romahti Poliittisille lehdille enää murto-osa puoluetuesta. » Sivu 4 Palveluajattelua lehtiin Toimituksissa pitäisi puhua asiakkaista, ei lukijoista. » Sivu 5 Yli tuhat uutta tilaajaa HBL avaa onnistuneen kampanjansa taustat. » Sivu 6 SUSANNA CHAZALMARTIN Aamulehden Jussi Saarinen saa tekoälyltä apua otsikointiin. » Sivu 14
www.jaicom.com Iloista joulua ja menestyksekästä uutta vuotta kaikille! Iloista joulua! PR ZE M YS LA W KO CH SuomenLehdistö
TAUSTAT SuomenLehdistö 8/2019 3 8/2019 kolmesta poikki Lehti ei ole itsestäänselvyys sisältö AJANKOHTAISTA 4 Puoluelehtien rahoitus romahti. Lehdet saavat puoluetuesta enää 14–30 prosenttia. 5 Toimituksissa pitäisi keskustella asiakkaista, kirjoittaa Kaisa Läärä. 6 1 000 uutta tilausta viikossa: HBL:n kampanja onnistui, koska se tehtiin talon sisällä. 8 Komiat-lehden Marianne Lähde: ”Emme ole nähneet mitään printin kuoleman merkkejä.” TAUSTAT 10-13 Raportti Kemistä: Miten Pohjolan Sanomien lakkauttaminen vaikutti? 14-16 Tekoäly ennustaa, paljonko tilaajia verkkojuttu tuo. Jos arvio on heikko, ensimmäiseksi muokataan otsikkoa. PALSTAT 17 Entä jos maksumuurin tilalla olisikin monta pientä? kysyy Olli Sulopuisto. 18 Digi maksaa liikaa, sanovat lukijat. 20 Lehtien arkistokuvien kaupallistaminen olisi vuosisadan kulttuuriteko, kirjoittaa Jani Halme. 23 Nimitetty Marja Aarnipuro: ”Riittää, että olen lehden teon ja esimiestyön asiantuntija.” ” Poliitikot ottavat vapauksia ja julkisen rahan käyttö löystyy kaupungeissa, joissa lehti on lakkautettu tai journalistien määrä on vähentynyt.” Digitilaukset Riikka Virranta Mikä verkkojuttu on tuonut eniten tilauksia tänä vuonna? Miten digitilausten määrä on kehittynyt tänä vuonna? Entä verkossa julkaistujen juttujen määrä? Timo Simula päätoimittaja, SydänSatakunta Ilari Leppäniemi teki Kokemäen Pallon 25-vuotisjuhlajutun, jossa hän pani seuran valmentajakonkarin nimeämään kaikkien aikojen KoPa-kentällisen. Tilauksia tuli 10. Tilausten kasvu on 78 prosenttia. Etenkin kesällä kasvu yllätti. Määrä on kasvanut jonkin verran. Kaikki ovat kovan maksumuurin takana. Jussi Murtasaari digipäällikkö, Savon Sanomat Kaksi juttua on yltänyt 15 tilaukseen: Tarina äidistä, joka sai vakavia oireita kyykäärmeen puremasta. Toinen juttu kertoi paikallisen kyläkaupan avautumisesta uudelleen. Molemmissa tapauksissa tilaukset olivat maksullisia, eikä houkuttimena ole ollut ilmaista tilausjaksoa. Digitilausten määrä on kasvanut reilut 40 prosenttia tänä vuonna verrattuna viime vuoteen. Aina voisi yltää parempaan tulokseen, mutta yritys on kova. Facebookin kautta tehtävä yksittäisten juttujen markkinointi on tuonut oman myönteisen lisänsä digitilauksiin. Tässä ei ole tapahtunut juurikaan heilahteluja suuntaan jos toiseen. Elina Nyström verkkotoimituksen päällikkö, Ilkka ja Pohjalainen Syksyllä lähetetty nelituntinen live vapaaotteluillasta houkutteli ennätysmäärän tilaamaan digipalvelun. Kokeilu kannatti! Lisäksi Rehupiiklesin keikan livelähetys tuotti hyviä tuloksia. Näille on selkeästi tilausta. Suunta on hyvä. Iso osa printin tilaajistamme on ottanut käyttöön digipalvelumme, ja uusien tilaajien määrä luo uskoa tehdä laadukkaita ja mielenkiintoisia juttuja jatkossakin. Uskon, että juttujen määrä on pysynyt lähes edellisen vuoden tasolla. Printin sivumäärä määrittelee edelleen aika pitkälle sen, kuinka monta juttua päivän aikana syntyy. TUHANSIEN LEHTIKUOLEMIEN Yhdysvalloissa alkaa olla näyttöä, mitä tarkoittaa yhteisölle, että sen sanomalehti kuolee. Tutkimuksissa on havaittu, että poliitikot ottavat vapauksia ja julkisen rahan käyttö löystyy kaupungeissa, joissa lehti on lakkautettu tai journalistien määrä on merkittävästi vähentynyt. Yhden yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan jopa kaupungin kakkoslehden lakkauttamisella oli heikentävä vaikutus poliittiseen osallistumiseen. Seuraavissa paikallisvaaleissa lakanneen lehden vahvoilta alueilta lähti ehdolle vähemmän ihmisiä, valituissa oli vähemmän vaihtuvuutta ja äänestysvilkkaus laski. Isossa-Britanniassa taas oikeusjournalismi on tutkitusti vähentynyt niin paljon, että se on herättänyt huolta koko oikeusjärjestelmän uskottavuudesta. SUOMESSA TILANNE ei ole yhtä karu, mutta täälläkin journalismin resurssit vähenevät ja levikkialueiden reunamille syntyy uutistyhjiöitä. Kartalta on 2010-luvulla kadonnut fuusioiden ja lakkautusten seurauksena noin 30 Sanomalehtien Liiton jäsenlehteä – tyypillisesti kaupunkilehtiä ja puolueiden aluejulkaisuja. Viime vuosina joukkoon on liittynyt myös yli satavuotiaita maakuntalehtiä. Uudet digimediat eivät ole korvanneet puuttuvia toimittajia. Heitä eivät voi korvata sosiaalisen median ryhmät tai kunnan viestintä, joiden funktio on toinen. Jo alueellisen tasa-arvon vuoksi lehtien resursseista olisi pidettävä huolta. Lehdille tulevaisuuden varmistaminen tarkoittaa tekemisen jatkuvaa kehittämistä. Yleisön olisi hyvä mieltää, ettei oman alueen päätöksenteon vahtiminen ole itsestään selvä, ilmainen demokratiapalvelu. Paras ja kilpailuneutraalein tapa tukea journalismia politiikalla olisi perua vuoden 2012 päätös ja palauttaa lehtitilausten arvonlisävero nollaan. Olisi surkuhupaisaa myös, jos lehtiä kaatuisi jakelun ongelmiin ennen kuin ne saavat digikanavista tarpeeksi tuloja. SUOMEN LEHDISTÖ kävi Kemissä tunnustelemassa, miten Pohjolan Sanomien yhdistäminen naapurimaakunnan lehteen on vaikuttanut paikallisten elämään. Lukijat kuvasivat, miltä oman lehden lakkaaminen tuntui. Esimerkiksi siltä, etteivät asukkaat ole enää lehden arvoisia. Riikka Virranta päätoimittaja riikka.virranta@sanomalehdet.fi > Tutkimustietoa lehtikuolemista on Britanniassa julkaistussa Cairncross Review -raportissa (2018), joka selvitti maan uutismedian tilaa. > Lue lisää verkossa osoitteessa www.suomenlehdisto.fi M IR KK U M ER IM AA
AJANKOHTAISTA netty toimittaja osaltaan heikentää vapaan demokratian toteutumista. Lukujen valossa ei näytä hyvältä, sillä suomalaisten puoluelehtien rahoitus on suorastaan romahtanut 2010-luvulla. Laskusuhdanne juontaa juurensa vuoteen 2008, jolloin puolueet päättivät sisällyttää erikseen maksetun lehdistötuen puoluetukeen. Siihen saakka puoluelehdille oli korvamerkitty noin 50 prosenttia puoluetuista. Nyt puolueet saavat itse päättää, kuinka ison osan tiedotustoimintaan ja viestintään tarkoitetusta tuesta ne kanavoivat journalistiselle puoluemedialleen. Suomen Lehdistön kokoamien tietojen perusteella rahoitusosuudet ovat puolueesta riippuen pudonneet 14–30 prosenttiin koko puoluetuesta. Miten vaikuttavuutta mitataan? SDP:n Demokraatti-lehden väliaikainen päätoimittaja Rane Aunimo sanoo, että puoluelehdillä on harvinainen mahdollisuus katsoa ja arvioida puolueiden toimintaa sekä sisältä että ulkoa. 4 SuomenLehdistö 8/2019 hoja jatkossa enemmän esimerkiksi some-viestintään. Taustalla on ajatus, että tällainen viestintä on vaikuttavampaa ja pysyy helpommin puolueen kontrollissa kuin itsenäinen journalismi. Suominen ei halua ottaa kantaa siihen, miten juuri vihreät rahojaan käyttää. Hän kuitenkin muistuttaa, että journalismin rahoitusongelmia on kaikkialla kaupallisesta mediasta järjestölehtiin. Hänen mielestään on viimeistään nyt syytä pohtia poliittisen median roolia. – Jos puolueiden halu rahoittaa lehtiään heikkenee, löytyykö tälle journalismille muita yhteiskunnan tukia? Rahoitus laskenut kymmeniä prosentteja Puoluelehtiin käytettävät rahat tulevat puoluetuista eli käytännössä verorahoista. Siksi puoluemedian tulevaisuus on Suomisen mielestä myös laaja yhteiskunnallinen kysymys. – Tämä on vähän juhlavasti sanottu, mutta vapaa lehdistö on demokratian tae, ja jokainen vähen– Jos tämänkaltaisesta journalismista vain loputtomasti otetaan pois, ei tilanne tulevaisuudessa loputtomiin kanna. Jonkinlainen kestävä ratkaisu pitäisi löytää, Aunimo toteaa. Hänen mukaansa Demokraatti ei ainakaan tällä hetkellä ole vaarassa. Silti puolueessa käydään keskustelua siitä, mitä Demokraatin ja laajemmin puoluemedian pitäisi tulevaisuudessa olla. Aunimon mukaan kyse on ennemmin siitä, millaisella tuoteperheellä puoluemediaa jatkossa tehdään, kuin siitä, millaisia sisältöjä julkaistaan. Tällä hetkellä Demokraatti on aktiivinen verkkouutismedia, jota täydentää noin joka toinen viikko ilmestyvä painettu aikakauslehti. Aunimo sanoo seuraavansa analytiikkaa tarkkaan, mutta ei silti ole varma, miten viestinnän tai journalismin vaikuttavuutta ylipäätään voisi mitata luotettavasti. – Jos mitataan esimerkiksi klikkien määrää, se kertoo, montako kertaa juttu on avattu. Mutta kertooko se siitä, että juttu on hyvä tai vaikuttava? VIHREIDEN LOKAKUINEN päätös lopettaa Vihreän Langan tukeminen kuvastaa lehden päätoimittajan Riikka Suomisen mielestä ajan henkeä. – Journalismi on kallista, ja viestinnästä on tullut entistä tärkeämpi osa firmojen toimintaa, hän sanoo. Suominen jatkaa, että journalismi saattaa puolueiden näkökulmasta vaikuttaa tehottomalta, suorastaan hasardimaiselta, viestinnältä. – Ei siinä välttämättä noudateta viestinnällisiä linjauksia, kun haetaan totuutta. Ja joskus käytetään pari päivää työaikaa tutkimalla jotain, joka kosahtaa. Puoluelehtien asemasta on käyty vilkasta keskustelua Vihreän Langan lopettamispäätöksen jälkeen. On spekuloitu, että vihreät saattaa käyttää journalismista säästyviä raHasardimaista viestintää Puoluelehtien päätoimittajat kaipaavat laajaa yhteiskunnallista keskustelua medioidensa roolista. Puolueiden tuki pää-äänenkannattajilleen vuosina 2010–2019 Puoluelehtien rahoitus on romahtanut 3 000 000 2 500 000 2 000 000 1 500 000 1 000 000 500 000 Kokoomus Keskusta SDP Vasemmistoliitto Vihreä liitto Perussuomalaiset* VIIDEN PUOLUEEN YHTEENLASKETTU TUKI PÄÄ-ÄÄNENKANNATTAJILLEEN*** VUONNA 2011 9 239 507 € VUONNA 2019 4 681 852 € MUTOS 2011–2019 -49 % € ** **
Kokoomus – Nykypäivä ja Verkkouutiset 2011 35 2019 30 Keskusta – Suomenmaa 2011 35 2019 24 SDP – Demokraatti 2011 30 2019 14 Vasemmistoliitto – Kansan Uutiset 2011 29 2019 18 Vihreä liitto – Vihreä Lanka 2011 36 2019 17 Perussuomalaiset* – Suomen Uutiset ja Perussuomalainen 2011 2019 21 SuomenLehdistö 8/2019 5 AJANKOHTAISTA: PUHEENAIHE Laskeva rahoitus pakottaa tehostamaan Keskustan Suomenmaan päätoimittaja Juha Määttä on johtanut lehteään vuodesta 2011 ja joutunut vetämään useammatkin yt-neuvottelut. Keskustan tämänvuotisen eduskuntavaalien rökäletappion jälkimainingeissa puolue puolitti Suomenmaan tukiosuuden ja lehti joutui vähentämään henkilöstömääräänsä laskennallisesti 8,6 henkilötyövuodella. Lehteen jäi 13 työntekijää. Määttä kuitenkin näkee jopa hyviä puolia siinä, että puoluelehdillä ei enää ole korvamerkittyä osuutta puoluetuesta. Hänen mukaansa poliitikkojen kiinnostus puoluelehteä kohtaan on lisääntynyt, kun on piGALLUP Mitä menetetään, jos puolue lehtien toiminta hiipuu? TEIJA SUTINEN politiikan toimittaja, Helsingin Sanomat Olisi valitettavaa, jos puolueiden äänenkannattajia ei olisi. Niistä on voinut seurata puolueiden sisäistä keskustelua, joka voi joskus olla hyvinkin kriittistä ja itsetutkiskelevaa. On tylsää, jos tällainen siirtyy esimerkiksi suljettuihin sosiaalisen median ryhmiin. Viestinnän rooli on täysin erilainen kuin journalismin. Näen viestinnän enemmän yksisuuntaisena toimintana, jonka tavoitteena on omien näkemysten edistämisen lisäksi julkisivun varjelu. ARI HELMINEN politiikan toimittaja, Uutissuomalainen Puoluelehtiä tekevät ammattitaitoiset toimittajat, jotka seuraavat ajankohtaisia tapahtumia ja toimittavat niistä uutisia päivittäin. Tätä työtä ei voi verrata puolueiden viestintään, jota tekevät usein viestintätoimistot. Moni mediatalo on pienentänyt eduskuntatoimituksiaan, joten tuntuisi oudolta, suorastaan koomiselta, jos politiikan ytimessä olevat puoluelehdet poistuisivat. Se jättäisi valtavan aukon journalismiin, uutisiin ja työyhteisöön. Hasardimaista viestintää tänyt miettiä, miten siihen sijoitettuja rahoja olisi mahdollista käyttää mahdollisimman fiksusti. Se on tarkoittanut myös järkevää tehostamista. – Minusta yhteistoiminta puolueen kanssa on ollut hedelmällistä ja kannustanut meitä pyrkimään parempaan lopputulokseen, Määttä sanoo. Toisaalta hän sanoo vuosien varrella myös pohtineensa, riittääkö mikään tehostaminen ja kehittäminen, vai onko puoluelehti tuhoon tuomittu. Määttä on sitä mieltä, että rahoituksesta päättävien kannattaa ajatella puoluelehtien vaikuttavuutta laveamminkin kuin vain levikkikehityksen tai verkkokävijämäärien kautta. Esimerkiksi muu media seuraa aktiivisesti puoluemediaa ja löytää puolueiden omista lehdistä eväitä arvioida puolueiden tilaa. Jos puoluelehdet ajetaan alas, tällainen vaikuttavuus katoaa kokonaan. – Puoluelehdet suodattavat ja uutisoivat merkittävän määrän sellaista aineistoa, mikä ei muuten tulisi missään julki, Määttä sanoo Janne Arola ”Ei siinä välttämättä noudateta viestinnällisiä linjauksia, kun haetaan totuutta.” Lehtien osuus puoluetuesta, % *) Perussuomalaiset ei tilinpäätöksissään erittele puolueen lehtija verkkojulkaisuille kanavoituja tukisummia muusta viestintätuesta. Puoluesihteeri Simo Grönroosin mukaan Perussuomalainen-lehden ja verkkojulkaisu Suomen Uutisten kulut vuonna 2019 ovat noin 100 000 euroa kuukaudessa eli noin 1,2 miljoonaa euroa vuodessa. **) Puolue ei ole eritellyt tuen määrää tilinpäätöksessään. ***) Summassa huomioitu kokoomuksen, keskustan, SDP:n, vasemmistoliiton ja vihreiden maksamat tuet. Lähde: Puolueet ja niiden tilinpäätökset AAMULEHTI JULKAISI marraskuussa toimittajan rekrytointiilmoituksen. Sen mukaan palkattavan toimittajan edellytetään juttuprojektissaan kysyvän ensimmäiseksi, ”mitä lisäarvoa ja iloa tämä tuottaa maksavalle asiakkaalle”. Ilmoitus on poikkeuksellinen. En ole aiemmin törmännyt rekryyn, jossa korostetaan lattiatason roolissa asiakasymmärrystä. Tekeminen on keskittynyt mainostajiin ja lukijoihin, mutta asiakkaista ei juuri toimituksissa keskustella. Asiakkuuksien hahmottaminen on tärkeää, koska asiakkuusjohtaminen tarjoaa keinoja vahvistaa tulovirtoja. Eniten tuloja tuovaa asiakasta palvellaan parhaiten ja loput toiminnoista skaalataan vähemmän tärkeiden ryhmien mukaan. Ansaintalogiikka rakennetaan tästä lähtökohdasta. PERINTEISESTI MEDIAYRITYKSET ovat pyrkineet palvelemaan mahdollisimman laajaa lukijajoukkoa. Tampereen yliopiston mediajohtamisen maisteriohjelmassa tarkastetun graduni johtopäätös oli, että yleisin toimitustyön johtamisessa esiin tuleva yleisörooli on yhä lukija. Lukijat ovatkin pitkään muodostaneet suurimman tulolähteen kohderyhmänä, joka on myyty mainostajille. Vuoden 2008 taantuma kuitenkin käänsi sanomalehtien tärkeimmän asiakkaan mainostajasta tilaajaksi. Tämä muutos ei silti näy toimitusten johdon tavassa puhua sisältöjen kohderyhmistä ja asiakkaista. Journalismia tehdään edelleen lukijalle, ei asiakkaalle. Palvelunäkökulman vahvistaminen korostuu kilpailutekijänä. Oletettavasti lukijan ja tilaajan arvostamat sisällöt ovat erilaisia. Tilaaja odottaa vastinetta rahalleen. ON TARJOTTAVA jotakin ainutlaatuista, kuten Helsingin Sanomien Musta laatikko ja suorat kulttuurielämyslähetykset. Yksi esimerkki tähän suuntaan vievästä kehityksestä ovat Vauvan ja Meidän Perheen tilaajilleen tuottamat vanhemmuuden verkkokurssit. Voisiko Dear Eki -lääkäripalsta palata reaaliaikaisena palstana ja sähköisenä vastaanottona? Tai miksei villeimmillään älysormusten ja -kellojen keräämää dataa voitaisi yhdistää käyttäjän vuorokausirytmiin ja unen määrään – jos asiakas itse näin haluaa. Mihin tarvitaan personal trainereita, jos tsemppiartikkelit voisivat olla juuri henkilön tilanteeseen räätälöityjä? Luonnollisesti asiakkuusdatan uudet käyttötavat vaatisivat tarkkaa harkintaa ja keskustelua asiakkaiden yksityisyydestä. IDEOINTIA JA keskustelua ansaintalogiikoista, tuotekehityksestä ja palvelujournalismin muodoista pitäisi käydä enemmän. Asiaa ei auta, että pitkään journalistien koulutuksessa bisneksen osuus on ollut suppea. Mediayhtiöiden päätöksistä vastaavien taustat ovat usein joko journalismissa tai liiketalousosaamisessa. Toisen vahvuus on toisen heikkous. Toiselle journalismi on hevonen, jonka perässä on raahattava yhteiskunnallista roolia. Toiselle hevonen ovat demokratia ja sananvapaus, jonka perässä bisnes keikkuu. ? Tällä kertaa kissan nosti pöydälle Motiivi-lehden työvapaalla oleva päätoimittaja Kaisa Läärä, joka on perehtynyt asiakkuusjohtamiseen Tampereen yliopiston kansainvälisessä mediajohtamisen maisteriohjelmassa. ki ss ap öy dä lle ” Mihin tarvitaan personal trainereita, jos tsemppiartikkelit voisivat olla juuri henkilön tilanteeseen räätälöityjä?” Journalismia asiakkaalle, ei lukijalle > Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi TIEDOT KOONNUT: JANNE AROLA, GRAFIIKKA: JANNE HULKKONEN
