Rehtorin mukaan professori syyllistyi tutkimusidean anastamiseen ?6 Luonnontilaisten metsien jäljillä ?9 | Miksi juomme alkoholia? ?16 Välivuosi tekee hyvää ? 24 | Kukaan ei tiedä, mistä metaversumissa on kyse ? 30 1/2022 O odi Afr odi t el l e ? 3 2
Uusi opiskelijoille suunnattu ravintola on nyt avattu Turun Ylioppilaskylän sydämeen Tyyssijaan. Kylän parhaat munkit! Tarjoilemme asiakkaillemme: • Kela-tuettua monipuolista lounasta • herkullista ja täyttävää aamiaista • kahvilatuotteita • street food -henkistä baariruokaa • pientuottajien raaka-aineita • laadukasta kasvisja vegaaniruokaa • erinomainen juomavalikoima • rentoa ja tyylikästä tunnelmaa • hauskoja opiskelijoille suunnattuja tapahtumia Tervetuloa tutustumaan! Avoinna helmikuussa: ma-pe klo 8-16 Avaamme ravintolan myös iltaisin ja viikonloppuisin heti kun mahdollista. www.foodmood.fi & @moodravintolaelo #moodravintolat #moodelo #moodcatering
Kauppatieteiden maisteriksi PORISSA! utu.fi/haeporiin > HAE 16.-30.3.2022 • elokuvaja tv-työ • journalismi • k asvatustiede • näyttelijäntyö • psykologia • valokuvaus • ympäristölinja • yhteiskunnallinen linja 10.8.2022–2.6.2023 TAMPERE HAE NYT! voio.fi VOITSILLA KANSANOPISTOVUOSI 18. turunkesayliopisto.fi AVOIMIA YLIOPISTO-OPINTOJA Tutustu yliopisto-opiskeluun, suorita opintopisteitä! • Kasvatustieteen perusopinnot 25 op, 17.5. alkaen • Ruotsin suullinen ja kirjallinen viestintä 5 op ABIKURSSEJA • Ruotsin abikurssi ja Pitkän matematiikan abikurssi 21.2.-16.3. etänä! • Tilaa videosarja Pitkän matematiikan tehtävät ja niiden ratkaiseminen • Kesä-elokuussa lyhyt matematiikka, pitkä matematiikka, äidinkieli, ruotsi, englanti, pitkä fysiikka, kemia, biologia Turun kesäyliopistossa opiskelet tehokkaasti LYHYTKURSSEJA • Google-mainonta • WordPress • Sinustako bloggaaja? • Digikuvaus • Huom. opiskelijahinnat Excel-, Wordja PowerPoint -etäkursseilla kieliä! Tulossa mm. japani kiina korea ranska unkari HYÖDYNNÄ MAKSUTTOMAT WEBINAARIT! • 8.3. klo 14 Globaali eläinoikeus • 7.4. klo 18 Vastuullisen vaatteen ABC tutustu netissä ja ilmoittaudu!
TYLKKÄRI – Turun ylioppilaslehti 4.2.2022 Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu, 92. vuosikerta, perustettu 1930, ensimmäinen numero julkaistu 1931, tylkkäri.fi TOIMITUS Rehtorinpellonkatu 4 A, 20500 Turku, tyl-paatoimittaja@utu.fi, puh. 045 356 4517 Twitter: @Tylkkari Instagram: @tylkkari Facebook: Tylkkari PÄÄTOIMITTAJA Anni Savolainen, tyl-paatoimittaja@utu.fi TOIMITTAJAT Reeti Jalasmäki & Ida-Maria Manninen ULKOASU Anni Savolainen KANSIKUVA Ida Iivonen ILMOITUSMYYNTI Kari Kettunen, puh. 0400 185 853, kari.kettunen@pirunnyrkki.fi, www. pirunnyrkki.fi PAINO Botnia Print, Kokkola, ISSN 1458-0209 (printti), ISSN 1458-0217 (verkko) PAINOS 7 700 kpl SEURAAVA NUMERO ilmestyy 18. maaliskuuta 2022. Hyvä vuosi Sitseiltä tip attomalle V anhat metsät Toimittaja Pihla Hänninen pohtii alkoholin käyttöä tänä päivänä ja avaa sitä, mitä tapahtui entiselle himositsaajalle. Kolme välivuoden viettäjää kertoo, mitä tauko opinnoista on antanut. Kaupunkien laitamilla voi erottaa pieniä merkkejä menneisyydestä: luonnontilaisia metsiä. 16 16 99 24 24 Pääkirjoitus ? Ajassa Tutkimusaiheen anastaminen, opiskelijan tulorajat, automaatiotekniikka ? 6, 7 Mitä on ilmastotuuppaus? Nils Sandman vastaa ? 8 Essee Kadotettu ääni ? 32 Kolumni Tehtaalta toimittajaksi ja takaisin ? 31 Essee Metaversumit ? 30 Luottoresepti Hitaasti kypsytettyä kastiketta ? 34 sisältö 1/2022 kansi juttu
pääkirjoitus Kaivaustöistä anni savol aine n Väliaikainen päätoimittaja tyl-paatoimittaja@utu.fi ida maria mannine n Tylkkärin toimittaja U U t i s e n k i r j o i t ta m i n e n voi lähteä liikkeelle yhdestä sähköpostiviestistä ja päätyä siihen, että haastattelee useita ihmisiä ja etsii käsiinsä kokonaisia dokumentteja ottaessaan selvää asiasta. Jos en olisi itse opiskelijana ollut jutussa (s. 6) mainitulla sähköpostilistalla, en olisi nähnyt kyseisiä sähköposteja, eikä juttua ehkä olisi koskaan kirjoitettu. Hakemalla lisää tietoa ja perehtymällä asiaan syvemmin voi löytää jotain, mikä ei muuten löytäisi tietään esille. On ollut mielenkiintoinen prosessi kaivaa se ylös. toimittajalta V almistuin Turun yliopistosta muutama vuosi sitten. Sinne myyttiseen työelämään siirryttyäni ajatukseni välivuosista ovat muuttuneet yhä positiivisemmiksi. Kärjistäen voisi kai sanoa, että opiskeluja tehdään itseä varten ja työtä tehdään jotain toista eli työnantajaa varten. Näiden kahden eri homman luonne on aika erilainen. Kun opiskelu vaihtuu työntekoon, sitä alkaa helposti miettiä elämänsä valintoja. Monet ovat kuulleet opiskeluihin tämän vinkin: opiskele sitä, mikä sinua eniten kiinnostaa, niin pääset omannäköistä työtä kohti. Vinkki on hyvä, mutta ei välttämättä silti auta opiskelijaa löytämään omaa juttuaan. Olen huomannut, että monet luokkatoverini ovat näin muutama vuosi valmistumisen jälkeen alkaneet haaveilla lisäopinnoista. Entä jos opiskelisikin vielä lisää? Jäi kaivertamaan, etten ottanutkaan sitä ja tuota sivuainetta. t o i s i n sa n o e n : kokemus syventää ymmärrystä siitä, mitä haluaa elämällään tehdä ja miksi. Eina Mäkelä jututti tähän lehteen kolmea tyytyväistä välivuoden viettäjää (s. 24). Puhun mielelläni itsekin välivuoden puolesta, myös siksi, että yliopisto omista resurssisyistään muistaa hoputtaa opiskelijoita valmistumaan. On yliopistolle eduksi, jos opiskelijat pelaavat toivotun viisivuotisputken läpi täysillä eli valmistuvat tavoiteajassa. o p i s k e l i ja n s o p i i kuitenkin olla myös itsekäs ja tehdä valintoja, jotka palvelevat häntä itseään. Opinnot voi laittaa esimerkiksi tauolle, vaikka koko nykyinen yhteiskuntamme tuntuu normalisoivan kiirettä ja tuottavuutta. Kuten varmaan useimmat, koin jo lukiossa painetta päästä heti opiskelemaan. Ensiyrittämällä en päässytkään suunnitelmieni mukaisesti yliopistoon, vaan vietin opistovuoden. Vaikken pitänytkään aikaa opistolla varsinaisesti välivuotena, jollain tapaa se vuosi teki tehtävänsä, sillä löysin opinnoilleni suunnan ja mielenkiinnonkohteeni saivat yhtäkkiä nimen. Tutustuin nimittäin sen vuoden aikana netin kautta sattumalta ihmiseen, jonka kanssa ystävystyin. Hän opiskeli Turun yliopistossa mediatutkimusta. En ollut koskaan kuullutkaan alasta, mutta yhtäkkiä palaset loksahtivat: miksen ole kuullut tästä oppiaineesta ennen? Toisella puolella Suomea en ollut tietoinen kaikista mahdollisuuksista. Oikean alan (tai mielekkään elämän!) pariin löytäminen vaati elämistä, rohkeutta tavata ihmisiä ja tehdä uusia asioita. Kouluun päästyään opiskelijat ovat helposti putkessa, jossa ei ole samanlaista tilaa seikkailuille kuin välivuotena voi olla. Mielekästä elämää
T Y L K K Ä R I 1 / 2 2 ajassa 6 tylkkar i . fi ?? pidempi j uttu aiheesta verkossa T apaus liittyy hankehakemukseen, jonka teki Turun yliopiston arkeologian professorin Visa Immosen johtama työryhmä. Työryhmä laati Turun keskiaikaisia maaseutukyliä käsittelevän hakemuksen keväällä 2019 ja sai myöhemmin samana vuonna hakemuksellaan 30 000 euron apurahan Jenny ja Antti Wihurin rahastolta. Tieto myönnetystä apurahasta sai Turun yliopiston dosentin Liisa Seppäsen epäilemään, että Immosen työryhmän hankehakemuksessa olisi syyllistytty Seppäsen tutkimussuunnitelman plagiointiin tai tutkimusidean anastamiseen. Seppänen sai tiedon työryhmän apurahasta Turun yliopiston arkeologian oppiaineen Facebook-sivulta, missä hanketta kuvailtiin ensimmäiseksi järjestelmälliseksi selvitykseksi Turun seudun keskiaikaisista ja uuden ajan alun kylätonteista. Seppänen oli useina vuosina tuloksetta hakenut rahoitusta vastaavalle mutta laajemmalle tutkimusaiheelle. s e p pä n e n p e r U s t e l i epäilyjään muun muassa sillä, että Immonen oli laitosjohtajan asemansakin vuoksi tietoinen, että Seppänen oli hakenut rahoitusta hankkeelleen. Seppänen oli myös toiminut Immosen pyynnöstä vuoden 2018 alusta kylätutkimusaiheisen pro gradu -työn ohjaajana arkeologian opiskelijalle, joka sittemmin pyydettiin mukaan hankehakemuksen jättäneeseen Immosen työryhmään. Rehtorin mukaan professori syyllistyi tutkimusidean anastamiseen – TENK eri mieltä IDA-MARIA MANNINEN Arkeologian alalla puhututtaa epäilty hyvän tieteellisen käytännön (HTK) loukkaus Turun yliopistossa. Seppänen teki HTK-loukkausepäilyn marraskuussa 2019. HTK-loukkausepäilyt tutkitaan siinä tutkimusorganisaatiossa, jossa epäilty loukkaus on tapahtunut, eli tässä tapauksessa Turun yliopistossa. Turun yliopiston rehtori Jukka Kola teki tehtävään nimitetyn tutkimusryhmän työn pohjalta päätöksensä maaliskuussa 2021. Rehtorin mukaan Immonen oli syyllistynyt Seppäsen tutkimusidean anastamiseen. Immonen oli päätökseen tyytymätön ja pyysi lausuntoa TENKiltä huhtikuussa 2021. TENK katsoi, että Immonen ei ollut hankehakemuksessaan syyllistynyt hyvän tieteellisen käytännön loukkaamiseen. o r g a n i sa at i o i d e n tas o l l a asia on käytännössä nyt käsitelty. TENK päätyi siis asiassa lievempään johtopäätökseen kuin yliopisto. TENKin antama päätös jää tässä asiassa kuitenkin lopulliseksi. Tylkkärin näkemässä Immosen ja TENKin pääsihteerin Sanna-Kaisa Spoofin välisessä sähköpostikirjeenvaihdossa Spoof sanoo pitävänsä harvinaisena sitä, että TENK on lausunnossaan täysin eri mieltä kuin tapauksen tutkinut yliopisto. Rehtori Jukka Kola kommentoi tutkintaa Tylkkärille sähköpostitse. Hänen mukaansa loukkausepäilyn käsittelyssä keskityttiin vain tutkimuseettisiin näkökohtiin, ja että hänen tekemänsä päätös perustui kaikkeen aineistoon, jota epäilyn käsittelyn aikana kertyi. ”Yliopiston osalta asian käsittely on päättynyt eikä asiassa tehdä enää muita toimenpiteitä tai päätöksiä”, Kola kirjoittaa. l o U k k aU s e pä i lyä o n puitu tammikuun aikana muun muassa Turun yliopiston arkeologian oppiaineen sähköpostilistalla, jonne Immonen teki aiheesta tiedotteen kaltaisen tekstin. Viestiä anni savolain en Arkeologian oppiaine toimii Turun Geotalossa. seurasivat Seppäsen vastine ja tutkija Hanna-Maria Pellisen kommentti. Immonen on lähettänyt viestejä myös muille alan listoille, sillä hän halusi heidän ammattikuntansa tietävän tilanteesta. Seppäsen mielestä sähköpostilistoilla nähtyjen ulostulojen motiivi on kyseenalainen. “En missään tapauksessa olisi halunnut, että tätä lähdetään käsittelemään tällä tavalla sähköpostilistoilla”, Seppänen kertoo. Immonen kertoo lähtevänsä Turun yliopistosta tapauksen takia ja aloittavansa vakituisen työtehtävän helmikuun 21. päivänä Bergenin yliopistossa Norjassa.
