LUKIOTTA YLIOPISTOON MAASEUDUN TULEVAISUUS VAUVAKUUME näin supertietokone muuttaisi suomen näin supertietokone muuttaisi suomen äärikeskustalainen äärikeskustalainen liittovaltio liittovaltio ,, luksus luksus sosiaalidemokratia sosiaalidemokratia vai vai ilmastohätätila ilmastohätätila ?? 1/2020
TULE SIVARIKSI TYLKKÄRIIN Etsimme siviilipalvelushenkilöä heinä–elokuun vaihteessa alkavaan palvelussuhteeseen. Siviilipalvelushenkilön päätehtäviin kuuluvat Tylkkäriin kirjoittaminen ja valokuvaaminen sekä verkkolehden ja somekanavien päivittäminen. Lisäksi siviilipalvelushenkilö hoitaa erilaisia tehtäviä ylioppilaskunnassa, esimerkiksi toimistotyötä. Katso koko ilmoitus osoitteesta tylkkari.fi/uutiset/tule-sivariksi-tylkkariin Lisätietoja Päätoimittaja Teemu Perhiö tyl-paatoimittaja@utu.fi 045 3564517 TO 6.2. klo 20.00: KUKA NAURAA! Stand Upklubi PE 14.2. Live: ARPPA (21.00) TO 20.2. klo 19:30: KUKAN LEVYRAATI PE 21.2. Live: CATS OF TRANSNISTRIA (21.00) TO 12.3. klo 19:30: KUKAN LEVYRAATI TO 19.3. klo 20.00: KUKA NAURAA! Stand Upklubi PE 27.3. Live: IRIS KUKKA duo (21.00) Laaja valikoima ulkomaisia oluita ja siidereitä, DJ keskiviikosta lauantaihin, kaupungin paras lehtivalikoima KUKAN KAIKKIIN TAPAHTUMIIN AINA VAPAA PÄÄSY AVOLAVA joka sunnuntai klo 21 koko ohjelma: barkuka.fi BAR KUKA / LINNANKATU 17 avoinna joka päivä klo 18-05 DJ'T KESKIVIIKOSTAISTA LAUANTAIHIN Mystery DynamoTheater 3000 mysteerikino joka toinen keskiviikko TORSTAISIN YOUTUBEJUKEBOX YLÄKERTA AINA AUKI PE & LA K20 (livekeikat K18) auki ke-la 22-05 * ennakot: ticted & 8raita www.dynamoklubi.com PE 31.1. PINTANDWEFALL, GRANDMOTHER CORN Liput 9e/11e* PE 7.2. TIISU 12e/14e* LA 8.2. LAINEEN KASPERI, STEPA 13e/16e* PE 14.2. JONI EKMAN & SIIVET, NYKYAIKA, HUOLET & MURHEET 8e/10e* LA 22.2. SONNY 8e/10e* PE 28.2. RISTO (soolo), MUUAN MIES 10e/12e* PE 6.3. & LA 7.3. ATOMIROTTA 15e/18e* PE 13.3. KARINA 12e/14e* LA 14.3. CHISU 24e/27e* PE 20.3. URSUS FACTORY, SEPIKKA 12e/14e* LA 21.3. MELO 12e/14e* JAUME SERRA -SKUMPPAPULLO 12€ 2,50€ lasi & HANAOLUT JA -SIIDERI VAIN 3,50€! kaikkina aukiolopäivinä klo 23-24 MUSIC FESTIVAL 5.-6.6.2020 VANHA SUURTORI, TURKU SUPPORTED BY performs “And The Glass Handed Kites”-album MEW (DK) OLAVI UUSIVIRTA RUUSUT AMASON (SE) ACID ARAB (LIVE) (FR) 22-PISTEPIRKKO ANTTI AUTIO BOBBY OROZA ERKI PÄRNOJA (EE) GETTOMASA GHOST WORLD GRANDE MAHOGANY HONNINGBARNA (NO) IBE JAAKKO AUKUSTI JESSE MARKIN KARINA LOUIE BLUE LXANDRA LÄHIÖBOTOX MAUSTETYTÖT PLUTONIUM 74 RISTO “Aurinko aurinko plaa plaa plaa” -albumikeikka SAMULI PUTRO SOFA + F + YEBOYAH TERVEET KÄDET THE HEARING THE HOLY TIISU TUOMAS HENRIKIN JEESUKSEN KRISTUKSEN BÄNDI VIEW XYSMA Liput ticketmaster.fi/kesärauha 1 pv 67,50 € / 2 pv 89 €
a m m at t i i n va l m i s t u n u t Sami Vuori muistaa hyvin sen hetken, kun postiluukusta kolahti hyväksymiskirje Turun yliopistosta. ”Materiaalikemialla olen saanut paitsi oppia uutta myös laittaa laborantin osaamiseni likoon. Nyt tohtorikoulutettavana haaveilen työstä epäorgaanisen kemian parissa, ehkä jossakin tehtaassa.” Sosiaalitieteitä lukeva Aleksi Saarinen puolestaan on yhtäältä saanut opinnoistaan ymmärrystä ensihoidon arkeen kuuluvista haasteista ja toisaalta tuonut akateemiseen maailmaan käytännönläheistä näkemystä. ”Ammatti-identiteettini rakentuu sekä ensihoitajuudesta että sosiaalitieteiden opiskelusta. Molemmat merkitsevät minulle paljon.” s e k ä v u o r i että Saarinen kuuluvat ammatillisen koulutuksen käyneiden ainejärjestö Anatis ry:hyn. Nimi anatis merkitsee latinaksi ”ankan” ja viittaa tutun sadun lailla ammattikoulutaustaisiin ”ankanpoikasina”. Vuori kertoo heidän haluavan ”yhdistää kaltaisensa” ja tukea ammatillisen oppilaitoksen käyneiden polkua yliopistoon. ”Toivomme, että tämä väylä säilyy mahdollisena tuleville sukupolvillekin.” Lue juttu ammatillisesta koulutuksesta suoraan yliopistoon tulleista opiskelijoista s. 18? Omaa polkua raivaamassa 2,5 % on tämä työmaa Aleksi Saarinen (vas.) ja Sami Vuori (oik.) kuuluvat ammatillisen koulutuksen käyneiden ainejärjestöön nimeltään Anatis ry. T Y L K K Ä R I 1 / 2 vain 2,5 % kaikista yliopisto-opiskelijoista on suorittanut pelkän ammatillisen tutkinnon, selviää kasvatustieteen tohtori Nina Haltian ja kahden muun Turun yliopiston tutkijan opetusja kulttuuriministeriölle tekemästä julkaisusta. Lukuun ei sisälly ammatillisen tutkinnon suorittaneita, jotka ovat jo ehtineet suorittaa kandintutkinnon. s .18? VENLA VALTANEN KUVA TEEMU PERHIÖ
TYLKKÄRI – Turun ylioppilaslehti 31.1.2020 Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu, 90. vuosikerta, perustettu 1931 www.tylkkari.fi ABINUMERO jaetaan Varsinais-Suomen lukioihin TOIMITUS Rehtorinpellonkatu 4 A, 20500 Turku, tyl-paatoimittaja@utu.fi, puh. 045 356 4517 Twitter: @Tylkkari Instagram: @tylkkari Facebook: Tylkkari PÄÄTOIMITTAJA Teemu Perhiö, tyl-paatoimittaja@utu.fi TOIMITTAJAT Miika Tiainen & Vy Tram ULKOASU Teemu Perhiö KANSIKUVA Inari Sandell ILMOITUSMYYNTI Kari Kettunen, puh. 0400 185 853, kari.kettunen@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi PAINO Botnia Print, Kokkola, ISSN 1458-0209 (printti), ISSN 1458-0217 (verkko) PAINOS 8 200 kpl SEURAAVA NUMERO ilmestyy 13.3.2020. yääh! hys MEL LAN SUP Paska mutsi Tiedon port ailla Nyky ajan s ampo Miten valintakoe uudistus vaikuttaa amisten yliopistohaaveisiin? Mitä pitää ottaa huomioon, jos hankkii vauvan? Miltä Suomi näyttäisi kolmen puolueen utopioissa? 18 10 26 Pääkirjoitus ? Ajassa YTHS laajentuu, TYT :n talo myytiin ? 6 Tekstaripalsta ? 7 Mistä toivoa huomiseen? Väitöskirjatutkija Riikka Armanto vastaa ? 8 Kulttuuria Tsekkaa nämä ? 27 Vapaa sana Opiskelijapolitiikkaa ja paskarantuja ? 28 Kolumni Kiire, kiire, kiire! ? 29 Keskustelu Synnytystalkoot! ? 30 sisältö 1 / 2020
pääkirjoitus 5 Ilmaista rahaa kaikille Teemu Perhiö Päätoimittaja tyl-paatoimittaja@utu.fi Roope Kinisjärvi Toimittaja Maa palaa. Se pitää sammuttaa. ” lu i n cy b e r sy n 2020 -juttua (s. 10) varten historioitsija Rutger Bregmanin suositun kirjan Ilmaista rahaa kaikille ja muita ideoita, jotka pelastavat maailman. Bregmanin utopiassa töitä tehdään 15 tuntia viikossa, valtio maksaa kaikille perustuloa ja rajat ovat auki maahanmuutolle. Yhden utopia on toisen dystopia, tulevaisuusasiantuntija Mikko Dufva sanoi haastatellessani häntä 2020-luvun utopioista. Bregmanin utopia kuulostaa perussuomalaiselta dystopialta. toimittajalta I lmastokriisin keskellä toivo tuntuu olevan hukassa. Luin yli kymmenen vuotta sitten toimittaja Pasi Toiviaisen kirjan Ilmastonmuutos. Nyt (2007). Kirja järkytti, se vyörytti sivukaupalla todisteita lähestyvästä tuhosta. Mietin, miksei kukaan tee asioille mitään. Ajattelin, onko meistä tullut kyynisiä, vai eikö meitä kiinnosta. Olemmeko menettäneet toivomme, emmekä siksi tee mitään? m u t ta m i tä toivo tarkoittaa? Toivo liittyy tulevaisuuteen. Uskomme elämämme johtavan jonnekin parempaan. Kuten esseisti Tommi Melender kirjoittaa Suomen Kuvalehdessä (SK 4/20), Kristuksen sijaan uskomme nykyään edistykseen. Kehittyvä teknologia kyllä ratkoo ongelmamme! Lapsemme elävät satavuotiaiksi, matkustavat itseohjautuvilla sähköautoilla ja jouluna on lunta. Toivo on kuin utopia, ajatus paremmasta tulevaisuudesta. Mutta kuten Sitran asiantuntija Mikko Dufva sanoo sivulta 10 alkavassa jutussa, utopian ei pitäisi olla pohjapiirustus, vaan arvokeskustelua siitä, mitä pidetään tärkeänä. Utopismi voi kuitenkin jäädä naiivin edistysuskon tasolle. Silloin ummistamme silmämme todellisuudelta ja uskomme kaiken muuttuvan paremmaksi itsestään. tätä vas t e n toivosta luopuminen voisi olla kannattavaa. Silloin emme odottaisi ihmettä, joka pelastaisi meidät. Mutta sen ei tarvitse tarkoittaa epätoivoa. Kuten Melender kirjoittaa, kaikki elämä johtaa lopulta kuolemaan. Emme silti koe elämäämme merkityksettömäksi. Teemme asioita, joita pidämme tärkeinä, asioita, jotka tekevät elämästä hyvän. Siinä kontekstissa pienetkin teot ovat tärkeitä ilmaston kannalta. Kyse ei ole siitä, että yksi teko ratkaisi kaikki maailman ongelmat. Kyse on pienemmästä mittakaavasta: sinun ongelmastasi maailman kanssa. Eikä maailma ratko sitä puolestasi. h a as tat t e l i m m e l e h t e e n tulevaisuudentutkija Riikka Armantoa (s. 8). Hän kokee toistuvasti esitetyt ankeat tulevaisuudenkuvat lannistavina ja lamaannuttavina. ”Minusta on tärkeää pystyä haaveilemaan ja näkemään oman ja ihmiskunnan tulevaisuuden edes suhteellisen valoisana. Se kannustaa ja motivoi toimimaan kohti toivottua tulevaisuutta”, Armanto sanoo. Tulevaisuus ei ole pysyvä tai ennalta määrätty. Voimme vaikuttaa siihen teoillamme ja valinnoillamme. i l m as to n m u u to ks e n to r j u n n as sa tulee luopua toivosta ja alkaa tehdä asioita. Maa palaa. Se pitää sammuttaa. Ota päiväunet myöhemmin. i t s e e n koskaan elätellyt toivoa siitä, että voisin ratkaista ilmastonmuutosta. Mutta elämä tuntuisi kestämättömältä, jos en edes yrittäisi. Luovu toivosta
Opiskelija, varaa aika hammas hoitoon nyt! T Y L K K Ä R I 1 / 2 ajassa V uoden 2021 alussa laki muuttuu ja ammattikorkeakouluopiskelijat tulevat Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) piiriin. Se tarkoittaa, että YTHS:n asiakasmäärä lähes kaksinkertaistuu 250 000 opiskelijaan. Ensi vuoden alussa YTHS:n toimipisteissä voi siis olla ruuhkaa. Yliopisto-opiskelijan kannattaakin varata suunterveydenhoitoajat syksylle, vinkkaa Maisa Kuusela. Hän toimii YTHS:n Turun terveyspalveluyksikön johtajana ja yleisterveyden ylilääkärinä. Laajennus laittaa opiskelijoiden terveydenhuollon haastavaan tilanteeseen. Asiakas määrän kasvu vaatii lisärekrytointeja, -tiloja ja aukioloaikoja. Ammattikorkeakouluja sijaitsee myös paikkakunnilla, joissa ei ole aiemmin ollut YTHS:n toimipisteitä. Minne perustetaan uusia tiloja, pitääkö palveluita ostaa alihankintana? Muutokset vaativat rahaa. Valtio on varannut laajentumiseen 4,4 miljoonaa euroa täksi vuodeksi. Lisärahaa tuli joulun alla 1,4 miljoonaa euroa aiemmin myönnetyn kolmen miljoonan päälle. Ylioppilaiden terveydenhoitoa on kutsuttu ylioppilasliikkeen kirkkaimmaksi saavutukseksi, kuvailee TYYn sosiaalipoliittinen asiantuntija Ville Ritola. ”On oikein, että se ulotetaan kaikkien korkeakouluopiskelijoiden saavutettavaksi.” l a a j e n n u ks e n y h t e y d e s sä YTHS:n palvelut sekä palveluverkko ja -malli uudistetaan. Kuusela ei osaa vielä arvioida, miltä uudet palvelut tulevat näyttämään. ”Suunnittelutyö on pääosin tehty, ja neuvottelut Kelan kanssa ovat loppusuoralla. Päätöksen pitäisi tulla helmikuun aikana, silloin voimme puhua yksityiskohdista.” Kela vastaa opiskeluterveydenhuollon järjestämisestä ja YTHS palveluiden tuottamisesta, joten hyväksynnän suunnitelmille täytyy tulla