6/2014 LIHAA JA VERTA 16 s. Henni Kitti rakentaa elämää TUBETTAJAT 10 s. HUMALTUJAT s. 18 TÄHTITUTKIJAT s. 24
tiistaisin: DJ 21-04 vapaa pääsy joka toinen keskiviikko: Poppivelvollisuus-visa/dj torstaisin: YouTubeJukeboxi K-20 PE 5.9.. RÄJÄYTTÄJÄT, VALENTINES 7 € Ovet 21, Valentines 22, Räjäyttäjät 23 LA 6.9. Saturday Night Live: WILLIE WEST (US) & THE HIGH SOCIETY BROTHERS + DJ Piitu Ovet 21:00, show 22:30, liput 10/8 € KE 10.9. POPPIVELVOLLISUUS -baarivisakauden aloitus (joka toinen ke)! Ovet 19:30, visa klo 20 PE 12.9. JUKKA JA JYTÄMIMMIT (23:00) 5 € (Kukan saman illan keikkojen leimalla 3 €) LA 13.9. OK-opintokeskus esittää: VILLE LEINONEN & MOPO (21:30) 0 € UP: Afro Special: 70% African Funk: DJ Miklos PE 19.9. JOOSE KESKITALO, NOPAT 8 € Ovet 21, Nopat 21:30, Joose Keskitalo 22:30 LA 20.9. TURKU PRIDE -jatkoklubi klo 21-24 PE 26.9. IISA, ANNIINA AUF 8 € Ovet 21:00, Anniina Auf 22:00, Iisa 23:00 TO 2.10. Thursday’s Special: MOTO BOY (SWE) Ovet 21:00, show 21:30, liput 8 € PE 3.10. Sammakon ja Liken Kirjamessuklubi: AINO VENNA, MAAILMANLOPUN TYTTÖ & HYEENAT etc. 21:00, vapaa pääsy LA 4.10. Sammakon ja Liken kirjamessuklubi: RISTO! Ovet 21:00, show 22:00, liput 10 € PE 10.10. MIREL WAGNER Ovet 21, show 22, 8€ ennakkoliput: 8raita Record Store Linnankatu 7/TI-LA 21-04/www.dynamoklubi.com Devil's Rock Riesling Sec (12,5%) Kuohuviini aina 12€/plo! Laseittain 2€! PE 5.9. DJ Esko Routamaa, vapaa pääsy LA 6.9. Floetry In Potion: djsucks! 0 € MA 8.9. MONDAY JAZZ HAPPENING 20:30 SALAMAPARTIO 4 €, ovet 20 22:00 Open Jam Session, vapaa pääsy PE 12.9. Jazziest: DJ Fuusio, vapaa pääsy LA 13.9. 21:00 Club Sol -salsaklubi 01:00 DJ Esko Routamaa, vapaa pääsy MA 15.9. MONDAY JAZZ HAPPENING 20:30 TOMMI RAUTIAINEN TRIO Ovet 20:00, liput keikalle 4 € ovelta 22:00 Open Jam Session, vapaa pääsy KE 17.9. TAIKAA JA KOMIIKKAA -klubi Ovet klo 19:30, show 20:00, 6/4€ PE 19.9. DIRTY HARRY SEXTET & THE LUV’LY DIRTY DEES (22:00) liput 7€ 23:00 DJ Esko Routamaa, vapaa pääsy LA 20.9. Candy Carousel Companyn burleskiklubi: KAIKKI TUPLANA! KAIKKI TUPLANA! (22:00), 11/9€ 24:00 DJ SuperSakari, vapaa pääsy + KE 24.-27.9. Stand Up, Turku! komiikkafestivaali Ennakkoliput: 8raita (Yliopistonk. 11) Docventures goes Turku -kisastudio Kukassa keskiviikkoisin 3.9. - 22.10. DJ-toimintaa MA-SU! TIISTAISIN ERITYISOHJELMAA! mm. siljan bingo, tiistaitek etc. AVOLAVA - open mic Sundays! TULEVAA LIVEOHJELMISTOA: 5.9. Jukka takalo 6.9. gello-kuoro 12.9. Stereo 8000 + Panssarijuna 26.9. Ville Ahonen 27.9. Black Twig OPEN Lue Tylkkäriä näköislehtenä osoitteessa lehtiluukku.fi/lehdet/tyl Huom! livekeikat alkaa nyt 21:00 auki Ma-Su 16-03 / Linnankatu 17 Tylkkäri – nyt myös Instagramissa! instagram.com/turunylioppilaslehti www.anniskeluliike.? www.threebeers.? www.cosmic.? Janoisten opiskelijoiden ystävä Pakollinen sivuaine 180 OLUTTA, 30 SIIDERIÄ Paljon sarjakuvia, vähän apinoita. Hämeenkatu 7, Turku ma-to 15-02, pe 15-03, la 16-03, su 16-00 Inspehtorinkatu 4 (Yo-kylä), Turku ma-to 15-02, pe 15-03, la 16.30-03, su 18-02 Kauppiaskatu 4, Turku ma-to 15-02, pe-la 15-03, su 16-02
TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2014 Kaikkein paras V SISÄLLYS iimeaikaisissa koulutuspuheissa on ranking-intoilun nimissä toisteltu ilosanomaa huippuyliopistoista. Samalla nokittelu niukkuuden jakamisesta jatkuu: Aalto-yliopiston muita muhkeammasta rahoituspotista käydään periaatteellista tukkanuottaa. Kyynisimmät heittävät pyyhkeen kehään ja kysyvät, onko Suomessa järkeä kouluttaa, kun Harvardissa tehdään kaikki niin paljon paremmin. Huipulle tähtääminen on tärkeää, mutta samalla on hyvä muistaa, mistä huippupuheessa todellisuudessa on kysymys: tiukentuneista työmarkkinoista ja niiden työntekijälle asettamista vaatimuksista. Paljon parjattuja tuplatutkintoja ei synnytä ikuisuusopiskelijana tunnettu myyttinen pahis vaan kilpailu työpaikoista. Opiskelijat koettavat pärjätä rekrytoijien silmissä. Samaan aikaan harvalla on varaa puhua siitä, onko täällä pohjolan perukoilla mielenkiintoisia yrityksiä, joissa kannattaa pakertaa. Astetta konkreettisempi ongelma on opiskeluaikojen lyhentämistoimien ja työmarkkinoiden realismin välinen ristiriita. Opintotuen muutokset tekevät toisen samantasoisen tutkinnon opiskelemisesta hankalampaa. Ideana on se, että mahdollisimman moni suuntaisi työmarkkinoille vain yksi korkeakoulututkinto takataskussaan. Näin työurat pitenisivät. Riemukakkulat päässä hallituksen toimet voidaan nähdä rakenteellisena järkevöittämisenä, jossa kaikki voittavat. Kun rinnakkaisten tutkintojen kahmiminen rauhoittuu pakon edessä, on työmarkkinoiden vaatimusten niiattava perässä. Unelmaduunin saakin ihan tavallinen maisteri. Yrittäjyyden suosion kasvusta huolimatta useimmat kouluttautuvat juuri pärjätäkseen rekrytointiprosesseissa. Näissä kisoissa on yleensä oltava kaikkein paras, ja nykyisin se tarkoittaa tukevalla työkokemuksella ryyditettyä kiinnostavaa ja laadukasta opintopolkua. Minimalismilla pärjää aika harvoin. Yhdeksi ratkaisuksi soppaan on tarjottu työnantajien ja työntekijän itsensä kustantamia yksityisiä jatkokoulutusmahdollisuuksia. Räätälöidyt paketit kuulostavatkin erittäin mukavilta niiden kannalta, jotka ovat jo onnistuneet pääsemään urakynnyksen tuolle puolen. Ensimmäistä työpaikkaa etsiviä eivät kalliit täydennyskoulutukset juuri auta. Jos työmarkkinoiden vaatimukset eivät muutu, tuplatutkintotehtailu luultavasti jatkuu päätöksistä huolimatta. Tosin sitä jatkavat vain ne, joilla on siihen varaa, ja koulutus alkaa painaa yhteiskuntaa epätasa-arvoisemmaksi. Se vasta olisikin ankeaa realismia. Parempaa vaihtoehtoa voi etsiä joustavammista tutkintorakenteista. Lisää aiheesta sivulla 22. Lauri Hannus tyl-paatoimittaja@utu.fi NUMERO 6/2014 Niin sanottu aikuisparkki on täynnä kaljatuoppeja puristavia äitejä ja isiä. s. 10 4 Terveydestä ei tingitä 5 Älä hätäile, nuori ihminen 6 7 Kaasujalan kanipataa 7 Kotona kaaoksessa 8 Sänky täynnä muruja ja etikkaa 9 Onni on olla online 10 Täytetäänhän hevosiakin 16 10 Seipäässä, flänässä 18 Eettinen sekasotku 20 Opintopisteöverit 22 Alla tähtien, yhdessä siitä lähtien 24 20 Haavat auki 26 Lumikki ja ilmapommit 28 Katsomme Teksti-TV:tä 29 Velvollisuuskokeilu 30 Mistä tunnet sä naapurin? 32 24 Kirjastoja ja kohtuullisuutta 5.9.2014, Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu, 84. vuosikerta. www.tylkkari.fi Ihmiset nauttivat siitä, että heitä ei hakata parran lyhyyden vuoksi. Toimitus Rehtorinpellonkatu 4 A, 20500 Turku, tyl@utu.fi, puh. (02) 276 9630 PÄÄTOIMITTAJA Lauri Hannus, tyl-paatoimittaja@utu.fi ToimittajaT Aleksi Malinen & Susanne Salmi, tyl-toimittaja@utu.fi Kansikuva Aleksi Malinen ilmoitusmyynti Kari Kettunen, puh. 0400 185 853, kari.kettunen@pirunnyrkki.fi & Erja Lehtonen, puh. 0400 185 852, erja.lehtonen@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi ulkoasu Lauri Hannus Paino I-Print Oy, Seinäjoki, ISSN 1458-0209. 28 s. 8
TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2014 Yliopiston kirjastoissa isoja muutoksia Teutoriin aukeaa syyskuun lopulla uunituore kirjasto, ja pääkirjasto pysyy suljettuna koko loppuvuoden. Varattu kurssikirja pitää jatkossa noutaa aiempaa ripeämmin. Turun yliopiston kirjastot ovat melkoisen mylläkän vallassa. Lemminkäisenkadulla sijaitsevaan Teutoriin aukeaa syyskuun loppupuolella uunituore kirjasto, jonne lääketieteen, historia-aineiden sekä taiteiden ja kulttuurien tutkimuksen aineistot muuttavat. Remontoitavan pääkirjaston palvelut ovat vuoden loppuun saakka Jusleniassa, ja luonnontieteiden aineistoja keskitetään Quantumiin. Myös kauppatieteiden kirjasto on kokenut muutoksia. Uusitut tilat avautuivat asiakkaille 1.9. Kirjastosta löytyy nyt automatisoitu palautushylly, jonne kirjat voi jättää ja josta toinen voi napata ne suoraan mukaansa. Uutta kauppatieteiden kirjastossa ovat myös pikalainat. Muutoksia on tullut myös yleisiin lainauskäytäntöihin. Kaikkiin yliopiston kurssikirjoihin on tullut yhtenäinen kahden viikon laina-aika, ja varauskäytäntöä on muutettu opiskelijoiden antaman palautteen perusteella. Varattu kurssikirja pitää vastedes noutaa kolmen päivän kuluessa. Itsepalvelua ja vuorovaikutusta Uusittujen palvelutiskien ja lainaus- ja palautusau- tomaattien myötä kirjaston henkilökuntaa on tarkoitus jalkauttaa asiakkaiden pariin. Kevyempi palvelutiski tulee löytymään myös Teutorista ja lopulta Quantumistakin. ”Pyrimme entistä aktiivisempaan vuorovaikutukseen asiakkaiden kanssa. Näin voimme avustaa enemmän vaikkapa tiedonhaussa”, pääkirjastossa suunnittelijana työskentelevä Kaisu Kesonen kertoo. Avohyllyissä pidettävään aineistoon on myös laitettu RFID-etätunnistustarrat, jotka helpottavat lisääntyvää itsepalvelua. Lainaaminen ja palauttaminen tapahtuvat jatkossa siis samankaltaisesti kuin Turun pääkirjastossa. ”Lainausautomaatti tunnistaa useamman päällekkäisen kirjan, eikä tarvitse ihmetellä viivakoodeja”, Kesonen opastaa. Enemmän tilaa opiskelijoille Uuden Teutorin toimipisteen sekä pääkirjaston remontin myötä kirjaston toiminnot Jusleniassa ja Signumissa lakkaavat. Kielten kirjasto siirtyy uusittavan pääkirjaston kolmanteen kerrokseen, jossa on aiemmin ollut kirjastohenkilökunnan työtiloja. Pääkirjasto kokeekin melkoisen muodonmuutoksen. ”Alakerran sisääntuloaulassa voi lukea sanomalehtiä, ja kolmas kerros avataan asiakkaille. Tiloihin tulee erityyppisiä lukusaleja, joista osa sopii täysin hiljaiseen ja osa kannettavan tietokoneen kanssa työskentelyyn”, Kesonen valottaa. Myös Quantumin kirjastotilat ovat remontissa. Rakennukseen on tarkoitus siirtää vuoden loppuun mennessä kaikki matemaattis-luonnontieteelliset aineistot Arcanumin ja Bio-geotieteiden kirjastoista sekä kurssikirjastosta. Kesonen mainitsee, että uusittu Quantumin toimipiste aukeaa lokakuussa, ja aineistojen siirto muista pisteistä aloitetaan syyskuun lopulla. Siirrettäviä aineistoja ei ole muuton aikana mahdollista lainata. Pääkirjaston osalta käynnissä on myös nimikilpailu. Opiskelijat voivat lähettää syyskuun ajan nimiehdotuksia perusteluineen osoitteeseen kaisu.kesonen@utu.fi. Voittavan nimen vinkannutta odottaa 100 euron lahjakortti Lippupalveluun. Turun ylioppilaslehti Jatka lausetta: Käytän päihteitä... ”…vakituisesti.” ”…juhlatilanteissa.” Tuomas Kaivola, 1. vuoden kauppatieteiden opiskelija Kiira Järvisilta, 1. vuoden sosiaalitieteiden opiskelija ”…harvoin.” Maarit Intke, 3. vuoden valtio-opin opiskelija 4 ”…aika vastuullisesti.” Kasperi Teittinen, 7. vuoden englannin opiskelija
6/2014 timo Kovala TURUN YLIOPPILASLEHTI ”Opiskelijoilta ei voi vain mitata hemoglobiinia, jos heitä väsyttää. Heidät pitää osata kohdata laajemmin", tiivisti ylilääkäri Kristina Kunttu YTHS:n Turun yksikön ja Turun ylioppilaskuntien keskustelutilaisuudessa 1. syyskuuta. Pahimmalta vältyttiin Suurimmat YTHS:n budjettiin kohdistuvista leikkauksista saatiin estettyä. Opiskelijaterveydenhuollon tulevaisuus herättää silti huolta ylioppilaskunnissa. Hallitus on päättänyt puolittaa Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) rahoitukseen kohdistuvat leikkaukset. Ratkaisu tuli helpotuksena ylioppilaskunnille, joissa pelättiin YTHS:n toiminnan supistuvan dramaattisesti. Kevään kehysriihessä tehdyn esityksen mukaan Opetus- ja kulttuuriministeriön YTHS:lle myöntämä toiminta-avustus olisi poistunut kokonaan. Nykyinen avustus on tarkoitettu säätiön vuokrakustannuksiin, ja sen suuruus on 4,1 miljoonaa euroa. Tämä on noin kymmenesosa YTHS:n koko budjetista. Valtioneuvoston elokuussa tekemässä vuoden 2015 budjettiesityksessä leikkauksia on muutettu maltillisemmiksi. Uuden esityksen mukaan puolet avustuksesta säilytetään ainakin ensi vuoden ajan. YTHS:ää rahoittavat opetus- ja kulttuuriministeriön lisäksi Kela, ylioppilaskunnat, opiskelijat sekä korkeakoulupaikkakunnat. Toiminta-avustuksen pieneneminen johtaa muiden rahoittajien maksuosuuksien nousemiseen. Valtioneuvoston päätöksestä huolimatta YTHS:llä on edessään sopeuttamistoimenpiteitä. Leikkauksia on näillä näkymin tehtävä viimeistään vuonna 2016, mutta osa säästöistä näkyy toiminnassa jo ensi vuoden aikana. ”Toiminnan lähtökohtana on lakisääteisten palveluiden turvaaminen. Muusta toiminnasta säilytetään tarpeellisimmat niin pitkälle kuin pystytään ja tuotetaan palveluita uudella tavalla”, ylilääkäri Maisa Kuusela sanoo. Kuusela toimii YTHS:n TurkuRauman terveyspalveluyksikön johtajana. Lakisääteisiä palveluita ovat yleis-, suun- ja mielenterveyden palvelut. Lisäksi YTHS järjestää erikoislääkäripalveluita, jotka koostuvat lähinnä psykiatrien, gynekologien ja ihotautilääkärien vastaanotoista. YTHS:n asiantuntemukseen luotetaan YTHS:llä on 13 toimipistettä eri puolella Suomea. Tällä hetkellä säätiön rooli opiskelijaterveydenhuollon järjestäjänä on lailla turvattu. Opiskelijoita kuitenkin huolettaa, miten YTHS selviää sote-uudistuksen aiheuttamasta myllerryksestä. Pelkona on, että opiskelijaterveydenhoitoa ryhdyttäisiin kilpailuttamaan, sekä se, että opiskelijoiden terveydenhuolto yhtenäisenä kokonaisuutena katoaa, ja asiantuntemus opiskelijoista menetetään. YTHS:n merkitys perustuu osaamiseen juuri opiskelijaterveydenhuollon alalla. YTHS:n vuonna 2012 teettämän asiakastyytyväisyyskyselyn mukaan noin 90 prosenttia opiskelijoista piti säätiön palveluita hyvinä tai erinomaisina. "Tähtäämme siihen, että YTHS tulee tulevaisuudessakin olemaan opiskelijaterveydenhuollon tuottaja. YTHS on paras palveluntarjoaja tällä saralla", Kuusela sanoo. Samaa mieltä on yhteisöterveyden ylilääkäri Kristina Kunttu. ”Opiskelijoilta ei voi vain mitata hemoglobiinia, jos heitä väsyttää. Heidät pitää osata kohdata laajemmin”, Kunttu sanoi YTHS:n Turun yksikön ja Turun ylioppilaskuntien keskustelutilaisuudessa 1. syyskuuta. Turun yliopiston ylioppilaskunta (TYY) toivoo, että YTHS:n asema opiskelijaterveydenhuollon järjestäjänä säilytetään lainsäädännössä. TYY korostaa terveydenhuollon vaikutusta opiskelijoiden opiskelukykyyn, valmistumiseen ja jaksamiseen työelämässä. ”Suorat ja välilliset leikkaukset opiskelijaterveydenhuollosta vaikuttavat kielteisesti opiskelijoiden hyvinvointiin ja siten myös tulevaisuuden työntekijöiden työkykyyn. Opiskelijaterveydenhuoltoa voi ajatella sijoituksena tulevaisuuteen”, TYY:n hallituksen varapuheenjohtaja Virva Viljanen sanoo. Susanne Salmi Pelkona on, että opiskelijoiden terveydenhuolto yhtenäisenä kokonaisuutena katoaa, ja asiantuntemus opiskelijoista menetetään. 5
TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2014 Riitta Pyykön mielipaikka kampuksella löytyy Yliopistonmäen keskusaukiolta, kivenheiton päästä omalta työhuoneelta. ”Opiskelijat murehtivat liikaa” Turun yliopiston vararehtori Riitta Pyykkö uskoo kaikkien koulutusalojen työmahdollisuuksiin ja haluaa yliopistolta nykyistä parempaa opetusta. Tärkeintä on päästä vauhtiin ja oppia oppimaan. Koulutuksen kehittämisestä vastaavan vararehtorin Riitta Pyykön mukaan keskeistä opintojen sujuvan alun kannalta on opintojen selkeä organisoiminen. ”Työskentelytavat ja opiskelemaan oppiminen ovat ensimmäisenä vuonna jopa sisältöjä tärkeämpiä, jälkimmäisiin kun ehtii syventyä vaikka koko tiedeuransa ajan.” Monilla Turun yliopiston laitoksilla opintojen alkupuoli onkin viime aikoina laitettu uuteen uskoon. Esimerkiksi hakukohteensa yhdistäneiden valtioopin ja poliittisen historian perusopinnot kuljetaan nykyisin yhtä matkaa. Vasta niiden suorittamisen jälkeen valitaan jompikumpi pääaine. Pyykkö liputtaa uudistusten puolesta. ”Kannatan laajojen yhteisten perusopintojen mallia, sillä uskon, että opiskelijoille on hyvä antaa hieman lisää miettimisaikaa erikoistumisensa suhteen. " Joku voisi kysyä, mitä tässä rytäkässä tapahtuu akateemiselle vapaudelle. Pyykön mukaan mahdollisimman valmiiksi mietitty kurssipaketti tukee kokemusten mukaan useimpia opiskelijoita. ”Vapaus on yksi yliopiston ydinajatuksia, mutta hieman näyttäisi siltä, ettei valinnaisuutta saisi olla ensimmäisenä vuonna liikaakaan.” Yliopisto eräänlainen shokki Kaikki ei kuitenkaan tule kuntoon kurssimoduuleita siirtelemällä. Yliopiston johdossa on havahduttu myös opetuksen laadun parantamiseen. ”Yliopisto-opettajien pedagoginen osaaminen ei ole aivan huippua. Hyvästä lukiosta tulevalle yliopisto saattaa olla pettymys, sillä menetelmiltä ja opetusteknologian nykyaikaisuudelta saatetaan odottaa enemmän.” Pyykön mukaan ongelma on Turun yliopistossa hyvin tiedostettu, ja opetuksen parantamiseksi tehdään jatkuvasti töitä. Myös teknologiaan panostetaan, mutta ”asiassa ei voida edetä vain tekniikka edellä.” Tärkeintä on taitava opettaminen. Yliopisto-opettajia kannustetaankin kehittämään opetustaitojaan perusvaatimuksia paremmiksi. Kiinnostus pedagogisia opintoja kohtaan onkin lisääntynyt, mutta kyseessä on Pyykön mukaan myös sukupolvikysymys: nuoremmat lehtorit suhtautuvat niihin varttuneempia innokkaammin. Opettajien koulutuksen avulla pyritään myös selkeyttämään opintojen ohjauksen käytäntöjä. Tavoitteena on, että opintojensa kanssa pähkäilevä saisi mahdollisimman tasalaatuista opastusta. Pyykkö myöntää, että opettaVapaus on yksi yliopiston ydinajatuksia, mutta jien ohjausvalmiuksissa on ollut hieman näyttäisi siltä, ettei valinnaisuutta saisi olla kirjavuutta. Esimerkiksi henkiensimmäisenä vuonna liikaakaan. lökohtaiset opintosuunnitelmat tehdään joidenkin opettajien 6 Teksti ja kuva: Lauri Hannus ohjauksessa erittäin hyvin, toisten kanssa lähinnä muodon vuoksi. Parempi opetus vaatii Pyykön mukaan astumista pois omalta mukavuusalueelta, sillä kyse on kohtaamisista. Tutkijataustaisille opettajille se tarkoittaa parempaa pedagogista otetta, koulutaustaisille opiskelijoille taas omatoimisuutta. ”Olemme havainneet, että yliopiston aloittaminen on tietynlainen shokki. Opiskelutaitoihin ja opiskelukykyyn täytyy panostaa itsenäisemmin. ” Pyykön mukaan opiskelijoiden palautteessa korostuu arkisen vuorovaikutuksen merkitys: jo pelkkä opiskelijoiden tervehtiminen parantaisi oppimistuloksia. Epävarmuudesta eteenpäin Vaikka rakenteita on hiottu, joka vuosi osalla uusista yliopistolaisista opinnot jumiutuvat lähes alkuunsa. Etenemisongelmien yleisin syy on epävarmuus omasta alavalinnasta. Mitä suuntansa kadottaneen opiskelijan kannattaisi tehdä? ”Ensimmäisenä kannattaa mennä tutorin puheille. Jos taas kokee olevansa aivan väärällä alalla, niin kannattaa kääntyä tiedekuntien yleisen opintoneuvonnan puoleen.” Pyykkö uskoo myös ylioppilaskunnan opintoja ohjaavaan rooliin, sillä sitä kautta saadaan jatkuvasti yhteydenottoja. ”Toki tässä kohtaa ollaan jo tavallaan hätäpuheluvaiheessa”, hän lisää.
TURUN YLIOPPILASLEHTI Yksi ongelma-alue opintojen etenemisen kannalta ovat fysiikan ja kemian oppiaineet, joihin tullaan odottamaan menolippua lääketieteelliseen tiedekuntaan. Opetuksen toteutusta ja rakenteita on jouduttu näissä oppiaineissa tuulettamaan. Tuloksiakin on Pyykön mukaan saatu: oppiaineesta pois valuvien opiskelijoiden määrä on pienentynyt. ”Uramahdollisuuksien näkyväksi tekeminen on kaikissa aineissa olennaista, sillä työhönsijoittumisen varmuus on opiskelijoille yhä tärkeämpää. Varmat työpaikat ovat toimineet oikeus- ja lääketieteen sekä psykologian hyväksi.” Pyykön mukaan opiskelijoiden epävarmuus tulevaisuudestaan menee välillä jopa yli äyräiden. ”Tulevaisuudenuskoa tuntuisi välillä puuttuvan: opiskelijat murehtivat liikaakin. Olen yrittänyt sa- noa, että kannattaisi epävarmuudesta huolimatta opiskella sellaista, mistä on itse kiinnostunut.” Kiintiöitä kohtuudella Valtionhallinnon viimeaikaiset toimet opiskeluaikojen lyhentämiseksi eivät ole omiaan vähentämään alastressiä. Opintotuen ehtojen tiukentuminen lisää paineita löytää oma alansa kertalaakista, sillä toiseen samantasoiseen tutkintoon ei tukea enää heru. Keskusteluissa välähtelee tiuhaan myös ajatus yliopistojen opiskelijavalinnan tiukemmasta kohdistamisesta tuoreisiin ylioppilaisiin. Tähän suuntaan ollaan Pyykön mukaan menossa vain osittain: suunnitteilla on lähinnä koko maan kattavia alakohtaisia kiintiöitä. 6/2014 ”Lääketieteellisessä valtakunnalliset suunnitelmat ovat jo melko pitkällä. Ajatuksena on asettaa 50/50-kiintiö, jossa puolet sisään otettavista on saman vuoden ylioppilaita.” Jakauma ei ole Pyykön mukaan kovin kaukana nykyisestä. Vararehtorin oma opintopolku on monipuolinen. Pyykkö aloitti opintonsa 1970-luvulla Turun yliopistossa klassillisella filologialla, vaihtoi sitten pääaineensa ”uuteen ja jännittävään” kulttuurihistoriaan ja teki maisterin- ja tohtorintutkintonsa Helsingin yliopistoon venäjän kielestä. Monipuolinen opiskelu on antanut hyvät valmiudet niin tutkimus-, opetus- kuin hallintotehtäviinkin. ”Vaikka alan nopean löytämisen paine kasvaa koko ajan, on mielensä muuttamisen mahdollisuus ja siirtymät taattava tulevaisuudessakin”, Pyykkö summaa. • Nousukas Tieriistaa ja kauden kasviksia Vain ajovalot valaisevat öistä maantietä. Kuuluu tömähdys, kun jokin iskeytyy etupuskuriin. Rusakkoparan hento ruumis on murskautunut neliovisen henkilöauton voimasta. Jätätkö ruhon paikoilleen vai pakkaatko sen muovipussiin myöhempää käyttöä varten? Poistatko nahan, sisäelimet ja irrotat lihan luista? Laitatko sen porkkanan, sipulin ja sellerin kanssa pataan, kaadat punaviiniä päälle? Autojen alle jääneiden eläinten ympärille on kehittynyt oma ruokakulttuurin alajaosto, road kill cuisine, jonka voi suomentaa vaikkapa tieriistaksi. Maantielle kuolleita eläimiä kerätään talteen ja käytetään kuin mitä tahansa markettilihaa. Joko kiinnostuit? Englannissa ja Pohjois-Amerikassa road kill -ruoka on saanut suosiota. Sitä pidetään eettisenä ja ekologisena vaihtoehtona tehotuotetulle tusinatuotteelle. Esimerkiksi Yhdysvalloissa auton alle jääneiden eläinten määrä liikkuu todennäköisesti kymmenissä miljoonissa, joten hukatun lihan määrä on melkoinen. Jokainenhan tietää, että HK:n rypsipossu kalpenee hyvin kypsennetyn supikoiran rinnalla, jonka kudoksiin on imeytynyt ravinteita naavaisten kuusten alisista antimista. Riistaeläinten liha on juhla- pöytien herkku, jota suomalaiset pitävät arvossa. Suomalainen lainsäädäntö kuitenkin hankaloittaa tieriistan hyödyntämistä. Löytäjä saa ottaa mukaansa vain eläimiä, joita ei ole rauhoitettu. Näihin lukeutuvat esimerkiksi peltohiiri, varis ja harakka. Kuolleena löydetty rauhoitettu eläin kuuluu pääsääntöisesti maanomistajalle, mikäli tällä on lupa saman lajin metsästämiseen. Turun ylioppilaslehti kehottaa lainsäätäjien suuntaamaan katseensa Yhdysvaltojen Montanan osavaltioon, jossa säädettiin viime vuonna auton alle jääneiden hirvieläinten haltuunottoon liittyvä laki. Onnekkaat montanalaiset saavat tätä nykyä nauttia Jeeppinsä alle rusentuneen antiloopin reittä sunnuntai-illallisella. Mutta ennen kuin tähän epäkohtaan ehditään herätä, tottelevaisesti lainsäädäntöä noudattavina yhteiskunnan jäseninä suosittelemme aloittamaan uuden harrastuksenne esimerkiksi niistä variksista. Muistakaahan kypsentää kunnolla! Jokainenhan tietää, että HK:n rypsipossu kalpenee hyvin kypsennetyn supikoiran rinnalla, jonka kudoksiin on imeytynyt ravinteita naavaisten kuusten alisista antimista. Aleksi Malinen anja karppinen 7
TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2014 pelkoa ja toivoa kabulissa Missä on hätäuloskäynti? Onko teillä turvahuonetta? Nämä ovat Sini Rämön ensimmäiset kysymykset ravintolassa. Rämö, 27, asuu huonojen uutisten hautomossa, Kabulissa. Syyskuun 11. päivä vuonna 2001. Al-Qaida kaappaa neljä lentokonetta historiallisin seurauksin. Kaksi kuukautta myöhemmin Yhdysvaltojen johtama koalitio valtaa Afganistanin pääkaupungin Kabulin, jota Taliban on sorrolla ja väkivallalla hallinnut. Sini Rämö pöllähtää Kabuliin töihin heinäkuussa 2013, liki kaksitoista vuotta sotatoimien alkamisen jälkeen. Pommi-iskut, naisiin kohdistuva väkivalta, korruptio ja huumekauppa ovat edelleen arkipäivää. Sota on maksanut arviolta noin 16 000 – 19 000 afgaanisiviilin hengen. Jaksavatko paikalliset uskoa huomiseen? ”Melkein kaikki afgaanit, joille olen puhunut, ovat kiitollisia Yhdysvaltojen ja muiden valtioiden avusta ja tuesta. Harva kaipaa Talibania”, Rämö sanoo. ”Ihmiset nauttivat siitä, että heitä ei hakata parran lyhyyden vuoksi. Kollegani kuvaili automatkalla poppia luukuttaessaan, miten hienoa on taas kuunnella musiikkia.” Toisaalta on myös niitä, jotka aktiivisesti etsivät pakokeinoa. Valkokaulustyö avaa portit ulkomaille. ”Melkein jokaisella työkaverillani on vetämässä viisumihakemus Yhdysvaltoihin tai Eurooppaan. Moni uskoo paremman elämän odottavan ulkomailla”, Rämö kertoo. Jotkut Rämön kollegoista ovat jopa väläytelleet laittoman maastalähdön mahdollisuutta. Kansain- 8 välisten taistelujoukkojen maasta poistuminen herättää kysymyksiä. Talibanin uutta valtaannousuakaan ei pidetä täysin mahdottomana skenaariona. Monet ulkomaalaisten kanssa töitä tehneet afgaanit uskovat päätyvänsä teloitusrivin kärkeen, mikäli ennustus toteutuu. Tavoitteena tasa-arvo Lontoossa, Minnesotassa, Brightonissa ja Prahassa opiskellut Sini Rämö paahtoi ennen Kabuliin syöksymistään töitä kehitysmaa-asioiden parissa IsoBritanniassa. Afganistan kutsui, kun pää vaati tekemään jotain konkreettista. ”Halusin johonkin haastavampaan maahan, joka oikeasti käy läpi konfliktia tai kehitystä”, Rämö perustelee. Jos haluaa parantaa maailmaa, on Afganistan kuin viimeisimmillä herkuilla sokeroitu karkkikauppa. Makuja on joka lähtöön, ja jossain vaiheessa tulee herkästi ähky. Nämä ongelmat eivät ratkea sometykkäyksillä. Rämö aloitti työt Kabulissa yksityisessä firmassa ohjelmakoordinaattorina, mutta on sittemmin siirtynyt työskentelemään YK:lle naisten oikeuksien ja viestinnän pariin. Talibanien rankan epätasa-arvoista maailmankuvaa käytettiin yhtenä sodan perusteluna Irakin kuuluisien joukkotuhoaseiden tapaan. Teksti: Jouko Luhtala Kuvat: Sini Rämö Valitettavasti naisiin kohdistunut väkivalta ja järjestelmällinen alistaminen eivät osoittautuneet samanlaisiksi myyteiksi kuin Saddam Husseinin kemikaalit. ”Paljon hyvää on kuitenkin saatu aikaiseksi. Tyttöjä käy koulussa enemmän kuin koskaan. Naisilla on enemmän töitä, oikeuksia ja vapauksia kuin aiemmin. Äitien terveys on kohentunut ja lukutaito lisääntynyt”, Rämö listaa. ”Monet poliittiset johtajat ovat kuitenkin hyvin konservatiivisia eivätkä usko naisten oikeuksiin. Kotiväkivalta, raiskaukset, ’kunniamurhat’ ja lapsisekä pakkoavioliitot ovat edelleen suuria ongelmia. Ylipäätään naisiin kohdistuva väkivalta on taas kasvussa. Lait takaavat paljon vapauksia, mutta käytännössä ne eivät usein toteudu”, Rämö muistuttaa. Kun Rämö työkavereineen lähtee työpäivän jälkeen keilaamaan, vilkaisevat afgaaninaiset kelloa ja toteavat kotiintuloajan olevan liian lähellä. Myös Rämön ja kumppaneiden hiihtoreissu Bamyanin maakunnassa aiheutti kateutta toimiston naisväestössä. Leidien ei ole soveliasta hiihtää. ”On surullista, että jotkut joutuvat kadehtimaan tällaisia vapauksia.” Terrori ei hellitä Afganistanin yleinen turvallisuustilanne on heikentynyt entisestään vuoden 2014 aikana. Väkival-
