No 4 19.4.2023 • 59. VUOSIKERTA WWW.TANOTORVI.FI JULKAISIJA KAARELA-SEURA RY KAIKKI PARTURI-KAMPAAMOPALVELUT AMMATTITAIDOLLA KOKO PERHEELLE Soita tai varaa aika netissä 24/7 Meiltä myös Kevin.Murphy -tuotteet. TERVETULOA ! Salon Klipsi Kaari | Kantelettarentie 1 (Sokos) puh. 040 755 2580 | www.salonklipsi.fi AVOINNA ma-ke 10-18, to-pe 10-20, la 10-18 PERINTEINEN ÄITIENPÄIVÄBRUNSSI Löydät menun kotisivuiltamme www.kantsunsavel.fi Varaukset ja tiedustelut info@kantsunsavel.fi Laulukujalla, Kannelmäessä www.kantsunsavel.fi kantsunsavel SOITA JA VARAA AIKA 050 4677 229 Valmistamme käsityönä Valmistamme käsityönä uudet hammasproteesit uudet hammasproteesit Proteesien korjaukset ja pohjaukset Proteesien korjaukset ja pohjaukset EHT hammasproteesien asiantuntija EHT hammasproteesien asiantuntija Lounaskahvila Pöytäliinassa vapun kunniaksi myynnissä simaa ja munkkeja 24.-29.4! Kotitekoista simaa ja kuohkeiksi leivottuja munkkeja (vege) voi ostaa Lounaskahvila Pöytäliinasta, joko lounaan yhteydessä klo 10.30-13.30 tai kahvilan aukiollessa (klo 10-16 + tapahtumien aikaan). Tervetuloa herkuttelemaan! Lounaskahvila Pöytäliina Kanneltalo, Klaneettitie 5, 00420 Helsinki P. 045 2735352 Tinatie 5, 00440 Hki | p. 045 220 9888 Muista äitiä hyvinvoinnilla! Meiltä saat mm seuraavat hoidot: klassinen-, urheilu-, kuumakivi-, imukuppija intialainen päähieronta. Lisäksi osteopaatin ja fysioterapeutin palvelut sekä Haagan Jalkaterapiasta jalkojenhoidot. Laskimme hierontasarjakorttien hintoja huhtikuussa! www.haaganhieronta.com Suosituimmat äitienpäivälahjat kätevästi suoraan verkosta sähköpostiin tai noudettuna perinteisenä lahjakorttina! Katso erikoistarjouksemme verkkosivultamme tai some-kanavista. Ladies First Big Band 30 vuotta Tarja Ruohosen selviytymistarina Kuva Klaus Salkola
2 19.4.2023 Su 28.5. klo 11.00-18.00 Kartanonhaassa Kannelmäen ja Malminkartanon välisellä jokialueella MARKKINAPAIKAT VUOKRATTAVANA Tiedustelut: Jauri Varvikko, puh. 040-512 5105 kaarelaseura@gmail.com • Musiikkia • Markkinatori • Arpajaiset • Kirpputori • Erilaisia ruokia ja virvokkeita • Vapaa pääsy • Järjestää Kaarela-Seura ry. Seuraa ohjelmapäivitystä: www.facebook.com/matajokifestivaali tai www.kaarela.fi KUTSUIN TAANNOIN ystävääni eräässä tilanteessa leikkisästi “kumppaniksi”. Hän vastasi siihen toteamalla, että: “Onpa hassu sana tuo kumppani.” Sanoista kiinnostuneena ihmisenä menin heti tarkistamaan, että mistähän tuokin sana alun perin tulee. Ja niin kuin läntisessä maailmassa usein on, vastaus löytyi tämänkin sanan kohdalla latinan kielestä. Sana “kumppani” tarkoittaa kirjaimellisesti henkilöä, joka jakaa leipänsä toisen kanssa (lat. com-, yhdessä ja panis, leipä). Se avasi heti syvällisen näkökulman kumppanuuteen, tärkeiden asioiden jakamiseen, läheisyyteen ja vastuuseen toisesta. Jopa eloonjäämiseen. Suomen kielessä meillä voi olla matkakumppaneita, elämänkumppaneita, liikekumppaneita ja yhteistyökumppaneita, mutta myös kilpakumppaneita, riitakumppaneita ja rikoskumppaneita. Kaikissa niissä jaetaan jotain hyvin tärkeää, joko eloonjäännin tai hyvinvoinnin kannalta. Tai vähintään tunteiden tasolla. Kaikissa niissä on kyse luottamuksesta, sen ylläpitämisestä tai saavuttamisesta. Tai luottamuksen rikkoutumisen herättämistä tunteista. Ketkä kaikki sinä lasket kumppaneiksesi? Kenen kanssa sinä olet valmis jakamaan leipäsi? Ja kenen kanssa et? Varsinkin, jos ajatuksen leivästä laajentaa tarkoittamaan kaikkea elämässä tarvittavaa hyvää, niin kuin Martti Luther Isossa katekismuksessa tekee. Käsitellessään Isä meidän -rukouksen pyyntöä “Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme” Luther toteaa: “Kun puhut jokapäiväisestä leivästä ja rukoilet sitä, pyydät kaikkea, mikä liittyy jokapäiväisen leivän hankintaan ja nautintaan. Siksi sinun on syytä suunnata ajatuksesi paljon avarammalle ja laajemmalle kuin leivinuuniin tai jauholaariin.” Tämä pyyntö haluaa sulkea sisäänsä aivan kaiken, mikä koskee elämäämme tässä maailmassa. Elämähän on ainoa syy, minkä vuoksi meidän on saatava jokapäiväinen leipämme. Eläminen ei ole vain sitä, että ruumiimme saa ruuan, vaatteet ja muun välttämättömän. Siihen sisältyy myös rauhallinen ja sopuisa työ ja toiminta kaikissa oloissa niiden ihmisten kanssa, jotka kuuluvat jokapäiväiseen elämänpiiriimme, eli lyhyesti sanoen kaikki se, mikä koskee yhtäältä perheja naapurisuhteita ja toisaalta yhteiskunnallista elämää ja hallintoa. Kumppanuus, oman hyvän jakaminen ja samalla toisilta hyvän saaminen, on tärkeä näkökulma aikaamme, jossa usein ajattelemme ensisijaisesti vain omaa hyväämme ja siitä kiinni pitämistä. Jopa yritystoiminnassa voisi olla hyödyllistä hoksauttaa itseään siitä, kuinka esim. englannin kielen sana “Company” tulee alkujaan nimenomaan tuosta leivän jakamisen ideasta. Yrityskin on aina yhteisö ja toimii aina osana isompaa yhteisöä, yhteiskuntaa. Kristillisessä tarinassa, sen ruokkimisihmeissä ja Jeesuksen puheessa itsestään Elämän leipänä, siinä hyvä ei vähene jakamisen kautta, vaan lisääntyy. Koska jakaminen synnyttää hyvää tahtoa ihmisten välille, ja hyvä tahto, eli rakkaus, yhteisöllisyyttä. Ja yhdessä me olemme aina enemmän kuin itseksemme. sen vuoksi Kannelmäen seurakunnankin elämän keskuksessa on nimenomaan leivän jakamisen rituaali, ehtoollinen. Konsta Korhonen seurakuntapastori Kannelmäen seurakunta Kumppanuudesta Yhteisellä tiellä Älkää hyvät ihmiset alkako energiaremontteihin nyt! Toisinajattelija Toi sin aja tte lij a SUOMALAISILLA PÄÄTTÄJILLÄ on vakaa usko, että Suomi voi pelastaa maapallon ilmaston toimillaan. EU hyväntahtoisesti hyväksyy tämän ajatuksen ja mikäs siinä, luvattu mikä luvattu. Saavat EU:n puolesta kokeilla ja mepit pistävät vielä lisää pökköä pesään, sillä makaahan vastuu maapallon ilmastosta juuri Euroopan vastuulla. Ja hieman USA:nkin. Kiinalla, suurimmalla päästäjällä, ei ole ihan niin kiire. Ja kehitysmailla ei ole yhtään kiire, päinvastoin odottavat kieli pitkällä korvauksia pilatusta ilmastosta ja katsovat oikeudekseen tehdä kaiken sen elintason nostamiseksi minkä länsimaatkin ovat tehneet. Uudet rakennusmääräykset Kukaan ei vielä tiedä mitä on tulossa, mutta rakentamiseen tulee paikkoin uusia ilmastoa pelastavia määräyksiä. Suomalaiset ovat liikuttavan yksimielisiä siitä, että suurin taakka ilmastonmuutoksesta pitää asettaa juuri niille lapsiperheille jotka haluavat rakentaa talon itselleen. Näin on ollut jo ennenkin mutta tätä linjaa kovennetaan vielä paljon. Vanhojen talojen korjaus Kun enimmät talot ovat vanhoja, eihän se mitenkään ilmastolle riitä, että vain uusimmat talot tehdään vimpan päälle. Vanhat rakennukset on myös energiaremontoitava. Energialuokkaa on nostettava. Ensin teetätetään energialuokan mittaus ja sama uudestaan kun remontti on toteutettu. Energialuokka on laskennallinen joten mitään todellista tietoa se ei anna talon energiankulutuksesta. Ja tässä tuleekin se catch, koukku. Älkää ihmeessä tehkö energiaremontteja nyt Lähtötason on