Opiskelijat saavat tienata tänä vuonna 3000 euroa enemmän a Utomaatiotekniikan opetUs alkaa syksyllä 2023 lähiopetUkseen ehkä maaliskUUssa ennätysmäärä kv hakijoita alUeellinen opinto lainahyvitys sUomeen ? O pintotuen tulorajoja nostettiin määräaikaisesti 25 prosentilla vuodeksi 2022. Täten opintotukea nostava opiskelija voi vuonna 2022 ansaita noin 3000 euroa enemmän kuin viime vuonna ilman, että vuosituloraja ylittyy. Jos opiskelija nostaa opintotukea 9 kuukaudelta, hänen vuositulorajansa on tänä vuonna 15 630 euroa. Vuosituloraja muodostuu niin, että tuloja voi olla 870 euroa jokaista tukikuukautta kohti ja 2 600 euroa jokaista tuetonta kuukautta kohti. t as o ko r ot U s ko s k e e vain opintotukea. Vertailun vuoksi, yleisen asumistuen tulorajoja korotetaan vain noin kaksi prosenttia. Opiskelija voi saada tulot milloin tahansa kalenterivuoden aikana, kunhan ne eivät ylitä vuositulorajaa. Korotetut vuositulorajat koskevat tosin vain vuodelle 2022 myönnettyä opintotukea. Vuositulorajojen pienentyminen jälleen vuonna 2023 on mahdollista. Tukea ei tarvitse perua, palauttaa tai maksaa myöhemmin takaisin, jos tulot ylittävät vuositulorajan tänä vuonna enintään 290 eurolla. p ä ä m i n i s t e r i s a n n a Marinin hallitus päätti tuen tulorajojen nostosta jo viime 7 syyskuun budjettiriihessä. Kela puolestaan tiedotti aiheesta joulukuussa. Tulorajojen korotus on aiempaan verrattuna huomattava. Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) kuitenkin katsoi, että korottamisen tarve olisi ollut 25 prosentin sijaan 50 prosenttia. syl to i marraskuussa 2021 julkaistussa lausunnossaan esille myös halunsa säätää korotuksen pysyväksi. Korotus tulisi SYLin mukaan tehdä lisäksi vuoden 2022 indeksikorotettuun tasoon, jotta saadaan aikaan aiottu 25 prosentin korotus. Korotuksen vain vuoden 2022 kattava määräaikaisuus on liiton lausunnon mukaan lakiesityksen merkittävä ongelma. Lausunnon julkaissut SYLin sosiaalipolitiikan asiantuntija Sakari Tuomisto kirjoittaa, että opiskelijalle määräaikainen korotus luo joissain tilanteissa hankalan kannustinkokonaisuuden, jossa kalenterivuosittain muuttuva tuloraja yhdistettynä lukuvuosittaiseen opintopistevalvontaan edellyttää tulojen, opintopisteiden sekä nostettujen tukikuukausien ajoittamista tarkoituksenmukaisesti eri lukukausille. Tuomisto jatkaa, että kun tulorajat jälleen laskevat vuodelle 2023, monet opiskelijat joutuisivat vähentämään työntekoaan ja heidän taloudellinen tilanteensa heikkenisi. Turun yliopisto alkaa kouluttaa automaatiotekniikan diplomi-insinöörejä. Haku avautuu opiskelijoille keväällä 2023, ja opinnot alkavat saman vuoden syksyllä. Suunniteltu opiskelijoiden sisäänottomäärä ohjelmassa on 40 opiskelijaa vuosittain. Lisäksi suoraan maisterivaiheeseen on erillinen kymmenen opiskelijan kiintiö. Turun alueen sähköja automaatiotekniikan koulutuskokonaisuuden kehittämistä tukee myös Turun ammattikorkeakoulun samanaikaisesti saama sähköja automaatiotekniikan koulutusvastuu. Ammattikorkeakoulun on tarkoitus keskittyä koulutusohjelmassaan myös sähköpuoleen, kun taas yliopiston paino on automaatiossa. Oppiaine on osa Turun yliopiston teknillistä tiedekuntaa, joka aloitti toimintansa alkuvuonna 2021. Tiedekunnan nuoruudesta huolimatta tekniikan koulutuksella on Turun yliopistossa pitkä historia. Tietoja viestintätekniikan ja biotekniikan diplomi-insinöörejä on koulutettu jo lähes 20 vuotta. Teknillisessä tiedekunnassa on tällä hetkellä yli 2000 perusja jatkotutkintoa suorittavaa opiskelijaa ja noin 350 työntekijää, joista lähes 50 on professoreita. ANNI SAVOLAINEN tylkkari . fi ?? Turun yliopisto on keltaisen koronavalon tasolla kaikilla kampuksillaan. Keltainen valo tarkoittaa kohtalaisen tiukkoja rajoituksia. Koronajohto ennakoi tammikuun lopussa yliopiston siirtyvän vihreän koronavalon tasolle 15.2. Tilanne voi kuitenkin muuttua nopeasti. Tavoitteena on palata kokonaan normaaleihin lähiopetusjärjestelyihin maaliskuussa kolmannen periodin loppuun mennessä. Turun yliopiston englanninkielisiin kandidaattija maisteriohjelmiin jätettiin vuoden 2022 ensimmäisessä yhteishaussa 73 prosenttia enemmän hakemuksia kuin viime vuonna. Hakemusten määrä rikkoi ennätyksiä. Yhteishaussa oli mukana yhteensä 16 englanninkielistä ohjelmaa: 14 maisteriohjelmaa ja 2 kandidaattiohjelmaa. Hakijat edustavat tänä vuonna 124 kansalaisuutta. Suurin osa hakijoista on Aasiasta (58 %) ja Afrikasta (21 %). Alueellisesta opintolainahyvityksestä on tehty esiselvitys, joka puoltaa sen kokeilua. Selvityksen teki alueja kuntatutkimuskeskus Spatia. Hyvityksen tarkoitus olisi vastata harvaan asuttujen alueiden työvoiman tarpeisiin. Suomen ylioppilaskuntien liitto vastustaa alueellista opintolainahyvitystä. Liiton puheenjohtaja Annika Nevanpään mukaan opintotuen tulee olla kaikille käyttäjilleen yhdenvertaisia riippumatta asuinpaikasta tai opiskelualasta.
T urun yliopisto on mukana valtion rahoittamassa ilmastotuuppaus-hankkeessa. Hankkeessa on tarkoitus tutkia, millaisilla psykologisilla keinoilla voisi edistää ilmastonmuutoksen hillitsemistä. Hankkeessa ja Turun yliopistolla psykologian erikoistutkijana työskentelevä filosofian tohtori Nils Sandman selittää ilmastontuuppauksen ideana olevan se, että ihmisten tai heidän ajatuksensa muuttamisen sijaan muutetaan ympäristöä, missä ihmiset toimivat. “Muutetaan sitä siihen suuntaan, että ihmisille olisi helpompaa ja emotionaalisesti miellyttävämpää tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka olisivat hyväksi ajettavalle asialle”, Sandman sanoo. Esimerkiksi joukkoliikenteestä tai sähköautoista voisi tehdä houkuttelevamman vaihtoehdon polttomoottoriautoille. Tuuppauksien ideana on, että toisin kuin lait, verot tai säädökset, ne eivät pakota ihmistä toimimaan tietyllä tavalla. i l m as tot U U p paU s h a n k k e e s sa o n käynnissä useampi tutkimus. Kesällä ja nyt talvella tehdään pienemmät kyselyt. Keväällä tehdään suuri kysely, jonka tuloksista saadaan paljon tietoa. Tutkimuksessa on ennakolta hypoteeseja. “On vahva hypoteesi, että ilmastonmuutos aiheuttaa epämukavia tunteita erityisesti nuorille ihmisille”, Sandman kertoo. Toinen hypoteesi on, että ilmastonmuutoksen aiheuttama huoli ei korreloi välttämättä ympäristökäyttäytymisen kanssa. “Eli ihmiset, jotka ovat huolissaan, eivät välttämättä elä ympäristöystävällisemmin kuin muut.” Datankeruu on kyselyjen osalta sujunut positiivisesti. Kyselyihin on vastannut moninkertainen määrä ihmisiä tavoitteisiin nähden. Dataa on tarkoitus kerätä suuresta kyselystä samoilta henkilöiltä vuoden päästä uudestaan. Näin selvitetään, muuttuvatko ilmastotunteet ajan myötä. Sandman haluaa selvittää, liittyykö ilmastotunteisiin ahdistushäiriötä, jolloin ihminen kokee suhteetonta tai itseään lamauttavaa ahdistusta jostain asiasta. “Ympäristökäyttäytymisen suhteen pieni määrä huolta edistää ilmastonmuutoksen hillitsemistä, kun se saa sinut tekemään jotain tai hyväksymään ympäristötoimia. Mutta lamauttava ahdistus ei edistä mitään toimintaa ja sitä kannattaisi pystyä vähentämään, oli sen syy mikä tahansa.” Ilmastotuuppaus-hankkeessa työskentelee monen eri alan tutkijoita. Turun yliopistossa painopiste on psykologiassa ja filosofiassa. Sandmanin mielestä ilmastonmuutos on monitieteinen aihe ja erityisesti yhteiskuntatieteiden pitäisi tulla siihen vahvemmin mukaan, koska ilmastonmuutoksen hillitseminen on yhteiskunnan rakenteiden ja ihmisten käyttäytymisen muutoksen ongelma. i l m as tot U n t e i d e n t U t k i m i n e n on alkutekijöissään. Sandman mainitsee, että he ovat sen tutkimisessa ensimmäisessä aallossa. Sandmanilla on taustaa evoluutiopsykologiassa, mistä hän löytää ilmastonmuutosta ajatellen kiinnostavia näkökulmia. “Evoluutiopsykologiassa on vahvasti tällainen näkökulma, että nykyinen yhteiskunta on niin monimutkainen ja erilainen, kuin se ympäristö missä ihmiset ovat kehittyneet, että ihmisten on vaikea toimia siinä optimaalisella tavalla.” Sandman mainitsee, miten ihminen on kehittynyt ratkaisemaan ongelmia, jotka ovat sosiaalisia, lyhyellä aikavälillä tapahtuvia ja paikallisia. Ilmastonmuutos taas on pitkän aikavälin globaali ongelma. “Tällaiseen ongelmaan ihmisten on todella vaikeaa tarttua. Siksi on tärkeää tutkia miten ympäristöstämme voisi tehdä sellaisen, että se houkuttelisi toimimaan ilmastoystävällisemmin.” REETI JALASMÄKI Miten houkutella ihmisiä ilmastoystävällisiksi, Nils Sandman? Sandmanin tutkijanpöydällä ovat ilmastotunteet. tutkija 8 n il s s a n d m a n GooGle trends HAETUIMMAT KYSYMYKSET SUOMESSA VUONNA 2021 1) m i s tä s a a ko r o n a pa s s i n 2) m i l lo i n ko r o n at e s t i i n 3) m i tä t e h dä k u n o n t y l s ä ä 4) m i t e n s a a n ko r o n a pa s s i n 5) m i tä ta r ko i t ta a s h e e s h 6) m i tä ta r ko i t ta a s i m p 7 ) m i l lo i n r av i n to l at au k e a a 8) m i t e n s a a da u n ta 9) m i l lo i n ko r o n a n ä k y y t e s t i s s ä 10) m i h i n a l e x i l a i h o k u o l i
Ympäri Suomea sijaitsee vuosisatoja vanhoja harvinaisuuksia: luonnontilaisia metsiä. Myös kaupunkien laitamilla voi erottaa näitä pieniä merkkejä menneisyydestä. Muistot menneisyydestä ovat kuitenkin käyneet yhä harvinaisemmiksi. Silti Suomessa jotain on säilynyt. Se on kansainvälisesti harvinaista. V anha Viisas metsä TEKSTI JA KUVAT JULIAN PUUMALAINEN ?
