Suomen Viro-yhdistysten liitto ry. | ISSN 1459-2134 | 19. vuosikerta viro.nyt 1 /2019 Vuonna 2019 juhlii viron kieli
2 ? viro.nyt 1 /2019 Kulttuurimatka Narvaan 5.–7.4.2019 Tervetuloa Suomen Viro-yhdistysten liiton kulttuurija kokousmatkalle Narvaan! Matkalla tutustumme Euroopan kulttuuripääkaupungiksi ehdolla olevan Narvan lisäksi muuhunkin Itä-Virumaahan. Matka on tarkoitettu kaikille liiton jäsenille! Perjantai 5.4. 9 klo 15.15 lähtö Tallinnaan (Eckerö Linen m/s Finlandia) 9 klo 15.15 matkatavaroiden vieminen tavarahyttiin 9 klo 15.30 ruokailu Buffet Eckerössä kannella 8 9 klo 18.00 bussi Tallinnasta Narvaan lähtee A-terminaalin edestä bussiparkista 9 perillä Narvassa majoittuminen hotelli Narvaan Lauantai 6.4. 9 aamupala hotellissa 9 klo 10.00 tutustuminen Narvan linnaan oppaan johdolla 9 klo 12.30 lounas Tarton yliopiston Narvan kollegen kahvila Munassa 9 klo 13.30 vuosikokous kollegen kokoustilassa 9 Kokouksen jälkeen n. klo 15.00 bussi lähtee opastetulle Narvan kiertoajelulle, joka päättyy hotellille (halukkaat voivat jäädä keskustaan vaikkapa ostoksille). 9 klo 18.30 illallinen hotellin M. Chagall -ravintolassa Sunnuntai 7.4. 9 aamupala hotellissa 9 klo 9.00 bussi lähtee hotellilta kohti Tallinnaa 9 Matkalla tutustumme oppaan johdolla Narva-Jõesuuhun ja Sillamäen kaupunkiin. Lounasta syömme Rakveressa 12 kuud -ravintolassa. 9 klo 16.30 lähtö Helsinkiin D-terminaalista (Tallink Siljan m/s Star) 9 klo 16.30 matkatavaroiden vieminen tavarahyttiin 9 klo 18.30 laiva saapuu Helsingin Länsiterminaaliin Matkan hinta: 300 € Matkan hintaan sisältyy: laivamatkat, bussi käytössä matkan ajan, yöpyminen hotelli Narvassa (2hh, 1hh lisä 29 €), ohjelman mukaiset ruokailut, sisäänpääsy ja suomenkielinen opastus Narvan linnassa sekä opastetut Narvan kiertoajelu ja Itä-Virumaahan tutustuminen. Pienet muutokset ohjelmassa ovat mahdollisia. Vastuullinen matkanjärjestäjä: Baltic Express Tours Ilmoittautuminen viimeistään 1.3.2019 liiton toimistolle svyl@svyl.fi tai p. 040 777 4618. Kerrothan ilmoittautumisen yhteydessä syntymäaikasi ja mahdolliset ruokavaliosi! Kuva: Sergei Chetvertnoi / Visit Estonia.
1/2019 viro.nyt ? 3 Toimituksesta V iro-seurat ovat supertaitavia haistamaan, mikä kulloinkin on se aallon harjalla oleva, trendikäs matkakohde Virossa. Nyt sellainen näyttäisi olevan Narva, niin moni seura sinne matkoja suunnittelee (s. 14–17), ja suuntaapa sinne koko liittokin huhtikuun alussa (s. 2). Narva on kokenut viime vuosina muodonmuutoksen, kun sen kaupunkikuvaa on urakalla kohennettu. Silti siitä löytyy vielä sitä rosoisuutta, joka autenttisuudellaan turisteja houkuttelee. Ja onhan Narva noteerattu korkeimmallakin tasolla, kun itse Viron presidentti Kersti Kaljulaid on voimakkaasti ottanut kantaa sen puolesta, että Narvasta pitäisi tulla Euroopan kulttuuripääkaupunki vuodelle 2024. Mitä narvalaiset itse kulttuuripääkaupunkiudesta tuumaavat ja mitkä ovat ne perusteet, miksi Narvasta moiseen olisi? Siitä saamme lukea tämän lehden sivuilta 8–9, joilla Narva 2024 -tiimi esittelee kulttuuripääkaupunki-projektia. Tämän viro.nytin teemana on kuitenkin viron kieli, joka juhlii sadatta vuottaan valtionkielenä. Olisi oma, mielenkiintoinen lukunsa tarkastella juhlakalua ei kovinkaan vironkielisen Narvan näkökulmasta – tämän lehden teemasivut keskittyvät kuitenkin tutkailemaan viron kielen historiaa (s. 4–5) ja sen nykypäivää (s. 6–7). Viro-aiheisia tapahtumia järjestävän kannattaa lukea sivu 5 huolella, sillä siellä kerrotaan koko viron kielen juhlavuoden kuukausittaiset teemat. Tänä vuonna, jos koskaan, on meillä jokaisella mainio syy hinata viron kielen taitomme seuraavalle tasolle, mitä se itse kunkin kohdalla tarkoittaakaan. Joku voi opetella asioimaan viroksi kaupassa, toinen lukemaan vironkielistä kaunokirjallisuutta. Virossa matkustaessakin pääsee aivan uusiin ulottuvuuksiin, kun saa kokea sen lämpimän vastaanoton, jonka edes vähän viroa osaava saa. Toivotan reippautta ja rohkeutta kaikille viro.nytin lukijoille, sekä kieliopinnoissa että Viron reissuilla, vaikkapa siellä Itä-Virumaalla! Ja palju õnne, eesti keel! n Kirsi Bongwirnso Suomen Viro-yhdistysten liiton toiminnanjohtaja MEDIATIEDOT Julkaisu: viro.nyt, ISSN , . vuosikerta Levikki: – Julkaisija: Suomen Viro-yhdistysten liitto ry (SVYL), Eesti Maja, Sörnäisten rantatie C, Helsinki, puh. + , svyl@svyl. , www.svyl. , www.facebook.com/SVYL.net Tilaukset: , /vuosi ( nroa), ulkomaat /vuosi. Toimitus: Kirsi Bongwirnso (päätoimittaja, toimituksellinen työ, suomennokset), svyl@svyl. Juhani Juurik (taitto) Lisäksi lehdellä on useita avustajia. Etukannen kuva: Visit Estonia Lehden koko: s., A (marginaalit mm, paitsi sisämarginaali mm) Painopaikka: Painotalo Plus Digital Laskutus: SVYL lähettää mainostajalle laskun lehden ilmestyttyä. Laskun voi maksaa joko SVYL:n Suomen tai Viron tilille. Reklamaatiot: vrk lehden ilmestymisestä. Reklamaatioon ei ole oikeutta, mikäli mainostajan toimittama materiaali on ollut virheellinen tai se ei ole täyttänyt aineistovaatimuksia. Aineistovaatimukset: Aineisto tulee lähettää lehden toimitukseen sähköpostitse, kuvat ja mainokset liitetiedostoina (pdf, psd, ti ; resoluutio väh. pixels/inch); svyl@svyl. Ilmoitushinnat: -värinen / : EUR / : EUR / : EUR / : EUR / : EUR mustavalkoinen / : EUR / : EUR / : EUR / : EUR / : EUR Seuraava numero: / : Ilmestyy . . Aineiston jättäminen viimeistään . . . Oikeus muutoksiin pidätetään. Tässä numerossa ? Toimituksesta 4 Viron kielen opettajan mietteitä alkaneesta vuodesta ”Yhden loppu on toisen alku…” ? Ilmainen Viro–suomisanakirja kaikkien käyttöön ? Kielen kannattaja: Himokas rakkaus ja suloinen armastus 7 Eestikeelse Hariduse Selts ajab Eesti asja 8 Narvastako Euroopan vuoden kulttuuripääkaupunki? 10 Riihimäen ja Itä-Virumaan vahvat siteet – Riihimäen Suomi-Viro-yhdistys yhteistyön moottorina 11 Puheenjohtajan palsta: -vuotiaan Viron jälkeen juhlii -vuotias valtionkieli 11 Suomalais-virolaisen kulttuurisäätiön apurahahaku on käynnissä 12 nyt.puhuttaa 1? Viron itsenäisyyspäivän tapahtumia Helsingissä . . 1? Yhdistystenkin kannattaa tutustua uuteen matkapakettilakiin 14 SVYL:n toimintaa 17 Jouko Helinin ( – ) muistolle 18 Se pysyy, joka muuttuu 20 SVYL-Verkkopuodin uutuuksia 22 Toompealla helmikuussa 24 Heikinheimo Neuvostojen maassa 2? Viro-instituutissa tapahtuu 2? Eestikeelse kogudusetöö kevad
4 ? viro.nyt 1 /2019 Teema: Vuonna 2019 juhlii viron kieli Viron kielen opettajan mietteitä alkaneesta vuodesta 2019 ”Yhden loppu on toisen alku…” Virossa vietetään juhlaputkea, kun tärkeät merkkivuodet seuraavat toistaan. 100-vuotiaan tasavallan jälkeen vuorossa on 100-vuotias valtionkieli! Maiu Juurik T unsin helpotusta, kun vuosiluku 2018 eräänä myrskyisenä yönä vaihtui seuraavaan. Viime vuosi oli hieno ja raskas. Viron tasavallan sadas syntymäpäivä toi varmasti kaikille Suomessa asuville virolaisille enemmän puuhaa ja enemmän työpaineita, erityisesti vielä niille, joiden päivittäinen elämä on sidoksissa viron kielen ja mielen edistämiseen ja edustamiseen. Eesti Maja – Viro-keskuksen väellä tekemistä riitti, ja monet mukavat tapahtumat jäävät muistuttamaan vuodesta 2018 – olivatpa ne sitten helmikuista sini-mustavalkoisten kaulahuivien neulomista Helsingin hyisille patsaille, rautatieasemalla Saarenmaan valssin laulamista tai Turun kirjamessuja. Hienoja hetkiä ja loistavia ideoita, jotka voi lukita ajan loppumattomaan ankkuriketjuun, jotta inspiroivia ajatuksia syntyisi myös tulevina päivinä, ja ettei tehty unohtuisi. Tulevaisuus, vuosi 2019, tuo mukanaan uusia haasteita. Viron opetusja tiedeministeriö on julistanut vuoden 2019 viron kielen vuodeksi, jotta juhlitaan sadan vuoden kulumista siitä hetkestä, kun viron kielestä tuli virallisesti Viron valtionkieli. Kansankielestä valtionkieleksi 1919 Viron kieli on julistettu viralliseksi valtionkieleksi kaksi kertaa: vuonna 1920 Viron tasavallan perustuslailla ja 7. joulukuuta 1988 Viron neuvostotasavallan korkeimman neuvoston perustuslakiuudistuksella. Todellisuudessa viron kieli tuli valtionkieleksi ensimmäistä kertaa jo vuonna 1919. 4. kesäkuuta 1919 vastaanotetussa perustuslakia edeltävässä ”Viron tasavallan väliaikainen järjestyssääntö” -säädöksessä lukee, että Viron tasavallan valtionkieli on viron kieli. Armeliaasti dokumentissa sallitaan Virossa asuville vähemmistökansoille – venäläisille, saksalaisille ja ruotsalaisille – käyttää asiointikielenään omaa kieltään. Noina vaikeina aikoina kyseessä oli varsin ystävällinen vastaantulo! Oikeakielisyyssanakirja ensimmäisenä suunnannäyttäjänä Kielelle, jota puhuu vain pieni joukko, oli vähemmistökielestä valtionkieleksi pääseminen tietysti valtava, ellei jopa huimaava hyppäys. Siihenastinen maakieli, talonpoikien ja yksinkertaisen kansan kieli, nostettiin viralliseksi asioimiskieleksi. Se tarkoitti mielettömän suurta työtä. Piti keksiä useiden elämänalojen, samoin tieteenalojen akateeminen, vironkielinen terminologia, yhtenäistää ja saattaa voimaan viralliset kielinormit. Vuonna 1918 ilmestyi myös ensimmäinen oikeakielisyyssanakirja, Eesti keele õigekirjutuse-sõnaraamat (EKÕS), josta tuli viron kirjakielen sääntöjen perusta, kielen kieltojen ja käskyjen systeemi. Ensimmäisen sanakirjan koostajat olivat fanaattisia ja tunnettuja kieliihmisiä: Villem Gru?nthal-Ridala, Juhan Kurrik, Jaan Jo?gever, Johannes Voldemar Veski, Jaan Tammemägi, Arnold Kask jne. Tähän päivään, vuoteen 2019 mennessä, on ilmestynyt jo 13 eri oikeakielisyyttä sääntelevää sanakirjaa. Viimeisin näki päivänvalonsa viime vuonna ja kantoi nimeä Eesti õigekeelsussõnaraamat ÕS 2018. Hea vai hää? On kiinnostavaa kurkistaa tuohon ensimmäiseen sanakirjaan ja pohtia, kuinka viron kirjakieli on sadan vuoden aikana kehittynyt. Se onkin helppoa, sillä ensimmäisen sanakirjan verkkoversio kommentteineen on kaikkien kiinnostuneiden luettavissa Viron kielen instituutin kotisivulla osoitteessa www.eki.ee/dict/qs1918/. Kirjassa on silmiinpistävää, että niin monen sanan ääntämisen ja muodon kohdalla ei ole vielä täyttä selvyyttä, mikä sääntö on ensisijainen, etelävai pohjoismurteiden mukainen. On sallittua kirjoittaa esimerkiksi sanat hea, pea, seal, peal myös hää, pää, sääl, pääl (suomeksi hyvä, pää, siellä, päällä). Noista etelämurteiden hääja pää-sanoista on jälkiä vielä nykyvirossakin: sanojen hea ja pea monikon partitiivit ovat häid ja päid. Monikon partitiivit näyttävätkin olevan tuossa ensimmäisessä sanakirjassa ylipäätään helpompia, sillä monet rinnakkaismuodot ovat sallittuja. Vierasperäisten sanojen kirjoitusasu on kirjassa vielä vierasperäinen. Us-loppuiset sanat ateismus, batsillus, fanaatikus, sarkasmus ja sentimentalismus muistuttavat vielä kovasti saksan kieltä. Samoin v-kirjaimen tilalla on käytössä saksasta lainattu w. Niinpä vuoden 1918 säännön mukaan kirjoitettiin wabadus, wabastama ja wõitlus. Tulkoon tässä vielä mainituksi, että ensimmäistä sanakirjaa tehtiin Viron vapaussodan aikaan, jolloin taisteltiin Kuva: Arne Ader / Visit Estonia.