oltava mahdollisimman matala, jotta sitä on helpompi nostaa. Jos nyt energiaremontti tehtäisiin, kohta saataisiin tehdä uusi. Ja se on jo vaikeampi tehdä. Mitä energiatehokkaampaan rakennukseen remonttia tehdään, sitä vaikeampi on löytää energiansäästömahdollisuuksia. Odotetaan rauhassa byrokraattien määräyksiä ja tehdään se pakollinen. Tämä pitää viranomaiset tyytyväisinä ja he saavat rauhassa jatkaa kuvitteluaan siitä, että Suomen energiatoimilla on mitään vaikutusta maapallon ilmastoon ja että he ovat näin täyttäneet velvollisuutensa. Jäljet pelottavat 70-luvulla pilattiin kokonainen rakennuskanta virheellisillä säästötoimilla, mm. tukkimalla ilmanvaihto. Uudet rakennukset pitkälle 80-luvulle asti pilattiin tökeröillä määräyksillä, mm. pakottamalla pieniin ikkunoihin ja matalaan huonekorkeuteen. Monia rakennusmääräysten pilaamia rakennuksia on mahdotonta korjata kunnollisiksi. Pelkästään uudehko virastotalo jossa Helsingin rakennusvalvonta sijaitsi, oli purettava kun sitä ei pystytty korjaamaan uusien rakennusmääräysten mukaiseksi, mm. pienen huonekorkeuden ja pienten ikkunoiden tähden. Esko Karinen Av. ma-to klo 9-17, pe klo 9-16 | Purpuripolku 6, 00420 Hki Ota yhteyttä: toimintakoordinaattori, 050 324 4329, asukastalopurpuri@gmail.com | facebook.com/asukastalopurpuri Asukaskahvit Ma klo 11.30-13.00 Kahvittelua, rupattelua ja oleskelua. Tarjolla kahvia, mehua ja pientä purtavaa. Svenskt språkcafé Joka toinen tiistai (parilliset viikot) klo14.00-15.30 Vi ska ha det roligt tillsammans, tala svenska, dricka kaffe och bli bekanta med varandra. Kielikahvila Ke klo 14.00–15.45 Tule harjoittelemaan suomen kieltä Rennossa ilmapiirissä kahvikupin ääressä keskustelemme eri teemoista. Peli-iltapäivä To klo 13.00–15.00 Tervetuloa pelaamaan koukuttavaa Rummikub-peliä. Ajan kulua ei edes huomaa. Neulontapaja Joka toinen torstai (parittomat viikot) klo 14.00–16.00 Puseroita, sukkia, lapasia tai mitä mieleen tulee. Sohvaperunat Pe klo 13–15 Purpuriin on hankittu TV. Katsotaan yhdessä mitä kannattaa katsoa! MÄTIS FESTARIT 28.5. Mätisfestarit ovat täällä taas! Uudistunut ohjelma! 25 kerta!
19.4.2023 3 Pääkirjoitus ENNEN VANHAAN muisteltiin niitä seutuja, mistä oltiin kotoisin. Karjalan kunnaita, Pohjanmaan lakeuksia, Keski-Suomen sinisiä vesiä. Yhä harvempi meistä on maalta kotoisin. Ei urbanisaatio ole vieläkään loppunut, mutta lähtijöitä alkaa olla maaseudulla vähemmän. Helsingin muuttoliike on muuttunut. Yhä useampi täällä syntynyt suuntaa ulkomaille ja yhä useampi tulija tulee jostain Suomen ulkopuolelta. Kun vielä muutama vuosikymmen takaperin lähiöihin muutettiin joko kantakaupungista tai maaseudulta, muutetaan nyt joko lähiöstä lähiöön tai lähiöstä ympäryskuntiin. Lähiö on siis yhä useammalle se kotiseutu. Lähiöihinkin voi rakastua, tai sanotaanko mieluummin kiintyä. Joillekin se on betonierämaata, heikkeneviä palveluja ja sosiaalista eriarvoisuutta, mutta monille se on myös niitä perinteisiä luontoelementtejä. Vaikka Kannelmäen ja Malminkartanon välillä ei pellot enää heilimöi, niin ideasta saa yhä kiinni. Mätäjoen alue on huomattavasti paremmin hoidettu ja ulkoiluystävällisempi kuin ennen. Minun lapsuudessani Mätis oli täynnä romua: rakennusjätteitä, polkupyöriä, roskaa, pulloja... Rakensimme rakennusjätteestä lauttoja, jotka saimme pysymään pinnalla styroksin avulla. Siinä sitten laskettiin todellista mätäjokea ja putoiltiin välillä lautalta. Koska koko Kannelmäen ja Malminkartanon alue oli yhtä suurta rakennustyömaata, hakkuuaukkoja, kaivantoja ja tulva-alueita, niin tavanomaisimmat harrastuksemme olivat ’paukkiksen’, eli käytetyn räjähdelangan ja kaapelinpätkien keräily sekä ’bludailu’, ’seuraa johtajaa’ leikki tulva-alueilla. Kuka bludas ekana, putosi veteen, silmäkkeeseen tai jään läpi, oli häviäjä. Seuraa johtajaa leikittiin myös Keskuspuiston ja Kaarelan eri kallioiden juoksuhaudoissa. Oli hyvin tavanomaista, että joku ei kyennytkään hyppäämään vallihaudan yli, jolloin seurauksena oli putoaminen ja loukkaantuminen. Keskuspuistossa oli myös usein itsensäpaljastajia, joita sitten juostiin nauraen karkuun. Välillä istuskeltiin puliukkojen majoilla kuuntelemassa kodittomien tarinoita ja pummattiin tyhjiä pulloja kauppaan vietäväksi. Vaikka Kaarelassa oli useita luistelukenttiä, niin monesti suuntasimme pienille, vettä täynnä oleville rakennustyömaamontuille tai Mätikselle luistelemaan ja pelaamaan. Jännitys oli suurempi, koska jää saattoi pettää alta. Siitä tuli päivän huipentuma, jos joku molskahti. Kerran eksyimme Eka-Marketin viereisen Laulukujan läjitystyömaalle. Ekan pellolle oli kasattu rekkakaupalla savea. Savi oli ihanan löllöä ja upottavaa, joten tietysti kisasimme, kuka jää kiinni ja kuka ei. Noh, veljeni sitten upposikin niin, että meinasi kadota koko poika. Emme saaneet vetämällä häntä ylös. Läheinen rekkakuski lapioi veljeni mudasta. Toisen kerran seikkailimme junaradan viereisellä Mikonmäen kalliolla, joka oli jäässä. Minä sitten liukastuin ja meinasin pudota suoraa seinämää alas. Jäin roikkumaan reunalle käsistäni. Onneksi ystäväni sai vedettyä minut takaisin, muuten olisin vähintään rampa. Joskus kiipeilimme Kaarelan korkeimpiin puihin tai talojen katoille, laskimme Pitkäkoskea uimahoususillamme, teimme hyppyreitä polkupyörille ja kelkoille. Laskimme kerran jopa Kannelmäen kirkon katolta pulkilla... Ah, ihana kotiseutu. Pääni ja polveni ovat täynnä lapsuuden muistoja. Toista se oli ennen... Ihme, että olen ylipäätään hengissä. Kotiseutuni oi, sulle hiljainen laulu soi. Kunnaitas, laaksojas unohtaa en voi. Luonas juureni on, siellä ystävä verraton. Myös sydän ainiaan se on siellä vaan. Jauri Varvikko jauri.varvikko@eepinen.fi Kotiseuturakkaudesta Seuraava numero ilmestyy 10.5.2023 Aineisto toimitukseen 28.4. mennessä. Ladies First Big Band – 30 vuotta naisenergiaa ELETTIIN VUOTTA 1993 , kun helsinkiläinen saksofonisti Annika Brushane-Viitala kokosi yhteen naissoittajia ja perusti Suomen ensimmäisen nais-big bandin, Ladies First Big Bandin . ”Tuo ei tule kestämään vuottakaan” jotkut epäilivät, vaan nyt vietetään ison orkesterin 30. juhlavuotta ja paljon alkuperäisjäseniä on edelleen mukana, myös Suomen tiettävästi pitkäikäisin saksofonisektio, kokonaan bändin alkuperäisjäsenistä muodostuva eturivin tiukka pultti. Alkuvuosina Ladyjen ohjelmisto koostui perinteisemmästä big band -musiikista mutta pian alkoi ohjelmistoon hiipiä mukaan myös discoa ja soulia. Upeaääninen sipoolainen, Rose-Marie Backström saatiin bändin solistiksi ja pian mukaan liittyi miessolistin pestiin hurmaava ja energinen gentlemanni, Tatu Oikarinen . Laulajien rivistö ja soundi viimeisteltiin taidokkailla taustalaulajilla Susanna Erosella ja Sini Heinilällä . Nykyisessä täydessä kokoonpanossaan bändissä on 22 jäsentä. Lukemattomia keikkoja Vuosien varrella on soitettu lukemattomat yritysjuhlat ja monenlaiset kekkerit, laivat sekä festarit, niin Suomessa kuin ulkomailla. Muutamia mieleenpainuvimpia esiintymisiä