K aksisataa vuotta sitten Suomea peitti luonnontilainen koskematon metsä. Lahopuu, paksu sammalkerros ja vuosisatoja vanhat rungot olivat tuttuja aikansa ihmisille. Metsät olivat täynnä eri ikäisiä ja lajisia puita. Kaatuneissa rungoissa pesi lukuisia lintuja kuten hömötiaisia. Sammalja jäkälälajit voivat hyvin. Laajat metsäiset alueet erottuvat edelleenkin vihreinä Suomen kartalla. Etelään tultaessa keltainen pellon väri täyttää maakuntia, mutta metsä peittää laajalti koko maata. Maaja metsätalousministeriön mukaan Suomen pinta-alasta 75 prosenttia on metsää. Luonnontilaista siitä on vain muutama prosentti. Viimeisen kahdensadan vuoden aikana koskematon luonto on vaihtunut teollisuuden hyödyntämään talousmetsään. Talousmetsässä puuta on paljon, mutta sen keski-ikä on alle sadan vuoden. Tyypillisesti yhtä tai kahta lajia istutetaan tasaisisiin riveihin. Hakkuita tehdään säännöllisin väliajoin. Näin kaikki raaka-aine tulee ihmisen hyödynnettäväksi. Lahopuuta ei pääse muodostumaan. Sellaisena suomalaiset tuntevat metsän. Hömötiainen ei löydä talousmetsästä lahopuuta, johon kaivertaa koloa poikasilleen. Vain pitkälle lahoutunut puu on tarpeeksi pehmeää pienelle nokalle. Tämä on Suomen uhanalaisuusraportin mukaan yksi lajin uhanalaisuuteen johtanut tekijä. Y li kaksituhatta muutakin lajia kamppailee raportin mukaan hengestään Suomessa. Siis joka yhdeksäs. Yli seitsemänsadan taustalla ovat metsäympäristön muutokset. Syinä ovat talousmetsien paljous ja lahopuun vähyys. Erilaiset metsätyypit kuten lehdot hupenevat. Luonnon monimuotoisuus köyhtyy. Puhdas luonto on Suomen markkinointivaltti ulkomailla. Maabrändiraportissa voimakas suhde luontoon nähtiin keskeiseksi osaksi suomalaista identiteettiä. Business Finland arvioi nimenomaan luonnon erottavan Suomen kilpailijamaistaan. Entinen pääministeri Juha Sipilä puhui vuoden 2015 televisiopuheessa erityisestä luontosuhteesta. Myöhemmässä blogissaan hän arvioi suomalaisten olevan maailman sivistyneintä metsäkansaa. Miksi uhanalaisia lajeja sitten on niin paljon ja luonnonmetsää niin vähän? Onko erityinen luontosuhde vain suuri huijaus? Suomen Luonnonsuojeluliiton puheenjohtajan Harri Höltän mukaan metsien katoamista pelättiin jo 1800-luvulla. Pelko ei tosin ollut samaa kuin tänä päivänä. Luonnon monimuotoisuus ei ollut vielä otsikoissa. Keskeistä oli toimeentulo ja hyöty. Höltän mukaan pelättiin polttopuiden loppumista kotikylästä tai paksun tukkipuumännyn katoamista. K aksi vuosisataa sitten Suomea markkinointiin Eero Järnefeltin maalauksilla itäisen Suomen Kolin maisemista. Jean Sibelius ammensi musiikkiinsa inspiraatiota metsistä. Ferdinand von Wright maalasi teoksen riekkoparvesta. Tänä päivänä Kolin metsiä ennallistetaan talouskäytön jäljiltä. Inspiraatiota luonnontilaisesta metsästä saa vain yksitElämää Mustakorvessa.
täisiltä palstoilta. Riekko on uhanalainen. Höltän mukaan metsien suurin muutos tapahtui sotien jälkeen. Metsäteollisuus oli vapautunut, sotakorvauksia maksettiin ja Suomi pyrki mukaan maailmankauppaan. Tuolloin huomattiin, etteivät metsien puumäärät riitä sahoille ja sellutehtaille. Alkoi siirtyminen nykyiseen avohakkuumalliin. ”Vastauksena teollisuuden tarpeisiin metsänhoitoa tehostettiin ja pyrittiin ottamaan käyttöön viimeisissäkin korpimaissa olevat kohteet”, Hölttä kertoo. Lisäksi metsäautoteistä rakennettiin tähän päivään asti käytössä oleva verkosto, joka kattaa koko Suomen. Höltän mukaan yksittäisiä vanhoja metsiä säästyi vain sattumalta tai luonnonsuojelualueita perustettaessa. Yksi niistä on Mustakorpi. Mustakorpi on hakkuilta säästynyt luonnontilainen metsä Nousiaisissa. Täällä näkyvät ikimetsän piirteet. Metsä on tiheää, eri ikää ja lajia olevien puiden asuttamaa. Lumen alta erottuu lahoava puu. Sitä peittää sammal. Kuusista roikkuva naava heiluu tuulessa. Naavaa ei yleensä esiinny kaupunkien läheisyydessä, koska laji tarvitsee puhdasta ilmaa kasvaakseen. Vanhojen mäntyjen kaarna on venynyt suuriksi kilviksi. Samanlaisia voi erottaa von Wrightin maalauksista. Luonnontilainen metsä on täynnä ääniä. Toisiinsa nojaavat kelot narisevat ja linnut laulavat. Tammikuun alussa tikan nakutus kaikuu metsässä. Talousmetsässä hakkuut tehdään tietyn iän jälkeen. Mustakorvessa taas puut ikääntyvät, kaatuvat ja lahoavat. Männyt ovat kasvaneet niin suuriksi, ettei niitä ylety halaamaan. Uhanalaiset liito-oravat ovat löytäneet kodin täältä. J os Mustakorven kaltaisia ikimetsiä olisi enemmän, ei sukupuutto uhkaisi liito-oravaa ja yli seitsemääsataa muuta lajia. Vuosikymmeniä ennen alueen suojelua Mustakorpea hoidettiin yksittäisiä puita hakkaamalla. Tällainen poimintahakkuu väistyi Höltän mukaan sotien jälkeen avohakkuumallin tieltä. Yksittäisten puiden kaatamisen sijaan metsää alettiin hakkaamaan kerralla enemmän. Höltän mukaan kyse on kahteen koulukuntaan jakautuvien metsänhoitajien oppikiistasta. 1900-luvun alkuun asti avohakkuut sallittiin itseasiassa vain valtion luvilla. Kun puutuotantoa pyrittiin tehostamaan ja siirryttiin uusiin menetelmiin, tilanne kääntyi toisinpäin. Jatkuvan kasvatuksen menetelmä kiellettiin lailla miltei seitsemäksi vuosikymmeneksi. Avohakkuista tuli uusi normaali. Vasta vuonna 2014 sallittiin luonnonmukainen metsänhoito. Timo Vahala toimii Turun kaupungin metsätalousinsinöörinä. Hänen näkemyksensä jatkuvasta kasvatuksesta osuu yksiin historian kanssa. ”Menetelmää vieroksuttiin pitkään, nyt se on siedettävää ja kohta suositeltavaa”, Vahala sanoo. Hän kuvailee perinteistä avohakkuumenetelmää monokulttuurina. Vahalan mukaan hakkuun jälkeen istutetut kuuset ovat metsänhoitajan intressi. Kun muita ?
puulajeja alkaa luontaisesti kasvaa, niitetään ne pois ja pidetään huoli, etteivät ne kilpailisi kuusen kanssa. ”Taistelua luontoa vastaan”, Vahala kuvailee talousmetsää. Metsänhoidon tulevaisuuden hän näkee ikään kuin tasapainotteluna perinteisen ja jatkuvan kasvatuksen välissä. Kuntien ja valtion metsissä hän uskoo menetelmän kuitenkin yleistyvän. Hölttä näkee luonnontilaisella metsällä itseisarvon. Uhanalaiset lajit eivät ole ainut syy sen suojeluun. Näin ei hänen mukaansa ajateltu vielä kaksi vuosisataa sitten. Hyötyajattelu on Höltän mukaan ollut koko historian ajan olennainen osa suomalaista luontosuhdetta. Vaikka ensimmäiset suojelualueet perustettiin 1900-luvun alussa, lähti toiminta todella käyntiin vasta vuosisadan toisella puolikkaalla. Pehmeät arvot ovat siis varsin tuoreita. Vahala näkee suomalaisen luontosuhteen samankaltaisena kuin Hölttä: ”Kyllähän täällä maailmanennätyksiä rikotaan siinä, kuinka monta miljoonaa hehtaaria metsiä ja soita on ojitettu. Metsiä käsitellään armottomasti vain talouden nimissä, vaikka viime aikoina on näkynyt merkkejä parempaan suuntaan menemisestä.” L uonnontilaisia metsiä on tänä päivänä niin vähän, etteivät suomalaiset Höltän mukaan osaa kaivata niitä. Hän arvelee hyvin harvan koskaan käyneen luonnontilaisessa metsässä. Olemme hänen mukaansa ikään kuin vieraantuneet oikeasta luonnosta. Löytäisikö Von Wright tänä päivänä ikimetsää tai riekkoparvea maalattavaksi? Varsinais-Suomi on metsien kannalta erityinen maakunta. Täällä kasvavat Höltän mukaan Suomen ainoat tammimetsät. Niiden vanhoissa rungoissa ja rehevässä ympäristössä elävät monet uhanalaiset lajit. Maakunnan erityispiirteisiin Vahala lisää vaikuttavat kalliometsät. ”Varsinais-Suomen metsiin on kohdistunut ihmisvaikutusta maakunnista kaikkein pisimpään”, Hölttä toteaa. Etelä asutettiin ensimmäisenä. Ihminen tarvitsi elintilaa ja elannon, jota varten metsää tuli raivata. Siksi Varsinais-Suomessa on edelleen hyvin vähän luonnontilaista metsää. Höltän mukaan yksi pitkällisen metsänkäytön seuraus on, ettei Ruissalon kaltaisia tammimetsiä juuri ole. Jalopuulehdot ovat yksi katoavista metsätyypeistä. ”Hitaasti kasvavista tammista tehtiin laivoja, metsistä raivattiin peltoja”, hän jatkaa. Tämä tapahtui satoja vuosia ennen Järnefeltiä, Sibeliusta ja von Wrightia. Ruissalon tammimetsistä alettiin raivata viljelysmaita 1540-luvulla. Jo silloin kiinnitettiin huomiota tammipuiden määrään. Laivanrakennukseen ja veistämötoimintaan arvokasta raaka-ainetta tuli säästää. Nykyään Ruissalo on virkistyskäytössä oleva luonnonsuojelualue. Vanhimmat tammet ovat neljäsataa vuotta vanhoja. Niiden elinaikana Von Wright syntyi ja kuoli. Metsäteollisuus kehittyi. ”Paitsi että metsät ovat kokeneet suuren muutoksen, on niin käynyt metsäpolitiikalle ja luonnonsuojelulle”, Hölttä korostaa. T urun kaupungin metsissä avohakkuita ei enää tehdä. Kaksi vuotta sitten julkaistun metsäsuunnitelman tavoitteiksi ovat nousseet luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja ilmastonmuutoksen hillitseminen. Esityksen suunnitelmasta teki Timo Vahala. ”Pääpaino oli siinä, kuinka yhdistää metsätalous ja erilaiset monikäyttöarvot kuten maisemat, marjastus ja ekologiset arvot. Näiden kohdalla jatkuva kasvatus on ehdoton ykkönen”, Vahala toteaa. Historian juuret näkyvät metsäpolitiikan toteutuksessa. ”Pitkän ihmisasutuksen takia metsät ovat sirpaleisia saarekkeita. Näitä Turun kaupunki pyrkii yhdistämään, jotta saataisiin luotua ekologisia yhteyksiä”, Vahala kertoo. Puita istutetaan muun muassa Yli-Maariassa luonnontilaisten alueiden sitomiseksi toisiinsa. Näin uhanalaisten 13 ?
eläimien elintila laajenisi. Vaikka Turku onkin Vahalan mukaan Suomen ensimmäisiä jatkuvaan kasvatukseen siirtyneitä kaupunkeja, pyritään luontoarvoja huomioimaan eri tavoin ympäri maailmaa. Hölttä painottaa metsien arvoa kaupungeissa. ”Puut vähentävät ilmansaasteita ja laskevat lämpötilaa”, hän kertoo. Metsät pyritään huomioimaan kaupunkisuunnittelussa. Pariisi tavoittelee Euroopan vihreimmän kaupungin titteliä. ”Lisäksi tulevat vielä virkistysarvot”, hän jatkaa. Kuntosalilla käyminen maksaa, mutta luonnossa käveleminen on ilmaista. Kuka vain voi rauhoittua lehtien havinassa. Metsä on Höltän mukaan tasa-arvoinen. M etsien merkitys ulottuu lenkkipoluista teollisuuteen, siitä ilmastoon ja eläinlajien tulevaisuuteen. Samalla puiden kohtalo on noussut ylikansalliselle tasolle. Pariisin ilmastosopimus ja Euroopan unionin metsästrategia velvoittavat Suomea yhä enemmän. Liito-oravien pesimäpaikkojen hävittäminen on kielletty direktiivillä. Sopivasta hiilinielutavoitteesta eli tavasta laskea metsien kykyä sitoa hiilidioksidia neuvotellaan jäsenmaiden välillä. Von Wright ei varmaankaan olisi osannut odottaa, että toistasataa vuotta myöhemmin hänen maalaamansa kilpikaarnaisen männyn kohtalosta päätetään Brysselissä. Vahalan mukaan unionin suojelutavoitteet ja taksonomia näkyisivät toteutuessaan myös Turussa. Nimenomaan luonnontilaiset metsät ovat hänen mukaansa avainasemassa kuudenteen sukupuuttoaaltoon vastatessa. Samoilla linjoilla on Hölttä. Samaan aikaan Vahala moittii Suomen metsienhoitoa. Hänen mukaansa ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen edessä on oltu toimettomia. ”Ei osata vastata uusiin paineisiin”, Vahala kuvailee. Tästä esimerkkinä hän käyttää EU:n jäsenmaiden tavoitetta estää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen. Tavoitteen olisi pitänyt toteutua jo 2010, mutta sitä lykättiin vuoteen 2020. Vuosi sitten tavoitetta lykättiin jälleen. ”Teot jäävät maljapuheiden tasolle”, Vahala summaa. Kaiken tämän keskellä Mustakorpi elää rauhassa elämäänsä. Mäntyjen kilvet venyvät vuosi vuodelta. Sammal peittää tuulessa kaatuneita runkoja. Liito-orava rakentaa pesää poikasilleen. Mustakorpi ei tiedä olevansa harvinaisuus. × 15 V arsinais-Suomi on metsien k annalta erityinen m aakunta. Täällä k asvavat Suomen ainoat t ammimetsät. Niiden v anhoissa rungoiss a j a rehevässä ympäristössä elävät monet uh analaiset l ajit.