1 /2019 viro.nyt ? 5 Teema: Vuonna 2019 juhlii viron kieli Viron itsenäisyydestä, siksi myös kirjan painatus ja julkaiseminen veivät aikaa. Kun se sitten ilmestyi, myytiin ensimmäinen painos loppuun parissa kuukaudessa. Vertailun vuoksi: kun ensimmäisessä oikeakielisyyssanakirjassa oli 20 000 sanaa, niin viimeisimmässä, vuonna 2018 ilmestyneessä, on niitä noin kuusi kertaa enemmän – 135 000 sanan kieppeillä. Kielivuoden juhlintaa Jo noista kaikista suurista kieliteoista johtuen on viron kielelle pyhitetty vuosi täysin looginen ja kunnianarvoinen tapahtuma. Kielitieteilijä Karl Pajusalu sanoi Postimees-lehdessä näin: ”Satavuotiaan Viron valtion kokemus kielen suhteen osoittaa elävästi sen, että kieli on kansan säilymiselle ensisijaisen tärkeä. Vaikeina aikoinakin on oman kielen vaaliminen ollut yksi järkevimpiä tekoja.” Voiko alkanutta vuotta myös pitää kielen säilymisen ja säilyttämisen kannalta vaikeana? Viron ja virolaisuuden pysyvyys ei ole kyllä nyt uhattuna, mutta aikana, jolloin maailma kansainvälistyy jättiaskelin, kannattaa viron kielen arvostusta takuulla ajatella. Juhliakseen kielivuotta on Viron opetusja tiedeministeriö järjestämässä arvokkaita tilaisuuksia. Joka kuukausi pidetään eri puolilla Viroa eri kieliteemojen tapahtumia. Kieliaiheet on jaettu koko vuodeksi seuraaviin jaksoihin: tammikuu on kirjallisuuskuukausi, helmikuu kielenhuollon ja selkokielisyyden kuukausi, maaliskuu äidinkielen kuukausi, huhtikuu viron kielitieteen kuukausi, toukokuu terminologian ja tieteen kielen kuukausi, kesäkuu kielen aseman ja maineen kuukausi, heinäkuu laulujuhlakuukausi, elokuu maanmiesten kuukausi, syyskuu kielen opiskelun ja kääntäjien kuukausi, lokakuu lukemisen ja leikin kuukausi, marraskuu vironkielisen tieteen ja kieliteknologian kuukausi ja joulukuu vironkielisen opetuksen kuukausi. Vuoden aikana järjestetään kielipäiviä. Radiossa ja televisiossa valmistuu uusia kieliohjelmia ja ohjelmasarjoja. Suunnitteilla on järjestää neljässä jaksossa 50 ohjelmaa viron kielen kursseja ulkomaalaisille. Viron yleisradio haastaa etsimään viron kielen kaikkein kauneimman sanan. Vuoden toimintaa koordinoi kymmenisen viron kielen ja mielen parissa puuhaavaa instituutiota, seuraa ja liittoa. Kielivuosi avattiin 24. tammikuuta Viron Tiedeakatemian salissa, jossa pidetyn tilaisuuden nimi oli Viron valtionkielen vuosisata. Odotettavissa on siis paljon kaikkea jännittävää! Vuodesta 2019 näyttäisi tulevan myös estofiileille yhtä mielenkiintoinen ja tapahtumarikas kuin edellinen Viron juhlavuosi oli. Hyvää kielivuotta kaikille! n Kirjoittaja on Eesti Maja – Viro-keskuksen viron kielen opettaja. Ilmainen Viro–suomi-sanakirja kaikkien käyttöön Suomen ja Viron juhlavuosien ja viron kielen vuoden kunniaksi ilmestyi tammikuussa hartaasti odotettu virolais-suomalainen verkkosanakirja. viro.nytin toimitus E esti Keele Instituutissa Tallinnassa julkaistiin tammikuussa uusi virolais-suomalainen verkkosanakirja. Sanakirja on laadittu Kotimaisten kielten keskuksen ja Eesti Keele Instituutin yhteistyönä. Hankkeen suojelijana toimi rouva Jenni Haukio. Sanakirjan julkaisemisella juhlistetaan satavuotiasta Viroa ja alkanutta viron kielen vuotta. Suomen 100-vuotispäivän kunniaksi verkossa ilmestyi vuonna 2017 Suomi–viro-suursanakirja (www.eki.ee./ dict/soome). Eesti Keele Instituutin sanakirjaosaston johtajan Margit Langemetsin mukaan ajatus sanakirjasta syntyi jo vuonna 2003 kaksiosaisen Suomi–viro-suursanakirjan ilmestyttyä. Kuitenkin vasta vuoden 2015 syksyllä tehtiin kahden maan yhteinen päätös julkaista maiden merkkipäivien johdosta kaksi sanakirjaa. Suomen satavuotispäivän kunniaksi vuonna 2017 julkaistiin Suomi–viro-suursanakirjan maksuton verkkoversio, ja 100-vuotiasta Viroa juhlistaa uusi Viro–suomi-sanakirja. Uuden virolais-suomalaisen sanakirjan tietokanta luotiin Eesti Keele Instituutissa automaattisesti useiden olemassa olevien sanakirja-aineistojen pohjalta. Sanakirjan toimitustyössä on huomioitu sanojen käyttötaajuus viron kielessä. Erityistä huomiota on kiinnitetty uusiin sanoihin, monisanaisiin ilmauksiin, lyhenteisiin sekä paikannimiin ja muihin erisnimiin. Sanakirja on tarkoitettu niin suomalaisille kuin virolaisillekin. Sanakirjan osoite Eesti Keele Instituutin kotisivuilla on www.eki.ee/dict/efi. Käyttöliittymässä suomalais-virolainen ja virolais-suomalainen sanakirja on yhdistetty siten, että molemmista voi vaivatta hakea sanoja ja lauseita sekä suomeksi että viroksi. Sanakirjan ovat toimittaneet Sofia Björklöf, Anu Haak, Ku?lli Kuusk, Saarni Laitinen, Ilona Paajanen ja Ulla Vanhatalo. Kieliopin asiantuntijana on toiminut Ülle Viks ja käyttöliittymän on luonut Indrek Hein. Sanakirjan päätoimittajat ovat Heikki Hurtta ja Margit Langemets. Uuden Viro–suomi-sanakirjan ensimmäinen edeltäjä, Lauri Kettusen Virolais-suomalainen sanakirja, ilmestyi Helsingissä hieman yli sata vuotta sitten, vuonna 1917. n
6 ? viro.nyt 1 /2019 Teema: Vuonna 2019 juhlii viron kieli Kielen kannattaja Himokas rakkaus ja suloinen armastus Viron kielen juhlavuoden kunniaksi saamme taas nauttia FT Duha Elsayedin kielipakinoista. Tällä kertaa paistattelemme lemmen lämmössä. Duha Elsayed R akkautta on monenlaista. Suomen rakkaus ja viron armastus lienevät alkuaan kuvanneet hyvin eri luonteista kiintymystä. Niitä kuitenkin yhdistää laina-alkuperä. Rakkaussanoista vanhin lempi on tyylillisesti marginalisoitunut, mutta siitä on jälkiä molempien kielten nimistössä sekä yhdyssanojen ja johdosten osana. Tutkijat yhdistävät rakas-sanan kantagermaanin adjektiiviin frakaz, joka on tarkoittanut ahnetta tai himokasta. Negatiivinen sävy lienee sittemmin karsiutunut sanasta pois, koska racas ja rackaus olivat täysin luontevassa käytössä jo Agricolalla ja niillä viitattiin hänen teksteissään esimerkiksi Jumalan rakkauteen: Rackaus on Kerssiueinen ia Laupias. Rakkaus on sittemminkin säilyttänyt ylevän merkityksensä. Viime vuonna Iltalehti lupasi esitellä lukijoilleen ”neljä merkkiä, joilla erotat himon rakkaudesta”. Sekaannuksen vaara siis on olemassa. Myös suomen ja viron yhteissana armas on lainasana. Se on samaa juurta kuin ruotsin kurjaa tai köyhää tarkoittava adjektiivi arm: den arma flickan ’tyttöriepu’. Kun armas-sanaperhe on virossa vakiintunut käyttöalaltaan laajaksi rakkauden ilmaukseksi, se on suomessa fossiloitunut sadan vuoden takaisiin teksteihin. Alkuperäisestä merkityksestä on silti merkkejä molemmissa kielissä: suomen murteissa armas voi tarkoittaa myös rakastettavaa, suloista tai hyvänluontoista: armas aurinko taas paistaa; Mansikki on armas lehmä. Koska virossa ei ole nykysuomen poikkeuksetta aina ja kaikkialle sopivaa tosi-tv-adjektiivia ihana, ihastusta ilmaiseva huudahdus saa usein muodon Nii armas! Viron armas on jotain pientä ja söpöä, ja joskus se tarkoittaa myös viihtyisää: väike armas linnake ’herttainen pikkukaupunki’. Vanhahtavalta kuulostaa myös suomen ikivanha rakkaussana lempi. Murteissa se ilmaisee tavallisesti lihallista rakkautta tai himoa. Sanakirjaesimerkit saavat korvat punoittamaan. Parikkalalainen sananparsi Lemmessähä se hepokii potkii on kesyimmästä päästä. Lemmessä on myös sellainen, joka on parhaimmillaan tai kukoistaa: Taikina on paraassa lemmessä ’valmista leivottavaksi’. Lempi-sanavartalo lienee alun perin viitannut palamiseen. Kansanuskonnon pahis Lempo on samaa kantaa. Rakkaus romanttisena käsitteenä on uusi tulokas, ja lempi onkin esiisiemme ja äitiemme elämässä saattanut edustaa arvaamatonta ja uhkaavaa tunkeilijaa. Tuleen viittaava kielikuva lemmen liekki on siis osuva myös muusta syystä kuin alkusointunsa tähden. Nykykielessä lempi-sanan verevä merkitys on vesittynyt, ja varsinkin sen johdos lempeä viittaa kokonaan toisenlaiseen ominaisuuteen: lempeä kanakeitto tarkoittaa sellaista liemiruokaa, jonka chili ei saa nenää vuotamaan. Merkitys näyttää muuttuneen vastakohdakseen. Tämän kirjoittaja epäilee, että äänteellinen samankaltaisuus lämpösanaperheen kanssa on osaltaan aiheuttanut merkityksenmuutoksen. Etymologien iloksi hakukone muistuttaa kuitenkin myös Lempi-kiuaskivien olemassaolosta. 1900-luvun alun kielenuudistuksen aikaan sanastoa lainattiin tietoisesti suomesta viroon, ja siinä yhteydessä myös kielestä kadonnut lembima tuotiin takaisin samoin kuin sen johdos lemmik ’suosikki, mieli-’, kuten yhdyssanassa lemmikkirjanik ’mielikirjailija’. Verbinä lembima ei kuitenkaan ollut suuri menestys, ja esimerkiksi Viro?suomi-verkkosanakirja (2019) ei mainitse sitä enää lainkaan. Kokonaan tuntematon lempi-sanavartalo ei virossa tietenkään ollut. Siitä kertovat vanhat miesten nimet, kuten Lembit. Lempi-kantaiset nimet ovat suomessakin vanhastaan kuuluneet miehille, kuten Kalevalan Lemminkäiselle, mutta venäläinen naisen nimi Ljubov toimi ilmeisesti esikuvana, kun nimi muutti sukupuoltaan. 1800-luvulla kiihkeä Lempi vakiintui naisen ja lempeä Armas miehen nimeksi, ja niiden vastineet ovat näihin päiviin asti käytössä myös virossa. n kielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeel kielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeel Kuva: Karl Ander Adami / Visit Estonia.
1 /2019 viro.nyt ? 7 Teema: Vuonna 2019 juhlii viron kieli Eestikeelse Hariduse Selts ajab Eesti asja „Tükike Eestimaad keset Helsingit“ – nii on kirjas Eesti Maja koduleheküljel. Lähemal uurimisel saab netikülaline teada, et selles majas tegeldakse tõepoolest palju Eesti, eesti kultuuri ja eesti keele tutvustamisega Helsingis ja kogu Soomes. 1991. aastal loodud Soome-Eesti Seltside Liidu ridades ajab hoolega „Eesti asja“ veel üks väike ja tubli selts, nimelt EHS ehk Eestikeelse Hariduse Selts. Maiu Juurik K uigi Google’i otsingumootor annab lühendiga EHS otsingutulemuseks hoopis Eesti Hobusekasvatajate Seltsi, leiab Eestikeelse Hariduse Seltsi nime alt toreda kodulehekülje (www.eestikeelsehariduseselts.fi), mille uurimisel selgub, et tegemist on ühe väga tegusa väikeseltsiga, mis on loodud 26.11.2007 Helsingis. EHSi eesmärkidest selgub, et see tükike Eestimaast, mida seltsi tegevuse kaudu edendatakse-vahendatakse, on tegelikult üsna lai ja tähtis, eriti Soome eestlaste kogukonnale. EHS koondab enda ridadesse Soomes elavaid ja töötavaid eestlastest ja eesti keele õpetajaid, korraldab paar korda aastas oma liikmetele täienduskoolitusi ja organiseerib huvitavaid projekte, näiteks kirjutamisvõistluse eesti lastele. Sellel aastal on kirjutamisvõistlus „Minu maailm“ ülemaailmne. Projektidest kõige suurem on Üleilmakool, e-kool, milles eesti keelt ja kultuuri õpetatakse peaaegu 30 erinevas välisriigis elavatele õpilastele. Üleilmakooli (www. yleilmakool.ee) eesti keele, Eesti ajaloo, maatundmise ja matemaatika kursustele on oodatud kõik põhikooliõpilased, kes soovivad eesti keele oskust säilitada ja arendada . M ida arenenum on inimese keel, seda arenenum on tema mõtlemine. Emakeelt hästi valdav laps saab koolis paremini hakkama ka siis, kui tema õppekeel ei ole emakeel. Hea eesti keele oskus võimaldab Eestisse tagasi pöörduda või siis ka välismaal elades siduda oma tööelu mingil moel Eestiga. Kui on plaanis kunagi Eestisse ja Eesti kooli tagasi pöörduda, siis kuluvad Üleilmakooli Eesti õppekava järgsed kursused kindlasti väga ära. Lisaks kirjalikele kursustele on Üleilmakoolis koos õpetajaga võimalik õppida ka individuaalsetes Skype-tundides. Juba aastaid on tänu EHSi ja Eesti eksamikeskuse Innove koostööle võimalik teha Eesti põhikooli 9. klassi eesti keele lõpueksamit ka Helsingis Eestis Majas. Sel õppeaastal on eksam 3. juunil (www. innove.ee – põhikooli lõpueksamid). Õpilane saab eksamit tehes kontrollida oma eesti keele oskust. Eestisse tagasipöördumisel võib kasuks olla ka EHSi tunnistus eksami tegemise kohta. Üleilmsed väliseesti o?petajate emakeelepäevad Helsingis Käesolev aasta on Eestikeelse Hariduse Seltsile eriti tegevusrohke, sest väike selts korraldab Helsingis 7.-10. märtsil 10. üleilmsed väliseesti õpetajate emakeelepäevad. Varem on kokku saadud näiteks Saksamaal, Hollandis, Suurbritannias, Luksemburgis, Rootsis ja Belgias. Eesti juubeliaastal toimusid emakeelepäevad Eestis. Praegu õpib välismaal eesti keelt ligikaudu neli tuhat last. Eesti keelt õpetatakse umbes 80 erinevas kohas: üldhariduskoolides, pühapäevakoolides, seltsides ja lasteaedades. Eestist lähetatud eesti filoloogidest õpetajad töötavad Luksemburgis, Brüsselis, Riias, Petseris ja Ülem-Suetukis (www.hm.ee/et/tegevused/keeled/eestikeele-valisope). Õpetajate taust eri maades on väga erinev. Kaugeltki mitte kõigil maailmas eesti keelt õpetavatel inimestel pole eesti keele õpetaja koolitust. Seepärast ongi nende päevade põhieesmärk täiendkoolitus. Lisaks sellele jagatakse omavahel õpetamiskogemusi ja näpunäiteid. Iga maa püüab loomulikult tutvustada ka kohalikku eripära. Ürituse läbiviimine Soomes on ka igati loogiline, sest siin rahastavad kohalikud omavalitsused oma emakeele õpetamist. Helsingis tegutseb ka soome-eesti kakskeelne Latokartano põhikool. EHS ongi võtnud südameasjaks näidata, kui hästi Soomes eesti keele kui emakeele õpetamine on korraldatud. Märtsi emakeelepäevadel on tulemas palju huvitavat: kuulatakse erinevaid loenguid nii eesti keele, kirjanduse kui pedagoogika vallast. Külastatakse eesti keele tunde erinevates koolides, vaadatakse huviringide tegemisi, autasustatakse kirjutamisvõistlusel osalenud õpilasi, kuulatakse kontserte ja vaadatakse uut eesti filmi. Loomulikult on EHSi inimeste käedjalad praegu tööd ja tegemist täis, aga eks ütle ju vanasõnagi: „Kes teeb – see jõuab!“ n Artikli autor on Eestikeelse Hariduse Seltsi juhatuse liige. kielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeel kielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeel V ironkielisen Opetuksen Seuran (Eestikeelse Hariduse Selts EHS) toiminta on noteerattu nyt Virossa korkeimmalla tasolla, kun presidentti Kersti Kaljulaid myönsi tammikuussa seuran puheenjohtaja Helja Kirberille Viron valtiollisen kunniamerkin, Valgetähen IV luokan ansiomerkin. Helja Kirber on, paitsi Vironkielisen Opetuksen Seuran puheenjohtaja, viron kielen opettaja. Suomalaisten viron opiskelijoiden lisäksi Kirber opettaa perustamassaan Üleilmakool-verkkokoulussa virolaislapsia eri puolilla maailmaa. Presidentti Kaljulaid perusteli Kirberin kunniamerkkiä juuri Üleilmakoolin perustamisella ja sen määrätietoisella kasvattamisella yhdestä verkkokurssista e-peruskouluksi. Tämän toimintansa ansiosta Kirberin rooli virolaisuuden vaalimisessa ja kehittämisessä ulkomailla, virolaislasten Viroon palaamisen mahdollistamisessa sekä Viron valtion e-imagoon panostamisessa on merkittävä. Viron presidentti luovuttaa kunniamerkit 22. helmikuuta Laulasmaalla uudessa Arvo Pärt -keskuksessa. n
8 ? viro.nyt 1/2019 Narvastako Euroopan vuoden 202? kulttuuripääkaupunki? Narva on vahvasti matkalla Euroopan vuoden 2024 kulttuuripääkaupungiksi. Matka on kuitenkin pitkä ja vaatii työtä, jotta hakuprosessista saadaan kaikki sen tuoma hyöty irti. Narva 2024 E uroopan kulttuuripääkaupunki -tittelin tavoitteena on kertoa Euroopan kulttuurien monipuolisuudesta ja yhteisistä piirteistä, kasvattaa eurooppalaisten tunnetta kuuluvuudesta yhteisen kulttuurin piiriin sekä auttaa kaupunkeja kehittymään kulttuurin avulla. Euroopan kulttuuripääkaupunkia valittaessa eivät kirteereinä ole kaupunkien historialliset saavutukset tai muukaan siihen saakka tehty, vaan se, kuinka suureen kehitysloikkaan kaupunki on valmis kantaessaan kulttuuripääkaupungin titteliä. Hakuprosessi kulttuuripääkaupungiksi tuo kaupungille pitkäaikaisia ja positiivisia muutoksia elävöittäen niin maan sisäistä kuin ulkoistakin turismia, parantaen kaupungin ja koko alueen elinympäristöä, elävöittäen eri yhteiskunnan alojen yhteistyötä sekä mahdollistaen eri projektien toteutumisen niin alueellisella, valtakunnallisella kuin koko Euroopankin tasolla. Narva hakee Euroopan kulttuuripääkaupungiksi yhdessä koko Virumaan kanssa Narvalla on hyvät mahdollisuudet päästä Euroopan vuoden 2024 kulttuuripääkaupungiksi. Narvan kulttuuripääkaupunkiuden takana seisoo koko Virumaa. Päätös, että Narva tavoittelee Euroopan vuoden 2024 kulttuuripääkaupungin titteliä, julkistettiin 23. tammikuuta 2018. Kuusi vuotta kestävän hakuprosessin aikana avautuu ainutlaatuinen mahdollisuus luoda Narvalle ja koko alueelle yhteinen kehitysstrategia, joka yhdistää kaikkia alueen asukkaita ja yhteiskunnan eri osa-alueita. Monet viime vuosien Euroopan kulttuuripääkaupungit ovat käyttäneet hakuprosessin tuoman mahdollisuuden löytääkseen uuden identiteetin ja elävöittääkseen sekä paikallista kulttuurielämää että uusia taloussektoreita. Narva 2024 -hakuprosessi mahdollistaa koko alueen kehityksen ideoimisen uudelleen ja sen käynnistämisen niin kulttuuripääkaupunkivuotena kuin sitä edeltävänä ja seuraavana jaksona. Kaiken tämän onnistumiseksi tarvitaan rohkeaa, toimialat ylittävää strategiaa sekä tiivistä yhteistyötä ministeriöiden, kunnanvaltuustojen, yrittäjien, yhdistysten, eri organisaatioiden ja kansalaisaktivistien välillä. NARVA 9 Väkiluku laskussa: vuonna asukkaita , nyt hiukan alle 9 N. Viron ja Venäjän kansalaisia, ilman kansalaisuutta 9 , asukkaista venäjänkielisiä Hermannin linna on Narvan tunnetuin nähtävyys. Kuva: Aron Urb / Visit Estonia.
