! ja le hin al toi an is sa pu le llis el tK nsa r e iK a rv jä
Kiehtova Kesäluonto
Löydä kirkkaimmat järvihelmemme! MUSTIKKA maistuu oravallekin TIeSITKö tämän hyttysistä?
5
Irtonumero 8,50
15.6.2012
uutta tietoa siilistä, mustikasta, metsän perhosista ja muusta suviluonnosta.
kesä kielellä
sydänkesä
Lintuluodon raukeutta
Kuva SEppO kEräNEN / ProlK / TeKsTi jOrMa LaUriLa
SELkäMErELLä ja muualla rannikolla lintuluotojen keväisen villi kirkuna ja soidinhuuma ovat vaimenneet. Muutama selkälokki lepäilee kivillä. Ilma on miltei trooppisen kostea ukkoskuuron jäljiltä. Valkeat mesiangervot ja punaiset maitohorsmat kukkivat rehevänä mattona.
sydänkesä
Räme pursuaa valkeutta
Kuva pENTTi jOhaNSSON / ProlK / TeKsTi jOrMa LaUriLa
SUOpUrSUT kukittavat kesäheinäkuussa rämeet valkeiksi, kuin jälkikuvana kevään viimeisistä lumilaikuista. Alppiruusujen sukuun kuuluva varpu erittää puolustuksekseen voimakkaita karkoteaineita. Suomalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että näistä aineista voivat myös naapurikasvit hyötyä omassa tuholaistorjunnassaan. Koko maassa esiintyvä varpu on Pohjois-Pohjanmaan maakuntakukka.
PääKirjOitus
Avoimin aistein kesäluonnossa
SUOMi ON TaaS kukkeimmillaan, niin maalla kuin kaupungeissakin. Kaikkialta kuuluu lintujen laulua ja kasvilajeja puhkeaa kukkaan lähes päivittäin. Yhtenä aamuna laskin bussipysäkkini viereiseltä muutaman neliön joutomaapläntiltä Helsingin Viikissä toistakymmentä kukkivaa kasvilajia. Kaupunkien linnut ovat kekseliäitä ja sopeutuvaisia. Vilkkaassa risteyksessä huomasin, kun sinitiaisemot pujahtelivat yhtenään liikennevalopylvään pienestä aukosta sisälle tolpan onttoon runkoon. Metallikolossa odottivat nälkäiset poikaset. Meriharakat pitivät puolestaan kiihkeää soidintaan Kansallisoopperan katolla kesäkuun alussa. Eipä juuri voisi olla parempaa paikkaa esitellä naaraalle lemmenaarioita! Pesä oli melko varmasti laululinnan katolla. Myös mökkipihalla voi tehdä hienoja havaintoja. Erityisesti silloin, kun sinne on jätetty lahopuita, pensastiheiköitä, ravintokasveja perhosille ja sopivia piilopaikkoja eläimille. Kesäyö on jännittävää tarkkailuaikaa. Tänä vuonna Luonnonsuojeluliitto viettää Vesivuotta. Meillä on vielä paljon puhtaita järviä, lampia ja virtavesiä. Niitä uhkaavat kuitenkin monet vaarat. Olemme yhä kaukana EU:n ja Suomen maabrändityöryhmän tavoitteesta säilyttää ja palauttaa vesiemme hyvä laatu. Puhtaiden vesien puolesta tempaistaan sunnuntaina 8. heinäkuuta Euroopan laajuisessa Big Jump -tapahtumassa, jossa hyppäämällä luonnonvesiin kiinnitetään huomiota niiden suojeluun. Molskahda sinäkin!
juHani jaaKOLa / cartina
Kilpisjärvellä kiivetään Suomen katolle, suurtunturien avaruuteen.
5/2012
SISäLLYS
16 Sinisilmä
Luhtalemmikki on suurikukkaisin lemmikkikasvimme ja Luonnonkukkien päivän teemalaji.
Antoisaa ja virikkeikästä kesää kaikille lukijoillemme!
jOrMa LaUriLa päätoimittaja jorma.laurila@ suomenluonto.fi
18 Sukellus Suomen suveen
juho rahkonen kävi tutkimassa järviemme kirkkaimpia helmiä pintaa syvemmältä.
28 Taistelu Kainuun järvistä
antti HaLKKa
MirVa KaKKO / sKOy
40
VAKIOT
kesän maukkain marja? Esittelyssä mustikka.
Kainuun ely-keskus tiesi talvivaaran lähijärvien raskasmetalleista mutta jätti asian kertomatta, kun lasten kesäleirin allergiaoireet tulivat julki.
6 Suomen luonto 15/2012 6 Suomen luonto 11/2012
8 Luonto ja ympäristö nyt 14 Maailmalta 39 Kolumni 59 Vahtikoira
66
Luonnonystävän ykköslehti
Suomen
Suomen Luonto 5/2012 71. vuosikerta Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto Päätoimittaja Jorma Laurila, (09) 2280 8217, 040 351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka, (09) 2280 8214, 050 308 2795 AD Marika Eerola, 050 523 9631 Toimittajat Juha Kauppinen, (09) 2280 8203, 050 452 2996 Alice Karlsson, (09) 2280 8205, 050 308 2457 Johanna Mehtola, (09) 2280 8274, 050 308 2186 Verkkotuottaja Annakaisa Vänttinen, 0400 359 787 Toimituksen assistentti Elina Juva, (09) 2280 8201, 050 452 2347 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 89 Ilmoitusmyynti BF Media, Arja Blom, 045 117 3443 arja.blom@bfmedia.fi Markku Rytkönen (09) 4559 2245, 040 544 4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki (09) 228 081 sähköposti: toimisto@sll.fi, www.sll.fi Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku/SL12_05/2012
Hansaprint Oy:lle on myönnetty Joutsenmerkki eli pohjoismainen ympäristömerkki. Se kattaa kaikki tuotannon vaiheet. Vaatimuksia on asetettu muun muassa. painopaperille, kemikaalien ympäristövaikutuksille, energian kulutukselle, jätteiden lajittelulle ja päästöille. Painolla on käytössään myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. Painopaperissamme käytetään FSC-sertifioitua puukuitua.
32 Metsän perhospiiri
tutustumme suomalaisen metsän hienoimpiin perhosiin.
54 Mitä ihmettä?
40 Mustikka on metsän tärkein kasvi toki monen ihmisen, mutta myös oravan, karhun ja mäyrän mielestä. 50 Hyttysten tuliaiset
Hyttyset levittävät monia sairauksia. ilmastonmuutos voi kaksinkertaistaa hyttysten määrän ja tuoda uusia tauteja.
Purppurakuusi, käärmekuusi... Kuusella on paljon erikoismuotoja, joiden taustalla on mutaatio.
18
haukien vieraana. kävimme tutkimassa kirkkaiden järvien elämää kalan näkökulmasta. Tämä hauki ui ahvenistonjärvessä. Mitä muuta tuli vastaan neljäntoista järven kierroksella?
juHO raHKOnen
60 Iiliskotista tuli siili
siili on kulkenut pitkän tien karkulaisesta kotipihoille.
66 Saanan harteilla
retkeilemme Kilpisjärvellä kiirunan, keräkurmitsan ja lapinalppiruusun maisemissa.
KANNESSA
risto petäjämäen siilikuva voitti kuusamossa luontokuvakisan 2010. Siilitietoa s. 6065.
72 Oma reviiri 80 Havaintokirja 82 Paras juttu, Lukijakirjeet 84 Kysy luonnosta 89 Pähkinät, Palvelukortti 90 Pienestä kiinni
15/2012 Suomen luonto
7
ToimiTTanuT jUha kaUppiNEN, www.TwiTTEr.cOM/LUONTOMiES
Luonto ja ympäristö nyT
itämeren veden makeutuminen selittää monet muutokset lähimeremme eliöstössä.
Itämerestä tulossa järvi
Atlantilla on suora yhteys Itämeren turskan katoamiseen ja sinilevien massaesiintymiseen.
A
tlantilta hyökyvät suolaiset vesimassat ovat vähäsuolaiselle Itämerelle piristysruiske, joiden varassa se pysyy merenä. Muussa tapauksessa siitä uhkaa tulla järvi. 12 vuotta sitten Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksen Seilin johtaja Ilppo Vuorinen sai tutkimusryhmineen ison oivalluksen. He löysivät merkittäviä riippuvuuksia PohjoisAtlantin vuosittaisten säänvaihtelujen, länsituulilppo vuorinen
ten esiintymisen, Itämeren suolapitoisuuden ja mantereelta mereen tulevan valuman välillä. "Ilmastomme syntyy Atlantilla. Päiväntasaajalla on pysyvä korkeapaine, jolloin vettä haihtuu merestä ja muodostuu pilviä. Ja mitä lämpimämpää, sitä enemmän vettä haihtuu", Vuorinen selittää. "Pilvet lähtevät kohti Islannin matalaa, mistä länsituulet kuljettavat ne Itämeren valuma-alueen päälle, jossa ne satavat alas." "Suolapulssit ja valunta ovat vuorovaikutukses-
tuOMas HeinOnen / PrOLK
itämeren vesi muuttuu hiljalleen makeammaksi, sanoo Saaristomeren tutkimuslaitoksen Seilin johtaja ilppo vuorinen.
8 Suomen luonto 15/2012
antti HaLKKa
KIIKARISSA
jOrMa LaUriLa
sa. Jos makeaa vettä tulee mereen vain vähän, suolavesi pääsee sisään, mutta runsas valunta estää pulssien tulon." Nyt elämme runsaan sadannan aikaa. Se on lisännyt valuntaa Itämereen. Siksi suolapulssit ovat vähentyneet: niiden tulo Itämereen lähes loppui 1970-luvulla. Sen jälkeen pulsseja on tullut vain kaksi, vuosina 1993 ja 2003. Näkyviä seurauksia suolapulssien vähentymisestä ovat olleet turskan katoaminen sekä arktisen kampamaneetin ja kampelan vetäytyminen etelämmäksi Itämerellä. Tutkijat ovat huomanneet muutoksen myös Seilin eläinplanktonissa. 1960-luvulla kerätyissä näytteissä oli suurikokoisia mereisiä hankajalkaisia, mutta 1970-luvulla niiden määrä alkoi vähentyä ja tilalle tuli pienikokoisempia makeanveden vesikirppuja. Tästä puolestaan seurasi se, että silakat alkoivat pohjoisella Itämerellä laihtua ja niiden kasvu hidastui. Seilissä on tutkittu myös Itämeren ravinnepitoisuutta suhteessa valumaan. Mitä enemmän sataa ja vettä valuu jokia pitkin mereen, sitä korkeampi sen fosforipitoisuus on. "Vaikka maatalous on vähentänyt lannoitteiden käyttöä ja teollisuus sekä kaupungit ovat satsanneet ravinteiden poistoon, se ei näy Itämeren tilassa, sillä lisääntynyt valunta pitää pitoisuudet korkeina", Vuorinen sanoo. Kuvaan sopivat myös sinilevien massaesiintymät samoin kuin lohikalojen lisääntymistä heikentävä M74-tauti, jonka on Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksella huomattu johtuvan lohikalojen ravinnonkäytön muutoksista. Turskan hävitessä lohikalat siirtyivät syömään kilohaileja. Näin ravinnon rasvan B1vitamiini väheni. Tämä puute tappoi poikaset ruskuaispussivaiheessa. Vuorisen mukaan Itämeren makeutuminen jatkunee. "lhmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen ennustetaan lisäävän sateita. Näin kertovat sekä globaalit että alueelliset ilmastomallit." "Valuma ja ravinteiden huuhtoutuminen lisääntyvät yhä ja Itämeren suolapitoisuus laskee. Se vie mereisiä lajeja etelämmäs ja lisää rehevöitymistä."
aLicE karLSSON
pelkkänä korvana!
Lajeja voi poimia äänimaisemasta kuin hyllyltä.
LiNTUharraSTajiEN lajityypillisimpiä tuntomerkkejä ovat kaulassa roikkuva kiikari ja komea kaukoputki jalustallaan. niin, ja asiaan kuuluva pukeutumiskoodi. Kuitenkin korvilla on vähintään yhtä suuri merkitys lintujen havaitsemisessa kuin silmillä. usein ensikontakti saadaan äänestä oli sitten kyseessä lähestyvä kurkiparvi, kuusikossa lymyävä puukiipijä tai kimakasti taivaalla varoittava viklo. Vasta sitten on kiikarin vuoro. Kokeneen lintuharrastajan aistimaailmaan äänet tulevat melkein alitajuisesti. Keväällä ja alkukesällä lajeja voi poimia runsaasta äänimaisemasta kuin hyllyltä. Muutamat tosipiileskelijät kuten viitaluhtakerttuset paljastuvat melkein poikkeuksetta vain laulunsa ansiosta, samoin korkealla latvustossa improvisoiva kultarinta. usein on työn takana, että niistä näkee edes vilauksen. Myös peukaloinen huomataan melkein aina vasta sen pontevan laulun kajahdettua. Muulloin se hyppii ryteikössä kuin hiiri. silloin tällöin etsin lintuja pelkästään kuuntelemalla, osin laiskuuttani, kun ei aina jaksa roikottaa kiikaria mukana, mutta myös tieten tahtoen. toisaalta puolet lintujen antamasta ilosta tulee äänistä. etenkin keväällä pelkällä korvalla voi tunnistaa kymmeniä lajeja. äänistä rakentuu myös kaari talven hiljaisuudesta kevään hektisen kuoron kautta keski- ja loppukesän ja syksyn hillityn pelkistettyyn äänimaailmaan. solisti toisensa jälkeen hiljenee ja tilalle tulevat yksittäiset varoitus- ja yhteysäänet. Heinäkuussa laulaa enää muutama laji: mustarastas, lehtokerttu, peukaloinen, jokunen ruokokerttunen. Pajulintu tai peippo lurauttaa muutaman säkeen. Kahlaajat tiedottavat taivaalta, että etelään ollaan menossa. Mutta vielä on kesää jäljellä. Valoisassa yössä on kiva istuskella metsässä kannolla. Laulurastas hupattelee kuusen latvassa ja optimistinen lehtokurppa kiertää soidinrengastaan. Punarintakin lurittelee yhä kuusikossa.
ponteva laulu paljastaa piileskelevän peukaloisen.
15/2012 Suomen luonto
9
MarKus VaresVuO
Luonto ja ympäristö nyT
poimintoja
50-vuotias säätiö suojelee itämerta
SUOMEN Luonnonsuojelun säätiö jatkoi toukokuussa jaetuilla apurahoilla tuttua linjaa, jossa painotetaan itämeren suojelua. "2000-luvun alussa perustettujen rafael Kuusakosken muistorahaston ja itämerirahaston ansiosta itämeren suojelua edistävät tutkimukset ja hankkeet ovat olleet merkittävä osa toimintaamme", kertoo säätiön asiamies Tarja Ketola.
erKKi MaKKOnen
nyt säätiön hallitus myönsi 21 apurahaa yhteissummaltaan 35 550 euroa. apurahan saaneisiin hankkeisiin voi tutustua säätiön verkkosivuilta www.luonnonsuojelunsaatio.fi.
jOrMa LaUriLa
Mayataivaansiipi on yksi monista Botanian kauniista perhoslajeista.
Botaniaa pelastetaan alueen yhteistyöllä
LakkaUTUSUhaN alla olevaa Joensuun kasvitieteellistä puutarhaa ja perhospuutarhaa, Botaniaa, ollaan säätiöittämässä. Kevään aikana selvitysmies Jussi Virratvuori on etsinyt yrityksistä yhteistyökumppaneita. Työtä ovat tukeneet muun muassa Itä-Suomen yliopisto, Joensuun seudun kehittämisyhtiö Josek, Joensuun kaupunki, Pohjois-Karjalan kauppakamari sekä Suomen yliopistokiinteistöt -yhtiö. "Yrityksiä on tulossa mukaan. Tilanne vaikuttaa hyvältä", Virratvuori kertoo. Esimerkiksi Pohjois-Karjalan sähkö on lähdössä mukaan Botaniaa pelastamaan sekä kiinteällä rahasummalla että provisioilla, joita yhtiö maksaisi Botanialle jokaisesta vihreän sähkön sopimuksesta. "Lakkautusuhka toi medianäkyvyyttä ja sai ihmiset liikkeelle", Botanian intendentti Markku Huttunen sanoo. Hänen mukaansa kesäkuun alkupäivinä täyttyi 10 000 kävijän raja. Se on 4000 kävijää enemmän kuin vastaavana aikana viime vuonna. "Vilkkaimmat kesäkuukaudet ovat vielä edessä, joten 25 000 kävijän tavoite on realistinen tänä vuonna." Näkyvyyttä on luvassa lisää esimerkiksi Karjalan Messujen, Taitokorttelin valokuvanäyttelyn ja Gospel-festivaalien myötä. "Jatkuva uusiutuminen ja aktiivinen markkinointi pitävät kävijämäärät Botaniassa korkealla jatkossakin", sanoo Huttunen. Myös yksittäiset kansalaiset voivat antaa tukensa Suomen oloissa ainutlaatuisen puutarhan säilyttämiseksi. Tarkempia tietoja ja tuoreimmat kuulumiset löytyvät Botanian ystävien kotisivuilta osoitteesta www.botania.fi.
Erkki MakkONEN
Tsernobylin vaikutus tuntuu edelleen
yLi 500 TUTkiMUkSEN yhteenveto osoittaa reilusti kohonneita säteilypitoisuuksia edelleenkin erilaisissa eliöryhmissä jopa tuhansien kilometrien päässä tsernobylistä. Myös veden, maaperän, ravintokasvien ja sienten säteilyarvot ovat niin korkeita, etteivät ihmiset voi vieläkään käyttää monia luonnonvaroja ja ekosysteemipalveluja normaalisti.
pErTTi kOSkiMiES
Suomeen merkittävä tieteellinen päämaja
SUOMESTa johdetaan ensi vuoden alusta eurooppalaista kasvihuonekaasujen mittausasemaverkostoa icOsia (integrated carbon Observation system). Verkostoon kuuluu 50 eurooppalaista asemaa. suomesta mukana ovat Helsingin ja itä-suomen yliopisto sekä ilmatieteen laitos. "Päämaja tuo statusta. Vanavedessä saataneen suomeen suuria hankkeita sekä eturivin tutkijoita", sanoo valtioneuvos Satu Paasilehto opetus- ja kulttuuriministeriöstä. "icOsin keräämät tiedot hyödyttävät koko tiedeyhteisöä. tieto on vapaasti saatavilla ja sitä voidaan käyttää myös poliittisessa päätöksenteossa."
aLicE karLSSON
600
erKKi MaKKOnen
viheradiantumi, toiselta nimeltään hiussaniainen.
tieteeLListä LaitOsta yMPäri MaaiLMan On teHnyt Laajaa KasVien sieMenVaiHtOa jOensuun KasVitieteeLLisen PuutarHan bOtanian Kanssa VuOsien VarreLLa. bOtania On OLLut MuKana yLi 50:ssä tutKiMusPrOjeKtissa, KyMMenessä VäitösKirjassa ja Parissa sadassa tieteeLLisessä juLKaisussa.
10 Suomen luonto 15/2012
ILMIöMäISTä
Pikkusieppo saapuu Intiasta
MUUTTOLiNNUT yhdistävät maailmaa. Pikkusieppo tulee meille pesimään vietettyään talven Intian suunnalla. Pihan kirjosieppo talvehtii läntisen Afrikan trooppisissa metsissä ja langalla rupatteleva haarapääsky maanosan eteläisimmissä sopukoissa. Kesä on täysi vasta, kun viimeinen muuttaja, lapinuunilintu, saapuu. Sen muutto Suomeen on tämän lehden ilmestyessä yhä käynnissä. Lintu tulee todella kaukaa ja harvinaisesta suunnasta, Kaakkois-Aasiasta. Suurin osa lapinuunilinnuista on perillä Suomessa vasta juhannuksen tienoilla. Koiraan laulu liittyy heti suureen lintukonserttiin, sillä aikaa ei ole hukattavana. Lintujen laulu on ennen muuta kesäkuun ilmiö, sillä se vaimenee pian pesinnän päästyä käyntiin. Nyt kuulee esimerkiksi laulutaitureina tunnettuja viitakerttusta ja luhtakerttusta. Kultarinnan ja lehtokertun luritukset täyttävät parhaaseen vihreyteensä syvenevän lehvästön. Eikä väheksyä tietysti voi aina vahvaa satakieltä, jonka laulu tuntuu kuuluvan yhä useammasta lehdosta tai puistosta aivan kaupunkien sydämessäkin.
pikkusiepon helkkyvän laulun voi hyvällä onnella kuulla rehevässä sekametsässä.
Viime vuonna satakieliä saatiin odottaa, mutta nyt niiden vahva säe ilahdutti jo toukokuussa. Iloinen laulu huojentaa, sillä se kertoo Itä-Afrikan kuivuuden helpottumisesta. Sadeseurannan mukaan aikaisemmalla kuivuusvyöhykkeellä oli keväällä 2012 jopa tulvia. Se on hyvä uutinen ihmisille ja linnuille! Moni lintuharrastaja pitää viitakerttusta solistien ykkösenä. Tänä keväänä viitakerttusenkin muutto sujui paljon paremmin kuin 2011, ja monilla lintulahdilla on laulanut jopa 1020 viitakerttusta. Suomessa viitakerttusia on enemmän kuin missään muussa Euroopan maassa.
aNTTi haLkka
kuuntele lintujen laulua!
Käy kuuntelemassa tutuimpien laululintujen ja eräiden erikoisuuksien laulunäytteitä Luonnon ääni -sivuillamme! Luonnon ääni on Suomen Luonnon tuottama ilmainen puhe- ja ääniohjelma, jota voi kuunnella ilman lisävälineitä osoitteessa www.audioboo.com/luonnonaani.
15/2012 Suomen luonto
11
Ossi iLVOnen / VastaVaLO
Luonto ja ympäristö nyT
jari PeLtOMäKi / LeuKu
iSoveli valvoo
Kaivosteollisuus kasvaa nopeasti. Otimme alan erityistarkkailuun.
Leppälintunaaras ruokkii käenpoikaa.
huumori sallittu, myös virkamiehille!
TaaNNOiN stt haastatteli raahen Laivakankaan kaivoksen tilanteesta Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksen erikoistutkija Heikki Kovalaista. Kovalainen tuli tunnetuksi talvivaaran ympäristöpäällikkönä, joka huhujen mukaan siirtyi takaisin virkamieheksi kyllästyttyään ottamaan vastaan jatkuvaa talvivaara-kritiikkiä. stt:n jutussa Kovalainen sanoo: "[raahen kaivoksen] altaan vedessä ei näy uraania." Lausunto pistää silmään: kaivoksen altaasta on näet mitattu uraania 11 mikrogrammaa litrassa. Käy ilmi, että kyse on väärinkäsityksestä: Kovalainen on ilmaissut asian toimittajalle vähän epämääräisesti. "Kyllä vesivarastoaltaan näytteissä on uraania", hän vahvistaa kesälomiltaan. "Mutta jos haluaa olla näsäviisas, niin [stt:lle annettu] vastaushan on ihan oikein, vai mitä? Vedessä ei näy uraania vai näetkö sinä uraanin, jos katsot vettä?" Kovalainen veistelee. Virkamiehet ovat juuri nyt kovasti työllistettyjä. Pienet lapsukset ja myös huumori heillekin sallittakoon!
jUha kaUppiNEN
käet runsastuneet: syy muuttomatkoilla?
käkiä kUkkUU edellisvuosia enemmän. Etelä- ja pohjoiskarjalaisilla soilla kuuli toukokuussa viitisenkin kukkujaa kerrallaan. Käen kanta on 2000-luvulla elpynyt aallonpohjastaan etenkin Pohjois-Suomessa. Myös käen yleisin kasvattajalaji leppälintu on runsastunut Pohjois-Suomessa, vaikka tämä ei liene kuitenkaan merkittävin syy käkikannan kasvuun. Käki taantui 1900-luvun lopulla myös Ruotsissa ja Norjassa. Siellä on todettu, että käkikantojen vaihtelu ei seuraa kasvattajalajien määrien vaihteluita. Satelliittilähettimet ovat paljastaneet Englannissa pesivien käkien muuttavan Afrikkaan yksilöllisesti vaihtelevia reittejä, niin Saharan poikki kuin länsipuoltakin. Espanjasta ja Italiasta on paljastunut aiemmin tuntemattomia levähdysalueita. Olot näillä alueilla vaikuttavat käkien runsauteen. On luultavaa, että myös Suomen käkien tulevaisuudelle olot muuttoreitillä ja talvehtimisalueilla Afrikassa ovat ratkaisevampia kuin olot täällä.
pErTTi kOSkiMiES
käen kasvattajia
suomessa käen munia on löydetty noin 40 lajin pesistä. Käkiä kasvattavat muun muassa leppälintu, västäräkki, harmaasieppo, keltavästäräkki, pajulintu, tiltaltti, rytikerttunen ja rautiainen.
ilmakuva
MEAN-ALL
Palstalla tarkkaillaan säätä ja ilmastoa.
Luvassa: lämpeneviä kesiä
0
cLiMate cHange and energy systeMs. teManOrd 2011:502
Oho!
"P eLOt sii tä , et tä Ka iVO st en jä LK iH Oi tO jä ä teKeMättä, niide n VO itOt Va Lu Vat uL KO Ma iLL e ta i Vir an OM ais et OVat LePs uja, OVat Vä äriä ja tu rH ia."
Raahen kultaka ivoksen johtaja Krister Sö derholm Verkkouutisissa 2.6.2012.
Suomen kesä lämpenee lähivuosikymmeninä enemmän kuin Länsi-Euroopan, mutta vähemmän kuin Barentsinmeren. keskilämpötilan nousu, pari kolme astetta, tuntuu vähältä, mutta keskimääräinen kesä on jo lähivuosikymmeninä yhtä lämmin kuin noin yksi kesä 30:stä ennen ilmaston lämpenemistä.
1 2 3 4 5 6
12 Suomen luonto 15/2012
SuORA LINJA
Näkymä vallisaaresta etelään.
jOrMa LauriLa
Suomen Luonto selvittää vastaukset tärkeisiin kysymyksiin.
luonto-opas, everstiluutnantti evp. jarmo Nieminen tietää, mitä armeijalta vapautuvalle vallisaarelle, ja sadoille muille, pitäisi tehdä ja mitä ei.
antti HaLKKa
"saaria uhkaavat siviilit"
Helsingin rannikon tuntuman Vallisaarella ja Kuninkaansaarella sekä ulommilla Kuivasaarilla olisi ottajia: vapaa-ajan viettäjät, Helsingin kaupunki, Metsähallitus ja rakennuttajat. Koska saarilla on mittavia luonto- ja kulttuuriarvoja, valtiovarainministeriö asetti viime syksynä työryhmän pohtimaan niiden kohtaloa. Työ ei kuitenkaan ole vielä edes alkanut. Jarmo Nieminen, mistä tässä nyt kiikastaa? Tämä on valtiolle ennakkopäätös ja siksi vaikea. Kohteita, joista valtio luopuu on kymmeniä, ellei satoja. Kun rannikkolinnakkeita lakkautetaan, niiden käytössä olleita saaria siirretään muuhun käyttöön. Jos Helsingissä tehdään linjaratkaisu, myös muualla on noudatettava samoja periaatteita. Meneekö ratkaisuun vuosia? Ei saa mennä. Ei ole oikein, että puolustusvoimat pakotetaan pitämään saaria kiinni perusteilla, jotka eivät kuulu maanpuolustuslakiin. Se joutuu kuitenkin maksamaan alueista vuokraa ja ylläpitämään valvontajärjestelmää sekä vartiostoa. Mitä saarten avaamisesta yleisölle seuraisi? Jos saaret avataan vapaalle turismille, luontoarvot tuhoutuvat. Arvot ovat syntyneet siksi, ettei saarille ole vapaasti päässyt. Siviili-invaasio on saarten luonnon suurin uhka. Myös vandalismi on vaarana. Saarilla on muinaismuistoja, joita rosvotaan. Entä jos saaret myytäisiin rakennuttajille? Silloin menetettäisiin sekä luonto että historian kerrostumia. Mitkä ovat Vallisaaren ja Kuninkaansaaren suurimmat arvot? Saarten suurin arvo on valtoimenaan rehottava koskematon luonto ja sen mukanaan tuoma eliöstö, joka on pinta-alaan nähden Uudenmaan monimuotoisin.
jarmo Nieminen
Mitä saarille pitäisi tehdä? Luonnon monimuotoisuuden kannalta olisi parasta, ettei saarille tehtäisi mitään. Uskon kuitenkin että saarten tulevaisuus on matkailussa. Olen aika pitkälle Metsähallituksen linjoilla; saaret pitäisi avata ohjatulle luontomatkailulle. Mallia voisi ottaa Söderskäristä. Siellä on luontomatkailuyrittäjiä, jotka vievät ryhmiä luontoon Metsähallituksen ohjeistamana. Vallisaaressa on asuttu vielä 1970-luvulla ja siellä voisi asua jatkossakin. Asukkaat huolehtisivat luonnonsuojelusta, saaren matkailupalveluista, muinaismuistoista ja muista kulttuuriarvoista. Siellä elettäisiin saaren ehdoilla.
aLicE karLSSON
jasMin awad / istOcKPHOtO
Ehdota haastateltavia ja kysymyksiä osoitteessa www.facebook.fi/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi.
15/2012 Suomen luonto
13
ToimiTTanuT jOrMa LaUriLa
maaiLmaLta
bertrand rieger / cOrbis / sKOy
Maailman suurin saari. Tanskan Amerikka. Ihmisten maa. Grönlannilla riittää määritelmiä.