TURUN YLIOPPILASLEHTI taisuudet ovat myös vähentäneet auttajien määrää. Joidenkin firmojen ulkomainen työvoima on vedetty kotipesään. Iskut sekä afgaaneja että ulkomaalaisia kohtaan ovat lisääntyneet. Tammikuussa parikymmentä ihmistä ammuttiin libanonilaisessa ravintolassa. Paikka kuului Rämön suosikkeihin. Pari kuukautta myöhemmin Taliban iski toiseen Rämön vakiravintoloista. Heinäkuussa kaksi suomalaista avustustyöntekijää ammuttiin taksiin. Tuolloin Afganistanin ongelmat ryöpsähtivät myös suomalaismediaan. ”Kabulin ulkomaalaisyhteisö on sen verran pieni, että aina tuntee jonkun, joka tunsi jonkun uhreista. Se tuntuu aina kamalalta ja ahdistavalta. En ole peloissani koko ajan, mutta pieni huoli on aina läsnä, varsinkin kun olen matkalla johonkin”, Rämö sanoo. Rämö ei kuitenkaan suostu elämään pelon vallassa. Vaikka useimmat kollegat eivät koskaan poistu suljetulta työalueelta, käy Rämö edelleen kaupoissa, 6/2014 markkinoilla, kuntopiirissä ja kavereita tapaamassa. ”Riskejä on joka puolella, ja vaikka ne voi yrittää minimoida, ei niitä voi täysin poistaa. Jos tänne muuttaa asumaan, niin pitää vain yrittää tiedostaa ja hyväksyä ne riskit”, Rämö toteaa. ”Afgaaneille tällainen väkivalta on kuitenkin arkipäivää. Kuten autokuskini sanoi suomalaisnaisten surmien jälkeen: ’Afganistan, problem. Taliban, problem.’” Pahinta terrori-iskuissa on Rämön mielestä niiden näennäinen sattumanvaraisuus. Kuka tai mikä tahansa voi olla seuraava kohde. ”Terroristien toiminnallakin pitäisi olla jonkinlainen logiikka, mutta joskus sitä on vaikea nähdä. Esimerkiksi alkuvuodesta kahta afgaanilasta ammuttiin päähän hotellin ruokapöydässä. Mitä sillä tavoiteltiin?” • Sini Rämön blogi löytyy osoitteesta 1001kabul.blogspot.com Salakuuntelija – Mitä ajattelit ostaa? – No en tiiä. Hitto kun oon niin peeaa taas. – Mut kato, noi puolalaiset kaalit on melkein ilmaisia. Tee keittoa. – Just! Oisko heittää jotain muuta kuin vankilamuonaa? – No mun vakio köyhäilyruoka on suolakurkkuleivät. Toki, onko leipä ruoka, en oo varma. – Mä oon kuullut tosta ennenkin! Oliks siinä joku tarina? – Joo, on. Tai siis oli. Samin kanssa aina syötiin niitä. Sillä oli hullu treenifiksaatio päällä ja toi vastas jotenkin sen käsitystä nautiskelusta. Vähän outoa se oli, mut jotenkin sitä silti lähti mukaan. Sänky täynnä muruja ja etikkaa. – Se oli se joka vaihtoi maisemaa? – Joukkuetta, naista ja paikkakuntaa. Mutta tavat jää päälle. – Niin ne tekee. En oo varma silti, onhan toi melko hapanta kamaa tollasenaan. – No vedä kuule langat yhteen. Konsta Hormia Ruokakaupassa Palstalla ei katsota vaan kuunnellaan. 9
TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2014 Youtubetaivaan tähtöset Television aika on ohi. Youtube-sukupolvi on tarttunut kameraan ja kaapannut tuotannon omiin käsiinsä. Muovaavatko nykivät nettivideot maailmasta ADHD-puuroa, jossa kukaan ei enää keskity mihinkään? Kävimme TubeConissa ja otimme selvää. Teksti ja kuvat: Aleksi Malinen J äähallin päätyyn pystytetyllä lavalla hehkutetaan YouTuben ja sosiaalisen median ilosanomaa. Profeettana ei ole konsultti tai yritysjohtaja, ei tietotekniikasta intoileva toimittaja tai muu aikaansa seuraava ammattilainen. Mikrofonin takana on tavallisen näköinen, rastapäinen mies, jolla on kerrottavaa. ”Youtube antaa hirveän hyviä mahdollisuuksia!”, julistaa Amppurulaa-nimimerkillä esiintyvä Amos Soivio. Historian ensimmäinen TubeCon-tapahtuma Helsingin Hartwall Arenalla on ollut käynnissä noin viisi minuuttia. Permannolla käy kuhina, ja puhelinten lcd-näytöt loistavat pimeässä salissa kasvoja valaisten. 10 Soivio toivottaa muiden suomalaisten Youtubetähtien, kuten Soikun, eeddspeaksin ja Mentaalisavukkeen, kanssa reilut viisituhatta innokasta kävijää tervetulleeksi tapahtumaan, joka yhdistelee festivaalia ja harrastemessuja kyläjuhlaan. Yleisö ääntelee kuin jääkiekkokatsomo. Eteen piirtyvän maiseman perusteella Youtube tavoittaa nuoret varmemmin kuin jäsenmääränsä kanssa kamppaileva evankelis-luterilainen kirkko. Areenan ulkopuoliset käytävät tukkiutuvat eriikäisistä nuorista, jotka ovat tulleet paikalle tapaamaan idoleitaan. Sellainen on esimerkiksi vantaalainen Eetu Pesonen, joka on kahdessa ja puolessa vuodessa hankkinut omalle eeddspeaks-kanavalleen reilut 140 000 seuraajaa. ”Fanittaminen on ihan hullua. En olisi uskonut, että ihmiset menevät näin sekaisin. Tytöt itkevät ja kiljuvat, mutta ei niille oikein voi sanoa, että älä itke tai kilju. En voi olla kuin kiitollinen kaikesta”, Pesonen kommentoi. Pesonen säilyttää kaiken saamansa fanipostin laatikossa sängyn alla. ”Ihmisten luovuus on käsittämätöntä”, hän naurahtaa. Eräällä videolla Pesonen käy läpi miitissä eli Youtube-harrastajien tapaamisessa saamiaan kirjeitä ja paketteja. Pakkauksiin on kirjeiden lisäksi laitettu karkkeja ja jopa rahaa. Suurin osa uusista Pesosen kanavan katsojista on yläasteikäisiä tyttöjä ja poikia, joita TubeConissa-
TURUN YLIOPPILASLEHTI kin riittää. Youtube-videoiden tekijät ovat kuitenkin hieman keskimääräistä katsojaa vanhempia. Iäkkäimpien joukossa lienee nelikymppinen Soivio. ”Missä se on?! Tää on nyt se miitti nelonen!” Youtube on osa sosiaalista mediaa ja niin sanottua sisällöntuotannon tasa-arvoistumista. Enää ei tarvitse lasittunein katsein tuijottaa television staattista kuvavirtaa, vaan internetin ja sosiaalisen median avulla jokainen kännykkä- tai web-kameran omistaja voi olla videobloggari eli vloggari ja samalla sisällöntuottaja. Kuka tahansa voi siis perustaa nettiin oman versionsa Iholla-sarjasta, jakaa huolensa ja ilonsa koko maailmalle. Mutta miksi? ”Videoiden tekeminen on terapeuttista. Aiemmin olin todella ujo ja epävarma, mutta nykyään tekeminen on luontevaa. Elämässäni ei ole paljon ihmisiä, joille voisin avautua, mutta jostain syystä kameralle puhuminen on helppoa.” Pesonen on kertonut kameralle asioita, joista ei ole muutoin puhunut. Eräs tällainen kokemus kos- kee Myyrmannin pommi-iskua, jota hän oli todistamassa. Videolla Pesonen kertoo esimerkiksi kuulleensa ostoskeskuksen vessassa, kuinka pommiin lisättiin hauleja. Hän ei kuitenkaan loukkaantunut iskussa, vaan oli räjähdyksen aikaan kauppakeskuksen parkkihallissa. Vloggaus ei ole ainut tapa tehdä Youtube-videoita eli tubettaa. Videoiden skaala on yhtä laaja kuin televisio-ohjelmissa: on extreme-urheilua, kokkausvideoita, kauneusvideoita, musiikkivideoita, parodioita ja videoita, joissa naiset puhuvat kuukautisistaan. Suomessa tubettaminen on Pesosen mukaan kasvanut viime aikoina erittäin rivakasti. ”Homma on räjähtänyt käsiin, mutta se voi myös kuolla hetkessä. Nyt ilmiö trendaa.” Trendaamisella hän tarkoittaa sitä, että ilmiö on trendikäs, muodikas, suosittu. Muutaman viimeisen vuoden sisällä Youtube on saavuttanut paljon uusia käyttäjiä, kun uusi, nuori sukupolvi on istahtanut näyttöpäätteiden eteen ja sukeltanut digitaalisten videoiden virtaan. 6/2014 Nuorten suosiosta nauttii esimerkiksi 19-vuotias keuruulainen Miisa Rotola-Pukkila, vaaleahiuksinen pipopää. Hän selittää kameralle pyyteettömästi elämästään, soutaa kanootilla Hesburgeriin, kulkee Keski-Suomen teitä rullalaudalla. Videot saavat kymmeniätuhansia klikkauksia heti julkaisun jälkeen. Rotola-Pukkilaa on tullut tapaamaan kymmeniä ihmisiä, jotka muodostava käytävälle metrien paksuisen, läpipääsemättömän muurin. Eräillä on käsissään askarreltu kyltti, toiset pälyilevät hätääntyneesti ympärilleen. Hikipisara valahtaa otsalta paidankaulukseen. ”I moan for living.” Vaikka ilmiö onkin suomessa saavuttanut kriittisen massan vasta äskettäin, olemme auttamatta jäljessä Yhdysvaltoja ja Iso-Britanniaa, joissa Youtube-videot ovat olleet arkipäivää jo useita vuosia. TubeConissakin näkyi kansainvälisten tähtien loistetta. Paikalle saapui englantilainen vlog-ko- 11
TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2014 meetta Emma Blackery sekä useita pohjoismaisia videontekijöitä. ”Englannissa raha on noussut keskiöön, ja ihmisistä on tullut elitistejä. Suurempien seuraajamäärien kanavat eivät enää tee yhteistyötä pienempien kanavien kanssa”, Blackery kertoo kansainvälisen paneelikeskustelun aikana. Keskustelun aiheena on muun muassa brändiyhteistyö, joka on rantautumassa suomeenkin. Pesonen toivoo, että pian myös Suomessa olisi kokopäiväisiä tubettajia, jotka tekisivät videoita päivätyönään. ”Ihmiset luulevat, että kanavani ja Twitter-tilini ovat arvokkaita, mutta tosiasiassa kukaan suomalainen ei tienaa näillä hommilla edes siivoojan palkkaa”, Pesonen mainitsee. Tubettajien talouden kohentamiseksi Suomessa avattiin keväällä Splay-verkosto, joka tuo yhteen suosittuja suomalaisia tubettajia. Kanavan tarkoituksena on kohdentaa sisältöä ja kerätä mainostajia – saada tekijöille enemmän tuottoja ja mainostajille yksinkertainen väylä toimia. Ruotsin Splay-verkostossa on tällä hetkellä 200 kanavaa, joilla on yhteensä yli kuusi miljoonaa tilaajaa. Suomen verkostossa kanavia on parisenkym- 12 mentä. ”Verkosto toimii samalla tavalla kuin blogiportaali”, Splayllä päivätyötä tekevä Pesonen mainitsee. Jotta verkoston toimintaan pääsee mukaan, kanavalla täytyy olla riittävästi seuraajia. Elokuussa avattiin myös ensimmäinen suomalainen Youtube-verkosto, Duudsonien perustama Töttöröö. Mukana on pohjalaisten lisäksi esimerkiksi supersuosittu sketsikanava Justimus, parodioihin keskittyvä Biisonimafia sekä nuori vloggaaja Herbalisti. Suomitube-skenessä tapahtuu. Eikä loppua näy. ”Brändiyhteistyötä tehdään, jotta saadaan parempaa sisältöä.” Tubettamisen vakiintuminen näkyy ammattimaisuuden lisääntymisenä. Enää suomalaisellekaan yleisölle ei riitä matkapuhelimen etukameralla kuvattu suttuinen katkelma, vaan videoilta odotetaan laatua niin kuvan kuin sisällönkin puolesta. ”Videoista on törkeä ylitarjonta, joten jengi on alkanut nirsoilemaan”, Pesonen sanoo. Eräässä ääripäässä on Justimus, jonka videoi- den tekeminen saattaa joissain tapauksissa maksaa useita tuhansia euroja. Hinta koostuu enimmäkseen tehosteista ja muista laitevuokrista, ja kuluja kattaakseen tekijät yrittävät saada sopimuksia tuotemerkkien kanssa. Esimerkiksi Justimuksen musiikkivideo Wunderboy on toteutettu yhdessä työvaatteita valmistavan Dimexin kanssa. ”Biisin sanoissa oli ensin maininta Dimexistä, mutta rupesin sitten miettimään, jos niitä kiinnostaisi rahoittaa videota”, Justimuksen managerina toimiva Joona Haatanen kertoo paneelissa, joka käsittelee kansainvälisyyttä ja brändiyhteistyötä. Haatanen antaa puheissaan kuvan, että rahaa otetaan vastaan sisällön ehdoilla. Rahan ilmestyminen kuvioihin vaikuttaa luontaiselta ja väistämättömältä kehitykseltä. Brändiyhteistyön lisäksi ulkomaiset panelistit korostavat puheenvuoroissaan brändinrakennuksen tärkeyttä. Ei siis riitä, että sisältö on laadukasta ja huolellisesti kasattua, vaan tekijän täytyy luoda itsensä – rakentaa selkeä suuntaviiva, jota pitkin kulkea. Monet, varsinkin koomikot, ovat asettaneet toiminnalleen kehykset: kun klikkaat auki Mentaalisavukkeen videon, saat mentaalisavukemaista sisältöä.
TURUN YLIOPPILASLEHTI Pesonen kertoo, että hänen tapansa tehdä videoita ei ole juurikaan muuttunut sitten harrastuksen aloittamisen. Brändäys ei suuremmin päätä vaivaa, ja ainut selkeä muutos on siirtyminen parempaan kameraan. ”Mulla on aika neutraali linja. En kauheasti panosta editoimiseen”, Pesonen kuittaa. ”Jokaisella sukupolvella on juttunsa.” ”Tämä on aivan mahtavaa”, Sakari Aavikko hehkuttaa. Miehen mielestä tapahtumasta tai ilmiöstä ei löydy kritisoitavaa, päinvastoin. Hänestä on hienoa, että nuoret saavat toiminnalleen kehykset ja ilmiön merkitys noteerataan. ”Tämä on ajan henki”, tyttärensä esiliinana paikalle saapunut Aavikko kommentoi. Hän seisoskelee yhden meet & greet -pisteen edustalla, jossa tubettajia voi käydä tapaamassa: hakemassa nimikirjoituksia, halaamassa, ottamassa yhteiskuvan. Aavikon tytär on jossain sumpun keskellä. ”Me tutustuimme vasta täällä”, Aavikko kertoo ja viittoo vieressään olevaan naiseen päin. ”Tyttärem- me tapasivat netissä, joten piti tulla tarkistamaan, ettei nimimerkin takana väijy mikään mörkö.” Vastaavanlaisia vanhemmista koostuvia ryhmiä liikkuu siellä täällä. Myös niin sanottu aikuisparkki on täynnä kaljatuoppeja puristavia äitejä ja isiä. Eetu Pesonen jakaa Aavikon mielipiteen ilmiöstä ajan kuvana. ”Tämä on näiden vuosien, 2010-luvun juttu”, Pesonen sanoo. Kaikki eivät suhtaudu ilmiöön yhtä ruusuisesti kuin Aavikko ja Pesonen. Esimerkiksi englantilaisyhdysvaltalainen it-yrittäjä Andrew Keen kirjoittaa jo vuonna 2007 julkaistussa kirjassaan, että sosiaalinen media ja siten myös Youtube näivettää kulttuuria. Yhteisöllinen sisällöntuotanto näkyy amatöörimäisen räpellyksen lisääntymisenä ja ammattimaisen, harkitun ja huolella rakennetun sisällön katoamisena. Youtubessa nähtävät videot ovat enimmäkseen puhdasta viihdettä. Ihmisiä halutaan viihdyttää, naurattaa, huvittaa. ”On siellä painavampaakin sisältöä. Välillä ihmiset puhuvat rankoistakin asioista”, Pesonen huomauttaa. Hänenkin on myönnettävä, että paino on viihtees- 6/2014 sä. Mikään ei kuitenkaan estä tekemästä myös vakavampaa sisältöä. ”What great story are we ignoring?” Keenin tapaan myös Hollantilainen mediatutkija Geert Lovink kritisoi sosiaalista mediaa ja varoittaa sen lieveilmiöistä. Hän pelkää sirpaleisen, lyhytjännitteisen sisällön tekevän meistä kaikista ADHDlapsia, joiden keskittymiskyky on alhainen ja pinna lyhyt. Samalla kun Youtube-videoiden suosio kasvaa, perinteisten medioiden, kuten kirjojen ja television suosio laskee. Myös Sakari Aavikko mainitsee, ettei heidän tyttärensä käytä aiempien sukupolvien tapaan aikaa television ääressä. ”Telkkari on tyttärellemme ihan mennyt juttu”, Aavikko naurahtaa. Onko meillä siis käsissämme uuden sukupolven pikkuihmisiä, jotka suosivat lyhytmittaisia katkelmia useita tunteja kestävien kulttuurikokemusten sijaan? Kasvaako heistä aikuisia, jotka nauttivat tavallisten ihmisten tavallisista monologeista, joiden kuvaamiseen on mennyt saman verran aikaa kuin niiden katsomiseen: kaksi minuuttia? 13
TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2014 Miten käy kirjallisuuden, elokuvien, oopperoiden tai televisiosarjojen? Kuten usein uuden ilmiön ilmaantuessa, kriitikot pyrkivät pistämään sitä kynällään katsoakseen, puhkeaako se: osoittautuuko se vain ohimeneväksi muoti-ilmiöksi, joka ei löydä tietään historiankirjoituksen lehdille. Pesosen mielestä se on kuitenkin turhaa. ”Ei tämä tule tappamaan televisiota”, Pesonen sanoo. Hänestä televisio ja Youtube tulevat elämään rinnan. Kenties ne löytävät omat alueensa, joihin keskittyä. Tai kenties nykymuotoinen televisio siirtyy kokonaan internetiin. Lienee selviö, että uuteen suhtaudutaan aina varauksella. Rock- ja punk-musiikki nähtiin ennen moraalin rappiona, turmeltuneena epämusiikkina. Siksi myös tubettaminen saa osakseen kritiikkiä. Ajallisesti pitkäkestoiseen televisioviihteeseen tottunut saattaa suhtautua Youtube-videoon kuin Hans Välimäki McDonaldsiin. 14 Ilmiöön perehtymättömän on helppo nähdä videot älyttömänä ajanhukkana, rajallisen ihmiselon haaskauksena, tarpeettomana tallennuskapasiteetin kuluttajana. Mutta kun videoiden äären istahtaa ja katsoo niitä ajan kanssa, avautuu koko kuvio uudella tavalla. ”Enemmän mä katon huumorivideoita.” Kuin televisiosarjat, myös Youtube koukuttaa. Videoiden jatkumo voi muodostaa kokonaisuuden, jossa katsoja pääsee tutustumaan tubettajaan ja tämän elämään, tirkistelemään. Tavalliset asiat koskettavat. Vlogit muistuttavat perinteisten blogien tapaan sanoma- ja aikakauslehtien kolumneja, joissa niissäkin käsitellään usein aivan arkisia asioita: parisuhteita, ruokaa, työelämää. Alusta vain on erilainen. Kolme poikaa, Akseli, Artturi ja Osmo, mutustelevat hampurilaisia lattialla. Tapahtuman suurin yleisömäärä on jo saavutettu, ja käytävillä pystyy vihdoin hengittämään muutakin kuin hikeä ja teinityttöjen hajuvesiä. Väki lipuu porteista pihamaalle, vaikka Tubeconin palkintogaala on vasta alkamassa. ”Mä tykkään eniten huumorivideoista”, yksitoistavuotias Akseli sanoo. Hän katsoo Youtubea silloin, kun haluaa viihtyä, eikä mitään parempaa tekemistä ole tarjolla. Artturi ja Osmo nyökkäilevät hyväksyvästi. Pojat katsovat hauskuutusten lisäksi pelivideoita – ovatpa myös tehneet sellaisia. Keskustelu kolmen iältään Youtuben suurimpaan yleisömassaan lukeutuvan pellavapään kanssa huojentaa. He eivät tosin ole fanaattisimpia katsojia, vaan vastauksiensa perusteella ikäluokkansa terävimpiä. He eivät fanita tubettajia, vaikka suosikkitekijät kolmikolla onkin. ”Lakko, Laeppavika ja Mr. Tuomo ovat hyviä. Mutta ei ne idoleita ole”, Artturi summaa. ”Videoiden katselu on hyvää ajanvietettä”, pojat kertovat ja palaavat takaisin ruokansa pariin. •
TURUN YLIOPPILASLEHTI UUDISTUNUT VALIKOIMA! Kuntosali HIIT Bootcamp BootyShake Muokkaus RVP-muokkaus Bailatino Kehonhuolto BodyCombat Kahvakuula Step Naisten sali BodyPump CoreCircuit Lentäminen Halpaa sinulle – kallista ympär istölle PACE Niska-selkä Sh’bam Venyttely Muokkaus30 + Venyttely30 Pilates MOTIVUS CENTRUM - KESKELLÄ KAUPUNKIA Eerikinkatu 7, 20100 Turku. Tervetuloa tutustumaan! Puh. 02-2779190 MEILLÄ MAKSAT VAIN SIITÄ MITÄ KÄYTÄT! Kanna vastuusi ja maksa vapaaehtoinen lentomaksu! Varat käytetään ympäristöjärjestö Maan ystävien kautta ilmastotyöhön kotimaassa ja päästövähennysprojekteihin etelässä. www.lentomaksu.fi Valitse kuntosali, ohjatut tunnit tai Superkortti ”Siellä kirjan ensimmäisellä sivulla taisi olla lause: ’Oikeustieteilijöille ei ole hyötyä tiedolle todellisuudesta.’ Ja itse mitä suurimmassa määrin kaipaan tietoa todellisuudesta.” s. 22 Kertamaksut 10-kortit Kuukausikortit Vuosikortit 6/2014 TANSSIKOULU MONA KOIVUNEN BRAHENKATU 17 b Turku AVOIMET OVET lauantai 6.9 KELLONAJAT JA LAJIT www.tanssikoulumonakoivunen.fi 15
TURUN YLIOPPILASLEHTI 16 6/2014
TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2014 toisten nahoissa Henni Kitti on kulkenut pitkän tien Napapiiriltä Turkuun ja kuvataiteilijasta kirjailijaksi. Vieläkään hän ei tahdo päästää itseään helpolla, vaan tarttuu mieluiten sellaisiin aiheisiin, joista ei tiedä juuri mitään. Teksti: Susanne Salmi KuvA: Aleksi Malinen T ukholman eteläpuolella sijaitsee Gotlannin saari, tuhansien ruusupensaiden ja Peppi Pitkätossun koti. Siellä kului myös esikoiskirjailija Henni Kitin loppukesä. Kirjailijoille ja kääntäjille tarkoitettu taiteilijaresidenssi vilisi luovia ihmisiä ja uusia vaikutteita. ”Minulla on edelleen vähän hakusessa, miten suhtautuisin kirjoittamiseen. Siksi se oli tosi hyvä paikka: siellä oli muitakin ihmisiä tekemässä samaa työtä”, kirjailija kuvailee matkan antia. Aiemmin kuvataiteilijana tunnetun Kitin esikoisromaani Elävän näköiset ilmestyi viime keväänä. Kirjailija aloitti matkansa kohti kustantamon ovia Turun yliopistosta, jossa hän osallistui luovan kirjoittamisen Mestarikurssille. Käsikirjoituksen sai luettavakseen WSOY:n kustannustoimittaja, joka innostui näkemästään. Miltä kustannussopimuksen saaminen tuntui? ”Olihan se ihan hirveän pelottavaa. Vasta Mestarikurssilla tajusin, että täytyykö tämä käsikirjoitus nyt julkaista toisten luettavaksi”, Kitti hymähtää. ”Oma suhtautumiseni kirjoittamiseen oli kokonaisvaltaisen neuroottista. Ihan joka asia mietitytti: olenko kirjoittanut faktat oikein? Miten suhtaudun kuvaamiini henkilöhahmoihin? Ovatko lauseet hienoja?” Pelot osoittautuivat turhiksi. Elävän näköiset keräsi ylistäviä arvioita esimerkiksi Helsingin Sanomien ja Turun Sanomien kulttuurisivuilta. Pellosta Berliiniin Vuonna 1985 syntynyt Kitti varttui Napapiirin tuolla puolen, Pellon kunnassa. Junaradan varressa kyhjöttävässä pitäjässä on alle neljätuhatta asukasta, ja siellä puhutaan voimakasta Tornionlaakson murretta. Parikymppisenä Kitti pakeni etelään ja jäi sille tielleen. ”Minulla on ikävä tiettyjä asioita, ne ovat yleensä aika pieniä juttuja. Kaipaan tiettyjä paikkoja ja kävelyreittejä”, kirjailija kertoo. Raiteet toivat Helsinkiin ja Kuvataideakatemiaan. Kitti valmistui kuvataiteen maisteriksi, mutta pelkkä piirtäminen ei antanut hänelle tarpeeksi. Kuvat alkoivat vaihtua sanoihin jo vuonna 2009. Tuolloin Kitti piti ensimmäisen näyttelynsä, istuskeli kolme viikkoa puolityhjässä galleriassa ja pitkästyi. ”Silloin aloin kirjoitella. Olin aiemminkin kuvi- tellut, että kirjoittaisin vielä joskus jotakin, mutta se nyt oli vain sellaista kuvittelua.” Kirjoittajalle sopiva paikka löytyi Turun yliopistosta. Tänä syksynä esikoiskirjailija aloittaa jo neljännen vuotensa yleisen kirjallisuustieteen opiskelijana. Yliopiston tärkein anti löytyi kuitenkin sivuaineopinnoista: luovan kirjoittamisen kursseilla Elävän näköiset alkoi hiljalleen muuttua irrallisista liuskoista oikeaksi romaaniksi. Alkusysäys tuli kuitenkin aivan muualta. Kitti oli residenssitaiteilijana Berliinissä, kun hän keksi vierailla kaupungin luonnontieteellisessä museossa. Siellä kerrottiin, miten eläimiä täytetään. Luontokappaleet näyttivät niin eläviltä, että niistä oli kirjoitettava kirja. Tuntikausia yläilmoissa yrittää pysyä omien tekemistensä perässä. Elävän näköisten henkilöhahmot – viettelyksiin sortuva Alfred, synkkämielinen Aleksandra ja suvun nuorimman sukupolven Anders – ovat kuin oikeaa lihaa ja verta, ja heidän ajatuksissaan vietetään aikaa monen sivun verran. Sellainen ei kuitenkaan kuulunut alkuperäiseen suunnitelmaan: ”Alun perin en halunnut kirjoittaa mitenkään ihmiskeskeisesti. Ajattelin, että haluan tehdä henkilöhahmot vähän huonosti, jottei niistä tule kirjan keskusta”, Kitti kuvailee. ”Jossain vaiheessa tajusin että ai kauhea, nyt olenkin kirjoittanut ikään kuin ne olisivat ihmisiä. Mutta sitten piti vain todeta, että hyvä näin.” Elävän näköisiä yksityiskohtia Esikoisromaani on ollut viime vuosien ajan Kitin Elävän näköiset kertoo kolmen sukupolven tarinan. pääprojekti. Piirtämisestä hän kertoo saaneensa Romaani alkaa 1950-lukulaisesta navetasta ja päättarpeekseen Kuvataideakatemiassa. Kirjoittamaan tyy 2000-luvun Helsinkiin. Kuinka alle kolmikymppakotti tunne siitä, ettei eläinten täyttämistä voisi pinen kirjailija onnistuu vangitsemaan ajan, jota käsitellä kuvataiteen keinoin. hän ei ole omin silmin todistanut? Taiteilijataustasta on kuitenkin hyötyä myös ”Saman kysymyksen voi kysyä mistä vain. Miten kirjoittaessa. Kitin mukaan opinnot Kuvataideakamääritellään, mikä on osa omaa elämää? Jos tunnen temiassa ovat antaneet hänelle kyvyn suhtautua ihmisiä, jotka ovat eläneet silloin, niin onhan se josomiin tekemisiinsä aiempaa analyyttisemmin. Jatsain määrin osa elämääni”, Kitti pohdiskelee. kuva harjoittelu ja palautteen saaminen opettavat tarkastelemaan työnsä jälkiä sopivan etäisyyAjattelin, että haluan tehdä henkilöhahmot den päästä. vähän huonosti, jottei niistä tule kirjan Kitin teoksia on nähty muun muassa Turun keskusta. B-galleriassa ja Helsingin Taidehallin Nuorten näyttelyssä. Maalauksissa ja piirroksissa vilisevät sudet, hevoset ja leijonat. Elävän näköiset ”Minusta on tosi kiinnostavaa kirjoittaa sellaisesantaa samoille eläimille uuden muodon. ta, mistä ei ole omakohtaista kokemusta. On mie”Tuntuu, että kaikki kuvataiteessa tekemäni on lenkiintoista, minkälaisen käsityksen jostain asiasta jollakin tavalla osa sitä samaa jatkumoa. Kirjoituksaa taustamateriaalin perusteella.” seni jatkavat ja syventävät aiemmin käsittelemiäni Kitti on kuin tutkimuskohteensa viettelemä tiedeasioita”, Kitti kuvailee. mies: hän heittäytyy mielellään maailmoihin, joista Taiteilijan luomistyyli ei ole muuttunut mikei tiedä mitään etukäteen. Kirjailijan vapaudet ovat sikään, vaikka välineet ovat vaihtuneet. Kitti kuitenkin aivan eri luokkaa kuin tutkijalla. Romaavaikuttaa olevan itsekin häkeltynyt siitä, kuinka nia suunnitellessa lähteinä voi käyttää mitä tahansa kivuttomasti loikka kuvista sanoihin sujui. Esivalokuvista Wikipediaan. koiskirjailijan teksti on samanlaista kuin hänen ”Google Mapsia tuli jossain vaiheessa käytettyä piirustuksensa: tärkeää on pinnan tarkkuus, pietosi paljon. Olen lennellyt tuntikausia yläperspektiinet yksityiskohdat, joiden ympärille teokset rakenvissä eri kaupunkien yllä”, Kitti nauraa. tuvat. Kirjailijan mieli laukkaa myös ilman moderneja Eivätkä nämä kaksi taiteenlajia lopulta ole niin apuvälineitä. Välillä tekstiin saattaa ilmestyä viekaukana toisistaan kuin äkkiseltään voisi luulla: raalta tuntuvia sävyjä tai yllättäviä asenteita. Silloin ”Molemmissa on pohjimmiltaan kyse kirjoittamisesta tulee kilpajuoksua, jossa kirjailija ajattelemisesta”, Kitti summaa. • 17
TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2014 Koukutetut Nuorten alkoholinkäyttö on vähentynyt, mikä heijastuu myös korkeakouluihin. Opiskelijat juovat lähinnä iloon. Useimmilla päihteidenkäyttö on hallussa, mutta joillekin kohtuus on mahdottomuus. ”Kymmenen vuotta sitä uskoi, että pillereissä ja huumeissa on ajokunnossa, hyvä, sosiaalinen ja skarppi.” - Katja Kastajaiset, keltanokkabileet, vaput, pikkujoulut, vuosijuhlat... Lasit täyttyvät ja tyhjenevät, nousuhumalassa naurattaa. Joskus juhlia seuraava päivä ei käynnisty ilman krapulamättöä. Päihteistä puhutaan nykyisin avoimemmin kuin ennen. Menneinä vuosikymmeninä juominen nähtiin moraalisena ongelmana; nykyisin runsasta juomista lähestytään terveysnäkökulmasta. Aiemmin terveydenhuollon henkilökunta ei juuri kysellyt opiskelijoiden päihteidenkäytöstä. Nykyi- 18 sin aihe nostetaan esiin esimerkiksi terveystarkastuksissa, koska sitä ei pidetä enää yhtä arkaluontoisena. ”Korkeakouluopiskelijat juovat pääasiassa iloon. Valtaosalla korkeakouluopiskelijoista päihteidenkäyttö on kohtuullista”, yhteisöterveyden ylilääkäri Kristina Kunttu hahmottelee yleiskuvaa. ”On joukko miehiä, jotka juovat runsaasti. Osalle tämä vaihde jää päälle. Ensiksi juodaan humalahakuisesti muutama kerta viikossa, minkä jälkeen annosmäärä alkaa jakautua useammalle päivälle.” Kunttu on tehnyt korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksia vuosituhannen alusta lähtien. Hän työskentelee yleislääkärinä YTHS:llä osan viikosta Teksti: Sanna Läylönen Kuvitus: Anja Karppinen ja toimii muina aikoina yhteisöterveyden parissa. Hän tekee yhteistyötä esimerkiksi Suomen ylioppilaskuntien liiton kanssa. ”Vajaa kymmenen vuotta sitten oli Mäyräkoirasta sixpackiin -kampanja, joka painotti yhteisöjen merkitystä alkoholinkäytössä. Tutor-koulutukseen on pyritty myös vaikuttamaan ja kannustettu tuutoreita viemään uusia opiskelijoita myös alkoholittomiin paikkoihin”, Kunttu kuvailee. ”Ylioppilaskunnat tarjoavat päihteettömiäkin ajanviettotapoja. Yliopistot tarjoavat paremmin liikuntaharrastusmahdollisuuksia kuin ammattikorkeakoulut.”