ovat olleet mm. keikka Saksan Hannoverissa metallikonemessuosastolla iltapuvuissa keskellä päivää, viikingeiksi puettuina siipirataslaivalla seilaten pitkin Ylöjärveä ja täysvarustuksessa enkeleinä höyhenet pölisten suorassa TV-lähetyksessä. Bändistä on muodostunut perhe, jolla on varsin omanlaisensa hervoton huumori ja mainio keskinäinen henkilökemia, joka välittyy keikoilla myös yleisölle. Vaikka soittajia on rivistöissä vaihtunut, on Ladies Firstissä sitä kaikkialla kaivattua pitovoimaa ja se houkuttaa uusia nuoria soittajia mukaan meininkiin. Konsertti Kanneltalossa Kevät ja tuleva kesä vievät bändiä lukuisille keikoille ja marraskuussa 30-vuotisjuhlaa vietetään niin ikään konsertin merkeissä. Viime elokuussa Kannelmäen Sitratori raikasi Ladyjen tahtiin Kantsun kyläjuhlilla ja nyt huhtikuun lopussa on vuorossa Kanneltalon konserttisali. Tänä vuonna vappu nimittäin polkaistaan käyntiin jo lauantaina 29.4. klo 18.00 Vappuetkot! -konsertilla, jossa Ladies First tarjoilee täyden kattauksen ABBAn hittejä ja diskokauden kultahippuja. Bändi on kovemmassa iskussa kuin koskaan ja juhlavuosi täydessä vauhdissa, nähdään siis keikoilla! Kanneltalon konsertin liput osoitteesta: www.lippu.fi Ladies Firs Big Bandia kuultiin viime vuonna Kantsun kyläjuhlilla. Nyt bändi on nähtävillä 29.4. Kanneltalossa. Kuva Klaus Salkola. HELSINGIN KAUPUNKI aloitti tässä kuussa kunnostustyöt Kannelmäen aseman ympäristössä. Kaustisentieltä rakennetaan uusi oikoreitti asemalaiturille jalankulkijoille ja pyöräilijöille. Sitratorille tulee uusi leikkipaikka, ja penkkejä ja pyörätelineitä uusitaan. Aseman ympäristössä uusitaan myös istutuksia. Ennen kunnostustöiden aloittamista alueelta kaadettiin puita. Puita kaadettiin Kaustisentieltä ja Mikonmäenpolulta uuden kulkureitin ja pyöräparkin rakentamisen vuoksi. Samalla hoitoleikattiin Sitratorin puita. Puiden kaadot ja hoitotyöt tehtiin loppuun ennen lintujen pesimiskauden alkamista. Varsinaiset työt ovat juuri alkaneet. Kaustisentielle rakennettavan uuden kulkureitin lisäksi kunnostetaan Sitratoria sen viihtyisyyden ja toiminnallisuuden parantamiseksi. Kanneltalon eteen rakennetaan uusi leikkipaikka. Sitratorin penkkejä, pyörätelineitä, istutuksia ja kaiteita uusitaan. Aukiolle tulee myös tulevia tapahtumien mahdollistamiseksi tapahtumasähkö, ja sen valaistus uusitaan. Myös Unelma-teos puhdistetaan ja sen valaistus uusitaan. Urakan yhteydessä tehdään myös Mikonmäenpolulle uusi pyöräparkki. Kaustisentien päässä oleva luiska asemalaiturille uusitaan. Tahtipolulla uusitaan vuorimäntyistutus. Työt eivät aiheuta muutoksia liikenteeseen, mutta kulkureittejä voidaan joutua ajoittain kaventamaan työalueen rajaamiseksi. Työkoneet voivat aiheuttaa jonkin verran melua alueella. Urakan on määrä valmistua heinäkuun loppuun mennessä. Kannelmäen aseman ympäristöä ja Sitratoria kunnostetaan Kartta näyttää uuden kulkureitin sijoittumisen. Kuva: Kaupunkiympäristö
4 19.4.2023 NÄIN PÄÄSIÄISEN AIKOIHIN mieleeni muistuu seuraava juttu vuosikymmenten takaa. Äiti kyseli tyttäreltään Pikku-Pirkolta, että mitä hän haluaisi pääsiäislahjaksi. Minä haluaisin suklaapupun. Sen tulee kuitenkin olla poikapupu. No miksi ihmeessä, eivätkö ne ole ihan samanlaisia, kyseli äiti. Eivät ne ole, poikapupussa on enemmän syötävää. Ha-ha-haa. No, ainakin tämä juttu nauratti kovasti ennen vanhaan. Nykyajasta en varmuudella tiedä. Elämme kummallista aikaa. Se, mitä ennen vanhaan pidimme outona ja vinksahtaneena onkin nyt luonnollista ja suositeltavaa. No oli niitä ennenkin käänteisesti ymmärrettäviä asioita. Kaikki me suomalaiset ymmärsimme poliittisen liturgian ja korulauseet. Vapaus tarkoitti oikeasti vankeutta, demokratia diktatuuria ja ystävyys nuoleskelua. Tähän oltiin totuttu, hyvä niin. Kauppa kävi, iloisia oltiin. Totuttiin siihen, että jos halusi päästä soittamaan, laulamaan tai näyttelemään, niin täytyi puhua oikeaa kieltä. Sitten pääsi, kun tämän ymmärsi. Kun kävimme Eestissä, niin kuuntelimme ehkä hieman huvittuneina bussiemännän selostusta siitä, kuinka Eesti oli välillä valloitettu ja sitten taas vapautettu. Emäntä poltti päreensä, jos aloimme vitsailla näistä asioista. Maassa maan tavalla, ei se paljoakaan häirinnyt. Muutenkin elo oli leppoisaa. Valuuttabaarissa suomalainen tunsi itsensä kingiksi, kaikki oli halpaa. Yksi asia jäi mietityttämään, kuinka ihmeessä kaupan myyjä laski ruislimpun ja ostosten hinnan näppärästi helmitaululla. Olikohan se sellainen sen ajan älylaite? Pieniä pettymyksiä joskus sattui. Ne kuitenkin liittyivät ns. puistopankissa asiointiin. Vaihdossa tuli epähuomiossa joskus Bulgarian rahaa. No, vahinkoja tekevälle sattuu. Muutoin olen sitä mieltä, että ennen oli paremmin. Kaikessa. Nykyisin luen järkyttyneenä, kuinka kaikista vimpaimista tehdään aina vaan älykkäämpiä. Entisetkin laitteet pelasivat hyvin. Luin juuri ilmoituksen, jossa suuri avainfirma on kehittänyt lukon, joka avautuu vain kännykällä. Taitaa Miina Möttönen jäädä oven taakse, niin myös H.Majava. Näin setämiehenä ja jonkin sortin luddiittina pyydänkin, että älkää nyt pilatko kaikkia käypiä vehkeitä. Suurin osa ihmisistä ei niitä halua eikä kaipaa. Emme me kaikki ole näitä Jani-Pettereitä, jotka haluavat aina vaan mitä merkillisemmän uutuuden. Käytännön esimerkkinä muistan lukeneeni, kuinka Mercedes teki jokunen vuosi sitten tosi etevän auton, jossa kaikki pelaa sähköllä. Hyvä muuten, mutta varakkaat papparaiset, jotka olisivat pystyneet ostamaan moisen älyvempeleen, eivät osanneet käyttää sitä ja näin ollen eivät liioin ostaneet sitä. Olen huomannut, että nykyajan liturgiassa äly ja älykkyys tarkoittavat oikeasti monimutkaisuutta ja virheherkkyyttä ja näin ollen käyttökelvottomuutta tavalliselle kuluttajalle. Pankeista, vakuutusyhtiöistä ja matkatoimistoista en tällä puhu mitään, mieli kyllä tekisi ... Vieläpä tässä tositarina menneiltä ajoilta: Maaseudulla pidettiin vuosittain kinkereitä, joilla testattiin vaikkapa kansalaisten lukutaitoa ja katekismuksen hallintaa. Kinkereitä vetänyt iäkäs pastori majoitettiin iltasella PikkuKalle-pojan kanssa samaan huoneeseen. Pastori havahtui, kun Pikku-Kalle nousi sängystään ja polvistui sängyn vierelle. No voi pahus, unohdin kokonaan iltarukouksen, korjaan virheeni nyt samalla. Pastori-setä polvistui myös sängyn viereen omalla puolellaan. Silloin poika huusi hätääntyneenä, että nyt kyllä äiti suuttuu. Pastori-setä odottaa hieman kun saan pissattua niin annan sedälle potan… Potta eli yöastia oli vanha laite, jota käytettiin yleisesti ennen vesivessojen aikaa. Laitteen käytössä ei tarvittu käyttöohjetta eikä niin paljoa älyäkään… Heikki Majava MAJAVAN MATKASSA Suklaapupu, tinakuoret Tarja Ruohosen selviytymistarina haki pitkään tietään ulos Kukkien kantamasta anteeksiantoon Kannelmäkeläinen hoitopedagogi Tarja Ruohonen ehti käydä mielessään läpi monenlaista, ennen kuin hänen esikoiskirjansa Kukkien kantama näki päivänvalon. KYSEESSÄ ON SELVIYTYMISTARINA , joka on kirjoitettu