AJANKOHTAISTA 6 SuomenLehdistö 8/2019 – Aikaisemmin olemme käyttäneet mainostoimistoja. Summa on ollut, jos nyt rehellisesti sanoo, melkein kymmenen kertaa kalliimpi, Rundlöf kertoo. TYÖ ALKOI KSF Median sisäisessä tapahtumassa syyskuussa. Johtoryhmä valitsi eri osastojen työntekijöistä tiimin, joka sai tehtäväkseen luoda ruotsalaisuuden päivänä alkavan myyntikampanjan. Mukana oli muun muassa graafikoita ja asiakaspalvelijoita. Aikaa oli vain pari kuukautta, ja kaikki piti tehdä muiden töiden ohessa. Rundlöfin mukaan työntekijät ottivat projektin hyvin vastaan. – Kaksi viikkoa ennen kampanjan alkua oli todella tiivistä yhteistyötä, ja stressi oli suht korkea. TILAUSKAMPANJAN ALOITTAMINEN ruotsalaisuuden päivänä 6. marraskuuta oli tarkkaan harkittua. – Se, mitä me teemme joka päivä, on ruotsinkielistä hyvää kamaa, Rundlöf tiivistää. Yhtenä tavoitteena on saada suomenkielisiä tilaajia, jotka saisivat Hufvudstadsbladetista asioihin erilaista näkökulmaa kuin suomenkielisistä lehdistä. Kampanjalauseenakin on ”kaksi kieltä – enemmän mieltä”. Rundlöf ei kuitenkaan osaa sanoa, kuinka suuri osa uusista tilaajista on suomenkielisiä. Kampanjaan kuuluu muun muassa ulkomainontaa ja näytelehtien jakamista talouksiin, joihin lehteä ei tilata. Helsingin Sanomissa oli ruotsalaisuuden päivänä kampanjan mainos sekä Hufvudstadsbladetin toimittajan kirjoittama ruotsinkielinen artikkeli. Rundlöfin mukaan on tärkeää, että tekijätiimissä on erilaisia ja eriikäisiä ihmisiä, koska silloin potentiaalisten tilaajien tavoittelu sujuu useammissa kanavissa Instagramista tekstiviesteihin. KSF Media käyttää tilausmyynnissä yleensäkin sosiaalista mediaa, mutta myös perinteiset kanavat pitävät pintansa. – Jos pitää myydä printtiä, telemarkkinointi on edelleen todella tehokasta. HUFVUDSTADSBLADETIN LEVIKKI on pudonnut rajusti kymmenessä vuoHUFVUDSTADSBLADET SAI marraskuussa yhden viikon aikana yli 1 000 uutta tilaajaa. Heistä noin 90 prosenttia tarttui vähintään puolen vuoden tilaukseen. Noin 70 prosenttia tilasi HBL Helg -paketin, johon kuuluvat digisisällöt sekä viikonlopun painetut lehdet. Tilauksia toi koko loppuvuoden kestävä, eri kanavissa näkyvä ja kaksikielisyyttä korostava kampanja. Suurin myyntipiikki ja panostukset osuivat ensimmäiseen viikkoon. Tähän mennessä tilaajia on kertynyt yhteensä noin 1 500. Tuloksista huolimatta kampanja maksaa vähemmän kuin aiemmat vastaavat. Miten tämä onnistui? Hufvudstadsbladetia julkaisevan KSF Median myyntijohtaja Andreas Rundlöf pitää ratkaisevana, että kampanja luotiin talon sisällä. Hänen mukaansa sisäinen tekeminen sai henkilöstön seisomaan kampanjan takana ja toi merkittävän kustannussäästön. Loppuvuoden tilauskampanja onnistui, sillä se toteutettiin talon omin voimin, sanoo Andreas Rundlöf. HBL sai yli tuhat tilaajaa viikossa Ruotsalaisuuden päivänä alkaneen tilauskampanjan yhtenä tavoitteena oli saada suomenkielisiä tilaajia. KSF MEDIA dessa. Kun kokonaislevikki kääntyi vuonna 2008 laskuun, se oli vielä yli 51 000. Viime vuonna luku oli enää noin 29 500. Rundlöfin mukaan kuluva vuosi on kuitenkin mennyt hyvin. Tilaajamäärä on tällä hetkellä sama kuin noin vuosi sitten. Hänen mukaansa tähän vaikuttavat tehdyt uudistukset: pari vuotta sitten HBL otti käyttöön kuukausihinnoittelun ja alkoi myydä suurimmaksi osaksi jatkuvia tilauksia. – Jos vertaa viime vuoteen, levikin lasku vähenee, Rundlöf kommentoi. Tilausten sisällöissä on kuitenkin tapahtunut muutosta. Rundlöfin mukaan eniten kasvua on HBL 365 -tilauksissa, joihin kuuluvat Hufvudstadsbladetin, Västra Nylandin ja Östnylandin digisisällöt. Suurin pudotus tilaajamäärissä on puolestaan HBL Totalissa, johon kuuluvat HBL 365 ja painettu lehti joka päivä. Viime vuonna Hufvudstadsbladetin levikki jakautui niin, että painetulla lehdellä oli 3 500, digillä 6 300 ja molemmilla kanavilla 19 700 tilaajaa. Seuraava tilauskampanja on Rundlöfin mukaan jo tekeillä, ja siinä on tarkoitus tuoda aiempaa enemmän esiin journalistisia sisältöjä. Myös tuleva kampanja on tarkoitus toteuttaa talon omin voimin. Anna-Sofia Nieminen ” Aikaisemmin olemme käyttäneet mainostoimistoja. Summa on ollut melkein kymmenen kertaa kalliimpi.”
AJANKOHTAISTA SuomenLehdistö 8/2019 7 KAHDESTA MAAKUNTALEHDESTÄ yhdistyvän Ilkka-Pohjalaisen tuleva päätoimittaja Markku Mantila luottaa maakuntalehtien tulevaisuuteen nyt enemmän kuin viitisen vuotta sitten. – Olen viimeisimmissä töissäni paininut valeuutisten kanssa ja seurannut paljon uuden viestintäympäristön väärinkäyttöä. Kun katsoo, millaiset mahdollisuudet sosiaalinen media tarjoaa manipulointiin ja valheiden välittämiseen, väitän, että vanha kunnon journalismi eri alustoilla tekee vielä kunniakkaan paluun. Ilkka-Yhtymä julkisti yhdistyvien maakuntalehtien, Ilkan ja Pohjalaisen, uuden nimen ja päätoimittajan marraskuussa. Mantila siirtyy Ilkka-Pohjalaiseen tammikuun loppupuolella Naton strategisen viestinnän osaamiskeskuksesta, jossa hän toimii yksikön päällikkönä. Mantila on työskennellyt valtioneuvoston viestintäjohtajana sekä päätoimittajana Pohjalaisessa ja Kalevassa. Toimittajanuransa hän aloitti Ilkassa. Mantila uskoo, että uusi brändi Ilkka-Pohjalainen pystyy palvelemaan Seinäjoen ja Vaasan alueen lukijoita ja ilmoittajia. – Sekä Ilkalla että Pohjalaisella on hyvät verkostot omissa maakunnissaan. Eivät nämä verkostot mihinkään häviä, eikä myöskään ihmisten halu saada hyvää sisältöä. Meidän on vain pystyttävä vastaamaan tähän kysyntään. – Luottamuksen synnyttäminen on tärkeää. Se vie aikansa, mutta sen voi kadottaa hetkessä. ILKKA-YHTYMÄN TOIMITUSJOHTAJAN Olli Pirhosen mukaan koko alueen palveleminen yhdellä lehtibrändillä vaatii kovaa työtä. Hän sanoo, että Ilkka-Pohjalaisessa panostetaan digitaaliseen puoleen perinteistä painettua tuotetta unohtamatta. Aiotteko ottaa käyttöön aluepainokset Helsingin Uutisten tapaan? – Tässä vaiheessa lähdemme liikkeelle yhdellä uudistuneella tuotteella, mutta kaikkia vaihtoehtoja tutkitaan. Kehitystyö jatkuu. Ilkan ja Pohjalaisen yhdistämiseen päädyttiin Pirhosen mukaan käymällä läpi erilaisia vaihtoehtoja. – Halusimme pitää kiinni siitä, että kykenemme ilmestymään myös painettuna mediana mahdollisimman useana päivänä. Nimi Ilkka-Pohjalainen vaalii perinteitä ja on kuitenkin uusi, yhteistä tekemistä korostava nimi. Parhaaksi lääkkeeksi henkilöstön johtamiselle yt-neuvotteluista eteenpäin Pirhonen näkee keskustelut ja uutta kohti menemisen. URHEILUTOIMITUKSEN ESIMIES Minna Kallasvuo uskoo, että uusi päätoimittaja kykenee käsittelemään rajuun muutostilanteeseen liittyviä asioita. – Ilkka-Yhtymä on monen muun mediatalon tavoin ollut vähän hidas reaktioissaan. Nyt kun joudumme tekemään muun muassa isoja sisällöllisiä muutoksia, vaaditaan juuri nopeaa reagointikykyä ja joustavuutta. Meillä ei ole kokemusta yhtenä lehtenä näin ison alueen lukijoista, ja meidän on seurattava asiakkaiden reaktioita tarkkaan. Kallasvuo kertoo, että tilanne on ihmisten jaksamisen kannalta haasteellinen, koska uuden lehtibrändin rakentaminen vaatii isoa panostusta. – Kyllä tässä tarvitaan jämäkkää johtamista – ei vain toimituksen vaan koko yhtiön johdolta. Noora Autio m ik si ih m ee ss ä? ja tk oj ut tu Keskisuomalainen-konsernin ostama paikallislehti Loviisan Sanomat alkaa ilmestyä tammikuussa kahden sijaan kolmena päivänä viikossa. Miksi, päätoimittaja Arto Henriksson? Pystymme näin palvelemaan paremmin ilmoittaja-asiakkaita ja saamaan lisää tuloja. Meillä ilmestyy edelleen kaksi tilattavaa lehteä viikossa, ja niiden lisäksi alamme julkaista yhtä ilmaista numeroa, joka jaetaan peittojakeluna. Prosentuaalinen peittomme kaksikielisellä alueella ei ole ollut paras mahdollinen. Ilmaisnumeron painos on 8 500, mikä on selvästi suurempi kuin nykyisten peittojakeluiden. Uskomme, että yhden numeron lisääminen on taloudellisesti kannattavaa, koska riittävä määrä ilmoittajia oli halukkaita sitoutumaan siihen. Tarkoituksena on toki myös houkutella uusia lukijoita tilaamaan maksullista lehteä. Tuleeko ilmaiseen numeroon sisältöjä konsernin isommista lehdistä? Noin puolet on paikallista sisältöä ja loppuosa yhteistä materiaalia. TV-sivut siirretään tilattavista numeroista ilmaisnumeroon. Meidän tilauksellamme saa lisäksi lukea Uusimaan digilehteä. Noora Autio Norjalainen alueellisia sanomalehtiä kustantava Amedia oli kaksi vuotta sitten huimassa vedossa: uusia digitilauksia tuli konsernitasolla 650 päivässä, tilauksia oli enemmän kuin koskaan ja jopa 53 paikallisen lehden tilausmäärä oli kasvussa. Onko kasvu hidastunut, varatoimitusjohtaja Pål Nedregotten? Kyllä, jonkin verran. Myyntiä tulee yhtä paljon kuin ennenkin, mutta tilausperuutukset ovat nousussa – ei mitenkään odottamatonta. Luvut eivät ole täysin vertailukelpoisia, sillä olemme ostaneet lisää lehtiä. Meillä on noin 610 000 tilaajaa, ja määrä on yhä kasvussa. Uudet tilaajat siis enemmän kuin kompensoivat tilausten menetykset. Kasvu tulee kokonaan digikanavista. Tilauksista noin puolet on puhtaasti digitaalisia ja loput yhdistelmätilauksia. Pointti on yhä melko lailla sama kuin vuonna 2017. Olemme yhdistäneet journalistisen ja taloudellisen missiomme: paikallisen toimituksellisen arvon tuottaminen on elintärkeää tuloksen synnyttämisessä. Riikka Virranta Ilkka-Pohjalaisen Mantila: ”Vanha kunnon journalismi tekee paluun” Paikallislehti lisäsi ilmestymispäivän Amedian tilaajien joukko kasvaa yhä Lehdet yhdistetään, jotta printti voi ilmestyä mahdollisimman monena päivänä viikossa. Lähes 90 prosenttia norjalaisen Amedian tilauksista ostetaan verkossa ilman mitään ekstratyötä, kertoi Pål Nedregotten Suurilla Lehtipäivillä Oulussa kaksi vuotta sitten. VESA RANTA Markku Mantila. TOMI KOSONEN
8 SuomenLehdistö 8/2019 AJANKOHTAISTA: LEHTI-IHMINEN KUN KAUHAVAN ja Härmien lakeuksilla ilmestyvän Komiat-paikallislehden päätoimittajalta kysyy printtilehden tulevaisuudesta, vastaus tulee suoraan ja nopeasti, kuten odottaa sopii. – Hyvin tehtynä paperilehti kantaa ihan loputtomiin, Marianne Lähde sanoo. – Me emme ole nähneet mitään printin kuoleman merkkejä, vaikka olemme mielestämme tehneet perusduunia, tosin välillä aika kovallakin sykkeellä. Toki Komioidenkin levikki on laskenut, mutta silti Lähteellä on syytä optimismiin – vai pitäisikö sanoa jopa realismiin. Ilkka-Yhtymään kuuMarianne Lähde palasi lakeuksille ja päätoimittaa nyt tutkivista Häxit-jutuistaan huomioitua Komiatpaikallislehteä. Kovapäiden keskellä luva paikallislehti ylittää tänäkin vuonna taloudelliset tavoitteensa, ja Suurilla Lehtipäivillä marraskuussa lehti sai Julkisen Sanan Neuvoston puheenjohtajalta Elina Grundströmiltä Lukijan valinta -tunnustuksen. – Komiat on raikas ja rohkea lehti. Se on onnistunut yhdistelmä kovaa tutkivaa journalismia ja ihmisläheisiä tarinoita, Grundström perusteli. MITEN TÄLLAINEN onnistuu kolmen hengen toimitukselta? – Jos on tahtoa tehdä, niin löytyy myös aikaa. Tärkeää on pitää yllä kaikenlaisia verkostoja. Kovat jutut ja skuupit harvoin kävelevät ovesta sisään. Oman kädenjälkensä päätoimittajana Lähde sanoo näkyvän ennen kaikkea kolmessa asiassa: tavassa tehdä sisältöjä, tavassa johtaa jengiä ja tavassa olla yhteisössä. Konkreettisesti nämä tarkoittavat esimerkiksi toimituksen aktiivista ja oma-aloitteista aiheiden ja juttujen ideointia. – Me olemme aika analyyttisia. Kääntelemme ja vääntelemme ja välillä väittelemme rankastikin. Vääntelyn ja kääntelyn vastapainona Lähde kertoo antavansa työntekijöilleen paljon luottoa. Hän kehuu työtovereitaan, jotka ovat kokeneita ja itsenäiseen työhön kykeneviä toimittajia. – Mua ei kiinnosta mikromanageeraaminen, vaan kun duunit on jaettu, sanon, että menkää ja tehkää. KOMIOIDEN TUTKIVA journalismi liittyy ennen kaikkea niin sanottuun Häxitiin, joka tarkoittaa Alahärmän ja Ylihärmän mahdollista irtautumista Kauhavan kaupungista. Komiat on penkonut esimerkiksi kuntatalouteen liittyviä lukuja ja paljastanut niistä uutta tietoa lukijoille. Häxit-juttujen vuoksi Komioita on uhattu jopa kaupungin ilmoitusten pois vetämisellä, koska eräs iso poliittinen ryhmittymä ei ole jutuista pitänyt. Lähde sanoo, että tämäkin kriisinpoikanen – kuten muutkin sidosryhmiä joskus hiertäneet asiat – ovat selvinneet keskustelemalla ja perustelemalla, miksi juttuja on julkaistu. – Pohjalaiset ovat kovapäisiä ja myös tahtovat koetella. Mutta keskustelujen jälkeen näiden kokeilijoiden turhanpäiväinen mussutus on kyllä vähentynyt. Toinen näkökulma on se, että hankalien ja kiusallistenkin juttujen kohteiden kanssa on pienillä paikkakunnilla pystyttävä toimimaan myös julkaisupäätösten jälkeen. – Sen väylän täytyy pysyä auki, joten meidän on oltava tarkkoja siitä, mitä juttumme henkivät ja viestivät. KOVAPÄIDEN KANSSA toimiminen ei kuitenkaan ole Lähteelle uutta. Hän on viljelijäperheen tytär Lapualta, Kauhavan naapurikunnasta, jonne hän perheineen palasi viitisen vuotta sitten pääkaupunkiseudulta saatuaan pestin Komioiden päätoimittajana. Lähteen kädenpuristus tekee lähes kipeää, ja kun häntä pyytää kuvailemaan luonnettaan, hän luettelee perinteisiä pohjalaisia hyveitä: reiluuden, suoruuden ja nopeatempoisuuden. Arvomaailma taas kallistuu kodin, uskonnon ja isänmaan suuntaan. Lapualla asuva Marianne Lähde viihtyy vanhan patruunatehtaan alueelle syntyneessä Kulttuurikeskus Paukussa. Hän oli patruunatehtaalla kesätöissä vuonna 1991, samana vuonna, kun kirjoitti ylioppilaaksi.