Kelalta. Kuusela voi kuitenkin jo tässä vaiheessa sanoa, että keskitettyjä palveluita tulee olemaan enemmän ja etäpalveluiden määrä tulee lisääntymään. Paljon riippuu vielä myös sosiaalija terveysministeriön (STM) Opiskeluterveydenhuollon oppaasta, joka määrittää opiskeluterveydenhuollon sisällön. Sen päivittämisestä vastaavat yhteistyössä STM, YTHS, Kela sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL. Oppaan piti olla valmis jo vuodenvaihteessa, mutta päivitys on viivästynyt ”YTHS:stä riippumattomista syistä”, Kuusela sanoo. Turussa YTHS:n tarkoituksena on jatkaa nykyisessä rakennuksessa. Siihen tehdään remontti kesällä 2020. Tällä hetkellä tiloissa on hieman vajaakäyttöä, mutta aukioloaikoja aiotaan todennäköisesti myös pidentää. k u u s e l a n m u k a a n sekä Raumalla että Porissa palvelut paranevat kaksinkertaistuvan opiskelijamäärän seurauksena. Syy on selvä: palveluita pitää määrällisesti lisätä kasvavan asiakasmäärän takia. Tällä hetkellä Raumalla on terveydenhoitaja, yleislääkärin vastaanotto kerran viikossa, suunterveydenhuollon palvelut ja psykologi. ”Porin opiskelijamäärä on sen verran isompi, että sinne tulee isompi pääpaikka.” Sekä Raumalla että Porissa tarvitaan todennäköisesti myös uusia tiloja. Yksi ratkaisu kasvavaan kysyntään ovat digitaaliset palvelut ja etäpalvelut. Niitä on jo YTHS:ssä kokeiltu, mutta kasvokkaiset tapaamiset ovat silti opiskelijoiden keskuudessa suositumpia. Etänä voi toteuttaa jo muun muassa yleislääkärin, ihotautilääkärin, psykiatrin ja jopa fysioterapeutin vastaanoton. Lomakkeet ja chätit täydentävät hoidontarpeen arviointia. 1,4 miljoonan lisärahoituksella on tarkoitus hankkia muun muassa liikuteltavia suunhoidon yksiköitä. Ritolan mukaan uudistus voi olla etenkin Porin opiskelijoille ”täydellinen mullistus”. ”Todennäköisesti Raumaltakin käydään jatkossa Porissa Turun sijaan vastaanotolla.” l a k i m u u to ks e n m yötä muuttuu myös YTHS-maksun suoritus. Maksu on ollut 57 euroa, ja yliopisto-opiskelija on maksanut sen osana ylioppilaskunnan jäsenmaksua. Lukuvuonna 2019–2020 jäsenmaksu Turun yliopiston ylioppilaskunnassa on 110 euroa. 2021 YTHS-maksu siirtyy Kelan perimäksi veroluonteiseksi maksuksi, koska sen kerääminen jäsenmaksun yhteydessä olisi laajennuksen myötä hankalaa. Ammattikorkeakouluissa opiskelijakuntiin kuuluminen on nimittäin vapaaehtoista. Monen opiskelijan kokonaiskulut kuitenkin kasvavat, sillä YTHS-maksu nousee 77 euroon. Toisaalta erilliset käyntimaksut poistuvat: esimerkiksi hammaslääkärillä käymisestä on pitänyt maksaa 20 euroa. Koska Kela alkaa periä maksun veroluontoisesti, vaihto-opiskelijat eivät ole enää oikeutettuja YTHS:n palveluihin. Vaihto-opiskelijat tarvitsevat tosin jo nyt vakuutuksen sairastamisen varalle kiireellistä sairaanhoitoa ja erikoissairaanhoitoa ajatellen. 6 TEEMU PERHIÖ Vuoden 2021 alusta YTHS voi ruuhkautua, kun ammattikorkeakoulujen opiskelijat tulevat YTHS:n asiakkaiksi. te em u pe rh iö
Turun ylioppilasteatterin suojeltu rakennus grynderin omistukseen UUNI PERUNA GATE Unican linjaus yhden uuniperunan taktiikasta ei vie pitkälle! Onko tämä oikein? Ilmastoteko syömällä useampi uuniperuna Kaija Koo tulisi saattaa valtakunnan oikeuteen, koska hän ei ole vieläkään kertonut, kuka keksi rakkauden. Ajatteleva intellektuelli * Lähetä tekstarit numeroon +358403601184. Hinta operaattorimaksu. tekstaripalsta +358403601184* T urun ylioppilasteatterin vuokranantaja vaihtuu. Suojellun teatterija toimistorakennuksen omistanut Turun yliopistosäätiö myi tilat joulun alla kiinteistöyhtiö JKK-Kiinteistö Oy:lle. Yhtiö voitti aiemmin yliopistosäätiön tarjouskilpailun teatterin viereen kaavoitetusta uudisrakennusoikeudesta. Tilan omistajan vaihtuminen tuli teatterin johtokunnan puheenjohtajan Anniina Salmisen mukaan ”aika yllättäen” eteen, kun säätiön edustajat olivat käyneet katsastamassa tiloja ostajaehdokkaan kanssa. t e at t e r i o n toiminut Läntisen rantakadun ja Linnankadun väliin jäävissä rakennuksissa keväästä 1979 alkaen. Tilat siirtyivät yliopistosäätiön haltuun vuonna 2007, kun rakennukset omistanut Turun kaupunki ilmoitti luopuvansa niistä. Yliopistosäätiön asiamiehen Pekka Kanerviston mukaan myynnin syyt olivat omaisuudenhoidolliset. Kanerviston mukaan rakennusoikeuden myynti tehtiin, koska tontille ei pystytty rakentamaan säätiön sijoituskohteeksi sopivaa taloa. Hänen mukaansa paikalle sopii paremmin ns. kovan rahan rakentaminen, kuin säätiön tavoittelema vuokra-asuntorakentaminen. Kanerviston mukaan tontin molempien puolikkaiden siirtyminen samaan omistukseen helpottaa ”huomattavasti” rakennustöiden aikaisia teknisiä järjestelyjä. Kauppahintaa Kanervisto ei suostu ”ostajan toivomuksesta” kommentoimaan. Kanervisto toteaa ylioppilasteatterin aseman olleen säätiön päätöksenteossa mielessä, mutta omaisuudenhoidollisen vain netissä oikaisu oikaisu muualta Tekniikalle oma tiedekunta? Luonnontieteiden ja tekniikan tiedekunnan dekaani Tapio Salakoski kertoo pitävänsä kysymystä tiedekunnasta ”järkyttävänä yksinkertaistuksena”. 7 ”Ranskalaiset ketsupilla” -jutussa (7/19) sanottiin, että Leevi and the Leavingsin jäsenet pukeutuivat naisiksi Ylen Hittimittari-ohjelmaan. ”Poika nimeltä Päivi” -musiikki videolla naiseksi oli pukeutunut kuitenkin joku muu. Yhtyeen jäsenet pukeutuivat toki naisiksi esim. ”Rakkauden työkalu” -musiikkivideolla (1995). Turun maaseutulehti 12.11.1952 ?? kysymyksen olleen säätiölle lopulta ”suurempi arvo”. Säätiö on tähän asti maksanut ylioppilasteatterille vuokratukea, joka jatkuu ainakin toistaiseksi. r a k e n n u ks e t o s ta n e e n JKK-Kiinteistö Oy:n hallituksen puheenjohtaja Kimmo Kotro kertoo yrityksen halunneen koko tontin itselleen, jotta päätöksenteko tontin sisällä on pelkästään heillä. Suunnitelmat tilojen suhteen ovat Kotron mukaan kuitenkin auki. Sähköpostitse Kotro vielä lisää, että muiden rakennusten suhteen on toki ajatuksia, mutta ”niitä viedään eteenpäin sitten aikanaan”. Tontin reunalle Linnankadun varteen on suunniteltu seitsenkerroksista asuinrakennusta. Rakennustöiden on tarkoitus alkaa tämän vuoden aikana. Ylioppilasteatterin toiminta tiloissa jatkuu Kotron mukaan ”vuokrasopimuksen puitteissa”. Teatterissa tilanteeseen suhtaudutaan odottavasti. Uusi vuokranantaja on tavattu kertaalleen tammikuun puolella. ”Ainoa uusi asia, joka siellä meihin liittyen on tullut, on, että he aikovat tehdä kuntotarkastuksen jossain vaiheessa rakennukseen ja remontoida sitä.” MIIKA TIAINEN Vuokrasopimus jatkuu toistaiseksi. te em u p e r h iö
E nemmän maatilojen välistä yhteistyötä ja yhteisomistajuutta! Paremmat yhteydet maaseudun ja kaupungin välille! Esimerkiksi tällaisia toiveita nousi esille, kun maanviljelijät kokoontuivat yhteen keskustelemaan siitä, millainen olisi heidän unelmiensa maatila. Biologi ja tulevaisuudentutkija Riikka Armanto tutkii väitöskirjatutkimuksessaan maanviljelijöiden toimijuuden ja tulevaisuustietoisuuden vahvistamista. Kontekstina on ilmastoviisas viljely. Yksi keino toimijuuden vahvistamiseen ovat osallistavat tulevaisuusverstaat, joissa on tavoitteena yhdessä edistää toivottavia tulevaisuuskuvia. Tarkoituksena on ratkaista sosiaalisia ongelmia lisäämällä osallistujien omaa vastuuta tulevaisuudesta. ”Pääosassa olivat viljelijöiden oma tieto, osaaminen ja toiveet”, Armanto kertoo järjestämistään verstaista. Alkuperäisen menetelmän kehitti tulevaisuudentutkija Robert Jungk yhdessä yhteistyökumppaninsa Nobert Müllerin kanssa. Tulevaisuuden tutkimuskeskus toimii Turun kauppakorkeakoulun alla. a r m a n n o n s u u n n i t t e l e m i i n tulevaisuusverstaisiin osallistui noin kolmekymmentä maanviljelijää sekä maanviljelystä ja ruuantuotannosta kiinnostutta ihmistä. Yhtenä verstaan työvälineenä käytettiin yhdessä haaveilua. Osallistujat jaettiin ryhmiin, joissa he pohtivat viljelijän työhön ja maatilojen toimintaan liittyviä tulevaisuustoiveita. Millaista tietoa ja osaamista viljelijöillä itsellään on tavoitteen saavuttamiseksi? Miten tulevaisuuden näkymät eroavat toisista? Osallistujien tulevaisuuden kuvissa korostui maanläheisyys. He toivoivat hyvinvointia sekä merkityksellistä työtä ilman stressiä ja kiirettä, sitä ettei tarvitsisi miettiä, käykö kauppa ja tuleeko tili. Jotkut pohtivat, jos tulevaisuudessa robotit voisivat tehdä osan töistä, mutta mullistavat teknologiat eivät muuten olleet pääosassa. Verstaassa käytiin myös läpi, millaisia haasteita maanviljelijät kohtaavat. Millaisia reunaehtoja esimerkiksi EU:n maatalouspolitiikka asettaa? Miten voi itse vaikuttaa ilmastonmuutoksen aiheuttamiin säämuutoksiin? Mitä muita mahdollisuuksia on toimia? a r m a n n o n m u k a a n verstaat koettiin pääosin hyödyllisinä ja niistä saatiin vertaistukea omaan työhön. Verstaiden merkityksestä toimijuuden ja tulevaisuustietoisuuden vahvistamisen keinona hän ei kuitenkaan vielä osaa sanoa. ”Tulevaisuustietoisuus muuttuu oppimisen ja uusien asioiden ymmärtämisen myötä, siihen menee aikaa ja se lähtee ihmisistä itsestään.” ”Verstaissani keskityttiin toivottaviin tulevaisuuksiin uhkakuvien sijaan, koska niiden tarkoitus oli yhdessä luoda polkuja tulevaisuuksiin, joiden haluamme toteutuvan.” Armanto näkee toistuvasti esitetyt ankeat tulevaisuudenkuvat lannistavina ja lamaannuttavina. Tulevaisuudentutkimuksen keskeinen lähtökohta on, ettei tulevaisuutta voi ennustaa vaan ainoastaan ennakoida. Se ei myöskään ole pysyvä tai ennaltamäärätty, vaan voimme vaikuttaa siihen teoilla ja valinnoilla. ”Minusta on tärkeää pystyä haaveilemaan ja näkemään oman ja ihmiskunnan tulevaisuuden edes suhteellisen valoisana. Se kannustaa ja motivoi toimimaan kohti toivottua tulevaisuutta.” VY TRAM Miten voisi nähdä toivoa huomisessa, Riikka Armanto? Armanto kokee toistuvasti esitetyt ankeat tulevaisuudenkuvat lamaannuttavina. nuori tutkija 8 syö ja juo Top 5 Turun ravintolat 1 HESBURGER TURKU LINJAAUTOASEMA NESTE EXPRESS Yösija, aamupala ja autopesu? Tästä Hese-imperiumin maamerkistä löydät ne kaikki. Bussilla pääset myös kätevästi nauttimaan Naantalin ja Paraisten Hese-antimista. 2 HESBURGER TURKU TAMPEREENTIE PRISMA Markettitunnelmaa sekä pittoreskeja peltoja parkkipaikkanäkymiä. Mitä muuta voisit toivoa Turun lomalta. 3 HESBURGER TURKU HÄMEENKATU Akateeminen Hese on tunnettu opiskelijoiden yövaelluskohde ja darra-aamujen pelastaja. Kuin pysty baari, mutta soijafileillä. 4 HESBURGER TURKU CARIBIA VarsinaisSuomen ainoa kylpylässä sijaitseva Hese. Täällä voit syödä hamppareita pöksyt märkinä. 5 HESBURGER TURKU LÄNSIKESKUS DRIVE-IN Läntisen Turun hyljeksityssä helmessä voit nauttia lähes unohdetusta maakunta herkusta: Hese kebabista. vy tra m Viljelijät toivoivat hyvin vointia sekä merkityksellistä työtä ilman stressiä ja kiirettä.