Reetan kertomana. Minähän se Reetta olen, mutta teki liian kipeää käydä oma historia läpi, joten kirjoitin kirjan eri henkilönä kuin itsenäni, Tarja Ruohonen kertoo. Tarja (74 v.) on asunut Kannelmäessä 45 vuotta ja on nyt erityisluokanopettajan töistä eläkkeellä. Kirjaa hän ehti kirjoittaa useita vuosia, mutta vasta nyt oli sen julkaisemisen aika. Miksi? Palataanpa siis alkujuurille... Keravalta maailmalle Reetta, eli Tarja syntyi laskiaistiistaina 1949 Keravalla 21-vuotiaan kylmäkön aviottomaksi tyttäreksi. Ensimmäiset kaksi vuottaan hän asui isovanhempiensa luona, sillä yötyötä tekevä äiti ei pystynyt hoitamaan vauvaansa kokopäiväisesti. Isä kuitenkin ilmestyi kuvioihin ja tunnusti lapsen, joten pari avioitui ja he muuttivat yhteiseen kotiin. Isä osoittautui väkivaltaiseksi alkoholistiksi, joka ei kyennyt hoitamaan perheen raha-asioita. Velkaantumista seurasi loputon muuttokierre, jossa Tarjaa ja hänen neljää nuorempaa veljeään retuutettiin ympäri Suomen. Tuohon aikaan ei erottu ja ei kai äidilläni olisi ollut voimiakaan lähteä, joten muutimme mukana, Tarja kertoo. Loputonta muuttamista Tarjan isovanhemmat auttoivat perhettä monin tavoin, mutta hekin olivat lopulta avuttomia isän mielettömyyksien ja raivoamisen edessä. Isä oli Juvalta kotoisin, 15 lapsen perheestä, jossa varmaan jäänyt heikolle huomiolle ja joutunut nuorena rintamalle. Elämänhallinta oli täysin hukassa. Perhe asui ensin Keravalla kolmessa eri paikassa. Jatkuva velkaantuminen pakotti perheen liikkeelle ympäri Suomea. Koteja oli lopulta 15 ja yksi sauna. Mukana muuttivat myös isän kaksi haulikkoa ja kivääri. Muuttaminen oli aina hetken ratkaisu ongelmiin ja velkoihin. Se vei meidän kaikkien voimat. Koulujen ja ystäväpiirien vaihtumiset, isän juominen, pelaaminen ja putkareissut pahensivat tilannetta. Keravalta perhe muutti Tikkurilaan, sitten Sipooseen, Korpilahdelle, Vihtiin, Rantasalmelle, Varkauteen, Sulkavalle... Sulkavalla muutettiin kolme kertaa, sitten Kerimäelle, jossa myös kaksi kertaa... Kaikissa paikoissa isä velkaantui ja ryyppäsi sekä rötösteli reissuillaan. Joutui lopulta vankilaan. Tarja joutui kantamaan yhdessä äitinsä kanssa vastuuta perheestä ja nuoremmista veljistä. Köyhyys oli aina läsnä ja elinolosuhteet ankeat. Tarja vietti kuitenkin iloisia hetkiä isovanhemmillaan. Kukat ja hyvät sielut kannattivat Ahdistavan matkan aikan Tarja sai tukea niin sukulaisilta, naapureiltaan kuin opettajiltaan. Mummon kanssa hän oli jatkuvassa kirjeenvaihdossa, peräti 33 vuotta. Ympäröivästä luonnosta ja kukista tuli kantava tekijä ja lohduttaja. Isoisä opetti kasvien nimiä. Tarja piirsi kukkia, keräsi niitä kedoilta ja tienpientareilta, hoiti ja kuljetti kukkimppuja mukanaan. Äiti pyrki tekemään kaikkensa perheen eteen, mutta voimat ehtyivät viiden lapsen kanssa. Myös Tarja uupui ja ahdistui, mutta sattuman kautta Tarjalle tuli mahdollisuus lähteä 15-vuotiaana kotoa pois, alivuokralaiseksi Lauttasaareen. Pian Tarja aloitti iltaoppikoulun ja muutti Meilahteen alivuokralaiseksi perheeseen, josta tuli Tarjan rakkaat ottovanhemmat seitsemäksi vuodeksi ja perheen tyttärestä Tarjalle sisko, jota hänellä ei aiemmin ollut. Perhe muutti jälleen, nyt Hyvinkäälle, jossa isä kuoli vuonna 1968. Näin myös äiti poikineen pääsi irti mielivaltaisesta isästä 20 vuoden jälkeen. Raskas reitti kohtalonkirjoituksessa oli suoritettu! Vielä ei Tarja kyennyt päästämään irti isäänsä liittyvästä vihasta. Uusi elämä Tarja perusti Kannelmäkeen perheen, johon syntyi kaksi poikaa. Ensin hän teki koulusihteerin töitä, mutta opiskeli sitten kasvatustiedettä ja erityispedagogiikkaa ja Marjatta-koulussa hoitopedagogiksi. Marjattakoulussa hän työskenteli kehitysvammaisten opettajana seitsemän vuotta. Erityisluokanopettajan töitä hän teki Pelimannin koulussa 11vuotta. Vuonna 2009 Tarja pääsi eläkkeelle Tolarin koulusta. Menneisyyden asiat olivat kuitenkin yhä selvittämättä. Traumatisoiva lapsuus ja isäsuhde olivat yhä selvittämättä. Viha söi käyttövoimaa, joten tuli aika anteeksiantamiselle. Alkoi mielen elpyminen, Tarja toteaa. Mieli elpyy Yhtenä päivänä Tarja tunsi tarvetta purkaa asia paperille ja alkoi vimmainen kirjoittaminen. Äiti tuki tytärtään ja sovinnontekoa. Äiti sanoi, että kirjoita kaikki mikä helpottaa. Ensin vain kirjoitin, kirja ei ollut mielessäni. Sitten tajusin, että kirjana tarinani voisi toimia vertaistukena ja rohkeutena anteeksi antamisen. Väliin tuli tauko, joka johtui lastenlapsikatraan hoitamisesta, omasta syöpäsairauMARIANNE OJALA on 20-vuotias ylioppilas, ja toisella välivuodellaan hän työskentelee toista vuotta Kannelmäen peruskoulussa luokanopettajan sijaisena Kuninkaantammen toimipisteessä 3-luokassa. Marianne on nuoresta iästään huolimatta pidetty opettaja, ja hyvä esikuva lapsille ja nuorille. Hän on mm. vetänyt Kannelmäen seurakunnassa kesäkerhoja ja ollut useilla rippileireillä isosena. Marianne on soittanut konsettikannelta monta vuotta Luoteis-Helsingin musiikkiopistossa, käynyt Kannelmäen seurakunnan lapsija nuorisokuorossa ja Vaskivuoren lukion kuorossa, ja aina harrastanut laulua. Vaskivuoren lukiossa hän oli mukana mm. kahdessa musikaalissa. Marianne pyrkii tänä keväänä OKL:ään, ja unelma-ammatti on luokanopettaja. Tangomarkkinoissa Mariannea kiinnostaa kisakonsepti, joka tuntuu mukavalta, ja tangomusiikkityyli on aina tuntunut omalta. Marianne haluaa esiintyä, ja hän laulaa aina siellä, missä pyydetään. Marianne on toiminut taustalaulajana parilla levylläkin. Käykääpä äänestämässä: Mariannen tangomarkkinoiden karsintakappale: www.eveo.fi/tango-aanestys/ marianne-ojala Kannelmäen oma tyttö Marianne Ojala on mukana Tangomarkkinoiden 2023 yleisöäänestyksessä Äänestys on käynnissä parhaillaan 23.4. saakka
5 19.4.2023 OLEN JO VUOSIKAUSIA lukenut hanakasti kaiken mitä eteen tulee vanhan ihmisen kunnon ja toimintakyvyn ylläpitämisestä. Jos ei mitään muuta ohjeista jää mieleen, niin kehotus liikkua. Liikkua pitäisi joka päivä, ja ohjeiden mukaan pienikin päivittäinen kävelylenkki pitää loitolla monenmoisia vaivoja. Kävellään vaan. Tuskinpa juuri kukaan pääkaupunkiseudun asukas – oli nuori tai vanha, rollaattorin tai lastenvaunujen kanssa tai ilman, kepin tukemana tai ilman keppiä, huonojalkainen tai ketterästi liikkuva – on menneen talven aikana välttynyt liukkailta kaduilta ja poluilta. Olemme oppineet varomaan autoja ja tottuneet pitämään jalkakäytäviä turvallisina kulkuväylinä. Nyt ne eivät sitä enää ole, vaikka lumet ovat sulaneet ja kohta hiekatkin viedään pois. Pitää varoa polkupyöriä ja ennen kaikkea sähköisiä potkulautoja. Potkulaudat ja pyörät sujahtelevat takaa ohi oikealta ja vasemmalta. Välillä ei jalkakäytävällä ole tilaa mihin jalkansa asettaa. Parhaimmillaan siinä voi rotkottaa useampiakin potkulauta pystyssä tai kyljellään maassa. Meillä vain ihmetellään ja harkitaan parkkipaikkojen osoittamista potkulaudoille. Laudat ovat olleet saatavissa muutaman viikon ja nyt niitä lojuu vaikka missä. Olen vuosia ihastellut