SuomenLehdistö 8/2019 9 AJANKOHTAISTA JSN ohjeistaa kertomaan algoritmien käytöstä ALGORITMIEN KÄYTÖSTÄ journalismissa tulee kertoa avoimesti ja selkeästi yleisölle, JSN suosittaa tuoreessa lausumassaan. JSN ohjeistaa toimituksia myös pitämään huolen, ettei journalistista päätösvaltaa luovuteta algoritmien tekijöille. Uutisautomatiikan ja personoinnin käyttöön liittyy valintoja siitä, mitä julkaistaan, millaisin painotuksin ja kenelle. Automaattisesti tuotettujen juttujen yhteyteen JSN suosittelee merkintää: ”Tämä on automaattisesti tuotettu/päivittyvä juttu/ artikkeli, jonka tiedot ovat peräisin [lähde].” Ohje personoinnista kertomiseen on yleisluontoisempi. Lausuman mukaan tiedon tulee löytyä ”vähällä vaivalla” ja se tulee esittää ”ymmärrettävästi”. Osa media-alan päälliköistä pelkäsi ennakkoon, että lausumasta tulee liian rajoittava. Iltalehden vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi pitää sitä onnistuneena väljyyden vuoksi. Uusi suositus ei aiheuta välittömiä muutoksia Iltalehdessä. – On hirvittävän tärkeää, että lausuma jättää tilaa kehitystyölle. On tervetullutta, että selkeästi todetaan, että algoritmi on toimituksellinen asia, Yläjärvi sanoo. Riikka Virranta Helsingin Uutiset alkaa julkaista aluepainoksia HELSINGIN UUTISET ryhtyy julkaisemaan kuutta aluepainosta Helsingissä tammikuussa. Painokset ovat HU Länsi, HU Keskinen, HU Koillinen, HU Itä, HU Kaakko ja HU Kantakaupunki. Painoksilla lehti tavoittelee rajattuja lukijaja ilmoittajaryhmiä. Etelä-Suomen Median sisältöjohtaja Silja Tenhunen kertoo, että uudet painokset ovat mahdollisia uuden toimitusjärjestelmän ansiosta. – Se nopeuttaa ja helpottaa erityisesti taittoa, Tenhunen sanoo. Aluepainoksissa on sekä painoksille yhteistä sisältöä, joka kiinnostaa kaikkia helsinkiläisiä, että tietylle ilmestymisalueelle merkityksellisiä juttuja, jotka eivät aiemmin olisi välttämättä ylittäneet lainkaan uutiskynnystä. Myös kaupunkilehti Turun Seutusanomat alkaa julkaista tammikuussa uutta, neljättä aluepainosta. Pasi Kivioja Paikallislehti Maaselkä lakkautettiin PAIKALLISLEHTI MAASELÄN ilmestyminen Pohjois-Pohjanmaan Haapajärvellä päättyi marraskuun lopussa. Asiasta päätti lehteä kustantaneen Haapajärvi-seuran johtokunta. Maaselkä ilmestyi kerran viikossa. Lehden kuukausittainen ilmaisjakeluversio Extra jatkaa ilmestymistään normaalisti. Päätoimittaja Tapani Pentikäisen mukaan tilattavalla lehdellä oli reilut 2 000 tilaajaa. Tilaajamäärät olivat laskeneet vuosi vuodelta erityisesti väestön ikääntymisen vuoksi. – Me olemme tehneet lehteä suurella sydämellä, mutta riittävää kysyntää sille ei valitettavasti ole. Pentikäisen mukaan paikkakunnalla asuvat vanhukset olivat tyypillisesti tilanneet lehteä muualla Suomessa asuville lapsilleen. Yhden paikkakunnalla asuvan tilaajan kuoleman myötä saattoi katketa useita muitakin lehtitilauksia. Janne Arola Suomalaismedioiden levikkikehitys huonoa TUOREEN WORLD Press Trends 2019 -selvityksen mukaan suomalaiset mediat ovat häntäpäässä, kun vertaillaan sekä printtiettä digilevikkien kehitystä viime vuonna. Suomessa printti taantui 10,4 prosenttia ja digi kasvoi 6,6 prosenttia. WAN-IFRA:n julkaisemassa selvityksessä todetaan lehtitalojen tulojen pudonneen koko maailmassa keskimäärin kolme prosenttia vuodessa, koska digitulot eivät ole kuitanneet printin hiipumista. Printin tulot kasvoivat viime vuonna vain kahdeksassa maassa. Olli Sulopuisto Kovapäiden keskellä m ed ia no st o – Mutta olen myös utelias ottamaan selvää asioista ja ilmiöistä, ja viihdyn erilaisten ihmisten kanssa. Uteliaisuus näkyy Lähteen työurassakin. – Olen usein ollut aika pienissä organisaatioissa isoilla vastuilla. Lähde on esimerkiksi päätoimittanut kahta kaupunkilehteä, ollut toimitusjohtajana musiikkilehti Rumbaa kustantaneessa yhtiössä ja työskennellyt myös pätkän tavarataloketju Kärkkäisen KauppaSuomi-lehden päätoimittajana. Eniten oppia on kuitenkin tullut ruotsalaiskustantaja Plazan Suomeen lanseeraamasta Oma Koti Kullan Kallis -aikakauslehdestä, jota Lähde päätoimitti kahdeksan vuotta. Lähde sanoo, että aikakauslehden tekeminen oli pitkälti markkinointiviestintää, mutta journalistisin periKuka? Marianne Lähde, 47, on Kauhavalla ilmestyvän Komiat-paikallislehden päätoimittaja. Hän asuu Lapuan Tiistenjoella omakotitalossa 13-vuotiaan poikansa Johanneksen ja aviomiehensä Jussi Lähteen kanssa. Perheeseen kuuluu myös Lähteille kotiutunut löytökissa. Lähde on työskennellyt muun muassa päätoimittajana Alma Median ja Suomen Lehtiyhtymän kaupunkilehdissä sekä musiikkilehti Rumban kustannusyhtiön toimitusjohtajana. Lähde harrastaa perheensä kanssa urheiluammuntaa, golfia ja matkustelua. Hän ei liiemmin välitä julkisuudesta. Puntari > Häjytvai Pohjanmaa-elokuva? Ilmiselvästi Pohjanmaa. Se on aito asia, ja näköö kauas. > Työajan pidennys vai palkan alennus? Työajan pidennys, koska näissä hommissa ollaan muutenkin aina yötä päivää töissä, ainakin henkisesti. > Ilkka vai Pohjalainen? Ei kumpikaan nykymuodossaan. Uusi, pätevä maakuntalehti tai Maaseudun Tulevaisuus. JU H A H AR JU ” Kun duunit on jaettu, sanon, että menkää ja tehkää.” ” Perinteinen kaupunkilehti on aika kiltti, varovainen, ei suututa ketään. Sellaisesta roolista olemme halunneet pois.” Uusi Rovaniemi -lehden päätoimittaja Leena Talvensaari Suomen Lehdistön verkossa Erja Yläjärvi pitää JSN:n algoritmiohjeistusta hyvänä väljyytensä vuoksi. > Lue aiheista lisää netissä ja uutiskirjeestämme. Tilaa uutiskirje: www.suomenlehdisto.fi UUTISKOOSTE aattein. Toisin sanoen kaiken aikaa pitää miettiä lehden myyntiä myös sisältöjen näkökulmasta. Lähde ei pidä kaupallisuutta journalismissa ongelmana, koska tämän päivän lukijat ovat valveutuneita. – Toimituksissa ajatellaan liikaa, että ihmisiä pitäisi holhota. Pitäisi paremminkin keskittyä siihen, että tehdään hyvää sisältöä, Lähde sanoo. SENKIN LÄHDE sanoo suoraan, ettei aio jatkaa Komioiden päätoimittajana eläkeikään saakka. Hänellä on 13-vuotias poika, mies tekee reissuhommia, ja jonkun pitäisi pyörittää myös huushollia. Lähde pohtii, että tulevaisuudessa jonkinlainen yrittäjyys voisi sopia hänelle. Media-alalla hän on nähnyt kaiken haluamansa, joten ehkä yrittäjyys voisi olla jotain ihan muuta. – Meille päätös tulla Pohjanmaalle on ollut iso juttu, ja viihdymme täällä tosi hyvin. Ajattelen, että kyllä maakunta yhden naisen pystyy elättämään. Janne Arola JU KK A LE H TI N EN
10 SuomenLehdistö 8/2019 TAUSTAT TAUSTAT > Jatkuu seuraavalla sivulla. V IIMEINEN POHJOLAN SANOMAT putosi postilaatikoihin vaalipäivän jälkeisenä maanantaina 10.4.2017. Lehti oli palvellut Kemi-Tornio-alueen asukkaita yli sata vuotta. Tiistaina luukusta löytyi Lapin Kansa. Alma Regionsin johtaja Kari Juutilainen kertoi Suomen Lehdistölle, että perinteikkään brändin katoaminen katukuvasta tulisi todennäköisesti olemaan tunteisiin käyvä asia. Sitä se olikin. Toimituksen edessä sytytettiin lopetuspäivänä 102 muistokynttilää, ja yleisönosastoissa muisteltiin haikeudella Pohjolan Sanomien pitkää historiaa. Kemiläinen Heli Luokkala-Nevalainen vertaa lehden lopettamista siihen, että oma tuttu ja turvallinen kotimetsä hakattaisiin alas. – Lehti oli peili omalle kielelle ja henkiselle olotilalle. Kun se oli poissa, myös yhteisöllisyyden tunne vääjäämättä väheni. Tuntui, että sammutetaanko täällä jo valoja koko kaupungista. Lukijat pettyivät, tilaajakato jäi silti pieneksi Kemiläinen Eeva-Liisa Peltonen lopetti lehden tilaamisen siihen hetkeen, kun nimi vaihtui. Hän oli tottunut tuoreen musteen tuoksuun ja sanomalehden kahinaan aamupalapöydässä jo lapsuuden kodissaan. Lehdessä kerrottiin hänelle läheisistä asioista – oman alueen tapahtumista, kulttuurista ja Ääntä Kemistä Teksti ja kuvat: Susanna Chazalmartin Kemi-Tornio on ainoa paikka Suomessa, jossa on kokemusta oman päivälehden lopettamisesta. Pohjolan Sanomien lakkautus jätti lukijoiden mielestä ison aukon alueen uutistarjontaan ja söi yhteisöllisyyttä. Tutkija ennakoi, että lehtien yhdistämisiä tulee lisää.
SuomenLehdistö 62019 11 TAUSTAT SuomenLehdistö 8/2019 11 Oman lehden lopettaminen tuntui Jari Mäntylästä suoneniskulta. ”On surullista nähdä entinen Pohjolan Sanomien kiinteistö tyhjillään. Se on kuin raunioituva linnake meren äärellä”, Mäntylä sanoo.