TURUN YLIOPPILASLEHTI Miehekästä juopottelua ”Olin tuurijuoppo. Välillä olin pitkiä aikoja juomatta, sitten join humalanhakuisesti. Vajaa 10 vuotKun puhutaan alkoholin aiheuttamista fyysisistä ta sitten kokeilin opiaatteja ja rauhoittavia. Homma haitoista, mieleen tulevat ensiksi maksa- ja haima- lähti heti lapasesta – aivan kuten alkoholin kanssa.” sairaudet. Kuntun kokemuksen mukaan nämä ovat Meeri aloitti sairaanhoitajan opinnot vuonna opiskelijoilla harvinaisia. 2003. Opiskelujen ohella Meeri teki töitä: hän oli Kyselyiden mukaan kaksi prosenttia opiskelijoista suorittanut aiemmin lähihoitajan opinnot. Hän kävi kaipaa apua alkoholinkäyttönsä vuoksi. Kuitenkin opiskelijabileissä ja vietti työporukan kanssa vapmyös apua kaipaamattomat oirehtivat. pua ja pikkujouluja. ”Rankan ryyppäysviikonlopun jälkeen voi alku”Koska olin töissä, oli rahaa, mitä käyttää. Toisaalviikosta ilmetä rytmihäiriöitä. Ne tulevat viiveellä. ta join silloinkin, kun rahaa ei juurikaan ollut.” On myös alkoholin aiheuttamia unihäiriöitä ja vatKatjan, 30, humanistisen alan opinnot ovat tauolsavaivoja, joita opiskelijat eivät yhdistä alkoholin- la. Tällä hetkellä hän on kuntoutuksessa 17 päihdekäyttöön.” huuruisen vuoden jälkeen. Katjan päihdekäyttäytyTerveystutkimukset osoittavat, että opiskelijoilla minen on ollut alusta asti tuhoisaa. on myös huumekokeiluja. Niistä pääosa liittyy kan”Teini-ikäisenä vedin ekat kännit niin, että pillerit nabikseen. Rankka huumeidenkäyttö useimmiten olivat mukana. Juomat varastettin kaupasta ja pillekeskeyttää opinnot tai työt – ennemmin tai myö- rit sukulaisilta.” hemmin. Yläasteella Katja sekakäytti alkoholia ja lääkkeitä. ”Olen tavannut vastaanotoilla työssäkäyviä opis- Kahdeksannella luokalla hän alkoi polttaa pilveä. kelijoita, jotka käyttävät päivittäin alkoholia selviy- Samana lukuvuonna hän päätyi tutkimuksiin nuortyäkseen. Yleisesti ottaen naiset kokevat enemmän ten psykiatriselle osastolle. fyysisiä ja psyykkisiä oireita, kun taas miehet oireiKahdeksannen luokan kevät meni lastenkodissa. levat alkoholinkäytöllään. Runsas juominen liittyy ”Osastolla todettiin, että minulla ei ole mielenusein muuhun. Puhdas runsas juominen on melko terveysongelmia. Kenellekään ei kuitenkaan tullut harvinaista.” mieleen epäillä päihdeongelmaa.” Kuntun mukaan suomalaisen yhteiskunnan suhLukiovuosina Katja kävi psykoterapiassa paniiktautuminen alkoholiin on hyväntahtoisen hyväksy- kihäiriön vuoksi. Hän sai rauhoittavia, joita otti vää. Yhteisö vaikuttaa jäsentensä päihdekäyttäyty- aluksi ohjeen mukaan. Pian käyttö muuttui sekoimiseen. lunhakuiseksi: Katja säästi lääkkeitä ottaakseen kerBruun Kettelin vuonna 1959 tekemä sosiologinen ralla isompia annoksia. Lukion jälkeen hän oli vuotutkimus osoittaa, että yhteisön sosiaaliset säännöt den töissä asiakaspalvelutehtävissä, minkä jälkeen astui armeijan harmaisiin. ”Palvelukseni kesti yhdeksän kuukautta. Teini-ikäisenä vedin ekat kännit niin, että Armeijassa en käyttänyt mitään. Lomilla pillerit olivat mukana. Juomat varastettin ryyppäsin ja poltin pilveä”, Katja muistelee. kaupasta ja pillerit sukulaisilta. ”Armeijan lopulla eräällä lomalla törmäsin ekstaasiin. Rakastuin heti. Suoritin armeijan hyvin, ja minua pyydettiin vaikuttavat miesten juomiskäyttäytymiseen. Juomi- jäämään töihin. Ajatukseni olivat jo niin päihnen kytketään ajatukseen miehisyydestä. demaailmassa, että kieltäydyin pestistä.” ”Noin 15 prosenttia opiskelijoista kokee, että yhteisöllisten paineiden vuoksi he juovat enemmän kuin itse oikeastaan haluaisivat.” Kunttu on optimistinen tulevaisuuden suhteen. Armeijan jälkeen Katja käytti pari vuotta eksTilastollisesti opiskelijoiden huumeiden- ja alkoho- taasia ja amfetamiinia, josta muodostui hänen linkäytössä ei ole jatkuvaa kasvua. Koululaisten al- pääpäihteensä. Hän yritti muutaman kerran koholinkäyttö on vähentynyt, mikä heijastuu myös yliopistolle ja osallistui valmennuskursseille, mutta amfetamiini vaikeutti pääsykokeisiin valkorkeakouluihin. mistautumista. ”Hain sitten ammattikorkeaan ja pääsin sisään huippupisteillä. Vaihdoin paikkakuntaa. Lähes jokainen kokeilee jotakin päihdettä elämänsä Kaikki oli uutta, mistä olin innoissani. Jonkin aikana. Osalle kehittyy päihderiippuvuus. Millaista aikaa meni hyvin. Tosin kotikasvatin kannaon olla päihderiippuvainen opiskelija? Entä tehdä bista. Melko pian kuitenkin löysin kaupungin töitä kamoissa? käyttäjät.” Meeri, 34, on koulutukseltaan sairaanhoitaja. ReiMeeri puolestaan valmistui sairaanhoitajaksi lu vuosi sitten hän ilmoitti työnantajalleen, että läh- ja meni töihin psykiatrian akuuttiosastolle. Hätee katkolle, koska kärsii päihdeongelmasta. nen työkaverinsa käytti lääkkeitä. Meeri kokeili ”Kokeilin ensimmäisen kerran alkoholia 12-vuoti- ja jäi koukkuun. aana. Se oli iso annos vodkaa saman tien. Säännölli”Hakeuduin tarkoituksella esimerkiksi syönen juominen alkoi 15-vuotiaana. Sain aika nuorena pä- ja leikkausosastoille, koska siellä oli pallapsen, mikä rauhoitti juomista”, Meeri kertoo. jon vahvoja lääkkeitä. Otin hävikistä ylijäämät 6/2014 omaan käyttöön. Ei tarvinnut valehdella, että olisi ampullit tippuneet lattialle.” Meerillä on perussairauksia, ja lääkkeillä hän tohtoroi itseään. Ennen lääkekokeiluja Meeri ei voinut ymmärtää, miten joku käytti töissä. ”Mutta kun itse käytin, koin lääkittynä oloni normaaliksi. Ilman lääkkeitä ja viekkareissa tunsin oloni epänormaaliksi.” Meerin lapsi ei nähnyt juomista tai lääkkeidenkäyttöä. Lääkkeitä Meeri käytti töissä, ja jos hän oli juomassa, lapsi oli isovanhemmillaan hoidossa. Päihteidenkäytöstä keskusteltaessa lapsi on kertonut huomanneensa äidin väsymyksen ja hermostuneisuuden. Katja on opiskellut tutkintoaan hieman yli puolen välin. Opinnot ovat olleet tauolla jo tovin. Koulussa, harjoitteluissa ja töissä hän käytti. Se oli helppoa, sillä kukaan ei puuttunut asiaan. Huomasiko joku? Siitä Katja ei ole varma. ”En päässyt kouluun ilman pillereitä. Koin olevani selvä, koska olin ottanut vain pillereitä. Olin välillä pitkiä pätkiä pois koulusta, mutta saatoin tehdä kotona paljon. Välillä tein liikaakin, mutta niin piripäät tekevät.” Meeri muistelee, että päihteilystä huolimatta hän ei saanut moitteita työn jäljestä. Hänen opintonsakin sujuivat mallikkaasti. ”Menestyin hyvin, vaikka olin juonut paljon tai tein tenttejä krapulassa. Olihan se aikamoinen kombinaatio.” Katja hämmästelee nykyisin, miten helposti lääkkeisiin saa reseptin. ”Jos ensimmäinen lääkäri ei kirjoita, kyllä joku kirjoittaa. Mulla on tästä lähes 20 vuoden kokemus.” Aineissa duuniin ja koulun penkille ”Homma lähti heti lapasesta” 19
TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2014 ”En voi eläissäni ottaa päihteitä, kun ne vie heti” jääjät ja suorittajat muodostavat yhden sellaisen.” Viime syksynä Katja oli kaksi kuukautta työttömänä. Häntä ahdisti, ja hän hakeutui hoitoon. Myös Sekä Meeri että Katja työskentelivät ja opiskelivat perheen ja käyttäjien reaktiot herättelivät. vuosia päihderiippuvuudesta huolimatta. Vielä puo”Ihmettelin, miksi on tyhjä olo, ja mietin vain, litoista vuotta sitten Katja ajatteli, ettei ikinä paljas- mistä saisin lisää kamaa. Jopa toiset käyttäjät sanoitaisi päihteidenkäyttöään muille. vat, että sulle, Katja, mikään ei riitä. Vuosi sitten per”Toki osa lähipiiristäni on tiennyt lääkkeidenkäy- heeni käänsi minulle selkänsä. Tajusin, että jotain töstäni. Silti uskoin pysyväni kaapissa. Elin taval- on vialla.” lisen näköistä elämää. Meni 16 vuotta, ennen kuin Meeri vietti viime vuonna kolme kuukautta avohavahduin siihen, että minulla menee huonosti. kuntoutuksessa. Jakso oli henkisesti rankka, ja häPäihteet olivat elämäni keskipiste. Mietin koko ajan, nellä oli myös fyysisiä oireita. Tavalliseen päivärytmiten pystyn turvaamaan seuraavan käyttökerran.” miin tottuminen on haasteellista vuorotyötaustan vuoksi. ”Kuntoutuksessa totuus lävähti silmille. Vanhempani ovat alkoholisteja. Kotona piti olla kiltisti ja ottaa vastuu itsestään. Koin Tajusin, mihin päihteidenkäyttö oli johtariittämättömyyttä. Olen suorituskeskeinen. nut. Halusin ja hain apua. Olin valmis tekemään mitä vain, ettei tarvitsisi enää käyttää.” Sekä Katja että Meeri painottavat vertaistuMutta miksi Katja käytti? Tarkkaa vastausta ei tai- en ja kuntoutuksen merkitystä. Kuntoutus antaa työda olla. Lapsuuden turvaton ympäristö saattaa vai- kaluja päihteettömään arkeen. Meeri osallistuu tällä hetkellä kuntouttavaan työkuttaa asiaan. ”Vanhempani ovat alkoholisteja. Kotona piti olla toimintaan päihdeklinikalla. Pohjakoulutuksensa ja kiltisti ja ottaa vastuu itsestään. Koin riittämättö- omien kokemustensa ansiosta hän tietää, mitä tekee. ”Onhan tämä nykyinen työ rankkaa, koska pysyy myyttä”, Katja muistelee. ”Olen suorituskeskeinen. Työ ja opiskelu ovat tär- mielessä, että en voi koskaan käyttää, koska homma keitä. Kun puhutaan riskiryhmistä, mielestäni pär- jatkuisi siitä, mihin se jäi. Onneksi työyhteisössä voi jakaa tuntemuksiaan ja saada tukea.” Viime vuonna Meeri menetti sairaanhoitajan lupansa mentyään katkolle. Hän on kerännyt lupia takaisin, mutta lääkkeenjakolupaa ei vielä ole herunut. ”Teen töitä kahdesti viikossa. Työtunteja lisätään hiljalleen. Aiemmin höyrysin töissä kuukaudenkin putkeen, jotta sain lääkkeitä.” Katja aloitti kuntoutuksen loppukeväästä. Kuntoutus kestää ainakin syyskuun puoliväliin. Tulokset ovat hyviä: jopa 80 prosenttia osallistujista pääsee irti päihteistä. Asiat voisivat olla huonomminkin: ”Se on ihan hullua, että kuntoutujille annetaan kuukauden tai kahden maksusitoumuksia. Jos kuntoutus on liian lyhyt, paluu päihteiden pariin on hyvin todennäköinen”, Katja pohdiskelee. Meeri haluaa tulevaisuudessa työskennellä psykiatrian ja päihdetyön parissa. Tavoitteena on, että viiden vuoden päästä hänellä on kaikki sairaanhoitajan luvat hallussaan. ”Koen, että pystyn kohtaamaan ihmiset ihmisinä, en ylhäältä alaspäin.” Katja aikoo suorittaa keskeneräisen tutkintonsa loppuun. Hän haaveilee löytävänsä mielekkään työn, opiskelevansa lisää ja perustavansa jonain päivänä perheen. Yksi asia on selvä: päihteet jäävät. ”En voi eläissäni ottaa päihteitä, kun ne vie heti.” • Meeri ja Katja eivät esiinny jutussa omilla nimillään. Ristiriitojen Israel Tuhansia kuolleita, kokonaisia naapurustoja maan tasalla, elinikäisiä traumoja. Israelin heinäkuussa aloittama operaatio Gazassa on tehnyt valtavasti tuhoa palestiinalaisten keskuudessa, eikä loppua tunnu näkyvän. Modernin ja hyvin varustellun valtion hyökkäys jo valmiiksi heikkoon Gazaan on aiheuttanut paljon suuttumusta. Israel kuitenkin uskoo missioonsa. Mistä sen armeija syntyy ja minkä mukaan se taistelee? Teksti: Saara Järviö KuvITUS: Konsta Hormia I srael on juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin lisäksi armeijan luvattu maa. Armeija on tärkeä osa yhteiskuntaa ja läsnä arjessa lähes kaikkialla. Israelilaisille armeijan jatkuva läsnäolo on täysin luonnollista. Ja miksi ei olisi – sotilasjoukothan suojelevat maan juutalaisväestöä. Kaikkialle levittäytyvät asevoimat vaativat myös paljon sotilaita. Israelissa asepalvelus onkin pakollinen kaikille nuorille. Useita vuosia kestävä palvelus kuulostaa suomalaisesta rankalle, mutta israelilaisille se on itsestäänselvyys. Palvelusaika ei myöskään ole pelkkää marssimista, vaan lomia ja työmahdollisuuksia on paljon. Lisäksi armeija tarjoaa monia alennuksia, etuja ja jopa opetustoimintaa sotilaidensa hyväksi. 20 Rakkaat suojelijat ”Suomessa armeija on ihan eri asia kuin Israelissa”, selittää Josi, 22. ”Israelille se on elinehto, muuten maata ei enää ole.” Josi on muiden israelilaisnuorten tapaan mennyt armeijaan suoraan lukiosta, 17-vuotiaana. Tytöille palvelusaika on kaksi vuotta, pojille kolme. Upseerikouluun edenneelle Josille palvelus venyy tästä vielä vuodella. Kymmenen kuukauden päästä takana on 1460 aamua. Pitkän palveluksen jälkeen nollaus on tarpeen. Suurin osa nuorista sotilaista lähtee pitkälle matkalle Aasiaan tai Etelä-Amerikkaan. Israelilaiset rakastavat armeijaansa. Sotilaat kadulla ilahduttavat, ja erityisesti taistelijoita arvostetaan. ”Äidit vertailevat poikien armeijakokemuksia ja ovat ylpeitä siitä, mitä pojat tekevät siellä”, kertoo Josi. Hänenkin vanhempansa olivat ylpeitä pojan ylenemisestä upseeriksi. Nuoret menevät mielellään armeijaan, vaikka Josi sanookin armeijan olevan alussa rankkaa. ”Armeija on tärkeä ja se pitää hoitaa, vaikka välillä on vaikeaa. Jonkun on suojeltava meitä.” Armeija ottaa ja antaa Israelilaisnuorten parhaat vuodet kuluvat siis armeijassa. Asepalvelus on kuitenkin hyvin erilaista kuin Suomessa. Lomia on enemmän, ja joissain asemissa kotiin pääsee joka ilta. Urapolkuja löytyy toimistohommista opettamisen kautta taistelijoihin. Eikä työtä tehdä ilman korvausta: armeija maksaa palkkaa 150–200 euroa kuukaudessa.
TURUN YLIOPPILASLEHTI Taloudellisten etujen ohella armeija tarjoaa myös kasvatusta ja neuvontaa. Armeijassa on oma kenraali ja osasto, jotka vastaavat opetuksesta ja kulttuurista. Osaston jäsenet ovat jakautuneet armeijan kaikkiin yksikköihin, joissa he järjestävät muun muassa erilaisia kulttuuriopintoja sekä retkiä museoihin ja historiallisesti merkittäviin kohteisiin. Opetuksen kautta lisätään motivaatiota ja opetetaan kansallisia arvoja ja moraalia. Joukot myös tukevat nuoria sotilaita vaikeissa paikoissa elämäntaitojen opettamisen ja yleisen neuvomisen kautta. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin oppia niin kutsuttu eettinen koodi. Eettinen koodi Varusmiesaikana kaikille opetetaan armeijan eettinen koodi. Kyseinen IDF Spirit pitää sisällään arvoja ja käskyjä ja jakautuu kolmeen pääkohtaan sekä kymmeneen alempaan arvoon. Se perustuu armeijan, Israelin ja juutalaisten arvoihin sekä universaaleihin moraaliarvoihin. Eettinen koodi velvoittaa jokaista armeijaan kuuluvaa taistelemaan kaikin voimin ja jopa oman henkensä kustannuksella valtionsa puolesta. Se listaa ihailtavia arvoja ja periaatteita, joita sotilaiden tulee noudattaa kaikkialla. Pääkohdat ovat valtion, sen kansalaisten ja asukkaiden puolustus, rakkaus ja uskollisuus kotimaata kohtaan sekä ihmisarvon puolustaminen. Koodisto vaatii täyttä omistautumista ja sitoutumista maan turvallisuuden ja olemassaolon turvaamiseksi. Kolmas pääarvoista on ihmisarvon puolustaminen: armeija ja sotilaat ovat velvoitettuja suojelemaan ihmisarvoa riippumatta rodusta, kansallisuudesta, sukupuolesta tai asemasta. 6/2014 mas pääarvo. On vaikea nähdä, miten armeija suojelee ihmisarvoa hyökkäämällä tiiviisti asutetulle, lähes puolustuskyvyttömälle alueelle. Gazassa kuolleista suurin osa on siviilejä. Alueen 1,8 miljoonasta asukkaasta lähes puolet on lapsia, joita on kuollut konfliktissa yli neljäsataa. Erityisen kritisoituja ovat olleet Israelin On vaikea nähdä, miten armeija suojelee tekemät iskut YK:n ylläpitämiin kouluihin ja ihmisarvoa hyökkäämällä tiiviisti asutetul- suojiin. Nämä tuntuvat olevan räikeästi ristiriidassa sen kanssa, että siviilien vahingoittale, lähes puolustuskyvyttömälle alueelle. mista tulee välttää. Ei voida kuitenkaan sanoa, että Israel olisi täysin laiminlyönyt siviilien suojelun. Israel Israelilaissotilaat eivät saa vahingoittaa siviilejä on huomioinut toiminnassaan siviilit muun muja ovat velvoitettuja välttämään kaikkea näiden elä- assa varoitussoitoin, tekstiviestein, lentolehtisin ja mää, ruumista, ihmisarvoa tai omaisuutta vahin- lähettämällä varoitusohjuksia ennen iskuja. goittavaa toimintaa. Myös elämän suojeleminen Toisaalta tilannetta vaikeuttaa myös Hamasin lukeutuu koodin määrittämiin periaatteisiin. IDF käytäntö käyttää siviilejä ihmiskilpinä. LähettäSpiritin mukaan kaiken toiminnan täytyy huomioi- mällä ohjuksia koulun vierestä yritetään välttää da se, että ihmiselämä on arvoista tärkein. kostoiskut. Monimutkainen tilanne näyttäytyy erilaisena eri osapuolten silmin katsottuna. Israel on hyökännyt Gazan alueelle ja tehnyt vakavia iskuja paikkoihin, Israelin armeijan kaikki toiminta pohjaa sen eetti- joihin siviilit ovat paenneet. Toisaalta taas Hamas seen koodiin. Se on perusta jokaisen sotilaan toi- käyttää sumeilematta siviilejä kilpenään uhaten saminnalle käytöksestä itsearviontiin. Myös Gazan malla Israelilaisia ohjuksillaan. operaation voi nähdä jossain määrin noudattavan Israelin armeijan eettisen koodin toteutumista näitä periaatteita. onkin vaikea arvioida. Ihmishenki on aina korvaaKaksi ensimmäistä pääarvoa toteutuvatkin ope- maton, minkä allekirjoittaa myös Israelin armeija. raatiossa erinomaisesti. Heinäkuussa konfliktin Sodankäynti Gazan kaistaleella on silti useimpien alkaessa Israel puolusti järkähtämättömästi omia israelilaisten mielestä oikeutettua puolustautumiskansalaisiaan Hamasin pommeilta. Tilanteen eska- ta. loituessa se ryhtyi maahyökkäykseen Gazan kaisSivullisen silmin sekä Israelin että Hamasin taleella. Sotilaat kutsuttiin reservistä rintamalle toiminta on todella tuomittavaa, sillä sota tuotpuolustamaan maataan. taa rajattomasti kärsimystä ja kipua viattomille Ristiriidassa Israelin toiminnan kanssa on kol- siviileille. Muita arvoja ovat muun muassa vastuullisuus, luotettavuus, aseiden käyttö vain pakon edessä sekä toverillisuus. Yksi arvoista on ”purity of arms”, jonka mukaan aseita tulee käyttää vain sen verran kun on pakko ja vain mission tavoitteen mukaisesti. Miten käy ihmisarvon? • 21
TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2014 Johanna Torpo (vas.) ja Antti-Pekka Manninen ovat tehtailleet opintoja reilusti yli vähimmäisvaatimuksien. Tuplatutkinnon suorittamiseen molempia ajoi uramahdollisuuksien varmistaminen. ongelmaopiskelijat Opintoajat halutaan lyhyemmiksi, jotta työelämään siirtyminen aikaistuisi. Osa opiskelijoistakin haluaa kovasti työelämään. Niin kovasti, että he opiskelevat liikaa. O ikeussosiologian peruskurssilla Antti-Pekka Manninen tajusi, että haluaa opiskella enemmän kuin mihin oikeustieteen maisterin tutkinto oikeuttaa. ”Siellä kirjan ensimmäisellä sivulla taisi olla lause: ’Oikeustieteilijöille ei ole hyötyä tiedolle todellisuudesta.’ Ja itse mitä suurimmassa määrin kaipaan tietoa todellisuudesta.” Tutkinto ei myöskään antanut riittäviä valmiuksia kansainväliselle uralle. Lähes valmis oikeusnotaari haki yleiseen valtio-oppiin, pääsi sisään ja aloitti maisterintutkintonsa rinnalla opinnot valtio-opin fuksina. Saksalaista filologiaa pääaineenaan lukeva Johanna Torpo oli turhautunut humanistiseen tiedekuntaan. Työllistyminen huoletti monia, ja osaamisen laajentaminen muissa tiedekunnissa oli vaikeaa. 22 Teksti: Wilhelmiina Palonen kuva: Lauri Hannus Opettajaopintoja tyrkytettiin, eikä konkreettisia esimerkkejä yrityksiin työllistymisestä osattu antaa. Sivuaineena ollut liiketoimintaosaaminen kiinnosti, mutta sitä oli mahdollista lukea vain lyhyen sivuaineen verran. Torpo haki kevään yhteishaussa kauppakorkeakouluun ja pääsi sisään. Tänä syksynä hän aloittelee graduaan humanistisessa tiedekunnassa ja aloittaa kauppatieteiden ylioppilaana. KOULUTUS KASAUTUU Akatemiaprofessori Erno Lehtinen on johtanut opetus- ja kulttuuriministeriön tilaamaa selvitystä koulutusresursseista. Tutkimuksessa selvisi, että vuonna 2011 yliopistossa aloitti yhtä moni hakuvuoden ylioppilas kuin sellainen opiskelija, jolla jo oli tutkinto-oikeus korkeakouluun tai jopa valmis tut- kinto. Syitä on Lehtisen mukaan useita. Mannisen ja Torpon kaltaiset opiskelijat ovat vain osa ongelmaa. ”Jos sen haluaa ongelmana nähdä”, Lehtinen sanoo. Hän itse näkee aidosti ongelmallisena sen, että moni jää ilman korkeakoulupaikkaa. ”Se on aika pahakin koulutuksellisen tasa-arvon ja resurssien järkevän käytön kannalta. Asiasta on kuitenkin huono lähteä syyllistämään vain niitä, jotka ovat vastaanottaneet toisen tutkinto-oikeuden, jos ei ole haluttu luoda joustavia malleja.” Joustavuudella Lehtinen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kandidaatin tutkinnon jälkeen pääsisi vaihtamaan alaa kohtuullisella lisätyöllä siirtymällä toiseen maisterin tutkintoon. On suomalainen erityispiirre, että alan vaihtajat tai monialaisuuteen tähtäävät aloittavat uudelleen kandidaatin tutkin-
TURUN YLIOPPILASLEHTI non alusta. ”Se herättää aina ihmettelyä kansainvälisissä piireissä, kun sanon, että teen toista kandia”, on Manninenkin huomannut. Hän haki valtio-oppiin yhteisvalinnassa, koska suoraan maisterivaiheeseen hakemisesta ei ollut juurikaan tietoa saatavilla. Torpo haki päävalinnassa, koska kauppakorkeasta ei tarjota kuin kahta erityistä maisteriohjelmaa. Kaikissa yliopistoissa ei tarjota erillisvalintoja ollenkaan. Kaikki kahden tai useamman tutkinto-oikeuden käyttäjistä eivät tietenkään tee molempia tutkintoja loppuun. Silti joka kerta, kun opiskelija aloittaa toistamiseen kandidaatin tutkintoon tähtäävät opinnot, haaskataan sekä opiskelijan että yliopiston resursseja. Käynnissä oleva Bolognan uudistus on Suomen osalta tarkoittanut sitä, että erillisiä maisteriohjelmia on lisätty ja selkeytetty. Vaikutuksista ei vielä voida sanoa kovinkaan paljoa. Sekä Manninen että Torpo vastaavat nopeasti kysymykseen kahden paikan oikeutuksesta. He tietävät hyvin paikan olevan joltakulta muulta pois. Uuden opiskelupaikan vastaanottaminen yhteishaun pääsykokeen kautta on ollut yksinkertaista. Laajoihin opintoihin oikeuttavan paikan on saanut ilman täydentäviä opintoja, ja ohjeet hakemiseen löytyvät helposti. Hakemisesta on voinut päättää vasta keväällä, täydentävät opinnot pitäisi usein suunnitella jo syksyn alussa. Toista alaa jo opiskel- Herättää aina ihmetystä, kun kansainvälisissä piireissä sanon, että teen toista kandia. lut on pääsykokeissa usein vahvemmilla kuin ensimmäistä kertaa hakeva. Opinto-oikeuksien rajoittamisesta on puhuttu pitkään. Toisin kuin moni luulee, harvaan paikkaan on vielä varmistettuja rajoituksia. Ensimmäisessä vaiheessa korkeakoulut saavat päättää itse, miten paljon varaavat aloituspaikkoja opiskelijoille, joilla ei ennestään ole opiskelupaikkaa. Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriöstä on ilmoitettu, että tavoitteena on lisätä joustavia väyliä alan vaihtamiseen. Tietoa toteutuneista muutoksista on kuitenkin vaikea saada. KUKA RAHOITTAISI HUMANISTEJA? Lehtisen johtaman tutkimuksen keskeisimpiä tuloksia on se, että Suomessa tarvitaan kattavampaa jatko- ja täydennyskoulutusjärjestelmää. Yksi tutkinto ei enää kata koko työuraa. Työelämässä kaivataan monialaosaajia, vaikka korkeakoulujärjestelmä ei heitä usein valmista. On ehdotettu, että osa jatko- ja täydennyskoulutuksesta kustannettaisiin monikanavamallilla: työnantaja ja yksilö hyötyvät niin paljon esimer- Ryöstöviljelijöistä kunnon ihmisiksi Vain osa monta tutkinto-oikeutta käyttävistä suorittaa kaikki tutkintonsa loppuun. Akatemiaprofessori Erno Lehtisen johtamassa tutkimuksessa on tehty heistä erilaisia tyypittelyjä. Tähän juttuun haastatellut edustavat niin sanotun supertutkinnon suorittavia. He ajautuvat lukemaan itselleen monta tutkintoa, koska eivät pääse laajentamaan alkuperäistä tutkintoaan haluamaansa suuntaan. Tämän lisäksi on paljon niitä, jotka määrätietoisesti haluavat alalle, johon on vaikea päästä. Klassinen esimerkki on paikan vastaanottaminen luonnontieteellisestä tiedekunnasta ja sieltä lääketieteelliseen pyrkiminen seuraavana vuonna. Muutama tiedekunta toimii tahtomattaan ikään kuin valmennuskouluna. Lehtinen nimittää tätä ”ryöstöviljelyksi” ja hymyilee ystävällisesti. Kolmas ryhmä muodostuu heistä, jotka eivät tiedä, mitä haluaisivat. He kokeilevat useaa paikkaa. Tähän valmisteilla oleva opintotukiuudistus pyrkii vaikuttamaan. Lehtinen ei kuitenkaan usko uudistuksen välttämättä tehoavan. Neljättä selitystä Lehtinen kutsuu ”akateemiseksi imuksi”. Ammattikorkeasta halutaan yliopistoon, koska se on edelleen Suomessa jonkinlainen kunnollisuustesti - ehkä myös työnantajien silmissä. Akateemisen tutkinnon nauttima arvostus näkyy jossain määrin myös työllisyystilastoissa. Wilhelmiina Palonen 6/2014 kiksi kahdesta maisterintutkinnosta, että voisivat osallistua niiden rahoitukseen. Yhteiskunnalle ei yksinkertaisesti ole kannattavaa kouluttaa opiskelijoita niin, että yksi vie monelle suunnatut resurssit. Opiskelijoita huolestuttaa ensisijaisesti työnantajan löytyminen. Akateemisen työttömyyden kasvu väijyy otsikoissa, ja työelämään tuntuvat riittävän vain tietyt tutkinnot. Sen lisäksi jatkokoulutusten pelätään valuvan niille, joilla on jo sopiva tutkinto alla. ”Kuka rahoittaisi humanisteja?” kysyy Torpo. Hänestä työnantajat karttavat jo nyt humanisteja. Viiden kielen hallitsemisen ei tunnu riittävän. Manninen arvioi, että ilman toista tutkintoa työllistyminen heti valmistumisen jälkeen ei olisi mitenkään itsestäänselvyys. Nyt ovia on avautunut juuri kansainväliseen suuntaan. Parhaillaan Manninen odottaa tietoa, saadaanko harjoittelupaikka kansainvälisestä organisaatiosta sovitettua hänen aikatauluihinsa. Paikkaan hänet on jo hyväksytty. Sekä Manninen että Torpo ovat opiskelleet reilusti yli vähimmäisvaatimusten. Vuodessa he ovat tehtailleet vähintään 70 opintopistettä, välillä yli 100. Kumpikaan ei koe valinneensa alun perin väärää alaa. Tavoitteena on työllistyä heti valmistumisen jälkeen, mutta sen lisäksi kumpikin on aidosti kiinnostunut oppimisesta. He ovat vain käyttäneet niitä mahdollisuuksia, jotka ovat olleet helposti saatavilla. • leikkaahan tästä! TYLKKÄRIN LUENTO BINGO Osa 2: Poliittinen historia integraatio nootti kronologia vaalit jälkiteollinen 1989 konteksti anakronismi lähdekritiikki 23
TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2014 Taivaspaikka Keskellä kaarinalaista peltomaisemaa nököttää mäennyppylä, jonka uumenissa hiotaan maailman parhaat peilit ja tehdään valtakunnan kattavinta tähtitieteellistä tutkimusta. Yksi metri kuulostaa aika vaatimattomalta luvulta. Silti Tuorlan observatorion metrin levyinen peilikaukoputki on Suomen suurin tähtien tarkkailuun soveltuva optinen havaintolaite, jolla voidaan kirkkaina öinä tehdä varteenotettavia havaintoja. Tuorlan iso teleskooppi lymyilee 15 metriä korkean betonitornin huipulla. Tuuli piiskaa terassia, betoniraput on varustettu liukuesteillä. Kirkkaat pakkasyöt ovat tähtien tarkkailuun soveliainta aikaa, ja silloin lämmittämättömässä tornissa tulee huurteista. Alla on reilusti tyhjyyttä, sillä teleskooppitornin käytävä jatkuu kymmenen metriä kallion syvyyteen. Laukkavuoren uumenissa kulkee kalliotunneli, josta kaikki alkoi. Professori Yrjö Väisälä perusti vuonna 1952 Tuorlan kartanon maille observatorion, joka korvasi valosaasteen kiusaaman Iso-Heikkilän tähtitornin. Taitavana peilien hiojana tunnettu Väisälä rakennutti ensimmäisenä maanalaisen tunnelin, jossa optiikkaa voitiin työstää ilman ulkoisia häiriötekijöitä. Luolaston hiomo on jäänyt liian pieneksi suurim- 24 pien peilien hiontaan, mutta pienempiä siellä valmistuu yhä. Observatoriota esittelevä tutkija Aimo Sillanpää ei turhia kursaile, vaan kertoo, että maaseutuopiston kupeessa sijaitsevassa Tuorlassa laatu on maailman parasta. Peilien hiomisesta nykyisin vastaava Opteon Oy onkin kunnostautunut muun muassa historian suurimman ja teknisesti vaativimman avaruuspeilin hiojana. Vuonna 2009 laukaistun Herschel-satelliitin kolme ja puoli metriä leveän pääpeilin valmistaminen onnistui kaikista aurinkokuntamme hiomoista juuri Tuorlassa. Peilin piti alun perin tulla NASAlta, mutta se ei suoriutunut urakasta tarpeeksi hyvin. Pimeyden ytimeen Peilien lisäksi Tuorlassa syntyy tiedettä. Turun yliopiston fysiikan ja tähtitieteen laitoksen osastolla tehdään maailmanlaajuisesti merkittäviä havaintoja universumin äärimmäisimmistä kohteista. Yksi näistä on Tuorlan tuoreimman tohtorin, Teksti ja kuvat: Lauri Hannus 31-vuotiaan Pauli Pihajoen tutkimuskohde OJ287. Vaisun nimen takaa paljastuu 18 miljardin Auringon massan omaava aktiivinen galaksiydin, jonka keskellä hyrrää yksi suurimmista havaituista mustista aukoista. 3,5 miljardin valovuoden päässä majaileva jättiläinen ilmoittelee itsestään lähinnä kirkastumalla ajoittain. Erityisen mielenkiintoiseksi OJ287:n tekee se, että jättimäistä mustaa aukkoa kiertää pienempi musta aukko, joka on massaltaan noin sadan miljoonan auringon kokoinen. Pienempi aukko törmää suurempaa aukkoa ympäröivään kaasuun ja aiheuttaa säteilypurkauksia, jotka voidaan havaita maasta käsin. Pihajoki työstää tällä hetkellä väitöskirja-aiheestaan uutta tutkimuspaperia. Havaintojen tueksi otetaan niin aiempaa tutkimusta, tarkennuslaskelmia kuin erityistä suhteellisuusteoriaakin. ”Havaintojen perusteella tehdään karkeita kaavoja, joita tarkennetaan teoreettisesti ja sovitetaan koodilla ryyditettynä uudelleen havaintoihin.” Tutkimuskohteen lailla myös Pihajoen työrytmi on melko epätavallinen. Tavallisia työpäiviä on vä-
TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2014 1 hän. ”Teen töitä silloin kun satun olemaan hereillä. Viime aikoina olen rutinoitunut ravaamaan Tuorlassa kohtuullisen säännöllisiin aikoihin. Täällä voi haastella kollegojen kanssa, ja joskus puhumme yleisen scheissenjauhannan lisäksi ihan asiastakin.” sa iskee tähystysvuoro. Käytännössä tämä tarkoittaa kolmen viikon yhtäjaksoista oleskelua vuoren laella. Mustat aukot ovat Tuorlan tutkimuksen keskiössä ainakin tutkijoiden määrässä mitattuna. Poutasen mukaan suunnilleen puolet porukasta puuhaa näiden havaittavan maailmankaikkeuden vaikeimmin tarkasteltavien massakertymien parissa. Mustia aukkoja tutkitaan gammasäteilyalueen lisäksi niin Parinkymmenen tutkijan ja kymmenen jatko-opis- radioaaltojen kuin näkyvän valon avulla. kelijan Tuorlan tärkein tutkimusalue on suurenerTuorlan pienemmät tutkimusryhmät keskittyvät gia-astrofysiikka. Se tarkoittaa OJ287:n kaltaisten muun muassa galaksien kehittymiseen ja astrodyavaruuden jättiläisten tutkimusta, jota tehdään kor- namiikkaan, jonka avulla lasketaan esimerkiksi sakeaenergistä säteilyä havainnoimalla. telliittien ratoja. Tuorlasta ei kaukaisten kohteiden energiataaMyös eksoplaneetoille – elämän potentiaalisille juuksille suoraan päästä. Tutkijoiden vipuvartena kantajille ulkoavaruudessa – löytyy tutkimusresurstoimii MAGIC-teleskooppi, joka majailee Kanarialla seja. Maan sukulaisia etsitään muutaman kymmeLa Palman saarella 2200 metrin korkeudessa. Kaksi nen valovuoden säteeltä. ”Lähiavaruudesta siis”, 17-metrista gammateleskooppia ovat tutkimustar- Aimo Sillanpää tarkentaa. koitukseen pohjoisen pallonpuoliskon parhaita. Tuorlassa on myös oltu mukana kehittämässä Kaukaisia kohteita tutkitaan MAGICin avulla tutkimusmenetelmiä Euroopan komeettaluotain mutkan kautta. Kvasaarit lähettävät korkeaenergis- Rosettaan. Vuonna 2004 laukaistulla luotaimella on kolme suomalaisinstrumenttia, ja luotain Täällä voi haastella kollegojen kanssa, on saavuttanut kohteensa kolme viikkoa ja joskus puhumme yleisen scheissen- sitten. ”Horroksestaan herätetyt laitteet kuujauhannan lisäksi ihan asiastakin. lemma toimivat ja saavat dataa”, toteaa Sillanpää tyytyväisenä. tä gammasäteilyä, joka ilmakehään osuessaan saa Tuorlaa voidaankin nimittää Suomen mittavimaikaan hiukkaskuuron. Nämä hiukkaset etenevät maksi tähtitieteen tutkimuskeskukseksi sortumatta ilmakehässä vallitsevaa valonnopeutta nopeammin varsinaissuomalaiseen omakehuun. Muut kotimaija tämän seurauksena säteilevät havaittavasti. set yksiköt ovat pienempiä. Poutasen mukaan esi”Kun kaukoputkia suunnataan näitä ilmakehän merkiksi Helsingin yliopiston fysiikan laitoksella hiukkaskuuroja kohti, nähdään sinisiä välähdyk- kosmologisen tutkimuksen taso on korkea, mutta siä, joiden avulla voidaan selvittää säteilyn voimak- tutkijoita on suunnilleen puolet Tuorlaa vähemmän. kuus”, kertoo Tuorlan observatorion johtaja, proKotimaisten yliopistojen välillä tehdään toki fessori Juri Poutanen. Säteilyn luonne taas kertoo paljon yhteistyötä. Muun muassa Aalto-yliopiston paljon sitä lähettävästä kohteesta. Metsähovin observatorio tutkii kvasaareja Suomen MAGICilla tutkimusta tehdään paikan päällä La ainoalla radioastronomiseen tutkimukseen käytetPalmassa. Tuorlalaiset saavat teleskoopin tuottamaa tävällä teleskoopilla. Yhteinen tutkimuskohde on dataa käyttöönsä jatkuvasti, mutta kahdesti vuodes- lähentänyt observatorioita jo 1980-luvulta alkaen. Suurin ja kaunein Luovaa eristystä Matka Turusta Tuorlaan on kosmisessa mittakaavassa mitätön, mutta yksikön sijainti on kampuksen mittakaavassa etäinen. Käytännön tutkimuksen kannalta Kaarinassa majailulla on enää vähän merkitystä, sillä tutkimuksen kannalta olennainen data saadaan verkon kautta. Vaikka luento-opetus hoidetaan Yliopistonmäellä ja Tuorlan sijainti tarkoittaa maisteriopiskelijoille bussissa nyhväämistä, eivät observatorion tutkijat kirkonkylälle muuttamisesta innostu. ”Pari järkisyytä painaa siinä, että observatorion kannattaa sijaita Tuorlassa. Tarvitsemme edelleen kaukoputkia etenkin opetukseen ja laitteiden testaukseen, ja täällä ne ovat lähellä. Toinen syy on se, että vuokra täällä on kolme kertaa keskustaa pienempi. Edullisempi hinta tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettemme joudu hävittämään tiedekirjastoamme”, summaa Juri Poutanen. Yliopistonmäeltä voisi olla vaikea löytää tilaa Tuorlan suosituimmalle vierailukohteelle. Se on etenkin koululaisten rakastama planetaario, joka syntyi Herschel-teleskoopin sivutuotteena. Peilin valmistusta varten rakennettu halli jäi autioksi, ja Tuorlan väki pykäsi tyhjistä seinistä yleisömagneetin. 7,5-metrisen kupolin alle aukeavaa taivasta kokoontuu vuosittain tuijottamaan noin 10 000 vierasta. Tuorlalaisille kyse on ylimääräisestä talkootyöstä, mutta mieluisasta sellaisesta. Aimo Sillanpää myhäilee, että yleisön into on hyvää vaihtelua kaavojen pyörittelylle. ”Parhaita kommentteja on ollut se, kun yksi tyttö tuli ulos kuvusta silmät sädehtien ja hihkaisi: nyt mä varmaan selviän huomisesta ympän kokeesta!” • Tuorlan Planetaarion näytökset keskiviikkoisin klo 18 ja19 sekä lauantaisin ja sunnuntaisin klo 13,14 ja 15. Opiskelijaliput 6€. Tarkemmat tiedot ja mahdolliset muutokset: astro.utu.fi/planetaario 25
TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2014 kertojien kaupunki Budapest on tullut tunnetuksi kirjallisuuden kaupunkina. Nykyisin kirjakaupat katoavat turistiliikkeiden tieltä, eivätkä taiteilijat enää keksi ideoitaan kahviloissa. Kaikki perinteet eivät kuitenkaan ole kuolleet: unkarilaisessa nykykirjallisuudessa käsitellään menneisyyden traumoja vilkkaammin kuin missään muualla Euroopassa. Teksti: Marissa Mehr U nkarilaiset pitävät hyvää huolta kulttuuriperinnöstään. Sen näkee avaamalla kartan. Valtava määrä katuja ja paikkoja on nimetty kirjailijoiden mukaan. Kansallisrunoilija Sándor Petõfi voittaa taiteilijoiden välisen kilpailun: hänen mukaansa on nimetty 15 eri sijaintia ympäri kaupungin. Hulppein näistä on Tonavan rannassa Pestin puolella pienellä Petõfin aukiolla oleva patsas. Ennen Budapest oli boheemi kahviloiden keidas. Wieniläinen kahvilakulttuuri omaksuttiin nopeasti, ja jo 1900-luvun alussa kaupunki oli täynnä mitä erikoisimmin sisustettuja ajanviettopaikkoja. Taiteilijat suorastaan asuivat kaupungilla ja saivat usein alennusta kantapaikoistaan, sillä oli yleisessä tiedossa, ettei heillä ollut omaisuutta nimeksikään. Neuvostomiehityksen aikana kuppiloita suljettiin valtionvastaisen toiminnan ehkäisemiseksi. Vuoden 1989 järjestelmänmuutoksen jälkeen kahvilakulttuuri on jälleen vapautunut, mutta muuttuneena. Nykyisin kahviloita asuttavat turistit ja trenditietoiset nuoret. Kirjallisuus on siirtynyt julkiseen tilaan. Puistoissa puiden varjossa miehet lukevat pokkareita, kodittomat selailevat ovisyvennyksissä kovakantisiaan. Minne ikinä kävelen, ihmiset ovat levittäytyneet ympäri Budapestiä kirjojensa kanssa. Kun puhun paikallisten kanssa, minulle selviää, että heillä kai- 26 killa on oma lempikirjailija – ja se on aina unkarilainen. Molemmin puolen jokea Budapestillä on ollut vahva rooli unkarilaisessa kirjallisuudessa 1800-luvulta lähtien. Gyula Krúdy kuvasi viime vuosisadan alussa kaupunkia nostalgiseen sävyyn, kun taas Péter Esterházylta (s. 1950) ei heru sen puoleen kehuja kuin myötätuntoakaan. Budapestin kesä on paksu ja tunkkainen. Asteita on 35, tuulta ei nimeksikään. Seison rannassa. Portaat vievät suoraan veteen. Tonava on siinä, se on leveä ja ruskea. Koen ymmärtäväni Esterházya, vaikka jotakin tunnelmasta jää puuttumaan. Ehkä hiljaisuus. Laskeudun jokea kummaltakin puolelta reunustavia rappusia pitkin rantaan ja kastelen jalkojani virrassa. Vesi on lämmintä. Myöhemmin kuulen, että myös äärimmäisen likaista. Se ei kuitenkaan estä kaupungin lukuisia kodittomia peseytymästä Tonavassa. Katoavat puodit Unkarilaista kirjallisuutta suomennetaan jonkin verran. Englanniksi sitä käännetään melko paljon, mutta kirjoja ei myydä missään – ei ainakaan Budapestissä. Asiasta on turha kysyä, sillä kukaan ei tiedä siitä mitään. Kaupungin tunnetuin ostoskatu Váci utca oli en- nen täynnä kirjakauppoja, nyt monet niistä ovat lopettaneet. Etsiskely vie aikansa, mutta lopulta tärppää: pienellä Anker közin sivukadulla olevassa kaupassa on hyllyllinen unkarilaista proosaa ja runoutta – englanniksi. Kysyn vinkkejä myyjältä. Atlantisz-kirjakaupan pitäjä ei juuri pidä englanniksi käännetyn László Krasznahorkain proosasta, sillä ”se on niin synkkää ja hidasta”. Sen sijaan hän suosittelee minulle Antal Szerbiä. Szerb tuntuu olevan nuoren polven suosikkikirjailija. Tältä romaanituotantonsa ennen toista maailmansotaa kirjoittaneelta prosaistilta on suomennettu hänen ensimmäinen romaaninsa Pendragonin legenda (1934). Seuraavana päivänä törmään Massoliti-nimiseen puotiin Nagy Diófa Utcalla. Kirjakaupan ja kahvilan yhdistelmästä löytyy sympaattinen sisäterassi ja näyttelytila. Tällä hetkellä esillä on suomalaisen graffititaiteilija Janne Siltasen näyttely. Kirjakaupanpitäjä Judit innostuu, kun kyselen häneltä unkarilaisesta nykykirjallisuudesta. Hän haluaa, että opettelen kielen ja ryhdyn kääntäjäksi. ”Muutaman vuoden kuluttua voit suomentaa. Aloita vaikka Magda Szabósta!” hän rohkaisee. Historian haavat Paikalliset keskustelevat mielellään kirjallisuudesta mutteivät politiikasta. Tämä on hieman nurinkurista, sillä unkarilainen nykykirjallisuus on vahvasti yhteiskunnallista. Kuten Venäjällä ja muissa itäisen Euroopan maassa, myös Unkarissa kirjailija on usein yhteiskunnallinen vaikuttaja. 2000-luvun kirjallisuudessa käsitellään yllättävän paljon maan historiallisia kipupisteitä. Niitä Unkarilla riittää: on Trianonin rauhansopimus, toinen maailmansota, vuoden 1956 kansannousu sekä suuret järjestelmämuutokset. Jos oikein haluaa rypeä, voi palata vaikka vuoden
TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2014 kuva: Nikos Peikos Unkarin pääministeriä Viktor Orbánia on verrattu vuosina 1920–1944 valtionhoitajana toimineeseen Miklós Horthyyn, joka johti maan sisäpolitiikkaa vahvasti oikealle. Nobelisti Imre Kertész puolestaan toteaa The Guardianin haastattelussa Unkarin taantuneen samaan yhteiskunnalliseen tilanteeseen kuin János Kádárin kommunistisen hallinnon aikana vuosina 1956–1988. Kumpikaan rinnastus ei mairittele. Nykyisen hallituksen ajamiin uudistuksiin kuuluu muun muassa paljon närää herättänyt koulujen oppikirjojen sisällön hallinta ylhäältä käsin. Tarkoitus on yhdenmukaistaa kansalaisten historianopetus – oikeiston halujen mukaisesti, totta kai. Ei ihme, että kirjailijat ovat huolissaan. Nykytilanteen katsotaan johtuvan siitä, ettei Unkari ole käsitellyt kansallisia traumojaan kunnolla. Ne on joko selitetty parhain päin tai vaiettu tabuina. Omaa kieltään puhuu parlamenttitalon lähettyvillä oleva muistomerkki. Se on pystytetty niille juutalaisille, jotka kuolivat saksalaisten käsissä toisen maailmansodan aikaan. Muistomerkki vaikenee siitä, että Unkarin juutalaisia vainosivat etenkin unkarilaiset itse. Samaa mieltä on Brasiliaan vuonna 1982 muuttanut talousasiantuntija Csernok. Hän näkee ongelmien nousseen juuri menneisyyden vääristelystä. Csernokin mukaan historiaa käsitellään silkkihansikkain, ja myytti kohtalon murjomasta kansakunnasta on johtanut muiden syyttelyyn ja marttyyrikäytökseen. Jo runoilija György Faludy kuvasi omaelämäkerrallisessa romaanissaan Iloiset päiväni helvetissä (1962) päätöstään muuttaa pois Unkarista toisen maailmansodan kynnyksellä. Yksi syy oli unkarilaisten järjetön politiikka, jonka johdolla naapurimailta vallattiin takaisin entisiä unkarilaisalueita. Unkarilaiset näkivät laajamittaiset toimenpiteet vapautuksena, paikalliset taas katsoivat joutuneensa ojasta allikkoon. Onko unkarilaisilla kiire repiä haavojaan auki historian toistumisen pelossa? 1526 Móhacsin taisteluun ja turkkilaisvallan aikoihin. Kuten talousasiantuntija Attila Csernok huomauttaa vastasuomennetussa teoksessaan Katkennut silta: unkarilaisella riittää itkettävää. Vilmos Csaplár tarkastelee Unkarin asemaa ja toimia toisen maailmansodan vuosina romaanissaan Hitlerin tytär. György Spiró sukeltaa keskelle toista suurta tabua, vuoden 1956 kansannousua, romaanissaan Kevätnäyttely. Tapahtumia tarkastellaan järjestelmän silmätikuksi joutuneen tehdasinsinöörin näkökulmasta. Pohdin Spirón romaania ajaessani romaanihahmon jalanjäljissä raitiovaunulinjalla numero 6. Päähenkilö Gyula Fatráy hyppäsi vaunuun Margitin sillan kupeessa ja meni lääkärinsä vastaanoton kautta kahvilaan pohtimaan absurdiksi kääntynyttä elämäänsä. Minä jatkan matkaani ja vaihdan linjaan numero 2, jota kutsutaan näköalalinjaksi sen Tonavaa pitkin kulkevan reitin vuoksi. Kenties sekä Spiró että Csaplár saivat innoituksensa tarkastellessaan maansa poliittista tilannetta. Molempien romaanit ilmestyivät 2010-luvun taitteessa – sopivasti sen jälkeen, kun äärioikeisto sai enemmistön maan hallitukseen vuonna 2007. Onko unkarilaisilla kiire repiä haavojaan auki historian toistumisen pelossa? Traumojen tahrimat muistot Unkarin poliittinen tilanne on kiristänyt kulttuuriilmapiiriä niin maan sisä- kuin ulkopuolellakin. Äärioikeiston nousu on kasvattanut levottomuutta kansan keskuudessa. Se näkyy esimerkiksi rauhassa muhivan ja hiljalleen kasvavan rasismin muodossa. Toinen Nobel? Unkarilaiset ovat aina olleet ylpeitä kirjallisuudestaan – mutta kun kirjallisuuden Nobel viimein saapui Unkariin vuonna 2002, se sai aikaan pettyneitä reaktioita. Palkinto meni väärään osoitteeseen: Imre Kertész kirjoittaa vääristä aiheista ja väärin painotuksin. Hänen 1975 ilmestynyt esikoisteoksensa Kohtalottomuus johti sosiaaliseen lynkkaukseen ja viha-aaltoon. Jo pitkään on huhuttu Nobelin menevän lähiaikoina jälleen Unkariin. Seuraavan unkarilaisen nobelistin on kuiskittu jo vuosia olevan Péter Nádas, jonka tuorein mammuttiromaani The Parallel Stories on ollut Keski-Euroopassa suuri menestys. Kirja on nostettu Nádasin pääteokseksi Muistelmien kirjan (1986) rinnalle. Pieni kyselykierros todistaa, etteivät nuoret unkarilaiset itse veikkaa Nobelia kotimaahansa. Kun kysyn, kuka on seuraava unkarilainen nobelisti, laskeutuu vaivautunut hiljaisuus. Muutama mainitsee Nádasin, mutta muuten ihmiset vain kohauttavat olkiaan. Esterházy jakaa mielipiteitä: häntä joko ylistetään tai vähätellään. Edellistä nobelistia ei vieläkään hehkuteta. Kun kysyn Kertészistä, suhtautuminen on viileän diplomaattinen. Hänen ansionsa tunnetaan, mutta hänen kirjoistaan ei juuri välitetä. Veikkaan syyksi häpeää. Viimeisinä päivinä sataa. Ihmiset kirjojensa kanssa katoavat sisälle ja puistot tyhjenevät. Elokuussa paikalliset lähtevät Keski-Euroopan suurimmalle järvelle, Balatonille, lomailemaan. Sade ei hillitse hellettä. Se vain kastelee, muttei viilennä. Matkalla lentokentälle päätän tulla uudelleen Budapestiin mahdollisimman pian. Kaksi viikkoa tässä kaupungissa ei riitä mihinkään. Ajattelen, että tämä kansa kirjallisuuksineen on Euroopan kiehtovinta ja kompleksisinta – siksi myös rikasta. • 27
TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2014 CITYSUsi sosiopaattina sesti interaktiivinen TV-sarja. Pelaaja joutuu kohtaamaan valintojensa seuraukset, mutta juonen suuriin linjoihin ei kovin paljoa voi vaikuttaa. Voimakkaimmin oma osallistuminen tuntuu dialogivalinnoissa, jotka määrittävät vahvasti kohtausten tunnelmaa. Alkuperäisessä läpipeluussani olin melko sovitteleva, mutta pelin huumoriarvo kasvoi merkittävästi, kun vastailin samoissa tilanteissa kaikille kuin täysi sosiopaatti. Telltalen uudet pelisarjat ovat löytäneet tasapainon, joka vetoaa sekä casual- että hardcore-yleisöön. Se on harvinainen saavutus sinänsä. Vahva lähdemateriaali on tässä avainasemassa. Peli kuuluu Fablesin kaanoniin, mutta sijoittuu kätevästi aikaan ennen kirjoja. Risto Mikkonen Telltale Games Vanhojen LucasArts-veteraanien perustama Telltale Games osui muutama vuosi sitten kultasuoneen. The Walking Dead -sarjakuvaan pohjautuva episodipeli oli suurmenestys, jonka päälle yhtiö on nyt rakentamassa kokonaista katrasta samalla moottorilla pyöriviä pelisarjoja. Se sai napattua jopa arvokkaan Game of Thrones -lisenssin. The Wolf Among Us perustuu Bill Willinghamin Fables-sarjakuvaan. Siinä klassiset satuhahmot on ajettu pois alkuperäisestä elinympäristöstään. Myyttiset olennot asuttavat nyt nuhjuista korttelia Manhattanin laitamilla. Pelaaja on Fabletownin seriffi, Iso paha susi (Bigby Wolf), joka ajautuu apurinsa Lumikin kanssa syvälle Fabletownin alamaailman kuvioihin. Viiteen parituntiseen jaksoon jaettu peli toimii samaan aikaan dekkarina, fantasiana ja yhteiskunnallisena eepoksena. Varsinaista ohjattavaa jää äärimmäisen vähän. Kyseessä on ensisijai- The Wolf Among Us Telltale Games Xbox 360 (testattu), PS3, Win, OS X, iOS, PS Vita, PS4, XOne (tulossa) Iso paha susi ja Lumikki – nyt myös kylmissä lähiöväreissä. Huikeaa tekstiä pommeista tammi Saksalainen W.G. Sebald muutti jo nuorena pysyvästi Englantiin. Sieltä käsin hän on tutkaillut eurooppalaista sodanjälkeistä mielenmaisemaa. Teoksissaan hän on käsitellyt lähihistoriaa, eritoten toisen maailmansodan saksalaistraumoja. Uusimman suomennoksen aiheena ovat liittoutuneiden toteuttamat Saksan kaupunkien ilmapommitukset sekä sitä käsittelevä kirjallisuus, jota ei Sebaldin mukaan juuri ole. Kirjailijaa ihmetyttää kollektiivinen hiljaisuus, jolla saksalaiskaupunkien pommituksiin suhtaudutaan. Taide usein typistää toisen maailmansodan keskitysleireihin, juutalaisten kohteluun tai sitten atomipommituksiin. Saksalaiset on totuttu näkemään syntipukkeina, mutta ilmasodan tarkastelu tekee heistä myös uhreja. Ilmasota ja kirjallisuus on Sebaldin teoksista vahvimmin puhtaan faktapi- 28 toisen esseen puolella. Ensimmäinen teksti perustuu Zürichissä vuonna 1997 aiheesta pidettyihin luentoihin. Sebaldin mielestä yksi Saksan sodanjälkeisistä ongelmista oli, että kirjailijoille ”oli vuoden 1945 jälkeen tärkeämpää määrittää uudelleen oma minäkuvansa kuin ryhtyä kuvaamaan ympäröivää todellisuutta.” Se mihin tällainen käyttäytyminen johti, kuvataan toisessa, kirjailija Alfred Anderschia käsittelevässä esseessä. Sebald kuoli tapaturmaisesti auto-onnettomuudessa kesken työnsä vuonna 2001. Hänen esseemäiset teoksensa tuovat uudenlaista lähestymistapaa eurooppalaiseen lähihistoriaan ja tarjoavat myös toimivan reseptin faktan ja fiktion sekoittamiselle. Kirjailijan teoksista voisi olla paljonkin hyötyä historianopiskelijoiden tenttilukemistona. Ulkomailla tieto- kirjallisuus on jo pitkään hyödyntänyt fiktiota tarinankerronnan muodossa. Sebaldin lähisukulaisena voikin pitää ruotsalaista Peter Englundia – Sebald on vain vienyt taiteellisen painotuksen vähän pidemmälle. Oili Suominen on kääntänyt kaikki suomeksi ilmestyneet Sebaldin teokset. Kirjailija ei ole ulosanniltaan helpoin suomennettava: merkkiteos Austerlitzissa on useiden sivujen mittaisia lauseita. Tällaista käännöstä on ilo lukea, ja kiitos siitä kuuluu Suomisen asiantuntevalle työlle. Marissa Mehr W.G. Sebald: Ilmasota ja kirjallisuus. Alkup. Luftkrieg und Literatur. Suom. Oili Suominen. Tammi 2014. 141 s.