miten hienoa että pääkaupunkiseudulle on hyvinä taloudellisina aikoina rakennettu kevyen liikenteen väyliä. Mutta nyt huomaan miten mieletön ajatus on ollut tunkea pyöräilijät ja jalankulkijat samoihin uomiin. Ei paljon helpota vaikka asfalttiin on piirretty viiva, jolla ohjataan liikennettä. Kovin turvallista ei ole bussipysäkillä poistua ajoneuvosta suoraan pyöräilyyn osoitetulle väylälle. Pienistä puutteista ei pitäisi nyt valittaa, mutta kun nämä pienet asiat tekevät tavallisen arjen hankalaksi. Ranskassa nostetaan eläkeikää ja maailmalla ihastellaan kun japanilaiset tekevät töitä vuosikausia pitempään kuin me länsi-eurooppalaiset. En halua patistaa ketään eläkkeeltä töihin, mutta haaveilen, että meiltä vanhoilta kysyttäisiin millaisissa olosuhteissa haluamme liikkua. Esteettömiä kulkuväyliä on perään kuulutettu vuosikymmeniä ja paljon on saatukin aikaan. Keskiikäiset suunnittelijat eivät ilman asiantuntemusta aina oivalla mitä he saavat päätöksillään aikaan. Voisiko Helsinki ihan vain kokeeksi ottaa käyttöön jossain kaupunginosassa – esim. Pitäjänmäen Reimarlassa – turvallisen liikkumisalueen. Kadut tai edes kadun pätkät, joilla ei jalankulkijan tarvitse turvattomana punnita pitääkö tänään pelätä polkupyöriä vai potkulautoja. Olosuhteita pyöräilylle rakennetaan koko ajan otollisemmiksi, mutta kovinkaan moni ikäihminen ei pyöräile. Ja penkkejäkin saisi reitin varrella olla. Kun kehotatte ihmisiä liikkumaan, miettikää myös missä voi liikkua turvallisin mielin. Leena-Maija Tuominen Liiku, liiku ja vielä kerran liiku Kukkien kantama -kirjan julkistamistilaisuus desta ja äidin Alzheimerin taudista. Lopulta korona-ajan toimettomuus synnytti päätöksen tarinan julkaisemisesta. Anteeksianto Kukkien kantama on selviytymistarina. Se ei ole katkeran naisen puhetta. Se on kaikessa raadollisuudessaankin kaunista kerrontaa, taitavaa sanankäyttöä. Vaikka elämä sisälsi paljon surua, mahtui matkaan paljon huumoria ja hauskoja tapahtumia. Taidolla kirjoitettu kirja on kuvitettu luontoteemoin. Ne kuljettavat ja keventävät välillä henkisesti raskaalta tuntuvia tositapahtumia. Aivan kuten kukat Tarjan lapsuudessa. Kirjasta heijastuvat myös hyvät hetket, rakkaus mummoa ja pappaa kohtaan, heidän ja monien muidenkin läheisten viisaat opetukset ja kauniit sanat. Ihminen kantaa typeryydessään kaunaa ja vihaa. Sellaista ei pitäisi tehdä. Onneksi vihdoin oivalsin, että haluan antaa anteeksi isälleni, Tarja toteaa seesteisesti. Kasvutarina Kukkien kantama on kirja synkän, sielun sopukoihin juurtuneen raskaan taakan vapautumisesta. Pienen ahdistuneen tytön koskettava tarina isän alkoholismin varjossa kasvaa aikuisen naisen selviytymiseksi ja anteeksiannoksi. Vapautuminen on mahdollista. Kirjailijan ote on terapeuttinen ja psykologinen. Vaikeista asioista irtipäästävä ja puhdistava. Se on tarina siitä, miten meitä kannattelevat hyvät voimat, ja miten ne ovat äärimmäisen tärkeitä lapsen ja nuoren identiteetin luomisessa. Vaikka isäsuhde jäi selvittämättä isän kanssa, toi hyvä äitisuhde, muut lämpimät sukulaisuussuhteet ja opettajat sellaisia merkkipaaluja elämään, jotta jaksoi kulkea eteenpäin ja myös irrottaa vihan lyijysäkistä. Sain antaa vapauden isälle ja itselleen. Teksti ja kuva Jauri Varvikko VIRPI HÄMEEN-ANTTILA on kirjoittanut jo yhdeksän jännitysromaania, joissa erilaisia murhia ratkoo ”sivutyönään” Karl Björk apulaisensa nuoren pojan Valkaman kanssa. Kirjat ovat erittäin suosittuja ja viimeisin ”Vapauden vahdit” (Otava ,300 s) palkittiin Vuoden Johtolankapalkinnolla, eikä syyttä. Hämeen-Anttila yhdistää dekkareihinsa taitavasti 1920-luvun suomalaisen yhteiskunnan elävästi erilaisten ihmisten kautta. Sata vuotta sitten vasta itsenäistynyt, verisen sisällissodan käynyt Suomi oli poliittisesti hyvin levoton. Tätä yhteiskunnallista levottomuutta, erityisesti äärioikeiston väkivallan uhkaa näinä todellisina ”vaaran vuosina” Hämeen-Anttila on kuvannut aiemmissakin jännitysromaaneissa. Tämä uhka väkivaltaan yltyy Helsingissä murhien sarjaksi, jossa työmiehen murha Eiran puistossa ei vielä saa oikeistohenkisiä poliisijohtajia liikkeelle, mutta kun murhan kohteeksi joutuu ”paremmista piireistä” tuleva nuori koulupoika alkavat tutkimukset edetä. Hämeen-Anttila kuljettaa lukijaa 1920-luvun Helsingissä eri puolilla Kallion kujilta Kaivopuiston kivitaloihin. Vallankumous Venäjällä oli alkuvaiheissaan, erilaisia poliittisia suuntauksia edustavia venäläisiä Helsingissä kirja kuvaa värikkäästi. Ovatko venäläiset vakoojat murhien takana? Miksi murhaaja tervaa uhriensa naamat? Onko kyseessä joku rituaalimurha? Nuoren koulupojan murha tuo esiin ”sankari” Karl Björkin veljen. Onko pikkuveli ajautunut oikeistolaisiin ääriryhmiin tahdottomaksi suorittajaksi, ehkä murhaajaksi? Kuka ohjaa koulupoikia pahantekoon? Ajankohtainen kysymys sata vuotta sitten ja tänäkin päivänä! Hämeen-Anttila kirjoittaa paitsi murhaajan tai murhaajien etsimisestä samalla myös arkielämästä Helsingissä 1920-luvulla. Kadut, paikat, henkilöt ovat arkisen tunnistettavia, siinä on Hämeen-Anttilan kirjojen viehätys. Kertoessaan Suomen ja Helsingin poliittisesta ilmastosta Hämeen-Anttila on perehtynyt ansiokkaasti niihin todellisiin ääriliikkeisiin, joita esimerkiksi tutkija, historioitsija Oula Silvennoinen on kirjoissaan ja tutkimuksissaan tärkeällä tavalla tuonut esille. Vuoden 1918 jäljet olivat vielä syvällä ihmisissä 1920-luvulla ja tämä on hienolla tavalla taustakehys Hämeen-Anttilan jännitysromaaneissa. ”Vapauden vahdit ” on tästä ajankuvasta nautittava esimerkki. ”Vuoden Johtolanka” -palkinto tälle kirjalle osui oikeaan osoitteeseen ! Pekka Hurme Vahvaa jännitystä – Vapauden Vahdit TAAVI TUVIKE on perheellinen neljän lapsen isä ja hän maalaa tauluja työnsä ohessa ja korostaa, että ei ole taiteilija. Niin monet muutkin sanovat. Vaatii rohkeutta asettaa töitään näytteille. Hän kertoi tarinoita, liittyen tauluihin, mutta ei kerro esitteessä niiden tarinoita, koska haluaa, että katsoja luo oman tarinansa. Isoin työ perällä on maailman luominen. Ja yksi on omistettu hänen 6 vuotiaalle tyttärelle, jolla on mielikuvitushenkilö, joka on ranskan kielen opettaja, kun Taavi sitten teki hahmon niin se kuulema on ihan näköinen punaista baskeria myöten.Perheessä ei kukaan puhu ranskaa. Kyseessä on Taavin ensimmäinen näyttely ja se on nähtävillä on huhtikuun loppuun asti. Ravintola Willihanhi Puustellinaukio, 00410 Helsinki Taavi Tuvikeen kubistisia maalauksia Willihanhessa Tarja Ruohosen kirjoittama kirja Kukkien kantama on koskettava selviytymistarina pienestä tytöstä isän alkoholismin varjossa. Kauniilla kielellä kirjoitettu tarina osoittaa, että koskaan ei ole liian myöhäistä työstää vaikeita ja vaiettuja kokemuksia. Kirja julkistetaan Kanneltalossa, Kannelmäen kirjastossa 27.4. klo 18.30. Tervetuloa! Ihminen kantaa typeryydessään kaunaa ja vihaa. Sellaista ei pitäisi tehdä. Onneksi vihdoin oivalsin, että haluan antaa anteeksi isälleni, Tarja Ruohonen sanoo.