TAUSTAT 12 SuomenLehdistö 8/2019 ihmisistä. Se oli tärkeä uutiskanava ja vahvisti alueellista identiteettiä. – Kemissä oli juuri vähennetty lentovuoroja ja ilmassa roikkui pelko oman sairaalan menettämisestä. Kun vielä oma lehtikin vietiin ja tilalle tarjottiin Lapin Kansaa, koin suoraan sanottuna pyhää raivoa. En koe kuuluvani Lapin kansaan. Lappi alkaa Rovaniemeltä, Peltonen sanoo. Kemiläinen Jari Mäntylä on samoilla linjoilla Peltosen kanssa. Hän aisti, ettei lehden korvaamista toisella pidetty isona asiana ylemmällä taholla. Tuli tunne, etteivät Meri-Lapin alueen asukkaat enää olleet oman lehden arvoisia. – Se oli iso pettymys. Oma aluelehti antaa kuitenkin arvon kehäkolmosen ulkopuoliselle elämälle. Kun pienempiä lehtiä lakkautetaan ja jäljelle jäävien isompien aluelehtien alue suurenee entisestään, on se totta kai inflaatio paikalliselle äänelle. Osalle lukijoista Pohjolan Sanomien loppuminen ei ollut enää iso asia. Lehden levikki oli pienentynyt rajusti: vielä vuonna 2006 se oli yli 22 000 kappaletta, kymmenen vuotta myöhemmin enää vajaat 13 000. Lehdessä käytiin useita yt-neuvotteluja. Lukijat tiesivät varautua pahimpaan. Lukijakato ei lopulta ollut niin suuri, kuin oli pelätty. – Lehtien yhdistäminen toi jonkin verran ylimääräisiä tilausperuutuksia. Osasimme odottaa sitä. Osa peruuttajista tosin on myöhemmin palannut tilaajiksi, Lapin Kansan päätoimittaja Antti Kokkonen sanoo. Hänen mukaansa kaikki realistiset vaihtoehdot käytiin läpi ennen päätöstä sulauttaa tappiollinen Pohjolan Sanomat Lapin Kansaan. Nykyään Lapin Kansa kuuluu Kaleva365:n omistukseen. – Ratkaisu oli jälkikäteen tarkasteltunakin mielestäni oikea. – Pyrimme palvelemaan Meri-Lapin lukijoita edelleen mahdollisimman hyvin niillä resursseilla, jotka meillä on käytettävissä, Kokkonen vakuuttaa. Kaupunki lisäsi viestintäänsä Sekä Eeva-Liisa Peltonen että Jari Mäntylä sanovat, ettei Lapin Kansassa ole riittävästi Kemi-Tornio-alueen juttuja. Uutisoinnin pääpaino on Rovaniemellä, ja oma alue on pitkälti uutispimennossa. Ainoastaan isommat aiheet uutisoidaan edelleen kattavasti. Saman on huomannut Kemin kaupungin kansliajohtaja Jukka Vilén. Hän kertoi Maaseudun Tulevaisuudelle lokakuussa, etteivät kuntalaiset heiltä tulleen palautteen mukaan tiedä, mitä Kemissä tapahtuu. Kaupunki vastasi Pohjolan Sanomien jättämään aukkoon palkkaamalla viestintäsuunnittelijan ja lisäämällä omaa viestintäänsä. – Halusimme luoda kanavan, mistä kuntalaiset voivat seurata paikallisia uutisia. Toki koitamme myös satsata tapahtumakalentereihin, jotta ihmisillä olisi tietoa Kemin aktiviteeteista, Vilén kertoo Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa. ” Ennen saatoimme tehdä juttuja mistä vain, nyt keskitymme tärkeimpiin aiheisiin.” Eeva-Liisa Peltosesta tuntuu, että Lappiin on jäänyt MeriLapin kokoinen uutistyhjiö. Hän haluaa lukea uutiset paperilehdestä. ”Olen kokeillut lukea digilehteä pari kertaa, mutta se ei ole minun juttuni.” Puoliso Keijo Alatalo on samaa mieltä. Lopetettuja lehtiä 2010–2020 Lapin Kansa Kaleva365 Lounais-Lappi Kaleva365 Yle Kemi Yle Rovaniemi Kemi-Tornio Kaupunkilehti Suomalainen Lehtipaino Pohjolan Sanomat Alma Media lakkautettu 2017 ROVANIEMI KEMI TORNIO 2010 Luoteis-Satakunta ja Uutismarkku yhdistyivät Luoteisväylä-lehdeksi 2011 Pohjolan Työ Viikko Vapaus Karjalan Maa Kalajoen Seutu ja Kalajoki-lehti yhdistyivät Kalajokiseutu-lehdeksi 2012 Vartti Pääkaupunkiseutu Kaupunkilehti Tori Meri-Lapin Helmi Mäntsälän Viikkouutiset yhdistyi Mäntsälän Uutisiin 2013 Mäntsälä-lehti Vieskalainen Mitt i Nyland Vartti Uusimaa Porin Sanomat yhdistyi Satakunnan Kansaan 2014 Lapuan Linkki Keski-Suomen Viikko 2015 Ykkössanomat Satakunnan Työ Borgåbladet ja Östra Nyland yhdistyivät Östnylandiksi 2016 Hämeenkyrön Sanomat ja Pohjois-Satakunta yhdistyivät UutisOivaksi 2017 Vartti Kymenlaakso Viikkoset Pohjolan Sanomat yhdistettiin Lapin Kansaan 2018 Vartti Etelä-Karjala Länsi-Uusimaa Ilta 2019 Uusi Aika Tampereen Viikko Maaselkä 2020 Vihreä Lanka * Ilkka ja Pohjalainen yhdistyvät Ilkka-Pohjalaiseksi Jopa tuhansia lehtikuolemia kokeneessa Yhdysvalloissa viime vuonna julkistettu tutkimus osoitti, että lehden lakkauttaminen voi vaikuttaa paitsi alueen uutisten vähenemiseen myös julkisten menojen kasvuun. Kun ei ole toimittajia seuraamassa päättäjien tekemiä päätöksiä, menokuri löystyy. Palstatilan antaminen on osa levikkityötä Kemissä toimittajia kuitenkin edelleen on. Lapin Kansan aluetoimittaja Henripekka Kallio ymmärtää kritiikin mutta uskoo, että lehti pystyy edelleen kilpailemaan uutistarjonnallaan Ylen kanssa. Ylellä on Kemissä tällä hetkellä mediatoimittajat ja tuottajat mukaan lukien 16 hengen toimitus, joka tuottaa päivittäin radiolähetystä sekä tvja verkkouutisia. Lapin Kansan Kemin-toimituksessa taas työskentelee yksi ja puoli uutistoimittajaa ja yksi urheilutoimittaja, Torniossa lisäksi yksi kokoaikainen aluetoimittaja. – Toimituksissa tehdään vain paikallisia juttuja, joita on jokaisessa numerossa. On silti turha kieltää, etteikö työntekijöiden määrän väheneminen olisi vaikuttanut sisällön määrään. Ennen saatoimme tehdä juttuja mistä vain, nyt keskitymme tärkeimpiin aiheisiin, Kallio sanoo. Viime aikoina hän on seurannut esimerkiksi teollisuuden ja terveydenhuollon asioita. Julkisten terveyspalveluiden hoito siirtyi Meri-Lapissa Mehiläiselle, ja synnytysten jatkuminen Länsi-Pohjan keskussairaalassa on puhututtanut paljon. Lisäksi kemiläisiä kiinnostavat tulevat teollisuuden hankkeet. Kallio vakuuttaa, että aiheet ovat saaneet Lapin Kansassa hyvin palstatilaa ja näkyvyyttä. Hänellä on vapaat kädet kirjoittaa asioista, joita pitää tärkeinä. Lähde: Sanomalehtien Liitto, *) Vihreä Lanka ei ole liiton jäsen Poliittiset lehdet Paikallislehdet Kaupunkilehdet Päivälehdet 7 7 14 2 G RA FI IK KA : JA N N E H U LK KO N EN
SuomenLehdistö 8/2019 13 Valoa tunnelin päässä Lehtialan myllerryksestä huolimatta Antti Kokkonen ei odota, että lähiaikoina tulisi merkittävästi lisää lehtien lakkautuksia tai yhdistymisiä. – Lehtien lakkauttamiset ovat äärimmäisiä keinoja, sillä lehtibrändin eli lehden nimen merkitys on maakuntalehdille suuri. Hän uskoo pelastuksen löytyvän maakuntalehtien osalta digipuolelta. Lapin Kansa sai jo viime vuonna pidettyä kokonaislevikin suunnilleen ennallaan digilevikin kasvulla. Alma Media taas kertoi tulosjulkistuksen yhteydessä lokakuussa, että konsernitasolla digitaalisen sisältömyynnin kasvu ylitti ensimmäistä kertaa painetun sisältömyynnin laskun. – Uskon, että tulevaisuus on juuri maksullisissa digisisällöissä. Silti myös mainosmyynnin merkitys on edelleen merkittävä, vaikka sen rooli onkin pienentynyt. Uudet mainosmuodot digissä, kuten sisältömarkkinointi, tuovat uutta kasvua ja tarjoavat mainosasiakkaille houkuttelevia vaihtoehtoja perinteisen mainonnan rinnalle, Kokkonen sanoo. Henripekka Kallio on samoilla linjoilla. – Digissä on valtavat mahdollisuudet. Uutiset saadaan päivitettyä nopeasti, lehti on aina saatavilla ja sisältö monipuolista. Silti yksi asia on varmaa: Pohjolan Sanomien lakkauttaminen jätti suuren aukon ainakin lukijoiden sydämiin. – Jopa riitely oman lehden mielipidepalstalla tuntuisi kokoavammalta kuin tällainen uutisten palapelimäinen sirottelu sinne tänne, Heli Luokkala-Nevalainen sanoo. ? – Se on levikkityötä. Haluamme näyttää paikallisille, että täällä ollaan vielä. Esimerkiksi synnäriasiassa Rovaniemen ja Kemin välillä on poliittista vääntöä, mutta voin käsi sydämellä sanoa, ettei uutistyössä ole ollut lehden sisällä asiassa kotiinpäinvetoa. Kaupunkilehdet paikkaavat aukkoa Osaltaan alueen uutistarjontaa täydentävät mainosrahoitteiset kaupunkilehdet Kemi-Tornio sekä LounaisLappi. Lounais-Lappi ilmestyy kahdesti viikossa, ja sen asema Meri-Lapin alueella on vahva. Pohjolan Sanomien lakkautuksessa se oli yksi voittajista. Sanomalehtien Liiton tilastojen mukaan kumpikin alueen kaupunkilehdistä onnistui kasvattamaan mainostulojaan maakuntalehden lakkauttamisen aikoihin. Lounais-Lapin toimitus sijaitsee samoissa tiloissa saman konsernin Lapin Kansan kanssa. Toimitusten sisällä saatetaan keskustella juttuideoista ja vinkata puolin ja toisin kiinnostavista aiheista. Lehden päätoimittaja Taina Nuutinen-Kallio ei kuitenkaan usko, että Lounais-Lappi olisi varsinaisesti korvannut Pohjolan Sanomia. – Ehkä lehti on voinut jossain määrin täyttää oman maakuntalehden jättämää aukkoa. Moni jäi kaipaamaan Pohjolan Sanomista esimerkiksi erilaisista tapahtumista uutisointia ja harrastejuttuja. Tällaiset aiheet sopivat hyvin meille. Nuutinen-Kallio korostaa, että lehdet tekevät juttuja eri tyylillä, eikä Lounais-Lappi siinä mielessä kilpaile maakuntalehden kanssa. – Emme esimerkiksi pysty tekemään nopeita uutisjuttuja tai toisaalta tutkivaa, hidasta journalismia. Myös isommat maakunnalliset asiat käsitellään Lapin Kansassa. Meidän vahvuutemme ovat jutut, jotka lähtevät ihan sieltä ruohonjuuritasolta. Haluamme olla lähellä lukijoita, Nuutinen-Kallio sanoo. Tutkija: Yhdistämisiä tulee lisää Marraskuussa varmistui, että Ilkka-Yhtymä yhdistää maakuntalehtensä Ilkan ja Pohjalaisen yhdeksi lehtinimikkeeksi. Mediataloutta tutkiva Mikko Grönlund Turun yliopistosta uskoo, että lehtien lakkautuksia ja ehkä myös yhdistymisiä tulee vielä lisää. – On kiinnostavaa nähdä, miten alalla toimitaan esimerkiksi tilanteessa, jossa saman maakunnan alueella toimii useampia samaan konserniin kuuluvia päivälehtiä. Siinä missä maakuntalehtien tuotot tulivat aiemmin enemmän mainonnasta kuin levikistä, on trendi kääntynyt päinvastaiseksi. Mainostulot ovat laskeneet, eikä tilaushintoja voida nostaa loputtomiin menetystä kompensoimaan. – On lehtien kannalta ongelmallista, että lukijakunta on kyllä sitoutunutta mutta ikääntyvää. Jossain vaiheessa tullaan varmasti hinnan suhteen kipurajoille, Grönlund sanoo. Hän uskoo, että tulevaisuuden tulovirrat koostuvat todennäköisesti perinteisen median ohella useammasta lähteestä. Kustantajat saattavat toimia tapahtumanjärjestäjinä, viestintätaloina tai kyselytutkimusten parissa. – Hyvänä esimerkkinä uusista tulovirroista on Keskisuomalainen, joka sai juuri radioluvan kahdelle konsernin alaisuudessa toimivalle yhtiölleen, Grönlund sanoo. Lapin Kansan Kemin aluetoimitus ja Lounais-Lapin toimitus muuttivat Kemin kävelykadulle alkusyksystä. Tilat ovat pienentyneet ja väki vähentynyt, mutta Henripekka Kallio ja Taina NuutinenKallio löytävät tiiviistä yhteiselosta myös hyvät puolensa. TAUSTAT
14 SuomenLehdistö 8/2019 Tekoäly ennakoi: hitti vai huti? Aamulehden käyttämä botti arvioi etukäteen, paljonko tilaajia verkkojuttu tuo. Jos tekoäly ei usko artikkelin menestykseen, sille muokataan kiinnostavampi otsikko. AAMULEHDEN UUTISPÄÄLLIKKÖ ja deskitoimittaja Jussi Saarinen pähkäilee usein verkkodeskissä kahden otsikon välillä ja miettii, kumpi houkuttaa paremmin lukijoita. Viime keväästä asti Saarisella on ollut työtovereiden ohella apunaan koneälyyn perustuva työkalu, Editennustaja. Aamulehden toimitusjärjestelmään liitetty työkalu antaa jutulle ennusteen siitä, miten paljon lukijoita se kerää ja miten hyvin se tuo tilauksia. Jos ennuste näyttää artikkelille huonoa menestystä, ensimmäisenä muokataan yleensä otsikkoa. Näin tehtiin myös tapauksessa, jossa Saarinen kollegoineen oli julkaisemassa juttua paljon yhteisöveroa maksavasta yrityksestä. Alun perin suunniteltu otsikko oli: Tamperelaisen bisnesenkelin Olli Pasasen yritys Hissipuhe maksoi yhteisöveroa 3,6 miljoonaa euroa – Kun hyvää syntyy, niin sitä myös jaetaan”. Botti ei luottanut tämän otsikon tehoon. Sen sijaan se ennusti jutulle huomattavasti parempaa menestystä, kun Saarinen vaihtoi otsikkoon sitaatin siitä, kuinka yrittäjä oli itse siirtänyt merkittävän summan verottajalle: Tamperelaismies teki kotikoneeltaan 3,6 miljoonan tilisiirron verottajalle: ”Olihan se aika absurdi tunne painaa enteriä”. Botti oli oikeassa. Juttua luettiin paljon, ja se toi tilauksia. Ennustetarkkuus paranee aineiston kasvaessa Aamulehdessä verkkodeski hyödyntää Edit-ennustajaa eniten, mutta se on käytössä koko toimituksessa. Ennuste syntyy automaattisesti jokaisesta artikkelista, ja myös kirjoittava toimittaja voi muokata omaa juttuaan sen antaman tiedon perusteella. Otsikon lisäksi botin ennusteen pohjalta hiotaan usein ingressiä ja jutun alkua. Edit-ennustaja pohjautuu neuroverkkoihin, joissa tunnistetaan kielen rakenteita ja sanojen välisiä yhteyksiä. Varsinainen artikkelin menestyksen ennuste taas perustuu aiemmin julkaistuihin verkkojuttuihin ja niistä saatavilla olevaan käyttäjädataan. Jos botti ennakoi jutulle menestystä tai toisinpäin, se osuu yleensä oikeaan. Ennustetarkkuus paranee koko ajan koneälyn oppiessa lisää ja aineiston kasvaessa. – Dataa tilauksia tuoneista jutuista ei ole vielä kovin paljoa, sillä olemme julkaisseet tähtijuttuja eli verkon maksullisia sisältöjä vasta parisen vuotta, ja varsinkin aluksi juttumäärät olivat maltillisia, Aamulehden Teksti: Noora Autio Kuvat: Eino Ansio TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME
TAUSTAT SuomenLehdistö 8/2019 15 Tekoäly ennakoi: hitti vai huti? uutisten toimituspäällikkö Riina Nevalainen sanoo. Nevalaisen mukaan botin tärkein anti on tällä hetkellä juuri ennakoida sitä, miten paljon jutulla saadaan uusia tilaajia ja miten paljon se kiinnostaa vanhoja uskollisia lukijoita. Botin arvio on avuksi paitsi jutun muokkaamisessa, myös siinä, kun toimituksessa tehdään päätöksiä, mitkä jutut laitetaan maksumuurin taakse ja mitkä jaetaan ilmaiseksi. – Hyvinkin monenlaisissa artikkeleissa on aiheesta riippumatta tilauspotentiaalia. Lähes jokaisesta jutusta botti näyttäisi ennustavan joitain tilauksia. Se on aika rohkaisevaa, Nevalainen sanoo. Bottia voidaan käyttää apuna myös, kun mietitään, toimisiko jonkin samaan konserniin kuuluvan paikallislehden juttu Aamulehden verkkosivuilla. Nevalaisen mukaan jatkossa Edit-ennustaja saattaa arvioida, minä ajankohtana juttu kannattaa julkaista tai millainen visuaalisuus siinä toimii parhaiten. – Jossain vaiheessa pystymme ehkä ennustamaan, millainen lähtökuva herättää kiinnostuksen ja kannattaako jutussa olla esimerkiksi grafiikkaa. ILMASTONMUUTOS ON – ja tulee olemaan – monen sukupolven merkittävimpiä yhteiskunnallisia kysymyksiä. Syynä on ilmaston lämpeneminen mutta myös ilmastotoimista käytävä poliittinen kamppailu. Viime aikoina on ollut havaittavissa, kuinka herkästi kysymyksen ilmastotoimista voi sytyttää julkisella näyttämöllä. Riittää esimerkiksi, että Ylen päätoimittaja toivoo enemmän juttuja ilmastonmuutoksen epäilijöistä. Ilmastonmuutoksen politisoituessa sanoista ja määritelmistä tulee entistä tärkeämpiä, sillä sanat määrittelevät ilmiötä ja sitä, miten ilmiöstä ylipäätään voidaan puhua. Suomen Kuvalehden marraskuisen jutun mukaan ilmastodenialismi on tutkijoiden käyttämä kattotermi, joka huomioi erilaiset kieltämisen muodot: denialisti voi kieltää ilmaston lämpenemisen, ihmisen roolin siinä tai sen, että ilmastonmuutoksella olisi vakavia seurauksia. Tällainen määrittely on ymmärrettävä, mutta rasitteena on se, että nimitys koetaan erityisen leimaavana. Keskustelusta tulee mahdotonta, jos liian suuri joukko kokee keskustelun pelisäännöt epäreiluiksi. ILMASTONMUUTOSTA HILLITSEVIÄ toimia vastustavat haluaisivat yhä useammin, että heitä kutsuttaisiin realisteiksi. Realismi tarkoittaa karkeasti ulkoisen todellisuuden todenmukaista kuvaamista tai asiantilan hyväksymistä ja toimintaa sen mukaisesti. On perusteltua kysyä, mitä realismia liittyy siihen, että kerää tietonsa vaihtoehtoisista lähteistä, vastustaa tieteellistä konsensusta ja puhuu aktiivisesti ”ilmastohömpästä” tai ”ilmastohysteriasta”. Olisiko ”ilmastonmuutoksen epäilijä” tai skeptikko sitten sopiva nimitys? Ongelmana on, että epäilijä nostaa toimijan helposti jalustalle. Ideaalitilanteessa epäilijöillä on tilaa tieteen kentällä, mutta julkisessa keskustelussa epäilyä ei enää aseteta tunnustetun asiantuntijatiedon rinnalle. KESKUSTELIJOIDEN MÄÄRITTELYÄ vaikeuttavat poliittisten intohimojen ohella taustalla vaikuttavat erilaiset poliittiset strategiat. Pyrkimyksenä voi olla esimerkiksi hiljentää toinen osapuoli. Toisaalta ilmastonmuutostoimien vastustajien tiedetään kopioineen tupakkateollisuuden vuosikymmenten mittaan hioman toimintatavan: onnistuminen ei tarkoita debatin voittamista, vaan epävarmuuden lisäämistä, faktojen hämärtämistä ja keskustelun siirtämistä. Journalismin näkökulmasta olisi tärkeää, että käytetyt nimitykset olisivat riittävän laajasti hyväksyttyjä, riittävän tarkkoja ja yleisiä sekä ymmärrettäviä ja totuudenmukaisia. Osa näistä tavoitteista on jännitteisiä, eikä niiden ratkaisu ole yksinkertaista. ILMASTOKYSYMYKSEN KOHDALLA on olennaista tarkastella, miten ilmastotoimia vastustetaan. Tullakseen tunnustetuksi ”kansallismieliseltä ilmastopolitiikalta” pitäisi vaatia näyttöjä ja perusteluita tieteen kiistämisen tai ilmastonmuutoksen epä-älyllisen vähättelyn sijaan – ihan niin kuin muillakin politiikkasektoreilla. Yksi esimerkki sanojen merkityksestä ja maalitolppien siirtämisestä on, kuinka sateenvarjokäsite ”maahanmuuttokriittisyys” on lyönyt läpi 2010-luvulla. Journalismin totuudenmukaisuuden vaatimuksen näkökulmasta olisi vahinko, jos ”ilmastorealistit” onnistuisivat samassa. ? Olli Seuri on journalistiikan työelämäprofessori Tampereen yliopistossa. ka ik uj a& ko hi na a ” Mitä realismia liittyy siihen, että kerää tietonsa vaihtoehtoisista lähteistä, vastustaa tieteellistä konsensusta ja puhuu aktiivisesti ”ilmastohömpästä”?” Denialisti, skeptikko vai realisti? Aamulehden Jussi Saarinen, Vesa Laitinen ja Riina Nevalainen arvioivat uutisdeskissä, millainen otsikko ja kärki jutuissa toimivat parhaiten. Apunaan heillä on ollut keväästä asti myös tekoäly. ” Monenlaisissa artikkeleissa on tilauspotentiaalia.” > Jatkuu seuraavalla sivulla.
TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME 16 SuomenLehdistö 8/2019 Aiemmin dataa vain jälkikäteen Aamulehden Edit-ennustaja on osa Alma Median ennustavan analytiikan hanketta. Hanke sai alkunsa viime tammikuussa, kun työryhmässä alettiin miettiä, missä kaikissa journalistisen prosessin vaiheissa tekoälyä voisi hyödyntää. – Pohdimme, miten voisimme parantaa juttuja koneen avulla jo ennen niiden julkaisua, kertoo Alma Consumerin digikehitysjohtaja Inka Partanen. Partanen arvioi, että ennakoivan analytiikan käyttö tulee yleistymään media-alalla nopeasti. – Uskon, että olemme tulossa uuteen vaiheeseen toimituksellisten päätösten teossa. Aiemmin aihevalinnat ja julkaisupäätökset on tehty ihmisten ammattitaidon ja intuition perusteella ja lisäksi on hyödynnetty lukijatutkimuksia ja verkon kävijädataa. Kaikki tämä on kuitenkin ollut jälkikäteistä. Tekoälyn etuna on, että ihminen ei pysty käsittelemään läheskään yhtä isoja tietomassoja. Editin perustana olevaa kielimallia on koulutettu nyt miljoonalla Aamulehden ja Iltalehden artikkelilla. – Botti on silti vain työkalu ja keskustelukumppani muiden joukossa, Partanen sanoo. Hankkeen teknisestä toteutuksesta on vastannut tekoälyyn erikoistunut Fourkind Oy, ja siihen on saatu rahoitusta Media-alan tutkimussäätiöltä. Työpajoissa on ollut mukana uutispäälliköitä ja toimittajia Alman eri toimituksista sekä teknisiä asiantuntijoita Fourkindilta ja oman talon sisältä. – Olemme samalla kasvattaneet myös omaa teknistä valmiuttamme tekoälyyn liittyen, Partanen kertoo. Iltalehti tavoittelee naisia Pisimmällä ennustavan analytiikan käyttö on Aamulehdessä, mutta se on tulossa muihinkin konsernin lehtiin. Iltalehti lanseeraa oman versionsa toimittajilleen loppuvuonna. Iltalehden päätoimittajan Perttu Kauppisen mukaan työkalulla tullaan ensivaiheessa ennustamaan, onko juttu hitti vai huti. Tarkoitus on hyödyntää sitä myös sen selvittämisessä, minä ajankohtana juttu kannattaa julkaista ja millaiset artikkelit houkuttavat mitäkin kohderyhmää. – Erityisesti meitä kiinnostaa kohderyhmänä alle 40-vuotiaat naiset, Kauppinen sanoo. Kapeneeko aiheiden kirjo? Kun toimituksissa aletaan tehdä sisältöpäätöksiä ennakoivaa analytiikkaa hyödyntäen, herää herkästi ajatus, että sisällöt kaventuvat ja juttuja kirjoitetaan vain niistä aiheista, jotka ovat ennenkin kiinnostaneet ihmisiä. Inka Partanen arvelee kuitenkin aihevalikoiman pikemminkin laajentuvan. Ennakoiva analytiikka on opettanut, että suurempi osa jutuista kuin on aiemmin ajateltu voi tuottaa tilauksia. – Olemme muutenkin menossa siihen suuntaan, että isompi osa sisällöistämme on maksullisia. Ennustaja on tuonut tukea tälle ratkaisulle. Perttu Kauppinen sanoo, että Iltalehdessä nähdään jatkossakin tärkeäksi tehdä juttuja myös vähemmän kiinnostavista aiheista, jos niillä on toimituksen mielestä yhteiskunnallista merkitystä. – Datan hyödyntäminen auttaa meitä lähinnä miettimään, millä tavalla mistäkin aiheesta kannattaa kirjoittaa, jotta juttuja luetaan. Samaa mieltä on Aamulehden Riina Nevalainen. – Jos ajattelemme, että asia on merkittävä, mutta botti sanoo, ettei se kiinnosta lukijoita, voimme muokata kärkeä kiinnostavammaksi, hän sanoo. Tekoälykin voi erehtyä Koska botin ennusteet perustuvat aiemmin julkaistuun aineistoon, sen on vaikea arvioida juttua, jolle ei ole olemassa vertailukohtia. – Voimme hyvinkin keksiä aiheita, joita kone ei tunnista hiteiksi, vaikka ne sellaisia olisivat, Kauppinen sanoo. Botti ei myöskään osaa yhdistää kovin hyvin erilaisia konteksteja, kuten sitä, että vappuaiheinen juttu on kerännyt lukijoita juuri vapun aikaan. Muutenkin on asioita, jotka toimittaja älyää heti, mutta tekoäly ei, kuten sen, että jos otsikossa on sana ruumis, se kiinnostaa lukijoita aivan varmasti. Partasen mukaan on ylipäätään tärkeää pohtia, onko artikkelissa oikeasti vikaa, jos botti niin väittää. – Toimittaja tai uutispäällikkö voi todeta, että tämä on kiinnostava juttu, vaikkei ennustaja olekaan sitä mieltä. Silloin sisältö on joko huonosti tarjoiltu tai kone on väärässä, ja silloin joko muutetaan otsikointia tai uskotaan, että nyt kone ei vain ymmärrä viisauttani. ? Tekoälyn arvio jutun kiinnostavuudesta perustuu miljoonaan aiemmin julkaistuun juttuun ja niistä saatavissa olevaan käyttäjädataan. Asiayhteyksien hahmottaminen on kuitenkin botille vaikeampaa kuin ihmiselle. Vinkit Näin botti kannustaa otsikoimaan verkkojutun 1. KIEMURAT POIS Mitä suoraviivaisempi otsikko, sitä tehokkaampi se yleensä on. 2. HERÄTÄ KIINNOSTUS Yritä saada otsikkoon draamaa, ristiriitaa tai tarinallinen koukku, jos jutussa on aineksia. 3. MENE LÄHELLE LUKIJAA Jos otsikkoon saa lukijan omaa elämää koskettavan näkökulman, se on yleensä tehokas. 4. NOSTA HYVÄ LAUSAHDUS Sitaatti otsikossa toimii, jos se on tunteikas tai muuten oho-osastoa. 4. JÄTÄ OSA KERTOMATTA Älä selitä kaikkea kiinnostavinta auki. Lähde: Jussi Saarinen, Aamulehti. ” Jossain vaiheessa pystynemme ennustamaan, millainen lähtökuva herättää kiinnostuksen.” Aamulehdessä käytössä oleva jutun menestystä ennakoiva botti on tulossa myös Iltalehteen ja muihin Alman lehtiin.
PALSTAT SuomenLehdistö 8/2019 17 MILLAISELLA TARJOUKSELLA houkutellaan pihit mutta kiinnostuneet lukijat maksamaan sisällöistä? Amerikkalainen Esquire-aikakauslehti on netissä ilmaiseksi luettavissa, mutta viime syksynä se esitteli maksullisen Charles P. Pierce -jäsenpalvelun. Sen hinta on 1,99 dollaria (1,80 euroa) kuukaudessa tai 17,99 dollaria (16,25 eur) vuodessa. Tuolla hinnalla pääsee lukemaan yhden kirjoittajan eli Charles P. Piercen blogia. Hän julkaisee päivittäin kolmesta viiteen kirjoitusta ja lisäksi viikoittaisen uutiskirjeen. Käytössä oleva pehmeä maksumuuri antaa lukea ilmaiseksi kolme juttua kuukaudessa. Piercen jutut saivat aiemmin jopa 60 000 sivulatausta päivässä, mikä olikin yksi syy siihen, että maksullinen palvelu rakennettiin juuri hänen ympärilleen. Vuosi perustamisen jälkeen tilaajia on kertynyt yli 10 000 ja sivulatausten määrä on kasvanut maksumuurista huolimatta. YHDYSVALTALAISET MEDIA-ANALYYTIKOT ovat väläytelleet tämän vuoden mittaan kahta termiä kirjoituksissaan. Niistä ensimmäinen on pivot to paid eli siirtymä maksullisiin sisältöihin. Toinen, tuoreempi termi on paywall fatigue, maksumuuriväsymys. Kuinka monesta digimediasta ihmiset lopulta haluavat maksaa? Kuinka erottua joukosta? Esquiren ratkaisu on yksi vastaus kysymykseen. Ehkä kokonaista lehteä enemmän lukijoita kiinnostaa tarkasti rajattu tuote, josta he ovat valmiita maksamaan suhteellisen paljon. Esquiren näköislehti maksaa 19,99 dollaria vuodessa. SAMA LÄHESTYMISTAPA eli emomedian yleisön viipaloiminen ohuempiin siivuihin on käytössä muuallakin. New York Timesin digitilaus ei sisällä reseptejä, vaan ne on irrotettu omaksi Cooking-tuotteekseen. Se maksaa 40 dollaria vuodessa. Erottelu on niin tarkka, että New York Timesin digitilaaja pääsee lukemaan Magazine-viikkoliitteen ruokajutun, mutta nähdäkseen siihen kuuluvan reseptin, pitää olla Cooking-tilaaja. Esquirea julkaiseva Hearst on kokeillut Harper’s Bazaar -lehden ympärille luotua maksullista Bazaar Bride -palvelua, joka on suunnattu häitään suunnitteleville ihmisille ja maksaa viisi dollaria (4,5 euroa) kuukaudessa. Digidayn mukaan korkeahko hinta tasapainottaa sitä, että tilausjaksojen ei ole tarkoituskaan kestää pitkään. EDELLÄ KERROTUN kaltaiset vertikaalit eli aiheen mukaan rajatut mediat on rakennettu ennen kaikkea yleisön maksualttius mielessä. Tarkkaan rajatun mediatuotteen yleisö on lähtökohtaisesti pieni tai ainakin pienempi kuin yleiskiinnostavan lehden. Niinpä sen kohdalla joutuu pohtimaan, milloin yleisöstä tulee liian pieni ollakseen taloudellisesti kannattava. Vasta-argumenttina voisi sanoa, että lienee parempi pitää lukijat mukana ainakin jonkin – halvankin! – tuotteen tilaajina kuin menettää heidät kokonaan. Jos hyvin käy, asiakashankinta saattaa kulkea toiseen suuntaan. Financial Times panostaa uutiskirjeinä jaeltaviin ”minibrändeihin”, jotka ovat persoonallisia ja hyvinkin sisäänpäin lämpiäviä. Jos joku kiinnostuu sellaisesta, voi hän vähitellen kiinnostua myös FT:stä kokonaisuutena. MUISTAN, MITEN 2000-luvun alkupuolella ei-toimittajakaverit ihmettelivät, mikseivät he voisi tilata paikallista lehteä vaikkapa ilman urheilutai kulttuurisivuja. Selitin, että pilkkominen olisi laskenut lehden arvoa mainostajalle, koska se olisi pienentänyt heidän tavoittamansa yleisön kokoa. Mitä pienemmiksi mainostulot käyvät, sitä vähemmän siitä tarvitsee välittää. ? Viipaloitu yleisö tuo tuloja ko pi oi tä m ä Amerikkalaismediat ovat huomanneet, että lukijoita kiinnostaa kokonaisen lehden sijaan tarkemmin rajattu tuote. Olli Sulopuisto on helsinkiläinen vapaa toimittaja, podcastaaja ja nörtti. olli@nonfiktio.fi HANNA SAKARA 1 Erillinen tilaustuote kannattaa rakentaa sellaisen aiheen ympärille, josta on paljon juttuja ja jolla on kiinnostunut yleisö. 2 Halpa hinta voi houkutella tilaajia, joille täysi digitilaus on liian kallis. 3 Voisiko osan nykyisistä digisisällöistä lohkaista vain erillisen tilauksen piiriin? 3 pointtia
PALSTAT 18 SuomenLehdistö 8/2019 DIGISISÄLTÖJEN HINNAN kipurajaksi on alkanut muodostua Spotifyn ja Netflixin viitoittamana 9,99 euroa kuussa. Tuoreeseen kyselyyn vastanneista suomalaisista vain viidennes oli valmis maksamaan verkkolehdestä yli kympin. Päivälehtien verkkotilaukset maksavat yleensä 14–19 euroa kuussa, joten vastaajat haluaisivat hintojen laskevan. Suomalaisista vain 16 prosenttia maksoi viime vuonna digijournalismista. Luku kasvaa piinallisen hitaasti, vaikka yhdistelmätilaukset alentavatkin kynnystä. Lukijoiden mukaan maksamista hidastaa myös tilausvaihtoehtojen periytyminen printtimaailmasta. Tilausten muodot eivät vastaa varsinkaan nuoren polven käsitystä digipalvelujen tilaamisesta erilaisissa elämäntilanteissa. Lukijat sanovat kaipaavansa erityisesti ”uutisten Spotify´ta”, jossa yhdellä kuukausimaksulla saisi käyttöönsä eri mediatalojen journalistiset sisällöt. Osa kaipaa myös mahdollisuutta kevyempiin maksumalleihin. Neljännes vastaajista sanoo olevansa valmis maksamaan yksittäisistä jutuista, koska ei halua sitoutua kuukausimaksuihin. Tällaisiin tuloksiin päädyttiin toimittaja Jaana Kankaan pro gradussa, jonka pohjana olleeseen kyselyyn vastasi verkkolomakkeella yli 500 henkilöä. Tutkimus on näyteperusteinen, koska kyselyyn vastanneet eivät välttämättä edusta tasapuolisesti kaikkia suomalaisia. ON TIETYSTI eri asia sanoa kyselyssä, että olisi valmis maksamaan digijournalismista, jos se olisi halvempaa, kuin tehdä konkreettinen tilaus. Mielestäni yksi tutkimuksen päätuloksista on, että lukijat nimeävät tärkeimmäksi maksuhaluttomuuden syyksi hinnan eivät laatua. Tyytyväisyydestä sanomalehtien verkkosisältöihin kertoo myös se, että kyselyssä aiemmin digijournalismista maksaneista 80 prosenttia olisi valmis tai ehkä valmis maksamaan siitä myös tulevaisuudessa, kun digijournalismista maksamattomilla vastaava luku on 42 prosenttia. Tutkimuksesta välittyy, että mediatalot eivät ole täysin onnistuneet viestimään lukijoille, miksi riippumattomasta laatujournalismista pitää ja kannattaa maksaa myös verkossa ja että ilmaisia lounaita ei ole. Maksumuurit ärsyttävät lukijoita, koska yllättävän moni mieltää lehtien digiversiot julkiseksi palveluksi, jonka pitäisi välittää ilmaiseksi ainakin vaaratiedotteet ja muu kansalaisten arkeen liittyvä tärkeä informaatio. PAKKAA SEKOITTAVAT vielä iltapäivälehtien ja MTV:n ilmaiset verkkosisällöt. Moni lukija ajattelee, että lehtien pitäisi kustantaa verkkosisältö mainoksilla tai printtilehtien maksullisuudella. Tutkimus korostaa tarvetta avata lukijoille median kustannusrakennetta ja ansaintalogiikkaa nykyistä paremmin. Vain 12 prosenttia vastaajista ilmoitti halun tukea journalismia tilaukseen motivoivaksi tekijäksi. Maksullisten digisisältöjen tarjonnan kasvu on digimyynnin kannalta myös positiivinen asia: netin viihde-, musiikkija pelipalvelut ovat muokanneet suomalaisia suopeammiksi maksamaan netin digisisällöistä. Toisaalta kansainväliset jätit luovat kuluttajien mieliin nettisisältöjen hintamielikuvan, jota vastaan journalististen sisällöntuottajien on vaikea kilpailla kalliimman kulurakenteensa vuoksi. Digijournalismin kilpailutilanne painaa sen kannattavuutta kahdesta suunnasta: kansainväliset jätit Facebook ja Google laskevat verkkomainonnan hintaodotuksia saamaan aikaan, kun Spotify ja Netflix painavat tilausmaksujen hintaodotuksia. te or ia & kä yt än tö Teoria väittää: Kuluttajat olisivat valmiita maksamaan digijournalismista, jos se maksaisi alle kympin kuussa. Lehtien pitäisi kertoa selvemmin, miksi laadusta kannattaa maksaa. Lukijat