1/2019 viro.nyt ? 9 Kuinka Narva hyötyy kulttuuripääkaupunkivuodesta? Mitä Narva saavuttaa, kun se hakee Euroopan kulttuuripääkaupungiksi? Ennen kaikkea asema kulttuuripääkaupunkina rohkaisee potentiaalisia paikallisia ja muita sijoittajia sekä pankkeja investoimaan Narvaan ja koko alueeseen, auttaa esittelemään rajakaupungille ominaista, ainutlaatuista virolais-venäläistä kulttuuria Euroopassa, kehittää kulttuurista infrastruktuuria, lisää kulttuurin kuluttamista sekä rikastaa paikallista kulttuuria eurooppalaisilla ja kansainvälisillä mittareilla. Kaikki tämä tuo turisteja, kasvattaa työllisyyttä ja innostaa nuoria, mikä taas tuo mukanaan kulttuurituottajien määrän kasvun. Monet kaupunkien kulttuuritilojen kehittämiseen suunnitellut investoinnit voi lukea osaksi kulttuuripääkaupunkiprosessia. (Tallinnan vuoden 2011 kulttuuripääkaupunkius toi mukanaan muun muassa Kultuurikatelin ja Lentosataman.) Infrastruktuuriprojektit, joihin on vuosia panostettu, saavat lopulta arvokasta näkyvyyttä, kävijöitä ja käyttöä. Miksi Narva on hyvä ehdokas Euroopan kulttuuripääkaupungiksi? Verrattuna Viron muihin kaupunkeihin, on Narvassa kaikkein suurin mahdollisuus positiiviseen muutokseen. (Kulttuuripääkaupungin tittelihän ei ole palkinto hyvin tehdystä työstä, vaan tulevaisuuteen suuntautuva aloite.) Alueen kaikki potentiaali ei ole vielä käytössä. Kansainvälinen media on todella kiinnostunut Narvasta, mitä voisi viisaasti hyödyntää ja muuntaa positiiviseksi sanomaksi. Geopoliittisesta asemastaan EU:n ja NATO:n ulkorajalla johtuen Narvalla on strategista merkitystä Euroopan ja Venäjän välisille suhteille. n Narvan hakuprosessista kulttuuripääkaupungiksi löytyy ajankohtaista tietoa osoitteista: narva2024.eu Facebook.com/narva2024 Euroopan kulttuuripääkaupunki 9 Virosta Euroopan vuoden kulttuuripääkaupungeiksi hakivat Narvan lisäksi Tartto ja Kuressaare, joista loppusuoralle valittiin Narva ja Tartto. 9 Valinta Narvan ja Tarton välillä tehdään syksyllä . 9 Viron lisäksi Euroopan vuoden kulttuuripääkaupungit tulevat Itävallasta ja joko yhdestä EU:n hakijamaasta tai EFTA/EEA-maasta. 9 Virosta Euroopan kulttuuripääkaupunkina on aiemmin ollut Tallinna, kun se oli vuonna kulttuuripääkaupunki yhdessä Turun kanssa. Narva-Jõesuun pitkät hiekkarannat houkuttelevat etenkin kesällä turisteja. Kuva: Mariann Liimal / Visit Estonia. Vuoden 2014 Energiajooks Narvassa. Kuva: Aare Tinn / Visit Estonia.
10 ? viro.nyt 1 /2019 Riihimäen ja Itä-Virumaan vahvat siteet – Riihimäen Suomi-Viroyhdistys yhteistyön moottorina Riihimäellä on paljon yhteistyötä Itä-Virumaan suuntaan. Monen yhteistyökuvion taustalla vaikuttaa Riihimäen Suomi-Viroyhdistyksen aktiivinen väki. Ritva Tuomainen ja Raimo Häkkinen I tävirumaalainen Kiviõli on ollut Riihimäen Suomi-Viro-yhdistyksen ystävyyskaupunki vuodesta 2008 lähtien. Yhdistyksemme toiminta alkoi aikoinaan humanitaarisena apuna, olemme toimittaneet perustarvikkeita sekä oppimateriaalia kouluille. Yhteistyö laajeni ja monipuolistui: oppilasvaihto ja lapsikuoron vierailu, muut musiikkitapahtumat sekä taidenäyttelyt ovat pitäneet yhteyksiä yllä. Viime vuonna perustimme stipendirahaston kannustaaksemme ja tukeaksemme lahjakkaita oppilaita. Myös yhdistyksemme useat tutustumismatkat ovat olleet antoisia. Tulevalle kesällekin suunnittelemme kulttuurija tutustumisretkeä ystävyyskuntaamme sekä muualle Itä-Viroon. Vuoden 2017 kuntauudistuksessa Kiviõlin kaupunki sekä Lüganusen ja Sondan kunnat yhdistyivät uudeksi Lüganusen kunnaksi. Yhdistymisen myötä yhdistyksemme tuli uusia vuonna 2008 Kiviõlin kaupungin kanssa allekirjoitettu sopimus. Yhteistyökumppaniksi tuli nyt Lüganusen kunta, ja uusi yhteistyösopimus allekirjoitettiin sen kunnantalolla 25. syyskuuta 2018. Tavoitteenamme on uuden sopimuksen myötä laajentaa yhteistyötämme. Tahdomme edistää kulttuurivaihtoa ja keskinäistä matkailua hyvien kulkuyhteyksien ja läheisen sijaintimme tuodessa useita vaihtoehtoja muun muassa lomailuun ympäri vuoden. Yhteistyön syventyessä elinkeinoelämä ja oppilasvaihto tarjoavat osapuolille uusia näköaloja ja toimintamahdollisuuksia. Vuonna 2013 avattiin Kiviõlin seikkailukeskus, joka on tänä päivänä monipuolinen, kansainvälinen talvija kesäurheilupuisto. Olemme voineet tutustua puistoon paikan päällä ja olemme toimittaneet sinne erilaisia urheiluvälineitä. Kiviõliin on rakenteilla myös suuri Aidun vesipuisto, joka valmistuu muutaman vuoden sisällä. Vesipuisto tarjoaa erilaisia vesiaktiviteetteja, jotka varmasti lisäävät Itä-Virumaan ja Kiviõlin houkuttelevuutta. Riihimäen Suomi-Viro-yhdistys luovutti 11. kesäkuuta 2018 Riihimäen kaupungintalolla kaupunginjohtaja Sami Sulkolle ja kaupunginhallituksen edustajille kuntalaisaloitteen, jonka tavoitteena on, että virolainen Lüganusen kunta hyväksyttäsiiin Riihimäen kaupungin yhteistyökumppaniksi. Kaupunki on luvannut antaa vastauksensa tämän vuoden aikana. Riihimäen Suomi-Viro-yhdistys suuntaakin nyt toiveikkain mielin kohti uusia haasteita! n Kirjoittajat ovat Riihimäen Suomi-Viroyhdistyksen sihteeri ja puheenjohtaja. Kiviõli on tunnettu muun muassa tuhkavuoristaan. Kuva: Joonas Linkola / Visit Estonia.
1 /2019 viro.nyt ? 11 100-vuotiaan Viron jälkeen juhlii 100-vuotias valtionkieli K ulunut vuosi oli Virolle ihmeellinen. Viron juhlavuoden ohjelmassa oli yli kaksi tuhatta tapahtumaa ja juhlavuoden huomioi koko maailma, erityisen lämpimästi sen vastaanottivat tietysti Suomi ja suomalaiset. Juhlat eivät ole suinkaan ohi – tämä vuosi on julistettu viron kielen vuodeksi, jotta 100-vuotias valtionkieli saa arvoisensa vuosipäivän. Sen lisäksi tänä vuonna tulee kuluneeksi 150 vuotta ensimmäisistä laulujuhlista ja tanssijuhlat pidetään 20. kerran. Viron opetusja tiedeministeriön mukaan viron kieli valtionkielenä mainittiin ensimmäisen kerran 4. kesäkuuta vuonna 1919 vastaanotetussa säädöksessä, viron kielen asema virallisena valtionkielenä vahvistettiin vuonna 1920 Viron ensimmäisessä perustuslaissa. Viron tilastokeskuksen mukaan vuoden 2016 alussa Virossa asui 883 707 viroa äidinkielenään puhuvaa ihmistä, mikä tekee 68% kaikista Viron asukkaista, joiden äidinkieli on tiedossa. Viron kielen puhujia, olkoon viro sitten äidinkieli tai ei, on kuitenkin paljon enemmän. Heidän tarkkaa määräänsä on vaikea selvittää, mutta suurin osa heistä elää Viron ulkopuolella, ja huomattavan suuri osa Suomessa. En tarkoita tässä Suomeen muuttaneita virolaisia, vaan niitä tuhansia estofiilejä, jotka ovat opiskelleet viron kielen, lukevat virolaista kirjallisuutta, osallistuvat Viro-kulttuuritapahtumiin ja tuntevat Viron historian paremmin kuin keskiverto virolainen. Kiitettävän suuri joukko tuollaisia Viron ystäviä kuuluu myös SVYL:n jäsenyhdistyksiin, mistä on syytä tuntea suurta ylpeyttä. Ystävyysseurojen toiminta on ainutlaatuinen ilmiö: Suomessa niin tavallista, mutta esimerkiksi Virossa lähes tuntematonta. Turha ei ole sanonta, että kun kolme virolaista sattuu yhteen, perustavat he laulukuoron, suomalaiset taas samassa tilanteessa (ystävyys)seuran. Haluankin tässä yhteydessä kiittää koko sydämestäni SVYL:n jäsenyhdistyksiin kuuluvia tuhansia Viron ystäviä, estofiilejä, joita ilman virolainen kulttuuri olisi paljon köyhempi! Kiitos teidän aktiivisen toimintanne – Viron matkojen, kirjallisuusja runoiltojen, viron kielen keskustelukurssien, kulttuurija historia-aiheisten seminaarien – säilyy myös pieni viron kieli elinvoimaisempana ja arvokkaampana. Toivotan teille ihanaa viron kielen vuotta ja presidentti Kaljulaidin sanoja lainaten: paljon voimia kaikille, jotka vaalivat meidän viron kieltämme! n Grete Ahtola Kirjoittaja on Suomen Viro-yhdistysten liiton hallituksen puheenjohtaja. Suomalais-virolaisen kulttuurisäätiön apurahahaku on käynnissä viro.nytin toimitus S uomalais-virolaisen kulttuurisäätiön apurahojen haku on meneillään. Apurahoja voidaan myöntää yksityishenkilölle, työryhmälle tai yhteisölle, joka edistää Suomen ja Viron välistä kulttuuriyhteistyötä. Hankkeen vaikutuksen tulee ulottua myös Suomen ja Viron rajojen ulkopuolelle. Suomalais-virolaisen kulttuurisäätiön tarkoituksena on edistää Suomen ja Viron välistä kulttuurija taidealojen yhteistyötä, molemminpuolista kielitaitoa sekä kulttuuriin liittyvää taloudellista toimintaa. Kulttuurisäätiön kaikkien aikojen ensimmäinen stipendi luovutettiin joulukuun 2017 alussa Helsingissä. Sen sai teatteri NO99:n ja Jalostamo-kollektiivin yhteinen projekti Rännurahvas. Säätiön järjestyksessään toinen stipendi myönnettiin maaliskuussa 2018 Tallinnassa Nordic Design Societylle. Kyseessä oli suomalaisvirolainen design-projekti, jossa muotoiltiin uusi pohjoisen kulttuurin identiteetti. Stipendin arvo oli 15 000 euroa. Kulttuurisäätiön seuraavat apurahat jaetaan maaliskuussa 2019. Vapaamuotoiset apurahahakemukset tulee lähettää 28. helmikuuta 2019 mennessä osoitteeseen hakemukset@suvi-saatio.fi. n Lisätietoja: suvi-saatio.fi jaana.vasama@suvi-saatio.fi
12 ? viro.nyt 1/2019 nyt.puhuttaa viro.nytille uutisia luki Ülle Õis Keskiaikamuseo Haapsaluun Haapsalun piispanlinna on ollut peruskorjauksessa vuoden 2017 syksystä lähtien. Kunnostettuun linnaan avataan uusintatöiden jälkeen keskiaikaista elämää esittelevä museo. Uudistettu piispanlinna on tärkeä osa näyttelyä, sen lisäksi linnassa esitellään muutenkin keskiaikaista elämää ja tapoja. Piispanlinnan toiminnanjohtajan Kaire Toomingin mukaan tarkoituksena on antaa kuva siitä, miten keskiajalla elettiin, rakennettiin ja taisteltiin. Linnoituksen tilat eivät olleet aiemmin lämmitettyjä, mutta kunnostuksen jälkeen linnassa voi vierailla vuoden ympäri. Kunnostustöiden tavoitteena on uudistaa linnan ulkopuoli ja sisätilat, minkä lisäksi linna saa rakennustöiden myötä myös lisärakennuksen, ison sisäänkäyntipaviljongin. Projektin budjetti on yhteensä 5,3 miljoonaa euroa. Tähän asti linnassa on vieraillut vuosittain hieman yli 20 000 vierailijaa, mutta lähivuosina vierailjoiden määrää halutaan nostaa 65 000 vierailijaan. 