70-luvun digiloikka via chilena al socialismo T Y L K K Ä R I 1 / 2 9 1970 lu v u n c h i l e s sä tapahtui kummia. Maahan valittiin vapailla vaaleilla marxilainen presidentti, Salvador Allende. Hän lupasi ohjata maansa sosialismiin rauhanomaisin keinoin. Kansallistamisohjelman toimeenpanosta vastasi Chilen valtion kehitysyhtiö Corfo. Fernando Flores, 28-vuotias Corfon insinööri, otti vuonna 1971 yhteyttä englantilaiseen kybernetikkoon Stafford Beeriin. Flores oli lukenut Beerin teoksia kybernetiikasta ja operaatioanalyysista. Hän kysyi Beeriltä neuvoja, miten hänen teorioitaan johtamiskybernetiikasta voisi soveltaa Chilen talouden uudistamiseksi. ROOPE KINISJÄRVI GRAFIIKKA TEEMU PERHIÖ f lo r e s k e r äs i Beerin avuksi työryhmän, joka alkoi kehittää järjestelmää Chilen teollisuustuotannon suunnittelemiseksi ja optimoinniksi. Maaliskuussa 1972 suunnitelma oli valmis: Project Cybersyn, sanoista cybernetics ja synergy, espanjaksi Synco. Cybernet oli järjestelmän hermoverkko. Se koostui 500 telex-koneesta, jotka oli sijoiteltu tehtaisiin ympäri Chileä 1 . Telex-koneilla lähetettiin jatkuvasti tietoa tehtaiden tuotannosta. Cyberstride, siis 1970-luvun digiloikka, oli brittiläis-chileläisen työryhmän koodaama tilasto-ohjelma, joka analysoi telexkoneiden lähettämää dataa. CHECO , Chilean Econonomic Simulator, tuotti Cyberstriden luomista tilastoanalyyseista erilaisia skenaarioita, joiden perusteella hallituksen virkamiehet tekisivät tuotantoa koskevia päätöksiä. Nämä teknokraatit valvoisivat kaikkea futuristisesta, näyttömonitorien täyttämästä operaatiohuoneesta 2 , joka oli projektin neljäs, ja tärkein osa. Tiedot ilmestyivät graafikoiden piirtäminä, kolmen päivän viiveellä operaatiohuoneen näytöille. Mikäli tietokone havaitsi raja-arvot ylittäviä poikkeavuuksia tuotannossa, se antoi hälytyksen operaatiohuoneeseen, jossa presidentti Allende alaisineen tekivät päätöksiä. 3 2 1 1 Santiago Santiago de Chile de Chile
PITOJA JA ROOPE KINISJÄRVI KUVITUS INARI SANDELL ? SYÖTÄVÄISIÄ POHJOLAN KANSALLE Dystopiat hallitsevat julkista keskustelua, mutta utopioille olisi tilausta. Entä jos Suomen hallituspuolueet pääsisivät toteuttamaan niitä supertietokoneen avulla? Chilessä koodarit tekivät sen jo 1970-luvulla. Käynnistetään siis uuden ajan sampo, CYBERSYN 2020.
n juhlapäivä. Ravintola Koulun sisäpihalla kilistellään 120 vuotta täyttävälle sosiaalidemokraattiselle puolueelle. Liikenneja viestintäministeri Sanna Marin pitää puheen. Hän esittelee sosiaalidemokraattista utopiaansa kuuden tunnin työpäivästä ja nelipäiväisestä työviikosta. Reaktio on odotettu. Taloustieteilijät, poliitikot ja päätoimittajat rientävät tyrmäämään puheet haihatteluksi. Yhteiskunnallista tulevaisuuskeskustelua hallitsevat dystopiat. Ilmastonmuutos, konfliktit ja talouskriisit vievät palstatilaa, ja myönteisiä visioita tulevaisuudesta on vaikea löytää. ”Koko työmarkkina muuttuu lujaa vauhtia, ja sen muutoksen perässä eivät työmarkkinamekanismit pysy. Joka tapauksessa on selvää, että työtunteja tulee lisätä eikä vähentää”, Aamulehden pääkirjoitus toteaa. Puoli vuotta myöhemmin Antti Rinteen ”tulevaisuushallitus” kaatuu. Marinista tulee tasavallan historian nuorin pääministeri. On aika lunastaa lupaukset. Hallitusohjelmassa tavoitellaan 75 prosentin työllisyyttä. Korkeimmillaan työllisyys on ollut vuonna 1961, 74,6 % – samaan aikaan työttömiä oli vain 1,2 prosenttia. Käytännössä Suomessa oli täystyöllisyys. Tavoite on siis jo nyt utopiaa, joten miksi tyytyä siihen? Sosiaalidemokraatit ovat olleet aina työläisten asialla, miksi ei tavoitella täystyöllisyyttä? Me voimme rakentaa uuden yhteiskunnan. Meillä on teknologia! C hilessä elettiin tulevaisuutta jo 1970-luvulla. Presidentti Sal vador Allende vannoi virkavalansa ensimmäisenä demokraattisesti valittuna marxilaisena valtiopäämiehenä syyskuussa 1970. Chileläinen tie sosialismiin ei alkanut punakaartien rynnäköllä La Monedan presidentinpalatsiin, vaan koodarien marssilla yhteiskuntasuunnittelun eturintamaan. Muutoksen kärjessä oli Cybersyn-niminen utopistinen teknologiaprojekti – sosialistinen digiloikka. Hanke hyödynsi kybernetiikkaa yhteiskuntasuunnittelussa. Tavoitteena oli ohjata koko Chilen teollisuustuotantoa. Cybersynin hermoston muodostivat 500 Telex-konetta, jotka oli sijoiteltu ympäri Chileä tehtaisiin. Sieltä ne syöttivät kahteen keskustietokoneeseen jatkuvasti dataa tehtaiden tuotannosta, raaka-aineiden riittävyydestä, työtunneista ja niin edelleen. Reikäkorteilla toimineet keskustietokoneet analysoivat tietoja ja pyrkivät optimoimaan tehtaiden tuotannon simulaatioita ajamalla. Laskelmien perusteella hallituksen virkamiehet, insinöörit ja tiedemiehet pystyivät tekemään tuotantoa koskevia päätöksiä. Nämä teknokraatit valvoivat kaikkea futuristisesta operaatiohuoneesta, joka oli monitoreineen kuin suoraan Star Trekistä. Cybersynin tarkoitus oli korvata jäykkä ja hidas byrokraattinen päätöksenteko automatisoinnilla ja asiantuntijatiedolla. Se oli väline sosialistisen suunnitelmatalouden toteuttamiseksi maassa, jota riivasi köyhyys ja alikehittyneisyys. Suunnitelmatalouden piti ratkaista raaka-ainepula ja nopeuttaa teollistumista. Jos puoli vuosisataa sitten Chile pystyi rakentamaan Cybersynin kaltaisen järjestelmän, sen luulisi onnistuvan myös 2020-luvulla valtiossa, joka on ollut pitkään informaatioteknologian edelläkävijä. Miltä tulevaisuus voisikaan näyttää, jos Suomen hallituspuolueet asentaisivat vastaavan supertietokoneen omaan toimistoonsa, ja niillä olisi kaikki valta? Matka uuteen aikaan alkaa Hakaniemen torilta. Kampeamme käyntiin nykyajan sammon, CYBERSYN 2020:n. S DP:n puoluesihteeri Antton Rönnholm on ensimmäisten joukossa ihastelemassa uutuuttaan kiiltävää ihmelaitetta. Se on asennettu vähin äänin puoluetoimiston takahuoneeseen. Uusi innovaatio on Rönnholmin mieleen, onhan hän johtanut puolueen ohjelmatyötä ja uudistanut demareiden ummehtunutta imagoa. Entinen mainostoimiston mies tulee nopeasti sinuiksi kybersammon kanssa. Se on saatava suoltamaan kotipitoja, myötäviä ja syötäviä Pohjolan kansalle. Viime vuosikymmenen lopulla blogosfäärissä oli kohistu täysin automatisoidusta luksuskommunismista. Utopiasta, jossa automatisaatio vapauttaa ihmiset viimein palkkatyön kahleista: ei huolta perustoimeentulosta, asunnosta, koulutuksesta tai terveydenhuollosta. Robotit vievät työt, mutta se onkin hyvä asia, sillä vähenevä työ lisää kaikkien vapaa-aikaa ilman materiaalisen hyvinvoinnin menetystä. Täysin automatisoitu luksuskommunismi olisi kuitenkin liian rajua maltillisille suomalaisille, joten Marinin hallitus alkaa tavoitella alkuperäisestä ideasta vesitettyä täysin automatisoitua luksussosialidemokratiaa. Koska kaikkia Suomen puolueita haukutaan sosiaalidemokraattisiksi, demarien on aika erottua ja korottaa panoksia. Vuoden 2019 alussa julkistettu demarien tulevaisuusohjelma tulee hyötykäyttöön. Viimeksi SDP uskalsi haaveilla vuonna 1903, kun Forssan ohjelma julkistettiin. Suuri osa tuohon ohjelmaan kirjatuista tavoitteista saavutettiin viimeistään 1960-luvulla: yleinen äänioikeus, julkinen terveydenhuolto, progressiivinen verotus ja kahdeksan tunnin työpäivä. Sen jälkeen demarit nostivat jalat pöydälle, ja ovat nauttineet valtionhoitajapuolueen asemasta. Vaikka SDP antoi viimeistään Paavo Lipposen kaudella periksi uusliberalismille, on Marinin johtamassa sukupolvessa uutta punaista hehkua. Tulevaisuusohjelmatyöryhmän kokouksissa on nähty Mauno Koiviston bernsteinilaissosialistinen haamu. Koiviston oppi-isän Eduard Bernsteinin mukaan sosiaalidemokratialle tärkeintä ei ole päämäärä, siis sosialistinen järjestelmä, vaan liike kohti sitä. Jaloista periaatteista voidaan tinkiä, kunhan asiat paranevat. Kyllä se siitä. Hakaniemessä puoluesihteeri Rönnholm kokoaa valtakunnan parhaat koodarit ohjelmoimaan CYBERSYN 2020:een uudet perusasetukset. Tavoitteena on tehdastuotannon optimointi, mutta sille on asetettava rajat. Cybersynin tavoitteiksi määrätään täystyöllisyys, tuloerojen tasaaminen ja vapputonni eläkeläisille. S iinä missä täysin automatisoidun luksuskommunismin tavoitteena on lakkauttaa palkkatyö, luksussosiaalidemokratia haluaa antaa sitä kaikille. Ammattiyhdistysliikkeeseen koplattu SDP ei ole koskaan kannattanut perustulomallia sosiaaliturvassa, kuten ideologiset naapurinsa vasemmistoliitto ja vihreät. Demareille työ on parasta sosiaaliturvaa, ammattiliitotkin saavat lisää jäseniä. 12 T Y L K K Ä R I 1 / 2
Lyhennetty työaika tarkoittaa kuitenkin pienempää palkkaa. Demarit kaivavat vanhasta pelikirjastaan tutut taktiikat käyttöön: tulopoliittinen kokonaisratkaisu! Kolmikantaneuvotteluissa ammattiliitot junttaavat läpi roimat palkankorotukset. Valtio tarjoaa keskiluokalle veronkevennyksiä. Pääomatuloveroa nostetaan reippaasti ja korkeimmissa tuloluokissa veroastetta korotetaan lähemmäs 70 prosenttia. Kapitalistilta kyllä löytyy pääomaa jaettavaksi työläisille, varsinkin kun ollaan isänmaan asialla. Tällä kertaa talkoisiin osallistuvat ihan kaikki – paitsi tietenkin elintärkeät yleishyödylliset työmarkkinajärjestöt, jotka saavat edelleen pitää verovapautensa. Luksussosialidemokratiassa sosiaaliturvaa tarvitsevat vain ne, jotka eivät voi käydä töissä: sairaat, vammaiset, lapset, opiskelijat ja eläkeläiset. Pienentyneet sosiaaliturvamenot mahdollistavat kansaneläkkeen korottamisen. Antti Rinteen vappusatanen paisuu lopulta tonniksi. S amaan aikaan kun Chilessä haaveiltiin tuotantoprosessien optimoinnista ja yhteiskunnan rationalisoinnista, maailman toisella laidalla Suomessa yhteiskuntasuunnittelu oli jo täydessä vauhdissa. Sotien jälkeisen jälleenrakennuskauden säännöstelypolitiikka korosti tehokkuutta ja järkiperäisyyttä. Talousteoreettiselle keskustelulle ei ollut juuri sijaa. Suomea alettiin johtaa kuin yritystä. Suunnitelmallinen talouspolitiikka sulautettiin markkinatalouteen. Sosiaalipolitiikan ja yhteiskuntasuunnittelun avulla rakennettiin hyvinvointi valtioutopiasta todellisuutta. Kehityksen airueena toimivat yhteiskuntatieteilijät, makrotaloustieteilijät ja arkkitehdit. Poliitikot eivät näe eettisiä ongelmia tieteelliseen tietoon perustuvassa päätöksenteossa, jos sen päämäärä on hyvä, arvioi Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen erikoistutkija Mona Mannevuo. Asiantuntijavalta eli teknokratia usein typistää yhteiskunnallisen arvokeskustelun ja politiikan vain yhteisten asioiden hoitamiseksi. ”Jos rationalisoinnin tavoitteena on kasvattaa kansakunnan potentiaalia, siinä on vaikea nähdä haittapuolia”. Sama pätee niin kutsuttuun tuuppauspolitiikkaan. Käsitettä popularisoineiden Richard Thalerin ja Cass Sunsteinin mukaan tuuppauksella ihmisten käytöstä yritetään muokata haluttuun suuntaan ja ennakoitavammaksi, sillä ihminen ei suinkaan ole rationaalinen toimija. Tuuppaus on pehmeää vallankäyttöä: kansalaisten toimintaa yritetään kontrolloida huomaamattomasti, sen sijaan, että heitä suoraan pakotettaisiin mihinkään. Massojen käyttäytymisen muokkaaminen vaatii paljon dataa. Sitä kerätään meistä jo nyt valtavia määriä puhelimien, aktiivirannekkeiden ja sovellusten avulla. Valtiot keräävät tietoa kansalaisten käyttäytymisestä erilaisten sosiaalisten kokeilujen avulla. Mannevuon mukaan Sipilän hallituksen perustulokokeilussa oli osaltaan kyse siitä: kokeilu tuotti arvokasta dataa ihmisten käyttäytymisestä, kun heille annetaan ”ilmaista” rahaa. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että tuuppauspolitiikka hämärtää valtiojohtoisen kontrollin ja yksilönvapauksien rajoja. K ontrollin ja yksilönvapauksien yhteensovittaminen olivat myös alkuperäisen Cybersyn-projektin tavoitteina. Projekti perustui kybernetiikkaan, ”ohjauksen tieteeseen”. Se tutkii erilaisia järjestelmiä ja niiden viestintää, sekä miten järjestelmiä voidaan valvoa ja kontrolloida. Myös Neuvostoliitto sovelsi kybernetiikkaa suunnitelmatalouden toteuttamiseksi. Rautaesiripun takaisen järjestelmän ongelmaksi muodostui siihen syötetyn datan laatu. Suunnitelmat menivät pieleen, koska järjestelmään syötetty tieto oli huonolaatuista. Se sisälsi kansallisesti toteutetun sosialistisen vallankumouksen suurimman ongelman. Data oli alistettu palvelemaan politbyroon valtarakenteita. Jos tuotantotavoitteisiin ei päästy, vääristeltiin dataa niin, että tavoitteet täyttyivät. Tilastoihin perustuvan suunnittelun ongelmana on myös se, että data on aina jossain määrin vajaata. Kaikkia yhteiskunnan muuttujia ei ole mahdollista ottaa huomioon. Siksi myös Cybersyn keskittyi vain teollisuustuotantoon, josta saatava data on melko yksinkertaista ja helposti saatavilla. T eollisuuteen nojaa myös tulevaisuuden keskusta. Katri Kulmunin I hallituksen ohjelma julistaa: ”Teollistamisohjelma tulisi käsittämään ensi sijassa Pohjois-Suomen luonnonrikkauksien käyttöönottamisen, Pohjois-Suomen teollistamisen sekä siihen liittyvänä tieolojen parantamisen ynnä PohjoisSuomen maatalouden laajentamisen niin, että elintarvikkeet lisääntyvälle väestölle saataisiin alueen omasta piiristä.” Se on suora lainaus Urho Kekkosen vuonna 1952 ilmestyneestä kirjasta Onko maallamme malttia vaurastua? Erityisavustajat ovat ahkeroineet Apollonkadulla keskustan puoluetoimiston kellarissa. Arkiston pölyiseltä hyllyltä on löytynyt toinenkin kiehtova kirja, Avaus äärikeskustaan. Sen kirjoittajat Juha Kuisma ja Alpo Rusi vaativat vuonna 1980 kansallisen identiteetin ja hyvinvointivaltion rakentamisen jatkoksi kolmatta kansallista projektia: irtautumista teknis-taloudellisesta tavarataloudesta ja uuden tien löytämistä kapitalismin ja sosialismin välistä. 13 Luksus sosiaali demokratia haluaa antaa palkkatyötä kaikille. ?
”Mekaaniseen koneanalogiaan nojaava ihmiskuva ei sovellu yhteiskunnallisen eikä ihmistä koskevan tilannetiedon perustaksi”, Kuisma ja Rusi julistavat teoksen johdannossa. Nykykeskusta on vieraantunut kauas alkiolaisista ja talonpoikaisista ihanteistaan. Puolue on muuttunut poliittisten suhdanteiden risti aallokossa rimpuilevaksi troolariksi, joka kuopii nuottaansa kannatuksen rippeitä pohjamudista. Samalla ympäröivä vesi muuttuu sameaksi liejuksi. Keskustan ideologia heittelehtii vasemmalta oikealle, kun se yrittää pitää itsensä relevanttina vaihtoehtona tyhjenevän maaseudun äänestäjille. Vaikka Kuisma ja Rusi kritisoivat mekaanista ihmiskuvaa, on puolueen turvauduttava näin suuressa projektissa uusimman teknologian apuun. Juha Sipilä lennättää Cessnalla puoluetoimistolle autotallissaan nikkaroimaan kyberkakkaran. Sen lehdille on nakuteltu keskustan CYBERSYN 2020 -projektin teesit: hajauttaminen, omavaraisuus ja kilpailukyky. Näistä aineksista aletaan muokata uutta äärikeskustaa. K eskusta on läpi historian vaalinut valtion omavaraisuutta ja liittänyt ihmisen maahan, joka tarjoaa vaurautta ja hyvinvointia. Suomalainen viljelijä on keskustan sankari, joka ruokkii kansan ja pitää huolta, että suomalaiset pysyvät riippumattomina ulkopuolisesta avusta. Nälkämaan laulussakin uhmakkaasti julistetaan: ”raukat vain menköhön merten taa!” Keskustan ideologinen isä Santeri Alkio kirjoitti vuonna 1926: ”Ihminen on vietävä uudestaan maalle. Opetettava hoitamaan itseään. Karkoitettava hänestä työn pelko ja koreutta sivistyksenä pitämisen erehdykset. Ihminen on maan sukua. Vain sen kanssa välittömässä yhteydessä ollen pysyy hermosto kunnossa, mieli älyllisesti tasapainossa ja pystyy harkitsemaan tekojensa arvoja.” Tätä omavaraisuutta varjelee myös keskustalainen CYBERSYN 2020. Kyberajan äärikeskusta aikoo kääntää kaupungistumisen suunnan. Kuolevat kyläyhteisöt herätetään henkiin. Muuttotappiokuntiin siirtyville lapsiperheille jaetaan ilmaisia tontteja ja starttirahaa. Maakuntiin ohjataan teollisuusinvestointeja. Helsingissä, Turussa ja Tampereella asuvat joutuvat maksamaan erityistä kaupunkiveroa. Valtionhallintoa hajautetaan ja tehtäviä siirretään 18 maakunnalle. Cybersyn optimoi väestön jakautumisen ja laskee kannustimet, joilla ihmiset ohjataan sinne, missä heille on tarvetta. Kulmunin keskusta lupaa töitä kaikille, ja töitä tosiaan riittää. Keskusta junttaa läpi valtavat teollisuuden investointiohjelmat, maakuntahallinnon ja verouudistukset. Muuttoliike kääntyy kaupungeista takaisin maalle, vaikka kaikki luulivat, että se ei olisi enää 2020-luvulla mahdollista. On mentävä sinne, missä töitä on. Investointiohjelmat synnyttävät kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja Pohjanmaan maatiloille, Kainuun paperitehtaisiin ja Lapin kaivoksiin. Suomesta tehdään liittovaltio ja Jyväskylästä sen hallinnollinen pääkaupunki. Keskustapuolueen vuosikymmeniä kestänyt toivioretki saadaan päätökseen joka niemessä ja notkelmassa. A jassamme tarvittaisiin lisää utopioita, esittää Mikko Dufva. Hän työskentelee tulevaisuusasiantuntijana Sitralla, Suomen itsenäisyyden juhlarahastossa. Sitra tutkii yhteiskunnallisia muutoksia ja megatrendejä sekä kehittää toimintamalleja yhteiskunnan kehittämiseksi. Poliittiset puolueet eivät utopioita juurikaan tarjoa, vaan tulevaisuuden visiointi on ulkoistettu teknologiayrityksille, viestintätoimistoille, ajatushautomoille ja viihdeteollisuudelle. Puolueilla ei yksinkertaisesti ole aikaa rakennella pilvilinnoja. Toisaalta parempaa tulevaisuutta maalailevia puheita pidetään helposti höttönä. ”Ne eivät vielä tällä hetkellä ole osa keskustelukulttuuriamme ja sen takia niitä ei osata käsitellä. On paljon helpompaa laskea leikkiä utopioista kuin sitten pohtia oikeasti, että mitä me halutaan”, Dufva arvioi. Se, että Sanna Marinin visiota nelipäiväisestä työviikosta pidettiin joissain piireissä epärealistisena haihatteluna, kertoo Dufvan mielestä yhteiskunnallisen mielikuvituksen heikentymisestä. ”Eihän sellaista utopiaa ole yhtään vaikeaa kuvitella. Mehän elämme sellaisessa maailmassa, jossa monet utopiat, kuten peruskoulu-uudistus, nykyinen hyvinvointivaltio tai viiden päivän työviikko ovat jo toteutuneet.” Teknoutopioissa ihanneyhteiskunnat harvoin syntyvät valtion ohjauksessa, pikemminkin päinvastoin. Niissä teknologia mahdollistaa täydellisen yksilönvapauden toteutumisen ja ihmislajin parantelun. ”Jos ymmärretään utopia sellaisena, että tässä on yhteiskunnan pohjapiirrustus, se on helposti tosi autoritaarinen ajatusmalli.” Utopioiden tehtävänä onkin pohjapiirrustuksen sijasta pohtia, mitä pidetään hyvänä yhteiskuntana ja mihin suuntaan yhteiskuntaa olisi kehitettävä. Kyberajan äärikeskusta aikoo kääntää kaupungis tumisen suunnan. 14 ? ? T Y L K K Ä R I 1 / 2
”Kyse on loppujen lopuksi siitä arvokeskustelusta, että mitä pidetään tärkeänä, mikä on toivottava tulevaisuus, ja kenen kannalta ja millä kriteereillä se on toivottava.” Utopioilla on edelleen paikkansa yhteiskuntakritiikkinä. Ne paljastavat nykytilanteen ongelmia ja puutteita sekä ehdottavat sille vaihtoehtoja. Vallitsevaa järjestelmää on mahdotonta muuttaa ilman unelmia ja utopioita toisenlaisesta tulevaisuudesta. K aikille pitäisi olla jo selvää, että loppu häämöttää, mutta silti ilmastotoimet, kuten polttoaineiden hinnankorotukset, ovat aiheuttaneet mellakoita Pariisista Portoviejoon. Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on tunnettu ilmiönä jo 1930-luvulta. Sen vaikutuksista on varoiteltu 1970-luvun alusta saakka, kun Rooman Klubin raportti ennusti nopeutuvan väestönkasvun ja luonnonvarojen ylikulutuksen johtavat lopulta väestöromahdukseen. Viimeisimpänä kulutusjuhlan saattokelloja soitellut IPCC:n raportti laukaisi maailmanlaajuisen nuorison ilmastoliikkeen. Suomessa vihreät olivat pitkään ympäristökeskustelun kärjessä, mutta muut puolueet ovat kirineet etumatkaa kiinni. Vasemmistopuolueet vaativat punavihreää politiikkaa, kokoomuksella on sinivihreä ryhmittymänsä ja jopa perussuomalaisilla oli eduskuntavaaleissa erillinen ympäristöja energiapoliittinen ohjelmansa. Vihreiden on aika ottaa ydinosaamisalueensa haltuun syvänvihreällä ja sosiaaliliberaalilla kyberpolitiikalla. Politiikan ja viimeisimmän teknologian yhdistäminen sopii nuorekkaan ja vauhdikkaan puolueen imagoon. Uusi supertietokone mahtuu juuri ja juuri Punavuoren ahtaaseen puoluekonttoriin, tiloihin, joissa sijaitsi lakkautetun Vihreän langan toimitus. CYBERSYN 2020:n tavoitteet ovat valmiina: kestävä kasvu, perustulo ja kaupungistuminen. Laite napsautetaan päälle. Ensitöikseen puolue julistaa Suomeen kansallisen ilmastohätätilan. Näin se pystyy säätämään poikkeustilalakeja. Eihän se kovin liberaalia ole, mutta nyt on pakko. Supertietokone laskee reaaliajassa Suomen luonnonvarojen kulutuksen, nielujen sitomat kasvihuonekaasut ja maataloustuotannon määrän. Jokaiselle kansalaiselle lasketaan vuotuinen hiilikiintiö, jonka kulutusta voi seurata puhelimella. Jokainen kaupasta ostettu tuote, autolla ajettu kilometri ja poltettu saunanpesällinen lasketaan kiintiöön. Kiintiön ylityksestä maksetaan lisäveroa, jolla palautetaan soita luonnontilaan. Teollisuus ja maatalous optimoidaan niin, ettei ylituotantoa synny. Niukkuus jakautuu kaikille tasa-arvoisesti. Tuotannon ja kulutuksen vähenemisen myötä töitä on vähemmän tarjolla. Vihreät saavat viimein läpi pitkään lobatun perustulomallinsa, joka turvaa toimeentulon töiden vähentyessä. Sekä kulutus että tuotanto siirtyvät tavaroista aineettomiin hyödykkeisiin. Kohta joka toinen on sisällöntuottaja. Vihreät kiihdyttävät kaupungistumista. Kun väestö kasautuu pienemmälle alueelle, saadaan suojeltua enemmän luontoa kaupunkien ulkopuolella. Maaseudusta tulee matkailukohde ja kuolleista Kainuun kylistä ulkoilmamuseoita, jotka muistuttavat menneestä elämäntavasta. Pienmustalla kylänraitilla toistuu näytelmä, jossa dieselrekat kuljettavat ensin rypsiporsaita teuraaksi ja sitten kinkkua paperityöläisten joulupöytiin. 16 Kainuun kuolleet kylät muutetaan ulkoilma museoiksi. T Y L K K Ä R I 1 / 2 C hilessä teknologiautopia ei koskaan toteutunut. Yhdysvaltojen ja opposition vainoama Allenden hallitus selvisi yhdestä vallankaappausyrityksestä kesäkuussa 1973, mutta toista se ei enää kestänyt. Syyskuun 11. päivänä 1973 Chilen asevoimat kaappasivat vallan. Unidad Popularin projekti tuli tiensä päähän saavuttamatta koskaan lopullista määränpäätään. Kenraali Augusto Pinochet hautasi Cybersynin Chilen sosialistisen utopian kanssa. × Jutussa on käytetty lähteinä mm. seuraavia teoksia: Rutger Bregman: Ilmaista rahaa ja muita ideoita, jotka pelastavat maailman; Minna Mentula, Keijo Lakkala, Simo Suominen ja Hanna Era (toim.): Utopia työkaluna. Irti vaihtoehdottomuuden valheesta; Pontus Purokuru: Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi; ja Mona Mannevuo: Neuroliberalism in Action: The Finnish Experiment with Basic Income. Kuvat kuvattu Helsingin Tekniikan museossa.