haluavat kympin digiä Tutkija: Jaana Kangas. Tutkimus: Miksi maksaa, kun ilmaiseksikin saa? Lukijoiden halukkuus maksaa verkkojournalismista. Journalistiikan maisterintutkielma, Jyväskylän yliopisto 2019. Aineisto: Verkkokysely, johon vastasi 514 henkilöä. Tekijä: Alma Talentin sisältömyynnin johtaja Johanna Suhonen. Kokemus: Aiemmin muun muassa Kauppalehteä ja Talouselämää julkaisevan Alma Talentin markkinointijohtaja ja Kauppalehden maksullisten sisältöjen johtaja vuodesta 2011. Ennen Kauppalehteä myynnin ja markkinoinnin johtotehtävissä muun muassa Luottokunnalla, Otava-konsernilla ja Elisalla. Valtiotieteen maisteri, Helsingin yliopisto 1996. Fakta Fakta Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston kielija viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi Käytäntö vastaa: Toimiva digihinnoittelu riippuu kohderyhmästä. Tulevaisuudessa tekoäly auttaa sitouttamaan lukijan tilaajaksi yksilöllisellä asiakaspolulla. Alma Talentin sisältömyynnin johtaja Johanna Suhonen, viime vuonna vain 16 prosenttia suomalaisista maksoi digijournalismista. Kuinka maksuhalukkuuden saa kasvuun? – Ensinnäkin pitää uskaltaa pyytää sisällöistä maksua. Toiseksi pitää tarjota rahan arvoista digitaalista journalismipalvelua, ei vain verkkoon siirrettyjä printtijuttuja. Sisällön pitää olla jotain ainutlaatuista, jossa myös käyttökokemus on niin ainutlaatuinen, että se tuntuu maksamisen arvoiselta. Uskotko, että digimaksajien määrä lähtee näillä eväillä kasvuun? – Uskon, että se lähtee vähitellen nousuun. Tiedostan kuitenkin sen, että journalismi ja uutiset ovat maksullisten digitaalisten sisältöjen tarjonnassa haastavassa asemassa. Kuluttajien kukkaroa on jakamassa paljon muitakin maksullisia sisältöpalveluja, kuten viihdettä, pelejä ja musiikkia. – Toisaalta digipalveluiden, kuten Netflixin, maksujen myötä yleisön ymmärrys sisältömaksujen merkityksestä alkaa hiljalleen muotoutua myös digimaailmassa. Tutkimuksessa ei-tilaajat sanoivat, että olisivat valmiita maksamaan myös digijournalismista, jos kuukausihinta olisi alle kympin. Uskotko, että hintoja on jossain vaiheessa pakko laskea, jotta enemmistö saadaan liikkeelle? – Jokaisen mediatalon pitää miettiä hinnoittelu sen perusteella, millaista kohderyhmää tavoittelee. Kahdella eri strategialla voi päästä samaan taloudelliseen lopputulokseen, koska myynnistä tulevan rahan määrä ratkaisee, ei asiakasmäärä. Millaiset sisällöt ja juttutyypit laukaisevat halun tehdä tilauksen? – Tämä on digimyynnin avainkysymys, josta opimme koko ajan lisää. Sisällön pitää olla hyödyllistä. Esimerkiksi kuluttajien omaan talouteen liittyvät teemat toimivat hyvin päivälehdissä. Myös hyvin erikoiset tarinat vetävät. – Live-tilanteiden välittäminen on nouseva trendi. Olemme huomanneet, että tilauksia tuovat yhä enemmän erilaiset live-lähetykset, kuten paikalliset pelit tai tapahtumat. Yhdysvalloissa kokeillaan adaptiivisia maksumuureja, jotka seuraavat yksittäisten käyttäjien toimintaa ja päättävät sen perusteella, kuinka monta ilmaisjuttua he saavat lukea ja milloin tarjotaan tilausta. Uskotko, että Suomessa voitaisiin saada merkittävää etua hyödyntämällä tekoälyyn perustuvia, tilauspotentiaalin mukaan taipuvia, maksumuureja? – Tähän suuntaan ollaan menossa ja meilläkin tätä tutkitaan tiiviisti. Tulevaisuudessa pystymme tekoälyn avulla hyödyntämään fiksummin digitaalisten mainosja tilaustuottojen välisen suhteen optimoimista räätälöimällä käyttäjäkohtaisia polkuja. On tärkeää pystyä sitouttamaan lukija ja kasvattamaan asiakkuutta vähitellen, tyrmäämättä häntä heti alkuun maksumuurilla. Tutkimuksen mukaan lukijat kaipaavat digisisältöjen kuluttamiseen sopivia maksumuotoja, kuten konsernirajat ylittävää uutisten Spotify’ta tai mikromaksamista. Miksi nämä eivät ole yleistyneet, vaikka niistä on puhuttu jo vuosia? – Nämä ovat mielestäni alan myyttejä. Kummastakaan ei ole nähty maailmalla vielä journalististen sisältöjen myynnissä onnistunutta, kannattavaa mallia, vaikka erilaisia kokeiluja on ollut runsaasti. Uskon, että ihminen haluaa kuitenkin brändin, johon hän tilausmaksunsa sitoo. ?
PALSTAT SuomenLehdistö 8/2019 19 Verkkojuttuja kopioidaan ja hutkitaan VÄITÖS: Mielikuva verkkojournalismin keveydestä ja höttöisyydestä saa tanakan vahvistuksen yliopistonopettaja Ville Mannisen väitöskirjassa. Manninen seurasi väitöskirjaansa varten vuosina 2013 ja 2017 peräti 21:tä toimittajaa seitsemästä toimituksesta ja pääsi omakohtaisesti näkemään yli 100 verkkojutun toimitusprosessin. Lisäksi hän tutki erillisissä ryhmähaastatteluissa 18–28-vuotiaiden suomalaisten odotuksia verkkojournalismia kohtaan ja lopuksi vertasi näitä odotuksia havainnoimiinsa työkäytäntöihin. Väitöskirjan johtopäätökset ovat karua luettavaa. Mannisen mukaan kiireen ja työkuormituksen piinaamat verkkotoimittajat käyttävät myös lähteitä, joihin eivät luota tai joiden luotettavuutta he epäilevät. Verkkouutisointi ei vastaa myöskään suomalaisten nuorten aikuisten odotuksia esimerkiksi tietojen tarkistamisesta tai molempien osapuolten kuulemisesta. ”Toisin sanoen tämäntyyppinen journalismi ei ole yleisön kannalta luotettavaa”, Manninen kirjoittaa. Hänen mukaansa valtavirtainen suomalainen verkkojournalismi on nyt vaarallisessa tilanteessa. Korjausliike on tehtävä pikaisesti, jotta yleisön luottamus ei suorastaan romahda. Janne Arola > Ville Manninen: Trust and Trustworthy Sourcing in Finnish Online Journalism – Divergences in Audience Expectations and Journalists’ Practices https://bit.ly/2ONefrh Reformeja journalismin tulevaisuuteen RAPORTTI: Vapaus, rahoitus ja tulevaisuus. Näiden vahvistaminen on Reuters-instituutin tuoreen raportin mukaan edellytys itsenäiselle ja ammattimaiselle journalismille Euroopassa. Sananvapautta ja median vapautta rikkovilta jäsenmailta voitaisiin raportin mukaan esimerkiksi estää EU-rahoituksen saamista. Journalismin rahoittamiseen raportti esittää kolmea toimenpidesuositusta. Ensinnäkin mediatukia pitäisi uudistaa niin, että rahoitusta suunnattaisiin entistä enemmän journalismin digitaaliseen tulevaisuuteen ennemmin kuin ”offline-menneisyyteen”. Toiseksi pitäisi tarkentaa ja selkeyttää riippumattomien, kaikilla alustoilla toimivien julkisen palvelun medioiden roolia ja tehtäviä niin, että ne eivät vaikeuta yksityisten mediayhtiöiden toimintaa. Kolmanneksi raportissa ehdotetaan, että pitäisi luoda pikainen reformi, jonka avulla helpotettaisiin voittoa tavoittelemattomien tiedotusvälineiden syntymistä ja rahoittamista. Janne Arola > Rasmus Kleis Nielsen, Robert Gorwa & Madeleine de Cock Buning: What Can Be Done? Digital Media Policy Options for Strengthening European Democracy https:// bit.ly/2OqUhnw Hybridi puhuu kansankielellä ANALYYSI: Suomalainen MustRead sekä yhdysvaltalaiset The Skimm ja Axios ovat esimerkkejä uuden ajan yrittäjävetoisista medioista, jotka yhdistelevät artikkeleissaan objektiivista uutissisältöä ja mielipiteellistä aineistoa. Tutkijat Jaana Hujanen, Juho Ruotsalainen ja Mikko Villi kutsuvat tämänkaltaisia verkkojulkaisuja hybridimedioiksi. Kolmikko on analysoinut viiden hybridimedian ja kolmen perinteisen median uutisartikkeleja ja selvittänyt, millaisia journalistia keinoja hybridimediat hyödyntävät. Analyysin perusteella tutkitut hybridimediat sitoutuvat journalistiseen objektiivisuuteen esimerkiksi käyttämällä asiantuntijalähteitä ja välttämällä puolueellisia mielipiteitä. Toisaalta niiden uutisissa käytettävä kieli on sekoitus objektiivisuutta ja vuoropuhelua. Niiden uutisteksteissään käyttämät ilmaisut ovat usein kansankielisiä ja monin tavoin rohkeampia kuin perinteisissä uutismedioissa. Silti hybridimediat tavoittelevat ennemmin jotakin rajattua kohderyhmää kuin niin sanottua suurta yleisöä. Esimerkiksi MustRead on suunnattu päättäjille. Analyysin perusteella dialogisen tyylin tarkoituksena voi olla tehdä monimutkaista maailmaa ymmärrettävämmäksi tavalla, johon perinteinen raportointi ei taivu. Toinen syy tyylille voi olla se, että tarkoituksena on luoda syvempää suhdetta yleisön ja kirjoittajan välille. Janne Arola > Jaana Hujanen, Juho Ruotsalainen & Mikko Villi: A future of journalism beyond the objectivity–dialogue divide? Hybridity in the news of entrepreneurial journalists https://bit.ly/2pTLbWK ” Perinteiset journalistiset arvot, kuten objektiivisuus, kattavuus, ja ’kovat’ uutiskriteerit ovat yhä arvossaan. Lähteyttämisen osalta nuori aikuisyleisö odottaa itsenäistä tutkimustyötä, uskottavia lähteitä, jutun eri ’puolien’ kuulemista sekä tietojen tarkistamista.” Ville Manninen väitöskirjassaan. tu tk im us no st o ki rj at ie to ELIN A RAJA LA
20 SuomenLehdistö 8/2019 Kuvissa piilee hukattu mahdollisuus m ai lla & ha lm ei lla Toimitusten kellareissa makaa kansallisaarre. Miljoonien lehtikuvien kaupallistaminen olisi vuosisadan kulttuuriteko. Kirjoittaja Jani Halme on mediatoimisto ToinenPHD:n luova johtaja ja digitoimisto Kuubin osakas. jani.halme@ toinenphd.com HAN NA SAKA RA PALSTAT SANOMALEHDEN ON tärkeää olla tiivis osa sitä yhteisöä, jonka asioista se kertoo – ja osoittaa se. Nuoruudessani toimituksen näyteikkunaan aseteltiin lehtikuvia. En tiedä, miten yleinen tapa tuo oli, mutta meillä itärajalla niin tekivät sekä maakuntalehti Itä-Savo että paikallinen Parikkalan Sanomat. Tuoreehkot kuvat olivat iltakävelyiden ohittamatonta katsottavaa – ja sosiaalista sidosainetta. Oli suorastaan kunnia päästä noille seinille. Tuolla varsin pienellä teolla lehdet toivat eloa katukuvaan ja tarjosivat puheenaiheita. Jossain vaiheessa kuvataulujen päivittämistahti hiipui, ja lehden tekemisen digitalisoiduttua se loppui kokonaan. Toimitukset eivät enää erottaudu katukuvasta sen enempää kuin kirjanpitotoimistot. Mittavaa kuvapankkia ei hyödynnetä digitaalisestikaan. Se on paitsi harmillista, myös hivenen kummallista. Kuvan rooli on nyt suurempi kuin koskaan aiemmin. Ensimmäiseltä kuulennolta otettiin yhteensä viisi valokuvaa. Normaali teini julkaisee Snapchatissa saman määrän otoksia yhden välitunnin aikana. KUVASEINÄT PALASIVAT mieleeni, kun veljeni etsi valokuvaa eräästä meillä päin aikoinaan varsin tunnetusta autosta. Hän halusi tehdä siitä pienoismallin, mutta edes perikunnalla ei ollut tallella yhtään otosta. Arjessa ei tajua hoksata, että lomareissujen nähtävyyksiä arvokkaampia muistoja ovat ihan ne tavalliset asiat. Kuva umpikaivojen tyhjennykseen käytetystä, niin sanotusta Kakka-Bedfordista löytyi paikallislehden arkistoista käsin penkomalla. Kaikki seutukuntalaiset, joille olen tuota kuvaa näyttänyt, suorastaan hihkuvat. Muistot vyöryvät päälle. Valokuva hiljaisesta jäteyrittäjästä, Lampisaaren Veikosta, outoine autoineen. Se oli jotain, jota emme uskoneet lainkaan tallennetun. KAIKKIEN SANOMALEHTIEN arkistokaapeissa on valtava määrä samanlaisia ainutlaatuisen emotionaalisia aarteita. Mikään muu taho ei ole tallentanut omaa aikaansa kattavammin kuin sanomalehdistö. Pelkästään Helsingin Sanomien kellarista löytyy noin neljä miljoonaa ei-digitoitua lehtikuvaa. Nuo kuva-aarteet pitäisi saada pois kellastumasta arkistojen kätköistä, vapauttaa mikrofilmien kankean käyttöliittymän kahleista. Olisi vuosisadan kulttuuriteko digitoida ja luokitella ihan tavallisten suomalaisten sanomalehtien ihan tavallisia valokuvia. Ja hyödyntää niitä digitaaliseksi muuttuneessa mediamaailmassa. Skannaaminen itsessään ei ole enää hidasta eikä järin vaivalloista. Markkinoilla on jo tekoälyn avustamia laitteita, jotka pystyvät digitoimaan jopa 8 000 valokuvaa päivässä. Tekoäly tunnistaa kuvien aiheet hämmästyttävän tarkasti ja kerryttää automaattisesti kuvakohtaista metadataa, joka vastaavasti on edellytys kuvien kaupallistamiselle. Kustantajat ja tekijänoikeuksien omistajat eli kuvaajat eivät nimittäin lähde liikkeelle ilman mahdollisuutta ansaita tällä työllä rahaa. VÄITÄN, ETTÄ vanhoilla kuvilla voi tehdä kaupallisesti kestäviä lisäpalveluita runkolehden tueksi. Digitoidulla arkistolla digitilauksen saa tehtyä entistä houkuttelevammaksi. Tunteisiin käyvät teot nostavat myös brändiarvoa ja kasvattavat asiakasuskollisuutta. Vanhojen otosten kattavalla digitoinnilla lehdet tarjoaisivat yleisölle jotain ainutlaatuisen aitoa ja juurevaa. Sellaista, mihin jenkkinousukkaat Facebook ja Google eivät ikinä pysty. Nyt pitäisi katsoa myös hivenen pidemmälle. Mikromaksaminen yleistyy mediamaailmassa ennemmin kuin myöhemmin. Myytävää olisi hyvä olla perusartikkeleita enemmän. Uskon ihmisten olevan hyvin halukkaita maksamaan useammankin roposen saadakseen itselleen tärkeän valokuvan vaikkapa syntymäpäiväkortin kuvitukseksi. Tai ihan vaan omaan muistojen arkistoon. ? Mikään taho ei ole tallentanut omaa aikaansa kattavammin kuin sanomalehdet.