1200-luvun loppupuolella rakennettu Haapsalun piispanlinna on kehittynyt eri aikoina: ulkomuurit ovat keskiaikaiset, holvitilat taas Ruotsin vallan ajalta 1700-luvulta. Nykyisen ilmeensä linna on saanut 1980-luvulla. Haapsalun linna on tunnettu Valge Daam -nimisestä kummituksesta, joka legendan mukaan kummittelee linnan muurien välissä. Linnan ympärillä on puisto, ja linnassa olevasta 1900-luvun loppupuolella rakennetusta näköalatornista avautuvat kauniit näköalat sekä kapungille että merelle. Kunnostettu piispanlinna aukeaa kesällä 2019. Laululava juhlakuntoon 2018 loppukesästä lähtien korjauksessa ollut Tallinnan laululava uudistetaan perusteellisesti: vanhat kaarikaton puulaudat ja pelti vaihdetaan kokonaan sekä julkisivu kunnostetaan. Tallinnan laululavan toiminnanjohtaja Riho Ro?o?musin mukaan kunnostustöitä tarvittiin turvallisuussyistä, mutta rakennus haluttiin kunnostaa myös tulevaa Lauluja tanssijuhlien 150-vuotisjuhlaa varten. Rakentamisvaihetta edeltäviä tutkimuksia johti Tallinnan teknisen yliopiston emeritusprofessori ja tekniikan tohtori Karl Õiger. Uudet kattolaudat kiinnitetään Õigerin suunnitelman mukaan ristiin. Edellinen lautakatto kesti yli 55 vuotta. Laululavan korjaustyöt valmistuvat tämänhetkisen tiedon mukaan maaliskuussa. Edellisinä vuosina on jo kunnostettu sekä radiotorni että aikaisemmin myös tulitorni, joten laululavan korjaustöiden jälkeen kaikki laululava-alueen tärkeät rakennukset ovat kunnossa. Laululavan konserttisesonki alkaa toukokuussa. Kesän tärkein tapahtuma lavalla on Lauluja tanssijuhlien 150-vuotisjuhla. Vilkasta kirjojen vaihtamista nettisivun kautta Virossa on muutaman vuoden ajan ollut toiminnassa kirjanvaihtosivusto www. raamatuvahetus.ee, jonka kautta voi antaa pois kirjoja, joita ei enää tarvitse sekä valita sivuilla olevien kirjojen valikoimasta uuden kirjan. Kirjanvaihtosivustolla on eniten noin 5–10 vuotta vanhoja kirjoja, jotka ovat hyvässä kunnossa, ja joita ei ole enää kaupoissa saatavilla. Vaikka eniten sivustolla on vironkielisiä kirjoja, vaihtokauppaa tehdään myös vieraskielisillä kirjoilla. Sivuston ylläpitäjien mukaan vuorokaudessa vaihtaa omistajaa noin 150–200 kirjaa. Sivustolta tilattua kirjaa ei siis tarvitse palauttaa ja sivustolla voi myös ilmoittaa, minkä kirjan haluaa saada. Tammikuussa 2019 sivustolla oli yhteensä yli 20 000 käyttäjää, kirjoja oli vaihdettu yli 102 000. Kirjanvaihtosivuston perustivat Leo Ariva ja Kaiko Kaur vuonna 2016. Perustajien mielestä sivuston käyttöön on eniten vaikuttanut virolaisten tottumus lukea kirjoja ja hyvä pakettiautomaattiverkosto. Kirjojen vaihtamista tukee myös halu kierrättää sekä mahdollisuus laajentaa sivuston kautta sosiaalista verkostoa. Viljandilaisen Leo Arivan idea kirjanvaihtoalustasta huomioitiin myös virolaisessa Ajujaht-ideakilpailussa. Tällä hetkellä kirjat toimitetaan saajalle pakettiautomaattien kautta, paketinkuljetusrobotilla tai henkilökohtaisesti. Kirjojen lähettäminen on automatisoitu ja kirjan saaja maksaa toimituskulut, jotka ovat 2,19 euroa. Sivuston ilmaisen palvelun kautta on mahdollista vaihtaa yksi kirja kuukaudessa, maksullisen palvelun kautta rajattomasti. Sivuston vetäjien mukaan kirjanvaihtoalusta halutaan viedä myös muihin maihin, muun muassa Suomeen. Euroopan jääsur? aajat Vo?rtsjärvellä Jääsurff auksen Euroopan mestaruuskilpailut järjestetään 22.–24.2.2019 Virossa, tämänhetkisen tiedon mukaan Võrtsjärvellä. Vaikka sääolosuhteet voivat vaikuttaa lopulliseen kilpailupaikkaan, odotetaan Etelä-Viroon Euroopan parhaita jääsurff aajia. Tapahtumassa kilpaillaan kaikissa kolmessa lajissa: kelkoilla, sur? rikeillä ja siivillä. Kelkoilla ja siivillä lajeina ovat ratapurjehdus, nopea lyhyen radan slalom sekä GPS-nopeusajo. Sur? rikeillä lajit ovat ratapurjedus ja GPS-nopeusajo. Virolaisista EM-kisoissa ovat mukana vuonna 2017 ja 2018 MM-hopeaa saanut Boris Ljubtšenko, vuoden 2016 MMkultamitalisti To?nis Salong ja nuorten luokassa kisaava Raul Mihkel Anton. Jääsurff auksen Euroopan mestaruuskilpailun pääjärjestäjä Virossa on Viron pursiseurojen liitto. Virossa yhä suositumman urheilulajin tämän vuoden EM-kilpailun puitteissa perustettiin myös nuorille jääsurff aajille tarkoitettu tukiohjelma. Sen mukaan kokeneet jääsurff aajat voivat lahjoittaa alle 17-vuotiaille nuorille laadukkaita jääpurjehduskelkkoja kilpailukaudeksi. Nuorille ainoa ehto on osallistuminen EM-kilpailuun. Aloite tukiohjelman perustamiseksi tuli virolaisilta jääsurff aajilta. Tukiohjelmassa ovat virolaisista mukana Kalev Allikveer, Koit Teder ja To?nis Salong, lisäksi mukana on surff aajia Suomesta, Ruotsista, Latviasta ja Liettuasta. Ensimmäinen virallinen tieto jääsurffaamisen harrastamisesta Virossa on 1880-luvulta. Jääpurjehdusta on 1900luvun alussa harrastettu eniten Haapsalun sekä Saarenmaan vesillä, sillä siellä jäätyi vesi aikaisemmin kuin muualla. Tallinassa jääpursilla ajamista harjoitettiin 1930-luvulla usein Ülemiste-järvellä. Viron ensimmäinen kansainvälinen jääpurjehduskilpailu järjestettiin Tallinnassa vuonna 1928. n
1/2019 viro.nyt ? 13 Yhdistystenkin kannattaa tutustua uuteen matkapakettilakiin viro.nytin toimitus S uomen Viro-yhdistysten liitossa perustettiin viime syksynä jäsenyhdistysten matkavastaavien verkosto, joka on nyt kokoontunut kaksi kertaa. Helsingin Martin markkinoilla haarukoitiin matka-asioiden ajankohtaisia teemoja ja Matkamessu-tapaamisessa pureuduttiin teemoista eniten puhuttaneeseen eli kesällä 2018 voimaan tulleeseen uuteen matkapakettilakiin. Uusi matkapakettilaki ei koske yhdistyksiä, jos niiden matkojen järjestäminen ei ole säännöllistä (vain muutama matka vuodessa) eikä ammattimaista. Matkat eivät saa tuottaa yhdistyksille taloudellista hyötyä ja niiden pitää olla vain rajatulle ryhmälle eli jäsenille. Yhdistys ei saa markkinoida matkojaan julkisesti. (Tämä tarkoittaa siten lähinnä jäsenkirjeissä tms. mainostamista, sillä jopa yhdistyksen kotisivu katsotaan julkiseksi, se kun on kaikkien nähtävillä.) Matkat eivät saa sisältää myöskään yöpymisiä. Viimeistään tuo viimeinen kriteeri vaikuttaa suurimpaan osaan Viro-yhdistysten matkoista siten, että ne tulevat matkapakettilain alaisiksi. Yhdistys onkin huomattavasti turvallisemmalla maaperällä, jos sen matkat tehdään yhteistyössä matkatoimiston kanssa matkatoimiston ollessa vastuullinen matkanjärjestäjä. Silloin vastuu suurista muutoksista on matkatoimistolla eikä yhdistys ota turhia riskejä. Uusi matkapakettilaki suojaa kuluttajaa entistä vahvemmin ja matkan tulee toteutua ennalta sovitusti. Kuluttajalla on milloin tahansa ennen matkan alkamista oikeus peruuttaa matka ilman erityistä syytä. Tällöin matkanjärjestäjä saa kuitenkin periä kuluttajalta asianmukaisen peruuttamismaksun, myös silloin, kun kuluttajalla on perusteltu syy peruuttaa matka esimerkiksi oman tai lähiomaisen vakavan sairauden tai tapaturman vuoksi. Kuluttajan kannattaakin ottaa aina peruutusturvan sisältävä matkavakuutus. Matkanjärjestäjällä on velvollisuus muistuttaa tästä matkalle ilmoittautuneita. Vaikka matkapakettilaki saattaakin tuntua työläältä, ei yhdistysten kannata arkailla matkojen järjestämisen kanssa, nehän ovat perustoimintaa monissa Viroyhdistyksissä. Luotettava matkatoimisto vain kumppaniksi, niin homma sujuu yhtä hienosti kuin ennenkin. n Lisätietoa Kilpailuja kuluttajavirastosta: www.kkv.fi /matkapakettilaki matkapakettiapuri.fi Viron itsenäisyyspäivän tapahtumia Helsingissä 2?.2. Klo 11 Jumalanpalvelus Alppilan kirkossa (Kotkankatu 2) Klo 13 Kunniakäynti ja seppeleenlasku Malmin hautausmaalla Klo 15 Seppeleenlasku Viron vapaussodassa kaatuneiden suomalaisten vapaaehtoisten muistomerkillä Vanhankirkon puistossa (Lönnrotinkatu 6) Päivän järjestelyistä vastaavat: Helsingin vironkielinen seurakuntatyö, Suomen-poikien perinneyhdistys, Suomen Viro-yhdistysten liitto, Tuglasseura, Viro-instituutti ja Viron suurlähetystö. Kuva: Jaanus Ree / Visit Estonia.
14 ? viro.nyt 1 /2019 SVYL:n toimintaa Viron itsenäisyyspäivän juhlakonsertti: Birgit Alppilan kirkossa (Kotkankatu 2, Helsinki) 23.2. klo 18 Vapaa pääsy! Konsertin järjestävät SVYL, Tuglas-seura, Viro-instituutti, Viron suurlähetystö ja Helsingin vironkielinen seurakuntatyö. Viron itsenäisyyspäivän juhlintaa Lue sivulta 13 Helsingin ja sivuilta 14–17 muun Suomen Viron itsenäisyyspäivän juhlistamisesta. Kulttuurimatka Narvaan 5.–7.4. Lue matkan ohjelmasta sivulta 2! Ilmoittautumiset liiton toimistolle 1.3. mennessä: svyl@svyl.fi. Suomen Viro-yhdistysten liiton vuosikokous Tarton yliopiston Narvan kollegessa (Raekoja plats 2, Narva) 6.4. klo 13.30 Kokoukseen voi osallistua tulemalla mukaan liiton kulttuurimatkalle (s. 2) tai ilmoittautumalla kokoukseen erikseen 1.3. mennessä: svyl@svyl.fi. Kokouskutsu ja -materiaalit lähetetään lähempänä SVYL:n jäsenyhdistysten puheenjohtajille sähköpostitse. Tampereen Martin markkinat Pakkahuoneella (Tullikamarinaukio 2, Tampere) 13.–14.4. SVYL on mukana Tuglas-seuran ja Tampereen kaupungin järjestämillä Tampereen Martin markkinoilla. Osastollamme ovat Tampere-Tartto-seura, seuran lokakuiset Tampereen Viro-viikot ja tietysti SVYL-Verkkopuoti. Markkinoiden ohjelma tulee lähempänä osoitteeseen www.martinmarkkinat.fi. viro.nyt 2-2019 ilmestyy 10.5. Vuoden 2019 toinen viro.nyt ilmestyy toukokuussa kattaen loppukevään ja kesän. Lehden materiaalipäivä on 12.4. Siihen mennessä kaiken lehteen tulevan aineiston sekä päivitettyjen jäsentietojen tulee olla toimistolla svyl@svyl.fi. Liiton ansiomerkki SVYL myöntää omaa ansiomerkkiä tunnustuksena ansiokkaasta ja pitkäaikaisesta toiminnasta Suomen ja Viron välillä. Merkin myöntää liiton hallitus omasta tai jäsenseuran aloitteesta. Kysy lisää liiton toimistolta: svyl@svyl.fi. Syksyllä 2018 merkin ovat saaneet: Titta Mattila (Tampere-Tartto-seura) Keijo Virtanen (Varsinais-Suomen Viro-keskus) Paula Sajavaara (Keski-Suomen Viro-seura) Sirkka Varpula (Keski-Suomen Viroseura) n AKAAN SEUDUN SUOMI-VIRO-SEURA Viron itsenäisyyspäivän vietto 24.2.: klo 12 seuran hallitus laskee kukat Viron vapaussodassa kaatuneiden akaalaisten vapaaehtoisten muistomerkille 26.2. klo 19.15 Akaan pääkirjastossa (Köyvärintie 1) Jari P. Havian luento kirjastaan Meidän Viro – suomalaisten kokemuksia ja toimintaa 1960–1990-luvuilla Elokuussa kesäretki Narvaan Seuraa yhdistyksen tiedotusta! OLUTSILTA – ÕLLESILD Helsingin kuukausitapaamiset Huom. uusi paikka! Helsingin kevään kuukausitapaamiset klo 18 ravintola Sörkan Ruusussa (Pääskylänrinne 3) 13.3. Yhdistyksen sääntömääräinen kevätkokous, jonka jälkeen toimittaja Sakari Nupponen pitää olutaiheisen tietokilpailun. 10.4. Kuukausitapaaminen, aihepiirinä virolainen taide 8.5. Ville Vehmaa kertoo kokemuksistaan Viron yleisissä saunoissa. Olutsillan Klamilan osasto 9.3. Ulkoilupäivä yhdessä “pääseuralaisten” kanssa. Wappuaattona Uuno Klamin pystin baskerin passaus Olutsillan Kotkan osasto 7.3. klo 18 Tummat oluet -tasting Sam’s Pubissa 4.4. klo 18 CoolHead Brew -olutmaistelu Monikulttuurisessa toimintakeskus Myllyssä 2.5. klo 18 Tapion tarinoita Tallinnasta, luennoitsijana talsinkilainen Olutsillan kunniapuheenjohtaja, tietokirjailija, matkanjohtaja Tapio Mäkeläinen. Paikka vielä avoin. Kesäja heinäkuussa retkeilemme, ajankohdat ja retkikohteet varmistuvat myöhemmin. 1.8. klo 18 Olutpiknik Katariinan Meripuistossa Matkat Perinteinen ulkoilupäivä Klamilassa 9.3. Lähtö Helsingistä aamulla, retken aluksi Zsar Outlet -ostoskeskukseen Vaalimaalle ja sieltä Klamilaan, jossa mahdollisuus lenkkeilyyn, saunomiseen ja avantouintiin. Illanvietto Hiihtomajalla. Lisätietoa matkasta Olutsillan nettisivuilla 15.2. alkaen. Olutsillan kevätmatka Ahvenanmaalle 27.–28.4. Ohjelmassa mm. tutustuminen Stallhagenja Open Water -panimoihin. Tarkka ohjelma ja ilmoittautumisohjeet tulevat seuran nettisivulle 25.2. Olutsillan kesämatka Viron pohjoisrannikolle Tallinnan ja Narvan välille 1.–4.8. Tarkka ohjelma ja ilmoittautumisohjeet tulevat seuran nettisivulle 6.5. Tapahtumakalenteri www.virosuomessa.fi taas toiminnassa Suomen Viro-tapahtumien tapahtumakalenteri www.virosuomessa.fi toimii taas! Osoitteessa voi käydä etsimässä mielenkiintoisia Viro-tapahtumia tai ilmoittamassa omansa. Kalenteria ylläpitää Eesti Maja – Viro-keskus.