OPISKELIJALIPUT KONSERT TIPÄIVÄNÄ 3 € Opiskelijaliput Turun filharmonisen orkesterin saman päivän konsertteihin 3 €, jos paikkoja jäljellä. Ei ennakkovarauksia. Lippujen osto voimassa olevaa opiskelijakorttia näyttämällä Konserttitalon Ars Musicasta (Aninkaistenkatu 9, 20100 Turku, avoinna arkisin klo 12-17) tai konserttipaikalta tuntia ennen konserttia. Opiskelijaliput etukäteen ostettuina Konserttitalolta alk. 9 € tai lippu.fi alk. 9,50 €. TFO.FI VIVE L A FRANCE! PE 6.3. | 19.00 KONSERTTITALO ENIGMA TO 19.3. | 19.00 KONSERTTITALO SININEN RAPSODIA TO 23.4. & PE 24.4. | 19.00 KONSERTTITALO PERKO PL AYS PARKER TO 16.4. | 19.00 KONSERTTITALO Kiinnostuitko? Täytä hakemus osoitteessa www.lstj.fi Soita tai laita 0400 348 664 arkisin klo 8–15 Lounais-Suomen Tietojakelu Oy hoitaa sanomalehtien ja osoitteellisen postin varhaisjakelua Lounais-Suomessa kaikkiaan 25 kunnan alueella. Talouksia on yhteensä noin 240 000. Lounais-Suomen Tietojakelussa työskentelee noin 500 lehdenjakajaa. Jakelussamme on 22 eri lehtinimikettä. Kuuluu mediaja graafisen alan TS-Yhtymään. Ahkeroi yössä ja nauti vapaista päivistä Varhaisjakelussa on tarjolla työtä, joka jättääaikaa opiskelulle tai elämästä nauttimiselle. Etsimme täysi-ikäisiä, reippaita ja oma-aloitteisia työntekijöitä jakajiksi. Jakelun päätuote on Turun Sanomat. Lounais-Suomen Tietojakelu lstj.fi YKSIN URMAS POOLAMETSIN – SOOLO VIIDELLE Aurinkobaletti, Manilla. Muut esitykset 1.2.–21.3. Aurinkobaletti.f i/liput Aurinkobaletti, Manilla. Muut esitykset 1.2.–21.3. Aurinkobaletti.f i/liput ENSI-ILTA 31.1. KLO 19,
ask el taa em Paa ask el taa em Paa
T urun yliopistossa opiskelevien Aleksi Saarisen ja Sami Vuo ren tarinoita yhdistää työelämässä syttynyt innostus yliopisto-opintoihin. Saarinen, sosiaalitieteiden 27-vuotias fuksi, sai kipinän opiskelua kohtaan työskenneltyään kuusi vuotta lähihoitajana ensihoidossa. Hänen mieltään jäivät askarruttamaan työn arkeen kuuluvien haastavien tilanteiden perimmäiset syyt. ”Kaipasin vastauksia siihen, miksi osa yhteiskuntamme jäsenistä voi niin surkeasti.” Sami Vuorta puolestaan oli alkanut kiehtoa Kemian laboratoriossa työskennellessään, miksi elektronit kulkivat niin kuin kulkivat. Halu syventää käytännössä hankittua luonnontieteellistä osaamista antoi motivaatiota paahtaa valintakoetta varten. Hän tiesi, että yliopistoon hakeminen vaatisi kovaa työntekoa. Valintakoemateriaalin sisäistäminen vei valtavasti aikaa, sillä ammatillisessa oppilaitoksessa Vuori oli tottunut käytännölliseen opiskeluun. Kaikki vaiva oli lopulta sen arvoista. ? T Y L K K Ä R I 1 / 2 19 ask el taa em Paa ask el taa em Paa VENLA VALTANEN KUVAT TEEMU PERHIÖ ”Tämän te opitte jo lukiossa”, luennoilla hoetaan. Toisen asteen koulutuksen saaneille todellisuus on toinen. Miten heille käy valintakoeuudistuksen jälkeen?
J onkin aikaa kemian laitoksella ahkeroituaan Vuori huomasi yltäneensä samalle tasolle lukiosta tulleiden kanssa. Laborantin kokemuksensa vuoksi hän sai myös opettaa kurssikavereilleen, kuinka laboratoriossa työskennellään. ”Viimeistään silloin, kun sain ensimmäisenä syksynä matematiikan peruskurssin tentistä ykkösen, uskoin pärjääväni yliopistossa – olinhan päässyt kunnialla läpi!” Luonnontieteellisessä tiedekunnassa näkyy ammatillisen koulutuksen käyneille tuttu ilmiö: useat opettajat olettavat jokaisen opiskelijan suorittaneen ylioppilastutkinnon. ”Tämän te olette oppineet jo lukiossa, on luentosaleissa kaikuva fraasi, joka ei kaikkien kohdalla pidä paikkaansa”, Vuori toteaa. Opintojen ohella Vuori teki viikonloppuisin ja gradun viimeistelyn aikaan jopa kokopäiväisesti oman alansa töitä. 31-vuotias filosofian maisteri on juuri aloittanut materiaalikemian tohtoriopintonsa Turun yliopistossa ja tutkii parhaillaan UV-lampun valossa loistavia synteettisiä kivilajeja. ”Tohtoriopinnoissa pääsen yliopiston teoreettisuudesta huolimatta päivittäin näkemään oman työni tuloksen, mikä tuntuu palkitsevalta.” Tulevaisuudessa hän tahtoisi työskennellä epäorgaanisen kemian parissa, esimerkiksi tehtaassa. V ain 2,5 % kaikista yliopisto-opiskelijoista on suorittanut pelkän ammatillisen tutkinnon, selviää kasvatustieteen tohtori Nina Haltian ja kahden muun Turun yliopiston tutkijan opetusja kulttuuriministeriölle tekemästä julkaisusta. Ammattiin valmistuneiden on haasteellista saada opiskelupaikka varsinkin yliopiston päävalinnassa. Ammatillisesta koulutuksesta päädytäänkin hyvin todennäköisesti ennemmin ammattikorkeakouluun. Amistaustaiset yliopisto-opiskelijat ovat julkaisun mukaan keskimäärin lukiosta valmistuneita vanhempia, perheellisempiä ja matalammasta sosioekonomisesta taustasta. Tutkijoiden haastattelemat ammattiin valmistuneet myös mielsivät itsensä ylioppilaita useammin sivutoimisiksi opiskelijoiksi. ”Keskiasteella opiskellun ammatin lisäksi monella on jokin ammattikorkeakoulututkinto tehtynä. Ammattiin valmistuneiden reitistä yliopistoon sukeutuu tavallisesti suoran polun sijaan useiden koulutusten summa”, Haltia sanoo. Kasvatus-, terveysja yhteiskunta-alat nauttivat suurinta suosiota ammattiin valmistuneiden yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa. Niiden lisäksi heiSami Vuori 20
tä vetävät puoleensa taideteollinen koulutus, teologia, musiikki ja liikuntatiede. Sitä vastoin esimerkiksi lääketieteen ja psykologian ovet vaikuttavat olevan ammatillisesta oppilaitoksesta valmistuneille suljetut – esimerkiksi lukion oppimäärää painottavien valintakoesisältöjen tai tietyistä aloista syntyneiden mielikuvien vuoksi. ”Yksi haastateltava totesi, että amiksesta yliopistoon hakeminen tuntui yhtä kaukaiselta asialta kuin kuuhun lähteminen.” Ammattiin valmistuneet kaipaavat yliopistosta usein ennen kaikkea haastetta ja jo hankitun osaamisen teoreettista syventämistä. Kun yliopiston ovet aukeavat, oma paikka korkeakouluyhteisössä löytyy yleensä siinä missä muillakin opiskelijoilla, ja opinnoissa menestytään hyvin. ”Virkamiesruotsi tuottaa joillekuille ammattiin valmistuneille vaikeuksia, mutta asian laita lienee sama osalla ylioppilaistakin.” Haltia korostaa, että yksilöllisiä tarinoita ja poikkeuksia löytyy aina, oli ihminen käynyt perusasteen jälkeen minkä koulutuksen tahansa. A leksi Saarinen pääsi yliopistoon toisella hakukerrallaan. Opinnot ovat tuntuneet mukaansa tempaavilta, ja lähihoitajan ammatista on ollut yliopistolla hyötyä: ryhmätöissä voi usein valita töistä tutun aiheen, ja ensihoidossa omaksuttua tietovarantoa pystyy soveltamaan kursseilla opittaviin asioihin. Juuri ennen yliopiston alkua Saarinen sai vakipaikan lähihoitajana, minkä vuoksi työnteko on jatkunut opintojen ohessakin. Yliopisto-opiskelun ansiosta hän pystyy nykyään analysoimaan syvällisemmin töissä vastaan tulevia sosioekonomisia haasteita. Kandidaatiksi valmistumisen jälkeen Saarinen aikoo hakea Itä-Suomen yliopiston sosiaalija terveydenhuollon tietohallinnon maisteriohjelmaan. Tulevaa sosiaalija terveydenhuollon asiantuntijaa on yliopistossa yllättänyt eniten opiskelun vapaus ja vastuullisuus. ”Kun on vuosia käynyt töissä, itsenäistä opiskelurutiinia joutuu opettelemaan. Toisaalta olen huomannut, että ajanhallinnan kanssa painivat yhtä lailla myös lukion käyneet yliopisto-opiskelijat.” A siantuntijat ovat eri mieltä siitä, miten valintakoeuudistus vaikuttaa ammattiin valmistuneiden mahdollisuuksiin päästä jatkossa sisään yliopistoon. Opetusja kulttuuriministeriöstä kerrotaan, että yhteispistevalinnan poistuessa yhä useampi hakija, Aleksi Saarinen ? 21