PALSTAT SuomenLehdistö 8/2019 21 SUOMEN KUVALEHTI Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös yksityisyyden suojaa koskevassa asiassa. Lehti julkaisi jutun, jossa viitattiin aiemmin toisessa mediassa julkaistuun haastatteluun. Siinä kantelija kertoi parantuneensa kroonisesta kivusta rukouksen avulla. Haastattelun sisällöstä kertominen ei loukannut kantelijan yksityisyyden suojaa. Kantelu 20.8.2019 Kantelu kohdistuu Suomen Kuvalehden printtilehdessään 9.8.2019 julkaisemaan juttuun ”Kipupoliklinikoille kritiikkiä”. Kantelija on juttuun haastateltu kipupoliklinikan vastuulääkäri. Jutussa kerrottiin, että kantelija oli kertonut aiemmin toiselle medialle antamassaan radiohaastattelussa parantuneensa itse kroonisesta kivusta rukouksen avulla. Kantelun mukaan lehti ei olisi saanut tuoda jutussa esiin kantelijan uskonnollista vakaumusta, koska kyseessä on kantelijan mielestä yksityiselämään kuuluva erityisen arkaluonteinen seikka. Kantelun mukaan asialla ei ollut poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Kantelija kertoo, ettei ollut sopinut toimittajan kanssa henkilöhaastattelusta, ja siksi kantelijalle tuli yllätyksenä, että toimittaja alkoi selvittää henkilöön liittyviä asioita. Kantelija pyysi toimittajaa ja lehden päätoimittajaa olemaan ottamatta kantelijan uskonnollista vakaumusta esiin jutussa. Kantelun mukaan kantelija ei olisi suostunut koko haastatteluun, jos olisi tiennyt, että artikkelissa otetaan esiin henkilöön liittyviä asioita. Suomen Kuvalehden vastaus 23.9.2019 Suomen Kuvalehden vt. päätoimittaja Jarmo Raivion mukaan kantelijan vakaumukseen liittyvän asian mainitsemisessa kyseisessä jutussa ei voi olla kyse yksityiselämään kuuluvista arkaluonteisista seikoista, kun henkilö on itse aiemmin kertonut niistä täysin vapaaehtoisesti julkisuudessa. Kantelija esiintyy vuoden 2017 radio-ohjelmassa omalla nimellään ja ammattiasemansa perusteella. Ohjelman aluksi kuuntelijoille kerrotaan, että ohjelma käsittelee parantumista rukoilemalla. Vieras esitellään kertaamalla hänen työkokemuksensa ja korostamalla hänen oppineisuuttaan lääkärinä. Kuulijalle ei jää epäselväksi, että henkilö on keskustelemassa rukouksen parantavasta voimasta nimenomaan ammattiasemassaan kipupoliklinikan lääkärinä. Kantelijan mukaan hänen vakaumuksensa ei liity millään tavalla lehden käsittelemään aiheeseen. Väite on vt. päätoimittajan mukaan virheellinen. Vt. päätoimittajan mukaan on selvää, että kipupoliklinikan ylilääkärin julkisuudessa esittämä kokemus, jonka mukaan kivusta voi parantua rukoilemalla, liittyy jutun käsittelemään aiheeseen eli kivunhoitoon. Jutussa käsitellään potilaiden kokemuksia julkisin varoin toimivista kipupoliklinikoista eri puolella Suomea. Vt. päätoimittajan mukaan kävi ilmi, että runsaasti tyytymättömyyttä kohdistui kipupoliklinikkaan, jota kantelija johtaa, ja kriittisten potilaiden joukossa oli herännyt epäilys, että riittämättömäksi koettu kivunlievitys voisi liittyä ylilääkärin henkilökohtaisiin näkemyksiin. Tämä kritiikki on vt. päätoimittajan mukaan aiheen yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi perusteltua tuoda esiin. Lehti on hyvän journalistisen tavan mukaisesti antanut kantelijalle mahdollisuuden kertoa oman näkemyksensä samanaikaisesti. Kantelija toteaa jutussa: ”Tuolla asialla ei ole mitään tekemistä työni kannalta. Olen täällä uskontoneutraali. Minulla on hengellinen vakaumus, johon minulla on lain suoma vapaus.” Vt. päätoimittajan mukaan aiheeseen liittyvien asioiden monipuolinen ja huolellinen selvittäminen on tavanomaista journalistista työtä. Toimittaja ei ole raportoinut jutussa kantelijan yksityiselämän suojan piiriin sisältyviä asioita. Jutussa viitataan vain lyhyesti seikkaan, jonka kantelija on itse halunnut tuoda esiin julkisuudessa. Juttu ei ole henkilöhaastattelu. Vt. päätoimittajan mukaan jutussa ei ole tuotu esille mitään edellä mainittuja asioita asiaankuulumattomasti tai halventavasti. Jutussa kerrotaan monipuolisesti ja tavanomaisen uutiskerronnan keinoin yhteiskunnallisesti merkityksellisestä asiasta. Kantelija kertoo kieltäneensä rukouskokemuksen ottamisen esiin jutussa. Vt. päätoimittajan mukaan toimitus on ottanut kantelijan pyynnön huomioon ja pohtinut asiaa huolellisesti, mutta päätynyt lopulta siihen journalistiseen ratkaisuun, että edellä mainituilla perusteilla asia on syytä tuoda esille jutussa. Ratkaisu JO 26: Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti. JO 27: Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä. Suomen Kuvalehti julkaisi printtilehdessään jutun, jossa kipupoliklinikoiden lääkärien arvioitiin suhtautuvan aiempaa kielteisemmin voimakkaiden kipulääkkeiden määräämiseen. Kantelijaa haastateltiin jutussa, koska hän on kipupoliklinikan vastuulääkäri. Jutussa mainittiin, että hän oli noin kaksi vuotta aiemmin kertonut radiohaastattelussa parantuneensa kroonisesta kivusta rukouksen avulla. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että kantelijan uskonnolliseen vakaumukseen ja kivunhoitoon liittyvistä kokemuksista kertominen ei rikkonut hänen yksityisyyden suojaansa. Kantelija oli itse tuonut asian esiin radiohaastattelussa, jossa hän esiintyi ammattiroolissaan. Lehti ei tuonut uskonnollista vakaumusta esiin halventavasti tai asiaankuulumattomasti. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Suomen Kuvalehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Riitta Korhonen (2. vpj.), Ilkka Ahtiainen, Riikka Mäntyneva, Kyösti Karvonen, Anna Anttila, Tapio Nykänen, Heli Parikka, Ismo Siikaluoma, Sami Koski ja Nina Stenros. ILTALEHTI Julkisen sanan neuvoston langettava päätös otsikkoa, olennaista asiavirhettä ja totuudenmukaista tiedonvälitystä koskevassa asiassa. Lehti julkaisi poliitikon haastattelun ja teki otsikkoon tulkinnan haastattelun sisällöstä. Tulkinta oli virheellinen, eikä otsikolle löytynyt jutusta katetta. Äänestyspäätös 7–2. Kantelut kohdistuvat Iltalehden verkkosivuillaan 26.8.2019 julkaisemaan juttuun: Sisäministeri Ohisalo: Turvapaikan hakeminen on perusoikeus, joka menee kaiken muun edelle. Kantelu 3.9.2019 Kantelun mukaan jutun otsikko ei vastaa jutun sisältöä. Lisäksi jutun virheellistä otsikkoa on käytetty toisessa uutisessa, jossa toinen kansanedustaja on kommentoinut asiaa. Kantelu 20.9.2019 Kantelun mukaan sisäministeri Maria Ohisalo ei ole sanonut missään tilanteessa hänelle jutun otsikossa osoitettuja sanoja, eikä näille sanoille löydy katetta kyseisestä haastattelusta ja sen pohjalta kirjoitetusta jutusta. Kantelu 27.9.2019 Kantelun mukaan jutun otsikointi loukkaa Journalistin ohjeiden vaatimusta uutisoinnin totuudenmukaisuudesta ja sillä halutaan synnyttää mielikuva henkilöstä, jolle maahanmuutto ja sen toteuttaminen menee yli yleisen edun. Kantelun mukaan tämä näkyy useissa Ohisaloa pilkkaavissa meemeissä – myös häntä koskevana vihapuheena. Kantelija on pyytänyt lehteä korjaamaan otsikkoa Ohisalon haastattelulausumia vastaavaksi. Iltalehden vastaus 14.10.2019 Iltalehden vastaavan päätoimittajan Erja Yläjärven mukaan otsikon sanoja ei ole esitetty suorana lainauksena, joka otsikoissa yleensä ilmaistaan lainausmerkeillä. Vakiintuneen journalistisen tavan mukaisesti tiedotusväline voi tällaisella epäsuoralla lainauksella esimerkiksi tiivistää haastateltavan laajemman sanoman tai esittää monisanaisesta ja haastavasta lausumasta oman tulkinnan. Päätoimittajan mukaan otsikkoon on tiivistetty ajatus siitä, että kansainvälinen oikeus ja perusoikeuslainsäädäntö ajavat muiden turvapaikkakeskusteluun liittyvien ulottuvuuksien ohi. Haastattelussa ministeri Ohisalo toistaa kaksi kertaa, että turvapaikan hakeminen on perusoikeus, joka on turvattu kansainvälisillä sopimuksilla ja joita Suomi ei voi rikkoa. Päätoimittajan mukaan Ohisalo korostaa haastattelussa perusoikeuden merkitystä rinnastettuna esimerkiksi rikosten uhrien oikeuksien toteutumiseen, huoleen siirtolaisia Suomeen houkuttelevista ”vetovoimatekijöistä”, huoleen seksuaalirikosten lisääntymisestä, huoleen henkirikosten lisääntymisestä, huoleen ”kunniaväkivallan” yleistymisestä ja niin edelleen. Päätoimittaja myöntää, ettei jutussa rinnasteta turvapaikanhakuoikeutta kaikkiin mahdollisiin asioihin maailmassa. Määritelmän mukaisesti perusoikeudet kuitenkin määrittelevät valtion vallankäytön kohteena olevien henkilöiden suhdetta valtiovaltaan. Suomen valtiosäännön mukaan perusoikeudet luovat oikeuksia kaikille Suomen oikeudenkäyttöpiiriin kuuluville ihmisille. Perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien toteutuminen eikä niitä lähtökohtaisesti voi rajoittaa kuin poikkeusoloissa. Kun sisäministeri Ohisalo sanoo, että turvapaikan hakeminen on perusoikeus ja viittaa myös kansainvälisiin sopimuksiin, hän Iltalehden tulkinnan mukaan tarkoittaa, että tämä oikeus menee perustuslain mukaisesti kaiken muun edelle. Tämä tulkinta on myös nostettu uutisen otsikkoon. Päätoimittajan mukaan Iltalehden uutisen julkaisun jälkeen ministeri Ohisalon erityisavustaja otti sähköpostitse yhteyttä toimittajaan: ”Haluaisin keskustella jutusta esihenkilösi kanssa, sillä nettiversioon ottamasi otsikko on väärinymmärrettävissä ministerin sanomaksi, vaikka tosiasiassa näin ei ole. Ministeri ei ole sanonut, että turvapaikan hakeminen on perusoikeus, joka menee kaiken muun edelle, vaan tämä on sinun tekemäsi johtopäätös. Sen asettaminen otsikkoon seuraavassa muodossa ’Sisäministeri Ohisalo: Turvapaikan hakeminen on perusoikeus, joka menee kaiken muun edelle’, on tämän vuoksi perusteeton ja antaa hyvin harhaanjohtavan kuvan. Pyydämme, että otsikko korjataan pikaisesti vastaamaan ministerin sanomista väärinymmärrysten vähentämiseksi.” Yhteydenoton jälkeen Iltalehden uutispäätoimittaja soitti sisäministerin valtiosihteerille. Päätoimittajan mukaan puhelinkeskustelussa valtiosihteeri myönsi Iltalehden tulkinnan oikeaksi sen osalta, että perusoikeudet menevät turvapaikkakeskustelussa kaikkien muiden argumenttien ja ulottuvuuksien edelle. Päätoimittajan mukaan ministerin esikunnan huoli kohdistui siihen, ettei sisäministeri Ohisalo halua asettaa eri perusoikeuksia keskenään järjestykseen. Päätoimittajan mukaan tämä tulkinta ei ollut myöskään Iltalehden tarkoituksena otsikon osalta. Kun tällainen tulkinta oli levinnyt hyvin aggressiivisella tavalla myös Ohisaloa voimakkaasti vastustavien kommentoijien keskuudessa, tarjosi Iltalehti ministerille mahdollisuutta kirjoittaa tätä ulottuvuutta selventävä vastiValikoivaa julkisuutta SUOMEN KUVALEHTI teki jutun kipupoliklinikoiden toiminnasta. Jutussa kerrottiin yhden vastuulääkärin aiemmin lausuneen julkisuudessa, että hän on itse parantunut kroonisesta kivusta rukouksen avulla. Lääkäri teki lehdestä kantelun, koska uskonnollinen vakaumus on hänestä yksityiselämään kuuluva erityisen arkaluonteinen seikka. Hyvää journalistista tapaa ei rikota toistamalla haastateltavan aikaisemmin, vapaaehtoisesti julki tuomaa tietoa. Uskonnollisuus on yksityisasia, kunnes on vahvat perusteet epäillä, että vastuulääkärin oma kokemuspohja on voinut johtaa kivusta kärsivien riittämättömään lääkitykseen. Arkisessa uutistyössä vastaava ajattelutapa ei ole vieras. Julkisista päätöksistä tietoa panttaava kaupungin viranhaltija ja johtajan julkilausumia muokkaamaan pyrkivä viestintäpäällikkö ovat samaa seurakuntaa. Anne Savolainen uutistoimituksen osastopäällikkö Turun Sanomat 3 2 Savolaisen poiminta Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä. Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 30.10. Päätöksiä yhteensä 5. JSN Vapauttavat Langettavat
PALSTAT 22 SuomenLehdistö 8/2019 ne. Tätä vastineoikeutta ministeri ei käyttänyt. Päätoimittajan mukaan JSN on antamissaan ratkaisuissa todennut toistuvasti, ettei Journalistin ohjeiden kohtaa 15 voi tulkita niin, että juttujen otsikoiden tulisi olla tyhjentäviä ja yksiselitteisiä. Journalistin ohjeiden kohdan 8 perusteella journalistin on velvollisuus pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. Päätoimittajan mukaan totuudenmukainen tiedonvälitys ei voi tarkoittaa vain eri tahojen lausuntojen julkaisemista sellaisenaan ilman johtopäätösten tekoa. Päätoimittajan mukaan otsikon virkettä ei ole tarkoitettu suoraksi lainaukseksi vaan tulkinnaksi ministerin puheista, minkä myös ministerin esikunta myöntää. Itse uutisen sisältöä ei ole kiistetty tai kyseenalaistettu. Kysymys-vastaus-muotoon kirjoitetussa haastattelusta selviää, miten ministeri ajattelee ja mistä tarkemmin on kysymys. Päätoimittaja myöntää, että uutisen otsikkoa voi sinänsä perustellusti ja joistakin näkökulmista pitää laadullisesti heikkotasoisena ja että sen olisi voinut muotoilla myös toisin. Journalistin ohjeissa ei kuitenkaan kielletä sellaisten otsikoiden julkaisua, joita osa lukijoista pitää laadullisesti huonona. Päätoimittajan mukaan Iltalehti joutui uutisen julkaisemisen jälkeen poikkeuksellisen julkisen painostuksen kohteeksi Twitterissä, kun erityisesti useat vihreitä edustavat tai vihreitä lähellä olevat poliittiset toimijat hyökkäsivät sosiaalisessa mediassa voimakkaasti Iltalehteä, sen johtoa, jutun kirjoittanutta toimittajaa sekä julkaistua otsikkoa vastaan. Päätoimittajan mukaan huomattavan suuri osa palautteesta oli poliittisesti värittynyttä. Päätoimittajan mukaan Iltalehti on sitoutunut käymään avointa keskustelua journalistisista valinnoistaan, kuten päätoimittajat tekivät Twitterissä tässäkin tapauksessa. Iltalehti tekee kuitenkin omat journalistiset ratkaisunsa riippumatta siitä, millaista arvostelua ne herättävät joissain lukijaryhmissä. Koska otsikossa ei ollut kyse haastateltavan suorasta sitaatista vaan toimituksen valitsemasta näkökulmasta ja ilmaisusta, sosiaalisesta mediasta tulleeseen painostukseen taipuminen ja otsikon muuttaminen sen seurauksena olisi päätoimittajan mukaan rikkonut selkeästi Journalistin ohjeita 2 ja 3. Kohdan 2 mukaan journalistista päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille. Kohdan 3 mukaan journalistilla on oikeus ja velvollisuus torjua painostus tai houkuttelu, jolla yritetään ohjata, estää tai rajoittaa tiedonvälitystä. Painostuksen torjuminen ja journalistisen päätösvallan pitäminen toimituksella olivat päätoimittajan mukaan tilanteessa lehdelle tärkeämpiä journalistisia arvoja kuin julkaistun otsikon mahdollinen laadullinen parantaminen sen jälkeen, kun otsikon oli todettu