6 19.4.2023 Vaalien voittajat vastuussa edellisen eduskunnan päätöksistä UUDEN HALLITUKSEN päätehtävä on osoittaa keinot, miten ratkaista maan taloutta kuormittavat ongelmat ja valtion velka. Edellisen eduskunnan yksimieliset päätökset terveydenhoidon, sosiaaliturvan ja koulutuksen parantamista sekä työvoimapulan poistamisesta. Lisäksi tilanne maan eri osien välillä vaatii erilaisia toimenpiteitä. Vastuu näiden tehtävien ratkaisuista on vaalien voittajilla. Helsinki on monessa mielessä omaperäinen. Maan pääkaupunkina ja samalla maamme suurimpana kaupunkina sillä on oma erikoisasemansa. Terveydenhoidon ja sosiaaliturvan osalta Helsinki poikkeaa edellytyksiltään ja toiminnoiltaan muista maamme hyvinvointialueiden käytännöstä. Helsinki on omavarainen ja omaehtoinen toimija. Esimerkiksi terveydenhoidon osalta perushelsinkiläinen ei tunne muiden hyvinvointialueiden ongelmia samalla tavoin rahoituksen, kustannusten ja hoidon saannin osalta. Lapsuuteni maaseudulla asuneena tiedän kokemuksesta, mitä merkitsee pitkä matka lääkäriin. Nyt ikääntyneenä olen monta kertaa todennut mikä merkitys on sillä tosiasialla, että täällä olen esimeriksi sydänvaivojen vuoksi päässyt monta kertaa alle puolessa tunnissa asianmukaiseen hoitoon. Ilman tällaista valmiutta en olisi enää naputtelemassa tätäkään juttua kodissani. Perusterveydenhoito on myös kunnallisten terveysasemien kohdalta pääosin kunnossa. Vaikka täällä Kannelmäessä vastustuksestamme huolimatta kunnallisen terveysaseman rakennuksen annettiin huonontua toimintakelvottomaksi, jolloin uuden rakennuksen hankkimisen asemesta terveysasema lakkautettiin ja sen tehtävät siirrettiin yksityisen terveysaseman hoidettavaksi. Väestön kannalta se merkitsi tilanteen huonontumista sikäli, että vanhalla terveysasemalla oli käytännössä omalääkärijärjestelmä. Jokaisella lääkärillä oli oma alueensa, joten hän oppi tuntemaan potilaansa ja potilaat vastaavasti lääkärinsä. Se nopeutti lääkärin vastaanottoaikojen järjestelyjä. Uudella asemalla ei koskaan tiedä kenen hoidettavaksi joutuu, eikä lääkäritkään tunne hoidettavaansa muuta kuin aiempien hoitopaperien perusteella. Tästä aiheutuu vastaanottojen ruuhkautumista, ja hoitoon pääsyn viivästymisiä. Jopa puhelimitse ajanvaraaminen on hankaloitunut ja pitkittynyt. Toinen asia, jonka vuoksi helsinkiläinen on paremmassa asemassa kuin maaseudulla asuvat, on se, että täällä ovat maan parhaimmat ja suurimmat sairaalat lyhyen matkan päässä. Lisäksi Helsingissä on kattava yksityisten lääkäriasemien verkosto ja useita yksityisiä erikoislääkäreitä, joiden hoitoon pääsee tarvittaessa nopeasti. Erikoislääkäreiden osalta Helsingissä saattaa olla jopa ylitarjontaa, kun maaseudulle ei tahdo löytyä yleislääkäreitäkään kunnallisiin virkoihin. Ja yksityislääkäreille ei ole riittävästi maksavia asiakkaita lähitienoilla. Olen tähän ikään joutunut kokemaan myös tämän mahdollisuuden edut erityisesti hammashoidon ja silmien kaihileikkauksen yhteydessä. Tosin olen myös kokenut tähän yksityislääkärijärjestelmään liittyvät puutteetkin. Hammaslääkärin sekä kaihileikkauksen osalta kustannukset nousivat huomattavan kalliiksi kunnallisen palvelusetelin käytöstä huolimatta. Molemmissa toimenpiteeseen pääsyn osalta yksityiseen laitokseen pääsin todella nopeasti noin viikon odotusajalla, kun kunnalliseen laitokseen pääsy olisi edellyttänyt kuukausien odotusaikoja. Toinen epäkohta oli, että vaikka kaihileikkaus molempiin silmiin tapahtui noin puolentoista tunnin kertaistumalla, jotka maksoin hoitosetelillä tuhat euroa per silmä. Mutta asia ei ollutkaan sillä hoidettu. Seuraavana aamuna tunsin kipua toisessa silmässä. Menin takaisin vastaanotolle. En kuitenkaan tavannut operaation suorittanut lääkäriä vaan toinen totesi tilanteen ja kirjoitti välittömästi minulle lähetteen lähellä olevalla silmäklinikalle, jossa todettiin, että oikeaan silmääni on jäänyt jotain korjattavaa ja antoi uuden ajan. Näitä korjaustoimenpiteitä varten jouduin käymään silmäklinikan erikoishoidossa neljä kertaa. Jokaisesta käynnistä silmäklinikka veloitti normaalin klinikan tarkastusmaksun 34 euroa per käynti. Yksityinen silmäasema oli saanut kuitenkin hoitosetelistäni yhteensä kaksi tuhatta euroa, vaikka vain toinen silmä oli kunnossa. Kokemusteni perusteella olen kannattanut ja kirjoitellutkin soteuudistuksen puolesta ja varoitellut liiallisesta painotuksesta yksityiseen hoitojärjestelmään. Sitäkin tarvitaan edellä mainitsemistani syistä. Ja olen todella kiitollinen saamastani hoidosta. Mutta perusterveyden osalta hoitovastuu kuuluu yhteiskunnalle jo perustuslakimme mukaan. Oiva Björkbacka Jumalanpalvelukset Kannelmäen kirkossa • Messu sunnuntaisin klo 10. Perhemessu kaikenikäisille 30.4. • Ehtoollishetki keskiviikkoisin klo 18: Hiljaisuudessa 19.4., Taizé-lauluin 26.4., Veisuin 3.5., Virsin 10.5. • Iltamessu Malminkartanon kappelilla su 7.5. klo 18. Eläkeläisten päivähetki ”Kaikkea taivaan ja maan väliltä” ke 19.4. ja 3.5. klo 12.30–14 Klanulla. Tervetuloa keittolounaalle, tapaamaan muita eläkeläisiä ja juttelemaan kaikesta taivaan ja maan väliltä. Kahvittelua sekä lyhyt johdatus päivän aiheeseen, minkä jälkeen vapaata keskustelua ja seurustelua. Soppatykki kirkon pihalla ti 25.4. klo 12–13.30. Tarjolla kasvishernekeittoa. Miesten piiri tiistaisin klo 13–15 Malminkartanon kappelilla. Hartautta hurskastelematta, kahvia ja känttyä, keskustelua maailmanmenosta. Vetäjinä TM Aku Kähärä ja pääsuntio Juha Lepistö. Lauletaan yhdessä to 27.4. ja 11.5. klo 10.15 kirkossa. Avoin yhteislaulutilaisuus kanttori Anne Myllylän kanssa. Perheiden aamupäivä su 30.4. klo 10 kirkolla. Tervetuloa vauvat, taaperot, lapset, nuoret, aikuiset ja ikäihmiset – myös pehmolelut! • Perheiden aamupäivän ohjelma alkaa klo 10 kirkossa perhemessulla. Ota oma pehmolelusi mukaan! Löytääkö pehmolelu kirkosta ristin, kastemaljan, urut tai jotain muuta kiinnostavaa? • Messun jälkeen ulkona kirkon nurtseilla on tarjolla kasviskeittoa ja sämpylää ja vappupuuhaa, muun muassa jättisaippuakuplia ja ilmapallokoiria. Vappuisessa menossa ovat mukana pappi Nina Rajamäki, kanttori Sirkku Rintamäki, lapsikuorolaisia Kannelkelloista sekä Janette, Marjo, Miki, Lotta, Tomi... Klanun mummola la 6.5. klo 10–13. Lapsille ja aikuisille yhdessä, leikkiä, askartelua ja lukemista yhdessä vapaaehtoisten mummojen kanssa. Välipalaa. Avoimet ovet. Kamarimusiikkia Argentiinasta la 20.5. klo 16 kirkossa. Janne Lehtinen kitara, Janina Lehto huilu, Erkki Palola 1. viulu, Inka Eerola 2. viulu, Clara Petrozzi, alttoviulu ja Tuure Paalanen, sello. Vapaa pääsy, ohjelma 10 €. Yhteisvastuukeräys 2023 kerää varoja nuorten väkivallan ja konfliktien ratkaisuun ja ennaltaehkäisyyn teemalla ”Nuoret väkivaltaisessa maailmassa”. Kannelmäen seurakunnan Yhteisvastuukeräykseen voit lahjoittaa koko vuoden ajan: Verkkolahjoitussivulla: yhteisvastuu.fi/kannelmaki tai MobilePay 47535 Nettisivut: helsinginseurakunnat.fi/ kannelmaki. Kirkko Vanhaistentie 6 Virasto ja Klanu , os. Klaneettitie 6–8 A, p. 09 2340 3800, ma–pe klo 9–14, kannelmaki.srk@evl.fi Malminkartanon kappeli , Vellikellonpolku 8 Seuraa somessa FB: Kannelmäen seurakunta, Kannelmäen seurakunnan lapset ja perheet. IG: @kannelmakisrk, @kantsunurkka KULTATUKKU.FI HELSINKI • Kauppakeskus Ristikko, Ajomiehentie 1. Avoinna ma-pe 10-18 Ostamme kultaiset ja hopeiset korut, kellot ja rahat. Myös kultalaatat, kultahampaat ja pöytähopeat kelpaavat eikä korujen tarvitse olla edes ehjiä. Arvion saat myymälässämme saman tien ja rahatkin ihan hetkessä vaikka käteisenä. IMPROVISAATIOTEATTERI Stella Polariksen hanke, Kultaiset kirjeet kutsuu erityisesti Kannelmäen ikäihmisiä mukaan Kanneltalolla järjestettävään Kultaiset kirjeet -tapahtumaan 26.4. Päivä sisältää hersyvää naurua, lämpimiä kohtaamisia ja kannelmäkeläisten ikääntyneiden kirjoittamien kirjeiden pohjalta Stella Polariksen esiintyjien improvisoiman esityksen. Tapahtuma alkaa klo 12 lempeällä ja kiireettömällä saapumisella paikan päälle, jonka jälkeen klo 13 lipun lunastaneet siirtyvät teatterisaliin nauttimaan improvisaatioteatteri Stella Polariksen esityksestä. Esitys muotoutuu kannelmäkeläisiltä ikääntyneiltä saatujen kirjeiden pohjalta, ja se sisältää kohtauksia, musiikkia, laulua; mitä tahansa siinä hetkessä syntyykään. Tapahtuman jälkeen tarjoamme kahvit ja mahdollisuuden jäädä juttelemaan esiintyjien sekä muiden katsojien kanssa. Tapahtumaan on vapaa pääsy ja esitys on maksuton, mutta paikkoja esitykseen on rajallisesti ja siksi edellytämme ilmoittautumista ennakkoon (tai paikan päällä tapahtumapäivänä, jos paikkoja on): www.stellapolaris.fi/kultaiset-kirjeet, kultaisetkirjeet@gmail.com , 044 234 1444. Huom. Pyörätuolipaikkoja on rajoitetusti. Tila ei ole esteetön. Liput tapahtumaan lunastetaan tapahtumapäivänä 26.4. klo 12 alkaen Kanneltalon aulasta. Kultaiset kirjeet -tapahtuma Kanneltalossa SENIORIOHJELMAA Parittomat torstait klo 13-15 ohjelmaa senioreille PohjoisHaagassa, Kehon ja mielen voiman Hyvinvointitilassa. Kuparitie 14-16. Lisätiedot www.kehon-ja-mielen-voima.com tai p. 040 161 4554 Tilaa kotimaanmatkailun uutiskirje osoitteessa parastasuomessa.fi Osallistut samalla kylpyläloman arvontaan!
7 19.4.2023 PARTURI KAMPAAMO HANNASTIINA P. 09 566 6129 SITRATIE 1, 00420 HKI KANNELMÄEN FYSIKAALINEN HOITOLAITOS URKUPILLINTIE 6-8 ? 09 563 5393 • LÄÄKÄRIN MÄÄRÄÄMIÄ HOITOJA • HIERONTAA • KOTIKÄYNTEJÄ TERVETULOA! Kauneusja terveyspalveluja Parturi-Kampaamo MARI LEINO p. 045-1312 721 Laurinniityntie 2, 00440 Helsinki www.marileino.fi MUISTA ÄITIÄ! Tanotorvi on Kaarelan ja ympäristön kulttuurija kotiseutulehti. Se on perustettu vuonna 1964. Julkaisija: Kaarela-Seura r.y. Päätoimittaja: Jauri Varvikko, 040 512 5105 jauri.varvikko@eepinen.fi Osoite: Purpuripolku 6, 00420 Helsinki Aineistot: tanotorvi@eepinen.fi Painos 18 000 kpl Ilmoitusmyynti: Seija Kuoksa / Eepinen Oy P. 010 3206 663, 045 1323 828 seija.kuoksa@eepinen.fi Ilmoitushinnat: Tekstissä: 1,20 /pmm Etuja takasivu: 1,30 /pmm Paino: Botnia Print Oy, Kokkola Jakelu: SSM Oy / Hjex Oy Hankasuontie 3, 00390 Hki http://hjex.fi/jakelupalaute Lehti jaetaan ilmaiseksi kaikkiin talouksiin. Jakelualue: Kannelmäki, Hakuninmaa, Maununneva, Malminkartano, Kuninkaantammi, Honkasuo, Konala, Pitäjänmäki, Lassila, Pohjois-Haaga, osa EteläHaagaa, Kaivoksela, Silvola. Nippujakelu alueen yrityksiin. NUORENA AIKUISENA AJATTELIN , että vakiintunut perhe-elämä on jotakin minulle kaukaista ja saavuttamatonta eikä järin kiinnostavaakaan. Samanlaisissa tuulipuvuissa sunnuntaisin ulkoilevat pariskunnat herättivät enimmäkseen kauhua. Lapsiperheissä aina joku oli sairaana ja elämä näytti olevan vain hiekkalaatikolla käkkimistä päivästä toiseen. Rock-tähtien kiehtovan kuluttavia elämiä ihannoiden ajattelin, että ihmisen täytettyä 27 vuotta on kaikki tärkeä jo nähty ja tehty. Loppuelämä olisi vain alamäkeä. Kaikki omat, toteutettavat unelmat, olisivat mahdottomia saavuttaa enää tuon maagisen iän jälkeen. Miten väärässä olinkaan. Elämäni erilaisin jännittävin kiertein jatkoi kulkuaan. Täräyttävä käänne tapahtui, kun rakastuin tulisesti tulevaan puolisooni. Ja sitten asiat etenivät omaan tahtiinsa. Jossain vaiheessa minusta tuli rouvashenkilö ja kahden lapsen äiti. Elämä lähiössä pienten lasten kanssa asettui uomiinsa. Äitiys muutti minua pysyvästi. Jännää kyllä, minusta ei kasvanut lempeän ylevä ihminen, joka pedagogisin menetelmin kasvattaa lapsiaan jämäkästi hyviksi kansalaisiksi, valiten aina oikeat sanat ja keinot. Ei, sellaista minusta ei tullut. Minä olin edelleen minä, mutta nyt rohkeampi kuin ennen. Esikoislapsi syntyi pikkukeskosena hyvin paljon etuajassa. Hänen elämänsä ensi hetket olivat taistelua. Ne hetket jättivät minuun lähtemättömät jäljet. Vuosien saatossa minusta kasvoi erityislapsen asioita selvitellessä, anoessa ja vaatiessa aito paperisotaveteraani. En enää ohittanut asioita olankohautuksilla ja jättänyt asioita sikseen vaan nostin kissan pöydälle, vaadin selityksiä ja kasvatin paksumpaa nahkaa pärjätäkseni byrokratian syövereissä. Puolison kanssa meistä tuli tiiviimpi kaksikko, joka yhdessä kulki mutkaistakin erityisasioita täynnä olevaa perhearkea. Asiat piti asettamalla asettaa mittasuhteisiin. Ei jaksanut tehdä erimielisyyksistä aina numeroa, kun paukut piti laittaa jokapäiväiseen elämään. Sittemmin monet erityisasiat ovat alkaneet tuntua ihan tavallisilta lapsiperheiden asioilta. Paperisotaveteraanin työt ovat vähentyneet. Lapset ovat kasvaneet ja me vanhemmat harmaantuneet. Lasten kasvaessa eteen tulee uusia kysymyksiä, joita vanhempina ratkomme parhaamme mukaan. Yhdessä hetkessä sitä ajattelee olevansa kaiken nähnyt vanhempi, jota mikään ei enää hämmästytä ja joka vain keksii ratkaisun tilanteeseen kuin tilanteeseen. Toisessa hetkessä sitä on taas kuin halolla otsaan lyöty ja miettii, kuka oikein onkaan ja mitä kieltä nämä samassa taloudessa asuvat nuoremmat henkilöt puhuvatkaan. Missä vaiheessa maailmasta tuli niin monimutkainen, etten meinaa pysyä perässä? Tällaisen tunteen vallatessa hengähdän pari kertaa syvään ja sanon itselleni, että kaikki järjestyy. Tuumaustauko ja aikalisä, ja sitten katsotaan tilannetta uudemman kerran. Mitä sitten olen oppinut elämästä saatuani lapsia? Seuraavassa tärkeimmät oivallukset, joista osan olen oppinut lapsiltani ja osan oivaltanut olosuhteiden pakosta. 1. Huonosti nukuttu yö tai kiljuva nälkä vääristävät kuvaa todellisesta maailmasta. Mikään ei ole niin huonosti kuin ensi alkuun luulet. 2. Koskaan ei pitäisi olla liian kiire katsoa, mistä muurahaiset ovat tulossa ja minne menossa. 3. Sääolosuhteet ovat vain asennekysymys. Vesilammikoissa on hyvin hauskaa hyppiä kumisaappaissa, etenkin kaikuvan sillan alla. 4. Norovirusta on paljon siedettävämpää sairastaa kajalilla piirretyissä hiiren viiksissä. 