1 /2019 viro.nyt ? 15 VP-lounaat Olutsillan VPeli vapaapäivälounaat jatkuvat joka kuukauden viimeinen keskiviikko klo 13. Paikka on vaihtuva ja siitä ilmoitetaan yhdistyksen kotisivuilla tapahtumat-osiossa sekä facebookissa. Tarjolla ruokaa ja vapaamuotoista seurustelua. Saunaklubi Saunaklubi saunoo Klamilassa 9.3., Jätkäsaaren Uudessa saunassa 16.4. ja Lonnassa toukokuun alussa. Seuraa tilanteen kehittymistä osoitteessa olutsilta.fi -> Tapahtumat tai fb-ryhmä Olutsilta Saunaklubi. Voit myös liittyä saunaklubin sähköpostijakeluun ilmoittamalla sähköpostiosoitteesi Hannulle: hannu.a.virtanen@hotmail.com. Olutsillan Hyvämaineisten Naisten Ompeluseura kokoontuu joka kuukauden 3. maanantai klo 18 ravintola Kurvittaressa Helsingissä. Tervetuloa mukaan – myös miehet – käsityön kanssa tai ilman. Keilailu Kuukausittain Urheilutalossa (Helsinginkatu 25). Ilmoittautumiset sähköpostiin hyvissä ajoin ennen tapahtumaa: echydenius@gmail.com. Kevään keilailut 21.2. klo 12, 22.3. klo 17, 25.4. klo 12, 23.5. klo 12. Tervetuloa uudet ja vanhemmatkin keilailun ystävät! Õllekomando Tallinna Õllekomando tutustuu Tallinnan kulttuuriin ja kapakoihin. Komandon iskuista ilmoitetaan osoitteissa www.olutsilta.fi ja www.facebook.com/groups/ollekomando. Seuraa ilmoittelua ja tule mukaan! Lisää tietoa Olutsillan toiminnasta ja tulevista tapahtumista www.olutsilta.fi POHJOIS-KARJALAN VIRO-SEURA 24.2. Viron itsenäisyyspäivän juhlistaminen Tutustumme Joensuun taidemuseon näyttelyyn, jossa aiheena on Viron nykytaide. Yhdistys maksaa pääsyliput. Kokoonnumme museon pihalle kello 13.45. Opastetun näyttelyn jälkeen omakustanteinen ruokailu ravintola Martinassa. 28.3. klo 18 Yhdistyksen vuosikokous ”Piparkakkutalolla” (Kauppakatu 34) Tilaisuuteen pyritään saamaan Viroa koskeva esitelmä. 25.4. klo 18 Jäsenilta Piparkakkutalolla (Kauppakatu 34) Aiheena on muistella yhdistyksen toimintaa sekä järjestellä arkistoa. Jos teillä on yhdistystä koskevaa aineistoa, tuokaa papereita katsottavaksi. Yhdistys on hankkinut arkistokaapin! 23.5. Tutustuminen Uki ja Maire Niemeläisen kotimuseoon Mattisenlahden Kaskesniemessä Kuljetus lähtee klo 16.30 torin laidalta, yksityiskohtiin palataan kevään aikana. Jäsenmaksun 20 € voi maksaa 28.2. mennessä tilille: FI12 8000 2527 2998 52 Kesämatka on suunnitteilla! PORIN SEUDUN SUOMI-VIRO-SEURA Viron historia kuvina -näyttely 18.2.–2.3. Porin pääkirjastossa Näyttely on osa Porin seudun SuomiViro-seura ry:n 30-vuotisen olemassaolon juhlintaa. Virolaisten elokuvien sarja Porin kaupunginkirjastossa (Gallen-Kallelankatu 12) klo 17 25.2. Noored kotkad 25.3. Vallatud kurvid 29.4. Ideaalmaastik Elokuvat ovat vironkielisiä, tekstitys englanniksi. Vapaa pääsy! Elokuvaillat järjestetään yhteistyössä Porin kaupunginkirjaston kanssa. RAUMAN SUOMI-VIRO-SEURA Kirjailija Leelo Tungalin esitelmä 7.5. klo 18 Rauman vanhalla kansalaisopistolla (Vähäkoulukatu 8) aiheesta NeuvostoViro lapsen silmin Leelo Tungal on kirjoittanut kirjan Seltsimees laps (Toveri lapsi), jossa hän kuvailee lapsuuttaan, kun äiti oli pidätetty ja kyyditetty Venäjälle. Kirjan pohjalta ilmestyi viime vuonna Moonika Siimetsin filmi, joka on voittanut useita palkintoja. SALON SEUDUN SUOMI-VIRO-SEURA Viron Itsenäisyyspäiväjuhla 23.2. klo 14 Turun yliopiston Publicumin salissa Juhlaesitelmän pitää professori Seppo Zetterberg aiheesta Viro vuonna 1919. Ohjelmassa on lisäksi musiikkia, tervehdyspuheenvuorot, yhteislauluna Mu isamaa. Lopuksi kahvitarjoilu. Lähtö Salon torilta klo 12.30. Matkan hinta 10 €. Ilm. 11.2. mennessä Virvelle virve.noges@pp1. inet.fi tai p. 040 754 7104 ja maksu seuran tilille FI61 5334 0020 0045 33, viite 1368. Yhdistyksen vuosikokous 23.3. klo 15 Moision koulun auditoriossa Tilaisuus alkaa Viron matkailun veteraani ja Estofennia-nettilehden toimittaja Pekka Linnaisen pitämällä esitelmällä Tallinnan laivalinjan historiaa höyrypursista massamatkailuun ja jatkuu klo 16 jälkeen vuosikokouksena. Kahvitarjoilu! Tervetuloa! Retki alppiruusujen ja atsaleojen kukinta-aikaan 15.6. Ilolan Arboretumiin Kiikalaan ja ruokailu Villa Topulissa Lähtö Salon torilta klo 10.30 Ilolaan, perillä Arboretumin esittely. Lähtö Ilolasta Villa Topuliin klo 13.30 ja ruokailu perillä klo 14.00. Matkan hinta ruokailuineen 47 €. Ilm. 27.5. mennessä Maritalle maritta_alho@hotmail.com tai p. 050 511 6835 ja maksu seuran tilille FI61 5334 0020 0045 33, viite 1371. SUOMEN-POIKIEN PERINNEYHDISTYS Viron tasavallan 101. itsenäisyyspäivän juhlinta Tallinnassa 16.2. Klo 12.30 seppeleiden lasku Suomenpoikien muistomerkillä Metsakalmistun hautausmaalla Klo 14.00 Jumalanpalvelus ruotsalaisen Pyhän Mikaelin Kirkossa (Rüütli 9), jonka jälkeen Kaaderilaulajien kirkkokonsertti johtajana everstiluutnantti, dir.cant. Matti Orlamo. Konsertin tuotto kohdennetaan Suomen-pojille. Klo 18.00 Tallinnassa toimivan Suomettaret-yhdistyksen järjestämä hyväntekeväisyysillallinen ravintola Kaarli Kellerin juhlatilassa Vanhankaupungin kupeessa (Toompea 8). Illallisen tuotto kohdennetaan Suomen-poikien leskille. Illalliskortin hinta on 60 €/osallistuja. Jotta mahdollisimman monella Suomenpoikien leskellä olisi mahdollisuus osallistua illalliseen, voit ilmoittautua sponsoriksi maksamalla heille illalliskortin. Sponsorimaksuja koskevissa asioissa pyydetään olemaan yhteydessä Kirsi Voutilaiseen: kirsi.voutilainen@icloud.com. Kysy mahdollisia vapaita paikkoja illalliselle: aija.roihu@baltrent.fi. Tilaisuudet järjestävät Soomepoiste Pärimusühing, Suomenpoikien perinneyhdistys, Kaaderilaulajat ja Suomettaret. Suomen suurlähetystö Tallinnassa tukee järjestelyjä.
16 ? viro.nyt 1 /2019 TAMPERE-TARTTO-SEURA Kunniakäynti Kalevankankaalla Viron vapaussodassa kaatuneiden suomalaisten muistolaatalla Kappelin eteläpuolella 24.2. klo 15 Seuran kevätkokous Laikun luentosalissa 26.2. klo 18 Mukana SVYL:n puheenjohtaja Grete Ahtola. Kahvitarjoilu. Tampere-Tartto-seura täyttää 30 vuotta! Juhlimme perjantaina 1.3., juuri perustamispäivänämme. Tampereen kaupunki kutsuu ennakkoon ilmoittautuneet jäsenemme ja ystävämme Raatihuoneelle klo 16. Jatkamme sen jälkeen Laikun musiikkisalissa klo 18 Silver Seppin ja Kristiina Ehinin konsertilla.Olette lämpimästi tervetulleita juhlimaan kanssamme! Kevätmatka Tarttoon 22.–24.4. Ohjelmassa mm. Mamma Mia -musikaali. Asumme Londonissa. Vastuullinen matkanjärjestäjä on Bussi-Manninen. Pikaiset ilmoittautumiset liisa.loyttyniemi@gmail. com tai p. 050 561 1166. Seuran uusi osoite on Kulttuuritalo Laikku, Keskustori 4, 33100 Tampere. VAASA-PÄRNU SEURA Yleisön toivekonsertti IV, joht. Maano Männi, 21.2. klo 19 Rakastettu Sinun hetkesi -toivekonsertti saa jatkoa keväällä 2019. Vaasa-Pärnu Seuran jäsenet saavat jälleen alennusta 15 % toivekonsertin lipusta. Lippujen normaalihinnat ovat 24/20/18 €. Ilm. Erja Saariolle p. 044 035 2118 tai erjaksaario@gmail.com viim. 14.2. Viron itsenäisyyspäivän merkeissä luentoja keskustelutilaisuus 25.3. klo 18.30 (Ajurinkatu 14, juhlasali) Vietämme Viron 101. itsenäisyyspäivää kuukauden verran jälkikäteen. Tervetuloa kuulemaan ja keskustelemaan Viron itsenäisyydestä. Tarkempi ohjelma vielä avoin. Lisätietoja Facebook-sivuillamme myöhemmin. Tervetuloa! Tere tulemast! Seuran kevätkokous 15.4. klo 18.30 Arbetets Vännerissä (Ajurinkatu 14, 2. krs) Käsitellään sääntömääräiset asiat, jonka jälkeen katsellaan viime kesän matkakuvia. Tervetuloa! Tere tulemast! Teeme ära! -siivoustalkoot toukokuussa Siivoamme Vaasan kaunista rantamaisemaa yhdessä Vaasan ympäristöseuran jäsenten kanssa. Tarkempi päivä selviää myöhemmin kevään aikana. Tervetuloa pitämään huolta kotikaupunkimme ympäristöstä! Tere tulemast! Retki Valko-Venäjälle 6.–14.5. Matka-Ärrä Oy:n järjestämä matka vie Baltian maiden kautta Valko-Venäjän pääkaupunkiin Minskiin. Matkalla yövytään mm. Pärnussa, Riiassa ja Vilnassa. Hinta 990 €/hlö. Lisätietoja ja sitovat ilm. MatkaÄrrä Oy, Reijo Järvinen p. 0400 865 840. Matka Tallinnan laulujuhlille 4.–7.7. Heinäkuussa lähdemme Tallinnan laulujuhlille! Vaikuttavat lauluja tanssijuhlat järjestetään vain joka 5. vuosi. Hinta jäsenille on 300 € ja muille 320 €. Vastuullinen matkanjärjestäjä Matka-Ärrä Oy. Varaa paikkasi ajoissa! Lisätietoja ja ilm. matkavastaava Raimo Vahteralle p. 050 410 0646. Ilmoita osoitteenmuutoksesta rahastonhoitaja Krista Haapamäelle: krista.haapamaki@gmail.com. Ilmoita mielellään myös sähköpostiosoitteesi. Seuraa Vaasa-Pärnu Seuran Facebooksivuja. Tervetuloa mukaan toimintaan! VALKEAKOSKEN SEUDUN SUOMI-VIRO-SEURA Jäsenilta Viro-aiheisen esitelmän ja yhdessäolon merkeissä Ystävyydentalolla 5.3. klo 18 Toukokuun lopulla perinteinen saunailta Saarioispuolen majalla Tervetuloa mukaan uudet ja vanhat jäsenet syventämään Viro-tietoutta ja -yhteyksiä! VARSINAIS-SUOMEN VIRO-KESKUS 23.2. klo 14 Viron itsenäisyyspäivän juhla Turussa Publicumissa (sali nro 3) Muistattehan ilmoittautua ennakkoon, paikkoja rajallisesti! Ohjelma: juhlaesitelmä professori Seppo Zetterberg, musiikkia huilisti Signe Sjölund säestäjineen. Juhlan järjestävät: Turun yliopisto, Turun Yliopistosäätiö, Turun Tuglasseura, Varsinais-Suomen Viro-keskus ry ja Viron kunniakonsulaatti. Viron vaalit: ennakkoäänestyksen mahdollisuus Viro-keskuksen toimistolla digitaalisesti 21.–27.2. Id-kortinlukija käytettävissänne ma–pe klo 10–16, tervetuloa! Lisäksi toukokuussa EU-vaaleissa digitaalisen äänestämisen päivät ovat 16.–22.5. Riigikogu valimised: elektrooniline hääletamine toimub 21.–27.2. Turu Eesti keskuses Võimalus kasutada id-kaardilugejad e–r kell 10–16, tere tulemast! Euroopa parlamendi valimised: elektrooniline hääletamine toimub 16.–22.5. 27.2. klo 18.45 esitelmäilta Viro-keskuksessa: Viron pienet kaupungit Luentomaksu 5 €. 10.3. klo 19 Komöödiateater: Hotel California, Tarmon talolla Lavalla: Katrin Karisma ja To?nu Kilgas, ohjaaja Ivo Eensalu. Lippuvaraukset: eestlasteleturus@gmail.com 10.3. klo 14.30 Tarmon talolla: kiinteistötietoa virolaisille, kiinteistönvälittäjä Kadri-Ann Õunap: kuinka vuokraan ja kuinka ostan asuntoja ja kiinteistöjä Suomessa Esitelmän ajaksi lapsille omaa toimintaa, tervetuloa leikkimään klo 14–16. 13.3. klo 18.45 esitelmäilta Viro-keskuksessa: Viron kartanot Luentomaksu 5 €. 26.3. klo 18 Varsinais-Suomen Viro-keskus ry:n sääntömääräinen kevätkokous ja esitelmä: kiinteistötietoa Virosta, asiantuntijana kiinteistönvälittäjä KadriAnn Õunap Kevätkokouksessa käsitellään sääntöjen 7 §:n mukaiset asiat, mm. toimintakertomus ja tilinpäätös vuodelta 2018. Kahvitarjoilu, tervetuloa! 27.3. klo 18.45 esitelmäilta Viro-keskuksessa: Viron kevät-, kesä-, syysja talvipääkaupungit Luentomaksu 5 €. 10.4. klo 18.45 esitelmäilta Viro-keskuksessa: Luontomatkailu Virossa Luentomaksu 5 €. Helmikuussa alkava Paikal-hanke järjestää keväällä 2019 työelämäinfoja virolaisille työntekijöille sekä atk-koulutusta. Kannattaa seurata tiedotusta facebookissa ja nettisivulla. Viro-keskuksen toimisto palvelee ma–pe klo 10–16, tervetuloa, tere tulemast! Vanha Suurtori 3, 20500 Turku (Brinkkalan talon sisäpihalla, 2.krs) www.viro-keskus.fi www.facebook.com/virokeskus.turku www.facebook.com/Virokeskus www.facebook.com/eestlasteleturus