GrönLAnTI SULAA UUTeen AIKAAn
Kaupungin perusääniä on korppien raakkuna. Niitä näkee kaikkialla: antennien latvassa, kaiteilla, katoilla. Pienempi tyyppilintu on pulmunen, joita pyrähtelee vaaleina parvina. Kolonialhavn, Siirtomaasatama, on Nuukin kauneinta osaa. Vanhoissa rakennuksissa toimii kansallismuseo, turistitoimisto ja joulupukin konttori. Kirkkaalla säällä näkee vuonoa pitkin avomerelle. NOUSEN aLUkSEEN, joka vie merinisäkkäitä katsomaan. Lokit seurailevat laivaa, kylmä ajaa väen sisätiloihin kahvikuppien äärelle. Laivuri lupailee valaita; hänellä on tarkka opaskirja, jossa valaat tunnistetaan hengityssuihkusta, pinnan yllä näkyvän selän muodosta sekä pyrstön värityksestä. Laiva on kyntänyt kylmää merta jo tunteja, mutta kippari ei pysty meille valaaksi muuttumaan. Joukko nopealiikkeisiä hylkeitä sentään ui lähistöllä, ja erityisen hyvä tuntuma saadaan myrskylintuihin. Laivuri keittää toiset kahvit ja kaivaa lohdutukseksi esiin laivakorppuja.
Merinisäkkäitä etsimässä. Tällä kertaa valaita ei näkynyt.
14 Suomen luonto 15/2012
Hannu niKLander
E
GrönLAnTI
nsi kertaa Grönlanti nähdään yleensä lentokoneesta. Jäätöntä seutua maassa on Suomen pinta-alan verran. Värit ovat kauniita: meren sinistä, maaston vihreää ja tummanruskeaa sekä jäätikön valkoista, jonka kohdalla kartassa lukee Ikke opmalet, tutkimatonta. Pääkaupunki Nuukista käytetään myös tanskalaista nimeä Godthåb, molemmat tarkoittavat hyvää toivoa. Alkajaisiksi kaupunki tarjoaa kuitenkin kaatopaikkanäkymän, karuja kallioita ja kolhoja betonilähiöitä. Noin 15 000 asukkaan Nuuk ei tunnu muita pohjoisia keskuksia kummemmalta: viisi bussilinjaa, kirjasto, ravintoloita, jokunen majoitusliike ja ostoskeskuksia. Toisaalta siellä on myös pieniä vanhoja taloja, puisia portaita ja kävelysiltoja. Kauppahallista saa tuoretta kalaa mutta myös valasta, hyljettä, myskihärkää ja lokkia.
uutiSia
NarSarSUaqiSSa, maan eteläkärjessä, on kansainvälinen lentokenttä. "Grönlannissa tehdään teidän säänne", sanotaan eurooppalaisille. Saavat grönlantilaisetkin osansa arvaamattomista ilmoista; moni lento myöhästyy. Kaupungissa on lentotukikohtamuseo, luontopolku ja puulajipuisto. Tunturikoivikon tapainen metsä viheriöi puinaan pihlaja ja amerikkalaiset havupuut. Qaqortoq eli Julianehåb on Etelä-Grönlannin keskus, jonne vuorolaiva tulee sokkeloiselta matkalta Nuukista. Satamassa istuskelee muiden lintujen joukossa kaksi merikotkaa. Eteläisin Grönlanti on vanhaa viikinkialuetta. Islantilaiset saapuivat noin vuonna 900, kalastivat ja hoitivat lampaita useita vuosisatoja, kääntyivät kristinuskoon ja katosivat yllättäen. Hävisivätkö he sodan inuiiteille? Taannuttiko pieni jääkausi maatalouden? Ehkä ei muu auttanut kuin omaksua inuiittien pyyntikulttuuri ja sulautua heihin. MaNNErjää vETäyTyy ja paljastaa mineraaleja. Ulkomaiset yhtiöt ovat jo Grönlannissa, innokkaimmat kaivautuvat jään alle. Kansallinen öljy-yhtiö Nunaoil tilittää veroja itsehallintoalueel-
le. Tanska, Grönlanti ja Färsaaret ovat esittäneet strategian kuningaskunnan panoksesta arktisille alueille. Koskisiko se myös itsenäistä Grönlantia? Paljonko Grönlannilla on voimia ylikansallisia öljy- ja kaivosyhtiöitä vastaan? Pohjois-Amerikasta tulevat yhtiöt tuskin ovat luonnon suojelemisesta senkään vertaa kiinnostuneita. Varoittavia esimerkkejä on vaikkapa Kanadasta Albertan öljyhiekkakentiltä. Narsarsuaqilainen tilallinen, 58 naudan ja 550 lampaan omistaja, ei pelkää kaivoksia, ei säteilyä eikä edes tilan menetystä. Jos kaivos tulee, niin saahan hän kertakorvauksen ja voi muuttaa muualle. Sama kasvuhuuma tuntuu vallanneen monet grönlantilaiset. Arktis ei kuitenkaan enää ole säätelemätön alue vailla lakeja ja oikeuksia niin kuin moni voitonsaalistaja yhä tahtoisi. Toisin kuin Antarktis, Arktis on asuttu. Virkansa puolesta kirjoittavat vakuuttavat kaiken olevan hyvin. Grönlannin jäätiköissä on kymmenisen prosenttia maailman makeasta vedestä. Nyt tähdätään myös pullovesimarkkinoille. Mannerjää on kauas rahdattuna luksustuote kuten vaikkapa grönlantilaiset oluet ja Siku-vodka.
haNNU NikLaNdEr
ydinturma muutti suunnan
japani tsunami ja Fukushiman ydinkatastrofi saivat japanilaiset arvioimaan energiastrategiansa uudelleen. japanin 54 ydinvoimalasta 52 on suljettu huoltotöiden takia, ja loput kaksikin suljetaan pian. todennäköisesti reaktoreja ei käynnistetä uudestaan, mikä tekee noin 30 prosentin loven maan energiantuotantoon. sähkön kasvava hinta ja sen rajallinen määrä uhkaavat hidastaa japanin toipumista katastrofista. Maa pyrkii nyt löytämään vaihtoehtoisia energiamuotoja, sillä luotettava energiansaanti on välttämätöntä teollisuudelle. tarkoituksena on myös alentaa energiakustannuksia ja pienentää hiilijalanjälkeä. Muutosta parempaan lupailee japanin hallituksen ja kansainvälisen teräsjätin jFe:n perustama aurinkoenergian tutkimuslaitos solar techno Park. yokohamassa viime lokakuussa toimintansa aloittaneessa aurinkovoimakeskuksessa kehitetään ja hyödynnetään edistyneintä tekniikkaa. Myös muualla japanissa on käynnissä vastaavanlaisia hankkeita. japani aikoo toimittaa aurinkoenergiaosaamistaan pian myös ulkomaille.
Erkki MakkONEN
rObert winsLOw / sKOy
eteläinen afrikka luikersi paratiisiin.
Burmanpyton
pytonpulmia Evergladesissä
YhdYSvallat Floridan evergladesin kansallispuisto on oiva koti Kaakkois-aasiasta kotoisin oleville burmanpytoneille, kertoo BBC Wildlife (june 2012). näitä maailman kuudenneksi suurimpia käärmeitä pääsi luontoon, kun hirmumyrsky andrew tuhosi 1992 käärmeiden kasvatuskeskuksen, eläintarhoja ja käärmeharrastajien asuintaloja. Floridan niemimaan eteläosan valtava kosteikko osoittautui lajille sopivaksi elinympäristöksi. Pytonit alkoivat lisääntyä ja muuttaa luontoa. Pytoneille sopivilta alueilta ketut ja kaniinit ovat kadonneet. Pesukarhut, opossumit ja valkohäntäkauriit ovat vähentyneet romahdusmaisesti. Kojootista on tullut uhanalainen. Vuoden 2009 loppuun mennessä evergladesistä oli pyydystetty 1330 pytonia. suurimmat olivat viiden metrin mittaisia. Pyyntiä on kuitenkin tehostettava. uutena ratkaisuna käärmeongelmaan kokeillaan nyt pytonkoiria (New Scientist, 5 May, 2012). ennen räjähteitä esiin nuuskineet haukkujat koulutetaan "ekokoiriksi" löytämään pytonit, jotka voidaan sen jälkeen pyydystää ja poistaa.
HOLger Leue/ cOrbis / sKOy
qaqortoq eli julianehåb on Etelä-Grönlannin keskus.
jUha vaLSTE
15/2012 Suomen luonto
15
kuukauden laji: luhtalemmikki
SiniSilmä
jOhaNNa MEhTOLa
J
luhtalemmikki on suurikukkaisin lemmikkimme ja luonnonkukkien päivän teemalaji.
kasta jäivät elämään ja neitokin ehti napata lemmikkikimpun. Elias Lönnrot antoi kasvisuvulle lemmikki-nimen ja kirjoitti Flora Fennicassa: "Suomalaisetki toisinaan sanovat sitä Muistonkukaksi." Muita nimityksiä ovat olleet muun muassa lemmenkukka, ikävänkukka ja sormuskukka. Sininen väri on yhdistetty ystävyyteen ja rakkauteen, joten myös se voi olla nimeämisen taustalla. TiETEELLiNEN NiMi Myosotis scorpioides tarkoittaa skorpionimaisia hiirenkorvia. Kukan terälehdet muistuttavat pyöreitä hiirenkorvia ja kiemuraisissa kukinnoissa voi nähdä skorpionin pyrstöön vivahtavaa muotoa etenkin nuppuvaiheessa. Luhtalemmikin nimi on 1600-luvun ruotsinkielisissä kasvioissa ollutkin skorpionört eli skorpioniyrtti. Kasvin kukkivia versoja on käytetty myös rohtona niiden sisältämän rosmariinihapon ja kaliumin vuoksi. Rohto rauhoitti ja voimisti. Koska lemmikkien kukat muistuttavat silmää, niitä on käytetty myös silmäsairauksien hoitoon. Luhtalemmikki on yleinen Eteläja Keski-Suomessa. Pohjoisempana se on harvinainen ja Pohjois-Lapissa kasvia ei esiinny lainkaan. Eri lemmikkilajit muistuttavat hyvin paljon toisiaan. Luhtalemmikin hyvä tuntomerkki on kukan suuri koko verrattuna esimerkiksi rantalemmikkiin tai yleisimpään lemmikkiimme peltolemmikkiin. Rantakasvien joukossa luhtalemmikki näyttää aluksi olevan
oen rannalla kasvaa rantapalpakkoa, kaislaa ja osmankäämiä. Niiden alapuolella tuijottavat rävähtämättä pienet kukat hennossa varressa: luhtalemmikkejä. Taivaansiniset kukat erottuvat hyvin rantaheinikosta. Luhtalemmikki onkin suurikukkaisin yhdeksästä lemmikistämme ja voi kasvaa jopa puolen metrin korkuiseksi. Sanonta "Kukat kuin taivaan sini" kuvaa terhakoita kukkia täydellisesti. Näyttävyytensä vuoksi kasvia on siirretty myös koristekasviksi puutarhoihin ja pihoihin. Nimensä mukaisesti luhtalemmikki kasvaa kosteissa paikoissa: jokien ja järvien rantaluhdissa, kosteilla niityillä, soilla, ojissa, lähteiköissä ja kivikoissa. Ravinteikas, pysyvästi kostea maa sekä liikkuva vesi tarjoavat tälle monivuotiselle ruoholle sopivan kasvualustan. Kukat aukeavat kesäheinäkuun vaihteessa ja kukinta jatkuu elokuulle asti.
LUhTaLEMMikki ON ruotsiksi Förgätmigej. älä unohda minua -teema toistuu lemmikkien nimissä ainakin englannissa, ruotsissa, saksassa ja italiassa. Nimen takana on useita tarinoita, joista yksi kertoo sotilaasta, joka kumartui poimimaan rakkaalleen lemmikkejä kosken partaalta ja horjahti pyörteisiin. Sotilaan viimeiset sanat "älä unohda minua" hukkuivat kosken kohinaan, mutta tarina ja nimi lemmen ja ystävyyden ku-
väärässä seurassa. Sen hento kauneus ja hienostuneet kukat tuntuvat hukkuvan kookkaampien rantakasvien joukkoon. Siksi se varmaan onkin niin ilahduttava näky joen penkassa.
tiMO nieMinen
15/2012 16 Suomen luonto 11/2011
LuHtaLeMMiKKi
Myosotis scorpioides
kaSvUMUOTO: Monivuotinen juurakollinen ruoho. kOkO: 1550 senttiä. varSi: Varsi on kalju tai siirottava, ylöspäin myötäkarvainen. LEhdET: Lehtilapa on suikea tai vastapuikea, ehytlaitainen. kUkka: Teriö on kuudesta yhdeksään milliä leveä ratasmainen ja tavallisesti sininen, viisi terälehteä. Keskellä kukkaa on nielukyhmyjen muodostama keltainen rengas. kUkiNTa-aika: Kukkii kesäelokuussa. ELiNyMpäriSTö: Rannat, lähteet, ojat, kosteat niityt, rehevät korvet. LEviNNEiSyyS: Yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, pohjoisempana harvinainen. äLä SEkOiTa: Rantalemmikin kukka on pienempi. TiESiTkö? Luhtalemmikin vanhoja nimiä ovat lemmenkukka, orpolapsenkukka, sinisirkku ja sormuskukka.
KasViatLas / LuOnnOntieteeLLinen KesKusMuseO
Jos mielit luhtalemmikkiä puutarhaasi tai vaikka kukkaruukkuun, sen siemeniä voi kerätä syksyllä itse tai ostaa siemenmyymälöistä. Luonnonvaraisia kasveja saa siirtää, mutta niiden on parempi antaa olla rau-
hassa ilahduttamassa muitakin kulkijoita. n
Luonnonkukkien päivää vietetään sunnuntaina 17.6. Katso retket ja lisätietoja www.sll.fi/luonnonkukat.
Luhtalemmikki on etelässä yleinen, pohjoiseen mentäessä esiintymät vähenevät.
15/2012 Suomen luonto 11/2011
17
Sukellus
suomen suveen
pinnan alla avautuu tuntematon ja kiehtova maailma.
TeKsTi ja KuvaT jUhO rahkONEN
uomen järvivedet ovat enimmäkseen sameita, eikä esimerkiksi kaloissa ole samanlaista väriloistoa kuin etelän merien eväkkäissä. Läheltä katsottuna valoon kurkottavat vesikasvimme ja myös kalamme ovat varsin monimuotoisia ja kauniita. Yleisimmin veden alla näkee ahvenia. Ne elävät kaikentyyppisissä vesistöissä, karuista suurjärvistä reheviin lampiin. Paras näkemäni kalapaikka on Hämeenlinnan Ahvenistonjärvi, jossa kalastus on ollut kiellettyä jo pitkään. Ja sen huomaa: vesikasvien täyttämät rannat suorastaan kuhisevat ahven-, särki- ja sorvaparvia.
18 Suomen luonto 15/2012
Ulpukanlehdet huojuvat aaltojen tahtiin Tampereen kaukajärvessä, joka on Etelä-Suomen sisävesien suosituimpia sukelluskohteita.
15/2012 Suomen luonto
19
vesitatar koristaa hämeenlinnan ahvenistonjärveä.
Välillä Ahvenistonjärvessä vastaan ui ikivanhan näköisiä ahvenia, joiden kyrmyniskoissa näkyy hopeanvärisiä läiskiä korkean iän merkkinä. Täplärapu tarkkailee ohi lipuvaa uimaria uppotukin alta. Jyrkästi syvenevässä pohjassa näkee jopa metrin pituisia haukia. Ne ovat kuin uppotukkeja lymyillessään pohjamutien tuntumassa. Ahvenistonjärvi on hyvä paikka tutustua sorvaan. Tämän lituskaisen särkikalan pettämätön tuntomerkki on evien kirkkaanpunainen väri. Sorva pitää lämpimistä vesistä, ja se on Suomessa levinneisyytensä pohjoisrajoilla. Sorva viihtyy runsaskasvustoisissa järven- ja merenlahdissa. Ahvenistonjärven rantoja peittävätkin kauttaaltaan vesitatar, ahvenvita ja muut vesikasvit. Sorvan ruuansulatuskanava on erikoistunut kasviravinnon möyhentämiseen: muista särkikaloista poiketen sen nieluhampaat ovat kärjistään sahalaitaiset, mikä mahdollistaa kovienkin kasvien hienontamisen. Sorva on Suomen kaloista selvimmin kasvinsyöjä. Toinen erinomainen kalojen tarkkailupaikka on Tampereen Kaukajärvi. Kilpamelojien ja uimareiden suosiossa oleva järvi säväyttää runsaalla kasvustollaan ja vaihtelevilla pohjan muodoillaan. Järven itäpäässä Kangasalan puolella on vedenalaisia hiekkasärkkiä, joiTäpläravun pistävä tuijotus den yllä suuret kalaparvet pyrähtelevät tallentui kameraan Espoossa rytmikkäästi. vaakkoin lammessa. Suomen vesissä on melko vähän kalalajeja. Siksi kirkasvetisiin ja karuihin järviin keskittyvä sukeltaja pääsee näkemään vain kourallisen lajistosta. Esimerkiksi sellaiset pohjamudissa lymyilevät kalat kuin made jäävät yleensä snorkkelimiehiltä ja -naisilta havaitsematta. Koska eniten nähtävää on rantavesissä korkeintaan viiden metrin syvyydessä, happilaitteita tai raskasta kuvauskalustoa ei välttämättä tarvi-
Pohjan tuntumassa lymyilee jopa metrin pituisia haukia.
20 Suomen luonto 15/2012
kalat puikkelehtivat ahvenistonjärven rehevässä rantakasvillisuudessa. Nuoren hauen ilme ja kuviot ovat vielä kirkkaat.
ta. Tämänkin jutun kuvat on otettu pelkästään sukelluslaseja ja pientä vedenalaista kompaktikameraa käyttäen.
järvien kirkkaat helmet Eteläistä Suomea halkoo jääkauden aikana syntyneiden reunamuodostelmien eli salpausselkien rivistö. Pitkulaiset hiekkaharjut kiemurtelevat Hankoniemeltä läntisen Uudenmaan kautta Hämeeseen ja edelleen Itä- ja Kaakkois-Suomen järvialueelle Ilomantsiin asti. Yksi pienempi salpausselkä kulkee lisäksi pohjoisempana Jyväskylän länsipuolella. Salpausselkien alueella on lukuisia kirkasvetisiä järviä. Osa niistä on syntynyt, kun mannerjään kuljettama soraan tai hiekkaan hautautunut jäälohkare on sulanut omaan koloonsa.
Tällainen suppajärvi on esimerkiksi Ahvenistonjärvi. Harjualueella on myös laskujoettomia ja matalarantaisia lähdejärviä kuten Nurmijärvellä lähellä Hyvinkään rajaa sijaitseva Sääksjärvi, joka on Etelä-Suomen kirkkaimpia järviä. Suppa- ja lähdejärvet ovat yleensä pienehköjä, halkaisijaltaan korkeintaan muutamia satoja metrejä. Kanta-Hämeessä on kuitenkin myös suurempia kirkasvetisiä järviä, joista todellinen helmi on Lopen Iso-Melkutin. Järveen sukeltaessa näkymät ovat huikaisevan kauniit, sillä näkyvyyttä on toistakymmentä metriä ja vedenalainen maisema on täynnä erilaisia kasveja, kaloja sekä kotiloita ja muita selkärangattomia. Järveen kaatuneet kelopuut ja metsäiset saaret luovat erämaista tunnelmaa.
15/2012 Suomen luonto
21
järvisieni on kuin pohjolan koralli. Tämä runkokunta elää Espoon Saarijärvessä.
hyvän veden merkkejä Lähes Iso-Melkuttimen veroinen sukellusjärvi löytyy myös hieman lännempää Tammelasta. Porin valtatieltä Forssaan johtava rantatie nousee ensin kymmenien metrien korkeuteen jyrkille harjuille sukeltaakseen pian alas Saaren kansanpuistoon. Jo harjulta näkee, kuinka Suujärvi hohtaa vihertävän sinisenä, melkein kuin jokin eteläisen maan riutta. Vihertävä väri on yleensä merkki järven kirkkaudesta. Punaiset ruskoärviät koristavat järven lämpimiä rantavesiä luoden paikoin lähes koralliriuttamaisen tunnelman. Kartan avulla ei voi päätellä järvien sukelluskelpoisuutta. Pienen Suujärven erottaa viereisestä isosta Kuivajärvestä vain muutaman metrin levyinen maakannas. Silti järvet ovat aivan erilaisia: Kuivajärven vesi on suomalaisille järville tyypillisesti humuspitoista ja ruskean sameaa, melkein kuin teevettä.
kalanpoikasten parvi pyrähtelee Someron iso-valkeessa.
22 Suomen luonto 15/2012
7
14 6 9
11
10 13 2 1 5
KarttaKesKus, LuPa L8530
12
3
48
alla luetellut vedenalaiset retkikohteet kartalla.
Suujärvi, Tammela.
Lietvesi, puumala.
kaukajärvi, Tampere.
Myös moni Uudellamaalla Vihdin ja Espoon rajamailla oleva pikkujärvi on aivan samea, mutta Vaakkoi hätkähdyttää kirkkaudellaan.
päijänteestä saatiin kirkas Päijänteen kansallispuistoa halkovat komeat harjut kuten Asikkalan Pulkkilanharju ja hiekkarantainen paratiisisaari Kelvenne. Eipä olekaan yllätys, että myös täällä Tehinselällä, Päijänteen suurimmalla ulapalla, vesi on sukelluskelpoisen kirkasta. Päijänne on iloinen muistutus ympäristönsuojelun vaikutuksesta. Vielä 1960- ja 1970-luvuilla järven vesi oli pahoin saastunutta metsäteollisuuden päästöjen takia, mutta puhdistusmenetelmien kehittymisen ansiosta Päijänteen vesi on nykyisin niin puhdasta, että sitä voi juoda. Hieman pohjoisempaa löytyy myös toinen kirkasvetinen järvi, Muuramenharjun takana kimmeltävä Muuratjärvi. Jo rannassa huomio kiinnittyy runsaisiin särki- ja ahvenparviin, ja laineiden muodot heijastuvat kau-
niisti kullanväriseen hiekkapohjaan. Jonkin verran humusta Muuratjärvessä ja Päijänteessä kuitenkin on, ja se näkyy valokuvissa ruskehtavana yleissävynä. Todella kirkkaiden LounaisHämeen ja Uudenmaan järvien vesi on pinnan alta katsottuna turkoosin väristä. Kokemukseni mukaan Suomessa parhaita sukelluskohteita ovat pienehköt järvet. Suurissa järvissä virtaukset ovat voimakkaita, mikä sekoittaa vettä. Lisäksi monet suurjärvet ovat varsin karuja ja elottomia. Tämän olen havainnut sukeltaessani muun muassa Päijänteessä, Inarijärvessä ja Saimaan eri osissa. Suomen järvet ovat matalia ja pHarvoiltaan alhaisia, ja siksi ne happamoituvat ja samalla kirkastuvat helposti ilmansaasteista. Kirkasvetisyys ei kuitenkaan merkitse sitä, että järven eliöstö olisi kuollut. Esimerkiksi Iso-Melkuttimen vesi on ehkä kirkkainta, mitä olen Suomessa nähnyt, mutta silti pohja on täynnä kasvustoa.
ETELä-SuoMEN PARHAITA VEdENALAISIA LuoNToRETKIKoHTEITA
Kristallinkirkkaat järvet: 1. Iso-Melkutin, Loppi 2. Suujärvi, Tammela 3. Sääksjärvi, Nurmijärvi 4. Vaakkoi, Vihti ja Espoo Muita kiinnostavia kohteita: 5. Iso-Tiilijärvi, Hollola 6. Päijänteen kansallispuisto, Asikkala ja Padasjoki 7. Muuratjärvi, Muurame 8. Saarijärvi, Espoo 9. Lietvesi, Puumala 10. Kuolimo, Savitaipale 11. Puruvesi ja Pihjalavesi, Punkaharju 12. Iso-Valkee, Somero Erityisen runsas kalasto: 13. Ahvenistonjärvi, Hämeenlinna 14. Kaukajärvi, Tampere
15/2012 Suomen luonto
23
Lumpeiden kirjoma iso-Melkutin on kaunis erämaajärvi Lopella kanta-hämeessä. vesi on turkoosiin vivahtavaa, mikä kertoo sen kirkkaudesta.
Pinnan alla risteilee kukkavanoja ja räpylöitä.
24 Suomen luonto 15/2012
harmaalokin poikanen räpylöi kelventeellä päijänteen kansallispuiston sydämessä. Suurjärvissä vesi on usein kirkasta, mutta yleisväriltään ruskehtavaa.
rauhoitettu järvi kuin aarniometsä Järvessä on elämää pintavedestä pohjamutiin. Rantavyöhykkeellä voi olla jopa parisataa eläinlajia, joista suurimman joukon muodostavat erilaiset selkärangattomat kuten hyönteisten toukat, madot, hankajalkaiset, nilviäiset ja juotikkaat. Hopeaperäinen ja kookas vesihämähäkki erottuu hyvin niukkavärisestä järvenpohjasta. Vesihämähäkin verkko suodattaa happea ympäröivästä vedestä ja toimii ikään kuin hämähäkin kiduksina. Yksi erikoisimmista rantavesien eliöistä on järvisieni, joka on kuin pohjolan koralli. Sen monihaaraista runkokuntaa koristaa kirkkaanvihreä väritys, joka syntyy sienieläimen solukossa elävistä levistä. Syvemmälle mentäessä valo vähenee, lämpötila laskee ja veden paine kasvaa puristavan voimakkaaksi. Siksi kymmenien metrien syvyydessä onkin yleensä alle 50 eläinlajia. Pimeän veden vyöhykkeessä järven pohja on enää pelkkää tasaista liejumattoa. Kuten maan pinnalla, myös järvien syvyyksissä huomaamattomat pikkueliöt tekevät koko ekosysteemin kannalta korvaamattoman arvokasta työtä. Liejussa mönkivät toukat, kotilot ja vesisiirat ovat tärkeää ravintoa pienille kaloille, jotka puolestaan
MITTAA NäKöSYVYYS
MiTTaaMaLLa näkösyvyys niin sanotulla Secchi-levyllä voidaan vesistön tilaa seurata kotikonstein. Valkoiseen, noin 25-senttisen levyyn tai vaikkapa ämpärin kanteen kiinnitetään naru niin, että sen voi laskea veteen vaakatasossa. Muovikannen alle on kiinnitettävä paino, jotta se uppoaa. Näkösyvyys mitataan varjon puolelta. Laske Secchi-levy veteen laiturilta tai veneestä varjon puolelta ja tee naruun merkki siihen kohtaan, missä levy katoaa näkyvistä. Näkösyvyys eli tuottava kerros on merkin ja levyn välinen pituus. Mitä sameampaa vesi on, sitä pienempi on näkösyvyys. Jos käytössäsi on aikaisempia mittaustuloksia, saat saman tien selville, mihin suuntaan vesistön tila on kehittymässä. Voit jatkaa seurantaa myöhempinä kesinä. Secchi-levy on saanut nimensä Paavin luonnontieteelliseltä avustajalta, Isä Pietro Angelo Secchiltä, joka havainnoi veden läpinäkyvyyttä 1800-luvun lopulla Välimerellä.
aLicE karLSSON
brita wiLLströM
15/2012 Suomen luonto
25
isolimakotilot viihtyvät kanta-hämeen kirkkaissa järvissä.
Näkinkenkänä tunnettu järvisimpukka.
ovat elämisen edellytys ravintoketjun huipulla saalistaville hauille ja muille petokaloille. Pohjaeläimet myös hajottavat kuolleita kasveja ja eläimiä sekä mylläävät ja pilkkovat pohjan eloperäistä ainesta, jolloin ravinteita pääsee vapautumaan kiertoon. Kaiken kaikkiaan suomalainen järvi on karuudessaan herkkä ympäristö, jonka tasapaino järkkyy helposti. Järvemme ovat saaneet osansa happosateista. Ravinnepäästöt kuormittavat niitä jatkuvasti. Kalkkikuoriset ravut, kotilot ja simpukat ovat kaikkein herkimpiä veden happamoitumiselle, kun taas liiallinen rehevöityminen saattaa viedä järvestä hapen ja tappaa siten suuren osan eliölajeista. Pulikoidessani kalastukselta rauhoitetussa Ahvenistonjärvessä oloni oli kuin aarniometsässä, jossa luonnon on annettu kehittyä täyteen kukois-
Pohjalla sukellellessa tuntuu kuin olisi aarniometsässä.
tukseensa. Rauhoitus on todella tarpeen, sillä vanhat ja komeat kalat saalistettaisiin näin pienestä järvestä loppuun nopeasti, ja se taas rikkoisi järven luontaisen ravintoketjun. Kurkistus järven pinnan alle on näköalapaikka paitsi vesistön myös muun ympäröivän luonnon tilaan ja sen muutoksiin. n
26 Suomen luonto 15/2012
LuE KASVEJA
vEdEN TiLaa ja sen muutoksia voi arvioida vesikasvien avulla. "Jos paikka on suojaisa ja vedessä on paljon niin sanottuja irtokellujia kuten pikku- ja isolimaskaa sekä kilpukoita, se ilmaisee veden ravinteisuutta", professori Heikki Toivonen Suomen ympäristökeskuksesta opastaa. "Ne ottavat ravinteet suoraan vedestä versoon." Myös karvalehti ja sahalehti ilmaisevat runsasravinteisuutta samoin kuin monet vidat. Jos järveen tulee ylen määrin ravinteita, se saattaa ylirehevöityä ja levien kasvu voi voimistua niin, ettei siellä juuri kookkaita vesikasveja kasvakaan. Näissä tapauksissa on lähes aina kyse ihmisen vaikutuksesta. Luontaisesti runsasravinteisissa järvissä on yleensä monipuolinen lajisto ja kasvillisuuden määrä on suuri, kun taas niukkaravinteisissa lajeja ja kasvillisuutta on vähän. "Tyypillisimmät karun veden ilmentäjät ovat lahnaruohot ja nuottaruoho", Toivonen sanoo. "Niukkaravinteisissa vesissä voi olla paljon myös vesisammalia." Veden puhtaudesta kertoo myös järvisätkin, joka voi kasvaa huomattavan syvällä. Kirkkaassa vedessä se saattaa ponnistaa pinnalle neljästäkin metristä. Rehevöitymisen edetessä kasvien kasvusyvyys pienenee ja tiettyjä vesikasvien elomuotoja alkaa putoilla pois, pohjaversoiset ensimmäisten joukossa. Kahden ääripään välillä on iso joukko kasveja, jotka elävät useimmissa vesissä. Kookkaat ilmaversoiset järvikaisla, järviruoko ja järvikorte voivat kasvaa ravinnepitoisuudeltaan hyvin monenlaisissa vesissä, mutta mitä ravinteikkaampaa vesi on, sitä tiheämpiä ovat kasvustot ja sitä kookkaampia kasvit. osmankäämit ja kurjenmiekka suosivat jo runsasravinteisempaa kasvupaikkaa. ulpukat, lumpeet ja muut kelluslehtiset suomenlummetta ja pikku-ulpukkaa lukuun ottamatta ovat myös hyvin laaja-alaisia. "Niihinkin pätee sama sääntö kuin esimerkiksi ruokoihin; niukkaravinteisissa ne kattavat veden pinnasta vain vähän, mutta runsasravinteisessa vedessä yksilöt ovat suuria ja ne voivat peittää omassa kasvuvyöhykkeessään koko veden pinnan."
aLicE karLSSON
Tältä näyttää Nurmijärven lähdepohjainen Sääksjärvi noin viiden metrin syvyydessä. Lahnaruoho on merkki veden puhtaudesta.