S ei kk ailuj a kuni ng as a lk o h o li n ho v is s a
PIHLA HÄNNINEN KUVAT ANNI SAVOLAINEN, HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO, JUHA LAURILA S ei kk ailuj a kuni ng as j a s e n u l k o pu ol e ll a Alkoholittomuus yhdistää esimerkiksi absolutisteja, muslimeita, streittareita ja Darravapaa-yhteisön kaltaisia soberisteja. Toimittaja Pihla Hänninen pohtii alkoholin käyttöä tänä päivänä ja avaa sitä, miten entisestä himositsaajasta kuoriutui sattuman kautta snobbaileva olutharrastaja. a lk o h o li n ho v is s a
V uonna 1997 osallistuin koulun päihdevalistustunnille, joissa ryömin päihteiden vaaroista kertovan “päihdeputken” läpi. Kyse oli toiminnallisesta päihdevalistuksesta. Tummalla kankaalla vuoratun putken sisällä oli kontaktimuovitettuja päihdeaiheisia kuvia. Tilan valaistus oli hämärä ja taustalla soi pahaenteinen musiikki. Opin kertaheitolla kaikki kovien huumeiden katukaupan slangisanat. Vielä ysärillä päihdevalistuksessa tukeuduttiin vahvasti niin kutsuttuun porttiteoriaan: jos alat polttaa tupakkaa, pian juot alkoholia ja sen jälkeen löydät itsesi piikittämästä “kantsua” ja tempaudut kovien huumeiden maailmaan. Varomattoman tyhmyrin karu kohtalo on yhtä väistämätön kuin Grimmin saduissa. Vietin juuri kumppanini kanssa tipatonta tammikuuta. Olen ollut useampaan otteeseen muutamia kuukausia juomatta, mutta kumppanini ei, joten haastoin hänet elämänsä ensimmäiselle tipattomalle. Tipattomani aikana huomasin, etten juuri kaipaa alkoholia. Odotin silti sitä, että pääsen taas joskus avaamaan kuohuviinipullon. Kuoharipullon korkin irtoamisen ääni on yksi lempiäänistäni. Siinä ei ehkä ole kissan kehräyksen pehmeyttä tai virtaavan veden rauhoittavuutta, mutta siinä on lupaus seikkailusta. Korkkia nitkuttaessa jännittää, tömähtääkö korkki paineella kattoon. Kuohuuko juoma yli formulatyyliin? O len kuitenkin tehnyt periaatepäätöksen, että juon mieluummin yhden hyvän kuin neljä keskinkertaista olutta. Panostan määrän sijaan ennemmin laatuun, koska omassa alkoholinkäytössäni on nykyisin kyse enemmän hedonistisesti makunautinnon ja elämysten hakemisesta kuin mahdollisimman edullisista känneistä juomilla, joilla on korkea dokabiliteetti. Tältä osin voisi sanoa, että olen sober curious. Viime vuosina sober curious –trendi eli alkoholittomaan elämäntapaan uteliaasti suhtautuminen on ollut vahvasti pinnalla. Tämä näkyy myös tilastoissa: alkoholittomien tuotteiden kysyntä on noussut Alkossa 17 prosenttia edellisvuodesta. Toisaalta holittomat tuotteet vastaavat yhä vain noin yhdestä prosentista yhtiön kokonaismyynnistä. Alkoholiton elämäntapa ei ole kuitenkaan mikään uusi ilmiö. Rahvaan ja työväen juopottelua on pyritty sääntelemään jo 1600-luvulla, mutta varsinainen raittiusliike rantautui Suomeen 1800-luvun puolivälissä. Älymystövetoinen raittiusliike kannusti alkoholin kohtuukäyttöön ja sen alkuaikojen tavoite oli kieltää kotipolttoisen paloviinan tuotanto. Historioitsija ja professori Kustaa Vilkunan mukaan historiallista raittiusliikettä ja nykyistä soberismiliikehdintää erottaa etenkin raittiusliikkeen “ylhäältä alas” kohdistunut sosiaalinen kontrolli. Koulutettu keskiluokka ja aatelisto on pyrkinyt raittiuskasvatuksella suitsimaan kurittomana pidetyn työväenluokan ja rahvaan paheita ja saamaan nämä oletetut jöröjukat elämään nuhteetonta ja siveää elämää. Vilkuna kuvailee alkoholin tarjoamista myös lahjaksi, jonka torjuminen on usein loukkaus. J otain uutta nykyään kuitenkin tapahtuu. Internet on täyttynyt raittiuden ilosanomaa juhlistavista sometileistä, podcasteista ja meemeistä. Esimerkiksi Darravapaaja Sobermimmi-instatilien taustalla olevat somevaikuttajat ovat perustaneet aiheen ympärille yhteisöjä, podcasteja ja konsulttiyrityksiä. Helsinkiläiset Laura Wathén ja Katri Ylinen perustivat Darravapaa-yhteisön viime keväänä omien sanojensa mukaan ”vastaiskuksi yksinäisyydelle”. Iskulle oli kysyntää: alle vuodessa seuraajia on kertynyt yli 21 000. Alkoholiin liittyviin termeihin latautuu paljon merkityksiä. Wathénin mukaan sillä on merkitystä, mitä sanoja alkoholittomuudesta käytetään. Raittius assosioituu raittiusliikkeeseen, absolutismi niuhottamiseen. Raitistelijoita löytyy myös streittaripunkkareista, raittiusyhdistyksistä ja uskonnollisista yhteisöistä. Esimerkiksi muslimit, baptistit ja metodistit eivät käytä ollenkaan alkoholia ja myös joissain buddhalaisuuden suuntauksissa katsotaan, että päihteet sumentavat mielen. Nykyisen raittiusilmiön nousu kytkeytyy yksilökeskeisiin terveysja hyvinvointitrendeihin, joissa kannustetaan ihmisiä voimaantumaan ja huolehtimaan itsestään. Jokaisen elämänhallinta ja terveys ovat omissa käsissä. Alkoholin käyttö liittyy etenkin nuorilla vahvasti sosiaaliseen kanssakäymiseen. Tämä oli varmaan myös sen taustalla, kun eräänä keväisenä perjantai-iltana vuonna 2002 minä ja paras ystäväni hoipertelimme siksakkia eteläsuomalaisen pikkukaupungin pääkadulla. Olimme selvin päin, emmekä ole nauttineet muuta kuin korkeintaan vähän liikaa limsaa. Esitimme vain ohikulkijoille olevamme humalassa, koska leikki on meistä tosi hauska. Samaan aikaan luokan kovikset lipittävät limuviinaa läheisessä leikkipuistossa. Alkoholi mahdollisti jo silloin statusleikin. Toisaalta muistan vuoden 2006, kun olin 17-vuotias ja humalluin ensimmäistä kertaa. Olin pikkupaikkakunnan hevifestareilla kaverini kanssa. Alkoholin ostaminen ja käyttö assosioituu ostoikärajojen vuok18 T Y L K K Ä R I 1 / 2 2
R aittius assosioituu r aittiusliikkeeseen, absolutismi niuhott amiseen. WASASTJERNA NILS / HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO CC BY 4.0 Juhlivia ylioppilaita Helsingissä vappuna 1892.
si vahvasti aikuisuuteen ja halusin ennen kaikkea, että minua pidetään itsenäisenä aikuisena. Join festareilla muutaman pullon pahanmakuista päärynäsiideriä. Päässä tuntui hassulta. A lkoholinkäyttö ja humalajuominen ovat vähentyneet nuorilla aikuisilla vuoden 2008 jälkeen. Raittius on entistä yleisempää ja alkoholia käytetään maltillisemmin ja harvemmin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo selittää, että yleisesti ottaen nuorten alkoholinkäyttöä ennustavat usein huono-osaisuuteen liittyvät tekijät, jotka lisäävät alkoholinkäytön riskiä riippumatta muista taustatekijöistä. Tällaisia riskitekijöitä ovat esimerkiksi se, miten hyvin vanhemmat ovat perillä nuorten tekemisistä, vanhempien oma alkoholinkäyttö, kodin mahdolliset ongelmat, työttömyys, taloudelliset vaikeudet, koulumenestys ja kaveripiirin alkoholinkäyttö. Alkoholin ja minun suhde syventyi uudella tavalla vuonna 2008. Olin juuri päässyt yliopistoon ja onnistuneesti uudelleenbrändännyt itseni kiltistä ja totisesta mallioppilaasta hauskaksi ja mutkattomaksi party girliksi. (Tosin tytön sijaan olin enemmänkin poikaporukassa viihtyvä tomboy.) Kosteiden sitsien, juhlien ja jatkojen määrä oli melkoinen. Toimittaja Laura Friman kirjoitti tämän vuoden alussa Ylen Kulttuuricocktailille kolumnin otsikolla Milleniaalit brändäsivät raittiuden, itse olen alkoholille kiitollinen suunnilleen kaikesta. Hän kokee, että al20 JUHA LAURILA Ainejärjestön lähiökierroksella vuonna 2018.
koholi on mahdollistanut hänelle paljon asioita – auttanut verkostoitumaan, saamaan seksiä ja löytämään kumppaneita. Tunnistan tämän, koska verkostoitumishalukkuuteni kasvaa aina promillemäärän noustessa. Alkoholi on avittanut minua sosiaalisen pääoman kerryttämisessä ja sosiaalinen pääoma tunnetusti nostaa kullanarvoista sosiaalista statusta. Ujoille tai epävarmoille kosteat juhlat voivat olla mainio tilaisuus edistää pariutumista tai seuranhakua. Itsekin olen ollut onnistuneilla ensitreffeillä tuopposen ääressä, pokaillut ihmisiä bileissä ja päätynyt puolitutun luo nakujatkoille, kiitos kuningas alkoholin. Hyvässä nousuhumalassa itsetuntoni on huipussaan, olen kertakaikkisen hurmaava ja puhun ihmisiä pyörryksiin kuin karismaattinen maallikkosaarnaaja. Myisin silloin vaikka Teslan ajokortittomalle tai hiekkaa Saharaan. Alkoholinhuuruisten juhlien tai baari-iltojen jälkeen minulla olikin usein liuta uusia tuttavia, ja tällainen äkillinen hyväksynnän aalto sai tietysti aivojeni palkkiojärjestelmä-pajatson kilisemään. Juku, olen jonkun toisen mielestä kiinnostava! K orkeakouluopiskelijoiden tapahtumilla on vuodesta toiseen taipumus olla kosteita. Vuoden 2021 korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan 30% opiskelijoista käyttää liikaa alkoholia. Humalahakuisesti yliopistossa opiskelevista naisista juo noin 3% ja miehistä noin 10%. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei ainejärjestöni fuksisitseillä olisi luotu pohjaa opiskeluaikojeni kestävimmille ystävyyssuhteille, joista osa on kantanut tähän päivään asti. Yhdessä kaljoittelu on sosiaalista liimaa, joka yhdistää meidät ja liittää meidät osaksi opiskelijayhteisöä. Kulttuurista käsikirjoitusta ja normia vastaan tappeleminen toisin tekemällä oli ja on yhä hankalaa. Välillä tuntuu siltä, että tapahtumat ovat suhteessa nykyiseen alkoholista pidättäytymiseen liiankin kosteita. Silloin tällöin käydään keskustelua sitä, mitä vaihtoehtoja on opiskelijalle, joka ei halua juoda. Turun yliopiston ylioppilaskunnan (TYY) opiskelijakulttuurivastaava Juho Pitkäranta tunnistaa tarpeen järjestää enemmän alkoholittomia opiskelijatapahtumia. Pitkärannan mukaan TYY on kannustanut järjestöjään järjestämään enemmän alkoholitonta toimintaa, koska se lisäisi opiskelijaliikkeen toiminnan tavoitettavuutta. TYY myös esimerkiksi kouluttaa järjestöjä aiheesta. ”TYYn omista tapahtumista vain TYYlikäs avaus on suoranaisesti ’alkoholillinen’ muiden perinnetapahtumien ollessa alkoholittomia tai alkoholittomille mainiosti sopivia, joten suoraa tarvetta uusien tapahtumien lanseeraamiselle ei ole ollut”, Pitkäranta kertoo. Pitkärannan mukaan säännöllisten alkoholittomien tapahtumien järjestäminen on ollut perinteisesti osakuntien harteilla. Osakunnat taas ovat rivijäsenelle ainejärjestöjä näkymättömämpiä. Muutos on ollut hidasta, mutta toisaalta nykyisin järjestetään esimerkiksi alkoholittomia approja ja vähäalkoholisia sitsejä. ”Muutenkin monet alkoholillisiksi mielletyt tapahtumat ottavat enenevässä määrin huomioon mahdollisuuden nautinnolliseen alkoholittomaan osallistumiseen.” T Y L K K Ä R I 1 / 2 2 ? H olittomien tapahtumien järjestäminen on monesti koettu vaikeaksi. Toimittaja Samuli Tikkanen suomi viime vuonna Tylkkärissä ainejärjestöjen toimintasuunnitelmaan kirjattuja väkinäisiä alkoholittomia viinirypäle ja sipsipussi -iltoja, joihin ei tule muita kuin aktiivijäseniä ja hallituslaisia. Entä jos haluaisi juhlia kuten ennenkin, mutta normalisoida holitonta juhlimista? Turussa varsinaisia holittomia klubeja ei tällä hetkellä tiettävästi ole, mutta ainakin Kirjakahvila on järjestänyt aiemmin nyt jo kuopatun turkulaisen Raivoraittiuden kaltaisten queer edge -bändien keikkoja ja alkoholitonta Nollaklubia. Darravapaa saattaa raivata holittoman juhlimisen osalta uutta tietä. He järjestävät 23. maaliskuuta helsinkiläisellä Kaiku-klubilla Sober Furious –klubin, joka on juomia lukuunottamatta kuin mikä tahansa klubi-ilta. Klubille myytiin parisataa ennakkolippua jo ennen virallisen lipunmyynnin alkua, joten Darravapaan Wathénin ja Ylisen mukaan tilausta tapahtumalle on selkeästi olemassa. Klubi-idean taustalla on halu luoda tila ja paikka, jossa alkoholittomasta tai vähäalkoholinen elämäntyylistä kiinnostuneet voivat tavata toisiaan ja toisaalta järjestää turvallisempia juhlia, joissa saa tanssia rauhassa. Hyvässä nousuhum alassa itsetuntoni on huipuss aan, olen kert akaikkisen hurm aava j a puhun ihmisiä pyörryksiin kuin k arismaattinen m aallikkosaarnaaja.