amistaustaiset mukaan lukien, voi saada valintakokeen turvin paikan yliopistosta. ”Todistusvalinnalla valittavien määrä ei useimmissa koulutuksissa ole suurempi kuin aiempi ylioppilastutkinnon ja valintakokeen yhteispisteillä valittavien määrä”, kertoo opetusneuvos Ilmari Hyvönen. Hyvösen mukaan pelkällä valintakokeella valittavien osuus pysyy siis samansuuruisena, ja on joissain tapauksissa jopa aiempaa suurempi. Nina Haltia puolestaan tähdentää valintakoeuudistuksen heikentävän ammatillisen tutkinnon suorittaneiden mahdollisuuksia päästä yliopistoon. Haltian mukaan valintakokeella sisään pääsevien määrä vähenee, kun yhä suurempi osa yliopistojen opiskelijoista valitaan ylioppilastodistuksen perusteella. Monessa koulutuksessa todistuksen perusteella valitaan käytännössä 60 % opiskelijoista, Haltia kertoo. Samoin lukion oppimäärän painottaminen valintakokeen tehtävissä näyttää hänestä huonolta ammattiin valmistuneiden näkökulmasta. ”Valintakoeuudistus luo tappiomielialaa amistaustaisten keskuudessa. Paine päättää tulevaisuudesta jo nuorena kasvaa kohtuuttomasti, vaikka tutkimuksista tiedämme, että ammatillisesta oppilaitoksesta hakeudutaan yliopistoon lähes aina vasta myöhempien pohdintojen ja valintojen kautta.” Muutkin koulutuksen trendit viittaavat tutkijan mielestä ammattiin valmistuneiden aseman huononemiseen yliopistoon pääsemisen kannalta: ammatillista koulutusta viedään yhä enemmän työpaikoille, ja uudessa lukiolaissa lukioita puolestaan velvoitetaan tekemään yhteistyötä korkeakoulujen kanssa. J oskus nuorenkin ihmisen täytyy luopua mielekkäältä tuntuvasta ammatista. 38-vuotias Ken neth Lindqvist työskenteli laivasähköasentajana, kunnes lääkäri ei enää antanut hänelle työn vaatimaa lausuntoa terveydentilasta. Lindqvist otti suunnakseen Åbo Akademin matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan, ja valintakokeeseen hän valmistautui opiskelemalla matematiikkaa avoimessa yliopistossa. Yliopistoon päästyään Lindqvist tiesi, mitä olisi edessä. Opiskelurutiini Åbo Akademissa muodostui kuin itsestään: Lindqvist hyppäsi aamuisin Turun-bussiin, puursi päivän yliopistolla ja matkasi takaisin kotipaikkakunnalleen Kemiöön. Matematiikan opiskelu on tuntunut mielekkäältä ja sopivan haastavalta, eikä eroa lukion käyneisiin kurssitovereihin aina edes huomaa. ”Koen poikkeavani muista opiskelijoista ammatillisen koulutaustani sijaan ennemmin ikäni vuoksi: jos sunnuntaina on juhlat, en ole enää keskiviikkona krapulassa!” Sivuaineenaan tietojenkäsittelytiedettä lukevan Lindqvistin toiveissa väikkyy asiantuntijatyö ITja tietoturva-alalla. Poikkeuksellisesta koulutuspolusta ja elämänkokemuksesta on ollut maisterivaiheen opiskelijalle yllättävääkin iloa: kerran Lindqvist esimerkiksi korjasi Åbo Akademin poistumistievalaisimen, kun hän huomasi sen olevan epäkunnossa. ”Itseluottamukseni on kasvanut yliopisto-opiskelujen aikana, ja kaiken kaikkiaan elämäni suunta on opintojen ansiosta muuttunut ratkaisevasti.” P eruskoulun jälkeinen koulutus ei yksinään selitä yliopistoon päätymistä, vaan ratkaisussa kietoutuvat yhteen myös esimerkiksi sukupuoli, etninen tausta sekä koulussa annetun opinto-ohjauksen laatu. Kasvatuksesta omaksutut arvot ja asenteet, taloudelliset mahdollisuudet pulittaa valmennuskursseista ja opetustilanteissa saatu rohkaisu saattavat olla ratkaisevassa asemassa, kun valinnan hetki koittaa – ja vielä paljon sen jälkeenkin. ”On jollakin tavalla jopa traagista, että jotkut aineistomme ammattiin valmistuneista eivät olleet uskoa uutista sisäänpääsystä todeksi”, Haltia kertoo. ”He pelkäsivät jonkun tulevan sanomaan, ettei heidän kuuluisi olla yliopistossa. Varsinkin eliittilukioissa nuoria päinvastoin jopa tuupitaan hakemaan yliopistoon.” Erilaiset opiskelijat pitäisi Haltian mukaan nähdä yliopistossa rikkautena. Ammattiin valmistuneita tarvitaan tulevaisuudessakin kirjavoittamaan paitsi opiskelijoiden myös tutkijoiden ja opettajien joukkoa. Ammatillisista oppilaitoksista valmistuneita yhdistävät monet vahvuudet: työelämässä kouliintumisen ansiosta he loistavat yliopistossa usein käytännönläheisyydellään, korkealla työmoraalillaan ja rohkeudellaan ottaa asioista itsenäisesti selvää. ”Yliopistoon pääsemisen ei kuitenkaan pitäisi edellyttää keneltäkään superihmisyyttä. Sankaritarinoiden sijaan tarvitsisimme lisää tavallisten amistaustaisten yliopisto-opiskelijoiden tarinoita.” × Valintakoeuudistus Valintakoeuudistus luo tappiomielialaa luo tappiomielialaa amis taustaisten amis taustaisten keskuudessa. keskuudessa. Nina Haltia Nina Haltia ”” 22
12.8.2020 28.5.2021 DOKUMENTTI | ELOKUVAJA TV HALLINTOTIEDE | HISTORIA JA POLITIIKAN TUTKIMUS | JOURNALISMI KASVATUSTIEDE | NÄYTTELEMINEN PSYKOLOGIA | TILASTOTIEDE YHTEISKUNTATUTKIMUS VALOKUVAUS AVOIN YLIOPISTO-OPETUS valokuvaus | sarjakuvataide | animaatio | videotuotanto | taidelinja LUOVUUDELLE MONTA SUUNTAA HAKU KÄYNNISSÄ! MUURLAN OPISTO www.muurlanopisto.fi www.turunkesayliopisto.fi AVOIMIA YLIOPISTO-OPINTOJA Tutustu yliopisto-opiskeluun ja suorita opintopisteitä! • Esiintymisvarmuuden kehittäminen 2 op, touko-kesäkuu • Kasvatustieteen perusopinnot 25 op, 14.5. alkaen Syksyllä perusopinnot esim. seuraavista: Alkukasvatus, Johtaminen, Kuvataide, Musiikkitiede, Terveysliikunta, Ravitsemustiede, Viittomakieli ABIKURSSEJA Vielä ehdit mukaan helmikuussa alkaviin ryhmiin: • äidinkieli, pitkä fysiikka, ruotsi, englanti, pitkä matematiikka Seuraavat abikurssit kesäkuun alussa! KIELIKURSSEJA • kevät: Italian alkeet, Puolan alkeet verkossa • kesällä esim. espanja, italia, japani, korea, ranska myös lyhytkurssit Excel, Digikuvaus, Illustrator, PhotoShop, Verkkokauppa, WordPress lisätiedot ja ilmoittautumiset netissä! utu.fi/haeporiin > Opiskele kauppatieteitä PORISSA! HAE 18.3.-1.4.2020! KESÄASUNTOJA HELSINGISSÄ 1.5.–31.8. Viikissä LATOKARTANON YO-KYLÄSSÄ. Kannattaa kysellä myös heti vapaana olevia huoneita! Soluasunnot: 215 €–290 €/kk/asukas Tiedustelut: puh. (09) 3877133, toimisto@latokartanonyokyla.fi www.latokartanonyokyla.fi TYLKKARI facebookissa
tässä paikassa MIIKA TIAINEN KUVA TEEMU PERHIÖ T Y L K K Ä R I 7/ 1 9 x E nsimmäisestä opiskeluvuodestani jäivät mieleen pitkä ja tuulinen katu, harmaa kotitaloni ja päättymättömät kävelylenkit. Outoa kyllä, uudessa elämänvaiheessa kaikki tuntui pysähtyneen. Asuin pikku yksiössä Kupittaankadulla ja vietin paljon aikaa yksin – tai oikeastaan kaksin erään vieraan miehen koiran kanssa. En viitsinyt käydä opiskelijariennoissa, enkä toisaalta nyhjätä sisälläkään. Niinpä tartuin ilmoitukseen: ”koiranhoitajaa kaivataan”. Parin korttelin päässä asunut Korhonen jätti harmaan ja hyvin pörröisen Nuppu-villakoiransa huoletta minun, ventovieraan hoiviin. Aloin ulkoiluttaa Nuppua aina Korhosen ollessa poissa, ja muulloinkin. Ensi töikseni kuitenkin leikkasin Nupun ylikasvaneen turkin keittiösaksilla lyhyemmäksi ja sidoin sen otsalle pienen nutturan, jotta koira näkisi turkkinsa alta jotain. Otin lenkkeilyharrastuksemme hyvin vakavasti. Kävelimme pitkiä matkoja, joskus Skanssille asti. Halusin yhä uudestaan Kupittaanpuistoon, siellä vuohet tuijottivat ohikulkijoita oudoilla silmillään ja urheilulliset ihmiset juoksivat väsymättä. Otin tavakseni puhella Nupulle omia asioitani ja kertoilla elämästäni ennen Turkuun muuttoa. Nuppu oli enimmäkseen hiljainen ja tottelevainen, joten se kuunteli kiltisti, kun paasasin sille Turun kaupungista, opinnoistani ja metelöivistä naapureista. ”Kyllästyttää ihmiset, joilla ei ole tapoja,” marmatin ponnistellessani vastatuuleen jossain ison hautausmaan liepeillä. Astuin suojatielle ja lähestyvän auton kuski tööttäsi vihaisesti. ”Juuri tuollaiset pölvästit! Eikö urpo näe, että minulla on pieSun villakoirasi nimi oli Nuppu Yksin Kupittaalla. tässä paikassa JOHANNA ASP KUVITUS TEEMU PERHIÖ T Y L K K Ä R I 1 / 2 24 x ni koira!” Nostin Nupun syliini ja kannoin sen tien yli. Mulkaisin vihaisesti autoa, joka kaasutti pois. sy ksy ta i t t u i kohti talvea. Jatkoimme retkiämme urhoollisesti, vaikka Nuppu oli niin pieni, että se upposi mahaansa myöten loskaan. Villakoirilla ei ole pohjavillaa lainkaan, joten Nuppukin piti talvisin kulahtanutta villapaitaa, jonka alkuperäistä väriä oli mahdotonta arvailla. Kävelimme usein kotikatuani pitkin kohti Marttia ja katselimme ihmisten pihoja. Oli samanlaisia harmaita kerrostaloja kuin minun, joissa naapurit kyräilivät toisiaan. Saman kadun toisella puolella oli omakotitaloja, joiden ikkunoissa vilahteli iloisia lapsia kauniiden kattolamppujen alla. Joskus otin Nupun luokseni kylään. Katsoimme yhdessä sarjoja tietokoneelta, minä söin makaronia ketsupilla. Minusta oli melkoinen onnenpotku, että paras ystäväni ei kiinnittänyt huomiota lievästi sanottuna ankeaan asumukseeni, jossa reikäinen lakana toimitti verhon virkaa ja kaapinovet roikkuivat. k e vät t u l i arvaamatta. Valo paljasti yksiöni viimeisetkin muhkurat ja naarmut, ja aloin kuin huomaamattani hankkiutua ylimääräisistä tavaroistani eroon. Halailin Nuppua entistä useammin, ja opetin sille pari uutta temppua. Viimein tuli aika kertoa totuus. ”Olen päätökseni tehnyt”, sanoin Nupulle. ”Muista sitten olla kiltisti, äläkä mene lätäköihin, ettei sinulle tule ihottumaa.” Vein Korhoselle laatikollisen purutikkuja ja koirien hammasharjan. Vielä samana päivänä kiskoin ainoan lamppuni asuntoni katosta ja suljin oven perässäni, ensimmäistä kertaa helpottuneena. ×
T Y L K K Ä R I 1 / 2 25 Essee Paskasta yksinhuoltaja äidistä ? 26 × Kulttuuritärpit Gonzoa ja Holmaa ? 27 × Vapaa sana Nuoruuden voi tuhlata opiskelijapolitiikkaan ?28 × Kolumni kiireestä ?29 × Keskustelu Haluaisitko lapsia? ? 30 Yääh!