1 /2019 viro.nyt ? 17 VIROLAISEN KULTTUURIN YSTÄVÄT VIRKKU Matka Tallinnaan, Laulasmaalle ja Paldiskiin 9.–10.3. Ohjelma: 9.3. 9.00 Eckerö Line Helsingistä Tallinnaan (business class) 11.30 Saapuminen Tallinnaan ja bussikuljetus hotelli St Barbaraan Tutustuminen Viron parlamenttiin ja Suomen suurlähetystöön Illalla kulttuuriohjelmaa (konsertti, ooppera tai teatteri) 10.3. 9.00 lähtö Paldiskiin tutustumaan Amandus Adamsonin ateljeemuseoon Matkan varrella pysähdymme mm. KeilaJoan vesiputouksella, Paldiskin rautatieaseman päärakennuksella ja Pakrin niemellä. Paldiskista palaamme Laulasmaalle ja tutustumme Arvo Pärt -keskukseen. Mahdollisuus omakustanteiseen kahvitaukoon ennen Arvo Pärtkeskusta. Paluu Tallinnaan n. klo 16.00 ja klo 18.30 Eckerö Line Helsinkiin (business class). Hinta: jäsenet 190 € (1 hh lisämaksu), ei-jäsenet 215 € (sis. jäsenmaksun 25 €, 1 hh lisämaksu). Hinta on voimassa, mikäli ryhmän minimikoko on 15 henk. Matkan hinta sis. laivamatkat, kuljetuksen satamasta hotelliin, yhden yön majoituksen hotelli St Barbarassa sekä bussin ja suomea puhuvan oppaan su, sisäänpääsymaksut Amandus Adamsonin ateljeemuseoon ja Arvo Pärt -keskukseen (sis. opastuksen). Vastuullinen matkanjärjestäjä on Baltic Express Tours. Osanottajilla tulee olla henkilökohtainen, voimassa oleva matkavakuutus. Ilm. 22.2. mennessä matkanjohtajalle: marianne.mikola@gmail.com tai p./ tekstiviesti 044 580 3307. Virkku-klubi 19.3. klo 18 Eesti Maja – Viro-keskuksessa (Sörnäisten rantatie 22 C, Helsinki): Kulle Raigin luento Lennart Merestä Tietokirjailija Kulle Raig tulee Virkkuklubille kertomaan Viron presidentti Lennart Merestä, jonka syntymästä tulee maaliskuussa kuluneeksi 90 vuotta. Tilaisuus on kaikille avoin ja ilmainen, varaathan hiukan kahvirahaa mukaan! Kudontaprojekti Kaikkia, jotka osaavat kutoa sukkia tai ovat muuten vain neuloosi-tartunnan saaneita, innostamme kutomaan miesten villasukkia. Värin ja mallin saa jokainen kutoja päättää itse, koko on esim. miesten koko 42–43, jolloin sukan terän pituus on 26–27,3 cm tai 43–44, jolloin terän pituus on 26,7–28,4 cm tai 44–45, jolloin terän pituus on 27,3–29,1 cm. Valmiit sukat voi tuoda Virkku-klubeihin loka-marraskuun vaihteeseen asti. Jos et osaa kutoa, voit osallistua toimittamalla Virkku-klubiin sukkalankaa kutojille. Tavoitteemme on kutoa 50 paria sukkia ja viedä ne lämmittämään Tallinnan sosiaalikeskuksen Mina töötan -projektin miesasiakkaiden varpaita. Seuraa toimintaamme Facebookissa: www.facebook.com/VirkkuRy VIRO-INSTITUUTIN YSTÄVÄT Vuosikokous 18.3. klo 17 Viron suurlähetystössä (Itäinen puistotie 10, Helsinki) Kokouksessa kuullaan asiantuntija-alustus ja keskustellaan Viron tuoreista parlamenttivaaleista. Kahvitarjoilu. Huomaa, että kokoukseen pitää ilmoittautua sihteerille viimeistään 14.3. mennessä: maijaliimat@hotmail.com. Ystävien kulttuurimatka 25.–26.5. Tallinnan HeadRead-kirjallisuusfestivaalille sekä vierailemaan uudessa Arvo Pärt -keskuksessa Laulasmaalla HeadRead on Viron merkittävin, Tallinnan keskustassa pidettävä kirjallisuustapahtuma, jossa tänä vuonna ensimmäistä kertaa on ohjelmassa myös suomenkielistä ohjelmaa – kirjallinen kaupunkikävely –, joka toteutetaan yhteistyössä Viroinstituutin kanssa. Toisena matkapäivänä vieraillaan säveltäjä Arvo Pärtin keskuksessa, joka on myös arkkitehtonisesti merkittävä. Lisäksi matkan aikana vieraillaan ainakin Eesti Instituutissa Tallinnan Vanhassakaupungissa ja lounastetaan hyvissä ravintoloissa. Hinta-arvio: 270 €/hlö (2 hh, 1 hh lisä 60 €). Matkalle osallistuminen edellyttää Viro-instituutin ystävät ry:n jäsenyyttä. Matkan ajantasaiset tiedot löytyvät sivulta www.viro-instituutti.fi/ ystavien-kulttuurimatka ja ne lähetetään jäsenille myös sähköpostitse, kun matkaohjelma ja hinta on vahvistettu. Matkan hintaan sisältyy: laivamatkat kansipaikoin Eckerö Linen business-luokassa, kuljetus satama–hotelli–satama, majoitus hotelli Centralin superiorluokassa, osallistuminen kirjallisuusfestivaali HeadReadilla opastettuun kirjallisuuskävelyyn Tallinnan keskustassa, vierailu Arvo Pärt -keskuksessa opastuksineen, kaksi lounasta (Tallinnassa ravintola Cru ja Laulasmaalla Wicca). Lue Viro-instituutin tapahtumista sivulta 25! n Jouko Helinin (1939–2018) muistolle Helsinki-Tallinna-seura ry. H elsinki-Tallinna-seuran perustaja ja pitkäaikainen hallituksen jäsen Jouko Helin poistui loppuvuodesta 2018 yllättäen joukostamme. Edellisenä iltana hallituksen kokouksessa Jouko vielä esitteli kaksoiskaupunkiajatuksiaan, jotka piti esittää pian pidättävässä seminaarissa. Kaksoiskaupunki Helsinki–Tallinna ja kaupunkien välille rakennettava tunneli olivat olleet jo vuosia Joukolle tärkeitä asioita. Myös kansalaisjärjestöjen välisen yhteistyön kehittämisen hän näki tarpeelliseksi. Seuran alkuaikoina Jouko oli ahkerasti ja työtunteja laskematta peruskorjaamassa ja kunnostamassa tukikohtaamme, Furuvikin huvilaa. Siellä järjestämiimme tapahtumiin, kuten lastenleireihin ja Taiteiden öihin Jouko osallistui koko sydämestään. Meri ja kalastus olivat Jouko Helinille tärkeitä. Purjehduskilpailut Tallinnaan ja verkkokalastuksen opettaminen vävylleen Andres Kasekampille ja lastenlapsilleen mökkisaaressaan Hanskassa olivat Joukolle kesän kohokohtia. Me muistamme myös ne runsaat ja maistuvat kala-ateriat, jotka tämä kalastajamme toi aina yhteisiin illanviettoihin tallinnalaisen Sõprus-klubin kanssa. Viimeiselle matkalleen Jouko lähtikin komeasti puuveneessään. Jäämme kaipaamaan Joukon syvällisiä ajatuksia ja mukavaa saunaseuraa. n
18 ? viro.nyt 1 /2019 Se pysyy, joka muuttuu Yhdistyselämä on murroksessa, kun nuorempia ikäluokkia ei jäsenyyteen perustuva yhdistystoiminta houkuttele. Kuinka yhdistykset voivat muuttuvan maailman haasteisiin vastata vai onko ylipäätään mitään tehtävissä? Nina Patanen “H ei älä koskaan ikinä muutu, pysy aina tuollaisena kuin nyt oot…” sanotaan laulussa. Sanat vihjaavat siihen, että pysyvä rakkaus voi säilyä vain, jos ystävä ei muutu. Monille oma yhdistys edustaa sitä vuosien, jopa vuosikymmenten takaista parasta ystävää. Sen ystävän kanssa on kasvettu ja eletty, mukaan on mahtunut monta parhaan ystävän muutakin ystävää. Ystävä on tuttu ja turvalliseksi havaittu. Eikö se riitä? Ei riitä. Jokainen yhdistys on perustettu ajatuksella, että sen toiminta kantaa ja jatkuu pitkään. Moni yhdistys painiskelee tällä hetkellä toiminnan hiljaisen hiipumisen kanssa. Mistä löytää uusia aktiiveja mukaan niin toimintaan kuin hallitukseenkin jatkuvuuden turvaamiseksi? Vapaaehtoisten löytäminen voi olla haasteellista, heidän pitämisensä toiminnassa pitkään vaikeaa ja jäseneksi hallitukseen saaminen kaikkein ongelmallisinta. Kun uusia asioita tehdään vain, kun ei ole enää muuta mahdollisuutta, on jo hiukan myöhäistä. Mutta ei liian myöhäistä. Miten saada lisää toimijoita mukaan luotsaamaan järjestöä kohti tulevaa, kohti ikuisuutta? Olemalla mielenkiintoinen. Olemalla näkyvä. Olemalla uudistumisja muutoskykyinen. Olemalla koko ajan paras versio siitä järjestöstä, joksi se aikoinaan perustettiin. Tekemisen vastuu, tekemättä jättämisen valta Vapaaehtoistoimintaan sitoutuminen ei ole vähentynyt, mutta sen muodot ovat muuttuneet. Luultavasti meillä on vapaaehtoistoimintaan valmiita ihmisiä tänä päivänä enemmän kuin aikoihin. Moni haluaa antaa aikaansa ja osaamistaan jollekin hyödylliselle asialle, mutta ei oikein tiedä mille ja miten. Mikä on johtanut siihen, etteivät nämä ihmiset ole mukana yhdistysten toiminnassa? Kukaan ei ole pyytänyt mukaan. Tilastojen mukaan joka toinen kadulla tapaamasi ihminen ei ole mukana vapaaehtoistoiminnassa vain siksi, ettei kukaan ole heitä mukaan kysynyt. Koska sinä olet viimeksi kysynyt keneltäkään halusta tulla mukaan järjestöön? Järjestö ei näyttäydy mielenkiintoisena tai ylipäätään se on vaikea löytää. Järjestö on joko jämähtänyt vanhaan (ja turvalliseen) tai siitä ei osata kertoa hyvää tarinaa. Miksi juuri sinun yhdistyksesi tarina on niin mielenkiintoinen, että siihen halutaan tulla mukaan? Kaikki eivät halua ryhtyä heti hallitusjäseniksi (tai ylipäätään vuosimaksua maksaviksi jäseniksi), vaan tehdä jotain kevyttä ja vähemmän sitovaa. Se ei silti tarkoita, etteikö henkilö olisi sitoutunut – hän voi hyvinkin palata ja palaakin, jos siihen on mahdollisuus. Mitä yhdistyksesi voi tarjota näille piipahtajille? Uusien vapaaehtoistoimijoiden saaminen järjestöön ei ole vain järjestön hämärä utopia tai epämääräinen tulevaisuuden unelma. Jos yhdistykseen on aidosti päätetty saada uusia toimijoita, se myös tapahtuu. Ideoi tapoja ja toteuta se. Jos yksi toteutus ei toimi, kokeile toista. Mene paikkoihin, joissa et ennen ole ollut. Puhu ihmisille, kysy ja kerro. Eikö toimi? No, mene muualle ja puhu lisää, puhu paremmin, kysy ja kerro yhdistyksestäsi – innostuneesti ja ylpeydellä. Ja jos ei muu auta, matki sellaisia järjestöjä, jotka ovat menestyneet tässä. Mutta tee se omalla tavallasi. Pahinta mitä voi tapahtua, on onnistuminen. Älä järjestä tapahtumaa – rakenna ilmiö Vapaaehtoistoiminta ei enää välttämättä tarkoita yhdistyksen vuosijäsenyyttä. Monissa järjestöissä ei jäsenhankintaa tehdä enää lainkaan. Jos tehdään, Taiteiden yö Furuvikin huvilassa kesällä 2017. Kuva: Kirsi Bongwirnso.
1 /2019 viro.nyt ? 19 jäsenyyden muotoja pohditaan nyt kuumeisesti uusiksi. Nykytrendi on, että mukaan tulevat kokevat järjestön omaa persoonaa ja identiteettiä vahvistavaksi toiminta-alustaksi. Tällaisia järjestöalustoja on monia, ja ne kilpailevat keskenään. Siksi jokaisessa järjestössä on mietittävä, miten juuri minun edustamani yhdistys eroaa muista ja tarjoaa lisäarvoa mukaan tuleville. Kun järjestössä rekrytoidaan vapaaehtoisia, kannattaa omaa toimintaa tarkkailla ulkopuolisen silmin: miksi joku voisi haluta tulla mukaan? Mitä meillä on heille tarjota? Miten yhdistystä markkinoidaan nyt, miten sitä voisi markkinoida vielä paremmin? Miten järjestö olisi sellainen, että se houkuttelisi ihmisiä kiinnostumaan? Olemmeko me, jo kauan mukana olleet, valmiita antamaan uusille ajatuksille tilaa ja muuttamaan näkökulmiamme edes vähän? Ihmiset haluavat tänä päivänä olla osa ilmiötä ja jotain asiaa edistävää toimintaa, eivät välttämättä yksittäistä organisaatiota. Millainen ilmiö te olette? Tästä ikuisuuteen Järjestöjen arvokkainta omaisuutta juuri nyt ovat niiden pitkään mukana olleiden jäsenten tieto ja kokemukset järjestön toiminnasta ja aikaansaannoksista. Vuosien aikana kertynyt tieto ja kokemus on syytä siirtää uusille mukaan tuleville. Perinne synnyttää halun kuulua yhteisöön. Se luo jatkuvuuden siltoja ja luottamusta. Se jatkaa yhdistyksen omaa tarinaa. Harvoissa yhdistyksissä on mietitty, kuinka tämä perinteen siirtäminen tehdään. Yhdistyksestä löytyy varmasti paljon tietoa erilaisista muistioista, pöytäkirjoista ja julkaisuista. Mutta entäpä ne perimätietona kiertävät tarinat, sisäpiirivitseiksi muodostuneet sutkaukset tai epäonnistumiset ja niistä kertominen? Millainen tarina edustamastasi järjestön perimätiedosta syntyy? Keitä siinä tarinassa on ja kuka sitä kertoo? Tähän tarinalliseen sillanrakentamisen kunniatehtävään osallistuvat kaikki yhdistyksessä toimivat. Tai ainakin pitäisi. Järjestelmällinen vastuukaavioiden suunnittelu on aina hyvästä, mutta spontaani kokeileminen voi tuottaa yllättävän hyviä tuloksia. Myös yhdessä epäonnistuminen ja siitä oppiminen voi olla hyvä lopputulos. Pääasia on, että yhdistyksen sisäinen keskustelukulttuuri on avoin ja kaikille on selvää, että tieto kuuluu kaikille. Älä pihtaa vaikeistakin asioista puhumista, syleile uudet tulokkaat luottamusta täynnä olevaan puheeseen ja anna heille tilaa kysyä ja osallistua. He eivät lähde yhdistyksestä ehkä enää koskaan! Yhdistyksen toiminnassa parasta on se luovuus, mitä monen erilaisen ihmisen kokoonpanolla saadaan aikaan. Voisi sanoa, että mitä useampi kokki, sen parempi soppa. Kaikkia tarvitaan, kaikille on tilaa. Vapaaehtoisjahdin paras resepti on into – se tarttuu. Kun olet innostunut, saat toisenkin innostumaan. Yhdistyksen menneisyys tiivistyy nykyhetkeen. Tee tulevaisuudesta näkemyksellistä ja näkyvää, ettei tarvitse tyytyä vain reagointiin. Parhaat ideat ovat jo olemassa, ne on vain kaivettava esiin! n Kirjoittaja on Aatto ry:n kouluttaja ja konsultti (www.aattory.fi) ja Suomen Pakolasiavun kansalaisja järjestötoiminnan päällikkö (opintovapaalla). Yhteistyössä on voimaa! Furuvikin huvilan Taiteiden yö syntyi usean yhdistyksen voimin. Kuva: Kirsi Bongwirnso. Yhdistykset ovat mukana tuomassa ohjelmaa suurempiinkin tapahtumiin, kuvassa Turun kirjamessuille. Kuva: Kirsi Bongwirnso.