”Alkoholi ja humalahakuinen juominen ovat riskitekijöitä seksuaaliselle häirinnälle. Tarvitsemme tiloja, joissa nauttia, riemuita ja juhlia ilman pelkoa siitä, että minä tahansa hetkenä saattaa joutua häiriköinnin kohteeksi.” Bileisiin on haettu mallia New Yorkin sober-skenestä, jossa vastaavia klubeja on järjestetty jo vuosikymmen. Sober Furious -klubin vetonaulana on kohtaamispaikan ja turvallisemman tilan luomisen lisäksi myös huippu-dj:itä. Mutta miksi klubi järjestetään keskellä viikkoa? ”Jos alkoholia ei myydä, se vapauttaa meidät järjestämään bileitä myös viikolla, ja bileistä ehtii vielä ajoissa kotiin nukkumaan. Club Kaiku ottaa myös pienemmän taloudellisen riskin järjestäessään bileet viikolla.” Jos kysyntää on tarpeeksi, Wathén ja Ylinen haluaisivat tehdä klubista kuukausittaisen ja järjestää sitä myös viikonloppuisin. O piskelujen edettyä vuonna 2015 en enää tuntenut uusia opiskelijoita, ja lakkasin käymästä opiskelijariennoissa. Alkoholinkäyttöni vähentyi, menin terapiaan etsimään itseäni, löysin muita harrastuksia ja aloin seurustella streittarin kanssa. Straight edge –aate eli suomalaisittain streittarius tarkoittaa päihteetöntä elämäntapaa ja on yksi hardcore-punkin alakulttuureista. Nimen inspiraatio on peräisin punkyhtye Minor Threatin vuonna 1981 julkaistusta 46 sekunnin mittaisesta kappaleesta Straight Edge. YEHIA EWEIS / HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO CC BY 4.0 Juhlimista korona-aikaan. Vappu 2020.
Straight edgellä ja sen normikriittisemmällä serkulla, queer edgellä, on suurelle yleisölle valitettavan tuntemattomat juuret. Historiallisissa raittiusliikkeissä vallankäyttö suuntautuu ylhäältä alaspäin, mutta streittarit ja soberistit ovat molemmat autonomisesti organisoituneita. Soberismi on kuitenkin luonteeltaan freesiä, puhtoista ja salonkikelpoista. Toisin kuin queer edge, soberistit eivät vastusta tai pyri purkamaan muita kuin yhteiskunnan alkoholinkäyttöön liittyviä normeja. Muu normatiivisuus saa pysyä vapaasti ennallaan. Trendikkääseen tämän päivän soberismiin liittyvät yritysyhteistyöt, vaikuttajien puhujakeikat ja muu bisnespöhinä. Soberismin suosiota voi siis selittää myös sen yhteensopivuus kapitalismin kanssa. Soberismi on kauniiden ja rohkeiden menestyjien ominaisuus. V uonna 2022 olen kohtuudessa pitäytyvä, alan trendejä seuraava craft beer –olutnörtti. Viitisen vuotta sitten innostuin hapanoluista eli soureista, koska lähikauppojen hyllyille alkoi ilmestyä vinkeitä uutuuksia. Korona-aikana en olekaan ikävöinyt muita festareita kuin olutfestivaaleja. Viime kesänä otin oluenkaipuussani riskin ja osallistuin erääseen oluttapahtumaan. Harrastukseeni liittyy snobbailua, koska en enää juo bulkkioluita, ja niistä pitävä kumppanini pyörittelee säännöllisesti silmiään yhdeksän euron pienpanimo-oluilleni. Kiinnostukseni hapanoluihin herätti se, että juomilla oli usein kirkasvärinen sarjakuvamainen etiketti ja niiden nimissä oli riemastuttavia popkulttuuriviittauksia. Niiden maku myös erosi täysin perinteisistä mallasjuomista. Hapanoluissa maistuivat esimerkiksi marjat, hedelmät, karkit ja leivonnaiset, mikä oli aiemmin ollut muutamia harvoja poikkeuksia, kuten joitain hedelmäisiä lambicja saison-oluita lukuun ottamatta harvinaista. Limuviinojen aika on ohi, tervetuloa limukalja! Ostin pitkään kaikki kaupasta löytämäni uudet hapanoluet. Oli tietysti sivuseikka, etten osannut edes sanoa, olivatko ne mielestäni hyviä vai eivät. Oli vain hauskaa haalia kauppakoriin värikkäitä tölkkejä. Tarkemmin ajatellen haalimisen taustamekanismia voisi kutsua irtokarkkiefektiksi: iloisen värikäs ja riemastuttava namikavalkadi houkuttelee kaupassa ja se saattaa hetkellisesti tyydyttää itse kunkin värin ja muodon nälkää, mutta itse makukokemus jättää kylmäksi. Onneksi olen viimein oppinut löytämään omat suosikkiolueni. × 23 TYS:llä asuessasi voit keskittyä olennaiseen Vuokr aan sisälty y sähkö ja netti sekä lähes kaikis sa asunn oissa myös vesi! Tutustu asuntoihin www.tys.fi/vapaat-asunnot Ei vuokr avaku utta!
Uusien ylioppilaiden välitön sijoittuminen jatko-opintoihin vuonna 2020 Yksi pallo = 10 ylioppilasta Lähde: Tilastokeskus Jatkoi heti opiskelua ammatillisessa koulutuksessa Jatkoi heti opiskelua ammattikorkeakoulukoulutuksessa Jatkoi heti opiskelua yliopistokoulutuksessa Ei jatkanut heti edellä mainituissa koulutuksissa
Kolme tyytyväistä välivuoden viettäjää kertoo, mitä he nyt tekevät ja miltä välivuosi tuntuu. ? EINA MÄKELÄ GRAFIIKKA ANNI SAVOLAINEN 25 V älivuotta viettävät joka vuosi lukuisat opiskelijat, mutta välivuoden viettäminen omasta tahdosta ei aina toteudu. Monet pelkäävät ja välttelevät välivuotta tai joutuvat sen pitämään vastoin omaa tahtoaan. Opiskelijat tuntuvat usein ajattelevan, että välivuosi viivästyttäisi opiskelua tai valmistumista. Osa taas pelkää jäävänsä ilman töitä tai tekemistä. Välivuosi sijoittuu tyypillisimmin lukiosta tai ammattikoulusta valmistumisen jälkeen. Monet opiskelijat jäävät ilman opiskelupaikkaa ja päätyvät viettämään yhden tai useamman välivuoden. Tilastokeskuksen mukaan vielä kolmen välivuoden kuluttua 27 prosenttia ylioppilaista jäi ilman jatko-opiskelupaikkaa. Nämä tilastot ovat tuoreimmat ja julkaistu vuonna 2020, jolloin kyseessä ovat siis vuonna 2017 kirjoittaneet ylioppilaat. Tylkkäri haastatteli kolmea tyytyväistä henkilöä, jotka viettävät nyt lukion jälkeistä välivuotta. Pelottava (mahdollisuuksien) välivuosi
Pelottiko ajatus välivuodesta? Ajatus välivuodesta ei oikeastaan missään vaiheessa ole pelottanut minua, sillä se oli minulla suunnitelmissa abivuodesta lähtien lukiossa. Ajatus jatko-opintojen aloittamisesta tuntui ahdistavan huomattavasti enemmän, sillä lukion loppua kohden opiskelumotivaationi oli lopuillaan, enkä ollut keksinyt itselleni sopivaa pääainetta. Miten itse suhtaudut välivuoteen? Suhtaudun välivuoteen positiivisesti. Mielestäni ei ole järkevää aloittaa jatko-opintoja, jos ei pysty päättämään alaa, mikä oikeasti kiinnostaa ja mitä tahtoisi tehdä pitkäaikaisesti tulevaisuudessaan. Välivuoden aikana voi muun muassa kokeilla erilaisia työaloja, perehtyä syvemmin niin opiskelupaikkoihin kuin pääaineisiinkin esimerkiksi kavereiden kokemusten kautta ja kerätä säästöjä omaa opiskeluaikaa varten, jotta ei joudu opiskeluaikana olemaan täysin Kelan tukien armoilla. Mitä olet päässyt tekemään välivuotena? Välivuosi on tähän mennessä mennyt töitä tehdessä ja varusmiespalvelusta suorittaessa. Valmistuin lukiosta 2020 kesällä, jonka jälkeen loppuvuosi meni töitä ja järjestötoimintaa tasapainottaessa. Varusmiespalvelus alkoi tammikuussa 2021, ja koko vuosi sitten vierähti sitä suorittaessa. Tänä vuonna tarkoituksena on jatkaa töiden tekemistä, ja toiveena olisi päästä osallistumaan Puolustusvoimien kriisinhallintatehtäviin. Toivon myös pääseväni matkustamaan ennen opiskelemaan lähtemistä, kunhan koronaviruspandemia vihdoin ja viimein hellittäisi. Suositteletko välivuotta? Riippuu täysin ihmisestä ja tilanteesta onko välivuosi hyvä idea vai ei. Itselleni välivuosi on ollut erittäin hyvä vaihtoehto, ja olen löytänyt muutamia kiinnostuksen kohteitakin tulevia opintoja varten. Jos kuitenkin on jo tietoinen omasta alastaan, ja saa opintopaikan heti toiselta asteelta valmistuessa, opintoihin lähteminen olisi omasta mielestäni kannattavampaa. Tällöin jatko-opinnot saa hoidettua "pois alta" mahdollisimman nopeasti ja pääsee siirtymään itselleen mielekkäisiin sekä hyvin todennäköisesti paremmin palkattuihin töihin kuin välivuoden aikana. Varusmiespalveluksen käyville suosittelen kuitenkin sen suorittamista ennen opiskelujen aloittamista, jotta palveluksen pääsee kokemaan oman ikäluokan kanssa. Mitä haasteita välivuoteen liittyy? Isoimmat haasteet minulle ovat olleet itselleni mieluisan työpaikan löytäminen sekä muille paikkakunnille opiskelemaan lähteneiden kavereiden kanssa yhteydenpito. Molemmat on kuitenkin saatu ajan myötä ratkaistua, ja homma rullaa omalta osin tällä hetkellä todella mukavasti. Tekemisen puute on edelleen ajoittain ongelma, ja uskon sen korostuvan välivuotta pitäessä, kun ei ole jatkuvia opiskelijabileitä ja muita rientoja, missä olla. Kadutko välivuotta? En kadu. Vaikka ajoittain ajattelenkin, että olisi kiva olla opiskelemassa, olen tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen. Uskon, että olisin katunut jatko-opintojen aloittamista huomattavasti enemmän kuin välivuoden pitämistä. Mikä on parasta välivuodessa? Parasta on ehdottomasti ollut vapaus elämän järjestelyssä sekä töiden pysyminen töissä niin, ettei tarvitse työpäivän jälkeen keskittyä mihinkään muuhun kuin rentoutumiseen. Tykkään myös siitä, että töissä käymisen ansioista minulle jää rahaa käytettäväksi itseäni varten, ja voin hankkia itselleni parempia välineitä harrastuksia varten, sisustaa kotiani nätimmin ja ylipäätään käydä kaupassa pohtimatta omaa rahatilannetta sen tarkemmin. Oletko hyötynyt välivuodesta? Kyllä olen. Olen saanut reilusti aikaa ajatella omaa tulevaisuutta, ja mitä oikeasti tahdon tehdä jatkossa. Tällä hetkellä itseäni kiinnostavien opiskelualojen määrä on rajattu kahteen, ja mieluisat opiskelukaupungitkin ovat mielessä. Tahdon kuitenkin jatkaa välivuoden pitämistä vähintään syksyyn 2023 asti, jotta saan säästettyä lisää rahaa ja työkokemusta kuljetusalalta. Sain alalle koulutuksen intin aikana, ja tekisin mielelläni niitä töitä osa-aikaisesti tai keikkaluontoisesti jatko-opintojen ohella. 26 Janne Varppee, Kerava