15/2012 Suomen luonto
27
Taistelu Kainuun järvistä
Suojeleeko kainuun ely-keskus Talvivaaraa? viraston johtaja kieltäytyy vastaamasta kysymyksiin vallastaan ja taustoistaan.
heisessa 500 markan setelissä Urho Kekkosen takana avautuu näkymä Sotkamon Vuokatin laelta upejUha kaUppiNEN alle Nuasjärvelle. Vaarat ja järvet olivat presidentin maisemaa. Ne ovat myös Sotkamon matkailuelinkeinon sykkivä sydän, joka houkuttelee miljoona turistia vuodessa. Nyt klassisen setelimaiseman ulkopuolelle on ilmaantunut Talvivaaran kaivos. Se on jo vakavasti vaikuttanut järviketjuun kaivokselta Nuakselle päin. Siitä, näkyykö vaikutuksia Nuasjärvessä ja voiko Nuanen pilaantua, kiistellään. Tätä kiistaa hälventämään on oheisiin pylväisiin koottu jokainen natriumpitoisuus, joka Nuasjärveltä on virallisesti mitattu vuoden 2008 jälkeen mittauspisteestä nimeltä FM12, syvyydestä 12,5 metriä, välivedestä (koko syvyys paikalla on 24 metriä). Natriumpitoisuus on pysynyt vakiona kunnes se tänä keväänä yhtäkkiä hyppää: natriumia on 10-kertainen määrä aiempaan verrattuna, yli 10 milligrammaa litrassa. Johtuuko muutos Talvivaarasta? Ei, sanovat kaivos ja sitä valvova Kainuun elykeskus, joka väittää yhä, että vaikutukset rajoittuvat Nuasjärveä järviketjussa edeltävään Jormasjärveen. Väite on outo, joten päätimme ottaa ely-keskuksen tiedottamisen suurennuslasin alle. Tietenkään Nuanen ei ole piloilla nyt, mutta tulevaisuus huolettaa. Kaivos on ollut toiminnassa vasta pari vuotta. Miten käy vuosikymmenissä? pyySiN TOUkOkUUN alussa Kainuun ely-keskuksesta haastattelua virkamieheltä, joka tietäisi paljon vesistömittauksista. Erikoistutkija Marja Liisa Räisänen tietää, virastosta sanottiin. Räisäseltä sain kaikki mittaustulokset Talvivaaraa ympäröivistä järvistä vuodesta 2008 alkaen. Lisäksi olin sattumalta kuullut, että ely-keskus on itse mitannut erittäin myrkyllisen kadmiumin pitoisuuksia järvissä siis konsultin teettämien velvoitetarkkailuiden lisäksi. Pyysin myös nämä nähtäväksi. Sitten tuloksia verrattiin ely-keskuksen tiedottamiseen. SULfaaTTi, MaNGaaNi ja natrium. Siinä taikasanat, joiden ympärillä keskustelu Talvivaarasta on vellonut. Kainuun ely-keskuksella on ollut tähän suuri vaikutus. Sillä on tieto ja valta säädellä, mistä puhutaan, kun puhutaan Talvivaarasta. Paljon on jäänyt sinänsä tärkeän sulfaattikeskustelun katveeseen. Esimerkiksi
28 Suomen luonto 15/2012
"Pekka Perä ei perehdy yhtiönsä tarkkailutuloksiin."
Kesäkuussa 2011 kadmiumia havaittiin laatunormitason ylittävät pitoisuudet myös Jormasjärvessä ja Kivijärvessä. Tänä keväänä ely-keskus mittasi normin ylittävän pitoisuuden kadmiumia Kivijärvessä mutta Kolmisopesta ely-keskus ei ole mitannut kadmiumia lainkaan. TOiSEN raskasmetallin, nikkelin, laatunormiylitykset ovat arkipäivää useissa Talvivaaran ympäristön järvissä, etenkin sitä lähinnä pohjoisessa sijaitsevassa Kolmisopessa ja etelän puolen Kivijärvessä. Maaliskuussa 2011 ely-keskuksen omissa mittauksissa näkyy Kivijärvessä nikkelipitoisuus 90 mikrogrammaa litrassa. Se on 4,5 kertaa yli lain laatunormitason, joka on 20 mikrogrammaa litrassa. Laatunormitaso paukkuu myös Kolmisopessa ja Tuhkajoessa mutta Ely-keskuksen tiedotteessa toukokuulta 2011 nikkelistä ja eräistä muista aineista todetaan: "ei ole aiheuttanut haittavaikutuksia." Toukokuisessa tiedotteessa vuoden takaa varoitetaan käyttämästä joidenkin järvien vettä löylyvetenä. Siellä mainitaan nikkeli, jota kerrotaan mitatun Kivijärvestä enimmillään 60 mikrogrammaa
Oulujärvi
kadmium, kaikkein vaarallisin Talvivaaran vesistöön päästämistä myrkyistä, loistaa poissaolollaan: ely-keskuksen sivuilla olevissa tiedotteissa sitä ei havaintojemme mukaan mainita kertaakaan. Esimerkiksi toukokuussa 2011 Kainuun ely-keskus tiedotti kohonneista sulfaattiarvoista ja muusta mutta jätti mainitsematta, että viraston omissa mittauksissa oli kaksi kuukautta aiemmin, maaliskuussa 2011, huomattu selvästi kohonneita kadmiumpitoisuuksia Kolmisopessa. Pitoisuus oli useissa Kolmisopen pisteissä noin 1,5 mikrogrammaa litrassa, siis 15 kertaa yli laatunormitason (joka on 0,1 mikrogrammaa litrassa). Kadmium on munuaisvaurioita ja syöpää aiheuttava aine. Laatunormi tarkoittaa tasoa, jota aineen pitoisuus ei saa ylittää vesistössä vuosikeskiarvona. Mutta se on muutakin: se on signaali siitä, kuinka kaivos toimii ja kuinka sen systeemit pelaavat. "Jo yksi mikrogramma litrassa kadmiumia vesistössä on iso pitoisuus", sanoo Suomen ympäristökeskuksen (Syke) johtava tutkija Matti Verta.
litrassa. (Oikeasti korkein määrä on tuo maaliskuinen 90 mikrogrammaa.) Kesäkuussa 2011 pitoisuudet kohoavat yhä: Kivijärvessä nikkeliä mitataan jo 160 mikrogrammaa litrassa ja sen alapuolisessa Laakajärvessäkin laatunormin ylittävä pitoisuus. Näistä ei tiedoteta. Kyse ei ole vain määristä, ja siitä, että jokin sana mainitaan tiedotteessa. Ihmeellistä on, että asioita ei avata kansantajuisesti. Että kadmiumin ja nikkelin ylittyminen tarkoittaa sitä, että pitäisi tehdä jotain. Että on kyse raskasmetalleista, ja nyt kaivoksen on todella syytä toimia. "Kadmiumin ja nikkelin ylittyminen merkitsee, että täytyisi alkaa korjaaviin toimenpiteisiin", kiteyttää Syken Verta. Nikkelin toistuvia ylityksiä ei kerrota myöskään tämän kevään tiedotteessa. Puhutaan vain yksittäisestä ylityksestä, vaikka ylityksiä on useissa järvissä jatkuvasti. "On hyvä kysymys, miksi toukokuun viidennentoista [2012] tiedotuksessa tätä ei ole sanottu. Onko tämä avointa toimintaa? Ymmärtääkseni viranomaisviestinnän on tarkoitus toimia mahdollisimman avoimesti", Syken Verta sanoo. häiriTSEviN tapahtumaketju paljastuu viime syksyltä. Silloin julkisuudessa väiteltiin, ovatko Kivijärvellä seurakunnan leirillä olleet lapset voineet saada iho-oireita Talvivaaran päästöistä kesällä 2009. Talvivaaran silloinen toimitusjohtaja Pekka Perä torppasi väitteet sanomalla Ylen aamu-tv:ssä: "Ei ole edes teoreettista mahdollisuutta, että [Kivijärven] ihooireet ois aiheutuneet meidän [Talvivaaran] toiminnasta. - - Meillä ei ole silloin ollut kohonneita pitoisuuksia Kivijärven suuntaan ollenkaan." Tämä vain ei ole totta. Ely-keskuksen omista tuloksista näkyy, että Talvivaara on alkanut jo 2008 syksyllä sylkeä valtavia määriä nikkeliä ja sinkkiä pohjoiseen ja etelään. Korkeat pitoisuudet jatkuivat myös vuoden 2009 puolella. Miksi ihmeessä Kainuun ely-keskuksesta ei tultu julkisuuteen ja kerrottu, että Perä ei puhu totta?
15/2012 Suomen luonto
10
0
Nuasjärvi
5 km
8
Jormasjärvi
6
Talvivaaran kaivos
Kivijärvi
1,9 1,46
Kolmisoppi
4
0,96 1,0
0,84
0,97 1,04
1,13
graFiiKKa Vesa PynnönieMi
Natriumpitoisuudet Nuasjärven syvänteen välivedessä vuodesta 2008. kaikilla mittauskerroilla natriumia ei ole mitattu, siitä tyhjät välit.
11.3. 8.4. 4.6. 28.7. 25.8. 18.3. 16.4. 25.6. 28.7. 24.8. 6.10. 17.3. 14.4. 9.6. 20.7. 18.8. 13.10. 15.3. 12.4. 27.6. 21.7. 18.8. 13.10. 14.3. 10.4.
0
2008
2009
2010
2011
1,3 1,4 1,4
2
1,8
2012
10,8
KAJAANI
11,8
anna-Kristiina örtengren / LeHtiKuVa
mg/l 12
29
OSMOTTU LUONNOLLISESTI
Lisätietoja: SARBON WOODWISE OY puh. (019) 264 4200, www.osmocolor.com
"No Pekka Perä nyt ei perehdy oman yhtiönsä tarkkailutuloksiin ollenkaan. Tämä ei siis ole Kainuun ely-keskuksen virallinen mielipide, mutta voin sen sanoa omana mielipiteenäni", Räisänen vastaa. Perä ei kommentoi Kivijärvi-asiaa. Nikkeliä oli Kivijärvessä jo 2008 syyskuussa yli 120 mikrogrammaa litrassa, kuusinkertaisesti yli laatunormitason. Asia ei tietysti ole Räisäsen vastuulla, hänhän on yksittäinen virkamies. Pyysimme vastausta näihin kysymyksiin myös kaivoksen vastuuvalvoja Ilkka Haatajalta. Hän sanoi vastaavansa, "kun ehtii", mutta vastauksia ei tullut useista pyynnöistä huolimatta. Paikallaan olisi ollut saada haastattelu myös Kainuun ely-keskuksen ylijohtaja Kari Pääkköseltä, joka on myös viraston luonnonvarat- ja ympäristö-vastuualueen johtaja. Tämä kaksoisrooli tuo Pääkköselle huomattavan suuren vallan. Hän päättää työjärjestyksen mukaan esimerkiksi yva-lausunnoista, merkittävistä lausunnoista oikeusistuimille ja lupaviranomaisille, muutoksenhauista lupapäätöksiin, tutkintapyynnöistä, valvontasuunnitelmien hyväksymisestä, seurantaohjelmista ja niin edelleen. Pääkkösen yksin päätettävissä on myös hallintopakko: se, suljetaanko kaivos väliaikaisesti päästöjen saamiseksi kuriin tai asetetaanko kaivokselle uhkasakkoa. Haastattelua ei kuitenkaan saatu. SaiN pääkköSEN toki puhelimen päähän eräänä kesäkuun alun iltapäivänä mutta hän kieltäytyi vastaamasta mihinkään. "Haluan nähdä kysymykset kirjallisesti", hän sanoi. Lähetin siis kysymykset sähköpostissa. Vastaus tuli heti: "Lukaisin kysymykset pikaisesti. Ne liittyvät pääosin oikeuskanslerin tutkinnan alaiseen kanteluun, joten en voi niitä kommentoida", Pääkkönen kirjoitti. Pääkkösestä on todella kanneltu oikeuskanslerille (tosin suurin osa kysymyksistäni ei liittynyt tähän kanteluun, vaan edellä mainittuihin ely-keskuksen linjavetoihin). Kantelijoiden mielestä Pääkkönen on esteellinen valvomaan Talvivaaran kaivosta. Syynä on se, että Pääkkönen, edellisessä toimessaan Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) Itä-Suomen johtajana, oli johtamassa toimintaa, joka keskeisesti edesauttoi Talvivaaran kaivoksen perustamisessa. Olisin halunnut kuulla Pääkkösen kannan tiedotuksen linjaan, jossa raskasmetallit jäävät muun varjoon, sekä väitteisiin hänen esteellisyydestään. Samoin olisin ollut kiinnostunut kuulemaan Bioshale-nimisestä projektista ja Pääkkösen roolista siinä. Pääkkönen on taustoiltaan GTK:n uraanitutkija. Hän raportoi uraanilöydöistä ainakin kuudessa kunnassa, muun muassa Kittilässä, Rovaniemen maalaiskunnassa ja Kuusamossa, kertovat GTK:n arkistot. Talvivaaran uraania Pääkkösen ei sentään tarvinnut löytää: se oli jo löydetty, kun Pääkkönen aloitti oman uransa uraaniesiintymien kartoittajana ja tutkijana 1979. Pääkkönen oli GTK:ssa vuoteen 1995 asti, jolloin hän siirtyi yksityiselle puolelle, Suomen Kiviteollisuus -yhtiön tutkimus-, kehitys- ja tuotantojohtajaksi palatakseen 1998 jälleen GTK:een. Ansioituneesta vuorimiehestä tuli Kuopion aluejohtaja ja organisaatiomuutoksen myötä koko GTK:n Itä-Suomen aluejohtaja. Siellä Pääkkösen polku polveili lähelle Talvivaaraa. hELMikUUSSa 2005 GTK:n laboratorion pihalle kyhätään valtavaa hirsirakennelmaa. Työtä kuvataan Talvivaaran kaivoksen ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa näin: "Outokummussa sijaitsevan Geologisen Tutkimuskeskuksen mine-
30 Suomen luonto 15/2012
HeiKKi sauKKOMaa / LeHtiKuVa
kainuun ely-keskuksen ylijohtaja kari pääkkönen ympäristöministeriön tiedotustilaisuudessa joulukuussa. Taustalla ympäristöministeri ville Niinistö (vihr.).
raalitekniikan tutkimusyksikön ulkoalueelle rakennettiin - iso hirsikehikosta tehty liuotuskolonni bioliuotuskoetta varten osana EU:n Bioshale-projektia." Bioshale oli vuosina 20042007 toiminut EU-komission rahoittama kolmivuotinen mustaliuske-hanke, jossa GTK:lla oli iso rooli. Sen tehtävä oli "etsiä ja kehittää" sopivaa prosessia mustaliuskeen bioliuottamiseksi, kertovat hankkeen raportit. Eräs projektin päämääristä oli edesauttaa Talvivaaran kaivoksen perustamista. Sitä varten GTK ja Talvivaara-yhtiö tekivät läheistä yhteistyötä, jonka osana hirsitornikin rakennettiin. Maaliskuussa 2005 GTK:n mineraalitekniikan laboratorion pihalla könöttävä torni ladotaan täyteen Talvivaaran mustaliuskemalmia. Näin käynnistyy koe, jota Bioshale-raporteissa luonnehditaan "elintärkeäksi" matkalla juuri oikeaan mustaliuskemalmin liuotusmenetelmään. Koe on menestys: bakteerit tekevät työtään tornin sisällä niin kuin on odotettu tai jopa "ennakko-odotuksia paremmin", arvioidaan Talvivaaran yva-selostuksessa. GTk:N vUOSikErTOMUS 2006 paaluttaa, kuinka läheistä yhteistyötä Talvivaara ja GTK tekivät Bioshalen puitteissa: "Tässä EU-hankkeessa GTK:n päärooli on Sotkamon [Talvivaaran] mustaliuskeen bioliuotus, jota tutkitaan GTK:n Outokummun mineraalitekniikan laboratoriossa." Mineraalitekniikan laboratorio on GTK:n organisaatiokaaviossa piirretty Itä-Suomen yksikön alle. Se siis toimi tuolloin Kari Pääkkösen alaisuudessa. Niin ikään Pääkkönen oli GTK:n mineraalityöryhmän puheenjohtaja. "GTK:lla oli merkittävä rooli - - Bioshale-projektissa. - - Projektin tuloksia sovelletaan nyt kaupalliseen mittakaavaan Talvivaaran kaivoksessa Sotkamossa", GTK:n vuosikertomus 2006 summaa onnistuneen yhteisponnistuksen. Nämä ovat pähkinänkuoressa syyt esteellisyysväitteisiin, joita Pääkkönen ei nyt halua kommentoida. Kesäkuussa 2007 Talvivaara-yhtiö tekee päätöksen 452 miljoonan euron sijoituksesta: Sotkamon-kaivos toteutuu. Vähän aiemmin, tammikuussa 2007, Matti Vanhasen (kesk.) hallitus on nimittänyt Pääkkösen Kainuun ympäristökeskuksen johtajaksi luotsaamaan virastoa, joka valvoo Talvivaaraa. 2010 ympäristökeskuksesta tulee osa Kainuun ely-keskusta, ja Mari Kiviniemi (kesk.) tekee Pääkkösestä viraston ylijohtajan. n
Av tapio aa la.fi, sita 0 0 9 0 o 1 1 51 0 ma- 8- 0 pe 2 tai po ka to tos ike imis samme .
15/2012 Suomen luonto
31
metsän
perhospiiri
TEkSTi ja kUvaT OLLi MarTTiLa
niittyjen tärkeyttä perhosille on korostettu 20 vuotta. Metsistä puhutaan vähemmän: niissä elää iso joukko päiväperhosia, joita ilman lajistomme olisi paljon köyhempi.
32 Suomen luonto 15/2012
kirjopapurikon löytää vain korpimetsien suojista, koska siellä on lämmin.
raja railona aukeaa. Suojaa, valoa ja kukkien kirjoa, juuri sitä mitä Suomen päiväperhoset tarvitsevat.
H
enkeäni pidätellen hivuttaudun kyynärpäät turpeessa lähemmäs. Yksi väärä liike ja varvikossa lepäävä kirjopapurikko ponnahtaa tiehensä. Näyttämönä on räytyvä korpi, missä kuusi ei koskaan saavuta kymmentä metriä. Hieskoivu jää kitukasvuiseksi, pajut takkuiseksi pensaikoksi. Metsän pohjalla kasvaa vehreää siniheinää ja koko joukko saroja. Routa on muokannut maan mättäiksi, joiden välissä pilkottaa rimpiä ja vetisiä kuljuja. Sieltä rahkasammalen tuoksu työntyy väkevänä nenään. Elo on tiukassa, mutta kesän hehkeimpänä hetkenä tuskin muistan tätä, sillä kamerani etsimessä on korpien kimmeltävin koru, kirjopapurikko. Sen elämä on tässä juotissa, joka polveilee hetteikköisen rämeen ja tuoreen kangasmetsän rajapinnalla.
rauta-ajan alkuniityllä Pääseekö Suomen saloilla päiväperhosten perässä syvemmälle erämaan syliin? Nouskaamme Etelä-Suomen korpisuolta Kuusamoon, jonka metsiä halkoo Oulankajoki. Joen varren hiekkaisia hyllyjä on tulvavesi huuhtonut. Sinipunaiset tunturikurjenherneet ja kermanvalkoiset idänkeulankärjet ovat työntäneet juurensa hiekkaan. Näillä hyllyillä lepattavat metsäpapurikko, lanttuperhonen ja kangasperhonen yh-
15/2012 Suomen luonto
33
Täpläpapurikon (oik.) voi löytää rehevästä kuusikosta.
kaunis perhonen tarvitsee kuitenkin valoisia laikkuja, joissa ottaa aurinkokylpyjä.
Metsänokiperhosia näkee metsien aukkopaikoilla ja pikkuteiden pientareilla.
dessä paatsamasinisiiven kanssa. Myös näyttävä ritariperhonen lennähtää kukalta toiselle. Tämä on Suomen alkuniitty, varmasti paljolti sellaisena kuin rauta-ajalla, jolloin ihminen alkoi raivata pohjolan erämaita. Toki tuolloin kaikkialla Suomenniemellä oli samoja selkosia, synkkiä metsiä, missä valoa metsänpohjiin saatiin vain salamoiden synnyttämillä kulomailla. Muu avoin luonto rajoittui tunturirinteille ja paljakoille, kalliomaille ja sinne, missä vesireitit hioivat rantoja.
ihminen toi valon metsiin Korpinotkelmien asukkaan, kirjopapurikon, elämä on suon kulmalla ahtaissa rajoissa, eikä hauras papurikko mielellään vaihda elinpaikkaa. Kaikkien lajien kohdalla ei kuitenkaan ole näin. On kiehtovaa ajatella, lepattiko se kauas pohjoiseen läpi metsien kattaman maan, jonka ainoat valon reitit kulkivat vesiväylien reunoilla, vai auttoiko sitä vähitellen levittäytynyt ihmisasutus, joka raivasi aukkoja salolle ja levensi perhosen tietä? Suomen asuttamisen alkumetreillä, kun metsissämme oli vähän asutusta, väestö eli lähinnä kalastamalla ja metsästämällä. Vähitellen kuitenkin syntyi pysyvää asutusta. Karjanhoidosta ja viljelystä tuli tärkeitä elinkeinoja. Tästä ajasta alkaa Suomen jääkauden jälkeisen ajan suurin myllerrys. Metsiä kaskettiin pelloiksi ja niityiksi. Järvien pintoja laskettiin niin, että avoimet rantamaat alkoivat puskea karjan rehuksi vihreää ruohoa.
Tuolloin valo pääsi pohjolan metsiin, jopa niin, että kaskikauden kiivaimpina aikoina 1800-luvun lopulla kylissä kärsittiin puupulasta! Saivatko auroraperhonen ja muut auringon ystävät tästä apua? Silloinko ne vasta rynnistivät kauas pohjoiseen? Vai olivatko nämä kaikki täällä jo vuosisatoja sitten, ennen ihmisen aikaa? Näihin kysymyksiin emme ehkä koskaan saa vastausta.
Siipien lepatusta metsätiellä Palataan Etelä-Suomeen. On heinäkuinen päivä, jolloin maitohorsman kukat loistavat punaisina. Tämä on se hetki, jolloin kesä hehkuu, metsätien varret täyttää kukkien kirjo ja heinää on kaikkialla loputtoman suurina lauttoina, joita tuuli heiluttaa. Metsätien varressa kasvit kukkivat monissa kerroksissa. Ylimmäs kohottautuvat kermankeltaiset mesiangervot ja huopaohdakkeet punan väreissä; karhunputki vasta aloittelee. Alla on keltaista, jota maalaavat maisemaan ranta-alpi, metsämaitikka, särmäkuisma ja niittynätkelmä. Tämä kukkien paljous tuo mukanaan perhosten liikkeen. Angervo- ja niittyhopeatäplät hyrräävät kasvillisuuden pinnassa, ja niiden kanssa yhtä monilukuisena keikkuvat tesmaperhoset. Paksupäät ovat kuin pennosia. Tuossa lepattavat ratamoverkkoperhonen, tummapapurikko ja nokkosperhonen. Niittyheinäperhonen lepää korrella, hopea- ja niittysinisiivet kisailevat ilmassa, mutta kiireisimpiä ovat orvokki- ja ketoho-
peatäplät. Suurin kaikista, tummasiipinen haapaperhonen, leijaa tien pinnassa. Pysymme tukkitiellä, joka on vain kiila keskellä lehtipuiden reunustamaa kuusimetsää. Onko tämä oikeastaan metsää vai niittyä? Vaikea sanoa, mutta nyt juuri tämän kaltainen metsätie on perhosille kaikkein parasta. Se on valon ja lämmön maata siinä missä jokin poukama metsän laidalla, metsäniitty, metsänaukeama tai lehtoniitty. Metsätiellä lentää paksupäitä, ritariperhosia, kaaliperhosten sukulaislajeja, nopsasiipiä, kultasiipiä ja sinisiipiä. On hopeatäpliä, nokkosperhosia ja muita täpläperhosia, verkkoperhosia ja nokiperhosia. Joukon jatkona ovat myös
sivulle 38
Tummapapurikko viihtyy heinäkuisen illansuun metsänrajassa.
34 Suomen luonto 15/2012
karttaperhonen asettui Suomeen 1980-luvulla. Siipien alapinnat ovat samaa mosaiikkia kuin sen suosimat elinympäristöt: valoa ja varjoa.
Auttoiko ihminen perhosia leviämään pohjoiseen?
15/2012 Suomen luonto
35
METSäN PIRSTouTuMINEN AuTTAA PERHoSIA
päiväpErhOSEMME ovat muutosten ristipaineissa osoittaneet olevansa selviytymisen mestareita. seurannat sen todistavat: maassamme ei ole meneillään minkäänlaista päiväperhosten taantumavaihetta lukuun ottamatta eräiden suolla elävien perhoslajien vähenemistä. Päiväperhosten selviytyminen luonnossa perustuu kolmeen seikkaan: elinympäristöihin, yhdyskuntarakenteisiin ja sopeutumis kykyyn. taustalla on lajiston historia. jääkauden päättymisen jälkeen päiväperhostemme selkärangan ovat muodostaneet lajit, jotka ovat eläneet pieninä paikallisina yhdyskuntina, usein levinneisyytensä äärirajoilla ja monesti paikoilla, jotka ovat nopeasti muuttuvia välivaiheiden ympäristöjä. Laajoja avoimia alueita ei ole ollut tarjolla. sen seurauksena päiväperhostemme ytimenä on ollut lajijoukko, joka on sopeutunut elämään metsämaastoissa kaikenlaisten aukkopaikkojen rajapinnoilla. Metsissämme on aina ollut valoisia laikkuja, suojaisia sopukoita, paahderinteitä ja reunavyöhykkeitä, mistä perhoset ovat löytäneet tarvittavaa lämpöä ja valoa. tällaisissa paikoissa maamme lajisto elää sirotellen paikallisina pikkupopulaatioina. tyypillisimmät puoliavoimet elinpaikkalaikut ovat väliaikaisia elinympäristöjä, jotka muuttuvat nopeasti. tähän lajistomme on sopeutunut hyvin. Merkittävä osa perhosista siirtyy elämänsä aikana syntymälaikkunsa ulkopuolelle. tämä seikka on menestyksen keskeisin avaintekijä: perhosemme pystyvät valtaamaan uutta alaa entisen muuttuessa. METSäTaLOUS kietoutuu osaksi päiväperhosten toimeentuloa, olkoonkin, että puuston nykyinen hyväksikäyttö edistää huonosti luonnon monimuotoisuutta. Metsälajit kuukkelista metsoon kärsivät, eivätkä hakkuuaukot vastaa käsityksiämme kauniista luonnosta. seuraavat kaksi seikkaa ovat kuitenkin totta: Metsien pirstoutuessa päiväperhosten suosimien reunavyöhykkeiden määrä suurenee, ja yhä uudelleen syntyvät hakkuuaukot luovat pienimuotoisia ja suojaisia avoimia ympäristöjä, jotka ennen umpeutumistaan ehtivät saada metsäniittyjen piirteitä. Myllerryksessä päiväperhoset ovat siten se pieni lajijoukko, joka ei ole joutunut luontoa köyhdyttävän toiminnan kourissa vaikeuksiin vaan käyttää muutosta jopa hyödykseen. tieto metsien merkityksestä maamme päiväperhosten tukijalkana laajentaa käsitystämme lajistollemme tärkeistä elinympäristöistä ja suuntaa katseita aiempaa enemmän avoimista kulttuuriympäristöistä erilaisille reunapinnoille, suojaisiin metsänreunamiin. tämä ei kuitenkaan tee vaikeuksiin joutuneen niittyluonnon suojelua tarpeettomaksi. umpeenkasvu on edelleen päiväperhostemme turmio.
OLLi MarTTiLa
36 Suomen luonto 15/2012
kesäisenä aamuna kuoriutunut ritariperhonen on vaatimuksiltaan kuin päiväperhostemme koko kuva. ritari lentää siellä missä on runsaasti aukkopaikkojen rajapintaa.
Tämä on se hetki, jolloin kesä hehkuu.