vastaavan sisältöä vähintäänkin riittävästi. Päätoimittajan mukaan Journalistin ohjeiden noudattamisen tulee olla journalistien keskeinen oikeus myös silloin, kun sosiaalisen median paine on suurta. Koska haastattelu käsitteli painavaa julkista valtaa käyttävää Suomen hallituksen ministeriä ja palaute oli monin osin selkeän politisoitunutta, piti Iltalehti päätoimittajan mukaan erityisen tärkeänä, ettei otsikkoa alettu muuttaa jälkikäteen toimituksen ulkopuolelta tulleen paineen takia – riippumatta siitä, olisiko julkaistu otsikko alun perin tyylillisesti voinut olla parempitasoinen. Päätoimittajan mukaan tällaisella jälkikäteisellä muutoksella olisi mahdollisesti suuriakin periaatteellisia seurauksia toimitukselle, politiikan uutisoinnille sekä poliitikkojen haastatteluiden otsikoinnille ja poliitikkojen puheiden tulkinnalle. Kantelussa 7159/SL/19 kiinnitetään huomiota myös ministerin haastattelua jatkaneeseen uutiseen ”PS:n Purra lyttää sisäministeri Ohisalon turvapaikkapoliittiset linjaukset: ’Täysin irti todellisuudesta’.” Tämä jatkojuttu tehtiin perussuomalaisen kansanedustajan Riikka Purran lähettämään tiedotteeseen. Jatkouutisessa lainattiin Purran tiedotetta tavalla, josta saattoi virheellisesti välittyä kuva, että Ohisalo olisi haastattelussa sanonut alkuperäisessä otsikossa olleet sanat. Juttu korjattiin tältä osin heti, kun toimitukseen oli tullut asiasta oikaisupyyntö. Päätoimittajan mukaan kantelun kohteena olevassa jutussa tai sen otsikossa ei sen sijaan ollut Journalistin ohjeiden kohdan 20 tarkoittamia olennaisia asiavirheitä. Yksi kantelijoista on lähettänyt toimittajalle oikaisupyynnön, johon toimittaja on vastannut todeten, että otsikolle löytyy jutusta kate. Iltalehti katsoo toimineensa hyvän journalistisen tavan mukaisesti ja pitää kanteluja aiheettomana. Ratkaisu JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. JO 15: Otsikoille, ingresseille, kansija kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate. JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. Iltalehti julkaisi verkkosivuillaan poliitikon haastattelun, jonka otsikko oli Sisäministeri Ohisalo: Turvapaikan hakeminen on perusoikeus, joka menee kaiken muun edelle. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että johtopäätösten ja tulkintojen tekeminen poliitikkojen lausunnoista on yksi politiikan journalismin keskeisistä tehtävistä. Neuvosto kuitenkin toteaa, että tässä tapauksessa otsikon tulkinta oli selvästi virheellinen. Otsikosta sai käsityksen, että ministeri olisi väittänyt turvapaikan hakemisen olevan perusoikeus, joka menee kaiken muun edelle. Haastattelussa ministeri ei kuitenkaan ottanut kantaa eri perusoikeuksien tai muiden jutussa mainittujen seikkojen tärkeysjärjestykseen. Lehti ei myöskään huomioinut sitä, että perusoikeuksien luonteeseen kuuluu se, että ne voivat olla ristiriidassa keskenään. Lehti lisäsi otsikkoon yksipuolisen tulkinnan perusoikeuden käsitteestä ja antoi käsityksen, että se oli ministerin näkemys. Tämä oli olennainen asiavirhe, joka lehden olisi pitänyt korjata saatuaan siitä korjauspyynnön. Virheen seurauksena otsikolle ei löytynyt jutun sisällöstä katetta. Neuvosto muistuttaa, että tiedotusvälineiden tulee korjata jutuissaan olevat olennaiset asiavirheet. Omassa kannanotossa, eli vastineessa, on taas kyse erittäin kielteiseen julkisuuteen joutuneen kuulemisesta, eikä sitä voi käyttää asiavirheiden korjaamiseen. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Iltalehti on rikkonut Journalistin ohjeita 8, 15 ja 20 ja antaa sille huomautuksen. Langettavaa äänestivät: Elina Grundström (pj), Riikka Mäntyneva, Kyösti Karvonen, Anna Anttila, Tapio Nykänen, Heli Parikka ja Nina Stenros. Vapauttavaa äänestivät: Riitta Korhonen ja Ilkka Ahtiainen. Iltalehti Julkisen sanan neuvoston langettava päätös lainaamista koskevassa asiassa. Lehti julkaisi verkkosivuillaan ulkomaisiin lähteisiin perustuvan jutun, joka käsitteli Kuun pinnalle lähetettyjä karhukaisia. Jutussa käytettiin laajasti myös toisen kotimaisen tiedotusvälineen työtä. Tämä olisi pitänyt mainita jutussa. Kotiseudun Sanomat Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös olennaista asiavirhettä, totuudenmukaista tiedonvälitystä, tietojen tarkastamista ja lähdekritiikkiä koskevassa asiassa. Lehti julkaisi jutun, jossa kerrottiin kunnan muuttuneista koulukyytikäytännöistä. Jutussa ei ollut välttämätöntä kertoa poikkeusjärjestelyistä, joten siinä ei ollut olennaista asiavirhettä. Aamulehti Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös totuudenmukaista tiedonvälitystä, lähdekritiikkiä, olennaista asiavirhettä, haastateltavan oikeuksia, tietojen tarkastamista, samanaikaista kuulemista ja jälkikäteistä kuulemista koskevassa asiassa. Lehti julkaisi printtiversiossaan juttukokonaisuuden, joka käsitteli Poliisiammattikorkeakoulun työilmapiiriongelmia. Jutuissa koulun ongelmat henkilöitiin erityisesti yhteen henkilöön, joka oli tunnistettavissa ainakin lähipiirissään. Jutuissa ei kuitenkaan ollut olennaisia asiavirheitä, jotka lehti olisi yksilöidystä korjauspyynnöstä huolimatta jättänyt korjaamatta. Kantelijaa kuultiin juttukokonaisuudessa riittävästi. > Lue kaikki tuoreet päätökset osoitteessa www.jsn.fi. ”Neuvosto muistuttaa, että tiedotusvälineiden tulee korjata jutuissaan olevat olennaiset asiavirheet. Omassa kannanotossa, eli vastineessa, on taas kyse erittäin kielteiseen julkisuuteen joutuneen kuulemisesta, eikä sitä voi käyttää asiavirheiden korjaamiseen.” VALMISTAUDU 6.1.2020 AUKEAVAAN HAKUUN. keskisuomalainen.com/rekry Rekrytoimme jälleen yli 100 kesäsijaista toimituksiimme ympäri Suomea! > 24.1.2020 mukana Educa 2020 -messuilla, Messukeskus, Helsinki > 30.1.2020 Mediapäivä 2020, Scandic Marina Congress Center, Helsinki. > 3.–7.2.2020 Sanomalehtiviikko 2020. Lisätietoa: www.sanomalehdet.fi/ tapahtumat Sanomalehtien Liitossa tapahtuu
PALSTAT SuomenLehdistö 8/2019 23 Sanomalehtien Liitto Sanoma Media Finland Oy:n Uutisja featuremedia -yksikön liiketoimintajohtaja Petteri Putkiranta jatkaa hallituksen puheenjohtajana vuonna 2020. Medialiitto Mediatalo Keskisuomalaisen konsernijohtaja Vesa-Pekka Kangaskorpi jatkaa hallituksen puheenjohtajana vuodet 2020– 2021. Ilkka-Pohjalainen VTM, M.Sc (LSE) Markku Mantila on nimitetty päätoimittajaksi 27.1.2020 alkaen. Mantila toimii tällä hetkellä yksikön päällikkönä Naton strategisen viestinnän osaamiskeskuksessa. Aiemmin hän on työskennellyt muun muassa valtioneuvoston viestintäjohtajana sekä Pohjalaisen ja Kalevan päätoimittajana. Ilkka-Yhtymä Oyj Petra Rintala on nimitetty johdon asiantuntijaksi. Hän työskenteli aiemmin yhtiössä johdon assistenttina. I-Mediat Oy Tradenomi Joonas Autio on nimitetty digitaalisen markkinoinnin ja viestinnän suunnittelijaksi. Autio on työskennellyt aikaisemmin muun muassa Kauhavan Kultatähti Oy:ssä. Turkulainen YTM Minna Harmaala on valittu päätoimittajaksi. Hän siirtyy tehtävään Uutissuomalaisesta. Aiemmin hän on tehnyt töitä muun muassa toimittajana ja toimitussihteerinä sanomalehti Länsi-Uusimaassa. Oriveden Sanomat Jaana Ala-Lahti on nimitetty päätoimittajaksi 7.1.2020 alkaen. Ala-Lahti on toiminut pitkään päätoimittajana Jurvan Sanomissa. Jurvan Sanomat FM Jarmo Panula on valittu päätoimittajaksi 27.12. alkaen. Hän siirtyy tehtävään Ilkan ja Pohjalaisen kulttuuritoimituksesta. Aiemmin Panula on työskennellyt myös muun muassa Yle Vaasassa, Helsingin Sanomissa ja Komiat-lehdessä. Suupohjan Sanomat KTM Lotta Kallio on nimitetty päätoimittajaksi. Aiemmin Kallio on työskennellyt toimittajana Suupohjan Sanomissa. Sanoma Media Finland Jari Rask on nimitetty B2B-organisaatiossa Business Manager, Events -rooliin vastaamaan tapahtumien myynnin tuotteistuksesta ja kaupallistamisesta. Hän on työskennellyt aiemmin autoalan kansallisen kattojärjestön AKK Sports Oy:n myynnin ja kumppanuuksien parissa, Tiketin myyntijohtajana ja mainostoimisto Buorressa. Sanoma Digital Mika Räihä on nimitetty Sanoma Digitalin kaupalliseksi johtajaksi 2.1.2020 alkaen. Räihä siirtyy tehtävään Schibstedin kaupallisen johtajan paikalta. Hän on työskennellyt aiemmin muun muassa Sanoman mediamyyntiorganisaatiossa sekä Virrassa ja Dagmarissa. Inka Partanen on nimitetty Rakentaja-tuoteperheen Business Manageriksi. Hän siirtyy tehtävään Alma Median Alma Consumer -yksikön digitaalisen kehityksen johtajan paikalta. Aiemmin hän on työskennellyt muun muassa Satakunnan Kansan uutistoimittajana ja toimituspäällikkönä sekä Alman aluemedioiden verkkosisältöjen kehitysjohtajana. MTV Oy KTM Johannes Leppänen on nimitetty toimitusjohtajaksi. Aiemmin Leppänen on toiminut johtotehtävissä MTV:llä sekä Viasat Suomessa ja Cdon-verkkokauppayhtiössä. Alma Talent Harri Junttila on nimitetty tekniikkaja ict-lehtien eli Tekniikka & Talouden, MikroBitin ja Tivin päätoimittajaksi 1.1.2020 alkaen. A-lehdet Mari Paalosalo-Jussinmäki on nimitetty Naiset ja terveys -ryhmän vetäjäksi ja ryhmän medioiden vastaavaksi päätoimittajaksi. Ryhmään kuuluvat Eeva, Kauneus ja Terveys, Apu Terveys, Trendi, Voi hyvin sekä sivustot Terve.fi ja Lily. Maija Koski on nimitetty asumisen medioiden mediaryhmän vetäjäksi ja Kotivinkin, Meilläkotona.fin sekä Unelmien Talo & Kodin päätoimittajaksi. Ristiinalainen FM ja yhteisöpedagogi AMK Elina Alanne on nimitetty päätoimittajaksi. A-LEHDET ON järjestänyt toimituksensa kolmeen ryhmään teemojen mukaan. Ryhmät ovat asumisen mediat, naiset ja terveys sekä ajankohtaismediat. Ajankohtaismedioiden ryhmänvetäjäksi on nimitetty Apu-lehden pitkäaikainen päätoimittaja Marja Aarnipuro, joka toimii myös Apu Juniorin ja Mondon päätoimittajana. Ryhmään kuuluvat lisäksi Image ja Tuulilasi. – Pystymme ideoimaan enemmän juttuja yhdessä ja esimerkiksi imagelaiset ja mondolaiset kirjoittavat Apuun. Juttumatkoilta saatetaan tilata kaksi erilaista juttua eri lehtiin. Avusta puolestaan löytyy apua naapuritoimituksille kiireaikoina. Lehtien toimitukset työskentelevät lähekkäin avokonttorissa. Aarnipuro on Imagen päätoimittajan Niklas Thesslundin esimies, mutta Imagen sisällöistä vastaa päätoimittaja. Esimiehenä Aarnipurolle on tärkeää läsnäolo, keskustelu ja luottamus ihmisten ammattitaitoon. Usean erilaisen lehden luotsaamista auttaa se, että hänen itsensä ei tarvitse olla kaikkien alojen erityisasiantuntija. – Riittää, että olen lehden teon ja esimiestyön asiantuntija. Lisäksi pitää olla sellaiset aivot, jotka kykenevät sekunnissa muuttamaan brändistä toiseen ja asiasta toiseen. Ajankohtaismedioilla on yhteinen verkkosivu Apu.fi. Aarnipuron mukaan Apu ja Image panostavat verkossakin laadukkaisiin pitkiin juttuihin. – Digibisneksen rakentaminen on tärkeää. Toistaiseksi suurin osa tuloista tulee printtitilaajilta, mutta koko ajan pitää yrittää keksiä, mistä saamme tulevaisuudessa verkkoansaintaa. Jokaisella A-lehtien lehdellä on myös oma uutiskirjeensä. – Se on yksi mahdollinen tulevaisuuden ansaintakeino. Jos uutiskirje tavoittaa ison yleisön, kyllähän mainostajat siitä kiinnostuvat. Vuoden alussa lanseerattu ”tiedonjanoisille koululaisille suunnattu” Apu Juniori on Aarnipuron mukaan saanut huiman hyvän vastaanoton. Ennen lehden julkaisua tehtiin yksityiskohtaista tutkimusta siitä, millainen sisältö lapsia kiinnostaa. – Kohderyhmä on vaativa. Tekijöidenkin pitää olla sellaisia, jotka ymmärtävät lapsen maailmaa. Noora Autio Sekunnissa brändistä toiseen ”Jos uutiskirje tavoittaa ison yleisön, kyllähän mainostajat siitä kiinnostuvat”, sanoo A-lehtien ajankohtaismedioiden vetäjä Marja Aarnipuro. HANNES PAANANEN uu si in te ht äv iin Tiedot nimityksistä voi lähettää osoitteeseen suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi MEDIA-ALAN OMA LEHTI P äätoimittaja: Riikka Virranta. Toimitussihteeri: Noora Autio. Taitto: Noora Autio, Janne Hulkkonen, Riikka Virranta. Toimitus: Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö verkossa: www.suomenlehdisto.fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 89. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2020: kestotilaus 104 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen tilaus 110 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen opiskelijatilaus 42 euroa / vuosi (sis. alv 10 %). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: Timo Järvenpää, puh. 0400 242 131, timo.jarvenpaa@parnet.fi. Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. SuomenLehdistö Ilmestymispäivät 2020 Nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 1 29.1. 17.1. 10.1. 2 11.3. 28.2. 21.2. 3 15.4. 3.4. 27.3. 4 3.6. 15.5. 8.5. 5 19.8. 7.8. 31.7. 6 23.9. 11.9. 4.9. 7 28.10. 16.10. 9.10. 8 9.12. 27.11. 20.11. Yhteinen ryhmä lisää ideointia lehtien välillä, sanoo A-lehtien Marja Aarnipuro.
Hinta jäsenille 459 € ja muille 509 € + alv. Lue lisää ja ilmoittaudu osoitteessa www.mediapaiva.fi YHTEISTYÖKUMPPANIT: MEDIA-ALAN TUTKIMUSSÄÄTIÖ • MEDIAPOOLI • BUSINESS FINLAND SUOMEN KUSTANNUSYHDISTYS medialiit to Ilmoittaudu nyt – voita illallinen! AAMUPÄIVÄ 1: Osaaminen ja uudet mahdollisuudet • Voiko kirjailija olla brändi? – kirjailijan ja kustantajan näkökulma • Toimitustyön ohjaaminen ennustavan analytiikan avulla • Vaikuttajamarkkinoinnin ilmiöt vuonna 2020 • Strategiana innostaminen – hullua huuhaata vai avain menestykseen? Case Suomalainen Kirjakauppa AAMUPÄIVÄ 2: Käyttäjäkokemus ja palvelumuotoilu • Muutosvoimat robotiikasta tekoälyyn. Case OP • Lidl rikkoo kaikki markki nointi oppikirjan säännöt • Digitaalisuus kuluttaja pak kauk sissa ja omni kanavainen kokemus • Arvopohjainen markkinointi – mitä se on vaatinut meiltä? Case HS ILTAPÄIVÄ: Uudet yleisöt ja sitouttaminen • Paneeli keskus telu: Sukupolvi Z ja median tulevaisuus • Beyond just advertis ing & subscriptions: How revenue diver sification choices will determine sustaina ble journalism choices AAMUPÄIVÄ 3: Innovaatio workshop • Why inhouse innovation fails – and how to make it work • Business Finlandin ohjelmaa 30.1. Marina Congress Center, Helsinki 29.1. Ravintola Sipuli, Helsinki Mediaalan oma Mediapäivä järjestetään 30.1.2020 Marina Congress Centerissä Helsingissä. Kattavan ja monipuolisen ohjelman teema on uudet yleisöt ja sitouttaminen. Kaikkien joulukuun aikana ilmoittautuneiden kesken arvotaan 10 illalliskorttia puhujaillalliselle (kolmen ruokalajin illallinen juomineen, arvo 149 € + alv) ravintola Sipuliin 29.1.2020.