Pelottiko ajatus välivuodesta? Ajatus välivuodesta pelotti jonkun verran. Olisin kovasti halunnut opiskelemaan, mutta tiedostin silti välivuoden mahdollisuuden. En ollut vain täysin varma, mitä tulisin tekemään tai missä tulisin asumaan. Kaikki palaset kuitenkin loksahtivat paikoilleen ilman sen suurempia huolia. Miten itse suhtaudut välivuoteen? Suhtaudun välivuoteen optimistisesti. Vaikka tauko opiskelusta tuntui hetken oudolta, oli se loppujen lopuksi helpottavaa. Ala-asteelta lukioon on kuitenkin monta vuotta, eikä yksi rentoutumisen vuosi ole pahitteeksi. Välivuonna on myös aikaa käydä töissä ja kerätä rahaa opiskelua ja muuttoa varten, kuten minä teen. Myös ystäville ja reissaamiselle löytää enemmän aikaa. Mitä olet päässyt tekemään välivuotena? Välivuonna olen lähinnä tehnyt töitä. Joulukuussa 2021 minut valittiin myös Lounais-Suomen Lukiolaisten puheenjohtajaksi, joten nyt toinen puolisko välivuodesta menee puheenjohtajan hommia hoidellen. On ollut mukavaa, kun ollut enemmän aikaa tehdä niitä asioita mitä haluaa ilman ylimääräistä koulustressiä. Keväällä ja kesällä tulen matkustamaan Espanjaan ja Italiaan parhaan ystäväni kanssa, jos vain rajoitukset sallivat. Odotan sitä innolla! Suositteletko välivuotta? Suosittelen! Välivuosia voi pitää yhden, mutta miksei myös monta. Varsinkin meillä nuorilla on elämässä melko vahvana tietynlainen suorittamisen kulttuuri, eivätkä jotkut ehkä uskalla jäädä välivuodelle, vaikka haluaisivatkin. Totuus on kuitenkin se, että elämässä ehtii opiskella ja suorittaa älyttömästi myöhemminkin. On mukavaa ottaa kokonainen vuosi itselleen ja omille tarpeilleen ja käyttää se esimerkiksi matkusteluun, töiden tekemiseen tai ihan vain lepäämiseen. Välivuosi antaa tilaa tehdä nuoruudessa niitä asioita, mitä on aina halunnut tehdä, muttei vaikka ehtinyt. Mitä haasteita välivuoteen liittyy? Haasteita voi ilmetä esimerkiksi sopivien töiden löytämisessä. Itse olen huomannut myös välillä tylsistyväni, kun kavereita ei näe yhtä paljon kuin koulussa, missä heitä näki joka päivä. Mutta nämäkään eivät ole ylitsepääsemättömiä haasteita! Kadutko välivuotta? En kadu! Olen saanut paljon aikaiseksi: muun muassa säästänyt rahaa opiskeluja varten, varannut keväälle lomamatkan ja löytänyt uusia ystäviä. Välivuonna voi tehdä melkein mitä vain. Se on kokonainen vuosi itselle. Mikä on parasta välivuodessa? Parasta välivuodessa on se, että saa itse suunnitella omat menonsa ja päättää, mitä kaikkea haluaa vuoden aikana tehdä. Ei tarvitse huolehtia koulustressistä tai tenteistä, jolloin avautuu paljon enemmän aikaa ja jaksamista. Kotonakin saa aina halutessaan vain levätä, eikä tarvitse käyttää koko iltaa opiskeluun. Oletko hyötynyt välivuodesta? Olen hyötynyt välivuodesta, sillä olen saanut kerättyä rahaa tulevaisuutta varten. Oloni on myös paljon stressittömämpi ja kivoille asioille on jäänyt enemmän aikaa. ? Vilma Sirkelä, Salo
Pelottiko ajatus välivuodesta? Pettymys siitä, ettei päässyt korkeakouluun oli toki läsnä, mutta näin myös, että kiva saada hetken irtiotto opiskelusta. Kyllä minua myös pelotti, mitä käy kaverisuhteille, kun suuri osa aloitti kuitenkin korkeakoulussa heti lukion jälkeen. Miten itse suhtaudut välivuoteen? Välivuotena ehtii hyvin miettimään omaa tulevaisuutta ja jatko-opintosuunnitelmia. Omat mielenkiinnonkohteeni ovat muovautuneet melkein kokonaan uusiksi välivuoden aikana. Nyt on aikaa harrastaa ja keskittyä muihin asioihin elämässä. Mitä olet päässyt tekemään välivuotena? Oletko hyötynyt välivuodesta? Olen ehtinyt oikeasti antaa aikaa muun muassa harrastuksille, jotka jäivät opiskelun ohella valitettavasti taka-alalle. Olen hyvin perinteisessä välivuosi-duunissa asiakaspalvelutyössä. On ollut myös tavallaan hauskaa jollain tavalla leikkiä oikeaa aikuista. Olen myös oppinut paljon itsestäni ja maailmasta tämän vuoden aikana. Suositteletko välivuotta? Riippuu niin paljon ihmisestä. Jos on, kuten minun tapauksessani, tulevaisuuden haaveet ja suunnitelmat hyvinkin epäselviä, niin kyllä ehdottomasti suosittelen. Mitä haasteita välivuoteen liittyy? Kun kaverit ovat päässeet sisään opiskelijaelämään, käyvät opiskelijatapahtumissa ja ovat päässeet edistämään omaa tulevaisuuttaan, itsellä ei ole minkäänlaista samaistumispintaa. Kadutko välivuotta? En kadu. Tiedän jopa tarkalleen, mihin olen seuraavassa yhteishaussa hakemassa. On ollut kiva pitää pientä taukoa opiskelusta. Välivuosi oli itselleni juuri oikea ratkaisu ja tuntuu, että tunnen itseni paremmin välivuoden jälkeen. Mikä on parasta välivuodessa? Vapaa-aika. Voi hengittää ja elää hetkessä. × OPISKELIJAN VaiN 38 €/Kk FÖLI-matkAt Opiskelijahintainen Föli-kortti nyt Haka-kirjautumalla. foli.fi/opiskelijat Median ja taiteen opintolinjat valokuvaus, journalismi, kuvataide, visual design ja digitaalinen sisällöntuotanto Haku alkaa 1.2.2022 Media-alan ja kuvallisen ilmaisun perustutkinto yhteishaku 22.2. 22.3.2022 Suomen kielen opintolinjat Haku alkaa 14.3.2022 LUOVA KAMPUS LUOVILLE TYYPEILLE Hugo Pylkkö, Turku
T Y L K K Ä R I 1 / 2 2 Essee: Seuraava askel ? 30 ? 30 × Kolumni: Tehtaasta toimittajaksi ja takaisin ? 31 ? 31 Essee: Kadotettu ääni ? 32 ? 32 × Luottoresepti: Pastaa ja tomaattikastiketta ? 34 ? 34 Terveysteknologian opiskelija Jeremi Nyyssönen esittelee luottoreseptinsä: pitkään haudutetun tomaattikastikkeen.
O n lokakuun 28. päivä 2021. Vuoden viimeinen kvartaali pyörähtää käyntiin vain muutaman päivän päästä. Mark Zuckerberg tuijottaa kameraan, heiluttelee käsiään ja suu käy. Facebookilla on isoja uutisia. Zuckerbergilla on huono omatunto. Sosiaalinen media on mullistanut tavan, jolla ihmiset ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Facebookin ja sen omistamien palveluiden, Instagramin ja Whatsappin kautta ihmiskunta on räksyttänyt toisilleen jo vuosikymmenen. Kädet heiluvat ja tiivis katseyhteys kameraan pysyy Zuckin kertoessa mistä teknologiassa on kyse: ihmisistä, yhdessäolosta ja kanssaelämisestä. Facebookin täytyy tehdä toiminnassaan täyskäännös, siksi vanha nimi menee roskiin. Yritys on nyt nimeltään Meta. Zuckerberg referoi somehistoriaa. Ensin internet mullisti online-hengailun tekemällä ihmisten väliset pikaviestit mahdollisiksi, sitten tuli Instagramin kautta somen visuaalisuus ja lopulta video. Lopuksi Zuck spekuloi, että internet-yhteyden nopeuden ja teknologioiden kehittyessä seuraava looginen askel on virtuaalinen todellisuus. Uusi nimibrändi Meta viittaa teknologia-alan kuumaan perunaan, metaversumiin. Metaversumin toivotaan muuttavan täysin sen, miten internetiä käytetään. Käyttäjä laittaa VR-lasit päähänsä ja hoitaa kaiken nettiostoksista työntekoon ja videopeleistä jumppatunteihin liikutellen omaa digitaalista avatar-ukkeliaan immersiivisessä todellisuudessa. Facebookin nimenvaihdoksen ei voi sanoa herättäneen suurta kiinnostusta. Taisin kuulua vähemmistöön, kun edes katsoin julkistusvideon. Metaversumipuhe kuulosti ympäripyöreältä. Vuorovaikutuksen totaalinen muutos jäi ilmaan leijumaan. v i r t Ua a l i s ta to d e l l i s U U t ta määrittää tunne läsnäolosta. VR-lasit huijaavat aisteja niin taidokkaasti, että kehon voi uskotella olevan esimerkiksi painottomassa tilassa avaruusasemalla. Kun tähän lisätään kolmiulotteista ääntä ja haptisia lisävarusteita, on virtuaalinen todellisuus aika uskottava. Itse meinasin antaa ylen, kun kokeilin ensimmäistä kertaa avaruusasemasimulaatiota. Pelaamisen lisäksi virtuaalinen todellisuus mahdollistaa sosialiseerauksen ilman tekstimuotoa. Se on kuin Zoom-tapaaminen, mutta ilman tilallisen etäisyyden luomaa vieraannuttavaa tunnetta. Virtuaalisessa todellisuudessa ihmiset tuntuvat ihmisiltä, eivät joltain random jengiltä netissä. En ollenkaan ihmettele, että VR-ympäristöön ladataan paljon odotuksia. Se tulee Seuraava askel essee SAMULI TIKKANEN KUVITUS MARTIN SANCHEZ / UNSPLASH varmasti muovaamaan tapaa, jolla käyttäjä on vuorovaikutuksessa muiden ihmisten ja teknologian kanssa. Tämä onkin se piste, missä teknologiayhtiöiden metaversumiutopiat eroavat omasta arkijärjestäni. k U t e n k a i k k i tulevaisuutta koskeva teknologiapuhe, myös metaversumin idea on epämääräinen. Yrityksillä ei ole joko hajua tai halua viestiä ulospäin, millaisia uudet kehitteillä olevat ihmeelliset palvelut oikein ovat. Metaversumiksi lasketaan ympäristöjä, jotka ovat visuaaliselta ilmeeltään jotain varhaisen Simsin ja Minecraftin tasoa, eivätkä ne aina liity edes virtuaaliseen todellisuuteen. Tavan tallaajan näkökulmasta ilmiön hahmottamista ei helpota se, että metaversumi ei ole yksi digitaalinen ympäristö. Kyse on teknologiajättien taistosta. Digitaaliset ympäristöt ovat markkinoina usein winner-takes-it-all -luonteisia. Kuluttajalle helppo toiminta tarkoittaa usein yhden yrityksen monopoliasemaa. Oli kyse sitten ruoan tilaamisesta, nettikaupoista tai sosiaalisesta mediasta. Yhden yrityksen alusta tulee todennäköisesti jyräämään muut. Siksi metaversumeja on kehitteillä vähintään kymmeniä, kaikki haluavat voittaa. Meta on lähtenyt toteuttamaan visiotaan 30 tosissaan. Vuonna 2014 Meta osti VR-laseja kehittävän Oculuksen ja nyt se rekrytoi Eurooppaan kymmeniä tuhansia työntekijöitä työstämään pelkästään metaversumia. Investoinnit kertovat kuinka paljon odotuksia virtuaalisen toiminta-alustan fygyntekokykyyn ladataan. Metapöhinä linkittyy muihin viimeaikaisiin teknologioihin, paljon uutisoituihin kryptovaluuttoihin ja NFT:eihin. NFT:t ovat metaversumin rakennuspalasia ja niiden arvot suhteessa toisiinsa mitataan yleensä Ethereum-kryptovaluutan avulla. NFT on lyhenne sanoista non-fungible token. Suomeksi ilmaistuna NFT on ainutlaatuinen digitaalinen hyödyke, kuin internetin keräilykortti. NFT:n erottaa perinteisestä meemikuvasta siihen liitetty omistusoikeus. Omistusoikeus varmennetaan lohkoketjun avulla, sen saman helvetinkoneen, joka pyörittää useimpia kryptovaluuttoja. Metaversumin yhteydessä NFT:t mahdollistavat digitaalisen pikselirojun hyödykkeistämisen. Esimerkiksi digitaalinen luksusvene voi maksaa satoja tuhansia euroja, ja sillä veneilyn mahdollisuus on vielä pitkään puhtaan hypoteettinen. Virtuaalitodellisuudessa ilmakin tuoksuu rahalta. m e tav e r s U m i n lU vata a n mullistavan myös työn tulevaisuuden. Ei pelkästään sen, miten työtä tehdään virtuaalitodellisuudessa (etänä, voi saatana), vaan myös sen, mistä maksetaan rahaa. Kuten videopelien pelaamisesta. Mallia, jossa käyttäjät luovat aktiivisuudellaan arvoa yritykselle, kutsutaan creator economyksi. Se on alustataloutta internetissä. Ihmiset luovat arvon käyttämilleen palveluille. Esimerkki: Noin tuhannen euron alkusijoituksella pelaaja voi yrittää hankkia itselleen elannon Pokemonia imitoivassa Axie Infinityssä. Pelissä taistellaan NFT-hahmoilla, joita voi myydä muille pelaajille. Hahmojen hinnat määrittyvät kysynnän ja tarjonnan mukaan, jolloin oman ukkelin arvo voi nousta. Axie Infinity on erityisen suosittu peli Metaversumiin liittyvä ajatus siitä, että nyt me kaikki voimme yhdessä omistaa internetin, on söpö mutta epärealistinen.