Closed on Sund ay TEKSTI JA KUVA VY TRAM T Y L K K Ä R I 7/ 1 9 26 fanfic VY TRAM KUVITUS MAIJA KAUNISMAA essee I nstagramin algoritmit näyttävät minulle onnellisesti raskaana olevien tuttujen kuvia, iloisia hetkiä heidän perhe-elämästään ja klippejä Kardashian-Jenner -klaanin lapsien miljoonan dollarin syntymäpäiväjuhlista. Tunnen kateutta. Minäkin haluan. Kaiken tuon. Ahmin itseni täyteen. Tuijotan peilistä pinkeäksi turvonnutta vatsaa. Silitän sitä ja leikin sen olevan vauvamaha. Vuosi sitten Saigonissa vauvakuume sai toisenlaisia kierroksia. Vietnamilaisten lasten näkeminen liikutti minua. Tuolta minunkin synnyttämäni lapsi näyttäisi. Kohdussani voisi kasvaa uusi ihmiselämän alku. Minun verestäni ja lihastani. Sen sijaan minulla on huolestuttava määrä rasvaa keskivartalon elinten ympärillä. b i o lo g i n e n k e l lo tikittää painostavasti. Olen siinä iässä, jossa lapsenhankinta on hyväksyttävää ja toivottavaa, mutta elämäntilanne ei ole sopiva. Ei taloudellisesti eikä henkisesti. Minulla ei edes ole ketään, kenen kanssa hankkia lasta. Olisi mahtavaa, jos löytäisi kumppanin, jolla olisi samanlaiset toiveet tulevaisuuden suhteen. Tykkäisimme toisistamme. Meillä olisi hauskaa yhdessä. Jakaisimme samat arvot. Haluaisimme yhteisen lapsen. Se on jo aika paljon vaadittu nykypäivänä. En ajattele perinteisesti, että ensin avioliitto ja sitten lapset. Lapsen voisi ihan hyvin hankkia yksin, jos vain olisi rahaa maksaa tuhansia euroja keinohedelmöityshoidoista. Edullisempi vaihtoehto olisi mennä ja panna ilman ehkäisyä. Hyvällä tuurilla tärppäisi, vaikka saisikin muutaman muodikkaan seksitaudin. Alkaa tuntua siltä kuin minulle olisi tulossa kiire, jos haluan lapsen vielä lähivuosina. Sitä ennen pitäisi vain hirveästi ehtiä tehdä ja kokea kaikkea. va i k k a a i k a ei ole sopiva, kuvittelen oman lapsen saamisen vanhemmuuden näkökulmasta merkitykselliseksi. Erityiseksi. Tärkeäksi. Olen saanut ankaran kasvatuksen, jossa ei ollut tilaa hellyydelle. Vanhempia ei saanut kyseenalaistaa. Heitä tuli totella kuuliaisesti. Meillä kotona arvostettiin kunnollisuutta, ahkeruutta ja hyvää koulumenestystä. Vanhempieni silmissä olen huono kaikessa edellä mainituissa. Kasvamisen myötä olen oppinut ymmärtämään vanhempiani. Olen kiitollinen heidän uhrauksistaan ja työstään paremman tulevaisuuteni eteen, vaikka en aina vaikutakaan siltä. He kasvattivat minut sillä tavalla, kuin he olivat lähtökodistaan sen oppineet. Minä taas olen nähnyt, mitä muuta se voisi olla. Olen saanut erilaiset olosuhteet haaveilla toisenlaisesta vanhemmuudesta ja elämästä. Ehkä kuvittelen, että voisin antaa vanhempieni tavoin entistä paremman elämän omalle lapselleni. ” ta rv i i ko s i tä oikeasti…” lapseton kaverini vastasi, kun kysyin Instagramissa, mitä pitäisi miettiä ennen lapsen hankintaa. Vastaus voi tuntua lapsesta haaveilevalle aluksi kylmältä ja ajattelemattomalta, mutta en voinut olla pohtimatta sitä. Niin, mihin minä oikeasti tarvitsen lasta? Yritänkö täyttää tyhjyyden ja tarpeettomuuden tunnettani? Olisiko järkevämpää mennä psykoterapiaan kuin hankkia lapsi? Lisäänkö kärsimystä hankkimalla lapsen? Olemassaolo on välillä niin sietämätöntä. Muutama seuraajani vastasi, että heitä huolestuttaa lapsenhankinta ilmastonmuutoksen takia. Mikä on maapallon kantokyky? Missä kunnossa planeetta on? Maailmanloppukin häämöttää. Osaisinko minä takoa lapseen toivoa tällaisessa katastrofaalisessa maailmantilassa, kun en aina itsekään osaa nähdä tulevaisuutta valoisana? Tätä miettiessäni huoleni tuntuvat marttyyrimaisen yleviltä: ”Haluaisin lapsia, mutta maailma on paska paikka, joten uhraudun.” ”ONKO SULLA VITTU VARAA?” oli myös yksi vastauksista. No ei todellakaan ole!!! Ainakaan tämänhetkisessä tilanteessa. Hyvä jos itse edes pärjään. Taidamme olla tietoisia siitä, miten paljon lapsi tulee maksamaan ja miten epävarmoilta tulevaisuudennäkymät näyttävät. Yhtä aikaa haluaisin kysyä vastakysymyksiä: Miksi vähävaraisten ei tulisi hankkia lapsia suomalaisessa hyvinvointivaltiossa? Onko elämä silloin vähempiarvoista? Onko lisääntyminen varakkaiden etuoikeus? Riittävä taloudellinen turva lisäisi ainakin mahdollisuuksia ja parantaisi elämänlaatua. Hyvätuloisena voisin hankkia ja elättää lapsen yksin. k u v i t e l l a a n , e t tä saan hartaasti toivomani lapsen. Olenko valmis epäonnistumaan vanhempana? Käsittääkseni vanhemmuudessa epäonnistuu aina. Omasta mielestä, lapsen mielestä ja muiden mielestä. Näen itseni poissaolevana yksinhuoltajana. Kaiken metatyön ja kotitöiden lisäksi pitäisi tehdä palkkatyötä. Muutunko tiuskivaksi ja ärtyneeksi äidiksi? Jaksaisinko pitYksin paskaksi äidiksi mielikuvituslapselle Toimittaja Vy Tram hankki ruokavauvan, ja sitä sulattaessaan mietti, mitä pitäisi ottaa huomioon ennen lapsen hankintaa. 26
Tietovisailua ja elokuvayllätys Kirjoittaja on turkulainen dj ja dokumenttielokuvaklubin järjestäjä. Helsinkiläinen Jaakko Keso on Gonzo-journalisti. Gonzossa tarkastellaan omaehtoisesti ja spontaanisti arkisia asioita. Tällaisia videoita Keso on tuottanut esimerkiksi itsenäisyyspäivän mielenosoituksista, inceleistä ja Helsingin kodittomien elinoloista. Nyt virkistävää toimittajaotetta on tarjolla viisijaksoisen YLE-sarjan verran. Sarjan kohokohta on seikkaperäinen tutkimus Jonne-meemistä, 21-vuotiaana kuolleesta räppäri MKDMSK:sta. Keso jäljittää Jonnen elämänvaiheet meemistä rap-uraan ja kuolemaan asti. Haastattelemalla tämän läheisiä Keso osoittaa, kuinka pahan jäljen nettikiusaaminen voi jättää. Vilpitön mielenkiinto ulkoa katsottuna ”tyhjiä” tai loppuun pureskeltuja aiheita kohtaan on Keson suurin hyve. Sarjassa käsitellään esimerkiksi suomalaista juomakulttuuria, new age -urheilua ja lähiöitä. Suurin kompastuskivi on toimittajan auttamaton helsinkiläisyys, joka korostuu jaksossa ”Lähdin etsimään Juntti-Suomea ja petyin”. Kokonaisuudessaan sarja on raikasta tee-se-itse-dokumentarismia. SAMULI TIKKANEN tutustu näihin Gonzoa Ylellä AudioAntti Harry Salmenniemi on kirjailija, jota monet ylistävät, mutta jota kukaan ei tunne. Antti Holma on näyttelijä, jonka ihanan pörröisestä Auta Antti podcastista puhuivat viime vuonna kaikki. Fantastinen salaatti on Salmenniemen novelleista äänikirjaksi koostettu kokoelma, jonka lukija on Antti Holma. Yhdistelmä on mainio. Hämäräperäisen Salmenniemen kantaa ansaitsemalleen paikalle Holman ääni, joka on kuin kosteuttava kasvonaamio. Novellit ovat hienosyisiä ja yllättäviä myös ääneen luettuna, ja voivat saavuttaa äänikirjan myötä aivan uuden yleisön. Tekstien arvoa laskevat toisiinsa sekottuvat kertojaäänet. Kun yksi ääni lukee kymmeniä novelleja, joiden hahmot ovat täysin erilaisia, henkilöityvät ne liikaa Holmaan. Novelli ”Miksi koskit penikseeni” voisi olla liki suoraan Holman podcastista. Se ei haittaa. SAMULI TIKKANEN kän työpäivän jälkeen lukea iltasatuja, auttaa läksyissä tai keskustella lapsen kanssa? En usko. Kiinnostaisiko sitä lasta edes nuo asiat? On niin paljon helpompaa laittaa lapselle iPad kouraan siinä samalla kun itse tekee kotitöitä. Lapsi kasvaisi väistämättä naama ruudussa kiinni. Pelkään, että lapseni katsoo aina ennen nukkumaanmenoa Youtubea ja luulee like and subscriben tarkoittavan hyvää yötä. Ja siihen mennessä, kun lapsi on viisi, hänellä on niskassa jättimäinen somekysta. Enkä usko, että tulevaisuudessa pystyn tyydyttämään kaikkia lapsen materiaalisia tarpeita. En haluaisi tukea ylipursuvaa kulutuskulttuuria, mutta nuoret kuitenkin hakevat ryhmäidentiteettiä merkkivaatteiden kautta. Kykeneekö lapseni ymmärtämään, miten turhamaista se on? Itkenkö tällöin itseni uneen, kun vara rikossa seuraan Instagramista lapsettomien kavereideni uraputkea? Tunnenko kateutta heidän vapaudestaan tehdä spontaanisti asioita, ilman että heidän tarvitsisi miettiä lasten hoitoa? ” va i k k a k u i n k a miettisi, kaikki on lopulta ihan erilaista ja omanlaistaan, että siihen on lopulta ihan mahdotonta valmistautua” vastasi yksi lapsen saaneista Instagramissa kysymykseeni. Ehkä huoleni ovat tällä hetkellä osittain turhia, vaikka kuinka yrittäisin miettiä pääni puhki lapsen hankinnan varalta. En tiedä mitä tulee tapahtumaan. Enkä tiedä osuuko vanhemmuus kohdalleni. ”Sadan” lapsen äiti vastasi kysymykseeni lohduttaen: ”Ei [pitäisi miettiä] mitään. Se on muutenkin vaikeata päättää.” × Pelkään, että lapseni katsoo aina ennen nukkumaan menoa Youtubea ja luulee like and subscriben tarkoittavan hyvää yötä.
S ain yhdeltä tutulta luettavaksi Riikka Pulkkisen Parhaan mahdollisen maailman, kun minut oli valittu ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajaksi. ”Lue tämä”, hän sanoi. ”Olen merkannut siihen pari kohtaa, jotka jokaisen TYYn hallituksen puheenjohtajan olisi minusta hyvä lukea.” Häpeäkseni täytyy tunnustaa, että palasin kirjan pariin vasta paljon myöhemmin. Eräällä hiirenkorvin merkatulla sivulla kirjan päähenkilö Aurelian ystävä Tekla ajattelee kahvilassa ääneen seuraavasti: Ja entäpä se mielipaha, jota ihminen tuntee mennessään vessaan ja kohdatessaan puhtaan posliinin sijaan edellisen kävijän paskarannut. Se pahastumisen ja nolouden yhteenkietouma, kun tajuaa, ettei mitenkään voi antaa seuraavan vuorollaan luulla paskaa edellisen kävijän tekosiksi. Katsoessani taaksepäin tunnistan tuon tunteen välittömästi. En siksi, että ajattelisin jonkin edeltäjieni päätöksen olevan paskaa, vaan siksi, että ajatus muutoksen, mitättömänkin sellaisen, tarpeellisuudesta iskee usein yllättäen, kuin pöntöstä paljastuva salaisuus. Silloin joku huutaa: ”Emme voi jättää asiaa tähän. Tämän täytyy muuttua!” Naurattaa. Olen omat rantuni valinnut, hinkannut ja varmaan joitain jättänyt. m o n e t s i l lo i s i s ta taisteluistani tuntuvat nyt tyhjänpäiväisiltä. Inhosin kankeita ja etäännyttäviä ylioppilaskuntajargonin sanoja kuten ”toimintasuunnitelman toteutussuunnitelmaa” tai ”sektoreita”. Muuttiko niistä paasaaminen ja niiden vaihtaminen maailmaa paremmaksi? (Molemmat ovat nykyisin jälleen käytössä, joten se siitä.) Lohdutimme toisiamme sanomalla, että vuodessa maailma ei tule valmiiksi. Kun on nuori ja itsekin vasta opettelemassa, on vaikeaa sanoa, mikä kelpaa. Mikä on riittävän hyvää? Kestävää muutosta on vaikeaa tyrkätä alkuun, saati että pääsisi nauttimaan sen hedelmistä. Samalla kompromisseihin joutui tyytymään. Ei siksi, että saavutus olisi sitä, mitä Tuhlasin nuoruuteni opiskelijapolitiikassa Ja tämän siitä opin. vapaa sana MIIKA TIAINEN tavoiteltiin. Mutta siksi, että kompromissien taustalla oli yleensä monien ihmisten työtä yhteisen tavoitteen eteen. Sekin ansaitsee kiitoksen. Kompromissihan yhteinen suuntakin oli. Edustajistossa toiselle opiskelijan elämän parantaminen saattoi tarkoittaa purkamista, toiselle laajentamista. Välillä tosin tuntui siltä, että se, joka jaksoi tiukimmin rummuttaa omaa linjaansa, sai tahtonsa läpi muodossa tai toisessa. Tiesin ilmiön valtakunnanpolitiikasta, mutta en ennen oikeasti tuntenut sitä. jä r j e s tö n j o h d o s sa joutui sietämään myös omia vajavaisuuksia. Suhtautumiseni esillä oloon oli ristiriitainen. Vihasin huomiota ja samalla salaa janosin sitä. Parhaita hetkiä olivat onnistumisen kokemukset vaikkapa hyvin menneen puheen jälkeen. Jälkeenpäin saatoin hävetä nauttineeni siitä. Ulkopuolisten näkemysten ja odotusten ristiriidat toivat omat haavoittuvuudet vahvasti pintaan. Joillekin olet yhtä kuin järjestösi ja