SVYL VERKKOPUODIN UUTUUKSIA SVYL VERKKOPUODIN UUTUUKSIA Kai Aareleid: Lue minua ntamo , s. Suom. Kai Aareleid Kai Aareleid (s. ) kuuluu tämän päivän Viron keskeisiin sanataiteilijoihin. Hänen ensimmäinen suomenkielinen runoteoksensa Lue minua rakentuu kokoelmien Naised teel ( ) ja Vihm ja vein ( ) runoista sekä muutamista niihin sisältymättömistä teksteistä. Kaikki suomennokset virosta ovat kääntäjänäkin ansioituneen tekijän omaa käsialaa. Lue minua on pakahduttavan kaunista rakkauslyriikkaa ja kirkasta nykykirjallisuutta. Näiden säkeiden minä tuntuu yltävän itseensä yhtä varmasti kuin toiseenkin. Hinta: , + postikulut. Timo Lehtonen: Viron apostoliset kirkot – Rovasti August Kaljukosken matkassa , s. Viron apostoliset kirkot – Rovasti August Kaljukosken matkassa on ensimmäinen suomenkielinen kuvaja tietoteos eteläisen naapurimaamme ortodoksisista kirkoista. Rovasti August Kaljukosk ( – ) toimi vuotta pappina Setumaalla, joka kuuluu Tarton ja Narvan ohella Viron vanhimpiin ortodoksialueisiin. Kirjan kulmakivenä ovat hänen keräämänsä kuvat ja tiedot, joita tekijä on täydentänyt lähdekirjallisuudella. Aineiston työstäminen on ollut haastavaa, sillä vanhat kuvat ja käsinkirjoitetut muistiinpanot ovat vaatineet huolellista tulkintaa. Viron apostolisista kirkoista kirjoitettaessa historian pyörteet ovat vieneet mukanaan: ortodoksisen uskon leviäminen ja juurtuminen Baltiaan, kirkkorakennusten arkkitehtuurin kehitys ja seurakuntien kirjavat kohtalot ovat ruokkineet tekijän mielikuvitusta. Kirja on tekijän toinen kirkkoihin liittyvä merkittävä teos. Hinta: , + postikulut. Klarika Sander: Kohtume Eestis! Viron kielen alkeisoppikirja Finn Lectura , s. Uudistettu Kohtume Eestis! on aikuisille tarkoitettu kommunikatiivinen viron kielen alkeisoppikirja. Kirja antaa valmiudet tulla toimeen jokapäiväisissä käytännön puhetilanteissa, ymmärtää helppoa kirjoitettua tekstiä ja kirjoittaa lyhyitä viestejä. Kirjan tekstit sisältävät ajankohtaisia ja aitoja tilanteita, joita turisti tai maassa asuva ulkomaalainen kohtaa. Dialogimuotoiset tilanteet on sidottu juonelliseen kertomukseen, jossa ryhmä virolaisia ja ulkomaalaisia matkustaa ympäri Viroa. Tutuiksi tulevat neljä kaupunkia: Tallinna, Tartto, Viljandi ja Pärnu. Kohtume Eestis! sijoittuu eurooppalaisen viitekehyksen taitotasolle A . Kirja sopii niin suomea, englantia kuin venäjääkin osaaville, koska suurin osa tehtävänannoista ja sanastot ovat näillä kaikilla kielillä Hinta: , + postikulut. Mall Pesti: K nagu Kihnu. Eesti keele õpik kesktasemele B Kiri-Mari Kirjastus , s. K nagu Kihnu sopii hyvin viron kielen jatko-opiskelijalle, joka haluaa vahvistaa kielitaitoansa ja saada tietoa myös virolaisesta kulttuurista. Kirjassa on runsaasti mielenkiintoisia tekstejä ja hyödyllistä kielitietoa. Hauska kuvitus tukee kielenoppimista. Kirja sijoittuu eurooppalaisen viitekehyksen taitotasolle B . Hinta: , + postikulut. Timo Lehtonen: Viron apostoliset kirkot – Rovasti August Kaljukosken matkassa , s. Viron apostoliset kirkot – Rovasti August Kaljukosken matkassa on ensimmäinen suomenkielinen kuvaja tietoteos eteläisen naapurimaamme ortodoksisista kirkoista. Rovasti 20 ? viro.nyt 2/2018
verkkopuoti.svyl.fi Pekka Lehtosaari ja Hannu Lukkarinen: Talvesõda Raate tee The Baltic Guide , s. Virontanut Pille Tõnson . . Neuvostoliitto pommitti Suomea ilman sodanjulistusta. Alkoi päivää kestänyt talvisota. Raatteen tien taistelu on yksi talvisodan tunnetuimmista taisteluista. Suomussalmen korvissa kaksi punadivisioonaa sai vastaansa harvalukuiset suomalaiset ja pohjoisen pakkaset. Talvesõda Raate tee on vironkielinen sarjakuvaromaani Raatteen tien taisteluista. Kirjassa kerrotaan oikeista tapahtumista ja oikeista ihmisistä, joista osa antoi henkensä isänmaansa puolesta. Sarjakuvaromaani kuvaa sotaa realistisesti ja totuudenmukaisesti. Kirja on vironkielinen. Hinta: , + postikulut. Mae Lender: Minu Hiiumaa. Ähk läheb tarvis Petrone Print , s. Katrin Pauts: Minu Muhumaa. Lühike libahuntide ajalugu Petrone Print , s. Piret Tali: Minu Pärnu. Suvitajaks saamine Petrone Print , s. Rita Ahonen: Minu Stockholm. Vanniga merel Petrone Print , s. Petrone Printin mielenkiintoinen Minu-sarja on saanut SVY-Verkkopuodissa jatkoa neljän kirjan verran. Nyt virolaisten kohteina ovat kotimaan Hiidenmaa, Muhumaa ja Pärnu sekä Tukholma. Sarja on mukavan letkeää luettavaa vaikkapa viron kieltä opiskeleville. Kirjat ovat vironkielisiä. Hinta: , kpl + postikulut. Mika Keränen: Khaba ja Nebra Keropää , s. Khaba ja Nebra pole tavalised lapsed. Nad on kaks muumiapoissi, kelle koduks on muuseum Tartu Ülikooli peahoones. Raamatu tegevus algab sellest, kui Khaba eksib Zeusi reeglite vastu ja ta ei tohi osaleda aulamängudel enne, kui teeb ühe heateo oma südamest. Aga see polegi nii kerge… Kirja on vironkielinen. Hinta: , + postikulut. Siiri Reimann: Koome Haapsalu salli How to Knit a Haapsalu Shawl Saara Kirjastus , s. Haapsalun huivin valmistamista opettavien kirjasten tekijä on haapsalulainen pitsimestari ja opettaja Siiri Reimann. Pieniin kirjasiin on tiivistetty hyvin konkreettiset ohjeet niille, jotka haluavat itsenäisesti opetella huivin tekemisen. Neulomisohjeiden lisäksi esitellään yhdeksän suosituinta huivimallia. Kirja on saatavilla joko viroksi tai englanniksi. Hinta: , + postikulut. Moonika Siimets: Seltsimees laps Amrion , min., DVD Koska eräänä päivänä aseistetut miehet vievät -vuotiaan Leelon opettajaäidin mukanaan, pitää Leelon etsiä itse vastaukset moniin polttaviin kysymyksiin: Miksi sinimustavalkoiset värit on kielletty, kuka on kansanvihollinen, miksi kauhea kommunistipuoluelainen hiipii kodin nurkilla ja onko pioneerius kunnian vai häpeän asia? Leelo joutuu usein tragikoomisiinkin tilanteisiin, kun hän yrittää olla kaksinaamaisessa stalinistisessa maailmassa mahdollisimman kiltti lapsi ja tehdä kaikkensa, jotta äiti tulisi takaisin kotiin. Seltsimees laps (suom. Toveri lapsi) on rakastetun virolaisen kirjailija Leelo Tungalin teos, joka perustuu kirjailijan omiin lapsuudenkokemuksiin. Elokuva on vironkielinen, tekstitykset englanniksi ja venäjäksi. Hinta: , + postikulut. Mae Lender: Minu Hiiumaa. Ähk läheb tarvis Petrone Print , s. Katrin Pauts: Minu Muhumaa. Lühike libahuntide ajalugu Petrone Print , s. -sarja on saanut SVY-Verkkopuodissa jatkoa neljän kirjan kommunistipuoluelainen hiipii kodin nurkilla ja onko pioneerius 2/2018 viro.nyt ? 21
22 ? viro.nyt 1 /2019 Toompealla helmikuussa 1989 Myös suomalaisia oli aitiopaikalla helmikuussa 1989, kun Viron sinimustavalkoinen lippu syrjäytti neuvostoaikaisen lipun Pitkän-Hermannin tornissa. Tätä edelsivät vuosien asteittaiset uudistukset, jotka lopulta johtivat elokuussa 1991 Viron itsenäisyyden palauttamiseen. Hannu Oittinen S eurasin Viron uudelleen itsenäistymisen varhaisvaiheita näköalapaikalta päädyttyäni keväällä 1989 vaihto-opiskelijaksi Tallinnan pedagogiseen instituuttiin. Sitä ennen olin, syksystä 1985 lähtien, käynyt Virossa kymmenisen kertaa, laulavan vallankumouksen tiimoilta entistä tiheämmin vuosina 1987 ja 1988. Tuona aikana moni tapahtuma maassa teki vaikutuksen, mutta mieleen painuneiden muistojen joukosta erottuu yhä sinimustavalkoisen lipun nostaminen Pitkän-Hermannin torniin 24. helmikuuta 1989. Laulavan vallankumouksen hengessä Sinimustavalkea ei suinkaan päätynyt Toompealle maan virallisimpaan salkoon hetken huumassa, joskin varmasti vallankumouksen hengessä. Mahtipontisesti mutta vitkaan vuonna 1985 Neuvostoliitossa alkanut uusi ajattelu, perestroika ja glasnost, houkuttivat virolaiset paljon muun ohella palauttamaan vanhat kansalliset symbolinsa. Sinimustavalkoisen osalta se tarkoitti, että lippu tuotiin julkisuuteen ilman rangaistusseurauksia ensin syksyllä 1987 Võrussa ja vuoden 1988 alkupuolella Tallinnassa, Tartossa ja muualla. Saman vuoden kesällä sinimustavalkoiset liehuivat jo vapaasti kaikkialla. Muutos tapahtui kesään mennessä alle puolessa vuodessa. Laulavaan vallankumoukseen liittynyt taitava poliittinen työ aluksi Viron kansanrintaman ja Viron korkeimman neuvoston välillä oli jo kesäkuussa 1988 johtanut päätökseen, jolla sinisen, mustan ja valkoisen värin liitto sai kansallisvärin aseman, samalla ruiskukka ja haarapääsky tulivat muiksi kansallissymboleiksi. Samana vuonna saatiin symbolejakin tärkeämmät linjaukset, kun korkein neuvosto hyväksyi marraskuussa suvereenisuusjulistuksen, jolla Viron lait etusijaistettiin neuvostolakeihin nähden. Joulukuussa Eestimaa laul -tapahtumassa Tallinnan laululavalla syksyllä 1988 Viron liput jo liehuivat. Kuva: Arvo Tarmula / Viron kansallisarkisto. Vanhoja postikortteja, joissa liehui sinimustavalkoinen lippu, julkaistiin runsaasti “näköispainoksina” uudelleen itsenäistymisen aikaan 1990-luvun alussa.
1 /2019 viro.nyt ? 23 Viron neuvostotasavallan lippu. korkein neuvosto määräsi vielä maan valtiolliseksi kieleksi viron. Ulkovirolaisten keskuudessa sinimustavalkoinen oli entiseen tapaan kunniassa koko sodanjälkeisen ajan. Kun laulava vallankumous avasi paremmat yhteydet ulkovirolaisiin, kirjailija Lennart Meri kävi vuodenvaihteessa 1988–1989 heiluttamassa sinimustavalkoista ulkovirolaisten yleismaailmallisilla ESTO-päivillä Melbournessa Australiassa. Vain vuotta aikaisemmin sama temppu olisi tuskin onnistunut, kaksi vuotta aikaisemmin se olisi ollut mahdoton. Koti-Virossa Viron omat kansalliset symbolit olivat vaihtuneet neuvostolaisiksi vuoden 1944 mittaan, kun sodan lopputulos alkoi olla selvä ja Neuvostoliiton toinen miehityskausi alkanut. Käytännössä sinimustavalkoisen lipun käyttö kiellettiin, mikä ei kuitenkaan tarkoittanut, että värit olisi saatu kokonaan piiloon. Lipun protestikäytöstä on päinvastoin jäänyt historiaan runsaasti tietoja. Evald Laasin laatima asiakirjakokoelma Viron vastarinta 1944– 1949 tuo niistä esiin varhaisimpia. Tyypillinen on vaikkapa seuraava merkintä, jonka lähteenä on Viron kommunistisen puolueen arkisto: Kesäkuun 23. päivän vastaisena yönä 1947 Tartonmaan Kambjan kunnan Kopsumäen kylässä oli kolmiomittaustorniin nostettu porvarillisen Viron kolmivärinen lippu. Torni oli miinoitettu. Yksi miinoista räjähti tuulen vaikutuksesta. Paikalle kutsutut armeijan pioneerit poistivat miinat ja laskivat lipun. Myöhemmin neuvostoaikana sinimustavalkoisia piiloteltiin kotona, mutta ne myös nauttivat lyhytaikaista julkisuutta uhkarohkeiden temppujen tai tietoisten protestien vuoksi. Tunnetuimpia lipun vuoksi rangaistuja oli taideopiskelija Andrus Ro?uk, joka erotettiin Viron valtiollisesta taideinstituutista niinkin myöhään kuin vuonna 1981, koska hän oli julkaissut kirjallisuuslehti Loomingissa runon, jonka alkukirjaimet muodostivat sanat sini–must–valge. Vuonna 1984 sinimustavalkoisen satavuotispäivän kunniaksi valmistettiin salaa ainakin kirjekuori, johon taiteiltiin valmiiksi jopa asianmukainen postileima (Otepää 4.6.1984). Sinimustavalkoisen yksityisestä ja muusta todistettavasta käytöstä neuvostoaikana liikkuu lisäksi kymmeniä tarinoita. Niistä osa lienee aidosti totta, mutta osan uskon tätä nykyä jo siirtyneen (urbaanien) kansantarinoiden joukkoon, varsinkin jos yhteys alkuperäiseen kokijaan on hämärtynyt tai hämärretty. Toisenlaista taustaa Torsti Lehtisen pikkuruno kokoelmasta Hyppynarun varjo (1986) kuvaa tavallaan niitäkin tunnelmia, joiden todistajaksi Virossa väistämättä tuli neuvostoajan loppuvuosina: Tässä maailmassa voisi / liput vetää / pysyvästi / puolitankoon. Tuolloin joutui toisaalta laulavan vallankumouksen valtavan alkuinnostuksen jälkeisen vilkkaan toiminnan pyörteisiin, toisaalta näkemään sen aiheuttamia ristiriitoja, kuten Kansanrintaman ja sille vastapooliksi luodun Interliikkeen kiistelyä. Jutussani Kielipostin numeroon 4/1989 kirjoitinkin, ettei politiikan seuraamista raaskinut mitenkään jättää, kun siihen tarjoutui ainutkertainen tilaisuus. Jälkeenpäin huomaan kiinnittäneeni huomiota myös muun muassa opiskelijoita haitanneisiin Viron sisäisiin matkustusrajoituksiin, sillä Tallinnasta poistumiseen tarvittiin erityinen lupa – vaikka niistä ei aina välitetty. Julkisuudessa esitetyt käsitykset Viron ruokatavarapulasta saivat toteamaan, ettei maassa sentään nälkää nähty, vaikka kauppojen tarjonta oli yksipuolista. Suomessa tällaiset seikat nostettiin kärkkäästi esiin. Jälkeenpäin tuntuu oikealta muistuttaa myös siitä, etteivät suomalaiset jakaneet virolaisten vankkaa uskoa ja luottamusta edes mahdollisuuteen vapautua. Maan itsenäistyminen elokuussa 1991 tuntuikin tarjoavan monille samanlaisen yllätyksen kuin ensilumi ruuhka-Suomessa. Toompealle virtasi Tallinnan kalpeassa aamuhämärässä helmikuussa 1989 varmasti tuhansia ihmisiä, joukossa Pedan neljä suomalaisopiskelijaa in corpore. Uskon, että lukuisat osallistujat mielsivät tapahtuman meidän laillamme vahvasti symboliseksi ja kansallismieliseksi. Maan oma lippu Toompealla kohosi saavutuksena ja rajapyykkinä, joka huipensi etenkin edellisen vuoden selvästi vapautuneet asenteet. Se lupasi tulevaisuudelle hyvää tilanteessa, jossa toimijoita oli vielä kovin niukalti poliittisella kentällä ja ilmapiiri siksikin odottavan toiveikas. Karvaat taistot niin puoluekentällä kuin talouslaman selättämiseksi olivat vielä edessä päin. Suomalaisia olettaisin paikan päälle hakeutuneen ken kynnelle kykeni, joskin ajankohta varhain perjantaiaamuna lienee estänyt tavallisia turisteja pääsemästä paikalle Georg Otsin aikataulun ja viisumirajoitusten vuoksi. Jonkin verran suomalaisia lahden etelärannalla kuitenkin asusteli jo tuolloin. Punalippujen kohtalo Sinimustavalkoinen oli varhemmin liehunut Toompealla, tosin vaihtelevien tietojen mukaan, 12:nnesta joulukuuta 1918 aina 27. heinäkuuta 1940 asti, jolloin Neuvostoliiton miehityshallinto korvasi sen neuvostotasavallan ensimmäisellä punalipulla. Saksalaismiehityksen aikana sinimustavalkoinen hyväksyttiin kansallislippuna, mutta se ei tiettävästi hulmunnut Toompealla kuin päivän, 21. syyskuuta 1944, kun saksalaiset olivat jättäneet Tallinnan. Neuvostoliiton toisella miehityskaudella Viron SNT:n valtiolippu – eli se, jossa loiskuivat Itämeren aallot – korvasi aikaisemman ENSV-punalipun vuonna 1953. Viron SNT:n punalippu laskettiin PitkänHermannin tornista illalla 23. helmikuuta 1989. Jälkeenpäin on hauska ajatella, että näin ei varsinaisesti olisi ollut pakko tehdä. Miksi? Koska kansallisten symbolien käytöstä lokakuussa 1988 annettu määräys vasta rinnasti sinimustavalkoisen lipun Viron SNT:n lippuun siten, että näitä saattoi käyttää yhdessä virallisissa tilaisuuksissa. Käytännössä punalipun käyttö hiipui kuitenkin lähes kokonaan, ja koska Pitkän-Hermannin torniin nostettiin vain yksi lippu, niin valinta 24. helmikuuta 1989 oli selvä. Vasta 8.5.1990 annetulla lailla Viron kansallisesta symboliikasta lopetettiin Viron SNT:n lipun ja vaakunan käyttö kokonaan, ja saman vuoden elokuussa (7.8.1990) annetulla lailla valtiollisesta lipusta ja vaakunasta varmistettiin viimein sinimustavalkoisen lipun asema maassa, joka jo tuolloin oli vaihtanut nimekseen Viron tasavalta. Näin tarkasteltuna päätös valtiollisesta itsenäisyydestä 20.8.1991 vain päätti runsaan kolme vuotta kestäneen poliittisten uudistusten sarjan eli irtautumisen neuvostorakenteista. Kansallisten symbolien tuoreutus oli alusta pitäen tärkeä ja näkyvä osa tätä prosessia. n Sinimustavalkoisen satavuotispäivän kunniaksi salaa vuonna 1984 valmistettu kirjekuori.