T Y L K K Ä R I 1 / 2 2 globaalissa etelässä, jossa pelaajat voivat ansaita amerikkalaista minimipalkkaa™ kilpailemalla nettipelissä työkseen. Koska tämän kaltaiset pelit vaativat pelaajalta investoinnin yrityksen ympäristöön ennen kuin voi alkaa töihin, on jokainen liittyvä pelaaja automaattisesti pumppaamassa yrityksen kokonaisarvoa suuremmaksi. Yritysten arvo paisuu entisestään, kun yhtälöön lisätään näiden omat kryptovaluutat ja sijoittajien odotukset arvonnoususta. Siksi alan yritykset ovat toiminnan kokoon nähden päässeet paisumaan hyvinkin arvokkaiksi. Esimerkiksi Decentraland-metaversumiyrityksen oman MANA-kryptovaluutan markkinan koko on kirjoitushetkellä vajaa kuusi miljardia dollaria. Decentralandin käyttäjämääriä seuraavan sivun mukaan aktiivisia pelaajia on juuri nyt noin 3000. Se on aika vähän yrityksen arvoon peilattuna. a x i e i n f i n i t y n kaltaisia pelejä on jo nyt paljon. Pelaamisella tienaaminen on siltikin vain yksi malli monien joukossa, jolla metaversumiin pumpataan rahaa. Lähes kaikki toiminta on asetettu vapaille markkinoille, jolloin jok’ikisellä pikselimössökuvalla on hinta. Metaversumiin sisältyy ajatus siitä, että markkinavetoiset ratkaisut ja digitaaliset hyödykkeet tuovat omistajuuden käyttäjille, suurien teknologiayhtiöiden sijaan. Siksi koko metaversumi nojaa hyödykkeistämisen varaan. Ideaali ajaa digitaalisenkin todellisuuden tilaan, jossa kaikki tuntuu olevan kaupan. NFT-muodossa voi ostaa luksusjahteja, stadioneja, vaatteita ja tietysti kiinteistöjä. Ennen kuin kaikki rynnistämme ostamaan, luoja paratkoon, digitaalista maata, voisimme hetken pohtia, sietäisikö jotkin asiat jättää yhteiseen omistajuuteen. Jos on tosiaan niin, että tulevaisuus rakennetaan hajautettuun internettiin ja erilaisten kryptovaluuttojen varaan vain siksi, että suurten yritysten valtaa voitaisiin horjuttaa, olisi varmaan syytä tarkastella kriittisesti myös omistajuuden kysymyksiä. Täydellisessä maailmassa metaversumi olisi hyödyllinen muillekin, kuin NFT-apinoiden ja digitaalisten maaplänttien omistajille. Metaversumi spinnataan mahdollisuudeksi omistaa pala käyttämiään palveluita: nyt voimme kaikki yhdessä omistaa internetin! Ajatus on söpö, mutta tyhjästä on paha nyhjäistä. Raha kasaantuu digimaailmassakin aivan samaan tapaan kuin normaalin sijoittamisen piirissä. Ne joilla on rahaa, ostavat. Tässä mielessä metaversumi muistuttaa bitcoinin tarjoamaa utopiaa varallisuuden uusjaosta. Teknologialla yritetään lunastaa itselle parempi, taloudellisesti riippumaton tulevaisuus. Tällöin kriittisen katseen ulkopuolelle jäävät ne todellisuuden osat, jotka aiheuttivat kurjuuden. Sen, jota teknologialla alun perin lähdettiin korjaamaan. × kolumni reeti jalasmäki A loitin sivarina Tylkkärin toimittajana Turun yliopiston ylioppilaskunnassa (TYY) viime heinäkuussa. Koulutukseni tai työkokemukseni ei kuitenkaan ollut lähelläkään toimittajan alaa. Viime juhannuksena valmistuin insinööriksi Turun ammattikorkeakoulun prosessija materiaalitekniikan linjalta. Prosessija materiaalitekniikka ei sano monelle terminä paljoa. Omissa opinnoissani painotin materiaalitekniikan opintoja. Prosessija materiaalitekniikasta on mahdollista hakea töihin monelle alalle, koska prosesseja hyödynnetään monella alalla kuten metsäteollisuudessa, lääketeollisuudessa, elintarviketeollisuudessa ja kaivosteollisuudessa. Useimmiten nämä työt tapahtuvat tehtaissa, kuten suihkuseinätehtaalla ja paperitehtaalla, missä itsekin olen ollut hommissa. p o h d i n m yö s , olisiko ollut mahdollista saada sivaripaikka jostain oman alan työstä. Koska sivaripaikkaa ei voi hakea mistään voittoa tavoittelevasta yrityksestä, sulkeutui suurin osa omaan alaan liittyvistä vaihtoehdoista pois. Ainoa, mitä keksin, oli yliopiston kemian laitos, mistä ei kuitenkaan napannut. Kun hain toimittajan sivaripaikkaa, en uskonut saavani sitä. Toimittajan työ kuulosti kuitenkin kiinnostavalta, enkä ollut koskaan tehnyt mitään sen kaltaista. Lähetin hakemuksen, ja onnekseni myös sain paikan. Koulutuksestani on silti ollut toimittajana hyötyä. Toimittajana joutuu etsimään tietoa samalla tavalla kuin kurssejakin tehdessä. t U t t Ua o n myös, miten joissain aiheissa joutuu käsittelemään laajaa aineistoa ja koostamaan siitä selkeän paketin tekstimuotoon. Tässä työssä on tavoitteena kirjoittaa tekstistä mielenkiintoista lukea, jolloin tulee harjoiteltua muutakin kuin vain raporttien kirjoittamista. Toimittajan työssä joutuu myös tarkastelemaan kaikkea kriittisesti. Tästä voi olla apua mahdollisten epäkohtien havaitsemisessa prosesseissa. Sivaripaikka jatkoi tietynlaista varmuuden aikaa elämässä. Koska se oli pakko suorittaa, tiesin varmasti, mitä on tulossa. Kesäkuussa sivaripaikan loppuessa häämöttää epävarmuus, kun tavoitteena on löytää ensimmäistä kertaa töitä tutkinnon ollessa suoritettuna. Työskenneltyäni TYYllä toimittajana vajaan vuoden ajan, on aika etsiä koulutustani vastaavia töitä. Tähtäänkin TYYn toimistosta takaisin tehdashalleihin. Kirjoittaja on Tylkkärin toimittaja. Tehtaalta toimittajaksi ja takaisin Sivaripaikka Sivaripaikka jatkoi tietynlaista jatkoi tietynlaista varmuuden aikaa varmuuden aikaa elämässä. elämässä.
O odi Afroditelle on runo, jota on käännetty väärin vuosisatoja – luultavasti myös tahallaan. Se sisältää yhden sanan, joka on aiheuttanut erimielisyyttä kääntäjien keskuudessa. Kyseessä on naiseen viittaava pronomini, joka kuitenkin käännettiin pitkään mieheksi. Viimeisimmät kääntäjät hyväksyivät lopulta sanan tarkoittavan naista tuhansia vuosia runon alkuperäisen kirjoitushetken jälkeen, 1960-luvulla. Syy on luultavasti se, että kyseessä on naisen kirjoittama runo rakkaudesta naiseen. o o d i n a f r o d i t e l l e on noin 600–500 vuotta ennen ajanlaskun alkua kirjoittanut Sapfo, runoilija, josta on mystisyydessään tullut henkilönä aivan kuin osa antiikin Kreikan mytologiaa. Platon kuvaili hänet kuolevaisena, kymmenentenä muusana, rinnastaen hänet myyttisiin yhdeksään muusaan, musiikin, laulun, tanssin ja runouden jumalattariin. Kun Seneca puolestaan mainitsee Sapfon teksteissään, hän nostaa esille erään historiankirjoittajan spekulaatiot siitä, oliko Sapfo huora vai ei. Sapfosta on muodostettu useita erilaisia versioita riippuen aikakaudesta ja siitä, kuka häntä kuvailee. Hänen on sanottu olevan kulttijohtaja, joka johtaa naisista koostuvaa Afroditea palvovaa uskonnollista yhteisöä. On esitetty, että hän olisi tyttökoulun opettajatar, joka opettaa nuoria naisia avioliittoa varten. Erään kirjoittajan mukaan hänen suhteensa naisiin oli “sokrateellinen”. Useiden kirjoittajien mukaan hän rakastui antiikin mytologian hahmoon Phaoniin, kalastajamieheen, ja heittäytyy kalliolta, kun ei saa tämän rakkautta. Häntä pidetään huorana, sillä hänellä on useita suhteita miesten kanssa. Sudassa lukee, että hänen suhteensa naisiin on antanut hänelle häpeällisen rakkauden maineen. Eri versiot hänestä elävät vuosisatoja hänen jälkeensä miesten kirjoittaessa siitä, kuka Sapfo oli, ketä hän rakasti ja millainen suhde hänellä oli naisiin, joista hän kirjoittaa runoissaan. Eri aikakausien tulkinnat Sapfosta ovat kuin erillinen narratiivi, erillään Sapfosta itsessään henkilönä ja runoilijana. Kadotettu ääni valtavirtaa IDA-MARIA MANNINEN KUVITUS IDA IIVONEN n y k yä ä n t U t k i jat pitävät todennäköisenä, että Sapfo oli vain runoilija, joka esitti runojaan ystäväpiirilleen niin kuin muutkin aikalaisensa. Kultista, tyttökoulusta ja kalastajamiehestä ei ole tutkijoiden mukaan todisteita tai luotettavia lähteitä, mutta ne ovat pitkään olleet osa historiankirjoituksen muodostamaa narratiivia hänestä. Historia onkin prosessi, kuin tulkintojen vyyhti, jota ei välttämättä voi täysin purkaa alkutekijöihin. Sen muodostamien vääristymien olemassaolon voi kuitenkin myöntää, kuten myös sen, että vääristymät ovat ihmisten tekemiä. Todennäköiseltä vaikuttaa, että tarinat Sapfosta ovat pyrkineet selittämään pois hänen runoissaan esiintyvää rakkautta naisiin tai muuttaa sen muotoa. k U k a s a p f o sitten oli? Hän oli runoilija, joka esitti runojaan juhlissa laulamalla ja säesti lauluaan lyyralla. Osa tutkijoista arvioi, että runoja esitti myös kuoro hänen itsensä lisäksi. Muinaisten lähteiden mukaan hän keksi plectronin, instrumentin, jolla näppäillä lyyraa, pektiksen, joka oli tietynlainen lyyra, sekä muinaiskreikkalaisen miksolyydisen sävellajin, jota runoilijat käyttivät traagisessa runoudessa. Sapfo myös kehitti sapfisen säkeistön, jota on käytetty myös hänen jälkeensä. Hän eli Mytilenen kaupungissa Lesboksen saarella noin 600–500 vuotta ennen ajanlaskun alkua ja oli hyvin arvostettu antiikin maailmassa. Kreikkalaisille Homeros oli Runoilija ja Sapfo Runoilijatar. He vaikuttivat olevan yhtä tärkeässä asemassa, tasa-arvoisesti. Sapfo oli niin tunnettu, että hänestä tuli näytelmien henkilöhahmo. Oppineet keräsivät hänen runojaan yhdeksän kirjan verran Aleksandrian kirjastoon, joka valitettavasti paloi. Hänen runonsa ovat eläneet vuosisatoja hänen jälkeensä myös muiden kirjoittajien siteeratessa häntä, eli henkilöhahmona hän on säilynyt pitkään osana kulttuurillista muistia, olivat sitaatit sitten oikeasti peräisin häneltä tai eivät. Hänen vaikutuksensa on yltänyt runoilijoihin eri aikakausilla kauan hänen jälkeensä. Antiikin maailmaa tulkinneen runoilijan työ oli niin merkittävää, että sitä pitäisi saada luettavaksi myös suomeksi.