15/2012 Suomen luonto
37
häiveperhonen on Suomessa uusi tulokas. hyvänä lentäjänä se nousee kevyesti yli metsätaipaleiden, mutta kun sopiva ravintokohde löytyy, se laskeutuu tankkaamaan.
tummapapurikko, pihlajaperhonen ja lepän lehdellä istuva tuominopsasiipi. Lasketaanpa lajeja. Nyt lennossa olevien perhosten lisäksi on joukko aiemmin keväällä ja kesällä lentäviä lajeja. Ja taas uutta väkeä ilmaantuu tälle samalle taipaleelle myöhemmin, kun syksy lähestyy. Tarjolla on koko kimara: yllä mainitut ja lisäksi kaikki maamme papurikot, keltatäplähiipijä, kangasperhonen, joukko hopeatäpliä yhteensä liki 40 lajia suruvaipasta karttaperhoseen. Jos suo- ja tunturilajeja ei oteta lukuun, tämä jouk-
ko on enemmän kuin puolet maamme päiväperhosten kanta-asukkaista. Kaikkiaan Suomessa on tavattu yli 120 päiväperhoslajia. Näistä noin sata vakituista muodostavat todellisen maantieteellisen etuvartioryhmän, sillä tämä lajimäärä Suomessa on suurempi kuin missään muualla maapallolla näin pohjoisessa. Ja tämä kaikki siis metsien maassa, jossa koko planeetan mittakaavassa talvi on ankara ja viileä kesä lyhyt ja epävakaa. Muistettakoon, että Helsinki on sentään pohjoisempana kuin Grönlannin eteläkärki!
valon ystävät pohjolan metsämailla Outo yhtälö. Kuinka kalsea maa kaukana pohjolassa voi elättää näin verratonta perhosjoukkoa? Vastaus piilee Suomen takamailla, sillä lajistomme laaja enemmistö ponnistaa metsistä. Suomen päiväperhonen ei kohtaa viluisessa maassa laajoja nummia eikä arojen viimaa. Mutta koleaa meillä on, eikä piiloon pääse vuorten suojaisille rinteille tai laaksojen pohjille. Ainoa tukirintama on vahva metsä. Sen suojaisilla pieluksilla on hyvä ol-
Lehtosinisiipi etsii lehtevissä metsissä puoliavoimia paikkoja, joita aurinko lämmittää.
la, aurinko ja lämpö hellivät eikä pohjatuuli pure. Näin on varmasti kautta vuosisatojen menty ja otettu haltuun metsien rinnuksilta parhaat paikat. Poimittu läikkä avointa maata ja kappale valoa, kunnes sopivina hetkinä on kiiruhdettu eteenpäin ja noukittu etappi kerrallaan matkalla pohjoiseen. Perhosille tämä on ollut helppoa ja luontevaa ja tulee olemaankin niin kauan kuin meillä on monenlaista puuston varjelemaa rajamaata: pellonpiennarta, tiensivua, hakkuualaa, niitynkulmaa, polunsyrjää ja pikkupoukamaa ylipäätään kaikenlaisia metsien kyljiltä valoon ratkeavia aukkopaikkoja. On helppo uskoa, että meillä ponnistelee myös tulevaisuudessa isompi joukko päiväperhosia kuin mitä kaukaiset leveyspiirimme antaisivat olettaa. Näin porskuttaa eteenpäin myös kesäisen metsän kirjopapurikko, korpien kätköissä, koska siellä on lämmin. n
Kirjoittaja on biologi ja perhostutkija. Hän on kirjoittanut päiväperhosista useita kirjoja, muun muassa teoksen Suomen päiväperhoset elinympäristössään.
38 Suomen luonto 15/2012
Nylén
Kova poika
s
imone de beauvoir kirjoitti Toisessa sukupuolessa miesten ikiaikaisesta roolista lajimme kosmisen reviirin laajentajina, ihmisyyden esitaistelijoina, pappeina, sotilaina ja metsästäjinä. erityisesti metsästyksessä on ammoin ollut pyhän tapahtuman piirteitä. Muinainen metsästäjä oli tappaja, mutta ei pelkkä teurastaja tai pyöveli, koska metsästys oli vaarallista. Metsämies vähätteli myös omaa henkeään ja todisti siten, ettei elämä itsessään ole korkein arvo, vaan sen täytyy taipua jonkin suuremman edessä. "siksi johtava asema ihmiskunnassa ei langennut sille sukupuolelle, joka synnyttää, vaan sille, joka surmaa", kirjoittaa beauvoir. tappamisellehan on yleensä jokin hyvä, järkevä syy. synnytys on typerä automaattireaktio, ajattelee ihmiskunta.
HS Kuukausiliite julkaisi huhtikuussa laa jan henkilökuvan sotkamolaisesta Kari tikkusesta, joka on aiemminkin mediassa rehennellyt metsästysgangsterismillaan. susien salakaatoihin erikoistunut tikkunen kertoo jutussa, että syrjäseuduilla tätä väkivaltarikollisuuden muotoa pidetään suuressa arvossa. Loukkaantuneita vastaväitteitä ei ole ainakaan minun silmiini osunut.
H
elsinkiläisenä vegaanina minun pitäisi kai vihata tikkusta. sitä kunniaa tai iloa en hänelle suo. Haastattelussa minua kiinnostavat lähinnä sukupuolipoliittiset sisällöt. Kun toimittaja kysyy tikkuselta "miksi", tämä toistelee, että "kyse on koirista". Hän pelkää susien käyvän hänen metsästyskoiriensa kimppuun; niin on joskus käynytkin. Kysymys on siis puolustustaistelusta. Minun silmissäni koirat kuitenkin ovat typerä tekosyy pyssyjen ja myrkkyjen kanssa veuhtomiselle. todellista syytä tikkunen ei ehkä arvaa, ellei harrasta feminististä filosofiaa. Paljastava lainaus on tämä: "Pitää pystyä katsomaan itseään peilistä ja säilyttämään vaimonsa kunnioitus." tikkunen siis puolustaa miehistä kunniaansa. susien salakaadot ovat eräänlaisia kunniamurhia. Myös "rastapäisiltä pikkutytöiltä" tulleet vihaiset kirjeet ja puhelut ovat hänelle tärkeitä voitonmerkkejä. erämaiden tosimies ei saa olla pikkutytöille yhdentekevä ukko. Miehen täytyy pitää ittesä miehenä. se on välillä veristäkin työtä. säännöt kuitenkin ovat tarkat. Pyhässä sodassa tappaminen ei saa olla holtitonta "hampaat irvessä paukuttelua". siitä ei myöskään saa nauttia, varoittaa tikkunen. ei olisi "fair playta" ampua susiemoa pentuineen vain siksi, että saa ne sihtiin. "ei tämä mitään lahtausta saa olla." tappamisen pitää olla harrasta ja hankalaa. Luonto, kuten toinen sukupuolikin, on tosimiehen vihollinen, mutta hän ei tahdo hävittää sitä maan päältä. Hän tahtoo vain alistaa sen. ari tikkusen pahin vihollinen kuitenkin on yhteiskunta. se kiusaa häntä säätämällä pikkumaisia lakeja, eikä valtiota noin vain alisteta. juuri siksi rikollisuus on tosimiehen viimeinen turvasatama. Moottoripyöräkerhossa, mafiassa tai salametsästysporukassa mies todella ansaitsee mieheytensä. siksi tikkunenkin lopulta kiittää arkkivihollistaan. "tämä yhteiskunta teki minusta sen, mitä minä olen" kovan pojan. n
Antti Nylén on helsinkiläinen esseisti ja suomentaja.
10.
anna HäMäLäinen, KuVausPaiKKa suOMen KansaLLisOOPPera
K
15/2012 Suomen luonto
39
MirVa KaKKO / sKOy
Kun mättäät ovat sinisenään mustikoita, asiat ovat hyvällä tolalla.
aLicE karLSSON
ustikka on kukkinut ja marjat ovat raakileina. Siksi Metsäntutkimuslaitos (Metla), tiedottaa juuri näihin aikoihin tulevasta mustikkasadosta. Mustikka aloitti tänä vuonna kukintansa Savitaipaleella Etelä-Suomessa 19. toukokuuta, keskimääräiseen aikaan. Vuosittaista vaihtelua on jonkin verran; vuosina 2007 ja 2008 kukinta alkoi Etelä-Suomessa jo 10. toukokuuta. Lämpö pistää kukka-aiheisiin vauhtia. "Jos mennään hellerajan yli, tehoisan lämpö-
Oravan suu on mustana mustikoista.
40 Suomen luonto 15/2012
V-P wiKLund / KuVaLiiteri
on metsän tärkein kasvi
15/2012 Suomen luonto
MUSTIKKA
41
erKKi MaKKOnen
kauko Salo erään tutkimusmetsän koeruudulla. kehikon sisällä kasvavien varpujen kukat, raakileet ja kypsät marjat lasketaan satoennustetta varten.
kg/ha 40 35 30 25 20 15 10 5 0 vuosi 97 98 99 00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11
LäHde: turtiainen, M., saLO, K. & saastaMOinen, O, 2011. VariatiOns OF yieLd siLVa Fennica 45(2): 237251
VALTAKuNNALLISET MuSTIKKASAdoT ERI METSäTYYPPIEN KoEALoILLA
tilan summan kertyminen on jyrkkää ja mustikka reagoi siihen erittäin nopeasti", vanhempi tutkija Kauko Salo Metlan Joensuun toimipaikasta kertoo. "Hellejaksolla kukat voivat puhjeta kahdessa kolmessa päivässä ja samaan aikaan alkavat lehdetkin aueta."
kukat kertovat Salo on koordinoinut maamme marjasatotutkimusta vuodesta 1997. Viime vuosina tutkimusmetsiä ja -soita on ollut 100120 Etelä-Suomesta Lappiin. Niistä 50:ssä on tutkittu mustikkasadon kehittymistä. "Jokaisessa metsässä on viisi neliömetrin kokoista pysyvää koeruutua, joilta avustajat laskevat mustikan kukat, raakileet ja kypsät marjat, jotka saa syödä", Salo nauraa. "Olemme ainut tutkimuslaitos Suomes-
sa, jossa tutkimuskohteen saa syödä käsittelemättä." Laskijat ovat Metlan toimipaikkojen ja yliopistojen tutkimusasemien henkilökuntaa sekä 4H-organisaation nuoria. Tulokset lähetetään heti maastoretken jälkeen MASI- (MArjat ja SIenet) tietokantaan, jossa Salo laskee, minkälainen mustikkasato eri puolille Suomea on odotettavissa ja milloin marjat ovat poimittavissa. Satotason määritelmät ovat erittäin heikko, heikko, keskinkertainen, runsas ja erittäin runsas. Keskinkertaisen sadon muodostumiseen kukkia pitää olla keskimäärin 80 150. Runsas sato edellyttää yli 150 kukkaa ja erittäin runsas yli 300 kukkaa. Raakilevaiheessa satoennuste voi tarkentua. Keskinkertainen sato edellyttää 51100 raakiletta ja runsas yli sataa. Jos
koeruuduilla on keskimäärin 100 kypsää marjaa, sato on sillä paikalla runsas. "Satotiedotteesta on tullut median lempilapsi", Salo sanoo. "Onhan asiakkaina miljoona suomalaista." Marjat kypsyvät noin kahden kuukauden kuluttua kukinnan alkamisesta.
joka kymmenes marja koppaan Mustikkasadot vaihtelevat vuosittain. Mielenkiintoista on, että hyvät ja heikot satovuodet näyttäisivät vuorottelevan. Salon mukaan poimintakelpoinen raja menee noin 15 kilossa hehtaarilla. Hyvänä tai erittäin hyvänä vuotena marjoja on 1020 kiloa tätä enemmän hehtaarilla. Vuodesta 1997 lähtien hyviä marjavuosia ovat olleet 1997, 2000, 2001, 2003, 2005 ja 2007. Vuonna 2011 päästiin lähelle 30 kiloa hehtaarilla.
42 Suomen luonto 15/2012
jari KurVinen / VastaVaLO
Mustikka aloittaa kukintansa Etelä-Suomessa keskimäärin 20. toukokuuta. kukinta kestää viikosta puoleentoista.
Viime vuosien parhaat hehtaaria kohden lasketut sadot kypsyivät 1997 (lähes 40 kiloa) ja 2005 (35 kiloa), kun taas vuodet 2010 (9 kiloa), 2008 (12,5 kiloa) ja 2004 (12 kiloa) olivat heikkoja vuosia. Kahden vuoden takainen huono mustikkavuosi johtui edellisen vuoden syksystä, joka oli sateinen ja kylmä. Keväällä tulivat lisäksi hallat ja myös pölytys epäonnistui. "Edellisenä talvena lumi suli joulun aikoihin ja vesi valui kimalaisten maapesiin. Sen jälkeen tulivat 30 asteen pakkaset ja pölyttäjät jäätyivät koloihinsa", Salo kertoo. Valtakunnallinen mustikkasadon määrä on 12 seurantavuoden (19972008) aikana vaihdellut 92 miljoonasta kilosta 312 miljoonaan kiloon. Ihmiset poimivat sadosta keskimäärin kymmenesosan. Keräysinto vaihtelee eri puolilla Suomea.
Itä-Suomessa ja OuluKainuu-alueilla poimitaan eniten, Lapissa vähiten.
karhun marja Mustikka pudottaa lehdet talveksi, mutta se pystyy yhteyttämään varrellaan ja on valmis kukkimaan aikaisin keväällä lehtien puhjetessa. Salon mukaan mustikka onkin tarmokas ja terhakka. "Se on metsän tärkein kasvi." Ihminen pärjää ilman mustikkaa, mutta nisäkkäämme ja metsäkanalintumme tarvitsevat niitä ravinnokseen. Esimerkiksi karhu voi syödä 20 kiloa mustikoita päivässä. "Kun pari vuotta sitten mustikkasato oli heikko, sanoin että tästä ei karhu tykkää. Se tulee syksyllä nälkäisenä pihoille syömään omenat kuten tulikin." Karhu syö mustikoita kauhomalla käm-
Hyvät ja heikot marjavuodet näyttäisivät vuorottelevan.
15/2012 Suomen luonto
43
jOrMa LuHta / LeuKu
Suurkuluttaja. karhu kerää mustikoita syömällä paksun rasvakerroksen talviuntaan varten.
Metso mustikassa.
kat kypsyvät, linnut rupeavat syömään niitä."
Monia epävarmuustekijöitä Mustikan koettelemukset alkavat jo syksyllä. Jos on sateista ja kylmää tai kuivaa ja kuumaa, mustikalla ei ole voimia kukka-aiheisiin. Kesällä se näkyy marjattomina kasvustoina. Seuraava koettelemus on talvi. Jos lunta on talvella vain vähän, mustikka voi kärsiä kovilla pakkasilla. "Lumi on boreaalisella havumetsävyöhykkeellä luonnon oma eriste, jota parempaa ei ole." Kevätkin koettelee. Pahin vitsaus on halla. Jo 3,5 asteen pakkanen palelluttaa nuput tai auenneet kukat. "Pienemmätkin pakkaset riittävät tuhoamaan mustikan kukat, jos kylmää on peräkkäisinä päivinä", Salo huomauttaa. Mustikan kukinta kestää keskimäärin viikosta puoleentoista. Se on kriittistä aikaa. Jos halloista selvitään, pölyttäjien vähyys voi vielä romahduttaa sadon. Ja ehkä vieläkin tärkeämpää on kukkien ja pölyttäjähyönteisten kohtaaminen.
menillään. Marjat ja osa varvuista jäävät kynsien väliin kuin poimurissa. Karhun lisäksi mustikoita popsivat monet muutkin nisäkkäämme. Mäyrä ja supikoira tunnetaan marjastajina, mutta mustikassa käyvät myös kettu ja orava. Marjat ja itse varvikko ovat erittäin tärkeitä myös metsäkanalinnuille. "Metsäkanalintumme tekevät pesän varvikkoon tai sen välittömään läheisyyteen", Salo selittää. "Kun poikaset kuoriutuvat, ne pysyttelevät varvikon suojissa ja napsivat siellä kuhisevia hyönteisiä. Ja heti kun musti-
Lämpiminä keväinä mustikka räväyttää kukkansa aikaisin auki, mutta kimalaiset viipyvät vielä maapesissään. Kun ne viimein ovat valmiita kömpimään maan pinnalle, mustikat ovat jo kukkineet. Pölytystä haittaavat myös tuulet ja rankkasateet, jotka estävät hyönteisten lennon. Marja-aikana saattaa puolestaan vaivata kuivuus. "Mustikka tarvitsee kosteutta, kuivuus rypistää marjat tai pudottaa ne jo raakileina maahan." Kuivuus vaikuttaa myös marjan kokoon. Yksi marja painaa keskimäärin 0,35 grammaa, ja jos kosteutta ja lämpöä on sopivasti, marjan paino voi nousta 0,4 grammaan. Kuivassa se jää alle 0,3 gramman. "Ero näyttää pieneltä, mutta kun on kyse miljoonista kiloista, on sen merkitys mustikoita syöville eläimille suuri." Lisäksi on tukku pienialaisia paikallisia ongelmia. Talvehtivista perhosista eräät kääriäiset munivat mustikan kukkiin ja niiden toukat vioittavat marjoja. "Kolme vuotta sitten kangastalvikääriäinen oli yleinen Punkaharjulta Kai-
Hannu siitOnen / KuVaLiiteri
44 Suomen luonto 15/2012
MuSTIKKA YLLäPITää TERVEYTTä
MUSTikaN SyöMiNEN auttaa ravitsemussuositusten toteuttamista, sillä se sisältää vain vähän kaloreita, sokereita, rasvaa ja natriumia. Sen sijaan siinä on vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita sekä kuitua. Sadasta grammasta mustikoita saa 20 prosenttia E-vitamiinin ja 13 prosenttia kuidun päivittäisestä saantisuosituksesta. Mustikka on tärkein antosyaanien lähde ruokavaliossamme. Antosyaanit ovat flavonoideja, jotka antavat mustikalle sen tumman värin. Ne ovat antioksidantteja ja todennäköisesti auttavat monin tavoin terveyden ylläpitämisessä. Laajoista väestötutkimuksista on saatu viitteitä, että mustikan ja muiden marjojen antosyaanit saattavat alentaa verenpainetta sekä vähentää tyypin 2 diabeteksen ja sydän- ja verisuonitautien riskiä. Lisäksi ne voivat hidastaa ikääntymiseen liittyvien muistihäiriöiden kehittymistä. Antosyaanit saattavat olla hyväksi myös silmien terveydelle, esimerkiksi vähentämällä näyttöpäätetyön aiheuttamaa silmien väsymistä. Epävirallinen suositus on, että marjoja olisi hyvä syödä kaksi desilitraa päivässä. Mustikkaa on käytetty Euroopassa lähes tuhannen vuoden ajan kansanlääkinnässä muun muassa ripulin, keripukin ja tulehdusten ennaltaehkäisyyn ja hoitoon ja mustikanlehtiä sokeritaudin hoitoon.
riiTTa TörröNEN dOSENTTi iTä-SUOMEN yLiOpiSTO
MariKa eerOLa
Syömällä kaksi desilitraa mustikoita päivässä voi säästyä monelta vaivalta.
15/2012 Suomen luonto
45
Pidä ääntä eläinten puolesta liity Animalian jäseneksi
Animalia tekee työtä eläimille paremman Suomen puolesta.
Animalian jäsenenä olet eläinsuojelun eturintamassa. Jäsenetuina saat mm. kiitetyn Animalia-lehden kotiisi neljästi vuodessa sekä eläinystävällisiä etuja tarjoavan jäsenkortin. Tule mukaan osoitteessa www.animalia.fi/liity
Tutustu myös kansalaisaloitekampanjaamme: www.turkistarhatonsuomi.fi
Pentti jOHanssOn / PrOLK
Mustikkasato kypsyy parissa kuukaudessa kukinnasta.
nuuseen ja niiden toukat verottivat mustikkasadosta paikoin 20 prosenttia", Salo kertoo. "Sitten on kilpikirvoja ja lukuisia sienitauteja, joiden pelätään vain lisääntyvän." Sama paksu lumipeite joka suojaa mustikkaa varjelee myös monia talvehtivia mustikan tuholaisia. "Viholliset ovat aina pikkuisen edellä. Siinä missä mantukimalainen myöhästyy, kääriäinen ehtii kyllä."
peittävyys vähentynyt Mustikka lisääntyy sekä siemenestä että kasvullisesti maavarsiston avulla, joka on ensisijainen levittäytymistapa. Vauhti voi olla kaksi, kolme metriä kymmenessä vuodessa. Mustikka muodostaa isoja klooneja, joissa kaikki yksilöt ovat toisensa kopioita. "Suurin osa, jopa 80 prosenttia mustikasta, on kuitenkin maan alla, joten se selviytyy lievistä metsäpaloista melko hyvin mutta heikommin kuin puolukka." Avohakkuut ovat tuhoisia. Kun puu korjataan pois, maan pinta kuivuu ja mustikan lehdet ruskistuvat. Sato romahtaa ja kestää useita vuosikymmeniä ennen kuin sato on ennallaan. Lisäksi metsätyökoneet rikkovat mustikkakasvustoja. Kloonit pienenevät ja kasvullinen lisääntyminen heikkenee. Mustikan peittävyydet ovatkin vähentyneet; 1950-luvulla peittävyys oli 1520 prosenttia, mutta nyt peittävyys on enää kahdeksan prosenttia. "Syy on metsien rakenteen muutoksissa: metsäalueita on uudistettu avohakkuilla ja muun muassa rakentamalla metsäautoteitä, jotka ovat pirstoneet metsät", Salo sanoo. Myös metsänkuvamme muuttuu ilmasto-olojen muuttuessa. Kuusi ja mänty vetäytyvät kohti pohjoista ja lehtipuut valtaavat alaa. Metsänpohja heinittyy ja myös mustikka pakenee yhä pohjoisemmaksi. Salon mukaan mustikan geneettinen sopeutuminen oloihimme onkin ehkä vielä kesken. Pelkästään aikainen kukinta tuo lukuisia ongelmia. "Mustikan pitäisi kukkia puolukan tapaan vasta kesäkuun puolessa välissä. Silloin se olisi vahvoilla." Toisaalta aikainen kukkija saa kilpailuetuja. Myöhemmin kesällä vaatimaton kukka saattaisi hukkua luonnon väriloistoon. n
Aikuiskoulutusta Saaristomeren äärellä!
Ammattitutkintoon valmistavat: KALASTUSOPAS VENEENRAKENTAJA ELÄINTENHOITAJA - eläintenkouluttaja Perustutkintoon valmistavat: KALATALOUDEN PERUSTUTKINTO - kalastaja kalanjalostaja, kalanviljelijä, kalastuksenohjaaja LUONTO-OHJAAJA - kala- ja riistapainotteinen YMPÄRISTÖNHOITAJA / MILJÖVÅRDARE Koulutusta kahdella kielellä! Kysy myös nuorisoasteen paikkoja kalojen tai ympäristön parissa. Me työskentelemme luonnon keskellä Paraisilla, meren rannalla! Tervetuloa!
Kalatalous ja ympäristö
46 Suomen luonto 15/2012
www.livia. 02-4546 300
I AM YOUR SUMMER DEAL
o n k e sä
Osta Nikon D3100 tai Nikon D3200 niin saat Nikon kesäkitin kaupan päälle!
Kylmälaukku 6:lle tölkille, frisbee, rantapallo, pelikortit.
t
ti
yl ;k
m ä l au
kk
Arvo 39
an
ta
pa l l o , p e l
Kaupan päälle lisäarvopaketti! Nikon School Intro -kurssi 2,5 tuntia sekä Check & Clean kennon puhdistus ja kameran päivitys 3:n vuoden ajan. Arvo 200. Voimassa 31.7.2012 asti tai niin kauan kuin tavaraa riittää.
15/2012 Suomen luonto
or
ik
ti
Arvo 39
u
ris ,f
ki
bee
nik
47
t!
r
iLari tuuPanen: KuPLat, 2010.
Luomus 2012
LUONTOKUVAKILPAILU
"Mie vaan kuljen ja kuvvaan."
ilari Tuupanen Luomus-voittaja 2010 ilari tuupanen kertoo kuvausharrastuksestaan.
48 Suomen luonto 13/2012
Pentti jOHanssOn / PrOLK
Luomus on SUOMEN LUONNON järjestämä kaikille avoin luontokuvakilpailu. Se järjestetään yhteistyössä Nikonin, Top Shotin ja Docendon kanssa. Kilpailun teemana on
vesi ja vesiluonto
Kilpailussa palkitaan paras kuva suomalaisesta vesiluonnosta ja lisäksi jaetaan erikoispalkintoja. tuomareina toimivat ammattiluontokuvaajat Tea Karvinen ja Benjam Pöntinen sekä toimituksen edustajat. paLkiNNOT: Pääpalkinto on nikon d800 -järjestelmäkamera ja nikkor aF-s 24120 mm f/4g ed Vr -objektiivi (arvo n. 4000 ). Lisäksi jaetaan neljä top shotin 200 euron lahjakorttia ja kymmenen docendon luontokuvausopasta.
Tea Karvinen
OSaLLiSTUMiNEN: Kilpailuun voi osallistua vain digitaalisilla, suomessa otetuilla kuvilla, joihin kuvaajalla on oikeudet. Kuvat (max. kolme kuvaa/kilpailija) voi joko ladata Suomen Luonnon nettisivujen Benjam Pöntinen osallistumislomakkeella tai lähettää osoitteeseen kuvakisa@ suomenluonto.fi (yksi kuva per viesti) 30.9.2012 mennessä. Kuvatiedoston nimessä tulee olla: kuvaajan sukunimi ja etunimi ja kuvan nimi (esimerkiksi meikäläinen_ matti_auringonlasku.jpg). yhteystietoja voidaan käyttää lehden markkinoinnissa. Kuvien tulee olla parhaassa jpeg-muodossa. Kuvia ei saa manipuloida digitaalisesti eikä yhdistellä useista otoksista. tarvittaessa tuomaristo voi pyytää originaalitiedoston nähtäväksi. Kuvan ottaminen ei saa aiheuttaa kärsimystä tai haittaa kohteelle. Kuva tai kuvaaja voidaan sulkea kilpailusta, mikäli tuomaristo katsoo sääntöjä rikotun. Kuvat arvioidaan ilman tietoa kuvaajan nimestä. jULkiSTaMiNEN: Voittajat ja muut palkitut kuvat julkistetaan vuoden viimeisessä Suomen Luonnossa 10/2012. Voittajakuvaa ja muita kilpailuun osallistuneita kuvia voidaan käyttää ilman erillistä korvausta kilpailua koskevassa tiedottamisessa sekä julkaista Suomen Luonnossa ja lehden nettisivuilla. Kuvien tekijänoikeudet säilyvät kuvaajilla. LiSäTiEdOT: www.suomenluonto.fi/ Luomus2012 Juha Kauppinen, 050 452 2996
pääpalkintona Nikon d800 -kamera ja objektiivi!
kuvakisan aiheena on vesiluonto kaikkine otuksineen ja ilmiöineen: joet, järvet, meri, suot, ihminen ja vesi... Nyt luovuus liikkeelle!
saMPO KiVinieMi / VastaVaLO
juHO raHKOnen
Hyttysen
viLLE hOikkaLa, MiNNa kaUkONiiTTy, hENNa MarTiSkaiNEN, MikkO MEriSaLO, jaNNE rUUTh, LOTTa SUNdSTröM
tuliaiset
hyttyset tietävät pistoja ja paukamia. ilmaston lämmetessä suomeen voi tulla myös uusia hyttysten levittämiä tauteja.
50 Suomen luonto 15/2012
Suomessa elää noin 40 hyttyslajia.
Vesa greis / KuVaLiiteri
reijO juurinen / cartina
E
i kesää ilman hyttysiä, ei- vuilla malaria oli myös Suomessa melko yleinen kä hyttysiä ilman kutise- tauti. via paukamia. Nämä 113 sukuun ja yli 3500 tunnet- Suomen hyttyset tautien levittäjinä tuun lajiin kuuluvat kaksi- Hyttyset viihtyvät hyvin Suomen suomailla. Metsiipiset hyönteiset ovat le- sissämme lentelee kesäisin noin 40 erilaista inivinneet ympäri maapalloa sijää viidestä eri suvusta. Hyttyslajeista valtaosa ja sopeutuneet elämään mi- noin 25 lajia edustaa Aedes-sukua. Loput kuuluvat kirsihyttysiin (Culiseta), horkkahyttysiin tä erilaisimmissa olosuhteissa. Hyttysten lajikirjo on runsainta kosteilla troop- (Anopheles), lintuhyttysiin (Culex) ja elohyttysiin pisilla ja subtrooppisilla alueilla, mutta suurim- (Coquillettidia). Osa lajeista esiintyy yleisenä ymmat yksittäisen lajin yksilömäärät ovat kesäisin päri maata, kun taas toiset ovat elinympäristölarktisella tundralla. tään vaateliaampia. Hyttyset vaativat muniakseen Hyttysiä pidetään verenimijöinä, vaikka ne märkiä painanteita, joissa toukat voivat kasvaa ja käyttävät ravinnokseen pääasiassa kukkakasvien kehittyä. Munat saattavat säilyä lepotilassa vuosimettä. Verenhimoisistakin hyttyslajeista vain naa- kausia ja kuoriutua vasta, kun vettä on riittävästi. raat pistävät ja imevät verta, jonka sisältämää pro- Osa hyttysistä on kuitenkin sopeutunut elämään teiinia ja rautaa ne tarvitsevat muniensa kehitty- myös urbaaneissa ympäristöissä. Suomen hyttyskantaan kuuluu lajeja, joiden tiemiseen. Hyttyset imevät verta lähinnä nisäkkäiltä ja detään levittävän tauteja rajojemme ulkopuolellinnuilta, mutta myös matelijat ja sammakkoeläi- la. Muualta Euroopasta tuttuja ovat muun muasmet kelpaavat. Uhrinsa luo ne suunnistavat muun sa Tahyna- ja Länsi-Niilin viruksia levittävät linmuassa kehon tuottaman lämmön, uloshengitysil- tuhyttynen, kiusahyttynen (Aedes vexans) ja pikman hiilidioksidin ja erilaisten hajusignaalien pe- kuhyttynen (Aedes cinereus). Lisäksi maassamme rusteella. Osa hyttyslajeista imee vain yhden tai esiintyy horkkahyttyslajeja, joiden tiedetään levitmuutaman isäntälajin verta, kun taas toiset ovat tävän Euroopassa Batai-virusta tai toimivan Välivähemmän nirsoja ja kelpuuttavat ruokalistalleen meren alueella malarialoisen levittäjänä. Suomesuseampien lajien verta. sa elävistä horkkahyttysistä pohjanhorkkahyttyHyttyset voivat olla paitsi kiusallisia myös vaa- sen (Anopheles beklemishevi) ja horkkahyttysen rallisia, sillä jotkin niistä levittävät taudinaiheut- (Anopheles messeae) arvellaan olleen tärkeimmät tajia pistämisen yhteydessä. Onneksemme taudin- malarian levittäjät 200300 vuotta sitten, kun välittäjinä eli vektoreina toimivat toistaiseksi vain malariaa vielä esiintyi Suomessa. muutamien hyttyssukujen edustajat, kuten Suomessakin tavattavat Aedes-, Anopheles- ja Culex- ilmaston lämpeneminen tuo uusia lajeja sukujen hyttyset. Hyttysten laaja levinneisyys, paikallinen runsaus Suurin osa hyttysten levittämistä taudeista on ja lyhyt sukupolvien väli luovat hyvän pohjan uuvirusten aiheuttamia. Suomessa tällaisiin tautei- sille invaasioille. Nämä kevytrakenteiset lentäjät hin lukeutuu Sindbis-viruksen voivat kulkeutua tuulen mukana pitkiäkin matkoja, minkä taaiheuttama Pogostan tauti, jokia geenivirta alkuperäisen ja hon sairastuu vuosittain 100 uuden elinalueen välillä säilyy 200 ihmistä. Sindbis-viruksen luonnollisena isäntänä toimivat usein katkeamattomana, ja tuore populaatio geneettisesti muunlinnut, joista virus siirtyy muun muassa lintuhyttysen (Culex pitelevana ja elinvoimaisena. piens) välityksellä ihmiseen. Kansainvälinen ilmastonmuutospaneeli on ennustanut ilmasHyttyset voivat levittää myös ton lämpenevän useilla asteiltauteja aiheuttavia loisia ja imula lähivuosikymmenien aikamatoja. Tunnetuin hyttysten levittämä tauti lienee Plasmodina. Suomenkin ilmasto saattaa um falciparum -malarialoisen ailämmetä kuluvan vuosisadan heuttama malaria, joka tappaa puoliväliin mennessä kahdesta vuosittain lähes 800 000 ihmisneljään asteella, mikä voi asiantä. Nykyisin malariaa pidetään tuntijoiden mukaan kaksinkerpääasiassa tropiikin maiden vittaistaa hyttysmäärämme 2100Sääskistä varoittava merkki sauksena. Vielä 17001800-luluvulle tultaessa. Ilmaston lämTankavaaralla.