5. Nauraminen ja huumori ovat tärkeitä selviytymiskeinoja vaikeissa tilanteissa. 6. Mitä enemmän sairaalaelämää, sitä enemmän iloisia asioita kotioloissa. 7. Kotikulmien kävelyteiden nimeäminen salareiteiksi tekee niistä hauskempia kävellä. 8. Jos kotityöt tympivät, mieti kumpi on hauskempaa, imurointi vai verikoe. 9. Järkikin sen sanoo, että on parempi olla outo mutsi kuin ragemummo. 10. Kun kaikki perheenjäsenet hengittävät ja ovat terveinä, kaikki on aivan riittävän hyvin. Karolina Lamroth Kirjoittaja rakastaa musiikkia ja lukemista, on MLL Kannelmäen yhdistysaktiivina aina pienten puolella ja toivoo maailmanrauhaa. Mutsi ja lähiön lumo Elämänviisauksia lapsiperheestä kampaajaheini • Vanhaistentie 8 • Tervetuloa! Meiltä hiuspalvelut ammattitaidolla! Heini 050 344 9777 Elise 09 497 071 Bök i Kårböle NÄVERLURSVÄGEN var vår första gemensamma adress i Gamlas i mitten på 1970-talet. Vi som hade bott i Kronohagen respektive Berghäll tyckte det var långt ute på landet. Fyrtiotvåans buss slingrade sig genom Södra och Norra Haga, och det var svårt att beräkna hur lång tid det skulle ta in till stan. Därför var vi ofta försenade. Men vi var lyckliga över att ha fått en liten hyreslägenhet till ett rätt förmånligt pris. Omgivningen var idyllisk med mycket natur, där man på sommaren kunde promenera och cykla längs gångstigar eller på vintern spänna på sig skidorna vid trappan och åka genom skogen till Långforsen. Samtidigt var det nära till service i alla former. I Gamlas köpcentrum, runt den lilla springbrunnen, fanns det mesta man behövde: några banker, matoch blombutiker, kafé, restaurang, apotek och post. Större inköp kunde göras på EKA-market på andra sidan ängen. Trakten var obekant för oss, liksom invånarna. Småningom hittade vi studiekamrater och andra bekanta som också hade flyttat hit. Det dröjde några år innan vi gick på en Trettondagsfest och sedan kom i kontakt med Södra Kårböle Gille. Efter det blev vi delaktiga i den ”bygemenskap” med olika aktiviteter som redan fanns kring Kårböle skola och svenskhusen. Barnens klasskamrater och vänner bodde nära och också föräldrarna lärde känna varandra; alla kände alla och det skapade trygghet. Det var som en enda familj. I dag ligger Gamlas och Kårböle vid tågbanan och man tar sig till Helsingfors centrum med tåg på 13 minuter. Stadsdelen började byggas på 1950-talet, men var, som sagt, rena landsbygden långt in på 1960-talet. Byggnadstakten ökade markant när Vandaforsbanan öppnades 1975. I sig har det varit intressant att följa med utbyggnaden av Gamlas, där EKAmarket via Maxi-market vuxit ut till jättekomplexet Kaari och där det gamla köpcentret rivits och småningom får en helt annan framtoning. Det blir intressant att se hur detta nya kommer att tas emot av invånarna. På senare år har vår kära stadsdel inte alltid haft ett så gott renommé i pressen eller bland folk från Helsingfors södra stadsdelar. Vi som har bott här större delen av våra liv har nostalgiska minnen och vet var de trygga, mysiga platserna finns. Många unga kommer tillbaka hit som vuxna, för att de kanske har sin familj och sina vänner här. Dessutom är det också för att det är billigare att bo här. Och när man flanerar i de gamla delarna av Gamlas blir man nostalgisk redan av att läsa gatuskyltarna: Näverlursvägen, Herdeflöjtsstigen och Videlåtsvägen. Namnen är så vackra och poetiska. På 1970-talet klarade posten av också de svenskspråkiga namnen, även om de inte var rätt stavade. En släkting, som inte kom ihåg adressen exakt, skickade ett kort till Hörlursvägen och posten hittade fram till oss. Förutom de poetiska gatunamnen frapperas man, som gammal folkdansare, också av gatunamnen Polkagränden, Spelmansvägen, Klaverstigen, Klarinettvägen, Musikantvägen, Stråkharpstigen, Kantelevägen, men kanske inte lika mycket av Tubastigen, Trumpetstigen, Trumstigen, Basunvägen, Orgelpipsvägen eller Positivhalarparken, trots att också dessa har ett visst nostaligiskt skimmer över sig. Kom här kanske fram gatunamn ni inte har lagt märke till förr? Det sägs att folk vill ha positiva namn med naturanknytning på sina gator. Som ni ser finns det här en uppsjö av sådana namn. Håll alltså ögonen öppna på era promenader och insup den hembygdskänsla också gatunamnen ger! Bengt Mattila Kårbölebo sedan 1975 NÄVERLUREN kallar Kiitämme asiakkaita hyvästä yhteistyöstä. Lopetamme nyt pitkän työuramme 30.6.23 LIITY KAARELA-SEURAAN! Liittyminen on helppoa: maksa jäsenmaksu 15 euroa yhdistyksen tilille Nordea FI09 1004 3000 2043 03 ja kirjoita yhteystietosi viestikenttään. Lähetämme infoa tapahtumista ja alueemme tärkeistä asioista. Saat myös alennusta alueemme palveluista, mm. Ravintola Britanniassa, Ravintola Sävelessä, Parturi-Kampaamo Hiuspajassa ja Kaaren Suutarissa.
8 19.4.2023 Lomakausi lähestyy ja myös punkit ovat liikkeellä taas. Meiltä nopeasti ja edullisesti punkkija hepatiitti Aja B-rokotukset. Tule hakemaan rokotteet nyt ja nauti huoletta kesästä! Varaa rokotusaika p. 09-4245 4590 Sitratori 3, 2. krs 00420 Helsinki www.heelaterveys.fi HAE NYT KESÄN ROKOTUKSET HEELAN LÄÄKÄRIASEMALTA KANNELMÄESTÄ Punkkirokotus 52 € Hepatiitti Aja B-rokotukset alkaen 62 € lue lisää > www.heelaterveys.fi PESULA kotiovelta kotiovelle (koko pääkaupunkiseutu) vain 10 € Räsymatot alk. 50€/m 2 • TÖÖLÖNTULLIN Kuljetus ILMAINEN tilauksen ollessa yli 100 € sis. nouto & palautus T A R JO U S T A R JO U S 10 -15 % Vaate-, liinavaateja mattopesun ykkösmesta pääkapunkiseudulla NOUTOPALVELU Vesipestävät untuvatakit Tilaa nouto: p. 09 2418 770 vain 10 € Lounasbuffet Arkisin klo 10-15 runsas buffet-pöytä. A´La Carte A´La Carte menu sisältää laajan italialaisen ruokalistan alkuruuista jälkiruokiin. Kattava viinija juomavalikoima. Avoinna Ma-to 10-20, Pe 10-21, La 11-21, Su 12-20.30 Pöytävaraukset ja tiedustelut: 050 537 3177 | laventeliravintola@gmail.com Kauppakeskus Ristikko, Ajomiehentie 1 Lämpimästi tervetuloa! Cafe Elo Tunnelmallinen ja lämminhenkinen kahvila Malminkartanossa! Cafe Elo Puustellintie 1 00410 Helsinki 050 574 3070 Avoinna ma-pe 9–19 la 10–19 su 10–16 • Monipuoliset kahvilapalvelut • Nyt myös terassi auki • Ma-Pe lounas 10.30–14.00 • La-Su brunssi, kattaukset klo 11.00 & 13.00 • Yksityistilaisuudet, juhlat ja cateringpalvelut Herkulliset Il primo jäätelöt, jäädytetyt jogurtit ja sorbetit Uutuus! • Pakoputket • Rengastyöt • Putken taivutukset • Myös jenkkiputket Risto Tiittanen Oy Valuraudantie 6, 00700 Hki p. 09 563 2227 TILITOIMISTOPALVELUT MAUNULAN TILITOIMISTO OY P. 050 341 0501 Kanneltie 12 B 8, Kannelmäki www.maunulantilitoimisto.fi M Aitoa talonmiespalvelua pääkaupunkiseudulla (Helsinki, Espoo ja Vantaa) senioritalkkarit@gmail.com www.senioritalkkarit.fi Apua arjen pieniin ja suuriin ongelmiin! P. 040 160 4230 Vanhaistentie 8, 00420 Hki P. 040 350 0086, 010 324 8880 www.e2sahko.fi ETKÖ SAANUT TANOTORVEA? Anna palautetta http://jakelupalaute.fi/ tanotorvi