T Y L K K Ä R I 1 / 2 2 k e s k i a ja l l a s a p f o n runoja ei säilytetty hyvin ja ne katosivat lähes kokonaan. Joidenkin tarinoiden mukaan kirkko olisi myös polttanut Sapfon runoja. Kaikki, mitä Sapfon runoudesta on enää jäljellä, on lähinnä vain fragmentteja papyrusrullilla, kun taas Homerokselta on jäljellä massiiviset kaksi eeposta. Osa fragmenteista on suhteellisen pitkiä, mutta osa niistä on vain yhden sanan mittaisia. Mikä on säilyttämisen arvoista? Sapfo oli runoilija, joka tulkitsi antiikin maailmaa hänen ympärillään. Hän lauloi häistä, morsiamista ja tytöistä, joilla on orvokkeja sylissään. Hän lauloi tähdistä, hänen veljistään ja vanhenemisesta. Hän lauloi Troijan sodasta, rakkauden jumalatar Afroditesta ja kuusta. Hän lauloi maanpaostaan Sisiliaan, tyttärestään ja kumppaneistaan. Hänen runonsa kertovat hänestä, mutta myös maailmasta hänen ympärillään, olennaisen. Ne ovat myyttisiä ja maallisia, henkilökohtaisia ja kollektiivisia, täynnä kauniita kielellisiä yksityiskohtia ja tunnetta, vaikka ne ovat nykyään vain sirpaleita siitä kokonaisuudesta, joka oli joskus Sapfon tuotanto. Oodi Afroditelle on ainoa nykypäivään säilynyt runo, joka on kokonainen. Voisi katsoa, että siitäkin on tullut sisällöltään täysin kokonainen vasta 1960-luvulla, kun viimeisetkin kääntäjät hyväksyivät sen todellisen sisällön. s a p f o n r U n o U d e s ta on tehty suomenkielisiä käännöksiä viimeksi 1960-luvulla. Sen jälkeen on löytynyt kokonaan uusia runoja. Uusin runo on löydetty vuonna 2014 ja se vahvisti Sapfon kahden veljen olemassaolon hänen mainitessaan heidät itse nimeltä runossaan. Sapfon runoja voidaan siis edelleen löytää unohduksista. Miksi Sapfon runoudesta ei sitten ole tehty uusia käännöksiä? Hänen runoudestaan ei ole olemassa yhtään ajan tasalla olevaa suomennosta. Ovatko ainoastaan länsimaisen kaanonin suurmiesten teokset kääntämisen arvoista klassikkokirjallisuutta Suomessa vai onko kyse siitä, että runoudella ei ole paik33 33 Sam Mendesin ohjaama elokuva 1917 kahmi Oscar-ehdokkuuksia kaksi vuotta sitten. Elokuvassa kaksi ensimmäisessä maailmansodassa taistelevaa sotilasta Will Schofield ( George MacKay) ja Tom Blake ( Dean-Charles Chapman) saavat tehtäväkseen viedä viestin maanmiehilleen ei-kenenkään-maan kautta ennen aamunkoittoa. Viestinviejät kohtaavat matkallaan erilaisia koitoksia, joista heidän on selvittävä. 1917 on tunnetusti kuvattu niin, että se näyttää kahdelta pitkältä otokselta, missä ainoa näkyvä leikkaus on elokuvan keskellä. Tästä päätöksestä seuraa se, että tapahtuvat jatkuvat eteenpäin sellaisissakin tilanteissa, missä elokuvissa on tapana leikata seuraavaan kohtaukseen. Elokuvassa käsitellään tuttuja teemoja ensimmäisen maailmansodan asemasodan raadollisuudesta. Sotilaat haluaisivat palata kotiinsa ja pelkäävät koko ajan henkensä puolesta. Upseerit taas tavoittelevat rintamalinjojen etenemistä ja tätä kautta itselleen kunniaa, vaikka se vaatisi suuret miestappiot. REETI JALASMÄKI Hamy Ramezanin ohjaamassa elokuvassa Ensilumi keskiössä on Mehdipourin perhe, joka asuu vastaanottokeskuksessa suomalaisessa pikkukaupungissa. He elävät elämäänsä kuin mikä tahansa perhe nauttien Suomen kesästä, luottavaisina tulevaisuuteen katsoen. Elokuvan vallankumouksellisuus on siinä, että se kertoo perheestä sen omine piirteineen eikä alleviivaa perheen asemaa turvapaikanhakijoina. Tämä on ällistyttävän yksinkertainen mutta erinomaisen tehokas tapa sekoittaa tapaa, millä näemme vähemmistöt. He ovat oikeasti vain ihmisiä, ja elokuvat ovat tarinoita ihmisistä. Elokuva on katsottavissa parhaillaan Yle Areenassa. ANNI SAVOLAINEN tutustu näihin Raadollinen sota Normaali perhe kaa suomalaisessa kirjallisuuskentässä? Tunnetuin suomennos on Pentti Saarikosken, mutta sitä ei voi suoraan sanottuna pitää oikein hyvänä. Lukiessa sitä siitä paistaa läpi se, miten kyseessä on Saarikosken oma tulkinta ja tyyli, eikä niinkään pyrkimys alkuperäisen tekstin esille tuomiseen. Kääntäminen on aina jonkin verran tulkintaa, mutta Saarikosken teoksessa kääntämisprosessia ja siinä tehtyjä valintoja ei ole myöskään avattu lukijalle. Käännöksen lukemiselle suuren kontrastin asettaa esimerkiksi Anne Carsonin englanninkielinen käännös, jossa kääntäjä avaa sivukaupalla historiallista ja kulttuurillista kontekstia, tekstissä mainittuja henkilöitä, sekä sitä, mitä muut ovat kirjoittaneet Sapfosta. Carson avaa myös muinaiskreikan kääntämisprosessiaan ja on sisällyttänyt jokaisesta runosta alkuperäiskielisen muinaiskreikan version itse teokseen englanninkielisten käännösten rinnalle. Historiallisen kontekstin tuominen esille lukijalle luo kokonaan uuden ulottuvuuden runojen ymmärtämiselle. s U o m e s sa o l i s i kyllä asiantuntijoita, jotka pystyisivät tekemään erittäin ammattitaitoisia käännöksiä muinaisista teksteistä, jos sille olisi halukkuutta ja rahoitusta. Hyvin merkittävää vanhojen aikakausien kirjallisuutta ei pitäisi jättää vain akateemisen maailman tai englannin kielellä käsiteltäväksi, vaan niiden pitäisi olla saatavilla kaikille myös suomeksi, sillä ne ovat historiallisesti ja taiteellisesti arvokkaita ja osa ihmisyyttä. Jättämällä osan näkökulmista ulos historiasta, jättää samalla osan ihmisyyttä historian ulkopuolelle. Anne Carsonin käännöksen johdanto alkaa sanoilla “Sapfo oli muusikko”. Yhtään hänen sävellyksistään ei kuitenkaan ole säilynyt, joten emme voi luultavasti koskaan tietää, miltä ne kuulostivat. Se, mitä Sapfosta on jäljellä, on hänen runoutensa. Se on itsessään säilyttämisen arvoista. ×
” Jos filosofisesti lähtee miettimään, tykkään sellaisista ruuista, missä on suhteellisen vähän raaka-aineita. Silloin korostuvat ne hyvät raaka-aineet ruuanlaitossa.” Turun yliopistossa terveysteknologiaa opiskeleva Jeremi Nyyssönen on kiinnostunut ruuanlaitossa uusien ruokien ja makujen kokeilusta. Hänen vakioruokanaan on kuitenkin toiminut vuosien ajan pitkään kypsytetty tomaattikastike. “Joku 3-4 vuotta sitten kehittelin oman reseptin, ja sen jälkeen olen suurin piirtein tuolla samalla tehnyt.” Nykyään Nyyssönen valmistaa kastiketta kerran tai pari kuussa. t äs sä r e s e p t i s sä lautaselle kastikkeen kanssa päätyy yleensä pasta, mutta kastike sopii myös pitsan päälle tai jopa curryyn. Koska ruokaan ei kuulu montaa raaka-ainetta, voi näihin muutamaan raaka-aineeseen panostaa hankkimalla laadukkaita aineksia. Tomaattikastikkeeseen kuuluu pari sipulia ja valkosipulia sekä tomaatit. Paljon makua vähillä raaka-aineilla Aineksien leikkaamiseen menee noin 20 minuuttia, minkä jälkeen kastiketta täytyy kypsyttää 45-90 minuuttia. “Jos alle 45 minuuttia kypsyttää, niin ei siitä kauheen hyvää tule. Sen huomaa maussa sitten.” Kypsennetty kastike on erilainen, koska pitkään kypsytettynä ruuan makuprofiili muuttuu. “Ajan myötä ruokaan kehittyy makeutta sipulista ja tummuutta. Kypsentämättömissä tomaateissa on kirkas ja kevyt maku.” n y ys s ö s e l l e m a k U on ruuassa tärkeää. Ruuanlaitto on hänelle harrastus, jolloin siinä on ideana testailla kaikkea uutta. Ideat Nyyssönen löytää Youtuben kokkausvideoista. Keittokirjoja ei hänen tule juurikaan luettua. Tomaattikastikkessa hänen kikkansa on soseuttaa kastike lopuksi tehosekoittimessa oliiviöljyn kanssa. Nyyssönen tykkää käyttää ruuanlaittoon aikaa, ja korona-aikana hän onkin kokkaillut paljon. Tomaattikastikkeen vahvuutena on, että sitä voi tehdä suuren määrän kerralla ja syödä useampana päivänä. Ruokaa voi myöhemmin tuunata vaikka aurinkokuivatuilla tomaateilla ja oliiveilla. Tai jos ruokaan haluaa enemmän valkosipulin makua, voi sinne lisätä kuullotettuja valkosipuleita. n y ys s ö s e l l ä o n myös vinkki kokkauksesta kiinnostuneille. “Voin suositella että kannattaa ostaa heti hyvä veitsi. Se on hyvä startti. Huomasin, että ruuanlaittoinnostukseni alkoi, kun sain lahjaksi paremman veitsen.” Terävällä veitsellä leikkaaminen on sujuvampaa. Nyyssösen mukaan terävä veitsi auttaa jopa sipulien leikkaamista seuraavaan kyynelehtemiseen. Syynä on sipulien molekyylirakenne. “Kun leikkaat sipulia, tylppä veitsi ei mene suoraan läpi, vaan se repii sipulia ja proteiinia vapautuu ilmaan, mikä aiheuttaa kyyneliä. Terävällä veitsellä tulee vähemmän kyyneliä, vaikka niitä silti syntyy.” Jeremi Nyyssönen on hionut kypsytetyn tomaattikastikkeensa reseptiä vuosia. Nyt hän esitteli sen Tylkkärille. Sipulin, tomaatin ja pastan maaginen kolminaisuus. luottoresepti Opiskelija! Haluatko jakaa oman luottoreseptisi? Laita viestiä: tyl-paatoimittaja@utu.fi ANNI SAVOLAINEN reeti jalasmäki tylkkar i . fi ?? pidempi j uttu ja resepti verkossa
TYLKKÄRI ETSII HARJOITTELIJAA Etsimme siviilipalvelushenkilöä heinä–elokuun vaihteessa alkavaan palvelussuhteeseen. Siviilipalvelushenkilön päätehtäviin kuuluvat Tylkkäriin kirjoittaminen ja valokuvaaminen sekä verkkolehden ja somekanavien päivittäminen. Lisäksi siviilipalvelushenkilö hoitaa erilaisia tehtäviä ylioppilaskunnassa, esimerkiksi toimistotyötä. Katso koko ilmoitus osoitteesta tylkkari.fi/uutiset/ tule-sivariksi-tylkkariin Lisätietoja Va. päätoimittaja Anni Savolainen tyl-paatoimittaja@utu.fi 045 3564517 Opiskelijakortilla -20 % väh. viiden euron kertaostoksista Rautakatu 12 | Rieskalähteentie 74 | ma–pe 8–18 | la 10–15 Tutustu myös verkkokauppaamme turunekotori.fi/verkkokauppa Myymälöissämme opiskelijakortilla – 20 % vähintään 5 euron kertaostoksesta TURUN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA ETSII TYLKKÄRIN PÄÄTOIMITTAJAA Uuden päätoimittajan hakuaika jatkuu 17. helmikuuta saakka. Lisätietoa osoitteessa tyy.fi
Tutustu laajaan koulutustarjontaamme > utu.fi/hae Tee elämäsi paras päätös ja hae meille opiskelijaksi kevään 2022 yhteishaussa 16.–30.3.