15/2012 Suomen luonto
51
reijO saLMinen / KuVaLiiteri
puutiainen on levittäytynyt jo puolen Suomen riesaksi.
Paras suojamme tiikerihyttysiä vastaan on kylmyys.
penemisen myötä tapahtuva kevään aikaistuminen ja sateiden lisääntyminen voivat vaikuttaa hyttysten runsauteen, liikkuvuuteen ja syntyvien sukupolvien määrään. Ratkaisevimmassa asemassa hyttysten määrälle ovatkin lopputalven ja kevään sääolot. Talven lämpötilan nopea vaihtelu plussan ja pakkasen välillä voi karsia kotoperäisiä lajeja ja vapauttaa ekolokeroita vieraslajien käyttöön. Viime vuosikymmenen aikana useita hyönteislajeja on jo levinnyt kohti pohjoista. Hyttyslajeista Suomeen odotetaan seuraavaksi leviävän tiikeri- ja tulvahyttysen. Muun muassa Länsi-Niilin virusta kantavan tiikerihyttysen esiintymistä seurataan erityisen tarkasti ja sen leviämistä on yritetty ennustaa. Ilmastonmuutoksen myötä lajin arvellaan siirtyvän yhä pohjoisemmaksi, mutta sen ei ole ennustettu saapuvan maahamme vielä lähitulevaisuudessa. Paras suojamme tiikerihyttysiä vastaan on kylmyys, sillä niiden selviytyminen talvesta edellyttäisi lämpötilan laskua alimmillaan kolmeen pakkasasteeseen. Ennusteen mukaan jo 2030 iso osa Etelä-Ruotsia on tiikerihyttysen asuttamaa. Tulvahyttystä on ollut Ruotsissa jo suuria määriä kosteiden kesien aikana, mutta Suomessa vastaavia massaesiintymisiä vielä odotellaan. Tulvahyttysen ei tiedetä levittävän tauteja, mutta sen pisto on kivulias ja saattaa aiheuttaa pahoja allergiareaktioita.
terVeyden ja HyVinVOinnin LaitOs
PascaL gOetgHeLucK/ sPL / sKOy
tbe-viruksen levinneisyys Puutiaisen levinneisyys
Tiikerihyttynen voi olla seuraava Suomeen leviävä hyttyslaji.
Borrelioosin levinneisyys on suunnilleen sama kuin puutiaisen. puutiaisaivokuumetta (TBE) on suppeammalla alueella, mutta se saattaa olla leviämässä. Tautia on myös esimerkiksi koko Baltiassa.
52 Suomen luonto 15/2012
VARo PuNKKIA
hyTTySTä vakavaMpi taudinaiheuttajien kantaja suomessa on punkkeihin kuuluva puutiainen. se odottaa ohikulkijaa kasvillisuudessa ja pureutuu nopeasti ihoon kiinni. jos puutiaista ei saada irti nopeasti, seurauksena voi olla pahimmillaan borrelioosi tai puutiaisaivokuume. borrelioosi on näistä yleisempi. siihen sairastuu vuosittain tuhansia suomalaisia. tauti on alkuvaiheessa hoidettavissa antibioottikuurilla. Pitkälle ehtineen borrelioosin hoitaminen onnistuu sekin, mutta on konstikasta eikä aina johda tuloksiin. borrelioosin ensioireena on punkin pureman ympärille ilmestyvä punainen läikkä tai rengas, jota ei kuitenkaan aina esiinny. Viikon tai kahden kuluessa voi tulla epämääräisiä flunssa- tai niveloireita. Myöhemmin hoitamaton borrelioosi voi ilmoittaa itsestään monenlaisina hermosto- ja nivelvaivoina. borrelioosiin on yritetty kehittää rokotetta siinä onnistumatta. Puutiaisaivokuumeeseen on rokote, joka kannattaa ottaa jos liikkuu luonnossa karttamme osoittamilla alueilla. aivokuumeviruksen ensioireita ovat päänsärky ja kuume noin viikon kuluttua. tästä sairaus voi edetä vakavaan aivokuumeeseen. Liialliseen hätäilyyn ei ole kuitenkaan syytä. Vain osa punkeista kantaa taudinaiheuttajia, eivätkä ne läheskään aina siirry ihmiseen. Varovainen on kuitenkin syytä olla ja poistaa punkit ennen kuin ne ehtivät kunnolla kiinnittyä. jokapäiväiset punkkitarkastukset kuuluvat meidän perheemme ohjelmaan, jos liikumme punkkialueilla. Punkin saa kätevimmin pois punkkipihdeillä, joita muun muassa apteekit myyvät.
aNTTi haLkka
kylmyys rajoittaa hyttysperäisten virusten leviämistä Ilmastonmuutos mahdollistaa hyttysten lisäksi myös uusien taudinaiheuttajien leviämisen pohjoisemmaksi. Ruotsista ja Norjasta on jo löydetty hyttysten kantamia Tahyna- ja Batai-viruksia ja suomalaistenkin veressä on havaittu vasta-aineita näitä viruksia vastaan. Ilmaston lämmetessä on pohdittu mahdollisuutta myös malarian paluuseen Pohjois-Eurooppaan olosuhteiden muuttuessa loisen selviytymiselle suotuisammiksi. Epidemioiden puhkeaminen on kuitenkin epätodennäköistä niin kauan kuin yleishygienian ja sairaanhoidon taso pysyy korkeana. Suomen nykyinen yhteiskuntarakenne ja terveydenhuolto ovat onneksi huomattavasti paremmissa kantimissa kuin aikana, jona malariaa maassamme viimeksi esiintyi. Suomessa hiljattain julkaistu ehdotus kansalliseksi vieraslajistrategiaksi tunnustaa vieraslajien terveydelliset haitat, samoin kuin vieraslajien valvonnan ja torjunnan tärkeyden. Toistaiseksi yhtään hyttyslajia ei ole listattu Suomessa esiintyviin haitallisiin tai tarkkailtaviin vieraslajeihin. EU:n komission vieraslajeja koskevassa tiedotteessa mainitaan useita viruksia kantava Aasian tiikerihyttynen merkittävänä terveysuhkana ihmiselle. Komissio painottaa ennalta ehkäisevien toimien, vieraslajien varhaisen havaitsemisen ja laajan yhteistyön merkitystä vieraslajien torjunnassa. n
15/2012 Suomen luonto
53
ihmettä?
mitä
TeKsTi ja KuvaT TEijO NikkaNEN
kaikilla metsäpuillamme on erikoismuotoja, mutta eniten niitä tunnetaan kuusella.
54 Suomen luonto 15/2012
Surukuusi ja käärmekuusi.
K
uusimetsä voi jonkun silmissä olla yksitoikkoinen. Metsissä on kuitenkin myös puita, joiden jokin ominaisuus on silmiinpistävästi poikkeava, eivätkä syynä ole kasvuympäristö tai muut ulkoiset tekijät. Ne ovat erikoismuotoja, joita syntyy perintötekijöissä tapahtuneen muutoksen, mutaation, seurauksena. Kuusella on erikoismuotoja mäntyä runsaammin. Metsäntutkimuslaitoksen ylläpitämässä metsägeneettisessä rekisterissä on 951 kuusen erikoismuotoa, kun männyltä on vain 233. Kuusen erikoismuotoja ovat kapealatvaiset suruja pylväskuusi, käärme- ja riippamuodot, tuulenpesät sekä kääpiökasvuiset ja maata pitkin kasvavat. Myös neulasten poikkeavuudet ovat kuusella yleisempiä kuin männyllä. Samalla kun Suomen metsistä löytyneistä puiden poikkeavista muodoista on kerätty tietoa rekisteriin, on puita myös otettu talteen ja lisätty varttamalla. Tämä on tehty keräämällä niistä oksia ja liittämällä ne saman lajin taimiin, jolloin niistä kasvaa emoyksilön kopioita. Näitä erikoismuotojen vartteita on istutettu erityisiin kokoelmiin, joita on perustettu 1960-luvulta lähtien.
kaikille muodoille ei ole nimeä Erikoismuotojen luokittelu ja nimeäminen ei aina ole helppoa. Keltaneulasinen kultakuusi on kuusen muodoista ehkä yhtenäisin, mutta siinäkin on vaihtelua. Nuorten versojen ja neulasten keltainen väri voi vaihdella vaalean keltaisesta kellertävän vihreään. Lisäksi keltaisuuden kestossa on eroja; jotkut kultakuuset vihertyvät jo juhannuksena, mutta joissakin keltainen väri pysyy heinäkuun puoliväliin saakka. Käärmekuuset ovat paljon epäyhtenäisempi ryhmä. Käärmekuusiin luetaan lähes kaikki kuuset, joiden oksat ovat harvaan haaroittuneita ja sivuoksia on vähän. Käärmekuuset ovat metsäpuidemme tunnetuimpia erikoismuotoja. Niitä kasvaa siellä täällä koko maassa, eivätkä ne ole erityisen harvinaisia. Käärmekuusten äärimuoto, täysin oksaton ja haaraton keppikuusi, on sen sijaan hyvin harvinainen ja sitä on löydetty Suomesta vain muutama. Pallolatvakuuset tai kääpiökasvuiset kuuset ylipäätään purppurakuusen ovat kasvutavaltaan käärmenuoret versot ovat kasvukauden kuusten vastakohta. Niille ovat alussa pari tyypillisiä lyhyet vuosikasvut viikkoa punaisia, ja voimakas haaroittuminen. minkä jälkeen Tähän ryhmään kuuluu kasne vihertyvät. vutavaltaan ja ulkoasultaan purppurakuusi hyvin monenlaisia kuusia, eion kultakuusta harvinaisempi. kä niillä kaikilla ole nimeä.
15/2012 Suomen luonto
55
kuusen erikoismuotoja lisätään kasvullisesti joko varttamalla tai pistokkaina. kasvullisesti lisäämällä voidaan hyvinkin harvinainen ja joskus ainutkertainen erikoisuus monistaa ja usein myös pelastaa. kuvassa on varttamalla aikaan saatu pallolatva.
Puiden erikoismuodot lisäävät metsiemme monimuotoisuutta.
56 Suomen luonto 15/2012
kuusen tuulenpesä Lahden moottoritien varressa syyskuussa 2010. huhtikuussa 2012 tämä tunnettu maamerkki tuhottiin sahaamalla latva pallon alapuolelta. Tuulenpesä on mutaation aiheuttama ja voi syntyä kasvusilmuun joko puun latvaan tai oksaan. Oikealla maisemapuuna säästetty kartiokuusi Sotkamon vuokatissa.
sijaan käytetty viherrakentamisessa jonkin verran. Koristepuiden taimikauppaan on viime vuosina tullut runsaasti havupuiden, myös kuusen, lajikkeita Keski-Euroopasta. Suomen ankarissa oloissa ne eivät aina menesty. Suomen luonnosta löytyneet kuusen ja muiden metsäpuiden koristeelliset muodot voisivat tarjota uusia ja kestäviä vaihtoehtoja viherrakentamiseen sekä julkisille paikoille että kotipihoille. n
Kirjoittaja työskentelee tutkijana Metsäntutkimuslaitoksen Punkaharjun toimipaikassa.
Jokainen mutaation seurauksena syntynyt taimi on ainutkertainen eikä välttämättä muistuta jo olemassa olevaa, vakiintuneen nimen saanutta lajitoveriaan.
Erikoismuotoja syytä suojella Puiden erikoismuodot lisäävät metsiemme monimuotoisuutta. Niitä onkin syytä suojella siinä missä muitakin luonnon harvinaisuuksia. Erikoismuotojen suojeluun ja säilyttämiseen on monta tapaa. Yksinkertaisinta on vain jättää puu rauhaan. Luonnonoikusta voi lisäksi tehdä ilmoituksen Metsäntutkimuslaitokselle, jolloin se rekisteröidään ja sille annetaan kantapuunumero. Harvinainen erikoismuoto voidaan rauhoittaa myös virallisesti luonnonsuojelulain nojalla. Rauhoitettujen luonnonmuistomerkkien joukosta löytyykin runsaasti puiden erikoismuotoja. Metsistä koristepuiksi puistoihin Joillakin kuusen erikoismuodoilla on arvoa koristepuinakin. Erikoismuotoja onkin monesti yritetty siirtää metsistä pihoille, muttei se ole aina onnistunut. Esimerkiksi koristeellinen pieni kääpiökuusi voi olla hyvin vanha ja syvälle juurtunut eikä siedä siirtämistä. Erikoismuoto voidaan kuitenkin saada pihojen ja puistojen kaunistukseksi lisäämällä sitä kasvullisesti varttamalla tai pistokkailla. Tällä tavalla puun ominaisuudet saadaan siirrettyä muuttumattomina emopuusta taimiin. Koristepuina kotimaisia kuusen erikoismuotoja on käytetty toistaiseksi hyvin vähän, vaikka yrityksiä tuotannon aloittamiseksi onkin tehty. Esimerkiksi 1990-luvun alussa viljelylajikkeiksi markkinoitiin useita kuusen erikoismuotoja, jotka nimettiin suomalaisuutta korostavilla nimillä. Sellaisia olivat muun muassa luutakuuset Ukko ja Akka, kääpiökuuset Mörkö ja Peikko, käärmekuusi Liero ja kultakuusi Kulta-Lumikki. Puistoissa ja pihoilla näihin ei kovin helposti törmää. Kapealatvaista surukuusta on sen
kultakuusen taimi.
15/2012 Suomen luonto
57
kisa Suomen Luonnon kesä
kohtaaminen lammella
tiMO riPatti / LeuKu
Valokuvaaja Timo Ripatti tapasi lammella Jaalassa tämän ihmiseen leimautuneen orvon laulujoutsenen poikasen. Mikä on sinun mökkisi tai kesäpihasi kiehtovin lintu tai mieltä kiinnittävä lintukokemus? Etsimme tarinoita, joissa pihapiirin tai rannan linnut ja ihmiset kohtaavat.
kErrO kESäN lempilintusi tai kokemuksesi kohtaamisista lintujen kanssa. Perustele valintaasi muutamalla rivillä tai vaikka pitemmälläkin kertomuksella. Muista merkitä paikka ja aika. Voit lähettää myös yhdestä kolmeen valokuvaa. Lähetä tarinasi 1.9.2012 mennessä osoitteella suomen Luonto / kesäkisa, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki tai sähköpostilla kesäkisa@ suomenluonto.fi. Vastauslomake on myös netissä osoitteessa www.suomenluonto.fi. Kesäkisan kuvia ja tarinoita esitellään lokakuun numerossamme 8/2012 ja nettisivuillamme. timo ripatin kertomus kohtaamisesta joutsenen poikasen kanssa löytyy kokonaisuudessaan verkkosivuiltamme www.suomenluonto.fi. P.S. Muista myös Luomus-valokuvakilpailumme (ks. sivut 4849). teemana vesi ja vesiluonto kaikkine otuksineen ja ilmiöineen!
Arvomme osallistuneiden kesken nanne Oy:n kierrätetystä puuvillasta valmistetun suuren riippumaton (kuorma max. 200 kg) sekä kaksi Henry Väreen Suomen rantakasvio -kirjaa.
58 Suomen luonto 15/2012
Vahtikoir
Lauri saLMinen
sontapuhetta
vUOSi SiTTEN sain vinkin, että kannattaisi penkaista hieman joitain uusia eu-säädöksiä, jotka kuulemma tekevät hevosenlannasta, tuosta mainiosta maanparannusaineesta, ongelmajätettä. asia kuitenkin unohtui, kunnes törmäsin aiheeseen nyt kasvukauden alkaessa uudestaan. siispä suoraa ravia puhelimeen. Hevosesta tuli heti mieleeni maa- ja metsätalousministeriö. sain sieltä kuitenkin vain lämmintä kaviota, sillä tiedottajalta saamistani numeroista kumpikaan ei vastannut, eivätkä soittopyynnöt tuottaneet tulosta. Hieman paremmin kävi suomen ympäristökeskuksessa, jossa vanha tuttuni sentään vastasi ja vinkkasi minut edelleen Mtt:lle eli Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskukseen palveluhenkisen tutkija tapio salon juttusille. Monen puhelun ja viestin jälkeen osoittautui, että huhu hevosenlannan käytön kuolemasta saattoi olla hieman ennenaikaista, mutta kylläkin tavallaan ehkä myös ymmärrettävää. aLOiTETaaN SiiS aLUSTa: suomessa on nykyisin noin 80 000 rekisteröityä hevosta, ja kopukoiden määrä kasvaa noin tuhannella vuodessa. yksi hevonen tuottaa vuodessa peräpäästään noin 60 kiloa typpeä ja yhdeksän kiloa fosforia, jotka pitäisi siis saada pois yhä uusien ratsutilojen ojista, kaatopaikoilta ja vesistöistä. suomen konit tuottavat vuodessa noin 700 000800 000 tonnia kuivikelantaa. Hevosenkakka ei kuitenkaan ole erityisen ongelmallista verrattuna esimerkiksi lehmien päästöihin. yhden lypsylehmän sonnassa kun on selvästi enemmän typpeä ja peräti kaksi kertaa enemmän fosforia kuin hevosen vastaavassa tuotoksessa. tämä siis pohjatiedoksi ja sitten niihin määräyksiin, joita voidaan johtaa sekä eu-direktiiveistä, lannoite"SuomeSSa on valmistelaista, erilaisista sivutuoteasetuksista, noin 80 000 elintarviketurvallisuusvirasto eviran määräyksistä, rekiSteröitYä jätehuolto- ja ympäristölainsäädännöstä ja ties mistä. hevoSta ja Kahlattuani silmäni kipeiksi erilaisia asiakirjoja pari asiaa tuli pläkkiselviksi: a) hevosenlantaa ei määrä kaSvaa suomessa saa polttaa kuin siihen luvat saaneessa tuhannella jätteenpolttolaitoksessa, b) hevosenlanta on vuodeSSa." biojätettä, jota ei saa sijoittaa kaatopaikalle, c) hevosenlantaa voi sijoittaa itsenäisesti omaan peltoon, d) jos hevosenlantaa myy ammattimaisesti "tuotteena", sitä koskevat samat määräykset kuin muitakin tuotteita; selvitykset, tuotantotilat ja -menetelmät sekä pakkausmerkinnät lupineen on oltava kunnossa, e) hevosenlannan pelletöintiä ja biokaasuttamista kokeillaan, f) suuria ammattimaisia hevosenlannan käsittelijöitä suomessa ovat ainakin biolan, Kekkilä ja Ponihaka. TäSSä kOhTaa tulee vastaan se suuri mutta: miten suhtaudutaan lannan sijoituspaikkana naapurin peltoon tai lantaa puutarhaansa noutavaan kesämökkiläiseen? Pitääkö kaupat heidän kanssaan tehdä jatkossa myrskyiseen yöaikaan kuiskaten: "Pst, saisinko sitä, tiedäthän mitä, tuonne pelakuupenkkiin ja peltoon? Paljonko pimeä sonta maksaa?" soitto siis eviran jaostopäällikkö Olli Venelammelle, joka rauhoittelee huhuja. Hänen mukaansa ei ole mitään syytä puuttua tällaiseen perinteiseen sontakauppaan, ei ainakaan heidän puoleltaan. Mutta ympäristöviranomaisista hän ei tiedä. Vielä soitto monen mutkan kautta ympäristöministeriön asiantuntijalle. tuut...tuut... soittopyyntö... Meili... ei vastausta.... Matka lannan kiehtovaan maailmaan jatkuu. n
Ismo Tuormaa
Kirjoittaja on ympäristötoimittaja akselilla VantaaNurmes. ismo.tuormaa@sci.fi
15/2012 Suomen luonto
59
U
aNTTi haLkka
utinen Uusi Suometar -lehdessä vuonna 1896: "Elukka nimeltä Igelkott on otettu kiinni Punavuorenkadulta, jonka omistaja voipi periä Perämiehenkadulta." Siili oli uusi suomalainen ja siksi lehtijuttujenkin aihe. Siili pistäytyy yhä uudelleen esiin 1800-luvun sanomalehdissä ja melkein aina karkulaisena. "Siili löytynyt höyrypanimon luota. Eläin otettiin kiinni ja on mieltynyt alkoholituotteisiin, kuten luonnontieteilijä dr Brehm on esittänyt", Tammerfors aftonblad uutisoi 3.11. 1885. Jo vuonna 1878 heinäkuussa "siili eli iiliskotti" oli löydetty Jyväskyläs-
sä: "Pidetään luonnollisesti karkulaisena." Seuraavana vuonna raportoitiin siilistä Hämeenlinnassa: "Näitä eläimiä ei ole tavattu Suomessa muualla kuin Uudellamaalla, missä niitä joskus sanotaan tulevan wirolaisten aluksista." Maamme nykyinen siilikanta on karkulaisten ja tahallaan luontoon päästettyjen eläinten synnyttämä. Asutus on varsin tuore, eikä siili liene koskaan tätä ennen elänyt Suomessa luonnonvaraisena.
virossa ja Gotlannissa jo tuhansia vuosia sitten Hiukan Suomea etelämpää siili on tuttu jo tuhansien vuosien takaa. Gotlannissa oli nuori nainen haudattu siilipäähineessä vajaat 5000 vuotta sitten. Useakin haudattu oli saa-
Iiliskotista tuli
60 Suomen luonto 15/2012
siili
siili tuli suomeen vasta 1800-luvun lopulla. Gotlannissa sitä kunnioitettiin jo 5000 vuotta sitten.
HenriK Lund / PrOLK
nut ikuiselle matkalleen seurakseen siilin leukaluita. Jo esihistorialliset ihmiset ovat siten kunnioittaneet ja arvostaneet siiliä. Suomea lähimmät muinaiset löydöt ovat kivenheiton päästä: Hiidenmaalta tunnetaan siilejä kivikautiselta, noin 6500 vuotta vanhalta asuinpaikalta. Sinnekin siilit on varmasti tuotu, sillä tuolloin Hiidenmaa oli nykyistä paljon pienempi saari. Suunnilleen samaan metsästäjäkeräilijäväestöön suomalaisten kanssa kuuluvat ihmiset siis tunsivat siilin jo 200 ihmissukupolvea sitten. On mielenkiintois-
ta, että tuoreet dna-tutkimukset näyttävät myös kivikauden gotlantilaisten olleen sukua nykysuomalaisille mutta ei silloisille tai nykyisille ruotsalaisille. Ihmisen seuralaissiilejä on joka tapauksessa ollut aivan Suomen lähiympäristössä ainakin yhtä monta vuotta kuin sillä on piikkejä (niitä on 50007000). Luonnonvaraisena siilejä on ollut luulöytöjen mukaan jo kymmenisen tuhatta vuotta sitten Tanskassa asti. Sinne siili on levinnyt jääkauden aikaisista pakopaikoistaan; samaan aikaan rinnakkaislaji idänsiili levittäytyi idässä,
Siilit etsivät ruuakseen matoja, hämähäkkejä ja etanoita.
15/2012 Suomen luonto
61
mutta meidät siililaji kytkee Länsi-Eurooppaan. Siililajimme on aito eurooppalainen, jota ei ole muissa maanosissa, jos Uuteen Seelantiin vietyjä siilejä ei lasketa.
pelon maantiede ohjaa siilin liikkumista Tarinat karkulaisista kertovat siilin kovasta kulkuvietistä. Aikuinen siili liikkuu laajalti. Erityisen ahkerasti tallustavat urossiilit, kun ne keväällä etsivät lisääntymiskumppania. Silloin matkaa voi kertyä useita kilometrejä päivässä. Esimerkiksi Joensuussa seurattu urossiili liikkui neljän eri naaraan elinpiirin alueella. Urosten ja naaraiden liikkumisessa on lisääntymiskauden ulkopuolellakin mielenkiintoisia eroja. Naarassiilien liikkumista määrää paljon uroksia enemmän pelko eli ne välttävät paikkoja, joissa voi olla esimerkiksi mäyriä. Pelon maantiede on tieteellisissä artikkeleissa käytetty termi; monet nisäkkäät ja linnut välttävät petojen suosimia alueita, vaikka niillä olisi ravintoa tarjolla. Siilin on hyvä välttää juuri mäyrää, sillä ainoana petona se saa avattua ke-
räksi käpertyneen aikuisen siilin. Ovelimmat ketut voivat myös yllättää siilin ennen kuin se on ennättänyt suojautua kunnolla. Linnuista huuhkaja osaa pyydystää siilejä. Koirat ja kissat ovat siilille ainakin kiusaksi, ja vapaana liikkuessaan ne voivat olla siilin poikasille todellinen uhka.
ja. Suomen autokanta on 30 vuodessa jälleen kaksinkertaistunut. Ennen rauhallisilla omakotialueilla kulkee jatkuva liikennevirta.
Siili käyttää pesää joka päivä Omakotialueet muuttuvat samalla siilille yhä vähemmän mieluisiksi. Isoja tontteja pilkotaan ja pihat siistitään. Monet omakotialueet on tiivistetty niin, ettei siilille enää ole rauhallisia perukoita, joita vanhan ajan pihoille aina jäi. Siiliä voikin auttaa antamalla osan pihasta olla villinä. Tällöin se löytää suojaa pensaista sekä saa pesäaineksia risuista ja lehdistä. Siilillä on nimittäin aina pesä. Talvella se horrostaa talvipesässä, ja kesällä sillä on kevyempi pesä, jossa se viettää päivät. Itä-Suomen yliopistossa Anni Raution tutkimuksissa paljastui, että siilit tekivät puutarhojen ohella usein pesiä läheiseen metsään. Varsinkin talvipesät olivat vaikuttavia, tiiviisti sammalella vuorattuja onkaloita. Pariutumisaika ulottuu keväästä alkukesään. Poikaset syntyvät poikaspesään nyt kesällä pieninä ja pehmeäpiik-
Piikit ovat hyvä suoja. Liikenne ja mäyrä ohittavat puolustuksen.
Suurimman osan muiden petojen hyökkäyksistä aikuinen siili selvittää. Siilin puolustustaidot ovat saaneet ansaittua ihailua osakseen jo vuosisatoja. Autoa vastaan siili on puolustuskyvytön. Auto onkin siilille pahin tappa-
62 Suomen luonto 15/2012
Hannu HuOViLa / VastaVaLO
Siilin piikit ovat keratiinia kuten ihmisen kynnet. isolla siilillä on jopa 7000 piikkiä.
jaaKKO KiLPiäinen / LeuKu
Siili oppii luottamaan tuttuun ihmiseen. kuvan siili on joensuusta, missä tutkijat huomasivat siilien rakentavan myös metsäpesiä.
siiLi
Erinaceus europaeus
TUNTOMErkiT: ei voi sekoittaa muihin nisäkkäisiin suomessa. jo Viron eteläosissa, muissa baltian maissa ja Venäjällä elävä siili on eri lajia: lähisukulainen idänsiili. idänsiilin kuonon seutu on tumma ja rinnassa vaalea laikku. piTUUS: 2030 senttiä. paiNO: 5001400 grammaa, koiras hieman painavampi ja isompi kuin naaras.
äLä SEkOiTa: jo Virossa voi sotkea idänsiiliin (lõunasiili). raviNTO: Kovakuoriaiset, hämähäkit, madot, kotilot, etanat ja muut pikkueläimet. ihmisen tarjoomukset. LiSääNTyMiNEN: Parittelu touko kesäkuussa. Kantoaika noin 35 päivää. Poikasia kahdesta yhdeksään. Poikasten silmät avautuvat noin kahden viikon ikäisinä. Vieroitusikä viisikuusi viikkoa. LEviNNEiSyyS: elää euroopassa. itä-euroopassa toinen siililaji idänsiili.
Siilin alaleuka nuorehkon naisen haudasta Gotlannista.
rii tta ra ini O
ge Or g FagerL
und / Va staV aLO
idänsiili elää jo Baltiassa.