24 ? viro.nyt 1 /2019 Heikinheimo Neuvostojen maassa Helsingin Sanomien musiikkiarvostelija ja kulttuuritoimittaja Seppo Heikinheimo kirjoitti usein Neuvosto-Viron taiteesta. Hän avusti virolaismuusikoita Suomessa ja vieraili vuodesta 1979 lähtien tiuhaan Tallinnassa. Pauli Heikkilä S eppo Heikinheimon asenne Neuvosto-Viron poliittiseen järjestelmään oli selkeä: ”En voinut armastaa neuvostovaltaa koska se oli kaikkein vihattavin asia mitä tunsin.” Viron matkoillaan hän ylitti rautaesiripun ja ajautui Kylmän sodan laajempiin kuvioihin; hänet mainitaan amerikkalaisen Radio Free Europen asiakirjoissa, joihin tämä kirjoitus perustuu. Vaikka mainintoja on vain kolme (vuosilta 1981, 1984 ja 1985), ne kuvaavat Kylmän sodan lopun alkua. Heikinheimo itse kertasi kokemuksiaan Tallinnasta Mätämunan muistelmissaan (1997). Lokakuussa 1981 Heikinheimo sai filosofi Rein Ruutsoolta tilastotietoja venäläistymisestä Viron kaupungeissa ja kirjoitti näistä Helsingin Sanomiin (25.10.1981, 18) artikkelin Viron kulttuuri puristuksessa. Artikkelista oli jäänyt pois osa, jonka lehti julkaisi seuraavana päivänä syyttäen tietokonevikaa. Selitys johti Tallinnassa kuulusteluihin, kun KGB etsi oikeaa laitetta, jolla purkaa nauhoitettu sanoma. Artikkelista koitui ongelmia erityisesti Ruutsoolle, joka oli allekirjoittanut myös niin sanotun 40 kirjeen vuotta aiemmin. Nyt häneltä kiellettiin vuosiksi tieteellinen työ ja hänet siirrettiin kirjastonhoitajaksi. Neuvostovirolaisten vastine julkaistiin joulukuussa (5.12.1981, 25), johon Heikinheimo vastasi. Venäläistäminen toki tiedettiin lännessäkin, mutta Ruutsoon toimittamat tilastot todistivat sen laajuudesta. Heikinheimo muisteli tietojen tulleen laajalti levitetyiksi, mutta ainakaan samana vuonna julkaistu englanninkielinen Baltic Opposition ei viittaa venäläistämiseen. Ilman artikkeliakin Heikinheimo oli ”merkitty mies” tulevilla matkoillaan, mutta vasta syyskuussa 1984 tarttolainen Edasi mainitsi hänet RFE:n kirjeenvaihtajana. Heikinheimo lähetti vastineen lehdelle ja kielsi ”selles soperdises” esitetyt väitteet. Hän myönsi kyllä olevan mahdollista, että radio olisi voinut mainita hänen artikkelinsa, kuten myös huolensa itse aiheesta eli venäläistämisestä. Heikinheimo kielsi myös suhteensa pakolaisjärjestöihin, mikä luultavasti olikin totta, sillä vaikka henkilökohtaiset suhteet säilyivät, suomalaiset järjestöt olivat siirtäneet katseet lännen sijaan etelään ja pakolaisjärjestöt etääntyneet Suomesta 1960-luvun lopulta alkaen. Heikinheimo vetosi Neuvostoliiton allekirjoittamaan ETYK:n loppuasiakirjaan, että Edasi on velvoitettu julkaisemaan tämän vastineen: ”Kahden ystäväkansan, kuten virolaisten ja suomalaisten, välillä pitäisi olla mahdollista sivistyneesti vaihtaa mielipiteitä tukeutumatta suoriin valheisiin – huolimatta järjestelmien eroavaisuuksista.” Muussa tapauksessa hän uhkasi aloittaa oikeusjutun lehteä vastaan. Heikinheimo lähetti saman kirjeen myös RFE:n Viron toimitukseen Müncheniin ja kertoi siinäkin suunnitelmistaan vedota Neuvostoliittoon oikeusvaltiona, mikäli vastaus ei ilmesty kuukauden sisällä. Samalla hän pyysi, ettei asiasta puhuttaisi radioaalloilla toistaiseksi mitään. Saamansa vastauksen tai julkaistun vastineen Heikinheimo olisi varmasti maininnut muistelmissaan. Hänellä ei takuulla ollut harhaluuloja Neuvostoliitosta oikeusvaltiona, mutta härnäämiseen oli varaa, sillä ETYK:n sallimat kansalaisliikkeet olivat jo oraalla itäisessä Keski-Euroopassa. Puoli vuotta myöhemmin Heikinheimo (10.3.1985, 10. Neuvostoturistin Suomen-aapinen) murjoi Vladimir Petrovin kirjaa Dva berega – dva obraza zhizni (Kaksi rantaa – kaksi elämäntapaa), joka pyrki tilastoja kotiinpäin tulkitsemalla todistamaan etelärannan olot paremmiksi. Heikinheimo lähetti kirjoituksensa Viron kommunistipuolueen keskuskomiteaan keskustelun jatkamiseksi. ”Siinä tapauksessa, että V. Petrov elää Tallinnassa”, Heikinheimo toivoi artikkelin välittämistä hänelle. Muotoilun taustalla piili epäily, ettei V. Petrovilla ollut kovinkaan läheistä kokemusta NeuvostoViron todellisuudesta. ”Maksamme kirjoittajapalkkion, jolla varmasti voi ostaa kunnollisen puvun Suomessa, tai kaksi pukua Virossa.” Heikinheimo allekirjoitti kirjeensä ketunhäntä kainalossa ”kapitalistisen työn sankari”. Heikinheimo lähetti kirjeenvaihdon jälleen Müncheniin, ja marginaaliin tehdyn merkinnän mukaan sitä oltiin kääntämässä Tukholmassa viroksi. Sikäläisessä Teatajassa käsiteltiinkin kevään aikana (23.3.1985, 8; 6.4.1985, 9) laajassa artikkelissa Sirje Sinilindin eli Juhan Talven suomennetun Viro ja Venäjä -kirjan nostattamaa keskustelua, mutta Petrovin kirja mainittiin vain ohimennen. Kirjeessään Tallinnaan Heikinheimo viittasi myös muihin virolaiskirjoituksiin, joita hän aikoi kommentoida samalla tavalla. Arkistossa olevan tekstin 20.3.1985 mukaan Heikinheimon artikkeli oli ilmestymässä – Talven avustuksella – Suomen Kuvalehdessä, jossa ei kuitenkaan käsitelty Viroa kevään aikana ollenkaan. Sen sijaan neuvostotalouden ongelmista niin Puolassa kuin Venäjällä kirjoitettiin miltei joka numerossa. Kaikkein lähimmistä alueista oli yhä vaikeinta puhua. Viisi päivää aiemmin Gorbatšov oli valittu NKP:n pääsihteeriksi, ja aikanaan hänen aloittamansa perestroikan myötä myös Virosta voitiin alkaa puhua suomalaisessa julkisuudessa vapaasti. n Kirjoittaja on valtiotieteiden tohtori, joka on työskennellyt tutkijana Tarton yliopistossa. Hän viimeistelee kirjaansa virolaispakolaisten kansainvälisistä suhteista kylmän sodan aikana.
1 /2019 viro.nyt ? 25 Viro-instituutissa tapahtuu Espoon kaupunginteatterin Viro-viikot 25.2.–9.3. Virolaisen teatterin ystäviä hemmotellaan taas! Espoon kaupunginteatterin Viro-viikoilla 25.2.–9.3. vierailevat Tallinna Linnateaterin Kurbus ja rõõm kaelikirjakute elus (Ilot ja surut kirahvien elämässä), virolaisen Piip ja Tuut Teaterin ja Latvialaisen TeatrisTT:n yhteistuotanto Cabaret Siberia sekä Eero Epnerin, Juhan Ulfsakin ja Mart Kangron esitys Workshop. Oheisohjelmassa näyttely Kabaree, kabaree sekä leikkimielinen viron kielen oppitunti Tapiolan kirjastossa. Workshop on absurdin hauska, salaviisas esitys, joka etenee vinksahtaneesta niksipirkasta kohti elämän suuria kysymyksiä. Esityspäivät 25. ja 26.2. Cabaret Siberia, lämpimällä huumorilla ja musiikkinumeroilla höystetty tarina Siperiaan lähetetystä taiteilijapariskunnasta pureutuu ihmisyyden ytimeen. Esityspäivät 28.2., 1. ja 2.3. Portugalilaisen Tiago Rodriguesin koskettava nykydraama Ilot ja surut kirahvien elämässä vie katsojansa 9-vuotiaan tytön matkassa eurooppalaisen suurkaupungin tungokseen. Terävä ja tarkkanäköinen kuvaus aikamme mielettömyydestä. Esityspäivät 8. ja 9.3. Liput: teatterin lipputoimisto, ovimyynti ja Lippupiste www.lippu.fi. Viroviikkojen näytöksiin myydään sekä yksittäisiä lippuja että lippupaketteja. Yhteistyössä Espoon kaupunginteatteri, Viron kulttuuriministeriö, Viro-instituutti Suomessa ja Viron Suomen-suurlähetystö. Samuelin Poloneesi 2019: Sväng & Trad.Attack 16.3. klo 19 Madetojan sali (Leevi Madetojan katu 1–3, Oulu) Trad.Attack! Vuonna 2013 perustettu virolainen folkyhtye Trad.Attack! on nopealla vauhdilla noussut suursuosioon ja esiintynyt jo lähes 30 maassa ympäri maailman. Yhtye valittiin Estonian Music Awardsissa 2016 vuoden yhtyeeksi, vuoden parhaan albumin ja vuoden parhaan etnoalbumin tekijäksi. Samassa konsertissa esiintyy myös suomalainen, pitkän kansainvälisen uran tehnyt huuliharppumusiikkiyhtye Sväng. Liput 25/20 € Ticketmaster Suomi. Lipun hintaan lisätään käsittelykulut. Ilman käsittelykuluja Oulu 10 -palvelupisteet ja Valveen lippumyymälä. Konsertin kesto 2 h 15 min. (sis. väliaika) Yhteistyössä Suomen Kansanmusiikkiliitto ja Viro-instituutti Suomessa Curly Strings JuuriJuhla-RotFestin päätöskonsertissa La 13.4. klo 18 Sellosali (Soittoniekanaukio, Espoo) JuuriJuhla-RotFest: Curly Strings, Baltic Crossing ja ENKEL JuuriJuhla-RotFestin upea päätöskonsertti: yksi virolaisen kansanmusiikin kovimmista nimistä Curly Strings sekä 15-vuotiskiertueellaan oleva suomalais-tanskalais-englantilainen Baltic Crossing samassa konsertissa! Klubilla esiintyy kansanmusiikin supernaiset eli ENKEL. Curly Strings – Akustista energiaa ja lumoavan kauniita melodioita Virosta! Curly Strings on nelihenkinen yhtye, jonka sävellykset ovat saaneet inspiraatiota amerikkalaisesta akustisesta musiikista sekä virolaisesta kansanperinteestä. Intensiivinen ja leikkimielinen ote yhdistettynä musiikkiin muodostaa Curly Stringsin yhtyeen keskeisen perustan. Yhtyeen nousu Viron musiikkimaailmassa vuonna 2013 oli ilmiömäinen: kansanmusiikkiyhtye tuli musiikin valtavirtaan keräämällä kansallisia musiikkipalkintoja, ja myi eniten levyjä musiikkikaupoissa yli vuoden. Baltic Crossing on suomalais-tanskalais-englantilainen kansanmusiikkiyhtye, joka aloitti toimintansa 15 vuotta sitten. ENKEL puolestaan on herkkä ja hersyvä pelimannityttöyhtye, joka sai alkunsa spontaaneista lentokenttäjameista vuonna 2013. Yhdessä nämä kolme yhtyettä kruunaavat JuuriJuhla-RotFestin festivaalin upeassa päätöskonsertissa! Konsertin aikataulu: klo 18-19 Curly Strings, väliaika klo 19-19.20, klo 19.2020.20 Baltic Crossing. Klubilla klo 20.4021.40 ENKEL Liput alk. 19,00 € www.lippu.fi Yhteistyössä JuuriJuhla-RotFest ja Viro-instituutti Suomessa. n Curly Strings. Tallinna Linnateaterin näytelmä Kurbus ja rõõm kaelikirjakute elus. Kuva: Tallinna Linnateater. Trad.Attack! Kuva: Maris Savik.
26 ? viro.nyt 1 /2019 Eestikeelse kogudusetöö kevad 2019 E estikeelse kogudusetöö tegevus on kõigile avatud ja tasuta. See on suunatud eesti keelt emakeelena kõnelevatele inimestele, kuid samuti ka teistele eesti keele ja kultuuri huvilistele. 20.01 kl 11.00 Eestija soomekeelne armulauaga jumalateenistus 23.01 kl 18.30 Õhtupalvus Alppila kiriku kabelis 20.02 kl 18.30 Õhtupalvus Alppila kiriku kabelis 23.02 kl 18.00 Eesti Vabariigi iseseisvuspäeva kontsert: Birgit 24.02 kl 11.00 Eesti Vabariigi iseseisvuspäeva armulauaga jumalateenistus 17.03 kl 11.00 Eestija soomekeelne armulauaga jumalateenistus 20.03 kl 18.30 Õhtupalvus Alppila kiriku kabelis 13.04 kl 17.00 Kontsert „Meie arm” – nelja naiskoori kontsert Toomas Volli juhendamisel 17.04 kl 18.30 Õhtupalvus Alppila kiriku kabelis 21.04 kl 11.00 Eestija soomekeelne armulauaga jumalateenistus 15.05 kl 18.30 Õhtupalvus Alppila kiriku kabelis 19.05 kl 11.00 Eestija soomekeelne armulauaga jumalateenistus 09.06 kl 13.00 Multikultuurne armulauaga jumalateenistus. Kaasa teenivad kõik Alppila kirikus kogunevad keelerühmad: soomlased, eestlased, ungarlased, hiinlased ja aafriklased. Piibliring koguneb igal paaris nädala kolmapäeval, algusega 23.1 kell 17 Alppila kiriku väikeses saalis. Tutvume ristiusu püha raamatuga ja vestleme selle teemadel. Pereklubi Sipsik pakub lastele võimalust koos eesti keelt rääkivate juhendajate ja emade-isadega mängida, meisterdada, laulda, sportida ning õppida uut ja huvitavat. Pereklubi koguneb laupäeviti kell 11–14 Alppila kiriku kabelis 19.1, 2.2, 16.2, 2.3, 9.3, 23.3, 13.4, 27.4 ja 11.5. Osalemine on tasuta, oma tulekust ette teatama ei pea. Lisainfo: pereklubisipsik@gmail.com. Laste liikumisring stardib 9.1 kell 17.30–18.15 (3–5 aastased lapsed) ja 18.15–19.00 (6–10 aastased lapsed) ning koguneb igal kolmapäeval Alppila kiriku võimlas. Ringi eesmärgiks on arendada lapse füüsilisi, sotsiaalseid ja emotsionaalseid oskusi. Kaasa võtta vahetusjalanõud ja joogipudel. Liikumisringi juhendab Maris Vaher. Osalemine on tasuta. Lisainfo: liikumisring.helsingis@ gmail.com. Ukulele kursus toimub iga paaritu nädala kolmapäeval kell 18.15–19.15 Alppila kiriku väikeses saalis. Algajate rühm: 16.1, 30.1, 13.2, 27.2, 13.3. Edasijõudnute rühm: 27.3, 10.4, 24.4, 8.5, 22.5. Ukulele on lihtne, kuid suurte võimalustega pill, millel on üsna kiiresti võimalik saavutada esimesi edusamme ja omandada lihtsamate laulude saatmise oskus. Õpetus on eesti ja soome keeles. Eelnev pillimängukogemus ei ole vajalik. Kursus on tasuta, soovitatav omada isiklikku pilli. Lisainfo: dagmar.ounap@evl.fi. Eesti-teemaline o?htu Alppila kiriku kabelis toimub 9.4 kell 18–19.30. Alppilas korraldatud Eesti-teemalised õhtud on saanud populaarseteks kohtumisõhtuteks. Kohtume huvitavate eestlaste ja eesti sõpradega, kes räägivad oma elust ja tegemistest. Lisainfo tulekul! n Eestikeelne evangeelne luterlik kogudusetöö Helsingis Alppila kirik, Kotkankatu 2, 00510 Helsinki FB: Eestikeelne kogudusetöö Helsingis Kogudusetööd koordineerib kantor Dagmar Õunap. Tel. +358 50 325 9596 dagmar.ounap@evl.fi Kuva: Dagmar Õunap.
La 13. huhtikuuta 2019 Alppilan kirkossa klo 17 Kotkankatu 2, Helsinki KONSERTTI Meie arm – Meidän armo 150 aastat laulupidusid Eestis – 150 vuotta laulujuhlia Virossa Kuorot Haapsalu neidudekoor Canzone Tallinna Reaalkooli tütarlastekoor Pärnu Muusikakooli neidudekoor Argentum Vox Noorte naiste koor Leelo Vol2 Dirigendid – Johtajat Ulrika Grauberg, Heli Roos, Toomas Voll Kontsertmeistrid – Säestäjät Eneken Viitmaa, Õnne-Ann Roosvee, Rain Rämmal Kunstiline juht – Taiteellinen johtaja Toomas Voll Sissepääs prii – Vapaa pääsy Kava – Ohjelma 10 €
VIRON ITSENÄISYYSPÄIVÄN JUHLAKONSERTTI BIRGIT lauantai 23.2. klo 18.00 Alppilan kirkko Kotkankatu 2, Helsinki Vapaa pääsy! Järjestäjät: Suomen Viro-yhdistysten liitto Tuglas-seura Viro-instituutti Viron suurlähetystö Vironkielinen seurakuntatyö