TURUN YLIOPPILASLEHTI The Congressin animaation valtaamasta maailmasta ei happoisia näkymiä puutu. filmikamari Koodin lapset koolla Waltz with Bashirin ohjaaja keskittyy yhä kunnianhimoisiin teemoihin, mutta hukkaa humaanin lähestymistapansa. Kuluneen anekdootin mukaan iloisella 60-luvulla ilmestyneestä 2001: Avaruusseikkailusta nauttivat eniten ne, jotka suuntasivat teatteriin huumepäissään elokuvan kruunaavan psykedeelisen valoshow’n takia. Vastaava käyttötarkoitus hiipii mieleen, kun Ari Folmanin The Congress loikkaa live actionista animaatioksi elokuvan puolivälissä. Tarjolla on trippailevaa kamaa, jonka poukkoile- vuudesta, runsaista väreistä ja pyöreärajaisesta piirrosjäljestä saanee oikeissa aineissa irti suuria elämyksiä. Muuta säväyttävää elokuvasta onkin huomattavasti vaikeampi keksiä. Elokuvan ylimonimutkainen juoni käynnistyy, kun Hollywood-studio skannaa ikääntyvän näyttelijän Robin Wrightin vapaasti hyödynnettäväksi ikinuoreksi digikopioksi. Tästä alkaa kehitys kohti maailmaa, jossa kuka ta- hansa pystyy muuttamaan ulkonäkönsä haluamakseen animaatioavatariksi. The Congress hätyyttelee suuria kysymyksiä identiteetistä, todellisuuden luonteesta ja vapaasta tahdosta. Näkökulmana on tietenkin suuryhtiöiden, erityisesti teknologiajättien, valta. Lähestymistapa on kuitenkin tympeä. Folmanin aiemman ohjaustyön Waltz with Bashirin maanläheisyys on vaihtunut ummehtuneeseen sormenheristelyyn. 6/2014 Teemoja pohditaan kuvien sijaan sanoin. Jäntevät näyttelijät raivoavat puisevia puheenvuoroja yksilönvapaudesta tai hahmo-Wrightin elämästä ilman, että katsoja pääsee itse todistamaan kehitystä. Väliin Folman änkeää halpoja heittoja elokuvantekijöitä kahlitsevasta mörkö-Hollywoodista. Lopulta mielenkiintoisimmatkin havainnot digiajan identiteettikriiseistä hautautuvat itsetehostuksen alle. Stanislaw Lemin scifisatiiriin lähinnä temaattisesti pohjaava elokuva säilyttää kirjailijan räväkkyyden, mutta hukkaa hänen oivaltavuutensa. Metsään mennään, kun romaanin sekopäisiä irtokohtauksia lainaava elokuva unohtaa matkasta Lemin huumorin. Samalla satiiri alleviivataan niin perusteellisesti, että se alentuu halpoihin nimiväännöksiin. Tuloksena on tarpeettoman sekava elokuva, joka nimeää suurta mediatapahtumaa vetävän profeetanomaisen teknologiagurun Reeve Bobsiksi. Heh. Heh. Heh. *½ Ilkka Hemmilä The Congress (Ranska, Israel & Puola, 2013, 122 min) O: Ari Folman; K: Ari Folman, Stanislaw Lemin romaanin pohjalta; N: Robin Wright, Danny Huston, Harvey Keitel, Kodi Smit-McPhee, Paul Giamatti Vauhdin huumaa komppi rytmittää yliannostukselta kuulostavaa kitarakakofoniaa. Puuroksi miksatusta laulusta saa paikoitellen selvää vain kappaleiden nimien verran. Vähemmän rosoista tarttumapintaa tarjoavat avausraita Ilmapallo ja pienoishitti Sä et tuu enää takaisin koskaan. Kolmella kitaristilla operoiva viisikko ei lopulta tyydy pelkkään vauhdin ja kovan äänen kombinaatioon. Jokainen kappale on pullollaan nokkelia melodiakoukkuja. Tässä mielessä yhtyeelle voi hakea vertailukohtaa Sonic Youthin ja Dinosaur Jr:n kaltaisista kitararock-innovaattoreista. Kiittäminen lienee French Filmsistä tuttua kitaristi-laulajaa Johannes Leppästä. Vain neljän biisin ja parinkymmenen minuutin mittassaan 1 jättää janoamaan enemmän. Kun solisti Tero Huotari vaatii toistuvasti huutaen ”lisää!” EP:n päätösraidan viimeisillä hetkillä, on kuulijan helppo yhtyä kuoroon. Joel Haapamäki gaea Helsinkiläiskvintetti TekstiTV 666 on saavuttanut pienessä ajassa paljon. Varaukseton blogihype, YleX:n tehosoitto ja Flow-festivaalin esiintyjäslotti ovat lupaavia näyttöjä vain vuoden ikäiseltä yhtyeeltä. Suosiota on helppo ymmärtää esikoisEP:tä kuunnellessa. 1 on väkevimpiä suomalaisdebyytteja aikoihin. Jos Teksti-TV 666:n menestys on ollut nopeaa, niin on sen musiikkikin. Kappaleet kuten Piritorilta taivaaseen ja Lisää Spiidii kuulostavat juuri siltä kuin olettaa saattaa. Junnaava kraut- Teksti-TV 666: 1 Gaea Records 2014 Teksti-TV 666 Klubilla Telmun Donitsiklubilla 18.10. 29
TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2014 Wikimedia Commons KOKEILE TÄTÄ! Maksuttomuutta. Jo-Jo Teatteri tarjoaa syksyn ensimmäiseen ensi-iltaansa ilmaisia lippuja yliopisto-opiskelijoille. Veloituksettomia lippuja Rakkaus on koira helvetistä -näytelmään on saatavilla 10.9. & 12.9. esityksiin yhteensä 30 kappaletta per esitys. Varaa ilmaiset lippusi numerosta 040 513 4215. Lippuja saa yhden per opiskelijakortti. Seilo Ristimäki / Aurinkobaletti Lennokasta. Haluatko vaikutusvaltaa? TYY hakee uusia jäseniä siipiinsä. Maailmaa parantamaan pääset kehitysyhteistyösiivessä, kulttuurinystävän paikka löytyy kulttuurisiivestä. Jälkimmäisen vastuulla on muun muassa akateemisen vapun järjestäminen, joten työlläsi tulee olemaan tarkoitus! Hakeminen tapahtuu TYY:n verkkosivuilla. Ole nopea, sillä haku päättyy maanantaina 12.9. klo 12:00! tyy.fi/toiminta/siivet/mukaan-siipien-toimintaan ylpeyttä. Turku Pride bailaa tasa-arvoisemman Suomen puolesta lauantaina 20.9. Kulkue nytkähtää liikkeelle Taidemuseon portailta klo 14:00. Matka jatkuu Kupittaanpuistoon, jossa karkeloijia odottaa muun muassa Samuli Putron tähdittämä puistojuhla. Kestävimmät jatkavat juhlintaa Dynamon, Suxesin ja Show Timen iltabileissä. turkupride.wordpress.com ORE.E REFINERIES poppiKnoppailua. Popkulttuurivisailu Poppivelvollisuuden tekijätiimi on päättänyt jatkaa visaa vielä kolmannenkin kauden, joka on oikeastaan kaksi erillistä tuotantokautta. Joulun tienoilla palkitaan syyskauden voittajajoukkue, minkä jälkeen joukkueiden pisteet nollautuvat kevätkaudelle lähtiessä. Uusienkin joukkueiden on siis entistä helpompi liittyä mukaan, tekijät lupaavat. Luvassa on myös tuoreita kysymyksiä, sillä ensimmäisen kauden voittajajoukkueen Stressed Dessertsin Teo Välimäki ja toisen kauden voittajien Besticlesin Tuomas Hovi siirtyvät kilpailijoista tekijöiden puolelle. Poppivelvollisuuden syyskausi alkaa keskiviikkona 10.9. klo 20:00 Dynamossa ja jatkuu joka toinen keskiviikko. dynamoklubi.com Tirkistelyä. Taiteilijoiden työhuoneet aukeavat yleisölle, kun Kulkulupa valtaa kaupungin jo kahdettatoista kertaa. Viikonloppuna 6.-7.9. turkulaiset pääsevät kurkistamaan muun muassa Logomossa, Manillassa ja Alfa Centerissä sijaitseviin työhuoneisiin. Nuorten taiteilijoiden aikaansaannoksia puolestaan voi ihastella Taideakatemian Köysiratagalleriassa. kulkulupa.net Näyttävää. New Performance Turku -festivaali tuo kaupunkiin joukon performanssitaiteen isoja nimiä. Esitykset jalkautuvat kaikkialle Kauppatorista Kutomoon. Mukana on Nisha Madhanin ja Mac Ophélien kaltaisia kansainvälisiä tekijöitä, mutta mahtuupa joukkoon muuan suomalainen hevonenkin. 29.9.–5.10. newperformance.fi kliseitä. Taiteilijaprofessori Jorma Uotisen Aurinkobaletin vierailukoreografia Ennen viimeisiä ajatuksia on tanssiteos kohtaamisista ja muista sentimentaalisista kliseistä. Teos saa maailmanensi-iltansa Turun Manillassa perjantaina 5.9. klo 19. Esitys on osa 5.-21. syyskuuta jo 20. kertaa järjestettävää Tehdasfestivaali Manifestia. aurinkobaletti.com Alayhdistysten infopalsta Haluatko Cantus Mercurialis Turun ylioppilaskamerat Kaipaatko laulamista hyvässä seurassa rennolla meiningillä? Täällä sinua odottelee opiskelijakuoro Cantus Mercurialis. Kolmikymmenhenkinen sekakuoromme harjoittelee maanantaisin klo 18.30– 21.00 Turun kauppakorkeakoululla Mercatorin flyygelin äärellä. Aiempaa kuorotaustaa ei vaadita, perusmusikaalisuus riittää. Otamme uusia laulajia kuoroon 25.8. ja 8.9. klo 18.30 alkaen. Nähdään Mercatorilla! Syksy on täällä taas! Kurssikalenterissamme luvassa tällä syyskaudella mm. jokaihmisen kuvauskurssi, järjestelmäkameran tekniikkakurssi sekä pimiökurssi. Päivystysajat pimiöllä (Yo-talo A:n kellarissa) joka kuun ensimmäinen tiistai ja kolmas torstai klo 17-18. Katso lisätiedot ja ilmoittautumisohjeet nettisivuiltamme http://tyok.fi. Uudet ja vanhat kuvaajat - tervetuloa mukaan! 30 yhdistyksesi ilmoituksen tähän? Katso ohjeet: www.tylkkari.fi/toimitus
TURUN YLIOPPILASLEHTI 6/2014 Tule mukaan – tukeasi tarvitaan! Pelastakaa Lapset hakee vapaaehtoisia heidän perheidensä tueksi. tukihenkilöitä lasten ja Vapaaehtoistyö lasten parissa sopii kaikenikäisille miehille ja naisille. Aikaa ja tukea antamalla koet elämyksiä ja saat ihmeitä aikaan. Pelastakaa Lapset antaa sinulle kaiken tuen ja järjestää ohella koulutus- ja virkistystoimintaa. Lisätietoa tukihenkilötoiminnasta ja käynnistyvästä valmennuksesta antaa sosiaalityöntekijä Kati Ansaharju 050 431 5186 kati.ansaharju@pelastakaalapset.fi TOP-SÄÄTIÖN stipendit lahjakkaille opiskelijoille ja apurahat tieteelliseen tutkimus-, julkaisu- ja koulutustoimintaan sekä taiteen tukemiseen. Julistetaan täten haettavaksi. Stipendejä myönnetään ensisijaisesti turkulaisissa korkeakouluissa opiskeleville lahjakkaille 1. ja 2. vuoden opiskelijoille ja varsinaissuomalaisille eri korkeakouluissa opiskeleville lahjakkaille 1. ja 2. vuoden opiskelijoille. Hakuaika vuosittain syyskuun 30. päivään mennessä. Sähköinen hakulomake täytettävissä www.top-saatio.fi. Apurahoja myönnetään ensisijaisesti perustutkinnon jälkeisiin opintoihin/tutkimustoimintaan turkulaisissa korkeakouluissa sekä varsinaissuomalaisen taiteen ja kulttuurin tukemiseen. Hakuaika vuosittain syyskuun 30. päivään mennessä. Sähköiset hakulomakkeet täytettävissä www.top-saatio.fi. Stipendeistä ja apurahoista päätetään vuosittain marrasjoulukuussa pidettävässä säätiön hallituksen kokouksessa. Saajille ilmoitetaan päätöksestä kirjeitse. L u el i s ää o s o i tte e s s ao p . ? L u el i s ää o s o i tte e s s a o p . ? p.? L u el i s ää o s o i tte e s s ao Y h d e s s äh y v ä tu l e e . d e s h y v ä.tu l e e . Y h d e s s äYh h y v äsätu l e e TREENIPAIKKA HAUSSA?? Hyvä vaihtoehto jäsensalille! Täydellinen tapa kohottaa kuntoa! Avoinna pe 9-18, la 9-13, su 16-19 Avoinna ma-to 8.30 - ma-to 21.00,9-21, pe 8.30-18 la 8.30-13 Avainkortilla joka päivä 05-23 hallitus U U T TA ! kk:n jumppaNyt voit ostaa 12 46 €/kk tai lla su ak kortin osam €/kk. Ei 36 tin or 12 kk:n salik ä muita kuluja. eik ja, su ak äm lis m a ss K ä y tu tu st u w w w.g a: y m 2 0 0 0 .f i ÄÄ NE S I yl t Brahenkatu 20 p. (02) 232 5287 www.gym2000.fi Tule kokeilemaan!!! STÄ TI •• Ei jäsenmaksua, ei sitoutumista. •• Edulliset hinnat (mm. 1 kk jumpat+sali 58€, opisk. 53€) •• Monipuoliset Yksinkertaiset, jumpat ja spinning mutta kuuman tanssiliikkeet... •• Lähes 300 m²trendikkäät jumppasali TOP-SÄÄTIÖ LUE L • Laadukkaat laitteet • Oma sali naisille Lisätiedot: www.top-saatio.fi Apurahan saajien on vuoden sisällä annettava säätiön hallitukselle kirjallinen selvitys apurahan käytöstä. k k a r i . fi 31
TYYPILLISTÄ Tällä sivulla kerrotaan ylioppilaskunnan toiminnasta Tulee syys, niin tulee myös yhteisöllisyys M2 - Yhteisöllisen opiskelija-asumisen suurkampanja kannustaa tutustumaan naapureihin. Avustuksia voit hakea TYYltä syyskuun ajan. Syksy on saapumassa ja samalla opiskelijat asuttavat taas Turun vuokra-asuntoja ja TYS:n opiskelijakämppiä. Kesä on mennyt kesätöitä tehdessä ja moni on asunut kesän toisella paikkakunnalla. Syksyn tulossa on aina paljon haikeita sävyjä ja luopumisen tuskaa kesästä. Toisaalta syksyn tullen näkee pitkästä aikaa ystäviä, kavereita, lajitovereita ja opettajia. Sosiaalinen kanssakäyminen toisen ihmisen kanssa tuottaa kuulemma toisinaan ihan mukavia hetkiä.. Opiskelut vievät arjesta ison osan, onneksi ahkerat ainejärjestöt puuhaavat tasaisella tahdilla kivoja bileitä opiskelun vastapainoksi. Suurimman osan ajasta vietämme kuitenkin sisällä omassa kodissamme nenä kiinni tenttikirjassa, nuudeleita keittäen ja Netflixistä eri sarjojen uusia tuotantokausia ahmien. Mikä on kaikille TYYn jäsenille yhteistä sen lisäksi, että opiskelemme Turun yliopistossa? Kaikki asuvat jossain, ja oli asumismuoto sitten mikä tahansa, niin opiskelija-asumista se on. Kuinka moni kuitenkaan tuntee naapuriaan sukunimeä paremmin? Mikä ihmeen M2? TYS on aikoinaan antanut merkittävän avustuksen TYYlle ja vihdoin tänä vuonna raha on tarkoitus pistää jakoon. Lopputuloksena on syntynyt M2-nimeä kantava yhteisöllisen opiskelija-asumisen suurkampanja, jonka myötä tähän palstalle kirjoitankin. Haku avustuksille avattiin maanantaina 25.8. ja se on auki syyskuun loppuun asti. Olemme tarkoituksella jättäneet hakemuslomakkeeseen paljon pelivaraa mielikuvituksellisille ideoille. Odotan jo nyt innolla näkeväni hakemuksia, joita en olisi etukäteen arvannut odottaa. Monesti opiskelija-asuminen mielletään soluasumiseksi tai asumiseksi YO-kylässä, mutta ei sovi unohtaa, että yksityisillä vuokranantajilla asuu paljon opiskelijoita. Hakemuksen voi siis täyttää kuka tahansa TYYn jäsen joko yksin, ryhmässä, alayhdistyksen tai vaikkapa asukastoimikunnan puolesta. Tärkeimpänä kriteerinä myönnettäville avustuksille on yhteisöllisyyden toteutumisen lisäksi se, että toiminta olisi jokseenkin uutta luovaa. Tukea ei myönnetä jo olemassa olevalle toiminnalle, vaan tarkoituksena on saada avustuksen myötä käyntiin erilaisia uusia yhteisöllisiä toimintoja. sivuston kautta hakemuslomakkeen ääreen. Toivotan omasta puolestani äärimmäisen yhteisöllistä syksyn jokaiselle. Toivottavasti tulen hukkumaan innovatiivisten hakemusten tulvaan lokakuun alussa. Pietu Sepponen Tiivistämisen taide Monen asian sanominen tiiviissä muodossa on tuskallisen aikaa vievää ja haastavaa. Yritän nyt kiteyttää M2- kampanjasta olennaisimmat asiat tähän kappaleeseen. Monesti asioita on kiva suunnitella ja ehkä jopa harmitella sitä, minkä takia jotain itselle mieluisaa toimintaa ei järjestetä. Nyt sinulla on mahdollisuus puhua itsesi pussiin ja huomata loistava mahdollisuutesi täyttää hakemus ja tehdä suunnitelmistasi totta. Käytä luovuutta, suunnittele porukassa, anna ajatuksesi lentää sfääreissä ja palaa syyskuun loppuun mennessä www.tyy.fi/m2- Pubivisailua! TYYn Kulttuurisiiven ja Proffan kellarin syyskausi alkaa 8.9. ja jatkuu läpi syksyn joka kuukauden toisena maanantaina klo 19! Luvassa jälleen vekkuleita sekä kimurantteja kysymyksiä erilaisissa formaateissa. www.facebook.com/proffanvisa