15/2012 Suomen luonto
63
KISSANRuoKAA SIILILLE
SiiLiEN rUOkkiMiNEN on tavallista kesämökeillä ja omakotipihoilla. Lisäravintoa siili alkaa kuitenkin tarvita varsinaisesti vasta loppukesällä, kun se valmistautuu horrokseen. sopivaa ruokaa ovat kostutettu kissan kuivamuona sekä kostea kissan tai koiran purkkiruoka (tai makkara), rouhittu maapähkinä ja kypsennetty kala tai liha. ruoka-astiat on pestävä ja ruokintapaikka siivottava tähteistä.
erKKi MaKKOnen / KuVaLiiteri
nruokaa, Maapähkinä on hyvää siili luiten rouheena. mie
reijO juurinen / KuVaLiiteri
nostaan, eikä laiha alle 800 gramman siili selviä talven yli. Horroksessa siilin lämpötila on kylmällä ilmalla nelisen astetta. Sydän lyö vain noin kymmenen kertaa minuutissa. Aivan katkoton horros ei ole, vaan siili heräilee ja hiukan käynnistelee elintoimintojaan noin viikon välein.
ruokinnassa oltava tarkkana Piikkiväen ravintona ovat kaikenlaiset pikkueläimet. Siili syö vähän kaikkea, joten sille maistuvat myös linnunmunat. Britanniassa siileistä on ollut eräässä paikassa jopa haittaa punajalkavikloille, joiden muniin ne mieltyivät. Ihmisen ja siilin suhteeseen kuuluu ruokinta. Ruokinnassa on syytä olla tarkka, sillä tavallinen maito sekoittaa siilin vatsan. Vesi on paras juoma. Eräät kalat, kuten silakka sisältävät entsyymiä, joka suurena annoksena voi johtaa pahaan B-vitamiinin puutteeseen. Pitkäaikaisessa ruokinnassa parasta ravintoa onkin kotieläinten muona. Siili syö myös vähäsuolaisia ruuantähteitä ja maapähkinöitä. Suomen siilien kannankehityksestä on hyvin vähän tietoa. Esimerkiksi Britanniassa siilien määrän tiedetään romahtaneen. Syynä pidetään muun muassa liikenteen kasvua ja mäyrien yleistymistä esikaupungeissa. Myös Ruotsis-
kisinä. Kantoaika on viidestä kuuteen viikkoa. Yhdessä poikueessa on yleensä neljä tai viisi pienokasta. Ne seuraavat emoa noin puolentoista kuukauden ikäisiksi eli heinäkuun lopulle, usein elokuullekin asti. Jo 11 päivän ikäisenä siilinpoikanen oppii menemään kerälle. Siis jo ennen silmien aukeamista. Poikaset nauttivat emon maidosta ja kasvavat nopeasti. Niin on syytäkin, sillä kesällä ja alkusyksystä kerääntyvän rasvakerroksen turvin siili on horroksessa yli puoli vuotta. Siili kuluttaa talven aikana yleensä 2040 prosenttia pai-
64 Suomen luonto 15/2012
Kesän huippu-uutuudet retkeilyyn ja matkailuun!
Suomen 100 Kalapaikat (Arto Kojo) · Sata suomalaista kala-apajaa monenlaiseen kalastukseen: Koskikohteita, merialueita, järviä ja jokia, legendaarisia kalapaikkoja, ennätyskaloja, maakuntajärvet ja paljon muuta mereltä Lappiin ja erämaista kaupunkeihin · Kartat, valokuvat, esittelytekstit ja sijaintitiedot · Suositushinta 22,90 · Muita sarjan oppaita : Linnat ja linnoitukset, Luontokohteet, Lähiruokakohteet, LIntukohteet ja Kartanot Karttakeskuksen Fillarioppaat · Uudet opaskirjan ja tiekartan yhdistävät tuotteet pyörämatkailuun. Mukana on myös vinkkejä retkeilykohteista · Kaksi opasta: reitit Helsingistä länteen ja Helsingistä itään · Oppaat sisältävät valmiit reittiehdotukset ajo-ohjeineen ja kohdetietoineen. Reitit on merkitty oppaiden kartoille · Kartalle on merkitty pyöräily-, melonta-ja retkeilypalvelut yp · Suositushinnat 28,90
paras juoma siileille on vesi. Maidon laktoosi voi aiheuttaa niille vatsavaivoja.
Osta heti: www.karttakauppa.fi
Li Ka r t t i t y aK lu b Kartt iin ! aka /kart uppa.fi t aklu bi
sa siili on jopa hävinnyt joiltain omakotialueilta, joilla se oli aikaisemmin runsas.
Sinäkin voit auttaa siiliä! Suomessa siiliväen nettisivujakin pitävä harrastaja Tuula Nyström arvelee kehityksen olevan pitkälti sama. Liikenne on siilien ykkösvihollinen, ja nykyautojen matala maavara johtaa yhä useammin törmäyksiin. Toinen ongelma on siilille sopivan ympäristön hävittäminen. Auton alle jääneitä siilejä nähdään Tuula Nyströmin mukaan entistä vähemmän, mikä kertoo kannan vähenemisestä; liikennelaskennoista on päätelty esimerkiksi Britannian siilien romahdus. Voi olla, että siilit väistyvät, ellei ympäristö ala jälleen muuttua siilillekin mieleiseksi. Se toisi myös monet perhoset ja linnut takaisin. Monet auttavat siiliä myös tekemällä sille talvipesän. Se on yksikertainen laatikko, jossa on vedenpitävä katto ja mieluusti ulkona eteisenä pieni kulkutunneli. Siitä tunnelista siili menee sisään ensi lokakuussa ja kurkistaa maailmaan jälleen seuraavassa huhtikuussa. n
siilin ruokinnasta ja pesälaatikon teosta on tarkempia tietoja osoitteessa http://www.siilikiikarissa.fi/
K Karttakeskuksen skuksen Matkailukartasto M
L Loma-Suomi käden u ulottuvilla!
eet Koht sa tavis ladat in! t to ri v ig a a na
·
· · ·
Kartastossa esitellään yli 2100 luonto-, kulttuuri- ja ostoskohdetta · Reittiehdotuksia Kartastossa esiteltävät matkailukohteet voi ladata maksutta navigaattoriin: Nokia Ovi Maps -karttapalvelulla varustetut matkapuhelimet sekä Garmin-, TomTom-, Magellan- ja Navman -autonavigaattorit Koko Suomen tiekartta 1:650 000 / 1:800 000 Seutu- ja kaupunkikarttoja Suositushinta 34,90
·
Jälleenmyynti: Hyvin varustetut, kirjakaupat, tavaratalot, retkeilyvarustekaupat, maanmittaustoimistot ja huoltoasemat
15/2012 Suomen luonto
65
kilpisjärven seutu on helmi suomen luonnossa.
Saanan Harteilla
Marja-Liisa VäHäMäKi / VastaVaLO
E
jOhaNNa MEhTOLa
telästä pölähtänyt matkailija on ymmällään. Kilpisjärven maisemat ovat kuin toisesta maailmasta. Ei millään meinaa uskoa, että sama maa ja sama valuutta. Kylän ympärillä kohoavat tunturit ovat vielä kesäkuussa lumisia ja Kilpisjärvessä seilaa komeita jäälauttoja. Maisema on karu, mutta henkeäsalpaavan kaunis. Majoitun Kilpisjärven biologisella asemalla, jonka ikkunasta voi ihailla kilometrin korkeuteen kohoavaa Saanaa. Asemalla kulkee monen alan tutkijoita ja asiantuntijoita. Tapaan muun muassa ranskalaisen sammakoihin perehtyneen tutkijan.
66 Suomen luonto 15/2012
LöyTöRETKELLä SuOMeSSA
Saanan ja kilpisjärven väliin jää kilpisjärven kylä ja E8-tie. Etualalla Mallan rinnettä.
15/2012 Suomen luonto
67
Kilpisjärvi hohtaa kuin peili, luonnon rauha tyynnyttää mielen.
Minua eivät nyt kiinnosta sammakot, vaikka niitä onkin aseman pihalla laatikoissa tutkimuksia varten. Tarkoitukseni on kiivetä Saanalle. Repussa evästä ja luonto-oppaita aloitan reissuni. Retkeilymajan pihassa on tietotaulu Saanan luonnosta ja reiteistä ja siitä alkaa polku kohti huippua. Piha on peitetty laajalla sepelikentällä, jossa on parkkipaikkoja norjalaisten asuntovaunuille ja niiden lisäosille, puisille konteille eli naulateltoille. Kuulen paikallisilta, että kentän alle jäi osa hienoa tunturikoivulehtoa.
Tunturikoivikosta tunturin rinteelle Astun sateesta märälle polulle, pian pistelen jo pitkin märkiä syvänteitä ylittäviä pitkoksia. Saanan juurella kasvava tunturikoivikko alkaa jo hen-
Lapinalppiruusu (vas.) kasvaa vain 515 sentin korkuiseksi. Liekovarpiota kasvaa ainoastaan Enontekiön suurtuntureilla.
68 Suomen luonto 15/2012
antti KOLi
Marja HaaPiO / PrOLK
jäät lähtevät kilpisjärvestä kesäkuussa, usein vasta juhannuksen tienoilla.
myös vielä nupullaan. Sielikön lähettyvillä kasvaa usein uuvanaa, valkokukkaista kaunokaista. Patjamainen kasvutapa on kasveille eduksi tunturin ankarissa oloissa. Aurinko lämmittää patjastoa jopa kymmenenkin astetta ilmaa lämpimämmäksi. Uuvana on karujen olojen sankari, sillä se kestää yli 50 asteen pakkasta. Vain Kilpisjärven alueella kasvavan liekovarpion valkoiset, kellomaiset kukat eivät nekään ole vielä levittäneet helmojaan. Kasvin lehdet sisältävät herkästi syttyviä terpeenejä, joten sitä on käytetty nuotion sytytykseen. Enää tätä käyttöä ei suositella, vaikka kasvi ei olekaan rauhoitettu.
Lapinalppiruusun minikauneutta Saanan maaperässä on paljon kalkkia, joka näkyy jyrkän pahdan alapuolella vaaleanruskeina röykkiöinä. Kalkkikasvillisuutta onkin niiden alapuolisilla alueilla. Esimerkiksi maata myöten kasvava lapinalppiruusu vaatii kalkkipitoisen kasvualustan, kun puutarhojen alppiruusut taas suosivat hapanta maata. Näin kesäkuun alussa alppiruusu on vielä nupullaan. On pakko könytä polvilleen maahan ja katsella kasvia ihan läheltä. Miniatyyri on lehdiltään ja kukiltaankin samanlainen kuin kotipihallani kasvaa rojottava valtava puutarhaversio. Lapinalppiruusun hyvältä tuoksuvat kukat ovat kuitenkin suuret verrattuna sen varteen. Kasvia on vain muutamilla Yliperän ja Utsjoen tuntureilla. Aamuinen sade tuntuu tunturikallioilla liukkautena ja hienoinen sumuverho alkaa kietoutua Saanan ympärille. Tämän tästä pysähdyn ja katson ympärilleni: Kilpisjärvi hohtaa kuin peilinä tunturien sylissä, luonnon rauha tyynnyttää mielen. Matka jatkuu kohti kivistä ja kallioista lakea. Pian tunturikasvit vaihtuvat jäkäliin ja heiniin. Tunturimaarianheinä, tunturivihvilä, lapinkastikka, poronkuppijäkälä ja pohjankorvajäkälä; tunnistan ne mukanani olevan opaskirjan avulla. Sumu sakenee ja Saanan huippu lähenee. Kivikiiruna majailee tunturissa kesät talvet.
antti KOLi
nosti vihertää. Lapin maakuntakukka kullero ei ole vielä edes nupullaan; se kukkii vasta kesäheinäkuun vaihteessa ja viihtyy hyvin juuri tällaisessa tunturikoivikkolehdossa. Lapin satakieleksikin kutsuttu sinirinta olisi mahdollista nähdä juuri nyt, pesimäkautensa alussa koivikossa puikkimassa. Lintua ei kuitenkaan näy eikä kuulu. Sen sijaan punakylkirastaat pitävät konserttiaan. Polku alkaa hiljalleen nousta kohti Saanan rinnettä, jossa odottavat Suomen pisimmät portaat, noin 740 askelmaa. Poikkean rappusilta ja pian näen ensimmäisen kukassa olevan kasvin. Se on riekonmarja. Ruukkumaiset, valkoiset kukat aukeavat ennen lehtien muodostumista. Riekonmarja on tuttu kasvi ruskaretkeläisille, sillä sen lehdet hehkuvat räikeän punaisina tunturien kyljessä ruska-aikaan. Patjamaisesti kasvavan sielikön punaiset kukat ovat
15/2012 Suomen luonto
69
janne HeiMOnen / PrOLK
Ku Vat jO
Ha nn a M
eH tO La
Saanalta aukeavat huimat näkymät niin kilpisjärvelle kuin tunturiinkin.
röykkiön takaa, aivan jalkojeni juuresta lähtee kiiruna lentoon. Se pyrähtää sumun suojaan ja kävelee edelläni, kuin tietä näyttäen. Pian se nousee siivilleen ja jättää minut yksin jatkamaan matkaa. Muita retkeilijöitä kulkee ohitseni tai tulee vastaan harvakseltaan. Saanan huipulla on valtava kivikasa ja tietysti myös vieraskirja. Kirjoitan nimeni kirjaan ja istahdan kivelle syömään eväitä. Kostea sumu on huntuna ympärilläni, eikä näköaloista voi juuri puhua. Kirkkaalla säällä täältä näkyisi pitkälle Norjaan ja Ruotsiin. Levollinen ja rauhallinen olo hiipivät minuun. Ei tekisi mieli lähteä paluumatkalle, ei vielä. Istun aikani, hörppään kahvit ja yrttijuoman. Arki on kerrankin niin kaukana, ettei se saa minusta kiinni. Tunturissa istuminen on parasta, mitä kiireinen ihminen voi tehdä.
keräkurmitsat lekottelevat rinteellä Paluumatkan aika kuitenkin koittaa ja astelen takaisin tulojäljilleni. Kiirunaa ei näy, mutta alempana rinteessä näen keräkurmitsapariskunnan, joka nököttää paikallaan, vaikka pysähdyn melko lähelle niitä ihmettelemään. Keräkurmitsa pesii puuttomilla tunturikankailla ja nyt on niiden soidinaika. Siksi ne tuntuvat olevan hieman poissa tolaltaan ja pelottomia. Keräkurmitsanaaras onkin aika mimmi. Se on pariskunnasta kirkkaamman värinen ja houkuttelee soitimella koirasta. Naaras perustaa pesän ja kolme munaa munittuaan jättää haudonnan yleensä koiraalle. Naaras ehtii hyvässä lykyssä vielä pesiä toisen koiraan kanssa.
Ei taida koiras tietää, mikä sitä odottaa! Jätän kyyhkyläiset rauhaan ja jatkan patikointia kohti alarinnettä. Koukkaan vielä katsomaan lapinalppiruusua, josta on tullut suosikkitunturikasvini. Huomaan myös lumileinikin terhakat varret, keltaiset kukat eivät ole nupullaankaan. Valkokukkaisen jääleinikin voi nähdä Kilpisjärven suurtuntureilla, myös Saanan takarinteellä. Koska en tiedä kasvupaikkaa tarkasti, en uskalla lähteä sitä etsimäänkään. Karun kasvupaikan jääleinikki on tunturikasviksi melko kookas. Se on noin 20 senttiä korkea ja kukat ovat parisenttisiä. Tunturin alarinteeltä lähtee polku Saananlaaksoon. Valitsen sen reitikseni nyt, kun sumu on hälvennyt ja aurinko paistaa täydeltä terältä. Sieltä täältä ryöpsähtelee kirkkaita tunturipuroja, joiden vesi on raikasta ja hyvän makuista. Varvikossa vilahtaa jokin: tunturisopuli! Niiden vaellus alkaa olla lopuillaan ja sopuleita näkee tunturissa enää harvakseltaan, mutta siellä on jälkiä isommankin porukan oleskelusta. Selkeitä polkuja, heinäpesiä ja ulostekasoja on siellä täällä. Norjassa tunturipuroista juominen on kielletty sopulien ulosteiden vuoksi, mutta Suomessa tällaista kieltoa ei ole. Palaan tunturikoivikkoon ja kuulen sinirinnan kaunista vaihtelevaa laulua. Se osaa matkia 40 lintulajin ääntelyä. Onnistun vilaukselta näkemään itse linnun upeassa lapinpuvussaan. Kahdeksan kilometrin kävely Saanan huipulle tarjoaa valtavan elämyksen ja monipuolisen polun läpi tunturiluonnon. Näin paljon mutta paljon jäi vielä näkemättä. Tänne on päästävä uudestaan. n
Sydänkesällä kukkiva jääleinikki on maailman pohjoisin kukkakasvi.
Sinirintakoiraalla on hieno lapinpuku ja hurmaava laulu.
70 Suomen luonto 15/2012
antti KOLi
antti KOLi
KäSIVARREN IHMEITä
kiLpiSjärvELLE MENNESSä on helppoa poiketa iiton palsasuolla. suolla kulkee noin puolen kilometrin pituinen pitkospuureitti. Keskellä reittiä on penkit, jossa voi pysähtyä ihailemaan maan sylistä kohoavia palsoja. Kun saana on valloitettu, voi tarpoa vielä Kolmen valtakunnan rajapyykille. sinne on Kilpisjärven kylästä noin 11 kilometriä ja paikalle pääsee luontopolkua kävellen. Pitemmän taipaleen taittajalle KilpisjärviHalti-reitti tarjoaa jo hieman haastetta. 55 kilometrin reitti lähtee Kilpisjärveltä kohti Käsivarren erämaata ja kieppaa välillä norjan puolella.
jos kotimaan ihmeet eivät riitä, voi Kilpisjärveltä tehdä nopean reissun norjan skibotniin, Lullelaaksoon, joka on noin 40 kilometrin päässä. tienviitassa lukee tursti ja sieltä paljastuu upea lehtomainen metsikkö, jossa kasvaa muun muassa 16 kämmekkälajia. Kahden ja puolen kilometrin luontopolku seurailee Lullejoen reunamia ja onpa joessa upea putouskin. Polun varrella on myös laavu ja tulentekopaikka. skibotnissa pääsee kosketuksiin jäämereen Lyngenvuonon rannassa. siellä leimahtaa vastaan voimakas suolaisen meren, lämmön ja levän tuoksu. rannalla kasvaa muun muassa merinätkelmää, meriratamoa, norjanrohtokuirimoa ja rantavehnää.
HeiKKi KetOLa / KuVaLiiteri
Lyngenvuonolle Norjaan on kilpisjärveltä matkaa noin 50 kilometriä.
15/2012 Suomen luonto
71
oma ReVIIRI
osastossa tutustutaan ihmisiin, arkeen, hyvinvointiin ja kulttuuriin.
Kasvokkain
tekSti jUha kaUppiNEN kuva kONSTa LEppäNEN / SavON SaNOMaT
toimittanut jOhaNNa MEhTOLa
jasper pääkkönen kyllästyi poliitikkojen tihutöihin ja lähti taisteluun lohen puolesta.
"Lohikalat ovat arvokkaimpia joessa"
"LUONNONLOhia on meillä enää kahdessa joessa. Muut on tuhottu vesivoiman rakentamisella. Kun Tornionjoen ja Simonjoen lohet vaeltavat merelle, ne menevät samoihin parviin. Ammattikalastaja ei voi erotella, kalastaako hän uhanalaista Simon
lohta vai paremmin voivaa Tornionjoen lohta. Simojokeen nousi koko viime kesänä vain kourallinen lohia. Kansainväliset tutkijat sanovat, että Itämeren alueen lohenkalastusta pitäisi leikata. Suomi vastustaa joka vuosi näiden kiintiöi-
den pienentämistä. Ja joka vuosi pyyntimäärät ovat suuremmat kuin tutkijat täysin yksiselitteisesti suosittelevat. Suomi siis jyrää poliittisilla päätöksillä asiantuntijoiden lausunnot. Viime syksynä minulla vain meni kuppi nurin, kun taas
72 Suomen luonto 15/2012
Jasper Pääkkönen
Näyttelijä, Helsinki
Opiskellut Kallion ilmaisutaidon lukiossa Tunnetuksi tv-sarjasta Salatut elämät (19992002) Läpimurto elokuvassa Pahat pojat Muita rooleja: Paha maa, Matti, Vares-sarja, Rööperi, Napapiirin sankarit
uusi maa- ja metsätalousministeri jatkoi entistä lohen sukupuuttonajamislinjaa. Siihen oli pakko puuttua. Aloin lähetellä viestejä kansanedustajille ja kaikille mahdollisille, myös itse maa- ja metsätalousministeri Jari Koskiselle. Mutta vasta julkisuus toi vaikutuksen. Kirjoitukseni lähti leviämään Facebookissa ihan varkain. OLEN kaLaSTaNUT niin pienestä kuin muistan. Mikä tahansa onki, mikä tahansa vesi. Sain ekan virvelini esikoululaisena. Asuttiin Kumpulassa, Helsingissä. Poljimme faijan kanssa harjoittelemaan Vantaanjoelle, joka oli ihan likaviemäri silloin. Faija on Kuhmosta, missä on hienot koskireitit. Olin kahdeksan, kun mentiin ensi kerran Kuhmossa koskikalaan. Siitä tuli traditio ainakin kymmeneksi vuodeksi. Hyvään kalareissuun kuuluvat kalakaverit, tiivis porukka, jonka kanssa olemme perhokalastaneet teineistä lähtien. Vieläkin kerran kesässä tehdään isompi kalareissu. Tänä vuonna menemme Venäjälle, missä kanjonijokiin nou-
sevan lohen kalastusta säädellään todella tiukasti. LOhi ON vain keihäänkärki tässä. En vaahtoa siitä siksi, että haluaisin sitä itse kalastaa. Suosikkikalani on taimen. Mutta lähes kaikki jalokalakantamme voivat huonosti. Esimerkiksi taimenen uhanalaisuuden suurin syy on harrastajien verkkokalastus. Ruotsissa ihmiset eivät meinaa uskoa, kun heille sanoo, että täällä kuka tahansa saa muutaman euron maksulla laskea verkkoja suoraan semmoisen paikan poikki, josta menee tunnettu järvitaimenten vaellusreitti, ja vetää koko vaellusparven kerrallaan pois. Tämmöisiä oikeuksia ei ole missään muualla maailmassa, missä on näin hienot vedet ja jalokalat. Miksi jollain pitää olla oikeus tähän? Ei mahdu päähäni. Eikä se, että kalat ovat arvottomampia kuin linnut tai nisäkkäät. Uhanalaisella kalalla ei ole mitään statusta ihmisten silmissä, että sitä pitäisi suojella. Radikaaleja toimia on pakko ottaa käyttöön. Eivät kalakannat itsestään
toivu. Istutukset eivät auta. Se on tekohengitystä. Puheet ja ihmettely ja olkapäiden kohauttelu, niitä on nähty kauan. MEiLLäkiN tajutaan vielä, että jalokalat ovat arvokkaimpia joessa. Kansantaloudellisesti järkevintä on, että hyvinvoivien kalakantojen ympärille rakennetaan palveluita. Ne tuovat kalastusturismia pieniin kyliin, jotka sitä tarvitsevat. Julkisuuden paine vaikuttaa. äskettäin HOK-Elanto ilmoitti yllättäen luopuvansa Itämerenlohen myynnistä. Se nousi emoliikettään, S-ketjua vastaan, joka taas ilmoitti jatkavansa myyntiä. Ja maa- ja metsätalousvaliokunta antoi myös aiemmasta poikkeavan jykevän mielipiteensä tähän lohiasiaan, siis käytännössä nousi vastustamaan maaja metsätalousministeriön ajamaa linjaa. Mahtavaa, että lohi on noussut otsikoihin. Olen varma, että kun poliitikot tekevät tänä vuonna taas päätöksiä, he ainakin jollain lailla muistavat, että tästä on puhuttu. Että tämä ei ole yhdentekevä asia, jonka voi pamauttaa kumileimasimella läpi ihan minkä näköisenä tahansa." n
15/2012 Suomen luonto
73
oma ReVIIRI
lähtisikö kalaan vai puutarhahommiin?
Muutamalla helpolla konstilla parannat kalansaalistasi ja käsittelet sen maukkaan aterian raaka-aineeksi.
MarkUS Sirkka
nyt nappaa!
KeSäMöKILLä
kaLaSTUS on erottamaton osa mökkielämää, ja itse pyydetty kala on mitä parhainta lähiruokaa. Kaloja kannattaa etsiä paikoista, jotka poikkeavat muusta vesiympäristöstä: syvänteiden reunoilta, virtapaikoista, karikoilta, syvän keskellä olevilta matalikoilta sekä tietysti perinteisten lumpeikkojen ja kaislikoiden laidoilta. Mökkijärven kalapaikkojen löytämisen avuksi voi hankkia syvyyskartan, josta syvänteet ja muut poikkeavat pohjanmuodot löytyvät helposti. Laituria kauemmas ei välttämättä tarvitse lähteä; laiturin alla lymyilevät ahvenet ovat mukavasti ongen ulottuvilla. jOka SääLLä kannattaa kalastaa, mutta paras lomasää ei yleensä ole paras kalakeli. Tosin tämän hetken suosikkikala kuha tekee sääntöön miellyttävän poikkeuksen, sillä se viihtyy helteissä, ja esimerkiksi jigillä kalastettaessa hirmusaaliit ovat mahdollisia keskellä kirkasta hellepäivää. Ilta- ja aamuhämärä ovat kuitenkin parempia ottiaikoja. Pilvinen sää suosii taimenen kalastusta; hauenpyynnissä pieni tihkusadekin on usein hyvästä. Kalastuspäiväkirjan pitäminen kartuttaa omaa tietopankkia ja auttaa hahmottamaan, millä säällä mikäkin viehe toimii parhaiten. Kalastuspäiväkirjaa voi pitää myös verkossa Metsähallituksen tuikki.fi-sivustolla. Samalla kertyy arvokasta tietoa kalavesien hoidon suunnittelun avuksi. LaadUkkaiSiiN ja kalastusmuotoon suunniteltuihin varusteisiin kannattaa satsata, sillä takkuilevat välineet syövät etenkin lasten innostusta. Markettien edullisista valmispakettiongista ja -virveleistä saa kuitenkin pienellä virittämisellä huomattavasti toimivampia. Huoltoaseman ongen tuttu punavalkoinen koho on liian suuri; se on hyvä vaihtaa herkempään puikulaan, jota
MarKus sirKKa
katiskalla on kätevä kalastaa.
seuraamalla tärpit on helppo huomata. Syötiksi käy kasvimaalta kaivettu kastemato. Myös virvelin siima on syytä vaihtaa ohuempaan, sillä mökkivirvelin siima on usein liian paksua ja sitä on liian vähän, mikä johtaa lyhyisiin heittoihin. Kirkkaissa vesissä ahvenelle ja hauelle sopivia vieheitä ovat erilaiset sinisävyiset lipat ja lusikkauistimet ja tummemmissa vesissä oranssit ja punaiset. Värikkäät vaaput miellyttävät erityisesti kuhaa. Räikeät ärsykevärit toimivat hyvin hauelle, toisinaan taas luonnollisten saaliskalojen väriset vieheet. Siksi hauelle kannattaa tarjota ahvenraitaista vaappua ja taimenelle muikkua muistuttavia hopeakylkiä. kaTiSka on kätevä pyydys ja sen kokeminen lapsille mieliinpainuva kokemus. Elleivät kalapaikat ole entuudestaan tuttuja, kannattaa katiska kokea jo muutaman tunnin kuluttua. Jos katis-
74 Suomen luonto 15/2012
Mökkipiha saa olla villi
OLEMME varsinaista kesämökkikansaa. arviolta joka toisella suomalaisella on vuosittain vaihteleva määrä vierailuja maamme noin puolessa miljoonassa loma-asunnossa. Vilkas kesämökkikulttuuri tarkoittaa myös, että satojentuhansien mökkipihojen ja -palstojen hoitotavoilla ja kasvivalinnoilla on vaikutusta myös villiin luontoon. useimmiten mökkipihan puuston lajivalikoima koostuu samoista lajeista, joita kasvaa yleisesti koko maassa: männystä, koivusta, kuusesta sekä terva- ja harmaalepästä. näiden tuttujen lajien etenkin vanhojen yksilöiden ja kolopuiden säästäminen pihalla on järkevää, mutta sen lisäksi lajivalikoimassa voisi suosia monipuolisuutta. Komea tammi, kesäkukintainen lehmus, keväisin ja alkukesällä runsaasti kukkivat ja mesiravintoloita pölyttäjille tarjoavat raita ja tuomi sekä marjasatoinen pihlaja tuovat pihalle hienon lisän. Myös monet pensaat ovat lintujen, mesipistiäisten ja perhosten suosiossa. Parhaita "monimuotoisuuspensaita" ovat mustaherukka, karhunvatukka, terttuselja, mustaselja, tuhkapensaat, runsaasti marjovat aroniapensaat, kauniisti kukoistavat siro-, ruso, iso- ja marjatuomipihlajat sekä luonnonpensas koiranheisi. suoja- ja pesäpaikkoja luomalla on helppo runsastuttaa mökkien eläimistöä. Loma-asuntojen rakennus- ja kunnostustöiden yhteydessä voisi pihan reunalle jättää kivikasan sekä säästää osan vanhasta halkopinosta ja lahoavista puupölkyismonet penSaat tä. Pensastiheikkö kannattaa jätovat lintujen tää perkaamatta ja laittaa lähija perhoSten puihin linnunpönttöjä. SuoSioSSa. Luontoystävällisempi mökkitontti on usein vähän villinoloinen ja vähemmän varusteltu. Pihan kattaminen lannoitetulla ja usein moottorileikkurilla ajetulla golfnurmikolla karkottaa monia eläimiä sekä aiheuttaa ilmastopäästöjä. Monipuolinen luonto antaa kesälomailulle enemmän elämyksiä, rentoutumista ja viihtyisyyttä.
rikU cajaNdEr
PeKKa yLätuPa / VastaVaLO
raPaLa
Nämä vaaput pyytävät haukia, kuhia ja taimenia.
ka on tyhjä, voi vaihtaa paikkaa. Vielä parempi, jos käytössä on useampi katiska eri paikoissa; kalapaikka löytyy nopeammin. Katiskan täytyy maata kunnolla pohjassa; kiven päälle sitä ei saa jättää keikkumaan. Puhdas pyydys pyytää paremmin, joten limoittunut on pestävä. Katiskasta huolehditaan pyynnissä ja maalla niin, etteivät eläimet joudu loukkuun.