sen historia, niin hyvässä kuin pahassa. Kerran menin edustamaan erääseen seminaariin. Esittäydyin, ja yhden puolueen taustavaikuttaja tokaisi huolettomasti: ”ai, sinä olet se, jonka tehtävänä on vastustaa kaikkea”. Sopertelin jotain vastaukseksi ja häivyin tilanteesta. Tunsin oloni kertakäyttötavaraksi. Nyt ajattelen, että tunteillani ei juuri ole väliä. Ei valtaa käyttävien tunteilla lähtökohtaisesti ole väliä. Ikäviä fiiliksiä on pakko sietää, jos aikoo pysyä tolkuissaan. On vaikeaa hyväksyä, että kaikkia ei voi miellyttää. Mutta jos muutosta haluaa, ei kaikkia edes kannata miellyttää. Silti tuo tilanne pisti miettimään, missä määrin opiskelijaliikkeelle voi olla ongelma, jos meidät ja meidän edustajamme voi suoraan tunkea yhteen lokeroon? Olemmeko todella yhtä keskiluokkainen ja etuoikeutettu joukko kuin joskus aikaisemmin? Jotkut sanovat, että opiskelijapolitiikka on poliittisten broilerien leikkejä, oman elämänsä pyrkyrien puuhastelua. Minulle se oli muutoksen ajamista. Se oli myös ylläpitämistä ja säilyttämistä, uuden ideointia ja oppimista. Ennen kaikkea se oli uusien, eri taustoista tulevien ihmisten kohtaamista. Välillä politiikka on performanssia. Se ei poista sitä, ettei samalla tehtäisi merkityksellisiä asioita. jä l k e e n Pä i n m i e t i n , että kuka hullu haluaa parikymppisenä kantaa vastuuta organisaatiosta ja muista ihmisistä, kun vastuuta saa muutenkin kantaa riittämiin elämässä. Tekikö se minut onnellisemmaksi? Ajoittain, ehkä. Ajattelinko, että se tekisi minut onnellisemmaksi? En tiedä. Tekisinkö sen uudelleen? Ehdottomasti. Mitä sitten saimme aikaan? Minusta paljonkin. Yliopistossa otettiin käyttöön pakollinen vuosittainen ohjauskerta jokaiselle opiskelijalle. Olin aloittamassa kahta eri strategiatyötä, ja toinen niistä tuli aikanani valmiiksi. 28
T Y L K K Ä R I 1 / 2 Lobbasimme avoimen yliopiston kursseja maksuttomiksi tutkinto-opiskelijoille. Yliopistolle saatiin lisäresursseja opintopsykologitoimintaan. Ylioppilaskunnalle saatiin uusi juhlatila, Q-talo. Niinä vuosina ylioppilasliikkeessä tehtiin töitä koulutuksen ja YTHS:n rahoituksen lisäämiseksi. SYL:lle luotiin kunnianhimoisemmat ympäristöja yhdenvertaisuuslinjaukset. Opintotukeen tuli huoltajakorotus ja yleiseen asumistukeen ei tullut osa-asunnon normia, joka olisi rokottanut kimppaasujien tuloja. t e k l a jat k a a : Ja siinä harjaillessaan pönttöä tajuaa käyttävänsä elämänsä arvokkaita sekunteja tähän toimeen pelkän epämääräisen kohteliaisuuden vuoksi, vihaa itseään ja kuitenkin armahtaa, sillä on myös se, joka ilahtuu äkkiarvaamattomasta mandariininpalasta lätäkössä. Rantua puunaillessa pienen itsetyytyväisyyden hetkeä seuraa hölmistyminen. Mitähän tälläkin kuvittelin saavuttavani? Teklan tavoin sitä inhoaa itseään, mutta kuitenkin armahtaa. Ja mitä enemmän mietin asiaa, sitä varmemmalta minusta silti tuntuu, että aika monta sekuntia käytin myös hirveän hyvin. Olen alkanut miettiä, mitkä meidän tekosistamme näyttävät seuraajistamme paskarannuilta. Jollain oudolla tavalla ajatus miellyttää minua suuresti. Se nimittäin tarkoittaa, että asiat kehittyvät. Kun olemme poistuneet jo kauas, jossain takana joku huutaa: ”Tämän täytyy muuttua!” Ja ehkä joku löytää häivähdyksen mandariininoranssia. × Kirjoittaja toimi TYYn hallituksen puheenjohtajana vuonna 2017 ja Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtajana 2018. kolumni jasmin vahtera P uhelin pirisee taukoamatta. Lounas hotkitaan, tai jätetään väliin kokonaan. Työt kasautuvat ja deadlinet paukkuvat. Illalla on niin poikki, ettei jaksa mitään. Kiireestä on tullut normi. Individualismiin sairastunut uusliberalistinen yhteiskuntamme mittaa yksilön arvon tämän tuottavuudella ja saavuttamilla suorituksilla. Kiire määrittää ja pönkittää statustamme. Olemme oppineet ajattelemaan, että kova kiire on tärkeän ihmisen merkki. Thorstein Veblenin (1899) klassisessa tutkimuksessa joutilaasta luokasta saatiin selville, että ylemmät yhteiskuntaluokat nauttivat sekä suurista tuloista että suuresta määrästä vapaa-aikaa. Jos oli statusta, oli myös aikaa. Nykyään joutilaisuus liitetään lähinnä työttömyyteen, tai muutoin huonoon sosiaaliseen asemaan. Jos ei ole koko ajan kiire, ei ole yhteiskunnan silmissä aktiivinen, aikaansaava, määrätietoinen eikä kunnianhimoinen. Jo 1970-luvulla ruotsalainen ekonomi ja konservatiivipoliitikko Staffan Linder totesi, ettei taloudellinen kasvu ole johtanut ennustettuun vapaa-ajan lisääntymiseen. Niinpä. Juoksemme arkipäivät kilpaa kellon kanssa, jotta voisimme rastittaa edes osan to do -listoistamme. Vapaa-aikakin täyttyy kellon tuijottelusta, sillä aika on rahaa. l ä n s i m a i n e n y h t e i s k u n ta on opettanut meidät vaatimaan koko ajan lisää niin itseltämme kuin toisiltamme. On oltava menossa, tekemässä ja aikaansaamassa. Älypuhelinten aika on saanut päämme entistä enemmän pyörälle, kun vaikuttaminen on mahdollista useassa paikassa samanaikaisesti. Myös syyllisyyden kokeminen on lisääntynyt. Sohvalla maatessa päässä pyörivät ajatukset kaikista niistä asioista, joita pitäisi olla tekemässä. Paahdamme päättöminä eteenpäin itsemme ja terveytemme kustannuksella. Onko meidän todella käytävä burnoutin tuolla puolen ymmärtääksemme elämäntyylimme järjettömyyden? Mikäli paineet ja aikapula niin opiskelussa kuin työelämässä jatkuvat nykyisen kaltaisina, eivät joogaaminen tai mindfulness meitä pelasta. Ehkä hetkellisesti, mutta eivät lopullisesti. as i o i h i n ta rv i ta a n muutos. Se voi alkaa esimerkiksi siitä, että rauhoittaa opiskeluja työpäivän jälkeisen illan sulkemalla puhelimesta kaikki sähköpostit. Tai että sisällyttää viikkoon päiviä, jolloin tekee vain itselleen merkityksellisiä asioita. Esimerkiksi katsoo koko päivän elokuvia ja antaa ajan liukua. Saatavilla ei tarvitse olla 24/7. Vapaa-aika on sallittua ja erittäin suositeltavaa. Tikittävä arkemme Toimittaja Jotkut sanovat, että opiskelija politiikka on poliittisten broilerien leikkejä, oman elämänsä pyrkyrien puuhastelua.
T oimittajat Teemu Perhiö ja Miika Tiainen keskustelevat lapsien hankinnasta. ××× t e e m u P e r h i ö : Olen miettinyt, minkälaiseen todellisuuteen lapseni syntyisi. Olisiko vastuutonta tuoda lapsi ekokatastrofin partaalla olevaan maailmaan, jossa elämän edellytykset ovat puutteelliset? Eikä lapselta edes kysytä asiaa! m i i k a t i a i n e n : Lueskelin taannoin Hanna Nikkasen ja Tampereen yliopiston journalistiikan opiskelijoiden kirjoittamaa Hyvän sään aikana -ilmastokirjaa ja mieleen jäi kieltämättä se, että lapsen saanti on ilmastovaikutuksiltaan suurin negatiivinen teko, jonka ihminen voi tehdä. Toki Hans Roslingin nimeen vannovat edistysuskoiset sanoisivat tähän, että nyt on paras hetki maailman historiassa tuoda lapsia maailmaan. Itse tyydyn kysymään, että onko koskaan ollut hyvää tai sopivaa hetkeä? Lapselta on mahdotonta kysyä Voisitko hankkia lapsia? keskustelu TEEMU PERHIÖ & MIIKA TIAINEN T Y L K K Ä R I 1 / 2 30 asiaa ja kärsimystä se elo on anyway. Aivot narikkaan ja lapsia tekemään! t P : Toki kaikki elämä päättyy kuolemaan. Gösta Sundqvist sanoi, että se tuntuu hyvältä, että ihminen pääsee haudan lepoon. No, hän kuoli huonoihin elämäntapoihin kesken luomiskauden. Vaikka en pyytänyt syntyä eikä minulta kysytty, haluanko joskus kuolla, olen kiitollinen ajastani täällä. Ehkä lapsenikin ajattelisi niin? Tekisinkö hänelle palveluksen antamalla mahdollisuuden kokea elämää? Toki kaiken vanhemmuuden ei tarvitse olla uusien ihmisten tekemistä, mutta adoptointikaan ei ole helppo prosessi. m t : Monille lapsen hankinta alkaa nykyään ennemmin Googlesta kuin yhdynnästä. Olen itsekin pohtinut omassa elämäntilanteessani adoption tai jonkinlaisen yhteisvanhemmuuden mahdollisuutta, mutta ne tuntuvat niin teoreettisilta, hädin tuskin olemassa olevilta vaihtoehdoilta. Jossain syvällä ajattelen lasten tuovan jonkinlaista turvaa elämän tyrskyissä. Ehkä pelkään, että lapsettomuuden myötä huomaisin myöhemmin elämässä ajautuneeni yllättäen täysin yksin. Ikään kuin lapsen saaminen olisi jokin varmuus, takuu jostain. t P : Itsekkäästi voisi kuvitella, että lapsi toisi myös omaan elämään merkitystä. Muuttaisiko se arjen oravanpyörässä mielekkäämmäksi, kun tekisi asioita jonkun toisen vuoksi? m t : Hoivaamisen ja hoivatuksi tulemisen halu ovat meissä kaikissa. Ehkä sen kautta löytyy jotain sellaista merkityksellisyyttä, jota ei muuten löytäisi. Se ei tarkoita, että elämä lapsettomana ei olisi kokonaista ja merkityksellistä. t P : Ehkä lapsi myös ymmärtäisi minua lopulta? Kuvittelen oman lapsen pysyväksi yhteydeksi tässä maailmassa – en tarkoita sitä itsestäänselvyytenä, mutta tuntuu, että perheenjäsenet ymmärtävät toisiaan jollain syvemmällä tavalla, vaikka sitten etääntyisivätkin toisistaan. Vaikka olemmekin kaikki samasta tähtipölystä kasattuja, atomitason yhteyden voi vain kuvitella. En ajattele lapsen hankintaa ”suvun jatkamisen” kautta. Suku on abstrakti asia, se tuntuu pölyiseltä sivulta sukuluettelossa. Perhe sen sijaan on jonkinlainen käyttöliittymä elämään. Ja tuntuu että lapset herättävät perheitä eloon. Lapset ovat ennakkoluulottomia seikkailijoita, heille elämä on vielä ihmeitä täynnä. Aikuiset kyynistyvät ja suorittavat rutiineitaan kuin koneet. Antaisiko lapsi toivoa harmauden keskellä? m t : Voiko lapsen hankintaa toisaalta välttyä ajattelemasta suvun jatkamisen kautta? Olemme tulleet tänne niin monen sattuman, niin monen ihmisen huolenpidon ja eri sukujen kerrostumien kautta, että vähemmästäkin nousee jokin velvollisuudentunnon pala kurkkuun. Lapsen pikkuiset kätöset liittyisivät osaksi jotain kuvitteellista kaanonia, jossa menneet, nykyiset ja tulevat sukupolvet paiskaavat kättä ja elämän saluunan ovet vain pyörivät. t P : Ehkä lapset ovat meille kuoleman huijaamista. ×
Opiskelija! Nyt on paras aika hakea meiltä asuntoa Tutustu asuntoihin www.tys.fi ja hae jo tänään! Vuo kraa n sisä ltyy säh kö, vesi ja nett i! Ei vuo krav aku utta ! Tervetuloa omaan kotiin Fastlaskiainen on yksi talven isoimmista ja vauhdikkaimmista tapahtumista. Vedä haalarit päälle, täytä termos ja tule mukaan kannustamaan järjestösi kelkkakilpailun voittoon! Tiistaina 25.2. kello 14 alkaen Vartiovuorenpuistossa #fastlaskiainen #studyinturku SIBBE LIVE! -konsertit joka keskiviikko klo 19 Katso kevään ohjelmisto: LIV E! SIB BE as u t ko yo k y l äs sä ? Täydellistä! Hae mukaan Tylkkärin uuteen IGTV-ohjelmaan! Haku on koko ajan auki! Ohjelma noudattaa entisen Oma koti -palstan formaattia videon muodassa. Julkaisualustana toimii Instagram. Miten sinä olet saanut opiskelijaluukustasi kotoisan? Jaa vinkkisi meidän kanssa. Toivomme ohjelmaan mukaan mahdollisimman erilaisia yksiöitä/kaksioita/kolmioita/neliöitä. Kysymykset ja avoimet hakemukset voit lähettää osoitteeseen tylpaatoimittaja@utu.fi
Get inspired by the future. Meillä voit valita runsaasta koulutustarjonnastamme mieleisesi paletin ja tehdä sivuainevalinnoilla tutkinnostasi yksilöllisen ja työmarkkinoilla erottuvan. Miltä kuulostaisi pureutua vaikka digitaaliseen kulttuuriin, tekoälyn mahdollisuuksiin tai IT-palvelujen sopimusoikeuteen? 20 000 OPISKELIJAA YLI 100 ERI MAASTA UNITURKU UTULÄHETTILÄS SEURAA MEITÄ: >utu.fi/hae TEE ELÄMÄSI PARAS PÄÄTÖS: HAE MEILLE OPISKELIJAKSI YHTEISHAUSSA 18.3.–1.4.2020. 95% VALMISTUNEISTA ON KOULUTUSTAAN VASTAAVISSA TEHTÄVISSÄ 44 KOULUTUSVAIHTOEHTOA YLIOPPILAALLE