MökkikaLaSTajaN yleisverkoksi sopii 1,82,5 metriä korkea verkko, jota on helppo käsitellä. Ohutlankaisempi pyytää aina paksulankaista paremmin. Sopiva lan- Mato-onki on gan paksuus yleisverkolle on 0,150,17 mil- kesän hitti. liä, mutta siikaverkon langanpaksuudeksi kannattaa valita ohuempi, 0,120,14 milliä. Verkon silmäkoko valitaan pyydettävän kalalajin mukaan; esimerkiksi 50 millin silmäkoolla saaliskalan koko on monilla lajeilla, kuten hauella, tarpeeksi isoa. Verkot pitää merkitä selvästi ja kiinnittää tukevasti. Onkiminen ja pilkkiminen ovat jokamiehenoikeuksia, eikä niihin tarvita lupaa. Muut kalastusmuodot vaativat kaksi lupaa: valtion kalastuksenhoitomaksun sekä viehekalastusluvan tai vesialukala kylmään! een omistajan luvan. KatisTaiNNUTa saalis napakalla ka, verkko ja ravustus vaaiskulla päähän ja verestä se tivat vesialueen omistajan heti viiltämällä puukolla kurkku luvan. Alle 18-vuotiaiden poikki, jolloin verenkierto ja 65 vuotta täyttäneiden kidusten ja sydämen välillä ei tarvitse maksaa valtion katkeaa ja veri pumppautuu kalastuksenhoitomaksua ulos. Kala on säilytettävä eikä viehemaksua. n
mahdollisimman viileässä. Kylmäpatruunoita voi tehdä vaikkapa jäädyttämällä vettä vanhoissa maitopurkeissa. Lisätietoja: www.ahven.net www.tuikki.fi www.vapaa-ajankalastaja.fi Artikkelia varten on haastateltu kalastusopas Jani Himankoa, eräsuunnittelija Olli Urpasta, kalatalouskonsulentti Juha Ojaharjua ja WEKE-katiskan kehittäjä Veikko Hakalaa.
MarKus sirKKa
koristearonian marjat maistuvat mökkiläisellekin.
15/2012 Suomen luonto
75
oma ReVIIRI
unet pussissa
Makeita unia
TEkSTi ja kUvaT MarkUS Sirkka
ei ole yhdentekevää missä yönsä nukkuu, ainakaan jos on kyse makuupusseista. Hyvin nukuttu yö nousee retkioloissa arvoonsa.
TAVArAT PUnTArISSA
TESTaSiMME seitsemän kesä- tai kolmen vuodenajan makuupussia, joista osalla tarkenee syksyn ruskaretkilläkin. Makuupussien lämpötilaluokituksille luotu standardi, EN 13537, helpottaa vertailua. Useimmat valmistajat noudattavat kolmiportaista luokittelua, jossa comfort-arvo ilmoittaa alimman lämpötilan, jossa keskivertonainen ei tunne kylmyyttä. Limit-arvo kertoo saman asian keskivertomiehelle, ja extreme-lämpötilalueella on jo hypotermian
HALTI uLTRA 12 1 Pussissa on kaksi kuitukerrosta päällekkäin, joiden väliin jää lämmittävä ilmapussi. F-mallissa lisäeriste jalkopäässä ja rinnan seudulla. Lämpökaulus on varustettu joustavalla nyörillä ja nyörilukolla. Hupun kiristyksessä on sekä pyöreä että litteä nyöri helpottamassa oikean säätönarun löytämistä pimeässä. Lämpökaulus ja vetoketjun lämpölista estävät lämmön karkailun. Vetoketju on joko oikealla tai vasemmalla, jolloin kaksi pussia voidaan yhdistää. Kompressiosuojapussi.
vaara. Testin käyttökokemusten perusteella annetut lämpötilat pitivät hyvin paikkansa. Kolmen vuodenajan makuupussi on usein liian kuuma lämpiminä kesäöinä. Kaksisuuntainen ja kokopitkä vetoketju helpottaa tuuletuksessa. Pussin paino on tärkeä ominaisuus, kun kaikki vaelluksella tarvittava on kannettava selässä. Untuvamakuupussi on kuitupussia kevyempi ja pakkautuu pienempään tilaan, mutta on arempi kastumiselle, silvuodenajan makuupussi Muuta: sisätasku Hinta: 109 Tähdet: vaellukselle!
lä untuva menettää eristyskykyään kastuttuaan kuitua enemmän. Makuupussin pitää olla sopivan kokoinen, jotta kehon lämpö riittää pitämään sen lämpimänä. Liian pieni ahdistaa ja saa myös hytisemään, sillä keho ottaa pussiin kiinni ja litistää täytettä. Juhannuksen aikaan myydään runsaasti halpoja "festaripusseja". Lämmintä juhannusyötä haastavampiin oloihin pusseja ei kuitenkaan voi suositella, koska niiden eristeenä on vain vanua.
Muuta: yhdistettävä, sisätasku Hinta: 105 Tähdet: melontaretkelle! MILLeT CAMP De BASe 1200 4 testin kallein makuupussi on myös testin ainoa untuvatäytteinen makuupussi. ylellisen tuntuisella pussilla tarkenee kevään ja syksyn pakkasöinäkin ja yhdessä ohuemman sisäpussin kanssa ympäri vuoden. täytteestä 90 prosenttia on korkealaatuista untuvaa ja loput pieniä sulkia, jotka antavat kimmoisuutta ja ilmavuutta. Kesän lämpimimpinä öinä sitä voi käyttää peitteen tapaan. Myös kaksisuuntainen pitkä vetoketju auttaa tuuletuksessa. Makuupussissa on lisäksi lyhyt vetoketju myös toisella sivulla käden läpivientiä varten.
testiPussit: PrisMa KeLjO jyVäsKyLä, Vandernet Oy
Lämpötilasuositus: +7 / +2 / 13 Paino: 1500 g Täyte: Microtherm-microfilamenttikuitu Päällys: duPont tactel ultralite ripstop, vettä hylkivä Käyttötarkoitus: kolmen vuodenajan makuupussi Muuta: sisätasku, yhdistettävä Hinta: 119 Tähdet: vaellukselle! HAnnAH SHeRPA X3 2 anatomisesti muotoiltu kolmen vuodenajan käyttöön tarkoitettu makuupussi vaelluksille ja retkille. Lämpötilasuositus: +3 / 2 / 18 Paino: 1250 g Täyte: Primaloft infinity -kuitu Päällys: 40d 290tnylon r/s wr Käyttötarkoitus: kolmen
MILLeT BAIKAL 750 3 testin pienimmäksi pakkautuva makuupussi sopii mainiosti kesän polkupyörä- ja melontaretkille, sillä testin kevyin makuupussi sujahtaa mukavasti kajakin kannen alle. Vastaavasti makuupussi on ohuin, joten viluisimmat eivät pussilla enää syysöinä pärjää. Lämpötilasuositus: +9 / +5 / 9 Paino: 620 g Täyte: silikonipäällysteinen ontelokuitu Päällys: Polyamidi 40d/255t ripstop Käyttötarkoitus: kesämakuupussi
1
2
3
76 Suomen luonto 15/2012
lukunurkka
Tietopaketti uhanalaisista kasveista
LUONNONkUkkiEN päivää
anatomisesti muotoiltu. ei voi yhdistää. Lämpötilasuositus: 5 / 12 / 30 Paino: 1240 g Täyte: 660g hanhenuntuvaa (90/10) Päällys: PerteX® Microlight Käyttötarkoitus: kolmen vuodenajan makuupussi Muuta: lyhyt vetoketju käden läpivientiä varten, mukana väljä säilytyspussi Hinta: 365 Tähdet: pakkasöihin, palelevalle! ReTKI SLeePwALKeR 5 testin erikoisuus tuo mieleen ohuen pilkkihaalarin, johon on lisätty vetoketjulla avattavat lahkeen- ja hihansuut. Parhaimmillaan "käveltäväksi makuupussiksi" mainostettu haalari on luontokuvaajan toisena pussina, jota voi kesällä käyttää sellaisenaan ja kylmemmillä keleillä paksumman makuupussin sisäpussina, josta ylös kömpiessä kädet on nopeasti käytettävissä ja mukavan lämpimässä. ei sovellu ainoaksi kesäpussiksi. Lämpötilasuositus: +15 / +5 Paino: 1100 g Täyte: puhallettu polymikrokuitu Päällys/sisä: polyesteri Käyttötarkoitus: kesämakuupussi Muuta: "käveltävä makuupussi"
Hinta: 4,90 Tähdet: luontokuvaajalle kakkospussiksi! TReKKeR AIKuISTen 6 MAKuuPuSSI edullisesta mökkipussista puuttuu lämpölista ja -kaulus. Pelkistetty pussi soveltuu mökkikäyttöön ja edulliseksi hätävaraksi lämpimiin kesäöihin. Lämpötilasuositus: +15 / +10 Paino: 950 g Täyte: vanu Päällys: polyesteri Käyttötarkoitus: kesämakuupussi Muuta: Hinta: 10,95 Tähdet: kesämökille! VAuDe nAVAJO 800 7 tuhdissa pussissa tarkenee vielä hallan rajalla, mutta pakkasella jo paleltaa. Pakkauspussista saa kätevän päivärepun. Miellyttävän tuntuinen sisäkangas. isoin pakkauskoko. Lämpötilasuositus: +5 / 0 / 15 Paino: 1650 g Täyte: 2-kerros ontelokuitu Päällys: polyamidi ripstop 40d 260t Käyttötarkoitus: kolmen vuodenajan makuupussi Muuta: pakkauspussista päiväreppu, sisätasku Hinta: 89,90 Tähdet: vaellukselle!
vietetään 17. kesäkuuta. tuhannet suomalaiset osallistuvat silloin yli sadalle kasviretkelle (www.sll.fi/ luonnonkukat). samalla tutustutaan myös uhanalaisiin lajeihin. niitä on luonnossamme 197, joista jokainen esitellään Terhi Ryttärin, Mika Kalliovirran ja Raino Lampisen toimittamassa kirjassa Uhanalaiset kasvit (tammi 2012). Monet tututkin kasvit ovat uhanalaisia. sellainen on vuorijalava, joka harvinaistui peltoraivausten ja sittemmin lehtojen kuusettamisen vuoksi. Metsätalous on myös ehkä kauneimman kämmekkämme, neidonkengän, uhka. itse ihailen pieniä sinipunakukkaisia esikoita, joista ruijanesikkoa näen joka vuosi Perämeren rannalla ja jauhoesikkoa ahvenanmaalla. Molempia uhkaa laidunten umpeenkasvu. Kirja herättää kasvien suojelemisen halun.
aNTTi haLkka
kaikki Euroopan perhosista
pErhOSTEN ySTäviä hemmotellaan taas! Kaikki euroopan ja lähialueiden päiväperhoset esittelevä merkkiteos Butterflies of Britain and Europe julkaistiin viime keväänä. nyt samalta suomalaiselta tekijäryhmältä on ilmestynyt suomeksi Suomen ja Euroopan päiväperhoset. On hämmästyttävää, kuinka paljon tietoa taskukokoiseen no ainakin tilavaan takintaskuun sopivaan oppaaseen on saatu. Kirjassa on esitelty paitsi euroopan lajisto myös lähialueiden, muun muassa Pohjois-afrikan ja Kanariansaarten päiväperhoset. Varsinaisen lajiosuuden 449 lajia on kukin esitelty puolella tai yhdellä sivulla, johon on saatu tiivis teksti ja havainnollinen kuva tuntomerkkinuolituksineen. suomenkielisen nimistön tuoreet muutokset ovat aika hämmentäviä. sinisiivet ovat olleet perhosharrastajille aina sinisiiipiä; nyt niitä olisi opittava kutsumaan sineiksi! esimerkiksi suomessa yleisen ketosinisiiven uusi nimi on ketosini. Kangasperhosen nimi puolestaan on pidentynyt: laji on nykyään vihernopsasiipi; tällä nimenmuutoksella on haettu yhdenmukaisuutta ryhmän muiden lajien, esimerkiksi tuomi- ja jalavanopsasiiven kanssa. tämän kirjauutuuden kanssa on hyvä lähteä mihin tahansa euroopan kolkkaan, kun erityisesti päiväperhoset kiinnostavat.
SEppO parkkiNEN
4
5
6
7
15/2012 Suomen luonto
77
oma ReVIIRI
retkivinkkejä kansallispuistojen vesiin!
Virikkeitä
parhaat veSiretkipaikat!
repovesi on vuoden retkikohde 2012.
vesiluonto kutsuu
Kesällä suomalaiset hakeutuvat vesien äärelle. Jos oma mökkiranta on koluttu tai sitä ei ole, monet kansallispuistomme tarjoavat hienoja retkipaikkoja. Menisikö merelle vai järvelle?
jOhaNNa MEhTOLa
tea KarVinen
Merkkejä majavista ja savotoista
iSOjärvEN raNNOiLLa Kuhmoisissa on jyrkkiä kallioita, kapeita vuonomaisia lahtia ja kanadanmajavia. Majavien puuhailemia patoja on näkyvissä järven rannalla esimerkiksi Kalalahdessa. Puistoon kuuluvan Renusaaren laavu- ja telttailualueelle päästäkseen on oltava oma vesikulkupeli, esimerkiksi kanootti, jonka voi laskea vesille Nokipohjassa. Luutsaaressa on vielä jäljellä pala alueen historiaa, 1833 rakennettu kalapirtti. Metsäsavotat ja uitot ovat olleet Isojärvellä arkipäivää vielä 1950-luvulla ja niistä merkkinä on vanhoja metsäkämppiä. Heretyn kämppä on nykyään puiston pääsisäänkäyntinä ja siellä palvelee opas kesäisin. oppaalta voi vuokrata veneen, jolla voi soudella Kalalahdelta Isojärvelle. www.luontoon.fi/isojärvi
pielisen rantamille
kUULUiSa kOLi on luokiteltu metsäpuistoksi, mutta se tarjoaa myös järvikauneutta. Korkea vaara ukkoKoli kohoaa 253 metrin korkeuteen jär-
BiG jUMp 8.7.
SUNNUNTaiNa 8.7. hypätään puhtaiden vesien puolesta Big Jump. Tempaukseen voi osallistua omalta mökkilaiturilta tai lähiuimarannalta. Lisätietoja www.sll.fi.
Ulko-Tammioon pääsee vuoroaluksilla kotkasta ja haminasta.
Sata saarta ja luotoa
iTäiSEN SUOMENLahdEN kansallispuistoon kuuluu noin sata ulkosaariston saarta ja luotoa. Saarten luonto on pääasiassa karua, mutta esimerkiksi ulko-Tammiossa on rehevää lehtomaisuuttakin. ulko-Tammioon pääsee vuorove-
78 Suomen luonto 15/2012
tea KarVinen
eerO j. LaaManen / VastaVaLO
neellä. Kesäheinäkuun viikonloppuina saarella on vuoroveneen saavuttua opastettu kierros. Myös aivan puiston kupeessa sijaitseviin Tammioon, Kaunissaareen ja Haapasaareen pääsee vuoroaluksilla. Ne liikennöivät Kotkan Sapokasta ja Haminan Tervasaaresta. www.luontoon.fi/itainensuomenlahti www.facebook.com/itainensuomenlahti
venpinnasta, ja sen Ukko-kolin laelta avautuvatkin näkymät huimat näkymät Piepieliselle. liselle, jonka rantaan puisto rajautuu. Kolivaaran monet huiput ovat avokallioita, joten niistä on avara näköala. Puiston pääportti on ukko-Kolilla, jonka läheisyydessä on Luontokeskus ukko ja Sokos Hotel Koli. Pieliseltä katsottuna vaaramaisema näyttää aivan toiselta. Pielisen aalloille voi mennä soutaen tai meloen. Kansallispuistoon kuu-
Muista myös ·Perämeren ·Saaristomeren
kansallispuisto ·Selkämeren kansallispuisto kansallispuisto
luu joitakin saaria, joissa on myös tulentekopaikkoja. www.luontoon.fi/koli
Luonnonrauhaa ja kalliomaalauksia
kOLOvEdELLä on hyvä harjoitella esimerkiksi kanoottiretkeilyä. Lähes koko puistossa on moottoriveneily kielletty ja isot saaret tarjoavat mukavasti tuulen suojaa. Soutuveneen tai kanootin voi laskea vesille Enonkosken Kirkkorannasta tai Käköveden veneenlaskupaikalta. Jos vesikulkupeliä ei ole, pääsee erämaista luontoa ihailemaan Nahkiaissalon noin kolmen kilometrin luontopolulta, joka alkaa Selkälahden parkkipaikalta. Koloveden jylhissä maisemissa voi aistia mannerjäätikön muovaustyön ja useammassakin paikassa on nähtävissä muinaisten eränkävijöiden jälkeensä jättämiä kalliomaalauksia. www.luontoon.fi/kolovesi
saMPO KiVinieMi / VastaVaLO
kolovedellä eivät moottoriveneet pärise.
Suomunjärven hiekkarannat
LiEkSaSSa ja iLOMaNTSiSSa sijaitseva Patvinsuon kansallispuisto on eteläisistä, mantereella olevista kansallispuistoista suurin, hulppeat sata neliökilometriä. Vaikka se onkin suurimmaksi osaksi soita ja metsää, on puiston kätkössä myös Suomunjärvi, jossa on hienot hiekkarannat. Järven rannalla on myös Suomun luontotupa, jonka lähellä on keittokatos ja telttailualue. Alueella on kolme muutakin telttapaikkaa; Lapinniemi, Pokkaniemi ja Virtaniemi. Luontotuvalta lähtee viiden kilometrin Mäntypolku ja puistossa on runsaasti myös muita patikointireittejä. www.luontoon.fi/patvinsuo
juHa-PeKKa järVenPää / VastaVaLO
Erämainen repovesi
vUOdEN rETkikOhTEEkSi tänä vuonna valitussa Repoveden kansallispuistossa retkeilijä voi ihastella jylhiä kalliojyrkänteitä, metsiä sekä kymmeniä kirkkaita järviä ja lampia. Alueen tunnetuimpia nähtävyyksiä ovat olhavanvuori, Mustalammenvuoren näkötorni sekä Lapinsalmen riippusilta. Lapinsalmelta lähtevällä viiden kilometrin Ketunlenkillä retkeilijä pääsee ylittämään riippusillan ja kulkemaan käsikäyttöisellä lossilla. Ketunlenkki sopii hyvin päiväretkikohteeksi myös perheille. www.luontoon.fi/repovesi
Norppia ja Saimaan saaristoa
LiNNaNSaarEN kansallispuisto kattaa suuren osan Saimaaseen kuuluvaa Haukivettä ja siellä arvellaan elelevän noin 60 saimaannorppaa. Puisto on saanut nimensä Linnansaaresta, puiston pääsaaresta, jossa voi matkata sata vuotta taaksepäin tutustumalla nähtävyydeksi kunnostettuun torppaan ja ihastella maisemia Linnavuorelta. Puisto koostuu saarista ja vesialueista, ja sinne kuljetaan vesiteitse Savonlinnan oravista sekä Rantasalmen Porosalmelta, josta lähtevät myös vuoroveneet. Rantasalmella voi tutustua Linnansaaren Luontokeskus oskariin. Puiston liepeillä on monia luontomatkailuyrittäjiä, jotka tarjoavat majoitusta ja venekyytejä. www.luontoon.fi/linnansaari
jussarö, länsiluode kolme
MEriSääSTäkiN TUTUN Jussarön länsiosa kuuluu Tammisaaren saariston kansallispuistoon. Saaren länsiosassa on aarniometsää ja itäosassakin on nähtävää: siellä on merkkejä 1967 lopettaneen rautakaivoksen toiminnasta. Reilun 50 neliökilometrin puisto koostuu sisä- ja ulkosaaristosta merineen. Suurin saarista on sisäsaariston älgö. Saariin ei kulje vuorolauttoja, mutta veneetön pääsee niihin taksiveneellä esimerkiksi Raaseporista. Puisto on suosittu veneily- ja sukelluskohde. Kirkas vesi takaa niin meren elävien kuin laivanhylkyjenkin näkemisen. www.luontoon.fi/tammisaarensaaristo
pulkkilanharjun jylhyyttä.
Linnansaaren kansallispuistossa köllii noin 60 norppaa.
kappale kauneinta Suomea
päijäNTEEN kansallispuistoon ei suinkaan kuulu koko Suomen toiseksi suurin järvi, mutta 15 neliökilometriä sen saaria ja rantoja. Vesialueet on rajattu puiston ulkopuolelle. Silti Etelä-Päijänteellä sijaitseva puisto ulottuu kolmeen kuntaan: Padasjoelle, Asikkalaan ja Sysmään. Tunnetuimpia nähtävyyksiä ovat Pulkkilanharju, Kelventeen harjusaari ja Päijätsalon näköalavuori. Veneetönkin pääsee esimerkiksi Kelventeelle risteilylaivalla Padasjoelta, Vääksystä, Sysmästä tai Kuhmoisista. www.luontoon.fi/paijanne
jOuKO KuOsManen
iLKKa LastuMäKi
Tammisaaren saaristo on sukeltajien paratiisi.
15/2012 Suomen luonto
79
in ava h
im To an iTT
a uT
kirj to
Lic a Ek
N SO rLS
a
oitasi! si ja tarin etä kuvia nto.fi L äh omenluo kirja@su havainto
havaiNTOkirja ON LUkijOidEN OMa LUONTOpaLSTa. jULkaiSTUiSTa kUviSTa MakSaMME paLkkiON. jaa kUvaSi kaNSSaMME!
Minisopuli
"viiME kESäNä
olimme avomieheni ja hänen veljensä kanssa Inarissa kalaretkellä. Satuimme päiväretkillä tapaamaan erilaisia Lapin kulkijoita, yksi niistä oli pieni sopulin poikanen", Veera Puhakka kirjoittaa. "Sain napattua siitä kuvan, ennen kuin se livahti mustikoiden ja sammaleiden joukkoon."
Ves a saL On en
Vee ra PuH aKK a
Styroxsammakot
SaSTaMaLaN styrox-
haahkanpesä pisoaarissa
BENGTSkäriN
taPa ni räsä nen
majakkasaaren haahkat ovat tottuneet ihmisiin. Joni Sundström löysi tämän naaraan toukokuussa hautomasta pisoaarin purujen päällä. "Se sai hoitaa urakkaansa rauhassa."
tehtaan lähellä lempivä sammakkopariskunta on saanut yllensä muovihelmipeitteen. "Styroxia on tehtaan lähettyvillä kaikkialla ja erityisesti nuo "helmet" lentävät tuulen mukana ja niitä kertyy ojiin kerrokseksi", kuvan napannut Vesa Salonen harmittelee. "Takapihallamme on pieni lampi, johon kutevia sammakoita kertyy paljon. Kurnutus lammellamme alkoi tänä keväänä 20. huhtikuuta ja ensimmäiset nuijapäät kuoriutuivat 7. toukokuuta."
ampiaispesä kiertoon
kirjOSiEppONaaraS
rakensi ahkerasti pesäänsä toukokuun puolivälissä heinistä ja kuivista lehdistä. "Vanha ampiaispesä päätyi myös pesää pehmentämään", luontokuvaaja Tapani Räsänen huomasi.
80 Suomen luonto 15/2012
jOni sund strö M
rääkkyLäN Roukalahdesta löytyi
viime kesänä oudonnäköisiä mustikankukkia. Kukat olivat vaalean punertavia, ja niissä oli kerroksittain paljon terälehtiä. Normaalistihan mustikan kukat ovat kellomaiset; terälehdet ovat kasvaneet melkein kärkeen asti yhteen. "Annoin kukille nimen pionimustikka, sillä ne muistuttavat maatiaispioneja", kuvaaja Kauko Salo kertoo. "Kukat jäivät pölyttymättä, eikä niihin siten muodostunut marjojakaan."
ja ri LäyL ön en
Kau KO saLO
pionimustikoita
kaula mutkalla
jari LäyLöNEN sai kuvattua laulujoutsenen, jonka kaula oli ikävästi mutkalla. Rokkakoskenjoen seudulla Hämeenkyrössä lentelevän linnun lento sujui kuitenkin normaalin oloisesti, se kaarteli vähän aikaa ja lensi pois. "Jossakin tapaturmassa se on varmastikin ollut", kuvaaja tuumii.
PeKK a KaPia inen
kuikka iskukoukussa
pEkka kapiaiNEN löysi Etelä-Karjalan Ylijärven kylän Ottojärvestä kuikan iskukoukusta. "Näitä kalastusvälineitähän on edelleen virityksissä lahden poukamissa lintujen pesimäaikanakin", hän pahoittelee.
Suurperhe
TUULa MakkONEN sai
katsella mökkilaiturillaan oleskelevaa isokoskeloperhettä ovenraosta heinäkuussa 2009. "Meillä on sopimus, että ulos ei töytäistä suoraan vaan katsotaan ensin ikkunasta, onko pihalla tai rannalla elämää", hän kirjoittaa. "Muistan tapahtuman kuin eilisen ja toivoisin, että saisin nähdä yhtä iso poikueen tänäkin kesänä."
15/2012 Suomen luonto
tuuL a MaKKOnen
81
@
Osallistu Paras juttu -kisaan!
Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu? Äänestä sähköpostilla parasjuttu@suomenluonto.fi nettisivuilla www.suomenluonto.fi tai postikortilla: suomen Luonto / Paras juttu, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset 22.7.2012 mennessä. Osallistujien kesken arvotaan wsOy:n opaskirjasarja (kasvit, eläinten jäljet, metsien pikkueläimet ja perhoset).
ToimiTTanuT aLicE karLSSON
Mitä mieltä lehdestä? ANNA PALAUTETTA!
lukijakirjeet
Joutsenen vanha nimi kunniaan ehdotan että kookkaan valkoisen vesilinnun, tieteelliseltä nimeltään Cygnus cygnus, ohjeelliseksi suomenkieliseksi nimeksi palautetaan ensi tilassa joutsen nykyisen laulujoutsenen sijalle. joutsen oli kyseisen lintulajin nimenä ainakin enimmissä alan kirjoissa ennen 1950-lukua. Myös runoudessa Kalevalasta Otto Manniseen tämän linnun nimenä on pelkkä joutsen. Muutoksen aiheutti eläinlääkäri ja kirjailija yrjö Kokko kirjoillaan, joista tärkein on Laulujoutsen Ultima Thulen lintu (1950). Kokko ansaitsee lämpimän kiitoksen varhaisena luonnonsuojelun puoltajana. Hänen kirjansa myös pelastivat suomesta miltei sukupuuttoon hävitetyn joutsenen. Kokko käytti rakastamastaan linnusta ruotsin kielestä käännettyä nimitystä laulujoutsen. tämä liittyy hänen romantisoivaan esitystapaansa, joka oli kyllä tehokasta propagandana. Laulujoutsen tuo mieleen tarun kuolevan joutsenen laulusta, ja muuttavien joutsenten komeaa toitotusta voidaan toki sanoa lauluksi, vaikka se on kaukana muusta linnunlaulusta. Valitettavasti suuri yleisö ja myös ornitologit ryhtyivät jäljittelemään Kokkoa: joutsenesta tuli laulujoutsen. ikiajoista suomessa pesineen linnun nimenä ei pitäisi kuitenkaan käyttää aivan nuorta käännöslainaa, kuulostipa se kuinka romanttiselta tahansa. Myös joutsenen alkuperäiseen nimeen liittyvä perinne on näet mieltä kiehtova ja omalla tavallaan romanttinenkin. joutsen on tuhansien vuosien takaa juontuva suomalaisugrilainen sana, eri muodoissaan yhteinen suomen kielelle ja muun muassa Volgan suomalaisten kansojen marien ja mordvalaisten, jopa niin kaukaisen sukukansan kuin mansien eli vogulien kielille.
PARHAAT JuTuT SuOMen LuOnTO 4/2012
1. Palsasuo elää 2. Kiitos Talvivaara! 3. Vormsin eloisat laitumet Mirka Autio Lahdesta voitti risto ihamuotilan kirjan 300 kasvia suomen luonnossa (Otava). Onnittelut! Lukijoilta: Palsasuo elää Liikun paljon pienillä karpalosoilla, joten oli mielenkiintoisaa luettavaa kuvien kera, minkälaista suo voi myös olla.
riiTTa karjaLaiNEN riihiMäki
Kiitos Talvivaara! Kiinnostava, rehellinen kirjoitus asioista totuus jota ei ole paljoa käsitelty julkisuudessa. Kiitos kirjoittajalle!
MarjaTTa hiETa, SEiNäjOki
Vormsin eloisat laitumet Vaihteeksi virkistävän erilainen juttu! Mielenkiintoista lukea eläinten ja kasvien yhteiselosta. Ja ihailtavan hienoa toimintaa elämän ja luonnon puolesta.
pirkkO LUNdqviST, järvENpää
Kivikautta eläneet esivanhempamme, joita asui jo noin 7000 vuotta sitten äänisen rannoilta suomen metsäalueelle saakka, arvostivat joutsenta varhain keväällä palaavana lintuna, joka toi sanoman luonnon ja ihmisen vapautumisesta talven kahleista. arkeologit ovat todenneet, että nämä esivanhempamme tunsivat Kalevalaankin päässeen myytin sotkasta, joka munii alkumeressä uiskentelevan vedenemon polven päähän. Kun muna putoaa ja särkyy, siitä syntyvät maa ja taivas. toisessa myytissä taas joutsen kaivaa alkumeren pohjamudasta maailmankaikkeuden aineet. tästä tarusta johtuvissa kuvissa joutsenen kaula on hyvin pitkä, jotta se ulottuisi merenpohjaan. tällaisista myyteistä johtui, että joutsen oli pyhä lintu, joka esiintyy monissa aunuksen ja suomen esihistoriallisissa kalliopiirroksissa ja -maalauksissa. sen pyhyys säilyi ainakin Vienan Karjalassa myöhäisiin aikoihin. ikivanhaa perinnettä olisi täysi syy kunnioittaa käyttämällä joutsenesta (Cygnus cygnus) alkuperäistä suomalaista nimeä. selvää nimisysteemiä arvostava biologi voi huomauttaa, että on tärkeää osoittaa suomeksikin, onko kyseessä Cygnus cygnus vai C. olor, kyhmyjoutsen. Variksen nimeä ei ole kuitenkaan muutettu harmaavarikseksi, vaikka suomessakin pesii myös mustavaris. Peippo on peippo, vaikka maassa esiintyvät myös järripeippo ja viherpeippo. Varpusenkin nimi on ennallaan pikkuvarpusen, punavarpusen ja nokkavarpusen olemassaolosta huolimatta. Lintujen harrastajat eivät sekoaisi siitäkään, että Cygnus cygnus saisi takaisin nimensä joutsen, vaikka sillä on serkut pikkujoutsen ja kyhmyjoutsen.
pENTTi virraNkOSki hiSTOriaN prOfESSOri TUrUSSa 19631992 LiNTUMiES 11-vUOTiaaSTa
ERÄ- ja LUONTOMATKAILUA Sotkamon Hiidenportissa!
www.eramatkailu.fi
palaute@suomenluonto.fi
Mitä mieltä lehdestä? ANNA PALAUTETTA! www.suomenluonto.fi
Termit tutuiksi Haluan kiittää asiantuntevasta ja silmiä avaavasta lehdestänne. Olen täysin kaupunkilainen luontoharrastaja, en vaella, en tunne lintuja, perhosia tai kasveja kovinkaan hyvin. Luonto-lehden välityksellä koen kuitenkin paljon elämyksiä, vaikka pakokaasun pöllytyksen keskellä asunkin. Lehti kiinnostaa ja innostaa, syksyisillä sieniretkillä tiedän aina rippusen enemmän luonnon tapahtumista. syy, miksi nyt haluan antaa myös kritiikkiä, johtuu toukokuussa ilmestyneen lehtenne (Suomen Luonto 4/2012) palsasuoartikkelista. juttu ja kuvitus ovat erittäin asiantuntevasti tehtyjä. Kaipaisin kuitenkin artikkelin yhteyteen meille vähemmän asiaan perehtyneille ja alan amatööreille infolaatikkoa, missä lyhyesti avattaisiin artikkelissa olevia sanoja ja asioita. asiayhteyksissään osa vieraista sanoista selviää, osa arvaamalla ja osa jää arvoitukseksi. skaidi, vadda, kammi, jääja turvelinssi ovat esimerkkejä, joista olisin halunnut saada pienen avauksen. Lehti on varmasti ammattilaisten ja aktiiviharrastajien tärkeä foorumi, mutta uskon, että kaltaisiani, alaa hyvin tuntemattomia lukijoita on myös paljon. artikkeleiden rakenteeseen tai laatuun en puuttuisi, haluaisin vain selventävän osion, missä avattaisiin vieraampia termejä.
LUkija hELSiNGiSTä
men sanaa, minulla ei tosiasiassa ollut myöskään sanallista kykyä tunturiluonnon täsmälliseen ja tarkkaan kuvailuun, sanat loppuivat havumetsän rajalle. Monet saamen sanat eivät liioin selity yhdellä suomen sanalla. skaidi (lausutaan skaiti) = (utsjoella) syvien jokilaaksojen väliin jäävä ylätasanko, käytännössä myös erämaa, kaira, koska asutus on isojen jokien puita kasvavissa laaksoissa. Vadda (lausutaan vatta) voitaisiin suomentaa vaikka vaaraksi. utsjoella tyypillisesti puuton, matala tunturikohouma skaidissa, pitkänomainen matala puuton selänne puolestaan on gielas. tieva (dievva) on jääkauden synnyttämä hiekkakumpu, jossa normaalioloissa on ohut pintamaa. Kammi on perinteinen asumus, kämpänkorvike tunturissa. se on ladottu turpeesta tai pintamaasta tunturikoivun rungoista kyhätyn kehikon päälle. Kammit eivät ole niin sidoksissa neliömuotoon kuin hirsituvat. jäälinssi = palsasuolla turpeeseen kasvaa vähän linssimäinen ikijää, jossa on suomessa yleensä pelkästään suoturvetta, varsinaisella tundralla usein myös kivennäismaan hiekkaa ja moreenia. turvelinssi on tässä ihan sama." n
Ajattele ympäristöä,
Vo im a a m e t s ä s t ä!
VAIHDA METSÄVOIMAAN
Tee sopimus verkkosivuillamme: www.lappeenrannanenergia.fi tai
NORJA ALBANIA NEPAL TURKKI ESPANJA
Tarkennuksia Suomen Luonnossa 4/2012 julkaistussa jutussa Kiitos Talvivaara! mainittu Heikki Kovalainen ei ollut kaivoksen ensimmäinen vaan toinen ympäristöpäällikkö. n Aura Koiviston artikkelissa Vormsin eloisat laitumet (sL 4/12) sivun 60 kuvassa mies ja hevonen eivät suinkaan ole äestämässä vaan kyntämässä.
LEO SaLO pOri
Skaidi ja vadda Kiitos palautteesta, olette aivan oikeassa, hyvä lukija. termien selventäminen on tärkeää ja viime kädessä toimituksen asia. Halusimme kuitenkin kuulla, miten artikkelin kirjoittaja Jorma Luhta Lapin sanat avaa. ja näin hän vastaa: "niin kauan kun en osannut saa-
Tykkää meistä myös facebookissa!
www.facebook.com/ suomenluonto
Luonnon rauhaa luonnossa liikkujalle!
p. 0500 209 630, www.tunturikeimio.fi, MUONIO
vaellusmatkoja
kysy LuOnnOSTA
aSiantuntijat vaStaavat
ToimiTTanuT aLicE karLSSON
aSiantuntijat vaStaavat
geOrg FagerLund / VastaVaLO
LÄHeTÄ OMA KySyMyKSeSI! Postita kirje tai kortti osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki tai sähköpostia: kysyluonnosta@suomenluonto.fi. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. aiheina kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia sekä evoluutio ja fossiilit.
Miksi kärpäset lentävät päin ikkunaa?
Olen usein kuistilla istuessani huomannut, että kärpäset lentävät kovaa vauhtia päin ikkunaa. Käsittääkseni kärpäsen silmät kattavat aika suuren alueen sen päästä. Eikö silmille käy mitenkään vaikka kärpänen törmää suoraan joustamattomaan pintaan?
ilmiö johtuu siitä, että kärpäset ja useimmat muutkin hyönteiset suunnistautuvat valoa kohti yrittäessään päästä suljetusta tilasta pois. ikkunaruutu siis katkaisee niiden lentoreitin ulos. Hyönteisillähän on ulkoinen tukiranka, kitiinikuori, jonka sisällä vallitsee varmaankin kohtalainen ruumiinnesteen, hemolymfan, ylipaine. Hyönteinen ei siis mene rysäyksessä rikki, eikä kitiini myöskään helposti painu kuprulle. Verkkosilmien pinta on osa kitiinikuorta eikä vahingoitu helposti. siitä ei ole tietoa, näkeekö kärpänen ehkä "tähtiä" törmäyksessä. ainahan ne jatkavat muutaman sekunnin murto-osan kuluttua lentoaan.
kaUri MikkOLa
Hyönteiset kuten kuvan paarma lentävät ikkunaan pyrkiessään kohti valoa.
Mutta olisiko sen saanut poimia? Sientä kuvattiin hyvin harvinaiseksi. lastamaisten, kiharaisten liuskojensa perusteella. se on kaikkialla harvalukuinen, vaikka ei suorastaan harvinaisuus. se kasvaa yksittäin, enintään pari kolme samassa paikassa. Laji esiintyy etelästä Pohjois-Pohjanmaalle asti suurten mäntyjen juurella, joiden lahottaja se on. se aiheuttaa ruskolahoa. Kurttusieni voi kasvaa metrin levyiseksi ja usean kilon (jopa toistakymmentä kiloa) painoiseksi ja on yleensä sieninäyttelyiden ihmetelty kummajainen. ranskasta on löydetty jopa 30 kilon painoinen möhkäle. sieni ei ole rauhoitettu, joten mikään ei estä kokeilemasta sitä ruokasienenä. Vanhat itiöemät kannattaa kuitenkin jättää paikalleen levittämään itiöitä. erinomaisen makuinen se onkin, lisäksi varsin helppo käsiteltävä. Käy paistettavaksi sellaisenaan. ainoa ongelma ovat liuskojen väliin tunkeutuvat neulaset ja muu roska, joita voi olla työläs poistaa. Kannattaakin pilkkoa sieni useampaan osaan ja huuhdella juoksevan veden alla.
Kurttusieni on helppo tuntea omintakeisesta ulkonäöstään. Haarakkaista se eroaa
kurttusieni
kurttusieni sopii ruuanlaittoonkin
Löysin Helsingin läheltä barokkiperuukkia muistuttavan kurttusienen. Sen sanottiin sienikirjoissa olevan loistava ruokasieni, ja olihan se omalaatuinen ainakin.
84 Suomen luonto 15/2012
Matti aiKiO
vastaajina tässä numerossa:
MATTI HeLMInen nisäkkäät
KAuRI MIKKOLA selkärangattomat, matelijat ja sammakkoeläimet
LASSe KOSOnen sienet
SePPO VuOKKO Kasvit
SePPO VuOLAnTO Linnut
jokeen liittyvän kosteikon matalissa lahdissa. Liittyykö kasvi jotenkin veden laadun huonontumiseen ja onko odotettavissa sen runsastuminen kiusaksi asti?
Vesikasvien
Kurttusieni säilyy hyvin, ja sitä voi säilyttää jääkaapissa parikin viikkoa. Onkin todettu, että siinä on homeita torjuvaa yhdistettä. tutkimuksissa sen on todettu voivan torjua jopa syöpäsolujen kasvua, joten lajiin on kiinnitetty suurta huomiota lääketieteellisessä mielessä. sienessä on miellyttävä, "kenkäkaupan" haju. Lajia on epäilty milloin lahottajaksi, milloin loiseksi. ilmeisesti se on molempia, koska sienen löytää useimmiten elävän männyn juurelta. toisaalta se voi kasvaa myös kuolleen männyn tyvellä tai jopa vanhan kannon vierestä, mikä viittaa lahotukseen.
LaSSE kOSONEN
tunnistaminen ei ole aina helppoa luonnossakaan, saati sitten kuvasta. tässä näkyy kuitenkin hyvin kasvin tuuheus ja tanakka olemus: siis karvalehti. Vaikka nimi synnyttää mielikuvan hennoista lehdistä, liuskaiset lehdet ovat miltei rustomaisen jäykät ja törröttävät tanakasti sivullepäin silloinkin, kun kasvin nostaa vedestä. Hiukan samannäköiset ärviät ovat hennompia ja harsumpia, ja isovesiherneellä on hennoissa lehdissään pyyntirakkuloita. Karvalehden kukat ovat lehtihangoissa ja huomaamattoman pieniä. tankeakarvalehteä kasvaa lähes koko maassa siellä täällä. Pohjoisimpia kasvupaikkoja Kittilän järvissä on pidetty tuhansien vuosien takaiselta lämpökaudelta peräisin olevina relikteinä. Karvalehti menestyy ravinteisissa, mutta melko kirkkaissa järvissä, jokisuvannoissa ja murtovesilahdissa. jos ravinteita on niin paljon, että levät värjäävät veden vihreäksi, karvalehti ja muut uposkasvit kärsivät ja lopulta menehtyvät.
tankeakarvalehti on viime vuosikymmeninä runsastunut. siihen kiinnitetään huomiota silloin, kun kasvustot tuuhettuvat ja tukkivat valkamia ja veneväyliä. aina ei voi edes tietää, onko esiintymä uusi, kaukolevinnän tulosta, vai onko karvalehti kasvanut paikalla pitkään, mutta jäänyt niukkuutensa vuoksi huomaamatta. Massaesiintymiä on viime vuosina ollut muun muassa turun Littoistenjärvessä, tuusulanjärvessä ja joutsansalmessa. usein häiritsevän runsas kasvu jää tilapäiseksi yhteen tai muutamaan kesään. sitten kasvi niukentuu huomaamattomaan mutta tärkeään rooliin, kalanpoikasten suojaksi yhtenä uposkasvina muiden joukossa. samalla tavoin vaihtelee vuodesta toiseen eräiden muidenkin vesikasvien kuten vesiruton ja järvisätkimen runsaus.
SEppO vUOkkO
Ukkoetanoiden parittelu
Kuvasin Kuhmoisissa ukkoetanoiden parittelua tutustumisvaiheesta erilleen lähtöön saakka. Koko tapaus kesti noin 45 minuuttia. Aluksi ulos tulevat noin
satu PyöräLä
karvalehti uusissa vesissä
Uusi kasvi ilmaantui Joroisjokeen muutama vuosi sitten. Nyt kasvia on
karvalehtiä joroisjoessa.
15/2012 Suomen luonto
85
kysy LuOnnOSTA
aSiantuntijat vaStaavat
aSiantuntijat vaStaavat 68-senttiset pötkylät olivat valkoisia, ja jossain vaiheessa väri muuttui vaalean siniseksi. Tapahtuiko siinä hedelmöitys? Munivatko molemmat etanat vaiko vain toinen? solut. siinä tapahtuu miltei koko eläinmaailmassa tärkeä ja luonteenomainen geenien vaihto. ukkoetana on väreiltään hyvin vaihteleva. Vaaleassa ääripäässä ovat albinistiset, valkeahkot yksilöt, joita on vallitsevana muotona eräällä Helsingin itäpuolen saarella. Kuvassa vasemmalla oleva yksilö taas on tummimmasta päästä, kun selän laikut miltei sulautuvat tummaan pohjaväriin. Oikealla oleva on erityisen kontrastinen, mutta vaalea selkäjuova erottuu vielä. Paras lajintuntomerkki on alla, sillä jalka on kolmiraitainen, keskeltä pitkittäin vaalea ja reunoilta musta. ukkoetanaa ei kannata ottaa käteen, sillä sen jalan tuottamaa limaa on todella vaikea saada harjatuksi pois käsistä. etikalla se varmaankin irtoaa. Pelätty puutarhatuholainen, espanjansiruetana, on aivan erinäköinen, yksivärisen punaruskea, pinnaltaan uurteinen. se ei ole sen enempää "tappajaetana" kuin, että siruetanoiden nähdään usein syövän autojen liiskaamia lajitovereitaan. Maarianhaminassa on jouduttu pistämään myskisorsat syömään espanjansiruetanat pois puutarhoista. ahvenanmaalla esiintyy lisäksi harvinaisena musta siruetanalaji, jonka ei tiedetä tehneen tuhoja.
kaUri MikkOLa
Kun viikon päästä palasin mökille, munista ei näkynyt kuorenpalastakaan. Olisiko valkohäntäkauris syönyt munat?
Kauris lienee enemmän kiinnostunut pesää ympäröivästä ruohikosta kuin munista. se ei pystyisi ottamaan sorsan munia pesästä ehjinä, jos sattuisi sellaista yrittämään. enkä edes usko, että se yrittää. sorsan pesämättään heinä riittää kauriille. Pesärosvoukseen syyllinen on siis varis. se varmaankin rikkoo munia, minkä jälkeen esimerkiksi minkki haistaa pesän ja vie loput munat ja kuoret suussaan vikkelästi omiin kätköihinsä ilman, että tapahtuma tallentuu kameraan.
SEppO vUOLaNTO
Ukkoetanat parittelevat.
eerO KarjaLainen
Näinkö vesikkoperheen?
törmäsin metsässä luultavasti minkkiperheeseen Kajaanista noin 40 kilometriä etelään. Perheeseen kuuluivat emo ja viisi pentua, joilla kaikilla oli ylähuuli valkea. Olisiko mahdollista että näkemäni eläimet olisivatkin vesikoita? Emo oli aika pieni, noin 30-senttinen.
Lukija on päässyt todistamaan harvoin
nähtävää yöllistä näytelmää. Kuvasta voisi kuvitella, että ukkoetanat ovat vaikkapa pensaskotilon kimpussa. ukkoetanat kuitenkin syövät sienirihmastoa, varsinkin lahottajasieniä, eivätkä ne tarvitse kalkkiakaan, kun niillä ei itsellään ole kuorta. ukkoetanoista ei ole ihmiselle haittaa. tämä suurin etanamme on yksi luontomme hienoja ilmiöitä. ukkoetanalla on monien etanoiden ja kotiloiden tapaan siitä erikoinen sukuelämä, että yksilöt ovat hermafrodiitteja, siis kullakin niistä on molempien sukupuolten sukuelimet. Parittelua edeltää tavallisesti selvä soidinvaihe, jonka merkityksenä on kumppanin lajin varmistaminen. ilmeisesti takana keskellä oleva yksilö on puristanut ulos koiraselimensä, peniksen, ja siitä alkaa hitaasti etenevä lisääntymisnäytelmä. tavallisesti osanottajia on kaksi, ja siinäkin on monimutkaisuutta, kun on kahdet koiras- ja kahdet naaraselimet, mutta on vaikea kuvitella, mitä tapahtuu, kun pelissä ovat vielä yhdet koiras- ja yhdet naaraselimet. Voi olla, että ylimääräinen yksilö, kenties vasemmanpuoleinen, sivulta tullut, jää koko toimituksesta sivuun. ukkoetanan penis on valtava, osittain kierteinen. Kumpikin yksilö työntää koiraselimensä vastapuolen naaraselimeen, ja molemmat saavat vastapuolen koirassuku-
Söikö valkohäntäkauris sorsan munat?
Heinäsorsa oli tehnyt pesän mökkirantaan, mutta hylkäsi sen munineen. Asensin riistakameran tarkkailemaan pesää, ja heti seuraavana yönä siihen tallentui valkohäntäkauris. Vasta neljän päivän kuluttua pesällä näytti liikkuvan varis.
Kysyjä on kiinnittänyt huomiota aivan oikeaan tuntomerkkiin, jonka perusteella on maastossakin mahdollista erottaa vesikko lähisukuisesta minkistä. Maastohavaintoihin liittyy kuitenkin paljon erilaisia virhemahdollisuuksia. tämä koskee erityisesti vesikkoa, josta ei suomessa ole tehty moniin vuosiin yhtään uutta luotettavaa havaintoa. niinpä maamme eläimistöä koskevissa uhanalaistarkasteluissa vesikko on katsottu meiltä kokonaan hävinneeksi lajiksi.
anssi rantanen
riistakamera tallensi sorsan pesällä kauriin ja variksen.
86 Suomen luonto 15/2012
PauLa MiKKOnen / cartina, KuVattu KOrKeasaaressa
Vesikko on hävinnyt Suomen luonnosta sukupuuttoon.
tulkintaa tukee erityisesti se, että minkin pyynti on meillä yleistä, mutta jopa 60 000 yksilön vuotuisessa minkkisaaliissa ei ole ilmennyt ainakaan tiettävästi ainuttakaan vesikkoa. Pyyntiin on osallistunut jopa yli 20 000 minkinpyytäjää. Onkin uskottavaa, että edes joku heistä olisi kiinnittänyt huomiota poikkeavaan yksilöön saaliin joukossa, ja vesikkonäyte olisi näin saatu museoiden kokoelmiin. edellä esitetyn perusteella pidän erittäin epätodennäköisenä, että kysyjän havaitsemat nuoret näätäeläimet olisivat olleet vesikoita. epätodennäköinen ei kuitenkaan merkitse samaa kuin "mahdoton"!
MaTTi hELMiNEN
kasvi. Kukinto on hiukan samanlainen kuin piharatamolla. Mikä se on?
Kasvi on hapro, yksi arktisten kansojen
Lapin villi vihannes
Näätämöjoella retkeillessämme huomiota on kiinnittänyt karussa rantakivikossa kasvava kaunislehtinen
perinteisistä vihanneksista. tundralla vihannesten tarjonta ja käyttö on ollut melko vähäistä, mutta olennaista: sillä torjuttiin cvitamiinin puutteesta johtuvaa keripukkia. Hapro kuuluu tatarkasveihin, samaan heimoon kuin suolaheinät, ja lehtien hapan
makukin on samanlainen. Hapron lehtiä voi syödä sellaisenaan. Hapattamalla tai poronmaitoon sekoitettuina niitä on voitu säilöä talveenkin. Vaikka joen ranta on kivikkoinen, se ei ole joka suhteessa karu. ravinteita voi olla niukasti, mutta maa ei ole kovin hapan. Hapanta humusta hapro karttaa kuten monet muutkin tunturikasvit. jokitörmiltä, erityisesti koskipaikoilta, missä tulvat pitävät maan niukkakasvisena, voi tavata muitakin tunturikasveja kuten pikkutervakon ja tunturikurjenherneen. tuntureilla haproa kasvaa purojen varsilla, lumimailla ja routivilla, kivikkoisilla rinnemailla. eteläisimmiltä tuntureilta se puuttuu tai on harvinainen, mutta enontekiön, inarin ja utsjoen tuntureilta sen löytää helposti sopivilta paikoilta. niin runsas hapro ei ole, että sitä olisi syytä ihan ruoaksi kerätä, mutta lehtiä sopii toki maistella virkistävänä vaelluksen välipalana.
SEppO vUOkkO
sari FagerLund-tOrssOnen
15/2012 Suomen luonto
87
Suomalaisten metsät museoelämyksiä Lustossa
uu
kysy LuOnnOSTA
aSiantuntijat vaStaavat
aksu n
a haap
:P
S ir k k a
www.lusto.fi Punkaharju
anna HirVOnen
88 Suomen luonto 15/2012
el a
n ta ik a p
p
iir i
Minkä pesä?
Huomasimme kesäpaikkamme vanhassa ladossa oudon pesän toukokuun alussa. Se sijaitsee katonrajassa ja se on tehty risuista ja sammaleesta. Risuja on myös lattialla. Lato on suljettu, mutta seinissä on rakosia. Mistä eläimestä voisi olla kyse?
naakka on hyvä vaihtoehto ja itse asiassa ainoa! Lintu lienee kuitenkin luopunut pesintäyrityksestä. Paikka on mitä ilmeisimmin osoittautunut huonoksi, koska osa aineksista on pudonnut alas.
SEppO vUOLaNTO
u Mu
r
Suomen Luonnon tilausasioissa Sinua palvelee
Tilaajapalvelu Kotkankatu 9, 00510 Helsinki, p. (09) 2280 8210 (kello 915) tilaajapalvelu@sll.fi, www.suomenluonto.fi
Tilaushinnat Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 73 euroa, kestotilaus 64,50 euroa. ulkomaantilauksiin tulee postituslisä: Eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa. Luonnonsuojeluliiton jäsenille ja Ykkösbonuksen norppakorttilaisille määräaikaistilaus 64,50 euroa ja kestotilaus 57 euroa. Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 40 euroa.
Tilauksen tai osoitteenmuutoksen voit tehdä myös oheisella palvelukortilla.
Kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Irtonumero 8,5 euroa. Myynti Rautakirjan lehtipisteissä.
pähkinöitä
Kristina aL-ZaLiMi / cartina
TiLaUSaSiaT iNTErNETiSSä: www.SUOMENLUONTO.fi voit maksaa tilauksesi e-laskulla tee sopimus verkkopankissasi!
1. Montako piikkiä siilillä on vähintään a) 1500, b) 5000, c) 15 000? 2. Kuinka kauan siili on kuulunut Suomen lajistoon? 3. Onko Itämeren suolapitoisuus kasvamassa vai vähenemässä? 4. Onko kiljuhanhikantamme elpymässä vai taantumassa? 5. Kuinka paljon keskimäärin yksi mustikka painaa? 6. Kuinka monta porrasta on Saanalle nousevissa rappusissa? 7. Mikä maailman pohjoisin kukkakasvi kasvaa Kilpisjärvellä? 8. Kuinka monta rekisteröityä hevosta Suomessa on? 9. Kuinka monta hyttyslajia Suomessa elää? 10. Mitkä marjat kuvissa kukkivat?
SUOMEN LUONNON TiLaUS/OSOiTTEENMUUTOS
Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2012.
Määräaikaistilaus 12 kk (73 ) Määräaikaistilaus 6 kk (40 )
Kestotilaus 12 kk (64,50 ) olen SLL:n jäsen (kestotilaus 57 , määräaikainen 64,50 ).
Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun.
Teen osoitteenmuutoksen. Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___ 2012. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): ...................................................................................................................................
Lähettäjä
Allekirjoitus: ....................................................................................................................... Nimi: ................................................................................................................................... osoite: ................................................................................................................................ Postinumero ja paikkakunta: ........................................................................................... Puhelin (myös suuntanumero): ....................................................................................... YkkösBonuksen Norppa-kortin numero .........................................................................
Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu
Suomen luonnonsuojeluliitto
vastauslähetys
Tunnus 5009174 00003 VASTAuSLäHETYS
SUOMEN LUONNON LahjaTiLaUS
A B C
Tilaan Suomen Luonnon vuosikerran lahjaksi alle merkitsemälleni henkilölle alkaen ___/___ 2012. Lahjatilaus on määräaikainen.
Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun.
KuVat reijO saLMinen ja tiMO nieMinen / KuVaLiiteri
4. Kiljuhanhikanta on hitaasti elpymässä.
3. itämeren suolapitoisuus vähenee.
2. Vasta reilut sata vuotta.
1. siilillä on vähintään noin 5000 piikkiä.
7. jääleinikki.
6. saanalle on 740 porrasta.
5. Mustikka painaa keskimäärin 0,35 grammaa.
8. rekisteröityjä hevosia on 80 000.
10. A) mustikka, B) juolukka, C) sianpuolukka. 9. noin 40 hyttyslajia.
Lahjan antaja (laskutusosoite):
Allekirjoitus: ...................................................................................................................... Nimi: .................................................................................................................................... osoite: ............................................................................................................................... Postinumero ja paikkakunta: .......................................................................................... Puhelin (myös suuntanumero): ...................................................................................... YkkösBonuksen Norppa-kortin numero ........................................................................
Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu
Suomen luonnonsuojeluliitto
vastauslähetys
Lahjan saaja:
Nimi: .................................................................................................................................... osoite: ............................................................................................................................... Postinumero ja paikkakunta: ..........................................................................................
Tunnus 5009174 00003 VASTAuSLäHETYS
15/2012 Suomen luonto
89
jOUNi iSSakaiNEN
Sarjassa tarkastellaan luonnon ilmiöitä mikrotasolla. Osa 5/10
Pienestä kiinni
P-g wiKströM / KuVaLiiteri
i
sopivan kokoinen
son marketin edessä on kuralätäkkö. Alle millin pituinen rataseläin ui vedessä ja penkoo rapakon pohjaa kuin rotta jauhokaappia. Otus kurkottelee vilkkaasti, tekee välillä kuperkeikan ja jatkaa uuteen suuntaan. Partakiehkurat vispaavat kuin potkurit. Ne imevät ruokaa sisään ja kuljettavat eläintä eteenpäin. Ostoskeskus julistaa suuruuden ekonomiaa: mitä isompi tehdas, kunta tai valtio on, sen halvempaa ja tehokkaampaa kaikki on. Ja mitä halvempaa ja tehokkaampaa kaikki on, sen parempi juttu.
k
s
ertooko luonto suuruuden hyödyistä? Onko iso yksikkö pientä parempi? Eläinten laumoissa jäsenten luku ei ole vakiintunut. Kalaparvi muuttaa kokoaan, mutta siinäkin ryhmäkoolla on rajansa. Suuruudesta on etua vain, jos lauma toimii ja voi hyvin. Mehiläisen perhe on suurempi kuin leijonan, mutta kummankaan ihanneluku ei ole ääretön. Kysytäänpä sitten mikrobien laumoilta. Niillä on pitempi kokemus. Yksi eläin tai kasvi on mikrobiparvi: lauma soluja, joilla on yhteinen perimä ja yhteinen tehtävä. Miten suuruuden ekonomia toimii niissä? Yksilön solumäärä on vaikuttanut lajien menestykseen vaikkapa kirahvin pitempänä kaulana mutta itseisarvo se ei ole ollut. Monet pienet eliöt ovat menestyneet kauemmin kuin suuret.
olulaumojen taloudessa pätevät vuorovaikutus, oikeat mittasuhteet ja luottamus. Kehon solut kuuntelevat toisiaan ja säätävät itseään sen mukaan. Suu ja sydän ovat toisiinsa ja ympäristöön nähden sopivan kokoisia. Jokainen ruumiinosa voi myös luottaa solulaumansa muihin jäseniin. Lihassolut kuljettavat vatsaa ja vatsan solut ruokkivat lihaksia, kunnes kuolema ne erottaa. Rataseläin vispaa sutiparrallaan vastavirtaan: se toteuttaa pienuuden ekonomiaa. Jo kymmeniä vuosimiljoonia sitten sen solut kokoontuivat sille sopivaksi ryhmäksi. Lajin kaikissa yksilöissä on sittemmin ollut yhtä monta solua, noin tuhat kappaletta. Dinosauruksia ja apinoita on tullut, paisunut ja mennyt. Pieni rataseläin heittää kuperkeikan ja penkoo pohjasta jo uutta kohtaa. n
rataseläimillä (levänauhan alla) on vakiona pysyvä solumäärä. Ne menestyvät pienissäkin lätäköissä.
15/2012 90 Suomen luonto 12/2012
6/2012 ilmestyy 17. elokuuta
kesä kettujen seurassa
luontokuvaaja heikki Willamo tarkkaili tiiviisti kettuperheen elämää monta viikkoa.
heiKKi Willamo
Monimuotoinen suppilovahvero Karpalo tutkitusti terveellinen Hämeen Kukkialla kasvaa salaperäinen ormio
12/2011 Suomen luonto
91
Palautusviikko 201233
767095-1205
on yhteiskunnallinen aikakauslehti, joka kytee ja hiillostaa.
tilaa netissä: www.vihrealanka.fi/tilaa tai postita tilauskortti!
Tilaa nyt!
Tilaan Vihreän Langan:
Kestotilaus 60 / vuosi Kestotilaus (opisk,työtön, eläk) 45 / vuosi
NIMI OSOITE PUHELINNUMERO SÄHKÖPOSTI ALLEKIRJOITUS
POSTIMAKSU MAKSETTU Syksyn lehdet 10 numeroa 19 Vuositilaus 12 kk / 85
Vihreä Lanka Oy
Tunnus 50003550 00003 Vastauslähetys